Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 16. kesäkuuta 2008 - Strasbourg

25. Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuosi (jatkoa keskustelulle)

  Puhemies. − (ES) Jatkamme nyt keskustelua Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuotta koskevasta mietinnöstä. Seuraavana ovat vuorossa puhujat, jotka puhuvat poliittisten ryhmiensä puolesta.

  Thomas Mann, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, yksi ryhmä näyttää jääneen huomioimatta, kun viennin kasvuun ja globalisaatiosta saataviin hyötyihin on kiinnitetty erittäin paljon huomiota. Viittaan köyhyydessä eläviin ihmisiin, joita on Euroopan unionissa 78 miljoonaa ja joista 19 miljoonaa on lapsia. Onko ihmisten opittava elämään tällaisessa tilanteessa? Ei todellakaan!

Kyseiseen ryhmään kuuluvat nuoret, jotka eivät sopeudu kouluelämään ja jotka lopettavat koulunkäynnin kesken, ja vanhukset, jotka vuosikymmenten työnteosta huolimatta saavat vain vähäisiä eläkkeitä, jotka kattavat vain perustarpeet. He tuntevat olonsa syrjäytyneiksi ja he joutuvat usein ponnistelemaan yksin ilman kenenkään tukea. Tästä syystä jokapäiväinen elämä muodostaakin lukuisia vakavia mielenterveyteen liittyviä ja fyysisiä rasitteita. Näihin rasitteisiin lukeutuvat muun muassa väliaikainen asumismuoto, velkaantumisen uhka, alkoholi ja huumeet – elämä ilman itsekunnioitusta tai omatuntoa. Jäsenvaltiomme köyhyyttä tutkivien vuosittaisten raporttien pitäisi saada hälytyskellomme soimaan.

Kuuntelin viime vuonna Saksan parlamentissa käytyä keskustelua sen yleisölehtereiltä. Keskustelun aiheena oli alemmat yhteiskuntaluokat. Se aiheutti kahden viikon kiivaan julkisen keskustelun. Köyhyydestä kärsivät tarvitsevat seuraavia asioita: he tarvitsevat ihmisiä, jotka ovat tietoisia heistä, jotka ottavat heidät tosissaan, jotka näyttävät, miten köyhyydestä voidaan päästä eroon. Voin sanoa PPE-DE-ryhmän puolesta ja hyvin henkilökohtaisella tasolla, että Marie Panayotopoulos-Cassiotou on laatinut erittäin hienon mietinnön. Sen ansiosta voimme nimetä vuoden 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi.

Jos Euroopan teemavuoden tarkoituksena ei ole vain kartoittaa tilannetta, vaan auttaa kärsiviä ryhmiä osallistumaan aktiivisesti ja luoda keskustelufoorumi, jonka kautta he voivat tuoda äänensä kuuluville; jos virastot saavuttavat todellisia tuloksia, eivätkä julista vain hyviä aikeitaan; jos opetusalan osaajat määrittelevät innostavia opetusmenetelmiä, joiden avulla yhä suurempi osa koululaisista pystyy käymään koulunsa läpi ja jos huomattavasti ja pysyvästi köyhyyttä vähentävät sosiaalietuudet voidaan määritellä, monet tällä hetkellä itsensä syrjäytyneiksi tuntevat henkilöt voivat vihdoinkin tiedostaa oikeutensa toimia osana yhteiskuntaamme.

  Richard Falbr, PSE-ryhmän puolesta. – (CS) Haluan ensin kiittää kollegaani Marie Panayotopoulos-Cassiotouta hänen hyvästä mietinnöstään ja mielekkäästä yhteistyöstä. Haluan mainita kaksi seikkaa.

Useissa asiakirjoissamme käytetään ilmauksia ”ihmisarvoinen työ” ja ”kunnolliset työpaikat”. Tosiseikka on kuitenkin se, että yhä useammat työt ovat niin sanottuja halpa-arvoisia töitä. Ne ovat töitä, joissa ei tarvita ammattitaitoa ja joista ei makseta riittävää korvausta. Köyhyydessä elävien tai töissä käyvien köyhien lukumäärä ei laske, mikä todistaa sen, että yhä suurempi osa työnantajista palkkaa työntekijöitä laittomasti. Hiljattain annetun työaikadirektiivin luonnos, jossa mahdollistetaan samanlainen työnteko kuin tietyillä kiinalaisilla teollisuusalueilla, on isku, joka lisää varmasti köyhien ihmisten lukumäärää.

Toinen aihe, josta halusin keskustella, liittyy tarpeeseen ottaa huomioon se, että tietyissä jäsenvaltiossa pyritään yksityistämään julkisia ja sosiaalisia palveluita vaivihkaa. Julkisten ja sosiaalisten palveluiden yksityistäminen lisää myös köyhyydessä elävien ihmisten lukumäärää. Haluan sanoa, että tarkistukseni, jotka korostavat tätä seikkaa, hylätään säännönmukaisesti. Haluan, että me alamme tehdä asialle jotakin sen sijaan, että tuotamme lisää papereita ja asetamme määräaikoja.

  Sepp Kusstatscher, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, sallikaa minun painottaa, että suhtaudun erittäin myönteisesti ajatukseen siitä, että tavoitteisiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkialla Euroopassa vuoden 2010 aikana.

Haluan kuitenkin tehdä muutaman kriittisen kommentin. Minua on häirinnyt erittäin paljon se tapa, jolla kehitysehdotuksia on sivuutettu pääsääntöisesti neuvoston painostuksesta ja jotta ensimmäisessä käsittelyssä päästäisiin sopimukseen. Olen pyytänyt, että tälle tärkeälle aloitteelle myönnetään suurempia varoja vuoden 2010 talousarviossa, koska köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen on Lissabonin toimintasuunnitelman yksiselitteinen tavoite – tavoite, jota ei ole lainkaan saavutettu.

Halusin myös varmistaa sen, että Euroopan komission jakamia runsaita taloudellisia voimavaroja valvotaan entistä tarkemmin, etenkin vuoden 2010 Euroopan teemavuoden osalta, jotta voimme selvittää, ovatko ne toimineet entistä oikeudenmukaisemman jakamisen välineenä vai onko niiden avulla tehty rikkaista entistä rikkaampia ilman, että apua olisi mennyt perille köyhyydessä eläville.

Olisin omalta osaltani myös suhtautunut myönteisesti keskusteluun Euroopan unionin toimielinten sisällä ehdottomasta perustulosta ja etenkin siitä, olisiko se asianmukainen väline köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Olen hyvin pettynyt siihen, että kyseiset ehdotukset hylättiin välittömästi. Tuen Euroopan teemavuoden aloitetta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että se on liian pidättyväinen ja että se ei liity tarpeeksi sosiaalipolitiikkaan.

  Jan Tadeusz Masiel, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, ilmoitus, että vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuosi, on erittäin hyvä aloite neuvostolta. Meidän on muistutettava kansalaisiamme siitä, että köyhyyden torjuminen on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä tavoitteista. Tämä lisää epäilemättä ihmisten luottamista Euroopan unionin toimielimiin, etenkin uusissa jäsenvaltioissa.

Omassa maassani, Puolassa, valitettavan monet ihmiset liittävät Puolan vuonna 2004 tapahtuneeseen liittymiseen Euroopan unioniin etenkin maaseudulla ja pienissä kaupungeissa asuvien ihmisten lisääntyneen köyhyyden. Euroopan parlamentin vaalien alhainen osallistujamäärä ja kyseisen äänestyksen tulos ovat seurauksia tästä ilmiöstä. Euroopan köyhyyden torjumisen teemavuosi luo mahdollisuuden tarkastella ja arvioida tilannetta tältä osin ja saada jäsenvaltiot ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Yhteiskunnan pintapuolisen tarkastelun jälkeen vaikuttaa siltä, että monien sekä vanhoissa että uusissa jäsenvaltioissa asuvien henkilöiden ja perheiden elämänlaatu on muuttunut huomattavasti. Valitettavasti nämä muutokset ovat olleet huonompaan suuntaan. Muun muassa asunnon löytäminen on entistä vaikeampaa. Me tarvitsemme tämän ongelman osalta uusia ja tämänhetkisiä tilastollisia tietoja.

Samalla kun maailma on entistä globaalimpi ja vaikeammin hallittava, valtion kansalaiseen kohdistuvan velvollisuuden pitäisi myös kasvaa. Valtion on taattava, että sen kansalaiset tuntevat olonsa turvalliseksi, ainakin perustasolla. Uskon, että tämän Euroopan teemavuoden luoma tärkein hyöty on se, että voimme sen avulla tiedottaa kaikille kyseisen ongelman olemassaolosta ja lisätä tietoisuutta ja solidaarisuutta, myös taloudellista solidaarisuutta, köyhille ja syrjäytyneille ihmisille.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin vasemmistoryhmä tukee tätä arvoisan kollegamme laatimaa mietintöä. Täten me tuemme myös Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuotta. Mietinnössä selitetään hyvin selkeästi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen laaja-alaiset seuraamukset. Siinä ei kuitenkaan käsitellä niitä yhteiskunnallisina ongelmina, vaan myös, ja ehkä enemmänkin, köyhyysloukkuun jääneiden henkilöiden henkilökohtaisina ongelmina. Euroopan unionissa köyhyydessä eläviin 78 miljoonaan ihmiseen, mukaan lukien 19 miljoonaan lapseen, on viitattu jo useita kertoja.

Jos aiotaan ryhtyä todellisiin toimenpiteisiin köyhyyden poistamiseksi ja sen kitkemiseksi sosiaalisena ongelmana, tarvitaan kuitenkin erityisiä ja velvoittavia poliittisia strategioita. Poliittiset tavoitteet ja turvattu henkilökohtainen oikeus elää vapaana köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä ovat esityslistalla. Näiden aiheiden osalta Euroopan unioni ei kuitenkaan säädä ainuttakaan säädöstä. Euroopan unionin poliittiset strategiat eivät liity millään tavalla köyhyyden torjumiseen. Taloudellinen kasvu ja työllisyyden kasvu eivät vähennä köyhyyttä. Jopa Euroopan unionin rikkaimmissa jäsenvaltioissa huomataan, että yhä enemmän ihmisiä elää köyhyysrajan tai riskialueen alapuolella. Etenkin Saksassa on viime vuosina tapahtunut niin, että alhaiset tulot ovat laskeneet samalla, kun alhaisia tuloja saavien henkiöiden lukumäärä on kasvanut.

Toisin sanoen työllisyys Euroopan unionissa ei automaattisesti johda köyhyyden torjumiseen. Joudun valitettavasti toteamaan, että Euroopan komission ja jäsenvaltioiden tietoisuus tästä seikasta ei ole johtanut toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on muun muassa vähimmäispalkan nostaminen riskirajan yläpuolelle tai ongelman ratkaiseminen Sepp Kusstatscherin mainitseman sosiaalisen perusturvan avulla.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän Marie Panayotopoulos-Cassiotouta. Mielestäni lasten köyhyyteen on puututtava pikaisesti.

Perheen äärimmäisen suurta tärkeyttä on suojeltava entistä paremmin ja tämän mukaisesti myös perhe-elämää on puolustettava, kun otetaan huomioon tilastot, joiden mukaan Euroopassa on 19 miljoonaa köyhyyden riskirajalla elävää lasta. Perhe ansaitsee instituutiona ehdottoman kunnioituksen ja suojelun. Se on lasten luonnollinen elinympäristö. Havaitsemme, että kehittyneissä maissa köyhyys on yhä enemmän perheeseen liittyvä ilmiö kuin alueellinen ilmiö. Lapsen taloudellinen aseman liittyy läheisesti hänen vanhempiensa taloudelliseen asemaan. Vanhempien työttömyys aiheuttaa lasten köyhyyden.

Irlannissa, joissa perheillä on kuitenkin suhteellisen hyvät tulot, asuntolainan, terveydenhoidon ja auton maksut voivat nielaista suurimman osan perheen tuloista, jolloin perheelle jää vähän varoja lasten kasvattamiseen. Muut ilmiöt kuten vanhempien huumeriippuvuus, aiheuttavat sen, että perheille ei jää tarpeeksi varoja turvallisen lapsuuden tarjoamiseksi. Asumusero ja avioero voivat myös vaikuttaa haitallisesti perheen tuloihin ja täten lapsiin. On elintärkeää, että perheitä tuetaan tehokkaasti sekä taloudellisesti että sosiaalisesti, jotta voimme lieventää tämänhetkistä häpeällistä lasten köyhyyttä Euroopassa.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, havaitsin, että tänään keskustelun aiheena olevassa mietinnössä puhutaan ehdotuksen mukaisesti nimenomaan köyhyyden kitkemisestä eikä vain sen torjumisesta. Olen tyytyväinen siitä, että havaintoni on kantanut hedelmää ja haluankin kiittää tästä esittelijä Marie Panayotopoulos-Cassiotouta.

Euroopan unioni on tottunut toimimaan nopeasti ja osoittamaan suurta solidaarisuutta luonnonkatastrofien uhreille kaikkialla maailmassa, mutta se kuitenkin välttelee päätöksentekoa ja vitkastelee silloin, kun sen on autettava taloudellisten ja sosiaalisten katastrofien uhreja Euroopan unionin sisällä.

Sanon tämän siksi, koska omasta mielestäni on vaikeaa ymmärtää, miksi köyhyyttä käsittelevässä mietinnössä ei viitata lainkaan elintarvikkeiden nouseviin hintoihin. Tämä järkyttää minua, koske me kaikki tiedämme, että mitä köyhempiä perheet ovat, sitä suurempi osuus niiden varoista kulutetaan ruokaan. Tämän vuoksi olisi hyvä viitata muun muassa komission viimeaikaiseen tiedonantoon elintarvikkeiden nousevista hinnoista.

Olen myös sitä mieltä, että meidän ei pitäisi rajoittautua kitkemään köyhyyttä ainoastaan Euroopan unionin alueelta. Tällä toiminnalla ei ole rajoja. Me puhumme arvoista, jotka ovat olennaisen tärkeitä ihmisarvon kannalta.

Eurooppaa on aina sen historiansa aikana määritelty enemmän sen maailmanlaajuisen laajentumisen myötä kuin sen oman identiteetin avulla. 2000-luvulla köyhyyden kitkeminen on ehkä kaikista jaloin tehtävä, jonka Euroopan unioni voi suorittaa ihmiskunnan hyväksi. Toivon tästä syystä, että kyseistä aihetta edistetään merkittävästi vuonna 2010.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Erittäin paljon kiitoksia, arvoisa puhemies ja arvoisa komission jäsen. Sallikaa minun aloittaa kiittämällä Marie Panayotopoulos-Cassiotouta hänen loistavasta työstään. Haluan myös sanoa, että aloite nimetä vuosi 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi on mielestäni loistava aloite.

Kuten Vladimir Špidla totesi, tällaisen teemavuoden avulla voidaan lisätä tietoisuutta ja tietoa nykyisistä rakenteista. Se ei ole kuitenkaan tarpeeksi. Sitä on tuettava toimenpiteillä, kuten muutamat Euroopan parlamentit jäsenet aiemmin huomauttivat. Yleisesti ottaen tilanne on suhteellisen hyvä Euroopan unionissa, mutta köyhyys ei kuitenkaan pienene. Se pikemminkin kasvaa ja kuten monet jo totesivat, se vaikuttaa suurelta osin naisiin ja lapsiin. Meidän on sovellettava avointa koordinointimenetelmää, mutta toimenpiteitä tarvitaan monilla eri alueilla, eikä vain muutamilla. Työllisyys on luonnollisesti tärkeässä asemassa, mutta niin ovat myös koulutus, sosiaaliturvajärjestelmät ja aluepolitiikka, joiden avulla kiinnitetään huomiota laiminlyötyihin alueisiin. Tarvitsemme myös toimia, jotka on suunnattu erityisryhmille, kuten toimintarajoitteisiin henkilöihin ja muista maista saapuneisiin henkilöihin, jotka kärsivät muita enemmän köyhyydestä. Toivon, että kyseisen teemavuoden avulla voidaan lisätä tietämystä ja tietoisuutta ja että se muodostaa lähtökohdan konkreettisille toimenpiteille köyhyyden vähentämiseksi Euroopan unionissa.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi muodostaa vuosien 2005 ja 2010 välisen sosiaalisen toimintaohjelman huipentuman. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta on antanut useita yleisiä sosiaalisen suojelun ja integraation toimien indikaattoreita, jotka mahdollistavat tietojen vertaamisen.

Huolimatta siitä, että Euroopan unioni on tietoinen köyhyyden luomasta ongelmasta sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden toimenpiteiden tärkeydestä, tuloerot liittyvät taloudelliseen kasvuun Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Tämän seurauksena köyhät eivät hyödy talouden kasvusta. Tämä tarkoittaa sitä, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus heikkenee. Tilanteeseen vaikuttaa myös muita tekijöitä, joilla on haitallinen vaikutus: köyhyys uhkaa joka viidettä lasta Euroopan unionissa. Väestökehityksen laskusuuntauksen aikana meidän pitäisi huolehtia lapsista erityisen hyvin, etenkin monilapsisissa perheissä olevista lapsista, joiden tilanne on kaikkein vaikein. Kuitenkin juuri monilapsisia perheitä syrjitään lasten tuotteiden korkeiden arvonlisävero-osuuksien kautta.

Haluan onnitella esittelijää etenkin siitä, että hän on kiinnittänyt huomion köyhyyden torjumiseen.

  Edit Bauer (PPE-DE). – (SK) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, suhtaudun myönteisesti Marie Panayotopoulos-Cassiotoun mietintöön sekä komission päättäväisyyteen jatkaa köyhyyden torjumista.

Köyhyys on mahdollisesti yksi kaikkein merkittävimmistä ristiriidoista vauraassa Euroopassa. Ei ole sattumaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet korkeista luvuista ja miljoonista ihmisistä, jotka elävät köyhyyden uhan alaisuudessa. Kaikkein hätkähdyttävintä on köyhyyden uhkaan syntyneiden ja siinä elävien lasten korkea lukumäärä. Tämän seurauksena ei ole yllättävää, että nämä lapset lopettavat koulunsa kesken ja että koulunsa lopettaneiden osuus on huomiota herättävän suuri. Toinen häkellyttävä tilastotieto koskee kodittomien tai laitoksissa elävien lasten korkeaa lukumäärää, joka kohoaa satoihin tuhansiin.

Ongelmana on se, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat perinnöllisiä. Tämän seurauksena mahdollisuus saada koulutusta ja osallistua elinikäiseen oppimiseen ovat saavuttamattomia tavoitteita sosiaalisesti syrjäytyneille henkilöille.

Toivottavasti Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden avulla voidaan tarjota tarvittava kannustin kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden solidaarisuuden vahvistamiseksi. Tämän periaatteen toteuttamisesta tulee jatkossa entistä vaikeampaa, kun otetaan huomioon väestörakenteet tulevat muutokset. Tiettyjen julkisten varojen käyttöä ja vakuutusjärjestelmiä koskevat analyysit osoittavat, että tietyissä jäsenvaltiossa näihin järjestelmiin liittyy taloudellisia ja jopa sosiaalisia riskejä, jotka voivat aiheuttaa köyhyyden leviämistä.

Nykyinen öljyn ja elintarvikkeiden hintojen nopea nousu rasittaa kiistatta alhaisimpia tuloja saavien ihmisten taloutta. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa enemmän kuin tarpeeksi syitä varmistaa, että Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden avulla ei ainoastaan kiinnitetä huomiota köyhyyteen, vaan sen avulla luodaan erityisiä kansallisia toimielimiä, joiden tehtävänä on edistää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi suunnattujen toimenpiteiden koordinointia.

  Alejandro Cercas (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, halusin myös onnitella komissiota ja tietenkin esittelijää, jotka ovat mahdollistaneet tämän keskustelun ja kehityksen aloittamisen, jotta vuodesta 2010 voidaan tehdä merkittävä vuosi köyhyyden torjumisen kannalta.

Kuten Lissabonissa keskusteltiin, tämä on yksi Euroopan unionin tavoitteista. Me ja useat neuvostot olemme useasti todenneet, että köyhyyttä on vähennettävä huomattavasti vuoteen 2010 mennessä, mutta tämä tavoite ei valitettavasti näytä toteutuvan. Meidän on tämän vuoksi ryhdyttävä lisätoimenpiteisiin ja käytettävä tätä mahdollisuutta hyväksemme sen toistamiseen, että varallisuuden luominen ei ole hyödytä kaikkia tasavertaisesti.

Tietyt väestöryhmät ovat erityisen haavoittuvaisia, ja niitä on suojeltava köyhyydeltä, koska ihmisten on hyvin vaikea muuttaa tilannetta sen jälkeen, kun heistä on tullut köyhiä.

Me tarvitsemme tästä syystä monialaista politiikkaa, jonka avulla voimme mahdollistaa säädylliset työ- ja koulutusmahdollisuudet. Tällaisia mahdollisuuksia on kuitenkin luotava kaikkien Euroopan unionin ohjelmien kautta, jotta solidaarisuus pysyy unionin keskeisenä arvona ja jotta sitä ei käsitellä pelkästään taloudellisten toimenpiteiden yhteydessä.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, voidaan sanoa, että keräämämme tiedot vähättelevät ongelman laajuutta. Tämä johtuu siitä, että tilastot käsittelevät köyhyyttä Euroopan unionissa ennen Bulgarian ja Romanian liittymistä Euroopan unioniin. Näiden suhteellisen köyhien valtioiden liittymisen jälkeen Euroopan köyhyys on kasvanut huomattavasti. Meidän ei pidä peitellä tätä tosiseikkaa. Tämän lisäksi köyhyysrajan alapuolella ei elä vain joka seitsemäs henkilö Euroopan unionissa, vaan todellinen luku on huomattavasti 16:a prosenttia korkeampi. Se on todellisuudessa yli 20 prosenttia.

Tästä johtuen meidän on tehtävä pikainen päätös siitä, että Euroopan unionin osuus kaikkien aiemmin mainitsemiemme hankkeiden rahoituksesta on oltava yli 50 prosenttia. Tämä on erittäin tärkeää etenkin köyhempien valtioiden osalta. Rahoituksen rajoittaminen 50 prosenttiin rajoittaa samalla köyhyyden todellista torjumista.

(Suosionosoituksia)

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Vladimír Špidla, hyvät naiset ja herrat, on äärimmäisen tärkeää tunnustaa sosiaalisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien peruuttamattomat oikeudet ja että sellaisten oikeuksien käytännön tunnustamiseen liittyy julkisten ja yksityisten sosiaalisten toimijoiden vahva sitoutuminen.

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden moninaiset ulottuvuudet on suojattava Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden sitoutumisella köyhyyden kitkemiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen ja monialaisten konkreettisten toimien edistämiseen.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kattavaa ja realistista seuraamista tarvitaan myös, arvoisa komission jäsen, mikä tarkoittaa sitä, että luotettavat ja vertailukelpoiset indikaattorit, jotka kuvaavat erilaisten sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuurillisten ulottuvuuksien kehitystä, ovat ratkaisevan tärkeitä.

Hyvät naiset ja herrat, köyhät naiset ja yksinhuoltajaperheet ovat erityisen alttiita köyhyydelle ja syrjäytymiselle, minkä vuoksi niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja niille on myönnettävä asianmukaista tukea.

Arvoisa puhemies, haluan esittelijän kiittämisen jälkeen lopuksi sanoa, että vuoden 2010 on oltava erityisen tehokas vuosi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa ja että tätä aihetta on tuotava entistä paremmin esille.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomion kolmeen aiheeseen tässä keskustelussa. Euroopan komission viimeisimmän kertomuksen mukaan vuonna 2004 noin sadan miljoonan Euroopan unionin kansalaisen, mikä vastaa 20 prosenttia EU:n koko väestöstä, tulot ovat alle 60 prosenttia EU:n keskimääräisistä tuloista. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseisten henkilöiden on tultava toimeen alle 15 eurolla päivässä. Uusissa jäsenvaltioissa kuten Puolassa, Liettuassa, Latviassa ja Slovakiassa tämä tilanne koskee jopa 80 prosenttia väestöstä.

Toiseksi liberaalien taloustieteilijöiden ratkaisuja, joiden mukaan huomattavat tuloerot ovat tärkeä tekijä talouden kasvulla, ei pidä panna täytäntöön Euroopan unionin jäsenvaltioiden taloudellisissa ja sosiaalisissa käytännöissä. Tanskassa, Ruotsissa, Suomessa, Sloveniassa ja Tšekin tasavallassa oli vuonna 2006 alhaisimmat tuloerot ja näiden maiden bruttokansantuote on kasvanut tasaisesti usean vuoden ajan. Tämä tilanne eroaa huomattavasti tilanteesta, joka vallitsee Latviassa, Liettuassa, Portugalissa, Kreikassa ja valitettavasti myös omassa maassani Puolassa, joissa tuloerot ovat unionin suurimpia.

Kolmanneksi haluan ilmaista toiveeni siitä, että vuoden 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden avulla päätöksentekijät tiedostavat sen, että köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen haittaavat merkittävästi taloudellista kasvua ja sosiaalista kehitystä.

(Suosionosoituksia)

  Gabriela Creţu (PSE). – (RO) Arvoisa komission jäsen ja arvoisat kollegat, tiedämme hyvin mistä aiheesta komissio muistuttaa meitä: Euroopassa on valtaisa määrä ihmisiä, jotka elävät köyhyydessä ja äärimmäisessä köyhyydessä. Asian tietävien pitäisi hyväksyä syytös siitä, että vauras yhteisö, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen ja solidaarisuuteen meidän yhteisömme tavoin, toimii siten, että köyhien kansalaisten valtiolle pitäisi myöntää enemmän paikkoja tässä parlamentissa kuin Saksalle. Köyhyys ei ole abstrakti käsite. Se on elämäntapa, joka koskee erityisesti naisia ja lapsia. Naisiin ja myös työssä käyviin naisiin kohdistuu erityisen suuri riski rakenteellisten palkkaerojen vuoksi ja sen vuoksi, että he työskentelevät huonosti palkatuilla aloilla, jotka eivät ole tarpeeksi järjestäytyneitä ja jotka kuuluvat epävirallisen talouden piirin. Naisten pääsääntöinen osuus yksinhuoltajaperheissä vaikuttaa myös heidän tilanteeseensa. Köyhyys on perinnöllistä. Vanhempien taloudellinen köyhyys vaikuttaa lasten kulttuuriseen köyhyyteen vähentämällä lasten koulutuksen määrää, poliittiseen köyhyyteen vähentämällä lasten osallistumista poliittiseen päätöksentekoon tai sulkemalla heidät pois siitä ja yhteiskunnalliseen köyhyyteen vähentämällä lasten osallistumista kansalaistoimintaan ja edistämällä syrjäytymistä. Se luo suurempia eriarvoisuuksia kuin ostovoiman erojen luoma epätasa-arvo. Se, että lausuntojen on vastattava tekoja edes jollain tavalla, pakottaa meidät tekemään enemmän kuin tiedottamaan kansalaisia tilanteesta. Poliittisia päätöksiä tarvitaan tilanteen parantamiseksi. Emme voi puhua Euroopan unionissa voimavarojen puutteesta, vaan joskus niiden epäoikeudenmukaisesta jakamisesta ja säännöistä, jotka lisäävät syrjäytymistä. Tämä on yhteinen vastuu, joka koskee myös yhtiöitä, joiden pitäisi omien etujensa vuoksi toimia entistä tehokkaammin, sillä naapuruston kulkukoirien pelastamiseksi perustettujen järjestöjen rahoittaminen ei ole ainoa keino ilmaista yhtiöiden yhteiskunnallista vastuuta.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, 80 miljoonan köyhyysrajan alapuolella elävän Euroopan unionin kansalaisen ongelmia ei ratkaista julistamalla vuosi 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuodeksi. Valiokuntien nimittäminen, byrokratian ja istuntojen lisääminen ei myöskään anna heille yhtään ruokaa.

Köyhyyden torjumiseksi varallisuuden luomista ja sen jakamista on lähestyttävä eri suunnasta. On todettava selvästi, että globalisaatio edistää tilannetta, jossa toisille kertyy kohtuuttomasti varallisuutta ja jossa toiset kärsivät nopeasta köyhtymisestä. Valitettavasti köyhtymisestä kärsiviä on yhä enemmän. Köyhyyden ongelma Euroopan unionissa kasvaa entisestään monista syistä, joihin lukeutuvat muun muassa varallisuuden epäoikeudenmukainen jakaminen, ruoan jakamiseen liittyvät ongelmat ja elintarvikkeiden nouseva hinta, perheen ylläpitämiseen liittyvät yleiset kustannukset, Euroopan ja maailman väestön tilanne, jatkuvat eriarvoisuudet, tiettyjen alueiden historiallisista syistä johtuva kehittymättömyys ja tarpeessa olevien auttamiseksi soveltuvan asianmukaisen toimintamallin puute.

Lopuksi haluan sanoa, että me emme voi ratkaista köyhyyden ongelmaa kokonaisuudessaan, mutta meidän on kuitenkin edes tarjottava lapsille ja nuorille ilmainen koulutus ja ylimääräiset ateriat, kuten on vaadittu.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan painottaa yhtä tiettyä seikkaa, minkä vuoksi puhun puolaksi.

(PL) Arvoisa puhemies, me yritämme auttaa köyhiä maita Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa ilman suuria saavutuksia. Mutta Euroopan unionissa elävien köyhien auttamisen epäonnistumista ei voi oikeuttaa millään. Euroopan unionissa on alueita, joiden ihmiset ja etenkin lapset ovat hyvin köyhiä. Haluan painottaa aihetta, jolla on vakavia seuraamuksia tulevaisuudessa, nimittäin Euroopan alueen orvot lapset. He ovat Euroopan unionin sisällä toisesta jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon matkustavien siirtolaisten lapsia, jotka on usein jätetty oman onnensa nojaan. Uskon, että tällä ilmiöllä on tulevaisuudessa psykologisia vaikutuksia, jotka tulevat meille kalliiksi. Tämän vuoksi meidän on tehtävä kaikkemme tämän ongelman ratkaisemiseksi nyt.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kitkeminen on yksi Euroopan unionin keskeisimmistä tavoitteista. Tästä syystä vuoden 2010 on oltava ratkaisevassa asemassa eurooppalaisen strategian täytäntöönpanemisen osalta tällä alueella. Niistä 78 miljoonasta kansalaisesta, jotka elävät köyhyyden uhassa, 19 miljoonaa on lapsia. Valitettavasti tällä hetkellä ei vieläkään ole olemassa eurooppalaisia toimintaohjelmia tai rahastoja, joilla voitaisiin auttaa lasten asemaa. On totta, että Euroopan unioni tarjoaa kouluille varoja hedelmien ja meijerituotteiden ostamiseen ja rahaa oppilaiden kouluttamiseen, mutta me tarvitsemme mielestäni kuitenkin yhtenäisen ja johdonmukaisen strategian ja todellisia toimintaohjelmia köyhissä perheissä elävien lasten auttamiseksi. Meidän on samanaikaisesti keskityttävä myös muihin epäedullisessa asemassa oleviin ihmisryhmiin ja etenkin nuoriin, joiden auttamiseksi meidän on luotava toimintamenetelmiä ja suunnattava huomattavia rahamääriä rakennerahastojen kautta. Tämän lisäksi on tärkeää painottaa sitä, että me emme voi luoda tällä hetkellä yhteiskunnan kestävää kehitystä, jos meillä ei ole käytössämme tarvittavia rahoitusvaroja. Uskon, että myönnetty 17 miljoonaa euroa ei ole riittävä määrä, kun otetaan huomioon Euroopan nykyiset tarpeet sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi. Tämän lisäksi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen pitäisi liittyä olemassa oleviin toimintaohjelmiin. Euroopan sosiaalirahaston ja Progress-ohjelman avulla pitäisi rahoittaa Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuoden erittäin tärkeitä aiheita.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, onnittelen teitä tämän hienon ehdotuksen johdosta. Haluan myös kiittää Marie Panayotopoulos-Cassiotouta hänen loistavasta mietinnöstään. Olen varma siitä, että me äänestämme yksimielisesti tämän päätöslauselman puolesta.

Mutta kuitenkin. Meillä on taas uusi eurooppalainen teemavuosi. Tällä kertaa se koskee äärimmäisen köyhyyden torjumista. 17. lokakuuta tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun kansainvälinen yhteisö juhlisti ensimmäisen kerran köyhyyden poistamisen kansainvälistä päivää. Katsellessani 17. lokakuuta pidettävän juhlapäivän aikana Brysselissä sijaitsevan Euroopan parlamentin edustaa näen siellä itseni ja kollegani Iñigo Méndez de Vigon, joka johtaa Euroopan parlamentin kehitysmaita koskevaa valtuuskuntaa.

Pyydän teitä merkitsemään tämän päivän kalenteriinne, sillä pidän tilaisuudessa puheenvuoron. Toivon, että Euroopan toimielimet osoittavat vahvaa solidaarisuuttaan 17. lokakuuta käyttämällä kyseisen päivän iskulausetta: ”Siellä missä miehet ja naiset joutuvat elämään äärimmäisessä köyhyydessä, rikotaan ihmisoikeuksia. Meidän velvollisuutena on toimia yhdessä ja turvata, että ihmisoikeuksia noudatetaan”.

  Vladimír Maňka (PSE). – (SK) Kaiken kaikkiaan 78 miljoonaa ihmistä elää Euroopan unionissa köyhyysvaarassa. Kulutushyödykkeiden, energian ja elintarvikkeiden nousevat hinnat lisäävät huomattavasti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien riskiä.

Hyvälaatuinen työllisyys vähentää merkittävästi köyhyyden riskiä. Työssä käyvät henkilöt elävät kuitenkin myös usein köyhyysvaarassa.

Tarkistetussa Lissabonin strategiassa edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille, mikä on sosiaalisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden ja köyhyydestä vapaan yhteiskunnan luomisen keskeisin suuntaviiva. Tästä syystä suhtaudun myönteisesti aloitteeseen edistää köyhyyden ongelman näkyvyyttä ja pyrkimyksiin luoda yksi yhteen sovitettu politiikka.

Köyhyyden torjumisen kampanjan avulla pitäisi edistää kansalaisten tietoisuutta köyhyydestä ja luoda pitkän aikavälin pyrkimyksiä köyhyyden torjumiseksi. Tältä osin meillä on paljon opittavaa Pohjoismaista. Ne ovat oppineet, että köyhyyttä voidaan vähentää tehokkaasti aktiivisen työvoimapolitiikan, ihmisarvoisten työolosuhteiden ja vahvan sosiaalisen suojelun avulla.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Suhtaudun myönteisesti komission ehdotukseen tehdä vuodesta 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuosi. Köyhyys on ongelma sekä Euroopan unionissa että muualla maailmassa.

Haluan painottaa köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviä muutamia vakavia seikkoja, joihin meidän on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota.

Poistamalla lasten köyhyyden me voisimme rikkoa useiden köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien sukupolvien petollisen kierteen.

Tämän lisäksi noin kymmenen prosenttia työntekijöistä kärsii köyhyydestä alhaisten palkkojen, osa-aikaisten työsuhteiden ja alhaisten pätevyyksien vuoksi. On tärkeää edistää laadukasta työllisyyttä, joka perustuu työntekijöiden kouluttamiseen.

Lisäksi on myös erittäin tärkeää edistää solidaarisuutta yhteiskunnan sisällä, jotta kaikki kansalaiset tiedostavat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ongelman.

Haluan rohkaista Euroopan unionin kaikkia toimielimiä ja jäsenvaltioita tarjoamaan kaikille yhteiskunnan jäsenille köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen liittyvää yksityiskohtaisempaa tietoa, jotta voidaan lisätä yhteistä vastuuta ja poistaa ennakkoluulo, jonka mukaan kyseisistä ongelmista kärsivät ihmiset ovat taloudellinen taakka yhteiskunnalle.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, köyhyys on hyvin monimutkainen ongelma ja se voi esiintyä monissa eri muodoissa. Sen ilmentymä vaihtelee maakohtaisesti. Emme puhu Euroopassa nälkään kuolevista ihmisistä, mutta Euroopan suurimmat ongelmat liittyvät pääsääntöisesti alhaisiin tuloihin, huonoihin asumisolosuhteisiin, huonoon terveyteen, alkoholismiin, syrjäytymisen tuntemuksiin tai mahdollisuuksien puutteeseen.

Köyhyys on vaarallinen ilmiö etenkin lasten parissa, koska se on usein perinnöllistä. Köyhyydessä kasvatetuilla lapsilla on vaikeampi kehityskaari, ja he ovat tuomittuja epäonnistumaan ja jakamaan vanhempiensa kohtaloon ilman ulkopuolista apua.

Tämän vuoksi on tärkeää ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin köyhyyden kierteen rikkomiseksi, jotta se ei pääse periytymään sukupolvelta toiselle. Sosiaalisen integroitumisen edistäminen, köyhyyden vähentäminen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen ovat muutamia niistä haasteista, jotka Euroopan unionin on ratkaistava etenkin, kun otetaan huomioon väestörakenteen muutos, jolla tarkoitan väestön vanhenemista ja maahanmuuttajien tulvaa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuoden julistaminen ei ole riittävä toimenpide, kun köyhyys uhkaa noin 20 prosenttia Euroopan unionin väestöstä. Kasvanut sosiaalinen eriarvoisuus, epävarmoissa työsuhteissa työskentelevien huonosti palkattujen työntekijöiden lukumäärän lisääntyminen ja tästä johtuen myös köyhyydessä elävien ihmisten lukumäärän kasvaminen ja polttoaineen ja elintarvikkeiden nousevat hinnat edellyttävät myös muita toimenpiteitä, jotta voidaan turvata se, että sosiaalinen osallisuus koskee myös lapsia, naisia ja perheitä.

Tarvitaan toimenpiteitä, joiden avulla voidaan lisätä työn kannattavuutta, lisätä oikeuksilla suojattua työllisyyttä ja turvata korkealaatuiset julkiset palvelut, ihmisarvon mukainen asuminen sekä julkinen ja kattava sosiaaliturva.

Lissabonin strategian uusliberaalit toimenpiteet on korvattava Euroopan solidaarisuutta ja sosiaalista edistystä koskevalla strategialla ja vakaussopimus on myös hyväksyttävä pikaisesti, jotta Euroopan unionissa ei olisi enemmän köyhyyttä vuonna 2010 kuin tällä hetkellä.

  Juan Andrés Naranjo Escobar (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensin onnitella esittelijäämme ja komission jäsentä tästä aloitteesta.

Sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhyys ovat saman asian kaksi eri puolta. Ne kertovat siitä, että yhteiskunnassa elää hyvin puutteenalaisia ihmisiä ja että yhteiskunta ei ole sosiaalisesti yhtenäinen. Hyvät naiset ja herrat, kehityksessä on loppujen lopuksi kyse etiikasta.

Vuosi 2010 on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuosi. Tiedämme jo nyt, että sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden kitkeminen on pitkä ja monimutkainen tehtävä, mutta jos me pystymme hyödyntämään jokaisen tähän toimintaohjelmaan sijoitetun euron parhaalla mahdollisella tavalla, jos me pystymme saavuttamaan eniten apua tarvitsevat ihmiset ja jos me pystymme herättämään kansalaisten omantunnon tämän asian tiimoilta, me luomme Euroopan uudenlaisen kansalaisuuden. Tämä on erittäin tärkeää.

Viime viikolla Irlannin kansalaiset hylkäsivät Lissabonin sopimuksen. Kansaa kiihottava propaganda, johon liittyi monenlaisia mielipiteitä, on luonut sekasortoa Irlannin yhteiskunnassa ja kiihottanut perusteettomia globalisaatioon liittyviä pelkoja ja aiheuttanut tietyn määrän sekaannusta meidän yhteisen kotimme rakentamisesta.

Sen lisäksi, että julistamme vuoden 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuodeksi meidän on myös tehtävä siitä Euroopan kansalaisuuden teemavuosi.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Hyvät naiset ja herrat, kiitän teitä erittäin syvällisestä keskustelusta, jossa on käyty läpi monia köyhyyteen liittyviä asioita. Uskon, että ehdotuksessa itsessään tulee ilmeisen selväksi se, että komissio ei suhtaudu piittaamattomasti köyhyyteen ja että se pyrkii asteittain luomaan sellaisen poliittisen ympäristön, jonka avulla köyhyyttä voidaan torjua entistä tehokkaammin. Haluan myös sanoa, että komissio käsittelee köyhyyden ongelmaa sen kaikessa monimuotoisuudessa. Vaikka joissakin sen teksteissä, etenkin viimeisessä aktiivista osallisuutta koskevassa tiedonannossa, jossa käsitellään köyhyyttä erikseen, painotetaan laadukasta työllisyyttä, komissio kuitenkin tiedostaa sen, että köyhyyden monimutkaista ongelmaa ei voida ratkaista pelkästään työmarkkinakeinojen kautta, vaikka Lissabonin strategian tavoitteena on luoda enemmän työllisyyttä ja enemmän laadukkaampaa työllisyyttä Riittänee kun sanon, että lasten köyhyys liittyy selvästi koulutusjärjestelmien laatuun. Eläkkeellä olevien henkilöiden köyhyyttä ei voida myöskään ratkaista pelkästään työmarkkinakeinojen avulla.

Sallikaa minun mainita muutama muu aihe, jotka ovat mielestäni tärkeitä. Komissio ehdottaa 17 miljoonan euron suuruista rahoitusta, ja kuulimme keskustelun aikana mielipiteitä, joiden mukaan kansallisten hankkeiden rahoitusta pitäisi lisätä etenkin tietyissä maissa. Komissio ei yhdy tähän näkökantaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että tavoitteenamme on varata mahdollisimman paljon rahallista tukea käytettäväksi, jotta toimenpiteemme ovat mahdollisimman tehokkaita. Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuosi on loistava esimerkki tavanomaisesta demokraattisesta ja poliittisesta menettelytavasta. Tärkeän edistysaskeleen saavuttamiseksi eli poliittisen ilmapiirin muuttamiseksi me tarvitsemme yksityiskohtaisen ja ajankohtaisen kyseistä asiaa käsittelevän keskustelun. Tämä onkin Euroopan teemavuoden tavoite.

Sallikaa minun nyt käsitellä tiettyjä yksittäisiä tarkistuksia. Olen samaa mieltä 2 artiklassa mainittujen tavoitteiden otsikkojen muuttamista koskevista tarkistuksista ja Euroopan teemavuoden ensisijaisia tavoitteita koskevista tarkistuksista. Suhtaudun myös myönteisesti tarkistuksiin, joissa keskitytään sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Sallikaa minun esittää Euroopan parlamentille tarkka luettelo tarkistuksista sen sijaan, että nojaudun istuntoselostuksien lainaamiseen, koska tarkistuksia on otettu erittäin paljon käsiteltäväksi.

Haluan mainita vain kaksi artiklaa, 37 ja 52 artiklat, joita haluan käsitellä puheessani. Luen teidän luvallanne näitä kahta artiklaa koskevan tekstin.

Komissio kiinnittää erityistä huomiota siihen, että se edistää ja tukee kaikilla tasoilla tapahtuvaa laajamittaista osallistumista vuoden 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuoteen liittyviin toimintoihin käytännöllisenä keinona turvata se, että teemavuoden vaikutus on myönteinen ja pitkäaikainen.

Euroopan teemavuotta koskevan päätöksen mukaisesti komissio laatii yhteiset ohjeet strategisessa puiteasiakirjassa, jossa asetetaan tärkeimmät tavoitteet, jotka liittyvät Euroopan teemavuoden toimintojen soveltamiseen, mukaan lukien kansallisten toimielinten ja toimintojen vähimmäisosallistuminen.

Strateginen puiteasiakirja osoitetaan kansallisille täytäntöönpanoelimille, jotka vastaavat Euroopan teemavuoteen liittyvien kansallisten toimintaohjelmien määrittelemisestä ja jotka valitsevat yksittäiset toimet ja muut asiaan liittyvät tekijät, joille haetaan yhteisön rahoitusta.

Komissio painottaa tältä osin, että on tärkeää helpottaa kaikkien kansalaisjärjestöjen myös pienten ja keskikokoisten järjestöjen osallistumista. Mahdollisimman laajan saatavuuden turvaamiseksi kansalliset täytäntöönpanoelimet voivat halutessaan olla pyytämättä yhteisrahoitusta ja sen sijaan rahoittaa tietyt toimet täysin.

Siinä oli kyseinen teksti. Hyvät naiset ja herrat, haluan viitata Richard Falbrin puheeseen, jossa hän käsitteli työaikadirektiiviä hyvinkin todellisuudesta poikkeavalla tavalla. Mahdollisten epäselvyyksien estämiseksi neuvoston saavuttaman kompromissin sisältö voidaan tiivistää seuraavasti: 48 tunnin työviikko pysyy voimassa ja opt-out-mahdollisuutta on rajoitettu 78 tunnista 60 tai 65 tuntiin viikkoa kohti. Tämä on yksi kompromissin keskeisimmistä ominaispiirteistä. Koska sitä käsiteltiin tässä keskustelussa, ajattelin, että asiaan olisi hyvä vastata.

Hyvät naiset ja herrat, haluan lopuksi vielä kerran kiittää teitä keskustelusta, jossa käsiteltiin monia köyhyyteen liittyviä seikkoja ja joka tarjosi mielestäni erittäin hyvää näkemystä. En valitettavasti usko, että tällä hetkellä olisi mahdollista vastata jokaiseen yksittäiseen puheeseen, vaikkakin suurin osa ilmoittamistanne näkökannoista vastaa esittelijän mietinnössä ilmaistuja kantoja. Haluan kiittää häntä jälleen kerran hänen laatimastaan mietinnöstä.

(FR)

Komission kanta parlamentin tarkistuksiin

Panayotopoulos-Cassiotoun mietintö (A6-0173/2008)

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 6, 7, 12, 13, 16, 17, 19, 20, 21, 22, 23, 27, 28, 29, 31, 33, 34, 35, 36, 38, 39, 41, 42, 46, 47, 48, 49, 53, 54, 55, 56, 57, 58, 59, 60, 61, 62 ja 63.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 1, 2, 3, 4, 5, 8, 9, 10, 11, 14, 15, 18, 24, 25, 26, 30, 32, 37, 43, 44, 45, 50, 51, 52, 64 ja 66 periaatteessa ja osittain ja ne on muotoiltava uudelleen.

Lopuksi komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 40 ja 65. Tarkistuksien 37 ja 52 osalta, jotka koskevat pienten ja keskikokoisten kansalaisjärjestöjen osallistumista ja tiettyjen hankkeiden täyttä rahoitusta yhteisrahoituksen kautta, komissio ehdottaa kompromissiratkaisuna, että tähän asiaan liittyen annetaan tiedonanto, jonka luen teille ja jonka avulla pyritään sisällyttämään kyseisten artiklojen henki ja sisältö komission laatimaan strategiseen puiteasiakirjaan, jossa määritellään Euroopan teemavuoden toimintojen ensisijaiset tavoitteet.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, esittelijä. − (EL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen mielipiteestään. Toivon, että strategisen puiteasiakirjan yleiset ohjeet ohjaavat kansallisia valiokuntia tehokkaan toiminnan suunnittelussa. Kuten komission jäsen painotti, keskeisenä tavoitteena on oltava köyhyydestä tällä hetkellä ja tulevaisuudessa kärsivien auttaminen.

Uskon henkilökohtaisesti, että köyhyyttä ei voida kitkeä kokonaan, koska se voi palata luonnonkatastrofin jälkeen. Olemme keskustelleet Kreikassa tapahtuneista katastrofeista ja muista tulvista ja metsäpaloista kärsivistä maista: köyhyys voi palata uudelleen tai kansainvälinen tilanne tuoda sen takaisin. Meidän on tämän vuoksi oltava aina valmiina. Tästä syystä olemme painottaneet erityisesti ongelman ehkäisyä, mikä selittää Anna Záborskán mainitseman 17. lokakuuta järjestettävän köyhyyden poistamisen kansainvälisen päivän. Olemme sisällyttäneet tämän päivämäärän mietintöömme.

Nämä eivät ole toimenpiteitä, jotka ovat vain vähän velvoittavia tai jotka eivät ole lainkaan velvoittavia. Haluamme nähdä, että niitä muokataan jokaisen jäsenvaltion tarpeiden mukaisiksi ja uskomme, että köyhyyden torjuminen tarkoittaa sitä, että torjumme rauhan ja vaurauden suurta vihollista kaikissa yhteisöissä. Komission jäsen on historioitsija ja hän tietää, että yli 1 000 vuotta Euroopassa kestäneen Bysantin keisarikunnan hallitsija tuki jokaisessa puheessaan köyhyyden torjumista. Hän piti köyhyyttä keisarikunnan suurimpana uhkana hänen taisteltuaan useaan otteeseen sitä vastaan keisarikuntansa rajoilla.

Meidän on myös Euroopan unionissa torjuttava köyhyyttä unionin sisällä ja ulkopuolella. Meidän on saavutettava kuuluisat vuosituhannen kehitystavoitteet, jotta me voimme tarttua ongelmaan, joka liittyy taloudellisista syistä tapahtuvaan maahanmuuttoon ja laittomaan maahanmuuttoon, minkä aiheuttaa se, että kyseiset siirtolaiset vertaavat omaa tilannettaan meidän tilanteeseemme.

Olen varma siitä, että hyvän suunnittelun avulla saavutamme hyviä tuloksia. Kiitän teitä kaikkia teidän hienoista puheenvuoroistanne.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna kello 12.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Marie Panayotopoulos-Cassiotouta hänen loistavasta mietinnöstään ja erityisesti siitä, että hän on kiinnittänyt huomion köyhyyden ehkäisyyn. Tuen vuoden 2010 julistamista Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuodeksi. Kyseisen mietinnön osalta haluaisin kiinnittää huomion siihen, että on tärkeää vapautua köyhyydestä konkreettisten toimenpiteiden kautta eikä vain puhumalla siitä. Euroopassa köyhyydessä elää 78 miljoonaa ihmistä, joista 19 miljoonaa on lapsia. Meidän on muistettava perheen tärkeys ja että perhettä on suojeltava ja että sitä on tuettava sosiaalisin ja taloudellisin keinoin, jotta Euroopassa elävien lasten äärimmäinen köyhyys voidaan kitkeä.

Tässä kohtaa on hyvä mainita köyhyyden aiheuttaja. Elintarvikkeiden ja energian hintojen huomattava nousu, joka kohdistuu pääsääntöisesti monilapsisiin perheisiin ja vanhuksiin, aiheuttaa köyhyyttä. Euroopan komission mukaan noin 14 prosenttia vakituisessa työssäkäyvistä puolalaisista, kreikkalaisista ja portugalilaisista elää köyhyydessä.

  Corina Creţu (PSE), kirjallinen. – (RO) Haluan kiittää esittelijää tämän mietinnön laatimiseen liittyvästä yhteistyön hengestä. Euroopassa joka kuudes ihminen elää köyhyysrajan alapuolella, mutta tässä tilastossa ei oteta huomioon Romanian ja Bulgarian lukuja.

Vaikka monissa jäsenvaltioissa naisten ja miesten välinen ero on pienentymässä köyhyyden suhteen, keskimääräinen ero on kaksi prosenttia, kun mitataan köyhyyttä ja pitkäaikaista köyhyyttä. Haluankin tästä syystä kiinnittää huomionne uusiin jäsenvaltioihin. Romaniassa ja Bulgariassa naisilla on kymmenen prosenttia suurempi riski kärsiä köyhyydestä kuin miehillä. Naiset ovat huomattavasti alttiimpia sosiaaliselle syrjäytymiselle.

Meidän ei pitäisi jättää huomioimatta sitä seikkaa, että solidaarisuuden, sosiaalisen oikeuden ja köyhyyden kitkeminen ovat haasteita, jotka eivät koske ainoastaan Euroopan unionin jäsenvaltioita vaan ne liittyvät myös Euroopan unionin osallistumiseen maailmantaloudessa ja maailmanpolitiikassa.

Tämän vuoksi haluankin ehdottaa, että lopulliseen tekstiin sisällytetään naisten ja miesten väliset erot yleisempänä aiheena. Pidän tärkeänä myös Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuoden ja vuosituhannen kehitystavoitteiden välistä riippuvuussuhdetta ja etenkin köyhyyden poistamisen kansainvälistä päivää.

  Zita Gurmai (PSE), kirjallinen. – (HU) Köyhyys on monimutkainen, suhteellinen ja monitahoinen ongelma: se herättää taloudellisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia kysymyksiä. Kaikesta huolimatta meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin köyhyyden torjumiseksi, sillä vuonna 2006 jopa 16 prosenttia Euroopan unionin kahdenkymmenenviiden jäsenvaltion väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella. Kun Lissabonin strategia pantiin täytäntöön marraskuussa 2000, Euroopan unionin neuvosto pyysi jäsenvaltioita ja komissiota edistämään merkittävästi syrjäytymisen ja köyhyyden torjuntaa vuoteen 2010 mennessä. On erittäin tärkeä edistysaskel, että meillä on nyt käytettävissä keino, jolla voimme mitata köyhyyttä, koska meidän on ensin tunnistettava tarkasti köyhyyden ominaisuudet ongelman ratkaisemiseksi. Suhtaudun myönteisesti siihen, että olemme julistaneet vuoden 2010 Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen teemavuodeksi. Olen varma siitä, että voimme teemavuoden avulla edistää parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja että voimme panna täytäntöön uusia aloitteita kaikilla osa-alueilla ja erityisesti osa-alueilla, jotka liittyvät köyhyyden torjumiseen, sen seuraamiseen ja rahoitusjärjestelmiin sekä lasten köyhyyden torjumiseen.

On kuitenkin otettava huomioon, että empiiristen todisteiden mukaan köyhyys uhkaa naisia miehiä enemmän, mikä pitää paikkansa erityisesti monista ongelmista kärsivien naisten tapauksessa. On äärimmäisen tärkeää, että yhtenäistä kohtelua sovelletaan myös köyhyyden torjumisessa, ja tämän vuoksi sitä on noudatettava myös Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden aikana. Miesten ja naisten välisen todellisen tasa-arvo on olennainen edellytys köyhyyden riskin vähentämiselle, koska tarkoituksenmukainen ja asianmukaisesti palkattu työ, jonka naiset voivat yhdistää perhe-elämän sitoumuksiensa kanssa, vähentää huomattavasti naisten riskiä kärsiä köyhyydestä.

  Rovana Plumb (PSE), kirjallinen. – (RO) Kansainvälisen työjärjestön säännöissä todetaan, että: ”Köyhyys missä tahansa on uhka vauraudelle kaikkialla.” Tästä syystä haluankin painottaa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla suoritettavia moniulotteisia köyhyyden torjumista ja ehkäisyä edistäviä toimenpiteitä koskevan tarkistuksen tärkeyttä, sillä niiden avulla voidaan turvata kansalaisten aktiivinen osallistuminen yhteiskunnan ja työmarkkinoiden toimintaan.

Sosiaalista suojelua ja aktiivisen osallisuuden toimenpiteitä koskevien uudistusten avulla on pystytty kiihdyttämään ratkaisevasti Euroopan taloudellista kasvua ja luomaan työpaikkoja Euroopassa. Vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen aikana Romanian talouskasvu oli Euroopan nopeinta. Romanian talouden kasvuvauhti oli tuolloin 8,2 prosenttia (Euroopan keskiarvo oli tuolloin 2,5 prosenttia Eurostatin mukaan), mutta tästä huolimatta alhaisen koulutuksen saaneet ihmiset; ihmiset, joilla ei ole ammatillisia pätevyyksiä; maaseudulla asuvat ihmiset lapset, nuoret, liikuntarajoitteiset ihmiset ja romanit kärsivät huomattavasta köyhyyden riskistä.

Onnittelen esittelijää hänen toiminnastaan ja pidän välttämättömänä, että jäsenvaltioiden laatimilla eurooppalaisia suosituksia noudattavilla toimenpiteillä pyritään saavuttamaan suotuisa suhde kansalaisten taloudellisen kilpailukyvyn ja sosiaalihuollon välillä.