Puheenvuorot

Tiistai 8. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

13. EU:n vastaus valtion sijoitusrahastojen asettamaan haasteeseen (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista suullisista kysymyksistä:

– Pervenche Berèsin talous ja raha-asioiden valiokunnan puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä EU:n vastauksesta valtion sijoitusrahastojen asettamaan haasteeseen (O-0067/2008 – B6-0164/2008) ja

– Pervenche Berèsin talous ja raha-asioiden valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä EU:n vastauksesta valtion sijoitusrahastojen asettamaan haasteeseen (O-0068/2008 – B6-0165/2008).

  Pervenche Berès, kysymyksen esittäjä. − (FR) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission varapuheenjohtaja, kiitän teitä, että annoitte mahdollisuuden käydä tämän keskustelun kahden asiaankuuluvan toimielimen kanssa. Toivon, hyvä Günter Verheugen, että voitte ilmoittaa komission jäsenelle Charlie McCreevylle, mitä käsittelimme keskustelussamme.

Euroopassa on jo pitkään ollut toiminnassa valtion sijoitusrahastoja, alkaen Norjan valtion sijoitusrahastosta, ja tähän mennessä mikään näistä sijoitusrahastojen toimista ei ole aiheuttanut ongelmia. Kaksi uutta seikkaa on kuitenkin muuttanut nykyistä tilannetta. Ensimmäinen niistä on öljymonarkioiden merkittävien varantojen muodostuminen ja kauppataseen ylijäämän karttuminen tietyissä maissa. Tämä kartuttaa näitä sijoitusrahastoja. Toinen on tietenkin subprime-kriisi, joka toi esiin näiden sijoitusrahastojen mahdollisen strategisen roolin.

Aikaisemmin, kun näitä sijoitusrahastoja käytettiin erilaisia investointeja varten etenkin Yhdysvalloissa, niiden strateginen rooli asetettiin kyseenalaiseksi. Kun nyt tarkastelemme valtion sijoitusrahastojen tehtävää, jonka ne ovat vieneet investointipankeilta maksuvalmiuden tai oman pääoman osalta, voimme ymmärtää, että niitä käytetään investointeihin hätätapauksissa.

Näissä olosuhteissa tietyt tunteet nousevat pinnalle, ja siksi halusimme esittää tämän kysymyksen. Se on myös syy siihen, miksi komission puheenjohtaja − ehkä toisin kuin sisämarkkinoista vastaava komission jäsen − piti hyödyllisenä ja tarpeellisena esittää 27. helmikuuta asiakirjan, joka on nyt keskustelujemme perustana.

On vaarana, että tietty strategia otetaan käyttöön kussakin jäsenvaltiossa ja että loppujen lopuksi ei voida vastata todellisuuteen, eli siihen, että valtion sijoitusrahastoilla on vastuualainen ja aktiivinen tehtävä pääomamarkkinoilla. Tämän vuoksi kyseinen uusi tilanne velvoittaa niitä ja meitä käymään vuoropuhelua, jota haluamme pitää yllä näiden valtion sijoitusrahastojen hallintoelinten kanssa.

Haluaisin siksi esittää nyt talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta viisi kysymystä.

Ensinnäkin, meistä vaikuttaa, että komission vastaus on ollut tähän saakka seuraava: ”Jokainen jäsenvaltio voi ottaa käyttöön oman strategiansa näiden sijoitusrahastojen hallinnointia tai avoimuutta koskevien vaatimusten osalta. Meille riittää yhteisön tasolla, että valvomme, rikkovatko jäsenvaltioiden määrittelemät vaatimukset perustamissopimuksen määräyksiä tai sisämarkkinoiden toimintaa koskevia säännöksiä.”

Tämä ei vaikuta meistä asianmukaiselta strategialta. Katsomme, että tällaisessa tapauksessa meidän pitäisi pyrkiä ennakoivaan lähestymistapaan ja koordinoida kysymystä yhteisön tasolla. Siten vältetään kilpailun vääristyminen jäsenvaltioiden välillä, koska voimme selkeästi nähdä, että käynnissä on eräänlainen kilpailu. Jokainen jäsenvaltio haluaa olla se, joka hyötyy eniten valtioiden sijoitusrahastojen pitkän aikavälin turvallisista investoinneista. Samalla on kuitenkin määriteltävä suojeltavat strategiset ja herkät alat sekä tehtävä niiden osalta yhteistyötä.

Toinen kysymys koskee näiden sijoitusrahastojen rekisteröintiä koskevaa ongelmaa. Voidaanko yhteisön tasolla tarkastella, että nämä sijoitusrahastot rekisteröidään samalla tavoin, mitä nyt harkitsemme luottoluokituslaitosten osalta?

Kolmas kysymys on, miten tulkitaan perustamissopimuksen 58 artiklaa, joka koskee pääomaliikkeiden ja maksuliikenteen rajoituksia yleisen järjestyksen varmistamiseksi. Katsovatko neuvosto ja komissio tällä hetkellä, että on olemassa asiaa koskeva tulkinta, jota tällä alalla pitäisi soveltaa? Haluaisimme asiasta tietoja.

Neljäs kysymys on se, onko kyseessä keskustelu, jolla on kansainvälinen ulottuvuus? Katsomme, että olisimme Euroopan unionin näkökulmasta paljon paremmin valmistautuneet kansainvälistä ulottuvuutta koskeviin keskusteluihin, jos olisimme jollain tavoin määritelleet oman leirimme, Euroopan unionin, kannan emmekä rahoitusalan vetovoiman vuoksi kilpailutoimiin pyrkivän tietyn jäsenvaltion kannan.

Viimeinen kysymys koskee vaihtokurssia. Miten suhtaudutte siihen, että öljymonarkiat sijoittavat tällä hetkellä öljykaupasta saatuja dollareita euromääräisiin sijoituksiin ja pahentavat epäsuhtaista vaihtokurssia, mikä puolestaan aiheuttaa vaikutuksia kauppataseisiin?

Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, nämä olivat talous- ja raha-asioiden valiokunnan kysymykset, ja pyydämme niihin vastausta neuvostolta ja komissiolta.

  Anne-Marie Idrac, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, Pervenche Berès käsitteli asianmukaisesti valtion sijoitusrahastoista heränneitä kysymyksiä. Haluaisin lisätä joitakin syitä, miksi niistä keskustellaan. Yksi syy on niiden kasvu viime vuosina. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan ne hoitavat 2 200–300 000 miljardin euron summaa tällä hetkellä. Samalla on tarkasteltava niiden investointistrategioita ja näiden strategioiden avoimuutta ja selkeyttä sekä mahdollisesti uusien sijoitusrahastojen perustamista.

G7-maiden valtionvarainministerit pyysivät lokakuussa 2007 kansainvälisiä järjestöjä, etenkin Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöä OECD:tä tarkastelemaan näitä kysymyksiä. Molemmat elimet aloittivat työn tämän pyynnön perusteella. Kansainvälinen valuuttarahasto keskittyi valtioiden omistamiin sijoitusyhtiöihin ja OECD sijoitusten kohdemaihin. Kansainvälinen valuuttarahasto tarkasteli valtioiden sijoitusrahastoja koskevia nykyisiä käytäntöjä, se järjesti pyöreän pöydän keskustelun, jossa keskityttiin pääasiassa näihin aiheisiin. Se perusti 25 valtiosta − joissa on valtion sijoitusrahastoja − muodostuvan kansainvälisen työryhmän, jonka tarkoituksena on laatia tämän vuoden lokakuun lopussa julkaistava selvitys. Tavoitteena on kehittää parhaita käytäntöjä avoimuutta, investointistrategioita ja hallinnointia koskevista kysymyksistä, joita valtioiden sijoitusyhtiöt voisivat vapaasti noudattaa. Tässä yhteydessä on pantava merkille, että Norjan valtion eläkerahastoa on pidetty asiassa vertailukohteena.

OECD korosti sijoitusten kohdemaiden parhaita käytäntöjä, ja OECD-valtioiden ministerit hyväksyivät pari viikkoa sitten asiasta julkilausuman. Työ jatkuu investointikomiteassa, joka keskittyy erityisesti politiikan kehityksen vastavuoroiseen valvontaan ja laajemman keskustelun ylläpitoon ulkomaisten hallitusten valvomista sijoituksista.

Siirryn nyt yhteisöä koskeviin asioihin. Kuten tiedätte, komissio esitti helmikuussa 2008 tiedonannon ”Yhteinen eurooppalainen lähestymistapa valtioiden omistamiin sijoitusyhtiöihin”. Komissio ilmoittaa tiedonannossaan, että uudet yhteisön tason lainsäädäntötoimet eivät ole tarpeen, mutta se ajaa yhteistä eurooppalaista lähestymistapaa, joka perustuu sijoitusten kohdemaiden sijoitusrahastojen ja niiden omistajamaiden väliseen yhteistyöhön. Tarkoituksena on luoda periaatteet, joilla varmistetaan valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden sijoitustoiminnan avoimuus, ennustettavuus ja vastuullisuus.

Komission suositteleman yhteisen lähestymistavan pitäisi perustua viiteen periaatteeseen: sitoutumiseen avoimeen sijoitusympäristöön, monenvälisten toimien tukemiseen, olemassa olevien välineiden käyttöön, EY:n perustamissopimuksen velvoitteiden ja kansainvälisten sitoumusten noudattamiseen ja lopulta oikeasuhtaisuuteen ja avoimuuteen. On tärkeä panna merkille, että komission tiedonannossa suositellaan, että yhteinen eurooppalainen lähestymistapa täydentää valtaoikeuksia, joita jäsenvaltioilla on niiden soveltaessa kansallista lainsäädäntöään.

Neuvosto tarkasteli tätä tiedonantoa 4. maaliskuuta ja antoi siitä kertomuksen keväällä järjestetylle Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvosto tuki yleisesti komission ajatuksia, mutta selvensi erityisesti kahta periaatetta. Sen sijaan, että se olisi yleisesti tukenut monenvälistä lähestymistapaa, se toivoi, että esitetään kanta Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n työstä. Mainitsin siitä aikaisemmin. Toisaalta, sen sijaan, että viitataan olemassa olevien välineiden käyttöön, neuvosto katsoi yleisemmin, että on asianmukaisempaa ottaa käyttöön perusperiaate kansallisten ja EU:n välineiden käytöstä, jos siihen on tarvetta.

Jotta asia selvennetään perinpohjaisesti, on pantava merkille, että valtioiden sijoitusrahastoja koskevaa kysymystä käsiteltiin transatlanttisen talousneuvoston kokouksessa Washingtonissa 9. marraskuuta 2007. Komission jäsen Verheugen on tästä hyvin perillä.

Kansallisten aloitteiden osalta on pantava merkille, että eräät jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet tai aikovat toteuttaa niitä. Tämä koskee myös muita valtioita, jotka ovat merkittäviä sijoitusten kohdemaita Euroopan unionin ulkopuolella. Kyseiset kansalliset toimenpiteet eivät saa tietenkään joutua ristiriitaan juuri mainitsemani komission ajaman yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan kanssa, jota Eurooppa-neuvosto tukee. Kansallisia toimia olisi harkittava yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan puitteissa, ja niillä olisi täydennettävä sitä. Uskon, että näillä näkökohdilla vastataan Pervenche Berèsin kysymyksiin.

Kansallisten toimenpiteiden koordinointi on yksi komission ehdottaman yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan kulmakivistä. Kuten suosittelette, jäsenvaltioiden olemassa olevien aloitteiden tarkastelu on todennäköisesti tarpeen, jotta asiaa voidaan koordinoida tehokkaasti ja jotta voidaan varmistaa, että sillä ei loukata suojelua koskevaa kansallista oikeutta ja toimivaltaa. Tällaiseen analyysin eurooppalaisista käytännöistä voitaisiin käyttää OECD:n investointikomitean vastavuoroisen valvonnan tuloksia, jotka mainitsin hetki sitten.

Pervenche Berès mainitsi 58 artiklan, jonka mukaan jäsenvaltioilla on oikeus määrätä rajoituksia yleisen järjestyksen tai turvallisuuden varmistamiseksi. Neuvoston tietojen mukaan tähän artiklaan ei ole kuitenkaan koskaan vedottu valtioiden sijoitusrahastoja kokevissa kysymyksissä. Pyyntöön selventää tätä määräystä voin yksinkertaisesti todeta, että Lissabonin sopimus ei muuttanut sen sisältöä.

Lopuksi, neuvosto haluaisi käsitellä Euroopan unionin roolia kansainvälisissä yhteyksissä. Komission tiedonannosta käy selkeästi ilmi, että me osallistumme Kansainvälisen valuuttarahaston, OECD:n ja muiden elinten työhön. Valtioiden sijoitusrahastoilla on kansainvälinen ulottuvuus, joten on tärkeää, että Eurooppa on yhteistyössä muiden sijoitusten kohdemaiden kanssa sekä sijoitusrahastojen ja niiden omistajamaiden kanssa. Euroopan unionin olisi aktiivisesti edistettävä mainitsemieni monenvälisten elinten työtä eikä pelkästään seurata hiljaa keskusteluja. Tämän vuoksi kevään Eurooppa-neuvosto tuki komission esittämiä ajatuksia. Se antoi erityisesti tukensa käynnissä olevalle työlle, jotta saadaan aikaan kansainvälinen sopimus parhaista käytännöistä, joita valtioiden sijoitusrahastot voisivat vapaasti noudattaa. Niiden perusteella asetettaisiin periaatteet, joita sovelletaan sijoitusten kohdemaihin kansainvälisellä tasolla. Eurooppa-neuvosto lisäsi myös, että unionin olisi pyrittävä edistämään nykyistä keskustelua koordinoidusti, ja se kehotti komissiota ja neuvostoa jatkamaan työtä tässä asiassa. Neuvosto aikookin jatkaa työtä asiassa.

Viimeinen kysymyksenne koski öljyä koskevia taloudellisia seikkoja. Kuten G8-ryhmä korosti tänään, olemme kaikki tietoisia siitä, että on tärkeää tarkastella maailmantalouden epätasapainon vähentämistä koskevia kysymyksiä. Tietyillä kehittyvillä mailla, etenkin öljynviejämailla, on huomattava ylijäämä. On tärkeää, että ryhdytään mukautustoimiin erityisesti vahvistamalla riittävästi valuuttaa. Näitä kysymyksiä seuraa hyvin tarkasti G7/G8-ryhmä, mutta myös Kansainvälinen valuuttarahasto ja siihen osallistuvat Euroopan unionin jäsenvaltiot.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisat puhemies ja neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, valtioiden sijoitusrahastoista on tullut keskeisiä toimijoita maailmanlaajuisessa rahoitusjärjestelmässä. Julkinen huomio on kohdistunut niihin viime aikoina hyvästä syystä. Edellä mainitussa helmikuussa annetussa tiedonannossaan komissio esittää, miten Euroopan pitäisi mielestämme vastata tähän haasteeseen.

Eurooppa-neuvosto tuki keväällä pidetyssä kokouksessaan varauksettomasti komission ehdottamaa lähestymistapaa. Nykyinen tilanne on hyvin yksinkertainen: Euroopan unioni on suorien sijoitusten suhteen maailman suurin viejä. Samalla se houkuttelee runsaasti investoitavaa pääomaa päinvastaiseen suuntaan. Tämä on hyvin myönteistä. Investoinnit ja avoimuus ovat Euroopan kasvun ja työllisyyden kaksi tärkeintä kantavaa voimaa. Emme voi ottaa etäisyyttä sitoumuksestamme tarjota avointa investointiympäristöä.

Valtioiden sijoitusrahastot eivät ilmestyneet investointimarkkinoille eilen, vaan niitä on ollut Euroopassa jo noin 50 vuoden ajan. Nämä vastuulliset ja luotettavat sijoitusrahastot ovat noudattaneet vakaata pitkän aikavälin politiikkaa, ja ne ovat selvinneet rahoitusmarkkinoiden äskettäisestä myllerryksestä. Näistä sijoitusrahastoista saatiin pääomaa juuri silloin, kun sitä kipeimmin tarvittiin.

Meillä ei ole myöskään mitään syytä olettaa, että valtioiden sijoitusrahastoilla on kielteisiä vaikutuksia vaihtokursseihin. Ei ole mitään selkeää osoitusta siitä, että kyseiset sijoitusrahastot sijoittavat uudestaan Yhdysvaltojen dollareita euroihin. Lisäksi sijoitusten suuruus ei ole vielä sillä tasolla, että niillä olisi merkittäviä vaikutuksia kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kehitykseen.

Näiden sijoitusrahastojen määrä ja koko kasvaa tällä hetkellä nopeasti. Investointimallit ovat muuttumassa. Jopa valtioiden sijoitusrahastoja luovien maiden geopoliittinen kartta on muuttumassa. Valtioiden sijoitusrahastoiden markkinoille saattaman tiedon laajuus ja laatu vaihtelee huomattavasti sijoitusrahastojen välillä. Näin ollen syntyy huolenaiheita siitä, että näiden varojen investointi voisi antaa asianmukaisten ulkomaiden hallituksille liikaa poliittista vaikutusvaltaa. Tämä on huolenaihe, johon on suhtauduttava vakavasti.

Jos sijoitusrahastot ovat avoimet ja niissä noudatetaan taloudellista vastuuta koskevia selkeitä sääntöjä, niin sillä seikalla, että ne ovat valtion omistuksessa olevia sijoitusvälineitä, ei pitäisi antaa aihetta huoleen. Tarvitsemme luottamusta niiden tavoitteiden puhtaasti kaupalliseen luonteeseen. Tämä merkitsee, että avoimuus ja omistajaohjaus ovat keskeisiä tekijöitä.

Komission tiedonannossa esitetään joitain käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Sääntely ei ole varmaankaan paras vastaus. Sisämarkkinoiden kaikkien sijoittajien pitäisi noudattaa samoja sääntöjä kilpailun, sisämarkkinoiden ja työlainsäädännön osalta. Jäsenvaltioiden käyttöönottamien ulkomaisia investointeja koskevien välineiden, joilla suojellaan kansalaisten turvallisuutta, lakia ja järjestystä, on oltava yhteisön suuntaviivojen mukaisia.

Hyvä Pervenche Berès, haluaisin kuitenkin huomauttaa, että jäsenvaltioilla on oikeus toteuttaa tällaisia toimenpiteitä, ja useimmat ovat toteuttaneet niitä jo jonkin aikaa. Komissio aikoo seurata asiaa tiiviisti, mutta tällä hetkellä ei ole suunnitelmia suorittaa yksityiskohtaista tarkastelua. Kaikessa EU:n tason herkkiä aloja koskevien investointien tarkastelussa on tutkittava myös investointien alkuperää, ei ainoastaan valtioiden sijoitusrahastoja. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että on olemassa muita erilaisia rahastoja, jotka aiheuttavat enemmän huolta kuin valtioiden sijoitusrahastot, ja niiden kohdalla ei ole niin helppoa puhua avoimuudesta ja omistajaohjauksesta.

On varmasti oikein todeta, että emme voi torjua maailmanlaajuista asiaa kapealla eurooppalaisella lähestymistavalla, vaan meidän on pyrittävä luomaan kansainvälinen ja globaali ratkaisu. Komissio katsoo, että paras vastaus tarjottaisiin käytännesäännöillä, jotka sijoitusten kohdemaat ja valtioiden sijoitusrahastot laatisivat yhdessä kansainvälisellä tasolla. Vapaaehtoisilla käytännesäännöillä, joissa vahvistetaan hallinnoinnin ja avoimuuden perusvaatimukset, varmistettaisiin, että sijoitusrahastojen toiminta olisi selkeämpää.

Koska maaliskuun Eurooppa-neuvosto ilmaisi tukensa tälle lähestymistavalle, komissio on osallistunut aktiivisesti Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n työhön parhaiden käytäntöjen määrittelemisestä. Molemmissa järjestöissä on edistytty asiassa. Voin sanoa varmasti, että ratkaisu alkaa nyt muotoutua, ja meillä on hyvin määritelty ja yhtenäinen eurooppalainen lähestymistapa, jota voimme nyt soveltaa.

Emme saisi unohtaa, että tämä on kahdenvälinen prosessi. On kaikkien edun mukaista, että selkeys varmistetaan. Valtioiden sijoitusrahastoille tämä merkitsee vakautta ja sitä, että takaiskut vähenevät. Ne kansalliset taloudet, joiden sijoitusrahastoihin investoidaan, hyötyvät vakaista, ennustettavista ja syrjimättömistä puitteista, joilla poistetaan riski, että nämä tärkeät investoijat äänestävät jaloillaan, toisin sanoen lähtevät Euroopasta, ja investoivat muualle.

Aiomme jatkaa edelleen Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n työtä. Unionissa on asiasta vahva yksimielisyys, mikä merkitsee, että meillä on yhteinen lähestymistapa. Jäsenvaltiot eivät valinneet, että ne olisivat toimineet yksin. Itse asiassa yksikään jäsenvaltio ei halua toimia yksin. Tämä vahvistaa näkökantaamme, ja on tärkeää, että pidättäydymme siinä, mitä tahansa tapahtuukin. Voimme tällaisella tuella odottaa, että politiikallamme on paljon painoarvoa. Komissio on vakuuttunut, että voimme tämän vuoden loppuun mennessä esittää Euroopan parlamentille konkreettisia myönteisiä tuloksia.

  Piia-Noora Kauppi, PPE-DE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, olen täysin samaa mieltä komission ja neuvoston valtion sijoitusrahastoja koskevasta arviosta. Ne ovat 21. vuosisadan suuntaus, ja tämä on ollut oikein myönteinen keskustelu.

Valtion sijoitusrahastot ovat nousseet jälleen esille monia pankkeja ja sijoitusyhtiöitä koskevan rahoituskriisin aikana, kun sijoitusrahastoista tarjottiin kipeästi kaivattua pääomaa joillekin näistä yrityksistä.

Valtioiden sijoitusrahastojen ennustetaan kasvavan nopeasti lähitulevaisuudessa, ja sen ei pitäisi pelästyttää meitä. Tämä on markkinoiden kehityksen luonnollinen osa. Valtioiden sijoitusrahastoista maailmanmarkkinoille tuotu pääoma on tarpeen investointien jatkumiseksi. Näistä sijoitusrahastoista voidaan tarjota likviditeettiä rahoitusmarkkinoille ja yrityksille. Se on joskus välttämätöntä niiden selviytymiselle.

Valtioiden sijoitusrahastot voivat kokonsa ja resurssiensa puolesta sijoittaa varoja sinne, missä niitä tarvitaan kipeästi, mutta jonne muut eivät voi tai eivät halua sijoittaa.

Teoriassa valtioiden sijoitusrahastot, kuten kaikki sijoitusrahastot, pyrkivät hyvään tuottoon hyvillä investoinneilla. Ne ovat lisäksi yleensä pitkän aikavälin investointeja. Ne eivät lähtökohtaisesti uhkaa maailman rahoitusmarkkinoita tai Euroopan taloutta. Ne ovat niille pikemminkin erittäin hyödyllisiä.

Vaikka tällä hetkellä on joitain huolenaiheita, jotka koskevat joidenkin öljyvaltioiden ja Kiinan kaltaisten valtioiden taloudellisen vaikutusvallan kasvua ja sen seurauksia, niin huolenaiheisiin ei saisi vastata syrjäyttämällä näitä valtioita maailmanlaajuisilta rahoitus- ja sijoitusmarkkinoilta. Euroopan unionin pitäisi päinvastoin suhtautua myönteisesti näistä valtioista peräisin oleviin varoihin ja niiden sijoitusrahastoihin.

Luonnollisesti se, että jotkut näistä valtioista eivät noudata poliittisesti tarkasteltuna samoja perusperiaatteita kuin me, aiheuttaa jonkin verran huolta. Jos poliittiset tavoitteet ovat niiden investointistrategioiden taustalla − näin ei ole ollut − ei ole mitään näyttöä siitä, että valtioiden sijoitusrahastot olisivat aiheuttaneet jonkinlaisen merkittävän kriisin. Ne ovat toimineet kunnollisesti ilman, että asiaan on puututtu poliittisesti. On haitallista ja hyvän sääntelyn periaatteiden vastaista syrjiä valtioiden sijoitusrahastoja niiden alkuperän vuoksi.

Rahoitusmarkkinoiden ja omistajaohjausta koskevien säännöksien perusperiaatteen pitäisi olla se, että kaikkia vastaaviin toimiin osallistuvia pitäisi kohdella samalla tavoin. Käytännesäännöt olisivat luonnollisesti tervetulleita, mutta niiden olisi perustuttava siihen, että erottelua ei suoriteta investointien alkuperän perusteella.

  Elisa Ferreira, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Kaupankäynnille ja investoinneille avautuminen on ominaista Euroopan yhdentymiselle. Valtioiden sijoitusrahastot ovat olleet olemassa jo pitkän aikaa. Kuten on jo mainittu, nykyisessä hyvin vakavassa taloudellisessa tilanteessa niiden kapitalisointia koskevat mahdollisuudet ja kiinnostus niiden mahdollisuuksista on lisääntynyt. Strategisten alojen avautuminen ja tärkeiden julkisten varojen käyttö yksityisiin aloitteisiin on toinen Euroopan unionin ominaisuus. On kuitenkin tärkeää taata, että kaikkia toimijoita ja erityisesti valtioiden sijoitusrahastoja ohjataan selkeillä ja avoimilla säännöillä ja että niiden tavoitteet ovat sopusoinnussa markkinoiden asianmukaisen toiminnan kanssa. Siten toimijoiden välillä pitää ylläpitää reilua kilpailua ja Euroopan kansalaisten oikeuksia on suojeltava lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Pidämme myönteisenä, että komissio on sitoutunut monenvälisiin käytännesääntöihin Kansainvälisen valuuttarahaston puitteissa. Kuitenkin, kuten riskirahastoja ja pääomarahastoja koskevassa tilanteessa, käytännesäännöt eivät ole riittävä toimi. Haluaisimme komissiolta puolueettomat ja paljon vahvemmat takeet, että kaikki taloudelliset toimijat, mukaan lukien valtion sijoitusrahastot, kunnioittavat sisämarkkinoilla asianmukaisesti avoimuutta ja hyvää hallintotapaa koskevia periaatteita eikä ainoastaan kansallisia tai kansainvälisiä kriteerejä.

  Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, valtioiden sijoitusrahastoista on viime kuukausien aikana keskusteltu yhä enemmän, sillä asia koskee Euroopan ja Yhdysvaltojen pankkialaa. Monet uskovat, että niiden käyttö on vain ensimmäinen askel ja että valtioiden sijoitusyhtiöt pyrkivät nyt valtavaan ostoskierrokseen, jonka vuoksi monet Euroopassa ja mahdollisesti muuallakin sijaitsevat yritykset joutuvat niiden vaikutusvaltaan tai jopa niiden käsiin. Tämä poliittista vaikutusvaltaa koskeva pelko yhdistyy huolenaiheeseen, että voidaan ainakin yrittää saada käyttöön teknologiaa, joka ei olisi muuten saatavilla. Toimimme nyt kumppanien ja markkinatoimijoiden kanssa, jotka eivät olleet aikaisemmin aktiivisia kansainvälisissä yhteyksissä, nimittäin Venäjän ja Kiinan valtioiden sijoitusrahastojen kanssa.

Rahaa liikkuu. Näillä sijoitusrahastoilla on käytössään yli kolme miljardia Yhdysvaltain dollaria, eli kaksi kertaa enemmän kuin kansainvälisillä riskirahastoilla. Historiallisesta näkökulmasta on kuitenkin sanottava, että ei ole mitään näyttöä, joka tukisi tätä oletusta. Kuten on jo todettu, valtioiden sijoitusrahastot ovat tähän mennessä osoittautuneet myönteisiksi osakkeenomistajille. He ovat kiinnostuneet liiketoimintansa pitkän aikavälin myönteisestä kehityksestä ja siten hyvästä ja pitkän aikavälin tuotosta investoinneilleen.

Emme saisi kuitenkaan olla hyväuskoisia ja kypsymättömiä, kun seuraamme tapahtumien kehitystä. Tarvitsemme sääntöjä, mutta emme tarvitse eristäytymistä tai protektionismia. Valtioiden sijoitusrahastot ovat esimerkki siitä, että vapaat pääomamarkkinat toimivat, ja on oman etumme mukaista, että näin on edelleenkin.

Liberaalit tukevat siten komission lähestymistapaa ja sen käytännesääntöjä koskevaa kehotusta. Toivomme, että näillä säännöillä saadaan aikaan avoimuutta, jotta näihin valtioiden sijoitusrahastoihin tehtävien investointien perustavat syyt tulevat selviksi ja että kyseiset sijoitusrahastot soveltavat itse hyvää omistajaohjausta ja pitäytyvät kyseisissä toimissa.

Tarvitsemme kuitenkin EU:n laajuisen ratkaisun, emme 27:ä erilaista EU:n ratkaisua, ja tarvitsemme lisäksi myös kansainvälisen ratkaisun. Pidän siksi myönteisenä, mitä komission jäsen ilmoitti, eli sitä, että OECD:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa on käynnissä intensiiviset neuvottelut.

Pääoman vapaa liikkuvuus on edistänyt vuosien aikana Euroopan ja koko maailman kasvua. Emme saa vaarantaa tätä tulevaisuudessa liiallisella sääntelyllä ja suojatoimilla, vaan meidän olisi pikemminkin noudatettava vapaita markkinoita koskevia periaatteitamme.

  Cornelis Visser (PPE-DE). – (NL) Valtioiden sijoitusrahastot ovat toimineet rahoitusmarkkinoilla yli 50 vuotta. Niiden varat ovat lisääntyneet valtavasti viime vuosina esimerkiksi Kiinassa, Venäjällä ja arabimaissa.

Valtioiden sijoitusrahastojen tarkoituksena on investoida valtion ylijäämää voiton tuottamiseksi. Näillä valtioilla pitää olla mielestäni mahdollisuus etsiä parhaat tavat niiden ulkomaan valuutan sijoittamiseksi, joten suhtaudun myönteisesti näiden sijoitusrahastojen toimintaan. Valtioiden sijoitusrahastoilla parannetaan rahoitusmarkkinoiden likviditeettiä, edistetään kasvua ja luodaan työpaikkoja. Ne edistävät myös investointeja pitkällä aikavälillä. Niillä tarjotaan vakautta yrityksille, joihin ne investoivat. Meidän pitäisi siten antaa niille edelleenkin mahdollisuus investointeihin. Nämä sijoitusrahastot voivat kuitenkin aiheuttaa uhkaa. Meidän on tarkasteltava, millaisia investointeja ne tekevät ja noudattavatko ne avoimuutta koskevia vaatimuksia.

Vielä ei ole täyttä selvyyttä siitä, mikä on poliittisen osallistumisen osuus näissä sijoitusrahastoissa. Tämän avoimuuden puutteen haittapuoli on se, että se voi johtaa siihen, että meidän valtion sijoitusrahastoja koskevat huolenaiheemme lisääntyvät. Komission pitäisi sen vuoksi toteuttaa toimia. Tämä olisi hyvä asia. Muussa tapauksessa valtioiden on toteutettava näitä sijoitusrahastoja koskevia toimia kansallisella tasolla. Suhtaudun kielteisesti siihen, että asiaan sovelletaan liikaa kansallisia toimia. Euroopan taso on oikea asiaan vastaamiseksi, ja meidän olisi vastattava asiaan yhteisesti.

On tärkeää, että Euroopan tasolla on yhteensovitettu kanta. Olen sen vuoksi tyytyväinen neuvoston ja komissio vastauksesta, että Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n kanssa tehdään läheistä yhteistyötä. Odotan mielenkiinnolla Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja OECD:n laatimia suuntaviivoja ja toivon, että niihin kuuluvat avoimuus, hyvä hallintotapa ja vastavuoroisuus.

Katson vastavuoroisuuden osalta, että meidän pitäisi keskittyä valtioiden sijoitusrahastoihin. Haluamme aina yksityisiä sijoittajia, mutta voimme edellyttää vastavuoroisuutta valtioiden sijoitusrahastoilta.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, yli 30 valtiota on perustanut valtioiden sijoitusrahastoja edellisen 50 vuoden aikana. Niiden kasvu viime vuosien aikana aiheutuu öljyn ja kauppataseen ylijäämästä saadusta ulkomaan valuutasta, ja tietyt valtiot tarkastelevat nyt, miten ne voisivat parantaa julkisia eläkejärjestelmiä.

Valtioiden sijoitusrahastot voivat vaikuttaa maailmanlaajuisesti rahoitusjärjestelmän vakauteen, kuten olemme nähneet, sekä talouskasvuun, jotta varmistetaan sukupolvien välinen solidaarisuus.

Ne voivat myös aiheuttaa ongelmia ja vääristymiä. Sen vuoksi tarvitsemme yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan. Meidän on myös varmistettava, että ne toimivat avoimesti, ennustettavasti ja hyvän hallintotavan mukaisesti. Meidän on vältettävä eturistiriitoja sekä sitä ristiriitaa, että ne alat Euroopassa, joiden toiminta uskottiin markkinoiden logiikalle, jouduttiin palauttamaan takaisin julkiseen omistukseen, mutta tällä kertaa kolmansien valtioiden omistukseen. Sen lisäksi, että varmistamme johdonmukaisuuden ja vastavuoroisuuden, meidän on myös pohdittava ja luotava asiaa koskevia kansainvälisiä sääntöjä.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kannatan lämpimästi vapaata kauppaa ja olen allerginen protektionismille, mutta se ei merkitse, että olisin hyväuskoinen. Yksi valtion sijoitusrahastoja koskeva ongelma on niiden valtava kasvu. Pelkästään tämän vuoden helmikuusta lähtien niiden omaisuus kasvoi 600 miljardista dollarista lähes neljään biljoonaan dollariin, eli 4 000 miljardiin dollariin. Tämä on valtaa! Tämä, sekä se seikka, että monet näistä sijoitusrahastoista eivät ole tarpeeksi avoimia – mikä on jo mainittu – niiden sijoituskäytännön osalta ja se, että monet sijoitusrahastot ovat peräisin epädemokraattisista valtioista, osoittaa mielestäni, että meidän pitäisi kiinnittää asiaan huomiota.

Varoja tarvitaan ja investointeja tarvitaan, mutta tarvitsemme myös pelisäännöt tai sääntelyjärjestelmän, jota voidaan soveltaa kaikkiin osapuoliin, ja sen avoimuuden on oltava esimerkillinen. Norjan öljyrahasto on mielestäni hyvä esimerkki, ja se on jo mainittu tässä keskustelussa. Sen pitäisi olla esikuvana, kun käytännesääntöjä laaditaan. Arvoisa puhemies, emme tarvitse auringonpaisteessa sateenvarjoja, mutta kun sataa, saatamme tarvita niitä.

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, yritän parhaani mukaan olla toistamatta esitettyjä kommentteja. Minun on kuitenkin huomautettava, että kuulin ensimmäisen kerran valtion sijoitusrahastoista vuonna 1993 Espanjan KIO-skandaalin yhteydessä, joka Kuwaitin viranomaisten silloin esittämien kommenttien mukaan aiheutti enemmän taloudellista vahinkoa kuin Saddam Husseinin hyökkäys vuonna 1991.

Muitakin nimiä on tullut sen jälkeen esiin. Olemme jo puhuneet Gazpromista, kiinalaisten toimista Afrikassa sekä Venezuelan sijoitusrahaston käytöstä bolivariaanisen vallankumouksen viemiseksi, ja me puhumme siitä enemmän tänään talouskriisin vuoksi. Monet yritykset on hankittu tai niitä on tuettu taloudellisesti näillä varoilla.

Kuten Piia-Noora Kauppi totesi ryhmäni puolesta, on totta, että näillä sijoitusrahastoilla on ilmeisiä etuja: niillä edistetään resurssien kohdentamista, niillä parannetaan likviditeettiä ja vähennetään epävakaisuutta, ja nämä ovat erittäin hyödyllisiä tässä nimenomaisessa ajankohdassa.

Joitakin valtioiden sijoitusrahastojen aiheuttamia huolenaiheita on jo mainittu: valtion suurempi osallistuminen talouselämään, interventiot, joilla voi olla joskus pikemminkin poliittiset kuin taloudelliset tavoitteet – mikä voi johtaa markkinoiden vääristymiseen ja uhata kansallista turvallisuutta – sekä jokaisen valtion kansallinen reaktio, joka voi osaltaan aiheuttaa sisämarkkinoiden pirstoutumisen.

Leniniä mukaillakseni, mitä on tehtävä? Meidän on edelleen tarkasteltava, miten nämä sijoitusrahastot toimivat sekä arvioitava niitä tarkkaan, ja yhteisön puitteita on tarkasteltava uudelleen. On totta, että niiden on noudatettava toimivaltasääntöjä ja sijoittajia on suojeltava, mutta onko tämä tarpeeksi? Meidän on myös laadittava vapaaehtoiset käytännesäännöt avoimuuden, ennustettavuuden ja vastuullisuuden varmistamiseksi. Lopuksi, käytännesäännöt olisi saatettava kansainvälisiin puitteisiin.

Olen erittäin tyytyväinen kansainvälisestä yhteistyöstä sekä yhteistyöstä OECD:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston kaltaisten elinten kanssa. Asiassa on toimittava, ja on toimittava nopeasti.

  Ieke van den Burg (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä huolenaiheista, joita monet puheenvuoron esittäjät ovat ilmaisseet valtioiden sijoitusrahastoista. Haluaisin kuitenkin myös korostaa, että yksityiset rahastot, kuten riskirahastot ja pääomarahastot, aiheuttavat vieläkin enemmän huolenaiheita. Tämä johtuu siitä, että niillä ei ole usein pitkän aikavälin suunnitelmaa. Valtioiden sijoitusrahastoilla ja eläkerahastoilla on pitkän aikavälin suunnitelma, ja ne voivat vahvistaa vähemmistöosakkaiden roolia. Niillä voi olla myönteinen vaikutus, kun ne tarjoavat markkinoille likviditeettiä.

Tärkeä seikka on, että niiden investointistrategia ja aikomukset eivät ole usein riittävän avoimia, ja toivon, että komissio keskittyy tähän seikkaan. Oikeudellisten asioiden valiokunta hyväksyi äskettäin parlamentissa mietinnön yhteisösijoittajia koskevasta avoimuudesta, ja pyysimme valiokunnassa komissiota laatimaan direktiivin, jolla varmistetaan yhteiset avoimuusstandardit. Toivon, että komissio vastaa tähän pyyntöön.

Viimeinen kohta on käytännesäännöt sekä ”noudata tai selitä” -menettely. Onko myös tämä näkökohta, jota komissio on tarkastellut?

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, siitä lähtien, kun Kiina ilmoitti viime vuonna, että se aikoi investoida kolme miljardia Yhdysvaltojen dollaria, ainoastaan kolme miljardia, sen yksityisiin holding-yrityksiin, valtioiden sijoitusrahastot nousivat huomion keskipisteeseen. Valtioiden sijoitusrahastojen omaisuus on nyt yhteensä yli kolme biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, eli kaksi kertaa enemmän kuin riskirahastojen varat. Tämän vuoksi meidän on tarkasteltava tätä asiaa. Tähän mennessä olemme tietoisia avoimesta norjalaisesta järjestelmästä, joka toimii hyvän hallintotavan mukaisesti. Kuitenkin, valtioiden sijoitusrahastojen osalta, aivan samoin kuin yksityisen riskipääoman osalta, voidaan salata, mistä toimijasta on kyse.

Valtioiden sijoitusrahastot voivat investoida strategisesti ja ne voivat kasvaa nopeasti. Avoimuutta tarvitaan sen vuoksi kiireellisesti. Työntekijöiden oikeuksia voidaan rajoittaa ja työsuhteen ehtoja muuttaa valtioiden sijoitusrahastojen aiheuttamien yritysten siirtojen vuoksi. Siksi tällä alalla tarvitaan avoimuutta ja asianmukaista tiedottamista. On myös mainittava, että Kansainvälinen valuuttarahasto, Yhdysvaltain valtiovarainministeriö ja Saksan liittokansleri kehottavat lisäämään valvontaa ja sääntelyä. Vaikuttaa tosiaan siltä, että meidän pitäisi toimia asiassa.

  John Purvis (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin varoittaa kollegoitani, että he eivät esitä vahingollisina valtioiden sijoitusrahastoja, pääomasijoitusyhtiöistä puhumattakaan, hyvä Ieke van den Burg. Ylijäämän kierrättäminen joko menoihin tai investointeihin käyttämällä on hyvin toivottavaa. 1930-luvun lama aiheutui ylijäämäisten valtioiden omaisuuden haalimisesta. On paljon parempi, että näitä ylijäämiä kierrätetään investointeina sinne, missä niitä tarvitaan: pankeille pääoman puutteen vuoksi, infrastruktuurin nykyaikaistamiseksi, kiinteistöalalle sen nykyisten vaikeuksien vuoksi ja liike-elämälle sekä yleisesti teollisuudelle työpaikkojen luomiseksi ja säilyttämiseksi.

Tarvitsemme toki vastavuoroisuutta, mutta EU on joka tapauksessa suurin kansainvälinen sijoittaja. Tämä ei saa olla tekosyy protektionismille, jotta muut sijoittajat pidetään ulkopuolella. Meillä on toki kilpailupolitiikkamme, jolla vastaamme kartelleihin ja monopoleihin. Meillä on työntekijöiden suojelua koskevat työ-, terveys- ja turvallisuussäännöt sekä meillä on viimeisenä keinona oikeus säätää lakeja epätoivottavien poliittisen painostuskeinojen käytön estämiseksi. Emme saa katsoa lahjahevosta suuhun.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Mainitsen vain muutaman asian lyhyesti. Olemme epäyhtenäinen kokonaisuus – esimerkiksi minä olen kotoisin uudesta jäsenvaltiosta, ja olen ensimmäinen sieltä peräisin oleva henkilö, joka esittää nyt puheenvuoron – käytössä on vähän pääomaa, julkinen sektori on puolustuskyvytön, menneisyys on hyvin onneton, ja on uhka imperialismin paluusta. Kaikkien on otettava tämä asia vakavasti.

Toinen asia, josta tänään on keskustelu, on se, että näillä valtion sijoitusrahastoilla on usein hyvin imperialistisia tavoitteita, eikä ainoastaan keskipitkän aikavälin investointien, vaan myös maailman energialähteiden käytön osalta. Voimme panna merkille Kiinan ostosretken Afrikkaan. Näin ollen ei ole varma, että tämä kansainvälinen sopimus tai käytännesäännöt riittävät.

Asianmukaisen analyysin jälkeen meidän on pohdittava pitkään ja hartaasti, soveltavatko jotkut jäsenvaltiot kansallisia turvatoimia yhtenäisesti siten, että niillä estetään ulkomaisten rikollisten investointeja strategisille aloille ja että niillä ei häirittäisi pääoman vapaata liikkuvuutta, vaan niillä pystyttäisiin vielä tarjoamaan jotain turvaa. Kiitos.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Haluaisin huomauttaa kollegoilleni, että meidän ei ehkä pitäisi käyttää niin paljon aikaa ulkomaisiin rahastoihin, vaan keskittyä omiimme. Kuten John Purvis mainitsi, investoimme liikaa kolmansiin maihin ja menetämme rahaa. Sen vuoksi tarvitsemme valtion sijoitusrahastojen investointeja. Meidän pitäisi ehkä järjestää talouspolitiikkamme siten, että kansalaistemme säästöt voidaan turvallisesti investoida Eurooppaan. Näin meidän ei tarvitsisi huolehtia kolmansien maiden sijoitusrahastoista.

Haluaisin lopettaa puheenvuoron kiittämällä puheenjohtajavaltio Ranskaa siitä, että se saapui viimeinkin kuuntelemaan keskusteluamme. Slovenia on paljon pienempi valtio, mutta en voinut olla huomaamatta, että sen edustajat osallistuivat aina parlamentin keskusteluihin. Ranska on suuri valtio, mutta Ranskan edustajat eivät ole olleet kovin aktiivisia. Toivon, että nämä keskustelut kannustavat heitä osallistumaan aktiivisemmin istuntoihimme.

  Ieke van den Burg (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, kiitos, että annoitte minulle jälleen puheenvuoron. Se johtuu siitä, että John Purvisin mukaan pidämme vahingollisina valtioiden sijoitusrahastoja ja pääomasijoitusyhtiöitä sekä riskirahastoja. En katso, että tästä on kyse.

Olemme valinneet hyvin tasapainoisen lähestymistavan jättämässämme suullisessa kysymyksessä sekä päätöslauselmassa. En usko, että on viisasta jättää huomioimatta tai kieltää, että parlamentille on tärkeää ottaa huomioon, mitä tällä alalla tapahtuu. Se on mielestäni velvollisuutemme ja oikeutemme. En haluaisi, että tämä asia sysätään sivuun, koska sitä pidetään vahingollisena.

  Anne-Marie Idrac, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, olen erittäin vaikuttunut puheenvuoroissanne ilmenneestä yksimielisyydestä. Voin tiivistää keskustelun seuraavasti: ketään ei syytetä, mutta ei olla myöskään hyväuskoisia.

Olemme kuulleet parlamentin jäsenten kommentteja, että emme saa estää valtioiden sijoitusrahastojen käyttöä hyviä tarkoituksia varten, ja useasti mainittiin Euroopan hyvinvointi. Samalla sovittiin tietyistä poliittisista periaatteista, jotka estävät meitä olemasta liian hyväuskoisia.

Kyse on avoimuuden, oikeudenmukaisuuden, ennustettavuuden ja vastavuoroisuuden periaatteista. Näillä parlamentin jäsenten puheenvuoroilla edistetään neuvoston ja komission työn jatkamista, jotta laaditaan käytännesäännöt. On erityisen kannustavaa ja tärkeää, että parlamentin jäsenet korostivat, että jäsenvaltioiden välillä tarvitaan koordinointia. Haluaisin tästä näkökulmasta todeta, että on erittäin miellyttävää kuulla euroalueen valtioiden puhuvan yhdellä äänellä, koska ne pystyvät alkuvaiheen koordinointiin ja koordinointiin Euroopan keskuspankin kanssa.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiittää teitä vielä kerran komission lähestymistavalle antamastanne laajasta tuesta. Havaitsin joitain painopisteiden asettamista koskevia eroja, mutta en poliittisia ristiriitoja. Olen siitä erityisen kiitollinen.

Eräs jäsen tiedusteli, miten tämä työ etenee kansainvälisellä tasolla. Haluaisin sanoa, että Kansainvälisen valuuttarahaston ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön toiminta on samanaikaista, mutta niissä ei käsitellä aivan samoja aiheita. Niiden työtä voidaan pitää täydentävänä. Kansainvälisen valuuttarahaston kuukausittain kokoontuva työryhmä pyrkii selvittämään, miten valtioiden sijoitusrahastojen toimintaan voidaan vaikuttaa tavoilla, joita olemme juuri käsitelleet. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön työryhmä pyrkii puolestaan määrittelemään, miten meidän pitäisi toimia valtioiden sijoitusrahastojen vaikutuksen vuoksi.

Tätä asiaa käsitellään kahdelta taholta. Voin jälleen kerran sanoa, että tähän mennessä saavutettu edistys on ollut oikein tyydyttävää. Olemme melko varmoja, että saavutamme tuloksia. Olle Schmidtin toteamuksen tavoin voin ilmoittaa, että meillä on tarpeen vaatiessa sateenvarjo käytettävissämme.

  Puhemies. − (DE) Olen vastaanottanut työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti yhden käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 9. heinäkuuta 2008.

Puhetta johti
varapuhemies Luis Manuel Capoulas DOS SANTOS