Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 9. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

12. Komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirja (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana Elmar Brokin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta (2007/2271(INI)) (A6-0266/2008).

  Elmar Brok, esittelijä. − (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, on tunnustettava, että Euroopan unionin edelliset laajentumiset ovat olleet huomattavia poliittisia ja taloudellisia menestyksiä. Siitä ei ole epäilystäkään. Arvoisa komission jäsen, Romanian ja Bulgarian tapauksista käydään täällä ehdottomasti keskusteluja tulevina viikkoina, mutta avaushuomautukseni pätee yleisesti niihinkin.

Meidän on samaan aikaan tehtävä selväksi, että kun neuvottelemme valtioiden kanssa ja kun lupaamme niille lisäneuvotteluja, me pidämme kyseiset lupaukset, ja että kun myönnämme valtiolle ehdokkaan aseman, sitä todella kohdellaan ehdokasvaltiona. Thessalonikissa annettuja lupauksia on myös kunnioitettava.

Meidän on samalla kuitenkin tehtävä selväksi, että tämä ei missään tapauksessa tarkoita, että tapahtumat seuraavat automaattisesti toisiaan, vaan että kunkin yksittäisen valtion on täytettävä unionin jäsenyyttä koskevat ehdot – Kööpenhaminan kriteerit – jotta siirtyminen tapahtuu onnistuneesti sekä liittyvien valtioiden että koko Euroopan unionin kannalta.

Nyt, kun jäsenmäärä on noussut 27 valtioon – ja Kroatiasta tulee ehkä pian 28. jäsenvaltio – meidän on myös mietittävä, tarvitsemmeko kenties vakauttamisvaihetta, jotta voidaan taatan, että Euroopan unionissa kaikki on todella toimintakunnossa. Juuri niiden, jotka löytävät vikoja Lissabonin sopimuksessa mutta samalla tukevat laajentumista, on tajuttava, että heidän politiikkansa on epäjohdonmukaista. Lissabonin sopimus oli itse asiassa tarkoitettu edellytykseksi viimeiselle laajentumiskierrokselle, ei seuraavan valmistelua varten. Laajentumista kannattavat mutta Lissabonin sopimusta vastustavat edistävät itse asiassa sitä, että tilaisuudet laajentumiseen häviävät. Tämä on ilmaistava hyvin selkeästi.

Toinen äärimmäisen tärkeä seikka, joka meidän on ymmärrettävä, on se, että vahvuus ei riipu pelkästään koosta vaan myös sisäisestä yhteenkuuluvuudesta, millä tarkoitan, että kuten historia on meille opettanut, on olennaisen tärkeää, ettemme vaadi itseämme ylittämään valmiuksiamme. Se Euroopan unioni, jonka haluamme, ei ole vapaakauppa-alue vaan poliittisesti tehokas yksikkö. Tämä tarkoittaa, että sisäistä uudistusta koskevat valmiutemme ovat yhtä tärkeä ehto laajentumiselle kuin ehdokasvaltioiden sisäiset uudistukset ovat niiden liittymiselle. Syventymistä ja laajentumista on alettu käyttää tämän kaksitahoisen prosessin peruskuvauksena.

Meidän on myös tiedostettava, miten olennaisen tärkeää EU:hun liittymistä koskevan mahdollisuuden antaminen Länsi-Balkanin maiden lisäksi Ukrainalle ja muille maille on, sillä se on avain niiden sisäisiä uudistuksia koskevan prosessin onnistumiseen, kun ne pyrkivät kehittämään demokratiaa ja oikeusjärjestystä, jotta ne keskittäisivät toiveensa pikemmin Brysseliin kuin muihin suuntiin.

Kuvailemissani olosuhteissa tämä tie ei kuitenkaan johda kaikissa tapauksissa välittömään täyteen jäsenyyteen, koska nämä maat eivät ole vielä valmiita ja koska unioni ei myöskään ole vielä valmis. Monissa tapauksissa täysi jäsenyys ei ole vaihtoehto.

Tämän takia tarvitsemme uusia välineitä täyden jäsenyyden ja naapuruuspolitiikan väliin jäävällä alueella, jotta näiden maiden mahdollisuudella liittyä EU:hun ei pelkästään anneta niille toivoa vaan että ne todella yhdistetään vapaakaupan ja Schengen-järjestelmän kaltaisten alojen todelliseen edistykseen. Tarvitsemme välineitä, jotka on muokattu EFTA-maiden kanssa käytävää vapaakauppa koskevan Euroopan talousalueen pohjalta, välineitä, joiden avulla kumppanimaat voisivat omaksua 30, 50 tai 70 prosenttia yhteisön vakiintuneista laeista ja käytännöistä.

Tämä tarkoittaa, että täysjäsenyyttä koskevat neuvottelut voisivat olla hyvin lyhyet. Ruotsi, Itävalta ja Suomi toimivat näin, kun taas Sveitsin, Islannin ja Norjan kaltaiset maat toimivat toisin. Mutta kuka tietää tänään, että Norja on Schengen-sopimusten osapuoli ja että Sveitsi osallistuu unionin rakennepolitiikkaan uusissa jäsenvaltioissa? Me voimme toisin sanoen kehittää hyvin tiiviit suhteet, ja sen jälkeen jokaisessa tapauksessa voidaan tehdä päätös siitä, haluavatko molemmat osapuolet jatkaa tätä tiivistä yhteistyötä pysyvästi vai haluavatko ne, että se on siirtymävaihe kohti täyttä jäsenyyttä.

Näin ollen jopa Länsi-Balkanilla – ei tosin Kroatiassa, jossa se olisi täysin epäjohdonmukainen askel – ne maat, joiden liittyminen olisi pitkäaikaisempi prosessi, voisivat halutessaan hyötyä kyseisestä siirtymävaiheesta ja käyttää sitä välineenä. Niiden on annettava valita.

Hyvät naiset ja herrat, tällä perusteella uskon, että meidän pitäisi voida vahvistaa EU:hun liittymistä koskevia mahdollisuuksia, jotta niitä voitaisiin käyttää välineenä jäsenyyden ja kumppanuuspolitiikan välisellä alueella, ja siten laajentaa vakauden, rauhan ja vapauden aluetta Euroopassa vaarantamatta Euroopan unionin kehitysmahdollisuuksia.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, neuvosto haluaa kiittää Euroopan parlamenttia ja erityisesti Elmar Brokia hänen komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta laatimansa mietinnön takia ja käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen ylistääkseen parlamentin aktiivista osaa ja sen arvokasta osuutta laajentumisprosessissa.

Elmar Brokin mietintö osoittaa, että viimeisin laajentuminen on ollut menestys sekä Euroopan unionin että unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden kannalta.

Meidän mielestämme se on ollut menestys EU:lle, ja sen avulla on pystytty päättämään Euroopan jakautuminen ja edistämään rauhan ja vakauden turvaamista koko maanosassa. Se on johtanut uudistuksiin ja vahvistanut vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, oikeusjärjestyksen ja markkinatalouden yleisiä periaatteita.

Yhtenäismarkkinoiden laajentuminen ja taloudellisen yhteistyön lisääntyminen ovat lisänneet vaurautta ja kilpailukykyä, minkä ansiosta Euroopan unioni on pystynyt vastaamaan paremmin globalisaation tuomaan haasteeseen, ja myös edistänyt kumppaneidemme kanssa käytävää kauppaa. Laajentuminen on epäilemättä antanut Euroopan unionille enemmän painoarvoa maailmassa ja tehnyt siitä vahvemman kansainvälisen toimijan.

Laajentumispolitiikkamme on hyvin vakaata, ja siinä on otettu opiksi edellisistä laajentumisista. Vuoden 2007 joulukuussa unioni päätti, että tuleva laajentumisstrategia perustuisi sitoumusten vakauttamiseen, tiukkoihin ja tasapuolisiin ehtoihin ja parempaan kommunikaatioon kansalaisten kanssa. Tämä on edelleen laajentumista koskevan toimintatapamme perusta.

Unioni on päättänyt, että ehdokasvaltioiden on oltava valmiita hyväksymään täysimääräisesti niille liittymisestä johtuvat velvoitteet, jotta unioni voi säilyttää integrointivalmiutensa, ja että unionin on voitava toimia tehokkaasti ja edetä, kuten Elmar Brok puheenvuorossaan ilmaisi.

Nämä kaksi näkökohtaa ovat olennaisia, jos aiomme saada kansalaisten laajan ja kestävän tuen. Heidät pitäisi saada osallistumaan näitä asioita koskevan suuremman avoimuuden ja paremman kommunikaation avulla, ja luotan siihen, että Euroopan parlamentti auttaa meitä tässä.

Euroopan unioni täyttää sitoumuksensa käynnissä olevien neuvottelujen osalta.

Turkin osalta arviointi, eli kunkin luvun ensimmäinen virallinen osa, on saatettu loppuun 23 luvun osalta ja niistä kahdeksasta on aloitettu neuvottelut.

Kroatian osalta neuvottelut on aloitettu 20 luvun osalta, ja väliaikaisesti niistä on suljettu kaksi.

Turkin ja Kroatian kanssa pidettiin 17. kesäkuuta hallitustenväliset konferenssit, joiden tarkoituksena oli avata Turkin kanssa neuvottelut luvusta 6 ”Yhtiöoikeus”, ja luvusta 7 ”Teollis- ja tekijänoikeudet” ja Kroatian kanssa luvusta 2 ”Henkilöiden vapaa liikkuvuus” ja luvusta 19 ”Sosiaalipolitiikka ja työllisyys”.

Pyrimme saamaan neuvottelut etenemään, ja haluaisin muistuttaa teitä, että Turkin-suhteidemme osalta haluamme jatkaa uudistusprosessia ja tehostaa sitä. Tällä taataan se, että prosessi on peruuttamaton ja kestävä, ja seuraamme edelleen tiiviisti kaikilla alueilla saavutettua edistystä, erityisesti Kööpenhaminan kriteereiden täyttämisen osalta.

Luonnollisesti on edistyttävä myös kahdenvälisten suhteiden palauttamisessa Kyproksen tasavaltaan. Kroatian osalta neuvottelut sujuvat hyvin, ja tänä vuonna ne ovat edenneet ratkaisevaan vaiheeseen. Tärkeimpänä tavoitteena on nyt jatkaa saavutetun edistyksen hyödyntämistä ja uudistusvauhdin nopeuttamista.

Siksi Euroopan unioni kannustaa Kroatiaa jatkamaan ponnisteluja hyvien suhteiden luomiseksi naapurimaihin, myös työtä, jolla pyritään löytämään molempien osapuolten mielestä hyväksyttävät ratkaisut ja tietysti ratkaisemaan jäljellä olevat kahdenväliset kysymykset sen naapureiden kanssa.

Haluaisin kuitenkin käyttää tätä puheenvuoroa hyväkseni, jos sallitte minun tehdä niin, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ja tuomita puheenjohtajavaltion puolesta jyrkästi Istanbulin tämän aamun väkivaltaiset tapahtumat, joissa uhrit olivat Yhdysvaltain Istanbulin suurlähetystön ulkopuolella virantoimituksessa olleita poliiseja. Puheenjohtajavaltion puolesta me tuomitsemme tämän kauhistuttavan hyökkäyksen ja olemme tietysti tällä hetkellä tiiviissä yhteydessä Turkin viranomaisten kanssa.

(Suosionosoituksia)

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin kiittää Elmar Brokia ja valiokuntaa erittäin mielenkiintoisesta mietinnöstä.

Keskustelunne käydään, kun EU:ssa pohditaan irlantilaisten ei-tuloksen luomaa tilannetta. Samoin tapahtumat Kaakkois-Euroopassa muistuttavat meitä välittömästä velvollisuudestamme edistää vakautta ja demokratiaa Euroopassa.

EU:n lujitettu laajentumissuunnitelma kattaa Länsi-Balkanin ja Turkin. Pidän myönteisenä mietinnössä ilmaistua lujaa sitoumusta niiden jäsenyyttä koskeviin mahdollisuuksiin. Komissio on samaa mieltä mietinnön monista kohdista, muun muassa integrointivalmiudesta, joka on ehdottomasti tärkeä kysymys, joka on otettava huomioon EU:n laajentumisessa.

Panen kiinnostuneena merkille mietinnön ehdotuksen laajennetusta Euroopan talousalueesta niiden maiden kanssa muodostettavia suhteita varten, jotka eivät kuulu nykyiseen laajentumissuunnitelmaan. Talouden globalisaation edessä on järkevää laajentaa EU:n oikeudellista ja taloudellista tilaa ja siten vahvistaa laajempaa Eurooppaa oikeudellisesti sitomattoman sääntelyvaltamme osalta.

EU:n ei pidä kuitenkaan säätää uusista ehdokkuutta tai liittymistä edeltävistä välivaiheista Länsi-Balkanille ja Turkille, joilla on selvästi mahdollisuudet jäsenyyteen. Se loisi vain epäilyksiä EU:n sitoutumisesta ja heikentäisi siten demokraattiselle uudistukselle välttämätöntä kannustinta.

Kesäkuun Eurooppa-neuvosto vahvisti viime kuussa täyden tukensa Länsi-Balkanin mahdollisuuksille jäsenyyteen. Se on voimakas viesti: EU pitää sanansa. Tämä on olennainen viesti myös Turkille. EU:hun liittymistä koskeva prosessi etenee: kesäkuun puolivälissä avattiin kaksi uutta lukua.

Me pidimme viime vuonna Turkkia koskevan prosessin hengissä yhdessä ja selvisimme monista vaikeuksista. Se oli voitto, joka vaati näkemystä ja kestävyyttä.

Vaihe päätettiin menestyksellisesti vuonna 2008, joten Turkin EU:hun liittymistä koskeva prosessi olisi voitu elvyttää uudelleen tänä vuonna. Surullista kyllä, emme nähneet kyseistä uudelleenelvytystä lähinnä Turkin sisäisten syiden takia.

Me EU:ssa haluamme jatkaa prosessia neuvottelupuitteissa määriteltyjen ehtojen mukaisesti. Turkin on nyt omalta osaltaan parannettava valtion laitostensa demokraattista toimintaa ja pyrittävä tekemään tarvittavat kompromissit jatkaakseen EU:hun liittyviä uudistuksia.

Toivon vilpittömästi, että tyyneys ja järki vallitsevat, jotta Turkki voi välttää lamaannuksen ja sen sijaan saavuttaa edistystä ja jatkaa eurooppalaisella tiellään päättäväisesti ja selkeä suunta mielessään.

Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja lisätä muutaman sanan tämän päivän tapahtumista Turkissa ja jakaa Jean-Pierre Jouyet’n näkemyksen asiasta. Komissio tuomitsee jyrkästi kolmen saksalaisen matkailijan sieppauksen Itä-Turkissa, ja me kehotamme vapauttamaan heidät välittömästi. Komissio tuomitsee jyrkästi väkivaltaisen aseellisen hyökkäyksen Istanbulissa tänä aamuna. Haluaisin ilmaista osanottoni kuolleiden poliisien perheille ja ystäville ja toivon, että loukkaantuneet poliisit toipuvat pian.

Lopuksi, laajentumisen on aina ajateltu olevan pitkäaikainen ponnistus, jossa on selvittävä poliittisista myrskyistä Ankarassa, Belgradissa, Brysselissä ja monissa muissa Euroopan pääkaupungeissa. Emme voi ottaa yhtään vapaata tästä rauhaa ja vaurautta koskevasta työstä, josta on perustavanlaatuista hyötyä Euroopan unionille ja sen kansalaisille. Luotan siihen, että voin luottaa teidän tukeenne tässä asiassa.

  Marian-Jean Marinescu, PPE-DE-ryhmän puolesta.. – (RO) Euroopan unionin laajentumisstrategian pitäisi perustua tähän mennessä saatuihin kokemuksiin ja nykyiseen poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Aiemmat laajentumiset ovat hyödyttäneet sekä unionia että jäsenvaltioita.

Meidän pitäisi kuitenkin panna merkille, että EU:hun liittyneillä valtiolla oli erilaiset neuvottelujaksot ja että ne ovat kulkeneet eri teitä yhdentyessään todella Euroopan unioniin.

EU:n toimielimillä on ollut vaikeuksia mukautua jäsenvaltioiden kasvaneeseen määrään. Unionin laajentumisen jatkamiselle on perusteita. Minun mielestäni Balkanin maiden ja Moldovan tasavallan kaltaisten maiden jääminen unionin ulkopuolelle haittaisi unionia.

Itä-Euroopan maat hyötyivät historiallisista ja maantieteellisistä perusteista pyrkiessään liittymään Euroopan unioniin. Laajentumista ei voi lykätä taloudellisten vaatimusten, esimerkiksi energian takia. Meidän on käsiteltävä myös ulkoista poliittista vaikutusta, jolla voi olla epäedullisia seurauksia.

Tarvitsemme naapurivaltioita, jotka kehittävät vahvaa demokratiaa, toimivaa markkinataloutta ja oikeusjärjestystä. Tällä hetkellä naapuruuspolitiikka toteutuu yhteistyö- tai assosiaatiosopimuksina, joissa toteutetaan neuvotteluprosessia vastaavaa toimintaa, mutta ei niin huomattavasti. Minun mielestäni kyseisiin sopimuksiin pitäisi sisällyttää ja niissä pitäisi soveltaa neuvottelulukuja koskevia menettelyjä vastaavia menettelyjä.

Olen vakuuttunut siitä, että maat, jotka todella haluavat olla osa unionia, hyväksyisivät kyseiset ehdot, vaikka ne eivät ole allekirjoittaneet alustavaa ehdokasvaltion sopimusta, ja että hyödyt olisivat huomattavia molemmille osapuolille. Kun laajentumisen hetki siis koittaisi, maat olisivat tilanteessa, jossa yhdentyminen olisi nopeaa.

Euroopan unionin vakauttamiseksi ja uuden laajentumisen aikaansaamiseksi on kuitenkin yksi pakollinen ehto: Euroopan unionin toimielinten uudistus. Tämän takia Lissabonin sopimuksen ratifiointi on vaatimus, joka kaikkien jäsenvaltioiden on ymmärrettävä ja joka niiden on täytettävä.

Elmar Brokin mietinnön sisältö selkeyttää vaiheita, joita unionin on seuraavassa vaiheessa toteutettava, ja Euroopan komission on otettava ne huomioon.

  Puhemies. − (ES) Hyvät naiset ja herrat, kiinnittäkää huomiota siihen, että kun pyydämme jotakuta puhumaan, meidän pitäisi odottaa, kunnes hän on lopettanut, koska tulkit ovat kertoneet meille, että meidän on odotettava puheen välittämiseen kuluvat 10–15 sekuntia ennen kuin pyydämme seuraavaa puhujaa käyttämään puheenvuoronsa.

Ymmärtänette, että näin tehdään, jotta kaikki kuulevat tulkkauksen asianmukaisesti.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Haluaisin ryhmäni puolesta toistaa sen, mitä neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen juuri sanoivat Turkin tapahtumista, ja tukea sitä. Toiseksi haluaisin kiittää esittelijää tavasta, jolla hän työskenteli kanssamme valmistautuessaan tähän keskusteluun, ja kolmanneksi haluaisin toistaa ryhmäni puolesta, että meidän mielestämme – ja neuvoston puheenjohtaja sanoi samaa – laajentuminen on tähän mennessä osoittautunut menestykseksi ja että se edistää huomattavasti laajemman Euroopan unionin kehittämistä.

On korostettava heti puheenvuoroni alussa, ja Elmar Brokin mietinnössä korostetaan myös, että me pidämme – kuten komission jäsen sanoi – lupaukset, jotka teimme Turkille ja Länsi-Balkanin maille laajentumisstrategiaa koskevassa keskustelussamme. Joten kyseisten maiden osalta strategia ei ole muuttunut, mutta enemmän huomiota kiinnitetään siihen, miten liittymiskriteereitä sovelletaan ja hallinnoidaan neuvotteluprosessin aikana.

Toiseksi, me olemme esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota unionin omiin valmiuksiin ottaa uusia jäseniä. Toisaalta vaadimme ehdokasvaltioilta enemmän valmisteluvaiheen aikana, mutta toisaalta Euroopan unionin on selkeästi tehtävä enemmän hallitakseen asianmukaisesti uusien jäsenten saapumisen. Ja meidän mielestämme tämä tarkoittaa toimielinten tarvittavien uudistusten saattamista loppuun. Nizzan sopimus ei ole riittävä pohja menestyksekkäälle lisälaajentumiselle.

Kolmas ja minun mielestäni tärkein asia on, että tässä mietinnössä tarkastellaan nykyisen laajentumissuunnitelman lisäksi myös maita, jotka eivät ole mahdollisten ehdokkaiden luettelossa. Nykyinen Euroopan naapuruuspolitiikkamme ei riitä. Se on totta eteläisten naapureidemme osalta, ja EU on tehnyt ehdotuksen Välimeren unionista, mutta se on vielä enemmän totta itäisten naapureidemme osalta. Olemme päässeet selkeään sopimukseen siitä, että Euroopan unionin on tarjottava enemmän, enemmän kuin naapuruuspolitiikka. Meidän mielestämme sen on katettava sekä kyseisten maiden ja unionin suhteet että maiden väliset kahdenväliset suhteet. Mustameri olisi tässä hyvä maantieteellinen kehys, sillä siellä sekä Venäjällä että Turkilla on asemansa. Kyseisen alueen tärkeimpiä haasteita ja ongelmia ei voida ratkaista ilman näitä kahta maata. Turkilla olisi ratkaiseva asema Mustanmeren ja Välimeren välillä, ja se antaisi sille mahdollisuuden osoittaa, kuinka tärkeä Turkki on Euroopalle ja kuinka arvokas se on Euroopan unionille.

  Bronisław Geremek, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi haluaisin ilmaista tukeni kannalle, jonka neuvosto ja komissio ovat ilmaisseet Turkin järkyttävien tapahtumien vuoksi. Tästä tärkeästä kysymyksestä me keskustelemme tänään.

Elmar Brokin mietinnössä vahvistetaan Euroopan unionin laajentumisstrategian merkitys. Sanon tämän sellaisen maan kansalaisena, joka on hyötynyt tästä strategiasta. Mietinnössä todetaan, että uudet liittymiset Euroopan unioniin ovat olleet menestys. Mietinnössä todetaan myös, että Euroopan unioni antaa tukea Euroopan kansoille, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin ja jotka ovat valmiita noudattamaan liittymiskriteereitä. Liittymistä koskevan päätöksen ehtona olevan integrointivalmiuden käsite on määritelty tässä mietinnössä tarkasti.

Pitäisi ehkä myös sanoa, että ne, jotka odottivat, että Euroopan parlamentti ilmoittaa EU:n laajentumisen loppumisesta ja täyden jäsenyyden jonkinlaisen korvikkeen käyttöönotosta, kokevat pettymyksen. EU laajenee ja lisää voimaansa. Olin hyvin mielissäni, kun kuulin komission jäsenen Rehnin sanovan, että meidän ei pitäisi perustaa uusia odotushuoneita maille, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin, vaan meidän pitäisi sallia niiden hakevan suoraa pääsyä istuntosaliin. Meidän on kuitenkin pohdittava sitä, että Euroopan kansalaisten on ymmärrettävä tuleva laajentuminen ja tuettava sitä. Se on olennainen osa EU:n kykyä hyväksyä uusia jäsenvaltioita ja myös tekijä, jolla kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin voidaan lisätä. Tiedämme, että luottamusta koetellaan nyt. Tiedämme myös, että Eurooppa selviää tästä koettelemuksesta. Minä kuulun niihin, jotka uskovat eurooppalaisten ajatusten voimaan ja yhteisön toimielimiin.

Laajentumisstrategialla, jota Euroopan parlamentti tänään huolellisesti käsittelee, pyritään lujittamaan EU:n sisäistä voimaa ja vastaamaan Euroopan kansalaisten toiveisiin. Se on vastannut samoin kuin se vastasi Keski-Euroopan kansalaisten toiveisiin vuonna 2004.

  Adam Bielan, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tärkein syy sille, että vastustan tänään käsittelemäämme mietintöä, on se, että siinä ei ole selkeää suunnitelmaa Euroopan unionin avautumiselle itään. Haluaisin nyt osoittaa, miten parlamentti on toiminut epäjohdonmukaisesti. Viime vuonna me hyväksyimme kollegani Michał Kamińskin mietinnön, jossa puhuttiin siitä, että Ukrainalle esitettäisiin selkeää mahdollisuutta jäsenyyteen. Nyt käsittelemämme mietintö soittaa kuitenkin luultavammin hälytyskelloja niissä maissa, joissa mietitään Euroopan unioniin liittymistä, erityisesti läheisimmässä naapurissamme, Ukrainassa. Mietinnöllä, jossa puhutaan siitä, että unionin valmiutta hyväksyä uusia jäseniä on vahvistettava, jarrutetaan itse asiassa Euroopan unionin lisälaajentumista. Luonnollisille ehdokkaille, kuten ukrainalaisille, eurooppalaiselle kansalle, tarjotaan täyden jäsenyyden sijaan vaihtoehtoa, jonka merkitys on epäilyttävä.

Geostrategiset etumme huomioon ottaen meidän pitäisi ymmärtää, että mahdollisimman tiivis yhteistyö Ukrainan kanssa on tärkeää. Tässä tilanteessa olisi parempi näyttää Kiovalle avointa ovea Euroopan unioniin eikä tehdä jäsenyyden mahdollisuudesta vielä epämääräisempää ja siten työntää ukrainalaisia Venäjän kiertoradalle. Tämä on erityisen totta tänään, kun Kremlin Ukrainalle osoittama uhka on entistä vakavampi.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minä myös haluan kiittää Elmar Brokia, joka on tässä mietinnössä ottanut huomioon prosessin käsitteen. Näen, että työasiakirjan ja nykyisen mietinnön välillä on tapahtunut strategian vaihdos, ja se on oikein ja asianmukaista.

Aiemmat laajentumiset ovat olleet menestys koko yhteisölle, vaikka tietty arvostelu on paikoitellen välttämätöntä. Se myös on pelkästään oikein ja asianmukaista. Laajentumisprosessi ei kuitenkaan ole lopussa. Monien muiden puhujien tavoin haluaisin mainita Länsi-Balkanin maat, joita ei voi sysätä unionin jäsenvaltioiden ympäröimään mustaan aukkoon. Sen välttäminen on meidän etumme mukaista. Tarvitsemme yksiselitteisen laajentumisstrategian, emme sellaista, joka vaihtelee olosuhteiden mukaan.

EU:n on oltava luotettava ja uskottava kumppani. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on itsekin haluttava toteuttaa uudistuksia. Jos tällä hetkellä tämän halukkuuden perässä on kysymysmerkki, meidän on ryhdyttävä erittelevään itsetutkiskeluun. On ajattelematonta ja virheellistä pitää kaikkia merkkejä euroskeptismistä edellisten laajentumisten ja väsymyksen syynä. Herätään siis! Tehdään töitä tasapainoisen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöön liittyvän kehityksen puolesta, ja kerrotaan siitä taloudellisen, kulttuurisen ja historiallisen rikkauden määrästä, joka seuraa laajentumisesta. Kerrotaan myös ihmisille, mitä maksaisi, jos rajoillamme tai Euroopassa puhkeaisi uusi maailmanpalo.

Selkeät tavoitteet ja niistä keskusteleminen täysimääräisesti ja avoimesti herättävät luottamusta. Unioni lisää luottamusta myös pitämällä lupauksensa, ja odotan, että teemme niin hyväksymällä tämän mietinnön.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, vuosien 2004 ja 2007 liittymisaaltojen jälkeen laajentuminen on nyt lamaannuksissa. Kroatian on odotettava vuoteen 2011 asti, Makedonia ei ole unionissa ainakaan ennen vuotta 2014, ja muiden viiden Länsi-Balkanin maan on odotettava vielä pidempään. Turkin kanssa käydään neuvotteluja, mutta on mahdollista, että Turkki ei pysty liittymään vielä vuosikymmeniin.

Nyt kun kaikki Neuvostoliiton vaikutuspiiriin aiemmin kuuluneet valtiot ovat liittyneet, Euroopan unioni näyttää kärsivän laajentumisväsymyksestä. Laajentumisesta ja kumppanuuspolitiikasta käytävän keskustelun taustalla on kaksi erilaista ajattelumallia. Toisen mukaan Euroopan unioni on maailmanvalta ja supervaltio, joka tekee asteittain enemmän ja enemmän jäsenvaltioihin vaikuttavia päätöksiä. Tämä supervaltio haluaa naapurivaltionsa riippuvaisiksi itsestään antamatta niille vaikutusvaltaa yhdenvertaisina kumppaneina unionissa. Niiden maiden, jotka eivät ole tehneet tarvittavia mukautuksia tai joiden talous on heikko, ei anneta liittyä. Niiden on pysyttävä unionin ulkopuolella, mutta ne vedetään kuitenkin voimatoimin EU:n vaikutuspiiriin, jossa niillä ei ole äänivaltaa. Ryhmäni kammoaa tätä taktiikkaa.

Toisessa näkemyksessä halutaan erilaisten ja yhdenvertaisten kumppanien yhteistyötä. Unioni on avoinna kaikille eurooppalaisille valtioille, jotka haluavat liittyä ja jotka täyttävät demokratian ja ihmisoikeuksien kaltaiset pakolliset ehdot. Sellainen unioni ei pyri tekemään päätöksiä, joilla ei ole jäsenvaltioiden tukea, vaan se yrittää ratkaista kansalaistensa rajatylittävät ongelmat yhteistyössä. Sellainen unioni sopii tarkoitukseen parhaiten, ja sillä on parhaat edellytykset selviytyä pitkällä aikavälillä.

  Georgios Georgiou, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, Elmar Brokin ponnistelut ovat todellakin kiitettäviä, ja haluan kiittää häntä hänen puheestaan, jossa hän antoi joitakin hyvin hyödyllisiä selityksiä.

Kiitettävistä ponnisteluista huolimatta tämä Euroopan unionin kiire jälleen kerran yhdistää sattumanvaraisesti uusia jäsenvaltioita on selittämätön.

Millaiseen unioniin ja millaiseen Eurooppaan ne yhdistyisivät? Olisiko se korkeiden öljyn hintojen, korkeiden elintarvikkeiden hintojen, työttömyyden Eurooppa – luvallanne, kurjuuden Eurooppa? Mitä me haluamme luoda? Pitäisikö meidän luoda uusi mannertenvälisen kurjuuden verkosto?

Tämä ei voi olla Euroopan etu. Uskon, että se voisi olla muiden etu. Meidän on pidettävä mielessä Irlannin kansanäänestyksen tulos, jonka perusteella ei ehkä voitaisi tehdä sellaisia pelkistettyjä laajentumisia kuin ne, jotka olemme valinneet.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Haluaisin kiittää esittelijää hänen tästä ajankohtaisesta aiheesta laatimastaan mietinnöstä, jolla pyritään ratkaisemaan kysymys, joka on hyvin arkaluontoinen tämän päivän Euroopan unionille.

Laajentuminen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla vuonna 2004 ja uudestaan kahdella vuonna 2007 oli epäilemättä menestys sekä Euroopan unionille että edellä mainituille liittyneille maille. Euroopan unionin kilpailukyky ja merkitys lisääntyvät sekä parantuneiden inhimillisten että taloudellisten mahdollisuuksien ansiosta. Voin kuitenkin varmasti sanoa, että tästä huolimatta 12 uutta jäsenvaltiota näkevät edelleen ja jatkuvasti erot itsensä ja 15 vanhan jäsenvaltion välillä. Puhumme syrjinnästä, ja tämä syrjintä johtuu kehityksen, taloudellisen tai yhteiskunnallisen, puutteesta. Olen kuitenkin tyrmistynyt siitä, että laajentuminen esitetään syynä siihen, miksi Lissabonin sopimus on ratifioitava.

Hyvät naiset ja herrat, Nizzan sopimus on kuollut. Se on historiaan kuuluva asiakirja, jota ei voida soveltaa tämän hetken poliittiseen elämään. Se on menettänyt tarkoituksensa, koska se oli 15 vanhan jäsenvaltion välinen sopimus. Nyt meitä on 27, ja siksi Lissabonin sopimus on ratifioitava, ei laajentumisen vuoksi. Laajentuminen voidaan toteuttaa Euroopan unionin ja jäsenvaltion välisellä erillisellä kahdenvälisellä sopimuksella.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kotimaani Yhdistynyt kuningaskunta oli yksi kolmesta maasta, jotka liittyivät laajentumisen ensimmäisessä aallossa vuonna 1973. Siitä lähtien puolueeni, Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit, on aktiivisesti tukenut laajentumisprosessia nykyiseen 27 jäsenvaltioon asti.

Laajentuminen laajentaa EU:n yhtenäismarkkinoita ja luo uusia mahdollisuuksia talouskasvulle ja kaupalle. Se luo enemmän työpaikkoja ja sosiaalista vakautta sekä antaa EU:lle voimakkaamman äänen maailmannäyttämöllä. Laajentuminen lujittaa EU:n arvoja demokratiasta, ihmisoikeuksista ja oikeusjärjestyksestä uusissa jäsenvaltioissa, kuten olemme aiemmin havainneet entisissä kommunistidiktatuureissa Espanjassa, Kreikassa ja Portugalissa, jotka liittyivät aiemmin, ja Varsovan liiton entisissä kommunistimaissa, jotka ovat liittyneet myöhemmin.

Niille, jotka kyseenalaistavat EU:n kehityksen kohti tiiviimpää unionia, laajentumisesta pitäisi periaatteessa seurata laajempi, löyhempi ja joustavampi Eurooppa ja enemmän keskustelua EU:n tulevasta suunnasta. Presidentti Sarkozy on neuvoston puheenjohtajana ottanut äskettäin esiin kysymyksen laajentumisesta Lissabonin sopimuksen lamaannustilassa, joka seurasi sen hylkäämisestä Irlannin kansanäänestyksessä. Presidentti Sarkozy on sanonut, että seuraava suunniteltu laajentuminen Kroatiaan ei voi toteutua ilman Lissabonin sopimusta. Minun mielestäni se on virhe, ja se on yritys pitää sopimus hengissä.

Olen vakuuttunut siitä, että Kroatian liittymiselle EU:hun voidaan löytää keinot ilman Lissabonin sopimusta. Sopimuksessa on todellakin epäilemättä muita näkökohtia, joita yritetään panna täytäntöön ilman, että asiakirjoja ratifioidaan. Nyt on selvää, että eurooppalaiset haluavat keskittyä vähemmän toimielinten puuhailuun ja enemmän siihen, että EU on jälleen yhteydessä kansaan.

Tuen henkilökohtaisesti tulevaa laajentumista Länsi-Balkanille ja myöhemmin Ukrainaan, Moldovaan ja toivottavasti demokraattiseen Valko-Venäjään. Se on kouraantuntuva esimerkki siitä, mitä hyvää EU voisi tuoda kansoilleen.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa esittämällä vilpittömät kiitokseni Elmar Brokille hänen halukkuudestaan tehdä hyvin rakentavaa yhteistyötä. Viesti on sangen selvä: laajentumisprosessia ei keskeytetä, mutta meidän kaikkien on tehtävä vielä enemmän ollaksemme valmiita. Tämä koskee niitä meistä, jotka jo ovat Euroopan unionissa, ja niitä, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin. Parempaan valmisteluun kuuluu tietysti myös toimielinten uudistuksia ja Euroopan unionin vakauttamista. Minun tarvitsee tuskin lisätä, että parempi valmistautuminen tarkoittaa myös Kööpenhaminan kriteerien yksiselitteistä hyväksymistä, ja niitä on sovellettava ja pantava täytäntöön, ei pelkästään liitettävä säädöskokoelmiin.

Olen myös hyvin kiitollinen Elmar Brokille siitä, että hän ja Jan Marinus Wiersma hyväksyivät meidän ajatuksemme Mustanmeren unionista, vaikkakin ehkä hieman varovaisemmassa muodossa. Meidän on lähetettävä selkeät viestit Ukrainalle ja muille Mustanmeren alueen maille, jotka kuuluvat naapuruuspolitiikan piiriin. Näitä maita auttaaksemme on kuitenkin myös tärkeää ottaa Turkki ja Venäjä mukaan tähän yhteistyöhön. Arvostan todella puheenjohtajavaltio Ranskan ajatuksia Välimeren unionista, mutta emme saa syrjäyttää Mustanmeren aluetta. Meidän on purjehdittava myös siellä, ja Euroopan unionin on tehtävä asianmukaisia ehdotuksia yhteistyöstä.

Balkanin maiden osalta Elmar Brok tekee mietinnössään joitakin tarjouksia. Kuten hän tänään selkeästi ja tarkasti ilmaisi, ne ovat valinnaisia tarjouksia. ”Odottakaa vähän uudistustenne kanssa – aikaa on runsaasti” on viesti, jota kenenkään ei pitäisi täältä saada. Ei, uudistuksia on joudutettava, sekä Kroatiassa että tietysti muissakin maissa. Erityisesti silloin, kun uusi hallitus astuu virkaan, kuten nyt Serbiassa tapahtui, viestimme on oltava selvä. Siinä on sanottava ”me haluamme teidät Euroopan unioniin mahdollisimman pian, mutta emme voi tarjota vaihtoehtoa uudistusprosessillenne. Teidän on itse toteutettava se, ja teidän on sovellettava Eurooppa-myönteistä strategiaa”.

Unioni on vaillinainen ilman Kaakkois-Euroopan Balkanin maita, mutta kyseisissä maissa on tehtävä työtä, ja se on tehtävä mahdollisimman pian, jotta voimme yhdessä rakentaa uutta Eurooppaa.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) EU:n historia on tähän asti ollut jatkuvan laajentumisen historiaa, ja tämä laajentuminen on myös yksi ilmeisimmistä Euroopan unionin menestyksen ja vetovoiman osoituksista. Siitä huolimatta kansalaisten keskuudessa on nähtävissä koko ajan enemmän laajentumista koskevaa väsymystä ja välinpitämättömyyttä. Se antaa meille kaikille hyvän syyn käsitellä laajentumista koskevaa kysymystä realistisesti.

Realismi ei kuitenkaan voi merkitä skeptisyyttä. Se ei voi merkitä laajentumisprosessin pysäyttämistä, ja vielä vähemmän se voi merkitä sellaisten uusien liittymisehtojen laatimista, joita ei voida täyttää, tai aiemmin omaksuttujen velvoitteiden toistamista, koska se heikentäisi uskottavuuttamme. Irlannin kansanäänestyksestä lähtien suurin huolenaiheemme on ollut todistaa, että Euroopan unioni toimii edelleen ja että laajentuminen on edelleen merkittävä ja todellinen tavoite Euroopan unionille. Tämä on ainakin yhtä paljon jäsenvaltioiden kuin liittymistä haluavien maidenkin etujen mukaista. Kiitos.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, akateemisesta ammattikielestä on alkanut tulla politiikkaa tärkeämpää laajentumisstrategiassamme. Teoria laajentumisvalmiudesta on vain joukko verukkeita, joiden nojalla voidaan tehdä täysin mielivaltainen ja poliittinen päätös unionin sulkemisesta maailmalta. Tämä on huono ja haitallinen suunta Euroopalle, koska juuri laajentuminen on antanut EU:lle painoarvoa kansainvälisillä foorumeilla ja koska sen avulla unioni on voinut levittää yhteiskunnallista, poliittista ja taloudellista malliaan.

Jos hyväksymme tämän mietinnön, lähetämme kielteisen viestin Kiovaan ja Tbilisiin, ja heikennämme niiden länsimielisiä ja Eurooppa-myönteisiä voimia. Tuen keräämiseksi sopimusuudistuksille Puolassa ja muissa maissa ilmoitettiin, että ne ovat olennaisia laajentumiselle. Tämän takia on vieläkin yllättävämpää kuulla, että huolimatta Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä meidän on tehtävä muita sopimukseen liittyviä uudistuksia tulevien laajentumisten puitteissa.

Elmar, esityksesi oli selvästi parempi kuin mietintö, mutta kerro minulle yksi asia: kuinka monta uudistussopimusta meidän on hyväksyttävä ennen kuin uskot, että olemme valmiita hyväksymään Ukrainan Euroopan unioniin?

  Adamos Adamou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, meidän näkemyksemme laajentumisesta on se, että Euroopan kansoilla on oikeus niin halutessaan ja mikäli ne täyttävät vaaditut kriteerit, pyrkiä liittymään Euroopan unioniin.

Tämä periaate on myös perustana näkemyksillemme Turkin tapauksesta, jossa liittymisprosessi vaikuttaa myös Kyproksen kysymyksen ratkaisuun. Me kuitenkin edellytämme, että Turkin liittymisen loppuun saattamisessa on olennaista se, että se noudattaa Euroopan unionille antamiaan sitoumuksia.

Euroopan unionin ei pitäisi sallia pidättäytyä velvoitteestaan kunnioittaa omia sitoumuksiaan, ja Turkin on noudatettava täysimääräisesti kansainvälisen laillisuuden periaatteita, YK:n päätöslauselmia ja EU:n lainsäädäntöä Kyproksen miehityksen päättämisestä, satamien ja lentokenttien avaamisesta kyproslaisille laivoille ja lentokoneille ja veto-oikeuden käyttämättä jättämisestä, jotta Kyproksen tasavalta voi osallistua kansainvälisellä areenalla kansainvälisiin sopimuksiin.

Erityisesti nyt, juuri valitun presidentin Demetris Christofiasin tekemän aloitteen perusteella ja kahden yhteisön johtajien toteuttamien ponnistelujen johdosta Turkin pitäisi noudattaa sääntöjä ja pidättäytyä luomasta mitään esteitä tässä Kyproksen kysymyksen uudessa vaiheessa.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä on tunnustus, että laajentuminen ei ole ollut täydellinen menestys. Elmar Brok myöntää, että mikäli nykyistä EU:n politiikkaa ei muuteta jyrkästi, laajentuminen voi heikentää EU:n sisäistä yhteenkuuluvuutta.

EU on päästänyt sisään sellaisia maita, joista se tiesi aivan hyvin, etteivät ne täyttäneet sen omia liittymiskriteerejä, kuten oli Romanian ja Bulgarian tapauksessa. Tämä voi hyvinkin toistua useammankin Itä-Euroopan valtion ja Turkin kanssa.

Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisia jäsenvaltioita rasitetaan suunnattomasti EU:n jatkuvasta laajentumisesta johtuvan kontrolloimattoman, rajoittamattoman ja umpimähkäisen siirtolaisuuden seurauksena.

Tämä on vain yksi syistä, miksi kansalaiset suhtautuvat koko ajan vihamielisemmin Euroopan unioniin. Elmar Brokin ratkaisu on ehdottaa valtavaa propagandabudjettia, jotta ihmiset voitaisiin vakuuttaa laajentumisen eduista. Yhdistyneen kuningaskunnan ratkaisu on jättää Euroopan unioni ja ottaa rajojensa valvonta takaisin itselleen.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Komission jäsen Rehn sanoi juuri äsken, että Turkilla on selkeä mahdollisuus täyteen jäsenyyteen ja että uusia vaatimuksia ei pitäisi säätää. Ehdotan, että komission jäsen tutkii tarkasti Eurobarometrin mielipidetutkimuksia. Turkin liittymiselle ei ole demokraattista tukea. Politiikan ja ihmisten välinen kuilu laajenee tasaisesti, kasvaa ja syvenee. Neuvottelut luvattiin keskeyttää, mikäli Turkki selvästi laiminlöisi velvoitteitaan. Tätä lupausta ei ole pidetty. Toinen lupaus oli, että neuvotteluja käytäisiin samaa tahtia Turkin uudistusprosessin kanssa. Myöskään näin ei tapahdu. Turkin uudistusprosessi on tehokkaasti pysähtynyt, ja kuitenkin vasta kaksi viikkoa sitten päätettiin avata kaksi uutta lukua neuvotteluissa. Tämä tekojen ja sanojen välinen ristiriita osoittautuu kohtalokkaaksi Euroopan unionille, mikä politiikkaamme ja asenteisiimme ei tehdä perinpohjaisia muutoksia.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on tällä hetkellä hyvin laaja mutta silti vaillinainen. Yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi yhdistynyt Eurooppa tarvitsee perustaansa yhteisiä arvoja sekä asukkaidensa hyväntahtoisuutta. Tiettyjä ehtoja on täytettävä, jotta voimme saavuttaa itsellemme asettamamme tavoitteet, kuten parempi talous, suurempi poliittinen vaikutusvalta kansainvälisillä foorumeilla, parempi väestörakenne tai parempi elämänlaatu. Kollegamme Elmar Brokin esittämien kohtien osalta suurempi sisäinen integraatio on tietysti tärkeää. Unionin jäsenten on myös haluttava jatkaa laajentumista, ja ehdokasvaltioiden on tietysti täytettävä tarvittavat kriteerit. Mikä on tämän laajentumisen strategia? Se on yksinkertaisesti ehdokkaiden kannustaminen ponnisteluihin, työskenteleminen niiden kanssa ja niiden tukeminen erilaisten välineiden, myös naapuruuspolitiikan avulla.

Itäinen ulottuvuus on meille tärkeä, koska suuri osa sikäläistä Eurooppaa ei ole varsinaisessa Euroopassa eikä Euroopan unionissa. Ainoa vaihtoehto on ponnistella itäisten naapureiden tuntemiseksi ja valmistella maaperää oikeudellisten, taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten osalta. Yhteiset arvot ovat tässä kaikessa tärkeitä, tai ainakin yhteisten arvojen mahdollisuus. Minusta näyttää, ja olen siitä vakuuttunut, että koko historian suurimmalla sosiaalisella ja poliittisella kokeilulla – Euroopan unionin toteutumisella – on todelliset mahdollisuudet onnistua.

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, belgialaisella taiteilijalla René Magrittella on kuuluisa maalaus, jossa on piippu ja sen alapuolella teksti ”ceci n’est pas une pipe”. Se voi olla suurenmoisesti maalattu, mutta kyseistä piippua ei voi polttaa.

Elmar Brokin mietintö on aika samanlainen. Nimestään huolimatta se ei ole laajentumisstrategia, sillä kyse ei ole strategiasta tai kansalaisten itseltään kysymistä tärkeimmistä kysymyksistä. Miksi laajentaa Euroopan unionia? Mihin suuntaan? Mitkä ovat uhat ja mitkä ovat edut? Elmar Brok puhuu vakauttamismenetelmästä, puolustustaktiikasta. Laajentuminen on yksinkertaisesti sopimus Euroopan unionin ja ehdokasvaltioiden välillä. Jälkimmäisten on täytettävä Kööpenhaminan kriteerit, ja Euroopan unionin on osoitettava valmiutensa liittää ne.

Ja tässä on ongelma. Euroopan unioni ei ole valmis lisälaajentumiseen, sillä se on liian rajoittavan Nizzan sopimuksen loukussa, josta se ei voi paeta. Euroopan unionin toimielinten kriisi vaikuttaisi siis niin, että laajentuminen pysähtyy. Näin monet Euroopan kansalaiset ajattelevat, ja se on jossain määrin myös minun näkemykseni.

Meidän on oltava kuitenkin varovaisia, sillä tämä pelkistetty iskulause on yksinään, ilman mitään kunnianhimoista strategiaa vaarallinen. Se avaa tien kaikille niille, jotka ovat valmistautuneet hylkäämään uuden sopimuksen kääntyäkseen itseensä päin, hylätäkseen Turkin tai jopa Balkanin maat – tien kaikille niille kansallismielisille, jotka eivät luota ulkomaalaisiin, jotka saattaisivat jonakin päivänä naamioitua eurooppalaisiksi. Heille tämä iskulause on vain julkisivua – todellisuudessa he eivät halua laajentumista eivätkä syventymistä.

Meidän on todistettava kansalaisillemme, että perättäiset laajentumiset ovat luoneet mahdollisuuden Euroopalle, ja korostettava heille, että monikulttuurisuus on siunaus ja että siirtolaisuus on demokraattista tulevaisuuttamme. Meidän on mentävä toimielinten kriisiä pidemmälle. Se ei tarkoita euroskeptikkojen tai vasemmiston voittoa, vaan se paljastaa jokseenkin kunniattoman voimattomuuden, josta kuka tahansa voi joutua kärsimään. Elmar Brokin mietinnössä tämä voimattomuus hallitaan hyvin ja älykkäästi, ja minä onnittelen häntä, mutta surullista kyllä, hän ei vie meitä eteenpäin.

  Inese Vaidere (UEN). – (LV) Hyvät naiset ja herrat, EU:n laajentumisen tulokset ovat myönteisiä, ja siksi on olennaista, että luomme niiden kehittämiselle oikeat olosuhteet. Toimielintemme ja hallitustemme pitäisi antaa kansalaisille rehellistä ja yksityiskohtaista tietoa sekä laajentumisen eduista että sen haitoista. Kansalaisten on voitava olla varmoja, että heidän ei tarvitse laajentumisen jälkeen huolehtia mahdollisuuksistaan kieltensä, kulttuuriensa, uskojensa ja perinteidensä säilyttämiseen ja kehittämiseen, ja heidän on voitava olla varmoja, että heidän hyvinvointiaan ja arvojaan ei uhata. Jos maassa asuvat kansat tuntevat olonsa kotoisaksi maassaan, siirtolaisten tuloon ei liity niin paljon pelkoja ja koko laajentumisprosessi nähdään myönteisessä valossa. Meidän on kuunneltava kansalaisia, ja meidän on kehitettävä vuoropuhelua. Tuen mahdollisten jäsenvaltioiden kanssa toteutettavia erilaisia yhteistyön muotoja. Tästä olisi seurauksena rehellisempi asenne Euroopan unionin integrointivalmiuteen, joka määriteltiin onnistuneesti mietinnössä, sekä selkeä etenemissuunnitelma kumppaneillemme. Kiitos.

  Doris Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Euroopan unioni ei voi toteuttaa tehtäviään luotettavana ja vakaana maailmanlaajuisena kumppanina, ellei se pysty toimimaan ja toteuttamaan hiottua strategiaa, jolla vastataan eri maiden erityistarpeisiin. Emme voi hyväksyä kaikkia naapureitamme jäseniksi, ja siksi meidän on jo niiden omien etujen takia tarjottava niille houkutteleva ja kannattava vaihtoehto.

Meidän on laadittava nimensä arvoinen tehokas naapuruuspolitiikka. Koulutusta, kulttuuria ja nuorisoa koskevien ohjelmiemme avaaminen ja erityisen talousalueen perustaminen ovat esimerkkejä kyseisestä lähestymistavasta. Elmar Brokin erinomaisessa mietinnössä lueteltuja vaihtoehtoja on siksi kehitettävä täysimääräisesti ja pantava täytäntöön mahdollisimman pian. Se on ainoa tapa edistää vakautta, rauhaa, ihmisoikeuksien kunnioitusta ja talousuudistuksia maissa, jotka ovat naapureitamme.

Tilanne on kuitenkin erilainen Länsi-Balkanin maissa, joilla on ollut jo kauan selkeät mahdollisuudet liittymiseen. Vilkaisu karttaan riittää siihen, että niiden nähdään selvästi olevan Euroopan unionin ydinaluetta, millä tarkoitan sitä, että ne ovat jäsenvaltioiden ympäröimiä. Politiikkamme siellä perustuu loogisiin vaiheisiin. Yksi maa jo neuvottelee liittymisestään EU:hun, ja muut ovat allekirjoittaneet vakautus- ja assosiaatiosopimuksia EU:n kanssa – itse asiassa kaikki paitsi Kosovo. Poliittinen toimintamme siellä on lakmuspaperitesti uskottavuudellemme ulkopolitiikan alalla ja EU:n kestävän rauhan ja vakauden takaaja.

En pidä siitä, että Turkki ja Kroatia mainitaan poikkeuksetta samassa yhteydessä. Olosuhteet ja taustat ovat täysin erilaisia, ja kaikkien pitäisi olla siitä tietoisia. Kroatia on Länsi-Balkanin maista ensimmäinen, jonka liittymisneuvottelut voitaisiin saattaa loppuun vuonna 2009. EU:n pitäisi jouduttaa Kroatian liittymistä ja sillä tavoin viestittää Makedonialle, Albanialle, Montenegrolle, Bosnia ja Hertsegovinalle, Serbialla ja Kosovolle, että olennaiset mutta usein tuskalliset sosiaaliset, oikeudelliset ja taloudelliset uudistukset ovat vaivan arvoisia.

Vastuu näiden maiden tulevasta liittymisestä on kuitenkin pääasiallisesti niiden omien poliitikkojen käsissä, ja he ovat vastuuvelvollisia omien maidensa äänestäjäkunnalle.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, esittelijän, neuvoston ja komission mielestä aiemmat laajentumiset ovat yleisesti ottaen olleet suuri menestys. Olen tästä täysin samaa mieltä. Yksi esimerkki tästä on kotimaani Tšekin tasavalta. Se hyötyy valtavasti jäsenyydestään ja on nopeasti saamassa kiinni taloudellisesti edistyneimmät maat. Tästä huolimatta maassa on ihmisiä, muun muassa presidentti Klaus, jotka tuovat jatkuvasti julki epäilynsä EU:n jäsenyydestä sekä epäilynsä koko EU:n olemassaolon syystä. Naapurimaassa Itävallassa esitetään samankaltaisia näkemyksiä. Vaikka kahdeksan miljoonan ihmisen maassa luotiin laajentumisen ansiosta 150 000 työpaikkaa, vain 28 prosenttia itävaltalaisista katsoo, että heidän maansa jäsenyys Euroopan unionissa on myönteinen asia. Siksi haluaisin ottaa esiin yhden näkökulman Elmar Brokin mietinnöstä, ja se on tarve ottaa käyttöön kattava kommunikaatiostrategia, jotta kansalaisille voidaan tiedottaa laajentumisen tarkoituksesta, sen eduista sekä mahdollisista tulevista haitoista. Minulle tämä on tärkein asia Lissabonin sopimuksen ratifioinnin lisäksi ja sen lisäksi, että täytämme erityisesti Länsi-Balkanin maille Solunissa vuonna 2003 antamamme lupauksen.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, laajentumisstrategiaa koskevassa mietinnössä, josta nyt keskustelemme, on viittaus Rooman sopimuksen lausekkeeseen, jonka mukaan ”jokainen Euroopan valtio (…) voi hakea unionin jäsenyyttä”. Panemme tyytyväisenä merkille viestit, jotka koskevat Puolan ja Ruotsin itäistä kumppanuutta koskevan aloitteen hyväksymistä, muun muassa tiiviimpää yhteistyötä itäisten naapureidemme, myös Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa. Olisi korostettava, että Ukraina odottaa täyttä jäsenyyttä. Yhteyksiin unionin eteläisten naapureiden kanssa keskittyvän puheenjohtajavaltio Ranskan painopistealojen puitteissa meidän pitäisi vahvistaa myös itäistä kumppanuuttamme estääksemme vakavan epäsuhtaisuuden ulkopolitiikassa. Yksi välineistä voisi olla EU:n ja Itä-Euroopan parlamentaarisen istuntokauden, niin sanotun Euronestin perustaminen. Kyseisen ehdotuksen asettaminen toimintasuunnitelman kärkeen vahvistaisi viestiä, joka lähetetään itäisille naapureillemme ja niiden yhteisöä koskeville pyrkimyksille. Olisi todettava selkeästi, että niitä ei pitäisi tukahduttaa ja liittää Lissabonin sopimuksen epäonnistumiseen, kuten tietyt vanhemmat eurooppalaiset poliitikot tällä hetkellä tekevät.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella Elmar Brokia hänen mietinnöstään, jossa on paljon totta. En suhtaudu henkilökohtaisesti kovin optimistisesti uusiin liittymisiin ja uuteen laajentumiseen ainakaan lähitulevaisuudessa lukuun ottamatta Kroatiaa. Me toivomme kuitenkin, että koko maailma ympärillämme nauttii poliittisesta ja taloudellisesta vakaudesta. Toivomme, että rauha ja vauraus vallitsisivat. Toivomme, että maailma ympärillämme olisi elossa ja hyvin terve.

Kuten Elmar Brok myöntää, väline, joka veisi meitä tuohon suuntaan, on Euroopan naapuruuspolitiikka. Euroopan naapuruuspolitiikalla ei kuitenkaan luoda kumppaneita yhteiseen yritykseen. Se perustuu unionin kahdenvälisiin suhteisiin kaikkien näiden maiden kanssa, ja minun mielestäni se on sen heikko kohta. Meidän on siksi luotava jotakin, joka on enemmän kuin naapurina oleminen, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin jäsenvaltiona oleminen. Ehdotukseni Euroopan kansainyhteisön luomisesta on askel siihen suuntaan: se olisi tietynlaista tiiviimpää yhteistyötä, sellaisten valtioiden alue, jotka ovat Euroopan unionin naapureita ja jotka omaksuvat eurooppalaisen toimintatavan.

Sillä onnistuttaisiin sekä vahvistamaan turvallisuutta että kasvattamaan Euroopan unionin kansainvälistä arvovaltaa. Se olisi vaihtoehtoinen väline laajentumiselle, ja sen avulla voisimme laajentaa vaikutusvaltaamme kyseisiin naapureihin nyt, kun lisälaajentumista selvästi vastustetaan.

Lopuksi haluaisin lisätä, että vaikka tämä ehdotus saattaa kuulostaa hyvin kunnianhimoiselta, uskon, että Euroopan unionin on lopultakin vahvistettava arvovaltaansa ja vaikutusvaltaansa, ja minun mielestäni tämä on yksi tapa sen saavuttamiseen.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, strategiaa ei voi olla ilman päämäärää. Laajentumispolitiikkaa koskevan Euroopan unionin päämäärän epäselvyys on este, jota kukaan esittelijä ei voi ylittää. Tämä mietintö on tällaisen epäselvyyden uhri.

Velvollisuutemme ja perimmäinen päämäärämme on kansalaistemme turvallisuuden takaaminen. Kansalaisemme tuntevat olonsa turvattomaksi. Suojellakseen heitä Euroopan unioni tarvitsee valtaa. Ollakseen voimakas globaalissa maailmassa Euroopan unioni tarvitsee sekä laajentumista että sisäistä uudistumista. Koska emme onnistuneet kertomaan kansalaisillemme, että heidän saavuttamansa oikeudet eivät ole kestäviä, he luulevat voivansa säilyttää kyseiset oikeudet sekä laajentumista että uudistumista vastustamalla. Näissä olosuhteissa Euroopan unionin tulevaisuus on vaarassa.

Laajentuminen ei ole ehdokasvaltioille tehty myönnytys. Joillakin niistä, kuten Ukrainalla, Serbialla, Moldovalla ja Turkilla, on vaihtoehtoja – ehkä huonompia, mutta kuitenkin vaihtoehtoja. Näissä tapauksissa kilpailemme toisten kanssa. Jotkin niiden sisäisistä ongelmista ratkaistaisiin paremmin sisäisesti kuin ulkoisesti, Euroopan unionissa. Jos emme tarjoa niille mahdollisuuksia, emme tarjoa kansalaisillemme turvaa.

Ehdokasvaltioita tai uusia jäsenvaltioita ei ole mahdotonta sulattaa: sulatusjärjestelmämme on liian hidas. Joko me löydämme nopeasti hyvän sulatusta edistävän aineet tai meidän on nähtävä nälkää kauan.

  Anna Ibrisagic (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minun mielestäni on oikein sanoa, että laajentuminen on ollut menestys. Olen iloinen kuullessani vahvistuksen siitä, että maat, joille aiemmin annoimme selkeät lupaukset ja selkeät mahdollisuudet liittyä EU:hun, nauttivat edelleen noista eduista. Olen kuitenkin erittäin huolissani siitä, että ilmapiiri viilenee aina, kun keskustelemme laajentumisesta. Koko ajan enemmän käytetään sellaisia sanoja kuin ”riittävä”, ”integrointivalmius”, ”poliittinen lujittaminen” ja ”sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden uhat”. Nämä ovat sanoja, jotka eivät minun korvaani kuulosta näkemykseltä tai tavoitteelta vaan pikemminkin keinolta välttää sitoutumasta mahdollisiin tuleviin laajentumisiin. Kotimaiden kansalaisten laajentumisväsymykseen viitataan yhä useammin, mutta kyseisen mielipiteen muuttamiseksi ei tehdä tarpeeksi.

Ei ole sattumaa, että Saksa ja Ranska, kaksi toisiaan vastaan vuosisatoja sotineet maat, olivat juuri ne maat, jotka käynnistivät koko EU:n hankkeen. Ei ole sattumaa, että juuri Ranskan ja Saksan johtajilla oli näkemys Euroopan tulevaisuudesta. He ymmärsivät, että Euroopan unioni oli ennen kaikkea rauhaa ja turvallisuutta koskeva hanke, paljon enemmän kuin vain taloudellinen hanke. Tällaista näkemystä ja tällaista johtajuutta minä todella kaipaan, ja niitä ei useinkaan täällä ole. Siksi arvostan komission jäsenen Rehnin suoria sanoja: meidän ei pidä luoda odotushuoneita jäsenyyttä haluaville maille, ja laajentumisella on tulevaisuus. Tästä olen erityisen kiitollinen komission jäsenelle.

  Vural Öger (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, minun mielestäni Euroopan unionin laajentumispolitiikka on ollut suuri menestystarina. EU on 50 vuoden aikana onnistunut tekemään maanosasta rauhallisen, demokraattisen ja vauraan. Tässä EU:n laajentumisstrategiaa koskevassa mietinnössä minua kuitenkin tyrmistyttää se, että siinä keskitytään myös EU:n suhteisiin niiden maiden kanssa, joilla ei ole mahdollisuutta liittymiseen.

Tämä yritys vesittää laajentumisstrategia ja sekoittaa se Euroopan naapuruuspolitiikkaan aiheuttaa ongelmia. Vaikka mietinnössä käsitellään monia hyvin kiinnostavia ja olennaisia asioita ja tehdään hyviä huomioita, ne olisivat paikallaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevassa mietinnössä mutta eivät laajentumista koskevassa mietinnössä. Tarkoitan esimerkiksi ehdotuksia Välimeren unionista ja Mustanmeren unionista. EU:n laajentumispolitiikan pitäisi pysyä aivan erillään Euroopan naapuruuspolitiikasta. Sen sijaan minun on valitettavasti sanottava, että mietinnössä on joitakin hyvin epämääräisiä ja jopa hämmentäviä toteamuksia, jotka jättävät tilaa erilaisille tulkinnoille.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Elmar Brokin mietintö liittyy yhteen Euroopan unionin loistavimmista menestyksistä: laajentumisprosessiin. Haluaisin luvallanne esittää kolme huomautusta.

Ensinnäkin laajentuminen on korostanut unionin niin sanottua muutosvalmiutta. Yhdentymishalu on ollut voimakas kannustus perinpohjaiseen poliittiseen ja taloudelliseen muutokseen monissa Euroopan maissa. Kyseisistä maista on tullut unionin jäseniä, mistä on ollut hyötyä sekä niille että jäsenvaltioille. Viides laajentuminen on viimeisin osoitus tästä menestyksestä.

Toiseksi tuen komission puolustamia ja Elmar Brokin mietintöönkin vaikuttaneita käsitteitä ehdoista, vakauttamisesta ja kommunikaatiosta. Tuen myös vaatimusta siitä, että unionin on vahvistettava integrointivalmiuttaan. Laajentumiset itse asiassa edellyttävät, että unionin on pystyttävä sulauttamaan ne ja jatkamaan asianmukaista toimintaa. Niin tehdäkseen sen on tarvittaessa uudistettava toimielimiään ja esimerkiksi taattava rahoitusvaransa. Laajentumiset eivät saa vaarantaa unionin yhteistä politiikkaa tai yhteisiä tavoitteita. Lisäksi tuen sitä, että tarvitaan kunnianhimoinen viestintäpolitiikka, jota unionilla ei tähän mennessä ole ollut. On totta, että emme ole pystyneet ilmaisemaan laajentumisen etuja kansalaisillemme.

Lopuksi, Elmar Brokin mietinnössä viitataan mahdollisuuteen luoda unionin erityisalue niille Itä-Euroopan maille, joilla ei vielä ole mahdollisuutta jäsenyyteen. Kuten mietinnön 19 kohdassa todetaan, kyseinen alue tai vyöhyke perustuisi yhteisiin toimintalinjoihin eri aloilla oikeusvaltioperiaatteesta ja demokratiasta koulutukseen ja maahanmuuttoon. Minun mielestäni monia näistä yhteisistä toimintalinjoista ei pitäisi panna täytäntöön vain itäisten naapureidemme osalta, vaan niiden soveltamisalaa pitäisi laajentaa myös Välimeren valtioihin. Viimeksi mainituilla on ollut hyvin tiiviit suhteet Euroopan unioniin yli 50 vuoden ajan. Euroopan naapuruuspolitiikalla ja niin kutsutulla Barcelonan prosessilla – joka nyt on Välimeren unioni – on taattava, että etelärannikon maiden kansalaisista ei tunnu siltä, että heitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina.

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, pieni varoitus: yksi minuutti ei riitä yksityiskohtiin, joten puhun pelkästään omasta puolestani.

Laajentuminen ei ole aina ollut onnistunutta. Neljän tai viiden maan poliittinen eliitti ei minun mielestäni ole viimeisimmässä vuoden 2004 laajentumisessa joko ymmärtänyt tai ottanut huomioon Euroopan unionin politiikkaa tai yhteisön säännöstöä. He asettava etusijalle suhteet Yhdysvaltoihin ja korostavat enemmän NATOa kuin Euroopan unionin todellista ja vakaata yhdentymisprosessia.

Laajentumisia ei voi olla enemmän ennen kuin Lissabonin sopimus tulee voimaan.

Nykyisiä neuvotteluja ehdokasvaltioiden kanssa pitäisi jatkaa keskeytyksettä, mutta uskon ehdottomasti, että kyseisiä neuvotteluja ei pitäisi päättää ennen kuin Lissabonin sopimus hyväksytään.

Lopuksi, meidän ei pitäisi antaa euroskeptisempien, kansallismielisempien tai enemmän riippumattomuutta haluavien estää muita maita etenemään pidemmälle, jos kyseiset maat niin haluavat.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Elmar Brokin mietinnössä Euroopan parlamentti osoittaa hyvin selkeästi, että se on ottanut opikseen viimeisimmästä suuresta laajentumisaallosta, jolloin unioniin liittyi 12 uutta jäsenvaltiota, ja että se on pystynyt luetteloimaan kaikki siitä johtuvat ongelmat ja samalla tehokkaasti korostamaan kaikki etuja, joita laajentuminen on tuonut sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille.

Tärkein asia on kuitenkin asianmukaisten johtopäätösten tekeminen, ja tämä on tehty erityisesti kahdella alalla, joita pidän tärkeänä. Ensinnäkin meidän on tutkittava Euroopan unionin integrointivalmius ennen yhtään uutta laajentumista ja toiseksi, ehdokasvaltioiden on täytettävä kriteerit ennen kuin ne hyväksytään.

Keskustelussa Euroopan unionin integrointivalmiudesta on minun mielestäni harkittava tärkeitä kohtia, esimerkiksi periaatetta, jonka mukaan uudet liittymiset eivät saisi vaarantaa Euroopan yhdentymistä koskevaa hanketta. Tällä tarkoitan, että uusien jäsenvaltioiden liittymisellä unionin kehittymisvoimaa ja sen tavoitteisiin pyrkimistä on vahvistettava, ei estettävä. Unionin toimielinrakenne on ensin luotava ja sitä on lujitettava. Tosiasia on, että tarvitsemme sopimuksen, olkoon se sitten Lissabonin sopimus tai jokin muu asianmukainen sopimus, ja laajentumisen on myös oltava Euroopan unionille edullista, muuten se vaarantaa yhdentymishankkeen.

Kaikkia koskettava tavoitteemme on jatkuva edistyminen. Muiden maiden myöhempiä liittymisiä ei pitäisi sulkea pois, mutta kaikki on tehtävä sääntöjen ja ehtojen mukaan.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Euroopan unionin aseman vahvistaminen kansainvälisen tason toimijana on mahdotonta ilman jatkuvaa mukautumista 2000-luvun maailmanlaajuisiin puitteisiin.

Yksi geostrateginen tekijä tässä suhteessa on laajentuminen, ja edelliset laajentumiset, myös viimeisin vuonna 2007 tapahtunut laajentuminen, ovat osoittaneet tämän prosessin kiistämättömät edut. Siksi on ensisijaisen tärkeää, että tätä prosessia jatketaan, ja pidän myönteisenä mietinnössä toistettua lujaa sitoumusta Länsi-Balkanin maiden osalta.

Ei ole kuitenkaan yhtään vähemmän tärkeää tarjota EU:hun liittymistä koskevat mahdollisuudet naapuruuspolitiikan eurooppalaisille kumppaneille, myös Moldovan tasavallalle.

Muistutan teitä, että puhumme Euroopan maista, jotka ovat jo ilmaisseet tavoitteekseen saada mahdollisuuden EU:hun liittymiseen, ja että Rooman sopimuksessa säädetään yksiselitteisesti, että kaikki Euroopan valtiot voivat hakea yhteisön jäsenyyttä edellyttäen, että ne täyttävät Kööpenhaminan kriteerit.

Pyydän komissiota ja neuvostoa…

(Puhemies keskeytti puhujan puheenvuoron.)

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimusta koskeva takaisku Irlannissa on tarjonnut laajentumisen epäilijöille odottamattoman tilaisuuden. EU on lakannut harkitsemasta uusia jäseniä, koska niille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Tämä on tietysti tällä hetkellä totta tiukasti oikeudellisessa mielessä, mutta meidän pitäisi samalla tehdä selvä ero Lissabonin sopimuksen ja laajentumisen välillä. Ensinnäkin siksi, että sopimuksen perussyy ei ole ollut laajentuminen sinänsä vaan EU:n mukauttaminen globaaleihin puitteisiin, ja toiseksi siksi, että laajentuminen on pikemmin poliittinen kuin tiukasti oikeudellinen asia.

Laajentuminen on vallan osa, joka osoittaa houkuttelevuutta ja vaikutusvaltaa sekä integrointivalmiutta – asioita, joita aina pidämme osana unioniamme. Tuleviin laajentumisiin liittyvää strategista suunnittelua, nykyisiä neuvotteluja ja uusia aloitteita pitäisi siksi jatkaa samaan aikaan Lissabonin sopimuksen ratifiointiin tähtäävien ponnistelujen kanssa.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, voisiko Jean-Pierre Jouyet selittää ja perustella Ranskan parlamentin erikoista tilannetta, joka koskee kansanäänestysten käyttämistä Turkin liittymisen hyväksymiseksi? Onko hän sitä mieltä, että kyseisen populistisen keinon käyttäminen on täysin väärin kansainvälistä sopimusta ratifioitaessa?

  Nicolae Vlad Popa (PPE-DE). – (RO) Laajentuminen on osoittautunut yhdeksi Euroopan unionin vahvimmaksi poliittiseksi välineeksi, joka edistää vakautta, turvallisuutta ja konfliktinestoa koskevia unionin strategisia etuja. Tämä on tuonut lisää vaurautta, kasvun mahdollisuuksia sekä taannut elinvoimaiset liikenne- ja energiakäytävät.

Euroopan unionin laajentumispolitiikka on ollut menestys sekä Euroopan unionille että yleisesti Euroopalle. Tässä yhteydessä on tärkeää jatkaa avointen ovien politiikkaa sekä ehdokasvaltioiden tai mahdollisten ehdokasvaltioiden osalta että niiden mantereen itäosan maiden osalta, joilla on mahdollisuus EU:hun liittymiseen edellyttäen tietysti, että vaaditut kriteerit ja sitoumukset täytetään.

Laajentumisen jatkamiseksi tarvitsemme kuitenkin toteuttamiskelpoisen ratkaisun Lissabonin sopimuksen voimaantuloa varten.

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Olemme kuulleet sellaisia sanoja kuin laajentumisväsymys, kriisi tai vakauttamistarve. Nämä ovat hyvin masentavia sanoja ja asenteita, pikemminkin osoitus avuttomuudesta ja elitismistä kuin kyvystä edistää aktiivisesti näkemystä yhdistyneestä Euroopasta.

Vakauttaminen ei ole ongelma niille maille, jotka liittyivät unioniin kahdessa viime laajentumisessa. Se on enimmäkseen vanhojen jäsenvaltioiden ongelma. Niiden pitäisi kysyä itseltään, miksi ne tarvitsevat vakauttamista. Laajentumisväsymyksen osalta haluaisin sanoa, että juuri meitä vaivaavat ristiriitaiset näkemykset ja kannat, ei niitä maita, jotka ovat valmiita täyttämään kaikki vaatimuksemme ja ehtomme tullakseen EU:n jäseniksi.

Esimerkiksi käyttäytymisemme Turkkia kohtaan on surkuhupaisaa, koska tällä hetkellä emme voi sanoa, haluammeko hyväksyä Turkin elitistiseen piirimme, kun Kööpenhaminan kriteerit on täytetty, ja siksi kysymys tai kaikki kysymykset, jotka…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, on rohkaisevaa kuulla Ranskan ministerin pohjimmiltaan toteavan, että Turkin on palautettava suhteensa Kyprokseen todistaakseen haluavansa, että sen EU:ta koskevat pyrkimykset etenevät.

On todellakin käsittämätöntä ja täysin järjenvastaista, että EU jatkaa liittymisneuvotteluja sellaisen maan kanssa, joka ei edelleenkään tunnusta yhtä sen jäsenvaltioista ja jatkaa kyseisen valtion yhden osan miehittämistä. Ymmärrän, että porkkana ja keppi -strategiaa on käytettävä sellaisen maan osalta, jonka armeija hyökkää jatkuvasti demokratiaa vastaan, mutta meidän kärsivällisyydellämme ja suvaitsevaisuudellamme on rajansa.

Meillä on ollut yhteisökeskusteluja Kyproksessa. Tämä on komissiolle ja neuvostolle oiva aika tähdentää voimakkaasti Turkille, että sen on osoitettava hyväntahtoisuutta – ei vain Kyprokselle vaan yleisesti EU:lle – vetämällä kiireellisesti miehitysjoukkonsa pois Kyproksen saarelta ja panemalla välittömästi täytäntöön Ankaran pöytäkirjan. Kyseiset toimet edistäisivät epäilemättä ratkaisun löytämistä Kyproksen ongelmaan.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. − (EN) Minulle kerrottiin, että aikamme on käymässä vähiin, joten emme voi antaa kaikkien puhua.

Haluaisin huomauttaa, että puheenvuoroa pyytäneet voivat toimittaa puheenvuoronsa kirjallisesti, jotta ne sisällytetään istunnon pöytäkirjaan.