Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 7. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

22. Täysistuntotyöskentely ja valiokunta-aloitteiset mietinnöt (työjärjestyksen muuttaminen) (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Richard Corbettin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan parlamentin työjärjestyksen muuttamisesta Euroopan parlamentin uudistamista käsittelevän työryhmän tekemien täysistuntotyöskentelyä ja valiokunta-aloitteisia mietintöjä koskevien ehdotusten valossa (2007/2272(REG)) (A6-0197/2008).

  Richard Corbett, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, toivottavasti kollegat kestävät sen, että puhun jälleen työjärjestyksen muuttamisesta, jota aina tunnutaan käsittelevän maanantai-iltaisin.

Kuten kollegat tietävät, parlamentissa on toiminut työryhmä, jota kollegamme Dagmar Roth-Behrendt on hyvin taidokkaasti johtanut ja joka on pohtinut parlamenttityöskentelyn parantamista.

Parlamentti on muuttunut keskustelukerhosta toiseksi lainsäätäjäksi. Mitä sitten Lissabonin sopimukselle tapahtuukin, tuo muutos on jo valtaosin tapahtunut. Siksi on järkevää ja loogista, että mietimme työskentelymme organisointia.

Yksi merkittävä tähän liittyvä seikka on vääjäämättä ja aivan perustellusti luopuminen valiokunta-aloitteisista mietinnöistä, jotka eivät vaikuta lainsäädäntöön, jotta voidaan keskittyä paremmin lainsäädäntöön.

Tämä on tänään esittelemäni ehdotuspaketin ensimmäinen ja ehkä tärkein osa. Työryhmän ehdotukset olivat luonnollisesti hyvin laaja-alaisia: vain muutama ehdotuksista vaatii työjärjestyksen muuttamista, mutta tämä on yksi niistä.

Ajatuksena on se, että meidän pitäisi eriyttää valiokunta-aloitteiset mietinnöt niiden tyypin ja merkityksen mukaan. Joistakin toki on syytä jatkossakin käydä täysimääräistä keskustelua ja äänestää täysistunnossa, mutta toisista ehkä ei.

Tästä parlamentista ei pitäisi tehdä valmisteluvaliokuntaa, joka kirjoittaa tietyn erityisvaliokunnan alaan kuuluvan ja erityistä asiaa koskevan yksityiskohtaisen valiokunta-aloitteisen mietinnön kohta kohdalta uudelleen.

Olisin jopa halunnut mennä pidemmälle ja kysyä: miksi tällaiset valiokunta-aloitteiset mietinnöt eivät päde sellaisenaan valiokuntien mietintöinä?

Englannin parlamentin ylähuoneen mietinnöt, joista kaikki puhumme, ovat ylähuoneen valiokuntien mietintöjä. Niistä ei äänestetä eikä niitä kirjoiteta uudelleen parlamentin ylähuoneessa, vaan ne pitävät kiinni omista ansioistaan – ne ovat usein erittäin hyviä, syvällisiä ja analyyttisia mietintöjä. Parlamentin ylähuoneen ei tarvitse tarkastaa niitä kohta kohdalta. Samoin pitäisi tehdä myöskään tällaisten valiokunta-aloitteisten mietintöjen kohdalla.

Muuttamalla tätä sääntöä mahdollistamme sen, mutta tietenkin viemme jatkossakin – tämä on kompromissi – mietinnön täysistuntoon joko hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Lisäksi ryhmillä on mahdollisuus olla siitä eri mieltä ja jättää vaihtoehtoinen päätöslauselmaesitys, mutta emme äänestä tuntikaupalla ja kohta kohdalta valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä. Mielestäni tämä on ensimmäinen hyvin tärkeä muutos.

Toisella, mutta täysin erilaisella muutoksella elävöitetään keskustelujamme ja tapaa jakaa puheajat. Esittelijän roolia vahvistetaan. Esittelijä esittelee valiokunnan mietinnön, joka on vastaus komission lainsäädäntöehdotukseen ja jossa välittömästi ilmoitetaan parlamentin kanta komission ehdotukseen. Esittelijä myös päättää keskustelun mahdollisesti vastaamalla muiden jäsenten esittämiin huomioihin samalla tavalla kuin itse pyrin tekemään edellisessä keskustelussa. Tämä piristänee keskustelujamme ja on muutenkin hyödyllistä.

Yksi yksityiskohta on saanut paljon huomiota osakseen. Kyse on ehdotuksesta, jonka mukaan meillä pitäisi olla kirjallisia kysymyksiä varten samanlaiset ohjeet kuin ne ohjeet, joita jo sovellamme kyselytunnin aikana muille toimielimille esitettyihin kysymyksiin.

En ymmärrä, miksi tästä on tehty niin dramaattista. Ei tällä pyritä antamaan kenellekään valtaa sensuroida kysymyksiä. Ohjeissa vain sanotaan, että parlamentin kirjallisten kysymysten, aivan kuten kyselytunnilla esitettyjen kysymysten, olisi liityttävä sen toimielimen toimialaan, jota pyydetään vastaamaan kulloinkin kyseessä olevaan kysymykseen. Tämä vaikuttaa loogiselta ja järkevältä, mutta tällä hetkellä näin ei ole.

Tämän säännön puuttumisen vuoksi yksi parlamentin jäsen on voinut jättää yli tuhat kirjallista kysymystä aiheista, jotka eivät liity millään lailla Euroopan unioniin. Tämän takia järjestelmä on tukkeutunut, joten kaikki muut ovat joutuneet odottamaan vastauksia pidempään ja rahaa on lisäksi kulunut omaisuus, koska kaikki kysymykset on käännettävä kaikille kielille ja kierrätettävä komission jäsenten keskuudessa komission yhteistä vastausta varten, mikä on ajan ja voimavarojen tuhlausta. Tuntuu järkevältä laatia ohjeet, joissa vain todetaan, että kysymysten pitää kuulua Euroopan unionin ja toimielinten toimivaltaan.

Kuka sitten arvioisi tätä? Minun ehdotukseni mukaan asiaa arvioisi puhemiehemme, parlamentin puhemies. Jos itse määräämme ohjeet, emme jätä komissiolle mahdollisuutta päättää tästä ja sanoa: ”Emme vastaa siihen ja siihen kysymykseen.” Ei, me päätämme – ja tällä suojellaan jäseniä sekä annetaan jäsenille takuut. Olen yllättynyt, että jotkut jäsenet, jotka eivät ole nyt paikalla, ovat katsoneet sopivaksi hyökätä tätä vastaan kaikille parlamentin jäsenille osoitetussa sähköpostissa.

Kyse on vaatimattomista ja järkevistä ehdotuksista, joita varapuhemiesten ja Dagmar Roth-Behrendtin työryhmä on tehnyt, ja minä suosittelen niitä parlamentille.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, uudistettu parlamentti, joka edistää vilkkaampaa poliittista keskustelua EU:ssa, hyödyttää kaikkia kansalaisiamme ja kaikkia toimielimiä. Tarvitsemme dynaamisempaa keskustelua unionin asioista, ja kuulun itse niihin, jotka uskovat vankasti keskustelun olevan elinehto toimivalle demokratialle.

Haluaisin komission puolesta onnitella Richard Corbettia täysistuntotyöskentelyä ja kirjallisten kysymysten esittämistä koskevasta mietinnöstä. Parlamentin esittämisen kysymysten määrä on jatkuvasti kasvanut vuosien saatossa. Vuonna 2007 komissio vastasi yli 6 700 kysymykseen. Näin ollen kasvu oli 12 prosenttia vuoteen 2006 verrattuna ja melkein 35 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna, ja tähänastisen kehityksen perusteella kasvu näyttäisi jatkuvan tänäkin vuonna.

Kysymysten määrän äkilliseen kasvuun on liittynyt myös todellinen haaste: melkein 25 prosenttia kaikista kirjallisista kysymyksistä oli vain kahdeksan parlamentin jäsenen esittämiä. Lisäksi suuri osa kysymyksistä koskee asioita, jotka eivät kuulu yhteisön toimialaan. Jos haluatte, voin antaa muutamia esimerkkejä.

Komissio on ehdottoman sitoutunut siihen, että se kantaa vastuunsa ja antaa laadukkaita vastauksia parlamentin esittämiin kysymyksiin. Tämä tehtävä on säädetty perussopimuksissa, ja se on myös keskeinen osa tilivelvollisuuttamme parlamentille. Komissio pitää myönteisenä joidenkin ohjeiden ja käsiteltäväksi ottamista koskevien kriteerien käyttöönottoa kirjallisissa kysymyksissä siten kuin mietinnössä ehdotetaan. Vastaavia ohjeita sovelletaan jo komissiolle ja neuvostolle esitettyihin suullisiin kysymyksiin, ja Richard Corbettin mietinnössä ehdotetaan menetelmää, jota parlamentti jo käyttää ja jonka sekä neuvosto että komissio hyvin tuntevat. Jos ohjeita toteutetaan tehokkaasti, paranevat yksittäisten jäsenten mahdollisuudet esittää komissiolle kysymyksiä ja saada niihin ajoissa vastaukset, kuten esittelijä jo selitti. Voimme keskittyä sellaisia asioita koskeviin kysymyksiin, jotka todella kuuluvat komission toimialaan tai ovat yleisesti kiinnostavia.

Haluaisin esittää huomion myös toisesta mietinnössä käsitellystä seikasta, eli puheenvuorojen järjestyksestä täysistuntokeskusteluissa. Komissio hyväksyy logiikan, jonka mukaan lainsäädäntökeskustelut voidaan aloittaa esittelijöiden puheenvuorolla. Puhejärjestykseen ja puheaikoihin liittyen haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että komission ja neuvoston tasavertaista kohtelua koskeva periaate on säilytettävä.

Lopuksi haluan muistuttaa, että ilmaisimme hiljattain kantamme parlamentin uudistamista käsittelevän työryhmän toiseen väliraporttiin, ja odotamme mahdollisuutta keskustella näistä asioista parlamentin kanssa ennen kuin se hyväksyy lopullisen kantansa uudistuspakettiin. Luotan siihen, että se hyvä yhteistyöhenki, jota kumpikin toimielin on osoittanut tähän saakka, jatkuu uudistusprosessin loppuun saakka.

  József Szájer, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, jälleen olemme kuulleet sanottavan, että tässä suosituksessa on kyse tiettyjen parlamentin jäsenten toiminnan rajoittamisesta. Haluaisin kiinnittää euroskeptisten parlamentin jäsenten huomion siihen, että heidän pitäisi lukea suositus ennen kuin sanovat niin.

Tämä mietintö ja tämä sääntömuutos olisi pitänyt tehdä kauan aikaa sitten, koska Euroopan parlamentti on käyttänyt jo pitkään merkittävää lainsäädäntövaltaa. Toisaalta meidän pitäisi huomata se, että 17,4 prosenttia ajastamme, täysistuntokeskusteluihin käyttämästämme ajasta, kuluu lainsäädäntöön ja loppuaika muuhun toimintaan.

Tämän mietinnön ansiosta parlamentti voi siis käyttää aikansa siihen, mihin sillä on perussopimusten mukaan oikeus. Toisin sanoen voimme jatkossa keskittyä lainsäädäntöön, mikä ei tarkoita sitä, että väheksyisimme valiokunta-aloitteisia mietintöjä, joissa myös käsitellään hyvin tärkeitä asioita. Meidän pitää kuitenkin keskuudessamme tietää, että niiden vaikutus on selvästi pienempi kuin mitä voimme saavuttaa lainsäädännöllä.

Kun luomme lainsäädäntöä, saamme aikaan muutoksia, jotka vaikuttavat suoraan 500 miljoonan ihmisen elämään tulevina vuosina. Valiokunta-aloitteisten mietintöjen vaikutus tuntuu paljon myöhemmin ja on paljon pienempi. Näin ollen parlamentin on paneuduttava paljon enemmän lainsäädäntöön, ja tämä mietintö mahdollistaa sen.

Pääsimme sopimukseen myös kysymyksistä, koska on tärkeää, että kysymyksiin todella saadaan kunnolliset vastaukset. Hyvin usein parlamentin jäsenet eivät saa kunnollisia vastauksia komissiolta, vaikka, kuten komission jäsen totesi, jokaisella parlamentin jäsenellä on oikeus saada vastaukset kysymyksiinsä. Kysymysten täytyy kuitenkin koskea asioita, jotka kuuluvat Euroopan unionin ja komission toimialaan.

Olen myös tyytyväinen siihen, että komissio on vihdoinkin hylännyt rajoituksen, jonka mukaan kysymyksiä saisi esittää vain kaksi kutakin kuukautta kohti. Se oli viisas päätös, mutta voimme kuitenkin saavuttaa parempia tuloksia ja uuden säännön ansiosta kysymykset ovat tehokkaampia. Näin ollen onnittelen Richard Corbettia. Kiitos.

  Jo Leinen, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, valiokunta-aloitteiset mietinnöt ovat varmasti perusteltuja tässä parlamentissa. Tässä parlamentissa on edustettuna 27 valtiota ja kansaa, ja monet kysymykset vaivaavat ihmisten mieliä liittyen EU:hun ja suhteisiimme muuhun maailmaan.

Olen kuitenkin yhtä mieltä myös niiden kanssa, jotka sanoivat, että parlamentti on muuttunut yhä enemmän neuvoa-antavasta edustajakokouksesta lainsäädäntöelimeksi. Lissabonin sopimus on suuri askel eteenpäin. Siksi meidän on määritettävä ensisijaiset tavoitteemme. Kuulin, että käytämme ainoastaan 17,4 prosenttia ajastamme lainsäädäntötyöhön: se ei riitä. Meillä on stressiä ja aikapaineita. Haluamme parantaa lainsäädäntöä, joten tarvitsemme enemmän aikaa ja ensisijaisia tavoitteita.

On myös hyvä, että sanomme nyt, ettei jokaisesta mietinnöstä tarvitse keskustella uudestaan täysistunnossa. On mahdollista äänestää ilman keskustelua, ja jäsenet voivat esittää kirjallisia kannanottoja, jos haluavat ilmaista näkemyksensä mietinnöstä. Ei sitä tarvitse tehdä suullisesti täysistunnossa.

Arvoisa puhemies, mielestäni on oikein, että esittelijällä on sekä ensimmäinen että viimeinen puheenvuoro parlamentissa, sillä kyse on eräänlaisesta ”kansalaisten kamarista” ja meidän on siksi esitettävä näkemyksemme keskustelun alussa ja lopussa. Tämä on hyvä uudistus.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kysymykset. Järjestelmä toimii hyvin, kunhan sitä ei aleta käyttää väärin. Kuulimme luvut; 25 prosenttia kysymyksistä oli kahdeksan jäsenen esittämiä. Tämä on yhteensä melkein 1 700 kysymystä kahdeksalta jäseneltä. Näemme, että he tekevät kovasti työtä, mutta vaikuttaa voimakkaasti siltä, että tässä tapauksessa, kuten monissa muissa tapauksissa, EU:n vastustajat käyttävät EU:n järjestelmää sumeilematta väärin. Meidän on luotava säännöt tätä varten, ja ohjeet toimivat mittapuuna sekä luovat puitteet, joissa työskentelemme.

Onnittelen Richard Corbettia siitä, että hän jälleen kerran ryhtyi toimeen ja vei parlamenttia eteenpäin. Kiitos paljon.

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on mukava, että voin olla tässä puheessa myötämielisempi kuin edellisessä. Liberaaliryhmä tukee voimakkaasti ehdotuspakettiin sisältyviä uudistuksia, etenkin niitä, jotka liittyvät parlamentin esittämiin kysymyksiin.

Mielestäni oli hyvä, että hylkäsimme esittelijän ensimmäisen ehdotuksen, jolla parlamentin kysymysten määrälle olisi asetettu yläraja tai niitä olisi muuten rajoitettu.

Suoraan sanoen ehdottaisin vielä kahta pientä parannusta. Ensinnäkin pitäisi laajentaa menettelyä, jonka avulla estetään se, että heikkolaatuiset valiokunta-aloitteiset mietinnöt – valitettavasti sellaisia näkee joskus – selviävät täysistunnosta ilman parannuksia. Näissä tapauksissa myös valiokunnalla pitäisi olla oikeus esittää tarkistuksia sen sijaan, että vain esittelijä, kaksi poliittista ryhmää tai 10 prosenttia parlamentin jäsenistä voivat esittää niitä.

Toinen ehdotukseni on, että lisätään ilman puhujalistaa -menettely myös uuden, esittelijän lyhyen esittelyn yhteyteen. Mielestäni näillä kahdella muutoksella voitaisiin hieman parantaa edellytyksiä käydä parlamentaarista keskustelua ja vaihtaa näkemyksiä tuhoamatta kuitenkaan työryhmän tavoitetta, joka on tietenkin virtaviivaistaa ja elävöittää parlamentin menettelyjä.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minusta tuntuu pitkälti samalta kuin Andrew Duffista. Haluaisin sanoa tässä vaiheessa, että ryhmämme voi yleisesti tukea tätä mietintöä, toisin kuin edellistä, koska siinä mukaillaan parlamentin uudistamista käsittelevän työryhmän ehdotuksia ja pannaan ne täytäntöön työjärjestystä muuttamalla.

Emme kuitenkaan voi tukea ehdotusta – minkä haluan lyhyesti mainita tässä – jonka mukaan valiokunta-aloitteisiin mietintöihin ei voisi enää esittää tarkistuksia. Ryhmämme näkemyksen mukaan tarkistusten esittäminen kuuluu olennaisena osana poliittiseen kulttuuriin ja poliittiseen keskusteluun ja on ennen kaikkea yksittäisten ryhmien oikeus – eikä tätä ryhmien oikeutta saa rajoittaa.

Lopuksi haluaisin lisätä, että mielestäni Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän esittämiä tarkistuksia 13 ja 15 kannattaa tukea. Vaikka yksittäisistä mietinnöistä ei kannata käydä pitkiä ja yksityiskohtaisia keskusteluja täysistunnossa, jonkinlainen keskustelu tarvitaan. Keskustelun pitäisi olla lyhyt – joko yksi puhuja kustakin ryhmästä, kuten Verts/ALE-ryhmä ehdottaa, tai puheenvuorot ilman puhujalistaa. Luopumalla keskusteluista kokonaan tekisimme itsellemme karhunpalveluksen. Jos emme salli keskustelua, emme ota itseämme vakavasti, eikä sekään ole mielestäni hyvä asia.

  Hanne Dahl, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, kaikkien lakia säätävien elinten on oltava jatkuvasti valvonnan alaisia ja valmiita, kuten me olemme, suorittamaan omavalvontaa. Epäilen kuitenkin, että tässä mietinnössä esitetty omavalvonta menee liian pitkälle; menen itse jopa niin pitkälle, että kutsun sitä itsesensuuriksi. Jos tämä mietintö hyväksytään tällaisenaan, parlamentti pyrkii oma-aloitteisesti rajoittamaan jäsentensä oikeutta esittää tärkeitä kysymyksiä neuvostolle ja komissiolle. Sinänsä siinä on järkeä, mutta mietinnössä sanotaan myös, että olisi puhemiehen tehtävä päättää, voidaanko jokin tietty kysymys esittää. Eli parlamentin puhemies päättäisi, mitkä kysymykset sopivat esitettäväksi muille EU:n toimielimille. Tällä tavalla siis ryhdymme harjoittamaan enemmän itsesensuuria ja annamme myös parlamentin puhemiehelle oikeuden harjoittaa sensuuria.

Haluaisin muistuttaa parlamenttia siitä, että tämä on ainut suoraan valittu toimielin, joten meillä erityinen velvollisuus. Tehtävämme on harjoittaa parlamentaarista valvontaa, emmekä siis voi missään tapauksessa ryhtyä itsesensuuriin, jota on helppo käyttää väärin. Meillä kaikilla on tietysti moraalinen velvollisuus olla tuhlaamatta minkään toimielimen aikaa epärelevanteilla kysymyksillä, mutta emme voi hyväksyä ”objektiivisten kriteerien” määrittämistä relevanssin arvioimiseksi. Politiikassa ei ole sellaista asiaa kuin objektiiviset kriteerit. Ja jos me määritämme ne, niitä saatetaan käyttää väärin.

  Jim Allister (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäinen versio tästä mietinnöstä oli paljon ankarampi ja epädemokraattisempi kuin lopullinen versio. Eurofanaattinen esittelijämme osoitti pitkälti oikean luontonsa ehdottamalla, että parlamenttiin vaaleilla valittujen jäsenten oikeuksia uskaltaa esittää kysymyksiä muutoin kuin vaaleilla valitulle komissiolle ja neuvostolle olisi rajoitettava. Hänen hirvittävän ehdotuksensa mukaan jäsenet voisivat esittää korkeintaan kolme kysymystä kuussa.

Onneksi esittelijän oli nopeasti peräännyttävä, mutta mietinnössä on edelleen joitakin repressiivisiä piirteitä, jotka vaikuttavat ehdotuksen taustalla. Esimerkiksi suunnitelma antaa puhemiehelle veto-oikeus sen suhteen, mitä kysymys voi sisältää, ei ole hyväksyttävä. Yksi merkittävä syy tähän on se, että nykyinen puhemies ei nauti kaikkien parlamentin jäsenten luottamusta, koska hän ei voi sietää mielipide-eroja; tämä tuli hyvin selväksi hänen ryhtyessään kurinpitotoimiin niitä parlamentin jäseniä vastaan, jotka uskalsivat vaatia äänestäjilleen oikeutta kansallisiin kansanäänestyksiin Lissabonin sopimuksesta.

Puhemies osoitti suvaitsemattomuutensa, ja jos tällaiselle puhemiehelle annetaan sensuurioikeus, jonka ansiosta puhemies voi suojella eurooppalaista eliittiä parlamentin jäsenten esittämiltä tiedusteluilta, hän kyllä käyttää sensuurioikeuttaan mielihyvin. Siksi on tyhmää, väärin ja epädemokraattista sitoa jäsenten kädet ja tukkia heidän suunsa tavalla, jolla esittelijämme – ei mitenkään yllättäen – pyrkii toimimaan.

  Costas Botopoulos (PSE). - (EL) Arvoisa puhemies, parlamentin menettelyt eivät ole pelkästään työhömme liittyvä muodollisuus; kyse on minkä tahansa parlamentin työskentelyn perusolemuksesta. Näin on jopa omamme kaltaisessa parlamentissa, jossa istuu 780 jäsentä monesta eri valtiosta ja joka on kovin kaukana kansalaisten silmistä, mistä johtuen se ajautuu usein kauas kansalaisia kiinnostavista asioista; parlamentissa, jonka keskustelua koskevat menettelyt tunnetaan – ja täysistuntokeskustelu on vain muodollinen menettely suhteessa oikeaan työhön, joka tehdään valiokunnissa.

Siksi kaikki pyrkimykset parantaa parlamentin täysistuntotyöskentelyä tiettyjen periaatteiden mukaisesti ovat aina tervetulleita: Ensinnäkin tehokkuusperiaate, jonka mukaan käymme keskustelua vaihtoehtojen ja lopulta päätösten aikaan saamiseksi. Toiseksi demokratian periaate, jonka mukaan kaikilla on oltava samanlaiset toimintaedellytykset riippumatta käytössä olevasta vallasta siten, että kaikki voivat tulla kuulluksi. Ja kolmanneksi ”elinvoimaisuusperiaate”, niin sitä kutsuisin, jotta sanomamme on kiinnostavaa yleisön kannalta.

Miten hyvin sitten tässä mietinnössä tehty ehdotus palvelee näitä periaatteita? Mielestäni tyydyttävästi, vaikkakin siinä olisi vielä tilaa pienille parannuksille, joita ehdotan.

Lyhyestä esittelystä olen samaa mieltä. On yksi syy sille, miksi lyhyen esittelyn pitäminen on erittäin hyvä ajatus: näin ei tule koskaan mietintöä, josta ei keskusteltaisi ollenkaan. Annan esimerkin: Andrew Duff on laatinut erittäin mielenkiintoisen mietinnön tavasta valvoa komissiota. Äänestämme mietinnöstä huomenna, mutta siitä ei keskustella ollenkaan, vaikka tässä olisi ollut oikein hyvä tilaisuus soveltaa lyhennettyä menettelyä.

Näin ollen sanon tähän ”kyllä”, mutta lisäksi toteaisin – se on nähtävissä tänään ja joka kerta – miten mielenkiintoinen menettely puheenvuorot ilman puhujalistaa -menettely on ja miten mielenkiinnoton on keskustelu, johon vain esittelijä ja komissio osallistuvat, vaikka voisi olla mielenkiintoista antaa puheenvuoro muillekin.

Ja lopuksi: kysymysten osalta pidän valitsemaamme suuntaa melko hyvänä. Ja valiokunta-aloitteisista mietinnöistä olen sitä mieltä, että tähän mietintöön esitetyistä tarkistuksista olisi keskusteltava.

  Gerard Batten (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, joskus näitä lyhyitä puheita kirjoittaessani juolahtaa mieleen, että pitäisi todellakin olla yhtä lahjakas kuin George Orwell, jotta voisi tehdä näille mietinnöille oikeutta.

Tämä tietämättään satiirikon ja humoristin Richard Corbettin laatima mietintö on malliesimerkki. Miten valtavaa epädemokraattista ylimielisyyttä osoittaakaan ehdotus, jonka mukaan parlamentin jäsenten neuvostolle ja komissiolle esittämiä kysymyksiä pitäisi sensuroida! Meille sanotaan, että näin pyritään estämään oikeuksien käyttäminen väärin tai estämään loukkaava kielenkäyttö.

Ehkä Richard Corbett on huolissaan siitä, että esittäisimme kysymyksiä joidenkin komission jäsenten rikosrekistereistä tai aiemmasta urasta Itä-Euroopan kommunistihallintojen virkamiehinä tai vaikkapa EU:n entisten puheenjohtajien väitetystä toimista KGB:n agentteina?

Parlamentin puhemies sai hiljattain oikeuden säännellä mielivaltaisesti Euroopan parlamentin jäsenten puheoikeutta täysistunnossa. Nyt Richard Corbett haluaa sensuroida sitä, mitä parlamentin jäsenet voivat vaalipiiriensä puolesta sanoa neuvostolle tai komissiolle.

Ja vastatakseni Richard Corbettin huomioon edellisessä keskustelussa pitämästäni puheesta: viittasin tietenkin hänen ehdottamiinsa sääntöihin poliittisten ryhmien perustamisesta itsenäisyys/demokratia-ryhmän kannalta siinä kokoonpanossa kuin se toimii tällä hetkellä. Kyllä se on työväenpuolue, joka on kärsimässä tappion Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Yksi syy siihen on puolueen fanaattinen EU:n ihannointi, ja voin vakuuttaa hänelle, että UKIP-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet palaavat tänne vielä aiempaakin suurempana joukkona.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kysymykset edustavat juuri sellaista tietoa, jota kansalaiset haluavat EU:lta saada. Koska komission jäsen Wallström on tänään läsnä, vetoan häneen, jotta hän mahdollistaisi näiden kysymysten käsittelyn sekä sellaisen esitteen laatimisen, jonka kautta kysymysten ja vastausten tulokset olisivat unionin kansalaisten saatavilla myös Internetissä. Näin kansalaiset näkevät, miten komissio ja neuvosto ovat vastanneet heidän valitsemiensa parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin. Toimittajien ja unionin kansalaisten kannalta olisi mahtavaa, jos tämä onnistuisi ennen vaaleja.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, pyysin puheenvuoroa reagoidakseni Jo Leinenin puheeseen. Hyvä Jo Leinen, voisitteko kuunnella hetken: haluan puhua huomioista, joita esititte valiokunta-aloitteisiin mietintöihin liittyen. Täysistunnossa käsiteltyjen ja sitten hyväksyttyjen valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatu on kyseenalainen, mutta jos tarkistuksia ei enää sallita, miten valiokunta-aloitteisia mietintöjä voidaan parantaa? Haluan muistuttaa teitä siitä, ettei parlamentilla ole aloiteoikeutta lainsäädännön alalla. Olemme siinä suhteessa riippuvaisia komissiosta. Miten voimme kertoa komissiolle, millaisia aloitteita toivomme siltä, jos karsimme valiokunta-aloitteisia mietintöjä emmekä kehitä mietintöjä siihen suuntaan, että asioita voidaan parantaa? Jos ymmärsin oikein, uuden sopimuksen, siis aiemmin perustuslaiksi kutsutun sopimuksen mukaan meillä itsellämme ei ole aloiteoikeutta lainsäädännön alalla. Ainut keino on kertoa tahtomme valiokunta-aloitteisissa mietinnöissä. Mielestäni on valitettavaa, jos aliarvioitte tätä, sillä niin meiltä viedään mahdollisuudet. Mielestäni teidän pitäisi miettiä tätä uudelleen – kummankin teistä, hyvät Jo Leinen ja esittelijä.

  Íñigo Méndez de Vigo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, esittelijä ei tarvitse ketään puolustamaan itseään, en ollenkaan epäile sitä, ettei hän kykenisi puolustamaan itse itseään. Minun on kuitenkin sanottava, että pyysin puheenvuoroa siksi, että jotkut puheenvuorot menivät mielestäni liian pitkälle.

Mielestäni tässä parlamentissa tarvitaan keskusteluja ja argumentointia. Kuuntelin juuri Friedrich/Wilhelm Graefe zu Baringdorfin puhetta, ja olemme aina eri mieltä tästä, mutta mielestäni jotkut kuvauksista, solvauksista ja karikatyyreistä lopulta vahingoittavat tätä toimielintä ja ennen kaikkea niiden esittäjiä, arvoisa puhemies. Kun nyt kerran olemme Ranskassa, luullakseni eräs ranskalainen kirjailija on sanonut, että kaikki mikä on liioiteltua ei ole arvokasta. Olemme tänään kuulleet puheenvuoroja, jotka eivät olleet arvokkaita.

Arvostamme sitä, mitä Richard Corbett on tehnyt, sillä hän on vain toistanut sitä, mitä parlamentin varapuhemiesten ryhmä, jossa kaikki parlamentin ryhmät ovat edustettuina, on tehnyt. Tämä näkyy työjärjestyksessä, olemme keskustelleet hänen kanssaan ja arvostamme suuresti hänen työtään.

  Richard Corbett, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, edellisen keskustelun jälkeen on ilo nähdä, että olemme yhä ystäviä ja voimme saada laajemman sopimuksen aikaiseksi näistä kysymyksistä.

Haluaisin vain tarkentaa muutamaa kohtaa, jotka ovat aiheuttaneet polemiikkia. Parlamentin esittämistä kysymyksistä: Emme ehdota, että parlamentin esittämien kysymysten määrää rajoitetaan. Sanomme vain, että parlamentti on jo hyväksynyt samanlaiset ohjeet kyselytunnilla esitetyille kysymyksille ja niitä pitäisi soveltaa myös kirjallisiin kysymyksiin. Eli kysymysten pitäisi käsitellä aiheita, jotka kuuluvat sekä Euroopan unionin että kysymyksen kohteena olevan toimielimen toimialaan.

Kysymykset, jotka koskevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansallisen terveydenhuollon piirissä toimivia sairaaloita ja henkilöstön siirtämistä sairaalasta toiseen, eivät liity millään tavalla Euroopan unioniin. Siksi niistä ei pitäisi esittää kysymyksiä tässä parlamentissa, koska siihen menee paljon rahaa EU:n tasolla. Mielestäni tämä on järkevää: vain UKIP ja sen ystävät kykenevät kuvaamaan tätä jonkinlaisena salaliittona tai sensuurina. Sensuuria? Itse määrittämämme kriteerit, joiden perusteella puhemies tekee päätöksen, ei komissio tai neuvosto? Jos tämä on sensuuria, niin voi hyvänen aika sentään.

Toinen polemiikkia synnyttänyt seikka oli puheaika. Ehkä en selittänyt tätä täydellisesti aiemmin: Säilytämme jatkossakin ne kaksi vaihtoehtoa, jotka meillä tällä hetkellä on keskustelun järjestämiselle, ja otamme käyttöön vielä kolmannen vaihtoehdon. Tällä hetkellä voimme järjestää täysimääräisen keskustelun, joka on lyhyt ja jossa kullakin ryhmällä on yksi puheenvuoro. Meillä on myös mahdollisuus soveltaa yksinkertaistettua menettelyä, jossa esittelijällä on kahden minuutin pituinen puheenvuoro äänestyksen yhteydessä: näin on myös jatkossa.

Ehdotamme, että otamme käyttöön kolmannenkin vaihtoehdon: lyhyt esittely, kun on kyse valiokunta-aloitteisesta tai vastaavasta mietinnöstä, josta ollaan yhtä mieltä ja josta ei tarvitse käydä täysimääräistä keskustelua. Keskustelu on kuitenkin aina mahdollinen. Lyhyen esittelyn menettelyssä esittelijä esittelee valiokunnan johtopäätökset, komissio antaa vastauksensa ja kaikki muut voivat halutessaan esittää huomionsa kirjallisesti. Näin ollen parlamentilla on enemmän vaihtoehtoja käytössään, eikä yhdenkään jäsenen oikeuksia rajoiteta. Tämä lisää joustavuutta, jonka ansiosta voimme käsitellä näitä kysymyksiä. Näin ollen suosittelen tätä parlamentille.

Lopuksi muutama lyhyt kysymys: Vastauksena Paul Rübigille: kysymykset ja vastaukset ovat jo nyt Internetissä. Ne ovat kaikkien jäsenten nähtävillä. Ehkä voisimme hyödyntää tätä enemmän, mutta ne ovat jo siellä ja tämä työkalu on jo olemassa. Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfille sanoisin, että kyllä, mietinnössä tehdään ero erityyppisten valiokunta-aloitteisten mietintöjen välille. Ehdottamaamme yksinkertaistettua menettelyä ei sovellettaisi sen tyyppisiin lainsäädäntöaloitteisiin, joihin hän viittasi. Niihin sovellettaisiin tavanomaista menettelyä, minkä tällaiset erityiset lainsäädäntöaloitteet ansaitsevat. Olemme siis ottaneet tämän huomioon.

Ja UKIPin Gerard Battenin hyvin omituisista huomioista ja viittauksesta seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin sanon, että katsotaan. Kyllä, hänen puolueensa sai Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime vaaleissa yhtä monta paikkaa kuin liberaalidemokraatit käyttämällä luullakseni kymmenen kertaa enemmän rahaa – Andrew Duff nyökkää, joten tämä pitää ilmeisesti paikkansa. Katsotaan, kuinka monta miljonääriä hän löytää rahoittamaan kampanjaansa tällä kertaa. Toivon kuitenkin, että tällä kertaa ihmiset ovat – nähtyään kyseisten edustajien toiminnan Euroopan parlamentissa viimeisten viiden vuoden aikana – paremmin perillä, mitä todellisuudessa merkitsee se, että valitsee UKIPin edustajan tänne. Ja jos äänestäjät ovat tietoisia tästä, UKIP ei pärjää yhtä hyvin seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.