27. Kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuus ja vaikutukset, joita tiettyjen biologisten luonnonvarojen hyödyntämisellä EU:n taholta on kehitykselle Länsi-Afrikassa (keskustelu)
Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana ja viimeisenä aiheena keskustelu Frithjof Schmidtin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta ja vaikutuksista, joita tiettyjen biologisten luonnonvarojen hyödyntämisellä EU:n taholta on kehitykselle Länsi-Afrikassa (INI/2007/2183) (A6–0137/2008)).
Frithjof Schmidt, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat. Sallikaa minun aloittaa kääntämällä mietintöni otsikko. Kun puhumme biologisista luonnonvaroista, tarkoitamme niillä puutavaraa ja kaloja. Puutavara ja kalat ovat Länsi-Afrikan alueen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta tärkeitä luonnonvaroja. Tästä seuraa se, että me käsittelemme myös metsän häviämistä.
Tiedämme kaikki, kuinka hälyttävää metsän häviäminen on. Länsi-Afrikassa viisikymmentä vuotta sitten olleesta metsäalasta on nykyään jäljellä vain noin 13 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että 87 prosenttia aiemmin metsitetystä alueesta on sittemmin raivattu. Tiedämme kaikki, miten tämä on vaikuttanut ilmastoon ja aavikoitumiseen.
Olemme myös kuulleet Atlantin alueen ylikalastusta koskevista hälyttävistä tilastoista ja sen aiheuttamista vakavista ongelmista. Olemme tietenkin kaikki nähneet kuvia ylikuormitetuista kanooteista, jotka ovat täynnä pakolaisia Länsi-Afrikasta, niiden rantautuessa Kanariansaarille. Ilmoittamieni ilmiöiden ja Länsi-Afrikasta Eurooppaan tulevan lisääntyneen siirtolaisten lukumäärän välinen yhteys on ilmeinen ja kiistaton, ja se on tietenkin poliittisen keskustelun aihe yhteiskunnissamme.
Euroopan unioni on puutavaran ja kalojen keskeinen markkina. Myönnämme itse, että me ostamme noin 80 prosenttia kyseisistä tuotteista. Tästä syystä on viisasta ja välttämätöntä tarkistaa kehitysyhteistyöpolitiikkamme, kalastuspolitiikkamme ja puutavaran ostopolitiikkamme johdonmukaisuus, jotta me voimme selvittää missä määrin niiden yhteisvaikutus on myönteistä ja missä määrin ne voivat vastavuoroisesti muodostaa tietyiltä osin esteitä.
Meidän on estettävä puutavaran osalta laittomat hakkuut ja kalojen osalta laiton pyynti ja meidän on luotava molempien tuotteiden osalta luonnonvarojen kestävä hallinta. Molempien tuotteiden osalta on taattava, että paikallisen talouden ja paikallisten kuluttajien tarpeet asetetaan ensisijaiseen asemaan kansainväliseen kauppaan nähden. Jos me emme saavuta näitä tavoitteita, kaikenlainen omavarainen kehitys heikentyy ja samalla vaarannamme kehitysyhteistyömme myönteiset saavutukset. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää toimiemme johdonmukaisuus, jotta voimme olla varmoja siitä, että muut politiikkamme eivät haittaa tai heikennä kehitysyhteistyöpolitiikkaamme.
Meillä on tiedossa ne välineet, joiden avulla me voimme parantaa tilannetta. Meidän on seurattava paremmin kalakantoja ja metsävaroja sekä valvottava entistä tiiviimmin ja tarkemmin puutavara- ja kalastusteollisuutta. Meidän on myös kehitettävä asianmukainen infrastruktuuri kalakantojen ja metsävarojen tutkimiseksi ja taloudellisten toimien hallitsemiseksi ja valvomiseksi. Olemme tienneet tämän jo pitkän aikaa ja olemmekin pyrkineet seuraamaan tätä poliittista suuntausta jo jonkin aikaa.
Tämän asian osalta meidän on toimemme suunnattava pääsääntöisesti laittomien hakkuiden, laittoman kalastuksen ja laittomien tuotteiden kaupankäynnin torjumiseen. Meidän on tehtävä tämä paikallisesti Länsi-Afrikassa. Tämän saavuttamiseksi meidän on tuettava Länsi-Afrikassa sijaitsevia kumppanuusmaitamme, ja tämä tarkoittaa sitä, että me autamme niitä pääsemään Euroopan unionin markkinoille. Meidän on kehitettävä valvontajärjestelmiämme. Yksi kehitysyhteistyöpolitiikkaan liittyvistä tärkeistä tehtävistä on suunnata toimenpiteemme uudelleen kohti hakkuita, metsähoitoa ja kalastusta koskevia kestävää suojelua edistäviä lähestymistapoja.
Sallikaa minun käsitellä vielä yhtä aihetta ja viitata mietintöä koskevaan ristiriitaan. Totesimme mietinnössä, että meidän on kehitettävä Euroopan unionissa toimivien yhtiöiden ja afrikkalaisten kumppaneiden välisten yhteisyritysten ehtoja ja että meidän on tarjottava investoinneille suoja. Pidän kyseisiä toimenpiteitä välttämättöminä, mutta meidän on kuitenkin taattava, että niillä ei luoda ylikapasiteettia, joka heikentäisi muita toimenpiteitämme, joilla pyritään torjumaan muun muassa ylikalastusta.
On äärimmäisen tärkeää, että ratkaisemme tämän päämäärien ristiriidan. Tästä syystä me lisäsimme kalatalousvaliokunnan lausunnossa esitetyn kyseisen toteamuksen lisäkohtana mietintöön. Kehotan painokkaasti, että menettelyä koskeva ristiriita siitä, kenellä on toimivalta päättää siitä, kuka voi tehdä lisäyksiä mihin asiakirjaan ja milloin, ei saisi hämärtää tehdyn lisäyksen sisältöä. Sen tärkeimpänä tehtävänä on mielestäni ylläpitää periaatetta, jonka mukaan uusia lisäkapasiteetteja ei luotaisi. Kuten tiedätte, tämä kohta halutaan poistaa mietinnöstä, mutta meidän on estettävä sen tapahtuminen.
Danuta Hübner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla esittelijää Frithjof Schmidtia hänen laatimastaan mietinnöstä. Kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuus on tärkeä aihe. Haluankin vakuuttaa teille, että Euroopan unionin politiikanalojen ja kehitysyhteistyön välisten haittavaikutusten torjuminen ja synergioiden paras mahdollinen hyödyntäminen kuuluvat kiinteänä osana toimintaamme, jonka avulla pyrimme saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteemme.
Kehitysyhteistyöpolitiikan lisäksi muulla politiikalla voidaan edistää huomattavasti kehitysyhteistyötä, ja ne vaikuttavatkin välittömästi myöntämämme kehitysavun tehokkuuteen.
Trooppisten metsien häviäminen koskettaa meitä kaikkia, kuten totesitte mietinnössänne. Mielestäni tältä osin on tehtävä ero kahden seikan osalta: toisaalta metsänhävityksen ja ilmastonmuutoksen osalta ja toisaalta metsävarojen laittoman käytön torjumisen osalta.
Kansainvälinen yhteisö määritti Balissa metsien hävittämisen yhdeksi keskeiseksi ilmastomuutokseen vaikuttavaksi tekijäksi. YK:n ilmastonmuutoskokouksen hengen mukaisesti komissio aikaa ohjata viisi miljoonaa euroa vuonna 2008 Maailmanpankin hallinnoimaan Forest Carbon Partnership Facility -hankkeeseen. Tämän lisäksi varaan 60 miljoonaa euroa vuoteen 2010 mennessä maailmanlaajuiselle ilmastonmuutosliittoumalle, joka perustettiin viime vuonna ja jonka avulla on tarkoitus tukea köyhimpiä maita sopeutumaan ilmastonmuutokseen.
Lisäksi monet maat, muun muassa Ghana, Kamerun, Mali, Sierra Leone ja Norsunluurannikko, ovat myös sisällyttäneet luonnonvarojen ja kyseisten toimialojen hallintatoimenpiteitä niiden kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon liittyviin kansallisiin ohjelmiin.
Länsi-Afrikka on myös Euroopan unionin tärkeä kumppani metsien laittoman käytön torjumisessa. Kuten ovat myös Kamerun, Ghana, Liberia ja Norsunluurannikko, jotka vievät huomattavia määriä puutavaraa Eurooppaan.
Kaksi kyseisistä maista, Kamerun ja Ghana, viimeistelevät parhaillaan vapaaehtoisia FLEGT-kumppanuussopimuksia Euroopan unionin kanssa ja Liberian odotetaan aloittavan hyvin pian samankaltaiset neuvottelut.
Kalastuspolitiikan osalta painotitte oikeutetusti, että uusien kalastuskumppanuussopimusten avulla on voitu lisätä ja parantaa yhteisen kalastuspolitiikan ja kehityspolitiikan välistä johdonmukaisuutta. Kyseisissä uusissa sopimuksissa ei enää rajoituta tarjoamaan yhteisön aluksille kalastusmahdollisuuksia, vaan niiden avulla on mahdollista aloittaa vuoropuhelu muiden sopimuskumppanien kanssa ja tukea niitä luomaan aluevesillään aidosti kestävän kehityksen mukaista ja vastuullista kalastuspolitiikkaa.
Sen lisäksi, että kalastussopimuksissa on turvattu rahalliset korvaukset, jotka edistävät usein kumppanimaiden tuloja ja niiden makrotaloudellista vakautta, näiden sopimusten avulla muodostetaan myös erittäin tärkeä poliittinen ja oikeudellinen perusta. Tämän avulla yhteisö voi edistää kyseisten maiden kalastuspolitiikan kehittämistä vuoropuhelun kautta ja kyseisten maiden määrittelemien kalastuspolitiikkaa koskevien ensisijaisten tavoitteiden osalta.
En voi kuitenkaan yhtyä mietinnössä tekemäänne lausuntoon, jossa yhdistätte siirtolaisuuden ja kalastussopimukset. Jopa asianomaisissa maissa on julkisesti hylätty syytökset siitä, että yhteisön kalastusaluksilla olisi merkittävä vaikutus luonnonvaroihin ja haitallinen vaikutus pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien elinkeinon tuottavuuteen, minkä vuoksi laiton siirtolaisuus koskisi etenkin juuri kyseistä väestöryhmää. Esimerkiksi Senegalissa ministeri Djibo Ka on julkisesti kiistänyt kyseiset väitteet.
Toimimme yhteistyössä kalastajien, kansalaisjärjestöjen ja yksityisten kumppaneiden kanssa Euroopassa ja kyseisissä maissa, jotta me voisimme torjua mahdollisimman hyvin kaikkia haitallisia vaikutuksia ja yhteisön kalastajien ja kyseisten maiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kalastajien välistä epäoikeudenmukaista kilpailutilannetta ja sen seurauksia.
Samaan aikaan Euroopan kalastuslaivasto ei kilpaile kyseisten länsiafrikkalaisten valtioiden pienimuotoista kalastusta harjoittavan kalastuslaivaston kanssa, vaikkakaan samaa ei voida sanoa muista ulkomaisista kalastuslaivastoista.
Carmen Fraga Estévez, kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Suhtaudun kielteisesti kehitysyhteistyövaliokunnan toimintaan, johon se ryhtynyt luullessaan, että sen ei pidä noudattaa Euroopan parlamentin työjärjestystä ja jota on mahdotonta hyväksyä. Se on kiertänyt 47 artiklassa säädettyä tehostettua yhteistyötä koskevaa menettelyä ja korjannut kalatalousvaliokunnan lausuntoja sellaisten aiheiden osalta, jotka kuuluvat selvästi kalatalousvaliokunnan toimivallan piiriin. Kehitysyhteistyövaliokunta on myös käyttäytynyt täysin epäluotettavalla tavalla tämän mietinnön alusta alkaen, sillä se on jääräpäisesti pyrkinyt ottamaan haltuunsa kalatalousvaliokunnan toimivaltaa kalastuskumppanuussopimusten osalta. Vaikka kalatalousvaliokunta on laatinut lausunnon, jossa pyrittiin ottamaan harkitusti huomioon ne arkaluonteiset aiheet, joita tämä ongelma herättää kehitysyhteistyövaliokunnassa, kehitysyhteistyövaliokunta on heti alusta alkaen sekaantunut tarkoituksenmukaisesti yksinomaan kalastuspolitiikkaan liittyviin asioihin.
Arvoisa puhemies, joillakin valiokuntien puheenjohtajilla on tapana luulla, että he eivät voi tehdä mitään väärää ja että työjärjestystä ei pidä soveltaa heihin, vaikka heidän pitäisi olla sen suurimpia tukijoita. Tämä johtaa kahden valiokunnan väliseen tuloksettomaan yhteenottoon, joka vahingoittaa koko toimielimen uskottavuutta.
Toivon, että tämän tapauksen avulla voimme tukahduttaa kaikki pyrkimykset väärinkäyttää valtaa ja että kaikki, jotka ovat kiinnostuneita tietämään minkälainen rooli kalastuskumppanussopimuksilla on Länsi-Afrikan kylien ja kansallisten kalatalousalojen kehittämisessä, voivat hyödyntää analyysissään kokonaisvaltaista ja sensuroimatonta mietintöä.
Esittämällä tämän tarkistuksen PPE–DE-ryhmän puolesta, tämä esittelijä haluaa osoittaa halumme palata takaisin pyrkimään yhteiseen tavoitteeseen. Olemme kuitenkin ilmoittaneet, että jos yksikään muu poliittinen ryhmä ei tue kyseistä tarkistusta, me pyydämme, että kyseinen mietintö palautetaan asianomaiselle valiokunnalle.
Filip Kaczmarek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää FrithjofSchmidtiä erittäin kattavasta ja yksityiskohtaisesta mietinnöstä. Jos haluamme kehitysyhteistyöpolitiikkamme olevan todellakin johdonmukaista, meidän on laadittava yksityiskohtaisia mietintöjä, joissa otetaan huomioon kehitysyhteistyön erilaisia näkökulmia. Muiden valiokuntien kanssa käytävää yhteistyötä on luonnollisesti myös säädeltävä. Jos kuitenkin keskustelemme politiikan johdonmukaisuudesta, meidän on selvitettävä, miltä osin yksittäisten valiokuntien on toimittava yhteistyössä.
Analyysi, joka koskee Länsi-Afrikan luonnonvarojen hyödyntämistä Euroopan unionin toimesta, tarjoaa todellisen pikemminkin kuin välinpitämättömän arvion Euroopan unionin läsnäolosta ja sen vaikutuksista kyseisellä Afrikan alueella. Meidän on tiedostettava, että luonnonvarojen käyttämisellä on hyvin konkreettisia ja usein myös hyvin kivuliaita ja monitahoisia sosiaalisia seuraamuksia. Tältä osin on hyvin huolestuttavaa, että Länsi-Afrikan kalavaroja ylikalastetaan, koska tämä toiminta voi uhata paikallista kehitystä, sillä kyseiset kalavarat mahdollistavat kyseisen alueen elintarviketurvan.
On totta, että Afrikan valtiot eivät usein piittaa luonnonvarojen kestävän kehityksen mukaisesta käytöstä, ja jos ne pyrkivät edistämään kestävää kehitystä, niiden toimenpiteet eivät ole riittäviä. Tästä syystä meidän pitäisi arvioida toimiamme tällä alueella sekä taloudellisista että eettisistä näkökannoista. Ymmärrän, miksi monet poliitikot näkevät eurooppalaisia kalastajia mieluummin Afrikan länsirannikolla kuin Brysselin kaduilla. Meidän on kuitenkin varottava, että toimemme eivät osoittaudu tekopyhiksi, koska me emme voi puhua johdonmukaisesta kehitysyhteistyöpolitiikasta ilman kestävän kehityksen mukaista kalateollisuutta Länsi-Afrikassa.
Meidän on myös samoin vältettävä omien sosiaalisten ongelmiemme maastavientiä, sillä nykyiset ongelmamme voisivat palata takasin vaivaamaan meitä siirtolaisuuteen liittyvinä ongelmina, jos me onnistuisimme viemään niitä ulkomaille. Olen saanut vaikutelman, että me kiristämme itseämme tietyllä tavalla sanomalla, että jos me siirrämme kalastuslaivastomme Länsi-Afrikasta, niin muut laivastot vievät paikkamme huonontaen täten tähän asti sovellettuja normeja ja standardeja. Tämä on vaarallinen tapa ajatella. Mielestäni meidän ei pitäisi käyttää tällaisia väitteitä.
Thijs Berman, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, jos me kalastamme Mauritanian rannikkovesillä, se saa kaikkein köyhimmät ihmiset tulemaan Eurooppaan siirtolaisina, koska heillä ei ole enää tulevaisuudennäkymiä kotonaan. Vauraiden alueidemme sijaan meidän kaikkein köyhimmät alueemme joutuvat torjumaan kyseistä ongelmaa. Tästä syystä Euroopan unioni menettää äänestäjiensä ja etenkin erittäin alhaisia palkkatuloja saavien äänestäjiensä tuen. Tästä syystä koheesiopolitiikalla on äärimmäisen tärkeä rooli. On hyvin valitettavaa monista eri syistä, mutta toisaalta ymmärrettävää, että Irlanti hylkäsi Lissabonin sopimuksen.
Lissabonin sopimus on todellinen edistysaskel kehitysyhteistyöpolitiikan osalta. Se on ensimmäinen teksti, jossa määritellään johdonmukaisuus asianmukaisesti. Euroopan unionin ei pidä riistää köyhiltä mailta sitä, mitä se on jo niille myöntänyt toisten toimien kautta. Euroopan unionin maatalouspolitiikan, kalastuspolitiikan ja kauppapolitiikan ei pidä olla ristiriidassa kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa. Kehitysyhteistyö koskettaa epäilemättä lukuisia politiikan aloja, mutta se ei pidä sisällään Euroopan parlamentin valiokuntien välistä kilpailua. Se on merkityksetön yksityiskohta.
Nizzan sopimuksessa vaadittiin vain, että Euroopan unioni toimii maailmalla yhdenmukaisesti ja johdonmukaisesti. Se ei kuitenkaan riittänyt. Maatalouspolitiikassa sallittiin häpeilemättä, että elintarvikeylijäämämme, muun muassa sokerin ja viljan ylijäämämme, myytiin alihintaan maailmanmarkkinoille vientitukien avulla. Onneksi tällaiset tapaukset ovat kuitenkin historiaa.
Kuitenkin vasta Lissabonin sopimuksessa tarjotaan köyhien maiden tukijoille tarvittava oikeusperusta, jonka avulla he voivat turvata solidaarisuuden maailman kaikkein köyhimmille ihmisille. Irlanti ei kuitenkaan äänestänyt tätä vastaan. Pääsääntöisesti kaikkien alhaisimpia tuloja saavat kansalaiset äänestivät Lissabonin sopimusta vastaan, koska Euroopan kaikkein köyhimmät kansalaiset eivät samastu tarpeeksi Euroopan unioniin. He kokevat liian paljon epävarmuutta ja liian monia riskejä ja heidän on kärsittävä tämän epäjohdonmukaisen ja yhteiskunnanvastaisten politiikan seuraamuksista.
Kuten esittelijä FrithjofSchmidt on tehnyt päivänselväksi, meidän on osoitettava solidaarisuutta Euroopan kaikille kansalaisille ja kehitysmaiden kansalaisille ja meidän on samalla kunnioitettava ympäristöä. Tämä ei ole kuitenkaan mikään vaatimaton tehtävä. On hyvin houkuttelevaa asettaa yksi kyseisistä solidaarisuuksista etusijalle ja ristiriitaan muiden kanssa. Kaikesta huolimatta ne eivät ole vastakkaisia toisiinsa nähden. Solidaarisuus kehitysmaiden kanssa on välttämätöntä, jos halutaan saavuttaa aito solidaarisuus alhaisia tuloja saavien ihmisten kanssa Euroopassa ja muualla maailmalla.
Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Kun Euroopan unionin jäsenvaltiot hyödyntävät köyhempien maiden luonnonvaroja, ne jättävät jälkeensä isot jalanjäljet. Länsi-Afrikan vesien kalavarat on melkein pyydetty loppuun, puuvarojen laiton kaupankäynti tuhoaa ympäristöä ja muiden luonnonvarojen hyödyntämisellä on merkittäviä jälkiseurauksia köyhällä ja poliittisesti epävakaalla alueella. Toimintamme vaikuttaa paikalliseen väestöön.
Mietinnössä pyritään luomaan läheisempää koheesiota Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille, ja siinä toivotaan, että Euroopan parlamentti voi vaikuttaa asiaan entistä paremmin. Euroopan parlamentissa edustetaan lukuisia aihekohtaisia etuja, minkä vuoksi Euroopan tukipolitiikka on tuomittu epäonnistumaan. Yhdistyneiden Kansakuntien tai muiden vastaavien järjestöjen pitäisi vastata kansainvälisestä toiminnasta. Jos me todella haluamme muuttaa maailmaa niin kuin me sanomme, meidän on turvauduttava muihin toimenpiteisiin. Euroopan unionin pitäisi tarkistaa ja uudistaa omaa politiikkaansa.
Euroopan unionin on lopetettava epäonnistuneen eurooppalaisen maatalouden tukeminen, lopetettava piilotettu protektionismi, joka leimaa sen kauppapolitiikkaa, ja lakkautettava sen moraalittomat kalastussopimukset.
Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin hyväksymien päätöslauselmien mukaisesti useimmat jäsenvaltiot keskittävät tukitoimensa Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, johon kuuluvat myös Länsi-Afrikan valtiot. Tällä alueella on suurimmat kehitykseen liittyvät tarpeet. Puola tukee Euroopan unionin kehitysyhteistyöhön liittyvää näkökantaa ja se tukee myös kyseistä aluetta koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Puolalaiset kannattavat yhä kasvavassa määrin kehitysmaiden tukemista. Viime vuonna sitä kannatti 77 prosenttia väestöstä. Samanaikaisesti me tiedostamme tarpeen lisätä yksittäisten jäsenvaltioiden pyrkimyksiä velvollisuuksien täyttämiseksi ja Euroopan kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi. Tällä hetkellä erittäin tärkeä aihe koskee Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin Accran ja Dohan kokouksiin liittyvän yhteisen kannan valmistelua, kun otetaan huomioon asiaan liittyvät nykyiset jakautuneet näkökannat.
Afrikassa on eniten kehitysmaita, ja sillä on vain vähän kokemusta omien biologisten voimavarojensa suojelusta. Euroopalle on toisaalta hyvin tärkeää päästä hyödyntämään Afrikan mineraalivaroja, mutta samoin pyrkivät tekemään myös Kiina ja Venäjän federaatio. Euroopan kumppaneille on äärimmäisen tärkeää, että ne pystyvät kehittämään kaupallista vetovoimaansa ja että ne pystyvät vähentämään kehitysavun riippuvuutta Afrikan demokraattisista uudistuksista. Pääsy Euroopan unionin elintarvikemarkkinoille on erityisen tärkeää afrikkalaisille valtiolle. Meidän on sallittava niiden pääsy kyseisille markkinoille ja annettava niille ensisijainen asema ennen Brasiliaa, Yhdysvaltoja tai Australiaa. Tarvitsemme Euroopan unionin ja yksittäisten jäsenvaltioiden avustusohjelmien entistä parempaa täydentävyyttä, koheesiota ja koordinointia. Länsi-Afrikan luonnonvarojen käytön osalta on oleellisen tärkeää, että meillä on käytössämme tehokas järjestelmä, jonka avulla voimme hallita luonnonvarojen käyttöä entistä paremmin ja arvioida käytön laajuutta.
Haluan kiittää FrithjofSchmidtiäsiitä, että hän on kiinnittänyt huomiomme näihin ongelmiin
Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän mietinnön mukaan puutavarat ja kalavarat ovat Länsi-Afrikan tärkeimmät luonnonvarat. Meillä on tärkeä rooli näiden luonnonvarojen kestävän kehityksen mukaisessa kehittämisessä, sillä Euroopan unioni on kyseisten tuotteiden määränpää. Euroopan unioni harkitsee syvempien suhteiden luomista Marokon kanssa, mikä mahdollistaisi entistä laajemmat kauppamahdollisuudet, syvemmän poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön ulkopolitiikassa ja turvallisuusasioissa kyseisen maan ja Euroopan unionin väillä.
Emme vastusta periaatteessa Marokon ja Euroopan unionin syvemmän yhteistyön sallivaa sopimusta, jos Marokko suostuu lopettamaan kaikki ihmisoikeusloukkaukset laittomasti miehittämällään Länsi-Saharan alueella, jos Marokko suostuu Länsi-Saharan vapaaseen ja puolueettomaan kansanäänestykseen, jos sen kalastuskumppanuussopimus tarkistetaan ja jos se antaa Länsi-Saharan Saharawi-kansaan kuuluvien ihmisten elää tasavertaisina marokkolaisina.
On olemassa monia syitä, miksi Marokolle ei pitäisi myöntää entistä syvempiä suhteita Euroopan unionin kanssa. Myöntämällä Marokolle entistä syvemmät suhteet Euroopan unionin kanssa Euroopan unioni vahvistaa Marokon laitonta miehitystä ja vaikeuttaa täten poliittisia pyrkimyksiä, joilla pyritään järjestämään vapaa ja puolueeton kansanäänestys. Tämän lisäksi syvempien suhteiden luominen Marokon kanssa rikkoo Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa, jonka tarkoituksena on järjestää kansanäänestys Länsi-Saharan itsemääräämisoikeudesta.
Danuta Hübner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, keskustelu näinkin myöhäisessä vaiheessa osoittaa selvästi sen, kuinka tärkeänä me pidämme tätä aihetta. Tämän vuoksi kiitän jälleen Euroopan parlamenttia tästä mietinnöstä.
Kuten jo todettiin, puutavara ja kalavarat ovat kaksi tuotetta, jotka ovat erittäin tärkeitä Länsi-Afrikan taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Sallikaa minun painottaa taas kertaalleen, että Euroopan unionin ja Länsi-Afrikan valtioiden ensisijaisena tavoitteena on taata, että kyseisiä luonnonvaroja hyödynnetään jatkossakin kehitysyhteistyötavoitteiden mukaisesti.
Komissio on sitoutunut tämän tavoitteen saavuttamiseen, kuten totesin alustavassa puheenvuorossani ja minkä halusin toistaa jälleen. Euroopan parlamentin huomenna hyväksymällä päätöslauselmalla voidaan edistää ja tukea huomattavasti komission tekemää työtä.
Frithjof Schmidt, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi kiittää Carmen Fraga Estéveziä, sillä me työskentelimme henkilökohtaisesti erittäin rakentavasti mietinnön laatimisen aikana ja pystyimmekin ratkaisemaan lukuisia ongelmia. Hänen kiittämisensä voi ehkä tulla monille yllätyksenä hänen puheenvuoronsa vuoksi. Meidän on pidettävä mietintö erillään kalatalousvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan välisestä kiistasta, joka koskee työjärjestystä. Kiista johtuu siitä, että ICEI-tutkimuksen tuloksen mukaan meille myönnettiin uusi toimenkuva, joka koostuu toimenpiteiden johdonmukaisuuden tarkistamisesta. Neuvosto päätti, että 12 politiikan johdonmukaisuus on tarkistettava kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa. Kyseisten politiikanalojen alueet kuuluvat aina muiden valiokuntien toimivallan piiriin. Tämä aiheuttaa jatkuvasti toimielinten välisiä kiistoja. Se on ongelma. Mutta haluan kaikesta huolimatta kiittää teitä hyvästä henkilökohtaisesta yhteistyöstä tämän mietinnön sisällön osalta.
Arvoisa komission jäsen, uskon, että komissio kulkee oikeaan suuntaan FLEGT-prosessissa ja uusien kalastuskumppanisopimuksissa vuodesta 2002 lähtien. Tämä toiminta muodostaa hyvän pohjan lisäkehitykselle, ja haluankin rohkaista teitä jatkamaan määrätietoisesti samaan suuntaan kestävän kehityksen edistämisessä. Meillä on vielä paljon tehtävää. Kyseistä lähestymistapaa on vielä kehitettävä. Tämän osalta voitte luottaa Euroopan parlamentin tukeen.
Haluan vielä sanoa yhden asian siirtolaisuuden ja ylikalastuksen välisestä yhteydestä. Minun on turha sanoa, että se ei ole ainoa syy siirtolaisuuteen, johon vaikuttavat monet erinäiset syyt. On kuitenkin olemassa selviä merkkejä siitä, että ylikalastus vaikuttaa osaltaan siirtolaisuuteen. Muun muassa Euroopan unioni osallistuu kyseiseen ylikalastukseen. Kansainvälinen siirtolaisjärjestö on antanut erittäin todellisia todisteita kyseisen yhteyden esiintymisestä Senegalissa. Tältä osin Senegalin presidentin ei pitäisi sulkea silmiään maansa ja sen rannikoiden todelliselta tilanteelta. Meidän on tutkittava näitä aiheita kriittisemmin, käsiteltävä niitä ja ratkaistava niiden luomat ongelmat yhdessä.