Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 9. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

21. EY:n ja Mauritanian kalastuskumppanuussopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (keskustelu)

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana Carmen Fraga Estévezin kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista 1 päivän elokuuta 2008 ja 31 päivän heinäkuuta 2012 väliseksi ajaksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä (KOM(2008)0243 – C6-0199/2008 – 2008/0093(CNS)) (A6-0278/2008).

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää kalatalousvaliokuntaa ja erityisesti esittelijää Carmen Fragaa hänen mietinnöstään.

Tällä tarkistetulla pöytäkirjalla vahvistetaan kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus 1. elokuuta 2008 ja 31. heinäkuuta 2012 väliseksi ajaksi. Pöytäkirja on laadittu Euroopan komission ja Mauritanian välisen pitkän ja monimutkaisen neuvotteluprosessin päätteeksi. Prosessi käynnistettiin lokakuussa 2007 sen takia, että eurooppalaiset alustenomistajat eivät olleet läheskään hyödyntäneet pöytäkirjalla annettuja mahdollisuuksia, varsinkaan pääjalkaisten ja pienten pelagisten lajien osalta.

Tärkeimmät uuteen pöytäkirjaan sisällytetyt muutokset liittyvät ensinnäkin pöytäkirjan voimassaoloaikaan, jota olemme jatkaneet kahdesta vuodesta neljään vuoteen. Lisäksi kalastusmahdollisuuksia on vähennetty pääjalkaisten luokan osalta tieteellisten lausuntojen perusteella ja pienten pelagisten lajien osalta Euroopan unionin kalastuslaivaston todellisen käyttöasteen ja ennusteiden perusteella. Kolmanneksi vähennetään yleisesti taloudellisia korvauksia neljän vuoden kaudella niin, että ne vähenevät keskimäärin 86 miljoonasta eurosta vuodessa keskimäärin 72,25 miljoonaan euroon vuodessa. Näiden määrärahojen puitteissa kuitenkin osoitetaan enemmän varoja valtion kalastuspolitiikan tukemiseen: 11 miljoonasta eurosta vuosina 2008–2009 20 miljoonaan euroon vuosina 2011–2012. Neljänneksi tarkistetaan menettelyä, jolla puututaan rikkomuksiin Mauritanian vesillä.

Tämä on tasapainoinen pöytäkirja, jossa otetaan huomioon erilaiset etunäkökohdat: tarve mukauttaa EU:n taloudellista osallistumista EU:n laivaston vähentyneiden kalastusmahdollisuuksien osalta ja sen merkitys, että Mauritanian kalastusaloille annetaan suurempaa tukea, jotta kannustetaan tämän alan integroimista Mauritanian kansalliseen kehitysstrategiaan.

Kalastuskumppanuussopimus vastaa 20 prosenttia Mauritanian valtion talousarviotuloista verrattuna noin 30–35 prosenttiin kaudella 2004–2005. Kalastuskumppanuussopimus vastaa noin 80 prosentista kalastusalan kaikista tuloista valtion talousarviossa. Euroopan yhteisön pyyntiponnistelut Mauritanian talousvyöhykkeellä vastaavat 20 prosenttia kaikista ponnisteluista – sekä pienimuotoisessa että teollisessa kalastuksessa käytettävän laivaston osalta.

Neuvottelujen aikana Mauritaniaa edustavat osapuolet pyysivät komissiota tekemään kaikkensa ensimmäisen vuosittaisen korvauksen maksamiseksi elokuun 2008 loppuun mennessä. Tämä korvaus on erittäin tärkeä Mauritanian kansalliselle talousarviolle, kun otetaan huomioon, kuten aiemmin totesin, että kalastuskumppanuussopimuksen mukaiset vuosittaiset korvaukset vastaavat 15–20 prosenttia valtion talousarviosta. Lisäksi se on olennaisen tärkeä niille kyseisellä alueella toimiville EU:n toimijoille, joiden toiminta voi kärsiä, mikäli korvauksia ei makseta ennen kyseistä ajankohtaa – mikä johtuu siitä, että yhteisö ei ole ratifioinut pöytäkirjaa.

Haluaisin myös viitata suhteellista vakautta koskevaan kysymykseen, jonka yksi jäsenvaltio otti esille kesäkuussa pidetyssä neuvoston kokouksessa. Haluaisin muistuttaa teille siitä, että komissio ei ole kalastuskumppanuussopimuksen nojalla oikeudellisesti velvollinen soveltamaan kalastusmahdollisuuksien aiempaa osoittamista – toisin sanoen suhteellista vakautta – eli sopimuksia, joiden nojalla annetaan korvauksia, kuten tänään käsiteltävänä olevaa sopimusta. Tämä johtuu siitä, että sen on taattava, että osoittaminen tehdään parhaalla mahdollisella tavalla sen varmistamiseksi, että rahoille saadaan vastinetta – toisin sanoen että korvaus käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Näiden sopimusten nojalla kalastusmahdollisuuksien osoittamisen olisi perustuttava muihin kriteereihin, kuten aiemman pöytäkirjan mukaisten kiintiöiden käyttöasteeseen, jäsenvaltioiden esittämiin pyyntöihin neuvottelujen aikana sekä jäsenvaltioille osoitettuihin perinteisiin kalastusmahdollisuuksiin ja myös laivaston tilaan tai valmiuksiin.

  Carmen Fraga Estévez, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa, että me kalatalousvaliokunnassa olemme jälleen kerran työskennelleet kovasti, jotta komissio ja Euroopan unioni voisivat kunnioittaa sitoumuksiaan.

Komission kiinnostuksen puute neuvottelujen alussa saattoi olla syynä siihen, että mietinnössä arvostellaan sovellettua menettelyä, vaikka Mauritania on edelleen yksi Euroopan unionin tärkeimmistä kalastuskumppaneista ja vaikka korvaukset ovat edelleen yksiä suurimmista ja vaikka niillä sitoudutaan entistä suuremmin yhteisön kalastusalan kehittämiseen.

Tämän takia on vaikeaa ymmärtää, miksi neuvotellussa tekstissä sovitaan sallitun saaliin merkittävästä vähentämisestä 25–50 prosentilla kaikkien kalalajien osalta ja miksi teknisten toimenpiteiden lisäksi on hyväksytty ehtoja, joita meidän kaikkien on vaikeaa ymmärtää.

Kuten olemme täällä parlamentissa sanoneet useaan otteeseen, ja kuten Europêche totesi teille osoitetussa kirjeessä, arvoisa komission jäsen Borg, ei ole järkeä neuvotella loistavista kalastusmahdollisuuksista – mistä tässä sopimuksessa ei ole kyse – jos me tämän jälkeen hyväksymme teknisiä ehtoja, jotka estävät meitä hyödyntämästä näitä mahdollisuuksia asianmukaisesti.

Mustekalalle asetettu vähimmäiskoko ei vastaa viereisiä alueita varten asetettua vähimmäiskokoa; viime minuuteilla neuvoteltu, kalatalousalalle käytännössä täysin vieras uusi kahden kuukauden biologinen palautumisaika perustuu heikkolaatuiseen tieteelliseen raporttiin, ja se otettiin käyttöön Mauritanian pyynnöstä ilman, että sitä ennen vaatimusten mukaisesti kuultiin yhteistä tieteellistä komiteaa, ja se perustuu yksinomaan pääjalkaisiin, vaikka kyseinen palautumisaika vaikuttaa kaikkiin luokkiin. Kaikki tämä on levottomuutta herättävänä osoituksena siitä, miten Euroopan komissio toisinaan käy neuvotteluja.

Tämän takia, arvoisat puhemies ja komission jäsen Borg, meidän on vaadittava uudelleen, että Euroopan parlamentti otetaan tiiviimmin osaksi sopimuksen tekemistä, ainakin tarkkailijaksi yhteisen komitean kokouksiin, sillä kyseessä on institutionaalista avoimuutta koskeva vähimmäisvaatimus, jota olisi pitänyt noudattaa jo jonkin aikaa sitten.

Kun otetaan huomioon uudet valtuudet, jotka toivomme Euroopan parlamentin saavan, kun Lissabonin sopimus tulee voimaan – mikä on vääjäämätöntä ja minkä uskon tapahtuvan pian – ei haittaisi lainkaan, että neuvosto ja komissio valmistautuisivat antamaan parlamentille aseman, joka sen ennemmin tai myöhemmin pyydetään täyttävän.

Viittasimme mietinnössä myös olevamme pettyneitä siihen, että komissio – ja tässä yhteydessä en valitettavasti voi olla samaa mieltä teidän kanssanne, arvoisa komission jäsen Borg – ei ole kunnioittanut sopimuksella säädettyä suhteellisen vakauden periaatetta, sillä se on valtuuttanut itsensä lieventämään kriteeriä, jonka se on muissa yhteyksissä katsonut lähes pyhäksi. Tämä on toimenpide, jota pidämme tarkasti silmällä, kuten toimivaltuutemme edellyttävät.

Toivon, että mustekaloja koskevassa tapauksessa, johon viittasitte, kunnioitetaan osoittamista koskevia ohjeita, jotka perustuvat suhteelliseen vakauteen ja perinteisiin kalastusoikeuksiin kyseisellä kalastusalueella.

Odotamme kiinnostuneena niiden kokouksien tuloksia, jotka eri foorumit ja yhteiskomiteat aikovat järjestää ratkaistakseen joitakin teknisiä kysymyksiä, joihin viittasin mietinnössä ja jotka voivat – kuten edelleen Marokon tapauksessa – rajoittaa sellaisten laivastojen mahdollisuuksia, jotka tarvitsevat epätoivoisesti niitä kalastusmahdollisuuksia, joista ne maksavat huomattavan korkean hinnan.

Tästä kaikesta huolimatta sopimus on Marokkoa koskevan pöytäkirjan ohella edelleen tärkein kalastusalan yhteistyötä koskeva sopimus Euroopan unionin ja kehitysvaltioiden välillä, myös siitä syystä, että sopimuksen voimassaoloaikaa on jatkettu neljään vuoteen, kuten totesitte. Tämän takia me tietenkin vastustamme äänestyksessä kahta uutta tarkistusehdotusta, mutta kannatamme kuitenkin komission ehdotuksen nopeaa hyväksymistä.

  Cornelis Visser, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Mauritanian kanssa tehtyä kalastussopimusta, joka tehtiin niinkin äskettäin kuin 1. elokuuta 2006, oli määrä jatkaa tänä vuonna. Viime vuoden joulukuun 14. päivänä komissio yllättäen ehdotti, että sopimus olisi päätettävä, koska eurooppalaiset kalastuslaivastot eivät hyödyntäneet kalastusmahdollisuuksia täysimääräisesti, varsinkaan pienten pelagisten lajien osalta.

Tämä yllätti meidät täysin. Osittain parlamentin itsensä kannustamana käytiin kuitenkin keskusteluja siitä, että kalastussopimuksesta olisi neuvoteltava uudelleen. Komission esittämällä uudella sopimuksella tehdään erittäin suuria leikkauksia edelliseen sopimukseen verrattuna. Leikkaukset eivät kohdistu ainoastaan niihin lajeihin, joiden kalastusmahdollisuuksia ei ole hyödynnetty täysimääräisesti edellisinä vuosina, vaan suuria leikkauksia tehdään kaikkien kalalajien osalta: 25 prosenttia pääjalkaisten osalta, 10–50 prosenttia pohjakalastuslajien osalta ja 43 prosenttia pelagisten lajien osalta, vaikka Mauritanialle maksettavat korvaukset pysyvät tulevina vuosina muuttumattomina tai ainoastaan hieman alhaisempina. Mietimme, ovatko nämä leikkaukset todella tarpeellisia ja mihin ne perustuvat, erityisesti koska kalastusala on nykyisin suurissa vaikeuksissa polttoaineen hintaa koskevan kriisin ja kalastusmahdollisuuksien leikkaamisen takia. Tämän takia ei ole mitään selvää syytä siihen, että kalastusmahdollisuuksia rajoitetaan entisestään, koska tähän ei ainakaan ole biologista tai tieteellistä tarvetta.

Kalastusalan pitäisi myös voida hyödyntää kaikki nykyiset kalastusmahdollisuudet. Yhtenä mahdollisuutena voisi olla esimerkiksi Välimeren tonnikalan kalastuksen siirtäminen Mauritaniaan. Myös Alankomaiden pelagisia lajeja kalastava laivasto kärsii ehdotetuista rajoituksista, erityisesti seitin, sillin ja makrillin osalta. Tämä Mauritaniasta.

Vielä muutama sana komission ehdotuksista. Olen niihin erittäin tyytyväinen, vaikka en olekaan tyytyväinen Mauritaniaa koskeviin ehdotuksiin. Mielestäni ne sisältävät useita hyödyllisiä neuvoja laivaston mukauttamiseksi polttoainekriisin takia, ja toivon, että nämä uudet toimenpiteet ovat riittäviä työpaikkojen menettämisen estämiseksi tällä alalla.

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, tämän uuden pöytäkirjan osalta on syytä panna merkille, että vaikka sen voimassaoloaikaa on jatkettu kahdesta vuodesta neljään vuoteen, kalastusmahdollisuuksia on vähennetty.

Pöytäkirjan mukainen lupien myöntäminen luokalle 5 (pääjalkaiset), minkä perusteella Espanja saa 24 lupaa, ei miellytä espanjan viranomaisia, koska kyseinen määrä ei riitä kattamaan hakemuksia siltä alalta, johon tämä luokka vaikuttaa.

Neuvostolla on oikeus päättää lupien uudesta myöntämisestä, ottaen huomioon niiden käytön. Tässä tapauksessa myöntäminen ei kuitenkaan perustu keskiarvoihin vaan vuoden 2007 lopusta vuoden 2008 kestäneeseen ajanjaksoon. Tuolloin Mauritanian kanssa kiisteltiin tiettyjen teknisten toimenpiteiden soveltamisesta. Tämän aiheuttama tilanne johti siihen, että suuri osa eurooppalaisesta laivastosta ei halunnut, että tätä sopimusta tehdään, koska ne pelkäsivät, että viranomaiset saapuvat aluksille, kuten tapahtui vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen aikana.

Koska uudella pöytäkirjalla on ratkaistu tekniset ongelmat ja luotu turvallisempi menettely osapuolten välisten teknisten eroavaisuuksien ratkaisemiseksi, tämä varmastikin johtaa siihen, että suurempi osa aluksista haluaa päästä tälle kalastusalueelle, joka kehittyy koko ajan turvallisemmaksi. Tämän takia pöytäkirjalla tarjotaan paremmat takuut kuin edellisellä pöytäkirjalla.

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, kalastussopimusten osalta me vihreät olemme tulkinneet asiaa hieman eri näkökulmasta kuin muut ryhmät. Me katsomme, että kalastussopimukset eivät ole yksinomaan ja puhtaasti kaupallisia sopimuksia, vaan että ne ovat myös osa Euroopan politiikkaa. Tämän takia viittaan kehitysyhteistyövaliokunnan lausuntoon, jossa myös korostettiin sitoutumistamme kehitysavun antamiseen ja demokratian ja hyvän hallintotavan tukemiseen.

Olemme jo kysyneet kalatalousvaliokunnan kanssa käydyissä keskusteluissa, miksi komissio on uhannut päättää Mauritanian kanssa tehdyt kalastussopimukset vain yhden vuoden kuluttua niiden tekemisestä.

Me katsomme, että kalastussopimukset eivät ole pelkkiä sopimuksia, joilla meille annetaan lupa hyödyntää jotakin luonnonvaraa ja maksaa siitä niin, että jos hyödynnämme mahdollisuutta vähemmän, me myös maksamme vähemmän. Ei, me leikkaamme kalastusmahdollisuuksia, koska Euroopan kalastuslaivasto on hyödyntänyt mahdollisuuksia vähemmän kyseisillä alueilla. Onko kuitenkaan Mauritanian vastuulla, onko Mauritanian syy, jos Euroopan laivasto on siirtynyt muualle tiettyjen kalastusluokkien osalta?

Muissa kalastussopimuksissa me olemme aina pyytäneet kunnioittamaan kalavaroja, ja me olemme aina todenneet, että varoja hyödynnetään liikaa ja että joka tapauksessa tulee aika, jolloin varat ovat huvenneet. Juuri näin on käymässä tällä hetkellä. Olemme komission kanssa samaa mieltä siitä, että varat olisi palautettava tasolle, jolla kalastus on toteuttamiskelpoista, ja että se on hyvä asia. On kuitenkin muita näkökohtia, joista me emme todellakaan ole samaa mieltä. Käytyjen keskustelujen aikana me kysyimme, mitä tapahtuisi, jos korvauksia vähennettäisiin kalastustason mukaisesti niin, että korvauksia vähennettäisiin 86 miljoonasta eurosta 70 miljoonaan euroon, mikä tarkoittaisi, että Mauritanian tulot laskisivat kolmen vuoden aikana 40 miljoonalla eurolla.

Te sanoitte meille näin: “Tämä ei ole ongelma. Me emme voi unohtaa kalastuskiintiöitä ja päättää keskittyä sen sijaan kehitysyhteistyöhön.” Myös me ymmärrämme tämän, ja te aioitte komission puolesta varmistaa, että kyseiset 40 miljoonaa euroa korvattaisiin osana kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Tämä nykyinen sopimus ei kuitenkaan anna mitään merkkiä tästä korvaamisesta, lukuun ottamatta alaviitettä, jossa todetaan, että korvaaminen on mahdollista. Me emme siis usko tähän korvaamiseen, ja me katsomme, että olette jossakin määrin pettäneet Mauritanian tällä sopimuksella, koska sovitusta korvaamisesta ei säädetä missään yhteydessä.

Antanette minun muistuttaa, että kun johdin Mauritanian vaaleista vastaavaa EU:n valtuuskuntaa, Euroopan unioni päätti tukea tätä uutta demokratiaa. Tästä huolimatta meidän ensimmäisenä poliittisena tekonamme on se, että me uhkaamme päättää kalastussopimukset. Tämä ei minun mielestäni ole kehitysapupolitiikkaa, ja haluaisin todella tietää, mitä takuita te voitte antaa meille Euroopan parlamentin jäsenille niiden vähennysten korvaamisesta, joista on jo tehty päätös.

  Jean-Claude Martinez (NI). - (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Mauritanian välinen kalastussopimus, josta kollegamme ja ystävämme Carmen Fraga Estévez on laatinut mietinnön, koskee yhtä maailman rikkaimmista alueista kalavarojen kannalta tarkasteltuna. Tämän takia esimerkiksi Dakhlassa, entisessä espanjalaisessa pääkaupungissa Villa Cisnerosissa, kyseisessä Marokkoon kuuluvassa osassa Länsi-Saharaa, merellä on 40 kilometrin mittainen lahdelma, jota kutsutaan Rio de Oroksi, kultaiseksi joeksi, kalaparvien suomuista heijastuvan auringonvalon takia.

Nämä ylenpalttiset kalavarat ovat itse asiassa aiheuttaneet meille aiemmin ongelmia Marokon kanssa. Nyt meidän on puututtava vastaavanlaiseen ongelmaan, mutta tällä kertaa ongelma koskee kalastusta Mauritaniassa vuosina 2008–2012. Kyseessä on alue, jolla esimerkiksi mustekalavarat ja pääjalkaisten varat voivat huveta, minkä takia on säädetty biologisesta palautumisajasta, mutta jolla on toisaalta tärkeää kalastaa sardiinia, koska sardiinit käyttävät ravinnokseen mustekaloja.

Käytännössä tämä tarkoittaa ensinnäkin kalastuskiintiöiden, lupien, jakamista viiden Euroopan valtion kesken, mukaan luettuna tietenkin Espanja sekä Italia, mutta myös Portugali, arvoisa puhemies, ja kenties joukossa on aluksia, pakastustroolareita Baltian maista. Tämän jälkeen on vähennettävä saaliita noin 400 000 tonnista 250 000 tonniin, koska kummallista kyllä, näitä kiintiöitä ei käytetä. Tämä koskee myös Marokon alaisuuteen kuuluvaa Länsi-Saharaa, josta, hyvä kenraali Philippe Morillon, Välimeren tonnikalanpyytäjämme ainoastaan haaveilevat.

Mauritaniassa kalastusmahdollisuuksien keskimääräinen käyttöaste vaihtelee äyriäisten 90 prosentista tonnikalan 22 prosenttiin. Kuten kaikissa näissä sopimuksissa ja pöytäkirjoissa, kalastusoikeudesta maksetaan luonnollisesti korvausta, joka on neljän vuoden aikana noin 300–305 miljoonaa euroa eli 70 tai 80 miljoonaa euroa vuodessa. Komission jäsen Borg on kertonut meille, miten tärkeä tämä korvaus on, koska se vastaa noin 15 prosenttia Mauritanian vuosittaisesta talousarviosta. Tämä toimenpide hyödyttää myös Mauritaniaa, koska korvaus pysyy kutakuinkin samalla tasolla, vaikka saaliita vähennetään. Mauritanialaiset aiheuttavat kuitenkin suuren ongelman, koska ne ahdistelevat aluksiamme ja koska ne nousevat aluksiin yksinkertaisesti kerätäkseen sakkoja matkan varrelta. On kuitenkin totta, kuten Marie Anne Isler Béguin muistutti, että Euroopan komissio ei ole suhtautunut näihin tapauksiin erityisen ymmärtäväisesti ja että se painostaa nyt Mauritanian hallitusta.

Vaikka kalastus on luonnollisestikin erittäin tärkeää näillä alueilla, Marokon puolella, esimerkiksi Dakhlassa, kalaa viedään Brasiliaan, ja kalastus on koko kaupungin elinkeinona. Tämän takia FAO ja AKT-maat haluavat kehittää kestävän kalatalousalan ja laatia menettelysäännöt. Arvoisa puhemies, huolimatta Euroopan komission toiminnasta, sillä se ei aina ole ollut ”hyvä” näissä neuvotteluissa Mauritanian uuden demokratian kanssa, meidän olisi kuitenkin suhtauduttava myönteisesti tähän sopimukseen, koska se on kenties yksi viimeisistä, jonka voimme tehdä kyseisellä alueella, nyt kun Marokko haluaa pitää valvonnassaan ja palauttaa valvontaansa omat luonnonvaransa.

  Daniel Varela Suanzes-Carpegna (PPE-DE). - (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, meillä oli suuria odotuksia siitä, että Mauritanian kanssa tehtyyn sopimukseen liitetystä pöytäkirjasta uudelleen käydyillä neuvotteluilla voitaisiin paikata aiempia heikkoja neuvotteluja; me myös ajattelimme, että niillä voitaisiin korjata niiden neuvottelujen epätyydyttävä tulos, jotka koskivat Marokon sopimusta kaupallisesti tärkeitä pääjalkaisia kalastavasta laivastosta, jolla on merkittävää sosioekonomista merkitystä Galiciassa ja joka on näin ollen kärsinyt näiden kahden heikosti neuvotellun sopimuksen vaikutuksista sekä kalatalousalan yleisestä kriisistä.

Näin ei kuitenkaan käynyt, joten emme voi ylistää tai onnitella komissiota tästä tuloksesta. Yleisesti kalastusmahdollisuuksia on vähennetty merkittävästi, eikä rahallista korvausta ole mukautettu tähän vähennykseen. Vaikutuksista kärsineestä alasta ei ole juurikaan otettu opiksi, ja tekniset toimenpiteet, jotka ovat monitulkintaisia, ovat lisäksi haitallisia yhteisön laivastolle. Pääjalkaisten osalta on todettava, että kuten mietinnössä todetaan, mustekalan vähimmäiskoko on suurin koko alueella, vaikka siihen ei ole tarvetta. Tämän takia pääjalkaisia kalastava laivasto on hävitetty tehokkaasti, ja kaiken lisäksi lupien myöntämisessä ei noudateta suhteellisen vakauden periaatetta, mikä aiheuttaa vahinkoa Espanjan laivastolle.

Arvoisa komission jäsen Borg, ymmärtänette, että olemme erittäin pahoillamme, että me emme voi onnitella teitä tässä tapauksessa saavutetuista tuloksista, koska uskon, että tulokset olisivat voineet ja niiden olisi pitänyt olla paljon parempia.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensinnäkin kiittää teitä mielenkiintoisista huomautuksista ja keskustelusta, jonka olemme käyneet. Haluaisin esittää huomautukseni muutamista esille otetuista näkökohdista.

Ensinnäkin olette oikeassa huomauttaessanne, että kalastusmahdollisuudet vähenevät tämän tarkistetun pöytäkirjan nojalla. Tämä oli nimenomaan syynä siihen, että päätimme käynnistää uudet neuvottelut. Meidän oli varmistettava kalastusmahdollisuuksien mahdollisimman tehokas käyttö. Aiemmin kalastusmahdollisuuksia ei hyödynnetty läheskään kokonaan pienten pelagisten lajien tai pääjalkaisten osalta.

Teknisten vaatimusten, esimerkiksi ruoppauskoneiden osalta on todettava, että me toivomme, että me löydämme nopeasti ratkaisun tähän ongelmaan. Mauritanian viranomaiset ovat erittäin hyvässä asemassa löytääkseen ratkaisun, joka tyydyttää molempia osapuolia. Palautumisajan osalta on huomautettava, että tämä pyyntö tuli alun perin teollisuudelta, koska se katsoo, että tällaisen palautumisajan jälkeen saaliit ovat kannattavampia.

Mustekalan vähimmäiskoon asettamisesta 500 grammaan minun huomautettava, että olemme tekemisissä kolmannen valtion, suvereenin valtion Mauritanian kanssa, ja sen omissa säännöksissä määritellään, että mustekalan vähimmäiskoko on 500 grammaa. Tämä oli asia, jota emme voineet muuttaa neuvotteluilla. Me emme voi pyytää kolmatta maata muuttamaan lainsäädäntöään, koska meidän omat kalastajamme haluavat pyytää pienempiä pääjalkaisia. Me kuitenkin tunnustamme, että tähän asiaan ei sovelleta yhtä yhtenäistä säännöstä kyseisellä alueella. Jotkut muut valtiot sallivat pienempien pääjalkaisten pyytämisen, ja tämän takia päätös asiasta olisi tehtävä COPACE-järjestössä.

Osoittamista koskevien ohjeiden osalta eli sen osalta, mikä tunnetaan suhteellisena vakautena, totesin jo aikaisemmin, että komissio ei ole velvollinen siirtämään suhteellista vakautta yhdestä sopimuksesta toiseen tai yhdestä pöytäkirjasta toiseen.

Sopimuksella ja pöytäkirjalla kuitenkin säädetään, että jos jäsenvaltio tarvitsee suurempia kalastusmahdollisuuksia ja jos tällaiset pyynnöt voidaan perustella tieteellisesti kalakannan tilalla, tällaisia pyyntöjä tietenkin käsitellään. Aion ottaa ne esille Mauritanian kanssa, jotta voimme neuvotella mahdollisuuksien lisäämisestä, kuten esimerkiksi pääjalkaisten tapauksessa, jos tätä nimenomaan pyydetään.

Minun on huomautettava, että pääjalkaisten osalta lupia käytettiin 22 tapauksessa. Uudella pöytäkirjalla kuitenkin säädetään 25 luvasta, joten pyrimme itse asiassa luomaan suojan, joka edistää mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Jos kyseinen asiaan liittyvä jäsenvaltio katsoo, että valtiosta haetaan yli 25 lupaa, ja jos se toimittaa meille tarkat tiedot asiasta, me otamme asian esille Mauritanian kanssa, jotta lupien määrää voidaan lisätä. Tämä pitää paikkansa kuitenkin sillä edellytyksellä, että kalakanta sallii lupien lisäämisen. Minun on korostettava sitä, että pääjalkaisten osalta meillä on ongelmia kannan kestävyyden ja tilan osalta.

Suhteellista vakautta koskevan kysymyksen osalta haluaisin huomauttaa uudelleen, että aina ei voi voittaa. Pääjalkaisten pyyntioikeuksien myöntäminen ei näytä miellyttävän yhtä erityistä jäsenvaltiota. Mutta kun kyseessä on tonnikala, jonka osalta tämän jäsenvaltion pyyntioikeuksia lisätään merkittävästi, kyseinen jäsenvaltio hyötyy asiasta, eikä meille ole valitettu asiasta lainkaan.

Haluan myös esittää huomautuksen pöytäkirjan arvostelusta ja siitä uudelleen käytävistä neuvotteluista. Pöytäkirjan tarjoamia mahdollisuuksia ei käytetty hyväksi. Totean Marie Anne Isler Béguinin tavoin, että tällaisissa sopimuksissa ei ole kyse ainoastaan kalatalousalasta vaan myös kehitysavusta. Vaikka me olemme vähentäneet kalastusmahdollisuuksista annettua rahallista korvausta, aikomuksenamme on kuitenkin selvästi kasvattaa kehitysapua koskevaa osaa, ja me olemme sitoutuneet täysimääräisesti kunnioittamaan tätä päätöstä.

Tämän takia määrärahat ovat kokonaisuudessaan pysyneet samoina tällä neljävuotisella kaudella. Talousarviotuki 10. EKR:sta kattaa loput 40 miljoonaa euroa kaudella 2009/10–2012 niin, että määränä on 10 miljoonaa euroa vuosittain. Tämä tarkoittaa, että Mauritania saa rahoituspaketin, joka – kun otetaan huomioon se, mitä ne saavat korvauksena kalastusmahdollisuuksista, joita on vähennetty sen perusteella, kuinka paljon Mauritanian vesillä on itse asiassa kalastettu, ja talousarviotuen korottaminen 10. EKR:stä osoitettavilla väliaikaisilla korvauksilla tämän pöytäkirjan puitteissa, me päädymme tilanteeseen, jossa kokonaispaketti vastaa kalastuspakettia, joka niille annettiin edellisen rahoitusta koskevan pöytäkirjan nojalla.

Aluksiin saapumisen osalta haluan todeta, että työryhmä pitää tänä viikonloppuna, tämän viikon sunnuntaina kokouksen, jossa keskustellaan tästä erityiskysymyksestä ja jossa sovitaan suosituksista ja suuntaviivoista, joiden pitäisi ratkaista tämä ongelma. Carmen Fraga Estévez esitti aivan keskustelun aluksi huomautuksen Euroopan parlamentin jäsenten osallistumisesta. Komissio katsoo, että yhteiskomiteoissa, joissa kyseiset kaksi osapuolta ovat virallisesti edustettuina, on noudatettava samaa Euroopan parlamentin jäsenten osallistumista koskevaa lähestymistapaa kuin kahdenvälisissä neuvotteluissa.

Komissio aikoo kuitenkin jatkaa yhteistyötä parlamentin kanssa voimassa olevan puitesopimuksen mukaisesti.

  Carmen Fraga Estévez, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, yritän olla järjestelmällinen. Ensiksi käsittelen Marie Anne Isler Béguinin huomautusta. Haluaisin huomauttaa, että kehitysyhteistyöhön osoitetut varat lisääntyvät niiden neljän vuoden aikana, jolloin pöytäkirja on voimassa.

Taloudellinen kokonaiskorvaus on se, jota vähennetään 19 prosenttia, mutta kehitysyhteistyöhön osoitettuja varoja lisätään 11 miljoonaan euroon, 16 miljoonaan euroon, 18 miljoonaan euroon ja 20 miljoonaan euroon. Ei siis ole syytä huolestua kehitysyhteistyöstä, koska kyseisiä määrärahoja itse asiassa lisätään.

Arvoisa komission jäsen Borg, mustekalojen vähimmäiskoon osalta, ja koska tekniset toimenpiteet ovat tärkeitä kalastusmahdollisuuksien hyödyntämisen kannalta tarkasteltuna, haluaisin todeta, että kyseessä ei ole ongelma, josta olisi keskusteltava tässä vaiheessa. Tiedätte varsin hyvin, että tästä asiasta ollaan vielä keskustelemassa.

Toistan tätä koko ajan: koko on suurin koko alueella. Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea CECAF totesi tänä vuonna pitämässään kokouksessa, että koko alueelle olisi asetettava yhteinen vähimmäiskoko. Katson, että komission olisi tässä yhteydessä pyrittävä varmistamaan, että tämä asia enää ole ongelmana.

Mauritanian tieteellisen komitean laatimassa raportissa todetaan, että esimerkiksi marraskuussa 50 prosenttia Mauritanian kalastusalueella pyydetystä saalista voi olla mustekalaa, joka on kooltaan 300–500 grammaa. Toisin sanoen vähimmäiskoko aiheuttaa ongelmia Mauritanian kalastusalueella ja muualla.

En aio kiistellä kanssanne suhteellisesta vakaudesta, mutta kyseessä on asia, josta me olemme keskustelleet parlamentissa – asia, johon sovelletaan perussääntelyä, josta olemme keskustelleet kolmansille maille myönnettävien lupien sääntelyn ohella. Lupien alustava myöntäminen on kuitenkin täysin eri asia.

Alustavalla myöntämisellä on kunnioitettava perinteisiä oikeuksia, ja jos näiden oikeuksien mukaisia kalastusmahdollisuuksia ei käytetä, komissio voi minunkin mielestäni antaa ne niille, jotka oikeuksia haluavat ja jotka niitä hakevat. Alustavasti on kuitenkin kunnioitettava perinteisiä oikeuksia. Mauritanian viidennen luokan osalta, arvoisa komission jäsen Borg, näin ei ole käynyt.

En käsittele asiaa enää yksityiskohtaisemmin. Voisin vastata useampiin kysymyksiin, mutta luulen, että vaikka en näe kovin hyvin ilman lasejani, minulla ei ole siihen enää aikaa.

  Puhemies. − (PT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 10. heinäkuuta 2008.