Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 4. kesäkuuta 2008 - Bryssel

19. YUTP:aa koskeva vuotuinen kertomus 2006 – Euroopan turvallisuusstrategiaa ja ETPP:n täytäntöönpanoa koskeva vuosikertomus (jatkoa keskustelulle)

  Puhemies. − (ES) Jatkamme yhteiskeskustelua Jacek Saryusz-Wolskin YUTP:aa koskevaa vuotuista kertomusta 2006 koskevasta mietinnöstä (A6-0189/2008) ja Helmut Kuhnen Euroopan turvallisuusstrategiaa ja ETPP:n täytäntöönpanoa koskevaa vuosikertomusta koskevasta mietinnöstä (A6-0186/2008).

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Haluaisin onnitella Helmut Kuhnea hänen erinomaisesta mietinnöstään ja erityisesti vaatimusta ottaa käyttöön ihmisten turvallisuutta koskeva käsite yhdessä suojeluvelvollisuutta koskevan periaatteen kanssa. Javier Solana on myös puolustanut täällä tätä käsitettä.

Näiden kahden käsitteen on oltava kaksi pilaria, joihin Euroopan kriisinhallintaoperaatioita koskeva lähestymistapa perustuu. Toisaalta väliintulosta päättäminen Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mukaisesti on perustuttava YK:n peruskirjan tulkintaan, jossa painotetaan suojeluvelvollisuutta: velvollisuutta ehkäistä kansamurhat, sotarikokset, etninen puhdistus ja ihmiskuntaa vastaan tehtävät rikokset.

Toisaalta, jos unioni toimii sotavoimia vaativassa kriisissä, on välttämätöntä, että voimankäyttöä ohjataan ihmisten turvallisuutta koskevalla määritelmällä. Tämä merkitsee, että Euroopan joukkojen pitäisi pyrkiä mieluummin luomaan turva-alueita siviiliväestölle, joka ei osallistu taisteluun, kuin pitää tavoitteenaan sotilaallista voittoa, vihollisen tuhoamista.

Euroopalla on näiden kahden periaatteen perusteella yhtenäinen kriisinhallintastrategia 21. vuosisadan alussa. Euroopan parlamentin sosialistiryhmän tarkistuksessa 1 käsitellään moraalisia, lainsäädännöllisiä ja toiminnallisia vaatimuksia, joita meillä on nyt ja tulevaisuudessa Afganistanissa, Tšadissa ja Libanonissa.

Pidän näiden syiden vuoksi valitettavana, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä sekä Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto torjuivat tämän tarkistuksen. Tämä taantumuksellinen liittouma haluaa sulkea silmät siltä, että ihmisoikeudet ovat etusijalla. Tällä vahvistettaisiin Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan legitimiteettiä ja sen kansalaisilta saamaa tukea.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, pelkään, että tämän iltapäivän keskustelussa on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on äärioikeiston hölynpöly Lissabonin sopimuksesta. Toinen on se, että tietyt henkilöt itseni mukaan lukien, jotka puolustavat voimakkaasti yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ovat kenties hieman itsetyytyväisiä. Laajan eurooppalaisen turvallisuusstrategian päämääränä ei ole, että sitä ihaillaan, vaan että sitä noudatetaan, ja aivan liian usein neuvosto ja jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet erinomaista strategiaansa.

Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska eivät ole pitäneet Saint Malon sopimuksen mukaisia lupauksiaan. Jotkut muut ovat pitäneet kiinni surkeasta ja epäonnistumaan tuomitusta politiikasta, jonka mukaan konfliktin aiheuttaja rahoittaa sotajoukoista aiheutuvat kustannukset. Mitä järkeä on tällaisessa politiikassa, kun tavoite on taakaan jakaminen? Tosiasia on, että ainoastaan 20 prosenttia asevoimistamme voi todella taistella. Monet ETTP:n operaatiot ovat köyhtyneet. Se, että ETTP:llä ei ole päämajaa Euroopassa, haittaa johtamista ja heikentää resurssien yhdistämistä.

Ikävä ongelma on, että emme usein opi virheistämme, ja turvallisuusstrategian vähäisellä hiomisella ei ole vaikutusta.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen kuullut yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ohjelmasta, mutta se vaikuttaa hieman naurettavalle, koska se on peräisin Euroopasta, joka ei pysty edes valvomaan ulkorajojaan, joita tuhannet laittomat maahanmuuttajat, salakuljettajat ja mafian jäsenet rikkovat joka päivä. Se on turvallisuuspolitiikka, jolla ei ole perustaa. Jos sillä on perusta, Javier Solana, kertokaa meille, mikä se on.

Mietinnöissä mainitaan jatkuvasti ilmastonmuutos, mutta sotilaallisten hyökkäyksien, terroristihyökkäyksien tai biologisten tai jopa ydinhyökkäyksien mahdollisuuksien vaarasta ei välitetä, vaikka tämä uhka on hyvin paljon vakavampi ja ehkä todellinen islamilaisten terroristien esittämien uhkauksien vuoksi.

Euroopan poliittiset päätökset ovat heikkoja. Kun tarkastelemme esimerkiksi Mustaamerta, se on eräänlainen šakkilauta, johon ei ole olemassa Euroopan politiikkaa. Siitä huolimatta tällä šakkilaudalla päätetään energiamme ja turvallisuutemme tulevaisuus. Missä Euroopan poliittinen lähestymistapa on tällä šakkilaudalla?

Lissabonin sopimuksella ei tarjota yhtään enempää kuin se vähä, mikä on jo saavutettu. Euroopalta puuttuu näkymiä, eikä sillä ole mitään geopoliittista visiota. Hyvä Javier Solana, ulkopolitiikan hallinnoinnissa on kymmenen vuoden aukko. Näiden kymmenen vuoden aikana olette saaneet aikaan ainoastaan tämän aukon.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, näistä kahdesta mietinnöstä käy selkeästi ilmi EU:n aggressiivisuuden kiihtyminen ja imperialististen suunnitelmien laajeneminen. Niissä esitetään painopisteet vuodelle 2008, ja tavoitteena on Euroopan pääoman taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen edistyminen maailmassa. EU myös pyrkii ryöstämään kansoja ja valtioita joko itsenäisesti, ja milloin se ei ole mahdollista, Yhdysvaltojen ja Naton tuella.

Ensimmäisessä mietinnössä yksi keskeisimmistä kohdista on asioihin puuttuminen ja sotien aloittaminen lainsäädäntöön perustuvien tekosyiden turvin. Sellaisia ovat terrorismin torjuminen sekä ihmisoikeuksien ja demokratian turvaaminen. Hyvä Javier Solana, 15 kohtaan sisältyy tyypillinen, tuomittava ja vaarallinen erottelu demokraattisten ja muiden kuin demokraattisten valtioiden välillä. Kuka on antanut teille, Javier Solana, oikeuden määritellä kansoja demokraattisiksi tai epädemokraattisiksi? Tässä yhteydessä uuden käsitteen ”ihmisten turvallisuus” käyttö on tekosyy ennaltaehkäisevään sodankäyntiin.

Lisäksi molemmissa, erityisesti toisessa mietinnössä edistetään Euroopan unionin militarisointia uusilla taistelujoukkoja koskevilla pyrkimyksillä sekä EU:n vakinaisen sotavoiman luomisella. Tämä on tehty mahdolliseksi kehittämällä Eurocorpsia ja jatkuvaa rakenteellista yhteistyötä sekä käyttämällä jäsenvaltioiden sotavoimia EU:n aggressiivisiin suunnitelmiin. Näin seurataan Natoa ja lisätään EU:n talousarvion käyttöä aseisiin ja sotilasmenoihin. EU:n ja Naton välistä yhteistyötä vauhditetaan sotilaallisten operaatioiden ja niin sanottujen siviilipoliisien ja oikeusviranomaisten varjolla. Kyseessä on asiantuntijoita, jotka todellisuudessa valmistelevat ja hallinnoivat EU:n sotilaallista väliintuloa. Kerskailette toteutetulla 17 sotilasoperaatiolla ja pyydätte lisää.

Rakentamanne EU on sodan, vihamielisyyden ja imperialismin unioni. Tämän syyn vuoksi kansan on toimittava vastustuksen, tottelemattomuuden ja hangoittelun keinoin.

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään toimivallasta, joka on tähän mennessä varattu Euroopan itsenäisille valtioille. EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoutumisesta on tulossa aikaisempaan verrattuna todellisuutta erityisesti uuden Lissabonissa sovitun Euroopan perustuslain käyttöönoton vuoksi.

Puolaa edustavana jäsenenä en halua ja en voi olla samaa mieltä siitä, että Puolan ulkopolitiikasta päättää Varsovan hallinnon sijaan Brysselin hallinto ja että Saksan kenraalit huolehtivat Berliinin tai Brysselin ulkopuolella sotilasesikunnassa turvallisuudestamme. En halua myöskään sitä, että Puolan sotilaiden univormussa on EU:n lippu ja että he toimivat ulkomaisten etujen mukaisesti eri puolilla Eurooppaa ja maailmaa.

Nykyisiä kehityssuuntia ja yhtä ainoaa eurooppalaista valtiota koskevaa nykyistä avointa rakennetta ei voida hyväksyä. Voitte tietenkin huiputtaa omia kansalaisianne ja olla kysymättä heiltä, mitä he ajattelevat super-EU:n rakentamisesta, mutta ennemmin tai myöhemmin tämä hanke romahtaa.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämänhetkisen viestin pitäisi olla, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan on perustuttava yhä enemmän yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin. Yhä lisääntyviin turvallisuushaasteisiin on vakuuttava vastaus, solidaarisuus ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehostettu koordinointi. Näitä arvoihin perustuvia tavoitteita olisi pidettävä etusijaisina kahdenvälisiin suhteisiin nähden. Javier Solana oli puheenvuorossaan oikeassa siitä, että poliittinen tahto on tärkeää.

Haluaisin energiaturvallisuuden osalta kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan vakavasti huomioon parlamentin viime syksynä esittämän ulkomaiden energiaturvallisuutta koskevan kannan, jossa esitettiin myös institutionaalisia parannuksia.

Myös tässä mietinnössä kehotetaan, että komissio pyrkisi kaikin keinoin saamaan Nabucco-kaasuputken rakennettua menestyksellisesti. Minusta kyse ei ole jommastakummasta näkökohdasta, meidän pitäisi rakentaa oma kaasuputkemme käytännössä ja tehokkaasti.

Lopuksi on korkea aika puuttua tehokkaasti uusiin tietoverkkoturvallisuutta koskeviin haasteisiin, mistä esittelijä Helmut Kuhne esitti maininnan. Haluaisin käyttää käsitettä ”tietoverkkoterrorismi”. Vuosi sitten miljoonaa tietokonetta kaikkialta maailmasta käytettiin tukkimaan Viron valtion laitosten ja pankkien verkot. Katson, että Euroopan parlamentin pitäisi esittää ytimekäs kanta siitä, miten vastata uusimman tekniikan aiheuttamiin haasteisiin. Vaikuttaa siltä, että ne ovat jo Lissabonin strategialla aikaansaatuja edistysaskelia pidemmällä.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää periaatekysymyksen parlamentin uuskonservatiivisista taipumuksista, kun kyseessä on EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Vaikuttaa siltä, että jotkut meistä uskovat, että minkä tahansa ulkopolitiikan sisältö on riippuvainen poliittisen järjestelmän luonteesta. Sen vuoksi vaikuttaa siltä, että päätavoitteeksemme on tullut poliittisen mallimme vieminen. EU:lla ei ole valitettavasti päätöksentekojärjestelmää eikä keinoja edistää tehokkaasti interventiopolitiikkaa.

Meidän on muutettava tätä lähestymistapaa ja otettava realismi ulkoisten toimiemme perustaksi. Tämä merkitsee, että: ulkopolitiikkamme soveltamisala määritellään selkeästi Euroopan kansalaisten yhteisten etujen mukaisesti. Soveltamisalaa tasapainotetaan resursseilla ja otetaan huomioon, että tässä maailmassa on meistä poikkeavia toimijoita, jotka eivät välttämättä jaa arvojamme. Opetellaan toimimaan heidän kanssaan ja luovutaan narsismista ja pyritään neuvotteluihin ja yhteistyöhön ystäviemme lisäksi vastustajiemme kanssa.

Meidän pitäisi tietenkin saada mahdollisimman moni ulkomainen keskustelukumppani ystäväksemme. Näitä toimia ennen ja niitä toteutettaessa meidän pitäisi mielestäni oppia toimimaan niiden tahojen kanssa, jotka eivät pidä meistä. Uskon, että vetovoimamme on parempi omien keinojemme välityksellä, jos pyrimme edistämään päämääriämme kunnianhimomme sijasta. Siten edistämme lopulta malliamme maailmassa.

  Paweł Bartłomiej Piskorski (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, meidän on harkittava useita näkökohtia, kun keskustelemme Euroopan unionin nykyisestä yhteisestä ulkopolitiikasta. Helmut Kuhnen ja Jacek Saruysz-Wolskin mietinnöt olivat erinomaiset, mutta niistä puuttui tiettyjä näkökohtia.

Haluaisin huomauttaa, että meidän olisi keskityttävä paremmin Euroopan ulkopolitiikan ja sen puolustuksellisten näkökohtien selvittämiseen yleisölle. Kansalaisemme ovat täysin tietoisia Euroopan unionin maatalouspolitiikasta ja infrastruktuuripolitiikasta, mutta heille ei ole ikinä selvää, mikä on Euroopan ulko- ja puolustuspolitiikka, ja mitkä ovat sen kytkökset. Emme saa unohtaa sitä, että Euroopan unioni rakennettiin ongelmien ympärille, mutta tämä ongelma ei kuulunut niihin.

On myös tärkeää tarkastella Lissabonin sopimusta. Luotan, että se tulee voimaan mahdollisimman pian ja luo perustan uusille EU:n toimille. On varmistettava, että yksi sen tuloksista on mahdollisimman tehokkaiden välineiden kokonaisuus. Monet puheenvuoron esittäjät käsittelivät pääasiassa sotilasasioita. Taisteluryhmät ja kaikki Euroopan puolustuksen näkökohdat ovat hyvin tärkeitä, mutta on myös yhtä tärkeää keskustella Euroopan ulkoasianhallinnon mallista sen mukaisesti, miten kyseisen ulkoasiainhallinnon pitää toimia.

On tärkeää, että mietinnössä korostetaan, että EU:n ulko- ja puolustuspolitiikka limittyy tiiviisti yhteen monilla erittäin tärkeillä elämänaloilla Euroopan unionissa. On tärkeää korostaa, että otamme käyttöön yhteistä energiapolitiikkaa ja energiaturvallisuutta koskevat käsitteet osana yhteistä eurooppalaista ajatusmallia.

Lopuksi, on tärkeää, että me pidämme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa turvallisuuden, vakauden ja demokratian alan jatkeena. Panen tässä yhteydessä erittäin myönteisesti merkille sekä Balkanin että Georgian tilanteen painottamisen.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopassa elävien ihmisten turvallisuus on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä tehtävistä. Kun tarkastelemme yhteisön viime vuosien toimintalinjoja, voimme panna merkille, että poliittisten toimien ulkopuolella olemme sotilaallisella alalla vähäpätöisiä. Jotkut Euroopan valtioista pyrkivät oman kunnianhimonsa vuoksi kilpailemaan poliittisesti ja sotilaallisesti Natossa, jonka jäseniä ne ovat. On virhe keskittyä yhteisten taisteluryhmien ja erityisesti komennon laajentamiseen sen sijaan, että ammattimaistettaisiin valikoidut yksiköt jäsenvaltioissa. On myös virhe olla hyödyntämättä tarpeeksi olemassa olevia Naton rakenteita.

Yhteisön voimana pitäisi olla myös vahvat kansalliset armeijat. Euroopan unionin on ratkaistava tällä hetkellä kytevät konfliktit Euroopassa – eikä ainoastaan julistuksilla, vaan myös konkreettisella poliittisella toiminnalla. Äskettäiset ongelmat Georgiassa aiheutuivat osittain EU:n tuesta Kosovolle.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Jacek Saryusz-Wolskin huomenna hyväksyttävä mietintö on hyvin täydellinen mietintö, johon sisältyvät melkein kaikki maailman alueet, joihin Euroopan unionin ulkopolitiikalla vaikutetaan tasapainoisesti. Käytettävissäni on vain kaksi minuuttia, joten mainitsen ainoastaan tiettyjä horisontaalisia näkökohtia, jotka sisältyvät oikeutetusti mietintöön.

Ulkopolitiikkaa ei voida nykyään määritellä ainoastaan maantieteellisestä näkökulmasta. On näkökohtia, joilla on kansainvälinen ja horisontaalinen näkökulma, ja ne ovat niin merkittäviä, että unionin ulkopolitiikan pääasiallisten toimijoiden olisi osallistuttava niihin. Viittaan aivan ensiksi terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olisi kiinnitettävä erityisen paljon huomiota näihin seikkoihin.

Toinen tärkeä kysymys on maahanmuutto ja laittoman maahanmuuton torjuminen. Meidän on varmistettava yhteistyö lähtö- ja läpikulkuvaltioiden kanssa, ja unionin pitäisi osallistua päättäväisesti sen ulkoisen toiminnan välityksellä. Lyhyesti sanottuna, jos haluamme saada aikaan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen Euroopan unionissa, ulkoiset näkökohdat ovat ensiarvoisen tärkeitä, kuten Jacek Saryusz-Wolskin mietinnössä tähdennetään. Tämä ei voi olla ainoastaan sisäministereiden tai oikeusasiasta vastaavan komission jäsenen vastuulla.

Toinen horisontaalinen painopistealue on energiaturvallisuus. Jäsenvaltioiden ulkoisen riippuvuuden laajuuden vuoksi meidän on siirryttävä kohti energia-alan yhteistä unionin ulkopolitiikkaa. Lisäksi, ilmastonmuutoksen selvän maailmanlaajuisen luonteen vuoksi tarvitsemme unionin ulkoista toimintaa, jotta voimme vastata tehokkaasti tähän uhkaan.

Hyvät naiset ja herrat, katson, että on välttämätöntä edistyä näissä asioissa ja että unionin ulkopolitiikka kuuluu osaksi näitä asioita. Nämä ovat kansalaisia koskevia asioita, ja kansalaisten mielestä Euroopan unionin pitäisi edistää niitä tehokkaasti, sillä valtion valtaa jaetaan juuri siksi, että vastataan haasteisiin, jotka muodostuvat liian suuriksi yksittäisille jäsenvaltioille. Ne ovat siten maailmanlaajuisia haasteita.

Kun Euroopan unioni edistyy näillä aloilla, se voi paremmin perustella olemassaoloaan ja siten lisätä legitiimiyttään yleisen mielipiteen ja kansalaisten huolenaiheiden suhteen.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen kumpaakin esittelijää ja olen samaa mieltä Lissabonin sopimuksen arvioinnin merkityksestä, kun tarkastellaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kertomusta.

Jos olisimme käyneet tämän keskustelun kymmenen päivän kuluttua ratkaisevan kansanäänestyksen jälkeen − ja uskon, että Irlanti vastaa myöntävästi − keskustelu olisi ollut vieläkin konkreettisempi ja optimistisempi.

Nykyään uhkia on enemmän ja niitä on joka puolella. Jos EU ei voi ilmaista itseään yhdellä äänellä, on välttämätöntä, että puhutaan ainakin koordinoidusti ja voimakkaasti. Olen täysin samaa mieltä Javier Solanan arvion kanssa.

Ei ole helppoa aloittaa EU:n ja Venäjän välistä sopimusta koskevia neuvotteluita. Puolentoista vuoden viiveen jälkeen on vaarana, että menetämme saman verran tai vielä enemmän aikaa, jos emme keskity perustavanlaatuisiin asioihin. Siksi 27 valtion on koordinoitava etujaan ja keskityttävä yhteisiin ja kaikille tärkeisiin näkökohtiin. Vaihtoehto neuvottelujen viivästymiselle tai epäonnistumiselle on Moskovan hallinnon kahdenvälisten neuvottelujen lisääntyminen Rooman tai Vilnan, Berliinin tai Budapestin, Pariisin tai Sofian hallinnon kanssa. Tämä ei ole houkutteleva vaihtoehto eteenkään uusille jäsenvaltioille.

Komission ja neuvoston vastaus oli ajankohtainen, kun otetaan huomioon ilmastonmuutosta koskeva uhka, ja siinä pidettiin tätä seikkaa keskeisenä aiheena. Euroopan parlamentin pitäisi jatkuvasti seurata ja tarkastella tapaa, millä suunnitelmat ja toimet toteutetaan kyseisen uhan torjumiseksi.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä painotetaan muun muassa ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia, se on hyvä asia. Merkittävässä roolissa nähdään myös trendien mukaisesti energiaturvallisuus. Mietinnössä paheksutaan sitä, kuinka kolmannet osapuolet, lähinnä Venäjä, käyttävät energiaa poliittisena välineenä ja että jäsenvaltiot allekirjoittavat kahdenvälisiä energiasopimuksia ilman EU-koordinointia.

EU:n onkin katsottava peiliin. Venäjä toimii yhteistyössä suoraan EU:n jäsenvaltioiden kanssa, koska EU:lla ei ole yhtenäistä ja koordinoitua energiapolitiikkaa. Onkin syytä kysyä, onko jäsenvaltioilla edes tahtoa siihen. On tunnustettava Venäjän rooli EU:n tärkeänä ja ehkä tärkeimpänä energiakumppanina. Venäjän ja EU:n välisessä energiayhteistyössä olisi pyrittävä tilanteeseen, jossa molemmat osapuolet voittavat. Uskon, että poliittisella tahdolla ja ennakkoluuloja vähentämällä tällaiseen win-win-tilanteeseen on myös mahdollisuus päästä.

Venäjän ja EU:n energiapoliittisen yhteistyön tulee perustua yhteistyöhön, ei vastakkainasetteluun. Nyt jotkut piirit, myös EU:ssa, pyrkivät vastakkainasettelulla vähentämään yhteistyötä. Venäjä on jo pitkään halunnut olla tasavertainen kumppani Euroopan kanssa, suotakoon se heille. Tiedämme kyllä, ettei Venäjä mikään helppo keskustelukumppani ole.

EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuutta kansainvälisessä politiikassa on syytä lisätä. Kannatan voimakkaasti sitä, että parlamentti painostaisi neuvostoa ajamaan EU:lle pysyvää paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Niin kauan kuin EU:lla ei tätä paikkaa ole, on vaikea puhua yhdellä äänellä.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Asianomainen asiakirja perustuu pohjimmiltaan neuvoston joulukuussa 2003 hyväksymään Euroopan turvallisuusstrategiaan sekä toukokuussa 2007 annettuun päätöslauselmaan yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Arvostan esittelijän, ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan Jacek Saryusz-Wolskin, työtä. Hän laati äänestystä varten kattavan ja korkealaatuisen asiakirjan.

Haluaisin korostaa useaa Euroopan ulkopolitiikan näkökohtaa, joita ei voida toteuttaa ilman strategista yhteistyötä tärkeimmän liittolaisemme Yhdysvaltojen kanssa. Tämä ilmaistiin EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä transatlanttisessa kumppanuussopimuksessa, mihin myös kuuluu taloussuhteita koskevat näkökohdat. Tämä asia liittyy läheisesti myös sotilasyhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa ja Naton puitteissa. On tietenkin tarpeen selvittää ja ilmoittaa lopultakin, onko Puolassa ja Tšekin tasavallassa olevan tutkajärjestelmän luoma turvakatto tehokas yhteisen eurooppalaisen edun kannalta, vai onko kyse vain yksipuolisesta aloitteesta, jolla pyritään tarjoamaan suojaa Aasiasta tulevalta uhalta. Mielessäni on erityisesti Iranin toimet Lähi-idän alueella.

Tiedämme kaikki, että Iran tarjoaa sotilas- ja rahoitustukea Syyrialle ja erityisesti alueella toimiville terroristiryhmille. Kyseiset ryhmät uhkaavat jatkuvasti Hizbollahin operaatioiden vuoksi Etelä-Libanonin ja Syyrian vakautta ja rauhaa. Iran ei salaile haluaan saada itselleen määräävä asema, ja sen sotilaallisen ydinohjelman pitäisi auttaa sitä tämän tavoitteen saavuttamisessa. Minun on kuitenkin kysyttävä, onko tänään keskusteluiden kohteena olevassa ulkopolitiikkaa koskevassa asiakirjassa mahdollista viitata Lissabonin sopimukseen, sillä sopimus ei ole vielä voimassa, koska ratifiointia ei ole vielä saatu loppuun kaikissa jäsenvaltioissa. Minulla on vielä yksi kysymys. Minkä säännöksen perusteella Euroopan unioni päätti toteuttaa EULEX-operaation Kosovossa? Eikö kyseessä ollut itse asiassa ante legem -toimi? Olen varma, että ei ole olemassa mitään Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmaa, jonka mukaan kyseinen toimi olisi perusteltu.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, maailma, jossa EU:ta kehotetaan täydentämään yhdentymistään yhteisellä ulkopolitiikalla, on yhä monitahoisempi. Talouden taantuman näkymät − joihin vaikuttavat nykyinen rahoitusalan kriisi ja lisääntyneet energiakustannukset, transatlanttisten suhteiden epätyydyttävä asema sekä Venäjän lisääntynyt itsevarmuus − joiden vuoksi Euroopan on vastattava yhä enemmän perinteisiin geopoliittisiin haasteisiin, jota varten sillä ei ole enää välineitä, aiheutuvat nykyisestä kansainvälisestä toimintaympäristöstä.

Tässä yhteydessä, kun EU on yhä enemmän riippuvainen Venäjän toimituksista, energiasta on kehittymässä EU:n yhteisen ulkopolitiikan koetinkivi. Tämä siksi, että on suuri ero siinä, suostuuko Eurooppa luomaan yhteiset energiamarkkinat ja siten puhumaan toimittajille, etupäässä Venäjälle, yhdellä äänellä, vai pitääkö se yllä nykyiset kansalliset erot ja antaako se etusijan kahdenvälisille etuuskohteluun perustuville toimitussopimuksille, joilla pyritään tyydyttämään sen kasvava energiatarve. Tällä hetkellä maailmanpolitiikka koskee ennen kaikkea kaasua ja öljyä.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan mukaan lukien Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä sekä Lissabonin sopimuksen aikaansaamia muutoksia näillä poliittisilla aloilla. Tämä on myös Irlannin hallituksen kanta. Näiden muutosten perusteella EU voi kehittää voimavarojaan konfliktien ehkäisemisessä ja kriisinhallinnossa sekä varmistaa, että uudet järjestelyt ovat täysin Irlannin perinteisen sotilaallisen puolueettomuuspolitiikan mukaisia.

Sanoisin Sinn Feinin kollegoille, jotka levittävät vääriä tietoja Lissabonin sopimuksesta, että Irlannissa on kolminkertainen varmistusjärjestelmä joukkojen lähettämiselle. Ensiksi on saatava Yhdistyneiden Kansakuntien päätös, toiseksi on oltava hallituksen päätös ja kolmanneksi kansallisen parlamentin Dáil Éireannin on hyväksyttävä se. Tämä ei muutu Lissabonin sopimuksen jälkeen.

Tämänhetkinen Yhdistyneiden Kansakuntien valtuuttama EU:n operaatio Tšadissa, jossa Irlannilla on keskeinen asema, on tyypillinen esimerkki EU:n toimista tällä alalla. Vierailin hiljattain Tšadissa ja EU:n rauhanturvaoperaation tukikohdassa maan itäosassa. Olen siten vakuuttunut, että tällä operaatiolla turvataan humanitaarinen apu sadoille tuhansille pakolaisille ja asuinseudultaan siirtymään joutuneille sekä suojellaan humanitaarista apua antavaa henkilöstöä. Tässä Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatiossa on kyse ensimmäisestä EU:n aloittamasta rauhanturvaoperaatiosta. Se sujuu melkein täydellisessä sopusoinnussa kaikkien sidosryhmien kanssa.

Muihin operaatioihin, joihin Irlanti on osallistunut, sisältyi poliisien kouluttaminen palestiinalaisalueilla, kapinallisten ja valtion välisen rauhanprosessin valvonta Indonesiassa ja tuki poliisiviranomaisille Bosniassa.

Vuoden 2003 jälkeen on suoritettu yli 20 operaatiota. EU:ta pyydetään yhä useammin antamaan apua ja tukea näillä aloilla. Kaikissa näissä aloitteissa on keskeistä, että niiden tarkoituksena on tehostaa EU:n rauhanturva- ja kriisinhallintatoimia.

Kansallisesta näkökulmasta meillä on mahdollisuus esittää veto kaikesta kehityksestä, mistä olemme eri mieltä. Meillä on oikeus päättää osallistumisesta kaikkiin kriisinhallintaoperaatioihin omien lainsäädännöllisten vaatimuksiemme mukaisesti. Tämä on yksi monesta syystä, miksi Irlannin kansan pitäisi äänestää myöntävästi kesäkuun 12. päivänä.

  Puhemies. − (EN) Ennen kuin jatkamme, haluaisin esittää tervetulotoivotuksen kaikille vierailijoille vierailijoiden lehterillä ja erityisesti oman Yorkshiren ja Humberin vaalipiiristäni saapuneelle ryhmälle.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, esitän puheenvuoroni teille suoraan. Haluaisin kysyä kristittyihin Algeriassa kohdistuneesta vainosta. Mitä toimia Euroopan unioni on toteuttanut kristittyjen vainon vuoksi valtiossa, johon meillä on läheiset suhteet? Uskonnonvapaus turvataan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa, jossa myös määrätään jokaisen valtion velvollisuudesta varmistaa, että tätä vapautta noudatetaan. Algeria on Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen, mutta se ei ota huomioon tätä perusoikeutta. Kristityt ovat täysivaltaisia kansalaisia. Heillä on samat oikeudet harjoittaa uskontoa kuin millä tahansa muulla uskonnollisella yhteisöllä. Pyydän teitä hartaasti, arvoisa korkea edustaja, että käytätte kaikkia mahdollisia suoria ja epäsuoria diplomaattisia keinoja, jotta kristittyjen vaino lopetetaan. Kyseessä on myös Euroopan unionin uskottavuus.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja korkea jäsen, uskon, että keskustelu on osoittanut hyvin selkeästi, että Euroopan unioni voi olla todellinen poliittinen unioni ainoastaan tiettyjen ehtojen perusteella. Ensinnäkin ainoastaan silloin, jos Lissabonin sopimus ratifioidaan, ja toiseksi silloin, jos on olemassa todellinen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, joka ansaitsee nimensä ja kehittyy paremmin kuin aikaisemmin. Silloin Euroopan unionilla on mahdollisuus siirtyä maailmanlaajuisesta maksumiehestä maailmanlaajuiseksi toimijaksi.

Ei ole mitään epäilystä siitä, että ponnistelumme Tšadissa eivät olleet meille kunniaksi, mutta kyse on asiasta, josta Euroopan unioni on voinut oppia, sillä puutteet olivat hyvin ilmeisiä. Tämä osoitti jälleen kerran, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan tarvitaan yhteensopivia järjestelmiä sekä uusia ja nopeita toimia joukkojen käyttöön ottamiseksi. Keskustelujen aika on ohi, ja nyt on toimittava.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella Helmut Kuhnea hänen mietinnöstään. Hän on aivan oikeassa siinä, että vuodesta 2008 tulee yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaiseva vuosi. Kyse ei ole ainoastaan Lissabonin sopimuksesta. Kosovon kysymys on tärkein testi siitä, onko EU valmis politisoimaan Kosovon kysymyksen asianmukaisesti. Yhdistyneiden Kansakuntien ja EU:n välillä ei ole valitettavasti vielä sopimusta, ja me emme ole valitettavasti valmiita älyllisellä tasolla, sillä emme ole ottaneet opiksi Bosnia ja Hertsegovinassa saamistamme kokemuksista.

Toisen mietinnön osalta pidän Jacek Saryusz-Wolskin mietinnön venäläisvastaista näkökulmaa valitettavana. Venäjää pitää ja sitä on voitava kritisoida, mutta se on samanaikaisesti väistämätön strateginen kumppani, ja yhteistyön syventäminen on yhteisen edun mukaista. Se, että EU:n jäsenvaltiot tekevät kahdenvälisiä sopimuksia, ei merkitse, että ei ole olemassa mitään yhteistä energiapolitiikkaa. Koska mitään yhteistä energiapolitiikkaa ei ole, jäsenvaltioiden intressejä ei voida mukauttaa tai yhdenmukaistaa mihinkään. Jacek Saryusz-Wolskin mietinnön kritiikkiä ei voida siten hyväksyä. Kiitos huomiostanne.

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Haluaisin muiden jäsenten tapaan kiittää Jacek Saryusz-Wolskin ja Helmut Kuhnin työtä ja erityisesti yhteiskunnallisten, lainsäädännöllisten ja taloudellisten näkökohtien tasapainoa mietinnössä. Oletan, että tulevaisuudessa meille on hyvin tärkeää painottaa enemmän ja olla enemmän valmistautuneita kanssakäymiseen kahden suurimman kumppanimme, Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa. Venäjällä on uusi presidentti. Yhdysvalloissa on pian uusi hallinto. Siten on aivan oikein keskittyä yhteisessä ulkopolitiikassa juuri näihin kahteen valtioon.

Euroopan unionin energiaturvallisuuden varmistaminen on ensisijaista taloutta koskevissa näkökohdissa. Uskon, että neuvottelut edistyvät tästä asiasta Venäjän federaation kanssa. Koska keskustelemme täällä kahdesta kumppanistamme, haluaisin sanoa, että olisi parempi, että toimisimme tasavertaisena kumppanina kummankin osapuolen, Yhdysvaltojen tai Venäjän federaation, kanssa ja että toimintalinjat olisivat tasapainoisia. Haluaisin lopuksi sanoa, arvoisa puhemies, että pidän myönteisinä viittauksia Lissabonin sopimukseen. Kun viittaamme siihen mietinnössä, osoitamme, että parlamentti pyrkii sen ratifiointiin ja on täysin sen sanojen takana.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Kiitos, arvoisa puhemies. Javier Solana ei ole käynyt luonamme pitkään aikaan, ja olin huolissaan hänen terveydentilastaan. Näen nyt, että hän on kunnossa ja että hän ei ole hirttäytynyt Kosovon tilanteen vuoksi Juudas Iskariotin tapaan. Tämä merkitsee, että voin kysyä häneltä, tiesikö hän, että Hasim Thaci ja hänen kumppaninsa kävivät kauppaa serbialaisten vankien elimillä. Tiesikö hän tämän vai ei?

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, annan molemmalle esittäjälle täyden tunnustukseni. Asiakirjat ovat laadukkaita. Haluaisin kuitenkin, että kiinnitätte huomion tiettyihin ulko- ja puolustuspolitiikkaa koskeviin seikkoihin. Minulla on mielessäni Euroopan mahdollisuudet seuraavilla aloilla.

Väestörakenteen osalta mahdollisuudet ovat heikkenemässä. Taloudelliset mahdollisuudet eivät ole huonot, mutta meitä uhkaavat talouskriisit. Sotilaalliset mahdollisuudet ovat epäyhtenäiset ja hajanaiset, voimme nähdä, mikä on tilanne. Energiaa, veden ja elintarvikkeiden saantia koskevat mahdollisuudet on otettava huomioon. Olemme keskustelleet muista vaaroista, joihin haluaisin lisätä esimerkiksi epidemioita ja tietoturvaa koskevat riskit. Tämänhetkiseen ulkopolitiikkaan pitäisi mielestäni kuulua liittoutuminen sellaisten valtioiden kanssa, jotka ovat meitä kulttuurisesti läheisiä, yhteistyötä olisi tehtävä kaikkien halukkaiden kanssa, ja muihin olisi suhtauduttava päättäväisesti.

  Csaba Sógor (PPE-DE). – (HU) Euroopan suurvallat tekivät 88 vuotta sitten joitain turvallisuuspoliittisia päätöksiä Trianonin sopimuksessa, joka päätti ensimmäisen maailmansodan. Sopimuksessa ei otettu huomioon kansallisten vähemmistöjen oikeuksia, tai ne vahvistettiin vain paperilla. Toisen maailmansodan jälkeen tehdyllä Pariisin sopimuksella ei myöskään ratkaistu ongelmia. Turvallisuuspolitiikkaa koskeva kysymys tiivistettiin siihen, että rajojen loukkaamattomuus taattiin. Monia silloin luotuja rajoja ei enää ole, ja Tšekkoslovakia ja Jugoslavia eivät enää ole olemassa.

Jäljellä on vähemmistöjä koskeva kysymys. Me unkarilaiset olemme päätyneet kahdeksaan eri valtioon, ja tähän mennessä ainoastaan Slovenia on ratkaissut unkarilaisen yhteisön oikeudet vakuuttavalla tavalla. Mietinnön perusteella edistystä on tapahduttava Euroopan normien mukaisesti, jotta varmistetaan vähemmistöjen oikeuksien todellinen turvaaminen.

Mutta mistä Euroopan normeista on kyse? Olisi hyvä, että Länsi-Balkanilta vaadittavia toimia vaaditaan myös EU:lta itseltään. Latinalaisen sananlaskun mukaan: ”jos tahdotaan rauhaa, on valmistauduttava sotaa varten”. Haluamme nyt turvallisen Euroopan. Vähemmistöjen oikeudet on ratkaistava EU:n ulko- ja sisäpuolella käyttämällä alueellista ja kulttuurista itsehallintoa koskevia välineitä, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi Euroopan läntisessä osassa. Kiitos.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. − (DE) Arvoisa puhemies, olen Javier Solanan kanssa samaa mieltä siitä, että tästä keskustelusta on käynyt ilmi laaja yksimielisyys Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta, ja olen hyvin tyytyväinen asiasta.

Haluaisin sanoa lyhyesti jotain kolmesta asiasta. Ensiksi haluaisin jälleen kerran käsitellä turvallisuuden määrittelemistä koskevaa kysymystä. En usko, että ne ovat kovin kaukana toisistaan. Mitään tämänhetkistä ja tulevaa suurta maailmanlaajuista ongelmaa ei voida sulkea pois turvallisuuspolitiikan piiristä. Jopa rahoitusmarkkinoiden kriisillä on turvallisuusnäkökohtansa. Elintarvikkeita, hyödykkeitä sekä tavanomaisia huolenaiheita ei saa myöskään unohtaa.

Ei ole kuitenkaan vaaraa siitä, että ulkopolitiikkamme militarisoidaan tai että Euroopan unioni militarisoidaan, sillä sotilaallinen vastaus näihin riskeihin on vaihtoehto vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa. Jos sitä käytetään, niin yleensä ainoastaan sellaisen turvallisen ympäristön luomiseksi, jossa varsinainen tehtävä voidaan toteuttaa. Sen on oltava luonteeltaan poliittinen ja sen on koskettava kansalaisyhteiskuntaa. Meidän on kuitenkin voitava ryhtyä molempiin toimiin. Meidän on valmistauduttava kumpaankin, ja juuri tämä on Euroopan toimintalinjan suunta. Lisäksi olemme myös erityisellä tavalla valmistautuneet selviytymään maailman kriiseistä, sillä meillä on käytössämme laaja valikoima välineitä strategioidemme toteuttamiseksi.

Euroopan unionin ei tarvitse turvautua pelkästään yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja Euroopan yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Se voi käyttää yhteisön eri välineitä, kuten vakautus- ja kehitysyhteistyön välineitä yleisesti sekä myös humanitaarista apua ja väestönsuojelua koskevia toimia.

Meidän on varmistettava, että valitsemme aina oikeat välineet ja että eri toimijoiden välinen vuorovaikutus on johdonmukaista. Ei ole epäilystäkään siitä, että yksi Lissabonin sopimuksen − kun se tulee voimaan − tärkeimmistä eduista on, että tämä johdonmukainen ja tehokas vuorovaikutus on huomattavasti helpompaa.

Haluaisin lopuksi sanoa lyhyesti, että se, mikä on todella tärkeää, on yhteinen poliittinen tahto käyttää mahdollisuuksiamme. Mahdollisuudet ovat olemassa, meidän on vain käytettävä niitä. Meidän on käytettävä niitä siten, että teemme työtä yhdessä. Meillä ei todellisuudessa ole nykyisissä olosuhteissa mitään valinnanvaraa. Emme yksinkertaisesti voi toimia epäjohdonmukaisesti tai käyttää varoja tehottomasti. Meidän on sen sijaan yhdistettävä ja keskitettävä resurssimme ja välineemme, jos haluamme saada aikaan yhteisen, vakuuttavan ja yhtenäisen EU:n ulkopolitiikan. Vasta sitten olemme samalla tasolla haasteiden kanssa ja voimme vastata kansalaistemme ja kumppaniemme oikeutettuihin toiveisiin.

Paljon kiitoksia.

  Javier Solana, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata pariin minulle suoraan esitettyyn kysymykseen. Ensimmäiseksi vastaan José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran kysymykseen.

(ES) Hyvä José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, vastaan myöntävästi kysymäänne kahteen kysymykseen, mutta haluaisin sanoa, että katsomme ensin, hyväksytäänkö perussopimus. Perussopimuksen ratifiointiin perustuvien kysymysten on odotettava, ja sopimukset on todennäköisesti tehtävä myöhemmin.

(FR) Hyvä Anna Záborská, tarkastelemme tätä asiaa. Koska Anna Záborská ei ole paikalla, vastaan asiaan myöhemmin.

(EN) Työskentelemme virastossa kovasti yhteentoimivuuden vuoksi. Kysyitte tästä, ja vastaus on myöntävä. Muihin kysymyksiin vastasin aikaisemmassa puheenvuorossani.

Olen pannut huolellisesti merkille kaikki puheenvuorot ja toivon, että ajan myötä − kun lähestymme totuuden hetkeä − perussopimuksen ratifioinnin jälkeen voimme toteuttaa yhdessä käytännössä joitain ajatuksia, joita täällä on ehdotettu. Haluaisin jälleen onnitella kahta esittelijää ennen heidän puheenvuoroaan.

Haluaisin lopuksi sanoa, että olen täysin samaa mieltä komission jäsenen Verheugenin jälkimmäisen puheenvuoron kanssa, ja en enää lisää siihen mitään.

  Jacek Saryusz-Wolski, esittelijä. – (FR) Arvoisa puheenjohtaja, on vaikeaa tiivistää käyty keskustelu muutamiin sanoihin, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen. Parlamentin, neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tarve on kaikkein tärkein päätelmä. Toiseksi, sisällöstä vallitsee melko laaja yhteisymmärrys. Kolmanneksi, panemme merkille, että monia erittäin tärkeitä asioita on jo saatu aikaan. Lopuksi korostamme tarvetta tehostaa pyrkimyksiämme.

Komission jäsen ja varapuheenjohtaja Verheugen muistutti meitä yhteisön toimintalinjojen merkittävästä osuudesta. Komissio vastaa kyseisistä toimintalinjoista. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, koska yhdennetty ulkopolitiikka olisi hyvin puutteellinen ilman yhteisön toimintalinjojen ansiosta aikaansaatuja tuloksia.

Uskon ensimmäistä kertaa, että tämä on keskustelu, jossa ennakoidaan yhdistetyssä tehtävässä toimivan Euroopan unionin tulevan ulkoministerin nimitystä.

(EN) Haluaisin kysyä, mitä teemme ilman tätä luovaa jännitystä

(FR) …tulevaisuudessa, kun meillä on vain yksi toimielin? Olen samaa mieltä siitä, että tarvitsemme sisällöltään vahvemman ulkopolitiikan toimielimille. Energiaturvallisuus on kaikkein useimmiten mainittu asia. Kaikkein useimmiten mainittu valtio tai maantieteellinen alue vaikuttaa olevan Afganistan, aivan kuin se olisi koe Euroopan unionille ja koko kansainväliselle yhteisöllemme. Monesta asiasta esitettiin eriäviä näkökohtia. Asioiden käsittely voisi olla tylsää ilman näitä keskustelua ylläpitäviä eroja. Toivon siten, että tulevat keskustelut ovat yhtä eläviä ja rikkaita. Me olemme kuitenkin päässeet sopimukseen keskeisistä periaatteista, jotka vaikuttavat hyvin lupaavilta. Toivon, että neuvosto, korkea edustaja ja komissio ja hyvin vaatimattomasti asiaan vaikuttava parlamentti voivat tulevaisuudessa rakentaa ulkopolitiikkaa unionille, joka on vieläkin voimakkaampi, laajempi ja kunnianhimoisempi.

  Helmut Kuhne, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, tässä viimeisessä mahdollisuudessa esittää puheenvuoro haluaisin tehdä jotain, mihin minulla ei ollut aikaisemmin aikaa. Haluaisin kiittää komission jäsentä Günter Verheugenia ja korkeaa edustajaa Javier Solanaa heidän henkilöstönsä hyvästä yhteistyöstä. He olivat valmiit keskusteluihin, ja opin heiltä paljon. Tämä on myös mietinnön kannalta myönteistä.

Haluaisin lisäksi kiittää valiokunnan kaikkia jäseniä ja erityisesti valiokunnan puheenjohtajaa sekä toisen mietinnön esittelijää Jacek Saryusz-Wolskia. Me lähetimme välillä viestejä toisillemme kuin koulupojat, kun mietinnöissä oli päällekkäisiä kohtia. Sanamuoto saatiin siten yhtenäiseksi. Myös tämä toimi oikein hyvin.

Haluaisin lisätä kolme kohtaa.

(EN) Ensimmäinen englanniksi, sillä jotkut puheenvuoron esittäneet käsittelivät kysymystä Irlannin kansanäänestyksestä.

Militarisointia koskevasta myytistä: mietintööni sisältyy kokonainen luettelo asevalvontaa ja aseistariisuntaa koskevista ehdotuksista, kokonainen sivu. Toiseksi, Lissabonin sopimuksen mukaan jokainen jäsenvaltio voi edelleen olla osallistumatta EU:n operaatioihin ja erityisesti sotilasoperaatioihin. Lissabonin sopimuksella ei rikota tätä oikeutta millään tavalla. Oli oikein mielenkiintoista kuulla Natoa kannattavien henkilöiden pelonaiheita liittoutumattoman Irlannin riippumattomuudesta osana Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Minusta tämä oli hyvin mielenkiintoista.

(DE) Lopuksi Tobias Pflügerin mainitsema seikka, joka koskee parlamentaarista valvontaa. En tiedä, oliko kyseessä tahallinen väärinkäsitys, mutta sekä Jacek Saryusz-Wolskin mietinnössä että omassa mietinnössäni ei suljeta pois mahdollisuutta, että ryhmät voivat käyttää luottamuksellisia tietoja. Sanamuoto on avoin. Meidän on parlamentissa ensi tehtävä kotitehtävämme, jotta saamme aikaan jonkinlaisen neuvotteluaseman neuvoston kanssa. Kuinka paljon haluamme antaa luottamuksellisia tietoja ja kuinka monelle jäsenelle? Voi olla mahdollista, että sanomme tiettyjen ryhmien saavan niitä eri määrän kuin toiset ryhmät. Meidän on ensin käsiteltävä asiaa keskenämme. Kumpikaan ehdotuksistamme ei estä ryhmiä osallistumasta tähän.

En tiedä, oliko kyseessä tahallinen väärinkäsitys vai oliko teksti niin hankala käsittää. Luulen, että se ei ollut. Meidän pitäisi kuitenkin täällä parlamentissa käsitellä asiaa yhdessä ja suunnitella omaa neuvotteluasemaamme suhteessa neuvostoon.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 5. kesäkuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Haluaisin korostaa tämän mietinnön merkitystä ja kiittää esittelijää siitä, että hän sisällytti ehdotukseni lopulliseen tekstiin. Lissabonin sopimuksen ratifioinnin ja Euroopan parlamentin tulevan toimivallan yhteydessä on tarpeen tehdä yhteenveto yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toiminnoista sekä laatia ensisijaiset tavoitteet vuodelle 2008 ja 2009.

Vuoden 2008 keskeisenä tavoitteena on oltava Euroopan naapuruuspolitiikan vahvistaminen. Haluaisin korostaa Mustanmeren alueen yhteistyökysymysten laatunäkökohdista, että yhteistyön kehittäminen lähitulevaisuudessa on tärkeää. Vuonna 2007 laadittiin perusta EU:n tätä aluetta koskevalla politiikalle. Vuonna 2008 on keskityttävä Mustanmeren synergian käytännön toteuttamiseen. On myös erittäin tärkeää ottaa käyttöön kaikki keinot, jotta Nabucco-energiahanke pannaan täytäntöön menestyksekkäästi ja mahdollisimman nopeasti ja että alueella esiintyvät konfliktit ratkaistaan.

Lopuksi, Länsi-Balkanin valtioiden ja niiden läheisyyden EU:hun on myös oltava painopisteala EU:n ulkopolitiikassa. Niistä monista asioista, joita alueella pitää valvoa huolellisesti, haluaisin korostaa etenkin tarvetta turvata tehokkaasti vähemmistöjen oikeudet, mukaan lukien romaniankielisten oikeudet.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. – (PL) Haluaisin aluksi onnitella Jacek Saryusz-Wolskia erittäin hyvän mietinnön laatimisesta. Haluaisin korostaa tiettyjä mietintöön sisältyviä ajatuksia. Niistä kaikkein eniten levottomuutta aiheuttaa EU:n kasvava riippuvuus epävakaisista ja epädemokraattisista valtioista peräisin olevista energiavaroista. Havaitsemme täydellisen koordinoinnin puutteen, kun jäsenvaltiot allekirjoittavat kahdenvälisiä energiasopimuksia. Ne uhkaavat EU:n strategisia hankkeita ja saattavat ne kyseenalaisiksi. Tämänkaltaiset tiettyjen jäsenvaltioiden toimet vähentävät merkittävästi Euroopan unionin neuvotteluedellytyksiä sekä sen pyrkimyksiä ottaa käyttöön yhteinen ulkopolitiikka.

Haluaisin jälleen kerran korostaa, että Nabucco-kaasuputki on tärkeä EU:n energiaturvallisuudelle, ja kehotan komissiota ja neuvostoa pyrkimään kaikin keinoin vauhdittamaan tätä hanketta koskevaa työtä.

Viittauksella Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevaan kahden päivän konferenssiin, johon osallistun järjestäjänä tällä parlamentin istuntokaudella, haluaisin korostaa tämän politiikan tukitoimien merkitystä. Ratkaisemattomien konfliktien jatkuminen Euroopan naapuruuspolitiikan kattamissa valtioissa muodostaa vakavan haasteen EU:n turvallisuudelle.

Katson, että itäisiä naapureita koskevan naapuruuspolitiikan vahvistamisen ja konfliktien lietsonnan lopettamisen itäisen rajamme takana sekä energiaturvallisuuden varmistamisen pitäisi olla EU:n ulkopolitiikan painopiste.

  Alexandra Dobolyi (PSE), kirjallinen. – (EN) Mietinnöstä käyvät asianmukaisesti ilmi mielipiteemme yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehityksestä tulevaisuudessa. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ratkaisevan tärkeä tekijä EU:n ulkopolitiikassa. Pidän myönteisinä Lissabonin sopimuksella aikaansaatuja parannuksia ulkoisissa toiminnoissa. Sopimuksen täytäntöönpano tekisi yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tehokkaamman ja yhdenmukaisemman. Tämän sopimuksen perusteella luotavilla uusilla toimilla voitaisiin antaa enemmän näkyvyyttä EU:lle, mutta pidän välttämättömänä, että eri tehtävät määritellään, jotta varmistetaan, että niillä edistetään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehokkuutta ja johdonmukaisuutta.

Jos haluamme, että EU toimii aktiivisesti kansainvälisen rauhan ja vakauden puolesta, meillä on oltava kaikki tarvittavat välineet käytössämme. Tämän saavuttamiseksi tarvitsemme jäsenvaltioilta enemmän poliittista tahtoa.

EU on yhä enemmän läsnä maailmassa, ja EU:n operaatioita on kaikkialla maailmassa. Kun EU edistää turvallisuuden ja vakauden aikaansaantia muualla maailmassa, se auttaa tekemään omien kansalaistensa elämästä turvallisempaa. Tämä on paras tapa puolustaa sen turvallisuutta ja edistää sen arvoja.

Mielestäni nämä ovat askelia oikeaan suuntaan.

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. – (PL) Kannatan esitettyä mietintöä. Mielestäni kyseessä on tasapainoinen asiakirja, johon ei sisälly vastakkainasettelua.

EU:n ulkopolitiikan arviointi on erityisen tärkeää tällä hetkellä etenkin siksi, että Lissabonin sopimuksessa tälle alalle ehdotetaan muutoksia. En epäile, että tämän perussopimuksen, jolla vahvistetaan korkean edustajan tehtävää, perusteella on mahdollista soveltaa EU:n ulkopolitiikassa entistä kaukonäköisempää ja pitkän aikavälin strategiaa. Se, että Euroopan unioni perustuu kokonaisuudessaan yhteisiin arvoihin, merkitsee, että nämä samat arvot on tuotava esiin sen yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tämä on ainoa lähestymistapa, jolla EU:lle annetaan uskottavuutta kansainvälisellä tasolla. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka edellyttää jäsenvaltioiden poliittista yhtenäisyyttä sekä solidaarisuuden periaatteiden kunnioittamista erityisesti uusien EU:n poliittisten strategioiden suunnittelussa.

Yhdyn siten mietinnössä ilmaistuihin pahoitteluihin ja huolenaiheisiin Euroopan yhteisen energiapolitiikan edistymisen puutteesta. En voi myöskään hyväksyä, että jotkut jäsenvaltiot tekevät yksittäisiä kahdenvälisiä sopimuksia energiatoimituksista Venäjältä. Tämä heikentää merkittävästi Euroopan unionin neuvotteluasemaa kokonaisuudessaan sekä sen toimia yhteisen energiapolitiikan luomiseksi. Tämä on sitäkin surullisempaa, sillä kyseiset valtiot arvostelivat hiljattain yksittäisiä viisumisopimuksia Yhdysvaltojen kanssa ja syyttivät kyseisiä sopimuksia tehneitä Keski-Euroopan valtioita Euroopan yhteisen viisumipolitiikan heikentämisestä.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionista on kehittymässä maailmanlaajuinen toimija kansainvälisellä tasolla. Kuvaavin osoitus tästä on yhteisön toiminnan maantieteellinen ulottuvuus. On vain viitattava Helmut Kuhnen mietinnössä mainittuihin vuonna 2007 ja vuoden 2008 alussa tehtyihin operatiivisiin päätöksiin: poliisioperaatio Afganistanissa, sotilaallinen operaatio Tšadissa, Bosniassa toimivien joukkojen kokoonpanon muuttaminen ja operaatioiden valmistelu Kosovossa ja Guinea-Bissaussa.

Valitettavasti toiminnan maailmanlaajuinen ulottuvuus ei merkitse, että jo jonkin aikaa havaitut ilmeiset puutteet olisi poistettu. Niitä ovat EU:n siviilirauhajoukkojen puuttuminen, kuljetusvälineiden puutteet sekä eri maiden epätasapainoinen sitoutuminen toimiin.

Kun otetaan huomioon äskettäin saadut tiedot, Euroopan turvallisuutta koskevassa keskustelussa on avattava uusi ulottuvuus. Tarkoitan turvallisuutta Euroopan unionin toimielimissä Brysselissä, Luxemburgissa ja Strasbourgissa. Euroopan toimielimet kohteeksi valinneiden terroristiryhmien paljastuminen merkitsee, että turvallisuuskysymys ei ole enää teoreettinen. Sen vuoksi meidän on arvioitava uudelleen nykyisiä toimia. Olemme tietoisia, että Euroopan parlamenttiin pääsee helposti, ja on vaikeaa löytää kultainen keskitie toimielimen avoimuuden ja tehostuneiden turvallisuusvaatimusten välillä. Tämä on kuitenkin välttämätöntä. Tämä on otettava huomioon vuoden 2009 talousarviossa. Tämä asia ei ole niin merkittävä kuin mietintöön sisältyvät muut ongelmat, mutta se on otettava huomioon.

  Marianne Mikko (PSE), kirjallinen. – (ET) Hyvät kollegat, yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi saada aikaan tehokasta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kahdenvälinen lähestymistapa energiaa ja ulkopolitiikkaa koskeviin kysymyksiin vaikuttaa tuhoisasti siihen, miten vakavasti meidät otetaan. Ei ole hyväksyttävää, että Euroopan unionilla on ollut tähän mennessä kansainvälisissä suhteissa pienempi painoarvo kuin tietyillä jäsenvaltioilla. Euroopan unionin on voitava puhua yhdellä äänellä maailman suurille valtioille, erityisesti Venäjän federaatiolle. Se on kaikkien 27 jäsenvaltion yhteinen etu. Vasta sitten meitä voidaan pitää tasavertaisena kumppanina Yhdysvalloissa ja Aasiassa.

Pidän myönteisenä, että Jacek Saryusz-Wolskin mietinnössä korostetaan, että vuoden 2008 tärkein tavoite on Euroopan naapuruuspolitiikan lujittaminen. Euroopan itäistä naapuruuspolitiikkaa käsittelevä konferenssi, joka järjestetään Euroopan parlamentissa tänään ja huomenna, osoittaa, että suhtaudumme omaan tavoitteeseemme vakavasti. Naapuriemme demokratisointia ja konfliktien ratkaisemista koskevat toimet ovat kiireellisesti tarpeellisia Euroopan unionin turvallisuuden vuoksi. Meidän on autettava Moldovaa ratkaisemaan Transnistrian konflikti.

Moldovan valtuuskunnan puheenjohtajana huomautan, että Euroopan unionin jäsenyyttä koskeva mahdollisuus on erittäin tärkeä sekä Moldovalle että Ukrainalle. Tämä mahdollisuus on taloudellisten uudistusten ja demokratisoinnin liikkeelle paneva voima. Kööpenhaminan kolmen kriteerin täyttäminen vie luonnollisesti aikaa, vaikka Moldova ja Ukraina ovat jo osoittaneet olevansa valmiita eurooppalaiseen kehitykseen. Neljäs Kööpenhaminan kriteeri eli EU:n integrointivalmius ei saisi missään nimessä muodostua esteeksi näiden kahden eurooppalaisen valtion liittymiselle Euroopan unioniin. Ei ole mitään epäilystä, että laajentumisen on jatkuttava.

  Sirpa Pietikäinen (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Kiitokset mietinnön esittelijälle onnistuneesta ja monipuolisesta työstä. Mietinnön mukaisesti pidän erittäin tärkeänä, että unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka keskittyy tulevina vuosina yhä vahvemmin sellaisten rakenteiden ja toimenpiteiden kehittämiseen, joiden avulla unionin on mahdollista reagoida entistä nopeammin ja tehokkaammin kansainvälisiin kriiseihin. Siviilikriisinhallinta, rauhanturvaaminen ja ihmisoikeuksien puolustaminen ovat YUTP:n kulmakiviä.

Lissabonin sopimuksen myötä EU:n ulkopolitiikka saa uuden kärkihahmon unionin korkeasta edustajasta. Sopimuksen tuomat muutokset antavat mahdollisuuden tehokkaamman ja yhtenäisemmän ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoilemiseen: EU:n tulee puhua ja toimia yhtenäisemmin maailman areenoilla.

Toivoisin kuitenkin, että tulevissa vuotuisissa kertomuksissaan parlamentti ottaisi vahvemmin kantaa EU:n yhtenäisempään ja vahvempaan rooliin YK:ssa. EU on taloudellinen ja poliittinen suurvalta. Ihmisiä ja ympäristöä kunnioittavan maailmanjärjestön rakentamisen tulee olla kansainvälistä painoarvoaan vuosien saatossa kasvattaneen unionin tärkein missio.

EU:n tulee panostaa merkittävästi Välimeren, Itämeren ja Mustanmeren alueisiin taloudellisen yhteistyön kehittämiseksi sekä poliittisen vakauden ja demokratian edistämiseksi. Itämeri-strategian toteuttamiseksi tarvitaan tulevaisuudessa lisää voimavaroja alueen koheesion lisäämiseksi ja ympäristökysymysten ratkaisemiseksi. Mustanmeren alueen tukeminen ja tiiviimpi integroiminen osaksi EU:n naapuripolitiikkaa on poliittisen vakauden lisääjä niin EU:ssa kuin laajemmin koko Mustanmeren alueella.

  Nicolae Vlad Popa (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Helmut Kuhnen mietintö Euroopan yhteisen turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta on hyvin jäsennelty, ja siinä tunnistetaan ongelmat ja tarjotaan niihin mahdollisia ratkaisuja. Uskon, että tämänkaltainen operatiivista ”tarkistuslistaa” koskeva lähestymistapa helpottaa edistymisen seurantaa. Esittäisin seuraavat huomiot mietinnön sisällöstä:

1. Siinä olisi mainittava Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemia, jolla on merkittävä tehtävä Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Se tarjoaa koulutusta strategisella tasolla. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan puheenjohtaja Karl von Wogau lähetti korkealle edustajalle Javier Solanalle kirjeen, jossa hän tuki Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemian toimintaa.

2. EU:n ja Naton suhteita koskevassa kannanotossa olisi voinut esittää vahvemman viestin, kun otetaan huomioon Naton huippukokouksessa hyväksytty Bukarestin julistus.

3. Siinä olisi voitu mainita EU:n ja Naton välisen strategisen kumppanuuden merkitys. Näkökanta siitä, että vahvempi Euroopan unioni edistää yhteistä turvallisuutta, voidaan yhdistää liittolaisten turvallisuuden jakamattomuutta koskevaan periaatteeseen. Tätä periaatetta laajennetaan siis EU:hun.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Jacek Saryusz-Wolskin mietinnössä vahvistetaan Euroopan unionin sitoutuminen Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteisiin. Tästä lauseesta on sinänsä tullut vähän pinnallinen, koska sitä käytetään ylenpalttisesti EU:n kehityspolitiikan puheenvuoroissa, mutta asiassa on saavutettu vain vähän menestystä, ja vuosituhannen kehitystavoitteet ovat edelleen ulottumattomissa.

Kaikista jäsenvaltioista ainoastaan Tanska, Luxemburg, Alankomaat ja Ruotsi antavat yli 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan julkiseen kehitysapuun, vaikka 0,7 prosentin tavoite hyväksyttiin 24. lokakuuta 1970 Yhdistyneiden Kansakuntien toisen kehitysvuosikymmenen kansainvälisessä kehitysstrategiassa.

Pidän yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa keskeisenä, että varmistetaan EU:n vakuuttavuus kansainvälisenä toimijana. Sitoumustemme täyttäminen olisi erinomainen aloitus.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden täytyy siirtyä monisanaisista julistuksista, joissa vahvistetaan niiden sitoumukset, yhdenmukaiseen ja kollektiivisesti tehokkaaseen toimintaan. Tämä saadaan nähdäkseni aikaan, kun resurssit yhdistetään ja perustetaan yksi EU:n elin, joka vastaa julkisen kehitysavun keräämisestä, kohdentamisesta ja suorittamisesta.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (FI) Lissabonin sopimuksella EU militarisoidaan, kun yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka täydennetään yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla. Se tekee liittoutumattomille maille entistä vaikeammaksi säilyttää sotilaallinen liittoutumattomuutensa. Sitä on, kun jäsenvaltiot velvoittavat itse itsensä lisäämään sotilaallisia varustelumenoja. Sitä on, kun EU:lle tehdään uusi sotilaallinen kova ydin: pysyvä rakenteellinen yhteistyö. Sen valmistelu aloitetaan jo Ranskan puheenjohtajakaudella

Saryusz-Wolskin mietinnössä puolletaan EU:n militarisoimista, valitettavasti. Mietinnön energiaturvallisuuspainotuksetkin ovat kovin aggressiivisia Puolan yksipuolisesta näkökulmasta.