Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 9. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

22. Yhteinen konsuliohjeisto: biometriset tunnisteet ja viisumihakemukset (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana Sarah Ludfordin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi diplomaatti- ja konsuliedustustoille annetun yhteisen konsuliohjeiston muuttamisesta biometristen tunnisteiden käyttöönoton ja viisumihakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestämistä koskevien määräysten osalta (KOM(2006)0269 – C6-0166/2006 – 2006/0088(COD)) (A6-0459/2007).

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, minun mielestäni tästä ehdotuksesta äänestetään siinä vaiheessa keskusteluja, jolloin ei kenties ole tarkasteltu riittävästi kaikkia vaihtoehtoja sopimuksen tekemiseksi ensimmäisessä käsittelyssä. Sen jälkeen, kun kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta hyväksyi mietintöluonnoksen 29. marraskuuta 2007, puheenjohtajavaltio Slovenia yritti saada jäsenvaltioiden kesken aikaan yhteisymmärryksen tekstin useiden kohtien sanamuodon uudelleenmuotoilusta, jotta huomioon otettaisiin Euroopan parlamentin esittämät huolenaiheet.

Tästä huolimatta valiokunnan antamasta mietinnöstä ei päästy yhteisymmärrykseen kolmen tärkeän näkökohdan osalta. Ensimmäisenä näkökohtana oli sormenjälkien ottamiselle asetettava ikäraja, toisena ulkoisten palvelujen tarjoajille annettava diplomaattinen ja konsulaattinen koskemattomuus ja kolmantena ehdot tällaisten ulkoisten palveluntarjoajien käyttämiselle sekä kysymys viisumimaksuista. Puheenjohtajavaltio Slovenia ehdotti uutta sanamuotoa näiden kolmen näkökohdan osalta, jotta parlamentin tarkastukset otettaisiin huomioon.

Kesäkuun 17. päivänä käydyissä kolmenvälisissä ministeritason keskusteluissa keskityttiin pääasiassa ulkoisille palveluntarjoajille annettavaa diplomaattiseen ja konsulaattiseen koskemattomuuteen ja siitä aiheutuvaan tiedonsiirtoon. Asiasta ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen. Muista kysymyksistä ei keskusteltu. Tämän jälkeen kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa ei ole käyty uutta keskustelua asiasta.

Sormenjälkien ottamiselle asetettavaa ikärajaa koskevan arkaluonteisen kysymyksen osalta on todettava, että komission esittelijälle toimittamat tekniset lisätietiedot vahvistavat, että on teknisesti luotettavaa ottaa sormenjälkiä yli kuuden vuoden ikäisiltä lapsilta. Komissio kuitenkin tukee puheenjohtajavaltion ehdotusta siitä, että sormenjälkiä olisi otettava 6–12-vuotiailta lapsilta ainoastaan henkilöllisyyden varmistamiseen, eikä niitä pitäisi käyttää tunnistamiseen viisumitietojärjestelmässä eli VIS:ssä. Lisäksi komissio on päättänyt toteuttaa tutkimuksen, jota Euroopan parlamentti on pyytänyt.

Panen lisäksi merkille, että tähän ratkaisuun on päädytty passeja koskevan ehdotuksen osalta. Euroopan parlamentin on tehtävä päätös kyseisestä ehdotuksesta. Tämän takia vaikuttaa siltä, että olisi hyödyllistä jatkaa keskustelua tästä kysymyksestä, jotta saadaan selville, voisiko parlamentti hyväksyä tämän ehdotuksen.

Toinen näkökohta koskee ulkoisten palveluntarjoajien käyttämistä. On määritelty ehdot, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat käyttää tällaisia palveluntarjoajia viimeisenä mahdollisuutena. Parlamentin tarkistusten perusteella on myös laadittu luettelo vaatimuksista, jotka on täytettävä. Keskustelua tästä asiasta olisi myös jatkettava. Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että tämän yhteisen konsuliohjeiston muuttamisen hyväksyminen on olennainen edellytys viisumitietojärjestelmän täytäntöönpanolle.

Vaikka viisumitietojärjestelmän perustamista koskeva asetus ja päätös hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä parlamentin ja neuvoston välisen sopimuksen perusteella, on totta, että jos käsiteltävänä oleva ehdotus joutuu toiseen käsittelyyn, viisumitietokannan käyttöönotto toukokuussa 2009 voi vaarantua. Tämän takia on tärkeää, että tästä ehdotuksesta päästään nopeasti yleiseen kompromissiin.

Niinpä, arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen täällä osoittaakseni, että komissio on sitoutunut jatkamaan neuvotteluja ja keskusteluja erityisesti esittelijänne Sarah Ludfordin kanssa sekä neuvoston kanssa, jotta asiasta päästään tyydyttävään kompromissiin tulevien kuukausien aikana. Minusta vaikuttaa jälleen kerran siltä, että tämä kompromissi on mahdollinen, mikäli työ tehdään perusteellisesti ja mikäli neuvosto ja parlamentti käyvät jatkuvaa keskustelua tästä asiasta – keskustelua, jota komissio edistää ja tukee parhaan kykynsä mukaan.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Adam BIELAN

  Sarah Ludford, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä on kolmas osa viisumitietojärjestelmää koskevaa pakettia. Sillä säädetään yhteisen konsuliohjeiston muuttamisen osalta ensinnäkin velvollisuudesta antaa biometrisiä tunnisteita tallennettavaksi viisumitietojärjestelmään sekä tähän liittyvistä normeista ja toiseksi viisumihakemusten vastaanottamista koskevista järjestelyistä. Paketti todellakin antaisi mahdollisuuden viisumitietojärjestelmän käyttöönottoon. Vaikka viisumeja koskevien sääntöjen täysimääräisestä uudistamisesta todennäköisesti säädetään viisumisäännöstöllä, josta kollegani Henrik Lax esittelijänä vastaa, erillisen ehdotuksen esittämistä perustellaan sillä, että viisumisäännöstön hyväksyminen kestää todennäköisesti vielä pidempään. On kuitenkin tärkeää varmistaa johdonmukaisuus näiden kahden ehdotuksen välillä.

Olen keskustellut ja neuvotellut neuvoston kanssa huomattavan pitkään. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta hyväksyi mietintöni viime marraskuussa. Olen pahoillani siitä, että en voi nyt esitellä ensimmäisessä käsittelyssä tehtyä sopimusta. Uskon kuitenkin, että tämä johtuu osittain siitä, että neuvosto on toiminut melko hitaasti. Ei myöskään vaikuta siltä, että se haluaisi todella toimia niiden ehdotusten mukaisesti, jotka me olemme esittäneet. Tämän takia pyydän kollegoitani tukemaan mietintöä valiokunnassa hyväksytyssä muodossa. Toivottavasti uusi puheenjohtajavaltio saa taivuteltua jäsenvaltiot ottamaan näkemyksemme paremmin huomioon.

Käsittelin samoja kysymyksiä komission kanssa, mutta sijoittaisin näkökohdat kolmen ryhmän sijaan neljään ryhmään.

Ensimmäisenä huolenaiheena on se, että minusta vaikuttaa siltä, että neuvosto haluaa ryhtyä ottamaan sormenjälkiä nuorilta lapsilta jättäen huomiotta periaatekysymykset sekä huomattavat kustannukset ja vanhemmille aiheutuvan vaivan, jotka johtuvat siitä, että lasten sormenjäljet muuttuvat usein. Lisäksi huomiotta on jätetty vääriä osumia tai hylkäämisiä koskeva ongelma. En usko, että olen saanut komissiolta kaikki asiaa koskevat tiedot.

Minusta vaikuttaa myös siltä, että jäsenvaltiot eivät halua tehdä yhteistyötä siihen uuteen haasteeseen vastaamiseksi, joka koskee biometristen tunnisteiden keräämisen järjestämistä.

Kolmanneksi on huomautettava tietosuojan ja tietoturvallisuuden riittämättömästä huomioonottamisesta: useista tietojen tuhoamiseen liittyvistä skandaaleista huolimatta jäsenvaltiot eivät suhtaudu riittävän vakavasti henkilötietojen suojelemiseen tuhoamiselta, varastamiselta jonkin kolmannen valtion toimesta tai teknisiltä vioilta.

Viimeisenä on kysymys viisumimaksuista. Mielestäni ei ole oikein, että jäsenvaltiot pakottavat viisumin hakijat maksamaan valtioiden tekemistä hallinnollisista päätöksistä, joiden nojalla kaupalliset yritykset, joiden kanssa ne tekevät sopimuksen biometristen tunnisteiden keräämisestä, perivät ylimääräisen maksun viisumimaksun lisäksi. Katson, että komissio ja neuvosto eivät toistuvista pyynnöistä huolimatta ole esittäneet uskottavia ja aineellisoikeudellisia todisteita, jotka tukisivat ehdotusta sormenjälkien ottamisen käynnistämisestä yli kuuden vuoden ikäisten lasten osalta. Uskoisin, että ylimääräiset kustannukset olisivat huomattavat, jos sormenjälkiä on otettava kahden vuoden välein. Tämän takia olemme ehdottaneet, että alle 12-vuotiaat lapset alun perin vapautetaan sormenjälkien antamista koskevasta velvollisuudesta. Olemme kuitenkin suositelleet, että asiaa tarkasteltaisiin uudelleen kolmen vuoden kuluttua, kun on tehty yksityiskohtainen tutkimus nuorten lasten sormenjälkien ottamisen teknisestä toteutettavuudesta, luotettavuudesta ja suhteellisuudesta. Mielestäni tämä olisi järkevä etenemistapa.

Ulkoistamisen osalta on todettava, että minulla ei ole mitään tätä yleistä periaatetta vastaan, jos sillä parannetaan viisumin hakijoille tarjottavia palveluja ja jos palveluja tarjotaan sellaisten ehtojen mukaisesti, joilla varmistetaan viisumien myöntämismenettelyn koskemattomuus. Lisäksi ehtona on se, että ulkoistaminen on viimeinen vaihtoehto ja että palveluntarjoaja toimii rakennuksessa diplomaattisessa suojeluksessa niin, että varmistetaan, että konsuliedustustojen viranomaiset ovat läsnä valvomassa palveluntarjoajan henkilökuntaa. Tällä varmistetaan, että tietosuoja on taattu ja että aineistoja ei voida kaapata. Neuvosto ei kuitenkaan tee mitään myönnytyksiä tämän asian osalta. Olen myös havainnut, että jäsenvaltiot eivät edes halua harkita yhteistä sijoituspaikkaa toisen jäsenvaltion kanssa tai yhteistä hakukeskusta.

Totean vielä lopuksi, että päätin tutkia kansallisista tietosuojavaltuutetuista koostuvan 29 artiklan mukaisen työryhmän lausuntoa. Ne huomauttivat ristiriidasta, sillä vaikka viisumien luotettavuutta ja turvallisuutta toisaalta vahvistetaan ottamalla käyttöön biometriset tunnisteet, tämä voi toisaalta kuitenkin heikentää koko menettelyn luotettavuutta, jos keräämiskeinot eivät ole yhtä turvallisia kuin ne olisivat konsulaatissa tai suurlähetystön konsuliosastolla. Käsittelen muita kysymyksiä, erityisesti viisumimaksuja, loppupuheenvuorossani.

  Ewa Klamt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, komission ehdotus yhteisen konsuliohjeiston muuttamisesta on kiireellisesti tarpeen avointen rajojen EU:ssa. Ryhmäni tukee voimakkaasti Sarah Ludfordin mietintöä. Kiitän esittelijää hyvästä yhteistyöstä, jonka ansiosta Euroopan parlamentin ryhmät saivat pääosin sovittua yhteisestä tekstistä.

Yhteinen konsuliohjeisto on määriteltävä uudelleen ja sitä on mukautettava nykyiseen tilanteeseen. Tulevaisuudessa viisumin hakijat epäilemättä tunnistetaan keräämällä biometrisiä tietoja, kuten valokuvia ja sormenjälkiä.

Aiemmin kävi selväksi, että jotkut jäsenvaltiot, mukaan luettuna Saksa, tulkitsivat ja sovelsivat nykyisiä sääntöjä erilailla ja tämän takia epäjohdonmukaisesti. Esimerkiksi vuonna 2000 Saksan konsulaatteja ja suurlähetystöjä kehotettiin vähentämään viisumien myöntämiseen liittyvää byrokratiaa ja epäselvissä tilanteissa myöntämään viisumin. Koska Saksan Kiovan suurlähetystö myönsi avokätisesti viisumeja, Ukrainan kansalaisille myönnettyjen viisumien määrä lisääntyi vuoden 1999 150 000 viisumista 300 000 viisumiin vuoteen 2001 mennessä. Tämä puolestaan johti laittomien maahanmuuttajien määrän huomattavaan lisääntymiseen Schengenin alueella.

Tämän takia on varmistettava kiireellisesti, että kaikki jäsenvaltiot soveltavat Schengen-viisumien myöntämistä koskevia sääntöjä yhdenmukaisesti. Ryhmäni kannattaa sitä, että neuvosto ja Euroopan parlamentti pyrkisivät tekemään asiasta kompromissin, kuten komission jäsen Barrot juuri ehdotti.

Ryhmämme kannattaa lähes kaikkia näkökohtia Sarah Ludfordin mietinnössä. Ainoat näkökohdat, joita emme voi tukea, koskevat lasten sormenjälkien ottamiselle asetettavaa ikärajaa. Tuemme komission ehdotusta ikärajan asettamisesta kuusivuotiaisiin lapsiin. Ryhmäni katsoo, että on erittäin tärkeää pitäytyä tässä ikärajassa, jotta estetään lapsikauppa Euroopan unionissa.

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluaisin kiittää Sarah Ludfordia hänen esittelemästään mietinnöstä, jota ryhmäni tukee täysimääräisesti. Euroopan unionin viisumipolitiikka kuvaa sitä, miten me toivotamme muut ihmiset tervetulleiksi. Tämän takia haluamme löytää ratkaisun, jonka avulla voimme taata Euroopan viisumien turvallisuuden ja samalla kunnioittaa niitä hakevien kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksia, erityisesti henkilötietojen suojelun osalta.

Näin ollen toivon, että neuvosto voisi ymmärtää Euroopan parlamentin vaatimukset. Meidän on löydettävä ratkaisu, jonka kaikki voivat hyväksyä. Olen esittelijän tavoin huolissani viisumeihin lisättävien biometristen tunnisteiden keräämisen ja käsittelyn ulkoistamisesta. Emme usko, että jäsenvaltioiden menettelyjen validoiminen olisi yksinään riittävä toimenpide. Jos haluamme aidon yhteisen viisumipolitiikan, jäsenvaltioiden on tutkittava muiden ehdotettujen vaihtoehtojen käyttökelpoisuutta, ennen kuin ne turvautuvat ulkoistamiseen.

On myös meidän painopistealanamme varmistaa, että biometrisiä tietoja antavien henkilöiden yksityisyyttä suojellaan. Katsomme, että on erittäin tärkeää määritellä erittäin selvästi niiden ulkoisten palveluntarjoajien sopimukset, jotka saattavat kerätä näitä biometrisiä tietoja. Näiden tietojen turvallisuuden takaamiseksi on mielestäni myös ehdottoman olennaista, että niitä kerätään tiloissa, jotka todella ovat turvallisia.

Biometristen tietojen keräämistä koskevan ikärajan osalta totean, että minulla ei ole mitään ideologista mielipidettä tästä asiasta. Katson kuitenkin, että me emme voi nykyisten kokemustemme perusteella taata, että alle 12-vuotiaiden lasten sormenjäljet olisivat riittävän luotettavia, jotta niitä voitaisiin kerätä käyttöä varten. Katson, että tämä loisi väärää turvallisuudentunnetta.

Tämän takia haluaisin meidän varautuvan tähän ennalta niin, että sormenjälkien ottamisen alaikärajaksi asetetaan 12 vuotta. Ikärajaa voidaan tarkistaa sen jälkeen, kun käytössämme on riippumaton tutkimus, jonka komission jäsen meille lupasi ja jossa annetaan kaikki tarvittavat tiedot lasten sormenjälkien luotettavuudesta.

Totean viisumien hinnasta, jonka neuvosto tietenkin vahvistaa, että kyseessä pitäisi olla enimmäishinta. Emme voi olettaa viisumien hakijoiden kantavan taloudellista taakkaa, joka aiheutuu Euroopan unionin lisävaatimuksista.

Lopuksi, arvoisa komission jäsen, haluaisin sanoa, että arvostan työtä, jonka olette tehneet näiden neuvottelujen puolesta. Sanon näin siksi, että Euroopan parlamentti haluaa saada äänensä kuuluville, ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että neuvosto ei kuuntele perustelujamme.

  Tatjana Ždanoka, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää Verts/ALE-ryhmän puolesta Sarah Ludfordia erinomaisesta yhteistyöstä, jota hän teki, kuten tavallista.

Muutamat keskeiset näkökohdat herättävät meissä kuitenkin levottomuutta. Olemme Euroopan tietosuojavaltuutetun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että biometristen tunnisteiden käyttö tietojärjestelmissä ei koskaan ole vähäpätöinen päätös, varsinkin kun kyseinen järjestelmä koskee niin monia ihmisiä. Tämän takia katsomme, että viisumitietojärjestelmää koskeva asetus olisi sinällään asianmukaisempi paikka sekä yleisille säännöille että poikkeuksille.

Myös ikä, jota ennen lapset on vapautettu sormenjälkien antamista koskevasta velvollisuudesta, herättää useita kysymyksiä, kuten olemme kuulleet. Tässä yhteydessä kiitämme esittelijää ja muita kollegoja järkevästä päätöksestä muuttaa ikärajaa kuudesta vuodesta 12 vuoteen. Tieteellisissä lähteissä ei kuitenkaan osoiteta, että alle 14-vuotiaiden lasten sormenjäljet olisivat luotettava tunnistamiskeino.

Toisena ongelmana on viisumihakemusten ulkoistaminen. Tässä yhteydessä meidän on otettava käyttöön tarvittavat suojakeinot, jotta varmistetaan tietosuojan kunnioittaminen. Lisäksi tämän näkökohdan osalta on todettava, että esittelijä on saanut aikaan huomattavaa edistymistä, jos komission alkuperäistä tekstiä verrataan nykyisen ehdotuksen tekstiin.

Ryhmämme kuitenkin vastustaa voimakkaasti biometristen tunnisteiden laajamittaista käyttöönottoa. Katsomme, että se vaikuttaa merkittävästi tietoturvaan ja perusoikeuksiin, eikä siitä ole merkittävää hyötyä. Italian äskettäiset tapahtumat myös osoittavat, miten helposti sormenjälkien ottamisesta voi tulla osoitus vallan väärinkäytöstä.

Tiivistetysti todettuna me todella arvostamme esittelijän ponnisteluja ja hänen rohkeuttaan parhaiden tulosten saavuttamiseksi. Verts/ALE-ryhmä ei kuitenkaan mielellään hyväksy biometristen tunnisteiden käyttöä EU:ssa, ennen kuin niiden tarpeellisuus on osoitettu ilman varteenotettavia epäilyksiä.

Tämän takia emme voi äänestää mietinnön puolesta.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kannatan yhtenäisten ehtojen käyttöönottoa viisumien myöntämiselle, jotta estetään niin sanottu mahdollisimman myönteisen viisumikohtelun etsiminen. Vastustan kuitenkin periaatteessa sitä, että viisumeihin lisätään biometrisiä tietoja, erityisesti pienten lasten tapauksessa. Mielestäni se on täysin epäasianmukaista. Me emme voi myöskään ehdottaa, että kuusivuotiailta otettaisiin sormenjäljet ilman, että esimerkiksi teetetään ensin riippumaton tutkimus senikäisten lasten sormenjälkien käyttämisestä ja että tiedetään, kuinka pitkään lasten sormenjälkiä voidaan ylipäänsä säilyttää. En usko, että me voimme tai että meidän pitäisi antaa lainsäädäntöä tällaisin perustein.

Pidän myös ongelmallisena ehdotetun uuden asetuksen täytäntöönpanoa. Kaikkien hakijoiden, myös lasten, on nyt saavuttava henkilökohtaisesti konsulaattiin, jotta heiltä voidaan ottaa sormenjäljet. Tämä voi olla liikaa vaadittu ihmisiltä, jotka asuvat syrjäisillä alueilla suurissa valtioissa. Se voisi tarkoittaa, että heikommin toimeentulevien, erityisesti perheiden, on lähes mahdotonta hakea viisumia, jotta he voisivat matkustaa Euroopan unionin alueelle. Onko tämä todella se kuva, jonka Euroopan unioni haluaa antaa ulkomaille?

Neuvosto ja komissio yrittävät estää tämän kääntymällä yksityisen sektorin puoleen. Ne ehdottavat, että ulkoisille palveluntarjoajille annettaisiin oikeus vastaanottaa viisumihakemuksia ja biometrisiä tietoja ja välittää niitä edelleen asiasta vastaaville konsulaateille. Näin ollen asiaan liittyvät kustannukset itse asiassa siirretään hakijoiden maksettaviksi. Eikä siinä kaikki! Katson, että tällä tavalla ei voida varmistaa, että kaikki nämä erittäin arkaluoteiset tiedot pidetään turvassa ja luottamuksellisina. Tämän takia on olennaista varmistaa, että ulkoistaminen, joka olisi joka tapauksessa sallittava ainoastaan erittäin tiukoin ehdoin, sallitaan vain sellaisissa tiloissa, joille on myönnetty diplomaattinen suojelu. Tämän asian osalta tuen esittelijää kiistattomasti.

  Carlos Coelho (PPE-DE) . – (PT) Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, halusimme tämän aloitteen avulla taata yhteentoimivuuden kaikkien jäsenvaltioiden välillä ja taata yhtäläisen suojelun kaikille henkilötiedoille sekä kaikkien turvapaikanhakijoiden yhdenvertaisen kohtelun. Tuen erityisesti ponnisteluja menettelyjen helpottamiseksi, jotta viisumeja voitaisiin myöntää niitä hakeville henkilöille keskitetyn palvelupisteen periaatteen mukaisesti. Tuen myös sitä, että biometriset tunnisteet eli hakijan kasvokuva ja hänen kymmenen sormenjälkeään tallennetaan keskitettyyn viisumitietojärjestelmään eli VIS:ään.

Meidän on korostettava, että näitä tietoja käytetään tunnistamiseen, kuten varapuheenjohtaja Barrot on jo huomauttanut. Tämä poikkeaa täysin siitä, miten toimitaan eurooppalaisten passien osalta: niihin voidaan ottaa ainoastaan kaksi sormenjälkeä, joten niitä voidaan käyttää ainoastaan tunnistamiseen, toisin sanoen rinnakkain tapahtuvaan vertailuun. Tämän näkökohdan osalta olen tyytyväinen Euroopan komission valmiuteen tehdä yhteistyötä teettämällä parlamentin pyytämä tutkimus lasten sormenjälkien ottamisen soveltuvuudesta, minkä varapuheenjohtaja Barrot juuri ilmaisi täällä täysistunnossa.

Arvoisa puhemies, kun otetaan huomioon, että me aiomme tarkistaa yhteisön viisumisäännöstöä täysimääräisesti, erilliset keskustelut tästä erityisestä ehdotuksesta olisivat olleet järkeviä ainoastaan siinä tapauksessa, että niillä olisi nopeutettu prosessia. Tätä tavoitetta ei kuitenkaan saavuteta. Me äänestämme huomenna ehdotuksesta, josta ei saatu tehtyä sopimusta ensimmäisessä käsittelyssä ja joka on ainoastaan ensimmäinen vaihe hitaassa prosessissa. Tämän takia epäilen vahvasti sitä, onko syytä jatkaa erillisiä keskusteluja tästä ehdotuksesta, sillä sen aikataulu vaikuttaa vastaavan suuresti itse säännöstön tarkistamisen aikataulua.

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain esittää lyhyen huomautuksen. Meidän kaikkien tärkein kansalaisoikeus on itse elämä. Väittelyä ja leireihin jakautumista esiintyy aina, kun keskustelemme ylimääräisiin turvallisuustoimenpiteisiin liittyvistä kysymyksistä – asioista, jotka saattavat rajoittaa oikeuksia, jotka me yleensä katsomme kansalaisoikeuksiksi. Haluan vain varmistaa, että komission jäsen uskoo vakaasti siihen, että tarvittava vallanjako vastaa sitä, mitä me täällä nyt käsittelemme. Haluan myös varmistaa, että emme mene pidemmälle kuin mihin meillä on oikeus ja että me otamme käyttöön ainoastaan sellaiset turvallisuustoimenpiteet, tunnistamistoimenpiteet, joihin nykymaailmamme antaa meille oikeutuksen.

Kollegani Carlos Coelho on juuri muistuttanut meitä siitä voimakkaasta viestistä, jonka välitämme, jos emme saa tehtyä tästä asiasta sopimusta ensimmäisessä käsittelyssä. Kyseessä on erittäin herkkä ala, ja yhä useammat kansalaiset kyseenalaistavat sen, että heiltä otetaan pois ”oikeudet” – jos ilmausta käytetään yleisesti.

Päätän tähän huomautukseen: elämä on suurin kansalaisoikeus. Meidän on tehtävä valtuuksiemme puitteissa kaikkemme suojellaksemme elämää turvallisuuden ja ylimääräisten toimenpiteiden osalta. Toivon, että te lupaatte, että keskinäistä valvontaa suoritetaan joka tapauksessa.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut erittäin tarkkaavaisesti eri puhujia. Ensinnäkin haluaisin muistuttaa teitä tiedoista, jotka on jo liitetty tähän asiakirjaan. Lasten sormenjälkien osalta todettiin, että laskelmien mukaan sormenjälkien laatu ja luotettavuus tietokannassa, joka sisältää 1,5 miljoonan viisumin hakijan tiedot, oli erittäin korkea. Minulle myös ilmoitettiin, että tätä näkemystä tukeva tekninen asiakirja on toimitettu Sarah Ludfordille.

Haluan joka tapauksessa vakuuttaa teille omalta osaltani, että olen täysin valmis käynnistämään tutkimuksen, jota olette aivan oikeutetusti pyytäneet, jotta voimme todella selvittää, miten luotettavia nämä biometriset tiedot ovat ja olisiko niitä ryhdyttävä keräämään. Mielestäni se on erittäin hyvä idea. Hyvä Sarah Ludford, mietin myös sitä, voisimmeko kenties tehdä kompromissin erottamalla toisistaan 6–12-vuotailta lapsilta otetut sormenjäljet, joita käytetään yksinomaan tunnistustarkoituksissa, ja yli 12-vuotiailta otetut sormenjäljet, joita itse asiassa voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin.

Teen kuitenkin voitavani, jotta EU:n uuden puheenjohtajavaltion kanssa voitaisiin tehdä kompromissi varmistaen, että parlamentin toiveet otetaan huomioon entistä paremmin.

Toisen näkökohdan eli ulkoistamisen osalta on todettava, että olemme todellakin olleet huolestuneita liitteestä, jossa luetellaan vähimmäisvaatimukset, jotka on sisällytettävä jäsenvaltioiden ja ulkoisten palveluntarjoajien tekemiin sopimuksiin. Komissio on myös antanut asiakirjan, jossa luetellaan erilaiset tekniset menetelmät tietojen turvallisuuden takaamiseksi. Kunnioitan kuitenkin huolestuneisuuttanne tästä tietoturvaa koskevasta kysymyksestä. On totta, että kolmansissa maissa on vaarana, että ulkoisen palveluntarjoajan tiloissa säilytetyt tiedot saatetaan takavarikoida tai että tietokannoista tehdään pakollisia hakuja. On olennaista tunnustaa, että meidän pitää varautua tähän vaaraan. Haluan uskoa siihen, että vuoropuhelua tästä kysymyksestä jatketaan. Nämä ovat omia näkemyksiäni. Carlos Coelho oli aivan oikeassa todetessaan, että me voisimme pyrkiä varmistamaan, että tätä mietintöä ja viisumisäännöstöä käsitellään ikään kuin rinnakkain.

Lopuksi voin vain vahvistaa parlamentille ja esittelijälle Sarah Ludfordille, jota haluan kiittää kaikesta hänen tekemästään työstä, että pyrin kuitenkin päättäväisesti saamaan melko nopeasti aikaan kompromissin pyytämällä neuvostoa kuuntelemaan parlamenttia enemmän. Toivon myös, että parlamentti osoittaa omalta osaltaan tiettyä ymmärtämystä ottaen huomioon sitoumukset, jotka komissio tekee. Tämä on hinta, joka meidän on maksettava, jos haluamme päästä kompromissiin. Korostan tätä näkökohtaa hieman, koska me haluamme viisumitietojärjestelmän, joka on tehokas ja oikeudenmukainen. Arvoisa puhemies, jos me haluamme luoda sellaisen järjestelmän, meidän on ratkaistava ongelmat, joista olemme keskustelleet. Haluaisinkin kiittää niitä Euroopan parlamentin jäseniä, jotka ovat tänä iltana esittäneet näkemyksensä asiasta.

  Sarah Ludford, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia kollegoja ja erityisesti varjoesittelijöitä, joiden kanssa olen tehnyt töitä. Olemme tehneet yhdessä erittäin rakentavaa työtä, ja olen erittäin tyytyväinen heidän myönteiseen panokseensa. He ovat kaikki sitoutuneet työhön erittäin hyvin, ja olen ollut siitä erittäin kiitollinen.

Haluamme saada viisumitietojärjestelmän toimintaan ja vieläpä mahdollisimman pian. Tavallaan se on minun lapseni, koska olin järjestelmästä vastaava esittelijä. Mutta kuten kollegani ovat korostaneet, me keskustelemme erittäin arkaluonteisista henkilötiedoista ja kenties 70 miljoonasta tietyllä hetkellä käytettävissä olevasta tietueesta. Viisumitietojärjestelmää ei pidä kohdella yhtenä suurena kokeiluna. Meidän on varauduttava ongelmiin ennalta. Olen samaa mieltä Tatjana Ždanokan ja Martine Rouren kaltaisten puhujien kanssa siitä, että meillä ei ole riittävästi kokemusta, jotta voisimme luottaa siihen, että voimme välttää ongelmat esimerkiksi kuusivuotiaiden sormenjälkien ottamisen osalta.

Komission jäsen puhui siitä, miten me emme välttämättä voi ryhtyä toimiin niin, että ainoastaan 6–12-vuotiaat tunnistetaan. Tämä voi herättää tiettyä huolestuneisuutta, mutta en usko, että kyseessä on huolestuneisuus käytännön järjestelyistä tai kustannuksista, jotka aiheutuvat siitä, että sormenjälkiä on otettava kahden vuoden välein. En suoraan sanottuna usko, että neuvosto on ajatellut asiaa tarkemmin.

Kuten Martine Roure huomautti, meidän pitäisi laatia yhteistä viisumipolitiikkaa – tai itse asiassa meillä pitäisi sellainen jo olla. Tämän takia on niin masentavaa, että jäsenvaltiot eivät käytännössä halua tehdä mitään yhteistyötä yksissä tiloissa ja että ne haluavat soveltaa erilaisia viisumimaksuja, jotka ylittävät 60 euron rajan. Toivoisin, että komissio toimisi aloitteellisemmin ja pyrkisi kannustamaan jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä eri sijaintipaikoissa.

Ewa Klamt, jota haluan kiittää lämpimästi hänen rakentavasta kritiikistään ja yhteistyöhalustaan, katsoi, että sormenjälkien ottaminen yli kuusivuotiailta lapsilta olisi tehokas keino torjua lapsikauppaa. Minun on todettava, että en ole tietoinen mistään vakavastiotettavista tutkimuksista, joissa osoitettaisiin, että näin todella käy. Miksi valita ikärajaksi kuusi vuotta? Miksi ei viisi, tai neljä, tai kolme, tai jopa nolla? Voi olla paljon suurempi vaara siihen, että kidnappauksen kohteeksi joutuvat pienet vauvat kuin kuusivuotiaat lapset.

Myös Carlos Coelhon ehdotus tämän mietinnön yhdistämisestä viisumisäännöstöön on mielenkiintoinen. Hän on osallistunut keskusteluun – krikettitermein ilmaistuna – kiertoheitolla. Luulenkin, että meidän esitettävä ajatus uudelleen valiokunnalle ja katsottava, mitä mieltä ne siitä ovat. Suhtaudun ajatukseen toisaalta avomielisesti, mutta katson kuitenkin, että valiokunnan on päätettävä asiasta.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 10. heinäkuuta 2008.