Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Sanatarkat istuntoselostukset
Tiistai 17. kesäkuuta 2008 - Strasbourg EUVL-painos

12. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)
Pöytäkirja
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0161/2008).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). - (CS) Haluaisin osoittaa komissiolle seuraavan kysymyksen: missä määrin on sitovaa… (puhemies keskeytti puhujan).

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Olen pahoillani, mutta kysymykset esitetään siten kuin ne on painettu. Meidän on noudatettava tiettyä järjestystä, ja ikävä kyllä ette voi esittää spontaania kysymystä.

Ensimmäinen osa

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN)

Lambert van Nistelrooijn laatima kysymys numero 25 (H-0379/08)

Aihe: Matkapuheluiden kohdeverkkomaksut

Belgialainen tuomioistuin kumosi 4. huhtikuuta (asia numero 2007/AR/3394) Belgian posti- ja televiestintäpalveluiden sääntelyviranomaisen (BIPT) antaman päätöksen, jolla vahvistettiin matkapuhelinoperaattoreiden perimien kohdeverkkomaksujen suuruus. Tuomioistuimen esittämien huomionarvoisten perusteluiden joukkoon kuului se, että suurten operaattoreiden nauttimat mittakaavaedut on laskettava mukaan kohdeverkkomaksuja vahvistettaessa.

Pitääkö komissio belgialaisen tuomioistuimen antamia perusteluita johtotähtenään piakkoin julkistettavassa tiedonannossaan kohdeverkkomaksuista?

Jakaako komissio näkemyksen, jonka mukaan niille teleyrityksille, jotka tällä hetkellä vastaavat merkittävästä osasta matkapuhelumarkkinoilla vallitsevasta kilpailusta, niin kutsutuille ”haastajille”, on kyseisessä tiedonannossa annettava riittävästi aikaa mukautua mahdollisesti muuttuvaan sääntelyyn?

 
  
MPphoto
 
 

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Arvoisan jäsenen esittämä kysymys koskee Cour d’Appel de Bruxellesin 4. huhtikuuta 2008 tekemää päätöstä kumota Belgian posti- ja televiestintäpalveluiden sääntelyviranomaisen (BIPT) 18. joulukuuta 2007 tekemä päätös Belgiassa perittävistä kohdeverkkomaksuista. Sääntelypäätös annettiin ennakolta tiedoksi komissiolle, joka arvioi sitä puitedirektiivin 7 artiklan mukaisesti. Komissio on tietoinen tuomioistuimen päätöksestä, ja se sai kansalliselta sääntelyviranomaiselta BIPT:ltä tiedon siitä, että tämä oli kumoamisen jälkeen käynnistänyt kansallisen kuulemisen päätösluonnoksesta, jonka tarkoituksena on määrätä kohdeverkkohinnat uudelleen samalle epäsymmetriselle tasolle kuin aikaisemmassa BIPT:n 11. elokuuta 2006 tekemässä päätöksessä.

Komissio on yhteisön kuulemismekanismin yhteydessä (7 artiklan mukainen menettely) ilmaissut monta kertaa kantansa siitä, että kohdeverkkohinnat olisi alennettava tehokkaiden kustannusten tasolle. Tämän tarkoituksena on taata tasapuoliset edellytykset eri operaattoreille, kannustaa operaattoreita tehokkuuteen sekä tarjota kuluttajille uusia etuja, muun muassa edullisempia hintoja. Komissio on myöntänyt, että operaattorit tarvitsevat siirtymäajan, jotta ne voisivat saavuttaa tehokkaan kustannustason. Kohdeverkkomaksuja ei olisi kuitenkaan perusteltua pitää korkeina sen jälkeen, kun operaattoreilla on ollut käytettävissään riittävän pitkä aika mukautua markkinaolosuhteisiin ja tehostaa toimintaansa, ellei ole olemassa sellaisia puolueettomia kustannuseroja, joihin kyseiset operaattorit eivät voi vaikuttaa.

Komissio on tietoinen siitä, että kohdeverkkohintojen sääntelyyn sovellettavat erilaiset lähestymistavat saattavat vaikeuttaa sisämarkkinoiden lujittamista sekä kuluttajien mahdollisuuksia nauttia rajat ylittävän kilpailun ja palvelujen tarjoamista eduista, ja tästä syystä komissio on asettanut ensisijaiseksi tavoitteekseen tarjota ohjausta sekä operaattoreille että kansallisille sääntelyviranomaisille kohdeverkkomarkkinoiden sääntelyn alalla sekä lisätä alaan liittyvää oikeusvarmuutta. Komissio valmistelee tätä tarkoitusta varten suositusta sekä matkaviestimien että kiinteiden viestimien kohdeverkkomaksuja koskevasta yhteisestä lähestymistavasta, jonka tarkoituksena on selkeyttää tätä tärkeää mutta myös hyvin monitahoista alaa ja lisätä sen yhdenmukaisuutta sekä taata kuluttajille mahdollisimman paljon etuja tarjoamalla edullisia hintoja ja kehittämällä tehokkaasti innovatiivisia palveluja. Tämäntyyppisellä suosituksella voidaan ohjata myös kansallisia tuomioistuimia.

Sisämarkkinoiden vakiintuminen voisi vaikeutua myös, jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuinten päätöksissä esitettäisiin samojen kilpailuun liittyvien ongelmien käsittelemiseksi erilaisia tulkintoja. Komissio seuraa joka tapauksessa tiiviisti kaikkia, myös kohdeverkkomarkkinoiden alaan liittyviä tuomioistuinten päätöksiä ja tuomioita, esimerkiksi Cour d’Appel -tuomioistuimen päätöstä, johon arvoisa jäsen kysymyksessään viittaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE).(NL) Arvoisa puhemies, haluaisin mielelläni kiittää komission jäsentä hänen antamastaan vastauksesta, sillä hän analysoi tilanteen erittäin hyvin. Minulla on seuraavanlainen jatkokysymys: missä tällaisia eroja on havaittavissa jäsenvaltioiden välillä? Belgiassa annetusta tuomiosta voisi päätellä, että vielä ei ole saavutettu todellisia tasapuolisia toimintaedellytyksiä suurten operaattoreiden ja markkinoille saapuvien uusien operaattoreiden välille. Voisiko tämä merkitä, että siirtymäaikaa jatketaan? Voisiko tämä merkitä, että tämäntyyppistä Euroopan laajuista mukautumista varten myönnettäisiin suunniteltua enemmän aikaa? Loppujen lopuksi voimme tällä hetkellä havaita, että pienistä operaattoreista on tullut markkinoilla uhreja.

 
  
MPphoto
 
 

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossani totesin, komissio on alusta alkaen myöntänyt, että operaattorit tarvitsevat siirtymäkauden tehokkaan kustannustason saavuttamiseksi.

Tilapäisistä epäsymmetrioista on kuitenkin päästävä eroon kohtuullisessa ajassa. Kohdeverkkomaksuja ei olisi perusteltua pitää korkeina sen jälkeen, kun operaattoreilla on ollut käytettävissään riittävän pitkä aika mukautua markkinaolosuhteisiin ja tehostaa toimintaansa, ellei – kuten aikaisemmin totesin – ole olemassa sellaisia puolueettomia kustannuseroja, joihin kyseiset operaattorit eivät voi vaikuttaa.

Jos hintojen annetaan nousta tehokasta tai kustannuksiin perustuvaa tasoa korkeammalle, se saattaa vähentää operaattoreiden halua toteuttaa uudistuksia ja pyrkiä minimoimaan hintoja. Lisäksi kuluttajat voivat loppujen lopuksi joutua maksamaan korkeampia hintoja kuin tilanteessa, jossa sovellettaisiin kustannuksiin perustuvia symmetrisiä kohdeverkkohintoja. Näin ollen kohdeverkkohinnat pitäisi alentaa mahdollisimman nopeasti tehokkaiden kustannusten tasolle yritysten tai kuluttajien asemaa vaikeuttamatta, kuten jo aikaisemmin totesinkin.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN)

Katerina Batzelin laatima kysymys numero 26 (H-0386/08)

Aihe: Kriisien poliittinen hallinta korkeiden markkinahintojen torjumiseksi

Korkeat markkinahinnat, joihin ovat vaikuttaneet öljyn hinnannousu, äskettäinen elintarvikekriisi, keinottelu ja myös tehoton valvonta, voimistavat jatkuvasti inflaatiota ja heikentävät kotitalouksien tuloja. Tämän kriittisen tilanteen hoitamiseen tarvitaan kokonaisvaltaista Euroopan tason toimintaa.

Millä tavoin ja mitä toimia toteuttaen komissio aikoo hoitaa tätä nykyistä kriisiä, joka vahingoittaa jo kansantalouksien kehitystä ja vähentää kotitalouksien tuloja, kyseenalaistaen yhteiskunnassa jo laajalti jopa euron roolin suhteessa öljyn hintaan?

Mitä toimia EU aikoo toteuttaa tehdäkseen lopun tästä kansainvälisestä kauppatavaroilla keinottelemisen vimmasta? Aikooko se luoda mekanismin kriisien hallintaa varten yhteisön ja kansallisella tasolla? Millä tavoin kansallisia viranomaisia tuetaan ja millä toimenpiteillä, jotta ne ryhtyvät toimiin pääasiassa tiettyjen yritysten oligopoliasemasta johtuvaa keinottelua koskevien ongelmien suhteen?

Kuuluuko tiettyjen peruselintarvikkeiden enimmäishinnan määrittely komission prioriteetteihin?

Onko tällä hetkellä hyväksyttyä, että tietyt hallitukset nostavat välillisiä veroja lisätäkseen valtion tuloja? Onko alv-veron ja välillisten verojen alentaminen Euroopan tasolla tarkoituksenmukaista tiettyjen peruselintarvikkeiden ja muiden tuotteiden kohdalla?

Leopold Józef Rutowiczin laatima kysymys numero 27 (H-0399/08)

Aihe: Hintojen nousu Euroopan unionissa

Muun muassa biopolttoaineiden kysyntä sekä elintarvikkeiden kysynnän kasvu ovat aiheuttaneet elintarvikehintojen merkittävän nousun, joka on erityisen tuntuva sellaisten EU:n kansalaisten näkökulmasta, joiden tulotaso on alhainen. Samanaikaisesti tiettyjen tuotteiden tuotantoa rajoittava järjestelmä ei jätä tilaa kilpailulle, joka voisi hillitä hintojen nousua. Mitä toimia on toteutettu elintarvikkeiden hintojen nousun hillitsemiseksi EU:n markkinoilla?

 
  
MPphoto
 
 

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Koska edellä esitetyt kaksi kysymystä kuuluvat enemmän tai vähemmän yhteen, kuten puhemies aivan oikein totesikin, haluaisin vastata niihin yhdellä kertaa.

Jos tarkastelemme euroalueen tilannetta, inflaatio on itse asiassa laskenut 1970–1980-lukujen 8–10 prosentista kolmeen prosenttiin 1990-luvulla ja keskimäärin vähän yli kahteen prosenttiin Euroopan rahaliiton ensimmäisen vuosikymmenen aikana.

Vuoden 2007 kolmannesta vuosineljänneksestä alkaen sekä energian että elintarvikkeiden maailmanlaajuiset hintakriisit ovat kuitenkin lisänneet inflaatiopaineita Euroopan unionissa mutta myös muualla maailmassa.

Vahva euro on lievittänyt jossain määrin polttoaineen ja öljyn hintojen nousun tai kasvun vaikutuksia. Mutta meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että inflaatioprosentti on itse asiassa noussut viime vuoden elokuun ja vuoden 2008 huhtikuun välisenä aikana 1,9 prosentista 3,6 prosenttiin.

Komissio on esittänyt näkemyksensä elintarvikehintojen viimeaikaisista korotuksista tiedonannossaan ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen: suunta EU:n toimille”. Muiden tekijöiden lisäksi öljyn hinnannousu on kohottanut hintoja Euroopan unionin maatalousmarkkinoilla sekä maatalouden tuotantokustannusten että myös logististen kustannusten nousun seurauksena.

Vaikka biopolttoainemarkkinat vaikuttavat maataloushyödykkeiden kysyntään, kaikista komission tekemistä analyyseistä käy ilmi, että elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen nousun syyt vaihtelevat. Nousuun vaikuttavat sekä rakenteelliset että tilapäiset tekijät – ja EU:n tämänhetkisellä biopolttoainetuotannolla on itse asiassa hyvin vähän vaikutusta elintarvikkeiden tämänhetkisiin maailmanmarkkinahintoihin. Uusimpien arvioiden mukaan Euroopan unionin maa-alueista noin yhtä prosenttia käytetään biopolttoaineiden tuotantoon.

On kuitenkin selvää, että maataloustuotteiden hintojen viimeaikaisella kasvulla voidaan selittää vain osaksi elintarvikehintojen nousua vähittäiskaupassa, joten toisinaan tuottajahintojen ja myymälä- tai kauppahintojen välillä voidaan havaita poikkeavuuksia.

Koska tämänhetkiseen kriisiin sisältyy monia eri puolia, myös komission ehdottama vastaus on monipuolinen ja sen tarkoituksena on puuttua sekä korkeiden elintarvikehintojen lyhyen aikavälin seurauksiin että niiden pitkäaikaisiin syihin. Maatalouden hintapaineiden lieventämiseksi me olemme jo määrittäneet yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yhteydessä kannustimia markkinoiden suuntauksen korjaamiseksi ja tuotannon edistämiseksi. Olemme itse asiassa vastanneet tilanteeseen hyvin nopeasti, sillä kesannointipakko poistettiin tämän tuotantovuoden ajaksi ja lisäksi maitokiintiöitä nostettiin 1. huhtikuuta 2008 alkaen. Euroopan unioni on sitä paitsi päättänyt keskeyttää useimpien viljalajien kohdalla viljojen tuontitullien soveltamisen kuluvana markkinavuonna.

Meidän on luonnollisesti jatkettava näiden kysymysten käsittelyä tulevissa keskusteluissa, joita käydään yhteisen maatalouspolitiikan arvioimiseksi.

Tarkoituksena on uudenaikaistaa ja kehittää järjestelmää erityisesti EU:n kaikkein vähävaraisimpien ihmisten tarpeisiin vastaamiseksi, ja esitämme asiasta ehdotuksen myöhemmin tänä vuonna.

Mielestäni on myös tärkeää kannustaa ja edistää jatkossakin maataloustutkimuksen investointeja maatalouden tuottavuuden kestävän kasvun parantamiseksi niin Euroopassa kuin myös maailmanlaajuisesti.

Maatalousmarkkinoiden hintojen muodostusta koskevissa kysymyksissä komissio on sitoutunut seuraamaan keinotteluun tähtäävien sijoittajien toimintaa hyödykkeisiin liittyvillä rahoitusmarkkinoilla sekä kyseisen toiminnan vaikutusta hintavaihteluihin.

Määräävää asemaa koskevissa asioissa määräävän aseman mahdolliseen väärinkäyttöön sovelletaan perustamissopimuksen 82 artiklaa tai vastaavaa määräystä kansallisissa lainsäädännöissä. Komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset valvovat tarkasti Euroopan unionin kilpailulainsäädännön mahdollista rikkomista.

Komissio pyrkii erityisesti varmistamaan, että yhteisön alueella esiintyvä keskittyminen ei merkittävällä tavalla haittaa tehokasta kilpailua kuluttajien ja eri liikeyritysten kustannuksella. Komissio seuraa myös elintarvikeketjun toimintaa samanaikaisesti yhteismarkkinakatsaukseen liittyvän vähittäiskaupan tarkastelun kanssa.

Kuten perustamissopimuksessa määrätään, jäsenvaltioiden ja yhteisön toteuttamissa toimenpiteissä on noudatettava sisämarkkinoiden ja rajat ylittävän kilpailun periaatteita. Tässä vaiheessa ei ole tarkoitus määrätä enimmäisrajaa tiettyjen peruselintarvikkeiden myyntihinnoille.

Komissio on tietoinen siitä, että hallitukset pyrkivät tällä hetkellä tukemaan julkista taloutta nostamalla välillisiä veroja. Komissio on myös yhtä mieltä valtiovarainministerien kanssa siitä, että on pyrittävä välttämään vääristäviä verotuksellisia tai muita poliittisia toimia, jotka ehkäisevät tarpeellisia muutoksia.

Lopuksi komissio katsoo, että lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joilla pyritään lievittämään korkeiden energiahintojen vaikutuksia köyhimpään väestönosaan, voitaisiin pitää perusteltuina. Luonnollisesti niillä ei kuitenkaan saisi olla vääristäviä vaikutuksia, eivätkä ne saisi hidastaa tarpeellisia rakenteellisia muutoksia. Uskon, että me kaikki voimme olla yhtä mieltä siitä, että verojen tai arvonlisäveron yleistä keventämistä koskevia toimia ei jo luonteensa vuoksi ole suunnattu köyhemmille väestönosille.

Komission toimissa ei oteta huomioon ainoastaan kotimaisia vaikutuksia. Uskoakseni me kaikki haluamme tarjota tasapuoliset toimintaedellytykset myös kehitysmaille, ja toistaiseksi komissio on suunnannut yli 300 miljoonaa euroa elintarvikeapuun. Me pyrimme myös aktiivisesti edistämään koordinoitua kansainvälistä toimintaa vain kaksi viikkoa sitten järjestetyn FAO:n huippukokouksen päätelmien mukaisesti.

Mielestäni olemme siis vastanneet haasteisiin, joita uusi tilanne tuo mukanaan meille kaikille.

 
  
MPphoto
 
 

  Katerina Batzeli (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi kiitän komission jäsentä hänen antamastaan kattavasta vastauksesta kysymykseeni. Haluaisin kuitenkin painottaa kahta aihetta, joita komission pitäisi tarkastella pikemminkin välittömästi kuin keskipitkällä aikavälillä.

Ensimmäinen koskee hintavalvontaa, ja erityisesti elintarviketuotteiden hintavalvontaa, kuten aivan oikein mainitsitte. Kysymys ei ole niinkään siitä, että määrättäisiin myyntihinnalle enimmäisraja, vaan siitä, että sovitaan tuotantokustannuksista sekä yrityksille kuuluvasta voittoprosentista, edellyttäen, että tällainen enimmäisraja ei muodosta sisämarkkinoihin tai tuontiin liittyvää estettä.

Toinen seikka, jonka haluaisin mainita, on se, että kesannoinnin lisääminen ja maitokiintiöt ovat tervetulleita toimenpiteitä, mutta mielestäni torjunta-aineiden tuotantokustannusten lisäämistä ei ehkä voida pitää kannattavana öljyn hinnannousun vuoksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Leopold Józef Rutowicz (UEN).(PL) Haluaisin aluksi kiittää komission jäsentä hänen esittämästään hyvin kattavasta vastauksesta tähän aiheeseen.

Tähän liittyy useita seikkoja, joita pidän kiinnostavina. Ensimmäinen koskee sokerintuotantoon liittyvän kaupan rajoituksia. Sokerintuotantoon liittyvän kaupan tiedetään rajoittavan mahdollisuuksia käyttää osaa tuotantokapasiteetista eri maissa, ja tätä varten alalla on toteutettava tietynlaisia poliittisia toimia. Jos sokerintuotantoa rajoitetaan, kilpailu lakkaa automaattisesti.

Toinen aihe koskee sitä, että lukuisista köyhimmille ihmisille tarpeellisista perustuotteista, kuten banaaneista, peritään tullia. Meidän on tarkasteltava näitä tullimaksuja. Banaaneja syövät loppujen lopuksi lapset, köyhien perheiden lapset. Meidän on käsiteltävä myös tullien perimistä sellaisista hyödykkeistä, jotka eivät ole alkoholituotteita. Olen yhtä mieltä siitä, että markkinoita on seurattava ja valvottava, aivan kuten markkinahintoja on seurattava, mutta käyttääkö komissio perittäviä tullimaksuja tiettyjen tuotteiden hintojen alentamiseen tuomalla edullisempia tuotteita kansallisille markkinoille, joilla on (…).

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Hyvä Katerina Batzeli, mielestäni on tärkeää, että meillä on käytössämme valvontajärjestelmä seurataksemme, etteivät hinnat pääse nousemaan kattoon, ja tämä on nimenomaan kansallisten kilpailuviranomaisten velvollisuus – hintojen nousun seuraaminen. Voin kertoa, että myös komission sisällä olemme keskustelleet asiasta kilpailusta vastaavan komission jäsenen kanssa, ja olemme hyvin tietoisia näistä ongelmista.

Hyvä Leopold Józef Rutowicz: en ole varma, viittaatteko te sokerijärjestelmän uudistukseen, jota toteutettaessa päätimme vähentää Euroopan unionin sokerintuotantoa kuudella miljoonalla tonnilla ja tarjota sokerintuotannosta luopuville viljelijöille varsin hyvän korvauksen. Kyseessä on kuitenkin päätös, joka tehtiin jo joitakin vuosia sitten.

Tuontituotteiden hinnasta: on totta, että hinta on sidoksissa tuontitulleihin, ja keskustelemme juuri näinä päivinä tästä asiasta Maailman kauppajärjestössä (WTO) käytävän Dohan neuvottelukierroksen yhteydessä. Keskustelussa tarkastelemme mahdollisuutta päästä sopimukseen tuontitullien vähentämisestä yleensä.

Ja lopuksi hedelmien syönnin eduista: olen yhtä mieltä kanssanne, ja nimenomaan tästä syystä me esitämme täällä Strasbourgissa järjestettävässä seuraavassa istunnossa koululaisille tarkoitettua hedelmä- ja vihannesjärjestelyä, jolla on mielestäni varmastikin suuri merkitys, kun pyrimme opettamaan lapsille terveellisiä elintapoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE).(LT) Kysymykseni koskee valmisteveroa. Alkoholin valmisteverosta käytyjen keskustelujen aikana puheenvuoroissa esitettiin valmisteverosta vapauttamista. Mitä mieltä olette polttoaineen valmisteverosta tämänhetkisessä tilanteessa, jossa ei ole havaittavissa viitteitä mistään tämäntyyppisestä tilapäisestä ratkaisusta? Olisiko mahdollista alentaa polttoaineen valmisteveroa edes tilapäisesti hintojen nousun estämiseksi elintarvikealalla ja muilla aloilla?

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI).(DE) Arvoisa komission jäsen, elintarvikehintojen nousu on EU:n laajuinen ilmiö, ja se on ongelma erityisesti pienituloisille perheille ja matalapalkkaisille työntekijöille; se ajaa heidät lähes vararikkoon. Missä määrin Euroopan unionin varattomille yhteiskuntaryhmille suunnatun elintarvikeapuohjelman toteutusta vauhditetaan, jotta voitaisiin tarjota nopeasti apua elintarvikehintojen nousun ja jopa nälän uhkaamille ihmisille?

 
  
MPphoto
 
 

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, etten pidä arvonlisäveron vähentämistä mahdollisena ratkaisuna. Tällä hetkellä öljy maksaa noin 136-137 Yhdysvaltain dollaria tynnyriltä. Jos arvonlisäveroa alennettaisiin ja jos öljyn hinta nousisi sen jälkeen 160 Yhdysvaltain dollariin, mitä meiltä pyydettäisiin seuraavaksi. Alentaisimmeko me jälleen arvonlisäveroa?

Meidän on pyrittävä löytämään paljon kaukonäköisempiä ratkaisuja, ja tässä yhteydessä olemme kannustaneet investointeja, joilla pyritään vähentämään riippuvuutta öljystä. Tämä on mahdollista maatalousalalla, ja tällä hetkellä harkitsemme tätä ratkaisua myös kalastusalaa varten, koska öljyn hinnat vaikuttavat kalastusalaan vieläkin enemmän. Näin ollen on huomattavasti kaukonäköisempää investoida uuteen teknologiaan kuin pelkästään alentaa arvonlisäveroa.

Toiseen kysymykseen haluaisin vastata, että me esitämme tänä vuonna ehdotuksen Euroopan unionin kaikkein vähävaraisimpien ihmisten tilanteen parantamiseksi. Meillä on jo olemassa järjestelmä, mutta se perustuu varastojen ylijäämiin – maataloustuotteiden interventiovarastoihin – ja meidän interventiovarastomme ovat tyhjät. Tästä syystä me tarvitsemme oikeusperustan uutta järjestelmää varten, ja toivon, että arvoisat parlamentin jäsenet voivat olla tyytyväisiä nähdessään, millä tavoin me aiomme ylläpitää tai jopa parantaa kyseisen järjestelmän taloudellista perustaa. Olen täysin yhtä mieltä siitä, että meidän on löydettävä kunnollisia ratkaisuja.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI). - (EN) Arvoisa komission jäsen, vastatessanne kysymykseen numero 27 te kerroitte meille, että EU:n maa-alueista vain yhtä prosenttia käytetään biopolttoaineiden tuotantoon. Kun otetaan huomioon, kuinka paljon viljaa me tuomme Pohjois-Amerikasta, meidän olisi ehkä tärkeintä tuntea vastaava Pohjois-Amerikkaa koskeva prosenttiluku. Se saa monet meistä uskomaan, että biopolttoaineet kiihdyttävät todellakin rehun hinnan nousua. Voisitteko siis esittää meille tietoa tästä asiasta?

Toiseksi hintojen nousua kiihdyttää myös komission jatkuva viivyttely ja vastahakoisuus, kun sen pitäisi hyväksyä muuntogeenisiä lajikkeita, jotka olisivat huomattavasti edullisempia. Voisitteko esittää meillä ajankohtaista tietoa edistymisestä tällä alalla? Olemmeko edistyneet ollenkaan samaan aikaan toteutettavissa hyväksynnöissä, jotka koskevat muita keskeisiä toimitusaloja?

 
  
MPphoto
 
 

  Ewa Tomaszewska (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, haluaisin tiedustella, aikooko komissio harkita lasten vaatteiden arvonlisäveron alentamista. Tällä voitaisiin helpottaa suurten perheiden verorasitusta vaikuttamatta kuitenkaan varakkaisiin perheisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Kun keskustelemme Euroopan unionissa biopolttoaineista, mielestäni on ennen muuta tärkeää, ettemme osoita sormella Euroopan unionin tapaa hoitaa tätä asiaa. Tämä sen vuoksi, että jos bioetanolista tai biodieselistä tehdään syntipukki, me päädymme tilanteeseen, jossa kukaan ei halua investoida. Siinä tapauksessa me jäämme täysin jälkeen kehityksestä, ja meistä tulee riippuvaisia etanolin ja biodieselin tuonnista; sillä jos meillä ei ole niitä käytettävissämme, me emme pysty saavuttamaan tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Joten meidän on löydettävä ratkaisu, ja tällä hetkellä ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet ovat ainut ratkaisu.

Uskoakseni olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että meidän on pyrittävä kannustamaan mahdollisimman voimakkaasti tutkimus- ja kehitystyötä toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden tuottamiseksi jätteistä, lietteestä, oljista, hakkeesta ja muista maataloustuotteista, joita ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen tällä hetkellä. Tulevaisuus on tämä, mutta meidän on oltava mukana kehityksessä, ja tästä syystä me tarvitsemme ensimmäisen sukupolven polttoaineita ponnahduslautana.

Tiedän, että istuntosalissa on erilaisia näkemyksiä geneettisesti muunnetuista organismeista, mutta on selvää, että meidän on pystyttävä tuomaan kohtuuhintaisia rehuja lihatuotantoon kasvatettaville eläimille. Muussa tapauksessa – ja tämä koskee sitä paitsi myös muuntogeenisiä viljalajeja, pääasiassa maissia – jos me emme löydä sopivaa ratkaisua, Euroopan lihatuotanto laskee. Silloin me joudumme tuomaan lihaa Brasiliasta – sellaisten eläinten lihaa, joita on ruokittu muuntogeenisellä rehulla, josta me emme pidä tai ainakaan kuluttajat eivät pidä, mutta sitä onnistuttaisiin kuitenkin tuomaan takaportin kautta. Tämä merkitsisi todellakin kuluttajien huiputtamista.

Siksi me tarvitsemme oman hyväksyntäjärjestelmän, ja mielestäni vielä hyväksymättä olevien hakemusten palauttamisessa ollaan edistytty nopeuttamalla käsittelymenettelyä EFSA:ssa laatua vaarantamatta.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluaisin sanoa suoraan, etten ole erikoistunut lasten vaatteiden arvonlisäveroon, joten sen sijaan, että antaisin väärän vastauksen, mielestäni on parempi esittää kysymys kirjallisena.

 
  
  

Toinen osa

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN)

Ioannis Gklavakisin laatima kysymys numero 28 (H-0381/08)

Aihe: Kalanviljelystrategia

Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö ennustaa, että kalastustuotteiden kulutus kasvaa vuoteen 2030 mennessä 50 prosentilla ja että suurin osa kysynnästä katetaan vesiviljelyllä. Tähän lukuun liittyy tuotannon kasvu 40 miljoonalla tonnilla. Kun otetaan huomioon kalavarojen jatkuva väheneminen ja se, että kalojen ja äyriäisten maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa edelleen, vesiviljelyn merkitys kasvaa entisestään.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen kysyn komissiolta, onko se laatinut osana EU:n kalanviljelystrategian uudistamista suuntaviivoja merialueiden käyttösuunnitelmia varten kalanviljelyn osalta? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotta yhteisön tuotteet olisivat kilpailukykyisiä kolmansien maiden vastaaviin tuotteisiin nähden, joita tuotetaan löysempien säännösten perusteella? Suunnitteleeko komissio muita innovatiivisia toimia alan kehittämiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Haluaisin ensinnäkin kiittää Ioannis Gklavakisia siitä, että hän nostaa kysymyksessään esille vesiviljelyn merkityksen, ja esittelen mielelläni komission kannan asiaan.

Kuten perustellusti huomautitte ja kuten Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö on korostanut, maailmanlaajuisen vesiviljelyalan merkitys kasvaa, ja se on avainasemassa kalan ja äyriäisten kasvavan kysynnän ja kalatuotteiden tarjonnan välisen kuilun kuromisessa umpeen etenkin luonnonvaraisten kalakantojen vähentämisen yhteydessä.

Komissio valmistelee parhaillaan tiedonantoa strategiasta EU:n vesiviljelyalan kestäväksi kehittämiseksi. Tiedonannon on määrä olla valmis vuoden 2008 loppuun mennessä. Tällä strategialla pyritään luomaan suotuisin ympäristö vesiviljelyalan kestävälle kehitykselle ja varmistamaan kalan ja äyriäisten riittävä tarjonta Euroopan unionin kansalaisille sekä ympäristöön ja kansanterveyteen liittyvien korkeiden standardien noudattaminen.

Vesiviljelyn vaatiman tilan saatavuus on määritetty merkittäväksi esteeksi vesiviljelyalan kehitykselle, ja merialueita koskeva suunnittelu voi osaltaan vaikuttaa ongelman ratkaisemiseen. Tätä asiaa käsitellään tulevassa vesiviljelystrategiassa.

Alhaisempia tuotantostandardeja soveltavista kolmansista maista peräisin olevaan kilpailuun liittyvä kysymys voitaisiin ratkaista sertifioinnin kaltaisten markkinoiden eriyttämissuunnitelmien avulla. Tämä seikka otetaan huomioon strategiaa laadittaessa.

Yleisesti ottaen kilpailukyky ja innovaatiot ovat keskeisiä strategiassa käsiteltäviä kysymyksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan.

Haluaisin myös tehdä seuraavan huomautuksen. Kuten komission jäsen itse huomautti, kuluttajat haluavat lisääntyvässä määrin syödä meren antimia – kalaa, äyriäisiä ja muita näiden kaltaisia ruokia. Viime vuosina myös orgaanisten tuotteiden suosio on kasvanut kuluttajien keskuudessa. Olemme huomanneet, että monet kauppiaat ovat alkaneet kannattaa luonnonmukaista kalanviljelyä, minkä avulla ei ainoastaan tuoteta terveellisempää ruokaa, vaan mikä on myös suotuisampaa ympäristön kannalta. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta.

Aikooko Euroopan komissio ryhtyä toimiin luonnonmukaisen kalanviljelyn edistämiseksi, tehostamiseksi ja tukemiseksi? Mikäli vastaus on myönteinen, voisitteko kertoa millaiset toimenpiteet ovat kyseessä ja millä tavoin voimme tukea tätä erityisen tärkeää asiaa, jota haluamme edistää?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Kasvavaan kysyntään liittyvän kysymyksen osalta haluan todeta, että vesiviljelyalan tuotteiden, kala- ja äyriäisruokien ja viljeltyjen kalojen kulutus on epäilemättä kasvanut räjähdysmäisesti. Tämä on ehdottomasti myönteistä, koska kuten me kaikki tiedämme, kalakannat niin yhteisön alueen vesistöissä kuin maailmanlaajuisestikin ovat ylikalastettuja. Olemme tilanteessa, jossa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä on mahdotonta kuvitella, että kalasaaliit kasvaisivat. Tästä syystä kysynnän kasvuun on vastattava lisäämällä viljeltyjen kalojen tuotantoa.

Näin ollen tämä voi itsessään aiheuttaa ongelmia erityisten näkökohtien suhteen, kuten huomautin vastauksessani. Lisäksi tämä voi aiheuttaa ongelmia kalajauhon tarjonnan osalta, koska kalajauho itsessään perustuu pitkälti huonompilaatuisten kalojen teolliseen pyydystämiseen. Myös näitä kalakantoja hyödynnetään merkittävällä tavalla.

Luonnonmukaisen vesiviljelyn osalta haluan sanoa, että kannatamme sen kehitystä. Julkisen kuulemisprosessin yhteydessä toteuttamamme harjoitus on osoittanut, että on tarpeen edelleen kehittää luonnonmukaisia tuotantokeinoja. Tutkimme tapoja ja keinoja sen varmistamiseksi, että tiedonannossa, myöhemmin julkaistavassa paketissa, viitataan erityisesti luonnonmukaiseen vesiviljelyyn: siihen, miten voimme edelleen edistää sitä ja millaisia ympäristömerkkijärjestelmän kaltaisia toimia on mahdollista toteuttaa, jotta voimme lisätä kuluttajien tietoisuutta luonnonmukaisten tuotteiden kulutuksen kannattavuudesta. Toivomme, että voimme tällä tavoin entisestään helpottaa tämän tärkeän alan kehitystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, puheenvuoronne lopussa mainitsitte epäsuoraan ympäristömerkit. Halusin myös itse epäsuorasti kysyä, onko meillä minkäänlaisia takeita siitä, että kalojen alkuperän lisäksi myös tuotanto ja tuotantomenetelmän kuvaus ovat kuluttajien tiedossa, jotta he tietävät, missä kalat on viljelty? Tässä ei ole kyse siitä, onko prosessista biologista hyötyä; vaan ennemminkin itse alkuperästä. Onko asiasta olemassa yhdenmukaisia säädöksiä?

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE).(DE) Arvoisa komission jäsen, kyseisen asian osalta haluaisin välittömästi lisätä seuraavan huomautuksen. Viime aikoina lukuisat itävaltalaiset kuluttajansuojajärjestöt ovat ottaneet minuun yhteyttä. Heidän asiansa liittyi siihen tosiseikkaan, että etenkin Euroopan unionin alueelle tuotuja äyriäisiä, joita tuodaan myös Itävaltaan, käsitellään taloudellisista syistä lisääntyvässä määrin antibiooteilla ja muilla ei-toivotuilla lääkkeillä – kenties siksi, että näin niitä on helpompaa viljellä. Ravintoketjun kautta nämä aineet välittyvät ihmisille. Onko komissio ryhtynyt toimenpiteisiin tämän rajoittamiseksi tai estämiseksi tulevaisuudessa?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Kalan alkuperää koskevan kysymyksen osalta haluaisin tuoda esiin kaksi tosiseikkaa. Ensinnäkin niiden kalojen osalta, jotka on pyydetty luonnossa ja jotka tämän jälkeen usein päätyvät jalostusketjuun – kalat, jotka on pyydetty luonnossa erityisesti kolmansissa maissa, mutta myös omien kalastajiemme pyytämät kalat – olemme parhaillaan antamassa asetusta laittoman kalastuksen hillitsemiseksi. Tämä itsessään vahvistaa menettelytapaamme huomattavasti, sillä laittomasti pyydettyjä kaloja ei saa tuoda yhteisön markkinoille alkuperäisessä muodossaan tai jalostettuna. Tämä on yksi asiaan liittyvä näkökohta.

Vesiviljelyn osalta tutkimme keinoja sen varmistamiseksi, että yhteisön alueelle tuodut vesiviljellyt kalat täyttävät vaaditut terveysstandardit ja -vaatimukset. Näin voimme taata kuluttajille, että heidän käyttämänsä tuotteet täyttävät omiin tuotteisiimme sovellettavat terveyden korkeatasoisen suojelun normit. Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto tutkii tätä asiaa. Lisäksi on olemassa sertifiointijärjestelmä, jonka avulla voimme todistaa, että yhteisön markkinoille tuotavat tuotteet täyttävät tarpeelliset terveysstandardit.

Tähän liittyen on tärkeää korostaa, että tutkimme mahdollisuutta myöntää vesiviljelyalan tuotteille ympäristömerkki, kuten aikaisemmin mainitsin. Aluksi keskustelimme ympäristömerkin myöntämisestä ainoastaan luonnossa pyydetyille kaloille, koska parametrit ovat erilaiset. Tässä yhteydessä ympäristömerkin myöntämisen pääasiallisena tarkoituksena on taata, että kalat on pyydetty ympäristöä säästävällä tavalla. Jos myytävät kalat kuuluvat liikakalastettuun lajiin, niille ei näin ollen pitäisi myöntää minkäänlaista ympäristömerkkiä.

Kun kyseessä on ympäristömerkin myöntäminen vesiviljellyille kaloille, parametrit ovat erilaiset. Tässä perustan pitäisi muodostua muista syistä, kuten siitä tosiseikasta, että kalat on kasvatettu olosuhteissa, jotka täyttävät tietyt ympäristöön, terveyteen ja hygieniaan liittyvät standardit. Tarkastelemme parametreja ja esitämme parlamentille myöhemmin ehdotuksia vapaaehtoisten ympäristömerkkijärjestelmien käyttöön ottamiseksi tai niiden käyttöön ottamisen helpottamiseksi tai järjestelmien toimintaa koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN)

Brian Crowleyn laatima kysymys numero 29 (H-0416/08)

Aihe: Vetoisuuden lisääminen

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi 13.6.2006 20 irlantilaista hakemusta alusten vetoisuuden lisäämisestä. Tuomio kumoaa komission 4.4.2003 tekemän päätöksen 2003/245/EY(1) 20 aluksen vetoisuuden lisäämisestä. Tuomioistuin katsoi, että komissio oli käyttänyt vaatimuksia, jotka eivät sisältyneet säännöksiin (esimerkiksi alusten piti olla vähintään viisi vuotta vanhoja ennen kuin ne voivat hakea vetoisuuden lisäämistä), ja ylittänyt siten valtuutensa

Kaikki vetoisuuden lisäämistä koskevat hakemukset toimitettiin komissiolle komission päätöksen 97/413/EY(2) edellyttämällä tavalla 31. joulukuuta 2001 mennessä (ks. 4 artiklan 2 kohta).

Tuomioistuin havaitsi, että komissio ei ollut soveltanut kyseistä artiklaa asianmukaisella tavalla evätessään alusten kyseisten henkilöiden alusten vetoisuuden lisäämistä koskevat hakemukset. Voisiko komissio kommentoida, miksi tätä päätöstä vastaan ei tehty vetoomusta ja miksi hakemuksen asianmukaisesti tehneet henkilöt odottavat lähes kaksi vuotta tapahtuneesta edelleen komission vastausta siihen miten se aikoo noudattaa tuomioistuimen päätöstä?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Haluaisin kiittää Brian Crowleya hänen esittämästään kysymyksestä, joka antaa minulle mahdollisuuden käsitellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13. päivänä kesäkuuta 2006 antamaa tuomiota asiassa, joka liittyy irlantilaisten pyyntöön lisätä alusten vetoisuutta turvallisuustoimien parannusten perusteella.

Komissio päätti olla valittamatta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13. päivänä kesäkuuta 2006 antamasta tuomiosta. Tuomioistuin oli todennut, että kaikkia merkityksellisiä kysymyksiä ei ollut analysoitu riittävällä tavalla komission 4. päivänä huhtikuuta 2003 antamassa päätöksessä. Tämän tuomion seurauksena komissio päätti tehdä perusteellisempaan analyysiin perustuvia uusia päätöksiä ja esittää selkeämpiä tuloksia kunkin kyseessä olevan tapauksen osalta.

On totta, että hakemuksia esittäneet henkilöt odottavat edelleen komission uusia päätöksiä. On kuitenkin pantava merkille, että komission yksiköt ovat pyytäneet Irlantia toimittamaan erityisiä teknisiä lisätietoja kaikkien alusten vetoisuuden lisäämistä koskevien pyyntöjen osalta. Muistutuksista huolimatta Irlanti on toimittanut tiedot vain muutaman pyynnön osalta.

Se, että Irlanti ei ole toimittanut täydellisiä vastauksia, on viivyttänyt tämän uuden arvioinnin toteuttamista. Komissio viimeistelee parhaillaan kunkin pyynnön uutta ja perusteellista arviointia. Se tiedottanee tuloksistaan Irlannille tämän vuoden heinäkuussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Crowley (UEN). - (EN) Haluaisin kiittää komission jäsentä hänen antamastaan vastauksesta. On kuitenkin jossain määrin kyseenalaista, perustuuko alusten vetoisuuden lisäämistä koskeva päätös vetoisuuden lisäämisen automaattiseen hyväksymiseen komission alun perin tekemän virheellisen päätöksen vuoksi vai onko laadittava kokonaan uusi hakemus. Tästä johtuen kiistellään siitä, kulkeeko tieto eteenpäin vai ei.

Kenties komissio voi selventää meille positiivisen tuloksen todennäköisyyttä hakemuksen esittäneiden henkilöiden – joiden tuomioistuimen tuomio osoitti olevan oikeassa – laatimien uusien hakemusten osalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei varsinaisesti todennut päätöksessään, että hakemuksen esittäneet henkilöt ovat oikeassa asian suhteen, vaan että komissio on tehnyt päätöksen, joka perustuu asiaankuuluvien asioiden riittämättömään analyysiin. Koska tekemämme päätös ei perustunut tarpeeksi luotettaviin perusteisiin, pyysimme Irlantia toimittamaan meille lisätietoja, jotta voisimme perustaa päätöksemme vakaammalle pohjalle.

Koska ensimmäinen päätös tehtiin kaikkien hakemuksia esittäneiden henkilöiden suhteen, olemme pyytäneet tietoja yksittäisistä hakijoista. Tulevassa päätöksessämme käsittelemme kutakin yksittäistä hakijaa.

Mikäli yksittäisten henkilöiden osalta ei toimiteta lisätietoja, en usko komission kannan muuttuvan. Arvioimme kaikki saamamme lisätiedot, ja jos arvioinnin perusteella katsomme, että hakemus on syytä hyväksyä, sitten se hyväksytään. Jos lisätiedoista huolimatta katsomme, että hakemusta ei ole syytä hyväksyä, silloin päätöksemme pysyy kielteisenä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN)

Seán Ó Neachtainin laatima kysymys numero 30 (H-0420/08)

Aihe: Pohjois-Amerikan tuonnin vaikutus irlantilaisiin simpukanpyytäjiin

Halpatuonti Yhdysvalloista ja Kanadasta heikon dollarin vuoksi aiheuttaa vaikeuksia Irlannin simpukanpyytäjille. Simpukoiden hinnat ovat syöksykierteessä. Mitä suunnitelmia komissiolla on näiden kalastajien auttamiseksi, joilla on suuri merkitys Irlannin rannikkoalueiden paikallistaloudelle?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Olen tietoinen siitä, että tiettyjen kala- ja simpukkatuotteiden markkinat ovat viime aikoina romahtaneet Irlannissa ja muualla yhteisön alueella. Minulle on kerrottu, että tämä kysymys liittyy periaatteessa hummerien hintaan, mikä tavallisesti ylittää 15 euroa kilogrammaa kohden ensimmäisessä myynnissä Irlannissa, mutta joka on nyt laskenut kymmeneen euroon kilogrammaa kohden.

Hummereiden kohdalla kauppaluvuista käy ilmi tuontien kasvu vuosina 2006 ja 2007 verrattuna edellisiin kuuteen vuoteen. Ajanjaksoon 2000–2005 verrattuna Kanadasta peräisin olevat kokonaistuonnit yhteisöön lisääntyivät 12 prosentilla vuonna 2006 ja seitsemällä prosentilla vuonna 2007. Yhdysvaltojen tapauksessa tuonnit lisääntyivät 27 prosentilla vuonna 2006 ja 26 prosentilla vuonna 2007 samaan ajanjaksoon verrattuna.

Tästä huolimatta hummereita tuotiin suoraan Irlantiin Yhdysvalloista tai Kanadasta hyvin vähän; vuonna 2006 tuontien määrät olivat 2,5 tonnia Yhdysvaltojen osalta ja 118 tonnia Kanadan osalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Pohjois-Amerikan hummereita ei olisi tuotu Irlantiin muiden jäsenvaltioiden kautta.

Hummereiden hinta euroina ei ole laskenut viimeisen kolmen vuoden aikana. Keskimääräinen tuontihinta Yhdysvaltojen osalta ajanjaksolla 2005–2007 oli 12,45 euroa kilogrammaa kohden; vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä hinta itse asiassa nousi 13,6 euroon kilogrammaa kohden.

Yhteisön alueelle tuotujen kanadalaisten hummereiden osalta hinta on noussut hieman viimeisen kolmen vuoden aikana. Vuosina 2005–2007 keskimääräinen hinta oli 12,12 euroa kilogrammaa kohden. Vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä hinnat itse asiassa nousivat 12,48 euroon kilogrammaa kohden heijastaen vahvaa Kanadan dollaria.

Edellä mainitut tiedot huomioon ottaen ei vaikuta siltä, että nykyinen hummereiden hinnan lasku liittyisi vahvasti Pohjois-Amerikasta peräisin oleviin tuonteihin. Hinnan lasku voi hyvin johtua markkinoilla vallitsevasta epävarmuudesta, mikä puolestaan johtuu viime viikkojen protesteista tietyissä jäsenvaltioissa.

Koska punta on heikentynyt verrattuna euroon, on myös mahdollista, että irlantilaisten tuottajien hummerit joutuvat kilpailemaan Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin olevien hummereiden kanssa perinteisillä Manner-Euroopan markkinoilla.

Yhteisten markkinajärjestelyjen puitteissa ei ole olemassa säännöksiä hummereiden hinnassa tapahtuneen laskun korvaamiseksi tuottajille. Hummereiden tuottajat voisivat kuitenkin perustaa tuottajajärjestöjä vahvistaakseen asemaansa markkinoilla. Euroopan kalatalousrahasto myöntää taloudellista tukea näiden järjestöjen perustamiseen ja tuotteiden laadun parantamista koskevien suunnitelmien täytäntöönpanoon. Keskipitkän ja pitkän aikavälin lisätoimien osalta Euroopan kalatalousrahastosta on mahdollista saada avustusta yhteisiin toimiin hummereiden kaltaisten kalatuotteiden edistämiseksi, joiden avulla voitaisiin saada aikaan suurempaa kysyntää ja siten paremmat hinnat.

 
  
MPphoto
 
 

  Seán Ó Neachtain (UEN).(GA) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä hänen antamastaan vastauksesta ja esittää lisäkysymyksen.

Arvoisa komission jäsen, kuten tiedätte, kalastusala on muuttunut dramaattisesti öljyn viime aikoina tapahtuneen merkittävän hinnannousun myötä. Haluaisin kysyä, aikooko komissio tehdä ehdotuksia tukeakseen rannikkoalueilla toimivia kalastajia, kuten hummereiden kalastajia ja edellä mainittuja kalastajia, joihin hummereiden hinnan lasku vaikuttaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Öljyn merkittävään hinnannousuun ja sen kalastajiin kohdistuvaan vaikutukseen liittyvä ongelma on kalastusalalla hyvin erityinen – sanoisin, että melkeinpä ainutlaatuinen. Tämä johtuu sellaisten tekijöiden yhdistelmästä, jotka vaikuttavat kalastajiin hyvin kielteisesti.

Yhtäältä polttoaineen hinta prosenttimääränä kalastajan kokonaisansioista voi vastata jopa 50–60 prosenttia hänen kokonaisansioistaan. Tämä liittyy etenkin kaukokalastajiin heidän tekemiensä pitkien matkojen takia ja myös puomitroolarien kaltaisiin paljon polttoainetta kuluttaviin erityisiin kalastustoimiin.

Lisäksi on otettava huomioon, että tiettyjen markkinarajoitusten vuoksi kalastajat eivät voi siirtää kasvavia kustannuksia eteenpäin kalatuotteiden markkinointia harjoittaville henkilöille. Tämä tarkoittaa, että kalastajat joutuvat itse vastaamaan kasvavista kustannuksista.

Olemme ottaneet käyttöön erilaisia toimia kalastuksen muuttamiseksi jälleen kestäväksi. Tämä tarkoittaa, että kalastajat eivät voi pyrkiä parantamaan työtulostaan pyytämällä enemmän kalaa, sillä pyytämällä enemmän kalaa aiheutetaan lisää paineita kalakantojen suhteen, mikä olisi pitkällä tähtäimellä haitallista. Tämä on valtava ongelma, jonka kanssa kalastajat kamppailevat.

Tänään olen itse asiassa esitellyt kollegiolle tiedotteen, jossa ehdotamme oman näkemyksemme mukaisia jatkotoimia kalastajien auttamiseksi lyhyellä aikavälillä siten, että autamme heitä uudistamaan koko alan rakenteen ja ratkaisemaan kalastajien erityiset ongelmat. Kyseisessä tiedotteessa olemme hahmotelleet lukuisia toimenpiteitä, joiden toteuttamista ehdotamme. Jäsenvaltiot voivat itse päättää omien kalastajiensa kanssa toimista, jotka soveltuvat parhaiten juuri näiden kalastajien ongelmien ratkaisemiseen. Sitä seikkaa, voitaisiinko tätä soveltaa hummereiden kalastajiin ja missä määrin, pitäisi vielä tutkia tarkemmin.

Kollegio on kuitenkin valtuuttanut minut jatkamaan toimia asian suhteen. Esitän nämä yksityiskohdat – niiden toimien perusteet, joita ehdotamme toteutettavaksi lyhyellä aikavälillä – neuvostolle ensi viikon tiistaina Luxemburgissa. Sen jälkeen välitän kollegiolle yksityiskohtaiset tiedot muutoksista, joita Euroopan kalatalousrahastosta annettuun asetukseen on tehtävä, ja muista tarkastelun kohteena olevista toimenpiteistä, kuten de minimis -sääntöön liittyvästä mahdollisuudesta. Sitten – toivottavasti jo heinäkuussa – esitän neuvostolle komission hyväksymät ehdotukset, jotta pääsisimme toteuttamaan tarvittavia toimia jo muutaman kuukauden päästä riippuen neuvoston ja parlamentin valmiudesta käsitellä asia.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, maataloudella oli suhteellisen tärkeä rooli Irlannnin ”ei”-kampanjassa. Oliko kalastukseen liittyvillä ongelmilla, joista olemme keskustelleet, myös merkitystä ”ei”-kampanjan kannalta? Jos oli, tekikö komissio minkäänlaisia julkisia aloitteita tämän vaikutuksen lieventämiseksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Käsitykseni mukaan kalastusala vaikutti myös osaltaan kielteiseen äänestystulokseen, erityisesti siksi, että tarkasteltaessa tuloksia Irlannin eri kunnissa tulokset olivat suurelta osin kielteisiä läntisillä rannikkoalueilla, missä suurin osa Irlannin kalastusalasta toimii.

Olemme olleet tietoisia siitä, että yhteisön toimet, joilla pyritään palauttamaan kestävä kalastustapa, vaikuttavat kalastajiin ja heidän toimeentuloonsa. Polttoaineen hinta ei todellakaan ole auttanut asiaa.

Olemme pyrkineet ratkaisemaan ongelman lukuisilla keinoilla, kuten yrittämällä korostaa Euroopan kalatalousrahaston käyttötapoja, lisätäksemme vallitsevaa tilannetta koskevaa tietoisuutta. Olen itse muutamaan otteeseen käynyt Irlannissa keskustelemassa henkilökohtaisesti kalastajien kanssa. Olemme perustaneet alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia. Etenkin Irlannin lähialueilla toimii luoteisten kalastusalueiden alueellinen neuvoa-antava toimikunta ja Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta. Näissä toimikunnissa kalastajat osallistuvat itse keskusteluihin, joiden perusteella meidän on joulukuussa tehtävä päätöksiä.

Kaikista pyrkimyksistä huolimatta oma arvaukseni on, että irlantilaiset kalastajat äänestivät merkittävässä määrin Lissabonin sopimusta vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 31 (H-0347/08)

Aihe: Ympäristönsuojelun edistäminen yritysten kautta

Voisiko komissio kertoa, millä tavoin se edistää ympäristöulottuvuuden sisällyttämistä pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) koskevaan politiikkaan sekä näiden yritysten mukautumista uuden eurooppalaisen ympäristölainsäädännön vaatimuksiin?

Mitä mahdollisuuksia pk-yrityksille aiotaan antaa, jotta ne voisivat hyödyntää uuden ympäristöpolitiikan tarjoamia tilaisuuksia niiden toiminnan laajentamiseen?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, pk-yritykset edustavat 99 prosenttia Euroopan yrityksistä. Näin ollen on selvää, että ilman niiden osallistumista mikään ympäristöpolitiikka ei voi olla tehokasta.

Pk-yrityksillä on suurempia hankaluuksia ympäristölainsäädännön noudattamisessa ja ympäristötoimien paremman tehokkuuden johdosta saatavien hyötyjen saavuttamisessa. Usein niillä ei ole ympäristöön liittyvien ongelmien, riskien ja vaikutuksen käsittelyyn tarvittavia erikoistietoja, henkilöstöä tai varoja. Juuri tästä syystä komissio on laatinut ohjelman auttaakseen pk-yrityksiä noudattamaan ympäristölainsäädäntöä. Pk-yritysten kohtaamien monimutkaisten ongelmien osalta, ympäristölainsäädännön noudattamista helpottavassa ohjelmassa ehdotetaan monimuotoista toimintasuunnitelmaa:

Ensinnäkin lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa on parannettava ja yksinkertaistettava. Tavoitteena on vähentää hallinnollista taakkaa ja vapauttaa varoja, jotta pk-yritykset voivat paremmin keskittyä noudattamaan ympäristölainsäädäntöä.

Toiseksi on otettava käyttöön edullisemmat ja pk-yritysten tarpeisiin paremmin vastaavat ympäristöasioiden hallintajärjestelmät, jotta ympäristöön liittyvät kysymykset voidaan taloudellisesti sisällyttää pääasialliseen liiketoimintaan.

Kolmanneksi on hyödynnettävä kohdistettua taloudellista tukea julkisten viranomaisten tai liiketoiminnan tukiverkostojen tekemien aloitteiden edistämiseksi, jotta voidaan saada aikaan kestävää tuotantoa.

Toimintasuunnitelma sisältää lisätoimia. Komissio pyrkii hyödyntämään niitä varmistaakseen, että pk-yritykset noudattavat tuotannosta annettua lainsäädäntöä, mutta myös auttaakseen niitä hyödyntämään tehokkaammista ympäristötoimista saatavia taloudellisia etuja, kuten energiasäästöjä ja parannettua resurssitehokkuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan. Tämä ohjelmajulistus on lupaava toimintasuunnitelman kannalta, ja me toivomme sen tuottavan konkreettisia tuloksia. Meillä on kuitenkin yksi kysymys: missä määrin julkiset elimet asetetaan vastuuseen ympäristön kannalta suotuisien infrastruktuurien luomisesta pk-yrityksille, ja missä määrin tämä sisältyy suunnitelmaanne?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, on olemassa monia mahdollisia toimintatapoja, ja jäsenvaltioiden tehtävänä on toteuttaa ne. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon paikallisen ympäristöasiantuntijoiden valiokunnan perustaminen pk-yrityksiä varten vastauksena tietotaidon puuttumiseen yrityksen tasolla. Tämä on toimenpide, jonka toteutumista jäsenvaltiot voivat edistää. Toinen mahdollinen tapa on parantaa viestintää ja kohdistaa tiedot tehokkaammin erityisten tietoaukkojen täyttämiseen. Ehdottamamme erityyppiset lainsäädäntötekstit sisältävät myös pk-yrityksiä koskevia erityissäännöksiä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon ehdottamamme uusi lainsäädäntö hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmän uudistamiseksi: tähän sisältyy erityismääräyksiä pk-yritysten osalta, sellaisina kuin määrittelemme ne kyseisessä lainsäädännössä, jotta niitä ei rasiteta ottamalla ne mukaan kauppajärjestelmän piiriin tapauksissa, joissa tällainen vaihtoehto on olemassa jäsenvaltiossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Papastamkos (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, totesitte perustellusti, että pk-yritykset muodostavat Euroopan talouden selkärangan. Kuten tiedämme, Euroopan pk-yritykset ovat kuitenkin alttiina maailmanlaajuiselle kilpailulle. Pk-yritykset ovat alttiina muista eri puolilla maailmaa sijaitsevista ja ympäristönäkökohtien polkumyyntiä harjoittavista pk-yrityksistä peräisin olevalle kilpailulle. Kannattaisitteko ajatusta ympäristöveron asettamisesta sellaisista valtioista peräisin olevien tuotteiden tuonneille, joissa sitoudutaan ympäristönsuojelua koskevaan kansainväliseen sopimukseen?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, tämä on kysymys, joka ei koske ainoastaan pk-yrityksiä, vaan kaikkia tämän kaltaiselle kilpailulle alttiina olevia yrityksiä. Tämä ei liity ainoastaan pelkkiin ympäristökysymyksiin, vaan kuten viime aikoina on merkittävässä määrin keskusteltu, myös asetettuihin rajoitteisiin ja niiden seurauksena Euroopan teollisuudelle kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä syntyvään taakkaan. Viime aikoina asiasta on keskusteltu runsaasti; useita näkemyksiä on ilmaistu ja komission jäsen Mandelson on nimenomaisesti ilmoittanut komission kannan asiaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN)

Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 32 (H-0349/08)

Aihe: Ekologiaa koskeva maailmanlaajuinen yhteisymmärrys

Kysyn komissiolta seuraavaa: Mistä syistä se katsoo, ettei ole päästy Kioton jälkeistä aikaa koskevaan maailmanlaajuiseen yhteisymmärrykseen ilmastonmuutoksista, ja miksi maailmanlaajuinen ympäristöhallinta on vain osittain tuloksellista?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, tämä kysymys antaa minulle mahdollisuuden kertoa, minkä vaiheen olemme neuvotteluissa saavuttaneet.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) työn ja sen marraskuussa 2007 julkaisemien kertomusten sekä maailman päämiesten tunnustuksen, jonka mukaan ilmastonmuutoksen vastaiset yhteiset toimet ovat välittömästi tarpeen, seurauksena viime joulukuussa Balissa saavutettiin yhteisymmärrys. EU:lla oli johtava asema sopimuksen tekemisessä neuvottelujen aloittamisesta ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2012 jälkeisenä aikana.

YK:n ilmastonmuutossopimuksen osapuolet ovat sopineet Balin etenemissuunnitelmasta. Tässä etenemissuunnitelmassa määritellään keskeiset neuvottelukysymykset, jotka koskevat neljää avaintekijää: ilmastonmuutoksen rajoittamista; siihen mukautumista ottaen huomioon, että ilmasto on muuttunut merkittävässä tai vähäisemmässä määrin ja että ilmastonmuutos on väistämätön vuoteen 2050 mennessä; teknologiaa ja asianmukaista rahoitusta sekä mukautumisen että hiilidioksidipäästöjen vähentämisen osalta.

Osapuolet sopivat myös, että neuvottelut pitäisi saattaa päätökseen vuoden 2009 loppuun mennessä ajatellen osapuolten tulevaa ilmastokonferenssia Kööpenhaminassa. Näin ollen jää riittävästi aikaa tulevaisuuden ilmastosopimuksen ratifiointiprosessille vuoden 2012 loppuun mennessä, jolloin Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sitoumuskausi päättyy.

Balissa tehdyssä sopimuksessa otettiin täysimääräisesti huomioon IPCC:n kertomuksen johtopäätökset. Siinä myös tunnustetaan, että kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen maailmanlaajuisesti on välttämätöntä maapallon lämpötilan vaarallisen nousemisen estämiseksi. Kertomuksessa esitettyjen tietojen mukaan lämpötila ei saa nousta yli kahta celsiusastetta vuoteen 2050 mennessä.

Työt on jo aloitettu; tälle vuodelle on sovittu neljä neuvotteluistuntoa, joista kaksi on jo pidetty valmistauduttaessa osapuolten Poznanin konferenssiin. Tänä vuonna järjestettävä osapuolten konferenssi on erityisen tärkeä tilanteen arvioimisen kannalta. Tämän arvioinnin pohjalta voidaan ensi vuonna käynnistää asiamukaiset neuvottelut.

Neuvotteluprosessi on erityisen vaikea ottaen huomioon keskustelun kohteena olevien asioiden monimutkaisuuden ja lisäksi asian kiireellisyydestä johtuvan tiukan aikataulun. Viime perjantaihin saakka kaikkien osapuolten asiantuntijat osallistuivat Bonnissa keskusteluihin kaikista esityslistalla olevista kysymyksistä. Vaikka asian suhteen saavutettu edistys on rajoitettua, se auttaa osaltaan saavuttamaan onnistuneen lopputuloksen osapuolten konferenssissa Kööpenhaminassa.

Tiedätte myös, että keskustelut ovat käynnissä G8-ryhmän ja Yhdysvaltojen käynnistämän niin sanotun suurten talouksien aloitteen (suurten talouksien prosessin) puitteissa. EU osallistuu keskusteluihin aktiivisesti, jotta se voisi vaikuttaa myönteisesti YK:n ilmastonmuutossopimusta koskeviin neuvotteluihin. Samalla se antaa selkeän viestin siitä, että kehittyneet maat näyttävät edelleen esimerkkiä toimillaan. Ne sitoutuvat vähentämään päästöjä entisestään historiallisen vastuunsa, yhteisen mutta erilaisen vastuun periaatteen ja vastaavien kykyjensä mukaisesti

Vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan kattavan ja kunnianhimoisen sopimuksen saavuttaminen ilmastonmuutoksen osalta on epäilemättä yksi maailmanlaajuisen ympäristöhallinnan suurimpia haasteita. Emme kuitenkaan aloita työtä tyhjästä. Haluaisin mainita, että muutama päivä sitten ekologiasta ja kestävästä kehityksestä vastaava Ranskan ministeri kuvaili Kööpenhaminan konferenssia suurimmaksi mahdollisuudeksi saavuttaa sopimus planeetan tulevaisuudesta.

Meidän on hyödynnettävä jo käytössämme olevia mekanismeja, eli YK:n ilmastonmuutossopimusta ja vastaavaa Kioton pöytäkirjaa. Viimeksi mainitun asiakirjan puitteissa on kehitetty ajankohtaisia täytäntöönpanokeinoja, kuten kahdesta joustavasta mekanismista koostuva puhtaan kehityksen mekanismi, ja IPCC:n tieteellistä asiantuntemusta.

Toistan, että neuvottelut tulevat olemaan vaikeat, mutta tarvittavan poliittisen tahdon ja asian kiireellisyyttä koskevan yhteisymmärryksen avulla voimme saavuttaa yksimielisyyden Kööpenhaminassa. Jos ajattelemme asiaa järjellä, Kööpenhaminassa on tehtävä sopimus. EU:n tekemä työ, Euroopassa nauttimamme yleisön tuki, kasvava tietoisuus maailmanlaajuisesti, Euroopan parlamentin tuki ja ajatus siitä, että vuoden loppuun mennessä voimme saada aikaan sopimuksen toimenpidepaketista, jota olemme ehdottaneet EU:n neuvotteluvallan vahvistamiseksi – kaikki tämä mahdollistaa yksimielisyyden saavuttamisen Kööpenhaminassa ilmastonmuutoksen tehokkaan torjunnan varmistamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Papastamkos (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Dimasia hänen perusteellisesta ja yksityiskohtaisesta vastauksestaan.

Aikovatko Yhdysvallat ja Kiina tehdä yhteistyötä? Ilmastonmuutos heijastaa tilannetta, jossa ”taustalla olevat syyt ovat yhdessä paikassa ja vaikutukset toisaalla”. Näin ollen esiin nousee kysymys siitä, minkä aseman EU aikoo omaksua siinä valitettavassa tapauksessa, että valtiot, joilla Kioton jälkeistä ajanjaksoa koskevan kansainvälisen sääntelysopimuksen mukaan on merkittävästi ympäristövelkaa, eivät tee yhteistyötä. Ensisijainen seuraus on itsestään selvä. Johdettu seuraus – ja tässä viittaan komission jäsenen Verheugenin arvioihin – olisi eurooppalaisten yritysten taipumus siirtyä maihin, joissa on löyhät ympäristönsuojelun puitteet. Oletteko samaa mieltä tästä arviosta?

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan huomauttaa, että komission jäsenen Verheugenin lisäksi olen myös itse hyvin huolissani hiilivuodon estämisestä. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että jos yritykset siirtävät toimipaikkansa EU:sta valtioihin, jotka eivät rajoita hiilidioksidipäästöjä, ympäristön suhteen toivomaamme lopputulosta ei ole mahdollista saavuttaa.

Energiaintensiivisten yritysten ongelmat liittyvät ennen kaikkea ympäristöön, ja tästä syystä meidän ei pitäisi luoda kilpailullista ongelmaa, joka pakottaa yritykset muuttamaan toimipaikkaansa. Näin ollen meidän pitäisi kohdistaa kaikki pyrkimyksemme kansainvälisen sopimuksen saavuttamiseen, koska se on ratkaisu tähän tilanteeseen. Kansainvälisen sopimuksen avaintekijänä olisi kysymys siitä, mitä tapahtuu energiaintensiivisille yrityksille.

Jos tällaista sopimusta ei tehdä – en voi uskoa, että kansainvälinen yhteisö tekisi näin järjettömän päätöksen – ehdotetussa lainsäädännössä on kaikki tarvittavat määräykset hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmän uudistamiseksi, jotta kansainväliselle kilpailulle alttiit teollisuuden alat muuttuvat jälleen kilpailukykyisiksi. Tämän seurauksena, turvautumatta Maailman kauppajärjestön periaatteiden tai yhteistä mutta erilaista vastuuta koskevan YK:n ilmastonmuutosperiaatteen vastaisiin toimiin, voimme antaa tarvittavat takeet siitä, että hiilivuotoa ja tämän kaltaista yritysten muuttoliikettä ei tulevaisuudessa tapahdu.

Haluan kuitenkin vielä toistaa, että suunnitelmanamme täytyy olla työskentely sopimuksen saavuttamiseksi. Uskon, että voimme liittoutua Yhdysvaltojen kanssa erityisesti ensi vuonna tehtävässään aloittavan uuden hallinnon puitteissa ottaen huomioon, että molemmat ehdokkaat ovat täysimääräisesti sitoutuneet ottamaan käyttöön hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmän, vähentämään päästöjä 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ja ryhtymään kasvihuoneilmiön vastaisiin toimiin yhteisyössä EU:n kanssa. Uskon, että yhdessä ja myös yhteistyössä Kiinan kaltaisten valtioiden kanssa pystymme vakuuttamaan ne, jotka saattavat olla asiasta eri mieltä. Kuten olette sanonut, Kiina ymmärtää täysin kasvihuoneilmiön maan kansalle aiheuttamat ongelmat ja se on suostunut toteuttamaan toimia, jotka eivät ole samanlaisia kehittyneiden valtioiden toimien kanssa mutta joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Voimme kaikki yhdessä saada aikaan sopimuksen Kööpenhaminassa vuoden 2009 lopussa.

Uskon tähän sopimukseen ja uskon, että me kaikki yhdessä (ja Euroopan parlamentilla on ollut tässä merkittävä rooli) voimme jatkuvan tukenne avulla saada aikaan tällaisen sopimuksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Kysymys numero 34 on peruttu ja kysymyksiin numero 33 ja 35–44 vastataan kirjallisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, tietojeni mukaan kullekin komission jäsenelle myönnetään 20 minuuttia aikaa. Olen mitannut heidän puheenvuorojensa ajallisen keston, ja komission jäsen Dimas yhdessä kollegoidensa kanssa ei ole käyttänyt edes puolta tuosta ajasta. Näin ollen pyydän, että kysymykseen numero 33 vastataan voimassa olevan menettelyn sääntöjen mukaisesti. Oletan, että komission jäsen ei itse vastusta asiaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Mittaamme puheenvuorot. Hän aloitti kello 18.32. Näin ollen 20 minuutin määräaika on valitettavasti käytetty, ja tämä on ainoastaan reilua niitä kollegoita kohtaan, jotka ovat esittäneet kysymyksiä komission jäsenelle Barrotille. Olen pahoillani tästä, mutta näin on tehtävä. Kyse on aina tasapainon löytämisestä, ja näin meidän on tänään tehtävä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN)

Armando Françan laatima kysymys numero 45 (H-0344/08)

Aihe: Frontex

Frontexin hallinnoima Euroopan unionin ulkorajojen valvonta ja jäsenvaltioiden välinen operatiivinen yhteistyö ovat olennaisen tärkeitä unionin turvallisuudelle ja eri tilanteiden ennalta ehkäisemiseksi.

Viraston toiminnan on oltava tehokasta ja sen on kyettävä esittämään konkreettisia tuloksia.

Mitä pilottihankkeita ja koulutustoimia on tarkoitus toteuttaa vuonna 2008?

Nopea rajainterventioryhmä (RABIT): onko mikään jäsenvaltio tähän mennessä pyytänyt apua nopealta rajainterventioryhmältä? Onko nopealla rajainterventioryhmällä omaa kalustoa rajojen valvontaa ja vartiointia varten?

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja.(FR) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata Armando Françalle. Rajaturvallisuusvirasto Frontexin vuoden 2008 työohjelma sisältää useita pilottihankkeita ja koulutustoimia toiminnallisen yhteistyön ja tutkimuksen aloilla. Koska tämä ulkorajojen valvontaa koskeva kysymys liittyy Frontexin valtuuksiin, komissio on saanut virastolta yksityiskohtaisen vastauksen, joka on liitteenä.

Koulutuksen suhteen Frontexilla on kolme tavoitetta vuodelle 2008: ensinnäkin panna täytäntöön yhteinen opintosuunnitelma Euroopan unionissa; toiseksi tarjota toiminnallisten vaatimusten mukaisia erityisiä koulutustoimia ja viimeiseksi luoda eurooppalainen verkosto rajavartijoiden koulutukselle.

Vuonna 2008 Frontex aikoo toteuttaa ulkorajoilla noin 13 pilottihanketta: neljä pilottihanketta maarajoilla, kolme merirajoilla, kolme ilmarajoilla ja kolme paluuoperaatioiden yhteydessä. Näiden hankkeiden avulla voimme testata yhteisissä operaatioissa käytettäviä työskentelymenetelmiä ja suhteita kolmansiin maihin paluuoperaatioiden ja matka-asiakirjojen hankkimisen osalta.

Arvoisa Armando França, nopeiden rajainterventioryhmien (RABIT) osalta haluan todeta, että yksikään jäsenvaltio ei ole toistaiseksi pyytänyt nopean rajainterventioryhmän käyttöönottamista.

Komissio korosti 13. helmikuuta julkaisemassaan tiedonannossa, että nopean rajainterventioryhmän käyttöönottamiseen saattaa liittyä viraston perustamisasetuksen 8 artiklan mukainen tekninen avustaminen. Tämän seurauksena komissio on ehdottanut, että virasto muuttaisi tämän säännöksen operatiivisemmaksi ostamalla tai vuokraamalla omia välineitään ja että se voisi käyttää välineitä, jotka on mainittu teknisten välineiden keskeisessä tavaraluettelossa.

Lopuksi sanoisin, että Frontex on väline, joka näyttää toimivan. Tarkastelemme Frontexiin ja sen toimintaan mahdollisesti tehtävissä olevia parannuksia, kun tarvetta ilmenee.

 
  
MPphoto
 
 

  Armando França (PSE).(PT) Haluaisin kiittää komission jäsentä Barrotia hänen antamansa vastauksen lisäksi myös yksityiskohtaisista tiedoista.

Haluaisin komission jäsenen valottavan minulle ainakin kahta kysymystä. Yhteistyö kolmansien maiden kanssa on meille selvästi hyvin tärkeää, ja tiedän, että pilottihankkeiden kehittäminen kolmansien maiden kanssa on komission työlistalla. Pohjois-Afrikan osalta haluaisimme tietää, kattaako komission jäsenen mainitseman pilottihankkeen kaltainen hanke yhtäkään maata. Lisäksi olisin hyvin kiitollinen, jos komission jäsen voisi kertoa meille Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) kehityksen tilasta, sillä sen on ilmoitettu olevan tärkeä ja välttämätön Frontexin toimintaa täydentävä väline, kehityksen tilasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja.(FR) Arvoisa Armando França, jotta Frontex voi antaa teknistä apua kolmannessa maassa, sen asetusta on mukautettava tätä tarkoitusta vastaavaksi. Tällä hetkellä oikeusperustaa ei ole. Uskon kuitenkin, että tämä on perusteltua, koska tulemme saamaan pyyntöjä kolmansilta mailta, joiden kanssa työskentelemme. Mainitsitte tietyt Välimeren maat. Uskon, että Frontexia pyydetään antamaan teknistä apua kykyjensä mukaan, mutta emme vielä ole tulleet tähän vaiheeseen.

Rajavalvonnan osalta meillä on, kuten tiedätte, olemassa Schengenin tietojärjestelmä (SIS), jota kehitetään parhaillaan. Toivomme sen olevan toiminnassa syksyyn 2009 mennessä. Pohdimme edelleen myös kaikkia muita toimia, joita voisimme toteuttaa rajavalvonnan parantamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Wiesław Stefan Kuc (UEN).(PL) Koska Frontex sijaitsee Puolassa ja olen puolalainen, asennoitumiseni Frontexia kohtaan on henkilökohtaista. Frontexista on tällä hetkellä liikkeellä monia epäluotettavia lausuntoja, joissa todetaan, että joskus se toimii ja joskus ei. Haluaisin lisätä, että kyseessä on virasto, jolla on suurin talousarvio. Voisitteko muutamalla sanalla kertoa, toimiiko Frontex ja täyttääkö toiminta odotukset vai onko sen vielä merkittävästi parannettava toimintatapaansa?

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja.(FR) Voin sanoa, että Frontexin ensimmäiset toimet vaikuttavat tyydyttäviltä, vaikka onkin myönnettävä, että koordinoimiinsa operaatioihin tarvittavien teknisten välineiden suhteen virasto on riippuvainen jäsenvaltioista.

On totta, että operaatioihin tarvitaan erittäin kalliita välineitä, joita virasto ei rajoitetun talousarvionsa vuoksi pysty ostamaan. Helikopterin ostamiseen kuluisi Frontexin vuosittainen toimintabudjetti, joka on 40 miljoonasta eurosta 50 miljoonaan euroon. Tästä syystä Frontex on allekirjoittanut useimpien jäsenvaltioiden kanssa teknisiä sopimuksia sen saataville asetettujen välineiden käytöstä.

Arviointikertomuksessaan komissio ehdotti, että Frontexilla pitäisi olla mahdollisuus ostaa tai vuokrata omia välineitään ainakin tiettyjen pienten välineiden osalta.

Tässä oli kaikki, mitä tällä hetkellä voimme sanoa. Kiitos, että muistutitte Frontexin toimipaikan sijaitsevan Varsovassa ja että virastossa työskentelee erittäin motivoituneita henkilöitä. Haluaisin kiittää teitä siitä, että muodostitte yhteyden Frontexiin. Ottaen huomioon Frontexin nykyisen toiminnan uskon, että arviointien toteuttamisen yhteydessä voimme nähdä millaisia toiminnallisia parannuksia virastossa on mahdollista tehdä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Kysymys numero 46 raukeaa, koska sen laatija ei ole paikalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Seuraavana on

Gay Mitchellin laatima kysymys numero 47 (H-0369/08)

Aihe: Terrorismin vastaiset toimet ja oikeus yksityisyyteen

Vaikuttaa huolestuttavalta, että eräät terrorismin vastaiset EU:n toimet, erityisesti tietojen keräämiseen liittyvät, eivät ole perusoikeuksiin kuuluvan yksityisyyden suojan mukaisia. Voiko komissio kertoa, miten se aikoo tasapainottaa perusoikeuksien noudattamisen ja terrorismin vastaiset toimet?

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja.(FR) Arvoisa puhemies, on ilmiselvää, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toteuttamien terrorismin vastaisten toimenpiteiden yhteydessä on otettava huomioon perusoikeudet. Terrorismin vastaiset välineet tai politiikat, jotka eivät kunnioita perusoikeuksia, koituvat usein hyödyksi terroristeille.

Tietojen säilyttämistä koskevalla direktiivillä velvoitetaan jäsenvaltiot pakottamaan sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajat säilyttämään viestintää koskevia tietoja vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Tämä direktiivi luo tärkeän suojan tietojen väärinkäyttöä vastaan. Direktiivissä todetaan, että viestinnän sisällön säilyttäminen ei kuulu sen soveltamisalaan. Lisäksi siinä todetaan, että säilytettyjen tietojen saatavuus on määriteltävä kunkin jäsenvaltion kansallisessa laissa, että määräysten on oltava yhdenmukaisia Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa ja että niiden on luonnollisesti kunnioitettava suhteellisuuden ja välttämättömyyden periaatteita.

Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltion viranomaiset eivät voi käyttää direktiivin mukaisesti säilytettyjä tietoja puuttuakseen henkilön yksityiselämään, paitsi jos tämä on perusteltua vakavan rikoksen selvittämiseksi. Direktiivissä todetaan, että säilytetyt tiedot ovat ainoastaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten saatavilla. On ilmeistä, että tämä tarkoittaa, että yritykset tai yksityishenkilöt eivät voi käyttää tietoja. Se tosiseikka, että säilytettävien tietojen saatavuus on rajoitettua, merkitsee sitä, että tietoja ei voida hyödyntää julkiseen valvontaan.

Lisäksi direktiivin mukaisesti säilytettyihin tietoihin sovelletaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annettua direktiiviä 95/46/EY ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettua direktiiviä 2002/58/EY.

Lopuksi todettakoon, että tietojen säilyttämistä koskeva direktiivi on tärkeä poliisiviranomaisten työn tehostamiseksi ja terroristien seuraamiseksi, havaitsemiseksi ja terrorismirikosten selvittämiseksi. Samalla se takaa yksilöiden yksityiselämän kunnioittamisen ja henkilötietojen suojelun. Komissio aikoo varmistaa, että jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön perusoikeuksia kunnioittaen.

 
  
MPphoto
 
 

  Gay Mitchell (PPE-DE). - (EN) Kiitän komission jäsentä hänen vastauksestaan. Komission jäsen on varmasti tietoinen siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan varjohallituksen sisäministeri, entinen eurooppaministeri David Davis luopui viime viikolla tehtävästään parlamentissa vastalauseena siihen, että valtio on puuttunut yksilöiden vapauksiin. Olivat hänen eroamisestaan koituvat hyödyt millaiset tahansa, olen yhtä huolissani hänen ilmaisemistaan epäkohdista. Valtio ei koskaan esittäisi parlamentille tai Euroopan parlamentille yhdellä kertaa äärimmäisiä toimenpiteitä, jotka valtio tai Euroopan unioni haluaa toteuttaa, joten tämä tehdään vähitellen. Haluan, että kaikki terroristit saadaan tilille teoistaan.

Vartuin maassa, jossa terroristit aiheuttivat tuhoa kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta meillä oli myös oikeusjärjestys, joka suojeli kansalaisten yksityisyyttä. Haluaisin kuulla teiltä, komission jäsen, mihin toimiin olette ennakoivasti ryhtyneet sen varmistamiseksi, että yksilöiden oikeutta hoitaa asioitaan ja heidän yksityisyyttään suojellaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja.(FR) Arvoisa puhemies, minun täytyy sanoa, että 15 jäsenvaltiota on ilmoittanut komissiolle välineistä, joilla ne panevat täytäntöön tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin. Komissio on käynnistänyt jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä johtuvan menettelyn kaikkia niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet sille näistä toimista marraskuun 2007 loppuun mennessä.

Vastatakseni kysymykseenne, komissio on perustanut asiantuntijaryhmän, jonka on tarkoitus avustaa komissiota direktiivin tehokkuuden analysoimisessa ja pyytämänne tasapainon saavuttamisessa. Komissio laatii vuoden 2010 syyskuussa kertomuksen, jossa se tarkastelee direktiivin myötävaikutusta vakavien rikosten tutkimiseen, havaitsemiseen ja rikollisten asettamiseen syytteeseen. Tätä varten komissio aikoo tutkia kaikki havainnot, jotka jäsenvaltiot ja direktiivin mukaisesti perustettu työryhmä ovat sille ilmoittaneet.

Meidän on ehdottomasti varmistettava, että tämä tapahtuu tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin ja tietosuojaa koskevan direktiivin mukaisesti. Jos tietosuojaa rikotaan vaikka vain satunnaisesti, pystymme välittömästi vetämään siitä johtopäätöksiä.

Uskon, että olemme todella yrittäneet täyttää terrorismin torjuntaa koskevat vaatimukset ja sovittaa tämä yhteen perusoikeuksien suojelun kanssa. Joka tapauksessa tähän on nyt keskityttävä ja, hyvä Gay Mitchell, aion olla asiassa erittäin huolellinen.

 
  
MPphoto
 
 

  Armando França (PSE).(PT) Kuten tiedämme, kyseessä on ala, jolla voi syntyä konflikteja perusoikeuksien, niiden kunnioittamisen ja turvallisuuden välille. Silti minusta vaikuttaa myös siltä, että tämä on ala, jolla yhteistyö on välttämätöntä.

Haluaisin kysyä komission jäseneltä, minkä tasoista yhteistyötä kansalliset tietosuojaviranomaiset tekevät direktiivin täytäntöönpanossa tietojen säilyttämisen osalta. Kussakin jäsenvaltiossa on erikoistuneita kansallisia viranomaisia, ja minusta vaikuttaa siltä, että on komission tehtävä polkaista käyntiin näiden elinten välinen yhteistyö ja pyrkiä edistämään sitä.

Minkälaisia uutisia asiasta on olemassa, arvoisa komission jäsen?

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja.(FR) Arvoisa puhemies, olette oikeassa: meidän on varmistettava tietosuojan kunnioittaminen. Joka tapauksessa meidän lisäksemme myös Euroopan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on valvoa kaikkea tätä. Olette oikeassa, me tarvitsemme yhteistyötä: direktiivin 95/46/EY 29 artikla tuo yhteen eri jäsenvaltioiden viranomaiset, ja sillä pyritään erityisesti parantamaan tietosuojan kunnioittamista, mihin Gay Mitchell kiinnitti huomioni.

Mielestäni tämä yhteistyö etenee. Kutsumme työryhmää ”29 artiklan työryhmäksi”, koska direktiivin 29 artiklassa määrätään, että kunkin jäsenvaltion riippumattomien tietosuojaviranomaisten on tavattava. Tämä on mielestäni hyvä väline, jota pitäisi käyttää. Tässä on kaikki, mitä voin kertoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN)

Claude Moraesin laatima kysymys numero 48 (H-0380/08)

Aihe: Eurooppalainen pidätysmääräys

Eurooppalaista pidätysmääräystä käytetään nykyään laajalti rikoksista epäiltyjen pidättämiseen ja luovuttamiseen Euroopan unionissa, ja sillä on keskeinen merkitys terrorismin torjunnassa ja vakavista rikoksista syytettyjen saattamisessa oikeuteen. Kuitenkin eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöön on alkuvaiheessa näyttänyt toisinaan liittyvän oikeudellista epävarmuutta. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone varoitti, että eurooppalainen pidätysmääräys ei ehkä toimi täysin jäsenvaltioiden välillä, ennen kuin tämä epävarmuutta koskeva ongelma on ratkaistu.

Voisiko komissio ilmoittaa, kuinka hyvin alkuvaiheen ongelmat on ratkaistu ja kuinka tehokkaasti eurooppalainen pidätysmääräys toimii nyt? Mitä kysymykset ovat komission mielestä edelleen ongelmallisia ja kuinka se aikoo ratkaista ne?

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja.(FR) Haluaisin kiittää Claude Moraesia tämän tärkeän asian esiin tuomisesta. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen avulla olemme saaneet aikaan merkittäviä tuloksia. Pääasiallinen muutos liittyy oikeudellisten päätösten keskinäiseen tunnustamiseen, eikä kaksoisrangaistavuuden vaatimus ole enää voimassa 32 vakavan rikoksen osalta. Tämän vuoksi menettelyt kestävät huomattavasti vähemmän aikaa.

Verrattuna pitkäkestoiseen rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamismenettelyyn, joka yleisesti ottaen kestää yli vuoden, eurooppalaisen pidätysmääräyksen mukainen luovuttamismenettely kestää keskimäärin vain 43 päivää. Itse asiassa tuomioistuimet hoitavat kaiken tämän.

Uutta menettelyä sovelletaan laajalti jäsenvaltioissa. Vuonna 2006 laadittiin 6 752 eurooppalaista pidätysmääräystä. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen seurauksena pidätettiin yhteensä 2 042 henkilöä ja 1 892 luovutettiin. Yli viidesosa eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyvän menettelyn mukaisesti luovutetuista yksilöistä oli toimeenpanevan jäsenvaltion kansalaisia.

Jos ajattelemme, että vuonna 2006 pidätysmääräyksiä oli käytännössä yhtä monta kuin menettelyitä kymmenen vuoden mittaisella ajanjaksolla, on selvää, että eurooppalainen pidätysmääräys on ollut menestys. Alussa tietyissä jäsenvaltioissa esiintyneet perustuslailliset ongelmat on ratkaistu.

Tästä huolimatta, hyvä Claude Moraes, meidän on huomioitava, että kansalaisten luovutuksen osalta käytetään joskus vanhoja luovutusmenettelyitä. Tämä on merkki luottamuksen puutteesta joihinkin jäsenvaltioihin ja tiettyihin rikosoikeuden järjestelmiin. Uskomme kuitenkin, että tämä korjaantuu ja järjestelmä voi toimia optimaalisesti.

Puitepäätöksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden lainsäädännössä koskevan analyysin pohjalta komissio raportoi vuosina 2005 ja 2007 eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnasta. Kertomuksesta kävi ilmi, että jäsenvaltioissa oli tehty tiettyjä mukautuksia.

Tällä hetkellä toteutetaan lukuisia vertaisarviointeja, joihin komissio osallistuu tarkkailijana. Arvioinnit saatetaan päätökseen vuoden 2009 alussa. Tuolloin komissio esittää arviointien perusteella uuden kertomuksen, jossa nimetään erilaiset käytännöt, viat ja seikat, joita on tutkittu Euroopan unionin tasolla eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnan parantamiseksi. Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä säilyy yhtenä tärkeimmistä menestystarinoista keskinäisen tunnustamisen periaatteen suhteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Claude Moraes (PSE). - (EN) Komission jäsen on oikeassa sanoessaan, että eurooppalainen pidätysmääräys on sellainen toimenpide, jota Euroopan unionin kansalaiset odottavat toteutettavan oikeus- ja sisäasioiden saralla. On järkeenkäypää jättää taakse hyvin pitkitetty luovutusmenettely.

Saanko kuitenkin pyytää häntä sitoutumaan henkilökohtaisesti tähän ongelmaan, joka koskee puitepäätöksen täytäntöönpanotapaa joissakin jäsenvaltioissa? Komissio on suhtautunut tähän kriittisesti. Pyytäisin häntä henkilökohtaisesti tutkimaan sitä, että jotkin jäsenvaltiot käyttävät vanhoja menetelmiä ja että tämän seurauksena eurooppalainen pidätysmääräys ei ole niin tehokas kuin se voisi olla.

Olemme onnistuneet monessa suhteessa, mutta valitettavasti onnistumiset jäävät merkityksettömiksi direktiivin – joka saattaa tulevaisuudessa olla erittäin tärkeä oikeus- ja sisäasioiden alalla – asianmukaisen täytäntöönpanon puutteen vuoksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja.(FR) Hyvä Claude Moraes, ensinnäkin haluaisin muistuttaa teitä siitä, että voimassa olevien sopimusten perusteella komissiolla ei ole valtuuksia käynnistää jäsenyysvelvoitteiden rikkomisesta johtuvaa menettelyä jäsenvaltiota vastaan, jos valvonta- ja arviointimenettelyjen aikana havaitaan, että puitepäätöksen täytäntöönpano on puutteellinen. Tästä huolimatta voin kertoa teille, että aion tiiviisti tarkkailla eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa. Oikeusfoorumi, josta aiomme tehdä säännöllisen tapahtuman, tarjoaa meille mahdollisuuden rohkaista kaikkien jäsenvaltioiden tuomareita tekemään yhteistyötä. Aiomme tarttua tähän mahdollisuuteen edistääksemme eurooppalaisen pidätysmääräyksen asianmukaista käyttöä. Haluan kiittää teitä siitä, että esititte tämän kysymyksen, ja voin kertoa teille, että tulemme tekemään kaiken voitavamme. Haluaisin lisätä, että Eurojust-yksikön vahvistamisen myötä voimme myös paremmin hyödyntää eurooppalaista pidätysmääräystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Armando França (PSE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen 17 vuoden ajan toiminut tuomioistuimissa lakimiehenä ja Euroopan oikeudellinen tilanne on minulle siten hyvin tuttu; sille on yleisesti ottaen ominaista sen äärimmäinen hitaus. Tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisu.

Eurooppalainen pidätysmääräys on hyvin tärkeä – itse asiassa se on äärimmäisen tärkeä. Lisäksi on ratkaisevaa, että jäsenvaltiot ymmärtävät sen merkityksen ja ottavat tämän huomioon.

Tiedämme, että komissiolla ei ole toimivaltaa määrätä rangaistuksia, mutta se voi nostaa asioita esiin ja kannustaa niitä. Tuen täysin kollegani sanoja, mutta myös eräs toinen asia on tärkeä, arvoisa komission jäsen, ja se on luultavasti teidän käsissänne. Tämä asia on yhteistyön edistäminen poliisi- ja oikeuselinten välillä. On tärkeää, että poliisi- ja oikeusasioiden yhteistyötä edistetään jäsenvaltioissa sekä komission ja eurooppalaisten instituutioiden välillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja.(FR) Olette aivan oikeassa – eurooppalaisen pidätysmääräyksen on oltava menestys, koska se merkitsee vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmän todellista hyväksymistä. Tämä tarkoittaa, että tässä vaiheessa eri oikeusviranomaiset alkavat todella tehdä yhteistyötä luottamuksellisessa ilmapiirissä. Näin ollen eurooppalaisen pidätysmääräyksen – joka on merkittävästi nopeuttanut ja yksinkertaistanut menettelyjä – asianmukaisen käytön on ilmennettävä tätä uutta oikeutta, jonka käytön haluatte olevan paljon nopeampaa ja selkeästi yksinkertaisempaa.

Tässä on kaikki, mitä voin teille kertoa. Seuraamme tiiviisti eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöä. Mielestäni se on yksi parhaista nykyisin käytössä olevista välineistä, jota voimme hyödyntää oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa. Oikeudellista yhteistyötä tällä alalla on vielä selvästi parannettava.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.20 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

 
  

(1) EUVL L 90, 8.4.2003, s. 48.
(2) EYVL L 175, 3.7.1997, s. 27.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö