Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 20. toukokuuta 2008 - Strasbourg

20. Naisten osallistuminen tieteelliseen tutkimukseen (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana Britta Thomsenin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta laatima mietintö naisten osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen (2007/2206(INI)) (A6-0165/2008).

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin ensimmäiseksi osoittaa kiitokseni Euroopan parlamentille ja erityisesti esittelijälle Britta Thomsenille heidän osoittamastaan tuesta komission politiikalle naisten osallistumisesta tieteelliseen tutkimukseen. Haluaisin kiittää myös teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan esittelijää Den Doveria hänen rakentavasta lähestymistavastaan.

Hyväksymme Britta Thomsenin antamat perustelut siitä, että sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistaminen tieteestä merkitsee uutta huippuosaamisen aikaa eurooppalaiselle tutkimukselle ja akateemiselle kehitykselle sekä tukea innovoinnille. Komissio tietää hyvin, että nais- ja miestutkijoiden välillä on vakava epätasapaino. Viimeisimpien tilastojen mukaan yliopistojen eri laitoksilta valmistuneista yli 50 prosenttia on naisia, kun taas professoreista vain 15 prosenttia on naisia. Tieteen, tekniikan ja teknologian alalla vastaavat luvut ovat 34 prosenttia naispuolisia valmistuneita ja 9 prosenttia naisprofessoreita. Komissio on myös sitä mieltä, että tämä on vakavaa kykyjen ja voimavarojen hukkaanheittämistä sekä tasa-arvon periaatteen vastaista.

Vuodesta 1999 lähtien Euroopan komissio on seurannut kysymystä naisten vähäisestä osallistumisesta tutkimukseen. Viidennessä puiteohjelmassa komissio antoi taloudellista tukea tutkimuksiin ja hankkeisiin, joihin naiset osallistuivat tieteellisessä tutkimuksessa. Vuodesta 2003 alkaen komissio on myös julkaissut ”She Figures” -tilastoja, joista nähdään naisten osallistuminen eurooppalaiseen tutkimukseen. Seuraavan kerran tilasto julkaistaan vuonna 2009.

Ytimekkäämmin sanottuna Britta Thomsen tukee mietinnössään tavoitetta, jonka mukaan puiteohjelman nojalla erilaisissa komiteoissa olisi vähintään 40 prosenttia naisia ja 40 prosenttia miehiä. Tämä ei-sitova tavoite on ollut voimassa vuodesta 2000 alkaen, ja sillä on saatu erittäin hyviä tuloksia. Esimerkiksi naisten osallistuminen tieteellistä työtä arvioiviin lautakuntiin on kasvanut neljännen puiteohjelman 10 prosentista kuudennen puiteohjelman 34 prosenttiin. Tämä osoittaa, että kun asiaa korostetaan sopivalla tavalla, edistystä voi tapahtua, vaikka tavoitteet eivät olisikaan sitovia. Tosiaankin sitovat tavoitteet voisivat pitkällä aikavälillä olla haitallisia, koska ne merkitsisivät miehiin kohdistuvaa syrjintää, eivätkä useimmat miehet ja naiset suostu tällaisiin tavoitteisiin.

Mietinnössä korostetaan sitä, miten työuran tauot vaikuttavat kielteisesti naistutkijoiden uraan. Eurooppalaisen tutkimusalueen yhteydessä Euroopan komissio on myös huolestunut näistä asioista ja tukee sellaisten poliittisten toimenpiteiden käyttöönottoa, joilla helpotetaan ammatillisen uran ja perhe-elämän yhdistämistä. Naistutkijoiden keskinäisellä verkostoitumisella voitaisiin myös edistää naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen ja tärkeisiin työpaikkoihin. Tämän takia olemme luoneet naistutkijoiden eurooppalaisen foorumin, joka toimii liikkeellepanijana ja luo roolimalleja tieteelliseen tutkimukseen.

Yksi päätavoitteistamme on lisätä naisten määrää keskeisissä tutkimusviroissa. Tämä liittyy suoraan tavoitteeseen, jonka jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2005: 25 prosenttiin julkisten tutkimusjärjestöjen johtopaikoista pitäisi valita nainen. Tästä aiheesta julkaistiin vastikään kertomus ”Mapping the maze: getting more women to the top in research”. Kertomuksessa päädytään siihen, että avoin ja tasapuolinen arviointi ei itsessään riitä lisäämään naisten edustusta päätöksentekoelimissä. Tarvitsemme muutosta vallitseviin käsityksiin. Asiantuntijat antavat ehdotuksia siitä, kuinka nykyistä mentaliteettia ja kulttuuria tieteessä voidaan avartaa ja tehdä avoimemmaksi, mutta haasteena on nyt se, miten tämä voidaan toteuttaa. Näitä hankkeita jatketaan seitsemännessä puiteohjelmassa, ja ne on nyt yhdistetty eurooppalaisen tutkimusalueen täytäntöönpanoon. Toukokuussa 2009 on määrä järjestää konferenssi EU:n puheenjohtajavaltion Tšekin tasavallan suojeluksessa. Siellä on tarkoitus tutkia viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunutta menestystä ja määrittää alat, joilla tarvitaan lisätoimia. Euroopan parlamentin osallistuminen tähän on korvaamattoman tärkeää.

Maaliskuussa 2006 komissio hyväksyi naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman vuosille 2006–2010. Suunnitelma muodostaa puitteet komission toiminnalle ja osoittaa sitoumuksemme sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen kaikessa politiikassamme sekä sisäisesti että ulkoisesti. Pyrimme ensisijaisesti yhteensovittamaan yksityisen ja ammatillisen elämän, edistämään naisten ja miesten tasapuolista osallistumista poliittisiin ja taloudellisiin päätöksentekoelimiin ja tieteeseen ja teknologiaan ja poistamaan sukupuoliperusteiset stereotypiat opetuksesta, koulutuksesta, kulttuurista ja työmarkkinoilta.

  Britta Thomsen, esittelijä. − (DA) Arvoisa puhemies, kiitän puheenvuorosta. Olen iloinen, että voimme nostaa naisten osallistumisen tutkimukseen tänään korkealle sijalle esityslistalla, sillä uskon, että se on keskeinen kysymys Euroopassa, jossa halutaan toteuttaa Lissabonin strategiaa. Eurooppaan on luotava lisää työpaikkoja, meidän on luotava parempia työpaikkoja ja meidän on oltava vahvempia tutkimuksessa ja innovoinnissa. Jokaisessa näistä kolmesta tehtävästä naiset ovat tärkeä osa ratkaisua. Tarvitsemme työelämään lisää naisia ja tarvitsemme johtoasemiin ja päätöstentekoelimiin lisää naisia. Jos aiomme luoda 700 000 tutkijanpaikkaa Eurooppaan tulevina vuosina, meidän on hyödynnettävä myös paremmin naistemme lahjakkuutta.

Yleisellä tasolla minulla oli kaksi päämäärää laatiessani tätä mietintöä. Ensinnäkin halusin aloittaa nykytilanteesta. Mikä on naisten osuus tutkimustyössä ja miksi asiat ovat niin heikolla tolalla? Toiseksi halusin katsoa tulevaisuuteen ja esittää ratkaisuja ja ehdotuksia siihen, kuinka voimme parantaa tilannetta. Tilanne ei ole tällä hetkellä tyydyttävä. Naisia on keskimäärin vain 35 prosenttia julkisella sektorilla työskentelevistä tutkijoista ja 18 prosenttia yksityisellä sektorilla työskentelevistä tutkijoista. Lisäksi, vaikka yli 50 prosenttia EU:n opiskelijoista on naisia ja vaikka he suorittavat 43 prosenttia tohtorintutkinnoista, vain 15 prosenttia ylimmistä korkeakoulu- ja yliopistoviroista on naisilla. Havaitsemme siis selvän vääristymän naisten edustuksessa päätöksenteko- ja johtoasemissa.

Omissa äskettäin perustetuissa elimissämme, esimerkiksi Euroopan tutkimusneuvostossa, ei myöskään täytetä mitään tasa-arvoehtoja. Tämän tutkimusneuvoston 22 jäsenestä vain viisi on naisia. Olen myös korostanut sitä, että useimmissa Euroopan valtioissa tieteellisissä komissioissa naiset ovat edelleen selvästi aliedustettuja – jälleen uusi esimerkki puutteista naisten edustuksessa päätöksentekoelimissä.

Haluaisin puhua hieman enemmän mietintöni toisesta, ja kenties hieman kiinnostavammasta osasta, nimittäin tulevaisuuden ratkaisuista ja ehdotuksista. Kuuntelin tarkkaavaisesti palautteita, joita annettiin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa pidetyssä kuulemisprosessissa. Yksi selkeästi esiinnoussut huomio oli, että kyse on ennen kaikkea siitä, että tälle alalle on laadittava omaa politiikkaa. Jos tätä ongelma-alaa ei oteta huomioon kansallisella eikä kansainvälisellä tasolla, ei mitään tapahdu. Lisäsinkin mietintööni vaatimuksen jäsenvaltioille ja komissiolle siitä, että niiden on asetettava tavoitteeksi, että vähintään 40 prosenttia kaikkien työhönotto- ja arviointilautakuntien jäsenistä on naisia. Mielestäni tämä on aivan oleellista. Jos haluamme muuttaa tilannetta, meidän on varmistettava, että päätöksentekoelimissä on enemmän naisia, jotta voidaan työskennellä ylhäältä alaspäin uuden kulttuurin luomiseksi. Olen pyytänyt myös parempaa avoimuutta työhönottomenettelyihin. Kokemus on osoittanut, että suljetuissa työhönottomenettelyissä suositaan paljon miehiä, jotka osoittavat toistensa olevan pätevimpiä.

Tein mietinnössäni myös selväksi, että meidän ei pitäisi kavahtaa myönteisiä toimia, jos toivomme korjaavamme tilanteen suhteellisen nopeasti. Loppujen lopuksi omat lukumme osoittavat, että kehitys ei ole tällä hetkellä luonnostaan myönteistä. Suosittelinkin tämän takia, että naistutkijoiden tukemiseen ja verkostojen ja roolimallien merkitykseen keskittymiseen varataan erityistä rahoitusta yksinkertaisesti aloitteina, jotka ovat tuottaneet myönteisiä tuloksia jäsenvaltioissa. Yksinkertaiset aloitteet, esimerkiksi lause, jossa todetaan, että naisia pitäisi kannustaa erityisesti hakemaan työpaikkoja, ovat tuottaneet hyviä tuloksia.

Työssäni tämän mietinnön parissa havaitsin, että alalla on vielä monia esteitä. On tietenkin tärkeää, että on mahdollista yhdistää tutkijanura ja perhe-elämä toisiinsa hyvin ja että jatko-opiskelijakin voi jäädä äitiyslomalle, mutta kyse on myös yleisestä suhtautumisesta. Suhtautumistapojen asettamia esteitä on tietenkin vaikeampaa ilmaista kaaviona, mutta todellisuudessa – kuten monien todellistenkin esteiden kohdalla – kyse on siitä, että on keskityttävä joihinkin vääristymiin. En jatka nyt pidemmälle, vaan odotan innolla kuulevani teidän mielipiteitänne mietinnöstä.

  Den Dover, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, olen aivan erityisen ilahtunut ja tyytyväinen komission jäsenen tämäniltaisista sanoista ja haluan myös onnitella Britta Thomsenia, joka on tehnyt hienoa työtä tämän varsin tärkeän aiheen esittelijänä. Istuntosalin keskioikealta osoitan iloisena suosiota sosialistille salin toiselle puolelle ja toiseen valtioon ja toivotan hänelle kaikkea hyvää, koska hän on tasapainottanut koko lähestymistapaa; hän on nostanut esille tärkeimmät tekijät, jotka liittyvät siihen, että naisten teini-ikä alkaa miehiä aiemmin.

Naiset ovat älykkäämpiä, ahkerampia, sopeutuvaisempia ja silti, vaikka he hankkivat korkean koulutuksen ja ryhtyvät tutkijanuralle, he katoavat silloin tällöin. Tämä johtuu usein paineista kotona, heidän henkilökohtaisessa elämässään. Britta Thomsen on mietinnössään ja tänä iltana oikeassa keskittyessään ja kohdistaessaan huomion kyseisiin ongelmiin.

Mietinnössä on rakentavia ajatuksia. Ainoa asia, jota epäröin, on tiettyjen prosenttimääräisten tavoitteiden asettaminen siitä, kuinka monien naisten olisi päästävä tiettyyn koulutusasteeseen tai tiettyyn asemaan. Tällainen on liian ohjailevaa. Toisaalta kuitenkin mietintö saa täyden tukeni. Minulla oli kunnia valmistella teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunto. Kiitän varsinaisen mietinnön ja lausuntoni varjoesittelijöitä heidän täydestä yhteistyöstään. Tämä on esimerkki Euroopan parlamentin lainsäädännöstä ja mietinnöstä, jolla varmistetaan, että pyrimme yhteistyössä tekemään parhaamme ja keskittymään tutkimusalan tarpeisiin.

Lopetan toteamalla, että viime torstai-iltana kävin alankomaalaisen kollegani Lambert van Nistelrooijin kanssa Oxfordin yliopistossa. Kaikki tutkijat olivat siellä naisia. Olen tästä erittäin tyytyväinen.

  Puhemies. – (FR) Kiitos paljon, hyvä Den Dover. Kiitän teitä erityisesti sen takia, että komission jäsenen Stavros Dimasin lisäksi olette ainoa mies, joka on ilmoittanut osallistuvansa tähän keskusteluun tänä iltana. Muuten kaikki puhujat ovat naisia.

  Edit Bauer, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SK) Kiitos paljon arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat. Haluaisin onnitella Britta Thomsenia PPE-DE-ryhmän varjoesittelijän Amalia Sartorin puolesta ja myös omasta puolestani. Haluan sanoa, että naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen voidaan verrata naisten osallistumiseen politiikkaan, vaikka tieteen alalla naiset ovatkin hieman paremmin edustettuina. Tilanne on tämä, vaikka yliopistoista valmistuneista noin 60 prosenttia on naisia. Tieteellinen ura on toisenlainen kuin työ yhdeksästä viiteen. Kyse on myös vahvasta kilpailusta: naisten on menestyäkseen usein pystyttävä parempiin suorituksiin kuin miesten. Vanhempi naispuolinen työtoverini varoitti minua tästä aloittaessani tutkijanuraani monia vuosia sitten.

Ovatko kysymykset siitä, miksi naiset ovat niin aliedustettuja tieteessä, miksi tietyn ajan kuluttua nuorten naistutkijoiden määrä laskee ja miksi näin menetämme monia lahjakkaita tutkijoita, oikeita kysymyksiä? Naistutkijoille on erittäin tärkeää kehittää olosuhteet, joissa työ- ja perhe-elämä voidaan yhdistää. Tässä mielessä Barcelonan tavoitteisiin pääseminen on erittäin tärkeää. Jos naisten pitäisi olla menestyksekkäitä tutkijoita, heille tarjottavien mahdollisuuksien pitäisi olla luotettavia, saatavilla, ensiluokkaisia, sopivia tieteellisen työn luonteeseen ja vaatimuksiin ja tarpeeksi joustavia.

Kuitenkin meidän on myös pohdittava kysymystä yleisestä tuesta tieteelle ja kehitykselle. Jos palkka heilahtelee matalan ja erittäin matalan välillä, kukaan ei voi olettaa, että tällaiset ammatit olisivat houkuttelevia nuorille naisille tai myöskään nuorille miehille, jotka ovat perustamassa perhettä. Tämä on todellinen ongelma joissakin maissa, nimittäin uusissa jäsenvaltioissa, joissa tuki tieteelle ja tutkimukselle ei ole edes yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta. Lopuksi haluan sanoa, että tilanne olisi ratkaistava pikemminkin muuttamalla olosuhteita kuin asettamalla kiintiöitä.

  Zita Gurmai, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, naisten osallistuminen korkeakoulutukseen on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Tämä ei ole kuitenkaan johtanut parannuksiin naisten lukumäärään tieteessä verrattuna miesten määrään. Naisten määrä tekniikassa on myös kasvanut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin muissa ammateissa ja tieteen aloilla.

Näistä hankaluuksista seuraa, että useat naistutkijat jättävät tiedeuransa, mikä on järjetöntä ja mahdotonta hyväksyä. Naisten on vaikeampaa edetä ammatissaan. Tämä on erityisen selvää palkkojen osalta. Naisia on vähemmän tieteellisissä instituuteissa. Naistutkijat pakotetaan valitsemaan uran ja perheen väliltä. Naisten tieteellisen uran väliaikaiset, perhesyistä johtuvat tauot vaikeuttavat naisten ylennyksiä. Meidän on pohdittava tapoja, joilla voitaisiin luoda tasapaino työ- ja yksityiselämän välille ja soveltaa parhaita käytäntöjä.

Lissabonin strategian mukaan meidän on myös noudatettava sukupuolten välisen tasa-arvon periaatteita tutkimuksen ja kehityksen alalla. Meidän on ryhdyttävä tehokkaampiin toimiin kaikilla tieteen aloilla ja tehtävä työhönottomenettelyistä ja ylennysvaatimuksista avoimempia. Meidän on pyrittävä varmistamaan sukupuolten välinen tasa-arvo yliopistoissa ja niiden ulkopuolella tehtävässä tutkimuksessa ja näiden laitosten hallintoelimissä.

Mietintö on erinomainen, ja suosittelen sen hyväksymistä. Onnittelen myös kollegaani Britta Thomsenia, joka tutkijana on perehtynyt tähän aiheeseen varsin syvällisesti. Kiitän häntä tästä.

  Siiri Oviir, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisat komission jäsen ja puhemies, hyvät naiset ja herrat, elämä nykymaailmassa on jatkuvasti tiiviimmin yhteydessä tieteeseen ja teknologiaan sekä uusien ja parempien tuotteiden että palveluiden ja teknisen kehityksen kautta. Euroopan naistutkijat osallistuvat epäilemättä tähän prosessiin.

Täällä on jo todettu, että yliopistoissa on enemmän alempaa korkeakoulututkintoa suorittavia nais- kuin miesopiskelijoita, ja tämä on myös totta maisterin ja tohtorin tutkintoa suorittavien opiskelijoiden kohdalla – naisia on enemmän. Kuitenkin naisia on seitsemän kertaa vähemmän kuin miehiä tiede- ja koulutuslaitosten johtotasolla: keskimäärin heitä on 15 prosenttia. Miksi näin? Tiedemaailma on kautta aikojen ollut pitkälti miesten hallitsema. Tätä on perusteltu sillä, että todellista tietoa saadaan käyttämällä nimenomaan objektiivisia menetelmiä ja loogista keskustelua, joka luontuu miehiltä paremmin kuin naisilta.

Se, että tiedemaailma koostuu nykyäänkin etupäässä miehistä, ilmentää sekin enemmän maskuliinisuuden omaksumista tieteellisessä ajattelussa kuin yllämainittu perustelu. Akateeminen tiede on osoittanut, että käsitys siitä, että objektiivisuus voitaisiin yhdistää maskuliinisuuteen, on myytti. Nykytodellisuudessa tuo myytti vaikuttaa kuitenkin kiistatta työpaikkojen jakoon ja päätöksentekoprosesseihin, jotka liittyvät tieteellisen tutkimuksen rahoitukseen.

Tämä väheksyvä asenne vahvistuu myös tiedotusvälineissä, joissa naiset esitetään yksiulotteisesti ja puolueellisesti. Naiset esitetään tiedotusvälineissä usein vanhanaikaisissa asemissa, etupäässä osana naisten ryhmää eikä niinkään alojensa ammattilaisina. Samanaikaisesti emme ole tehneet paljoakaan muuttaaksemme tilannetta ja parantaaksemme naisten mahdollisuuksia parempaan työllisyyteen. Muuttaaksemme tätä yhteiskuntaan laajalle levinnyttä mielipidettä meidän on ryhdyttävä puolustamaan tiedettä molemmille sukupuolille kiinnostavana ja houkuttelevana alana aivan alusta alkaen. Lastenkirjoista on poistettava kuvat naisista esiliinoissa ja miehistä avaruusaluksissa.

Tuen mietinnössä esitettyjä myönteisiä toimenpiteitä, joilla kannustetaan ja tuetaan naistutkijoita joko naistutkijoihin kohdistetulla uraohjauksella tai erityisillä ohjelmilla, joilla tuetaan tyttöjen ja naisten kiinnostusta tieteelliseen uraan. En kuitenkaan voi tukea mekaanisia, sukupuoliperusteisia kiintiöitä, koska ne sitovat meidät tiettyyn ajanjaksoon ja voivat johtaa laadun sijasta määrään. Kiitän esittelijää tiiviistä työpaketista ja pyydän anteeksi.

  Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, sukupuolten välinen tasa-arvo on Euroopan unionin arvo ja päämäärä. Vaikka syrjinnästä on kirjoitettu paljon, sitä tapahtuu silti päivittäin.

Valitettavasti havaittu tasa-arvo pätee myös tieteessä. Tiedämme, että useammat tytöt kuin pojat valmistuvat ylioppilaiksi ja hankkivat korkeakoulututkinnon. Naisilla onkin hyvä koulutus, mutta he osuvat lasikattoon valmistuttuaan yliopistosta. Luvut saavat vakaviksi: vain 15 prosenttia kaikista professoreista on naisia. Vain 15 prosenttia johtoasemista on naisilla, vaikka enemmistö yliopistoista valmistuneista on naisia ja puolet tohtorinarvon saaneista on naisia.

Tieteessä esiintyy myös palkkasyrjintää: tutkimushankkeista päättävissä komiteoissa on alle 20 prosenttia naisia. Asiasta voisi esittää melkein hypoteesin: mitä enemmän rahaa tutkimushankkeeseen käytetään, sitä pienemmällä todennäköisyydellä hankkeeseen osallistuu naisia.

Jos haluamme tehdä muutakin kuin puhua korulauseita tasa-arvosta, tarvitsemme kiintiöitä – mutta niiden on oltava kunnianhimoisia, jotta niillä tosiaan päästään johonkin. Sukupuolten välistä tasa-arvoa on noudatettava kaikilla tieteen aloilla, ja tämän tasa-arvon olisi oltava vähintään 40 prosenttia aliedustetusta sukupuolesta, toisin sanoen naisista, eikä pelkästään 25 prosenttia. Jotta tilanne muuttuisi, meidän on asetettava itsellemme selkeä, kunnianhimoinen tavoite.

Lopuksi haluan mainita toisen itselleni tärkeän asian: tiedämme, että vuoteen 2010 mennessä Euroopan unioniin tarvitaan 700 000 uutta tutkijaa. Meidän onkin tehtävä kaikkemme estääksemme, että Euroopan unionista tulisi tieteen erämaa. Kuitenkin erittäin lahjakkaita tyttöjä jätetään huomiotta jo aikaisessa vaiheessa. Nuorten, lahjakkaiden naisten kannustaminen on minulle erittäin tärkeää, ja pyytäisin esittelijää painottamaan tätä enemmän.

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, omassa maassani, Puolassa, naisten keskimääräinen koulutustaso on korkeampi kuin miesten keskimääräinen koulutustaso. Työskennellessäni Varsovan yliopistossa ammattifyysikkona en kohdannut minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Olisi ollut halventavaa, jos ammatillista asemaani ei olisi määrätty tietojeni ja älykkyyteni mukaan, vaan jonkun toissijaisen ominaisuuden, esimerkiksi sukupuolen mukaan.

Työllään ja intohimollaan keksintöihin Marie Skłodowska-Curie sai aikaan tuloksia, joista hänelle myönnettiin Nobel-palkinto kahdesti. Yliopistoni rehtori, joka on valittu parhaaksi Puolassa, on myös nainen, fysiikan professori.

Naisten asema tieteen maailmassa ei kuitenkaan ole sama kaikkialla. Ongelmat käyvät selviksi, kun huomataan, että naisia on vain 35 prosenttia tutkijoista, jotka ovat valtion palveluksessa ja korkea-asteen koulutussektorilla Euroopan unionissa, ja vain 18 prosenttia yksityisellä sektorilla. Toisinaan tämä johtuu perhe-elämän velvollisuuksista, jotka nostetaan tieteellisen kutsumuksen edelle, mutta tämä ei ole aina tilanne.

Mielestäni mietinnön 2 ja 3 kohdassa esitetyt huomiot ovat tärkeitä. Tosiaankin koulutuksen varhaisessa vaiheessa on helpointa osoittaa, että vaikka tiede voi olla vaikeaa, se on aina kiehtovaa, ja sen tähden kannattaa nähdä vaivaa löytääkseen sen, mitä pidämme kiinnostavana ja mihin emme pääse mitenkään muuten kuin tieteellisellä tutkimuksella. On kannattavaa kannustaa kaikkia, jotka aikovat ryhtyä tieteelliseen työhön; monilla naisilla on tarvittavat lahjat tähän, ja olisikin harmillista menettää nämä piilevät kyvyt. Esimerkeillä, jotka on annettu 3 kohdassa, on myös tiettyä merkitystä tässä asiassa, sillä ne osoittavat, että tällaisella työllä saadaan tuloksia.

Lissabonin strategian nojalla – mutta myös siitä riippumatta – on mittaamattoman tärkeää sijoittaa ihmisiin ja heidän koulutukseensa. Tämä parantaa ihmisten mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Näin tapahtuu myös niillä aivan erityisillä työmarkkinoilla, jotka tiedeala muodostaa. Onkin tärkeää, että kaikissa harjoittelujaksoissa, koulutuslaitosten välisissä vaihto-ohjelmissa ja muissa vastaavissa, ammattiasemaa parantavissa tilaisuuksissa käytetään valintakriteereitä, jotka eivät ole syrjiviä.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Kiitän esittelijää Britta Thomsenia siitä, että hän nosti esiin epätasa-arvon ongelman tieteessä ja tutkimuksessa. Epätasa-arvo tunkeutuu yhteiskuntaan. Naisjärjestöt ja muut vastaavat osoittavat kuitenkin sitoumuksensa ja esittävät mielipiteitä, millä on pystytty parantamaan valveutuneisuutta epätasa-arvosta monilla aloilla, ja monet ovat tajunneet epätasa-arvon kielteiset vaikutukset koko yhteiskuntaan. Mutta nimenomaan tiedeyhteisössä ongelma on ollut pitkään piilossa. Tämän takia tämä mietintö on niin tärkeä.

Samalla kun EU korostaa tutkimuksen asemaa talouskehityksessä, tutkimus on edelleen monissa tapauksissa varattu vain yhdelle sukupuolelle. Julkisella sektorilla 35 prosenttia tutkijoista on naisia, yksityisellä sektorilla vain 18 prosenttia. Euroopan tutkimusneuvoston tieteellisessä neuvostossa on 22 jäsentä, joista viisi on naisia.

Tällä mietinnöllä kiinnitetään huomio ongelmaan, mutta tämä ei mielestäni riitä. Meidän on nostettava tavoitteiden tasoa vielä korkeammalle.

Haluan sanoa yhden asian tasa-arvokeskustelussa: meidän on jatkossakin puolustettava pyrkimystä tasa-arvoon sanomalla, että sitä tarvitaan talouskasvuun ja kehitykseen. Milloin voimme sanoa, että tasa-arvo on itsessään päämäärä, jota ei tarvitse puolustella talousseikoin? Tasa-arvoiset oikeudet kuuluvat ihmisoikeuksiin!

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, naisten asema tieteessä vaikuttaa olevan erilainen eri EU:n jäsenvaltioissa. Kommunismin erittäin vaikeina aikoina naisilla Puolassa oli mahdollisuus osallistua tieteeseen ja politiikkaan merkittävästi aiemmin kuin monissa vanhan EU:n valtioista. Aiemmin ongelma johtui – ja johtuu nykyäänkin – pikemminkin heikosta taloustilanteesta ja vaikeaselkoisista ehdoista, joiden mukaan varoja ohjattiin tieteelliseen tutkimukseen, yleensä sukupuolesta riippumatta.

Näistä esteistä huolimatta on monia naisia, jotka vaimoina ja äiteinä toimivat tärkeissä sosiaalisissa tehtävissä, työskentelevät ministereinä, esimiehinä, dekaaneina ja professoreina korkeakoululaitoksissa tai lääkäreinä tuntematta, että miehet syrjisivät heitä. Toisin kuin äänekkäät feministit sanovat, omassa maassani naisia yleisesti ottaen kunnioitetaan, eikä heillä ole ongelmia, vaan he tuntevat oman arvonsa ja vahvuutensa tietäen, että yhdessä miesten kanssa heillä on tärkeä asema kaikilla elämänaloilla, samalla kun tärkeimmiksi arvoiksi kuitenkin nostetaan elämän puolustaminen, avioliiton suojeleminen, perhe ja muut korkeat arvot.

Naisopiskelijoiden prosentuaalinen määrä nousee jatkuvasti, ja 1990-luvulla se oli jo 51 prosenttia. Raporttien mukaan naiset muodostavat 38 prosenttia tieteellisen työn tekijöistä EU:n valtioissa Keski- ja Itä-Euroopassa, vaikka monet heistä työskentelevät aloilla, joilla tieteelliseen tutkimukseen käytetyt varat ovat vähäiset. Näyttäisikin siltä, että olisi oikein esittää enemmän varoja käytettäväksi ja samalla kannustaa ryhtymään tieteelliseen työhön ja vahvistaa naisten asemaa entisestään erityisesti lainsäädännöllä, jolla mahdollistettaisiin perhe- ja työelämän yhdistäminen sekä taloudellinen ja sosiaalinen kotitaloustyön tunnustaminen, jonka tarkoituksena olisi tarjota aidosti mahdollinen vaihtoehto, joskin ilman yhdenvertaisuutta tai muutoksia huippuosaamisen käsitteeseen.

Prosentuaalinen ero johtoasemissa saattaa johtua merkittävästä henkisestä ja fyysisestä ponnistuksesta, joka koetaan liian suureksi taakaksi. Naisten edustus pitäisikin toteuttaa tunnustamalla ja käyttämällä tietoa ja yksilöllisiä taipumuksia yhdessä parempien oikeudellisten ja taloudellisten olosuhteiden ja tukijärjestelmän kanssa, joiden avulla on helpompaa yhdistää perhe-elämä työhön.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). - (SK) Jotta Lissabonin strategian tavoitteet voitaisiin täyttää, Euroopan unionin pitäisi ensisijaisesti luoda laaja tutkijaperusta, joka pystyy toteuttamaan laadukkaita tutkimuksia korkeimmalla mahdollisella kansainvälisellä tasolla. Naiset eivät osallistu tieteelliseen tutkimukseen tarpeeksi paljon, vaikka naisilla on korkeampi koulutus kuin miehillä ja vaikka korkeakouluissa on enemmän naisia kuin miehiä. Onkin tarpeellista keskittyä naispuolisten huippututkijoiden kouluttamiseen ja tukemiseen ja rohkaista lahjakkaita naisia tieteelliselle uralle luomalla hyvät mahdollisuudet laadukkaaseen tieteelliseen työhön tarjoamalla asianmukaista uraa ja palkkaa. Vielä nykyäänkin on esteitä, jotka estävät naisia osallistumasta tieteelliseen työhön. Psykologialla ja toisinaan riittämättömällä naisten välisellä solidaarisuudella on myös osansa.

On tosiasia, että naistutkijoiden mielestä työ- ja perhe-elämää on vaikeampaa yhdistää kuin miesten mielestä. Naiset pitävät taukoja tieteellisellä uralla perhesyistä, mikä vaikuttaa kielteisesti heidän uranäkymiinsä. Koska tieteellinen työ on tauotonta, olisi myös naisten edun mukaista työskennellä kotoa käsin, paitsi jos heitä todella tarvitaan työpaikalla. Liikkuvuuden ongelmista kärsivät eniten naiset, koska yleensä naisten tehtävänä on huolehtia lapsista, vanhuksista tai muista perheen huollettavista. Naiset olisivat tyytyväisiä lastenhoitomahdollisuuksiin tieteellisissä laitoksissa.

Mielestäni kiintiöt eivät ratkaise ongelmaa siitä, että naistutkijoita on liian vähän, jos naiset itse eivät halua muuttaa asiantilaa. Naisilla on oltava sopivat olosuhteet, heidän on oltava luottavaisempia ja osoitettava keskinäistä solidaarisuutta. Uskon, että seitsemännessä puiteohjelmassa ja tieteellisissä tutkimusohjelmissa tuetaan ohjelmia, jotka kannustavat naisia tiedeuralle. Ohjelmien valintamenettelyjen on oltava avoimia, minkä takia arviointilautakunnissa ja valintakomiteoissa naisten on oltava tasa-arvoisesti edustettuina.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). – (PL) Vaikka yli 50 prosenttia EU:n opiskelijoista on naisia ja vaikka he suorittavat 43 prosenttia EU:n tohtorintutkinnoista, vain keskimäärin 15 prosenttia ylimmistä korkeakoulu- ja yliopistoviroista on naisilla, ja he ovat vähemmistönä tutkijoiden joukossa. Julkisella sektorilla ja korkeakoulualalla heitä on keskimäärin 35 prosenttia tutkijoista ja yksityisellä sektorilla vain 18 prosenttia.

Analyyseistä on käynyt ilmi, että nykyiset työhönottojärjestelmät eivät ole sukupuolineutraaleja. Johtoasemiin pyrkivät naiset törmäävät usein lasikattoon, jonka olemassaolo on todistettu selvästi ja joka vaikuttaa kaikkiin talouden aloihin, erityisesti tieteeseen ja teknologiaan liittyviin aloihin. Komission ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön avoimet työhönottomenettelyt mahdollisimman pian, jotta voitaisiin varmistaa sukupuolten välinen tasapaino työhönottoelimissä.

Tutkimus on olennainen ala Euroopan unionin taloudelliselle kehitykselle, ja Euroopassa on työllistettävä 700 000 uutta tutkijaa Lissabonin kasvua ja kehitystä tukevan strategian täyttämiseksi. Tämän takia on erittäin tärkeää muuttaa tiede alaksi, joka on avoin molemmille sukupuolille, ja varmistaa, että naiset ovat hyvin edustettuja tutkijoiden joukossa. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on olennaista tarjota sopivia työolosuhteita, jotka sopivat naispuoliselle tutkijalle, ja järjestelyjä, jotka mahdollistavat työ- ja perhe-elämän sujuvan yhdistämisen.

Lopuksi haluan onnitella esittelijää Britta Thomsenia erinomaisesti laaditusta mietinnöstä.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Valitettavasti kaikista EU:n antamista säädöksistä ja julkilausumistamme ja käymistämme keskusteluista huolimatta sukupuoliulottuvuuden valtavirtaistaminen muun muassa tieteen alalla on yhä heikkoa.

Vaikka EU:n yliopistoissa on useita naisopiskelijoita, vain 18 prosenttia yksityisen sektorin tutkijanpaikoista ja vain 15 prosenttia ylimmistä korkeakoulu- ja yliopistoviroista on naisilla. Hallinnossa ja korkeakoulutusalalla naisia on vain 35 prosenttia. Lisäksi tieteellistä tutkimusta tekeville naisille maksetaan paljon vähemmän kuin heidän miespuolisille kollegoilleen, ja heidän työnsä on usein enemmän opetusta kuin tutkimusta, minkä tähden he harvoin saavat työstään tunnustusta.

Vaadin komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ponnistuksiaan, kun ne tukevat naisia, jotka pyrkivät luomaan uraa tutkijoina. Kun pohdimme, miten voisimme tukea heitä, emme saa unohtaa perheseikkoja, työajan joustavuutta, lastenhoitopaikkojen parantamista ja perheen joustavuutta.

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, itselläni on tieteellinen tausta, minkä takia olen tyytyväinen tähän tärkeään keskusteluun naisista tieteen ja teknologian alalla. Periaatteessa olen samaa mieltä Britta Thomsenin mietinnöstä, jossa pyritään määrittämään esteet, jotka aiheuttavat naisten aliedustuksen tieteen alalla. Olen samaa mieltä siitä, että useimmissa koulutusjärjestelmissä Euroopassa sukupuolistereotypiat ovat edelleen voimassa.

Mietinnössä pannaan merkille muita tekijöitä, jotka vaikuttavat naisten aliedustukseen tällä alalla ja valitettavasti monilla muillakin ammattialoilla. Näihin tekijöihin kuuluvat perhesyistä pidettävien urataukojen kielteinen vaikutus ja liikkuvuuden rajoitukset perhevelvollisuuksien takia. Haluan kehua komissiolle ja erityisesti jäsenvaltioille mietinnössä esitettyä pyyntöä, jonka mukaan niiden olisi ryhdyttävä myönteisiin toimiin useilla aloilla – koulutuksessa, lastenhoidossa, sosiaaliturvassa, vanhempainvapaassa – ja niiden olisi tarjottava käyttöön asianmukaista rahoitusta. Näin voitaisiin parantaa niiden naisten mahdollisuuksia, jotka yrittävät edistyä urallaan tieteeseen tai tieteessä lasten kasvattamisen jälkeen.

Tarvitsemme päteviä naisia kaikilla yhteiskunnan tasoilla – ja tarvitsemme tosiaankin naisia, joilla on tiedetausta, politiikassakin – mutta uskoisin, ettemme pääse tähän koskaan asettamalla sukupuolikiintiöitä. Sen sijaan meidän olisi pyrittävä parempaan avoimuuteen työhönotossa, ohjausjärjestelyihin, naistutkijoiden välisten verkostojen vahvistamiseen, naistutkijoiden ylentämiseen roolimalleiksi ja tietenkin asianmukaisen rahoituksen saamiseen naisten kannustamiseksi tieteeseen säilyttäen samalla oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon. Uskon, että useimmat naistutkijat olisivat tästä samaa mieltä.

Vuonna 2003 omassa maassani, Irlannissa, perustettiin tiede-, tekniikka- ja teknologiakomitea antamaan suosituksia strategioista, joilla parannetaan naisten ja tyttöjen ymmärrystä tiedekysymyksiin ja korkean tason matematiikkaan toisen asteen koulutuksessa ja nostetaan tiede-, tekniikka- ja teknologiakursseja valitsevien naisten määrää kolmannen asteen koulutuksessa. Tämän komitean puheenjohtaja on professori Jane Grimson Trinity Collegesta Dublinista, arvovaltainen tutkija omista ansioistaan.

On olemassa myös WITS-järjestö – Women in Technology and Science (Naiset tieteen ja tekniikan alalla) – joka perustettiin vuonna 1999. Meillä on myös Wiser Workforce -hanke, joka on aloite naistutkijoiden työhönpaluusta. Lisäksi meillä on Science Foundation Ireland -tiedesäätiö, joka on käynnistänyt neljä ohjelmaa, joissa käsitellään naisten aliedustusta Irlannin tieteessä ja tekniikassa.

Lopuksi totean, että näillä ohjelmilla pyritään kannustamaan ja tukemaan sellaisten kestävien välineiden ja käytäntöjen kehittämistä, joilla varmistetaan, että naistutkijoilla on yhtäläiset mahdollisuudet kilpailla tieteellisen kokemuksensa, tietonsa ja kykyjensä mukaan.

  Marusya Ivanova Lyubcheva (PSE). - (BG) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen koskeva mietintö on perusteellinen, ja siinä käsitellään naisten osallistumista yhteen tärkeimmistä kehitysprosesseista, tieteelliseen tutkimukseen. Mietinnön tärkeys näkyy siinä, että siinä kuvataan tieteellisen kehityksen rakenne ja annetaan ratkaisuja tärkeimpään kysymykseen, inhimillisten voimavarojen rakenteeseen tieteessä. Naisilla on merkittävä asema yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja yksityisellä sektorilla. Naisten heikko osallistuminen hallintoon ja päätöksentekoon tieteessä, tohtorintutkinnon suorittaneiden naisten tai naisprofessorien tai naispuolisten akatemian jäsenten vähäinen määrä liittyvät yleisiin stereotypioihin ja vaikeuksiin naisten uran etenemisessä tieteen alalla.

Meidän on otettava käyttöön joustavat työtunnit, kehitettävä palveluita, joilla tuetaan naisia, ja annettava mahdollisuuksia tehdä valintoja ja toteuttaa itseään. Naisten tehostettua asemaa tieteessä ei pitäisi katsoa vain uudeksi sukupuolten asemaa koskevaksi politiikaksi. Se on tavoite, jossa hyödynnetään paremmin naisten merkittäviä kykyjä joutumatta kuitenkaan toiseen äärilaitaan. Naisten ei pitäisi hylätä luonnollista päämääräänsä perustaa perhe ja olla äitejä, jos he haluavat omistautua tieteelle. Nuorten naisten osallistuessa tieteelliseen tutkimukseen pitäisi käyttöön ottaa kahden painopisteen – perheen ja uran – periaate.

  Erna Hennicot-Schoepges (PPE-DE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, uskoisin, että tavoitteemme on sama; haluamme tasa-arvoisuutta. Mutta emme ole yhtä mieltä siitä, kuinka siihen päästään.

Hyvä komission jäsen, tilastonne ovat päteviä, ne osoittavat, että tie on vielä pitkä ja työläs ja että teitte oikein ottamalla käyttöön kiintiöt komiteoiden jäsenten nimittämisissä. Ilman ennakoivaa menettelyä emme löydä naisia, koska löytääksemme heidät meidän on ensin haluttava löytää heidät.

Mitä korkeammalle kiipeämme tikkaita, sitä pidättyvämmin naisia valitaan. On täysin väärä käytäntö ja epäloogista, että koulutussektorilla naiset ovat selvässä enemmistössä, mutta akateemisesta ympäristöstä he ovat poissa.

Mistä tämä siis johtuu? Mielestäni tarvitaan tilanteen analysointia. Meidän on rohkaistava jäsenvaltioita, ja ehkä komission jäsen voisi painostaa jäsenvaltioita luomaan arviointimenettelyn, jolla selvennettäisiin tilannetta yliopistoissa.

Usein professorien valintamenettelyissä ei käytetä samoja kriteereitä. Naisilta kysytään aina, miten he aikovat järjestää lasten hoidon. Miehiltä ei koskaan kysytä tätä, ja tämän takia tässä keskustelussa puhumme lastenhoitovelvollisuuksistamme. Olisiko asianlaita sama, jos puhuisimme miehistä? Miksi emme kääntäisi toisinpäin tätä ongelmaa, joka ei ole edes ongelma. Perhe tuottaa paljon iloa, se on todellista rikkautta miehillekin, joten miksi emme muuttaisi näkökantaamme?

Mielestäni professorien valintakäytäntöjä olisi arvioitava uudelleen prosessin ja esitettyjen kysymysten ohella. Jotta voisimme edistyä uusien teknologioiden alalla, komission olisi ryhdyttävä kohdennettuihin toimiin. Huippuosaamisen kriteerien osalta en usko, että voimme ottaa huomioon mitään lieventäviä asianhaaroja.

  Gabriela Creţu (PSE). - (RO) Arvoisat kollegat, esittelen kolme asiaa aivan lyhyesti. Entisissä sosialistisissa maissa tilanne vaikuttaa entistäkin dramaattisemmalta, koska aiempi sukupuolten välistä asemaa koskeva politiikka johti tilanteeseen, jossa naisia toimi paljon tieteen alalla. Muutos sen sijaan on aiheuttanut valtavan tutkimusrahoituksen ja tutkijoiden määrän vähenemisen. Nykyään entiset naistutkijat myyvät vakuutuskirjoja, ovat virkamiehiä tai ovat lähteneet kotimaistaan, mistä on monenlaisia kielteisiä seurauksia: inhimillisten voimavarojen tuhlaamista, suurta tyytymättömyyttä ja esteitä kehitykselle.

Toinen aihe on, että nykyään joukkotiedotusvälineiden toiminta, suhdetoiminta ja yritysten mainonta ovat tärkeässä – myös taloudellisesti tärkeässä – asemassa bruttokansantuotteessa. Nämä alat perustuvat humanistiseen ja yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen, jonka parissa monet naiset työskentelevät. Kuitenkaan perinteinen tiedehierarkia ei tarjoa heille riittävää yhteiskunnallista tunnustusta, mikä aiheuttaa epäsuoraa syrjintää näiden alojen naistutkijoita kohtaan.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, Britta Thomsenin mietintö kosketti herkkää kohtaa omissa kokemuksissani. Valmistuin tohtoriksi Sorbonnen yliopistosta, kun olin jo kolmen lapsen äiti ja miehelläni oli neljä lasta. Minun oli irrottauduttava jatkotutkimuksen maailmasta. Akateemisen huippuosaamisen tavoittelu menee veriin, ja kun sen joutuu jättämään, tuntee olonsa kurjaksi. Minun on tunnustettava, että myöhemmin, kun olin saanut lisää lapsia, saksalainen yliopisto tarjosi minulle nimenomaan äideille suunniteltua ohjelmaa, jonka ansiosta sain mahdollisuuden jatkaa tutkimustani, jota olen tehnyt vapaaehtoisesti tähän asti. Mahdollisuuksia on siis olemassa, ja tämän takia perheseikat olisi otettava huomioon suunniteltaessa tutkimusohjelmia ja tutkijanvirkoja, jotta inhimillisiä voimavaroja käytetään mahdollisimman laajasti. Mielestäni sitovia tavoitteita ei siis enää tarvittaisi, ja käsitys naisten osallistumisesta tutkimukseen muuttuu.

Tämän takia suunnittelua tarvitaan, jotta naiset voidaan hyväksyä heidän ammattiuransa kunkin vaiheen mukaisesti. Niiden muutamien vuosien takia, jolloin nainen voi valita vain jättäytyvänsä tieteen ulkopuolelle, häneltä kielletään akateemisen maailman ilot koko loppuelämäksi, ja yhteiskunta menettää sen, mitä hänellä olisi ollut sille antaa. Naistutkijoille olisikin annettava mahdollisuus osallistua ohjelmiin. Myöhemmässä vaiheessa naisten osallistumisen tutkimusohjelmiin pitäisi olla kriteerinä yliopistojen laadun arvioinnissa.

Haluaisin myös muistuttaa teitä mietinnöstä, jonka esittelimme viime vuonna ja jossa totesimme, että ammattiuran ja perhe-elämän yhdistämisen pitäisi olla mahdollista jo ennen valmistumista ja aina siitä lähtien.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, onnittelen kollegaani erittäin hyvästä mietinnöstä. Tieteelliseen tutkimukseen on tärkeää panostaa enemmän, jos Lissabonin strategian periaatteita pyritään noudattamaan. Kuten esittelijä painottaa, Euroopassa tarvitaan 700 000 uutta tutkijaa, jos strategian periaatteet halutaan toteuttaa. Uskon, että naisten itsensä osallistuminen ja kyvyt merkitsevät, että he muodostavat merkittävän prosenttiosuuden tästä ryhmästä.

Olen kuitenkin huolissani ehdotuksesta, jonka mukaan sukupuolten välinen tasapaino taattaisiin arviointi- ja työhönottokomiteoissa. Naispoliitikkona en haluaisi, että toimintaani arvioitaisiin pelkästään sukupuoleni perusteella. Haluaisin, että työni laatu ja tulokset kertoisivat sen, kuinka työskentelen.

Kiinnostavan ehdotuksen mukaan olisi parannettava nuorten kiinnostusta ryhtyä jatkokoulutukseen erityisaloilla ja tekniikan alalla. Tähän pitäisi liittyä tieteen mainostaminen alana, jolla sekä naisten että miesten on kiinnostavaa työskennellä ja kehittyä ammatillisesti. Mielestäni on hyvä pohtia ehdotuksia, joiden mukaan ammattiura on voitava yhdistää perhe-elämään. Näitä asioita olisi tarkasteltava laajemmassa asiayhteydessä, jossa naisten osallistumista työmarkkinoille tuetaan ja kannustetaan.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). - (SK) Kuten kollegani juuri sanoi, Euroopassa tarvitaan nykyään 700 000 uutta tutkijaa. Pidän tätä hälyttävänä. Naiset voisivat täyttää tämän aukon. Nykyiset tilastot osoittavat, että vaikka naisilla on korkeampi koulutustaso kuin miehillä, heitä on vain kolmannes tutkijoista julkisella sektorilla ja vain 18 prosenttia tutkijoista yksityisellä sektorilla. Meidän olisi ensinnäkin päästävä eroon sukupuolistereotypioista, jotka vaikuttavat paitsi nuorten naisten tekemiin opiskelualan valintoihin myös työpaikkojen jakamisprosesseihin, tutkimusrahoitukseen ja työhönottoehtoihin.

Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että naisten osallistuminen EU:n ja valtioiden omiin ohjelmiin on taattava, en usko, että tämä voitaisiin järjestää kiintiöillä. Tuen ajatusta, jonka mukaan naisille tarjotaan uudenlaisia tapoja työajan joustavuuteen, ja näin he voivat jatkaa tutkimustyötä äideiksi tultuaan. Tällä voidaan parantaa merkittävästi naisten osallistumista tieteen huippuvirkoihin.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). - (RO) Tällä mietinnöllä on taloudellisia seuraamuksia sekä jäsenvaltioiden kansallisten talousarvioiden osalta että niiden yhteisön varojen osalta, joita voitaisiin käyttää tieteen alan sukupuolten välisen epätasa-arvon poistamiseen.

Ensinnäkin meidän olisi muistettava, että ei riitä, että puhumme vain kehityksen ja tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman kautta käytettävissä olevista varoista. Euroopan aluekehitysrahaston tai Euroopan sosiaalirahaston merkittävillä varoilla voitaisiin vuorostaan tukea tutkimus- ja kehitystoimintaa. Meidän ei siis pitäisi saattaa naisten osallistumista epäedulliseen asemaan ehdoilla, joita vaaditaan ehdotuspyynnöissä, joiden mukaan näitä ohjelmia toteutetaan. Lisäksi on tarpeen, että joillakin budjettikohdilla rahoitetaan naisten parempaa osallistumista tutkimusohjelmiin tai annetaan apurahoja yhteisön rahoituksella.

Tämän lisäksi, sitten kun Euroopan teknologiainstituutti on perustettu, meidän olisi varmistettava, että uuden instituutin akateemisessa kokoonpanossa nuoret tohtoritason naisopiskelijat ovat edustettuina tasa-arvoisesti.

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, yhtenä harvoista tähän keskusteluun osallistuneista miehistä ja tutkijana itsekin minun on todettava seuraava asia.

Pitkän lääkärinkokemukseni perusteella pidän naistutkijoita aivan yhtä hyvinä, ellen jopa parempina, kuin miehiä. Mielestäni ainoana ongelmana naisten pääsyssä huippuvirkoihin on vaikea valinta, joka heidän on ollut tehtävä päättäessään, haluavatko he olla kokopäiväisiä äitejä ja sivutoimisia tutkijoita vai päinvastoin. Naiset ovat aina valinneet kokopäiväisen äitiyden.

Pidänkin tätä mietintöä erittäin tärkeänä. Onnittelen esittelijää, mutta tarvitsemme pelkkien teoreettisten pohdintojen sijasta käytännön keinoja, joilla autamme äitejä huippuvirkoihin.

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia tämän illan keskustelussa puhuneita heidän erittäin myönteisistä puheenvuoroistaan. Komission politiikassa tutkimuksen sukupuolikysymyksistä on kaksi pääseikkaa – naisten osallistuminen tutkimukseen ja tutkimuksen sukupuolikysymykset. Ensimmäisen kohdalla pyrimme selvittämään, mikä on naisten osuus kaikilla uraportaiden tasoilla ja mitkä ovat sukupuolten väliset erot useilla tärkeimmillä aloilla. Toisen seikan kohdalla keskitymme tutkimussuunnitteluun ja kiinnitämme huomiota tutkimuksen sukupuolieroihin. Komissio pyrkii edistämään sukupuolten välisen tasa-arvoa tutkimuksessa enemmän kuin koskaan.

Kiintiöiden osalta uskomme, että esimerkiksi kumpaakin sukupuolta koskeva 40 prosentin tavoite erilaisissa asiantuntijaryhmissä sekä seitsemännen puiteohjelman arviointilautakunnat ovat puolueettomia ja tasapainoisia tavoitteita, joilla saadaan hyviä tuloksia. Pyrimme näihin tavoitteisiin jatkossakin ja toivomme kasvattavamme tieteelliseen tutkimukseen osallistuvien naisten määrää tällä tavalla. Ponnistuksemme tuottavat jo tulosta, ja haluaisin kiittää tuestanne pyrkiessämme parantamaan naisten osallistumista tieteeseen ja tutkimukseen.

Suuret kiitokset huomioistanne ja hyvästä yhteistyöstä.

  Britta Thomsen, esittelijä. – (DA) Arvoisa puhemies, kiitän puheenvuorosta. Arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, kiitän huomioistanne. Olen tyytyväinen kuullessani, että olette samaa mieltä huolistani ja näkemyksistäni Euroopan tutkimuksen tulevaisuudesta. Edellä mainittujen kiintiöiden osalta uskoisin, että minut on ymmärretty hieman väärin. En tarkoita kiintiöitä tutkijoille, mutta on erittäin selvää, että yksi merkittävimmistä esteistä lahjakkaiden naisten työllistämiselle on työhönottokomiteoiden kokoonpanossa. Tämä johtuu siitä, että komiteat eivät ole sukupuolineutraaleja, ja tämän takia meidän olisi mielestäni muutettava tilannetta. Emme voi edelleen jättää tätä ongelmaa huomiotta ja vain toivoa, että huominen on valoisampi ja että kaikki käy aivan itsestään. Meidän on vaadittava poliittista toimintaa nyt. Komissio on tietenkin ollut edistyksellinen toimija tässä asiassa, sillä tutkimuksen pääosastoon perustettiin jo vuosia sitten yksikkö, joka käsittelee naisten osallistumista tutkimukseen. Sen sijaan jäsenvaltiot tulevat perässä. Niiden sitoutuminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa muutos yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Haluaisin kiittää kollegoitani, sihteeristöä ja komissiota heidän yhteistyöstään. Olin erittäin ilahtunut tutkijoiden ja erityisesti naistutkijoiden eurooppalaisen foorumin yhteistyöstä – erityiskiitokset menevät heille.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Mihaela Popa (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Matematiikan opettajana olen havainnut ilmiön nuorten naisten alati vähenevästä, suorasta osallistumisesta tieteeseen.

Kun otetaan huomioon tilastot, jotka osoittavat, että yhä harvemmat nuoret naiset valitsivat luonnontieteellisen tiedekunnan, jossa opetetaan erityisesti matematiikkaa, fysiikkaa, biologiaa tai kemiaa, pidän Euroopan parlamentin antamaa naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen koskevaa mietintöluonnosta sopivana.

Koulutusalan kokemukseni perusteella voin sanoa, että naisten jatkuvasti vähäisempi osallistuminen tieteeseen johtuu yleisestä mentaliteetista, eikä missään nimessä kyvyistä.

Tämän takia pidän tärkeänä, että Euroopan unioni aloittaa lisää ohjelmia, joilla edistetään tasavertaisia mahdollisuuksia ja mentaliteetin muutosta nuorten naisten osallistumisesta tieteeseen. Kokemustenvaihto-ohjelmien ja kilpailuiden järjestäminen Euroopan tasolla jo varhaisestakin iästä alkaen voi antaa itseluottamusta ja kannustaa nuoria ihmisiä lähtemään tiedekoulutukseen.

Tarvitsemme kaikkia mahdollisia eurooppalaisia ohjelmia, joilla parannetaan tasavertaisia mahdollisuuksia innostamalla luovuutta, loogista ajattelua, intuitiota ja ajatusten vaihtoa Euroopan tasolla.