Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 7. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

21. Poliittisten ryhmien muodostaminen (työjärjestyksen 29 artiklan muuttaminen) (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Richard Corbettin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan muuttamisesta – poliittisten ryhmien muodostaminen [2006/2201(REG)] (A6-0206/2008).

  Richard Corbett, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron esitelläkseni perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön, joka liittyy työjärjestykseemme. Mietintö käsittelee vähimmäisjäsenmäärää – vähimmäismäärää, joka vaaditaan poliittisen ryhmän muodostamiseksi tässä parlamentissa.

Kaikki parlamentit, joissa on poliittisia ryhmiä, soveltavat vähimmäismääriä. Yleensä yksi tai kaksi jäsentä ei riitä poliittisen ryhmän muodostamiseksi; vaadittu vähimmäismäärä on määritettävä aina erikseen. Koska parlamenttimme kasvaa jatkuvasti, on loogista, että pysähdymme hetkeksi miettimään, mikä poliittisen ryhmän muodostamiseen vaaditun enimmäismäärän pitäisi olla seuraavassa parlamentissa.

Tarkastelimme kysymystä perinpohjaisesti perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa, ja valiokunnan jäsenten näkemykset jakautuivat melko tasaväkisesti kahtia. Valiokuntakäsittelyssä vähimmäismäärän nostamista vastustava puoli voitti yhden äänen enemmistöllä, mutta nyt asia on toki jälleen koko parlamentin käsiteltävänä.

Tarkastelimme myös tilannetta, jossa ryhmä olisi jo olemassa mutta sen jäsenmäärä putoaisi juuri ja juuri vaaditun vähimmäismäärän alle, jos yksi tai kaksi jäsentä lähtisi ryhmästä. Pohdimme, onko oikein, että ryhmän pitää tällaisessa tapauksessa automaattisesti heti hajota, vai pitäisikö ryhmän tietyissä olosuhteissa saada jatkaa olemassaoloaan. Valiokunta hyväksyi tähän liittyvän ehdotukseni, joka perustui IND/DEM-ryhmän entisen johtajan, parlamentin jäsen Bonden ehdotukseen. Hän kiinnitti huomioni siihen, millaisia ongelmia saattaisi tulla vaaditun vähimmäismäärän niukasti ylittävän ryhmän johtajalle, jos yksi, kaksi tai kolme ryhmän jäsenistä uhkaisi lähteä ryhmästä, elleivät he saa tahtoaan läpi jossakin asiassa, eli kiristäisi ryhmää.

Jens-Peter Bonden ehdotuksesta valiokunta viisaasti hyväksyi ehdotukseni, jonka mukaan meidän pitäisi tukea tietyn aikaa jo toimineita pieniä ryhmiä antamalla niille tällaisessa tapauksessa mahdollisuus – parlamentin puhemies voi käyttää tässä harkintavaltaansa – jatkaa toimintaansa seuraavaan parlamentin järjestäytymisistuntoon asti, vaikka jäsenmäärä laskisi vaaditun vähimmäismäärän alle. Edellytyksenä olisi tietenkin, että jäseniä on edelleen riittävä määrä: emme voi sallia ryhmän jatkaa, jos siinä on vain kaksi tai kolme jäsentä.

Ajatuksena oli löytää tasapaino, jotta voitaisiin määrittää kohtuullinen vähimmäismäärä ja antaa jotain pienemmille ryhmille siten, etteivät ne joudu näennäiseen ääritilanteeseen, jossa vähemmistö ryhmän jäsenistä voi milloin tahansa lopettaa koko homman kiristämällä.

Kuten sanoin, valiokunta suhtautui epäröiden vähimmäismäärän nostamiseen – kyse oli yhden äänen enemmistöstä. Mutta käsittelemme asiaa jälleen. Jos katsotte tämänhetkistä tilannetta parlamenteissa ympäri maailman, meidän vähimmäismäärämme on yksi alhaisimmista jäsenmääristä, jota vaaditaan poliittisen ryhmän perustamiseksi; vain 2,5 prosenttia jäsenistä riittää poliittisen ryhmän perustamiseksi. Kun muistetaan se, että ryhmän perustaminen antaa kyseisille jäsenille lisävaroja – rahaa, henkilöstöä ja menettelyyn liittyviä etuja koskevia lisävaroja, joihin ryhmällä on oikeus – verrattuna siihen, mitä yksittäinen jäsen saa, meidän olisi syytä pohtia asiaa.

Haluammeko antaa tällaiset valtavat voimavarat mahdollisesti erittäin pienelle ja epäedustavalle määrälle, 2,55 prosentille, jäsenistä? Omasta mielestäni vähimmäismäärä on erittäin alhainen: se luo uhan, että annamme voimavaroja hyvin pienille ja mahdollisesti epäedustaville ryhmille tai jopa ääriryhmille. Jotkut toivat esiin, että saadessaan riittävästi paikkoja äärioikeisto voisi mahdollisesti perustaa ryhmän, jos vaadittu vähimmäismäärä olisi niin alhainen.

Tätä on aivan perusteltua kysyä. Mikä on vaadittu vähimmäismäärä? Ehdotin vähimmäismäärän nostamista neljään prosenttiin. Se on edelleenkin melko alhainen EU:n alueen kansallisiin parlamentteihin verrattuna ja vähemmän kuin monissa kansallisissa parlamenteissa vaaditaan, mutta ehkä kuitenkin riittävän tasapainoinen. Olen ymmärtänyt, että jotkut pienemmät ryhmät, jotka alun perin vastustivat ajatusta, kannattavat nyt kompromissia, joka sijoittuu ehdottamani 30 jäsenen ja nykyisen säännön mukaisen 20 jäsenen väliin; ne tulisivat siis mukaan, jos kompromissina olisi 25.

Nyt vaihdan roolia, enkä puhu enää esittelijänä vaan ryhmäni koordinaattorina. Voin kertoa kollegoille, että ryhmäni on halukas tulemaan mukaan tällaiseen kompromissiin, jos kyse on todella kompromissista, ja voimme kaikki yhdessä tukea sitä. Jos kyse ei ole kompromissista – jos kaikki eivät voi hyväksyä sitä – ryhmäni kannattaa edelleen ehdotusta, jonka mukaan vähimmäismäärä on 30 jäsentä 25 jäsenen sijasta.

  József Szájer, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, minä ja ryhmäni lukeudumme niihin, jotka ovat kannattaneet yhtenäisemmän parlamentin luomista nostamalla vähimmäismäärää, jota on vaadittu ja vaaditaan tällä hetkellä poliittisen ryhmän perustamiseksi.

Mielestäni tämä vahvistaisi parlamenttia, sillä uskon Euroopan parlamentin hyötyvän siitä, että parlamentin poliittisten puolueiden ja poliittisten ryhmien välillä sekä poliittisten ryhmien keskuudessa vallitsisi suurempi yhtenäisyys. Mielestäni poliittiset puolueet olisivat tällöin myös vahvempia Euroopan tasolla.

Kuten Richard Corbett juuri totesi, meidän on tunnustettava, että vähimmäismäärä on nykyään hyvin alhainen, ja se on alhainen, jos vertaamme sitä muihin parlamentteihin. Juuri tästä syystä kannatimme Euroopan kansanpuolueessa tätä suositusta sekä näkemystä, jonka mukaan alarajan pitäisi olla joustava. Joustavuudesta haluaisin kuitenkin lisätä, että olisin hyväksynyt kyseisten ryhmien perustamisen lyhyemmäksi ajaksi.

Huomasimme toki, etteivät kaikki olleet tästä yhtä mieltä. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentissa, jossa tunnustetaan useita eri värejä ja jossa on useita poliittisia puolueita ja hyvin monia poliittisia vakaumuksia, on aina pyrittävä saavuttamaan jonkinlainen sopimus asiasta. Näin ollen olin tyytyväinen mahdollisuuteen sopia kompromissista, jonka mukaan poliittisten ryhmien perustamiseksi vaadittu vähimmäismäärä olisi korkeampi kuin nyt mutta alhaisempi kuin alun perin suunniteltiin.

Vielä viimeinen huomio: olen vakuuttunut siitä, että valtioiden vähimmäismäärään ja poliittisten ryhmien vähimmäisjäsenmäärään olisi parempi soveltaa prosenttilukua tietyn lukumäärän sijasta. Tällöin lukumääriä ei tarvitsisi muuttaa jatkuvasti. Ja koska Lissabonin sopimuksen voimaantulo on epävarmaa, emme tiedä varmasti, millaiset luvut ovat seuraavassa parlamentissa vuonna 2009 ja onko sääntöä mahdollisesti muutettava uudestaan. Kiitos huomiostanne! Kansanpuolue tukee suositusta.

  Jo Leinen, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan erityisesti kiittää Richard Corbettia näiden mietintöjen laatimisesta. Alusta lähtien oli selvää, että asiasta päästäisiin sopimukseen ja että siitä käytäisiin kiivaita keskusteluja. Meidän pitää kuitenkin ottaa huomioon, että parlamentin jäsenmäärä on kasvanut 626:sta 785:een, ja jos uusi sopimus tulee voimaan, jäsenmäärä olisi todennäköisesti 751. On itsestään selvää, että meidän on mukautettava sääntöjä, joiden mukaan toimimme.

Euroopan parlamentin uudistamista käsittelevä työryhmä pohtii useita aloja, joilla parlamentin on edistyttävä sen sijaan, että se polkisi paikoillaan, kuten monta vuotta sitten. Vallitseva tilanne on aina helpoin vaihtoehto. Yhteisön oikeuden puolustaminen merkitsee, ettei uudistamiselle tai muutokselle ole tarvetta, mutta tässä tapauksessa on selvää, että parlamentin poliittisten ryhmien kokoon on nyt puututtava.

Richard Corbett totesi jo, että tässä parlamentissa vaadittu vähimmäismäärä on yksi alhaisimmista verrattuna kansallisiin parlamentteihin eri puolilla maailmaa. Tämä voisi olla tavoite – miksipäs ei? Tai sitten voisi József Szájerin tapaan todeta: ”Minusta vaikuttaa siltä, että tässä parlamentissa tarvitaan suurempaa yhtenäisyyttä. Tämä ei ole enää neuvoa-antava elin, vaan lainsäädäntöelin. Säädämme lakeja 500 miljoonalle ihmiselle, mikä edellyttää jonkinlaista yhtenäisyyttä.”

Näin ollen toivon, että parlamentin poliittiset ryhmät olisivat todellisia poliittisia ryhmiä, eivätkä vain teknisiä ryhmiä – ryhmiä, jotka perustetaan pelkästään rahan vuoksi ja joilla ei ole todellisuudessa poliittisesti mitään yhteistä. Ehdotus vähimmäismäärän nostamiseksi 20 jäsenestä 30:een olisi vielä ollut maltillinen eikä ollenkaan liioiteltu. No, ehdotus ei mennyt läpi valiokunnassa ja jokaisen täytyy olla valmis tekemään kompromisseja. Viimeisin ehdotus on 25, joka sekin on vielä edistystä, ja pienimmät ryhmät hyväksyvät seuraavan vaiheen.

Parlamentissa on kymmenen rekisteröityä poliittista perhettä – äärioikeistosta äärivasemmistoon. Seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa kansalaisilla on varaa valita aiempaa useamman poliittisen perheen joukosta kertoakseen, millaisen Euroopan he haluavat. Siksi en epäröi ollenkaan tämän uudistuksen toteuttamista. Tämän parlamentin monimuotoisuus säilyy, mutta ehkä onnistumme parantamaan vähän sen yhtenäisyyttä, mikä on toimenpiteen tarkoitus. Kiitos siis Richard Corbettille.

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, valiokunta pyrkii yksimielisyyteen. Tänään yksimielisyys on kuitenkin hajonnut, ja vastustan voimakkaasti Richard Corbettin ehdotusta niin periaatteen kuin käytännön vuoksi.

En yksinkertaisesti vain voi hyväksyä ajatusta, jonka mukaan seitsemän ryhmän olemassaolo aiheuttaisi parlamentissa erityisen tehokkuusongelman. Ottamalla oppia kansallisilta parlamenteilta pääsemme vain tähän saakka. Meidän olisi tässä yhteydessä pohdittava syvällisemmin ja laajemmin yleistä mielipidettä 27 jäsenvaltiossa. Tässä herkässä yhdentymisen vaiheessa on itse asiassa ratkaisevan tärkeää, että kaikki vähemmistökantojen edustajat voivat järjestäytyä ammatillisesti selkeällä tavalla. Ryhmät auttavat parlamentin työtä, ne eivät estä sitä.

Richard Corbettin ehdotus ja kompromissi johtaisivat siihen, että UEN- ja IND/DEM-ryhmien olisi lopetettava toimintansa. Olen kyllä usein, mahdollisesti aina eri mieltä noiden ryhmien kanssa, mutta silti niillä on täysi oikeus ilmaista mielipiteensä ja ne edustavat varmasti tiettyä osaa väestöstä.

Jos me lopettaisimme nämä ryhmät, niiden jäsenten olisi pakko liittyä suurempiin ryhmiin, mikä vaikeuttaisi asioita ja lisäisi suurten ryhmien epäyhtenäisyyttä. Toinen vaihtoehto on se, että nämä jäsenet paisuttavat sitoutumattomien rivejä.

Eli tehokkuuden, moniarvoisuuden, yhtenäisyyden, oikeudenmukaisuuden sekä liberalismin nimissä; tukekaa valiokunnan kantaa ja hylätkää tarkistukset.

  Johannes Voggenhuber, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, joskus – ei usein – käy niin, että jokin asia painaa parlamentin suurten ryhmien mieltä. Joskus sen tietää siitä, että asiaa käsitellään myöhään maanantai-iltana Strasbourgissa.

Näin on tänään, koska muutoin kansaa saattaisi kiinnostaa, miksi valiokunnassa hylättyä mietintöä pitää käsitellä täysistunnossa. Kansalaiset saattaisivat myös olla kiinnostuneita siitä, miksi valiokunnan esittelijä esittelee mietinnön, joka ei sisällä hänen edustamiaan asioita ja jota ei hylätty yhdellä äänellä – kuten Richard Corbett väittää – vaan valiokunnan enemmistöllä ja hyvästä syystä.

Kansalaisia saattaisi myös kiinnostaa se, että tämä päätöslauselmaesitys on otettu täysistunnon esityslistalle työjärjestyksen vastaisesti. Eikä tarkoituksena ole äänestää esityksestä, vaan tehdä jotakin aivan muuta.

Olen ollut parlamentin jäsen vuodesta 1990. Tänä aikana olen tottunut yhteisymmärrykseen parlamentin kulttuurista, jonka mukaan parlamentin enemmistö ei käytä ääntään tai painoarvoaan luodakseen itselleen erioikeuksia ja valta-asemaa työjärjestyksessä muiden ryhmien kustannuksella. Juuri näin olette tehneet tässä tapauksessa. Olette rikkoneet tämän tabun. Se, mitä täällä sanotaan, on petosta.

Suurimmat ryhmät haluavat vain estää pienempien ryhmien perustamisen ja painostaa kaikista unionin jäsenvaltioista tulevia edustajia liittymään omaan ryhmäänsä, jotta estäisivät omasta ryhmästään eroon pyrkiviä jäseniä perustamasta uusia ryhmiä. Ne haluavat muuttaa työjärjestystä makunsa mukaan ja räätälöidä omat ryhmänsä. Tällä tavalla ne sivuuttavat toisen tabun, jonka mukaan ei ole hyväksyttävää turvautua muodollisiin temppuihin päästäkseen eroon olemassa olevista ryhmistä, kuten itsenäisyys/demokratia-ryhmästä. Tällainen ei tule kysymykseen poliittisessa demokratiassa.

Tästä on tulossa perinne, hyvä Richard Corbett. Olen tutkiskellut kahta viimeistä vuotta, ja meidän pitää keskustella tästä ennen vaaleja. Viimeisten kahden vuoden aikana parlamentin suurimmat ryhmät ovat esittäneet lukuisia muutoksia työjärjestykseen, ja ne kaikki johtavat samaan tulokseen: suurimpien ryhmien vallan lisäämiseen, monimuotoisuuden vähentämiseen, yksittäisten jäsenten oikeuksien rajoittamiseen sekä pienten ryhmien oikeuksien supistamiseen.

Jos tämä on se keino, jolla pyritään tekemään parlamentista suosittu, reagoidaan luottamuspulaan kansalaisten keskuudessa sekä valmistaudutaan ensi vuoden vaalikampanjaan, saatte nähdä, että vastustamme sitä tarmokkaasti toimiaksemme demokraattisen parlamentin puolustajana.

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, moniarvoisuus ja erilaisuuden kunnioittaminen ovat tärkeitä arvoja Euroopan parlamentille. Tämä johtuu siitä, että Euroopan unionin pitää itsessään kuvastaa ajatusta moninaisuudessaan yhtenäinen. Näin ollen Euroopan parlamentin on sekä kunnioitettava että tuettava poliittisen kartan värikkyyttä ja sen eri tekijöiden monimuotoisuutta.

Puolustaessamme asianmukaisesti etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia meidän on pidettävä mielessä myös poliittiset vähemmistöt. Euroopan parlamentin työjärjestyksen muuttaminen manipuloimalla tai poliittisesti perusteltujen muutosten kautta rajoittaa selkeästi parlamentin asemaa kaikkien Euroopan unionin kansojen ja yhteisöjen puolustajana. Emme näe mitään syytä kajota niihin työjärjestyksen kohtiin, jotka koskevat sitä, kuinka monta valtiota jäsenten on edustettava, että voivat perustaa poliittisen ryhmän. Vallitseva tilanne on hyvä. Euroopan parlamentti toimii nykyisellään tehokkaasti, ja kuten kiinalaiset sanovat: ”Jätä tarpeeksi hyvä rauhaan”. Kuusi valtiota on tässä yhteydessä sopiva lukumäärä, eikä sitä pitäisi korvata seitsemällä. Tämä vain kasvattaisi sitoutumattomien jäsenten määrää, ja he eroavat usein toisistaan täysin ja edustavat ääripäitä. Tällainen muutos, kuten poliittisen ryhmän perustamiseen vaaditun jäsenten vähimmäismäärän nostaminen 30:een, voisi todellakin heikentää moniarvoisuutta, mielipiteenvapautta, unionin toimielinten edustavuutta sekä Euroopan parlamentin edustajien uskottavuutta.

Tällaisilla muutoksilla ei anneta Euroopan parlamentista kuvaa auktoriteettina, mikä on mielestäni erityisen tärkeä seikka vaalien äänestysprosentin kannalta tarkasteltuna. Muutosten ei pitäisi tulla voimaan vuonna 2009 eikä muulloinkaan. Ja sanon tämän sellaisen ryhmän edustajana, joka selviäisi aivan hyvin, vaikka muutokset hyväksyttäisiinkin.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tunnustetaan tosiasiat. Euroopan yhdentymisen historia, sen vallitsevat ideologiset suuntaukset sekä käytännöt, jotka ovat peräisin puolivuosisataa kestäneestä yhteistyöstä komission, neuvoston ja parlamentin välillä. Kaikki se on seurausta eräänlaisesta kristillisdemokraattien ja sosialidemokraattien kondominaatista unionin toimielimissä. En esitä tässä arviota, vaan totean vain tosiasian.

Tässä parlamentissa määräenemmistön saavuttaminen jonkin lainsäädäntötekstin hyväksymiseksi yhteispäätösmenettelyssä tarkoittaa jatkuvaa työtä yhteisymmärryksen löytämiseksi kahden pääryhmän välille, mikä syrjäyttää edelleen erilaisuuden ja estää mielipide-erojen ilmaisemisen. Siksi kysymys on yksinkertainen: haluammeko konfliktit välttääksemme pahentaa tätä tiukentamalla poliittisen ryhmän perustamista koskevia ehtoja ennen vaaleja, joiden jälkeen parlamentin jäsenmäärä valtioittain laskee, mikä rankaisisi vähemmistöryhmiä vielä lisää erityisesti väestöluvultaan pienemmissä valtioissa? Miten uskottavia moniarvoisuutta julistavat uskontunnustukset olisivat silloin? Demokraattisen keskustelun laatua ei paranneta paisuttamalla sitoutumattomien jäsenten rivejä.

Näin ollen ryhmäni kannattaa yksimielisesti sitä, että säilytämme nykyiset säännöt poliittisten ryhmien perustamisesta. Olemme kuitenkin eri mieltä sen suhteen, että kaksi pääryhmää kieltäytyy hyväksymästä pyyntöämme noudatettavasta menettelystä: tunnustetaanko erimielisyys vai hyväksytäänkö kompromissi? Ryhmäni enemmistö – minä itse mukaan luettuna – on puhunut kompromissin puolesta ainoana tarkoituksenaan tukea moniarvoisuuden ilmaisemista parlamentissa mutta kunnioittaen kuitenkin täysin eri tavalla ajattelevia, koska perimmäiset periaatteemme ovat kuitenkin samat. Näillä periaatteilla on nimi, ja se on demokratia.

  Hanne Dahl , IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, nyt käytävä keskustelu on epätodellinen. Se on kaikilta osiltaan todellakin yhtä absurdi kuin kafkalainen oikeudenkäynti. Minun on kerrattava tapahtumat selittääkseni, miksi voin tehdä tällaisen vertauksen, koska myönnän, että se on melko raaka.

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta käsitteli 27. toukokuuta pitämässään kokouksessa mietintöluonnosta, jolla oli tarkoitus hankaloittaa poliittisten ryhmien perustamista. Mietinnön esittelijä Richard Corbett halusi, että vähimmäisjäsenmäärää nostettaisiin 20:stä 30:een ja samalla vaadittaisiin, että ryhmä edustaa neljäsosaa valtioista entisen viidenneksen sijasta. Mietintöluonnos hylättiin, mikä kaikissa muissa tapauksissa tarkoittaisi mietinnön poistamista esityslistalta. Valiokunnan puheenjohtaja Jo Leinen kuitenkin antoi valiokunnan jatkaa äänestystä mietinnön alkuperäiseen tekstiin tehdyistä tarkistuksista – vaikkei mitään mietintöä edes ollut tarkistettavana! Tällä toimenpiteellä pidettiin elossa mietintöä, joka tosiasiassa oli kuollut. Kaikkia sääntöjä ja tavanomaisia menettelyjä on ehkä rikottu, mutta se ei näytä huolettavan Richard Corbettia, jota valiokunnan puheenjohtaja suojelee. On kysyttävä, miksi. Vuonna 2004 vähimmäismäärää nostettiin sen perusteella, että Euroopan parlamentissa oli 25 jäsenvaltiota entisen 15:n sijaan. Tämän jälkeen EU:hun on liittynyt kaksi uutta jäsenvaltiota, mutta se ei luo perustetta muuttaa työjärjestystä näin radikaalisti. He sanovat, että useissa tapauksissa vähimmäismäärä on korkeampi kuin kansallisissa parlamenteissa, mutta he unohtavat sanoa, että Euroopan parlamentilla on lisärajoitus – maantieteellinen rajoitus. Minun tietääkseni kansallisissa parlamenteissa ei sovelleta tällaisia rajoituksia. Miksi sitten työjärjestystä halutaan muuttaa näin radikaalisti poliittisten ryhmien muodostamisen osalta? Tämä vaikuttaa läheisesti parlamentin kahden suurimman ryhmän muodostamalta epäpyhältä liittoumalta kaksipuoluejärjestelmän luomiseksi. Jos olisin oikein vainoharhainen, sanoisin, että tämä vaikuttaa epäpyhältä liittoumalta, jolla on uhkaava motiivi tulevaisuutta varten; oppositioon kuuluvien poliittisten ryhmien muodostamisen tekeminen hyvin hankalaksi; sellaisten ryhmien, jollaiseen itsekin kuulun. Parlamentilla ei ole oikeutta tuomita poliittisia mielipiteitä. Ainoastaan äänestäjillä on oikeus tähän. Laillisilla ja demokraattisilla vaaleilla valitut jäsenet ovat oikeutettuja osallistumaan poliittiseen prosessiin. Heillä on täysi oikeus toimia tällä maaperällä, eikä Euroopan parlamentin sosialidemokraattien ryhmä tai Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä voi vaikeuttaa heidän tehtävänsä toteuttamista.

Kehotan kaikkia jäseniä äänestämään olemattomiin mietintöihin tehtyjä tarkistuksia vastaan. Tämä on suositukseni niin tätä päivää kuin jatkoa ajatellen. Tämä menee yksinkertaisesti liian pitkälle, jos haluamme, että meitä joskus pidetään vakavasti otettavana lainsäätäjänä.

  Frank Vanhecke (NI). − (NL) Esittelijä oikeastaan itse sanoi, mistä tässä mietinnössä on kyse: kyse on siitä, että Euroopan parlamentti vahvistaa rooliaan yksiulotteisen eurokraattisen ajattelun edustajana ja tekee lopun niistä vapauden rippeistä, joista pienet poliittiset ryhmät nauttivat. Parlamentin tehtävä on palvella Euroopan byrokraatteja eikä enää edustaa kansojen keskuudessa vallitsevaa poliittista monimuotoisuutta. Mihin epädemokraattiseen farssiin Eurooppanne onkaan ajautumassa!

Kuuluisa tarkistus 6 parlamentin kysymyksistä rajoittaa myös oikeuksiamme. Lisäksi meille kerrotaan, että tämä sääntö otetaan käyttöön, koska Euroopan komissio – siteeraan – ”on esittänyt voimakkaita vastalauseita näiden kysymysten määrästä ja siitä hallinnollisesta työmäärästä, jonka kysymyksiin vastaaminen sen yksiköiltä vaatii”. Mielestäni on kuitenkin todennäköisempää, että parlamentin jäsenet kokevat tarvetta esittää voimakkaita vastalauseita siitä kammottavasta tavasta, jolla monet Euroopan komission jäsenet juuri ja juuri vastaavat kirjallisiin kysymyksiimme, nimittäin asiaan koskaan pääsemättä, epätäydellisesti ja joskus nipin napin peitellysti kieltäytyen toimittamasta meille oikeita tietoja.

Meidän olisi ennemminkin alistettava komission jäsenet kurinpitomenettelyyn sen sijaan, että hankaloitamme jälleen kerran Euroopan parlamentin jäsenten mahdollisuuksia tehdä työtä, josta heille maksetaan.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa on kyse parlamentin käytännöistä, ja tehtävämme on pohtia, ovatko ryhmiä koskevat ehdotukset käytännöllisiä. Juuri käytännön seikat mielessäni jätin 30 jäsenen vähimmäismäärää koskevaan perusvaatimukseen liittyvän tarkistuksen – luulen sen olleen minun tarkistukseni, hyvä Richard Corbett. Sen mukaan parlamentin puhemiehellä olisi mahdollisuus antaa puheenjohtajakokouksen suostumuksella ryhmälle lupa jatkaa toimintaansa tietyn aikaa, jos ryhmän jäsenmäärä laskee tietyn vähimmäismäärän alle.

Valiokunnassa tätä pidettiin yleisesti hyvänä keinona estää se, että joku ryhmän jäsenistä ottaa ryhmän panttivangiksi ja uhkaa lähtevänsä, jolloin ryhmä hajoaisi välittömästi. Siksi tämä uusi kompromissi, jonka mukaan raja olisi 25 jäsentä, on mielestäni melko houkutteleva. Se vaikuttaa minusta järkevältä keinolta lievittää yhtä niistä ongelmista, johon viittasin tarkistusta valmistellessani.

Meidän pitää kuitenkin aina muistaa, että meidät on valittu edustamaan koko äänestäjäkunnan näkemyksiä ja etuja. On tosiasia, että eurooppalainen valitsijakuntamme edustaa yhä laajempaa mielipiteiden kirjoa, mikä on demokratian kannalta hyvä asia. Parlamentin jäsenten määrä ei ole ainoa asia, joka kasvaa; myös jäsenten näkemysten monimuotoisuus lisääntyy. Jotta voisimme täyttää parlamentaarisen tehtävämme, meillä on oltava mahdollisuus heijastaa täysimääräisesti kansallisten valitsijoidemme näkemyksiä. Euroopan parlamentin mittakaavassa pieni ryhmä voi hyvinkin edustaa suurta mielipideryhmää jäsenvaltioissa. Meidän pitää voida työskennellä rakentavasti parlamenttina ja ennen kaikkea edustamiemme ihmisten toiveiden mukaisesti riippumatta siitä, millainen on ryhmiemme järjestys ja kokoonpano.

Eli vaikka olen tyytyväinen mahdolliseen kompromissiin, kannatan järkevää ja käytännönläheistä suhtautumista tähän aiheeseen. Toivottavasti emme anna itsemme langeta siihen ansaan, että olettaisimme ryhmien määrän laskemisen lisäävän automaattisesti demokratiaa.

  Kristian Vigenin (PSE). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni Richard Corbettin mietintö ansaitsee huomiota ja tulee juuri oikeaan aikaan, sillä mietinnön hyväksyminen ei vaaranna yhdenkään Euroopan parlamentissa tällä hetkellä toimivan ryhmän olemassaoloa. Tuen parlamentin toiminnan tehostamista seuraavalla kaudella 2009–2014. Olemme keskustelleet näiden muutosten merkityksestä useaan otteeseen, eikä missään vaiheessa ole keskusteltu Euroopan parlamenttiin valittujen jäsenten mahdollisuuksien rajoittamisesta. Mutta parlamenttimme on suuri parlamentti, ja kuten sanomme, mahdollisesti suurin demokraattisesti valittu parlamentti maailmassa. Näin ollen sen perusolemuksen määrittävät juuri poliittiset ryhmät, jotka eivät edusta parlamenttiin valittujen jäsenten kansoja, vaan niitä poliittisia suuntauksia, jotka yhdistävät jäseniä. Tämä merkitsee myös suurempaa valtaa, mahdollisuuksia, joita sekä poliittisilla ryhmillä että niiden johtajilla on parlamenttimme toiminnassa.

Siksi katson, että jos nyt alamme syytellä sosialidemokraatteja tai kristillisdemokraatteja, olemme väärässä. Minä päinvastoin uskon, että tällä tavalla mahdollistamme sen, että ne poliittiset ryhmät, jotka voidaan perustaa ja jotka todella toimivat seuraavalla Euroopan parlamentin kaudella, voivat profiloitua selvemmin. Tietenkin olen myös sitä mieltä, että on helppoa puhua sellaisen poliittisen ryhmän nimissä, joka ei ole vaarassa jäädä vaaditun jäsenmäärän alle seuraavassa parlamentissa. Uskon, että tällä hetkellä olemassa olevat ryhmät voivat joka tapauksessa jatkaa toimintaansa seuraavalla kaudella. Lisäksi meidän läsnäolomme tässä parlamentissa on suurelta osin riippuvainen edustamiemme poliittisten ryhmien voimasta. Meidän pitäisi tarkastella näitä asioita yhdessä, ei erikseen. Siksi meidän ei pitäisi ajatella, että Euroopan poliittista elämää pyöritetään ehdottomasti tässä parlamentissa ja että se riippuu kahdesta poliittisesta ryhmästä, eikä meidän myöskään pitäisi unohtaa puolueita, joita edustamme. Tästä johtuen ehdotan, että liikahdamme todellakin ehdotetun kompromissin suuntaan ja tuemme Richard Corbettin esitystä.

  Gerard Batten (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, tässä parlamentissa puhutaan usein avoimuudesta ja demokratiasta, mutta se ei aina näy käytännössä.

Tässä tapauksessa Richard Corbett on ollut hyvin avoin tavoitteensa suhteen: hän haluaa hankaloittaa pienten ryhmien perustamista ja toimintaa, hän haluaa evätä niiltä ne varat ja etuoikeudet, joihin niillä on nyt oikeus ja joiden ansiosta ne voivat edustaa valitsijoidensa tahtoa. Richard Corbett haluaa lopettaa sellaiset ryhmät, joita ei hyväksy, jos se vain on mahdollista. Tämä on täysin epädemokraattista. Miksei eurooppalaisten äänestäjien tahtoa voisi ilmaista poliittisissa ryhmissä, jotka ovat heidän äänestämiensä henkilöiden perustamia, vaikka ryhmät olisivatkin pieniä. Miksi ei? Siksi, että Richard Corbettin mielestä niillä ei pitäisi olla siihen mahdollisuutta!

Jos nämä säännöt hyväksytään, oma ryhmäni – itsenäisyys/demokratia-ryhmä – joutuu lopettamaan. IND/DEM-ryhmä perustettiin tietenkin vastustamaan Euroopan perustuslakia, ja olemme onnistuneet erittäin hyvin rahoittaessamme ei-kampanjoita Ranskan, Alankomaiden sekä viimeisimpänä Irlannin kansanäänestysten yhteydessä. Siksi Richard Corbett ja muut ”eurofiilit” haluavat tehdä meistä ja muista vuoden 2009 jälkeen valituista vastaavista ryhmistä toimintakyvyttömiä, jos siihen pystyvät. Hänen täysin epädemokraattiset suosituksensa ovat avoimesti kaikkien nähtävillä.

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, parlamentin on tulkittava demokratiaa demokraattisesti. Tämä tarkoittaa, ettei työjärjestystä pitäisi tarkastella erikseen. Sitä pitää ennemminkin tulkita äänestyksen moraalisen perustan sekä edustuksellisuusperiaatteen valossa merkkinä itsesääntelystä ja kansalaisten itsemääräämisoikeudesta. Otan esiin muutaman kohdan kyseisestä periaatteesta ja haluan todeta seuraavaa: mielestäni Richard Corbettin ehdottama tarkistus on periaatteessa oikein, mutta syy siihen, miksi sellaisen ryhmän, jonka jäsenmäärä laskee alle vaaditun vähimmäismäärän vaalikauden aikana, täytyy saada jatkaa toimintaansa, piilee erityisesti siinä, että äänestäjät tekevät demokraattiset valintansa melkein aina sen perusteella, mihin Euroopan parlamentin poliittisen ryhmään ehdokkaat kuuluvat.

Äänestäjille ei ole yhdentekevää, valitaanko ehdokas istumaan Euroopan parlamentin sosialidemokraattien ryhmään vai Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmään. Näin ollen tämän tarkistuksen olisi sisällettävä mieluummin sitovaa valtaa sen sijaan, että se antaa parlamentin puhemiehelle harkintavallan, ja mieluummin tehtävä kuin lupa. Lisäksi sen ajan, jonka ryhmä voi jatkaa toimintaansa, täytyy demokratian vuoksi vastata vaalikauden pituutta. Muutoin kaadamme täydellisesti vapauden periaatteet, jotka tekevät meistä sen, mitä olemme.

Toinen huomioni koskee houkutusta jäljitellä kansallisten parlamenttien tekemisiä. Kansalliset parlamentit todella toimivat mallina meille, mutta tässä tapauksessa meidän on jäljiteltävä niitä cum grano salis, varovaisesti, koska ryhmien määrän räjähdysmäinen kasvu Euroopan demokratiassa voi johtaa edustuksellisuuden puuttumiseen, mikä heittelee Eurooppaa kriisistä toiseen.

Räjähdysmäinen kasvu tässä yhteydessä voi erottaa Euroopan kansalaiset ja heitä edustavat henkilöt toisistaan. Ja mitä suurempaa moniarvoisuus on, sitä ilmeisempää tulee myös taistelusta ja intensiivisestä politikoinnista, joka yleensä johtaa yksimielisyyteen, sillä järjestelmälliset konsensukset eivät täälläkään synny ilman kiistoja.

Jos parlamentissa on useampi ryhmä, se voi politisoida byrokraattien Euroopan, koska demokratia on demokratia, ei mikään veljeskunta.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, meidän ei pitäisi suunnata minkäänlaista rahallista lisätukea jäsenille ja edustajille, jotka esittävät väitteitä Euroopan tason demokratiaa vastaan.

  Jim Allister (NI). − (EN) Arvoisa puhemies, on hyvin yksinkertaista tunnistaa niiden agenda, jotka ajavat tarmokkaasti poliittisten ryhmien perustamiseksi vaaditun vähimmäiskoon suurentamista tässä parlamentissa. Kyse on melko selvästi julkeasta yrityksestä työntää syrjään pienemmät ryhmät, jotka ovat useammin ja todennäköisemmin vähemmän innostuneita – jotka itse asiassa todennäköisesti kyseenalaistavat arvokkaan Eurooppa-hankkeen. Richard Corbett pyrkii vaikuttavasti toteuttamaan jyräyspolitiikkaa. Tästä johtuen hän johtaa tänä iltana hyökkäystä valiokunnan demokraattista mielipidettä uhmaten.

On hyvin sanottu, että parlamentin ansioita ja eheyttä voi arvioida sen perusteella, miten se kohtelee vähemmistöjään. Tämän mietinnön arviointiperusteiden mukaan Richard Corbett antaisi parlamentin taantua entisestään suurten ryhmien salaseuraksi, jossa asioista ei päätä tämä parlamentti, vaan niistä sovitaan kahden pääryhmän kesken.

  Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL). – (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin kyseenalaistaa perustavanlaatuisimman lähtökohdan, nimittäin sen lähtökohdan, että ryhmien määrän väheneminen lisäisi poliittista yhtenäisyyttämme. Voisin mennä ja liittyä Euroopan parlamentin sosialidemokraattien ryhmään, mutta se ei lisäisi ryhmän yhtenäisyyttä. Voisin myös liittyä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmään, mutta voin taata, ettei se lisäisi millään tavalla kyseisen poliittisen ryhmän yhtenäisyyttä. Näin ollen tässä ehdotuksessa ei ole kyse poliittisesta yhtenäisyydestä. Sillä vain kasvatetaan sellaisten itsenäisten jäsenten määrää, jotka eivät halua kuulua mihinkään niistä ryhmistä, joilla on riittävä mandaatti tulla perustetuksi. Tämä vuorostaan tarkoittaa sitä, että miljoonat eurooppalaiset eivät ole edustettuina yhdessäkään Euroopan parlamentissa toimivassa poliittisessa ryhmässä. En pidä tätä hyvänä kehityksenä. Ennen kaikkea en pidä sitä demokraattisena kehityksenä. Lopuksi haluaisin kysyä Richard Corbettilta poliittiseen yhtenäisyyteen liittyen: tukeeko PSE-ryhmä hänen ehdotustaan yksimielisesti vai ollaanko ehdotuksesta syvästi eri mieltä ryhmän sisällä?

  Íñigo Méndez de Vigo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämäniltainen keskustelu on mielenkiintoinen, koska kuulin esittelijän sanovan, että mietintö on saanut innoituksensa Jens-Peter Bondelta, joka Rodrigo Díaz de Vivarin, El Cid Campeadorin, tapaan voittaa taisteluja poismenonsa jälkeen. Sitten esiintyi Jens-Peter Bonden korvannut parlamentin jäsen Hanne Dahl, joka vertasi esittelijää Kafkaan, mikä on varmasti suotuisa vertaus; eli Hanne Dahl ei siis ole niin selvästi yhtä mieltä Jens-Peter Bonden kanssa. Sitten parlamentin jäsen Gerard Batten tunnusti meille, että poliittisen ryhmän rahoja on käytetty kansallisiin kansanäänestyksiin sekaantumiseksi. Luulen, että kvestoreilla on jotain sanottavaa tähän, hyvä Gerard Batten, koska on kiellettyä käyttää näitä rahoja vastaaviin tarkoituksiin.

Entäs sitten Johannes Voggenhuber? Mitä voin sanoa Johannes Voggenhuberista, jonka edustama valtio järjesti erinomaisen Euro 2008 -turnauksen, johon me espanjalaiset olemme niin kovin tyytyväisiä? Johannes Voggenhuber syytti meitä manipuloimisesta ja kritisoi kompromissitarkistusta, jonka hän sitten kuitenkin allekirjoitti.

Lyhyesti sanottuna, arvoisa puhemies, yhtenäisyyden vuoksi sekä yhtyäkseen siihen, mitä parlamentin jäsenet József Szájer, Timothy Kirkhope, Carmen Fraga Esteves ja Paul Rübig sanoivat, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä aikoo äänestää puolesta.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kirjoitin Frankfurter Allgemeine Sonntagszeitung -lehteen kaksi viikkoa sitten laajan artikkelin, jonka nimi oli ”Uhmatkaamme röyhkeää demokratiaa”. Sosialidemokraattipiireihin kuuluvat henkilöt tulivat luokseni ja sanoivat: ”Juuri niin!” Eikä tämä johtunut siitä, että otsikko toisti suuren Willy Brandtin kuuluisan lausahduksen. Mitä te nyt teette, Richard Corbett ja Jo Leinen? Käännätte asian päälaelleen ja tiedätte, mitä olette tekemässä.

Muistan hyvin, mitä sanoitte, kun parlamentissa keskusteltiin viimeksi ryhmien perustamista koskevan alarajan nostamisesta. Muistan Jo Leinenin ajalta, jolloin hän vielä oli rehti demokraatti. Hänen pitäisi perääntyä ja miettiä tarkkaan, mitä asiaa hän oikein ajaa. Se, mitä teette nyt, tuhoaa demokratian. Huolehditte Haidereista ja Stracheseista, äärivasemmistosta, ihmisistä, jotka on veistetty samasta puusta kuin ne, joiden rinnalla jopa Lafontaine näyttää maltilliselta. Hävetkää! Pysähtykää ajattelemaan ja peruuttakaa tämä tarkistus Euroopan vuoksi. Älkää te olko ”niitä antieurooppalaisia”.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, on sisämarkkinat ja on yhtenäisvaluutta. Siten olisi siis täysin järkevää, että olisi vain yksi ryhmä, sehän olisi joka tapauksessa paljon tehokkaampaa. Olisi vain yksi puhuja, ja asiat olisi helpompi jakaa. Richard Corbett ehdottaa vähimmäismäärän nostamista 30:een. Se vaikuttaa todella vaaralliselta, koska irlantilaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset voivat lähettää 31, mikä aiheuttaisi meille todellisia ongelmia. Mielestäni alarajan pitää olla vaihteleva. Se olisi 30, mutta puhemies voisi käyttää harkintavaltaansa ja nostaa sitä 35:een tai 40:een, jos liittymään pyrkivät parlamentin jäsenet eivät ole täysin normaaleja.

Neljännen tasavallan aikana sovellettiin eräänlaista mitätöintitekniikkaa. Eli vaalikauden alkaessa parlamentti päätti enemmistöllä, uudistetaanko jonkun tietyn edustajan paikka vai otetaanko se häneltä pois. Menetelmä on täydellinen. Richard Corbett voisi esimerkiksi vastata siitä, että kaikki ne, jotka eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä, menettävät paikkansa. Voisimme myös muuttaa menetelmää: ne, jotka eivät kannata Richard Corbettin näkemyksiä, maksaisivat palkkansa Richard Corbettille tai hänen ryhmälleen. No ei sillä ole kuitenkaan mitään väliä; irlantilaiset ovat osoittaneet, että voitte hyväksyä minkälaisia sääntöjä hyvänsä. Asiat eivät enää mene täällä niin, hyvä Richard Corbett.

  Richard Corbett, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, olen nauttinut tästä keskustelusta. Pidin villeistä väitteistä, joita täällä on esitetty tästä muutoksesta ja joiden mukaan ryhmän perustamiseen vaaditun vähimmäisjäsenmäärän nostaminen 20:stä 25:een tai mahdollisesti 30:een merkitsisi jollain tapaa demokratian loppua ja parlamentin moniarvoisuuden loppua. Täyttä roskaa! Tämä on vaatimaton ehdotus. Jopa 30 olisi vähemmän kuin useimmissa kansallisissa parlamenteissa, joita me pidämme aivan demokraattisina. Miksei se siis päde täällä?

Väite, jonka mukaan tässä olisi kyse hyökkäyksestä olemassa olevia ryhmiä kohtaan, on pötyä. Olin iloinen, kun UEN-ryhmän puhuja tunnusti, ettei tämä vaikuttaisi hänen ryhmäänsä. Olin yllättynyt siitä, että Gerard Batten ajatteli tämän vaikuttavan hänen ryhmäänsä. Luulin, että hän odottaa heidän saavan lisää paikkoja seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa. Minä ennemminkin uskon, että he menettävät paikkoja ja häviävät, eikä jäsenmäärä riitä edes nykyisen vähimmäismäärän täyttämiseksi. Näin ollen tämä ei vaikuttaisi heihin millään tavalla kuitenkaan.

Ja väite, jonka mukaan tässä olisi kohteena jonkin tietyn näkemyksen edustajat, kuten euroskeptikot. Sekin on täyttä roskaa! Euroskeptikot ovat aina olleet edustettuina, hyvin edustettuina, tässä parlamentissa, he ovat melkein aina muodostaneet poliittisen ryhmän, ja olen varma, että näin on jatkossakin. He edustavat pientä, mutta merkittävää osaa yleisestä mielipiteestä, ja heidän on tietenkin voitava osallistua keskusteluihimme. Se ei muutu tämän ehdotuksen vuoksi.

Ei tämä ole mikään radikaali ehdotus. Tämä on järkevä, maalaisjärjellä laadittu ja käytännöllinen ehdotus, jonka mukaan on tutkittava, mikä olisi mielekäs vähimmäisjäsenmäärä poliittisen ryhmän perustamiseksi laajentuneessa parlamentissa.

Ehdotus ei ole radikaali, eikä se kohdistu keneenkään erityisesti. Olen iloinen siitä, että monet ryhmät ymmärtävät kahden eri näkemyksen välillä tehdyn kompromissin merkityksen tässä asiassa ja hyväksyvät kompromissina vaatimattoman ehdotuksen, jossa vähimmäismääräksi asetetaan 25.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 9. heinäkuuta 2008.