Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 8. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

PUHETTA JOHTI
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 9.00)

  Carl Schlyter (Verts/ALE). - (SV) Arvoisa puhemies, jos kuljitte eilen parlamentin käytävillä, havaitsitte varmasti suuren joukon Euroopan kemianteollisuuden lobbausjärjestöjen tarroja, joista osa on edelleen näkyvillä. Antoivatkohan kvestorit näyttelyluvan antaessaan näille järjestöille myös luvan levittää tarroja kaikkialle? Jos näin on, he toimivat mielestäni väärin. Jolleivät kvestorit antaneet tällaista lupaa, CEFIC rikkoi selvästi sitoumustaan lobbaajana, ja sen kulkulupa olisi näin ollen peruttava tai sitä olisi ainakin moitittava voimakkaasti. Toivon, että voisitte tutkia, mitä todella tapahtui ja varmistaa, että nämä kaikki tarrat poistetaan välittömästi.

  Puhemies. − (DE) Selvä! Asia tutkitaan.

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

4. Itämeren pohjalle rakennettavaksi suunnitellun Venäjän ja Saksan välisen kaasuputken ympäristövaikutukset (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Seuraavana esityslistalla on Marcin Libickin vetoomusvaliokunnan puolesta laatima mietintö Itämeren pohjalle rakennettavaksi suunnitellun Venäjän ja Saksan välisen kaasuputken ympäristövaikutuksista (vetoomukset nro 614/2007 ja nro 952/2007) [2007/2118(INI)] (A6-0225/2008).

  Marcin Libicki, esittelijä. − (PL) Arvoisa puhemies, nyt käytävä keskustelu on hyvin erityinen, sillä se perustuu Euroopan unionin tavallisten kansalaisten pyyntöön. Haluaisin toivottaa tervetulleeksi lehterillä olijat, jotka ovat laatineet tämän nyt käytävän keskustelun perustana olevan vetoomuksen. Paikalla on Krzysztof Mączkowski, joka edustaa useita ekologisia järjestöjä, ja ymmärtääkseni paikalla on myös rouva Morkunaite Liettuasta. Vetoomuksessa on lähes 30 000 allekirjoitusta. Allekirjoituksia tulee edelleen vetoomusvaliokuntaan. Tätä keskustelua seuraa epäilemättä miljoonia ihmisiä ja julkinen mielipide kaikissa Itämeren maissa.

Tämän vetoomuksen tausta Euroopan parlamentissa on seuraava: ensin asiasta käytiin paljon keskusteluja vetoomusvaliokunnassa. Näitä keskusteluja pohjustivat vetoomuksen laatijoiden voimakkaat esitykset. Asiasta on keskusteltu yhteensä viisi kertaa. Järjestimme myös julkisen kuulemisen. Julkisessa kuulemistilaisuudessa kansainvälisesti arvostetut asiantuntijat keskustelivat ja tukivat vetoomuksen esittäjien näkemystä: uhka Itämeren luonnolliselle ympäristölle on suunnaton, ja on syytä epäillä, kannattaako ottaa tällaista riskiä näin valtavasta sijoituksesta. Samaan aikaan kun vetoomusvaliokunnassa käytiin näitä keskusteluja ja Euroopan parlamentti päätti, että asiasta keskustellaan julkisesti, kuten tänään tehdään, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa sekä ulkosuhteiden valiokunnassa käytiin lisäkeskusteluja. Hyväksyttäväksi jätetyt tekstit saivat vetoomusvaliokunnalta ja molemmilta muilta valiokunnilta 90 prosentin tuen.

Vasta tämän jälkeen mietinnön vastustajat alkoivat yhtäkkiä toimia näkyvästi ja arvostella sitä ja siinä esitettyjä väitteitä. Yhtäkkiä vetoomusvaliokunnalle jätettiin 180 tarkistusta, joista lähes kaikki hylättiin. Vastaavaa tapahtui neuvoa-antavissa komiteoissa. Tämä Nord Streamin valtava hyökkäys – muuksi sitä ei voi kuvailla – todella näkyi. Saimme vetoomusvaliokuntaan Nord Streamin laatimia äänestysohjeita. Olen työskennellyt Euroopan parlamentissa neljä vuotta, ja nyt sattui ensimmäisen kerran minun aikanani, että lobbaaja todella kertoi parlamentin jäsenille, miten heidän olisi äänestettävä ja esitti tarkistuksia tarkistusten perään: Pidättäytykää tästä äänestyksestä! Äänestäkää puolesta tällä kertaa! Äänestäkää vastaan nyt!

Tämän päivän keskustelu perustuu 40:een eri lausuntoon ja asiantuntijaraporttiin. Hyvät naiset ja herrat, nyt mukana on kolme osapuolta: unionin tavalliset kansalaiset, valtava poliittinen ja taloudellinen pääoma ja Euroopan parlamentti. Euroopan parlamentin olisi edustettava Euroopan unionin tavallisia kansalaisia. Ottakaamme opiksi Ranskan, Alankomaiden ja Irlannin kansanäänestyksistä! Meidän on saatava puolellemme Euroopan unionin tavallisten kansalaisten luottamus, ja toivon, että parlamentin kaikki jäsenet ajattelevat näin.

Haluaisin kiittää kaikkia, jotka auttoivat meitä onnistumaan siinä, että asiasta nyt keskustellaan. Haluaisin kiittää Hanna Foltyn-Kubickaa, joka on valmistanut erinomaisen näyttelyn Itämerestä tänne Euroopan parlamenttiin, Michael Cashmania, joka on vetoomusvaliokunnan ensimmäinen varapuheenjohtaja, ja Christopher Beazleyta, joka on Euroopan parlamentin Itämeri-Eurooppa laajennetun työryhmän puheenjohtaja. Haluaisin kiittää myös vetoomusvaliokunnan sihteeristöä, johon kuuluvat David Lowe, Karen Chioti ja Silvia Cannalire, ja kaikkia, jotka ovat antaneet minulle neuvoja, auttaneet minua ja tehneet yhteistyötä kanssani: Szymon Szynkowskia, Norbert Napierajówia, Wojciech Daneckia, Witold Ziobrzea ja Michał Krupińskia. He ovat kaikki antaneet suurimman panoksen tähän työhön.

  Stavros Dimas, komission jäsen. – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää vetoomusvaliokunnan puheenjohtajaa Marcin Libickia hänen mietinnöstään, jonka ansiosta voimme keskustella tämän laajan hankkeen ympäristövaikutuksista. Kyseessä on 1 200 kilometrin pituinen maakaasuputki, joka kulkee halki matalan Itämeren. Nyt ei ole kyse vain siitä, että tämä hanke on merkittävä ja herättää paljon kysymyksiä Itämeren alueen ympäristönsuojelusta, vaan myös siitä, että tämä on ensimmäinen tulevaisuudessa toteutettaviksi suunnitelluista monista vastaavista hankkeista.

Hanke on viime kuukausina herättänyt paljon viestimien ja poliitikkojen mielenkiintoa kaikkialla Itämeren alueella. Siitä on keskusteltu monissa eri yhteyksissä ja monissa maissa, joita asia koskee.

Kuten Marcin Libicki totesi, tammikuussa siitä keskusteltiin myös Euroopan parlamentissa vetoomusvaliokunnan järjestämässä julkisessa kuulemistilaisuudessa, johon osallistuin yhdessä toisen komission jäsenen Andris Piebalgsin kanssa, joka vastaa energia-asioista. Komission jäsen Piebalgs esitti yleiskatsauksen Euroopan unionin maakaasusuunnitelmiin ja korosti, että Euroopan unionin kaasuntarve kasvaa nopeasti samalla, kun Euroopan kaasuntuotanto vähenee dramaattisesti ja varastoja kulutetaan loppuun.

Eurooppaa koskevassa energiapolitiikassamme korostetaan pikaista tarvetta parantaa energiatehokkuutta ja edistää uusiutuvia energialähteitä. Näihin tavoitteisiin pyrimme.

Maakaasun tuontia on kuitenkin lisättävä merkittävästi, jotta Euroopan energiantarve lähivuosikymmeninä voitaisiin kattaa. Lisäinfrastruktuureilla, kuten maakaasuputkilla ja nestekaasupäätteillä, on suuri merkitys Euroopan kuluttajien tarpeiden tyydyttämisessä ja jatkuvan toimitusvarmuuden takaamisessa. Nord Streamin kaasuputki mahdollistaa Venäjän maakaasutoimitusten lisäämisen.

Kuten tiedätte, Euroopan parlamentin ja neuvoston tiedossa on ollut syyskuussa 2006 hyväksyttyjen yleiseurooppalaisten energiaverkkojen suuntaviivojen ansiosta tarve rakentaa uusi infrastruktuuri maakaasun kuljettamiseksi Venäjältä Euroopan unioniin. Viittaan tässä yhteydessä erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseen N:o 1364/2006. Suuntaviivoissa esitettiin tiettyjä painopistehankkeita ja tämä hanke luokiteltiin Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi ja näin ollen erityispainopisteeksi. Edellyttäen, että ympäristövaikutusten arvioinnissa päädytään myönteisiin tuloksiin, Nord Streamin maakaasuputkesta tulee Euroopan etua koskeva hanke.

Tärkein näkökantani Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa tammikuussa oli, että tässä hankkeessa, samoin kuin kaikissa muissakin hankkeissa, on noudatettava kaikkia asiaa koskevia kansainvälisiä ja yhteisön ympäristösääntöjä, hankkeen rakentamis-, toiminta- ja valvontavaiheissa. Tämän haluan tuoda esiin myös tänään.

Kansainvälisen ja yhteisön oikeuden mukaan hankkeen omistajan, Nord Stream AG:n, on haettava toteuttamislupaa tai rakentamislupaa niiltä valtioita, joiden toimivaltaan toteutettavat työt kuuluvat. Nämä valtiot ovat Saksa, Tanska, Suomi ja Ruotsi. Tällaisten hankkeiden toteuttamislupa edellyttää kuitenkin ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tästä määrätään myös yleiseurooppalaisten energiaverkkojen suuntaviivoissa, jotka jo mainitsin. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyistä on määrätty sekä yhteisön että kansainvälisessä oikeudessa. Asiasta on annettu EU:n direktiivi ja rajatylittävä toimi on Espoon yleissopimus.

Espoon yleissopimus kuuluu yhteisön säännöstöön, koska sekä yhteisö että jäsenvaltiot ovat sen sopimuspuolia. Tässä tapauksessa noudatetaan sekä yhteisön menettelyjä että kansallisia menettelyjä. Hankkeen rajat ylittävä luonne tarkoittaa sitä, että Espoon yleissopimusta on noudatettava. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, on puolestaan ennen luvan myöntämistä täytettävä asianmukaisesti ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin säännökset.

Espoon yleissopimukseen perustuva ympäristövaikutusten arviointimenettely käynnistettiin hankkeen julkistamisen yhteydessä vuoden 2006 lopulla. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan eri forumeilla ja kokouksissa on keskusteltu useista tutkimuksista, raporteista ja seikoista ja keskusteluihin ovat osallistuneet useiden valtioiden kansalaiset ja toimivaltaiset viranomaiset.

Espoon yleissopimuksen mukaan urakoitsijan tai hankkeen omistajan on toimitettava aiheelliset asiakirjat ympäristövaikutusten arvioinnista. Samaan aikaan valtiolla, jolla on valtuudet antaa toteuttamislupa, alkuperävaltiolla, aiheuttajaosapuolella, kuten Espoon yleissopimuksessa todetaan, on seuraavat kaksi velvollisuutta:

Ensiksi sen on neuvoteltava ympäristöviranomaisten kanssa ja niiden kansalaisten kanssa, joita asia koskee, ja toiseksi sen on aloitettava neuvottelut sen osapuolen tai niiden osapuolten kanssa, joita asia koskee, toisin sanoen niiden naapurimaiden kanssa, joille hankkeesta voi olla rajat ylittäviä vaikutuksia. Tässä tapauksessa asianomaisia osapuolia ovat kolme Itämeren valtiota ja Puola.

Näin ollen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn oikea noudattaminen tarkoittaa sitä, että toimivaltaisten viranomaisten ja kansalaisten on arvioitava kaikki huolen aiheet, kysymykset ja tärkeät seikat, joita mietinnössäkin on mainittu ja joista tänään keskustelemme, ja keskusteltava niistä.

Tässä vaiheessa on ennenaikaista korostaa mahdollisia kielteisiä ympäristövaikutuksia, joita ei voida lieventää tai välttää. Lopullista ympäristövaikutusten arviointikertomusta ei ole vielä laadittu. Tämän vuoksi ympäristöviranomaisilla ei vielä ole ollut mahdollisuutta analysoida ja arvioida kaikkia teknisiä tietoja, joita tarvitaan, jotta voitaisiin vastata kaikkiin oikeutettuihin kysymyksiin.

Aiheuttajavaltioilla on laillinen oikeus vaatia kaikkia lisätietoja, jotka ne katsovat välttämättömiksi voidakseen, jos ne niin päättävät, myöntää toteuttamisluvan. Ruotsi esimerkiksi on jo tehnyt näin, kun hankkeen omistaja esitti muodollisen hakemuksen täyttääkseen kansalliset vaatimukset.

Toisaalta kohdeosapuolilla on myös laillinen oikeus varmistaa, että niillä on käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot. Tietojeni mukaan kaikki osapuolet, siis sekä aiheuttajaosapuolet että kohdeosapuolet, kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan Espoon yleissopimukseen perustuvan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kehityksestä.

Lopullisen raportin ympäristövaikutuksista odotetaan valmistuvan vuoden loppuun mennessä. Kun se on jätetty, aloitetaan muodolliset neuvottelut, joissa määritellään lopullinen päätös toteuttamisluvasta.

Toivon, että kaikki jäsenvaltiot, jotka ovat sopimuspuolina Espoon yleissopimuksessa, täyttävät velvollisuutensa ja kantavat vastuunsa asianmukaisesti.

Venäjä on allekirjoittanut Espoon yleissopimuksen. Se ei ole sopimuspuoli, mutta on suostunut noudattamaan yleissopimusta.

Lopuksi haluaisin korostaa sitä, että seuraamme tilannetta ja olemme yhteydessä Espoon yleissopimuksen vastuuosapuoliin, osapuoliin, joita asia koskee ja urakoitsijaan. Komission viranomaiset ovat selvittäneet urakoitsijalle, että kaikki välttämättömiä tietoja ja avoimuutta koskevat velvoitteet on täytettävä.

(Suosionosoituksia)

  Christopher Beazley, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja Marcin Libicki, hyvät naiset ja herrat, tämä mietintö on erittäin tärkeä sekä parlamentille että kansalaisille yleensä, kuten Marcin Libicki jo totesi.

(EN) 30 000 allekirjoitusta osoittaa Itämeren rannikoilla esiintyvän huolestumisen. Itämerenhän on sanottu kuolevan saasteisiin. Se on hyvin matala. Sen pohjalla on vielä sotalaivoja toisen maailmansodan ajoilta. Kysymys kuuluukin: Onko nyt todella järkevää vetää energiaputki Euroopan unionin juuri tämän nimenomaisen osan pohjaan?

Minulla on kunnia valmistella ulkoasiainvaliokunnan lausunto ja ympäristöasiat, joita vetoomusvaliokunta on tarkastellut. Tässä yhteydessä olen myös ollut huolissani ympäristövaikutusten arviointitutkimuksesta, johon komissio juuri viittasi.

Hyvä komission jäsen, voisitteko vahvistaa vastauksessanne, hyväksyttekö Marcin Libickin mietinnössä parlamentin 20 kohdan, jossa kehotetaan teitä ja komissiota teettämään riippumaton ympäristöarviointi? On epäilyjä siitä, että jos hankkeen esittäjä tilaa ympäristöarvioinnin, se ei ehkä ole puolueeton.

Kehotamme myös kuulemaan perin pohjin Itämeren valtioita – joita on yhdeksän, Venäjä mukaan lukien – ja ottamaan ne mukaan tällaisen putken huoltoon ja turvallisuuteen, jos se nyt rakennetaan. Komissio on jo korostanut kansainvälisen ja unionin oikeuden tunnustamisen merkitystä ja haluaisimme lisätä, että yhtiön luotettavuus on myös välttämätön seikka. Olisi otettava asianmukainen vakuutus, joka kattaisi kaikki hankkeen mahdollisesti aiheuttamat riskit ja vahingot sekä rakennusvaiheessa että sen jälkeen.

Lopuksi korostamme vastavuoroisuusperiaatetta. Eilen epäonnistunut venäläisten osapuolten yritys korvata BP-TNK:n toimitusjohtaja ei sovi yhteen EU:n yhtiöiden ja venäläisten yhtiöiden keskinäisen yhteisymmärryksen kanssa. Toivomme harmoniaa tässä yrityksessä ja toivomme myös, että komissio seuraa tätä hanketta tarkoin. Kuten esittelijä ja kaksi komission jäsentä kuulemistilaisuudessa jo korostivat, nykyinen ehdotus, sellaisena kuin Nord Stream on sen esittänyt, ei tyydytä.

Haluaisin päättää toteamalla, että ryhmäni äänestää Marcin Libickin mietinnön puolesta.

  Andres Tarand, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. − (ET) Ainoa ratkaisemattomaksi jäänyt väite Itämeren kaasuputken rakentamisessa koskee ympäristönsuojelua. Sveitsiläinen Nord Stream -yhtiö ei ole onnistunut jättämään määräaikaan mennessä ympäristövaikutusten arviointia, joten Euroopan parlamentti joutuu äänestämään ilman näitä tietoja.

On myös käynyt ilmi, että Nord Streamin tilaamaan ympäristövaikutusten arviointiin on otettu vain kaksi uutta tutkimusongelmaa sen jälkeen, kun parlamentti oli tuonut esiin yhtiön tutkimussuunnitelmien suurimmat puutteet. Tärkein ongelma YVA:n suhteen ovat kymmenet sota-alukset, jotka upotettiin vuoden 1941 elokuun taisteluissa Suomenlahteen varusteineen. Tämän myönsi duuman jäsen Andrei Klimov vain kymmenen päivää sitten.

Viime vuonna vielä kerrottiin, että väylä oli aivan vapaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pohjamutaa pöllytettäessä vapautuvaan fosforiin: vaikka YVA:ssa todetaan, ettei rehevöitymistä esiinny, toiset koulukunnat ovat eri mieltä. On myös varauduttava siihen, että tuolloin vapautuu dioksideja ja raskaita metalleja. Viimeksi mainitut vaikuttavat ruokiin, joita valmistetaan myrkyllisiä aineita sisältävistä kaloista. Jo nyt tiedetään, että näiden aineiden ja radioaktiivisuuden määrät ovat korkeimmillaan Itämeressä.

  Rihards Pīks, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Haluaisin sanoa tästä hankkeesta ja Marcin Libickin mietinnöstä, että yleensä tässä olisi otettava huomioon kolme seikkaa. Ensimmäinen on taloudellinen näkökohta. Energiavarat ovat tietenkin tärkeitä sekä Saksalle että koko Euroopalle. Tässä mielessä kaasuputki Venäjältä on välttämätön, sillä Venäjällä on kaasuvaroja. Toinen näkökohta on poliittinen. Tämä tarkoittaa tapaa, jolla hanketta on valmisteltu. Tiedämme hyvin, että valmisteluun on liittynyt voimakasta poliittista ristivetoa ennen vaaleja. Valtioita, joihin hanke mahdollisesti vaikuttaa taloudellisesti tai ympäristöön liittyviltä osin, ei ole kuultu.

Toiseksi EU:n energiastrategian mukaisesti on otettava huomioon energiakanavien kilpailukyky. Tässä yhteydessä näin ei ole toimittu, joten se ei täytä EU:n strategiaa energiasolidaarisuudesta ja energiavarmuudesta, jotka olemme nyt hyväksyneet.

Kolmantena ovat ympäristönäkökohdat, joita Marcin Libickin mietinnössä käsitellään erityisesti. Kuten tunnettua, maailman ympäristörahaston raportin mukaan maailman valtamerten kymmenestä saastuneimmasta paikasta seitsemän sijaitsee Itämeressä. Tästä ei mielestäni ole juuri keskusteltu. Luonnollisesti tiedän, että hankkeen toteuttamisesta vastaavat yhtiöt ovat tehneet laskelmia ja käyneet keskusteluja, mutta toisesta vaihtoehdosta ei ole keskusteltu julkisesti eli kaasuputken rakentamisesta kulkemaan maitse. Näin siitä saataisiin paljon kilpailukykyisempi ja ratkaistaisiin itse asiassa kaksi ongelmaa – ympäristöseikat sekä strategiset ja poliittiset seikat. Kiitos!

  Lasse Lehtinen, PSE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, vetoomus, jota mietintö käsittelee, koskee ympäristöä, mutta käydyistä keskusteluista olemme huomanneet, että kaasuputkihankkeella on ulottuvuuksia, jotka eivät liity ympäristöön.

Parlamentin arvovallan mukaista on päätöslauselmissakin pitäytyä tosiasioissa. Tosiasia on, että EU tarvitsee venäläistä kaasua ja että Venäjä tarvitsee vielä enemmän eurooppalaisia asiakkaitaan.

Toinen tosiasia on, että nyt käsiteltävänä oleva hanke on EU:ssa hyväksytty osaksi TEN-ohjelmaa. Se on suuri rakennushanke, jolla toteutuessaan saattaa olla haitallisia vaikutuksia Itämeren ekosysteemiin.

Siitä syystä on tärkeää teettää puolueettomat ympäristöselvitykset, jotta riskit voidaan todentaa ja punnita niitä hyötyjä vastaan. Riskittömiä hankkeita ei ole olemassakaan.

Ryhmämme muutosesitykset mietintöön perustuvat siihen periaatteeseen, että ympäristön kohdalla ei tehdä myönnytyksiä, muttei myöskään rakenneta keinotekoisia esteitä.

Tosiasia on myös, että Itämeren tämän hetken suurin ympäristöongelma on ympäröivien maiden maatalous, ja todellinen riski ovat nopeasti yleistyvät öljykuljetukset laivoilla. Näitä ongelmia emme kuitenkaan käsittele tässä mietinnössä.

Tosiasia on niin ikään, että putkea koskeva keskustelu on politisoitunut siinä määrin, että itse asia uhkaa jäädä sivuseikaksi. Entisen presidentin Putinin huomautus, jonka mukaan Venäjän laivastolla on myös taloudellisia etuja suojeltavanaan, ei ole omiaan luomaan luottamuksellista ilmapiiriä. Energian käyttäminen poliittiseen painostukseen ei myöskään kuulu sivistyneeseen tapaan käydä kansainvälistä vuoropuhelua.

Suomi on kokenut Venäjän taholta painostusta puutullien muodossa, mutta ainakaan toistaiseksi Suomen hallitus ei ole sitonut asiaa kaasuputkihankkeeseen.

Venäjä ei ole ratifioinut Itämerta koskevaa Espoon yleissopimusta. Sitä pitää edellyttää Venäjältä ennen, kuin putken rakentaminen voidaan aloittaa.

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on uskomattoman monipuolinen mietintö, joka kattaa vaikean vyyhden eurooppalaisia ongelmia, jotka eivät liity pelkästään ympäristöön. On syytä panna merkille, että mietintö tulee vetoomusvaliokunnalta. On vetoomusvaliokunnan ansiota, että se on onnistunut saattamaan yhteen parlamentin koko mielipidekirjon kuulemisten ja tämän mietinnön avulla ja pyrkii tekemään siitä yhteenvedon.

Ryhmäni johtavana periaatteena on ollut tätä mietintöä käsiteltäessä pyrkiä antamaan eurooppalainen vastauskokonaisuus eurooppalaisiin ongelmiin. Pääasiallisesti kaasuputkessa korostuu tarve, jos sitä nyt tarvitsee korostaa, osoittaa unionin lähestymistapa energiatoimituksiin.

Ei ole hyvä, että eri valtiot tekevät eri asioita eri kumppanien kanssa. Meidän on osoitettava yhteisön vastuu, joka korostuu solidaarisuusperiaatteessa.

Ympäristöasioista on puhuttu paljon, ja komissio on antanut hyviä vastauksia, jotka liittyvät yhteisön ympäristölainsäädäntöön, kansainvälisiin laillisiin velvoitteisiin, mutta nyt on saatava aikaan luottamusta. Meidän on varmistettava, niin pitkälle kuin mahdollista, että unionin normit otetaan huomioon ja että unionilla on koordinoitu ja yhtenäinen lähestymistapa ympäristöseikkoihin.

Tähän liittyy tietysti erittäin vaikea asia eli EU:n ja Venäjän suhteet. Tässä tarjoutuu hyvä tilaisuus Itämeren alueella, pohjoisimmilla alueilla. Myös pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvä kumppanuus tarjoaa hyvän tilaisuuden. Käyttäkäämme tätä välinettä, joka on jo tuottanut erittäin hyviä tuloksia EU:n ja Venäjän suhteissa.

Lopuksi haluan tuoda esiin myönteisen seikan. Kotiseudullani Yorkshiressa on pieni kylä, jonka Pohjanmeren alitse kulkeva merenalainen kaasuputki on nyt liittänyt norjalaiseen pikkukylään. Putki on luonut ihmistenvälisiä suhteita, jotka kestävät pitkään. Se on myönteistä.

  David Hammerstein, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää, vetoomusvaliokunnan puheenjohtajaa Marcin Libickiä. Käsittelemme nyt siis unionin kansalaisten esittämää vetoomusta. Nämä kansalaiset edustavat tuhansia, jotka ovat huolestuneita Venäjältä Saksaan kulkevan kaasuputken rakentamisesta.

Erityisesti epäilyksiä herättää Venäjän ja Saksan kahdenvälinen sopimus, jossa ovat mukana Gazprom ja E.ON ja jossa on kyse maailman pisimpiin kuuluvan kaasuputken rakentamisesta. Tarkoituksena on rakentaa putki Itämeren keskelle niin, ettei se kulje Puolan ja Baltian maiden kautta.

Tämä hanke on todella poliittinen kiertotie. Se on todella kiertotie, jolla vältetään putken maitse kuljettamiseen mahdollisesti liittyvät poliittiset ongelmat, mutta samalla sillä osoitetaan välinpitämättömyyttä EU:n yhteistä energiapolitiikkaa kohtaan ja heikennetään EU:n asemia sen suhteissa Venäjään. Kahdenväliset energiasopimukset, joita ei koordinoida EU:n politiikan kanssa, heikentävät myös EU:n vakaata ja yhtenäistä ulkopolitiikka.

Hankkeessa halutaan alittaa hauras meri, jota myrkylliset tuotteet jo saastuttavat ja jonka luonnollinen vedenvaihtuvuus on erittäin rajoittunutta. Onnettomuus olisi katastrofaalinen kaikille Itämeren valtioille. Meidän on ennen kaikkea vaadittava varovaisuusperiaatteen päättäväistä soveltamista ja tyhjentävän ympäristöarvioinnin tekemistä siten, että siinä tutkitaan kaikkia vaihtoehtoja, sekä kaikkien kansainvälisten normien tiukkaa noudattamista.

Energiavarmuus taataan parhaiten koordinoidulla EU:n politiikalla ja tiukkojen ympäristövaatimusten täyttämisellä.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL -ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, Itämeren pohjassa kulkeva kaasuputki merkitsee lisääntyviä ympäristönmuutosta aiheuttavia päästöjä ja vakavaa ympäristöuhkaa Itämeren herkälle ekosysteemille. Biologinen tasapaino on vaarassa häiriytyä. Mitä voivatkaan aiheuttaa kaikki merenpohjaan upotetut miinat? Suunniteltu kaasuputki – suunnitelmien mukaisesti toteutettuna – merkitsee suurempaa irrottautumista sitoumuksesta, jota ilmastokeskusteluissa usein syytetään tyhjistä lupauksista. Ilmastokeskustelut on kuitenkin syytä ottaa vakavasti ja muuttaa ne konkreettisiksi toimiksi ja toimenpiteiksi.

Kaikki pyrkimykset sitoa miljardeja maakaasuinvestointeihin viivyttävät todella tärkeitä investointeja uusiutuviin energiavaihtoehtoihin ja ovat ristiriidassa aikomusten kanssa, joita on julistettu ja joilla halutaan uudelleen arvioida ympäristöpolitiikkaa ja pysäyttää ilmastonmuutos. On keskityttävä Itämereen ja ilmastoseikkoihin, minkä vuoksi vaadimme, että Nord Stream tutkii vaihtoehtoisen reitin, joka kulkisi maitse, ennen kuin se tekee päätöksen kaasuputken tulevaisuudesta – tämä on täysin yhteneväistä Ruotsin hallituksen tämän vuoden helmikuussa tekemän päätöksen kanssa.

  Sylwester Chruszcz (NI). - (PL) Arvoisa puhemies, venäläisten toimet eivät yllätä lainkaan, sillä Venäjä ei kuulu Euroopan unioniin ja sillä on oikeutettu taloudellinen intressi rakentaa putki Itämeren pohjaan, jolloin se on riippumaton välittäjistä. Saksan hallituksen toimet ovat kuitenkin skandaalimaisia ja ristiriidassa unionin solidaarisuuden kanssa. Saksalaiset, jotka kannattavat Euroopan unionin hanketta ja kannattivat äskettäin Euroopan perustuslakia, näyttävät käyttävän sanaa ”unioni” hyvin valikoivasti. Tätä emme voi hyväksyä. Tekään, arvoisa puhemies Hans-Gert Pöttering, Euroopan unionin tärkeimpänä saksalaisena, ette ole tehnyt asialle mitään. Sen sijaan, että matkustelette tapaamassa maanmiehiänne, voisitte ehkä miettiä, miten voitaisiin toimia vierottamatta Euroopan kansakuntia toisistaan?

  András Gyürk (PPE-DE). - (HU) Kiitos puheenvuorosta, arvoisa puhemies! Hyvät naiset ja herrat, Itämeren kaasuputkihanke on yhteisen energiapolitiikan toistaiseksi kiistanalaisimpia asioita. Monet ovat huolestuneita siitä, ettei kaasuputken rakentaminen suinkaan lisää maanosamme toimitusvarmuutta, vaan heikentää puolustuskykyämme Venäjää vastaan.

Emme tiedä, tulevatko hinnat kuluttajille kohtuullisemmiksi vai kohoavatko ne huimiksi valtavien investointien vuoksi. Eikä lopultakaan selvää vastausta saada ajankohtaiseen kysymykseen: mitä ympäristöseurauksia Nord Streamin hankkeella on?

Mielestäni on ratkaisevaa, että tehdään asianmukainen ympäristövaikutusten arviointi, ennen kuin upotetaan suunniteltu kaasuputki, jolla määritetään Euroopan ja myös Nord Streamin energiatoimitukset vuosikymmeniksi. On tehtävä tietysti kaiken kattava ympäristövaikutusten arviointi. Tässä tapauksessa valitettavasti ei ole tehty kunnollista puolueetonta arviointia, jossa otettaisiin huomioon ympäristönäkökohdat.

Käsiteltävänä oleva mietintö selventää paljon ympäristöhuolia, jotka liittyvät Itämeren kaasuputkeen. Mielestäni on väärin, ettei ole tehty perinpohjaista analyysia tarkoista ympäristövaikutuksista, joita merenpohjan ruoppaaminen 1 200 kilometrin pituudelta voi aiheuttaa. Toisesta maailmansodasta peräisin olevien tutkimattomien ammusten, joita alueelta mahdollisesti löytyy, aiheuttamia vaaroja ei myöskään ole selvitetty. Vahingollisten kemiallisten aineiden vapautuminen mereen kaasuputken rakentamisen yhteydessä lisää huolestumista.

Nämä ovat niin tärkeitä seikkoja, että mielestäni on käsittämätöntä, että hanke voitaisiin toteuttaa vastuuntuntoisesti vastaamatta näihin kysymyksiin selvästi ja vakuuttavasti. Mielestäni ympäristönsuojelu ja energian toimitusvarmuus eivät sulje pois toisiaan. Jos Euroopan parlamentti todella haluaa olla kansalaisia lähellä oleva toimielin, sen on otettava huomioon eri vetoomukset, joissa on 30 000 allekirjoitusta ja joissa kiinnitetään huomiota Itämeren kaasuputken ympäristöriskeihin, ja on annettava todellinen vastaus esitettyihin kysymyksiin. Kiitos!

  Proinsias De Rossa (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, tämän mietinnön perustana on vetoomus, jonka on allekirjoittanut 30 000 unionin kansalaista. Vetoomusvaliokunta on jo tehnyt paljon tuomalla tämän asian unionin asialistalle. Kansalaisten luottamuksen kannalta on elintärkeää, että unioni voi sitoutua asiaan heidän puolestaan. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että unionin katsotaan edelleen sitoutuvan ympäristövaikutuksiin tässä ehdotuksessa, minkä vuoksi komission jäsen Dimasin harteilla on raskas taakka.

Meidän on osoitettava kykenevämme suojelemaan kansalaisten terveyttä ja ympäristömme kestävyyttä. Ehdottoman tarpeen kehittää energiavaroja ja energiavarojen ostamisen on perustuttava kestävyysperiaatteisiin. Ryhmäni tarkistusehdotuksilla tähän mietintöön pyritään keskittämään tai tarkemmin sanoen keskittämään uudelleen mietintö näihin periaatteisiin. Pyydän parlamenttia tukemaan niitä.

YVA on välttämätön ja pakollinen, kuten komission jäsen Dimas jo korosti, jos luvat aiotaan myöntää laillisesti. Se miten hoidamme tämän asian, vaikuttaa tulevaisuuteen, ja meidän on saatava aikaan oikea tasapaino.

  Henrik Lax (ALDE). - (SV) Arvoisa puhemies, siitä, että Euroopan parlamentti on ottanut keskusteluun Nord Streamin tapauksen, on seurannut ainakin kaksi myönteistä asiaa. Tammikuussa vetoomusvaliokunnassa järjestetyn julkisen kuulemisen ansiosta voimme odottaa Nord Streamin toimittavan puolueettoman ja tyhjentävän ympäristövaikutusten arvioinnin.

Toinen myönteinen seikka on, että keskustelussa lienee tehty selväksi Nord Streamin omistajille ja Venäjän valtiolle se, ettei kaasuputken rakentamiselle voida antaa lupaa, jollei Venäjä myös ratifioi Espoon yleissopimusta. Ennakkoehtona on myös, että vastuusta vahingon sattuessa on sovittu. Olemme kuitenkin myös kuulleet, että tarvitaan muitakin luottamusta herättäviä toimenpiteitä, jos tästä hankkeesta halutaan tehdä luja yhdysside EU:n ja Venäjän välille, niin kuin toivomme. Gazpromin on muun muassa myös annettava julkinen näyttö valmiudestaan noudattaa käytännössä sitoumuksiaan tuleviin toimituksiin.

  Helmuth Markov (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, totta kai putken rakentaminen – olipa kyseessä öljy- tai kaasuputki – vaikuttaa ympäristöön eikä sillä ole väliä, kulkeeko tämä putki Pohjanmeressä Ekofiskistä Emdeniin, kuten nyt, vai kulkeeko se Venäjältä Saksaan Puolan kautta. Sellainenkin on jo olemassa.

Ympäristövaikutusten arviointi on tehtävä. Samoin on tehtävä suunnitelman hyväksymisen arviointi. Kaikkea tätä säännellään kansainvälisellä tasolla. On tehty Espoon yleissopimus, mikä tarkoittaa sitä, että niiden valtioiden, joiden kautta putki kulkee, on tarkastettava, voidaanko alueella tehdä rakennustyöt. Luotan näihin valtioihin ja luotan siihen, että yleissopimusta noudatetaan. Vasta silloin voimme keskustella täällä, onko olemassa vaihtoehtoja, joissa putki kulkisi sieltä tai täältä.

Nykyiset toimet vaikuttavat minusta poliittiselta puolueellisuudelta. Kun meillä nyt on poliittista vaikutusvaltaa, kaasuputki on rakennettava tähän. Tämä tarkoittaa ympäristövaikutusten arvioinnin kiertämistä. Antakaamme kyseisten maiden ja niiden hallitusten päättää, täytetäänkö ympäristövaatimukset asianmukaisesti. Meidän on eurooppalaisina kerrottava, että luotamme kyseisiin jäsenvaltioihin.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies tätä keskustelua käydään tänään, koska kansalaiset ja hallitukset ovat huolestuneita tämän kaasuputken rakentamisesta. He ovat huolestuneita, koska Itämeren herkällä alueella ympäristö on uhattuna.

Keskustelu on kuitenkin hyvin politisoitu. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kansainvälisiä ja ympäristösopimuksia on noudatettava, nimenomaan kun kyseessä on Itämeren herkkä alue. Arvoisa puhemies, nyt tapahtunut politisoituminen ei liity asiaan mitenkään. On myönnettävä, että energiaa tarvitaan ja että kotimainen tuotanto niin Alankomaissa kuin muuallakin, supistuu kaiken aikaa, joten tarvitaan kaasua muista lähteistä. Sitä kaasua saadaan Venäjältä. Olisi ollut paljon parempi kuljettaa tämä kaasu maitse, mutta se on tehty mahdottomaksi. Nyt on kuljettava tämän herkän alueen kautta. Mielestäni tärkein seikka on kaikkien kansainvälisten ja ympäristösopimusten noudattaminen.

Toinen tärkeä seikka on – ja toivon, etteivät kaikki olisi unohtaneet tätä – että tyydyttävän ympäristövaikutusten arviointikertomuksen on johdettava lupien myöntämiseen. Näiden lupien antajina ovat Saksa, Tanska, Ruotsi ja myös Suomi. Viimeksi mainittua on arvioitava myöhemmin vuoden lopussa.

Toinen seikka on, että tarvitaan myös jonkinasteista vastavuoroisuutta. Olemme riippuvaisia Venäjän kaasusta ja venäläiset ovat riippuvaisia halustamme ostaa sitä. Toivon, että tätä vastavuoroisuutta pian säännellään kumppanuussopimuksella ilman kaikkia tähän hankkeeseen liittyviä poliittisia tunteita. Siten voimme ratkaista hyvin monia ongelmia.

  Victor Boştinaru (PSE) - (RO) Tässä mietinnössä käsitellään ympäristöseikkoja, mutta siinä ei voida eikä saada käsitellä pelkästään ympäristöseikkoja.

Ensiksi haluaisin korostaa, että meidän on tuettava tätä hanketta, jolla voidaan parantaa Euroopan energiatoimituksia. Tämän vuoksi on mielestäni valitettavaa, ettei Euroopan unioni ole vielä kehittänyt yhteistä energiapolitiikkaa.

Euroopan unioni vaatii yhteisiä ympäristönormeja, eivätkä ne koske ainoastaan Nord Streamin kokoisia hankkeita. Vastaavia hankkeita on suunnitteilla muuallakin Euroopassa, ja hyväksyttyjä normeja on noudatettava kaikkialla.

Nord Stream on tärkeä ennakkotapaus, ja meidän on varmistettava, että suuntamme on oikea. Tämä mietintö on Euroopan parlamentin vastaus vetoomukseen, jossa on yli 30 000 allekirjoitusta, emmekä voi jättää huomiotta unionin kansalaisten mielipidettä.

Ihmiskunnan historiaan, ennen kaikkea teollisuuden historiaan, on liittynyt todellisia ympäristökatastrofeja. Me Euroopan parlamentissa, vuoden 2008 Euroopassa, emme saa antaa historian toistuvan.

  Johannes Lebech (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, Itämeri on hyvin haavoittuva meri, ja Nord Stream vaikuttaa alueen merenpohjaan ja luonnon monimuotoisuuteen. Siksi mielestäni kaikkien rannikkovaltioiden olisi yhdessä valvottava ympäristön turvallisuutta ja Nord Streamin olisi maksettava korvauksia kaikista vahingoista, joita voi sattua kaasuputken rakentamisessa. Ympäristöongelma ei kuitenkaan ole ainoa Nord Streamiin liittyvä ongelma. Tähän liittyy myös Venäjän ja Itämeren valtioiden välinen luottamuspula. Venäjän tiedetään usein käyttäneen energiapolitiikkaa poliittisena välineenä. Lisäksi monet Itämeren valtiot katsovat Nord Streamin olevan Venäjän selvä pyrkimys niiden ohittamiseen ja suoraan Länsi-Euroopan markkinoille pääsemiseen. Lisäksi Nord Streamin voidaan katsoa olevan esimerkki Venäjän ja EU:n jäsenvaltion kahdenvälisestä sopimuksesta. Siksi unionilla on erityinen ja perustavanlaatuinen intressi Nord Streamissa energiatoimitusten suhteen, ja on tärkeää, että EU pysyy yhtenäisenä yhteisessä energiapolitiikassa ja etteivät yksittäiset jäsenvaltiot tee kahdenvälisiä sopimuksia. Näin ollen on tärkeää, että Venäjä osoittaa hyvää tahtoa ja liittyy kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin.

  Urszula Gacek (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Nord Streamin Itämeren kaasuputki on ollut ristiriitainen hanke siitä lähtien, kun Saksan entinen liittokansleri sai johtavan aseman hanketta hoitavassa yhteisyrityksessä. Useissa Itämeren maissa on syystä huolestuttu energiavarmuudesta. Hankkeesta on tullut klassinen esimerkki Euroopan solidaarisuuden vääristymisestä. Nord Streamin hankkeen geopoliittista merkitys Venäjälle on varmaankin aivan selvä.

Mutta näistä asioista emme tänään keskustelu. Keskustelemme tänään Nord Streamin kaasuputkeen liittyvästä toisesta hyvin tärkeästä seikasta: sen ympäristövaikutuksista. Siksi olin hyvin hämmästynyt, kun komission jäsen Dimas korosti ensiksi energiatoimitusten merkitystä ja hankkeeseen liittyviä liiketaloudellisia seikkoja ja viittasi vasta myöhemmin ympäristövaikutuksiin. Olisin odottanut toisenlaista tärkeysjärjestystä ympäristöasioista vastaavalta komission jäseneltä.

Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Itämeri on ympäristöltään ainutlaatuinen ja herkkä alue. Monet asiantuntijat yhtyvät vetoomuksen esittäjien huolestumiseen ja epäilevät syystä Nord Streamin asiantuntijoiden laatimaa ympäristövaikutusten arviointikertomusta. On otettava huomioon, että Itämeren valtiot, jotka tuntevat kaasuputken muut kuin ympäristöuhat, kärsivät myös suoraan erittäin paljon kaikista mahdollisista ympäristöhaitoista. Sellaisten tarkistusten hyväksymisellä, joissa vähätellään ympäristöuhkia, väheksytään totta puhuen entistä enemmän vahinkoja.

  Vural Öger (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, tietysti EU:n kaikkien kansalaisten ja erityisesti Itämeren valtioiden kansalaisten etuna on, ettei ympäristölle aiheutettaisi vaaraa. Kun sitten kaikki ympäristövaraukset on häivytetty, ei Itämeren kaasuputken tiellä saisi olla muita esteitä, sillä EU luottaa sekä energialähteiden että energian kulkureittien monipuolistamiseen.

Unioniin on tuotava vuosittain 200 miljardia kuutiometriä kaasua vuodesta 2012 alkaen. Jos halutaan varmistaa tulevaisuuden energiatoimitukset, EU:lle kaikki kaasuputket ovat tärkeitä: Itämeren kaasuputki merkitsee täydentävää energiareittiä eikä sen siksi saisi katsoa kilpailevan muiden hankkeiden kanssa. Poliittisesti perustellut väitteet eivät saisi haitata EU:n taloudellisia etuja.

Kaikki itäisten ja läntisten jäsenvaltioiden väliset erot olisi pitänyt ratkaista etukäteen. Vastaisuudessa tämä olisi annettava ”Euroopan energiaedustajan” tehtäväksi. Väärinymmärryksiä ja epäsopua voitaisiin välttää etukäteen tehtävällä koordinoinnilla, avoimuudella ja tiedonvaihdolla. Tässä keskustelussa korostuu jälleen kerran EU:n yhteisen ja koordinoidun ulkopolitiikan tarve.

  Grażyna Staniszewska (ALDE). - (PL) Arvoisa puhemies, minusta pohjoisella kaasuputkella ja Euroopan parlamentin suhtautumisella siihen testataan Euroopan unionin todelliset arvot. Sillä testataan, perustuuko EU:n toiminta todella solidaarisuuteen. Sillä testataan myös sitoutumisemme ympäristönsuojeluun. Jos paljon pienemmissä hankkeissa, joihin liittyy paljon pienempi riski ihmisille ja ympäristölle, vaaditaan useiden vaihtoehtoisten esitysten tekemistä parhaan valitsemiseksi, niin tässä valtavassa hankkeessa, josta voi aiheutua vakava uhka sekä ympäristölle että ihmisille, olisi vaadittava hankkeen esittäjiltä useita vaihtoehtoisia ehdotuksia. Vain sen jälkeen voidaan valita sopivin ehdotus, josta on vähiten haittaa ihmisille ja ympäristölle. On hyvin outoa, että tämä toimintatapa jätettiin huomiotta näin valtavassa hankkeessa.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, toivottavasti kukaan EU:n johtajistosta ei ollut iloinen Hanti-Mansijskissa, kun Venäjän uusi presidentti halvensi unionin solidaarisuutta.

Nyt edessämme on haaste: kunnioitetaanko pienempien rannikkovaltioiden oikeutettua huolestumista? Jollei noita ”rajaheimoja” kunnioiteta, eikä heidän kohtalostaan välitetä, vajoamme uuden Euroopan sisälle syntyvän uuskolonialismin suohon. Jos parlamentti äänestää todella riippumatonta ympäristövaikutusten arviointia vastaan, eikä välitä todellisten vaarojen torjunnasta, koska iso raha sanoo suoraan, ettei ole olemassa tuhoriskiä sen jälkeen, kun yksi kansallinen ryhmä esittää tällaista kantaa kiireellisesti hyväksyttäväksi, EU itse on vaarassa upota myrkytettyyn merenpohjaan.

Hyvät kuulijakollegat, menkää Adenauerin, Schumanin ja De Gasperin haudoille kysymään, miten olisi hyvä äänestää erityisesti viidestä ensimmäisestä Gazpromin tarkistuksesta. Itse puristan jokaisen arvostetun saksalaisen parlamentin jäsenen kättä tässä parlamentissa, joka äänestää näitä 41 parlamentin jäsenen esittämiä tarkistuksia vastaan.

Harhaanjohdetut voivat korjata erehdyksensä pidättäytymällä äänestämästä. Säilyttäkäämme Eurooppa tärkeimpänä asianamme.

(Suosionosoituksia)

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, Venäjän ja Saksan yhdistävä kaasuputkisuunnitelma olisi maailman pisin merenalainen kaasun kaksoisputki ja myös matalin, minkä vuoksi se olisi erityisen vahinkoaltis. On aivan selvää, että valtaisat työt Itämeren laajalla alueella muodostavat vakavan vaaran ympäristölle, luonnon monimuotoisuudelle ja elinympäristölle, laivojen turvallisuudelle ja liikkumiselle ja ekokatastrofin sattuessa myös Itämeren valtioiden väestön terveydelle.

Koska ympäristöön kohdistuu vakavaa uhkaa, Espoon yleissopimuksen mukaan ensimmäiseksi olisi mietittävä vaihtoehtoja kaasuputken sijoittamiselle niin, ettei meriympäristölle aiheutuisi haittaa. Tässä tapauksessa kyseeseen tulisi kaasuputken sijoittaminen maalle. Rakentaminen Itämeren pohjaan ei ole Saksan ja Venäjän välinen asia, koska ekokatastrofin sattuessa kaikki Itämeren valtiot joutuisivat kärsimään. Näin suuri hanke olisi toteutettava eurooppalaisen solidaarisuuden hengessä ja kaikkien Itämeren valtioiden suostumuksella sen jälkeen, kun on tehty perusteellinen ja riippumaton ympäristövaikutusten arviointi.

  Adam Bielan (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin ensiksi kiittää tämän mietinnön laatijaa, puheenjohtaja Marcin Libickia. Hän laati tämän mietinnön erittäin vaikeissa oloissa, sillä tämän ristiriitaisen hankkeen rakentamisesta vastuussa olevan yhtymän edustajat kohdistivat häneen tavattoman voimakasta lobbausta. Toivottavasti tämän mietinnön lopullisesta versiosta käy ilmi, että ajat, jolloin lobbausryhmät vaikuttivat suuresti Euroopan unionissa annettaviin lakeihin, ovat ohi.

Tämän jälkeen haluaisin korostaa tapauksen ansiot huomioon ottaen, että tarkastellessaan hankkeita, jotka vaikuttavat suoraan jäsenvaltioihin, Euroopan unionin olisi sovellettava puolueettomia ympäristönsuojelun normeja. Tämä mietintö testaa tätä objektiivisuutta. Nord Streamin hankkeella on, kuten tunnettua, katastrofaalisia vaikutuksia Itämeren ympäristöön. Emme voi sallia tällaisten vaarallisten investointien tekemistä Euroopan unionissa, jos neljäsosa asukkaista ei siihen suostu. Meidän olisi pyrittävä yhteisymmärrykseen siitä, ettei jättimäinen voimayhtiö onnistu tyrkyttämään ympäristölle vaarallista ja taloudellisesti kyseenalaista hanketta.

Pohjoinen kaasuputki ei ole taloudellinen: se tulee yli 30 kertaa kalliimmaksi kuin maitse kulkeva putki. Viimeisimpien arvioiden mukaan hanke maksaa 10 miljardista eurosta 20 miljardiin euroon. Vaihtoehtoinen maitse kulkeva putki maksaisi noin kolme miljardia euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että putkea pitkin johdettu kaasu maksaa paljon enemmän, mikä aiheuttaa välittömän tuontikaasun hinnannousun koko Euroopan unionissa.

Toinen näkökulma tähän tavattoman ristiriitaiseen hankkeeseen on Euroopan unionin energiavarmuus. Nord Streamin rakennushanke vaikuttaa voimakkaasti tähän varmuuteen. Vastauksena Venäjän toimille Euroopan unionin olisi laajennettava jäsenvaltioiden pääsyä Keski-Aasian kaasu- ja öljyvaroihin, eikä saattaa niitä entistä riippuvammiksi Gazpromin kaasutoimituksista, niin kuin se nyt tekee. Kreml pyrkii toimillaan estämään Euroopan kaasutoimitusten monipuolistumisen, ja Nord Stream tarjoaa mainion keinon saavuttaa tämä tavoite. Kuten jo totesin, tällä hankkeella ei todellakaan ole taloudellisia perusteita.

Nord Streamin hanke osoittaa Kremlin valmiuden monopolisoida Euroopan kaasumarkkinat. Samalla Euroopan Nabucco-hankkeen ongelmat tarjoavat esimerkin unionin kyvyttömyydestä taata omaa energiavarmuuttaan. Nyt onkin kysyttävä: miksi Saksa, joka vielä jokin aika sitten tuki innokkaasti vapautta ja turvallisuutta entisissä itäblokin valtioissa, nyt vaarantaa näiden maiden suvereenisuuden jälleen kerran? Tukemalla Kremlin suunnitelmia saavuttaa Länsi-Euroopan energiaherruus Saksa saattaa nämä valtiot vaaraan joutua Venäjän poliittisen kiristyksen kohteiksi.

Kehotan parlamentin kaikkia poliittisia ryhmiä tukemaan tätä mietintöä, varoittamaan valtavasta ekokatastrofista ja kunnioittamaan kaikkien Itämeren valtioiden oikeutta hyväksyä tai torjua tällaiset investoinnit. Nyt Euroopan unioni tarvitsee kaikinpuolista solidaarisuutta sekä energiavarmuudessa että ympäristönsuojelussa.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Tunne Kelam (PPE-DE). - Arvoisa puhemies, minusta tuntuu, että tällä mietinnöllä testataan, ajaako Euroopan parlamentti ensiksi kansalaisten etuja – he ovat todella huolestuneita – vai taipuuko se suurten yhtiöiden painostukseen, josta on tullut todella häiritsevää.

Ikävää, että tämä asia on suuresti politisoitu. Se on tulosta siitä, kun asioita aletaan hoitaa kahdenvälisesti jättämällä muut asianosaiset huomiotta.

Nyt mielestäni tarvitaan – olen täysin samaa mieltä Diana Wallisin kanssa – koordinoitua, yhtenäistä EU:n lähestymistapaa ja EU:n lainsäädännön tiukkaa noudattamista. Putken rakentamisen edellytyksenä olisi oltava todella riippumaton ympäristövaikutusten arviointitutkimus, joka tehtäisiin komission valvonnassa ja jossa otettaisiin huomioon mahdolliset vahingot, ja toiseksi olisi edellytettävä, että Venäjä ratifioi Espoon yleissopimuksen.

(Puhemies keskeyttää puhujan.)

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) EU:n jäsenvaltiot toteuttavat edelleen hankkeita, joilla voi olla katastrofaalisia seurauksia samalla, kun ne keskustelevat ihmisten toiminnan ympäristövaikutuksista.

Vielä vähän aikaa sitten Nord Streamin kaasuputki oli kahden valtion – Saksan ja Venäjän – välinen liiketoimi. Nyt siitä on tullut EU:n painopisteasia.

Nord Streamin kaasuputki aiotaan rakentaa matalan ja sattumalta maailman saastuneimman meren pohjaan, jonka pohjassa on kemiallisia aseita toisen maailmansodan ajoilta ja Venäjän sotilastukikohtien saasteita. Se on tarkoitus kuljettaa Natura 2000 -alueen halki. On ehdottomasti teetettävä riippumaton tutkimus mahdollisista ympäristövaikutuksista.

Katastrofin sattuessa meren rannalla asuvat ihmiset kärsivät tuhosta suoraan, ja sillä on myös taloudellisia seurauksia näille valtioille ja ympäristölle yleensä. Kuka silloin saatetaan vastuuseen?

Kymmenen valtion kansalaisia asuu Itämeren rannalla, ei vain Saksan ja Venäjän, joilla on historiallista kokemusta päättää muiden kansakuntien kohtalosta.

Kehotan unionia yksimielisyyteen muiden vaihtoehtojen etsimisessä, kuten maitse kulkeva kaasuputki, ja ydinvoiman tarkastelemisessa kaasun sijaan ympäristön huomioon ottavana vaihtoehtona, jolla EU:lle taattaisiin energiavarmuus.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, olen viime kuukausina esittänyt komissiolle useita kysymyksiä tästä asiasta ja saanut aina epäselviä ja yleisluonteisia vastauksia. Haluaisin kiinnittää huomiotanne kolmeen seikkaan tässä keskustelussa. Käytännössä kaikki Itämeren valtiot suhtautuvat suurella varauksella tähän hankkeeseen ja uskovat, että sillä on kielteisiä seurauksia Itämeren ympäristöön. Toinen kysymys on hankkeen hinta, joka jopa sijoittajan mukaan nousee dramaattisesti: alun perin se arvioitiin 4,5 miljardiksi euroksi. Nyt se on noin 8–12 miljardia euroa. Voidaan sanoa, että tässä on kyse periaatteesta, mutta lopulta kustannukset siirretään kuluttajien maksettaviksi. Tilanne on sitäkin ihmeellisempi, kun vaihtoehtojakin on, kaasuputken kuljettaminen maitse, mikä olisi kaksi tai kolme kertaa halvempaa. Kolmanneksi ja lopuksi tämä hanke on vastoin Euroopan unionin ajatusta yhteisestä energiapolitiikasta. On vaikea kuvitella tämän ajatuksen toteutuvan, jos kaasuputkihanke (...)

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Carl Schlyter (Verts/ALE). - (SV) Arvoisa puhemies, kaasuputkihanke perustuu kolmeen perusvirheeseen. Se on ympäristön kannalta kielteinen: miljardeja investoidaan fossiilisiin polttoaineisiin uudistuvan energian sijaan, ja se on ympäristöä tuhoava ja aiheuttaa valtavia jätemääriä. Kun 10 kilometriä pitkä Öresundin silta rakennettiin, jouduttiin kuljettamaan pois odotettua paljon suuremmat määrät myrkyllistä jätettä. Tämä putki on yli 1 000 kilometriä pitkä. Se merkitsee ympäristötuhoa, sillä sen takia merenpohjassa on PCB-muovia, DDT:tä ja kemiallisia torjunta-aineita.

Hanke perustuu itsekkyyteen eikä solidaarisuuteen. Saksa ja Venäjä toimivat ohi muiden valtioiden, joille ei tarjota kaasua, mikä sekin on kamalaa. Mikä pahinta: hanke on epädemokraattinen. Putki sijoitetaan merenpohjaan, jotteivät maanomistajat voi tukkia sitä. Se sijoitetaan mereen, koska ehkä vain harvat hallitukset kieltäytyvät sen kuljettamisesta niiden aluevesien halki. Teillä, arvoisa komission jäsen, on Espoon yleissopimuksen mukaan oikeus puolustaa Itämeren sitä osaa, joka ei ole kenenkään aluevesiä. Vain te voitte Espoon yleissopimuksen mukaan puolustaa maanomistajien oikeuksia ja vaatia vaihtoehtoisia reittejä.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Tänään on mainittu Espoon yleissopimus useissa eri yhteyksissä lähinnä, kun on puhuttu kaikkien asianosaisten valtioiden velvoitteesta noudattaa kansainvälisiä ympäristönsuojelunormeja. Hyvät naiset ja herrat, totuus on, ettei Venäjä ole ratifioinut Espoon yleissopimusta. Lupaukseen siitä, että noudatetaan kyseisessä asiakirjassa määriteltyjä normeja ratifioimatta itse sopimusta, ei voi luottaa, varsinkin kun olemme jo saaneet kokemusta asiasta energiaperuskirjan yhteydessä.

Ryhmä kollegoja ehdottaa tarkistuksia tähän mietintöön. Näinä neljänä vuotena, joina olen työskennellyt Euroopan parlamentissa, en ole koskaan kohdannut näin laajaa yhden yhtiön lobbausta. Tiedämme tarkoin, että on syytä teettää riippumaton arviointi ympäristövaikutuksista, ja näkemys, jonka mukaan arvioinnin tekisi vain yksi yhtiö, kuten jotkut ovat todenneet, ikään kuin vain se yhtiö kykenisi tekemään tällaisen arvioinnin, on aivan sietämätön.

Kannatan Marcin Libickin mietintöä ja kehotan kollegojani tekemään samoin.

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, puhumme tästä hankkeesta, ikään kuin maailmassa ei olisi koskaan aikaisemmin rakennettu vedenalaista putkea. Meriämme halkoo tusinoittain putkia täysin ilman ongelmia. Nykytekniikalla kaasua voidaan viedä, energiaa voidaan viedä sinne, missä niitä tarvitaan, ja miljoonat saksalaiset tarvitsevat tätä kaasua ja tarve on kiireellinen.

Olkaamme rehellisiä ja ymmärtäkäämme, ettei tämän mietinnön tarkoituksena ole estää kaasun kuljetusta Saksaan tai unioniin, vaan estää sen kuljettaminen Itämeren halki ja saada se kulkemaan maitse. Mietinnön 25 kohdassa todetaan selvästi, että kuljetus maitse on mahdollista, ja kaasua voidaan kuljettaa Puolan halki pelkästään poliittisin ja taloudellisin perustein. Meidän on oltava rehellisiä ja myönnettävä tämä. On epäeettistä käyttää ympäristönäkökohtia poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän vuoksi äänestän mietintöä vastaan.

  Konrad Szymański (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata komission jäsenelle Dimasille, joka kiinnitti huomiota poliittisiin ja taloudellisiin seikkoihin vältellen samalla ympäristöseikkoja. Tiedämme hyvin, ettei Venäjä aio täyttää vastavuoroisuuden periaatetta energiamarkkinoihin kohdistettujen investointien suhteen. Parhaassa tapauksessa se sääntelee pääsyä markkinoilleen sulkemalla pois milloin tahansa eurooppalaisia sijoittajia. Tämän vuoksi Nord Streamin hanke vahvistaa Venäjän taloudellista asemaa ja vahingoittaa unionia. Tiedämme kaikki, ettei Venäjä aio jättää käyttämättä energiaa poliittisen painostuksen välineenä. Nyt se koskee lähinnä Ukrainaa. Nord Streamin hankkeen toteuttaminen merkitsee sitä, että jokainen Euroopan unionin jäsenvaltio altistuu vastaavasti tällaiselle painostukselle ja voi joutua kiristyksen kohteeksi. Itämeren valtioiden kielteinen arviointi on otettava huomioon tässä asiassa. Komission jäsen Dimas voi jättää huomiotta nämä näkemykset. Tätä hanketta voidaan jopa rahoittaa unionin varoilla. Älkää sitten yllättykö, jos yhä useammat unionin kansalaiset kääntävät selkänsä yhdentymisprosessille. Sanotaan, ettei tämä hanke kuulu heidän etuihinsa ja sanotaan myös, että se on haitallinen.

  Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE). - (HU) Kiitos, arvoisa puhemies! Nord Streamilla pyritään muiden suunnitelmien lisäksi tyydyttämään EU:n energiantarve. Siihen liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta. Ennen kuin suunnittelemista voidaan aloittaa, on tehtävä ympäristöriskien edellyttämä asiantunteva vaikutusten arviointi, johon osallistuvat ne kahdeksan valtiota, joihin hanke vaikuttaa.

Suunnitelma on toistaiseksi ollut kahdenvälinen, mutta se vaikuttaa myös laajemmin unionin energiavarmuuteen, mikä unionin on pidettävä mielessä. Säilyttämällä vuoden 2006 yhteinen kanta yhteisestä energiapolitiikasta komission osallistuminen hankkeeseen on ratkaisevaa, kun halutaan varmistaa unionin energiasolidaarisuusperusteiden noudattaminen.

On väärin, että hanketta on valmisteltu kuulematta ensin Itämeren rannikkovaltioita. Tähän hankkeeseen liittyy riskejä, jotka koskevat unionin jäsenvaltioiden kolmasosaa, ja on olemassa myös herkempi maakuljetukseen perustuva versio... (puhemies keskeytti puhujan).

  Olle Schmidt (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa kollegalleni Marios Matsakisille, että minä asun lähellä Itämerta, hän ei. Ympäristöä koskevan solidaarisuuden nimissä hänen olisi kannettava vähän huolta myös Itämerestä.

(SV) Arvoisa puhemies, silloin tällöin täällä parlamentissa käytetään puheenvuoroja, joita kuunnellaan erityisen tarkasti. Tämä pätee Vytautas Landsbergisin puheenvuoroihin. Hänellä on niin paljon kokemusta poliittisista ennakkoehdoista, joita asetetaan alueen luomiselle ja muotoilemiselle turvallisuuden ilmapiirissä, että meidän on mielestäni syytä kuunnella hänen puheitaan.

Haluaisin sanoa komission jäsen Dimasille ja koko komissiolle, että en ymmärrä, miksi EU tai te, hyvä komission jäsen, tai komissio ette ole reagoineet tähän valtavaan hankkeeseen – turvallisuuspolitiikan, energiapolitiikan tai ympäristöpolitiikan kannalta. Olen kysynyt tätä usein ja saanut erittäin vältteleviä vastauksia. En ymmärrä, miksi kesti niin kauan, ennen kuin aloitte tutkia tätä hanketta, joka koskee koko Eurooppaa eikä vain Venäjää ja Saksaa.

  Ville Itälä (PPE-DE). - (FI) Arvoisa puhemies, Itämeri on Euroopan unionin ympäristöllinen häpeäpilkku. Se voi todella huonosti. Me vaadimme ja tarvitsemme runsaasti toimenpiteitä, jotta Itämeren tilaa voidaan kohentaa, mutta se ei ole mahdollista ilman Venäjän sitoutumista kyseiseen asiaan.

Koska me tiedämme, kuinka tärkeää tämän putken rakentaminen on Venäjälle, meillä on nyt mahdollisuus edellyttää, ennen kuin annamme rakennusluvan, että Venäjä sitoutuu tiettyihin muihinkin ympäristöhankkeisiin, jotta päästöt Itämerellä vähenevät. Jos lupa annetaan, meidän täytyy voida olla varmoja siitä, että Venäjä todella sitoutuu kyseiseen asiaan ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.

Tämä on sekä mahdollisuus että samalla myös uskottavuuskysymys koko Euroopan unionin kannalta. Sen on toimittava yhtenäisesti ja puhuttava yhdellä suulla suhteissamme Venäjään Itämeren pelastamiseksi. Nyt meillä on siihen mahdollisuus, ja meidän osattava hyödyntää kyseinen mahdollisuus.

  Puhemies. − (ES) Hyvät naiset ja herrat, 10 puheenvuoroa on käytetty. Tilanne on poikkeuksellinen, sillä yleensä käytetään korkeintaan viisi puheenvuoroa. Muutamat muutkin parlamentin jäsenet olivat pyytänet puheenvuoroa. Haluaisin muistuttaa heille, että he voivat ilmaista kantansa myös kirjallisesti, ja kannanotot liitetään tietysti istunnon pöytäkirjaan.

  Stavros Dimas, komission jäsen. – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin kiittää keskustelun osanottajia heidän mielenkiintoisista näkemyksistään. Viittasin tosiaan vetoomusvaliokunnan tammikuussa järjestämään julkiseen kuulemiseen, johon osallistuin yhdessä kollegani energia-asioista vastaavan komission jäsenen Piebalgsin kanssa. Olen myös toistanut sen, mitä sanoin tarpeesta tuoda maakaasua, kuten kollegani Piebalgs totesi. Viittasin myös Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseen N:o 1364/2006, jonka mukaan suuntaviivoissa esitetään tiettyjä painopistehankkeita, jotka koskevat Euroopan etua, mukaan lukien tämä hanke. Päätös oli teidän, ei minun! Älkää siksi arvostelko minua siitä, että korostan liikaa taloudellista puolta! Viittasin vain teidän päättämiinne asioihin. Muuten korostin puheessani ympäristönäkökohtia. Niistä olen huolestunut. Siksi pyytäisin teitä olemaan hieman huolellisempia ja kuuntelemaan koko puheeni, eikä vain yhtä kuudesosaa siitä.

On tietysti aivan oikeutettua olla huolissaan näin suurten ja tärkeiden ja teknisesti mutkallisten hankkeiden ympäristövaikutuksista. Ne edellyttävät, että kansalaiset osallistuvat entistä enemmän keskusteluun kestävästä kehityksestä ja ympäristönsuojelusta suurissa infrastruktuurihankkeissa.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa on kuitenkin otettu huomioon ympäristövaikutukset sekä kansalaisten ja ympäristöasioista vastuussa olevien viranomaisten näkemykset. Tästä arvioinnista on säädetty ympäristövaikutusten arviointia koskevassa lainsäädännössä, EU:n direktiivissä ja siitä on määrätty Espoon yleissopimuksessa, jonka, kuten sanottu, Venäjä on allekirjoittanut, muttei ratifioinut, vaikka onkin sanonut noudattavansa yleissopimusta. Toivottavasti Venäjä ratifioi sen. Painostamme aina kolmansia maita ratifioimaan ympäristöä koskevat sopimukset.

Viranomaisten on arvioitava huolellisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelyt voidakseen antaa toteuttamis- tai rakentamisluvan infrastruktuurihankkeille. Vain siten viranomaiset pystyvät ymmärtämään tarkoin Marcin Libickin niin huolellisesti laaditussa mietinnössä esitettyjä ympäristöseikkoja.

Mietinnössä mainitaan esimerkiksi laajan saastumisen uhka, joka aiheutuu, kun Itämereen vapautuu tuhansia tonneja kemikaaleja, joita käytetään putken puhdistamiseen ennen sen käyttöönottoa. Mietinnössä puhutaan ”erityiskemikaaleista”.

Näyttää kuitenkin siltä, että urakoitsija vahvisti helmikuussa 2008, ettei se aio käyttää näitä kemikaaleja putken paineen testauksissa ennen kuin putki otetaan käyttöön. Tämä ei kuitenkaan poista ongelmaa. On hyvin todennäköistä, että muita kemikaaleja käytetään. Meidän on siis kuitenkin odotettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyn päättämistä, kuten laissa on säädetty, voidaksemme keskustella EU:n lainsäädännön ja politiikan noudattamisesta, vaikutuksista, riskeistä, toimenpiteistä, ja voidaksemme päättää, mitä hankkeen omistajalta edellytetään.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevilla avoimuusvaatimuksilla varmistetaan, että kaikki asianosaiset, myös Euroopan parlamentti, saavat kaiken asiaan liittyvän tiedon.

On mielenkiintoista, että monet ovat tänään esittäneet näkemyksen, jonka mukaan komissiolla on oltava laaja toimivalta joko ympäristövaikutuksista tehtävien tutkimusten toteuttamiseksi tai eri toimintaperiaatteiden toteuttamiseksi. Komission toimivalta on erityinen. Tutkimuksissa ja ympäristövaikutusten arviointitutkimuksissa sillä ei kuitenkaan ole keinoja eikä toimivaltaa, joka kuuluu jäsenvaltioille. Komission tehtävänä on, kuten perustamissopimuksessa määrätään, varmistaa, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisesti ja täysimääräisesti kaiken yhteisön lainsäädännön, mukaan lukien yhteisön ratifioimat kansainväliset sopimukset.

Komissio voi puuttua asioihin vain, jos on vakavaa syytä epäillä, että yhteisön oikeuteen perustuvia laillisia velvoitteita on laiminlyöty, mukaan lukien Euroopan unionin ympäristölainsäädäntö.

Tällaisia merkkejä ei ole toistaiseksi ilmaantunut, sillä ympäristövaikutusten tutkimusmenettely on vielä kesken. Vakuutan teille, ettei komissio tarvittaessa epäröi puuttua asioihin.

Lopuksi voin tässä vaiheessa vain toistaa, että komissio odottaa jäsenvaltioiden täyttävän yhteisön oikeudesta niille johtuvat velvoitteet täysimääräisesti. Tämä on perusedellytys lopullisen hyväksymispäätöksen tekemiselle.

Haluan vielä kerran kiittää teitä kaikkia ja kiittää Marcin Libickia mietinnöstä ja minulle tarjotusta tilaisuudesta osallistua keskusteluun tästä ratkaisevan tärkeästä putkiasiasta ja sen mahdollisista ympäristövaikutuksista.

(Suosionosoituksia)

  Marcin Libicki, esittelijä. − (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia puheenvuoron käyttäneitä. On sanottava, että on hienoa olla tämän parlamentin jäsen. Tänään täällä parlamentissa on kuulunut kansan ääni, vaikka aina ei ole ollut niin; kansan ääni Euroopan parlamenttien parhaimpien perinteiden mukaisesti. Nämä parlamentithan perustettiin, jotta kansan näkemykset saataisiin palvelemaan suurta ja hyvää tässä maailmassa.

Hyvä komission jäsen Dimas, tänään te kuulutte maailman suuriin ja hyviin. Kuunnelkaa kansan ääntä, jonka tulkkeina parlamentin jäsenet tänään ovat olleet! Lähes kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tämä putki muodostaa ympäristöuhan ja on haitallinen ympäristölle, ensin rakennusprosessissa ja sen jälkeen mahdollisen katastrofin sattuessa, mitä kukaan ei toivo.

Asiasta esitettiin monia mielipiteitä, joihin Dimas ei vastannut. Miksi putkea ei rakenneta maalle, jolloin se olisi kolme kertaa halvempi ja myös turvallisempi? Euroopan komissio ei sano mitään, vaikka asiasta on keskusteltu. Toinenkin asia tuotiin esiin: Nord Stream on valtion yhtiö ja kuuluu poliittiseen suunnitelmaan. Esitettiin kommentteja, joiden mukaan koko hanke on poliittinen. Juuri niin, kaikki on politiikkaa: Nord Streamin ja sen omistajan, Kremlin, politiikkaa.

Parlamentissa todettiin myös, että nyt tarvitaan eurooppalaista solidaarisuutta. En ymmärrä, miksi esitettiin tarkistusta, jolla haluttiin peruuttaa varauma solidaarisuudesta. Tässä yhteydessähän juuri testataan eurooppalaista solidaarisuutta, kuten jo todettiin. Miksi ette puhunut kuluttajien maksettaviksi siirrettävistä kustannuksista? Tämä tuotiin tänään esiin. Nyt testataan seuraavaa: kuuntelevatko maailman suuret ja hyvät, joihin tekin kuulutte, arvoisa komission jäsen, kansan ääntä, samoin kuin suuret ja hyvät kuuntelivat muinoin parlamentin ääntä? Jolleivät he kuunnelleet, siitä ei hyvää seurannut. Se on nähty Ranskan, Alankomaiden ja Irlannin kansanäänestyksissä. Olkoon se meille varoituksena! Euroopan unionin suurten ja hyvien olisi muistettava, ketä he palvelevat, jotta tulokset olisivat myönteisiä.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan klo12.00.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Nord Streamista käydystä keskustelusta saatu kimmoke on hyvä alku sille, että unioni vihdoinkin toimisi yhtenäisenä energiavarmuusasioissa ja keskittyisi tehokkaaseen yhteiseen energiapolitiikkaan.

Energiavarmuus on tärkeä osa EU:n turvallisuutta, ja siksi sitä olisi käsiteltävä hyvin huolellisesti ottaen erityisesti huomioon kasvava riippuvuus energian tuonnista, jonka arvioidaan yltävän 65 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Kaasuriippuvuuden arvioidaan nousevan 84 prosenttiin toimituksista vuoteen 2030 mennessä. Olisi kiinnitettävä huomiota EU:n ja Venäjän omaleimaisiin suhteisiin: olisi korostettava yhtäläisten edellytysten luomista ja noudattamista ja oikeudenmukaista kohtelua sekä Venäjän sijoittajille EU:ssa että EU:n sijoittajille Venäjällä. Viimeksi mainittu ei vielä toteudu, ja siihen olisi pyrittävä.

Lisäksi haluan tuoda esiin, miten tärkeää olisi, että Venäjä ratifioisi sopimuksen energian peruskirjasta ja siirtymäpöytäkirjan, joilla vältettäisiin Nord Streamin hankkeessa mahdollisesti ilmenevät erimielisyydet.

Haluaisin saattaa keskusteluun mahdolliset katastrofaaliset ympäristöseuraukset, joita Nord Streamin hankkeeseen liittyy ottaen huomioon sen laajuus ja ehdotettu reitti, ja ilmaista tukeni vaihtoehtoiselle sisämaan reitille.

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. – (RO) Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin kantaan, joka koskee kaasuputken rakentamista Venäjän ja Saksan välille.

Euroopan unionilla on oltava yhtenäinen, yhteinen ja johdonmukainen energiapolitiikka ja pitkän aikavälin strategia, jolla varmistetaan jäsenvaltioiden energiaomavaraisuus.

Euroopan unionin olisi käsiteltävä energiavarmuuteen liittyviä ympäristö- ja geopoliittisia asioita kaikkien jäsenvaltioiden yhtenäisin ponnisteluin eikä kahdenvälisiä sopimuksia Venäjän ja yksittäisen jäsenvaltion välillä saisi tehdä. Vain siten Euroopan unioni voi olla vahvoilla Venäjän kanssa käytävissä neuvotteluissa, välttää energiavarojen joutumista poliittisen painostuksen välineeksi ja tehdä EU:sta Venäjän kanssa yhdenvertainen kumppani.

Siten voidaan myös vastata Romanian kansalaisten oikeutettuun turhautumiseen jatkuvaan kaasun ja sähkön hintojen nousuun, jolla on kielteisiä sosiaalistaloudellisia seurauksia romanialaisille ja heidän elintasolleen.

Samalla Euroopan yhteisen energiapolitiikan ratkaisulla voitaisiin korvata Bukarestin oikeistohallituksen kyvyttömyys ajaa Romanian energiaintressejä suhteissa Venäjään.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN), kirjallinen. – (PL) Haluaisin kiittää Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan puheenjohtajaa Marcin Libickia tämän suurta huolestuneisuutta aiheuttavan aiheen käsittelemisestä. Yli 30 000 huolestunutta EU:n kansalaista on pyytänyt apua Itämeren pohjaan rakennettavaksi suunnitellun kaasuputken yhteydessä. On suuri häpeä, että tätä investointia suunnittelevat tahot eivät ole vieläkään toimittaneet ympäristövaikutusten arviointia. Kyseessähän on kuitenkin maailman pisin merenalainen rakennushanke, 1 200 kilometriä. Tällä asialla on ekologinen ja taloudellinen ulottuvuus. Koko asian poliittinen tausta on tietysti myös otettava huomioon. Kaasuputken reitti kulkee Natura 2000 -suojelualueen kautta ja koskettaa toisen maailmansodan yhteydessä mereen upotettuja ammuksia ja myrkyllisiä kaasuja. Tämän vuoksi on teetettävä luotettava tutkimus, jossa otetaan huomioon neljässä eri yhteydessä ilmenevät riskit: kaasuputkea rakennettaessa, kaasuputkea käytettäessä, kriittisissä tilanteissa (katastrofit) ja kaasuputkea purettaessa sen toimitussopimuksen päättyessä. Tästä hankkeesta ei ole tehty luotettavaa analyysia, vaikka lain mukaan lähes kaikilta rakennushankkeilta vaaditaan ympäristövaikutusten arviointia. Asia ei koske vain kahta valtiota, Saksaa ja Venäjää. Se on tällä hetkellä myös esimerkki eurooppalaisen solidaarisuuden puutteesta energiakysymyksissä. Kuunnelkaamme siksi huolella, mitä sanottavaa kansalaisilla on. He kertovat meille, että jokin on mennyt vikaan.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. – (FI) Päätös Itämeren kaasuputken rakentamisesta on kahden kauppa: Venäjän ja Saksan. Sen pitäisi olla kaikkien Itämeren ympärillä olevien valtioiden asia. Itämeren valtiot eivät ole vain Saksa ja Venäjä. Yhteinen päätös asiasta on perusteltu, koska Itämeren kaasuputkella on kielteisiä ympäristövaikutuksia Itämereen.

Itämeren kaasuputken ympäristövaikutukset on tutkittava ja tarvittavat toimenpiteet tehtävä. Rakentamisluvan ehdoksi tulee asettaa Venäjän sitoutuminen Espoon sopimuksen noudattamiseen.

Itämeren ympäristön tila voidaan saada paremmaksi vain, jos Venäjä sitoutuu ja kiinnostuu Itämeren ympäristön tilasta. Nyt on mahdollisuus sitouttaa Venäjä.

Venäjän taloudellinen hyvinvointi on riippuvainen energian viennistä. Toisaalta EU on riippuvainen Venäjän energiasta. Reilu, ympäristöä kunnioittava strateginen yhteistyö on tarpeen EU:n ja Venäjän välillä.

Täällä salissa on kuultu paljon kritiikkiä Kremliä kohtaan. Sopimukseen tarvitaan kuitenkin aina kaksi osapuolta.

EU:ssa on aika itsekritiikkiin. EU-yhteistyön ja huolen Itämeren tilasta on syytä muuttua tositoimiksi!

  Siiri Oviir (ALDE), kirjallinen. – (ET) Euroopan unionin toiminnasta tehtävän sopimuksen (Lissabonin sopimuksen) 194 artiklassa määrätään selvästi, että unionin energiapolitiikalla pyritään ympäristön säilyttämiseen ja sen tilan parantamiseen jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä. En mitenkään voi kannattaa sitä, että Euroopan ympäristö alistettaisiin EU:n ulkopolitiikalle, vaikka EU on viime vuosina vahvasti kannattanut ympäristönsuojelua. Ottaen huomioon, että Itämeri on jo nyt saastuneimpia merialueita, ei voida hyväksyä sen altistamista lisäriskeille, jotka voisivat johtaa alueella luonnonkatastrofiin ja taloudelliseen katastrofiin. Kehotan Euroopan parlamenttia tukemaan Itämeren valtioiden sekä mietinnön esittelijän ja ympäristöjärjestöjen esittämää ehdotusta rakentaa kaasuputki maalle. Kehotan tämän vuoksi Euroopan komissiota ja neuvostoa käyttämään kaikkia käytettävissään olevia laillisia keinoja muuttaakseen urakoitsijan suunnitelmat rakentaa kaasuputki kulkemaan Itämeren kautta.

  Sirpa Pietikäinen (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa mietinnön esittelijä, hyvät kollegat, onnittelen mietinnön esittelijää erittäin onnistuneesta työstä. Mietintö vastaa ansiokkaasti unionin kansalaisten – erityisesti Itämerta ympäröivien valtioiden kansalaisten – huoleen suunnitellun kaasuputken ympäristövaikutuksista. Itämeren kaasuputken rakentaminen on ensisijaisesti ympäristökysymys, missä valossa koko projektia ja sen toteutettavuutta on tarkasteltava.

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Erityisen haavoittuvaiseksi meren tekee sen erikoislaatuisuus: syvyydeltään meri on yksi maailman matalimmista ja sen veden vaihtuvuus on hidasta. Itämeri on ainutlaatuinen murtovesiallas, ja siksi osaa meren kasvistosta ja eläimistöstä ei esiinny missään muualla maailmassa. Mittava ympäristövahinko olisi merelle katastrofaalinen.

Tuen painokkaasti mietinnön vaatimusta itsenäisen kolmannen osapuolen suorittamasta ympäristövaikutusten analyysistä. Analyysin tulee perustua laajoihin tieteellisiin ympäristöperusteisiin.

Kansainvälisesti sovittujen konventioiden kautta on mahdollista saada myös Venäjä sitoutumaan tehtyjen ympäristöarviointien mahdollisesti negatiivisiinkin päätöksiin. Mietinnössä mainituista konventioista jokainen on osaltaan relevantti. Huomionarvoista on, että tämä olisi ensimmäinen kerta, kun vuonna 1974 tehtyä Helsingin sopimusta sovellettaisiin käytännössä.

Rakennustoimia ei pidä aloittaa ennen, kuin kaikki putken elinkaareen liittyvät mahdolliset ympäristövaikutukset on arvioitu. Vakaaseen harkintaan pitäisi myös ottaa putken reitittäminen maitse. Unionin energiantarve on kiistämätön. Keinot energiantarpeen tyydyttämiseen ovat kuitenkin moninaiset, eikä yhtä unionin sisämeristä tule vaarantaa ratkaisevasti vain siksi, että muut vaihtoehdot olisivat näennäisesti kalliimpia.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN), kirjallinen. – (PL) Itämeren kaasuputkeen liittyy useita näkökulmia, taloudellisia, ekologisia, energiaa koskevia ja poliittisia näkökulmia. Energianäkökulmia lukuun ottamatta, mikään ei päde.

Taloudelliselta kannalta katsoen maitse kulkevan kaasuputken rakentaminen on merenalaiseen putkeen verrattuna paljon parempi ja kolme kertaa halvempi vaihtoehto. Taloudelliselta kannalta katsoen kaasuputken rakentaminen merenpohjaan uhkaa aiheuttaa katastrofin koko Itämeren altaalle eikä vain kyseiselle altaalle. Riskin laajuutta ei ole analysoitu, eikä sen seurauksia pystytä ennustamaan. Poliittisesti se on edullista Venäjälle, sillä se aiheuttaa konflikteja Euroopan unionissa ja saa Saksan rikkomaan EU:n kumppanuus- ja solidaarisuusperiaatteita.

Näin ollen Marcin Libidzkin mietintö olisi hyväksyttävä ja otettava huomioon päätöstä tehtäessä, sillä siinä on vakuuttavia ja erityisiä tietoja.

  Zuzana Roithová (PPE-DE), kirjallinen. – (CS) Minuunkin tekee vaikutuksen kymmenien tuhansien kansalaisten huolestuminen heidän korostaessaan vetoomuksessaan matalan Itämeren pohjaan rakennettavaan suurimpaan kaasuputkeen liittyviä riskejä.

Heidän vetoomuksensa johdosta järjestettiin julkinen kuulemistilaisuus ja laadittiin Euroopan parlamentin mietintö, jossa korostetaan tarvetta ottaa mukaan päätöksentekoprosessiin muitakin valtioita ja erityisesti EU. Ongelma johtuu ekologisista riskeistä, joita aiheuttavat sota-alusten ja ammusten laajat upotusalueet meren pohjalla sekä riskialtis kemiallinen menetelmä, jota käytetään putken puhdistamisessa ennen sen käyttöönottamista.

En ota kantaa maitse kulkevaan reittivaihtoehtoon, mutta uskon vakaasti, että Euroopan komission ja neuvoston on toimittava koordinaattoreina ja vaadittava johdonmukaisesti – Itämeren valtioiden ja muiden maiden etujen mukaisesti – että sijoittajat ottavat täyden vastuun mahdollisista ekologisista vahingoista. Komission ja neuvoston on myös vaadittava riippumatonta ympäristövaikutusten arviointia sekä maitse kulkevan vaihtoehtoreitin arviointia.

Pohjoinen kaasunkuljetusreitti Venäjältä on tärkeä. Siksi on ehdottoman välttämätöntä, että EU allekirjoittaa Venäjän kanssa sopimuksen kaasuputken rakentamisen valvomisehdoista ja sen turvallisesta toiminnasta. Venäjähän ei ole vielä ratifioinut Espoon yleissopimusta. Valitettavasti EU:lla ei vielä ole yhteistä energiapolitiikkaa eikä yhteisiä energiastandardeja. On selvää, että Saksan ja Venäjän kahdenvälisen sopimuksen sijaan tarvitaan EU:n sopimus ja Itämeren maiden suostumus rakentamiselle. Parlamentti on nyt antanut selvän poliittisen signaalin asiasta.

  Wojciech Roszkowski (UEN), kirjallinen. – (PL) Marcin Libickin mietinnöstä käyty keskustelu osoittaa lähes täydellistä yhteisymmärrystä tarpeesta toteuttaa arviointi Nord Streamin hankkeesta. Se ei ole taloudellisesti kannattava, aiheuttaa valtavia lisäkustannuksia kaasun tulevaan hintaan, muodostaa ekologisen uhan Itämeren valtioille ja lisää tiettyjen jäsenvaltioiden riippuvuutta Venäjän toimituksista. Nyt on kysyttävä: kuka tästä hyötyy?

Mario Matsakista, joka puhui tässä yhteydessä mietinnön vastustamisesta ja vetosi ”rehellisyyteen”, voidaan tuskin ottaa vakavasti. Mitähän Mario Matsakis tarkoittaa rehellisyydellä?

Äänestettäessä tästä mietinnöstä testataan, miten laajasti Euroopan parlamentti todella ottaa huomioon taloustieteilijöiden, ekologien ja EU:n tavallisten kansalaisten näkemykset ja toisaalta venäläis-saksalaisten edunvalvojien painostuksen niiden pyrkiessä heikentämään tiettyjen jäsenvaltioiden energiavarmuutta ja ekologista turvallisuutta ja murtamaan EU:n solidaarisuuden.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, kaasuputken rakentaminen maahan haudattuna projektina olisi taloudellisempi ja turvallisempi vaihtoehto, kuin mereen upotettu. Suunnitellulla Itämeren putkella on epäilemättä ympäristövaikutuksia, jotka on tutkittava. On toimittava riskien minimoimiseksi.

North Stream ei kuitenkaan kuulu EU:n toimivaltaan, ja parlamenttikin käsittelee asiaa vain vetoomusvaliokunnan mietinnön pohjalta. Se on puolalaista sisäpolitiikkaa, joka tuodaan tällaisen mutkan kautta yhteisön toimielimeen ympäristökysymyksenä viittaamatta Puolan ja Baltian maiden poliittisiin motiiveihin.

Jos olisin venäläinen kaasunmyyjä ja saksalainen ostaja, en voisi luottaa toimitusvarmuuteen varsinkaan Puolan maapohjan kautta kulkevan kaasuputken tapauksessa. Meillä on Euroopassa huonoja kokemuksia Ukrainan välitystoiminnasta, kun se varasti kaasua tai jätti sen maksamatta ja kun se tiukan paikan tullen otti omaan käyttöönsä Venäjältä Keski-Eurooppaan toimitettua kaasua. Samanlainen vaara ei ole poissuljettu Puolan tapauksessa. Niin johdonmukaisesti se toimii Venäjän ja EU:n kauppa- ja taloussuhteiden kehittämistä vastaan. Ja Baltian maat tukevat sitä.

Valitettavasti mereen upotettavalle putkelle ei ole maanpäällistä vaihtoehtoa, mutta meriympäristön suojelua se vaatii.

5. Afganistanin vakauttaminen: EU:n ja kansainvälisen yhteisön haasteet (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana keskustelu André Brien ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä Afganistanin vakauttamisesta: EU:n ja kansainvälisen yhteisön haasteet [2007/2208(INI)] (A6-0269/2008).

  André Brie, esittelijä. – (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen, ministeri, hyvät naiset ja herrat, Kabulissa tehtiin eilen verisin hyökkäys vuoden 2001 jälkeen. Yli 40 afganistanilaista ja intialaista kuoli ja 140 loukkaantui. Haluamme ilmaista mitä syvimmän osanottomme uhreille ja halveksuntamme teosta vastuussa oleville murhaajille.

Eurooppalaisia viestimiä seuraavat ja ne, jotka ovat lukeneet esimerkiksi tämän päivän Daily Outlook Afghanistan -lehden, tietävät väkivallan laajentuneen ja yleistyneen Afganistanissa. Opettajia ammutaan lähes päivittäin, mikä on talebanien kyynisimpiä menetelmiä. Kouluja, erityisesti tyttökouluja, poltetaan tai pakotetaan ne lopettamaan toimintansa, siltoja ja teitä räjäytetään. Euroopassa sen sijaan ei ole raportoitu Yhdysvaltojen johtaman liittouman joukkojen hyökkäyksestä hääseurueen kimppuun Nangarharin maakunnassa sunnuntaina, jolloin 23 henkeä kuoli, heidän joukossaan morsian. Vastaava tapaus sattui viereisessä Urusganin maakunnassa. Presidentti Karzai on määrännyt tutkimuksen suoritettavaksi.

On selvää, että Afganistanin turvallisuus on heikentynyt viimeksi kuluneina kolmena vuotena. Mutta myönteistäkin on tapahtunut: valtiossa on edistytty koulutuksessa ja terveydenhuollossa, alueellisessa jälleenrakentamisessa, huumeiden torjunnassa, kriittisten ja riippumattomien viestimien perustamisessa lukuisten uskomattoman rohkeiden toimittajien työn ansiosta sekä aktiivisen kansalaisyhteiskunnan perustamisessa useille alueille yhdessä energisten naisjärjestöjen kanssa.

Kielteisiäkin seikkoja on, kuten kasvavat unikkoviljelmät, jotka ovat saavuttaneet ennätystason koko valtiossa, ja niiden viljely liittyy yhä kiinteämmin talouden yleistilaan, kasvavaan rikollisuuteen ja korruptioon sekä kapinallisjoukkojen toimintaan.

Kansainvälisellä elintarvikekriisillä on ollut dramaattiset seuraukset miljoonille afganistanilaisille. Korruptio on laajalle levinnyttä ja kumpuaa tästä lähteestä. Oikeusvaltiota ei ole saatu perustettua asianmukaisesti. Tilannetta voidaan verrata Guantanamoon tai Yhdysvaltojen vankilaan Bagramissa, ja kansainvälinen yhteisö voi saattaa sen todella kyseenalaiseksi.

Fundamentalistiset ideologiat ovat selvästi saaneet jalansijaa viime vuosina, jopa hallituksen ja parlamentin avainalueilla. Tämä uhkaa lehdistön ja viestimien vapautta ja aivan erityisesti Afganistanin naisten ja tyttöjen toiveita saada tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuu hirveä väkivalta kodeissa, perheissä ja paikallisella tasolla, mikä on mielestäni kaikkein vakavin ja räikein ongelma, jota lehdistö ei edelleenkään huomioi. On surullista, etten ajan puutteen vuoksi voi puhua tästä asiasta yksityiskohtaisemmin. Afganistan ja sen kansa ansaitsevat täyden sitoutumisemme heidän hyväkseen. 30 sotavuoden jälkeen, kun puoli miljoonaa ihmistä on saanut surmansa, kansainvälinen yhteisö on velvollinen osoittamaan täysimääräistä solidaarisuutta Afganistanille.

Valtio ja sen yhteiskunta on tuhottu politiikalla ja Neuvostoliiton miehityksellä, mujahidien sodilla, joita Yhdysvallat, Pakistan, Iran ja muut maat ovat aseistaneet, sekä talebanien hirmuhallinnolla.

Mietintömme antaa tarkan ja realistisen kuvan valtiosta. Siinä tunnustetaan Afganistanin kansan merkittävä menestys ja myönnetään valtion hallituksen ja muiden valtioiden hallitusten poliittiset puutteet. Siinä ilmaistaan täysi tukemme ja selvennetään ehdoton sitoutumisemme demokratian perustamiseen ja ihmisoikeuksien, erityisesti Afganistanin naisten ja lasten oikeuksien kunnioittamiseen. Kyseessä ei ole vain yleisperiaate, vaan erityinen vaatimus, joka kohdistetaan Malalai Dschojalle, Pervez Kambaschille ja Latif Petramille.

Euroopan parlamentti kehottaa tällä mietinnöllä kansainvälistä yhteisöä ja Afganistanin hallitusta laatimaan uuden strategian, jossa keskitytään kansalaisyhteiskunnan jälleenrakentamiseen. Tätä politiikkaa ajaa YK:n Afganistanin erityisedustaja Kai Eide. Tämä on tärkein seikka ja mielestäni on hyvä, että olemme parlamentista välittäneet tällaisen signaalin.

Haluaisin kiittää kollegojani muissa poliittisissa ryhmissä, komissiota – ja hyvä komission jäsen, teillä on Kabulissa ja Brysselissä upea ryhmä käsittelemässä Afganistanin ongelmia – ja neuvoston erityisedustajaa sekä monia asialle omistautuneita afganistanilaisia ja kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä.

Minun onkin todettava, että edellä esitetyistä syistä minun on erittäin vaikeaa poistaa nimeni mietinnöstä. En onnistunut vakuuttamaan enemmistöä siitä, ettei Afganistanin ongelmaa ratkaista sotilaallisin keinoin. Jos parlamentin enemmistö nyt vaatii joukkojen vahvistamista ja jättää siten huomiotta jäsenvaltioiden kansalliset varaumat, se toimii vastoin mietinnössä esitettyä todellista asiantilaa ja vastoin omia näkemyksiäni. Samalla jätetään huomiotta Euroopan kansojen enemmistön tahto, mitä ei voida hyväksyä Afganistanin suhteen – viime päivien tapahtumat osoittavat tämän – ja se on ehdottomasti väärää politiikkaa.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, minulla on kunnia ja etuoikeus puhua ensimmäistä kertaa täällä Euroopan parlamentissa. Aivan aluksi haluaisin, samoin kuin André Brie, tuomita voimakkaasti puheenjohtajiston puolesta, eilisen Intian Kabulin suurlähetystöä vastaan kohdistuneen hyökkäyksen, jossa kuoli yli 40 siviiliä, myös suurlähetystön henkilökuntaa, ja jossa loukkaantui satoja henkilöitä. Tällä hyökkäyksellä haluttiin luoda epävakautta ja häiritä jälleenrakennustyötä Afganistanissa. Euroopan unioni tukee erittäin määrätietoisesti Afganistanin hallitusta ja kansaa vakaan ja demokraattisen maan rakentamisessa. Nämä traagiset tapahtumat korostavat tämänaamuisen keskustelumme merkitystä ja ajankohtaisuutta.

Neuvosto samoin kuin parlamentti ovat vakuuttuneet tarpeesta sitoutua pitkäaikaisesti Afganistanin asialle. Meidän on pyrittävä auttamaan maan hallitusta kehittämään nykyaikaisen ja demokraattisen valtion rakenteet, jotka toimivat asianmukaisesti, takaamaan kansalaisten turvallisuus, noudattamaan oikeusvaltion periaatteita ja edistämään taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä.

Haluaisin korostaa, että Afganistanin viranomaisten ja kansainvälisen yhteisön yhteiset pyrkimykset ovat tuottaneet näkyviä tuloksia: 25 prosentin vähennys lapsikuolleisuudessa ja kuusi miljoonaa koulua käyvää lasta, joista kolmannes on tyttöjä. Tässä yhteydessä haluan ilmaista arvostukseni komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ja koko komission työlle tällä alueella ja kaikilla oikeusvaltion palauttamiseen liittyvillä aloilla.

Meidän on tukeuduttava näihin onnistumisiin, mutta samalla meidän on oltava tietoisia meitä odottavista valtavista haasteista, joita André Brie korosti: hallinto, turvattomuus, korruptio ja huumeet, jotka liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat kielteisesti laitosten normaaliin toimintaan ja maan kestävään kehitykseen.

Meidän onkin oltava yhteistyössä kumppaniemme kanssa huumeiden torjunnassa varmistaaksemme 11. kesäkuuta hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1817 täytäntöönpanon. Sen ansiosta kansainvälisen yhteisön pitäisi voida ehkäistä heroiinin tuottamisessa käytettävien kemiallisten aineiden esiasteiden kauppa.

Neuvosto painottaa parlamentin tavoin Afganistanin demokraattisen prosessin merkitystä. Vuosien 2004 ja 2005 vaaleissa Afganistanin kansa valitsi erittäin selvästi ja määrätietoisesti demokratian ja vakauden. Meidän on autettava heitä luomaan parhaat mahdolliset edellytykset vuonna 2009 järjestettävien presidentinvaalien ja vuonna 2010 järjestettävien yleisvaalien valmisteluille.

Neuvosto on ollut erittäin kiinnostunut parlamentin esittämästä Afganistan-mietinnöstä, jonka André Brie laati, ja haluaa korostaa kolmea seikkaa. Ensiksi neuvosto toivoo, että Afganistanin hallitus saa enemmän vastuuta maan jälleenrakentamisessa ja kehittämisessä. Lisäksi kaikilla aloilla olisi korostettava Afganistanin kansan vastuuta ja tarvetta varmistaa hyvä hallinto, mihin liittyy Afganistanin viranomaisten valmius täyttää tätä koskevat sitoumuksensa.

Toiseksi neuvosto korostaa tiiviin yhteistyön lisäämistä Afganistanin hallituksen kanssa yhtenäisen näkemyksen aikaan saamiseksi kansainvälisessä yhteisössä siitä, miten yhteiset tavoitteet saavutetaan, varmistamalla erityisesti yhtenäiset sotilaalliset ja siviilitoimet. Tällaiset valtuudet on annettu YK:n uudelle erityisedustajalle Kai Eidelle, jolle neuvosto haluaa ilmaista täyden tukensa. Neuvosto katsoo, että samassa yhteydessä on syytä vahvistaa Yhdistyneiden Kansakuntien Afganistanin operaation UNAMA:n valmiuksia sen läsnäololle Afganistanin koko alueella, erityisesti valtion etelä- ja länsiosissa.

Kolmas ja viimeinen huomautuksemme André Brien mietintöön koskee Afganistanin ja sen naapureiden yhteistyön ja suhteiden parantamisen välttämättömyyttä pysyvän vakauden saavuttamiseksi valtiossa ottaen erityisesti huomioon tiettyjen ongelmien, lähinnä huumeiden tuottamisen ja huumekaupan moninainen luonne, jota André Brie korosti.

Näiden parlamentin esittämään mietintöön esitettyjen muutamien kommenttien tarkoituksena ei ole mitätöidä sitä tosiasiaa, että neuvostolla ja parlamentilla on yleisesti ottaen hyvin samankaltaiset näkemykset Afganistanissa toteutettavasta politiikasta. Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ilmaistakseni tyytyväisyyteni André Brien mietintöön ja kannustaakseni hänen aloitettaan, joka koskee Euroopan parlamentin ja Afganistanin parlamentin välisen yhteistyön tehostamista.

Kaikista edellä esitetyistä syistä unioni toimii aktiivisesti innostaakseen kansainvälistä yhteisöä tukemaan Afganistania. Tämä oli perustana 26. toukokuuta annetuille neuvoston puheenjohtajan päätelmille, joiden kimmokkeena oli Pariisissa 12. kesäkuuta Afganistanin tueksi järjestetty kansainvälinen konferenssi. Konferenssilla oli suuri merkitys Afganistanille sekä Euroopan unionille, joka onnistui tuomaan selvästi esille kantansa Afganistanin kehittämisen peruskysymyksiin.

Haluaisin korostaa, että pari kuukautta aiemmin Bukarestissa 2–4. huhtikuuta pidetyn Naton huippukokouksen yhteydessä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, presidentti Karzai ja YK:n pääsihteeri osallistuivat valtion ja hallitusten päämiesten Afganistania käsitelleeseen kokoukseen. Afganistanin kansainvälisiin rauhanturvajoukkoihin, joiden henkilökunnasta lähes puolet tulee EU:n jäsenvaltioista, osallistuvat valtiot hyväksyivät Bukarestissa uuden strategian yhteiselle sitoumukselleen, joka perustuu seuraaviin neljään periaatteeseen: vakaa ja jaettu pitkäaikainen sitoutuminen; tuki Afganistanin johdon voimistamiselle ja vastuulle turvallisuusasioista; kansainvälisen yhteisön kattava lähestymistapa jälleenrakentamiseen; jaettu poliittinen strategia, jossa ovat mukana Afganistanin naapurit, erityisesti Pakistan.

Lopuksi haluaisin korostaa tiettyjä alueita, joilla Euroopan unionin osallistuminen on merkittävää ja erittäin tärkeää valtion valmiuksien tehostamiseksi ja oikeusvaltion voimistamiseksi Afganistanissa. Kuten tiedätte, unionilla on ollut Afganistanissa erityisedustaja vuodesta 2002 alkaen, ja nyt hän on Francesc Vendrell. EUPOL-operaatiota perustettaessa kohdatut alkuvaikeudet, jotka liittyivät logistiikkaan, on nyt ratkaistu. EUPOL paneutuu erityisesti sisäministeriön uudistamiseen ja Afganistanin poliisistrategian kehittämiseen.

Lopuksi haluaisin korostaa, että päättäessään viimeksi pidetyssä yleisten ja ulkoasiainneuvoston kokouksessa 26. toukokuuta, että tavoitteena on kaksinkertaistaa Afganistanin operaatioon osallistuvien henkilöiden määrä, Euroopan unioni antoi selvän viestin sekä afganistanilaisille kumppaneilleen että kansainväliselle yhteisölle voimakkaasta sitoutumisestaan Afganistanin asiaan. Tämän EUPOL:n operaation koon kasvattamisen pitäisi lisätä toimintamme näkyvyyttä ja tehokkuutta tärkeillä aloilla, kuten poliisin uudistamisessa, huolimatta viime päivien väkivallasta.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja, parlamentin jäsenet, hyvä André Brie, haluan ensin sanoa pari sanaa saksaksi ja kiittää, sinua tästä erittäin tärkeästä ja ensiluokkaisesta mietinnöstä ja erinomaisesta yhteistyöstäsi henkilöstöni kanssa Kabulissa ja Brysselissä. Haluan ilmaista tukeni sille, mitä sinä ja neuvoston puheenjohtaja sanoitte. On todella murheellista, että eilen jälleen jouduimme todistamaan tällaista alhaista terrorihyökkäystä. Meidän on tietysti tuomittava selvästi tämä hyökkäys, mutta samalla meidän on otettava huomioon uhrit. Valitettavasti tämä keskustelu joudutaan nyt käymään tällaisessa tilanteessa.

(EN) Haluan sanoa, että mielestäni tämä hyvin kattava mietintö on erittäin tärkeä nykyisessä vaikeassa ja horjuvassa turvallisuustilanteessa, emmekä voi emmekä saa sallia niiden toimintaa, jotka haluavat sysätä Afganistanin taaksepäin kehityksessä.

Olemme viime kuukausina, erityisesti tätä mietintöä laadittaessa, olleet tiiviissä yhteistyössä esittelijän kanssa. Haluan kiittää teitä kiinnostuksestanne, mikä on näkynyt ensiksi Euroopan parlamentin kahtena käyntinä paikalla ja toiseksi marraskuussa 2007, jolloin otitte jälleen kerran Brysselissä vastaan Wolesin Jirgan edustajia, mikä oli heille tärkeä signaali. Olemme toimineet asialleen omistautuneen Afganistanin edustuston kanssa. Seuraatte tilannetta paikalla hyvin tiiviisti ja teemme voitavamme auttaaksemme kaikessa.

Lopuksi mietinnössänne käsiteltiin tärkeintä asiaa: miten vakauttaa Afganistan, mitä haasteita kansainvälinen yhteisö joutuu kohtaamaan ja miten niitä olisi käsiteltävä? Samassa hengessä totesimme selvästi Pariisin tärkeässä konferenssissa, että haluamme poistaa terrorismin uhan, mutta samalla meidän on kohdattava julkinen mielipide kaikkialla, eikä se aina arvosta haasteita eikä kannata kaikkia pyrkimyksiä tämän uhan poistamiseksi.

Mielestäni Pariisin konferenssi oli hyvin tärkeä ja tarjosi mainion tilaisuuden tarkistaa ja selventää strategiaamme. Komissio on sitonut 1,2 miljardia euroa vuosiksi 2002–2007. Olemme erityisesti toimineet seuraavien asioiden hyväksi: ensiksi turvallisuuden tehostamiseksi Afganistanissa rahoittamalla poliisien palkkoja, liittämällä tämän tuen tiiviisti Afganistanin poliisiin ja sen uudistamiseen. Toiseksi olemme tarjonneet vaihtoehtoisia elinkeinoja unikonviljelylle ja siten auttaneet huumeiden torjuntaa. Kolmanneksi olemme parantaneet elämää Afganistanissa – olemme keskittyneet tässä työssä ennen kaikkea terveydenhuoltoon, jossa viime vuosina on jo saavutettu kiistämätöntä edistystä, ja haluaisin myös sanoa, että olemme toimineet infrastruktuurin ja alueellisen yhdentymisen hyväksi siirtoyhteyksin, joita on muun muassa tie Jalalabadista Kabuliin.

Pariisin konferenssista annettiin kuitenkin myös selvä poliittinen viesti muutosten viivästymisestä. Nämä muutokset ovat välttämättömiä, jos haluamme toteuttaa keskinäiset velvoitteemme Afganistanissa ja muuttaa kansainväliset toimet – meidän kaikkien toimet menestykseksi kyseisessä valtiossa. Tiedämme kaikki, että se edellyttää parempaa koordinointia kaikkien toimijoiden kesken. Haluan myös ilmaista arvostukseni Kai Eidelle, jonka olen tuntenut jo kauan ja joka on suurenmoinen ihminen. Hän on merkittävässä asemassa, ja voin vakuuttaa teille, että teemme tiivistä yhteistyötä hänen kanssaan.

Tietysti myös afganistanilaisten kumppanien sitoutuminen on mielestämme tärkeää. Heidän on omistauduttava paremmin valtion rakentamiseen, mihin liittyy tietysti heidän oma vastuunsa ja näkemyksensä tulevasta vakaasta valtiosta. Vaalit ovat tulossa vuosina 2009 ja 2010. Hallitukselle se merkitsee ratkaisevaa hetkeä palautettaessa laillisuutta, jota on murtanut korruptio ja heikko hallinto, erityisesti maakunnissa. Siksi tarkastelemme parhaillaan, miten voisimme parhaiten tukea vaaliprosessia.

Afganistan on tienristeyksessä. Moniin aiempiin saavutuksiin demokraattisen valtion kehittämisessä – erityisesti ihmisoikeuksiin, sananvapauteen ja viestimiin – kohdistuu paineita. Tällaisissa oloissa on vaikea rakentaa kansalaisyhteiskuntaa. Tässä yhteydessä teidän sitoutumisenne täällä parlamentissa – kiitän vielä kerran esittelijää – ja yhteistyönne Afganistanin parlamentin, Wolesi Jirgan, kanssa ovat arvokkaita. Mielestäni voitte omalta osaltanne edistää demokratian voimistamista.

Euroopan unionina – tämän sanon viimeiseksi – meidän vastuullamme on tukea Afganistania, sillä se hyödyttää Afganistanin kansan ja koko alueen vakauden lisäksi myös Eurooppaa. Tämä on kerrottava selvästi veronmaksajillemme.

  Carlo Fatuzzo, PPE-DE -ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tiedän, että käytettävissäni on kaksi minuuttia, mutten aio pitäytyä siinä. Haluaisin kiittää André Brietä hänen tässä mietinnössä osoittamastaan sitoumuksesta ja innosta ja pyytäisin häntä olemaan poistamatta nimeään, sillä hän on tehnyt erittäin hyvää työtä yhdessä varjoesittelijöiden ja minunkin kanssani. Mitä sanoa? Mitä tehdä tällä Afganistanin kannalta ratkaisevalla hetkellä? Eiliset tapahtumat osoittavat, että Euroopan ja muiden sitoutuminen Afganistaniin on erittäin tärkeää.

Tässä mietinnössä vaadimme ensiksi voimakkaampaa sitoutumista sotilaallisen läsnäolon kautta, koska ilman sitä ei päästä minnekään. Toiseksi sitoutumisen tehostamista demokraattisten rakenteiden parantamiseksi uudessa Afganistanin tasavallassa, joka on viimeksi kuluneina 30 vuotena tai jopa jo aiemmin joutunut täydellisen laittomuuden tilaan ja mikä pahinta kansainvälisen terrorismin keskiöön.

Kun aloimme kiinnittää huomiota kansainväliseen terrorismiin 11. syyskuuta tehtyjen terrori-iskujen jälkeen, menimme Afganistaniin ja sitten Irakiin ja huomasimme joutuneemme käärmeen pesään. Terroristien viimeinen tukikohta – niin kuin Hitlerin bunkkeri Berliinissä – on tällä hetkellä Afganistan. Ne pyrkivät ryhmittymään uudelleen, valloittamaan asemansa uudelleen Afganistanissa Irakissa kärsineensä ja kärsimänsä tappion jälkeen.

Voimme välittää Euroopan parlamentin viestin tällä mietinnöllä, jos mahdollisimman monet äänestävät sen puolesta.

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Onnittelen esittelijää André Brietä hänen Afganistanissa kohtaamistamme vakavista ongelmista tekemästään tarkasta analyysistä ja erityisesti hänen pyrkimyksistään muotoilla mietintö sellaiseksi, että kaikki poliittiset ryhmät voisivat äänestää kompromissitarkistusten puolesta.

Valitettavasti valiokunnassa toimitetussa äänestyksessä kompromissitarkistuksiin sisältyneet kaksi tärkeää ajatusta joutui kollegojen poliittisten ennakkoluulojen kohteeksi, he kun halusivat mieluummin jättää kansainvälisen yhteisön Afganistanissa kohtaamat ongelmat huomiotta. Nämä ongelmathan näkyivät kauhistuttavina eilisessä itsemurhahyökkäyksessä Intian suurlähetystöä vastaan Kabulissa. Tämän seurauksena jätettiin syrjään kansainvälisen yhteisön tarve arvioida uudelleen siviili- ja sotilasstrategiaansa. Syrjään jätettiin myös kappale, jossa korostettiin kansan kasvavaa kyllästymistä korruptioon, joka on levittäytynyt hallituksen laitoksiin.

Tässä mielessä kehotan kollegojani parlamentissa tukemaan PSE-ryhmän esittämiä tarkistuksia, joilla mietintöä pyritään tasapainottamaan. Miten parlamentin Afganistania koskevassa mietinnössä voitaisiin pidättäytyä mainitsemasta omaa maataan monen vuoden ajan harhaan johtaneen Pakistanin ja sen sotilashallinnon asemaa? Miten me Euroopan parlamentin jäsenet voisimme jättää huomiotta Yhdysvaltojen liittolaisten salaiset vankilat Kabulissa ja muut seikat? Miksi jotkut parlamentin jäsenet torjuvat Afganistanin oikeusjärjestykseen kohdistetun oikeutetun arvostelun? PSE-ryhmän kanta on selvä: voidaan hyvin tukea kansainvälisten joukkojen lisääntyvää läsnäoloa Afganistanissa ja puolustaa samalla tarvetta arvioida uudelleen kansainvälisten ISAF-tukijoukkojen sotilaallista strategiaa. Voidaan kannattaa tiivistä yhteistyötä Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä sulkematta silmiä Bushin hallinnon terrorismin vastaisen taistelun nimissä suorittamilta rikoksilta.

Lopultakin voidaan tukea Afganistanin laitoksia ja kiinnittää samalla huomiota niiden vakaviin puutteisiin. Eurooppa voi omaksua strategisen asemansa Afganistanissa vain, jos se ei enää pelkää oman näkemyksensä esittämistä maan tulevaisuudesta. Aloittakaamme tässä ja nyt tällä mietinnöllä!

  Samuli Pohjamo, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella André Brietä hyvästä mietinnöstä. Hän on käsitellyt kyseistä vaikeaa aihetta perusteellisesti ja monipuolisesti.

Afganistanin ensimmäisenä haasteena on turvallisuuden palauttaminen ja toimivan valtion luominen. Se on vaativa tehtävä, sillä Afganistanin turvallisuustilanne on pikemminkin huonontunut, kuin parantunut. Turvallisuustilanteen parantaminen on välttämätön edellytys kaikelle kehitykselle, mutta sotilaallinen ratkaisu ei yksin poista maan monimutkaisia ongelmia, aivan kuten mietinnön esittelijä totesi.

Koko yhteiskunnan jälleenrakentaminen, oikeusvaltioperiaatteen toteuttaminen, demokratian ja ihmisoikeuksien parantaminen, tasa-arvon edistäminen ja toimivan hallinnon, koululaitoksen ja terveydenhuollon rakentaminen koko maahan on valtava tehtävä. Afganistanissa tarvitaan myös ohjelma maaseudun kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi ja vaihtoehtojen luomiseksi oopiumin viljelylle.

Tämä kaikki edellyttää myös Euroopan unionin panoksen vahvistamista Afganistanin tukemisessa ja jälleenrakentamisessa. EU:n on myös ponnisteltava kansainvälisen yhteisön toimien tehostamiseksi niitä koordinoimalla.

Haluan vielä korostaa Afganistanin orastavan kansalaisyhteiskunnan merkitystä oikeusvaltion ja demokratian rakentamisessa ja väkivallan kulttuurin voittamisessa. Tässä työssä riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden kehittyminen ja toimintavapaus on tavattoman tärkeää. Afganistanissa on vielä paljon tehtävää tälläkin alalla.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Afganistan on viimeksi kuluneina 30 vuotena kokenut Neuvostoliiton miehityksen, sisällissodan ja sitten talebanien vallan. Tästä syystä vapauden tehostamisoperaation, jonka Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Puola, Tšekki, Ranska ja Romania aloittivat yhdessä ISAF-operaation kanssa ja joka yhdistää sotilasliittoon lähes kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot, olisi katsottava onnistuneen. Koulutusjärjestelmä toimii paremmin, terveydenhuolto toimii paremmin ja Hamir Karzain johtama hallitus valvoo merkittävää osaa valtiosta hyvin vaikeissa olosuhteissa. Terrorismin elpyminen vuonna 2007 merkitsee meille vain yhtä asiaa: Afganistan tarvitsee Euroopan unionilta ja Natolta vain kasvavaa taloudellista, poliittista ja sotilaallista tukea. Toisenlainen suhtautuminen, joka näkyy vasemmiston esittämissä tarkistuksissa, osoittaisi itsekkyyttä, teeskentelyä ja lyhytnäköisyyttä.

  Angelika Beer, Verts/ALE -ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olemme ristiriitaisessa tilanteessa. Ryhmäni suosittelee, että jokainen lukisi huolellisesti André Brien alkuperäisen mietinnön voidakseen ymmärtää Afganistanissa kohtaamiamme haasteita. Tämän jälkeen ulkoasiainvaliokunnan enemmistö yksinkertaisesti tarkisti ja poisti kiireellisesti tarvittuja toimenpiteitä. Ei voida vain julistaa: lisää joukkoja, jatkukoon kaikki kuten ennen, hyvin menee. Mikään ei suju hyvin! Se näkyi eilisessä hyökkäyksessä. Sotilaallista strategiaa on tarkistettava. Kaikki eri aloitteet on yhdistettävä. Tähänhän halusimme yhdessä päästä.

Ryhmäni esitti tarkistukset yhdessä sosialistiryhmän kanssa tämän tärkeän tavoitteen hyväksi, hyvä André Brie. Sanon tämän kaikella kunnioituksella, jota tunnen viime vuosina tekemäänne työtä kohtaan: kiistelemme täällä siitä, mikä on oikea kanta, ja on raukkamaista teiltä – vain koska ryhmänne on sysännyt teidät syrjään ja esittänyt selvästi poikkeavan kannan, jossa myös todetaan, että joukkoja tarvitaan, mutta on toimittava oikein – vain lyödä hanskat tiskiin ja todeta, että poistatte nimenne. Se ei auta Afganistanin kansaa eikä tätä parlamenttia kehittämään yhtenäistä Afganistan-strategiaa.

Kehottaisin kaikkia äänestämään näiden tarkistusten puolesta – siten täytämme vastuumme: vastuumme niitä kohtaan, jotka lähetämme sinne, poliiseja ja sotilaita kohtaan, ja niitä kohtaan, joita haluamme auttaa, nimittäin Afganistanin kansaa.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL -ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen erittäin kiitollinen André Brielle hänen tekemästään työstä ja tuen täysin hänen päätöstään poistaa nimensä. Päätöslauselmaa on muutettu, ja nyt se kuvaa valtiota, jossa äänestysprosentti on raporttien mukaan valtava, missä unohdetaan, että kansa joutui äänestämään aseellisten ryhmien jatkuvan uhan alla.

Siinä ei mainita sotaherrojen läsnäoloa Karzain hallituksessa. Vapauden voimistamisoperaatiota ei arvostella, vaikka se aiheuttaa siviiliuhreja kaikkialla valtiossa. Naton toimia tuetaan ja jätetään huomiotta, että Naton joukkojen läsnäolo Afganistanissa on tällä hetkellä suurin syy täydelliseen turvattomuuteen valtiossa. Lisäksi vaikka oopiumin tuotanto kasvaa, päätöslauselmassa ei mainita mahdollisuutta käynnistää pilottihankkeita oopiumin käyttämiseksi morfiinin tuotantoon, vaikka Euroopan parlamentti on hyväksynyt tätä koskevan erityisen päätöslauselman.

Myönteinen seikka on epäilemättä huolestuminen Malalai Joyan ja muiden aktivistien kohtalosta, mutta se ei riitä estämään ryhmääni äänestämästä tätä mietintöä vastaan.

  Bastiaan Belder, IND/DEM -ryhmän puolesta. – (NL) Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaiset ja paljon kaukaisempienkin valtioiden kansalaiset vastaavat Afganistanin rauhoittamisesta ja jälleenrakentamisesta hengellään. He kaikki ansaitsevat mitä suurimman kunnioituksen ja parlamentin täyden tuen, Jumalan suojelua pyytävät rukoukset, sillä heidän tehtävänsä on edelleen erittäin vaarallinen. Siitä uutena osoituksena on eilen aamulla Kabulissa tehty murhaisku.

Haluaisin pyytää neuvostoa ja komissiota käsittelemään kahta erityisongelmaa, jotka liittyvät Afganistanin mutkikkaaseen tilanteeseen. Jollei saada aikaan tehokasta strategiaa Pohjois-Pakistanin vapauttamiseksi talebaneista, jää valtion vakauttaminen lähes pelkästään läntiseksi haaveeksi. Tämän vuoksi Naton joukot joutuvat toimimaan kädet sidoksissa.

Toisena Afganistanin ongelmana on tarve maatalouden nykyaikaistamiseen. Suurimman esteen muodostaa valtion laajoilla alueilla vallitseva turvattomuus. Se selviää hyvin YK:n tilastoista: mitä turvattomampi alue on, sitä enemmän lisääntyvät unikkojen kukinnot pelloilla. Toivotan neuvostolle ja komissiolle viisautta ja sitkeyttä Afganistanin vakauttamisessa.

  Koenraad Dillen (NI). – (NL) Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että tilanne maailman neljänneksi köyhimmässä valtiossa on edelleen traaginen, vaikka rohkaiseviakin merkkejä on näkynyt valtion jälleenrakentamisen käynnistyttyä. Ongelmat eivät tietenkään ole pelkästään sotilaallisia ja strategisia, vaan ehdottomana edellytyksenä sellaisen elinkelpoisen valtion rakentamiselle, jossa on riippumaton oikeuslaitos ja kriittiset viestimet, on täydellinen voitto talebaneista. Viimeksi mainitusta seikasta puheen ollen on mielestäni hyvä, että tässä mietinnössä todetaan, ettei Afganistanin perustuslaissa vieläkään taata uskonnonvapautta, sillä islamista poikkeaminen on edelleen rikos. Lännen tukeman hallituksen on siksi tehtävä edelleen kovasti työtä.

Kaipaan tältä mietinnöltä sen toteamista, että voitto talebaneista edellyttää Pakistania koskevan strategian laatimista. Tämä maa on edelleenkin terroristien suojapaikka: kaikki tietävät, että Pakistan antaa logistista tukea terroristeille, mikä kävi ilmi eilisessä hyökkäyksessä Kabulin Intian suurlähetystöön. Afganistan-politiikkaan on siksi liitettävä koko aluetta koskeva politiikka. Muuten se epäonnistuu.

  Nickolay Mladenov (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa yhtymällä Intian suurlähetystöön tehdyn hyökkäyksen tuomitsemiseen ja ilmaisemalla osanottoni erityisesti prikaatikenraali Mehtalle ja Raolle Intian suurlähetystöstä ja heidän perheilleen. Toivottavasti tämä isku ei estä Intiaa, joka on Afganistanin jälleenrakentamisen tärkeä liittolainen, jatkamasta tukitoimiaan.

Afganistanin tragedia merkitsee paljon muutakin kuin rakennusten tuhoutumista. Se merkitsee ihmishenkien menetystä viimeksi kuluneina 35 vuotena. Jälleenrakentaminen ja ihmishenkien kokoaminen niin rikkinäisessä valtiossa vaatii paljon enemmän työtä ja pitemmän ajan kuin voimme kuvitellakaan.

Aivan ensimmäiseksi Afganistan tarvitsee kuitenkin turvallisuutta, ennen kaikkea turvallisuutta. On hyvä, että mietinnössä näkyy myös yhteisymmärrys, jota kuitenkin on taustalla Afganistanissa, että siinä todetaan poliittisen ratkaisun olevan mahdollista vain, jos jatkamme talebanien ja kapinallisten sotilaallista painostamista. Painostamista on jatkettava, jos haluamme varmistaa poliittisen ratkaisun. Meidän on tuettava Afganistanin hallituksen politiikkaa, jonka mukaan neuvotteluja voidaan käydä talebanien kanssa vain, jos ne hyväksyvät perustuslain ja laskevat aseensa. Ne voivat palata poliittiseen elämään.

Meidän on tuettava presidentti Karzaita ja Afganistanin hallitusta saamaan valtionsa valvontaansa ja palauttamaan valvontaansa poliittiset aloitteet omassa valtiossaan. Siksi kannatan lämpimästi komission jäsen Ferrero-Waldneria, kun hän korosti ensi vuoden vaalien merkitystä. Afganistan tarvitsee voimakkaan hallituksen, joka sitoutuu asialle, katsoo tulevaisuuteen eikä jää menneisyyden vangiksi.

Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että mielestäni komissio tekee hienoa työtä järjestäessään Afganistanin tukiohjelmia. Erityisesti suurlähettiläs Kretschmer ja tietysti erityisedustaja Vendrell tekevät erinomaista työtä edustaessaan Euroopan unionia. Meidän on nyt välitettävä voimakas signaali tuesta kansalaisillemme Afganistanissa, yksiköillemme ja neuvostolle, jotta he jatkaisivat työtään.

  Libor Rouček (PSE). - (CS) Hyvät naiset ja herrat, jotta Afganistania koettelevista turvallisuus-, poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista päästäisiin onnistuneesti eroon, tarvitaan paljon enemmän kuin sotilaallinen ratkaisu. Kapinallisiin kohdistettu sotilaallinen painostus on sovitettava tehokkaaseen poliittiseen prosessiin ja vuoropuheluun, johon osallistuvat kaikki väestönosat, jotka tunnustavat perustuslain ja suostuvat laskemaan aseensa. Mielestäni Euroopan unionilla olisi oltava merkittävämpi asema tuettaessa Afganistania rakentamaan omaa valtiota, jossa on voimakkaammat demokraattiset laitokset, joilla voidaan turvata alueellinen koskemattomuus, valtion yhtenäisyys sekä taloudellinen ja sosiaalinen kehitys. Nyt apua tarvitaan kiireellisesti erityisesti maan eteläosissa. Hallinnollisten laitosten voimistaminen ja vastuun maan johdosta asteittainen siirtäminen Afganistanin viranomaisille on kuitenkin liitettävä jokaisen yksilön ihmisoikeuksien tehokkaaseen kunnioittamiseen ennen kaikkea oikeusvaltion oloissa. Ilman tätä suojaa ei pysyvää ja kestävää menestystä voida taata.

  Gerard Batten (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, muistamme kaikki hyvin, miksi Afganistan alun perin valloitettiin: se oli seurausta al-Qaidan Afganistanista käsin talebanien suojeluksessa suunnittelemasta syyskuun 11. päivän terrori-iskusta Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat liittolaisineen, lähinnä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, suoritti onnistuneen hyökkäyksen al-Qaidan ajamiseksi ulos linnakkeestaan. Lännen vakavat sotilasjoukot tekivät sen, mitä oli tarpeen terrorismin torjumiseksi.

Tässä mietinnössä todetaan, että Naton läsnäolo on välttämätöntä valtion tulevaisuuden turvaamiseksi. On totta, että vain vapaan ja demokraattisen maailman Natoon yhdistetyt sotilasjoukot voivat puolustaa demokraattisia vapauksiamme hyökkäyksiltä, mutta epäilen suuresti mahdollisuuksia demokratian lujittamiseksi valtioon, jonka historiassa sitä ei ole ollut ja jonka yhden uskonnon monopoliasema ei vastaa Lännen käsityksiä liberaalista demokratiasta.

  Slavi Binev (NI). - (BG) Hyvät kollegat, Afganistan on ollut sotilaallisten toimien näyttämönä jo lähes seitsemän vuotta. Kesäkuussa 2008 Euroopan unioni kustantaa yli 23 000 sotilashenkilön läsnäolon. Kansainvälinen yhteisö antaa huomattavaa taloudellista tukea Afganistanille. Infrastruktuurin jälleenrakentamiseksi valtiossa tehdään jatkuvasti työtä. Kaiken tämän tuloksena hallitus valvoo nyt vain yli kolmannesta Afganistanin alueesta.

Nämä tulokset huomioon ottaen en ymmärrä, miksi Euroopan unionin taloudellista apua Afganistanille halutaan lisätä. Miksi unionin veronmaksajien rahoja tuhlattaisiin aloitteisiin, joilla on niin vähän vaikutusta? Pohjalla on halu saada laki ja oikeus valtaan ja parantaa oikeusjärjestystä, mutta pystyykö nykyinen hallitus säilyttämään ne ottaen huomioon, ettei se pysty varmistamaan omaa valtaansa tässä valtiossa? Tuemme Afganistanin poliisivoimien uudelleen järjestämistä, mutta miksi tuloksena on poliiseja, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja käyttävät väärin virallista asemaansa?

Jos me nyt haluamme, ettei Afganistan enää olisi jännityspesäke ja että se saisi ansaitsemansa aseman kansainvälisessä yhteisössä, meidän olisi eurooppalaisina laitoksina tarkasteltava uudelleen nykyistä politiikkaamme ja strategiaamme.

  Robert Evans (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, viittaan päätöslauselman 16 kohtaan, jossa todetaan, että ”Afganistanin turvallisuusongelmat eivät liity vain terrorismin vastaiseen taisteluun vaan että ne ovat monimutkaisempia, ja että siksi sotilaallinen ratkaisu ei ole riittävä”. Tähän kohtaan luulisin kollegojeni Libor Roučekin ja Samuli Pohjamon aiemmin viitanneen. Monet esimerkit historiasta osoittavat, että sotilasvoimin voidaan monissa olosuhteissa pakottaa konfliktin ratkaisuun ja luomaan rauhaa muistuttava ratkaisu, mutta historia opettaa myös, että kestävä ratkaisu voidaan varmistaa vain demokraattisilla laitoksilla, joita kansa tukee.

Olemme edistyneet tällä alueella Afganistanissa, ja komission jäsen Ferrero-Waldner on oikeassa todetessaan, että Afganistanin hallituksen on nyt osoitettava ihmisoikeuksien ja sananvapauden selvää kunnioittamista, jos ne halutaan palauttaa voimaan. Näin naisia äänestämässä Afganistanin viime vaaleissa, mikä oli suuri askel eteenpäin. Näitä seikkoja on pystyttävä saamaan aikaan ja työtä on tehtävä Pakistanin kanssa rauhan palauttamiseksi alueelle.

  Emilio Menéndez del Valle (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, Afganistanissa kuoli kesäkuussa enemmän kansainvälisten joukkojen jäseniä kuin Irakissa. Kesäkuussa myös talebanien näkyvyys ja valta tuntuivat selvemmin Peshawarissa, joka konfliktin suhteen tärkeä kaupunki Pakistanissa.

Pakistanissa väitetään, että armeija on tehnyt salaisia rauhansopimuksia Afganistanin ja Pakistanin taleban-johdon kanssa ja että Pakistanin armeija on kiinnostuneempi Intian rajasta kuin Afganistanin rajasta. Lisäksi monet puhujat ovat jo todenneet, että Intian suurlähetystön porteilla Kabulissa kuoli eilen 40 henkilöä.

Kysynkin: olisiko nyt syytä harkita toisenlaista strategiaa?

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Luisa MORGANTINI

  Vural Öger (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kesäkuu oli verisin kuukausi ulkomaalaisille sotilaille taleban-hallinnon päätyttyä vuonna 2001. Yli 48 liittouman sotilasta kuoli, eli enemmän kuin samaan aikaan Irakissa. Vuoden alusta alkaen yli 2 200 henkilöä on kuollut väkivaltaisesti Afganistanissa. Afganistanissa ei vallitse yksittäinen konflikti vaan alueellinen sota, joka voi laajentua. Tilanne on vakavampi kuin vuonna 2001.

Tämän hälyttävän asiantilan vuoksi Afganistanin on pysyttävä unionin painopisteenä. Eurooppalaisten joukkojen läsnäololla ja EU:n siviilioperaatiolla on tärkeä asema valtiossa. Valiokunnassa käytyjen pitkien neuvottelujen jälkeen tuen päätöslauselmaesityksen lopullista versiota, jossa tuodaan esiin monia ratkaisevia seikkoja, muun muassa Afganistanin turvallisuusjoukkojen järjestelmällinen koulutus, syventyminen siviiliyhteiskunnan rakentamiseen ja kansainvälisten elinten välisen koordinoinnin tehostamiseen.

  Anna Ibrisagic (PPE-DE). - (SV) Arvoisa puhemies, kuunneltuani tämän päivän keskustelua ja luettuani kaikki tarkistukset minusta tuntuu, että jotkut uskovat, että vain vuoropuhelu kannattaa ja auttaa ja että sotilaallinen läsnäolo on kielteistä ja vahingollista. En tiedä, moniko parlamentin jäsenistä on sotapakolainen. Minä olen. Tiedän, että tarvitaan sekä siviiliyhteistyötä että sotilaallista läsnäoloa. Kokemukseni sodasta on, että vuoropuheluun parhaiten valmistautuneilla ei ole valtaa ja että väkivallan kannattajat, huumekauppiaat ja sotaherrat, joilla on valta, ovat harvoin valmiita vuoropuheluun. Siksi tarvitaan sotilaallisten ja siviilitoimien yhdistämistä, jos väkivallan ja köyhyyden noidankehä halutaan todella rikkoa Afganistanissa.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). - (SK) Olemme nähneet terrori-iskujen ja väkivaltaisen kapinallisuuden voimakkaan lisääntymisen Afganistanissa. Kansainvälisen yhteisön ei pidä sietää terroristijärjestöjä eikä sallia niiden rahoittamista huumekaupalla.

Terroristijärjestöjen tärkeimpänä tavoitteena on epäsovun kylväminen Naton liittolaisten keskuuteen ja sellaisen kuvan luominen, ettei Afganistaniin voida saada aikaan rauhaa. Näin toimien ne muodostavat uhan alueen turvallisuudelle ja koko maailman turvallisuudelle. EU:n Afganistania koskevan turvallisuuspolitiikan on siksi oltava dynaamisempaa ja joustavampaa ja siihen on liitettävä konkreettisia lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteitä, joilla pyritään jälleenrakentamaan Afganistanin yhteiskunta, laitokset ja oikeusvaltio ja tukemaan presidentti Karzaita. Euroopan yhteisön olisi edelleen tuettava toimenpiteitä, joilla on jo saatu aikaan edistystä kyseisessä valtiossa, erityisesti toimenpiteitä, joilla autetaan tyydyttämään kansan perustarpeet ja toteuttamaa terveydenhuolto.

  Dragoş Florin David (PPE-DE). - (RO) Afganistan on edelleen kansainvälisen yhteisön suurin haaste terroritoimien, kasvavan huumetuotannon ja väkivallan vuoksi.

Tässä yhteydessä pyydän komissiota ja neuvostoa sekä kansainvälisiä järjestöjä ottamaan huomioon ensisijaisesti kolme tärkeintä tointa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmassa: huumeiden jakelukanavien tunnistaminen ja eristäminen Afganistanissa, alueen maiden vahvempi osallistuminen kansainvälisen strategian toteuttamiseen, ottaen huomioon kulttuuriset ja uskonnolliset yhteydet, enemmän taloudellista tukea ja osallistumista jälleenrakentamiseen sekä inhimilliseen ja hallinnolliseen elintarvikeapuun.

Mielestäni myös poliittisen, kulttuurisen ja uskonnollisen vuoropuhelun tehostaminen Afganistanissa on pätevä ratkaisu vakauden saavuttamiseksi alueella.

Onnittelen André Brietä hänen laatimastaan mietinnöstä.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, olen juuri palannut Helmandista ja Kandaharista. Olen samaa mieltä, ettei edistystä tapahdu ilman vakautta. Vakaus tarkoittaa hyvää hallintoa, se merkitsee joukkoja ja se merkitsee poliisia.

Minusta tuntuu, että tietyt eurooppalaiset liittolaisemme kykenevät Afganistanissa vain kauniisiin sanoihin. Sinne tarvitaan lisää taistelujoukkoja. Sinne tarvitaan suurempaa joustavuutta. Tarvitaan suurempaa tukea ISAF-operaatiolle Afganistanissa. Poliisioperaatiossa EU tekee hyvää työtä, mutta se ei ole mitään verrattuna Yhdysvaltojen työn laajuuteen. Eurooppalaisten ja amerikkalaisten poliisikoulutukseen liittyvät työt olisi koordinoitava paremmin.

Lopuksi haluaisin sanoa paheksuvani André Brien huomautuksia hänen puhuessaan talebaneista ja amerikkalaisista samaan hengenvetoon: minusta se oli sopimatonta. Talebanit murhaavat maanmiehiään, liittouma tukee paikallista väestöä.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, päätöslauselmaesityksen 11 kohdassa todetaan, että Euroopan parlamentti ”tukee Nato-joukkojen pyrkimyksiä parantaa maan turvallisuutta ja torjua paikallista ja kansainvälistä terrorismia ja katsoo, että joukkojen läsnäolo on olennaisen tärkeää maan tulevaisuuden varmistamisen kannalta”.

Esittelijän esittämässä tarkistuksessa 9 vastustetaan tätä kantaa ja ehdotetaan kyseisen kohdan poistamista. Olisi parempi, jos esittelijä toteaisi selvästi, että parlamentti tukee paikallista ja kansainvälistä terrorismia ja katsoo Nato-joukkojen olevan esteenä maan taleban-tulevaisuudelle. Tällaisena tarkistus 9 olisi Afganistanin ja Naton vastainen.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, unionin suurimpia nykyisiä haasteita on tehokkaan mekanismin perustaminen hankkeen koordinoinnille ja tiedonvaihdolle Afganistanin operaatioon osallistuvien välille. Tällainen mekanismi on välttämätön, jotta Afganistanissa toimivien eri tahojen hankkeet saataisiin täydentämään toisiaan. Kansainvälinen ja paikallinen terrorismi on torjuttava turvallisuuden tehostamiseksi kyseisessä valtiossa, minkä myötä myös kehitys etenisi. Tämän vuoksi meidän olisi toimittava yhdessä tukeaksemme afganistanilaista yhteiskuntaa ja sovintohankkeita. Lisäksi Afganistanin tilanne olisi pyrittävä vakauttamaan voimistamalla paikallisia laitoksia ja tyydyttämällä väestön peruselintarpeet. Merkittävä askel maan demokraattisessa jälleenrakentamisessa on viestimien riippumattomuuden ja vapauden toteuttaminen. Tätä olisi tuettava.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvä André Brie, hyvä komission jäsen, ystäväni Benita, hyvät naiset ja herrat, haluaisin jälleen kerran ilmaista tukeni André Brien mietinnölle ja tyytyväisyyteni siihen, että on saatu aikaan niin laaja yhteisymmärrys Afganistanin turvallisuuden tarpeesta sanan laajassa merkityksessä ja paremman hallinnon tarpeesta näinä erityisen vaikeina aikoina, kuten kaikki olettekin täällä korostaneet.

Keskustelussa on korostettu tilanteen mutkikkuutta, mikä edellyttää muutakin kuin vain sotilaallista ratkaisua. Tilanne on erittäin vaikea. Kansainvälisen yhteisön on sitouduttava asiaan pitkäaikaisesti, sillä se on välttämätöntä ja ratkaisevaa Euroopan unionille, kuten täällä on todettukin. Vie kauan aikaa, ennen kuin toiveikkuus herää uudelleen kansassa. Hallinnossa, kuten komissio totesikin, meidän on keskityttävä tulevien vaalien valmisteluun. Neuvosto osaltaan tietysti jatkaa vaalivalmistelujen tarkkaa valvontaa.

Hallinnossa oikeusvaltion periaatteiden ja siihen liittyvien perinteiden noudattaminen ei ole erottava tekijä, mikä on selvitettävä Afganistanin viranomaisille.

Turvallisuudesta ja läsnäolosta maassa haluan korostaa, että EU:n henkilöstö muodostaa yli 50 prosenttia IFAS:sta ja että neuvosto keskittyy lähikuukausina neljään painopisteeseen. Ensimmäinen painopiste on EUPOL:n henkilöstön tuntuva lisääminen, mistä neuvosto päätti 26. toukokuuta. Itse asiassa kaikki, mikä liittyy poliisin tehokkuuteen, on tärkeää, ja parlamentti on syystä huolissaan asiasta.

Toiseksi neuvosto pyrkii valvomaan Afganistania käsitelleen kansainvälisen konferenssin päätelmien toteuttamista: Euroopan unionilla on oltava tässä ratkaiseva asema ottaen huomioon sen taloudellinen tuki.

Kolmanneksi Euroopan unionin on korostettava tarvetta parantaa Afganistanin ja Pakistanin suhteita – kuten monet täällä ovatkin todenneet – ja kannustettava molempia valtioita pyrkimään aktiivisesti yhteistyön tehostamiseen, erityisesti terrorismin molemmille aiheuttamaa uhkaa vastaan ja kaikissa huumekauppaan liittyvissä kysymyksissä.

Lopuksi neuvosto ja komissio tarvitsevat Euroopan parlamentin täyden tuen tässä asiassa, joka on ratkaisevaa kansainväliselle yhteisölle ja – kuten monet teistä ovat korostaneetkin – Euroopan tulevaisuudelle.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, pyrin olemaan mahdollisimman lyhytsanainen. Haluan vain esittää kolme huomautusta. Ensimmäinen koskee Pakistania. On aivan selvää, että on toimittava myös raja-alueilla, ja mielestäni on käytettävä hyväksi hallituksen vaihdoksen myötä Pakistanissa avautunutta ikkunaa.

Samaan aikaan on kuitenkin havaittavissa kasvavaa jännitystä, joka ei toivottavasti kuitenkaan haittaa hieman parantuneita kahdenvälisiä suhteita perustasolla.

Toimimme myös raja-alueilla, ja mielestämme alueellinen yhteistyö, myös rajahallinnossa ja alueellisessa kaupankäynnissä, on tärkeää. Tuemmekin G8-maiden esittämää vuoropuhelua Afganistanista ja Pakistanista, jonka Saksa on aloittanut.

Toinen huomatukseni koskee oikeuslaitosta. Mielestämme hyvä hallinto on tietenkin tärkeää ja se liittyy tiiviisti poliisi- ja oikeuslaitokseen. Jos noudatetaan koskemattomuusperiaatetta, poliisi voi tehdä mitä vain. On saatava aikaan hyvä oikeusjärjestelmä. Siksi olemme toimineet yhdessä neuvoston kanssa. Neuvosto on keskittynyt poliisiin ja me komissiossa olemme tehneet paljon työtä oikeuslaitoksen hyväksi ja olemme omalta osaltamme auttaneet muotoilemaan Afganistanin kansallisen oikeusstrategian ja -ohjelman, joiden on myös oltava osa kestävää eli pitkäaikaista ohjelmaa.

On olemassa tätä asiaa koskeva osasto eli Afganistanin jälleenrakennusrahasto ARTF oikeusasioita varten, ja aiomme tukea sitä myös Afganistanin kahdenvälisen ohjelman yhteydessä. Olemme lupautuneet ja sitoutuneet tähän prosessiin jo Rooman konferenssissa. Uudistuksia tarvitaan tietysti paljon.

Kolmas ja viimeinen huomautukseni koskee maaseudun kehittämistä. Pariisin konferenssissa osoitettiin selvästi, että maaseudun kehittämiseen on keskityttävä voimakkaasti. Tämä onkin ollut alusta alkaen tärkeimpiä alojamme, joilla olemme tehneet paljon työtä. Olemme voimakkaasti sitoutuneet jatkamaan taloudellisten vaihtoehtojen tarjoamista unikon viljelylle.

Parannamme myös – ja tämä on tavallaan uutta tietoa – maaseudun infrastruktuureja jokialueiden hallinnon ja kastelun kautta ja parantamalla paikallisia kylvöjä ja karjankasvatusta. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on mielenkiintoista tarkastella alueellista lähestymistapaa, esimerkiksi pohjoisessa yhteistyössä Tadžikistanin kanssa sähköä tuottavassa vesivoimalahankkeessa ja viljelmien kastelujärjestelmän toteuttamisessa, mikä tietysti parantaa ruuan tuottamista Afganistanin väestölle ja vierottaa heitä huumeista.

Odotamme jatkuvaa tiivistä ja hedelmällistä yhteistyötä parlamentin kanssa, sillä viivymme Afganistanissa kauan ja toivomme saavamme teidän tukenne politiikallemme sellaisenaan – strategiallemme, kuten myös täytäntöönpanolle. Tiedämme, että siihen käytetään veronmaksajien rahoja, mutta mielestäni meidän on oltava siellä ja tehtävä yhdessä työtä Afganistanin vakauden hyväksi.

  André Brie, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, antakaa minun esittää vielä kolme huomautusta. Ensiksi haluaisin sanoa Angelika Beerille, etten pelkää omaa ryhmääni ja että johdan mielelläni tätä keskustelua. Kammottavimpia tarkistuksia mietintööni teki oma ryhmäni: se totesi, ettei Afganistanissa ole havaittavissa lainkaan myönteisiä muutoksia. Tämän tarkistuksen hävyttömyys raivostuttaa minua. Mielestäni meidän kaikkien on suhtauduttava Afganistaniin hyvin realistisesti ja tiukasti. Valtion yhteiskunta on rikas ja samalla ristiriitainen ja monisärmäinen, ja ongelmat, joita siellä kohtaamme, ovat tätä kaikkea moninkertaisesti.

Toiseksi monet kollegat ja parlamentin jäsenet ovat sanoneet minulle, että meidän on otettava vastuumme Afganistanista terrorismin, oopiumin tuotannon, korruption ja niin edelleen torjumisessa. Monet vasemmistolaiset kollegani voisivat lisätä tähän, että asia pätee myös miehitykseen. Oma näkökantani, jota olen yrittänyt tehdä selväksi, koskee kansan etuja – kansan, joka on elänyt jo 30 vuotta sodassa. Mielestäni tämä tuodaan esiin mietinnössä, mistä haluaisin kiittää jälleen kerran kaikkia niitä henkilöitä ja ryhmiä, jotka ovat olleet mukana laatimassa mietintöä.

Kolmanneksi en kannata monia osia tekstistä, mutta jatkan mielelläni sen muokkaamista osana sitoutumistani Afganistanin asialle. Siitä ei ole epäilystäkään.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Bogusław Rogalski (UEN), kirjallinen. – (PL) Afganistan joutuu kohtaamaan monia ongelmia. Siellä on tehty monia terrori-iskuja, sisäinen tilanne pahenee eikä ihmisoikeuksia kunnioiteta.

Valtiossa tuotetaan valtavat määrät oopiumia, mikä myös vaikuttaa kielteisesti turvallisuuteen ja politiikkaan, sillä oopiumin tuotantoon perustuva talous on korruption lähde ja heikentää julkisia laitoksia, erityisesti oikeusjärjestelmää.

Yli puolet Afganistanin väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, työttömyysaste on 40 prosenttia ja islamista kieltäytyminen on edelleen rangaistava rikos. Vaikka valtio on paneutunut mutkikkaaseen ja vaikeaan jällenrakennusprosessiin, sen on kuitenkin tyydytettävä asukkaidensa tarpeet entistä paremmin muun muassa koulutuksessa, terveydenhuollossa, asumisessa, elintarvikkeissa ja yleisessä turvallisuudessa.

Afganistanille annettavaan apuun olisi liitettävä pitkän ja lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joilla parannetaan kauaskantoisesti hallintojärjestelmää. Euroopan unionin tuen olisi perustuttava Afganistanin alueella toimivien jäsenvaltioiden kokemukseen ja taitoon, ja siinä olisi käytettävä välittäjinä siviilejä ja sotilaita. Nato-joukkojen läsnäolo on myös välttämätöntä terrorismin torjumiseksi. Väestön laajan osallistumisen vaaleihin pitäisi vaikuttaa myönteisesti valtion tulevaisuuteen, sillä äänestäessään he osoittavat haluaan rakentaa demokraattista valtiota. Korruption torjumisen on myös jatkuttava ja on kannustettava uusien rakenteiden luomista Afganistanin laitoksiin. Rakenteiden uudistamisella ja yhteisillä kansainvälisillä toimilla voi olla valtava vaikutus ratkaistaessa Afganistanin vaikeaa tilannetta, joka johtuu pitkäaikaisesta sisäisestä konfliktista.

6. Direktiivin 2003/87/EY muuttaminen lentoliikenteen sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn: Neuvoston yhteinen kanta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmää varten (05058/3/2008 - C6-0177/2008 - 2006/0304) (A6-0220/2008, esittelijä: Peter Liese).

  Nathalie Kosciusko-Morizet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan aluksi kiittää puheenjohtajavaltio Sloveniaa, parlamentin esittelijää ja komissiota, jotka yhdistivät voimansa päästäkseen sopimukseen ilmailutoiminnan sisällyttämisestä yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaan. Tiedän, että se oli vaikeaa.

Tämä sopimus on tärkeä poliittinen signaali ja väline, jolla saavutetaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi asettamamme kunnianhimoiset tavoitteet. Se on myös kunnianhimoinen yritys, joka on osa laajempaa poliittista yhteyttä, toisin sanoen se kuuluu neuvotteluihin, joita käydään Euroopan energia- ja ilmastopaketista ja joita käydään parhaillaan kaikkialla maailmassa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Kansainvälinen taloudellinen ja poliittinen tilanne on vaikea, mikä puolestaan vaikeutti näitä neuvotteluja. Oli otettava huomioon monia tekijöitä: ensiksi ja ennen kaikkea öljyn hinnannousu ja tarve säilyttää Euroopan lentoyhtiöiden kokonaisvaltainen kilpailukyky, unionin halu torjua ilmastonmuutos ja siihen sitoutuminen sekä kansainvälisen sopimuksen tekeminen Kööpenhaminassa vuonna 2009. Oli otettava huomioon kaikkien osapuolten edut, myös niiden alueiden, jotka maantieteellisen sijaintinsa vuoksi ovat erittäin riippuvaisia ilmailusta kehittyäkseen tai säilyttääkseen yhteytensä manneralueisiin.

Otimme myös huomioon uusien jäsenvaltioiden lentoyhtiöt. Näissä valtioissa liikkuvuus on vielä vähäistä, mutta kasvaa nopeasti. Lopuksi pienten ja keskisuurten yritysten erityinen tilanne oli myös otettava huomioon, joten nyt edessänne oleva kompromissi on tasapainoinen mutta kunnianhimoinen toimenpidepaketti. Tässä kompromississa myönnetään, että lentoteollisuuden on osaltaan vähennettävä hiilidioksidipäästöjä, ja samalla siinä annetaan tälle alalle ilmeisesti hyvin tärkeä mahdollisuus valmistautua ja mukautua uusiin ympäristövaatimuksiin.

Kauppaan otettavien päästöoikeuksien osuus on ehkä vaatimaton, hyvin vaatimaton, ja useille toimijoille myönnettyjen päästöoikeuksien laskemisessa käytetyt raja-arvot ovat realistisia. Tällä sopimuksella on maailmanlaajuinen soveltamisala: sitä sovelletaan eurooppalaisiin yhtiöihin sekä kolmansien maiden yhtiöihin. Toisaalta siinä on otettava huomioon vastaavat toimenpiteet, joita nämä kolmannet maat voisivat toteuttaa, ja toisaalta sen on ennen kaikkea katsottava edeltävän tulevaa maailmanlaajuista sopimusta kansainvälisen ilmailutoiminnan osallistumisesta hiilimarkkinoille. Tämä on kunnianhimoinen tavoitteemme.

Jäsenvaltiot ja komissio haluavat siis jatkaa keskusteluja monissa kansainvälisissä elimissä edellytysten aikaan saamiseksi tällaiselle maailmanlaajuiselle sopimukselle tai kahdenvälisille sopimuksille yhteyksien luomiseksi eurooppalaisen järjestelmän ja muiden kansallisten ja alueellisten järjestelmien välille vastaisuudessa.

Lopuksi halusimme välittää erityisen viestin kehitysmaille, joiden lentoyhtiöistä monet voitaisiin vapauttaa järjestelmästä sopimukseen liitetyn de minimis -lausekkeen perusteella.

Lopuksi tekstissä todetaan tässä samassa hengessä, että huutokauppaprosessia olisi käytettävä lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella monin toimenpitein, joista säädetään tekstissä. Erityisesti korostettiin toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa mukautumista ilmastonmuutokseen kehitysmaissa, ilmailututkimuksia ja vähäpäästöisiä liikennevälineitä.

  Stavros Dimas, komission jäsen. – (EL) Arvoisa puhemies, aivan aluksi haluaisin kiittää ja onnitella esittelijää Peter Lieseä erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt tämän ilmailutoiminnan sisällyttämistä EU:n päästökauppaan koskevan ehdotuksen laatimisessa, sekä Euroopan parlamenttia myönteisestä ja rakentavasta panoksesta.

Olen iloinen, että toisessa käsittelyssä onnistuttiin saamaan aikaan sopimus. Euroopan parlamentin jäsenillä on ollut ratkaiseva merkitys komission ehdotuksen yhtenäisyyden turvaamisessa ja tuntuvampien ympäristötavoitteiden asettamisessa tietyissä tärkeissä kohdissa.

Päästessään sopimukseen direktiivistä yhteisön toimielimet osoittivat, että Euroopan unioni kykenee toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä täyttääkseen ilmastonmuutosta koskevat kunnianhimoiset tavoitteensa.

Tämä direktiivi on ensimmäinen toimenpidesarjassa, jonka tarkoituksena on saavuttaa EU:n päämäärä kasvihuonekaasujen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Sen hyväksyminen on myönteinen viesti ilmasto- ja energiapaketista käytäville neuvotteluille.

Kaikkien taloudenalojen velvollisuus on osallistua EU:n ilmastonmuutostavoitteiden täyttämiseen. Ilmailutoiminnan sisällyttäminen yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään on välttämätön osa Euroopan unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa käsiteltäessä ilmailuliikenteen vaikutuksia ilmastonmuutokseen.

Ilmailuliikenteen päästöt lisääntyvät nopeasti. Ne ovat lähes kaksinkertaistuneet vuodesta 1990 ja niiden uskotaan kaksinkertaistuvan vielä uudelleen vuoteen 2020 mennessä. Siksi on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin, joita voidaan toteuttaa vain EU:n tasolla eikä niinkään yksittäisissä jäsenvaltioissa.

Sopimukseen pääseminen toisessa käsittelyssä vahvistaa myös EU:n päästöoikeuksien kaupan järjestelmän voiman maailman laajimpana järjestelmänä. Päästökauppajärjestelmä voi olla perustana globaaleille hiilidioksidimarkkinoille kansainvälisissä neuvotteluissa, joilla pyritään saamaan aikaan kansainvälinen ilmastosopimus vuoden 2012 jälkeen.

Osallistuminen EU:n päästökauppajärjestelmään tuo lentoyhtiöille kokemusta, jota tarvitaan, kun vastaisuudessa hiilidioksidipäästöjä rajoitetaan maailmanlaajuisesti.

Direktiivin antamisen ja toteuttamisen lisäksi komissio jatkaa työtään Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutossopimuksen mukaisesti ja yhteistyössä kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön kanssa, jotta saataisiin aikaan tehokas kokonaisvaltainen sopimus ilmailuliikenteen päästöistä.

Painostamme edelleen, jotta ilmailuliikenne sisällytettäisiin kansainväliseen ilmastonmuutoksen valvontajärjestelmään vuoden 2012 jälkeen, jolloin Kioton sopimuksen voimassaolo päättyy.

Kokonaisvaltaista sopimusta ei kuitenkaan saavuteta, jos kukaan ei halua johtaa tätä maailmanlaajuista työtä. Sisällyttämällä ilmailutoiminnan EU:n päästöoikeuksien kaupan järjestelmään, asettaudumme johtoon, mutta samalla korostamme olevamme valmiita keskustelemaan kumppaniemme kanssa, jotta päästäisiin maailmanlaajuiseen järjestelmään.

Euroopan parlamentti on neuvotellut menestyksekkäästi tietyistä ratkaisevista kohdista, minkä vuoksi lopullinen lainsäädäntötoimi menee pidemmälle kuin komission alkuperäinen ehdotus, erityisesti enimmäisrajoissa ja huutokaupattavien oikeuksien osuudessa.

Erityisesti minua ilahduttaa se, että Euroopan parlamentti on korostanut neuvotteluprosessin kuluessa tarvetta varmistaa kunnianhimoinen direktiivi ilmailutoiminnan vaikutuksista ilmastonmuutokseen. Sopimukseen pääseminen tästä direktiivistä on tärkeä askel ilmastonmuutoksen torjumisessa. Euroopan komissio voi siksi hyväksyä kompromissipaketin, jotta sopimukseen päästäisiin toisessa käsittelyssä.

  Peter Liese, esittelijä. – (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, ilmailutoiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 1990, ja ehkä jopa enemmän, sillä tuoreimpia lukuja ei ole vielä käytettävissä. Tämä ei sovi lainkaan yhteen Euroopan unionin tavoitteen kanssa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, tai jopa 30 prosentilla, jos muut tulevat mukaan. Päätöksen tekeminen ilmailutoiminnan sisällyttämisestä päästöoikeuskauppaan on viivästynyt, ja on hyvä, että olemme nyt toisessa käsittelyssä saaneet aikaan kompromissin.

Tämä sopimus on tärkeä signaali yleiselle energia- ja ilmastopaketille, jonka toivomme saavamme aikaan tänä vuonna, jos lainkaan. Haluaisin kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet tähän menestyksekkääseen työhön, nimittäin varjoesittelijöitä, toisten valiokuntien edustajia, muun muassa Georg Jarzembowskia liikenne- ja matkailuvaliokunnasta, lukuisia henkilöstön jäseniä, komission ja neuvoston edustajia ja erityisesti puheenjohtajavaltiota Sloveniaa, joka mielestäni teki arvokasta työtä neuvostossa käydyissä vaikeissa keskusteluissa.

Jouduimme kiistelemään ja väittelemään monista tärkeistä aiheista, mutta päivän päättyessä saimme aikaan kehityskelpoisen kompromissin, jossa on monia myönteisiksi katsottavia seikkoja. Ilmailualan päästöoikeuskauppa voi nyt toimia kitkattomasti alusta alkaen, mikä ei onnistunut sähköä tuottavalta ja energiatehokkaalta teollisuudelta. Kansallisia päästöoikeussuunnitelmia ei tehdä, joten vältetään niihin liittyvät ongelmat, kuten muun muassa liioitellut oikeudet ja kilpailun vääristyminen. Perustamme standardoidun eurooppalaisen jakelujärjestelmän, joka perustuu kohdentamiseen ja huutokauppaan. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksiä, jotka jo ovat investoineet puhtaaseen teknologiaan, palkitaan eikä rangaista, niin kuin ennen muinoin on tehty.

Meidän on saatava ministerineuvosto vakuuttuneeksi suostumisesta muotoiluun, johon kuuluu tulojen kohdentaminen. Siinä mennään paljon pidemmälle kuin neuvosto on koskaan ollut valmis hyväksymään. Tämä kaikki liittyy ilmastonsuojeluun: emme halua ottaa käyttöön uusia maksuja, vaan pikemminkin varmistaa, että varat kohdennetaan oikein. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että keskitymme tukemaan niitä, jotka käyttävät ympäristön huomioon ottavia liikennevälineitä, kuten junia ja linja-autoja, sillä nekin kärsivät korkeista öljyn hinnoista, ja verrattuna lentoyhtiöihin, ne joutuvat joskus selviytymään kaikenlaisista maksuista, joihin minun maassani kuuluu myös ekomaksu. Meidän on todella mietittävä, miten tätä voitaisiin muuttaa, ja tässä meillä on siihen tilaisuus.

Mullistavaa on, että mukaan on otettu kolmansien maiden lennot ja lentoyhtiöt. Tämä on välttämätöntä ympäristösyistä, sillä kaksi kolmasosaa järjestelmäämme kuuluvista päästöistä on peräisin mannertenvälisistä lennoista eikä Euroopan sisäisestä lentoliikenteestä. Haluamme kolmannet maat mukaan myös kilpailusyistä. Olemme vakuuttuneita siitä, että säännöksemme ovat yhteensopivia kansainvälisen oikeuden, esimerkiksi Chicagon yleissopimuksen kanssa. Tämän vahvistavat monet lainsäädännön asiantuntijat.

Meidän on totuttava siihen, että Yhdysvaltojen nykyhallinnossa asiat nähdään toisin. En kuulu niihin, jotka arvostelevat presidentti Bushia kaikesta, mitä hän tekee – pyrin olemaan valikoivampi – mutta tässä asiassa mielestäni on todella sietämätöntä, että Yhdysvaltojen hallitus vaatii meitä neuvottelemaan edelleen kansainvälisellä tasolla eli ICAO:ssa. ICAO:n tehtävänä on ollut ilmailupäästöjen vähentäminen vuodesta 1997 eli Kioton sopimuksen allekirjoittamisesta alkaen, eikä se ole saanut mitään aikaan, ei yhtään mitään, ja suurimpia syitä tähän on ollut Yhdysvaltojen nykyhallinnon vastustus.

Tämän vuoksi haluaisin sanoa jälleen kerran hyvin selvästi: tarvitaan kansainvälinen sopimus, mutta ollaksemme realistisia, on todettava, että tähän päästään vasta, kun Valkoisen talon uusi isäntä, olipa hän sitten John McCain tai Barack Obama, todella haluaa suhtautua vakavasti ilmastonsuojeluun. Silloin tässäkin asiassa edistytään. Kaiken kaikkiaan mielestäni jokainen joutuu tekemään myönnytyksiä, mutta tämä on hyvä kompromissi, ja olisin iloinen, jos parlamentti nyt äänestäisi suurella enemmistöllä sen puolesta.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE -ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta haluaisin vilpittömästi kiittää esittelijää Peter Lieseä hänen aikaansaannoksestaan. Tähän liittyy kaksi seikkaa: ensiksi tasapainoinen ja onnistunut neuvottelutulos parlamentin ja neuvoston välillä ja toiseksi tasapainoinen tulos ympäristöasioita ajavien sekä kuljetusteollisuuden ja kaupan välillä. Voimme todeta, että kyseessä on hyvin mutkikas asiakokonaisuus.

Minua ilahduttaa erityisesti se, että olemme sopineet järjestelmän käyttöönottamisesta vuonna 2012. Saamme näin mahdollisuuden edistyä neuvotteluissamme kolmansien maiden kanssa. Haluaisin tässä yhteydessä vedota teihin, arvoisa komission jäsen: emme voi vain suhtautua niin, että olemme oikeassa ja muiden on seurattava meitä, sillä silloin muut valtiot ryhtyvät vastatoimiin lentoyhtiöitämme vastaan. Näin ei voi toimia. Emme saa uhrata yksipuolisen ympäristöpolitiikan hyväksi lentoyhtiöitä emmekä kauttakulkuliikennevaikutuksen vuoksi myöskään Euroopan lentokenttiä.

Kehottaisin teitä myös ottamaan vakavasti neuvoston ja parlamentin antaman tehtävän ja toimimaan nopeasti lähivuosien neuvotteluissa. Myönnän, että Yhdysvaltojen osalta on odotettava vuotta 2010, mutta muiden valtioiden suhteen – kuten Venäjä ja Kiina – meidän on saatava asiat selviksi niin, ettei yhdentymätön ratkaisumme vahingoita lentoyhtiöitämme ja lentokenttiämme monine tuhansine ja miljoonine työntekijöineen.

Minua ilahduttaa myös se, että asiat on saatu tasapainoon, sillä joudumme palaamaan vuosiin 2004–2006 viitevuosina todistusten myöntämisessä, ja olemme olleet hyvin järkeviä asettaessamme ylärajaksi 97 prosenttia ja 95 prosenttia ja myöntämällä alun perin 85 prosentille todistuksista maksuvapauden, niin että vain 15 prosenttia päätyy huutokauppaan. Näin toimien toivomme saavuttavamme toivotun tuloksen ilmailuteollisuuden ympäristörasitteen vähentämiseksi. Samalla voimme pitää lentoyhtiöiden kustannukset ja matkustajamaksut kohtuullisina.

Koska lentopetrolin hinta on noussut jyrkästi, meidän on varmistettava, että tasapainotamme kansalaistemme edut ympäristön ja liikenne- ja liikkuvuustarpeiden välillä. Tästä syystä haluaisin vielä kerran onnitella esittelijää hänen aikaansaannoksestaan.

  Matthias Groote, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluan aluksi kiittää esittelijää Peter Lieseä avuliaasta ja huomaavaisesta yhteistyöstä. Tämä herättää suuria toiveita sen tulevan energiapaketin suhteen, jonka laadimme täällä parlamentissa ja myöhemmin yhdessä neuvoston kanssa, ja sen suhteen, että kaikki lainsäädännöllisesti välttämätön saadaan aikaan.

Tämä kompromissi osoittaa, että Eurooppa ottaa nyt ilmastonmuutoksen vakavasti. Tämä kompromissi, joka ylittää kansalliset rajat, osoittaa myös, että edistymme kansainvälisesti ilmastonsuojelussa ja sen lisäksi myös energiatehokkuudessa. Olen erityisen iloinen siitä, että kaikki 5,7 tonnia ylittävät lentokoneet sisällytetään toimenpiteisiin ja että tiettyjä lentokoneita, kuten yrityslentokoneita, ei ole jätetty soveltamisalan ulkopuolelle. Kansalaiset eivät olisi ymmärtäneet, jos olisimme myöntäneet vapauksia etuoikeutetuille ryhmille.

Parlamentissa on viime viikkoina ja kuukausina järjestetty useita kuulemistilaisuuksia ilmastonmuutoksesta. Kaikki asiantuntijat ovat todenneet, että päästötasojen kasvu on pysäytettävä jo ensi vuosikymmenellä. Tällä kompromissilla olemme onnistuneet pysäyttämään ilmailualan päästöjen kasvun. Vuonna 2012 otetaan käyttöön 97 prosentin yläraja todistusten myöntämisessä, ja vuodesta 2013 alkaen sitä lasketaan 95 prosenttiin. Tämä pysäyttää nousun tällä alalla, jolla päästötasot ovat kohonneet nopeasti, 73 prosenttia vuosina 1990–2003. Sen jälkeen voimme pyrkiä muuttamaan suunnan alaspäin.

Tietyt kollegani mainitsivat jo tämän: 85 prosenttia todistuksista myönnetään maksutta ja 15 prosenttia huutokaupataan. Olisin halunnut kunnianhimoisemman lähestymistavan. Tämä on kuitenkin kompromissi, johon kaikki voivat sopeutua, ja kompromissi on kolmatta käsittelyä parempi ratkaisu.

Tulot olisi käytettävä ilmastonmuutoksen torjuntaan ja mukauttamistoimenpiteiden perustamiseen. Tämä todetaan direktiivissä yksiselitteisesti. Haluaisin jälleen kerran kehottaa jäsenvaltioita todella käyttämään varat tähän tarkoitukseen, eikä täyttämään eri budjettiaukkoja. Nämä varat on kohdennettava asianmukaisesti. Muuten ne ymmärretään lisämaksuiksi.

Olen erityisen tyytyväinen päätökseen, jonka mukaan tätä direktiiviä tarkistetaan vuonna 2014, jolloin voimme päättää, onko syytä tehdä tiettyjä tarkistuksia vai voimmeko omaksua kunnianhimoisemman lähestymistavan.

Typpioksidipäästöjä koskevassa lainsäädäntöprosessissa tuin kerroinjärjestelmän käyttöönottoa. Siksi kysynkin komission jäseneltä: milloin komissio aikoo tehdä lainsäädäntöehdotuksen tästä asiasta?

  Holger Krahmer, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olen yhtä aikaa hämmästynyt, mielissäni ja huolestunut. Olen hämmästynyt nopeudesta, jolla parlamentin esittelijä onnistui takahuonetapaamisessa neuvoston puheenjohtajiston kanssa poistamaan käytännössä kaiken, jota parlamentti on viimeksi kuluneina kahtena vuotena pitänyt tärkeänä tässä asiakirjassa. Tämä ei saisi olla kiintopisteenä keskustelullemme energiapaketista, sillä se on takahuonepolitiikkaa eikä avointa demokratiaa.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että olemme pitäneet jalat maassa. Lentoyhtiöiden mukaan ottamisessa on erityisen tärkeää pitää järjestelmän kustannukset alhaisina, sillä lentoyhtiö, joka ei nykyään käytä tehokasta polttoaineen hallintajärjestelmää, näivettyy.

Lopulta olen huolissani toiveikkaasta ajattelusta, joka tuntuu vallanneen monet meistä kansainvälisen tilanteen suhteen. Hyvä Peter Liese, Yhdysvalloissa päästökauppaa ei torjunut presidentti, vaan sen hylkäsi senaatti, jossa enemmistönä oleva puolue saattaa hyvinkin saada presidenttinsä virkaan ensi kierroksella. Meidän on todella oltava realistisia tilannearviossamme, sillä vaikka onnistuisimme saamaan amerikkalaiset liittymään päästökauppajärjestelmään, jäljelle jää vielä ympäri maailmaa monia valtioita, enkä itse ymmärrä, miten ikinä onnistumme aloittamaan neuvottelut niiden kanssa. Ajattelen tässä yhteydessä esimerkiksi Dubain emiraattia.

Kaupallisessa mielessä tämä alue on meille paljon suurempi haaste, ja sieltä kumpuava kilpailu on paljon merkittävämpää kuin Yhdysvaltojen parin – suokaa anteeksi tämä ilmaus – konkurssikypsän lentoyhtiön kilpailuasemat. Emme ole ottaneet tätä lainkaan huomioon. Keskusteluissa on säilytettävä suhteellisuuden taju ja näköalojen taju, kun haluamme edetä, muttemme kuitenkaan niin pitkälle, että muut eivät enää pysy perässä. Olemme provosoimassa kauppasotaa. Tästä olette varmaan, hyvä Peter Liese, keskustellut kahdenkeskisissä kuulemisissa Yhdysvaltojen kongressissa, vaikka hassua kyllä ette kerro sitä täällä avoimesti.

Tästä syystä edessämme on nyt kompromissi, joka on todella realistinen, mutta joka toivottavasti ei menettelyltään ole...

(Puheenjohtaja keskeytti puhujan)

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, haluaisin aivan aluksi kiittää esittelijää Peter Lieseä hyvästä yhteistyöstä neuvoston kanssa tämän hienon kompromissin aikaansaamiseksi. Mainitsen vain kaksi kohtaa. Ensimmäisenä on tietysti saavutus – se että kiintiökauppaa käydään vuodesta 2012 alkaen koko alalla sekä niissä kolmessa yhtiössä, jotka lentävät Euroopan unionissa. Toiseksi haluaisin korostaa erityistä kolmen prosentin kiintiötä, joka tarjoaa lisämahdollisuuksia EU:n nuorille ja nopeasti kasvaville yhtiöille, joiden neljän vuoden kasvu keskimäärin ylittää 18 prosenttia. Mielestäni ne saavat nyt mahdollisuuden kilpailla näillä markkinoilla. Samalla näiden yhtiöiden kiintiön ylärajaksi asetetaan miljoona. Kyseessä on erinomainen saavutus ja erinomainen kompromissi. Kiitos!

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää Peter Lieseä erinomaisesta työstä. Olen kylläkin pahoillani siitä, että hänen parhaista pyrkimyksistään huolimatta käsiteltävänämme on tänään sopimus, jota ryhmäni voi tukea vain hyvin vastahakoisesti. Se johtuu suoraan neuvoston osoittamasta kunnianhimon puutteesta, mihin olemme erittäin pettyneitä.

Hallitukset ovat jo vuosikausia käsitelleet innolla päästökauppajärjestelmää hienona vastauksena, jolla varmistetaan, että ilmailuala osallistuu täysipainoisesti päästöjen vähentämiseen. Kaupalla on todella mahdollisuudet edistää asiaa merkittävästi, mutta kaikki riippuu järjestelmän suunnittelemisesta. Neuvoston jääräpäisyyden vuoksi edessämme oleva sopimus ei vastaa mitenkään todellista tarvetta ja edustaa räikeästi hallitustemme ilmastonmuutoksesta käyttämän retoriikan ja niiden todella osoittaman poliittisen tahdon välistä valtavaa kuilua.

Tästä sopimuksesta puuttuvat ratkaisevat seikat, kuten keino rajoittaa sitä, miten pitkälle ilmailualan liiketoimintaa voidaan jatkaa entiseen tyyliin ostamalla päästöoikeuksia muilta aloilta. Siitä puuttuu päästöoikeuksien täysimääräinen huutokauppa, vaikka se täyttää komission kriteerit kustannusten täydestä siirtämisestä, ja siitä puuttuu yläraja, joka edes jossain määrin vastaisi muilta aloilta vaadittua.

Parlamentti on nyt tehnyt parhaansa ja käsissämme oleva sopimus on edes hieman yhteistä kantaa parempi. Se on pieni askel oikeaan suuntaan, mutta samalla siinä on jätetty käyttämättä toteutettavissa oleva mahdollisuus. Jotta siitä saataisiin mielekäs ja jotta siinä todella puututtaisiin ilmailutoiminnan päästöihin, meidän on varmistettava, että työtä laajennetaan ja se liitetään kiireellisesti tarvittavaan ympäristöalan kokonaisuuteen.

  Jens Holm, GUE/NGL -ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, tänä kesänä arktisilla alueilla ei ensimmäistä kertaa ole jäätä. Maailman suurimpia jäätikköjä valuu Grönlannin sisämaan jäistä Pohjois-Atlanttiin. Koskaan aiemmin ei ole sulanut niin paljon jäätä ja lunta kuin viime vuosina. Näin sen omin silmin vieraillessani viime vuonna Grönlannissa. Kaikki, myös Yhdistyneiden Kansakuntien hallitustenvälinen ilmastokokous, ovat hämmästyneitä sulamisen laajuudesta.

Tämä pelottava kehitys liittyy tietysti suoraan päästöihimme ja maapallon lämpenemiseen. Tästä on syytettävä rikkaita valtioita – Yhdysvaltoja, Australiaa, Japania ja tietysti Euroopan unionia. Siksi on alettava kriittisesti tarkastella kaikkia aloja, jotka tuottavat hiilidioksidipäästöjä ja kasvihuonekaasuja.

Lentoliikenne on lisännyt päästöjään noin 100 prosenttia vuodesta 1990. Ilmailuteollisuus on toistaiseksi päässyt helpolla. Lentopetroli on verovapaata, ja paikalliset ja alueelliset viranomaiset usein tukevat Euroopan lentokenttiä. Täällä EU:ssa lennämme entistä enemmän.

Kompromissi, josta meidän nyt on tehtävä päätös, jää valitettavasti hyvin kauas välttämättömistä toimista, joita halusimme GUE/NGL-ryhmässä. Ilmailulle olisi pitänyt asettaa korkeammat vähentämistavoitteet. Mukaan olisi pitänyt ottaa muutkin kuin hiilidioksidipäästöt. Päästöoikeuksia ei olisi pitänyt vapauttaa maksuista. Tämä sopimus on kuitenkin pieni askel oikeaan suuntaan. Ilmailuala pakotetaan vähentämään päästöjään ja pieni osuus päästöoikeuksista on huutokaupattava. Huutokaupalla saadaan myös tuloja, joita käytetään ilmastotoimenpiteisiin Euroopassa ja kehitysmaissa.

Lopuksi haluaisin esittää kysymyksen komissiolle: voitteko vakuuttaa, että valtiot, jotka haluavat toteuttaa rinnakkaisia toimenpiteitä ilmailualan päästöjen vähentämiseksi, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan lentomatkustajavero, voivat edelleen tehdä niin?

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Sopimus ilmailualan sisällyttämisestä päästökauppajärjestelmään on nyt toisessa käsittelyssä. Haluaisin kiittää lämpimästi esittelijää Peter Lieseä tavasta, jolla hän johti neuvotteluja neuvoston kanssa, ja hänen työstään tämän tuloksen hyväksi.

Edessämme oleva asiakirja ei todellakaan ole yhtä kunnianhimoinen kuin parlamentin ehdotus. Päästöraja esimerkiksi on parlamentin ehdottamaa korkeampi ja huutokauppaosuudet alhaisempia. Tämä sopimus kuitenkin on komission alkuperäistä ehdotusta kunnianhimoisempi, mikä mielestäni on hyvä asia.

Myös ilmailualasta on saatava puhtaampaa ja sen on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään. Tämä sopimus on tärkeä askel oikean suuntaan ympäristön saastumista ja ilmastonmuutosta torjuttaessa ja edetessämme ilmastopaketin toteuttamisessa, mihin parlamentti nyt osallistuu aktiivisesti.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). - (FR) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja, komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, käsittelemme tänään neuvottelukompromissia, jossa lentotoiminta otetaan mukaan päästökauppajärjestelmään. Tämä on myönteinen siirto, sillä me kaikki tuemme unionin sitoutumista ilmastonmuutokseen ja olemme yhtä mieltä tarpeesta vähentää hiilidioksidipäästöjä, vaikkei kuitenkaan mihin hintaan tahansa. Siksipä tarvitaan kansainvälinen sopimus, ja mukaan on eittämättä saatava myös ICAO. Euroopan unionin on oltava ratkaisevassa asemassa ICAO:ssa käytävissä neuvotteluissa realistisen lähestymistavan varmistamiseksi.

Haluamme edelleenkin lisätä Euroopan kilpailukykyä. Emme saa kuitenkaan aiheuttaa itsellemme vahinkoa, vaan meidän on vaadittava päättäväisesti kolmansien maiden lentoyhtiöt mukaan. Meidän on huolellisesti varottava vahingoittamasta halpoja lentoyhtiöitämme tai pitkien lentojen yhtiöitä, jotka voisivat jättää toiminnan tietyillä liian kalliilla markkinoilla. Lopultakin ketjun loppupäässä oleva kuluttaja kärsii ja alkaa ehkä pitää lentomatkustamista luksuksena. Nyt meillä on kompromissi, joka on hyvin tärkeä Poznanin neuvotteluissa vuoden 2009 lopulla ja Kööpenhaminassa vuonna 2009.

Tässä on kuitenkin yksi hyvin tärkeä kohta: huutokaupoilla saadut tulot. Euroopan parlamentti valvoo tarkasti näiden varojen käyttöä, jotta ne suunnattaisiin puhtaaseen liikenteeseen, ilmailualan tutkimukseen ja kehittämiseen eikä missään tapauksessa muuhun tarkoitukseen. Muuten vaikutukset ovat erityisen tuhoisat ja voivat estää kansainvälisen sopimuksen aikaansaamisen. Siksi on tehostettava hiilidioksidipäästöjen torjumista varmistamalla tämän politiikan muiden osien samanaikainen toteuttaminen: teknisten osien ja ”yhtenäisen ilmatilan”.

  Linda McAvan (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, kiitokset Peter Lieselle, Matthias Grootelle ja muille varjoesittelijöille hyvän sopimuksen tuottamisesta. Se voisi olla parempi, mutta siinä esitetään joka tapauksessa muutamia hyvin tärkeitä huutokauppaa ja varojen käyttöä koskevia periaatteita. Se osoittaa myös, että Eurooppa on vakavissaan ilmastonmuutosasioissa. Arvoisa ministeri, sanoitte, että haluamme näyttää maailmalle osaavamme käsitellä ilmastonmuutosta, ettemme vain puhu Euroopan huippukokouksissa, vaan toteutamme puheitamme myös Euroopan unionin lainsäädännössä. Mielestäni tämä sopimus on hyvä viesti siitä, että halutessamme pystymme vuoden loppuun mennessä saamaan aikaan sopimuksen ilmastonmuutospaketista.

Mutta täällä parlamentissa on myös kuultu mielipiteitä, joissa ei olla tyytyväisiä Peter Liesen laatimaan sopimukseen. Kysyisinkin, mitä vaihtoehtoja on. Mitä he ehdottavat sijalle, jos Euroopan ei heidän mielestään pidä johtaa ilmailualaa? Mitä alamme johtaa? Mitä teemme päästökauppajärjestelmälle? Jäämmekö odottamaan muutoksia Valkoisessa talossa? Arvoisat ministeri ja komission jäsen, toivon, että kääritte hihanne ja ryhdytte yhteistyöhön Avril Doylen kanssa päästökauppajärjestelmän hyväksi. Tämä on ilmailualan sopimus. Tarvitaan myös sopimus laivaliikenteestä. Jos vaadimme kansalaisia osallistumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan, meidän on tehtävä oma osuutemme täällä Euroopan unionissa lainsäädännön suhteen. Pyydänkin istuntosalin toisella puolella olevia, jotka eivät nyt ole paikalla, mutta jotka ovat esittäneet epäilyksiä, esittämään parempia vaihtoehtoja, jos heillä niitä on.

  Urszula Krupa (IND/DEM). - (PL) Arvoisa puhemies, lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei nykyisellä lentoliikenteellä ole paljoa ilmastovaikutuksia, antropologisten hiilidioksidien ja typpioksidien alhaisesta tasosta niiden päästöissä, vain 0,1 prosentin vaikutus pilvien muodostumiseen tiivistymisen kautta, toisin sanoen untuvapilvien. Öljyn hinnannousu on alentanut huomattavasti lentoyhtiöiden mahdollisuuksia nostaa kuljetuspalvelujen hintoja, mikä jarruttaa alan kasvua yhdessä lisävaatimusten kanssa, jotka koskevat ostokustannusten kattamista päästökauppajärjestelmässä ja viivästyttää, jopa estää ekologisten ratkaisujen käyttöönottamista. Tämän vuoksi olisi järkevää välttää yllättäviä ja riskialttiita toimenpiteitä ilmailualalla, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa, jotka vasta nyt ovat saavuttamassa muita. Ei ole järkevää rajoittaa lentoliikennettä tarjoamatta käytännön vaihtoehtoja ja myöntämättä riittävästi aikaa järjestelmälliselle mukautumiselle.

  Aldis Kušķis (PPE-DE). – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Ilmailutoiminnan sisällyttäminen Euroopan unionin kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmään on loogista. 85 prosenttia oikeuksista jaetaan maksutta, mutta loppujen lopuksi saastuttaja maksaa. Tässä saamme tilaisuuden pysäyttää ilmastonmuutoksen. Saamme suuremmat mahdollisuudet säilyttää elämänlaatumme Euroopassa. Olen hyvin kiitollinen esittelijälle Peter Lieselle. Hänen kanssaan toimiessamme olemme löytäneet erinomaisen ratkaisun erityisvaraumalla, jota on tarjottu nopeasti kasvaville lentoyhtiöille. Latvian liityttyä Euroopan unioniin siitä on tullut nopeimmin kasvavia valtioita, ja olen hyvin ylpeä kansallisesta lentoyhtiöstämme, airBalticista, joka on viime vuosina kasvanut jopa 50 prosenttia. Euroopan parlamentti valmistelee korkealaatuista ympäristöpolitiikkaa, johon liittyy vastuullinen liikennepolitiikka. Tämä vaikuttaa tietysti myös Euroopan matkailuteollisuuteen. Olen vakuuttunut siitä, että vastuullinen matkailu johtaa parempaan elämänlaatuun. Vastuullinen, korkealaatuinen matkailu on Euroopan matkailupolitiikan perustana ja talouden vetovoimana ja se vahingoittaa paljon vähemmän ympäristöä, infrastruktuureja ja kulttuuria. Tämä direktiivi lentoliikenteen sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään varmasti vahingoittaa ilmailuteollisuuden asemaa ja ennen kaikkea kansallisten lentoyhtiöiden ”pyhää” asemaa. Mutta nyt oli ehkä kuitenkin korkea aika antaa tämä direktiivi. Haluaisin vielä kerran kiittää Peter Lieseä ja pyydän teitä tukemaan hänen mietintöään, joka on ensimmäinen kompromissitarkistus, ja erityistä kolmen prosentin varaumaa äskettäin aloittaneille ja nopeasti kasvaville yhtiöille. Kiitän teitä nopeasti kasvavien yhtiöiden puolesta.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, keskustelemme syrjäisille alueille hyvin tärkeästä aiheesta. Näillä alueilla, kaukaisilla saarilla, lentolipun hinta on hinta vapauteen pääsystä, ja tämä on ymmärrettävä.

Haluan kiittää esittelijäämme Peter Lieseä syvästä ymmärryksestä, jota hän on osoittanut syrjäisiä alueita kohtaan. Valitan kuitenkin komission tunteettomuutta alueittemme tilannetta kohtaan, ja minun on sanottava, että vaikka kompromissi on saatu aikaan, mikä on myönteistä ja itse asiassa askel oikeaan suuntaan, mielestäni asiaa ei ole vielä lainkaan ratkaistu. Haluan siksi vedota erityisesti Avril Doyleen, joka vastaa pian tarkasteltavaksemme annettavasta mietinnöstä, että otettaisiin huomioon syrjäisten alueiden asema ja muistettaisiin, että tilanne alueilla, jotka ovat täysin erossa mantereesta, poikkeaa täysin tilanteesta Euroopan keskuksessa. Jollemme ymmärrä tätä, emme mielestäni saa aikaan hyvää lainsäädäntöä. Niinpä haluan pyytää Avril Doylea omaksumaan Peter Liesen mietinnön hengen, jotta voimme välittää myönteisen viestin näille alueille.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). - (FI) Arvoisa puhemies, on lähes kohteliaisuussääntö, että mietinnön esittelijää kiitetään hänen työstään. Minäkin kiitän, mutta sitä eivät edellytä hyvät tavat, vaan mietinnön esittelijän omat ansiot. Peter Liese on kollega, joka on ymmärtänyt mietinnön esittelijän tehtävän. Se ei ole sitä, että pakotetaan ryhmä kuuntelemaan omia ajatuksia, vaan että halutaan kuunnella ja ottaa selvää ryhmän ajatuksista ja tehdään niille oikeutta. Tässä Liese on onnistunut hyvin, kiitos siitä.

Olemme tehneet usean vuoden ajan työtä lentoliikenteen parissa. Lopputulokseen voimme olla kohtuullisen tyytyväisiä, ottaen huomioon, ettei päästökauppa yksipuolisena toimena voikaan koskaan olla toivottava toimintatapa. Yksipuolinen päätös voi aiheuttaa kauppariitoja ja pahimmillaan myös ilmatilakiistoja. Vaarana on hiilivuoto, joka vaikuttaa suoraan ympäristöön, mutta etenkin Euroopan talouteen sekä työllisyyteen.

Kyseinen uhka on todellinen, sillä jo nyt lentoyhtiöitä kurittaa kohonnut öljyn hinta. Useita konkursseja sekä liikenteen alasajoa on tapahtunut. Kyseinen päätös haluttiin tehdä pikaisesti, eikä kyseisessä asiassa edes odotettu Kööpenhaminan tuloksia ja halua saada aikaan kansainvälinen sektorisopimus. Sen sijaan Single European Sky, joka toisi heti hiilidioksidisäästöjä – 12 prosenttia vuodessa – on odottanut vahvistusta yli kymmenen vuotta. Tämä osoittaa, ettei päästökauppa aina ole ilmastonsuojelua, vaan enemmänkin politiikkaa.

Toivon, että pääsemme mahdollisimman pian mukaan maailmanlaajuiseen lentoliikenteen päästökauppaan, joka ei aiheuta hiilivuotoa, vaan todella palkitsee päästöjen vähentämisen ja kaikenlaisen toiminnan järkeistämisen ympäristötavoitteet mielessä pitäen. Nyt päästökauppa rankaisee eniten eurooppalaisia yhtiöitä, jotka kuitenkin keskimääräisesti lentävät erittäin uudella kalustolla. Näin ollen oli viisasta luopua multiplyer-kertoimen käytöstä tässä vaiheessa, sillä se olisi johtanut kikkailuun, jonka ympäristöhyödyt olisivat vähäiset.

Erityisen tyytyväinen olen siitä, että kantani päästökauppatulojen suuntaamisesta erityisesti lentoliikenteen päästöjen vähentämistä koskevaan tutkimukseen hyväksyttiin lopulliseen kompromissiin. Olisi ollut vakava virhe pitää lentoliikenne ulkopuolella ja suunnata varat kilpaileville muodoille, kuten alussa esitettiin. Jos me todella... (Puhemies keskeytti puhujan.)

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin kiittää kollegaani Peter Lieseä hänen valtavasta työstään tämän mietinnön hyväksi. Hän onnistui saamaan neuvostossa aikaan jäsenvaltioiden kompromissin, joka ei ehkä ole niin kunnianhimoinen kuin jotkut olisivat halunneet – ehkä se onkin hyvän kompromissin merkki – mutta joka kuitenkin luo kehykset nopeimmin kasvavan liikennealan sisällyttämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään vuodesta 2012 alkaen. EU:n päästökauppajärjestelmää koskevan mietinnön esittelijänä ymmärrän tähän asiaan liittyvän mutkikkuuden ja vaikeudet neuvoteltaessa hyvästä ja tasapainoisesta kompromissista. Peter on nyt osoittanut, että se on mahdollista, ja haasteenani onkin hänen onnistumisensa toistaminen omassa mietinnössäni.

Sen jälkeen kun sääntely purettiin EU:n rahoituksella, unionin kansalaiset ovat tuhlanneet vuosittain noin 80 miljardia euroa lentolippuihin, eivätkä tähän määrään vielä sisälly halvat lentoyhtiöt. On aivan selvää, että halvemmat hinnat tai jopa hinnattomuus ovat viime aikoina tehneet matkustamisesta helpompaa.

Jos kuitenkin otetaan huomioon kokonaisvaltainen ilmastonmuutos ja kahden celsiusasteen tavoite, olisi vastuutonta sulkea ilmailuala tai meriliikenne pois pyrittäessä saamaan aikaan pikainen ratkaisu nopeimmin kasvavaan maailmanlaajuiseen ongelmaan.

Meidän on pyrittävä menestyvään vähähiiliseen talouteen ja kannustettava innovointia ja uutta teknologiaa. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa päästökauppa on kustannustehokkain keino.

Koska ilmailuala pystyy siirtämään kustannukset kuluttajien maksettaviksi, tuntuu järkevältä huutokaupata päästöoikeuksia, myös nykyisten polttoaineen hintojen oloissa, jolloin puheet kustannusten siirtämisestä tuntuvat erityisen arkaluonteisilta.

Uutta järjestelmää sovelletaan sekä EU:n sisäisiin että ulkomaan lentoihin, mukaan lukien kolmansien maiden lentoyhtiöt, millä varmistetaan EU:n lentoyhtiöiden kilpailukyky. Lentokenttien hallinto, lentoliikenteen valvonta ja yhtenäinen Euroopan ilmatila vaikuttavat valtavasti polttoaineen kulutuksen vähentämiseen ja siten vähentävät lentoyhtiöiden polttoainekuluja ja hiililuottoja.

  John Purvis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, päästökauppajärjestelmällä ylärajoineen ja huutokauppoineen voitaisiin korvata kaikki ilmailuverot, lentomatkustusverot ja uhkaavat lentopetroliverot. Päästökauppajärjestelmä on paljon tehokkaampi kuin verot pyrittäessä saavuttamaan päästötavoitteet. Kuluttajille, huolitsijoille ja lentoyhtiöille aiheutuvat kustannukset liittyvät suoraan niiden aiheuttamiin päästöihin, eivätkä hallitukset onnistu perustelemaan talousarvion alijäämiä satunnaisilla vihreillä lentoveroilla ja lentomatkustajien veroilla.

Päästökauppajärjestelmä on rehellinen keino saavuttaa päästötavoitteet, ja ilmailun päästökauppajärjestelmä on rehellinen keino, jolla ilmailuala ja sen asiakkaat täyttävät oman asianmukaisen osuutensa ja vain sen tässä tärkeässä asiassa.

  Saïd El Khadraoui (PSE). – (NL) Onko tämä sopimus täydellinen? Ei ole. Onko se askel oikeaan suuntaan? On ehdottomasti. Haluaisin siksi kiittää neuvottelijoita. Haluamme lentoteollisuuden osallistuvan kunnianhimoisten ilmastotavoitteidemme saavuttamiseen. Päästökauppajärjestelmä kannustaa lentoyhtiöitä parantamaan organisaatiotaan ja ottamaan käyttöön taloudellisempia lentokoneita ja uudempia lentokoneita ylimääräisten kustannusten välttämiseksi.

Hanke ei tietenkään etene yksinään. Se on yhdistettävä lukuisiin muihin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi viime kuussa tehtyihin ehdotuksiin Euroopan ilmatilan järjestämisestä tehokkaammaksi, ja moniin muihin.

Lopuksi haluaisin sanoa, että meidän on vastedes pyrittävä saamaan kolmannet maat mukaan tähän hankkeeseen ja ottamaan käyttöön vastaavia järjestelmiä, jotta saamme maailmanlaajuisen ilmailun päästökauppajärjestelmän. Vain siten saamme todellisia tuloksia.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, kiitos tästä mietinnöstä ja käydyistä neuvotteluista, vaikka olenkin hieman tyytymätön. Toteutettuja toimenpiteitä on tarkasteltava huolellisesti ottaen huomioon ympäristönsuojelu ja ilmailuliikenteen kustannukset. Siitä ei saisi aiheutua eurooppalaisten, erityisesti unionin uusien jäsenvaltioiden lentoyhtiöiden ja eurooppalaisten matkustajien syrjintää. Muistakaamme myös, että ilmatila kattaa koko maapallon, joten toimemme on koordinoitava muiden maiden toimien kanssa. Muuten kärsimme vain tappioita ja muut lentoyhtiöt nauravat meille. Toivottavasti nämä toimet kannustavat uusien lentokonemoottorien, uuden moottorisukupolven rakentamiseen ja lentokoneiden muiden käyttövoimalähteiden tutkimiseen. Meidän on edettävä varovasti näissä asioissa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, olisi muistettava, että ilmailutoiminnan sisällyttäminen unionin päästöoikeuskauppaan aiheuttaa ongelmia taloudellisissa vaikeuksissa oleville valtioille, erityisesti syrjäisille alueille, mikä koskee Portugalia, johon kuuluvat Azorit ja Madeira. On muistettava lentoliikenteen merkitys yhteyksien luojana mantereelle ja saarten välille, jotta niiden asukkaat eivät tunne jäävänsä erityksiin. Siksi on tärkeää varmistaa, että syrjäisimmille alueille myönnetään poikkeusjärjestelmä. Siksi haluamme, että lentoyhteydet syrjäisimmille alueille, eikä vain niiden välillä vaan myös mantereelle jätetään tämän järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE). - (RO) Peter Liesen laatima kompromissiteksti on askel eteenpäin toteutettaessa Euroopan unionin ilmastonmuutosohjelmaa.

Aivan ensiksi haluan korostaa sopimusta varauman myöntämiseksi nopeasti kasvavien lentoyhtiöiden maksuttomille oikeuksille. Tällä toimenpiteellä halutaan vahvistaa tätä alaa uusissa jäsenvaltioissa, joissa nimenomaan tarvitaan alan laajentumista ja kehittämistä.

Korostan myös mahdollisuutta käyttää osa huutokaupoilla saatavista tuloista ilmailualan kehittämiseen. Yhtenäisen, puhtaan ja turvallisen ilmatilan saavuttamiseksi on kehitettävä ja toteutettava yhteisiä teknisiä ja operatiivisia toimenpiteitä, joilla tehostettaisiin kustannuksia.

Euroopan ilmatilan nopealla jälleenyhdistämisellä varmistetaan reittien lyhentäminen ja sen kautta polttoainekulutuksen vähentäminen ja näin ollen päästöjen vähentäminen ja niiden kautta päästökauppajärjestelmälle alhaisemmat kustannukset ja niiden myötä alhaisemmat hinnat.

  Nathalie Kosciusko-Morizet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kuten monet teistä ovat jo korostaneetkin, kompromissit eivät koskaan ole täydellisiä. Tämä kompromissi merkitsee kuitenkin tasapainoa ympäristövaatimusten ja laatua koskevien taloudellisten vaatimusten välillä. Jos hyväksytte tämän kompromissin, teette tärkeän teon Euroopan unionin hyväksi. Osoitatte ensiksi, että Eurooppa kykenee kehittämään omaa lainsäädäntöään ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja tietysti samalla aloitetaan hyvissä asemissa neuvottelut ilmasto- ja energiapaketista.

Vahvistatte Euroopan asemaa globaalien antropogeenisten hiilipäästöjen torjuntapolitiikan johtajana, mikä myös merkitsee hyvää alkua Poznanissa joulukuussa 2008 ja Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 toteutettaville kansainvälisille neuvotteluille. Lopultakin kannustatte kansainvälisten kumppaniemme keskuudessa niitä politiikkoja ja poliittisia voimia, jotka haluavat uuden sysäyksen pyrkimyksille vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Tarkoitan tietysti kahdenvälisiä neuvotteluja, joita voisimme käydä niiden maiden kanssa, jotka haluavat toteuttaa samantyyppisen järjestelmän, ja myös monenvälisiä keskusteluja ICAO:ssa. Kaikista näistä syistä pyydän teitä tukemaan tätä sopimusta.

(Suosionosoituksia)

  Stavros Dimas, Komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää puheenvuoron käyttäneitä heidän erittäin myönteisistä kannoistaan. Pääsemällä sopimukseen tästä direktiivistä yhteisön toimielimet osoittavat määrätietoisuutta saada aikaan konkreettisia toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä Euroopan unionin kunnianhimoisten ilmastonmuutostavoitteiden toteuttamiseksi.

Tämä direktiivi on ensimmäinen sarjassa toimenpiteitä, joita suunnitellaan Euroopan unionin kasvihuonekaasutavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Sen hyväksyminen on myönteinen signaali tuleville neuvotteluille ilmasto- ja energiapaketista sekä kansainvälisille neuvotteluille, joita käydään Poznanissa ja Kööpenhaminassa. Olen juuri saanut tiedon, että G8-maat ovat päässeet sopimukseen pitkän aikavälin vähentämistavoitteesta, joka on 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämä on tietysti myönteistä, mutta se on kuitenkin vain pieni askel eteenpäin, sillä nämä maat eivät päässeet sopimukseen keskipitkän aikavälin tavoitteesta, vaikka sekä Euroopan unionin jäsenvaltiot että komissio korostivat tarvetta asettaa keskipitkän aikavälin tavoite.

Nyt sovitun tekstin perusteella kaikki lennot Euroopan unionin lentoasemille ja lentoasemilta sisällytetään täysimääräisesti Euroopan unionin päästökauppajärjestelmään vuodesta 2012 alkaen. Tämä tarkoittaa sitä, että vuodesta 2012 alkaen lentoyhtiöt tarvitsevat päästöoikeudet, jotka kattavat niiden lennot Euroopan unioniin ja sieltä pois. Vuonna 2012 ilmailualalle myönnetyt päästöoikeudet ovat kolme prosenttia alhaisemmat vuosien 2004–2006 keskimääräisiin vuosipäästöihin verrattuna. Vuodesta 2013 alkaen nämä oikeudet ovat viisi prosenttia alhaisemmat. Ne voivat, samoin kuin järjestelmän muutkin teollisuudenalat, myydä tarvitsemiaan oikeuksia markkinoilla, mutta jos niiden päästöt ovat korkeammat, niiden on ostettava lisää oikeuksia tai päästöluottoja kolmansien maiden puhtailta energiahankkeilta.

Tällä tavoin päästökauppajärjestelmällä kannustetaan osallistujia vähentämään päästönsä minimiin. Useimmat lentoyhtiöiden oikeuksista ovat maksuttomia, mutta 15 prosenttia oikeuksista huutokaupataan. Huutokaupoista saatavat varat olisi käytettävä ilmastonmuutoksen torjuntaan Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa, erityisesti kehitysmaissa. Tasoa voidaan nostaa vuodesta 2013 alkaen osana päästökauppadirektiivin tarkistamisesta käynnissä olevia neuvotteluja.

Tämän vuoden tammikuussa komissio ehdotti, että ilmailualan oikeuksista huutokaupattaisiin 20 prosenttia vuonna 2013 ja 100 prosenttia vuonna 2020. Komissio tukee tätä sopimusta, ja sen kanta tarkistettuun päästökauppadirektiiviin on edelleen se, että ilmailualan huutokauppatason olisi oltava 20 prosenttia vuonna 2013 ja että sitä olisi nostettava muiden kuin energia-alojen tapaan. Näille aloille on ehdotettu 20 prosentin osuuden huutokauppaamista vuoteen 2013 mennessä ja 100 prosentin osuuden huutokauppaamista vuoteen 2020 mennessä.

Typpioksidipäästöistä komissio totesi alkuperäisessä ehdotuksessaan, että esitettäisiin erillistä toimenpidettä typpioksidipäästöille, ja komissio antaa seuraavan julistuksen:

”Komissio muistuttaa, että se aikoo tehdä joulukuuhun 2008 mennessä lainsäädäntöesityksen toimenpiteistä, joilla rajoitetaan ilmailutoiminnan typpioksidipäästöjä, erityisesti ilmastonmuutosvaikutusten tehokkaaksi torjumiseksi ja sellaisten kielteisten vaikutusten estämiseksi, joiden vuoksi hiilidioksidipäästöjä vähennettäisiin typpioksidipäästöjen kustannuksella”.

Kaiken kaikkiaan komissio on erittäin tyytyväinen. Haluaisin kiittää erityisesti Peter Lieseä erinomaisesta työstä ja tuloksista. Komissio on hyvin tyytyväinen neuvotteluratkaisuun. Komissio voi täysin hyväksyä ehdotetut kompromissitarkistukset.

(Suosionosoituksia)

  Peter Liese, esittelijä. – (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiittää onnitteluista ja puolestani välittää ne kaikille, jotka ovat auttaneet tämän hankkeen toteuttamisessa. Haluaisin kiittää myös joidenkin piirien esittämistä arvosteluista.

Haluaisin jälleen kerran selventää muutamia seikkoja: yksi puhuja totesi meidän tehneen takahuonepolitiikkaa. En usko näin käyneen. Koko prosessi oli hyvin avoin ja puhuja itse oli läsnä kaikissa vaiheissa, varjoesittelijöille kerrottiin kaikki yksityiskohdat ja omassa ryhmässäni keskustelimme myös asioista. En tiedä, toimittiinko näin puhujan ryhmässä, mutta ainakin meidän ryhmässämme kaikki oli hyvin avointa ja rehellistä myös sisäisesti.

Onnistuimme saamaan ministerineuvoston hyväksymään monet ehdotuksemme. Komission jäsen totesi, että tämä on alkuperäistä kunnianhimoisempi ja että useat tarkistukset, jotka onnistuimme saamaan hyväksytyiksi – kaiken kaikkiaan noin 30 – osoittavat, että pystyimme muuttamaan yhteistä kantaa, jossain tapauksissa jopa ratkaisevasti.

Peter Lucas, Jens Holm ja muut ovat todenneet, että kaikki tämä on vastoin ympäristöryhmien odotuksia. Se on totta, mutta kompromissi ei olisi ollut hyvä, jos siihen olisi otettu mukaan kaikki, mitä ympäristöryhmät ja vihreät olivat vaatineet.

Kahdella alalla – joihin myös komission jäsen viittasi – on vielä tarkistamisen varaa. Avril Doylen esittämä mietintö tarjoaa meille taas tilaisuuden tarkistaa ylärajaa ja huutokauppatasoa, niin että ne olisivat tasapuolisia muita päästökauppajärjestelmään osallistujia kohtaan. Meidän on tarkasteltava tätä hyvin huolellisesti vuoden jälkipuoliskolla.

Lopuksi haluaisin vielä korostaa, että haluamme tasapuolista kilpailua. Haluamme kokonaisvaltaisen sopimuksen ja haluamme myös sisällyttää siihen lentoja kolmansista maista. Nyt on kuitenkin korkea aika lentoyhtiöiden auttaa meitä tässä. AEA:lta – Euroopan lentoyhtiöiden yhdistykseltä – tulleessa kirjeessä todetaan, että vaikka kompromissiin päästäisiin, muut hallitukset hylkäävät sen ymmärrettävästi. Meidän on nyt mietittävä, otammeko mukaan tällaista väkeä, kun ne ovat niin huonoja lobbaajia.

Tämä sopimus olisi nyt hyväksyttävä suurella enemmistöllä, ja sen jälkeen on yhdistettävä voimat asian edistämiseksi kolmansissa maissa. Silloin olemme kaikki yhteistyössä. Jollei parlamentin demokraattista päätöstä kuitenkaan hyväksytä, lentoyhtiöille on kerrottava, että ne vahingoittavat vain itseään. Pyydän teitä hyväksymään suosituksen ja haluaisin kiittää saamastani laajasta tuesta.

  Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Bairbre de Brún (GUE/NGL) , kirjallinen – (GA) EU:n kansainvälisen ilmailun kasvihuonepäästöt ovat lisääntyneet yli kaksinkertaiseksi vuodesta 1990, ja ne muodostavat nyt 5–12 prosenttia kaikista EU:n hiilidioksidipäästöistä. Vaikka kompromissitoimenpide ei suinkaan ole täydellinen, voimme sen avulla rajoittaa lentoteollisuuden päästöjä vuodesta 2012 alkaen.

Sisällyttämällä ilmailun EU:n päästökauppajärjestelmään, välitämme viestin siitä, että olemme vakavissamme ilmastonmuutosasioissa. Seuraavat kymmenen vuotta ovat ratkaisevia ilmastonmuutoksen torjunnassa ja korvaamattoman vahingon välttämisessä. Yleiskatsauksessa on esitettävä tiukempi vaatimus ilmailualalle tiukemmin vähentämistavoittein vuodesta 2013 alkaen.

Nykyisten säännösten mukaan jäsenvaltiot voivat käyttää päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat varat ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja mukauttamiseen EU:ssa ja kehitysmaissa sekä ympäristön huomioon ottavaa liikennettä edistävään tutkimukseen ja kehittämiseen. Tämä investointi on välttämätön, jos halutaan täysimääräisesti hyötyä ilmailun sisällyttämisestä päästökauppajärjestelmään.

  Zita Gurmai (PSE) , kirjallinen. – (HU) Ilmastonmuutoksen suurten haasteiden käsitteleminen, tämän alan toimenpiteiden tiukentaminen ja niiden aikaan saamisen nopeuttaminen ovat ratkaisevia tehtäviä. Lentoliikenteen kasvihuonekaasuja aiheuttavien päästöjen vähentäminen ja tarkan ylärajan asettaminen päästöille vuoteen 2012 mennessä ovat ratkaisevia seikkoja. Näkyvä tulos kasvihuonevaikutuksia aiheuttavien kaasujen vähentämisestä voidaan saavuttaa vain, jos myös päästökauppajärjestelmää tiukennetaan.

Huutokaupoista saatavat tulot on käytettävä tiukasti (esimerkiksi ympäristön huomioon ottavan tekniikan kehittämiseen ja käyttöön) lähinnä Euroopan unionin rahoittamilla aloilla, ja tähän liittyen kannattaa investoida erillisen rahaston perustamiseen. Galileo-ohjelman, yhtenäisen Euroopan ilmatilan ja päästökauppajärjestelmän mutkikas toteuttaminen mahdollisimman pian edistää myös polttoaineiden tehokasta käyttöä.

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ilmiö. On käytettävä kaikkia mahdollisia poliittisia välineitä ja neuvottelumenetelmiä, jotta saisimme maailman kaikki suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat vähentämään saastetasoja kaikkialla maailmassa.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Tämä direktiivi on kunnianhimoinen aloite, ja ilmailualalla voi olla tärkeä asema ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Neuvottelut tästä kompromissista ovat olleet vaikeat, koska niissä oli otettava huomioon öljynhinta, Euroopan lentoyhtiöiden kilpailukyky ja ympäristönsuojelu ja pyrittävä luomaan kansainvälinen mallijärjestelmä ilmailun sisällyttämiseksi päästökauppajärjestelmään. Järjestelmä ei kuitenkaan saisi vaarantaa juuri Euroopan lentoyhtiöitä, jotka voivat menettää kilpailukykynsä verrattuna kilpailevaan ilmailualaan Yhdysvalloissa tai Dubaissa. Sisäisen lentoteollisuuden rankaiseminen aiheuttaa ”hiilivuotoilmiön” eli suuntautumisen markkinoille, joilla on lievemmät säännöt kuin EU:ssa, mikä käynnistäisi kauppasodan. On saatava aikaan tasapaino ympäristönsuojelun, kuluttajansuojan ja ilmailualan välille, jos Euroopan ilmatilasta halutaan tehokkaampi.

Huutokaupasta saatavat tulot on myös käytettävä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen korjaamiseen antamatta jäsenvaltioille mahdollisuutta käyttää näitä varoja muihin tarkoituksiin.

Jos onnistumme käyttämään nämä huutokaupoista saatavat varat oikein ja vain ympäristövälineenä, vältämme kansainvälisessä sopimuksessa määrättävät rangaistukset.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

7. Budjettikalenteri: ks. pöytäkirja

8. Äänestykset

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja).

8.1. Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden väline (A6-0271/2008, Jacek Saryusz-Wolski) (äänestys)

8.2. YMP:n tukijärjestelmät (A6-0270/2008, Neil Parish) (äänestys)

8.3. Työntekijöiden työssään käyttämille työvälineille asetettavat turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset (toinen direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (kodifioitu toisinto) (A6-0290/2008, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg) (äänestys)

8.4. Luonnonvaraisten lintujen suojelu (mukauttaminen valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn) (A6-0259/2008, Miroslav Ouzký) (äänestys)

8.5. Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä (A6-0232/2008, Dariusz Rosati) (äänestys)

8.6. Vuonna 1991 tehtyyn YK:n Euroopan talouskomission Espoon yleissopimukseen liittyvä strategista ympäristöarviointia koskeva pöytäkirja (A6-0221/2008, Bogusław Sonik) (äänestys)

8.7. Liechtensteinin liittyminen Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin väliseen sopimukseen Sveitsin osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (A6-0246/2008, Ewa Klamt) (äänestys)

8.8. Liechtensteinin liittyminen Euroopan yhteisön ja Sveitsin väliseen sopimukseen niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltioissa tai Sveitsissä jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio (A6-0247/2008, Ewa Klamt) (äänestys)

8.9. EY:n ja Sveitsin väliseen sopimukseen liitettävä pöytäkirja niistä perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltiossa, Sveitsissä tai Liechtensteinissa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio 0261/2008, Ewa Klamt) (äänestys)

8.10. Viisumien numerointi (A6-0268/2008, Gérard Deprez) (äänestys)

8.11. EY:n ja Intian välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen uusiminen (A6-0254/2008, Christian Ehler) (äänestys)

8.12. Witold Tomczakin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö (A6-0277/2008, Diana Wallis) (äänestys)

8.13. Euroopan parlamentin oikeuksien puolustaminen kansallisissa tuomioistuimissa (A6-0222/2008, Giuseppe Gargani) (äänestys)

8.14. Komission hyväksyminen (työjärjestyksen muuttaminen) (A6-0198/2008, Andrew Duff) (äänestys)

- Ennen äänestystä

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio kiittää Andrew Duffia hänen mietinnöstään.

Tuemme parlamentin päätöstä kuulemismenettelyn uudistamisesta siten, että sillä lisätään edelleen nimittämismenettelyn avoimuutta ja demokraattista legitimiteettiä luomalla selkeät, avoimet ja yhtenäiset menettelyt ja arviointiperusteet.

Komissio kuitenkin katsoo, että menettelyissä, joita sovelletaan mietinnössä tarkoitetuissa eri tapauksissa, on noudatettava täysin asiaa koskevia EY:n perustamissopimuksen ja erityisesti sen 215 artiklan määräyksiä sekä puitesopimuksen säännöksiä, jotta otetaan huomioon niiden väliset oikeudelliset ja institutionaaliset erot.

Vastuualueen vaihtoon sovellettavien menettelyiden pitäisi erityisesti olla maltillisempia kuin koko komissioon sovellettavat menettelyt. Niissä olisi kunnioitettava komission puheenjohtajan oikeutta jakaa vastuualueet.

Uskomme, että tämä on kummankin toimielimen edun mukaista. Komission on lisäksi lainsäädännöllisesti toimittava perustamissopimuksien ja puitesopimuksen mukaisesti. Se varaa siten itselleen oikeuden hyväksyä, että asiaa koskevia menettelyitä voidaan soveltaa jokaiseen eri tilanteeseen tapauskohtaisesti sekä rakentavan yhteistyön hengessä, kuten tähän mennessä on toimittu. Tämä lähestymistapa on osoittautunut kummankin toimielimen kannalta onnistuneeksi.

8.15. Elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäinen hyväksymismenettely (A6-0179/2008, Åsa Westlund) (äänestys)

8.16. Elintarvikelisäaineet (A6-0180/2008, Åsa Westlund) (äänestys)

8.17. Aromit ja tietyt aineosat, joilla on aromaattisia ominaisuuksia (A6-0177/2008, Mojca Drčar Murko) (äänestys)

8.18. Elintarvike-entsyymit (A6-0176/2008, Avril Doyle) (äänestys)

- Ennen äänestystä

  Avril Doyle, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, minulla oli liikenneongelmien vuoksi vaikeuksia päästä Strasbourgiin, joten en voinut eilen illalla kiittää kollegoitani ja erityisesti esittelijäkollegoitani Åsa Westlundia ja Mojca Drčar Murkoa sekä kollegaani Pilar Ayusoa, joka edusti minua keskustelussa. Haluaisin myös kiittää kaikkia asianomaisia avustajia ja henkilöstöä heidän yhteistyöstään edellisten 12 kuukauden aikana, sillä pääsimme toisessa käsittelyssä erittäin tyydyttävään sopimukseen tästä tärkeästä elintarviketoimia koskevasta paketista. Kiitän heitä kaikkia.

8.19. Direktivin 2003/87/EY muuttaminen lentoliikenteen sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (A6-0220/2008, Peter Liese) (äänestys)

8.20. Täysistuntotyöskentely ja valiokunta-aloitteiset mietinnöt (työjärjestyksen muuttaminen) (A6-0197/2008, Richard Corbett) (äänestys)

8.21. Vuoden 2009 talousarvio: alustavia pohdintoja vuoden 2009 ATE:stä ja neuvotteluvaltuuksista (A6-0262/2008, Jutta Haug) (äänestys)

8.22. Itämeren pohjalle rakennettavaksi suunnitellun Venäjän ja Saksan välisen kaasuputken ympäristövaikutukset (A6-0225/2008, Marcin Libicki) (äänestys)

- Ennen tarkistuksesta 23 toimitettua äänestystä

  Dirk Sterckx (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestystuloksia osoittavassa näytössä on vikaa. Äänestystuloksena näkyy ainoastaan nolla, joten emme näe, kuinka moni henkilö äänesti puolesta tai vastaan.

  Puhemies. − (ES) Hyvä on, kiitos Dirk Sterckx. En näe itse näyttöä, koska istun siihen selin, kuten voitte huomata.

Parlamentin vastaava yksikkö ilmoitti minulle, että sähköisessä ääntenlaskentajärjestelmässä on jotain vialla, joten pyydän teitä odottamaan kärsivällisesti muutaman minuutin ajan, kunnes ongelma saadaan korjatuksi.

- Ennen tarkistuksesta 50 toimitettua äänestystä

  Justas Vincas Paleckis (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, luotamme teihin täysin, mutta olisin kiitollinen, jos voisitte ilmoittaa täsmälleen, kuinka moni äänesti puolesta tai vastaan ja kuinka moni pidättäytyi äänestämästä.

  Puhemies. − (ES) Koska äänestystaulu ei vielä toimi, luen tulokset ääneen, jos se teille sopii. Voitte olla siten huoletta.

(Äänestys keskeytettiin muutamaksi minuutiksi äänestystuloksen näyttävän taulun korjaamiseksi)

  Graham Booth (IND/DEM). − (EN) Arvoisa puhemies, yritin juuri tavoittaa katseenne, mutta ette huomanneet minua. Kun varmistimme äänestystulosta tarkistuksesta 49, tulos oli 474 puolesta, 181 vastaan, ja te sanoitte ”hyväksytty, kuten sanoin”. Ette kuitenkaan aikaisemmin sanonut ”hyväksytty”, vaan ”hylätty”.

  Puhemies. − (EN) En muista asiaa. Jos sanotte näin, niin hyvä on.

- Tarkistuksesta 51 toimitetun äänestyksen jälkeen

  Marcin Libicki, esittelijä. − (PL) Arvoisa puhemies, luulen, että voimme olla samaa mieltä, vaikkakin vastahakoisesti, että näytöt eivät toimi. On pöyristyttävää, että emme voi täällä Euroopan parlamentissa nähdä, mikä on äänestystulos. Pyydän teitä sen vuoksi tarkastamaan ja ilmoittamaan meille tarkat tulokset, eli kuinka monta äänesti puolesta tai vastaan ja kuinka monta pidättäytyi äänestämästä. Jos tuloksia ei näy taululla, pyydän, että luette tuloksen ääneen ja että joku henkilöstöstänne merkitsee tuloksen muistiin.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin huomauttaa, että näyttö toimii hyvin jokaisen parlamentin jäsenen paikalla. Me otimme käyttöön nämä kummalliset näytöt vuosi sitten. Kaikki toimi aikaisemmin hyvin. Joka tapauksessa luottamus puhemieheen on edellytys sille, että asiat käsitellään asianmukaisesti.

(Suosionosoituksia)

- Ennen tarkistuksesta 30 toimitettua äänestystä

  Christopher Beazley (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, asia on aivan helppo järjestää. Pyydämme ainoastaan, että äänestys jaetaan puolipisteen kohdalla eli toisin sanoen seuraavien sanojen jälkeen ”on erittäin tärkeää, että Venäjä osoittaa hyvää tahtoa EU:n energiapolitiikkaa koskevassa yhteistyössä”. Haluaisimme, että äänestys jaetaan tässä kohdassa. Meidän edustamamme puoli katsoo, että tämä ilmaisu on tarpeeton ja että tarkistuksen ensimmäinen osa voidaan tulkita vääriin. Haluaisimme kuitenkin kannattaa toista osaa, jossa korostetaan Venäjän merkitystä energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen ratifioinnissa.

(Ehdotus hyväksyttiin)

- Ennen tarkistuksesta 37 toimitettua äänestystä:

  Andres Tarand (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, johdanto-osan Q kappale koskee levälajeja, joiden kukkiminen aiheuttaa erityisiä riskejä Suomelle, Ruotsille ja Saksalle. Oletan, että levän suhteen ei ole mitään eroa Ruotsin ja Latvian tai jonkin muun maan välillä, koska se leviää tuulen mukana.

Suullisen tarkistus tekstin on siis seuraava: ”ottaa huomioon, että töiden toteuttaminen Itämerellä vallitsevissa erityisolosuhteissa saattaa johtaa leväkasvuston äkilliseen lisääntymiseen, joka saattaa uhata erityisesti Suomea, Ruotsia, Saksaa ja Baltian maita,”. Siinä kaikki. Olen pahoillani, että Puola jätettiin pois, mutta se aiheutui teknisistä syistä.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin)

- Äänestyksen jälkeen

  Marcin Libicki, esittelijä. − (PL) Haluaisin kiittää kaikkia tätä mietintöä tukeneita. Toivon, että komission jäsen Stavros Dimas, komissio, neuvosto ja kaikki hyvät ja arvokkaat Euroopan parlamentin toimijat ottavat tämän Euroopan parlamentin lausunnon huomion. Se on ilmaistu selkeästi ja avoimesti. Solidaarisuus energia-asioissa ja solidaarisuus laajemmassa poliittisessa asiayhteydessä sekä ympäristönsuojelu ovat kaikki erittäin tärkeitä Euroopan parlamentille. Tällä mietinnöllä ja äänestyksellä, jossa 90 prosenttia äänesti puolesta, pitäisi antaa selvä osoitus Euroopan unionin viranomaisille, että Euroopan parlamentin näkökantoja ei pidä aliarvioida. Samalla tähän päätöslauselmaan, joka ei ole muodollisesti velvoittava, pitäisi suhtautua siten kuin se olisi velvoittava.

8.23. Afganistanin vakauttaminen: EU:n ja kansainvälisen yhteisön haasteet (A6-0269/2008, André Brie) (äänestys)

- Tarkistuksesta 11 toimitetun äänestyksen jälkeen

  André Brie, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, Kabulissa eilen tehdyn hirvittävän terrori-iskun ja tämänpäiväisen keskustelun vuoksi haluaisin esittää suullisen tarkistuksen, jossa ehdotetaan uutta 3 a kohtaa seuraavasti: ”tuomitsee mitä jyrkimmin Kabulissa 7. heinäkuuta 2008 Intian suurlähetystöä vastaan tehdyn terrori-iskun, joka vaati yli 40 kuolonuhria, joista neljä oli lähetystön työntekijöitä; ilmaisee syvän osanottonsa uhrien perheille, loukkaantuneille sekä Afganistanin ja Intian hallituksille;”.

(Suosionosoituksia)

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin)

Puhemies. − (ES) Äänestys on päättynyt.

9. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

- Suositus toiseen käsittelyyn: Westlund (A6-0179/2008), (A6-0180/2008), Drčar Murko (A6-0177/2008), Doyle (A6-0176/2008)

  Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olen erittäin pettynyt, että Åsa Westlundin suosituksessa toiseen käsittelyyn ei ollut mahdollista kieltää atsoväriaineita. Tämä on suuri pettymys, sillä merkinnöillä ei varmisteta turvallisuutta. Parlamentti on menettänyt valvontamahdollisuudet tällä alalla. Se on antanut periksi, ja se ei ole valitettavasti toiminut ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. Tämä on hyvin valitettavaa.

Meidän mielestämme on myös hyvin ikävää, että emme voi ottaa mukaan ja säännellä muuntogeenisiä lisäaineita, koska tämä olisi osoittanut, miten vakavasti suhtaudumme kuluttajansuojeluun. Erittäin valitettavaa on vielä se, että emme kyenneet suojelemaan lapsia atsoväriaineilta. Southamptonin tutkimuksen huolestuttavien tuloksien vuoksi on selvä, että meidän on vaadittava kieltoa ja että tarvitsemme sitä.

Mitä muutakaan ennalta varautumisen periaate merkitsee kuin sitä, että meidän on kiinnitettävä huomio seurauksiin, jos on näyttöä siitä, että vaara on olemassa. Tässä tapauksessa näytön perusteella on selvää, että olisi päätettävä kiellosta. Lisäksi pahoittelen, että yleisen kiellon epäonnistumisen lisäksi emme ole edes onnistuneet ottamaan käyttöön erityisesti lapsille tarkoitettuihin tuotteisiin sovellettavaa kieltoa.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Westlund (A6-0180/2008)

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, koska kannatan siinä noudatettua lähestymistapaa.

Pidän myönteisenä, että elintarvikelisäaineiden käyttöä elintarvikearomeissa yhdenmukaistetaan kaikkialla EU:ssa. Yhdellä elintarvikelisäaineita koskevalla asetuksella edistetään tämän alan lainsäädännön valvomista, ajantasaistamista ja tarkistamista sekä myötävaikutetaan parempaan elintarviketurvallisuuteen.

Olen erityisen huolissani kyseisten lisäaineiden ja aromien terveysriskeistä sekä niiden vaikutuksesta lapsiin ja pelkään, että jotkut e-numeroidut aineet aiheuttavat haittaa heidän älylliselle tasolleen sekä mahdollisesti allergiaa tai muita sairauksia.

Vaikka tarvitsemme lisää avoimuutta ja parempia elintarvikemerkintöjä, meidän on otettava huomioon Euroopassa elävät eri väestöryhmät. He ovat tottuneet käyttämään kaikkialta maailmasta peräisin olevia valmistusaineita, kuten yrttejä ja mausteita, joiden sisällöstä ei ole aina kaikkia tietoja käytettävissä. Meidän on siten varmistettava, että emme rajoita kuluttajien valinnanvaraa ja että kaikilla olisi edelleen mahdollisuus käyttää yrttejä ja mausteita, joita on käytetty jo vuosisatojen ajan.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tämä mietintö on jokapäiväisen elämämme kannalta erittäin tärkeä. Ihmiset haluavat terveellisiä ja turvallisia elintarvikkeita. Siksi on tärkeää, että elintarvikkeiden lisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien käyttöä koskevan lupamenettelyn olisi oltava avoin. Kuluttajansuojelun lujittamiseksi kuluttajille on tiedotettava asianmukaisesti näiden aineiden käytöstä elintarvikkeissa, ja erityisesti ne henkilöt, joilla on ruoka-aineyliherkkyys, olisi otettava huomioon. Siksi on tärkeää, että tavalliset kuluttajat, mukaan lukien allergiset kuluttajat, voivat ymmärtää helposti merkintöjen tietoja. Valtuutettujen ja toimivaltaisten viranomaisten pitäisi päättää tieteellisen tiedon ja riskien arvioinnin perusteella, sallivatko ne sellaisten aineiden käytön, joilla parannetaan tuotteen makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellisia ominaispiirteitä. Näiden sääntöjen ja vaatimusten noudattamista pitäisi valvoa ja tarkastuksia olisi tehtävä jatkuvasti yhteismarkkinoidemme kuluttajien edun vuoksi.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Drčar Murko (A6-0177/2008)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Kannatan kyseessä olevaa suositusta, jolla pyritään varmistamaan elintarvikkeiden, mukaan lukien elintarvikearomien asianmukainen ja selkeä merkitseminen.

Olen täysin samaa mieltä tavoitteesta, kuluttajien terveyden suojelemisesta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on epäilemättä tarpeen estää vaarallisia toksikologisia vaikutuksia aiheuttavien tuotteiden saattaminen markkinoille. Samoin on tärkeää suojella kansalaisia ja erityisesti herkässä asemassa olevia ryhmiä joidenkin aromaattisten ainesosien liiallisen käytön aiheuttamilta kielteisiltä vaikutuksilta, kuten lapsia makumieltymysten vääristymiseltä tai ylipainoisuudelta.

Olen vakuuttunut, että näillä ehdotuksilla parannetaan sääntelyn laatua, vahvistetaan sen sisäistä logiikkaa ja ratkaisujen käyttökelpoisuutta. Tämä koskee erityisesti valiokunnan kantaa siitä, että tiettyjen ainesosien enimmäismääriä ei sovelleta siinä tapauksessa, että elintarvike ei sisällä muita elintarvikearomeja kuin tuotteessa luonnollisena ainesosana olevia yrttejä tai mausteita.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Doyle (A6-0176/2008)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Entsyymien käyttöä elintarvikkeissa koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen on koko Euroopan yhteisön edun mukaista.

Tärkein tavoitteemme on varmistaa ihmisten terveyden suojelemiseksi korkeatasoinen elintarviketurvallisuus. On myös taattava tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille tuottajille. Siten edistämme reilua kaupankäyntiä elintarvikkeiden lisäaineiden alalla.

Tuen voimakkaasti kuluttajansuojelua koskevia säännöksiä. Elintarvike-entsyymien käytöllä ei saa johdattaa kuluttajia harhaan tuotteen laadun, alkuperän, tuoreuden tai ravintoarvon suhteen. Kuluttajille on tiedotettava elintarvikkeen aineellisista ominaisuuksista tai sen erityiskäsittelystä. Elintarvike-entsyymejä ja lisäaineita koskevat tiedot pitää merkitä asianmukaisesti, niiden pitää olla helppolukuisia, ja kuluttajien pitäisi ymmärtää niitä helposti.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Liese (A6-0220/2008)

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat yhdessä päättäneet vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, ja kansainvälisissä sopimuksissa määrätään itse asiassa, että päästöjä pitää vähentää ensin 30 prosentilla ja sitten 60 tai 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkien päästöjen aiheuttajien, teollisuudenalojen ja kaikkien henkilöiden kotitaloutensa puolesta, on ponnisteltava asiassa. En olisi äänestänyt tämän lainsäädännön puolesta, jos eläisimme täydellisessä maailmassa, jossa polttoainetta olisi käytettävissä rajattomasti ja edullisesti ja jossa ei olisi lisääntyviä ympäristöongelmia.

En olisi äänestänyt siinä tapauksessa lainsäädännön puolesta, sillä se on luonteeltaan selkeästi rajoittava ja sillä syrjitään uusia jäsenvaltioita sekä Unkarin lentoyhtiötä. Emme kuitenkaan elä täydellisessä maailmassa, sillä polttoaineen määrä vähenee ja sen hinta nousee, mutta meidän on pyrittävä nyt pysäyttämään ilmastonmuutos.

Olen tietoinen, että tämän lainsäädännön vuoksi uusien jäsenvaltioiden lentoyhtiöt joutuvat hankalaan asemaan. Siitä huolimatta äänestän tämän lainsäädännön puolesta, koska katson, että yhteisesti hyväksytyt tavoitteet on saavutettava tulevaisuuden vuoksi. Meidän on pysäytettävä ilmastonmuutos.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvostan paljon esittelijä Peter Liesin työtä. Hän pystyi neuvoston kanssa käymissään neuvotteluissa saamaan läpi suurimman osan siitä, mitä parlamentti ehdotti jo ensimmäisessä käsittelyssä viime vuoden marraskuussa. Tuloksena on yhdenmukainen ja harkittu teksti, jonka perusteella lentoliikenne voidaan sisällyttää asianmukaisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään. Siten vuoden 2012 loppuun mennessä poistetaan nykyinen järjestelmä, jolla lentoliikenteelle annetaan hyötyä maaliikenteeseen nähden. Tämän lisäksi päätöslauselmaesityksen perusteella suhtaudutaan myönteisesti uusiin yrityksiin 15 prosentin huutokauppaosuuden ansiosta, ja sillä laajennetaan järjestelmää koskemaan kaikkia Euroopasta lähteviä ja sinne laskeutuvia lentoja. Haluaisin korostaa viime marraskuussa ilmaisemani kannan mukaisesti, että ilmakehän päästöjen vähentämiseksi on tärkeää vakuuttaa muu maailma sääntelyn tarpeesta. Uskon, että voimme tehdä pian sopimuksen Yhdysvaltain ja muiden valtioiden kanssa. Olen tyytyväinen poikkeuksien rajoitettuun määrään. En ymmärrä, toisin kuin kiireellisiä pelastuspalveluja koskevassa kysymyksessä, miksi valtioiden päämiehiin tai hallitsijoihin ei sovelleta samoja ympäristönsuojelua koskevia säännöksiä.

  Christoph Konrad (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, vastustan monien syiden vuoksi yhteistä kantaa, jolla lentoliikenne sisällytetään päästöoikeuksien kaupan järjestelmään.

Lentoliikenne aiheuttaa alle viisi prosenttia liikenteen alan kaikista päästöistä, ja sen vuoksi harjoitamme nyt jonkin verran näennäistä politiikkaa. Emme ole myöskään Euroopassa pystyneet kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan asiasta, mikä merkitsee, että toimiemme vuoksi Euroopan lentoyhtiöille ja lentokentille on aiheutettu epäoikeudenmukaisesti haittaa. Olemme periaatteessa epäonnistuneet asianmukaisen kustannus-hyötyanalyysiin suorittamisessa. Tämä on nyt käynyt ilmi.

Tämä merkitsee, että tänään päättämämme toimenpiteet eivät ole hyödyllisiä ja että ne eivät ole tarpeen. Olemme luoneet tilanteen, joka ei ole tarkoituksenmukainen. Tämä on periaatteessa Lissabonin strategian vastaista. Emme ole vahvistaneet Euroopan asemaa, vaan olemme huonontaneet sitä yksipuolisesti. Vastustan siksi yhteistä kantaa. Meidän olisi pitänyt keskittyä paremmin infrastruktuuriin ja luoda yhteinen eurooppalainen ilmatila. Näillä toimilla olisi saatu aikaan säästöjä. Ne olisivat olleet paljon hyödyllisempiä kuin tänään käynnistämämme toimet.

- Mietintö: Corbett (A6-0197/2008)

  David Sumberg (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, katson useampien konservatiivien tapaan, että Euroopan parlamenttia on uudistettava kiireellisesti.

Minulla on ollut suuri etuoikeus toimia Euroopan parlamentin lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneessa ja paikallishallinnossa. Minun on sanottava, että nämä toiset elimet − paikallishallinto ja kansalliset parlamentit − ovat demokraattisempia, ja niihin osallistutaan enemmän kuin täällä Euroopan parlamentissa.

Meidän on voitava nähdä, että tämän parlamentin jäsenet noudattavat menettelyitä asioiden käsittelyssä. Täällä ei käydä keskusteluja, ei esitetä perusteluita, eikä täällä ole innostusta asioihin, ja Richard Corbettin mietinnön − jolla varmasti tarkoitetaan hyvää − ongelmana on se, että sen perusteella parlamentin puhemies saa vieläkin enemmän valtaa. Se on väärin. Jos ajattelemme tulevia vuosia, meidän pitäisi antaa jäsenille enemmän oikeuksia ja vähentää puhemiehen valtaa. Tästä syystä äänestin tällä tavalla.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, parlamentin jäsenten enemmistö törmäilee sopulien tapaan yhdestä Richard Corbettin uudistuksesta toiseen, ja jokainen näistä uudistuksista merkitsee Euroopan parlamentin jäsenille vähemmän demokratiaa ja vähemmän oikeuksia. Sitten vielä väitetään päinvastaista. Esitetään, että keskusteluja halutaan enemmän, vaikka samanaikaisesti valiokunta-aloitteisista mietinnöistä keskusteleminen lopetetaan ja niiden käsittely korvataan kirjallisilla kannanotoilla. Sana parlamentti on peräisin sanasta ”parlare” eikä ”pöytäkirjojen pitämisestä”. Niitä pitävät byrokraatit. On puhuttu siitä, että tarvitaan enemmän aikaa lainsäädäntötyöhön. Me voisimme ryhtyä siihen torstaisin ja perjantaisin. Ongelma on se, että emme toimi niin. Siksi meillä ei ole tarpeeksi aikaa lainsäädäntötyöhön.

Parlamentin aito uudistaminen − ja tästä asiasta olen samaa mieltä kuin David Sumberg − olisi aivan eri asia. Otamme pois omat oikeutemme, vähennämme puheaikaa, emme enää voi tehdä tarkistuksia, mikä merkitsee, että suljemme pois mahdollisuutemme päästä kompromisseihin. Tämän jälkeen esiintyy vain ideologista vastakkainasettelua jäykistä teksteistä.

Minusta tämä on todella synkkä päivä Euroopan parlamentissa, missä olen toiminut jo 29 vuotta, 15 vuotta henkilöstöön kuuluvana ja toimittajana ja 14 parlamentin jäsenenä. Minusta se, että parlamentti tekee itsestään näin tehottoman, on mennyt liian pitkälle. Jopa ulkoasianvaliokunta on nyt menettänyt paljon valtaa ja mahdollisuuksia. Pahoittelen tätä syvästi.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Richard Corbettin mietinnössä otetaan parlamentin työn tehostamisen varjolla käyttöön monia toimia, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kyseessä on pikemminkin työjärjestyksen muuttaminen siten, että normaali parlamentaarinen työ hankaloituu. Räikein esimerkki on, että työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan mukaan tavallisten kirjallisten kysymysten määrä rajoitetaan kolmeen kysymykseen kuukaudessa. Perusteluissa esittelijä väittää, että rajoitus otetaan käyttöön, jotta kirjallisten kysymysten esittämistä koskevan oikeuden väärinkäytökset estetään.

Kirjallisten kysymysten esittäminen on yksi tärkeimmistä keinoista, jota parlamentin jäsenet voivat käyttää valvontatehtävässään. Vihjaus siitä, että tämä johtaa väärinkäytöksiin, on loukkaus jokaista työnsä vakavasti ottavaa parlamentin jäsentä kohtaan. Tämä on tyypillinen esimerkki sosialistisesta holhouksesta, joka ei ole tämän tai minkään parlamentin arvoinen.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Euroopan parlamentti tekee todella kaikkensa, jotta kielteistä kuvaa Euroopan yhteisön byrokraateista vahvistetaan, ihan kuin kyse olisi jonkinlaisesta totalitaarisesta opista, jossa ei enää siedetä minkäänlaista vastustamista. Tällä kertaa on kyse siitä, että parlamentin jäsenien oikeutta esittää kysymyksiä komissiolle rajoitetaan.

Mammuttimaisessa komissiossa työskentelee kymmeniä tuhansia virkamiehiä, jotka sekaantuvat kaikenlaisiin toimiin aivan liikaa ja jotka valittavat äänekkäästi parlamentin kysymysten aiheuttamasta työmäärästä. Luoja, miten komission kaltainen toimielin voi olla ylimielinen. Se osoittaa selvää halveksuntaa kaikenlaista demokraattista valvontaa kohtaan, sillä se tuskin vastaa parlamentin kysymyksiin ja yleensä täysin riittämättömästi ja aina asian vierestä. Se, että parlamentti alistuu eurokraattien mahtailuun, on kerrassaan noloa!

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ihmettelette ehkä, miksi pyydän puheenvuoroa ja annan äänestysselityksiä useimmista asioista. Syynä on yksinkertaisesti Richard Corbettin ajamien uudistusten kaltaiset asiat. Olen näistä asioista hiukan eri mieltä kuin suuri ryhmä, mihin kuulun. Minun ei anneta puhua tärkeiden keskustelujen aikana, ja siksi meidän pitäisi edistää parlamentissa demokratiaa, useampia pieniä ryhmiä ja yksittäisten jäsenten oikeuksia.

Joka kerran, kun näen Richard Corbettin mietinnön, tuumin, että hän on Euroopan parlamentille sama, mitä Grima Käärmekieli oli kuningas Théodenille Tarussa sormusten herroista. Joka kerran, kun hän sanoo, että meillä on enemmän demokratiaa, astumme askeleen taaksepäin. Tässä parlamentissa on tällä hetkellä jotain pielessä. Se on uhkaava, demokratian vastainen ja aivan väärässä. Äänestin siksi mietintöä vastaan.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, muutama kuukausi sitten useat parlamentin jäsenet, itseni mukaan lukien, ajattelivat käyttää olemassa olevia parlamentaarisia menettelyitä Lissabonin sopimukseksi naamioitua perustuslakia koskevan äänestyksen lykkäämiseksi. Silloin puhemies ei ottanut huomioon työjärjestyksen määräyksiä äänestysselitysten rajoittamisesta. Hän myönsi myöhemmin itselleen mielivaltaiset valtuudet perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan avulla.

Nyt Richard Corbettin mietinnöllä pyritään rajoittamaan lisää parlamentin jäsenten demokraattista oikeutta esittää komissiolle ja neuvostolle kysymyksiä. Miten parlamentti voi täyttää niin sanotun demokratiavajeen, kun parlamentin jäsenten oikeuksia rajoitetaan demokratian vastaisesti? Kaikkien demokratioiden testi on suvaitsevaisuus eriäviä kantoja tai vähemmistön kantoja kohtaan. Herää kysymys, mihin toimiin ryhdytään seuraavaksi. Kuka pelastaa meidät joutumasta tehokkuuden nimissä tähän syöksykierteeseen? Ehkä naamioitua diktatuuria pidetään parempana kuin demokratiaa. Avatkaa silmänne, taistelkaamme demokratian puolesta.

- Mietintö: Haug (A6-0262/2008)

  David Sumberg (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, on ehkä yllättävää, että äänestin eri tavalla kuin konservatiivit tässä asiassa. Katsoimme, että vaikka kannatamme Euroopan unionin talousarvion tiukkaa valvontaa − olemme aivan liian pitkään kärsineet siitä, että tilintarkastajat kieltäytyvät hyväksymästä Euroopan unionin tilinpäätöstä − niin päädyimme eri kantoihin tämän mietinnön osalta. Miksi? Koska siinä viitataan toistuvasti Lissabonin sopimukseen.

On lähetettävä viesti niille, joilla on vaikutusmahdollisuus asiassa: Lissabonin sopimus on kuollut ja kuopattu. Irlantilaiset ovat suuressa viisaudessaan torjuneet demokraattisessa äänestyksessä tämän sopimuksen. Vaikka Brysselissä ja Strasbourgissa toimivat henkilöt pyrkivät toimimaan, imartelemaan, lahjomaan, juonittelemaan ja taivuttelemaan irlantilaisia muuttamaan mieltään, niin kansan päätöksen pitäisi vallita. Tässä tapauksessa Irlanti on edustanut Euroopan kansalaisia. Antaa heidän äänensä kuulua.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, vieressä istuvat kolleganne voivat kertoa, että olen aina yrittänyt saada puheenvuoron budjettiasioissa.

Nautin todella paljon työstä tämänvuotisen talousarvion esittelijän Jutta Haugin kanssa. Kun hän edellisen kerran esitti talousarvion, esitin valiokunnassa yli 500 tarkistusta hänen esitykseensä, ja monet niistä käsiteltiin täysistunnossa. Hänen kanssaan on hyvä tehdä töitä, ja hän ymmärtää monia niitä ongelmia, joita minulle aiheutuu niistä Lissabonin sopimuksen osista, jotka on jo otettu talousarvioon oletettavasti neuvostossa sovittujen rahoitusnäkymien oikeusperustan vuoksi, vaikka olen melko varma, että tämä ei ole oikein. Hän ymmärtää, että minulle on todella ongelmallista, että monia kansalaisjärjestöjä rahoitetaan komission talousarviosta. Ne voivat siten yrittää vaikuttaa komissioon tekemisiin oudossa symbioosisuhteessa. Tämä ei saisi jatkua. Esittelijä tietää, että minulla on hyvin tärkeä suhde erityisolympialaisia koskevaan liikkeeseen. Sen pitäisi saada tukea Euroopan talousarviosta joskus tulevaisuudessa.

Kunnioitan kaikissa näissä asioissa esittelijää, mutta ihmettelen, kiinnittääkö kukaan muu parlamentissa huomiota talousarvioon muutamassa valiokunnassa olevaa budjettifriikkiä lukuun ottamatta.

- Mietintö: Libicki (A6-0225/2008)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Kuten tiedätte, yli vuosi sitten useat sadat tuhannet Euroopan unionin kansalaiset esittivät parlamentille vetoomuksen Nord Stream -kaasuputken ympäristövaikutusten arvioinnista. Nyt, yli puolen vuoden kuluttua, he ovat saaneet Euroopan parlamentin vastauksen ja kannan tähän tärkeään kysymykseen.

Kiitos kaikille, jotka äänestivät tämän asiakirjan puolesta, monet kiitokset Marcin Libickille ja Christopher Beazleylle sekä muille kollegoille, jotka osallistuivat tämän asiakirjan laadintaan. Olen todella kiitollinen kaikille jäsenille, jotka äänillään esittivät konkreettisesti, että Euroopan unioni tarvitsee maakaasua ja että Itämeren alueella asuvat EU:n kansalaiset ovat vastuussa meren suojelusta tuleville sukupolville.

  Victor Boştinaru (PSE). – (RO) Haluaisin aluksi kiittää kaikkia kollegoita, jotka äänestivät tänään Marcin Libickin mietinnön puolesta. Mietinnössä ei puhuta venäläispelosta tai maakaasupelosta, vaan siinä katsotaan, että Euroopan parlamentti ei voi kieltää eikä kääntää selkäänsä vetoomusten esittäjille, koska he esittivät poliittisen arkaluontoisesta asiasta valituksen.

Yhteistä energiapolitiikkaa koskeva kysymys olisi ratkaistava siten, että se saatetaan Euroopan yhteisön tasolle. Kuitenkin vasta kyseisenä ajankohtana kahdenväliset sopimukset pitäisi ottaa huomioon todellisessa energia-alan sisäpolitiikassa, jotta varmistetaan, että saavutetaan kaksi keskeistä tavoitetta:

1. jokaisen neuvottelutuloksen olisi oltava kannattava kunkin jäsenvaltion kannalta;

2. siten voitaisiin välttää kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiin sopimuksiin osallistuvien jäsenvaltioiden haavoittuvuus.

Nämä ovat mielestäni edellytyksiä kaikille Euroopan unionin energiastrategioille, ja tämä on Euroopan parlamentille merkittävä haaste seuraavalla kaudella.

  Zuzana Roithová (PPE-DE), kirjallinen. – (CS) Olen myöskin pannut merkille niiden kymmenien tuhansien kansalaisten huolenaiheet, jotka vetoomuksessaan korostavat matalan Itämeren pohjaan rakennettavaan suureen kaasuputkeen liittyviä riskejä

Heidän vetoomuksensa vuoksi järjestettiin julkinen kuulemistilaisuus ja siitä tehtiin Euroopan parlamentin mietintö, missä tähdennettiin tarvetta sisällyttää muut valtiot ja erityisesti EU päätöksentekoprosessiin. Ongelmat aiheutuvat ekologisista riskeistä, jotka johtuvat sotalaivojen ja ampumatarvikkeiden suurista hautausmaista merenpohjassa sekä riskejä aiheuttavista kemiallisista menetelmistä, joita tarvitaan putken puhdistamiseen ennen kuin se otetaan käyttöön.

En ilmaise mielipidettä maareittiä koskevasta vaihtoehdosta, mutta olen erittäin vakuuttunut, että komission ja neuvoston on noudatettava koordinointivelvoitettaan sekä vaadittava johdonmukaisesti − Itämeren ja muiden maiden edun vuoksi − että sijoittajat ottavat täyden vastuun mahdollisista ympäristövahingoista. Komission ja neuvoston on myös edellytettävä riippumatonta vaikutusten arviointia sekä tarkastelua maareittiä koskevasta vaihtoehdosta.

Pohjoinen kaasuntoimitusreitti Venäjältä on tärkeä. Sen vuoksi on välttämätöntä, että EU tekee Venäjän kanssa sopimuksen kaasuputken rakentamisen valvontaa sekä sen turvallista toimintaa koskevista ehdoista. Venäjä ei ole vielä ratifioinut Espoon yleissopimusta. Meillä ei ole valitettavasti vielä yhteistä energiapolitiikkaa tai standardeja. Näemme selkeästi, että Saksan ja Venäjän välisen kahdenvälisen sopimuksen sijaan eurooppalaiset tarvitsevat EU:n sopimuksen ja Baltian maiden suostumuksen putken rakentamiselle. Parlamentti voi antaa nyt asiasta selkeän poliittisen viestin.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kannatan täysin Marcin Libickin mietintöä. Tarkistuksilla ei tarjota mitään etua, ne vain vaikeuttavat sopimukseen pääsemistä. Kaasuputki on uhka ympäristölle ja merelle sekä Itämeren alueen valtioille. Toinen näkökohta on rakentamiskustannukset. Ne ovat monta kertaa kalliimmat kuin Nord Stream -putken rakentaminen maareittiä pitkin. Nämä lisäkustannukset jäisivät Saksan ja Euroopan kansalaisten maksettavaksi, sillä rakentamiskustannukset lisättäisiin jokaiseen kuutiometriin maakaasua, joka myydään. Kuka tästä hyötyy? Edunvalvojat, urakoitsijat ja Venäjän poliitikot. Tällä rahalla voitaisiin rakentaa useita ydinvoimaloita, jotka vähentäisivät maakaasun kulutusta ja hiilidioksidipäästöjä.

Meidän velvollisuutemme on varmistaa Euroopan unionin kansalaisten turvallisuus ja varojen asianmukainen käyttö. Tämä on moraalinen velvollisuutemme, ja minun on sanottava Marios Matsakisille, että vastustan Itämeren pohjaan rakennettavaa kaasuputkea.

  Bogusław Rogalski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin ilmaista tyytyväisyyteni, että parlamentti hyväksyi lähes yksimielisesti mietinnön Venäjän ja Saksan välisen niin sanotun Itämeren kaasuputken rakentamisen ympäristövaikutuksista.

Itämeri on tyypillinen sisämeri. Se on matalapohjainen ja sen vesi vaihtuu rajoitetusti maailman valtamerten kanssa. Itämeren pohjassa on suuri määrä kemiallisia aseita, ja rakennustyöt merenpohjassa voisivat aiheuttaa vakavan ympäristöonnettomuuden. Tämä seikka on erityisen tärkeä Euroopan näkökulmasta.

Tässä mietinnössä käsitellään myös toista tärkeämpää kysymystä. EU:n jäsenvaltioiden energia-alan investointien pitäisi olla yhteisen edun mukaisia ja niistä pitäisi päättää Euroopan unioni ja sen kansalaiset, ei ainoastaan yksi valtio, joka on tässä tapauksessa Saksa. Meidän on pidettävä ensisijaisesti huoli eurooppalaisesta solidaarisuudesta ja energian toimitusvarmuuden takaamisesta koko Euroopalle. Näin ei toimita tällä hetkellä.

Toivon, että tämä mietintö on selkeä osoitus Euroopan parlamentilta neuvostolle ja komissiolle sekä erityisesti Saksan hallitukselle, että Itämeren kaasuputkea koskevaa päätöstä ei voi tehdä vain kaksi valtiota, vaan päätös olisi tehtävä parlamentin ja kaikkien jäsenvaltioiden suostumuksella.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin Marcin Libickin tärkeän mietinnön puolesta, sillä Pohjois-Euroopan kaasuputki on hanke, joka voi vaikuttaa jopa kahdeksaan Euroopan unionin jäsenvaltioon. Katson siksi, että unionin pitäisi antaa oma kantansa tästä asiasta. Siitä varten tarvitaan luotettavaa ja riippumatonta tutkimusta sekä analyysiä, jolla määritellään ympäristöriskit ja luodaan sopiva järjestelmä toimien valvomiseksi tällä alalla. Tällä hetkellä tarvitaan yhteistä ja yhtenäistä energiapolitiikkaa eikä sitä, että syytämme toisiamme kansallisten intressien mukaan toimimisesta koko yhteisön edun kustannuksella. Meidän on laadittava yhteinen kanta tästä asiasta, ja siinä on otettava huomioon energia- ja ympäristöalan kysymykset sekä eri jäsenvaltioiden turvallisuutta koskevat näkökohdat. Euroopan olisi erityisesti tässä asiassa osoitettava yhteenkuuluvuuden henkeä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder, jolle maksetaan nyt Itämeren kaasuputken hallintoneuvoston johtamisesta, yritti viedä tätä hanketta eteenpäin jo hallituksen päämiehenä. Hän hyväksyi kylmästi hankkeen yksityiskohdat Moskovan hallinnon kanssa ohittaen eurooppalaiset naapurinsa, ja herätti siten historiallisten pelkojen lisäksi oikeutettuja ympäristöllisiä ja taloudellisia kysymyksiä, joihin ei ole tyydyttävää vastausta.

Totean siten selvästi, että tämä hanke voidaan toteuttaa ainoastaan, jos Euroopan naapurivaltioiden ja EU:n kumppaneiden pelonaiheet ja huolet otetaan huomioon vakavasti ja jos ne antavat hankkeeseen suostumuksensa. Tällaisten päätösten tekeminen ohittamalla naapurivaltiot on kaikkea muuta kuin eurooppalaista ja hyväksyttävää. Sama on kyseessä − ja Puolan ja Tšekin tasavallan kollegat voivat luottaa tähän − muissa asioissa kuten ohjusten sijoittamista ja viisumeiden myöntämistä koskevissa kysymyksissä.

Kaikkien osapuolten on katsottava peiliin ja tunnustettava, että Euroopan ulkosuhteissa tarvitaan solidaarisuutta näillä tärkeillä toimialoilla, koska vasta sitten kansainväliset kumppanimme suhtautuvat meihin vakavasti. Euroopan parlamentin Saksaa edustavana jäsenenä äänestin Marcin Libickin mietinnön puolesta ja vastaan Itämeren kaasuputken rakentamista ilman mitään kriittisiä näkökohtia.

  Rainer Wieland (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, uskon, että meillä on viimeinkin teksti, jonka voimme hyväksyä kohtuullisesti. Olen kuitenkin pahoillani monista johdonmukaisuutta koskevista ongelmista. Olen erityisen pahoillani niiden henkilöiden toimista, jotka valittivat, että näyttöruutu ei toiminut.

Neljä viikkoa sitten näimme valiokunnassa, että äänestys jatkui säälimättömästi, vaikka 22 kieltä ei ollut saatavilla. Vastustan siksi erityisesti tätä soveltamaamme menettelyä. Kyse on taloudellisista ja historiallisista asioista, jotka koskevat myös energia-asioita ja luultavasti myös ympäristöasioita. Ympäristöä esitellään kuin jotain ehtoollisleipäastiaa, ja merkillistä on, että Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta, jonka olisi ensiksi pitänyt ryhtyä toimiin, kieltäytyi antamasta mitään lausuntoa.

Valitsemamme menettely ei ollut asianmukainen. Meidän olisi pitänyt laatia parempi teksti. Tämän syyn vuoksi − ja erityisesti menettelyä koskevista syistä ja vetoomusvaliokunnan käsittelyiden vuoksi − en lopulta äänestänyt tämän mietinnön puolesta.

- Mietintö: Brie (A6-0269/2008)

  David Sumberg (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin tässä asiassa antamassani äänestysselostuksessa esittää yhden näkökohdan. Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä pari muuta valtiota toimivat päättäväisesti Afganistanin nykytilanteen vuoksi. Ne toimivat päättäväisesti kansainvälisen terrorismin uhkaa vastaan. Mielestäni terrorismi on suurin uhka Euroopalle toisen maailmansodan jälkeen.

Ongelma on, että monet Euroopan valtiot eivät toimi päättäväisesti asiassa. He ovat kyllä läsnä Afganistanissa. Heidän joukkojaan on kyllä sijoitettu sinne, mutta suurimpien hyökkäysten kohteeksi joutuvat rehellisesti sanoen Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen joukot. Osoitan kunnioitusta erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan joukkojen sekä niiden nuorten miesten ja naisten urheudesta, jotka uhrasivat henkensä tämän asian puolesta.

Meidän olisi pitänyt oppia Euroopassa, että emme voi rauhoittaa niitä, jotka pyrkivät tuhoamaan meidät. Tämä olisi pitänyt tietää jo 1930-luvulla Neuvostoliiton kommunismin vuoksi. Pelkään pahoin, että emme ole ottaneet asiasta opiksi. Se olisi kuitenkin tärkeää.

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, luulen, että monet meistä ovat tietoisia heroiinin väärinkäytön aiheuttamista ongelmista ihmisille, heidän perheilleen sekä yhteisölleen maailmanlaajuisessa sekä myös Euroopan tason mittakaavassa. Euroopassa on ollut käytössä monia kehittyneitä toimintalinjoja heroiinin väärinkäytön torjumiseksi, ja monella tapaa se toimii johtajana siinä, miten ongelmaa torjutaan hoitotoimenpiteillä ja muilla ohjelmilla.

Tällä hetkellä kuitenkin 90 prosenttia Euroopan katukauppaan kulkeutuvista huumausaineista on peräisin Afganistanista. Luulen, että siellä tällä hetkellä toteuttamamme toimintalinjat eivät toimi todellisuudessa. Afganistanin talouden avoimuus ja kapinamieliala vahvistavat toisiaan. Huumausaineet rahoittavat Talebania, ja piittaamattomuus laeista ja väkivalta helpottavat unikonviljelyä. Monia toimia on yritetty toteuttaa, jotta maanviljelijät viljelisivät unikon sijasta muita lajikkeita, mutta valitettavasti ne ovat epäonnistuneet.

Ei ole yllättävää, että Afganistanissa on vielä unikkopeltoja erityisesti Helmandin ja Kandaharin alueella, koska tämän tuottoisan liiketoiminnan arvo on unikonviljelijöille noin 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa ja noin 3,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria salakuljettajille ja jalostusalalle. Jos emme puutu ongelman alkuperään tehokkaasti ja jos emme tarjoa oopiuminviljelijöille kestäviä vaihtoehtoja, petämme Afganistanin kansalaisten lisäksi Euroopan kansalaisia. Valitettavasti Afganistan on tällä hetkellä muuttumassa huumevaltioksi. Voimme palauttaa mieliin, miten Kolumbialle kävi, kun tämän kehityksen annettiin jatkua.

Myönnän, että tämä ei ole helppoa. Myönnän, että tähän asiaan puuttuminen Afganistanissa on erittäin vaikeaa kaikille niille, jotka yrittävät toimia Afganistanin hyväksi, mutta katson, että tällä hetkellä toteuttamamme toimintalinjat eivät todellisuudessa toimi. En tiedä, miten asia saadaan ratkaistua. Olen lukenut siitä paljon, ja ymmärrän, että monet henkilöt asettavat elämänsä vaaraan, kun he yrittävät ratkaista tämän ongelman.

Uskon, että heroiiniongelma on alkanut pahentua Euroopassa. Viranomaiset takavarikoivat Irlannissa tänä vuonna ennätysmäärän heroiinia, ja viimeaikaiset selvitykset ovat osoittaneet, että nuorilla naisilla on suuria heroiinin väärinkäyttöä koskevia ongelmia Irlannissa. Entisenä huumausaineista vastuussa olleena ministerinä katson, että kaikissa EU:n jäsenvaltioissa sekä Afganistania ympäröivissä valtioissa tarvitaan parempaa koordinointia, jotta laitonta huumekauppaa voidaan torjua tehokkaasti.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä ainoastaan sokea ei näe, että Afganistanissa on demokraattista maailmaa vastassa kyykäärmeiden pesä. Demokraattinen maailma yrittää puolustautua terrori-iskuilta, joita on suoritettu useissa suurissa ja tärkeissä valtioissa kaikkialla maailmassa. Nyt, kun terrorismin torjumisessa on saatu aikaan useita voittoja, demokraattinen maailma joutuu torjumaan tämän järjestön myrkyllisen piikin. Järjestö on hävitettävä maailmakartalta. Se pyrkii nyt kokoamaan uudelleen voimansa Afganistanissa Irakissa kärsimänsä ratkaisevan tappion jälkeen. Tämän vuoksi Euroopan on tuettava Yhdysvaltain kanssa tätä aloitetta.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, loistava ulkopolitiikan strategi Franz Josef Strauss, jonka kuoleman muistopäivää vietetään tämän vuoden syksyllä 3. lokakuuta, sanoi aina, että jos napitat takin väärin, takki on avattava kokonaan ja sen jälkeen napitettava se kunnolla. Juuri tämä on kyseessä Afganistanissa, koska meillä on väärä poliittinen strategia. Olemme keskittyneet Pohjoisen Allianssin vähemmistöryhmiin, ja olemme laiminlyöneet enemmistön, pataanien, edustuksen. Tämän vuoksi politiikka ja demokratia eivät toimi siellä.

Jos emme saa pataanien enemmistöä läntisten joukkojen, demokratian ja omien sitoumuksiemme puolelle, epäonnistumme Afganistanissa dramaattisella tavalla. Se on nyt selkeästi havaittava mahdollisuus. Kehotan siksi kaikkia osapuolia toimimaan uuden poliittisen lähestymistavan mukaisesti Afganistanissa, jotta pataaneja ei ajeta Talebanin rippeiden joukkoon sen vuoksi, että pataanit ja Taleban mielletään yhdeksi kokonaisuudeksi. Se olisi suuri vääryys. Tarvitsemme uuden strategian, jota on eriytetty enemmän.

Tiedämme eurooppalaisina kansallisuusongelmista ehkä enemmän kuin toiset. Meidän pitäisi käyttää tätä kokemusta viisaasti ja taitavasti Afganistanissa.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää tulkkeja jälleen kerran, että he jaksavat olla täällä näin pitkään, vaikka heidän lounastuntinsa kuluu, kun he kuuntelevat meidän äänestysselityksiämme. Jos käsiteltävänä ei olisi ollut Richard Corbettin mietintöä ja kaikkia asioita, joiden vuoksi joudumme antamaan äänestysselityksiä tällä hetkellä, olisimme voineet lähteä lounaalle paljon aikaisemmin.

Haluaisin ensiksi yhtyä Eoin Ryanin puheenvuoroon. Hän esitti kaunopuheisesti yhden suurimmista ongelmista, joka meillä on Afganistanissa. Haluaisin panna merkille samat asiat kuin viisas kollegani David Sumberg. En voi uskoa, että tässä paikassa edes puhutaan tästä aiheesta, koska niin monen jäsenvaltion joukot ovat etulinjassa Afganistanissa. Vaalipiirissäni on monia henkilöitä. Kaksi palasi ruumissäkeissä Afganistanista. Lupaan teille, kukaan ei halua, että joukkojamme arvostellaan, mutta tämä on meille todella tärkeä asia.

Inhoan tämän paikan yleistä amerikkalaisvastaisuutta. En todellakaan ymmärrä, että tässä paikassa vastustetaan asevoimien käyttämistä ja että jotkut jäsenet ovat toimissaan selkärangattomia. He viskovat kiviä tästä turvallisesta paikasta, kun muut ovat saattaneet elämänsä vaaraan, jotta meidän kaikkien tilannetta parannetaan.

Kirjalliset äänestysselitykset

- Mietintö: Saryusz-Wolski (A6-0271/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin hyvän puolalaisen kollegani Jacek Saryusz-Wolskin mietinnön puolesta. Mietinnössä ehdotetaan, että yhteispäätösmenettelyn ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytään Euroopan parlamentin ja neuvoston ehdotus asetukseksi eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä vuonna 2006 annetun asetuksen muuttamisesta. Rahoitustarpeiden osalta oli tärkeää selventää olemassa olevia säännöksiä yhteisön rahoituksesta, joita hallinnoivat rahoituksen välittäjät. Nykyinen sanamuoto ei ole selkeä siitä, mitä mahdollisuuksia on jatkaa näiden rahastojen käyttöä. Olisi lisäksi loogisempaa, että Euroopan investointipankki (EIP) voisi kohdentaa Euro–Välimeri-investointivälineen (FEMIPin) avulla varoja, jotka ovat peräisin aikaisempien toimien palautuksista. Koska aikaisempien asetusten mukaan ei ollut mahdollista sijoittaa varoja uudestaan, palautukset päätyivät takaisin yhteisön talousarvioon. EIP voisi sijoittaa nämä varat ehdotetun tarkistuksen perusteella FEMIPin puitteisiin, ellei komissio katso, että toimenpide on saatettava päätökseen.

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. − (RO) Kannatin Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden välineen yleisien määräysten hyväksymistä.

Uskon, että tätä välinettä olisi kehitettävä ja että Euroopan unionin varainhoidon ja talousarvion painopisteiden olisi suuntauduttava naapuruuspolitiikan itäiseen ulottuvuuteen, ja niihin olisi kuuluttava Moldovan tasavalta ja Ukraina.

Kannatin mietinnön hyväksymistä, jotta puhutaan enemmän Moldovan tasavallan Eurooppaa koskevasta kutsumuksesta sekä sen liittymisestä Euroopan unioniin. Tämä on tietenkin riippuvainen siitä, että demokratiaa edistetään tiedotusvälineiden vapauden ja oikeuslaitoksen uudistamisen alalla ja että kansalaisten perusoikeudet varmistetaan ja oppositiopuolueiden oikeudet vuoden 2009 vaalikilpailussa taataan.

- Mietintö: Parish (A6-0270/2008)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. − (EN) Viittaan kantaani, joka koskee selkeiden yhteisten kriteerien käyttöönottamista yhteisestä maatalouspolitiikasta myönnettävien tukijärjestelmien osalta. Haluaisin myös mainita maanviljelijöiden ja karjanhoitajien tukien, oikeuksien ja velvollisuuksien käyttöönoton.

Ehdotuksen mukaan perusteita on selkiytettävä, jotta jäsenvaltiot voivat myöntää karjanhoitajille tukea naudan- ja vasikanlihan tuotantoon.

Järjestelmään viitataan teknisesti ”tuotantosidonnaisena tukena”, ja koska Malta on valinnut tuotannosta riippumattoman tuen täytäntöönpanon, äänestin asiasta sen perusteella, että kyseessä on kansallinen etu.

  Andreas Mölzer (NI) , kirjallinen. – (DE) Kansalaiset ovat epävarmoja elintarvikkeista hullun lehmän taudin, lihaskandaalien ja muiden seikkojen vuoksi. EU ei ole aina antanut hyvää vaikutelmaa asiassa. Jos Baijerin viranomaiset eivät todella olleet tietoisia vuosien ajan, että poliisi teki ratsian, koska italialaiset rikolliset myivät pilaantunutta juustoa ja jos yhteisyö ei toiminut äskettäin sattuneen viiniskandaalin vuoksi, voidaan todeta, että Euroopan ilmoitusjärjestelmässä on vakavia puutteita, jotka on korjattava välittömästi.

Tämänhetkinen elintarvikekriisi osoittaa selkeästi, miten tärkeää maatalouden omavaraisuus on kaikille valtioille. Meidän pitäisi siten tukea enemmän omia paikallisia maanviljelijöitämme ja erityisesti omia luonnonmukaisen maatalouden tuottajiamme. Maatalouden tuotantomäärän edistämistä ei saisi käyttää tekosyynä siihen, että geenitekniikkaa tuodaan takaoven kautta ja hyväksytään kaikkialla EU:ssa. Jos kansalaiset torjuvat muuntogeeniset elintarvikkeet, EU:n on toimittava tämän päätöksen mukaisesti eikä se saa asettua tukemaan muutaman suuryrityksen etua.

- Mietintö: Geringer de Oedenberg (A6-0290/2008)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. − (EN) Maltan perinteinen teollisuudenala on laivankorjausteollisuus. Työskentely telakoilla on vaarallista. Se on rakennusalan kanssa yksi kahdesta keskeisestä alasta, joka on onnettomuuksille altis. Rakennusteollisuuden alalla on otettu hitaasti käyttöön työpaikan turvallisuusvarusteita, mutta telakoilla kiinnitetään paljon huomiota työpaikan turvallisuuteen ja työterveyteen.

Maltan telakoilla on nyt vastassaan kaikkein suurin haaste. Kansallismielinen hallitus haluaa yksityistää ne mihin hintaan hyvänsä. Vaikuttaa siltä, että mitään muita vaihtoehtoja ei harkita. Monipuolistaminen, kapea-alaisempi teollisuus tai erikoistuminen esimerkiksi risteilyalusten kunnostamiseen ei näytä olevan keskustelujen aiheena.

Hallitus on tästä huolimatta kertonut sekä Maltan työväenpuolueelle että yleiselle työntekijäliitolle, että se on valmis omalta osaltaan pelastamaan telakat. Telakat ovat tarjonneet sekä itselleen että Maltan teollisuudelle korkeasti koulutettuja elinkeinonharjoittajia, joiden huippuosaaminen on vertaansa vailla.

Olen itse arvioinut heidän huippuosaamistaan, kun työväenpuolueen edellisen hallituksen loppupuolella pääministeri antoi minulle vastuun telakoista. Voin myös lisätä, että suhtaudun henkilökohtaisesti myönteisesti telakoihin, sillä isäni oli telakkatyöntekijä 1950-luvulla.

- Mietintö: Rosati (A6-0232/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin puolalaisen kollegani Dariusz Rosatin mietinnön perusteella sen lainsäädäntöpäätöslauselman puolesta, jolla kuulemismenettelyä noudattaen muutetaan ehdotusta neuvoston direktiiviksi 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta alennettujen arvonlisäverokantojen osalta. EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan mukaan yhteisö voi perustaa yhteisyrityksiä tai muita järjestelmiä, jotka ovat tarpeen, jotta yhteisön tutkimusta, teknologista kehittämistä ja esittelyä koskevat toimintaohjelmat voidaan panna täytäntöön asianmukaisesti. Siksi oli loogista määritellä asianmukaiset verotukselliset puitteet kyseisille yrityksille siten, että niihin sovelletaan samoja säännöksiä kuin kansainvälisiin järjestöihin. Bulgaria ja Romania ovat voineet EU:hun liittymisen vuoksi muiden uusien jäsenvaltioiden tapaan pyytää poikkeuksia pienten ja keskisuurten yritysten verotuksen ja kansainvälisen matkustajaliikenteen arvonlisäverojärjestelmän osalta. Nämä poikkeukset olisi sisällytettävä avoimuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevaan direktiiviin.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin ryhmäni varjoesittelijänä Dariusz Rosatin yhteisen arvonlisäverojärjestelmän tiettyjen säännöksien muuttamista koskevan mietinnön puolesta. Komission muutosehdotuksien perusteella arvonlisäverojärjestelmää koskevaan direktiiviin tehdään mielestäni tärkeitä parannuksia ja sitä yksinkertaistetaan.

Arvonlisäverojärjestelmän soveltamisalan selventäminen maakaasun toimituksen, lämmityksen ja jäähdytyksen osalta antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa näiden hyödykkeiden toimitukseen siten, kuin se määritellään direktiivissä. Koska energian hinta kohoaa huomattavasti tällä hetkellä, katson, että jäsenvaltioiden pitäisi voida hillitä liiallista energiahintojen kasvua välittömiä veroja alentamalla. Tällaisella toimenpiteellä helpotetaan inflaatiopainetta, joka vaikuttaa kielteisesti taloustilanteeseen ja kuluttajien ostovoimaan.

Haluaisin myös korostaa, että ne jäsenvaltiot, jotka haluavat vähentää energiatoimitusten arvonlisäverokantaa, voivat ryhtyä siihen voimassa olevien direktiivien mukaisesti erityisesti vähimmäismäärien osalta. Emme tarvitse mitään uutta eurooppalaista lainsäädäntöä tällä alalla. Niillä Euroopan hallituksilla, jotka haluavat toimia nopeasti, on käytettävissään kaikki välineet.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan Dariusz Rosatin mietintöön kuuluvia suosituksia. Arvonlisäverodirektiiviin selvennykset, kuten vähennysoikeus, ovat edullisia pienille ja keskisuurille yrityksille, joille olisi aiheutettu tarpeetonta hallinnollista taakkaa aikaisemmilla säännöksillä. Äänestin siksi mietinnössä ehdotettujen muutosten puolesta.

- Mietintö: Sonik (A6-0221/2008)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Mietinnön tarkoituksena on täydentää valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista vuonna 1991 tehtyyn YK:n Euroopan talouskomission Espoon yleissopimukseen liittyvää strategista ympäristöarviointia koskevaa vuonna 2003 tehtyä pöytäkirjaa strategisesta ympäristöarvioinnista (SEA-pöytäkirja). Komissio allekirjoitti SEA-pöytäkirjan Euroopan yhteisön puolesta 21. toukokuuta 2003 Kiovassa, Ukrainassa, toukokuussa pidetyssä viidennessä ”Environment for Europe” -ministerikonferenssissa.

SEA-pöytäkirjan tavoitteena on säätää ympäristönsuojelun korkeasta tasosta mukaan lukien terveydensuojelu, ja varmistaa, että ympäristönsuojelua ja terveydensuojelua koskevat näkökohdat sisällytetään kestävän kehityksen edistämiseksi tarkoitettuihin toimenpiteisiin ja asiakirjoihin.

Euroopan yhteisö aikoo tässä yhteydessä panna täytäntöön Espoon yleissopimukseen liittyvän SEA-pöytäkirjan 13 artiklan ottamalla käyttöön vaikutustenarvioinnista annetussa tiedonannossa esitettyjä vaikutusten arvioinnin menettelyjä, joissa otetaan tasapuolisesti huomioon kestävän kehityksen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Boguslaw Sonikin mietintöä vuonna 1991 tehtyyn YK:n Euroopan talouskomission Espoon yleissopimukseen liittyvää strategista ympäristöarviointia koskevasta pöytäkirjasta on tuettava. Ympäristöä ja terveyttä koskevat näkökohdat on otettava huomioon kestävän kehityksen edistämisessä. Äänestin mietinnössä ehdotettujen suositusten puolesta.

- Mietintö: Klamt (A6-0246/2008)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kun lokakuussa 2004 allekirjoitettiin sopimus Sveitsin osallistumisesta Schengenin säännöstöön, ei ollut mahdollista ottaa mukaan Liechtensteinia, koska ei ollut sopimusta säästöjen verotuksesta (sopimus tehtiin vain vuotta myöhemmin).

Kun otetaan huomioon, että Sveitsin ja Liechtensteinin välillä on ollut jo usean vuosikymmenen ajan ihmisten vapaata liikkuvuutta koskeva menettely, oli tärkeää ottaa Liechtenstein mukaan tähän sopimukseen.

Tuen siksi tätä aloitetta. Vaikka kyseessä on sopimukseen sisältyvä pöytäkirja, tämä valtio liittyy Schengenin säännöstöön. Liechtensteinin on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön koko säännöstö lukuun ottamatta uusia säännöksiä tai toimia, jotka koskevat lupia etsiä ja/tai takavarikoida todisteita välittömien verojen alan rikkomuksia koskevien tutkimusten tai oikeudenkäyntien yhteydessä (kyseisistä rikkomuksista ei määrätä vankeusrangaistusta Liechtensteinin kansallisen lainsäädännön mukaan).

Kannatan esittelijä Ewa Klamtin kantaa, ja Euroopan parlamentin pitäisi antaa siitä myönteinen lausunto, kuten se antoi sopimuksesta, johon tämä pöytäkirja liittyy. On kuitenkin tärkeää, että Euroopan parlamentilla on mahdollisuus saada lisätietoja käynnissä olevista kansainvälisistä neuvotteluista, jotta se voi toimia asianmukaisesti toimivaltuuksiensa mukaisesti.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska halusin esittää vastalauseen siitä, että komissio ja neuvosto eivät halunneet puuttua Euroopan veroparatiiseja koskevaan ongelmaan. Liechtenstein ei ole tietenkään ainoa veroparatiisi Euroopassa, mutta ainoa tapa saada nämä pikkuvaltiot toimimaan on painostaa niitä poliittisesti. Kohtelemme niitä ja niiden kansalaisia silkkihansikkain, vaikka niiden pankkilait ja salassapitovelvollisuus vievät jäsenvaltioilta miljardeja euroja joka vuosi.

  Andreas Mölzer (NI) , kirjallinen. – (DE) Tähän asti Sveitsillä ja Liechtensteinilla on ollut kahdenvälisten sopimusten ansiosta etuoikeutettu kumppanuus EU:n kanssa. Voimme suositella sitä kaikille valtioille, jotka haluavat pitää itsenäisyytensä ja identiteettinsä. EU:n kunniaksi ei ollut, että Liechtensteinin osallistuminen tehtiin riippuvaiseksi säästöjen verotuksia koskevista sopimuksista. Tämä muistuttaa Schengenin/Dublinin järjestelmää koskevasta uhasta, jonka tarkoituksena oli saada sveitsiläiset näkemään järkisyyt.

Ei voi olla oikein, että käytetään miljoonia euroja tukeen tai erilaisiin lupauksiin uusille jäsenvaltioille tai että valtioita sidotaan tiukemmin EU:hun, jotta niiltä viedään mahdollisuus kulkea omia polkujaan yhteisön ulkopuolella.

- Mietintö: Deprez (A6-0268/2008)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Tämänhetkisessä asetuksessa säädetään yhtenäisestä viisumin kaavasta, mutta se ei ole johtanut yksilölliseen viisumien numerointiin jäsenvaltioissa.

Numero lisätään, jotta voidaan tunnistaa jonkin jäsenvaltion kolmannen maan kansalaiselle myöntämä yksittäinen viisumi. Näillä eroilla ei tähän asti ole ollut suurta merkitystä, koska viisumit tarkastetaan rajalla pelkästään visuaalisesti tai lukemalla koneellisesti luettava kenttä.

Kun viisumitietojärjestelmä (VIS) on käytössä, tarkastus suoritetaan ulkorajojen rajanylityspaikoilla periaatteessa käyttämällä viisumitarran numeroa ja haltijan sormenjälkiä.

Viisumien numerointia on siten muutettava, jotta voidaan käyttää yhtä ainoaa viisumitarranumeroa. Sillä varmistetaan että haun tuloksena on yksi asianmukainen viisumihakemustiedosto, josta rajalla tarkastettavan henkilön sormenjäljet tarkastetaan.

Kannatan siten tätä ehdotusta, jolla varmistetaan yhdenmukainen ja yksilöllinen viisumitarrojen numerointi ja jota käytetään viisumitietojärjestelmässä. Siten varmistetaan viisumitietojen vaihtoon käytettävän järjestelmän tultua voimaan, että se voi toimia mahdollisimman asianmukaisesti ja että sillä vähennetään riskiä käyttää epäasianmukaisesti henkilötietoja.

- Mietintö: Ehler (A6-0254/2008)

  Neena Gill (PSE), kirjallinen. − (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, ja toivon, että EY:n ja Intian välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen uusimisen perusteella yhteistyö on merkittävämpää, sillä tähän ajankohtaan mennessä tieteellisessä ja teknologisessa yhteistyössä ei ole saavutettu täyttä potentiaalia. Sopimus on ollut tähän saakka vain paperilla, joten toivon, että uuden sopimuksen perusteella kumpikin osapuoli ryhtyy konkreettisiin toimiin.

Tiede ja teknologia ovat EU:n ja Intian välisen strategisen kumppanuuden keskeinen osa sekä yksi lupaavimmista yhteistyöaloista. Kummatkin osapuolet hyötyvät tästä yhteistyöstä.

Nykyisen sopimuksen lujittaminen on myönteinen seikka, mutta uudessa sopimuksessa pitäisi keskittyä edessämme oleviin keskeisiin haasteisiin, kuten erityisesti ilmastonmuutokseen, energiaturvallisuuteen ja terveyteen vaikuttaviin epidemioihin. Tällä tarjotaan todellinen mahdollisuus yhdistää tutkimuksen ja kehityksen voimavaroja yhteisten ratkaisujen toteuttamiseksi.

Haluaisin lopuksi korostaa, että tämä sopimus tarjoaa mahdollisuuden tehdä yhteistyötä suurista maailmanlaajuisista kysymyksistä ja sen lisäksi erityisesti parantaa ihmisten elämää Intiassa, koska heillä ei ole vieläkään mahdollisuuksia käyttää perustekniikkaa. Eurooppa voi tukea Intian taloudellista ja sosiaalista kehitystä viemällä sinne nykyistä teknologiaansa.

- Mietintö: Wallis (A6-0277/2008)

  Ewa Tomaszewska (UEN), kirjallinen. − (PL) Äänestyksen aikana ilmenneen sekaannuksen vuoksi haluaisin selventää, että tarkoitukseni oli tukea Witold Tomczakin parlamentaarista koskemattomuutta. Ääneni olisi pitänyt ottaa huomioon siten, että äänestin mietintöä vastaan enkä sen puolesta.

- Mietintö: Gargani (A6-0222/2008)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tämä ehdotus oli ristiriitainen, joten pidättäydyimme äänestämästä. Tietyt näkökohdat ovat myönteisiä, kuten se, että yhteisöjen tuomioistuimen perussääntöä muutetaan siten, että Euroopan parlamentille taataan oikeus toimittaa tuomioistuimelle huomautuksensa sellaisissa tapauksissa, joissa parlamentin etuoikeudet on kyseenalaistettu suoraan tai epäsuorasti. Siten Euroopan parlamentin kannanotto ei jäisi tuomioistuimen harkittavaksi silloin, kun parlamentti ei ole virallisesti osallisena oikeudenkäynnissä. Tosiasia on kuitenkin, että muut näkökohdat voivat vahvistaa federalismia, minkä vuoksi olemme eri mieltä tästä ehdotuksesta.

Pidämme lisäksi erittäin tärkeänä sitä periaatetta, että Euroopan parlamentti kunnioittaa jäsenvaltioiden ja siten kansallisten tuomioistuinten täysivaltaisuutta. Vaikka hyväksymme Euroopan parlamentin ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön merkityksen, korostamme, että tätä yhteistyötä ei voida toteuttaa siten, että kansalliset oikeudet, kansallisten tuomioistuinten täysivaltaisuus ja toissijaisuusperiaate saatetaan kyseenalaisiksi.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Giuseppe Garganin mietinnössä tarkastellaan Euroopan parlamentin mahdollisuuksia puolustaa oikeuksiaan kansallisissa tuomioistuimissa. Parlamentti ei voi tällä hetkellä puolustaa päätöksiään kansallisissa tuomioistuimissa. Pidän myönteisenä tätä valiokunta-aloitteista mietintöä, jolla pyritään parantamaan toimintalinjojen täytäntöönpanon johdonmukaisuutta jäsenvaltioissa.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Westlund (A6-0179/2008)

  Liam Aylward (UEN), kirjallinen. − (EN) Parlamentti äänesti tänään EU:n kuluttajien terveyden ja kuluttajansuojan puolesta. Kuluttajansuoja ja kansalaistemme terveys ovat keskeisiä tässä elintarviketoimien paketissa, joka koskee elintarvikelisäaineita, elintarvike-entsyymejä ja elintarvikearomeja koskevaa asetusta. Parlamentti hyväksyi sen suurella enemmistöllä.

Elintarvikelisäaineet, elintarvike-entsyymit ja elintarvikearomit pitää hyväksyä ennalta ennen kuin niitä lisätään elintarvikkeisiin. Tämä on myönteinen seikka myös teollisuuden kannalta, sillä yhdenmukaistaminen ja selkeyttäminen toteutetaan johdonmukaisemmin EU:n eri jäsenvaltioissa. Tuotteiden elintarvikevärit merkitään selkeästi. Kaksi kuluttajille tärkeää kysymystä koskevat yliherkkyyttä tietyille aineille (esimerkiksi atsoväreille) ja harhaanjohtavia merkintöjä tuotteen laadusta, tuoreudesta, sen ainesosien laadusta, luonnollisuudesta ja ravitsemuksellisesta laadusta. Elintarvikearomien osalta toivotaan, että elintarvikkeiden pitäisi olla mahdollisimman luonnollisia. Parlamentti äänesti yrttien ja mausteiden rajoittamista vastaan. Niitä on käytetty vuosisatojen ajan ilman mitään selkeitä kielteisiä vaikutuksia.

Southamptonin tutkimuksen uuden tieteellisen tiedon perusteella osoitetaan, että tietyt elintarvikkeiden lisäaineet ovat haitallisia lapsille. Suhtaudun tähän tutkimukseen ja sen päätelmiin vakavasti ja toivon, että komissio tukee sitä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidän myönteisenä Åsa Westlundin ehdotusta asetuksen antamiseksi elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä. Kyseisten valmistusaineiden hyväksymismenettelyn avoimuuden parantaminen edistäisi kuluttajien suojelua kaikkialla Euroopassa. Kuluttajalla pitäisi olla käytössään kaikki mahdolliset välineet, että hän voi tehdä tietoisen valinnan tarjolla olevista elintarvikkeista. Äänestin mietinnössä esitettyjen suositusten puolesta.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Westlund (A6-0180/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Olemme päättäneet äänestää tarkistuksia 14−19 vastaan. Tämä on toisessa käsittelyssä tehty päätös. Ministerineuvoston jäsenvaltiot vastustivat sekä merkitsemistä että atsovärien kieltoa, mutta hyväksyivät lopulta kompromissin merkitsemisestä. Tämä on tärkeä saavutus. Emme halua saattaa sitä vaaraan äänestämällä populistisista tarkistuksista, joilla ei saada aikaan mitään kunnon parannuksia.

Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit olemme tehneet työtä ja aiomme jatkaa sitä, jotta atsovärit kielletään, mutta me emme aio seurata populistisia aloitteita tai populistista äänestystä, jonka vuoksi saatamme tarpeettomasti vaaraan lasten terveyden.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. — (PL) Arvoisa puhemies, kannatin Åsa Westlundin mietintöä, sillä olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että elintarvikkeiden keinotekoisia lisäaineita koskevaa lainsäädäntöä olisi parannettava. Katson, että meidän pitäisi painottaa enemmän sitä, että kuluttajat saavat selkeää tietoa ostamiinsa elintarviketuotteisiin käytetyistä säilöntäaineista.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Meidän on lisättävä elintarvikelisäaineiden hyväksymisprosessin avoimuutta sekä parannettava kuluttajansuojaa ja erityisesti tietyille aineille yliherkkien kuluttajien suojaa. Myös ympäristönsuojelu kuuluu tekijöihin, jotka on otettava huomioon, kun lisäaineen käytölle myönnetään lupa.

Kuten ensimmäisessä käsittelyssä päätettiin, on välttämätöntä selventää, mitä kuluttajan harhaanjohtaminen merkitsee. Samoin on selvennettävä ympäristösuojelun sisällyttämisen tekijöitä, jotka on otettava huomioon, kun myönnetään lupa lisäaineen käytölle.

Toisessa käsittelyssä hyväksytyillä tarkistuksilla pyritään lujittamaan juuri näitä lopullisen tekstin osatekijöitä, parantamaan edelleen kuluttajansuojaa ja ympäristösuojelua sekä selventämään lisäaineiden hyväksynnän edellytyksiä.

Elintarvikelisäaineiden on täytettävä nämä vaatimukset sen jälkeen, kun tämä asetus tulee voimaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin Åsa Westlundin elintarvikelisäaineita koskevan mietinnön puolesta. Southamptonin yliopiston äskettäin tekemässä tutkimuksessa varoitetaan parlamenttia tietyissä makeisissa ja virvokkeissa käytettävien atsovärien mahdollisista vaaroista. Näiden vaarojen merkitseminen on tärkeä toimi, jotta kuluttajia suojellaan näiden lisäaineiden aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta. Ne voivat aiheuttaa lapsille hyperaktiivisuutta. EU:n tason asetus kyseisistä lisäaineista on ensiarvoisen tärkeä. Kiitän esittelijää mietinnöstä.

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. − (SK) Atsoväriaineita lisätään elintarvikkeisiin ja juomiin niiden ulkonäön muuttamiseksi. Ne aiheuttavat kuitenkin tarpeettomia riskejä kansalaisten terveydelle. Southamptonin yliopiston tutkimus on osoittanut, että atsoväriaineet ovat haitallisia lasten terveydelle, koska ne voivat aiheuttaa hyperaktiivisuutta ja lisätä oppimisvaikeuden riskejä. Kannatan eurooppalaisten tuottajien Tanskassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tekemää aloitetta poistaa vähitellen ja vapaaehtoisesti atsoväriaineet elintarviketuotteista.

Kuluttajien suojeleminen ja erityisesti lasten suojeleminen, koska he ovat kaikkein herkin ryhmä, on Euroopan parlamentin painopiste. Pidän siksi myönteisenä esittelijä Åsa Westlundin mietintöä, ja äänestin sen puolesta. Sillä tarjotaan uusi lähestymistapa ihmisten terveyden suojelemista ja − erityisesti lasten − sairauksien ehkäisemistä koskevaan Euroopan toimintalinjaan.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan lämpimästi, että tämän mietinnön perusteella pyritään merkitsemään tuotteet, joissa käytetään atsovärejä sisältäviä lisäaineita. Katson, että jos kuluttajille annetaan mahdollisuus lopettaa perheissään kyseisten lisäaineiden käyttö ja kulutus, niin merkitseminen on riittävä kompromissi.

Atsovärien vaikutus terveyden heikentymiseen ja mahdollisiin käytösongelmiin on käymässä selväksi. On asianmukaista toimia heti, jotta edistämme mahdollisimman hyviä normeja.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Westlund (A6-0179/2008 ja A6-0180/2008)

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Elintarvikelisäaineiden kunnollinen merkitseminen ja joidenkin lisäaineiden asteittainen käytöstä poistaminen on välttämätöntä, jotta suojellaan erityisesti lasten terveyttä. Pidän myönteisinä Åsa Westlundin mietintöjä ja suosittelen niitä parlamentille.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Drčar Murko (A6-0177/2008)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tässä mietinnössä kiinnitetään erityisesti huomiota näkökohtiin, joilla pyritään varmistamaan elintarvikkeiden turvallisuus sekä ottamaan huomioon kuluttajien intressit. Yksi keskeinen näkökohta on kuluttajien toive siitä, että elintarvikkeet ovat mahdollisimman luonnollisia

Toksikologiselta kannalta turvalliset aromit eivät välttämättä ole terveellisiä kuluttajalle, joten kuluttajien valinnanvapaus on siten varmistettava.

Aromien lupamenettelyssä esim. ”kohtuullinen tekninen tarve” yhdistyy muihin EU:n strategioihin, kuten lihavuuden torjuntaan, koska liian vahvojen aromien lisääminen voi peittää valmisruoan huonon laadun.

Neuvosto ja parlamentti suhtautuvat eri tavoin tiettyjen elintarvikkeiden ainesosien, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, käyttöön, elintarvikkeisiin ja kyseisten ainesosien liitteessä III tarkoitettuihin enimmäismääriin.

Tiedämme, että periaate, jonka mukaan yrttien ja mausteiden tuottajien on kumottava oletus jokaisen tuotteen haitallisuudesta yksittäin, on ristiriitainen. Olisi loogisempaa kääntää menettely toisin päin. Tämä kysymys pysyy edelleen ristiriitaisena.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidän myönteisenä Mojca Drčar Murkon mietintöä elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia. Katson, että mietinnöllä turvataan elintarvikkeiden turvallisuutta ja kuluttajansuojaa koskevat käsitteet. On tärkeää, että Euroopan kuluttajia ei johdeta harhaan heidän elintarvikkeissaan olevien ainesosien aromaattisista ominaisuuksista. Termin ”luontainen aromi” pitäisi tarkoittaa juuri sitä, mitä sanotaan. Äänestin mietinnön puolesta.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Doyle (A6-0176/2008)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tämä mietintö koskee asetusta, jolla pyritään ottamaan käyttöön elintarvike-entsyymien hyväksymistä koskevat säännöt ja menettelyt, lukuun ottamatta niitä entsyymejä, joiden katsotaan olevan elintarvikelisäaineita. Komission mukaan teollisuus on käyttänyt painostusta lainsäädännön harmonisoimiseksi siten, että yhteisöllä olisi yhteinen hyväksyntämenettely elintarvike-entsyymeille, koska asiaa koskevan EU:n lainsäädännön puuttuminen on johtanut epäoikeudenmukaisiin kaupallisiin käytäntöihin.

Parlamentti vaatii, että monet sen ensimmäisessä käsittelyssä tekemät tarkistukset sisällytetään komission ehdottamaan asetusluonnokseen. Sen vuoksi se toistaa näkemyksensä, että ennalta varautumisen periaatteen pitäisi olla elintarvike-entsyymien riskinarviointien keskeisenä ohjeena ja siksi sitä on korostettava tässä ehdotuksessa. Parlamentti lujitti myös ensimmäisessä käsittelyssä kuluttajansuojaa koskevia määräyksiä, jotta varmistettaisiin, etteivät elintarvike-entsyymit johda kuluttajia harhaan tuotteen ominaisuuksien, sisällön tai laadun osalta. Siksi tämä käsite on palautettu.

Elintarvike-entsyymit eivät ole eivätkä saa olla muuntogeenisiä mikro-organismeja. Niitä ei saa myöskään johtaa muuntogeenisistä mikro-organismeista. Jos näin tehdään, se on ilmoitettava selkeästi, jotta kuluttajia ei johdateta harhaan. On välttämätöntä varmistaa elintarviketurvallisuuden korkea taso.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Avril Doylen mietinnön perusteella pyritään yhdenmukaistamaan elintarvike-entsyymien valvontaa. On myönteistä, että teollisuutta ja jäsenvaltioita velvoitetaan tiedottamaan komissiolle kaikista elintarvike-entsyymejä koskevista turvallisuusnäkökohdista. Tällä edistetään unionin mahdollisimman korkeatasoista elintarviketurvallisuutta. Äänestin siksi mietinnön puolesta.

- Mietintö: Liese (A6-0220/2008)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidättäydyin äänestämästä, jotta kiinnitetään huomio siihen, että tässä mietinnössä ei oteta huomioon saarivaltioiden ja mantereen välistä eroa.

Maltaa ei ole yhdistetty mantereeseen rautatiellä. Ainoat yhteydet ovat meri- ja ilmatiet. Maltan talous on lisäksi erittäin riippuvainen matkailusta, joka houkuttelee maahan yli miljoona henkeä vuodessa lentoliikenteen ja lähes puoli miljoonaa henkeä meriliikenteen ansiosta. Lainsäädännön voimaantulon vuoksi perheille aiheutuu vaikutuksia. Esimerkiksi Yhdistyneestä kuningaskunnasta matkustavalle perheelle hinta on kohonnut 160 puntaa.

On tärkeää rajoittaa päästöjä, mutta on myös tärkeää erottaa toisistaan erilaiset toivekuvat ja EU:n yksittäisten valtioiden todellisuus. Se periaate, että toimea voidaan soveltaa kaikkialle, aiheuttaa syrjintää erityisissä olosuhteissa.

  Christine De Veyrac (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin lentoliikenteen sisällyttämistä yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään koskevaa Peter Liesen mietintöä, koska katson, että parlamentin ja neuvoston saavuttama kompromissi oli tasapainoinen ja realistinen.

Ei ole enää epäilystäkään siitä, että on toimittava nopeasti ja tehokkaasti kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ja että ilmaston lämpenee liikenteen alan vaikutuksen vuoksi.

Jotta tämä lainsäädäntö olisi onnistunut, on tarpeen sovittaa yhteen ympäristötavoitteet ja kansalaisten liikkuvuus.

Lentoliikenteen alan ponnisteluiden on oltava riittävät, jotta ei vaaranneta muilla aloilla tehtyjä vähennyksiä, mutta tarvittavan tasapainoiset, jotta lentoliikenteen alan kasvua ei hankaloiteta.

Pidän myönteisenä hyväksymäämme lainsäädäntöä, sillä siinä kunnioitetaan näitä vaatimuksia.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Peter Liesen lentoliikenteen sisällyttämistä yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään koskevan mietinnön puolesta, koska mielestäni on välttämätöntä ja kiireellistä rajoittaa maapallon lämpötilan nouseminen kahteen celsiusasteeseen.

Lentoliikenteen ala laajentuu. Lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet 87 prosentilla vuodesta 1990 lähtien, ja on arvioitu, että ne kaksinkertaistuvat vuoteen 2020 mennessä. Siten tarvitaan toimia, jotta annetaan selkeä osoitus kansainvälisellä tasolla, että EU on sitoutunut ilmastonmuutoksen torjuntaan. On pidettävä mielessä myös, että kansainvälisestä sopimuksesta on päästävä sopimuksen ennen Kööpenhaminan vuoden 2009 konferenssia.

Kompromissiin sisältyi joitakin hyvin myönteisiä puolia, kuten syrjäisimpiä seutuja koskevan poikkeusjärjestelmän käyttöönotto, päästöoikeuksien huutokaupasta saatavien tulojen käyttö ilmastonmuutoksen torjuntaan ja metsien hävittämistä estävät toimenpiteet.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Parlamentin äänestämä ehdotus on jo kompromissi komission alkuperäisestä ehdotuksesta, ja se on huono kompromissi. Siinä ei oteta huomioon taloudellisissa vaikeuksissa olevien valtioiden ja erityisesti syrjäisimpien seutujen ongelmia. Tiedämme, että saastumista on vähennettävä, mutta meidän on otettava huomioon niiden maiden ongelmat, joiden talous on heikommassa asemassa.

Tänään äänestetyssä kompromississa ei vältetty kaikkia tästä kaupankäynnistä aiheutuvia kielteisiä seurauksia, mutta sillä vähimmäistetään monia, koska parlamentin alkuperäisen ehdotuksen mukaista voimaantulopäivämäärää lykätään ja huutokaupan laajuutta sekä heikompiin yrityksiin kohdistuvaa painetta rajoitetaan.

Syrjäisimpien seutujen poikkeuksia koskevista neuvotteluista on tullut hyvin tärkeä kysymys parlamentissa. Kuten hyvin tiedätte, näille seuduille ei myönnetty mitään poikkeusta komission alkuperäisessä ehdotuksessa. Tämä merkitsee, että näiltä alueilta lähtevät ja sinne suuntautuvat lennot olisivat kuuluneet yleiseen järjestelmään.

Lopullisesti hyväksytyssä tekstissä poikkeusta koskeva mahdollisuus on säilytetty, mutta sen laajuus ei ole riittävä. Vaadimme siten, että saarten välisten lentojen lisäksi saarten ja mantereen välisiin lentoihin pitäisi myöntää poikkeus päästökauppajärjestelmästä.

  Petru Filip (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) On selvää, että yhteisön ohjelman jokaisen sitoumuskauden − mihin sisältyy ilmailu − osalta edellytetään, että tämän alan tavoitteet olisi vahvistettava sen perusteella, kuinka paljon muilta aloilta, joilla on kiinteitä pilaantumisen lähteitä, keskimäärin edellytetään kaikissa jäsenvaltioissa. Jos lentoliikenteen ala ei osallistu tähän järjestelmään, voidaan joutua suorittamaan merkittäviä pitkän aikavälin hyvitysmaksuja.

Äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä olen vakuuttunut, että yhdennetty lähestymistapa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään on yhteisössä tarpeellinen. Ilmailu lisää ihmisen toiminnan aiheuttamaa yleistä ilmastonmuutosvaikutusta, joten on asianmukaista, että tätä alaa kohdellaan yhdenvertaisesti ja että siihen sovelletaan yhteisön tasolla yhdenmukaistettuja säännöksiä ja määräyksiä.

On selvää, että yhteisön ohjelman jokaisen sitoumuskauden − mihin sisältyy ilmailu − osalta edellytetään, että tämän alan tavoitteet olisi vahvistettava sen perusteella, kuinka paljon muilta aloilta, joilla on kiinteitä pilaantumisen lähteitä, keskimäärin edellytetään kaikissa jäsenvaltioissa. Jos lentoliikenteen ala ei osallistu tähän järjestelmään, voidaan joutua suorittamaan merkittäviä pitkän aikavälin hyvitysmaksuja.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Pidättäydyin äänestämästä Peter Liesen mietintöä koskevassa lopullisessa äänestyksessä. Katsoin, että Euroopan unioni sulkee yksipuolisesti Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle ilmailualan ja meriliikenteen alan. Vaikka on olemassa tiettyjä syitä tarkastella maailmankaupan kahden tärkeimmän alan vaikutusta ilmastoon, Euroopan unioni ei voi yksipuolisesti muuttaa monenvälistä sopimusta ja samalla vaatia esimerkiksi, että Yhdysvaltojen pitää ratifioida Kioton pöytäkirja. EU:n lentoliikennettä koskevat ehdotukset voitaisiin suunnata Kioton pöytäkirjan jälkeiseen eli vuoden 2013 jälkeiseen ajanjaksoon Kööpenhaminassa aikaansaatavan kansainvälisen sopimuksen perusteella.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidän myönteisenä Peter Liesen mietintöä lentoliikenteen sisällyttämisestä Euroopan päästökauppajärjestelmään. Parlamentin on tehtävä selväksi, että se on sitoutunut ilmastonmuutoksen torjumiseen ja se ottaa käyttöön kunnianhimoisen ympäristölainsäädännön. Neuvoston kanssa käydyissä keskusteluissa aikaansaadut päätökset näyttävät etenevän oikeaan suuntaan. Hyvä kompromissi on se, että 15 prosenttia lentoliikenteen päästöistä voidaan huutokaupata ja että osuutta voidaan lisätä vuonna 2013.

Vaikka kannatan mietinnön suosituksia, parlamentin on edelleen asettava kunnianhimoisia tavoitteita lentoliikenteen päästöille EU:n päästökauppajärjestelmässä. Sen on ennakolta harkittavia toimia, joilla täydennetään Peter Liesen ehdotuksia päästökauppajärjestelmän yleisen tarkistamisen yhteydessä. Äänestin mietinnön puolesta.

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. − (SK) Lentoliikenteen kaasupäästöt ovat kaksinkertaistuneet vuoden 1990 jälkeen, ja ne lisääntyvät edelleen. Jos EU aikoo vakavasti torjua ilmastonmuutosta, sen on oltava tämän alan merkittävin maailmanlaajuinen toimija. Pelkät puheet eivät riitä, meidän on myös toteutettava lainsäädäntötoimia. Pidän myönteisenä, että direktiivillä pyritään sisällyttämään lentoliikenteen toiminnot yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään.

Esittelijä Peter Liesen mietintö on tasapainoinen ja realistinen. Se on kompromissi ympäristönsuojelun ja Euroopan lentokoneliikenteen kilpailukyvyn varmistamisen välillä. Emme saa syrjiä eurooppalaisia lentoyhtiöitä emmekä erityisesti uusien jäsenvaltioiden yhtiöitä, jotka pyrkivät saavuttamaan yleisen suunnan. Tästä syystä reilun kilpailun sääntöjä on sovellettava tasapuolisesti kolmansien maiden lentoyhtiöihin. Tarvitaan kansainvälinen sopimus, joten EU:n on neuvoteltava asiasta Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan kanssa.

Meidän on myös muistettava, että lentoliikenne on joskus ainoa vaihtoehto yhdistää EU syrjäisiin seutuihin. Lentoliikenne edistää merkittävästi matkailun kehittämistä, ja siksi siitä ei saa tulla ylellisyyttä.

Katson, että Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisellä kannalla edistetään puhdasta lentoliikennettä ja sen perusteella otetaan käyttöön lentoliikenteen alan uutta tekniikkaa. Äänestin siksi mietinnön puolesta.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tänään hyväksytään direktiivi, jolla pyritään sisällyttämään lentoliikenne Euroopan päästökauppajärjestelmään, joten Euroopan unioni edistyy ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Tätä Euroopan parlamentin ja neuvoston välistä sopimusta on pidettävä erityisen myönteisenä, sillä sen ansiosta vähennetään asteittain ja todellisesti kasvihuonekaasujen määrää vuodesta 2012 lähtien kaikkien Euroopan unioniin laskeutuvien ja sieltä lähtevien lentojen osalta.

Olen tyytyväinen kahden erityisen toimenpiteen hyväksymisestä, koska sillä osoitetaan, että Euroopassa hyväksytään onneksi vielä usein erittäin tasapainoista lainsäädäntöä, jossa otetaan huomioon pienet toimijat. Matkailualan tilauslentokoneet, tutkimustyöhön käytettävät lentokoneet ja pienet lentoyhtiöt voivat jatkaa lentoja ilman, että niiden pitää kiinnittää huomio direktiivin sitoviin säännöksiin. Hiilidioksidipäästöistä huutokaupattavasta 15 prosentista saatavat tulot voidaan käyttää lentoliikenteen alan tutkimukseen ja kehittämiseen.

Tämä on tärkeää, sillä jos EU panostaa innovointiin, insinöörien pitää toimia hyvin nerokkaasti, jotta lentokoneiden aiheuttamia saasteita vähennetään ajankohtana, jolloin liikenne kasvaa viisi prosenttia vuodessa.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan Peter Liesen mietintöä tänään, koska se on tasapainoinen ja käytännönläheinen, vaikkakin hieman monimutkainen.

Siviili-ilmailun on hyväksyttävä, että sen pitää osallistua päästökauppajärjestelmään ja ympäristönsuojelijoiden on tunnustettava, että ihmiset haluavat käyttää lentokoneita ja että ilmailuteollisuus edistää merkittävästi monien alueiden hyvinvointia sekä kansantaloutta.

Katson edelleen, että tässä sopimuksessa on ongelmia. Uskon, että säännös sadan prosentin huutokaupasta vuoden 2020 jälkeen voi aiheuttaa vakavia ongelmia pienille ja alueellisille lentoyhtiöille.

Olemme saavuttaneet kompromissiratkaisun. Uskon edelleen, että tämä asetus johtaa oikeudellisiin ja muihin haasteisiin EU:n ulkopuolisten valtioiden, ja erityisesti Yhdysvaltain ja Venäjän, kanssa, joten maailmanlaajuista sopimusta on vaikea saada aikaan. Tämä on kuitenkin vasta alkua, ja meidän on kiitettävä komissiota sen rohkeudesta ja kaukonäköisyydestä.

Lentoliikenteen ala kamppailee tällä hetkellä lähinnä polttoaineen korkean hinnan kanssa, minkä vuoksi kompromissi päästökauppajärjestelmästä oli välttämätön. Tiedän, että lentoyhtiöt ja ympäristönsuojelijat ovat tyytymättömiä. Ehkä tämä on osoitus siitä, että esittelijämme toteuttivat tehtävän hyvin.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Jos EU haluaa saavuttaa ilmastomuutosta koskevat tavoitteet vähentämällä hiilidioksidipäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, lentoyhtiöiden on osallistuttava kasvihuonekaasujen päästökaupan järjestelmään. Lentoliikenteen päästöt ovat lisääntyneet lähes 90 prosentilla edellisen kahden vuoden aikana.

Lentoliikenteen ala ei joudu suorittamaan polttoaineen valmisteveroa ja lentolippujen arvonlisäveroa. Lainsäädännölliset toimenpiteet ovat siten tarpeen. Mietinnön tavoite on, että päästökauppaa koskeva järjestelmä alkaisi vuonna 2011 ja että sitä sovellettaisiin kaikkiin Euroopan ilmatilassa liikennöiviin lentoihin. Vuodesta 2012 lähtien alalla on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä 1,5 prosentilla vuodessa. Huutokauppaoikeuden ehdotettu taso on aivan liian korkealla. Mielestäni lentoliikenteen alan pitäisi aloittaa huutokauppa ainakin 25 prosentista. Tavoite ei ole loppujen lopuksi huutokauppa vaan päästöjen vähentäminen.

Parlamentti on ilmoittanut näkökantansa huutokaupasta saatavien tulojen käytöstä. Se haluaa, että tulot käytetään ympäristön kannalta myönteisten liikennemuotojen verojen vähentämiseen sekä vähemmän saastuttavia lentokoneita koskevan teknologian kehittämiseen. Kompromissi on kaukana ihanteellisesta tilanteesta, mutta se on askel eteenpäin, joten me vihreät voimme myös tukea saavutettua ratkaisua.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Lentoliikenteen sisällyttäminen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaan on erittäin myönteistä.

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Pahoittelen, että syrjäisimpiä seutuja ei vapautettu kokonaan siviili-ilmailun päästökauppajärjestelmästä, vaikka niiden etäisyys Euroopan mantereelta olisi ollut kohtalaisen asianmukainen perustelu.

Olen kuitenkin tyytyväinen, että määrätietoisten toimien perusteella on saavutettu edistystä.

Neuvotellussa sopimuksessa kiinnitetään siten erityisestä huomiota keinoihin vähentää tai jopa poistaa kulkuyhteyksiä koskevat vaikeudet sekä syrjäisimpien seutujen kilpailukykyä koskevat ongelmat. Lisäksi, kiihkeiden keskusteluiden jälkeen, syrjäisimpien seutujen välisiin lentoihin sovelletaan poikkeusta, ja niihin ei puututa. Olen tyytyväinen, että syrjäisimmät seudut sisällytetään lentoliikenteen päästökauppajärjestelmän vaikutusten arviointia koskevaan tarkastuslausekkeeseen.

Haluaisin erityisesti kiittää Euroopan parlamenttia, joka otti alusta asti huomioon pyyntöni syrjäisimpien alueiden erityisasemasta. Jäsenvaltiot ottivat myöhemmin tämän kannan huomioon. Haluaisin myös kiittää aikaisemmin liikenteestä vastannutta komission jäsentä Jacques Barrot’ta hänen vankkumattomasta tuestaan.

Lopuksi pahoittelen, että lopulliseen sopimukseen ei sisältynyt mitään ehdotuksia, joilla olisi tuettu syrjäisimpiä seutuja siten, että päästöoikeuksien huutokaupasta saatavia tuloja olisi käytetty kyseisten alueiden vaikeuksien poistamiseen.

- Mietintö: Corbett (A6-0197/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin brittiläisen kollegani Richard Corbettin laatiman täysistuntotyöskentelyä ja valiokunta-aloitteisia mietintöjä (työjärjestyksen muuttaminen) koskevan mietinnön puolesta. Katson mietinnössä esitettyjen näkemysten mukaisesti, että parlamentin työn on oltava yksinkertaisempaa, tehokkaampaa ja nopeampaa. Parlamentin jäsenten pitäisi kuitenkin voida esittää kirjallisia kysymyksiä komissiolle ja neuvostolle, vaikka olen samaa mieltä siitä, että tämän järjestelmän väärinkäyttöä on rajoitettava. Olen tyytyväinen, että täysistuntoon osallistuville jäsenille annetaan enemmän mahdollisuuksia esittää puheenvuoro. Ajatus siitä, että 40 jäsentä voi esittää poliittisten ryhmien tapaan vaihtoehtoisen päätöslauselman, osoittaa mielestäni demokraattista kehitystä.

  Charlotte Cederschiöld (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Äänestimme tänään Euroopan parlamentin työjärjestyksen muuttamista koskevaa mietintöä vastaan.

Päätimme tehdä niin, koska lainsäädäntötyötä koskevilla valiokunta-aloitteisilla mietinnöillä voi olla merkittävä vaikutus jatkuvaan työhömme. Euroopan parlamentin jäsenille pitäisi siten antaa mahdollisuus vaikuttaa kyseisiin mietintöihin täysistunnossa lainsäädäntömietintöihin sovellettavan menettelyn mukaisesti.

Huolimatta siitä, että kirjallisia kysymyksiä koskevien menettelyiden tarkistaminen on tarpeen, katsomme, että on tärkeää säilyttää parlamentin jäsenten riippumattomuus ja oikeus esittää kysymyksiä toisille toimielimille niiden päätöksien ja vastuun osalta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Äänestimme tätä mietintöä vastaan, koska sen keskeinen tavoite on heikentää Euroopan parlamentin demokraattista ja moniarvoista toimintaa. Lähtökohta on periaate, joka ei ole edes totta, uudistussopimuksen olemassaolo. Parlamentin enemmistö haluaa itse asiassa vähentää jäsenten oikeuksia ja estää heitä toimimasta itsenäisesti. Euroopan parlamentin puhemiehen toimivaltaa lisätään, ja sen vuoksi parlamentaarisen keskustelun moniarvoisuutta rajoitetaan.

Demokratian heikentämistä ja jäsenten toimintavalmiuksien vähentämistä koskevat toimet käyvät selkeästi ilmi myös siitä, että otetaan käyttöön suuntaviivat menettelylle, jonka perusteella esitetään kirjalliset kysymykset neuvostolle ja komissiolle.

Tämä päätös on kuitenkin vain yksi osatekijä näissä parlamentin enemmistön ja erityisesti suurimpien poliittisten ryhmien (Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan sosialistisen puolueen) toteuttamissa demokratian vastaisissa toimissa. Toinen keskeinen osatekijä on pyyntö poliittisten ryhmien perustamista koskevista uusista ja rajoittavimmista kriteereistä. Meidän on torjuttava ja vastustettava niitä ponnekkaasti.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Richard Corbettin ehdotus parlamentin työjärjestyksen muuttamisesta täysistuntotyöskentelyn ja valiokunta-aloitteisten mietintöjen osalta edistää parlamentin työn tehostumista. Äänestin Richard Corbettin suositusten puolesta.

  Andreas Mölzer (NI) , kirjallinen. – (DE) Olen demokraattina erityisen yllättynyt Richard Corbettin mietintöön sisältyvästä kahdesta tarkistuksesta, sillä en usko, että niihin voidaan suhtautua vakavasti.

Lähes jokaisessa demokraattisessa valtiossa parlamentin jäsenen demokraattisiin oikeuksiin kuuluu, että he voivat esittää kysymyksiä vallanpitäjille heidän toimivallastaan.

Kun näiden kysymysten määrää ja sisältöä rajoitetaan, tulee mieleen, että kyse on enemmän tuomioistuimen prosessioikeudesta kuin demokraattisesti oikeutetusta toimielimestä, ja ehdotus olisi pitänyt sen vuoksi hylätä kokonaan. Tämän takia äänestän mietintöä vastaan.

- Mietintö: Haug (A6-0262/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Annoin äänestyksessä puoltavan ääneni saksalaisen kollegani Jutta Haugin laatimalle mietinnölle aiheesta ”vuoden 2009 talousarviosta: alustavia pohdintoja vuoden 2009 alustavasta talousarvioesityksestä ja neuvotteluvaltuuksista”. Mietinnöllä luodaan puitteet EU:n tulevan talousarvion rakenteiden pohdintaan. Alustavassa talousarvioesityksessä (ATE) vuodeksi 2009 on maksusitoumusmäärärahoja yhteensä 134 395 miljoonaa euroa, mikä vastaa 1,04 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä merkitsee 3,1 prosentin yleistä kasvua vuoden 2008 talousarvioon verrattuna. Maksumäärärahoja on 116,7 miljardia euroa, joista jää maksusitoumuksiin liikkumavaraa 2,6 miljardia euroa ja maksuihin 7,4 miljardia euroa. En voi ymmärtää tuloksien Euroopan tarpeen vuoksi, miksi maksumäärärahojen taso on alhainen. Painopistealojen lisäksi on tärkeää varmistaa, että tarpeeksi varoja myönnetään koheesiopolitiikkaan, pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevaan eurooppalaiseen politiikkaan sekä ulkoiseen toimintaan. Emme saa unohtaa tärkeää eurooppalaista infrastruktuuria (liikenneverkot, energia, avaruus, vesi, uudet teknologiat, terveydenhuolto ja niin edelleen), joihin myönnetään säännöllisesti liian vähän varoja huolimatta siitä, että ne ovat Euroopan kilpailukyvyn selkäranka maailmanlaajuisessa taloudellisessa ja sosiaalisessa kilpailussa.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE), kirjallinen. − (PL) Vuonna 2009 ratifioitavan Lissabonin sopimuksen mukaan parlamentilla ja neuvostolla on tasavertaiset oikeudet lainsäädännön laatimisessa ja talousarviota koskevissa kysymyksissä. Euroopan unionille annetaan uusia toimivaltuuksia ja nykyiseen talousarviomenettelyyn tehdään perustavia muutoksia.

Tämän syyn vuoksi on erityisen tärkeää, että Euroopan unionilla on tarvittavat taloudelliset mahdollisuudet panna täytäntöön nykyiset toimintalinjat ja toimet eri aloilla ja että sillä on samalla tarpeeksi joustavuutta vastata uusiin poliittisiin haasteisiin. Tämän syyn vuoksi alustavan talousarvioesityksen maksumäärärahojen äärimmäisen alhainen taso (116 736 miljoonaa euroa) on hämmästyttävä. Se vastaa ainoastaan 0,9 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä merkitsee 3,3 prosentin vähennystä vuoteen 2008 verrattuna. Huolestuttavia ovat myös komission tiedotuskampanjoihin esittämät leikkaukset. Kampanjoita suunniteltiin pitkän aikaa vuodelle 2009 Euroopan parlamentin vaalien ja Lissabonin sopimuksen mahdollisen voimaantulon vuoksi.

Heinäkuun talousarvion neuvottelumenettelyssä pitäisi olla ensisijaista maksumäärärahojen asianmukaisen tason ja unionin tiedotuspolitiikan määrärahojen varmistaminen. On myös tärkeää esittää komissiolle rahoitusta koskevia ehdotuksia pilottihankkeista ja valmistelutoimista, jotta niitä ei tarvitse rahoittaa monivuotisen rahoituskehyksen liikkumavaroista. Lisäksi meidän olisi varmistettava, että Euroopan unionilla on käytössään tarvittavat taloudelliset varat, jotta se voi vastata kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn haasteisiin ilman, että vähennetään tällä hetkellä toteutettavien tärkeiden ohjelmien määrärahoja.

  Roger Knapman (NI) , kirjallinen. − (EN) Katson, että oman maani ei pitäisi rahoittaa EU:n talousarvion ohjelmia missään todellisissa tai mahdollisissa olosuhteissa. Euroopan ulkosuhdehallinto ja kaikki muut Lissabonin sopimuksen näkökohdat ovat minulle erittäin vastenmielinen asia. Sen vuoksi, vaikka tällaisten ohjelmien rahoittamisen viivästyminen on tervetullutta, en voi tukea tarkistusta, jolla hyväksytään periaate, että Euroopan ulkosuhdehallintoa yhdessä muiden perussopimukseen kuuluvien uusien talousarvion ohjelmien kanssa pitäisi rahoittaa silloin, kun kaikki 27 jäsenvaltiota ovat ratifioineet sopimuksen. Mahdollisuus on olemassa riippumatta siitä, ratifioivatko kaikki jäsenvaltiot sopimuksen. En voi hyväksyä tarkistusta, jolla vahvistetaan tietyt olosuhteet, joiden perusteella ehdotuksen esittäjät pitävät periaatteessa laillisena rahoitusta Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja Lissabonin sopimukseen sisältyville muille uusille ohjelmille.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Äänestin vuoden 2009 alustavaa talousarvioesitystä ja neuvotteluvaltuuksia koskevan Jutta Haugin mietinnön puolesta. Tässä mietinnössä esitetään parlamentin ensisijaiset tavoitteet ensi vuodelle. Pidän erityisen myönteisenä pyyntöä riittävästä elintarvikeavusta sekä elintarvikkeiden turvallisuutta koskevista vaatimuksista, sillä elintarvikkeiden hinnat ja tuotantokustannukset maatiloilla ovat nousseet huomattavasti.

Toivon, että vastausta harkitaan ja että se on asianmukainen. Toivon myös, että siihen sisältyy merkittävä maatalousalan investointiohjelma sekä kehitysmaita että EU:ta varten.

Äänestin myös otsakkeen 2 liikkumavaraa koskevan tarkistuksen 15 puolesta.

Pyrkimyksiä sisällyttää järjestelmiä, joilla siirretään käyttämättömiä varoja yhteisestä maatalouspolitiikasta muihin budjettikohtiin, ei voida hyväksyä.

Yhteisen maatalouspolitiikan käyttämättömät varat siirrettiin vuonna 2007 Galileo-hankkeen rahoitukseen. Tästä ei saa tulla sääntö.

  Thomas Wise (NI) , kirjallinen. − (EN) En voinut tukea tätä tarkistusta, koska vastustan voimakkaasti Euroopan ulkosuhdehallinnon ja muiden Lissabonin sopimuksen ratifioinnista riippuvien ohjelmien luomista ja rahoittamista. Tärkeä näkökohta on, että niin sanotun Lissabonin sopimuksen nojalla perustettavilla ohjelmilla ei ole oikeusperustaa ennen kuin kaikki 27 jäsenvaltiota ratifioivat kyseisen perussopimuksen. Vastustan kuitenkin kaikkia kyseisiä ohjelmia kokonaisuudessaan. En katso, että niitä pitäisi luoda tai rahoittaa milloinkaan.

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Jutta Haugin mietinnössä pyydetään laajoja valtuuksia budjettineuvotteluihin neuvoston kanssa. Lähtökohtana on, että komission ehdottamille toimille pitää varmistaa riittävä rahoitus. Ei näytä olevan olemassa minkäänlaisia rajoja, miten paljon Euroopan parlamentti on valmis käyttämään varoja. Tämä on mielestäni väärä lähestymistapa. Lähtökohtana pitäisi olla päätetyt yleiset puitteet, ja painopisteet pitäisi määritellä eri kohtien perusteella

Nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä tarvitaan suurempaa joustavuutta. Kannatan siksi ajatusta, että maatalouden puolen liikkumavaraa voidaan käyttää muihin tarkoituksiin.

- Mietintö: Libicki (A6-0225/2008)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Mustanmeren synergian esittelijänä haluaisin esittää tukeni Marcin Libickin mietinnölle yksinkertaisesti siksi, että sen aihe on strateginen ja laajempi kuin Itämeren alue ja luonnonsuojelun ulottuvuus. Keskustelimme itse asiassa Itämeren ja Mustanmeren alueiden yhteisestä ongelmasta, joka vaikuttaa koko Eurooppaan: energian toimitusvarmuudesta ja sitä koskevasta EU:n politiikasta.

EU on riippuvainen rajoitetuista energialähteistä, toimittajista ja kuljetusreiteistä, joten on tärkeää, että Euroopan energian toimitusvarmuutta koskeva olennainen käsite on monipuolistaminen. Yhtä tärkeää on kehittää yhtenäistä eurooppalaista energiapolitiikkaa, joka perustuu solidaarisuuteen ja koordinointiin. Siten voidaan välttää kahdenvälisiä sopimuksia, jotka mahdollisesti vaikuttavat muiden jäsenvaltioiden etunäkökohtiin tai heikentävät suuria Euroopan tasolla tunnustettuja hankkeita, kuten Nabucco-hanketta.

Siksi toistan asian ja vaadin komissiota ja neuvostoa ponnistelemaan kaksin verroin, jotta Nabucco-hanke toteutetaan menestyksekkäästi ja jotta yhteinen energiapolitiikka toteutetaan selkeästi. Itämeren ja Mustanmeren alueen tilanne osoittaa, että on toteutettava kiireellisesti konkreettisia ja päättäväisiä toimia.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Me Ruotsin sosiaalidemokraatit olemme päättäneet äänestää Marcin Libickin Itämeren pohjaan rakennettavaa kaasuputkea koskevan mietinnön puolesta, vaikka halusimme, että vaihtoehtoista maareittiä olisi tutkittu paremmin. Katsomme kuitenkin, että parlamentti on soveltanut selkeää ympäristövaikutusten arviointia. Me tuemme sitä ja pidämme sitä myönteisenä. Edellytämme, että kattava ja riippumaton arviointi on perustana täydentävissä päätöksissä. Itämeri on herkkä alue, ja sen ympäristökuormitus on jo erittäin tuntuva. Jos kaasuputken rakentamiselle annetaan lupa, on äärimmäisen tärkeää, että ympäristövaikutukset pidetään mahdollisimman vähäisinä.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, Nord Stream -kaasuputken rakentaminen voi aiheuttaa vaikutuksia viime sodan aikana mereen jääneiden aseiden vuoksi. Meressä on noin 40 000–60 000 tonnia kemiallisia aseita, ja niiden tarkka sijainti ei ole tiedossa. Näihin kaatopaikkoihin kajoaminen voi aiheuttaa valtavan ympäristöonnettomuuden.

Tuin tätä mietintöä, koska olen samaa mieltä esittelijän kanssa, että on pöyristyttävää kohdella näin merkittävää rajatylittävää hanketta Venäjän ja Saksan kahdenvälisenä kysymyksenä. Itämeren ja Itämeren valtioiden kansalaisten suojelemisen pitäisi olla yksi EU:n keskeisistä painopisteistä.

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. − (RO) Pidin myönteisenä Euroopan parlamentin hyväksymää Venäjän ja Saksan yhdistävän kaasuputken rakentamisesta koskevaa kantaa.

Euroopan unioni tarvitsee yhdennetyn, yhteisen ja johdonmukaisen energiapolitiikan sekä pitkäaikaisen strategian, jolla varmistetaan, että jäsenvaltiot eivät ole riippuvaisia energiasta.

Euroopan unionin pitäisi puuttua energian turvallisuutta koskeviin ympäristönäkökohtiin ja geopoliittisiin kysymyksiin kaikkien jäsenvaltioiden yhteisillä toimilla eikä ainoastaan joidenkin jäsenvaltioiden Venäjän kanssa tekemillä kahdenvälisillä sopimuksilla. Tämä on ainoa tapa, jolla Euroopan unioni pystyy saavuttamaan vahvan aseman neuvotteluissa Venäjän kanssa. Siten vältetään, että energiasta tulee poliittisen painostuksen väline. Tämän ansiosta EU:sta tulee tasa-arvoinen kumppani Venäjän kanssa.

Voimme näillä toimilla vastata Romanian kansalaisten oikeutettuihin huolenaiheisiin kaasun ja sähkön jatkuvasta hinnannoususta. Sillä on ollut kielteisiä sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia romanialaisiin ja heidän elintasoonsa.

Euroopan yhteistä energiapolitiikkaa koskeva ratkaisu voisi olla vastaus ongelmaan, sillä Bukarestin oikeistohallitus ei pyri edistämään Romanian energia-alan intressejä Venäjän kanssa.

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Äänestin Marcin Libickin mietinnön puolesta. Tämä on tärkeä mietintö. Haluaisin kuitenkin muistuttaa teille, että ei ole oikein sanoa, että tämä kysymys tuli Euroopan parlamentin tietoisuuteen kansalaisten vetoomusten vuoksi. Kollegani Bogusław Sonik ehdotti keskustelua Pohjois-Euroopan kaasuputkesta monta kuukautta ennen kuin vetoomukset otettiin vastaan.

Olen yllättynyt, että tätä mietintöä on vastustettu. Puhumme usein ympäristöasioista, ja se ei aiheuta minkäänlaisia vastatoimia. Tässä nimenomaisessa tapauksessa jotkut parlamentin jäsenet eivät halua, että tämän hankkeen ympäristövaikutuksia tutkitaan laisinkaan. Miksi? Vastaus näyttää olevan yksinkertainen: joillekin valtioille ja joillekin politiikoille tämä hanke on tärkeämpi kuin ympäristö. Ehkä juuri tästä syystä olisi tarkasteltava suunniteltujen investointien poliittista ja taloudellista taustaa. Olen tietoinen näkökannasta, että tämä on yksityinen hanke. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että entiset poliitikot osallistuvat kaasuputken rakentavan yrityksen hallintoneuvostoon. Yksityisten hankkeiden käyttäminen poliittisiin tarkoituksiin ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia Venäjälle.

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tätä tarkistusta vastaan, koska se muuttaa pohjimmiltaan alkuperäisen tekstin ajatusta. Alkuperäisen version mukaan on harkittava vaihtoehtoja nykyiselle kaasuputkea koskevalle hankkeelle. Vaihtoehdot olisivat ainakin kolme kertaa edullisemmat, ja ne eivät aiheuttaisi suuria ympäristöriskejä. En voi hyväksyä tarkistusta, jossa painotetaan kaasun kysyntää siten, että laiminlyödään EU:n ympäristölainsäädäntöä ja jätetään vastaamatta kansalaisten huolenaiheisiin. Haluaisin myös huomauttaa, että kyseisen kaasuputken on alun perin tarkoitus ohittaa seitsemän muuta Itämeren alueen valtiota ja toimittaa kaasua vain yhdelle tai kahdelle EU:n jäsenvaltiolle. Siten väitettä kaasun kysynnän lisääntymisestä ei voida pitää asianmukaisena.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. − (FI) Kannatan vahvasti valiokunnan mietinnössä esitettyä Nord Stream -kaasuputken ympäristövaikutusten arviointia. Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä: ei myöskään pidä unohtaa sen energiapoliittista aspektia. Emme voi harjoittaa energiapolitiikkaa, joka on irrallaan ilmastopolitiikasta. Ne kuuluvat yhteen yhtä olennaisesti, kuin verotus ja budjetti tai laki ja oikeus.

Energiapolitiikkaa ei voi enää olla ilman taloudellisia tai muita sellaisia välineitä, jotka mahdollistavat sen elementit. EU:n ja sen jäsenvaltioiden energia-asioita käsittelevissä valkoisissa kirjoissa on toistuvasti peräänkuulutettu puhtaita, riippumattomia ja kilpailukykyisiä energiamuotoja – kuitenkin ainoastaan viimeisellä kriteerillä, kilpailukyvyllä, on toimiva markkinamekanismi.

En edelleenkään näe sellaista markkinamekanismia, joka vähentäisi energiariippuvuuttamme – etenkään Venäjältä tulevasta kaasusta. Tällä viikolla Euroopan energiafoorumi kuulee OPECia. Ei ole OPECin oma heikkous, että se muodostaa korvaamattoman kartellin, jolla on liian suuri vaikutus meidän talouteemme.

Edellisten sukupolvien virheestä lähtien energiariippuvuuden on annettu kasvaa ja kukoistaa kustannuksellamme. Se on seikka, joka meidän pitäisi muistaa tehdessämme päätöksiä tulevaisuuden ratkaisuista myös kaasuputkien ja muiden taloudellisten riippuvuuksien tapauksessa. Onko se kestävää kehitystä, onko se oikea suunta, kun pyritään vähähiiliseen talouteen?

Ilmastonmuutos on todellisuutta, kuten myös kohoavat energiakustannukset. Kaasuriippuvuus kasvaa ja tuo EU:n naapurille sitä valtaa, minkä se menetti 20 vuotta sitten.

Emme varmastikaan halua toistaa poliittisten edeltäjiemme virheitä. Meillä on paljon tehtävää lyhyen ajan sisällä.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Olen täysin samaa mieltä esittelijä Marcin Libickin kanssa, että yleisesti ”Itämeren kaasuputkeksi” kutsutun hankkeen toteuttaminen voisi aiheuttaa ympäristöriskin kahdeksalle Euroopan unionin valtiolle: Saksalle, Ruotsille, Suomelle, Latvialle, Liettualle, Virolle, Tanskalle ja Puolalle. Sillä voi olla myös kuluttajan kannalta haitallisia vaikutuksia, jotka aiheutuvat kaasuputken rakentamisen rahoituskustannuksista.

Tärkeä näkökohta on se, että vaihtoehtoinen Pohjois-Euroopan kaasuputki voitaisiin rakentaa maata pitkin Euroopan unionin valtioiden kautta. Se täyttäisi kaikki päätöksen N:o 1364/2006/EY mukaiset strategiset ja taloudelliset edellytykset. Vaihtoehtoinen ehdotus on turvallisempi ympäristön kannalta, ja se on myös edullisempi.

Kannatan erityisesti, että tehdään riippumaton arvio ja tutkitaan kaasuputken rakentamisen ympäristövaikutusta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Nord Stream -kaasuputkea koskevan hankkeen laajuuden vuoksi tarvitaan täydellisiä ja perusteellisia tutkimuksia ympäristövaikutuksista. Hankkeen aloittamista ennen on varmistettava, että se täyttää tiukat ympäristöehdot. Otin nämä näkökannat huomioon, kun äänestin Marcin Libickin Itämeren pohjalle rakennettavaksi suunnitellun Venäjän ja Saksan välisen kaasuputken ympäristövaikutuksia koskevasta mietinnöstä.

  Bogusław Sonik (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Äänestämme tänään erittäin tärkeästä mietinnöstä, joka koskee Venäjän ja Saksan välille rakennettavaksi suunnitellun niin sanotun Itämeren kaasuputken ympäristövaikutuksia. Suunniteltu hanke on yksi monista maakaasun infrastruktuurihankkeista, jotka ovat tarpeen EU:n kasvavan kysynnän vuoksi. Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä sen rakentamista koskeviin moniin kysymyksiin.

Tämä maailman pisin ja syvimmällä kulkeva kaasuputki aiheuttaa merkittävän uhan luonnon monimuotoisuudelle ja luontotyypeille. Se aiheuttaa uhkaa myös turvallisuudelle ja alueen laivaliikenteelle puhumattakaan siitä, että Itämereen upposi toisen maailmansodan aikana 80 000 tonnia ampumatarvikkeita. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenenä sekä Espoon yleissopimuksen esittelijänä haluan korostaa, että kaikissa tämänkaltaisissa kansainvälisen tason investoinneissa pitäisi ensin kuulla perusteellisesti kaikkia osapuolia. Meidän olisi kiinnitettävä huomiota arvioihin vaihtoehtoisista ratkaisuista, kuten maareiteistä, joissa otetaan huomioon rakennuskustannukset sekä ympäristön suojeleminen.

EU on yhä enemmän riippuvainen rajallisesta raaka-aineiden määrästä ja harvoista toimittajista, joten on tärkeää tukea monipuolistamista koskevia aloitteita. Meidän ei pitäisi ajatella sitä, onko venäläinen yritys Gazprom, jolla on hallussaan 51 prosenttia Nord Streamin konsortion osakkeista, tässä yhteydessä paras ratkaisu.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidän myönteisenä vetoomusvaliokunnan aloitetta, että tästä Itämeren pohjaan suunnitellun kaasuputken ympäristövaikutuksia koskevasta mietinnöstä äänestetään. Euroopan parlamentin jäsenten on pyrittävä saamaan tietoja tämän ehdotuksen vaikutuksista.

  Ewa Tomaszewska (UEN), kirjallinen. − (PL) Tuen Marcin Libickin mietintöä, koska tämä Itämeren kaasuputki aiheuttaa merkittävän ympäristöuhan ja koska yritetään kiertää velvollisuutta saada kaikkien rannikkovaltioiden hyväksyntä. On myös otettava huomioon, että kaasuputken ympäristövaikutuksesta ei ole tehty riippumatonta ja myönteistä arviota. Erityisen tärkeää on säilyttää Euroopan unionin energiapolitiikan solidaarisuuden periaate.

Kaasuputki suunnitellaan siten, että EU:n valtiot joutuvat poliittisesti riippuvaisiksi Venäjästä, joka käyttää luonnonvarojaan ostajien painostamiseksi. Haluaisin myös, että kiinnitätte huomion siihen, että kaasuputken rakentaminen meren pohjaan merkitsee kaasun hinnan nousua, koska tämä reitti aiheuttaa paljon enemmän kustannuksia kuin maareitti.

- Mietintö: Brie (A6-0269/2008)

  Richard Howitt (PSE), kirjallinen. − (EN) Euroopan parlamentin sosialistiryhmä on tyytyväinen tästä parlamentin mietinnöstä. Talebanien hävittyä vuonna 2001 ainoastaan 900 000 lasta kävi koulua. Luku on tällä hetkellä kuusi miljoonaa, ja se kasvaa. Viisi miljoonaa pakolaista on palannut kotiinsa, ja 82 prosentilla väestöstä on mahdollisuus käyttää terveyspalveluja. Tämä on yhdeksän kertaa enemmän kuin vuonna 2002. Jaamme kuitenkin parlamentin huolen turvallisuusongelmien jatkumisesta sekä siitä, että normaaliin elämään ei voi palata ilman turvallisuutta.

Pidättäydyimme kuitenkin äänestämästä eräistä mietinnön kohdista. Niillä ei vastata Afganistanin todelliseen tilanteeseen. Johdanto-osan D kappaleessa on asiavirhe, sillä uusien Nato-joukkojen lähettäminen Afganistaniin jatkuu. Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa ilmoittivat juuri joukkojen lisäämisestä. Emme ole myöskään samaa mieltä 32 kohdassa mainitusta oopiumintuotannosta. Mietinnössä ei oteta huomioon Afganistanin hallituksen kovaa työtä, jota se on toteuttanut kansallisen huumausaineiden valvontaa koskevassa pitkän aikavälin strategiassaan. Sen ansiosta yhä harvemmassa maakunnassa kerätään unikkoja oopiumin tuotantoa varten.

Haluamme lopuksi tukea jatkuvaa yhteistyötä Afganistanin lainvalvontaviranomaisten kanssa. kuuluu Euroopan unionin jatkuvaan tukeen oikeudellisen ja turvallisuuden alan siirtymäkauden uudistuksille maassa.

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE), kirjallinen − (RO) Afganistanin vakauttaminen ja terrorismin torjunta on kansainvälisen yhteisön tärkein turvallisuuspoliittinen haaste. Jos asiassa epäonnistutaan, läntiset valtiot voivat olla tulevaisuudessa haluttomia ratkaisemaan ja ehkäisemään konflikteja sekä toimimaan rauhanturvaoperaatioissa. Afganistanilaiset voisivat toisaalta hyötyä kestävästä rauhasta. He ovat kolme vuosikymmentä jatkuneen konfliktin osapuoli. Afganistan on aina ollut ulkoisten toimijoiden väline, ja sitä on käytetty niiden tarpeita varten.

Sotilaalliset operaatiot ovat tarpeen, mutta ne eivät ole riittävä edellytys Afganistanin vakauttamiseksi. Tähän prosessiin pitäisi saada ratkaisu välttämättä diplomaattisella tasolla ja yhteistyössä Iranin, Intian ja Pakistanin kanssa. Tämä on tärkeää erityisesti raja-alueilla, joilla kapinallisryhmät toimivat aktiivisesti. Näiden syiden vuoksi demokraattisten rakenteiden vahvistaminen on erityisen tärkeää. Kansainvälisen yhteisön pitäisi vastustaa Afganistanin hallituksen syrjään jättämistä siten, että poliittisen järjestelmän ja demokraattisten toimijoiden merkitystä lisätään paikallisella ja alueellisella tasolla.

Euroopan unionia pidetään Afganistanissa humanitaarisena järjestönä. Jos EU haluaa merkittävämmän tehtävän asiassa, sen pitäisi ottaa huomioon, että köyhyyteen ja epävakauteen ei saada ratkaisua aseilla ja väkivallalla, vaan toimilla, joilla taataan Afganistanin väestön hyvinvointi. Äänestin André Brien mietinnön puolesta tämän toiveen mukaisesti.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidättäydyin äänestämästä tässä äänestyksessä. André Brien Afganistanin vakauttamista koskevassa mietinnössä yksinkertaistetaan liikaa tilannetta, joka on erittäin monimutkainen paikan päällä. Euroopan parlamentin pitäisi tutkia tarkasti Afganistanin kehitystä. Katson siksi, että sen on osallistuttava asiaan rakentavasti ja että sen pyrkimyksenä pitäisi olla vakaan Afganistanin valtion aikaansaaminen. En ole vakuuttunut siitä, että mietinnön perusteella olisi mahdollista saada aikaan toimivia ratkaisuja tässä monimutkaisessa konfliktissa, jossa joukkojemme edistyminen on tasaista ja tosiasiallista.

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Pariisissa äskettäin järjestetyn avunantajakonferenssin myönteiset tulokset osoittivat, että EU ja kansainvälinen yhteisö keskittyvät Afganistanin tilanteeseen.

Tässä mietinnössä − joka laaditaan tärkeällä hetkellä maan tulevaisuudelle − korostetaan haasteita, joihin Euroopan unionin on vastattava, jotta maan vakautta edistetään tehokkaasti. Siinä korostetaan jälleenrakennustöitä, joita on aloitettu instituutioiden vahvistamista ja elinolosuhteiden parantamista varten. Tässä yhteydessä lapsikuolleisuuden huomattava vähentyminen ja koulua käyvien lasten määrän lisääntyminen ovat rohkaisevia näkökohtia.

Menestyminen Afganistanissa on riippuvainen rahoittajien eri strategioiden paremmasta koordinoinnista. Turvallisuuden on oltava tietysti edelleen etusijalla, mutta on myös tärkeää, että Afganistanin kansalaiset näkevät konkreettisesti, miten avunanto hyödyttää heitä. Meidän on rakennettava lisää infrastruktuuria, kuten teitä, kouluja, sairaaloita ja niin edelleen.

Prosessin onnistuminen edellyttää, että vakautusprosessia ”afganistanilaistetaan”. Afganistanilaisille on annettava keinot, joiden avulla he voivat ottaa vastuun tulevaisuudestaan. Tässä yhteydessä monet toiveet keskittyvät Afganistanin kansalliseen kehitysstrategiaan, jota kansainvälisen yhteisön ja Euroopan unionin on tuettava.

  Daniel Strož (GUE/NGL), kirjallinen. − (CS) Mielestäni mietintö, joka koskee Afganistanin tilannetta sekä ehdotuksia maan tilanteen vakauttamiseksi, on epäjohdonmukainen. Siinä keskitytään liikaa sotilaallisten toimien sekä Naton tehtävän merkitykseen alueella. Mietintöön sisältyvässä kohdassa todetaan, että Talebanin toiminta ei uhkaa suoraan Afganistanin täysivaltaisuutta, mutta toisaalta siinä varoitetaan, että Afganistan on nyt kriittisessä tienhaarassa.

Näen asian toisin. Afganistanin presidentti Hamid Karzai sanoi itse selvästi, että kansainväliset joukot eivät voita taistelua talebaneja vastaan ja lisää − mielestäni hyvin osuvasti − että terrorismin torjunnan onnistuminen on mahdollista ainoastaan, kun tietyt Afganistanin hallituksen kumppanit lopettavat eri intressiensä tavoittelun. Afganistanin aiemmin Neuvostoliiton kanssa käymä sota osoitti, että tätä valtiota ei voida vakauttaa tai hallita sotilaallisin keinoin. Ainoat tehokkaat toimenpiteet, joilla maan tilannetta voidaan vakauttaa, ovat sellaiset poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset toimenpiteet, joilla vaikutetaan Afganistanin lisäksi naapurivaltioihin. Haluaisin lisätä, että Yhdysvaltojen pyrkimys toimia johtavassa asemassa alueella on keskeinen näkökohta tässä vakavassa ongelmassa.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Tämä mietintö on täydellinen imperialistinen haaste. Siinä todetaan, että se ”tukee Nato-joukkojen pyrkimyksiä […] torjua paikallista ja kansainvälistä terrorismia” ja siinä katsotaan, että ”joukkojen läsnäolo on olennaisen tärkeää maan tulevaisuuden varmistamisen kannalta”. Siinä pyydetään vahvistamaan Yhdysvaltojen, EU:n ja Naton miehitysjoukkoja lisäämällä taistelujoukkoja ja todetaan kyynisesti, että ”kansalliset esteet eivät vaikuta” niihin. Tämä tarkoittaa, että niiden pitäisi toimia miehitysjoukkoina avoimesti ja ilman tekosyitä. Siinä korostetaan, että ”Euroopan unionin olisi hyödynnettävä Afganistanin vakautus- ja jälleenrakennusprosessissa omissa tehtävissään keräämäänsä kokemusta ja asiantuntemusta sekä jo Afganistanin alueella sotilaallisissa tai siviilitehtävissä olevien jäsenvaltioidensa kokemusta ja asiantuntemusta”. Toisin sanoen sen pitäisi hyödyntää sen valtiossa olevien sotilasvoimien murhanhimoisia toimia, jotta se saa operatiivista kokemusta muihinkin imperialistisiin toimenpiteisiin. EU:n pääomaa edustavien poliittisten tahojen huolenaihe on varmistaa mahdollisimman suuri osuus alueen imperialistisesta ryöstösaaliista. Siksi he korostavat, että ”EU:n olisi kannustettava ja autettava eurooppalaisia sijoittajia osallistumaan Afganistanin jälleenrakentamiseen”.

Mietinnön kyynisissä tunnustuksissa paljastetaan EU:n rooli ja sen imperialistiset aikeet sekä vahvistetaan jälleen kerran, että EU ja Nato kuuluvat samaan murhanhimoiseen ryhmittymään. Kansojen on yhdyttävä taisteluun koko imperialistista järjestelmää vastaan.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin koko vasemmistoryhmän lailla Afganistania koskevaa mietintöä vastaan, koska siinä korostetaan sotilaallista hyökkäystä ja läsnäoloa sodasta kärsineessä valtiossa, jossa edellisten 30 vuoden aikana on sattunut yli 1,5 miljoonaa kuolemantapausta. Afganistanin ongelmia ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Afganistanin kansalaiset tarvitsevat Euroopan solidaarisuutta. EU:n sotilaallisen läsnäolon jatkaminen ja pönkittäminen on yksi tärkeimmistä syistä, miksi alue on epävakaa ja turvaton.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Afganistan merkitsee nyt taistelua turvallisuuden, vakauden, rauhan ja demokratian puolesta kansainvälistä islamilaista jihadismia vastaan. Jihadistit pyrkivät voittamaan, jotta he voivat propagoida, että imperiumi on luhistumassa. Tämän syyn vuoksi kansainväliset ja erityisesti Euroopan ponnistelut ovat hyvin tärkeät. Liittolaisten ja erityisesti niiden, jotka uskovat, että Natoa on uudistettava, haasteena on kestää äärimmäisen vaikeat olosuhteet ja avustaa esteitä vähentämällä maajoukkoja, sillä voitto on tärkeä.

Afganistanissa on kyse suurelta osin liittoutumiemme sekä rauhan ja turvallisuuden tulevaisuudesta. Monet kompromissien ja myönnytyksien kannattajat ehdottavat tätä lähestymistapaa. Emme voi sivuuttaa meihin suunnattua uhkaa teeskentelemällä, että kyse on jostain muusta. Meidän on kiireellisesti vahvistettava tehokasta sotilaallista kapasiteettia Afganistanissa samoin kuin muita toimia, kuten kehitystukea sekä demokraattisen oikeusvaltion edistämistä. Jos epäonnistumme Afganistanissa, joudumme todennäköisesti uuteen taisteluun, joka käydään lähempänä kotiamme.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Mietinnössä todetaan, että tietystä edistymisestä huolimatta on vielä tehtävä paljon työtä, jotta turvallisuus ja vakaus saadaan aikaan Afganistanissa. Euroopan parlamentti ehdottaa tilanteen parantamista varten useita myönteisiä toimenpiteitä. Parlamentti päätti valitettavasti tukea ehdotusta oopiumin kasvattamiseen käytettyjen peltojen ruiskuttamisen lopettamisesta. Näitä peltoja on vielä monella alueella maassa. Maaseutuyhteisöjä on tietenkin tuettava, mutta oopiumin tuottaminen ei voi olla pitkän aikavälin vaihtoehto Afganistanin kasvulle, demokratialle ja poliittiselle vakaudelle. Sillä vahingoitetaan Afganistanin mahdollisuuksia sekä muiden terveyttä.

  Puhemies. − (ES) Äänestysselitykset ovat päättyneet.

10. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.55 ja sitä jatkettiin klo 15.05)

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

11. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

12. Maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyn edellytykset - Maakaasun sisämarkkinat - Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– Atanas Paparizovin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1775/2005 muuttamisesta (KOM(2007)0532 – C6-0319/2007 – 2007/0199(COD)) (A6-0253/2008),

– Romano Maria La Russan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin 2003/55/EY muuttamisesta) (KOM(2007)0529 – C6-0317/2007 – 2007/0196(COD)) (A6-0257/2008), ja

– Jerzy Buzekin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta (2008/2005(INI)) (A6-0255/2008).

  Nathalie Kosciusko-Morizet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies, komission jäsen, esittelijät ja hyvät naiset ja herrat, Euroopan energia-alan tulevaisuudessa on kaksi haastetta. Ensimmäinen on, että varmistetaan turvallinen, kestävä ja kilpailukykyinen energiatoimitus tehokkaalla, toimintakykyisellä ja yhteenliitetyllä verkolla. Toinen on muutos, jota tarvitaan kasvihuonekaasupäästöjen ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ensimmäisen kohdan osalta haluaisin erityisesti ja kokonaisuudessaan korostaa puheenjohtajavaltio Slovenian edistymistä, joka huipentui energian sisämarkkinoiden yleisten puitteiden hyväksymiseen kesäkuun Eurooppa-neuvostossa. Saavutetun kompromissin kaikkein tärkein kohta koskee tuotannon ja tarjontatoimien tehokasta erottamista − ja korostan sanaa ”tehokas” − sekä siirtoverkkojen hyödyntämistä. Haluaisin korostaa neuvoston soveltuvin osin valitsemaa kaasu- ja sähköalan ratkaisua.

Vaikka monet jäsenvaltiot ja komissio pitävät parempana omistuksen täydellistä eriyttämistä, jäsenvaltiot halusivat säilyttää tietyn joustavuuden, ja neuvosto hyväksyi vaihtoehdon riippumattomasta siirtoverkonhaltijasta. Tätä vaihtoehtoa voisivat käyttää jäsenvaltiot, joiden siirtoverkkojärjestelmä kuuluu vertikaalisesti integroituneeseen yritykseen ajankohtana, kun direktiivi tulee voimaan. Tämä vaihtoehto edellyttää merkittäviä muutoksia, jotta siirtoverkonhaltijoiden riippumattomuus varmistetaan päätöksenteon ja rahoituksen osalta.

Vaikuttaa siltä, että menetelmällä on mahdollista välttää eturistiriitoja integroidun yrityksen eri elinten välillä sekä varmistaa tasapaino yhtäällä siirtoverkonhaltijoiden riippumattomuuden, sen kehittämissuunnitelman ja sen investointitarpeiden sekä toisaalla emoyhtiön taloudellisten etujen välillä.

Erityistä huomiota kiinnitettiin tältä osin järjestelmän kehittämiseen sekä takuuseen kompromissista, jolla ei syrjitä siirtoverkonhaltijoita. Siirtoverkonhaltijoiden toimintaa valvovat valvontaviranomaiset. Valvontaviranomaisten tehtäviä ja toimia vahvistetaan perustamalla energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, jota on toivottu jo pitkään ja jonka perustamisen Euroopan parlamentti vahvisti viime kuussa.

Haluaisin korostaa muita tärkeitä tekijöitä tässä ”sisämarkkinoiden vapauttamista” koskevassa paketissa. Ensimmäinen on erityisen tärkeä kysymys infrastruktuurista. Samoin painotetaan Euroopan laajuista kymmenen vuoden investointisuunnitelmaa. Se on keskeinen uusi toimi, jolla edistetään integraatiota ja uudistamista.

Toinen tärkeä seikka on kolmansien maiden investoinnit siirtoverkkojärjestelmiin. Tämä liittyy läheisesti energiaturvallisuutta koskevaan kysymykseen. Meidän on saatava kussakin tapauksessa aikaan käytännöllinen ratkaisu. Keskustelut etenevät neuvostossa juuri tällä hetkellä, ja olen varma, että saadaan aikaan kompromissi, jonka kaikki jäsenvaltiot voivat hyväksyä.

Seuraava askel, hyvät naiset ja herrat, on se, että nämä yleiset suuntaviivat vahvistetaan, kun 10. lokakuuta pidettävässä energia-alan neuvostossa hyväksytään poliittinen sopimus, jonka jälkeen marraskuussa tai joulukuussa annetaan yhteinen kanta. Tällä käynnistetään toimielintemme väliset toisen käsittelyn keskustelut.

Haluaisin käsitellä erästä muuta kohtaa. Uskon, että on välttämätöntä luoda vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttava talous, jossa jokainen jäsenvaltio voi valita, mitä energialähteitä se haluaa käyttää. Tämän talouden maailmanlaajuista muutosta koskevien tavoitteiden ja investointien on kohdistuttava pitkän aikavälin toimiin. Ne aiheuttavat monia teknisiä haasteita seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Haluaisin mainita niistä joitakin: hiilidioksidin talteenoton ja varastoimisen taloudellinen hyödyntäminen, suurimpien tuuliturbiinien tuotantokapasiteetin kaksinkertaistaminen, aurinkosähkön tai termodynaamisen aurinkoenergian todellinen kaupallinen hyödyntäminen, kestävästi tuotetut toisen sukupolven biopolttoaineet, sellaisten laitteiden markkinoille saattaminen, joiden avulla on mahdollista hyödyntää tehokkaammin rakennusteollisuuden, liikenteen ja teollisuuden energian loppukäyttöä, huomattava edistyminen materiaalien energiatehokkuudessa, biotieteet ja tietotekniikka.

Arvoisa komission jäsen, neuvosto hyväksyi komission suuntaviivojen mukaisesti päätelmät, joiden toiminnallisista tekijöistä mainitsen muutaman. Ensimmäinen on komission ehdottama kuutta teollisuudenalaa koskevan aloitteen käyttöönotto. Alat ovat: tuulivoima, aurinkoenergia, bioenergia, hiilidioksidin talteenotto, kuljetus ja varastointi, sähköverkot ja kestävä ydinfissioenergia. Toimilla pyritään myös tukemaan ja kannustamaan tieteellistä tutkimusta erityisesti energiatehokkuuden alalla sekä julkisviranomaisten, teollisuuden ja tutkijoiden välisten sopimusten perustamista alalla, jotta tuetaan strategisen suunnitelman mukaisia tavoitteita.

Haluaisin lopuksi kiittää komissiota ja esittelijää heidän tähänastisesta työstään ja toivon, että energian sisämarkkinoita koskevat kantamme lähentyvät toisiaan toisessa käsittelyssä.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen, että voin käsitellä täällä jälleen energian sisämarkkinapaketin toista osaa, eli maakaasua.

Parlamentissa keskusteltiin viime kuussa sähköstä ja virastosta. Monet maakaasua koskevat tarkistukset ovat samankaltaisia, joten en käsittele kaikkia seikkoja, jotka nostettiin esiin sähköä koskevassa keskustelussa.

Haluaisin aluksi kiittää esittelijöitä Romano Maria La Russaa ja Atanas Paparizovia heidän erinomaisista mietinnöistään sekä myös varjoesittelijöitä ja kaikkia osallistuneita valiokunnan jäseniä. Kävitte hyvin korkealaatuisen keskustelun, jossa otettiin huomioon melko monimutkaisen lainsäädännön erittäin lyhyet määräajat.

Haluaisin selvittää, miksi kaasumarkkinoiden vapauttaminen on yhtä tärkeässä asemassa kuin sähkömarkkinoiden vapauttaminen siinä, että Euroopan unionissa varmistetaan kilpailukykyinen, kestävä ja turvallinen energian toimitusvarmuus, Korostan myös, että niiden vuoksi on toteuttava samoja lainsäädännöllisiä toimenpiteitä.

Maakaasu on yksi tärkeimmistä teollisuuden ja kotitalouksien energialähteistä EU:ssa. Energian hinta nousee jyrkästi. EU:n kuluttajat tarvitsevat enemmän kuin koskaan kilpailukykyisiä kaasumarkkinoita, jotta he suorittavat ainoastaan tehokkaasta tarjonnasta aiheutuvat kustannukset.

Sähkömarkkinat eivät toimi kunnolla, jos kaasumarkkinat eivät toimi asianmukaisesti. Kansainvälisen energiajärjestön mukaan monilla alueilla kaasulla toimivat voimalaitokset määräävät sähkön hinnan huomattavan osan ajasta. Kallis kaasu merkitsee siten kallista sähköä. Päättäjien on ymmärrettävä, että kaasu- ja sähköteollisuus liittyvät yhä suuremmassa määrin toisiinsa samoin kuin markkinoiden suunnittelu ja sääntelyjärjestelmät.

Tämä seikka on jopa keskeisempi siinä vaiheessa, kun tarvitsemme enemmän uusiutuvaa energiaa. Tuuli- ja aurinkovoima eivät aina toimi toivomallamme tavalla, joten sähköntuotantoa on vaikea ennustaa. Sähköntuotantoa varten tarvitaan varasuunnitelma energialähteestä, joka on ennustettavissa ja hyvin joustava. Se on maakaasu.

Maakaasu on puhtain kaikista fossiilisista polttoaineista. Jos haluamme vähentää hiilidioksidipäästöjä ja torjua ilmastonmuutosta, se on yksi kaikkein tehokkaimmista tavoista. Meidän on kuitenkin oltava varmoja siitä, että maakaasun toimitus on kilpailukykyistä.

Toimitusvarmuus on myös tärkeää. Paras tapa turvata maakaasun toimitus EU:hun on 500 miljoonan kuluttajan sisämarkkinat. EU:ta kuullaan selkeästi, jos se puhuu yhdellä äänellä. Sitä on erittäin hankala ymmärtää, jos 27 ääntä puhuu samanaikaisesti. Meidän on työskenneltävä yhdessä sisämarkkinoilla, koska meillä on yksi yhteinen etu.

Kaikki nämä näkökohdat tähdentävät niiden toimien merkitystä, joista meidän on tänään annettava kantamme. Olen iloinen voidessani todeta, että suurinta osaa tarkistuksistanne kannatetaan.

Tarvitsemme siirtoverkonhaltijoille todellisen riippumattomuuden, jotta varmistetaan investoinnit ja verkon optimaalinen käyttö.

Komissio katsoo, että omistuksen eriyttäminen on kaikkein tehokkain tapa riippumattomuuden saavuttamiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan ole asiasta samaa mieltä, ja kuten tiedätte, neuvosto ei ole päässyt sopimukseen riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevasta vaihtoehdosta. Katson, että ainoastaan omistuksen eriyttämistä koskevalle vaihtoehdolle pitäisi antaa mahdollisuus. EU rakennettiin samoilla keinoilla vaihe vaiheelta.

Pyysitte, että virastosta vahvistettaisiin. Olen samaa mieltä kanssanne kyseisestä periaatteesta, mutta meidän on toimittava perustamissopimuksen rajoitusten mukaisesti. Olemme sitoutuneet noudattamaan perustamissopimusta sekä yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytäntöä asiassa Meroni. Tarvitsemme komiteamenettelyä, jotta säännöt olisivat sitovampia. Virasto voi sitten valvoa menettelyä ja toimeenpanoa. Varteenotettava virasto ei ole ristiriidassa komiteamenettelyn kanssa. Asia on päinvastoin. Virasto tarvitsee suuntaviivoja sen toimivaltuuksien rajaamiseksi, jotta se voi tehdä yksittäisiä sitovia päätöksiä markkinoiden toimijoista.

Varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun saatavuus on yhtä tärkeää kuin siirtoverkkoihin pääsy. Pidämme myönteisinä toimianne tässä direktiivissä varastointilaitteistojen saatavuuden parantamiseksi. Tarvitsemme varastointilaitteistojen toimijoiden oikeudellista eriyttämistä, jotta varmistetaan, että pääsyä koskevat säännökset ovat tehokkaita.

Avoimuus on myös keskeinen osa ehdotuksiamme, ja olette korostaneet sitä edellisissä äänestyksissä. Avoimuuden pitäisi olla sääntö, ja luottamuksellisuuden pitäisi olla poikkeustapaus, eikä ainoastaan siirtoverkon käytön vaan myös tasehallinnan, varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun osalta.

Olen iloinen, että monet horisontaaliset kysymykset, kuten herkässä asemassa olevien asiakkaiden suojelu ja energiaköyhyyden vastainen taistelu, on sisällytetty tähän maakaasua koskevaan mietintöön. Nämä näkökohdat ovat keskeisiä markkinoiden avaamisen toteuttamisessa, ja niitä olisi lujitettava. Komissio tarkastelee huolellisesti sanamuotoa, jotta toissijaisuusperiaatetta noudatetaan. On tärkeää vahvistaa jälleen, että toimintalinjallamme ei pitäisi estää todellisia investointisignaaleja ja markkinoille pääsyä.

Katson, että neuvosto on selvästi ilmaissut toiveensa ratkaisun aikaansaamisesta toisessa käsittelyssä. Vakuutan teille, että komissio toimii rakentavasti, jotta saadaan aikaan kaikille EU:n kansalaisille edullinen ratkaisu ja jotta kehitetään voimavaraamme, energian sisämarkkinoita.

Toisen mietinnön osalta haluaisin kiittää Jerzy Buzekia hänen erinomaisesta mietinnöstään sekä ilmaista kiitollisuuteni teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle sen tuesta strategista energiateknologiasuunnitelmaa koskevalle aloitteelle.

Luulen, että olen jo ylittänyt puheaikani. Olen työskennellyt hyvin tiiviisti kollegani Janez Potočnikin kanssa. Yhdyn hänen tätä erittäin tärkeää ehdotusta koskevaan näkemykseensä, enkä ainoastaan sen vuoksi, että arvostan paljon Jerzy Buzekin työtä, vaan myös siksi, että olemme tehneet todellista yhteistyötä komissiossa tämän asian siirtämiseksi eteenpäin.

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa muutaman sanan yhteisestä hankkeestamme, strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta.

Tiedämme kaikki, että edessämme on valtava haaste energia-asioiden ja ilmastonmuutoksen vuoksi. Se on ehkä 21. vuosisadan merkittävimpiä haasteita. Mitään harhakuvitelmia ei saa olla: tämä ei ole helppo tehtävä. Eurooppaa vuonna 2020 koskeva tavoitteemme on tärkeä merkkipaalu, mutta ei sitä enempää. Laaja-alaisempi muutos on tärkeä pitkällä aikavälillä: nykyisen hyvinvoinnin ja vaurauden tarjonneiden energiajärjestelmiemme täydellinen remontti.

Tarvitsemme uutta tietoa ja uusia välineitä, jotta voimme pitää lupauksemme. Lupaukset toteutetaan energiateknologian tutkimus- ja innovaatiotoimilla. Tämän syyn vuoksi strateginen energiateknologiasuunnitelma on erityisen tärkeä Euroopalle. Meidän täytyy olla aktiivisia, eikä jäädä horrokseen, joka on ominaista energia-alan innovaatiolle viime vuosikymmeninä. Meidän on investoitava enemmän ja paremmin. Tarvitsemme uuden yhteistyötä koskevan ajattelutavan Euroopassa kyseisen teknologian kehittämiseksi ja soveltamiseksi.

Olen erittäin tyytyväinen parlamentin strategista energiateknologiasuunnitelmaa koskevasta mietinnöstä. Se osoittaa, että EU:n tasolla on vankka yksimielisyys tehokkaasta toiminnasta tällä alalla. Emme ole luonnollisesti kaikki samaa mieltä siitä, mitä teknologiaa tarvitaan, mutta kuten tiedämme, jokainen jäsenvaltio voi valita oman energialähteiden yhdistelmänsä, omat energiavaransa ja hyödyntämispotentiaalinsa.

Asiat, joista olemme samaa mieltä, ovat tärkeämpiä kuin erimielisyyttä aiheuttavat asiat. Olemme samaa mieltä energian säästön ja energiatehokkuuden perustavanlaatuisesta merkityksestä.

Olemme samaa mieltä, että Euroopan tutkimusalueen perustaa on laajennettava, vahvistettava ja vapautettava toimimaan paljon dynaamisemmin ja kansainvälisemmin. Olemme samaa mieltä, että tarvitsemme enemmän julkisia ja yksityisiä voimavaroja. Olemme myös samaa mieltä tarpeesta tehostaa kansainvälistä yhteistyötä, jotta vastataan maailmanlaajuiseen haasteeseen.

Olette tietoisia kunnianhimoisista tavoitteistani EU:n tutkimuspolitiikan ja Euroopan tutkimusalueen kehittämiseksi.

Strateginen energiateknologiasuunnitelma ja tutkimuspolitiikkamme kehittäminen kulkevat käsi kädessä. Pidän suunnitelmaa edelläkävijänä monelta osin, mukaan lukien eurooppalaista tutkimusaluetta koskevat aloitteet, kuten yhteinen ohjelmointi. Uskon, että strateginen energiateknologiasuunnitelma aloittaa prosessin, joka on mallina Euroopan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan järjestämiselle. Tässä prosessissa muutetaan tapaa tehdä tutkimusta Euroopassa. Tämä muuttaa puolestaan lopulta Eurooppaa.

Osallistuin viime viikolla Saksan tutkimusneuvoston DFG:n vuosikokoukseen. Sen puheenjohtaja Matthias Kleiner sanoi jotain merkille pantavaa: näköalat ilman toimintaa ovat toiveunta, mutta toiminta ilman näköaloja on painajaista. En usko, että on olemassa tänään käsiteltävää strategista energiateknologiasuunnitelmaa parempaa esimerkkiä siitä, miten totta kyseinen näkökanta on. Tarvitsemme selkeät näköalat, ja meidän on toimittava nopeasti.

  Atanas Paparizov, esittelijä. – (BG) Arvoisa puhemies, keskustelua kolmannesta energiapaketista täydennetään keskustelulla ja äänestyksellä heinäkuun täysistunnossa maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä annetusta asetuksesta yhdessä Romano Maria La Russan mietinnön kanssa.

Katson, että tältä pohjalta voin ennen kaikkea kiittää varjoesittelijöitä, joiden kanssa olen työskennellyt mietinnön laatimiseksi sekä kahden muun asetuksen esittelijöitä, joiden kanssa olemme päässeet yhteiseen lähestymistapaan kolmannen energiapaketin ratkaisemista koskevista ongelmista. Haluaisin erityisesti mainita, että vahvistimme toimissamme komission siirtoverkonhaltijoiden verkostoa koskevat ehdotukset, mutta rajoitimme niiden toimintaa nimenomaan sen velvoitteen osalta, että niiden on toteutettava tekniset tehtävänsä ja kehitettävä verkkoa, mutta ei luoda sääntöjä kaupankäynnille.

Kumosimme ehdotuksissamme sen, että tulevalla virastolla on korostunut tehtävä kansallisten sääntelyviranomaisten yhteistyössä. Me katsomme, että juuri tämän viraston pitäisi olla tärkeä viranomainen, jonka olisi komission ohjeiden mukaan määriteltävä energiamarkkinoiden mukaan lukien kaasumarkkinoiden tärkeimmät suuntaukset ja kehitystä koskevat suuntaviivat. Virasto ei siten ainoastaan toteuttaisi tässä vaiheessa vapaaehtoisten sääntöjen hyväksymistä koskevaa tehtävää, vaan viimeisten ehdotustemme mukaan komissio voisi myös ehdottaa komiteamenettelyä käyttäen, että joistain säännöistä tulee pakollisia.

Katson, että alueellisia aloitteita koskevat tekstit ovat äärimmäisen tärkeitä markkinoiden kehittymiseksi. Alueellisella investointisuunnitelmalla, jota kehitetään kymmenen vuoden investointisuunnitelman perusteella, autetaan jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä alueellisella tasolla. Se on välitavoite tuleville yhteisille energiamarkkinoille. Mietinnössä on ratkaistu monia tärkeitä kysymyksiä, jotka koskevat avoimuutta ja markkinatoimijoiden vuorovaikutuksen edistämistä.

(EN) Olen erittäin ilahtunut siitä, mitä komission jäsen Piebalgs sanoi suhtautumisestaan virastoa koskeviin ehdotuksiimme. Uskon, että voimme perustaa asiaa Meroni koskevien periaatteiden ja parlamentin ehdotusten mukaisesti viraston, joka on toimintakykyinen. Tämän viraston on toimittava komission markkinoiden kehittymistä koskevien ponnistelujen mukaisesti.

Olen samanaikaisesti ilahtunut 6. kesäkuuta pidetyn neuvoston tuloksista ja uskon, että kompromissille on saatu aikaan hyvä perusta. Olen tyytyväinen, että komission jäsen Piebalgs mainitsi tänään tämän mahdollisen kompromissin. Hän ei tehnyt sitä aikaisemmassa, sähköä koskevassa, keskustelussa. Uskon, että komission tuella ja tulevassa kolmikantaneuvottelussa on mahdollista löytää ratkaisu vuoden loppuun mennessä.

Olen hieman lannistunut puheenjohtajavaltio Ranskan ehdottamien lykkäysten vuoksi. Uskon, että voisimme työskennellä nopeammin, jotta vastaisimme edellisen Eurooppa-neuvoston toiveeseen, että saamme työn päätöksen vuoden loppuun mennessä eikä lainsäädäntökauden loppuun mennessä, mikä merkitsee ensi vuoden puoliväliä.

  Romano Maria La Russa, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olemme viimeinkin kokoontuneet yhteen monien pitkien työkuukausien jälkeen. Tämä ei ole ollut todellakaan helppoa. Joistain epäilyksistä huolimatta uskon, että valiokunnan ehdotuksilla vastataan työlääseen tehtävään monopolien purkamisesta. Tämä sekä uusien kilpailijoiden markkinoille pääsyn estäminen on pitkään rajoittanut investointia ja verkkojen yhteenliittämistä koskevia mahdollisuuksia.

Jokainen, joka on kuunnellut puheitani valiokunnassa tietää, että olen pitänyt omistuksen eriyttämistä aivan alusta saakka ensisijaisena toimena, jotta varmistetaan, että maakaasun siirtoon erikoistuneet yritykset ovat täysin riippumattomia maakaasua tuottavista yrityksistä. Omistuksen eriyttäminen ei ole tietenkään vastaus kaikkiin ongelmiin. On selvää, että kun vertikaalisesti integroidun yrityksen sallitaan − vaikka vain väliaikaisesti − pitää siirtojärjestelmien omistus, on otettava käyttöön tarkat lainsäädännölliset valvontamekanismit, jotka eivät ole liian ankaria tai häiritseviä.

On myös selvää, kuten kaikki tiedämme, että maakaasudirektiivin täytäntöönpanotoimet toteutetaan eri aikataulussa kuin sähköä koskevat toimet. Tämä ero kävi selkeästi ilmi teollisuusvaliokunnassa, joka valitsi riippumattomat siirtoverkonhaltijat vaihtoehdoksi omistuksen eriyttämiselle. Kyseessä on kompromissiehdotus, joka ei ole itselleni paras vaihtoehto, mutta jonka perusteella edistetään laajempaa vapauttamista. Toisin kuin riippumaton verkonhaltija, riippumaton siirtoverkonhaltija on vastuussa erilliselle elimelle, jolla on todellinen valvontavalta. Toivon, että neuvosto hyväksyy teollisuusvaliokunnan hyväksymän riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskevan ehdotuksen. Virastolle tulevassa lainsäädäntökehyksessä myönnettävää tehtävää on korostettava: kyse ei saa olla pelkästään neuvoa-antavasta tehtävästä − minkä pelkään olevan neuvoston aikomus − vaan laajemmasta tehtävästä tulevaisuudessa.

Jos haluamme saavuttaa tavoitteemme energiariippuvuuden vähentämisestä, tarvitsemme yhteiset energiamarkkinat ja yhteisen integroidun verkon. Pyydän siksi kollegoita tukemaan esittämiäni ja muiden esittämiä tarkistuksia mahdollisuudesta yhdistää eri siirtoverkon haltijat yhdeksi eurooppalaiseksi verkkoyhtiöksi. Tämän tarkoitus on varmistaa yhteiset oikeudelliset puitteet ja taata kaikille toimijoille pääsy markkinoille. Näin ratkaistaan hankaluudet, jotka syntyvät eriyttämiselle myönteisistä, mutta omistuksen eriyttämiselle kielteisistä suuntauksista.

Toinen tärkeä näkökohta mietinnössäni on kuluttajien keskeinen asema. Käsittelen asiaa lyhyesti. Tariffit pitää määrittää avoimesti ja ymmärrettävästi, jotta kuluttajat voivat saada milloin tahansa kulutusta koskevia tietoja ja jotta he voivat vaihtaa halutessaan toimittajaa. Olen tyytyväinen, että komissio hyväksyi kantani komiteamenettelystä. Katson, että jäsenvaltioiden olisi laadittava suuntaviivat, eikä sitä saisi tehdä yksinomaan komission puolesta toimiva komitea.

Haluaisin lopuksi mainita poliittisten ryhmien välillä aikaansaadun sopimuksen, joka esitetään mietinnössä ja joka koskee kansallisten sääntelyviranomaisten valtuuksia ja tehtävää. Katson, että tämä on tärkeä sopimus erityisesti seuraamuksen määräämistä koskevan mahdollisuuden vuoksi. Hyvät naiset ja herrat, meidän on päätettävä, haluammeko, että huomispäivä on ratkaiseva hetki, jolloin luodaan yhdet yhtenäiset energiamarkkinat. Eurooppa tarvitsee niitä seuraavan vuosituhannen haasteisiin vastaamiseksi. Jos päädytään jälleen kerran kompromissiin, tuloksena on varovainen ja epäröivä uudistustoimi, jota lykätään seuraavaan lainsäädäntökauteen. Toivon lisäksi, että neuvosto ottaa asianmukaisesti huomioon parlamentin päätökset. Näin ei aina tapahdu.

  Jerzy Buzek, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, olin melko yllättynyt, kun luin, että strateginen energiateknologiasuunnitelma ja energiapaketti käsitellään yhdessä. Sama tilanne olisi kyseessä, jos puhuisimme yhteiskeskustelussa ihmisoikeuksista ja ihmisten sairauksista, sillä kummassakin tapauksessa on kyse ihmisistä. Tämä ei ole kovin hyvä ajatus. Se, että kummassakin tapauksessa on kyse energiasta ei ole riittävä syy yhdistää energiateknologiaa ja energiapakettia, sillä kyse on hyvin erilaisista aiheista.

Olen kuitenkin tyytyväinen päätöksestä, koska kummatkin komission jäsenet ovat läsnä ja koska energiateknologiasuunnitelma on erittäin tärkeä Euroopalle. Siihen tarvitaan tiettyjen komission jäsenten ja koko komission vankkaa tukea. Kuten olette nähneet teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan äänestyksestä, teillä on Euroopan parlamentin tuki.

Käsittelen nyt energiateknologiasuunnitelman sisältöä. Se on kuitenkin todennäköisesti helpompaa äidinkielelläni, joten käytän sitä.

(PL) Euroopan unioni päätti, että hiilidioksidipäästöistä on suoritettava maksu. Tämä on tärkeä päätös. Meidän on osoitettava, että aiomme torjua ilmaston lämpenemistä. Meidän on osoitettava, että olemme torjuntatoimissa johtavassa asemassa. Sen sijaan on muistettava, että hiilidioksidipäästöjä koskevat maksut aiheuttavat vaikeuksia taloudelle ja johtavat korkeampiin tuotantokustannuksiin lähes joka alalla. Haluaisin korostaa, että juuri energia-alaan vaikutetaan eniten erityisesti valtioissa, joissa sähkön ja lämmön tuotantoon käytetään kivihiiltä.

Komission tekemä ehdotus strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta on mielestäni erinomainen vastaus Euroopan talouden uhkakuviin. Tavoitteena on vähentää energiakustannuksia. Komissio on ottanut käyttöön tukitoimia vähän päästöjä aiheuttavan tai täysin päästöttömän teknologian soveltamiseksi energiantuotantoprosessissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun meillä on samassa asiakirjassa kaikki menetelmät ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja energian toimitusvarmuuden takaamiseksi. Tämä merkitsee, että siihen kuuluu myös ydinenergia. Osa kollegoistamme, erityisesti vihreän puolueen kollegat, ovat edelleen asiasta huolissaan ja esittävät ydinvoiman tuotantoon liittyviä riskejä. Kuitenkin nykyiset kolmannen sukupolven ydinvoimalat ovat täysin erilaisia kuin ne, jotka rakennettiin Tšernobyliin.

Vaikuttaa siltä, että toisesta merkittävästä haasteesta ja kysymyksestä ollaan samaa mieltä. Kyseessä on hiilidioksidin talteenotto ja varastointi. Tämä on uusi teknologia, joten kannustimet ovat tärkeitä tällä uudella ja lupaavalla teknologian alalla. Parlamentissa ei ollut epäselvyyttä energiatuotannonalan kestävän teknologian tuesta. Parlamentti pitää energiatehokkuutta ja energian säästämistä kaikkien tärkeimpinä aloina. Ehkä tämän vuoksi voi olla mahdollista, että emme rakenna yhtä tai kahta ydinvoimalaa, koska parannamme tehokkuutta ja energian säästöä.

Haluaisin lopuksi mainita kaksi seikkaa. Tutkimuksen järjestäminen Euroopan tasolla on erinomainen ajatus, ja me tuemme sitä. Tämä voisi olla ensimmäinen ala, jossa toimitaan näin Euroopan unionissa. Tämä on yhteisten energiamarkkinoiden alku myös tällä alalla sekä tietojen vapaan liikkuvuuden alalla. Ehdotin tässä mietinnössä erityistä rahoitusta uuden teknologian tueksi. Tämä on välttämätöntä, jos haluamme auttaa teollisuuttamme, energia-alaa ja jos haluamme saada Lissabonin strategian onnistumaan.

  Christian Ehler, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies ja arvoisat komission jäsenet, talous- ja raha-asioiden valiokunnassa käydyssä keskustelussa kaasumarkkinoista ja maakaasun siirtoverkoista ei käsitelty asioita näin ideologiselta pohjalta. Talous- ja raha-asioiden valiokunta teki päätöksensä hyvin yhtenäisesti ja suurella ääntenenemmistöllä. Verkkojen eriyttämisestä syntymässä olevaa kompromissia ei pidä tarkastella ideologiselta kannalta.

Mietinnössä on ennemminkin kysymys siitä, miten soveltuvia kansalliset hyväksymismenettelyt ovat todellisuudessa silloin, kun varmistetaan rajatylittävien verkkojen, verkkojen kehittämisen ja niitä koskevien investointien edistyminen tulevaisuudessa. Me katsomme, että tällä alalla on vielä paljon tehtävää, ja on valitettavaa, että esimerkiksi täysistunnossa hyväksytyssä kannassa painotetaan vain jonkin verran tarvetta nopeuttaa hyväksymismenettelyä kansallisella tasolla.

Toinen meille tärkeä kysymys koskee sääntelyviranomaista. Jäsenvaltiot olisivat valmiimpia hyväksymään sääntelyviranomaisen, jos sille taattaisiin laaja riippumattomuus. Tästä asiasta on esitetty sopimusluonteisia huolenaiheita. Kuitenkin, jos asiaa tarkastellaan sääntelyn kannalta, on ainoastaan mahdollista puoltaa säätelyviranomaista, jolla on asianmukaiset toimintamahdollisuudet.

Haluaisin tämän nimenomaisen asian kohdalla kiittää vilpittömästi kollegaani Jerzy Buzekia. Olemme käyneet yhteistä keskustelua energiapolitiikasta, ja Jerzy Buzek on esittänyt hyvin rakentavia ehdotuksia, jotka kuuluvat strategiseen energiateknologiasuunnitelmaan. Hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan mietinnön esittelijänä tuen näitä kunnollista rahoitusta koskevia ehdotuksia.

Tämän kiivaan ja ideologisen keskustelun jälkeen katson, että meidän pitäisi nyt antaa etusija kysymykselle konkreettisista toimenpiteistä. Tämä merkitsee, että olemme nyt siirtymävaiheessa, jossa meidän on myös tarkasteltava, toimivatko ehdotetut toimenpiteet. Tämä on minusta paljon tärkeämpää kuin ideologiset keskustelut verkon omistuksesta.

  Inés Ayala Sender, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pitää periaatteessa Euroopan strategista energiateknologiasuunnitelmaa myönteisenä, koska sillä edistetään yhteisten energiamarkkinoiden luomista, Lissabonin sopimusta ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjumista.

Katsomme myös, että kuulemismenettely toteutettiin erittäin myönteisesti ja tämän olisi jatkuttava.

Pahoittelemme kuitenkin, että strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa keskitytään enemmän tarjontaa koskeviin toimiin kuin energiatarpeen vähentämiseen, eli energian säästämistä ja energiatehokkuutta koskeviin toimiin. Pyydämme, että näihin kahteen näkökohtaan keskitytään enemmän. Haluaisimme siten asettaa teollisuusaloitteet arvojärjestykseen, jotta toimet keskitettäisiin niihin aloitteisiin, joiden avulla on mahdollista vähentää päästöjä lyhyellä aikavälillä, vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Pitempää aikaväliä koskevia toimia ei saa kuitenkaan laiminlyödä, jotta vuodelle 2050 vahvistetut tavoitteet saavutetaan.

Näiden painopisteiden osalta katsomme, että kunkin teknologian elinkaari ja ympäristövaikutukset olisi otettava huomioon tuotantoprosessissa. Samalla olisi harkittava mahdollisuutta, että näiden teknologioita sovelletaan kehittyviin talouksiin teknologisen kuilun supistamiseksi. Pidämme myös tarpeellisena laajentaa sellaisia muille aloille esitettyjä teollisuusaloitteita, joilla voitaisiin rajoittaa merkittävästi päästöjä. Aloja ovat esimerkiksi sähkön ja lämmön yhteistuotanto, vety, rakennusala ja asuminen, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät, energian varastointi- ja jakeluinfrastruktuurin parantaminen.

Haluamme lopuksi sanoa, että tähän teknologiaan käytettävien varojen pitäisi kuulua keskusteluun EU:n toimintalinjojen tulevasta rahoituksesta ja että jäsenvaltioiden olisi siten ryhdyttävä vähintään yhtä laajoihin toimiin kuin 1980-luvun energiakriisejä torjuttaessa.

  Bernhard Rapkay, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, esitän hetken kuluttua talous- ja raha-asioiden valiokunnan valinnat. Tämä on ollut jonkin verran järjenvastainen hanke ja yhtä järjetön kuin keskustelujemme järjestelyt. Tämä on sitten lopputulos. Näiden syiden vuoksi esitän vain yhden kommentin, sillä muuhun ei ole tarpeeksi aikaa.

Komission jäsen huomautti juuri, että komission kannalta omistuksen eriyttäminen on − hänen sanojensa mukaan − tehokkain toimenpide. Epäilemme tätä, koska sitä ei voida varmistaa empiirisesti tai teoriassa. Empiirisesti ei ainakaan, koska on monia esimerkkejä, jotka osoittavat, että omistuksen eriyttämisen jälkeen monet yritykset eivät toimi tehokkaasti. Sitä ei voi varmistaa teoriassakaan. Se on ja pysyy monopolina, luonnollisena monopolina. Monopolilla on vähän tekemistä vapaan kilpailun kanssa.

Omistusta koskevaa kysymystä tärkeämpi on sääntelyä koskeva kysymys. Tätä alaa on säänneltävä tiukasti. Sääntelyn on kohdistuttava eriytettyihin verkkotoimijoihin aivan samalla tavoin kuin niihin verkkotoimijoihin, joita ei ole eriytetty. Olemme tehneet asiasta monia ehdotuksia talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, ja toivomme, että nämä ehdotukset otetaan huomioon.

  Emmanouil Angelakas, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelijana kommentoida maakaasun siirtoverkkoihin pääsyn edellytyksiä koskevaa kysymystä sekä kiittää Atanas Paparizovia erittäin hyvästä työstä, kun hän tarkasteli valiokunnassamme käsiteltyä ehdotuspakettia.

Meidän tehtävämme on suojella kuluttajia sekä hyväksyä sosiaalisesti asianmukaisia ja avoimia toimia heidän turvaamiseksi.

Haluaisin lisätä, että kyseessä on mietintö, johon ei suhtauduttu vihamielisesti tai kielteisesti ja joka hyväksyttiin sitä käsitelleissä parlamentin valiokunnissa. Energiapaketin muiden toimien kohdalla omistuksen eriyttämisestä tuli hallitseva kysymys.

Erityisesti kuluttaja-asioita käsittelevä valiokuntamme keskittyi kuluttajansuojeluun sekä ehdotuksiin, joilla edistetään ja varmistetaan todelliset Euroopan maakaasun sisämarkkinat.

Kantamme tehokkaan alueellisen yhteistyön edistämisestä jäsenvaltioissa on merkittävässä osassa, kun varmistetaan todelliset rajatylittävät sisämarkkinat. Siten on tarpeen luoda siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto. Yhteistyön perustana on se, että varmistetaan Euroopan maakaasumarkkinoiden tehokkuus, edustus ja avoimuus.

Katson myös, että siirtoverkkojärjestelmää koskevassa yhteistyössä ei tarvitse eriyttää verkoston tuotantoa ja toimittamista koskevia toimia. Siirtoverkko voi toimia tehokkaasti ilman omistajuuden eriyttämistä kaikissa verkkoon osallistuvissa jäsenvaltioissa.

Meistä on myös erittäin tärkeää, että maakaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto kuulee sidosryhmiä ja myös kuluttajia ja kuluttajajärjestöjä, koska he ovat loppukäyttäjinä tärkeitä sidosryhmiä.

Olemme tukeneet avointa tietoa varastoista ja maakaasun varastointimahdollisuuksista. Näin taataan reilut hinnat ja todelliset avoimet markkinat kuluttajien hyväksi.

  Toine Manders, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Myös minusta yksi minuutti on todella lyhyt, mutta kiitän arvoisaa komission jäsentä ja ministeriä sekä jäseniä ja Romano Maria La Russaa heidän valmistelutyöstään.

Puhun lyhyesti. Energiamarkkinat ovat toimineet Euroopan tasolla pääasiassa siten, että energian saatavuus taataan loppukäyttäjille markkinahintaan. Tämä on tavoitteemme. Eriyttäminen ei ole itsessään päämäärä, vaan katsomme, että se voi olla keino toteuttaa toimivat markkinat. Jos niin sanotulla kolmannella tai neljännellä tiellä, mitä neuvosto ehdotti, voidaan toteuttaa toimivat markkinat, niin tämä on myönteistä.

Kuitenkin, jos tämä kolmas tai neljäs tie ei toimi, me olemme tehneet ehdotuksen − toivon, että se hyväksytään huomenna − Euroopan unionin johtamasta ja valvomasta niin sanotusta eurooppalaisesta verkonhaltijasta. Toivon, että komissio ja neuvosto voivat tukea tätä, jotta meillä on ainakin vaihtoehto käytettävissämme muutaman vuoden kuluttua. Arvoisa puhemies, haluamme järjestää lokakuussa pyöreän pöydän keskustelun, johon osallistuvat kaikki sidosryhmät. Toivomme, että tätä ajatusta tuetaan laajasti.

  Herbert Reul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tämä energiapakettia koskeva keskustelu jää muistiini yhdeksi niistä keskusteluista, joita ei käyty kunnollisesti ja asiamukaisesti, koska meillä oli kova kiire. Meillä ei ollut tarpeeksi aikaa tähän. Haluan mainita tämän tässä keskustelussa ja juuri tällä hetkellä. Toivon, että tämä asia ei koidu ongelmalliseksi jonain päivänä.

Näen jälleen kerran, että politiikassa on olemassa todellinen vaara, että kehitellään jonkinlainen ihmelääke, viedään sitä tarmokkaasti eteenpäin ja luvataan kansalaisille, että tämä on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Toivon, että voimme lopulta saada aikaan ratkaisun ongelmiimme, eli miten saamme lisättyä investointeja ja pidettyä hinnat kohtuullisina ja miten saavutamme toimitusvarmuuden Euroopan energia-alalla. Saamme lukea aamusta iltaan sanomalehdistä ja kuulla televisiosta uutisia kaikenlaisista huolenaiheista, joita tämä asia aiheuttaa ympäri maailmaa. Onko tämä ratkaisu siihen, mihin olemme pyrkineet koko tämän ajan näissä keskusteluissa? Minulla on omat epäilykseni.

Olen siten kiitollinen, että me olemme edistyneet hieman enemmän maakaasudirektiivissä, että olemme pääsemässä lähemmäksi kompromissia. Olemme myös huomanneet, että sähkö ja kaasu ovat kaksi eri asiaa, joten enää ei ole ratkaisua, jota voidaan soveltaa kaikkiin tapauksiin. On hyvä, että meillä on kolmas vaihtoehto ja että emme pidä enää eriyttämistä pääasiallisena vaihtoehtona ja että olemme saaneet tehtyä joitain tarkistuksia komission ehdotuksiin. Ainoastaan aika osoittaa, olivatko nämä toimet riittävät.

Olen hyvin kiitollinen, että neuvosto osoitti kesäkuussa uudessa ehdotuksessaan, että jopa näin vaikeassa tilanteessa voimme toimia yli kansallisten rajojen ja mielipide-erojen, jotta saamme aikaan ratkaisun. Toivon, että sitä, mitä olemme nyt päättäneet maakaasusta, tarkistetaan hieman huomenna ja että pääsemme lähemmäksi kompromissia, joka on jo saatu aikaan neuvostossa. Jos haluamme nopean ratkaisun, meidän on saatava aikaan komission, neuvoston ja parlamentin välinen kompromissi. Uskon, että se, mitä neuvosto on esittänyt, on hyvin lähellä meidän ajatuksiamme tästä asiasta. Meidän pitäisi käyttää tätä ehkä vertailukohtana sähkömarkkinoita koskevassa asiassa.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiittää vilpittömästi kolmea esittelijää heidän erinomaisesta työstään. Pyydän anteeksi, että keskityn pääasiassa kollegani Romano Maria La Russan maakaasudirektiiviä koskevaan mietintöön. Romano Maria La Russa ja eri varjoesittelijät ovat tehneet hyvää yhteistyötä.

Olemme jo keskustelleet eriyttämisestä, verkkojen erottamisesta ja maakaasun toimitusvarmuudesta. Tämä ei ole yksi tärkeimmistä tai keskeisimmistä kysymyksistä. Olemme tyytyväisiä aikaansaadusta kompromissista, vaikka se ei ole kovin tiukka. Kompromissi tarjoaa mahdollisuuden, että eriyttämistä ei tarvitse suorittaa täydellisesti, mutta tämä on mahdollista vain hyvin tiukkojen ehtojen nojalla. Komissio voi joka tapauksessa käyttää tarkistuslauseketta ja painostustoimia varmistaakseen kilpailun ja kilpailuedellytysten olemassaolon.

Meidän on tietenkin tarkasteltava asiaa hieman pidemmällä aikavälillä. Tässä suhteessa olemme täysin samaa mieltä kollegamme Toine Mandersin ilmaisemasta näkökannasta, että meidän on tarkasteltava, voidaanko saada aikaan yhteinen eurooppalainen infrastruktuuri. Tämä on kuitenkin mahdollinen tulevaisuuden vaihtoehto. Emme voi vielä käsitellä asian yksityiskohtia.

On tärkeää, että meillä on poikkeuksia ja että niitä voidaan soveltaa kaikkiin merkittäviin investointeihin, joissa käytetään paljon pääomaa ja joista emme vielä pysty sanomaan, saadaanko asia ratkaistua. Tästä on kyse esimerkiksi Nabucco-hankkeessa. Meidän on oltava myös tarpeeksi joustavia. Tällaiset investoinnit ovat pitkäaikaisia, ja emme tiedä tarkalleen, milloin voimme tehdä sopimuksen. Tämä on erityisen tärkeä näkökohta.

Toivon, että parlamentin enemmistö kannattaa tarkistuksiamme huomenna. Muussa tapauksessa hyväksymme mietinnön siten, kuin siitä äänestettiin avoimuutta, kuluttajansuojaa, energiaa ja energiaköyhyyttä koskevien seikkojen osalta. Kun tarkastelemme, mitä komissio ja komission puheenjohtaja ovat viimeksi sanoneet tästä aiheesta, olisi tärkeää, että meillä on selkeä sitoumus tällä alalla. Ensiksi, kuluttajien on saatava avointa tietoa, ja tämä ei aina toteudu. Toiseksi, verkon käyttäjille olisi luotava neuvontapalvelu, jotta myös he voivat pyytää tietoja. Kolmanneksi, valituksille pitäisi olla riippumaton muutoksenhakuelin, sillä valituksia tulee aina ja jokainen meistä on tietoinen tällaisista tapauksista, vaikka asia ei vaikuttaisikaan meihin. Neljänneksi, herkässä asemassa olevia asiakkaita, kuten esimerkiksi eläkeläisiä ja vammaisia, on suojeltava.

Nämä ovat kaikki todellisia huolenaiheita etenkin energian hinnannousun vuoksi. En ymmärrä, että valiokunta ei sisällyttänyt tätä asiaa erityisesti maakaasualaan, vaikka konservatiivit − ja lopulta komission puheenjohtaja Barroso − sanoivat toistuvasti, että meidän pitää auttaa kuluttajia ja erityisesti herkässä asemassa olevia kuluttajia. En halua kommentoida enempää, merkitseekö tämä yhteiskunnan tukemaa hinnoittelua tai muuta vaihtoehtoa. Yksittäisten jäsenvaltioiden on päätettävä asiasta. Jäsenvaltiot eivät saa aina siirtää vastuuta komissiolle, vaan niiden pitäisi tehdä omat päätöksensä. Komission ja parlamentin pitäisi osoittaa, että kyseinen vaihtoehto on mahdollinen ja että se on hyödyllinen, jos aiomme turvata kuluttajien sosiaaliset edut ajankohtana, jolloin energian hinnat ovat korkeat.

  Danutė Budreikaitė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) EU:lla ei ole yhteisiä maakaasumarkkinoita. Markkinat ovat hyvin hajanaiset ja pääasiassa alueelliset. Joillain alueilla EU:ssa ei ole edes alueellisia maakaasumarkkinoita. Kyseessä ovat Baltian maat − Liettua, Latvia, Viro ja Suomi − joita ei ole yleensä yhdistetty ja joilla ei ole mitään yhteyttä EU:n kaasuverkkoon.

Riippuvuus yhdestä toimijasta, jolla on taipumus käyttää energiaa poliittisiin tarkoituksiin, on melko vaarallista sekä energiahuollon varmuuden että EU:n yleisen turvallisuuden kannalta.

”Energiasaarekkeiden” poistaminen ja yhteyksien luominen valtioiden ja alueiden välille pitäisi olla EU:n energiapolitiikan ensisijainen tavoite, jota tuetaan unionin rahoituksella ja poliittisella tahdolla.

Kaasumarkkinoiden kolmas energiapaketti voidaan toteuttaa ainoastaan EU:n tuella, ja se on väline, jota soveltamalla EU voisi olla turvallisempi.

Kolmannessa tapauksessa on kyse viiden vuoden ajanjaksosta, jonka kuluessa EU:n jäsenvaltioiden on löydettävä poliittinen tahto ja rahoitus kaasumarkkinoiden energiasaarekkeiden poistamiseksi.

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Haluaisin ensiksi onnitella sekä komission jäsentä Piebalgsia ja esittelijä Romano Maria La Russaa, koska he ovat saamassa aikaan merkittävän edistysaskeleen kaasumarkkinoiden vapauttamisessa, vaikkakaan kyse ei ole varmasti täydellisestä edistymisestä. Minusta ongelmana on sama, mihin edellisen puheenvuoron esittäjä viittasi Euroopan kaasumarkkinoiden ”saarekkeilla”, Baltian mailla ja Suomella. En ole täysin vakuuttunut 6. heinäkuuta neuvostossa aikaansaadusta sopimuksesta, koska nykyisten omistajien, pääasiassa Gazpromin ja siihen liittyvien yrityksien, ei tarvitse jakaa omistusoikeutta ennen kuin näihin maihin saadaan yhteydet. Kyseessä on jonkinlainen ”muna vai kana” -ongelma, koska on hyvin todennäköistä, että uusia yhteyksiä ei synny, jos asiasta ei päästä etukäteen sopimukseen eikä olla täysin selvillä pääsystä olemassa oleviin verkkoihin. On siis mahdollista, että meidän on otettava käyttöön jonkinlainen erityinen määräaika riippumattoman siirtoverkonhaltijan käyttöönottamiseksi kyseisissä monopolitapauksissa.

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tänään käsittelemme maakaasumarkkinoita. Maakaasua koskevissa kysymyksissä on erotettava toisistaan kahdet markkinat. Ensimmäinen on se, että me tuomme maakaasua Eurooppaan. Tarvitsemme sitä varten vakaan investointipolitiikan, jossa otetaan huomioon myös kaasua toimittavat maat. Tätä varten tarvitsemme pitkän aikavälin sopimuksia, ja meidän on annettava Euroopan yrityksille mahdollisuus investoida kaasuputkistoihin, jotta tämä kaasu tuodaan Eurooppaan. Se, mitä tarvitsemme − kaikki joutuvat ponnistelemaan enemmän ja erityisesti kansalliset hallitukset − on yhtenäinen eurooppalainen maakaasupolitiikka, jossa 27 ääntä edustaa samaa asiaa kansainvälisellä tasolla. Tämä on luultavasti parempi määritelmä siitä, mitä tarvitsemme.

Jos Nord Stream -kaasuputki rakennetaan, meillä on kaasua Greifswaldissa ja siitä eteenpäin Euroopassa. Silloin meillä on nesteytetyn maakaasun markkinat, mikä merkitsee Euroopan maakaasumarkkinoita. Herää kysymys, onko meidän laadittava toimintalinjat kuluttajia varten vai Euroopan kaasumarkkinoille osallistuvia yrityksiä varten.

Mitä yrityksen pitää tehdä, jotta se muodostaa kartellin? Ensimmäiseksi sen on saatava haltuunsa kaasuputkistot, jotta kilpailijat eivät pääse kotimarkkinoille. Toiseksi sen on saatava haltuunsa kaasun varastointilaitteistot. Siten, samalla kuin se saa toimituksia, sillä ei ole vaikeuksia suorittaa jakelua. Kolmas seikka on määräävä markkina-asema. E.ONilla on tällä hetkellä 60−70 prosenttia Saksan markkinoista, Gaz de Francella on 70−80 prosenttia Ranskan markkinoista, ja minkäänlaisia välineitä ei ole käytössä, jotta asiaan voitaisiin puuttua. Neljänneksi, Euroopan sääntelyjärjestelmä on heikko, mikä merkitsee, että kansainväliset näkökohdat ovat etualalla ja kansalliset sääntelyviranomaiset ovat toisella sijalla. Viidenneksi, avoimuutta on vähän.

Mitä Herbert Reul ja muut ehdottavat? Juuri näitä samoja seikkoja. Toisin sanoen, muotoilemme toimintalinjat yrityksiä emmekä kuluttajia varten. Näiden syiden vuoksi Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä kannattaa kahta perustavaa lähestymistapaa. Meidän on tuotava kaasua Eurooppaan, mutta sen jälkeen kun kaasu on tuotu Euroopan sisämarkkinoille, on varmistettava kilpailu: siirtoverkkojen eriyttäminen, parempi pääsy kaasun varastointilaitteisiin ja kaasunsiirtokapasiteetin vapauttamisohjelmat.

Hyvät konservatiivit ja liberaalit, ette voi enää sallia tilannetta, että 70, 80 tai 90 prosenttia markkinoista on määräävän markkina-aseman piirissä ja että ainoa keino vastata tähän on kaasunsiirtokapasiteetin vapauttaminen. Olemme tehneet uudelleen tarkistuksen kaasunsiirtokapasiteetin vapauttamisohjelmasta. Tarvitsemme tätä ohjelmaa. Neljännen kohdan osalta tarvitsemme eurooppalaista sääntelyviranomaista. Tämä merkitsee FDF:n ja CDU/CSU:n jäsenille sekä liberaaleille ja konservatiiveille, että huomenna on tilinteon päivä: joko teemme politiikkaa kuluttajia varten tai sitten yrityksiä varten.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, käsiteltävänämme on jälleen mietintö, jonka tavoitteena on energiamarkkinoiden vapauttaminen, tällä kertaa kaasun tapauksessa.

Parlamentin enemmistö vaati sähkömarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä tuotannon ja verkkojen omistuksen eriyttämistä eli ”unbundlingia”. Neuvosto käveli kuitenkin parlamentin ylitse, ja hyvä on, että käveli.

Omistuksen eriyttäminen ei millään muotoa takaa kuluttajahintojen alenemista. Mitä kaasuun tulee, jäsenvaltioille jää vaihtoehdoiksi eriyttää omistus tai jatkaa kutakuinkin nykyiseen tapaan.

Verkkojen rakentaminen ja ylläpito eivät ole tuottoisaa liiketoimintaa, ja on ymmärrettävää, jos nykyiset omistajat ovat valmiita luopumaan niistä. Yhtiöiden voitot kerätään sähkön ja kaasun hinnoittelulla, mitä vastaan komission ehdotuksessa ei suojauduta, eikä siinä suojata kuluttajia energiaköyhyydeltä.

Markkinoita vapautettaessa muistutan jälleen kerran Yhdysvaltojen tilanteesta. Kansalaisjärjestö Public Citizenin laskelmien mukaan niissä 14 osavaltiossa, joissa sähkön hintaa ei säädellä, se on 52 prosenttia korkeampi, kuin niissä 36 osavaltiossa, joissa sitä säädellään. Vapauttaminen, kilpailu ja omistuksen eriyttäminen eivät automaattisesti johda hintojen alenemiseen.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa oletetaan, että EU on hyvin riippuvainen maakaasusta energiantuotantoa varten. Minä asetan tämän asian kyseenalaiseksi, koska maakaasu pitää lähes kokonaan tuoda muualta. Sen vuoksi olisimme riippuvaisia muista, joista kaikki eivät suinkaan ole ystävällisiä. Pitääkö minun muistuttaa, miten Venäjä keskeytti kaasutoimitukset Ukrainaan joulunaikaan kaksi vuotta sitten?

Entä sitten omat vaihtoehtoiset luonnonvaramme? Länsi-Euroopassa on runsaasti hiiltä, jota tarvitsee kuljettaa vain lyhyen etäisyyden päähän voimalaitokseen. Kivihiilellä on huono maine osaksi saasteen vuoksi sekä sen vuoksi, että se tuottaa enemmän hiilidioksidia kilowattituntia kohden maakaasuun verrattuna.

Olemme ajastamme jäljessä. Kivihiiltä voidaan polttaa tällä hetkellä tehokkaammin, ja siitä vapautuu paljon vähemmän hiilidioksidia kuin aikaisemmista menetelmistä. Pidän henkilökohtaisesti parempana, että sitä ei polteta vaan se koksataan. Kivihiilen muuntaminen koksiksi vapauttaa kaksi savutonta lähdettä: kaasua ja koksia. Kun ne poltetaan oikein yhdessä, ne tuottavat enemmän energiaa kuin niiden alkulähteenä ollut kivihiili suhteessa 5:4. Lisäksi, kun kaasu puhdistetaan kunnolla, saastuttavat aineet poistetaan. Sivutuotteet ovat itse asiassa hyvin samankaltaiset kuin öljystä. Ja kaikki tämä on jalkojemme alla.

Lisäksi sähköä voidaan tuottaa ydinvoimasta. Silläkin on huono maine yhden, mutta eittämättä vakavan, Tšernobylin, tapauksen vuoksi. Kyseessä oli vanha huonosti suunniteltu neuvostoliittolainen laitteisto. Sen käyttäjät yrittivät ilman valvontaa sammuttaa laitteiston toiminnan, mutta se ei onnistunut.

Miksi ydinvoimasta olisi epäilyjä ja erityisesti täällä Ranskassa, jossa ydinvoimalat tuottavat 70 prosenttia sähköstä? On pantava merkille, että hyvin ympäristötietoinen Suomi on juuri hyväksynyt kolmannen ydinvoimalan.

Me olemme aivan hiljattain joutuneet seuraamaan sitä, että EU edistää biopolttoaineita. Nyt nämä toimet ovat joutuneet kyseenalaisiksi. Biopolttoaineet tuotetaan joko uudella viljelymaalla, joka on saatu aikaan sademetsiä tuhoamalla tai nykyistä viljelymaata muuntamalla. Ensiksi mainitulla toimella tuotetaan enemmän hiilidioksidia, mitä säästöjä biopolttoaineilla saadaan aikaan. Jälkimmäisellä toimella aiheutetaan elintarvikepulaa erityisesti vähemmän kehittyneissä valtioissa.

Tarvitsemme tietenkin maakaasua etenkin kotimaista käyttöä varten. Näiden mietintöjen liikkeellepaneva voima on kuitenkin se, että EU:hun on tuotava maakaasua siten, että EU valvoo sitä itse sääntelyllään. Jos asiassa käy niin kuin yhteisen kalastuspolitiikan kanssa − kun lainsäädännöllä pyrittiin säilyttämään kalastus, mutta sen seurauksena ala melkein tuhottiin − niin taivas meitä varjelkoon. Ei ole epäilystäkään siitä, että maakaasun tarjontaa koskeva lainsäädäntö on byrokratian painajainen, vaikka komissio ilmoitti, että se haluaa vähentää hallinnollista taakkaa. Miten muutoin voidaan saada aikaan tilanne, jossa maakaasun toimitus jaetaan kahteen osaan, talteenottoon ja kuljetukseen? Tehokkain järjestelmä on varmasti se, että varastoija voi myös toimittaa, mutta ei, te haluatte jakaa asian ja lisätä hallinnollista taakkaa.

Mietinnössä ehdotetaan lupia putkistojen haltijoille ja toiseen päähän asennettavia älymittareita, jotta kuluttajaa voidaan valvoa tarkasti. Kuka itse asiassa valvoo? Valtion valvontaa lisätään. Energiahäiriöstä tehdään yleistä järjestystä koskeva kysymys, jossa poliisille annetaan valtuudet puuttua asiaan.

Sen lisäksi, että kuluttaja joutuu epäluotettavien järjestelmien piiriin, näillä mietinnöillä laajennetaan valtion valtaa kansalaisiin nähden. Lyhyesti sanottuna asiassa on kyse valvonnasta.

Samalla on todettava, että parlamentti hyväksyi tänään aiemmin Itämeren pohjalle rakennettavaksi suunnitellun kaasuputken ympäristövaikutuksia koskevan tutkinnan. Tämä merkitsee, että hyväksytään hanke Venäjän maakaasun tuomisesta suoraan Saksaan, mutta Puola ohitetaan, joten Saksan toimitukset varmistetaan, mutta meillä muilla ei ole väliä. Kutsuvatko he tätä solidaarisuudeksi?

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tuen täysin Romano Maria La Russan ehdotuksen menettelyjä ja sisältöä. Vihdoinkin päätämme maakaasun tuotannon omistuksen eriyttämisestä, sen siirtämisestä tai ainakin sen jakelun uskomisesta erilliselle toimittajalle. Tämä on näiden parlamentin tarkistusten, joilla otetaan käyttöön riippumatonta siirtoverkonhaltijaa koskeva käsite, liikkeellepaneva voima.

Kyseessä on myönteinen pyrkimys purkaa vaarallisia monopoleja − kuten Roberts Zīle juuri totesi − ja siten ratkaista eturistiriidat mahdollisimman tehokkaasti. Tämä on tärkeää toimitusvarmuuden takaamiseksi. Lisäksi on pyritty kiitettävästi estämään geotaloudellisia ja geopoliittisia häiriöitä kieltämällä kolmansien maiden toimijoita − vaikkakin poikkeusluvilla, joiden toivon olevan lyhytaikaisia − valvomasta verkoston kaasuputkia, jotka ovat unionille strategisesti tärkeitä.

Romano Maria La Russan mietinnön yksi ansio on seuraava: jos on totta − ja se on totta − että yhteisön laajuisen maakaasun sisämarkkinoiden tarkoitus on tarjota kaikille EU:n kansalaisille vapaus valita toimittajansa sekä samalla luoda uusia kaupallisia mahdollisuuksia, meidän täytyy edellyttää tehokkaampaa palvelua, mikä heijastuu kilpailukykyiseen hinnoitteluun. Toimitusvarmuuden edistäminen vaikuttaa myös itsestään selvältä. Lopuksi, yksi sosiaalisesti huomionarvoinen näkökohta on vahvistaa käyttäjien suojaa kansallisella tasolla. Kyseessä ovat etenkin heikoimmassa asemassa olevat sekä epäsuotuisilla tai syrjäisillä alueilla tai seuduilla asuvat. Tällainen suoja on tarjottava etuuskohteluun oikeuttavilla tariffeilla.

Haluaisin kiittää kollegaani ja toivon, että hänen mietintönsä saisi laaja-alaista tukea, mitä se ansaitsee.

Puhetta johti
varapuhemies Adam BIELAN

  Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, äänestämme huomenna energiamarkkinoiden vapauttamista koskevan kolmannen lainsäädäntöpaketin toisesta ja viimeisestä osasta, eli maakaasualaa koskevasta osasta.

Parlamentti on aina katsonut, että kaasumarkkinoiden todellisuus eroaa sähkömarkkinoiden todellisuudesta. Markkinat, joilla kaikkea toimintaa hallitaan tuotannosta loppujakeluun, ovat erilaisia sellaisiin markkinoihin nähden, joihin kohdistuu vahva geopoliittinen paine käyttöönotto- ja tuotantovaiheessa ja joilla hallitaan ainoastaan siirtoa ja lopullista myyntiä.

Siksi suurin osa Euroopan parlamentista katsoi ja on edelleen sitä mieltä, että meidän pitäisi harkita toista vaihtoehtoa kaasun omistuksen eriyttämiseksi. Tämän syyn vuoksi teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta hyväksyi kompromissitarkistuksen La Russan mietintöön. Siinä vahvistetaan kanta, jonka valtaosa jäsenistä voi hyväksyä. Heidän mielestään tämä on vakuuttava vaihtoehto omistuksen eriyttämiselle. Kyseessä on vaihtoehto, jolla varmistetaan siirtoverkonhaltijoille todellinen riippumattomuus. Ainoastaan sillä voidaan varmistaa lisää investointeja kapasiteetin lisäämiseksi, mikä puolestaan poistaa uusille tulokkaille aiheutetun pääasiallisen esteen ja johtaa parempaan ja laajempaan kilpailuun.

Ne, jotka kannattavat omistuksen eriyttämistä, ovat aina sanoneet, että me voimme hyväksyä vakuuttavan vaihtoehdon, jolla taataan samat tulokset. Uskon, että olemme onnistuneet laatimaan asianmukaisen suunnitelman tässä kaasua koskevassa kompromississa.

Olemme kuitenkin tietoisia, että tietyt ihmiset suosivat neuvoston ehdottamaa vaihtoehtoista suunnitelmaa, jossa vastustetaan edunvalvojaa koskevaa näkökantaa ja jossa ehdotetaan erillistä äänestystä. Haluaisin todeta, että ilman tätä näkökohtaa kyseessä oleva vaihtoehto ei ole todellinen vaihtoehto omistuksen eriyttämiselle. Se olisi ainoastaan oikeudellinen malli, jonka nojalla tietyt jäsenvaltiot olisivat toisia tasa-arvoisempia markkinoidensa avaamisen kannalta. Tämä mahdollisuus ei tunnu johdonmukaiselta.

Haluaisin lopuksi ilmaista varauksettoman tukeni Atanas Paparizovin maakaasuasetusta koskevalle mietinnölle sekä kiittää häntä, että hän auttoi meitä erinomaisesti ensimmäisessä käsittelyssä.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisat puhemies, komission jäsenet ja neuvoston puheenjohtaja, haluaisin aloittaa Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta sekä onnitella ja kiittää Jerzy Buzekia, että hän otti mukaan ryhmäni välttämättöminä pitämät tarkistukset. Olemme tyytyväisiä tapaan, jolla olemme käsitelleet yhteisesti rahoitusta. Tämä on yhteinen huolenaihe tärkeässä suunnitelmassa. Meidän on mainittava myös inhimilliset voimavarat, koska niitä on lisättävä ja koska suunnitelmaan kuuluu myös muita näkökohtia, kuten koulutus, liikkuvuus ja koordinointi.

Yksi erittäin tärkeä tavoite on saavutettu. On annettu paljon tärkeämpi tehtävä energiatehokkuutta lisäävälle teknologialle ja tutkimukselle yleisesti, jotta voidaan hyödyntää täysin Euroopan tutkimusalueen tarjoamia mahdollisuuksia. Mietinnössä vahvistetaan, että tutkimus ja perustieteet ovat tärkeät, jotta energiateknologiassa edistytään. Mietinnössä kehotetaan yksityistä sektoria investoimaan enemmän tutkimukseen ja ottamaan enemmän riskejä, jotta EU olisi kärjessä tällä alalla.

Teknologian siirtoa olisi myös parannettava. Tämä on uuden Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin tehtävä. Jäsenvaltioiden ja yhteisön muiden välineiden välillä on oltava enemmän yhteistyötä, jotta vahvistetaan tutkimusta, kehittämistä ja innovointia kyseisillä aloilla. Koordinointia olisi laajennettava kaikille osa-alueille − erityisesti tieto- ja viestintätekniikkaan − jotka voivat monialaisen luonteensa vuoksi ottaa osaa energiateknologian tutkimuksen ja kehitykseen.

Maakaasun osalta pitäisi yksinkertaisesti sanoa, että nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja niiden varastointia koskeva infrastruktuuri − jos ne liittyvät yhteen siirtoverkkojen kanssa − toimivat täydentävinä laitoksina. Niillä on tärkeä asema, kun varmistetaan uusien toimijoiden pääsy sekä vauhditetaan Euroopan todellisten sisämarkkinoiden luomista. Olisi siksi loogista soveltaa samoja toimia tällä alalla.

Tässä yhteydessä, kun toimitaan parlamentin soveltaman ”keskitettyä hankintaa” koskevan periaatteen mukaisesti, riippumattoman infrastruktuurin yhdistetty toimija vaikuttaa olevan tehokkain vaihtoehto. Yksi toimija helpottaa käyttäjän mahdollisuuksia hyödyntää maakaasun infrastruktuuria. Kyseisessä infrastruktuurissa on käytössä samat sopimukset ja säännöt, se on yhtä avoin ja sillä tarjotaan mahdollisuus järjestää yhdistettyjä palveluita.

Nämä syyt ovat täysistuntoon tekemiemme tarkistusten taustalla. Pyydän, että kollegamme äänestävät tarkistusten puolesta.

  Adina-Ioana Vălean (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, strategista energiateknologiasuunnitelmaa koskevan mietinnön varjoesittelijänä pidän tätä aloitetta myönteisenä. Olemme perustamassa uutta energia-alan tutkimussuunnitelmaa Euroopalle. Se on hyvin tarpeellinen, kun tarkastelemme seuraavan vuosikymmenen aikana edessämme olevia haasteita.

Komissio katsoo, että Euroopan pitäisi alentaa puhtaan energian kustannuksia ja asettaa teollisuus vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan teknologian alan kärkeen. Vaikka olen samaa mieltä näistä tavoitteista, haluaisin myös sanoa, että parhaat aikomukset eivät koskaan toteudu ilman asianmukaista rahoitusta. Tästä syystä olen pahoillani, että komissio ei julkaissut vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan uuden teknologian rahoitusta koskevaa tiedonantoa. Miten komissio aikoo rahoittaa nämä toimet? Haluaisin joka tapauksessa vakuuttaa teille, että parlamentti ei hyväksy varojen uudelleen kohdentamista seitsemännestä puiteohjelmasta tai yhteisestä maatalouspolitiikasta.

Rahoitusta koskeva kysymys esitetään myös hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan 12 hankkeen takia. Uskon, että tällä teknologialla voidaan kannustaa teollisuutta vähentämään hiilidioksidipäästöjä, mutta en voi hyväksyä, että Euroopan veronmaksajien varoja käytetään rahoittamaan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kehittämistä. Tämä on lopulta jonkun tahon harjoittamaa liiketoimintaa. Katson liberaalina, että meidän on annettava markkinoiden toimia ja kehitettävä tarvittaessa reilua kumppanuutta teollisuuden kanssa.

  Dariusz Maciej Grabowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin lähestymistapa energia-alan kysymyksiin on täynnä ristiriitaisuuksia. Kuulemme yhä enemmän vaatimuksia sovinnollisesta, yhtenäisestä ja pitkän aikavälin yhteistyöstä ja strategiasta, vaikka voimme samanaikaisesti nähdä esimerkkejä koordinoimattomista toimista, osittaisista ehdotuksista ja investoinneista, joilla vastataan vain yhden osapuolen intresseihin muiden kustannuksella.

Esitetyissä mietinnöissä on yritetty puuttua tähän ongelmaan tai kiinnittää huomio kysymyksiin ja ongelmiin, mitä ei ole tarkasteltu tarpeeksi. Meidän on kiitettävä tästä esittelijää. Maailmanhistoriassa ei ole koskaan nähty esimerkkiä tuotteesta, jonka hinta on noussut näin paljon näin lyhyessä ajassa. Kyse on öljyn ja maakaasun hinnasta. Tästä syystä voimme todeta selvästi, että tulevaisuuden ennakoinnissa tehtiin virheitä.

Ei ole epäilystäkään, että tämä taloudellinen ongelma on ratkaistava kahdella toimella: ensinnäkin on lisättävä energialähteiden toimitusta mukaan lukien uudet ja tehokkaammat energialähteet ja toiseksi on hillittävä kysynnän lisääntymistä käyttämällä uutta ja säästävämpää tekniikkaa. Euroopan unionin on osoitettava, että se toimii tehokkaammin tässä asiassa, ja se ei saa sallia, että raaka-aineiden saannista vastaavat monopolit tai sitä, että osakkaiden enemmistö päättää markkinatilanteen. Tästä syystä kaasun jakeluverkon käyttäminen, uutta teknologiaa koskeva tutkimustyö ja uudet virastot ovat hyödyllisiä ehdotuksia.

Tarvitsemme tällä hetkellä kiireellisiä toimia ja täytäntöönpanoa. Tästä syystä tutkijoiden olisi tarkasteltava ilmaston vakautta uhkaavia hiilidioksidipäästöjä uudelleen ja varmistettava tietojen täsmällisyys, jotta emme tulevaisuudessa ole sellaisessa tilanteessa, että päästöjen vähennykset tuovat etua vain muutamille, etupäässä suurille yrityksille, mutta eivät kuluttajille, ja että samalla hiiliteollisuuden ala tuhotaan.

  Rebecca Harms (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olemme saaneet äskettäin kuulla uutisia Japanista, jotka varmasti ilahduttavat esittelijä Jerzy Buzekia. Uutisissa sanottiin, että kotimaani Saksa oli täysin eristyksissä ydinvoiman käytön osalta. Ihmettelen joskus, miten tällainen raportointi on mahdollista. Tietävätkö ihmiset edes, kuinka harva valtio maailmassa käyttää tällä hetkellä ydinenergiaa.

Jos asiaa todella tutkitaan, voidaan havaita, että kolme neljäsosaa koko maailman ydinenergiasta tuotetaan vain kuudessa valtiossa ja että parilla muulla on vähäinen osuus ydinvoiman markkinoista. Tämä merkitsee, että kansainvälisellä tasolla ydinenergialla on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta. Sillä on merkitystä osassa Eurooppaa. Pohjois-Amerikassa se on merkittävässä asemassa.

Monet tekijät määräävät, muuttuuko tilanne. Yksi tekijöistä on se, kuinka paljon julkisia varoja sijoitetaan tähän hiipuvaan teollisuudenalaan. Yhdysvallat, joka herätti paljon huomiota Hokkaidossa, on nyt asemastaan poistuvan presidentti Bushin vuoksi luvannut sijoittaa 18 miljoona Yhdysvaltojen dollaria kahden tai kolmen reaktorin rakentamista koskevaan hankkeeseen. Mitään tällaista ei ole rakennettu siellä kahteenkymmeneen vuoteen, ja ydinvoimateollisuus tarvitsee paljon julkisia varoja, jotta voidaan luoda markkinat keinotekoisesti.

On ilmoitettu, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa aiotaan käyttää hankkeeseen kuusi miljardia euroa. Tämä on ilmoitettu reaktorin kustannukseksi, jos saksalainen yritys E.ON rakentaa sen. Jos luomme katseen muualle, huomaamme, että Belenen voimala rakennetaan halvemmalla, vaikka Bulgaria haluaa 600 miljoonaa euroa Brysselistä suunnitelman toteuttamiseksi.

Meidän on päätettävä, käytämmekö vuosien ajan julkisia varoja tulevaisuuden teknologiaa ja uusia markkinoita varten, vai sovellammeko viime vuosisadan teknologiaa, jolla aiheutetaan valtavia riskejä. Perustelen asiaa tulevaisuuden puolesta ja ydinenergiaa vastaan, koska olen vakuuttunut, että tämän teknologian riskejä ei voida poistaa. Tänään julkaistu uutinen − jälleen kerran − uudesta onnettomuudesta, joka sattui tällä kertaa Paksin ydinvoimalassa Unkarissa vain vahvistaa mielipidettäni. Kiitos huomiostanne.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, arvoisat komission jäsenet ja neuvoston edustajat, haluaisin sanoa, että olemme tänään samassa tilanteessa, kuin John Bunyanin teoksen Kristityn vaelluksen henkilöt, jotka halusivat tietää, toteutettiinko jotain vai jäikö asia puheiden tasolle. Uskon, että nyt on aika toimia ja että Euroopan äänestäjät haluavat, että toteutamme energiamarkkinoilla toimenpiteitä kohtuullisten hintojen varmistamiseksi. Keinottelun osuus on tällä hetkellä 30−40 prosenttia loppuhinnasta. Olisi hyvä, että energian hinnasta suoritettavaa maksua voisi lykätä, kun vuosittainen lisäys on yli 30 prosenttia. Tämä on tilanne tällä hetkellä. Uskon, että kansalaiset edellyttävät meiltä tällaisia toimia. On selvää, että pelkästään markkinat eivät ole pelastuskeino. Vanhan sananparren mukaan rahoittajat tukevat valtiota niin kuin köysi tukee hirtettyä. Katson, että vapauttaminen ei auta meitä tässä tilanteessa. Se, mikä meitä auttaa, on uuden kapasiteetin rakentaminen − mukaan lukien paljon parjattu ydinenergia − ja investoinnit, massiiviset investoinnit uuteen teknologiaan. Suuri haaste on, että luodaan perusta uudelle pitkän aikavälin teknologiselle aikakaudelle energia-alalla. Kriisit, kuten energiakriisit, ratkaistaan innovaatiolla.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, pelkään, että ratkaisemme tänään jälleen kerran energiamarkkinoiden osittaisia ongelmia sen sijaan, että pysähtyisimme ajattelemaan kattavasti strategisia ongelmia. Tiedämmekö todella, mitkä ovat Euroopan unionin energiatarpeet realistisesti seuraavien vuosikymmenten ajan, ja otetaanko tämä huomioon asetuksissamme ja direktiiveissämme? Tiedämmekö todella, millaisen vakaan eurooppalaisen energiatilanteen pitäisi olla? Voimmeko tunnistaa selkeästi valtiot, jotka pyrkivät aktiivisesti etsimään ratkaisuja energiatarpeisiinsa ja jotka samalla osoittavat sormella niitä häiritsijöitä, jotka ovat ainoastaan energian tuojia, mutta häpeämättä kritisoivat energian tuottajia ja viejiä? Olemmeko edes vähän realistisimpia − kun otetaan huomioon Maailmanpankin viimeisin tutkimus − unionin järjettömistä biopolttoaineita koskevista tavoitteista?

Hyvät naiset ja herrat, mitkään markkinat eivät toimi, jos kysyntä ylittää tarjonnan. Näin voi käydä unionissa pian energia-alalla. Meidän pitää sen vuoksi aloittaa tutkimuksen ja kehittämisen edistäminen, ja mikä tärkeintä, käsitellä kaikkia energiaketjun osa-alueita, kuten tuotantoa, siirtoa, jakelua ja kulutusta. Halusimme tai emme, niin resurssien vuoksi on rakennettava uusia laitoksia, jotta olemassa olevat elinkaarensa lopussa olevat laitokset korvataan ja jotta vastataan kasvavaan energiatarpeeseen. Uskon, että meidän on aloitettava keskustelut useampien energialähteiden käytöstä, jossa ei syrjitä mitään energialähdettä ydinenergia mukaan lukien ja jossa kunnioitetaan raaka-aineiden omistajien maantieteellisiä ja poliittisia rajoja. Keskusteluiden on perustuttava nykyaikaiseen tieteelliseen tietoon, jota voidaan toteuttaa käytännössä. Ne eivät saa perustua vihreisiin unelmiin.

Arvoisat naiset ja herrat, kannatan luonnollisesti niin sanottua kolmatta vaihtoehtoa, jonka perusteella jäsenvaltiot säilyttävät oikeuden määritellä vapaasti energian tuottajien ja siirtoverkkojen omistussuhteet. Pidän myös myönteisenä toimia edistää siirtoverkkojen mahdollisten toimijoiden valtuuksien ja velvollisuuksien riippumattomuutta. Uskon, että tällä tavoin voimme välttyä lisäämästä yksipuolista riippuvuutta Venäjän maakaasutoimituksista ja samalla voimme investoida maakaasutoimitusten jakeluun ja turvallisuuteen.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, energia on tulevaisuuden voimavara. Sen vuoksi on tärkeää, että meillä on keskusteluissamme pitkän aikavälin näköala Euroopan energiahuoltoon. On myös tärkeää, että pitkän aikavälin sopimuksia ei suljeta pois, vaan pikemminkin varmistetaan, että ne otetaan huomioon, kun suunnitellaan vakaampaa energiahuoltoa Euroopassa.

Meidän pitäisi myös tarkastella Euroopan laajuisten verkkojen tuotanto- ja tarjontaedellytyksiä. Voisimme tarjota tukea ja kannustimia sekä edellyttää, että eriyttäminen − jopa omistuksen eriyttäminen − olisi perustana tuotannon ja tarjonnan ehtojen käyttöönotolle. On olemassa lukemattomia malleja, joita asiassa voitaisiin soveltaa tulevien markkinoiden turvaamiseksi.

Keskeinen seikka − josta on jo keskusteltu tänään − koskee ydinvoimaloiden toimintaa. On korkea aika, että komissio toimii aktiivisesti tällä alalla ja perustaa viraston tai sääntelyviranomaisen, joka on vastuussa ydinvoimaloiden turvallisuudesta. Tällä viranomaisella pitäisi olla valtuudet poistaa vaaralliset ydinvoimalat verkosta.

Ranskan virasto voisi olla tässä asiassa esimerkkinä. Ranska on tarjonnut meille erinomaisen esimerkin, miten perustetaan riippumaton sääntelyviranomainen. Olisi hyvä, jos tälle Ranskan sääntelyviranomaiselle annettaisiin mahdollisuus tarkastella toimia muiden 26 valtion sääntelyviranomaisten kanssa. Tällä vahvistettaisiin kansallisia sääntelyviranomaisia ja terveyttä ja turvallisuutta koskevia näkökohtia Euroopassa. Jaamme tästä kaikesta vastuun. Meidän on pohdittava pitkän ajan strategiaa siitä, miten eurooppalaisia suojellaan tulevina vuosina.

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, arvoisat kollegat, mietinnön esittelijät ja varjoesittelijät, saavutettu kompromissi kaasudirektiivistä on hyvä ja voimme tukea sitä.

Heikossa asemassa oleviin asiakkaisiin, kuluttajiin, ei kuitenkaan ole kiinnitetty riittävästi huomiota; tämä koskee niin köyhiä kuin syrjäseudulla asuvia. Pyydänkin siis teitä tukemaan muutosesityksiämme. Toisekseen on hyvä, että neuvoston kanssa on saavutettu kompromissi, joka takaa, että ne valtiot, joista ei johdeta putkia muihin EU:n jäsenvaltioihin, eivät myöskään joudu toteuttamaan kaikkia sisämarkkinasääntöjä, koska ne eivät osallistu sisämarkkinoihin.

Strategista energiateknologiasuunnitelmaa todellakin tarvitaan, ja onnittelen esittelijää siitä, että energiatehokkuus on otettu mukaan. Energiateknologian rahoitus on ollut riittämätöntä. Se on johtanut siihen, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Kaikilla sektoreilla energiateollisuudessa tapahtunut voimakas käänne on johtanut siihen, että ilmastonmuutokseen herännyt teollisuus ei saa tarvitsemaansa tekniikkaa riittävän nopeasti. Osien toimittajia ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.

Ilmastonmuutoksen todellisuuteen herääminen on osoittanut, miten vähän olemme siihen valmistautuneet. Kansalaisten asennemuutos on kuitenkin selvä, nyt tarvitaan niin yhteisön, unionin, sen jäsenvaltioiden kuin teollisuudenkin yhteistyötä samalla, kun on estettävä kehittyviä talouksia saastuttamalla pilaamasta elinmahdollisuuksiamme.

Meidän on parannettava ilmastoalan yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ja samalla saatava aikaan energiayhteistyösopimus Venäjän kanssa. Tärkeintä on siis ottaa huomioon kuluttajat, teollinen kehitys ja yhteistyö Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa.

  Anne Laperrouze (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin korostaa kahta kaasumarkkinoita koskevaa asiaa. Ensimmäinen koskee pitkän aikavälin sopimuksia. Tällaiset sopimukset ovat tärkeitä kuluttajille, eli yksityishenkilöille ja teollisuudelle. Sen perusteella saamme pitkän aikavälin näköalan markkinoista, ja siten varmistetaan, että markkinat toimivat vakaammin ja tehokkaammin.

Toinen koskee järjestelmien ja erityisesti kaasutoimituksien turvallisuutta. Maakaasunsiirtoverkot ovat vieläkin tärkeämpi strategisesti kuin sähkönsiirtoverkot. Omistusta koskeva kysymys on välttämätön Euroopan mallin luomiseksi. Euroopan mallille on tunnusomaista suuri riippuvuus Euroopan unionin ulkopuolisista tuotantomaista.

Näiden syiden vuoksi kannatan tarkistusta kolmannesta vaihtoehdosta, jolla taataan syrjimätön verkkoon pääsy. Tämän lisäksi ryhmäni ehdotti, kuten sähkön kohdalla, että perustetaan yksi Euroopan siirtoverkkojärjestelmän haltija, joka varmistaa strategiset etumme. Haluaisin siten rauhoittaa kollegaani Claude Turmesia tässä asiassa. Maakaasumarkkinoita koskevalla direktiivillä ei pyritä suojelemaan kansallisia perinteisiä toimijoita, vaan antamaan niille mahdollisuus olla Euroopan energia-alan huippuyrityksiä.

  Liam Aylward (UEN). – (GA) Arvoisa puhemies, EU:n strategioissa on oltava keskeisenä uuteen ja puhtaampaan teknologiaan investoiminen. Näin voimme varmistaa, että saavutamme EU:n tavoitteen siitä, että 25 prosenttia energiasta on peräisin uusiutuvista energialähteistä. On yhtä tärkeää, että muut kaupparyhmittymät ympäri maailmaa tekevät samankaltaisia sitoumuksia lähitulevaisuudessa. Polttoaineen hinnat ovat nyt vakava huolenaihe Euroopan valtioiden kansalaisille. Euroopan unionin on otettava käyttöön innovatiivisia toimintalinjoja, joiden avulla öljyn hinnannousua hillitään. Öljyntuotannon lisääminen on olennainen osa tätä prosessia.

(EN) Arvoisa puhemies, kansainväliset rahoitusmarkkinat ovat tällä hetkellä epävarmat. Monet keinottelijat ovat siirtäneet investointistrategiansa hyödykemarkkinoille, ja tämä spekulointi nostaa osaltaan öljyn hintoja ylöspäin. Öljyn hinnan nousu on viimeinen asia, jota Euroopan liike-elämä ja kuluttajat tarvitsevat hetkellä, jolloin on yhä enemmän taloudellisia vaikeuksia. Euroopan unionilla on oltava käytössään edistysmielinen naapuruuspolitiikka, jolla varmistetaan, että voimme suojella ja turvata energiatarpeemme tulevaisuudessa.

  Jacky Hénin (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, sekä maakaasun että yleensä energian osalta on olemassa kaksi jyrkästi toisistaan poikkeavaa lähestymistapaa. Liberaalinen lähestymistapa merkitsee, että maakaasua ja sen tarjontaa pidetään tavanomaisena kauppatavarana ja palveluna. Tämä aiheuttaa hallitsematonta kilpailua. Sen vuoksi puretaan aivan järjettömästi julkisten palveluiden integroituja yrityksiä.

Hinnat nousevat väistämättä, palvelut huonontuvat, markkinoinnin ja mainonnan kustannukset nousevat jyrkästi tutkimuksen ja kehittämisen sekä turvallisuuden kustannuksella. Pahinta on, että tämä aiheuttaa haitallista kilpailua eri energiamuotojen välillä ja siten edistää lyhytnäköisiä valintoja, jotka perustuvat ainoastaan suurimpaan voittoon kaikkein lyhyimmässä ajassa.

Tämä on meille esiteltyjen mietintöjen johtoajatus. On olemassa kuitenkin toinen lähestymistapa. Sen mukaan energiaa, maakaasua ja niiden tarjoamista pidetään julkisena palveluna, jota on tarjottava kaikille tasapuolisuuden ja alueellisten tasaustoimien perusteella. Tämä johtaisi todelliseen energiayhteistyöhön ja yleiseen etuun perustuvaan Eurooppaan, joka luotaisiin Euroopan energiaviraston ympärille. Virasto koordinoisi ja yhdistäisi jäsenvaltioiden kaiken tutkimustyön ja varmistaisi kaikille kansalaisille yhtäläisen pääsyn energiaan. Se perustuisi taloudelliseen yhteenliittymään, johon kuuluisivat sekä julkiset että yksityiset eurooppalaiset energiayritykset. Tämä taloudellinen yhteenliittymä toteuttaisi yhteistyön avulla unionin merkittäviä teollisia hankkeita ja sen avulla voitaisiin yhdistää resursseja.

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – (SL) Meillä on energia-alalla ainakin kolme haastetta: ympäristöä, Euroopan talouden kilpailukykyä sekä säännöllisen energiahuollon turvaamista koskevat haasteet.

Ehdoton edellytys ja tarpeellinen peruste näihin haasteisiin vastaamiseksi on se, että toimijat toimivat avoimilla sisämarkkinoilla, missä on yhdenmukaiset säännökset.

Energia-ala ja maakaasun ala ovat tietenkin erilaisia. Maakaasun alalla tuonnin osuus on 60 prosenttia ja joidenkin ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä 80 prosenttia. Pelkästään Venäjän osuus kaikesta maakaasun tuonnista on 40 prosenttia, ja jotkut jäsenvaltiot joutuvat tuomaan kaiken maakaasun, joten niiden riippuvuus tuonnista on sata prosenttia. Tämän syyn vuoksi on erityisen tärkeää varmistaa, että yhdentynyt Eurooppa on pätevä ja tasavertainen kumppani Venäjän kanssa.

Energia-alan vapauttamisen vuoksi alalla toimii useita riippumattomia toimijoita. Euroopalla on jo suuri haaste varmistaa riittävä määrä asianmukaisesti koulutettuja henkilöitä. Vapauttamisen jatkuessa on yhä vaikeampaa varmistaa, että asiantuntijoita on riittävästi. Tämä koskee erityisesti pienempiä jäsenvaltioita, joilla on suhteellisen vähäinen määrä energia-alan yrityksiä. Toinen haaste tässä yhteydessä on se, että poliittista vastuuta hyvinvoinnista on pidettävä yllä valtiossa, vaikka Euroopan energiamarkkinoilla on muutoksia.

Tarvitaan myös hyvin koulutettua työvoimaa, jotta voidaan hyödyntää strategisen energiateknologiasuunnitelman mahdollisuuksia. Olemme pelkästään neljän edellisen vuoden aikana ottaneet käyttöön useita mekanismeja tutkimuksen ja kehityksen edistämiseksi energia-alalla. Edellytän sen vuoksi, että komissio kiinnittää erityistä huomiota erilaisten sopimusten yhdenmukaistamiseen.

Hyvät naiset ja herrat, puheenjohtajavaltio Slovenia on tehty paljon työtä vapauttamista koskevan kolmannen lainsäädäntöpaketin edistämiseksi. Toivon, että puheenjohtajavaltio Ranska jatkaa työtä yhtä antaumuksellisesti.

  Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Ainoa tapa saada aikaan kunnollisesti toimivat ja turvalliset maakaasumarkkinat on päättää monopolien vertikaalisesta eriyttämisestä. Sähkö- ja kaasumarkkinoiden ero on epäilemättä melkoinen, ja meidän olisi erotettava ne toisistaan asiakirjoissamme. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta teki näin oikeutetusti. Meillä on valitettavasti vain vähän maakaasun toimittajia. Jos emme tee jotain riippuvuuden vähentämiseksi mahdollisimman tehokkaasti, olemme niistä äärimmäisen riippuvaisia sekä nyt että todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Riippuvuutemme vähentäminen on äärimmäisen tärkeää, ja nyt käsiteltävänä olevilla asiakirjoilla on merkittävä tehtävä tässä prosessissa.

Meidän on tarkasteltava asiaa objektiivisesti ja valittava kolmas vaihtoehto. On tarpeen ottaa jäsenvaltioiden kaasumarkkinoiden asemaa koskevat tosiseikat huomioon. Esimerkiksi Liettualla on muiden Baltian maiden tapaan ainoastaan yksi kaasuntoimittaja, Gazprom. Ei ole epäilystäkään, että Venäjän hallinto aikoo ylläpitää ja lisätä vaikutusvaltaansa maakaasun toimittamisen alalla EU:ssa. Mitään taloudellisia resursseja ei säästetä. Jokainen on voinut nähdä Nord Streamin ja muiden hankkeiden voimakkaan lobbauksen. Kyse ei ole taloudesta vaan politiikasta, ja melko aggressiivisesta politiikasta.

Ainoa keino, jolla voimme vastustaa tätä ehdotonta vallankäyttöä on toimia solidaarisesti ja luoda yhteinen EU:n energiajärjestelmä sekä tukea ja toteuttaa vaihtoehtoisia ja ydinenergiaa koskevia hankkeita. Tarvitsemme tätä varten poliittista tahtoa ja yhteistä rahoitusta.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Kyse on ajankohdasta, jolloin Euroopan unionin pitäisi vastata maakaasun hinnan nousuun markkinoiden vapauttamisella. Tämä on ainoa väline, jolla ilmaistaan asianmukaisesti tarjonnan ja kysynnän välinen suhde. Valitettavasti on vielä mahdollista nähdä, että energia-ala on vertikaalisesti ja valtion politiikan tasolla integroituneiden eurooppalaisten energia-alan yritysten käsissä. Haluaisin siten ilmaista, että parlamentti on kiitollinen asiasta vastaavalle valiokunnalle sen pyrkimyksistä toteuttaa uudistuksia markkinoiden vapauttamista koskevan lähestymistavan mukaisesti. Komission jäsen Piebalgs on kuitenkin oikeassa, kun hän ilmoittaa, että meidän on annettava omistusoikeuksien jakamiselle mahdollisuus. Tätä vahvistaa se, että seitsemän unionin jäsenvaltiota on itse asiassa pyrkinyt tähän. Neuvosto on säätänyt direktiiviä koskevista poikkeuksista, joita sovelletaan pieniin ja syrjäisiin kaasumarkkinoihin. Euroopan parlamentissa edustamani valtio Latvia ei voi vedota täydelliseen eristäytymiseen, koska sillä on yhteiset kaasumarkkinat kahden muun EU:n jäsenvaltion kanssa sekä kaasun varastointilaitteisto, josta kaasua toimitetaan alueelle. Nämä ovat riittäviä edellytyksiä luoda markkinat alueelle. Pyydän siten, että ette tue neuvoston tämänkaltaisia ehdotuksia ainakaan kolmen Baltian maan osalta, vaan myönnätte niille poikkeuksen direktiivistä. Niiden on valmistauduttava EU:n kaasumarkkinoiden integrointiin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, keskeinen näkökohta on, että käsittelemme maakaasumarkkinoiden vapauttamista siten, että painostamme jäsenvaltioita nopeuttamaan vielä julkisten laitosten yksityistämistä. Jotta tämä saataisiin aikaan nopeasti, ehdotuksen tukijat vaativat siirtoverkkojen omistuksen eriyttämistä ilman, että huolehditaan energian toimitusvarmuudesta.

Tosiasia on, että vapautettujen sähkömarkkinoiden tunnustettu lopputulos osoittaa, etteivät työntekijät tai kuluttajat hyötyneet vapauttamisesta. Tämä pikemminkin vähensi työllisyyttä ja oikeuksia ja se lisäsi kuluttajahintoja. On selvää, että sähköalan taloudellisten ryhmittymien voitto on lisääntynyt, mutta puute polttoaineesta on myös lisääntynyt, eli yhä useammat henkilöt ja perheet joutuvat kamppailemaan mahdollisuudesta käyttää energiaa. Siksi on valitettavaa, että samat toimet toistetaan maakaasun kohdalla. Vaikka kyseessä on erilaiset alat, taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat samat. Tämä on syy, miksi vastustamme näitä toimia.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mistä tahansa puhummekin, oli kyse sitten ympäristö- tai turvallisuuskysymyksistä, ilmastonmuutoksesta tai Euroopan kilpailukyvystä, energiamarkkinat ja niiden toiminta tulevaisuudessa ovat ratkaisevan tärkeät. Tämä koskee myös keskustelua lainsäädännön seuraavasta osasta, joka koskee hiilidioksidipäästöjä: miten taakka jaetaan ja kuinka kehitetään Euroopan päästökauppajärjestelmää.

Haluaisin siksi osoittaa asian puheenjohtajavaltiolle ja korostaa, että koska olemme tänään käsitelleet ja hyväksymme huomenna energiapaketin, on erittäin tärkeää, että puheenjohtajavaltio aloittaa keskustelut parlamentin ja neuvoston välillä. Asia ei saa viivästyä, koska näiden markkinoiden on toimittava, kun uusi lainsäädäntö on otettu käyttöön. Voimme kysyä, toimivatko Euroopan energiamarkkinat tarpeeksi hyvin. Vastaus on hyvin helppo: eivät toimi.

Sähkömarkkinoiden ja kaasumarkkinoiden välillä on ero. Sähköala on riippuvainen eri energialähteistä ja eri tuottajista, mutta kaasuala on yleensä riippuvaisempi jakelijoista. Tämän syyn vuoksi käsittelemämme lainsäädännön ero − täydellinen omistuksen eriyttäminen sähköalalla ja järjestelmä, josta teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta päätti parlamentissa − on hyväksyttävä. On tärkeää varmistaa, että asia käsitellään ja siitä neuvotellaan mahdollisimman pian. On tärkeää varmistaa, että kaasualaa koskevassa lainsäädännössä voidaan erottaa tuotanto ja jakelu, joka myös vahvistaa kunnolla energiapaketin kolmatta valtiota koskevaa lauseketta.

Haluaisin jälleen kerran huomauttaa puheenjohtajavaltiolle, että neuvottelut pitäisi aloittaa mahdollisimman pian. Me emme voi viivyttää niitä lokakuuhun. Meidän on aloitettava heti.

  Catherine Trautmann (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, vaikka puhun kollegani Gunnar Hökmarkin jälkeen, en ole samaa mieltä hänen esittämästään kannasta. Katson, että meidän olisi pantava kolme haastetta merkille nyt, kun olemme hyväksymässä tämän energiapaketin.

Ensimmäinen on energiaa koskeva haaste tai ilmastoa koskeva haaste. Näin korostuu, miten tärkeää on, että otamme huomion resurssin, eli maakaasun, luonteen ja että suhtaudumme siihen erityisellä tavalla. Toinen haaste on seikka, jonka kansalaisemme ovat saattaneet tietoomme, eli hinta. Öljyn hinta vaikuttaa kansalaisten ostovoimaan. He haluavat käyttää luotettavaa ja jatkuvasti saatavilla olevaa raaka-ainetta, joten heidän etuja on erityisesti suojeltava. Sen lisäksi on otettava huomioon yrityksiä ja henkilöstöä koskevat haasteet. Tällä hetkellä on suuria huolenaiheita. Kuluttajat huolehtivat mahdollisuuksistaan käyttää energiaa ja työntekijät ovat huolestuneita kaasualan yritysten purkamisesta. Uskon sen vuoksi, arvoisa puhemies, että meidän olisi kiinnitettävä paljon huomiota kaikkiin ehdotettuihin ratkaisuihin.

Yksi asia on mainittava, eli kolmas vaihtoehto. Haluaisin ensiksi kiittää kaikkia teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kollegoitani, jotka hyväksyivät viisaasti Alejo Vidal-Quadrasin ja Anne Laperrouzen kompromissin viime kuussa. Uskon vakaasti, että tämä yksimielinen lähestymistapa – että jokainen jäsenvaltio pystyy toteuttamaan tarvittavat parannukset kaasumarkkinoilla perinteidensä mukaisesti – on hyvä perusta keskustelulle neuvoston kanssa, ja haluaisin kehottaa kollegoitani vahvistamaan tämän.

On totta, että kun hinnat ovat korkealla, tietoisuus ilmastonmuutoksen herkkyydestä korostuu. Meidän on vastattava kolmeen haasteeseen – ympäristöä, turvallisuutta ja toimitusvarmuutta koskeviin kysymyksiin – ja meidän on valittava paras, eli kolmas, vaihtoehto.

  Vladko Todorov Panayotov (ALDE). – (BG) Kehotan komissiota ottamaan huomion uusien jäsenvaltioiden, kuten Bulgarian mahdollisuudet uuden energiateknologian kehittämisessä ja toteuttamisessa. Komission pitäisi ottaa käyttöön menetelmiä tutkimuksen tueksi, jotta vuoden 2020 tavoitteet saavutetaan ja kasvihuonekaasuja vähennetään vuoteen 2050 mennessä 60−80 prosentilla. Sähkön ja lämmön tuotantoon käytettävä vähän hiiltä sisältävä tai hiilen vähentämistä koskeva teknologia pitäisi saattaa markkinoille.

Nämä tavoitteet sekä uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet voidaan toteuttaa vain siten, että Euroopan unionin innovaation kaikkien mahdollisuuksien käyttöä koordinoidaan. Kehotan jäsenvaltioita tehostamaan vuorovaikutusta jäsenvaltioiden välillä uuden energiateknologian kehittämiseksi. Monet erilaiset kansalliset säännökset ja tekniset erittelyt jakavat markkinoita ja hankaloittavat teollisuuden investointeja riskialttiiseen tekniikkaan. Kehotan siis vielä kerran komissiota ottamaan huomion uusien jäsenvaltioiden, kuten Bulgarian, mahdollisuudet uuden energiateknologian kehittämisessä ja toteuttamisessa.

  Nathalie Kosciusko-Morizet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää, että saan puheenvuoron, koska minulla on erittäin kiireinen aikataulu − pahoittelen asiaa − ja joudun sen vuoksi palaamaan junalla.

Haluaisin aluksi kiittää komissiota ja parlamentin jäseniä tästä mielenkiintoisesta keskustelusta ja kaikesta työstä, mitä energian sisämarkkinoita koskevan paketin vuoksi on tehty.

Kuten monet teistä huomauttivat, tämän paketin hyväksymisellä on suora vaikutus kansalaisten elämään. Käsittelemme aihetta, joka koskee Euroopan kansalaisten toiveita. Katson, että kansalaistemme edellyttämät parannukset saadaan aikaan kahdella toimintalinjalla. Ensimmäinen on johdonmukaisten sääntöjen ja menettelyiden soveltamisen tarve Euroopan unionissa. Tällä paketilla edistetään sitä.

Toinen on se, että markkinoiden toimijat ja kuluttajat tarvitsevat selkeyttä ja yleistajuisuutta. Kuluttajien kannalta on tärkeää, että direktiivien liitteet A saatetaan osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Niiden perusteella saadaan parempaa tietoa, otetaan paremmin huomioon kansalaisten huolenaiheet sekä erityisesti huolehditaan heikommassa asemassa olevista kuluttajista.

Kaikkea työtä ei ole kuitenkaan saatu loppuun. Yhteisymmärrystä ei ole monesta kohdasta, kuten kaasualan todellisesta eriyttämisestä, mistä kantamme ovat jo kuitenkin hyvin samankaltaiset, sekä sähköstä. Puheenjohtajavaltio Ranska vahvistaa 6. kesäkuuta hyväksytyt yleiset puitteet 10. lokakuuta pidettävässä energia-alan neuvostossa. Vasta kyseisenä ajankohtana meillä on neuvoston asianmukaisesti vahvistettu kanta. Meidän on erityisesti käsiteltävä kolmansia maita koskevaa lauseketta, jotta otamme huomioon kaikkien jäsenvaltioiden huolenaiheet.

Sen jälkeen puheenjohtajavaltio välittää yhteisen kannan Euroopan parlamentille, jotta sisämarkkinapaketti voidaan toteuttaa parlamentin lainsäädäntökauden loppuun mennessä. Se on tarkoituksemme. Toivon, että yhteisiin ponnisteluihimme vastataan rakentavassa ja kompromisseille myönteisessä hengessä kaikkien toimielinten välillä.

  Jan Březina (PPE-DE). – (CS) Arvoisat puhemies ja komission jäsenet. Haluaisin aivan ensiksi kiittää keskusteluun osallistuneita esittelijöitä heidän työstään. Kahdessa maakaasua koskevassa mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti markkinoiden vapauttamiseen Euroopassa. Lainsäädännöllä tarjotaan vaihtoehto täydestä omistuksen eriyttämisestä siten, että sovelletaan mallia riippumattomasta verkonhaltijasta. Myönteisiin ominaisuuksiin kuuluu erityisesti kansallisten viranomaisten velvollisuus ottaa mukaan uusiutuvat energialähteet siirtoverkkoihin, suuntaviivat kolmannen osapuolen pääsystä, verkkoonpääsytariffien käyttöönottaminen ja seuraamuksien määrääminen syrjivistä toimista. Kaasualan siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, eli yhteistyön alalla toimivan elimen, ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston luominen on myös tärkeää. Kyseiset virastot ovat edellytyksenä maakaasun yhdennettyjen markkinoiden luomiselle.

Meidän on kuitenkin lisättävä, että markkinoiden vapauttamisen edut toteutuvat ainoastaan, jos tällä hetkellä on jo käytössä monipuoliset toimitusmarkkinat. Näin on suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa. Sitä vastoin melkein kaikissa uusissa jäsenvaltioissa maakaasun toimittajilla on lähes monopoliasema. Paradoksaalista on, että nämä valtiot voivat loppujen lopuksi kärsiä vapauttamista koskevasta paketista, koska ehdotetulla lainsäädännöllä heikennetään niiden siirtoverkonhaltijoiden asemaa, joilla on sopimuksia monopolituottajien kanssa. Niin sanottu kolmas vaihtoehto sopii paremmin tällaiseen taloudellisten suhteiden malliin. Olen markkinoiden vapauttamisen kannalla, mutta maakaasua koskevassa kysymyksessä meidän pitää useimmissa uusissa jäsenvaltioissa ensin saattaa loppuun markkinoiden monopolit ja lisätä toimittajia. Vasta sitten voimme ryhtyä eriyttämään omistusta ilman mitään riskejä.

Haluaisin lopuksi sanoa muutaman sanan Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta. Se liittyy läheisesti energiankulutukseen unionissa, hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja Euroopan riippuvuuteen energian tuonnista. Kuitenkin, kuten esittelijä korostaa, siinä kiinnitetään vähän huomiota taloudelliseen tuotantoon, yhteistuotantoon tai monimuototuotantoon, loppukäyttäjien säästöihin ja teollisuuden energiatehokkuuteen, ja vahvistettujen tavoitteiden talousarvio on hyvin pieni. Teknologian demonstrointiin, kuten hiilen keräämiseen ja varastointiin, ei ole tarpeeksi varoja. On hyvä, jos Euroopan energiatutkimusta koskevien laajamittaisten toimien ja näkökantojen tueksi myönnetään riittävät budjettivarat.

  Adam Gierek (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, jokaisen suunnitelmaan olisi sisällyttävä päätöksiä sekä aikaa että tilaa koskevista näkökohdista, mutta komission nykyisillä päätöksillä hidastetaan aikaisempien suunnitelmien täytäntöönpanoa. Esimerkiksi suunnitelmia sähkön ja lämmön yhteistuotannosta on estetty markkinoilla, koska ei ole kannattavaa muuntaa lämpövoimaloita tehokkaiksi sähköä ja lämpöä tuottaviksi laitoksiksi, joita rasitetaan päästömaksuilla ja siirtoverkko-ongelmilla. Komissio on lisäksi jakanut EU:n jäsenvaltiot parhaimpiin, jotka voivat lisätä päästöjään ja huonoimpiin, joiden on rajoitettava niitä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat luonnollisesti pääasiassa Keski- ja Itä- Euroopan valtiot. Kioton pöytäkirjan perusteella päästöjen viitevuonna pitäisi olla päästökauppajärjestelmässä vuosi 1990 eikä vuosi 2005, mitä komissio esittää. Tämä olisi rehellisempää ja osoittaisi suurempaa solidaarisuutta. Emme voi olla köyhimpien väestöryhmien kustannuksella johtajia alalla, joka koskee päästöjen kiistanalaista vaikutusta ilmastonmuutokseen. Tehokkuuden ja energiankäytön rajoittamisen pitäisi olla kuitenkin painopisteitä. Uusiutuvia energialähteitä pitäisi käyttää pikemminkin täydentävinä toimina kuin vaihtoehtona. Tulevaisuudessa käytetään hiiltä keskipitkällä aikavälillä ja pitkällä aikavälillä, mikä jo voidaan nähdä, ydinenergiaa.

  Lena Ek (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopan energiamarkkinoilla on erittäin suuria ongelmia. Tuontitarpeemme nousee jopa 65 prosenttiin vuonna 2030. Kuluttajamme eivät voi valita, millaista energiaa he haluavat käyttää, ja heille aiheutuu haitallisia vaikutuksia energian hinnan kasvun, kasvihuonekaasujen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksen vuoksi.

Tänään käsittelemässämme Atanas Paparizovin mietinnössä todetaan, että siirtoverkonhaltijoiden välillä tarvitaan enemmän yhteistyötä ja että kaasumarkkinoilla tarvitaan lisää investointeja. Tämä on hyvä, mutta ei tarpeeksi. Jerzy Buzekin tutkimusta ja innovaatiota koskevassa mietinnössä todetaan, että investointeja on aivan liian vähän. Haluaisin muistuttaa teille, että parlamentti halusi lisätä investointeja tutkimukseen ja että aloitamme pian uudet budjettineuvottelut. Romano Maria La Russan mietinnössä käsitellään monopolien eriyttämistä ja kaasumarkkinoiden toiminnan parantamista. Sitä vastustavat henkilöt katsovat, että jos omistus- ja jakelumonopolit lopetetaan, energian hinta nousisi. Meidän on siten kysyttävä: kun olemme nostaneet energian hintaa ja ilmastonmuutos on nopeutunut, aiommeko ratkaista ongelman useammilla monopoleilla? En usko. Valiokunnan äänestyksen tulos on tarjonnut jotain, mitä tarvitsemme. Meidän on kuitenkin toteutettava vielä monia toimia ennen kuin meillä on tehokkaat ja ympäristöä säästävät energiamarkkinat Euroopassa.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE) – (RO) Haluaisin kiittää esittelijöitä pitkän ajan strategisesta lähestymistavasta Euroopan unionin maakaasua koskevaan kysymykseen ja energia-alan tutkimukseen.

Euroopan unioniin tuodun kaasun osuus oli 62 prosenttia vuonna 2006. Sen kysyntä ja riippuvuus kaasuntuonnista lisääntyy 80 prosenttiin vuonna 2030. Sen vuoksi on tärkeää vastata konkreettisesti Euroopan unionin energian toimitusvarmuuden varmistamista ja energiamarkkinoiden tehokasta toimintaa koskeviin näkökohtiin.

Katson, että esittelijän ehdotuksissa on kolme välttämätöntä tekijää. Haluaisin Mustanmeren synergian esittelijänä korostaa alueellisen yhteistyön menestyksekkään kehittämisen ja rajatylittävien yhteenliittämistoimien merkitystä. Alueelliset toimet ovat sopivia yhteisten sääntöjen ja periaatteiden perustamiseksi. Niillä voidaan myös varmistaa kaasualan koordinointi ja avoimuus.

Toiseksi, on välttämätöntä laajentaa kyseisten sääntöjen täytäntöönpanoa Euroopan unionin energia-alalla toimivien kolmansien maiden yrityksiin.

Haluaisin lopuksi tukea ajatusta lujittaa energia-alan tieteellistä tutkimusta, koska se on keskeistä pitkän aikavälin toimintalinjoissa.

  Giovanna Corda (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsenet, hyvät kollegat, tavoitteemme pitää olla syrjimättömien sääntöjen käyttöönottaminen, jotta määritellään ehdot kaasun siirtoverkkojärjestelmiin, nesteyttäviin laitoksiin ja varastointilaitteistoihin pääsemiseksi.

Asetuksen tavoitteena on saada yritysten välisistä suhteista avoimempia siten, että tariffeja, tariffien laskumenetelmiä ja kaasun siirtoverkkojärjestelmien toimintaa yhdenmukaistetaan. Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on yhdistyttävä eurooppalaiseksi verkostoksi, joka voi varmistaa investoinnit kaasun siirtämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla Euroopassa.

Tämän uuden eurooppalaisen lainsäädännön tarjoamat mahdollisuudet ovat äärimmäisen tärkeitä kansalaisille, koska energian hinta kohoaa äärimmäisen nopeasti. Korostan varjoesittelijänä erityisesti kuluttajien oikeuksia. Kilpailun on hyödytettävä kuluttajia. Tarvitsemme toimia markkinoiden sääntelemiseksi ja hintojen valvomiseksi erityisesti heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden vuoksi.

  Anni Podimata (PSE). – (EL) Arvoisa puheenjohtaja ja arvoisat komission jäsenet, vaikka tänään keskitytään keskusteluissa tietenkin energian sisämarkkinoihin, olisi tasapuolista korostaa Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman suurta merkitystä. Eurooppa voi sen perusteella vastata nykyisiin valtaviin energia- ja ympäristöhaasteisiin.

Meidän on harkittava uudelleen painopisteitämme, ja meidän on myös määriteltävä nykyinen kehitysmallimme. Siten voimme keskittyä alhaisiin hiilidioksidipäästöihin tai nollapäästöihin. Voimme samalla luoda kehitysmahdollisuuksia Euroopan teollisuudelle, jolla on mahdollisuus toimia johtajana nopeasti kehittyvässä alhaisia hiilidioksidipäästöjä tai nollapäästöjä koskevassa teknologiassa.

EU:n energia-alan talousarvion lisääminen sekä innovaation edistäminen esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden ja älyverkkojen alalla on ehdottoman välttämätöntä, jotta voidaan vastata nykyisiin haasteisiin.

(Suosionosoituksia)

  Pierre Pribetich (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, haluaisin aloittaa kiittämällä kaikkia kollegoitani ja erityisesti Jerzy Buzekia hänen mietinnöstään.

Kuten Aristoteles sanoi, ”aloitettu on puoliksi tehty”. Se, että aloitetaan – pikemminkin kuin edistetään hyödyllisiä tavoitteita – on ratkaisevaa, kun luodaan perusta ilmastonmuutoksen välttämättömälle torjunnalle.

Tämä merkittävä haaste edellyttää uutta määritelmää Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta, joka perustuu kahteen uudelleen määriteltyyn toimintalinjaan: paremman ja puhtaamman tuotannon varmistamiseen hiilidioksidipäästöjen osalta innovatiivista teknologiaa käyttämällä ja kaikenlaisen energian käytön vähentämiseen kaikkia mahdollisia ratkaisumalleja edistämällä. Tämä tervejärkinen lähestymistapa ei valitettavasti välity tärkeimmissä toimintalinjoissamme. Energian kulutuksen vähentämistä ei tueta tarpeeksi strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa eikä EU:n rakennepolitiikan keskeisillä aloilla.

Toinen tärkeä tekijä on kiireellinen tarve lisätä sekä inhimillisiä että taloudellisia resursseja, jotta voimme vastata eurooppalaisiin tavoitteisiimme. Milloin vastaamme vihdoinkin konkreettisesti tähän tärkeään kysymykseen, ilmastonmuutoksen haasteeseen? Olemme edelleen jäljessä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan teknologian tutkimuksen rahoituksessa. Käyttääkseni jälleen Aristoteleen sanoja, arvoisa puhemies, jos aloitamme tarjoamalla rahoitusta tätä teknologiaa koskevaan tutkimukseen, olemme jo puoliksi toteuttaneet tavoitteemme tässä uudessa maailmassa. Energiatehokkuutemme on ensiluokkaista ja jonkin ajan kuluttua jopa poikkeuksellista.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Unionissa tarvitaan yhteistä energiapolitiikkaa.

Ensisijaiset hankkeet, kuten Nabucco-hanke, jonka myös neuvosto on hyväksynyt, monipuolistavat Euroopan unionin maakaasun hankintalähteitä. Hankkeet on toteutettava.

Alueellinen yhteistyö on välttämätöntä unionin energiahuollon varmistamiseksi. Siksi katson ja pyysin tarkistuksessani, että komissio määrittelee jokaisen alueellisen yhteistyörakenteen maantieteellisen alueen ainoastaan kuultuaan kyseisen alueen jäsenvaltiota.

Tämän vuoksi pyysin tarkistuksessa, että unionin raja-alueilla olevien merien pohjaan rakennettavia maakaasuputkia koskevissa hankkeissa komissio ja asiaan osallistuvat jäsenvaltiot tekevät ympäristövaikutusten arvioinnin.

Pidän tärkeänä, että julkisen palvelun velvoitteita ja niistä aiheutuvia yhteisiä vähimmäisvaatimuksia lujitetaan paremmin. Siten varmistetaan, että väestö ja pienet ja keskisuuret yritykset voivat käyttää kaasualan palveluita.

  Dragoş Florin David (PPE-DE). – (RO) Keskustelemme tänään kolmesta Euroopan unionin energiapolitiikalle tärkeästä mietinnöstä, joissa käsitellään energiateknologiaa, energiavarmuutta ja energian puutteen torjumista. Ne ovat keskeisiä tekijöitä, kun saavutetaan energiaa ja ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet.

Kollegamme Atanas Paparizovin mietinnössä määritellään uudet menettelytavat pääsystä maakaasun siirtoverkkoihin. Kollega Romano Maria La Russan mietinnössä otetaan merkittävästi kantaa maakaasun sisämarkkinoiden keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioihin, ja kollega Jerzy Buzekin mietinnössä korostetaan tarvetta kehittää strategista energiateknologiaa.

Näiden mietintöjen nopea täytäntöönpano edistää tehokkaampia ja avoimempia sisämarkkinoita ja vaikuttaa suoraan kilpailukyvyn lisäämiseen, loppukäyttäjän suorittamien hintojen avoimuuteen ja kuluttajien oikeuksien suojeluun.

Nyt on korkea aika, että komissio ja neuvosto kannustavat selvästi ja konkreettisesti hankintalähteiden monipuolistamista sekä uusien maakaasun varastointilaitteistojen kehittämistä, jotta varmistetaan unionin energiapolitiikan riippumattomuus ja turvallisuus.

Haluaisin lopuksi kiittää kolmea kollegaamme tavasta, jolla he ovat laatineet mietintönsä.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään keskusteltavien asetusten tarkoitus on helpottaa yksittäisten markkinoiden kaasumarkkinoiden yhdentämistä ja lisätä täytäntöönpanon valvontaa Euroopan tasolla. Kaasumarkkinoita olisi tarkasteltava erillään sähkömarkkinoista, koska Eurooppa on erittäin riippuvainen tuonnista. Omistuksen eriyttäminen voisi olla erittäin hyödyllinen väline, jolla taataan Euroopan unionin yhtenäiset kaasumarkkinat. Tällä toimella voidaan myös luoda todellista kilpailua EU:n energiamarkkinoilla. Tämä voi käytännössä johtaa energiahintojen laskemiseen tai ainakin vakaantumiseen.

Meidän pitäisi kuitenkin olla varovaisia. Vapauttamista koskeva prosessi edellyttää todellisia rakenteellisia muutoksia, joihin kaikki Euroopan unionin valtiot eivät ole valmiit. Markkinoiden vapauttaminen ja omistuksen eriyttäminen pelkästään Puolassa − ilman, että se toteutetaan EU:n kaikkien tärkeiden energiatuottajien keskuudessa − voisi antaa Länsi-Euroopan yrityksille etulyöntiaseman Puolassa. Euroopassa tarvitaan energiamallia, jolla ei ainoastaan varmisteta kilpailun olemassaoloa alueellisilla markkinoilla ja Euroopan yhteisillä markkinoilla vaan jolla varmistetaan loppukäyttäjien turvaaminen ja ennen kaikkea taataan energiavarmuus.

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin tarkastella asiaa laajemmasta poliittisesta perspektiivistä. Energia-asiat merkitsevät hetkellä melkein samaa kuin ulkopolitiikka ja jopa ilmastonmuutos joutuu toissijaiseen asemaan. On ilmeistä, että nykyinen tilanne on yllättänyt Euroopan. Kansalliset energiajärjestelmämme ovat nurkkakuntaisia, monopolistisia, monimutkaisia ja vaikeaselkoisia. Siten on hankala vastustaa pyrkimyksiä vastata nykyisiin haasteisiin erikseen. Yksien energia-alan yhteismarkkinoiden luomista koskevia ponnisteluja vastustetaan yhä enemmän, ja Euroopan tavoitteita vähentää riippuvaisuutta ulkomaisista hankintalähteistä on vaikea saavuttaa. Uusien ratkaisujen sisällyttäminen vanhoihin puitteisiin tekee tehtävästämme vieläkin vaikeamman. Euroopan on siksi kiireellisesti uudistettava nykyisiä toimia sekä ajettava päättäväisesti yksiä energiamarkkinoita. Sen on myös investoitava huomattavasti vaihtoehtoisia energialähteitä koskevaan tutkimukseen. Tässä asiassa on kyse yksinkertaisesti Euroopan selviytymisestä.

  Theodor Dumitru Stolojan (PPE-DE). – (RO) Haluaisin onnitella kolmea esittelijää ja todeta samalla, että Romania on noudattanut täysin maakaasun yhtenäismarkkinoiden vaatimuksia. Se on eriyttänyt täysin myös omistuksen osalta siirtotoiminnat maakaasun tuotannosta ja jakelusta.

Valitettavasti meillä Euroopan unionissa ei ole vielä kilpailukykyisiä maakaasun yhtenäismarkkinoita, ja eräät jäsenvaltiot ovat vielä haluttomia eriyttämään tuotantoa jakelusta.

Yksien maakaasun sisämarkkinoiden puuttumisen vuoksi tärkeät maakaasun toimittajat voivat neuvotella hankintasopimukset eri tavalla kunkin jäsenvaltion kanssa. Ne voivat vaikuttaa tai pyrkiä vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin. Siksi katson, että nämä direktiivit olisi hyväksyttävä mahdollisimman nopeasti ja pantava täytäntöön kokonaisuudessaan.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, yksi tärkeimmistä kysymyksistä on energian toimitusvarmuuden varmistaminen. Energiapolitiikassa on otettava huomioon, että eri valtioilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet monipuolistaa maahantuodun maakaasun toimituslähteitä. Tämän raaka-aineen saannissa ja ostamisessa on eroja. Olen usein huomauttanut, että on ensiarvoisen tärkeää laatia yhtenäinen energiapolitiikka, jolla varmistetaan eri jäsenvaltioiden energiaturvallisuus. Kaasumarkkinoiden omistuksen eriyttämistä koskevat toimet parantavat varmasti kilpailukykyä ja tarjottujen palveluiden laatua. Kaasu- ja energiamarkkinoiden huomattavien erojen vuoksi kannatan esittelijän ehdotusta siitä, että näitä aloja on säänneltävä erikseen. Kaasumarkkinat ovat todella kilpailukykyisiä ainoastaan silloin, kun asiakkaat voivat saada helposti tietoa, kuinka paljon he käyttävät maakaasua ja kun he voivat vaihtaa toimittajaa.

  Inés Ayala Sender, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisa puhemies, en voinut ajanpuutteen vuoksi kiittää esittelijä Jerzy Buzekia, että hän otti mukaan ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdotukset energiatehokkuutta, useiden energiamuotojen elinkaarta koskevat kysymykset ja erityisesti inhimillisiä voimavaroja, koulutusta ja kehitysyhteistyötä koskevat näkökulmat.

Haluaisin siksi kiittää lämpimästi Jerzy Buzekia, koska en voinut ajanpuutteen vuoksi tehdä sitä aikaisemmin.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kaasuvarojen osalta on erittäin tärkeää varmistaa, että nämä toimet sisältyvät sopivaan kilpailuympäristöön. Uusiutuvilla energialähteillä on näissä asioissa tärkeä tehtävä. Toisaalta maakaasu tarjoaa kilpailevan vaihtoehdon uusiutuville energialähteille. Uskon, että tämän kilpailun perusteella meillä on mahdollisuus ohjata hintoja oikeaan suuntaan. Jos tuemme tätä tehokkailla toimilla, voivat hinnat vastaavasti alentua.

Kunnollisella energianjakelulla on yhä merkittävämpi tehtävä Euroopassa tulevaisuudessa. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset edistävät yhä enemmän energiatehokkuutta, koska rakennusten kunnostaminen ja vanhojen kiinteistöjen entistäminen on tärkeää näissä toimissa. Kilpailu on merkittävää kotitalouksiin toimitettavan kaasun osalta.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, on hyvin selvää, että näkökannat ovat samankaltaisia kolmessa mietinnössä. Haluaisin jälleen kiittää esittelijöitä Jerzy Buzekia, Romano Maria La Russaa ja Atanas Paparizovia, että he saivat tällaisen yksimielisyyden aikaan. Tiedämme, että pyrimme turvalliseen, kestävään ja edulliseen energiahuoltoon ja että samanaikaisesti ymmärrämme, että energia-alan muutos tapahtui hieman aikaisemmin, mitä oli odotettavissa. Tämän vuoksi meidän on toimittava paljon nopeammin ja määrätietoisemmin.

Haluaisin mainita yhden tietyn yhteistoimintatapauksen, jonka olen nähnyt ja joka on hyvin tärkeä. Vierailin eilen teknisen termodynamiikan instituutissa Strasbourgin lähellä, Stuttgartissa. Heillä on käynnissä tutkimushanke energiahuollon tehokkuuden lisäämisestä yhdistämällä kaasuturbiinien kierron ja polttokennot. He pyrkivät siten käyttämään olemassa olevia energialähteitä ja lisäämään tehokkuutta uudella teknologialla. Tutkimus etenee kohtuullisen hyvin, mutta siinä on paljon teknisiä haasteita. Tarvitsemme enemmän tukea tämänkaltaisille hankkeille, jotta edistymme. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että jos markkinoilla ei ole kilpailua, tällaiset hankkeet jäävät pelkästään laboratorioihin. Meidän on toimittava molempiin suuntiin, jotta voimme edistyä.

Sisämarkkinapaketin osalta katson, että nyt äänestyksen jälkeen on erityisen tarpeellista, että kaikki kolme toimielintä etenevät nopeasti, jotta asia saadaan toteutusvaiheeseen.

Komissio pyrkii kaikin tavoin saamaan nopeasti aikaan kompromissin toisessa käsittelyssä sekä saamaan paketin hyväksyttyä.

Strateginen energiakatsaus on alkuvaiheessa. Energiateknologiasuunnitelma on aivan lähtöpisteessä. Tarvitsemme vielä paljon toimia, jotta voimme todella edetä asiassa. Yksi niistä toimista, joita olen luvannut kollegoilleni ja parlamentille on tiedonanto vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien energialähteiden rahoittamisesta, mutta tämä ei ole ainoa toimi. Uskomme, että tarvitsemme paljon muita toimia, jos haluamme todella edetä asiassa. Ensimmäisen öljykriisin aikana kerrottiin paljon viisaita näkemyksiä. Meillä ei ole liian paljon öljyä, mutta meillä on ajatuksia.

Uskon − tai ainakin se on mielipiteeni, ja se on ilmaistu tässä keskustelussa − että meidän on todella toteutettava aikomuksemme. Euroopan unionin maaperässä ei ole paljon öljyä jäljellä.

Komission kanta parlamentin tarkistuksiin

Atanas Paparizovin mietintö (A6-0253/2008)

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 2, 3, 5, 6, 8, 9, 10, 12, 14, 16, 17, 25, 31, 39, 41, 43, 44.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 1, 11, 18, 19, 20, 21, 22, 24, 26, 27, 29, 30, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 46, 47, 49, 50, 51, 53 osittain.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 4, 7, 13, 15, 23, 28, 40, 42, 45, 48, 52, 54.

Romano Maria La Russan mietintö (A6-0257/2008)

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 2, 3, 7, 16, 20, 24, 27, 31, 32, 33, 34, 36, 40, 44, 50, 56, 60, 64, 73, 74, 87, 92, 98, 99, 100, 101, 102, 103, 112, 120, 122, 124, 136, 140, 142.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 5, 6, 8, 9, 11, 12, 13, 17, 21, 23, 25, 26, 28, 29, 35, 45, 46, 48, 49, 51, 52, 53, 55, 61, 63, 64, 68, 69, 75, 76, 77, 78, 80, 81, 84, 85, 86, 88, 91, 93, 94, 95, 96, 104, 107, 111, 115, 117, 118, 119, 125, 127, 132, 135, 138, 139, 141, 143 osittain.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 1, 4, 10, 14, 15, 18, 19, 22, 30, 37, 38, 39, 41, 42, 43, 47, 54, 57, 58, 59, 62, 65, 66, 67, 70, 71, 72, 79, 82, 83, 89, 90, 97, 105, 106, 108, 109, 110, 113, 114, 116, 121, 123, 126, 128, 129, 130, 131, 133, 134, 137, 144, 145.

Puhetta johti
varapuhemies Mechtild ROTHE

  Atanas Paparizov, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, olin hyvin vakuuttunut keskustelusta ja siitä, mitä kollegani sanoivat sääntöjen tueksi. Olin vakuuttunut tuesta niille tiukoille vaatimuksille, joista voi tulla velvoittavia ja joilla kannatetaan voimakasta virastoa. On selvää, että kaasumarkkinat eivät ole markkinoita, joista puuttuu kilpailu. Sopimuksista 90 prosenttia tehdään pitkälle aikavälille, joten on hyvin tärkeää, että meillä on tiukat säännöt ja että emme ratkaise ongelmia yhdellä eriyttämistä koskevalla mallilla. Tämä ilmaistiin täällä parlamentissa ja minusta tämä oli hyvä viesti neuvotteluiden seuraavalle vaiheelle.

Erittäin tärkeää oli tuki ehdotukselleni alueellisten aloitteiden kehittämistä koskevasta kymmenen vuoden suunnitelmasta, josta tulee yhteisten energiamarkkinoiden perusta. Kuten monet kollegat totesivat, emme saa suhtautua asiaan ideologisesti. Meidän on toimittava pragmaattisesti ja kehitettävä avoimia markkinoita, joissa on selkeät säännöt.

Se, mitä keskustelussa sanottiin markkinoiden eri osallistujien tehtävästä, oli myös erittäin tärkeää. On totta, että uusi kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto ENTSOG voi kehittää paljon teknisiä sääntöjä. Aivan yhtä totta on, että kansallisten sääntelyviranomaisten aloitteisiin ja kokemukseen perustuva virasto voi edistää hyvin tärkeitä periaatteita näiden sääntöjen kehittämiseksi.

En olisi tyytyväinen, jos eri yritysten valvontamekanismeja kehitetään liikaa. Katson, että neuvostossa aikaansaatu kompromissi olisi perusta, jota voitaisiin soveltaa sekä maakaasuun että sähköön. Se voisi avata tien kolmannen energiapaketin ratkaisemiseksi, koska siihen sisältyy paljon uusia parannuksia sekä kuluttajille että avoimuuden näkökulmasta. Olisi sääli, että puhtaasti ideologisista syistä lykätään tätä pakettia, joka on hyvin tärkeä ja tarpeellinen energiariippumattomuutemme kehittämiseksi.

  Romano Maria La Russa, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tiesin alusta alkaen, että tämä keskustelu ei olisi helppo tai helposti ymmärrettävä. Tätä direktiiviä on varmasti vaikea toteuttaa, mutta tämän päivän keskustelun jälkeen − keskustelu oli erittäin intensiivinen ja korkeatasoinen − uskon, että voin olla ja että voimme kaikki olla vähän luottavaisempia, että pääsemme myönteiseen ratkaisuun.

Monet kollegat esittivät puheenvuoron ja jokaiseen vastaukseen pitäisi käyttää ainakin yksi työpäivä. Aikataulumme ei salli sitä. Lisäksi minulle on esitetty paljon − aivan liian paljon − kunnioittavia ja imartelevia kommentteja. En haluaisi, että tämä nousee minulle päähän. Luulen, että minulle esitetyt kiitokset pitäisi mieluummin osoittaa koko teollisuusvaliokunnalle, joka on tehnyt erittäin tunnollisesti työtä näiden pitkien kuukausien aikana.

Haluaisin siksi kiittää erityisesti kollegoitani Toine Mandersia, Hannes Swobodaa, Herbert Reulia, komission jäsentä Andris Piebalgsia ja myös Alejo Vidal-Quadrasia. Kiitos teille kaikille. Olemme työskennelleet mielestäni koko tämän ajan täysin avoimesti ja täydellisessä yhteistyössä. Olemme pyrkineet kuulemaan kaikkia ja ottamaan kaikki mukaan direktiiviä koskevaan työhön. Uskon, että olemme varmistaneet avoimuuden ja selkeyden. Vain muutamia kertoja pyysin ehkä kollegoitani jättämään kansallisen parlamentin jäsenen roolin ja puolueroolin ja toimimaan enemmän Euroopan parlamentin jäsenenä, joka työskentelee kaikkien kansalaisten puolesta.

Haluaisin vastata tyynnyttävästi kollegani Roberts Zīlelle, joka esitti Gazpromia ja Venäjää koskevan ongelman. Olemme kaikki hyvin tietoisia, että kyse on erittäin vakavasta aiheesta, johon on vastattava, jota on tutkittava ja joka on ratkaistava hyvin varovaisesti ja perusteellisesti.

Kuluttajien osalta katson, että olen kuukausien aikana esittämissäni puheenvuoroissa ja mietinnössäni pyytänyt avoimuutta ja tukea kuluttajille unohtamatta kuitenkaan toimijoita, joilla on omat ansionsa. Emme saa antaa periksi suurvalloille tai eurooppalaisille monopoleille taikka muiden valtioiden monopoleille.

  Jerzy Buzek, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia kollegoitani keskustelusta − joka oli erittäin hyvä ja erittäin syvällinen − sekä erityisesti varjoesittelijöitä ja kaikkia kollegoita, jotka valmistelivat lausuntoja muissa valiokunnissa. Kiitän esittelijöitä Atanas Paparizovia ja Romano Maria La Russaa. Kannatan mietintöjänne ja luonnollisesti omaa mietintöäni, mutta en ole ehkä sen kohdalla täysin objektiivinen.

Olette voineet huomata keskustelusta, että strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta ei ole paljon ristiriitaa, mutta haluaisin vastata yhteen kysymykseen. Adina-Ioana Vălean ei kannata hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevia laitoksia − tämän CCS-teknologian kaupallisen demonstroinnin laitoksia − koska yritykset, joita haluaisimme tukea, harjoittavat liiketoimintaa.

Haluaisin antaa esimerkin. Samat yritykset saavat valtavia kannustimia kansalaisten veroista uudistuvia energialähteitä varten. On olemassa myös kaupallisia uusiutuvia energialähteitä koskevia laitoksia, jotka harjoittavat liiketoimintaa, eikä mitään muuta. Minä tuen hyvin voimakkaasti näitä uusiutuvia energialähteitä koskevia kannustimia. Jos planeettamme ilmastonmuutosta koskeva ongelma halutaan ratkaista, meidän on selvitettävä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva kysymys, koska meillä ei ole siihen todellista vastausta. Tämän näkökulman perusteella, kuten uusiutuvia energialähteitä koskevassa kysymyksessä, meidän pitäisi tarjota kannustimia ensimmäisille hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia harjoittaville tahoille.

Haluaisin kiittää ja onnitella kumpaakin komission jäsentä. Teette hyvää työtä energia-asioissa sekä tutkimuksessa ja kehittämisessä ja innovaatiotoimissa.

  Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 9. heinäkuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. — (PL) Arvoisa puhemies, EU:n perustavanlaatuiset heikkoudet sen suhteissa Venäjään aiheutuvat vapaiden ja yhtenäisten energiamarkkinoiden puutteesta. Euroopassa on tällä hetkellä monia energiakeskuksia, joista jokaista hallinnoi kansallinen sääntelyviranomainen. On luonnollista, että kansalliset hallitukset haluavat varmistaa, että he saavat halpaa energiaa ja että alalla, jota he pitävät ensisijaisena, on työpaikkoja. Kuitenkin tällä tavoin, kansallisen itsekkyyden vuoksi, häviämme Gazpromin Euroopan energiamarkkinoihin kohdistuvan hyökkäyksen vuoksi. Euroopan integroiduilla markkinoilla ja yhteisellä toiminnalla – kun vastassa on EU:n ulkopuolinen toimittaja – varmistamme energiaturvallisuuden jopa ennen energiahankinnan monipuolistamista.

Toistaiseksi EU ei ole onnistunut luomaan vapaita ja kilpailukykyisiä energiamarkkinoita, ja Venäjä käyttää tätä epäilemättä hyväksi. Euroopan maakaasun sisämarkkinoiden avaaminen kilpailulle johtaa parempaan tehokkuuteen. Se vahvistaa kuluttajien oikeuksia sekä kansallisia sääntelyviranomaisia. Tämänkaltaisen yhteen kytketyn järjestelmän ansiosta on helpompaa vastata yksittäisen jäsenvaltion energiahuollon kriisitilanteeseen, ja energialla kiristämistä koskeva riski on vähemmän todennäköinen.

Meidän on pysäytettävä venäläisten yritysten laajentuminen Euroopassa. Venäjää on painostettava siten, että se kunnioittaa energia-alan investointien tasavertaista kohtelua.

Olen täysin samaa mieltä esittelijän kanssa, että jäsenvaltioiden pitäisi tukea kansallisten markkinoiden yhdentymistä sekä siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä Euroopan tasolla sekä alueellisella tasolla.

  András Gyürk (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Energiahintojen voimakas nousu kiinnittää huomiomme entistä enemmän siihen, että energiamarkkinoita ei säädellä tarpeeksi tehokkaasti. Tämä pätee myös maakaasun alaan. Juuri tämän syyn vuoksi voidaan pitää tärkeänä edistysaskeleena, että Euroopan parlamentti hyväksyy pian maakaasumarkkinoita koskevan mietinnön. Katsomme, että komission valmistelema asiakirja on asianmukainen tehokkaampaa sääntelyä edistävä ensimmäinen toimi.

Uudella lainsäädäntöpaketilla voidaan edistää todellista kilpailua Euroopan markkinoilla. Tälle on suuri tarve, koska jäsenvaltiot ovat pitkälti ulkopuolisten toimittajien armoilla. Euroopan riippuvuus maakaasun tuonnista on jo 50 prosenttia, ja tämä osuus voi edelleen kasvaa tulevina vuosikymmeninä. Haluaisin kiinnittää huomionne siihen, että jotkut jäsenvaltiot ovat erityisen haavoittuvia ja että tämäkin osuus ylittyy. Esimerkiksi Unkarin riippuvuus yhdestä ainoasta toimittajasta, Venäjästä, on 80 prosenttia. Uudella asetuksella ei poisteta kerralla tätä riippuvuutta, mutta sillä luodaan ainakin avoimemmat suhteet. Sillä edistetään tehokkaampaa kilpailua ja vähennetään kuluttajiin kohdistuvaa taakkaa.

Pidämme tärkeänä edistysaskeleena, että ehdotetulla lainsäädännöllä vahvistetaan jo voimassa olevia kuluttajansuojatoimia. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että energian kohoava hinta on yksi keskeisimmistä köyhyyden syistä. Toivomme, että uuden asetuksen perusteella on mahdollista, että kuluttajien ei tarvitse suorittaa toivottoman korkeita maksuja tulevaisuudessa.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Maakaasumarkkinoiden vapauttaminen on erittäin tärkeä osa toimia, joilla pyritään luomaan yhteiset energian sisämarkkinat. Tällä hetkellä maakaasumarkkinoita hallitsevat suuret yritykset, jotka usein hallitsevat vielä tuotantoa ja jakelua.

Tehokkaat energian sisämarkkinat ovat välttämättömät, jotta Lissabonin strategian tavoitteet toteutetaan ja jotta varmistetaan kohtuulliset kuluttajahinnat. Keskustelussa ei saa kuitenkaan unohtaa energian toimitusvarmuutta. Se on varmistettava monipuolistamalla tuotavan energian tarjontaa.

Tämä ei merkitse, että energiamarkkinat ovat samanlaisia joka alalla. Maakaasumarkkinat eroavat huomattavasti sähkömarkkinoista. Tämän syyn vuoksi ei ole mahdollista, että sähköalaa koskevat asetukset saatetaan koskemaan maakaasualaa.

Maakaasualan todellisen vapauttamisen pitäisi perustua siirtoverkonhaltijoiden omistuksen eriyttämiseen. Ainoastaan tällä tavoin voimme välttää tarpeettomat eturistiriidat ja tarjota tasapuolisen ja syrjimättömän pääsyn siirtoverkkoon. Jotta kilpailu on reilua yhteisillä energiamarkkinoilla, kolmansien maiden investoijien pitäisi noudattaa samoja omistuksen eriyttämistä ja riippumattomuutta koskevia kriteerejä kuin jäsenvaltioiden yritysten. Tätä asiaa on korostettava erityisesti.

Toivon, että Euroopan markkinat ovat pian avoimet markkinat ja että niillä on tehokkaasti eriytetty energian tuotantoa ja jakelua koskevat toiminnot siirtoverkon toiminnoista, jotta markkinoiden laajempi avoimuus turvataan.

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kaasumarkkinoilla on erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon. Niihin kuuluvat tarjontaa koskevat rajoitukset, joiden vuoksi on tehtävä pitkän aikavälin sopimuksia toimittajavaltioiden kanssa. Alalla on myös tehtävä erityisen suuria investointeja siirtoon ja jakeluverkkoihin. Niillä on varmistettava kuluttajille korkeatasoinen suoja. Sen vuoksi poliittinen haaste on selvästi se, että investointeja ja innovaatiota on edistettävä, asiantuntemusta on vahvistettava ja toimitukset on varmistettava.

Komissio keskittyi ehdotuksessaan omistuksen eriyttämiseen samalla tavoin kuin kilpailua koskevaan pakkomielteeseen. Se ei millään tavoin vastannut edellä mainittuihin haasteisiin. Sen teksti aiheutti epävakautta strategisesti erittäin tärkeille markkinoille. Olemme erittäin riippuvaisia tuonnista ja ulkomaisista yrityksistä, joiden kanssa meidän pitäisi pystyä neuvottelemaan vahvasta asemasta, jota ei heikennetä teollisuuden purkamista koskevilla näköaloilla.

Kun hyväksymme tarkistuksen toimintojen tehokkaasta eriyttämistä mahdollisena vaihtoehtona täydelliselle omistuksen eriyttämiselle, voimme saada aikaan tasapainoisemman ja erityisesti oikeasuhtaisemman tekstin. Sen vuoksi on tärkeää, että tätä kantaa tuetaan. Sillä vahvistetaan myös investointeja, siirtoverkon käyttöä ja sen toimintaa koskevaa erinomaista työtä. Tällä tavalla turvallisuus ja kilpailukyky kulkevat käsi kädessä.

13. EU:n vastaus valtion sijoitusrahastojen asettamaan haasteeseen (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista suullisista kysymyksistä:

– Pervenche Berèsin talous ja raha-asioiden valiokunnan puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä EU:n vastauksesta valtion sijoitusrahastojen asettamaan haasteeseen (O-0067/2008 – B6-0164/2008) ja

– Pervenche Berèsin talous ja raha-asioiden valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä EU:n vastauksesta valtion sijoitusrahastojen asettamaan haasteeseen (O-0068/2008 – B6-0165/2008).

  Pervenche Berès, kysymyksen esittäjä. − (FR) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission varapuheenjohtaja, kiitän teitä, että annoitte mahdollisuuden käydä tämän keskustelun kahden asiaankuuluvan toimielimen kanssa. Toivon, hyvä Günter Verheugen, että voitte ilmoittaa komission jäsenelle Charlie McCreevylle, mitä käsittelimme keskustelussamme.

Euroopassa on jo pitkään ollut toiminnassa valtion sijoitusrahastoja, alkaen Norjan valtion sijoitusrahastosta, ja tähän mennessä mikään näistä sijoitusrahastojen toimista ei ole aiheuttanut ongelmia. Kaksi uutta seikkaa on kuitenkin muuttanut nykyistä tilannetta. Ensimmäinen niistä on öljymonarkioiden merkittävien varantojen muodostuminen ja kauppataseen ylijäämän karttuminen tietyissä maissa. Tämä kartuttaa näitä sijoitusrahastoja. Toinen on tietenkin subprime-kriisi, joka toi esiin näiden sijoitusrahastojen mahdollisen strategisen roolin.

Aikaisemmin, kun näitä sijoitusrahastoja käytettiin erilaisia investointeja varten etenkin Yhdysvalloissa, niiden strateginen rooli asetettiin kyseenalaiseksi. Kun nyt tarkastelemme valtion sijoitusrahastojen tehtävää, jonka ne ovat vieneet investointipankeilta maksuvalmiuden tai oman pääoman osalta, voimme ymmärtää, että niitä käytetään investointeihin hätätapauksissa.

Näissä olosuhteissa tietyt tunteet nousevat pinnalle, ja siksi halusimme esittää tämän kysymyksen. Se on myös syy siihen, miksi komission puheenjohtaja − ehkä toisin kuin sisämarkkinoista vastaava komission jäsen − piti hyödyllisenä ja tarpeellisena esittää 27. helmikuuta asiakirjan, joka on nyt keskustelujemme perustana.

On vaarana, että tietty strategia otetaan käyttöön kussakin jäsenvaltiossa ja että loppujen lopuksi ei voida vastata todellisuuteen, eli siihen, että valtion sijoitusrahastoilla on vastuualainen ja aktiivinen tehtävä pääomamarkkinoilla. Tämän vuoksi kyseinen uusi tilanne velvoittaa niitä ja meitä käymään vuoropuhelua, jota haluamme pitää yllä näiden valtion sijoitusrahastojen hallintoelinten kanssa.

Haluaisin siksi esittää nyt talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta viisi kysymystä.

Ensinnäkin, meistä vaikuttaa, että komission vastaus on ollut tähän saakka seuraava: ”Jokainen jäsenvaltio voi ottaa käyttöön oman strategiansa näiden sijoitusrahastojen hallinnointia tai avoimuutta koskevien vaatimusten osalta. Meille riittää yhteisön tasolla, että valvomme, rikkovatko jäsenvaltioiden määrittelemät vaatimukset perustamissopimuksen määräyksiä tai sisämarkkinoiden toimintaa koskevia säännöksiä.”

Tämä ei vaikuta meistä asianmukaiselta strategialta. Katsomme, että tällaisessa tapauksessa meidän pitäisi pyrkiä ennakoivaan lähestymistapaan ja koordinoida kysymystä yhteisön tasolla. Siten vältetään kilpailun vääristyminen jäsenvaltioiden välillä, koska voimme selkeästi nähdä, että käynnissä on eräänlainen kilpailu. Jokainen jäsenvaltio haluaa olla se, joka hyötyy eniten valtioiden sijoitusrahastojen pitkän aikavälin turvallisista investoinneista. Samalla on kuitenkin määriteltävä suojeltavat strategiset ja herkät alat sekä tehtävä niiden osalta yhteistyötä.

Toinen kysymys koskee näiden sijoitusrahastojen rekisteröintiä koskevaa ongelmaa. Voidaanko yhteisön tasolla tarkastella, että nämä sijoitusrahastot rekisteröidään samalla tavoin, mitä nyt harkitsemme luottoluokituslaitosten osalta?

Kolmas kysymys on, miten tulkitaan perustamissopimuksen 58 artiklaa, joka koskee pääomaliikkeiden ja maksuliikenteen rajoituksia yleisen järjestyksen varmistamiseksi. Katsovatko neuvosto ja komissio tällä hetkellä, että on olemassa asiaa koskeva tulkinta, jota tällä alalla pitäisi soveltaa? Haluaisimme asiasta tietoja.

Neljäs kysymys on se, onko kyseessä keskustelu, jolla on kansainvälinen ulottuvuus? Katsomme, että olisimme Euroopan unionin näkökulmasta paljon paremmin valmistautuneet kansainvälistä ulottuvuutta koskeviin keskusteluihin, jos olisimme jollain tavoin määritelleet oman leirimme, Euroopan unionin, kannan emmekä rahoitusalan vetovoiman vuoksi kilpailutoimiin pyrkivän tietyn jäsenvaltion kannan.

Viimeinen kysymys koskee vaihtokurssia. Miten suhtaudutte siihen, että öljymonarkiat sijoittavat tällä hetkellä öljykaupasta saatuja dollareita euromääräisiin sijoituksiin ja pahentavat epäsuhtaista vaihtokurssia, mikä puolestaan aiheuttaa vaikutuksia kauppataseisiin?

Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, nämä olivat talous- ja raha-asioiden valiokunnan kysymykset, ja pyydämme niihin vastausta neuvostolta ja komissiolta.

  Anne-Marie Idrac, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, Pervenche Berès käsitteli asianmukaisesti valtion sijoitusrahastoista heränneitä kysymyksiä. Haluaisin lisätä joitakin syitä, miksi niistä keskustellaan. Yksi syy on niiden kasvu viime vuosina. Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan ne hoitavat 2 200–300 000 miljardin euron summaa tällä hetkellä. Samalla on tarkasteltava niiden investointistrategioita ja näiden strategioiden avoimuutta ja selkeyttä sekä mahdollisesti uusien sijoitusrahastojen perustamista.

G7-maiden valtionvarainministerit pyysivät lokakuussa 2007 kansainvälisiä järjestöjä, etenkin Kansainvälistä valuuttarahastoa ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöä OECD:tä tarkastelemaan näitä kysymyksiä. Molemmat elimet aloittivat työn tämän pyynnön perusteella. Kansainvälinen valuuttarahasto keskittyi valtioiden omistamiin sijoitusyhtiöihin ja OECD sijoitusten kohdemaihin. Kansainvälinen valuuttarahasto tarkasteli valtioiden sijoitusrahastoja koskevia nykyisiä käytäntöjä, se järjesti pyöreän pöydän keskustelun, jossa keskityttiin pääasiassa näihin aiheisiin. Se perusti 25 valtiosta − joissa on valtion sijoitusrahastoja − muodostuvan kansainvälisen työryhmän, jonka tarkoituksena on laatia tämän vuoden lokakuun lopussa julkaistava selvitys. Tavoitteena on kehittää parhaita käytäntöjä avoimuutta, investointistrategioita ja hallinnointia koskevista kysymyksistä, joita valtioiden sijoitusyhtiöt voisivat vapaasti noudattaa. Tässä yhteydessä on pantava merkille, että Norjan valtion eläkerahastoa on pidetty asiassa vertailukohteena.

OECD korosti sijoitusten kohdemaiden parhaita käytäntöjä, ja OECD-valtioiden ministerit hyväksyivät pari viikkoa sitten asiasta julkilausuman. Työ jatkuu investointikomiteassa, joka keskittyy erityisesti politiikan kehityksen vastavuoroiseen valvontaan ja laajemman keskustelun ylläpitoon ulkomaisten hallitusten valvomista sijoituksista.

Siirryn nyt yhteisöä koskeviin asioihin. Kuten tiedätte, komissio esitti helmikuussa 2008 tiedonannon ”Yhteinen eurooppalainen lähestymistapa valtioiden omistamiin sijoitusyhtiöihin”. Komissio ilmoittaa tiedonannossaan, että uudet yhteisön tason lainsäädäntötoimet eivät ole tarpeen, mutta se ajaa yhteistä eurooppalaista lähestymistapaa, joka perustuu sijoitusten kohdemaiden sijoitusrahastojen ja niiden omistajamaiden väliseen yhteistyöhön. Tarkoituksena on luoda periaatteet, joilla varmistetaan valtioiden omistamien sijoitusyhtiöiden sijoitustoiminnan avoimuus, ennustettavuus ja vastuullisuus.

Komission suositteleman yhteisen lähestymistavan pitäisi perustua viiteen periaatteeseen: sitoutumiseen avoimeen sijoitusympäristöön, monenvälisten toimien tukemiseen, olemassa olevien välineiden käyttöön, EY:n perustamissopimuksen velvoitteiden ja kansainvälisten sitoumusten noudattamiseen ja lopulta oikeasuhtaisuuteen ja avoimuuteen. On tärkeä panna merkille, että komission tiedonannossa suositellaan, että yhteinen eurooppalainen lähestymistapa täydentää valtaoikeuksia, joita jäsenvaltioilla on niiden soveltaessa kansallista lainsäädäntöään.

Neuvosto tarkasteli tätä tiedonantoa 4. maaliskuuta ja antoi siitä kertomuksen keväällä järjestetylle Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvosto tuki yleisesti komission ajatuksia, mutta selvensi erityisesti kahta periaatetta. Sen sijaan, että se olisi yleisesti tukenut monenvälistä lähestymistapaa, se toivoi, että esitetään kanta Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n työstä. Mainitsin siitä aikaisemmin. Toisaalta, sen sijaan, että viitataan olemassa olevien välineiden käyttöön, neuvosto katsoi yleisemmin, että on asianmukaisempaa ottaa käyttöön perusperiaate kansallisten ja EU:n välineiden käytöstä, jos siihen on tarvetta.

Jotta asia selvennetään perinpohjaisesti, on pantava merkille, että valtioiden sijoitusrahastoja koskevaa kysymystä käsiteltiin transatlanttisen talousneuvoston kokouksessa Washingtonissa 9. marraskuuta 2007. Komission jäsen Verheugen on tästä hyvin perillä.

Kansallisten aloitteiden osalta on pantava merkille, että eräät jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet tai aikovat toteuttaa niitä. Tämä koskee myös muita valtioita, jotka ovat merkittäviä sijoitusten kohdemaita Euroopan unionin ulkopuolella. Kyseiset kansalliset toimenpiteet eivät saa tietenkään joutua ristiriitaan juuri mainitsemani komission ajaman yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan kanssa, jota Eurooppa-neuvosto tukee. Kansallisia toimia olisi harkittava yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan puitteissa, ja niillä olisi täydennettävä sitä. Uskon, että näillä näkökohdilla vastataan Pervenche Berèsin kysymyksiin.

Kansallisten toimenpiteiden koordinointi on yksi komission ehdottaman yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan kulmakivistä. Kuten suosittelette, jäsenvaltioiden olemassa olevien aloitteiden tarkastelu on todennäköisesti tarpeen, jotta asiaa voidaan koordinoida tehokkaasti ja jotta voidaan varmistaa, että sillä ei loukata suojelua koskevaa kansallista oikeutta ja toimivaltaa. Tällaiseen analyysin eurooppalaisista käytännöistä voitaisiin käyttää OECD:n investointikomitean vastavuoroisen valvonnan tuloksia, jotka mainitsin hetki sitten.

Pervenche Berès mainitsi 58 artiklan, jonka mukaan jäsenvaltioilla on oikeus määrätä rajoituksia yleisen järjestyksen tai turvallisuuden varmistamiseksi. Neuvoston tietojen mukaan tähän artiklaan ei ole kuitenkaan koskaan vedottu valtioiden sijoitusrahastoja kokevissa kysymyksissä. Pyyntöön selventää tätä määräystä voin yksinkertaisesti todeta, että Lissabonin sopimus ei muuttanut sen sisältöä.

Lopuksi, neuvosto haluaisi käsitellä Euroopan unionin roolia kansainvälisissä yhteyksissä. Komission tiedonannosta käy selkeästi ilmi, että me osallistumme Kansainvälisen valuuttarahaston, OECD:n ja muiden elinten työhön. Valtioiden sijoitusrahastoilla on kansainvälinen ulottuvuus, joten on tärkeää, että Eurooppa on yhteistyössä muiden sijoitusten kohdemaiden kanssa sekä sijoitusrahastojen ja niiden omistajamaiden kanssa. Euroopan unionin olisi aktiivisesti edistettävä mainitsemieni monenvälisten elinten työtä eikä pelkästään seurata hiljaa keskusteluja. Tämän vuoksi kevään Eurooppa-neuvosto tuki komission esittämiä ajatuksia. Se antoi erityisesti tukensa käynnissä olevalle työlle, jotta saadaan aikaan kansainvälinen sopimus parhaista käytännöistä, joita valtioiden sijoitusrahastot voisivat vapaasti noudattaa. Niiden perusteella asetettaisiin periaatteet, joita sovelletaan sijoitusten kohdemaihin kansainvälisellä tasolla. Eurooppa-neuvosto lisäsi myös, että unionin olisi pyrittävä edistämään nykyistä keskustelua koordinoidusti, ja se kehotti komissiota ja neuvostoa jatkamaan työtä tässä asiassa. Neuvosto aikookin jatkaa työtä asiassa.

Viimeinen kysymyksenne koski öljyä koskevia taloudellisia seikkoja. Kuten G8-ryhmä korosti tänään, olemme kaikki tietoisia siitä, että on tärkeää tarkastella maailmantalouden epätasapainon vähentämistä koskevia kysymyksiä. Tietyillä kehittyvillä mailla, etenkin öljynviejämailla, on huomattava ylijäämä. On tärkeää, että ryhdytään mukautustoimiin erityisesti vahvistamalla riittävästi valuuttaa. Näitä kysymyksiä seuraa hyvin tarkasti G7/G8-ryhmä, mutta myös Kansainvälinen valuuttarahasto ja siihen osallistuvat Euroopan unionin jäsenvaltiot.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisat puhemies ja neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, valtioiden sijoitusrahastoista on tullut keskeisiä toimijoita maailmanlaajuisessa rahoitusjärjestelmässä. Julkinen huomio on kohdistunut niihin viime aikoina hyvästä syystä. Edellä mainitussa helmikuussa annetussa tiedonannossaan komissio esittää, miten Euroopan pitäisi mielestämme vastata tähän haasteeseen.

Eurooppa-neuvosto tuki keväällä pidetyssä kokouksessaan varauksettomasti komission ehdottamaa lähestymistapaa. Nykyinen tilanne on hyvin yksinkertainen: Euroopan unioni on suorien sijoitusten suhteen maailman suurin viejä. Samalla se houkuttelee runsaasti investoitavaa pääomaa päinvastaiseen suuntaan. Tämä on hyvin myönteistä. Investoinnit ja avoimuus ovat Euroopan kasvun ja työllisyyden kaksi tärkeintä kantavaa voimaa. Emme voi ottaa etäisyyttä sitoumuksestamme tarjota avointa investointiympäristöä.

Valtioiden sijoitusrahastot eivät ilmestyneet investointimarkkinoille eilen, vaan niitä on ollut Euroopassa jo noin 50 vuoden ajan. Nämä vastuulliset ja luotettavat sijoitusrahastot ovat noudattaneet vakaata pitkän aikavälin politiikkaa, ja ne ovat selvinneet rahoitusmarkkinoiden äskettäisestä myllerryksestä. Näistä sijoitusrahastoista saatiin pääomaa juuri silloin, kun sitä kipeimmin tarvittiin.

Meillä ei ole myöskään mitään syytä olettaa, että valtioiden sijoitusrahastoilla on kielteisiä vaikutuksia vaihtokursseihin. Ei ole mitään selkeää osoitusta siitä, että kyseiset sijoitusrahastot sijoittavat uudestaan Yhdysvaltojen dollareita euroihin. Lisäksi sijoitusten suuruus ei ole vielä sillä tasolla, että niillä olisi merkittäviä vaikutuksia kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kehitykseen.

Näiden sijoitusrahastojen määrä ja koko kasvaa tällä hetkellä nopeasti. Investointimallit ovat muuttumassa. Jopa valtioiden sijoitusrahastoja luovien maiden geopoliittinen kartta on muuttumassa. Valtioiden sijoitusrahastoiden markkinoille saattaman tiedon laajuus ja laatu vaihtelee huomattavasti sijoitusrahastojen välillä. Näin ollen syntyy huolenaiheita siitä, että näiden varojen investointi voisi antaa asianmukaisten ulkomaiden hallituksille liikaa poliittista vaikutusvaltaa. Tämä on huolenaihe, johon on suhtauduttava vakavasti.

Jos sijoitusrahastot ovat avoimet ja niissä noudatetaan taloudellista vastuuta koskevia selkeitä sääntöjä, niin sillä seikalla, että ne ovat valtion omistuksessa olevia sijoitusvälineitä, ei pitäisi antaa aihetta huoleen. Tarvitsemme luottamusta niiden tavoitteiden puhtaasti kaupalliseen luonteeseen. Tämä merkitsee, että avoimuus ja omistajaohjaus ovat keskeisiä tekijöitä.

Komission tiedonannossa esitetään joitain käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Sääntely ei ole varmaankaan paras vastaus. Sisämarkkinoiden kaikkien sijoittajien pitäisi noudattaa samoja sääntöjä kilpailun, sisämarkkinoiden ja työlainsäädännön osalta. Jäsenvaltioiden käyttöönottamien ulkomaisia investointeja koskevien välineiden, joilla suojellaan kansalaisten turvallisuutta, lakia ja järjestystä, on oltava yhteisön suuntaviivojen mukaisia.

Hyvä Pervenche Berès, haluaisin kuitenkin huomauttaa, että jäsenvaltioilla on oikeus toteuttaa tällaisia toimenpiteitä, ja useimmat ovat toteuttaneet niitä jo jonkin aikaa. Komissio aikoo seurata asiaa tiiviisti, mutta tällä hetkellä ei ole suunnitelmia suorittaa yksityiskohtaista tarkastelua. Kaikessa EU:n tason herkkiä aloja koskevien investointien tarkastelussa on tutkittava myös investointien alkuperää, ei ainoastaan valtioiden sijoitusrahastoja. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että on olemassa muita erilaisia rahastoja, jotka aiheuttavat enemmän huolta kuin valtioiden sijoitusrahastot, ja niiden kohdalla ei ole niin helppoa puhua avoimuudesta ja omistajaohjauksesta.

On varmasti oikein todeta, että emme voi torjua maailmanlaajuista asiaa kapealla eurooppalaisella lähestymistavalla, vaan meidän on pyrittävä luomaan kansainvälinen ja globaali ratkaisu. Komissio katsoo, että paras vastaus tarjottaisiin käytännesäännöillä, jotka sijoitusten kohdemaat ja valtioiden sijoitusrahastot laatisivat yhdessä kansainvälisellä tasolla. Vapaaehtoisilla käytännesäännöillä, joissa vahvistetaan hallinnoinnin ja avoimuuden perusvaatimukset, varmistettaisiin, että sijoitusrahastojen toiminta olisi selkeämpää.

Koska maaliskuun Eurooppa-neuvosto ilmaisi tukensa tälle lähestymistavalle, komissio on osallistunut aktiivisesti Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n työhön parhaiden käytäntöjen määrittelemisestä. Molemmissa järjestöissä on edistytty asiassa. Voin sanoa varmasti, että ratkaisu alkaa nyt muotoutua, ja meillä on hyvin määritelty ja yhtenäinen eurooppalainen lähestymistapa, jota voimme nyt soveltaa.

Emme saisi unohtaa, että tämä on kahdenvälinen prosessi. On kaikkien edun mukaista, että selkeys varmistetaan. Valtioiden sijoitusrahastoille tämä merkitsee vakautta ja sitä, että takaiskut vähenevät. Ne kansalliset taloudet, joiden sijoitusrahastoihin investoidaan, hyötyvät vakaista, ennustettavista ja syrjimättömistä puitteista, joilla poistetaan riski, että nämä tärkeät investoijat äänestävät jaloillaan, toisin sanoen lähtevät Euroopasta, ja investoivat muualle.

Aiomme jatkaa edelleen Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n työtä. Unionissa on asiasta vahva yksimielisyys, mikä merkitsee, että meillä on yhteinen lähestymistapa. Jäsenvaltiot eivät valinneet, että ne olisivat toimineet yksin. Itse asiassa yksikään jäsenvaltio ei halua toimia yksin. Tämä vahvistaa näkökantaamme, ja on tärkeää, että pidättäydymme siinä, mitä tahansa tapahtuukin. Voimme tällaisella tuella odottaa, että politiikallamme on paljon painoarvoa. Komissio on vakuuttunut, että voimme tämän vuoden loppuun mennessä esittää Euroopan parlamentille konkreettisia myönteisiä tuloksia.

  Piia-Noora Kauppi, PPE-DE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, olen täysin samaa mieltä komission ja neuvoston valtion sijoitusrahastoja koskevasta arviosta. Ne ovat 21. vuosisadan suuntaus, ja tämä on ollut oikein myönteinen keskustelu.

Valtion sijoitusrahastot ovat nousseet jälleen esille monia pankkeja ja sijoitusyhtiöitä koskevan rahoituskriisin aikana, kun sijoitusrahastoista tarjottiin kipeästi kaivattua pääomaa joillekin näistä yrityksistä.

Valtioiden sijoitusrahastojen ennustetaan kasvavan nopeasti lähitulevaisuudessa, ja sen ei pitäisi pelästyttää meitä. Tämä on markkinoiden kehityksen luonnollinen osa. Valtioiden sijoitusrahastoista maailmanmarkkinoille tuotu pääoma on tarpeen investointien jatkumiseksi. Näistä sijoitusrahastoista voidaan tarjota likviditeettiä rahoitusmarkkinoille ja yrityksille. Se on joskus välttämätöntä niiden selviytymiselle.

Valtioiden sijoitusrahastot voivat kokonsa ja resurssiensa puolesta sijoittaa varoja sinne, missä niitä tarvitaan kipeästi, mutta jonne muut eivät voi tai eivät halua sijoittaa.

Teoriassa valtioiden sijoitusrahastot, kuten kaikki sijoitusrahastot, pyrkivät hyvään tuottoon hyvillä investoinneilla. Ne ovat lisäksi yleensä pitkän aikavälin investointeja. Ne eivät lähtökohtaisesti uhkaa maailman rahoitusmarkkinoita tai Euroopan taloutta. Ne ovat niille pikemminkin erittäin hyödyllisiä.

Vaikka tällä hetkellä on joitain huolenaiheita, jotka koskevat joidenkin öljyvaltioiden ja Kiinan kaltaisten valtioiden taloudellisen vaikutusvallan kasvua ja sen seurauksia, niin huolenaiheisiin ei saisi vastata syrjäyttämällä näitä valtioita maailmanlaajuisilta rahoitus- ja sijoitusmarkkinoilta. Euroopan unionin pitäisi päinvastoin suhtautua myönteisesti näistä valtioista peräisin oleviin varoihin ja niiden sijoitusrahastoihin.

Luonnollisesti se, että jotkut näistä valtioista eivät noudata poliittisesti tarkasteltuna samoja perusperiaatteita kuin me, aiheuttaa jonkin verran huolta. Jos poliittiset tavoitteet ovat niiden investointistrategioiden taustalla − näin ei ole ollut − ei ole mitään näyttöä siitä, että valtioiden sijoitusrahastot olisivat aiheuttaneet jonkinlaisen merkittävän kriisin. Ne ovat toimineet kunnollisesti ilman, että asiaan on puututtu poliittisesti. On haitallista ja hyvän sääntelyn periaatteiden vastaista syrjiä valtioiden sijoitusrahastoja niiden alkuperän vuoksi.

Rahoitusmarkkinoiden ja omistajaohjausta koskevien säännöksien perusperiaatteen pitäisi olla se, että kaikkia vastaaviin toimiin osallistuvia pitäisi kohdella samalla tavoin. Käytännesäännöt olisivat luonnollisesti tervetulleita, mutta niiden olisi perustuttava siihen, että erottelua ei suoriteta investointien alkuperän perusteella.

  Elisa Ferreira, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Kaupankäynnille ja investoinneille avautuminen on ominaista Euroopan yhdentymiselle. Valtioiden sijoitusrahastot ovat olleet olemassa jo pitkän aikaa. Kuten on jo mainittu, nykyisessä hyvin vakavassa taloudellisessa tilanteessa niiden kapitalisointia koskevat mahdollisuudet ja kiinnostus niiden mahdollisuuksista on lisääntynyt. Strategisten alojen avautuminen ja tärkeiden julkisten varojen käyttö yksityisiin aloitteisiin on toinen Euroopan unionin ominaisuus. On kuitenkin tärkeää taata, että kaikkia toimijoita ja erityisesti valtioiden sijoitusrahastoja ohjataan selkeillä ja avoimilla säännöillä ja että niiden tavoitteet ovat sopusoinnussa markkinoiden asianmukaisen toiminnan kanssa. Siten toimijoiden välillä pitää ylläpitää reilua kilpailua ja Euroopan kansalaisten oikeuksia on suojeltava lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Pidämme myönteisenä, että komissio on sitoutunut monenvälisiin käytännesääntöihin Kansainvälisen valuuttarahaston puitteissa. Kuitenkin, kuten riskirahastoja ja pääomarahastoja koskevassa tilanteessa, käytännesäännöt eivät ole riittävä toimi. Haluaisimme komissiolta puolueettomat ja paljon vahvemmat takeet, että kaikki taloudelliset toimijat, mukaan lukien valtion sijoitusrahastot, kunnioittavat sisämarkkinoilla asianmukaisesti avoimuutta ja hyvää hallintotapaa koskevia periaatteita eikä ainoastaan kansallisia tai kansainvälisiä kriteerejä.

  Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, valtioiden sijoitusrahastoista on viime kuukausien aikana keskusteltu yhä enemmän, sillä asia koskee Euroopan ja Yhdysvaltojen pankkialaa. Monet uskovat, että niiden käyttö on vain ensimmäinen askel ja että valtioiden sijoitusyhtiöt pyrkivät nyt valtavaan ostoskierrokseen, jonka vuoksi monet Euroopassa ja mahdollisesti muuallakin sijaitsevat yritykset joutuvat niiden vaikutusvaltaan tai jopa niiden käsiin. Tämä poliittista vaikutusvaltaa koskeva pelko yhdistyy huolenaiheeseen, että voidaan ainakin yrittää saada käyttöön teknologiaa, joka ei olisi muuten saatavilla. Toimimme nyt kumppanien ja markkinatoimijoiden kanssa, jotka eivät olleet aikaisemmin aktiivisia kansainvälisissä yhteyksissä, nimittäin Venäjän ja Kiinan valtioiden sijoitusrahastojen kanssa.

Rahaa liikkuu. Näillä sijoitusrahastoilla on käytössään yli kolme miljardia Yhdysvaltain dollaria, eli kaksi kertaa enemmän kuin kansainvälisillä riskirahastoilla. Historiallisesta näkökulmasta on kuitenkin sanottava, että ei ole mitään näyttöä, joka tukisi tätä oletusta. Kuten on jo todettu, valtioiden sijoitusrahastot ovat tähän mennessä osoittautuneet myönteisiksi osakkeenomistajille. He ovat kiinnostuneet liiketoimintansa pitkän aikavälin myönteisestä kehityksestä ja siten hyvästä ja pitkän aikavälin tuotosta investoinneilleen.

Emme saisi kuitenkaan olla hyväuskoisia ja kypsymättömiä, kun seuraamme tapahtumien kehitystä. Tarvitsemme sääntöjä, mutta emme tarvitse eristäytymistä tai protektionismia. Valtioiden sijoitusrahastot ovat esimerkki siitä, että vapaat pääomamarkkinat toimivat, ja on oman etumme mukaista, että näin on edelleenkin.

Liberaalit tukevat siten komission lähestymistapaa ja sen käytännesääntöjä koskevaa kehotusta. Toivomme, että näillä säännöillä saadaan aikaan avoimuutta, jotta näihin valtioiden sijoitusrahastoihin tehtävien investointien perustavat syyt tulevat selviksi ja että kyseiset sijoitusrahastot soveltavat itse hyvää omistajaohjausta ja pitäytyvät kyseisissä toimissa.

Tarvitsemme kuitenkin EU:n laajuisen ratkaisun, emme 27:ä erilaista EU:n ratkaisua, ja tarvitsemme lisäksi myös kansainvälisen ratkaisun. Pidän siksi myönteisenä, mitä komission jäsen ilmoitti, eli sitä, että OECD:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa on käynnissä intensiiviset neuvottelut.

Pääoman vapaa liikkuvuus on edistänyt vuosien aikana Euroopan ja koko maailman kasvua. Emme saa vaarantaa tätä tulevaisuudessa liiallisella sääntelyllä ja suojatoimilla, vaan meidän olisi pikemminkin noudatettava vapaita markkinoita koskevia periaatteitamme.

  Cornelis Visser (PPE-DE). – (NL) Valtioiden sijoitusrahastot ovat toimineet rahoitusmarkkinoilla yli 50 vuotta. Niiden varat ovat lisääntyneet valtavasti viime vuosina esimerkiksi Kiinassa, Venäjällä ja arabimaissa.

Valtioiden sijoitusrahastojen tarkoituksena on investoida valtion ylijäämää voiton tuottamiseksi. Näillä valtioilla pitää olla mielestäni mahdollisuus etsiä parhaat tavat niiden ulkomaan valuutan sijoittamiseksi, joten suhtaudun myönteisesti näiden sijoitusrahastojen toimintaan. Valtioiden sijoitusrahastoilla parannetaan rahoitusmarkkinoiden likviditeettiä, edistetään kasvua ja luodaan työpaikkoja. Ne edistävät myös investointeja pitkällä aikavälillä. Niillä tarjotaan vakautta yrityksille, joihin ne investoivat. Meidän pitäisi siten antaa niille edelleenkin mahdollisuus investointeihin. Nämä sijoitusrahastot voivat kuitenkin aiheuttaa uhkaa. Meidän on tarkasteltava, millaisia investointeja ne tekevät ja noudattavatko ne avoimuutta koskevia vaatimuksia.

Vielä ei ole täyttä selvyyttä siitä, mikä on poliittisen osallistumisen osuus näissä sijoitusrahastoissa. Tämän avoimuuden puutteen haittapuoli on se, että se voi johtaa siihen, että meidän valtion sijoitusrahastoja koskevat huolenaiheemme lisääntyvät. Komission pitäisi sen vuoksi toteuttaa toimia. Tämä olisi hyvä asia. Muussa tapauksessa valtioiden on toteutettava näitä sijoitusrahastoja koskevia toimia kansallisella tasolla. Suhtaudun kielteisesti siihen, että asiaan sovelletaan liikaa kansallisia toimia. Euroopan taso on oikea asiaan vastaamiseksi, ja meidän olisi vastattava asiaan yhteisesti.

On tärkeää, että Euroopan tasolla on yhteensovitettu kanta. Olen sen vuoksi tyytyväinen neuvoston ja komissio vastauksesta, että Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n kanssa tehdään läheistä yhteistyötä. Odotan mielenkiinnolla Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja OECD:n laatimia suuntaviivoja ja toivon, että niihin kuuluvat avoimuus, hyvä hallintotapa ja vastavuoroisuus.

Katson vastavuoroisuuden osalta, että meidän pitäisi keskittyä valtioiden sijoitusrahastoihin. Haluamme aina yksityisiä sijoittajia, mutta voimme edellyttää vastavuoroisuutta valtioiden sijoitusrahastoilta.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, yli 30 valtiota on perustanut valtioiden sijoitusrahastoja edellisen 50 vuoden aikana. Niiden kasvu viime vuosien aikana aiheutuu öljyn ja kauppataseen ylijäämästä saadusta ulkomaan valuutasta, ja tietyt valtiot tarkastelevat nyt, miten ne voisivat parantaa julkisia eläkejärjestelmiä.

Valtioiden sijoitusrahastot voivat vaikuttaa maailmanlaajuisesti rahoitusjärjestelmän vakauteen, kuten olemme nähneet, sekä talouskasvuun, jotta varmistetaan sukupolvien välinen solidaarisuus.

Ne voivat myös aiheuttaa ongelmia ja vääristymiä. Sen vuoksi tarvitsemme yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan. Meidän on myös varmistettava, että ne toimivat avoimesti, ennustettavasti ja hyvän hallintotavan mukaisesti. Meidän on vältettävä eturistiriitoja sekä sitä ristiriitaa, että ne alat Euroopassa, joiden toiminta uskottiin markkinoiden logiikalle, jouduttiin palauttamaan takaisin julkiseen omistukseen, mutta tällä kertaa kolmansien valtioiden omistukseen. Sen lisäksi, että varmistamme johdonmukaisuuden ja vastavuoroisuuden, meidän on myös pohdittava ja luotava asiaa koskevia kansainvälisiä sääntöjä.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, kannatan lämpimästi vapaata kauppaa ja olen allerginen protektionismille, mutta se ei merkitse, että olisin hyväuskoinen. Yksi valtion sijoitusrahastoja koskeva ongelma on niiden valtava kasvu. Pelkästään tämän vuoden helmikuusta lähtien niiden omaisuus kasvoi 600 miljardista dollarista lähes neljään biljoonaan dollariin, eli 4 000 miljardiin dollariin. Tämä on valtaa! Tämä, sekä se seikka, että monet näistä sijoitusrahastoista eivät ole tarpeeksi avoimia – mikä on jo mainittu – niiden sijoituskäytännön osalta ja se, että monet sijoitusrahastot ovat peräisin epädemokraattisista valtioista, osoittaa mielestäni, että meidän pitäisi kiinnittää asiaan huomiota.

Varoja tarvitaan ja investointeja tarvitaan, mutta tarvitsemme myös pelisäännöt tai sääntelyjärjestelmän, jota voidaan soveltaa kaikkiin osapuoliin, ja sen avoimuuden on oltava esimerkillinen. Norjan öljyrahasto on mielestäni hyvä esimerkki, ja se on jo mainittu tässä keskustelussa. Sen pitäisi olla esikuvana, kun käytännesääntöjä laaditaan. Arvoisa puhemies, emme tarvitse auringonpaisteessa sateenvarjoja, mutta kun sataa, saatamme tarvita niitä.

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, yritän parhaani mukaan olla toistamatta esitettyjä kommentteja. Minun on kuitenkin huomautettava, että kuulin ensimmäisen kerran valtion sijoitusrahastoista vuonna 1993 Espanjan KIO-skandaalin yhteydessä, joka Kuwaitin viranomaisten silloin esittämien kommenttien mukaan aiheutti enemmän taloudellista vahinkoa kuin Saddam Husseinin hyökkäys vuonna 1991.

Muitakin nimiä on tullut sen jälkeen esiin. Olemme jo puhuneet Gazpromista, kiinalaisten toimista Afrikassa sekä Venezuelan sijoitusrahaston käytöstä bolivariaanisen vallankumouksen viemiseksi, ja me puhumme siitä enemmän tänään talouskriisin vuoksi. Monet yritykset on hankittu tai niitä on tuettu taloudellisesti näillä varoilla.

Kuten Piia-Noora Kauppi totesi ryhmäni puolesta, on totta, että näillä sijoitusrahastoilla on ilmeisiä etuja: niillä edistetään resurssien kohdentamista, niillä parannetaan likviditeettiä ja vähennetään epävakaisuutta, ja nämä ovat erittäin hyödyllisiä tässä nimenomaisessa ajankohdassa.

Joitakin valtioiden sijoitusrahastojen aiheuttamia huolenaiheita on jo mainittu: valtion suurempi osallistuminen talouselämään, interventiot, joilla voi olla joskus pikemminkin poliittiset kuin taloudelliset tavoitteet – mikä voi johtaa markkinoiden vääristymiseen ja uhata kansallista turvallisuutta – sekä jokaisen valtion kansallinen reaktio, joka voi osaltaan aiheuttaa sisämarkkinoiden pirstoutumisen.

Leniniä mukaillakseni, mitä on tehtävä? Meidän on edelleen tarkasteltava, miten nämä sijoitusrahastot toimivat sekä arvioitava niitä tarkkaan, ja yhteisön puitteita on tarkasteltava uudelleen. On totta, että niiden on noudatettava toimivaltasääntöjä ja sijoittajia on suojeltava, mutta onko tämä tarpeeksi? Meidän on myös laadittava vapaaehtoiset käytännesäännöt avoimuuden, ennustettavuuden ja vastuullisuuden varmistamiseksi. Lopuksi, käytännesäännöt olisi saatettava kansainvälisiin puitteisiin.

Olen erittäin tyytyväinen kansainvälisestä yhteistyöstä sekä yhteistyöstä OECD:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston kaltaisten elinten kanssa. Asiassa on toimittava, ja on toimittava nopeasti.

  Ieke van den Burg (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä huolenaiheista, joita monet puheenvuoron esittäjät ovat ilmaisseet valtioiden sijoitusrahastoista. Haluaisin kuitenkin myös korostaa, että yksityiset rahastot, kuten riskirahastot ja pääomarahastot, aiheuttavat vieläkin enemmän huolenaiheita. Tämä johtuu siitä, että niillä ei ole usein pitkän aikavälin suunnitelmaa. Valtioiden sijoitusrahastoilla ja eläkerahastoilla on pitkän aikavälin suunnitelma, ja ne voivat vahvistaa vähemmistöosakkaiden roolia. Niillä voi olla myönteinen vaikutus, kun ne tarjoavat markkinoille likviditeettiä.

Tärkeä seikka on, että niiden investointistrategia ja aikomukset eivät ole usein riittävän avoimia, ja toivon, että komissio keskittyy tähän seikkaan. Oikeudellisten asioiden valiokunta hyväksyi äskettäin parlamentissa mietinnön yhteisösijoittajia koskevasta avoimuudesta, ja pyysimme valiokunnassa komissiota laatimaan direktiivin, jolla varmistetaan yhteiset avoimuusstandardit. Toivon, että komissio vastaa tähän pyyntöön.

Viimeinen kohta on käytännesäännöt sekä ”noudata tai selitä” -menettely. Onko myös tämä näkökohta, jota komissio on tarkastellut?

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, siitä lähtien, kun Kiina ilmoitti viime vuonna, että se aikoi investoida kolme miljardia Yhdysvaltojen dollaria, ainoastaan kolme miljardia, sen yksityisiin holding-yrityksiin, valtioiden sijoitusrahastot nousivat huomion keskipisteeseen. Valtioiden sijoitusrahastojen omaisuus on nyt yhteensä yli kolme biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, eli kaksi kertaa enemmän kuin riskirahastojen varat. Tämän vuoksi meidän on tarkasteltava tätä asiaa. Tähän mennessä olemme tietoisia avoimesta norjalaisesta järjestelmästä, joka toimii hyvän hallintotavan mukaisesti. Kuitenkin, valtioiden sijoitusrahastojen osalta, aivan samoin kuin yksityisen riskipääoman osalta, voidaan salata, mistä toimijasta on kyse.

Valtioiden sijoitusrahastot voivat investoida strategisesti ja ne voivat kasvaa nopeasti. Avoimuutta tarvitaan sen vuoksi kiireellisesti. Työntekijöiden oikeuksia voidaan rajoittaa ja työsuhteen ehtoja muuttaa valtioiden sijoitusrahastojen aiheuttamien yritysten siirtojen vuoksi. Siksi tällä alalla tarvitaan avoimuutta ja asianmukaista tiedottamista. On myös mainittava, että Kansainvälinen valuuttarahasto, Yhdysvaltain valtiovarainministeriö ja Saksan liittokansleri kehottavat lisäämään valvontaa ja sääntelyä. Vaikuttaa tosiaan siltä, että meidän pitäisi toimia asiassa.

  John Purvis (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin varoittaa kollegoitani, että he eivät esitä vahingollisina valtioiden sijoitusrahastoja, pääomasijoitusyhtiöistä puhumattakaan, hyvä Ieke van den Burg. Ylijäämän kierrättäminen joko menoihin tai investointeihin käyttämällä on hyvin toivottavaa. 1930-luvun lama aiheutui ylijäämäisten valtioiden omaisuuden haalimisesta. On paljon parempi, että näitä ylijäämiä kierrätetään investointeina sinne, missä niitä tarvitaan: pankeille pääoman puutteen vuoksi, infrastruktuurin nykyaikaistamiseksi, kiinteistöalalle sen nykyisten vaikeuksien vuoksi ja liike-elämälle sekä yleisesti teollisuudelle työpaikkojen luomiseksi ja säilyttämiseksi.

Tarvitsemme toki vastavuoroisuutta, mutta EU on joka tapauksessa suurin kansainvälinen sijoittaja. Tämä ei saa olla tekosyy protektionismille, jotta muut sijoittajat pidetään ulkopuolella. Meillä on toki kilpailupolitiikkamme, jolla vastaamme kartelleihin ja monopoleihin. Meillä on työntekijöiden suojelua koskevat työ-, terveys- ja turvallisuussäännöt sekä meillä on viimeisenä keinona oikeus säätää lakeja epätoivottavien poliittisen painostuskeinojen käytön estämiseksi. Emme saa katsoa lahjahevosta suuhun.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Mainitsen vain muutaman asian lyhyesti. Olemme epäyhtenäinen kokonaisuus – esimerkiksi minä olen kotoisin uudesta jäsenvaltiosta, ja olen ensimmäinen sieltä peräisin oleva henkilö, joka esittää nyt puheenvuoron – käytössä on vähän pääomaa, julkinen sektori on puolustuskyvytön, menneisyys on hyvin onneton, ja on uhka imperialismin paluusta. Kaikkien on otettava tämä asia vakavasti.

Toinen asia, josta tänään on keskustelu, on se, että näillä valtion sijoitusrahastoilla on usein hyvin imperialistisia tavoitteita, eikä ainoastaan keskipitkän aikavälin investointien, vaan myös maailman energialähteiden käytön osalta. Voimme panna merkille Kiinan ostosretken Afrikkaan. Näin ollen ei ole varma, että tämä kansainvälinen sopimus tai käytännesäännöt riittävät.

Asianmukaisen analyysin jälkeen meidän on pohdittava pitkään ja hartaasti, soveltavatko jotkut jäsenvaltiot kansallisia turvatoimia yhtenäisesti siten, että niillä estetään ulkomaisten rikollisten investointeja strategisille aloille ja että niillä ei häirittäisi pääoman vapaata liikkuvuutta, vaan niillä pystyttäisiin vielä tarjoamaan jotain turvaa. Kiitos.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Haluaisin huomauttaa kollegoilleni, että meidän ei ehkä pitäisi käyttää niin paljon aikaa ulkomaisiin rahastoihin, vaan keskittyä omiimme. Kuten John Purvis mainitsi, investoimme liikaa kolmansiin maihin ja menetämme rahaa. Sen vuoksi tarvitsemme valtion sijoitusrahastojen investointeja. Meidän pitäisi ehkä järjestää talouspolitiikkamme siten, että kansalaistemme säästöt voidaan turvallisesti investoida Eurooppaan. Näin meidän ei tarvitsisi huolehtia kolmansien maiden sijoitusrahastoista.

Haluaisin lopettaa puheenvuoron kiittämällä puheenjohtajavaltio Ranskaa siitä, että se saapui viimeinkin kuuntelemaan keskusteluamme. Slovenia on paljon pienempi valtio, mutta en voinut olla huomaamatta, että sen edustajat osallistuivat aina parlamentin keskusteluihin. Ranska on suuri valtio, mutta Ranskan edustajat eivät ole olleet kovin aktiivisia. Toivon, että nämä keskustelut kannustavat heitä osallistumaan aktiivisemmin istuntoihimme.

  Ieke van den Burg (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, kiitos, että annoitte minulle jälleen puheenvuoron. Se johtuu siitä, että John Purvisin mukaan pidämme vahingollisina valtioiden sijoitusrahastoja ja pääomasijoitusyhtiöitä sekä riskirahastoja. En katso, että tästä on kyse.

Olemme valinneet hyvin tasapainoisen lähestymistavan jättämässämme suullisessa kysymyksessä sekä päätöslauselmassa. En usko, että on viisasta jättää huomioimatta tai kieltää, että parlamentille on tärkeää ottaa huomioon, mitä tällä alalla tapahtuu. Se on mielestäni velvollisuutemme ja oikeutemme. En haluaisi, että tämä asia sysätään sivuun, koska sitä pidetään vahingollisena.

  Anne-Marie Idrac, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, olen erittäin vaikuttunut puheenvuoroissanne ilmenneestä yksimielisyydestä. Voin tiivistää keskustelun seuraavasti: ketään ei syytetä, mutta ei olla myöskään hyväuskoisia.

Olemme kuulleet parlamentin jäsenten kommentteja, että emme saa estää valtioiden sijoitusrahastojen käyttöä hyviä tarkoituksia varten, ja useasti mainittiin Euroopan hyvinvointi. Samalla sovittiin tietyistä poliittisista periaatteista, jotka estävät meitä olemasta liian hyväuskoisia.

Kyse on avoimuuden, oikeudenmukaisuuden, ennustettavuuden ja vastavuoroisuuden periaatteista. Näillä parlamentin jäsenten puheenvuoroilla edistetään neuvoston ja komission työn jatkamista, jotta laaditaan käytännesäännöt. On erityisen kannustavaa ja tärkeää, että parlamentin jäsenet korostivat, että jäsenvaltioiden välillä tarvitaan koordinointia. Haluaisin tästä näkökulmasta todeta, että on erittäin miellyttävää kuulla euroalueen valtioiden puhuvan yhdellä äänellä, koska ne pystyvät alkuvaiheen koordinointiin ja koordinointiin Euroopan keskuspankin kanssa.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiittää teitä vielä kerran komission lähestymistavalle antamastanne laajasta tuesta. Havaitsin joitain painopisteiden asettamista koskevia eroja, mutta en poliittisia ristiriitoja. Olen siitä erityisen kiitollinen.

Eräs jäsen tiedusteli, miten tämä työ etenee kansainvälisellä tasolla. Haluaisin sanoa, että Kansainvälisen valuuttarahaston ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön toiminta on samanaikaista, mutta niissä ei käsitellä aivan samoja aiheita. Niiden työtä voidaan pitää täydentävänä. Kansainvälisen valuuttarahaston kuukausittain kokoontuva työryhmä pyrkii selvittämään, miten valtioiden sijoitusrahastojen toimintaan voidaan vaikuttaa tavoilla, joita olemme juuri käsitelleet. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön työryhmä pyrkii puolestaan määrittelemään, miten meidän pitäisi toimia valtioiden sijoitusrahastojen vaikutuksen vuoksi.

Tätä asiaa käsitellään kahdelta taholta. Voin jälleen kerran sanoa, että tähän mennessä saavutettu edistys on ollut oikein tyydyttävää. Olemme melko varmoja, että saavutamme tuloksia. Olle Schmidtin toteamuksen tavoin voin ilmoittaa, että meillä on tarpeen vaatiessa sateenvarjo käytettävissämme.

  Puhemies. − (DE) Olen vastaanottanut työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti yhden käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 9. heinäkuuta 2008.

Puhetta johti
varapuhemies Luis Manuel Capoulas DOS SANTOS

14. Kyselytunti (neuvosto)

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0168/2008). Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

  Puhemies. − (PT)

Claude Moraesin laatima kysymys numero 1 (H-0426/08)

Aihe: Syrjinnän vastainen monialainen direktiivi

Voiko neuvosto ilmoittaa mihin toimiin se aikoo ryhtyä levittääkseen yhtäläisten mahdollisuuksien puolustamisen tehokkaammin kaikkialle EU:n alueelle?

Mikä on puheenjohtajavaltion ohjelma yhtäläisten mahdollisuuksien suhteen, ja miten neuvosto aikoo varmistaa, että jäsenvaltiot panevat syrjinnän vastaisen lainsäädännön todellakin täytäntöön?

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, neuvosto on täysin tietoinen monialaisten toimien merkityksestä syrjinnän torjumisessa, ja se on itse asiassa jo hyväksynyt tätä alaa koskevan lainsäädännön.

Kyseessä on neuvoston direktiivi 2000/43/EY, jolla kielletään rotuun tai etniseen alkuperään perustuva syrjintä erilaisissa yhteyksissä, sekä neuvoston direktiivi 2000/78/EY, jolla kielletään uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään taikka sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä työssä ja ammatissa.

Komissio valvoo Euroopan unionin hyväksymän lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja se voi aloittaa rikkomismenettelyn. Komissio seuraa myös tiiviisti nykyisten direktiivien tehokasta täytäntöönpanoa. Se hyväksyi 2. heinäkuuta ehdotuksen direktiiviksi, jolla tarjotaan suoja ikään, vammaisuuteen, sukupuoliseen suuntautumiseen ja uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän vuoksi myös työpaikan ulkopuolella.

Tällä uudella direktiivillä pyritään varmistamaan tasa-arvoinen kohtelu seuraavilla aloilla: sosiaalinen suojelu, koulutus, kaupallisesti yleisön saatavilla olevien tuotteiden ja palveluiden saatavuus ja tarjonta mukaan lukien asuminen.

Neuvosto tarkastelee siksi tätä aloitetta hyvin tiiviisti tulevien kuukausien aikana.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa. Olen tyytyväinen, että neuvosto antaa myönteisen käsityksen syrjinnän vastaisesta lainsäädännöstä. Hän on kuitenkin epäilemättä tietoinen − ja jos hän ei ole vielä, niin kohta hän on − että hänelle on jäänyt perinnöksi syrjinnän vastaisia direktiivejä, sekä rotujen tasa-arvoa koskeva direktiivi että työllisyyttä koskeva direktiivi, joita ei ole pantu täytäntöön.

Meillä on nyt hyvin myönteinen uusi paketti, uusi horisontaalinen palveluita ja tavaroita koskeva direktiivi.

Haluaisin pyytää neuvostoa varmistamaan sen, että tätä täytäntöönpanon puutetta koskevaa perintöä ei jatketa. Rasistisia rikoksia koskevaa neuvoston puitepäätöstä ei ole myöskään pantu täytäntöön. Neuvoston on edistettävä tätä pakettia, koska se on tärkeä Euroopan kansalaisille, joten me pyydämme, että siihen suhtaudutaan myönteisesti.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, tiedämme, että tämä ei ole helppoa. Voin kertoa Claude Moraesille, että pyrimme oikeudellisesta näkökulmasta varmistamaan, että se pannaan täytäntöön ja että puheenjohtajavaltio pyrkii puolestaan kaikin keinoin siihen, että tämä komission paketti voidaan toteuttaa.

Tiedämme jo nyt, että osapuolten perinteiden sekä komission ehdotuksen soveltamisalan takia se ei ole helppoa.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Olen iloinen, että monialainen direktiivi on otettu esille mainitsemillanne aloilla.

Voitteko kertoa, kuinka paljon tukea saatte neuvoston jäseniltä tälle direktiiville ja aikooko puheenjohtajavaltio Ranska todella sitoutua edistämään ja varmistaa, että tämä saadaan toteutettua?

On erittäin tärkeä, että tämä syrjinnän vastainen lainsäädäntö saadaan toteutettua, jotta se täydentää 13 artiklan pakettia. Kuten Claude Moraes ilmaisi, sen täytäntöönpano on keskeinen asia.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Haluaisin jäsentää hieman tätä kysymystä. Meillä on ilmeisesti Euroopan unionissa klassinen esimerkki etnisestä syrjinnästä. Italiassa henkilöitä kriminalisoidaan heidän etnisen taustansa vuoksi. Mitä mieltä neuvosto on näistä toimista? Pitääkö se asianmukaisena, että Italian hallitusta vastaan toteutetaan toimia?

  Jean-Pierre Jouyet , neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, katson, että näissä kahdessa kysymyksessä tiivistetään hyvin kahden jäsenvaltion välillä olevia ristiriitaisuuksia. Asiasta ei ole vielä keskusteltu neuvostossa, joten en voi vastata Euroopan unionin puolesta.

Haluaisin kuitenkin sanoa, että puheenjohtajavaltiolle nämä suuntaviivat ovat tärkeitä. Ne koskevat Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista ja ovat siten puheenjohtajavaltion kannalta erityisen tärkeitä tehtäviä. Pyrimme kaikin tavoin saamaan aikaan yhteisymmärryksen. Olemme myös pragmaattisia ja pyrimme tuloksiin asioissa, jotka voidaan toteuttaa mahdollisimman pian.

Panin hyvin merkille, mitä etnisestä syrjinnästä sanottiin, ja on selvää, että tämä on puheenjohtajavaltiolle tärkeä huolenaihe.

  Puhemies. − (PT)

Maria Harkinin laatima kysymys numero 2 (H-0428/08)

Aihe: Puheenjohtajavaltio Ranskan painopisteet

Kun otetaan huomioon puheenjohtajavaltio Ranskan painopisteet, jotka liittyvät liikkuvuuteen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen alalla, katsooko neuvosto, että vapaaehtoisuuden eurooppalainen teemavuosi 2011 voisi olla ihanteellinen tapa, jolla neuvosto voisi edistää liikkuvuutta kaikkien sukupolvien vapaaehtoisella toiminnalla kaikkialla EU:ssa?

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, vaikka neuvosto ei voi antaa virallista kantaa tulevia eurooppalaisia teemavuosia koskevista ehdotuksista, se oli erittäin kiinnostunut Marian Harkinin ehdotuksesta.

Yksityishenkilöt, ryhmät tai eri elimet tekevät ehdotuksen eurooppalaisista teemavuosista, mutta komission pitää hyväksyä ja valita ne ensin, minkä jälkeen se tekee lainsäädäntöehdotuksen. Sen jälkeen Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat sitä yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Neuvosto ehdottaa siten parlamentin jäsenelle, että hän tekee ehdotuksen asiasta komissiolle, sillä komissio on ainoa toimielin, jolla on oikeus tehdä tämänkaltaisia ehdotuksia koskeva aloite.

Kuten tiedätte, vuosi 2008 on Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi, ja me haluamme edistää sitä Ranskan puheenjohtajakaudella.

  Marian Harkin (ALDE). − (EN) Kiitos vastauksestanne. Ehdotin vuotta 2011 vapaaehtoisuuden eurooppalaiseksi teemavuodeksi, koska minä ja neljä muuta Euroopan parlamentin jäsentä esitimme kirjallisen kannanoton asiasta, ja luulen, että olemme saavuttaneet vaaditun määrän tänään. Ainakin parlamentti tarkastelee asiaa. Jos puheenjohtajavaltio Ranskalla on vaikutusvaltaa asiassa, pyydän, että kannattaisitte myös ehdotustamme.

Kuten sanoin, meillä on tarvittava määrä jäseniä tänään, ja voimme siten tehdä suunnitelmia ja luoda toimintalinjoja, jolla on todellista vaikutusta vuotta 2011 silmällä pitäen, jos komissio niin päättää.

Pyydän puheenjohtajavaltiota Ranskaa samalla varmistamaan, että nuorten vapaaehtoistoimintaa kehitetään siten, että nuorten liikkuvuutta ja työllistymismahdollisuuksia vahvistetaan.

  Jean-Pierre Jouyet , neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, olen yhtä mieltä Marian Harkinin huolenaiheista. Haluaisin korostaa, että puheenjohtajavaltio yleensä ja erityisesti puheenjohtajavaltio Ranska on tietoinen hänen mainitsemistaan kysymyksistä ja etenkin nuorten liikkuvuutta ja työllistymismahdollisuuksia koskevista näkökohdista. Puheenjohtajavaltio Ranska aikoo varmistaa, että tämä ongelma otetaan erityisesti huomioon.

Varmistamme myös, että komissio ottaa nämä aiheet huomioon, sillä komissio vastaa tämänkaltaisten ehdotusten esittämisestä. Pyrimme omalta osaltamme edistämään puheenjohtajakauden aikana Marian Harkinin mainitsemien huolenaiheiden ratkaisemista.

  Puhemies. − (PT) Kysymykset numero 3 ja 4 raukeavat.

  Puhemies. − (PT)

Brian Crowleyn laatima kysymys numero 5 (H-0432/08)

Aihe: EU:n kymmenen prosentin biopolttoainetavoitteen purkaminen

Parlamentissa käsitellään parhaillaan mietintöä (PE 405.949), jossa vaaditaan EU:n kymmenen prosentin biopolttoainetavoitteen alentamista tai hylkäämistä kokonaan sen vuoksi, minkälaisia vaikutuksia biopolttoaineiden tuotannolla on luonnolle, ihmisille ja maailman elintarviketilanteelle. Voisiko neuvosto antaa lausuntonsa siitä, onko maaliskuussa 2007 sovittu kymmenen prosentin tavoite uhattuna ja onko tämä ruoan hintojen nousun ja lisääntyneen biopolttoaineiden tuotannon välinen yhteys keinotekoinen?

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, on totta, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi maaliskuussa 2007 vähimmäistavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä biopolttoaineiden osuus on kymmenen prosenttia liikenteen alan polttoaineen ja dieselin kokonaiskulutuksesta.

Neuvosto on kuitenkin asettanut samalla tiettyjä edellytyksiä. Tavoite on saavutettava kohtuullisin kustannuksin, biopolttoaineet on tuotettava kestävästi, toisen sukupolven biopolttoaineet on saatettava markkinoille ja polttoaineen laatua koskevaa direktiiviä on muutettava siten, että asianmukainen sekoitussuhde sallitaan.

Vastatakseni Brian Crowleylle, neuvosto on kehottanut komissiota esittämään viipymättä tarvittavat ehdotukset. Komissio hyväksyi tammikuussa 2008 direktiiviehdotuksen uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä. Sen mukaan jokaisen jäsenvaltio on varmistettava, että vuoteen 2010 mennessä vähintään kymmenen prosenttia kaikesta liikenteen polttoaineesta on peräisin uusiutuvista energialähteistä. Kuten tiedätte, tätä velvollisuutta ei sovelleta ainoastaan biopolttoaineisiin.

Komission ehdotusta koskevat keskustelut jatkuvat edelleen neuvoston valmistelevissa elimissä ja parlamentin asiasta vastaavissa valiokunnissa. Kymmenen prosentin tavoite on luonnollisesti tärkeä aihe näissä keskusteluissa, mutta emme voi tehdä asiasta mitään muita päätöksiä, kuin sen, että nykyistä tavoitetta voi olla hankala saavuttaa.

Elintarvikkeiden hinnannousu on monimutkainen kysymys, jonka syyt ja seuraukset ovat moninaiset. Biopolttoainetta koskevien toimintalinjojen kestävyyden merkitystä korostettiin 19.−20. kesäkuuta pidetyssä Eurooppa-neuvostossa. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi parantamalla ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden tuotantoa sekä kannustamalla sivutuotteista valmistettavien toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämistä.

Eurooppa-neuvostossa korostettiin myös tarvetta tarkastella kiireellisesti näiden toimintalinjojen merkitystä elintarvikkeiksi tarkoitetuille maataloustuotteille sekä toteuttamaan tarvittaessa toimia mahdollisiin ongelmiin vastaamiseksi. Eurooppa-neuvostossa korostettiin myös, että biopolttoaineiden tuotannon ja kulutuksen ympäristöllistä ja sosiaalista vaikutusta pitäisi tutkia enemmän sekä unionissa että unionin ulkopuolella suhteissa kansainvälisten kumppanien kanssa. Me tarkastelemme komission ehdotuksia erittäin huolellisesti sekä kestävän kehityksen että järjestelmän seurannan ja arvioinnin näkökulmasta. Tiedämme, että nämä kysymykset ovat tärkeitä parlamentille ja uskomme, että voimme sopia säännöistä, joiden perusteella voimme nauttia biopolttoaineiden eduista ja vähimmäistää kielteiset epäsuorat vaikutukset.

  Brian Crowley (UEN). - (EN) Haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa hänen vastauksestaan ja toivon hänelle kaikkea hyvää tulevien kuuden kuukauden ajaksi. Tiedän, että niistä tulee vaikeita kuukausia. Hän voi luottaa tukeemme.

Biopolttoaineita koskevan kysymyksen osalta – neuvoston puheenjohtaja puhui ensimmäisestä ja toisesta sukupolvesta – tosiasia on, että ne ongelmat, joita meillä on biopolttoainetuotannon ja elintarviketuotannon välillä, aiheutuvat pelkästään ensimmäisen sukupolven biopolttoaineista. Meidän pitäisi tarkastella kolmatta sukupolvea − siirtyä biopolttoaineita koskevasta kysymyksestä biomassaan, bioenergiaan ja koko energia-alan sivutuotteisiin − mikä voisi auttaa meitä vähentämään riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista sekä säästää ympäristöä. Siihen tarvitaan kuitenkin kaksi keskeistä toimenpidettä. Teknologian tutkimus- ja kehittämistoimien koordinointia sekä neuvoston tammikuussa 2008 pidetyssä kokouksessa vahvistettujen suuntaviivojen joustavuutta.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies Luis Manuel Capoulas dos Santos, menettelyssä, jota käytetään kasvihuonekaasujen vähentämisen laskemiseksi sekä erityisesti kyseistä menettelyä koskevissa valinnoissa, otetaan huomioon polttoaineen kulutus. Brian Crowley on kuitenkin oikeassa. Meidän on otettava huomioon biomassaa ja muuta bioenergiaa koskevat näkökohdat ja vältettävä elintarviketuotannolle aiheutuvia kaikkein pahimpia seurauksia.

Tämän syyn vuoksi meidän on vielä ponnisteltava tutkimuksen ja kehittämisen koordinoimiseksi sekä mahdollisesti mukautettava tavoitteita tutkimuksen koordinoinnin perusteella. Työ on aloitettu neuvostossa. Asiasta on käyty jo keskusteluita ja voimme nähdä, että meidän on otettava tässä asiassa huomioon Brian Crowleyn esittämät näkökohdat.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tiedän, että olette tietoinen rahoitusmarkkinoiden ja osakemarkkinoiden futuureista. On puhuttu paljon siitä, että maataloustuotteiden tuotannon korvaaminen biopolttoaineiden tuotannolla on yksi keskeisistä syistä, miksi elintarvikkeiden hinnat ovat kohonneet.

Haluaisin kysyä, ovatko puheenjohtajavaltio ja neuvosto tehneet tutkimuksen, kuinka merkittävässä asemassa futuurit ovat olleet elintarvike- ja öljymarkkinoilla, ja missä määrin tämä voi johtaa hintojen nousuun?

  Mairead McGuinness (PPE-DE). − (EN) Haluaisin myös toivottaa puheenjohtajavaltio Ranskalle menestystä.

Onko niin, että biopolttoaineiden huonoa mainetta koskeva ongelma ei aiheudu Euroopan vaan Yhdysvaltojen toimista, koska suuri määrä maissia ei päädy lehmien vaan ajoneuvojen kulutettavaksi?

On niin, että Euroopalle ja maailmalle ei ole tärkeää kehittää kestävää maankäyttöpolitiikkaa, jonka perusteella saamme elintarvikkeita, rehua, energiaa ja ympäristötuotteita? Emme saa syyttää mitään erityistä tahoa samalla, kun pidämme elintarvikkeiden tuotantoa kulmakivenä.

  Jean-Pierre Jouyet. − (FR) Arvoisa puhemies ja hyvä parlamentin jäsen, en ole tietoinen mainitsemistanne tutkimuksista. Aioin sanoa ”valitettavasti”, koska uskon, että olisi hyödyllistä tarkastella yksityiskohtaisesti, mikä on markkinoiden ja futuurien rooli tällä alalla. Katson myös, että olisi viisasta tehdä syvällisempiä tutkimuksia tällä alalla, koska muiden markkinoiden tavoin voi esiintyä ennakointia ja spekulaatiota koskeva mahdollisuus näiden sanojen merkityksestä riippuen.

Mairead McGuinnessin huomautusten osalta sanoisin, että parlamentin jäsen on oikeassa. Myös puheenjohtajavaltion tarkoitus on, että siirrymme kohti kestävämpää maataloustuotantoa, jotta vältetään tiettyjen alojen ylijäämät. Mainitsitte erityisesti Yhdysvaltojen esimerkin. Se on aivan totta.

Pyrimme puheenjohtajakautemme aikana luomaan aloitteita, joilla edistetään kestävämpää maataloustuotantoa.

  Puhemies. − (PT)

Liam Aylwardin laatima kysymys numero 6 (H-0434/08)

Aihe: Vuosituhannen kehitystavoite 2 ja lapsityövoimaa koskevat ILOn yleissopimukset

Neuvoston tämän vuoden toukokuussa esittämät päätelmät sekä lapsen oikeuksista että vuosituhannen kehitystavoitteiden nopeuttamisesta olivat hyvin myönteisiä. Onko neuvosto samalla, kun se tunnustaa lapsityövoimana käytettävien lasten tavattoman haavoittuvuuden, huolissaan siitä, että vuosituhannen kehitystavoitteen 2 ja lapsityövoimaa koskevien ILOn yleissopimusten välinen kuilu pitäisi saada kurotuksi umpeen? Vuosituhannen kehitystavoite 2 vain kehottaa valtioita tarjoamaan yleistä peruskoulutusta, kun taas ILOn yleissopimusten mukaan lapsityövoiman ikärajaksi katsotaan 15 vuotta tai joissakin kehitysmaissa 14 vuotta. Tällöin lapset, joiden ikä on välillä 11–12 ja 14–15 vuotta, jäävät ilman suojelua ja huomiota erityisesti monissa kehitysmaissa, joissa ei ole resursseja eikä välttämättä haluakaan edetä vuosituhannen kehitystavoitetta 2 pidemmälle. Näissä maissa lapsilla on kaikkein suurin riski joutua lapsityövoimaksi.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvä Liam Aylward, lapsityövoimaa koskevien Maailman työjärjestön yleissopimusten ja vuosituhannen kehitystavoitteiden välillä on ikää koskeva kuilu. Kansainväliset yleissopimukset ja vuosituhannen kehitystavoitteet ovat kuitenkin kaksi erilaista mutta toistaan täydentävää lähestymistapaa.

Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että vuonna 2000 hyväksyttyjen vuosituhannen kehitystavoitteiden päämääränä oli parantaa elinoloja vuoteen 2015 mennessä tarkoilla ja konkreettisilla tavoitteilla, joista olette tietoinen. Yleisen peruskoulutuksen varmistaminen on toinen näistä tavoitteista.

Kansainvälinen yhteisö on tunnustanut vuosituhannen kehitystavoitteiden perusteella, että koulutus on perusoikeus ja tärkeä tekijä taloudellisessa kehityksessä. Koulutusta koskevan oikeuden tunnustaminen on yksi tapa torjua lapsityövoimaa, vaikkakaan se ei ole ainoa. Ensimmäinen vuosituhattavoite on köyhyyden poistaminen yleisesti. Se on ratkaisevan tärkeä, kun torjutaan lapsityövoiman käyttöä ja lisätään koulua käyvien nuorten määrää. Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksissa luodaan oikeudelliset puitteet lapsityövoiman torjumiseksi. Sekä vuosituhattavoitteet että Kansainvälisen työjärjestön suojaavat yleissopimukset täydentävät toisiaan aivan kuten lainsäädäntö ja toteutus tai yleiset puitteet ja oikeudellinen täytäntöönpano täydentävät toisiaan.

Vuosituhannen kehitystavoitteiden säännösten ja Kansainvälisen työjärjestön sitovien säännösten välillä on myös ikää koskeva ero. Se, että tämä ero on olemassa, kuten Liam Aylward huomautti, ei millään tavalla vaikuta neuvoston määrätietoisuuteen tukea kaikkia lapsityön muotoja koskevaa torjuntaa sekä Kansainvälisen työjärjestön yleissopimusten soveltamista.

Neuvoston toukokuussa hyväksymät päätelmät osoittavat, että Euroopan unioni pyrkii käyttämään käytössään olevia välineitä. Se käyttää lisäksi poliittista vuoropuhelua Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä kauppaneuvotteluissa, kehitysyhteistyössä tai kansainvälisten järjestöjen toiminnassa, jotta voidaan varmistaa, että kyseisiä yleissopimuksia toteutetaan kaikkialla.

Neuvosto korosti päätelmissään, että Euroopan yhteisön neuvotteluissa ja Euroopan unionin sopimuksissa kolmansien maiden kanssa edistetään Kansainvälisen työjärjestön lapsityövoiman käyttöä koskevien yleissopimusten ratifiointia ja kunnioittamista ja että niillä pyritään poistamaan lapsityövoiman kaikki muodot.

Unioni pyrkii hyödyntämään täysimääräisesti kehitystoimia, jotta vahvistetaan kumppanuusvaltioiden omia järjestelmiä ja mahdollisuuksia tarjota ilman syrjintää peruspalveluita. Neuvoston päätelmissä on myös suora viittaus väkivaltaa ja hyväksikäyttöä koskevasta suojasta. Niissä mainitaan myös ammatillisen koulutuksen ja ammattitaidon kehittämisen tarve sekä mahdollisuudet tuottavaan ja ihmisarvoiseen työhön lapsityövoiman ikärajan ylittämisen jälkeen.

  Liam Aylward (UEN). − (EN) Voiko neuvoston puheenjohtaja antaa poliittisen sitoumuksen, että lapsityövoiman torjuminen on neuvoston painopiste seuraavan kuuden kuukauden aikana? Koordinoidaanko kehitysavun ja ulkosuhteiden alan kansainvälistä toimintaa paremmin?

Haluaisin lopuksi, että neuvoston puheenjohtaja kommentoisi äskettäin esitettyä BBC:n Panorama-ohjelmaa lapsityövoiman käytöstä hyvin tunnetun ja menestyksekkään eurooppalaisen vaatemerkin toimitusketjussa. Voiko neuvosto harkita sellaisen järjestelmän käyttöönottoa, jossa Euroopan valtiot olisivat vastuussa raportoinnista toimitusketjun kaikilla tasoilla?

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, vastaan kysymyksiin päinvastaisessa järjestyksessä. En ole tietoinen arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemasta ohjelmasta, mutta jos nämä tiedot vahvistetaan, kysymystä olisi epäilemättä tarkasteltava lisää. Meidän on tarkasteltava tosiasioita toimitusketjun maahantuonnin tasolla. Voitte olla kuitenkin varma, että puheenjohtajavaltio on hyvin tietoinen tästä kysymyksestä ja aikoo torjua sitä etenkin tämän alan vastavuoroisuuden periaatteita soveltamalla ja varmistamalla, että kansainvälisiä sosiaalisia periaatteita noudatetaan.

Toiseksi, olette aivan oikeassa kehitysalaa koskevassa kysymyksessä. Kyseessä ovat toimet, joihin vaaditaan jatkuvia ponnisteluita, ja pyrimme edelleenkin varmistamaan paremman koordinoinnin kehitysyhteistyön alalla. Lopuksi – kuten kaikki näkökohdat, joilla pyritään tehostamaan Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta – lapsityövoiman torjuminen ja Euroopan unionin lähestymistapa tällä alalla ovat puheenjohtajavaltiolle tärkeä aihepiiri.

  Puhemies. − (PT)

Seán Ó Neachtain laatima kysymys numero 7 (H-0436/08)

Aihe: Varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen perustaminen

Voisiko neuvosto ilmoittaa, miten kussakin jäsenvaltiossa on edistytty varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen perustamisessa rikollisten varojen takavarikoimiseksi?

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvä Seán Ó Neachtain, oikeus- ja sisäasioiden neuvoston hyväksymä neuvoston päätös 2007/845 varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimistojen yhteistyöstä rikoksen tuottaman hyödyn tai muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämisessä ja tunnistamisessa hyväksyttiin, kuten tiedätte, 6. joulukuuta 2007.

Kyseisen päätöksen 8 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava viimeistään 18 päivään joulukuuta 2008 mennessä neuvoston pääsihteeristöön sekä komissioon kaikki kansalliset säännöksensä, joiden nojalla ne voivat täyttää tässä päätöksessä niille asetetut velvoitteet. Tähän päivään mennessä neuvoston pääsihteeristö ei ole valitettavasti saanut mitään tietoa kyseisestä asiasta.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (GA) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä neuvoston puheenjohtajalta, tukeeko puheenjohtajavaltio suositusta, että nämä virastot voivat perustamisensa jälkeen takavarikoida rikoksella saatuja varoja, jotta Euroopan unioni voi tehokkaasti vähentää rikollisuutta ja takavarikoida omaisuutta – kuten muissa valtioissa tehdään – mutta joka ei ole luonnollisesti nyt mahdollista Euroopan tasolla rikollisuuden torjunnassa.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä arvoisan jäsenen kanssa, koska olen seurannut näitä asioita työelämäni muissa vaiheissa. Katson, että tätä yhteistyötä pitäisi todella vahvistaa Euroopan tasolla. Sekä henkilökohtaisesti että puheenjohtajavaltion puolesta toivon, että varmistamme sen, että neuvoston päätöksestä aiheutuvia jäsenvaltioiden velvoitteita noudatetaan täysimääräisesti. Varmistamme samalla neuvoston sihteeristön kanssa, että näihin velvoitteisiin vastataan määräaikaan, eli vuoden loppuun mennessä, mikä on myös puheenjohtajakauden päättymisajankohta. Haluaisin lopuksi sanoa, että parlamentin jäsenen ilmaisemat huolenaiheet ovat täysin perusteltuja.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Hyvä Jean-Pierre Jouyet, Euroopan unionissa on ollut jo huomattavan pitkän aikaa käytössä rahanpesudirektiivi. Se on otettu tarkoituksella käyttöön, jotta laittoman toiminnan, erityisesti huumekaupan ja vastaavan rikollisen toiminnan, tulot takavarikoidaan. Voidaanko katsoa, että mainitsemanne päätös kilpailee tämän direktiivin kanssa? Eikö tämä direktiivi ja siitä saatu kokemus olisi parempi ratkaisu, kuin se, mitä nyt ehdotatte? Pitäisikö meidän hyväksyä tiukempi lähestymistapa, johon sisältyy oikeudellisesti sitovampia toimia?

  Avril Doyle (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, minäkin toivotan neuvoston uuden puheenjohtajan tervetulleeksi. Toivotan hänelle kaikkea hyvää seuraavien kuuden kuukauden ajaksi.

Onko neuvoston puheenjohtaja tietoinen Irlannin rikoshyötyihin erikoistuneen viraston Criminal Assets Bureaun toiminnasta ja siitä, voisiko se toimia esikuvana. Virasto on toiminut erittäin hyvin rahanpesun, huumekaupasta saatujen tulojen ja yleisesti rikollisen toiminnan tutkinnassa. Haluaisin tietää, mikä on hänen näkökantansa.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, vastatakseni Reinhard Rackin ja Avril Doylen kysymyksiin, haluaisin ensin tutustua tarkemmin Irlannin viraston tehokkuuteen. Jos se on tehokas, en usko, että on mitään estettä noudattaa tätä menettelyä ja mukauttaa sitä Euroopan tasolle.

Reinhard Rackin kysymys oli myös tärkeä. Olen seurannut rahanpesua koskevia kysymyksiä aikaisemmin ja uskon, että voimme tehdä eron varsinaisten rikollisten varojen ja rahanpesusta saatavien varojen välillä etenkin niiden toimien perusteella, jotka on toteutettu 11. syyskuuta 2001 jälkeen Euroopan tasolla. Katson kuitenkin, että on tärkeää varmistaa samat vaatimukset. Aion puheenjohtajuuskaudella henkilökohtaisesti tarkastella, miten voisimme laatia puitteet, jotka ovat johdonmukaisemmat ja samalla sitovat. Hyvä Reinhard Rack, olette oikeassa rahanpesua koskevassa kysymyksessä. Euroopan tasolla on saatu aikaan melko hyviä tuloksia. Kokemukseni mukaan olisi hyvä, jos voimme käyttää niitä hyväksemme.

  Puhemies. − (PT)

Eoin Ryanin laatima kysymys numero 8 (H-0438/08)

Aihe: EU:n laajuinen nopea hälytysjärjestelmä lapsikaappaustapauksissa

Mitä aloitteita puheenjohtajavaltio ja neuvosto ovat tehneet EU:n laajuisen nopean hälytysjärjestelmän käyttöön ottamiseksi lapsikaappaustapauksissa EU:n jäsenvaltioissa?

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvä Eoin Ryan, tämä on erittäin tärkeä kysymys. Jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön hälytysjärjestelmiä, joiden avulla kaikki julkisviranomaiset ja koko kansalaisyhteiskunta voidaan saada erittäin lyhyessä ajassa etsimään ja löytämään uhrin. Tällainen kansallisella tasolla tehokas suoja voi kuitenkin osoittautua tehottomaksi, jos on mahdollista päästä rajan ja varoitusjärjestelmän toiselle puolelle tai jos on käytössä tarpeeksi aikaa ennen kuin hälytys tehdään.

Komissio käynnisti vuonna 2007 keskustelun tästä asiasta, jotta tunnistettaisiin olemassa olevat mekanismit ja tarkasteltaisiin EU:n tason toiminnan toteutettavuutta ja lisäarvoa. Tätä tarkoitusta varten perustettiin työryhmä.

Samanaikaisesti tietyt jäsenvaltiot, kuten Ranska ja eräät muut valtiot, kuten Alankomaat, Belgia ja Luxemburg, järjestivät 12. kesäkuuta 2008 harjoituksen kaappaustapauksen vuoksi annetusta rajatylittävästä hälytyksestä. Muita jäsenvaltioita, kuten Saksa, Espanja, Portugali, Tšekin tasavalta ja Ruotsi sekä komissio osallistuivat tähän harjoitukseen tarkkailijoina.

Eoin Ryanin huolenaihe on puheenjohtajavaltio Ranskan painopiste. Se jatkaa keskustelua pragmaattisesti, jotta lasten kaappausten torjumista edistetään ja osoitetaan, että unioni toimii näissä tilanteissa erityisen tehokkaasti.

Usean eri jäsenvaltion välillä suoritettujen harjoituksien tulokset esitettiin oikeus- ja sisäasioiden ministerien kokoukselle, joka päättyi tänään Cannesissa. Rachida Datin piti itse asiassa keskustella kollegoidensa kanssa tästä erityisen tärkeästä aiheesta. Minusta olisi hyvä aloittaa pohdinta tämän alan parhaista käytännöistä, joiden avulla nykyiset toimet voidaan yhdistää verkostoksi, jotta saadaan aikaan mahdollisimman tehokas hälytysjärjestelmä. Neuvosto tiedottaa parlamentille kaikista aloitteista, joita tehdään seuraavan kuuden kuukauden aikana tästä erityisen herkästä ja tärkeästä aiheesta.

  Eoin Ryan (UEN). − (EN) Haluaisin myös toivottaa tervetulleeksi neuvoston puheenjohtajan ja toivottaa Ranskalle kaikkea hyvää puheenjohtajakaudella.

Minulla on kaksi kysymystä. Ensiksi, onko neuvoston puheenjohtaja harkinnut hätäpuhelinlinjaa koskevaa ajatusta? Se olisi oikein hyvä alku. Kuinka monessa valtiossa on nyt hätäpuhelinlinja. Voitaisiinko tätä toimea laajentaa muihin valtioihin?

Toiseksi, voiko neuvoston puheenjohtaja antaa meille aikataulun siitä, milloin hänen mielestään tämä toteutetaan? Tämä on yksi niistä kysymyksistä, joista jokainen on samaa mieltä ja haluaa nähdä, että toimet toteutetaan, mutta ne näyttävät juuttuvan byrokratian vuoksi. Silloin, kun jotain tapahtuu, kaikki kysyvät, miksi asiaan ei ole jo ryhdytty.

Voisiko neuvoston puheenjohtaja antaa meille tätä asiaa koskevan aikataulun sekä kertoa, onko hätäpuhelinlinjaa koskevaa ajatusta tarkasteltu.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hätäpuhelinlinja on mainio idea, koska kyseinen järjestelmä on jo olemassa useassa jäsenvaltiossa. Olette aivan oikeassa, Eoin Ryan, kyseessä on ajatus, jota voitaisiin soveltaa yleisesti puheenjohtajavaltion ehdotusten puitteissa.

Meidän aikataulumme koskee erityisen herkkää näkökohtaa, jolla osoitetaan, että Eurooppa pyrkii konkreettisesti edistämään kaikkein tuskallisimpia tapahtumia, kuten lasten kaappausta, koskevaa koordinointia erityisesti tiedotusvälineiden ja monien uusien menetelmien avulla. Tavoitteemme on yhdenmukaistaa käytäntöjä ja saada aikaan poliittinen sopimus mahdollisesti Ranskan puheenjohtajakauden loppuun mennessä. Se on joka tapauksessa tavoitteemme.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Hyvä Jean-Pierre Jouyet, kaapatun lapsen Madeleine McCannin vanhemmat olivat läsnä edellisessä Strasbourgin täysistunnossa. He yrittivät saada parlamentin tuen Euroopan laajuisille toimille, joilla pyritään varmistamaan, että lasten kaappauksen ehkäisemiseen kiinnitetään vastedes enemmän huomiota ja että kaapattuja lapsia suojellaan Euroopan unionin lähestymistavan mukaisesti. Katsooko neuvosto, että se voi tukea asianmukaisia toimia tällä alalla yhdessä parlamentin ja komission kanssa?

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). − (EN) Edustan McCannin perhettä ja aluetta, josta he ovat kotoisin. Minulla on siten mahdollisuus seurata tilannetta hyvin tarkasti. Lisäisin Eoin Ryanin esittämään puheenvuoroon, että mielestäni on olemassa numero, joka on jo varattu tarkoitukseen useimmissa Euroopan valtioissa: 116 000. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puheenjohtaja esitti asiasta tarkistuksen televiestintäpakettiin viime yönä, joten voitte seurata kyseisen säädöksen edistymistä. Kysymykseni on kuitenkin, tarvitaanko asiassa uutta lainsäädäntöä? Eikö se voisi perustua pelkkään yhteistyöhön?

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, Madeleine McCannin kaappausta koskeva asia on erityisen herkkä, ja jotta asia ilmaistaan selkeästi, puheenjohtajavaltio ja neuvosto haluavat tehdä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa yhteisen toiminnan varmistamiseksi. Reinhard Rack on aivan oikeassa tässä asiassa. En sano, että tarvitsemme välttämättä lainsäädäntöä. Katson, että tällä alalla tarvitaan lähentymistoimia, hyvää yhteistyötä ja hyviä käytäntöjä. Meidän on tarkasteltava, mitä toimia toteutetaan parhaiten eri jäsenvaltioissa.

Sen vuoksi oli mielenkiintoista toteuttaa nämä harjoitukset eri jäsenvaltioiden välillä. Tavoitteemme oli tehdä asiasta päätelmät ja esittää ne kumppaneillemme yhdessä Euroopan parlamentin kanssa, kuten Reinhard Rack esitti, ennen Ranskan puheenjohtajakauden päättymistä. Katson, että meidän on oltava hyvin tehokkaita käytännössä ja kuten sanoitte, se merkitsee ennemmin tiiviimpää yhteistyötä kuin lainsäädäntötoimia.

  Puhemies. − (PT)

Manuel Medina Ortegan laatima kysymys numero 9 (H-0440/08)

Aihe: Lähialueita koskevaan toimintasuunnitelmaan liittyvät hankkeet

Eri tahoilla, Euroopan komissio mukaan luettuna, on tehty ehdotuksia, joilla muotoillaan lähialueita koskevaan toimintasuunnitelmaan liittyvää politiikkaa, jossa hyödynnetään unionin syrjäisimpien alueiden poikkeuksellista maantieteellistä sijaintia läntisen ja eteläisen Afrikan ja Karibian alueen naapurimaiden kehityksen tukemiseksi. Katsooko neuvosto, että on mahdollista saavuttaa konkreettisia tuloksia ja laatia jonkinlaisia suunnitelmia tässä suhteessa?

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, Manuel Medina Ortega on tietoinen, että komissio esitti Sevillan Eurooppa-neuvoston aloitteesta kertomuksen, joka perustuu sellaiseen kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan syrjäisimpien alueiden tilanteen erityispiirteistä, joilla pyritään tunnistamaan toimet, joita pannaan toimeen niiden kehityksen edistämiseksi erityistarpeet huomioon ottaen.

Aikaisemmin, syyskuussa 2007, komissio esitti neuvostolle ja Euroopan parlamentille tämän strategian tulokset ja tulevaisuudennäkymät. Toisaalta, kuten hyvä parlamentin jäsen tietää, EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden välisten suhteiden tulevaisuutta koskeva vihreä kirja on juuri julkaistu. Komissio on siten käynnistänyt laajan julkisen keskustelun asiasta. Sillä edistetään uutta kumppanuuspolitiikkaa merentakaisten maiden ja alueiden välillä.

Näillä alueilla on monia yhtymäkohtia syrjäisimpiin alueisiin, kuten tiedätte: syrjäisyys, erillinen sijainti EU:n alueista, haavoittuvuus mukaan lukien ilmastonmuutos ja luonnollisesti sekä ilmaliikennettä että meriliikennettä koskevat kysymykset, muuttovirtojen hallinta, maatalouspolitiikka ja meripolitiikka. Nämä asiat ovat yhteisiä merentakaisille alueille ja syrjäisimmille seuduille.

Olemme voineet tässä maailmantilanteessa panna merkille, että jos aiotaan menestyä, johdonmukaisempi kehityspolitiikka olisi sisällytettävä laajempiin alueellisiin puitteisiin. Sen vuoksi Sevillassa annetulla vuoden 2004 strategialla otettiin käyttöön lähialueita koskeva toimintasuunnitelma, jolla pyritään lujittamaan syrjäisimpien seutujen alueellista yhdentymistä maantieteelliseen alueeseensa, eli toisin sanoin eräisiin Afrikan ja Karibianmeren alueen AKT-valtioihin.

Tämä näköala ja alueellinen ulottuvuus otetaan myös huomioon Euroopan unionin ja AKT-valtioiden välillä neuvotelluissa talouskumppanuussopimuksissa. Niillä pyritään varmistamaan kyseisten valtioiden laajempi alueellinen yhdentyminen.

Meillä on käytössä monia välineitä tätä tarkoitusta varten, ja epäilemättä tunnette niitä. Ensinnäkin, rahoitusvälineitä on koordinoitava paremmin, olivat ne sitten peräisin kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta, Euroopan aluekehitysrahastosta tai yhteisrahoituksesta. Meidän on lujitettava nykyisiä meriyhteyksiä syrjäisimpien alueiden ja niiden EU:n ulkopuolisten naapureiden kanssa. On myös tärkeää, että yhteisön tutkimusverkostoihin osallistuvat syrjäisimmät seudut, merentakaiset maat ja alueet sekä niiden naapurit, jotta ne voivat osallistua yhteisön ohjelmiin. Lisäksi on otettava käyttöön maahanmuuttoa koskevat uudet suuntaviivat erityisesti AKT-maiden ja Euroopan unionin yhteistyön osalta.

Kuten Manuel Medina Ortega mainitsi, syrjäisimpien alueiden strategian täytäntöönpano − jonka tavoitteet on otettava huomioon syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevan ohjelman uudelleentarkastelussa − on osa neuvoston työohjelmaa Ranskan, Tšekin tasavallan ja Ruotsin puheenjohtajakausien aikana.

Kuten tiedätte, puheenjohtajavaltio Ranska on erityisen kiinnostunut näistä kysymyksistä. Sitä osoittaa Réunionin saarella eilen alkanut tärkeä kokous, joka päättyy 11. heinäkuuta. Kokouksessa keskitytään strategioihin, jotka on otettava käyttöön ilmastonmuutoksen sekä biologisen monimuotoisuuden vähenemisen torjumiseksi syrjäisimmillä alueilla ja merentakaisissa maissa ja alueilla. Toivomme, että tässä kokouksessa annetaan uutta pontta tälle politiikalle, jota me pidämme erittäin tärkeänä.

  Manuel Medina Ortega (PSE). − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta. Kuten neuvoston puheenjohtaja on tietoinen, mainio komission jäsen Michel Barnier mainitsi aloitteessaan lähialueita koskevan käsitteen, ja neuvoston puheenjohtaja viittasi useaan välineeseen tässä asiassa.

Uskon, että Ranskan puheenjohtajakauden aikana ryhdytään konkreettisiin toimiin ennen vuoden loppua. On monia asiakirjoja, joista olen itse, hän on ja me kaikki olemme tietoisia. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että me edistymme asiassa, koska aika kuluu eteenpäin, ja syrjäisimmillä alueilla ei ole tällä hetkellä tätä ulkoista ulottuvuutta.

Syrjäisimmät seudut ovat osa EU:ta samalla mantereella ja ne tarjoavat meille mainion tilaisuuden. Toivon todella, että puheenjohtajavaltio Ranska voi esittää vuoden loppuun mennessä toimia, joilla nämä syrjäisimpien seutujen lähialuetta koskevat yleiset teoriat voidaan toteuttaa.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvä Manuel Medina Ortega, monia erityisiä toimia on hyväksytty vuoden 2004 jälkeen, ja arvoisa parlamentin jäsen mainitsi aivan oikein Michel Barnier’n asiaa koskevat toimet, jotka johtivat lukuisten yhteisön toimintalinjojen uudistamiseen: koheesiopolitiikka ja rakennerahastot, Euroopan maatalouden rahasto, Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan kalatalousrahasto ja aluetuki, syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia valinnaisia toimenpiteitä koskevat ohjelmat ja tutkimusohjelmat.

Haluaisin sanoa Manuel Medina Ortegalle yleisesti, että huolimatta vaikeuksista, jotka aiheutuvat Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanon viivästymisestä Ranskan puheenjohtajakaudella, pyrimme aidosti lisäämään uuden ulottuvuuden näihin toimintalinjoihin sekä varmistamaan, että niiden monialainen ulottuvuus välittyy mahdollisimman paljon konkreettisiin toimiin. Pyrimme keskittymään erityisesti merenkulun alaan. Toimimme tässä asiassa hyvin läheisessä yhteistyössä komission kanssa ja aluepolitiikan ohjelmoinnin alalla Danuta Hübnerin kanssa. Voitte olla varmoja, että keskitymme erityisesti tähän asiaan.

  Puhemies. − (PT)

Robert Evansin laatima kysymys numero 10 (H-0442/08)

Aihe: Sri Lanka

Neuvosto on kaiketi tietoinen väkivaltaisuuksien lisääntymisestä Sri Lankassa ja että täysimittaisen sisällissodan puhkeaminen on yhä todennäköisempää. Aivan hiljattain 11 ihmistä on saanut surmansa ja yli 70 loukkaantunut ruuhkaisessa lähiliikennejunassa sattuneessa pommiräjähdyksessä, ja kaksi ihmistä on saanut surmansa pääkaupungissa Colombossa tapahtuneessa räjähdyksessä. Tämän lisäksi tamilisyntyinen televisiotoimittaja Paranirupasingam Devakumari surmattiin tämän ollessa matkalla töistä kotiin. Hän on jo yhdeksäs Sri Lankassa viimeisten kahden vuoden aikana surmattu toimittaja.

Neuvosto on ilmeisesti myös tietoinen siitä, että Sri Lanka ei tullut valituksi uudelleen YK:n ihmisoikeusneuvostoon. YK:n jäsenet ovat tällä tavoin selkeästi torjuneet maan, joka on monien mielestä käyttänyt hyväksi asemaansa neuvostossa, ei suinkaan edistääkseen ihmisoikeuksia vaan suojellakseen itseään kansainväliseltä seurantaoperaatiolta, joka perustuu kattaviin ja dokumentoituihin todisteisiin ihmisoikeusloukkauksista, joihin eivät ole syyllistyneet ainoastaan Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit (LTTE), vaan ilmeisesti myös hallituksen omat turvallisuusjoukot.

Onko neuvosto edellä mainitun perusteella samaa mieltä siitä, että EU:n olisi pyrittävä toimimaan aktiivisesti rauhanomaisen ja kestävän ratkaisun löytämiseksi tähän konfliktiin? Mihin toimenpiteisiin neuvosto aikoo ryhtyä asian suhteen, ja miten tämä vaikuttaa Sri Lankan kanssa käytäviin neuvotteluihin siitä, maalle myönnettäisiin yleisessä tullietuusjärjestelmässä niin kutsutun GSP Plus -asema?

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvä Robert Evans, neuvosto on teidän tavoin huolissaan Sri Lankan tilanteesta. Euroopan unioni on vuoden 2008 alusta lisännyt vuoropuheluaan Sri Lankan hallituksen kanssa. Korkeiden virkamiesten troikka vieraili 16.−18. maaliskuuta Colombossa, jossa se tapasi neljä ministeriä ja muita korkea-arvoisia poliitikkoja. Komission korkean tason valtuuskunta osallistui 10. kesäkuuta Colombossa järjestettyyn EU:n ja Sri Lankan sekakomitean 17. kokoukseen. Molemmat vierailut tarjosivat tilaisuuden keskustella Euroopan unionin Sri Lankan nykyistä tilannetta koskevista huolenaiheista.

EU:n troikan vierailun aikana unioni toisti sitoumuksensa Tokion lahjoittajakonferenssin yhteispuheenjohtajana toimimisesta ja humanitaarisen avun antamisesta. Kuten tiedätte, Euroopan unioni on Sri Lankan tärkein avunantaja. Se korosti kuitenkin, että on tärkeää luoda suotuisa ympäristö, jotta kansalaisjärjestöt, Yhdistyneet kansakunnat ja Punaisen Ristin kansainvälinen komitea voivat työskennellä tehokkaasti.

Sri Lanka saa tällä hetkellä huom