Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 19. kesäkuuta 2008 - Strasbourg

9.2. Somalia: Siviilien murhien arkipäiväistyminen

  Puhemies. – (FR) Seuraavana esityslistalla on keskustelu kuudesta Somaliaa koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Mikel Irujo Amezaga, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin ilmaista syvän huolestumiseni äskettäisistä laivojen kaappauksista Somalian aluevesillä ja kaappaajien miehistöön kohdistamista nöyryytyksistä.

Tältä samalta paikalta pyysin Euroopan unionia omaksumaan koordinoidun ja keskinäisen avun yhteisöpolitiikan, jonka perusteella kansainvälisillä vesillä ja jäsenvaltion lipun alla purjehtivat sota-alukset voisivat tilaisuuden tullen suojella muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia kauppa- ja kalastusaluksia.

Lisäksi haluaisin paljastaa järjestelmällisesti ase- ja ammuskaupan, jota käydään järjestäytyneiden joukkioiden ja puolisotilaallisten joukkojen kanssa. Ryhmäni haluaisi pyytää toimivaltaisia kansainvälisiä järjestöjä ja asiaa käsitteleviä alueellisia järjestöjä suosittelemaan aiheellisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla estettäisiin aseiden kulkeutuminen tällaisille ryhmille.

Ryhmäni haluaisi pyytää avustajina toimivia maita ja Euroopan unionia noudattamaan sitoumuksiaan ja takaamaan tiiviin yhteistyön kehitysavun tehostamiseksi.

Haluaisimme myös pyytää komissiota, joka on tänään edustettuna täällä, ehdottamaan Euroopan unionin Somalialle antaman rahoituksen nopeaa ja huomattavaa lisäämistä, erityisesti Euroopan kymmenennen kehitysrahaston väliarvion yhteydessä, ja lisäämään myös fyysistä läsnäoloaan tässä maassa. Haluaisin käyttää komission läsnäoloa hyväkseni ja kysyä, mitä se tekee tai suunnittelee tekevänsä tässä asiassa.

En tietenkään voi päättää puheenvuoroani kehottamatta kaikkia Somalian osapuolia lopettamaan viime vuosien pisimmät ja tuhoisimmat aseelliset yhteenotot, niin kuin tässä päätöslauselmassakin tehdään.

  Marios Matsakis, esittelijä. − Arvoisa puhemies, Somaliaa on jo usean vuoden ajan koetellut sisällissota ja köyhyys. Niiden tuloksena tuhannet siviilit ovat kuolleet ja sadattuhannet kärsineet ja kärsivät.

Kansainvälinen yhteisö on ryhtynyt joihinkin toimiin ja on myönnettävä, että tuloksiakin on saatu. Mutta Somalian kansan ahdinko jatkuu ja siviilien tappaminen tällä alueella on valitettavasti arkipäiväistynyt.

Tarvitaan rohkeita ja tehokkaita toimia, minun mielestäni erityisesti seuraavia:

Ensiksi YK:n Somalialle määräämä asesaarto on toteutettava tiukasti. Tämä koskee myös Kiinaa, joka yleensä on rikkuri tällaisissa tilanteissa.

Toiseksi on varmistettava, että kaikki YK:n ja EU:n tuki tavoittaa todellisessa ja laillisessa tarpeessa olevat eikä päädy sotaherrojen taskuihin.

Kolmanneksi on painostettava YK:n turvallisuusneuvostoa toimimaan kiireellisesti 15. toukokuuta 2008 tehdyn yksimielisen päätöksen toteuttamiseksi riittävän vahvojen YK:n rauhanturvajoukkojen lähettämisestä alueelle – varmistamalla tietysti ensin, etteivät nämä joukot ole laadultaan samanlaisia kuin ne, joita syytettiin äskettäin rikoksista sitä paikallista väestöä vastaan, jota niiden piti suojella.

Neljänneksi Afrikan unionille on tehtävä jälleen kerran selväksi, että se on ensisijaisesti vastuussa siitä, mitä tapahtuu Afrikan alueilla, kuten Somaliassa, ja että – tehottoman retoriikan sijaan – sen on ryhdyttävä nopeisiin käytännön toimiin kaikkia niitä hallituksia tai osapuolia tai joukkioita vastaan, jotka ovat sysäämässä afrikkalaiset syvemmälle primitiivisiin ja toivottoman dramaattisiin tilanteisiin.

  John Bowis, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, brittiläinen ja italialainen Somalimaa odottivat vuonna 1960 toiveikkaana itsenäisyysunelmansa toteutumista. Mutta unelmasta tuli hyvin nopeasti katkeraa, ja muistan Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin brittiläis-somalialaisen ryhmän puheenjohtajana, miten pakolaisten virta tuli kertomaan meille ensiksi maan autoritaarisesta hallinnosta ja sitten klaanien välisistä taisteluista ja anarkiasta.

Somalimaalla on edelleen jonkinlainen itsenäisyys ja vakaus niin kuin Puntmaallakin. Mutta Mogadishu tarkoittaa väkivaltaa, murhia, kahakoita, nälkää ja epäonnistunutta taloutta.

No, mitä voimme tehdä? Emmepä paljoakaan. Emme ainakaan yksin; ehkä emme edes Eurooppana. Mutta voimme toimia yhdessä muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa painostaaksemme osapuolia maan sisällä sopimaan käynnissä olevan konfliktin lopettamisesta, väkivallan lopettamisesta, kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkomisen lopettamisesta ja kulkemisesta kohti rauhaa.

Meidän on saatava osapuolet sallimaan humanitaarisen avun kohdistaminen sitä eniten tarvitseville ja autettava niitä ehkä varmistamaan avustustyöntekijöiden turvallisuus.

Meidän on vedottava Somalian ulkopuolella oleviin tahoihin, jotka voivat auttaa. Vetoamme Keniaan, jotta se sallisi Somalian pakolaisten pääsyn El Wakin rajalle ja antaisi oikeuden apuun tässä maassa.

Vetoamme kaikkiin, kuten on jo todettu, jotta varmistettaisiin Somaliaan kohdistuvan aseiden myyntikiellon toteutuminen. Vaadimme, että sotarikoksiin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen ja tarvittaessa kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen. Tietysti panemme tyytyväisinä merkille YK:n turvallisuusneuvoston toukokuun päätöslauselman, jossa kehotetaan 28 000 hengen vahvuisen rauhanturvajoukon kokoamista. Realistisempaa olisi ehkä vaatia, että AMISOMille annettaisiin valtuudet turvatoimiin.

Tarvitaan toimia: ei pelkkiä päätöslauselmia, vaan kasainvälisiä toimia!

  Erik Meijer, valmistelija. − (NL) Arvoisa puhemies, Somalian väkivalta liittyy todellisuudessa siihen, ettei maassa ole vuoden 1991 jälkeen ollut yleisesti tunnustettua hallitusta. Maan etelä- ja keskiosissa on taisteltu vuosikausia eri sotaherrojen joukkojen kesken, eikä pohjoisessa olevan entisen brittisiirtokunnan Somalimaan alueen hallintoa ole tunnustettu kansainvälisesti.

Sitten puhkesi konflikti islamilaisten tuomioistuinten liiton ja naapurimaa Etiopian armeijan välillä. Puheita maan jälleenyhdistämisestä ei koskaan tuettu yleisesti, ja asiaa tukeneet usein lopettivat tukensa.

Vuosikausia kestänyt kaaos muutti muun maailman siirtymäkauden hallitukselle antaman tuen sekaantumiseksi maan sisäisiin ratkaisemattomiin aseellisiin yhteenottoihin.

Olen varoittanut viime vuosina useaan kertaan, että rahoittamalla hajoavia rakenteita Euroopan unioni joutuu sidoksiin yhteen sotaa käyvään osapuoleen ilman mitään toiveita kestävästä ja laajasta ratkaisusta.

Euroopan on tietysti autettava, jos ratkaisu on löydettävissä, mutta hätäinen asioihin puuttuminen johtaa tuhoon.

Edellisen, 15. marraskuuta 2007 Somaliasta käydyn kiireellisen keskustelun päätteeksi parlamentti antoi päätöslauselman, jossa kehotettiin lopettamaan ulkopuolinen sotilaallinen väliintulo ja aloittamaan maassa vuoropuhelu ja sovinto.

On pantava tyytyväisenä merkille, että nyt käsiteltävänä olevassa päätöslauselmassa vastustetaan Euroopan unionin tukea sotaherroille, jotka pyrkivät pääsemään uudelleen valtaan, sekä lapsisotilaiden käyttöä ja asetoimituksia.

Eilen tehtiin epäonnistunut murhayritys siirtymäkauden presidenttiä Abdullahi Yusufia vastaan. Aseelliset ryhmät taistelevat edelleen kiivaasti toisiaan vastaan. Nyt on katsottava, onko viime viikolla saavutetulla sopimuksella väkivallan päättämisestä 30 päivän kuluessa ja Etiopian interventiojoukkojen korvaamisesta YK:n rauhanturvajoukoilla todellisia onnistumisen mahdollisuuksia. Jos sopimus johtaa todelliseen ratkaisuun, Euroopan on syytä tukea sitä.

  Adam Bielan, valmistelija. − (PL) Arvoisa puhemies, taistelun jatkuminen Somaliassa siirtymäkauden liittohallituksen ja kapinoitsijoiden joukkojen kesken on äskettäin vaatinut yli sadan ihmisen hengen ja johtanut siviiliväestön joukkopakoon Somalian pääkaupungista Mogadishusta. Konfliktin molemmat osapuolet rikkovat päivittäin ihmisoikeuksia Somaliassa, jossa kidutetaan, raiskataan, murhataan ja hyökätään siviilien kimppuun.

Kansainvälinen yhteisö ei saa suhtautua välinpitämättömäksi näihin Somaliassa tapahtuviin räikeisiin väkivallantekoihin. Euroopan unionin on päättäväisesti puututtava asioihin Somalian konfliktin ratkaisemiseksi ja kehotettava konfliktin osapuolia ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimiin humanitaaristen järjestöjen päästämiseksi esteettä uhrien luo antamaan apua. YK:n rauhanturvajoukkojen lähettäminen paikalle, kunnes poliittinen tilanne paranee, olisi myös askel oikeaan suuntaan, samoin kuin YK:n Somaliaa koskevan asetoimituskiellon jatkaminen.

  Filip Kaczmarek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kuukausi sitten julkaistiin maailmanlaajuinen rauhanindeksi. Se on tulosta Institute for Economics and Peace -laitoksen 140 valtiossa vuosittain tekemästä tutkimuksesta.

Tutkimuksessa todettiin, että Somalia oli maailman toiseksi vaarallisin maa Irakin jälkeen. Todellisuus masentaa. Tämän pitkäaikaisen konfliktin ratkaisua ei ole näkyvissä, ja maasta tulevat tiedot ovat kauhistuttavia. En ala kuvata niitä kaikkia täällä, mutta haluan vain todeta, että somalialaiset merirosvot ovat tänä vuonna kaapanneet jo 26 alusta.

Tässä Somalian toivottomassa konfliktissa kaikki mahdolliset osapuolten väliset sopimukset olisi otettava huomioon. Toivotaan nyt, että 9. kesäkuuta Djiboutissa tehdyllä sopimuksella onnistutaan saamaan aikaan läpimurto tässä konfliktissa ja päästään kohti kestävää rauhaa.

  Marianne Mikko, PSE-ryhmän puolesta. – (ET) Hyvät naiset ja herrat, Somaliasta on tullut konfliktipesäke, itse asiassa helvetti. Ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta rikotaan räikeästi. Maa riutuu köyhyydessä.

Tuhannet siviilit menehtyvät islamistien ja hallituksen yksiköiden välisissä yhteenotoissa, ja sadat tuhannet ovat joutuneet pakenemaan. Ihmisiä tapetaan, raiskataan ja kidutetaan päivittäin.

Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 2007 tilastoista käy ilmi, että maailmassa on noin 457 000 somalialaista pakolaista. Toisin sanoen puoli miljoonaa somalialaista on joutunut pakenemaan kotimaastaan säilyäkseen hengissä.

Viimeksi kuluneina kolmena kuukautena yli 50 000 ihmistä on joutunut pakenemaan Mogadishusta väkivaltaisuuksien vuoksi. Tilanne on täysin hallitsematon.

Myötätuntoni on väkivaltaa pakenevien ihmisten puolella. Meidän on tehtävä kaikkemme Euroopassa auttaaksemme Somaliaa suuntautumaan kohti rauhaa. Konflikti ei saa kehittyä aluesodaksi. Afrikka tarvitsee rauhaa, aivan samoin kuin se tarvitsee ilmaa hengittääkseen.

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Somaliassa on jo vuosikausia ollut käynnissä raaka sota. On arvioitu, että viime päivinä noin sata ihmistä on tapettu ja noin kaksisataa haavoittunut. Tuhannet ovat joutuneet jättämään kotinsa Mogadishussa. Hyökkäykset siviilejä ja viestimiä vastaan kiihtyvät. Somalian journalistiliiton varapuheenjohtaja Nasteh Dahir Farah murhattiin raa’asti 7. kesäkuuta. Kansainvälisten kehitysapujärjestöjen työntekijöitä on myös murhattu, muun muassa Mohamed Mahdi. Armeijan yksiköihin värvätään yhä enemmän lapsia. 2,6 miljoonaa somalialaista – noin 35 prosenttia väestöstä – tarvitsee humanitaarista apua. Amnesty International on kuvannut raporteissaan aseettomia siviilejä vastaan tehtyjen hyökkäysten äärimmäisiä muotoja. Hyökkääjät usein yksinkertaisesti leikkaavat naisten ja teini-ikäisten kaulat poikki.

Kehotamme YK:n turvallisuusneuvostoa vahvistamaan rauhanturvajoukkoja Somaliassa 15. toukokuuta annetun päätöslauselman mukaisesti ja tehostamaan Somaliaa koskevaa aseidentoimituskieltoa.

  Bernd Posselt (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, Harvoin parlamentissa on ollut yhtä julmaa päätöslauselman otsikkoa kuin ”Siviilien murhien arkipäiväistyminen”. Emme voi, hyvät naiset ja herrat, reagoida tähän arkipäiväisesti, vaan meidän on tehtävä oma osuutemme täysipainoisesti. Kahdeksasosa väestöstä on joutunut viimeksi kuluneen vuoden aikana lähtemään kotiseudultaan, ja vuoden loppuun mennessä puolet siviiliväestöstä voi joutua humanitaarisen avun varaan.

Kiitän kollegaani Albert Dessiä ja muita henkilöitä elintarvikeavun ja sairaanhoidon järjestämisestä Somaliassa, mutta nyt tavoitteenamme on oltava poliittinen ratkaisu, jota on kaivattu vuodesta 1991. Mielestäni ainoa ratkaisu on YK:n joukkojen lähettäminen, mutta niiden lisäksi on saatava aikaan asianmukaiset siviilirakenteet. Siirtymäkauden liittohallitusta tarkastellessamme meidän on mietittävä, mihin siirtymäkausi johtaa. On joko siirryttävä toimiviin itsenäisiin rakenteisiin tai perustettava muiden maiden tapaan kansainväliset siviilirakenteet. Jollemme onnistu tässä, ääritapauksessa koko kansakunta joutuu humanitaarisen avun varaan. Näin ei päästä eroon murhista, raiskauksista ja nälänhädästä.

  Colm Burke (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Somalian humanitaarinen tilanne pahenee nopeasti konfliktin, poliittisen epävakauden ja vakavan kuivuuden yhteisvaikutuksesta, mihin on lisättävä vielä korkea inflaatioaste.

Uhkana voi olla vuoden 1992 nälänhädän toistuminen, jollei kansainvälinen yhteisö kiinnitä Somaliaan suurempaa huomiota. 8,6 miljoonan väestöstä 2,6 miljoonaa henkeä tarvitsee kipeästi apua. Jollei tilanne merkittävästi parane tässä maassa, luku voi nousta 3,5 miljoonaan vuoden 2008 loppuun mennessä. 1,1 miljoonaa somalialaista on joutunut lähtemään kotiseudultaan. Tammikuusta lähtien yli 300 000 henkeä on jo paennut kodeistaan.

Humanitaariset järjestöt ovat vakavissa vaikeuksissa pyrkiessään auttamaan Somalian siviilejä. Niitä vastaan hyökätään, niitä ryöstetään ja häiritään tarkastuspisteissä. Nämä henkilöt joutuvat päivittäin suureen vaaraan pyrkiessään jakamaan elintarvikkeita niitä eniten tarvitseville. Afrikan unionin toimilla Somaliassa ja kaikkia niitä seuraavilla YK:n rauhanturvatoimilla on suojeltava siviilejä, myös naisia, lapsia ja kotiseudultaan paenneita. On myös pyrittävä estämään lapsisotilaiden käytön lisääntyminen, erityisesti Mogadishussa.

  Manuel Medina Ortega (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, olen pyytänyt puheenvuoroa nimenomaan yhdestä asiasta, merirosvoista Somalian vesillä.

Jotkut puheenvuoron käyttäjät – muistaakseni Philip Kaczmarek ja Ewa Tomaszewska – puuttuivat tähän asiaan, joka esitetään yhteisen päätöslauselman johdanto-osan G kappaleessa ja 8 kohdassa, mutta haluan korostaa, että 8 kohdan luonnoksessa rajoitetaan merirosvojen vastaiset toimet humanitaarista apua kuljettavien alusten suojelemiseen, joten olisi parempi äänestää erikseen tästä kohdasta ja äänestää sitä vastaan.

Lopuksi haluaisin kysyä komissiolta, onko sillä uusia tietoja Euroopan unionin mahdollisesta yhteistyöstä YK:n turvallisuusneuvoston kanssa meriturvallisuuden varmistamiseksi tällä alueella.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, sisäiset konfliktit ja sisällissodat ovat erityisen vaarallisia yhteiskunnille ja kansakunnille, sillä ne johtavat murhiin ja ryöstöihin. Ihmiset joutuvat pakenemaan kodeistaan, heitä karkotetaan, raiskataan ja kidutetaan ja heihin kohdistetaan muita kamaluuksia. Siviiliväestö joutuu kohtamaan tämän kaiken, siviilit, jotka ovat aseettomia ja joita vastaan usein konfliktin molemmat osapuolet hyökkäävät.

Huolimatta YK:n pääsihteerin ja Afrikan unionin toimista ja Euroopan unionin tuesta, Somalian tilanne on niin vaikea, että sitä on luonnehdittava humanitaariseksi katastrofiksi. Lapset, jotka pakotetaan mukaan konfliktiin, joutuvat näkemään hirveyksiä.

Näyttäisi siltä, että tehokkain tapa ratkaista tämä katastrofi ja sota on lähettää kansainväliset sotajoukot Somaliaan.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, valitettavasti kollegani Louis Michel ei ole tänään paikalla, joten haluaisin hänen puolestaan tuoda esiin muutamia huomioita Somaliaa koskevasta kysymyksestä.

Ensiksi ilmaisen myös oman huolestuneisuuteni konfliktin ja poliittisen epävakauden jatkumisesta Somaliassa. Aseelliset joukot rikkovat edelleen Somaliassa perusoikeuksia ja ihmisarvoa hyökkäämällä järjestelmällisesti ja laajasti siviilejä vastaan. Siviilielämä on kadonnut, kotiseuduilta on paettu joukoittain ja infrastruktuureja on hävitetty seitsemänätoista valtiottomuuden vuotena. Kolmasosa väestöstä eli 2,6 miljoonaa henkeä elää nykyisin humanitaarisen avun varassa. Euroopan unioni on yhdessä muiden tärkeiden kansainvälisten toimijoiden kanssa sitoutunut auttamaan tässä kriittisessä vaiheessa.

Poliittisella tasolla EU antaa edelleen täyden tukensa YK:n pääsihteerin erityisedustajalle hänen pyrkimyksissään koordinoida kansainvälisen yhteisön toimia ja helpottaa Somalian sisäpoliittista vuoropuhelua. Tutkimme parhaillaan – yhdessä muiden avunantajien kanssa – asianmukaisia tapoja ja keinoja auttaa Somaliaa enemmän panemaan tehokkaasti täytäntöön 9. kesäkuuta tehty Djiboutin sopimus. Tämä sopimus antaa uutta toivoa pitkäaikaisesta rauhasta ja vakaudesta Somalian kansalle.

Humanitaarisella tasolla EU keskittyy pääasiallisesti tukemaan perusseikkoja, kuten terveydenhuoltoa, ravitsemusta, elintarvikeapua, asumista ja muita kuin elintarvikkeita koskevaa tukea, vesi- ja jätevesihuoltoa osana monia toimia, jotka on kohdennettu erityisesti maan keski- ja eteläosiin, joita siviilien väliset kiistat ja voimakkaat luonnonmullistukset ovat koetelleet pahasti.

Humanitaarisen avun osasto toimitti vuonna 2007 humanitaarista apua 18 miljoonalla eurolla. Pahenevassa humanitaarisessa tilanteessa ja elintarvikkeiden hintojen noustessa avun tason olisi tänä vuonna oltava 27 miljoonaa euroa.

Kehitysavussa EU on jo Somalian tärkein avustaja ja antaa keskipitkän ja pitkän aikavälin tukea rauhallisen ja omavaraisen yhteiskunnan perustamiselle.

Somaliaa koskevan EU:n maastrategian yhteydessä annetaan Euroopan 10. kehitysrahastosta yli 212 miljoonaa euroa vuosina 2008–2013. Kolmannes ohjelmasta koskee opetusta, mikä on aiheellista ihmisoikeuksien kunnioittamisen aikaansaamiseksi. Kriittinen tavoite on sovinnon, demokratian ja hallintorakenteiden edistäminen kaikilla tasoilla. Ilman rauhaa ja turvallisuutta ei kuitenkaan voida sitoutua tehokkaasti pitkän aikavälin kehitykseen. Tämän vuoksi ensisijalle on asetettava sellaisen rauhanomaisen ja turvallisen ympäristön edistäminen, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja voidaan kehittää demokraattista prosessia ja demokraattisia laitoksia.

Komission jäsen Louis Michel tapasi Somalian presidentin vain pari päivää sitten IGAD-huippukokouksessa Addis Abebassa. Tässä yhteydessä presidentti Yusuf vetosi voimakkaasti kansainvälisen avun saamiseksi tukemaan Somaliassa asuvien parempaa ja turvallisempaa ympäristöä. Sitouduimme tukemaan tässä tarkoituksessa voimakkaasti Somalian hallitusta. Euroopan komissio rahoittaa jo YK:n kautta Somalian poliisien koulutusta, ja varoja annetaan myös AMISOM-operaation kuluihin.

Lopultakin poliittinen sovinto- ja vakausprosessi riippuu myös tärkeimpien alueellisten toimijoiden, nimittäin Etiopian ja Eritrean sitoutumisesta ja tuesta. Nämä valtiot ovat käyttäneet Somaliaa ”lähisodan” näyttämönä. Tässä mielessä Etiopian joukkojen vetäytyminen Somaliasta on ratkaisevaa poliittiselle läpimurrolle.

Komission jäsen Louis Michel, joka tapasi Etiopian pääministerin Melesin ja Eritrean presidentin Isaiasin viime viikonloppuna, kehotti näitä tukemaan Djiboutin prosessia, joka ei tosin ole lainkaan täydellinen, mutta joka tarjoaa todellisen, joskaan ei ainoan mahdollisuuden saattaa Somalian eri toimijat yhteen.

Vaikeista olosuhteista huolimatta komissio jatkaa Somalian tukiohjelmansa toteuttamista. Se on laadittu yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja sen tarkoituksena on lievittää Somalian väestön kärsimyksiä ja luoda perusta rauhanomaiselle yhteiskunnalle.

Merirosvous on tuotu täällä esiin, ja haluaisin lisätä, että komissio, vaikka se ei ole toimivaltainen lähettämään laivastoa, kuten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1816 määrätään, on perustanut yhdessä neuvoston kanssa työryhmän, jossa on mukana asiaa käsitelevät pääosastot – nimittäin energian ja liikenteen pääosasto, meriasioiden pääosasto, kalatalouden pääosasto, kehitysyhteistyön pääosasto ja EuropeAid. Tämän työryhmän tehtävänä on tutkia, mikä olisi paras tapa toteuttaa YK:n päätöslauselma.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestykset toimitetaan keskustelun lopuksi.

(1) Ks. pöytäkirja.