Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 4. kesäkuuta 2008 - Bryssel

26. Haavoittuvien meriekosysteemien suojelu (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana Duarte Freitasin kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytätettävien pyydysten haittavaikutuksilta (KOM(2007)0605 – C6-0453/2007 – 2007/0224(CNS)) (A6-0183/2008).

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, Duarte Freitasin mietinnössä käsitellään ehdotusta, joka avaa tien ympäristöarvioiden periaatteen käyttöönottamiselle kalastusalalla. En voi kyllin ilmaista, miten merkittävää tämä on sen kannalta tarkasteltuna, että vallitsevaa järjestelmää muutetaan ja kalastussäädöksiä yhdenmukaistetaan usein muiden merenkulkualan toimintojen kanssa.

Lisäksi tällä periaatteella vastataan varsinkin erityiseen haavoittuvien meriekosysteemien suojelua koskevaan tavoitteeseen. Ehdotus ilmentää täysin ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa, jonka komissio on sitoutunut panemaan täytäntöön yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa.

Tämän ehdotuksen avulla vastaamme Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen vuonna 2006 esittämään pyyntöön ryhtyä tehokkaisiin toimiin aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi pohjakalastustoiminnasta johtuvalta tuholta tai merkittävältä vahingoittumiselta. Vesialueiden suojelemisen varmistamiseksi alusten toiminnan säätelemisestä alueilla, joihin ei sovelleta mitään kansainvälistä suojelu- ja hallintajärjestelmää, vastaavat lippuvaltiot. Koska kansainvälisen oikeuden mukaista lippuvaltion sääntelyvaltaa käyttää Euroopan unioni, meidän on otettava käyttöön Yhdistyneiden Kansakuntien kehotukseen vastaavat asianmukaiset toimenpiteet tämän vuoden loppuun mennessä.

Ehdotettua asetusta sovelletaan näin ollen EU:n jäsenvaltioiden lippujen alla purjehtiviin aluksiin, jotka liikennöivät alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen sääntelyn ulkopuolisilla aavan meren alueilla. Yksi tällainen alue sijaitsee Lounais-Atlantilla, jossa tällä hetkellä liikennöi melko suuri EU:n jäsenvaltioiden laivasto. Teksti on laadittu jäsenvaltioiden vakiintuneet tulosvelvollisuudet huomioon ottaen erityisesti sen varmistamiseksi, että kalastukseen pohjapyydyksillä annetaan lupa vain, mikäli arvio ympäristövaikutuksista osoittaa selkeästi, ettei toiminnasta aiheudu haittaa haavoittuville meriekosysteemeille. Tämä tarkoittaa sitä, ettei komissio esitä yksityiskohtaisesti, miten jäsenvaltioiden on toteutettava kyseiset arviot, vaan määrää tieteellistä informaatiota koskevista vähimmäisedellytyksistä ja jättää jäsenvaltioiden vastuulle päättää, miten asetetut tulokset saavutetaan.

Komissio ehdotuksessa määrätään, ettei pohjapyydyksiä saa käyttää alle tuhannen metrin syvyydessä. Väite, ettei ehdotetulla määräyksellä ole tieteellistä perustaa, ei ole pitävä. Toisaalta tietoa syvistä valtameristä saadaan koko ajan lisää ja epävarmuustekijöitä on niin paljon, että on sovellettava varovaista lähestymistapaa. Ehdotettu syvyysraja on järkevä valinta, sillä se ei vaikuta EU:n nykyiseen kalastustoimintaan, jota harjoitetaan huomattavasti matalammilla vesillä. Toisaalta säännöllä pyritään varmistamaan, että uuden sääntelymallin toiminnan testaamiseen varataan riittävästi aikaa ennen kuin kalastusalamme toimijat laajentavat toimintaansa syvemmille vesille.

Näin toimintamme nykyinen tila pidetään ennallaan, kunnes tiedämme riittävästi ja voimme laajentaa toimia luottavaisesti ja turvallisesti. Komissio on valmis palaamaan tähän kohtaan kahden vuoden kuluttua antaessaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille raportin asetuksen täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta. Tämän vuoksi komissio ei voi hyväksyä mietinnössä esitettyä ehdotusta tämän säännön poistamisesta.

Toiseksi Duarte Freitasin mietinnössä ehdotetaan säännöksen tarkistamista siten, että vastuu tarkkailijan asettamisesta siirretään aluksille ja että määrätään korvaavasta otosjärjestelmästä. Komission on niin ikään vaikea hyväksyä tätä tarkistusta, sillä tarkkailijoiden puuttuessa alusten satelliittiseurantajärjestelmä (VMS) jää ainoaksi välineeksi valvoa, että kukin alus noudattaa hyväksyttyä kalastussuunnitelmaansa. Tämä ei riitä, ja todennäköisesti on epärealistista odottaa, että kansalliset kalastusalan valvontakeskukset takaavat laivaston kaikkien yksiköiden reaaliaikaisen ja yksittäisen valvonnan. Jos aluksella ei ole tarkkailijaa, erittäin tärkeä pois siirtymistä koskeva sääntö on tehoton tilanteessa, jossa alus erehdyksessä löytää kartoittamattoman ekosysteemin, sillä säännön noudattamisen valvonta on yksinkertaisesti mahdotonta VMS-järjestelmän avulla. Kuten edellisessäkin tapauksessa, vaatimusta ja sen tehokkuutta voidaan tarkastella uudelleen kahden vuoden kuluttua.

Komissio hyväksyy suurimman osan lopuista ehdotetuista tarkistuksista, joista monesta on jo keskusteltu samansuuntaisesti neuvostossa.

Kiitän tuesta, jota parlamentti on osoittanut komissiolle sen ponnistuksissa tarjota asiassa tehokas vastaus.

  Duarte Freitas, esittelijä. − (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluan ensimmäiseksi kahdestakin syystä onnitella komissiota aloitteesta tehdä tämä ehdotus. Ensinnäkin siksi, että ehdotus myötäilee ja on jatkoa Euroopan unionin aloitteelle ja YK:n yleiskokouksen omaksumalle asiaa koskevalle kannalle, ja toiseksi siksi, että ehdotus perustuu erittäin tärkeään periaatteeseen arvioida kalastustoiminnan vaikutukset ennen kalastusluvan antamista.

Tällä hetkellä yksikään alueellinen kalastusjärjestö ei ole toimi kyseessä olevilla alueilla. Todellisuudessa vastuu haavoittuvaisten ekosysteemien suojelemisesta pohjakalastukselta kuuluu rannikkovaltioille. Kansainvälisillä vesillä meriympäristön suojelussa sovelletaan yleensä mahdollisia alueellisia merioikeusyleissopimuksia, kun taas meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia toimenpiteitä toteuttavat ja kalastuksen vaikutuksia haavoittuviin ekosysteemeihin sääntelevät alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt. On kuitenkin aavan meren alueita, jolla ei toimi yhtään kalastusjärjestöä, mikä toimii kuin kutsuna tuhoavan kalastustoiminnan aloittamiselle.

Euroopan unionin toiminnan saattelemana Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on ottanut huomioon tarpeen suojella näitä merenpohja-alueita, joita ei tällä hetkellä valvota mitenkään.

Tätä myönteistä toimintaa on korostettava ja kannustettava, samoin kuin komission esittämää, luonteeltaan hyväntahtoista ehdotusta, sillä velvoittaessamme, että jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivat alukset noudattavat tiettyjä sääntöjä, meidän on varmistettava diplomaattikanavien kautta, että myös muut näillä vesialueilla eli syvänmerenpohjassa kalastusta harjoittavat kolmannet maat toimivat samoin. Muussa tapauksessa on hyödytöntä, että Euroopan unioni velvoittaa etunenässä, että sen omat alukset toteuttavat tutkimuksia ja noudattavat velvollisuuksia, kun muiden lippujen alla purjehtivat alukset harjoittavat tuhoisaa kalastustoimintaa alueilla, joita haluamme suojella.

Näin ollen olen tyytyväinen komission hyväntahtoisen ehdotuksen kohtaan, joka vaikuttanee myös YK:n yleiskokouksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaiseen diplomaattitoimintaan, jotta asiaa voidaan viedä todella eteenpäin.

Arvoisa komission jäsen, edellä mainitusta tuhannen metrin rajasta on todettava, että kalatalousvaliokunta osallistui asiantuntijoiden kuulemistilaisuuteen, ja henkilökohtaisesti kuulin useita asiantuntijoita, joiden mielestä 1 000 metriä – tai 800, 500 tai 1 200 metriä – ei ole niinkään tekninen kysymys vaan poliittinen valinta. Uskon kuitenkin, että jos tämän ehdotuksen välityksellä halutaan asettaa velvoite, jonka mukaisesti tiettyjen alueiden merenpohjat ja niihin kohdistuvat haitat on arvioitava ennen kalastustoiminnan aloittamista, arvioissa olisi otettava huomioon 800–1 100 metrin – tai 1 500 metrin – syvyys, jolloin ei olisi tarvetta asettaa tarkkaa 1 000 metrin rajaa, sillä merenpohjia tässä syvyydessä suojellaan jo toisella tavoin.

Vaikka kalatalousvaliokunta odottaa tällä hetkellä luonteeltaan todennäköisesti teknistä vahvistusta asiassa, jota asiantuntijat eivät kyenneet selvittämään tarkasti, uskon, että arvoisan komission jäsenen tähän mennessä esittämät perusteet eivät tarjoa riittävää pohjaa tehdä päätöstä 1 000 metrin ehdotuksesta. Kalatalousvaliokunta odottaa kuitenkin vastausta ja toivoo, että Euroopan parlamentin ehdotus otetaan huomioon huomisessa äänestyksessä.

  Marios Matsakis, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijää loistavasta mietinnöstä.

Useat aavan meren ekosysteemit ovat ainutlaatuisia ja haavoittuvia, ja niitä on mitä todennäköisimmin ja asianmukaisimmin suojeltava pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten joskus katastrofaalisen tuhoisilta vaikutuksilta.

Ehdotettu asetus on epäilemättä kunnon askel oikeaan suuntaan, mutta tulevaisuudessa on tehtävä vielä paljon enemmän sitä mukaa, kun saamme lisää tietoa ja kokemusta syvänmeren meribiologiasta. Ennalta varautumisen periaatteen soveltaminen asetuksen joidenkin parametrien muotoilemiseksi on sekä tarpeellinen että järkevä toimi. Kuten tavallista, minkä tahansa asetuksen menestys riippuu etenkin asianmukaisen täytäntöönpanon asteesta, ja tässä mielessä aluksella toimivista tarkkailijoista on apua.

On erittäin toivottavaa, että asetuksen sisältämistä väistämättömistä heikkouksista huolimatta asetus osoittautuu onnistuneeksi niin teoriassa kuin käytännössäkin.

  Carmen Fraga Estévez, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, mitä ilmeisimmin kaikki kannattavat haavoittuvien meriekosysteemien suojelua tuhoisilta kalastuskäytännöiltä.

Itse asiassa kannatan sitä siinä määrin, että puoltaisin jopa meriekosysteemien suojelua kaikilta tuhoisilta käytännöiltä, mukaan luettuina muut kuin kalastukseen liittyvät käytännöt. Tiedämme kuitenkin, että näissä tapauksissa suunnan näyttäjänä ja esimerkin antajana täytyy kuitenkin olla itse kalastusalan.

Kuten jo aikaisemmin totesin Rosa Miguélez Ramosin syvänmeren kalakantojen hoitoa koskevan mietinnön yhteydessä, mielestäni meidän pitäisi keskittyä ensisijaisesti suojelemaan kaikkia haavoittuviksi määritettyjä ekosysteemejä sijaitsivatpa ne missä tahansa, eikä ainoastaan niitä ekosysteemejä, jotka onnekseen sijaitsevat alle 1 000 metrin syvyydessä.

Kuten Duarte Freitas jo totesi, Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on luopunut syvyyskriteeristä mielivaltaisena ja epätieteellisenä ja alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt, Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö NAFO mukaan luettuna, ovat poistaneet 2 000 metrin säännön ja jättäneet 1 000 metrin rajan täysin huomiotta, sillä järjestöjen mielestä rajoitus olisi hyödytön.

Arvoisa komission jäsen, kysymykseni kuuluu seuraavasti: Olette todenneet, että asetusta sovelletaan laivastoihin, jotka kalastavat Patagonian mannerjalustan alueella. Merentutkimuslaitoksen edustajat esittivät hiljattain Euroopan parlamentille arvioita, joiden mukaisesti Patagonian mannerjalustan alueella ei sijaitse haavoittuvia meriekosysteemejä. Tämän vuoksi kysynkin, pitääkö komissio edelleen kiinni aikeestaan soveltaa asetusta yhteisön alueella kalastaviin laivastoihin.

Lopuksi haluaisin keskustella tarkkailijoista, joita koskevat päätelmät Duarte Freitasin mietinnössä ovat mielestäni varsin järkeviä. Mietintöä mukaillen olen sitä mieltä, että on tärkeää käyttää tiedemiestaustaisia tarkkailijoita, sillä heidän tehtävänään on arvioida haavoittuvia meriekosysteemejä, mikä ei onnistu pelkältä tarkkailijalta.

Kuten tiedemiehet ovat itse todenneet, yksi tarkkailija alusta kohden vaikuttaa kuitenkin absurdilta, sillä merentutkimuslaitosten henkilöstön rajallisuuden lisäksi aluskohtaisten tarkkailijoiden asettaminen on hyödytöntä, ja tärkeämpää olisi laatia suunniteltuja ja organisoituja, tietyn aikaa noudatettavia otosohjelmia, jotka antavat näistä kalatalouksista hyvän arvion.

Pyydän, arvoisa komission jäsen, että vastaisitte kysymyksiini ja että Duarte Freitasin mietintöä tuetaan.

  Paulo Casaca, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla esittelijäämme erinomaisesta mietinnöstä ja toistamalla, että keskustelun aiheena ovat merenpohjien eli ekosysteemiemme korvaamattoman arvokkaiden aarteiden, kuten syvänmeren koralliriuttojen, merenalaisten vuorten, hydrotermisten halkeamien ja syvänmeren sienieläinten suojeleminen.

Haluan myös muistuttaa, että Azorien itsehallintoalueella näitä ekosysteemejä suojeltiin pitkään ja ne vaarannettiin vasta vuonna 2003, kun Euroopan unionin toimielimet päättivät syrjimättömyyden nimissä avata kalastuksen tällä alueella ottamatta lainkaan huomioon tarvetta suojella näitä ekosysteemejä.

Mielestäni tärkeintä on ennen kaikkea, että meillä on täysin johdonmukainen lainsäädäntö, ja 1 000 metrin syvyyttä koskevan ongelman ytimenä on se, että on hyödytöntä kieltää kalastus alle 1 000 metrin syvyydessä muilla Euroopan yhteisön vesillä ja samanaikaisesti sallia kalastus 1 000 metrin syvyydessä Euroopan yhteisön vesillä – tässä ei ole lainsäädännön ympäristönäkökohdan kannalta mitään järkeä. Suurin huolenaiheeni on se, että YK:n yleissopimus (8. joulukuuta 2006 annettu yleissopimus 61/105) sisältää useita muita toimia, etenkin pintavesissä elävien merikilpikonnien suojelua koskevia toimia, ja valitettavasti Euroopan komissio ei siirtänyt päätöstä yhteisön säännöstöön kokonaisuudessaan, vaan päätti useita vuosia myöhemmin käsitellä sen kohta kohdalta alakohtaisesti. Tämä ei ole mielestäni paras lainsäädäntötapa. YK:n päätös olisi parempi siirtää yhteisön säännöstöön kokonaisuudessaan, mikä yksinkertaistaisi asioita huomattavasti ja tekisi lainsäädännöstä huomattavasti toimivamman niin yhteisön vesillä kuin niiden ulkopuolellakin.

  Josu Ortuondo Larrea, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ALDE-ryhmä on yhtä mieltä siitä, että haavoittuvia meriekosysteemejä uhkaavien tuhoavien kalastuskäytäntöjen torjumiseksi on toteutettava toimia.

Tämän huomioon ottaen ryhmä on yhtä mieltä siitä, että niihin yhteisön aluksiin, jotka liikennöivät syvänmeren alueilla, joita mikään alueellinen kalastusjärjestö ei valvo tai joihin ei sovelleta mitään sopimusta, on sovellettava yhteisön säännöksiä erityistä kalastuslupaa näissä syvyyksissä koskevista edellytyksistä, joilla määritetään alusten toimintamuodot, toimitettavat tiedot ja niin edelleen.

ALDE-ryhmässä ollaan kuitenkin eri mieltä komission 6 artiklassa ehdottamista rajoituksista, joiden mukaisesti pohjakalastuspyydyksiä voidaan käyttää enintään 1 000 metrissä, sillä komission mielestä rajoitus tarjoaa asianmukaisen suojelutason, mutta mitkään tiedot eivät tue tätä rajoitusta. Mitkään tieteelliset tutkimukset eivät osoita, että haavoittuvaiset ekosysteemit sijaitsevat alle 1 000 metrin syvyydessä tai tätä syvemmällä.

Ryhmän mielestä on siirryttävä eteenpäin, ja kunkin alueen merenpohja on dokumentoitava paremmin ja haavoittuvat alueet määritettävä ennen kalastusta koskevan enimmäissyvyyden määräämistä. Ryhmän mielestä olisi hyvä ajatus, että haavoittuvan meriekosysteemin alueelle sattuvan aluksen pitäisi lopettaa kalastus ja tehdä ilmoitus asiasta vastaavalle viranomaiselle. Tämän huomioon ottaen kannatamme ehdotusta, jonka mukaisesti aluksille, jotka muodostavat edustavan otoksen aluksista, joille jäsenvaltiot ovat myöntäneen kalastusluvan, on otettava tieteellinen tarkkailija, jonka vuorottelu asianmukaisesti eri aluksissa perättäisillä kalastusmatkoilla varmistetaan.

Olemme myös samaa mieltä siitä, että kapteenin on ilmoitettava aluksen maantieteellinen sijainti lippujäsenvaltioille kahden tunnin välein, jos kalastusalukseen asennettuun satelliittiseurantalaitteeseen tulee tekninen vika, ja että satamaan palattuaan alus ei saa lähteä merelle ennen kuin satelliittiseurantalaite toimii tyydyttävällä tavalla.

Näiden ehdotusten tavoitteena on lisätä meriympäristön kestävyyttä ja suojella kalastustoimintaa elintarviketuotantomme takaamiseksi.

  Seán Ó Neachtain, UEN-ryhmän puolesta. – (GA) Arvoisa puhemies, haluan onnitella Duarte Freitasia hänen mietinnöstään. Haavoittuvien ekosysteemien suojeleminen on keskeinen osa meriliikenteen hallintaa. Viime vuosien aikana on ponnisteltu merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Olen tyytyväinen, että Euroopan unioni on ottanut tämän uraauurtavan ympäristönsuojelua koskevan työn tehtäväkseen, sillä siitä on hyötyä meille kaikille.

Ekosysteemipolitiikka on maailmanlaajuisesti hyväksytty ja meidän tehtävänämme on nyt panna se täytäntöön mahdollisimman laajasti. Pienistä vaiheista koostuva järjestelmä soveltuu hyvin politiikan täytäntööpanemiseen. Voimme ottaa opiksi kustakin vaiheesta ennen kuin siirrymme seurantaan – täytäntöönpano on evoluutiota, ei vallankumous.

Haavoittuvaisten ekosysteemien suojeleminen on vaikeaa. Irlannissa on tästä hyvä esimerkki. Maan länsirannikolla on syvänmeren korallia. Natura 2000 -ohjelmassa rannikkoalueella ilmoitettiin olevan neljä merkittävää aluetta, ja kalastusta alueella on rajoitettu syvänmeren korallien suojelemiseksi.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) GUE/NGL-ryhmä kannattaa laajasti mietinnön aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelua koskevia ehdotuksia, mutta haluaa painottaa, että alalla toteutettavien toimien on pohjauduttava tieteelliseen kalastustutkimukseen ja että toimet on toteutettava asianmukaisesti ja olosuhteiden erilaisuus huomioon ottaen.

Tämä on tarpeen muun muassa haavoittuvan meriekosysteemin määrittämisessä, jossa on mietinnön mukaan nojattava parhaaseen tieteelliseen tietoon. Samoin on eroteltava eri kalastuskäytäntöjen seuraukset ja arvioitava niiden mahdolliset vaikutukset meren luonnonvaroihin ja merenpohjaan tieteellisen kalastustutkimustulosten perusteella. Lopuksi ryhmä haluaa painottaa jälleen kerran, että sen mielestä valvontaan tai seurannan puutteeseen liittyvät kysymykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimialaan.

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, kalastusalan tutkijat tietävät nyt, että syvän ja aavan meren alueet ovat täynnä elämää, josta suurin osa on vielä tuntematonta. Itse asiassa noin puolet yli 3 000 metrin syvyydessä olevilta alueilta kerätyistä eläimistä ja kasveista ovat uusia lajeja. Tiedemiesten arvioiden mukaan syvillä merialueilla voi elää jopa 10 miljoonaa lajia, joten alueiden biologinen monimuotoisuus on verrattavissa maailman runsaimpien sademetsien monimuotoisuuteen.. Tiedemiehet löytävät hitaasti ainutlaatuisia ekosysteemejä, joissa elää usein lajeja, joita ei ole tavattu maapallon muissa osissa.

Näin ollen olen tyytyväinen komission ehdotuksiin, joiden mukaisesti pohjapyydyksillä tapahtuva kalastustoiminta aavalla merellä edellyttää lupaa, ja ennen luvan myöntämistä asiasta vastaavan viranomaisen on arvioitava, ettei toiminnalla ole merkittäviä haittavaikutuksia aavan meren ekosysteemeihin. Tällä alalla on kaivattu toimia jo pitkään, ja haluan kiittää Duarte Freitasia mietinnöstään.

Pohjatroolaus aiheuttaa ennennäkemätöntä tuhoa syvänmeren koralli- ja sienieläinyhdyskunnissa. Sääntelemättömät pohjapyydykset saattavat osua myös merenalaisiin vuoriin ja raivata merenpohjaa tuhoten altaan kaiken elämän. Lajeja saattaa kuolla sukupuuttoon ennen kuin niitä on edes tunnistettu.

Valitettavasti Euroopan unioni on syvänmeren pohjatroolausepidemian keskus. Vuonna 2001 jäsenvaltioiden osuus syvänmeren pohjatroolaussaaliista, uudet Baltian maat mukaan luettuina, oli noin 60 prosenttia, ja samana vuonna pelkästään Espanjan osuus oli noin kaksi kolmasosaa EU:n raportoidusta saaliista ja 40 prosenttia koko maailman kalastusalan raportoidusta aavan meren pohjatroolaussaaliista.

Olen yhtä mieltä esittelijän kanssa siitä, että komission on käytettävä vaikutusvaltaansa kalastusalalla edistääkseen yhteistoimintaa haavoittuvien ekosysteemien suojelemiseksi ja että toimintamme on perustuttava kahteen keskeiseen periaatteeseen: varovaiseen lähestymistapaan, joka edellyttää toimia tieteellisten tietojen puuttuessa tai epävarmuuden vallitessa ja ennen kaikkea ekosysteemikeskeistä hallintaa.

Arvoisa komission jäsen, onko 1 000 metrin raja mielivaltainen luku? Mielestäni kysymys on siitä, onko haavoittuvia ekosysteemejä olemassa tätä syvemmissä, ei vain matalammissa vesissä, kuten jotkut kollegat ovat esittäneet.

  Marios Matsakis. − (EN) Arvoisa puhemies, useat puhujat ovat väittäneet, ettei 1 000 metrin syvyysrajan tueksi ole tieteellisiä perusteita tai ylipäänsä perusteita lainkaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Mainitsen esimerkkinä Irlannin länsipuolella 840–1 300 metrin syvyydessä toteutetusta kalastustoiminnasta saadut tieteelliset todisteet. Radioaktiivisen hiilen avulla suoritetussa iänmäärityksessä selvisi, että kalastustoiminnan sivusaaliina saadun kylmän veden korallin ikä oli vähintään 4550 vuotta.

Kuten tieteelliset todisteet osoittavat, näissä syvyyksissä on siten haavoittuvia ekosysteemejä. Mielestäni tämänkaltaisen raja-arvon käyttö varovaisen lähestymistavan lisäksi on järkevää.

  Zdzisław Kazimierz Chmielewski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on aktiivinen toimija etsittäessä maailmanlaajuista ratkaisua pohjatroolauspyydysten käyttöön liittyvään kysymykseen. Pohjapyydysten käytön täydellisen kieltämisen sijaan niiden käytölle on asetettava tiukat rajoitukset.

Keskustelun aiheena oleva asetus on eräänlainen yhteistoimintatapa. Saavutetut oikeusvaikutukset eivät kuitenkaan aina perustu selkeään ja vakuuttavaan lainsäädäntöön. Säännöllisten ja yksityiskohtaisten tutkimusten ulkopuolelle jäävät pienemmät kalastusalan toimijat ovat yksinkertaisesti huolissaan siitä, kykenevätkö ne vastaamaan edellytyksiin laatia pyyntisuunnitelma ja määrittää pohjapyydysten käyttösyvyys tai – erityinen huolenaihe köyhemmillä alueilla – määrittää merenpohjan pinnanmuodostus.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen esitettyihin näkökohtiin ja kommentteihin, jotka korostavat tuhoisia kalastuskäytäntöjä koskevan ongelman merkitystä.

Kuten aiemmin totesin, komission ehdotus on vastaus kansainvälisen yhteisön pyyntöön, johon meidän on vastattava päättäväisesti.

Ehdotetusta 1 000 metrin syvyysrajasta haluan todeta, että varovaisen lähestymistavan soveltaminen on välttämätöntä, ja tämä valittu raja määritettiin voidaksemme olla varmoja, ettei jonkin tietyn alueen kalastustoiminta lisäänny yhtäkkiä. Samanaikaisesti se ei kuitenkaan tässä vaiheessa vaikuta nykyiseen kalastusalaan, ja mikäli näin on, en ymmärrä, miksi 1 000 metrin rajaa vastustetaan niin jyrkästi. Tarkastelen asiaa kuitenkin uudelleen ja toivon, että asiassa löydetään tyydyttävä ratkaisu kesäkuun neuvostossa.

Haluaisin kuitenkin lisätä, että en ole samaa mieltä siitä, että rajoittamaton pohjakalastus olisi sallittava kunnes haavoittuvat ekosysteemit on määritetty, sillä kun vahinko on tapahtunut, se ei ole enää korjattavissa. Näin ollen toiminta on tässä vaiheessa liian myöhäistä. Tämän vuoksi painotamme varovaista lähestymistapaa.

Tarkkailijoista haluan sanoa, että tämä on ydinkysymys, jos tarkoituksenamme on osoittaa, että suhtaudumme aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojeluun tosissamme. Komission mielestä aluskohtaisten tarkkailijoiden asettaminen on keskeistä. Olen varma, että myös tähän kysymykseen löydetään kesäkuun neuvostossa ratkaisu luopumatta aluskohtaisten tarkkailijoiden periaatteesta.

  Duarte Freitas, esittelijä. − (PT) Olen pahoillani, ettei arvoisa komission jäsen ole kiinnittänyt huomiota siihen, mitä lähes kaikki jäsenet ovat täällä sanoneet ja mitä mietinnössä todetaan 1 000 metrin rajasta.

Ei ole mitään, toistan ei mitään tieteellisiä perusteita sille, että 1 000 metrin raja on oikea. Miksi 1 000? Miksei 800 tai 1 200? Tieteellistä näyttöä ei ole, ja asiassa on kuultu asiantuntijoita ja Azorien kalastuksen ja valtameritutkimuksen laitoksen johtajaa, joka on laatinut useita hyviä ja kansainvälistä tunnustusta saaneita tutkimuksia merenpohjasta, sekä muita ihmisiä, joiden kanssa olen keskustellut, ja teknisiä asiantuntijoita. Tieteellistä perustaa sille, että 1 000 metrin raja on asianmukainen, ei ole.

Itse asiassa 1 000 metrin raja on ilmeisesti tullut Välimerta koskevista keskusteluista, mutta nyt ei ole kyseessä sama, vaan täysin eri alue! Eli katsotaanpa, hyvät ystävät: jos edellytämme oikeutetusti, että Euroopan unioni johtaa syvän merenpohjan suojeluprosessia, mikä sinänsä on hyvä asia ja kannustaa muita samaan, olemme vastuussa luonnosta, mutta meidän on pysyttävä objektiivisina ja järkevinä. Jos kyseessä olevilla alueilla kalastaminen edellyttää, että laivastot laativat tieteellisiä tutkimuksia, joiden kustannuksia komissio ei ole kyennyt arvioimaan saati kertomaan, onko jäsenvaltioilla mahdollisuuksia arvioida tutkimusten laatu ja vastata näihin tutkimuksiin, jos siis laivastojen edellytetään laativan tutkimuksia, joissa määritetään, onko merenpohja haavoittuva, voimme kuitenkin olla järkeviä! Lopetetaan keskustelut 1 000 metristä.

Haavoittuvia syvänmeren ekosysteemejä voi olla 800 tai 1 200 metrissä, ja kalastusluvan edellytyksenä laivastoilta vaaditut tutkimukset osoittavat tämän: tämä on näin yksinkertaista, ja näin ollen asiassa on käytettävä järkeä.

Päätän puheenvuoroni viittaamalla vielä kerran asian merkitykseen: on sanottu, että kuun pinnasta on enemmän tietoa kuin syvän meren pohjasta, ja näin me pakotamme yksityisiä tahoja auttamaan keräämään tietoja syvän meren pohjasta.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 5. kesäkuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Asetusehdotuksen vahvuuksia ovat varovaisen lähestymistavan käyttöönotto ja kalastusluvan myöntäminen, joka edellyttää arvioita siitä, ettei toiminnalla ole haittavaikutuksia meriekosysteemeihin. Fiktiivisenä esittelijänä katsoin, että arvioiden on perustuttava yhteisön tasolla samansuuntaisiin kriteereihin, jotka komissio tarkistaa, jotta kaikki jäsenvaltiot toteuttavat yhtenäisen arvion.

Lisäksi ehdotin, että käyttöön otettaisiin sähköinen karttajärjestelmä, jonka avulla on tarkoitus luoda tietokanta haavoittuvista meriekosysteemeistä, mikä alentaa arvion laatimiseen ja kalastusluvan myöntämiseen liittyviä kustannuksia ja ponnistuksia. Toisin sanoen, ehdotusten tarkoituksena on parantaa järjestelmän tehokkuutta ja varmistaa meren monimuotoisuuden optimaalinen suojelu.

Lisäksi on erittäin tärkeää, että komissio antaa vuoden 2008 loppuun mennessä suljettavista alueista luettelon, joka osoittaa vahvistetut alueet sekä sellaiset alueet, joilla todennäköisesti sijaitsee haavoittuvia meriekosysteemejä. Emme kuitenkaan saa unohtaa jäsenvaltioiden roolia meren eläimistön suojelussa niiden vastatessa luontotyypeistä annetusta direktiivistä johtuviin velvollisuuksiinsa ja nimittäessä kansallisessa lainsäädännössä Natura 2000 -verkostoon kuuluvat meriekosysteemit.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU