Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 17. kesäkuuta 2008 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Päätös kiireellistä käsittelyä koskevasta pyynnöstä

  Puhemies. – (IT) Ensimmäiseksi äänestämme kiireellistä käsittelyä koskevasta pyynnöstä, joka koskee ehdotusta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista 1. elokuuta 2008 ja 31. heinäkuuta 2012 väliseksi ajaksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä (KOM(2008)0243 – C6-0199/2008 – 2008/0093(CNS)).

Puheenvuoro on Philippe Morillonilla, joka esittää kalatalousvaliokunnan kannan asiaan.

  Philippe Morillon (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämä pyyntö – jotkut täällä parlamentissa muistavat sen varmasti, arvoisat puhemies ja neuvoston puheenjohtaja – liittyy siihen, että jouduimme viime vuoden lopulla neuvottelemaan uudelleen tämän Mauritanian tasavallan kanssa tehdyn kumppanuussopimuksen täytäntöönpanon käytännön järjestelyistä.

Nämä neuvottelut vaativat tiivistä yhteistyötä kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen Louis Michelin ja komission jäsenen Borgin välillä, mikä oli hieno asia. Yhteistyön tuloksena perustettiin sekakomitea, joka on, yhdessä Mauritanian islamilaisen tasavallan kanssa, saanut aikaan sopimuksen, joka tyydyttää nyt molempia osapuolia eli Euroopan unionia ja Mauritanian tasavaltaa.

Nyt on kuitenkin kyse siitä, että pystymme maksamaan Mauritanian tasavallalle kuuluvat korvaukset 1. elokuuta alkaen. Kaikkien poliittisten ryhmien tuella pyydämme komissiolta, että tästä mietinnöstä äänestettäisiin tämän istuntojakson sijaan heinäkuun istuntojakson aikana. Tarkoitus on yksinkertaisesti antaa nimittämällemme esittelijälle Carmen Fraga Estévezille tilaisuus selittää meille mietinnön tarkat ehdot keskiviikkoiltapäivänä 25. kesäkuuta, jotta voimme äänestää siitä torstaiaamuna 26. kesäkuuta. Näin voisimme siirtää sen seuraavan, heinäkuussa pidettävän täysistuntomme esityslistalle. Ratkaisu miellyttäisi mielestäni kaikkia kolmea osapuolta ja tietenkin Mauritanian tasavaltaa.

(Parlamentti hylkäsi pyynnön käsitellä asia kiireellisenä.)⁽¹⁾

(1) Yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.

3. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

4. Yhteiset vaatimukset ja menettelyt palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Manfred Weberin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta esittelemä mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia (KOM(2005)0391 – C6-0266/2005 – 2005/0167(COD)) (A6-0339/2007).

  Dragutin Mate, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Olen todella iloinen siitä, että olemme täällä tänään puhumassa palautusdirektiivistä, joka on käytännöllisesti katsoen ensimmäinen asiakirja, jonka me – parlamentti ja neuvosto – olemme onnistuneet laatimaan yhdessä maahanmuuton alalla. Emme ole aiemmin kokeneet tällaista, ja on sanottava, että sekä neuvosto että parlamentti ja erityisesti Manfred Weber ponnistelivat poikkeuksellisen paljon päästäkseen pisteeseen, jossa olemme tänään.

Kannat, joita koordinoimme neuvostossa, veivät paljon aikaa. Tarvitsimme yli kaksi vuotta koordinoidaksemme tiettyjä perusperiaatteita, joiden pohjalta pystymme varsinaisesti aloittamaan poliittiset kolmikantaneuvottelut. Aloitimme kolmikantaneuvottelut aivan viime vuoden lopulla ja jatkoimme niitä tänä vuonna. Valitsemamme lähestymistapa, jota myös esittelijä Manfred Weber tuki, mistä kiitän häntä, oli se, että meillä oli ensin jäsenvaltioiden enemmistön mielipide ja pyrimme yhdenmukaistamaan tekstejä ja vasta sitten haimme määräenemmistöä neuvostossa tukemaan yhdenmukaistamaamme tekstiä.

Tietyt seikat olivat äärimmäisen hankalia, tai ennemminkin vaikeita varmistaa, ja yksi erittäin tärkeistä kysymyksistä – sekä parlamentille että tietenkin neuvostolle – on ajanjakso, jona voimme pitää vangittuna Euroopan unionin alueelle laittomasti saapuvia henkilöitä tai rajoittaa heidän liikkumistaan. Tämä on sanottava erittäin selvästi: vain kymmenessä maassa ajanjakso on lyhyempi kuin kuusi kuukautta. Vain kymmenessä 27 jäsenvaltiosta ajanjakso on alle kuusi kuukautta, ja kaikkien muiden maiden on mukautettava lainsäädäntönsä kuuden kuukauden ajanjaksoon, jota ehdotamme tässä direktiivissä. Tämä kertoo huomattavasta edistyksestä käytettävissämme olevissa vaihtoehdoissa ja tietenkin liikkumisen rajoittamisen alalla.

On myös sanottava, että tähän on kuulunut poikkeuksellista edistystä ja standardointiprosessi, jonka pohjalta kaikkien maiden on toimittava. Tähän saakka jokainen maa on toiminut oman lainsäädäntönsä mukaisesti, ja tietenkin toivon vilpittömästi, että pystymme saavuttamaan tänään asianmukaisen yhteisymmärryksen täällä parlamentissa, saamaan ensimmäisen käsittelyn valmiiksi ja äänestämään ensimmäisessä käsittelyssä.

Käytännössä kaikkein hankalin asia neuvotteluissamme oli oikeudellisen avun tarjoaminen. Neuvostossa huomioimme ja otimme vastaan parlamentin argumentit ja näkökannat, vaikka se olikin erittäin vaikeaa, neuvotteluissa, jotka kestivät aivan viimeiseen päivään saakka – lopulliset neuvottelut tästä asiasta päättyivät käytännöllisesti katsoen ministerineuvostoa edeltävänä aamuna. Lisäksi pystyimme ministerineuvostossa taivuttelemaan ministerit hyväksymään parlamentin toivomat säännöt, vaikka tämä tarkoittaakin huomattavaa työmäärän kasvua ja myös yksittäisten jäsenvaltioiden tarjoaman rahoituksen lisäämistä. Keskeistä on, että meidän on oltava tietoisia siitä, että laittoman maahanmuuton tilanne vaihtelee suuresti – Välimereltä, missä on suuria päivittäisiä ongelmia varsinkin kesällä, tiettyihin maihin, jotka ovat kaukana siirtolaisvirroista ja jotka tietenkin voivat reagoida maahanmuuttoon täysin eri tavalla.

Minun on sanottava, että olen tietenkin iloinen siitä, että löysimme kompromisseja, joiden avulla voimme parantaa maahanmuuttajien tilannetta, että keskityimme haavoittuvimpiin maahanmuuttajaryhmiin – perheisiin ja lapsiin – ja että tarjoamme heille huomattavasti suuremmat oikeudet kuin monissa kansallisissa lainsäädännöissä tällä hetkellä. Tämä on mielestäni erittäin merkittävää edistystä ja erittäin merkittävä saavutus parlamentin neuvottelijoille, jotka keskustelivat kanssamme näistä asioista.

Tästä huolimatta minun on tietenkin sanottava muutama muu asia. Minun on sanottava, että kompromissin saavuttaminen neuvostossa oli erittäin vaikeaa. Neuvottelut, joihin henkilökohtaisesti, muiden ministerien rinnalla, osallistuin viimeiseen päivään saakka, olivat äärimmäisen vaikeita ja työläitä, ja neuvostossa on nyt yksiselitteinen, vakaa kanta, että tämä on teksti, jonka neuvosto voi hyväksyä. Mikä tahansa tarkistus tai muutos tähän tekstiin merkitsee ristiriitaa neuvoston kannan kanssa, mikä tietenkin merkitsee, että direktiiviä ei hyväksytä ensimmäisessä käsittelyssä.

Mitä tästä seuraa? Meillä ei ole yhteisiä vaatimuksia, emme paranna tilannetta, jota kaikki haluamme parantaa, ja tämän direktiivin hyväksymisprosessi pitkittyy ja venyy huomattavasti. Erittäin optimistisesti voimme olettaa, että ainakaan tulevien kolmen vuoden aikana emme onnistu koordinoimaan palautusdirektiiviä, ja näin tietenkin vaikeutamme myös huomattavasti kaikkien niiden tilannetta, joiden kohdalla voisimme huomattavasti parantaa asioita.

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa seuraus, jos tätä direktiiviä ei hyväksytä. Toinen seuraus on, että se vaikuttaa muihin direktiiveihin, joita hyväksymme yhteispäätösmenettelyssä, josta tässä menettelyssä täytäntöön pantu neuvottelumenetelmä voisi olla hyvä esimerkki ja voisi huomattavasti parantaa työtä, jota tehdään ennen kaikkea vihreään korttiin ja tiettyihin muihin Euroopan unioniin tulevien työntekijöiden oikeuksiin liittyvien direktiivien parissa. Katson, että suunnittelemamme tie on oikea ja että näin pystymme toimimaan.

Lopuksi haluaisin rakentavan ja hedelmällisen yhteistyön perusteella kiittää esittelijä Manfred Weberin lisäksi kaikkia varjoesittelijöitä, jotka olivat läsnä koko ajan kaikissa poliittisissa neuvotteluissa, ja tietenkin komission varapuheenjohtajaa ja hänen henkilökuntaansa, jotka auttoivat meitä useaan otteeseen löytämään kompromissiratkaisuja.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, minä haluan puolestani kiittää Dragutin Matea, tämänhetkistä neuvoston puheenjohtajaamme. Ensin haluan sanoa, että tämä asiakokonaisuus on aito todiste siitä, että yhteispäätösmenettely toimii, jopa monimutkaisten ja hankalien asioiden kohdalla.

Euroopan komissio suosittelee yhdennettyä lähestymistapaa maahanmuuttoon, ja tämä johdonmukainen lähestymistapa edellyttää laillisen maahanmuuton kanavien vahvistamista, maahanmuuttajien paikallista kotouttamista ja tehokasta ja avokätistä turvapaikkajärjestelmää. On selvää, että jos hyväksymme tämän kolmansien maiden kansalaisten saapumista Euroopan unioniin koskevien ehtojen sääntelyn, meidän on myös laadittava säännöt, joita sovelletaan niihin, jotka eivät (enää) täytä ehtoja.

Jos emme tee niin, maahanmuuttopolitiikkamme menettää oikeutuksensa. Meidän on tunnustettava, että tässä piilee riski joutua pahaan noidankehään. Jos emme tee mitään laittomalle maahanmuutolle, monimutkaistamme niiden elämää, jotka ovat vaarassa tulla häikäilemättömien työnantajien hyväksikäyttämiksi, ja lisäksi monimutkaistamme laillisten maahanmuuttajien kotouttamista. Siksi katson, että meidän on katkaistava tämä noidankehä tasapainolla, josta puheenjohtaja Mate puhui.

Direktiivillä otetaan käyttöön yhteisön lainsäädännössä Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen sovellettavissa olevat määräykset. Sen hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden soveltaa yhteisön kontrollimekanismeja, joiden tarkoituksena on valvoa yhteisön säännöstön noudattamista. Oli kyseessä sitten vapaaehtoiselle paluulle annettava etusija, palauttamisuhan alaisten, laittomasti oleskelevien henkilöiden oikeudet, näiden ehtojen säilyttäminen, lasten edun suojelu, perhe-elämän kunnioittaminen palauttamisen yhteydessä tai palauttamiskiellon periaatteen kunnioittaminen, direktiivi vähentää harmaiden alueiden lukumäärää ja antaa mahdollisuuden torjua tehokkaammin lasten hyväksikäyttöä, joka uhkaa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia.

Direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot joko tekemään palautuspäätös tai tarjoamaan oleskeluoikeus kolmannen maan kansalaiselle. Tämä lähestymistapa merkitsee, että kaikkien asianosaisten oikeusvarmuutta voidaan parantaa. Direktiivissä on siksi myös se etu, että se tarjoaa komissiolle mahdollisuuden valvoa sen täytäntöönpanoa, ja voin vakuuttaa teille, että komissio ja minä itse tästä asiakokonaisuudesta vastaavana henkilönä takaamme perusperiaatteiden noudattamisen siirtolaisten oikeuksien kunnioittamisen kohdalla. Erityisesti arvioimme tiettyjen pidättämistä, maahanpaluukieltoja ja oikeudellista apua koskevien säännösten vaikutusta.

Kuten puheenjohtaja Mate sanoi, direktiivi pakottaa kaikki jäsenvaltiot kiinnittämään erityistä huomiota lasten oikeuksiin. Näiden sääntöjen täytäntöönpanossa on noudatettava Euroopan ihmisoikeusyleissopimusta ja lapsen oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta. Komissio valvoo tätä erityisesti varmistaakseen, että näiden haavoittuvimpien ihmisten erityistilanne otetaan asianmukaisesti huomioon.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluan esittää erityisen kiitoksen Manfred Weberille samoin kuin varjoesittelijöille ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle siitä erittäin tärkeästä työstä, jota on tehty tämän direktiivin laatimiseksi. Uskon sen tarjoavan tehokkaan valvonnan samalla, kun ihmisoikeuksiin kiinnitetään runsaasti huomiota.

Komission päämääränä on ottaa käyttöön tämä johdonmukainen eurooppalainen kehys palautuspolitiikalle, joka on sekä tehokas että oikeuksia kunnioittava ja lisäksi demokraattisen valvonnan alainen.

Jos sallitte, viittaan lopuksi niihin kolmeen lausuntoon, jotka muodostavat lainsäädäntömenettelyn osapuolten sopiman kompromissin, joka on esitetty esittelijänne Manfred Weberin kompromissitarkistuksen liitteessä.

  Manfred Weber, esittelijä. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja Mate ja varapuheenjohtaja Barrot, meillä on nyt takanamme kaksi ja puoli vuotta keskusteluja tästä palautusdirektiivistä. Haluan ennen asiakysymyksiin paneutumista ilmaista kiitokseni. Meillä oli monimutkainen aihe, meillä oli erittäin tunnepitoinen aihe, joka koskettaa voimakkaasti monia ihmisiä Euroopassa, ja meillä oli uusi menettely: yhteispäätösmenettely. Haluan siksi esittää kiitokseni. Me LIBE-valiokunnassa saimme suuren enemmistön ajatuksillemme kelvollisesta ehdotuksesta. Pystymme parlamenttina saamaan aikaan yhteisymmärryksen. Kiitos reilusta kanssakäymisestä ja kiitos myös neuvoston puheenjohtajavaltiolle Slovenialle, sillä se oli näinä kahtena ja puolena vuotena ensimmäinen puheenjohtajavaltio, joka todella toi vauhtia keskusteluun.

Nyt asiaan. Me emme puhu turvapaikoista, vaikka niin yhä uudelleen väitetään. Turvapaikkadirektiivi on toinen lainsäädäntöteema. Me puhumme ihmisistä, jotka oleskelevat nyt laittomasti Euroopassa, miljoonista ihmisistä, jotka oleskelevat laittomasti Euroopassa ja jotka haluamme saada pois laittomuudesta. Orjuus, jota meillä tänä päivänä on Euroopan unionissa, on lopetettava. Se voi tapahtua laillistamisen avulla, laillisen oleskeluluvan avulla, mutta se voi tapahtua myös palauttamisen avulla.

Haluan tässä puheenvuorossani kääntyä niiden puoleen, jotka tässä parlamentissa ovat edelleen epäluuloisia, jotka edelleen esittävät kysymyksiä. Jotkut esittävät syytöksiä maastapoistamispidätysten kestosta: kuusi kuukautta, pidennettävissä vielä kahdellatoista kuukaudella. Sitten sanotaan, että joissain maissa kesto on 30 päivää tai 40 päivää. Sisäministerien Eurooppa-neuvosto on sitoutunut olemaan käyttämättä direktiiviä huonontamisargumenttina, eli korkeat vaatimukset jätetään ennalleen. Miksei kukaan näe, että meillä on Euroopan unionissa yhdeksän jäsenvaltiota, joilla ei ole tällä hetkellä mitään pidätysajan rajoituksia? Me parannamme tilannetta näissä valtioissa.

Miksei kukaan näe, että olemme kirjoittaneet lapsille, perheille, oman luvun, oman artiklan, vähimmäisvaatimusten vahvistamiseksi? Etenkin ilman huoltajaa matkustaville lapsille, jotka tarvitsevat apuamme erityisesti. Olemme määritelleet tätä koskevia vähimmäisvaatimuksia. Miksei kukaan näe velvollisuutta taata pääsy terveydenhuoltoon, taata lasten pääsy koulutukseen? Miksei kukaan näe ydinajatusta maastapoistamispidätysten keston osalta, nimittäin sitä, että haluamme pitää sen niin lyhyenä kuin mahdollista ja että henkilö voidaan pidättää vain, jos palauttaminen on oikeudellisesti mahdollista? Se merkitsee, että tällä hetkellä sovellettava lannistamistaktiikka on tulevaisuudessa kielletty Euroopan unionissa.

Miksei kukaan näe, että meillä on oikeusapua, että kansalaisjärjestöt ovat mukana, että meillä on muutoksenhakuoikeuksia? Tämä direktiivi sisältää suuria edistysaskelia. Olemme rajoittaneet maastapoistovaltioita. Euroopan parlamentti on vienyt läpi vapaaehtoisen paluun periaatteen. Tulevaisuudessa periaatteena on siis jotakin sellaista, mitä ei tällä hetkellä sovelleta kaikissa valtioissa. Euroopan neuvosto on kritisoinut direktiiviä. Olen lukenut siitä lehdistä. Kaikki Euroopan neuvoston palauttamista koskevat ohjeet sisältyvät nyt tähän direktiiviin ja saavat siten tulevaisuudessa lain voiman. Miksi Euroopan neuvosto siis kritisoi omia ohjeitaan? Saavutamme niiden avulla huomattavaa edistystä, myös viisivuotisen maahanpaluukiellon kohdalla. Muistattehan tämän: komissio oli ehdottanut velvoitetta esittää viisivuotinen maahanpaluukielto. Saimme aikaan, että tämä velvoite poistetaan. Me Euroopan parlamenttina saimme aikaan sen, että nyt on olemassa parempi järjestely.

Tänään esitetään taas paljon kritiikkiä. Monet kollegat pyytävät puheenvuoroa ja kuvailevat, miten kauheita maastapoistamiskeskukset ovat, miten kauhea tilanne näissä keskuksissa on, miten epäinhimillistä palauttaminen nykyään on Euroopan unionissa. Siitä olemme nyt keskustelleet intensiivisesti kaksi ja puoli vuotta, ja kiitän tästä mielipiteenvaihdosta. Sanon kuitenkin tänään suoraan: jokainen, joka äänestää direktiiviä vastaan, jokainen, joka äänestää tätä kolmikantaneuvottelujen tulosta vastaan, huolehtii siitä, ettemme saa Euroopan unionissa aikaan parannusta näihin ihmisoikeusvaatimuksiin. Siksi pyytäisin meitä olemaan toimintakykyisiä. Nimenomaan sen tosiasian valossa, että Irlannin kansalaiset hylkäsivät Euroopan kehittymisen edelleen, voimme tämän asiakokonaisuuden osalta, tällä aihealalla ensimmäistä kertaa yhteispäätösmenettelyssä osoittaa, että me olemme toimintakykyisiä ja haluamme vahvan, humanitaarisen Euroopan!

(Suosionosoituksia)

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa esittämällä vilpittömät onnitteluni kollegalleni Manfred Weberille.

Tämä direktiiviehdotus on vahva ja ratkaiseva askel kohti tarvitsemaamme yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Direktiivi on olennainen oikeudellinen väline maahanmuuttajien perusoikeuksien turvaamiseksi ja edellytys laillisen maahanmuuton sääntelyn edistymiselle. Ehdotuksessa vahvistetaan jäsenvaltioissa laittomasti oleskelevien maahanmuuttajien vapaaehtoisen paluun olevan suositeltava ensisijainen tavoite ja annetaan valtioille tarvittavat resurssit sen takaamiseksi, että heidät palautetaan kotimaihinsa asianmukaisesti ja ilman heille aiheutuvia kuluja.

Pakkoon perustuvan paluun vaihtoehtoa pidetään viimeisenä keinona, ja sen yhteydessä noudatetaan aina tiukasti perusoikeuksia. Oikeusapu ja kielellinen apu maahanmuuttajille ja mahdollisuus hakea muutosta palautuspäätökseen tähän tarkoitukseen perustetusta oikeudellisesta tai hallinnollisesta elimestä ovat esimerkkejä siitä, miten ehdotuksessa on pyritty tekemään pakkoon perustuvasta paluusta toissijainen suhteessa vapaaehtoiseen paluuseen.

Säilöönoton enimmäiskeston määrääminen on olennainen osa direktiiviä. On vaikeaa ymmärtää, miten Euroopan unionissa voi tänä päivänä olla paikkoja, joissa maahanmuuttajia voidaan pitää säilössä rajattomasti, mutta mikään jäsenvaltio ei voi käyttää direktiiviä tiukentaakseen maahanmuuttolakejaan, erityisesti säilöönoton keston osalta.

Lisäksi palauttamisen ja turvapaikan välillä on selvä ero. Säilöönottomääräyksestä on annettu selkeitä oikeudellisia takuita. Uudessa 15 a artiklassa vahvistetaan enemmän ja parempia ehtoja alaikäisille ja heidän perheilleen, ja lisäksi direktiivi tarjoaa yhteisöjen tuomioistuimelle mahdollisuuden saada toimivaltaa tällä alueella.

Kaikista näistä syistä, arvoisa puhemies, ja vielä kerran arvostaen esittelijän, neuvoston ja komission ponnisteluja, pyydän kannatusta palautusdirektiiville.

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan käyttöönoton yhdestä näkökohdasta, ja voimme jo tehdä yhden huomion: tässä me olemme, rakentamassa eristäytynyttä Eurooppaa, huolimatta siitä, että pyrkiäksemme torjumaan laitonta maahanmuuttoa meidän pitäisi olla ottamassa käyttöön työkaluja, joiden avulla maahanmuuttajat voivat saapua tänne laillisesti.

Ryhmäni ei hyväksy kompromissia, johon puheenjohtajavaltio ja esittelijä vaivalloisesti pääsivät, ei siksi, että vastustaisimme eurooppalaista palautuspolitiikkaa, vaan siksi, että tulos on täysin riittämätön perusoikeuksien suojelun kannalta. Itse asiassa olemme aina sanoneet kannattavamme palautusdirektiiviä, koska olemme olleet todistamassa liian monia kauheuksia vieraillessamme säilöönottoleireissä. Emme kuitenkaan halua direktiiviä mihin hintaan tahansa. Olen kuullut sanottavan, että tämä direktiivi antaisi ihmisille mahdollisuuden tulla ulos piiloistaan. Tämä on vakava väärinymmärrys, sillä tässä direktiivissä ainoastaan vahvistetaan sääntöjä palautusten järjestämiseksi, eikä sillä missään tapauksessa anneta oikeutta jäädä.

Esittelijän mielestä tämä kompromissi on tasapainoinen, koska siinä myönnetään joukko oikeuksia. Nämä tekstissä myönnettävät oikeudet, kuten alaikäisten pääsy koulutukseen ja pääsy oikeusavun piiriin, eivät kuitenkaan ole todella pakottavia.

Lisäksi direktiivi ei tuo parannuksia Euroopan unionissa tapahtuvan säilöönoton osalta. Esimerkiksi säilöönoton keston määrittäminen 18 kuukaudeksi näyttää olevan parannus yhdeksässä 27 jäsenvaltiosta. Näistä yhdeksästä jäsenvaltiosta kolmeen – Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin ja Tanskaan – muutos ei kuitenkaan vaikuta, koska ne eivät osallistu tähän direktiiviin. Joitakin parannuksia tapahtuu Maltan kaltaisissa maissa, missä suurin osa säilöön otettavista on turvapaikanhakijoita, joihin ei sovelleta tätä direktiiviä. Kreikan pidätetyt ovat lähinnä ihmisiä, jotka on pysäytetty ylittämästä laittomasti ulkorajaa. Nämäkään ihmiset eivät kuulu sen soveltamisalaan.

Siksi Euroopan parlamentin sosialistiryhmä esitti rajallisen määrän tarkistuksia, joiden tarkoituksena on lisätä tähän tekstiin inhimillinen ulottuvuus. Tämä on Euroopan parlamentin ensimmäinen laittoman maahanmuuton torjuntaa koskeva yhteispäätös, ja siksi meillä on velvollisuus, Euroopan parlamentin jäseninä, puolustaa selkeää lainsäädäntöä, jota jäsenvaltiot eivät voi tulkita eri tavoin ja josta yhteisöjen tuomioistuin ei voi antaa tuomioita. Siksi myös pyydän Euroopan parlamenttia hyödyntämään kaikkea käytössään olevaa lainsäädäntövaltaa sellaisen lainsäädännön hyväksymiseksi, joka parantaa pidätettyjen asemaa. Se on velvollisuutemme Euroopan parlamentin jäseninä.

Tämä ei vapauta meitä miettimästä laajempaa, filosofisempaa kysymystä: kuuluuko maapallo kaikille ihmisille? Pitäisikö jotkut näistä ihmisistä todella määrätä elämään köyhyydessä? Ettekö ole sitä mieltä, että tämä on varsinainen kysymys?

  Jeanine Hennis-Plasschaert, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, neuvottelut neuvoston kanssa ovat olleet pitkiä, intensiivisiä, monimutkaisia ja tiukkoja. Useimpien jäsenvaltioiden lähtökohtana oli: ”Miten pääsemme eroon tästä direktiivistä? Emmehän halua eurooppalaisia vaatimuksia laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisesta.” Oli selvää, että neuvostolla ja parlamentilla oli hyvin erilaiset käsitykset siitä, mitä edellytetään kunnolliselta palautusdirektiiviltä, jossa on riittävät vakuudet. Parlamentin oli taisteltava joka ikisestä sanasta ja pilkusta.

Kaikille, ja erityisesti PSE-ryhmälle, pitäisi nyt olla päivänselvää, että kompromissipaketti tuo sääntöjä sinne, missä niitä ei tällä hetkellä ole. Jäsenvaltioiden, joilla on näitä suopeammat edellytykset, pitäisi säilyttää ne tai ottaa ne käyttöön, jos ne haluavat niin tehdä. Kansallisten parlamenttien tehtävänä on taata tämä direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Lisäksi saimme neuvostolta poliittisen vakuutuksen siitä, että tätä direktiiviä ei käytetä eikä voida käyttää tekosyynä alentaa olemassa olevia vaatimuksia. Kokemukset kymmenestä muusta turvapaikka- ja siirtolaisuusdirektiivistä osoittavat, että pelko siitä, että jäsenvaltiot olisivat taipuvaisia käyttämään tällaisten direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä verukkeena kansallisen lainsäädäntönsä muuttamiselle tukahduttavammaksi, ei toteudu.

Tällä hetkellä ei ole olemassa EU:n lainsäädäntöä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisesta. Paketin hyväksymisen myötä yhteisön valvontamekanismit tulevat käyttöön. Rikkomisesta johtuvat menettelyt, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta, komission raportointi, Euroopan parlamentin valvonta: kaikki nämä tulevat käyttöön.

Kolmen vuoden keskustelut ovat osoittaneet, että liikkumavaraa ei enää ole, ja on selvää, että toisessa käsittelyssä ei tehdä enää parannuksia. Aivan, se on valitettavaa, myönnän sen, mutta se on totta. Neuvosto alkaa esittää luetteloa monista mahdottomista ehdotuksista. Pandoran lipas todella avautuu.

Tietenkään poliittinen ilmapiiri useimmissa jäsenvaltioissa ei auta asiaa yhtään. Miten siis ottaa käyttöön yhteiset vähimmäisvaatimukset siellä, missä niitä ei tällä hetkellä ole? Miten varmistaa, että yhteisön valvontamekanismit ovat käytössä? Miten varmistaa, että Euroopan neuvoston ohjeista tehdään oikeudellisesti sitovia kaikille jäsenvaltioille?

Tässä vaiheessa olennainen kysymys on: haluammeko direktiivin vai emmekö? Haluammeko direktiivin, joka ei ole täydellinen mutta epäilemättä ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, vai emmekö halua direktiiviä ollenkaan, koska pidämme tämänhetkistä tilannetta tyydyttävänä?

Jopa nyt monet jäsenvaltiot olisivat helpottuneita, jos direktiivi katoaisi parlamentin heikkouden takia. Miten ironista siis onkaan, että ne parlamentin jäsenet, jotka yrittävät hajottaa kompromissipaketin, tukevat käytännössä niitä jäsenvaltioita, jotka eivät halua minkäänlaisia eurooppalaisia palautustakuita!

Kompromissipaketti olisi nähtävä erittäin vaatimattomana mutta tärkeänä ensimmäisenä askeleena. Palautuspolitiikkaa ei voida tarkastella erillisenä, vaan se olisi nähtävä välttämättömänä osana kokonaispakettia, joka koskee maahanmuuttoa, myös laillista, samoin kuin turvapaikkoja. Minun mielestäni, lähes kolmen vuoden keskustelujen ja neuvottelujen jälkeen, on todella korkea aika täyttää velvollisuutemme.

(Suosionosoituksia)

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa ilmaisemalla kiitokseni tämän asian esittelijälle siitä tinkimättömyydestä ja avoimuudesta, joilla hän on lähestynyt näitä kysymyksiä. Haluan myös kiittää kollegoitamme, sillä olemme tehneet parhaamme löytääksemme yhteisen lähestymistavan. Olemme kuitenkin tunnustaneet tarpeen kohdella ihmisiä yksilöinä palautusprosessissa sekä tarpeen asianmukaiseen prosessiin ja oikeudelliseen selkeyteen.

Keskustelut neuvoston kanssa ovat osoittaneet selvästi puutteet, joita joissakin jäsenvaltioissa tällä hetkellä on niiden omien kansalaisten osalta, erityisesti oikeusavun osalta – ratkaisevaa, jos ihmisten on tarkoitus pystyä hyödyntämään lainsäädäntöä ja puolustautumaan jollain lailla valtaapitäviä vastaan – ja myös siellä, missä ei ole käytössä tehokkaita järjestelmiä yksinäisten lasten ja nuorten edustamiseksi asianmukaisesti muista riippumatta. Tämä on aiheuttanut joitakin ongelmia keskusteluissa neuvoston kanssa.

Olen pahoillani, ettei ryhmäni näin pitkien neuvottelujen jälkeen voi hyväksyä neuvoteltua kantaa, koska, vaikka emme teoriassa vastusta tällaista direktiiviä, se ei todellakaan vastaa vaatimuksia, jotka asetimme alussa. Miksei? Koska se mielestämme vakiinnuttaa monet ongelmista, joita vastaan olemme taistelleet omissa jäsenvaltioissamme.

Yksi kysymyksistä on säilöönoton kesto. Vaikka ehdotettu direktiivi asettaa sille rajoituksia, tiedämme, mitä pitkät pidätysajat tekevät yksilöiden henkiselle terveydelle ja säilöön otetuille lapsille. Olemme nähneet sen itse, ja siitä on tehty tutkimuksia. Olemme nähneet olosuhteet, joissa monia ihmisiä pidetään, ja vaikka ehdotetussa direktiivissä tehdään selväksi, että säilöönottokeskusten ei pitäisi olla vankiloita, meille ei ole aina selvää, mikä on näiden keskusten ja vankiloiden välinen ero.

Meillä on myös kysymyksiä maahanpaluukiellosta, ja 9 artikla tekee selväksi, että sen pitäisi olla yleinen sääntö kaikkien palaamaan pakotettujen osalta. Allekirjoittavien jäsenvaltioiden on siis vastattava erilaisiin kysymyksiin, joita on esittänyt muun muassa eräs valitsijani, Serwa Nouri Yousef, jolla on pakolaisasema, joka on nyt yhdeksännellä kuukaudella raskaana ja jonka aviomies pakotettiin palaamaan Irakiin ja on nyt kadoksissa. Tämän direktiivin nojalla miestä koskisi myös maahanpaluukielto. Mitä siis tapahtuu perhe-elämälle, huolimatta humanitaarisen suojelun vaatimuksista?

Meillä on myös kysymyksiä 3 artiklan c kohdasta, joka koskee sitä, minne ihmisiä pitäisi palauttaa. Katsomme, että jos viittaus ”muihin järjestelyihin” sisältää vertauskuvalliset kädenpuristukset, joita olemme aiemmin nähneet Silvio Berlusconin ja Muammar Gaddafin välillä, tätä ei voida hyväksyä, koska kyseessä eivät ole kirjalliset, julkiset sopimukset.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, ongelman, josta tänään puhumme, ovat suurelta osin aiheuttaneet EU:n jäsenvaltiot. Jos tarkastelemme puheita, joita tiettyjen täällä edustettuna olevien poliittisten ryhmien edustajat ovat pitäneet, käy ilmi, että nämä piirit ovat menneisyydessä vaatineet lakia, joka mahdollistaisi niiden sääntöjen liberalisoimisen, jotka sääntelevät Euroopan ulkopuolelta tulevien ihmisten maahantuloa.

Tänä päivänäkin kuulemme tässä parlamentissa usein ääniä, jotka vaativat säädöksiä, jotka vahingoittavat perinteistä perhettä tai Euroopan kristillisiä perinteitä. Meidän ei tarvitse kuin odottaa vielä muutama vuosi, ja kuulemme massavaatimuksia ja päätöslauselmia, joissa kutsutaan meitä koolle pelastamaan mantereemme identiteetti, koska se, mikä joskus teki Euroopasta esimerkin koko maailmalle, on kuolemassa sukupuuttoon.

Ehdotuksen sisältämä ajatus uusien virastojen perustamisesta käsittelemään palautuksia ei ole tie eteenpäin. Nämä tehtävät olisi pantava täytäntöön toimivissa elimissä, joita on joka tapauksessa jo laajennettu.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä direktiivi on häpeä ja loukkaus Euroopan oikeuskulttuuria vastaan. Sitä on täysin mahdoton hyväksyä, ja se kumoaisi todennäköisesti tervetulleeksi toivottamisen kulttuurin, joka meillä on ollut tuhansia vuosia, ja vieraanvaraisuuden käytännön muokkaaman eurooppalaisen identiteetin syvälle ulottuvat juuret. Direktiivi on taas yksi monumentti Euroopan linnakkeessa, miesten ja naisten vapaata liikkuvuutta vaikeuttamaan pyrkivän reaktionäärisen utopian toteutuma.

Oikeutta liikkuvuuteen ei voi estää sulkemalla miehiä ja naisia piikkilangan taakse tai vastenmielisen säilöönottokeskuksen sisään. Arvoisa puheenjohtaja Mate, puhumme 18 kuukaudesta – säilöönoton enimmäiskestosta – emmekä kuudesta kuukaudesta, kuten te sanoitte. Se on 18 kuukautta ilman, että henkilö olisi tehnyt mitään rikosta!

Haluaisin viitata arkkipiispa Agostino Marchettoon Italian piispainkokouksen siirtolaisneuvostosta, joka on sanonut, että ihmistä ei voi pidättää pelkän hallinnollisen rikkomuksen takia, ja myös, että ihmisiä ei voida pitää epäinhimillisissä ja nöyryyttävissä säilöönottokeskuksissa, kuten ne, joissa tämän parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta on vieraillut.

Lisäksi tämä direktiivi on epäinhimillinen direktiivi, koska siinä säädetään palauttamisesta kauttakulkumaahan. Libyasta tulee todennäköisesti siirtolaisten massakarkotuskohde. Siinä säädetään ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten säilöönotosta ja palauttamisesta, siinä vahvistetaan maahanpaluukielto, mikä järjestelmällisesti loukkaa turvapaikkaoikeutta, ja siinä säädetään harkinnanvaraisesta oikeusavusta. Tämä on direktiivin todellinen luonne.

Lisäksi direktiiviä ajavat hallitukset. Tässä parlamentissa olemme olleet osallisina neuvoston diktatuurissa sen sanoessa parlamentille ”ottakaa tai jättäkää”, esittäen jopa uhkauksia sitä ajatusta vastaan, että keskustelua maahanmuutosta jatkettaisiin millään tavoin. Euroopan parlamentti alistuu passiivisesti tähän päätökseen. Vetoan Euroopan parlamentin itsekunnioitukseen. Tämä ei ole yhteispäätös. Kyseessä on suostumuksen antaminen neuvostolle. Totuus on, että hallitukset haluavat ottaa välittömästi käyttöön palautusrahaston myöntämät 700 miljoonaa euroa. Tämä on direktiivin todellinen luonne.

Meidän pitäisi kuitenkin kuunnella yhteiskuntaa, parlamentin ulkopuolisia henkilöitä, kolmansien maiden valtionpäämiehiä, Amnesty Internationalia, kirkkoja, Euroopan piispainkokouksia, ammattiliittoja ja Euroopan neuvostoa; ne kaikki pyytävät meitä hylkäämään tämän direktiivin. Jopa YK:n pakolaisasioiden päävaltuutettu, jota Amsterdamin sopimuksen mukaan pitäisi kuulla kaikissa turvapaikkaan ja maahanmuuttoon liittyvissä asioissa, joita Euroopan komissio käsittelee, pyytää meitä hylkäämään tämän direktiivin.

Tämänkaltainen tukahduttava politiikka on todellinen syy Euroopan unionin suurimpaan tragediaan, merellä tapahtuviin kuolemiin. Eilen 150 ihmistä sai surmansa, ja kymmenen viime vuoden aikana tällaisia kuolemia on tapahtunut 12 000. Euroopan unioni tahraa itseään rikoksella, jota on mahdotonta hyväksyä, ja tämä direktiivi tekee siitä edelleen osallisen näihin kuolemiin, jotka ovat tehneet Välimerestä hautausmaan. Olisi todennäköisesti hyvä idea, kunnianosoituksena näille marttyyreille, hylätä tämä direktiivi.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Kun kaikki ovet ovat kiinni, aina voi löytää tien sisään takakautta. Joka vuosi monet tuhannet ihmiset yrittävät päästä EU:hun, joka rakentaa aina korkeampia muureja alueensa ympärille. Nämä yritykset muuttuvat yhä epätoivoisemmiksi, ja tiedotusvälineet kertovat säännöllisesti, kuinka moni on maksanut hengellään.

Tämänpäiväinen keskustelu koskee niitä, jotka ovat onnistuneet pääsemään sisään ja jotka me nyt haluamme heittää ulos. Monet ihmisoikeusjärjestöt kritisoivat ehdotettua direktiiviä, mukaan lukien Caritas ja Amnesty International. Meidän on kuunneltava niiden varoituksia, sillä ehdotettu direktiivi rikkoo ihmisoikeuksia.

Mitään eurooppalaista lisäarvoa ei synny, jos päätämme, että ihmisiä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen, voidaan pitää säilössä jopa 18 kuukautta. Pidemmät säilöönottojaksot eivät saa aikaan, että useammat ihmiset palaisivat. Se on ainoastaan epäinhimillinen ja kallis ratkaisu monimutkaiseen ongelmaan. Jopa viiden vuoden mittaisen EU:hun paluuta koskevan kiellon seurauksena on laittoman maahanmuuton lisääntyminen. Epätoivoiset ihmiset ovat pakotettuja turvautumaan ihmisten salakuljettajiin, ja me luemme yhä enemmän pakolaisia kohtaavista vastoinkäymisistä, mikä puolestaan ruokkii vihaa tätä läntisen maailman osaa kohtaan.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat varoittaneet meitä. Nyt on meidän velvollisuutemme toimia päättäväisesti ja puolustaa ihmisoikeuksia, ja tehdä se kansallisella tasolla!

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, tilanteen vakavuus, joka johtuu täydellisestä tiukan toiminnan puutteesta Euroopan miljoonien laittomien maahanmuuttajien vitsausta vastaan, on käynyt selväksi poliittisesti korrektien vasemmistolaisten mielipidejohtajien hysteerisistä reaktioista tähän palautusdirektiiviin. Olen pahoillani, mutta tämä ei ole palautusdirektiivi. Se jopa velvoittaa jäsenvaltiot tarjoamaan ilmaista oikeusapua laittomille maahanmuuttajille heidän palauttamisensa riitauttamiseksi. Lisäksi ainakin seitsemän jäsenvaltiota on velvollisia lyhentämään säilöönottoaikojaan.

Lisäksi direktiivillä itse asiassa asetetaan kaksi vaihtoehtoa – palauttamisen ja laillistamisen – enemmän tai vähemmän samalle tasolle, aivan kuin kyse olisi neutraalista valinnasta, vaikka eri jäsenvaltioissa viime vuosina toteutetut joukkolaillistamiset ovat toimineet valtavana houkuttelevana tekijänä ja myös aiheuttaneet raskaan taakan muille Euroopan maille.

Yhteenvetona totean, että toivoisin tämän olevan todellinen palautusdirektiivi, joka tekisi kerralla lopun laittomia maahanmuuttajia houkuttelevasta tekijästä, mutta valitettavasti se ei sitä ole. En ole läheskään vakuuttunut siitä, että tämä olisi edes alustava pieni askel oikeaan suuntaan.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Haluaisin aloittaa onnittelemalla kollegaani Manfred Weberiä erittäin hyödyllisestä työstä tämän lainsäädännön, tämän kompromissin, johon olemme onnistuneet pääsemään, hyväksi. Arvoisa puhemies, Irlannin viimeviikkoisen kansanäänestyksen tulos osoittaa ihmisten kokevan, että Euroopan unioni ei huomioi riittävästi heidän huoliaan, ja jos katsomme myös meneillään olevia tutkimuksia, kuten esimerkiksi Eurobarometriä, huomaamme, että maahanmuutto on yksi EU:n kansalaisten suurimmista huolenaiheista; EU:n kansalaiset haluavat enemmän Eurooppaa, eivät vähemmän, mutta tähän saakka antamamme vastaus ei ole riittävän hyvä.

Siksi Euroopan unionia ei oteta vakavasti maahanmuuton alalla, jos se ei osoita pystyvänsä antamaan selkeää ja tehokasta vastausta tällä alalla. Mikä on tämän direktiivin lähtökohtana? Lähtökohtana on se, että se koskee kaikkia laittomassa asemassa olevia. Jos olet laittomassa asemassa, vastaus voi olla vain, että sinun on palattava sinne, mistä tulit. Tämä on tämän säädöksen tarkoituksena, ja kaikki sitä vastaan äänestävät sanovat ja lähettävät viestin siitä, että laittomuus voi pysyä ja me voimme hyväksyä sen. Tätä ei voida hyväksyä, eikä sitä saisi hyväksyä.

Niitä varten, jotka on lähetettävä takaisin, tässä kompromississa esitetään joukko edellytyksiä, jotka vaihtelevat säilöönoton, kohtelun, voimankäytön, terveyspalvelujen ja muiden tekijöiden mukaan. Meillä on edessämme kompromissi. Se ei ole täydellinen, mutta se on hyvä kompromissi, joka vie meitä eteenpäin. Me haluamme osoittaa pystyvämme antamaan vastauksen tähän kompromissiin.

  Claudio Fava (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, sallikaa minun osoittaa sanani neuvostolle, koska emme keskustele meidän direktiivistämme tai komission ehdotuksesta vaan tavasta, jolla neuvosto on tyhjentänyt siitä kaiken merkityksen.

Tämä direktiivi heijastaa yleistä suuntaa, johon maahanmuuttokeskustelu on menossa Euroopassa. Se tosiasia, että neuvosto on hyväksynyt sen yksimielisesti, ei pienennä vaan tehostaa sen edustamaa viestiä. Se on viesti, joka kertoo meille epäluottamuksen periaatteelle rakennetusta Euroopasta. Kysymys ei ole yhteisen, jaetun järjestelmän luovan direktiivin järkevyydestä. Kysymys on siitä, mitä tässä direktiivissä vahvistetaan.

Yksi päivä Välimerellä hukkuneiden 150 laittoman maahanmuuttajan kuoleman jälkeen pyydätte meitä kertomaan henkiin jääneille, että huomisesta alkaen ne, jotka heidän tavoin ovat jo maissamme, saavat eteensä säädöksen, jossa vaaditaan jopa 18 kuukauden säilöönottoa. Hyväksymme tuhoisan oikeudellisen periaatteen, joka antaa mahdollisuuden riistää yksilöltä vapaus jopa 18 kuukaudeksi hallinnollisella toimenpiteellä ja ilman syyllistymistä mihinkään rikokseen. Sallimme ja tuemme laittomien maahanmuuttajien osalta sellaista, mitä emme koskaan suvaitsisi omissa valtioissamme, jos sitä sovellettaisiin Euroopan kansalaiseen.

Ryhmämme esittämät 18 tarkistusta, jotka palauttavat tähän toimenpiteeseen merkkejä poliittisesta sivistyksestä, ovat yritys palauttaa lainsäädännöllistä arvokkuutta säädökseen, jonka uskomme olevan nöyryyttävä Euroopan unionin lisäksi myös jäsenvaltioillemme. Jos niitä ei hyväksytä, tätä vastustavat monet äänet, myös minun, arvoisa puhemies.

En usko, että on olemassa laaja yhteisymmärrys, hyvä Manfred Weber. Yhteisymmärrystä ei ole arviointi- ja harkintavapaudesta, jotka annamme maillemme siltä osin, miten tämän direktiivin merkittävimpiä kohtia käsitellään. Tämä parlamentti ei ole abstraktien sääntöjen vartija. Se on parlamentti, jolle sopimukset antavat velvollisuuden suojella tiettyjä periaatteita, tiettyjä oikeuteen ja poliittiseen sivistykseen liittyviä periaatteita. Neuvosto pyytää meitä luopumaan näistä periaatteista nopean toiminnan takaamiseksi. Katsomme, että tässä on kyse oleellisesta virheestä. Ette pyydä meitä toimimaan nopeasti, pyydätte meitä ottamaan väärän askeleen: väärän maahanmuuttajien kannalta, väärän Euroopan kannalta, väärän jäsenvaltioiden kannalta, ja se on vastuu, jota emme halua jakaa kanssanne.

  Gérard Deprez (ALDE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, on selvää, että keskustelemme tänään erittäin herkästä asiasta – jonka osalta parlamentti on jakautunut kahtia – ja samalla erittäin arkaluonteisesta, jopa traagisesta asiasta. Sillä voi mahdollisesti olla olennaisia seurauksia Eurooppaan, vaikkakin laittomasti pyrkivien olemassaolon ehdoille ja jopa elämälle. Nämä ihmiset etsivät tulevaisuutta, jota heidän maansa ei voi heille tarjota.

En aio toistaa sitä, mitä muut puhujat ovat jo sanoneet, mutta haluaisin korostaa neljää erityistä seikkaa.

Ensimmäinen on osoitettu kollegalleni ja ystävälleni Giusto Catanialle. On epäoikeudenmukaista, Giusto, puhua Euroopan linnoituksesta, aivan kuin se ei päästäisi ketään alueelleen ja aivan kuin se suhtautuisi välinpitämättömästi miljoonien ihmisten köyhyyteen. Virallisten lukujen mukaan Euroopan unioniin saapuu tällä hetkellä laillisesti joka vuosi 1,5–2 miljoonaa maahanmuuttajaa joko laillistamisen, perheenyhdistämisen tai poliittisen pakolaisuuden tunnustamisen seurauksena. Se tarkoittaa, että jos jatkamme tätä vauhtia seuraavat 30 vuotta – eikä minulla ole mitään sitä vastaan – 45–60 miljoonaa ihmistä saapuu laillisesti Euroopan unioniin.

Toiseksi tämä direktiivi, huolimatta puutteistaan, ja tunnustan niitä olevan, ei ole asetus. Itse asiassa se on käytännössä puitedirektiivi, joka jättää jokaiselle jäsenvaltiolle liikkumavaraa arvioinneissaan – lukuun ottamatta siinä vahvistettavia vähimmäisvaatimuksia ja sillä asetettavia rajoja, joita ei voida ylittää – ja se tarjoaa jokaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden soveltaa lainsäädäntöä, joka vastaa kyseisten maiden demokraattisen enemmistön päätöksiä. Direktiivissä todetaan myös, että komission on raportoitava parlamentille kolmen vuoden välein ja että komissio voi ehdottaa tarkistuksia. Lukekaa direktiivi!

Kolmanneksi, ja puhun joillekin sosialistiystävistäni, meidän on lopetettava suurten valheiden levittäminen. Säilöönottoa ei oteta direktiivillä käyttöön sääntönä. Direktiivin 14 artiklalla annetaan mahdollisuus säilöönottoon erityistapauksissa, ja ne myös asetetaan äärimmäisen tiukan oikeudellisen valvonnan alaisiksi. Lukekaa siis 14 artiklan 2 kohta. Ei yksinkertaisesti ole totuudenmukaista sanoa, että säilöönotto olisi sääntö ja että jäsenvaltiot pakotettaisiin siihen. Älkää hämmentäkö yleistä mielipidettä. Todellisia ongelmia on riittävästi ilman, että keksitään ongelmia, joita ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Neljäs ja viimeinen kommenttini, arvoisa puhemies, on viesti Manfred Weberille ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmälle. Huolimatta kaikista puutteista, joiden olemassaolon tiedostan, äänestän direktiivin puolesta. Pyytäisin kuitenkin, ettei PPE-DE-ryhmä yrittäisi käyttää tiettyä menettelytaktiikkaa hoitaakseen kysymyksiä, jotka ovat pohjimmiltaan poliittisia ja voisivat jakaa parlamentin. Äänestääpä parlamentti miten tahansa tänä aamuna, sitä pitäisi mielestäni kunnioittaa.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, eräs asia todella häiritsee minua. Miksi esittelijä, Manfred Weber, päätti kieltää Euroopan parlamentin toimivallan tekemällä kaikkensa saadakseen meidät hyväksymään ensimmäisessä käsittelyssä neuvoston yhteisen kannan – joka oli vieläpä periaatteessa mahdoton hyväksyä – ajankohtana, jona meillä on vaikeuksia vakuuttaa kansalaiset siitä, miten tärkeää on antaa Euroopan parlamentille enemmän toimivaltaa? Teidän on selitettävä minulle tämä päätös, hyvä Manfred Weber.

Toivon tosiaan, että me kaikki huomenna lunastamme Euroopan kansalaisten odotukset ja osoitamme säilyttävämme ihmisoikeuksien suojelun ja Euroopan unionin arvot. Miksi? Mielestäni emme voi hyväksyä, että ilman huoltajaa matkustavat alaikäiset voidaan sulkea telkien taakse ja palauttaa maihin, joissa heillä ei ole perhettä, siteitä eikä oikeudellista edustajaa. Tämä rikkoo ehdottomasti, kaikissa olosuhteissa, lapsen edun kunnioittamista. En myöskään katso meidän voivan hyväksyä, että maahanmuuttajien olisi kärsittävä 18 kuukauden säilöönoton traumaattisista ja haitallisista olosuhteista, kun he eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen. Tämä on kohtuuton vapauden riisto, jollaisena sitä kuvaillaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Emme myöskään voi hyväksyä, että maahanmuuttajia palautettaisiin palautussopimusten mielijohteesta maihin, joihin heillä ei ole mitään siteitä ja joissa, hyvät herrat Weber ja Deprez, meillä ei ole mitään keinoja taata heidän fyysistä tai psykologista turvallisuuttaan. Meillä ei ole mitään keinoja taata palauttamiskiellon periaatetta, vaikka se on kirjoitettu tekstiinne suurin kirjaimin.

Pyydän siksi kaikkia jäseniä hylkäämään huomenna sen, mikä on itse asiassa vain jäsenvaltioiden tukahduttavan, lyhytnäköisen politiikan jatke. Eurooppa tarvitsee erilaista kunnianhimoa kansainvälistä maahanmuuttoa varten.

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, palauttamisten muuttaminen turvallisiksi ja laittomuuden ja hyväksikäytön rajoittaminen: se on mielestäni lyhyesti sanottuna ”palautusdirektiivin” tarkoitus. Haluan siksi onnitella esittelijää erinomaisesta työstä, joka muurasi perustan neuvoston kanssa saavutetulle kompromissille.

Teksti on tasapainoinen ja perustuu joihinkin perustavanlaatuisiin oletuksiin: annamme itsellemme vihdoinkin yhteisen maahanmuuttopolitiikan. Olemme puhuneet siitä pitkään – liian pitkään. Se merkitsee sitä, että varustamme itsemme yhteisillä säännöillä, jotka ovat olennaisia suojeltaessa täysimääräisesti laillisten maahanmuuttajien oikeuksia; he muodostavat erittäin myönteisen voimavaran, sillä edellytyksellä, että laitonta maahanmuuttoa vastaan otetaan tiukka linja.

Haluan korostaa erityisesti joitakin muita ominaisseikkoja: ensisijaisesti edistetään vapaaehtoista paluuta, palauttamiselle asetetaan nopeampia määräaikoja tapauksissa, joissa henkilö saattaa paeta tai muodostaa vaaratekijän, ja ennen kaikkea asetetaan vihdoinkin kiinteä aikataulu säilöönottokeskuksissa oleskelulle kaikkien tarvittavien tarkastusten tekemiseksi. Tämä ei ole merkityksetön saavutus. Haluaisin huomauttaa, että tähän saakka – kuten monet kollegoistani ovat jo todenneet – jokainen jäsenvaltio sai vapaasti päättää, asettaako aikarajoitus oleskelun pituudelle.

Lisäksi erityistä huomiota pitäisi kiinnittää ihmisoikeuksiin, etenkin haavoittuvaisten henkilöiden ja erityisesti alaikäisten osalta, lapsen edun mukaisesti. Tämä on vallankumouksellinen näkökohta, jolla otetaan asianmukaisesti huomioon se, mitä säilöönottokeskuksissa todella tapahtuu.

Lopuksi kaikkialla EU:ssa pätevä maahanpaluukielto: Näen nämä yhteisinä, oikeudenmukaisina ja avoimina sääntöinä, jotka voisivat muodostaa osan strategiaa tai, kuten neuvoston seuraava puheenjohtaja on asiaa nimittänyt, integraatiosopimusta, jonka puitteissa lisättäisiin tarkastuksia unionin ulkorajoilla, laadittaisiin uusi turvapaikkapolitiikka sekä annettaisiin uutta pontta diplomaattiselle yhteistyölle mutta myös ja ennen kaikkea kehitysyhteistyölle kolmansien maiden kanssa.

Laillisen maahanmuuttajien kotouttamisen eurooppalaisista käytännesäännöistä totean, että Euroopan pitäisi huolehtia velvollisuuksistaan, sen pitäisi olla arvovaltainen ja uskottava, siitä pitäisi tulla noudatettavien oikeuksien ja sääntöjen Eurooppa. Olemme velvollisia hyväksymään tämän tekstin, jota tietenkin voitaisiin edelleen parantaa. Kaikkea voidaan parantaa. Joka tapauksessa: jäsenvaltiot voivat tehdä niin, mutta kolmen vuoden jälkeen olisi kauheaa estää asian eteneminen vielä kuukausien tai vuosien ajan toisen, hitusen erilaisen kompromissin löytämiseksi; kompromissia pidettäisiin joka tapauksessa aina askeleena taaksepäin. Samalla, kun elämme kultaisessa maailmassamme, joka itse asiassa muodostuu loputtomista kompromisseista, monia ihmisiä käytetään hyväksi ja monet kuolevat julmilla ja epäinhimillisillä tavoilla, kuten tapahtui eilen Italiassa. Olkaamme velvollisuudentuntoisempia ja puhukaamme vähemmän!

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). - (SV) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, perjantaina on kansainvälinen pakolaispäivä, jolloin pakolaisten tilanteeseen kiinnitetään huomiota kaikkialla maailmassa. Weberin mietinnön hyväksyminen silloin on kyyninen askel täysin väärään suuntaan, minkä vuoksi GUE/NGL-ryhmä aikoo äänestää sitä vastaan. Vastustamme ”Euroopan linnoituksen” rakentamista. Weberin mietinnön ehdotusten avulla EU rakentaa entistä korkeampia muureja pakolaisille, mutta myös lukitsee muurit ja heittää avaimet pois.

Ihmisoikeuksien heikentämisen sijaan EU:n jäsenvaltioiden pitäisi toimia pakolaisten oikeuksien parantamiseksi pakolaisyleissopimuksen mukaisesti, jotta voidaan luoda laillisia keinoja pyrkiä Eurooppaan ja saavuttaa joka tapauksessa perustavanlaatuinen ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Sen paremmin kolmansien maiden kansalaisten kuin jäsenvaltioiden kansalaistenkaan henkilökohtaista vapautta ei pitäisi loukata, eikä heidän pitäisi saada vankeusrangaistuksia hallinnollisten rikkomusten takia.

  Gerard Batten (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, tämä ehdotus tekisi laittomien maahanmuuttajien poistamisesta ja palauttamisesta omiin maihinsa paljon vaikeampaa jäsenvaltioille. Missä määrin se vaikuttaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja erityisesti omaan vaalipiiriini, Lontooseen? Lontoo kantaa jo nyt suhteettoman suurta laillisten ja laittomien maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden taakkaa. On todettu, ettei Yhdistynyt kuningaskunta osallistu yhteisön lainsäädännön tähän osa-alaan ja että johtopäätelmänä on, ettei se vaikuta meihin – mutta onko se totta?

Kun laittomien maahanmuuttajien on annettu jäädä jäsenvaltioihin, he voivat matkustaa toisiin EU:n jäsenvaltioihin. Heidät voidaan lähettää maasta vain sillä perusteella, että he muodostavat todellisen uhan turvallisuudelle, kansanterveydelle tai yleiselle järjestykselle. Ja kuka Yhdistyneessä kuningaskunnassa mahtaa panna tätä täytäntöön? Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmät ovat täydellisen kaaoksen tilassa. Jos Yhdistynyt kuningaskunta todella jättäytyy tämän lainsäädännön soveltamisen ulkopuolelle, Euroopan laittomat maahanmuuttajat eivät ehkä pääse sisään etuovesta, mutta tämä ehdotus antaa heille avaimet takaoveen.

Sitten on tietenkin vielä koko Lissabonin sopimuksen ja perusihmisoikeuskirjan muodostama kokonaisuus. Voitaisiinko ihmisoikeuslainsäädäntöä käyttää tämän ehdotuksen osien täytäntöönpanemiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa? Kukapa voisi sen tietää, sillä sitä ei päätä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tai parlamentti tai tuomioistuimet vaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuin.

  Roberto Fiore (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni esittääkseni vastalauseen komission varapuheenjohtajan Barrot’n eilisille harkitsemattomille ja selittämättömille sanoille, joilla hän harkitsi mahdollisuutta katsoa laittoman maahanmuuton raskauttavaksi asianhaaraksi rikoksissa, kuten Italian hallitus ehdotti. En usko tällä olevan mitään oikeusperustaa, eikä se taatusti saisi suuressa yleisössä aikaan suotuisaa reaktiota.

Manfred Weberin mietinnöstä haluan sanoa, että mielestäni laittoman maahanmuuton olisi katsottava tosiasiassa edustavan sitä mahdollisuutta, että ihmiset pakenevat. On melko selvää, että maahanmuuttaja, joka saapuu maahan laittomasti, todennäköisesti pakenee. Haluan myös sanoa, että komission ja tämän parlamentin on välttämätöntä harkita, miten tärkeää on loppujen lopuksi siirtää kustannukset niille valtioille, joista nämä maahanmuuttajat tulevat – kuten Italian tapauksessa Libyalle. Niiden pitäisi maksaa ne valtavat kulut, joita laiton maahanmuutto tällä hetkellä aiheuttaa.

  Urszula Gacek (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Manfred Weber todella ansaitsee onnittelut ja kiitokset kovasta työstään monimutkaisen, tunnepitoisen ja arkaluontoisen aiheen käsittelyssä.

Palautusdirektiivin tarkoituksena on ehdottaa laittomien maahanmuuttajien kohtelua koskevia yhteisiä perusvaatimuksia. Erityisesti on painotettu tämän tapauksen ihmisoikeusnäkökohtia.

Olemme täysin tietoisia siitä, että monet laittomat maahanmuuttajat ovat kaksinkertaisia uhreja. Ensinnäkin heitä huijataan kotimaassaan, jossa he usein luovuttavat elinikäiset säästönsä ja enemmänkin varmistaakseen pääsyn Euroopan unioniin ja työn siellä. Yltäkylläisyyden maan löytämisen sijaan he huomaavat joutuvansa Euroopassa nykyajan orjiksi. Jos heidät saadaan kiinni unionin sisällä, heidät suljetaan usein vankilaan, ja ennen kuin tämä direktiivi tulee voimaan, he saattavat joutua pitkiksi ajoiksi säilöön, kun heidän tapaustaan käsitellään.

Direktiivin nojalla vapaaehtoisia palautuksia edistetään; vangitseminen sallitaan vain tapauksissa, joissa on selvä riski, että laiton maahanmuuttaja saattaa paeta, ja muissa perustelluissa tapauksissa. Säilöönoton enimmäiskesto vahvistetaan, oikeusturvaa parannetaan – etenkin erityisen haavoittuvaisten ryhmien osalta – ja kansalaisjärjestöt pääsevät paljon kritisoituihin säilöönottokeskuksiin, mikä avaa ne tarkemmalle valvonnalle ja takaa itse pidätetyille lisäpalveluita ja tukea.

Minulla on ehdotus kollegoilleni, jotka ovat puhuneet tätä direktiiviä vastaan: tällä viikolla äänestyksen jälkeen, sen sijaan, että nousisivat selittämään tyhjentyvälle parlamentille, miksi äänestivät kielteisesti, ehkä he haluaisivat selittää asian suoraan niille laittomille maahanmuuttajille, joilla ei ole mitään suojaa monissa valtioissa, niille, joita pidetään vangittuina loputtoman pitkiä aikoja ilman mahdollisuutta oikeusapuun. Ehkä he voivat kertoa vangeille äänestäneensä direktiiviä vastaan, koska ajattelivat näiden etua.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, olen erittäin huolissani siitä, että kolmen vuoden ajan ministerineuvosto on jarruttanut edistystä kinastelemalla säännöksistä. Nämä säännökset koskevat perusoikeuksien, myös laittomien maahanmuuttajien oikeuksien suojelua, eikä niistä pitäisi voida neuvotella. Jotakin on siksi menossa pahasti pieleen joidenkin Euroopan hallitusten kohdalla.

Euroopassa pitäisi olla vaatimus, josta ei voi neuvotella, että ketään ei voida pitää vangittuna 18:a kuukautta, etenkään kun se ei johdu mistään, mitä he olisivat tehneet tai jättäneet tekemättä, vaan siitä, että heidän alkuperämaansa viranomaiset, heistä riippumattomista syistä, kieltäytyvät tekemästä yhteistyötä heidän karkottamismenettelyssään. Olisi vaadittava ilman neuvottelumahdollisuutta sitä, että kun jonkun onnettoman kanssaihmisemme osalta määrätään perimmäisestä tukahduttamistoimenpiteestä eli vangitsemisesta, hänellä on, ilman poikkeuksia tai lain porsaanreikiä, oltava ainakin oikeus oikeusapuun ja tuomarin päätökseen vangitsemisestaan. Olisi vaadittava ilman neuvottelumahdollisuutta sitä, että ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä ei pidä karkottaa kolmansiin maihin. Jos he eivät voi lopulta turvallisesti palata kotimaihinsa, pitäkäämme nämä lapset itse ja suojelkaamme heitä täällä Euroopassa. Samaan aikaan eurooppalaisen solidaarisuuden pitäisi olla yhtä lailla ilman neuvotteluvaraa. Niiden varsinkin eteläisten valtioiden, jotka kärsivät suurimmista maahanmuuttajatulvista, pitäisi saada huomattavaa taloudellista apua muilta valtioilta, jotta ne voisivat taata edellä mainitut ihmisoikeudet. Epämääräiset ilmoitukset todennäköisestä tulevasta tuesta komissiolta eivät riitä.

Juuri näitä itsestään selviä vaatimuksia koskevista esittelijän ja varjoesittelijöiden huomattavista ponnisteluista parlamentissa on tullut kaupankäynnin kohteita neuvostossa. Lopputulos on ilmeisesti ollut jossain määrin myönteinen, ainakin niiden maiden kohdalla, jotka eivät tällä hetkellä tarjoa mitään suojaa. Joidenkin keskeisten seikkojen kohdalla samat maat ovat kuitenkin tuputtaneet muille ”pienimmän yhteisen nimittäjän” kompromissin. Tämä on monessa mielessä äärimmäisen ongelmallista ja sekavaa, koska sen täytäntöönpano jätetään niiden hallitusten harkintaan, jotka, hyvä Gérard Deprez, ovat osaltaan osoittaneet ymmärtäväisyyden puutetta.

Tämä on yhdenmukaistamista, joka loppujen lopuksi ei yhdenmukaista eikä ole Euroopan perusperiaatteiden ja -arvojen mukaista.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän esittelijää Manfred Weberiä. Hän ehkä antaa anteeksi minulle ja erityisesti kollegalleni Jeannine Hennis-Plasschaertille, joka on yhdessä muiden esittelijöiden kanssa viimeisen kolmen vuoden aikana vienyt tätä vaikeaa prosessia eteenpäin levottomien tyrskyjen läpi rauhallisille vesille.

Haluaisin tässä yhteydessä sanoa, että pidän röyhkeänä ja sopimattomana yhdistää Välimerellä kuolleiden tragiikka tähän direktiiviin, sillä niillähän ei tosiasiassa ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tätä ei voida sallia. Tämä direktiivi tuo oikeusvarmuutta ihmisille siellä, missä sitä ei ole. Se parantaa sellaisten ihmisten kohtaloa, jotka oleskelevat tällä hetkellä ihmisarvolle sopimattomissa olosuhteissa, jotka eivät tiedä, milloin heidät palautetaan kotimaihinsa, ja joilla ei ole mahdollisuutta tuomioistuimen valvontaan. Kyse on vähimmäisvaatimuksista 27 jäsenvaltiolle. Tämä kuitenkin parantaa nykyistä tilannetta kolmanneksessa jäsenvaltioista, joilla ei ole mitään vaatimuksia. Tämä on ensimmäinen askel ehdottoman välttämättömään yhteiseen turvapaikkapolitiikkaan ja Euroopan laajuiseen ihmisarvon kunnioittamiseen. Mielestäni niiden, jotka haluavat ottaa tämän askeleen kanssamme, pitäisi tiedostaa vastuunsa ja äänestää tämän mietinnön puolesta.

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, edellistä puhujaa myötäillen olen henkilökohtaisesti edelleen kiintynyt vanhaan eurooppalaiseen ajatukseen yhdenmukaistamisesta samalla, kun tehdään parannuksia: siis ylöspäin suuntautuvaan yhdenmukaistamiseen. Tämän vuoksi ihmettelen, miksi mukauttaminen suojelevimpiin sääntöihin hylätään näiden vaikeuksissa olevien ihmisten osalta. Mielestäni on huomautettava, että neuvoston lausunnot eivät ole oikeudellisesti sitovia ja että jos olemme niin tietoisia alaspäin suuntautuvan mukauttamisen riskistä, meidän pitäisi sisällyttää itse direktiiviin oikeudellinen mekanismi. Katson myös, että eurooppalainen solidaarisuusrahasto on tarpeen ja pitäisi perustaa etenkin taloudellisesti vaikeissa tilanteissa olevien valtioiden auttamiseksi oikeusavun osalta.

Haluaisin kommentoida menettelyn toistakin näkökohtaa. Arvoisa varapuheenjohtaja Barrot, tämä yhteispäätösmenettely on kieroutunut. Olen yksi parlamentin jäsen 780:n joukossa. Tämä on ainoa kerta tänään, kun minulla on tilaisuus puhua ja esittää tarkistuksia, ja jos emme halua säilöönoton olevan säännönmukaista, niin sitten, hyvä Gérard Deprez, teidän pitäisi lukea tarkistukset 82 ja 95, joissa eritellään esimerkiksi se, mitä tarkoitetaan pakenemisriskillä. Lukekaa tarkistukset ja äänestäkää tarkistusten 79 ja 98 puolesta; niissä eritellään olosuhteet, joissa ilman huoltajaa matkustavat alaikäiset voidaan karkottaa Euroopan unionin alueelta. Esitettyjen tarkistusten tarkoituksena on parantaa tekstiä, ja mielestäni parlamenttia ei pidä pakottaa näennäissuostumukseen johtavaan menettelyyn, kuten tällä hetkellä on itse asiassa tapahtumassa.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa on perustavanlaatuinen puute: sen ainoana lähtökohtana on käsitys ihmisoikeuksien puolustamisesta, vaikka on välttämätöntä myös ajatella kansojen oikeuksien puolustamista, sitä, että puolustetaan niiden vapautta, niiden turvallisuutta ja niiden oikeutta olla joutumatta hyökkäysten kohteeksi.

Maailmanparantajan tarkistuksineen vasemmisto käynnistää laittomien maahanmuuttajien palauttamista koskevaa epäpolitiikkaa. Euroopan oikeusasiamiesinstituutiolta saamme puhdasta demagogiaa. Haluammeko antaa oikeusasiamiehen myös laittomille maahanmuuttajille? Vakava politiikka torjuu globalismin intressejä, sillä globalismi yrittää kiskoa kansoja juurineen alueiltaan, koska se pitää niitä joko tavarana, orjina tai uusina kuluttajina. Me vastustamme tätä.

Jos Välimeri on hautausmaa, moraalinen vastuu on niillä, jotka avasivat portit laittomille aluksille. Me olemme aina tuominneet, esimerkiksi Lampedusasta, tämän törkeän ihmislihan kauppaamisen. Se on suuri häpeä. Jos nämä vasemmiston tarkistukset hyväksyttäisiin, eurooppalainen maahanmuuttajien palauttamista koskeva politiikka tulisi tiensä päähän, ennen kuin sitä edes ryhdyttäisiin toteuttamaan.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, tätä direktiiviehdotusta on mahdotonta hyväksyä, ja se peittää kyynisesti EU:n ja sen politiikan todellisen epäinhimillisyyden.

Laaditte lainsäädäntöä onnettomien maahanmuuttajien, myös alaikäisten lasten 18 kuukauden säilöönotosta keskitysleireillä, joiden elinolosuhteet ovat häpeäksi inhimilliselle sivilisaatiolle. Lisäksi kiellätte maahanpaluun, jopa laillisen maahanpaluun EU:n alueelle seuraavien viiden vuoden ajaksi. Vapaaehtoinen paluu on pelkkä vitsi, sillä se ei ole mitään muuta kuin pakottamista. Sanotte heille, että heidän on joko lähdettävä vapaaehtoisesti tai mentävä vankilaan, jolloin heidät karkotetaan 18 kuukauden jälkeen.

Kohtelette rikollisina niitä, jotka ovat oman politiikkanne uhreja. Pommitatte Afganistania ja valitatte pakolaisista. Ryöstätte kolmannen maailman valtioita ja valitatte taloudellisista syistä muuttavista henkilöistä, jotka saavat kapitalistien lompakot pullistumaan.

Näillä uusilla toimenpiteillä lisäätte muun muassa orjakauppiaiden ja ihmiskaupparenkaiden voittoa, sillä mitä kovempia toimenpiteet, sitä korkeampia hinnat. Teette tilanteesta vielä pahemman maahanmuuttajille ja muille työntekijöille, jotka pakotetaan työskentelemään ilman mitään oikeuksia näiden uusien karkottamisuhkaan perustuvien pakkotoimenpiteiden puitteissa.

Voitte olla varmoja, että työntekijät, sen paremmin kolmansien maiden kuin Euroopan kansalaisetkaan, eivät hyväksy näitä toimenpiteitä.

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja Barrot, hyvät kollegat, tarvitsemmeko eurooppalaista lähestymistapaa näillä aloilla? Yleensä sanomme kaikki ”kyllä”. Miten lähestymme kysymystä? Suuri enemmistö tässä parlamentissa katsoo, että meidän on säänneltävä laillista maahanmuuttoa ja torjuttava laitonta maahanmuuttoa.

Palautuspolitiikka on olennainen osa tätä strategiaa, kuten komission jäsen Barrot on jo todennut. Meillä on direktiivi vähimmäisvaatimuksista. Haluammeko enemmän? Haluammeko parempia vaatimuksia? Olen varma, että haluaisimme kaikki parempia vaatimuksia, mutta jouduimme vastakkain neuvoston myöntymättömyyden kanssa, ja siksi poliittinen kysymys on tämä: onko parempi toimia näiden vähimmäisvaatimusten kanssa vai kokonaan ilman vaatimuksia?

Minun vastaukseni on: mielestäni on parempi elää näiden vähimmäisvaatimusten kanssa. Haluankin onnitella kollegaani Manfred Weberiä hänen työstään ja hänen käymistään neuvotteluista.

Antaisin kaksi erityistä esimerkkiä: Maahanpaluukielto, joka on asetettu viiteen vuoteen. Muut pitäisivät parempana erilaisia aikarajoja, siitä olen varma, mutta joillakin jäsenvaltioilla ei tällä hetkellä ole mitään rajoituksia, kuten Itävallalla, Tanskalla ja Ranskalla.

Säilöönottoa koskeva kysymys… Yhdeksällä jäsenvaltiolla ei ole säilöönoton enimmäiskestoa. Vain kuudella on lyhyemmät säilöönottoajat kuin ne, jotka tässä direktiivissä asetetaan. Yksi näistä kuudesta on Portugali, kotimaani, joka asettaa kahden kuukauden aikarajan ja on jo ilmoittanut pysyvänsä siinä. Toisin sanoen se ei aio hyödyntää direktiiviä vesittääkseen vaatimuksia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan korostaa sitä, mitä komission jäsen Barrot jo totesi lapsista. Tässä asiassa meidän on oltava erityisen huolellisia ja varmistettava, että direktiiviä sovelletaan inhimillisesti.

  Javier Moreno Sánchez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä direktiivi on askel eteenpäin kohti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä on välttämätön askel, johon on liitettävä tästä lähtien muita askelia osana yleistä eurooppalaista lähestymistapaa.

Meidän on kehitettävä oikeudellisia ja taloudellisia välineitä, joiden avulla voimme lopullisesti avata ovemme laillisille maahanmuuttajille ja auttaa heitä kotoutumaan yhteiskuntiimme. Samoin meidän on pysäytettävä laiton maahanmuutto ja laiton työ ja autettava hajottamaan mafiatyyliset verkostot, jotka harjoittavat ihmiskauppaa.

Kaikki tämä saavutetaan vain tiiviissä yhteistyössä alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa. Siksi kehotamme komissiota hyödyntämään aloiteoikeuttaan ja pyydämme neuvostoa hyväksymään mahdollisimman pian kaikki direktiivit, jotka ovat vielä kesken, koska ilman yleistä toimenpidekokonaisuutta kansalaiset eivät ymmärrä tätä direktiiviä. Sen tarkoituksena on saattaa yhteen 27 erilaista lainsäädäntöä tehokkaiden palautusmenettelyjen sekä ihmisarvon ja maahanmuuttajien perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi.

Tarkistustemme avulla sosialistiryhmä haluaa mukauttaa direktiivin edistyneimpiin ja suojelevimpiin lainsäädäntöihin. Me Espanjan sosialistit kiinnitämme erityistä huomiota alaikäisten suojeluun ja heistä huolehtimiseen ja pyydämme, että he saisivat mahdollisuuden koulutukseen ja että heidät vastaanotettaisiin erityisissä vastaanottokeskuksissa. Haluamme myös edistää vapaaehtoista paluuta ja parantaa menettelyn oikeustakuita.

Hyvät kollegat, lopuksi haluan osoittaa tyytyväisyyteni esittelijän Manfred Weberin ehdotuksen hylkäämiseen, sillä hän etsi oikotietä tässä menettelyssä. Se olisi heikentänyt yhteispäätösmenettelyn voimaa ja tämän parlamentin uskottavuutta.

Nykypäivänä tarvitsemme vahvan parlamentin, joka kantaa vastuunsa.

  Sarah Ludford (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, en epäröi äänestää tämän direktiivin puolesta, ei siksi, että se olisi ihanteellinen, vaan siksi, että se nostaa vaatimuksia joissakin jäsenvaltioissa. Ja tosiaan, arvio tämän direktiivin arvosta saadaan, niin järjetöntä kuin se onkin, sen tosiasian perusteella, että Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu sen soveltamiseen. Se ei halua joutua tämän direktiivin korkeampien vaatimusten rajoittamaksi, ei vähiten aikarajoitusten ja säilöönoton ehtojen, kuten maahanmuuton takia pidätettyjen erottaminen tuomituista rikollisista, mitä ei aina tapahdu Yhdistyneessä kuningaskunnassa tällä hetkellä, ja se, että pakkotoimenpiteiden on oltava kohtuullisia ja kunnioitettava perusoikeuksia ja yksilön ihmisarvoa, kaikki arvokkaita osatekijöitä tässä tekstissä.

Väärää tietoa on ollut liikkeellä paljon, ja olen pahoillani siitä, että joku informoi väärin Bolivian presidenttiä, joka on kirjoittanut brittiläisen The Guardian -sanomalehden eiliseen numeroon. Kahdeksantoista kuukautta ei ole vakiosäilöönottoaika. Direktiivissä todetaan, ettei se saa ylittää kuutta kuukautta paitsi siinä tapauksessa, että kaikista jäsenvaltioiden kohtuullisista ponnisteluista huolimatta maastapoistaminen kestää todennäköisesti kauemmin, koska kyseinen henkilö ei ole yhteistyöhaluinen tai asiakirjojen saannissa kolmansista maista on viiveitä.

Mielestäni säännökset lapsen edun huomioon ottamisesta, perhe-elämästä, terveydentilasta, palauttamiskiellon periaatteesta ja ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä koskevista erityissäännöistä ovat erityisen arvokkaita ja auttavat palauttamisuhan alaisia maahanmuuttajia. Säilöönottosyitä ja muutoksenhakua ja oikeudellista valvontaa koskevat säännökset ovat olennaisia. Samalla, kun aion kannattaa tätä epätäydellistä mutta välttämätöntä direktiiviä vaatimusten nostamiseksi, minun on kuitenkin painotettava, että se on vain yksi palanen kokonaiskuvasta. Meillä on oltava oikeudenmukainen pakolaisten hyväksymisjärjestelmä ja kunnollinen laillista maahanmuuttoa koskeva politiikka.

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on suuri häpeä, todellinen häpeä pyrkiä karkottamaan yli kahdeksan miljoonaa ihmistä hallinnollisen säilöönoton käsitteen perusteella.

Jos päätös tehdään, niin kuin valitettavasti voi tapahtua, se on suojelevan Euroopan loppu. Monet meistä eurooppalaisista kärsivät hallinnollisesta säilöönotosta diktatuurien aikana, ja tätä käsitettä sovelletaan myös kahdeksan miljoonan ihmisen karkottamiseen.

Näin ollen vahvistetaan tuen antamisesta kieltäytyvää Eurooppaa. Samat jäsenvaltiot, jotka aikovat pyrkiä elvyttämään tämän käsitteen, ovat ne, jotka tämän varainhoitovuoden aikana ovat ensimmäistä kertaa vähentäneet kansainväliselle yhteistyölle myönnettävää tukea.

Vuosituhannen tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista, ja tästä tulee meidän panoksemme, solidaarisuuden arvoja vaalivan vanhan Euroopan panos nälänhätään ja elintarvikekriisiin. Kahdeksan miljoonan ihmisen karkottaminen ilman mitään takuita: suuri häpeä!

Uskon Euroopan liikekannallepanoon ja vetoan siihen, niihin kansalaisiin, jotka hylkäävät tämäntyyppisen lainsäädännön.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE). - (RO) Hyvät kollegat, Euroopan komissio on todennut, että vuonna 2006 Euroopan unionissa oli noin kahdeksan miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa. Unioni ei voi enää sivuuttaa tätä ongelmaa. Meidän on löydettävä ratkaisuja; emme voi leikkiä näiden ihmisten hengillä, mutta on varmaa, ettei tilanne ratkea itsestään.

Komission äskettäin ehdottamat välineet laittoman maahanmuuton valvomiseksi eivät voi luoda myönteistä vaikutusta, jos ei ratkaista myös laittomien maahanmuuttajien ongelmaa. Elämme Euroopassa, jossa sisärajat on poistettu, mikä on yksi syy siihen, että tarvitsemme tämän direktiivin, jotta voimme ottaa ensimmäisen askeleen kohti yhteistä laittomien maahanmuuttajien kotiuttamista koskevaa politiikkaa.

Jotkut kansalaisjärjestöt katsovat, että Euroopan unioni on hyväksynyt yhä tukahduttavampia toimintamuotoja maahanmuuton alalla. Ne pitävät palautusdirektiiviä ”häpeällisenä direktiivinä”. Ymmärrän näiden kansalaisjärjestöjen huolen paperittomien ihmisten etujen suojelemisesta, mutta kehotan järjestöjä tarkastelemaan tilannetta realistisesta näkökulmasta. Mitä ratkaisuja olisi tarjolla laittomille maahanmuuttajille, jotka saapuvat Maltan, Kanariansaarten, Kreikan, Italian tai viime aikoina itäisen ulkorajan kautta ja jotka yrittävät asettua Euroopan unioniin? On olemassa riski, että näistä maahanmuuttajista tulee pimeän työn, laittoman ihmiskaupan tai jopa terroristiradikalisoitumisen uhreja. Tämä uhka on todellinen, ja juuri siksi on tärkeää säännellä heidän tilannettaan joko kotiuttamisen tai turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämisen avulla.

Neuvottelut neuvoston kanssa ovat johtaneet ratkaisuihin, jotka voidaan hyväksyä varauksetta, erityisesti arkaluontoisilla aloilla, kuten haavoittuvien ihmisten ja ilman huoltajaa matkustavien alaikäisten suojelu tai edellytykset kotiuttamisessa alkuperämaihin tai valtioihin, joiden kanssa Euroopan unioni on tehnyt kahdenvälisiä sopimuksia tällä alalla. Mielestäni esittelijöiden ja neuvoston ehdotuksia pitäisi arvostaa, ja direktiivi pitäisi hyväksyä tässä ensimmäisessä käsittelyssä esitellyssä muodossa.

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, poikkean käsikirjoituksestani. Olen kirjoittanut muistiin vielä paljon muuta. Se, mitä nyt käsittelemme, ei kuitenkaan varmasti ole täydellinen ratkaisu. Minäkin toivoin enemmän tai parempia sääntöjä. Asia on minulle kaksijakoinen: yhtäältä haluaisin saada parasta, toisaalta minun on tässä päätettävä yhteisön tasolla myös vähimmäisvaatimuksista, joita sovelletaan valtioissa, joissa ei ole minkäänlaisia vaatimuksia. Tarkastelkoon kukin omaa valtiotaan, mitä siellä tapahtuu, mitä vaatimuksia sillä on. Näyttääkö siellä niin hienolta?

Euroopan parlamenttina voimme vahvistaa vain vähimmäisvaatimuksia. Se, että neuvostossa ylipäänsä päästään yhteisymmärrykseen, on jo melkein ihme, koska neljästä viiteen valtiota, myös oma sisäministerini, eivät oikeastaan halunneet minkäänlaista sääntelyä ja sanoivat: meille riittää se, mikä meillä on nykyisin. Nyt onkin sitten kansallisten parlamenttien ja kansallisten hallitusten vuoro hoitaa asia huomattavasti paremmin. Kukaan ei estä niitä löytämästä parempia ratkaisuja. Missä niin muka on määrätty? Yhden lauseen opin opiskeluaikana: vilkaisu lakikirjaan helpottaa oikeudellista ratkaisua. Kollega Gérard Deprez on oikeassa: lukekaamme kaikki artiklat yhdessä, jotta voimme selvittää, mihin voimme tällä vaikuttaa. Kysehän ei ole siitä, että löytäisimme täällä viisasten kiven. Sitä ei ole löydetty vielä koskaan, päinvastoin. Haluan kuitenkin nähdä tätä kompromissia käytettävän perustana sille, että asia voidaan tulevaisuudessa hoitaa paremmin Euroopan unionissa. Kollegoideni Bundestagissa ja Saksan osavaltioissa on tultava apuun, sillä meillä on 18 kuukauden maastapoistamisvankeus. Meillä on maahanpaluukielto, joka on paljon pidempi, ja meillä on yksittäisissä osavaltioissa monia päätöksiä, jotka eivät ole hyväksyttävissä. Sanotaan, että tämä on häpeällinen asia – voin vain suositella, että näin ei voi jatkua. Pelkkä asian vastustaminen ei ole vielä koskaan auttanut ihmisiä, joiden on työskenneltävä tällä alalla ja jotka toimivat maissa ilman suuntaviivoja.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, esittelijä Manfred Weber ihmetteli, miksei tämä parlamentti nähnyt joitakin tässä direktiiviehdotuksessa esitettyjä myönteisiä toimenpiteitä.

Esittelijä puhuu meille kuitenkin siten kuin parlamentin edessä olisi lopullinen äänestys, lopullinen käsittely, velvollisuus ottaa lopullinen vastuu ehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Näin ei ole. Olemme ensimmäisessä käsittelyssä. Siksi on vaikea ymmärtää, miksemme käytä tätä tilaisuutta, kun on kyse parannusehdotuksista, joista vallitsee laaja yhteisymmärrys parlamentissa sekä oikeiston että vasemmiston piirissä ja jotka koskevat lisätakuita, joita voidaan antaa alaikäisistä, kolmansista kauttakulkumaista ja maahanpaluukielloista.

Sanotte sen johtuvan siitä, että neuvosto on tehnyt päätöksensä ja että hallitukset ovat tehneet päätöksensä. Tämä – kuten Pierre Jonckheer sanoi – on luopumista toimivallastamme lainsäädäntömenettelyn osapuolena. Tämä tarkoittaa – ja sanon tämän kaikella kunnioituksella kolmen vuoden neuvottelujen aikana tehtyä työtä kohtaan – että löydämme itsemme pisteestä, jossa emme käytä valtuuksiamme direktiivin parantamiseksi.

Euroopan hallitukset tarvitsevat tätä parlamenttia nimenomaan, jotta Euroopasta voitaisiin tehdä maahanmuuton integroimisen paikka eikä paikkaa, jossa vallitsevat pelko ja jossa sovelletaan tehokkaampia välineitä maahanmuutolta suojautumiseksi.

  Patrick Gaubert (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, monet järjestöt ja poliittiset puolueet käyvät absurdia ideologista kampanjaa tätä tekstiä vastaan; he käyttävät sitä hyväkseen ja vääristelevät sitä poliittisista syistä.

Tämän direktiivin avulla tarjoamme haavoittuvissa tilanteissa oleville ihmisille turvatakeita sen varmistamiseksi, että palautus tapahtuu niin, että heidän oikeuksiaan ja ihmisarvoaan kunnioitetaan täysimääräisesti. Se ei koske turvapaikkaoikeutta, hyvä Giusto Catania. Saan sen käsityksen, ettette ole vielä ymmärtänyt tätä asiaa.

Emme anna kansalaistemme ajatella, että heidän edustajansa ovat vastuussa tekstistä, joka on virheellisesti nimetty ”häpeälliseksi direktiiviksi”. Meidän ei tarvitse hävetä tekstiä, jossa otetaan käyttöön uusia turvatakeita. Todellinen häpeä ovat ne, jotka ovat sokeita eivätkä näe, tai eivät halua nähdä, sen sallimaa edistystä.

Haluammeko ottaa mukaan vapaaehtoisen paluun periaatteen? Haluammeko sallia jäsenvaltioiden pitävän kiinni rajoittamattomasta kestosta? Haluammeko perusteltuja päätöksiä? Haluammeko oikeusviranomaisten valvovan säilöönotto-oloja? Haluammeko oikeusapua ja käytettävissä olevia kansalaisjärjestöjä? Haluammeko mukaan perheen yhtenäisyyden, lapsen edun ja lääkintähuollon periaatteet? Kaikkia tekstejä voidaan parantaa, mutta tämä direktiivi merkitsee edistystä nykytilanteeseen verrattuna, koska nyt jokainen jäsenvaltio tekee, mitä haluaa, joskus tavalla, jota on mahdotonta hyväksyä – eikö tämä pidäkin paikkansa, hyvät Martine Roure ja Jeanine Hennis-Plasschaert?

Hyvät kollegat, pyydän teitä äänestämään tämän kompromissin puolesta, jottemme antaisi periksi tiettyjen ihmisten poliittiselle manipulaatiolle tämän tekstin osalta ja jotta pitäisimme mielessä sen tuomat konkreettiset parannukset.

  Inger Segelström (PSE). - (SV) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä Manfred Weberiä ja kaikkia muita, jotka ovat tehneet mahdolliseksi tämän keskustelun ensimmäisestä askeleesta kohti yhteisiä palautussääntöjä ja menettelyjä. Valiokunnan ja parlamentin aiempiin keskusteluihin verrattuna katson, että tietyissä keskeisissä kysymyksissä kehitys vie väärään suuntaan ja kohti epäinhimillisempää EU:ta.

Ensinnäkin ihmisten pitäminen telkien takana 18 kuukautta ei ole hyväksyttävää. Siitä voi tulla hulluksi, eivätkä nämä ihmiset ole roistoja tai rikollisia vaan ihmisiä, jotka etsivät parempaa elämää itselleen ja perheelleen ilman köyhyyttä. Toiseksi, jos neuvosto ja esittelijä eivät usko vapaaehtoiseen paluuseen, lapsia revitään kouluista ja esikouluista, asuntoja jätetään yhtäkkiä ja aiheutamme enemmän haittaa kuin ehkä koko päätösten odottelu aiemmin, etenkin lasten osalta. Kolmanneksi parlamentin hyväksyttyä tammikuussa strategian lapsen oikeuksista emme voi nyt peruuttaa ja teljetä lapsia lukkojen taa tai kohdella heitä ehdotetulla tavalla. Se voi aiheuttaa lapsille elinikäisiä haittoja, ja siihen minä en halua osallistua. Neljänneksi viisi vuotta on liian pitkä aika kieltää paluu, jos ihmisellä on siihen syy. Edes parhaassa mahdollisessa maailmassa ihmisiä ei voida kasata ryhmiin, vaan kysymys on yksilöllisistä tapauksista, ja niitä on arvioitava ja tarkasteltava erikseen, esimerkiksi kun on kyse naisista ja lapsista ihmiskaupassa.

Monet ihmisoikeuksia valvovat järjestöt ovat esittäneet näkökantojaan, ja ne ovat huolissaan ja katsovat, että kompromissi on riittämätön ja tapa lähestyä ihmisiä tunteeton. Kannatan sosialistiryhmän tarkistusehdotuksia. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, meidän on esitettävä eräs kysymys: onko laiton maahanmuutto ongelma tämän päivän EU:ssa vai eikö? Vastauksena on oltava, että se on ongelma, ja vieläpä vakava. Meidän on myös kysyttävä, pitäisikö tähän ongelmaan tarttua yhteisön tasolla vai jättää se kunkin jäsenvaltion omaksi huoleksi. Vastaus toiseen kysymykseen on kielteinen: ongelmaan on tartuttava EU:n tasolla. Olemme esittäneet kantamme tähän. Onko tähän mennessä sovellettu kokonaisvaltaista, yleistä EU:n politiikkaa tämän ongelman ratkaisemiseksi? Tässäkin kohtaa vastaus on valitettavasti kielteinen. Käsittelemme ongelmaa hajanaisesti, ja tämänpäiväinen keskustelumme vain raapaisee tämän laittoman maahanmuuton valtavan ongelman pintaa. Silti emme voi muuta kuin edetä yhden askeleen kerrallaan.

Tänään on esitettävä vielä yksi kysymys, kun keskustelemme kompromissista: onko tämä täydellinen kompromissi neuvoston ja parlamentin välillä? Vastaus on kielteinen. Onko se haluamamme kompromissi? Ei taatusti ole! Onko se kompromissi, josta voisimme keskustella käytettävissämme olevana aikana ja joka tyydyttäisi meitä siinä mielessä, että todella pääsisimme eteenpäin? Jälleen kerran vastaus on kielteinen. Parlamentti on keskustellut asiasta neuvoston kanssa kaksi ja puoli vuotta.

Onnittelen Manfred Weberiä työstä, jonka hän on tehnyt, ja tuloksesta, jonka hän on saavuttanut. En ole kuitenkaan täysin tyytyväinen tulokseen. Kysymys on kuitenkin siitä, onko tilanne parantumassa. Vastaus on: kyllä se parantuu. Tämä aiheuttaa seuraavan kysymyksen: pystymmekö saamaan aikaan joitakin parannuksia ajan kuluessa sen sijaan, että antaisimme tilanteen polkea paikallaan? Vastaukseni on kyllä, harjoitamme vuoropuhelua, ja se voi olla vain hyvä asia. ”Maailma kuuluu kaikille ihmisille” on lähestymistapa, joka liikutti minua. Minua liikuttaa näkökulma, jonka mukaan emme voi käyttäytyä kohtuuttomasti näitä ihmisiä kohtaan. Meidän on kuitenkin kohdattava todellisuus. Järjestäytyneitä yhteiskuntia on olemassa, ja mitä tahansa tapahtuukin, meidän on suojeltava ihmisoikeuksia suojellen samalla järjestäytyneiden yhteiskuntien ja järjestäytyneiden valtioiden etuja ja oikeuksia.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, miljoonat ihmiset oleskelevat laittomasti Euroopassa, ja heitä suvaitaan, koska he ovat halvan työvoiman lähde, he eivät hanki oikeuksia eläkkeeseen tai terveydenhoitoon eivätkä he voi vapaaehtoisesti vaatia oikeuksiaan tuomioistuinten kautta. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että jokaisella ihmisellä, riippumatta oikeudellisesta asemasta, on oikeus ihmisarvoon ja inhimilliseen kohteluun. Siksi olen tyytyväinen Euroopan komission ehdotukseen, jonka tarkoitus on yhdenmukaistaa periaatteita tässä asiassa.

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että kaikki me tässä parlamentissa haluamme avoimia ja selkeitä yhteisön periaatteita ja menettelyjä, jotka koskevat palautuksia, karkotuksia ja laittomien maahanmuuttajien maahanpaluukieltoja. Olemme odottaneet niitä jo melko pitkään. Parlamentti on jo käyttänyt kaksi vuotta näiden ratkaisujen työstämiseen. Älkäämme unohtako, että meidän on odotettava vielä kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantuloa, sillä se on sen täytäntöönpanoaika jäsenvaltioissa. Vaikka direktiivi aiheuttaakin minussa epäilyksiä – epäilyksemme esimerkiksi maahanmuuttajien säilöönoton kestosta, ilman huoltajaa matkustavien lasten säilöönotosta ja Euroopan unioniin paluun kiellosta – haluan kysyä, pitäisikö laittomien maahanmuuttajien edelleen odottaa yhdenmukaistettua maahanmuuttopolitiikkaa, mukaan lukien vähimmäisvaatimukset. Onko heidän todistettava keskustelua, joka osoittaa, että Eurooppa on kykenemätön pääsemään tässä asiassa yhteisymmärrykseen? Minun mielestäni ei.

  Stefano Zappalà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, monien muiden tänä aamuna tähän keskusteluun osallistuneiden ja siihen nyt osallistuvien parlamentin jäsenten rinnalla sain tästä ilmiöstä ensi käden kokemusta tämän vaalikauden alussa, kun vierailimme monissa Euroopan osissa ja monissa väliaikaisissa vastaanottokeskuksissa.

Ymmärrän, että ilmiö on monimutkainen ja että siinä on erilaisia puolia. Jokainen meistä on taipuvainen näkemään sen tietystä näkökulmasta kulttuurimme, luonteemme ja poliittisen kantamme perusteella. Meidän on kuitenkin otettava yleisesti huomioon – ja tämä on mielestäni erittäin tärkeää – se tosiasia, ettemme puhu muutamista maahanmuuttajista, kuten sata vuotta sitten. Me emme puhu pienistä tai erillisistä ilmiöistä, vaan puhumme kansojen maahanmuutosta. Puhumme miljoonista ja miljoonista yksilöistä, jotka muuttavat vaihtelevien vaikuttimien yllyttäminä. Niistä hyvin harvat liittyvät turvapaikan hakuun, hyvin harvat poliittisluontoisiin tarpeisiin, mutta hyvin monet parempien elinolosuhteiden ja parempien työolosuhteiden etsimiseen.

Vaikka aika valitettavasti onkin tyranni, en voi jättää kiittämättä Manfred Weberiä. En voi jättää kiittämättä Gérard Deprez’tä, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan tämänhetkistä puheenjohtajaa, edellistä puheenjohtajaa Jean-Marie Cavadaa sekä kaikkia jäseniä, joiden kanssa olemme viettäneet paljon aikaa työskennellessämme tämän ilmiön parissa. Uskon, että laki, jota voidaan parantaa, on parempi kuin ei lakia lainkaan. Olen vakuuttunut siitä, että Eurooppa on oikeassa huolehtiessaan kaikista, mutta tämän kokemamme monimutkaisen ja vakavan ilmiön osalta se on ennen kaikkea oikeassa huolehtiessaan omista kansalaisistaan.

  Frieda Brepoels (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aloittaa ilmaisemalla erityiset kiitokset esittelijällemme hänen valtavan kovasta työstään ja myös hänen sinnikkyydestään tässä äärimmäisen tärkeässä asiakokonaisuudessa. Keskustelun lopussa on tietenkin hyvin vaikeaa tuoda mukaan uusia näkökulmia, mutta olen todella samaa mieltä niiden jäsenten kanssa, jotka ovat sanoneet, että tämä direktiivi on ainoastaan alustava, vaikkakin oleellinen askel kohti laajaa maahanmuuttopolitiikkaa. Meillä on kaikilla edessämme samat ongelmat ja haasteet, ja on selvää, että kansalaisemme hyväksyvät ja myös ymmärtävät laillista maahanmuuttoa vain, jos poliitikot toteavat erittäin selvästi, että laiton maahanmuutto ei ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Olemme nähneet, että kolmanneksella jäsenvaltioistamme ei vieläkään ole mitään sääntöjä tällä alalla, ja siten mikä tahansa täällä hyväksymämme lainsäädäntö merkitsee edistystä näille maille itse laittomien maahanmuuttajien suojelun kannalta.

Haluan vain sanoa tämän direktiivin vastustajille, että se tuo tosiaan vähän tai ei lainkaan muutoksia maihin, jotka tarjoavat jo riittävän suojan, ja lisäksi, että neuvosto on antanut selkeät takuut siitä, ettei direktiiviä käytetä joissain maissa käytössä olevan direktiiviä pidemmälle menevän suojelun heikentämiseen. Lopuksi on myös tehtävä selväksi, että jäsenvaltioilla on vapaus mennä direktiiviä pidemmälle.

Täytäntöönpanon ja jatkotoimien osalta katson olevan erittäin tärkeää, että komission lisäksi myös kansalliset parlamentit kantavat tästä suuren vastuun, sillä on sanomattakin selvää, että nämä karkotukset on myös pantava täytäntöön tehokkaasti.

Arvoisa puhemies, toivon lopuksi, että enemmistö tämän parlamentin jäsenistä katsoo poliittisia opinkappaleita ja taktikointia pidemmälle ja on valmis osallistumaan realistiseen, päättäväiseen, selkeään ja inhimilliseen ratkaisuun, ei vain EU:n edun vaan jopa enemmän itse laittomien maahanmuuttajien edun takia.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan ensin onnitella kollegaani Manfred Weberiä erinomaisesta työstä ja sen tuloksista, ja haluan onnitella myös Marie-Arlette Carlottia rakentavasta yhteistyöstä, jota teimme kehitysyhteistyövaliokunnassa.

Välimeren valtiot kärsivät laittoman maahanmuuton ongelmasta enemmän kuin muut valtiot, joiden rajat eivät ole sille alttiita. Esimerkiksi kotimaahani Kreikkaan saapui viime vuonna 112 000 laitonta maahanmuuttajaa, ja siellä tehtiin 58 000 palautuspäätöstä. Nämä ovat ennätyslukuja EU:lle, jonka on siksi hyväksyttävä yhteinen strategia tämän ongelman ratkaisemiseksi. Maahanmuuttajien kotouttamiseksi on ryhdyttävä tukitoimenpiteisiin, ja laittomien tulokkaiden palauttamiselle on järjestettävä asianmukaiset edellytykset.

EU:n on saatava aikaan palautuspolitiikka, joka perustuu solidaarisuusperiaatteeseen ja vastuun jakamiseen kehittyvien maiden kanssa. Tuen ja kannatan direktiivin sisältämää täytäntöönpanovapautusta; se perustuu perhesuhteisiin, lasten etuun ja maahanmuuttajien terveydentilaan. Asiasta vastaavan sosiaaliviranomaisen tai asianajajan on suojeltava lapsen etua.

Lopuksi: kehitysyhteistyövaliokunnan pyyntö alaikäisten säilöönoton kieltämisestä on hyväksytty, ja olen varma, että kaikki kollegani hyväksyvät sen.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kuten Manolis Mavrommatis sanoi, Kreikkaan saapui viime vuonna 112 000 laitonta maahanmuuttajaa. Useimmat heistä eivät kuitenkaan halunneet jäädä; he halusivat muihin Euroopan maihin. Tämä tarkoittaa, että maahanmuutto on eurooppalainen ongelma; se koskee meitä kaikkia, ja meidän on puututtava siihen yhdessä.

Tämän takia Kreikka kannattaa yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Manfred Weberin suositus ei toki ratkaise ongelmaa kokonaan, mutta se on erittäin myönteinen askel, joten onnittelen häntä vilpittömästi. Jos jatkamme direktiivissä suunniteltua politiikkaa, uskon, että jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin löydämme itsemme paremmasta tilanteesta kuin tällä hetkellä.

Kukaan ei hyväksy maahanmuuttajien epäinhimillistä kohtelua tai ihmisoikeuksien rikkomista. Kreikan ainoa epäilys on koskenut jäsenvaltioiden velvoitetta tarjota ilmaista oikeusapua. Tiedättekö miksi? Siihen on kaksi syytä: ensinnäkin kustannukset ovat Kreikalle valtavat ja kohtuuttomat, ja toiseksi oikeusapu on osittain epäoikeudenmukaista. Jos laittomille maahanmuuttajille annetaan ilmaista oikeusapua, miksi ei antaa sitä köyhille, maahamme laillisesti tuleville maahanmuuttajille, ja miksi ei omille, köyhille kansalaisillemme?

Mielestäni kyseiseen artiklaan tehdyn lisäyksen ansiosta tämä kysymys on ratkaistu ja Kreikan epäilykset poistettu. Aiomme siksi ehdottomasti tukea ehdotusta ja suositusta.

  Pierre Pribetich (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, neuvottelut yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi ensimmäisessä käsittelyssä ovat tehneet tyhjiksi monet parlamentin työllä saavutetut edistysaskeleet.

Tällaisena tätä kompromissitekstiä ei voida hyväksyä. On mahdotonta hyväksyä sitä, että alaikäisiä kohdellaan aikuisina, että heidät jätetään ilman koulutusta, että sallitaan heidän lähettämisensä takaisin valtioon, joka on kaukana heidän sukulaisistaan. On mahdotonta hyväksyä sitä, että yhteiset säännöt ja menettelyt yhdenmukaistetaan Euroopan alhaisimpien vaatimusten kanssa ja että tämä direktiivi vesitetään; on mahdotonta hyväksyä sitä, että jätetään niin monta ovea auki vakaville ihmisoikeusrikkomusten riskeille, ihmisarvoa alentaville säilöönottoajoille, ja että jätetään niin monet ihmiset ilman oikeudellista suojaa tällaisten tilanteiden varalta.

Miten valistunut Eurooppa voi hyväksyä näin kauhean asian? Miten Victor Hugon Euroopan yhdysvaltojen luojien unelma voidaan kääntää painajaiseksi niin suuresta toivosta huolimatta?

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). - (SK) EU:ssa laittomasti oleskeleviin maahanmuuttajiin liitettävät ongelmat vaativat avoimia, selkeitä ja oikeudenmukaisia sääntöjä. Kun otetaan huomioon, miten ajankohtainen tämä ongelma on – tällä hetkellä EU:ssa elää noin kahdeksan miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa – ja miten monimutkainen se on, yhteisen lainsäädännön laatiminen on mielestäni välttämätöntä.

Direktiivillä tehdään selväksi, että laittomien maahanmuuttajien on lähdettävä Euroopasta. Meidän on kuitenkin tarkasteltava olosuhteita, joissa tämä tapahtuu, ja varmistettava, että ihmisoikeuksia, erityisesti oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen, kunnioitetaan täysimääräisesti.

Koska lapset ovat äärimmäisen haavoittuva ryhmä tässä tilanteessa, olen erityisen tyytyväinen siihen, että keskeinen oikeudellinen periaate lapsen edusta mainitaan direktiivissä selkeästi. Emme voi rajoittaa laittoman maahanmuuton ongelmaa ainoastaan käytännölliseen pakkopalautukseen ja maahanpaluukieltoon. Loppujen lopuksi meidän on sovellettava laajempaa poliittista ulottuvuutta vähentämällä Euroopan unioniin suuntautuvan laittoman maahanmuuton yllykkeitä.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, Evo Morales kirjoitti meille direktiivistä, joka koskee maahanmuuttoa, joka Ranskassa tunnetaan nimellä ”sans-papiers”. Euroopalle kirjoittava valtionpäämies latinalaisesta Amerikasta ei oikeastaan ole ulkomaalainen, vaan vähän kuin meille kirjoittava serkku.

Olemme tietenkin valtioita, joilla on sääntöjä, joita on noudatettava; muutoin seuraa epäjärjestys, ja lopulta kaikki kärsivät. Siitä huolimatta, koska maahanmuuttoa tapahtuu Perusta Chileen, Nicaraguasta Costa Ricaan ja Mosambikista Etelä-Afrikkaan, maahanmuutto on maailmanlaajuista ja sillä on maailmanlaajuiset syyt. Globaalistuneilla talousmarkkinoilla maahanmuutto on kapitalistisen logiikan korkein vaihe; siinä ihminen, jolla ei ole mitään myytävää, voi myydä vain itsensä. On ehkä välttämätöntä korjata oikeudellisesti siirtolaisuuden maailmanlaajuisia vaikutuksia Manner-Euroopassa, mutta loppujen lopuksi maahanmuuttoon on tartuttava maailmanlaajuisesti, kuten tehdään elintarvikkeiden, kulkutautien ja peruskoulutuksen osalta, koska maahanmuutto on jo globaalistunut. Tämä tunnetaan maailmanlaajuisen yhteisomistuksen yhteisten osien ”sääntelynä”.

  Petru Filip (PPE-DE). - (RO) Jäsenvaltioissa sovellettavien yhdenmukaisten vaatimusten ja menettelyjen olemassaolo merkitsee vaatimusta koko eurooppalaisen hallintojärjestelmän tasolla eikä ainoastaan kolmansista maista tulevien maahanmuuttajien paluun osalta.

Tämän epäilemättä ajankohtaisen ja hyödyllisen mietinnön laatiminen antaa minulle tilaisuuden ottaa uudelleen keskustelun aiheeksi sen, että kaikissa valtioissa on hallinnon tasolla pantava täytäntöön yhteentoimivia järjestelmiä yleisölle tarkoitettujen asiakirjojen luovuttamista varten.

Asiakirjojen luovuttamisjärjestelmien yhteentoimivuus kaikissa valtioissa on edelleen pääedellytys liiallisen vaikutusvallan aiheuttamien riskien rajoittamiselle, ja se tarjoaa toimivan mallin yhteisön kansalaisen aseman tuomien oikeuksien käytön takaamiselle.

Tämän mietinnön laatua arvostaen haluan korostaa, että sen vaikutus maksimoidaan harkitsemalla uudelleen täytäntöönpanon käytännön edellytyksiä sellaisten perustavanlaatuisten tutkimusten pohjalta, jotka koskevat hallinnollisten menettelyjen ja palvelujen yhdennetyn sähköisen järjestelmän mahdollisuutta. Ehkä ei ole liian myöhäistä harkita eurooppalaisen sähköisen identiteetin luomista.

  Nicolae Vlad Popa (PPE-DE). - (RO) Manfred Weberin laatiman tasapainoisen mietinnön ansiosta palautusdirektiivi merkitsee ensimmäistä maahanmuuton alan lainsäädäntöaloitetta, joka on hyväksytty menestyksekkäästi Euroopan parlamentin ja neuvoston välisessä yhteispäätösmenettelyssä. Olen iloinen, että molemmat toimielimet, Euroopan komission avustamina, sitoutuivat velvollisuuksiinsa ja täyttivät ne vastuuntuntoisesti saaden näin aikaan viitearvon tulevia asiakirjoja varten.

Palautuspolitiikkaa on pidettävä olennaisena ja välttämättömänä osana kokonaisvaltaista ja johdonmukaista yhteisön politiikkaa maahanmuuton ja turvapaikka-asioiden alalla. Tehokkaammat laitonta maahanmuuttoa koskevat säännöt mahdollistavat vapaamielisemmät säännöt laillisen maahanmuuton osalta.

Katson, että tällä hetkellä on laadittu selkeitä, avoimia ja tasapuolisia sääntöjä tehokkaan palautuspolitiikan varmistamiseksi. Palautuspolitiikka on välttämätön osa asianmukaista siirtolaispolitiikan hallinnointia, kuten Haagin ohjelmassa sovittiin.

  Ewa Klamt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jo vuosia olemme vaatineet kokonaissuunnitelmaa maahanmuuton kaikkia osa-alueita varten, ja palautusdirektiivi kuuluu yksiselitteisesti tähän pakettiin. Laillista maahanmuuttoa Euroopan unioniin voidaan säädellä järkevästi vain, jos emme edelleen majoita miljoonia laittomia maahanmuuttajia ja kohtele tätä olotilaa samanvertaisena laillisen maahanmuuton kanssa.

Kun kollega Martine Roure viittaa laittomien maahanmuuttajien oikeuteen paeta köyhyyttä, minun on muistutettava häntä siitä, että pelkästään Afrikan mantereella elää 922 miljoonaa ihmistä suurimmaksi osaksi köyhyydessä ja että Intiassa on 1,1 miljardia ihmistä, joista monet haluavat tulla alueellemme. Tämä on väärä tapa hoitaa asiaa. Kannattakaa siksi tätä palautusdirektiiviä, jotta poistamme tieltä esteet, jotta saamme vihdoinkin aikaan todella hyvät laillista maahanmuuttoa koskevat säännöt ja siten todella autamme ihmisiä.

  Dragutin Mate, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluan tietenkin lisätä jotain siihen, mitä olen seurannut läheltä ja mitä olette sanoneet kommenteissanne.

Ensinnäkin on todettava erittäin selkeästi, että puhumme täällä tänään palautusdirektiivistä, puhumme laittomasta maahanmuutosta, emme puhu turvapaikoista emmekä puhu turvapaikkamenettelyistä. Näiden kahden asian välillä on erittäin suuria eroja. Turvapaikkadirektiivi on ollut voimassa vuodesta 2003 saakka ja se toimii.

Tänään yritämme ottaa askeleen eteenpäin. Meille on tärkeää ottaa tämä askel eteenpäin, ja poliittisessa julkilausumassaan, jonka voitte lukea viimeistä edelliseltä sivulta, neuvosto hyväksyi sitoumuksen, jonka mukaan niiden henkilöiden osalta, jotka täyttävät säilöönoton edellytykset, mutta ei yleisesti kaikkien osalta, säilöönotto voi kestää kuusi kuukautta. Lisäksi poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa tämä ehto erityisesti täyttyy, kestoa pidennetään vielä 12 kuukautta. Tämä ei ole automaattinen 18 kuukauden prosessi, kuten olemme tänään kuulleet useaan kertaan puhujilta. Se ei pidä paikkaansa.

Lisäksi neuvosto esitti poliittisessa julkilausumassa selkeän huomautuksen, jota siteeraan: Neuvosto toteaa, ettei tämän direktiivin täytäntöönpanoa saa käyttää syynä perusteltaessa henkilöille, joihin sitä sovelletaan, epäedullisempien säännösten hyväksymistä.

Tämä tarkoittaa, ettei näin saa tehdä missään valtiossa, ja tällaisia valtioita on kuusi – olen puhunut tästä kaikkien kuuden ministerin kanssa. Neuvotteluprosessissa neuvoston kanssa kaikki kuusi ministeriä painottivat, että kesto on kuutta kuukautta lyhyempi. Surullista kyllä, suurimmalla osalla jäsenvaltioista on paljon pidemmät säilöönottoajat, jopa rajoittamattomat, ja melkoisen monella jäsenvaltiolla on nyt käytännössä ja teoriassa mahdollisuus pitää laittomia maahanmuuttajia vangittuina rajoittamattoman ajan.

Tässä asiassa haluamme edistyä. Sitä paitsi meidän on välttämätöntä edistyä. Tässä yhteydessä haluan tietenkin erityisesti mainita erityisen haavoittuvat lapsiryhmät. Kehottaisin parlamenttia tarkastelemaan uudelleen 5 artiklaa, samoin kuin 15 a artiklaa. Niissä todetaan selkeästi, että lasten olosuhteet eivät saa olla huonommat ja että heille on annettava mahdollisuus päästä kouluun tai lastentarhaan. Heidät on majoitettava erityislaitoksiin, joissa tämä kaikki on mahdollista. Rajoitukset ovat erittäin tiukat.

Tässäkin asiassa neuvottelut olivat erittäin hankalat, eivät missään tapauksessa yksinkertaiset. En tiedä, pystyvätkö kaikki parlamentin jäsenet kuvittelemaan sen, mutta tässä on vain yksi pieni yksityiskohta neuvotteluista. Yhden artiklan, 14 artiklan osalta neuvottelimme neljä tuntia, neljä tuntia jokaisesta yksittäisestä sanasta.

Jäsenvaltiot ovat ymmärtäneet, että tämä on ratkaistava EU:n tasolla. Mistä te sitten päätätte täällä tänään? Siitä, ratkaisemmeko asian kansallisella tasolla, kuten on tehty tähän asti, vai ratkaisemmeko sen EU:n tasolla. Eräs parlamentin jäsen ilmaisi asian erittäin vaikuttavasti: laiton maahanmuutto, se on ongelma. Kyse ei ole siitä, onko se sitä. Se on. Tämä asia on saatava järjestykseen, se on saatava järjestykseen mahdollisimman sivistyneesti. Meidän on siis otettava ensimmäinen askel. Tiedän, että monille ihmisille tämä ei ole hyvä kompromissi, mutta meidän on tiedostettava, että myös jäsenvaltioille tämä kompromissi on hyväksyttävyyden rajoilla.

Teidän on oltava tietoisia siitä, että useat jäsenvaltiot eivät halua yhteistä politiikkaa tällä alalla. Jäsenvaltiot, useat jäsenvaltiot ovat tyytyväisiä, jos voivat säännellä asiaa omalla tavallaan, kotona omilla säännöillään, ilman Euroopan parlamentin suostumusta ja ilman yhteisön toimielinten valvontaa. Ja tämänhetkinen tilanne on pahempi kuin se, mitä tänään ehdotamme. Tästä syystä toistaisin, että tämä on tärkeä ja ratkaiseva askel eteenpäin.

Mistä täällä siis päätetään tänään? Emme päätä näiden artiklojen varsinaisesta sanamuodosta emmekä menestymisestä neuvotteluissa, jotka käytiin neuvoston puolella Manfred Weberin ja itseni sekä toisella puolella komission ja komission jäsenten välillä. Päätämme kotouttamispolitiikan eheydestä. Jos joudumme tänään pisteeseen, jossa sanomme ”ei” tälle laitonta maahanmuuttoa koskevalle direktiiville, voitte kuvitella, miten vaikeaa on edetä päätöksentekoon, yhteiseen päätöksentekoon, laillisesta maahanmuutosta.

Meidän on otettava tämä ensimmäinen askel, ja jos emme ota sitä tänään, tulevaisuus ja tämän hyväksymismenetelmä ovat kaukana, erittäin kaukana. Voin kertoa teille tänään vastuullisesti, että jos direktiiviä ei hyväksytä ensimmäisessä käsittelyssä, suuri joukko jäsenvaltioita palaa alkuperäisiin neuvotteluasemiinsa, jotka ovat äärimmäisen jäykät ja äärimmäisen tiukat. Sitten kuluu tietenkin huomattavasti aikaa, ennen kuin voimme jälleen istua täällä ja päättää, hyväksymmekö jonkin yhteisen kannan.

Loppujen lopuksi on hyväksyttävä kompromissi. Mitään äärimmäistä kantaa ei hyväksytä. Tämä on yksi demokratian kulmakivistä. Kyse ei ole vain siitä, että jonkun sana vallitsee, ja kunnioitan tietenkin kaikkien kansalaisjärjestöjen kantaa, ja kaikkien muiden instituutioiden, jotka ovat antaneet lausuntoja ja jotka taistelevat tilanteen parantamiseksi. On oikein, että ne taistelevat tämän asian puolesta, mutta meidän on oltava tietoisia siitä, että loppujen lopuksi me kaikki, me neuvostossa ja te parlamentissa, olemme vastuussa äänestäjillemme, ja tiedämme, millaisia ongelmia näillä aloilla tulee esiin. Kuten olen todennut useaan kertaan tässä loppupuheenvuorossa, tämä on ensimmäinen askel, erittäin tärkeä askel, joka meidän on otettava yhdessä tällä tiellä kohti laittomien maahanmuuttajien oikeuksien parantamista ja yleisesti maahanmuuttopolitiikan laatimisen yhteydessä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, aion ainoastaan lisätä joitakin lisätietoja tähän keskusteluun.

Ensinnäkin palautusdirektiivi, jos siitä tulee totta, ei toteudu erillään muista. Siitä tulee osa sarjaa, joka perustuu näkemykseen koordinoidusta maahanmuuttopolitiikasta. Vastaavasti, kuten joukko parlamentin jäseniä on maininnut, laadimme tekstejä laillisesta maahanmuutosta ja tekstejä turvapaikkamenettelyjemme ja pakolaisten vastaanottamismenettelyjemme vahvistamiseksi. Lisäksi on jo olemassa koordinoitu politiikka, joka koskee kolmansia maita, joista maahanmuuttajat tulevat. Olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että muodostamalla kumppanuuksia tiettyjen kolmansien maiden kanssa onnistumme löytämään keinot toteuttaa tätä koordinoitua maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä oli ensimmäinen asia, jonka halusin sanoa.

Toiseksi haluan muistuttaa teitä siitä, että direktiivin tehtävänä – ja tämä on erittäin tärkeää – on antaa meille oikeudellinen kehys, jonka avulla voimme soveltaa yhteisön mekanismeja, jotka tarkoittavat, että voimme valvoa yhteisön säännöstön noudattamista eli rikkomisesta johtuvia menettelyjä, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiovaltaa, komission kertomusta ja Euroopan parlamentin harjoittamaa valvontaa. Tällaisen direktiivin olemassaolon etuna on, että se avaa kanavia paljon tehokkaammalle oikeudelliselle valvonnalle.

Kolmas seikka parlamentin mietittäväksi on, että parlamentti on kuitenkin vienyt asioita eteenpäin, erityisesti lapsia koskevien säännösten avulla. Näiden uusien artiklojen, 8 a artiklan ja 15 a artiklan henki on, että lapsia ei mahdollisuuksien mukaan pitäisi ottaa säilöön. Jos heitä otetaan joskus säilöön, direktiivin lisäarvo on siinä, että se pakottaa jäsenvaltiot, jotka ovat päättäneet näin tehdä, kunnioittamaan 15 a artiklassa määriteltyjä vähimmäissuojatoimia, jotka te, arvoisa puheenjohtaja Mate, juuri mainitsitte.

Neljäs seikka, jonka haluan lisätä, on se, että meillä on myös taloudellisia voimavaroja, joita pitäisi käyttää. Meillä on palautusrahasto, jonka varat ovat noin 700 miljoonaa euroa ja jonka avulla meidän pitäisi pystyä auttamaan oikeusavussa, terveydenhuollossa ja tiettyihin alkuperämaihin uudelleen sopeuttamisen aiheuttamissa ongelmatilanteissa.

Viidennen seikan lainaan Gérard Deprez’ltä, joka mainitsi, että komissio olisi vastuussa kertomuksen laatimisesta kolmen vuoden sisällä. Haluan korostaa, ettei meitä velvoita ainoastaan tämä kertomus, vaan kaikki tätä tekstiä tukeva: halu antaa Euroopan unionille menettelyjä, jotka ovat oikeudellisen valvonnan alaisia, menettelyjä, joissa pyritään tasapainottamaan laillisuuden tarve – ilman sitä emme saisi yleistä mielipidettä hyväksymään laillista maahanmuuttoa – ja tarve varmistaa ihmisoikeusyleissopimuksen periaatteiden noudattaminen. Voin kertoa teille, että jos tämä direktiivi hyväksytään, osallistun henkilökohtaisesti sen täytäntöönpanoon varmistaakseni, ettemme unohda tätä henkeä.

  Manfred Weber, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää asiallisesta keskustelusta. Tämän tunnepitoisen aiheen osalta on hämmästyttävää, että teemme tätä näin asiallisesti. On sanottava, että kun tarkastelen tämänpäiväisten aiheiden kirjoa, olen ylpeä siitä, että olen tämän parlamentin jäsen.

Yksi lipsahdus meille kävi: kollega Giusto Catania syytti meitä kaikkia Välimeren joukkohaudoista. Haluaisin torjua tämän demagogisen kielenkäytön. Me kaikki yritämme tehdä täällä parhaamme kyseisten ihmisten auttamiseksi.

Asiasisällöstä en halua enää sanoa mitään. Siitä on jo keskusteltu laajasti. Haluaisin vielä sanoa jotain menettelystä. LIBE-valiokuntamme puheenjohtaja puhui hyvin viisaasti. Hän kehotti PPE-DE-ryhmää toimimaan oikeudenmukaisesti erityisesti menettelyn osalta. Olemme vetäneet esityksemme takaisin. Haluamme, että esityksistä voidaan äänestää. Siksi annoimme panoksemme sen onnistumiseen. Olemme työstäneet sisäasioiden valiokunnassa satoja esityksiä ja järjestäneet siellä suuria enemmistöjä. Se tarkoittaa, että jokainen parlamentin jäsen, jota tämä aihe kiinnosti, pystyi osallistumaan.

Kansalaisjärjestöistä haluaisin vielä sanoa jotain. Ymmärrän, etteivät kansalaisjärjestöt ole tyytyväisiä. Kun keskustelemme täällä ympäristökysymyksistä, Greenpeace ei koskaan ole tyytyväinen saavuttamaamme tulokseen. On kansalaisjärjestöjen tehtävä aiheuttaa aina enemmän painetta. Ennustan teille kuitenkin jo tänään: jos päätämme tästä direktiivistä, samat kansalaisjärjestöt, jotka nyt protestoivat, hyödyntävät huomenna näitä oikeudellisia mahdollisuuksia ja nostavat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa syytteitä jäsenvaltioita vastaan. Ennustan myös, että vasemmistolaiset kollegat, jotka tänään argumentoivat direktiivin vastaisesti, pyytävät huomenna komissiota, komission jäsen Barrot’ta, toteuttamaan sen, mistä olemme täällä päättäneet! He yrittävät tämän oikeustilan nojalla hankkia ihmisille etuja. Siksi sanon: tämä ei ole ihanteellinen tilanne, mutta olemme päässeet hyvän askeleen eteenpäin.

Viimeinen ajatus: Valitettavasti kollegat Martine Roure ja Claudio Fava PSE:stä eivät nyt ole paikalla. He ovat ulkona, antavat TV-haastatteluja ja yrittävät saada kantansa esiin. He eivät kuulleet, mitä puheenjohtaja Mate sanoi, nimittäin, että joko saamme aikaan tämän edistysaskeleen – sydämelliset kiitokset vielä kerran puheenjohtajavaltio Slovenialle – tai emme saa aikaan mitään edistystä moneen vuoteen. Keskustelemme edelleen siitä, että tarvitsemme ratkaisevia edistysaskelia, mutta emme saavuta mitään. Siksi: Huomenna ei ole kyse siitä, onko direktiivi ihanteellinen, kyse on yksinkertaisesti siitä, viekö se Euroopan unionia eteenpäin. Tähän kysymykseen voimme huomenna vastata hyvin ja selkeästi ”kyllä”.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna kello 11.30.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Louis Grech (PSE), kirjallinen. – (EN) Ehdotettuun direktiiviin laittomien maahanmuuttajien palauttamisesta pitäisi olla tyytyväinen, koska sillä pyritään hyväksymään yhteisiä vaatimuksia ja koska se on askel oikeaan suuntaan. Se ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan joitakin pakolaisten oikeuksiin ja ihmisoikeuksiin liittyviä suojatoimia, eikä siinä puututa Maltan kaltaisten jäsenvaltioiden erityisiin tarpeisiin ja ongelmiin; vaikutus niihin on kohtuuton suhteessa niiden kokoon, väestöön ja voimavaroihin.

Jälleen kerran haluan painottaa ja toistaa sitä, että tämä asia ansaitsee yhteisen eurooppalaisen politiikan, jossa puututaan olennaisiin ”kysymyksiin”, kuten a) kaikkien jäsenvaltioiden välisen ”vastuunjakamispolitiikan” hyväksyminen, b) Dublin II -asetuksen tarkistaminen, c) asianmukainen taloudellinen tuki, d) työvoimakeskusten kaltaisten keskusten kehittämisen alkuperä- ja kauttakulkumaissa toteuttamiskelpoisuuden ja niin edelleen arvioiminen, e) realistisen palauttamispolitiikan laatiminen, f) oikea-aikaisen integroimispolitiikan täytäntöönpano ja g) järjestäytyneen rikollisuuden (kuten ihmiskaupan), muukalaisvihan ja rasismin vastainen taistelu.

Erityisesti kaikkea laillista ja laitonta maahanmuuttoa tarkastelevan viraston perustaminen olisi erittäin hyödyllistä näiden kysymysten hoitamiseksi kokonaisvaltaisesti ja integroidusti.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies,

Käsiteltävänä olevan lainsäädäntöehdotuksen ensimmäinen haaste on jo siinä, että kyseessä on ensimmäinen yrityksemme asettaa yhteisön laajuisia normeja maahanmuuttopolitiikan alalla. Uuden yhteisön laajuisen politiikan luominen on merkittävä ponnistus.

Maahanmuuttopolitiikka jos mikä on erityisen perus- ja ihmisoikeusherkkä. Yhdyn niihin ääniin, jotka ovat korostaneet, että kompromissiehdotuksessa on joitakin arkoja kohtia erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta tarkasteltuna.

Lainsäätäjinä meidän on kuitenkin nähtävä kokonaiskuva: status quon säilyminen ei ole missään määrin vaihtoehto. Ensinnäkin tämä koskee säilöönottoaikoja. Useissa jäsenmaissa säilöönotolle ei ole säädetty lainkaan aikarajoja. Säilöönoton perusteet eivät nekään ole usein riittävästi säänneltyjä. Toiseksi monissa jäsenmaissa langetaan rajoittamattomia maahantulokieltoja. Näistä syistä monet jäsenvaltiot näkisivät mielellään kompromissiehdotuksen ja samalla koko lainsäädäntöaloitteen kaatuvan äänestyksessämme.

Ratkaisevaa on se, että direktiivin myötä palautusprosessit saatetaan yhteisön seurantamekanismien alle. Voimme tätä kautta taata, että tietyt vähimmäisstandardit tulevat pian sovellettavaksi kaikkiin jäsenmaihin.

Kiitän mietinnön laatija Weberiä siitä, että hänen on onnistunut neuvotella neuvoston kantaan merkittäviä parannuksia juuri humanitaaristen velvoitteidemme takaamiseksi. Erityisen välttämättömiä ovat lasten ja perheiden sekä vähemmistöjen turvaamiseksi tehdyt muutokset.

  Roselyne Lefrançois (PSE), kirjallinen. – (FR) Huomenna äänestykseen tuleva teksti on selvä askel taaksepäin, ei ainoastaan suhteessa komission alkuperäiseen ehdotukseen, vaan ennen kaikkea suhteessa työhön, joka on tehty kansalaisoikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa, jonka jäsen olen.

Me sosialistit kannatamme laittomasti oleskelevien kansalaisten palauttamista koskevien vähimmäissääntöjen käyttöönottoa, koska kannatamme vastuullista, inhimillistä lähestymistapaa laittomaan maahanmuuttoon ja ymmärrämme, että jotkin EU:n jäsenvaltiot harjoittavat tällä alalla menettelytapoja, joita on mahdotonta hyväksyä perusoikeuksien kunnioittamisen näkökulmasta tarkasteltuna.

Meillä ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin huomauttaa, ettei konservatiivien ja liberaalien enemmistön kannattama kompromissi tuo alalle mitään parannuksia. Se ei koske turvapaikanhakijoita eikä rajoilla kiinni otettuja ihmisiä. Ennen kaikkea sillä annetaan jäsenvaltioille aivan liian paljon pelivaraa keskeisissä kysymyksissä, kuten alaikäisten oikeudet ja säilöönoton kesto.

Säilöönottoa voidaan näin pidentää jopa 18 kuukauteen. Kuten monet kollegoistani, kieltäydyn kannattamasta mahdollisuutta sulkea telkien taakse näin pitkäksi aikaa ihmisiä, joiden ainoa rikos on se, että he halusivat etsiä parempaa elämää Euroopasta.

Tästä syystä, jos Euroopan parlamentin sosialistiryhmän tarkistukset hylätään, äänestän omantuntoni mukaan ja tätä tekstiä vastaan.

  Vincent Peillon (PSE), kirjallinen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, huomenna meidän on äänestettävä tekstistä, jota jäsenvaltiot ja konservatiivisemmat meistä mainostavat kompromissina. Älkää kuitenkaan menkö halpaan: tämä teksti ei ole kompromissi, mutta se on paljastava.

Mitä muuta neuvosto ja esittelijä ehdottavat tässä palautusdirektiivissä kuin sitä, että tukisimme jäsenvaltioita, jotka voisivat sulkea telkien taakse 18 kuukaudeksi ihmisen, joka on saapunut laittomasti, muttei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen, ja sitten karkottaa hänet yhteisön alueelta seuraaviksi viideksi vuodeksi?

Parlamentilla on vihdoinkin yhteispäätösvaltuudet maahanmuuton osalta. Vastaavasti meillä ei ole ainoastaan mahdollisuutta tehdä oma osuutemme neuvostoa vastaan; meillä on siihen velvollisuus. Älkäämme hukatko tätä tilaisuutta: hyväksymällä tämän direktiivin sellaisenaan antaisimme neuvoston purkaa koko täällä kolmen vuoden neuvottelujen aikana ihmisoikeuksien osalta aikaansaadun edistyksen.

Toivon siksi meidän hylkäävän tämän tekstin; se on todellinen pilakuva siitä, miten eristäydymme muista ja unohdamme arvomme, mikä on meille todellinen uhka.

Tarvitsemme todellisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan, emme sellaista, joka koostuu Euroopan linnoituksen kuvitellusta suojelemisesta.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Oikeistoenemmistö Euroopan parlamentissa tasoittaa tietä joukkokarkotuksille.

Niitä kahdeksaa miljoonaa ihmistä, jotka ovat osittain eläneet jo monia vuosia ilman voimassaolevaa oleskelulupaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, uhkaavat maastapoistamispidätykset ja karkotus. Sisäministerit halusivat aloittaa ”puhtaalta pöydältä” säätäessään yhtenäisesti laillisesta maahanmuutosta Euroopan unioniin. Saksan sisäasioiden valtiosihteeri Peter Altmeier selvitti hiljattain uutislähetyksessä seuraavaa: ”Olemme Saksan edun mukaisesti saaneet aikaan, että tulevaisuudessa helpotetaan niiden henkilöiden karkottamista, joista haluamme päästä eroon.”

Neuvoston ja CSU:ta edustavan Euroopan parlamentin jäsenen Manfred Weberin välillä aikaan saadun kompromissitekstin mukaan maastapoistamispidätysten voidaan määrätä kestävän jopa 18 kuukautta, lapset voidaan erottaa perheistään ja karkotettuja halutaan kieltää palaamasta Euroopan unioniin viiteen vuoteen. Vasemmistoryhmä GUE/ENG protestoi tätä epäinhimillistä käytäntöä vastaan.

Tämä direktiivi on tuhoisa Euroopan unionin yritykselle profiloitua kansainvälisesti ihmisoikeuksien puolestapuhujaksi. Yhteisessä vetoomuksessa 44 hallitusta Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta on vaatinut parlamentin jäseniltä tämän lakiesityksen hylkäämistä. Bolivian presidentti Evo Morales oli jo aiemmin muistuttanut Euroopan parlamentin jäsenille vetoavassa ja tunteellisessa kirjeessä, että Euroopan pakolaiset olivat kahden edellisen vuosisadan aikana löytäneet turvan muista maanosista paetessaan köyhyyttä ja tukahduttamista.

5. Yhtenäisvaluutan käyttöönottaminen Slovakiassa 1. tammikuuta 2009 (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana David Casan talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Slovakiassa 1 päivänä tammikuuta 2009 (KOM(2008)0249 – C6-0198/2008 – 2008/0092(CNS)) (A6-0231/2008).

Hyvät kollegat, haluan onnitella Slovakiaa ja slovakialaisia kollegoitamme tästä menestyksestä heidän maalleen ja euroalueelle.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, komission puolesta haluan ensin kiittää talous- ja raha-asioiden valiokuntaa ja esittelijää David Casaa erinomaisesta työstä, jota he ovat tehneet arvioidessaan sitä, miten Slovakia on täyttänyt yhtenäisvaluutan käyttöönottamisen lähentymisperusteet.

Slovakian liityttyä euroalueeseen siihen kuuluu kuusitoista jäsentä, joista neljä on niiden maiden ryhmästä, jotka liittyivät Euroopan unioniin vuonna 2004.

Tämä on viides kerta, kun euroalue laajentuu sen jälkeen, kun yhtenäisvaluutta otettiin käyttöön vuonna 1999. Se on selkeä osoitus siitä, että euroalue on avoin kaikille jäsenvaltioille, jotka täyttävät perustamissopimuksessa asetetut ehdot.

Slovakian liittyminen euroalueeseen kruunaa Slovakian talouden huomattavan edistyksen viime vuosikymmenen aikana. Se antaa maalle mahdollisuuden hyötyä talous- ja rahaliiton tarjoamista huomattavista eduista, joita kuvataan komission viime toukokuussa hyväksymässä kertomuksessa EMU:n kymmenestä toimintavuodesta.

Tämä kertomus myös osoittaa, että jos euron eduista halutaan hyötyä täysimääräisesti, on välttämätöntä harjoittaa vakaata makrotaloudellista politiikkaa maan kilpailukyvyn suojelemiseksi valuuttakurssin peruuttamattoman vahvistamisen jälkeen. Tähän kuuluvat kurinalainen finanssipolitiikka, vastuullinen palkkapolitiikka ja rakenneuudistukset erityisesti työmarkkinoiden toiminnan osalta.

Ilman selkeää sitoutumista tähän on olemassa vaara, että inflaatiosta voi tulla todellinen ja huomattava ongelma. Tämä seikka mainitaan erityisesti David Casan mietinnössä, josta komissio on täysin samaa mieltä.

Kesäkuun 3. päivänä kokoontunut Ecofin-neuvosto hyväksyi komission kertomuksen siitä, missä määrin Slovakia on täyttänyt lähentymisperusteet. Brysselissä torstaina ja perjantaina järjestettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen pitäisi parlamentin lausunnon jälkeen vahvistaa poliittinen tuki yhtenäisvaluutan käyttöönotolle Slovakiassa, mitä Ecofin-neuvosto arvioi heinäkuussa.

Ensi viikolla komissio ehdottaa Slovakian korunan ja euron välistä lopullista valuuttakurssia, jonka Ecofin-neuvosto myös hyväksyy muodollisesti heinäkuussa.

Tässä yhteydessä haluan kiittää talous- ja raha-asioiden valiokuntaa ja David Casaa joitakin kuukausia sitten aloitetusta työstä, jonka tarkoituksena oli antaa parlamentille mahdollisuus antaa lausuntonsa niiden kolmelle toimielimellemme annettujen tiukkojen aikataulujen puitteissa, joiden sisällä meidän on arvioitava tarkasti sitä, miten kyseinen jäsenvaltio on täyttänyt perusteet, ja antaa sille riittävästi aikaa saattaa loppuun käytännön järjestelyt euron käyttöön ottamiseksi 1. tammikuuta 2009.

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  David Casa, esittelijä. − (MT) Edessämme on tärkeä hetki, koska keskustelemme tässä parlamentissa jälleen kerran euroalueen laajenemisesta entiseen kommunistiseen valtioon, valtioon, joka kotimaani Maltan tavoin liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004, valtioon, jonka oli muutettava taloutensa pystyäkseen täyttämään perustamissopimuksessa vahvistetut kriteerit. Tätä ei ollut helppoa saavuttaa. Olemme keskustelleet kuukausia komission, Euroopan keskuspankin, Slovakian hallituksen sekä koko Slovakian kansalaisyhteiskunnan kanssa varmistaaksemme, että prosessi voi todella auttaa Slovakiaa täyttämään kaikki perustamissopimuksen kriteerit.

Komission esitettyä kertomuksensa me parlamenttina kävimme läpi keskustelu- ja kuulemisprosessin, joka todella oli erittäin tärkeä hetki, jopa minulle. Sain nimittäin tietää, mitä komissio sanoi, en vain sitä, mitä Euroopan keskuspankki tai Slovakian hallitus sanoivat, vaan sain tietää Slovakian kansalta, miten se suhtautuu tähän historialliseen askeleeseen, jonka se ottaa, jos jumala suo, ensi tammikuussa.

Kuten komission jäsen totesi juuri ennen minua, Slovakialla on tänään vastuu, koska sen takana on jono valtioita, joista suurin osa on Slovakian lailla nousemassa kommunismin kaudelta ja haluaa liittyä tähän alueeseen, joka on kovin tärkeä Euroopan unionille. Näin ollen valtiolla, josta tänään puhumme, on velvollisuus pysyä lujana lähentymisen ja erityisesti inflaatioasteen osalta; siitä keskusteltiin paljon myös mietintöni yhteydessä. Tänään edessämme olevista tilastoista selviää kuitenkin, että meillä on ongelma koko alueella, emmekä voi erottaa muista Slovakiaa, koska puhumme tänään inflaatioasteesta, joka on noussut näissä Euroopan unionin 21 valtiossa. Näin ollen emme voi vain varmistaa, että Slovakia säilyttää vakaan inflaatioasteen, vaan meidän on myös mietittävä, miten inflaatioastetta voidaan laskea mahdollisimman paljon kaikissa jo euroalueeseen kuuluvissa valtioissa. Olemme tietoisia tämänhetkisistä ongelmistamme, öljyongelmasta, joka ei vaikuta meihin myönteisesti, ja meidän on siksi harkittava, miten tartumme tähän erittäin tärkeään kysymykseen.

Kuten sanoin, parlamentti on vieraillut Slovakiassa ensimmäistä kertaa, ja vetoaisin sen puolesta, että tämän parlamentin valtuuskuntia lähetettäisiin jokaiseen euroalueeseen liittyvään valtioon, koska tämä antaa tilaisuuden kuulla ja saada tietää enemmän siitä, miten talous todella suoriutuu kyseisessä valtiossa.

Komission osalta olen hieman pettynyt uudelleenarviointiin, jonka se teki lähentymiskertomuksen virallisen julkaisun jälkeen. Mielestäni tätä parlamenttia ei pitäisi kohdella niin kuin komissio kohteli sitä, koska meitä olisi ainakin pitänyt kuulla. Ymmärrän, ettei uudelleenarviointia voida julkaista kovin paljon etukäteen keinottelumahdollisuuden takia, mutta tämä parlamentti vaatii, että kun vastaavanlaisiin toimenpiteisiin ryhdytään lähentymiskertomuksen laatimisen jälkeen, meitä parlamenttina kuullaan, vaikka se tapahtuisikin vasta tämän päätöksen viime hetkillä.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia minua tämän mietinnön valmistelussa auttaneita, myös varjoesittelijöitä kaikista poliittisista ryhmistä, koordinaattoriani ja valiokuntien puheenjohtajia, jotka olivat aina erittäin yhteistyöhaluisia tämän mietinnön osalta. Kiitän vielä Slovakian kansaa ja toivotan sille kaikkea hyvää sen ottaessa tämän historiallisen askeleen. Meidän pitäisi äänestää tämän tärkeän askeleen puolesta, ei vain slovakialaisten takia, vaan myös koko Euroopan unionin takia.

  Alexander Radwan, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, minäkin haluan kiittää esittelijää. Joitakin päiviä mielessäni on liikkunut muitakin ajatuksia Slovakian liittymisestä euroalueeseen.

PPE-ryhmä äänestää tämän mietinnön puolesta. Esitimme korunan ja euron vaihtokurssin muutokseen liittyneiden tapahtumien jälkeen vielä kerran vastaavia tarkistusehdotuksia ja kompromissitarkistusehdotuksia, koska tämä 15 prosenttia ylittävä muutos johti kiistaan myös parlamentissa. Voimme oikeastaan vain pyytää komissiota – eikä vain pyytää, vaan jopa vaatia – auttamaan osaltaan siinä, että tulevien liittymisten osalta konkretisoidaan tiettyjä kriteerejä, jotka on vahvistettu perustamissopimuksessa.

Siitä lähtien, kun olen kuulunut Euroopan parlamenttiin, olen ollut mukana kaikissa uusissa liittymisissä. Joka kerta meille on esitetty uusia perusteluja, kuten erityisesti tämä: tähänastiset valtiot saivat myös tehdä näin. Näin saamme aikaan loppumattoman tarinan. Minulle on tärkeää, että suhtaudumme euroalueeseen liittymiseen paljon vähemmän kansallisen kunnian kysymyksenä kuin kriteerien objektiivisuuden tavoitteena, mikä on hyväksi liittyvälle valtiolle.

Korunan vahvistuminen 17 prosenttia on varmasti taloudellisesti perusteltua. Toinen kysymys on, oliko oikein yhdistää vahvistamisen ajankohta euroalueeseen liittymiseen. Siksi meidän pitäisi tehdä kaikkemme, jotta euro ja yhteistalous tuovat mukanaan jotain hyvää, emmekä saa tarkastella poliittista tilannetta ainoastaan lyhyellä aikavälillä, oli kyseessä eurooppalainen tai kansallinen näkökulma.

Haluaisin vielä lyhyesti käsitellä sitä, mitä torstaina tapahtui. Mielestäni on väärin, jos Euroopan parlamentti – ja meillähän on huomenna aiheesta suuri keskustelu – sivuuttaa sen yhä uudelleen. Me äänestämme tänään Slovakian liittymisestä euroalueeseen. Ecofin-neuvosto äänestää asiasta heinäkuussa. Saimme kuitenkin torstaina kokea erään eurovaltion sanovan: emme halua tätä Euroopan unionia sellaisena, kuin se on! Hyvä komission jäsen, teidän kotimaanne yhtyikin sitten tähän lauluun korkeiden edustajien välityksellä.

Euro ei koskaan ollut päätepiste. Euro oli aina pysäkki tiellä Euroopan unionin kehittymiseen edelleen. Tällä hetkellä kaikki esittävät yhdessä – valitettavasti neuvosto ei ole paikalla – saman kysymyksen: miten Eurooppa pääsee eteenpäin? Mitkä ovat seuraavat konkreettiset askeleet? Jotkut puhuvat nyt Euroopan ytimestä, toisista vaihtoehdoista, jotkut sanovat seis laajentumiselle, mutta jotkut käyttäytyvät myös niin, kuin mikään ei muuttuisi. Siksi etenemme ensin vielä kerran euron kanssa ja sitten ehkä vielä kerran.

Meidän on päätöstemme kohdalla kuitenkin myös tiedostettava Euroopan unionin poliittiset realiteetit. Siksi minulla on tämänpäiväisen äänestyksen osalta ristiriitaisia tunteita siitä, onko viisasta yksinkertaisesti jättää huomiotta kansanäänestys – Euroopan todellisuus.

  Dariusz Rosati, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää David Casaa erinomaisen mietinnön laatimisesta. Haluan sanoa, että PSE-ryhmä kannattaa tätä mietintöä.

Haluan myös korostaa, että kyseessä on ensimmäistä kertaa Kaakkois-Euroopan maan, niin sanottuun itäblokkiin aiemmin kuuluneen entisen kommunistisen maan liittyminen euroalueeseen. En näe tätä ainoastaan symbolisena tapahtumana, vaan myös tärkeänä askeleena tiellä kohti Euroopan yhdentymistä. Tämä on menestys rahaliitolle, sillä siihen liittyy dynaaminen ja kilpailukykyinen talous, jota ei paina valtion velka, ja tämä palvelee varmasti euroalueen vahvistumista. Toiseksi se on menestys myös Slovakialle, joka täytti menestyksekkäästi kaikki jäsenyyskriteerit ja pääsee hyötymään yhtenäisvaluutan eduista. Tämä menestys on erityisen tärkeä ja tarpeellinen nyt, kun Irlannin epäonnistuneen kansanäänestyksen tulokset ovat horjuttaneet uskoa Euroopan yhdentymisen tulevaisuuteen. Slovakian liittyminen euroalueeseen osoittaa, että Euroopan yhdentymisen syventämisprosessi liikkuu eteenpäin, enkä usko edes suurimpien euroskeptikkojen pystyvän pidättelemään sitä.

Slovakian hyväksyminen yhtenäisvaluuttaa hyödyntävien valtioiden kerhoon on vahvistus sille, että toteutetut, johdonmukaiset taloudelliset uudistukset ja rakenneuudistukset kannattavat ja tuovat myönteisiä tuloksia. Slovakia on tänä päivänä yksi Euroopan unionin nopeimmin kehittyvistä valtioista. Komission jäsen Špidla puhui tästä. Yksi näiden menestysten lähteistä ovat itse asiassa uudistukset, ja tässä yhteydessä kiitos ja tunnustus kuuluvat sekä Mikuláš Dzurindan hallitukselle, joka käynnisti nämä vaikeat uudistukset, että Robert Ficon nykyiselle hallitukselle, joka jatkaa niitä.

Euron käyttöönotto Slovakiassa on myös suuri haaste. Slovakian hallituksen on etenkin varmistettava, että valuutan vaihto tapahtuu järjestäytyneesti, jotta hinnat eivät nouse ja jotta Slovakian suuren yleisön tuki uudelle valuutalle säilyy tulevaisuudessa.

Onnitellessani slovakialaisia kollegoitani tästä menestyksestä haluan myös – puolalaisena parlamentin jäsenenä – ilmaista toiveeni siitä, että kotimaani liittyy heihin pian.

  Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Slovakia on tosiaan muutamassa vuodessa saanut aikaan uskomattoman paljon. Kukapa olisi osannut kuvitella, että Slovakia tosiaan olisi yksi ensimmäisistä uusista jäsenvaltioista, jotka voivat liittyä euroalueeseen. Tämä kova työ ei kuitenkaan ole lopussa vaan periaatteessa sen on jatkuttava. Komissio ja Euroopan keskuspankki tekivät analyysissaan ja arvioinnissaan selväksi, että kysymys siitä, voidaanko inflaatio todella pitää pysyvästi toivotulla tasolla, on edelleen auki. Slovakia itse näkee tietenkin tämän ongelman. Muulla tavoin ei voida ymmärtää tätä poikkeuksellista askelta, maan valuutan, korunan, vahvistamista 17 prosentin verran euroon verrattuna. Voin vain vedota Slovakiaan: älkää antako meille syytä kokea toista Sloveniaa, missä inflaatio alkoi laukata heti maan liityttyä euroalueeseen.

Toteuttamanne korunan vahvistamistoimenpide osoittaa, että otatte inflaation torjumisen vakavasti. Muualta tuotua inflaatiota voidaan tosiaan pitää näin jonkin verran kurissa, ennen kaikkea energiatuotteiden osalta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö toimenpiteet myös muilla aloilla olisi edelleenkin erittäin tärkeitä. Komission jäsen Špidla mainitsi sen: tiukka finanssipolitiikka kuuluu siihen, palkankorotukset, jotka edelleen ovat tuottavuuden edistymisen eivätkä työntekijöiden toiveiden mukaisia, kuuluvat siihen, samoin kuin työmarkkinoiden mobilisointi. Tiedämme nimittäin, että Slovakiassa vallitsevat alueelta toiselle hyvin erilaiset olosuhteet. Joillakin alueilla on keskimääräistä enemmän työttömyyttä ja toisilla liian vähän ammattitaitoista työvoimaa.

Alexander Radwan on aivan oikeassa. Euroalueeseen liittyminen on myös poliittinen askel, ei ainoastaan taloudellinen. Se oli aikoinaan tarkoitettu siirtymiseksi vaiheeseen, joka päättyy yhdentymisen erittäin merkittävään syvenemiseen. Toivon, että Slovakia vaikuttaa osaltaan maltillisella, oikealla ja rakennelähtöisellä politiikalla siihen, että tätä liittymistä voidaan loppujen lopuksi todella kuvailla menestykseksi.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, käyttäessäni tässä keskustelussa puheenvuoron UEN-ryhmän puolesta haluan kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin. Jälleen kerran Euroopan komissio muistuttaa meitä tarpeesta täyttää kaikki Maastrichtin kriteerit ennen euroalueeseen liittymistä ja viittaa samalla uusiin jäsenvaltioihin. Samalla se päättää pysyä hiljaa siitä tosiasiasta, että euron käyttöönoton aikaan monet vanhoista jäsenvaltioista eivät täyttäneet näitä kriteerejä.

Toiseksi, huolimatta vakaus- ja kasvupaketin Saksan ja Ranskan kaltaisia maita hyödyttävistä muutoksista, komission luonteenomainen armelias kanta euroalueen suurimpiin valtioihin Maastrichtin kriteerien seurannan osalta ei ole muuttunut. Komissio on aiemmin suvainnut sekä huomattavat budjettivajeet että etenkin 60 prosenttia BKT:stä ylittävän valtion velan, ja se näyttää suvaitsevan niitä edelleen. Vuonna 2006 valtion velka 15 jäsenvaltion EU:ssa oli keskimäärin 63 prosenttia BKT:stä, ja jopa puolessa euroalueen valtioista valtion velka ylitti 60 prosenttia. Tässä tilanteessa Slovakian saavutukset eli 2,2 prosentin vaje, tai vain 29 prosentin valtion velka ja 2,2 prosentin inflaatio, ovat erityisesti maininnan arvoisia.

Slovakian liittyminen euroalueeseen on tärkeä kokemus uusille jäsenvaltioille. Niillä on kaikilla suhteellisen matala henkeä kohti laskettu BKT, suuret tuloerot kansan parissa, alhainen hyvinvoinnin taso tai suhteellisen alhainen yleinen hintataso. Seuraukset, jotka aiheutuvat euron käyttöönotosta Slovakiassa, erityisesti…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Hanne Dahl, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, Slovakia haluaa osallistua euroon, enkä syytä sitä siitä, mutta haluan käyttää tämän tilaisuuden kehottaakseni maltillisuuteen. Voidaanhan sanoa, että euro on joutumassa ensimmäiseen kokeeseensa. Monista syistä koemme hintatason nousua, ei vain Euroopassa vaan kaikkialla maailmassa. Inflaatio kasvaa, ja inflaatio-odotuksia on syntynyt. Euro valuuttana ei ole joutunut tähän kokeeseen aikaisemmin. Euroopan keskuspankki toimii kahden prosentin enimmäisinflaatioasteen pohjalta. Sillä ei ole muuta keinoa pitää kiinni tästä katosta kuin korkojen nostaminen aktiivisuuden vähentämiseksi, jotta inflaatiota yritettäisiin jarruttaa. Jos se tekee näin, on syytä pelätä laskusuhdannetta. Vakaus- ja kasvusopimuksessa keskitytään ainoastaan sen varmistamiseen, ettei budjettivaje ylitä kolmea prosenttia BKT:stä. Taloudellisten kannustimien rajoittaminen antaa meille syytä pelätä laskusuhdannetta Euroopassa. Jos olisin Slovakia, siirtäisin joka tapauksessa oman valuuttani lakkauttamista euron hyväksi, kunnes jälkimmäinen on läpäissyt ensimmäisen kokeensa taloudellisessa kriisissä.

  Sergej Kozlík (NI). - (SK) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyvä komission jäsen, voimme oppia paljon historiasta. 1990-luvulla useimmat kymmenestä euroalueen jäsenestä eivät pystyneet täyttämään lähentymiskriteerejä. Useimmilla näistä maista oli ongelmia liiallisten budjettivajeiden, julkistalouden ja inflaation kanssa.

Viitevuoden 1997 Saksalla oli ongelmia julkisen lainanoton tasoon liittyvän kriteerin täyttämisessä, ja tämän takia suvaittiin jopa niitä Belgian ja Italian kaltaisia valtioita, jotka olivat ylittäneet kriteeriarvot merkittävästi. Jotkut valtiot orastavalla euroalueella olivat jopa turvautuneet niin kutsuttuun ”luovaan kirjanpitoon” eli menettelyihin, jotka saivat niiden taloudelliset tulokset näyttämään paremmilta kuin olivat. Jälkeenpäin, vaikka nikottelua ilmeni jonkin verran, useimmat euroalueen jäsenet ratkaisivat ja ratkaisevat edelleen näitä ongelmia euron, vahvan yhtenäisvaluutan, suojassa. Minun on huomautettava, että nämä valtiot eivät ole täyttäneet kaikkia vajekriteerejä. Näin ollen niiden, jotka osoittavat sormella euroalueelle pyrkiviä ehdokkaita, pitäisi varoa heittämästä ensimmäistä kiveä.

Slovakian tasavalta ei ainoastaan täyttänyt lähentymiskriteerejä; se täytti ne hyvissä ajoin etukäteen. Slovakian parametrien kehitystä oli seurattu pitkään, ja se oli täysin avointa. Euroopan keskuspankin ilmaisemia pelkoja tulevasta inflaatiosta voidaan soveltaa yleisesti kaikkiin euroalueen jäseniin, koska Euroopan talous ei kehity tyhjiössä. Tämänhetkinen maailmanlaajuinen hintojen räjähdysmäinen nousu on tästä osoituksena.

Näin ollen olen tyytyväinen Euroopan komission ja Euroopan parlamentin myönteiseen kantaan yhtenäisvaluutan käyttöönottoon Slovakiassa 1. tammikuuta 2009, mitä esittelijä David Casa korosti mietinnössään. Tämä kanta ei ole ainoastaan tekninen vaan myös merkittävä poliittinen ele, joka kertoo muille euroalueelle pyrkijöille, että niiden ponnistelut voivat johtaa käsinkosketeltavaan tulokseen.

  Ján Hudacký (PPE-DE). - (SK) Haluan aloittaa esittämällä kiitokseni esittelijälle David Casalle hänen erinomaisesta ja tasapainoisesta mietinnöstään ja hänen käytännöllisestä lähestymistavastaan yksittäisiä tarkistuksia arvioitaessa.

Slovakian liittyminen euroalueeseen ei ole tapahtunut sattumalta. Se on luonnollinen huipennus Slovakian hallitusten valtaville ponnisteluille; ne loivat erityisesti vuosien 1998 ja 2006 välillä vakaan taloudellisen perustan radikaaleilla taloudellisilla uudistuksilla varainhoidon, verojen ja sosiaalitoimen aloilla.

Nämä uudistukset, yhdessä suorien ulkomaisten investointien kanssa, ovat antaneet Slovakialle mahdollisuuden nauttia jatkuvasta ja merkittävästä talouskasvusta. Jatkuvat ponnistelut päämäärän saavuttamiseksi, samoin kuin Slovakian hallitusten ja kansallispankin vastuullinen toiminta, mahdollistivat kaikkien euroalueeseen liittymiseen tarvittavien Maastrichtin kriteerien täyttämisen ilman ylimääräisiä temppuja, kuten piiloinflaatiota tai Slovakian valuutan, korunan, keinotekoista vahvistamista.

Jotkut ECON-valiokunnan jäsenet ovat ilmaisseet huolensa näiden kriteerien, erityisesti alhaisen inflaatioasteen pitkän aikavälin kestävyydestä. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että Slovakialla on kaikki tarvittava näiden kriteerien täyttämiseen pitkällä aikavälillä, sillä edellytyksellä, että käytössä on ainakin vakioveropolitiikka ja että toteutetaan uusia rakenneuudistuksia. Kehitys energian ja elintarvikkeiden hintojen alalla on, ja on tulevaisuudessakin, maailmanlaajuinen ongelma. Slovakia ei taatusti ole valtio, joka ylittää sovitut kehykset.

Lopuksi haluan erityisesti onnitella Slovakian kansaa, joka hyväksyi nämä perustavanlaatuiset ja radikaalit uudistukset ja ansaitsee siksi runsaasti kehuja tämän myönteisen tuloksen saavuttamisesta.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, uskon, että esittelijämme David Casan ansiosta meillä on tasapainoinen mietintö, jonka perusteella voimme suhtautua myönteisesti poliittiseen päätökseen, jonka aiomme tehdä: Slovakian liittymisen euroalueeseen. Tämä on ensimmäinen niin sanottu Visegrad-maa, joka liittyy alueeseen, ja mielestäni sillä on poliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna suuri merkitys, jota on painotettava.

Slovakeille se on yhden seikkailun päätepiste ja toisen alku. Siihen päättyy valmistelu ja sellaisen aseman saavuttaminen, joka täyttää Maastrichtin kriteerit. Kokemus on osoittanut meille, että valtion liityttyä euroalueeseen vaikein osa on vielä edessä. Slovakian tapauksessa huomaamme, että inflaation kontrolloinnin ja tasapainoon pyrkimisen näkökulmasta sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja rakenneuudistusten täytäntöönpanon näkökulmasta tarkasteltuna tehtävää on vielä paljon. Tämän saavuttamiseksi uskon olevan hyötyä mekanismeista, joista keskustelemme, jotta talous- ja rahaliitto pystyy tulevaisuudessa paremmin tukemaan ja tekemään yhteistyötä sen osalta, miten jäsenvaltiot käyttävät valuuttaansa.

Emme aio muuttaa paljon keskustelua aiheuttaneita Maastrichtin kriteerejä. Kukaan ei ole pyytänyt niiden muuttamista, ja kuitenkin niitä on tulkittava ja tarkasteltava muuttuneissa olosuhteissa. Talous- ja rahaliitto on nyt kymmenvuotias, ja tiedämme, mikä sitä vieläkin vaivaa talouspolitiikan, rahapolitiikan ja jopa sen ulkoisten edustajien välisen tasapainon osalta. Tähän talous- ja rahaliittoon Slovakia on liittymässä; tilanne ei ole sama kuin kymmenen vuotta sitten, ja meidän kaikkien on otettava tämä huomioon.

  Olle Schmidt (ALDE). - (SV) Kuka olisi uskonut Vladimir Mečiarin johtaessa Slovakiaa, että hänen valtiostaan tulisi EU:n jäsenvaltio ja että se jopa ottaisi käyttöön euron noin kymmenen vuoden päästä. Tämä on todella slovakialainen ihme. Esittelijä mainitsee edut, jotka euro tuo mukanaan, mutta myös riskit ja ongelmat, joita saattaa syntyä. On hyvä, että Slovakia otti huomioon EKP:n kannan euron käyttöönottoon liittyvästä lisääntyvästä inflaatioriskistä, ja mielestäni siksi oli välttämätöntä vahvistaa koruna neuvottelujen jälkeen. Se osoittaa sekä vaistoa että luottamusta hyvään tulevaan talouspolitiikkaan euroryhmän jäsenenä.

Arvoisa puhemies, toivon myös oman valtioni lähitulevaisuudessa näkevän, mikä merkitys täysimääräisellä osallistumisella EU:n yhteistyöhön on sekä taloudellisesti että poliittisesti. Vaikka kansanäänestykset eivät näinä päivinä ole kovin suosittuja, toivon, että voimme vuosina 2010–2011 toteuttaa kansanäänestyksen ja äänestää euron käyttöönotosta Ruotsissa.

Rahoituskriisi osoittaa, mitä vahva eurooppalainen valuutta ja tehokas keskuspankki merkitsevät EU:n kasvun ja talouden suojelemiselle. Jos edelleen pidämme kiinni tiukoista liittymiskriteereistä ja autamme rakentavasti kaikkia euroryhmän jäseniksi pyrkiviä, EU:n talous vain vahvistuu.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). - (HU) Kiitos puheenvuorosta. Suuri hetki on koittanut, sillä parlamentti ja myöhemmin neuvosto muodollisen oikeudellisen hyväksynnän osalta ovat päättämässä, saako ensimmäinen entisen keskinäisen taloudellisen avun neuvoston SEV:in ja Varsovan liiton maista liittyä yhtenäisvaluutta-alueeseen. Onnittelen esittelijää David Casaa loistavasta ja merkittävästä työstä.

Olen todella iloinen, että Slovakia on täyttänyt kaikki EY:n perustamissopimuksessa ehtoina euroalueeseen liittymiselle vahvistetut määrälliset kriteerit. Tämä saavutus on kymmenen vuoden työn tulos. Mielestäni on tärkeää ainoastaan ilmaista kanta siihen, onko hakijavaltio täyttänyt kriteerit, koska muuten syrjimme jäsenvaltioita sillä perusteella, ovatko ne liittyneet aikaisemmin vai liittyvätkö ne tulevaisuudessa. Löyhästi määritellyt kestävyyskriteerit – etenkin inflaatioon tai velkaan liittyvät – tai todellinen lähentyminen eivät voi olla erillisen määrällisen analyysin kohteina mietinnössä, sillä meidän on luotettava tasapuolisesti siihen, että kaikki euroalueen jäsenvaltiot panevat täytäntöön kestävyystoimenpiteitä siitä hetkestä alkaen, kun ne liittyvät. Tämä pätee erityisesti, jos kyseisellä jäsenvaltiolla on alhainen ja laskeva velka-aste verrattuna muihin euroklubin jäseniin. Tämä on tulevan laajentumisprosessin kannalta erittäin tärkeä kysymys.

Slovakian hallitus on ottamassa valtavan vastuun. Heti sen vaihtokurssin jäädyttämisen jälkeen, toisin sanoen heinäkuusta alkaen, sen on osoitettava, ettei sitä kiinnosta vain oma euroalueen jäsenyytensä, vaan että se kantaa vastuuta myös alueen muista maista. Tässä mielessä Slovakian on tehtävä kaikkensa pitääkseen inflaatio kurissa eli toisin sanoen viitearvon rajoissa. Näin toimimalla se osoittaa, että useiden tämän parlamentin jäsenten ja Euroopan keskuspankin EKP:n ilmaisemiin ymmärrettäviin ja oikeutettuihin pelkoihin – nimittäin, että sen jälkeen, kun valtava muutos keskuskurssissa on tehty, Bratislava ei ehkä pysty jarruttamaan tuontihinnoista ja hintakuilun kaventamisesta johtuvaa inflaatiopainetta tai ei halua tehdä sitä – ei liity vastuutonta asennetta.

Lisäksi tämä ei ole aika eikä paikka puuttua muihin euroalueen laajentumiseen liittyviin ratkaisemattomiin kysymyksiin. On puututtava erikseen kysymyksiin, jotka koskevat esimerkiksi sen varmistamista, että hakijamaat esittävät pyyntönsä ajoissa, sen määrittelemistä, mitä tarkoitamme kurilla, joka liittyy komission kannan laatimisen ja päätöksen aikaansaamisen välille asettavaan määräaikaan, tai todellisen lähentymisen käsitteen tai sen määrittelemistä, miten kauan voimme realistisesti olettaa vaihtokurssien vakauden säilyttämistä vahvistumistapauksessa. Näihin kysymyksiin ei pitäisi puuttua täällä, valikoivasti ja syrjivästi, ja siksi minä pidättäydyn tänään äänestämästä näistä kysymyksistä. Kiitos puheenvuorosta, arvoisa puhemies.

  Monika Beňová (PSE). - (SK) Viime vuosina Slovakian tasavalta on kokenut monia vaikeita uudistuksia, ja nykyinen hallitus on onnistuneesti järjestänyt korvauksia yhteiskunnan köyhemmille osille, joihin ne ovat vaikuttaneet. Koska hallitus tarkasteli vastuullisesti ja tunnollisesti uudistusten vaatimia korvauksia ja myös tehtävää, joka muodostui pakollisten kriteerien täyttämisestä ja euron käyttöönottoon 1. tammikuuta 2009 huipentuvan sujuvan kokonaisprosessin varmistamisesta, Slovakialla on nyt yksi menestyvimmistä talouksista – ei ainoastaan unionin sisällä – ja olemme myös onnistuneet nostamaan työllisyysastetta. Kaikki nämä tosiasiat osoittavat, ettei uusi pysyvästi kestävän inflaatioasteen kriteeri ole ylittämätön ongelma Slovakialle tulevaisuudessakaan.

Slovakian tasavallan hallituksen vilpitön toive on, ettei euron käyttöönotolla 1. tammikuuta 2009 olisi vakavaa vaikutusta yhteiskunnan köyhempiin osiin. Siksi hallitus on jo ryhtymässä toimenpiteisiin suojellakseen näitä ihmisiä ja luodakseen heille vaivattomat olosuhteet uuden valuutan valmisteluvaihetta ja myöhemmin sen käyttöä varten.

Slovakian hallitus keskustelee pian esimerkiksi joidenkin peruselintarvikkeiden hinnan jäädyttämisestä. Toinen vastaavanlainen askel on Slovakian hallituksen yritys päästä koko yhteiskunnan kattavaan yhteisymmärrykseen euroon siirtymisestä. Hallitus on ottanut ohjelmaan mukaan alueelliset viranomaiset ja paikallisviranomaiset, ammattilaispiirit ja kansalaisyhteiskunnan sekä kirkot.

Hyvät kollegat, haluan lopettaa sanomalla, että yhteistyö ja keskinäinen kunnioitus perusteettoman ja usein populistisen kritiikin sijaan ovat ainoa menestyksekäs tapa, jolla unioni voi päästä eteenpäin ilmauksen kaikissa mahdollisissa merkityksissä.

  Ivo Strejček (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, tämä on meille melko omituinen päivä. Elimme ennen samassa maassa, Tšekkoslovakiassa, ja nyt me tšekit saamme toivottaa kaikkea hyvää slovakeille heidän liittyessä euroalueeseen.

Slovakialle näytettiin vihreää valoa euroalueeseen liittymisestä muutama viikko sitten. Slovakian hallitus sekä Slovakian keskuspankki ovat erittäin tietoisia siitä, että ratkaisevien kriteerien täyttäminen, ei lyhyellä mutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, on vaativa tehtävä.

Slovakian talous on ottamassa kiinni Euroopan rahaliiton muiden jäsenten etumatkaa. Se saattaa johtaa hintapaineisiin ja inflaatioon, ja olen varma siitä, että slovakialaiset selviävät siitä. Siitä en kuitenkaan halua nyt puhua.

Haluan tänään korostaa jotain muuta, jotain, mitä henkilökohtaisesti kutsuisin Slovakian tarinaksi, tieksi euroon. Se tosiasia, että Slovakia liittyy euroalueeseen, perustuu vakaisiin lähtökohtiin ja Slovakian talouden huomionarvoisiin tuloksiin. On oikeudenmukaista korostaa keskusta-oikeistokoalition muodostaman ja taidokkaan pääministerin Mikuláš Dzurindan johtaman Slovakian entisen hallituksen myönteistä roolia. Kaikkien tärkeiden rakenneuudistusten toteuttamisen jälkeen Slovakian talous on täyttänyt kaikki tärkeät kriteerit: valtion velan pienentämisen ja inflaation pitämisen kurissa. Näiden uudistusten takana oli pääministeri Dzurindan hallitus ja ministeristö. Toivotan slovakeille kaikkea hyvää euroalueella.

  Vladimír Maňka (PSE). - (SK) Viimeisten kuuden vuoden aikana Slovakian talous on kasvanut vuodessa keskimäärin yli 6,5 prosenttia. Viime vuoden kasvu jopa ylitti kymmenen prosenttia. Kaikkien indikaattoreiden mukaan Slovakia täyttää kriteerit leikiten.

Slovakian viranomaiset ovat tietoisia tilanteesta, joka liittyy Slovakian talouden todelliseen ja nimelliseen lähentymiseen ja sen mahdolliseen vaikutukseen tulevaan taloudelliseen ja inflaatiokehitykseen. Niiden mielestä Slovakian talouden tervehdyttäminen on vakaus- ja kasvupaketin mukaista. Hyväksytyn kolmen vuoden talousarvion mukaisesti ensisijainen valtiontaloudellinen tavoite on saavuttaa 0,8 prosentin vaje vuoteen 2010 mennessä, joten tämä tarkoittaa valtiontaloudellisen tavoitteen saavuttamista. Sovittujen tietojen mukaisesti tavoite on saavuttaa budjettitasapaino vuoteen 2011 mennessä. Tämä tarkoittaa 1,3 prosentin budjettiylijäämää jättäen sivuun toisen pilarin.

Slovakian hallitus on hyväksynyt toimenpiteitä inflaation kurissa pitämiseksi. Kesäkuussa se hyväksyi nykyaikaistamisohjelman, joka sisältää työmarkkinoiden rakenneuudistuksia, julkistalouden tervehdyttämistä ja tukea koulutukselle, tieteelle ja tutkimukselle. Haluan korostaa, että liike-elämän edustajat, yrittäjät, työnantajat, ammattiliitot, eläkeläiset, Slovakian kaupungit ja kylät sekä pankit kannattavat kaikki euron käyttöönottoa Slovakiassa. Hallituksen työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat julistuksen, jossa ne sitoutuvat pitämään palkankorotukset tuottavuuden kasvun mukaisina. Tämä vaikuttaa osaltaan huomattavasti inflaation kestävään tasoon Slovakiassa.

Haluan kiittää esittelijää ja varjoesittelijöitä heidän asianmukaisesta lähestymistavastaan, joka perustui lukuihin, tosiasioihin ja analyyseihin. Slovakian viranomaiset ja Slovakian kansa haluavat osaltaan kehittää Euroopan taloutta ja siten euron vakautta ja luotettavuutta.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). - (SK) Koska euro on tärkeä rajojen poistamisen ja eurooppalaisten yhdistämisen symboli, euron käyttöönotto Slovakiassa on jälleen yksi historiallinen askel Euroopan yhdentymisprosessissa.

Valmistelut euron käyttöön ottamiseksi Slovakiassa olivat alkaneet jo ennen Slovakian tasavallan liittymistä Euroopan unioniin. Slovakian edellinen hallitus, jota johti Mikuláš Dzurinda, hyväksyi strategian euron käyttöön ottamiseksi jo vuonna 2003. Se pani täytäntöön tärkeitä uudistuksia, jotka tekivät Slovakiasta menestyksekkään valtion, taloudellisesti ja poliittisesti.

Koska inflaatio on kasvanut Sloveniassa sen jälkeen, kun valtio otti euron käyttöön, kysymys inflaatioasteen kestävyydestä ja budjettivajeesta aiheuttaa huolta Slovakiasta. En kuitenkaan ole samaa mieltä joidenkin kollegoideni kanssa siitä, että tarvittaisiin lisäkriteerejä Slovakian taloudellisen vakauden seuraamiseksi.

Slovakia täyttää kaikki Maastrichtin kriteerit, jotka ovat euron käyttöönoton ehdot. On liian myöhäistä keskustella Maastrichtin kriteerien vahvistamisesta nopeasti kasvaville talouksille. Sen sijaan haluaisin mainita syyn keskuskurssin muutokseen, jonka saksalaiset parlamentin jäsenet esittivät kielteisenä ilmiönä. Keskuskurssin muutos heijasti kahteen otteeseen valtion taloudellista kehitystä, jota tuki ennen kaikkea tuottavuuden kasvu.

Kehotan Slovakian tasavallan hallitusta tehostamaan kansalaisille suunnattua kampanjaa, erityisesti tiedonvälitystä haavoittuville ryhmille. Mielestäni kaksiosaisten hintamerkintöjen pitäisi olla pakollisia ei ainoastaan kuutta kuukautta ennen euroalueeseen liittymistä, vaan myös vähintään vuoden euron käyttöönoton jälkeen. Tämä auttaa kuluttajia tottumaan eurohintoihin.

Olen vakuuttunut siitä, että hyvä kilpailuhenkinen liiketoimintaympäristö synnyttää enemmän valinnanvaraa kuluttajille, mikä on paras lääke nouseviin hintoihin. Uskon Slovakian myös oppivan niiden maiden kokemuksesta, jotka ovat jo ottaneet euron käyttöön.

Lopuksi haluan onnitella kollegaani David Casaa siitä, että hän tuki Slovakian liittymistä euroalueeseen. Uskon hänen nimensä jäävän Slovakian tasavallan historiankirjoihin.

  Elisa Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kymmenen vuotta syntymänsä jälkeen euro on kiistämätön menestys ja tänä päivänä yksi kansalaisten luottamusta Eurooppa-hankkeeseen tukevista pilareista. Siksi olen tyytyväinen euroalueen laajenemiseen. Muita valtioita koskevien identtisten päätösten seurauksena se laajenee nyt Slovakiaan.

Mainitessamme euron kymmenennen syntymäpäivän meidän on kuitenkin huomioitava myös matkan varrella opitut asiat, yhtenäisvaluuttaan liittyvät opit prosessin kestävyydestä ja todellisen lähentymisen vaikutuksista. Ehkä on varaa hieman parantaa liittymiskriteerien soveltamista, ja ehkä pitäisi harkita prosessin kestävyyttä ja elinvoimaisuutta vanhojen ja uusien jäsenten kannalta tarkasteltuna. Slovakian tapauksessa sen valuutan 17 prosentin revalvaatio, vaikkakin suunniteltu ja perustamissopimuksen kriteerien mukainen, antaa ajattelemisen aihetta.

Kuten sanoin, nämä kysymykset ansaitsevat vakavaa keskustelua, jossa Euroopan parlamentilla on oltava aktiivinen ääni, ja sosialistiryhmän toive on, että euro vaikuttaa enempään kuin vain taloudelliseen vakauteen. Sen on oltava myös väline, joka vahvistaa unionin todellista lähentymistä, työllisyyttä ja edistystä. Ehdotamme tämän keskustelun jatkamista perusteellisemmin EMU@10-keskustelun eli euron kymmenvuotispäivän juhlinnan aikana.

Tällä erää haluan vain onnitella esittelijää ja varjoesittelijöitä ja tunnustaa ja kehua Slovakian, sen hallituksen ja työmarkkinaosapuolten poikkeuksellisia ponnisteluja ja niiden jo saavuttamaa menestystä. Toivon niiden menestyvän osallistuessaan tulevaisuudessa yhtenäisvaluuttahankkeeseen, ja toivotan niille kaikkea hyvää juuri tässä mielessä.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, on myös hyvä, että Slovakialla on mahdollisuus liittyä tähän euroalueeseen. Kuvitelkaapa, mitä Euroopassa olisi kuluneena vuonna tapahtunut ilman euroa. Yksittäisten valtioiden valuutoista olisi tullut hyökkäysten kohteita kuin Sorosin aikoina. Toisaalta näemme Italian esimerkistä myös, että aina ei ole niin hyvä asia olla täysin kiinni eurossa. Jos saisin antaa neuvon Slovakialle, joka tietenkin päättäisi siitä itse, minä harkitsisin jo mahdollisuutta olla osallistumatta, varsinkin ottaen huomioon, mitä yhteisön tasolla nyt tapahtuu. Uhkana on, ettei EU:n huippukokous tunnista ajan merkkejä ja haluaa jatkaa entiseen malliin. Kansalaisten ja eurooppalaisen eliitin välinen etäisyys kasvaa niin, että koko Eurooppa-hanke on vaarassa sen sijaan, että pyrittäisiin todelliseen demokratiaan.

  Milan Gaľa (PPE-DE). - (SK) Haluan kiittää esittelijää David Casaa hänen työstään tämän mietinnön parissa. Viime vuosikymmenellä, etenkin Mikuláš Dzurindan hallituksen vuosina, kommunismin jälkeinen Slovakia pani täytäntöön vaativia sosio-ekonomisia uudistuksia, jotka mahdollistivat sen, että talous täytti Maastrichtin kriteerit.

Euron käyttöönotto Slovakiassa tuo mukanaan muutoksia. On välttämätöntä valmistella kansalaisia muutoksiin ja vakuuttaa heidät siitä, että liittyminen euroalueeseen on heille hyödyksi. On välttämätöntä luoda luottamusta uuteen valuuttaan ja antaa riittävästi tietoa. Useat Slovakian liikeyritykset ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet noudattamaan niin sanottuja liike-elämän eettisiä sääntöjä euroon siirtymisen osalta. Ne ovat suostuneet tarjoamaan asiakkailleen, kumppaneilleen ja kansalaisille riittävästi tietoa ja sitoutuneet olemaan käyttämättä valuuttasiirtymää millään tavoin saadakseen henkilökohtaista voittoa.

Uskon näiden toimien auttavan meitä luottamaan yhteiseen Eurooppa-hankkeeseen. Uskon myös, että Euroopan parlamentti äänestää tänään sen puolesta, että eurooppalainen valuutta otetaan käyttöön Slovakiassa.

  Miloš Koterec (PSE). - (SK) Uusi valuutta on käännekohta yhteiskunnalle ja sen kansalaisille. Kuten jokaisen muutoksen kohdalla, sen tuloksesta esiintyy huolia. Tuntien Slovakian tilanteen olen varma siitä, että kaikki menee hyvin ja kaikki huolet katoavat muutamassa kuukaudessa vuonna 2009.

Luottamukseni perustuu kahteen keskeiseen seikkaan. Ensinnäkin on yleisesti tiedossa, että Slovakia on täyttänyt täysimääräisesti Maastrichtin makrotaloudelliset kriteerit, mikä on todiste Slovakian muodollisesta valmiudesta ottaa euro käyttöön. Slovakia takaa myös kriteerien kestävyyden. Lisäksi hallitus, parlamentti, työmarkkinaosapuolet ja koko yhteiskunta laativat vakavia suunnitelmia ratkaisuista käytännön ongelmiin, joita saattaa esiintyä valuuttasiirtymän yhteydessä.

Kaksiosaiset hintamerkinnät otetaan käyttöön kaikkialla, ja säännöllinen valvontamekanismi on valmiina, joten euroon siirtymistä ei voida käyttää väärin. Joukko muita toimenpiteitä on myös valmiina, jotta voidaan antaa tietoa kansalaisille ja auttaa euron käytön aiheuttamien päivittäisten vaikeuksien kanssa. Uskon, että ensi vuodesta lähtien Slovakia on euroalueen vakaa mallijäsen; ongelmaton näyteikkuna Euroopan unionille.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Haluan onnitella komissiota siitä, että se näytti Slovakialle vihreää valoa euroalueeseen liittymisestä ensi vuoden tammikuun alussa. Euron käyttöönotto Slovakiassa on hieno esimerkki muille valtioille ja kannustin lisätä ponnisteluja ja hyväksyä lisätoimenpiteitä lähentymiskriteerien saavuttamiseksi.

Slovakia liittyy euroalueeseen aikana, jona EU ja koko maailma ovat erittäin monimutkaisessa taloudellisessa tilanteessa öljyn hinnan noustessa ja inflaation kohotessa. Siksi jokaisen valtion, joka pyrkii euroalueen jäseneksi tai on jo vakiintunut jäsen, pitäisi ottaa oppia Slovakian esimerkistä.

Haluan myös huomauttaa, että kun Slovakiasta on tulossa euroalueen kuudestoista jäsen, on erittäin tärkeää varmistaa, että Euroopan keskuspankin neuvostossa otetaan käyttöön tehokas päätöksentekomenettely. Lopullista päätöstä vuorottelujärjestelmästä ei valitettavasti ole vielä tehty. Haluan korostaa, miten tärkeää on olla lykkäämättä vuorottelujärjestelmän käyttöönottoa siihen saakka, kunnes neuvoston jäsenmäärä on 18, ja varmistaa sen täytäntöönpano mahdollisimman pian ottaen huomioon sekä valmistelut, jotka Slovakian on toteutettava liittyäkseen euroalueeseen, että viimeksi mainitun laajentuminen edelleen.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Haluan onnitella kollegaani David Casaa, jonka tiedän uhranneen paljon työtä tämän mietinnön valmistelulle, ja toivotan hänelle menestystä. Haluan myös onnitella Slovakiaa, joka pian ottaa käyttöön euron. Olen kotoisin valtiosta, joka otti euron käyttöön tänä vuonna, ja voin vakuuttaa kaikille, että huolimatta vaikeuksista ja uhrauksista, joita valtion on tehtävä liittyäkseen euroalueeseen, se on ehdottomasti tyytyväisyyden ja ylpeyden aihe näille valtioille.

Haluan sanoa, että tässä keskustelussa on käymässä selväksi, että on mahdollista rakentaa ”kahden vauhdin” Eurooppaa. Sanon tämän, koska viime viikolla järjestettiin kansanäänestys Irlannissa. Kaikki tuntevat tuloksen. Mielestäni on tärkeää osoittaa, että Eurooppa voi edetä eri vauhdilla, ja on myös tärkeää, että alamme harkita tätä mahdollisuutta Euroopan yhdentymisen tulevan kehityksen osalta.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Liettua on valtio, joka sitoutui liittymissopimuksessaan ottamaan käyttöön euron. Joka ikinen kerta – eli neljä kertaa vaalikautemme aikana – kun teemme päätöstä siitä, näyttääkö jollekin valtiolle vihreää valoa euron käyttöönotosta, yritämme yhä uudelleen päivittää Maastrichtin kriteerejä tai tulkita niitä eri tavoin.

Tämä tuntuu vahvistavan, että meillä on edelleen epäilyksiä näiden kriteerien täytäntöönpanosta. Aivan alussa me Liettuan edustajina ja muiden valtioiden edustajina ehdotimme, että näitä kysymyksiä käsiteltäisiin parlamentin ja neuvoston puolesta ja niiden tasolla. Koko tämän ajan nämä ehdotukset on kuitenkin hylätty. Sen sijaan, että istuisimme selvittämään vivahteita ja teknisiä seikkoja, jotka estävät euroalueen onnistuneen laajentumisen, leikimme mieluummin tekemällä erillisiä, enemmän tai vähemmän sattumanvaraisia päätöksiä jokaisen valtion osalta.

Haluan huomauttaa, että on erittäin selvää, että meidän on harjoitettava tiukkaa veropolitiikkaa ja että emme missään tapauksessa muuta…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). - (CS) Arvoisa puhemies, syy uuden sopimuksen ratifiointiin liittyviin viivytyksiin Euroopan yhdentymishankkeessa on todennäköisesti se, että yhteisten sisämarkkinoiden eurooppalaisille tuomaa vaurautta pidetään jo itsestään selvänä. On sääli, että ylistyksemme nyt 40. syntymäpäiväänsä viettävän tulliunionin menestykselle on liian vaimea. Yhtenäisvaluutan kymmenen menestysten ja saavutusten vuotta ovat myös syy juhlaan. Pakottamalla hallituksen säilyttämään budjettikurin euroalue on luonut ihailtavan vakaan makrotalouden, joka on immuuni kaikille kriiseille globalisaatiosta huolimatta. Tämän parlamentin jäsenenä haluan onnitella Slovakiaa liittymisestä euroalueeseen. Leijonan osa tästä menestyksestä kuuluu pääministeri Dzurindalle ja uudistuksille, jotka hän pani täytäntöön viisi vuotta sitten. Vasemmisto voi nyt juhlia menestystään, koska tullessaan hallitukseen se vahvisti euroalueen jäsenyyden olevan kansallinen intressi. Toivottavasti se antaa tšekkiläisille euroskeptikoille opetuksen, ja jonain päivänä slovakit onnittelevat meitä. Valitettavasti siihen menee vielä ainakin viisi vuotta ja mahdollisesti jopa kauemmin.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Slovakia on kokenut suuren taloudellisen nousun, ja me äänestämme hyvinkin riitaisan, kriteerien täyttämistä koskevan keskustelun jälkeen Slovakian liittymisen puolesta.

Haluan kiittää esittelijä David Casaa siitä, että hän sisällytti esitetyt epäilykset mietintöönsä. Ei pidä paikkaansa, että uudistusprosessi ja harkinta päättyisivät euroalueen jäsenyyden myötä, vaan silloin haasteellisuus vasta alkaa. Inflaatio on ongelma Slovakiassa ja on sitä myös tulevaisuudessa. Valuuttaa ei ole vahvistettu syyttä kahteen kertaan – edellisellä kerralla äskettäin 17,65 prosenttia – ja ennustan: ennen vaihtokurssin lopullista määrittämistä Slovakian korunaa vahvistetaan vielä kerran. Se tarkoittaa siis, että meidän on kaikkien annettava panoksemme todellisen lähentymisen toteutumiseen. Toivon, että neuvosto ja valtiovarainministerit ottavat parlamentin epäilykset vakavasti ja että komissio käy tässä prosessissa tulevaisuudessa avointa keskustelua.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Hyvät naiset ja herrat, Slovakialla on nyt tilaisuus liittyä euroalueeseen. Tämä on mahdollista Slovakian tasavallan sosio-ekonomisten tulosten ansiosta. Ansio tästä saavutuksesta kuuluu myös kaikille Slovakian hallituksille ja niiden tiiviille keskittymiselle tähän kysymykseen. Mielestäni Slovakian johto on yleisesti ottaen osoittanut halunsa ja kykynsä reagoida tarvittaviin muutoksiin. Tämä tilaisuus johtuu myös Euroopan unionin politiikan johdonmukaisuudesta ja Eurooppa-hankkeen käynnistämisestä, koska Slovakia on hyväksynyt ja täyttänyt kaikki tarvittavat kriteerit. Tämä tosiasia on avannut oven euron käyttöönotolle, eikä muita epäilyksiä ole esitetty. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä seikka. Euroalueen laajentaminen uuteen valtioon, Slovakiaan, johtaa ehdottomasti syvempään Euroopan yhdentymiseen. Tästä syvemmästä yhdentymisestä hyötyy Slovakian tasavallan lisäksi myös Euroopan unioni kokonaisuutena, kun tämä erittäin menestyksekäs ja nopeasti kehittyvä talous liittyy euroon.

Huolet inflaatiosta mainittiin keskustelussa. Joillain tavoin nämä huolet ovat tietenkin perusteltuja. Toisaalta on olemassa yhtä päteviä argumentteja, jotka todistavat Slovakian hallituksen olevan johdonmukainen reaktioissaan, eikä inflaation aiheuttaminen ole missään tapauksessa minkään hallituksen etujen mukaista. Totta kai inflaation riski on olemassa, ja tämä seikka on tuotu Slovakian hallituksen tietoon kaikissa asiakirjoissa ja keskusteluissa. Slovakian valuutan vahvistamiskysymyksestä minun on sanottava, että se tapahtui aina odotettujen rajojen puitteissa, sen joustovaran puitteissa, joka on sallittu jokaiselle hallitukselle, jokaiselle valtiolle tässä prosessissa, jotta ne voivat reagoida parhaalla mahdollisella tavalla euron käyttöönoton ainutlaatuiseen hetkeen. Tämä ei ole jokapäiväinen tilanne, ei jokapäiväinen asia. Tämä on todella poikkeuksellinen tilanne, ja jäsenvaltioille on sallittava jonkin verran liikkumavaraa. Vaikka arvon lopullinen määrittäminen onkin erittäin vakava tavoite ja tehtävä, ja vaikka se onkin poikkeuksellinen toimenpide, se ei tapahdu ensimmäistä kertaa. Euroaluetta on laajennettu aiemminkin, ja tämä monimutkainen asiantuntijatoimenpide on toteutettu moneen kertaan asiaankuuluvan menestyksekkäästi.

Hyvät naiset ja herrat, haluan onnitella Slovakiaa tämän suuren askeleen ottamisesta ja tämän valtavan menestyksen saavuttamisesta. Haluan myös korostaa, että tämä on selvästi peräkkäisten Slovakian hallitusten työn ja Slovakian kansan yhteisymmärryksen ja tahdon tulos.

  David Casa, esittelijä. − (MT) Haluan kiittää kaikkia kollegoitani keskustelusta. Olen samaa mieltä siitä, että tässä parlamentissa vallitsee yhteisymmärrys siitä (tosiasiasta), että olemme kaikki sitä mieltä, että Slovakia on valmis liittymään euroalueeseen. Itse asiassa jotkin tarkistukset ovat taanneet useiden poliittisten ryhmien suostumuksen.

Meillä on edessämme puhujina – minun edessäni, tarkkaan ottaen – historiallinen hetki. Meillä on myös, kuten useat parlamentin jäsenet ovat todenneet, kerho, joka ei hyväksy ainoastaan suurimpia ja kehittyneimpiä valtioita, vaan toivottaa tervetulleiksi myös kaikki, jotka ovat halukkaita ja valmiita hyväksymään Euroopan unionin säännöt. Näin ollen meillä on tänään alue, joka hyväksyy kaikki, jotka täyttävät kaikki perustamissopimuksessa vahvistetut kriteerit. Ei ole epäilystäkään siitä, kuten kollegani ovat aivan oikein huomauttaneet, ettei se ollut helppoa Slovakialle, eikä se ole kyseiselle valtiolle helppoa tulevina kuukausina.

Lopetan puheenvuoroni kiittämällä vielä kerran kaikkia, jotka auttoivat minua pääsemään tähän pisteeseen, ja toivon vilpittömästi, että Slovakian kansa pystyy rakentamaan tulevaisuutta tähän saakka saavuttamansa menestyksen varaan. Toivon, että tulevina kuukausina ja vuosina nämä ihmiset, jotka ovat työskennelleet niin kovasti saavuttaakseen tämän erittäin tärkeän tason, saavuttavat saman menestyksen, josta heidän valtionsa nauttii useilla aloilla.

  Puhemies. – (ES) Keskustelu on päättynyt.

Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

6. Poliittisten ryhmien kokoonpano: ks. Pöytäkirja

⁂

  Nigel Farage (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan nojalla. Reaktiona historialliseen ja – joidenkin mielestä – riemukkaaseen demokraattisen tahdon osoitukseen Irlannissa viime viikolla sanoitte eilen puhemiehen paikalta, että ”tavoitteenamme on edelleen saada Lissabonin sopimus voimaan ennen ensi vuoden vaaleja. Sillä edellytyksellä, että suostutte siihen, puolustan näitä periaatteita päättäväisesti neuvostossa viikon lopulla.”

(Suosionosoituksia muiden ryhmien jäseniltä)

Pyysitte meiltä valtuutusta. Ehdottaisin parlamentille, että pelkästään puheenjohtajakokouksen valtuutus ei riitä tähän tarkoitukseen ja että meidän pitäisi – työjärjestyksen 103 artiklan nojalla, jossa selkeästi todetaan, että ”parlamentti päättää siitä, esittääkö se keskustelun päätteeksi päätöslauselman vai ei” – päättää huominen keskustelumme puheenjohtaja Barroson kanssa äänestykseen nähdäksemme, pitäisikö meidän antaa teille kyseinen valtuutus ja ovatko tämän niin kutsutun demokraattisen parlamentin jäsenet valmiita kunnioittamaan Irlannin tulosta ja ottamaan selvää, tarkoittaako ”ei” todella ”ei”.

(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmän jäseniltä)

  Puhemies. – (DE) Hyvä Nigel Farage, annoin teille puheenvuoron, koska pyysitte sitä, mutta minun on kerrottava, että pyyntönne tuli liian myöhään. Puheenjohtajakokous päättää siitä, laadimmeko päätöslauselman. Asia voidaan ottaa uudelleen esiin täysistunnossa, vaikka se olisikin pitänyt tehdä aiemmin. Olette nyt myöhässä, joten päätöslauselmaa ei missään tapauksessa laadita. Näin työjärjestys määrää, ja me noudatamme sitä. Kovaäänisyytenne ei korvaa argumenttejanne.

7. Äänestykset

  Puhemies. – (DE) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

7.1. Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto (A6-0245/2008, Angelika Niebler) (äänestys)

– Ennen äänestystä

  Angelika Niebler, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestämme kohta ENISAn toimikauden pidentämisestä. ENISA – muistin virkistämiseksi – on Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto, jonka me kaikki yhdessä neuvoston kanssa panimme alulle viisi vuotta sitten. ENISAn toimikausi päättyy ensi vuoden puolivälissä. Mietinnössäni ehdotan toimikauden pidentämistä kolmella vuodella vuoteen 2012 saakka. Se vastaa myös neuvoston päätöstä.

ENISAn tehtävänä on erityisesti lisätä Internetin turvallisuutta. Kasvavan Internet-rikollisuuden takia tämä ei kuitenkaan ole mahdollista nykyisen henkilöstön ja vähäisten käytettävissä olevien varojen avulla, joten meidän on harkittava seuraavien kolmen vuoden aikana, joilla olemme pidentäneet tätä toimikautta, mitä tehtäviä viraston tulevaisuudessa on hoidettava ja millainen rooli sillä voi olla, ja sitten meidän on myös annettava sen käyttöön vastaava henkilöstö ja voimavarat.

Pyydän teitä kaikkia painokkaasti äänestämään tästä kolmen vuoden pidennyksestä tämän viraston osalta ja jälkeenpäin näkemään vaivaa ja osallistumaan keskusteluun tämän viraston tulevaisuudesta.

7.2. Kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen valaisimet ja merkkivalolaitteet (kodifioitu toisinto) (A6-0233/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.3. Pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden valaisimet ja merkkivalolaitteet (kodifioitu toisinto) (A6-0235/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.4. Pyörillä varustettuihin maatalous- tai metsätraktoreihin kaatumisen varalta asennetut suojarakenteet (staattiset testit) (kodifioitu toisinto) (A6-0234/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.5. Osakeyhtiöiden sulautuminen (kodifioitu toisinto) (A6-0236/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.6. Tietokoneohjelmien oikeudellinen suoja (kodifioitu toisinto) (A6-0237/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.7. Sisävesialusten purjehduskelpoisuuslupien vastavuoroinen tunnustaminen (kodifioitu toisinto) (A6-0238/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.8. Takeet, joita vaaditaan perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä (kodifioitu toisinto) (A6-0239/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.9. Eläinlääkärintarkastukset yhteisön sisäisessä kaupassa (kodifioitu toisinto)(A6-0243/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.10. Viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston pitäminen kaupan (kodifioitu toisinto) (A6-0242/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.11. Yhteisön menettely kaasusta ja sähköstä teollisilta käyttäjiltä perittävien hintojen avoimuuden takaamiseksi (uudelleenlaadittu) (A6-0217/2008, József Szájer) (äänestys)

7.12. Muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastettujen nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittaminen (uudelleenlaadittu toisinto) (A6-0218/2008, József Szájer) (äänestys)

7.13. Luoteis-Atlantilla kalastettujen saaliiden määriä ja kalastustoimintaa koskevien tilastojen toimittaminen (uudelleenlaadittu toisinto) (A6-0219/2008, József Szájer) (äänestys)

7.14. Koillis-Atlantilla kalastettujen nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittaminen (uudelleenlaadittu toisinto) (A6-0214/2008, József Szájer) (äänestys)

7.15. Tekstiilien nimitykset (uudelleenlaatiminen) (A6-0215/2008, József Szájer) (äänestys)

7.16. Bulgarian ja Romanian liittyminen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehtyyn yleissopimukseen (A6-0194/2008, Mariela Velichkova Baeva) (äänestys)

7.17. Rikosrekisteritietojen vaihto jäsenvaltioiden välillä (A6-0207/2008, Agustín Díaz de Mera García Consuegra) (äänestys)

7.18. Euron väärentämisen torjunta (A6-0230/2008, Agustín Díaz de Mera García Consuegra) (äänestys)

7.19. Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen muuttaminen uudelleenkäsittelyyn sovellettavan kielijärjestelyn osalta (A6-0211/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

7.20. Jätedirektiivin tarkistaminen (A6-0162/2008, Caroline Jackson) (äänestys)

– Ennen äänestystä

  Godfrey Bloom (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron työjärjestyksen 9 artiklan nojalla, erityisesti liitteen I 1 artiklan nojalla. Yritin pyytää puheenvuoroa kädennostolla eilisillan keskustelussa, valitettavasti turhaan. Salissa oli vain kolme tai neljä ihmistä. Toimiessaan tämän valiokunnan esittelijänä Esittelijä Caroline Jackson on saanut rahaa kierrätysyritykseltä tai jätteiden loppukäsittelyä hoitavalta yritykseltä, mitä ei ole ilmoitettu. Tämä on mielestäni hieman epäilyttävää, jopa tämän parlamentin mittapuun mukaan, joten en usko hänen olleen oikea ja asianmukainen henkilö toimimaan tämän mietinnön esittelijänä.

  Puhemies. − (DE) Hyvä Godfrey Bloom, en voi sanoa mitään olosuhteista, joihin viittaatte. Kun kuitenkin otatte täällä tällaisen asian esiin, on kyse erittäin vakavasta asiasta, ja teidän pitäisi olla tietoinen sanojenne merkityksestä.

  Caroline Jackson, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, annoin täydellisen lausunnon tästä eilen illalla. Godfrey Bloom ei ehkä kuullut sitä, koska hänen kollegansa Gerard Batten yritti kiinnittää parlamentin huomion kansanäänestyskysymykseen ja puhui puheenvuoroni koko alkuosan ajan.

Selvitin asian tuolloin täydellisesti. Parlamentin jäsenten etuluettelossa on täydellinen ilmoitus. Olen viitannut asiaan ympäristövaliokunnan keskusteluissa. Olen Shanks plc -nimisen yrityksen ympäristöasioiden neuvoa-antavan komitean jäsen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja olen ollut sitä viimeiset kolme vuotta. Ympäristöasioiden neuvoa-antavan komitean jäseniin kuuluu eräs Vihreän Liiton jäsen ja yhden EU:n tieteellisen neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja. Ympäristöasioiden neuvoa-antava komitea huolehtii ainoastaan yrityksen toimipaikkojen ympäristötarkastustuloksesta EU:n lainsäädännön puitteissa. Suhtaudun asiaan täysin avoimesti, ja olen tehnyt niin aina.

Mielestäni kokemukseni komiteassa on auttanut minua laatimaan järkevän mietinnön, jossa ei suosita mitään tiettyä jätteenkäsittelymuotoa. Toivon kollegoideni tukevan minua sanoessani, että olen aina suhtautunut asiaan avoimesti ja että olen yrittänyt laatia tasapainoisen mietinnön, ottaen huomioon parlamentin kaikki näkökannat.

(Äänekkäitä suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Hyvä kollega Caroline Jackson, olen tuntenut teidät henkilökohtaisesti jo vuosia, eikä minulla ole minkäänlaisia epäilyksiä henkilökohtaisesta lahjomattomuudestanne. Lisäksi ilmoituksenne sanamuotoon voi tutustua, ja luetteloon on merkitty kaikki asianmukaisesti.

  Monica Frassoni (Verts/ALE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, en halua kommentoida sitä, mitä Caroline Jackson juuri sanoi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä on asia, jota Vihreiden / Euroopan vapaan allianssin ryhmä on aina vaatinut – että meidän pitäisi säädellä paremmin eturistiriitakysymystä, koska tämän parlamentin on lainsäädäntömenettelyn osapuolena nyt ja jatkossa oltava yhä enemmän avoin ja moitteeton, ei siis vain avoin vaan myös moitteeton jäsentensä eturistiriitojen osalta.

– Äänestyksen jälkeen

  Daniel Hannan (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, en pidä tavasta, jolla jotkin näistä äänestyksistä etenevät. Saanko ehdottaa, ottaen huomioon reaktiomme Ranskan, Hollannin ja Irlannin kansanäänestyksiin, että yksinkertaisesti sivuutamme äänestykset ja jatkamme, kuten halusimme?

  Puhemies. - (DE) Hyvä Daniel Hannan, jos käytätte puheenvuoron, sen pitää tapahtua työjärjestyksemme mukaisesti. Tämän takia totean tarkistetun kohdan hyväksytyksi.

  John Bowis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, olen pahoillani keskeyttäessäni äänestyksen loppumetreillä, mutta uskon tapahtuneen virheen. Olemme tarkistaneet asiaa äänestysten aikana, ja uskon kaikkien ryhmien olevan samaa mieltä siitä, että totesitte ehkä vahingossa tarkistuksen 27 tulleen hyväksytyksi. Tarkistusta 27 ei ole voitu hyväksyä. Olisin kiitollinen, jos voisitte palata asiaan ja varmistaa, että se hylättiin. Kyse on siitä, ettette sen jälkeen siirtynyt seuraavaan tarkistukseen.

  Puhemies. - (DE) Tarkistus 27 hyväksyttiin, ja tarkistus 92 näin ollen mitätöidään. Tarkistamme asian, mutta tämä on se, minkä täällä selvitimme. Äänestämme vielä kerran tarkistuksesta 27; se on mahdollista.

  Daniel Cohn-Bendit (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, halusin vain sanoa, että voimme tarkistaa, saatteko vielä toistaa jo järjestetyn äänestyksen sen jälkeen, kun olette ilmoittanut tuloksen. Emme usko sen olevan parlamentin työjärjestyksen mukaan mahdollista.

  Puhemies. - (DE) Hyvä kollega Daniel Cohn-Bendit, virheet ovat aina mahdollisia, ja jos olen toiminut liian nopeasti tai ilmoittanut jotakin väärää, kannan siitä vastuun. Olen siitä tietenkin pahoillani, mutta meidän ei pitäisi tehdä siitä suurta numeroa. Tarkistamme asian.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, käsityksemme mukaan kyse oli jo järjestetyn äänestyksen sähköisestä tarkistuksesta. Niin ollen tahto oli yksiselitteinen.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, katson teidän etenevän hieman liian nopeasti. Samalla tavoin kuin toimitte muina päivinä ja jälleen Caroline Jacksonin mietinnön tarkistuksen aikana, sanoitte: ”puolesta”, ”tyhjää” ja ”hyväksytty”. Toisin sanoen jätätte pois mahdollisuuden äänestää ”vastaan”. Arvoisa puhemies, tiedän, miten paljon pidätte Caroline Jacksonista, ja että tällä toiminnalla ei ole paljon tekemistä demokratian kanssa, mutta siitä huolimatta, olkaa hyvä ja noudattakaa asianmukaisia käytäntöjä!

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. - (DE) Hyvä kollega Paul Marie Coûteaux, virheitä voi aina sattua, jopa teidän ryhmässänne. Jos hyväksytte tämän myös omalla kohdallanne, olemme jo samalla tasolla. Pyrin toimimaan tulevaisuudessa hitaammin, jotta näette myös, milloin ette ole voittanut. Sopiiko?

  Bernard Lehideux (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, olen pahoillani, mutta olen epäilemättä salaisen painostusryhmän uhri. Koneeni antaa minun äänestää ”puolesta” mutta ei ”vastaan”. Tämä saattaa olla kiusallista.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. - (DE) Kiitoksia, hyvä kollega Bernard Lehideux. Jos ette sysää vastuuta minun harteilleni, olen jo kiitollinen.

  Guido Sacconi (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, halusin vain sanoa, että meille antamanne tilaisuus äänestää uudelleen tarkistuksesta 27 antoi mahdollisuuden oikaista vääryys, koska näin pystyimme äänestämään tarkistuksesta 92, joka olisi mitätöity, jos tarkistus 27 olisi todella hyväksytty. Näin ollen tämä päätös oli mielestäni erittäin viisas ja demokraattinen.

7.21. Ympäristönlaatunormit vesipolitiikan alalla (A6-0192/2008, Anne Laperrouze) (äänestys)

7.22. Merenkulkijoiden vähimmäiskoulutus (uudelleenlaadittu) (A6-0178/2008, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou) (äänestys)

7.23. Eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvien farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismäärien vahvistaminen (A6-0190/2008, Avril Doyle) (äänestys)

− Ennen äänestystä

  Avril Doyle, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä lainsäädäntö on erittäin tarpeellinen, sillä nykyinen jäämien valvontaa koskeva lainsäädäntö on johtanut hyväksyttyjen eläinlääkkeiden saatavuuden vakavaan vähenemiseen, mistä on haittaa kansanterveydelle ja eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Haluan kehottaa puheenjohtajavaltiota, erityisesti virkaan astuvaa Ranskan ministeriä, tekemään tästä asiakokonaisuudesta ensisijaisen tavoitteen saatavuuskriisin ratkaisemiseksi. Se on tärkeää etenkin niin kutsuttujen vähemmän käytettyjen ja harvinaisempien lajien osalta. Näihin kuuluvat lampaat, hevoset, mehiläiset, kalat ja monet muut eläimet, jotka eivät ole niin harvinaisia monissa valtioissamme.

Eläinlääkedirektiivi on joka tapauksessa tarkistettava kiireellisesti eläinlääkkeiden saatavuutta käsittelevän toimintaryhmän tulosten perusteella.

Tämä lainsäädäntö on vain laastari, kun ajatellaan kentällä vallitsevaa tarvetta. Samalla, kun olen siitä iloinen, kehotan virkaan astuvaa puheenjohtajavaltiota Ranskaa antamaan sille tarvittavan ensisijaisen aseman.

7.24. Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi (A6-0173/2008, Marie Panayotopoulos-Cassiotou) (äänestys)

− Ennen äänestystä

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, olemme päässeet yhteisymmärrykseen neuvoston ja komission kanssa tarkistuksista 37 ja 52. Kompromississa on kyse pienten kansalaisjärjestöjen rahoituksesta ja kansalaisjärjestöjen rahoituksen enimmäistasosta. Komissio ja neuvosto ovat suostuneet lisäämään lausunnon ensimmäisen käsittelyn sopimukseen, ja haluaisin kysyä komission jäseneltä, jota en näe täällä, mutta hän antoi lausunnon eilen illalla keskustelun aikana; hän esitti sopimukseen liitetyn lausunnon… En tiedä, onko täällä ketään, joka haluaisi esitellä sopimuksen komission puolesta. Joka tapauksessa pyytäisin kollegoitani, sillä edellytyksellä, että he ovat samaa mieltä tästä lausunnosta, äänestämään mietinnön puolesta, jotta voimme edetä ensimmäisen käsittelyn äänestyksen kanssa.

7.25. Yhtenäisvaluutan käyttöönottaminen Slovakiassa 1. tammikuuta 2009 (A6-0231/2008, David Casa) (äänestys)

7.26. Koheesiopolitiikan vaikutus heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien integroitumiseen (A6-0212/2008, Gábor Harangozó) (äänestys)

7.27. Kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuus ja vaikutukset, joita tiettyjen biologisten luonnonvarojen hyödyntämisellä EU:n taholta on kehitykselle Länsi-Afrikassa (A6-0137/2008, Frithjof Schmidt) (äänestys)

− Ennen äänestystä

  Carmen Fraga Estévez, PPE-DE/ryhmän puolesta. – (ES) Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä oli pyytänyt työjärjestyksen 168 artiklan mukaisesti, että tämä mietintö palautettaisiin valiokuntakäsittelyyn. Koska poliittisten ryhmien kesken saatiin aikaan kompromissi ryhmäni esittämän tarkistuksen 1 hyväksymisestä, PPE-DE-ryhmä peruu pyyntönsä valiokuntakäsittelyyn palauttamisesta.

8. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

- Mietintö: Jackson (A6-0162/2008)

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, uuden jätedirektiivin tarkoitus on muodostaa pohja sellaisen yhteiskunnan luomiselle Euroopassa, joka on yleisesti sitoutunut kierrätykseen. Jäsenvaltioille aiotaan asettaa joitakin erittäin kunnianhimoisia tavoitteita. Eivätkö tavoitteet, joita haluamme itsellemme asettaa, ole kuitenkin liian kunnianhimoisia, ja pystyvätkö jäsenvaltiot, etenkin uudet, täyttämään tiukat vaatimukset? Kannattaa huomauttaa, että vanhoilla jäsenvaltioilla on ollut paljon enemmän aikaa mukauttaa jätehuoltojärjestelmänsä ankariin vaatimuksiin, kun taas uusien on pakko ottaa käyttöön oikeudellisia mekanismeja ja rakentaa tarvittava infrastruktuuri paljon nopeammin.

Ehdotus uudeksi jätedirektiiviksi aiheuttaa paljon kiistoja monissa Euroopan maissa. Mielestäni meidän ei siis pidä olla yllättyneitä siitä, että neuvoston kanssa oli niin vaikeaa saada aikaan kompromissi. Eilisen keskustelun aikana monet Euroopan parlamentin jäsenet sanoivat, etteivät he olleet tyytyväisiä direktiivikompromissiin. Pelkään kuitenkin, että vielä ankarampien vaatimusten käyttöönotto saattaa aiheuttaa ongelmia tämän lain täytäntöönpanossa. Uusi jätedirektiivi pakottaa valtiot, jotka ovat laiminlyöneet kunnallista jätehuoltoa, ryhtymään päättäväisiin toimiin. Näiden maiden on pakko ottaa käyttöön oikeudellisia ja taloudellisia mekanismeja, jotta niiden vaikutus olisi sellainen, joka ennemminkin piristää taloutta kuin rasittaa sitä. Uuden direktiivin pitäisi olla kannustin uusien työpaikkojen luomiskeinojen kehittämiselle. Siksi äänestin mietinnön puolesta.

Puhetta johti
varapuhemies Luigi COCILOVO

− Mietintö: Jackson (A6-0162/2008)

  Gyula Hegyi (PSE). - (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Nyt hyväksymämme jätedirektiivi sisältää kompromisseja, ja siksi on todennäköistä, että sen kimppuun hyökätään monilta tahoilta. Ymmärrän myös kaikkien niiden ympäristötietoisten kansalaisten huolen, jotka vetosivat minuun, jotten kannattaisi direktiiviä. Samalla on kuitenkin huomautettava, että monet henkilökohtaisista parlamentin jäsenen tarkistuksistani, jotka oli muotoiltu edistyksellisessä hengessä yhteistyössä ympäristöjärjestöjen kanssa, on sisällytetty tekstiin. Tämän direktiivin suurin ansio on jätehierarkian käyttöönotto. Etusija annetaan jätteen syntymisen ehkäisylle ja sen jälkeen uudelleenkäytön/kierrätyksen eri muodoille; viimeisenä on loppukäsittely, jota on vältettävä silloin, kun se on mahdollista, ja ainakin vähennettävä. Äänestin direktiivin puolesta periaatteessa siksi, että siinä otetaan käyttöön hierarkiaperiaate, ja toivon, että voimme parantaa sitä tulevaisuudessa.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). - (SK) Kulutusyhteiskunta tuottaa valtavan määrän jätettä, joka tekee ihmisten elämästä kurjaa, erityisesti suurissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Vaikka kierrätys ja sekundaaristen tuotteiden käyttö ovat lisääntyneet viime vuosina, EU:n kaatopaikoilla on edelleen liikaa jätettä.

Vaikkei hyväksytty kompromissipaketti ole täydellinen, katson direktiivin tekstin olevan poliittisesti kunnianhimoinen väline tulevien eurooppalaisten sukupolvien jätehuollon alalla. Tämän vuoksi kannatin esittelijän, Caroline Jacksonin, mietintöä.

Jäsenvaltioiden on parannettava jätehuoltoaan tämän direktiivin mukaisesti. Olen tyytyväinen siihen, että direktiivi kattaa myös kysymykset, jotka koskevat vaarallisen jätteen ja öljyjen loppukäsittelyä. Uskon jäsenvaltioiden saavuttavan kaikki kunnianhimoiset tavoitteet, jotka liittyvät hyväksytyn tekstin noudattamiseen, erityisesti tavoitteen, jonka mukaan niiden on vuoteen 2015 mennessä järjestettävä erilliset jätteenkeräysjärjestelmät paperille, metallille, muoville, lasille, tekstiileille, muille biologisesti hajoaville jätteille, öljylle sekä vaarallisille jätteille.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). - (CS) Arvoisa puhemies, kannatin tänään jätteitä koskevan puitedirektiivin tarkistamista. Yksi syistäni toimia näin oli se, että direktiivin hyväksymisen jälkeen Tšekki voi kieltää jätteen tuonnin, vaikka se on ristiriidassa kansallisen suunnitelman kanssa. Parlamentin asiaan puuttumisen ansiosta tarkistettu teksti sisältää myös uusia tavoitteita kierrätyksen alalla. Etelä-Euroopan maat katsovat niiden olevan liian kunnianhimoisia, kun taas skandinaavien sekä tšekkien mielestä ne eivät mene riittävän pitkälle. Olen tyytyväinen saavutettuun kompromissiin. Eri mailla on eri lähtökohdat, ja tämä direktiivi on yhteinen alku. Nykyinen syntyvän jätteen määrä on 3,5 tonnia henkeä kohden, ja Etelä-Euroopan maissa jopa 90 prosenttia jätteestä menee kaatopaikoille. Viisitasoinen jätehierarkia sisällytetään ensimmäistä kertaa eurooppalaiseen lainsäädäntöön: ensin tulee ehkäisy, sitten uudelleenkäyttö, sitten kierrätys ja vasta sitten polttaminen energiantuotannon keinona. Kaatopaikat ovat viimeinen vaihtoehto kierrätysjätteelle. Arvostan erittäin paljon Caroline Jacksonin tekemää työtä. Hänen ansiostaan saatiin aikaan tämä Euroopalle edullinen kompromissi.

  Jan Březina (PPE-DE). - (CS) Minäkin olen tyytyväinen direktiivin hyväksymiseen. Todennäköisesti vain harvat ovat tyytyväisiä tavoitteisiin kierrättää 50 prosenttia kotitalousjätteestä ja 70 prosenttia teollisuusjätteestä. Joillekin tämä ei ole riittävän kunnianhimoista; toisten mielestä se on epärealistista. Tšekki todennäköisesti näkee sen askeleena taaksepäin, mutta tärkeää on se, että direktiivi ei estä valtioita hyväksymästä tiukempaa ja sitovampaa kansallista lainsäädäntöä, minkä uskon olevan erittäin toivottavaa tässä tapauksessa. Katsoen asiaa Tšekin näkökulmasta pidän erittäin epätyydyttävänä säännöstä, joka sallii kunnallisten jätteenpolttolaitosten luokittelun uudelleen jätettä käyttäviksi laitoksi. Tämä saattaa merkitä valtavaa jätteentuontia naapurimaista, koska jätteen maahantuonti on sallittua unionissa, kun tarkoituksena on käyttää sitä. Mielestäni on vaikeaa kuvitella, millaisella tehokkaalla valvontamekanismilla pystyttäisiin määrittämään, käytettiinkö maahantuotua jätettä todella vai poltettiinko se. Näin ollen valtioiden, jotka eivät halua joutua polttamaan koko Euroopan jätteitä, pitäisi tehdä kaikkensa varmistaakseen, että tämä säännös poistetaan direktiivistä.

  David Sumberg (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron selittääkseni äänestyskäyttäytymistäni Caroline Jacksonin mietinnön osalta, mutta ennen sitä haluan osoittaa kunnioitustani konservatiivikollegalleni Caroline Jacksonille ja työlle, jonka hän teki tämän erinomaisen mietinnön parissa.

Jätteiden loppukäsittelyä koskeva säännös on ehdottoman tärkeä jokaisessa Euroopan valtiossa, ei vähiten omassani, ja tämä on mielestäni hyvä kompromissi. Tämä on yksi harvoista tapauksista, joissa Eurooppa voi toimia näin yhdessä. Niitä ei ole paljon, ja ehkä irlantilaiset sanoivat jotakin tästä hiljattain tekemässään kansanäänestyspäätöksessä.

Tämä on kuitenkin hyvä mietintö. Toivon sen inspiroivan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta ottamaan etumatkaa näissä asioissa. Niin tapahtuu varmasti, jos toivottavasti kahden vuoden kuluttua meillä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa konservatiivihallitus: David Cameron, johtajamme, on tehnyt täysin selväksi, että ympäristökysymykset ovat toiminnassamme etusijalla, ja siksi tämänpäiväinen äänestys toimii hyvänä esimerkkinä, aivan kuten hyvä esimerkki olisi se, miten Euroopan parlamentin konservatiivijäsenet ovat äänestäneet.

− Mietintö: Laperrouze (A6-0192/2008)

  Péter Olajos (PPE-DE). - (HU) Paljon kiitoksia, arvoisa puhemies. Olin erittäin iloinen saadessani äänestää ympäristönlaatunormeja vesipolitiikan alalla koskevasta direktiivistä, ja haluan käyttää tämän tilaisuuden kiittääkseni niitä 610 kollegaani, jotka kannattivat tämän direktiivin hyväksymistä äänestämällä sen puolesta. Jälleen kerran onnistuimme laatimaan hyvän ja kaukonäköisen direktiivin, ehdotuksen, jossa otetaan uudelleen käyttöön jäsenvaltioiden jaetun vastuun ja yhteisen säätelyn periaate kansalliset rajat ylittävien vesiväylien kohdalla. Se on myös ehdotus, jossa siirretään painopiste emissioista immissioihin, toisin sanoen siinä siirretään ensisijaisuus teollisuuden edusta jokieliöstön etuun. Se on direktiivi, jossa otetaan käyttöön tiukat rajat 33 aineen, etenkin hyönteismyrkkyjen, kemiallisten ja teollisuuden aineiden sekä raskasmetallien käytölle. Nyt on neuvoston vuoro. Kannattaako neuvosto direktiiviä ja auttaa siten puhdistamaan jokemme? Nyt riippuu hallituksista, pystymmekö tekemään lopun Raba-joen ja muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien eurooppalaisten jokien ylettömästä saastuttamisesta. Paljon kiitoksia.

− Mietintö: Doyle (A6-0190/2008)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). - (SK) Ihmisten terveyden suojelun korkea taso ja kuluttajien turvallisuus ovat perusintressit vahvistettaessa eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvien farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismääriä. Tuotantoeläimiin eläinlääkkeet voivat jättää jäämiä, mikä on jo alkanut vaikuttaa kielteisesti sekä ihmisten että eläinten terveyteen.

Olen tyytyväinen kollegani Avril Doylen mietintöön, ja äänestin tänään sen puolesta. Yhtenäisempi lähestymistapa kaikkien farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien valvomiseen ja niiden aiheuttaman riskin analysoiminen ovat ratkaisevan tärkeitä. Mielestäni meidän on muutettava, tarkistettava ja yhtenäistettävä jäämien enimmäismäärien vahvistamisen oikeudellisia puitteita. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että näin toimimalla voimme varmistaa, että eläinlääkkeitä käytetään asianmukaisesti ja että ne ovat paremmin saatavilla, ja voimme huolehtia siitä, että eläinperäisten elintarvikkeiden kauppa toimii moitteettomasti, ja ennen kaikkea suojella kansanterveyttä ihanteellisesti.

− Mietintö: Panayotopoulos-Cassiotou (A6-0173/2008)

  Neena Gill (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, koska ihmisenä, joka on työskennellyt 18 vuotta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi, kannatan voimakkaasti vuoden 2010 nimittämistä aiheen teemavuodeksi. On täysin mahdotonta hyväksyä sitä, että 78 miljoonaa ihmistä Euroopassa elää tällä hetkellä köyhyysriskissä. On järkyttävää, että tänä päivänä lapset ja ikääntyneet ovat kyvyttömiä ravitsemaan itsensä tai pysymään lämpiminä monissa jäsenvaltioissa. Viimeaikaiset luvut kertovat syvenevästä kuilusta rikkaimpien ja köyhimpien perheiden välillä joissain valtioissa, mikä johtuu Euroopan taloudellisen edistyksen epätasaisesta jakautumisesta.

Toivon, että tämän vuoden aikana komissio keskittyy alueisiin, joilla köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat vakavimpia. Esimerkiksi Channel 4 -kanavan Yhdistyneessä kuningaskunnassa äskettäin lähettämässä raportissa esitettiin, että edustamani alue, West Midlands, on maan toiseksi köyhin ja siellä on toiseksi alhaisin elintaso.

Näin ollen, vaikka olen iloinen tästä aloitteesta, koska se lisää tietoisuutta köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä, olen pettynyt siihen, ettei siinä tarjota selkeitä ratkaisuja sen suunnan osalta, johon jäsenvaltioiden on edettävä. Uskon, että jos tätä vuotta ei käytetä perustana etenemiselle, siitä tulee vain yksi keskustelupiiri lisää, menetetty tilaisuus saada todella jotakin aikaan erittäin tärkeässä asiassa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme hyväksyneet poikkeuksellisen tärkeän mietinnön köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan ongelmista. Tämä asiakirja on esimerkki Euroopan unionin sosiaalisesta herkkyydestä ja eurooppalaisen sosiaalimallin luomisesta, jota rakennamme rinnakkain talouskasvua ja toimivaa markkinataloutta edistävien toimien kanssa.

Meidän on tärkeää omistaa näin paljon tilaa syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiselle lasten, ikääntyneiden ja vammaisten parissa, toisin sanoen niiden, jotka eivät pysty välttämään tätä tilannetta. Meidän on pidettävä mielessä, että köyhyys lisääntyy alueilla, joille luonnonkatastrofit ovat iskeneet, tai seurauksena muista tällä hetkellä vaikuttavista tilanteista, nimittäin huomattavasta elintarvikkeiden ja energian hinnannoususta. Tässä tilanteessa tarvitaan lisätoimia, jotta voimme rajata näiden haitallisten tekijöiden vaikutusta köyhimpien sosiaalisten ja ammattiryhmien tulotilanteeseen.

  David Sumberg (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, kannatin tätä mietintöä, koska tietenkin kaikki meistä kannattavat hyviä ja turvallisia asioita. Kukaan meistä täällä ei halua köyhyyden lisääntyvän; Kukaan meistä täällä ei halua sosiaalisen syrjäytymisen lisääntyvän; näin ollen sanat ovat hyviä, ja tavallaan myötäilen kollegaani salin toisella puolella siinä mielessä.

Kysymys on siitä, mitä teemme asialle. Se taas on kysymys jokaiselle kansalliselle hallitukselle jäsenvaltioissa. Minun kotimaani tapauksessa on Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tehtävänä tehdä asialle jotain, ja se on jokaisen kansallisen hallituksen tehtävä, koska tilanne, taloudelliset olosuhteet ja sosiaaliset olosuhteet ovat erilaiset kaikkialla Euroopan unionissa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ehkä myös muissa valtiossa, meitä uhkaavat nyt todellinen lama, todellinen köyhyys ja todellinen sosiaalinen syrjäytyminen, jotka pahenevat, ja nyt on Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten tehtävänä tunnistaa tämä tekijä ja toimia sen mukaisesti.

− Mietintö: Casa (A6-0231/2008)

  Zita Pleštinská (PPE-DE). - (SK) Käytän tämän tilaisuuden – joka on niin arvokas minulle ja kotimaalleni Slovakialle – kiittääkseni kaikkia parlamentin jäseniä, jotka äänestivät Slovakian liittymisen euroalueeseen puolesta.

Olen iloinen siitä, että kaikki slovakialaiset jäsenet onnistuivat vakuuttamaan Euroopan parlamentin, kollegamme David Casan tasapainoisen mietinnön avulla siitä, että Slovakia kuuluu menestyksekkääseen ”e-kerhoon”. Nyt on Slovakian ja erityisesti Slovakian tasavallan hallituksen velvollisuutena jatkaa tinkimättömien makrotaloudellisten askelten ottamista ja jatkaa tiukkaa veropolitiikkaa voidakseen täyttää Maastrichtin kriteerit myös tulevaisuudessa. Slovakian liittyminen euroalueeseen on myös merkki muille jäsenvaltioille jatkaa uudistuksiaan ja täyttää Maastrichtin kriteerit.

Haluan tänään käyttää puheenvuoroa hyväkseni kiittääkseni Slovakian kansalaisia, jotka vaaransivat henkensä auttaessaan rautaesiripun repimisessä vuonna 1989, ja niitä, jotka ymmärsivät uudistusten merkityksen, vaikkei se ollut aina helppoa. Heidän ansiostaan Slovakian kansa voi nyt rakentaa vahvaa Slovakiaa vahvassa Euroopassa.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). - (CS) Arvoisa puhemies, onnittelen vilpittömästi Slovakiaa liittymisestä euroalueeseen. Haluan myös ilmaista kiitollisuuteni esittelijän David Casan tekemästä työstä; hänen täytyi parlamentissa käsitellä väitteitä, jotka koskivat Slovakian valuutan revalvoinnin perusteluja ja niin edelleen. Keskustelu osoitti, että monet muut vaatimukset, jotka voivat vaikuttaa yhtenäisvaluutan pitkän aikavälin vakauteen, ovat perusteltuja. Vaikka ne eivät olekaan este Slovakian liittymiselle nyt, ne ovat haaste sopimukselle sääntöjen muuttamisesta. Olen eri mieltä niiden kanssa, jotka tämänpäiväisen keskustelun aikana hylkäsivät mahdollisuuden muuttaa Maastrichtin kriteerejä tulevaisuudessa. Jälleen kerran haluan ilmaista kiitollisuuteni pääministeri Dzurindan johtamalle hallitukselle, joka käynnisti tarvittavat uudistukset Slovakiassa viisi vuotta sitten. Ilman heitä Slovakia ei juhlisi tänään taloudellista ja poliittista menestystään. Slovakialaiset näyttävät nyt Tšekille oikeaa tietä.

  David Sumberg (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan selittää parlamentille, miksi pidättäydyin äänestämästä tästä päätöslauselmasta. En pidättäytynyt siksi, että kannatan yhtenäisvaluuttaa oman maani kohdalla; itse asiassa olen ehdottomasti sitä vastaan. Yhdistyneen kuningaskunnan poliittiselle järjestelmälle ja taloudelle olisi katastrofi, jos liittyisimme yhtenäisvaluuttaan.

Pidättäydyin siksi, että katson tämän olevan pelkästään Slovakian hallituksen asia. Jos he päättävät, että on heidän valtionsa edun mukaista liittyä yhtenäisvaluuttaan, se on heidän kansallinen oikeutensa, ja he ovat tehneet päätöksensä vastaavasti.

Tämänkaltaiset kysymykset osoittavat, miten Euroopan pitäisi edetä. Sen pitäisi edetä siten, että valtiot tekevät etunsa mukaisia päätöksiä, ja Irlannin kansan sättiminen, jota on tapahtunut tässä salissa viime tuntien aikana, on väärin. Irlantilaiset ovat tehneet päätöksen kansallisten etujensa mukaisesti. On heidän asiansa tehdä tämä päätös, ja heidän demokraattista äänestystään on kunnioitettava.

Winston Churchill sanoi: ”Luota kansaan.” Niin meidän pitäisi tehdä.

(Suosionosoituksia)

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, ensin totean, että olen täysin samaa mieltä siitä, mitä David Sumberg äsken totesi. Minun on pakko kiittää Irlannin kansaa siitä, että se antoi demokratialle uuden tilaisuuden Euroopan unionissa.

Käytän puheenvuoron aiheesta, koska minäkin pidättäydyin äänestämästä, koska puolueeni politiikkaan kuuluu olla äänestämättä näistä asioista, joissa emme ole osallisina. Olin kuitenkin kiinnostunut itse mietinnöstä. Mietinnön 6 kohdassa suositetaan, ”että Slovakian hallitus perustaa seurantakeskuksen seuraamaan tietyn perustarvikejoukon hintoja viikoittain, jotta voidaan torjua vääriä käsityksiä hintojen noususta”.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa mittaamme inflaatiota, ja inflaatioasteemme on oletettavasti kohonnut 3,3 prosenttiin, kuten aiemmin tänä aamuna ilmoitettiin. Jos kuitenkin tapaatte vaatimattoman kuluttajan Daventryssä tai Long Buckbyssä, hän kertoo teille, että hänen bensiininsä hinta on noussut paljon enemmän; hänen ruokansa hinta on noussut paljon enemmän ja hänen kunnallisveronsa on noussut paljon enemmän. Näin ollen ihmettelen tilastojen laatua.

Mietinnön 8 ja 9 kohdissa on muita ongelmia, mutta nämä kaikki selittävät, miksi on erittäin hyvä, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole tämän kerhon jäsen. Siitä huolimatta toivotan tälle valtiolle kaikkea hyvää.

− Mietintö: Harangozó (A6-0212/2008)

  Filip Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, pidättäydyin äänestämästä Gábor Harangozón mietinnöstä. Yksi Euroopan unionin koheesiopolitiikan tavoitteista pitäisi olla solidaarisuuden ja yhdentymisen välineiden vahvistaminen. Heikossa asemassa olevien ryhmien ja yhteisöjen pitäisi saada tukeamme syrjäytymisen ja epätasa-arvon torjunnassa. Tätä ei kuitenkaan pitäisi nähdä vastaväitteenä kaupunkialueiden kehittämiselle, sillä ne eivät sulje toisiaan pois. Alueellinen lähestymistapa on tärkeä, mutta ei loppujen lopuksi mitätöi koheesiopolitiikan tehokkuuden merkitystä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään hyväksytyssä Gábor Harangozón mietinnössä tuodaan esiin poikkeuksellisen merkittävä ongelma eli koheesiopolitiikan vaikutus uhatuimmassa asemassa olevien yhteisöjen ja ryhmien integroimiseen. Mietinnössä painotetaan yksiselitteisesti tarvetta jatkaa koheesiopolitiikkaa alueilla, jotka ovat vähemmän kehittyneitä, laiminlyötyjä, joiden maanviljelyolosuhteet ovat vaikeat ja joiden infrastruktuuri on heikko tai vanhentunut.

Erityistä tukea pitäisi tarjota alueille, joilla kehitys on hidastunut historiallisista syistä, joilla paikallinen väestö on huonommin valmistautunut vastaamaan markkinatalouden vaikeisiin haasteisiin. Alueiden väliset erot kehitystasossa ovat todella suuria. Siksi on välttämätöntä luoda tosiasiallinen kuva alueidemme kehityksen tasosta ja käyttää sitä perustana ryhdyttäessä toimiin yksittäisten vaikeiden alueiden kohdalla. Voimme sanoa jo nyt, että tämä koskee vuoristoalueita ja merkittävää osaa maaseutualueista. Olemme koonneet kestävän kehityksen prosessin, niin että heikomman kehityksen saarekkeita tai kehittymättömiä saarekkeita ei jätetä jälkeen eikä luoda.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, minäkin pidättäydyin äänestämästä tämän mietinnön kohdalla. Haluan kommentoida parilla kolmella seikalla sitä, miksi näin tein.

Ensinnäkin olen ponnistellut uskoakseni, että tämän paikan perustajat luodessaan perustaa vapauteen ja vapaaseen liikkuvuuteen ja niin edelleen perustuvalle Euroopan unionilleen ajattelivat, että tässä mietinnössä esitetty yksityiskohtainen politiikka olisi yksi niistä asioista, jotka tulisivat esiin tulevina vuosina.

Toiseksi en ole vakuuttunut siitä, että tämä pitäisi hoitaa yhteisön tasolla – ehkä kansallisella tasolla, mutta aivan varmasti se pitäisi hoitaa mahdollisimman paikallisella tasolla.

Haluan päättää puheenvuoroni sanomalla, että vaalipiirissäni Leicesterin kaupunki on esimerkki siitä, miten paikallinen toiminta tällä alalla voi toimia. Leicester on yksi Yhdistyneen kuningaskunnan kirjavimmista kaupungeista monenlaisista eri syistä – siellä on sekä rikkaita että köyhiä, monia eri kansallisuuksia – ja silti, yksilöllisen ja paikallisen toiminnan ansiosta, Leicesterillä on yksi johdonmukaisimmista strategioista heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja ryhmien, kuten sanomme täällä, koheesiota ja integroimista varten. Se on esimerkki meille kaikille siitä, että paikallinen toiminta on parasta, ja olen huolissani, kun puhumme siitä EU:n tasolla.

  Syed Kamall (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, kommenttini myötäilevät edellistä puhujaa.

Kommenttini liittyvät myös Marie Panayotopoulos-Cassiotoun mietintöön köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. Jos tarkastelemme näitä kahta mietintöä yhdessä, ne edustavat selkeästi epäkohtaa Euroopan poliitikkojen ajattelussa, nimittäin sitä, että oli ongelma mikä tahansa, Eurooppa on ratkaisu.

Kehotan kaikkia meistä, jotka ovat todella huolissaan heikossa asemassa olevien yhteisöjen ongelmista, tarkastelemaan sen sijaan paikallisyhteisölähtöisiä ratkaisuja eikä jonkun kaukaisen eurokraatin tai jonkun kaukaisen Euroopan parlamentin jäsenen ehdotuksia.

Katsokaa esimerkiksi Lontoossa omassa vaalipiirissäni sijaitsevan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden keskuksen loistavaa työtä, jota johtaa Iain Duncan-Smith ja hänen hieno työryhmänsä, jotka luovat köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä torjuvien paikallisyhteisöjärjestöjen liittoutumaa; järjestöihin kuuluvat esimerkiksi Croydon Caribbean Credit Union ja London Boxing Academy, jotka vetävät puoleensa joitakin yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.

Vaikka mietinnössä käsiteltävät asiat ovat kaikki vakavia ongelmia, meidän on muistettava, että ratkaisut löytyvät usein lähempää, ja tästä syystä pidättäydyin äänestämästä Gábor Harangozón mietinnöstä.

− Mietintö: Schmidt (A6-0137/2008)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). - (CS) Arvoisa puhemies, kestävän kehityksen politiikalla ei ole menestymisen mahdollisuuksia, jos ei sen yhteydessä omaksuta maailmanlaajuista ulottuvuutta. YK:n vuosituhatjulistuksessa tosin kehotetaan kaikkia valtioita varmistamaan kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuus, mutta kehittyneet maat eivät toteuta paljonkaan siihen liittyviä käytännön toimia. Siinä piilee Euroopan unionin hankkeen ristiriita, joka vaatii meitä arvioimaan kehitystavoitteita koskevan eurooppalaisen politiikkamme vaikutusta. Tämä tekee vielä arvokkaampaa siitä, että lisäämme rajoituksia kalastuspolitiikkaamme kehittyvien maiden eduksi. Haluan mainita myös puunhakkuut Länsi-Afrikassa, missä vain viittä prosenttia metsistä hoidetaan kestävästi. Tietenkin on tärkeää, että komissio tukee taloudellisesti kansallisten strategiasuunnitelmien käyttöönottoa Afrikassa, mutta pystymme myös ehkäisemään trooppisten metsien rosvoamisen kieltämällä puun tuonnin Eurooppaan, jos siinä ei ole selkeää ympäristömerkkiä. Uskon, että komissio esittää pian vastaavia ehdotuksia ja että me täällä parlamentissa ja neuvostossa hyväksymme ne etsimättä mitään tekosyitä.

Kirjalliset äänestysselitykset

− Mietintö: Geringer de Oedenberg (A6-0233/2008)

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. − (EN) Kannatin Lidia Joanna Geringer de Oedenbergin mietintöjä, ja olen samaa mieltä siitä, että aikana, jona Euroopan unionilla on edessään suuria poliittisia päätöksiä, meidän ei pitäisi puuhastella kohtuuttoman syvällisesti teknisten kysymysten parissa. Vaikka minua kiehtoisi kuulla parlamentin jäsenten keskustelevan kiihkeästi pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden valaisimien ja merkkivalolaitteiden poliittisesta merkityksestä, kannatan ehdottomasti nopeutetun työmenettelyn käyttämistä lainsäädäntötekstien virallisen kodifioimisen kohdalla tällaisissa asioissa. Kun EU on taas kerran umpikujassa, meidän on keskitettävä kaikki huomiomme ratkaisun löytämiseen Lissabonin sopimuksen pelastamiseksi.

− Mietinnöt: Geringer de Oedenberg (A6-0233/2008 - A6-0235/2008)

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. − (SV) Äänestän tätä mietintöä vastaan, koska tämänkaltaista yksityiskohtaista säätelyä ei pitäisi käsitellä poliittisella tasolla. On tarpeetonta kodifioida lainsäädäntöä, joka pitäisi perua ja korvata teknisten komiteoiden laatimiin teknisiin normeihin perustuvalla säätelyllä.

− Mietintö: Geringer de Oedenberg (A6-0234/2008)

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. − (SV) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska tämänkaltaista yksityiskohtaista teknistä säätelyä ei pitäisi käsitellä tällä tasolla. Sitä pitäisi käsitellä teknisten komiteoiden teknisten normien avulla (sellaista lainsäädäntöä ei pitäisi kodifioida, joka pitäisi perua ja korvata teknisillä normeilla).

− Mietintö: Geringer de Oedenberg (A6-0237/2008)

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN), kirjallinen. − (PL) Äänestin Lidia Joanna Geringer de Oedenbergin tietokoneohjelmien oikeudellista suojaa koskevan mietinnön puolesta, sillä mielestäni – koska niillä on niin tärkeä tehtävä nykyaikaisen yhteiskunnan toiminnassa – niille pitäisi taata asianmukainen oikeudellinen suoja, jonka tunnustetaan olevan yhdenmukainen tekijänoikeussäädösten kanssa, kuten Bernin yleissopimuksessa tarkoitettujen kirjallisten ja taiteellisten teosten osalta. Vain asianmukaisen muotoiset tietokoneohjelmat pitäisi suojata. Varsinaisia konsepteja ja periaatteita, joihin tietotekniikkaohjelman yksittäiset elementit perustuvat, ei voida suojata tällä tavoin.

Matemaattisia aliohjelmia, ohjelmointikieliä ja algoritmeja ei tietenkään voida suojata tällä tavoin. Tämä suoja pitäisi antaa sekä luonnollisille että oikeushenkilöille, kansallisen tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti. Huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että jos ohjelman ovat kirjoittaneet työntekijät osana työvelvollisuuksiaan, työnantajalla tai asiakkaalla on oikeus tästä ohjelmasta johtuviin omistusoikeuksiin (paitsi jos sopimuksessa on toisin määrätty).

− Mietintö: Velichkova Baeva (A6-0194/2008)

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa, joka koskee Romanian liittymistä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä 23 päivänä heinäkuuta 1990 tehtyyn yleissopimukseen, koska katson olevan välttämätöntä vähentää veronmaksajien verotaakkaa.

Romanian ja Bulgarian on erittäin tärkeää liittyä välimiesmenettelyä koskevaan yleissopimukseen mahdollisimman pian ja siten liittyä niiden jäsenvaltioiden joukkoon, joiden osalta yleissopimus on jo voimassa. Se, etteivät ne tällä hetkellä osallistu tähän järjestelmään, aiheuttaa huomattavia kustannuksia taloudelle ja muodostaa esteen Euroopan yhtenäismarkkinoiden toiminnalle.

Romanian ja Bulgarian liittymistä EU:hun koskevan sopimuksen mukaan neuvoston on vahvistettava tämän yleissopimuksen voimaantulopäivä komissiolta saamansa suosituksen perusteella ja kuultuaan parlamenttia. Haluan ilmaista huoleni välimiesmenettelyä koskevan yleissopimuksen takautuvasta täytäntöönpanosta 1. tammikuuta 2007 lähtien, ja tästä syystä kannatan ehdotusta, jonka mukaan voimaantulopäivä olisi päätöksen julkaisemista EU:n virallisessa lehdessä seuraava päivä.

− Mietintö: Díaz de Mera García Consuegra (A6-0207/2008)

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. · (SV) Euroopan parlamentin maltillisten ryhmä äänesti tänään Agustín Díaz de Mera García Consuegrasin (PPE-DE, ES) jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä laatiman mietinnön (A6-0207/2008) puolesta.

Rikollisuuden liikkuessa yli rajojen myös rikollisuudentorjunnan toimenpiteet on mukautettava tilanteeseen. Siksi kannatamme puitepäätöstä ja yhteistyön lisäämistä jäsenvaltioiden välisen tuomioita koskevan tiedonvaihdon yksinkertaistamiseksi ja tehostamiseksi.

Vastustamme kuitenkin painokkaasti mietinnön artiklaa, joka liittyy muun muassa rotua tai etnistä alkuperää, poliittisia mielipiteitä ja uskonnollista tai filosofista vakaumusta koskevien tietojen käsittelyyn.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Tämän jäsenvaltioiden välistä rikosrekisteritietojen järjestämistä ja vaihtoa koskevan ehdotuksen tarkoituksena on parantaa oikeusviranomaisten välistä viestintää.

On tärkeää varmistaa, että rikosrekisteriotteet ovat helposti ymmärrettäviä ja että niiden sisältämää tietoa käytetään oikein.

Siksi kannatan kollegani Agustín Díaz de Meran erinomaista mietintöä, samoin kuin ehdotettuja tarkistuksia tietosuojasta.

On olennaista soveltaa yleisiä tietosuojaperiaatteita, mikä on pidettävä mielessä tietoja kerättäessä, käsiteltäessä ja välitettäessä. Lisäksi tietosuojaviranomaisille on järjestelmällisesti ilmoitettava tämän puitedirektiivin nojalla tapahtuvasta henkilötietojen vaihdosta.

On myös tärkeää, että tämä järjestelmä toimii tehokkaasti, jolloin siitä tulee hyödyllinen työkalu rikollisuuden, erityisesti seksuaalirikollisuuden, ehkäisemisessä ja torjumisessa. Esimerkiksi lasten suojelun parantamisen varmistamiseksi on erittäin tärkeää, että koulut saavat käyttöönsä tietoa työntekijöistään tai potentiaalisista työntekijöistään siinä tapauksessa, että näillä on lapsiin kohdistuviin rikoksiin liittyvä rikosrekisteri.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) On pöyristyttävää, että vaarallinen rikollinen voisi piiloutua rikosrekisteriään koskevan tiedon puutteen taakse vältelläkseen oikeutta tai syyllistyäkseen rikoksiin muissa jäsenvaltioissa. Fourniret’n tapaus on tästä järkyttävä ja tuskallinen esimerkki.

Näissä olosuhteissa on myönteinen parannus, että sallitaan sellaisten täydellisten ja helposti saatavilla olevien rikosrekisterien laatiminen, jotka sisältävät eri valtioissa annetut tuomiot.

Tämä ansiokas aloite ei kuitenkaan kohdistu ainoastaan pedofiileihin, murhaajiin ja aseellisiin ryöstäjiin. Yksinkertaisesti siksi, että siihen sisältyvät sanat ”tiedot rikostuomiosta johtuvista oikeudenmenetyksistä”, se kattaa myös kansainvälisen vainoamisen tiettyjen mielipiteiden takia. Tiedämme liiankin hyvin, kuka kohde on tässä Euroopaksi kutsutussa hulluudessa, joka on avoimena kontrolloimattoman maahanmuuton tuulille ja joka katuu ikuisesti sitä, mitä se oli, mitä se on ja mitä se voisi olla: identiteettiinsä kiintyneitä patriootteja, jotka ovat ylpeitä ihmisistään, kansastaan ja historiastaan ja jotka uskaltavat julistaa ääneen aikeensa puolustaa niitä.

Siksi pidättäydymme äänestämästä, koska pelkäämme, että rikollisuuden oikeutetun tukahduttamisen lisäksi tämä teksti sallii sellaisten lakien ulottamisen koko unioniin, jotka tuhoavat vapauden ja vahingoittavat huomattavasti valtioidemme demokraattista elämää.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Kansalaisten rikosrekistereistä otettujen tietojen välittäminen jäsenvaltiosta toiseen on hoidettava asianosaisten välille muodostetun (kahdenvälisen) yhteistyön pohjalta.

Tämän aloitteen tarkoituksena on parantaa viestintää oikeusviranomaisten välillä ja varmistaa, että jäsenvaltioiden muiden jäsenvaltioiden kansalaisten rikosrekistereitä koskeviin pyyntöihin ”vastataan asianmukaisesti, ymmärrettävästi ja tyhjentävästi”.

Olemme kuitenkin eri mieltä lakien yhdenmukaistamisesta ja yhteisten menettelyjen käyttöönotosta siltä osin, kun kyseessä on velvoite välittää ”täydelliset tiedot sen kansalaisille annetuista tuomioista” tai velvoite ”säilyttää ja päivittää kaikki vastaanotetut tiedot”, samoin kuin menettelyjen yhdenmukaistaminen – varsinkin, kun tästä ehdotuksesta tulee mielestämme vielä kyseenalaisempi siksi, että näiden tietojen suojelusta ei ole selviä takuita.

Tunnustamme tarpeen ottaa käyttöön mekanismeja, jotka mahdollistavat rikosrekistereitä koskevan tiedon vastavuoroisen välittämisen jäsenvaltioiden välillä, mutta tämä on tehtävä tapauskohtaisesti ja kyseisten valtioiden yhteistyöpuitteiden sisällä.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin Agustín Díaz de Mera García Consuegran rikosrekisteritietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä koskevan mietinnön puolesta. Liikkuvuuden lisääntyessä EU:ssa on tärkeää, että jäsenvaltiot voivat pitää toisensa ajan tasalla alueillaan asuvien EU:n kansalaisten rikoshistoriasta. Suojatoimia on kuitenkin sovellettava, ja olen tyytyväinen ehdotettuun yleiseen kieltoon, joka koskee sellaisten henkilötietojen käsittelyä, joista ilmenee rotu tai etninen alkuperä, poliittisia mielipiteitä, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus tai puolueen tai ammattiliiton jäsenyys tai jotka koskevat terveyttä tai seksuaalista käyttäytymistä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Avointen rajojen EU:ssa viranomaisten hyvä yhteistyö on välttämätöntä, jotta rikollisuuden torjunnassa voidaan jotenkuten pysyä ajan tasalla. On varmasti järkevää, että tavoitteeksi on asetettu se, että käyttöön otetaan eurooppalainen internetportaali, jonka kautta kansalaiset ja yritykset voivat hakea tietoa oikeuksistaan rikosprosessin puitteissa.

Rajatylittävää tiedonvaihtoa yksinkertaistavan sähköisen rikosrekisterin perustamiseen voidaan suhtautua vain myönteisesti, jos tietosuojavaatimukset otetaan riittävässä määrin huomioon. Käytännössä paljon riippuu myös siitä, miten käsitellään tekoja, jotka ovat yhdessä jäsenvaltiossa rangaistavia, mutta eivät toisessa. Koska näitä kysymyksiä ei mielestäni ole selvitetty riittävästi etukäteen, pidättäydyin äänestämästä.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin Agustín Díaz de Mera García Consuegran mietinnön puolesta. On erittäin tärkeää parantaa viestintää oikeusviranomaisten välillä ja varmistaa, että jäsenvaltioiden esittämiin rikosrekistereitä koskeviin tietopyyntöihin vastataan asianmukaisesti, ymmärrettävästi ja tyhjentävästi.

Avoimet rajat sallivat tosiaan vapaan liikkumisen rehellisten kansalaisten lisäksi myös rikollisille, jotka usein välttyvät lain kouralta pakenemalla muihin valtioihin, joissa he syyllistyvät uusiin rikoksiin. Riittämättömän tiedonvaihdon takia sen paremmin heidän potentiaaliaan tehdä uusia rikoksia kuin heidän muodostamaansa todellista vaaraakaan ei oteta asianmukaisesti huomioon.

Kuten sanomalehdissä kerrotaan päivittäin, erityisesti seksuaalirikolliset ja muut erittäin vaaralliset yksilöt hyötyvät tehokkaan tiedonvaihtojärjestelmän puuttumisesta ja käyttävät hyväkseen EU:n tämänhetkisten valtuuksien rajoja.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. − (SV) Euroopan parlamentin tarkistusehdotukset parantavat lainsäädäntöä, mutta en kuitenkaan halua äänestää sen täytäntöönpanon puolesta, joten pidättäydyn äänestämästä.

− Mietintö: Agustín Díaz de Mera García Consuegra (A6-0230/2008)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen suoja euron väärentämistä vastaan vahvistamalla toimenpiteitä, joita sen suojelemiseksi tarvitaan. Tässä tarkoituksessa tarkastetaan seteleiden ja kolikoiden aitous ja liikkeeseenlaskukelpoisuus.

Tuoreimpien tilastojen mukaan noin 561 000 väärennettyä seteliä ja 211 000 väärennettyä kolikkoa poistettiin liikkeestä vuonna 2007.

Kun Euroopan keskuspankki ja komissio ovat nyt vahvistaneet lopulliset menettelyt väärien setelien ja kolikoiden havaitsemiseksi, on tullut olennaiseksi muuttaa vuoden 2001 asetusta, sillä käteisrahan levittämiseen yleisölle liittyvillä laitoksilla on tarvittavat välineet näiden tarkastusten tekemiseen.

Suhtaudun myönteisesti myös luottolaitosten ja muiden vastaavien laitosten velvoitteeseen varmistaa vastaanottamiensa seteleiden ja kolikoiden aitous ennen niiden laskemista takaisin liikkeeseen. Samalla niiden on pakostakin mukautettava sisäiset menettelynsä ja parannettava laitteitaan.

On myös tärkeää, että euron aitous taataan niissä euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa, joissa euro liikkuu transaktiovaluuttana, vaikkei valvontamekanismeja voida soveltaa samalla tavoin, mikä siis tarkoittaa, että erityisiä tarkistusmenettelyjä on otettava käyttöön.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Yhä uudelleen itäisestä Euroopasta virtaa erittäin laadukkaita väärennettyjä seteleitä. Onhan Euroopan unioni luonnostaan erittäin houkutteleva väärentäjille, sillä ihmiset eivät ole niin tottuneita uuteen valuuttaan, eivätkä automaatitkaan ole turvassa petoksilta.

Euron väärentämissuojan parantaminen on myönteinen asia, minkä takia äänestinkin Agustín Díaz de Mera García Consuegran mietinnön puolesta. On yksi asia työskennellä jatkuvasti sen eteen, miten eurosta saadaan turvallisempi. Se ei kuitenkaan auta, jos ihmiset edelleenkin tietävät liian vähän turvamerkinnöistä. EKP:n ja jäsenvaltioiden on siksi tehostettava ponnistelujaan tietoisuuden parantamiseksi. Lisäksi meidän on kaikkialla EU:ssa huolehdittava siitä, että ammattimaiset väärentäjät voidaan saada nopeasti kiinni. Jatkuvat varojen leikkaukset poliisipalveluissa rajojen samalla poistuessa eivät nimittäin ole haitaksi ainoastaan tässä yhteydessä.

− Mietintö: Geringer de Oedenberg (A6-0211/2008)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tämä neuvoston päätösluonnos on laadittu tuomioistuimen pyynnöstä, ja sen tarkoituksena on lisätä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestykseen määräys kielten käytöstä uudelleenkäsittelyä koskevassa menettelyssä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 64 artiklan mukaisesti.

EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä Euratomin perustamissopimuksen 140 a artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään menettelystä, jossa yhteisöjen tuomioistuin käsittelee uudelleen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätökset, joilla tämä ratkaisee lainkäyttölautakuntien päätöksiä koskevat muutoksenhaut.

Tuomioistuimen perussääntöön sisältyy mahdollisuus uudelleenkäsittelyyn, jos ennakkoratkaisukysymyksistä tulee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia. Kyseistä mahdollisuutta ei ole vielä toteutettu, mutta tuomioistuin on katsonut tarpeelliseksi muuttaa asetustaan voidakseen soveltaa kieliä koskevaa järjestelyä tähän uuteen uudelleenkäsittelyä koskevaan menettelyyn.

Muutoksen mukaan oikeudenkäyntikielenä on uudelleenkäsittelyn kohteena olevassa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksessä käytetty kieli, mitä me pidämme oikeana ratkaisuna.

− Mietintö: Jackson (A6-0162/2008)

  Jan Andersson, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Olemme päättäneet antaa täyden tukemme Euroopan parlamentin ja ministerineuvoston suunnittelemalle kompromissille. Kompromissin perusteella otetaan käyttöön sitovia kierrätystavoitteita, mitä pidämme erittäin myönteisenä. Mielestämme sivutuotteet olisi kuitenkin pitänyt määritellä tarkemmin ja kierrätystavoitteiden olisi pitänyt olla vielä ehdotettuja tiukempia.

  Liam Aylward (UEN), kirjallinen. − (EN) Jätepolitiikan tavoitteena on minimoida jätteiden kielteiset vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön. On välttämätöntä purkaa jätteiden ja kasvavien talouksiemme välinen yhteys. Tuotamme vuosittain 1,3 miljardia tonnia jätettä, josta noin 40 miljoonaa tonnia lasketaan vaarallisiin jätteisiin.

Kohteena olevan EU:n säädöksen tarkoituksena on edistää siirtymistä kierrätysyhteiskuntaan. Parlamentti on vaatinut tavoitteiden asettamista jätteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä varten. Määritetyt tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Jäsenvaltioiden on vuoteen 2020 mennessä lisättävä kotitalousjätteiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä 50 prosentilla.

Meidän on vähennettävä kaatopaikoille päätyvän ja poltettavan jätteen määrää. Tärkeysjärjestystä määrittävä hierarkiajärjestelmä pakottaa lainsäätäjät suosimaan jätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevassa politiikassa ensisijaisesti ennaltaehkäisyä, sen jälkeen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä sekä viimeisenä vaihtoehtona hyödyntämistä ja loppukäsittelyä. Hyödyntämiseksi katsotaan ainoastaan sellainen jätteenpoltto, jonka energiatehokkuus on korkea.

Meidän on sitouduttava kansalaisten, tuottajien ja kuluttajien kanssa vähentämään jätteiden määrää sekä edistämään jätteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä. Yhteisön ja paikallisviranomaisten kierrätyslaitosten on oltava sijainniltaan käytännöllisiä ja helppopääsyisiä laitosten vaikutuksen maksimoimiseksi.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, olen yhtä mieltä esittelijän kanssa siitä, että joissakin valtioissa ja erityisesti sellaisissa maissa, joissa ollaan vasta siirtymässä jätteiden kaatopaikalle sijoittamisesta muihin ratkaisuihin, jätteistä saatavan energian hyödyntäminen voi olla suosituin vaihtoehto, ja tämä voi vähentää halua investoida muihin käsittelytapoihin, kuten kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön.

Tällä hetkellä kaikista EU:n jäsenvaltioista jätteitä kierrätetään vähiten Puolassa – vain neljä prosenttia. Małopolskassa kierrätetään jätteistä seitsemän prosenttia. Samalla maahan suunnitellaan jätteenpolttolaitosten rakentamista käsittelemään vuosittain 250 000 tonnia jätettä, mikä ylittää yhden kaupungin tuottaman jätteen määrän. Jotta jätteenpolttolaitos toimisi tehokkaasti, polttouuni on täytettävä asianmukaisesti. Euroopan komission rahoittama hanke tappaa siten kaiken lajitteluinnon, koska kaikki jätteet voidaan polttaa.

Arvion mukaan Puolaan päätyy säännöllisesti kymmeniä tuhansia tonneja laittomasti maahan tuotua yhdyskuntajätettä, foliopaperia, romua, käytettyjä autonrenkaita ja paristoja. Maamme länsirajan tietyllä eteläisellä alueella on tämän vuoden tammikuun jälkeen pysäytetty peräti 16 kuljetuslastia, jotka sisälsivät yhteensä 40 tonnia jätettä. Muutamat rajan läheisyydessä toimivat paikallisviranomaiset ovat joutuneet nostamaan talousarviotaan 30 prosentilla laittomien kaatopaikkojen poistamiseksi.

Kehottaisin käynnistämään mahdollisimman nopeasti erityistoimia tämäntyyppisten käytäntöjen torjumiseksi. Jätteiden lajittelu- tai hyödyntämismenetelmiä koskevilla loputtomilla säädöksillä ei ole mitään arvoa niin kauan kuin yritysten on edullisempaa kuljettaa jätteet naapurivaltion kaatopaikalle.

  Konstantinos Droutsas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission jätehuoltoa koskeva kompromissiehdotus on osoitus merkittävästä suunnanmuutoksesta, jonka taustalla ovat jätteisiin liittyvät mittavat ja peitellyt taloudelliset edut.

Direktiiviehdotuksella ei edistetä jätteen kokonaismäärän vähentämistä. Siinä esitetyt tavoitteet ja keinot ovat tarkoituksellisen epämääräisiä. Siinä myönnetään poikkeuksia teollisuusjätteille ja keskitytään tietyntyyppisiin yhdyskuntajätteisiin ja tuetaan tällä tavoin pikemminkin kannattavuutta ja kilpailua kuin ympäristöä ja kansanterveyttä.

Yksi esimerkki perääntymisestä on se, että ehdotuksessa ei tueta hierarkkista järjestystä, jonka mukaan kierrätys on suositeltavampaa kuin energian talteenotto. Toinen esimerkki on se, että yhdistelmäjätteen energianpoltto katsotaan energian talteenotoksi muissa kuin jo määritellyissä tapauksissa, muun muassa biokaasua tuotettaessa.

Myrkyllisillä ja muilla vaarallisilla aineilla, joita päästetään ilmaan tai jotka joutuvat maaperään tai pohjaveteen ja vaikuttavat ravinteisiin, on suora vaikutus jätehuollon alan työntekijöiden ja koko väestön terveyteen.

Jätteiden määrää on vähennettävä, ja lisäksi on huolehdittava hyvin suunnitellusta jätehuollosta ja asianmukaisesti järjestetystä jätteiden kuljetuksesta. Valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on vastattava myrkyllisten ja muiden vaarallisten aineiden (esimerkiksi dioksiinien) lajittelusta ja erottelusta. Lisäksi kierrätyksen on oltava mahdollisimman laajaa. Yhdistelmäjätteiden poltto on lopetettava. Ympäristönsuojelua on tehostettava kaatopaikoilla, ja kaatopaikoilta peräisin olevalle jäännösjätteelle on taattava turvallinen loppukäsittely.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Kannatin äänestyksessä Caroline Jacksonin suositusta jätepuitedirektiivin tarkistuksen toisesta käsittelystä, koska uskoakseni tällä ehdotuksella autetaan vähentämään jätehuollon ympäristöön liittyviä ja sosioekonomisia vaikutuksia ottaen huomioon, että jätteiden vähentämisen, jätteen syntymisen ehkäisemisen sekä jätteiden uudelleenkäytön ja kierrätyksen on oltava ensisijaisia tavoitteita kaikkialla Euroopan unionissa.

Äänestin tarkistuksen 82 puolesta, koska mielestäni kaikissa jäsenvaltioissa on asetettava nykyistä kunnianhimoisempia tavoitteita jätteen kierrätykselle, jotta voitaisiin taata tehokas eurooppalainen politiikka jätteen syntymisen ehkäisemiseksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Toisessa käsittelyssä Euroopan parlamentti vaatii neuvostoa hyväksymään tarkistukset, jotka hyväksyttiin jo ensimmäisessä käsittelyssä.

Keskeiset tarkistukset koskivat kierrätystä ja jätteiden syntymisen ehkäisyä koskevien tavoitteiden käyttöönottoa sekä viisivaiheisen hierarkiajärjestelmän noudattamista ohjaavana periaatteena.

Neuvosto poisti kaikki viittaukset tavoitteisiin, mutta esittelijä on palauttanut parlamentin tarkistukset muutettuina. Esittelijän mielestä olisi väärin päästää käsistä tämä tilaisuus, jolla voidaan taata, että direktiivi tarjoaa muutakin kuin joukon määritelmiä. Olisi syytä luoda todellinen yhteys direktiivin sekä jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaisessa strategiassa määriteltyjen kierrätystä ja jätteiden syntymisen ehkäisyä koskevien pyrkimysten välille.

Direktiivin yhtenä tärkeänä tavoitteena on erottaa selkeästi toisistaan jätteiden ”hyödyntäminen” ja ”loppukäsittely”, koska tuomioistuimen päätöksissä kysymykseen liittyi epävarmuutta.

Mielestämme jätteiden vähentämisen, kierrättämisen ja hyödyntämisen on kuuluttava joka tapauksessa ensisijaisiin tavoitteisiin. On kuitenkin erittäin kyseenalaista pitää rinnakkaispolttoa hyödyntämismenetelmänä ja katsoa se näin ollen tuottoisaksi toiminnaksi. Siinä tapauksessa olisi mietittävä, kuka vähentää jätteen tuotantoa ja lisää kierrätystä ja hyödyntämistä.

  Ambroise Guellec (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) OECD:n ilmoittamien lukujen mukaan tuotamme vuoteen 2020 mennessä 45 prosenttia enemmän jätettä kuin vuonna 1995. Tästä syystä Euroopan unionin on kiireellisesti esitettävä uusi jätehuoltostrategia, jossa kaikentyyppisiä jätteitä voidaan tarkastella paitsi pilaantumisen lähteinä, joita on vähennettävä, myös mahdollisesti hyödynnettävänä voimavarana.

Tämänpäiväisessä täysistunnossa hyväksytyllä kompromissilla autetaan siirtämään painopiste jätteiden syntymisen ehkäisemiseen ja kierrätykseen. Tavoitteena on saada tuotetun jätteen määrä vakiintumaan tästä päivästä vuoteen 2012 mennessä sekä täyttää kotitalousjätteille asetettu 50 prosentin ja rakennus- ja purkujätteille asetettu 70 prosentin kierrätystavoite vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi on perustettava vuoteen 2015 mennessä erilliset jätteenkeräysjärjestelmät ainakin paperia, metallia, muovia ja lasia varten sekä esitettävä vaarallisille jätteille tiukempia säädöksiä, jotka koskevat pääasiassa erillistä keruuta ja jäljitettävyyttä. Myös jäteöljyä varten on perustettava erillinen keräysjärjestelmä. Lisäksi erotetaan toisistaan jätteen lopulliseen poistamiseen tähtäävä jätteenpolttotoiminta sellaisesta jätteenpoltosta, jossa jätteitä hyödynnetään energian talteenoton ansiosta. Tästä syystä energiatehokkuutta koskevaa kaavaa soveltamalla ainoastaan kaikkein energiatehokkaimmat kunnalliset jätteenpolttolaitokset luokitellaan kierrätyslaitoksiksi.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Jätepuitedirektiivin toinen käsittely merkitsee hukkaan heitettyä mahdollisuutta. EU:n pitäisi asettaa tiukkoja tavoitteita jätteiden vähentämiseksi eikä esittää jotakin kaukana tulevaisuudessa olevaa päivämäärää varten pyrkimyksiä, joihin ei sitouduta. Ryhmäni esittämät tarkistukset olisivat lujittaneet ehdotettua lainsäädäntöä, ja on valitettavaa, ettei niitä hyväksytty.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. − (CS) Kaukonäköiset poliitikot ovat lähes kaikissa maailman maissa jo vuosien ajan seuranneet lumivyöryn tavoin kasvavaa jätteiden määrää. Yksi hyvä keino nykyisen tuhoisan suuntauksen muuttamiseksi on laatia lainsäädäntöä, jossa määrätään korkeat kierrätysprosentit erityyppisille materiaaleille. Vaikka jätteitä erotellaankin, sekalaisiin jätteisiin laskettavien materiaalien määrä valitettavasti lisääntyy yhä.

Olen ilahtunut siitä, että Caroline Jackson pyrkii löytämään mietinnössään ongelmaan oikean ja perustellun ratkaisun. Vaikka jotkin tarkistuksissa esitetyt ehdotukset ovatkin kiinnostavia ja me aiomme tukea niitä, en voi hyväksyä sitä, että jätteenpoltto pitäisi laskea kestävien energialähteiden käyttöön verrattavaksi energiankäytöksi.

Tämän vuoksi emme useimpien GUE/NGL-ryhmään kuuluvien jäsenten kanssa voi äänestää mietinnön puolesta, vaikka se sisältääkin joitakin myönteisiä näkökohtia. Emme voi kannattaa yhdyskuntajätteille tarkoitettujen jätteenpolttolaitosten luokittamista uudelleen siten, että ne rinnastettaisiin ekologisesti puhtaisiin energialähteisiin.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. − (FI) Arvoisa puhemies, minulla oli paljon syitä kannattaa kompromissia, jonka arvoisa kollega Jackson neuvotteli, ja haluan samalla kiittää hänen mittavaa työtään. Meillä on todella aihetta olla tyytyväisiä tähän tulokseen, sillä yhä liikaa jätettä päätyy kaatopaikalle. Se on vahinko näinä aikoina, jolloin Eurooppa tiedostaa resurssi- ja raaka-ainepolitiikan merkityksen. Keskimäärin vain hieman alle kolmasosa eurooppalaisten kotitalousjätteestä kierrätetään tai kompostoidaan, noin puolet päätyy kaatopaikoille ja hieman alle viidesosa poltetaan. Osassa EU:n jäsenvaltioita jopa 90 prosenttia kotitalousjätteestä päätyy kaatopaikoille.

Määrällisiä tavoitteita jätteiden kierrätykselle tarvitaan, samalla kun painotamme jätteiden synnyn ehkäisyä. Haluan kuitenkin korostaa, että myös energiakäyttöä on syytä voimakkaasti kehittää. On vihdoin aika tehdä loppu siitä virheellisestä logiikasta, jonka mukaan jätteen hyödyntämistä ei pidä kehittää, koska se lisää jätteen syntyä. Kun tuon logiikan tuloksena kaatopaikat käytännössä vain kasvavat, se on jo osoittanut heikot kohtansa.

Minun on siksi myönnettävä, että kannatin neuvoston linjaa jätehierarkia-asiassa, ja ajoin siihen ohjaavaa periaatetta. Se olisi mahdollistanut paremmin joustavan jätepolitiikan, jossa otetaan olosuhteet huomioon. Guiding principle oli myös oma linjaukseni muutosesityksissäni, ja kiitän Jacksonia moninaisesta tuesta koko prosessin aikana.

Kiitän siksi Jacksonia, joka itse oli astetta järkevämpi, kuin mitä aikaansaadusta lopputuloksesta voi päätellä. Hän ymmärsi, että jätteenkäsittelylaitoksista peräisin olevassa energiassa on osavastaus EU:n energiapulaan, ja joutui toteamaan, että osassa jäsenvaltioita energiakäyttö nähdään uhkana kierrätykselle.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Olen tyytyväinen Caroline Jacksonin mietintöön jätepuitedirektiivin tarkistamisesta. EU:n on uudistettava jätteiden vähentämistä ja kierrätystä koskeva sitoumuksensa, jotta se pystyisi edistämään riittävästi ilmastonmuutosta koskevia tavoitteitamme. Edistyisimme tällä alalla huomattavasti ottamalla käyttöön sitovat tavoitteet, joiden mukaan kotitalousjätteistä 50 prosenttia ja rakennus- ja purkujätteistä 70 prosenttia on saatava kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön vuoteen 2020 mennessä. Otan huomioon nämä näkemykset äänestäessäni.

  Rovana Plumb (PSE), kirjallinen. − (RO) Tämän direktiivin tarkistamisen tarkoituksena on luoda yhtenäinen ja johdonmukainen lainsäädäntökehys jätteiden syntymisen ehkäisyä ja kierrätystä koskevan strategian tavoitteiden mukaisesti, jotta Euroopasta kehittyisi jätteitä yhä tehokkaammin hyödyntävä kierrätysyhteiskunta.

Tässä yhteydessä on toteutettava seuraavat:

• viisivaiheinen jätehuoltohierarkia: ennaltaehkäisy, uudelleenkäyttö, kierrätys, energian talteenotto ja loppukäsittely (myös varastointi);

• toimenpiteet/suunnitelmat jätteiden syntymisen ehkäisemiseksi;

• yhdyskuntajätteitä sekä rakennus- ja purkujätteitä koskevat pakolliset kierrätystavoitteet;

• valmistajan vastuun lisääminen yleisön tiedottamiseksi tuotteiden uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuuksista.

Jäsenvaltioissa kaikilla edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetuilla toimilla pitäisi kannustaa uudenaikaistamaan kierrätyslaitoksia ja perustamaan uusia laitoksia ja tällä tavoin edistää uudelleenkäyttöä, toisin sanoen ”vihreää teollisuutta”.

Äänestin jätepuitedirektiivin tarkistuksen puolesta, koska kaikilla näillä toimenpiteillä edistetään uusien työpaikkojen luomista, yhä turvallisempaa ja kestävämpää jätehuoltoa, luonnonvarojen järkiperäistä käyttöä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista (päästökauppajärjestelmään kuulumattomia aloja kehittämällä).

  Bogusław Sonik (PPE-DE), kirjallinen.

− (PL) Kannatan Caroline Jacksonin mietintöä, koska uuden jätedirektiivin tarkoituksena on muodostaa perusta kierrätysyhteiskunnan luomiselle. Euroopalla on täytettävänään joitakin hyvin kunnianhimoisia tavoitteita. Ovatko ne kuitenkin liian kunnianhimoisia ja pystyvätkö jäsenvaltiot, erityisesti uudet jäsenvaltiot, täyttämään tiukat vaatimukset? Haluaisin teidän ymmärtävän, että uusilla jäsenvaltioilla on jo nyt vaikeuksia noudattaa kunnallista jätehuoltoa koskevia yhteisön standardeja.

On syytä kiinnittää huomiota siihen, että ”vanhoilla” jäsenvaltioilla on ollut huomattavasti enemmän aikaa muokata jätehuoltojärjestelmiään tiukkojen vaatimusten mukaisiksi, kun taas uudet jäsenvaltiot ovat joutuneet ottamaan käyttöön uusia oikeudellisia mekanismeja ja rakentamaan tarvittavia perusrakenteita paljon nopeammin. Uutta direktiiviä koskeva ehdotus synnyttää paljon kiistaa monissa maissa, sillä sen täytäntöönpano vaikuttaa talouteen huomattavalla tavalla.

Uskoakseni meidän ei siten pitäisi olla yllättyneitä, että oli niin vaikea päästä kompromissiin neuvoston kanssa. Eilisen keskustelun aikana monet Euroopan parlamentin jäsenistä sanoivat, etteivät he olleet tyytyväisiä direktiiviä koskevaan kompromissiin. Pelkään kuitenkin, että vielä tiukempien vaatimusten käyttöönotto voisi vaikeuttaa lain täytäntöönpanoa. Uusi jätedirektiivi pakottaa tähän saakka kunnallisen jätehuollon laiminlyöneet maat ryhtymään ratkaiseviin toimiin. Kyseisten maiden on pakko ottaa käyttöön oikeudellisia ja taloudellisia mekanismeja, jotta ne eivät kuormittaisi taloutta vaan piristäisivät sitä. Uuden direktiivin pitäisi kannustaa kehittämään uusia tapoja luoda työpaikkoja.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä kannatti noin 30 kompromissitarkistusta, mutta se myös esitti pidemmälle tähtääviä tarkistuksia, joilla pyritään tiukentamaan tekstiä niiltä osin, jotka koskevat vaarallisia jätteitä, biojätteen käsittelyä, jätteeksi luokittelun päättymistä, sivutuotteiden määritelmää sekä jätettä, joka lakkaa olemasta jätettä. Ennen kaikkea me halusimme sitovia tavoitteita, jotta voidaan vähentää syntyneen jätteen kokonaismäärää ja keskittyä kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön.

Vastustamme sitä, että kotitalousjätteiden jätteenpolttolaitosten toiminnan katsottaisiin olevan hyödyntämistä energiatehokkuutta koskevan kaavan perusteella. Tekstissä, joka lopulta hyväksyttiin, ei määrätä minkäänlaista laillisesti sitovaa tavoitetta jätteen vähentämiseksi. Ehdotus siitä, että rahoitettaisiin tutkimus jätteen syntymistä ehkäisevistä keinoista, on tässä yhteydessä täysin riittämätön.

Vaikka kierrätystä ja uudelleenkäyttöä varten onkin ehkä määritetty 50 prosentin ja 70 prosentin tavoitteet ja vaikka jäsenvaltioilta saatetaan vaatia ryhtymistä lainsäädäntötoimiin, tavoitteet eivät itsessään ole oikeudellisesti sitovia. Tässä on kieltämättä kysymys hukkaan heitetystä mahdollisuudesta. Omalla vaalialueellani tämän tarkistetun puitedirektiivin vaarana on, että se tarjoaa mahdollisuuden käyttää hyväksi heikompia eurooppalaisia normeja jo käynnistettyjen toimenpiteiden lykkäämiseksi jossain määrin. Flanderi on jonkinlainen maailmanmestari tällä alalla; edustamme todellista huippua. Tämä tarkistettu puitedirektiivi ei kuitenkaan kannusta meitä parempaan. Se on vahinko.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. – (NL) Arvoisa puhemies, Belgia on ollut vuosien ajan edelläkävijä jätepolitiikan alalla, ja mielestäni olisi ollut parempi, jos teksti olisi ollut huomattavasti esitettyä tekstiä kunnianhimoisempi. Uskon kuitenkin, että sopimus, jonka Caroline Jackson onnistui tekemään puheenjohtajavaltio Slovenian kanssa, on osoitus hänen erinomaisista neuvottelutaidoistaan ja kyvystään tehdä kompromisseja. Ensimmäistä kertaa otetaan käyttöön eurooppalainen jätehierarkia. Lisäksi on saavutettu huomattavaa edistystä kotitalousjätteiden syntymisen ehkäisemisessä sekä niiden kierrätyksessä ja lajitteluun perustuvassa keräyksessä.

Mielestäni on liian suuri riski esittää tekstiä vielä kolmanteen käsittelyyn ja vaarantaa tällä tavoin jo olemassa oleva sopimus. Äänestin sopimuksen puolesta, sillä kaikkein tärkeintä on se, että direktiivi todellakin saadaan aikaiseksi.

− Mietintö: Laperrouze (A6-0192/2008)

  Konstantinos Droutsas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Suuret liike- ja teollisuusyritykset, jotka saastuttavat huolettomasti jokia, järviä ja pohjavettä käsittelemättömillä myrkyllisillä jätteillä, toimivat vastuuttomasti. Niitä ei saada aisoihin lainsäädännöllä, jossa pääsääntöisesti sallitaan saastuttaminen ja vaaditaan vain vähäpätöisiä sakkoja, jos ja kun rikkomuksia havaitaan, samalla kun yritykset hankkivat suuria voittoja kansanterveyden ja ympäristön kustannuksella.

EU:ssa ja jäsenvaltioiden hallituksissa ollaan tietoisia tilanteesta, mutta asiasta vaietaan kuin muuri. Niissä tavoitellaan yhä suurempia voittoja ja vaarannetaan tällä tavoin työntekijöiden henki ”kilpailukyvyn” nimissä, samalla kun työntekijät joutuvat rahoittamaan saastumisen torjuntatoimia maksamillaan verorahoilla.

Valvomattomat teollisuuslaitokset ovat saastuttaneet Asopos-joen alueen pohjaveden heksavalentilla kromilla. Tämä on osoitus huomattavista puutteista lainsäädännössä, jossa tyydytään esittämään yläraja kromipitoisuudelle mutta ei esitetä mitään erillisiä määräyksiä tämäntyyppistä todistettavasti vaarallista karsinogeenia varten.

EU:n ehdottamat toimenpiteet eivät ole toimivia edes silloin, kun niillä rajoitetaan vaarallisten aineiden pitoisuuksia, koska käytössä ei ole tehokkaita tarkastuksia eikä saastumista ehkäiseviä toimia, joilla vaikutettaisiin teollisuusyritysten voittoihin. Tinkimätön oikeus terveyteen ja elämään voidaan turvata ainoastaan plutokratian voittoa vastustavalla työntekijöiden toiminnalla.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Puolsin äänestyksessä Anne Laperrouzen vesipolitiikan alan ympäristölaatunormeja koskevaa suositusta toiseen käsittelyyn, koska pintaveden hyvä kemiallinen tila Euroopan unionissa on välttämätön edellytys ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi.

Direktiivi on myönteinen, sillä siinä asetetaan rajat tiettyjen terveydelle haitallisten aineiden pitoisuuksille vedessä sekä selvennetään aikaisempaa tarkemmin valtioiden rajat ylittävään vesien pilaantumiseen liittyviä jäsenvaltioiden velvollisuuksia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Hyväksytyillä tarkistuksilla parannetaan jossain määrin neuvoston ehdotusta. Tätä direktiiviä voidaan perustella yhteisön vesipolitiikan puitteista annettuun direktiiviin sisältyvällä velvoitteella, ja siihen sisältyy joitakin näkökohtia, joista olemme eri mieltä. Tämä koskee saastuttaja maksaa -periaatetta, jota saatetaan käyttää pelkästään suojelemaan niitä, joilla on varaa maksaa aiheuttamastaan pilaantumisesta. Heidän tarvitsee vain pulittaa rahat ja perustaa sitten puhdistusteollisuutta voidakseen jatkaa kannattavaa liiketoimintaansa huolimatta siitä, että se mahdollisesti aiheuttaa muun muassa jokia ja metsiä tuhoavaa pilaantumista, jolle he ovat tällä välin saaneet hyväksynnän.

Mielestämme keskeistä on pilaantumista ehkäisevä toiminta. Tiedämme kuitenkin, että puitedirektiivin 16 artiklassa luetellaan komission velvoitteita tehdä ehdotuksia eri toimenpiteiksi. Näitä ovat muun muassa erityiset toimenpiteet sellaisten yksittäisten pilaavien aineiden tai aineryhmien aiheuttaman veden pilaantumisen ehkäisemiseksi, joista vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä aiheutuva riski on merkittävä, luettelon laatiminen prioriteettiaineista, joihin sisältyvät myös vaaralliset prioriteettiaineet, sekä niiden ympäristönlaatunormien vahvistaminen, joita sovelletaan prioriteettiaineiden pitoisuuksiin pintavedessä, sedimentissä tai eliöstössä.

Tiedämme myös, että neuvosto ei ole vastannut Euroopan parlamentin odotuksiin, jotka koskevat sekä joidenkin prioriteettiaineiden luokitusten muuttamista vaarallisiksi prioriteettiaineiksi että muita tärkeitä aloja. Näin ollen äänestimme tyhjää.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä tätä tekstiä, jossa asetetaan prioriteettiaineiden ja tiettyjen muiden pilaavien aineiden ympäristönlaatunormit korkeatasoisen vesiympäristön suojelun takaamiseksi.

Ympäristönlaatunormit asetetaan yhteensä 33 pilaavalle aineelle (lähinnä torjunta-aineita ja raskasmetalleja), joita esiintyy joissa, järvissä ja rantavesissä. Kyseiset aineet eivät uhkaa vain ekosysteemien säilymistä, vaan ravintoketjun välityksellä ne vaarantavat myös ihmisten terveyden. Juuri äänestetyn kompromissin avulla jäsenvaltiot voivat edistyä tällä alalla niin, että ne täyttävät asetetut standardit vuoteen 2018 mennessä.

Komission pitäisi tehdä mahdollisimman nopeasti päätös uusien aineiden luokittelemisesta ”prioriteettiaineiksi” tai ”vaarallisiksi aineiksi”.

Saastumislähteiden lähellä ympäristönlaatunormien täyttämiseen tarvitaan enemmän aikaa. Näillä ”sekoittumisvyöhykkeillä” pilaavien aineiden pitoisuudet voisivat ylittää asetetut rajat. Sekoittumisvyöhykkeitä nimettäessä meillä on oltava tarvittavat takeet, jotta jäsenvaltiot voivat saada käyttöönsä parhaat saatavilla olevat jäteveden käsittelymenetelmät.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Tulevaisuuden kannalta on olennaista, että turvaamme nestemäisen kultamme – veden – laadun emmekä missään vaiheessa vähennä ponnistelujamme sen suojelemiseksi. Jos käytännössä veden laatu osoittautuu uusissa jäsenvaltioissa odotettua heikommaksi ja kolmansien maiden kanssa syntyy aiheeseen liittyviä ongelmia, meidän on täällä parlamentissa tehostettava toimiamme ratkaisujen löytämiseksi ja pyrittävä erityisesti lopettamaan jätteiden laiton tyhjentäminen vesiin sekä ratkaisemaan jätevesikysymys. Koska maatalousalalla käytettävä voimaperäinen lannoitus voi rasittaa vesiä, meidän olisi pyrittävä tästä syystä kehittämään maatalouden edistämiseksi toimia, joilla tuettaisiin erityisesti perinteisiä, ympäristöystävällisiä viljelymenetelmiä, muun muassa menetelmiä, joita käytetään luonnonmukaisessa tuotannossa.

Uskoakseni tämä mietintö edistää veden laadun seurantaa, ja tästä syystä äänestin sen puolesta.

  Rovana Plumb (PSE), kirjallinen. − (RO) Direktiiviehdotuksen tärkeimmät osatekijät ovat seuraavat:

- asetetaan vedenlaatua koskevat normit (ympäristönlaatunormit) prioriteettiaineille ja vaarallisille prioriteettiaineille;

- otetaan käyttöön sekoittumisvyöhykkeitä koskeva periaate, joka koskee alueita, joilla ympäristönlaatunormit voidaan ylittää;

- laaditaan selvitys prioriteettiaineiden ja vaarallisten prioriteettiaineiden päästöistä ja häviöistä. Selvityksen avulla voidaan helpommin seurata, millä tavoin merkitykselliset pistelähteet täyttävät vesipuitedirektiivin tavoitteet, sekä arvioida ”saastuttaja maksaa” -periaatteen täytäntöönpanon vaikutuksia;

- otetaan käyttöön rajat ylittävää saastumista koskevat säännökset. Säännösten mukaan jäsenvaltio ei ole yksin vastuussa ympäristönlaatunormien ylittämisestä, mikäli se osoittaa, että normien ylittäminen johtuu rajat ylittävästä saastumisesta, mutta niissä vaaditaan käynnistämään yhteisiä toimenpiteitä.

Äänestin vesipolitiikan alan ympäristönlaatunormien puolesta, sillä rajat ylittävää saastumista koskevat säännökset ovat myönteisiä, erityisesti Romanian tapauksessa, kun otetaan huomioon, että naapureihimme kuuluu EU:n ulkopuolisia maita, joiden ei ole pakko noudattaa yhteisön tasolla määrättyjä normeja.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin Anne Laperrouzen laatiman mietinnön puolesta. Meidän on lujitettava vesiensuojelua koskevaa Euroopan unionin strategiaa ja toimintaa. Uskoakseni tarvitaan erityisiä toimenpiteitä sellaisten yksittäisten pilaavien aineiden tai aineryhmien aiheuttaman veden pilaantumisen ehkäisemiseksi, jotka muodostavat merkittävän riskin vesiympäristölle. Ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen suojelu sellaisten riskien torjumiseksi, joita tämäntyyppiset prioriteettiaineet (ja jotkin muut pilaavat aineet) aiheuttavat vesiympäristölle, ja tästä syystä ehdotuksessa asetetaan joitakin ympäristönlaatunormeja. Erilaiset normeihin ja biologisiin lajeihin liittyvät toimenpiteet ovat mielestäni ilahduttavia. Onnittelen esittelijää myös lähestymistavasta, jota hän on käyttänyt käsitellessään tätä aihetta, joka on todellakin monin tavoin tekninen ja monitahoinen.

− Mietintö: Kratsa-Tsagaropoulou (A6-0178/2008)

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin Rodi Kratsa-Tsagaropouloun mietinnön puolesta, ja olen ilahtunut erityisesti Euroopan meriturvallisuusvirastolle annetusta uudesta tehtävästä. EMSA perustettiin monien vakavien merivahinkojen seurauksena, ja sillä on suuri merkitys pyrittäessä minimoimaan vastaavanlaisia onnettomuuksia tulevaisuudessa. On perusteltua hyödyntää EMSA:n tarjoamia etuja merenkulkijoiden asianmukaisen koulutuksen takaamiseksi.

  Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Äskettäin tapahtuneiden Erika- ja Prestige-onnettomuuksien valossa inhimillisestä erehdyksestä on tullut vakavasti otettava näkökohta meriturvallisuudessa. Miehistön kunnollinen koulutus on näin ollen välttämätöntä.

Tässä yhteydessä haluaisin ottaa esille kaksi näkökohtaa, joita pidän olennaisina.

Ensimmäinen koskee Euroopan unionin toimintatavan taustalla olevaa itse logiikkaa: se kieltäytyy edistämästä millään tavoin merimiesten palkkaamista jäsenvaltioista. Euroopan yhteisön ulkopuolelta peräisin olevien merimiesten työhönottoa todellakin kannustetaan, kuten kaikilla taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla aloilla, joilla unohdetaan periaate yhteisön työntekijöiden asettamisesta etusijalle. Tällaisella tarkoituksellisella epäkansallisella asenteella ainoastaan pahennetaan EU:n nykyistä pulaa pätevistä merimiehistä sekä vähennetään entisestään kiinnostusta tähän vaikeaan ja vaaralliseen ammattiin. Kaikki tällainen toiminta edistää epäpätevän ja halvan työvoiman hankkimista Aasiasta.

Toiseksi meidän on turvattava mahdollisimman tehokkaasti koulutuksen laatu ja valvonta sekä todistusten myöntäminen. Sen sijaan että tunnustamme vastavuoroisesti ammattipätevyydet, joiden perustana ovat EY:n ulkopuolella voimassa olevat mahdollisimman alhaiset tekniset standardit, meidän pitäisi tunnustaa EU:ssa hankittavan ammattipätevyyden todellinen arvo ja pelastaa merenkulkualan ammattimme, jotta voisimme taata merituvallisuuden ja työpaikat jäsenvaltioissamme.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Kannatan äänestyksessä mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta (KOM(2007)0610 – C6-0348/2007 – 2007/0219(COD)).

Merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annetun direktiivin määräysten hienosäätö Rodi Kratsa-Tsagaropouloun mietinnössä vaikuttaa perustellulta ja tarkoituksenmukaiselta, sillä sen ansiosta on mahdollista täyttää kattavammin direktiiviin sisältyvät määräykset. Direktiivin tarkoituksena on edistää osaltaan merenkulkijoiden tietojen ja ammattitaidon tason parantamista sekä vahvempien takuiden antamista turvallisuudesta sekä merten saastumisen ehkäisemistä.

− Mietintö: Doyle (A6-0190/2008)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Koska eläinten terapeuttisessa hoidossa ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi käytettävistä eläinlääkinnällisistä tuotteista saattaa jäädä jäämiä ihmisen ravinnoksi tarkoitettuihin eläimiin, kaikkien eläinlääkkeissä olevien farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien riskit on arvioitava turvallisuuden takaamiseksi.

Komission ehdotuksessa asetuksen (ETY) N:o 2377/90 kumoamiseksi pyritään ratkaisemaan nykyisen lainsäädännön soveltamisen yhteydessä kohdatut vaikeudet. Siinä ehdotetaan vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa kuluttajansuojelun korkea taso, turvataan Euroopan markkinoille tarkoitettujen eläinlääketuotteiden jatkuva saatavuus ja kehittäminen sekä mahdollistetaan eläinperäisten elintarvikkeiden kaupan moitteeton toiminta sekä yhteisössä että sen ulkopuolella.

Esittelijä painottaa myös, että koska päällimmäisenä tavoitteena on ihmisten terveyden suojelu, Euroopan unionissa tuotetuissa tai sinne tuoduissa elintarvikkeissa mahdollisesti esiintyvien farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien riskianalyysiä ja valvontaa varten tarvitaan johdonmukaisempi lähestymistapa.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Ehdotus eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyviä farmakologisesti vaikuttavia aineita koskevien asetusten yksinkertaistamisesta on ilahduttava, ja näin ollen kannatin Avril Doylen mietintöä.

− Mietintö: Panayotopoulos-Cassiotou (A6-0173/2008)

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Odotamme EU:n jäsenvaltioiden pyrkivän jatkuvasti torjumaan köyhyyttä. Sekä päätöksentekijöiden että julkisten ja yksityisten elinten on kannettava vastuunsa ja pyrittävä parantamaan työllisyyteen, liiketoimintaan ja koulutukseen liittyviä mahdollisuuksia sekä ehkäisemään sosiaalista syrjäytymistä ja torjumaan köyhyyttä.

Toisaalta mielestämme EU:n ei pitäisi järjestää yleisölle suunnattuja tiedotus- ja edistämiskampanjoita. Euroopan teemavuotta varten varatuista 17 miljoonasta eurosta olisi enemmän hyötyä, jos ne annettaisiin yhteiskunnan köyhimmille jäsenille.

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. − (RO) Kannatin äänestyksessä ehdotusta päätökseksi vuoden 2010 nimeämisestä Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi.

Päätösehdotuksessa mainittujen ensisijaisten toimien lisäksi mielestämme on täysin välttämätöntä ottaa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa käyttöön taattu vähimmäispalkka köyhyyden torjumiseksi tehokkaalla tavalla.

Oikeistohallituksen kolme vuotta jatkuneen toimintakauden jälkeen kotimaassani Romaniassa 40 prosenttia romanialaisista työntekijöistä elää köyhyysrajan alapuolella, koska heillä ei ole varaa maksaa kuluttajan vähimmäistarpeita vastaavaa ostoskoria ja juoksevia laskuja talven aikana.

Oikeistohallituksen vuonna 2005 käyttöön ottaman yhdenmukaisen verokannan vuoksi yhteiskunta on jakautunut liikaa ja köyhyys on lisääntynyt. Vuonna 2007 vain viisi prosenttia romanialaisista työntekijöistä ansaitsi yli 2000 Romanian leuta, mikä vastaa noin 500 euroa.

Romanian tapauksessa on tarpeen luopua yhdenmukaisesta verokannasta ja ottaa käyttöön progressiivinen verokanta samaan aikaan uudelleensijoitettua pääomaa koskevan verovapauden kanssa. Tällä tavoin yhteiskunnan jakaantuminen lievenisi, verotus saataisiin oikeudenmukaiseksi ja pienituloisia verotettaisiin vähemmän kuin sellaisia henkilöitä, joilla on korkeat tai erittäin korkeat tulot.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Vaikka tiedämme, ettei yhden vuoden pyhittäminen köyhyyden torjumiselle riitä takaamaan tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtymistä, äänestimme mietinnön puolesta pyrkiäksemme ainakin lisäämään tämän aiheen näkyvyyttä.

Haluaisimme kuitenkin samalla varoittaa siitä, miten vakavista asioista on kysymys ja miten vakavia ovat niiden toimien seuraukset, joilla edelleen tuetaan keskeisten julkisten alojen ja palvelujen vapauttamista ja yksityistämistä, työvoiman sääntelyn purkamista, epävarmaa ja matalapalkkaista työtä sekä välttämättömien hyödykkeiden hintojen nousua ja autetaan tällä tavoin talous- ja rahoitusalan ryhmiä lisäämään satunnaisvoittojaan kasvavan köyhyyden kustannuksella.

Näin ollen samalla kun me hyväksymme mietinnön, me vaadimme lopettamaan Lissabonin strategiaan ja vakaussopimukseen perustuvan uusliberaalin politiikan ja siirtymään vaihtoehtoiseen politiikkaan, jolla voidaan taata lasten, naisten, työntekijöiden ja heidän perheidensä sosiaalinen osallisuus. Tarvitsemme toimia, joilla osoitetaan työn arvo, lisätään riittävät oikeudet tarjoavia työpaikkoja ja taataan kaikille ihmisille korkealaatuiset julkiset palvelut, asianmukaiset asunnot sekä julkinen ja yleinen sosiaaliturva. Tarvitsemme myös maatalouspolitiikkaa, jolla edistetään tuotantoa ja maataloudessa työskentelevien tuloja sekä taataan kohtuulliset tulot kalastajille.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Kaikki ”eurooppalaiset teemavuodet” ovat Euroopan unionille tekosyy kuluttaa valtavia rahasummia omaan propagandaansa ja sellaisista aiheista puhumiseen, joiden ajatellaan kiinnostavan tiedotusvälineitä.

Tästä syystä vuosi 2010 on köyhyyden torjunnan teemavuosi. Torjutaanko teemavuoden aikana myös työttömyyden taustalla olevaa globalisaatiota? Tai torjutaanko sen yhteydessä maahanmuuttoa, joka polkee palkkoja alas Euroopassa? Entä aiommeko teemavuoden aikana myös luopua sellaisesta talous-, kauppa-, raha- ja veropolitiikasta, jolla eurooppalaista keskiluokkaa ajetaan köyhyyteen? Tuleeko teemavuodesta edes ”eurooppalainen”, kun sillä pyritään torjumaan maailmanlaajuista köyhyyttä ja etusijalle joudutaan väistämättä asettamaan Euroopan yhteisön ulkopuolelta peräisin olevat maahanmuuttajat, joiden katsotaan kuuluvan kaikkein hädänalaisimmassa asemassa oleviin ihmisiin maailmassa?

Pysyvä ja lisääntyvä köyhyys Euroopassa on skandaali. Ongelman ratkaiseminen vaatii enemmän kuin eurokratiaa tukevan ”eurooppalaisen teemavuoden”. Se on otettava keskeisellä tavalla huomioon kaikissa tekemissänne päätöksissä. Valitettavasti kokemus on osoittanut, että laadituista julkilausumista huolimatta, näin ei käy.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Maaliskuussa 2000 Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään toimenpiteisiin, jotta voitaisiin ”merkittävästi edistää köyhyyden poistamista” vuoteen 2010 mennessä. Tässä yhteydessä olisi tarkoitus käyttää avointa koordinointimenetelmää, mikä on sinänsä myönteistä, sillä menetelmä perustuu hajautettuun lähestymistapaan.

Köyhyyden torjuntaa koskeviin toimiin on ryhdyttävä erittäin kiireellisesti. Jäsenvaltioiden on kuitenkin vastattava kaikista työn keskeisistä osista yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien tyyppisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, joilla on laaja demokraattinen legitiimiys.

Suhtaudumme kielteisesti useisiin seikkoihin komission ehdotuksessa ja erityisesti Euroopan parlamentin mietinnössä, jossa painotetaan muun muassa rakenteellisen tuen merkitystä sekä tarvetta myöntää EU:n tukea syrjäisimmille alueille. Suhtaudumme kriittisesti myös tietoisuutta edistävään Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoteen, jota käsitellään laajasti asianomaisessa mietinnössä. Tämäntyyppisiä kansainvälisiä teemavuosia ja kampanjoita on järjestetty jo aikaisemminkin. Meidän on pohdittava, onko tämäntyyppinen Euroopan unionin teemavuosi sille varattujen 17 miljoonan euron arvoinen ja minkälaista konkreettista lisäarvoa se tarjoaa. Olemme vakuuttuneita, että varatusta rahoituksesta olisi enemmän hyötyä jäsenvaltioiden kansallisissa talousarvioissa, jolloin niiden avulla voitaisiin todella edistää kiireellistä toimintaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

Edellä esitettyjen perusteiden vuoksi olemme äänestäneet mietintöä vastaan.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Voidaan toivoa, että vuoden 2010 nimeäminen Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi edistää konkreettisesti tasa-arvoa eri puolilla EU:ta. Mietinnössä huomautetaan aivan oikein, että tällä alalla tehtävän työn onnistuminen vaatii eurooppalaista, kansallista, alueellista ja paikallista yhteistyötä. Oman kansani parissa Skotlannissa esiintyy yhä sentasoista köyhyyttä, että sitä voidaan pitää melko häpeällisenä erityisesti, kun otetaan huomioon maan huomattava varallisuus. Onneksi nykyinen hallituksemme on sitoutunut torjumaan sosiaalista syrjäytymistä, joka on peräkkäisten unionististen hallitusten perintöä. Skotlannin hallituksen sitoumus vastaa täysin Marie Panayotopoulos-Cassiotoun mietinnössä esitettyjä periaatteita, ja kannatin mietintöä mielihyvin.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. − (FI) Arvoisa puhemies, kannatan ehdotusta Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodesta 2010. Komission laatimaan, sinänsä hyvään pohjatekstiin on kollegani Panayotopoulos-Cassiotoun mietinnössä kuitenkin lisätty muutama mielestäni oleellinen elementti.

Ensinnäkin Panayotopoulos-Cassiotoun mietintö on aiheellisesti muistuttanut köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen johtavien rakenteiden monimuotoisuudesta ja laajentanut riskiryhmien käsitettä. Toiseksi se on sosiaaliturvan tärkeyden ohella oikeutetusti nostanut työllisyyden parantamisen vahvemmin esiin ja korostanut myös tarvetta keskittyä työn kannattavuuden lisäämiseen keinona torjua köyhyyttä ja syrjäytymistä. Kolmanneksi Panayotopoulos-Cassiotoun mietinnössä on ymmärretty elinikäisen oppimisen tärkeys ja korostettu tarvetta antaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet taitojensa hiomiseen työmarkkinoiden muutoksia vastaaviksi.

Tarve puuttua uudella tavalla köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan Euroopassa on akuutti. Ilokseni huomasin, että teemavuodelle myönnetty määräraha, 17 miljoonaa euroa, on suurin eurooppalaiselle teemavuodelle koskaan myönnetty määrä. Sekin osoittaa, että kyseistä vuotta pidetään poliittisesti tärkeänä.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Euroopan komissio esittää vuoden 2010 nimeämistä Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi. Sille on varattu suurin eurooppalaiselle teemavuodelle koskaan myönnetty talousarvio, mikä osoittaa aivan liian selvästi hankkeen poliittiset sivumerkitykset. ”Torjunnan” teemavuoden tarkoituksena on lähinnä parantaa Euroopan unionin kuvaa Lissabonin strategian epäonnistuttua täydellisesti.

Vaikka köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta kuuluu ensisijaisiin tavoitteisiin ja sitä on ehdottomasti tuettava, Euroopan unioni ei saa kaikista hurskastelevista toiveistaan huolimatta mitään aikaiseksi köyhyysrajan alapuolella elävien 78 miljoonan eurooppalaisen elämänlaadun parantamiseksi. Tästä syystä vastustan äänestyksessä tätä mietintöä, jonka ainut tunnustettu poliittinen päämäärä on hyödyntää euroglobalistien propagandaa.

Irlantilaisten kansanäänestyksessä antaman ”ei”-tuloksen jälkeen on aika päästä eroon äärieurooppalaisten osoittamasta ylimielisyydestä ja keskittyä tarkastelemaan puolueettomasti Euroopan tämänhetkistä yhdentymistä. Nykyinen järjetön järjestelmä on kiireesti uudistettava, jos me haluamme ylläpitää yhteistyön Eurooppaa emmekä alistumisen Eurooppaa. On korkea aika kehittää kansojen Eurooppa, joka takaa yhteisön suojelun ja etuuskohtelun eurooppalaisille.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kasvava huoli työttömyydestä ja välttämättömien hyödykkeiden ja polttoaineen nousevista hinnoista koko maanosan alueella on hyvä syy puuttua köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ongelmaan, joka koskee noin 16 prosenttia väestöstä.

Mietinnön esittelijä toimii puheenjohtajana perheasioita ja lasten suojelua käsittelevässä laajennetussa työryhmässä, jonka varapuheenjohtaja olen, ja haluaisin onnitella häntä hänen tekemästään työstä. Jaan hänen huolensa niistä ihmisistä, jotka ovat kaikkein alttiimpia näille ongelmille ja joiden on kaikkein vaikeinta selviytyä niistä. Kannattaisin hänen suositustaan siitä, että syrjäisimpien alueiden, saaristoalueiden ja taantuvien teollisuusalueiden vaikeat olosuhteet on otettava aina huomioon.

Euroopan komission ehdotus antaa meille toivoa siitä, että tämä ilmiö tiedostetaan yhä laajemmin julkisesti ja yksityisesti sekä yksilöiden että Euroopan yhteisön tasolla. Lisäksi se antaa toivoa siitä, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot sitoutuvat etsimään ratkaisuja, joiden perustana on oltava jokaiselle ihmiselle luontaisesti kuuluva ihmisarvo, jota ei voida riistää.

Lissabonin strategialla pyrittiin vahvistamaan Euroopan maailmanlaajuista kilpailukykyä takaamalla sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja investoimalla työllisyyteen. Sen epäonnistumisesta huolimatta toivon, että vuosi 2010 auttaa lisäämään eurooppalaisten tietoisuutta siitä, että sosiaalista yhteenkuuluvuutta on lisättävä.

Äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Toivottavasti tässä yhteydessä painotetaan lasten köyhyyttä eri puolilla Euroopan unionia ja jäsenvaltiot ryhtyvät konkreettisiin toimiin lasten köyhyyden poistamiseksi.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Ymmärrämmekö me kaikki köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan ongelman merkityksen? Olemmeko tietoisia siitä, että vuonna 2006 16 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n kansalaisista (78 miljoonaa ihmistä) eli köyhyysrajan alapuolella?

Kannatan vuoden 2010 julistamista Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi. On moraalinen velvollisuutemme lisätä yhteiskunnallista tietoisuutta tästä asiasta. Euroopan teemavuoden pitäisi saada ihmiset tietoisiksi siitä, että köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä esiintyy Euroopassa, sekä välittää viestiä näiden kahden ilmiön tuhoisasta vaikutuksesta sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Sen pitäisi tuoda esiin sellaisen yhteisöllisen vastuun merkitys, joka ei koske vain päätöksentekijöitä vaan myös julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita. Tehtävänämme on saavuttaa vakaa taloudellinen kasvu vuoteen 2010 mennessä sekä luoda uusia ja parempia työpaikkoja ja parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Äänestän Marie Panayotopoulos-Cassiotoun mietinnön puolesta.

− Mietintö: Casa (A6-0231/2008)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Euroopan parlamentti päätti tukea komission ja neuvoston kantaa, joka koskee Slovakian toivetta yhtenäisvaluutan käyttöönotosta 1. tammikuuta 2009, vaikka se onkin jonkin verran huolissaan eroista, jotka käyvät ilmi komission ja EKP:n lähentymisraporteista tarkasteltaessa inflaatiokehityksen kestävyyttä.

Kiinnostavaa on myös se, että mietinnössä tuodaan esiin huoli euron kannatuksesta, jonka katsotaan olevan alhainen Slovakian kansalaisten keskuudessa. Sen sijaan että pyrittäisiin selvittämään alhaisen kannatuksen syitä, mietinnössä sitä paitsi kannustetaan Slovakian viranomaisia tehostamaan julkista tiedotuskampanjaa, jonka aikana on tarkoitus selittää, mitä hyötyä yhtenäisvaluutasta on, samalla kun viranomaisia silti kehotetaan toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet hintojen nousun minimoimiseksi siirtymäkaudella.

Jälleen kerran on sääli, ettemme voi tietää tarkalleen, mitä suurin osa Slovakian kansalaisista ajattelee koko käynnissä olevasta kehityksestä ja erityisesti maan liittymisestä euroalueeseen. Näin ollen äänestimme tyhjää.

Tunnemme hyvin vastaavanlaisen tilanteen seuraukset Portugalissa, ja niiden kannustamina vastustamme ehdottomasti tätä mietintöä.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan mietintöä yhtenäisvaluutan käyttöönotosta Slovakiassa tammikuun 1. päivänä ensi vuonna. Euro on ollut käyttöönotostaan alkaen maailmanlaajuinen menestystarina, ja se on nopeasti vakiinnuttanut asemansa maailmalaajuisena varantovaluuttana, joka on haastanut dollarin monopoliaseman. Kaikki merkit osoittavat, että tämä kehitys vain voimistuu. Euron vankkana kannattajana toivon vain, että oma maani Englanti valmistautuisi liittymään euroalueeseen. Minun oli vaikea kuvitella, että maat, jotka eivät edes olleet Euroopan unionin jäseniä, kun yhtenäisvaluutta hyväksyttiin, ottaisivat käyttöön euron ennen Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Olemme vaarassa jäädä jälkeen osittain erillisenä Euroopan unionin osana.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Slovakia on ensimmäinen entiseen kommunistiblokkiin kuulunut maa, joka haluaa liittyä euroalueeseen 1. tammikuuta 2009. Slovakian dynaaminen talous täyttää Maastrichtin sopimuksessa määritellyt lähentymisperusteet. Rahaliiton jäsenenä Slovakia voi hyödyntää lukuisia yhteisen valuutan tarjoamia etuja, ja tämä varmasti vilkastuttaa entisestään maan taloutta.

Pitää paikkansa, että on esitetty epäilyjä siitä, pystyykö Slovakia säilyttämään inflaatioasteensa ja budjettivajeensa alhaisina. Mutta kuten esittelijä huomautti puheenvuorossaan, inflaation nousu on ongelma paitsi Slovakialle, myös koko Euroopan unionille euroalue mukaan luettuna. Kaikkien jo rahaliittoon kuuluvien valtioiden tavoin Slovakian on jatkettava makrotaloudellista politiikkaa, jolla varmistetaan lähentymisperusteiden täyttäminen jatkossakin.

Slovakian kokemukset yhteisvaluutan käyttöönotosta ovat varmasti erinomaista valmennusta Puolalle. Meidän on seurattava eteläistä naapuriamme tarkkaavaisesti.

Kuten esittelijä painottaakin, euron käyttöönotolla ei ole laajaa kannatusta Slovakiassa. Toivottavasti Slovakiassa järjestetään ennen euroalueeseen liittymistä tiedotuskampanja, jolla slovakialaiset saadaan vakuuttuneiksi euron käyttöönotosta ja ennen muuta heitä valmennetaan asianmukaisesti valuutan muuttumiseen.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Kannatin äänestyksessä David Casan mietintöä euron käyttöönotosta Slovakiassa. Slovakiassa on ainoastaan vähän yli viisi miljoonaa asukasta, ja se on ollut itsenäinen valtio vain 15 vuoden ajan. Tänä lyhyenä aikana Slovakia on kehittynyt sekä poliittisesti että taloudellisesti, ja maa on nyt valmis liittymään euroalueeseen. Slovakian kokemus osoittaa vääriksi väitteet siitä, että Skotlanti on liian pieni menestyäkseen itsenäisenä kansana EU:ssa.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä David Casan yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Slovakiassa 1 päivänä tammikuuta 2009 laatimaa mietintöä, jossa Euroopan parlamentti myötäilee komission, EKP:n ja neuvoston esittämiä myönteisiä suosituksia.

Slovakia on itse asiassa tehnyt valtavasti työtä Maastrichtin kriteerien ja lähentymisperusteiden täyttämiseksi. Slovakian talouden kasvu maan kommunistijärjestelmän luhistumisen jälkeen on merkille pantavaa, ja Slovakian liittymistä yhtenäisvaluuttaan voidaan pitää ansaittuna palkkiona maalle, joka on pannut täytäntöön tiukan uudistusohjelman.

Euroopan parlamentti on ilmoittanut olevansa huolissaan EKP:n uusimmassa lähentymisraportissa esiin otetusta inflaatiokehityksen kestävyydestä Slovakiassa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Mielestämme Slovakian hallitus voisi kuitenkin toteuttaa tarvittavat toimenpiteet inflaation nousun estämiseksi euroalueeseen liittymisen jälkeen.

Kannattaa pitää mielessä, että euroalueen inflaatioennusteet vuodelle 2009 ylittävät huomattavasti EKP:n asettaman kahden prosentin tavoitteen. Olisi näin ollen kohtuutonta rankaista Slovakiaa sen pyrkiessä täyttämään perusteita, joita eivät edes euroalueeseen kuuluvat jäsenet onnistu täyttämään vuonna 2009.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Huhtikuun lopussa 53 prosenttia slovakialaisista vastusti vielä euron käyttöönottoa. Meidän olisi suhtauduttava vakavasti heidän pelkoihinsa, jotka koskevat muun muassa riippumattomuuden menettämistä Euroopan keskuspankille sekä hintojen nousua. Euroalueeseen liittyminen myöhemmässä vaiheessa tarjoaa asianomaisille maille tilaisuuden suorittaa tarvittavat uudistukset rauhallisempaan tahtiin ja antaa ihmisille enemmän aikaa sopeutua tilanteeseen.

Jos Yhdistyneen kuningaskunnan, Tanskan ja Ruotsin kaltaiset maat voivat säilyttää valuuttapolitiikkaan liittyvän itsenäisyytensä, meidän pitäisi myöntää tämä oikeus myös muille maille. Joka tapauksessa kansalaisten pitäisi saada päättää asiasta itse. Sen jälkeen päätöstä pitäisi kunnioittaa eikä siihen pitäisi pyrkiä vaikuttamaan, niin kuin kävi jälleen keskustelun kohteena olevalle perustuslaille. Mielestäni tässä mietinnössä ei otettu riittävästi huomioon kansan tahtoa, joten pidättäydyin äänestämästä.

  Gabriele Stauner (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Pidättäydyin äänestämästä yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Slovakiassa 1 päivänä tammikuuta 2009, koska epäilen, että Slovakian valuuttapolitiikkaan saattaisi liittyä keinottelua. Sitä paitsi kun otetaan huomioon tämänhetkinen Irlannin kansanäänestyksen tuloksesta johtuva epävarmuus Euroopan unionin tulevaisuudesta, mielestäni olisi tarkoituksenmukaista analysoida ensin tilanteen syitä sen sijaan, että jatkamme valuuttapolitiikan yhtenäistämiskehitystä, aivan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Puollan äänestyksessä David Casan mietintöä yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Slovakiassa 1 päivänä tammikuuta 2009.

Esittelijä on laatinut erittäin hyvän ja perustellun mietinnön.

Me olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että euroalueen perustaminen on ollut onnistunut saavutus pyrkiessämme yhä syvempään Euroopan yhtenäistymiseen. Tästä syystä euroaluetta on laajennettava edelleen, ja on ilahduttavaa, että jälleen uusi maa on liittymässä siihen kuuluvien valtioiden joukkoon.

Haluaisin myös mainita, että aina euroalueen laajentuessa meidän pitäisi varmistaa, että tällä eurooppalaisella hankkeella on sen tarvitsema yhteiskunnallinen tuki. Lisäksi meidän pitäisi varmistaa, että laajentumisilla pyritään lujittamaan yhteistä eurooppalaista talouspolitiikkaa.

− Mietintö: Harangozó (A6-0212/2008)

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, olen yhtä mieltä esittelijän kanssa siitä, että yksittäisten alueiden sisällä esiintyy huomattavia eroja ja että tämä ongelma olisi otettava huomioon analyyseissä, joiden perusteella päätetään Euroopan unionin varojen jakamisesta.

Tämä näkyy selvästi uusissa jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Puolassa kaikkein suurin yhteiskunnallinen muuri on yhä kasvava ero kansalaisten hyvinvoinnissa. Tällä hetkellä peräti 12 prosenttia kansalaisista elää äärimmäisessä köyhyydessä. Erot ovat edelleen suurimmat kaupunkien ja maaseudun välillä.

Vaikka Małopolska on bruttokansantuotteen perusteella neljännellä sijalla maan alueista, sen ongelmana on työttömyys, joka koskee pääasiassa maaseutuväestöä. Sen naapurina olevan Œwiêtokrzyskien maakunnan työttömistä 55,5 prosenttia elää maaseudulla (88 prosenttia maaseudun asukkaista on työttömiä eikä heillä ole oikeutta minkäänlaisiin korvauksiin).

Tilanteen jatkuminen merkitsee, että näillä ihmisillä on yhä vähäisemmät mahdollisuudet välttyä sosiaaliselta syrjäytymiseltä, josta olemme niin laajasti keskustelleet tämän istuntojakson aikana.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Euroopan parlamentin kokoomuksen valiokunta on tänään vastustanut äänestyksessä Gábor Harangozósin (PSE, HU) laatimaa valiokunta-aloitteista mietintöä (A6-0212/2008) koheesiopolitiikan vaikutuksesta heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien integroimiseen.

Emme usko, että koheesiota vahvistetaan määrittämällä uusia heikossa asemassa olevia yhteiskuntaryhmiä tai perustamalla uusia tilastoluokkia. Päinvastoin mielestämme varojen jakamista koskevan politiikan on oltava jäsenvaltioiden vastuulla. Lisäksi Euroopan parlamentin ei pitäisi tässä vaiheessa vaatia tuen laajentamista vuoden 2013 jälkeen, sillä se merkitsisi, että politiikan tuloksista ei piitata.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Olen pahoillani laatimaani täysistunnossa esitettyyn, maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaavan valiokunnan hyväksymään lausuntoon sisältyneiden ehdotusten hylkäämisestä. Ehdotukset koskivat erityisesti tarvetta tarkistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja kumota sen aikaisempiin uudistuksiin sisältyneet tavoitteet. Nämä tavoitteet ovat olleet syynä pienten ja keskisuurten maanviljelijöiden tulonmenetyksiin, poissaoloihin ja maataloustoiminnasta luopumiseen, ja ne ovat suosineet ainoastaan suuria maanomistajia.

Pahoittelen myös, että ei ole painotettu riittävästi, miten tärkeää on säilyttää korkealaatuiset julkiset palvelut maaseutualueilla (vuoristoalueet ja erittäin syrjäiset alueet mukaan luettuina), jotta torjuttaisiin syrjäytymistä ja saataisiin koulutukseen, terveydenhuoltoon, liikenteeseen ja viestintään, kulttuuriin ja arvokkaaseen elämään liittyvät palvelut viljelijöiden ja heidän perheidensä ulottuville.

Lopuksi olen pettynyt myös siihen, että lopullisessa päätöslauselmassa ei ole otettu huomioon tarvetta lisätä tukea viljelijäjärjestöille, osuuskunnille, viiniosuuskunnille ja muille paikallisille elimille käsiteollisuuden ja muun maataloutta täydentävän toiminnan aloilla tuotannon markkinoille saattamisen helpottamiseksi, paikallisten lähimarkkinoiden luomiseksi ja tuottajien ja kuluttajien lähentämiseksi toisiinsa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Millä tavoin parlamentin jäsenten enemmistö aikoo käyttää koheesiopolitiikkaa edistääkseen heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien integroimista, kun:

- se salaa maiden taloudelliset eroavaisuudet EU:ssa vakaussopimukseen sisältyvän nimellisen lähentymisen ja euron nimissä,

- se kieltäytyy painottamasta, että aluepolitiikka on välttämätön väline, kun pyritään edistämään taloudellista ja sosiaalista koheesiota, jonka ensisijaisena tavoitteena on vähentää alueellisia eroja, edistää todellista lähentymistä ja vilkastuttaa kasvua ja työllisyyttä, ja että sitä käytetään välineenä myös sisämarkkinoista, talous- ja rahaliitosta (EMU) ja kansainvälisen kaupan vapauttamisesta johtuvien kustannusten uudelleenjaossa ja hyvittämisessä kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla,

- se kieltäytyy painottamasta, että on välttämätöntä tukea heikommassa asemassa olevia ja syrjäisimpiä alueita sekä alueita, joilla esiintyy pysyviä rakenteellisia epäkohtia tai joissa kärsitään teollisuuden rakennemuutoksista, teollisuuslaitosten siirtämisestä muualle tai yritysten sulkemisesta, jotta vahvistettaisiin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien sosiaalista osallisuutta,

tai kun

- se kieltäytyy painottamasta julkisten palvelujen ratkaisevaa merkitystä taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle tai tuomasta esiin sitä seikkaa, että palvelujen läheisyys on keskeistä, kun pyritään varmistamaan, että julkiset palvelut ovat koko väestön saatavilla ja käytettävissä?

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Gábor Harangozón mietinnössä tuodaan esiin joitakin tärkeitä sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviä seikkoja. Mietinnössä tähdennetään, että sosiaalista syrjäytymistä ja köyhtymistä esiintyy sekä kaupungeissa että maaseudulla. Siinä todetaan myös, että alue- ja paikallisviranomaiset, talous- ja työmarkkinaelämän toimijat sekä asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt on tärkeää saada mukaan suunnittelemaan strategioita sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Parlamentissa ei kuitenkaan hyväksytty oman ryhmäni esittämää tarkistusta, joka liittyy sosiaalipoliittiseen ohjelmaan ja siten myös vähimmäistuloa ja koulutuksen saatavuutta koskeviin kansalaisten oikeuksiin. Näin ollen pidättäydyin äänestämästä lopullisessa äänestyksessä.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Koheesiopolitiikka kuuluu Euroopan unionin painopistealueisiin, ja se kattaa talousarviosta huomattavan osan − kolmasosan EU:n koko budjetista. Koheesiopolitiikka perustuu solidaarisuusperiaatteeseen, ja sen tarkoituksena on vähentää taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja jäsenvaltioiden ja niiden 268 alueen välillä. Kaikkien osapuolten huomattavista ponnisteluista huolimatta alueiden välillä on kuitenkin yhä eroja.

Yhä useammat merkit viittaavat siihen, että kaikkein vähiten kehittyneillä alueilla on yhä vaikeuksia katkaista köyhyyden noidankehä. Erityisen yllättävää on haavoittuvien ryhmien lisääntyminen, kun otetaan huomioon asianomaisille alueille tehdyt investoinnit. Tiedämme myös, että köyhyys voi johtaa nopeasti sosiaaliseen syrjäytymiseen ja eristäytymiseen. Tämän ongelman syyt tuntuvat yhä vahvemmin liittyvän varsinaiseen aluekehitykseen. Tästä syystä me tarvitsemme asiaankuuluvia tietoja ratkaistaksemme ongelman, joka kätkeytyy monien eri syrjäytymisen muotojen taakse – esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyden seurauksena on usein pitkittynyt toimettomuus, joka vähentää asianomaisten valmiuksia selviytyä sosiaalisesta syrjäytymisestään ja taloudellisista vaikeuksistaan.

Uskoakseni on tarkasteltava kiireellisesti sitä, millä tavoin aluekehitys ja syrjäytymisilmiö vaikuttavat toisiinsa, voidaksemme saavuttaa kestävän kehityksen hyödyntämällä saatavilla olevia taloudellisia välineitä yhä tehokkaammin vielä olemassa olevien erojen poistamiseksi.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Kannatan äänestyksessä Gábor Harangozón mietintöä koheesiopolitiikan vaikutuksesta heikossa asemassa olevien yhteisöjen ja väestöryhmien integroimiseen.

Olen yhtä mieltä siitä, että on otettava käyttöön lähestymistapa, jossa otetaan huomioon mikroalueet ja keskitytään alueiden sisäisiin eroihin ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin alueisiin. Joissakin tapauksissa alueiden sisäiset eriarvoisuudet ovat merkittävämpiä kuin alueiden väliset erot. Tämäntyyppisen lähestymistavan puuttuminen voi johtaa yhä syvempään alueiden väliseen jakautumiseen ja heikentää entisestään syrjäytyneiden alueiden tilannetta. Emme saa unohtaa, että Euroopan aluepolitiikan tavoitteena ja perusperiaatteena on vähentää kehityksen eroja Euroopan unionin yksittäisten alueiden välillä, ja siitä huolimatta alueellista syrjäytymistä ei vieläkään ole otettu riittävästi huomioon poliittisissa välineissä.

Uusissa jäsenvaltioissa sosiaalinen eristäytyminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien riittämätön takaaminen on yleisintä maaseutualueilla, kun taas alueiden taloudelliset ja sosiaaliset aloitteet suunnataan tavallisesti dynaamisiin kohteisiin – lähinnä kaupunkikeskuksiin.

− Mietintö: Schmidt (A6-0137/2008)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tämä Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteinen mietintö on epäilemättä hyvin merkityksellinen ja ajankohtainen, vaikka siinä ei puun ja kalan hyödyntämistä ja kauppaa koskevista asiaankuuluvista kysymyksistä huolimatta kyseenalaisteta EU:n ja asianomaisten maiden välisten kauppasuhteiden puitteita varsinkin, kun siinä otetaan jälleen esille talouskumppanuussopimukset, ”joista Länsi-Afrikan maiden kanssa ei ole täysin vielä sovittu ja joita ei ole allekirjoitettu”. Päätöslauselmassa parlamentti ”kehottaa komissiota jälleen kerran toimimaan noudattaen talouskumppanuussopimusten perimmäistä tavoitetta, joka on alueellisen yhtenäisyyden edistäminen ja AKT-maiden taloudellisen aseman vahvistaminen, ja korostaa tässä yhteydessä erityisesti Länsi-Afrikan maiden asemaa”, toisin sanoen kyseessä on pyrkimys myydä näille maille ”sika säkissä”.

Parlamentti mainitsee, että näillä mailla on ”riittämättömästi varoja valvoa kalastusalusten toimintaa”, ja se katsoo muiden tärkeiden seikkojen lisäksi, että ”valvonta- ja seurantapalvelut on järjestettävä – sillä näiltä mailta puuttuvat tarvittavat tekniset ja henkilöresurssit kyseisten tehtävien suorittamiseksi – perustamalla valvontakeskuksia, kouluttamalla tarkastajia tai hankkimalla partioveneitä ja lentokalustoa”. Nämä ovat toimenpiteitä, joiden toteutuksessa, mikäli niitä jatketaan, on kunnioitettava täysimääräisesti kyseisten maiden riippumattomuutta ja niiden oikeutta toimia riippumattomasti yksinomaisilla kalastusvyöhykkeillään.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Olen ilahtunut Frithjof Schmidtin mietinnön yleisestä linjasta. EU:n politiikalla on syvällekäyviä vaikutuksia Länsi-Afrikan maiden talouteen, ympäristöön ja yhteiskuntaan, ja meidän on ehdottomasti toimittava vastuullisesti Länsi-Afrikan maihin liittyvissä asioissa. Olen kuitenkin pahoillani siitä, että parlamentti päätti hyväksyä tarkistuksen 1 ja poistaa viittauksen liikakapasiteetin välttämisestä kalastusalalla. Liikakapasiteettia on luonnollisesti vältettävä kaikessa kalastustoiminnassa, ja on tyrmistyttävää, että parlamentti on äänestänyt tällä tavoin rauhoittaakseen tiettyjen jäsenvaltioiden poliitikkoja.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. − (FI) Arvoisa puhemies, Schmidtin mietintö kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta ja vaikutuksista tuo loistavasti esiin yhden keskeisen heikkouden EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa laajemminkin: se ei ole tarpeeksi johdonmukaista, eikä usein läpileikkaa kaikkia oleellisia sektoreita.

Mietintö keskittyy EU:n taholta tapahtuvan biologisten luonnonvarojen hyödyntämisen vaikutuksille Länsi-Afrikassa. Alueen valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) tärkeimmät biologiset luonnonvarat ovat puu ja kala, ja näiden viennistä yli 80 prosenttia suuntautuu Euroopan unioniin. Vaikka kestävän kehityksen periaatteille rakentuvia sopimuksia on tehty molemmilla sektoreilla, ne eivät ole olleet tarpeeksi kattavia. Useissa kalalajeissa on havaittavissa selkeitä merkkejä liikapyynnistä, ja puutteellisen sääntelyn ja valvonnan vuoksi metsää kaadetaan laittomasti ja kestämättömästi. Niistä johtuva köyhtyminen alueella on yhdistettävissä suoraan myös voimakkaaseen maastamuuttoon.

Äänestin Schmidtin mietinnön puolesta ja uskon, että sen peräänkuuluttama johdonmukainen EU:n politiikka voisi Länsi-Afrikan alueella vaikuttaa merkittävästi EU:n ollessa alueen avaintuotteiden suurin ostaja. On kuitenkin hyvä muistaa, että kauppapolitiikka yksinään ei ole ratkaisu; se on yhdistettävä tiiviisti erityisesti kehitysyhteistyöhön, jotta alueelle saadaan luotua sellaiset poliittiset ja sosioekonomiset olosuhteet, joiden avulla kyseiset maat voisivat itse hyödyntää biologisten luonnonvarojensa koko potentiaalia. Toinen olennainen seikka on se, että kehitykseen vaikuttavan politiikan johdonmukaisuus voi toteutua kunnolla ainoastaan, jos korkein poliittinen taso ryhtyy toteuttamaan niitä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) EU:n Länsi-Afrikkaa koskevassa politiikassa on noudatettava johdonmukaisuutta Länsi-Afrikan kehityspolitiikan ja kalastuspolitiikan välillä samoin kuin tarkasteltaessa puuvarojen käyttöä ja siihen liittyvää metsänistutusta sekä puuvarojen käytön vaikutuksia ilmastonmuutokseen.

EU:n Afrikan valtioihin liittyvää kalastuspolitiikkaa on lujitettava ja laajennettava edelleen. Kun otetaan huomioon, että Länsi-Afrikan meret kuuluvat kaikkein voimakkaimmin hyödynnettyihin merialueisiin ja että joitakin lajeja kalastetaan liikaa, Euroopan unionin pitäisi auttaa kehittämään ja ottamaan käyttöön erityisohjelmia kyseisten vesialueiden valvontaa ja seurantaa varten. On erittäin tärkeää vaihtaa tätä alaa koskevaa tietämystä ja kokemuksia ja erityisesti vesivaroja koskevia tieteellisiä tutkimuksia.

EU:n ja Länsi-Afrikan valtioiden ensisijaisena tavoitteena pitäisi olla rajoittaa laitonta kalastusta ja estää kalakantojen liiallista vähentämistä. Emme saa unohtaa, että monet ihmiset saavat toimentulonsa nimenomaan kalastuksesta. Saaliiden pienentyminen lisää köyhyyttä ja synnyttää elintarviketurvaan liittyviä ongelmia tällä alueella.

Metsävarojen väärinkäyttö kiihdyttää ilmastonmuutosta. Meidän pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin kyseisten valtioiden varustamiseksi ilmastonmuutoksen torjuntaa varten. Meidän on ymmärrettävä, että alueen vaikea taloudellinen tilanne aiheuttaa nimenomaan tämäntyyppisiä toimia. Meidän pitäisi siten auttaa näitä maita luomaan sopivat olosuhteet kehitykselle, joka tarjoaisi uusia tuotantomahdollisuuksia ja uusia toimintamuotoja ihmisten elintason parantamiseksi.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Luin kiinnostuneena Frithjof Schmidtin mietinnön kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuudesta ja vaikutuksista, joita tiettyjen biologisten luonnonvarojen hyödyntämisellä EU:n taholta on kehitykselle Länsi-Afrikassa, ja äänestän mietinnön puolesta.

Joulukuussa 2005 allekirjoitetussa kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa Euroopan unionin toimielimet ja jäsenvaltiot julistavat yhdessä, että niiden tavoitteena on kehitykseen vaikuttavan politiikan johdonmukaisuus.

Puu ja kala ovat Länsi-Afrikan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kaksi avaintuotetta. Euroopan unioni voi kyseisten tuotteiden suurimpana ostajana vaikuttaa merkittävästi näiden alojen kehittymiseen tulevaisuudessa Länsi-Afrikan alueella.

Olen tyytyväinen siihen, että seitsemän Länsi-Afrikan maata on allekirjoittanut kalastussopimuksia Euroopan unionin kanssa noudattamalla uutta tapaa tehdä kumppanuussopimuksia, joihin yhteisön kalastuslaivaston etujen puolustamista koskevan alkuperäisen tavoitteen ohella sisällytetään lausekkeita, joiden nojalla kolmannen maan on laadittava suunnitelmia kalavarojen kestävän hyödyntämisen varmistamiseksi.

9. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.15 ja sitä jatkettiin klo 15.)

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

10. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

11. Sähkön sisämarkkinat – Verkkoon pääsyn edellytykset rajat ylittävässä sähkön kaupassa – Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto – Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

– Eluned Morganin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/54/EY muuttamisesta (KOM(2007)0528 – C6-0316/2007 – 2007/0195(COD) (A6-0191/2008));

– Alejo Vidal-Quadrasin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetun asetuksen (EY) N:o 1228/2003 muuttamisesta (KOM(2007)0531 – C6-0320/2007 – 2007/0198(COD) (A6-0228/2008));

– Giles Chichesterin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (KOM(2007)0530 – C6-0318/2007 – 2007/0197(COD) (A6-0226/2008); ja

– Mia De Vitsin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puolesta laatima mietintö: Tavoitteena energiankuluttajien oikeuksia koskeva eurooppalainen peruskirja (2008/2006(INI) (A6-0202/2008)).

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Slovenian Euroopan unionin puheenjohtajuuskauden aikana energiakysymykset ovat olleet esityslistan kärjessä. Toimitusvarmuus, energiamarkkinoiden toiminta ja ympäristön kestävä hallinta ovat todellakin strategisesti tärkeitä kysymyksiä Euroopan unionille ja sen kansalaisille.

Energiasta on yhä selvemmin tulossa myös ala, jonka on tarjottava uutta tietämystä ja uusia palveluja, jos me haluamme säilyttää Euroopan talouden kilpailukyvyn maailmassa. Yli vuosi sitten hallitusten ja jäsenvaltioiden edustajat sitoutuivat tavoittelemaan kestävän kehityksen mukaisia päämääriä ja lujittamaan tehokkaita energiamarkkinoita. Myös Euroopan parlamentti kannatti silloin asetettuja tavoitteita ja laati ehdotuksia, joihin neuvosto perehtyi erittäin kiinnostuneena.

Sähkö- ja luonnonkaasumarkkinoita koskeva kolmas lainsäädäntöpaketti oli hyvin tärkeä puheenjohtajavaltio Slovenialle. Paketin päätavoitteena on jatkaa energiamarkkinoiden vapauttamista ja parantaa niiden tehokkuutta ja avoimuutta. Perehtyessään tähän pakettiin neuvosto käsitteli komission ehdotuksen mukaisesti kaikkia viittä lainsäädäntöehdotusta yhtenä kokonaisuutena ja valitsi sen vuoksi sähkö- ja luonnonkaasumarkkinoita koskeviin lainsäädäntöasiakirjoihin yhdenmukaiset ratkaisut aina, kun se oli johdonmukaista.

Kesäkuun 6. päivänä järjestetyssä energianeuvoston kokouksessa puheenjohtajavaltio Slovenia varmisti laajan tuen viidestä lainsäädäntöehdotuksesta koostuvan paketin keskeisille osille. Laajan yksimielisyyden tärkein tekijä on luonnollisesti energia-alan yritysten organisointia koskeva kolmas vaihtoehto. Tässä yhteydessä hyväksyttiin samanaikaisesti komission alkuperäiset kaksi ehdotusta. Näissä ehdotuksissa esitetään joko omistajuuden täysimääräistä eriyttämistä tai riippumattomia järjestelmäoperaattoreita, kun taas jäsenvaltiot olivat yksimielisiä myös kolmannesta vaihtoehdosta, joka koskee riippumattoman siirtoverkonhaltijan perustamista.

Haluaisin esittää lyhyen yhteenvedon täällä Euroopan parlamentissakin käsiteltävän sopimuksen tärkeimmistä ja ehkä myös arkaluonteisimmista kohdista. Riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevaa vaihtoehtoa voidaan soveltaa maissa, joissa siirtoverkko kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen uuden direktiivin tullessa voimaan. Vaihtoehtoa voidaan soveltaa sekä luonnonkaasu- että sähköalalla. Sen avulla yritykset pystyvät säilyttämään siirtoverkon omistajuuden sillä edellytyksellä, että verkkoa johtaa riippumaton siirtoverkonhaltija.

Vertikaalisesti integroituneen yrityksen yhteydessä toimivaa siirtoverkkoa ja verkonhaltijaa varten on esitetty lukuisia vaatimuksia, jotka koskevat verkonhaltijan riippumattomuutta, vakaata ja puolueetonta toimintaa, tarvittavien investointien turvaamista sekä lisäksi vertikaalisesti integroituneen yrityksen omien etujen suojaamista.

Tällä tavoin varmistetaan seuraavat seikat:

1. haltijan, johtajien ja valvontaviranomaisten riippumattomuus,

2. eturistiriitojen välttäminen,

3. yhtäläinen ja syrjimätön pääsy verkkoon,

4. investointien kannustaminen tasapuolisella tavalla myös kansainvälisiä liitäntöjä varten,

5. siirtoverkonhaltijoiden mahdollisuus hyödyntää työssään itsenäisesti välineitä ja resursseja ja lopulta varmistaa tällä tavoin kansallisille sääntelyviranomaisille erityinen, riippumattomia siirtoverkonhaltijoita koskeva toimivalta.

Toinen neuvostossa tehtyyn sopimukseen sisältyvä aihe koskee kolmansien maiden Euroopan unionissa tekemiä investointeja. Neuvoston mukaan ehdotuksessa pitäisi varmistaa verkkojen valvonnasta vastaavia kolmansia maita varten lähestymistapa, joka ei ole protektionistinen. Samalla on taattava, että kolmansista maista peräisin olevissa yrityksissä noudatetaan samoja sääntöjä, joita sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltioista peräisin oleviin yrityksiin. Tässä yhteydessä on otettava huomioon kolmansien maiden ja sellaisten kolmansista maista peräisin olevien yritysten edut, jotka haluavat luoda hyviä yhteistyösuhteita jäsenvaltioiden energia-alan yrityksiin. Lisäksi meidän on analysoitava lukuisia jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa jo käynnistettyjä energia-alan investointeja.

Toinen hyvin tärkeä alue koskee investointien ja verkon kehittämisen suunnittelua, erityisesti Euroopan unionin kymmenvuotissuunnitelman laatimista verkon kehittämisestä. Kaikilla tasoilla varmistetaan johdonmukainen ja tehokas lähestymistapa, jonka mukaisesti erityisesti siirtoverkonhaltijoita sekä kaikkia alan tärkeimpiä toimijoita ja virastoa kuullaan avoimesti.

Puheenjohtajavaltio katsoo, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastosta on onnistuttu luomaan todella itsenäinen, tehokkaasti johdettu elin. Sen tehtävät koskevat kansainvälisiä ja alueellisia yhteistyöaloja, ja erityisesti se keskittyy rajat ylittäviin liitäntöihin.

Sopimuksen muut tärkeät osat koskevat julkista omistajuutta, rajat ylittävien tapausten käsittelyä, tehostettua alueellista yhteistyötä, markkinoiden toimintaa, kuluttajansuojaa sekä suuntaviivoja, jotka on tarkoitus hyväksyä komission komiteoissa komiteamenettelyjen mukaisesti.

Puheenvuoroni tarkoituksena oli esittää lyhyt yhteenveto keskeisistä asioista, joista neuvostossa päästiin yksimielisyyteen. Olen vakuuttunut, että kompromissiehdotus luo hyvän perustan seuraavien kolmen puheenjohtajamaan työlle sekä Euroopan parlamentin kanssa tehtävälle yhteistyölle.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi onnitella esittelijöitä Eluned Morgania, Giles Chichesteriä, Alejo Vidal-Quadrasia ja Mia De Vitsia heidän laatimistaan erinomaisista mietinnöistä sekä varjoesittelijöitä ja kaikkia työhön osallistuneita valiokuntien jäseniä. Mietintöjen määräajat ovat olleet hyvin lyhyitä, ja lainsäädäntöpaketti on haastava ja monimutkainen. Olen arvostanut hyvin paljon muutamien viime kuukausien aikana tehtyä työtä sekä Euroopan parlamentin jäsenten mittavaa panosta.

Haluaisin tuoda uudelleen esiin keskeisimmät edessämme olevat haasteet. Tiedän, että parlamentissa ollaan niistä erityisen kiinnostuneita.

Komissio pyrkii saavuttamaan tällä kauaskantoisella lainsäädäntöpaketilla yhden tavoitteen: turvaamaan Euroopan unionin kansalaisten edut.

Markkinoiden avaaminen ei tietysti itsessään riitä pysäyttämään öljyn hinnan nousua. Kuitenkin meidän on juuri nyt korkeiden hintojen aikakaudella varmistettava todellinen kilpailu energiamarkkinoillamme taataksemme, että hinnat vaikuttavat kansalaisiimme mahdollisimman vähän. Jo nyt osa Euroopan kansalaisista on hyötynyt laajemmasta valikoimasta ja lisääntyneestä kilpailusta, joilla pidetään hinnat mahdollisimman alhaisina sekä parannetaan palvelujen tasoa ja toimitusvarmuutta.

Silti aivan liian monien Euroopan kansalaisten kannalta kilpailukykyisten markkinoiden kehittyminen on vielä kesken, ja heillä ei ole todellisia mahdollisuuksia valita toimittajaansa.

Kysymys ei ole vain edullisemmista hinnoista ja suuremmasta valikoimasta. Toimitusvarmuuden takaaminen edellyttää, että uusiin verkkoihin investoidaan laajasti parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Mikäli annamme nykytilanteen jatkua, tehtävät investoinnit eivät ole laajuudeltaan riittäviä.

Toimivilla sisämarkkinoilla on sitä paitsi keskeinen merkitys, kun EU pyrkii torjumaan ilmastonmuutosta. Ilman kilpailukykyisiä sähkö- ja kaasumarkkinoita päästökauppajärjestelmä ei voi toimia moitteettomasti ja uusiutuvia energialähteitä koskevat pyrkimyksemme yksinkertaisesti epäonnistuvat.

Me olemme kaikki yksimielisiä siitä, että tarvitsemme lainsäädäntöuudistuksia nykyisen lainsäädäntö- ja säännöskehyksen lukuisten puutteiden korjaamiseksi. Alejo Vidal-Quadrasin 10. heinäkuuta 2007 päivätyssä mietinnössä Euroopan parlamentti osoitti pyrkimyksensä toteuttaa päättäväisesti kunnianhimoista energiapolitiikkaa.

Haluaisin nyt tarkastella lähemmin joitakin mietinnöissä käsiteltyjä aiheita. Mietinnöt ovat luonnollisesti hyvin perusteellisia, ja tästä syystä keskityn ainoastaan joihinkin kysymyksiin.

Komissio voi tukea monia mietinnöissä esitettyjä tarkistuksia. Useimmat Eluned Morganin mietintöön sisältyvistä, kuluttajien oikeuksien vahvistamista koskevista tarkistuksista ovat kannatettavia, ja ne noudattavat samaa linjaa Mia De Vitsin mietinnön tavoitteiden kanssa. Kannatamme myös verkonhaltijoiden alueellisen yhteistyön lujittamista. Monet tarkistukset myös selkeyttävät tai täydentävät hyödyllisellä tavalla komission ehdotusta, erityisesti kysymyksissä, jotka koskevat verkonhaltijoiden roolia, kansallisten sääntelyviranomaisten valtuuksia sekä tehokkaasti toimivia ja varmoja energia-alan sisämarkkinoita.

Komissio tukee monien aiheiden yhteydessä myös valiokunnan yleistä tavoitetta, vaikka se saattaakin esittää joitakin varauksia ehdotusten tarkasta sanamuodosta.

Haluaisin jälleen painottaa, että heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien suojelu ja energiaköyhyys ovat keskeisiä markkinoiden avaamiseen liittyviä aiheita ja niiden merkitystä olisi ehdottomasti vahvistettava. Komissio perehtyy huolella sanamuotoon toissijaisuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi. Hintasääntely ei saisi myöskään estää tehokkaita investointisignaaleja ja markkinoille tuloa.

Mielestäni Mia De Vitsin kuluttajien oikeuksia koskevasta peruskirjasta laatima mietintö ja useimmat ehdotetut tarkistukset ovat hyvin tärkeitä. Monia esitettyjä ajatuksia käsiteltiin myös Eluned Morganin mietinnössä, ja komissio on yhtä mieltä useista mietintöihin sisältyneistä seikoista ja varsinkin siitä, että kuluttajille on tarjottava viipymättä parempaa tiedotusta. Kuten tiedätte, komissio esittää lähiaikoina jäsenvaltioille energiankuluttajan tarkistuslistaa, jonka tarkoituksena on auttaa keräämään ja toimittamaan kuluttajille asiaankuuluvaa tietoa heidän energiamarkkinoistaan.

Olen todellakin yhtä mieltä siitä, että käynnissä olevaan lainsäädäntömenettelyyn on otettava mukaan mahdollisia uusia kuluttajien oikeuksia ja että peruskirjan tarkoituksena on tehostaa energiankuluttajien oikeuksia koskevaa tiedotusta ja lisätä siten kuluttajien tietämystä niistä.

On vaikea pyrkiä yhdenmukaistamaan kaikkia julkisen palvelun velvoitteita EU:n tasolla. Komissio seuraa kuitenkin direktiivien moitteetonta täytäntöönpanoa ja varmistaa erityisesti, että haavoittuvia kuluttajia koskeva käsite määritetään kansallisella tasolla ja että kansalliset tukijärjestelmät saatetaan käyttöön avoimesti ja tehokkaasti.

Lisäksi kansalaisten energiafoorumi toimii liikkeellepanevana voimana EU:n kilpailukykyisiä vähittäismarkkinoita perustettaessa, samalla kun varmistetaan haavoittuvien kuluttajien suojelu. Toukokuun 6. päivänä järjestetyn energiankuluttajien oikeuksia käsittelevän konferenssin seurauksena komissio on käynnistänyt kuulemismenettelyn kaikkien asianomaisten osapuolten kanssa.

Komissio on täysin yhtä mieltä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kanssa energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden edistämistä koskevista huolenaiheista, mutta uskomme, että sisämarkkinadirektiivi ei tarjoa parasta tilaisuutta tämän aiheen käsittelyyn. Mielestämme valiokunnan päämääriä voidaan pyrkiä saavuttamaan parhaillaan käsiteltävän, uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin yhteydessä.

Olemme yhtä mieltä valiokunnan kanssa siitä, että markkinoiden keskittymistä on ehdottomasti torjuttava, mutta mielestämme sääntelyviranomaisille myönnetään jo komission ehdotuksessa oikeudet ja valtuudet ryhtyä toimenpiteisiin markkinoiden asianmukaisen toiminnan takaamiseksi.

Valiokunnan päätelmiin sisältyy kuitenkin kaksi tärkeää seikkaa, joista emme ole täysin yhtä mieltä, ja ne koskevat komiteamenettelyn käyttöä ja tiettyjä viraston tehtäviin liittyviä kysymyksiä.

Jos komiteamenettely poistettaisiin kokonaan käytöstä, uusien, hyvin täsmällisten markkinasääntöjen nopeaa ja tehokasta kehittämistä varten luotu prosessi muuttuisi tehottomaksi. Säännöt ovat olennaisia, kun pyritään luomaan täysin yhdennetyt energiamarkkinat pikemminkin muutaman vuoden kuin vuosikymmenen kuluessa. Kaikkein tärkein aihe koskee kykyä tehdä viraston valvonnassa hyväksytyistä teknisistä säännöistä laillisesti sitovia kaikille siirtoverkonhaltijoille. Tätä varten komission on pystyttävä hyväksymään säännöt nopeasti ja tehokkaasti komiteamenettelyn mukaisesti. Muuten niistä ei saada laillisesti sitovia kohtuullisessa ajassa.

Yleisemmin tämä tarkoittaa sitä, että suuntaviivoja tarvitaan nimenomaan vahvan viraston luomiseksi Giles Chichesterin ja Alejo Vidal-Quadrasin mietinnöissä esitetyn kannan mukaisesti. Viraston olisi yksinkertaisesti mahdotonta esittää sitovia yksittäisiä päätöksiä markkinatoimijoista, jos sen valtuuksia ei määritettäisi suuntaviivoissa.

Jos nämä keskeiset osatekijät säilytetään valiokunnalle tärkeiden seikkojen huomioon ottamiseksi, komissio voisi kuitenkin hyväksyä, että joitakin sen mielestä vähemmän merkityksellisiä komiteamenettelyjä poistetaan.

Komissio haluaa perustaa viraston, jolla on vahva toimivalta. Komissio voi hyväksyä tarkistuksia, joissa määrätään virastolle yleisiä tehtäviä, ja se takaa, että sidosryhmiä kuullaan avoimesti. EY:n perustamissopimuksessa määritettyjä rajoja ei kuitenkaan voida ylittää.

Jotkin valiokunnan ehdottamat, viraston päätöksentekovaltaa koskevat tarkistukset eivät ole Meroni-tuomion periaatteen mukaisia. Tämä koskee erityisesti virastolle myönnetyn harkintavallan laajuutta. Olen täysin yhtä mieltä vahvan ja tehokkaan viraston tarpeellisuudesta ja uskoakseni se pystytään toteuttamaan komission ehdottamalla lähestymistavalla, jonka mukaan virasto laatii sääntöjä, joissa käytetään todellista ja konkreettista harkintaa ja jotka sitten hyväksytään komiteamenettelyn mukaisesti.

Ennen puheenvuoroni päättämistä haluan käsitellä verkon toiminnan tehokasta eriyttämistä tuotannosta ja toimituksesta. Monet verkonhaltijat voivat nykyisten sääntöjen perusteella käytännöllisesti katsoen syrjiä uusia toimijoita. Tämä tukahduttaa erityisesti verkkoihin tehtäviä investointeja ja uuden kapasiteetin käyttöönottoa.

Näin ollen tavoitteenamme on löytää lähestymistapa, jonka avulla voidaan täysin poistaa vertikaalisesti integroituihin verkonhaltijoihin liittyvä luontainen eturistiriita ja tarjota niille samalla asianmukaisia kannustimia, jotka edistävät verkkoon investoimista ja verkon syrjimätöntä hallintaa.

Energianeuvoston 6. kesäkuuta pidetyssä kokouksessa päästiin laajaan yhteisymmärrykseen kaikista lainsäädäntöpaketin keskeisistä osista. Parlamentin äänestyksen jälkeen tavoitteena on, että lainsäädäntöpaketti pystytään hyväksymään toisessa käsittelyssä tämän vuoden lopussa. Jos käsittely viivästyy, vaarana on, että lainsäädäntöpakettia ei saada hyväksyttyä ennen vuoden 2009 vaaleja. Luotan siihen, että parlamentti ja seuraava puheenjohtajavaltio Ranska käyttävät tehokkaasti hyväkseen tulevat kuukaudet, jotta päästään kattavaan sopimukseen.

Haluan korostaa, että 6. kesäkuuta järjestetyssä energianeuvostossa komissio pidättyi muodollisesti esittämästä kantaansa muun muassa ottaakseen huomioon parlamentin huomisen äänestyksen.

Hyvät parlamentin jäsenet, teidän panoksenne on alusta alkaen ollut huomattava tässä prosessissa. Iloitsen ennakolta siitä, että voimme jatkaa näihin ehdotuksiin liittyvää yhteistyötämme tulevina kuukausina eurooppalaisten energiankuluttajien etujen takaamiseksi.

  Eluned Morgan, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, jos parlamentti hyväksyy huomenna sähköalaa koskevan mietinnön, toivon sen olevan eri puolilla Eurooppaa toimiville sähköyrityksille osoitus siitä, että me haluamme palauttaa ohjat kuluttajien käsiin.

Ennen kuin ryhdyn tarkastelemaan direktiivin kaikkein kiistanalaisinta osaa, haluaisin käsitellä lähemmin joitakin alueita, joista olemme parlamentissa onnistuneet pääsemään yhteisymmärrykseen tähän mennessä.

Kukaan Euroopan unionissa ei ole voinut olla huomaamatta energiahintojen valtavaa nousua viime kuukausina. Kaikkialla Euroopan unionissa on ihmisiä, jotka ponnistelevat epätoivoisesti maksaakseen energialaskunsa. Siksi energiaköyhyys on mielestämme otettava vahvasti huomioon EU:n ohjelmassa. Loppujen lopuksi päästökauppajärjestelmää ja uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet ovat eurooppalaisia, ja ne vaikuttavat energiahintoihin.

Arvoisa komission jäsen, olemme noudattaneet toissijaisuusperiaatetta kehottaessamme jäsenvaltioita esittämään omia määritelmiään energiaköyhyydelle sekä laatimaan toimintasuunnitelman ongelman käsittelemistä varten. Jos neuvosto haluaa päästä sopimukseen lainsäädäntöpaketista, sen jäsenten on siksi ymmärrettävä, että tämä vaatimus on parlamentille keskeinen.

Energia-alaa varten on jo määritetty monia kuluttajien oikeuksia, mutta niitä ei ole saatettu voimaan. Siksi olemme pyytäneet kansallisia sääntelyviranomaisia käyttämään kannustimia ja seuraamuksia kuluttajansuojan takaamiseksi.

Olemme myös laatineet luettelon uusista oikeuksista, joiden pitäisi olla kuluttajien saatavilla, kuten kohtuulliset hinnat pienituloisille perheille, toimittajan vaihdon helpottaminen, kuluttajien edustuksen lisääminen erityisesti kuluttajavalituksiin liittyvissä tapauksissa sekä kuluttajien reilu kohtelu maaseudulla ja syrjäisillä alueilla.

Uskoaksemme älykkäät sähkömittarit pitäisi ottaa käyttöön kymmenen vuoden kuluessa, minkä pitäisi edistää energiatehokkuutta. Yritysten pitäisi kehittää veloitusjärjestelyjään, eivätkä ne saisi nykyiseen tapaan palkita sellaisia ihmisiä, joiden energiankulutus on suuri. Verkkoon pääsyssä etusija olisi annettava uusiutuville energialähteille, jotta voidaan saavuttaa tavoite niiden osuuden nostamisesta 20 prosenttiin.

Meidän on ymmärrettävä, että siirtoverkkojärjestelmistä puhuttaessa me puhumme monopoleista; niin selvästi alalla tarvitaan tiukkaa sääntelyä.

Kansallisten sääntelyviranomaisten ja kilpailuviranomaisten välistä yhteistyötä olisi mielestämme parannettava huomattavasti. Tällä tavoin me saattaisimme päästä eroon tilanteesta, jossa lähes puolessa EU:n jäsenvaltioista yksi yritys hallitsee yli 70 prosenttia markkinoista.

Nyt siirryn käsittelemään mietinnön kiistanalaisinta osaa – eriyttämiskysymystä. On selvää, että nykyinen järjestelmä ei ole toiminut. Joidenkin osapuolten epäillään toimivan epäoikeudenmukaisesti. Ne antavat verkkoon pääsyssä etusijan omalle yritykselleen ja luovat esteitä kilpailun tukahduttamiseksi. Näin ollen esittelijänä uskon, että sähköyrityksille pitäisi tarjota ainoaksi vaihtoehdoksi energiatoimitusten erottamista kokonaan siirtoyhtiöistä tai omistajuuden täysimääräistä eriyttämistä komission alkuperäisen ehdotuksen mukaisesti.

Vain tällä tavoin voidaan poistaa eturistiriidat. Voimme rakentaa loputtomasti kiinanmuureja, mutta yhtiöitä ei kannusteta millään tavoin edistämään kilpailua markkinoilla, jos myös siirtoyhtiöt ovat niiden omistuksessa.

Tarvitsemme tasapuolisia edellytyksiä: uusiutuvien energialähteiden ja pk-yritysten verkkoon pääsyä on helpotettava, mutta todennäköisesti kaikkein eniten me tarvitsemme vakaata sääntelykehystä EU:n markkinoilla tarvittavia triljoonan arvoisia investointeja varten. Jos jätämme tämän asian hoitamisen puolitiehen, emme välitä investoijille selkeätä viestiä ja vaarana on, että valot voisivat sammua Euroopassa. Tämä kysymys ei ratkea itsestään, ja hallituksia voi kaatua, jos valot sammuvat.

Mitkä maat sitten vastustavat tätä? Saksa, Ranska, Itävalta, Luxemburg, Kreikka ja Bulgaria: ne kuvittelevat, että kiinanmuurien lujittaminen on riittävä ratkaisu. Jotkut epäilevät myös, että tarkoituksena on suojella suurimpia kansallisia yrityksiä, jotka investoivat mielellään muille markkinoille mutta eivät halua päästää muita omille markkinoilleen. Meidän ei kuitenkaan pitäisi liioitella mallin ansioita. Hinnat tuskin alenevat, oli malli mikä hyvänsä.

Tiedämme neuvoston päässeen tässä asiassa epäviralliseen sopimukseen. Neuvosto on ehdottanut kiinanmuurien lujittamista. Monet meistä ovat kuitenkin sitä mieltä, että se ei riitä eurooppalaisille kuluttajille, ja olemme suositelleet, että asiassa on pysyttävä tiukkana.

Haluaisin kiittää erityisesti varjoesittelijöitä ja kaikkia lainsäädäntöpakettiin osallistuneita henkilöitä siitä yhteistyöstä, jota he ovat tehneet käsitellessämme tätä hyvin monitahoista aihetta.

  Alejo Vidal-Quadras, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, monien eri syiden vuoksi energia on yhä yksi Euroopan unionin akilleen kantapäistä. Tähän on suurimpana syynä se, että muutamat hallitukset tai suuryritykset eivät halua myöntää, että yhteisen energiapolitiikan toteuttaminen edellyttää yhdennettyjä sisämarkkinoita, jotka ovat avoimet kilpailulle, joilla kuluttajat voivat valita vapaasti toimittajansa ja joilla energiaa toimitetaan Tukholmasta Ateenaan ja Lissabonista Wieniin ilman mainittavia esteitä. Olemme vielä kaukana tästä tavoitteesta, jonka saavuttamiseksi meidän on työskenneltävä kovasti ja poistettava monia esteitä.

Valiokunnassa hyväksyttiin lähes yksimielisesti asetusta koskeva mietintö, jonka esittelijänä toimin. Kyseisessä mietinnössä me painotimme, että jäsenvaltioiden välisiä yhteenliitäntöjä on lisättävä ja teknisiä sääntöjä on yhdenmukaistettava Euroopan tasolla. Lisäksi suosittelimme, että sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston toimivaltuuksia laajennetaan ja järjestelmäoperaattoreiden vastuualueiden jakamista tehostetaan, jotta ne ryhtyisivät vastaamaan verkkoja koskevien sääntöjen laatimisesta. Sääntöjä laadittaessa on kuultava eri sidosryhmiä ja tarjottava näille mahdollisuus ehdottaa sääntöjä edellyttäen, että ne eivät ole ristiriidassa suuntaviivojen kanssa.

Ehdotukset perustuvat parlamentin jo aikaisemmin esille tuomaan toiveeseen perustaa eurooppalainen kansallisten sääntelyviranomaisten välinen yhteistyöelin, jolla olisi valtuudet päättää Euroopan laajuisista asioista. Tällä tavoin vältettäisiin päällekkäisyydet jäsenvaltioissa tehtyjen päätösten kanssa. Lisäksi parlamentin pyrkimyksenä on ollut perustaa verkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto kehittämään tarvittavia teknisiä sääntöjä Euroopan markkinoiden sujuvan toiminnan varmistamiseksi. Tässä asiassa mietintöni on täysin yhdenmukainen Giles Chichesterin ja Atanas Paparizovin mietintöjen kanssa.

Sähkön sisämarkkinoiden toteuttamiseksi meidän on luotava yhdenmukaisia sääntöjä ja asetuksia, sekä taattava, että kaikki toimijat noudattavat samoja sääntöjä. Meidän on myös edistettävä yhteenliitäntöjä ja varmistettava, että meillä on riippumattomia sääntelyviranomaisia, joilla on tarvittavat valtuudet investointien takaamiseksi.

Hyvän ystäväni Eluned Morganin mietinnössä esitetään toimivia ratkaisuja näiden ongelmien käsittelemiseksi. Omistuksen eriyttämistä koskeva kysymys on herättänyt parlamentissa runsaasti keskustelua, joka välillä on ollut melko kiivastakin. Olemme kuitenkin yhä hyvissä väleissä, mikä osoittaa, että Euroopalla on tulevaisuus.

Uskoakseni kohteena olevassa aiheessa keskeistä ovat kansalliset edut, ja siinä korostuvat erilaisten markkinamallien erot. Lisäksi meidän on otettava huomioon aiheeseen liittyvät vakiintuneet järjestelyt. Kuitenkin nimenomaan nämä erot estävät kehitystä, enkä usko ongelman ratkeavan niin, että laadimme uudenlaisen ”à la carte”-luettelon malleista.

Omistuksen eriyttämisessä ei ole kyse mistään ihmelääkkeestä vaan yhdennettyjen yhtenäismarkkinoiden välttämättömästä, vaikkakaan ei ainoasta, edellytyksestä.

Muutamat Eluned Morganin ajatuksista ovat kiistanalaisempia, kuten ehdotus sosiaalisista tariffeista energiaköyhyyttä koskevan ongelman ratkaisemiseksi, koska tämäntyyppisellä toiminnalla saattaisimme vaikuttaa markkinoiden toimintaan.

Neuvosto pääsi lainsäädäntöpaketista yleiseen sopimukseen yli viikko sitten. Saamme ensimmäisen käsittelymme päätökseen ennen kesää. Haluaisin kuitenkin esittää lopuksi arvostamallemme neuvoston edustajalle Janez Lenarčičille parlamentin toiveen siitä, että toisessa käsittelyssä käytävissä neuvotteluissa päästäisiin koko Euroopan unionin kannalta tyydyttävään sopimukseen.

Vaalikausi on päättymässä, ja ”ota tai jätä” -asennetta ei voida pitää hyväksyttävänä, sillä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, parlamentti reagoi hyvin voimakkaasti, jos sitä ei kunnioiteta tai jos vaikuttaa siltä, että siihen kohdistetaan liikaa paineita.

Nyt ei ole oikea hetki jakautua kahteen leiriin, joista toisessa noudatetaan kovaa linjaa ja toisessa pehmeää, eikä myöskään toimia ainoastaan kansallisen edun nimissä. Nyt on aika ottaa käyttöön järkeviä, tasapainoisia ja – sanan parhaassa merkityksessä – eurooppalaisia lähestymistapoja.

  Giles Chichester, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi kiittää suuresta työpanoksesta edeltäjääni ja apulaisesittelijääni Renato Brunettaa, jonka oli erottava parlamentista siirtyäkseen muihin tehtäviin kotimaassaan. Haluaisin kiittää myös varjoesittelijöitä heidän rakentavasta yhteistyöasenteestaan, jonka avulla olemme saavuttaneet laajan yhteisymmärryksen.

On kiinnostavalla tavalla haastavaa etsiä oikeanlaista tasapainoa niiden vaihtoehtojen välille, joista toisessa kansalliset sääntelyviranomaiset jätetään toimimaan täysin yksin ja toisessa luodaan Euroopan unionin sääntelyelin. Sääntelyviranomaisten roolilla on täysin ratkaiseva merkitys markkinoiden sujuvalle toiminnalle. Virastoa täydentäisi Euroopan tasolla kansallisten sääntelyviranomaisten sääntelytehtäviä tarjoamalla puitteet viranomaisten keskinäiselle yhteistyölle ja valvomalla siirtoverkonhaltijoiden yhteistyötä. Tätä varten virastolle on annettava valtuudet tehdä yksittäisiä päätöksiä sekä määritettävä sille yleinen neuvoa-antava rooli. Virastolla olisi oltava neuvoa-antava rooli komissioon päin markkinoiden sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä, ja tämä on tärkeä tehtävä.

Asetusehdotuksen käsittelyn aikana olemme tulleet entistä vakuuttuneemmiksi tarpeesta mennä virastoa koskevia komission ehdotuksia pitemmälle siten, että virastosta tulisi itsenäisempi ja sillä olisi enemmän päätöksentekovaltaa. Jos viraston tarkoituksena on todella edistää integroitujen kilpailukykyisten energiamarkkinoiden kehittämistä Euroopan unionissa, se tarvitsee laajemman toimivallan ja komissiosta riippumattoman aseman voidakseen huolehtia rajat ylittävistä tapauksista ja tehdä todellista yhteistyötä siirtoverkonhaltijoiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa.

Siksi ehdotimme virastolle lisää päätösvaltaa, erityisesti kollegoideni juuri äsken mainitsemia, siirtoverkonhaltijoiden teknisiä sääntöjä ja investointisuunnitelmia koskevissa asioissa, sekä suurempaa itsenäisyyttä sääntelyn ja rahoituksen alalla. Vallan ja itsenäisyyden lisääntyminen merkitsee kuitenkin myös suurempaa vastuuvelvollisuutta erityisesti Euroopan parlamentille mutta myös sidosryhmille. Siksi olemme ehdottaneet, että virastolta vaaditaan huomattavasti enemmän kuulemista, avoimuutta ja vastuullisuutta parlamentille.

Painottaisin, että olemme pyrkineet takaamaan mietinnön ja asetuksen johdonmukaisuuden ja yhdenmukaisuuden paketin muiden osien kanssa. Olemme olleet tietoisia Meroni-tuomion esiin tuomista kysymyksistä, mutta mielestämme ehdotuksemme ovat siitä huolimatta asianmukaisia.

Viraston rakennetta koskevilla muutosehdotuksilla pyritään varmistamaan toisaalta sääntelyn riippumattomuutta koskevien tarpeiden ja toisaalta asianmukaisen poliittisen valvonnan mahdollisimman toimiva tasapaino. Sekä omasta mielestäni että meidän kaikkien mielestä pääperiaatteena on, että viraston itsenäisyys on ratkaisevan tärkeä paitsi sen tehokkuuden myös sen luotettavuuden kannalta. Näin ollen ehdotamme sääntelyneuvostolle vahvempaa asemaa, määräajan käyttöönottoa päätöksenteon nopeuden varmistamiseksi sekä viraston suurempaa taloudellista riippumattomuutta.

Euroopan energia-alan tulevaisuus ja sen kehitys kolmannen energiapaketin täytäntöönpanon jälkeen edellyttää, että virastolla on tärkeä rooli, ja sen vuoksi viraston toimivaltaa ja riippumattomuutta on lisättävä komission esittämää tasoa enemmän.

  Mia De Vits, esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni Eluned Morganin mietintöä sekä omaa mietintöäni energiankuluttajien oikeuksia koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta on tarkasteltava yhdessä. Energia-alan rakenteellinen eriyttäminen on tarpeellisempaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta se ei voi olla päämäärä itsessään. Kysymys kuuluu yhä: onko tämä eduksi kuluttajille? Se ei ole itsestään selvää. Tässä yhteydessä totean, että kotimaassani Belgiassa kuluttajien energialaskut ovat vuonna 2008 keskimäärin 300 euroa korkeammat kuin vuonna 2007. Ymmärrän, että tämä johtuu suurelta osin öljyn hintojen noususta – mutta ei varmastikaan kokonaan.

Komission jäsenen Meglena Kunevan esittämistä luvuista käy esimerkiksi ilmi, että markkinoiden avaamisen jälkeen toimittajaa vaihtaneista briteistä 20–32 prosentin tilanne on heikentynyt. Tästä syystä on välttämätöntä, että kuluttajat tuntevat energia-alaan liittyvät oikeutensa. Tällä hetkellä tilanne ei ole ollenkaan näin. Kuluttajien oikeuksista ei ole saatavilla todellakaan riittävästi ymmärrettävää tietoa, ja tästä syystä olemassa olevien oikeuksien esittelemiseksi tarvitaan perusteltu, selkeä ja ymmärrettävä asiakirja: peruskirja.

Eluned Morgan on jo selvittänyt, mitä peruskirjan pitää sisältää. Haluaisin lisätä vielä joitakin seikkoja. Kuluttajien on tietysti pystyttävä vaihtamaan toimittajaa. Tämän on luonnollisesti oltava maksutonta ja hoidettavissa kuukauden kuluessa. Tätä varten kuluttajien on kuitenkin pystyttävä vertailemaan tarjouksia, ja siksi on tärkeää, että sopimuksista ja laskuista tehdään vakiomuotoisia. Jotta vertaileminen olisi mahdollista, kuluttajilla on oltava yleiskäsitys energiankulutuksestaan ja heille on toimitettava siitä tietoa ainakin neljä kertaa vuodessa. Eluned Morgan puhui myös tästä aiheesta, ja kannatan hänen esittämiään ajatuksia, jotka sisältyvät omaan mietintöönikin. Älykkäät sähkömittarit, energiaköyhyyden ratkaiseminen ja kansalliset energia-alan toimintasuunnitelmat, joita on laadittava tätä tarkoitusta varten, ovat huomattava askel oikeaan suuntaan.

Haluaisin todeta Alejo Vidal-Quadrasille, että mielestämme sosiaalisten tariffien käyttämisen on oltava mahdollista. Niiden on oltava todellinen väline jäsenvaltioille. Meillä ei ole muuta sanottavaa sosiaalisista tariffeista. Näin ollen minusta ei tunnu mahdottomalta kannattaa tätä asiaa.

Lisäksi olisi tärkeää perustaa tietoa välittäviä yhteyspisteitä. Loppujen lopuksi digitaalinen kuilu on vielä nykyäänkin käsittämättömän totta.

Haluaisin lopuksi puhua asiasta, joka ehkä on kaikkein tärkein aihe. Jos kuluttajat haluavat tuntea oikeutensa ja saada niistä asianmukaista tietoa, heidän on mielestämme saatava sopimuksia tehdessään kopio peruskirjasta, jossa esitetään selvästi ja ymmärrettävästi heidän oikeutensa. Ryhmämme vaatii juuri tätä, ei sen enempää eikä vähempää: olemassa olevat oikeudet on koottava yhteen ja toimitettava kuluttajille ymmärrettävässä muodossa. Tästä syystä en pysty ymmärtämään komission, komission jäsenen Andris Piebalgsin ja muiden ryhmien kantaa. Joitakin kuukausia sitten komissio ilmoitti peruskirjan laatimisesta; nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin, olemme saaneet aikaiseksi vain yksinkertaisen, tiedotusluonteisen tarkistuslistan. Meidän mielestämme on edettävä pidemmälle. Tästä syystä kehottaisin muita ryhmiä tukemaan Euroopan parlamentin sosialistiryhmän esittämää tarkistusta. Me emme yritä keksiä pyörää uudelleen; pyydämme ainoastaan, että kuluttajia tiedotetaan heidän oikeuksistaan toimittamalla heille peruskirjasta kopio, kun he tekevät sopimuksia. Jos selkeä tiedotus, tai oikeastaan sen puuttuminen, on tämän hetken vaikein ongelma, kuten Euroopan komissio totesi, uskoakseni ehdotuksemme tarjoaa asiaan ratkaisun.

  Ján Hudacký, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (SK) Euroopan ja koko maailman energiatilanne pakottaa meidät etsimään tehokkaita ratkaisuja kohtuuhintaisen energian saannin turvaamiseksi jäsenvaltioissa. Tämä edellyttää energiamarkkinoiden vapauttamista edelleen, markkinoiden avoimuuden lisäämistä ja syrjimättömyyttä.

Olen ilahtunut siitä, että Euroopan komissio pyrkii saavuttamaan edistystä tällä alalla, luomaan selkeitä sääntöjä sekä kehittämään asiaankuuluvien osapuolten välisiä suhteita energiamarkkinoilla. Tämän pitäisi johtaa toisaalta kilpailuympäristön kehittämiseen ja toisaalta taas tehokkaan sääntelymekanismin toteuttamiseen kriisitilanteiden ehkäisemiseksi.

Aikomukset ja todellisuus ovat kuitenkin täysin eri asioita. Vaikka energiapaketista on käyty monia keskusteluja ja laadittu useita kompromissiehdotuksia, siihen liittyy silti liikaa kysymysmerkkejä ja epävarmoja tekijöitä. Tiedämme kaikki erittäin hyvin, että suurin kompastuskivi on komission ehdotus, joka koskee tuotantoon ja siirtoon liittyvän omistajuuden eriyttämistä vertikaalisesti integroituneiden yritysten yhteydessä.

Onko tämä todellakin kaikkein tehokkain malli kilpailun parantamiseksi, syrjinnän vähentämiseksi, hintojen alentamiseksi ja investointien lisäämiseksi? Mainittujen etujen tueksi esitettyjen lukuisten analyysien vastapainona on olemassa vastakkaisia, puolueettomasti perusteltuja näkemyksiä, joissa kyseiset edut kyseenalaistetaan.

Kantani on melko yksinkertainen mutta sitä tukevat keskustelut, joita on käyty omistajuuden eriyttämisen kannattajien ja vastustajien kanssa. Muunlaisia malleja käyttävät jäsenvaltiot pystyvät varmasti tekemään valintansa. Näistä maista kahdeksan ehdotti niin kutsuttua kolmatta tapaa, jota talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana ehdotin vaihtoehdoksi omistajuuden eriyttämistä koskevalle mallille.

Edellä mainittu valiokunta on todellakin jo hyväksynyt tämän ehdotuksen. Ennen lopullisten johtopäätösten tekemistä meidän pitäisi varmistaa kunkin ehdotetun mallin osalta, onko se toimiva, voidaanko sillä varmistaa energiatoimitusten jatkuvuus, toimiiko se avoimesti ja syrjimättömästi ja voidaanko sen avoimuus ja syrjimättömyys saavuttaa tehokkaammalla sääntelyllä vai ei.

Meidän on myös määritettävä selvästi, loukataanko ehdotetulla ratkaisulla oikeutta yksityisomistukseen. Tässä yhteydessä uskon, että 40 jäsenen esittämä kompromissitarkistus 166, joka mahdollistaa niin kutsutun kolmannen tavan käytön, on optimaalinen ratkaisu määrätyissä olosuhteissa ja vastaa monien jäsenvaltioiden vaatimuksia.

  Mariela Velichkova Baeva, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (BG) Verkkoon pääsystä rajat ylittävässä sähkön kaupassa annetun asetuksen N:o 1228 muuttamista koskevalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksella pyritään saattamaan päätökseen yhteisön energiamarkkinoita koskevat järjestelyt. Talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnossa korostetaan, että on tarpeen parantaa kilpailuympäristöä, poistaa markkinoille saapuvien uusien toimijoiden verkkoon pääsyn esteet sekä edistää investointeja, joilla on keskeinen merkitys jäsenvaltioiden talouksille ja yksittäisille kuluttajille. Verkonhaltijoiden alueellisella yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella edistetään voimavarojen keskittämistä yhteenliitäntöihin ja toimitusten monipuolistamiseen. Kotimaassani Bulgariassa, joka sijaitsee Euroopan unionin rajalla, tämä tarjoaa mahdollisuuden olla aktiivisesti mukana Euroopan sähköverkossa. Energia-alaan vaikuttavat kysyntä, tarjonta ja ympäristövaikutukset. Kaikissa päätöksissä olisi otettava huomioon energia-alalla saavutettu käyttövoima sekä sen strateginen merkitys nykyaikaisten talouksien kehittämiselle.

  Alain Lipietz, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, talous- ja raha-asioiden valiokunta kokoontui Pariisissa tarkastelemaan näitä kaikkia direktiivejä. Tapasimme myös ammattiyhdistysten sekä sähköalan siirtoverkonhaltijoiden edustajia.

Kaikkien tavoitteena on luoda virasto, joka olisi komission ehdottamaa vahvempi. Me tunnemme tuomioistuimen oikeuskäytännön ja tiedämme varsin hyvin komission ehdottaneen, että vaikeuksien välttämiseksi perustamissopimusta ei muutettaisi.

Tästä syystä talous- ja raha-asioiden valiokunta suosittaa lausunnossaan, että vahvistettaisiin kaikkia sellaisia valtuuksia, jotka koskevat seurantaa, suosituksia ja päätösten lykkäämistä, mutta kehottaa olemaan myöntämättä virastolle sellaista hallinnollista toimivaltaa, joka antaisi sille oikeuden määrätä sakkoja.

Tällainen hallinnollinen toimivalta kuuluu ainoastaan komissiolle. Uskoakseni voimme tässä yhteydessä ottaa huomioon sekä perustamissopimukset nykyisessä muodossaan että markkinoiden sääntelyä koskevat tarpeet.

  András Gyürk, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. − (HU) Arvoisa puhemies, kiitän tilaisuudesta puheenvuoroni esittämiseen. Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, energiankuluttajien tyytymättömyys on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina hintojen nousun ja sääntelyn riittämättömän avoimuuden vuoksi. Juuri tästä syystä on niin tärkeää, että Euroopan parlamentti antaa lähiaikoina siunauksensa lainsäädäntöpaketille, jonka avulla varmistetaan sähkömarkkinoiden tehokkaampi toiminta. Olen vakuuttunut siitä, että hintojen jyrkkä nousu ja kuluttajien yhä lisääntyvä avuttomuus johtuvat suurelta osin markkinoiden puutteellisesta toiminnasta. Monissa jäsenvaltioissa kuluttajat kilpailevat yhä toimittajista eikä päinvastoin.

Esimerkiksi Unkarissa hinnat nousevat ja palvelujen taso heikkenee tällä hetkellä markkinoiden vapautumisen seurauksena. Tähän on syynä markkinoiden vapautumiseen liittyvä sekava tilanne, joka johtuu hallituksen virheistä. Tästä tilanteesta voitaisiin päästä eroon, jos hyväksymme tänään käsittelemiemme mietintöjen kohteena olevan lainsäädäntöpaketin. Uusi lainsäädäntö mahdollistaa lopultakin todellisen kilpailun energiamarkkinoilla, ja toimittajat päätyvät vihdoin tilanteeseen, jossa ne joutuvat tosiaankin kilpailemaan kuluttajista.

Lisäksi energiapaketilla luodaan paremmat olosuhteet sentyyppisille investoinneille, jotka ovat täysin välttämättömiä Euroopan energiatoimitusten tulevaisuudelle. Sillä kannustetaan energiatehokkuutta ja uskoakseni myös helpotetaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntymistä. Toinen ehdotuksiin sisältyvä ilahduttava seikka on se, että niillä vahvistetaan kuluttajansuojamääräyksiä, joiden noudattaminen on tällä hetkellä usein puutteellista. Tämä on erityisen tärkeää tällä hetkellä muun muassa siitä syystä, että korkealle karanneet hinnat kuuluvat merkittäviin köyhyyden syihin. Mielestäni energiapolitiikan alalla toteutettuja ponnisteluja pitäisi arvioida aina suhteessa kuluttajien tyytyväisyyteen. Me olemme edistymässä merkittävästi sääntelyn tehostamisessa. Ehdotuspaketilla kannustetaan kilpailua, samalla kun parannetaan toimitusvarmuutta. Toivottavasti tämän paketin hyväksymisellä taataan, että tulevaisuudessa Euroopan energiankuluttajat eivät joudu kärsimään kohtuuttomista hinnoista sääntelyyn liittyvien puutteiden vuoksi. Paljon kiitoksia, arvoisa puhemies.

  Gabriela Creţu, sisämarkkinoista ja kuluttajansuojasta vastaavan valiokunnan lausunnon valmistelija. − (RO) Hyvät kollegat, sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa koskeva alkuperäinen suunnitelma tarjosi parlamentille kaksi mahdollisuutta: se saattoi joko hylätä hyödyttömän elimen tai luoda tehokkaamman viraston.

Parlamentti on päätynyt jälkimmäiseen ratkaisuun Meroni-lauseketta unohtamatta mutta noudattaen kuitenkin perustamissopimuksen määräyksiä. Valiokunnissa hyväksytyt, yleensä yhtenevät tarkistukset ovat muuttaneet huomattavasti alkuperäisiä valtaoikeuksia. Tästä syystä odotamme tällä hetkellä, että virasto vahvistaa toiminnallaan kansallisten sääntelyviranomaisten roolia ja tukee niiden toimintaa, mahdollistaa eurooppalaisten verkkojen teknisen yhdenmukaistamisen edellytyksenä todellisille sisämarkkinoille sekä jäsenvaltioiden väliset keskinäiset energiatoimitukset, ottaa huomioon kuluttajien edut ja valvoo huolellisesti energiamarkkinoiden kehitystä.

Odotamme viraston olevan hyödyllinen yhteisen energiapolitiikan väline. Emme odota, että näillä oikeuksilla vähennettäisiin Euroopan komission valtuuksia suhteessa parlamenttiin tai energiapolitiikan täytäntöönpanon yhteydessä tai että poliittiset päätökset korvattaisiin luonteeltaan teknisillä päätöksillä. Lopullinen päämäärämme on yhä hankkia riittävästi energiaa kaikille kohtuullisella hinnalla.

  Leopold Józef Rutowicz, sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan valiokunnan lausunnon valmistelija. − (PL) Arvoisa puhemies, hyväksytystä energiapaketista saatava hyöty riippuu hyvin paljon poliittisista päätöksistä. Vain Ranskassa päättäjät ovat kehittäneet energia-alaa ja taloutta niin, että ne ovat hyvin pitkälle riippumattomia kaasun ja öljyn tuonnista. Muiden maiden päättäjillä ei ole ollut riittävästi mielikuvitusta.

Kaasun ja öljyn hintojen odottamattoman voimakas nousu pakottaa meidät päättämään, missä määrin meidän pitäisi kehittää ydinenergiaa ja muita energianlähteitä. Miten meidän pitäisi hyödyntää verkkoa kriisin torjumiseksi? Asetusehdotusten, jotka koskevat verkkoon pääsyä rajat ylittävässä sähkön kaupassa sekä energian sisämarkkinoiden yhteisiä periaatteita, pitäisi edistää vanhan Euroopan ja uusien jäsenvaltioiden verkkojen täysimääräistä synkronointia. Tällä parannetaan energian toimitusvarmuutta ja rajoitetaan mahdollisesti energiahintoja lisäämällä kilpailua.

Perustetun energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston pitäisi yhteistyössä markkinatoimijoiden kanssa varmistaa, että markkinat toimivat asianmukaisesti. Viraston valtuuksia pitäisi lisätä markkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi.

Kannatan asetusta, jolla edistetään kilpailua ja laajennetaan sähköntuotantoa.

  Gunnar Hökmark, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi onnitella Eluned Morgania siitä tehokkaasta työstä, jota hän on tehnyt mietintöä laatiessaan.

Haluaisin ottaa esille ainoastaan yhden seikan vastauksena hänen aikaisemmin tänään esittämäänsä puheenvuoroon: jäsenvaltioiden ei saa antaa väistellä vastuutaan energiaköyhyyden torjumisessa ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaamisessa, eikä yhdenkään hallituksen saa antaa paeta tätä vastuuta.

Tämän jälkeen haluaisin painottaa seikkaa, jota pidän tämän keskustelun tärkeimpänä kysymyksenä: Ovatko Euroopan energiamarkkinat riittävän hyvät? Toimivatko ne riittävän tehokkaasti? Onko lainsäädäntö riittävän hyvä, kun ajatellaan kuluttajien hyvinvointia, edullisia hintoja, teollisuutta ja kilpailukykyä sekä mahdollisuuksia käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyväksi kaikkia energialähteitä ja erityisesti uusiutuvia energialähteitä?

Mielestäni voimme rehellisesti todeta vastauksen olevan ”ei”, jos meidän on vastattava ilmastonmuutoksen haasteisiin, vähennettävä energiariippuvuutta ja liitettävä Euroopan energiamarkkinat toisiinsa.

Tästä syystä tarvitaan uudistuksia ja tästä syystä on tärkeää luoda tasapuoliset toimintaedellytykset uusille toimijoille takaamalla avoin ja tasapuolinen kilpailu. Meidän on tarkasteltava omistajuuden eriyttämistä koskevaa keskustelua tältä kannalta. Mielestäni neuvoston jäsenten on päästävä kompromissiin. Myös parlamentin velvollisuutena on edistää parhainta mahdollista ratkaisua, ja me olemme yhdessä vastuussa tästä asiasta.

Olen pyytänyt sekä nykyistä että tulevaa puheenjohtajavaltiota suhtautumaan tähän asiaan vakavasti. Nykyiset energiamarkkinat eivät ole riittävän toimivat. Meidän velvollisuutenamme on löytää yhdessä paras mahdollinen ratkaisu, ja tästä syystä toivon, että te kuuntelette parlamenttia ja että me kuuntelemme teitä.

  Reino Paasilinna , PSE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijöitä ja kollegoita yhteistyöstä ja erityisesti jäsen Morgania, joka on saanut raskaan urakan päätökseen. Ehdotamme muun muassa, että kuluttajilla olisi oikeus korvaukseen, jos sovittua palvelua ja sen laatua ei saavuteta. Kuluttajat saisivat oikeuden vaihtaa toimittajaa nopeasti ja saada tietoa energian taustasta, esimerkiksi ympäristövaikutuksista.

Omistajuuden eriyttämistä koskevassa asiassa sekä minun ryhmäni että valiokunnan enemmistö tukivat komission linjaa. Energian tuottajat on eriytettävä energiaverkkojen omistajista riippumattomiksi siirtoverkonhaltijoiksi, eli niin kutsuttuun suureen malliin me emme usko. Se hävisi niukasti äänestyksessä.

Joissakin maissa kilpailu toimii ja kuluttajien on helppo tehdä valintoja, toisissa maissa taas tämä on yhä lähes mahdotonta. Useimmat maat ovat avanneet markkinansa, jotkut taas jatkavat vuosikymmeniä jatkunutta protektionismiaan samalla, kun ne valtaavat muiden markkinoita.

Monissa maissa uusien energiayritysten on käytännössä mahdotonta päästä kilpailemaan tasapuolisesti markkinoilla. Tähän me haluamme puuttua. Tilanne on johtanut kilpailun vääristymiseen, heikkoihin investointeihin ja kohtuuttomiin kuluttajahintoihin.

Peräti 77 prosenttia Euroopan unionin energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Nykyinen tuhlaileva energiankäyttötapa on tullut tiensä päähän, sillä fossiilivarannot ovat niukat, ja ne vähenevät ja keskittyvät yhä harvempien käsiin. Vain sujuvasti toimivilla markkinoilla voidaan kehittää tehokas päästökauppajärjestelmä, päästöttömiin energialähteisiin perustuva teollisuus ja energiaomavarainen Euroopan unioni.

Viime perjantaina Luxemburgissa saavutettu sopimus voisi olla lähellä sitä, mitä parlamentti haluaa, joskin muutamin lisäyksin. Esimerkiksi kuluttajansuojaa on vahvistettava. Tämä on parlamentin tahto. Komissiolla on käsiteltävänä olevassa esityksessä vieläkin liikaa valtaoikeuksia. Komitologiamenettely ei saa muodostua lainsäädännän perusperiaatteeksi. Se ei ole perusperiaate.

Uusiin direktiiveihin tarvitaan erilliset, seuraamuksia koskevat säännökset, mitä tulee täytäntöönpanoon. Unionin rikkomismenettely on tehoton, liian hidas ja liian poliittinen. Tavoitteenamme on saavuttaa sopu Ranskan puheenjohtajakauden aikana, ja toivon, että tuleva puheenjohtajavaltio omaksuu tehtävänsä hyvin, jotta kyseinen asiakokonaisuus voidaan saada päätökseen ennen vuoden loppua.

  Šarūnas Birutis, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluaisin onnitella esittelijä Eluned Morgania ja esittää kiitokseni kanssani varjoesittelijöinä toimineille kollegoilleni heidän rakentavasta työstään. Tämä asiakirja on tärkeä askel pyrkiessämme luomaan EU:n yhtenäisiä ja kilpailukykyisiä energiamarkkinoita. Se on välttämätön edellytys markkinoiden kilpailun ja kuluttajien etujen takaamiseksi.

Mielestäni tarkistettu sopimus vastaa suurimmaksi osaksi useimpien jäsenvaltioiden energiapolitiikan strategisia tavoitteita tehokkaiden, yhdennettyjen EU:n sisämarkkinoiden luomisesta.

Haluaisin tuoda esiin vain muutamia seikkoja. Ensiksikin energiavarmuus on yhä erittäin tärkeä direktiiviin liittyvä kysymys. Poliittinen tahto sekä yhteiseen talouteen perustuva yleinen EU:n politiikka ovat erittäin tärkeitä sellaisissa energiahankkeissa, joilla pyritään poistamaan Liettuan ja muiden Baltian maiden sekä joidenkin toisten alueiden tyyppisiä energiasaarekkeita.

Ajatus integroitujen Euroopan energiamarkkinoiden kehittämiseksi toteutettavasta siirtoverkonhaltijoiden välisestä yhteistyöstä on ehdottomasti toteutettava käytännössä, eikä se saada jäädä pelkästään keskustelua herättäväksi kysymykseksi. Tästä syystä haluaisin pyytää kollegoitani kannattamaan tarkistusta 168. Se auttaisi meitä tekemään päätöksen liitäntöjä koskevasta kysymyksestä.

Toiseksi ei ole epäilystäkään siitä, että vastavuoroisuusperiaatteella on jatkossakin ratkaiseva merkitys suhteissa kolmansien maiden toimijoihin.

Kolmanneksi eurooppalaisen yhteistyöviraston perustaminen helpottaisi huomattavasti kansallisten sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä ja sisämarkkinoiden lujittamista. Virastolle pitäisi antaa riittävästi päätöksentekovaltaa.

Neljänneksi kysymystä kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuudesta ei voida yliarvioida. Viranomaiset on nimitettävä avoimesti, eivätkä poliitikot tai täytäntöönpanoviranomaiset saa millään tavalla vaikuttaa niiden toimintaan. Kaikkien jäsenvaltioiden sääntelyelinten yhteisen viranomaisen työtä olisi koordinoitava.

Tällä tavoin luotaisiin vähitellen yhteiset energiamarkkinat ja yhteinen energiapolitiikka, millä taattaisiin toimitusvarmuus sekä määritettäisiin korkein hyväksyttävä hinta kaikille kuluttajille. Mitä nopeammin tämä saadaan aikaiseksi, sitä parempi.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin yhdessä kollegoideni kanssa kiittää esittelijöitä heidän tekemästään erinomaisesta yhteistyöstä tätä pakettia käsiteltäessä, ja haluaisin olla ensimmäisenä vastaamassa syytökseen, jota käsiteltiin laajasti Saksassa energiapaketista ja erityisesti tuotannon ja siirtoverkkojen eriyttämisestä käydyn keskustelun aikana.

Meitä eurooppalaisia syytetään jatkuvasti suurten, menestyvien yritysten toiminnan vaikeuttamisesta. En havainnut valiokunnissa käydyissä keskusteluissa minkäänlaista tähän viittaavaa kielteistä asennetta. Mielestäni kyseessä on myönteinen luettelo, jollaista meille ei voida tarjota riittävän usein Brysselistä. Me haluamme kohtuullisia energian ja erityisesti sähkön hintoja. Me vaadimme avointa hinnoittelua ja reiluja markkinaehtoja – myös uusille ja pienille tuotantoyrityksille. Vaadimme myös parempia olosuhteita hajauttamiselle. Tämä on tärkeä edellytys siirtoverkkojen organisoimiselle, jotta voitaisiin ottaa tehokkaasti huomioon uusiutuvat energialähteet ja energiatehokkuus. Meille on erittäin tärkeää myös, että kaikkialla verkkorakenteissa esiintyvä tuhlaus saadaan loppumaan. Jos tätä ei pidetä myönteisenä energiapaketin tavoiteluettelona, en osaa sanoa, millä tavoin sitä voitaisiin vielä parantaa.

Jotkut kollegoistani eivät ole yhtä mieltä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan tekemästä enemmistöpäätöksestä, ja monet heistä katsovat, että kaikki nämä tavoitteet saavutetaan markkinoilla itsestään, jos markkinat ovat toimivia eikä niihin puututa poliittisesti. Toistaiseksi hinnat ovat kuitenkin nousseet Euroopassa mahdollisimman korkeiksi niin kutsutuilla energiamarkkinoilla, ja nousu jatkuu yhä. Joissakin maissa hinnoittelu on kaikkea muuta kuin avointa. Energiamarkkinoiden keskittyminen jatkuu, ja ilmastoon ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamisessa edistytään heikosti tai parhaimmillaankin vain keskinkertaisesti.

Tuotannon ja siirtoverkkojen eriyttäminen merkitsee tärkeää askelta, kun pyrimme tavoittelemaan energiapolitiikan myönteisiä päämääriä. Kun otamme huomioon Irlannissa viime viikonloppuna järjestetyn äänestyksen, Saksan ja Ranskan muodostaman poliittisen kartellin ei kannata vastustaa parlamentin ehdotuksia eikä komission alkuperäisiä ehdotuksia, koska kyse on perinteisestä kaupankäynnistä. Saksalaiset ja ranskalaiset, Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy, tukevat tällä hetkellä kotimaisia yrityksiä.

Meidän mielestämme on otettava huomioon kuluttajien edut sekä kysymys siitä, onnistummeko todella kehittämään energia-alastamme tulevaisuutta kestävän. Suurin osa kansalaisista ei valitsisi yritysten Eurooppaa, vaan he valitsisivat tässä vaiheessa kuluttajansuojan ja oikeudenmukaisuuden Euroopan. Kiitos mielenkiinnostanne.

  Romano Maria La Russa, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa hyväksyttiin hienoja ehdotuksia ja tuettiin lämpimästi Eluned Morganin mietinnössään esittämää kantaa – ja haluaisin samalla onnitella esittelijää hänen tekemästään erinomaisesta työstä. Näistä hienoista ehdotuksista huolimatta minun on valitettavasti sanottava, että viime aikoina on tullut esiin näkemyksiä, joilla mielestäni pyritään heikentämään valiokunnan erinomaisia saavutuksia.

Viittaan neuvoston päätelmiin, joissa ei jätetä paljon mahdollisuuksia konkreettiselle lähestymistavan muuttamiselle kilpailukykyisten ja kilpailuun pohjautuvien energiamarkkinoiden luomiseksi. Neuvosto esittää itsenäisiä siirtoverkko-operaattoreita koskevaa ITO-mallia, joka itse asiassa muistuttaa paljon ehdotettua kolmatta tapaa. Tämä kanta ei mielestäni vastaa lainkaan valiokunnassa tehtyä työtä. Valiokunnan huomattava enemmistö hyväksyy omistajuuden täysimääräisen eriyttämisen ja vastustaa ehdottomasti vaihtoehtoisten järjestelmien käyttöönottoa puhumattakaan viraston vähäisestä roolista. Tästä syystä ihmettelen, miksi virasto ylipäänsä perustetaan, jos sille halutaan antaa ainoastaan puhtaasti neuvoa-antava rooli.

Jos me yrittäisimme ratkaista lainsäädäntökehysten nykyiseen moninaisuuteen liittyvän ongelman, neuvoston mielestä se heikentäisi tilannetta entisestään ja aiheuttaisimme vain lisää vääristymiä. Näin ollen toivon, että parlamentin jäsenet tiedostavat tilanteen äänestäessään ja pitävät kiinni Eluned Morganin määrittämästä linjasta.

Puhetta johti
varapuhemies Luisa MORGANTINI

  Miloslav Ransdorf, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Haluaisin sanoa, että komission jäsen Andris Piebalgs on joutunut hankalaan tilanteeseen ja hänestä on pohjimmiltaan tullut sellaisten byrokraattien uhri, jotka pakottavat meidät toimimaan kiireesti ja harkitsematta. On myös totta, että käytettävissämme olevat tiedot eivät ole luotettavia. Saamamme tiedot ovat peräisin vuosilta 2003–2004, kun taas energiamarkkinat vapautettiin täysimääräisesti vasta kesäkuussa 2007, eikä vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välisiä eroja koskevia käytännön tietoja ole vielä arvioitu. On myös sanottava, että ensimmäisestä kahdesta energiapaketista saatuja käytännön tietoja ei myöskään ole arvioitu. Tämä kritiikki koskee myös jäsenvaltioiden energiavarmuuteen liittyvien riskien aliarviointia – riskien, jotka ovat liian suuria, koska markkinoille syydettiin suoranaisia omaisuuksia ottamatta käyttöön minkäänlaisia turvamekanismeja, joilla varmistettaisiin, että varat eivät päädy vääriin käsiin. Uskoakseni kritiikin lisäksi on esitettävä myös joitakin myönteisiä ratkaisuja.

Mielestäni virastolle on myönnettävä sellainen toimivalta, jonka avulla se pystyisi ehkäisemään sähkökatkoksia, ja komissiolla pitäisi olla valtuudet määrätä hintasulku, jos energiahinnat nousevat vuosi vuodelta keskimäärin yli 30 prosenttia kaikissa jäsenvaltioissa. Jos keskimääräinen kasvu jäsenvaltioissa nousee 30 prosenttiin, komission jäsenen Andris Piebalgsin ja hänen kollegoidensa pitäisi pystyä määräämään hintasulku, niin kuin joidenkin Euroopan unionin kansalaisten, toisin sanoen kalastajien ja tieliikenteen harjoittajien, kokemukset osoittavat tällä hetkellä. Uskoakseni tähän toimenpiteeseen suhtauduttaisiin myönteisesti EU:n jäsenvaltioissa, ja se lisäisi yhteisömme vaikutusvaltaa.

  John Whittaker, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, näissä mietinnöissä esitetään tavanomaiseen tapaan toivomuslista yhteensopimattomista tavoitteista: energiatoimitusten turvaaminen, tehokkaat energiamarkkinat, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, kaikille maille yhdenmukaiset säännökset sekä edullista energiaa eläkeläisille. Jos tarjoamme edullista energiaa joillekin, se merkitsee, että me muut maksamme siitä.

Ehkä me kuvittelemme hankkivamme uusia ystäviä, kun pakotamme hallitukset tarjoamaan tuettua energiaa niin kutsutusta ”energiaköyhyydestä” kärsiville. Onko olemassa yhtään ainutta toiminta-alaa, jolla EU sallii kansallisten hallitusten toimia siten kuin ne uskovat olevan parasta niiden omille kansalaisille? Hiiltä ja uusiutuvia energialähteitä koskevien tavoitteiden järjettömyys on yksi seikka, jota näissä mietinnöissä olisi korostettava, mutta niin ei tehdä. Öljyn hinta on korkea ja todennäköisesti se pysyykin korkeana, mutta kuluttajat joutuvat maksamaan energiasta vieläkin enemmän uusiutuvien energialähteiden tukemiseksi.

Ironista kyllä, öljyn korkeana pysyvät hinnat ovat juuri sitä, mitä tarvitaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Korkeat hinnat vähentävät kulutusta ja kannustavat kehittämään vaihtoehtoisia energialähteitä paljon tehokkaammin kuin mitkään tavoitteet ja direktiivit. Kukapa tietää? Ehkä tuulienergia alkaa lopulta tuntua meistä kannattavalta.

On lopulta hyvin vaikeaa määrätä eriyttämistä koskevia yhdenmukaistettuja säännöksiä kaikkiin 27 jäsenvaltioon riippumatta siitä, minkälaisia etuja niillä voitaisiin saavuttaa. Maiden olisi todellakin järjetöntä turvautua voimakkaasti naapurimaiden energiatoimituksiin. Kun valot sammuvat ja sairaaloihin ei saada sähköä, kansalliset edut ajavat muiden asioiden edelle ehdotetun EU:n sääntelyelimen määräyksistä huolimatta. Asia on näin.

  Jana Bobošíková (NI). - (CS) Olen hyvin paljon yhtä mieltä siitä, että jäsenvaltioilla pitäisi säilyä oikeus määrittää vapaasti energian tuottajien ja siirtoverkkojen väliset omistussuhteet. Kannatan myös kansallisten sääntelyviranomaisten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan riippumattomuuden vahvistamista. Mielestäni eksplisiittinen huutokauppa olisi hyvä ratkaisu asiassa, joka koskee Euroopan laajuisiin verkkoihin pääsyä. Huutokaupoista saatava voitto investoitaisiin luonnollisesti tariffeihin. Kannatan myös sitä, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston toiminnassa pitäisi noudattaa periaatetta, jonka mukaan jokaisella maalla on yksi ääni.

Hyvät kollegat, minun on kuitenkin todettava, etten ole vakuuttunut siitä, että omistajuuden eriyttäminen, huutokauppojen järjestäminen tai uuden viraston perustaminen ovat parhaita tapoja sähkömarkkinoiden kehittämiseksi. Todellisia haasteitamme ovat energian hintojen nousu ja energian kulutus, ja mielestäni meidän on tähän tilanteeseen vastaamiseksi rakennettava uusia voimaloita ja erityisesti lujitettava voimakkaasti siirtoverkkoja. Lisäksi on tuettava ja edistettävä ydinvoimaa puhtaana ja turvallisena energialähteenä. Meidän on lakattava pelkäämästä ydinvoimaa.

  Nickolay Mladenov (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, käsittääkseni täällä parlamentissa, samoin kuin neuvostossa ja komissiossa, uskotaan hyvin vahvasti, että Euroopan kuluttajien energia-alan oikeudet on selkeästi määriteltävä ja niitä on suojeltava tehokkaasti. Olemme kaikki varmoja siitä, että tarvitsemme mekanismeja korjataksemme puutteita, joita esiintyy eri järjestelmissä tällä hetkellä kaikkialla Euroopan unionissa.

Olemme kaikki yhtä mieltä myös siitä, että tarvitsemme välineen, jonka avulla voimme selkeyttää ja vahvistaa Euroopan ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin sisältyviä energia-alan oikeuksia. Olemme yhtä mieltä siitä, että tämän välineen pitäisi olla osa laajempaa viestintästrategiaa, jossa myös komission tarkistuslistalla on tärkeä rooli.

Mia De Vitsin laatima mietintö edistää tärkeällä tavalla tätä keskustelua – ja haluaisin samalla kiittää häntä ja varjoesittelijöitä heidän tekemästään työstä. Mietintö vastaa joihinkin keskeisiin kysymyksiin, joita Euroopan kansalaiset meille esittävät, ja haluaisin hyvin lyhyesti tarkastella muutamia näistä kysymyksistä.

Euroopan kansalaiset haluavat maksaa siitä, mitä he kuluttavat, ja he haluavat tietää, mitä he saavat maksunsa vastineeksi. Siksi mietinnössä korostetaan ensiksi hyvin voimakkaasti avoimien hintojen välttämättömyyttä sekä painotetaan, että hintojen pitäisi perustua ainoastaan kulutukseen, laskut olisi laadittava Euroopan unionissa käytössä olevien parhaiden käytäntöjen mukaisesti, laskujen pitäisi olla vertailukelpoisia ja kuluttajilla pitäisi olla käytettävissään hintasimulaattoreita, jotta he voisivat nähdä, mikä yhtiö tarjoaa heille parhaan vaihtoehdon.

Kuluttajat haluavat valinnanvaraa, ja he haluavat suojautua riskiltä joutua verkosta kytketyksi, ja tästä syystä mietinnössä kiinnitetään erityisesti huomiota tähän aiheeseen. Mietinnössä todetaan, että on välttämätöntä tarjota takeita verkosta kytkemiseltä suojautumiseksi ja että jäsenvaltioissa on käytettävä tätä ratkaisua vasta viimeisenä keinona.

Lopuksi mietinnössä käsitellään haavoittuvia kuluttajia. Kannatan hyvin voimakkaasti Gunnar Hökmarkin aikaisemmin esittämää toteamusta siitä, että me emme saa antaa jäsenvaltioiden väistellä vastuutaan. Jäsenvaltiot ovat vastuussa haavoittuvien kuluttajien suojelusta: tätä varten me maksamme veroja.

Hyvät kollegat, kehotan teitä kannattamaan huomisessa äänestyksessä mietintöä sellaisena, kuin se on jätetty täysistunnolle.

  Anne Laperrouze (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, käsittelen puheenvuorossani omistajuuden eriyttämistä, vaikka en pidäkään sitä kaikkein tärkeimpänä aiheena. Itse asiassa olemme mielestäni tuhlanneet liian paljon aikaa tähän kysymykseen.

Eriyttääkö vai eikö eriyttää, siitä ei ole kysymys. Verkon hallinnointi vaatii teollista asiantuntemusta. Sähköä ei voida varastoida; verkon taajuutta ja jännitettä on ylläpidettävä markkinoiden kysynnän mukaisesti. Jos omistajuus eriytetään, komission on silti vielä selvitettävä järjestelmän keinottelevaan tai poliittiseen käyttöön liittyvät riskit. Omistajuutta, teollista johtamista ja verkon turvallisuutta koskevaa kysymystä ei mielestäni ole riittävästi analysoitu.

Siitä huolimatta olemme onnistuneet edistämään yhden sisämarkkinoiden toiminnalle keskeisen toimijan roolia. Tällä tarkoitan sääntelyviranomaisia. Heille on annettava todelliset valtuudet, jotta he voivat käyttää oikeuksiaan ja huolehtia velvollisuuksistaan. Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston kautta sääntelyviranomaiset ovat keskeisessä asemassa, kun käsitellään rajat ylittäviä kysymyksiä ja teknisten koodien yhdenmukaistamista verkostojen toiminnan parantamiseksi ja turvaamiseksi.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on esittänyt kolme tarkistusta: ensimmäisen tarkistuksen tarkoituksena on painottaa, että yksityisten kuluttajien ja teollisuusasiakkaiden etujen on oltava keskeisessä asemassa sisämarkkinoiden toiminnassa. Tämä on itsestään selvää, mutta silti se kannattaa mainita. Toinen tarkistus koskee pitkäaikaisia sopimuksia, joissa on noudatettava tiettyjä periaatteita. Näitä sopimuksia ei saisi pitää kilpailun esteenä vaan vakauttavana tekijänä. Korostaisin sitä, että tämä perustuu teollisuusasiakkaiden vaatimukseen. Lopuksi kolmas tarkistus, jolla pyritään herättämään keskustelua. Sen tarkoituksena on, että komissio harkitsisi eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan perustamista ja kuulisi tässä asiassa kaikkia markkinatoimijoita. Tämän tavoitteen saavuttaminen voi olla vielä kaukana, mutta sitä kannattaa kuitenkin harkita. Sähkön sisämarkkinoiden tulevaisuus voitaisiin taata eurooppalaisella sähkönsiirtoverkolla.

  Claude Turmes (Verts/ALE). - (EN)Arvoisa puhemies, näissä markkinoissa ei ole kysymys markkinoista vaan ryöstöstä: ne maksavat EU:n kuluttajille vuosittain noin 70 miljardia euroa, jotka suunnataan järjettöminä satunnaisvoittoina 10–12 suurelle energia-alan oligopolille Euroopassa. Voin hyvin ymmärtää, että nämä yritykset haluavat tilanteen pysyvän ennallaan. Millä tavoin ne säilyttävät nämä kohtuuttomat satunnaisvoittonsa? Ensiksikin te estätte omistajuuden eriyttämisen. Olen pahoillani, mutta Ranska ja Saksa eivät kuulu Euroopan unionin pieniin reunavaltioihin. Jos omistajuutta ei eriytetä näissä maissa, me emme voi koskaan saavuttaa todella integroitua verkkoa, emmekä koskaan saa ratkaistua ristiriitaa sähkön tuottamisen, sen myymisen ja verkon kautta tapahtuvan kilpailun helpottamisen välillä.

Toinen asia on se, että nämä maat yrittävät päästä karkuun sekä sääntelyviranomaisten että kartelliviranomaisten harjoittamalta sääntelyltä – ja tällä hetkellä näin tapahtuukin. Siksi ne haluavat luoda alueelliset markkinat. Mutta jos meillä ei ole vahvaa EU:n virastoa, alueellisista markkinoista tulee sääntelyn mukaisia ei kenenkään -maita: E.ON, RWE ja EDF ovat liian suuria yhtiöitä Ranskan, Saksan ja Benelux-maiden alueellisille markkinoille. Tästä syystä ilman vahvaa EU:n virastoa ja parempia sääntelyviranomaisten ja kartelliviranomaisten välisiä yhteyksiä meiltä viedään jatkossakin 70 miljardin euron arvoisia ryöstösaaliita.

  Eugenijus Maldeikis (UEN). – (LT) Haluaisin aluksi kiittää esittelijöitä heidän laatimistaan tasapainoisista mietinnöistä ja heidän tekemästään erinomaisesta yhteistyöstä. Heillä oli vastassaan melko vaikea haaste, sillä komissio oli ehdottanut lainsäädäntöpakettia varten hyvin monitahoista, uudenlaista lähestymistapaa. Vuosikymmenten aikana vakiintunut Euroopan sähkömarkkinoiden malli perustui kansallisiin vertikaalisesti integroituneisiin yrityksiin, jotka toimivat omilla markkinoillaan ja suojelivat niitä.

Mielestäni meillä on kolme keskeistä linjaa ja kolme keskeistä ideaa. Tarkoituksena on edistää keskittymisprosessia Euroopan mittakaavassa ja poistaa kansallisia rajoituksia eriyttämistä koskevan periaatteen mukaisesti. Mielestäni toinen periaate koskee keskittämisprosessin kehittämistä siten, että perustetaan eurooppalainen virasto parantamaan kansallisten sääntelyviranomaisten välistä koordinointia. Se on erittäin hyvä ajatus, ja useimmat meistä kannattavat sitä.

Kolmatta periaatetta ei ole esitetty selvästi, ja se jää mielestäni melko hämäräksi ja herättää melko monia kysymyksiä. Sen mukaan kolmansien osapuolten investoinnit eristetään Euroopan siirtojärjestelmistä, jotka voisivat mahdollisesti… Komissio ei onnistunut esittämään selviä vastauksia siitä, minkälaisia näkemyksiä sillä on tulevaisuudesta, mitä poliittisia, rahoituksellisia ja taloudellisia riskejä tilanne saattaisi aiheuttaa ja minkälaisia seurauksia tämän periaatteen täytäntöönpanolla voisi olla energiapolitiikalle tai yleensä EU:n politiikalle.

Haluaisin mainita vielä yhden asian: mainitut markkinoiden yllykkeet ja eriyttämisperiaate eivät ole riittävän vahvoja muuttaakseen luonnollisen monopolin luonnetta sentyyppisillä energiamarkkinoilla, jollaisia jotkin eristyneet markkinat sekä alueelliset markkinat yhä edustavat; tästä syystä tämäntyyppisissä olosuhteissa on tehtävä laajakantoisia poliittisia sopimuksia…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Esko Seppänen (GUE/NGL). - (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, Euroopan unionin sähkömarkkinoiden vapauttamisen ja yhdenmukaistamisen varmin lopputulos on sähkön hinnan nousu. Se johtuu sähkön hinnoittelumekanismista, kuten jäsen Turmes todisti.

Markkinahinta määräytyy tukkusähköpörsseissä. Pörsseissä kaiken sähkön hinnan määrää kaikkein kalleimman tuotteen kaikkein kallein tuotantokustannus. Kun kalleinta on kivihiilisähkö, pörssi on vesi- ja atomisähkön tuottajien voittoautomaatti. Samat yhtiöt hyötyvät myös EU:n päästökauppajärjestelmästä. Pörssissä päästöoikeudet lisätään myös sellaisen sähkön hintaan, jonka tuottamiseen niitä ei tarvita.

Meidän on otettava oppia Yhdysvaltojen kokemuksista. Kansalaisjärjestö Public Citizen on laskenut, että niissä 14 osavaltiossa, joissa sähkön hintaa ei säädellä, se on 52 prosenttia korkeampi, kuin niissä 36 osavaltiossa, joissa sitä säädellään. Sähkön hinnoittelumekanismin ongelma on jäänyt huomioon ottamatta Morganin mietinnössä.

  Nils Lundgren (IND/DEM). - (SV) Sähkömarkkinat ovat olleet enemmän tai vähemmän monopolisoituja kaikissa teollisuusmaissa. Taloudellisista tutkimuksista on käynyt ilmi, että kansallisilla talouksilla on mahdollisuudet saada suuria voittoja kilpailun vapautuessa sähkömarkkinoilla, mutta siinä tapauksessa on tärkeää rikkoa vertikaaliset integrointirakenteet. Sähköntuottajat eivät myöskään saisi vastata kuluttajien sähkönjakelusta; sähköala on eriytettävä. Joissakin harvoissa EU:n jäsenvaltioissa ollaan toteuttamassa tämäntyyppisiä uudistuksia. Näitä maita ovat Pohjoismaat, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat ja Espanja. EU:n toimielimiä ei ole tarvittu tässä työssä. Maat ovat toteuttamassa uudistuksia omien ilmeisten etujensa mukaisesti. Monissa suurimmista maista, esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa, esiintyy huomattavaa vastustusta. Nämä maat ovat kiinnostuneempia tietystä EU:n jäsenvaltiosta kuin vapaiden sisämarkkinoiden tarjoamasta vauraudesta.

EU:lla on monia hyviä syitä kiihdyttää tahtia. Kaikille eurooppalaisille voidaan tarjota lisää tehokkuutta ja vaurautta, jos sähköalan kilpailu käsittää EU:n valtavat markkinat kokonaisuudessaan. Kilpailua vastustavia jäsenvaltioita olisi painostettava poliittisesti.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, irlantilaiset ovat äänestäneet, olipa se sitten mieluisaa tai ei. Nyt heidän päätöstään on kunnioitettava. Euroopalle on nyt tarjolla vuosisadan tilaisuus, millä tarkoitan sitä, että Euroopan on lopultakin kehityttävä demokraattiseksi ja tehokkaaksi. Energiamarkkinoilla tämä merkitsee sitä, ettei kehitystä saa jarruttaa. Meidän on hyökättävä suurten valtayhtiöiden, kuten RWE- ja EDF-yhtiöiden, kimppuun ja mentävä suoraan asioiden ytimeen, jossa ongelmat piilevät. Meidän on eriytettävä ja noudatettava toissijaisuusperiaatetta. Meidän on mahdollista toimia näin, ja se olisi kaukonäköistä, mutta se ei millään tavoin vastaa tämänhetkistä EU:ta, koska Euroopan unionia valvotaan niin pitkälle painostusryhmien etujen ja valtakeskittymien mukaisesti. Toisaalta jos te ette tee tällä alalla mitään muutoksia ja jos te ette ota Irlannin äänestystä huomioon ja julista uudistussopimusta kuolleeksi, silloin meillä on edessämme demokraattista Eurooppaa ja oikeudenmukaisia energiamarkkinoita koskevan vuosisadan tilaisuuden sijasta maailma, jossa vallankahvasta pitävät kiinni ääriliikkeiden edustajat sekä vasemmalla että oikealla.

  Herbert Reul (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, me olimme kaikki yksimielisiä siitä, että kysymys oli paremmista hinnoista, uusista siirtoverkkoihin tehtävistä investoinneista ja rajat ylittävistä liitännöistä, joiden avulla voitaisiin lisätä kilpailua ja luoda markkinat, jotka eivät olisi nykyisessä määrin yhden tai muutaman yhtiön valvonnassa.

Sitten tosiasioita punnitessamme me huomasimme, että komission esittämät seikat eivät pidä lainkaan paikkansa. Ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita tai tosiseikkoja, jotka osoittaisivat, että omistajuuden eriyttäminen parantaisi hintoja tai lisäisi investointeja. Se ei pidä paikkansa – vai voitteko kertoa minulle, miksi hinnat ovat korkeampia Yhdistyneessä kuningaskunnassa? Tehdäänkö Espanjassa enemmän investointeja? Onko siellä vähemmän vai enemmän kilpailua kuin muissa maissa? Tosiseikat osoittavat selvästi, että ei ole olemassa minkäänlaista yhden koon ratkaisua.

Sen vuoksi on järkevää pyrkiä kompromissiin, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat halutessaan vapaasti päättää käyttää muita keinoja saavuttaakseen tämän tavoitteen – jonka saavuttaminen on välttämätöntä. Näiden syiden vuoksi olemme pyrkineet löytämään kolmannen vaihtoehdon, kolmannen tavan. Ohimennen sanoen on kiinnostavaa, että me teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa olemme siirtyneet tässä asiassa jossakin mielessä eteenpäin muutaman viime kuukauden aikana. Joissakin muissa valiokunnissa on äänestetty omistajuuden eriyttämistä vastaan. Omassa valiokunnassamme on esitetty uusi kaasua koskeva kompromissi, jonka ovat laatineet Anne Laperrouze ja Alejo Vidal-Quadras. Myös neuvostossa on esillä uusi kompromissi. Suhtaudumme vakavasti huomiseen uuteen sähköalaa koskevaan äänestykseen, jotta asiat saataisiin palautettua takaisin siihen pisteeseen, jossa ne olivat monta kuukautta sitten. Tämä vaihtoehto on kuitenkin sivuutettu; sitä ei saavuteta äänestyksen tuloksena.

Jos parlamentti haluaa, että se otetaan vakavasti, sen on suhtauduttava avoimesti uusiin olosuhteisiin ja muutoksiin. Meidät on pakotettu kiirehtimään koko prosessin läpi, ja minulle toistettiin jatkuvasti, että meidän oli työskenneltävä nopeasti ja että meidän oli pidettävä kiirettä. Voisimme silti vielä yrittää löytää älykkäitä ratkaisuja, jotka ovat parlamentin päätöksen suuntaisia. Näin ollen kehotan teitä ylittämään puolueiden väliset rajat ja kannattamaan äänestyksessä tekemiämme ehdotuksia. Tällä tavoin voisimme saavuttaa sellaisten linjojen mukaisia kompromissiratkaisuja, joiden puolesta äänestimme kaasualaa koskevassa äänestyksessä ja joiden puolesta neuvostossa äänestettiin.

  Edit Herczog (PSE). - (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme saavuttaneet viimeksi kuluneena vuonna huomattavaa edistystä, sillä yhteisen energiapolitiikan käynnistäminen on merkittävä edistysaskel koko Euroopan unionille. Me keskustelemme sentyyppisestä energiapolitiikasta, jolla samanaikaisesti edistetään EU:n jäsenvaltioiden strategisia etuja, Euroopassa asuvien ihmisten oikeuksia ja suojelua, Euroopan talouden kilpailukykyä ja kasvua sekä ympäristömme suojelua. Näissä viidessä ehdotuksessa tarjotaan mahdollisuus sellaiseen markkinoiden yhdentymiseen, jolla muutettaisiin yritysten tapaa toimia energia-alalla, erotettaisiin energian tuotanto, siirto ja toimitus toisistaan ja lisättäisiin niiden avoimuutta, mutta joka lisäksi tekisi energiankuluttajien perusoikeuksista ja suojelusta tärkeämpiä kuin ne ovat koskaan olleet. Eurooppalaista koordinointia varten on perustettava viranomainen, jolle annetaan tehtäväksi seurata markkinoiden oikeudenmukaista kilpailua, elvyttää rajat ylittävää energiakauppaa ja varmistaa korkeiden standardien noudattaminen kuluttajien vaatimusten mukaisesti. Viranomaiselle on annettava tähänastista laajempi toimivalta, ja sen on toimittava sekä hallituksista että energia-alasta riippumattomana. Tästä syystä yhteisön lainsäätäjä on päättäväisesti ryhtynyt toimenpiteisiin valmistellakseen energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamista. Kollegani Renato Brunettan laatimalla ja Giles Chichesterin sittemmin valmistelemalla mietintöluonnoksella on tämä tavoite. Olin ilahtunut siitä, että minulla oli tilaisuus työskennellä heidän kanssaan Euroopan parlamentin sosialistiryhmää (PSE) edustavana varjoesittelijänä. Mielestäni tämä yhdessä laadittu asetusluonnos on suuri menestys, koska sillä perustetaan vastuullinen, riippumaton ja vahva eurooppalainen virasto, jolla ei pelkästään edistetä sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä jäsenvaltioissa vaan jolla autetaan myös saavuttamaan alueellisten markkinoiden edistämistä ja verkkojen kehittämistä koskeva ensisijainen päämäärä. Sosialisteina me vaadimme ehdottomasti vahvan ja riippumattoman viranomaisen perustamista, sillä me tiedämme, että vapailla Euroopan unionin markkinoilla kaikki haluavat ostaa sieltä, missä hinnat ovat edullisimmat, ja myydä siellä, missä hinnat ovat kalleimmat. Tästä syystä me tarvitsemme todellakin sellaisen sääntelyviranomaisen, joka ryhtyy toimenpiteisiin torjuakseen kaikenlaisia mahdollisesti esiin tulevia markkinoiden vääristymiä. On Unkarin ja kaikkien muiden pienten jäsenvaltioiden edun mukaista luoda vahva viranomainen ja varmistaa samalla sen itsenäisyys, luoda yhteistyötä, parantaa markkinoiden avoimuutta ja varmistaa kehittämiseen tehtävät investoinnit.

Arvoisa puhemies, haluaisin muistuttaa kaikkia siitä, että Euroopan energiatoimituksissa ei ole kysymys mistään ideologisesta asiasta. Maailma on muuttunut lopullisesti. Kokonaiset maanosat ovat alkaneet kilpailla energia-alalla ja vilpittömästi sanottuna: kukaan ei voi jatkaa elämäänsä eristyksissä ilman sähköä tai moottoreita. Energiapolitiikan tavoitteena on varmistaa Euroopan toimitusvarmuus ja kilpailukyky. Haluaisin kuitenkin lopuksi todeta, että PSE-ryhmän mielestä kuluttajien olisi oltava avainasemassa Euroopan energiapolitiikassa. Olemme todella pahoillamme siitä, että konservatiivisten kollegoidemme mielestä kuluttajien oikeuksia koskevasta peruskirjasta ei tarvitse tehdä pakollista. Kiitos mielenkiinnostanne.

  Wolf Klinz (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, olemme muutamien viimeksi kuluneiden minuuttien aikana puhuneet runsaasti teollisuudesta. Olen ilahtunut siitä, että Mia De Vits käsittelee mietinnössään hyvin suoraan energiankuluttajien oikeuksia. On todellakin ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että kuluttajat tuntevat oikeutensa ja että he voivat myös olla varmoja siitä, että heidän oikeuksiaan noudatetaan.

Mia De Vitsin kannasta poiketen en kuitenkaan usko meidän tarvitsevan täysin uusia lakeja – eikä ainakaan Euroopan tasolla. Pikemminkin on kyse siitä, että nykyinen lainsäädäntö on saatettava asianmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti osaksi kansallisia lainsäädäntöjä. Näin ollen tarvitsemme vahvoja valvontaviranomaisia, joiden tehtävänä on huolehtia tästä asiasta, ja meidän on varmistettava riittävä avoimuus, jotta kuluttajat todellakin tuntevat oikeutensa. Peruskirja voi olla merkittävä lisä tässä asiassa, ei siinä mielessä, että siitä tehtäisiin sitova oikeudellinen asiakirja, vaan yksinkertaisesti sillä tavoin, että sitä voitaisiin käyttää politiikassa ja talouselämässä viiteasiakirjana, jossa esitetään yhteenveto energia-alan kuluttajansuojaa koskevasta lainsäädännöstä.

Me kaikki tiedämme – ja tämä on itsestään selvää – että kansalaisillamme voi olla merkittävä rooli yhteiskunnassa ja talouselämässä ainoastaan, jos heille taataan asianmukainen energiansaanti. Tässä suhteessa on luonnollisesti tärkeää varmistaa, että kaikki kansalaiset, jopa köyhät ja kaikkein köyhimmät, saavat sen, mihin heillä on oikeus. En kuitenkaan usko, että on Brysselin asia määrätä sosiaalisia tariffeja. Tämä asia on jätettävä jäsenvaltioiden ja niiden teollisuuden tehtäväksi. Muussa tapauksessa me otamme käyttöön pelkän kustannusten jakamista koskevan mekanismin. Parasta olisi yhdistää köyhille tarjottava suoja tehokkaisiin toimenpiteisiin, joita tarvitaan ilmastonsuojelua koskevien päämäärien saavuttamiseksi. Älykkäät ratkaisut, kuten digitaaliset mittarit, voivat olla tässä yhteydessä hyvin hyödyllisiä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että teollisuutta kannustettaisiin kehittämään tällaisia mittareita kymmenen vuoden kuluessa. Niiden avulla kuluttajat voivat tietää tarkalleen, minkä verran he kuluttavat, ja voivat tehdä siltä pohjalta suunnitelmia ja toimia säästäväisesti.

  Alyn Smith (Verts/ALE). - (EN) Arvoisa puhemies, aikaisempien puhujien tavoin myös minä esitän onnitteluni esittelijöille. Mielestäni parlamentti on tehnyt tänään hyvää työtä Euroopan kuluttajien parhaaksi, mutta keskityn puheenvuorossani erityisesti yhteen aiheeseen ja yhteen tarkistukseen. Kyseessä on Eluned Morganin mietintöä koskeva tarkistus 161 uusiutuvia energialähteitä käyttävien toimijoiden verkkoon pääsyn edistämisestä. Toivon, että tarkistus hyväksytään huomisessa äänestyksessämme. Pyydän komissiota ryhtymään tiukempiin toimiin tapauksissa, joissa kansalliset viranomaiset muodostavat pikemminkin osan ongelmasta kuin osan ratkaisusta.

Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa meillä on kansallinen viranomaisemme Ofgem, jolla on käytössään Yhdistyneen kuningaskunnan verkkoon pääsyä varten maantieteellinen hinnoittelujärjestelmä, jossa tosiasiassa syrjitään oman maani Skotlannin uusiutuvia energialähteitä käyttäviä toimijoita. Haluaisin, että Euroopan unioni tehostaisi yhteistyötään ja toimintaansa yksittäisen jäsenvaltion toimijoita vastaan tapauksissa, joissa ne muodostavat osan ongelmasta. Uskoakseni olemme tehneet tänään hyvää työtä tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja odotan innokkaasti työn jatkumista.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Esitän onnitteluni näistä mietinnöistä, joissa käsitellään maanosamme kaikkein tärkeimpiä poliittisia ja kuluttajiin liittyviä ongelmia. Jakelun eriyttäminen energia-alan tuotannosta ja kaupasta on ensiarvoisen tärkeää sekä yksityisille kuluttajille että teollisuusasiakkaille. Alueilla, joilla eriyttäminen otetaan käyttöön, energian hinnat laskevat tai niiden nousu hidastuu. Kotimaisia käyttäjiä koskevat energian hinnat nousivat keskimäärin 3 prosenttia vuosina 1998–2006 sellaisissa maissa, joissa energia-ala on eriytetty. Muissa maissa energian hinnat nousivat 28 prosenttia. Samanlaisia suuntauksia on havaittavissa teollisuusasiakkaiden markkinoilla.

Nykypäivänä energia-asioissa on kuitenkin kysymys myös toimitusvarmuudesta – toisin sanoen politiikasta. Venäjän valtion monopoli tekee yhä enemmän investointeja 16:ssa EU:n jäsenvaltiossa. Saksassa, Ranskassa ja Italiassa Gazpromilla on jopa yksityisasiakkaita. Tämä on riittävä syy ottaa käyttöön vastavuoroisuusperiaate kaupallisissa suhteissamme kolmansiin maihin. Muuten olemme suojattomia, ja hintana on turvallisuutemme.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, näiden energiamarkkinoita koskevien ehdotusten yhteisenä teemana on energiamarkkinoiden yksityisyrityksiä suosiva rakenneuudistus, kun taas julkisten energiantoimittajien asemaa pyritään heikentämään, vaikka niiden onkin vastattava aiheutuvista kustannuksista.

Omassa maassani energiamarkkinoita valvovat julkiset toimittajat yhteisen edun nimissä, ja kaikki tämäntyyppiset toimet aiheuttavat siellä hyvin kielteisiä seurauksia. EU vaatii, että pyramidin perusta siirretään pääomayrityksen vastuulle muiden tavaroiden hintojen määrittämiseksi. Tähän on suurelta osin syynä se, että energia määrää tuotantoprosessin kustannukset, jotka siirtyvät vähitellen kuluttajille.

Energian kysyntä lisääntyy tällä hetkellä jatkuvasti ja öljyn hinta nousee tasaiseen tahtiin. Tässä tilanteessa on tuhoisaa jättää energiamarkkinat energia-alan yksityisten jättiyhtiöiden armoille ja kartellien muodostuminen on todennäköistä. Teoria kilpailuun perustuvasta hintasääntelystä on pelkkä myytti: käytännössä se on johtanut monilla talouden aloilla suurten monopolien muodostumiseen, ja tällä on ollut tuhoisia vaikutuksia markkinoihin ja kuluttajiin.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, raakaöljyn ennätysmäisten hintojen vuoksi Euroopan energiariippumattomuuden on varmasti lopultakin noustava ensisijaiseksi kysymykseksi! EU:n on vähennettävä nykyistä riippuvuuttaan Persianlahden valtioista. Meidän on parannettava suhdettamme Venäjän lisäksi myös muihin maihin välttäen kuitenkin liiallista itsenäisyyttä. Meidän on myös harkittava suhdettamme Iraniin pitkällä aikavälillä. Mikäli tehtävässä tutkimuksessa päästään siihen lopputulokseen, että me luotamme liikaa Keski-Aasian diktaattoreiden epämääräisiin lupauksiin ja raakaöljyvarastoja koskeviin vahvistamattomiin raportteihin Nabucco-kaasuputkea koskevan hankkeen yhteydessä, meidän on siinä tapauksessa kehitettävä rakentava suhde Iraniin, jonka öljyvarat ovat loppujen lopuksi maailman toiseksi suurimmat.

Emme saa unohtaa, että Persianlahden valtiot hankkivat yhä suurempia voittoja öljyn hintojen nopean nousun ansiosta, ja näitä voittoja käytetään myös islamilaisen fundamentalismin tukemiseen kaikkialla maailmassa. Tämä on toinen syy, minkä vuoksi meidän on EU:ssa mielestäni investoitava yhä enemmän vaihtoehtoisiin energialähteisiin.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen komission jäsentä ja myös esittelijöitä heidän laatimistaan erinomaisista mietinnöistä sekä siitä merkittävästä työstä, jota he ovat tehneet valmistellessaan direktiivejä, joilla saatetaan yhtenäistää Euroopan energiamarkkinat. Pitkän aikavälin investoinnit, solidaarisuusperiaate, markkinoille pääsy, rajat ylittävien energiavirtojen sääntely – säädösten kaikissa tärkeissä tavoitteissa on kysymys tästä asiasta. Emme saa unohtaa, että päivän päättyessä kuluttajan on oltava ykkössijalla – ja siitä nimenomaan on kysymys näissä säädöksissä: kuluttajan, käyttäjien etujen ja energian suojaamisesta Euroopan unionissa. Meidän on myös muistettava, että säädöksemme eivät tarjoa ratkaisua kaikkiin ongelmiin, kuten öljyn hintojen nousuun, eivätkä ne voi estää sellaista energian hintojen nousua, joka liittyy hiilidioksidipäästöjen kustannuksiin, mutta niillä voidaan merkittävästi yksinkertaistaa ja tukea energiankäyttäjien hyväksi tekemiämme toimia.

Meidän on ymmärrettävä, että Eluned Morganin mietinnössä esitetty ratkaisu ei todennäköisesti ole lopullinen. Meillä on käsissämme erittäin hyvä perusta keskusteluille, joita käymme neuvoston kanssa lopullisesta ratkaisusta. Sähkövirtaa koskevan lopullisen ratkaisun on poikettava kohtuullisessa määrin toiseen pakettiin sisältyneistä ratkaisuista. Muussa tapauksessa kolmannen paketin käyttöönotossa ei ole järkeä. Samalla kaasua koskevien ratkaisujen on muistutettava sähköalaa varten esitettyjä ratkaisuja, mutta niiden ei missään tapauksessa pidä olla identtisiä. Tällä hetkellä voimme selkeästi havaita, että energiamarkkinoilla omistajuuden jakautuminen ulottuu laajemmaksi ja kauemmaksi kuin kaasualalla. Meidän on hyväksyttävä tämä asia ja kunnioitettava sitä.

Myös seuraava, kolmansien osapuolten sekä kolmansista maista peräisin olevien osapuolten markkinoille pääsyä koskeva kysymys on hyvin tärkeä. Myös tästä syystä tämä on keskeinen aihe, jotta emme anna etuoikeuksia Euroopan unionin ulkopuolelta peräisin oleville investoijille.

Lopuksi haluaisin sanoa, että tämä on yksi vaikeimmista keskusteluista, joita olemme käyneet. Keskustelu on ollut hyvin asiallista, ja siinä on kunnioitettu kaikkia osapuolia.

  Evelyne Gebhardt (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen ilahtunut siitä, että meillä on käsissämme Mia De Vitsin erinomainen mietintö, ja myös siitä, että kaikki kollegamme ovat yksimielisiä solidaarisuuteen, avoimuuteen ja kuluttajansuojaan liittyvistä kysymyksistä. Tämä on mielestäni hienoa.

Minun on kuitenkin sanottava yksi asia: istuntosalin oikealla laidalla istuvat ovat mielestäni kyynisiä ja heitä on vaikea uskoa. Heitä on vaikea uskoa, koska he eivät kannata kuluttajien oikeuksia koskevaa sitovaa peruskirjaa, jolla on uskomattoman suuri merkitys, mikäli kuluttajien on tarkoitus tuntea oikeutensa. Pidän heitä kyynisinä, sillä kaikki täällä istuntosalissa kannattivat yksimielisesti ajatusta siitä, että lentomatkustajien pitäisi tuntea nämä oikeudet, eivätkä lentomatkustajat varsinaisesti edusta yhteiskuntamme köyhimpiä. Tätä mahdollisuutta ei tarjota kuitenkaan köyhimmille, joiden todella pitäisi tuntea oikeutensa.

Näin ollen kehotan teitä vakavasti harkitsemaan asiaa uudelleen. Meidän on varmistettava, että peruskirjasta tehdään pakollinen.

  Patrizia Toia (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, lainsäädäntöpaketti saapuu parlamentin käsiteltäväksi keskelle niitä suuria haasteita, joita energia asettaa yhteiskuntamme tulevaisuudelle.

Raakaöljyn hintojen kestämätön ja vääjäämätön nousu, biopolttoaineiden käytön vääristyneet vaikutukset elintarvikkeiden saatavuuteen sekä kehitysmaiden suuri energiantarve pakottaa meidät huomaamaan, että Euroopan unionin toiminta ei ole enää pelkästään tarpeellista vaan se on täysin välttämätöntä. Ennen kaikkea me tarvitsemme lainsäädäntökehyksen, jonka avulla lopultakin luodaan eurooppalaiset sähkön ja kaasun markkinat; markkinat, jotka pystyvät sääntelemään itseään tasapainoisella tavalla, joita kansalliset ja eurooppalaiset sääntelyviranomaiset valvovat, joilla taataan kilpailukyky, avoimuus ja tehokkuus myös kuluttajien kannalta, joilla varmistetaan suurille liikeyrityksille mahdollisuus pysyä vahvoina ja samalla mahdollistetaan uusien yritysten perustaminen ja kasvaminen ja jotka ovat luomassa edistystä taantumisen sijasta. Tässä mielessä toivomme, että sähköalalla eriyttäminen ei merkitse askelta taaksepäin, toisin sanoen toivomme, ettemme menetä jalansijaa sellaisilta hyviltä käytännöiltä, joita monissa maissa jo sovelletaan verkon eriyttämisessä. Me tarvitsemme markkinat, jotka tarjoavat investoijille ja toimijoille varmuutta, mutta myös todellisia mahdollisuuksia kuluttajille, niin liikeyrityksille kuin yksityisille kuluttajillekin. Arvoisa puhemies, haluaisin lopuksi todeta, että meidän täytyy todellakin vahvistaa kuluttajien asemaa tarjoamalla varmuutta, takuita ja oikeudenmukaisia hintoja.

  Roberts Zīle (UEN). – (LV) Haluaisin ensiksi kiittää arvoisaa komission jäsentä sekä suurinta osaa kollegoistani todellisesta vapaasta pääsystä sähkömarkkinoille, mikä yhdessä energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden kanssa tarjoaa meille mahdollisuuden alentaa hintoja tulevaisuudessa. Kaksi seikkaa – omistajuuden eriyttäminen ja siirto – on yhä ja pysyy jatkossakin perusmallina todelliselle hajautetulle tuotannolle ja verkkojen turvallisuudelle. Tällä tavoin taataan verkkoon pääsy uusiutuvista energialähteistä peräisin olevalle sähkölle. Minulla on vielä yksi unelma, jonka toivon tämän paketin toteuttavan: toivon, että yhtenäinen eurooppalainen sähköverkko lopultakin luodaan ja että Baltian valtiot ovat niiden jäsenten joukossa, jotka osallistuvat tähän sähkönsiirtoverkkoa koskevaan yhteistyöhön, jonka toteutumiselle on ollut loputtomasti esteitä sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella. Kiitos.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, uskoakseni Euroopassa, jossa päivittäin kärsitään jatkuvasti kasvavasta inflaatiosta ja pääasiassa energiakustannusten vuoksi nopeasti nousevista hinnoista, meillä on suorastaan velvollisuus puhua kuluttajien oikeuksia koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta. Tästä syystä kannatan mietintöä ja esitän kiitokseni sekä kollegalleni että luonnollisesti komissiolle.

On syytä painottaa, että energiansaanti on välttämätön edellytys talous- ja yhteiskuntaelämään osallistumiselle. Kaikesta huolimatta kysymys on myös siitä, että meillä jo on voimassa olevaa lainsäädäntöä, mutta usein kansalaisten oikeuksia ei kunnioiteta hintoihin, tariffeihin tai tariffien avoimuuteen liittyvissä asioissa, sillä syrjivät säännökset estävät usein tariffien vertailun.

Näin ollen voin vain toivoa, että EU:n ja jäsenvaltioiden yhteistoiminnalla, jossa aina noudatetaan välttämätöntä toissijaisuusperiaatetta – kuten myös Mia De Vitsin erinomaisessa mietinnössä korostetaan – on ratkaiseva merkitys. Hyväksymällä kolmannen lainsäädäntöpaketin me voimme mielestäni taata myös paremman suojan kuluttajille sekä pienille ja keskisuurille ammattimaisille käyttäjille.

  Nikolaos Vakalis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kolmas energiapaketti on tosiasiassa jakanut poliittisia ryhmiä, erityisesti omistajuuden eriyttämistä koskevaa aihetta käsiteltäessä.

Tämä jako ei selvästikään johdu ideologiasta, vaan eri jäsenvaltioiden erilaisista sisäisistä tilanteista ja lähtökohdista; sen taustalla on samanlainen jäsenvaltioiden välinen jako neuvostossa. Nämä sisäiset tilanteet on otettava huomioon, mikäli me haluamme välttyä sisäisiltä yhteiskunnallisilta mullistuksilta.

Henkilökohtaisesti kannatan täysin ajatusta omistajuuden eriyttämisestä, mutta ymmärrän hyvin, että maatani ei voitaisi missään tapauksessa määrätä toteuttamaan sitä tällä hetkellä. Meidän on noudatettava siirtymäaikaa, jonka kuluessa kaikki osapuolet voivat mukautua uusiin olosuhteisiin.

Neuvosto on päätynyt kolmatta tapaa koskevaan sovintoratkaisuun pitkien ja vaativien neuvottelujen jälkeen. Sen vuoksi meillä on mielestäni velvollisuus tukea tässä vaikeassa asiassa sovintoratkaisua ja mahdollisesti parannella sen tiettyjä kohtia saatujen kokemusten valossa.

Hyvät kollegat, on tärkeää, että me kaikki hyväksymme sovintoratkaisun pystypäisinä. Tähän voidaan päästä ainoastaan, jos tiettyjen jäsenvaltioiden elintärkeitä etuja ei aseteta vaakalaudalle. Me emme saa tehdä kompromisseja riippumattomuutta ja tehokkuutta koskevista perusperiaatteista, joiden on ohjattava siirtoverkonhaltijoiden ja energia-alan sääntelyviranomaisten toimintaa.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella kaikkia esittelijöitä heidän tekemästään erinomaisesta työstä ja erityisesti haluan tukea Eluned Morganin kantaa täysimääräisestä omistajuuden eriyttämisestä toisaalta tuotannossa ja toimituksessa ja toisaalta verkon omistajuuden ja käytön osalta.

Suuret vertikaalisesti integroituneet yritykset vaikeuttavat luonnollisesti uusien kilpailijoiden tuloa markkinoille ja erityisesti uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Kaikki tämäntyyppiset seikat etäännyttävät meitä kilpailukykyä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevista tavoitteista, joita me eurooppalaiset olemme itsellemme asettaneet.

Haluaisin sen vuoksi pyytää eriyttämistä vastustavaa vähemmistöä unohtamaan kansalliset edut, jotka katoavat lyhyellä aikavälillä, ja kehottaisin heitä ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta he voisivat olla mukana rakentamassa Eurooppaa, jonka energiansaanti on vahva ja turvattu.

Kiinnittäisin lopuksi huomiota siihen, että vaikka uusiutuvien energialähteiden pääsy verkkoon on välttämätöntä tavoitteidemme saavuttamiseksi, sähkön yhteenliittämiskapasiteetin kehittäminen on yhtä tärkeää, erityisesti energiamarkkinoiden eristäytyneimpien maiden kohdalla.

Haluaisin myös kiittää esittelijää, joka otti tämän asian huomioon.

  Adina-Ioana Vălean (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan energiamarkkinat heijastavat mielestäni yhä vielä kansallisten tai alueellisten monopolien hallitsemaa vanhaa markkinarakennetta, ja tilanne on tämä huolimatta niistä ilmeisistä hintoihin, kustannusten alenemiseen ja tehokkuuteen liittyvistä eduista, joita vapautuminen tarjoaa eurooppalaisille kuluttajille. Tämä tarkoittaa, että kaasu- ja sähkömarkkinoiden vapautuminen on vielä kesken. Esimerkiksi Itä-Euroopan maissa meidän on vielä päästävä eteenpäin valtiojohtoisen hallinnan lopettamiseksi sähköntuotannossa ja vapautettava sähköntuotanto samalla tavoin kuin teimme jakelusektorillakin. Olen myös ilahtunut toimenpiteistä, joihin olemme ryhtyneet omistajuuden eriyttämisen varmistamiseksi, sillä se on välttämätöntä energiamarkkinoiden vapauttamiseksi lopulta kokonaan.

Vapauttamisen lisäksi Euroopan on tuettava myös neste- ja maakaasun vastaanottoasemien ja tekniikoiden kehittämistä. Meidän on kannustettava neste- ja maakaasun maailmankaupan markkinoiden luomista, jotta vähennettäisiin Euroopan riippuvuutta yhdestä ainoasta luonnonkaasun lähteestä. Energiatoimitusten monipuolistamisen ja varmuuden on oltava nyt yhtä tärkeässä asemassa esityslistallamme kuin vapauttamisenkin.

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). - (SL) Haluaisin ensiksi onnitella esittelijöitä ja varjoesittelijöitä heidän tekemästään hienosta työstä. Sähkö- ja kaasumarkkinoita alettiin vapauttaa Euroopassa kymmenen vuotta sitten, ja olemme juuri nyt saavuttamassa nuo kauan odotetut todelliset tulokset. Ehdotettujen toimenpiteiden tarkoituksena on asettaa etusijalle kuluttaja, joka pystyy hyvin toimivilla energia-alan sisämarkkinoilla valitsemaan eri toimittajien väliltä oman arviointinsa mukaan parhaan toimittajan. Uskoakseni avoimilla sisämarkkinoilla varmistetaan myös pienten yritysten markkinoille pääsy ja lisätään tällä tavoin kilpailukykyä, parannetaan mahdollisuuksia investoida voimaloihin ja siirtoverkkoihin, lisätään toimitusvarmuutta ja edistetään kestävää kehitystä.

Hyvin toimivien sisämarkkinoiden tärkeimpiä edellytyksiä ovat selkeät vakiosäännöt, joita sovelletaan kaikkiin toimijoihin markkinoilla. Yksittäisissä jäsenvaltioissa noudatettavat erilaiset mallit eivät varmastikaan vie kohti asetettua päämäärää.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni onnitellakseni puheenjohtajavaltiota Sloveniaa. Puheenjohtajavaltio on todellakin keskittynyt täysin koordinointiin ja kompromissin löytämiseen, ja huolimatta jäsenvaltioiden voimakkaista kansallisista intresseistä, se on onnistunut pääsemään sopimukseen neuvostossa.

Kompromissiin ei ole helppo päästä myöskään Euroopan parlamentissa. Parlamenttiin kohdistuu suuria paineita, myös jäsenvaltioista. Luotan siihen, että teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa laatimamme kompromissi vahvistetaan parlamentissa. Neuvoston ja parlamentin kantojen eroavaisuuksista huolimatta parlamentin esittämä kompromissi on uskoakseni hyvä perusta Euroopan toimielinten välisille tuleville neuvotteluille ja koordinoinnille.

Lopuksi haluan myös ilmaista toiveeni siitä, että vapauttamista koskevan kolmannen paketin tavoitteita täytettäessä puheenjohtajavaltio Ranska keskittää mahdollisimman paljon ponnisteluja koordinointityöhön ja pyrkii samalla saavuttamaan kompromissin ja työntämään yksityiset intressit täysin syrjään. Odotan vastaavanlaista sitoumusta myös komissiolta ajankohtaisten ja yhteisten ratkaisujen löytämiseksi. Tässä yhteydessä olen kiitollinen komission jäsenelle Andris Piebalgsille, joka totesi alussa, että meidän on päästävä yhteiseen sopimukseen tämän vuoden loppuun mennessä.

(Suosionosoituksia)

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, minusta tässä keskustelussa on yllättävää erityisesti se, että vaikka jotkut kollegoistamme haluavat määrätä yksityiskohtaisesti, millä tavoin kilpailun pitäisi toimia – ja tämä voidaan tehdä usealla eri tavalla – he eivät ole valmiita puhumaan avoimuuden parantamisesta, kannustimien lisäämisestä energian säästämiseksi tai energiankuluttajien mahdollisuuksista esittää valituksia tai torjua energiaköyhyyttä. Mielestäni nimenomaan nämä kohdat ovat ratkaisevia Eluned Morganin mietinnössä ja luonnollisesti myös Mia De Vitsin mietinnössä. Tämä on se merkki, joka meidän on huomenna annettava Euroopan kansalaisille: meidän on sanottava, etteivät ihmiset saa joutua kärsimään hintojen nousun täysimääräisistä vaikutuksista, vaan niitä on pystyttävä hillitsemään lisäämällä energiansäästöä ja erityisesti parantamalla avoimuutta, jotta kuluttajat voisivat valita energiantoimittajansa. Uskoakseni on ratkaisevan tärkeää tarjota kansalaisille tämä valinnanvapaus ja antaa heille myös tilaisuus esittää valituksia, kun väärinkäyttöä esiintyy. Olen hyvin kiitollinen Eluned Morganille mietinnön tästä osasta.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, kun olen kuunnellut kaikkia kollegoitani tänään iltapäivällä, olen melko yllättynyt siitä, että me olemme kaikki yksimielisiä energia-alan eurooppalaisten yhtenäismarkkinoiden tarpeellisuudesta, vaikka minusta tuntuukin, että meidän on tehtävä työtä energiatehokkuuden eteen, jotta kuluttajat joutuisivat maksamaan mahdollisimman vähän. Näin ollen me kaikki olemme yksimielisiä tavoitteesta, mutta emme siitä, millä tavoin se pitäisi saavuttaa.

Keskustelussa ei ole juurikaan käsitelty tai mainittu neuvoston 6. kesäkuuta varmistamaa sopimusta, jossa ei välttämättä edellytetä omistajuuden, tuotannon ja jakelun eriyttämistä. Jos eriyttäminen ja yhtenäismarkkinat olisivat kääntäneet energian hinnat laskuun, se näkyisi selvästi. Näin ei ole käynyt Espanjassa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja komissio ei ole koskaan pystynyt osoittamaan sitä.

Tästä syystä meidän on lakattava syyttelemästä tiettyjä yrityksiä, joilla itse asiassa on tarvittavaa teollista asiantuntemusta ja jotka ovat osoittaneet pystyvänsä toimimaan tehokkaasti. Kun me vaadimme yhteenliitäntöjä ja solidaarisuutta, on epäilemättä parempi, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus valita vapaasti usean mallin väliltä.

Meidän on päästävä eroon yksipuolisesta ajattelumallista, jossa hylätään kolmas tapa ja esitetään ”Ranskan ja Saksan kartellia” koskevia syytöksiä. Me tiedämme, etteivät markkinat voi yksin ratkaista monopolikysymystä. Monopoleja esiintyy joka tapauksessa kaikkialla. Jäsenvaltiot ovat astuneet askeleen eteenpäin ottaakseen käyttöön hyväksyttävän paketin, jota voidaan hienosäätää. Jos me emme hyväksy sitä, vaarana on, ettei meillä jää minkäänlaista lainsäädäntötekstiä, kun taas kansalaisemme jatkavat odottamistaan. Vielä tärkeämpää on se, etten halua istuntosalimme jakautuvan kahteen puoliskoon, joista toisella istuvat hyväntekijät ja toisella pahantekijät – toisin sanoen ne jäsenet, jotka vielä haluavat päästä sopimukseen neuvoston kanssa.

  Angelika Niebler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, uskoakseni me kaikki ajattelemme samalla tavoin Euroopan sisämarkkinoiden tilanteesta. Meillä ei ole vielä Euroopan sisämarkkinoita; meillä on kansallisia markkinoita ja meillä on monopoleja tai pieniä ryhmiä, jotka valvovat kansallisia markkinoita. Me olemme tilanteessa, jossa energiahinnat nousevat päivä päivältä ja olemme riippuvaisia tuontienergiasta. Me kaikki näemme tilanteen samassa valossa ja olemme yksimielisiä myös päämäärästä.

Monet jäsenet ovat puhuneet tästä. Haluamme lisätä kilpailua, laskea hintoja ja investoida voimakkaammin siirtoverkkoihin. Me haluamme, että yhteenliitäntöjä laajennetaan rajat ylittävän vaihdon mahdollistamiseksi. Emme halua markkinoiden keskittyvän ainoastaan muutamien suurten toimittajien ympärille. Keskeinen kysymys on se, miten me haluamme tämän saavuttaa, ja tässä vaiheessa tiet eroavat. Monet jäsenet, myös muutamat täällä tänään puhuneista, uskovat, että omistajuuden eriyttäminen on yleispätevä ratkaisu. Mielestäni emme saa kokonaiskuvaa tilanteesta, jos päätämme keskittyä ainoastaan tähän vaihtoehtoon. Se ei ole oikea ratkaisu!

Haluaisin tässä yhteydessä viitata tiettyjen maiden tilanteeseen; myös Françoise Grossetête puhui tästä asiasta. Espanjassa Endesa-yhtiö tuottaa 48,3 prosenttia sähköstä ja Iberdrola-yhtiö 28 prosenttia. Ruotsissa hallitsee Vattenfall, joka myös tuottaa noin 48 prosenttia tuotettavasta sähköstä; kun taas Italiassa markkinat ovat keskittyneet ENEL-yhtiön ympärille, jonka markkinaosuus on 43,9 prosenttia. Kukaan ei pysty sanomaan, että saavuttaisimme omistajuuden eriyttämisellä haluamamme, millä tarkoitetaan markkinoiden jakamista ja kilpailun luomista.

Tästä syystä haluaisin pyytää kaikkia kollegoitani kannattamaan huomenna tarkistuksia 165 ja 168 sen sijaan, että he keskittyisivät katsomaan yhä vain toista puolta tilanteesta. Muilta osin pidin Eluned Morganin mietintöä hyvin onnistuneena. Onnittelen Eluned Morgania; hän on suorittanut työnsä erittäin energisesti ja sitoutuneesti. Mielestäni meidän pitäisi kuitenkin tarjota tätä tiettyä ongelmaa varten myös toinen tapa niitä maita varten, jotka ovat eriyttäneet muulla tavalla. Meidän ei pitäisi vaatia tilanteen muuttamista esimerkiksi Ruotsin tyyppisissä maissa, joissa valtio yhä omistaa 100 prosenttia tuotanto- ja siirtojärjestelmistä. Kukaan ei kuitenkaan voi sanoa, että hyväksymme huomenna paketin, jolla taataan yhtäläiset kilpailuolosuhteet. Se on harhaluulo.

  Norbert Glante (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi myöhästymistäni. Tässä rakennuksessa joutuu joskus kävelemään pitkiä välimatkoja, ja hissit voivat toisinaan olla hyvin hitaita. Aiheessa, josta tänään keskustelemme ja huomenna äänestämme, ei ole välttämättä kysymys vasemmasta tai oikeasta – vaikkakin on totta, että käymme täällä istuntosalissa myös sen tyyppistä keskustelua. Pikemminkin kiistan aiheena on se, minkä välineiden avulla voimme saavuttaa päämäärämme. Me olemme yksimielisiä päämäärästä, niin kuin Angelika Niebler juuri korostikin puheenvuorossaan: me haluamme lisätä kilpailua Euroopan markkinoilla; me haluamme avoimempia hintoja; me haluamme hinnoittelua, jota on helppo ymmärtää. Välineet tämän saavuttamiseksi vaihtelevat kuitenkin suuresti.

Minä kuulun niihin, jotka tarkastelevat asiaa siltä pohjalta, että kolmanteen tapaan päätymistä voidaan myös pitää yhtenä välineenä. Me olemme ottaneet huomioon nämä ehdotukset ja painottaneet toistuvasti, että tarkoituksena ei ole ollut ainoastaan esittää neuvoston alkuperäisen ehdotuksen mukaista kolmatta tapaa, vaan olemme lisänneet siihen myös uusia sääntelyyn liittyviä osatekijöitä, koska neuvoston meille ehdottama kolmas tapa ei ollut mielestämme riittävä.

Tästä näkökulmasta katsottuna meidän pitäisi käsitellä asiaa uudelleen sekä arvioida tilannettamme ja hyväksyä toinen ja kolmas tapa ylimääräisenä vaihtoehtona. Vielä tärkeämpää on onnistua laatimaan Euroopassa yhdenmukaisia säännöksiä ja myöntää jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisille yhdenmukaiset valtuudet ja itsenäinen toimivalta panna täytäntöön meidän täällä tekemiämme päätöksiä, koska loppujen lopuksi kentällä vastuu kuuluu nimenomaan sääntelyviranomaisille.

Olemme viime viikkoina saaneet todistaa kahta esimerkkitapausta komission toiminnasta kartellien ja kilpailun valvomiseksi, vaikka ajoitus antaakin ajattelemisen aihetta. Kilpailulainsäädäntöä rikkova yritys ansaitsee kuitenkin rangaistuksensa; siinä kaikki, mitä asiasta voidaan sanoa. En tee tässä asiassa minkäänlaisia myönnytyksiä. Kaikesta huolimatta meidän pitäisi keskustella, onko omistajuuden eriyttäminen todella meidän ja sääntelyviranomaisten tarvitsema väline vai pitäisikö meidän pyrkiä lisäämään joustavuutta.

Toivottavasti huominen äänestys sujuu niin, että pääsemme vielä kompromissiin. Muussa tapauksessa meidän on ehdottomasti tehtävä työtä neuvoston kanssa kompromissiratkaisuun päästäksemme. Kiitän teitä hyvin paljon ja pyydän vielä anteeksi myöhästymistäni.

  Ieke van den Burg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, puhun Euroopan parlamentin sosialistiryhmän alankomaalaisten jäsenten puolesta ja haluaisin vilpittömästi onnitella esittelijää Eluned Morgania siitä tavasta, millä hän on valmistellut tämän lausunnon. Me kannatamme eriyttämistä. Eriyttäminen on jo todellakin toteutettu käytännössä Alankomaissa, ja tulokset, myös investointeihin ja toimiviin markkinoihin liittyvät, ovat hyviä sekä kaasu- että sähköalalla. Mielestäni on hyvin tärkeää toteuttaa tämä myös Euroopan tasolla. Haluaisin tässä yhteydessä mainita lisäksi, että kilpailuasioista vastaava komission jäsen Neelie Kroes on tehnyt oman osansa tämän asian kehittämiseksi, myös tämänhetkisissä RWE- ja E.ON-yhtiöitä koskevissa toimissaan. Näin ollen tässä asiassa kehitytään mielestäni huomattavasti.

Toinen näkökohta koskee energiaköyhyyttä, ja tästä syystä me pidämme parlamentin mietintöä erinomaisena ja toivomme, että se hyväksytään.

  Arlene McCarthy (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää esimerkin tilanteesta, jossa energiankuluttajien oikeuksia koskevalla eurooppalaisella peruskirjalla voi olla todella suuri merkitys. Pieni Manchesterissä toimiva yhteisöllinen järjestö pyysi minulta apua energiantoimittajaansa liittyvän valituksen ratkaisemiseksi. Yhtiö kävi lukemassa mittareita viiden vuoden ajan lähettämättä kuitenkaan ainuttakaan laskua. Maaliskuussa 2008 järjestö sai viiden vuoden sähkönkulutuksesta laskun, joka oli yhteensä 7540,37 Englannin puntaa ja, järjestö joutui ottamaan velkaa sen vuoksi.

Kuluttajien on tunnettava oikeutensa – tässä tapauksessa yksinkertaisesti oikeutensa saada lasku säännöllisesti – ja sen takaaminen on olennaista, jotta kuluttajat voisivat valvoa energiankulutustaan. Tällaisena aikana, jolloin kaikki kuluttajat kaikissa Euroopan maissa vastaanottavat pilviä hipovia energialaskuja, meidän on annettava kuluttajille tarvittavat tiedot ja välineet, joiden avulla he voivat käsitellä laskujaan, hillitä kulutustaan ja kustannuksiaan sekä samalla edistää osaltaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä.

Kehotan komissiota ajamaan rohkeasti eteenpäin energiankuluttajien oikeuksia koskevaa peruskirjaa sekä tekemään työtä sääntelyviranomaisten, jäsenvaltioiden ja yhtiöiden kanssa, jotta voitaisiin edistää ennakoivasti näitä oikeuksia ja tehdä niitä tunnetuksi. Samalla olisi hylättävä vesitetty idea tarkistuslistasta, joka ei takaa oikeudenmukaista kohtelua kuluttajille, jotka joutuvat selviytymään nykyisistä monitahoisista energiaan liittyvistä haasteista ja hinnoista. Jos meidän on mahdollista luoda lentomatkustajien oikeuksia koskeva peruskirja, miksi emme voi luoda vastaavanlaista peruskirjaa energiankuluttajille? Arvoisa komission jäsen, toivoisin teidän vastaavan tähän kysymykseen.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Pariisissa toimivan Euroopan energiaviraston mukaan meitä uhkaa energiapula vuonna 2012. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää, että pyrimme kiireesti luomaan kannustimia ja lisäämään investointeja siirtoverkkoihin ja tuotantoon. Nykyinen sähködirektiivi toimii hyvänä kannustimena myös hyväksymisaikojen lyhentämiseksi, jotta vältymme sähkökatkolta vuonna 2012.

On tärkeää myös vahvistaa kansallisia sääntelyviranomaisia, jotta näin ollen voimme ajaa oman teollisuutemme etuja naapurimaissa. Meillä olisi hyvä olla myös ydinasioista vastaava sääntelyvirasto, joka pystyisi esittämään turvallisuutta koskevia lausuntoja Ranskan mallin mukaisesti. Myös tästä olisi keskusteltava tällä viikolla neuvostossa.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). - (RO) Onnittelen mietinnön esittelijää Eluned Morgania. Euroopan unionin energiansaannin varmistaminen edellyttää valtavia investointeja ja investoijat puolestaan vaativat ennustettavissa olevan ympäristön, joka kannustaa tekemään pitkän ja keskipitkän aikavälin investointeja.

Ilmastonmuutoksen vuoksi Euroopan unionin tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia sen energiasta saadaan uusiutuvista energialähteistä. On välttämätöntä taata verkkoon pääsy energian siirtämiseksi. Energiahinnat ovat viime vuosina nousseet nopeasti, ja Euroopan kansalaiset odottavat Euroopan toimielinten vastaavan heidän ongelmiinsa. Energian saatavuus ja käytettävyys ovat välttämättömiä talous- ja yhteiskuntaelämälle.

Perustamalla energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston me voimme taata paremman suojan energiankuluttajien eduille. Mielestäni Giles Chichesterin mietintöä koskeva tarkistus 18 kuuluu neuvoston toimivallan piiriin.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Haluaisin onnitella komissiota ehdotetusta lainsäädäntöpaketista, jonka tarkoituksena on luoda realistiset EU:n sisämarkkinat energia-alalle, sekä Eluned Morgania, joka on esittänyt meille mietinnössään asiantuntija-arvion markkinoiden tilanteesta ja mahdollisista ratkaisuista.

Olen iloinen siitä, että asiakirjoissa on kiinnitetty huomiota ”energiasaarekkeiden” olemassaoloon. Liettua on osa tällaista saareketta sähkön ja itse asiassa myös kaasun toimitusta ajatellen. Maan tilannetta on mahdotonta ennustaa sen jälkeen, kun Ignalinan ydinvoimala suljetaan vuonna 2009, sillä se on täysin riippuvainen Venäjästä. Sen vuoksi maalle on välttämätöntä liittyä EU:n yhteiseen siirtojärjestelmään.

EU:n energiavarmuus ja kansalaisten hyvinvointi voidaan taata erilaisilla välineillä. Tätä varten ehdotetaan omistajuuden eriyttämistä ainoana keinona siirtoverkonhaltijoiden riippumattomuuden takaamiseksi. Lisäksi on estettävä kolmansia maita osallistumasta siirtojärjestelmien ja siirtoverkonhaltijoiden valvontaan sekä asetetaan etusijalle kuluttajien etujen suojaaminen.

  Vladimír Remek (GUE/NGL). - (CS) Hyvät kollegat, kollegani Giles Chichesterin mietinnön varjoesittelijänä myös minä kannatin ehdotusta siitä, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston äänestystä koskevaa komission alkuperäistä suunnitelmaa ”yksi valtio, yksi ääni” -periaatteen noudattamisesta ei saisi muuttaa. Jos käyttöön otettaisiin niin kutsuttu painotettu äänestysmenettely, se suosisi suuria jäsenvaltioita pienten kustannuksella. Suurin osa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan jäsenistä tuki oikeudenmukaisempaa periaatetta, ja uskoakseni näin käy myös täysistunnossa järjestettävässä äänestyksessä. Myös kansallisista energiamarkkinoiden sääntelyviranomaisista suurin osa kannatti sellaisen viraston perustamista, josta on tarkoitus kehittää jotakin muuta kuin jälleen uusi byrokraattinen keskusteluklubi ilman toimivaltaa. Jos yksittäisiin maihin sovellettaisiin epätasa-arvoisia ehtoja, se veisi pohjimmiltaan arvon niiltä ponnisteluilta, joiden tarkoituksena on perustaa arvostettu ja toimiva virasto. Erilaiset kansalliset energiamarkkinat ovat syntyneet erilaisissa olosuhteissa, eikä niitä ole vieläkään yhdistetty tehokkaasti. Virastolla on tilaisuus edistää osaltaan todellisen yhteenliitännän luomista.

  Jim Allister (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, kannatan voimakkaasti tuotannon ja siirron eriyttämistä, mutta haluaisin sanoa, että eriyttäminen on toteutettava perusteellisesti, enkä ole varma, voidaanko sitä soveltaa ongelmitta minkälaiseen tahansa valtion omistuksessa olevaan yhtiöön kummallakaan alalla. Sanon tämän osittain niiden kokemusten perusteella, joita omalla vaalipiirilläni Pohjois-Irlannilla on ollut liityttyään äskettäin Irlannin saaren sähköalan yhtenäismarkkinoihin hyvin toiveikkaana siitä, millä tavoin tämä vaikuttaisi hintojen vakauteen.

Kokemus on osoittautunut aika lailla toisenlaiseksi. Pari viikkoa sitten kävin tutustumassa yhteen vaalipiirini suurimmista energiankuluttajista. Kolme vuotta sitten he maksoivat energiasta juuri ja juuri Yhdistyneessä kuningaskunnassa perittävää keskihintaa enemmän. Tällä hetkellä he maksavat Irlannin yhtenäismarkkinoilla 76 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan keskihintaa enemmän. Itse asiassa he ovat joutuneet erilleen saamatta vastineeksi minkäänlaisia etuja, ja uskoakseni tärkeimpänä syynä on se, että yhtenäismarkkinat luotiin ottamatta asianmukaisesti huomioon valtion monopolia eli ESB-yhtiötä.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, lyhyesti sanottuna sähkömarkkinoille ja erityisesti rajatylittäviin verkkoihin tehtävät investoinnit ovat vähentyneet voimakkaasti viime vuosina. Uusi lainsäädäntöpaketti on nyt siis tarpeen, ja komission jäsen Andris Piebalgs samoin kuin kollegani tietävät, miten suuri merkitys tasapuolisilla edellytyksillä on minulle. Omistajuuden jakaminen on näin ollen paras vaihtoehto. Onneksi energianeuvostossa on ymmärretty, että tällaisia tasapuolisia edellytyksiä ei tällä hetkellä ole olemassa.

On tästä syystä perusteltua kieltää tulevina vuosina horisontaalisia, jakamattomia yrityksiä tekemästä yritysvaltauksia; jakamattomat organisaatiot eivät näin pysty noukkimaan itselleen pienikokoisia elinvoimaisia yrityksiä. Tämä antaa Alankomaissa Nuon- ja Essent-yhtiöiden tyyppisille tuottajille mahdollisuuden kehittää eurooppalaista näkemystä. Se tarjoaa hengitystauon tulevaa kautta ajatellen. Tästä näkökulmasta katsottuna kannatan täydestä sydämestäni Eluned Morganin mietinnössä ehdotettua omistajuuden jakamista.

  Neena Gill (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijää hänen tekemästään erinomaisesta työstä ja tuen hänen kantaansa oikeudenmukaisemman kohtelun tarjoamisesta kuluttajille.

Eluned Morgan on aivan oikein todennut, että tämä saavutetaan parhaiten omistajuuden eriyttämisen avulla. Tämä merkitsee, että meidän on vähennettävä suurten yritysten vallan keskittymistä ja tarjottava pienille ja keskisuurille yrityksille parempi pääsy markkinoille.

Sähkö- ja kaasumarkkinoiden sääntelyn parantamisella on keskeinen merkitys, kun pyritään takaamaan tasapuolinen kilpailu ja paremmat hinnat kuluttajille, ja olen syvästi huolissani siitä, että korkeat energiahinnat lisäävät entisestään eurooppalaisten riskiä joutua kärsimään energiaköyhyydestä. Tämä koskee erityisesti iäkkäitä henkilöitä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia.

Energiavarmuuden tämänhetkinen tilanne huomioon ottaen me tarvitsemme Euroopassa ehdottomasti hyvin toimivia kaasu- ja sähkömarkkinoita. Meillä on viime aikoina ollut energiatoimituksiin liittyviä ongelmia, ja tässä mietinnössä pyritään ratkaisemaan joitakin niistä.

Olen saanut äänestäjiltäni joitakin kirjeitä, joissa tuetaan tarkistusta 159. Tällä tarkistuksella kiellettäisiin jäsenvaltioita hyväksymästä sellaisten uusien voimaloiden rakentaminen, joiden hiilidioksidipäästöt ovat yli 350 grammaa tuotettua kilowattia kohden.

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rajat ylittävien sähkömarkkinoiden alueellista yhdentymistä on tarkasteltava paitsi tämänpäiväisen keskustelun valossa, myös sähköalan eurooppalaisten yhtenäismarkkinoiden perustamisen kannalta.

Eurooppaan liittyviä erilaisia energiakysymyksiä kannattaa sitä paitsi tarkastella laaja-alaisemmin ja kaukonäköisemmin. Näin ollen teimme parlamentin STOA-yksikön paneelissa aloitteen energiaskenaarioiden laatimisesta tulevia vuosikymmeniä varten siten, että viiteperustana käytetään vuotta 2030. Energiansiirtoverkkojen ja energiayhtiöiden eriyttämistä koskeva kysymys on jakanut parlamentin ja joitakin parlamenttiryhmiä. Tällä on toisinaan suurempi merkitys jäsenvaltioiden tilanteille kuin poliittisille ja strategisille valinnoille.

Hyvät kollegat, haluaisin kuitenkin esittää tämän asian täysin selvästi. Henkilökohtaisesti kannatan selkeää eriyttämistä verkkojen tai sähköverkkojen toiminnasta vastaavien yhtiöiden sekä verkkojen hallinnasta vastaavan yhtiön tai elimen välillä. Mielestäni se on kuluttajien kannalta kaikkein edullisin ratkaisu, ja se takaa mahdollisuuden perustaa todelliset sähkön sisämarkkinat, minkä pitäisi olla yksi tavoitteistamme sekä Euroopan parlamentin jäseninä että Euroopan kansalaisina.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). - (SK) Eurooppalaisilla sähkön ja kaasun kuluttajilla on oikeus yleispalveluun, toisin sanoen heillä on oltava oikeus tietynlaatuisiin toimituksiin, joiden hinnat ovat kohtuullisia ja avoimia sekä helposti ja selvästi vertailtavissa.

Olen ilahtunut siitä, että kollegani Mia De Vitsin mietintöä energiankuluttajien oikeuksia koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta käsitellään myös kolmatta energiapakettia koskevassa keskustelussa. Tällä hetkellä energiankuluttajien oikeudet määritellään lukuisissa EU:n asiakirjoissa, mutta hyvin usein niitä ei ole saatettu osaksi kansallisia lainsäädäntöjä. Olen ilahtunut esittelijän pyrkimyksistä tehdä kuluttajien oikeuksista entistä avoimempia. Kuluttajilla on oltava valinnanvapaus ja mahdollisuus vaihtaa toimittajaansa maksutta. Heidän on ymmärrettävä, mistä he maksavat. Haluan kiittää esittelijää siitä, että hän on sisällyttänyt mietintöönsä tarkistukseni, joissa kehotin jäsenvaltioita antamaan taloudellista tukea kuluttajajärjestöille neuvontapalvelujen alalla. Kuluttajajärjestöt tekevät paljon työtä energiankuluttajien ja erityisesti haavoittuvien kuluttajien puolesta.

  Anni Podimata (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi tukea esittelijä Eluned Morganin toteamusta siitä, että haavoittuvia kuluttajia on suojeltava erityisesti polttoaineen hintojen nousua vastaan. Olen yhtä mieltä myös siitä, että meidän on torjuttava energiaköyhyyttä ja kannustettava päättäväisesti uusiutuviin energialähteisiin tehtäviä investointeja.

Samalla tavoin kuin energia-alan sisämarkkinoiden perustamista koskevassa tärkeässä kysymyksessä, tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii kuitenkin paitsi yhtenäisen strategian suunnittelua ja soveltamista, myös kunkin osallistujan erityispiirteiden tuntemista.

Omistajuuden täysimääräinen eriyttäminen ei ole ehdoton eikä välttämätön edellytys verkon parantamiseksi tehtäville investoinneille. Uudenaikaistamiseen liittyvä viivyttely voi johtua virheellisesti suuntautuneesta energiapolitiikasta, jossa energian jakelulla pyritään pääasiassa lisäämään tuottoa eikä niinkään kehittämään järjestelmää.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. − (SL) Haluaisin aluksi esittää yleisluontoisen huomion. Totta puhuen me olemme neuvostossa varmasti yhtä mieltä tuloksista, joiden mukaan energia-alan sisämarkkinoiden tilanne ei ole hyvä eikä tyydyttävä. Tästä nimenomaisesta syystä me olemme monien vuosien ajan pyrkineet pääsemään sopimukseen toimivien sisämarkkinoiden perustamisesta kaasu- ja sähköalalle, jotta markkinoilla voitaisiin taata todellinen kilpailu ja yhtäläiset edellytykset kaikille toimijoille.

Kuten jo mainitsinkin, pääsimme neuvostossa tässä asiassa huomattavasti eteenpäin 6. päivänä kesäkuuta. Tänään monet puhujat, muun muassa Eluned Morgan ja lukuisat muut jäsenet, ovat painottaneet, että täysimääräinen eriyttäminen on kaikkein tehokkain menetelmä toimivien sisämarkkinoiden luomiseksi kaasu- ja sähköalalla. Tämä on myös komission näkemys, ja se vastaa myös useimpien jäsenvaltioiden kantaa. Siitä huolimatta tarvittiin kompromissi sopimuksen tekemiseksi. Kompromissiratkaisu ei ollut helppo, mutta me onnistuimme turvaamaan sen.

Kompromissi tarkoittaa, että käytettävissä on kolme vaihtoehtoa, ja puheenjohtajavaltion arvion mukaan, jos sovellamme näitä kolmea vaihtoehtoa suunniteltujen sääntöjen mukaisesti, me voimme päästä tilanteeseen, jossa voimme luoda yhtäläiset edellytykset kaikille toimijoille kaasu- ja energia-alan sisämarkkinoilla sen jälkeen, kun todellinen kilpailu on taattu.

Haluaisin käsitellä vielä joitakin muita aiheita. Keskustelussa mainittiin useita kertoja köyhyys tai pikemminkin energiaköyhyys. Tämä on hyvin tärkeä aihe, erityisesti tilanteessa, jossa energian hinnat nousevat huimaa vauhtia. Totta puhuen tämä kysymys kuuluu kuitenkin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yksittäisten jäsenvaltioiden vastuualueisiin ja velvollisuuksiin – ja kuten Gunnar Hökmark ja muutamat muut puhujat korostivat, jäsenvaltioilla on velvollisuus taata köyhien kuluttajien energian saanti.

Kuluttajansuojaa koskeva kysymys mainittiin useita kertoja. Aihetta käsiteltiin itse asiassa hyvin monissa puheenvuoroissa. Haluaisin painottaa, että puheenjohtajavaltion laatima teksti tai kompromissiehdotus sisältää erittäin tärkeän kuluttajansuojaa koskevan määräyksen. Siinä edellytetään, että kuluttajia on tiedotettava asianmukaisesti heidän energiankulutuksestaan ja energiankulutusta koskevista kustannuksista ja että tiedot on toimitettava heille riittävän usein, jotta he pystyvät hoitamaan menoihinsa liittyvät velvoitteensa. Lisäksi kuluttajille on luonnollisesti tarjottava mahdollisuus vaihtaa toimittajaa milloin tahansa, ja heidän on pystyttävä saamaan nopeasti ja säännöllisesti tietoa toimittajien määräämistä hinnoista.

Useat puhujat, muun muassa Claude Turmes, mainitsivat puheenvuoroissaan viraston valtuudet. Virastosta ei ole tarkoitus luoda mitään paperitiikeriä. Erityisesti kahta tai useampaa jäsenvaltiota koskevissa asioissa virastolla on mahdollisuus tehdä sitovia päätöksiä. Tämä on suuri uudistus.

Useat puhujat, erityisesti Sarunas Birutis ja Roberts Zile, toivat esiin pieniä ja eristäytyneitä järjestelmiä koskevan ongelman. Korostaisin sitä, että neuvostossa tehdyssä sopimuksessa esitetään tämäntyyppisiä maita tai markkinoita varten poikkeuksia, joita sovellettaisiin siihen saakka, kunnes niiden eristäytyneisyys saadaan poistettua.

Esittäisin vielä muutaman sanan uusiutuvista energialähteistä. Neuvostossa laatimassamme paketissa esitetään ensisijaista verkkoon pääsyä uusiutuvista energialähteistä peräisin olevalle energialle.

Haluaisin lopuksi todeta seuraavaa: Kiitän Alejo Vidal-Quadrasia siitä määrätietoisuudesta, jota hän on osoittanut pyrkiessään varmistamaan, että parlamentti ja neuvosto pääsisivät sopimukseen toisessa käsittelyssä. Tämä on myös neuvoston toiveena. Puheenjohtajavaltio myöntää, että 6. kesäkuuta tehty sopimus tarjoaa mahdollisuuden päästä tämäntyyppiseen sopimukseen tämän vuoden loppuun mennessä. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon kunnianhimoinen tavoitteemme päästä sopimukseen ilmasto- ja energiapaketista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa vuonna 2009.

Tämä keskustelu on antanut minulle varmuuden siitä, että neuvoston ja parlamentin kannat eivät ole niin kaukana toisistaan. Haluaisin kiittää esittelijöitä sekä kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet tähän keskusteluun. Uskoakseni tämä keskustelu on erittäin hyödyllinen neuvostolle sen tulevassa työssä sekä pyrkiessämme yhteiseen sopimukseen halutussa määräajassa.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisessä keskustelussa käsiteltiin erityisesti kotitalouksia, ja komission ehdotuksessa asiassa mennään tätä pidemmälle: kysymys on ehdottomasti myös teollisuudesta. Kaikella kunnioituksella haavoittuvia kuluttajia kohtaan, pyrkimyksenämme on saavuttaa hyvin toimivat markkinat. Kaikkia ei pystytä koskaan tukemaan, sillä se, mitä annamme yhdelle, on pois joltakin toiselta. Olen tietoinen siitä, että on olemassa haavoittuvia kuluttajia, joihin meidän olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota, mutta pohjimmiltaan pyrkimyksenämme on toteuttaa hyvin toimivat yhteenliitetyt Euroopan markkinat niiden arvojen ja kokemusten pohjalta, joita olemme saavuttaneet muilla aloilla.

Energiamarkkinat ovat alkaneet kehittyä vasta äskettäin, ja niiden toteutuminen vie aikaa, mutta uskoakseni tämänpäiväisestä keskustelusta käy ilmi, että komission ehdotuksessa käsitellään kaikkia keskeisiä aloja asianmukaisesti.

On esitetty jonkin verran epäilyjä siitä, onko muutos tarpeen. Uskoakseni se on tarpeellinen: tämä käy ilmi paitsi komission vuosikertomuksista, myös kilpailualalla tehdystä tutkimuksesta. Alejo Vidal-Quadrasin laatimassa parlamentin mietinnössä todetaan, että me tarvitsemme muutosta ja me tarvitsemme ehdotuksia.

Myös kilpailulainsäädännössä on viime aikoina saavutettu jonkin verran kehitystä. Ongelmana on, että kun havaitsemme kilpailunvastaista toimintaa, se tapahtuu vasta jälkikäteen: voimme määrätä sakkoja, mutta kuluttaja on jo maksanut hinnan. Joten me tarvitsemme rakenteellista muutosta, ja uskoakseni tekemämme ehdotukset vastaavat tähän tarpeeseen.

Tiettyjen kysymysten kohdalla me paneudumme asiaan mielestäni pelkästään energiamarkkinoita koskevaa ehdotusta perusteellisemmin. Aloittakaamme virastosta. Olen täysin yhtä mieltä siitä, että itsenäisellä virastolla on ratkaiseva merkitys. Tässä yhteydessä ongelmana on se, että rajoja määritetään myös oikeuskäytännössä, ja komissiosta kehittyy lain mukaisissa rajoissa mahdollisimman vahva, jos perustamme viraston.

Ymmärrän parlamentin komitologiaan liittyvät kysymykset, mutta se on menettely, joka meillä on käytettävissämme, ja meidän pitäisi käyttää sitä tulosten saavuttamiseksi.

Rikkomuksista puhuttaessa Reino Paasilinna totesi, että meillä on käytettävissämme kyseinen menettely, ja meidän pitäisi sitä käyttää, koska meillä ei ole mitään muuta menettelyä.

Keskustelussa käsiteltiin kuluttajien oikeuksia koskevaa kysymystä. Toissijaisuusperiaate on olemassa, mutta ilmailussa on pikemminkin kysymys rajat ylittävästä aiheesta. Uskoakseni energia-alan peruskirja liittyy läheisemmin toissijaisuuteen. Me näytämme hyvää esimerkkiä, mutta pitäisikö meidän todella ehdottaa eurooppalaista lainsäädäntöä? En ole varma siitä. En välttämättä vastusta sitä, mutta on olemassa raja, jonka toisella puolella tarvitaan eurooppalaista lainsäädäntöä ja toisella puolella siirrytään kansallisten lainsäädäntöjen alueelle. Joka tapauksessa tässä on uskoakseni kysymys näistä asioista, ja parlamentti osaa varmasti valita oikean lähestymistavan.

Haluan lopuksi jälleen kerran kiittää Eluned Morgania, Mia De Vitsiä, Giles Chichesteriä ja Alejo Vidal-Quadrasia heidän laatimistaan erinomaisista mietinnöistä. Mielestäni keskustelu osoitti selvästi, että asioista väiteltiin paljon sisäisesti, ja odotan innokkaasti huomista äänestystä, koska Alejo Vidal-Quadrasin mietintö valmisteli meille tietä ehdotuksen tekemiseksi. Tiedän, että neuvoston ja parlamentin on tehtävä työtä tasapainoisen ratkaisun löytämiseksi. Kummallakin puolella ollaan valmiita. Paljon riippuu siitä, minkä kannan parlamentti valitsee huomisessa äänestyksessä, mutta ymmärrän hyvin, että parlamentilla on poliittista tahtoa sopimuksen löytämiseksi. Kuluttajien etuja ajava ehdotus saadaan hyväksyttyä tämän lainsäädäntökauden aikana, ja mielestäni se on hienoa.

Komission kanta parlamentin tarkistuksiin

Morganin mietintö (A6-0191/2008)

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 1, 2, 4, 5, 6, 8, 12, 14, 15, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 25, 26, 29, 30, 33, 34, 35, 36, 40, 44, 46, 48, 50, 54, 56, 57, 58, 61, 65, 70, 71, 73, 74, 77, 83, 84, 88, 89, 92, 93, 94, 97, 99, 101, 102, 105, 106, 107, 108, 111,112, 113, 114, 118, 119, 120, 122, 123, 124, 126, 128, 129, 130, 131, 132, 133, 134, 135, 136, 137, 146, 147, 148, 149, 150, 151 ja 152.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 10, 11, 16, 24, 38, 39, 41, 42, 43, 45, 47, 55, 59, 60, 66, 68, 72, 79, 80, 82, 85, 86, 87, 95, 98, 100, 109, 110, 115, 117, 121, 125, 127, 138, 153, 155, 165, 166 ja 167 osittain.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 3, 7, 9, 13, 27, 28, 31, 32, 37, 49, 51, 52, 53, 62, 63, 64, 67, 69, 75, 76, 78, 81, 90, 91, 96, 103, 104, 116, 139, 140, 141, 142, 143, 144, 145, 154, 156, 157, 158, 159, 160, 161, 162, 163, 164, 168, 169, 170, 171 ja 176.

Vidal-Quadrasin mietintö (A6-0228/2008)

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 1, 2, 3, 4, 5, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 21, 22 ja 29.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 6, 14, 15, 16, 17, 18, 20, 24, 25, 28, 31 ja 32 osittain.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 13, 19, 23, 26, 27, 30 ja 33.

Chichesterin mietintö (A6-0226/2008)

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 1, 6, 9, 10, 12, 16, 45, 48, 49, 53, 54, 64 (3 kohta), 64 (4 kohta), 66, 72 ja 75.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 3, 4, 5, 7, 11, 13, 14, 15, 19 (1 kohdan a alakohta), 19 (1 kohdan da alakohta), 19 (1 kohdan db alakohta), 19 (1 kohdan de alakohta), 19 (1 kohdan df alakohta), 19 (1 kohdan dh alakohta), 23, 24, 26, 27, 28, 31, 32, 33, 35, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 47, 51, 57, 58, 59, 61, 64 (1 kohta), 68, 70, 74 ja 76 osittain.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 8, 17, 18, 19 (kappale 1c), 19 (1 kohdan d alakohta), 19 (1 kohdan dc alakohta), 19 (1 kohdan dd alakohta), 19 (1 kohdan dg alakohta), 20, 21, 22, 25, 29, 30, 34, 36, 37, 38, 46, 50, 52, 55, 56, 60, 62, 63, 64 (2 kohta), 64 (5 kohta), 64 (7 kohta), 64 (8 kohta), 65, 67, 69, 71 ja 73.

  Eluned Morgan, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet tähän hyvin kiinnostavaan keskusteluun.

Haluaisin tarkastella hieman sitä, mitä Gunnar Hökmark totesi parhaimman mahdollisen järjestelmän kehittämisestä toimitusvarmuuden, kestävyyden ja kilpailukyvyn varmistamiseksi. Minun on sanottava, että neuvoston esittämä kanta menee liian pitkälle. Olen pettynyt neuvostossa tehtyyn epäviralliseen sopimukseen, koska siinä mukaudutaan liikaa vähemmistön tahtoon. Ymmärrän luonnollisesti, että on olemassa aika ja paikka ja tarve kompromissille, mutta mielestäni siinä on menty liian pitkälle.

Olen pettynyt myös siihen, että komissio ei ole puolustanut kantaansa tiukemmin – ette saa unohtaa, että se, mitä me nyt puolustamme, on teidän oma kantanne. Haluaisin vain muistuttaa teitä siitä, että te olette perääntyneet ja me emme – tällä hetkellä me puolustamme teidän kantaanne.

Tämänhetkinen tilanne ei ole riittävän hyvä. Meillä on suuria teollisia energiankäyttäjiä, jotka kääntyvät puoleemme ja pyytävät meiltä yksityisesti eriyttämistä, mutta kun me kerromme heille yrittävämme ja kehotamme heitä esittämään pyyntönsä julkisesti, he sanovat, etteivät he pysty, koska he ovat haavoittuvia! Tämä merkitsee, että kuluttajat eivät ole vastuussa – kuluttajat eivät valvo markkinoita – ja tämä on ongelmallista.

Käsittääkseni haavoittuville kuluttajille tarkoitetuista erikoistariffeista on syntynyt väärinkäsitys. Minä pysyn tämän ehdotuksen takana. Minä haluan, että käyttöön otetaan erikoistariffit haavoittuvia kuluttajia varten. Emme kuitenkaan pyydä EU:ta huolehtimaan tästä: me pyydämme jäsenvaltioita huolehtimaan siitä ja kehotamme niitä suhtautumaan asiaan vakavasti. Erityisesti me sosialistit olemme kuunnelleet äänestäjiämme: korkeat hinnat ovat vahingollisia, ja kuluttajat kärsivät todella tällä hetkellä. Me haluamme jäsenvaltioiden ottavan energiaköyhyyttä koskevan kysymyksen ohjelmaansa. Tällä hetkellä sitä ei ole edes otettu huomioon. Energiaköyhyys on määritelty ainoastaan yhdessä Euroopan maassa. Asia on otettava huomioon jäsenvaltioiden ohjelmassa, sillä tällä hetkellä näin ei vielä ole!

  Alejo Vidal-Quadras, esittelijä. − (ES) Haluaisin aivan ensimmäiseksi kiittää erinomaisesta yhteistyöstä ja mietintöjen laatimisen aikana vallinneesta hyvästä ilmapiiristä erityisesti Eluned Morgania ja Giles Chichesteriä sekä kaikkia varjoesittelijöitä.

Hyvät kollegat, voimme todeta kysymyksen olevan siitä, että meidän on selvitettävä, mitä me haluamme ja haluammeko me kaikki samoja asioita, sillä ei ole johdonmukaista pitää omistajuuden eriyttämistä jonkinlaisena maagisena yleisavaimena, joka aukaisee meille kaikki ovet ja ratkaisee kaikki ongelmamme. Kukaan ei ole väittänyt tällaista.

Siirtojärjestelmää ja tuotantoa koskevan omistajuuden eriyttäminen on välttämätön vaatimus, jonka avulla voidaan edistää ja helpottaa markkinoiden moitteetonta toimintaa, mahdollistaa kolmansien osapuolien pääsy markkinoille ja varmistaa investoinnit. Sillä ei luonnollisestikaan ratkaista kaikkia ongelmia. Kuka sellaista on väittänyt? Ei kukaan.

Esimerkiksi omassa maassani, jossa omistajuus on eriytetty, on paljon ongelmia. Sääntelyviranomaisten virasto ei ole riittävän itsenäinen. Tariffeissa on vajetta, ja markkinoita vääristävät säännellyt tariffit. Maa kuuluu energiasaarekkeisiin, joissa tarvitaan uusia yhteenliitäntöjä. Tarkoittaako tämä sitä, että mikäli omistajuus eriytetään, kaikki nämä ongelmat ratkeavat? Ei, koska ongelmien takana on syitä, joilla ei ole mitään tekemistä omistajuuden eriyttämisen kanssa. Jos tarkastelemme asioita johdonmukaisesti, näemme muutakin kuin politiikan ja kansalliset edut.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, en voi puhua parlamentin puolesta, koska olen vain yksi Euroopan parlamentin 785 jäsenestä, mutta koska olen ollut parlamentissa jo yhdeksän vuotta, voin esittää vaikutelmiani ja todeta seuraavaa: parlamentin jäsenet haluavat päästä sopimukseen ja he haluavat neuvotella. Hyvä neuvoston puheenjohtaja, parlamentissa riittää hyvää tahtoa, mutta teidän on kerrottava neuvoston jäsenille, että hyvän tahdon on oltava molemminpuolista. Jos se on molemminpuolista, kuten kaasumarkkinoiden tapauksessa, meidän on mahdollista päästä sopimukseen, jolla saavutamme tavoitteemme.

  Giles Chichester, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on ollut kiehtova. Parlamentti on jakautunut tavalla, joka poikkeaa tavanomaisesta vasemmisto-/oikeisto- tai jopa pohjoinen-/etelä-vastakkainasettelusta, ja erityisesti minunlaiselleni brittikonservatiiville on ollut jännittävää seurata, miten tietyistä jäsenvaltioista peräisin olevat kollegani ovat kiemurrelleet, vääntelehtineet ja kääntelehtineet pyrkiessään epätoivoisesti estämään muutosta. En olisi koskaan kuvitellut, että saksalaiset kollegani olisivat paljon konservatiivisempia ja muutosvastaisempia kuin minä itse olen.

Kun tulin parlamenttiin ensimmäistä kertaa, kannatin ja puolustin voimakkaasti niin sanottua yksityistämistä – Jim Allister puhuikin tästä vähän aikaa sitten. Sillä tarkoitettiin, että tämäntyyppiset yritykset siirrettiin pois valtion omistuksesta yksityiseen omistukseen ja näin varmistettiin tehokkaampi toiminta kuin valtion monopoleissa. Nyt ymmärrän, että Euroopassa tällaista periaatetta pidetään huolestuttavana, mutta on mahdollista, että loppujen lopuksi meidän pitäisi edetä omistajuuden eriyttämistä pidemmälle ja siirtyä yksityistämiseen.

Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut siitä, että on tärkeää ratkaista polttoaineköyhyyttä koskeva kysymys: mielestäni sopiva keino voisi olla tariffien uudistaminen ryhmittäin. Tuntuu melko erikoiselta, että meidän pitäisi määrätä energialle alkuperäistä hintaa alempi marginaalihinta ja kannustaa tällä tavoin kulutusta, kun me todellakin elämme sellaista aikakautta, jolloin meidän on kannustettava energiansäästöä ja energiatehokkuutta ja perittävä kalliimpi hinta kulutuksen lisääntyessä.

Markkinavoimat hoitavat ehkä työn puolestamme: omassa maassani öljyn hinta on pakottanut ihmiset muuttamaan tapojaan ja voin todeta – ja haluan muistuttaa tästä asiasta erityisesti saksalaisia kollegoitani – että E.ON on havainnut markkinavoimien edut sen jälkeen, kun se päätti eriyttää jakelupalvelunsa.

Tarvitsemme tulevaisuudessa ehkä neljännen paketin, mutta onnittelen Eluned Morgania siitä, mitä hän on tähän mennessä onnistunut saavuttamaan. Jatketaan samalla linjalla: odotamme saavamme huomisessa äänestyksessä puolellemme suuren enemmistön, koska lopulta eriyttämättömien markkinoiden kuluttajat kääntyvät osoittamaan eriytettyjä markkinoita ja sanovat: ”Tuollaiset markkinat mekin haluamme”.

  Mia De Vits, esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, olen ilahtunut siitä, että puheenvuoroissa on tänään käsitelty eriyttämisen lisäksi myös kuluttajien oikeuksia. Torstaiseen äänestykseen valmistauduttaessa haluaisin ainoastaan pyytää jäseniä tukemaan kolmea tarkistusta, joiden tarkoituksena on parantaa edelleen kuluttajien oikeuksia ja vaatia, että heille ilmoitetaan säännöllisesti heidän kulutuksensa. Mielestäni ei ole liikaa pyydetty, että tiedot toimitettaisiin neljä kertaa vuodessa. Tarkistuksissa käsitellään myös älykkäitä sähkömittareita ja esitetään niiden käyttöönotolle kymmenen vuoden pituista määräaikaa direktiivin voimaantulosta alkaen.

Lopuksi haluaisin todeta Alejo Vidal-Quadrasille energiaköyhyyden torjuntaa koskevista kansallisista toimintasuunnitelmista, että me mainitsemme sosiaaliset tariffit ainoastaan esimerkkinä mahdollisista välineistä, joita jäsenvaltiot voisivat käyttää. Nämä ovat ne kolme tarkistusta, joita me pyydämme kannattamaan kuluttajien oikeuksien parantamiseksi.

Arvoisa puhemies, haluaisin lopuksi todeta, että olen pettynyt komission jäsenen vastaukseen, jossa hän jättää kuluttajien oikeudet jäsenvaltioiden vastuulle toissijaisuusperiaatteeseen vedoten. Sanoisin hänelle, että me olemme siirtymässä kohti Euroopan energiamarkkinoita, ja siten lähitulevaisuudessa Britannian kansalaisilla on vastassaan saksalaisia toimittajia. Minun näkemykseni mukaan Euroopan energiamarkkinoilla tarkoitetaan sitä, että meidän on myös pystyttävä tarjoamaan kuluttajille eurooppalainen vastaus.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Morganin, Vidal-Quadrasin ja Chichesterin mietintöjä koskevat äänestykset toimitetaan huomenna.

De Vitsin mietintöä koskeva äänestys toimitetaan torstaina 19. kesäkuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Chichesterin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastosta laatiman mietinnön osalta kannatan viraston perustamista ja sen toimivallan parantamista.

Tarkastellessani tarkistusta kyseisen toimielimen päämajan perustamisesta Brysseliin haluaisin ensiksi pyytää oikeudelliselta yksiköltä lausuntoa siitä, kuuluuko tästä asiasta päättäminen Euroopan parlamentin toimivaltaan, koska mielestäni se kuuluu neuvoston toimivaltaan.

Minun on tunnustettava, että minulla ei ole mitään itse Brysselin kaupunkia vastaan. Minä jopa pidän siitä.

Kaikesta huolimatta Irlannissa viime viikolla saatu äänestystulos on uskoakseni uusi ja erittäin tärkeä poliittinen signaali, ja se tuo esiin myös kansalaisten näkemyksen Brysselissä työskentelevistä byrokraateista ja siitä, millä tavalla Brysselissä toimiva suljettu piiri heidän mielestään tekee päätöksiä.

Kaikkien Euroopan kansalaisten on tunnettava, että he osallistuvat Euroopan päätöksentekoprosessiin ja että he ovat lähellä sitä. On tärkeää, että kaikki Euroopan kansalaiset tuntevat olevansa edustettuina ja että toimielimet sijaitsevat koko Euroopan unionin alueella.

Meidän on tuotava toimielimet lähemmäksi kansalaisia ja saatava kansalaiset mukaan eurooppalaiseen keskusteluun! Jos me keskitämme kaiken Brysseliin, me vaarannamme Euroopan rakentamisen.

Vastustan ehdottomasti ajatusta uuden toimielimen päätoimipaikan sijoittamisesta Brysseliin.

  Desislav Chukolov (NI), kirjallinen. – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ”energiamafiaa” koskeva käsite tunnetaan aika monissa maailman maissa. Se on peitenimi, jota me usein käytämme viitatessamme energia-alan asioihin, joihin liittyy epäselvyyksiä. Muista maista poiketen Bulgarian energiamafia osoittaa selviä merkkejä siitä, että se aikoo päästä mukaan politiikkaan, mutta ei siten, että se osallistuisi oikeudenmukaisiin ja avoimiin vaaleihin, vaan niin kuin se on aina toiminut eli ostamalla sisäänpääsynsä.

Äskettäin perustettu Leader-puolue on työntymässä maani poliittiselle areenalle poikkeuksellisen aggressiivisella tavalla, ja sen toimintatapa muistuttaa yhä enemmän Oikeuksien ja vapauksien liikkeen kovuutta ja armottomuutta. Molemmat puolueet ostavat ääniä, mutta kun Oikeuksien ja vapauksien liike toimii yksinomaan Turkin hyväksi, Leader-puolue ja sen johtaja Hristo Kovachki toimivat ainoastaan oman etunsa nimissä.

Maassani viimeksi järjestettyjen vaalien aikana kansalaisille ilmoitettiin postitse, että heidän julkisia palveluja koskeviin laskuihinsa voitaisiin vaikuttaa, jos he äänestäisivät kyseistä puoluetta.

Arvoisa puhemies, olkaa hyvä ja käyttäkää vaikutusvaltaanne bulgarialaisiin poliitikkoihin, jotta vältyttäisiin tilanteelta, jossa vuoden 2009 vaalien jälkeen parlamenttiin saapuisi Euroopan parlamentin jäseniä, jotka olisi valittu näin epäoikeudenmukaisella ja vastenmielisellä tavalla.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. – (EN) Kannatan täysin kollegani mietintöä, ja olisin ilmaissut tukeni henkilökohtaisesti, mikäli se olisi ollut mahdollista. Uskoakseni mietinnössä ei kuitenkaan tarkoita, ettemme voi enää rakentaa uusia hiilivoimaloita.

Hiiliteollisuus on jälleen kerran vallankumouksen pyörteissä nyt, kun kaivostyöläisten lakon 25. vuosipäivä lähestyy kovaa vauhtia. Tämä vallankumous perustuu puhtaaseen hiileen sekä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikoihin, jotka on kehitetty Hatfieldin hiilikaivoksessa lähellä Doncasteria. Näiden tekniikoiden avulla 90 prosenttia voimalan hiilidioksidipäästöistä otettaisiin talteen ja siirrettäisiin geologiseen varastoon. Tämäntyyppisellä teknologialla voisi olla mullistava vaikutus siihen, millä tavoin Yhdistynyt kuningaskunta vastaa energiavaatimuksiinsa.

Menetelmän etuihin kuuluu maassamme runsaasti esiintyvän luonnonvaran hyödyntäminen mutta lisäksi sen ansiosta uuden puhtaasta hiilestä vastaavan viraston yhteyteen luotavat työpaikat voisivat elvyttää kaivosyhteisöjä, jotka ovat neljännesvuosisadan aikana kärsineet taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta alamäestä.

  Urszula Gacek (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Hyväksyn erittäin tyytyväisenä parlamentin kannan energiankuluttajien oikeuksia koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta ja erityisesti ehdotuksen siitä, että kuluttajia veloitettaisiin todellisen energiankulutuksen perusteella.

Toivottavasti tämän seurauksena kaikkien kaasunkuluttajien laskut laaditaan kilowattituntien eikä, niin kuin esimerkiksi Puolassa, kuutiometrien perusteella.

Kuluttajat, jotka perustellusti tai perusteettomasti epäilevät maksavansa tyhjästä, hyväksyisivät varmasti laskutuksen, joka perustuisi energian arvoon eikä kulutetun kaasun tilavuuteen.

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Olen yhtä mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että mikäli me päätämme säilyttää nykytilanteen, jossa suojelemme ennemminkin kansallisia etuja kuin puolustamme yhteisiä eurooppalaisia etuja ja arvoja, EU ei silloin pysty vastaamaan edessämme oleviin dramaattisiin haasteisiin.

Sen vuoksi EU tarvitsee todellista uudistamista.

Puolustan voimakkaasti kansallista sääntelyviranomaista – tehokasta virastoa, jolla on riittävästi valtaa, jotta se voisi valvoa yhteisten sähkömarkkinoiden oikeudenmukaista toimintaa.

Haluaisin kuitenkin painottaa erityisesti seuraavaa: koska EU perustuu vapaan kilpailun periaatteisiin, me olemme sitoutuneet takaamaan paitsi teoriassa myös todellisessa elämässä, että kuluttajat voivat kaikissa jäsenvaltioissa valita vapaasti ja täysin ongelmitta eri sähköntuottajien ja -jakelijoiden väliltä ja valita mielestään parhaan tarjouksen. Jäsenvaltioiden todellisena haasteena on siten valita kuluttajien etujen ja suuryritysten etujen väliltä. Jos me epäröimme asettaa yksityiset ihmiset ja kuluttajat toimintamme keskipisteeseen, sen johdonmukaisia seurauksia ovat Irlannin kielteisen äänestystuloksen tyyppiset tapahtumat ja kansalaisten jatkuvasti kasvava välinpitämättömyys EU:ta kohtaan.

Omistajuuden täysimääräinen eriyttäminen on uudistuksen keskeinen edellytys. ”Kolmatta tapaa” ei voida pitää uskottavana ratkaisuna.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, tämänhetkisen kehityksen vuoksi EU:n energia-alan painopisteet – ympäristönsuojelu, toimitusvarmuus ja markkinoiden vapauttaminen – ovat jatkuvasti tärkeitä, mutta niiden arvojärjestystä on arvioitava uudelleen. Kiihtyvällä vauhdilla nousevat energiahinnat, yhteiskunnallinen jännittyneisyys ja levottomuus sekä Gazprom-yhtiön hyökkäävä toiminta – kaikki tämä vaatii nopeaa reagointia ja korostaa toimitusvarmuuden ja edullisuuden tarpeellisuutta. Samalla meidän on vastattava luonteeltaan pitempiaikaisiin ympäristönsuojelua ja maapallon lämpenemisen torjuntaa koskeviin kunnianhimoisiin tavoitteisiin, joiden mukanaan tuomat haasteet saattaisivat alentaa Euroopan talouden kilpailukykyä ja moninkertaistaa yhteiskunnalliset jännitteet.

Voisimme olla pahoillamme siitä, että 27 maasta koostuvassa piirissämme ei ole tarvittavaa määrätietoisuutta yhteisten ja kilpailukykyisten energiamarkkinoiden luomiseksi. Monopolien purkamista vastustetaan useissa maissa, joita muuten pidetään Euroopan yhdentymisen edelläkävijöinä. Meillä ei myöskään ole riittävästi solidaarisuutta yhteyksissämme ulkopuolisiin öljyn- ja kaasuntoimittajiin. Kahdenväliset neuvottelut, kuten neuvottelut, joihin Euroopan unionin länsi- ja itäosissa on ryhdytty Gazprom-yhtiön kanssa, heikentävät neuvotteluasemiamme. Tällaisten neuvottelujen vuoksi on helpompaa kiristää energialla sellaisia jäsenvaltioita, jotka historiallisesti olivat sidoksissa monopoliasemassa olevaan toimittajaan.

Kansallisten etujen eroavaisuudet tulevat esiin energia-alan yhtenäismarkkinoita rakennettaessa. Euroopan unioni tarvitsee näyttöä siitä, että se pystyy saavuttamaan tyydyttäviä kompromisseja eroista huolimatta. Energia-ala on kaikkein tärkein ala, jolla meidän on osoitettava pystyvämme rakentamaan yhtenäisyyttä eroista huolimatta.

  Bogusław Rogalski (UEN), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, kohtuuhintaisen energian saatavuus on yksi niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat myönteisesti sosiaaliseen integraatioon sekä mahdollisuuksiin hankkia tietoa ja koulutusta. Energiatoimitukset vaikuttavat merkittävästi kansalaisten tapaan toimia yhteiskunta- ja talouselämässä. Valitettavasti kuluttajilla, erityisesti yksityisillä kuluttajilla sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, on usein vain rajalliset mahdollisuudet tuoda tehokkaasti esiin omia intressejään energian saantia koskevissa asioissa.

Saatavilla olevien tietojen mukaan jäsenvaltiot eivät ole täyttäneet tyydyttävällä tavalla velvollisuuttaan tarjota kohdennettuja julkisia palveluja, joilla saavutettaisiin kaikkein heikko-osaisimmat yhteiskuntaryhmät. Energiankuluttajien oikeuksia koskevan eurooppalaisen peruskirjan pitäisi ratkaista joitakin tämän alan ongelmista. Peruskirjan on tarkoitus pohjautua jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön ja toissijaisuusperiaatteen täysimääräiseen noudattamiseen. Samalla on otettava huomioon, että tietyillä kuluttajansuojaan liittyvillä käytännöillä voidaan saavuttaa erilaisia tuloksia eri jäsenvaltioissa.

Energiantoimittajien ja verkonhaltijoiden pitäisi sitoutua toiminnassaan suojelemaan ympäristöä ja rajoittamaan mahdollisimman pitkälle radioaktiivisten jätteiden syntymistä. Ensisijaisiin tavoitteisiin pitäisi kuulua myös uusiutuvien energialähteiden käyttö sekä sellaisten oikeuksien takaaminen kuluttajille, että nämä pystyvät tietoisesti valitsemaan käytettävän energialähteen.

Toimittajan vaihtamiseen liittyviä muodollisuuksia pitäisi myös rajoittaa; kuluttajia pitäisi suojata epärehellisiltä myyntikäytännöiltä, ja lisäksi pitäisi perustaa kuluttajajärjestöjä. Ennen muuta on kuitenkin ratkaistava energiaköyhyyttä koskeva ongelma, jotta kaikille kansalaisille voidaan tarjota mahdollisuus osallistua moniin tärkeisiin elämänalueisiin.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

12. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0161/2008).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). - (CS) Haluaisin osoittaa komissiolle seuraavan kysymyksen: missä määrin on sitovaa… (puhemies keskeytti puhujan).

  Puhemies. − (EN) Olen pahoillani, mutta kysymykset esitetään siten kuin ne on painettu. Meidän on noudatettava tiettyä järjestystä, ja ikävä kyllä ette voi esittää spontaania kysymystä.

Ensimmäinen osa

  Puhemies. − (EN)

Lambert van Nistelrooijn laatima kysymys numero 25 (H-0379/08)

Aihe: Matkapuheluiden kohdeverkkomaksut

Belgialainen tuomioistuin kumosi 4. huhtikuuta (asia numero 2007/AR/3394) Belgian posti- ja televiestintäpalveluiden sääntelyviranomaisen (BIPT) antaman päätöksen, jolla vahvistettiin matkapuhelinoperaattoreiden perimien kohdeverkkomaksujen suuruus. Tuomioistuimen esittämien huomionarvoisten perusteluiden joukkoon kuului se, että suurten operaattoreiden nauttimat mittakaavaedut on laskettava mukaan kohdeverkkomaksuja vahvistettaessa.

Pitääkö komissio belgialaisen tuomioistuimen antamia perusteluita johtotähtenään piakkoin julkistettavassa tiedonannossaan kohdeverkkomaksuista?

Jakaako komissio näkemyksen, jonka mukaan niille teleyrityksille, jotka tällä hetkellä vastaavat merkittävästä osasta matkapuhelumarkkinoilla vallitsevasta kilpailusta, niin kutsutuille ”haastajille”, on kyseisessä tiedonannossa annettava riittävästi aikaa mukautua mahdollisesti muuttuvaan sääntelyyn?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Arvoisan jäsenen esittämä kysymys koskee Cour d’Appel de Bruxellesin 4. huhtikuuta 2008 tekemää päätöstä kumota Belgian posti- ja televiestintäpalveluiden sääntelyviranomaisen (BIPT) 18. joulukuuta 2007 tekemä päätös Belgiassa perittävistä kohdeverkkomaksuista. Sääntelypäätös annettiin ennakolta tiedoksi komissiolle, joka arvioi sitä puitedirektiivin 7 artiklan mukaisesti. Komissio on tietoinen tuomioistuimen päätöksestä, ja se sai kansalliselta sääntelyviranomaiselta BIPT:ltä tiedon siitä, että tämä oli kumoamisen jälkeen käynnistänyt kansallisen kuulemisen päätösluonnoksesta, jonka tarkoituksena on määrätä kohdeverkkohinnat uudelleen samalle epäsymmetriselle tasolle kuin aikaisemmassa BIPT:n 11. elokuuta 2006 tekemässä päätöksessä.

Komissio on yhteisön kuulemismekanismin yhteydessä (7 artiklan mukainen menettely) ilmaissut monta kertaa kantansa siitä, että kohdeverkkohinnat olisi alennettava tehokkaiden kustannusten tasolle. Tämän tarkoituksena on taata tasapuoliset edellytykset eri operaattoreille, kannustaa operaattoreita tehokkuuteen sekä tarjota kuluttajille uusia etuja, muun muassa edullisempia hintoja. Komissio on myöntänyt, että operaattorit tarvitsevat siirtymäajan, jotta ne voisivat saavuttaa tehokkaan kustannustason. Kohdeverkkomaksuja ei olisi kuitenkaan perusteltua pitää korkeina sen jälkeen, kun operaattoreilla on ollut käytettävissään riittävän pitkä aika mukautua markkinaolosuhteisiin ja tehostaa toimintaansa, ellei ole olemassa sellaisia puolueettomia kustannuseroja, joihin kyseiset operaattorit eivät voi vaikuttaa.

Komissio on tietoinen siitä, että kohdeverkkohintojen sääntelyyn sovellettavat erilaiset lähestymistavat saattavat vaikeuttaa sisämarkkinoiden lujittamista sekä kuluttajien mahdollisuuksia nauttia rajat ylittävän kilpailun ja palvelujen tarjoamista eduista, ja tästä syystä komissio on asettanut ensisijaiseksi tavoitteekseen tarjota ohjausta sekä operaattoreille että kansallisille sääntelyviranomaisille kohdeverkkomarkkinoiden sääntelyn alalla sekä lisätä alaan liittyvää oikeusvarmuutta. Komissio valmistelee tätä tarkoitusta varten suositusta sekä matkaviestimien että kiinteiden viestimien kohdeverkkomaksuja koskevasta yhteisestä lähestymistavasta, jonka tarkoituksena on selkeyttää tätä tärkeää mutta myös hyvin monitahoista alaa ja lisätä sen yhdenmukaisuutta sekä taata kuluttajille mahdollisimman paljon etuja tarjoamalla edullisia hintoja ja kehittämällä tehokkaasti innovatiivisia palveluja. Tämäntyyppisellä suosituksella voidaan ohjata myös kansallisia tuomioistuimia.

Sisämarkkinoiden vakiintuminen voisi vaikeutua myös, jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuinten päätöksissä esitettäisiin samojen kilpailuun liittyvien ongelmien käsittelemiseksi erilaisia tulkintoja. Komissio seuraa joka tapauksessa tiiviisti kaikkia, myös kohdeverkkomarkkinoiden alaan liittyviä tuomioistuinten päätöksiä ja tuomioita, esimerkiksi Cour d’Appel -tuomioistuimen päätöstä, johon arvoisa jäsen kysymyksessään viittaa.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin mielelläni kiittää komission jäsentä hänen antamastaan vastauksesta, sillä hän analysoi tilanteen erittäin hyvin. Minulla on seuraavanlainen jatkokysymys: missä tällaisia eroja on havaittavissa jäsenvaltioiden välillä? Belgiassa annetusta tuomiosta voisi päätellä, että vielä ei ole saavutettu todellisia tasapuolisia toimintaedellytyksiä suurten operaattoreiden ja markkinoille saapuvien uusien operaattoreiden välille. Voisiko tämä merkitä, että siirtymäaikaa jatketaan? Voisiko tämä merkitä, että tämäntyyppistä Euroopan laajuista mukautumista varten myönnettäisiin suunniteltua enemmän aikaa? Loppujen lopuksi voimme tällä hetkellä havaita, että pienistä operaattoreista on tullut markkinoilla uhreja.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossani totesin, komissio on alusta alkaen myöntänyt, että operaattorit tarvitsevat siirtymäkauden tehokkaan kustannustason saavuttamiseksi.

Tilapäisistä epäsymmetrioista on kuitenkin päästävä eroon kohtuullisessa ajassa. Kohdeverkkomaksuja ei olisi perusteltua pitää korkeina sen jälkeen, kun operaattoreilla on ollut käytettävissään riittävän pitkä aika mukautua markkinaolosuhteisiin ja tehostaa toimintaansa, ellei – kuten aikaisemmin totesin – ole olemassa sellaisia puolueettomia kustannuseroja, joihin kyseiset operaattorit eivät voi vaikuttaa.

Jos hintojen annetaan nousta tehokasta tai kustannuksiin perustuvaa tasoa korkeammalle, se saattaa vähentää operaattoreiden halua toteuttaa uudistuksia ja pyrkiä minimoimaan hintoja. Lisäksi kuluttajat voivat loppujen lopuksi joutua maksamaan korkeampia hintoja kuin tilanteessa, jossa sovellettaisiin kustannuksiin perustuvia symmetrisiä kohdeverkkohintoja. Näin ollen kohdeverkkohinnat pitäisi alentaa mahdollisimman nopeasti tehokkaiden kustannusten tasolle yritysten tai kuluttajien asemaa vaikeuttamatta, kuten jo aikaisemmin totesinkin.

  Puhemies. − (EN)

Katerina Batzelin laatima kysymys numero 26 (H-0386/08)

Aihe: Kriisien poliittinen hallinta korkeiden markkinahintojen torjumiseksi

Korkeat markkinahinnat, joihin ovat vaikuttaneet öljyn hinnannousu, äskettäinen elintarvikekriisi, keinottelu ja myös tehoton valvonta, voimistavat jatkuvasti inflaatiota ja heikentävät kotitalouksien tuloja. Tämän kriittisen tilanteen hoitamiseen tarvitaan kokonaisvaltaista Euroopan tason toimintaa.

Millä tavoin ja mitä toimia toteuttaen komissio aikoo hoitaa tätä nykyistä kriisiä, joka vahingoittaa jo kansantalouksien kehitystä ja vähentää kotitalouksien tuloja, kyseenalaistaen yhteiskunnassa jo laajalti jopa euron roolin suhteessa öljyn hintaan?

Mitä toimia EU aikoo toteuttaa tehdäkseen lopun tästä kansainvälisestä kauppatavaroilla keinottelemisen vimmasta? Aikooko se luoda mekanismin kriisien hallintaa varten yhteisön ja kansallisella tasolla? Millä tavoin kansallisia viranomaisia tuetaan ja millä toimenpiteillä, jotta ne ryhtyvät toimiin pääasiassa tiettyjen yritysten oligopoliasemasta johtuvaa keinottelua koskevien ongelmien suhteen?

Kuuluuko tiettyjen peruselintarvikkeiden enimmäishinnan määrittely komission prioriteetteihin?

Onko tällä hetkellä hyväksyttyä, että tietyt hallitukset nostavat välillisiä veroja lisätäkseen valtion tuloja? Onko alv-veron ja välillisten verojen alentaminen Euroopan tasolla tarkoituksenmukaista tiettyjen peruselintarvikkeiden ja muiden tuotteiden kohdalla?

Leopold Józef Rutowiczin laatima kysymys numero 27 (H-0399/08)

Aihe: Hintojen nousu Euroopan unionissa

Muun muassa biopolttoaineiden kysyntä sekä elintarvikkeiden kysynnän kasvu ovat aiheuttaneet elintarvikehintojen merkittävän nousun, joka on erityisen tuntuva sellaisten EU:n kansalaisten näkökulmasta, joiden tulotaso on alhainen. Samanaikaisesti tiettyjen tuotteiden tuotantoa rajoittava järjestelmä ei jätä tilaa kilpailulle, joka voisi hillitä hintojen nousua. Mitä toimia on toteutettu elintarvikkeiden hintojen nousun hillitsemiseksi EU:n markkinoilla?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Koska edellä esitetyt kaksi kysymystä kuuluvat enemmän tai vähemmän yhteen, kuten puhemies aivan oikein totesikin, haluaisin vastata niihin yhdellä kertaa.

Jos tarkastelemme euroalueen tilannetta, inflaatio on itse asiassa laskenut 1970–1980-lukujen 8–10 prosentista kolmeen prosenttiin 1990-luvulla ja keskimäärin vähän yli kahteen prosenttiin Euroopan rahaliiton ensimmäisen vuosikymmenen aikana.

Vuoden 2007 kolmannesta vuosineljänneksestä alkaen sekä energian että elintarvikkeiden maailmanlaajuiset hintakriisit ovat kuitenkin lisänneet inflaatiopaineita Euroopan unionissa mutta myös muualla maailmassa.

Vahva euro on lievittänyt jossain määrin polttoaineen ja öljyn hintojen nousun tai kasvun vaikutuksia. Mutta meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että inflaatioprosentti on itse asiassa noussut viime vuoden elokuun ja vuoden 2008 huhtikuun välisenä aikana 1,9 prosentista 3,6 prosenttiin.

Komissio on esittänyt näkemyksensä elintarvikehintojen viimeaikaisista korotuksista tiedonannossaan ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen: suunta EU:n toimille”. Muiden tekijöiden lisäksi öljyn hinnannousu on kohottanut hintoja Euroopan unionin maatalousmarkkinoilla sekä maatalouden tuotantokustannusten että myös logististen kustannusten nousun seurauksena.

Vaikka biopolttoainemarkkinat vaikuttavat maataloushyödykkeiden kysyntään, kaikista komission tekemistä analyyseistä käy ilmi, että elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen nousun syyt vaihtelevat. Nousuun vaikuttavat sekä rakenteelliset että tilapäiset tekijät – ja EU:n tämänhetkisellä biopolttoainetuotannolla on itse asiassa hyvin vähän vaikutusta elintarvikkeiden tämänhetkisiin maailmanmarkkinahintoihin. Uusimpien arvioiden mukaan Euroopan unionin maa-alueista noin yhtä prosenttia käytetään biopolttoaineiden tuotantoon.

On kuitenkin selvää, että maataloustuotteiden hintojen viimeaikaisella kasvulla voidaan selittää vain osaksi elintarvikehintojen nousua vähittäiskaupassa, joten toisinaan tuottajahintojen ja myymälä- tai kauppahintojen välillä voidaan havaita poikkeavuuksia.

Koska tämänhetkiseen kriisiin sisältyy monia eri puolia, myös komission ehdottama vastaus on monipuolinen ja sen tarkoituksena on puuttua sekä korkeiden elintarvikehintojen lyhyen aikavälin seurauksiin että niiden pitkäaikaisiin syihin. Maatalouden hintapaineiden lieventämiseksi me olemme jo määrittäneet yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yhteydessä kannustimia markkinoiden suuntauksen korjaamiseksi ja tuotannon edistämiseksi. Olemme itse asiassa vastanneet tilanteeseen hyvin nopeasti, sillä kesannointipakko poistettiin tämän tuotantovuoden ajaksi ja lisäksi maitokiintiöitä nostettiin 1. huhtikuuta 2008 alkaen. Euroopan unioni on sitä paitsi päättänyt keskeyttää useimpien viljalajien kohdalla viljojen tuontitullien soveltamisen kuluvana markkinavuonna.

Meidän on luonnollisesti jatkettava näiden kysymysten käsittelyä tulevissa keskusteluissa, joita käydään yhteisen maatalouspolitiikan arvioimiseksi.

Tarkoituksena on uudenaikaistaa ja kehittää järjestelmää erityisesti EU:n kaikkein vähävaraisimpien ihmisten tarpeisiin vastaamiseksi, ja esitämme asiasta ehdotuksen myöhemmin tänä vuonna.

Mielestäni on myös tärkeää kannustaa ja edistää jatkossakin maataloustutkimuksen investointeja maatalouden tuottavuuden kestävän kasvun parantamiseksi niin Euroopassa kuin myös maailmanlaajuisesti.

Maatalousmarkkinoiden hintojen muodostusta koskevissa kysymyksissä komissio on sitoutunut seuraamaan keinotteluun tähtäävien sijoittajien toimintaa hyödykkeisiin liittyvillä rahoitusmarkkinoilla sekä kyseisen toiminnan vaikutusta hintavaihteluihin.

Määräävää asemaa koskevissa asioissa määräävän aseman mahdolliseen väärinkäyttöön sovelletaan perustamissopimuksen 82 artiklaa tai vastaavaa määräystä kansallisissa lainsäädännöissä. Komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset valvovat tarkasti Euroopan unionin kilpailulainsäädännön mahdollista rikkomista.

Komissio pyrkii erityisesti varmistamaan, että yhteisön alueella esiintyvä keskittyminen ei merkittävällä tavalla haittaa tehokasta kilpailua kuluttajien ja eri liikeyritysten kustannuksella. Komissio seuraa myös elintarvikeketjun toimintaa samanaikaisesti yhteismarkkinakatsaukseen liittyvän vähittäiskaupan tarkastelun kanssa.

Kuten perustamissopimuksessa määrätään, jäsenvaltioiden ja yhteisön toteuttamissa toimenpiteissä on noudatettava sisämarkkinoiden ja rajat ylittävän kilpailun periaatteita. Tässä vaiheessa ei ole tarkoitus määrätä enimmäisrajaa tiettyjen peruselintarvikkeiden myyntihinnoille.

Komissio on tietoinen siitä, että hallitukset pyrkivät tällä hetkellä tukemaan julkista taloutta nostamalla välillisiä veroja. Komissio on myös yhtä mieltä valtiovarainministerien kanssa siitä, että on pyrittävä välttämään vääristäviä verotuksellisia tai muita poliittisia toimia, jotka ehkäisevät tarpeellisia muutoksia.

Lopuksi komissio katsoo, että lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joilla pyritään lievittämään korkeiden energiahintojen vaikutuksia köyhimpään väestönosaan, voitaisiin pitää perusteltuina. Luonnollisesti niillä ei kuitenkaan saisi olla vääristäviä vaikutuksia, eivätkä ne saisi hidastaa tarpeellisia rakenteellisia muutoksia. Uskon, että me kaikki voimme olla yhtä mieltä siitä, että verojen tai arvonlisäveron yleistä keventämistä koskevia toimia ei jo luonteensa vuoksi ole suunnattu köyhemmille väestönosille.

Komission toimissa ei oteta huomioon ainoastaan kotimaisia vaikutuksia. Uskoakseni me kaikki haluamme tarjota tasapuoliset toimintaedellytykset myös kehitysmaille, ja toistaiseksi komissio on suunnannut yli 300 miljoonaa euroa elintarvikeapuun. Me pyrimme myös aktiivisesti edistämään koordinoitua kansainvälistä toimintaa vain kaksi viikkoa sitten järjestetyn FAO:n huippukokouksen päätelmien mukaisesti.

Mielestäni olemme siis vastanneet haasteisiin, joita uusi tilanne tuo mukanaan meille kaikille.

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi kiitän komission jäsentä hänen antamastaan kattavasta vastauksesta kysymykseeni. Haluaisin kuitenkin painottaa kahta aihetta, joita komission pitäisi tarkastella pikemminkin välittömästi kuin keskipitkällä aikavälillä.

Ensimmäinen koskee hintavalvontaa, ja erityisesti elintarviketuotteiden hintavalvontaa, kuten aivan oikein mainitsitte. Kysymys ei ole niinkään siitä, että määrättäisiin myyntihinnalle enimmäisraja, vaan siitä, että sovitaan tuotantokustannuksista sekä yrityksille kuuluvasta voittoprosentista, edellyttäen, että tällainen enimmäisraja ei muodosta sisämarkkinoihin tai tuontiin liittyvää estettä.

Toinen seikka, jonka haluaisin mainita, on se, että kesannoinnin lisääminen ja maitokiintiöt ovat tervetulleita toimenpiteitä, mutta mielestäni torjunta-aineiden tuotantokustannusten lisäämistä ei ehkä voida pitää kannattavana öljyn hinnannousun vuoksi.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Haluaisin aluksi kiittää komission jäsentä hänen esittämästään hyvin kattavasta vastauksesta tähän aiheeseen.

Tähän liittyy useita seikkoja, joita pidän kiinnostavina. Ensimmäinen koskee sokerintuotantoon liittyvän kaupan rajoituksia. Sokerintuotantoon liittyvän kaupan tiedetään rajoittavan mahdollisuuksia käyttää osaa tuotantokapasiteetista eri maissa, ja tätä varten alalla on toteutettava tietynlaisia poliittisia toimia. Jos sokerintuotantoa rajoitetaan, kilpailu lakkaa automaattisesti.

Toinen aihe koskee sitä, että lukuisista köyhimmille ihmisille tarpeellisista perustuotteista, kuten banaaneista, peritään tullia. Meidän on tarkasteltava näitä tullimaksuja. Banaaneja syövät loppujen lopuksi lapset, köyhien perheiden lapset. Meidän on käsiteltävä myös tullien perimistä sellaisista hyödykkeistä, jotka eivät ole alkoholituotteita. Olen yhtä mieltä siitä, että markkinoita on seurattava ja valvottava, aivan kuten markkinahintoja on seurattava, mutta käyttääkö komissio perittäviä tullimaksuja tiettyjen tuotteiden hintojen alentamiseen tuomalla edullisempia tuotteita kansallisille markkinoille, joilla on (…).

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Hyvä Katerina Batzeli, mielestäni on tärkeää, että meillä on käytössämme valvontajärjestelmä seurataksemme, etteivät hinnat pääse nousemaan kattoon, ja tämä on nimenomaan kansallisten kilpailuviranomaisten velvollisuus – hintojen nousun seuraaminen. Voin kertoa, että myös komission sisällä olemme keskustelleet asiasta kilpailusta vastaavan komission jäsenen kanssa, ja olemme hyvin tietoisia näistä ongelmista.

Hyvä Leopold Józef Rutowicz: en ole varma, viittaatteko te sokerijärjestelmän uudistukseen, jota toteutettaessa päätimme vähentää Euroopan unionin sokerintuotantoa kuudella miljoonalla tonnilla ja tarjota sokerintuotannosta luopuville viljelijöille varsin hyvän korvauksen. Kyseessä on kuitenkin päätös, joka tehtiin jo joitakin vuosia sitten.

Tuontituotteiden hinnasta: on totta, että hinta on sidoksissa tuontitulleihin, ja keskustelemme juuri näinä päivinä tästä asiasta Maailman kauppajärjestössä (WTO) käytävän Dohan neuvottelukierroksen yhteydessä. Keskustelussa tarkastelemme mahdollisuutta päästä sopimukseen tuontitullien vähentämisestä yleensä.

Ja lopuksi hedelmien syönnin eduista: olen yhtä mieltä kanssanne, ja nimenomaan tästä syystä me esitämme täällä Strasbourgissa järjestettävässä seuraavassa istunnossa koululaisille tarkoitettua hedelmä- ja vihannesjärjestelyä, jolla on mielestäni varmastikin suuri merkitys, kun pyrimme opettamaan lapsille terveellisiä elintapoja.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Kysymykseni koskee valmisteveroa. Alkoholin valmisteverosta käytyjen keskustelujen aikana puheenvuoroissa esitettiin valmisteverosta vapauttamista. Mitä mieltä olette polttoaineen valmisteverosta tämänhetkisessä tilanteessa, jossa ei ole havaittavissa viitteitä mistään tämäntyyppisestä tilapäisestä ratkaisusta? Olisiko mahdollista alentaa polttoaineen valmisteveroa edes tilapäisesti hintojen nousun estämiseksi elintarvikealalla ja muilla aloilla?

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa komission jäsen, elintarvikehintojen nousu on EU:n laajuinen ilmiö, ja se on ongelma erityisesti pienituloisille perheille ja matalapalkkaisille työntekijöille; se ajaa heidät lähes vararikkoon. Missä määrin Euroopan unionin varattomille yhteiskuntaryhmille suunnatun elintarvikeapuohjelman toteutusta vauhditetaan, jotta voitaisiin tarjota nopeasti apua elintarvikehintojen nousun ja jopa nälän uhkaamille ihmisille?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Aivan ensimmäiseksi haluan sanoa, etten pidä arvonlisäveron vähentämistä mahdollisena ratkaisuna. Tällä hetkellä öljy maksaa noin 136-137 Yhdysvaltain dollaria tynnyriltä. Jos arvonlisäveroa alennettaisiin ja jos öljyn hinta nousisi sen jälkeen 160 Yhdysvaltain dollariin, mitä meiltä pyydettäisiin seuraavaksi. Alentaisimmeko me jälleen arvonlisäveroa?

Meidän on pyrittävä löytämään paljon kaukonäköisempiä ratkaisuja, ja tässä yhteydessä olemme kannustaneet investointeja, joilla pyritään vähentämään riippuvuutta öljystä. Tämä on mahdollista maatalousalalla, ja tällä hetkellä harkitsemme tätä ratkaisua myös kalastusalaa varten, koska öljyn hinnat vaikuttavat kalastusalaan vieläkin enemmän. Näin ollen on huomattavasti kaukonäköisempää investoida uuteen teknologiaan kuin pelkästään alentaa arvonlisäveroa.

Toiseen kysymykseen haluaisin vastata, että me esitämme tänä vuonna ehdotuksen Euroopan unionin kaikkein vähävaraisimpien ihmisten tilanteen parantamiseksi. Meillä on jo olemassa järjestelmä, mutta se perustuu varastojen ylijäämiin – maataloustuotteiden interventiovarastoihin – ja meidän interventiovarastomme ovat tyhjät. Tästä syystä me tarvitsemme oikeusperustan uutta järjestelmää varten, ja toivon, että arvoisat parlamentin jäsenet voivat olla tyytyväisiä nähdessään, millä tavoin me aiomme ylläpitää tai jopa parantaa kyseisen järjestelmän taloudellista perustaa. Olen täysin yhtä mieltä siitä, että meidän on löydettävä kunnollisia ratkaisuja.

  Jim Allister (NI). - (EN) Arvoisa komission jäsen, vastatessanne kysymykseen numero 27 te kerroitte meille, että EU:n maa-alueista vain yhtä prosenttia käytetään biopolttoaineiden tuotantoon. Kun otetaan huomioon, kuinka paljon viljaa me tuomme Pohjois-Amerikasta, meidän olisi ehkä tärkeintä tuntea vastaava Pohjois-Amerikkaa koskeva prosenttiluku. Se saa monet meistä uskomaan, että biopolttoaineet kiihdyttävät todellakin rehun hinnan nousua. Voisitteko siis esittää meille tietoa tästä asiasta?

Toiseksi hintojen nousua kiihdyttää myös komission jatkuva viivyttely ja vastahakoisuus, kun sen pitäisi hyväksyä muuntogeenisiä lajikkeita, jotka olisivat huomattavasti edullisempia. Voisitteko esittää meillä ajankohtaista tietoa edistymisestä tällä alalla? Olemmeko edistyneet ollenkaan samaan aikaan toteutettavissa hyväksynnöissä, jotka koskevat muita keskeisiä toimitusaloja?

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin tiedustella, aikooko komissio harkita lasten vaatteiden arvonlisäveron alentamista. Tällä voitaisiin helpottaa suurten perheiden verorasitusta vaikuttamatta kuitenkaan varakkaisiin perheisiin.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Kun keskustelemme Euroopan unionissa biopolttoaineista, mielestäni on ennen muuta tärkeää, ettemme osoita sormella Euroopan unionin tapaa hoitaa tätä asiaa. Tämä sen vuoksi, että jos bioetanolista tai biodieselistä tehdään syntipukki, me päädymme tilanteeseen, jossa kukaan ei halua investoida. Siinä tapauksessa me jäämme täysin jälkeen kehityksestä, ja meistä tulee riippuvaisia etanolin ja biodieselin tuonnista; sillä jos meillä ei ole niitä käytettävissämme, me emme pysty saavuttamaan tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Joten meidän on löydettävä ratkaisu, ja tällä hetkellä ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet ovat ainut ratkaisu.

Uskoakseni olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että meidän on pyrittävä kannustamaan mahdollisimman voimakkaasti tutkimus- ja kehitystyötä toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden tuottamiseksi jätteistä, lietteestä, oljista, hakkeesta ja muista maataloustuotteista, joita ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen tällä hetkellä. Tulevaisuus on tämä, mutta meidän on oltava mukana kehityksessä, ja tästä syystä me tarvitsemme ensimmäisen sukupolven polttoaineita ponnahduslautana.

Tiedän, että istuntosalissa on erilaisia näkemyksiä geneettisesti muunnetuista organismeista, mutta on selvää, että meidän on pystyttävä tuomaan kohtuuhintaisia rehuja lihatuotantoon kasvatettaville eläimille. Muussa tapauksessa – ja tämä koskee sitä paitsi myös muuntogeenisiä viljalajeja, pääasiassa maissia – jos me emme löydä sopivaa ratkaisua, Euroopan lihatuotanto laskee. Silloin me joudumme tuomaan lihaa Brasiliasta – sellaisten eläinten lihaa, joita on ruokittu muuntogeenisellä rehulla, josta me emme pidä tai ainakaan kuluttajat eivät pidä, mutta sitä onnistuttaisiin kuitenkin tuomaan takaportin kautta. Tämä merkitsisi todellakin kuluttajien huiputtamista.

Siksi me tarvitsemme oman hyväksyntäjärjestelmän, ja mielestäni vielä hyväksymättä olevien hakemusten palauttamisessa ollaan edistytty nopeuttamalla käsittelymenettelyä EFSA:ssa laatua vaarantamatta.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluaisin sanoa suoraan, etten ole erikoistunut lasten vaatteiden arvonlisäveroon, joten sen sijaan, että antaisin väärän vastauksen, mielestäni on parempi esittää kysymys kirjallisena.

Toinen osa

  Puhemies. − (EN)

Ioannis Gklavakisin laatima kysymys numero 28 (H-0381/08)

Aihe: Kalanviljelystrategia

Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö ennustaa, että kalastustuotteiden kulutus kasvaa vuoteen 2030 mennessä 50 prosentilla ja että suurin osa kysynnästä katetaan vesiviljelyllä. Tähän lukuun liittyy tuotannon kasvu 40 miljoonalla tonnilla. Kun otetaan huomioon kalavarojen jatkuva väheneminen ja se, että kalojen ja äyriäisten maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa edelleen, vesiviljelyn merkitys kasvaa entisestään.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen kysyn komissiolta, onko se laatinut osana EU:n kalanviljelystrategian uudistamista suuntaviivoja merialueiden käyttösuunnitelmia varten kalanviljelyn osalta? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä, jotta yhteisön tuotteet olisivat kilpailukykyisiä kolmansien maiden vastaaviin tuotteisiin nähden, joita tuotetaan löysempien säännösten perusteella? Suunnitteleeko komissio muita innovatiivisia toimia alan kehittämiseksi?

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Haluaisin ensinnäkin kiittää Ioannis Gklavakisia siitä, että hän nostaa kysymyksessään esille vesiviljelyn merkityksen, ja esittelen mielelläni komission kannan asiaan.

Kuten perustellusti huomautitte ja kuten Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö on korostanut, maailmanlaajuisen vesiviljelyalan merkitys kasvaa, ja se on avainasemassa kalan ja äyriäisten kasvavan kysynnän ja kalatuotteiden tarjonnan välisen kuilun kuromisessa umpeen etenkin luonnonvaraisten kalakantojen vähentämisen yhteydessä.

Komissio valmistelee parhaillaan tiedonantoa strategiasta EU:n vesiviljelyalan kestäväksi kehittämiseksi. Tiedonannon on määrä olla valmis vuoden 2008 loppuun mennessä. Tällä strategialla pyritään luomaan suotuisin ympäristö vesiviljelyalan kestävälle kehitykselle ja varmistamaan kalan ja äyriäisten riittävä tarjonta Euroopan unionin kansalaisille sekä ympäristöön ja kansanterveyteen liittyvien korkeiden standardien noudattaminen.

Vesiviljelyn vaatiman tilan saatavuus on määritetty merkittäväksi esteeksi vesiviljelyalan kehitykselle, ja merialueita koskeva suunnittelu voi osaltaan vaikuttaa ongelman ratkaisemiseen. Tätä asiaa käsitellään tulevassa vesiviljelystrategiassa.

Alhaisempia tuotantostandardeja soveltavista kolmansista maista peräisin olevaan kilpailuun liittyvä kysymys voitaisiin ratkaista sertifioinnin kaltaisten markkinoiden eriyttämissuunnitelmien avulla. Tämä seikka otetaan huomioon strategiaa laadittaessa.

Yleisesti ottaen kilpailukyky ja innovaatiot ovat keskeisiä strategiassa käsiteltäviä kysymyksiä.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan.

Haluaisin myös tehdä seuraavan huomautuksen. Kuten komission jäsen itse huomautti, kuluttajat haluavat lisääntyvässä määrin syödä meren antimia – kalaa, äyriäisiä ja muita näiden kaltaisia ruokia. Viime vuosina myös orgaanisten tuotteiden suosio on kasvanut kuluttajien keskuudessa. Olemme huomanneet, että monet kauppiaat ovat alkaneet kannattaa luonnonmukaista kalanviljelyä, minkä avulla ei ainoastaan tuoteta terveellisempää ruokaa, vaan mikä on myös suotuisampaa ympäristön kannalta. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta.

Aikooko Euroopan komissio ryhtyä toimiin luonnonmukaisen kalanviljelyn edistämiseksi, tehostamiseksi ja tukemiseksi? Mikäli vastaus on myönteinen, voisitteko kertoa millaiset toimenpiteet ovat kyseessä ja millä tavoin voimme tukea tätä erityisen tärkeää asiaa, jota haluamme edistää?

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Kasvavaan kysyntään liittyvän kysymyksen osalta haluan todeta, että vesiviljelyalan tuotteiden, kala- ja äyriäisruokien ja viljeltyjen kalojen kulutus on epäilemättä kasvanut räjähdysmäisesti. Tämä on ehdottomasti myönteistä, koska kuten me kaikki tiedämme, kalakannat niin yhteisön alueen vesistöissä kuin maailmanlaajuisestikin ovat ylikalastettuja. Olemme tilanteessa, jossa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä on mahdotonta kuvitella, että kalasaaliit kasvaisivat. Tästä syystä kysynnän kasvuun on vastattava lisäämällä viljeltyjen kalojen tuotantoa.

Näin ollen tämä voi itsessään aiheuttaa ongelmia erityisten näkökohtien suhteen, kuten huomautin vastauksessani. Lisäksi tämä voi aiheuttaa ongelmia kalajauhon tarjonnan osalta, koska kalajauho itsessään perustuu pitkälti huonompilaatuisten kalojen teolliseen pyydystämiseen. Myös näitä kalakantoja hyödynnetään merkittävällä tavalla.

Luonnonmukaisen vesiviljelyn osalta haluan sanoa, että kannatamme sen kehitystä. Julkisen kuulemisprosessin yhteydessä toteuttamamme harjoitus on osoittanut, että on tarpeen edelleen kehittää luonnonmukaisia tuotantokeinoja. Tutkimme tapoja ja keinoja sen varmistamiseksi, että tiedonannossa, myöhemmin julkaistavassa paketissa, viitataan erityisesti luonnonmukaiseen vesiviljelyyn: siihen, miten voimme edelleen edistää sitä ja millaisia ympäristömerkkijärjestelmän kaltaisia toimia on mahdollista toteuttaa, jotta voimme lisätä kuluttajien tietoisuutta luonnonmukaisten tuotteiden kulutuksen kannattavuudesta. Toivomme, että voimme tällä tavoin entisestään helpottaa tämän tärkeän alan kehitystä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, puheenvuoronne lopussa mainitsitte epäsuoraan ympäristömerkit. Halusin myös itse epäsuorasti kysyä, onko meillä minkäänlaisia takeita siitä, että kalojen alkuperän lisäksi myös tuotanto ja tuotantomenetelmän kuvaus ovat kuluttajien tiedossa, jotta he tietävät, missä kalat on viljelty? Tässä ei ole kyse siitä, onko prosessista biologista hyötyä; vaan ennemminkin itse alkuperästä. Onko asiasta olemassa yhdenmukaisia säädöksiä?

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, kyseisen asian osalta haluaisin välittömästi lisätä seuraavan huomautuksen. Viime aikoina lukuisat itävaltalaiset kuluttajansuojajärjestöt ovat ottaneet minuun yhteyttä. Heidän asiansa liittyi siihen tosiseikkaan, että etenkin Euroopan unionin alueelle tuotuja äyriäisiä, joita tuodaan myös Itävaltaan, käsitellään taloudellisista syistä lisääntyvässä määrin antibiooteilla ja muilla ei-toivotuilla lääkkeillä – kenties siksi, että näin niitä on helpompaa viljellä. Ravintoketjun kautta nämä aineet välittyvät ihmisille. Onko komissio ryhtynyt toimenpiteisiin tämän rajoittamiseksi tai estämiseksi tulevaisuudessa?

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Kalan alkuperää koskevan kysymyksen osalta haluaisin tuoda esiin kaksi tosiseikkaa. Ensinnäkin niiden kalojen osalta, jotka on pyydetty luonnossa ja jotka tämän jälkeen usein päätyvät jalostusketjuun – kalat, jotka on pyydetty luonnossa erityisesti kolmansissa maissa, mutta myös omien kalastajiemme pyytämät kalat – olemme parhaillaan antamassa asetusta laittoman kalastuksen hillitsemiseksi. Tämä itsessään vahvistaa menettelytapaamme huomattavasti, sillä laittomasti pyydettyjä kaloja ei saa tuoda yhteisön markkinoille alkuperäisessä muodossaan tai jalostettuna. Tämä on yksi asiaan liittyvä näkökohta.

Vesiviljelyn osalta tutkimme keinoja sen varmistamiseksi, että yhteisön alueelle tuodut vesiviljellyt kalat täyttävät vaaditut terveysstandardit ja -vaatimukset. Näin voimme taata kuluttajille, että heidän käyttämänsä tuotteet täyttävät omiin tuotteisiimme sovellettavat terveyden korkeatasoisen suojelun normit. Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto tutkii tätä asiaa. Lisäksi on olemassa sertifiointijärjestelmä, jonka avulla voimme todistaa, että yhteisön markkinoille tuotavat tuotteet täyttävät tarpeelliset terveysstandardit.

Tähän liittyen on tärkeää korostaa, että tutkimme mahdollisuutta myöntää vesiviljelyalan tuotteille ympäristömerkki, kuten aikaisemmin mainitsin. Aluksi keskustelimme ympäristömerkin myöntämisestä ainoastaan luonnossa pyydetyille kaloille, koska parametrit ovat erilaiset. Tässä yhteydessä ympäristömerkin myöntämisen pääasiallisena tarkoituksena on taata, että kalat on pyydetty ympäristöä säästävällä tavalla. Jos myytävät kalat kuuluvat liikakalastettuun lajiin, niille ei näin ollen pitäisi myöntää minkäänlaista ympäristömerkkiä.

Kun kyseessä on ympäristömerkin myöntäminen vesiviljellyille kaloille, parametrit ovat erilaiset. Tässä perustan pitäisi muodostua muista syistä, kuten siitä tosiseikasta, että kalat on kasvatettu olosuhteissa, jotka täyttävät tietyt ympäristöön, terveyteen ja hygieniaan liittyvät standardit. Tarkastelemme parametreja ja esitämme parlamentille myöhemmin ehdotuksia vapaaehtoisten ympäristömerkkijärjestelmien käyttöön ottamiseksi tai niiden käyttöön ottamisen helpottamiseksi tai järjestelmien toimintaa koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamiseksi.

  Puhemies. − (EN)

Brian Crowleyn laatima kysymys numero 29 (H-0416/08)

Aihe: Vetoisuuden lisääminen

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi 13.6.2006 20 irlantilaista hakemusta alusten vetoisuuden lisäämisestä. Tuomio kumoaa komission 4.4.2003 tekemän päätöksen 2003/245/EY⁽¹⁾ 20 aluksen vetoisuuden lisäämisestä. Tuomioistuin katsoi, että komissio oli käyttänyt vaatimuksia, jotka eivät sisältyneet säännöksiin (esimerkiksi alusten piti olla vähintään viisi vuotta vanhoja ennen kuin ne voivat hakea vetoisuuden lisäämistä), ja ylittänyt siten valtuutensa

Kaikki vetoisuuden lisäämistä koskevat hakemukset toimitettiin komissiolle komission päätöksen 97/413/EY⁽²⁾ edellyttämällä tavalla 31. joulukuuta 2001 mennessä (ks. 4 artiklan 2 kohta).

Tuomioistuin havaitsi, että komissio ei ollut soveltanut kyseistä artiklaa asianmukaisella tavalla evätessään alusten kyseisten henkilöiden alusten vetoisuuden lisäämistä koskevat hakemukset. Voisiko komissio kommentoida, miksi tätä päätöstä vastaan ei tehty vetoomusta ja miksi hakemuksen asianmukaisesti tehneet henkilöt odottavat lähes kaksi vuotta tapahtuneesta edelleen komission vastausta siihen miten se aikoo noudattaa tuomioistuimen päätöstä?

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Haluaisin kiittää Brian Crowleya hänen esittämästään kysymyksestä, joka antaa minulle mahdollisuuden käsitellä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13. päivänä kesäkuuta 2006 antamaa tuomiota asiassa, joka liittyy irlantilaisten pyyntöön lisätä alusten vetoisuutta turvallisuustoimien parannusten perusteella.

Komissio päätti olla valittamatta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13. päivänä kesäkuuta 2006 antamasta tuomiosta. Tuomioistuin oli todennut, että kaikkia merkityksellisiä kysymyksiä ei ollut analysoitu riittävällä tavalla komission 4. päivänä huhtikuuta 2003 antamassa päätöksessä. Tämän tuomion seurauksena komissio päätti tehdä perusteellisempaan analyysiin perustuvia uusia päätöksiä ja esittää selkeämpiä tuloksia kunkin kyseessä olevan tapauksen osalta.

On totta, että hakemuksia esittäneet henkilöt odottavat edelleen komission uusia päätöksiä. On kuitenkin pantava merkille, että komission yksiköt ovat pyytäneet Irlantia toimittamaan erityisiä teknisiä lisätietoja kaikkien alusten vetoisuuden lisäämistä koskevien pyyntöjen osalta. Muistutuksista huolimatta Irlanti on toimittanut tiedot vain muutaman pyynnön osalta.

Se, että Irlanti ei ole toimittanut täydellisiä vastauksia, on viivyttänyt tämän uuden arvioinnin toteuttamista. Komissio viimeistelee parhaillaan kunkin pyynnön uutta ja perusteellista arviointia. Se tiedottanee tuloksistaan Irlannille tämän vuoden heinäkuussa.

  Brian Crowley (UEN). - (EN) Haluaisin kiittää komission jäsentä hänen antamastaan vastauksesta. On kuitenkin jossain määrin kyseenalaista, perustuuko alusten vetoisuuden lisäämistä koskeva päätös vetoisuuden lisäämisen automaattiseen hyväksymiseen komission alun perin tekemän virheellisen päätöksen vuoksi vai onko laadittava kokonaan uusi hakemus. Tästä johtuen kiistellään siitä, kulkeeko tieto eteenpäin vai ei.

Kenties komissio voi selventää meille positiivisen tuloksen todennäköisyyttä hakemuksen esittäneiden henkilöiden – joiden tuomioistuimen tuomio osoitti olevan oikeassa – laatimien uusien hakemusten osalta.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei varsinaisesti todennut päätöksessään, että hakemuksen esittäneet henkilöt ovat oikeassa asian suhteen, vaan että komissio on tehnyt päätöksen, joka perustuu asiaankuuluvien asioiden riittämättömään analyysiin. Koska tekemämme päätös ei perustunut tarpeeksi luotettaviin perusteisiin, pyysimme Irlantia toimittamaan meille lisätietoja, jotta voisimme perustaa päätöksemme vakaammalle pohjalle.

Koska ensimmäinen päätös tehtiin kaikkien hakemuksia esittäneiden henkilöiden suhteen, olemme pyytäneet tietoja yksittäisistä hakijoista. Tulevassa päätöksessämme käsittelemme kutakin yksittäistä hakijaa.

Mikäli yksittäisten henkilöiden osalta ei toimiteta lisätietoja, en usko komission kannan muuttuvan. Arvioimme kaikki saamamme lisätiedot, ja jos arvioinnin perusteella katsomme, että hakemus on syytä hyväksyä, sitten se hyväksytään. Jos lisätiedoista huolimatta katsomme, että hakemusta ei ole syytä hyväksyä, silloin päätöksemme pysyy kielteisenä.

  Puhemies. − (EN)

Seán Ó Neachtainin laatima kysymys numero 30 (H-0420/08)

Aihe: Pohjois-Amerikan tuonnin vaikutus irlantilaisiin simpukanpyytäjiin

Halpatuonti Yhdysvalloista ja Kanadasta heikon dollarin vuoksi aiheuttaa vaikeuksia Irlannin simpukanpyytäjille. Simpukoiden hinnat ovat syöksykierteessä. Mitä suunnitelmia komissiolla on näiden kalastajien auttamiseksi, joilla on suuri merkitys Irlannin rannikkoalueiden paikallistaloudelle?

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Olen tietoinen siitä, että tiettyjen kala- ja simpukkatuotteiden markkinat ovat viime aikoina romahtaneet Irlannissa ja muualla yhteisön alueella. Minulle on kerrottu, että tämä kysymys liittyy periaatteessa hummerien hintaan, mikä tavallisesti ylittää 15 euroa kilogrammaa kohden ensimmäisessä myynnissä Irlannissa, mutta joka on nyt laskenut kymmeneen euroon kilogrammaa kohden.

Hummereiden kohdalla kauppaluvuista käy ilmi tuontien kasvu vuosina 2006 ja 2007 verrattuna edellisiin kuuteen vuoteen. Ajanjaksoon 2000–2005 verrattuna Kanadasta peräisin olevat kokonaistuonnit yhteisöön lisääntyivät 12 prosentilla vuonna 2006 ja seitsemällä prosentilla vuonna 2007. Yhdysvaltojen tapauksessa tuonnit lisääntyivät 27 prosentilla vuonna 2006 ja 26 prosentilla vuonna 2007 samaan ajanjaksoon verrattuna.

Tästä huolimatta hummereita tuotiin suoraan Irlantiin Yhdysvalloista tai Kanadasta hyvin vähän; vuonna 2006 tuontien määrät olivat 2,5 tonnia Yhdysvaltojen osalta ja 118 tonnia Kanadan osalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Pohjois-Amerikan hummereita ei olisi tuotu Irlantiin muiden jäsenvaltioiden kautta.

Hummereiden hinta euroina ei ole laskenut viimeisen kolmen vuoden aikana. Keskimääräinen tuontihinta Yhdysvaltojen osalta ajanjaksolla 2005–2007 oli 12,45 euroa kilogrammaa kohden; vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä hinta itse asiassa nousi 13,6 euroon kilogrammaa kohden.

Yhteisön alueelle tuotujen kanadalaisten hummereiden osalta hinta on noussut hieman viimeisen kolmen vuoden aikana. Vuosina 2005–2007 keskimääräinen hinta oli 12,12 euroa kilogrammaa kohden. Vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä hinnat itse asiassa nousivat 12,48 euroon kilogrammaa kohden heijastaen vahvaa Kanadan dollaria.

Edellä mainitut tiedot huomioon ottaen ei vaikuta siltä, että nykyinen hummereiden hinnan lasku liittyisi vahvasti Pohjois-Amerikasta peräisin oleviin tuonteihin. Hinnan lasku voi hyvin johtua markkinoilla vallitsevasta epävarmuudesta, mikä puolestaan johtuu viime viikkojen protesteista tietyissä jäsenvaltioissa.

Koska punta on heikentynyt verrattuna euroon, on myös mahdollista, että irlantilaisten tuottajien hummerit joutuvat kilpailemaan Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin olevien hummereiden kanssa perinteisillä Manner-Euroopan markkinoilla.

Yhteisten markkinajärjestelyjen puitteissa ei ole olemassa säännöksiä hummereiden hinnassa tapahtuneen laskun korvaamiseksi tuottajille. Hummereiden tuottajat voisivat kuitenkin perustaa tuottajajärjestöjä vahvistaakseen asemaansa markkinoilla. Euroopan kalatalousrahasto myöntää taloudellista tukea näiden järjestöjen perustamiseen ja tuotteiden laadun parantamista koskevien suunnitelmien täytäntöönpanoon. Keskipitkän ja pitkän aikavälin lisätoimien osalta Euroopan kalatalousrahastosta on mahdollista saada avustusta yhteisiin toimiin hummereiden kaltaisten kalatuotteiden edistämiseksi, joiden avulla voitaisiin saada aikaan suurempaa kysyntää ja siten paremmat hinnat.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (GA) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä hänen antamastaan vastauksesta ja esittää lisäkysymyksen.

Arvoisa komission jäsen, kuten tiedätte, kalastusala on muuttunut dramaattisesti öljyn viime aikoina tapahtuneen merkittävän hinnannousun myötä. Haluaisin kysyä, aikooko komissio tehdä ehdotuksia tukeakseen rannikkoalueilla toimivia kalastajia, kuten hummereiden kalastajia ja edellä mainittuja kalastajia, joihin hummereiden hinnan lasku vaikuttaa?

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Öljyn merkittävään hinnannousuun ja sen kalastajiin kohdistuvaan vaikutukseen liittyvä ongelma on kalastusalalla hyvin erityinen – sanoisin, että melkeinpä ainutlaatuinen. Tämä johtuu sellaisten tekijöiden yhdistelmästä, jotka vaikuttavat kalastajiin hyvin kielteisesti.

Yhtäältä polttoaineen hinta prosenttimääränä kalastajan kokonaisansioista voi vastata jopa 50–60 prosenttia hänen kokonaisansioistaan. Tämä liittyy etenkin kaukokalastajiin heidän tekemiensä pitkien matkojen takia ja myös puomitroolarien kaltaisiin paljon polttoainetta kuluttaviin erityisiin kalastustoimiin.

Lisäksi on otettava huomioon, että tiettyjen markkinarajoitusten vuoksi kalastajat eivät voi siirtää kasvavia kustannuksia eteenpäin kalatuotteiden markkinointia harjoittaville henkilöille. Tämä tarkoittaa, että kalastajat joutuvat itse vastaamaan kasvavista kustannuksista.

Olemme ottaneet käyttöön erilaisia toimia kalastuksen muuttamiseksi jälleen kestäväksi. Tämä tarkoittaa, että kalastajat eivät voi pyrkiä parantamaan työtulostaan pyytämällä enemmän kalaa, sillä pyytämällä enemmän kalaa aiheutetaan lisää paineita kalakantojen suhteen, mikä olisi pitkällä tähtäimellä haitallista. Tämä on valtava ongelma, jonka kanssa kalastajat kamppailevat.

Tänään olen itse asiassa esitellyt kollegiolle tiedotteen, jossa ehdotamme oman näkemyksemme mukaisia jatkotoimia kalastajien auttamiseksi lyhyellä aikavälillä siten, että autamme heitä uudistamaan koko alan rakenteen ja ratkaisemaan kalastajien erityiset ongelmat. Kyseisessä tiedotteessa olemme hahmotelleet lukuisia toimenpiteitä, joiden toteuttamista ehdotamme. Jäsenvaltiot voivat itse päättää omien kalastajiensa kanssa toimista, jotka soveltuvat parhaiten juuri näiden kalastajien ongelmien ratkaisemiseen. Sitä seikkaa, voitaisiinko tätä soveltaa hummereiden kalastajiin ja missä määrin, pitäisi vielä tutkia tarkemmin.

Kollegio on kuitenkin valtuuttanut minut jatkamaan toimia asian suhteen. Esitän nämä yksityiskohdat – niiden toimien perusteet, joita ehdotamme toteutettavaksi lyhyellä aikavälillä – neuvostolle ensi viikon tiistaina Luxemburgissa. Sen jälkeen välitän kollegiolle yksityiskohtaiset tiedot muutoksista, joita Euroopan kalatalousrahastosta annettuun asetukseen on tehtävä, ja muista tarkastelun kohteena olevista toimenpiteistä, kuten de minimis -sääntöön liittyvästä mahdollisuudesta. Sitten – toivottavasti jo heinäkuussa – esitän neuvostolle komission hyväksymät ehdotukset, jotta pääsisimme toteuttamaan tarvittavia toimia jo muutaman kuukauden päästä riippuen neuvoston ja parlamentin valmiudesta käsitellä asia.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, maataloudella oli suhteellisen tärkeä rooli Irlannnin ”ei”-kampanjassa. Oliko kalastukseen liittyvillä ongelmilla, joista olemme keskustelleet, myös merkitystä ”ei”-kampanjan kannalta? Jos oli, tekikö komissio minkäänlaisia julkisia aloitteita tämän vaikutuksen lieventämiseksi?

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Käsitykseni mukaan kalastusala vaikutti myös osaltaan kielteiseen äänestystulokseen, erityisesti siksi, että tarkasteltaessa tuloksia Irlannin eri kunnissa tulokset olivat suurelta osin kielteisiä läntisillä rannikkoalueilla, missä suurin osa Irlannin kalastusalasta toimii.

Olemme olleet tietoisia siitä, että yhteisön toimet, joilla pyritään palauttamaan kestävä kalastustapa, vaikuttavat kalastajiin ja heidän toimeentuloonsa. Polttoaineen hinta ei todellakaan ole auttanut asiaa.

Olemme pyrkineet ratkaisemaan ongelman lukuisilla keinoilla, kuten yrittämällä korostaa Euroopan kalatalousrahaston käyttötapoja, lisätäksemme vallitsevaa tilannetta koskevaa tietoisuutta. Olen itse muutamaan otteeseen käynyt Irlannissa keskustelemassa henkilökohtaisesti kalastajien kanssa. Olemme perustaneet alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia. Etenkin Irlannin lähialueilla toimii luoteisten kalastusalueiden alueellinen neuvoa-antava toimikunta ja Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta. Näissä toimikunnissa kalastajat osallistuvat itse keskusteluihin, joiden perusteella meidän on joulukuussa tehtävä päätöksiä.

Kaikista pyrkimyksistä huolimatta oma arvaukseni on, että irlantilaiset kalastajat äänestivät merkittävässä määrin Lissabonin sopimusta vastaan.

  Puhemies. − (EN)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 31 (H-0347/08)

Aihe: Ympäristönsuojelun edistäminen yritysten kautta

Voisiko komissio kertoa, millä tavoin se edistää ympäristöulottuvuuden sisällyttämistä pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) koskevaan politiikkaan sekä näiden yritysten mukautumista uuden eurooppalaisen ympäristölainsäädännön vaatimuksiin?

Mitä mahdollisuuksia pk-yrityksille aiotaan antaa, jotta ne voisivat hyödyntää uuden ympäristöpolitiikan tarjoamia tilaisuuksia niiden toiminnan laajentamiseen?

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, pk-yritykset edustavat 99 prosenttia Euroopan yrityksistä. Näin ollen on selvää, että ilman niiden osallistumista mikään ympäristöpolitiikka ei voi olla tehokasta.

Pk-yrityksillä on suurempia hankaluuksia ympäristölainsäädännön noudattamisessa ja ympäristötoimien paremman tehokkuuden johdosta saatavien hyötyjen saavuttamisessa. Usein niillä ei ole ympäristöön liittyvien ongelmien, riskien ja vaikutuksen käsittelyyn tarvittavia erikoistietoja, henkilöstöä tai varoja. Juuri tästä syystä komissio on laatinut ohjelman auttaakseen pk-yrityksiä noudattamaan ympäristölainsäädäntöä. Pk-yritysten kohtaamien monimutkaisten ongelmien osalta, ympäristölainsäädännön noudattamista helpottavassa ohjelmassa ehdotetaan monimuotoista toimintasuunnitelmaa:

Ensinnäkin lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa on parannettava ja yksinkertaistettava. Tavoitteena on vähentää hallinnollista taakkaa ja vapauttaa varoja, jotta pk-yritykset voivat paremmin keskittyä noudattamaan ympäristölainsäädäntöä.

Toiseksi on otettava käyttöön edullisemmat ja pk-yritysten tarpeisiin paremmin vastaavat ympäristöasioiden hallintajärjestelmät, jotta ympäristöön liittyvät kysymykset voidaan taloudellisesti sisällyttää pääasialliseen liiketoimintaan.

Kolmanneksi on hyödynnettävä kohdistettua taloudellista tukea julkisten viranomaisten tai liiketoiminnan tukiverkostojen tekemien aloitteiden edistämiseksi, jotta voidaan saada aikaan kestävää tuotantoa.

Toimintasuunnitelma sisältää lisätoimia. Komissio pyrkii hyödyntämään niitä varmistaakseen, että pk-yritykset noudattavat tuotannosta annettua lainsäädäntöä, mutta myös auttaakseen niitä hyödyntämään tehokkaammista ympäristötoimista saatavia taloudellisia etuja, kuten energiasäästöjä ja parannettua resurssitehokkuutta.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan. Tämä ohjelmajulistus on lupaava toimintasuunnitelman kannalta, ja me toivomme sen tuottavan konkreettisia tuloksia. Meillä on kuitenkin yksi kysymys: missä määrin julkiset elimet asetetaan vastuuseen ympäristön kannalta suotuisien infrastruktuurien luomisesta pk-yrityksille, ja missä määrin tämä sisältyy suunnitelmaanne?

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, on olemassa monia mahdollisia toimintatapoja, ja jäsenvaltioiden tehtävänä on toteuttaa ne. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon paikallisen ympäristöasiantuntijoiden valiokunnan perustaminen pk-yrityksiä varten vastauksena tietotaidon puuttumiseen yrityksen tasolla. Tämä on toimenpide, jonka toteutumista jäsenvaltiot voivat edistää. Toinen mahdollinen tapa on parantaa viestintää ja kohdistaa tiedot tehokkaammin erityisten tietoaukkojen täyttämiseen. Ehdottamamme erityyppiset lainsäädäntötekstit sisältävät myös pk-yrityksiä koskevia erityissäännöksiä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon ehdottamamme uusi lainsäädäntö hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmän uudistamiseksi: tähän sisältyy erityismääräyksiä pk-yritysten osalta, sellaisina kuin määrittelemme ne kyseisessä lainsäädännössä, jotta niitä ei rasiteta ottamalla ne mukaan kauppajärjestelmän piiriin tapauksissa, joissa tällainen vaihtoehto on olemassa jäsenvaltiossa.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, totesitte perustellusti, että pk-yritykset muodostavat Euroopan talouden selkärangan. Kuten tiedämme, Euroopan pk-yritykset ovat kuitenkin alttiina maailmanlaajuiselle kilpailulle. Pk-yritykset ovat alttiina muista eri puolilla maailmaa sijaitsevista ja ympäristönäkökohtien polkumyyntiä harjoittavista pk-yrityksistä peräisin olevalle kilpailulle. Kannattaisitteko ajatusta ympäristöveron asettamisesta sellaisista valtioista peräisin olevien tuotteiden tuonneille, joissa sitoudutaan ympäristönsuojelua koskevaan kansainväliseen sopimukseen?

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, tämä on kysymys, joka ei koske ainoastaan pk-yrityksiä, vaan kaikkia tämän kaltaiselle kilpailulle alttiina olevia yrityksiä. Tämä ei liity ainoastaan pelkkiin ympäristökysymyksiin, vaan kuten viime aikoina on merkittävässä määrin keskusteltu, myös asetettuihin rajoitteisiin ja niiden seurauksena Euroopan teollisuudelle kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä syntyvään taakkaan. Viime aikoina asiasta on keskusteltu runsaasti; useita näkemyksiä on ilmaistu ja komission jäsen Mandelson on nimenomaisesti ilmoittanut komission kannan asiaan.

  Puhemies. − (EN)

Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 32 (H-0349/08)

Aihe: Ekologiaa koskeva maailmanlaajuinen yhteisymmärrys

Kysyn komissiolta seuraavaa: Mistä syistä se katsoo, ettei ole päästy Kioton jälkeistä aikaa koskevaan maailmanlaajuiseen yhteisymmärrykseen ilmastonmuutoksista, ja miksi maailmanlaajuinen ympäristöhallinta on vain osittain tuloksellista?

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, tämä kysymys antaa minulle mahdollisuuden kertoa, minkä vaiheen olemme neuvotteluissa saavuttaneet.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) työn ja sen marraskuussa 2007 julkaisemien kertomusten sekä maailman päämiesten tunnustuksen, jonka mukaan ilmastonmuutoksen vastaiset yhteiset toimet ovat välittömästi tarpeen, seurauksena viime joulukuussa Balissa saavutettiin yhteisymmärrys. EU:lla oli johtava asema sopimuksen tekemisessä neuvottelujen aloittamisesta ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2012 jälkeisenä aikana.

YK:n ilmastonmuutossopimuksen osapuolet ovat sopineet Balin etenemissuunnitelmasta. Tässä etenemissuunnitelmassa määritellään keskeiset neuvottelukysymykset, jotka koskevat neljää avaintekijää: ilmastonmuutoksen rajoittamista; siihen mukautumista ottaen huomioon, että ilmasto on muuttunut merkittävässä tai vähäisemmässä määrin ja että ilmastonmuutos on väistämätön vuoteen 2050 mennessä; teknologiaa ja asianmukaista rahoitusta sekä mukautumisen että hiilidioksidipäästöjen vähentämisen osalta.

Osapuolet sopivat myös, että neuvottelut pitäisi saattaa päätökseen vuoden 2009 loppuun mennessä ajatellen osapuolten tulevaa ilmastokonferenssia Kööpenhaminassa. Näin ollen jää riittävästi aikaa tulevaisuuden ilmastosopimuksen ratifiointiprosessille vuoden 2012 loppuun mennessä, jolloin Kioton pöytäkirjan ensimmäinen sitoumuskausi päättyy.

Balissa tehdyssä sopimuksessa otettiin täysimääräisesti huomioon IPCC:n kertomuksen johtopäätökset. Siinä myös tunnustetaan, että kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen maailmanlaajuisesti on välttämätöntä maapallon lämpötilan vaarallisen nousemisen estämiseksi. Kertomuksessa esitettyjen tietojen mukaan lämpötila ei saa nousta yli kahta celsiusastetta vuoteen 2050 mennessä.

Työt on jo aloitettu; tälle vuodelle on sovittu neljä neuvotteluistuntoa, joista kaksi on jo pidetty valmistauduttaessa osapuolten Poznanin konferenssiin. Tänä vuonna järjestettävä osapuolten konferenssi on erityisen tärkeä tilanteen arvioimisen kannalta. Tämän arvioinnin pohjalta voidaan ensi vuonna käynnistää asiamukaiset neuvottelut.

Neuvotteluprosessi on erityisen vaikea ottaen huomioon keskustelun kohteena olevien asioiden monimutkaisuuden ja lisäksi asian kiireellisyydestä johtuvan tiukan aikataulun. Viime perjantaihin saakka kaikkien osapuolten asiantuntijat osallistuivat Bonnissa keskusteluihin kaikista esityslistalla olevista kysymyksistä. Vaikka asian suhteen saavutettu edistys on rajoitettua, se auttaa osaltaan saavuttamaan onnistuneen lopputuloksen osapuolten konferenssissa Kööpenhaminassa.

Tiedätte myös, että keskustelut ovat käynnissä G8-ryhmän ja Yhdysvaltojen käynnistämän niin sanotun suurten talouksien aloitteen (suurten talouksien prosessin) puitteissa. EU osallistuu keskusteluihin aktiivisesti, jotta se voisi vaikuttaa myönteisesti YK:n ilmastonmuutossopimusta koskeviin neuvotteluihin. Samalla se antaa selkeän viestin siitä, että kehittyneet maat näyttävät edelleen esimerkkiä toimillaan. Ne sitoutuvat vähentämään päästöjä entisestään historiallisen vastuunsa, yhteisen mutta erilaisen vastuun periaatteen ja vastaavien kykyjensä mukaisesti

Vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan kattavan ja kunnianhimoisen sopimuksen saavuttaminen ilmastonmuutoksen osalta on epäilemättä yksi maailmanlaajuisen ympäristöhallinnan suurimpia haasteita. Emme kuitenkaan aloita työtä tyhjästä. Haluaisin mainita, että muutama päivä sitten ekologiasta ja kestävästä kehityksestä vastaava Ranskan ministeri kuvaili Kööpenhaminan konferenssia suurimmaksi mahdollisuudeksi saavuttaa sopimus planeetan tulevaisuudesta.

Meidän on hyödynnettävä jo käytössämme olevia mekanismeja, eli YK:n ilmastonmuutossopimusta ja vastaavaa Kioton pöytäkirjaa. Viimeksi mainitun asiakirjan puitteissa on kehitetty ajankohtaisia täytäntöönpanokeinoja, kuten kahdesta joustavasta mekanismista koostuva puhtaan kehityksen mekanismi, ja IPCC:n tieteellistä asiantuntemusta.

Toistan, että neuvottelut tulevat olemaan vaikeat, mutta tarvittavan poliittisen tahdon ja asian kiireellisyyttä koskevan yhteisymmärryksen avulla voimme saavuttaa yksimielisyyden Kööpenhaminassa. Jos ajattelemme asiaa järjellä, Kööpenhaminassa on tehtävä sopimus. EU:n tekemä työ, Euroopassa nauttimamme yleisön tuki, kasvava tietoisuus maailmanlaajuisesti, Euroopan parlamentin tuki ja ajatus siitä, että vuoden loppuun mennessä voimme saada aikaan sopimuksen toimenpidepaketista, jota olemme ehdottaneet EU:n neuvotteluvallan vahvistamiseksi – kaikki tämä mahdollistaa yksimielisyyden saavuttamisen Kööpenhaminassa ilmastonmuutoksen tehokkaan torjunnan varmistamiseksi.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Dimasia hänen perusteellisesta ja yksityiskohtaisesta vastauksestaan.

Aikovatko Yhdysvallat ja Kiina tehdä yhteistyötä? Ilmastonmuutos heijastaa tilannetta, jossa ”taustalla olevat syyt ovat yhdessä paikassa ja vaikutukset toisaalla”. Näin ollen esiin nousee kysymys siitä, minkä aseman EU aikoo omaksua siinä valitettavassa tapauksessa, että valtiot, joilla Kioton jälkeistä ajanjaksoa koskevan kansainvälisen sääntelysopimuksen mukaan on merkittävästi ympäristövelkaa, eivät tee yhteistyötä. Ensisijainen seuraus on itsestään selvä. Johdettu seuraus – ja tässä viittaan komission jäsenen Verheugenin arvioihin – olisi eurooppalaisten yritysten taipumus siirtyä maihin, joissa on löyhät ympäristönsuojelun puitteet. Oletteko samaa mieltä tästä arviosta?

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan huomauttaa, että komission jäsenen Verheugenin lisäksi olen myös itse hyvin huolissani hiilivuodon estämisestä. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että jos yritykset siirtävät toimipaikkansa EU:sta valtioihin, jotka eivät rajoita hiilidioksidipäästöjä, ympäristön suhteen toivomaamme lopputulosta ei ole mahdollista saavuttaa.

Energiaintensiivisten yritysten ongelmat liittyvät ennen kaikkea ympäristöön, ja tästä syystä meidän ei pitäisi luoda kilpailullista ongelmaa, joka pakottaa yritykset muuttamaan toimipaikkaansa. Näin ollen meidän pitäisi kohdistaa kaikki pyrkimyksemme kansainvälisen sopimuksen saavuttamiseen, koska se on ratkaisu tähän tilanteeseen. Kansainvälisen sopimuksen avaintekijänä olisi kysymys siitä, mitä tapahtuu energiaintensiivisille yrityksille.

Jos tällaista sopimusta ei tehdä – en voi uskoa, että kansainvälinen yhteisö tekisi näin järjettömän päätöksen – ehdotetussa lainsäädännössä on kaikki tarvittavat määräykset hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmän uudistamiseksi, jotta kansainväliselle kilpailulle alttiit teollisuuden alat muuttuvat jälleen kilpailukykyisiksi. Tämän seurauksena, turvautumatta Maailman kauppajärjestön periaatteiden tai yhteistä mutta erilaista vastuuta koskevan YK:n ilmastonmuutosperiaatteen vastaisiin toimiin, voimme antaa tarvittavat takeet siitä, että hiilivuotoa ja tämän kaltaista yritysten muuttoliikettä ei tulevaisuudessa tapahdu.

Haluan kuitenkin vielä toistaa, että suunnitelmanamme täytyy olla työskentely sopimuksen saavuttamiseksi. Uskon, että voimme liittoutua Yhdysvaltojen kanssa erityisesti ensi vuonna tehtävässään aloittavan uuden hallinnon puitteissa ottaen huomioon, että molemmat ehdokkaat ovat täysimääräisesti sitoutuneet ottamaan käyttöön hiilidioksidipäästöjen kauppajärjestelmän, vähentämään päästöjä 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ja ryhtymään kasvihuoneilmiön vastaisiin toimiin yhteisyössä EU:n kanssa. Uskon, että yhdessä ja myös yhteistyössä Kiinan kaltaisten valtioiden kanssa pystymme vakuuttamaan ne, jotka saattavat olla asiasta eri mieltä. Kuten olette sanonut, Kiina ymmärtää täysin kasvihuoneilmiön maan kansalle aiheuttamat ongelmat ja se on suostunut toteuttamaan toimia, jotka eivät ole samanlaisia kehittyneiden valtioiden toimien kanssa mutta joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Voimme kaikki yhdessä saada aikaan sopimuksen Kööpenhaminassa vuoden 2009 lopussa.

Uskon tähän sopimukseen ja uskon, että me kaikki yhdessä (ja Euroopan parlamentilla on ollut tässä merkittävä rooli) voimme jatkuvan tukenne avulla saada aikaan tällaisen sopimuksen.

  Puhemies. − (EN) Kysymys numero 34 on peruttu ja kysymyksiin numero 33 ja 35–44 vastataan kirjallisesti.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, tietojeni mukaan kullekin komission jäsenelle myönnetään 20 minuuttia aikaa. Olen mitannut heidän puheenvuorojensa ajallisen keston, ja komission jäsen Dimas yhdessä kollegoidensa kanssa ei ole käyttänyt edes puolta tuosta ajasta. Näin ollen pyydän, että kysymykseen numero 33 vastataan voimassa olevan menettelyn sääntöjen mukaisesti. Oletan, että komission jäsen ei itse vastusta asiaa.

  Puhemies. − (EN) Mittaamme puheenvuorot. Hän aloitti kello 18.32. Näin ollen 20 minuutin määräaika on valitettavasti käytetty, ja tämä on ainoastaan reilua niitä kollegoita kohtaan, jotka ovat esittäneet kysymyksiä komission jäsenelle Barrotille. Olen pahoillani tästä, mutta näin on tehtävä. Kyse on aina tasapainon löytämisestä, ja näin meidän on tänään tehtävä.

  Puhemies. − (EN)

Armando Françan laatima kysymys numero 45 (H-0344/08)

Aihe: Frontex

Frontexin hallinnoima Euroopan unionin ulkorajojen valvonta ja jäsenvaltioiden välinen operatiivinen yhteistyö ovat olennaisen tärkeitä unionin turvallisuudelle ja eri tilanteiden ennalta ehkäisemiseksi.

Viraston toiminnan on oltava tehokasta ja sen on kyettävä esittämään konkreettisia tuloksia.

Mitä pilottihankkeita ja koulutustoimia on tarkoitus toteuttaa vuonna 2008?

Nopea rajainterventioryhmä (RABIT): onko mikään jäsenvaltio tähän mennessä pyytänyt apua nopealta rajainterventioryhmältä? Onko nopealla rajainterventioryhmällä omaa kalustoa rajojen valvontaa ja vartiointia varten?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata Armando Françalle. Rajaturvallisuusvirasto Frontexin vuoden 2008 työohjelma sisältää useita pilottihankkeita ja koulutustoimia toiminnallisen yhteistyön ja tutkimuksen aloilla. Koska tämä ulkorajojen valvontaa koskeva kysymys liittyy Frontexin valtuuksiin, komissio on saanut virastolta yksityiskohtaisen vastauksen, joka on liitteenä.

Koulutuksen suhteen Frontexilla on kolme tavoitetta vuodelle 2008: ensinnäkin panna täytäntöön yhteinen opintosuunnitelma Euroopan unionissa; toiseksi tarjota toiminnallisten vaatimusten mukaisia erityisiä koulutustoimia ja viimeiseksi luoda eurooppalainen verkosto rajavartijoiden koulutukselle.

Vuonna 2008 Frontex aikoo toteuttaa ulkorajoilla noin 13 pilottihanketta: neljä pilottihanketta maarajoilla, kolme merirajoilla, kolme ilmarajoilla ja kolme paluuoperaatioiden yhteydessä. Näiden hankkeiden avulla voimme testata yhteisissä operaatioissa käytettäviä työskentelymenetelmiä ja suhteita kolmansiin maihin paluuoperaatioiden ja matka-asiakirjojen hankkimisen osalta.

Arvoisa Armando França, nopeiden rajainterventioryhmien (RABIT) osalta haluan todeta, että yksikään jäsenvaltio ei ole toistaiseksi pyytänyt nopean rajainterventioryhmän käyttöönottamista.

Komissio korosti 13. helmikuuta julkaisemassaan tiedonannossa, että nopean rajainterventioryhmän käyttöönottamiseen saattaa liittyä viraston perustamisasetuksen 8 artiklan mukainen tekninen avustaminen. Tämän seurauksena komissio on ehdottanut, että virasto muuttaisi tämän säännöksen operatiivisemmaksi ostamalla tai vuokraamalla omia välineitään ja että se voisi käyttää välineitä, jotka on mainittu teknisten välineiden keskeisessä tavaraluettelossa.

Lopuksi sanoisin, että Frontex on väline, joka näyttää toimivan. Tarkastelemme Frontexiin ja sen toimintaan mahdollisesti tehtävissä olevia parannuksia, kun tarvetta ilmenee.

  Armando França (PSE). – (PT) Haluaisin kiittää komission jäsentä Barrotia hänen antamansa vastauksen lisäksi myös yksityiskohtaisista tiedoista.

Haluaisin komission jäsenen valottavan minulle ainakin kahta kysymystä. Yhteistyö kolmansien maiden kanssa on meille selvästi hyvin tärkeää, ja tiedän, että pilottihankkeiden kehittäminen kolmansien maiden kanssa on komission työlistalla. Pohjois-Afrikan osalta haluaisimme tietää, kattaako komission jäsenen mainitseman pilottihankkeen kaltainen hanke yhtäkään maata. Lisäksi olisin hyvin kiitollinen, jos komission jäsen voisi kertoa meille Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) kehityksen tilasta, sillä sen on ilmoitettu olevan tärkeä ja välttämätön Frontexin toimintaa täydentävä väline, kehityksen tilasta.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa Armando França, jotta Frontex voi antaa teknistä apua kolmannessa maassa, sen asetusta on mukautettava tätä tarkoitusta vastaavaksi. Tällä hetkellä oikeusperustaa ei ole. Uskon kuitenkin, että tämä on perusteltua, koska tulemme saamaan pyyntöjä kolmansilta mailta, joiden kanssa työskentelemme. Mainitsitte tietyt Välimeren maat. Uskon, että Frontexia pyydetään antamaan teknistä apua kykyjensä mukaan, mutta emme vielä ole tulleet tähän vaiheeseen.

Rajavalvonnan osalta meillä on, kuten tiedätte, olemassa Schengenin tietojärjestelmä (SIS), jota kehitetään parhaillaan. Toivomme sen olevan toiminnassa syksyyn 2009 mennessä. Pohdimme edelleen myös kaikkia muita toimia, joita voisimme toteuttaa rajavalvonnan parantamiseksi.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Koska Frontex sijaitsee Puolassa ja olen puolalainen, asennoitumiseni Frontexia kohtaan on henkilökohtaista. Frontexista on tällä hetkellä liikkeellä monia epäluotettavia lausuntoja, joissa todetaan, että joskus se toimii ja joskus ei. Haluaisin lisätä, että kyseessä on virasto, jolla on suurin talousarvio. Voisitteko muutamalla sanalla kertoa, toimiiko Frontex ja täyttääkö toiminta odotukset vai onko sen vielä merkittävästi parannettava toimintatapaansa?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Voin sanoa, että Frontexin ensimmäiset toimet vaikuttavat tyydyttäviltä, vaikka onkin myönnettävä, että koordinoimiinsa operaatioihin tarvittavien teknisten välineiden suhteen virasto on riippuvainen jäsenvaltioista.

On totta, että operaatioihin tarvitaan erittäin kalliita välineitä, joita virasto ei rajoitetun talousarvionsa vuoksi pysty ostamaan. Helikopterin ostamiseen kuluisi Frontexin vuosittainen toimintabudjetti, joka on 40 miljoonasta eurosta 50 miljoonaan euroon. Tästä syystä Frontex on allekirjoittanut useimpien jäsenvaltioiden kanssa teknisiä sopimuksia sen saataville asetettujen välineiden käytöstä.

Arviointikertomuksessaan komissio ehdotti, että Frontexilla pitäisi olla mahdollisuus ostaa tai vuokrata omia välineitään ainakin tiettyjen pienten välineiden osalta.

Tässä oli kaikki, mitä tällä hetkellä voimme sanoa. Kiitos, että muistutitte Frontexin toimipaikan sijaitsevan Varsovassa ja että virastossa työskentelee erittäin motivoituneita henkilöitä. Haluaisin kiittää teitä siitä, että muodostitte yhteyden Frontexiin. Ottaen huomioon Frontexin nykyisen toiminnan uskon, että arviointien toteuttamisen yhteydessä voimme nähdä millaisia toiminnallisia parannuksia virastossa on mahdollista tehdä.

  Puhemies. − (EN) Kysymys numero 46 raukeaa, koska sen laatija ei ole paikalla.

  Puhemies. − (EN) Seuraavana on

Gay Mitchellin laatima kysymys numero 47 (H-0369/08)

Aihe: Terrorismin vastaiset toimet ja oikeus yksityisyyteen

Vaikuttaa huolestuttavalta, että eräät terrorismin vastaiset EU:n toimet, erityisesti tietojen keräämiseen liittyvät, eivät ole perusoikeuksiin kuuluvan yksityisyyden suojan mukaisia. Voiko komissio kertoa, miten se aikoo tasapainottaa perusoikeuksien noudattamisen ja terrorismin vastaiset toimet?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, on ilmiselvää, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toteuttamien terrorismin vastaisten toimenpiteiden yhteydessä on otettava huomioon perusoikeudet. Terrorismin vastaiset välineet tai politiikat, jotka eivät kunnioita perusoikeuksia, koituvat usein hyödyksi terroristeille.

Tietojen säilyttämistä koskevalla direktiivillä velvoitetaan jäsenvaltiot pakottamaan sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajat säilyttämään viestintää koskevia tietoja vähintään kuusi kuukautta ja enintään kaksi vuotta. Tämä direktiivi luo tärkeän suojan tietojen väärinkäyttöä vastaan. Direktiivissä todetaan, että viestinnän sisällön säilyttäminen ei kuulu sen soveltamisalaan. Lisäksi siinä todetaan, että säilytettyjen tietojen saatavuus on määriteltävä kunkin jäsenvaltion kansallisessa laissa, että määräysten on oltava yhdenmukaisia Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa ja että niiden on luonnollisesti kunnioitettava suhteellisuuden ja välttämättömyyden periaatteita.

Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltion viranomaiset eivät voi käyttää direktiivin mukaisesti säilytettyjä tietoja puuttuakseen henkilön yksityiselämään, paitsi jos tämä on perusteltua vakavan rikoksen selvittämiseksi. Direktiivissä todetaan, että säilytetyt tiedot ovat ainoastaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten saatavilla. On ilmeistä, että tämä tarkoittaa, että yritykset tai yksityishenkilöt eivät voi käyttää tietoja. Se tosiseikka, että säilytettävien tietojen saatavuus on rajoitettua, merkitsee sitä, että tietoja ei voida hyödyntää julkiseen valvontaan.

Lisäksi direktiivin mukaisesti säilytettyihin tietoihin sovelletaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annettua direktiiviä 95/46/EY ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annettua direktiiviä 2002/58/EY.

Lopuksi todettakoon, että tietojen säilyttämistä koskeva direktiivi on tärkeä poliisiviranomaisten työn tehostamiseksi ja terroristien seuraamiseksi, havaitsemiseksi ja terrorismirikosten selvittämiseksi. Samalla se takaa yksilöiden yksityiselämän kunnioittamisen ja henkilötietojen suojelun. Komissio aikoo varmistaa, että jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön perusoikeuksia kunnioittaen.

  Gay Mitchell (PPE-DE). - (EN) Kiitän komission jäsentä hänen vastauksestaan. Komission jäsen on varmasti tietoinen siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan varjohallituksen sisäministeri, entinen eurooppaministeri David Davis luopui viime viikolla tehtävästään parlamentissa vastalauseena siihen, että valtio on puuttunut yksilöiden vapauksiin. Olivat hänen eroamisestaan koituvat hyödyt millaiset tahansa, olen yhtä huolissani hänen ilmaisemistaan epäkohdista. Valtio ei koskaan esittäisi parlamentille tai Euroopan parlamentille yhdellä kertaa äärimmäisiä toimenpiteitä, jotka valtio tai Euroopan unioni haluaa toteuttaa, joten tämä tehdään vähitellen. Haluan, että kaikki terroristit saadaan tilille teoistaan.

Vartuin maassa, jossa terroristit aiheuttivat tuhoa kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta meillä oli myös oikeusjärjestys, joka suojeli kansalaisten yksityisyyttä. Haluaisin kuulla teiltä, komission jäsen, mihin toimiin olette ennakoivasti ryhtyneet sen varmistamiseksi, että yksilöiden oikeutta hoitaa asioitaan ja heidän yksityisyyttään suojellaan.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, minun täytyy sanoa, että 15 jäsenvaltiota on ilmoittanut komissiolle välineistä, joilla ne panevat täytäntöön tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin. Komissio on käynnistänyt jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä johtuvan menettelyn kaikkia niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet sille näistä toimista marraskuun 2007 loppuun mennessä.

Vastatakseni kysymykseenne, komissio on perustanut asiantuntijaryhmän, jonka on tarkoitus avustaa komissiota direktiivin tehokkuuden analysoimisessa ja pyytämänne tasapainon saavuttamisessa. Komissio laatii vuoden 2010 syyskuussa kertomuksen, jossa se tarkastelee direktiivin myötävaikutusta vakavien rikosten tutkimiseen, havaitsemiseen ja rikollisten asettamiseen syytteeseen. Tätä varten komissio aikoo tutkia kaikki havainnot, jotka jäsenvaltiot ja direktiivin mukaisesti perustettu työryhmä ovat sille ilmoittaneet.

Meidän on ehdottomasti varmistettava, että tämä tapahtuu tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin ja tietosuojaa koskevan direktiivin mukaisesti. Jos tietosuojaa rikotaan vaikka vain satunnaisesti, pystymme välittömästi vetämään siitä johtopäätöksiä.

Uskon, että olemme todella yrittäneet täyttää terrorismin torjuntaa koskevat vaatimukset ja sovittaa tämä yhteen perusoikeuksien suojelun kanssa. Joka tapauksessa tähän on nyt keskityttävä ja, hyvä Gay Mitchell, aion olla asiassa erittäin huolellinen.

  Armando França (PSE). – (PT) Kuten tiedämme, kyseessä on ala, jolla voi syntyä konflikteja perusoikeuksien, niiden kunnioittamisen ja turvallisuuden välille. Silti minusta vaikuttaa myös siltä, että tämä on ala, jolla yhteistyö on välttämätöntä.

Haluaisin kysyä komission jäseneltä, minkä tasoista yhteistyötä kansalliset tietosuojaviranomaiset tekevät direktiivin täytäntöönpanossa tietojen säilyttämisen osalta. Kussakin jäsenvaltiossa on erikoistuneita kansallisia viranomaisia, ja minusta vaikuttaa siltä, että on komission tehtävä polkaista käyntiin näiden elinten välinen yhteistyö ja pyrkiä edistämään sitä.

Minkälaisia uutisia asiasta on olemassa, arvoisa komission jäsen?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, olette oikeassa: meidän on varmistettava tietosuojan kunnioittaminen. Joka tapauksessa meidän lisäksemme myös Euroopan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on valvoa kaikkea tätä. Olette oikeassa, me tarvitsemme yhteistyötä: direktiivin 95/46/EY 29 artikla tuo yhteen eri jäsenvaltioiden viranomaiset, ja sillä pyritään erityisesti parantamaan tietosuojan kunnioittamista, mihin Gay Mitchell kiinnitti huomioni.

Mielestäni tämä yhteistyö etenee. Kutsumme työryhmää ”29 artiklan työryhmäksi”, koska direktiivin 29 artiklassa määrätään, että kunkin jäsenvaltion riippumattomien tietosuojaviranomaisten on tavattava. Tämä on mielestäni hyvä väline, jota pitäisi käyttää. Tässä on kaikki, mitä voin kertoa.

  Puhemies. − (EN)

Claude Moraesin laatima kysymys numero 48 (H-0380/08)

Aihe: Eurooppalainen pidätysmääräys

Eurooppalaista pidätysmääräystä käytetään nykyään laajalti rikoksista epäiltyjen pidättämiseen ja luovuttamiseen Euroopan unionissa, ja sillä on keskeinen merkitys terrorismin torjunnassa ja vakavista rikoksista syytettyjen saattamisessa oikeuteen. Kuitenkin eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöön on alkuvaiheessa näyttänyt toisinaan liittyvän oikeudellista epävarmuutta. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone varoitti, että eurooppalainen pidätysmääräys ei ehkä toimi täysin jäsenvaltioiden välillä, ennen kuin tämä epävarmuutta koskeva ongelma on ratkaistu.

Voisiko komissio ilmoittaa, kuinka hyvin alkuvaiheen ongelmat on ratkaistu ja kuinka tehokkaasti eurooppalainen pidätysmääräys toimii nyt? Mitä kysymykset ovat komission mielestä edelleen ongelmallisia ja kuinka se aikoo ratkaista ne?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Haluaisin kiittää Claude Moraesia tämän tärkeän asian esiin tuomisesta. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen avulla olemme saaneet aikaan merkittäviä tuloksia. Pääasiallinen muutos liittyy oikeudellisten päätösten keskinäiseen tunnustamiseen, eikä kaksoisrangaistavuuden vaatimus ole enää voimassa 32 vakavan rikoksen osalta. Tämän vuoksi menettelyt kestävät huomattavasti vähemmän aikaa.

Verrattuna pitkäkestoiseen rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamismenettelyyn, joka yleisesti ottaen kestää yli vuoden, eurooppalaisen pidätysmääräyksen mukainen luovuttamismenettely kestää keskimäärin vain 43 päivää. Itse asiassa tuomioistuimet hoitavat kaiken tämän.

Uutta menettelyä sovelletaan laajalti jäsenvaltioissa. Vuonna 2006 laadittiin 6 752 eurooppalaista pidätysmääräystä. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen seurauksena pidätettiin yhteensä 2 042 henkilöä ja 1 892 luovutettiin. Yli viidesosa eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyvän menettelyn mukaisesti luovutetuista yksilöistä oli toimeenpanevan jäsenvaltion kansalaisia.

Jos ajattelemme, että vuonna 2006 pidätysmääräyksiä oli käytännössä yhtä monta kuin menettelyitä kymmenen vuoden mittaisella ajanjaksolla, on selvää, että eurooppalainen pidätysmääräys on ollut menestys. Alussa tietyissä jäsenvaltioissa esiintyneet perustuslailliset ongelmat on ratkaistu.

Tästä huolimatta, hyvä Claude Moraes, meidän on huomioitava, että kansalaisten luovutuksen osalta käytetään joskus vanhoja luovutusmenettelyitä. Tämä on merkki luottamuksen puutteesta joihinkin jäsenvaltioihin ja tiettyihin rikosoikeuden järjestelmiin. Uskomme kuitenkin, että tämä korjaantuu ja järjestelmä voi toimia optimaalisesti.

Puitepäätöksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden lainsäädännössä koskevan analyysin pohjalta komissio raportoi vuosina 2005 ja 2007 eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnasta. Kertomuksesta kävi ilmi, että jäsenvaltioissa oli tehty tiettyjä mukautuksia.

Tällä hetkellä toteutetaan lukuisia vertaisarviointeja, joihin komissio osallistuu tarkkailijana. Arvioinnit saatetaan päätökseen vuoden 2009 alussa. Tuolloin komissio esittää arviointien perusteella uuden kertomuksen, jossa nimetään erilaiset käytännöt, viat ja seikat, joita on tutkittu Euroopan unionin tasolla eurooppalaisen pidätysmääräyksen toiminnan parantamiseksi. Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä säilyy yhtenä tärkeimmistä menestystarinoista keskinäisen tunnustamisen periaatteen suhteen.

  Claude Moraes (PSE). - (EN) Komission jäsen on oikeassa sanoessaan, että eurooppalainen pidätysmääräys on sellainen toimenpide, jota Euroopan unionin kansalaiset odottavat toteutettavan oikeus- ja sisäasioiden saralla. On järkeenkäypää jättää taakse hyvin pitkitetty luovutusmenettely.

Saanko kuitenkin pyytää häntä sitoutumaan henkilökohtaisesti tähän ongelmaan, joka koskee puitepäätöksen täytäntöönpanotapaa joissakin jäsenvaltioissa? Komissio on suhtautunut tähän kriittisesti. Pyytäisin häntä henkilökohtaisesti tutkimaan sitä, että jotkin jäsenvaltiot käyttävät vanhoja menetelmiä ja että tämän seurauksena eurooppalainen pidätysmääräys ei ole niin tehokas kuin se voisi olla.

Olemme onnistuneet monessa suhteessa, mutta valitettavasti onnistumiset jäävät merkityksettömiksi direktiivin – joka saattaa tulevaisuudessa olla erittäin tärkeä oikeus- ja sisäasioiden alalla – asianmukaisen täytäntöönpanon puutteen vuoksi.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Hyvä Claude Moraes, ensinnäkin haluaisin muistuttaa teitä siitä, että voimassa olevien sopimusten perusteella komissiolla ei ole valtuuksia käynnistää jäsenyysvelvoitteiden rikkomisesta johtuvaa menettelyä jäsenvaltiota vastaan, jos valvonta- ja arviointimenettelyjen aikana havaitaan, että puitepäätöksen täytäntöönpano on puutteellinen. Tästä huolimatta voin kertoa teille, että aion tiiviisti tarkkailla eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa. Oikeusfoorumi, josta aiomme tehdä säännöllisen tapahtuman, tarjoaa meille mahdollisuuden rohkaista kaikkien jäsenvaltioiden tuomareita tekemään yhteistyötä. Aiomme tarttua tähän mahdollisuuteen edistääksemme eurooppalaisen pidätysmääräyksen asianmukaista käyttöä. Haluan kiittää teitä siitä, että esititte tämän kysymyksen, ja voin kertoa teille, että tulemme tekemään kaiken voitavamme. Haluaisin lisätä, että Eurojust-yksikön vahvistamisen myötä voimme myös paremmin hyödyntää eurooppalaista pidätysmääräystä.

  Armando França (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen 17 vuoden ajan toiminut tuomioistuimissa lakimiehenä ja Euroopan oikeudellinen tilanne on minulle siten hyvin tuttu; sille on yleisesti ottaen ominaista sen äärimmäinen hitaus. Tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisu.

Eurooppalainen pidätysmääräys on hyvin tärkeä – itse asiassa se on äärimmäisen tärkeä. Lisäksi on ratkaisevaa, että jäsenvaltiot ymmärtävät sen merkityksen ja ottavat tämän huomioon.

Tiedämme, että komissiolla ei ole toimivaltaa määrätä rangaistuksia, mutta se voi nostaa asioita esiin ja kannustaa niitä. Tuen täysin kollegani sanoja, mutta myös eräs toinen asia on tärkeä, arvoisa komission jäsen, ja se on luultavasti teidän käsissänne. Tämä asia on yhteistyön edistäminen poliisi- ja oikeuselinten välillä. On tärkeää, että poliisi- ja oikeusasioiden yhteistyötä edistetään jäsenvaltioissa sekä komission ja eurooppalaisten instituutioiden välillä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Olette aivan oikeassa – eurooppalaisen pidätysmääräyksen on oltava menestys, koska se merkitsee vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmän todellista hyväksymistä. Tämä tarkoittaa, että tässä vaiheessa eri oikeusviranomaiset alkavat todella tehdä yhteistyötä luottamuksellisessa ilmapiirissä. Näin ollen eurooppalaisen pidätysmääräyksen – joka on merkittävästi nopeuttanut ja yksinkertaistanut menettelyjä – asianmukaisen käytön on ilmennettävä tätä uutta oikeutta, jonka käytön haluatte olevan paljon nopeampaa ja selkeästi yksinkertaisempaa.

Tässä on kaikki, mitä voin teille kertoa. Seuraamme tiiviisti eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöä. Mielestäni se on yksi parhaista nykyisin käytössä olevista välineistä, jota voimme hyö