Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana Jens Holmin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0134/2008) raaka-aineiden ja hyödykkeiden kaupasta (2008/2051(INI)).
Jens Holm, esittelijä. − (SV) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän aivan ensin kaikkia varjoesittelijöitä heidän tekemästään tiiviistä yhteistyöstä.
Olemme kaikki nähneet kuvia viimeaikaisesta nälkäkriisistä. Maataloustuotteiden ja ennen kaikkea elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet huimasti hyvin lyhyessä ajassa. Tämä on merkinnyt kuolemaniskua monille kehitysmaille, jotka ovat hyvin riippuvaisia ruoan tuonnista ja joiden liikkumavara oli jo entuudestaan varsin pieni. Toivottavasti tämä mietintö raaka-aineiden kansainvälisestä kaupasta auttaa ratkaisemaan osan näistä ongelmista – mehän sitouduimme nimittäin torjumaan nälkää ja köyhyyttä sitoutuessamme niin sanottuihin vuosituhannen kehitystavoitteisiin. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon varoitti hiljattain, että elintarvikkeiden hintojen nousu vaarantaa vuosituhannen tärkeimmän kehitystavoitteen, joka on köyhyyden puolittaminen maailmassa. On siis korkea aika ryhtyä kiireesti toimenpiteisiin.
Erityisesti viimeaikainen elintarvikekriisi on osoittanut, ettei ruoka ole mikä tahansa raaka-aine. Ellemme pysty täyttämään edes perusvaatimusta eli varmistamaan, että ihmiset saavat ruokaa, kehitystä koskeva retoriikka ei ole juuri minkään arvoista. Siksi meidän on oltava varovaisia tehdessämme ruoasta kansainvälisen kaupan hyödykkeen muiden hyödykkeiden joukkoon. Silti kehitysmaat on pakotettu purkamaan elintarvikepolitiikkaansa ja siirtymään kansallisiin tarpeisiin vastaavasta tuotannosta vientituotantoon. Tämä on Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, Maailmanpankin, Yhdysvaltojen ja myös EU:n käytäntö: ne ovat kaikki esittäneet tällaisia vaatimuksia. Suojatullien ja tukien lakkauttamisen myötä monet kehitysmaat ovat äärimmäisen alttiita ruoan ja raaka-aineiden hintojen voimakkaille vaihteluille. Esimerkkinä voidaan mainita Haiti, joka oli aikaisemmin omavarainen riisin suhteen. Vuonna 1995 IMF pakotti Haitin laskemaan riisin tullia. Maahan alkoi virrata valtion tukemaa riisiä Yhdysvalloista, ja paikallinen tuotanto romahti. Nykyään kolme neljäsosaa kaikesta Haitissa kulutetusta riisistä tuodaan Yhdysvalloista.
Toivon, että tämä mietintö voi tarjota meille keinot puuttua ongelmiin ja haasteisiin, joita raaka-aineiden epävarma kauppa aiheuttaa. Tässä mietinnössä keskitytään muun muassa kehitysmaiden tukemiseen, jotta ne voisivat monipuolistaa talouksiaan ja päästä näin eroon tilanteesta, jossa ne vievät vain yhtä tai kahta raaka-ainetta, ja jotta ne voisivat siirtyä kehittyneempään tuotantoon ja viedä pidemmälle jalostettuja tuotteita. Korostamme myös joustavuuden olevan tärkeää kehityspolitiikassa. Tämä tarkoittaa sitä, että näillä mailla on oltava todellinen mahdollisuus ja talouspoliittiset keinot tukea esimerkiksi kotimaisen maatalouden kehittämistä. Pyydämme myös Euroopan komissiota tarkistamaan FLEX-rahoitusjärjestelmää, jonka tarkoituksena on vakauttaa raaka-aineiden hinnat. Puutumme myös tasa-arvoon raaka-ainekaupassa tai pikemminkin sen puuttumiseen. On valtavan tärkeää, että otamme sukupuoliasiat huomioon aina neuvotellessamme kansainvälisistä kauppasopimuksista.
Tässä mietinnössä otetaan huomioon myös reilu kauppa. Reilua kauppaa voidaan käyttää välineenä, jolla tuetaan kehitysmaiden pientuottajia ja painostetaan näitä maita entistä voimakkaammin tiukentamaan sosiaali- ja ympäristösääntöjään. Kehotamme kaikkia EU:n toimielimiä sisällyttämään reilua kauppaa koskevat kriteerit julkisiin tarjouspyyntöihinsä ja hankintaperiaatteisiinsa.
Mietinnössä otetaan esille myös eläinperäisten tuotteiden eli lihan ja maitotuotteiden kulutuksen kasvu, joka puolestaan lisää rehuksi käytettävän viljan kysyntää. Seurauksena on se, että viljalla ruokitaan eläimiä ihmisten sijasta.
Mietinnössä käsitellään myös monia muita asioita. Lopuksi minun on todettava, että tämä työ on paljastanut EU:n todelliset kasvot. Samalla kun me olemme omalta osaltamme yrittäneet puhua kehitysmaiden tarpeista ja olosuhteista, EU:n teollisuus, joka on saanut apua Euroopan parlamentin edustajalta, on pyrkinyt siirtämään painopisteen yritysten lyhyen aikavälin taloudellisiin etuihin saadakseen jatkuvasti halpoja raaka-aineita.
Kehotan jokaista hyväksymään vasemmiston, sosialistien ja vihreiden esittämät tarkistukset. Erityisen tärkeitä ovat tarkistus 20 ja tarkistus 21. Tällä tavoin voimme tasapainottaa mietintöä siten, että siinä otetaan kehitysnäkökohdat paremmin huomioon.
Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamenttia siitä, että se on tarjonnut meille tilaisuuden keskustella raaka-aineiden saatavuudesta. Tämä aihe on Euroopan unionille hyvin tärkeä, erityisesti kilpailukykyohjelmamme valossa. Haluan kiittää aluksi esittelijää ja varjoesittelijöitä mietinnöstä, jossa käsitellään monia aloja, kuten ilmastonmuutosta, köyhyyden vähentämistä ja kehitystä.
Kehitys on todellakin keskeinen asia tässä yhteydessä. Puhun siksi lyhyesti kehityskysymyksistä, minkä jälkeen käsittelen huolenaiheitamme ja toimiamme, jotka liittyvät raaka-aineiden saatavuutta rajoittaviin laajamittaisiin toimenpiteisiin.
Köyhyyden vähentäminen, kehityksen edistäminen ja elintarvikkeiden saantivarmuus ovat komissiolle tärkeitä asioita. Tiedätte varsin hyvin, että Euroopan unioni on maailman suurin kehitysavun maksaja. Komissio on myös käynnistänyt monia kehitykseen tähtääviä ohjelmia myös raaka-aineiden alalla: esimerkiksi FLEX-ohjelmalla komissio tukee sellaisten kehitysmaiden kansallisia talousarvioita, joiden vientitulot ovat laskeneet.
Komissio edistää myös raaka-aineiden ja luonnonvarojen hyödyntämisestä syntyvien verotulojen avointa hallintaa monilla eri aloitteilla, joita ovat esimerkiksi kaivosteollisuuden avoimuutta ajava hanke (EITI), Kimberleyn prosessi sekä metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva FLEGT-ohjelma. Haluan myös mainita Kaikki paitsi aseet -ohjelman, jonka turvin vähiten kehittyneistä maista voidaan tuoda kaikenlaisia tuotteita (paitsi aseita) ilman minkäänlaisia tulleja, minkä ansiosta nämä maat voivat monipuolistaa vientiään.
Siirryn nyt puhumaan varsinaisesta aiheestamme eli kaupan näkökulmasta. Kauppaan tarvitaan kaksi osapuolta. Meidän on tuotava, ja meidän on vietävä. Siksi on hyvin tärkeää varmistaa, etteivät yhteisön ulkopuoliset maat vääristä perusteettomasti raaka-aineiden saatavuutta esimerkiksi kiintiöin, vientitullein ja vientikielloin.
Tällä hetkellä näin ei valitettavasti ole. Päinvastoin yhteisön ulkopuoliset maat haluavat asettaa yhä enemmän vientirajoituksia. Olemme erityisen huolissamme vientirajoituksista, joita jotkin kehittyvät taloudet ovat asettaneet osana aggressiivisia teollisuuspoliittisia tavoitteitaan. Haluan korostaa, etten puhu köyhemmistä kehitysmaista vaan pikemminkin suurista kehittyvistä talouksista.
Näiden maiden asettamat toimenpiteet vääristävät maailmanlaajuista kilpailua, mikä vahingoittaa EU:n teollisuutta. Valitettavasti ongelma vain paisuu. Tähän mennessä ainakin 20 maata on ottanut käyttöön toimenpiteitä, jotka vaikuttavat Euroopan unionille tärkeään vientiin. Olemme törmänneet yli 450 rajoitukseen, jotka vaikuttavat moniin raaka-aineisiin. Ne vaikuttavat suoraan tai välillisesti useimpiin – ellei kaikkiin – EU:n teollisuudenaloihin.
Mitä asialle voidaan tehdä? Tähän mennessä tehty työ osoittaa, ettei mitään pikaratkaisua ole, vaikka vientirajoitusten poistaminen onkin jo tärkeä tavoitteemme sekä kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa että Maailman kauppajärjestössä. Teemme kuitenkin asian eteen vielä enemmän.
Ensinnäkin on tärkeää kehittää raaka-aineiden saatavuutta koskeva yleinen strategia. Komissio laatii parhaillaan asiaa koskevaa tiedonantoa, jossa myös kaupalliset näkökohdat ovat keskeisellä sijalla. Tällaisessa strategiassa on tietenkin käsiteltävä kunnolla ja johdonmukaisesti kaikkia politiikan osa-aloja, myös kriittisiä kysymyksiä, kuten elintarvikkeiden saantivarmuutta, kehitystä ja ympäristöä.
Kaikkia keinoja on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti. Siispä raaka-aineiden saatavuutta koskevaan, kestävään ja johdonmukaiseen politiikkaan pitäisi kuulua ensinnäkin neuvotteluja, joilla turvataan kansainväliset, WTO:ssa ja kahdenvälisissä suhteissa tehdyt sitoumukset, toiseksi WTO:n sääntöjen ja olemassa olevien sopimusten täytäntöönpano ja kolmanneksi pehmeitä toimenpiteitä, kuten vuoropuhelua ja yhteistyön kehittämistä. Yksikään näistä osatekijöistä ei ole uusi, mutta tapa, jolla niitä yhdistellään, ja niiden johdonmukainen käyttö ratkaisevat niiden vaikutuksen. Asiasta keskustellaan sidosryhmien kanssa pidettävässä kokouksessa myöhemmin tänä vuonna.
Koska raaka-aineiden saatavuus on hyvin tärkeä asia, komissiosta on hyvä päästä keskustelemaan siitä parlamentin kanssa. Komissio pitää ensimmäiseen mietintöluonnokseen esitettyjä tarkistuksia erityisen myönteisinä. Mietinnössä korostetaan nyt selvemmin asian tärkeyttä. Siinä ehdotetaan keinoja, joilla tähän asiaan voidaan puuttua rakentavalla tavalla. Niihin kuuluvat esimerkiksi sopimusten täytäntöönpano ja kumppanimaiden kanssa käytävät neuvottelut. Olemme valmiita tekemään parlamentin kanssa kunnolla yhteistyötä kehittääksemme strategiaamme entisestään ja pannaksemme sen täytäntöön.
Daniel Caspary, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Potočnik, olen iloinen siitä, että olette tänään paikalla. Huomaamme, että komission jäsen Mandelson on päättänyt jälleen matkustaa johonkin tärkeään kokoukseen toiselle puolelle maailmaa sen sijaan, että hän keskustelisi Euroopan parlamentin kanssa EU:n teollisuuspolitiikan keskeisistä kysymyksistä. Voitte siis kuvitella, kuinka ilahduin kuullessani teidän esittelevän asian paljon paremmin, selvemmin ja näkemyksellisemmin kuin mihin kaupasta vastaava komission jäsen olisi koskaan kyennyt.
Olen erittäin tyytyväinen valiokuntamme käymien keskustelujen lopputulokseen, sillä pelkään, että vaikka esittelijä esittikin alkuperäisessä luonnoksessaan hyviä huomioita kehitysmaista, hän on unohtanut täysin EU:n teollisuuden edut. Kansainvälisen kaupan valiokunta lisäsi mietintöön uuden ensimmäisen osan, jossa käsitellään teollisuuspolitiikan etuja. Näiden etujen luonne onkin nyt kristallinkirkas. Meidän on keskityttävä voimakkaasti turvaamaan EU:n teollisuuden raaka-aineiden saanti. Komission jäsen sanoi aivan perustellusti, että tässä asiassa on odotettavissa suuria vaikeuksia.
Meidän on laadittava WTO:ssa kiireesti parempia sääntöjä, joilla kielletään mahdollisimman tehokkaasti kauppaa vääristävät toimenpiteet, kuten vientitullit. Raaka-aineiden on oltava vapaasti saatavilla maailmanmarkkinoilla. Emme saa suvaita sitä, että Kiinan kaltaiset maat käyttävät raaka-aineita poliittisena välineenä.
Meidän on tehtävä kaikkemme paitsi monenvälisissä myös omissa kahdenvälisissä neuvotteluissamme varmistaaksemme, että pääsemme todella esteittä raaka-ainemarkkinoille. Emme voi hyväksyä sitä, että komissio antoi periksi Ukrainan WTO-jäsenyysneuvotteluissa ja näytti huonoa esimerkkiä hyväksymällä tietynasteisten vientitullien asettamisen. Ikävää on myös se, että hyväksyimme Saudi-Arabian WTO-jäsenyysneuvotteluissa kaksoishinnoittelun, joka on aiheuttanut vakavia ongelmia EU:n petrokemianteollisuudelle. Myöskään se, mitä Venäjän WTO-jäsenyysneuvotteluissa tapahtuu tällä hetkellä, ei herätä minussa kovin suuria toiveita, ja pyydänkin komissiota pitämään tarkasti huolta siitä, ettei käyttöön oteta enempää kauppaa vääristäviä toimenpiteitä.
Haluan esittää vielä uudelleen vilpittömät kiitokseni kaikille valiokuntani jäsenille tästä mietinnöstä. Toivon, ettei sitä muuteta liikaa huomisen täysistunnon äänestyksessä.
Puhetta johti varapuhemies Luisa MORGANTINI
Francisco Assis, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää. Raaka-aineiden saatavuudessa tällä hetkellä ilmenevät ongelmat johtuvat pitkälti niiden markkinoiden rakennemuutoksesta, joka puolestaan liittyy kansainvälisen talouden muutoksiin.
Raaka-ainemarkkinoilla on ollut tapana kehittyä sykleittäin: välillä raaka-aineita on ollut niukalti, välillä on kärsitty äärimmäisestä raaka-ainepulasta ja välillä markkinoilla on saavutettu tasapaino. Edessämme näyttää nyt olevan uusi tilanne, jossa raaka-ainepula on rakenteellista. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kysyntä on kasvanut äkillisesti teollistumisen ja kaupungistumisen edettyä nopeasti monissa kehittyvissä maissa.
On selvää, että asiaankuuluvilla foorumeilla, erityisesti Maailman kauppajärjestössä, on ryhdyttävä toimiin yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja raaka-aineiden saannin helpottamiseksi. Emme saa kuitenkaan unohtaa toista keskeistä asiaa: näillä markkinoilla vallitsee nyt uusi tilanne, joka johtuu sekä elintarvikkeista että energiasta. Siksi meidän, suurimpien raaka-aineiden tuojien, on tarkasteltava tätä kysymystä Euroopan unionissa erityisellä huolella. Meidän on tarkasteltava yhtäältä sitä, mitä vaikutuksia sillä voi olla maailmanlaajuisesti, sillä se voi aiheuttaa liiallista painetta raaka-aineiden kulutukseen, mikä vaikuttaisi hyvin kielteisesti kehitysmaiden ympäristöön, talouteen ja yhteiskuntaan, ja toisaalta meidän on tarkasteltava omaa tilannettamme ja ymmärrettävä omat vaikeutemme.
Tämä herättää kaksi ilmeisen keskeistä kysymystä. Niistä toinen liittyy siihen, että meidän on tarkistettava omaa taloudellisen kehityksen malliamme, sillä se ei sovi yhteen sellaisen tilanteen kanssa, jossa raaka-aineita käytetään liikaa. Toisaalta meidän pitäisi korostaa enemmän soveltavan tieteellisen tutkimuksen merkitystä taataksemme innovatiivisuuden kasvun, lisätäksemme raaka-aineiden kierrätystä ja löytääksemme uusia ratkaisuja uusiin ongelmiin, joita tämä rakenteellinen pula meille aiheuttaa.
Zbigniew Zaleski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, luonto on jakanut rikkautensa – maanalaiset raaka-aineet, maan pinnalla kasvavan ruoan ja puut sekä vesistöjen kalavarat – epätasaisesti maapallon eri puolille. Ihmisten tarpeet ovat kuitenkin samat, ja näiden tarpeiden täyttäminen edellyttääkin sitä, että raaka-aineita käytetään ja jaetaan kansainvälisen kaupan avulla yhteisvastuullisella tavalla. Jens Holmin mietinnöllä on paljon sanottavaa asiasta. Jäsen Daniel Casparyn tavoin haluan korostaa muutamia seikkoja.
Niistä ensimmäinen on rajallisten resurssien – toistan, rajallisten resurssien – järkevä hyödyntäminen.
Toinen on raaka-aineiden suojaaminen köyhien maiden, etenkin Afrikan maiden takavarikoinnilta ja uusikolonialistiselta pakkolunastukselta. Kauppa, jota Kiina ja tietyt muut maat käyvät tällaisilla raaka-aineilla, ei ole avointa.
Kolmanneksi tällaisten raaka-aineiden kaupalla pitäisi pyrkiä kehittämään köyhiä maita. Tämä on tärkein tavoitteemme. Kaupasta on oltava hyötyä köyhien maiden asukkaille eikä ainoastaan viranomaisille tai suurten kansainvälisten yhtiöiden edustajille.
Neljänneksi EU:n on varmistettava raaka-ainepolitiikallaan, ettei se päädy esimerkiksi Venäjän panttivangiksi kaasua koskevissa kysymyksissä tai tulevaisuudessa esimerkiksi Brasilian panttivangiksi sokeria koskevissa asioissa.
Viidenneksi kaikkien kumppaneiden on kannettava ehdottomasti jaettu vastuu merten vesivarojen hyödyntämisestä. Kuten tiedämme, monet kalalajit ovat uhanalaisia, aivan kuten Aasian ja Amazonin alueen metsätkin.
Arvoisa puhemies, totean lopuksi, että vapaan ja reilun kaupan avainsanana on oltava rajallisten luonnonvarojen vastuullinen käyttö, jotta tulevat sukupolvet saavat käyttöönsä raaka-aineita, joita ihmiskunta tarvitsee elääkseen. Samoin köyhiä maita on autettava kehittämään peruselintarvikkeiden tuottamiseen tarvittavaa teknologiaa. – ja tämän asian osalta Euroopan unioni voi tehdä paljon.
Marusya Ivanova Lyubcheva (PSE). - (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, koska kauppa on merkittävässä asemassa globalisoituvassa maailmassamme, meidän on tuettava pyrkimyksiä edistää vapaakauppaa sekä kaikkia aloitteita, jotka tukevat kestävää talouskehitystä.
Raaka-aineiden hinnat vaikuttavat markkinoiden tapahtumiin, ja monissa tapauksissa niillä on kielteinen vaikutus talouden kehitykseen, erityisesti maissa, joissa raaka-aineita on vähän. Tämä vaikuttaa yleiseen markkinatilanteeseen ja raaka-aineiden saatavuuteen.
Öljyn ja sähkön hintojen odotetaan nousevan korkeiksi. Niihin voidaan ja niihin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan kehittämällä tehokasta teknologiaa raaka-aineen uuttamiseksi ja jalostamiseksi. Tällainen tehokkuus ja innovaatioiden toteuttaminen sekä vahvan tutkimussektorin säilyttäminen ratkaisevat sen, kuinka hyvin onnistumme parantamaan markkinatilannetta ja vahvistamaan markkinoita ja kuinka hyvin onnistumme monipuolistamisessa ja energiansaannin turvaamisessa.
Maataloustuotteiden kaupan alalla pitäisi pyrkiä lievittämään tuottajiin kohdistuvaa painetta, joka johtuu maataloustuottajille maksettavien hintojen ja maataloustuotteiden vähittäismyyntihintojen välisestä epätasapainosta. Tämä vääristää markkinoita mutta osoittaa myös, että markkinoilla on sosiaaliset kustannuksensa.
Glyn Ford (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, on ilo osallistua keskusteluun Jens Holmin mietinnöstä, joka koskee raaka-aineiden ja hyödykkeiden kauppaa. Viime kuussa minulla oli kunnia osallistua parlamentin edustajana Accrassa järjestettyyn YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) 12. kokoukseen. Kyseisessä kokouksessa pyydettiin apua maailman köyhimmille.
Elintarvikkeiden hintojen nousu aiheuttaa yhä enenevässä määrin katumellakoita, ja tilanteen ratkaiseminen edellyttää tuoretta lähestymistapaa. Uusi kriisi uhkaa tappaa päivässä enemmän ihmisiä kuin terroristit ovat tappaneet kuudessa vuodessa syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. Poliitikot ja hallitukset eivät ole ehkä vielä huomanneet sitä, kuinka maailman köyhimpien lasten nälänhätä pahenee jatkuvasti. Tilanne on erityisen vakava Afrikassa, missä hyödykkeiden hinnat ovat yli kaksinkertaistuneet viimeisten 12 kuukauden aikana ja jatkavat huimaa nousuaan keinottelun, pulan ja tuotantomallien muutosten vuoksi. Ongelman perimmäiset syyt ovat kysynnän kasvu Itä-Aasiassa ja toimitusvaikeudet, jotka johtuvat siitä, ettei maatalouteen ole investoitu. Ilmastonmuutos, joka näkyy tulvina, kuivuutena ja ennätyksellisinä lämpötiloina, pahentaa tilannetta entisestään erityisesti maailman köyhimpien kannalta. Siksi toivon, että hyväksymme tämän päätöslauselman.
Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, raaka-aineiden saatavuus on äärimmäisen tärkeä asia EU:n talouden ja kilpailukyvyn kannalta. Tämä johtuu erityisesti siitä, että EU kuluttaa paljon raaka-aineiden tuontiin yhteisön ulkopuolisista maista.
Meidän on pyrittävä ensisijaisesti purkamaan esteet, joilla yhteisön ulkopuoliset maat yrittävät vaikeuttaa EU:n pääsyä raaka-ainemarkkinoille. Tämä koskee WTO:ssa parhaillaan käytäviä neuvotteluja sekä kahdenvälisiä vapaa-kauppasopimusneuvotteluja.
Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, lopuksi totean katsovani, että raaka-aineiden ja luonnonvarojen käytön kestävä ja avoin hallinta edellyttää tukimekanismeja ja taitotiedon siirtämistä kehitysmaihin.
Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on sanomattakin selvää, että eurooppalaisten yritysten kilpailukyky riippuu pitkälti raaka-aineiden saatavuudesta. Tarvitsemme siksi nyt kokonaisvaltaisen strategian, jolla turvaamme pääsyn maailmanmarkkinoille. Tämä auttaa turvaamaan kansainvälisen yhteistyön, laillisen kilpailun, reilun kaupan sekä sellaisten rajoitteiden noudattamisen, jotka perustuvat vakavasti otettaviin kehityskannusteisiin vähiten kehittyneissä maissa. Se auttaa myös lisäämään investointeja ympäristöä säästävää teknologiaa koskevaan tutkimus- ja kehitystyöhön sekä kierrätykseen.
Meidän on pyrittävä EU:n kestävään kehitykseen sekä solidaarisuuteen maailman köyhimpiä maita kohtaan.
Brian Crowley (UEN). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää työstä, jota hän on tehnyt tämän mietinnön parissa. Asiaan liittyy nähdäkseni kolme keskeistä osatekijää.
Niistä ensimmäinen on maailmanlaajuinen kilpailu raaka-aineista ja hyödykkeistä. Meidän on ymmärrettävä Euroopan unionissa, että meidän on parannettava asemiamme tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, jos haluamme näiden hyödykkeiden olevan saatavillamme.
Maailmankauppaneuvottelut ovat tietenkin hyvin tärkeät pitkän aikavälin kehityksen kannalta, mutta voimme saada lisäpontta myös taloudellisista kumppanuussuhteista kehitysmaiden kanssa. Varoitan myös, että jos luovumme maailmankauppaneuvotteluissa tietyistä oikeuksistamme saadaksemme lyhyellä aikavälillä raaka-aineita ja hyödykkeitä, tämä voi haitata merkittävästi EU:n teollisuutta ja erityisesti maataloutta.
Lopuksi totean edellisen puhujan tavoin, että kaikkein tärkeintä on oikeudenmukaisuus. Meidän on nyt investoitava kehitysmaihin, jotta ne voisivat menestyä – paitsi tänä ja ensi vuonna öljyn ja kaasun korkeiden hintojen vuoksi myös 20 vuoden päästä. Nämä investoinnit pitäisi kytkeä siihen, että kyseiset maat investoivat kansansa koulutukseen ja terveydenhuoltoon, jotta saamme estettyä jatkuvasti ongelmien etenemisen.
Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä heidän puheenvuoroistaan. Niissä on tuotu selvästi esiin edessämme olevat haasteet. On myös aivan selvää, että meidän on pidettävä huolta siitä, että kehitämme työtämme tasapainoisella tavalla keskittymällä erityisesti köyhimpiin maihin ja pyrkimällä oikeudenmukaisuuteen, josta Brian Crowley puhui, ja että meidän on toisaalta turvattava oikeudenmukaiset kaupan säännöt, jotta teollisuutemme saa käyttöönsä raaka-aineita. Tosiasia on, että EU on raaka-aineiden nettotuoja ja pysyy sellaisena.
Kohtaamme tällä hetkellä entistä kovempaa kilpailua markkinoilla, joille toimitamme tavaraa, ja hinnat nousevat, kun monet kehittyvät taloudet kiristävät kilpailua. Samaan aikaan nämä kehittyvät taloudet estävät meitä saamasta käyttöömme niiden raaka-aineita ja vääristävät näin kilpailua. Siksi raaka-aineiden tasapuolinen saatavuus avoimin ehdoin on keskeinen osa maailmanlaajuista kilpailukykyä koskevaa strategiaamme.
Komissio aikoo hyödyntää lähivuosina kaikkia käytettävissään olevia välineitä varmistaakseen, että teollisuutemme saa jatkuvasti käyttöönsä raaka-aineita. Näin tehdessään se noudattaa kattavaa ja tasapainoista strategiaa. Parlamentti on korostanut aivan perustellusti, että tässä strategiassa on otettava huomioon teollisuutemme etujen ja kilpailukykymme lisäksi myös köyhempien maiden edut.
Kehitysnäkökohdista totean, että meidän on erotettava ja me erotammekin toisistaan köyhimpien kehitysmaiden perustellut toimenpiteet, kuten vientitullit, jotka ovat välttämättömiä näiden maiden taloudelle, sekä kehittyvien talouksien toimenpiteet, jotka ovat osa niiden teollisuuspolitiikkaa ja vääristävät kilpailua maailmanmarkkinoilla.
Arvostan Fracisco Assisin huomautusta tutkimus- ja kehitysmäärärahoista, joita on myös korotettava tässä yhteydessä. Kiitän parlamenttia siitä, että se tukee tätä politiikkaamme. Tiedotamme teille strategian täytäntöönpanon etenemisestä.
Jens Holm, esittelijä. − (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Potočnik, jäämme odottamaan komission ja konferenssin tiedonantoa. On hyvä, että aiotte ottaa esiin ruoan saantivarmuutta, kehitystä ja ympäristöä koskevat kysymykset.
Hyvä Francisco Assis, olen täysin samaa mieltä kanssanne siitä, että meidän on tarkistettava omaa taloudellisen kehityksen malliamme.
Hyvä Zbigniew Zaleski, olen samaa mieltä siitä, ettei kauppa saa merkitä kehitysmaille uuskolonialistista raaka-aineryöstöä. Kehotan siksi Zbigniew Zaleskia ja kaikkia muita äänestämään tarkistusten 20 ja 21 puolesta. Pyydän teitä perehtymään niihin huolella.
Kiinnittäkää myös huomiota tarkistukseen 26, joka koskee biopolttoaineita. Siinä pyydetään, että biopolttoaineille asetettaisiin sosiaalisia ja ekologisia vaatimuksia. Ongelmallista on paitsi se, että viljaa käytetään yhä enemmän lihan tuottamiseen – toisin sanoen syötämme viljaa eläimille – myös se, että viljaa käytetään yhä enemmän autojen polttoaineen valmistamiseen.
Esitän komissiolle pyynnön: haluamme toimenpiteitä yksityisautoilun ja lihan kulutuksen vähentämiseksi, jotta saamme lisää viljaa ihmisten ruokkimiseen!
Mietinnössä vaaditaan toteuttamaan kiireesti toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Myös kaupan on kannettava oma vastuunsa. Meidän on leikattava kaikkia tarpeettomia päästöjä ja vähennettävä liikennettä. Huomattava osa kaupan kohteena olevista tuotteista olisi aivan yhtä helppoa tuottaa paikallisesti. Meidän on edistettävä ”vihreiden tuotteiden” kauppaa ja tuettava älykästä ympäristöteknologiaa. Ellemme halua tehdä näin ja ellei kauppa kanna omaa vastuutaan, meillä ei ole pian jäljellä enää raaka-aineita, joilla käydä kauppaa, eikä silloin jäljellä ole myöskään enää ruokaa, jota syödä. On valtavan tärkeää, että otamme ilmastonmuutosta koskevan vastuumme vakavasti!
Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan tiistaina 20. toukokuuta 2008.