Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 17. kesäkuuta 2008 - Strasbourg

4. Yhteiset vaatimukset ja menettelyt palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Manfred Weberin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta esittelemä mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia (KOM(2005)0391 – C6-0266/2005 – 2005/0167(COD)) (A6-0339/2007).

  Dragutin Mate, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Olen todella iloinen siitä, että olemme täällä tänään puhumassa palautusdirektiivistä, joka on käytännöllisesti katsoen ensimmäinen asiakirja, jonka me – parlamentti ja neuvosto – olemme onnistuneet laatimaan yhdessä maahanmuuton alalla. Emme ole aiemmin kokeneet tällaista, ja on sanottava, että sekä neuvosto että parlamentti ja erityisesti Manfred Weber ponnistelivat poikkeuksellisen paljon päästäkseen pisteeseen, jossa olemme tänään.

Kannat, joita koordinoimme neuvostossa, veivät paljon aikaa. Tarvitsimme yli kaksi vuotta koordinoidaksemme tiettyjä perusperiaatteita, joiden pohjalta pystymme varsinaisesti aloittamaan poliittiset kolmikantaneuvottelut. Aloitimme kolmikantaneuvottelut aivan viime vuoden lopulla ja jatkoimme niitä tänä vuonna. Valitsemamme lähestymistapa, jota myös esittelijä Manfred Weber tuki, mistä kiitän häntä, oli se, että meillä oli ensin jäsenvaltioiden enemmistön mielipide ja pyrimme yhdenmukaistamaan tekstejä ja vasta sitten haimme määräenemmistöä neuvostossa tukemaan yhdenmukaistamaamme tekstiä.

Tietyt seikat olivat äärimmäisen hankalia, tai ennemminkin vaikeita varmistaa, ja yksi erittäin tärkeistä kysymyksistä – sekä parlamentille että tietenkin neuvostolle – on ajanjakso, jona voimme pitää vangittuna Euroopan unionin alueelle laittomasti saapuvia henkilöitä tai rajoittaa heidän liikkumistaan. Tämä on sanottava erittäin selvästi: vain kymmenessä maassa ajanjakso on lyhyempi kuin kuusi kuukautta. Vain kymmenessä 27 jäsenvaltiosta ajanjakso on alle kuusi kuukautta, ja kaikkien muiden maiden on mukautettava lainsäädäntönsä kuuden kuukauden ajanjaksoon, jota ehdotamme tässä direktiivissä. Tämä kertoo huomattavasta edistyksestä käytettävissämme olevissa vaihtoehdoissa ja tietenkin liikkumisen rajoittamisen alalla.

On myös sanottava, että tähän on kuulunut poikkeuksellista edistystä ja standardointiprosessi, jonka pohjalta kaikkien maiden on toimittava. Tähän saakka jokainen maa on toiminut oman lainsäädäntönsä mukaisesti, ja tietenkin toivon vilpittömästi, että pystymme saavuttamaan tänään asianmukaisen yhteisymmärryksen täällä parlamentissa, saamaan ensimmäisen käsittelyn valmiiksi ja äänestämään ensimmäisessä käsittelyssä.

Käytännössä kaikkein hankalin asia neuvotteluissamme oli oikeudellisen avun tarjoaminen. Neuvostossa huomioimme ja otimme vastaan parlamentin argumentit ja näkökannat, vaikka se olikin erittäin vaikeaa, neuvotteluissa, jotka kestivät aivan viimeiseen päivään saakka – lopulliset neuvottelut tästä asiasta päättyivät käytännöllisesti katsoen ministerineuvostoa edeltävänä aamuna. Lisäksi pystyimme ministerineuvostossa taivuttelemaan ministerit hyväksymään parlamentin toivomat säännöt, vaikka tämä tarkoittaakin huomattavaa työmäärän kasvua ja myös yksittäisten jäsenvaltioiden tarjoaman rahoituksen lisäämistä. Keskeistä on, että meidän on oltava tietoisia siitä, että laittoman maahanmuuton tilanne vaihtelee suuresti – Välimereltä, missä on suuria päivittäisiä ongelmia varsinkin kesällä, tiettyihin maihin, jotka ovat kaukana siirtolaisvirroista ja jotka tietenkin voivat reagoida maahanmuuttoon täysin eri tavalla.

Minun on sanottava, että olen tietenkin iloinen siitä, että löysimme kompromisseja, joiden avulla voimme parantaa maahanmuuttajien tilannetta, että keskityimme haavoittuvimpiin maahanmuuttajaryhmiin – perheisiin ja lapsiin – ja että tarjoamme heille huomattavasti suuremmat oikeudet kuin monissa kansallisissa lainsäädännöissä tällä hetkellä. Tämä on mielestäni erittäin merkittävää edistystä ja erittäin merkittävä saavutus parlamentin neuvottelijoille, jotka keskustelivat kanssamme näistä asioista.

Tästä huolimatta minun on tietenkin sanottava muutama muu asia. Minun on sanottava, että kompromissin saavuttaminen neuvostossa oli erittäin vaikeaa. Neuvottelut, joihin henkilökohtaisesti, muiden ministerien rinnalla, osallistuin viimeiseen päivään saakka, olivat äärimmäisen vaikeita ja työläitä, ja neuvostossa on nyt yksiselitteinen, vakaa kanta, että tämä on teksti, jonka neuvosto voi hyväksyä. Mikä tahansa tarkistus tai muutos tähän tekstiin merkitsee ristiriitaa neuvoston kannan kanssa, mikä tietenkin merkitsee, että direktiiviä ei hyväksytä ensimmäisessä käsittelyssä.

Mitä tästä seuraa? Meillä ei ole yhteisiä vaatimuksia, emme paranna tilannetta, jota kaikki haluamme parantaa, ja tämän direktiivin hyväksymisprosessi pitkittyy ja venyy huomattavasti. Erittäin optimistisesti voimme olettaa, että ainakaan tulevien kolmen vuoden aikana emme onnistu koordinoimaan palautusdirektiiviä, ja näin tietenkin vaikeutamme myös huomattavasti kaikkien niiden tilannetta, joiden kohdalla voisimme huomattavasti parantaa asioita.

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa seuraus, jos tätä direktiiviä ei hyväksytä. Toinen seuraus on, että se vaikuttaa muihin direktiiveihin, joita hyväksymme yhteispäätösmenettelyssä, josta tässä menettelyssä täytäntöön pantu neuvottelumenetelmä voisi olla hyvä esimerkki ja voisi huomattavasti parantaa työtä, jota tehdään ennen kaikkea vihreään korttiin ja tiettyihin muihin Euroopan unioniin tulevien työntekijöiden oikeuksiin liittyvien direktiivien parissa. Katson, että suunnittelemamme tie on oikea ja että näin pystymme toimimaan.

Lopuksi haluaisin rakentavan ja hedelmällisen yhteistyön perusteella kiittää esittelijä Manfred Weberin lisäksi kaikkia varjoesittelijöitä, jotka olivat läsnä koko ajan kaikissa poliittisissa neuvotteluissa, ja tietenkin komission varapuheenjohtajaa ja hänen henkilökuntaansa, jotka auttoivat meitä useaan otteeseen löytämään kompromissiratkaisuja.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, minä haluan puolestani kiittää Dragutin Matea, tämänhetkistä neuvoston puheenjohtajaamme. Ensin haluan sanoa, että tämä asiakokonaisuus on aito todiste siitä, että yhteispäätösmenettely toimii, jopa monimutkaisten ja hankalien asioiden kohdalla.

Euroopan komissio suosittelee yhdennettyä lähestymistapaa maahanmuuttoon, ja tämä johdonmukainen lähestymistapa edellyttää laillisen maahanmuuton kanavien vahvistamista, maahanmuuttajien paikallista kotouttamista ja tehokasta ja avokätistä turvapaikkajärjestelmää. On selvää, että jos hyväksymme tämän kolmansien maiden kansalaisten saapumista Euroopan unioniin koskevien ehtojen sääntelyn, meidän on myös laadittava säännöt, joita sovelletaan niihin, jotka eivät (enää) täytä ehtoja.

Jos emme tee niin, maahanmuuttopolitiikkamme menettää oikeutuksensa. Meidän on tunnustettava, että tässä piilee riski joutua pahaan noidankehään. Jos emme tee mitään laittomalle maahanmuutolle, monimutkaistamme niiden elämää, jotka ovat vaarassa tulla häikäilemättömien työnantajien hyväksikäyttämiksi, ja lisäksi monimutkaistamme laillisten maahanmuuttajien kotouttamista. Siksi katson, että meidän on katkaistava tämä noidankehä tasapainolla, josta puheenjohtaja Mate puhui.

Direktiivillä otetaan käyttöön yhteisön lainsäädännössä Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen sovellettavissa olevat määräykset. Sen hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden soveltaa yhteisön kontrollimekanismeja, joiden tarkoituksena on valvoa yhteisön säännöstön noudattamista. Oli kyseessä sitten vapaaehtoiselle paluulle annettava etusija, palauttamisuhan alaisten, laittomasti oleskelevien henkilöiden oikeudet, näiden ehtojen säilyttäminen, lasten edun suojelu, perhe-elämän kunnioittaminen palauttamisen yhteydessä tai palauttamiskiellon periaatteen kunnioittaminen, direktiivi vähentää harmaiden alueiden lukumäärää ja antaa mahdollisuuden torjua tehokkaammin lasten hyväksikäyttöä, joka uhkaa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia.

Direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot joko tekemään palautuspäätös tai tarjoamaan oleskeluoikeus kolmannen maan kansalaiselle. Tämä lähestymistapa merkitsee, että kaikkien asianosaisten oikeusvarmuutta voidaan parantaa. Direktiivissä on siksi myös se etu, että se tarjoaa komissiolle mahdollisuuden valvoa sen täytäntöönpanoa, ja voin vakuuttaa teille, että komissio ja minä itse tästä asiakokonaisuudesta vastaavana henkilönä takaamme perusperiaatteiden noudattamisen siirtolaisten oikeuksien kunnioittamisen kohdalla. Erityisesti arvioimme tiettyjen pidättämistä, maahanpaluukieltoja ja oikeudellista apua koskevien säännösten vaikutusta.

Kuten puheenjohtaja Mate sanoi, direktiivi pakottaa kaikki jäsenvaltiot kiinnittämään erityistä huomiota lasten oikeuksiin. Näiden sääntöjen täytäntöönpanossa on noudatettava Euroopan ihmisoikeusyleissopimusta ja lapsen oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta. Komissio valvoo tätä erityisesti varmistaakseen, että näiden haavoittuvimpien ihmisten erityistilanne otetaan asianmukaisesti huomioon.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluan esittää erityisen kiitoksen Manfred Weberille samoin kuin varjoesittelijöille ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle siitä erittäin tärkeästä työstä, jota on tehty tämän direktiivin laatimiseksi. Uskon sen tarjoavan tehokkaan valvonnan samalla, kun ihmisoikeuksiin kiinnitetään runsaasti huomiota.

Komission päämääränä on ottaa käyttöön tämä johdonmukainen eurooppalainen kehys palautuspolitiikalle, joka on sekä tehokas että oikeuksia kunnioittava ja lisäksi demokraattisen valvonnan alainen.

Jos sallitte, viittaan lopuksi niihin kolmeen lausuntoon, jotka muodostavat lainsäädäntömenettelyn osapuolten sopiman kompromissin, joka on esitetty esittelijänne Manfred Weberin kompromissitarkistuksen liitteessä.

  Manfred Weber, esittelijä. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja Mate ja varapuheenjohtaja Barrot, meillä on nyt takanamme kaksi ja puoli vuotta keskusteluja tästä palautusdirektiivistä. Haluan ennen asiakysymyksiin paneutumista ilmaista kiitokseni. Meillä oli monimutkainen aihe, meillä oli erittäin tunnepitoinen aihe, joka koskettaa voimakkaasti monia ihmisiä Euroopassa, ja meillä oli uusi menettely: yhteispäätösmenettely. Haluan siksi esittää kiitokseni. Me LIBE-valiokunnassa saimme suuren enemmistön ajatuksillemme kelvollisesta ehdotuksesta. Pystymme parlamenttina saamaan aikaan yhteisymmärryksen. Kiitos reilusta kanssakäymisestä ja kiitos myös neuvoston puheenjohtajavaltiolle Slovenialle, sillä se oli näinä kahtena ja puolena vuotena ensimmäinen puheenjohtajavaltio, joka todella toi vauhtia keskusteluun.

Nyt asiaan. Me emme puhu turvapaikoista, vaikka niin yhä uudelleen väitetään. Turvapaikkadirektiivi on toinen lainsäädäntöteema. Me puhumme ihmisistä, jotka oleskelevat nyt laittomasti Euroopassa, miljoonista ihmisistä, jotka oleskelevat laittomasti Euroopassa ja jotka haluamme saada pois laittomuudesta. Orjuus, jota meillä tänä päivänä on Euroopan unionissa, on lopetettava. Se voi tapahtua laillistamisen avulla, laillisen oleskeluluvan avulla, mutta se voi tapahtua myös palauttamisen avulla.

Haluan tässä puheenvuorossani kääntyä niiden puoleen, jotka tässä parlamentissa ovat edelleen epäluuloisia, jotka edelleen esittävät kysymyksiä. Jotkut esittävät syytöksiä maastapoistamispidätysten kestosta: kuusi kuukautta, pidennettävissä vielä kahdellatoista kuukaudella. Sitten sanotaan, että joissain maissa kesto on 30 päivää tai 40 päivää. Sisäministerien Eurooppa-neuvosto on sitoutunut olemaan käyttämättä direktiiviä huonontamisargumenttina, eli korkeat vaatimukset jätetään ennalleen. Miksei kukaan näe, että meillä on Euroopan unionissa yhdeksän jäsenvaltiota, joilla ei ole tällä hetkellä mitään pidätysajan rajoituksia? Me parannamme tilannetta näissä valtioissa.

Miksei kukaan näe, että olemme kirjoittaneet lapsille, perheille, oman luvun, oman artiklan, vähimmäisvaatimusten vahvistamiseksi? Etenkin ilman huoltajaa matkustaville lapsille, jotka tarvitsevat apuamme erityisesti. Olemme määritelleet tätä koskevia vähimmäisvaatimuksia. Miksei kukaan näe velvollisuutta taata pääsy terveydenhuoltoon, taata lasten pääsy koulutukseen? Miksei kukaan näe ydinajatusta maastapoistamispidätysten keston osalta, nimittäin sitä, että haluamme pitää sen niin lyhyenä kuin mahdollista ja että henkilö voidaan pidättää vain, jos palauttaminen on oikeudellisesti mahdollista? Se merkitsee, että tällä hetkellä sovellettava lannistamistaktiikka on tulevaisuudessa kielletty Euroopan unionissa.

Miksei kukaan näe, että meillä on oikeusapua, että kansalaisjärjestöt ovat mukana, että meillä on muutoksenhakuoikeuksia? Tämä direktiivi sisältää suuria edistysaskelia. Olemme rajoittaneet maastapoistovaltioita. Euroopan parlamentti on vienyt läpi vapaaehtoisen paluun periaatteen. Tulevaisuudessa periaatteena on siis jotakin sellaista, mitä ei tällä hetkellä sovelleta kaikissa valtioissa. Euroopan neuvosto on kritisoinut direktiiviä. Olen lukenut siitä lehdistä. Kaikki Euroopan neuvoston palauttamista koskevat ohjeet sisältyvät nyt tähän direktiiviin ja saavat siten tulevaisuudessa lain voiman. Miksi Euroopan neuvosto siis kritisoi omia ohjeitaan? Saavutamme niiden avulla huomattavaa edistystä, myös viisivuotisen maahanpaluukiellon kohdalla. Muistattehan tämän: komissio oli ehdottanut velvoitetta esittää viisivuotinen maahanpaluukielto. Saimme aikaan, että tämä velvoite poistetaan. Me Euroopan parlamenttina saimme aikaan sen, että nyt on olemassa parempi järjestely.

Tänään esitetään taas paljon kritiikkiä. Monet kollegat pyytävät puheenvuoroa ja kuvailevat, miten kauheita maastapoistamiskeskukset ovat, miten kauhea tilanne näissä keskuksissa on, miten epäinhimillistä palauttaminen nykyään on Euroopan unionissa. Siitä olemme nyt keskustelleet intensiivisesti kaksi ja puoli vuotta, ja kiitän tästä mielipiteenvaihdosta. Sanon kuitenkin tänään suoraan: jokainen, joka äänestää direktiiviä vastaan, jokainen, joka äänestää tätä kolmikantaneuvottelujen tulosta vastaan, huolehtii siitä, ettemme saa Euroopan unionissa aikaan parannusta näihin ihmisoikeusvaatimuksiin. Siksi pyytäisin meitä olemaan toimintakykyisiä. Nimenomaan sen tosiasian valossa, että Irlannin kansalaiset hylkäsivät Euroopan kehittymisen edelleen, voimme tämän asiakokonaisuuden osalta, tällä aihealalla ensimmäistä kertaa yhteispäätösmenettelyssä osoittaa, että me olemme toimintakykyisiä ja haluamme vahvan, humanitaarisen Euroopan!

(Suosionosoituksia)

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa esittämällä vilpittömät onnitteluni kollegalleni Manfred Weberille.

Tämä direktiiviehdotus on vahva ja ratkaiseva askel kohti tarvitsemaamme yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Direktiivi on olennainen oikeudellinen väline maahanmuuttajien perusoikeuksien turvaamiseksi ja edellytys laillisen maahanmuuton sääntelyn edistymiselle. Ehdotuksessa vahvistetaan jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien maahanmuuttajien vapaaehtoisen paluun olevan suositeltava ensisijainen tavoite ja annetaan valtioille tarvittavat resurssit sen takaamiseksi, että heidät palautetaan kotimaihinsa asianmukaisesti ja ilman heille aiheutuvia kuluja.

Pakkoon perustuvan paluun vaihtoehtoa pidetään viimeisenä keinona, ja sen yhteydessä noudatetaan aina tiukasti perusoikeuksia. Oikeusapu ja kielellinen apu maahanmuuttajille ja mahdollisuus hakea muutosta palautuspäätökseen tähän tarkoitukseen perustetusta oikeudellisesta tai hallinnollisesta elimestä ovat esimerkkejä siitä, miten ehdotuksessa on pyritty tekemään pakkoon perustuvasta paluusta toissijainen suhteessa vapaaehtoiseen paluuseen.

Säilöönoton enimmäiskeston määrääminen on olennainen osa direktiiviä. On vaikeaa ymmärtää, miten Euroopan unionissa voi tänä päivänä olla paikkoja, joissa maahanmuuttajia voidaan pitää säilössä rajattomasti, mutta mikään jäsenvaltio ei voi käyttää direktiiviä tiukentaakseen maahanmuuttolakejaan, erityisesti säilöönoton keston osalta.

Lisäksi palauttamisen ja turvapaikan välillä on selvä ero. Säilöönottomääräyksestä on annettu selkeitä oikeudellisia takuita. Uudessa 15 a artiklassa vahvistetaan enemmän ja parempia ehtoja alaikäisille ja heidän perheilleen, ja lisäksi direktiivi tarjoaa yhteisöjen tuomioistuimelle mahdollisuuden saada toimivaltaa tällä alueella.

Kaikista näistä syistä, arvoisa puhemies, ja vielä kerran arvostaen esittelijän, neuvoston ja komission ponnisteluja, pyydän kannatusta palautusdirektiiville.

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan käyttöönoton yhdestä näkökohdasta, ja voimme jo tehdä yhden huomion: tässä me olemme, rakentamassa eristäytynyttä Eurooppaa, huolimatta siitä, että pyrkiäksemme torjumaan laitonta maahanmuuttoa meidän pitäisi olla ottamassa käyttöön työkaluja, joiden avulla maahanmuuttajat voivat saapua tänne laillisesti.

Ryhmäni ei hyväksy kompromissia, johon puheenjohtajavaltio ja esittelijä vaivalloisesti pääsivät, ei siksi, että vastustaisimme eurooppalaista palautuspolitiikkaa, vaan siksi, että tulos on täysin riittämätön perusoikeuksien suojelun kannalta. Itse asiassa olemme aina sanoneet kannattavamme palautusdirektiiviä, koska olemme olleet todistamassa liian monia kauheuksia vieraillessamme säilöönottoleireissä. Emme kuitenkaan halua direktiiviä mihin hintaan tahansa. Olen kuullut sanottavan, että tämä direktiivi antaisi ihmisille mahdollisuuden tulla ulos piiloistaan. Tämä on vakava väärinymmärrys, sillä tässä direktiivissä ainoastaan vahvistetaan sääntöjä palautusten järjestämiseksi, eikä sillä missään tapauksessa anneta oikeutta jäädä.

Esittelijän mielestä tämä kompromissi on tasapainoinen, koska siinä myönnetään joukko oikeuksia. Nämä tekstissä myönnettävät oikeudet, kuten alaikäisten pääsy koulutukseen ja pääsy oikeusavun piiriin, eivät kuitenkaan ole todella pakottavia.

Lisäksi direktiivi ei tuo parannuksia Euroopan unionissa tapahtuvan säilöönoton osalta. Esimerkiksi säilöönoton keston määrittäminen 18 kuukaudeksi näyttää olevan parannus yhdeksässä 27 jäsenvaltiosta. Näistä yhdeksästä jäsenvaltiosta kolmeen – Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin ja Tanskaan – muutos ei kuitenkaan vaikuta, koska ne eivät osallistu tähän direktiiviin. Joitakin parannuksia tapahtuu Maltan kaltaisissa maissa, missä suurin osa säilöön otettavista on turvapaikanhakijoita, joihin ei sovelleta tätä direktiiviä. Kreikan pidätetyt ovat lähinnä ihmisiä, jotka on pysäytetty ylittämästä laittomasti ulkorajaa. Nämäkään ihmiset eivät kuulu sen soveltamisalaan.

Siksi Euroopan parlamentin sosialistiryhmä esitti rajallisen määrän tarkistuksia, joiden tarkoituksena on lisätä tähän tekstiin inhimillinen ulottuvuus. Tämä on Euroopan parlamentin ensimmäinen laittoman maahanmuuton torjuntaa koskeva yhteispäätös, ja siksi meillä on velvollisuus, Euroopan parlamentin jäseninä, puolustaa selkeää lainsäädäntöä, jota jäsenvaltiot eivät voi tulkita eri tavoin ja josta yhteisöjen tuomioistuin ei voi antaa tuomioita. Siksi myös pyydän Euroopan parlamenttia hyödyntämään kaikkea käytössään olevaa lainsäädäntövaltaa sellaisen lainsäädännön hyväksymiseksi, joka parantaa pidätettyjen asemaa. Se on velvollisuutemme Euroopan parlamentin jäseninä.

Tämä ei vapauta meitä miettimästä laajempaa, filosofisempaa kysymystä: kuuluuko maapallo kaikille ihmisille? Pitäisikö jotkut näistä ihmisistä todella määrätä elämään köyhyydessä? Ettekö ole sitä mieltä, että tämä on varsinainen kysymys?

  Jeanine Hennis-Plasschaert, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, neuvottelut neuvoston kanssa ovat olleet pitkiä, intensiivisiä, monimutkaisia ja tiukkoja. Useimpien jäsenvaltioiden lähtökohtana oli: ”Miten pääsemme eroon tästä direktiivistä? Emmehän halua eurooppalaisia vaatimuksia laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisesta.” Oli selvää, että neuvostolla ja parlamentilla oli hyvin erilaiset käsitykset siitä, mitä edellytetään kunnolliselta palautusdirektiiviltä, jossa on riittävät vakuudet. Parlamentin oli taisteltava joka ikisestä sanasta ja pilkusta.

Kaikille, ja erityisesti PSE-ryhmälle, pitäisi nyt olla päivänselvää, että kompromissipaketti tuo sääntöjä sinne, missä niitä ei tällä hetkellä ole. Jäsenvaltioiden, joilla on näitä suopeammat edellytykset, pitäisi säilyttää ne tai ottaa ne käyttöön, jos ne haluavat niin tehdä. Kansallisten parlamenttien tehtävänä on taata tämä direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Lisäksi saimme neuvostolta poliittisen vakuutuksen siitä, että tätä direktiiviä ei käytetä eikä voida käyttää tekosyynä alentaa olemassa olevia vaatimuksia. Kokemukset kymmenestä muusta turvapaikka- ja siirtolaisuusdirektiivistä osoittavat, että pelko siitä, että jäsenvaltiot olisivat taipuvaisia käyttämään tällaisten direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä verukkeena kansallisen lainsäädäntönsä muuttamiselle tukahduttavammaksi, ei toteudu.

Tällä hetkellä ei ole olemassa EU:n lainsäädäntöä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisesta. Paketin hyväksymisen myötä yhteisön valvontamekanismit tulevat käyttöön. Rikkomisesta johtuvat menettelyt, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta, komission raportointi, Euroopan parlamentin valvonta: kaikki nämä tulevat käyttöön.

Kolmen vuoden keskustelut ovat osoittaneet, että liikkumavaraa ei enää ole, ja on selvää, että toisessa käsittelyssä ei tehdä enää parannuksia. Aivan, se on valitettavaa, myönnän sen, mutta se on totta. Neuvosto alkaa esittää luetteloa monista mahdottomista ehdotuksista. Pandoran lipas todella avautuu.

Tietenkään poliittinen ilmapiiri useimmissa jäsenvaltioissa ei auta asiaa yhtään. Miten siis ottaa käyttöön yhteiset vähimmäisvaatimukset siellä, missä niitä ei tällä hetkellä ole? Miten varmistaa, että yhteisön valvontamekanismit ovat käytössä? Miten varmistaa, että Euroopan neuvoston ohjeista tehdään oikeudellisesti sitovia kaikille jäsenvaltioille?

Tässä vaiheessa olennainen kysymys on: haluammeko direktiivin vai emmekö? Haluammeko direktiivin, joka ei ole täydellinen mutta epäilemättä ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, vai emmekö halua direktiiviä ollenkaan, koska pidämme tämänhetkistä tilannetta tyydyttävänä?

Jopa nyt monet jäsenvaltiot olisivat helpottuneita, jos direktiivi katoaisi parlamentin heikkouden takia. Miten ironista siis onkaan, että ne parlamentin jäsenet, jotka yrittävät hajottaa kompromissipaketin, tukevat käytännössä niitä jäsenvaltioita, jotka eivät halua minkäänlaisia eurooppalaisia palautustakuita!

Kompromissipaketti olisi nähtävä erittäin vaatimattomana mutta tärkeänä ensimmäisenä askeleena. Palautuspolitiikkaa ei voida tarkastella erillisenä, vaan se olisi nähtävä välttämättömänä osana kokonaispakettia, joka koskee maahanmuuttoa, myös laillista, samoin kuin turvapaikkoja. Minun mielestäni, lähes kolmen vuoden keskustelujen ja neuvottelujen jälkeen, on todella korkea aika täyttää velvollisuutemme.

(Suosionosoituksia)

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa ilmaisemalla kiitokseni tämän asian esittelijälle siitä tinkimättömyydestä ja avoimuudesta, joilla hän on lähestynyt näitä kysymyksiä. Haluan myös kiittää kollegoitamme, sillä olemme tehneet parhaamme löytääksemme yhteisen lähestymistavan. Olemme kuitenkin tunnustaneet tarpeen kohdella ihmisiä yksilöinä palautusprosessissa sekä tarpeen asianmukaiseen prosessiin ja oikeudelliseen selkeyteen.

Keskustelut neuvoston kanssa ovat osoittaneet selvästi puutteet, joita joissakin jäsenvaltioissa tällä hetkellä on niiden omien kansalaisten osalta, erityisesti oikeusavun osalta – ratkaisevaa, jos ihmisten on tarkoitus pystyä hyödyntämään lainsäädäntöä ja puolustautumaan jollain lailla valtaapitäviä vastaan – ja myös siellä, missä ei ole käytössä tehokkaita järjestelmiä yksinäisten lasten ja nuorten edustamiseksi asianmukaisesti muista riippumatta. Tämä on aiheuttanut joitakin ongelmia keskusteluissa neuvoston kanssa.

Olen pahoillani, ettei ryhmäni näin pitkien neuvottelujen jälkeen voi hyväksyä neuvoteltua kantaa, koska, vaikka emme teoriassa vastusta tällaista direktiiviä, se ei todellakaan vastaa vaatimuksia, jotka asetimme alussa. Miksei? Koska se mielestämme vakiinnuttaa monet ongelmista, joita vastaan olemme taistelleet omissa jäsenvaltioissamme.

Yksi kysymyksistä on säilöönoton kesto. Vaikka ehdotettu direktiivi asettaa sille rajoituksia, tiedämme, mitä pitkät pidätysajat tekevät yksilöiden henkiselle terveydelle ja säilöön otetuille lapsille. Olemme nähneet sen itse, ja siitä on tehty tutkimuksia. Olemme nähneet olosuhteet, joissa monia ihmisiä pidetään, ja vaikka ehdotetussa direktiivissä tehdään selväksi, että säilöönottokeskusten ei pitäisi olla vankiloita, meille ei ole aina selvää, mikä on näiden keskusten ja vankiloiden välinen ero.

Meillä on myös kysymyksiä maahanpaluukiellosta, ja 9 artikla tekee selväksi, että sen pitäisi olla yleinen sääntö kaikkien palaamaan pakotettujen osalta. Allekirjoittavien jäsenvaltioiden on siis vastattava erilaisiin kysymyksiin, joita on esittänyt muun muassa eräs valitsijani, Serwa Nouri Yousef, jolla on pakolaisasema, joka on nyt yhdeksännellä kuukaudella raskaana ja jonka aviomies pakotettiin palaamaan Irakiin ja on nyt kadoksissa. Tämän direktiivin nojalla miestä koskisi myös maahanpaluukielto. Mitä siis tapahtuu perhe-elämälle, huolimatta humanitaarisen suojelun vaatimuksista?

Meillä on myös kysymyksiä 3 artiklan c kohdasta, joka koskee sitä, minne ihmisiä pitäisi palauttaa. Katsomme, että jos viittaus ”muihin järjestelyihin” sisältää vertauskuvalliset kädenpuristukset, joita olemme aiemmin nähneet Silvio Berlusconin ja Muammar Gaddafin välillä, tätä ei voida hyväksyä, koska kyseessä eivät ole kirjalliset, julkiset sopimukset.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, ongelman, josta tänään puhumme, ovat suurelta osin aiheuttaneet EU:n jäsenvaltiot. Jos tarkastelemme puheita, joita tiettyjen täällä edustettuna olevien poliittisten ryhmien edustajat ovat pitäneet, käy ilmi, että nämä piirit ovat menneisyydessä vaatineet lakia, joka mahdollistaisi niiden sääntöjen liberalisoimisen, jotka sääntelevät Euroopan ulkopuolelta tulevien ihmisten maahantuloa.

Tänä päivänäkin kuulemme tässä parlamentissa usein ääniä, jotka vaativat säädöksiä, jotka vahingoittavat perinteistä perhettä tai Euroopan kristillisiä perinteitä. Meidän ei tarvitse kuin odottaa vielä muutama vuosi, ja kuulemme massavaatimuksia ja päätöslauselmia, joissa kutsutaan meitä koolle pelastamaan mantereemme identiteetti, koska se, mikä joskus teki Euroopasta esimerkin koko maailmalle, on kuolemassa sukupuuttoon.

Ehdotuksen sisältämä ajatus uusien virastojen perustamisesta käsittelemään palautuksia ei ole tie eteenpäin. Nämä tehtävät olisi pantava täytäntöön toimivissa elimissä, joita on joka tapauksessa jo laajennettu.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä direktiivi on häpeä ja loukkaus Euroopan oikeuskulttuuria vastaan. Sitä on täysin mahdoton hyväksyä, ja se kumoaisi todennäköisesti tervetulleeksi toivottamisen kulttuurin, joka meillä on ollut tuhansia vuosia, ja vieraanvaraisuuden käytännön muokkaaman eurooppalaisen identiteetin syvälle ulottuvat juuret. Direktiivi on taas yksi monumentti Euroopan linnakkeessa, miesten ja naisten vapaata liikkuvuutta vaikeuttamaan pyrkivän reaktionäärisen utopian toteutuma.

Oikeutta liikkuvuuteen ei voi estää sulkemalla miehiä ja naisia piikkilangan taakse tai vastenmielisen säilöönottokeskuksen sisään. Arvoisa puheenjohtaja Mate, puhumme 18 kuukaudesta – säilöönoton enimmäiskestosta – emmekä kuudesta kuukaudesta, kuten te sanoitte. Se on 18 kuukautta ilman, että henkilö olisi tehnyt mitään rikosta!

Haluaisin viitata arkkipiispa Agostino Marchettoon Italian piispainkokouksen siirtolaisneuvostosta, joka on sanonut, että ihmistä ei voi pidättää pelkän hallinnollisen rikkomuksen takia, ja myös, että ihmisiä ei voida pitää epäinhimillisissä ja nöyryyttävissä säilöönottokeskuksissa, kuten ne, joissa tämän parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta on vieraillut.

Lisäksi tämä direktiivi on epäinhimillinen direktiivi, koska siinä säädetään palauttamisesta kauttakulkumaahan. Libyasta tulee todennäköisesti siirtolaisten massakarkotuskohde. Siinä säädetään ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten säilöönotosta ja palauttamisesta, siinä vahvistetaan maahanpaluukielto, mikä järjestelmällisesti loukkaa turvapaikkaoikeutta, ja siinä säädetään harkinnanvaraisesta oikeusavusta. Tämä on direktiivin todellinen luonne.

Lisäksi direktiiviä ajavat hallitukset. Tässä parlamentissa olemme olleet osallisina neuvoston diktatuurissa sen sanoessa parlamentille ”ottakaa tai jättäkää”, esittäen jopa uhkauksia sitä ajatusta vastaan, että keskustelua maahanmuutosta jatkettaisiin millään tavoin. Euroopan parlamentti alistuu passiivisesti tähän päätökseen. Vetoan Euroopan parlamentin itsekunnioitukseen. Tämä ei ole yhteispäätös. Kyseessä on suostumuksen antaminen neuvostolle. Totuus on, että hallitukset haluavat ottaa välittömästi käyttöön palautusrahaston myöntämät 700 miljoonaa euroa. Tämä on direktiivin todellinen luonne.

Meidän pitäisi kuitenkin kuunnella yhteiskuntaa, parlamentin ulkopuolisia henkilöitä, kolmansien maiden valtionpäämiehiä, Amnesty Internationalia, kirkkoja, Euroopan piispainkokouksia, ammattiliittoja ja Euroopan neuvostoa; ne kaikki pyytävät meitä hylkäämään tämän direktiivin. Jopa YK:n pakolaisasioiden päävaltuutettu, jota Amsterdamin sopimuksen mukaan pitäisi kuulla kaikissa turvapaikkaan ja maahanmuuttoon liittyvissä asioissa, joita Euroopan komissio käsittelee, pyytää meitä hylkäämään tämän direktiivin.

Tämänkaltainen tukahduttava politiikka on todellinen syy Euroopan unionin suurimpaan tragediaan, merellä tapahtuviin kuolemiin. Eilen 150 ihmistä sai surmansa, ja kymmenen viime vuoden aikana tällaisia kuolemia on tapahtunut 12 000. Euroopan unioni tahraa itseään rikoksella, jota on mahdotonta hyväksyä, ja tämä direktiivi tekee siitä edelleen osallisen näihin kuolemiin, jotka ovat tehneet Välimerestä hautausmaan. Olisi todennäköisesti hyvä idea, kunnianosoituksena näille marttyyreille, hylätä tämä direktiivi.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Kun kaikki ovet ovat kiinni, aina voi löytää tien sisään takakautta. Joka vuosi monet tuhannet ihmiset yrittävät päästä EU:hun, joka rakentaa aina korkeampia muureja alueensa ympärille. Nämä yritykset muuttuvat yhä epätoivoisemmiksi, ja tiedotusvälineet kertovat säännöllisesti, kuinka moni on maksanut hengellään.

Tämänpäiväinen keskustelu koskee niitä, jotka ovat onnistuneet pääsemään sisään ja jotka me nyt haluamme heittää ulos. Monet ihmisoikeusjärjestöt kritisoivat ehdotettua direktiiviä, mukaan lukien Caritas ja Amnesty International. Meidän on kuunneltava niiden varoituksia, sillä ehdotettu direktiivi rikkoo ihmisoikeuksia.

Mitään eurooppalaista lisäarvoa ei synny, jos päätämme, että ihmisiä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen, voidaan pitää säilössä jopa 18 kuukautta. Pidemmät säilöönottojaksot eivät saa aikaan, että useammat ihmiset palaisivat. Se on ainoastaan epäinhimillinen ja kallis ratkaisu monimutkaiseen ongelmaan. Jopa viiden vuoden mittaisen EU:hun paluuta koskevan kiellon seurauksena on laittoman maahanmuuton lisääntyminen. Epätoivoiset ihmiset ovat pakotettuja turvautumaan ihmisten salakuljettajiin, ja me luemme yhä enemmän pakolaisia kohtaavista vastoinkäymisistä, mikä puolestaan ruokkii vihaa tätä läntisen maailman osaa kohtaan.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet meitä. Nyt on meidän velvollisuutemme toimia päättäväisesti ja puolustaa ihmisoikeuksia, ja tehdä se kansallisella tasolla!

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, tilanteen vakavuus, joka johtuu täydellisestä tiukan toiminnan puutteesta Euroopan miljoonien laittomien maahanmuuttajien vitsausta vastaan, on käynyt selväksi poliittisesti korrektien vasemmistolaisten mielipidejohtajien hysteerisistä reaktioista tähän palautusdirektiiviin. Olen pahoillani, mutta tämä ei ole palautusdirektiivi. Se jopa velvoittaa jäsenvaltiot tarjoamaan ilmaista oikeusapua laittomille maahanmuuttajille heidän palauttamisensa riitauttamiseksi. Lisäksi ainakin seitsemän jäsenvaltiota on velvollisia lyhentämään säilöönottoaikojaan.

Lisäksi direktiivillä itse asiassa asetetaan kaksi vaihtoehtoa – palauttamisen ja laillistamisen – enemmän tai vähemmän samalle tasolle, aivan kuin kyse olisi neutraalista valinnasta, vaikka eri jäsenvaltioissa viime vuosina toteutetut joukkolaillistamiset ovat toimineet valtavana houkuttelevana tekijänä ja myös aiheuttaneet raskaan taakan muille Euroopan maille.

Yhteenvetona totean, että toivoisin tämän olevan todellinen palautusdirektiivi, joka tekisi kerralla lopun laittomia maahanmuuttajia houkuttelevasta tekijästä, mutta valitettavasti se ei sitä ole. En ole läheskään vakuuttunut siitä, että tämä olisi edes alustava pieni askel oikeaan suuntaan.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Haluaisin aloittaa onnittelemalla kollegaani Manfred Weberiä erittäin hyödyllisestä työstä tämän lainsäädännön, tämän kompromissin, johon olemme onnistuneet pääsemään, hyväksi. Arvoisa puhemies, Irlannin viimeviikkoisen kansanäänestyksen tulos osoittaa ihmisten kokevan, että Euroopan unioni ei huomioi riittävästi heidän huoliaan, ja jos katsomme myös meneillään olevia tutkimuksia, kuten esimerkiksi Eurobarometriä, huomaamme, että maahanmuutto on yksi EU:n kansalaisten suurimmista huolenaiheista; EU:n kansalaiset haluavat enemmän Eurooppaa, eivät vähemmän, mutta tähän saakka antamamme vastaus ei ole riittävän hyvä.

Siksi Euroopan unionia ei oteta vakavasti maahanmuuton alalla, jos se ei osoita pystyvänsä antamaan selkeää ja tehokasta vastausta tällä alalla. Mikä on tämän direktiivin lähtökohtana? Lähtökohtana on se, että se koskee kaikkia laittomassa asemassa olevia. Jos olet laittomassa asemassa, vastaus voi olla vain, että sinun on palattava sinne, mistä tulit. Tämä on tämän säädöksen tarkoituksena, ja kaikki sitä vastaan äänestävät sanovat ja lähettävät viestin siitä, että laittomuus voi pysyä ja me voimme hyväksyä sen. Tätä ei voida hyväksyä, eikä sitä saisi hyväksyä.

Niitä varten, jotka on lähetettävä takaisin, tässä kompromississa esitetään joukko edellytyksiä, jotka vaihtelevat säilöönoton, kohtelun, voimankäytön, terveyspalvelujen ja muiden tekijöiden mukaan. Meillä on edessämme kompromissi. Se ei ole täydellinen, mutta se on hyvä kompromissi, joka vie meitä eteenpäin. Me haluamme osoittaa pystyvämme antamaan vastauksen tähän kompromissiin.

  Claudio Fava (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, sallikaa minun osoittaa sanani neuvostolle, koska emme keskustele meidän direktiivistämme tai komission ehdotuksesta vaan tavasta, jolla neuvosto on tyhjentänyt siitä kaiken merkityksen.

Tämä direktiivi heijastaa yleistä suuntaa, johon maahanmuuttokeskustelu on menossa Euroopassa. Se tosiasia, että neuvosto on hyväksynyt sen yksimielisesti, ei pienennä vaan tehostaa sen edustamaa viestiä. Se on viesti, joka kertoo meille epäluottamuksen periaatteelle rakennetusta Euroopasta. Kysymys ei ole yhteisen, jaetun järjestelmän luovan direktiivin järkevyydestä. Kysymys on siitä, mitä tässä direktiivissä vahvistetaan.

Yksi päivä Välimerellä hukkuneiden 150 laittoman maahanmuuttajan kuoleman jälkeen pyydätte meitä kertomaan henkiin jääneille, että huomisesta alkaen ne, jotka heidän tavoin ovat jo maissamme, saavat eteensä säädöksen, jossa vaaditaan jopa 18 kuukauden säilöönottoa. Hyväksymme tuhoisan oikeudellisen periaatteen, joka antaa mahdollisuuden riistää yksilöltä vapaus jopa 18 kuukaudeksi hallinnollisella toimenpiteellä ja ilman syyllistymistä mihinkään rikokseen. Sallimme ja tuemme laittomien maahanmuuttajien osalta sellaista, mitä emme koskaan suvaitsisi omissa valtioissamme, jos sitä sovellettaisiin Euroopan kansalaiseen.

Ryhmämme esittämät 18 tarkistusta, jotka palauttavat tähän toimenpiteeseen merkkejä poliittisesta sivistyksestä, ovat yritys palauttaa lainsäädännöllistä arvokkuutta säädökseen, jonka uskomme olevan nöyryyttävä Euroopan unionin lisäksi myös jäsenvaltioillemme. Jos niitä ei hyväksytä, tätä vastustavat monet äänet, myös minun, arvoisa puhemies.

En usko, että on olemassa laaja yhteisymmärrys, hyvä Manfred Weber. Yhteisymmärrystä ei ole arviointi- ja harkintavapaudesta, jotka annamme maillemme siltä osin, miten tämän direktiivin merkittävimpiä kohtia käsitellään. Tämä parlamentti ei ole abstraktien sääntöjen vartija. Se on parlamentti, jolle sopimukset antavat velvollisuuden suojella tiettyjä periaatteita, tiettyjä oikeuteen ja poliittiseen sivistykseen liittyviä periaatteita. Neuvosto pyytää meitä luopumaan näistä periaatteista nopean toiminnan takaamiseksi. Katsomme, että tässä on kyse oleellisesta virheestä. Ette pyydä meitä toimimaan nopeasti, pyydätte meitä ottamaan väärän askeleen: väärän maahanmuuttajien kannalta, väärän Euroopan kannalta, väärän jäsenvaltioiden kannalta, ja se on vastuu, jota emme halua jakaa kanssanne.

  Gérard Deprez (ALDE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, on selvää, että keskustelemme tänään erittäin herkästä asiasta – jonka osalta parlamentti on jakautunut kahtia – ja samalla erittäin arkaluonteisesta, jopa traagisesta asiasta. Sillä voi mahdollisesti olla olennaisia seurauksia Eurooppaan, vaikkakin laittomasti pyrkivien olemassaolon ehdoille ja jopa elämälle. Nämä ihmiset etsivät tulevaisuutta, jota heidän maansa ei voi heille tarjota.

En aio toistaa sitä, mitä muut puhujat ovat jo sanoneet, mutta haluaisin korostaa neljää erityistä seikkaa.

Ensimmäinen on osoitettu kollegalleni ja ystävälleni Giusto Catanialle. On epäoikeudenmukaista, Giusto, puhua Euroopan linnoituksesta, aivan kuin se ei päästäisi ketään alueelleen ja aivan kuin se suhtautuisi välinpitämättömästi miljoonien ihmisten köyhyyteen. Virallisten lukujen mukaan Euroopan unioniin saapuu tällä hetkellä laillisesti joka vuosi 1,5–2 miljoonaa maahanmuuttajaa joko laillistamisen, perheenyhdistämisen tai poliittisen pakolaisuuden tunnustamisen seurauksena. Se tarkoittaa, että jos jatkamme tätä vauhtia seuraavat 30 vuotta – eikä minulla ole mitään sitä vastaan – 45–60 miljoonaa ihmistä saapuu laillisesti Euroopan unioniin.

Toiseksi tämä direktiivi, huolimatta puutteistaan, ja tunnustan niitä olevan, ei ole asetus. Itse asiassa se on käytännössä puitedirektiivi, joka jättää jokaiselle jäsenvaltiolle liikkumavaraa arvioinneissaan – lukuun ottamatta siinä vahvistettavia vähimmäisvaatimuksia ja sillä asetettavia rajoja, joita ei voida ylittää – ja se tarjoaa jokaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden soveltaa lainsäädäntöä, joka vastaa kyseisten maiden demokraattisen enemmistön päätöksiä. Direktiivissä todetaan myös, että komission on raportoitava parlamentille kolmen vuoden välein ja että komissio voi ehdottaa tarkistuksia. Lukekaa direktiivi!

Kolmanneksi, ja puhun joillekin sosialistiystävistäni, meidän on lopetettava suurten valheiden levittäminen. Säilöönottoa ei oteta direktiivillä käyttöön sääntönä. Direktiivin 14 artiklalla annetaan mahdollisuus säilöönottoon erityistapauksissa, ja ne myös asetetaan äärimmäisen tiukan oikeudellisen valvonnan alaisiksi. Lukekaa siis 14 artiklan 2 kohta. Ei yksinkertaisesti ole totuudenmukaista sanoa, että säilöönotto olisi sääntö ja että jäsenvaltiot pakotettaisiin siihen. Älkää hämmentäkö yleistä mielipidettä. Todellisia ongelmia on riittävästi ilman, että keksitään ongelmia, joita ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Neljäs ja viimeinen kommenttini, arvoisa puhemies, on viesti Manfred Weberille ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmälle. Huolimatta kaikista puutteista, joiden olemassaolon tiedostan, äänestän direktiivin puolesta. Pyytäisin kuitenkin, ettei PPE-DE-ryhmä yrittäisi käyttää tiettyä menettelytaktiikkaa hoitaakseen kysymyksiä, jotka ovat pohjimmiltaan poliittisia ja voisivat jakaa parlamentin. Äänestääpä parlamentti miten tahansa tänä aamuna, sitä pitäisi mielestäni kunnioittaa.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, eräs asia todella häiritsee minua. Miksi esittelijä, Manfred Weber, päätti kieltää Euroopan parlamentin toimivallan tekemällä kaikkensa saadakseen meidät hyväksymään ensimmäisessä käsittelyssä neuvoston yhteisen kannan – joka oli vieläpä periaatteessa mahdoton hyväksyä – ajankohtana, jona meillä on vaikeuksia vakuuttaa kansalaiset siitä, miten tärkeää on antaa Euroopan parlamentille enemmän toimivaltaa? Teidän on selitettävä minulle tämä päätös, hyvä Manfred Weber.

Toivon tosiaan, että me kaikki huomenna lunastamme Euroopan kansalaisten odotukset ja osoitamme säilyttävämme ihmisoikeuksien suojelun ja Euroopan unionin arvot. Miksi? Mielestäni emme voi hyväksyä, että ilman huoltajaa matkustavat alaikäiset voidaan sulkea telkien taakse ja palauttaa maihin, joissa heillä ei ole perhettä, siteitä eikä oikeudellista edustajaa. Tämä rikkoo ehdottomasti, kaikissa olosuhteissa, lapsen edun kunnioittamista. En myöskään katso meidän voivan hyväksyä, että maahanmuuttajien olisi kärsittävä 18 kuukauden säilöönoton traumaattisista ja haitallisista olosuhteista, kun he eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen. Tämä on kohtuuton vapauden riisto, jollaisena sitä kuvaillaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Emme myöskään voi hyväksyä, että maahanmuuttajia palautettaisiin palautussopimusten mielijohteesta maihin, joihin heillä ei ole mitään siteitä ja joissa, hyvät herrat Weber ja Deprez, meillä ei ole mitään keinoja taata heidän fyysistä tai psykologista turvallisuuttaan. Meillä ei ole mitään keinoja taata palauttamiskiellon periaatetta, vaikka se on kirjoitettu tekstiinne suurin kirjaimin.

Pyydän siksi kaikkia jäseniä hylkäämään huomenna sen, mikä on itse asiassa vain jäsenvaltioiden tukahduttavan, lyhytnäköisen politiikan jatke. Eurooppa tarvitsee erilaista kunnianhimoa kansainvälistä maahanmuuttoa varten.

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, palauttamisten muuttaminen turvallisiksi ja laittomuuden ja hyväksikäytön rajoittaminen: se on mielestäni lyhyesti sanottuna ”palautusdirektiivin” tarkoitus. Haluan siksi onnitella esittelijää erinomaisesta työstä, joka muurasi perustan neuvoston kanssa saavutetulle kompromissille.

Teksti on tasapainoinen ja perustuu joihinkin perustavanlaatuisiin oletuksiin: annamme itsellemme vihdoinkin yhteisen maahanmuuttopolitiikan. Olemme puhuneet siitä pitkään – liian pitkään. Se merkitsee sitä, että varustamme itsemme yhteisillä säännöillä, jotka ovat olennaisia suojeltaessa täysimääräisesti laillisten maahanmuuttajien oikeuksia; he muodostavat erittäin myönteisen voimavaran, sillä edellytyksellä, että laitonta maahanmuuttoa vastaan otetaan tiukka linja.

Haluan korostaa erityisesti joitakin muita ominaisseikkoja: ensisijaisesti edistetään vapaaehtoista paluuta, palauttamiselle asetetaan nopeampia määräaikoja tapauksissa, joissa henkilö saattaa paeta tai muodostaa vaaratekijän, ja ennen kaikkea asetetaan vihdoinkin kiinteä aikataulu säilöönottokeskuksissa oleskelulle kaikkien tarvittavien tarkastusten tekemiseksi. Tämä ei ole merkityksetön saavutus. Haluaisin huomauttaa, että tähän saakka – kuten monet kollegoistani ovat jo todenneet – jokainen jäsenvaltio sai vapaasti päättää, asettaako aikarajoitus oleskelun pituudelle.

Lisäksi erityistä huomiota pitäisi kiinnittää ihmisoikeuksiin, etenkin haavoittuvaisten henkilöiden ja erityisesti alaikäisten osalta, lapsen edun mukaisesti. Tämä on vallankumouksellinen näkökohta, jolla otetaan asianmukaisesti huomioon se, mitä säilöönottokeskuksissa todella tapahtuu.

Lopuksi kaikkialla EU:ssa pätevä maahanpaluukielto: Näen nämä yhteisinä, oikeudenmukaisina ja avoimina sääntöinä, jotka voisivat muodostaa osan strategiaa tai, kuten neuvoston seuraava puheenjohtaja on asiaa nimittänyt, integraatiosopimusta, jonka puitteissa lisättäisiin tarkastuksia unionin ulkorajoilla, laadittaisiin uusi turvapaikkapolitiikka sekä annettaisiin uutta pontta diplomaattiselle yhteistyölle mutta myös ja ennen kaikkea kehitysyhteistyölle kolmansien maiden kanssa.

Laillisen maahanmuuttajien kotouttamisen eurooppalaisista käytännesäännöistä totean, että Euroopan pitäisi huolehtia velvollisuuksistaan, sen pitäisi olla arvovaltainen ja uskottava, siitä pitäisi tulla noudatettavien oikeuksien ja sääntöjen Eurooppa. Olemme velvollisia hyväksymään tämän tekstin, jota tietenkin voitaisiin edelleen parantaa. Kaikkea voidaan parantaa. Joka tapauksessa: jäsenvaltiot voivat tehdä niin, mutta kolmen vuoden jälkeen olisi kauheaa estää asian eteneminen vielä kuukausien tai vuosien ajan toisen, hitusen erilaisen kompromissin löytämiseksi; kompromissia pidettäisiin joka tapauksessa aina askeleena taaksepäin. Samalla, kun elämme kultaisessa maailmassamme, joka itse asiassa muodostuu loputtomista kompromisseista, monia ihmisiä käytetään hyväksi ja monet kuolevat julmilla ja epäinhimillisillä tavoilla, kuten tapahtui eilen Italiassa. Olkaamme velvollisuudentuntoisempia ja puhukaamme vähemmän!

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). - (SV) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, perjantaina on kansainvälinen pakolaispäivä, jolloin pakolaisten tilanteeseen kiinnitetään huomiota kaikkialla maailmassa. Weberin mietinnön hyväksyminen silloin on kyyninen askel täysin väärään suuntaan, minkä vuoksi GUE/NGL-ryhmä aikoo äänestää sitä vastaan. Vastustamme ”Euroopan linnoituksen” rakentamista. Weberin mietinnön ehdotusten avulla EU rakentaa entistä korkeampia muureja pakolaisille, mutta myös lukitsee muurit ja heittää avaimet pois.

Ihmisoikeuksien heikentämisen sijaan EU:n jäsenvaltioiden pitäisi toimia pakolaisten oikeuksien parantamiseksi pakolaisyleissopimuksen mukaisesti, jotta voidaan luoda laillisia keinoja pyrkiä Eurooppaan ja saavuttaa joka tapauksessa perustavanlaatuinen ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Sen paremmin kolmansien maiden kansalaisten kuin jäsenvaltioiden kansalaistenkaan henkilökohtaista vapautta ei pitäisi loukata, eikä heidän pitäisi saada vankeusrangaistuksia hallinnollisten rikkomusten takia.

  Gerard Batten (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, tämä ehdotus tekisi laittomien maahanmuuttajien poistamisesta ja palauttamisesta omiin maihinsa paljon vaikeampaa jäsenvaltioille. Missä määrin se vaikuttaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja erityisesti omaan vaalipiiriini, Lontooseen? Lontoo kantaa jo nyt suhteettoman suurta laillisten ja laittomien maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden taakkaa. On todettu, ettei Yhdistynyt kuningaskunta osallistu yhteisön lainsäädännön tähän osa-alaan ja että johtopäätelmänä on, ettei se vaikuta meihin – mutta onko se totta?

Kun laittomien maahanmuuttajien on annettu jäädä jäsenvaltioihin, he voivat matkustaa toisiin EU:n jäsenvaltioihin. Heidät voidaan lähettää maasta vain sillä perusteella, että he muodostavat todellisen uhan turvallisuudelle, kansanterveydelle tai yleiselle järjestykselle. Ja kuka Yhdistyneessä kuningaskunnassa mahtaa panna tätä täytäntöön? Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmät ovat täydellisen kaaoksen tilassa. Jos Yhdistynyt kuningaskunta todella jättäytyy tämän lainsäädännön soveltamisen ulkopuolelle, Euroopan laittomat maahanmuuttajat eivät ehkä pääse sisään etuovesta, mutta tämä ehdotus antaa heille avaimet takaoveen.

Sitten on tietenkin vielä koko Lissabonin sopimuksen ja perusihmisoikeuskirjan muodostama kokonaisuus. Voitaisiinko ihmisoikeuslainsäädäntöä käyttää tämän ehdotuksen osien täytäntöönpanemiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa? Kukapa voisi sen tietää, sillä sitä ei päätä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tai parlamentti tai tuomioistuimet vaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin.

  Roberto Fiore (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni esittääkseni vastalauseen komission varapuheenjohtajan Barrot’n eilisille harkitsemattomille ja selittämättömille sanoille, joilla hän harkitsi mahdollisuutta katsoa laittoman maahanmuuton raskauttavaksi asianhaaraksi rikoksissa, kuten Italian hallitus ehdotti. En usko tällä olevan mitään oikeusperustaa, eikä se taatusti saisi suuressa yleisössä aikaan suotuisaa reaktiota.

Manfred Weberin mietinnöstä haluan sanoa, että mielestäni laittoman maahanmuuton olisi katsottava tosiasiassa edustavan sitä mahdollisuutta, että ihmiset pakenevat. On melko selvää, että maahanmuuttaja, joka saapuu maahan laittomasti, todennäköisesti pakenee. Haluan myös sanoa, että komission ja tämän parlamentin on välttämätöntä harkita, miten tärkeää on loppujen lopuksi siirtää kustannukset niille valtioille, joista nämä maahanmuuttajat tulevat – kuten Italian tapauksessa Libyalle. Niiden pitäisi maksaa ne valtavat kulut, joita laiton maahanmuutto tällä hetkellä aiheuttaa.

  Urszula Gacek (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Manfred Weber todella ansaitsee onnittelut ja kiitokset kovasta työstään monimutkaisen, tunnepitoisen ja arkaluontoisen aiheen käsittelyssä.

Palautusdirektiivin tarkoituksena on ehdottaa laittomien maahanmuuttajien kohtelua koskevia yhteisiä perusvaatimuksia. Erityisesti on painotettu tämän tapauksen ihmisoikeusnäkökohtia.

Olemme täysin tietoisia siitä, että monet laittomat maahanmuuttajat ovat kaksinkertaisia uhreja. Ensinnäkin heitä huijataan kotimaassaan, jossa he usein luovuttavat elinikäiset säästönsä ja enemmänkin varmistaakseen pääsyn Euroopan unioniin ja työn siellä. Yltäkylläisyyden maan löytämisen sijaan he huomaavat joutuvansa Euroopassa nykyajan orjiksi. Jos heidät saadaan kiinni unionin sisällä, heidät suljetaan usein vankilaan, ja ennen kuin tämä direktiivi tulee voimaan, he saattavat joutua pitkiksi ajoiksi säilöön, kun heidän tapaustaan käsitellään.

Direktiivin nojalla vapaaehtoisia palautuksia edistetään; vangitseminen sallitaan vain tapauksissa, joissa on selvä riski, että laiton maahanmuuttaja saattaa paeta, ja muissa perustelluissa tapauksissa. Säilöönoton enimmäiskesto vahvistetaan, oikeusturvaa parannetaan – etenkin erityisen haavoittuvaisten ryhmien osalta – ja kansalaisjärjestöt pääsevät paljon kritisoituihin säilöönottokeskuksiin, mikä avaa ne tarkemmalle valvonnalle ja takaa itse pidätetyille lisäpalveluita ja tukea.

Minulla on ehdotus kollegoilleni, jotka ovat puhuneet tätä direktiiviä vastaan: tällä viikolla äänestyksen jälkeen, sen sijaan, että nousisivat selittämään tyhjentyvälle parlamentille, miksi äänestivät kielteisesti, ehkä he haluaisivat selittää asian suoraan niille laittomille maahanmuuttajille, joilla ei ole mitään suojaa monissa valtioissa, niille, joita pidetään vangittuina loputtoman pitkiä aikoja ilman mahdollisuutta oikeusapuun. Ehkä he voivat kertoa vangeille äänestäneensä direktiiviä vastaan, koska ajattelivat näiden etua.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, olen erittäin huolissani siitä, että kolmen vuoden ajan ministerineuvosto on jarruttanut edistystä kinastelemalla säännöksistä. Nämä säännökset koskevat perusoikeuksien, myös laittomien maahanmuuttajien oikeuksien suojelua, eikä niistä pitäisi voida neuvotella. Jotakin on siksi menossa pahasti pieleen joidenkin Euroopan hallitusten kohdalla.

Euroopassa pitäisi olla vaatimus, josta ei voi neuvotella, että ketään ei voida pitää vangittuna 18:a kuukautta, etenkään kun se ei johdu mistään, mitä he olisivat tehneet tai jättäneet tekemättä, vaan siitä, että heidän alkuperämaansa viranomaiset, heistä riippumattomista syistä, kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä heidän karkottamismenettelyssään. Olisi vaadittava ilman neuvottelumahdollisuutta sitä, että kun jonkun onnettoman kanssaihmisemme osalta määrätään perimmäisestä tukahduttamistoimenpiteestä eli vangitsemisesta, hänellä on, ilman poikkeuksia tai lain porsaanreikiä, oltava ainakin oikeus oikeusapuun ja tuomarin päätökseen vangitsemisestaan. Olisi vaadittava ilman neuvottelumahdollisuutta sitä, että ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä ei pidä karkottaa kolmansiin maihin. Jos he eivät voi lopulta turvallisesti palata kotimaihinsa, pitäkäämme nämä lapset itse ja suojelkaamme heitä täällä Euroopassa. Samaan aikaan eurooppalaisen solidaarisuuden pitäisi olla yhtä lailla ilman neuvotteluvaraa. Niiden varsinkin eteläisten valtioiden, jotka kärsivät suurimmista maahanmuuttajatulvista, pitäisi saada huomattavaa taloudellista apua muilta valtioilta, jotta ne voisivat taata edellä mainitut ihmisoikeudet. Epämääräiset ilmoitukset todennäköisestä tulevasta tuesta komissiolta eivät riitä.

Juuri näitä itsestään selviä vaatimuksia koskevista esittelijän ja varjoesittelijöiden huomattavista ponnisteluista parlamentissa on tullut kaupankäynnin kohteita neuvostossa. Lopputulos on ilmeisesti ollut jossain määrin myönteinen, ainakin niiden maiden kohdalla, jotka eivät tällä hetkellä tarjoa mitään suojaa. Joidenkin keskeisten seikkojen kohdalla samat maat ovat kuitenkin tuputtaneet muille ”pienimmän yhteisen nimittäjän” kompromissin. Tämä on monessa mielessä äärimmäisen ongelmallista ja sekavaa, koska sen täytäntöönpano jätetään niiden hallitusten harkintaan, jotka, hyvä Gérard Deprez, ovat osaltaan osoittaneet ymmärtäväisyyden puutetta.

Tämä on yhdenmukaistamista, joka loppujen lopuksi ei yhdenmukaista eikä ole Euroopan perusperiaatteiden ja -arvojen mukaista.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän esittelijää Manfred Weberiä. Hän ehkä antaa anteeksi minulle ja erityisesti kollegalleni Jeannine Hennis-Plasschaertille, joka on yhdessä muiden esittelijöiden kanssa viimeisen kolmen vuoden aikana vienyt tätä vaikeaa prosessia eteenpäin levottomien tyrskyjen läpi rauhallisille vesille.

Haluaisin tässä yhteydessä sanoa, että pidän röyhkeänä ja sopimattomana yhdistää Välimerellä kuolleiden tragiikka tähän direktiiviin, sillä niillähän ei tosiasiassa ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tätä ei voida sallia. Tämä direktiivi tuo oikeusvarmuutta ihmisille siellä, missä sitä ei ole. Se parantaa sellaisten ihmisten kohtaloa, jotka oleskelevat tällä hetkellä ihmisarvolle sopimattomissa olosuhteissa, jotka eivät tiedä, milloin heidät palautetaan kotimaihinsa, ja joilla ei ole mahdollisuutta tuomioistuimen valvontaan. Kyse on vähimmäisvaatimuksista 27 jäsenvaltiolle. Tämä kuitenkin parantaa nykyistä tilannetta kolmanneksessa jäsenvaltioista, joilla ei ole mitään vaatimuksia. Tämä on ensimmäinen askel ehdottoman välttämättömään yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan ja Euroopan laajuiseen ihmisarvon kunnioittamiseen. Mielestäni niiden, jotka haluavat ottaa tämän askeleen kanssamme, pitäisi tiedostaa vastuunsa ja äänestää tämän mietinnön puolesta.

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, edellistä puhujaa myötäillen olen henkilökohtaisesti edelleen kiintynyt vanhaan eurooppalaiseen ajatukseen yhdenmukaistamisesta samalla, kun tehdään parannuksia: siis ylöspäin suuntautuvaan yhdenmukaistamiseen. Tämän vuoksi ihmettelen, miksi mukauttaminen suojelevimpiin sääntöihin hylätään näiden vaikeuksissa olevien ihmisten osalta. Mielestäni on huomautettava, että neuvoston lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia ja että jos olemme niin tietoisia alaspäin suuntautuvan mukauttamisen riskistä, meidän pitäisi sisällyttää itse direktiiviin oikeudellinen mekanismi. Katson myös, että eurooppalainen solidaarisuusrahasto on tarpeen ja pitäisi perustaa etenkin taloudellisesti vaikeissa tilanteissa olevien valtioiden auttamiseksi oikeusavun osalta.

Haluaisin kommentoida menettelyn toistakin näkökohtaa. Arvoisa varapuheenjohtaja Barrot, tämä yhteispäätösmenettely on kieroutunut. Olen yksi parlamentin jäsen 780:n joukossa. Tämä on ainoa kerta tänään, kun minulla on tilaisuus puhua ja esittää tarkistuksia, ja jos emme halua säilöönoton olevan säännönmukaista, niin sitten, hyvä Gérard Deprez, teidän pitäisi lukea tarkistukset 82 ja 95, joissa eritellään esimerkiksi se, mitä tarkoitetaan pakenemisriskillä. Lukekaa tarkistukset ja äänestäkää tarkistusten 79 ja 98 puolesta; niissä eritellään olosuhteet, joissa ilman huoltajaa matkustavat alaikäiset voidaan karkottaa Euroopan unionin alueelta. Esitettyjen tarkistusten tarkoituksena on parantaa tekstiä, ja mielestäni parlamenttia ei pidä pakottaa näennäissuostumukseen johtavaan menettelyyn, kuten tällä hetkellä on itse asiassa tapahtumassa.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa on perustavanlaatuinen puute: sen ainoana lähtökohtana on käsitys ihmisoikeuksien puolustamisesta, vaikka on välttämätöntä myös ajatella kansojen oikeuksien puolustamista, sitä, että puolustetaan niiden vapautta, niiden turvallisuutta ja niiden oikeutta olla joutumatta hyökkäysten kohteeksi.

Maailmanparantajan tarkistuksineen vasemmisto käynnistää laittomien maahanmuuttajien palauttamista koskevaa epäpolitiikkaa. Euroopan oikeusasiamiesinstituutiolta saamme puhdasta demagogiaa. Haluammeko antaa oikeusasiamiehen myös laittomille maahanmuuttajille? Vakava politiikka torjuu globalismin intressejä, sillä globalismi yrittää kiskoa kansoja juurineen alueiltaan, koska se pitää niitä joko tavarana, orjina tai uusina kuluttajina. Me vastustamme tätä.

Jos Välimeri on hautausmaa, moraalinen vastuu on niillä, jotka avasivat portit laittomille aluksille. Me olemme aina tuominneet, esimerkiksi Lampedusasta, tämän törkeän ihmislihan kauppaamisen. Se on suuri häpeä. Jos nämä vasemmiston tarkistukset hyväksyttäisiin, eurooppalainen maahanmuuttajien palauttamista koskeva politiikka tulisi tiensä päähän, ennen kuin sitä edes ryhdyttäisiin toteuttamaan.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, tätä direktiiviehdotusta on mahdotonta hyväksyä, ja se peittää kyynisesti EU:n ja sen politiikan todellisen epäinhimillisyyden.

Laaditte lainsäädäntöä onnettomien maahanmuuttajien, myös alaikäisten lasten 18 kuukauden säilöönotosta keskitysleireillä, joiden elinolosuhteet ovat häpeäksi inhimilliselle sivilisaatiolle. Lisäksi kiellätte maahanpaluun, jopa laillisen maahanpaluun EU:n alueelle seuraavien viiden vuoden ajaksi. Vapaaehtoinen paluu on pelkkä vitsi, sillä se ei ole mitään muuta kuin pakottamista. Sanotte heille, että heidän on joko lähdettävä vapaaehtoisesti tai mentävä vankilaan, jolloin heidät karkotetaan 18 kuukauden jälkeen.

Kohtelette rikollisina niitä, jotka ovat oman politiikkanne uhreja. Pommitatte Afganistania ja valitatte pakolaisista. Ryöstätte kolmannen maailman valtioita ja valitatte taloudellisista syistä muuttavista henkilöistä, jotka saavat kapitalistien lompakot pullistumaan.

Näillä uusilla toimenpiteillä lisäätte muun muassa orjakauppiaiden ja ihmiskaupparenkaiden voittoa, sillä mitä kovempia toimenpiteet, sitä korkeampia hinnat. Teette tilanteesta vielä pahemman maahanmuuttajille ja muille työntekijöille, jotka pakotetaan työskentelemään ilman mitään oikeuksia näiden uusien karkottamisuhkaan perustuvien pakkotoimenpiteiden puitteissa.

Voitte olla varmoja, että työntekijät, sen paremmin kolmansien maiden kuin Euroopan kansalaisetkaan, eivät hyväksy näitä toimenpiteitä.

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja Barrot, hyvät kollegat, tarvitsemmeko eurooppalaista lähestymistapaa näillä aloilla? Yleensä sanomme kaikki ”kyllä”. Miten lähestymme kysymystä? Suuri enemmistö tässä parlamentissa katsoo, että meidän on säänneltävä laillista maahanmuuttoa ja torjuttava laitonta maahanmuuttoa.

Palautuspolitiikka on olennainen osa tätä strategiaa, kuten komission jäsen Barrot on jo todennut. Meillä on direktiivi vähimmäisvaatimuksista. Haluammeko enemmän? Haluammeko parempia vaatimuksia? Olen varma, että haluaisimme kaikki parempia vaatimuksia, mutta jouduimme vastakkain neuvoston myöntymättömyyden kanssa, ja siksi poliittinen kysymys on tämä: onko parempi toimia näiden vähimmäisvaatimusten kanssa vai kokonaan ilman vaatimuksia?

Minun vastaukseni on: mielestäni on parempi elää näiden vähimmäisvaatimusten kanssa. Haluankin onnitella kollegaani Manfred Weberiä hänen työstään ja hänen käymistään neuvotteluista.

Antaisin kaksi erityistä esimerkkiä: Maahanpaluukielto, joka on asetettu viiteen vuoteen. Muut pitäisivät parempana erilaisia aikarajoja, siitä olen varma, mutta joillakin jäsenvaltioilla ei tällä hetkellä ole mitään rajoituksia, kuten Itävallalla, Tanskalla ja Ranskalla.

Säilöönottoa koskeva kysymys… Yhdeksällä jäsenvaltiolla ei ole säilöönoton enimmäiskestoa. Vain kuudella on lyhyemmät säilöönottoajat kuin ne, jotka tässä direktiivissä asetetaan. Yksi näistä kuudesta on Portugali, kotimaani, joka asettaa kahden kuukauden aikarajan ja on jo ilmoittanut pysyvänsä siinä. Toisin sanoen se ei aio hyödyntää direktiiviä vesittääkseen vaatimuksia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan korostaa sitä, mitä komission jäsen Barrot jo totesi lapsista. Tässä asiassa meidän on oltava erityisen huolellisia ja varmistettava, että direktiiviä sovelletaan inhimillisesti.

  Javier Moreno Sánchez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä direktiivi on askel eteenpäin kohti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä on välttämätön askel, johon on liitettävä tästä lähtien muita askelia osana yleistä eurooppalaista lähestymistapaa.

Meidän on kehitettävä oikeudellisia ja taloudellisia välineitä, joiden avulla voimme lopullisesti avata ovemme laillisille maahanmuuttajille ja auttaa heitä kotoutumaan yhteiskuntiimme. Samoin meidän on pysäytettävä laiton maahanmuutto ja laiton työ ja autettava hajottamaan mafiatyyliset verkostot, jotka harjoittavat ihmiskauppaa.

Kaikki tämä saavutetaan vain tiiviissä yhteistyössä alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa. Siksi kehotamme komissiota hyödyntämään aloiteoikeuttaan ja pyydämme neuvostoa hyväksymään mahdollisimman pian kaikki direktiivit, jotka ovat vielä kesken, koska ilman yleistä toimenpidekokonaisuutta kansalaiset eivät ymmärrä tätä direktiiviä. Sen tarkoituksena on saattaa yhteen 27 erilaista lainsäädäntöä tehokkaiden palautusmenettelyjen sekä ihmisarvon ja maahanmuuttajien perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi.

Tarkistustemme avulla sosialistiryhmä haluaa mukauttaa direktiivin edistyneimpiin ja suojelevimpiin lainsäädäntöihin. Me Espanjan sosialistit kiinnitämme erityistä huomiota alaikäisten suojeluun ja heistä huolehtimiseen ja pyydämme, että he saisivat mahdollisuuden koulutukseen ja että heidät vastaanotettaisiin erityisissä vastaanottokeskuksissa. Haluamme myös edistää vapaaehtoista paluuta ja parantaa menettelyn oikeustakuita.

Hyvät kollegat, lopuksi haluan osoittaa tyytyväisyyteni esittelijän Manfred Weberin ehdotuksen hylkäämiseen, sillä hän etsi oikotietä tässä menettelyssä. Se olisi heikentänyt yhteispäätösmenettelyn voimaa ja tämän parlamentin uskottavuutta.

Nykypäivänä tarvitsemme vahvan parlamentin, joka kantaa vastuunsa.

  Sarah Ludford (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, en epäröi äänestää tämän direktiivin puolesta, ei siksi, että se olisi ihanteellinen, vaan siksi, että se nostaa vaatimuksia joissakin jäsenvaltioissa. Ja tosiaan, arvio tämän direktiivin arvosta saadaan, niin järjetöntä kuin se onkin, sen tosiasian perusteella, että Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu sen soveltamiseen. Se ei halua joutua tämän direktiivin korkeampien vaatimusten rajoittamaksi, ei vähiten aikarajoitusten ja säilöönoton ehtojen, kuten maahanmuuton takia pidätettyjen erottaminen tuomituista rikollisista, mitä ei aina tapahdu Yhdistyneessä kuningaskunnassa tällä hetkellä, ja se, että pakkotoimenpiteiden on oltava kohtuullisia ja kunnioitettava perusoikeuksia ja yksilön ihmisarvoa, kaikki arvokkaita osatekijöitä tässä tekstissä.

Väärää tietoa on ollut liikkeellä paljon, ja olen pahoillani siitä, että joku informoi väärin Bolivian presidenttiä, joka on kirjoittanut brittiläisen The Guardian -sanomalehden eiliseen numeroon. Kahdeksantoista kuukautta ei ole vakiosäilöönottoaika. Direktiivissä todetaan, ettei se saa ylittää kuutta kuukautta paitsi siinä tapauksessa, että kaikista jäsenvaltioiden kohtuullisista ponnisteluista huolimatta maastapoistaminen kestää todennäköisesti kauemmin, koska kyseinen henkilö ei ole yhteistyöhaluinen tai asiakirjojen saannissa kolmansista maista on viiveitä.

Mielestäni säännökset lapsen edun huomioon ottamisesta, perhe-elämästä, terveydentilasta, palauttamiskiellon periaatteesta ja ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä koskevista erityissäännöistä ovat erityisen arvokkaita ja auttavat palauttamisuhan alaisia maahanmuuttajia. Säilöönottosyitä ja muutoksenhakua ja oikeudellista valvontaa koskevat säännökset ovat olennaisia. Samalla, kun aion kannattaa tätä epätäydellistä mutta välttämätöntä direktiiviä vaatimusten nostamiseksi, minun on kuitenkin painotettava, että se on vain yksi palanen kokonaiskuvasta. Meillä on oltava oikeudenmukainen pakolaisten hyväksymisjärjestelmä ja kunnollinen laillista maahanmuuttoa koskeva politiikka.

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on suuri häpeä, todellinen häpeä pyrkiä karkottamaan yli kahdeksan miljoonaa ihmistä hallinnollisen säilöönoton käsitteen perusteella.

Jos päätös tehdään, niin kuin valitettavasti voi tapahtua, se on suojelevan Euroopan loppu. Monet meistä eurooppalaisista kärsivät hallinnollisesta säilöönotosta diktatuurien aikana, ja tätä käsitettä sovelletaan myös kahdeksan miljoonan ihmisen karkottamiseen.

Näin ollen vahvistetaan tuen antamisesta kieltäytyvää Eurooppaa. Samat jäsenvaltiot, jotka aikovat pyrkiä elvyttämään tämän käsitteen, ovat ne, jotka tämän varainhoitovuoden aikana ovat ensimmäistä kertaa vähentäneet kansainväliselle yhteistyölle myönnettävää tukea.

Vuosituhannen tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista, ja tästä tulee meidän panoksemme, solidaarisuuden arvoja vaalivan vanhan Euroopan panos nälänhätään ja elintarvikekriisiin. Kahdeksan miljoonan ihmisen karkottaminen ilman mitään takuita: suuri häpeä!

Uskon Euroopan liikekannallepanoon ja vetoan siihen, niihin kansalaisiin, jotka hylkäävät tämäntyyppisen lainsäädännön.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE). - (RO) Hyvät kollegat, Euroopan komissio on todennut, että vuonna 2006 Euroopan unionissa oli noin kahdeksan miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa. Unioni ei voi enää sivuuttaa tätä ongelmaa. Meidän on löydettävä ratkaisuja; emme voi leikkiä näiden ihmisten hengillä, mutta on varmaa, ettei tilanne ratkea itsestään.

Komission äskettäin ehdottamat välineet laittoman maahanmuuton valvomiseksi eivät voi luoda myönteistä vaikutusta, jos ei ratkaista myös laittomien maahanmuuttajien ongelmaa. Elämme Euroopassa, jossa sisärajat on poistettu, mikä on yksi syy siihen, että tarvitsemme tämän direktiivin, jotta voimme ottaa ensimmäisen askeleen kohti yhteistä laittomien maahanmuuttajien kotiuttamista koskevaa politiikkaa.

Jotkut kansalaisjärjestöt katsovat, että Euroopan unioni on hyväksynyt yhä tukahduttavampia toimintamuotoja maahanmuuton alalla. Ne pitävät palautusdirektiiviä ”häpeällisenä direktiivinä”. Ymmärrän näiden kansalaisjärjestöjen huolen paperittomien ihmisten etujen suojelemisesta, mutta kehotan järjestöjä tarkastelemaan tilannetta realistisesta näkökulmasta. Mitä ratkaisuja olisi tarjolla laittomille maahanmuuttajille, jotka saapuvat Maltan, Kanariansaarten, Kreikan, Italian tai viime aikoina itäisen ulkorajan kautta ja jotka yrittävät asettua Euroopan unioniin? On olemassa riski, että näistä maahanmuuttajista tulee pimeän työn, laittoman ihmiskaupan tai jopa terroristiradikalisoitumisen uhreja. Tämä uhka on todellinen, ja juuri siksi on tärkeää säännellä heidän tilannettaan joko kotiuttamisen tai turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämisen avulla.

Neuvottelut neuvoston kanssa ovat johtaneet ratkaisuihin, jotka voidaan hyväksyä varauksetta, erityisesti arkaluontoisilla aloilla, kuten haavoittuvien ihmisten ja ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten suojelu tai edellytykset kotiuttamisessa alkuperämaihin tai valtioihin, joiden kanssa Euroopan unioni on tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia tällä alalla. Mielestäni esittelijöiden ja neuvoston ehdotuksia pitäisi arvostaa, ja direktiivi pitäisi hyväksyä tässä ensimmäisessä käsittelyssä esitellyssä muodossa.

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, poikkean käsikirjoituksestani. Olen kirjoittanut muistiin vielä paljon muuta. Se, mitä nyt käsittelemme, ei kuitenkaan varmasti ole täydellinen ratkaisu. Minäkin toivoin enemmän tai parempia sääntöjä. Asia on minulle kaksijakoinen: yhtäältä haluaisin saada parasta, toisaalta minun on tässä päätettävä yhteisön tasolla myös vähimmäisvaatimuksista, joita sovelletaan valtioissa, joissa ei ole minkäänlaisia vaatimuksia. Tarkastelkoon kukin omaa valtiotaan, mitä siellä tapahtuu, mitä vaatimuksia sillä on. Näyttääkö siellä niin hienolta?

Euroopan parlamenttina voimme vahvistaa vain vähimmäisvaatimuksia. Se, että neuvostossa ylipäänsä päästään yhteisymmärrykseen, on jo melkein ihme, koska neljästä viiteen valtiota, myös oma sisäministerini, eivät oikeastaan halunneet minkäänlaista sääntelyä ja sanoivat: meille riittää se, mikä meillä on nykyisin. Nyt onkin sitten kansallisten parlamenttien ja kansallisten hallitusten vuoro hoitaa asia huomattavasti paremmin. Kukaan ei estä niitä löytämästä parempia ratkaisuja. Missä niin muka on määrätty? Yhden lauseen opin opiskeluaikana: vilkaisu lakikirjaan helpottaa oikeudellista ratkaisua. Kollega Gérard Deprez on oikeassa: lukekaamme kaikki artiklat yhdessä, jotta voimme selvittää, mihin voimme tällä vaikuttaa. Kysehän ei ole siitä, että löytäisimme täällä viisasten kiven. Sitä ei ole löydetty vielä koskaan, päinvastoin. Haluan kuitenkin nähdä tätä kompromissia käytettävän perustana sille, että asia voidaan tulevaisuudessa hoitaa paremmin Euroopan unionissa. Kollegoideni Bundestagissa ja Saksan osavaltioissa on tultava apuun, sillä meillä on 18 kuukauden maastapoistamisvankeus. Meillä on maahanpaluukielto, joka on paljon pidempi, ja meillä on yksittäisissä osavaltioissa monia päätöksiä, jotka eivät ole hyväksyttävissä. Sanotaan, että tämä on häpeällinen asia – voin vain suositella, että näin ei voi jatkua. Pelkkä asian vastustaminen ei ole vielä koskaan auttanut ihmisiä, joiden on työskenneltävä tällä alalla ja jotka toimivat maissa ilman suuntaviivoja.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, esittelijä Manfred Weber ihmetteli, miksei tämä parlamentti nähnyt joitakin tässä direktiiviehdotuksessa esitettyjä myönteisiä toimenpiteitä.

Esittelijä puhuu meille kuitenkin siten kuin parlamentin edessä olisi lopullinen äänestys, lopullinen käsittely, velvollisuus ottaa lopullinen vastuu ehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Näin ei ole. Olemme ensimmäisessä käsittelyssä. Siksi on vaikea ymmärtää, miksemme käytä tätä tilaisuutta, kun on kyse parannusehdotuksista, joista vallitsee laaja yhteisymmärrys parlamentissa sekä oikeiston että vasemmiston piirissä ja jotka koskevat lisätakuita, joita voidaan antaa alaikäisistä, kolmansista kauttakulkumaista ja maahanpaluukielloista.

Sanotte sen johtuvan siitä, että neuvosto on tehnyt päätöksensä ja että hallitukset ovat tehneet päätöksensä. Tämä – kuten Pierre Jonckheer sanoi – on luopumista toimivallastamme lainsäädäntömenettelyn osapuolena. Tämä tarkoittaa – ja sanon tämän kaikella kunnioituksella kolmen vuoden neuvottelujen aikana tehtyä työtä kohtaan – että löydämme itsemme pisteestä, jossa emme käytä valtuuksiamme direktiivin parantamiseksi.

Euroopan hallitukset tarvitsevat tätä parlamenttia nimenomaan, jotta Euroopasta voitaisiin tehdä maahanmuuton integroimisen paikka eikä paikkaa, jossa vallitsevat pelko ja jossa sovelletaan tehokkaampia välineitä maahanmuutolta suojautumiseksi.

  Patrick Gaubert (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, monet järjestöt ja poliittiset puolueet käyvät absurdia ideologista kampanjaa tätä tekstiä vastaan; he käyttävät sitä hyväkseen ja vääristelevät sitä poliittisista syistä.

Tämän direktiivin avulla tarjoamme haavoittuvissa tilanteissa oleville ihmisille turvatakeita sen varmistamiseksi, että palautus tapahtuu niin, että heidän oikeuksiaan ja ihmisarvoaan kunnioitetaan täysimääräisesti. Se ei koske turvapaikkaoikeutta, hyvä Giusto Catania. Saan sen käsityksen, ettette ole vielä ymmärtänyt tätä asiaa.

Emme anna kansalaistemme ajatella, että heidän edustajansa ovat vastuussa tekstistä, joka on virheellisesti nimetty ”häpeälliseksi direktiiviksi”. Meidän ei tarvitse hävetä tekstiä, jossa otetaan käyttöön uusia turvatakeita. Todellinen häpeä ovat ne, jotka ovat sokeita eivätkä näe, tai eivät halua nähdä, sen sallimaa edistystä.

Haluammeko ottaa mukaan vapaaehtoisen paluun periaatteen? Haluammeko sallia jäsenvaltioiden pitävän kiinni rajoittamattomasta kestosta? Haluammeko perusteltuja päätöksiä? Haluammeko oikeusviranomaisten valvovan säilöönotto-oloja? Haluammeko oikeusapua ja käytettävissä olevia kansalaisjärjestöjä? Haluammeko mukaan perheen yhtenäisyyden, lapsen edun ja lääkintähuollon periaatteet? Kaikkia tekstejä voidaan parantaa, mutta tämä direktiivi merkitsee edistystä nykytilanteeseen verrattuna, koska nyt jokainen jäsenvaltio tekee, mitä haluaa, joskus tavalla, jota on mahdotonta hyväksyä – eikö tämä pidäkin paikkansa, hyvät Martine Roure ja Jeanine Hennis-Plasschaert?

Hyvät kollegat, pyydän teitä äänestämään tämän kompromissin puolesta, jottemme antaisi periksi tiettyjen ihmisten poliittiselle manipulaatiolle tämän tekstin osalta ja jotta pitäisimme mielessä sen tuomat konkreettiset parannukset.

  Inger Segelström (PSE). - (SV) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä Manfred Weberiä ja kaikkia muita, jotka ovat tehneet mahdolliseksi tämän keskustelun ensimmäisestä askeleesta kohti yhteisiä palautussääntöjä ja menettelyjä. Valiokunnan ja parlamentin aiempiin keskusteluihin verrattuna katson, että tietyissä keskeisissä kysymyksissä kehitys vie väärään suuntaan ja kohti epäinhimillisempää EU:ta.

Ensinnäkin ihmisten pitäminen telkien takana 18 kuukautta ei ole hyväksyttävää. Siitä voi tulla hulluksi, eivätkä nämä ihmiset ole roistoja tai rikollisia vaan ihmisiä, jotka etsivät parempaa elämää itselleen ja perheelleen ilman köyhyyttä. Toiseksi, jos neuvosto ja esittelijä eivät usko vapaaehtoiseen paluuseen, lapsia revitään kouluista ja esikouluista, asuntoja jätetään yhtäkkiä ja aiheutamme enemmän haittaa kuin ehkä koko päätösten odottelu aiemmin, etenkin lasten osalta. Kolmanneksi parlamentin hyväksyttyä tammikuussa strategian lapsen oikeuksista emme voi nyt peruuttaa ja teljetä lapsia lukkojen taa tai kohdella heitä ehdotetulla tavalla. Se voi aiheuttaa lapsille elinikäisiä haittoja, ja siihen minä en halua osallistua. Neljänneksi viisi vuotta on liian pitkä aika kieltää paluu, jos ihmisellä on siihen syy. Edes parhaassa mahdollisessa maailmassa ihmisiä ei voida kasata ryhmiin, vaan kysymys on yksilöllisistä tapauksista, ja niitä on arvioitava ja tarkasteltava erikseen, esimerkiksi kun on kyse naisista ja lapsista ihmiskaupassa.

Monet ihmisoikeuksia valvovat järjestöt ovat esittäneet näkökantojaan, ja ne ovat huolissaan ja katsovat, että kompromissi on riittämätön ja tapa lähestyä ihmisiä tunteeton. Kannatan sosialistiryhmän tarkistusehdotuksia. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, meidän on esitettävä eräs kysymys: onko laiton maahanmuutto ongelma tämän päivän EU:ssa vai eikö? Vastauksena on oltava, että se on ongelma, ja vieläpä vakava. Meidän on myös kysyttävä, pitäisikö tähän ongelmaan tarttua yhteisön tasolla vai jättää se kunkin jäsenvaltion omaksi huoleksi. Vastaus toiseen kysymykseen on kielteinen: ongelmaan on tartuttava EU:n tasolla. Olemme esittäneet kantamme tähän. Onko tähän mennessä sovellettu kokonaisvaltaista, yleistä EU:n politiikkaa tämän ongelman ratkaisemiseksi? Tässäkin kohtaa vastaus on valitettavasti kielteinen. Käsittelemme ongelmaa hajanaisesti, ja tämänpäiväinen keskustelumme vain raapaisee tämän laittoman maahanmuuton valtavan ongelman pintaa. Silti emme voi muuta kuin edetä yhden askeleen kerrallaan.

Tänään on esitettävä vielä yksi kysymys, kun keskustelemme kompromissista: onko tämä täydellinen kompromissi neuvoston ja parlamentin välillä? Vastaus on kielteinen. Onko se haluamamme kompromissi? Ei taatusti ole! Onko se kompromissi, josta voisimme keskustella käytettävissämme olevana aikana ja joka tyydyttäisi meitä siinä mielessä, että todella pääsisimme eteenpäin? Jälleen kerran vastaus on kielteinen. Parlamentti on keskustellut asiasta neuvoston kanssa kaksi ja puoli vuotta.

Onnittelen Manfred Weberiä työstä, jonka hän on tehnyt, ja tuloksesta, jonka hän on saavuttanut. En ole kuitenkaan täysin tyytyväinen tulokseen. Kysymys on kuitenkin siitä, onko tilanne parantumassa. Vastaus on: kyllä se parantuu. Tämä aiheuttaa seuraavan kysymyksen: pystymmekö saamaan aikaan joitakin parannuksia ajan kuluessa sen sijaan, että antaisimme tilanteen polkea paikallaan? Vastaukseni on kyllä, harjoitamme vuoropuhelua, ja se voi olla vain hyvä asia. ”Maailma kuuluu kaikille ihmisille” on lähestymistapa, joka liikutti minua. Minua liikuttaa näkökulma, jonka mukaan emme voi käyttäytyä kohtuuttomasti näitä ihmisiä kohtaan. Meidän on kuitenkin kohdattava todellisuus. Järjestäytyneitä yhteiskuntia on olemassa, ja mitä tahansa tapahtuukin, meidän on suojeltava ihmisoikeuksia suojellen samalla järjestäytyneiden yhteiskuntien ja järjestäytyneiden valtioiden etuja ja oikeuksia.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, miljoonat ihmiset oleskelevat laittomasti Euroopassa, ja heitä suvaitaan, koska he ovat halvan työvoiman lähde, he eivät hanki oikeuksia eläkkeeseen tai terveydenhoitoon eivätkä he voi vapaaehtoisesti vaatia oikeuksiaan tuomioistuinten kautta. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että jokaisella ihmisellä, riippumatta oikeudellisesta asemasta, on oikeus ihmisarvoon ja inhimilliseen kohteluun. Siksi olen tyytyväinen Euroopan komission ehdotukseen, jonka tarkoitus on yhdenmukaistaa periaatteita tässä asiassa.

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että kaikki me tässä parlamentissa haluamme avoimia ja selkeitä yhteisön periaatteita ja menettelyjä, jotka koskevat palautuksia, karkotuksia ja laittomien maahanmuuttajien maahanpaluukieltoja. Olemme odottaneet niitä jo melko pitkään. Parlamentti on jo käyttänyt kaksi vuotta näiden ratkaisujen työstämiseen. Älkäämme unohtako, että meidän on odotettava vielä kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantuloa, sillä se on sen täytäntöönpanoaika jäsenvaltioissa. Vaikka direktiivi aiheuttaakin minussa epäilyksiä – epäilyksemme esimerkiksi maahanmuuttajien säilöönoton kestosta, ilman huoltajaa matkustavien lasten säilöönotosta ja Euroopan unioniin paluun kiellosta – haluan kysyä, pitäisikö laittomien maahanmuuttajien edelleen odottaa yhdenmukaistettua maahanmuuttopolitiikkaa, mukaan lukien vähimmäisvaatimukset. Onko heidän todistettava keskustelua, joka osoittaa, että Eurooppa on kykenemätön pääsemään tässä asiassa yhteisymmärrykseen? Minun mielestäni ei.

  Stefano Zappalà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, monien muiden tänä aamuna tähän keskusteluun osallistuneiden ja siihen nyt osallistuvien parlamentin jäsenten rinnalla sain tästä ilmiöstä ensi käden kokemusta tämän vaalikauden alussa, kun vierailimme monissa Euroopan osissa ja monissa väliaikaisissa vastaanottokeskuksissa.

Ymmärrän, että ilmiö on monimutkainen ja että siinä on erilaisia puolia. Jokainen meistä on taipuvainen näkemään sen tietystä näkökulmasta kulttuurimme, luonteemme ja poliittisen kantamme perusteella. Meidän on kuitenkin otettava yleisesti huomioon – ja tämä on mielestäni erittäin tärkeää – se tosiasia, ettemme puhu muutamista maahanmuuttajista, kuten sata vuotta sitten. Me emme puhu pienistä tai erillisistä ilmiöistä, vaan puhumme kansojen maahanmuutosta. Puhumme miljoonista ja miljoonista yksilöistä, jotka muuttavat vaihtelevien vaikuttimien yllyttäminä. Niistä hyvin harvat liittyvät turvapaikan hakuun, hyvin harvat poliittisluontoisiin tarpeisiin, mutta hyvin monet parempien elinolosuhteiden ja parempien työolosuhteiden etsimiseen.

Vaikka aika valitettavasti onkin tyranni, en voi jättää kiittämättä Manfred Weberiä. En voi jättää kiittämättä Gérard Deprez’tä, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan tämänhetkistä puheenjohtajaa, edellistä puheenjohtajaa Jean-Marie Cavadaa sekä kaikkia jäseniä, joiden kanssa olemme viettäneet paljon aikaa työskennellessämme tämän ilmiön parissa. Uskon, että laki, jota voidaan parantaa, on parempi kuin ei lakia lainkaan. Olen vakuuttunut siitä, että Eurooppa on oikeassa huolehtiessaan kaikista, mutta tämän kokemamme monimutkaisen ja vakavan ilmiön osalta se on ennen kaikkea oikeassa huolehtiessaan omista kansalaisistaan.

  Frieda Brepoels (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aloittaa ilmaisemalla erityiset kiitokset esittelijällemme hänen valtavan kovasta työstään ja myös hänen sinnikkyydestään tässä äärimmäisen tärkeässä asiakokonaisuudessa. Keskustelun lopussa on tietenkin hyvin vaikeaa tuoda mukaan uusia näkökulmia, mutta olen todella samaa mieltä niiden jäsenten kanssa, jotka ovat sanoneet, että tämä direktiivi on ainoastaan alustava, vaikkakin oleellinen askel kohti laajaa maahanmuuttopolitiikkaa. Meillä on kaikilla edessämme samat ongelmat ja haasteet, ja on selvää, että kansalaisemme hyväksyvät ja myös ymmärtävät laillista maahanmuuttoa vain, jos poliitikot toteavat erittäin selvästi, että laiton maahanmuutto ei ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Olemme nähneet, että kolmanneksella jäsenvaltioistamme ei vieläkään ole mitään sääntöjä tällä alalla, ja siten mikä tahansa täällä hyväksymämme lainsäädäntö merkitsee edistystä näille maille itse laittomien maahanmuuttajien suojelun kannalta.

Haluan vain sanoa tämän direktiivin vastustajille, että se tuo tosiaan vähän tai ei lainkaan muutoksia maihin, jotka tarjoavat jo riittävän suojan, ja lisäksi, että neuvosto on antanut selkeät takuut siitä, ettei direktiiviä käytetä joissain maissa käytössä olevan direktiiviä pidemmälle menevän suojelun heikentämiseen. Lopuksi on myös tehtävä selväksi, että jäsenvaltioilla on vapaus mennä direktiiviä pidemmälle.

Täytäntöönpanon ja jatkotoimien osalta katson olevan erittäin tärkeää, että komission lisäksi myös kansalliset parlamentit kantavat tästä suuren vastuun, sillä on sanomattakin selvää, että nämä karkotukset on myös pantava täytäntöön tehokkaasti.

Arvoisa puhemies, toivon lopuksi, että enemmistö tämän parlamentin jäsenistä katsoo poliittisia opinkappaleita ja taktikointia pidemmälle ja on valmis osallistumaan realistiseen, päättäväiseen, selkeään ja inhimilliseen ratkaisuun, ei vain EU:n edun vaan jopa enemmän itse laittomien maahanmuuttajien edun takia.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan ensin onnitella kollegaani Manfred Weberiä erinomaisesta työstä ja sen tuloksista, ja haluan onnitella myös Marie-Arlette Carlottia rakentavasta yhteistyöstä, jota teimme kehitysyhteistyövaliokunnassa.

Välimeren valtiot kärsivät laittoman maahanmuuton ongelmasta enemmän kuin muut valtiot, joiden rajat eivät ole sille alttiita. Esimerkiksi kotimaahani Kreikkaan saapui viime vuonna 112 000 laitonta maahanmuuttajaa, ja siellä tehtiin 58 000 palautuspäätöstä. Nämä ovat ennätyslukuja EU:lle, jonka on siksi hyväksyttävä yhteinen strategia tämän ongelman ratkaisemiseksi. Maahanmuuttajien kotouttamiseksi on ryhdyttävä tukitoimenpiteisiin, ja laittomien tulokkaiden palauttamiselle on järjestettävä asianmukaiset edellytykset.

EU:n on saatava aikaan palautuspolitiikka, joka perustuu solidaarisuusperiaatteeseen ja vastuun jakamiseen kehittyvien maiden kanssa. Tuen ja kannatan direktiivin sisältämää täytäntöönpanovapautusta; se perustuu perhesuhteisiin, lasten etuun ja maahanmuuttajien terveydentilaan. Asiasta vastaavan sosiaaliviranomaisen tai asianajajan on suojeltava lapsen etua.

Lopuksi: kehitysyhteistyövaliokunnan pyyntö alaikäisten säilöönoton kieltämisestä on hyväksytty, ja olen varma, että kaikki kollegani hyväksyvät sen.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kuten Manolis Mavrommatis sanoi, Kreikkaan saapui viime vuonna 112 000 laitonta maahanmuuttajaa. Useimmat heistä eivät kuitenkaan halunneet jäädä; he halusivat muihin Euroopan maihin. Tämä tarkoittaa, että maahanmuutto on eurooppalainen ongelma; se koskee meitä kaikkia, ja meidän on puututtava siihen yhdessä.

Tämän takia Kreikka kannattaa yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Manfred Weberin suositus ei toki ratkaise ongelmaa kokonaan, mutta se on erittäin myönteinen askel, joten onnittelen häntä vilpittömästi. Jos jatkamme direktiivissä suunniteltua politiikkaa, uskon, että jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin löydämme itsemme paremmasta tilanteesta kuin tällä hetkellä.

Kukaan ei hyväksy maahanmuuttajien epäinhimillistä kohtelua tai ihmisoikeuksien rikkomista. Kreikan ainoa epäilys on koskenut jäsenvaltioiden velvoitetta tarjota ilmaista oikeusapua. Tiedättekö miksi? Siihen on kaksi syytä: ensinnäkin kustannukset ovat Kreikalle valtavat ja kohtuuttomat, ja toiseksi oikeusapu on osittain epäoikeudenmukaista. Jos laittomille maahanmuuttajille annetaan ilmaista oikeusapua, miksi ei antaa sitä köyhille, maahamme laillisesti tuleville maahanmuuttajille, ja miksi ei omille, köyhille kansalaisillemme?

Mielestäni kyseiseen artiklaan tehdyn lisäyksen ansiosta tämä kysymys on ratkaistu ja Kreikan epäilykset poistettu. Aiomme siksi ehdottomasti tukea ehdotusta ja suositusta.

  Pierre Pribetich (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, neuvottelut yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi ensimmäisessä käsittelyssä ovat tehneet tyhjiksi monet parlamentin työllä saavutetut edistysaskeleet.

Tällaisena tätä kompromissitekstiä ei voida hyväksyä. On mahdotonta hyväksyä sitä, että alaikäisiä kohdellaan aikuisina, että heidät jätetään ilman koulutusta, että sallitaan heidän lähettämisensä takaisin valtioon, joka on kaukana heidän sukulaisistaan. On mahdotonta hyväksyä sitä, että yhteiset säännöt ja menettelyt yhdenmukaistetaan Euroopan alhaisimpien vaatimusten kanssa ja että tämä direktiivi vesitetään; on mahdotonta hyväksyä sitä, että jätetään niin monta ovea auki vakaville ihmisoikeusrikkomusten riskeille, ihmisarvoa alentaville säilöönottoajoille, ja että jätetään niin monet ihmiset ilman oikeudellista suojaa tällaisten tilanteiden varalta.

Miten valistunut Eurooppa voi hyväksyä näin kauhean asian? Miten Victor Hugon Euroopan yhdysvaltojen luojien unelma voidaan kääntää painajaiseksi niin suuresta toivosta huolimatta?

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). - (SK) EU:ssa laittomasti oleskeleviin maahanmuuttajiin liitettävät ongelmat vaativat avoimia, selkeitä ja oikeudenmukaisia sääntöjä. Kun otetaan huomioon, miten ajankohtainen tämä ongelma on – tällä hetkellä EU:ssa elää noin kahdeksan miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa – ja miten monimutkainen se on, yhteisen lainsäädännön laatiminen on mielestäni välttämätöntä.

Direktiivillä tehdään selväksi, että laittomien maahanmuuttajien on lähdettävä Euroopasta. Meidän on kuitenkin tarkasteltava olosuhteita, joissa tämä tapahtuu, ja varmistettava, että ihmisoikeuksia, erityisesti oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen, kunnioitetaan täysimääräisesti.

Koska lapset ovat äärimmäisen haavoittuva ryhmä tässä tilanteessa, olen erityisen tyytyväinen siihen, että keskeinen oikeudellinen periaate lapsen edusta mainitaan direktiivissä selkeästi. Emme voi rajoittaa laittoman maahanmuuton ongelmaa ainoastaan käytännölliseen pakkopalautukseen ja maahanpaluukieltoon. Loppujen lopuksi meidän on sovellettava laajempaa poliittista ulottuvuutta vähentämällä Euroopan unioniin suuntautuvan laittoman maahanmuuton yllykkeitä.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, Evo Morales kirjoitti meille direktiivistä, joka koskee maahanmuuttoa, joka Ranskassa tunnetaan nimellä ”sans-papiers”. Euroopalle kirjoittava valtionpäämies latinalaisesta Amerikasta ei oikeastaan ole ulkomaalainen, vaan vähän kuin meille kirjoittava serkku.

Olemme tietenkin valtioita, joilla on sääntöjä, joita on noudatettava; muutoin seuraa epäjärjestys, ja lopulta kaikki kärsivät. Siitä huolimatta, koska maahanmuuttoa tapahtuu Perusta Chileen, Nicaraguasta Costa Ricaan ja Mosambikista Etelä-Afrikkaan, maahanmuutto on maailmanlaajuista ja sillä on maailmanlaajuiset syyt. Globaalistuneilla talousmarkkinoilla maahanmuutto on kapitalistisen logiikan korkein vaihe; siinä ihminen, jolla ei ole mitään myytävää, voi myydä vain itsensä. On ehkä välttämätöntä korjata oikeudellisesti siirtolaisuuden maailmanlaajuisia vaikutuksia Manner-Euroopassa, mutta loppujen lopuksi maahanmuuttoon on tartuttava maailmanlaajuisesti, kuten tehdään elintarvikkeiden, kulkutautien ja peruskoulutuksen osalta, koska maahanmuutto on jo globaalistunut. Tämä tunnetaan maailmanlaajuisen yhteisomistuksen yhteisten osien ”sääntelynä”.

  Petru Filip (PPE-DE). - (RO) Jäsenvaltioissa sovellettavien yhdenmukaisten vaatimusten ja menettelyjen olemassaolo merkitsee vaatimusta koko eurooppalaisen hallintojärjestelmän tasolla eikä ainoastaan kolmansista maista tulevien maahanmuuttajien paluun osalta.

Tämän epäilemättä ajankohtaisen ja hyödyllisen mietinnön laatiminen antaa minulle tilaisuuden ottaa uudelleen keskustelun aiheeksi sen, että kaikissa valtioissa on hallinnon tasolla pantava täytäntöön yhteentoimivia järjestelmiä yleisölle tarkoitettujen asiakirjojen luovuttamista varten.

Asiakirjojen luovuttamisjärjestelmien yhteentoimivuus kaikissa valtioissa on edelleen pääedellytys liiallisen vaikutusvallan aiheuttamien riskien rajoittamiselle, ja se tarjoaa toimivan mallin yhteisön kansalaisen aseman tuomien oikeuksien käytön takaamiselle.

Tämän mietinnön laatua arvostaen haluan korostaa, että sen vaikutus maksimoidaan harkitsemalla uudelleen täytäntöönpanon käytännön edellytyksiä sellaisten perustavanlaatuisten tutkimusten pohjalta, jotka koskevat hallinnollisten menettelyjen ja palvelujen yhdennetyn sähköisen järjestelmän mahdollisuutta. Ehkä ei ole liian myöhäistä harkita eurooppalaisen sähköisen identiteetin luomista.

  Nicolae Vlad Popa (PPE-DE). - (RO) Manfred Weberin laatiman tasapainoisen mietinnön ansiosta palautusdirektiivi merkitsee ensimmäistä maahanmuuton alan lainsäädäntöaloitetta, joka on hyväksytty menestyksekkäästi Euroopan parlamentin ja neuvoston välisessä yhteispäätösmenettelyssä. Olen iloinen, että molemmat toimielimet, Euroopan komission avustamina, sitoutuivat velvollisuuksiinsa ja täyttivät ne vastuuntuntoisesti saaden näin aikaan viitearvon tulevia asiakirjoja varten.

Palautuspolitiikkaa on pidettävä olennaisena ja välttämättömänä osana kokonaisvaltaista ja johdonmukaista yhteisön politiikkaa maahanmuuton ja turvapaikka-asioiden alalla. Tehokkaammat laitonta maahanmuuttoa koskevat säännöt mahdollistavat vapaamielisemmät säännöt laillisen maahanmuuton osalta.

Katson, että tällä hetkellä on laadittu selkeitä, avoimia ja tasapuolisia sääntöjä tehokkaan palautuspolitiikan varmistamiseksi. Palautuspolitiikka on välttämätön osa asianmukaista siirtolaispolitiikan hallinnointia, kuten Haagin ohjelmassa sovittiin.

  Ewa Klamt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jo vuosia olemme vaatineet kokonaissuunnitelmaa maahanmuuton kaikkia osa-alueita varten, ja palautusdirektiivi kuuluu yksiselitteisesti tähän pakettiin. Laillista maahanmuuttoa Euroopan unioniin voidaan säädellä järkevästi vain, jos emme edelleen majoita miljoonia laittomia maahanmuuttajia ja kohtele tätä olotilaa samanvertaisena laillisen maahanmuuton kanssa.

Kun kollega Martine Roure viittaa laittomien maahanmuuttajien oikeuteen paeta köyhyyttä, minun on muistutettava häntä siitä, että pelkästään Afrikan mantereella elää 922 miljoonaa ihmistä suurimmaksi osaksi köyhyydessä ja että Intiassa on 1,1 miljardia ihmistä, joista monet haluavat tulla alueellemme. Tämä on väärä tapa hoitaa asiaa. Kannattakaa siksi tätä palautusdirektiiviä, jotta poistamme tieltä esteet, jotta saamme vihdoinkin aikaan todella hyvät laillista maahanmuuttoa koskevat säännöt ja siten todella autamme ihmisiä.

  Dragutin Mate, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluan tietenkin lisätä jotain siihen, mitä olen seurannut läheltä ja mitä olette sanoneet kommenteissanne.

Ensinnäkin on todettava erittäin selkeästi, että puhumme täällä tänään palautusdirektiivistä, puhumme laittomasta maahanmuutosta, emme puhu turvapaikoista emmekä puhu turvapaikkamenettelyistä. Näiden kahden asian välillä on erittäin suuria eroja. Turvapaikkadirektiivi on ollut voimassa vuodesta 2003 saakka ja se toimii.

Tänään yritämme ottaa askeleen eteenpäin. Meille on tärkeää ottaa tämä askel eteenpäin, ja poliittisessa julkilausumassaan, jonka voitte lukea viimeistä edelliseltä sivulta, neuvosto hyväksyi sitoumuksen, jonka mukaan niiden henkilöiden osalta, jotka täyttävät säilöönoton edellytykset, mutta ei yleisesti kaikkien osalta, säilöönotto voi kestää kuusi kuukautta. Lisäksi poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa tämä ehto erityisesti täyttyy, kestoa pidennetään vielä 12 kuukautta. Tämä ei ole automaattinen 18 kuukauden prosessi, kuten olemme tänään kuulleet useaan kertaan puhujilta. Se ei pidä paikkaansa.

Lisäksi neuvosto esitti poliittisessa julkilausumassa selkeän huomautuksen, jota siteeraan: Neuvosto toteaa, ettei tämän direktiivin täytäntöönpanoa saa käyttää syynä perusteltaessa henkilöille, joihin sitä sovelletaan, epäedullisempien säännösten hyväksymistä.

Tämä tarkoittaa, ettei näin saa tehdä missään valtiossa, ja tällaisia valtioita on kuusi – olen puhunut tästä kaikkien kuuden ministerin kanssa. Neuvotteluprosessissa neuvoston kanssa kaikki kuusi ministeriä painottivat, että kesto on kuutta kuukautta lyhyempi. Surullista kyllä, suurimmalla osalla jäsenvaltioista on paljon pidemmät säilöönottoajat, jopa rajoittamattomat, ja melkoisen monella jäsenvaltiolla on nyt käytännössä ja teoriassa mahdollisuus pitää laittomia maahanmuuttajia vangittuina rajoittamattoman ajan.

Tässä asiassa haluamme edistyä. Sitä paitsi meidän on välttämätöntä edistyä. Tässä yhteydessä haluan tietenkin erityisesti mainita erityisen haavoittuvat lapsiryhmät. Kehottaisin parlamenttia tarkastelemaan uudelleen 5 artiklaa, samoin kuin 15 a artiklaa. Niissä todetaan selkeästi, että lasten olosuhteet eivät saa olla huonommat ja että heille on annettava mahdollisuus päästä kouluun tai lastentarhaan. Heidät on majoitettava erityislaitoksiin, joissa tämä kaikki on mahdollista. Rajoitukset ovat erittäin tiukat.

Tässäkin asiassa neuvottelut olivat erittäin hankalat, eivät missään tapauksessa yksinkertaiset. En tiedä, pystyvätkö kaikki parlamentin jäsenet kuvittelemaan sen, mutta tässä on vain yksi pieni yksityiskohta neuvotteluista. Yhden artiklan, 14 artiklan osalta neuvottelimme neljä tuntia, neljä tuntia jokaisesta yksittäisestä sanasta.

Jäsenvaltiot ovat ymmärtäneet, että tämä on ratkaistava EU:n tasolla. Mistä te sitten päätätte täällä tänään? Siitä, ratkaisemmeko asian kansallisella tasolla, kuten on tehty tähän asti, vai ratkaisemmeko sen EU:n tasolla. Eräs parlamentin jäsen ilmaisi asian erittäin vaikuttavasti: laiton maahanmuutto, se on ongelma. Kyse ei ole siitä, onko se sitä. Se on. Tämä asia on saatava järjestykseen, se on saatava järjestykseen mahdollisimman sivistyneesti. Meidän on siis otettava ensimmäinen askel. Tiedän, että monille ihmisille tämä ei ole hyvä kompromissi, mutta meidän on tiedostettava, että myös jäsenvaltioille tämä kompromissi on hyväksyttävyyden rajoilla.

Teidän on oltava tietoisia siitä, että useat jäsenvaltiot eivät halua yhteistä politiikkaa tällä alalla. Jäsenvaltiot, useat jäsenvaltiot ovat tyytyväisiä, jos voivat säännellä asiaa omalla tavallaan, kotona omilla säännöillään, ilman Euroopan parlamentin suostumusta ja ilman yhteisön toimielinten valvontaa. Ja tämänhetkinen tilanne on pahempi kuin se, mitä tänään ehdotamme. Tästä syystä toistaisin, että tämä on tärkeä ja ratkaiseva askel eteenpäin.

Mistä täällä siis päätetään tänään? Emme päätä näiden artiklojen varsinaisesta sanamuodosta emmekä menestymisestä neuvotteluissa, jotka käytiin neuvoston puolella Manfred Weberin ja itseni sekä toisella puolella komission ja komission jäsenten välillä. Päätämme kotouttamispolitiikan eheydestä. Jos joudumme tänään pisteeseen, jossa sanomme ”ei” tälle laitonta maahanmuuttoa koskevalle direktiiville, voitte kuvitella, miten vaikeaa on edetä päätöksentekoon, yhteiseen päätöksentekoon, laillisesta maahanmuutosta.

Meidän on otettava tämä ensimmäinen askel, ja jos emme ota sitä tänään, tulevaisuus ja tämän hyväksymismenetelmä ovat kaukana, erittäin kaukana. Voin kertoa teille tänään vastuullisesti, että jos direktiiviä ei hyväksytä ensimmäisessä käsittelyssä, suuri joukko jäsenvaltioita palaa alkuperäisiin neuvotteluasemiinsa, jotka ovat äärimmäisen jäykät ja äärimmäisen tiukat. Sitten kuluu tietenkin huomattavasti aikaa, ennen kuin voimme jälleen istua täällä ja päättää, hyväksymmekö jonkin yhteisen kannan.

Loppujen lopuksi on hyväksyttävä kompromissi. Mitään äärimmäistä kantaa ei hyväksytä. Tämä on yksi demokratian kulmakivistä. Kyse ei ole vain siitä, että jonkun sana vallitsee, ja kunnioitan tietenkin kaikkien kansalaisjärjestöjen kantaa, ja kaikkien muiden instituutioiden, jotka ovat antaneet lausuntoja ja jotka taistelevat tilanteen parantamiseksi. On oikein, että ne taistelevat tämän asian puolesta, mutta meidän on oltava tietoisia siitä, että loppujen lopuksi me kaikki, me neuvostossa ja te parlamentissa, olemme vastuussa äänestäjillemme, ja tiedämme, millaisia ongelmia näillä aloilla tulee esiin. Kuten olen todennut useaan kertaan tässä loppupuheenvuorossa, tämä on ensimmäinen askel, erittäin tärkeä askel, joka meidän on otettava yhdessä tällä tiellä kohti laittomien maahanmuuttajien oikeuksien parantamista ja yleisesti maahanmuuttopolitiikan laatimisen yhteydessä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, aion ainoastaan lisätä joitakin lisätietoja tähän keskusteluun.

Ensinnäkin palautusdirektiivi, jos siitä tulee totta, ei toteudu erillään muista. Siitä tulee osa sarjaa, joka perustuu näkemykseen koordinoidusta maahanmuuttopolitiikasta. Vastaavasti, kuten joukko parlamentin jäseniä on maininnut, laadimme tekstejä laillisesta maahanmuutosta ja tekstejä turvapaikkamenettelyjemme ja pakolaisten vastaanottamismenettelyjemme vahvistamiseksi. Lisäksi on jo olemassa koordinoitu politiikka, joka koskee kolmansia maita, joista maahanmuuttajat tulevat. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että muodostamalla kumppanuuksia tiettyjen kolmansien maiden kanssa onnistumme löytämään keinot toteuttaa tätä koordinoitua maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä oli ensimmäinen asia, jonka halusin sanoa.

Toiseksi haluan muistuttaa teitä siitä, että direktiivin tehtävänä – ja tämä on erittäin tärkeää – on antaa meille oikeudellinen kehys, jonka avulla voimme soveltaa yhteisön mekanismeja, jotka tarkoittavat, että voimme valvoa yhteisön säännöstön noudattamista eli rikkomisesta johtuvia menettelyjä, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiovaltaa, komission kertomusta ja Euroopan parlamentin harjoittamaa valvontaa. Tällaisen direktiivin olemassaolon etuna on, että se avaa kanavia paljon tehokkaammalle oikeudelliselle valvonnalle.

Kolmas seikka parlamentin mietittäväksi on, että parlamentti on kuitenkin vienyt asioita eteenpäin, erityisesti lapsia koskevien säännösten avulla. Näiden uusien artiklojen, 8 a artiklan ja 15 a artiklan henki on, että lapsia ei mahdollisuuksien mukaan pitäisi ottaa säilöön. Jos heitä otetaan joskus säilöön, direktiivin lisäarvo on siinä, että se pakottaa jäsenvaltiot, jotka ovat päättäneet näin tehdä, kunnioittamaan 15 a artiklassa määriteltyjä vähimmäissuojatoimia, jotka te, arvoisa puheenjohtaja Mate, juuri mainitsitte.

Neljäs seikka, jonka haluan lisätä, on se, että meillä on myös taloudellisia voimavaroja, joita pitäisi käyttää. Meillä on palautusrahasto, jonka varat ovat noin 700 miljoonaa euroa ja jonka avulla meidän pitäisi pystyä auttamaan oikeusavussa, terveydenhuollossa ja tiettyihin alkuperämaihin uudelleen sopeuttamisen aiheuttamissa ongelmatilanteissa.

Viidennen seikan lainaan Gérard Deprez’ltä, joka mainitsi, että komissio olisi vastuussa kertomuksen laatimisesta kolmen vuoden sisällä. Haluan korostaa, ettei meitä velvoita ainoastaan tämä kertomus, vaan kaikki tätä tekstiä tukeva: halu antaa Euroopan unionille menettelyjä, jotka ovat oikeudellisen valvonnan alaisia, menettelyjä, joissa pyritään tasapainottamaan laillisuuden tarve – ilman sitä emme saisi yleistä mielipidettä hyväksymään laillista maahanmuuttoa – ja tarve varmistaa ihmisoikeusyleissopimuksen periaatteiden noudattaminen. Voin kertoa teille, että jos tämä direktiivi hyväksytään, osallistun henkilökohtaisesti sen täytäntöönpanoon varmistaakseni, ettemme unohda tätä henkeä.

  Manfred Weber, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää asiallisesta keskustelusta. Tämän tunnepitoisen aiheen osalta on hämmästyttävää, että teemme tätä näin asiallisesti. On sanottava, että kun tarkastelen tämänpäiväisten aiheiden kirjoa, olen ylpeä siitä, että olen tämän parlamentin jäsen.

Yksi lipsahdus meille kävi: kollega Giusto Catania syytti meitä kaikkia Välimeren joukkohaudoista. Haluaisin torjua tämän demagogisen kielenkäytön. Me kaikki yritämme tehdä täällä parhaamme kyseisten ihmisten auttamiseksi.

Asiasisällöstä en halua enää sanoa mitään. Siitä on jo keskusteltu laajasti. Haluaisin vielä sanoa jotain menettelystä. LIBE-valiokuntamme puheenjohtaja puhui hyvin viisaasti. Hän kehotti PPE-DE-ryhmää toimimaan oikeudenmukaisesti erityisesti menettelyn osalta. Olemme vetäneet esityksemme takaisin. Haluamme, että esityksistä voidaan äänestää. Siksi annoimme panoksemme sen onnistumiseen. Olemme työstäneet sisäasioiden valiokunnassa satoja esityksiä ja järjestäneet siellä suuria enemmistöjä. Se tarkoittaa, että jokainen parlamentin jäsen, jota tämä aihe kiinnosti, pystyi osallistumaan.

Kansalaisjärjestöistä haluaisin vielä sanoa jotain. Ymmärrän, etteivät kansalaisjärjestöt ole tyytyväisiä. Kun keskustelemme täällä ympäristökysymyksistä, Greenpeace ei koskaan ole tyytyväinen saavuttamaamme tulokseen. On kansalaisjärjestöjen tehtävä aiheuttaa aina enemmän painetta. Ennustan teille kuitenkin jo tänään: jos päätämme tästä direktiivistä, samat kansalaisjärjestöt, jotka nyt protestoivat, hyödyntävät huomenna näitä oikeudellisia mahdollisuuksia ja nostavat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa syytteitä jäsenvaltioita vastaan. Ennustan myös, että vasemmistolaiset kollegat, jotka tänään argumentoivat direktiivin vastaisesti, pyytävät huomenna komissiota, komission jäsen Barrot’ta, toteuttamaan sen, mistä olemme täällä päättäneet! He yrittävät tämän oikeustilan nojalla hankkia ihmisille etuja. Siksi sanon: tämä ei ole ihanteellinen tilanne, mutta olemme päässeet hyvän askeleen eteenpäin.

Viimeinen ajatus: Valitettavasti kollegat Martine Roure ja Claudio Fava PSE:stä eivät nyt ole paikalla. He ovat ulkona, antavat TV-haastatteluja ja yrittävät saada kantansa esiin. He eivät kuulleet, mitä puheenjohtaja Mate sanoi, nimittäin, että joko saamme aikaan tämän edistysaskeleen – sydämelliset kiitokset vielä kerran puheenjohtajavaltio Slovenialle – tai emme saa aikaan mitään edistystä moneen vuoteen. Keskustelemme edelleen siitä, että tarvitsemme ratkaisevia edistysaskelia, mutta emme saavuta mitään. Siksi: Huomenna ei ole kyse siitä, onko direktiivi ihanteellinen, kyse on yksinkertaisesti siitä, viekö se Euroopan unionia eteenpäin. Tähän kysymykseen voimme huomenna vastata hyvin ja selkeästi ”kyllä”.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna kello 11.30.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Louis Grech (PSE), kirjallinen. – (EN) Ehdotettuun direktiiviin laittomien maahanmuuttajien palauttamisesta pitäisi olla tyytyväinen, koska sillä pyritään hyväksymään yhteisiä vaatimuksia ja koska se on askel oikeaan suuntaan. Se ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan joitakin pakolaisten oikeuksiin ja ihmisoikeuksiin liittyviä suojatoimia, eikä siinä puututa Maltan kaltaisten jäsenvaltioiden erityisiin tarpeisiin ja ongelmiin; vaikutus niihin on kohtuuton suhteessa niiden kokoon, väestöön ja voimavaroihin.

Jälleen kerran haluan painottaa ja toistaa sitä, että tämä asia ansaitsee yhteisen eurooppalaisen politiikan, jossa puututaan olennaisiin ”kysymyksiin”, kuten a) kaikkien jäsenvaltioiden välisen ”vastuunjakamispolitiikan” hyväksyminen, b) Dublin II -asetuksen tarkistaminen, c) asianmukainen taloudellinen tuki, d) työvoimakeskusten kaltaisten keskusten kehittämisen alkuperä- ja kauttakulkumaissa toteuttamiskelpoisuuden ja niin edelleen arvioiminen, e) realistisen palauttamispolitiikan laatiminen, f) oikea-aikaisen integroimispolitiikan täytäntöönpano ja g) järjestäytyneen rikollisuuden (kuten ihmiskaupan), muukalaisvihan ja rasismin vastainen taistelu.

Erityisesti kaikkea laillista ja laitonta maahanmuuttoa tarkastelevan viraston perustaminen olisi erittäin hyödyllistä näiden kysymysten hoitamiseksi kokonaisvaltaisesti ja integroidusti.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies,

Käsiteltävänä olevan lainsäädäntöehdotuksen ensimmäinen haaste on jo siinä, että kyseessä on ensimmäinen yrityksemme asettaa yhteisön laajuisia normeja maahanmuuttopolitiikan alalla. Uuden yhteisön laajuisen politiikan luominen on merkittävä ponnistus.

Maahanmuuttopolitiikka jos mikä on erityisen perus- ja ihmisoikeusherkkä. Yhdyn niihin ääniin, jotka ovat korostaneet, että kompromissiehdotuksessa on joitakin arkoja kohtia erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna.

Lainsäätäjinä meidän on kuitenkin nähtävä kokonaiskuva: status quon säilyminen ei ole missään määrin vaihtoehto. Ensinnäkin tämä koskee säilöönottoaikoja. Useissa jäsenmaissa säilöönotolle ei ole säädetty lainkaan aikarajoja. Säilöönoton perusteet eivät nekään ole usein riittävästi säänneltyjä. Toiseksi monissa jäsenmaissa langetaan rajoittamattomia maahantulokieltoja. Näistä syistä monet jäsenvaltiot näkisivät mielellään kompromissiehdotuksen ja samalla koko lainsäädäntöaloitteen kaatuvan äänestyksessämme.

Ratkaisevaa on se, että direktiivin myötä palautusprosessit saatetaan yhteisön seurantamekanismien alle. Voimme tätä kautta taata, että tietyt vähimmäisstandardit tulevat pian sovellettavaksi kaikkiin jäsenmaihin.

Kiitän mietinnön laatija Weberiä siitä, että hänen on onnistunut neuvotella neuvoston kantaan merkittäviä parannuksia juuri humanitaaristen velvoitteidemme takaamiseksi. Erityisen välttämättömiä ovat lasten ja perheiden sekä vähemmistöjen turvaamiseksi tehdyt muutokset.

  Roselyne Lefrançois (PSE), kirjallinen. – (FR) Huomenna äänestykseen tuleva teksti on selvä askel taaksepäin, ei ainoastaan suhteessa komission alkuperäiseen ehdotukseen, vaan ennen kaikkea suhteessa työhön, joka on tehty kansalaisoikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa, jonka jäsen olen.

Me sosialistit kannatamme laittomasti oleskelevien kansalaisten palauttamista koskevien vähimmäissääntöjen käyttöönottoa, koska kannatamme vastuullista, inhimillistä lähestymistapaa laittomaan maahanmuuttoon ja ymmärrämme, että jotkin EU:n jäsenvaltiot harjoittavat tällä alalla menettelytapoja, joita on mahdotonta hyväksyä perusoikeuksien kunnioittamisen näkökulmasta tarkasteltuna.

Meillä ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin huomauttaa, ettei konservatiivien ja liberaalien enemmistön kannattama kompromissi tuo alalle mitään parannuksia. Se ei koske turvapaikanhakijoita eikä rajoilla kiinni otettuja ihmisiä. Ennen kaikkea sillä annetaan jäsenvaltioille aivan liian paljon pelivaraa keskeisissä kysymyksissä, kuten alaikäisten oikeudet ja säilöönoton kesto.

Säilöönottoa voidaan näin pidentää jopa 18 kuukauteen. Kuten monet kollegoistani, kieltäydyn kannattamasta mahdollisuutta sulkea telkien taakse näin pitkäksi aikaa ihmisiä, joiden ainoa rikos on se, että he halusivat etsiä parempaa elämää Euroopasta.

Tästä syystä, jos Euroopan parlamentin sosialistiryhmän tarkistukset hylätään, äänestän omantuntoni mukaan ja tätä tekstiä vastaan.

  Vincent Peillon (PSE), kirjallinen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, huomenna meidän on äänestettävä tekstistä, jota jäsenvaltiot ja konservatiivisemmat meistä mainostavat kompromissina. Älkää kuitenkaan menkö halpaan: tämä teksti ei ole kompromissi, mutta se on paljastava.

Mitä muuta neuvosto ja esittelijä ehdottavat tässä palautusdirektiivissä kuin sitä, että tukisimme jäsenvaltioita, jotka voisivat sulkea telkien taakse 18 kuukaudeksi ihmisen, joka on saapunut laittomasti, muttei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen, ja sitten karkottaa hänet yhteisön alueelta seuraaviksi viideksi vuodeksi?

Parlamentilla on vihdoinkin yhteispäätösvaltuudet maahanmuuton osalta. Vastaavasti meillä ei ole ainoastaan mahdollisuutta tehdä oma osuutemme neuvostoa vastaan; meillä on siihen velvollisuus. Älkäämme hukatko tätä tilaisuutta: hyväksymällä tämän direktiivin sellaisenaan antaisimme neuvoston purkaa koko täällä kolmen vuoden neuvottelujen aikana ihmisoikeuksien osalta aikaansaadun edistyksen.

Toivon siksi meidän hylkäävän tämän tekstin; se on todellinen pilakuva siitä, miten eristäydymme muista ja unohdamme arvomme, mikä on meille todellinen uhka.

Tarvitsemme todellisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan, emme sellaista, joka koostuu Euroopan linnoituksen kuvitellusta suojelemisesta.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Oikeistoenemmistö Euroopan parlamentissa tasoittaa tietä joukkokarkotuksille.

Niitä kahdeksaa miljoonaa ihmistä, jotka ovat osittain eläneet jo monia vuosia ilman voimassaolevaa oleskelulupaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, uhkaavat maastapoistamispidätykset ja karkotus. Sisäministerit halusivat aloittaa ”puhtaalta pöydältä” säätäessään yhtenäisesti laillisesta maahanmuutosta Euroopan unioniin. Saksan sisäasioiden valtiosihteeri Peter Altmeier selvitti hiljattain uutislähetyksessä seuraavaa: ”Olemme Saksan edun mukaisesti saaneet aikaan, että tulevaisuudessa helpotetaan niiden henkilöiden karkottamista, joista haluamme päästä eroon.”

Neuvoston ja CSU:ta edustavan Euroopan parlamentin jäsenen Manfred Weberin välillä aikaan saadun kompromissitekstin mukaan maastapoistamispidätysten voidaan määrätä kestävän jopa 18 kuukautta, lapset voidaan erottaa perheistään ja karkotettuja halutaan kieltää palaamasta Euroopan unioniin viiteen vuoteen. Vasemmistoryhmä GUE/ENG protestoi tätä epäinhimillistä käytäntöä vastaan.

Tämä direktiivi on tuhoisa Euroopan unionin yritykselle profiloitua kansainvälisesti ihmisoikeuksien puolestapuhujaksi. Yhteisessä vetoomuksessa 44 hallitusta Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta on vaatinut parlamentin jäseniltä tämän lakiesityksen hylkäämistä. Bolivian presidentti Evo Morales oli jo aiemmin muistuttanut Euroopan parlamentin jäsenille vetoavassa ja tunteellisessa kirjeessä, että Euroopan pakolaiset olivat kahden edellisen vuosisadan aikana löytäneet turvan muista maanosista paetessaan köyhyyttä ja tukahduttamista.