Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 9. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

16. Zimbabwen tilanne (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Zimbabwen tilanteesta.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Zimbabwessa äskettäin pidetyissä presidentinvaaleissa Robert Mugabe valittiin uudelleen oman maansa presidentiksi seuraavan viiden vuoden ajaksi. Toinen äänestyskierros pidettiin sen jälkeen, kun ainoa vastaehdokas Morgan Tsvangirai vetäytyi kilvasta. Näin Mugabe sai 85 prosenttia annetuista äänistä. Useiden valtioiden, myös afrikkalaisten valtioiden päämiehet ovat kuvanneet vaaleja demokratian irvikuvaksi. Näin on todennut myös Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri, jonka näkemyksen mukaan vaalit olivat laittomat.

Mugabe vannoi virkavalansa ja matkusti tämän jälkeen välittömästi Sharm el-Sheikhiin tämän vuoden kesäkuun 30 päivänä ja heinäkuun 1 päivänä pidettyyn Afrikan unionin huippukokoukseen. Huippukokouksen aikana Nigeria käynnisti vilkkaan keskustelun vaaleista. Huippukokouksessa annettiin päätöslauselma, jossa kuvattiin suunnatonta huolta Zimbabwen tilanteesta ja jossa korostettiin eteläisen Afrikan kehitysyhteisön SADC:n, Afrikan unionin ja yleisafrikkalaisen parlamentin vaalitarkkailijoiden kriittisiä raportteja sekä väkivaltaa ja ihmishenkien menetyksiä.

Lisäksi päätöslauselmassa kehotetaan Mugabea ja Tsvangiraita käynnistämään vuoropuhelu Zimbabwen kansalaisten hyväksi, luomaan monipuoluehallitus ja tukemaan SADC:n toteuttamaa sovitteluoperaatiota.

Kansainvälinen yhteisö on ryhtynyt toimiin tämän kehityksen takia. Yhdysvallat on esittänyt YK:n turvallisuusneuvostolle päätöslauselman, jossa pyydetään asettamaan Zimbabwelle pakotteita – kieltämään aseiden viennin, jäädyttämään varat ja asettamaan matkustuskiellon – ja joka myös sisältää liitteen, jossa luetellaan ne 14 henkilöä, joihin pakotteet on kohdistettava. Näihin henkilöihin kuuluvat Mugabe ja muut poliitikot, joista suurin osa on jo sisällytetty vuonna 2002 hyväksyttyyn EU:n pakoteluetteloon.

Myös Kanada on voimistanut toteuttamiaan toimenpiteitä, ja Eurooppa-neuvosto julisti 20. kesäkuuta pitämässään kokouksessa olevansa valmis lisätoimenpiteisiin, joista muuten keskustellaan komission jäsenen Michelin kanssa 22. heinäkuuta. Euroopan unionin puheenjohtajavaltio ilmoitti heti toisen äänestyskierroksen pitämisen jälkeen eli 29. kesäkuuta, että se tuomitsi voimakkaasti äänestyskierroksen, koska se katsoi sen demokratian kieltämiseksi. Puheenjohtajavaltio korosti Euroopan unionin puolesta 4. heinäkuuta annetussa tuoreessa lausunnossa, että se ei hyväksyisi ”tapahtunutta tosiasiaa”, joka perustui 27. kesäkuuta pidettyihin vääristyneisiin vaaleihin, ja että ainoana mahdollisena vaihtoehtona on siirtymämalli, joka perustuu vaalien ensimmäisen kierroksen tuloksiin.

On myös tärkeää, että Afrikan olisi ennen vaaleja pitänyt ilmaista huolensa alueellisella tasolla. Myös erityisesti Afrikan unionin sekä SADC:n ponnisteluja on tuettava. On varmistettava, että noudatetaan erityisesti ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan unionin peruskirjan periaatteita. Olisi hyvä, jos Afrikan unioni ja YK voisivat osallistua tähän toimintatapaan, jotta SADC:n alueellista näkökantaa täydennettäisiin afrikkalaisella ja kansainvälisellä näkökannalla.

Päätöslauselmassaan Afrikan unioni myös kehotti asiaan liittyviä valtioita ja osapuolia pidättäytymään sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka todennäköisesti vaarantaisivat vuoropuhelun käymisen. Tämä viesti lähetettiin erityisesti Euroopan unionille. EU ei aio kuitenkaan pidättäytyä laajentamasta luetteloa niistä väkivallasta vastuussa olevista henkilöistä, joihin kohdennetaan pakotteita kieltämällä viisumeja tai jäädyttämällä varoja. EU:n on myös varmistettava, että se rajoittaa suunniteltuja viisumikieltoja koskevia poikkeuksia ja asettaa uusia pakotteita, erityisesti talouspakotteita. Tällaiset erilaiset kostotoimenpiteet riippuvat tietenkin edistymisestä neuvotteluissa.

Näiden kahden osapuolen väliset neuvottelut on käynnistettävä mahdollisimman pian. Luulen, että komissio vahvistaa tämän, vaikka neuvottelujen tulos olisikin epävarma. Katsomme, että niiden on kuitenkin perustuttava 29. maaliskuuta pidetyn ensimmäisen äänestyskierroksen tuloksiin, jotka osoittavat kaikista selvimmin Zimbabwen kansan tahdon, kun taas toinen äänestyskierros katsotaan demokratian kieltämiseksi. Mikä tahansa väliaikainenkin liittouma olisi keino edistää uudelleen järjestettäviä vapaita, demokraattisia ja avoimia vaaleja, kuten Mugaben vastaehdokas on todennut.

Lopuksi haluaisin mainita, että juuri päättyneessä viimeisimmässä kokouksessaan G8-ryhmän jäsenet päättivät uusista rahoitukseen liittyvistä toimenpiteistä, jotka kohdistetaan niihin tahoihin, jotka ovat vastuussa viime vaalien aikaan esiintyneistä väkivaltaisuuksista. Kas niin! Meidän on myös jatkettava herkeämättä tätä painostamista, jotta tämä lainsäädännön rikkominen saadaan päätökseen, sillä sitä ei voida hyväksyä.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisat puhemies ja ministeri, hyvät naiset ja herrat, olen erittäin tyytyväinen, että saan kertoa teille tässä tämänpäiväisessä keskustelussa tulevista näkemyksistä ja ajatuksista siitä, missä osassa me voisimme olla niiden ponnistelujen tukemisessa, joiden tarkoituksena on löytää kriisiin ratkaisu, jonka kaikki tärkeimmät poliittiset osapuolet hyväksyvät ja joka voi ennen kaikkea olla pysyvä ja jolla voidaan aloittaa uusi hyvinvoinnin aikakausi sellaisen valtion ja kansan hyväksi, jotka sitä todella tarvitsevat.

Hieman ennen istunnon avaamista keskustelin Afrikan unionin komission puheenjohtajan Pingin kanssa. Puoli tuntia sitten kävin melko pitkän keskustelun oppositiojohtajan Tsvangirain kanssa. Minulla on siis tuoreita uutisia, joita ei tietenkään ole vahvistettu lopullisesti, mutta ainakin voin kenties kertoa teille yksityiskohtaisempaa ja ajankohtaisempaa tietoa.

Ensin haluaisin tietenkin ilmaista teille suuren huoleni tilanteesta. Kuten totesin julkisesti ennen vaalien toista kierrosta ja sen jälkeen, olin erittäin pahoillani siitä, että kuten ministeri totesi, toinen kierros järjestettiin huolimatta kansainvälisen yhteisön, muuten myös Zimbabwen afrikkalaisten kumppanien esittämistä lukuisista vetoomuksista siitä, että äänestystä olisi lykättävä. Äärimmäistä poliittista väkivaltaa ja järjestelmällistä pelottelua suosivat olosuhteet luonnollisestikin tärvelivät vaalit ja vievät niiltä kaiken legitimiteetin ja uskottavuuden.

Euroopan unionin puheenjohtajavaltion tavoin olen toistuvasti ilmoittanut julkisesti, että ottaen huomioon olosuhteet, joissa vaalien toinen äänestyskierros järjestettiin, tämän äänestyksen perusteella valittua presidenttiä ei voida missään nimessä katsoa legitiimiksi presidentiksi. On toistettava yhä uudelleen, että kyseessä on vilpillinen voitto, jolla ei ole mitään tekemistä sen demokratian renessanssin kanssa, joka Afrikassa on tällä hetkellä käynnissä. Afrikan unionin huippukokouksessa, joka pidettiin Egyptissä ja johon presidentti Mugabe osallistui, afrikkalaisten johtajien välillä käytiin erittäin jännittynyttä ja kiivasta keskustelua – keskustelua, jota monet ovat kuvanneet ennekuulumattomaksi.

Afrikan unionin päätöslauselmassa arvostellaan presidentti Mugabea ja kehotetaan häntä pyrkimään poliittiseen sopimukseen Movement for Democratic Change -puolueen eli MDC-puolueen johtajan Morgan Tsvangirain kanssa, jotta maahan saataisiin monipuoluehallitus. Lisäksi Afrikan unioni kehotti SADC:tä jatkamaan sovittelutehtäväänsä poliittisen sopimuksen tekemiseksi. Katsomme, että tämä päätöslauselma on yksinkertaisesti riittämätön. Arvostelemme erityisesti sitä, että Afrikan unioni ei ilmaissut selvää mielipidettä presidentti Mugaben legitimiteetistä tai muutenkaan hänen asemastaan. On kuitenkin tunnustettava, että tämä päätöslauselma on nykyisissä olosuhteissa todellinen saavutus. Asiaa ei ole tietenkään käsitelty loppuun. On tärkeää, että Afrikan unioni ja SADC osoittavat selvästi, että ne ovat sitoutuneet löytämään poliittisen ratkaisun.

Tämän asian osalta Euroopan unioni ja muut kansainväliset toimijat ovat tehneet selväksi, mitä ne odottavat tapahtuvan. Poliittinen sopimus voidaan tehdä ainoastaan ensimmäisen äänestyskierroksen tulosten perusteella, sillä tulokset kuvastivat vapaasti ja demokraattisesti ilmaistua Zimbabwen kansan mielipidettä. Toisen äänestyskierroksen tuloksia ei voida pitää lähtökohtana sovittelulle tai neuvotteluille. Toisin sanoen katsomme, että poliittisella ratkaisulla tarkoitetaan muun muassa sitä, että Tsvangirai toimii koalitiohallituksen pääministerinä, jolle on annettu laajimmat mahdolliset toimivaltuudet ja joka myös saa parlamentin enemmistön tuen.

Euroopan unionin näkökulmasta tarkasteltuna kaikki vaihtoehdot ovat vielä mahdollisia. Olemme ensinnäkin valmiita tukemaan SADC:n ja Afrikan unionin ponnisteluja ja odotamme todistavamme todellista etenemistä tässä asiassa seuraavien kahden viikon kuluessa.

Jos asiasta voidaan tehdä rakentava poliittinen sopimus, joka kuvastaa ensimmäisen äänestyskierroksen tuloksia, me olemme tietenkin valmiita solmimaan vähitellen uudet suhteet Zimbabween, kuten olemme todenneet. Olemme myös valmiita tähän välittömästi. Haluaisin muistuttaa teitä, että Euroopan kymmenennen kehitysrahaston ohjelmaa laadittaessa varmistin, että työt tehtiin sillä olettamuksella, että demokratia palautetaan Zimbabween, jotta Zimbabwen kansalaisia ei rangaistaisi traagisesta tilanteesta, johon he ovat joutuneet.

Nyt siirryn käsittelemään kahta keskustelua, jotka kävin tämän iltapäivän aikana valmistautuakseni parlamentin kanssa pidettävään kokoukseen. Ensimmäisenä Pingin kanssa käyty keskustelu. Mikä on ongelmana? Ongelmana on nykyisin se, että kaikki Afrikan unionissa ovat sitä mieltä, että niiden olisi tuettava neuvotteluja Mugaben ja Tsvangirain välillä ja että perusperiaatteina pitäisi tietenkin olla, että oppositiojohtaja Tsvangirai toimii hallituksen johtajana, että hallituksen pitäisi mahdollisesti perustua koalitioon, johon kuuluu myös Tsvangirain puolue, joka on enemmistönä parlamentissa, ja että tällä hallituksella on täysimääräisimmät ja kattavimmat toimivaltuudet tehdä toimeenpanoon liittyviä päätöksiä.

Olette näkemykseni mukaan tietoisia siitä, että tämä toimintatapa on nykyisin kyseenalainen. Asiasta tekee entistä monimutkaisemman se, että Tsvangirai on ilmaissut tiettyjä epäilyjä siitä, onko tämä sovittelu tasapainoista. Hän tietenkin toivoo, että tälle sovittelulle luotaisiin puitteet, jonkinlainen tausta, sanotaan vaikka tuki, jonka avulla voitaisiin taata tasapaino. En halua arvottaa asiaa tällä toteamuksella; haluan vain kertoa tilanteesta. Ping on vakuuttanut minulle, että tämä työ – en sano sovittelutyö, vaan työ – jonka tarkoituksena on valmistella yleistä mielipidettä tätä kehitystä varten, on tällä hetkellä käynnissä ja että mikäli kaikki sujuu hyvin, tähän saadaan todellinen mahdollisuus muutaman päivän kuluessa.

Tämän jälkeen kävin melko pitkän keskustelun Tsvangirain kanssa. Hän vahvisti, että hän tukee ajatusta hallituksesta, johon kuuluu jäseniä ”Zimbabwe African National Union – Patriotic Front” -puolueesta, mutta kuitenkin niin, että hän tietenkin voisi viime kädessä päättää hallitukseen nimitettävistä henkilöistä. Käytännössä, vaikka hän ei asiaa niin ilmaissutkaan, tilanne vastaisi Kenian mallia, vaikka näitä kahta tilannetta ei voidakaan verrata toisiinsa – mistä olen samaa mieltä. Tilanteet eivät vastaa lainkaan toisiaan. Ihmiset hyödyntävät mahdollisuuden siihen, että näitä tilanteita kohdellaan toisiaan vastaavina, mutta jos tilannetta tarkastellaan objektiivisesti ja jos otetaan huomioon, että miehet ja naiset ovat erilaisia, tilanne on täysin erilainen. Tämä on ensimmäinen näkökohta.

Toiseksi hän haluaisi muodostaa pysyvän neuvotteluryhmän, toisin sanoen ryhmän johtamaan sovittelua. Ryhmän pitäisi tietenkin vakuuttaa hänet tasapainosta. Hän luonnollisesti toivoisi, että tämä ryhmä toimisi Afrikan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa, kuten ministeri totesi. Minusta hän vaikuttaa melko optimistiselta – hän uskoo, että asiat etenevät. Hän tietenkin katsoo, että pakotteita koskeva kysymys on olennainen. Hän myös korostaa jotakin, josta me kaikki voimme mielestäni olla samaa mieltä, nimittäin sitä, että jos pakotteita asetetaan, niitä on sovellettava yksittäisiin henkilöihin, eivätkä ne tietenkään saa vaikuttaa väestöön suoraan tai välillisesti.

Minusta tuntuu, että Afrikan unioni on päättänyt kantaa vastuunsa täysimääräisesti, että se osallistuu aktiivisesti toimiin, että se pyrkii löytämään sovittelun avulla ratkaisun, jossa joka tapauksessa otetaan huomioon, että toimivaltuudet on käytännössä annettava ensimmäisen äänestyskierroksen perusteella, kuten ministeri korosti, koska se on ainoa keino antaa lailliset toimivaltuudet niille henkilöille, jotka ne ovat ansainneet.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Adam BIELAN

  Michael Gahler, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Zimbabwen tilanne on heikoin mahdollinen poliittisesta, taloudellisesti ja humanitaarisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Kyseisen valtion kansalaiset ovat sellaisen hallinnon panttivankeja, joka ei halua luopua vallastaan, koska presidentin, sotilasjohdon ja salaisen palvelun kuppikunta haluaa jatkaa rikastumistaan valtion resurssien kustannuksella. Tässä yhteydessä ne lahjovat miliisejä ja käyttävät hyväkseen poliisi- ja asevoimia, jotka terrorisoivat väestöä ympäri maata.

SADC:n normien perusteella jopa 29. maaliskuuta pidetyt parlamenttivaalit eivät olleet vapaat tai oikeudenmukaiset. Ensimmäistä äänestyskierrosta seurannut maanlaajuinen pelottelukampanja, jonka aikana kymmenet ovat päässeet hengestään ja tuhannet loukkaantuneet ja joutuneet vainon kohteeksi, on tehnyt mahdottomaksi sen, että ensimmäisen kierroksen voittaja Morgan Tsvangirai olisi kannustanut äänestäjiään äänestyskopeille, sillä äänestäjät pelkäsivät saavansa rangaistuksen tällaisesta toiminnasta. Yleisafrikkalaisen parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtaja Marwick Khumalo ja SADC:n valtuuskunta arvioivat kesäkuun 27. päivän tapahtumia seuraavasti:

(EN) ”Ilmapiiri valtiossa ei antanut mahdollisuutta vapaisiin, oikeudenmukaisiin ja luotettaviin vaaleihin. Vaalit eivät kuvanneet Zimbabwen kansan tahtoa.”

(DE) On tärkeää, että kehitämme nyt siirtymäkauden suunnitelman, joka johtaa siihen, että legitiimi hallitus ja legitiimi presidentti astuvat virkaan. AU ja SADC ovat keskeisessä asemassa tässä yhteydessä. Valitettavasti presidentti Mbeki ei ole saavuttanut mitään vuosikausia jatkuneella hiljaisella diplomatiallaan. Hän ei ole myöskään voittanut konfliktin molempien osapuolten luottamusta, ja hän itse tietää parhaiten, mistä tämä johtuu.

Kehotan Etelä-Afrikan poliittisia puolueita ryhtymään toimiin itse. Kehotan eteläafrikkalaisia kollegoitani päättämään parlamentissaan siitä, että ne jäädyttävät niiden tahojen tilit ja varat, jotka hyötyvät Mugaben hallinnosta Etelä-Afrikassa. Heidän olisi kieltäydyttävä päästämästä Grace Mugabea ja muita henkilöitä ostoksille Kapkaupunkiin tai Sandtoniin, kun kansalaiset näkevät nälkää. Pyydän niitä osoittamaan solidaarisuutensa niille kolmelle miljoonalle Etelä-Afrikassa oleskelevalle Zimbabwen kansalaisella, jotka palaavat kotiin, kun Mugabe syöstään vallasta, ja jotka näin tekevät tilaa miljoonille työttömille Etelä-Afrikan kansalaisille. Me onnistuimme painostamaan eurooppalaisia yhtiöitä vetäytymään Zimbabwesta, koska niiden toimet auttoivat vakiinnuttamaan hallintoa.

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies, ministeri ja komission jäsen, presidentti Mugabe on turvautunut uskomattomaan väkivaltaan ja osoittanut rikkovansa röyhkeästi perustavanlaatuisimpia ihmisoikeuksia pysyäkseen vallassa ja pitääkseen jo ennestään nujerretun kansan orjuudessaan.

Sosialistit tuomitsevat tämän väkivallan, eivätkä tunnusta, että nykyisellä hallinnolla olisi minkäänlaista legitimiteettiä. Euroopan sosialistit ajattelevat kuitenkin ennen kaikkea Zimbabwen väestöä. Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi, että viisi miljoonaa Zimbabwen kansalaista on vaarassa kärsiä vakavasta nälänhädästä vuoden 2009 alkuun mennessä.

Lisäksi tiedämme, että kolmannes Zimbabwen väestöstä selviää jo nykyisin ainoastaan kansainvälisten avustusten avulla. Tämän takia on välttämätöntä, että Euroopan komissio, neuvosto, jokainen jäsenvaltio ja koko kansainvälinen yhteisö painostaa mahdollisimman voimakkaasti Zimbabwen viranomaisia, jotta ne päästäisivät kansainväliset humanitaariset avustustyöntekijät kaikista heikoimmassa asemassa olevien väestönosien luo. Emme voi korostaa tätä tarpeeksi, sillä Mugaben nykyinen kanta asiaan on yksinkertaisesti rangaistava.

Samassa hengessä, jos me pyydämme Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteisöä asettamaan voimakkaita pakotteita Zimbabwea vastaan, kuten te, arvoisa ministeri, ehdotitte, meidän on myös korostettava, että ne eivät saa vahingoittaa väestöä, vaan ne on kohdennettava sen hallinnon jäseniin, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista ja nykyisestä pelon ilmapiiristä kyseisessä valtiossa.

Meidän on tietenkin myös kehotettava Euroopan unionia ja SADC:n kaltaisia alueellisia rakenteita ryhtymään johtamaan vaaleilla valittua Zimbabwen parlamenttia ja kansalaisyhteiskuntaa, kun ne ponnistelevat nykyisen kriisin ratkaisemiseksi nopeasti ja demokraattisesti.

Arvoisa puhemies, haluaisin esittää vielä yhden pikaisen huomautuksen 200 000:sta siirtymään joutuneesta Zimbabwen kansalaisesta. Pyydämme Zimbabwen eteläafrikkalaisia naapureja, erityisesti presidentti Mbekia, toimimaan vastuullisesti ja pidättäytymään lähettämästä takaisin zimbabwelaisia pakolaisia, jotka ovat paenneet Etelä-Afrikkaan.

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwen kansalaiset ovat kokeneet hirvittäviä kärsimyksiä. Vuosien vainon, väkivallan ja talousromahduksen jälkeen vaalit olivat viimeinen pisara. Vaalien jälkeen väkivalta on jatkunut laantumatta. Ainakin 90 ihmistä on surmattu 29. maaliskuuta pidetyn ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen, ja maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä varten perustetun Hararen itäpuolella sijaitsevan leirin asukkaiden kimppuun hyökättiin tämän viikon maanantaina ja heidät siepattiin.

Voi olla, että jäämme vain levittelemään käsiämme epätoivoisina, mutta mielestäni EU voi toteuttaa toimia kriisin ratkaisemiseksi. Ensinnäkin EU voi tarjota diplomaattista tukea niille, jotka yrittävät kehittää maan tilannetta sellaisen väliaikaisen siirtymäajan hallituksen avulla, jonka toimintaan kaikki kansalaisyhteiskunnan toimijat osallistuvat ja joka vastaa ensimmäisen kierroksen tuloksia.

Siirtymäkauden koalitiohallitus on afrikkalainen toimintatapa, joka on havaittu toimivaksi muutamissa muissa valtioissa, kuten Togossa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Päätöslauselmassa kuitenkin huomautetaan, että presidentti Mbekin hiljainen diplomatia on tähän mennessä epäonnistunut ja että voi olla, että jokin toinen, kaikkien osapuolten kunnioittama afrikkalainen naapuri voisi olla paremmassa asemassa toimimaan tällaisten neuvottelujen sovittelijana. Myös kansainvälisten toimijoiden osallistuminen voisi edistää neuvotteluja.

Meidän on myös vahvistettava Mugaben painostamista kansainvälisessä yhteisössä. Oli erittäin kannustavaa, että Venäjä sitoutui G8-maiden huippukokouksessa esitettyyn pakotteita koskevaan pyyntöön, ja olen tyytyväinen neuvoston huomautuksiin siitä, että useiden valtioiden on vahvistettava pakotteita.

Kolmanneksi meidän on ryhdyttävä nyt tekemään suunnitelmia sitä aikaa varten, jolloin Zimbabwessa toimii legitiimi hallitus ja se tarvitsee laajaa kansainvälistä tukea.

Emme saa myöskään unohtaa, että tavalliset Zimbabwen kansalaiset ovat syvässä ahdingossa ja tarvitsevat jo nyt apua selvitäkseen tilanteesta.

  Philip Claeys (NI). - (NL) Euroopan unionin pakotteet sosialistidiktaattoria Mugabea vastan ovat olleet voimassa jo jonkin aikaa, mutta kyseisiä pakotteita ei aina panna täytäntöön johdonmukaisesti ja selkeästi. Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi puheenjohtajavaltio Portugali ei katsonut ongelmaksi sitä, että Mugabe kutsuttiin EU:n ja Afrikan huippukokoukseen.

Euroopan unionin olisi myös pitänyt vastustaa voimakkaasti sitä groteskia tosiasiaa, että Mugabe osallistui FAO:n huippukokoukseen, joka järjestettiin Roomassa vain vähän aikaa sitten. Mugabea ja kaikkia hänen hallintoonsa kuuluvia vanhempia virkamiehiä koskevasta matkustuskiellosta on tehtävä vedenpitävä, ja sitä on myös laajennettava entisestään. Meidän on joka tapauksessa tarkasteltava Mugaben hallintoa vastaan asetettujen pakotteiden laajentamista yleisesti. Näiden pakotteiden pitää olla ankaria ja yksiselitteisiä, ja meidän on myös painostettava Etelä-Afrikan hallitusta, joka on ”hiljaisella diplomatiallaan” yksinkertaisesti vain ostanut lisäaikaa Mugaben hallitukselle.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwen kriisi ei puhjennut yllättäen siihen täysin varautumattoman maailman edessä: tämän on kahdeksan vuoden kuluessa 16. kerta, kun keskustelemme Mugabea koskevasta päätöslauselmaesityksestä sen takia, että hän on järjestelmällisesti ja tietentahtoen kaapannut maan hallinnon itselleen, tuhonnut talouden ja alistanut Zimbabwen kansan.

Kansainvälisen yhteisön vastaus on äskettäisiä toimia lukuun ottamatta ollut säälittävä. Euroopan unioni ainakin asetti kohdennettuja pakotteita – mutta se ei ole edes voinut pysyttää niitä asianmukaisesti voimassa. Afrikkalaiset ovat – muutamia kunnioitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta – vain kiitelleet Mugabea. Ne saisivat hävetä.

Mitä voidaan tehdä? Ensinnäkin neuvostossa olisi tehtävä selvemmäksi, että yksikään EU:n jäsenvaltio ei tunnusta Mugaben laitonta hallintoa. Olen ilahtunut siitä, että EU laajentaa pakotteitaan.

Lisäksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi houkuteltava Afrikan valtioita, erityisesti SADC:tä, ryhtymään soveltamaan näitä pakotteita Mugaben hallintoa vastaan, mikäli neuvottelut epäonnistuvat.

Yhteisoperaatiokomitean – Mugabea tukevan sotilaallisen joukkion – jäsenille olisi ilmoitettava, että heidän katsotaan olevan vastuussa järjestelmällisistä hirmuteoista Zimbabwen kansalaisia vastaan. Ei ole liian myöhäistä siihen, että jotkut asevoimien ja poliisin vanhemmat virkamiehet – ja muuten myös ZANU-PF:n vanhemmat virkamiehet – hylkäisivät Mugaben ja siirtyisivät demokraattisten joukkojen puolelle.

Lisäksi Ranskan olisi kutsuttava koolle Geneveen ihmisoikeusneuvoston hätäistunto, jossa käsiteltäisiin Zimbabwen tilannetta. Myös Yhdistyneiden Kansakuntien on toteutettava määrätietoisempia toimia.

Meidän on ennen kaikkea kannustettava aktiivisesti Afrikan unionia osallistumaan entistä myönteisemmin ja aktiivisemmin tällaisen monipuoluehallituksen edistämiseen. Tällainen hallitus pitäisi perustaa 29. maaliskuuta pidettyjen vaalien tulosten, eikä 27. kesäkuuta todistetun farssin perusteella, kuten sekä neuvoston puheenjohtajavaltio että komissio ovat todenneet.

Olemme kuulleet MDC:n edustajalta Nelson Chamisalta, että ZANU-PF ja MDC eivät tällä hetkellä käy neuvotteluja. Väkivaltaisuudet sen sijaan jatkuvat. Afrikan unionin on vaadittava väkivaltaisuuksien lopettamista ja sellaisen tarkkailijoiden tukeman sovittelijan nimittämistä, jolle MDC antaa luottamuksensa.

Mugabe pelaa jälleen kerran aikaa. On asetettava määräaika sille, mihin mennessä neuvottelut on saatettava onnistuneesti päätökseen, ja jonkun olisi tällä välin ehdotettava Mugabelle sopivaa vanhainkotia.

  Glenys Kinnock (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, minun on muiden tavoin esitettävä huomautukseni siitä, että Zimbabwessa 29. maaliskuuta vaaleilla valittu parlamentti ei ole koskaan kokoontunut ja että siihen vaaleilla valittuja jäseniä on edelleen ahdisteltu ja peloteltu, ja he ovat myös kärsineet väkivallasta.

Päätöslauselmassamme kehotetaan vahvistamaan pakotteita, ja tietenkin meidän on myös tuettava YK:ssa esitettyjä pyyntöjä kansainvälisestä aseidenvientikiellosta sekä maailmanlaajuisista matkustuskielloista ja varojen jäädyttämisestä.

Me tiedämme, ketkä ovat muita pääpukareita, joihin pakotteet on kohdennettava; me tiedämme, ketkä ovat kätyreitä ja ketkä hännystelijöitä. Poliisipäällikkö Chihuri, ilmavoimien komentaja Shiri, keskuspankin johtaja Gono, oikeusministeri Chinamasa ja tiedustelupalvelun päällikkö Bonyongwe: nämä ovat niitä ihmisiä, joihin pakotteita voidaan ja niitä pitää kohdentaa. Päätöslauselmamme kuvaa selvästi niitä ennakkoedellytyksiä, jotka MDC on esittänyt.

Kaikkien keskustelujen on perustuttava 29. maaliskuuta pidettyjen vaalien tuloksiin, joiden perusteella MDC voitti vaalit. Perustana ei saa pitää kesäkuista huijaustarkoituksessa järjestettyä uusintakierrosta.

Kyseisen hallituksen pitää olla siirtymäkauden järjestely, joka auttaa laatimaan uuden perustuslain – kukaan ei ole maininnut tätä, vaikka juuri tätä Morgan Tsvangirai pyytää – ja uuden perustuslain laatimisen jälkeen on järjestettävä uudet vaalit. Lainaan hänen erittäin selkeitä sanojaan: ”En halua valtaa koskevia sopimuksia enkä vallanjakoa”.

Kuten Geoffrey van Orden totesi, neuvotteluja ei ole tällä hetkellä käynnissä, joten meidän ei pidä tyytyä nykyiseen tilanteeseen.

Tarvitaan vielä yksi sovittelija. On selvää, että Mbeki ei suoriudu tästä yksinään, ja pyydämme Afrikan unionia antamaan tämän tehtävän omalle ehdokkaalleen. Kyseisen ehdokkaan pitää olla tasavertainen Mbekin kanssa. Tässä yhteydessä mieleeni tulevat Chissanon ja Kufuorin kaltaiset henkilöt.

Rajoittamattoman valtion kannustaman julmuuden, väkivallan ja raakalaisuuden on loputtava. Tämän takia kansainvälisen yhteisön on toimittava, ja toimittava pikaisesti, jotta Zimbabwen kansalaisten kärsimykset saadaan päätökseen.

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwe oli kerran toivon perikuva, esimerkki Afrikan itsenäistymisestä ja Afrikan valtioiden johtaja – nyt se on epätoivon ja toivottomuuden keskus Afrikassa. Zimbabwen kansalaiset ansaitsevat parempaa, ja heidän on parempaa myös saatava. Jotta näin voisi todella käydä, murhanhimoisen roiston Robert Mugaben valtakauden on päätyttävä.

Meidän on kansainvälisessä yhteisössä toimittava entistä määrätietoisemmin tätä hirmuvaltaista Mugaben hallintoa vastaan. Olen tyytyväinen siihen, että YK:n turvallisuusneuvosto harkitsee uusien pakotteiden asettamista Zimbabwen hallintoa vastaan, mukaan luettuna aseidenvientikiellon asettaminen. Miten on mahdollista, että valtiossa, jossa viisi miljoonaa ihmistä on riippuvaisia elintarvikeavusta, jossa inflaatio on noussut yli kymmeneen miljardiin prosenttiin ja jossa yksi leipä maksaa yli miljardi Zimbabwen dollaria, on edelleen yksi Afrikan parhaiden varustetuista armeijoista ja että valtio on tulvillaan aseita? Tämä on poikkeuksellinen tunnustus.

Äskettäiset presidentinvaalit eivät olleet lailliset. Mugaben hallinto toimi niin julmasti, että 90 ihmistä menetti henkensä, 3 500 loukkaantui ja 200 000 ihmistä joutui siirtymään omalta asuinalueeltaan vaalikampanjan aikana. Näistä aineksista ei varmastikaan saada aikaan vapaata, oikeudenmukaista ja avointa demokraattista kisaa.

Etelä-Afrikan ja muiden Afrikan valtioiden on painostettava Robert Mugabea voimakkaammin. Nelson Mandela oli oikeassa sanoessaan, että Zimbabwen johtajat olivat epäonnistuneet traagisesti. Etelä-Afrikalla on suuri poliittinen vaikutus Mugaben hallitukseen, ja Etelä-Afrikan olisi osoitettava voimasta ja päättäväistä johtajuutta tässä asiassa Zimbabwen kansalaisten ja myös Afrikan kansalaisten hyväksi, sillä heidän on seurattava, miten tämä johtaja vetää valtionsa pohjamutiin.

  Josep Borrell Fontelles (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, en halua toistaa sitä, mitä kollegani ovat jo sanoneet, joten keskityn parlamentin toiminnan käynnistämiseen.

Oppositio voitti enemmistön maaliskuun vaaleissa. Heinäkuun 17. päivään mennessä valtion parlamenttia ei kuitenkaan vielä ole muodostettu. Meidän olisi parlamentin jäseninä keskitettävä kaikki ponnistelumme siihen, että painostaisimme Euroopan unionia varmistamaan, että lupaus demokraattisesta parlamentista, jossa oppositio on enemmistönä, voi käydä toteen. Prosessi on polkaistava käyntiin. Meidän on todellakin tehtävä kaikkemme sen varmistamiseksi, että presidentinvaaleihin liittyvästä huijauksesta huolimatta parlamentille annetaan toimivaltuudet niiden laillisesti pätevien vaalien perusteella, joissa oppositio voitti tunnustetun enemmistön.

Toinen huomautukseni koskee sovittelijaa. On melko selvää, että Etelä-Afrikka on vähintäänkin saavuttanut sovitteluvalmiutensa rajat. On olennaista, että toinen sovittelija tukee, jollei jopa korvaa, Etelä-Afrikan presidenttiä. Muutoin sovittelukin vaikuttaa vain korruptoituneelta toiminnalta, jota Zimbabwen hallinto ohjailee.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, silmällä ei enää pidetä ainoastaan Mugabea ja hänen hallintoaan. Mugabe on hirvittävien tekojensa ja koko tämän traagisen farssin takia jo saanut kansainvälisesti julkisen tuomion. Nyt silmällä pidetään kansainvälistä yhteisöä: Thabo Mbekia, SADC:ta ja AU:ta, Kiinaa, EU:ta ja Yhdistyneitä Kansakuntia. Zimbabwen kansalaiset, Tsvangirai ja MDC ansaitsevat kaikki meidän tukemme ja myötätuntomme näinä vaikeina aikoina. Voisimme pyytää Morgan Tsvangiraita osallistumaan ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan kokouksiin heinäkuussa tai syyskuussa.

Me saamme edelleen kammottavia uutisia Zimbabwessa esiintyneestä väkivallasta. Emme saa epäonnistua. Morgan Tsvangirai ja MDC:n enemmistö ansaitsevat muutakin kuin myötätuntoisia sanoja tai lohtua – ne ansaitsevat sen, että ne asetetaan virkaan 29. maaliskuuta pidettyjen vaalien tulosten mukaisesti. Jos tässä vallan siirtämisessä epäonnistutaan – jos me epäonnistumme – kansainvälinen yhteisö jää häpeään. Toivon, että näin ei käy.

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, Mugaben hallinto on vastuussa paitsi vaalipetoksesta, myös mielivaltaisista pidätyksistä ja satojen Zimbabwen kansalaisten kiduttamisesta ja murhaamisesta jo useiden vuosien ajan.

Vaikuttaa siltä, että päätöslauselmat ja pakotteet ovat tähän asti olleet tehottomia. Mielestäni on tullut aika toteuttaa toimia, jotta Mugabe saatettaisiin kansainvälisen tuomioistuimen eteen ja häntä syytettäisiin ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista. Tiedän, että Zimbabwe ei ole allekirjoittanut yleissopimusta, joka koskee Haagin kansainvälistä tuomioistuinta. Olen kuitenkin varma, että löydetään muita kansainväliseen oikeuteen perustuvia menettelyjä. Ehkäpä komission jäsen Michel tai neuvoston puheenjohtaja voisivat kertoa meille tästä asiasta.

Uskon, että tämä afrikkalainen diktaattori ja hänen seuraajansa voidaan pakottaa toimimaan järkevästi ja kuuntelemaan järjen ääntä vain toteuttamalla tällaisia radikaaleja toimenpiteitä. Näin kyseinen valtio ja kansainvälinen yhteisö voi päästä vihdoinkin eroon näistä rikollisista.

  Ewa Tomaszewska (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, kehottaisin komissiota käsittelemään ja valmistelemaan ehdotuksen toimenpiteistä, jotka olisivat tehokkaita Mugabea vastaan, sillä hän turvautuu edelleen väkivaltaan ja on jättänyt täysin huomiotta maaliskuisten vaalien tulokset. Me olemme nyt käytännössä voimattomia, ja ainoana aseenamme ovat sanat. Suosittelen painokkaasti harkitsemaan, mitä toimia voitaisiin toteuttaa, jotta hänet voitaisiin haastaa oikeuteen, jotta Zimbabween saataisiin rauha ja jotta kyseisen valtion kansalaiset voisivat todellakin saada ne kansalaisoikeudet, joihin heillä on oikeus

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, Zimbabwe tarvitsee kansainvälistä apua ja meidän tukeamme, mutta sen on myös itse toteutettava uudistuksia. Euroopan unionin, Afrikan unionin ja Etelä-Afrikan tasavallan on kannustettava vuoropuhelua valtaapitävän puolueen ja opposition välillä. Zimbabwen on vihdoinkin kuljettava kohti demokratiaa ja nimitettävä monipuoluehallitus. […] YK:n aloite, jonka mukaan Zimbabwe asetetaan aseidenvientikieltoon ja Mugaben lähipiiriin kuuluvien henkilöiden varat jäädytetään. On toteutettava välittömästi toimia, jotta humanitaariset järjestöt voivat toimia alueella. Yhtenä ratkaisuna voisi olla se, että kansalaisjärjestöt toimittavat apua niille alueille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Mugabe ei kuuntele – juuri se on traagista, koska jos hän kuuntelisi, hän toimisi järkevästi ja ottaisi maaliskuisten vaalien tulokset ja eläisi asian kanssa. Minun mielestäni yksi häpeällisimmistä tapahtumista oli se, että Mugabe osallistui maailman ruokahuippukokoukseen, jossa hänen annettiin ylvästellä, vaikka hän on itse asiassa syypäänä suurimpiin ja yleisimpiin elintarvikkeiden toimitusvarmuutta koskeviin ongelmiin omassa valtiossaan ja omassa maanosassaan.

Puhuin viime viikolla Brysselissä pidetyssä konferenssissa zimbabwelaisen maanviljelijän kanssa, ja ongelmat, joita kyseisen valtion elintarviketuotantopohjalle on aiheutunut, ovat melko järkyttäviä. Joku toinen sanoi, että on hirvittävää, että valtio on aseistautunut hampaisiin asti ja että sen kansalaiset joutuvat kärsimään nälästä, väkivallasta, pelottelusta ja kidutuksesta.

Etelä-Afrikan on tehtävä enemmän. Maanosan pitää itse tuomita tilanne vahvemmin, ja meidän on painostettava niitä ja kannustettava niitä ja saatava ne vakuuttuneiksi siitä, että näin on toimittava, koska kansalaisemme odottavat meidän toteuttavan ehdottomia toimenpiteitä tässä tyrmistyttävässä tilanteessa.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Zimbabwen nykyiset tapahtumat ovat haaste omalletunnollemme ja toimintavalmiuksillemme. Yhtenä osapuolena on hallitus, joka kohtelee omia kansalaisiaan väkivaltaisesti, joka aiheuttaa suurta kärsimystä ja joka on hyötynyt siitä, että muut afrikkalaiset diktatuurit ja autokratiat katsovat toimintaa läpi sormien. Toisena osapuolena ovat joukot, jotka pyrkivät rauhanomaisin keinoin edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia: Zimbabwen kansalaiset, kansainvälinen yhteisö ja tietenkin Euroopan unioni.

Kuten aiemmin jo todettiin, Euroopan unioni voisi hyödyntää diplomaattista valtaansa, asettaa pakotteita, kieltäytyä myöntämästä viisumeja, painostaa alueellisia valtaapitäviä ryhmiä ja tukea demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajia. Mitä me voimme tehdä Euroopan parlamentissa? Me voimme tukea huomista päätöslauselmaamme ja suositella, että komissio ja neuvosto ryhtyvät näihin toimiin, mutta me voimme tehdä muutakin. Me voimme myös osoittaa, että toimimme sanojemme mukaisesti, ja antaa Saharov-palkinnnon oppositiojohtajalle Morgan Tsvangiraille. Haastamme tähän kollegamme. Näin voimme palkita tästä kamppailusta ja samalla edistää demokraattista ja rauhanomaista ratkaisua.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, Louis Michel, hyvät naiset ja herrat, keskustelu on ollut erittäin selvä, ja niin ovat myös päätelmät, jotka meidän on sen perusteella tehtävä. On käytetty kovia sanoja, ja näin pitää myös olla, koska Euroopan unioni voi hyväksyä ainoastaan yhden ratkaisun. Tarkoitan tällä Zimbabwen kansalaisten tahtoa, joka on ilmaistu vaalien ensimmäisellä kierroksella ja jota olisi kunnioitettava. Minkä tahansa ratkaisun on perustuttava vaalien kyseiseen tulokseen.

Tarkastelemme Zimbabwen tilannetta yhdessä komission kanssa seuraavassa neuvoston kokouksessa, joka pidetään 22. heinäkuuta. Me otamme huomioon esitetyt näkemykset ja suositukset – emme Ranskalle esitettyjä, hyvä Geoffrey Van Orden, vaan Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle esitetyt, koska Ranskalla ei sinällään ole toimivaltuuksia, vaan se toimii niiden toimivaltuuksien nojalla, jotka Euroopan unioni on sille tässä yhteydessä antanut. Otamme siis huomioon myös ehdotuksenne siitä, että neuvosto kutsuisi ihmisoikeusneuvoston koolle Geneveen ylimääräisen istuntoon, mikäli tällainen vain on mahdollista.

Seuraamme sovittelutoimiemme jatkamista koskevia Michelin suosituksia, jotka ovat aina järkeviä ja jotka perustuvat kokemukseen. Katson, että me emme voi kyseisten ponnistelujen osalta vaatia enempää kuin itse Tsvangirai on suositellut Michelille heidän pitämässään kokouksessa. Mielestäni tämä on kanta, joka meidän on otettava.

Euroopan unionin, neuvoston ja komission on pidettävä edelleen yhteyttä kaikkien osapuolten kanssa – SADC:n, Afrikan unionin ja myös Etelä-Afrikan kanssa. Haluaisin jälleen kerran toivottaa tervetulleeksi Etelä-Afrikan valtuuskunnan, joka on seuranamme täällä tänään. Meidän on neuvoston työssä otettava huomioon myös päätöslauselma, josta parlamentti äänestää huomenna.

Minulla ei ole enää muuta lisättävää, enkä halua hukata Michelin aikaa, joten annan hänen osoittaa teille kokemuksensa ja kaunopuheisuutensa tämän asian osalta.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, puhun erittäin lyhyesti. Jouyet ja muut puhujat ovat sanoneet jo tarvittavan.

Luonnollisesti voin vain tukea täydestä sydämestäni näkemyksiä, jotka varsinkin Geoffrey Van Orden ja Glenys Kinnock ovat esittäneet, mutta samalla minun on lisättävä, että komissio voi tietenkin turvautua lähinnä diplomatiaan. Kenties se voi kuitenkin myös valmistella niitä toimia, joita me voisimme toteuttaa, jotta – ja tätä me tietenkin toivomme koko sydämestämme ja tätä me edistämme kaikin käytettävissä olevin keinoin – sovittelumenettelyllä voitaisiin luoda hallitus, jota Tsvangirai johtaa.

Tämän takia tuen täysimääräisesti näkemyksiä, jotka Geoffrey Van Orden, Glenys Kinnock ja muut puheenvuoron käyttäneet, Fiona Hall, Alain Hutchinson ja Michael Gahler esittivät – toivon, että en unohtanut ketään. On vain yksi näkökohta, josta en ole samaa mieltä. Tiedätte, että tapanani on sanoa asiat suoraan. En ole samaa mieltä siitä, että meidän on tuomittava se, että puheenjohtajavaltio Portugali järjesti Lissabonissa huippukokouksen, jota oli odotettu jo vuosia, mutta jota ei ole voitu järjestää Zimbabwea koskevan kysymyksen takia.

Tämä huippukokous Euroopan unionin ja Afrikan välillä olisi pitänyt järjestää jo kauan aikaa sitten, ja nyt oli aika ryhtyä toimiin. Tiedämme varsin hyvin, että Mugaben annettiin saapua paikalle siksi, että Afrikan unioni ei halua, että muut osapuolet eli EU asettavat rajoituksia sille, kenet se saa kutsua. Tämän vuoksi katson, että tämä kritiikki on epäreilua.

Haluaisin myös korostaa sitä erityisen vaikeaa tilannetta, johon Etelä-Afrikka on joutunut. Etelä-Afrikan on yhtä vaikeaa ryhtyä toimenpiteisiin kuin presidentti Thabo Mbekinkin on toimia sovittelijana. Tässä tapauksessa kaikki tietävät varsin hyvin, että ensimmäinen valtio, joka huomaa Zimbabwen kriisin vaikutukset – tai ennemminkin sen vaikutukset, että kyseistä kriisiä ei saada ratkaistua – on Etelä-Afrikka. Tämän takia pyydän teitä tarkastelemaan tilannetta Etelä-Afrikan vaikeuksien näkökulmasta. Katson myös, että Etelä-Afrikka toteuttaa sovitteluprosessia niin tunnollisesti kuin sen pitääkin.

Olen luonnollisesti samaa mieltä niiden puheenvuoron käyttäneiden henkilöiden kanssa, jotka katsoivat, että sovitteluprosessia olisi laajennettava paitsi Etelä-Afrikan aseman helpottamiseksi, myös tasapainoisemman kuvan antamiseksi tästä tilanteesta niille osapuolille, jotka osallistuvat tämän kriisin ratkaisemiseen.

Lopuksi vastaan erääseen esitettyyn kysymykseen. Olemme tällä hetkellä valmistelemassa todellista ”kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevaa pakettia” sen varmistamiseksi, että jos Tsvangirai pääsee valtaan, häntä tuetaan välittömästi. Näin Zimbabwen kansalaisille annetaan välittömästi syy uskoa tähän hallituksen vaihtamiseen, ja näin voidaan kenties myös herättää paikallisesti tahtoa vallan vaihtumiseen niin, että sille antavat tukensa paikallinen ja julkinen mielipide ja tietenkin aktiivisesti toimintaan osallistuva kansainvälinen yhteisö.

Haluaisin esittää vielä viimeisen huomautuksen Afrikan unionista. Toivoisin suurempaa ymmärrystä. Mikä on Afrikan unionin ongelmana? Kuten jo aiemmin totesin, Afrikan unionin ongelmana on se, että sen on tasapainoiltava kahden eri näkemyksen välillä. Toisella näkemyksellä Zimbabwea ja sen näennäistä presidenttiä arvostellaan voimakkaasti ja avoimesti, mutta toisen näkemyksen mukaan katsotaan, että tarvitaan suurempaa joustavuutta, että pakotteet ovat hyödyttömiä ja että pakotteita ei pitäisi asettaa. Näin ollen Afrikan unionissa on vaikeaa toimia yhtenäisesti. Meidän on tunnustettava tämä tosiasia, ja tämän takia meidän on myös tulkittava Afrikan unionin kokousten päätelmiä tästä näkökulmasta tarkasteltuna.

Minun on kuitenkin todettava, että juuri saamani tiedot saavat minut luottamaan siihen, että yksimielisyys on lisääntymässä ja että Afrikan unioni voi esittää hyödyllisiä ja tehokkaita ehdotuksia siitä, miten voidaan löytää ratkaisu tähän kriisiin, joka on tietenkin valitettava ja todellinen loukkaus niitä kohtaan, jotka tukevat Afrikassa demokratiaa ja takaavat sen kehittymisen.

  Puhemies. − (PL) Olen vastaanottanut kaksi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 10. heinäkuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Colm Burke (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Zimbabwessa äskettäin pidetyt vaalit olivat huijausta, sillä Mugabe oli lopulta ainoa ehdokas, sillä hän oli uhkaillut Tsvangiraita ja muita MDC:n jäseniä niin kauan, että he vetäytyivät kisasta. Kyseissä valtiossa olisikin nyt järjestettävä uudet presidentinvaalit, joiden aikana estetään valtion tukema väkivalta, uhkailu ja murhaaminen.

Olen tyytyväinen G8-ryhmän Japanissa pidetyn huippukokouksen eiliseen päätökseen talouspakotteiden ja muiden pakotteiden asettamisesta Zimbabwen hallituksen jäseniä vastaan. On merkittävää, että tällä tasolla jopa Venäjä on päässyt yhteisymmärrykseen siitä, että Mugaben hallinto on tuomittava jyrkästi. Nyt vaikuttaa todennäköiseltä, että YK:n turvallisuusneuvosto antaa päätöslauselman, jossa todetaan, että Zimbabwe on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Pyydän, että Kiina ei estäisi tätä tärkeää toimenpidettä tulevan viikon aikana.

Pahoittelen, että Afrikan unioni ei ponnistele riittävästi Mugaben eristämiseksi, sillä katson, että tämä unioni on eteläisen Afrikan kehitysyhteisön ja yleisafrikkalaisen parlamentin rinnalla yksi tärkeimmistä foorumeista, jonka tehtävänä pitäisi olla tämän hirmuvaltiaan poistaminen vallasta. Ihmisoikeusrikkomukset, joihin Zimbabwen hallitus tällä hetkellä syyllistyy, lähentelevät ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia. Tämän takia katson, että YK:n turvallisuusneuvoston olisi harkittava tämän hallituksen jäsenten haastamista kansainväliseen rikostuomioistuimeen jo lähitulevaisuudessa.

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Zimbabwen äskettäiset vaalit olivat täysin laittomat ja epädemokraattiset. Kansainvälinen yhteisö on arvostellut niitä laajasti ja tuominnut kyseiset vaalit.

Vaikka Zimbabwen tilanne on herättänyt huolta jo jonkin aikaa, kyseisten vaalien jälkimainingit ja todisteet raa’asta valtion tukemasta väkivallasta Tsvangirain johtaman MDC-oppositiopuolueen tukijoita vastaan ovat nostaneet kriisin uudelle tasolle.

Zimbabwe on nyt joutunut erittäin vakavaan tilanteeseen. Tämän poliittisen kriisin lisäksi Mugaben hallinnon vuosia kestäneet väärinkäytökset ovat repineet valtion talouden riekaleiksi ja tehneet sen valuutasta lähes arvottoman. Naisten ja miesten oletettu elinikä on alle 40 vuotta, ja äskettäiset tapahtumat ovat saaneet useat kansalaiset lähtemään maasta ja hakemaan turvapaikkaa afrikkalaisista naapurivaltioista, mikä luo painetta koko alueen vakaudelle.

Olen tyytyväinen tähän päätöslauselmaan, jossa korostetaan EU:n tuomitsevan yksiselitteisesti Zimbabwessa äskettäin järjestetyt vaalit niiden epädemokraattisuuden ja laittomuuden takia. Lisäksi päätöslauselmassa tuomitaan täydestä sydämestä se, että Mugaben hallinto on turvautunut poliittiseen väkivaltaan, ja siinä kehotetaan asettamaan pakotteita niitä tahoja vastaan, jotka kannattavat tätä hallintoa sekä Zimbabwessa että sen ulkopuolella.

(1) Ks. pöytäkirja.