Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 4. kesäkuuta 2008 - Bryssel

15. YUTP:aa koskeva vuotuinen kertomus 2006 – Euroopan turvallisuusstrategiaa ja ETPP:n täytäntöönpanoa koskeva vuosikertomus (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– Jacek Saryusz-Wolskin ulkoasiainvaliokunnan puolesta esittämästä mietinnöstä toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen G jakson 43 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille esitetystä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista – 2006 (2007/2219(INI)) (A6-0189/2008), ja

– Helmut Kuhnen ulkoasiainvaliokunnan puolesta esittämästä mietinnöstä Euroopan turvallisuusstrategian ja ETPP:n täytäntöönpanosta (2008/2003(INI)) (A6-0186/2008).

  Jacek Saryusz-Wolski, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kommentoida ja ilmaista parlamentin näkemyksiä ulkopolitiikasta tämän keskustelun aikana, sillä kyseessä on enemmän kuin ainoastaan rutiinimainen vuotuinen ulkopoliittinen keskustelu tai katsaus unionin ulkopoliittiseen tilanteeseen. Javier Solanan osallistuminen osoittaa, että tämä keskustelu on erityislaatuinen. Kiitos, että osallistutte keskusteluun, arvoisa Javier Solana.

Olemme Lissabonin sopimuksen uusien näkökohtien vuoksi ulkopolitiikan kannalta tarkasteltuna ensinnäkin hyvin tärkeässä vaiheessa, ellemme peräti käännekohdassa. Meidän on luotava arviointia varten yleensä katse taaksepäin, mutta meillä on myös oltava tulevaisuuteen suuntautunut lähestymistapa. Meillä on merkittävä ja kasvava kansalaisten tuki ulkopolitiikalle, joka on aito ja vakaa. Jäsenvaltioiden näkemykset muuttuvat yhä useammin, kun ne havaitsevat, että yhdellä äänellä puhuminen ja toimiminen on ainoa keino saada aikaan tehokas unionin ulkopolitiikka.

Kun siirrymme EU:n ulkopolitiikan uuteen vaiheeseen, siirrymme kohti laadullista muutosta. Uuden ulkopolitiikan legitiimiyden pitäisi perustua hallitustenvälisten toimien lisäksi Euroopan parlamentin suorittamaan valvontaan. Voimme siten nähdä Euroopan parlamentin kasvavan merkityksen ja tehtävän ulkopolitiikan kehittämisessä, ja vaadimme tätä mietinnössämme. Tarvitsemme yhdennettyä ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa ulkopolitiikkaan. Tähän tarvitaan kaikkien asianmukaisten toimielinten, mukaan lukien jäsenvaltioiden, yhtenäisyyttä, lähentymistä ja täydentävyyttä.

Euroopan unionin olisi jatkettava rauhanrakentajan ja sovittelijan tehtäväänsä pehmeänä voimana, joka edistää vakautta, uudelleenrakentamista ja uudistamista. Sen olisi tarjottava avunantoa ja humanitaarista apua ja olla mallina oleva valta, joka edistää arvoja, demokratiaa, vapautta ja ihmisoikeuksia. Samalla meidän pitäisi täydentää pehmeää voimaa kovalla voimalla kehittämällä ETPP:n ulottuvuutta ja sotilaallisia valmiuksiamme, jotta olemme valmiit käyttämään myös voimaa.

Meidän pitäisi täydentää lyhyen ja keskipitkän aikavälin haasteita koskevaa reagointiin perustuvaa politiikkaamme pidemmän aikavälin strategisella lähestymistavalla. Lisäksi pitkän aikavälin eurooppalaiset intressit on määriteltävä siten, että niillä vastataan todellisiin syihin, eikä ainoastaan muutoksien aiheuttamiin vaikutuksiin, kuten esimerkiksi Darfurin tapauksessa, jossa on kyse ilmastollisesta tilanteesta ja konfliktitilanteesta.

Meidän olisi edelleen oltava aktiivisia monissa maantieteellisissä painopistekysymyksissä, ja meidän olisi vastattava myös uusiin haasteisiin ja horisontaalisiin kysymyksiin, kuten ilmastoon, energiaan ja avaruusturvallisuuteen, verkkoturvallisuuteen, maahanmuuttovirtoihin ja moniin muihin asioihin liittyviin kysymyksiin.

Pyrimme olemaan kansainvälinen voimatekijä ja toimija. Meidän olisi kuitenkin mukautettava tasapainoa maksajan − mitä me olemme ja haluamme olla − ja kansainvälisen tason keskeisen toimijan roolin välillä. Uudella perussopimuksella annetaan merkittävä mahdollisuus yhtenäiselle ja tehokkaalle ulkopolitiikalle, mutta tiedämme kaikki, että täytäntöönpano on ratkaisevaa. Tarvitsemme kollektiivista tahtoa ja yhteistyötä toimielinten lisäksi myös jäsenvaltioiden tasolla, ja meidän on vältettävä sisäistä kilpailua.

Pyrimme soveltamaan mietinnössä rakentavaa lähestymistapaa. Olemme huolestuneita joistakin ulkopolitiikan puutteista, mutta käännämme katseemme enemmän tulevaisuuteen. Annamme tunnustusta myönteiselle kehitykselle, edistymiselle ja menestykselle. Suosittelemme vastaamaan puutteisiin, perustamaan toimiamme saavutuksille ja tunnistamaan edistymismahdollisuudet.

Euroopan parlamentin päämääränä ei ole ainoastaan valvoa ulkopolitiikkaa, tehdä suosituksia, joihin voidaan tukeutua ratkaisuissa ja toteutusta koskevissa valinnoissa, vaan lisäksi panostaa sen omaan ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Kutsun tätä parlamentaariseksi diplomatiaksi, sillä sitä toteutetaan toimivaltamme puitteissa parlamentin tasolla.

Painopisteiden osalta katsomme, että tarvitsemme keskitetyn lähestymistavan ja rajoitetun määrän painopistealueita. Korostamme tarvetta arvoihin perustuvalle ulkopolitiikalle, emme siksi, että olisimme kohtuuttoman idealistisia tai naiiveja, vaan siksi, että ympärillämme on maailma, joka jakaa omat yleismaailmalliset arvomme, ja voimme näin parhaiten edistää turvallisuutta ja hyvinvointia koskevia tavoitteitamme.

Parlamentti katsoo, että unionin ulkopolitiikalla vahvistetaan Euroopan identiteettiä, sillä tuodaan lisäarvoa EU:n kansalaisille ja että se kuuluu komission tuloksien Eurooppaa koskeviin pyrkimyksiin.

Pidämme ulkopolitiikkaa keskeisenä EU:n politiikkana, jota vahvistetaan Lissabonin sopimuksen aikaansaamalla kunnollisella toimielinjärjestelmällä, oikeilla välineillä sekä riittävällä rahoituksella EU:n talousarviosta. Meidän on saatava käyttöömme välineitä, ja tämä asia on selvitettävä tulevissa toimissa.

  Helmut Kuhne, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, emme halunneet toistaa mietinnössämme edellisissä Euroopan turvallissuustrategiaa koskevissa mietinnöissä olleita näkökohtia. Emme ehkä täysin päässeet tavoitteeseen, mutta uskon, että voimme edetä tällä alalla tulevaisuudessa.

Voin mainita, että yksi kohta päätettiin aikaisemmissa mietinnöissä. Juuri sen vuoksi emme keskittyneet siihen uudestaan. Asia olisi kuitenkin mainittava tässä yhteydessä, eli kyse on Euroopan parlamentin tuesta Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemialle. Haluaisimme, että siitä tulisi todellinen, eikä ainoastaan virtuaalinen akatemia. Aika on kulunut Euroopan mittapuussa nopeasti joulukuusta 2003, jolloin Euroopan turvallisuusstrategia hyväksyttiin. Näin ei ehkä voida sanoa objektiivisesti tarkasteltuna, mutta voidaan todeta, että Euroopan turvallisuusstrategia on edistynyt huomattavasti käytännössä tänä aikana. Joistakin saavutuksista voidaan olla ylpeitä, mutta en tässä yhteydessä luettele eri siviilioperaatioita ja aseellisia operaatioita.

Voimme kuitenkin osoittaa rakenteellisesti tarkasteltuna, että neuvoston puolella on ollut noin viime vuoden ajan käytössä siviilivalvonta- ja suunnitteluväline. Nyt on käytössä selkeä johtamisjärjestely, joka ulottuu toimien valmistelusta aina operaatioihin, jotka on suoritettava tapahtumapaikalla. Sotilaallisesta näkökulmasta tarkasteltuna olemme vahvistaneet toiminnallisia valmiuksia Naton voimavarojen käyttöä laajemmiksi ”Berliini plus” -sopimuksen mukaisesti. Olemme saaneet toimintakykyisiksi taisteluosastot, joiden pitäisi toimia rotaatiojärjestelmällä. Olemme myös toteuttaneet operaatioita, joita voidaan pitää onnistuneita, kuten oikeusvaltion periaatteiden alan operaatiota Georgiassa ja muita samankaltaisia operaatioita.

Joitain toimia on kuitenkin vielä toteutettava, ja niissä on vielä mielestäni puutteita, eikä turvallisuusstrategia ole yhtään vajavaisempi, jos luettelemme nämä näkökohdat. Operaatioihin ja erityisesti siviilialan operaatioihin osallistuminen on epätasapainoista EU:n jäsenvaltioiden asukasluvuilla mitattuna. Ehdotamme siksi, että jäsenvaltioiden pitäisi − moraalisesti tai muilla keinoin − julkistaa toimintasuunnitelmia, joissa eritellään, mitä henkilöstöä ne voivat tarpeen vaatiessa antaa Euroopan unionin käyttöön. Niihin on sisällyttävä lausunnot kotivaltioonsa palaavien EU:n operaatioihin osallistuneiden henkilöiden uraa koskevista näkökohdista. Emme voi pitkällä aikavälillä hallinnoida hankalia järjestelmiä, joilla hankitaan joukkoja sotilaallisiin toimiin esimerkiksi Darfurissa tai Tšadissa. Olemme pystyneet siihen tähän saakka. Suosittelemme siksi vaihtoehtoja.

Teemme myös useita ehdotuksia helikopteriongelman ratkaisemiseksi sekä helikopterien käyttömahdollisuuksien lisäämiseksi. Pitkällä aikavälillä ei ole mitään järkeä, että Euroopan unionissa lennetään 24 erimallisella helikopterilla.

Uusi kehitys on lisäksi otettava huomioon, kun me pohdimme jatkoa turvallisuusstrategialle. Terroristiteot ovat aiheuttaneet sen, että sisä- ja ulkorajojen erot ovat hälvenneet. Meidän on suoriuduttava energiatoimitusten varmistamisesta diplomaattisin, taloudellisin, teknisin − ja en sano tätä tarkoituksellisesti − aseellisin keinoin. Olemme nyt tietoisia herkän infrastruktuurin suojelemisesta sähköisiltä hyökkäyksiltä. Kaikki nämä seikat on sisällytettävä arvioomme turvallisuusstrategian näkökohdista, ja strategiaa on mahdollisesti laajennettava.

EU:n korkea edustaja Javier Solana on saanut neuvostolta erityisen toimeksiannon tarkastella kyseisiä ongelmia. Me annamme hänelle siinä tukemme. Toivomme, että näemme näiden pohdintojen tulokset loppuvuodesta valkoisessa kirjassa. Siten eurooppalaisessa keskustelussa olisi yhteisenä viitekohtana − eikä ainoastaan Javier Solanan ja hallitusten tai hänen ja meidän tai kansallisten parlamenttien välisessä keskustelussa − Euroopan kansalaisten edut Puolasta Portugaliin.

  Javier Solana, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä parlamenttia kutsusta Euroopan parlamentin täysistunnossa käytävään tärkeään keskusteluun Euroopan unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.

Haluaisin kuitenkin ennen asian käsittelemistä tuomita Tanskan Islamabadin suurlähetystöä vastaan maanantaina tehdyt terroriteot ja esittää surunvalitteluni tanskalaisille ja pakistanilaisille sekä menehtyneiden ja loukkaantuneiden perheille. Muistamme heitä ja erityisesti kärsimään joutuneita. Vierailin hiljattain Islamabadissa, ja haluaisin kertoa matkasta, jos siihen on aikaa istunnossa.

Haluaisin kiittää esittelijöitä Jacek Saryusz-Wolskia ja Helmut Kuhnea heidän mietinnöistään. Katson, että näissä mietinnöissä otetaan esille monia merkittäviä näkökohtia siitä, miten voimme vahvistaa Euroopan unionin yleistä vaikutusta ympäri maailmaa arvojemme ja etujemme mukaisesti. Haluaisin kiittää ja vakuuttaa heille sekä kaikille teille, että otamme mahdollisimman monen näkökohdan huomioon, koska ne ovat minusta hyvin rakentavia ja hyvin myönteisiä. Aion sen vuoksi tarkastella niitä.

Kyseessä on hyvin tärkeä istunto, ja haluaisin vastata joihinkin näkökohtiin, jotka sisältyvät molempiin mietintöihin. Pyrin saamani puheajan puitteissa käsittelemään erityisen tärkeitä ajankohtaisia kansainvälisiä asioita, jotta voisimme arvioida, miten voimme edistää tämänhetkisten ongelmien ratkaisemista.

Haluaisin sanoa muutaman sanan perussopimuksesta, johon esittelijät viittasivat. Molemmissa mietinnöissä on lukuisia viittauksia Lissabonin sopimukseen, ja syy on hyvin selvä. Mietinnöissä pyydetään lisää tehokkuutta. Perussopimuksen pääasiallisena tavoitteena on tehostaa Euroopan unionin työtä ja saada siitä näkyvämpää erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Olen vakuuttunut, että perussopimuksessa ratkaistaan monet ongelmat, jotka määriteltiin erityisesti Helmut Kuhnen mietinnössä.

Meidän tärkein painopiste on saada perussopimus ratifioitua. Meidän kaikkien on tehtävä työtä tämän asian vuoksi tulevien päivien aikana. Haluaisin korostaa, että Eurooppa-neuvosto valtuutti puheenjohtajavaltio Slovenian edistämään työtä, jolla pohjustetaan Lissabonin sopimuksen sujuvaa voimaantuloa.

Kuten tiedätte, työtä ovat ohjanneet tietyt yhteisesti jakamamme perusperiaatteet. Kaiken keskustelun lähtökohta on juuri perussopimus. Sitä on noudatettava täysin. Toiseksi, pääasiallinen tavoite on se, että sopimus tulee voimaan, kuten aikaisemmin on päätetty, 1. tammikuuta 2009, jos asiat sujuvat hyvin.

Monet sopimuksen kohdat ovat erityisen tärkeitä teille, Euroopan parlamentille, ja koska käsittelemme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, juuri tämän erityisen alan vuoksi. Puheenjohtajavaltiolla, komissiolla ja itselläni on ollut mahdollisuus keskustella monista näistä kysymyksistä joidenkin parlamentin jäsenten kanssa. Haluaisin vakuuttaa, että jatkan tätä keskustelua tästä ajankohdasta lähtien aina siihen saakka, kun sopimus tulee voimaan. Minusta on erityisen tärkeää, että kolme keskeistä toimielintä työskentelevät yhdessä ja varmistavat perussopimuksen kitkattoman täytäntöönpanon.

Haluaisin sanoa muutaman sanan Euroopan ulkosuhdehallinnosta. Kuten tiedätte, minulla on perussopimuksen julistuksen 15 mukaiset korkean edustajan toimivaltuudet aloittaa valmistelutyö komission ja jäsenvaltioiden kanssa. Aion ryhtyä valmistelutöihin. Toimin näiden toimivaltuuksien mukaisesti siten, että tavoitteeni on saada Euroopan ulkosuhdehallintoa koskeva päätös hyväksyttyä mahdollisimman pian perussopimuksen voimaantulon jälkeen.

Helmut Kuhne mainitsi Euroopan turvallisuusstrategian. Haluaisin esittää muutaman näkökohdan siitä, miten suhtaudun asiaan tällä hetkellä. Neuvostolta viime joulukuussa saamassani toimeksiannossa minua pyydettiin antamaan toinen selvitys joulukuuhun 2008 mennessä. Otan teidän kanssanne käydyn keskustelun huomioon, jotta siihen tehdään tarpeelliset muutokset.

Tämä strategia on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Esittelijä on pannut asian merkille, ja kiitän häntä siitä. Kyseessä on neljän viime vuoden aikana toteutettu väline, joka on osoittautunut tehokkaaksi. Kyseinen asiakirja oli lyhyt, mutta samalla helppolukuinen. Katson siten, että se on ollut päämääränsä mukainen.

Uskon, että tästä strategiasta käyvät ilmi arvomme, periaatteemme sekä se, miten meidän pitäisi vastata ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin. Katson, että Eurooppa-neuvoston viime joulukuussa antamassa tehtävässä ei ollut kyse tekstin muuttamisesta, vaan sen parantamisesta ja täydentämisestä mahdollisuuksien mukaisesti.

On tärkeää, että siinä otetaan huomioon laadinta-ajankohdalla vallinnut kansainvälinen tilanne. On muistettava, että kyseessä oli vuosi 2003. Tämän ajanjakson aikana on tapahtunut monia asioita. Ne eivät ole todennäköisesti niin perustavanlaatuisia, että strategian sisältöä pitää muuttaa, mutta ne täydentävät asiasisältöä tältä ajanjaksolta. Asioista on otettu opiksi ja parlamentissa ja muissa toimielimissä on järjestetty keskusteluja. Katson siksi, että Euroopan parlamentin osallistuminen on erityisen arvokasta, ja tämä on myös esittelijän Helmut Kuhnen laatiman hyvin myönteisen mietinnön ansiosta.

Tiedotan suullisesti Eurooppa-neuvostolle kahden viikon kuluessa tästä asiasta ja siitä, miten toimet toteutetaan. Kyseisenä ajankohtana saan palautetta jäsenvaltioilta asiaa koskevista näkökohdista, ja kuuntelen teitä sekä otan huomioon kaikki tänään esittämänne kommentit. Asiasta keskustellaan enemmän, ja ulkoministerien epävirallinen kokous, Gymnich-kokous, järjestetään syyskuussa. Me jatkamme näiden asioiden käsittelyä keskenämme täällä parlamentissa.

Katson, että ajoitus on hyvin tärkeä. Joulukuussa 2008 vietetään Euroopan turvallisuusstrategian viidettä vuosipäivää. Lissabonin strategia on silloin ratifioitu, joten toimintamme yhtenäisyyttä parannetaan. Strategiassa käsitellyistä pääasiallisista uhkakuvista katson, että vuonna 2003 määritellyt uhkakuvat olivat oikeat. Uskon, että olemme asiasta samaa mieltä. Joukkotuhoaseet, terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus ja alueelliset konfliktit eivät ole periaatteessa muuttuneet. Siksi on edelleen yhtä merkityksellistä, kuten sanoin, että jatkamme torjuntatoimia aktiivisesti näiden periaatteiden mukaisesti.

Strategia perustui analyysiin keskeisistä maailmanlaajuisista haasteista kyseisenä ajankohtana, mutta tällä hetkellä, kuten jo sanoin, eräät haasteet ovat tärkeämpiä kuin viisi vuotta sitten, ja meillä on myös uusia haasteita. Kuten esittelijät jo mainitsivat, on muistettava, että ilmastonmuutosta sekä sen vaikutusta kansainväliseen turvallisuuteen ja energiaturvallisuuteen − jota täytyy nyt tarkastella perusteellisesti − ei ole käsitelty strategiassa. Sama koskee myös maahanmuuttoa ja erityisesti laitonta maahanmuuttoa sekä tietoturvallisuutta koskevia kysymyksiä. Koska niitä ei tarkasteltu aikaisemmin, se olisi tehtävä nyt. Meidän on otettava nämä kehityssuunnat huomioon.

Sanoisin vielä muutaman sanan Euroopan yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, jonka esittelijä mainitsi. Luulen, että voimme liioittelematta sanoa, että se on ollut menestys. Se on ollut erittäin tärkeä ja hyvin näkyvä osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Edellisen viiden vuoden aikana − ja tämä seikka on tunnustettava − olemme järjestäneet yli 15 operaatiota – itse asiassa niitä oli 17. Meillä on nyt 14 siviili- ja sotilasoperaatiota käynnissä kolmella mantereella: Euroopassa Balkanin alueella, Afrikassa sekä Lähi-idässä ja Aasiassa. Tämä pannaan hyvin merkille mietinnöissä, mitä arvostan paljon.

Helmut Kuhnen mietinnössä kuitenkin korostetaan Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tiettyjä haasteita ja puutteita, ja olen samaa mieltä useimmista mainituista seikoista.

Asia on työn alla. Otamme huomioon operaatioista saadut kokemukset ja mukautamme rakenteita sekä siviili- että sotilasalalla. Pyrimme siihen, että siviili- ja sotilasyhteistyötä on enemmän, eli pyrimme kattavaan lähestymistapaan, minkä katson olevan myös mietinnön tarkoituksen.

Asiassa edistyttiin hyvin viime viikolla järjestetyssä ulko- ja puolustusministereiden välisessä neuvoston kokouksessa. Siellä tehtiin myös tärkeä päätös. Esittelijä Helmut Kuhne mainitsi avainsanan ”helikopterit”, jotka ovat, kuten tiedätte, yksi kansainvälisen yhteisön ongelma kriisinhallintaoperaatioissa. Tarvitsemaamme kapasiteettia ei ole käytössä, ja käytössä oleva kapasiteetti ei ole valmis tai kaikkein sopivin tämän päivän haasteisiin.

Tästä päivästä lähtien sovelletaan puolustusviraston päätöstä keskittyä helikoptereita koskevaan taktiseen kysymykseen. Toivon erityisesti, että saatte tietoa asiasta Euroopan unionin asevoimilta. Toivon, että asia toteutetaan yhtenäisesti.

Haluaisin sanoa muutaman sanan ajankohtaisesta kansainvälisestä tilanteesta, levottomuuspesäkkeistä sekä asioista, jotka pyrimme ratkaisemaan. Aloitan Länsi-Balkanista. Tiedätte, että Länsi-Balkanin alueella on vielä asioita, jotka pitää ratkaista. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian sunnuntaina pidettyjen vaalien tulos pitäisi ottaa pohdiskeluissamme huomioon. Haluaisin kuitenkin ilmoittaa teille, että edellisen keskustelun jälkeen Serbiassa on tapahtunut kaksi tärkeää asiaa. Serbian kanssa on tehty vakautus- ja assosiaatiosopimus, ja siellä on pidetty vaalit. Uskon, että vaalien tuloksella on jotain tekemistä meidän suhtautumisemme kanssa, ja toivon, että Serbiassa olisi hallitus, joka turvaa maan Eurooppaa koskevat pyrkimykset.

Haluaisin sanoa muutaman sanan Kosovosta. Kuten tiedätte, Kosovossa tulee 15. kesäkuuta voimaan kattava lainsäädäntöpaketti, johon sisältyy Kosovon itsenäistymispäivänä luvattu perustuslaki. Kyseiseen ajankohtaan mennessä haluaisimme, että tilanne paikan päällä kulkisi oikeaan suuntaan, eli että Kosovossa toteutettava Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatio kulkisi oikeaan suuntaan. Olemme jatkuvassa yhteydessä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriin ja pyrimme selvittämään, miten tämä toimi voidaan toteuttaa. Toivon todella, että voin ilmoittaa teille muutaman päivän kuluttua edistymisestä asiassa.

On paikallaan sanoa muutama sana Georgiasta. Matkustan Georgiaan huomenaamulla. Teen vierailun Tbilisiin ja tapaan siellä viranomaisia. Käyn myös Abhasiassa. On erittäin tärkeää, että me käymme myös Abhasiassa ja yritämme saada aikaan suoran yhteyden kahden osapuolen välillä ”pääsihteerin ystävät” -ryhmän välityksellä. On selvitettävä, voidaanko ottaa käyttöön toinen, aktiivisempi, menettelytapa. En usko, että voimme selvittää kaiken tällä viikolla, mutta toivon erittäin paljon, että edistämme asiaa myönteisesti ja rakentavasti.

Haluaisin ilmoittaa teille lisäksi Libanonin tilanteesta, koska siellä on vastikään tapahtunut tärkeää kehitystä. Olin läsnä kyseisenä sunnuntaina parlamentin puhemiehen kanssa. Sopimukseen pääseminen oli erittäin liikuttava hetki. Kenraali Suleiman on nyt presidentti 18 kuukauden epävakaan kauden jälkeen. Rakennus, jossa olimme kyseisenä aamuna, oli ollut suljettu. Nyt se oli avattu. Toivon, että Qatarin Dohassa tehdyn päätöksen perusteella Libanoniin saadaan rauha ja että vaalit pidetään vuonna 2009.

Kuten tiedätte, tämä sopimus ei ole täydellinen. Siinä on myönteisiä, mutta myös kielteisempiä kohtia. Toivomme, että avullamme ja toimiemme yhtenäisyydellä edistetään tulevien kuukausien aikana edelleen prosessia, sillä sitä ei ole tällä hetkellä saatettu loppuun. Pääministeri on nimitetty uudelleen. Fouad Siniora on arvostettu henkilö, ja meidän olisi kunnioitettava häntä. Hän on nyt vastuussa hallituksesta. Toivomme, että hän saa järjestettyä vaaliprosessin turvallisesti vuoden 2009 keskivaiheilla.

Haluaisin puhua teille monista muista seikoista, mutta tässä puheessani − ja luulen, että olen ylittänyt puheaikani − olen antanut teille edes jonkinlaisen käsityksen seikoista, joihin aion puuttua seuraavien kuukausien aikana.

Haluaisin lisäksi kertoa teille, että käyn Teheranissa. En ole käynyt siellä vuoden 2006 kesäkuun jälkeen. Sen jälkeen minulla on ollut useita tapaamisia Teheranin johtajien kanssa. Olen kuitenkin päättänyt neuvotteluihin osallistuneiden kuuden valtion kanssa palata Teheraniin tapaamaan Iranin johtajia. Vien sinne mukanani tarjouksen, jota on mukautettu vuonna 2006 esittämästämme suunnitelmasta. En usko ihmeisiin, mutta pidän tärkeänä, että jatkamme avun tarjoamista ja että tuomme selvästi esiin, että meillä on kaksitahoinen lähestymistapa: neuvottelut, joilla ratkaistaan perustavanlaiset asiat ja erityisesti ydintekniikkaa koskeva kysymys, mutta joilla samalla jatketaan turvallisuusneuvoston tarjoamien mahdollisuuksien soveltamista.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (EN) Kiitämme teitä arvoisa korkea edustaja puheestanne sekä toivotamme teille kaikkea hyvää vaarallisille matkoillenne. Luulen, että kaikkein turvallisin paikka teille on Euroopan parlamentti. Uskon, että olette tyytyväinen läsnäoloonne täällä.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. − (DE) Arvoisa puhemies ja hyvät naiset ja herrat, haluaisin aloittaa onnittelemalla esittelijöitä Jacek Saryusz-Wolskia ja Helmut Kuhnea heidän rakentavasta, kattavasta ja tulevaisuuteen suuntautuneesta lähestymistavastaan, johon kummatkin mietinnöt perustuvat.

Kahdessa mietinnössä käsitellään hyvin monia asioita. Haluaisin keskittyä tiettyihin näkökohtiin, jotka ovat erityisen tärkeitä komissiolle, eli Lissabonin uudistussopimuksen, Euroopan turvallisuusstrategian ja naapuruuspolitiikan täytäntöönpanoon ja yhteistä toimintaa koskevaan kysymykseen sekä erityisesti komission tehtävään kriisinhallinnassa.

Kuten suurin osa teistä, myös komissio toivoo, että uusi uudistussopimus ratifioidaan tänä vuonna. Perussopimus on ensiarvoisen tärkeä, jos aiomme edustaa EU:n kaikkien kansalaisten etua maailmanlaajuisesti. Turvallinen, taloudellisesti terve ja sosiaalisesti tasapainoinen ja vakaa Eurooppa, jolla on samalla taloudellisen vaikutusvaltansa ansiosta johtava tehtävä maailmassa, tarvitsee vankkaa EU:n ulkopolitiikkaa. Siksi kaikkia niitä toimia, jolla saadaan aikaan yhtenäinen ulkopolitiikka, olisi tuettava. Tämä ei ole ensisijaisesti institutionaalinen tai menettelytapaa koskeva ongelma, eikä se ole oikeudellisia periaatteita koskeva ongelma: kyseessä on poliittinen ongelma. EU:n ulkopolitiikan tehokkuus edellyttää, että kaikkien jäsenvaltioiden on saatava aikaan tarpeellinen poliittinen tahto, jolla tuetaan Euroopan unionin yhteistä etua. Tämä olisi joka tapauksessa kaikkien edun mukaista. Yhdessä pärjäämme, erimielisinä kukistumme. Meillä on mahdollisuus valita.

Komissio valmistelee tällä hetkellä Euroopan turvallisuusstrategian uudelleenjärjestämistä koskevaa osuuttaan. Tällä hetkellä meillä on uusia vaaroja ja haasteita, joihin vuonna 2003 laaditulla kapea-alaisella turvallisuuskäsitteellä ei voida enää vastata asianmukaisesti. Uhkaa koskevaa näkökohtaa on nyt muotoiltava uudelleen. Olisi painotettava enemmän myös turvallisuuden ja kehityksen, turvallisuuden ja energian ja turvallisuuden ja ilmastonmuutoksen välistä yhteyttä sekä myös nykyisiä huolenaiheita, kuten hintojen nousua, hyödykkeiden saatavuutta, elintarvikepulan riskiä sekä maahanmuuttoa koskevaa kysymystä kokonaisuudessaan.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja Euroopan turvallisuusstrategian / Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vuosikertomuksiin sisältyy asiasta useita kohtia, joista komissio on samaa mieltä. Oletan, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy nämä kohdat joulukuussa 2008.

Ulkopoliittisessa strategiassamme pitää jatkossakin olla keskeistä demokratisoinnin edistäminen muissa valtioissa. Meillä on asiasta kokemusta, ja Euroopan unionin laajentuminen on hyvä esimerkki, sillä saimme tärkeää kokemusta siitä, mitä voimme nyt soveltaa Euroopan naapuruuspolitiikan hyväksi.

Naapuruuspolitiikka on nyt yksi tärkeimmistä − ellei jopa kaikkein tärkein − väline, jolla lujitetaan rauhaa ja vakautta meidän osassamme maailmaa ja edistetään vaurauden ja turvallisuuden luomista. Tavoitteenamme on jatkossakin saada aikaan mahdollisimman paljon yhdentymistä yhteisön toimintalinjoihin. Jotta kumppanivaltiot voisivat todella hyötyä tästä tarjouksesta, tarvitsemme jatkuvien konfliktien − Kaukasuksella, Moldovassa, Lähi-idässä tai Länsi-Saharassa − rauhanomaista ratkaisemista, mistä Javier Solana juuri puhui tunteisiin vaikuttavasti.

Yleinen kehitys ja siten Euroopan unionin maailmanlaajuinen vaikutus ovat riippuvaisia sen kaikkien resurssien ja välineiden optimaalisesta käytöstä. Emme onneksi aloita aivan tyhjästä. Olemme jo hyödyntäneet monia yhteisön välineitä mukaan lukien kehitysapua ja humanitaarista avunantoa EU:n kriisinhallintatoimien tueksi Afganistanista Kosovoon ja Lähi-idästä Tšadiin.

Komission hallinnoimaa YUTP:n talousarviota on sen lisäksi lisätty huomattavasti, lähes kymmenkertaisesti vuoden 2002 jälkeen. Tällä hetkellä on olemassa 11 Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatiota turvallisuuspolitiikan, oikeusvaltion ja valvonnan alalla sekä kaksi muuta sotilaallisen alan operaatiota. Komissio osallistuu nyt näiden operaatioiden suunnitteluun alusta saakka järjestelmällisesti. Se toimi näin Kosovon, Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan operaatioissa.

Haluaisin tässä yhteydessä sanoa muutaman sanan vakautusvälineestä. Tämä tärkeä uusi väline on lisätty kriisien hallintaa ja konfliktien ehkäisemistä koskeviin välineisiin, ja sitä varten on myönnetty keskimäärin enemmän kuin 200 miljoonaa euroa vuodessa ajanjaksolle 2007−2013. Komissio katsoo, että vakautusvälineen täytäntöönpano oli onnistunut sekä varojen hallinnoinnin että toteutettujen toimien laadukkuuden osalta.

Komissio pitää erittäin myönteisenä tiiviimpää toimielinten välistä yhteistyötä Euroopan unionin ulkoisissa toimissa, jos sillä voidaan vahvistaa EU:n ulkopolitiikan yhtenäisyyttä, tehokkuutta ja näkyvyyttä. Komissio katsoo, että meidän pitäisi yhdistää voimavaramme. Juuri tätä Eurooppa tarvitsee. Euroopan kansalaiset ja myös kansainvälinen yhteisö edellyttävät tätä meiltä.

Kiitos huomiostanne.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja korkea edustaja, arvoisat neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan 1. tammikuuta 2009 toiveidemme mukaisesti, unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa alkaa uusi ajanjakso. Tämän politiikan käyttöönotto on ollut haasteellista, mutta juuri sen vuoksi Euroopan unioni on voinut vähitellen vakiinnuttaa paikkansa maailmanlaajuisena toimijana. Huomattavasta edistymisestä huolimatta Euroopalla, joka on taloudellinen jättiläinen, mutta poliittinen kääpiö, on vielä pitkä matka ennen kuin siitä kehittyy maailmanlaajuinen taloudellisen painoarvonsa tasolla oleva poliittinen valta.

Kuten Jacek Saryusz-Wolski esitti erinomaisessa mietinnössään, Euroopan asema maailmassa ei vastaa sen todellisia valmiuksia. Israelissa, Palestiinassa ja kaikkialla maailmassa kumppanimme haluavat Euroopan toimivan enemmän. Meidän pitäisi kuunnella näitä pyyntöjä. Jotta unioni toimisi näiden kumppaneiden suhteen vakuuttavasti, sen pitäisi puhua yhdellä äänellä ja sen lisäksi sillä pitäisi olla tarvittavat välineet, jotta sitä kuunnellaan. Sen ulkopolitiikalla on oltava demokraattinen legitiimiys, mikä varmistetaan Lissabonin sopimuksen nojalla käyttöön otettavalla parlamentaarisella valvonnalla.

Hyvät kollegat, haluamme, että Euroopalla on vakuuttava puolustus, ei tietenkään sotaa varten, vaan rauhan varmistamiseksi ja etenkin maailman kaikkein köyhimpien auttamiseksi. Yhteinen puolustuksemme ei enää rajoitu sotilaallisiin turvatoimiin ulkoista hyökkäystä vastaan. Siihen kuuluu myös energiahuolto, ilmastonmuutos, maahanmuuton hallinnointi sekä ihmis- ja kansalaisoikeuksien edistäminen.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä pyrkii varmistamaan, että yhteisen turvallisuuden kaikki näkökohdat otetaan huomioon. Katsomme, että EU:n ulkopolitiikassa on ennen kaikkia keskityttävä lähimpiin naapureihimme. Sen vuoksi pyydämme komissiota ja neuvostoa vahvistamaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa ja vakauttamaan Länsi-Balkanin tilannetta. Meidän on erityisesti jatkettava vuoropuhelua Serbian kanssa sekä samalla jatkettava tuen antamista Kosovolle. Neuvoston ja parlamentin yhteistyö ei ole aina ollut helppoa näissä asioissa. Neuvosto ei ole meidän mielestämme aina ollut tarpeeksi avoin, mutta suhteemme ovat edistyneet kuitenkin huomattavasti. Neuvoston puheenjohtajavaltio ja Javier Solana tunnustavat nyt, että unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikka on vahvempi ja oikeudenmukaisempi, jos parlamentti tukee sitä.

PPE-DE-ryhmän puolesta haluaisin pyytää neuvostoa pyrkimään asiassa pidemmälle ja ottamaan parlamentin mukaan keskusteluihin ensimmäisen korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan nimittämisestä sekä kuulemaan sitä asianmukaisesti. Haluaisimme myös, että parlamenttia kuullaan Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisesta. Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanon osalta ryhmämme pyytää korkeaa edustajaa julkaisemaan valkoisen kirjan vuonna 2003 käyttöön otetun strategian arvioimiseksi.

Kehotamme, että tulevan sopimuksen perusteella parlamentin budjettivaltaa vahvistetaan kaikilla EU:n menoja koskevilla aloilla. Pyydämme myös, että otetaan käyttöön välineitä parlamentaarisen valvonnan ja neuvoston kanssa tehtävän yhteistyön alalla.

Hyvät kollegat, Euroopan unionin on alueellisten valtojen hallitsemassa maailmassa käytettävä hyväkseen ainutlaatuiset mahdollisuudet, jotka tarjotaan perussopimuksen uusilla välineillä, jotta se vakiinnuttaisi asemansa poliittisena voimana, joka on yhtenäisempi ja joka voi siten saada äänensä paremmin kuuluville maailmannäyttämöllä ja kumppaniensa keskuudessa. Vahvistetun parlamentaarisen valvonnan ansiosta tämä politiikka on vieläkin tehokkaampaa, sillä se on demokraattisempaa ja avoimempaa.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi kiittää Helmut Kuhnea hänen mietinnöstään erityisesti siksi, että siinä sovelletaan hyvin laajaa turvallisuutta koskevaa määrittelyä ja että siinä eritellään hyvin kattava valikoima turvallisuuspolitiikan välineitä, joihin luonnollisesti sisältyvät, vaikkakaan ei pelkästään, sotavoimat. Jan Marinus Wiersma käsittelee tätä asiaa tarkemmin. Haluaisin kiittää Jacek Saryusz-Wolskia todellisesta yhteistyökyvystä, jota hän osoitti äskettäin ulkoasiainvaliokunnassa.

Haluaisin mainita kaksi seikkaa. Ensimmäisenä on energiaturvallisuutta ja yhteistä energiapolitiikkaa koskeva kysymys, josta olemme jo keskustelleet tänään ryhmässämme, kuten Martin Schulz jo mainitsi. Emme ole kiinnostuneita arvostelemaan kahdenvälisiä sopimuksia, joita tehtiin aikakaudella, jolloin yhteisestä turvallisuuspolitiikasta ei keskusteltu. Kyseisiä sopimuksia tehdään kuitenkin edelleen, joten erityisesti tulevaisuutta silmällä pitäen on tärkeää selventää, että kun kahdenvälisiä sopimuksia tehdään, ne on sisällytettävä yhteiseen turvallisuus- ja energiapolitiikkaan.

Puhuin tänään Azerbaidžanin kunnianarvoisen edustajan kanssa, joka on läsnä tänään täällä parlamentissa. Hän sanoi minulle, että me toimimme hyvin eri tavoin Kiinaan ja Venäjään verrattuna. Tämä ei ole hyväksyttävää. Meidän on toimittava yhtenäisesti, jos haluamme tavoitella yhteisiä päämääriä, ja hän kiinnitti asiaan oikeutetusti huomiota.

Siirryn toiseen asiaan, jota käsittelemme yksityiskohtaisemmin Elmar Brokin mietinnössä. Välimeren unionista puhutaan nyt paljon. Ryhmämme esittää pyynnön myös Mustanmeren alueen unionista. Myös tämä on tärkeä alue, jossa meidän on toteutettava paljon toimia erityisesti oman etumme vuoksi. Kiitän Jacek Saryusz-Wolskia siitä, että hän keskittyi tähän asiaan.

Tämä Puolan ja Ruotsin ehdotus on hyvä. Me kannatamme sitä, mutta siinä ei mennä riittävän pitkälle. Meidän on edettävä pidemmälle, jos todella haluamme ilmaista poliittiset intressimme erityisesti tällä alueella. Me kannatamme tätä selkeästi tässä mietinnössä ja me palaamme asiaan Elmar Brokin mietinnön yhteydessä, jotta yhteisistä naapureistamme idässä ja etelässä tulee yhteisiä neuvonantajia ja jotta ne osallistuvat kanssamme eurooppalaisten tavoitteiden hallinnoimiseen ja täytäntöönpanoon.

Lopuksi kommentti ulkoasianhallinnosta, jota myös korkea edustaja Javier Solana käsitteli. Siitä on paljon puhetta, ja meidän on laadittava siitä mietintö. Haluan tehdä yhden asian selväksi. Tarvitsemme ulkoasiainhallinnon, joka on toteuttamiskelpoinen ja jonka komissio, neuvosto ja jäsenvaltiot hyväksyvät. Sen on oltava tehokas, ja sen on otettava poliittinen vastuunsa − mukaan lukien sen vastuu parlamentille − vakavasti. Meistä on tärkeää selventää sitä, että tämä hallinto − miten se sitten järjestetäänkään − on luonnollisesti vastuussa Euroopan parlamentille korkean edustajan välityksellä.

Vielä kommentti Iranista: arvoisa Javier Solana, toivotan teille onnea Iranissa. Meillä on selkeästi sama lähestymistapa, eli joustavuus, mutta on ilmaistava selvästi, että emme halua enää ydinaseita etenkään kyseisellä alueella. Ne loisivat enemmän epävarmuutta kuin turvallisuutta. Toivotan teille kaikkea hyvää, jotta voitte toteuttaa näitä perusperiaatteita.

(Suosionosoituksia)

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies ja komission jäsen, arvoisa korkea edustaja, Jacek Saryusz-Wolskin ja Helmut Kuhnen mietinnöt ovat tärkeitä työsaavutuksia, ja jokaisen yksityiskohdan käsitteleminen näin lyhyessä ajassa olisi mahdotonta. Tämän vuoksi keskityn kolmeen näkökohtaan.

Ensiksi parlamentin tehtävään ulko- ja puolustuspoliittisissa asioissa, toiseksi kaikkien jäsenvaltioiden merkittävään vastuuseen, kun luodaan yhdenmukainen ja tehokas ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja kolmanneksi tarpeeseen torjua ydinaseiden leviäminen ja jatkaa yleistä asevalvontaa koskevia ponnisteluita. Se, että käymme keskustelun näiden osanottajien kanssa tänä iltapäivänä, on erinomainen osoitus siitä, missä määrin Euroopan parlamentti on onnistunut omaksumaan laajemman tehtävän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, vaikka nykyisten sopimusten perusteella tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitus. Tähän on päästy sinnikkyydellä sekä sillä, että komissio ja korkea edustaja ovat olleet ymmärtäväisiä, mikä on johtanut toimielinten väliseen sopimukseen. Sen perusteella tämänkaltaiset keskustelut ovat olleet mahdollisia. Me käytämme luonnollisesti kaikki Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet hyväksi, jotta voimme jatkaa tehtävämme toteuttamista perusteellisesti. Tähän on päästy, koska emme ole koskaan painostaneet liikaa. Olemme huolehtineet siitä, että emme ole koskaan yliarvioineet mahdollisuuksiamme, vaan olemme voineet täyttää tehtävän.

On selvää, mitä myös Hannes Swoboda korosti, että tehokas ulko- ja turvallisuuspolitiikka on mahdollinen ainoastaan, jos kaikki 27 jäsenvaltiota ja näiden jäsenvaltioiden, mukaan lukien kaikkein suurimpien, hallitukset ryhtyvät yhteisiin ponnisteluihin. Me voimme esittää täällä hienoja puheita, jokainen voi sen tehdä täällä, mutta jos valtion tai hallitusten päämiehet, pääministerit tai ulkoministerit palaavat takaisin ja toteuttavat asiat eri tavoin maailmannäyttämöllä, niin tämä ei ole mahdollista, tämä ei onnistu. Jäsenvaltioidemme vastuu on siten erityisen merkittävä mainitsemillani aloilla sekä siinä, että ne varmistavat, että puheita seuraavat toimet. Saimme tuskallisen osoituksen tästä esimerkiksi silloin, kun valmistelimme operaatiota Tšadiin. Myöntävä päätös tehtiin, mutta kesti viikkoja saada kokoon joukot ja varusteet. Kyseiset toimet vahingoittavat suuresti uskottavuuttamme, ja toivon siksi, että me kaikki ponnistelemme suuresti sen varmistamiseksi, että tällaista tilannetta ei enää syntyisi tulevaisuudessa.

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, en enää toista onnitteluita tai korosta uudestaan näkökohtia, joista olemme samaa mieltä, eli yhtenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevasta pyynnöstä, minkä Jacek Saryusz-Wolski muotoili puolestamme, sekä luonnollisesti parlamentaarista valvontaa ja avoimuutta koskevista kysymyksistä. Kun palaamme omiin kotijäsenvaltioihimme, huomaamme kaikissa keskusteluissa, että mitä enemmän Euroopan unioni osallistuu ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, sitä enemmän toivomme edistävämme avoimuutta ja legitiimiyttä koskevia välineitä oman valtiomme väestön keskuudessa. Meidän on se myös tehtävä.

Haluaisin puuttua kiistanalaisiin kohtiin, joita kukaan ei ole vielä maininnut. Hyvä Günter Verheugen, me käsittelimme ensimmäisessä keskustelussa Helmut Kuhnen mietintöä komission jäsenen Ferrero-Waldnerin kanssa. Hän korosti ryhmäni tavoin, että on myönteistä harkita asiaa, että emme ainoastaan keskustele Euroopan turvallisuusstrategian muokkaamisesta, vaan pyrimme myös muotoilemaan yhteisen tehtäväjulistuksen erityisesti ihmisten turvallisuutta ja suojeluvelvollisuutta koskevissa kysymyksissä. Tilannetta seuranneet ovat tietoisia oudosta liittoumasta Karl von Wogaun johtamien konservatiivien ja Tobias Pflügerin johtamien kommunistien välillä. Asianmukaiset kohdat on poistettu kummankin ryhmän tuella. Meidän on pyydettävä niitä sisällytettäväksi uudestaan. Jos emme vastaa tähän haasteeseen, emme ole enää uskottavia siinä, miten suhtaudumme tähän asiaan eli konfliktin ehkäisemiseen. Emme vastaa myöskään kysymykseen, miten toimimme Darfurin, Tšadin ja muiden sellaisten konfliktien vuoksi, joita meidän on pidettävä silmällä.

Toinen minusta absurdilta tuntuva asia, vaikka emme ole vielä päässeet asiasta yhteisymmärrykseen, on se, että Karl von Wogaun johdolla konservatiivit kehottavat meitä ottamaan Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusstrategian huomioon tulevaisuudessa Euroopan turvallisuusstrategiassa ja sitä muokattaessa. Tämä on täysin mieletöntä, koska tämä politiikka on ajautunut karille. Me tiedämme, että Yhdysvaltojen hallinto on epäonnistunut kärjistämällä asiaa ja toimimalla yksipuolisesti ja että tämä on vaatinut monen hengen. Tämän näkökohdan sisällyttäminen tulevaan Euroopan ulkopolitiikkaan on enemmän kuin absurdia.

Kolmanneksi haluaisin ottaa käsiteltäväksi ensiarvoisen tärkeän kysymyksen, aseiden leviämisen. Arvoisa Javier Solana, haluaisin toivottaa teille menestystä. Tarvitsemme vuoropuhelua myös Iranin kanssa. Haluaisin kuitenkin kysyä kollegoiltani, kun puhumme energiaturvallisuudesta, joka on loppujen lopuksi osa laajempia turvallisuusnäkökohtia, onko oikea vastaus asiaan se, että neuvoston tuleva puheenjohtaja Nicolas Sarkozy ilmoittaa, että hän haluaa saattaa ydinteknologian maailmanmarkkinoille rajoituksitta ja ilman valvontaa. Miten silloin käy uskottavuudellemme? Emme edistä ydinaseriisuntaa, mitä meidän pitäisi kuitenkin edistää. Toinen näkökohta on se, että me levitämme tätä tekniikkaa, vaikka tiedämme, että sitä voidaan käyttää väärin sotilaallisesta näkökulmasta. Teemme minusta asiassa virheen, ja sen vuoksi me esitämme siitä tarkistuksen.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (GA) Arvoisa puhemies, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP:n) yhteistoiminta ja koordinointi on tärkeää jäsenvaltioille. On olemassa uusia maailmanlaajuisia uhkia, ja katson, että Lissabonin sopimuksen ja YUTP:n ansiosta voimme paremmin torjua niitä. YUTP merkitsee enemmän kuin toimintalinjan täytäntöönpano. Siihen kuuluu 27 jäsenvaltiota, jotka pyrkivät yhteistyössä varmistamaan rauhan, ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kaikkialla maailmassa. Lissabonin sopimukseen sisältyvät nämä samat periaatteet. Ne ovat täysin irlantilaisten arvojen mukaiset.

– (EN) Onnittelen molempia esittelijöitä heidän työstään tällä erityisellä alalla. Kun otetaan huomioon viime vuosina saamamme kokemus, on erityisen tärkeää tiedostaa se, että Euroopassa on puhuttu suurin sanoin, mutta ei ole vastattu odotuksiin. Siksi uusien toimintalinjojen kehittämistä odotellessamme − ennakoimatta millään lailla Irlannin kansanäänestyksen tulosta, jonka toivon olevan myönteinen Lissabonin sopimuksen ratifioinnin hyväksymiselle − meidän on aina muistettava, että elleivät yhteisesti toimivat jäsenvaltiot pääse sopimukseen yhteisistä kannoista ja etene asiassa, hienot puheet jäävät puheiksi, ja toimet epäonnistuvat.

Viimeisin esimerkki asiasta oli Tšadin tilanne. Huolimatta kauhistuttavasta pakolaistilanteesta Tšadin ja Sudanin rajalla ja huolimatta siitä, että jokainen jäsenvaltio toivoi saada toimet toteutetuiksi, kyvyttömyytemme toimittaa logistiikkaa Tšadissa oleville joukoille osoitti, että toimintamme on puutteellista.

Kun puhumme tulevista uhkakuvista, tulevista mahdollisuuksista ja vaaroista, meidän on aina muistettava, että Euroopan unioni on kaikkein merkittävin rauhanhanke. Tekemämme työ ja aikaansaannoksemme Euroopan unionissa vuoden 1958 jälkeen on osoittanut, että yhteisesti toimiminen ja suvaitsevaisuuteen ja eri näkökantojen ymmärtämiseen perustuva yhteistyö on paljon tärkeämpi voima kuin mitkään käyttöömme saatavat aseet. Tarkoitus ei ole kuitenkaan olla naiivi eikä todeta, että meillä ei ole voimavaroja käytettävissämme. On kuitenkin pidettävä mielessä, että kaikkien jäsenvaltioiden on toimittava yksimielisesti uusien ulko- ja puolustustoimintalinjojen kehittämisessä tulevaisuutta varten ja että yhden valtion kielteisen kannan vuoksi niitä ei saa heikentää eikä saa esittää, että ne olisivat vahingollisia.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, käsittelemästämme kahdesta mietinnöstä käy selvästi ilmi, miten pitkälle Euroopan unionin militarisoituminen on edennyt.

Haluaisin käsitellä useita näkökohtia, kuten esimerkiksi EU:n ja Naton tiivistä yhteistyötä, joka on hyvin kohtalokasta. Nato on sotaa lietsova liittouma, ja me vastustamme EU:n ja Naton tiivistä yhteistyötä.

Kiitän vielä selvennyksestä, että Lissabonin sopimuksella aiheutetaan perusteellisia muutoksia sotilaallisella alalla. Tämä on keskeinen syy, miksi vastustamme Lissabonin sopimusta. Haluaisin huomauttaa, että sitä ei ole vielä ratifioitu, ja toivon sille kieltävää vastausta Irlannissa 12. kesäkuuta.

Lissabonin sopimuksen mukaan − mikä käy ilmi myös Helmut Kuhnen mietinnöstä − olisi luotava oma sotilasmenojen talousarvio, joka tunnetaan käynnistysrahastona. Katsomme, että tällä luodaan monia ongelmia.

Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden parlamentaarista valvontaa ei ole varmistettu. EU:n sotilasosastojen pitäisi voida toimia 5−30 päivän kuluessa, ja Saksan liittopäivät ei voi osallistua asiaan tässä määräajassa. Kaikkien ryhmien välillä ei ollut mahdollista päästä sopimukseen parlamentaarisesta valvonnasta osittain siksi, että pyysimme, että kaikki ryhmät pienimmät mukaan lukien saisivat asianmukaista tietoa. Ilmeisesti parlamentti ei halua tätä.

Mietinnössä pyydetään lisää asevarusteluhankkeita. Meidän mielestämme tämä on väärin. EU:n aikaisempia operaatioita on ensin arvioitava kunnollisesti. Tässä asiassa on viivytelty jo pitkään. Kongon Artemis-operaatioon osallistuneet ranskalaiset sotilaat harjoittivat kidutusta. Tšadin operaatio on katastrofi, ja Kosovon EULEX-operaatiolla, jonka pitäisi olla oikeusvaltio-operaatio, ei ole oikeusperustaa.

Kummatkin mietinnöt johtavat täysin väärään suuntaan. Olemme siksi ryhmänä esittäneet vähemmistöön jääneen mielipiteen. Nyt on käynyt selväksi, mitä puheenjohtajavaltio Ranska aikoo tehdä sotilaallisella alalla. Militarisoituminen etenee edelleen, ja laivaston ja ilmavoimien taisteluryhmät on jo mainittu. Emme halua mitään militaarista Euroopan unionia. Emme halua mitään sotilasliittoa. Haluamme, että Euroopan unioni pitäytyy siviiliasioissa. Näiden syiden vuoksi suhtaudumme ehdottoman kielteisesti näihin kahteen mietintöön.

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kummassakin mietinnössä oletetaan, että Lissabonin sopimus/Euroopan perustuslaki ratifioidaan huolimatta siitä, että Irlannin kansanäänestyksen tulos selviää vasta 12. kesäkuuta. Parlamentti on jo tietenkin päättänyt, että se ei ota Irlannin kansanäänestystä huomioon, jos sen tulos osoittautuu kielteiseksi.

Euroopan unioni ei halua, että sen ulkopolitiikkaa ja sotilaallista kunnianhimoa mitataan Euroopan kansallisvaltioiden kansalaisten vaaleilla, koska unionissa tiedetään hyvin, että jos kansalaisille annetaan valinnanmahdollisuus, he torjuvat nämä pyrkimykset. Ja mistä pyrkimyksistä onkaan kyse. Näissä mietinnöissä osoitetaan, miten EU aikoo kehittää sotilaallista voimaansa keinoilla, joita ovat muun muassa monikansallisten joukkojen yhdistäminen, yhteisten komennus- ja valvontarakenteiden perustaminen, yhteisen varusteiden ja järjestelmien hankintaa koskevien toimintalinjojen hyväksyminen sekä yhteisten viestintäjärjestelmien toteuttaminen. Mietinnöissä suunnitellaan olemassa olevien monikansallisten joukkojen yhdistämistä, ja niissä katsotaan, että EU:n komennossa pitäisi olla valmiusjoukot. Näin perustetaan Euroopan vakinainen armeija. Näillä suunnitelmilla Naton asema vaarannetaan, ja kansallisvaltioiden asemaa Yhdistyneissä Kansakunnissa heikennetään, koska Euroopan unioni pyrkii anastamaan tämän paikan.

Osallistuin hiljattain Brysselissä pidettyyn turvallisuuskonferenssiin, jossa joku kysyi, kuka pelkää Euroopan unionia. Tällä hän luonnollisesti tarkoitti, että ilman sotavoimia kukaan ei ota EU:n ulkopoliittisia pyrkimyksiä vakavasti. Toisen maailmansodan loppuaikoina yksi Stalinin hallintovirkailijoista sanoi, että paavi paheksui joitain hänen ulkopoliittisia päätöksiään. Stalinin vastaus oli puolestaan ”ja kuinka monta divisioonaa paavilla on?”.

Euroopan unioni aikoo hankkia divisioonansa, jotta se saisi tahtonsa pakotettua ja jotta sitä pelättäisiin maailmassa. Jos haluamme saada käsityksen siitä, miltä tällainen toiminta näyttää, voimme kuvitella yhteisen maatalous- tai kalastuspolitiikan kaltaisia toimia sovellettuina aseisiin, tankkeihin ja lentokoneisiin.

Irlannin kansa on ainoa, joka saa ilmaista kansanäänestyksessä mielipiteensä asiasta 12. kesäkuuta. Yksi keskeisistä irlantilaisten ajatuksiin vaikuttavista näkökohdista on heidän historiallisen puolueettomuuspolitiikkansa säilyttäminen. Ymmärtävätkö he, että jos Lissabonin sopimus ratifioidaan, puolueettomuus päättyy ja että he ovat riippuvaisia Euroopan unionin politiikasta ja sotilaallisista pyrkimyksistä? He eivät ainoastaan menetä puolueettomuuttaan, vaan he huomaavat, että he joutuvat rahoittamaan sotilasvoimia ja aseita sotilaallisissa operaatioissa, joita he eivät mahdollisesti hyväksy.

Heidän pitäisi vakavasti harkita näitä näkökohtia ennen kuin he päättävät, minkä valinnan he tekevät kansanäänestyksessä. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja parlamentin ylä- ja alahuone ovat häpeällisesti pettäneet Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset torjumalla kansanäänestyksen Lissabonin sopimuksesta. Pelissä on Irlannin puolueettomuus ja samoin Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisuus puolustaa itseään.

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Arvoisat naiset ja herrat, haluaisin aloittaa toteamalla, että pidän myönteisenä vuoden 2006 vuotuista kertomusta sekä mietinnön rakenteessa saavutettua edistymistä. Euroopan parlamentin pitää toimia päättäväisemmin ja yhtenäisemmin asianmukaisissa kysymyksissä, joita neuvoston pitäisi käsitellä järjestelmällisesti. Pidän myönteisenä toimia Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyön tiivistämiseksi sekä kansallisten parlamenttien ja jäsenvaltioiden hallitusten vastuun lisäämiseksi strategisissa päätöksissä.

Uskon, että uusien jäsenvaltioiden edustajat löytävät myös paikkansa EU:n ulkosuhdehallintoa koskevassa uudessa rakenteessa. Mielestäni Lissabonin sopimuksen vuoksi Euroopan unioni voi esiintyä yhtenäisemmin ulkosuhteiden alalla. On tärkeää, että jäsenvaltiot lisäävät neuvotteluita kumppaniensa sekä EU:n korkean edustajan kanssa erityisesti perustavanlaatuisten päätösten hyväksymisestä. Euroopan unioni voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja liittyä kansainvälisiin järjestöihin, kun sillä on yksi oikeushenkilöllisyys. Kun tällaisia sitovia sopimuksia tehdään, pitäisi ottaa huomioon Euroopan kansalaisten kansainvälisen alan kysymyksiä koskevat huolenaiheet ja toiveet.

  Javier Solana , yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin oman vuoroni tultua lyhyesti kiittää parlamentin ryhmien puolesta puheen esittäneitä. Katson yleisesti ottaen, vaikka asiasta ei ole yksimielisyyttä, että olemme päässeet laajaan yhteisymmärrykseen monista seikoista, joita käsittelimme keskustelun ensimmäisessä osassa.

(FR) Haluaisin aivan ensiksi kiittää Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsentä Joseph Daulia. Esititte näkökulmanne selkeästi Euroopan turvallisuusstrategian tarkistamista koskevista tavoitteista ja yleisesti Lissabonin sopimuksen päämääristä. Olen täysin samaa mieltä kanssanne ja katson, että on ensiarvoisen tärkeää vahvistaa unionin sanavaltaa ja henkilöstöresursseja.

Uskon todella, että Euroopalla on velvollisuuksia kansalaistensa lisäksi Euroopan ulkopuolella. Kaikkialla maailmassa toivotaan, että Eurooppa toimii selkeämmin ja tehokkaammin. Olen siksi täysin kansanpuolueen ryhmän ajatusten takana ja pyrin kaikin tavoin saamaan aikaan tehokasta yhteistyötä kaikkien toimielinten välillä tästä hetkestä perussopimuksen voimaantuloon. Tämä on perussopimuksen 15 artiklan mukainen toimivaltuuteni, ja pyrin täysin noudattamaan tätä velvoitetta.

– (EN) Haluaisin myös antaa vastauksen Hannes Swobodalle, en siksi, että olisin hänen kanssaan eri mieltä, vaan päinvastoin, monet hänen mainitsemansa seikat ovat omien ajatusteni mukaisia, ja haluaisin nähdä tämänkaltaista edistystä. Katson, että mainitsemanne siviilien ja asevoimien välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeä. Käsittelemme kriisinhallintaa, emme muita näkökohtia. Euroopan unionilla pitäisi olla kriisinhallinnassa käytössään kaikki välineet, jotta se voi hyödyntää koko potentiaaliaan.

Jälleen kerran kaikkein tärkeintä on poliittinen tahto. Meillä on ehkä potentiaalia, mutta ilman poliittista tahtoa meillä ei ole mitään. Meiltä saattaa joka tapauksessa puuttua potentiaali. Sen vuoksi meidän on toimittava molempien asioiden, sekä potentiaalin että poliittisen tahdon, suuntaisesti. Poliittisen tahdon rakentaminen on tässä kauniissa rakennuksessa jokaisen tehtävä yhdessä muiden Euroopan unionin toimielinten kanssa.

Haluaisin mainita muutaman sanan Jacek Saryusz-Wolskin mietinnöstä. Tässä mietinnössä oli kohtia, joista olen kokonaisuudessaan samaa mieltä. Haluaisin tähdentää Afganistania koskevia kohtia, koska Afganistanin kysymys on erittäin tärkeä, ja meillä asiassa velvollisuuksia. Minulla ei ollut aloituspuheenvuorossani tilaisuutta mainita, että minusta ja toivottavasti meistä kaikista, Afganistan on yksi käsiteltävistä haasteista. Me olemme voineet kehitellä ratkaisua, jonka on oltava poliittinen. Sen vuoksi poliisioperaatioista mietinnössä ilmaisemanne kanta on hyvin tärkeä. Tarvitsemme siellä poliiseja. Kuten tiedätte, edellisessä Euroopan ulkoasiainneuvostossa päätimme kaksinkertaistaa asemiin sijoitettavien lukumäärän.

Haluaisin myös korostaa, mitä esititte laadusta. On totta, että oikeusvaltiosta, poliisista ja tuomareista puhuessamme heitä ei ole aina käytettävissä. He työskentelevät omissa jäsenvaltioissaan muiden asioiden parissa ja siksi meidän on tarkasteltava, miten voimme edetä aina siihen saakka, kun käytössämme on Euroopan poliisiryhmä, tuomariryhmä ja yhteiskunnallisten toimijoiden ryhmä, joita voidaan lähettää paikalle nopeasti. Tämä voi olla mahdollista sotavoimien osalta, koska he voivat onneksi olla käytettävissä, elleivät he osallistu kriisinhallintaoperaatioon. Meidän on tarkasteltava juuri tätä seikkaa, eikä ainoastaan tarkasteltava, vaan saada kysymyksiin vastaus.

Haluaisin todeta, että puheenvuorot olivat kokonaisuudessaan hyvin rakentavia. Haluaisin kommentoida ihmisten turvallisuutta koskevaa kohtaa. Hyvä Angelika Beer, tiedätte hyvin, että olen hyvin kiintynyt tähän käsitteeseen. Marie Colvin on yksi ystävistäni, ja olen kirjoittanut joitain kohtia hänen kanssaan. Pidän tätä käsitteenä, joka valaisee paljon nykyaikaista ajattelutapaa turvallisuudesta. Sen vuoksi ei ole tärkeää, miten me sitä kutsumme. Tärkeää on, mitä teemme. Nimi on tärkeä, mutta tekomme ovat nimeä merkittävämmät. Arvelen, että kaikista mietinnöistä käy ilmi käsitys, että turvallisuudessa on kyse perinteistä määritelmää laajemmasta käsitteestä.

Tässä asian suhteen olen eri mieltä joistain esitetyistä kommenteista alkaen komission edustajan huomiosta. En katso, että turvallisuusstrategiaa pitää uudistaa siksi, että kyseessä olisi hyvin kapea-alainen turvallisuutta koskeva käsite. Tämä ei ole mielestäni hyvä kannanotto. Katsoisin, että vuonna 2003 laaditussa turvallisuusstrategiassa on kyse suurimmaksi osaksi samoista rajoituksista, haasteista ja ongelmista, joita meillä on tällä hetkellä. Meidän on ehkä täydennettävä sitä ja saatamme joutua toimimaan, mutta en pidä strategiaa kapea-alaisena näkökulmana turvallisuuteen. Kyse on päinvastoin kaikkein ennakkoluulottomimmasta lähestymistavasta, jota Euroopan unioni on soveltanut tähän ongelmaan.

Selkeyden vuoksi katson, että meidän ei pitäisi laatia uutta asiakirjaa, vaan pitää mahdollisimman paljon kiinni sen ytimestä eli toimeksiannostamme ja pyrkiä täydentämään sitä. Monet teistä esimerkiksi mainitsivat energiaturvallisuutta koskevan kysymyksen − joka on tärkeä − ja ilmastonmuutoksen seurauksia koskevan kysymyksen koko laajuudessaan sekä kysymyksen siitä, miten voimme toimia vastuullisesti, kun on kyse luonnon, eikä ihmisen aiheuttamista onnettomuuksista, joita varten meillä on otettu käyttöön voimavaroja kyseisten dramaattisten tilanteiden torjumiseksi.

Aseiden leviämisestä haluaisin mainita, että olen puhunut tätä asiaa koskevista riskeistä sekä sen merkityksestä meille kaikille melkein jokaisessa minulle annetussa tilaisuudessa. Uskon, että jos valitsemme kaksi horisontaalista kysymystä, joihin meidän on vastattava, ensimmäinen on ilmastonmuutos ja toinen on aseiden leviäminen ja aseistariisunta. Nämä ovat kaksi pääasiallista asiaa, jotka voivat uhata monia niitä asioita, mitä arvostamme elämässä. Olen siksi asiasta samaa mieltä.

Haluaisin sanoa muutaman sanan hyvälle ystävälleni Brian Crowleylle. Pidän tärkeänä lupausten täyttämistä, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tšadin esimerkki on kuitenkin otettava huomioon. En tiedä, oliko tämä paras esimerkki, jonka voitte valita. Kävin Tšadissa muutamaa viikko sitten. Kävin pääkaupungissa, toiseksi suurimmassa kaupungissa ja Goz Beidassa, jossa toimii Irlannin pataljoona. Siellä on hyvä mieliala, ja heillä on vankka ammattitaito. Meidän on oltava tästä ylpeitä. Olen ylpeä Irlannin pataljoonan työstä keskellä savannia, sillä se pyrkii auliisti auttamaan asuinseuduiltaan siirtymään joutuneita pakolaisleireissä. Kiitän erityisen paljon paikalla olevia Irlannin sotilaita, joilla on hyvin jalomielinen asenne ja jotka pyrkivät määrätietoisesti parantamaan asioita paikalla. Tämä on operaation tavoite.

Haluaisin kiittää teitä, arvoisa puheenjohtaja ja kaikkia parlamentin ryhmiä. Toivon erityisesti, että lähitulevaisuudessa, vuoden 2008 lopun lähestyessä, voimme tehdä työtä rakentavasti, jotta hyvin monen Euroopan unionin kansalaisen toiveet täyttyvät. Panemme täytäntöön perussopimuksen, jotta luomme Euroopan, joka osallistuu kansainväliseen yhteisöön, joka on läsnä kaikkialla maailmassa ja jolla vastataan ajatuksiimme, periaatteisiimme, mahdollisuuksiimme ja elintasoomme.

  Karl von Wogau (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa korkea edustaja, haluaisin ensin kiittää Helmut Kuhnea hänen mietinnöstään ja hänen työstään sen aikaansaamisessa, mikä merkitsi, että yhteisymmärrykseen päästiin melkein jokaisessa kohdassa.

Javier Solana, olitte muutama kuukausi sitten läsnä Gilles Polinin hautajaisissa Bayonnessa. Hän oli ensimmäinen eurooppalaisessa operaatiossa henkensä menettänyt sotilas. Tämä oli minusta hyvin liikuttava ja hyvin surullinen tilaisuus, joka sai minut jälleen harkitsemaan huolellisesti, milloin ja minkä olojen vallitessa lähetämme sotilaita.

Tämä on samalla vastaukseni Angelika Beerille sekä ihmisten turvallisuutta koskevaan käsitteeseen. Ihmisten turvallisuutta koskeva käsite on mielenkiintoinen, ja siihen sisältyy kehitysapu. Ilman turvallisuutta ei ole kehitystä. En ole kuitenkaan varma, että tämä käsite on asianmukainen Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, koska se voidaan ymmärtää siten, että meidän pitäisi puuttua asioihin kaikissa tapauksissa ympäri maailmaa. Se johtaisi toiveisiin, joihin ei ole mahdollista vastata. Kun ihmiset ovat hädässä, he eivät pyri saamaan apua siltä, jolla on parhaat aikeet, vaan siltä, joka voi todella auttaa heitä. Tämä on kyseisen käsitteen heikkous, eikä mikään ole pahempaa kuin herättää turhia toiveita. Ryhmäni äänestää siksi tämän periaatteen mainitsemista vastaan.

Edessämme on Ranskan puheenjohtajakausi, ja sen aikana on todennäköisesti tehtävä tärkeitä päätöksiä. Mainitsin jo, että yhä enemmän sotilaita lähetetään vaarallisiin operaatioihin. Meillä on vastuu varmistaa, että heillä on tarvittavat varusteet ja mahdollisimman hyvät välineet näihin operaatioihin. Näin ei vielä ole monella alalla. Puutteita on televiestinnässä, ja mikä tärkeintä, siviilien ja siviilioperaatioiden alalla. Puutteita on tiedustelussa ja navigoinnissa. Oletan, että konkreettiset ehdotukset tehdään siten, että yhteistyö on tulevaisuudessa tiiviimpää ja että kyseiset hankkeet ja puutteet ratkaistaan yhdessä eurooppalaiseen tapaan.

Käsiteltävässä olevassa mietinnössä pyydetään, että Eurocorps on pysyvästi Euroopan unionin alainen. Tämä olisi mielestäni suuri askel eteenpäin taisteluryhmiin verrattuna, sillä ne ovat Euroopan unionin saatavissa ainoastaan kuuden kuukauden ajanjakson ajan. Pyydän, että Helmut Kuhnen mainitsemasta Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemiasta tehtäisiin enemmän kuin virtuaalinen akatemia ja että sille annettaisiin valmiudet toimien toteuttamiseksi.

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää muutaman kommentin hyvän kollegani Helmut Kuhnen mietintöön sisältyvästä Euroopan turvallisuusstrategiasta. Hän laati mietinnön ryhmän täydellä tuella, ja meistä tulos on erinomainen. Haluaisin kuitenkin antaa korkean edustajan tietoon muutaman huomion.

Tämä turvallisuusstrategia on käytössä, ja se luotiin vuonna 2003 tärkeänä uutena menettelynä. Strategian olennainen osa pysyy luonnollisesti paikallaan. Keskustelemme nyt muuttuneen kansainvälisen tilanteen vuoksi tehtävistä mukautuksista. Toimiva monenvälisyys on tärkeä periaate. Siviiliasioiden ja sotilaallisten näkökohtien yhdistäminen on erityisen tärkeää. Nykyaikainen uhkien tarkastelu on myös tärkeää. On monia myönteisiä esimerkkejä siitä, miten Euroopan unioni on Javier Solanan johdolla käsitellyt asiaa viime vuosien aikana. Kyse on itse asiassa samasta lähestymistavasta, mutta nyt sovelletaan laajempaa strategiaa. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että ei voida puhua ainoastaan terrorismista ja perinteisistä turvallisuusongelmista. On myös tarkasteltava, missä määrin energiaturvallisuuden ja ilmaston aiheuttamat riskit ovat tärkeitä turvallisuusstrategiassa. Tämä on laaja-alainen strategia.

Haluaisin kuitenkin puolustaa suppeampaa strategiaa. Kyse ei ole ainoastaan valtioiden vaan myös ihmisten turvallisuudesta. Minusta on hyvä, että Helmut Kuhne pyrki herättämään parlamentissa keskustelua asiasta juuri nyt, kun kävimme keskustelua Yhdistyneissä Kansakunnissa suojeluvelvollisuudesta, joka koski myös henkilöitä. Meidän on tarkasteltava, miten tämä sisällytetään käsitteeseemme. Minusta on siksi sääli, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä ei halua osallistua näiden ajatusten kehittämiseen. Emme tarkoita ihmisten turvallisuudella, että jokaisessa ihmisten turvallisuutta uhkaavassa tilanteessa pitäisi välttämättä puuttua asioihin. Haluaisimme lähinnä, että tämä tärkeä käsite otetaan paremmin huomioon.

Tämän laajan strategian vuoksi on myös tärkeää, että Lissabonin strategian ansiosta − toivokaamme hartaasti, että Irlanti äänestää 12. kesäkuuta tämän perussopimuksen puolesta, mihin luotamme − Euroopan unioni voi työskennellä laaja-alaisesti ja että uusi korkea edustaja, jolla on oltava kyseinen nimi oman maani vuoksi, on myös komission varapuheenjohtaja ja koordinoi siten tätä laajaa strategiaa tehokkaasti.

Minulla on vielä yksi huomio esitettävänä Yhdysvalloista. Siellä järjestetään vaalit, ja me emme tiedä, ketkä ovat ehdokkaat. Joka tapauksessa on selvää, että kuka tahansa hän onkin − ja toivon tietysti, että hän on Barack Obama − on varmasti helpompaa tehdä yhteistyötä turvallisuusasioissa. Esimerkkinä on ydinasesulkua koskeva kysymys. John McCain mainitsi aiheesta mielenkiintoisia seikkoja. Vuoden lopussa on ehkä sopiva ajankohta tehdä täydentäviä aloitteita ja uusia sopimuksia esimerkiksi ydinpolttoainekierron monenvälistämisestä. Toivon, että korkea edustaja toteuttaa tämänsuuntaisia toimia.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Arvoisat puhemies, korkea edustaja ja komission jäsen, haluaisin ensiksi onnitella Jacek Saryusz-Wolskia ja Helmut Kuhnea heidän kattavista mietinnöistään. He ovat tehneet erinomaisen työn. Jacek Saryusz-Wolskin mietinnön yhtenä tärkeimmistä havainnoista on se, että Länsi-Balkanin alueen vakaus on Euroopan unionin tämänhetkinen tärkein painopistealue. Olen asiasta täysin samaa mieltä.

Kosovon kysymyksessä on kyseessä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uskottavuus. Asian tausta ei ole kovin rohkaiseva. Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat kannattaneet Ahtisaaren suunnitelmaa, ne eivät ole vielä päässeet sopimukseen Kosovon tunnustamisesta. Vieläkin suurempi ongelma on se, että sopimukseen ei ole päästy siitä, annetaanko Yhdistyneiden Kansakuntien Kosovon-siviilioperaation valtuudet Kosovossa toteutettavan Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiolle (EULEX). Jos näin ei tehdä, Euroopan unioni ei voi täyttää omia lupauksiaan, ja tämä heikentää sen uskottavuutta. EULEX-operaation tärkeitä tehtäviä ovat perustuslaillisuuden luominen, toimivan markkinatalouden käyttöönotto, Kosovon monietnisen luonteen vahvistaminen sekä siellä elävien kansalaisten luottamuksen rakentaminen.

Euroopan unioni ei voi jättää Kosovoa oman onnensa nojaan. Länsi-Balkanin politiikkamme on perustuttava kolmeen pilariin. Meidän on ensiksi tarjottava näille valtioille uskottava Eurooppaa koskeva näköala, meidän on tarkasteltava ehtoja tiukasti ja meidän on valvottava yhtenäisyyttä. Olisi suuri virhe, jos emme hetkellisesti pysty harkitsemaan poliittisia olosuhteita tai jos epäjohdonmukaisesti tarjoamme myönnytyksiä valtioille, jotka eivät ole kanssamme yhteistyössä ja jos myönnytykset olisivat sellaisia, mitä emme tarjoa yhteistyössä toimiville valtioille. Nämä näkökohdat vaarantavat edelleen Euroopan unionin uskottavuuden.

Euroopan unioni haluaa oikeutetusti, että sillä on maailmanlaajuinen tehtävä. Tämä on vain toiveajattelua ennen kuin se pystyy takamaan rauhan, vakauden ja edistyksen omilla lähialueillaan. Kiitos.