Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 20. toukokuuta 2008 - Strasbourg

5. Työllisyyspolitiikan suuntaviivat (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Anne Van Lanckerin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (KOM(2007)0803 OSA V – C6-0031/2008 – 2007/0300(CNS)) (A6-0172/2008).

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission joulukuussa 2007 antama strategiaraportti välittää hyvin myönteisen viestin, joka sai Eurooppa-neuvoston tuen sen maaliskuussa 2008 pidetyssä kevätkokouksessa. Nyt, ensimmäisen kolmevuotiskauden lopussa voidaan jo nähdä vuonna 2005 uudistetun Lissabonin sopimuksen tulokset. Talouskasvu ja työllisyyden kasvu ovat vaikuttavia. Monet merkit viittaavat siihen, että rakenneuudistukset ovat alkaneet tuottaa tuloksia.

Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat panneet uudistuksia täytäntöön vuodesta 2005 lähtien, jotkin edistyvät toisia paremmin. Viime vuoden aikana tällä alalla on havaittu tiettyä väsymystä. Eurooppa ei saa kuitenkaan pysähtyä tai hidastaa tahtiaan. Sen on päinvastoin jatkettava uudistusten täytäntöönpanoa mielellään jopa reippaammin.

Tähän pyritään komission ehdotuksella, joka koskee tärkeimpien yhdennettyjen suuntaviivojen, myös tärkeimpien työllisyyttä koskevien suuntaviivojen, säilyttämistä nykyisessä muodossaan vuoteen 2010 asti. Komissio on vahvasti sitä mieltä, että näillä tärkeimmillä suuntaviivoilla voidaan tarjota asianmukaiset puitteet Euroopan työmarkkinoiden tämänhetkisiä tehtäviä varten ja että ne täyttävät tehtävänsä. Eurooppa-neuvosto hyväksyi tämän kevään kokouksessaan valitsemalla vakauteen perustuvan yleisen lähestymistavan. Jäsenvaltioille on annettava mahdollisuus saattaa aloittamansa uudistukset loppuun, ja niille pitäisi myös antaa tietty aika, jonka kuluessa tulosten pitäisi olla nähtävillä.

Komissio myös huomasi, että on välttämätöntä ehdottaa muutoksia ja että niissä on keskityttävä tiettyihin lähitulevaisuudessa käsiteltäviin tärkeisiin tehtäviin, jotka koskevat ilmastonmuutosta, energiaa, sosiaalista ulottuvuutta ja joustoturvaa. Komissio ilmaisi myös haluavansa korostaa enemmän laajemman osallisuuden ja tiukemman täytäntöönpanon tarvetta. Tämän tuloksena sovitut tavoitteet ja vertailutasot sisällytettiin tärkeimpien suuntaviivojen sanamuotoon.

  Anne Van Lancker, esittelijä. − (NL) Haluaisin aivan ensiksi kiittää erinomaisesta yhteistyöstä niitä parlamentin jäseniä, joiden kanssa olen saanut työskennellä tätä mietintöä laadittaessa. Mielestäni mietinnön yksityiskohtiin on tehty hieman liikaa tarkistuksia, mutta joka tapauksessa, arvoisa komission jäsen, viestin on oltava selvä: tämä Euroopan parlamentti ei hyväksy sitä, että Euroopan työllisyysstrategia olisi mikään ”business as usual”.

On totta, että jäsenvaltioissa on tehtävä vielä paljon työtä, jotta suuntaviivoja voidaan soveltaa käytännössä, mutta on myös totta, että suuntaviivoja on mukautettava monien aineellisten puutteiden korjaamiseksi. Haluaisin mainita niistä kolme olennaisinta. Työllisyysstrategialla on ensinnäkin oltava vahvempi sosiaalinen ulottuvuus. Yhteiskunnassa on edelleen liikaa sellaisia ryhmiä, jotka eivät pääse osalliseksi kasvun ja työpaikkojen eduista. Vammaiset ihmiset, siirtolaiset ja ammattitaidottomat tai vähän koulutetut työntekijät jätetään edelleen liian usein oman onnensa nojaan, vaikka me tarvitsemme kaikkia ihmisiä yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Tämän takia työllisyysstrategialla on edistettävä myös aktiivista yhteiskuntaan sopeutumista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi varmistamalla kohtuulliset tulot ja laadukkaat sosiaalipalvelut sekä soveltamalla työnhaun tukea ja koulutusta koskevaa aktiivista politiikkaa.

Toiseksi: työn laatu. Työpaikkoja on selkeästi luotu enemmän, mutta sen takia ne eivät aina ole olleet parempia työpaikkoja. Liian monet ihmiset ovat edelleen vasten tahtoaan sidottuja epävarmoihin sopimuksiin, tilapäisiin töihin, vasten omaa tahtoa tehtävään osa-aikaiseen työhön tai töihin, jotka usein takaavat heille vain puutteelliset tulot. Tämän takia on korostettava enemmän työpaikkojen laatua ja mahdollisuuksia edetä vakituisiin töihin, joissa tulot ovat säännölliset. Koulutusponnistuksia on lisättävä huomattavasti, ja ennen kaikkea on taattava sosiaaliset oikeudet kaikille työntekijöille asemasta riippumatta. Työmarkkinoilla ei voida edellyttää ainoastaan joustoa, työntekijät tarvitsevat myös turvaa.

Kolmanneksi: sukupuolinäkökulma. Naiset ovat edistyneet valtavasti työmarkkinoilla, mutta he eivät ole saavuttaneet vielä läheskään yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Palkkaero on edelleen luvattoman suuri. Naisilla ei ole samoja mahdollisuuksia koulutuksen saamiseen tai yrityksen perustamiseen. Työurassa pidetyn tauon jälkeen töihin takaisin haluavat huomaavat töihinpaluun olevan yhä vaikeampaa. Uran ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevien vaikeuksien voittaminen on edelleen liian usein vain naisten ongelma, ja he myös tuntevat seuraukset tuloissaan jäätyään eläkkeelle. Tämän takia työllisyysstrategiassa on kiinnitettävä erityistä huomiota sukupuolinäkökulmaan, jotta voidaan poistaa kaikenlainen epätasa-arvo naisten ja miesten väliltä.

Lopuksi, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin sitoutuminen yhtenäiseen sosiaalilainsäädäntöön ratkaisee sen, voidaanko työllisyysstrategiaa soveltaa menetelmänä. Toivon siksi, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot saattavat EU:n lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään johdonmukaisesti ja myös soveltavat sitä johdonmukaisesti. Arvoisa komission jäsen, toivon myös, että komissio esittää meille kunnianhimoisen sosiaalipoliittisen ohjelman pian – muutaman kuukauden tai ehkä jopa muutaman viikon sisällä.

Toivon, että sekä neuvosto kesäkuun kokouksessaan että komission jäsen ja komissio kuuntelevat viestiämme. Arvoisa puhemies, on muuten valitettavaa, että neuvoston puheenjohtajavaltiosta ei ole täällä yhtään edustajaa, koska viestimme on itse asiassa suunnattu ensisijaisesti neuvoston kesäkuun kokoukseen, jossa on tehtävä ratkaisevat päätökset työllisyysstrategista. Toivon, että joku onnistuu siihen mennessä välittämään parlamentin viestin heille.

  Elisabeth Morin, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja esittelijä, aluksi haluaisin esittää kiitokseni esittelijälle, Anne Van Lanckerille, ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattisen ryhmän jäsenille korkeatasoisista neuvotteluista, joita yhdessä kävimme laatiessamme tätä asiakirjaa, jossa tehdään yhteenveto yhteisistä vakaumuksistamme ja siitä, miten haluaisimme muuttaa työllisyysstrategiaa.

Lissabonin strategian mukaista työpaikkojen lisääntymistä Euroopassa pitäisi tästä lähtien edistää ottaen huomioon kolme tärkeintä äskettäistä tai nykyistä muutosta. Ne ovat talouden globalisaatio, jonka takia Euroopan on toimittava terävämmin talouden ja työllisyyden kehittämisen kannalta; joustoturva, joka on ehdottoman välttämätön yritystemme kehittymiselle ja siten työllisyydelle; ja tietysti sosiaalisen Euroopan rakentaminen.

Tämän saavuttamiseksi esitimme kolme erityisesti korostettavaa kohtaa tähän työllisyysstrategian ajanmukaistamiseen.

Toisaalta on ehdottoman tärkeää torjua sitä, että ihmiset keskeyttävät koulutuksen suorittamatta mitään tutkintoa. Koulutuksen keskeyttäminen ilman tutkinnon suorittamista tarkoittaa jäämistä ilman työmarkkinoille integroitumiseen tarvittavia kykyjä ja siten ilman mahdollisuuksia sopeutua yhteiskuntaan. Tämä on tärkein velvollisuutemme, ja meidän on työskenneltävä ankarasti saavuttaaksemme tavoitteemme.

Toinen asia, johon meidän on keskityttävä, on elinikäisen oppimisen ylläpitäminen ja kehittäminen, sillä se on ainoa tapa taata työntekijöiden jatkuva työllistettävyys ja liikkuvuus.

Kolmas kohta koskee hankitun kokemuksen vahvistamista, sillä sen ansiosta työntekijät voisivat todella edetä urallaan ja myös yritykset voisivat tehokkaasti mukautua uusiin vaatimuksiin.

Pääsimme yhteisymmärrykseen kaikista näistä kohdista, ja kiitän siksi PPE-DE-ryhmän jäseniä heidän tuestaan tämän päivän äänestyksessä.

  Jan Andersson, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kun Anne Van Lancker alkoi laatia Euroopan parlamentin vastausta, hän suunnitteli keskittyvänsä muutamaan tärkeään kohtaan, koska tiesimme, että sekä komissio että neuvosto ehdottaisivat, että suuntaviivoja ei pitäisi ollenkaan tarkistaa. Taktiikkanamme oli keskittyä vain muutamaan kohtaan ja toivoa, että ne saattaisivat kuunnella ainakin jotain siitä, mitä meillä oli sanottavana.

Näin ei käynyt. Vaikka peruslähtökohta on sama, meillä on nyt joukoittain tarkistuksia vain muutaman sijasta. Mielestäni olisi ollut parempi keskittyä siihen, mitä Anne Van Lancker sanoi – että yhdistämme selkeästi sosiaalisen ulottuvuuden, kaikkia niitä koskevan politiikan, jotka ovat työmarkkinoiden ulkopuolella ja jotka eivät pääse osalliseksi vauraudesta. Työllisyyden suotuisasta suuntauksesta huolimatta huomaamme, että monet uusista työpaikoista ovat epävarmoja eivätkä turvaa toimeentuloa. Työ ei tarjoa turvaa. Joustoturvasta käymämme keskustelun pitäisi myös heijastua selvemmin suuntaviivoissa, koska siitä on keskusteltu monia vuosia. Sama koskee tasa-arvoasioita.

Se, että neuvosto ei valitettavasti ole paikalla, johtuu siitä, että neuvosto ei kuuntele mitään, mitä parlamentilla on sanottavana. He tekevät täsmälleen niin kuin he ovat ennalta päättäneet. Minun mielestäni meidän Euroopan parlamentissa on pohdittava seuraavassa kolmevuotistarkastuksessa ankarasti taktiikkamme ja työskentelytapamme muuttamista, jotta parlamentti voisi todella vaikuttaa siihen, miltä suuntaviivat näyttävät tulevaisuudessa.

  Ona Juknevičienė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Onnittelut esittelijälle, Anne Van Lanckerille, tämän merkittävän mietinnön laatimisesta. Haluaisin myös kiittää esittelijää hänen avuliaasta yhteistyöstään ja ymmärryksestään tarkistusten hyväksymisessä. Katson, että asiakirja on tasapainoinen, ja toivon, että se saa enemmistön tuen huomisessa äänestyksessä.

Haluan kiinnittää huomionne siihen, että komission tiedonannossa neuvostolle on äärimmäisen myönteinen ehdotus, joka edistäisi markkinoiden kehittymistä ja työllisyyden lisääntymistä.

Se on osaamisen vapaus, joka lisättäisiin neljään perusvapauteen, tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääoman vapaaseen liikkuvuuteen. Tällä viidennellä vapaudella vauhditettaisiin EU:n muuttumista nykyaikaiseksi ja luovaksi osaamistaloudeksi. Sillä puolestaan vahvistettaisiin tieteellisen tutkimuksen, koulutuksen ja innovoinnin keskinäistä yhteyttä.

Komission tekemä aloite on epäilemättä erittäin hyvä. Kukaan ei kuitenkaan kiistä neljän alkuperäisen vapauden merkitystä työllisyyden lisäämisessä.

Joskus jäsenvaltiot kuitenkin laiminlyövät EU:n politiikan noudattamisen ja jopa rikkovat oikeusnormeja. Jatkamalla suojaavaa politiikkaansa ne estävät pääomien ja ihmisten vapaan liikkuvuuden ja vaarantavat sekä omien maidensa että koko EU:n kehityksen.

Minun mielestäni palvelujen vapaalla liikkuvuudella ei taata pienten ja keskisuurten yritysten kehityksen vapautta. Emmehän unohda Winston Churchillin huomiota siitä, että vapaat markkinat tuhoamalla luodaan laittomat markkinat.

Komission ja jäsenvaltioiden on tajuttava, että yhdessä voimme saavuttaa paljon enemmän kuin kukin erikseen.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, me Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä pidämme Anne Van Lanckerin mietintöä hyvin myönteisenä, koska olisi kohtalokasta, jos neuvosto olisi ilmoittamassa työllisyyspolitiikan suuntaviivojen vuoden 2008 uudistuksista, ja sitten se sanoisi: itse asiassa, emme halua uudistusta!

Arvoisa komission jäsen, te olette aivan oikeassa sanoessanne, että komissiossa ja erityisesti neuvostossa näyttää olevan uudistusväsymystä. Anne Van Lanckerin mietinnössä asetetaan kuitenkin selvästi oikeat painopistealat. Haluaisin korostaa erityisesti yhteiskuntaan sopeutumista koskevien uusien painopistealojen asettamista. On olennaisen tärkeää, että viestinämme on, että emme voi unohtaa ulkopuolella olevia ihmisiä ja että he ovat meille tärkeitä.

Toiseksi, me vihreät olemme edistäneet merkittävästi sen varmistamista, että tässä parlamentin mietinnössä on – johdonmukaisesti – huomattava sukupuolen valtavirtaistamista koskeva ulottuvuus ja että sukupuolten valtavirtaistamista koskevana politiikkana ei ole pidetty pelkästään perhepolitiikkaa. Sukupuolen valtavirtaistaminen on laajempaa ja koskee naisia – ei miehiä ja naisia, kuten perhepolitiikka.

Me vihreät jatkamme joka tapauksessa joustoturvaa koskevan alan tarkkaa käsittelyä siihen asti, kunnes sosiaalinen suojelu taataan. Haluaisin jälleen kerran korostaa, että tarvitsemme uudistusta emmekä pattitilannetta.

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, jäsenvaltioiden yhteistä työllisyyspolitiikkaa koetellaan. Siinä perustetaan kiireesti eri ikäryhmille koko ajan enemmän työllisyyden kasvua koskevia ohjelmia, joissa otetaan huomioon ryhmien erityistarpeet ja mahdollisuudet sekä työn löytämiseen liittyvien ongelmien uhka. Lissabonin strategian nojalla näissä ohjelmissa keskitytään ennen kaikkea ihmisiin tehtäviin investointeihin, heidän koulutukseensa ja parempiin mahdollisuuksiin työmarkkinoilla. Työllisyyden kasvu 3,6 miljoonalla ihmisellä vuonna 2007 ja vuosiksi 2008–2009 odotettu työllisyyden kasvu 4,5 miljoonalla ovat tämän politiikan näkyvä tulos.

Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa tämän alan toiminnan pohjana pitäisi olla sellainen lähestymistapa työhön, joka sopii ihmisen koko elinikään, koulutuksensa keskeyttävistä nuorista huolehtiminen, työolojen mukauttaminen perhe-elämän tarpeisiin ja erityisesti vanhempien velvollisuuksiin, syrjinnän poistaminen työpaikoilta erityisesti koulutuksen ja muun taitojen hiomisen saatavuuden osalta ja ikääntyneiden ihmisten ammattitoiminnan asteittainen rajoittaminen.

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät naiset ja herrat, myös minä liityn niihin, jotka haluavat kiittää esittelijää hänen työstään, mietinnöstä, jossa korostetaan yhtä Euroopan yhteisön pilareista, nimittäin Euroopan sosiaalista mallia. Pidän myönteisenä sitä, että mietinnössä korostetaan sellaisia asioita kuin yhteiskuntaan sopeutumisen edistäminen, köyhyyden torjuminen ja sosiaalisen osallisuuden painottaminen työllisyyspolitiikassa. Esittelijä korostaa myös aivan oikein sitä, että sukupuolten tasa-arvoa työssä on edistettävä. Näistä myönteisistä näkökohdista huolimatta poliittinen ryhmämme katsoo, että päätöslauselmaesityksessä korostetaan enemmän joustavuusperiaatetta kuin hyvien työmahdollisuuksien todellista tarjoamista ja oikeutta laadukkaaseen työhön. Tunnen myötätuntoa esittelijää kohtaan. Kompromissiratkaisun löytäminen näiden kahden vaihtoehdon välille on vaikeaa.

Pidän valitettavana sitä, että valiokunta hyväksyi ainoastaan yhden poliittisen ryhmämme antamista monista esityksistä, ja tämän takia minun on sanottava, että emme voi tukea lopullista mietintöä kaikista hyväksytyistä kompromissiratkaisuista huolimatta. Tästä huolimatta minun on sanottava, että oli kunnia työskennellä esittelijän kanssa. Tulevaisuus, joustavuuskäsitteen seuraukset, uudet yhteiskunnalliset kokemukset ja Euroopan unionin kansalaiset määrittävät lopulta kaikki yhdessä, kumpi meistä on lähempänä totuutta sosiaalista Eurooppaa koskevan hankkeen valmistelussa ja täytäntöönpanossa.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämän Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa koskevan strategiaraportin johtopäätös on, että Lissabonin strategia toimii. Esittelijä kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että työllisyysstrategia ei toimi kaikkien EU:n kansalaisten osalta. Kuusi miljoona nuorta keskeyttää EU:ssa koulun, ja 16 prosenttia EU:n koko väestöstä on köyhää tai heitä uhkaa köyhyys. Tämä on tärkein haaste, mutta valitettavasti me olemme taas menettäneet tilaisuuden sisällyttää läheishoitajat luetteloon ihmisistä, joita uhkaa köyhyys.

Läheishoitajat ovat Euroopan suurin työntekijäryhmä. He eivät ole ihmisiä vailla työtä, vaan ihmisiä, jotka työskentelevät ankarammin kuin monet ammatissa toimivat ihmiset. Kun otin läheishoitajia koskevan kysymyksen esille valiokunnassa, minulle kerrottiin, että läheishoitajat – vanhuksistamme, vammaisistamme ja lapsistamme huolehtivat ihmiset – ovat tauolla työurastaan. Läheishoitajien työn kutsuminen ”tauoksi työurasta” osoittaa tietämättömyyttä läheishoitajien työstä ja heidän työnsä arvosta.

Arvoisa komission jäsen, pyydän, että kiinnitätte huomionne läheishoitajiin ja tuette heitä. Läheishoitajat ovat avain siihen, miten me huolehdimme Euroopan ikääntyvästä väestöstä iäkkäiden kansalaistemme tarpeisiin vastaamisen ja syntyvyyden vakauttamisen osalta. Tehkää siis läheishoitajista painopisteala. Toivottavasti myös me tässä parlamentissa tarkastelemme erityisesti läheishoitajia koskevaa kysymystä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme tyytyväisiä kahden viime vuoden aikana luotuihin noin 6,5 miljoonaan uuteen työpaikkaan, mutta meidän ei pitäisi enää vaieta siitä, että neljällä kymmenestä työntekijästä on samaan aikaan epävarma työsuhde. Monissa maissa tilapäistä työtä tarjoavista toimistoista on tulossa suurimpia työnantajia. Lisääntyvä globalisaatio ja tuotannon uudelleen sijoittaminen matalamman palkkatason maihin aiheuttaa valtavasti työpaikan menetyksiä. Tätä voidaan tasapainottaa vain osittain tilapäisillä töillä.

Samaan aikaan 78 miljoonan eurooppalaisen on elettävä köyhyysrajalla ja oltava tilapäisissä töissä, yhden euron työpaikoissa ja minityöpaikoissa. Perhettä ei kuitenkaan voi elättää McJob-työllä. Työllisyyden vanha takaaja, hyvä koulutus, auttaa vain harvoin näinä päivinä. Bruttopalkat ovat esimerkiksi Saksassa pienentyneet miltei viidellä prosentilla kolmen vuoden aikana, kun taas elinkustannukset ovat nousseet valtavasti euron käyttöönoton jälkeen. Näiden tietojen perusteella voimme olla tyytyväisiä työllisyyslukujen nettokasvuun, mutta mielestäni on pelkkää ihmisten pilkkaamista, että miljoonien työttömien ja rehellistä työtä tekevien on elettävä köyhyydessä.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, elin- ja työolomme muuttuvat globalisaation takia niin nopeasti, että monet kansalaiset menettävät tuntuman asioihin. He tuntevat hukkuvansa ja kokevat epävarmuutta. Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian suuntaviivojen on oltava heille täysin selviä: kilpailukykyiset työt, yhdenvertaiset mahdollisuudet ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus.

Joustoturvan käsitettä ei ole vielä ymmärretty riittävästi. Työntekijöiden on oltava joustavampia omien etujensa suhteen parantaakseen työllistettävyyttään, mutta myös yrityksistä on tultava joustavampia muun muassa kehittämällä uusia markkinointistrategioita ja innovatiivisia tuotteita sekä valtaamalla markkina-aloja. Samalla työntekijät tarvitsevat tehokkaita sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta voidaan varmistaa, että he sopeutuvat eivätkä syrjäydy. Heidän työnsä pitäisi palkita asianmukaisesti alan ja alueen mukaan työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten eikä hallituksen toiminnan perusteella.

Euroopan työllisyyspolitiikan tavoitteena on sekä työpaikkojen tarjoaminen useammille ihmisille että laadukkaampien työpaikkojen luominen. Samaan aikaan on investoitava opetukseen ja koulutukseen, jotta voidaan varmistaa, että elinikäistä oppimista todella pidetään yllä ja että myös alisuoriutujat sisällytetään siihen. On tehtävä selväksi, että sekä ESR:llä että Euroopan aluekehitysrahastolla ja uudella Euroopan globalisaatiorahastolla on tuettava suoraan niitä, joita työttömyys uhkaa tai jotka siitä kärsivät. Heidän pitäisi olla paremmin valmistautuneita muutokseen ja heidän pitäisi voida päästä uusille työaloille.

Meitä arvioidaan myös sen mukaan, olemmeko onnistuneet pitämään vanhemmat työntekijät työprosessissa pidempään sen sijaan, että työnnämme heidät varhaiseläkkeelle. He ovat hyvin motivoituneita, he pystyvät tekemään työtä paineen alaisina ja heillä on paljon tietotaitoa. Parhailla käytännöillä pitäisi osoittaa, miten nuoret ja vanhat tekevät yhteistyötä ryhmätyössä ja miten molemmat puolet hyötyvät siitä.

Tämän erittäin hyvän mietinnön työllisyyspolitiikan suuntaviivat hyväksytään ennen kaikkea, jos toissijaisuusperiaatetta pidetään johdonmukaisesti yllä. Anne Van Lancker on oikeassa: jäsenvaltioiden on todistettava, että ne osallistuvat siihen, jolloin luottamus sosiaalisen markkinatalouden malliimme lisääntyy.

  Rovana Plumb (PSE). – (RO) Haluaisin onnitella kollegaani, Anne Van Lanckeria, hänen työstään ja korostaa tämän mietinnön merkitystä. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että tällä hetkellä 78 miljoonaa Euroopan unionin kansalaista on köyhiä tai heitä uhkaa köyhyys, ja kuusi miljoonaa nuorta keskeyttää koulun. Me Euroopan sosiaalidemokraatit haluamme antaa kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet kunnolliseen toimeentuloon vahvistamalla sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Näiden suuntaviivojen täytäntöönpanolla edistetään varmempien ja paremmin palkattujen työpaikkojen määrän lisäämistä, asianmukaisen sosiaalisen suojelun takaamista parantamalla laadukkaiden sosiaalipalvelujen saatavuutta ja edistetään kaikkien Euroopan unionin kansalaisten aktiivista yhteiskuntaan sopeutumista köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

Tässä yhteydessä haluaisin korostaa, että meidän pitäisi tarjota vammaisille ja iäkkäämmille ihmisille tukea työmarkkinoille pääsyssä ja poistaa kaikki naisten ja miesten välinen palkkaan liittyvä epätasa-arvo. Minun mielestäni tämä mietintö on tärkeä väline uuden Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa, ja se edistää Romaniankin ratifioiman Lissabonin sopimuksen sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista. Tuen tätä mietintöä ja äänestän sen puolesta.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, taloudellista kasvua ja työllisyyttä koskevista suuntaviivoista seuraavalle kolmelle vuodelle keskustellaan Eurooppa-neuvoston kevään kokouksessa. Lissabonin ohjelma on alkanut tuottaa tulosta. Se on hyvä asia, vaikka olemmekin sen toiminnassa keskittyneet luultavasti liian vähän sosiaaliseen osallisuuteen. Lissabonin ohjelman avulla on todellakin luotu uusia työpaikkoja, vaikkakaan ne eivät aina ole parasta lajia. Rohkeiden tavoitteiden asettaminen ei ole tarpeeksi – tarvitaan koulutusta, tarvitaan myös koulujärjestelmien räätälöintiä ja niiden valmiuksien lisäämistä, minkä avulla vastataan osaamistalouden ja yhteiskunnan tarpeisiin.

On hyvin tärkeää edistää perhemyönteistä lähestymistapaa työhön. Lissabonin ohjelmassa vaaditaan sosiaalisten toimenpiteiden vahvistamista. Huomiota ei pitäisi kiinnittää pelkästään työsuhteiden joustavuuteen vaan suojattuun joustavuuteen. Ainoastaan joustavuuden ja suojelun tasapainolla voidaan parantaa työllisyyttä ja sosiaalista suojelua. Meidän on tehtävä töitä varmistaaksemme sen, että talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan myönteiset kehitysvaiheet täydentävät toisiaan. Haluaisin myös onnitella esittelijää hänen erinomaisesta työstään.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, komissio viittaa siihen, että jäsenvaltioiden kanssa sovitun työllisyyspolitiikan tuloksena on kahden viime vuoden aikana luotu 6,5 miljoonaa työpaikkaa. Tämä kuulostaa hyvältä, erityisesti niiden kannalta, jotka haluavat mukauttaa Euroopan unionia koko ajan enemmän maailmanlaajuiseen kilpailuun, mutta se ei ole yhtä hyvä niille, jotka ovat ottaneet vastaan nämä työt mutta tuskin pystyvät saamaan elantonsa niistä.

Saksassa eilen julkaistu raportti köyhyydestä on myös osoittanut selvästi, että yhä useammat työntekijät tarvitsevat tukia ansiotulojensa lisäksi, jotta he eivät luisuisi köyhyyteen, ja että epätasa-arvo suurituloisten ja melkein olematonta palkkaa saavien välillä lisääntyy koko ajan. Siksi Euroopan unionin työllisyysstrategissa on ehdottomasti ja kiireellisesti käsiteltävä vahvemmin ja käytännöllisemmin sosiaalisen syrjäytyneisyyden ja köyhyyden torjuntaa, hyvien työpaikkojen luomista, tulojen lisäämistä ja sosiaalisen suojelun tarjoamista työntekijöille. Jostakin syystä tätä käytännön käsittelyä ei tietoisesti käytetä.

Pohjimmiltaan Euroopan unionin pitäisi keskittää huomionsa hyviä työpaikkoja koskevaan käsitteeseen, jota EU:n työministerit levittivät jo vuosi sitten edetäkseen tässä asiassa pidemmälle. Joustoturvan käsite ei tässä yhteydessä riitä.

  Derek Roland Clark (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, jos Lissabonin strategia on alkanut toimia, miksi osa-aikaisen työn osuus on lisääntynyt 16,2 prosentista 18,1 prosenttiin muutaman viime vuoden aikana? Miksi niiden ihmisten osuus, joilla on vasten tahtoa tehdyt määräaikaiset sopimukset eikä siten pitkän aikavälin turvaa, nousi yli 6,5 prosenttiin?

Esittelijä myöntää, että työttömyysaste EU:ssa nousi 8,9 prosenttiin vuonna 2005. Sen pitäisi laskea 7,1 prosenttiin tänä vuonna, mutta laskeeko se? Yhdistyneessä kuningaskunnassa työttömyysaste on vain noin 5,8 prosenttia. Työttömyyden torjuntaan ei tarvita politiikkaa. Siihen tarvitaan piristysruiske. Siitä puheen ollen, keksikö injektiojärjestelmän komissio, parlamentti vai valiokunta? Ei, ei keksinyt. Joku sai loistavan ajatuksen, ja hyvät ajatukset leviävät aina. Koska hyvät ajatukset ovat hyviä käytäntöjä, ja hyvät käytännöt ovat jakamista varten. Katsokaa Yhdistyneen kuningaskunnan parempia työllisyyslukuja, jotka juuri mainitsin. Ne ovat parempia, koska parhaita käytäntöjämme ovat muun muassa hyödyttömän työaikadirektiivin poikkeuslausekkeiden säilyttäminen ja se, ettemme ottaneet euroa käyttöön vaan jatkamme kauppaa maailmanlaajuisesti enemmän EU:n ulkopuolella kuin yhdenkään toisen jäsenvaltion kanssa. Se on minun piristysruiskeeni. Otatteko te sen?

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluaisin aloittaa puheenvuoroni sanomalla, että olen iloinen ja tyytyväinen. Uudistettu Lissabonin strategia alkaa tuottaa tulosta, ja erityisen miellyttävää on se, että työssäkäyvien ihmisten määrä lisääntyy tasaisesti Euroopan unionissa.

Tässä vaiheessa minun on kuitenkin oltava jossain määrin eri mieltä esittelijän, Anne Van Lanckerin kanssa siitä, että äskettäin luotujen työpaikkojen laatu voi herättää huolta. Tietysti meidän pitäisi tehdä kaikkemme varmistaaksemme, että Euroopan unionissa tarjottavat työt ovat korkeinta laatua, mutta minun mielestäni mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys, joka on nöyryyttävää ja joka luo tunteen, että ihmisellä ei ole henkilökohtaista arvoa. Tämä pätee erityisesti nuoriin ihmisiin, joiden työttömyysaste on edelleenkin korkea, minkä takia heidän tulevaisuudestaan pitäisi tehdä painopistealamme muutamaksi seuraavaksi vuodeksi.

Yksi tehokas väline työpaikkojen saatavuuden lisäämiseksi, mikä on erityisen tärkeää nuorille eurooppalaisille, on käsite, jossa yhdistetään työmarkkinoiden joustavuus ja turva, eli joustoturva. Joustoturvalle ei ole yhtä yleistä mallia, joten tämä käsite pitäisi ottaa käyttöön ottaen huomioon eri jäsenvaltioiden erityisolosuhteet ja perinteet. Tämä on itse asiassa se suunta, jota poliittinen ryhmäni ehdotti esittämissään tarkistuksissa. Tässä käsitteessä on kuitenkin kaksi tekijää, jotka ovat yleisiä ja samalla, minun mielestäni, ratkaisevan tärkeitä.

Ensimmäinen on koulutukseen ja erityisesti korkean tason aikuiskoulutukseen investointi, minkä avulla työntekijät voivat mukauttaa taitojaan nopeasti muuttuviin talous- ja työmarkkinasuuntauksiin.

Toinen tekijä on epätyypillisten työmuotojen rohkeampi käyttö, minkä avulla erityisesti nuoret ihmiset voivat valmistautua työmarkkinoille heittäytymiseen sekä hankkimalla käytännön taitoja että kattamalla ammattikoulutuksensa kulut.

  Richard Falbr (PSE). – (CS) Ensiksi haluaisin ilmaista ihailuni Anne Van Lanckerille, joka ei sortunut tarkistusten painon alla eikä antanut vesittää mietintöään. Olisin luultavasti ollut vielä kriittisempi, koska minun mielestäni uudistetulla Lissabonin sopimuksella ei ole paljonkaan vaikutusta. Työttömyysaste ei laske merkittävästi, luodut työpaikat eivät ole laadukkaita, me sallimme sen, että EU:n jäsenvaltioissa elää ihmisiä, jotka kärsivät työssä käyvien köyhyydestä. Tämä kaikki tarkoittaa, että jokin on tässä selvästikin väärin. Edes vihreässä kirjassa ei anneta vastauksia kysymyksiin, joita työntekijät ja ammattiliitot meiltä kysyvät. Meidän tarvitsee kuitenkin vain katsoa asiaankuuluvia Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksia. Meidän pitäisi muistaa, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melkein kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet niistä tärkeimmät. Euroopan ammattiliittojen levottomuus Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asioissa Viking, Laval ja Rüffert tehdyistä tuomioista on ymmärrettävää. Minä neuvon tarjoamaan vähemmän sivuja ja enemmän kunnioitusta sille, mitä viime vuosikymmenten aikana on saavutettu erityisesti Euroopan unionin kehittyneissä maissa.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, tätä mietintöä on innoittanut arvojen henki, jonka pitäisi hallita vapailla työmarkkinoilla. Mutta siinä on yksi suuri epäkohta: on väärin laatia sellaisia sääntöjä EU:n tasolla. Silloin niistä tulee osa EU:n yhteistä sääntelyjärjestelmää, yhteisön säännöstöä – osa pyhiä kirjoituksia. Mahdollisuus tuleviin uudistuksiin katoaa koko Euroopassa.

Jos Saksa ja Ranska olisi 1970-luvulla pakotettu noudattamaan tuolloin vallalla olleisiin poliittisiin käsitteisiin perustuvaa yhteisön yhteistä työllisyyspolitiikkaa, Euroopan talous olisi nyt joutumassa rappiolle.

Tämän päivän muotisana, joustoturva, toistuu jatkuvasti mietinnössä. Tämä johtuu siitä, että yhteistä työllisyyspolitiikkaa ei ole muotoiltu, minkä takia puolestaan Tanska pystyi kehittämään jotakin, mikä nyt näyttää hyvin lupaavalta. Mietintö kannattaisi supistaa yhteen ainoaan lauseeseen: ”Euroopan parlamentti suosittelee, että jäsenvaltiot tarkastelevat Tanskan joustoturvamallia nähdäkseen, olisiko niillä jotakin opittavaa siitä.” Piste.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, työllisyyssuuntauksia koskevat luvut ovat itse asiassa hyvin myönteisiä, ja meidän olisi palattava 1980-luvulle löytääksemme samanlaisia arvoja. Meidän on kuitenkin tiedostettava, että kaikilla Euroopan alueilla tulokset eivät ole olleet yhtä rohkaisevia: uutiset työn laadusta eivät nekään ole kaikkein parhaita.

Olen tietoinen siitä, että sosiaalipolitiikasta puhuttaessa pyritään aina asettamaan painopistealoja, eikä se ole helppo tehtävä – olisi houkuttelevaa käsitellä kaikkea painopistealana. Kokemus kuitenkin osoittaa, että kun kaikkea pidetään painopistealana, mikään ei ole painopisteala.

Haluaisin siksi kannustaa kaikkia meitä yrittämään varmistaa, että voimme sisällyttää tehtävien määrittämisen, vastuualueet ja selvät ja määrällisesti ilmoitettavat tavoitteet näihin sosiaalisiin kysymyksiin, erityisesti työllisyyspolitiikan osalta.

Omalta osaltani haluaisin sanoa, että minulla on yksi hyvin selvä painopisteala, ja se on koulun keskeyttämisen lopettaminen, sillä tällä hetkellä se vaikuttaa 15 prosenttiin 18–24-vuotiaista nuorista. Eli yli kuuteen miljoonaan nuoreen.

Koulun keskeyttäminen on erityisen vakavaa Euroopassa odotetun väestönkehityksen kannalta, sillä vuoteen 2030 mennessä Euroopassa on 18 miljoonaa lasta ja nuorta vähemmän ja yli 52 prosenttia enemmän yli 65-vuotiaita ihmisiä.

Minusta on mahdotonta hyväksyä, että tämä kallisarvoinen ja kutistuva nuorten väestönosa, josta sosiaaliturvajärjestelmät ovat riippuvaisia, ei olisi hyvin koulutettu ja parhaalla mahdollisella tavalla valmistautunut käsittelemään menestyksekkäästi työmarkkinoiden uusia haasteita. Me kaikki tiedämme, että vähiten koulutetut ovat alttiimpia työttömyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle tietoyhteiskunnassa ja että he ovat ilmiselvästi vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti.

Kuten esittelijämme, Anne Van Lancker, jota onnittelen, myös minä uskon vahvasti, että Lissabonin strategian sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava erityisesti korostamalla osallisuutta koskevaa kysymystä.

  Juan Andrés Naranjo Escobar (PPE-DE). – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, minun mielestäni tehdyn työn tärkeimmät edut ovat perusyhteisymmärrys tilanteen diagnoosista ja toimenpiteistä, joita kansallisella tasolla on sovellettava Lissabonin strategian työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi.

Unionin on oltava taloudellisesti äärimmäisen vahva saadakseen aikaan poliittista edistystä luopumatta sille ominaisesta sosiaalisesta mallista. Parasta sosiaalipolitiikkaa on sallia ihmisten sopeutua ja edistyä työllisyyden avulla.

Näistä kahdeksasta suuntaviivasta saamme etenemissuunnitelman niitä uudistuksia varten, joita on käsiteltävä vuoteen 2010 mennessä, ja ne riittävät aivan hyvin kansallisten uudistusohjelmien käynnistämiseen.

On kuitenkin joitakin hyvin ratkaisevia tekijöitä, joita meidän on käsiteltävä erityisellä tavalla.

Ensimmäinen on sellaisen liikkuvuustason saavuttaminen, joka tuo työmahdollisuuksia erityisesti nuorille ihmisille. Tätä varten on ehdottoman tärkeää, että varmistamme tutkinnon vastaavuuksia koskevan tehokkaan järjestelmän, ei ainoastaan tutkintojen ja todistusten osalta vaan myös työntekijöiden koko työelämän ajan jatkuvan koulutuksen osalta.

Toinen on työllisyyssääntöjen ajanmukaistaminen asteittaisen ja joustavan eläkkeelle siirtymisen edistämiseksi. Tällä vältettäisiin työtulojen romahtaminen ja tulevat köyhyyteen liittyvät tilanteet.

Kolmas on kansalaisten kielellisten valmiuksien yleinen parantaminen, koska, hyvät naiset ja herrat, globalisaatiolla on sääntönsä. Se, joka mukautuu, voittaa. Loput häviävät.

Jos haluamme enemmän tuottavuutta, laadukkaita työpaikkoja ja parempia taitoja, meidän on jatkettava Lissabonin strategiassa mainittujen uudistusten ajamista.

On totta, että jotain on saavutettu, mutta jos loput uudistukset jätetään tekemättä, kaikki romahtaa.

Siksi on olennaista, että täytäntöönpano tapahtuu joustoturvan kaltaisista aloitteista käytävän keskustelun kautta.

  Iles Braghetto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Lissabonin strategialla on saavutettu työllisyyden lisäämistä Euroopassa koskeva tavoite, mutta kaikki eivät ole tästä hyötyneet: nuorten ihmisten, naisten ja marginaalisten sosiaaliryhmien polku on edelleen vaikea. Työllisyyden laatukaan ei ole parantunut: määräaikaisten sopimusten määrä on lisääntynyt eikä työllisyysturva ole ollut suuremman joustavuuden veroinen. Siksi Lissabonin strategian sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava ja elinikäistä oppimista ja taitojen tunnustamista tuettava.

Tulotukea tarjoavat ja liikkuvuutta työmarkkinoilla edistävät sosiaaliturvajärjestelmät on määriteltävä ja asianmukaisia iskunvaimentimia kehitettävä. Lisäksi on saavutettava työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevat tavoitteet.

Päätöslauselmaluonnos on askel tähän suuntaan, ja siksi tuemme sitä.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä lausunnosta, jossa sanottiin, että elvytetyn Lissabonin strategian avulla on luotu enemmän työpaikkoja mutta ei välttämättä laadukkaampia työpaikkoja.

Kaikissa EU:n strategioissa pitäisi aina ottaa huomioon tarve torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. En kuitenkaan ole samaa mieltä siitä, että yhteisten sosiaalisten normien hyväksyminen EU:n tasolla olisi patenttiratkaisu ongelmiimme. Työllisyys- ja sosiaalipolitiikka kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja kaikissa EU:n tämän alan toimissa on noudatettava toissijaisuusperiaatetta. Joustoturvan kaltaisiin erityismalleihin perustuvien strategioiden laatiminen ja käyttöönotto on erilaista kansallisella tasolla.

Haluaisin korostaa vaaraa, joka tässä asiassa tulee yksiulotteisen lähestymistavan mukana, ja samalla puhua sen puolesta, että luodaan EU:n tason foorumi tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa varten.

Minun mielestäni millään erityisellä työllisyyspolitiikan strategialla ei saavuteta täydellistä onnistumista, ellei poisteta kokonaan työvoiman vapaan liikkumisen nykyisiä esteitä, sillä se on varma keino vauhdittaa taloudellisen kasvun kannustamista ja työllisyyden edistämistä.

  Renate Weber (ALDE). – (RO) Onnittelen Anne Van Lanckeria mietinnöstä. Henkilökohtaisesti olen huolissani työpaikkojen laadusta. Köyhyysrajalla elää 78 miljoonaa ihmistä myös siksi, että jäsenvaltioissa on epätasa-arvoa työntekijöiden palkan osalta. Tiedän, minkälaisia syrjintään liittyviä ongelmia monet Euroopan unionin muissa jäsenvaltioissa laillisesti työskentelevät romanialaiset kohtaavat, ja tiedän, että heidän on hyväksyttävä töitä, joihin he ovat ylikoulutettuja, ja alempia palkkoja kuin mitä heidän työtoverinsa, kyseisten maiden kansalaiset saavat. Meillä ei valitettavasti ole Euroopan unionin tasolla mekanismia työpaikkojen laadun arvioimiseksi, ja sellaisen me tarvitsemme. Olen vahvasti sitä mieltä, että asianmukaista palkkaa koskeva periaate kannustaa laadukkaiden palvelujen tarjoamiseen, ja vastustan täysin nykyisiä suuntauksia maksaa liian vähän palkkaa työntekijöille. Työvoiman vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa ei pitäisi millään lailla rajoittaa.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Todellisuudessa on vain kaksi tapaa ratkaista työttömyyttä koskeva ongelma: toinen on se, että ihmiset menevät sinne, missä työ on, ja toinen se, että työ menee sinne, missä ihmiset ovat. Minun mielestäni jälkimmäinen vaihtoehto on järkevämpi, koska mikään ensimmäisessä vaihtoehdossa käytetyistä keinoista (jaettu työ, joustavat sopimusjärjestelyt, joustavammat työajat ja niin edelleen) ei ole tuottanut toivottua tulosta. Minun mielestäni toisessa vaihtoehdossa on enemmän mahdollisuuksia, ja se on sangen sopiva Euroopan unionille. Yksi mahdollisuuksista on Euroopan julkisen sektorin luominen niin, että Euroopan unioni alkaa toimia työmahdollisuuksia luovana itsenäisenä kokonaisuutena.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ensiksi haluaisin kehua kollegani Elisabeth Morinin tekemää merkittävää työtä, sillä hän esitti poliittisen ryhmämme kannat.

Silläkin uhalla, että puhun asian vierestä, haluaisin kysyä työmarkkinaosapuolten roolista, sillä ne loistavat tässä mietinnössä poissaolollaan. Työskentelemme 128 artiklan mukaisesti, mikä tarkoittaa, että annamme suosituksia jäsenvaltioille, mutta minun mielestäni on tullut aika ryhtyä järeämpiin toimiin.

Arvoisa komission jäsen, mitkä ovat teidän tuntemuksenne EY:n perustamissopimuksen 139 artiklan soveltamisesta? Siinä säädetään täsmälleen tästä mahdollisuudesta eli siitä, että työmarkkinaosapuolet luovat yhteisön tasolla työllisyyslainsäädäntöä. Miten meillä voi olla työllisyyspolitiikkaa ilman sosiaalilainsäädännön koordinointia? Arvoisa komission jäsen, minä katson, että 138 artiklan soveltamisessa teidän tehtävänne on tukea työmarkkinaosapuolia; meidän on otettava ne mukaan asianmukaisen EU:n sosiaalilainsäädännön luomiseen.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Uudistetun Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian täytäntöönpanon ensimmäinen vaihe on jo tuottanut huomattavia tuloksia: vuonna 2007 EU:ssa luotiin 3,5 miljardia työpaikkaa, ja kaudella 2005–2007 työttömyysaste laski 1,6 prosentilla.

Tämä on kuitenkin vain tarinan toinen puoli. Tällä hetkellä EU:ssa on jopa 14 miljoonaa työssä käyvää köyhää. Tilapäisten sopimusten nojalla tai osa-aikaisesti työskentelemään pakotettujen ihmisten määrä on lisäksi jatkuvasti lisääntynyt. EU:n nuorilla ihmisillä on myös vakavia ongelmia – noin kuusi miljoona nuorta keskeyttää koulun, ja nuorten työllisyysaste on alle puolet EU:n keskiarvosta.

Haluaisin huomauttaa, että uudistetun Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian tavoitteiden täytäntöönpanon nopeus ja tehokkuus vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioiden välillä. Kehotan komissiota varmistamaan EU:n nuoriso-ohjelmassa, EU:n sukupuolten tasa-arvoa koskevassa sopimuksessa ja EU:n vammaistoimintasuunnitelmassa vuosiksi 2006–2007 asetettujen Euroopan työllisyysstrategian ja elinikäisen oppimisen tavoitteiden yhdenmukaisen täytäntöönpanon.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin nyt kiinnittää huomion kahteen palveluun, joita on vahvistettava koko Euroopassa. Toinen niistä on neuvonta, tiedotus ja opastus, joita annetaan nuorille ihmisille ja kaikenikäisille työntekijöille, jotta he voivat löytää sopivaa työtä, koulutusta ja elinikäistä koulutusta. Toinen palvelu, jota pitäisi vahvistaa koko Euroopassa arvokkaiden työolojen edistämiseksi, on työsuojelu. Työsuojeluviranomaisten pitäisi voida käsitellä rekisteröimätöntä työvoimaa, joka on vitsaus lailliselle työlle.

Työllisyys sekä yrittäjyys ja työmarkkinaosapuolten kanssa tehtävä yhteistyö ovat ehkä suurin toivomme tulevina vuosina vuoteen 2010 asti.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin nykyinen taloustilanne on parantumassa. BKT kasvaa, uusia työpaikkoja ilmestyy, työllisyysaste nousee ja työttömyysaste laskee.

Tämän kehityksen ylläpitämiseksi meidän on vahvistettava yhteiskuntaan sopeutumista ja erityisesti, ennen kaikkea, autettava varsinkin nuoria ihmisiä – juuri työmarkkinoille tulevia – löytämään työtä. Toiseksi meidän pitäisi tehdä työn löytämisestä helpompaa hankalissa aineellisissa oloissa eläville ihmisille, ja kolmanneksi meidän pitäisi antaa pitkäaikaistyöttömille mahdollisuus.

Nämä ovat aloja, joilla Euroopan unionilta tarvitaan tehokkaampaa tukea ja toimintaa. On tärkeää mukauttaa koulutusjärjestelmää, jotta sillä vastataan Lissabonin strategian vaatimuksiin ja edistetään taloudellista kehitystä, mikä puolestaan vaikuttaa uusien työpaikkojen luomiseen.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, uskon, että erityisesti pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on merkittävä rooli työllisyydessä. Loppujen lopuksi kaksi kolmasosaa työntekijöistämme työskentelee pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jotka tuottavat 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Siksi meidän on strategioitamme laadittaessa keskityttävä jatkuvan ammattikoulutuksen edistämiseen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja luotava uusia mahdollisuuksia kasvavien kulujen poisjättämiseen ja varmistettava, että työntekijämme voivat lopulta saada korkeampaa nettopalkkaa.

Meidän pitäisi lopulta myös luoda infrastruktuuri, jonka avulla työntekijämme voisivat saada työllisyysturvan. Euroopan unioni voisi antaa tähän parhaan käytännön mallin.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisat parlamentin jäsenet, parlamentin tiukat säännöt eivät salli minun vastata yksityiskohtaisesti puheenvuoroihinne. Haluaisin kuitenkin kiittää teitä runsaasta keskustelusta, jossa analysoitiin työmarkkinoiden ja Euroopan työllisyysstrategian monia puolia, ja haluaisin puhua vain muutamasta perusasiasta.

Ensinnäkin Euroopan työllisyysstrategiasta on ollut kouraantuntuvia tuloksia. Nykyiset työttömyys- ja työllisyystilastot ovat paljon parempia kuin koskaan 1980-luvun jälkeen, mikä on selkeä menestys. Keskustelussanne ilmaisitte useasti huolenne laadukkaista työpaikoista. Haluan huomauttaa, että useampia ja laadukkaampia työpaikkoja koskeva käsite on osa Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Mikä on tulos? Miljoonista uusista työpaikoista yli puolet on kokopäiväisiä töitä eikä niiden laadukkuudesta ole epäilystä. Lopuista työpaikoista monet ovat osa- tai määräaikaisia.

Mielestäni ei ole täysin uskottavaa olettaa, että mikään määrä- tai osa-aikaisista töistä ei ole laadukas. Se ei ole totuudenmukaista. Monet näistä työpaikoista ovat laadukkaita. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, että monet niistä eivät ole laadukkaita, ja tämä meidän on hoidettava. Henkilökohtainen näkemykseni on, että ongelma, joka koskee työssäkäyviä köyhiä eli ihmisiä, jotka pysyvät köyhinä työstä huolimatta, on hyvin huolestuttava, ja meidän on kiinnitettävä siihen enemmän huomiota. Käytettävissä olevien tietojen mukaan työssäkäyviä köyhiä on noin kahdeksan prosenttia työväestöstä. Se on huomattava määrä. Puhumme miljoonista ihmisistä, ja tämä on hyvin pakottava kysymys.

Toinen asia, josta keskustelitte, on työllisyyspolitiikan ja yhteiskuntaan sopeutumisen välinen yhteys. Haluan huomauttaa, että suuntaviivassa nro 19 korostetaan osallisuutta edistäviä työmarkkinoita ja heikommassa asemassa olevien henkilöiden osallisuuden edistämistä. Siksi komissio suositteli strategiassaan, että näihin suuntaviivoihin ei pitäisi tehdä huomattavia muutoksia. Tämä johtuu siitä, että ne ovat osoittautuneet menestyksellisiksi, ja siitä, että on käynyt selväksi, että hyvän hallinnon, EU:n ja kansallisen tason paremman tasapainon (useimmat jäsenvaltiot olivat todellakin sitä mieltä) varmistamiseksi olisi parempi, jos suuntaviivoja ei laajennettaisi. Toisaalta on selvää, että tekstiä ei ole kirjoitettu kiveen, että sitä kehitetään edelleen ja että mainitsemanne aiheet ovat epäilemättä sellaisia, jotka vaativat asianmukaista vastausta tulevan kehityksen mukaisesti.

Haluaisin vastata toiseen kysymykseen, joka koskee EY:n perustamissopimuksen 139 artiklan soveltamista. Ristiriitaista kyllä, merenkulkualan työehtosopimus allekirjoitetaan tänään, ja nyt tämä työehtosopimus on jo päätetty ottaa käyttöön EU:n lainsäädännössä 139 artiklan nojalla. Toisin sanoen, tämä on konkreettinen askel, joka osoittaa, että tätä artiklaa ei laiminlyödä. Minun mielestäni muuten merenkulkualan työehtosopimus on äärimmäisen tärkeä askel eteenpäin, koska ala on hyvin monimutkainen ja erittäin kansainvälinen, ja työmarkkinaosapuolet ovat onnistuneet saavuttamaan paljon.

Tietysti keskustelussa oli muitakin aiheita: koulutuskysymys, koulunsa keskeyttäneiden huomattava määrä, elinikäinen oppiminen. Kaikki nämä aiheet ovat tärkeitä, ja ne sisällytetään tietyssä määrin uuteen sosiaalipoliittiseen ohjelmaan. Osallisuuden osalta haluaisin kiinnittää huomionne aktiivista osallistamista koskevaan komission tiedonantoon, joka on yksi niistä asiakirjoista, joissa komission tämän alan strategiaa hahmotellaan. Haluan korostaa, että vaikka työmarkkinat ovat aktiivisen sopeutumisen perusta, se ei kuitenkaan ulotu kaikille aloille, joilla johdonmukaisen osallistamispolitiikan soveltamista tarvitaan. Koska selvästikin monet ihmiset ovat työmarkkinoiden ulkopuolella luonnollisista syistä, kuten eläkeläiset tai ihmiset, jotka ovat erilaisissa epätavallisissa tilanteissa, osallistamispolitiikalla on katettava muutakin kuin työmarkkinat. Euroopan työmarkkinastrategiassa on selkeästi otettava tämä näkökohta huomioon.

Arvoisat parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää teitä vielä kerran keskustelusta, joka minun mielestäni kattoi tärkeimmät Euroopan työmarkkinoita koskevat aiheet. Uskon, että ne vaikuttavat merkittävästi menettelyyn, jolla pyritään saamaan aikaan parempi ja tehokkaampi tasapaino Euroopan työllisyysstrategian ja yksittäisten jäsenvaltioiden toimien välille. Kuten aiemmin sanoin, keskustelussa tehtiin hyvin monia mielenkiintoisia huomioita, mutta parlamentin säännöt eivät salli minun vastata niihin kaikkiin, ja siksi vastasin vain muutamiin.

  Anne Van Lancker, esittelijä. − (NL) Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiittää hyvin lämpimästi kollegoitani heidän panoksestaan tähän keskusteluun. Minun mielestäni on selvää, että monet teistä korostivat yhdenvertaisia mahdollisuuksia, sosiaalista osallisuutta ja työn laatua, ja katson, että se on hyvin tärkeää. Olen pahoillani, että olen tuottanut joillekin teistä pettymyksen, koska en ole sisällyttänyt mietintöön jopa useampia tarkistuksianne, mutta halusin todella välttää sitä, että tästä mietinnöstä tulisi joulukuusi, johon on kasattu liikaa hopealankaa ja liian monia koristeita.

Vielä yksi asia vastauksena työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtajan Jan Anderssonin tekemään huomioon. Toivon vilpittömästi, että tämän mietinnön toimittaminen ei ole turhaa, koska vaikka EY:n perustamissopimuksen 128 artiklalla parlamentille annetaankin oikeus kuulemiseen, käytännössä on vaara, että tätä oikeutta heikennetään. Arvoisa komission jäsen, ymmärrän, että päätöksen tekeminen aikaisin tänä vuonna on tärkeää neuvostolle, jotta kansallisia uudistussuunnitelmia voidaan kehittää työmarkkinaosapuolten kanssa. Siksi minusta on välttämätöntä, että jos parlamentin halutaan jatkossakin täyttävän tehtävänsä, Euroopan komissio antaisi ehdotuksensa aikaisemmin tänä vuonna, jotta nämä kolme toimielintä voisivat täyttää tässä menettelyssä tehtävänsä täysimääräisesti perustamissopimuksen mukaisesti.

Haluaisin vielä kerran kiittää kaikkia kollegoitani, ja toivotaan, että neuvosto pysyttelee edelleenkin tilanteen tasalla.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. – (PL) Euroopan komission viimeisimpien kertomusten mukaan 16:tta prosenttia EU:n kansalaisista uhkaa köyhyys, ja tästä määrästä kahdeksaa prosenttia kokoaikaisesta työstä huolimatta. Köyhyys uhkaa 13 prosenttia puolalaisista aikuisista, mukaan lukien kokopäiväisessä työssä olevat.

Hyvät naiset ja herrat, Małopolskan alueella, jota edustan Euroopan parlamentissa, on Puolan alhaisin työttömyysaste, joka tällä hetkellä on kahdeksan prosenttia. Tämä ei kuitenkaan takaa turvattua elintasoa, koska elintarvikkeiden ja energian villinä laukkaavat hinnat työntävät monet perheet köyhyyden partaalle. Naapurivoivodikunnassa Świętokrzyskiessa, jota myös edustan Euroopan parlamentissa, tilanne on jo melkein dramaattinen, koska työttömyyttä on kaksi kertaa enemmän kuin Małopolskassa. Voimme tarkkailla yhteiskunnallisen epätasa-arvon lisääntymistä pelkästään näiden kahden voivodikunnan perusteella. Kuten Anne Van Lancker aivan oikein totesi työllisyyspolitiikan suuntaviivoja käsittelevässä mietinnössään, meillä on Euroopan unionissa tilanne, jossa yli 14 miljoonaa työssäkäyvää ihmistä elää köyhyydessä.

Tämä määrä voi kasvaa hyvin nopeasti, mikäli emme muokkaa Lissabonin strategiaa luodaksemme enemmän ja laadukkaampia työpaikkoja EU:hun. Tämä ongelma koskee erityisesti uusia jäsenvaltioita, joissa erot kansalaisten vauraudessa ovat suurimmat verrattuina muihin jäsenvaltioihin.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Kasvu ja työllisyys ovat Lissabonin strategian tärkeimmät osat. Kilpailukykyisen ja innovatiivisen Euroopan rakentaminen liittyy työmarkkinoiden muutoksiin. Yrityksemme tarvitsevat työntekijöitä, jotka pystyvät vastaamaan uusiin haasteisiin ja muutosvaatimukseen. Olen tietysti samaa mieltä siitä, että työn pitäisi tarjota vakautta, turvallisuutta ja vakuutuksen sen varalle, mitä huominen tuo tullessaan. Työnantajan ja työntekijän suhteiden pitäisi samalla olla riittävän joustavia, jotta yrittäjät voisivat tehdä muutoksia, joita he kohtaavat markkinatilanteen takia.

Tämän takia yrittäjien ja työntekijöiden on niin tärkeää varmistaa, että he kehittävät kykyjään, lisäävät taitojaan ja parantavat ammattitaitoaan. Tämä on liikeyritysten etujen mukaista, sillä ne saavat ammattitaitoisia ja erittäin motivoituneita työntekijöitä. Se on myös työntekijöiden itsensä etujen mukaista, sillä parempien valmiuksiensa ansiosta he saavat vahvemman aseman työssä, ja mikäli muutos on tarpeen, vakuutuksen siitä, että taitojensa ansiosta heillä ei ole minkäänlaisia ongelmia pärjätä työmarkkinoilla.

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota liikkuvuuteen eurooppalaisilla markkinoilla. Kuten tiedämme, monet jäsenvaltiot pitävät edelleen yllä uusien jäsenvaltioiden kansalaisten työtä koskevia rajoituksia. Näin tehdään huolimatta yritysmaailman edustajien varoituksesta, että monilla talouden aloilla on työvoimapula.

Niin kauan kuin Euroopan työmarkkinoita koskevat rajoitukset ovat voimassa, työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja palvelujen vapaa liikkuvuus Euroopassa vaikuttavat vain puolittain talouksiemme menestykseen.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE) , kirjallinen. – (RO) Uudistettu Lissabonin strategia on tuottanut myönteisiä tuloksia. Meidän pitäisi kuitenkin tarkastella niitä aloja, joilla on edelleen tarpeen lisätä yhteisön tasolla toteutettujen toimien määrää työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Viittaan erityisesti niihin ongelmiin, joita nuoret ihmiset kohtaavat pätevöitymisensä ja työmarkkinoille siirtymisensä aikana. Kuusi miljoonaa nuorta koko Euroopan unionissa keskeyttää koulun ennen kuin täyttää 18 vuotta. Se, että Euroopan unionin työttömien kokonaismäärästä yli 40 prosenttia on nuoria, on aivan yhtä vakavaa. Useimmilla niistä nuorista, jotka onnistuvat pääsemään työmarkkinoille, on lisäksi epäedullisemmat työehdot, muun muassa osa-aikainen, rajattu työ tai palveluntarjoamissopimukseen perustuva työ.

Työllisyyspolitiikkaa koskevien lainsäädännöllisten suuntaviivojen mukaan meidän on tarjottava enemmän ratkaisuja niiden ohjelmien ja rahastojen osalta, joita Euroopan unioni perustaa jäsenvaltioiden toiminnan tukemiseksi tällä alalla.

  Magda Kósáné Kovács (PSE) , kirjallinen. – (HU) Työllisyysdirektiivillä säädetään laajentuneen Euroopan unionin jäsenvaltioille pitkäaikaisista suuntaviivoista kilpailukyvyn parantamista ja työllisyyden lisäämistä koskevista tavoitteista ja välineistä Lissabonin strategian täytäntöönpanon toisella kaudella. Sittemmin on tullut selväksi, että talous ei voi olla kilpailukykyistä ja tehokasta maailmassa, jossa on tultava toimeen kilpailun kanssa. Talous ei myöskään voi edistyä muita nopeammin, jos se on eksynyt sosiaaliseen autiomaahan ja jos se yrittää saavuttaa kilpailukyvyn ja tehokkuuden, kun sitä ympäröivät ihmiset, jotka ovat vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti.

Ihmisarvoinen elämä edellyttää kunnollista työtä; tämä puolestaan vaatii potentiaalista työvoimaa, joka on asianmukaisesti pätevää ja joka pystyy parantamaan taitojaan, työvoimaa, joka on tervettä ja jota suojellaan syrjinnältä.

Uusien jäsenvaltioiden tunnustetut tarpeet tekivät vuonna 2006 direktiivin tarkistamisesta välttämätöntä. Tällä kertaa korostettiin ihmisiä, jotka kohtaavat erityisiä ongelmia työmarkkinoilla, iäkkäämpien naisten toivotonta työmarkkinatilannetta, tiettyjen kielten eristämistä ja romanien työllisyyteen liittyviä kysymyksiä.

Kahden viime vuoden aikana työpaikkojen määrä on lisääntynyt, työllisyyden suhdeluvut ovat parantuneet ja myrskyisät työllisyysindikaattorit ovat asettuneet aloilleen. Perinteisten työpaikkojen – kokoaikainen, sopimuksella suojattu työ työpaikalla – lisääntyminen on ollut suhteellisen hidasta, kun taas osa-aikaisten kausitöiden ja hankintasopimusten perusteella suoritettujen töiden määrä on lisääntynyt valtavasti.

Tässä muuttuneessa tilanteessa emme kiistä sitä, että dogmaattisen työlainsäädännön aika on ohi. Laaja ja tiivis talouskehitys edellyttää joustavia säännöksiä, joilla estetään työlainsäädännön relativismi ja työmarkkinaosapuolten ja työehtosopimusneuvottelujen väheksyminen.