Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 9. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

PUHETTA JOHTI
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. EKP:n vuosikertomus 2007 (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana Olle Schmidtin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö EKP:n vuosikertomuksesta 2007 (2008/2107(INI) (A6-0241/2007).

  Olle Schmidt, esittelijä. − (SV) Arvoisa puhemies, arvoisat Jean-Claude Trichet ja Jean-Claude Juncker, kaikkien katseet ovat kääntyneinä Euroopan keskuspankkiin. Nykyinen epävarma taloudellinen tilanne ja rahoitukseen liittyvä epävarmuus aiheuttavat EKP:lle suuria paineita. Olen vakuuttunut sitä, että viime viikolla tehty päätös nostaa korkotasoa oli oikea. Inflaatio on vitsaus, jonka myötä varat jakautuvat epäoikeudenmukaisesti. Euroopan poliittisten johtajien pitäisi olla kiitollisia siitä, että heillä on riippumaton keskuspankki, joka on valmis toimimaan estääkseen Eurooppaa vaipumasta stagflaatioon, matalaan kasvuun ja kasvavaan inflaatioon.

Euro on maailmanvaluutta kymmenen vuotta sen käyttöönoton jälkeen. Sen euroalueelle ja koko unionille, myös minun maalleni, ja jopa koko maailmantaloudelle tuoma turvallisuus ja vakaus ovat jotain, mistä kukaan ei voinut edes uneksia. Irlannin kansanäänestyksen ”ei” ei ollut vastaus euron vahvuuteen. Euroalueen jäsenvaltioiden talouksien epäsuhtainen kehitys voi olla riski, mutta se voidaan korjata pitämällä tiukasti kiinni jäsenvaltioiden vakaata valtiontaloutta ja jatkuvaa rakennemuutosta koskevan vakaussopimuksen vaatimuksista

Samaan aikaan on kymmenen vuoden jälkeen sangen järkevää tarkastella, miten EKP toimii; valvontaa, avoimuutta, päätöksentekoa ja euron kansainvälistä asemaa voitaisiin parantaa. Valiokunta ehdottaa siksi, että EKP:n pitäisi antaa uusia ehdotuksia siitä, miten päätöksenteosta voidaan tehdä avoimempaa ja tehokkaampaa, kun euroryhmä kasvaa. EKP:n pitäisi antaa selonteko hallintoneuvoston jäsenten välisestä keskustelusta, joissa tehdään päätöksiä vertailukorkotasosta, jotta avoimuutta voitaisiin lisätä ja ennustettavuutta edistää. Sen asemaa euroryhmän johtajana pitäisi vahvistaa, jotta se kuvastaisi paremmin euron merkitystä myös kansainvälisissä puitteissa.

Markkinoiden parempi tiedottaminen EKP:n korkotasoa koskevista päätöksistä on pitkään ollut ratkaisevan tärkeää parlamentille. Tärkeää on myös pöytäkirjojen ja äänestysten tulosten julkaiseminen. EKP ei ole suostunut tähän huomauttaen, että sillä luotaisiin kansallisia jakoja EKP:n hallintoon.

Arvoisa Jean-Claude Trichet, olemme kuunnelleet teidän näkemyksiänne, ja nyt valiokunta esittää tarkistetun ehdotuksen. EKP:n hallinnon on annettava selkeämpiä tietoja korkotasoa koskevan päätöksen jälkeen, eli sen on kerrottava, saavutettiinko yksimielisyys keskusteluitta vai oliko yhteisen kannan muodostamisessa vaikeuksia. Tämä olisi tärkeä askel eteenpäin parannettaessa markkinoiden, meidän poliitikkojen ja EKP:n välistä vuoropuhelua.

Inflaatio on noussut ennätyslukemiin ja on nyt noin neljässä prosentissa, mikä on huomattavasti enemmän kuin keskipitkän aikavälin kahden prosentin inflaatiotavoite. Dollarin lisäksi myös muut valuutat ovat heikentyneet huomattavasti euroon nähden, mikä on elvyttänyt keskustelun vaihtokurssista. Euroalueen laajentaminen tuo valuutta-alueelle enemmän painoarvoa, mutta siitä seuraa samalla myös monia haasteita, koska päätöksenteosta tulee kömpelömpää ja erot jäsenten välisessä taloudellisessa kehityksessä kasvavat.

Asuntolainamarkkinoiden kriisi on osoittanut, että rahoitusalan vakaus on maailmanlaajuinen kysymys, koska kriisit eivät enää rajoitu yhteen maahan tai yhdelle alueelle. Yhdysvaltain keskuspankin ja Englannin pankin yhteiset ponnistelut ovat edistäneet kattavasti rahoitusjärjestelmien pysymistä pystyssä, mutta ne eivät ole ratkaisseet kriisiä. Tämä on myös selvästi osoittanut, että keskuspankkien ja muiden instituutioiden välisen yhteistyön on oltava parempaa. Se, että sekä EKP ja Yhdysvaltain keskuspankki varoittivat turhaan, että asuntolainamarkkinoilla uhkaavaa kriisiä ei pitäisi aliarvioida, osoittaa maailman rahoitusmarkkinoiden lisääntyvän haavoittuvuuden. Tässä on toinen hyvä syy toimia, kuten muun muassa parlamentti tekee nyt, esimerkiksi seuraamalla Lamfalussy-prosessia Euroopan valvontarakenteen päivittämiseksi.

Yhteisellä rahapolitiikalla ja EKP:llä on edessään suuria haasteita tulevina vuosina. Olen vakuuttunut siitä, että EU:n johtajat ja EKP kestävät koetuksen. Kaikkien EU:n johtajien on kuitenkin samaan aikaan ymmärrettävä, että hintojen vakaus ja vakaa valtion talous ovat kasvun ja uusien työpaikkojen perusta. Siksi on huomionarvoista, että Ranskan presidentti kyseenalaistaa EKP:n vakaustavoitteet, eikä vähiten siksi, että hän on nyt neuvoston puheenjohtaja. Minun mielestäni EU:n johtajien pitäisi sen sijaan kansalaisten kanssa käytävässä avoimessa vuoropuhelussa selittää rahapolitiikan tarkoitus ja tavoitteet. Huimasti nousevat hinnat ja niitä hyvittävät palkankorotukset ovat vaurauden pahimpia vihollisia.

  Jean-Claude Trichet, Euroopan keskuspankin pääjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja esittelijä, hyvät naiset ja herrat, minulle on kunnia olla esittelemässä Euroopan keskuspankin vuoden 2007 vuosikertomusta teille EY:n perustamissopimuksen mukaisesti. Suhteemme on paljon monipuolisempi kuin perustamissopimuksessa edellytetään, ja Euroopan keskuspankki arvostaa hyvin läheistä suhdettaan parlamenttiin.

Tämä on neljäs kerta, kun puhun teille tänä vuonna. Kollegani johtokunnassa ovat myös olleet tiiviissä yhteydessä Euroopan parlamenttiin, erityisesti euroalueen laajentamisen, maksujärjestelmien ja talous- ja rahaliiton kymmenennen vuosipäivän kaltaisten kysymysten osalta.

(DE) Ensiksi teen teille lyhyen yhteenvedon kauden 2007–2008 taloudellisista suuntauksista ja selitän EKP:n toteuttamia rahapoliittisia toimenpiteitä. Sitten teen muutaman huomion kohdista ja ehdotuksista, joita te olette esittäneet EKP:n vuosikertomusta 2007 koskevassa päätöslauselmassanne.

(EN) Vuonna 2007 EKP:n toimintaympäristö oli hyvin haasteellinen hyödykkeiden nousevien ja epävakaiden hintojen takia, ja vuoden 2007 toiselta puoliskolta lähtien, kuten esittelijä mainitsi, koska epävarmuus lisääntyi koko maailman rahoitusmarkkinoilla käynnissä olevan korjauksen takia. Tästä kehityksestä huolimatta euroalueen talous jatkoi vuonna 2007 vakaasti kasvuaan, ja vuotuinen tosiasiallinen BKT kasvoi 2,7 prosentilla.

Vuoden 2008 ensimmäisellä puoliskolla tosiasiallisen BKT:n kohtuullinen kasvu on jatkunut, vaikka kvartaalitasolla siinä todennäköisesti onkin huomattavaa epävakaisuutta osittain säähän liittyvien väliaikaisten tekijöiden vuoksi. Siksi on tärkeää keskittyä keskipitkän aikavälin suuntauksiin kasvua koskevaa kehitystä arvioitaessa.

Euroalueen ulkopuolisten maiden osalta kehittyvien talouksien kasvun pitäisi tulevaisuudessa säilyä voimakkaana, sillä se tukee euroalueen ulkomaista kysyntää. Euroalueen maiden talouden perustekijät pysyvät puolestaan vakaina eikä euroalue kärsi merkittävästä epätasapainosta. Työttömyysluvut ja työvoimaan osallistuminen ovat kasvaneet viime vuosina merkittävästi, ja työttömyysluvut ovat laskeneet alhaisemmalle tasolle 25 vuoteen.

Tähän kasvua koskevaan tilanteeseen liittyvä epävarmuus pysyy kuitenkin suurena. Talouskehityksen heikkenemisen riskit liittyvät pääasiassa hyödykkeiden hintojen odottamaan kasvuun tulevaisuudessa, rahoitusmarkkinoilla jatkuvien jännitteiden mahdollisiin reaalitalouteen kohdistuviin tulevaisuuden vaikutuksiin ja suuntauksiin lisätä protektionismia.

Hintojen kehityksestä haluaisin sanoa, että vuonna 2007 keskimääräinen vuotuinen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin mukainen inflaatio euroalueella oli 2,1 prosenttia, mikä on hieman enemmän kuin EKP:n määritelmä hintavakaudesta. Vuoden lopussa inflaatiotaso kuitenkin oli huomattavasti yli kaksi prosenttia öljyn ja elintarvikkeiden kansainvälisten hintojen huomattavan nousun takia. Euroalueen inflaatio on siitä lähtien noussut edelleen, ja hyödykkeiden äkillisen hintojen nousun seurauksena se nousi huolestuttavalle noin neljän prosentin tasolle vuoden 2008 puolivälissä. Tulevaisuudessa vuotuisen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin mukainen inflaatiotaso pysyy jonkin aikaa todennäköisesti selvästi hintavakauden mukaisen tason yläpuolella ja laskee vain asteittain vuonna 2009.

Vuonna 2007 keskipitkän aikavälin hintavakautta koskevat riskit kasvavat selvästi, ja ne ovat viime kuukausien aikana voimistuneet. Näihin riskeihin kuuluvat hyödykkeiden hintojen mahdolliset tulevat nousut ja välillisten verojen ja säänneltyjen hintojen odottamaton kasvu. Hallintoneuvosto on lisäksi erittäin huolissaan siitä, että hintojen ja palkan muodostusta koskeva toiminta voisi lisätä inflaatiopainetta laajapohjaisten kerrannaisvaikutusten kautta. Ensimmäiset merkit ovat jo nähtävissä joillakin euroalueen alueilla. Tässä yhteydessä nimellispalkkojen sitominen indeksiin aiheuttaa erityistä huolta, ja sitä pitäisi välttää.

Vuoden 2007 tapaan vuoden 2008 ensimmäisen puoliskon rahapoliittinen analyysi vahvistaa edelleen, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä hintavakautta uhkaavat edelleen nousun riskit. Olemme rahapoliittisen strategiamme mukaisesti sitä mieltä, että euroalueella käynnissä olevan varojen ja luoton laajennuksen taustalla viime vuosien aikana ollut jatkuva vakaus on luonut nousun riskejä hintavakaudelle.

Hallintoneuvosto muokkasi vuoden 2007 maalis- ja kesäkuussa uudelleen rahapoliittista kantaansa pitääkseen kurissa keskipitkän aikavälin hintavakautta koskevat nousun riskit. Rahoitusmarkkinoihin liittyvän epätavallisen laajan epävakaan jakson jälkeen hallintoneuvosto määräsi eurojärjestelmän uudelleenrahoitusoperaatioiden minimitarjouskoroksi 4,25 prosenttia. Tämä toiminta korostaa hallintoneuvoston lujaa päättäväisyyttä estää kerrannaisvaikutukset ja säilyttää pitkän aikavälin inflaatio-odotukset lujasti kytkettyinä hintavakauteen. Tämä on EKP:n rahapolitiikan panos ostovoiman säilyttämiseen keskipitkällä aikavälillä ja euroalueen kestävän kasvun ja työllisyyden tukemiseen.

Viime viikon korkojen nostoa koskevan päätöksen jälkeen hallintoneuvosto määritti nykyiseksi kannakseen keskipitkän aikavälin hintavakauden saavuttamisen edistämisen. Jatkamme kaiken kehityksen tiivistä tarkkailua tulevan jakson aikana.

Te otatte päätöslauselmaluonnoksessanne esiin monia EKP:n kannalta merkittäviä asioita. Haluan vakuuttaa teille, että me käsittelemme juuri tehtyjä huomautuksia ja kaikkia päätöslauselmassa esitettyjä huomautuksia huolellisesti ja että me tiedotamme teille asianmukaisesti.

Haluaisin käsitellä lyhyesti hieman yksityiskohtaisemmin joitakin näistä kohdista. Rahapoliittisen strategian osalta haluaisin aloittaa sanomalla, että pidän myönteisenä talous- ja raha-asioiden valiokunnan EKP:n rahapoliittisesta strategiasta tekemää myönteistä arviota. Kaksipilarisella kehyksellämme varmistetaan, että kaikki hintavakautta uhkaavien riskien arvioinnissa tarvittavat tiedot otetaan huomioon johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti rahapoliittisia päätöksiä tehdessä.

Hallintoneuvosto käynnisti vuonna 2007 eurojärjestelmän puitteissa tutkimusohjelman parantaakseen rahapoliittista analyysiään, kuten päätöslauselmaluonnoksessakin ehdotettiin, jatkaakseen EKP:n analyyttisen infrastruktuurin parantamista.

Avoimuuden osalta haluan sanoa, että pidän myös myönteisenä sitä, että valiokunta tunnusti, että EKP:n hallintoneuvoston pöytäkirjojen julkaiseminen ei välttämättä olisi järkevää. Kyseisellä toimenpiteellä huomio kiinnitettäisiin yksittäisiin kantoihin, vaikka 15:n ja pian 16 jäsenvaltion euroalueella kollegiaalisen päätöksentekijän eli hallintoneuvoston, kollegion, kanta on ratkaiseva. Se voisi myös johtaa siihen, että hallintoneuvoston jäseniä painostettaisiin rahapoliittisia päätöksiä tehdessä luopumaan euroalueen mukaisesta näkökulmasta, joka on välttämätön.

Kuten aiemmin on jo korostettu, katson, että alustus, jonka pidän hallintoneuvoston puolesta kuukausittaisessa lehdistötilaisuudessa, vastaa muiden keskuspankkien yhteenvetopöytäkirjoiksi kutsuttuja asiakirjoja. Alustuspuheenvuoro ja sitä seuraava kysymys- ja vastausosio tarjoavat reaaliajassa kattavan yleiskatsauksen hallintoneuvoston näkemykseen vallitsevasta rahapoliittisesta kannasta. Tämä viestintäväline on palvellut meitä hyvin rahoitusmarkkinoiden odotusten ohjaamisessa.

Veropolitiikan osalta EKP jakaa sen ajatuksen, että jäsenvaltioiden on noudatettava täysimääräisesti vakaus- ja kasvusopimusta. Euroalueen julkisen talouden alijäämän kokonaissuhteen arvellaan uudelleen kasvavan vuonna 2008. On olemassa selvä vaara, että jotkin valtiot eivät noudata vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osan säännöksiä. Vakaan ja kestävän talousarviotilanteen saavuttaminen ja sen perusteella automaattisten vakauttajien vapaan toiminnan salliminen ovat parhaita keinoja, joihin me luotamme, jotta veropolitiikalla voidaan saavuttaa makrotaloudellinen vakaus.

Päätöslauselmaluonnoksessa viitataan myös uhkiin, jotka aiheutuvat euroalueen jäsenvaltioiden välisistä taloudellisista eroista, jotka jossakin määrin heijastavat rakenteellista jäykkyyttä ja/tai epäasianmukaista kansallista politiikkaa. On sanomattakin selvää, että euroalueen jäsenvaltioiden taloudellisia eroja ei voida hoitaa rahapolitiikalla.

Jotta voitaisiin välttää pitkittynyttä joko hitaan kasvun ja korkean työllisyyden tai ylikuumentumisen kautta valtion vastauksena epäsymmetrisiin häiriöihin, uudistuksia, joilla kyseisiin häiriöihin vastataan, pitäisi toteuttaa kansallisella tasolla. Niihin kuuluvat hyvin suunnitellut rakenteelliset uudistukset, joilla parannetaan kilpailukykyä, lisätään tuottavuutta ja edistetään työmarkkinoiden joustavuutta.

Haluan vielä kerran korostaa, että kansallista kilpailukykyä koskevaa kehitystä – myös työn yksikkökustannuksia – on valvottava selkeästi – kilpailukyvyn menetyksen korvaaminen taannehtivasti on vaikea tehtävä. Tuemme tässä yhteydessä parlamentin kehotusta järkevään palkka- ja hintapolitiikkaan.

Nyt haluaisin käsitellä kysymyksiä, joita rahoitusmarkkinoiden kriisien ehkäisemistä ja kriisin hallintaa koskevalla korjauksella korostetaan ja jotka myös esiintyvät selvästi parlamentin analyysissä.

Kriisien ehkäisemisen osalta markkinoiden korjauksessa korostettiin sekä valvontaviranomaisia että keskuspankkeja koskevia asioita. Valvontaviranomaisten pitäisi ponnistella edelleen vahvistaakseen rajatylittävää yhteistyötä ja tietojenvaihtoa. On ensisijaisen tärkeää hyödyntää edelleen Lamfalussy-puitteiden mahdollisuuksia. Ecofin-neuvosto on sopinut sitä varten tietyistä toimenpiteistä, ja nyt huomiota pitäisi suunnata kyseisten suuntaviivojen täytäntöönpanoon.

Meidän mielestämme markkinoiden korjauksesta ei ole saatu mitään vakuuttavia perusteita nykyisten valvontapuitteiden tarkistamiselle, esimerkiksi perustamalla uusi EU:n valvontaviranomainen. Keskuspankit, myös EKP, ovat olleet sangen tehokkaita määritellessään rahoitusjärjestelmän heikkouksia ja uhkia, jotka tulivat esiin kuohunnan laajentuessa. En käsittele sitä yksityiskohtaisemmin.

Jos mietitään, mitä kriisin hallinnasta on opittu, tärkein kuohunnan aikana ilmennyt asia koskee sitä, että tiedon on kuljettava sujuvasti keskuspankkien ja valvontaviranomaisten välillä kriisin levitessä. Keskuspankit saattavat tarvita valvontaan liittyvää tietoa suorittaakseen kriisinhallintatehtävänsä tehokkaasti. Tämä koskee sekä eurojärjestelmää että kaikkia keskuspankkeja. Valvontaviranomaiset voivat puolestaan hyötyä keskuspankkien tiedoista. Siksi EKP tukee vahvasti keskuspankkien ja valvontaviranomaisten välistä tiedonvaihtoa koskevan EU:n oikeusperustan suunniteltua vahvistamista.

Haluaisin päättää esittämällä muutamia huomioita, jotka koskevat EU:n maksujärjestelmien yhdistämistä. Panimme tyytyväisinä merkille päätöslauselmaluonnoksen myönteiset arviot SEPAsta ja Target 2 -hankkeista. Eurojärjestelmän arvopapereita koskevan Target 2 -aloitteen osalta hallintoneuvosto tekee tulevina viikkoina päätöksen T2S-hankkeen jatkosta. On tärkeää huomata, että kaikki tärkeimmät arvopaperikeskukset ovat suhtautuneet myönteisesti aloitteeseemme.

  Jean-Claude Juncker, euroryhmän puheenjohtaja ja Eurooppa-neuvoston jäsen − (FR) Arvoisat puhemies ja esittelijä, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensiksi antaa tunnustusta esittelijällenne hänen työnsä tasosta. Se on erinomainen mietintö, jossa on kaikki olennaiset kohdat.

Olen tyytyväinen, että valiokuntanne työstä ja esittelijänne mietinnöstä voin nähdä, että parlamenttinne mielipiteet vastaavat suurelta osin mielipiteitä, joita on useasti esitetty euroryhmässä, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia. Tämä yhteisymmärrys, tämä laaja näkemysten lähentyminen liittyy erityisesti keskuspankin toimiin ja toimintaan, ja keskuspankki on, kuten aina, saanut runsaasti kiitoksia parlamentiltanne ja minun edustamiltani hallituksilta.

Tämä huomio on erityisen merkittävä, koska keskuspankkia on arvosteltu eri tavoin viime viikkojen ja kuukausien aikana, kun sen piti käyttää kaikki keinonsa koko maailmaa kohdanneen rahoituskriisin takia. Euroopan keskuspankkia arvosteltiin ensin liiallisesta aktiivisuudesta, mutta myöhemmin se pystyi panemaan tyytyväisenä merkille, että kaikki muut tärkeimmät rahoitusviranomaiset olivat omaksuneet sen välineet ja menetelmät.

Olemme myös samaa mieltä esittelijän kanssa, kun hän kehottaa meitä, euroryhmää ja Ecofin-neuvostoa yleisesti ja pankkiamme tekemään asianmukaiset rahoitusta koskevat johtopäätökset kohtaamistamme kriiseistä, erityisesti markkinoiden seurannan ja avoimuuden osalta, sillä meidän on lisättävä ne nykyisiin mekanismeihimme.

Inflaation torjunta on kansalaistemme suurin huolenaihe. Kaikki tutkimukset osoittavat tällä hetkellä, että ihmiset ovat edelleen huolissaan ostovoiman menettämisestä ja pelkäävät, että ostovoiman menettämisen mahdollisuudesta tulee totta. Siksi pankin oikeutena ja velvollisuutena on taata hintavakaus, sillä se asetettiin keskuspankin tavoitteeksi EU:n perustaneella Maastrichtin sopimuksella.

Haluaisin lisätä, että meidän ei pitäisi kannattaa sitä yksinkertaista ajatusta, että keskuspankki on rahapoliittisena viranomaisena ainoa hintavakaudesta ja inflaation torjunnasta vastaava elin. Inflaatio ja inflaation torjunta ovat myös euroalueen hallitusten huolenaihe ja velvoite. Myös niiden on keskuspankin harjoittamaa rahapolitiikkaa täydentämällä otettava käyttöön vakaata politiikkaa, jolla hintavakautta voidaan tukea.

Siksi euroryhmän hallitukset ovat ensinnäkin tehneet tarvitsemiemme palkkarajoitusten avulla kaikkensa varmistaakseen, että palkat ja julkinen sektori pysyvät hallinnassa. Siksi teemme ehdottoman päättäväisesti kaikkemme välttääksemme tarpeettomia korotuksia välillisessä verotuksessa, sekä alv:ssä että valmisteverossa. Olemme sitoutuneet lujasti tekemään kaiken mahdollisen, jotta hinnat eivät ylitä terveen järjen rajoja.

Inflaatiosta ja hintavakaudesta ei voida puhua mainitsematta keskuspankin riippumattomuutta, kuten esittelijänne on tehnyt sekä kirjallisesti että suullisesti.

Haluan jälleen kerran huomauttaa, että keskuspankin riippumattomuus on talous- ja rahaliiton perusperiaate, että keskuspankin riippumattomuus on osa sopimusta, jolla talous- ja rahaliitto on perustettu, että yksikään hallitus ei ehdottanut pienintäkään muutosta keskuspankin hintavakauteen keskittyvään toimivaltaan perustuslakisopimusta ja sitä seurannutta uudistettua Lissabonin sopimusta laadittaessa. Siksi katson, että jonakin päivänä voimme päättää turhan ja tuloksettoman keskustelun, jolla ei ole mitään tekemistä todellisen tilanteen kanssa. Tämä ei tarkoita, ettemmekö voisi arvostella pankkia, antaa sille tukea ja neuvoja sen kunniakkaassa toiminnassa, mutta sen riippumattomuuteen ei saa puuttua.

Muuten haluaisin sanoa, että me emme saa ylikuormittaa rahapolitiikkaa velvollisuuksilla. Perustamissopimuksessa keskuspankin tavoitteeksi annetaan hintavakaus. Meidän ei pidä lisätä sen toimivaltaan monia taloudellisia tavoitteita vaan meidän on noudatettava johdonmukaisuutta koskevaa sääntöä, jonka mukaan emme saa yrittää saada pankkia pyrkimään liian moniin poliittisiin tavoitteisiin. Sillä on toimintaväline eli rahapolitiikka; se toimii arvokkaasti ja päättäväisesti.

Valuuttapolitiikan osalta olen huomannut Olle Schmidtin mietinnössä pientä ristiriitaisuutta. Siinä annetaan käsitys, että valuuttapolitiikka on keskuspankin ainoa, ellei jopa yksinomainen vastuualue. Olen sangen tyytyväinen siihen, että keskuspankilla on johtava asema kaikilla valuutan vaihtoon liittyvillä aloilla, mutta siltikin haluaisin kiinnittää huomionne perustamissopimuksen säännöksiin, joilla pankille ja hallituksille annetaan jaettu toimivalta valuuttapolitiikassa. Meillä on myös käynnissä pankin kanssa hedelmällinen keskustelu valuutta- ja rahapolitiikasta sekä rakennepolitiikasta, ja kaikki osallistuvat siihen.

Osana tätä säännöllistä keskustelua Jean-Claude Trichet ja minä menimme viime marraskuussa Kiinaan keskustellaksemme valuuttapolitiikasta Kiinan viranomaisten kanssa, ja teemme sen uudelleen tämän vuoden toisella puoliskolla.

Valiokuntanne mietinnössä huomaamani lievä ristiriitaisuus liittyy euroalueen ulkoiseen edustukseen. Toisin kuin mietinnössä todetaan, keskuspankki ei siinäkään vastaa yksin euroalueen kansainvälisen aseman vahvistamisessa tarvittavien vaiheiden toteuttamisesta. Myös tällä alueella toimivalta on jaettu.

  Thomas Mann, PPE-DE ryhmän puolesta. (FR) Tervetuloa molemmat Jean-Claudet, johtajat Trichet ja Juncker!

(DE) Meillä oli 2. kesäkuuta suuret juhlat Frankfurt am Mainissa, kaupungissa, jossa Saksan markka ja euro otettiin käyttöön – juhlimme Euroopan talous- ja rahaliiton kymmentä vuotta. EKP:n ansiosta euro on kansainvälisesti vakiintunut valuutta ja hintavakaus on pysynyt koko ajan ensisijaisena tavoitteena. Oli loogista, että EKP käytti muutama päivä sitten tehokkainta asettaan vaikuttaakseen peruskorkoon ja nosti sitä 0,25 prosenttiyksiköllä. Tavoitteena oli ja on edelleen korkeiden elinkustannusten ja bensiinin ja öljyn hinnan nousun aiheuttaman inflaation uhan hillitseminen.

Tällä kertaa EKP ilmoitti toimenpiteistään viikkoja etukäteen. Se toimi eri tavalla keväällä: laajamittaista ja tehokasta toimintaa muutamassa tunnissa. Sitä pidetään erityisen myönteisenä Olle Schmidtin mietinnössä, joka on erinomainen mietintö, jonka eteen me kaikki työskentelimme. Vuoden 2007 toisella puoliskolla kiinteistömarkkinat romahtivat. Uhkapeliä pelanneet pankit ja vakuutusyhtiöt huomasivat joutuneensa subprime-kriisissä vaikeuksiin. EKP antoi hyvin äkkiä asiaankuuluvat varat käyttöön ja esti siten rajatylittävän romahduksen.

Tällainen vauhti ja tehokkuus todistavat vahvasta toiminnasta, joka perustuu instituutionne toimivaltaan ja sitä kohtaan tunnettuun suurempaan luottamukseen. Minun mielestäni EKP:n päätökset ovat yleisesti avoimia, ja ne perustuvat hyvään tiedonkulkuun ja selkeisiin tavoitteisiin. Rahapoliittisessa keskustelussa EKP tiedottaa meille raha- ja talousasioiden valiokunnassa säännöllisesti rahapoliittisista päätöksistä.

Minun mielestäni paljon toivotussa hallintoneuvoston pöytäkirjojen julkaisussa ei ole paljonkaan järkeä. Kansallinen vaikutus on estettävä. Rajoittamaton riippumattomuus on tarpeen. Arvoisa puhemies, tavallisesti meillä Euroopan parlamentin jäsenillä on paljon tilaisuuksia arvosteluun. Tänään haluan ilmaista suuret kiitokset siitä, mitä on sanottu, siitä, että liikeyritykset ja kansalaiset ovat hyvissä käsissä, toisaalta Jean-Claude Trichet'lle ja hänen pankilleen, EKP:lle Frankfurt am Mainissa ja toisaalta tietysti erinomaiselle Jean-Claude Junckerille.

  Manuel António dos Santos, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät Jean-Claude Trichet ja Jean-Claude Juncker, haluaisin ensin sanoa, että tämän mietinnön päätavoitteena oli Euroopan keskuspankin vuoden 2007 toiminnan analysointi. Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa ei kuitenkaan luonnollisesti voitu olla analysoimatta Euroopan unionin rahapolitiikan ja sen sääntelijöiden tulevia haasteita.

Euroopan keskuspankin (EKP) sille perustamissopimuksella osoitetun toimivallan osalta meidän on tunnustettava sen vuonna 2007 tehdyn työn arvo. Vaikka se ei pystynyt välttämään rahapoliittista kuohuntaa ja siitä seurannutta talouskasvun kriisiä, jota me nyt elämme, se onnistui lieventämään monia nykyisen tilanteen kielteisiä seurauksia. Minun mielestäni tärkein kysymys on edelleen se, voimmeko me Euroopan unionin nykyisellä politiikalla ja nykyisillä välineillä selvitä maailmantalouden vakavasta kriisistä ja sen seurauksista Euroopalle.

Kriisi ei välttämättä ole katastrofi. Voimme estää kriisin kehittymisen katastrofiksi vain, jos meillä on tulevaisuudesta selkeä näkemys, jota ei kuormiteta vanhentuneella puhdasoppisuudella ja jossa keskitytään niiden uusien ilmiöiden luonteeseen, joita meidän on käsiteltävä ja joista meidän on selvittävä. Voimassa olevien sääntöjen noudattamatta jättämisen puolustamista ei voida hyväksyä, ja meidän on edistettävä politiikasta käytävää keskustelua kehittämällä ehdotuksia, joilla pyritään muuttamaan nykyinen tilanne.

Olle Schmidtin mietinnössä esitetään joitakin väyliä eteenpäin: keskuspankkien ja valvontaviranomaisten välisen yhteistyön parantaminen rahoituksen sääntelyn purkamisen ja sääntelyn yhteensovittamista koskevissa ponnisteluissa, puitteiden luominen EKP:n asemalle varainhoidossa, talouspolitiikan koordinoinnin edistäminen euroryhmän, komission ja EKP:n välillä, päätöksenteon avoimuuden lisääminen ja ennen kaikkea tiedon tarjoaminen yleisölle, jotta se voi ymmärtää EKP:n toimia; pankin hallinnon rakenteellisen uudistuksen edistäminen; korkotason erittäin huolellinen hallinnointi; keinottelun ja markkinoiden epäasianmukaisen diskonttauksen välttäminen, jotta ei vaarannettaisi investointipolitiikkaa, työpaikkojen luomista, rakenneuudistusta ja taloudellista kasvua. Tästä kaikesta, mikä on jo sangen paljon, riippumatta meidän on myös ymmärrettävä, että meillä on meneillään vaikea taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi, emmekä vielä tiedä sen laajuutta. Tiedämme kuitenkin, että siitä tulee huomattavasti pahempaa ennen kuin se korjaantuu.

Meillä ei ole harhakuvitelmia siitä, että nykyiset ongelmat voidaan ratkaista käytettävissämme olevilla korjaavilla toimenpiteillä. Tilanteen tunnustaminen ei merkitse tappion tunnustamista vaan pikemminkin se on osoitus terveestä järjestä. Olemme luultavasti juuri määrittämäisillämme poliittiset ratkaisut ongelmiimme. Tämä ei taatusti ole maailmanloppu ja vielä vähemmän historian loppu. Voimme vain pyytää, että EKP tekee toimivaltansa puitteissa yhteistyötä, käyttää valmiuksiaan ja osoittaa avoimuutta ja joustavuutta eikä ikinä ylitä toimivaltaansa.

  Wolf Klinz, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät Jean-Claude Trichet ja Jean-Claude Juncker, hyvät naiset ja herrat, haluaisin myötäillä edellisen puhujan lausumia kiitoksia. EKP toimi tosiaan ripeästi ja pätevästi heti rahoituskriisin alusta alkaen, ja ilman tätä päättäväisyyttä kriisistä olisi luultavasti kehittynyt paljon pahempi. Se ei ole vielä ohi, mutta pankki on päättäväisyydellään osoittanut uskottavuutensa, ja sen lisäksi siitä on tullut eräänlainen malli keskuspankin pätevää toimintaa varten ja eräänlainen esimerkki muille keskuspankeille.

Pelkään kuitenkin, että keskuspankilla on vielä vaikein vaihe edessään. Seuraavat 18 kuukautta ovat todella ratkaiseva testi sille, pystyykö pankki säilyttämään uskottavuutensa. Minä toivon, että se pystyy. Meillä on öljyn ja raaka-aineiden villinä laukkaavat hinnat, meillä on nousevat elintarvikkeiden hinnat ja meillä on inflaatio. Jean-Claude Trichet puhui neljästä prosentista euroalueella. Monissa jäsenvaltioissa se on itse miltei kuusi prosenttia, ja euro on uskomattoman vahva.

Joten stagflaation riski on hyvin todellinen. Meidän on varmistettava, että me todella torjumme tuota riskiä varhaisessa vaiheessa. Näissä olosuhteissa pidän siksi myönteisenä sitä, että keskuspankki osoitti kykynsä viime viikolla tekemillään korkopäätöksillä. Inflaation torjunta tietysti on ja tulee olemaan tärkein tehtävämme.

Kun Saksalla oli useita vuosikymmeniä sitten stagflaatiokausi, liittokansleri Schmidt sanoi, että hänen mielestään viiden prosentin inflaatio on parempi kuin viiden prosentin työttömyys. Siten hän vastusti suoraan Saksan keskuspankkia. Kävi ilmi, että Saksan keskuspankin toimet inflaation torjumiseksi nopeasti ja päättäväisesti olivat oikeita. Saksa selvisi stagflaatiosta nopeammin kuin monet muut maat.

Minulla ei ole annettavana mitään neuvoja keskuspankille. Se tietää paremmin kuin kukaan, mitä sen on tehtävä. Minulla on kolme toivomusta. Kaksi niistä on jo täytetty. Haluaisin, että keskuspankin, euroryhmän ja euroryhmän puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin vuoropuhelu etenisi sujuvasti. Uskon, että näin käy nyt. Haluaisin, että keskuspankkien välisen yhteistyön lisäksi myös keskuspankin ja valvontaviranomaisten välinen yhteistyö olisi tiiviimpää. Tämäkin on jo tapahtumassa.

Lopuksi – ja tähän olen valitettavasti saanut kielteisen vastauksen Jean-Claude Trichet’ltä – haluaisin, että saisimme enemmän tietoa päätöksenteosta. Emme halua tietää nimiä, mutta haluamme tietää, oliko päätöksen takana täpärä vai selkeä enemmistö ja keskusteltiinko paljon vai vähän.

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, en ole suuri asiantuntija raha-asioissa, mutta yritän ymmärtää, mitä nykyisen energia- ja elintarvikekriisin taustalla on, ja minun johtopäätökseni on, että olemme siirtymässä uudelle aikakaudelle.

Olemme siirtymässä sellaiselle aikakaudelle, jossa planeetan resurssit ovat niukat. Miksi? Koska meillä on vallitsevana 1900-luvulta peräisin oleva taloudellinen malli, jonka keksivät ja jota johtivat lukemattomat keskiluokkaiset kansalaiset Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä pienet eliitit muualla maailmassa. Se oli 1900-luvun maailma.

2000-luvun maailma on sellainen, jossa on satoja miljoonia keskiluokkaisia ihmisiä enemmän Kiinassa, Intiassa, Indonesiassa, Etelä-Afrikassa, Nigeriassa, Meksikossa, Brasiliassa ja muissa maissa. Siksi meidän nykyisin vallitsevassa taloudellisessa mallissamme on järjestelmään kuuluva vika. Järjestelmässä ei ole otettu huomioon, että resurssit ovat rajallisia. Mistä me aiomme löytää kalaa silloin, kun kiinalaiset syövät yhtä paljon kalaa kuin japanilaiset? Mistä me aiomme löytää bensiiniä silloin, kun kaikki intialaiset ajavat Tatan autoilla? Mistä me aiomme löytää hiiltä terästehtaita varten kaikkialla maailmassa, jos kaikki kehittyvät taloudet kehittyvät nykyisten teknologioiden mukaisesti? Tämä on syvään juurtunut kriisi.

Minulla on siksi kolme erityistä kysymystä. Ensiksi keinottelu. Keinottelu ei ole tietenkään ruohonjuuritason liike, mutta mitä voidaan tehdä nousevien hintojen rasittamien kansalaisten hyväksi, kun samalla Total- ja Eon-yhtiöiden osakkeenomistajia ja muita keinottelijoita rasittavat liikevoitot? Hyvä Jean-Claude Juncker, te esititte ajatuksen keinotteluverosta. Onko sen ajatuksen suhteen edistytty yhtään, koska luulen kansalaisten haluavan, että me, poliitikot ryhdymme toimenpiteisiin?

Toinen kysymykseni: mihin toimiin voidaan ryhtyä nopeasti, jotta Euroopan taloudesta tehdään riippumattomampi, erityisesti tuodusta öljystä ja kaasusta ja niiden hinnoista? Emmekö voisi Euroopan investointipankin avulla harkita suurta investointiohjelmaa rakennusten ja julkisen liikenteen uudenaikaistamiseksi ja esimerkiksi sähkömoottoreiden ja muiden järjestelmien asentamiseksi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin? Minun mielestäni se on ainoa tapa vähentää kulutusta, koska me emme hallitse hintoja.

Kolmas kysymykseni koskee palkkojen indeksiin sitomista koskevaa järjestelmää. Hyvä Jean-Claude Trichet, teillä ja minulla on riittävän korkea palkka, joten energian ja elintarvikkeiden hinnat eivät vaikuta meihin paljonkaan. Te ansaitsette epäilemättä enemmän kuin minä, mutta samaan aikaan te sanotte, että meidän pitäisi lopettaa Luxemburgissa ja Belgiassa käytössä olevat kansalliset indeksiin sitomista koskevat järjestelmät. Hyvä Jean-Claude Juncker, eikö tämä ole ainoa tapa, jolla ihmiset voivat saada lisätuloja hintojen noustessa pilviin? En oikein ymmärrä, miksi te vastustatte niin kovin indeksiin sitomista koskevia järjestelmiä.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Kiitos, arvoisa puhemies. Toivotan tervetulleeksi myös Euroopan keskuspankin pääjohtajan Jean-Claude Trichet’n ja Jean-Claude Junckerin.

Haluaisin aivan ensiksi onnitella Jean-Claude Trichet’tä hänen juuri esittelemästään vuosikertomuksesta. Asiat eivät näytä olevan euroalueella hyvin, ei yritetä salailla sitä. Pelkään, että tulevina vuosina monet epäilyt, joita esitettiin euron käyttöönoton yhteydessä, käyvät toteen. Muutaman vauraan vuoden jälkeen näemme nyt, pystyykö Euroopan keskuspankki pitämään inflaation alhaisena.

Euroalueella on yhteinen rahapolitiikka, mutta kullakin sen 16 jäsenvaltiosta on oma talouspolitiikkansa. 16 jäsenvaltioita, joilla kaikilla on oma yhdenmukaistettu kuluttajaindeksinsä ja työllisyyttä edistävä politiikkansa. Koska euroalueen inflaatio on neljä prosenttia, viimeisin Euroopan keskuspankin tekemä koronnosto merkitsee, että todellinen korkotaso on 0,25 prosenttia. Mutta tuo taso ei riitä torjumaan nousevaa inflaatiota ja taantuman uhkaa kaikissa jäsenvaltioissa.

Voiko Jean-Claude Trichet antaa meille arvion siitä, miten riittäviä käytössä olevat välineet ovat tulevina vuosina?

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Tuen näkemystä, jonka mukaan euron käyttöönotto, euroalueen asteittainen laajentaminen ja yhdenmukaisen talouspolitiikan soveltaminen sekä Euroopan keskuspankin varovainen lähestymistapa ovat johtaneet nykyiseen suhteellisen vakaaseen taloudelliseen kehitykseen Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Kiistämätöntä on myös se, että monien erilaisten rahoitusmarkkinaoperaatioiden dynaamisen kasvun takia näistä toimista on tulossa vähemmän avoimia. Tämä puolestaan johtaa useampiin riskeihin, jotka voivat mahdollisesti vahingoittaa hankkija- ja kuluttajaryhmien lisäksi kokonaisten valtioiden taloutta. Siksi meidän on laadittava laajemmat EU:n puitteet varainhoidon valvonnalle ja otettava Euroopan keskuspankki tiiviimmin mukaan valvontaan, jotta mikä tahansa ongelma rahoitusjärjestelmässä voidaan ratkaista.

Olen samaa mieltä esittelijän, Olle Schmidtin kanssa siitä, että keskuspankkien ja kansallisten valvontaviranomaisten välisen yhteistyön on väistämättä lisäännyttävä. Tavoitteena on säilyttää rahoitusmarkkinoiden vakaus erityisesti ottamalla huomioon rahoitusjärjestelmien lisääntynyt yhdentyminen. Tänä päivänä ja tänä aikana, se, mikä koskee ekologiaa, koskee myös rahoitusmarkkinoita. Ilman muiden, Yhdysvaltojen, Venäjän, Japanin, Kiinan, Intian ja muiden maiden kaltaisten suurten toimijoiden osallistumista ei ole mahdollista saavuttaa onnistunutta tulosta maailmanlaajuisesti.

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet ja euroryhmän puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ovat samaa mieltä siitä, että heidän tehtävistään eri politiikanaloilla on kymmenen vuoden ajan vallinnut jatkuva yhteisymmärrys. Keskuspankki ja rahapolitiikka ovat vastuussa hintavakauden varmistamisesta, julkista taloutta on tasapainotettava keskipitkällä aikavälillä, ja muulla politiikalla on luotava talouskasvua ja työllisyyden kasvua.

Kun asiat eivät suju, alamme kyseenalaistaa tätä mallia. Alamme sysätä omia velvollisuuksiamme EU:n toimielinten hartioille. Jotkut ihmiset syyttävä Jean-Claude Trichet’tä, toiset Jean-Claude Junckeria. Jos asiat sujuvat vielä huonommin, lopulta syytetään Hans-Gert Pötteringiä.

Siksi tällä kertaa on minun mielestäni tärkeää – ja Jean-Claude Trichet on hyvä navigoija – pitää vakaa kurssi ja säilyttää malli, jonka avulla olemme päässeet näin pitkälle.

Haluaisin sanoa vielä muutaman sanan hinnoista. On totta, kuten Jean-Claude Juncker sanoo, että me olemme kaikki vastuussa tästä asiasta ja että hallitusten on ryhdyttävä toimenpiteisiin; tämä on asia, jota on tutkittava, kun käsittelemme markkinoiden joustavuutta, kun suunnittelemme Lissabonin strategian jälkeistä aikaa.

On kuitenkin jotain, jossa keskuspankin on asetuttava johtoon. Ihmiset sanovat – minulla ei ole lukuja – että hintojen nousut johtuvat jossain määrin rahoituskeinottelusta; varojen siirto subprime-korkomarkkinoilta ja vaihtelevilta korkomarkkinoilta futuurimarkkinoille on osittain aiheuttanut tilanteen, ja meidän on kaikkien on tehtävä jotakin asialle.

Institutionaalisen rakenteen osalta olen esittelijän Olle Schmidtin kanssa samaa mieltä siitä, että nyt ei luultavasti ole hyvä aika alkaa julkaista yksityiskohtaisia pöytäkirjoja. Minun mielestäni kannattaisi kuitenkin julkaista yhteenveto pöytäkirjoista ja, mikä vielä tärkeämpää, minun mielestäni keskuspankin pitäisi kertoa meille, minkälainen painoarvo on avoimuuden ja markkinatietoisuuden lisäämistä koskevien päätösten tekemisessä annettu niille kahdelle pilarille, joihin strategia perustuu.

Minun mielestäni lisääntynyt taloushallinto tarvitsisi myös vastavoimaa, tasapainoa. Mutta tämä ei ole Jean-Claude Trichet’n syy. On meidän syymme, että Lissabonin sopimusta ei vielä ole hyväksytty, ja tähän haluaisin korjauksen.

  Pervenche Berès (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, hyvät Jean-Claude Trichet ja Jean-Claude Juncker, haluaisin ensin kiittää esittelijäämme hänen erinomaisesta työstään. Minun mielestäni kaikkien antama panos on tehnyt tilanteesta selkeämmän; viesti saattaa olla hieman epämääräinen, mutta minun mielestäni siinä on hyödyllisiä kohtia.

Hyvä Jean-Claude Trichet, teidän puheenne kesällä 2007 tekivät vaikutuksen kaikkiin. Me arvostamme sitä, että te tiedotitte välittömästi talous- ja raha-asioiden valiokunnalle. Nyt te olette kuitenkin nostanut korkoja juuri silloin, kun me kaikki uskomme, että kriisi ei ole vielä ohi ja että huonoja uutisia, myös tärkeimmiltä eurooppalaisilta pankeilta, on vielä tulossa.

Kun näimme teidät viime joulukuussa, kerroitte meille, että yleisesti ottaen te odotitte, että vuonna 2008 inflaatio olisi kolme prosenttia, ja sitten tilanne rauhoittuisi. Nyt inflaatio on neljässä prosentissa, ja te kerrotte meille nostaneenne korkoja 0,25 prosenttiyksiköllä ja että se on siinä. Mikäli strategiassanne jatkossakin käsitellään hintavakautta todella niin tarkkaavaisesti, pystyttekö te tuontituotteiden inflaation ja kasvua ja siten työllisyyttä uhkaavien riskien takia kuitenkaan säilyttämään toimintatapanne lyhyellä ja pitkällä aikavälillä?

Minusta näyttää, että ilmiö, johon Claude Turmes viittasi ja jota me voisimme kuvailla siten, että Euroopan unioni on siirtymässä globalisaation toiseen vaiheeseen, pakottaa meidät arvioimaan uudelleen globalisaation ensimmäisen vaiheen käsittelemistä varten käytössämme olleet välineet. Ensimmäisessä vaiheessa suosittiin hintavakautta tai ainakin kulutustavaroiden hintojen laskemista, mikä liittyi erityisesti yritysten uudelleen sijoittamiseen.

Nyt tässä uudessa vaiheessa meillä on uusi tasapaino ja uusi malli, mikä tarkoittaa sitä, että maat, jotka olivat aiemmin kehittyviä talouksia, ovat nyt täysin vakiintuneita myös raaka-aineiden saatavuuden osalta, mikä vaikuttaa hintoihin, kuten hyvin tiedämme.

Siksi näissä olosuhteissa – nyt esitän huomioni sekä Jean-Claude Trichet’lle että Jean-Claude Junckerille, koska Jean-Claude Juncker kiinnittää aivan oikein huomion euroryhmän ja Ecofin-neuvoston toimivaltuuksiin tällä alalla, mutta nämä eivät koskaan ole paikalla valiokunnassamme tai parlamentissa – eikö tämän hetken perustavanlaatuinen kysymys olekin valuuttakurssisuhde, öljyn hankkiminen euroilla tai Euroopan unionin, erityisesti sen euroalueen kyky esiintyä yksimielisesti, jotta kymmenen vuotta euroon vaihtamisen jälkeen voimme viimeinkin edistää koordinoitua ja vastuullista vuoropuhelua maailman tärkeimpien valuuttojen välillä varmistaaksemme kasvumme kannalta parhaan vaihtokurssin?

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Haluan huomauttaa, että meidän toimikautemme aikana Euroopan keskuspankki on vaikuttavan työnsä ansiosta kasvanut yhdestä maailman monista keskuspankeista maailmanlaajuiseksi johtajaksi keskuspankkitoiminnassa. Tällä hetkellä sillä on uusi haaste, joka koskee sen koko ajan merkittävämmän aseman vakiinnuttamista globalisoituneessa maailmassa.

Haluaisimme, että pankki kasvattaisi asemaansa makrotalouden ja taloudellisen vakauden ennakoinnissa ja hallinnoinnissa, sillä koska nykyään suurin osa kriiseistä on peräisin kolmansista maista, olisi asianmukaista sanoa, että Euroopan keskuspankki on epäonnistunut tuottamaan tarkkoja ennakkoarvioita kriisin laajuudesta ja sen mahdollisista vaikutuksista. Mitä tilanteen parantamiseksi voitaisiin tehdä? Haluaisin ennen kaikkea mainita koordinoinnin lisäämisen talous- ja rahapolitiikan välillä. Kolmas maailma on nyt tulossa vaiheeseen, jossa hintoja vapautetaan, ja se on Liettuan edustajana hyvin tuttua minulle. Se saattaa kestää pidempään, jolloin Eurooppaan kohdistuisi hintojen osalta suurta painetta. Tätä painetta voitaisiin kuitenkin vähentää rahapolitiikallamme, mikä tarkoittaisi taloutemme suurempaa verottamista. Vaihtoehtoisesti voisimme tarjota apua kehittyville maille niiden tulopolitiikan kuntoon panemiseksi ja hintojen vakauttamiseksi. Tämä voitaisiin tehdä lisäämällä osallistumistamme Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja yhteydenpitoamme Maailmanpankin kanssa. Tämä on yksi mahdollinen väline, joka voisi auttaa hillitsemään inflaatiota kehittyvissä maissa sekä vähentämään Maailmanpankin taakkaa rahapolitiikan mukauttamisessa.

Vielä yksi asia huolestuttaa minua, ja se on EU:n selvitysmenettely. Huolimatta Euroopan keskuspankin huomattavasta panoksesta yhtenäisen euromaksualueen täytäntöönpanoon ja Target 2 -turvallisuusjärjestelmän kehittämiseen ongelma on huomattavasti sitä monimutkaisempi.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, näyttää siltä, että Euroopan keskuspankin vuosikertomuksessa ei käsitellä tiettyä viime vuosina kehittynyttä suuntausta. Tähän asti on voitu sanoa, että Frankfurtissa sijaitseva Euroopan keskuspankki toimii todella riippumattomasti, mutta viime aikoina Euroopan unionin suurimmat jäsenvaltiot ovat yrittäneet painostaa EKP:tä ja vaikuttaa sen päätöksiin.

Tämä on huolestuttava suuntaus, koska käytännössä se tarkoittaa, että EU on jakautumassa maihin, jotka ovat tasa-arvoisia ja maihin, jotka ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Tämä saattaa johtaa kaksinaismoralismiin. Ranskan ja Saksan kaltaisille maille on annettu oikeus painostaa EKP:tä, mutta pienten maiden osalta noudatetaan hyvin tiukasti Euroopan keskuspankin riippumattomuutta Euroopan unionin jäsenvaltioista koskevaa periaatetta. Puhun tästä, koska se on huolestuttavaa kehitystä.

Lopuksi, ei voida sanoa, että EU:lla on asianmukainen ja vakaa rahoitusjärjestelmä. Se on jotakin kehittymässä olevaa. Tätä voidaan havainnollistaa ristiriitaisella esimerkillä Lontoosta, joka on Euroopan unionin tärkein rahoituskeskus, vaikka se on euroalueen ulkopuolella olevan maan pääkaupunki.

  Luca Romagnoli (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, euroalue kärsii energian hinnoista, joita EKP, unioni tai hallitukset eivät pysty hallitsemaan. Saksan valtiovarainministeri Peer Steinbrück, kertoi teille, että Jean-Claude Trichet ja EKP ilmoittivat siksi, että keskuspankki aikoo tukea pankkeja selviämään vaikeuksista. Haluaisin tietää, milloin EKP aikoo ilmoittaa, että se haluaa tukea kansalaisia, joiden rahat eivät riitä kuun loppuun asti laskemalla rahan arvoa ja pakottamalla pankit pyytämään asuntolainoista korkoja, jotka eivät ole niin lamauttavia kuin nykyiset korot.

Kasvun ylläpitäminen on tärkeämpää kuin valuutan pitäminen vahvana. Sellaista politiikkaa sovelletaan dollariin, mutta EKP ei anna tehokasta vastausta. Olle Schmidt haluaa vahvistaa EKP asemaa ja valtaa, mutta minä kuulun niihin, jotka edelleen kyseenalaistavat EKP:n riippumattomuuden. Euron käyttöönotolla on epäilemättä ollut joitakin etuja: Jotkin Olle Schmidtin mainitsemista eduista ovat kiistattomia, mutta myöskään kouraantuntuvia haittavaikutuksia ei voida kiistää. Niitä on aiheutunut jokaiselle euroalueen kansalaiselle, joka on kärsinyt todellisesta inflaatiosta, sillä se on huomattavasti korkeampi kuin viralliset luvut, ja se johtuu valuutan käyttöönottoon liittyneestä laajalle levinneestä keinottelusta, jonka hallitsemiseksi EKP:n ja toimielinten pyrkimykset olivat aivan liian vähäisiä.

Kuten Olle Schmidt kirjoittaa, EKP:n hyväksyntä yleisön keskuudessa juontaa juurensa siitä, että se pitää yllä tavoitteita, kuten hintavakautta ja talouskasvua, ja siksi hän katsoo, ettei avoimuus ole niin tärkeää. Hän ehdottaa myös, että jäsenvaltioiden tasa-arvoa koskevasta periaatteesta pitäisi luopua, ja haluaisi, että toimeenpanevalle komitealle annettaisiin enemmän valtaa. Olle Schmidt pelkää, että hallitukset käytännössä painostavat keskuspankkinsa johtajaa, toisin sanoen hän pelkää, että politiikalla pystytään valvomaan rahoitusta. Minun mielestäni totuus on päinvastainen.

Arvoisat Olle Schmidt ja Jean-Claude Trichet, minä en voi mitenkään kannattaa näitä ehdotuksia.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Olle Schmidtiä erittäin hyvästä mietinnöstä.

Haluan aluksi sanoa, että jotkin jäsenvaltiot ovat lamassa tai ainakin lähellä sitä, ja meidän on kysyttävä itseltämme, mikä on tärkein asia, jonka me voimme kyseisissä olosuhteissa tehdä. Minun mielestäni tärkein asia, jonka voimme tehdä kyseisissä olosuhteissa on työpaikkojen suojeleminen ja työpaikkojen luomisen edistäminen. Tarkastellaanpa tilannetta vuosien 1990 ja 1998 välillä, jolloin tämänhetkisellä euroalueella luotiin viisi miljoonaa työpaikkaa. Mutta kymmenessä vuodessa, vuosien 1998 ja 2008 välillä, kun euro oli otettu käyttöön ja Jean-Claude Trichet ja hänen edeltäjänsä harjoittivat politiikkaansa, luotiin lähes 16 miljoonaa työpaikkaa.

Tätä meidän on siis pohdittava. Tämä on menestystarina, ja se osuus, mikä keskuspankin harjoittamalla politiikalla on tähän, on tunnustettava. Meidän on annettava tunnustusta, kun siihen on aihetta.

Mutta onko tämä tarina vakuuttava? Selvästikin menestyksen avaimet ovat pääasiassa alhaiset korkotasot mutta erityisesti alhainen inflaatio, ja minun mielestäni Jean-Claude Trichet’n jatkuva asiaa koskeva pidättäytyminen todistaa sen.

Mutta onko meidän jatkuvasti nostettava korkotasoa? Nyt on aika tutkia tätä perusteellisemmin. Nykyinen taloudellinen tilanne edellyttää tyyniä ja järkeviä toimia. Tämän takia meillä on riippumaton keskuspankki.

Haluaisin kuitenkin kommentoida euron vahvuutta. Sillä on haitallinen vaikutus vieviin talouksiin. Euron vaihtokurssi dollariin ja puntaan verrattuna ei ole heikkenemässä eikä luultavasti heikkenekään Yhdysvaltojen ja euroalueen korkotason välisten erojen takia. Vaikka tason nosto on suunnattu inflaatioon, se voi muodostaa lisää uhkia euron vaihtokurssille ja estää talouskasvun mahdollisuudet taloudellisen epävakauden aikana.

Viimeisten jäljellä olevien hetkien aikana haluan sanoa, että viime vuonna olin esittelijänä EKP:n vuosikertomuksesta laaditussa mietinnössä ja huomautin silloin, että 500 euron seteleitä oli 223 miljardin euron arvosta – eli 446 miljoonaa seteliä. Pyysin tutkimaan tätä erityisesti siksi, että minusta näyttää, että niitä käytetään todennäköisesti rikollisiin tarkoituksiin. Ehkäpä Jean-Claude Trichet voisi vastauksessaan kertoa, mitä tälle esiin ottamalleni asialle on tehty.

  Ieke van den Burg (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan liittyä niihin, jotka ovat esittäneet kiitokset ja onnittelut EKP:lle siitä, mitä se teki viime vuonna rahoituskriisissä. EKP:n asemaa viimeisenä likviditeetin lisääjänä ja viimeisenä markkinatakaajana on mietinnössä korostettu, ja minä olen samaa mieltä. Minun mielestäni se myös saavutti tavoitteensa.

Hyvä Jean-Claude Trichet, tässä yhteydessä on mielestäni asianmukaista, että korostitte tietojen paremman saatavuuden ja tietojenvaihdon välttämättömyyttä, ja minun mielestäni EKP voisi ottaa johtavan aseman siinä. Tätä me myös ehdotimme parlamentille valvontajärjestelmää koskevassa talous- ja raha-asioiden mietinnössä, josta keskustelemme ensi viikolla. Minun mielestäni on hyvin tärkeää, että meillä on paremmat yhteydet markkinoiden ja pankkitoiminnan vakauttava valvovien valvontaviranomaisten mikrotalouden toiminnan vakautta koskevien tietojen ja EKP:n tietojen välillä, ja minun mielestäni EKP voisi ottaa siinä johtavan aseman.

Olette sanonut, että te ette halua ohittaa valvontajärjestelmiä – sitä emme ehdottaneet – mutta minä katson, että olisi myös teidän etunne mukaista, jos ette olisi liian riippuvainen jäsenvaltioiden ja jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten vapaaehtoisesta yhteistyöstä tietojenvaihdossa. Siksi on tärkeää, että tällä alalla on riippumattomampia toimijoita ja että Euroopan tasolla on vahvempi järjestelmä ja vahvempi rakenne.

Toinen asia ovat maksu- ja selvitysjärjestelmät. Olen iloinen kuullessani, että arvopaperikeskukset suhtautuvat nyt myönteisesti EKP:n ja muiden keskuspankkien tekemään Target 2-Securities -ehdotukseen. Minun mielestäni se voisi olla merkittävä perusta kyseisen järjestelmän parantamiselle edelleen. Haluaisin myös kysyä mielipidettänne siitä, mitä tapahtuu nyt, myös markkinoiden kannalta, johdannaisten alalla ja sopimusmarkkinoilla, jotta niille voidaan luoda enemmän keskusvastapuolia ja parempi valvontajärjestelmä.

Viimeinen huomautukseni vastaa Bernanken eilistä puhetta, mutta en mene siitä yksityiskohtiin.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Daniel Dăianu (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää hänen työstään.

Vuosikertomuksessa voidaan puhua paljon saavutuksista ja myös poliittisista koukeroista ja lehmänkaupoista. Euroopan nykyiset inflaatiotasot piinaavat poliitikkoja ja kansalaisia. Euroopan keskuspankki on saavuttanut uskottavuutensa johdonmukaisella politiikalla. Globalisaation aallon ja Aasian taloudellisen nousun aiheuttama tuontitarvikkeiden inflaatio on edistänyt tätä suoritusta.

Nyt on valitettavasti käynnissä päinvastainen tilanne energian ja elintarvikkeiden valtavan hintojen nousun takia, mikä näkyy käytössä olevien resurssien niukkenemisena. Kustannuspaine rasittaa markkinoita kaikkialla maailmassa. Euroalueen inflaatiotaso on korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Tämä on hyvin huolestuttavaa, ja stagflaatiokin näyttää olevan nurkan takana.

Rahoituskriisi on lisäksi vaikeuttanut valtavasti Euroopan keskuspankin tehtävää. EKP:n on torjuttava sitkeästi inflaatiota, ja inflaatio-odotusten vakauttaminen on tässä yhteydessä ensisijaista. Mutta riskit ovat suuret. On epäselvää, miten kauan ulkoinen kustannuspaine jatkuu. On ensiarvoisen tärkeää, että palkka-hintakierre estetään. Viime vuosikymmenellä meillä oli tapana puhua inflaation hillitsemisestä, ja tulevalla kaudella meidän pitäisi pyrkiä toteuttamaan hinta- ja palkkadynamiikan hillintä.

Euroalueen suuremmat taloudelliset erot eivät edistäisi hyvää ilmapiiriä Euroopan keskuspankin toimia varten. Kun markkinat lisäksi ovat koko ajan globaalimmat, Euroopan keskuspankin toimia on tutkittava suhteessa siihen, mitä muut tärkeimmät toimijat tekevät. Tämä koskee korkotason eroja ja yleisiä poliittisia kantoja.

Viimeinen huomautus. Rahoitusmarkkinoiden nykyiset vakavat järjestelmään kuuluvat riskit edellyttävät parempia valvontapuitteita, parempaa koordinointia EKP:n, Yhdysvaltain keskuspankin ja muiden tärkeimpien keskuspankkien välillä. Liian helpon rahan politiikan vaaroja on tässä yhteydessä korostettava.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, toivon todella, että tämän keskustelun tärkeimmät viestit tavoittavat Euroopan kansalaiset. Keskustelun ensimmäinen tärkeä viesti on minun mielestäni se, että EKP ja euro eivät ole huolten ja ongelmien syitä vaan osa ratkaisua. Toinen tärkeä viesti on se, että euro tarjoaa etuja ja suojelua. Se hyödyttää koko Euroopan unionin eikä vain euroalueen kansalaisia, Euroopan unionin poliittista hanketta ja Euroopan unionin kasvu- ja työllisyyspolitiikkaa.

Sisämarkkinoiden ohella euro on tehokkain vastaus globalisaatioon. On totta, että Euroopan keskuspankki ja euro eivät tee meistä riippumattomia maailmanlaajuisesta vaikutuksesta mutta niiden avulla pystymme käsittelemään sitä paremmin.

Haluaisin siksi kiittää Euroopan keskuspankkia vakaasta ja maltillisesta politiikasta, koska silloin, kun luottamus on hävinnyt, pankki on epäilemättä yksi niistä, joita kohtaan tunnettu luottamus on kasvanut.

Haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä sanoa kaikille valtioiden ja hallitusten päämiehille: näpit irti vakaus- ja kasvusopimuksesta, näpit irti Euroopan keskuspankista. Jos teillä on sisäisiä ongelmia ja jos ette tee kotiläksyjänne, on aivan liian helppoa syyttää muita. Siksi meidän on tehtävä kaikkemme lisätäksemme tietoisuutta ja päästäksemme eroon tietovajeesta. Inflaation, korkojen ja hintavakauden välisestä yhteydestä ei ole mitään yleistä tietoa. Olen kiitollinen Jean-Claude Junckerille siitä, että hän huomautti, että välillistä verotusta ei pitäisi lisätä vaan vähentää aina, kun on mahdollista.

Meidän on välitettävä viesti siitä, että korkeammat energian ja raaka-aineiden hinnat eivät johdu eurosta. Pidän myös myönteisenä sitä, Euroopan keskuspankin, komission ja rahoituspalvelualan välisellä yhteistyöllä on edistetty yhtenäisen euromaksualueen ja rajatylittävien maksujen käynnistämistä. Hyödyntäkäämme kansalaisten ymmärtäväisyyttä, ottakaamme huomioon oikeutettu huoli ja pelot aloittaaksemme vuoropuhelun heidän kanssaan, tarjotaksemme vastauksia ja selittääksemme, jotta emme vain pitäisi täällä kohteliaita puheita.

  Benoît Hamon (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, euro kallistuu koko ajan suhteessa tärkeimpien kumppaneidemme ja kilpailijoidemme valuuttoihin. Tämä koskee erityisesti dollaria. Ongelmaa tietysti vain korostavat Euroopan keskuspankin politiikka, jolla viitearvoja nostetaan järjestelmällisesti, sekä Yhdysvaltain keskuspankin päinvastainen politiikka. Erityisesti erittäin huomattavat eurooppalaiset johtajat ovat kommentoineet paljon tätä Euroopan talouden kilpailukykyä vahingoittavaa suuntausta valuutanvaihdossa.

Vallitseva näkemys, erityisesti tässä parlamentissa, on, että EKP:llä on yksinomainen ja ehdoton toimivalta valuuttakurssia koskevissa suuntauksissa. EKP itse kieltäytyy pääjohtajansa edustamana ilmaisemasta aiheesta mitään näkemyksiä lukuun ottamatta joitakin ympäripyöreitä kansainvälisiä julkilausumia. Tilanne ei ole avoin eikä demokraattinen, ja sen lisäksi se on EY:n perustamissopimuksen vastainen. EY:n perustamissopimuksen 111 artiklassa sanotaan seuraavasti: ”Jos ei ole olemassa 1 kohdassa tarkoitettua valuuttakurssijärjestelmää suhteessa yhteen tai useampaan muuhun valuuttaan kuin yhteisön valuuttaan, neuvosto voi määräenemmistöllä komission suosituksesta ja EKP:a kuultuaan taikka EKP:n suosituksesta laatia yleiset suuntaviivat tällaisia valuuttoja koskevaa valuuttakurssipolitiikkaa varten.” Toistan: ”voi […] laatia yleiset suuntaviivat […] valuuttakurssipolitiikkaa varten”.

Euroalueella on toisin sanoen todellakin välineet, joilla se voi päättää demokraattisesti valuuttapolitiikastaan. Kysymykseni on yksinkertainen, ja osoitan sen valtioiden ja hallitusten päämiehille: sen sijaan, että unionin jäsenvaltioiden hallitukset vain valittavat, mitä ne odottavat ryhtyäkseen toimenpiteisiin?

  Cornelis Visser (PPE-DE). – (NL) Ensiksi minun on onniteltava Olle Schmidtiä hänen mietinnöstään. Hän on laatinut erittäin hyvän, erittäin selkeän mietinnön, vaikka edustaakin Ruotsia, joka ei ole euroalueen jäsen. Minun mielestäni hän on täyttänyt jäsenyysehdot Ruotsin puolesta.

Viime viikolla Euroopan keskuspankki nosti korkotasoa. Euroopan keskuspankki ja sen pääjohtaja, Jean-Claude Trichet, ottavat selvästikin tehtävänsä ja Maastrichtin kriteerit vakavasti. Olen iloinen, että EKP on riippumaton. EKP:tä on suojeltava esimerkiksi kansallisten viranomaisten poliittiselta sekaantumiselta, ja olen iloinen myös siitä, että Jean-Claude Juncker vahvisti tämän euroryhmän puolesta.

Ja Euroopan keskuspankki on vastannut hyvin rahoituskriisiin. Se toimi oikeaan aikaan markkinoiden likviditeetin takaamiseksi. Tämä on toistaiseksi vakauttanut korkotason. Pankkialan kriisi on toiminut herätyksenä. Avoimuuden puute rahoitukseen liittyvissä riskeissä, joille instituutiot ovat alttiita, aiheuttavat tappioita, jotka voivat olla huomattavia. Euroopan parlamentissa keskustellaan parhaillaan rahoitusalan valvonnasta. Euroopan keskuspankki voi olla tässä ratkaisevassa asemassa, koska jäsenvaltioiden keskuspankit tiedottavat sille hyvin.

Mutta EY:n perustamissopimuksessa ei sanota mitään tästä. Minun mielestäni keskuspankkien ja Euroopan keskuspankin, rahoitusmarkkinoiden ja sääntelyviranomaisten välillä tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä. Euroopan keskuspankin pitäisi osallistua enemmän valvontaan ja tarkkailuun. Se pystyy organisoimaan rajatylittävää tietojenvaihtoa erityisesti silloin, kun kyseessä on rahoitusalan vakaus. EKP on osoittanut arvonsa. Meidän on hyödynnettävä sen valtaa vahvistaaksemme rahoitusalan valvontaa.

  Christoph Konrad (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tämän keskustelun perusteella voidaan sanoa, että EKP on eräänlainen kallio keskellä merta. Sitä on pidettävä myönteisenä. Hintavakaus on ehdottomasti talouden tärkein painopisteala. Jos tämä jatkuu tulevaisuudessakin, se voi olla vain myönteistä.

Olemme huomanneet, että euroalueen keskimääräinen inflaatio on neljä prosenttia. Joissakin euroalueen maissa se on vielä korkeampi, esimerkiksi Belgiassa 5,8 prosenttia ja Espanjassa 5,1 prosenttia. Ne ovat huonoja uutisia. Siksi tällä viikolla annettu viesti – Euroopan keskuspankin päätös – on tärkeä. Meidän on vain täällä parlamentissakin todettava, että EKP ei selvästikään voi tehdä mitään öljyn inflaatiota edistävälle hinnannousulle. Euroalueella tuntuvat kerrannaisvaikutukset, esimerkiksi ammattiliittojen vaatimat korkeammat palkat, ja samalla liikeyrityksiin vaikuttavat korkeammat hinnat, ovat uhka, joka lopulta johtaa noidankehään.

Haluaisin esittää kaksi muuta huomiota Euroopan keskuspankin politisoinnista. Törmäämme siihen jatkuvasti talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, ja se on tehty selväksi myös tässä keskustelussa. Esimerkiksi kysymys päätöksentekoprosessin avoimuudesta on osoitus siihen suuntaan, samoin on pyrkimys paljastaa enemmän ja lisätä vaikutusta päätöksentekoprosessiin. Enemmän avoimuutta – olen epäluuloinen sen suhteen. Minun mielestäni pankin on päätettävä itse, tietysti parlamenttia ja euroalueen edustajia kuultuaan. Päätösten perusteleminen – se on kuitenkin liikaa.

Meidän pitäisi – ja tästä epäilemättä keskustellaan seuraavalla kierroksella – harkita euroaluetta laajennettaessa hyvin tarkkaan, voimmeko jatkaa tällaista politiikkaa. Slovakia oli minulle varoitus. Meidän ei pitäisi olla niin huolissaan tulevaisuuden politiikasta vaan kiinnittää enemmän huomiota kriteereihin.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, Yhdysvaltojen rahoituskriisin vaikutus maailmantalouteen on ollut odottamaton ja ei-toivottu lahja talous- ja rahaliiton kymmenentenä vuosipäivänä. Kasvava inflaatio on toinen ajankohtainen ongelma. EKP on hallinnut täydellisesti maailman rahoitusmarkkinoiden kuohuntaa, tarjonnut likviditeettiä 95 miljardin euron arvosta ja tehnyt muita viimeistelytoimenpiteitä vakauttaakseen hyvin lyhyen aikavälin korot. Tämä on jälleen kerran osoittanut, miten Euroopan unionin yhteinen rahapolitiikka hyödyttää sekä Euroopan taloutta että yksittäisiä kansalaisia epävakaina aikoina. EY:n perustamissopimuksen 105 artiklan mukaan EKP tukee myös yleistä talouspolitiikkaa yhteisössä. Nyt EKP:n on vastattava toisaalta kasvavan inflaation ja toisaalta talouden hidastumisen aiheuttamiin haasteisiin. Tämä ei ole ainoastaan haaste vaan myös todellinen koetus EKP:n ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän riippumattomuudelle.

Lissabonin sopimuksen myötä EKP:stä tulee toimielin, jolla on oikeushenkilöys ja selvästi määritelty riippumaton asema. Rahoitusjärjestelmien jatkuva yhdentyminen edellyttää toisaalta jäsenvaltioiden keskuspankkien tiiviimpää yhteistyötä. Jotkut varoittavat, että EKP:n riippumattomuus on uhattuna muun muassa siksi, että euroalueen valtiovarainministerien epävirallisista kokouksista tulee Lissabonin sopimuksen myötä virallisia. Voimme jo kuulla perusteluja sille, voivatko ministerit keskustella siitä, onko inflaatiotavoite asianmukaisesti asetettu.

Minun mielestäni on erittäin tärkeää erottaa demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvat ammatilliset ja poliittiset perustelut ja todellinen puuttuminen Euroopan keskuspankin finanssipolitiikkaan. Ottaen huomioon Lissabonin sopimuksen tuskallisen aikaansaamisen, tuon eron tekeminen on äärimmäisen tärkeä tehtävä sekä meille tässä parlamentissa että tietysti tiedotusvälineille. Lopuksi haluaisin kiittää esittelijöitä tasapainoisesta ja erittäin ammattitaitoisesta EKP:n vuosikertomusta arvioivasta mietinnöstä.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kuuntelin hyvin tarkkaan suuresti kunnioittamieni keskuspankin pääjohtajan ja Jean-Claude Junckerin puheenvuoroja.

Meillä on epäilemättä käsissämme huomattava taloudellinen kriisi, jolle ei löydy vertaista viime vuosikymmeniltä. Öljyn ja muiden tuotteiden hintojen pelottava nousu, korkea työttömyysaste, laajalle levinnyt köyhyys ja matala kasvu edistävät kaikki tätä karua kuvaa.

Esitetystä arvostelusta on keskusteltu laajasti. Minun mielestäni kaiken tämän, myös virallisista lähteistä peräisin olevan arvostelun tavoitteena on ollut tilanteen vakavuuden korostaminen. Meidän on sitä paitsi poliitikkoina pyrittävä arvosteluun, koska vain arvostelun avulla voimme kehittyä paremmiksi, nähdä asiat selvemmin ja siten löytää yhteisöä hyödyttävät ratkaisut.

Lopuksi haluaisin kiittää esittelijää tästä todella erinomaisesta mietinnöstä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, tästä keskustelusta käy ilmi, että väitetty inflaation torjunta rajoittuu palkankorotusten rajoittamiseen. Voidakseen perustella Euroopan keskuspankin yhdeksättä korkotason nostoa kahdessa ja puolessa vuodessa, Euroopan unionin rahapolitiikan johtajat puhuvat vain palkkamaltin tarpeesta ja jättävät huomiotta suurten yritysten ja talous- ja rahoitusryhmien liikevoittojen skandaalimaisen kasvun, joka on noin 30 prosenttia vuodessa, kun taas palkankorotukset eivät joissakin maissa kata edes inflaatiota. Näin on Portugalissa, jossa useimpien työntekijöiden ja eläkeläisten ostovoima on vähentynyt huomattavasti ja jossa palkat ja eläkkeet ovat Euroopan unionin alhaisimpien joukossa.

Tämän rahapolitiikan täydellinen yhteiskunnallisen ymmärtäväisyyden puute sekä korkea korkotaso ja yliarvostettu euro pahentavat yhteiskunnallista ja alueellista epätasa-arvoa, lisäävät köyhyyttä ja luovat yhä enemmän ongelmia mikro- ja pienyrityksille, erityisesti maissa, joiden taloudet ovat heikoimpia. Tätä politiikkaa pitäisi siksi muuttaa täysin päinvastaiseksi ja ottaa siinä ensisijaiseksi tavoitteeksi talouskasvu ja työllisyys, poistaa köyhyys ja edistää yhteiskunnallista edistystä ja kehitystä.

  Theodor Dumitru Stolojan (PPE-DE). – (RO) Euroopan keskuspankki toteuttaa toimintaansa hintavakauden ylläpitämiseksi suuren epävakauden ja inflaatiopaineiden alaisena.

Emme tiedä vielä, riippuuko koko hintarakenne nykyisestä energian ja elintarvikkeiden hintojen tasosta; emme tiedä myöskään, mihin yleisiin poliittisiin toimenpiteisiin jäsenvaltiot aikovat ryhtyä helpottaakseen maidensa liikeyritysten ja säästöjen ja kotitalouksien mukautumista uuteen hintarakenteeseen. Rahoituskriisi ei lisäksi ole lähelläkään päättymistä.

Euroopan parlamentin jäsenenä arvostan Euroopan keskuspankin rahapolitiikan pätevyyttä ja rehellisyyttä sekä sen pääjohtajan päättäväisyyttä pitäytyä inflaatiotavoitteessa, jonka mittapuuna pidetään hintavakautta.

Luotan Euroopan keskuspankin arvostelukykyyn, Euroopan keskuspankin rehellisyyteen ja riippumattomuuteen sekä siihen, että poliitikot pidättäytyvät sekaantumasta pankin päätöksiin.

  Margaritis Schinas (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, euroryhmä laatii talouspolitiikkaa, Euroopan keskuspankki laatii rahapolitiikkaa ja me täällä Euroopan parlamentissa vain teemme politiikkaa ilman mitään lisämäärittelyjä, ja se edellyttää, että olemme vastuuvelvollisia kaikista euroalueella tehdyistä päätöksistä.

Politiikan tulokkaana kunnioitan täysin keskuspankin riippumattomuutta, mutta uskon voivani antaa myös joitakin neuvoja. Tuontituotteiden inflaatioon, joka on suurin ongelmamme, ei voida mielestäni vastata asianmukaisesti, mikäli ainoa käyttämämme ase on korkotaso.

Meidän on puututtava inflaation syihin. Meidän on taisteltava öljykartellien kanssa, meidän on taisteltava raaka-aineilla keinottelijoiden kanssa, meidän on saatava lisää elintarvikkeita markkinoille, ja jos emme puutu kaiken pahan alkuun ja juureen, pelkään, että meillä on jatkossakin tällaisia keskusteluja, joiden logiikka ymmärretään Brysselissä ja Strasbourgissa mutta joilla ei ole kansalaisten silmissä poliittista oikeutusta.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minusta on kerta kaikkiaan hämmästyttävää, miten EKP on toteuttanut tehtävänsä tärkeimmän osan: hintavakauden. Jos tarkastelemme Saksan markkaa vuosina 1948–1998, huomaamme, että EKP:n hintavakautta koskevat ansiot ovat itse asiassa paremmat kuin Saksan markan, joka oli aikoinaan maailmanlaajuinen mittapuu. Minun mielestäni olette saavuttaneet hyvät tulokset tällä rintamalla. Olen kuitenkin myös iloinen siitä, että te, pääjohtaja Trichet, viittasitte rahoitusalan vakauteen. Myös se kuuluu EY:n perustamissopimuksen mukaan EKP:n toimivaltaan, ja minun mielestäni EKP:n asemaa rahoituksen valvojana pitäisi vahvistaa.

Tommaso Padoa-Schioppan ”kahden huipun” malli on hyvin hurmaava, ja minun mielestäni on nyt jäsenvaltioiden ja neuvoston tehtävänä omaksua tämä malli, omaksua suurempi asema EKP:ssä rahoitusalan vakauden valvonnassa. Euroopan parlamentissa laaditaan parhaillaan Ieke Van den Burgin ja Daniel Dăianun mietintöä tästä aiheesta. Siinä on paljon hyviä kohtia, joita te voitte myös käyttää työssänne, kun yritämme saada Eurooppaan parempaa rahoitusalan valvontaa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n talous- ja rahoitusalan toiminta luo todellista vakautta kasvulle. Siinä keskeinen asema on Euroopan keskuspankilla, jonka perustavoitteena on rahapolitiikan toteuttaminen. Jäsenvaltiot ja niiden hallitukset vastaavat talouspolitiikasta ja uusien työpaikkojen luomisesta.

EKP:n asianmukaisesta toiminnasta ja sen vaikutuksesta talousprosesseihin herää kuitenkin kysymyksiä. Pitäisikö keskuspankin olla ennakoivampi, kuten Yhdysvaltojen keskuspankki, vai ei? Myös maailmanlaajuisesta elintarvikekriisistä ja energian ja polttoaineen hintojen noususta herää paljon kysymyksiä. Ensinnäkin, mihin toimenpiteisiin pitäisi ryhtyä kriisin syvenemisen estämiseksi? Toiseksi, miten köyhien maiden kasvua voidaan tukea? Kolmanneksi, miten rahoitusmarkkinoita voidaan valvoa, jotta voidaan välttää asuntoluottotoiminnan kriisin toistuminen?

Lopuksi, tässä vaiheessa pitäisi myös todeta selvästi, että vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerien täyttämisen pitäisi olla samalla tavoin sitovaa kaikille jäsenvaltioille.

  Jean-Claude Trichet, Euroopan keskuspankin pääjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, arvostan suunnattomasti huomioita, joita on tehty sekä esittelijän merkittävässä mietinnössä että monissa puheenvuoroissa ja jotka myötäilevät ajatusta keskuspankin riippumattomuudesta, kuten Jean-Claude Juncker itse aiemmin selvästi totesi. Minun mielestäni se on erittäin tärkeää, ja minun on sanottava, että sitä ei ole kyseenalaistettu missään. Se on olennainen osa instituution uskottavuutta, ja juuri tämän näkyvän riippumattomuuden ja tämän ensisijaisen tehtävän eli hintavakauden takia olemme olleet tähän asti niin menestyksekkäitä inflaatio-odotusten vakauttamisessa.

Korostan voimakkaasti sitä, että inflaatio-odotusten vakauttaminen on ehdottoman ratkaisevaa, koska sen ansiosta voimme keskipitkän ja pitkän aikavälin markkinakoroissa jatkossakin ottaa huomioon nämä inflaatio-odotukset keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Jotkin Euroopan hallitukset lainaavat 50 vuoden perusteella. Ne lainaavat 50 vuoden perusteella sellaisilla koroilla, jotka kertovat keskuspankin uskottavuudesta hintavakauden toteuttamisessa ei pelkästään kahden, viiden tai kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden ajan vaan paljon kauemmin. Siksi, että pyrimme täysimääräisesti vakauttamaan ja pitämään yllä inflaatio-odotusten jatkuvaa vakauttamista, olemme tehneet edellä mainitun päätöksen.

EKP:n hallintoneuvoston mielestä – ja oletan, että sen päätöksen osalta, jonka eurooppalaiset demokratiat tekivät perustaessaan EKP:n, eurojärjestelmän ja euroalueen – hintavakauden, hintavakautta koskevien odotusten jatkuvan vakauttamisen ja kasvun ja työpaikkojen luomisen välillä ei ole ristiriitaa.

Minun on sanottava, että tällä hetkellä maailmanlaajuisesti katsotaan yleisesti, että asianmukainen tapa käsitellä asioita on se, että hintavakaudella ja uskottavalla pitkän ajan hintavakaudella raivataan tietä kestävälle kasvulle ja työpaikkojen luomiselle. Esimerkkinä tästä on noin 16 miljoonan työpaikan luominen euron käyttöönoton jälkeen.

Tämän sanottuani haluaisin myös toistaa sen, mitä monet parlamentin jäsenet sanoivat siitä, että saavuttaaksemme hintavakauden meidän on tehtävä jonkin verran yhteistyötä muiden päätöksentekijöiden, viranomaisten ja yksityisen sektorin kanssa. Tämän takia me annamme niin selviä viestejä ja tunnustamme täysimääräisesti, että me olemme riippumattomia ja että kyseisiä päätöksiä tekevät tahot ovat riippumattomia. Mutta me edellytämme aina vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista, sillä rahapolitiikan ylikuormittaminen löyhällä veropolitiikalla on aina vaarana.

Me kehotamme myös yleisesti hinnan sopeuttajia – liikeyrityksiä, tuotantosektoria, vähittäismyyntiyrityksiä – ottamaan toiminnassaan huomioon sen tosiasian, että me toteutamme hintavakautta keskipitkällä aikavälillä, jotta meillä ei olisi tällä alalla kerrannaisvaikutuksia.

Mainitsin hinnan sopeuttajat. Mainitsen tietysti myös työmarkkinaosapuolet, ja tämän takia me kehotammekin voimakkaasti hinnan sopeuttajien lisäksi myös työmarkkinaosapuolia ottamaan päätöksissään huomioon sen, että toteutamme määrittelymme mukaisesti hintavakautta keskipitkällä aikavälillä.

Tilanne on tietysti vaikea öljyn hinnan, hyödykkeiden hinnan ja raaka-aineiden niukkuuden takia, sillä ne nostavat hintoja. Meidän pitäisi muistaa, mitä tapahtui vuosina 1973–1974. On ehdottoman selvää, että ne taloudet, joissa kerrannaisvaikutusten annettiin laukata ja joissa inflaatio oli pysyvää, kokivat sekä inflaation että hyvin alhaisen kasvun, ja se oli monissa Euroopan talouksissa alku suurtyöttömyydelle, jota me edelleen torjumme ja jonka me pian poistamme. Siksi tällä alalla on paljon pelissä, ja se on tärkeää.

Haluaisin myös mainita tässä, koska minusta se on äärimmäisen tärkeä asia, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja köyhimmät kansalaisemme kärsivät eniten pysyvästä korkeasta inflaatiosta. Siksi pyrimme toteuttamaan hintavakautta keskipitkällä aikavälillä, ei pelkästään siksi, että noudatamme perustamissopimusta eikä pelkästään siksi, että noudatamme meille annettua tehtävää – jota emme keksineet itse vaan jonka meille antoivat Euroopan demokratiat – vaan siksi, että teemme sen, mikä on parasta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kansalaisillemme.

Öljyn, hyödykkeiden ja energian hinnan, elintarvikkeiden hinnan ja yleisesti kaikkien nousevien hintojen osalta katson, että kyseessä on kolmio. Kuten monet parlamentin jäsenet hyvin kaunopuheisesti ilmaisivat, ilmiö on kysyntään perustuva: suuret nousevat taloudet ovat tuomassa maailmanlaajuiselle tasolle uutta nousujohteista kysyntää, ja se on otettava huomioon täysimääräisesti.

Meillä on epäilemättä kolmion toinen sivu, joka on tietysti tarjonta, ja tällä sivulla meillä on paljon vastuuta. Kartellit eivät ole hyvä asia, ja on selvää, että meillä toimii monilla aloilla kartelleja. Kartellien lisäksi monet maat ja taloudet luovat niukkuutta estämällä porauksen, estämällä etsinnän, estämällä jalostamojen rakentamisen. Kiinnitän siksi huomionne myös tähän seikkaan. Meidän on tarjontasivulla mietittävä, teemmekö kaiken, mitä voimme.

Kysyntäsivulla kaikki taloudet, kaikki energiansäästöt ovat ehdottoman olennaisia, ja ne ovat osa kysyntäsivun hallintaa. Samoin on todellisen hinnan tunnustaminen sen sijaan, että käytetään keinotekoisia öljyn ja energian hintoja, mikä jatkaisi nousujohteista kysyntää.

Kolmion kolmas sivu on pääoman maailmanlaajuinen uudelleenkohdentaminen hyödykkeiden suuntaan. Tämä ei oikeastaan koske samalla tavoin öljyä, muita energialähteitä tai kaikenlaisia raaka-aineita. Mutta ilmiö on olemassa, ja tällä ilmiöllä on ilmiselvästi osansa, ja se meidän on tunnustettava. Meidän on kehotettava markkinoita olemaan mahdollisimman avoimia, toimimaan täysin avoimesti. Tällä tavalla aion esitellä kyseisen ilmiön, ja haluaisin sanoa, että samoin kuin tiettyjä tauteja on hoidettava monipuolisesti, samoin kolmion kaikkien sivujen osalta on tehtävä kaikki mahdollinen.

Monet parlamentin jäsenet mainitsivat vakauden valvonnan ja sen, että tilannetta on parannettava. Minä olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, mitä monet jäsenet sanoivat. Tilannetta, jossa olemme, on parannettava – se on ehdottomasti selvää. EKP:n perustamisesta lähtien olemme sanoneet, että kehottaisimme kaikkia viranomaisia tekemään mahdollisimman tiivistä yhteistyötä. Olemme myös sanoneet, että kannatamme keskuspankkien ja valvontaviranomaisten hyvin tiivistä suhdetta. Elokuussa 2007 alkaneen myllerryksen viimeisimmät tapahtumat ovat todistaneet, että tämä oppi on oikea: keskuspankkien ja valvontaviranomaisten välillä on oltava hyvin tiivis suhde.

Haluaisin tässä vaiheessa sanoa, että tuemme täysimääräisesti suuntaviivoja, jotka talous- ja raha-asioiden valiokunta säilytti yksimielisesti. Meidän mielestämme työryhmiä on paljon, ja meidän on edettävä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti tähän suuntaan. Tiedän, että parlamentti saattaa pohtia rohkeampia aloitteita. Haluaisin sanoa, että me itsekin haluaisimme, että kaikki, mistä on päätetty, olisi jo pantu täytäntöön, jotta kukaan ei voisi käyttää tekosyitä toisessa vaiheessa ja olla tekemättä sitä, mistä on jo päätetty. Siksi meidän on minun mielestäni tarkasteltava hyvin huolellisesti käsiteltävänä olevia ehdotuksia, koska uskomme, että mitä tiiviimpää yhteistyötä teemme – ja tiiviimpää kuin tällä hetkellä – sitä parempi se on tietysti Euroopalle. Se, mitä sanon Euroopasta, pätee meidän mielestämme kaikkiin muihinkin maailmanlaajuisen rahoitusalan järjestelmään kuuluviin osiin.

Viimeinen huomautukseni koskee valuuttakurssia, jonka monet parlamentin jäsenet mainitsivat. Uskon, että EKP:n hallintoneuvosto kannattaa EY:n perustamissopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa sellaisenaan. Minusta näyttää siltä, että kun olemme Kiinassa, kuten Jean-Claude Juncker sanoi, tai kun olemme G7-maiden tapaamisessa, jossa Jean-Claude ja minä allekirjoitamme G7-maiden julkilausuman, teemme sen, mikä on asianmukaista, ja jos itse olen varovainen – koska huomautettiin, että olen hyvin harkitseva ja varovainen, kun puhun valuuttakursseista – se johtuu siitä, että kyseessä oleva ala on äärimmäisen arkaluontoinen, ja siinä on minun mielestäni noudatettava täysimääräisesti niitä suuntaviivoja, joista olemme sopineet. Tämän takia haluaisin sanoa uudelleen, että tässä vaiheessa kaikki G7-kumppanit ovat samaa mieltä Kiinalle annettavasta viestistä. Siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä. Teimme sen hyvin selväksi viimeisimmässä G7-maiden julkilausumassa. Meistä on myös tärkeää, että tutkimme hyvin huolellisesti liiallisten vaihtelujen kaikkia mahdollisia haitallisia vaikutuksia sekä rahoitusalan vakauteen että kasvuun.

Haluaisin myös mainita, että on hyvin tärkeää, että Yhdysvaltain viranomaiset sanovat vahvan dollarin olevan Amerikan yhdysvaltojen edun mukaista.

  Jean-Claude Juncker, euroryhmän puheenjohtaja ja Eurooppa-neuvoston jäsen − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, en aio palata huomautuksiin, joita keskuspankin pääjohtaja teki keskustelumme aikana. On parempi olla toistamatta, mitä hän sanoi, koska se kaikki oli oikein ja koska kaikkea, mitä aiheesta sanoisin, saatettaisiin pitää vain pyrkimyksenä muuttaa hänen huomioitaan, mikä ei ole tarpeen.

(DE) Arvoisa puhemies, puhun saksaa osoittaakseni Jean-Claude Trichet’lle, että osaan myös kyseistä kieltä, kuten hänkin nyt tekee. Kyllä, ranskalaista, jolla on jo ennestään enemmän kuin tarpeeksi tekemistä, on onniteltava siitä, että hän Frankfurtissa asumisensa takia käyttää aikaansa oppiakseen kielen, jota hänen ympärillään elävät ihmiset käyttävät. Kaikki ranskalaiset eivät tee niin.

(Suosionosoituksia)

Puhun saksaa, jotta hän ymmärtää minua paremmin. Haluaisin tehdä muutaman loppuhuomautuksen, koska joskus keskustelut tässä parlamentissa näyttävät olevan täynnä nostalgiaa 1970- ja 1980-lukuja kohtaan. Euroryhmää kehotetaan koordinoimaan paremmin euroalueen jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa. Yritämme kaikki parhaamme tehdäksemme sen, ja me olemmekin nyt ottaneet käyttöön käytännesäännöt monilla käytännön talouspolitiikan aloilla ja pyrimme noudattamaan niitä. Ei ole kuitenkaan mahdollista toisaalta kehottaa koordinoimaan talouspolitiikkaa ja toisaalta harmitella, kun sillä tavalla koordinoitua talouspolitiikkaa pannaan käytäntöön.

Annan muutamia esimerkkejä. Uudistimme vakaus- ja kasvusopimuksen vuonna 2005. Yksi uudistusehdotusten ydin oli vahvistaa vakaussopimuksen ennaltaehkäisevää osaa, sillä se oli alikehittynyt ja heikko. Vakaussopimuksen ennaltaehkäisevän osan vahvistamiseksi hallitusten on ehdottomasti pidettävä yllä julkisen talouden vakauttaminen ja lisättävä vakauttamispyrkimyksiä silloin, kun taloudessa menee hyvin, jotta voidaan kehittää varantoja huonompia vuosia varten, sillä niitä esiintyy säännöllisesti talousjärjestelmiemme tavallisessa syklisessä mallissa.

Tällä hetkellä olemme käymässä läpi huonompia aikoja. Nämä eivät enää ole hyviä aikoja. Julkista talouttaan vakauttaneilla hallituksilla on riittävän laajat talousarvion liikkumavarat, jotta automaattiset vakauttajat voidaan ottaa käyttöön silloin, kun valtiontulot vähenevät. Ne hallitukset, jotka eivät hyvinä aikoina vakauttaneet tarpeeksi, eivät tietenkään voi reagoida huonoina aikoina.

Kun me euroryhmässä sovimme, että keskipitkän aikavälin rahoitustavoitteensa saavuttaneet jäsenvaltiot voivat nyt myös toimia nykyisen taloudellisen laskukauden ja öljyn ja elintarvikkeiden nousevien hintojen osalta, ne voivat tehdä niin vain, koska ne ovat aiemmin saaneet aikaan talousarvion liikkumavaran, jota tarvitaan, jotta ne eivät kriisin aikana heikentyisi ja jotta ne kykenisivät toimimaan.

Me emme ole kehottaneet jäädyttämään palkkoja: keskuspankki tai euroryhmä ei ole koskaan kehottanut jäädyttämään palkkoja euroalueella. Sen sijaan sanomme, että palkkojen ei pitäisi automaattisesti nousta inflaation myötä, ja palkkoja koskevissa suuntauksissa olisi otettava huomioon tuottavuus, joka taloudessa voidaan saavuttaa, ja palkkoja voidaan nostaa vastaavasti myös ilman inflaatiota.

Olemme tehneet sangen selväksi, että me emme ehdottomasti voi mennä pyytämään palkkamalttia Euroopan työtä tekeviltä ihmisiltä, kun samaan aikaan johtajat ja muut pääoman omistajat saavat äärimmäisiä ja liiallisia tuloja ja palkkoja. Sen me olemme sanoneet moneen kertaan.

(Suosionosoituksia)

Eurooppalaisten yritysten – myös ja ennen kaikkea rahoitusalan – johdon palkoilla ei ole mitään tekemistä niissä saavutetun tuottavuuden kanssa. He vain keräävät rahaa, eivätkä heidän toimensa ole taloudellisesti järkeviä tai yhteiskunnan kannalta vastuullisia.

(Suosionosoituksia)

Koska me emme ole määränneet jäädyttämään palkkoja, koska minä, jopa enemmän kuin muut, aion ehdottomasti pitää mielessä eurooppalaisen toiminnan yhteiskuntasopimusta koskevan näkökulman, olemme vahvasti kehottaneet, että sen sijaan, että antaisimme raaka-aineiden ja öljyn hintojen nousun perusteella yritysten maksaa, meidän on mietittävä, mitä valtiot voivat tehdä väestön vähemmän varakkaalle osalle annettavan yhteiskunnallisen tuen alalla ottaen huomioon heikentynyt ostovoima.

Loppujen lopuksi on ainoastaan totta, että julkisen taloutensa vakauttaneilla valtioilla on nyt käytössään riittävät resurssit, jotta ne voivat rahoittaa sosiaalista tukea koskevia ohjelmia väestömme vähemmän varakkaiden osien hyväksi. Jotkin valtiot ovat ottaneet käyttöön tukia elinkustannuksia varten, lämmitys- ja vuokratukia, ja ne ovat voineet tehdä näin aiemmin tehdyn vakauttamisen ansiosta. Jotkin valtiot mukauttavat järjestelmällisesti verojärjestelmiään, jotta väestön vähemmän varakkaat osat voivat saada puhdasta hyötyä veroleikkauksista sen sijaan, että veroleikkauksilla hyödytetään ainoastaan varakkaampiin väestönosiin kuuluvia.

Siksi katson, että jos yleinen politiikka ei olekaan täydellistä, se on kuitenkin vakuuttavaa. Emme halua emmekä saa toistaa 1970- ja 1980-lukujen virheitä, vaikka se olikin hieman helpompaa lyhyellä aikavälillä. Meidän on toimittava kasvavaa inflaatiota vastaan. 1970- ja 1980-luvuilla me sallimme hallitsemattoman inflaation. 1970- ja 1980-luvuilla me sallimme valtion velan jatkaa kasvuaan. 1970- ja 1980-luvuilla me hyväksyimme julkisen talouden alijäämän ja vähättelimme samalla sen vaikutuksia. Tuloksena oli Euroopan joukkotyöttömyys, jonka nyt olemme saaneet laskemaan 7,2 prosenttiin euron myötä – ja sen ansiosta.

Tuloksena oli, että meillä oli miltei joka maassa kohtuuttomia sosiaaliturvamaksuja, joita monet meistä pitävät edelleen liian korkeina, ja sillä ei ole mitään tekemistä sosiaalisen yhteisvastuun kieltämisen kanssa, vaan se koskee sosiaaliturvajärjestelmiemme järkevää rahoittamista. Työvoimaa verotettiin liikaa ja pääomaa liian vähän. Nämä olivat seurauksia 1970- ja 1980-lukujen virheellisestä politiikasta.

Me vastustamme inflaatiota, koska me vastustamme työttömyyttä ja kannatamme kasvua. Kasvu ja inflaation torjunta eivät sulje toisiaan pois. Me tarvitsemme kasvua ilman inflaatiota, jotta ihmisten asiat olisivat huomenna paremmin. Lahjojen antaminen tänään, ihmisten näennäinen auttaminen ja ylistäminen sen takia, että toimitaan kuin anteliaat yhteiskunnalliset hyväntekijät, on väärää politiikkaa. Jotta menestys voidaan saavuttaa nyt, on ajateltava tulevia sukupolvia eikä päinvastoin.

(Suosionosoituksia)

  Olle Schmidt, esittelijä. − (SV) Arvoisa puhemies, kiitos äärimmäisen kiinnostavasta ja kannustavasta keskustelusta. Se osoittaa, että mietinnössä esittelemiämme ajatuksia ja johtopäätöksiä tuetaan laajasti. Haluan myös kiittää teitä, arvoisat Jean-Claude Juncker ja Jean-Claude Trichet, antamistanne hyvistä vastauksista. Te vastasitte tavalla, joka antaa vaikutelman, että myös te hyväksytte esittämämme näkemykset ja ajatukset.

Lopuksi haluaisin kertoa kokemuksistani poliitikkona Ruotsissa, pohjoisessa sijaitsevassa sangen harvaan asutussa maassa. Olin Ruotsin parlamentin ja sen valtiovarainvaliokunnan jäsen 1990-luvulla, kun Ruotsi juoksi päin seinää taloudessa. Kokemukset politiikassa ovat hyödyllisiä, ystäväni. Ne teistä, jotka uskotte, että inflaatio ja epävakaa rahapolitiikka auttavat eniten tukeamme tarvitsevia ihmisiä, ovat väärässä. Te olette väärässä! Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä näin, miten korot Ruotsissa nousivat tasolle, jota kukaan ei olisi pystynyt kuvittelemaan. 500 prosenttia. Aivan kuten Jean-Claude Juncker sanoo, meillä oli 1990-luvulla joukkotyöttömyyttä, kasvava inflaatio ja stagflaatio. Muistan nuo kokemukset elävästi, ja ne ovat saaneet minut toivomaan, että kotimaani Ruotsi liittyy euroalueeseen ja osallistuu täysimääräisesti eurooppalaiseen yhteistyöhön.

Kuten kollegamme Piia-Noora Kauppi sanoi ja Jean-Claude Trichet toisti, kukaan ei uskonut, että euro olisi tällainen menestys. Minun mielestäni se osoittaa eurooppalaisen yhteistyön arvon.

Hyvä Jean-Claude Juncker, te sanoitte, että EKP toimii arvokkaasti ja päättäväisesti. Minusta se oli hyvä lause. Haluan kiittää hyvästä keskustelusta. Olen myös kiitollinen siitä, että vaikka en olekaan mukana euroa koskevassa yhteistyöjärjestelmässä, sain laatia tämän mietinnön.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Sebastian Valentin Bodu (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Taloudellisen kehityksen osalta euroalueen talouden perustekijät ovat edelleen vakaita investointien kasvun, parantuneiden työllisyyslukujen ja työvoiman osallistumisen takia. Maailmantalouden kasvun odotetaan jatkuvan sitkeästi, vaikkakin maltillisesti, ja se hyötyy erityisesti nousevien talouksien jatkuvasta voimakkaasta kasvusta. Hintojen kehityksen osalta vuotuinen yhdenmukaistettu kuluttajaindeksi on viime syksystä asti pysynyt huomattavasti sellaisen tason yläpuolella, joka on hintavakauden kanssa johdonmukainen, ja noussut 3,7 prosenttiin vuoden 2008 toukokuussa ja – Eurostatin tämänhetkisen arvion mukaan – 4,0 prosenttiin kesäkuussa. Tämä inflaation huolestuttava taso johtuu suurelta osin energian ja elintarvikkeiden hintojen jyrkistä nousuista viime kuukausina koko maailmassa. Tähän taloustoimintaa koskevaan tilanteeseen liittyvä epävarmuus pysyy suurena ja laskukausi uhkaa. Uhat johtuvat erityisesti energian ja elintarvikkeiden hintojen tulevien odottamattomien nousujen kulutusta ja investointeja vähentävistä vaikutuksista. Laskukauden uhat liittyvät lisäksi siihen, että nykyiset rahoitusmarkkinoiden jännitteet saattavat vaikuttaa reaalitalouteen kielteisemmin kuin on ennakoitu. Näissä olosuhteissa EKP:n tekemä päätös korottaa eurojärjestelmän tärkeimpien uudelleenrahoitusoperaatioiden minimitarjouskorkoa 25 pisteellä 4,25 prosenttiin on myönteinen, ja sen johdosta on onniteltava!

3. Sosiaaliturvajärjestelmien koordinointi: täytäntöönpanomenettely – Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen: liite XI – Asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o […] soveltamisalan laajentaminen koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Jean Lambertin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (KOM(2006)0016 – C6-0037/2006 – 2006/0006(COD) (A6-0251/2008);

- Emine Bozkurtin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamisesta ja liitteen XI sisällön määrittämisestä (KOM(2006)0007 – C6-0029/2006 – 2006/0008(COD) (A6-0229/2008); ja

- Jean Lambertin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o […] muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi (KOM(2007)0439 – C6-0289/2007 – 2007/0152(CNS) (A6-0209/2008).

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kaikki käsiteltävänä olevat neljä lainsäädäntöpäätöslauselmaa koskevat asioita, jotka vaikuttavat suoraan Euroopan kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Ihmisten oikeutta liikkua Euroopassa, jota suojellaan sosiaaliturvajärjestelmillä, ei voida erottaa oikeudesta vapaaseen liikkuvuuteen unionissa.

Komission ehdotuksilla on yksi yhteinen tavoite, ja se on kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen ajanmukaistaminen ja yksinkertaistaminen.

Tavoitteena on määritellä instituutioiden ja prosessien väliset yhteensovittamismekanismit, joilla yksinkertaistettaisiin ja nopeutettaisiin sosiaalietuuksien laskemista ja niiden maksamista vastaanottajille. Näitä ovat perhe-etuudet, eläkkeet, työttömyysetuudet ja niin edelleen, toisin sanoen monet sosiaalietuudet, jotka ovat tärkeitä ihmisten elämälle unionissa.

Haluaisin kiittää parlamentin jäseniä ja esittelijöitä kaikesta siitä työstä, jonka he ovat tehneet näiden tärkeiden asiakirjojen parissa viime kuukausina.

Täytäntöönpanoasetuksessa osoitetaan, miten asetuksen (EY) N:o 883/2004, jota kutsumme perusasetukseksi, pitäisi toimia. Se koskee kaikkia ihmisiä, jotka hyödyntävät kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista: kansalaisia, jäsenvaltioiden sosiaaliturvalaitoksia, terveyspalvelujen tarjoajia ja työnantajia.

Sen tavoitteena on osoittaa mahdollisimman selkeästi menettelyt, joiden perusteella rajatylittävässä tilanteessa olevat vakuutetut henkilöt voivat saada sosiaalietuuksia. Kenen puoleen käännyn saadakseni perhe-etuuksia? Mihin toimenpiteisiin työnantajani on ryhdyttävä, jos hän haluaa lähettää minut väliaikaisesti toiseen jäsenvaltioon? Työurani on loppumassa, ja koska olen työskennellyt useissa jäsenvaltioissa, miten saan selville, miten eläkkeeni lasketaan ja mitä minun on tehtävä saadakseni eläkkeeni?

Kyseisessä asetuksessa osoitettujen menettelyjen tarkoituksena on auttaa vastaanottajia saamaan asianmukaiset vastaukset sosiaaliturvalaitosten välisen yhteistyön avulla.

Yrittäessämme tehdä tästä yhteistyöstä tehokkaampaa ja vastata kansalaisten tarpeisiin mahdollisimman nopeasti huomasimme, että eri jäsenvaltioiden laitosten välinen sähköinen tietojenkäsittely ja -vaihto on tärkeää.

Sosiaaliturvatietojen sähköisen vaihtojärjestelmän EESSI:n avulla varmistetaan, että tietojenvaihto on nopeaa ja turvallista ja että sillä lyhennetään aikaa, jonka sosiaaliturvalaitokset käyttävät rajatylittävään asiaan vastaamisessa ja sen käsittelyssä.

Mikäli täytäntöönpanoasetus annetaan pian, kansalaiset voivat hyödyntää yksinkertaistamisen ja ajanmukaistamisen aloilla yhteensovittamisen avulla saavutettua edistystä ja myös hyödyntää uusia oikeuksia, joita ei tähän mennessä ole voitu panna täytäntöön, vaikka ne sisältyivät perusasetukseen. Uuden yhteensovittamista koskevan käsitteen edut ovat Euroopan kansalaisille todella ilmeisiä vasta, kun täytäntöönpanoasetus annetaan ja kun asetuksen (EY) N:o 883/2004 liitteiden muuttamista koskeva asetus annetaan.

Kaksi muuta päätöslauselmaesitystä koskee asetusta (EY) N:o 883/2004 ja sen liitteitä. Niiden tarkoituksena on muuttaa perusasetusta niin, että siinä otetaan huomioon lainsäädännölliset muutokset jäsenvaltioissa, erityisesti niissä, jotka liittyivät unioniin perusasetuksen antamispäivän, 29. huhtikuuta 2004 jälkeen.

Näillä päätöslauselmilla muutetaan myös asetuksen (EY) N:o 883/2004 niitä liitteitä, jotka jätettiin tyhjiksi, kun perusasetus annettiin.

Näiden asiakirjojen teknisestä luonteesta huolimatta niiden tavoite on sama: Euroopan unionissa liikkuviin ihmisiin sovellettavien mekanismien ja menettelyjen avoimuuden varmistaminen. Esimerkiksi liite XI sisältää erityissäännöksen, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen erityispiirteet. Liitteet ovat siksi olennaisia avoimuuden ja oikeusturvan varmistamiseksi suhteessa kansallisiin asetuksiin, jotka ovat myös melko kattavia.

Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisella, jota myös te edistätte toisena lainsäätäjänä, varmistetaan, että kahta perusperiaatetta (yhdenvertainen kohtelu ja syrjimättömyys) sovelletaan täysimääräisesti niiden Euroopan kansalaisten puolesta, jotka käyttävät mahdollisuutta vapaaseen liikkuvuuteen.

Täytäntöönpanoasetuksessa säädetään myös asetuksen (EY) N:o 883/2004 säännösten soveltamisalan laajentamisesta koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske heidän kansalaisuutensa vuoksi. Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa, että sellaiset kolmannen maan kansalaiset, jotka oleskelevat laillisesti Euroopan unionissa ja jotka ovat rajatylittävässä tilanteessa, voivat hyötyä sosiaaliturvajärjestelmien ajanmukaistetusta ja yksinkertaistetusta yhteensovittamisesta.

On itse asiassa olennaisen tärkeää, että hallinnollisissa asioissa sovelletaan yhteensovittamista koskevaa yhtä ja yhtenäistä sääntöä, jotta yksinkertaistaminen onnistuu.

Yksimielisyyden saavuttaminen näiden asetusten osalta merkitsee huomattavaa edistystä kaikille niille, jotka käyttävät asetuksia, ja niillä varmistetaan parempi palvelu unionissa liikkuville ihmisille.

Tämä osoittaa, että sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevat asetukset ovat liikkuvuuden osalta valmiita 2000-luvun uusiin haasteisiin. Haluaisin lisätä, että tämä työ on tulosta jäsenvaltioiden välisestä esimerkillisestä yhteistyöstä ja että halu löytää ratkaisuja kansalaisille on auttanut ylittämään erot yksittäisten järjestelmien välillä ja alan monimutkaisuuden.

Hyvät naiset ja herrat, haluan sanoa, että komissio tukee yksiselitteisesti tarkistuksia 2 ja 161, joiden nojalla on mahdollista käyttää sähköistä tietojenkäsittelyjärjestelmää, joka on erityisen tärkeä sähköiselle tietojen rekisteröinnille ja rajatylittävien asioiden sähköiselle käsittelylle. Komissio tukee eritoten tarkistusta 90, jossa käsitellään sairauteen ja pitkäaikaishoitoon liittyviä etuuksia. Näillä kahdella tarkistuksella kansalaisille annetaan huomattavasti valtaa koko järjestelmässä.

  Jean Lambert, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan tehdä yhteenvedon kahdesta mietinnöstäni ylellisen runsaassa ajassa, joka alustuspuheenvuorolleni on suotu täällä parlamentissa.

Haluaisin aloittaa kiittämällä kollegoitani, neuvostoa ja komissiota hyvästä yhteistyöstä tähän mennessä hyvin monimutkaiselta vaikuttavassa asiakirjassa – mutta niinhän se on aina, kun yrittää esittää kirjallisesti jotain, mitä käytännössä tehdään, siten, että ajatukset olisivat selkeitä ainakin ammatinharjoittajille ja niille, joiden on ymmärrettävä järjestelmää.

Kuten komission jäsen sanoi, perusasetus (EY) N:o 883/2004 koskee jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista eikä yhtenäistämistä – ja sen haluan tehdä selväksi – niiden ihmisten osalta, jotka oleskelevat tai työskentelevät toisessa jäsenvaltiossa tai pelkästään matkustavat toisessa jäsenvaltiossa. Se ei voi tulla voimaan ennen kuin parlamentti ja neuvosto ovat sopineet tästä täytäntöönpanoasetuksesta yhteispäätösmenettelyssä, jossa vaaditaan neuvoston yksimielisyyttä, mikä ei ole pienin pulmista.

Täytäntöönpanoasetuksella säädetään hallinnollisesta rakenteesta asetuksen toimintaa varten. Siinä säädetään säännöksistä, joiden mukaan jokainen jäsenvaltio, jokainen toimivaltainen viranomainen käsittelee sosiaaliturvan erilaisia ulottuvuuksia rajatylittävissä asioissa. Uuden perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen keskeinen osa on sähköinen tiedonvälitys, jonka tarkoituksena on nopeuttaa viestintää ja tehdä siitä myös tarkempaa.

Toivottavasti tämä muun muassa lopettaa tilanteet – tai ainakin vähentää niihin käytettyä aikaa – joissa tuhannet paperit kasaantuvat virkailijoiden pöydille: reseptit, jotka on aina täytetty monien lääkärien luonnollisesti täydellisen luettavalla käsialalla, ja muut rajatylittävään terveydenhuoltoon liittyvät hakemukset. Tätä yksinkertaistamalla ja selventämällä voimme toivottavasti myös vähentää nykyisin järjestelmässä esiintyvien petosten määrää. Ihmiset käyttävät hyväkseen esimerkiksi nykyisestä tilanteesta tuloksena olevaa pysähtyneisyyttä ohjailemalla rajatylittävän hoidon korvausjärjestelmää. Samoin sillä voitaisiin varmistaa, että mitä enemmän palvelujen tarjoajat ja yksittäiset ihmiset tekevät hakemuksia, sitä enemmän heillä olisi toivoa saada maksu itselleen sen sijaan, että se siirretään heidän perijöilleen.

Perusasetuksen 78 ja 79 artiklalla säädetään komission tehtävästä sähköisen tiedonvaihdon kehittämisen tukemisessa myös mahdollisessa rahoituksessa, joten olen hieman yllättynyt ja pettynyt aikomuksesta poistaa tarkistukset 2 ja 161, jotka liittyvät tämän olennaisen kehityksen täytäntöönpanoon. Kun keskustelimme tiedonvaihdosta, valiokunta oli sitä mieltä, että parlamentin pitäisi esittää hyvin selkeästi suojaukset ja tarpeen oikeasuhteiseen tietojenkeräykseen. Olemme siten ehdotuksissamme vahvistaneet tietosuojaa koskevia vaatimuksia.

Perusasetuksessa käsitellään myös toisessa jäsenvaltiossa oleskelevien ihmisten tai sellaisten ihmisten, joille säännöllinen hoito on lääketieteellisistä syistä välttämätöntä eikä pelkästään valinnaista, terveydenhuoltoa koskevien luontoisetuuksien – esimerkiksi lomien – saatavuutta. Potilaiden oikeuksista rajatylittävässä terveydenhuollossa annetun direktiivin äskettäisellä julkaisulla on yhteydet perusasetukseen. Parlamentin on varmistettava, että näiden kahden lainsäädännöllisen asiakirjan välillä ei ole ristiriitaa.

Valiokunta on myös ottanut huomioon yhdenvertaisuusdirektiivin soveltamisalan ehdotetun laajentamisen ja ehdottanut kahta erityisesti vammaisiin henkilöihin liittyvää toimenpidettä – yksi monialainen toimenpide, jolla varmistetaan, että jäsenvaltioissa otetaan viestinnässä huomioon sellaisten ihmisten tarpeet, joilla on erityisvamma, ja toiseksi toimenpide, joka koskee kustannusten korvaamista kiireellistä lääkehoitoa tarvitsevan vammaisen henkilön saattajalle. Olemme tietoisia, että tästä kysymyksestä on keskusteltava enemmän neuvoston kanssa.

Täytäntöönpanoasetuksessa on myös monia määräaikoja. Tiedän, että mielipiteet tästä vaihtelevat, mikä näkyy tietyissä tarkistuksissa, joista tänään keskustelemme. Valiokunta päätti myös tukea pitkäaikaishoitoon liittyvien rahaetuuksien arviointia ja maksamista koskevaa tarkistettua aikataulua ja työttömiksi jääviin rajatyöntekijöihin liittyvää suurempaa selkeyttä. Toivoisin, että parlamentti tukee kyseisiä valiokunnan tekemiä tarkistuksia.

Toisen mietinnön osalta, joka koskee kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia heidän matkustaessaan Euroopan unionissa, on jo olemassa asetus, jolla yhdistetään laillisesti oleskelevat ja rajatylittävässä tilanteessa olevat sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen. Tämä on nyt ajanmukaistettava: koska me ajanmukaistamme kaikkia koskevaa asetusta, meidän on ajanmukaistettava myös siihen liittyvää lainsäädäntöä.

Uusi ehdotus on olennaisilta osiltaan sama kuin jo voimassa oleva. Siinä selkeytetään edelleen soveltamisalaa ja säilytetään ihmisillä jo olevat oikeudet. Siinä otetaan käyttöön uusia oikeuksia, ja se on vieläkin tärkeämpi, kun Euroopan unioni kehittää yhteistä maahanmuuttopolitiikkaansa. Asetuksen ajanmukaistaminen hyödyttää myös niin kutsuttua sinistä korttia koskevaa ehdotusta. Toivon jälleen, että parlamentissa tuetaan valiokunnan tästä tekemiä tarkistuksia. Haluamme selkeän periaatteellisen lausuman, ja siksi suosittelen – kuten valiokuntakin teki – että emme tue liitteiden lisäämistä koskevia tarkistuksia.

(Suosionosoituksia)

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Martine ROURE

  Emine Bozkurt, esittelijä. − (NL) Hyvät naiset ja herrat, äänestämme tänään ehdotuksesta Euroopan sosiaaliturvan selkeämmästä ja joustavammasta yhteensovittamisesta ja siten äänestämme liitteen selkeyttämisen puolesta.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat tehneet töitä yksinkertaistaakseen ehdotusta, jotta eurooppalaiset voisivat ymmärtää paremmin sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevia monimutkaisia sääntöjä.

Haluan aloittaa kiittämällä varjoesittelijöitä, joiden kanssa minulla oli työskennellä tämän asiakirjan parissa viime kuukausina ja vuosina. Kiitän tietysti Jean Lambertia, joka oli mietintöni varjoesittelijä vihreiden puolesta, kuten minä olin varjoesittelijä hänen mietinnössään, PPE-DE-ryhmän Ria Oomen-Ruijtenia, ALDE-ryhmän Bilyana Raevaa, GUE/NGL-ryhmän Dimitrios Papadimoulisia ja UEN-ryhmän Ewa Tomaszewskaa sekä kaikkia muita jäseniä, jotka antoivat arvokkaan panoksen keskusteluun.

Haluaisin myös korostaa, että keskustelut komission ja neuvoston kanssa sujuivat äärimmäisen hyvin. Olen erityisen kiitollinen Euroopan komission Hélène Michardille ja Rob Cornelissenille. Neuvoston kanssa tehdyssä yhteistyössä on ollut mukana perättäisten puheenjohtajavaltioiden edustajia. Koska on vienyt monia vuosia saavuttaa tämä hetki, jolloin sosiaaliturvan yhteensovittamisesta äänestetään, meillä on ollut ilo työskennellä Suomen, Saksan, Portugalin, Slovenian ja Ranskan kanssa.

Hyvät naiset ja herrat, tämä on ollut todella pitkällinen prosessi, mutta sen tulos on onnistunut. Meillä on nyt hyvä kompromissi, jota kaikki jäsenvaltiot ja kaikki EU:n toimielimet, myös Euroopan parlamentti, voivat viedä eteenpäin. Johtava periaatteemme tarkistusten arvioinnissa oli aina vakaumus siitä, että nykyisen yhteensovittamisjärjestelmän muutokset eivät missään tapauksessa saisi johtaa kansalaisten oikeuksien vähenemiseen.

Yksi hyvin tärkeä esimerkki tästä on liitteen III poistaminen, koska liitteen III nojalla jäsenvaltiot saivat vapauden vähentää kansalaistensa oikeuksia. Tämä mietintö kuvastaa pyrkimyksiämme luoda Eurooppa, jossa sen kansalaisille annetaan enemmän oikeuksia mahdollisimman monella alalla. Eurooppalaisen yhteistyön hyvä puoli on, että sen avulla Euroopan maat voivat huolehtia kansalaisistaan yhteisesti. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on siitä suuri osa, eikä se pysähdy rajoille. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että heidän sosiaalisia oikeuksiaan suojellaan myös heidän kotimaansa rajojen ulkopuolella.

Sisämarkkinoiden myötä ihmiset voivat liikkua vapaasti Euroopan unionissa. Ja me haluamme rohkaista sitä. Ihmiset voivat siten luottaa siihen, että heidän sosiaaliturvaoikeutensa matkustavat heidän kanssaan, että heidän eläkkeensä ovat kunnossa riippumatta siitä, missä he asuvat tai työskentelevät, ja että asianmukainen hoito taataan kaikkialla Euroopassa, eikä pelkästään heille itselleen vaan myös heidän perheilleen. Tämä on juuri sellaista eurooppalaista yhteistyötä kuin pitääkin.

  Zuzana Roithová, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. − (CS) Hyvät naiset ja herrat, tästä mietinnöstä laaditun lausunnon valmistelijana olen pahoillani, että asiasta vastaava valiokunta ei ole hyväksynyt tärkeimpiä ehdotuksiani. Se on jälleen kerran haaskannut mahdollisuuden varmistaa selkeät säännöt kaikkiin kaikissa jäsenvaltioissa liikkuviin perheenjäseniin sovellettaville sosiaaliturvasäännöksille kiireettömän terveydenhoidon korvaamisen osalta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen antamien tuomioiden mukaisesti. Siksi meidän on edelleen selitettävä, että ulkomailla annettavaksi suunnitellun hoidon korvausmäärän pitäisi vastata vähintään siinä valtiossa, jossa henkilö on vakuutettu, annettavan vastaavan hoidon kustannuksia. Kansalaisen, joka haluaa käyttää hyödykseen sairaalahoitoa, on haettava lupaa etukäteen, mutta hänellä on muutoksenhakuoikeus, mikäli hänen hakemuksensa hylätään. Etukäteisilmoitus poliklinikkahoidosta ei ole pakollinen. Kansalaisten on nyt odotettava, että rajatylittävästä terveydenhoidosta annetaan direktiivi, vaikka kustannusten korvaaminen on osa tätä asetusta. Direktiivillä ei myöskään saavuteta juurikaan edistystä toissijaisuutta terveydenhuollossa koskevalla alalla, mutta politiikan antaminen voi viivästyä jopa vuosilla. Olen pahoillani, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta aliarvioi tätä näkökulmaa. Tätä lukuun ottamatta mietintö on erittäin hyvä, ja tuen sitä.

  Gabriele Stauner, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa jotakin asetuksen täytäntöönpanoa koskevasta Jean Lambertin mietinnöstä. Se liittyy sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen yksityiskohtiin.

Kuten esittelijä sanoi, asetuksen tarkoituksena on yhteensovittaminen, ei yhtenäistäminen, mihin meillä ei EU:ssa ole missään tapauksessa mitään oikeusperustaa. Jotkin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa hyväksytyt tarkistukset menevät kuitenkin pidemmälle kuin yhteensovittaminen, ja niillä luodaan perusta uusille toimivaltuuksille ja palveluille. Meidän mielestämme komissiolle ei esimerkiksi tarvitse antaa valtuuksia perustaa omaa puolueetonta keskustietokantaa ja hoitaa sitä riippumattomasti, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset maksut kansalaisille. Se on jäsenvaltioiden tehtävä, ja ne ovat tähän mennessä jo hoitaneet sitä, mutta nyt niiden on määrättävä yhteyselin sitä varten. Neuvoa etsiville kansalaisille on myös kätevämpää asioida jäsenvaltioiden viranomaisten luona, ja ne ovat lähempänä kuin kaukainen ja mitäänsanomaton komission tietokanta. Haluaisin siksi keskustella komission jäsenen kanssa erityisesti tästä asiasta.

Meistä ei myöskään ole asianmukaista, että kaikki vakuutetut vammaiset henkilöt ovat oikeutettuja saattajan matka- ja oleskelukustannusten korvaamiseen. Saattajan matkakustannusten korvaaminen pitäisi liittää vakavaa vammaisuutta koskevaan käsitteeseen, joka on joka tapauksessa täysin määritelty jäsenvaltioiden lainsäädännössä.

Meidän mielestämme myöskään niiden työttömien henkilöiden, jotka eivät ole täyttäneet velvoitteitaan työskentelymaassaan, ja erityisesti niiden, jotka eivät ole ryhtyneet kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin löytääkseen sieltä työtä, ei pitäisi voida hakea etuuksia oleskelumaassaan aivan kuin he olisivat aina noudattaneet lakia. Se ei ole oikein.

Muut ryhmäni tekemät tarkistukset koskevat kausia, ja olemme kaikkien osalta sitä mieltä, että kuusi kuukautta riittää. Niiden ei pitäisi vaihdella 12–18 kuukauteen.

  Jan Cremers, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Kiitos PSE-ryhmän puolesta esittelijöille, komission virkamiehille ja puheenjohtajavaltiolle Slovenialle.

Tällä aiheella on pitkä historia. Aiempi asetushan (ETY) N:o 1408/71 on yksi ensimmäisistä kohdista työntekijöiden vapaata liikkuvuutta Euroopassa koskevassa lainsäädännössä. Ehdotetulla yksinkertaistamisella pyritään varmistamaan nopeampi palvelu Euroopan kansalaiselle hänen hakiessaan etuuksia ja samalla kyseisten hakemusten oikeutuksen parempi tarkastaminen. Maksuvirastojen välinen yhteistyö ja parempi tietojenvaihto ovat tässä hyvin tärkeitä tekijöitä. Täytäntöönpanosäännöillä on myös varmistettava, että rajatyöntekijöillä ja muilla etuuksiin oikeutetuilla henkilöillä ei ole katkoja oikeuksissaan.

Toisesta käsittelystä jäi ryhmämme mielestä kolme kohtaa, joita on ehkä käsiteltävä enemmän. Ensinnäkin on edelleen kaksi erilaista sääntöä siihen, miten päätetään, onko joku työntekijä vai itsenäinen ammatinharjoittaja, jolla ei ole henkilökuntaa. Sosiaaliturvan yhteydessä käytetty määrittely on kotipaikkavaltiossa sovellettava, kun taas työllisyyden yhteydessä tuettaviin työntekijöihin sovellettava määrittely on työskentelymaassa sovellettava määrittely. Siihen asti, että saamme selkeän eurooppalaisen määrittelyn itsenäisestä ammatinharjoittamisesta, tämä aihe esiintyy varmasti parlamentin keskusteluissa.

Toinen kohta on etuuksiin oikeutettujen henkilöiden tiedotus. Komission tarkistetussa asiakirjassa yksityiskohdat siitä, milloin etuuksiin oikeutettujen henkilöiden pitäisi saada tietoa toimivaltaisilta viranomaisilta ja mistä aiheista, oli levitetty liian laajasti moniin eri artikloihin. Tämän lainsäädännön keskeisessä kohdassa annettu selkeä yhteenveto oikeudesta tietoon tekisi etuuksiin oikeutettujen henkilöiden asemasta huomattavasti selkeämmän.

Kolmas huolenaihe on sääntöjen noudattamisen valvonta. Aiemmasta asetuksesta tiedämme, että rekisteröinti jäsenvaltioissa ja toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö ja koordinointi ovat joskus toimineet hyvin heikosti. Olisi hyvä ajatus, jos parlamentille tiedotettaisiin siitä, miten asiaankuuluvia sääntöjä pannaan tulevaisuudessa täytäntöön.

  Ona Juknevičienė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluaisin onnitella esittelijää Jean Lambertia ja kiittää häntä yhteistyöstä tämän asiakirjan laatimisessa.

Asetuksella määritetään järjestys ja ratkaistaan käytännölliset arkipäivän inhimilliset ongelmat. Sillä ei pyritä yhtenäistämään sosiaaliturvajärjestelmiä. Se on täytäntöönpanomenetelmä, jonka nojalla jäsenvaltioissa voi olla erilaisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Sillä kuitenkin estetään se, että ihmiset eivät jää vaille sitä, mihin he ovat oikeutettuja.

Presidentti Sarkozy piti vuosi sitten tässä parlamentissa puheenvuoron, jossa hän sanoi ranskalaisten uskovan, että EU ei pidä heistä huolta ja että se ei tarjoa minkäänlaista sosiaaliturvaa. Irlantilaiset eivät luultavasti ole myöskään tietoisia siitä, mitä he voivat odottaa EU:lta.

Nyt Ranskalla ja meillä kaikilla on mahdollisuus osoittaa ihmisille, että heidän arkipäivän ongelmansa ratkaistaan EU:n tasolla.

Valitettavasti kaikki neuvostossa eivät tietääkseni ole valmiita hyväksymään määräaikoja, joita komissio ehdottaa jäsenvaltioille erojen yhteensovittamiseksi. Esittelijä ehdottaa, että meidän ei pitäisi kiirehtiä.

Minun ryhmäni kannattaa ehdotuksia ja tarkistuksia, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan ratkaisemaan maksuja ja yhteensopivuutta koskevat kysymykset kuudessa kuukaudessa sen sijaan, että kyseistä kautta pidennettäisiin puolellatoista vuodella. Ihmisiä ei pitäisi laiminlyödä instituutioiden toimettomuuden ja viivästyneen päätöksenteon takia.

Tämä asetus voisi olla paras esimerkki EU:n pyrkimyksistä ansaita kansalaistensa luottamus.

Kehotan siksi kollegoitani äänestämään näiden tarkistusten puolesta. Niissä on kyse käytännöllisestä ja helppotajuisesta avusta kaikille EU:n kansalaisille. Meidät on valittu edustamaan ihmisiä, ei hallituksia tai instituutioita.

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kaikilla Euroopan unionin jäsenvaltioilla on oma sosiaaliturvajärjestelmänsä, joka eroaa muiden maiden järjestelmistä ja joka määräytyy monien vuosien perinteen ja maan taloudellisten valmiuksien mukaan. Näitä järjestelmiä ei yhtenäistetä. Oikeus vapaaseen liikkuvuuteen työpaikan vastaanottamiseksi muissa maissa on luonut tarpeen sovittaa sosiaaliturvajärjestelmät yhteen. Tähän liittyviä nykyisiä asetuksia on yksinkertaistettava.

Sähköisen tiedonsiirron käyttöönotto Puolan eläkejärjestelmässä on vähentänyt suuresti virheiden määrää laitosten välisessä vakuutustietojen siirrossa.

Kansalaisia on suojeltava heidän vakuutusoikeuksiensa vähentämiseltä. Työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus tietää, mitä järjestelmää heidän etuuksiensa laskemisessa käytetään. Heillä on oikeus tietää, miten heidän maksunsa lasketaan, ja mitkä ovat siitä tuloksena olevat etuudet. Tämän takia on tärkeää, että pohjimmiltaan sangen monimutkaisten järjestelmien yhteensovittamista koskevia asetuksia ja menettelyjä olisi yksinkertaistettava mahdollisimman paljon ja että niitä ei pitäisi käyttää vakuutetun vahingoksi takautuvasti.

  Dimitrios Papadimoulis, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin kiittää esittelijöitä, Jean Lambertia ja Emine Bozkurtia, heidän seikkaperäisestä ja huolellisesta työstään, heidän erinomaisesta yhteistyöstään kaikkien varjoesittelijöiden kanssa ja heidän pyrkimyksistään hyödyntää ehdotuksiamme ja panostamme.

Nämä ovat poikkeuksellisen vaikeita mietintöjä, jotka sisältävät paljon monimutkaisia teknisiä yksityiskohtia, mutta ne ovat myös poikkeuksellisen hyödyllisiä Euroopan kansalaisille.

Kansalaiset ovat tarttuneet jokaiseen tilaisuuteen, mukaan luettuna Irlannin äskettäinen kansanäänestys, vastustaakseen neuvoston ja komission politiikassa havaitsemaansa suurta sosiaalista vajetta. He tavoittelevat Euroopan unionia, joka turvaa heidän oikeutensa, ja nyt me olemme tässä, keskustelemassa asetuksesta 883/2004, joka on ollut neuvoston ja komission, ei parlamentin ansiosta, valmiina vuosia, ja odottamassa täytäntöönpanoasetuksia hyväksyttäviä liitteitä varten.

Tästä on seurauksena byrokratiaa, tiedonpuutetta, hämmennystä ja kaiken keskelle joutuneiden työntekijöiden sosiaaliturvaan liittyvien perusoikeuksien ja sosiaalisten perusoikeuksien rikkomista; à la carte -Eurooppa, jollaisen uusliberaalit ja suuryritykset haluavat ja jossa on yksi valuutta, mutta ei työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien ja sosiaaliturvaoikeuksien yhteensovittamista tai yhtenäistämistä. Keskellä tätä lainsäädännöllistä kuilua komissio antaa takaoven kautta ehdotuksensa terveydenhoitopalvelujen Bolkestein-direktiiviksi.

Näissä mietinnöissä paljastetaan toinen tapa. Emme tarvitse terveydenhoitopalvelujen Bolkestein-direktiiviä; tarvitsemme parannetun asetuksen 883/2004, jonka avulla voidaan, mietintöjen mukaan, käsitellä kaikki esiin tulevat kysymykset turvaamalla työntekijöiden ja heidän perheidensä oikeudet ja tukemaan samalla tarvittavaa liikkuvuutta.

Arvoisa komission jäsen, pysäyttäkää siksi Bolkestein-kokeilut terveydenhoitopalveluissa ja jatkakaa ripeästi neuvoston kanssa menettelyjä, joissa käsitellään asetuksen 883/2004 jäljellä olevat luvut ja liitteet, jotta se voi tulla voimaan mahdollisimman pian.

Kehotan teitä äänestämään kaikkia sellaisia tarkistuksia vastaan, joilla voitaisiin heikentää Jean Lambertin ja Emine Bozkurtin mietintöjen sisältöä.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnön A6-0251/2008 tarkistuksessa 4 mainittiin ”työttömien liikkuvuus”. Merkitseekö tämä työttömien kuljettamista ympäri EU:ta etsimään työtä – veronmaksajien kustannuksella? Jäsenvaltio vastaa sosiaaliturvamaksuista niille, jotka ovat työskennelleet jäsenvaltiossa, mutta jotka ovat muuttaneet toiseen jäsenvaltioon ja sitten joutuneet työttömäksi.

Tarkistuksella 148 annetaan ymmärtää, että veronmaksajien pitäisi maksaa matkoista lääketieteellisiin tutkimuksiin toisessa jäsenvaltiossa jäsenvaltioiden välisellä korvausjärjestelmällä ja epäilemättä käyttämällä monimutkaista EU:n kaavaa. Jäsenvaltiot voivat tehdä vammaisuudesta päätöksiä, jotka sitovat toista jäsenvaltiota, vaikka vammaisuuden aste voikin hankaloittaa päätöksiä. Niillä voi kuitenkin olla sääntöjä etujen päällekkäisyyttä vastaan.

Säännöt koskevat kaikkia EU:n kansalaisia, jotka liikkuvat EU:n sisällä mistä syystä tahansa. Tämä koskee laillisesti oleskelevia kolmannen maan kansalaisia, jotka ovat työskennelleet useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa sekä pian kansalaisuudettomia henkilöitä ja pakolaisia. Näiden mietintöjen monissa kohdissa väitetään, että niillä yksinkertaistetaan säännöksiä ja ajanmukaistetaan nykyistä lainsäädäntöä sosiaaliturvasta vastaavia viranomaisia, työntekijöitä ja kansalaisia varten ja että ne ovat hyvin kattavia. Yhteisön talousarvioon ei nähtävästi puututa mitenkään. Siinä sanotaan, että taloudellista ja hallinnollista taakkaa vähennetään yhteensovittamissäännöillä – mikä voidaan tehdä vain yhteisön tasolla – mutta että se ei ole yhtenäistämistä. Miten voi olla korvausta koskevat EU:n tasolla määritellyt mallit, sääntö, joka kattaa kaiken liikkumisen ja yhteensovittamissäännöt niin, ettei se ole yhtenäistämistä? Nämä mietinnöt ovat kaiken kaikkiaan täynnä ristiriitaisia lausuntoja. Jos ne hyväksytään, niitä varten tarvitaan paljon hallinnollista työtä, joka maksaa rahaa, jota mietinnön mukaan ei tarvita.

Lopuksi, perheellä on tässä identiteettikriisi. Synnytys- ja adoptioavustukset eivät selvästikään ole perhe-etuuksia. Joten milloin perhe ei ole perhe ja adoptoitu lapsi on – niin, mitä hän tarkalleen ottaen on?

Minä myös haluaisin välttää identiteettikriisin. Rajatyöntekijä on henkilö, joka työskentelee yhdessä jäsenvaltiossa mutta oleskelee toisessa, edellyttäen, että hän käy kotona kerran viikossa. No, tämä on Ranska, ja minä olen menossa kotiin huomenna. Olenko minä rajatyöntekijä, vaikka asun aivan keskellä Englantia?

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, työvoiman liikkuvuuden pitäisi olla EU:n ja Lissabonin sopimuksen keskeinen piirre, mutta Euroopan parlamentin jäsenenä minulle – kuten muillekin Euroopan parlamentin jäsenille – valitetaan jatkuvasti, että terveydenhoitoa kattavaa vakuutusta ei ole, sosiaaliturva on riittämätön ja – mikä on ehkä turhauttavinta – eri valtion virastoilta saadaan ristiriitaisia neuvoja.

On sangen tavallista, että yhdestä jäsenvaltiosta tuleva työntekijä työskentelee toisessa jäsenvaltiossa kolmannessa jäsenvaltiossa sijaitsevan yrityksen käskystä, ja näyttää siltä, että monen mielestä tässä on todellinen ongelma, joka aiheuttaa ongelmia siinä, missä ja miten työntekijät on vakuutettu. Meidän keskuudessamme on tämä sama ongelma, joka vaikuttaa parlamentin avustajiin, ja parlamentin avustajien yhdistyksen ponnisteluista huolimatta ongelma jatkuu. Minun on sanottava, että on pöyristyttävää, että emme saa edes omaa parlamenttiamme järjestykseen tässä asiassa, ja silti olemme antamassa lainsäädäntöä muille.

Ensisijainen huoleni ovat hyödyllisessä työssä olevat yksilöt, ei turistien hyödyttäminen. Haluan, että kaikki tämän lainsäädännön porsaanreiät, jotka saattavat hyödyttää turisteja, tukitaan perusteellisesti ja kunnolla.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Kiitokseni kaikille esittelijöille heidän tekemästään erinomaisesta työstä, koska tämä ei ollut helppo tehtävä. Arvoisa puhemies, tarvitsemme hyviä sääntöjä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta Euroopassa, sääntöjä, joilla varmistetaan, että kyseistä vapautta hyödyntävät työntekijät eivät jää lehdellä soittelemaan. Tästä huolehditaan nyt uudella yhteensovittamista koskevalla asetuksella. Kyseistä asetusta tarvittiin, koska vanha asetus ei ollut asiaankuuluva ja koska yhteensovittamismenettelyjen yksinkertaistaminen oli mahdollista.

Mietin, onko tulos tyydyttävä. Onko kaikkea nyt todella yksinkertaistettu? Minulla on tästä epäilykseni. Yhdenmukaistamme sosiaaliturvaa, mutta me emme yhdenmukaista etuuksien verokohtelua, vaikka etuuksia annetaan koko ajan enemmän verohyvityksinä. Minusta meidän pitäisi miettiä tätä.

Toinen asia on se, että yhteensovittaminen tehdään aina sen jälkeen, kun jotain on tapahtunut. Kansallisten lainsäätäjien pitäisi ottaa paremmin huomioon seuraukset, joita järjestelmän muutoksista koituu liikkuville ihmisille eli ihmisille, jotka työskentelevät yhdessä maassa ja asuvat toisessa.

Haluaisin myös kiinnittää huomiota liitteen muuttamiseen. Kyseinen muutos on erittäin hyvä asia alankomaalaisille eläkeläisille, jotka maksavat edelleen sosiaaliturvamaksunsa Alankomaihin mutta jotka elävät ulkomailla, eivätkä ole tähän mennessä olleet oikeutettuja hakemaan etuuksia Alankomaista, vaikka he ovat suorittaneet maksunsa sen järjestelmään. Joten Belgiassa tai Saksassa asuvat alankomaalaiset tai jopa kaukana Ranskassa, kauniissa Ranskassa, tai Espanjassa asuva isä ovat nyt oikeutettuja käsittelyyn. Osoitan kiitokseni tästä myös terveysministerille, joka kannatti tätä muutosta.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan kiittää esittelijöitä. Jean Lambert on tehnyt näiden asioiden kanssa töitä niin kauan kuin muistan, ja hänellä on valtava kokemus. Emine Bozkurt tuli mukaan hieman myöhemmin, mutta molemmat ovat tehneet suunnattoman hyvää työtä, ja erityisesti he ovat tehneet äärimmäisen hyvää työtä eri puolueiden varjoesittelijöiden kanssa.

Aloitan muutamalla yleisellä asialla, koska ne kannattaa toistaa. Tässä ei ole kyse yhtenäistämisestä. Tiedämme, että sosiaaliturvajärjestelmät EU:ssa ovat erilaisia. Tässä on kyse kansalaisista ja kansalaisten oikeudesta hyödyntää sisämarkkinoita etsiäkseen töitä ja oleskellakseen eri paikoissa sisämarkkinoiden sisällä. Tässä on kyse siitä, että sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen on erittäin tärkeää. On tärkeää, että eläkeoikeudet sovitetaan yhteen. On tärkeää, että työttömät voivat hyötyä sisämarkkinoista. On tärkeää, että potilaat voivat mennä hoitoon muihin maihin. Nämä asiat ovat olennaisia sisämarkkinoilla. Sisämarkkinat eivät voi toimia tyydyttävästi ilman yhteensovittamista.

Meillä on ollut aiemminkin yhteensovittamista. Siinä oli puutteensa. Nyt on tehty parannuksia toisaalta kattamalla useammat ihmiset, ei vain taloudellisesti aktiivisia, ja toisaalta kattamalla useampia aloja, esimerkiksi varhaiseläkkeet, mitä me pidämme myönteisenä kehityksenä.

Haluaisin kiinnittää huomiota joihinkin esittelijöidemme käsittelemiin aiheisiin. Jean Lambert viittasi sähköiseen tiedonvaihtoon, ja hän suhtautuu siihen myönteisesti, koska se tuo mukanaan monia parannuksia. On kuitenkin tärkeää myös käsitellä yksilönsuojaa, kun tietoa vaihdetaan tällä tavalla. Siksi me noudatamme tietosuojavaltuutetun suosituksia.

Kolmansien maiden kansalaisten osalta on tärkeää, että kyseiseen näkökulmaan kiinnitetään huomiota etenkin, kun sinistä korttia ollaan ottamassa käyttöön. Yhdenvertaisen kohtelun toteuttaminen on koko ajan kiireellisempää. Emine Bozkurtin mietinnöstä sanon vain, että uudella asetuksella ei pidä vähentää oikeuksia vaan lisätä niitä. Se on tärkeää. Kiitän jälleen esittelijöitä ja toivon, että saamme lähitulevaisuudessa aikaan lopullisen päätöksen.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, kiitän esittelijää ja valiokuntaa, jotka ovat tehneet suurenmoisen työn yksinkertaistaessaan ja ajanmukaistaessaan näitä monimutkaisia säännöksiä. Aihe, josta tänään keskustelemme, kiinnostaa kansalaisiamme suoraan. Mikä on tärkeää kansalaisillemme, jotka loppujen lopuksi ovat näiden säännösten kohde? Ensinnäkin se, että heidän oikeutensa suojataan ja että työvoiman nykyinen vapaa liikkuvuus huomioon ottaen heille tarjotaan kaikkialla sosiaaliturva. Toiseksi, heidän pitäisi voida ymmärtää asiakirja. Kolmanneksi, etuusmekanismien pitäisi toimia kohtuullisessa ajassa.

Mitä me saavutamme näillä asetuksilla? Kansalaistemme suurin huolenaihe – oikeus sosiaaliturvaan – on oikein hyvin turvattu. Heidän toisen huolenaiheensa, ymmärrettävyyden, käsittelyssä emme ole täysin onnistuneet. En syytä ketään täällä: aihe on monimutkainen, hyvin tekninen, eikä se ole loistavaa kirjallisuutta. Kolmas huolenaihe, aika, johon mennessä kansalaiset saavat etuutensa, riippuu tämän päivän äänestyksestämme.

Sosiaaliturvaetuuksia ei voida verrata liikemiesten voittoihin tai pankin osinkoihin. Hakijat ovat ihmisiä, jotka ovat vaikeuksissa ja joille etuus on yleisesti ainoa tulonlähde. Siksi kehotan teitä tukemaan ehdotuksia etuuksien kuuden kuukauden maksuajasta. Kansalaisten oikeuksien harjoittamisen ja suojelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten välisen selvitysajan on oltava sama eli kuusi kuukautta, erityisesti, jos käytetään sähköistä menettelyä. Etuuksien 18 kuukautta pitkä käsittelyaika ei ole asianmukaista 2000-luvulla.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, yhteensovitetun sosiaaliturvajärjestelmän luominen on hyvin vaikea tehtävä. Siksi meidän on onniteltava esittelijää. Haluaisin nyt kuitenkin kiinnittää huomiota kysymykseen, joka koskee Euroopan ulkopuolelta saapuvien maahanmuuttajien perheille maksettavia etuuksia. Laillisesti täällä oleskeleville on tietysti tarjottava tukea ja laittomille maahanmuuttajille pitäisi tarjota humanitaarista apua, mutta on virhe tarjota rajoittamattomia sosiaalietuuksia perheille, joille tulee niistä pysyvä ja ainoa tulonlähde. Tällä hetkellä on monia perheitä, jotka saavat monia etuuksia ja joilla ei ole aikomustakaan tehdä töitä, koska ne pitävät elintasoaan melko tyydyttävänä. Tämä on hyvin lannistavaa sekä taloudelle että Euroopan työperinteille ja -kulttuurille. Tilannetta pahentaa se, että nämä perheet eivät integroidu sen maan kulttuureihin ja perinteisiin, johon ne asettuvat.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, pidämme Jean Lambertin mietintöä myönteisenä teknisestä näkökulmasta, koska siinä edistetään sosiaaliturvan yhteensovittamista. Sen nojalla EU:n kansalaiset voivat laskea yhteen ne ajanjaksot, jolloin he ovat asuneet tai työskennelleet toisessa jäsenvaltiossa, silloin sovelletun sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti, laskeakseen valtioneläkkeensä tai osoittaakseen muut oikeutensa. Sillä edistetään siten kansalaisten helpompaa ja sujuvampaa liikkuvuutta unionissa.

Minun on kuitenkin huomautettava, ettemme saa jättää huomioimatta sitä, että joistakin mietinnössä esitetyistä vastalauseista huolimatta, sähköinen tietojen ja henkilötietojen vaihto otetaan käyttöön, emmekä ole täysin samaa mieltä siitä.

Haluan nyt puheenvuorossani korostaa toista tarvetta, jonka me nykyään tapaamme jättää huomiotta Euroopan unionissa. Ratkaiseva kysymys ei ole toimenpiteisiin ryhtyminen liikkuvuuden helpottamiseksi vain toimenpiteisiin ryhtymisen takia. Se ei ole työntekijöiden ensisijainen tavoite; he pyytävät ja vaativat perusoikeuksiensa kunnioittamista. Siirtolaisuus yhdestä maasta toiseen kotipaikkavaltion työttömyyden tai huonojen työolojen takia ei ole sosiaalinen tarve. Sosiaalinen tarve on työllisyysturvan ja -varmuuden takaaminen ja siten kaikkien kansalaisten perhe-elämän turvan ja varmuuden takaaminen. Taloudellisista ja yhteiskunnallista syistä tapahtuvan siirtolaisuuden ei pidä olla tavoite, vaan kaukana siitä.

Suunta, jonka Euroopan unioni tänään valitsee – pääoman vapaan liikkuvuuden korostaminen itsestään selvien työoikeuksien kustannuksella, kuten voidaan nähdä monissa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsittelemissä asioissa – antaa ymmärtää, ettemme voi tyytyä oikeuteen siirtää eläkeoikeutemme osoittaaksemme, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on näennäisesti perustettu.

Meidän on taisteltava täystyöllisyyden ja helposti ymmärrettävän sosiaaliturvan puolesta nykyisiä käytäntöjä vastaan, sillä väestön vähenemistä tekosyynä käyttäen ne johtavat epävarmaa työllisyyttä koskevaan ajattelutapaan ja heikentävät työehtosopimusehtoneuvottelujen merkitystä monissa maissa.

  Edit Bauer (PPE-DE). – (SK) Ensiksi haluaisin kiittää esittelijöitä, Jean Lambertia ja Emine Bozkurtia heidän erinomaisesta ja haastavasta työstään.

Esittelijät, me parlamentissa ja neuvosto ja komissio olemme kaikki yhdistäneet ponnistelumme, ja sen ansiosta meillä on viimeinkin käsiteltävänämme kauan odotettu uusi asetus, jonka nojalla voidaan panna täytäntöön asetus (EY) N:o 883/2004, jolla korvataan vaikeaselkoinen asetus (ETY) N:o 1408/71. Yhdessä näillä asiakirjoilla yksinkertaistetaan kansalaisten etuuksien ja palvelujen saatavuutta, kuten monet kollegani ja komission jäsen ovat huomauttaneet. Näiden kunkin yksittäisen jäsenvaltion oman sosiaaliturvajärjestelmänsä nojalla myöntämien etuuksien ja palvelujen saatavuus on tähän mennessä ollut hankalaa etuuksiin oikeutetuille ihmisille toisissa jäsenvaltioissa. Ei ole epäilystäkään siitä, että yhdessä nämä asiakirjat auttavat yksinkertaistamaan työtarkoituksessa tapahtuvaa rajatylittävää liikkuvuutta, minkä ansiosta yhtenäisiä työmarkkinoita hyödynnetään paremmin, ja ne toimivat paremmin.

Jean Lambertin laatiman toisen mietinnön varjoesittelijänä haluan korostaa yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteen laajennettua täytäntöönpanoa, sillä säännösten soveltamisalaa laajennetaan kolmansien maiden kansalaisiin. Minun mielestäni, ja kuten keskustelu osoittaa, emme voi olettaa, että tällä lainsäädännöllä ratkaistaan kaikki ongelmamme. Sillä ei ratkaista edes kaikkia nykyisiä ongelmiamme puhumattakaan tulevista ongelmista.

On selvästikin ryhdyttävä moniin toimenpiteisiin, ja paljon työtä on tehtävä kestävyyden saavuttamiseksi ja uusiin haasteisiin, myös laajempaan yhteensovittamiseen, sopeutumiseksi.

  Gabriela Creţu (PSE). – (RO) Olemme puhuneet monesti pelkästään tämän asetuksen teknisistä piirteistä. Se oli itse asiassa väärä näkemys, jolla estettiin syvästi poliittinen näkökulma. Meillä on Euroopan unionissa yhtenäismarkkinat, mutta erilaisia sosiaaliturvajärjestelmiä on 27. Miljoonat kansalaiset työskentelevät jossakin muussa maassa kuin kotimaassaan, ja heidän pitäisi pystyä hyötymään heille ja heidän perheilleen kuuluvista lainmukaisista sosiaalisista oikeuksista. Laitosten pitäisi hallita tätä tilannetta, ja toimittajien pitäisi pystyä vähentämään palvelujaan.

Säännöt, joiden mukaan ongelmia ratkaistaan tällä hetkellä, ovat Internetiä edeltävältä ajalta, kun unionissa oli kuusi jäsenvaltiota, joissa asui vähän liikkuvia ihmisiä. Tällä hetkellä jäsenvaltioita on 27, ja niissä asuu kansalaisia, jotka liikkuvat paljon. Näiden sääntöjen ajanmukaistaminen, yksinkertaistaminen ja mukauttaminen uuteen todellisuuteen ovat ehdottoman välttämättömiä. Tähän pyritään asetuksella 883/2004, jota ei vieläkään sovelleta ilman oikeudenkäyntejä.

Nyt on vuosi 2008 – neljä vuotta viivästyksiä, mikä on epäedullista sekä oikeuksiaan perääville työntekijöille että asianomaisten yritysten ja instituutioiden tehokkuudelle.

Sanonnan mukaan yksityiskohdat ratkaisevat. Tänään meidän on onniteltava esittelijöitä Jean Lambertia ja Emine Bozkurtia, koska yksityiskohtia koskevan ongelman ratkettua odotamme, että tiedonkulusta tulee sujuvampaa tietoturvan ja tehokkaamman yhteensovittamisen mukaisesti.

Uudessa sosiaalipoliittisessa ohjelmassa esitetään näinä päivinä pieniä parannuksia suuriin puutteisiin verrattuna. Asetuksen 883/2004 täytäntöönpano on hyvä uutinen. Sillä vähennetään hieman tunnetta siitä, että Euroopan sosiaalipoliittinen ohjelma on viime vuosina ollut pysähdyksissä.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, asetusta (EY) N:o 883/2004 sovelletaan työntekijöiden ja heidän perheidensä lisäksi myös kaikkiin sosiaaliturvajärjestelmien kattamiin henkilöihin. Sillä laajennetaan kyseisten järjestelmien yhteensovittamista, ja muitakin tärkeitä muutoksia on, kuten eläkkeiden, etuuksien ja muiden oikeuksien laskeminen. Tämän yhteensovittamisen tehokkuus riippuu uuden täytäntöönpanoasetuksen sisällöstä, sähköisen tiedonvaihdon tehokkuudesta ja hyvästä viestinnästä. On myös hyvä, että asetus vaikuttaa kolmansiin maihin ja että sen parantamiseksi tehdään jatkuvasti työtä.

Meidän on annettava tunnustusta esittelijän tekemälle työlle ja hänen tekemilleen ehdotuksille. Häneltä ei voida vaatia yhtään enempää, koska neuvosto ja komissio eivät ole vielä päättäneet työtään eivätkä esittäneet liitteiden lopullista sisältöä. Työ jatkuu, ja myös etuuksien saajat jatkavat odottamista, vaikka he ovat turhautuneita täysimääräisten etuuksien maksamisen laiminlyöntiin, byrokratiaan ja korvausten pitkään odotusaikaan.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, näillä asetuksilla vahvistetaan EU:n politiikan yleinen suunta, ja ne liittyvät EU:n kansalaisten ja EU:n jäsenvaltioissa asuvien ja työskentelevien henkilöiden sosiaaliturvaa koskevien käytännön ongelmien ratkaisemiseen.

Kun tällä hetkellä yhteispäätösmenettelyssä käsiteltävänä oleva täytäntöönpanoasetus hyväksytään, minkä jälkeen nämä asetukset tulevat voimaan, niillä vahvistetaan työntekijöiden liikkuvuutta ja helpotetaan heidän perheidensä elämää sekä työ- että eläkeajan aikana.

Haluan onnitella esittelijöitä, ja heidän mukaansa asetusten yksinkertaistamista koskevilla periaatteilla muutetaan nykyistä yhteensovittamisjärjestelmää vähentämättä kansalaisten oikeuksia, mikä olisi tapahtunut yhtenäistettäessä.

Tehokkuuden ja nopeiden ratkaisujen tarpeeseen vastataan yksinkertaistamalla byrokraattisia menettelyjä ja ratkaisemalla valtion sisäiset hallinnolliset kysymykset. Yksi jäsenvaltioiden tärkeimmistä toimista on yhteensovittamisesta vastaavien viranomaisten ja erityisten yhteyselinten nimittäminen rajatylittävien suhteiden sosiaaliturvan erilaisten näkökulmien kattamiseksi.

Yksi niistä on pitkäaikaishoito, kysymys, joka parlamentin ehdotuksen nojalla on ratkaistu hyvin monimutkaisella tavalla. Toivomme, että ikääntyvää Eurooppaa koskevan kroonisen ongelman ratkaisemiseksi löydetään helpompi keino.

Maksujärjestelmät, riitojen ratkaisu, maksettujen rahamäärien korvaaminen ja ne vaikeudet, joita kansalaiset kohtaavat, kun heille kertyy oikeuksia toisessa jäsenvaltiossa tehdyn työn ajalta, ovat tällä hetkellä suuria esteitä, ja toivomme, että voimme ylittää ne asetetussa määräajassa uudella perusasetuksella sekä täytäntöönpanoasetuksella uudelleen käyttöön otettavan yhteensovittamisen avulla.

Kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yksittäiset ominaispiirteet otetaan huomioon liitteen XI kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevissa säännöksissä. Asetuksella katetaan myös ulkomaisten työntekijöiden oikeudet.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, äärioikeisto ei ikinä jätä tekemättä meille huomioita, kun keskustelemme tästä asiasta – huomioita, kuten ”turistien hyödyttäminen”. He eivät ikinä puhu ”veroturisteista” tai ”valtionaputuristeista”. Tällä tavalla hyökätään aina köyhiä ja vähiten varakkaita vastaan.

Haluan onnitella kahta esittelijää näistä mietinnöistä. Heidän myönteinen työnsä kuitenkin valitettavasti saa todennäköisesti vain vähän huomiota jäsenvaltioiden tiedotusvälineissä, joissa yleensä ollaan kiinnostuneempia kielteisistä asioista. Nämä ovat monimutkaisia päätöslauselmia, joilla pyritään sovittamaan yhteen jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä, jotka myös ovat monimutkaisia, koska niissä pyritään käsittelemään monia yksittäisiä olosuhteita. Asetukset ovat olennaisia kansalaisillemme ja asukkaillemme, erityisesti raja-alueilla asuville, jotka usein työskentelevät yhdessä jäsenvaltiossa ja asuvat toisessa. On tärkeää varmistaa, että tällä tavalla asuvat ja työskentelevät ihmiset vakuutetaan ennakoimattoman työttömyyden, sairauden, onnettomuuksien sekä lopulta eläkkeen varalta. He tarvitsevat turvallisuutta, jos aiomme varmistaa vapaan liikkuvuuden Euroopan unionissa.

Haluan kuitenkin nostaa esiin yhden erityisen kysymyksen, jota näillä asetuksilla ei ole katettu ja jota ei ole yleisesti katettu myöskään jäsenvaltioissa. Se on vammaisten ihmisten liikkuvuus, sillä he tarvitsevat usein henkilökohtaista avustamista liikkuakseen vapaasti.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – (RO) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevat säännöt liittyvät läheisesti henkilöiden vapaatta liikkuvuutta koskevaan periaatteeseen, ja niillä pitäisi parantaa jossakin toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa asuvien kansalaisten elin- ja työoloja.

Asetuksen nykyisellä esittelijöiden tarkistamalla toisinnolla yksinkertaistetaan kaikkia näitä menettelyjä ja laajennetaan soveltamisalaa koskemaan kaikkia kansalaisryhmiä, sekä niitä, jotka käyvät töissä, että niitä, jotka ovat työttömiä.

EU:n kansalaisten pitäisi voida hyötyä eläkeoikeuksista niin, että ne vastaavat palveluajan pituutta täysimääräisesti. Heti, kun kansalaiset asettuvat toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon, heidän pitäisi pystyä löytämään hallintojärjestelmä, joka voi kerätä kaikki entisiä työpaikkoja koskevat tiedot, sekä pystyä hyötymään kaikista ammatinharjoittamisesta seuraavista taloudellisista oikeuksista.

Tämän takia olisin halunnut, että komission ehdotus olisi sisältänyt mahdollisimman tarkkoja ratkaisuja sille, miten jäsenvaltiot voivat tehokkaasti siirtää sosiaalisia oikeuksia koskevaa tietoja. Lisäksi katson, että tämä asetus on olennainen Euroopan työvoiman liikkuvuudelle.

Eurobarometri-tutkimus osoittaa, että yli 50:tä prosenttia kansalaisista lannistaa sosiaalinen turvattomuus, jonka he odottavat seuraavan työpaikan vaihtoa toiseen jäsenvaltioon. Siksi vain kaksi prosenttia Euroopan unionin kansalaisista elää tällä hetkellä muussa jäsenvaltiossa kuin kotivaltiossaan.

Jos haluamme, että liikkuvuudella todella edistettäisiin Euroopan taloutta, meidän on hävitettävä kaikki hallinnolliset esteet sosiaalisten oikeuksien siirtämiselle.

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa komission jäsen Špidla, hyvät naiset ja herrat, meidän on sovitettava sosiaaliturvaa yhteen Euroopan tasolla, mistä johtuu tämä tilaisuus keskustella asiasta. Ensiksi haluaisin sanoa, että pidän esittelijöiden Emine Bozkurtin ja Jean Lambertin tekemää työtä toivottuna. Toiseksi haluaisin korostaa seuraavia kohtia: kansallisten järjestelmien välinen yhteensopivuus on ehdottomasti taattava yksityisten ja keskinäisten vakuutusyhtiöiden alalla sekä julkisella sektorilla. Kyseisellä yhteensopivuudella edistetään suurempaa liikkuvuutta ja tarjotaan työntekijöille mahdollisuus liikkua koko Euroopassa.

Arvoisa puhemies, tässä yhteydessä on tärkeää edistää eri jäsenvaltioiden kokonaisvähennyksiä. Yhtä tärkeää on varmistaa, että sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisella vahvistetaan kansalaisten oikeuksia eikä ikinä heikennetä niitä. On lisäksi olennaista yksinkertaistaa sääntöjä, jotta kansalaiset pystyisivät ymmärtämään Euroopan unionin toimielinten käyttämiä periaatteita ja kieltä ja tuntemaan, että Eurooppa on yksi kokonaisuus.

Tiedämme, että sosiaaliturvajärjestelmien hallinnointi ei ole helppoa, mutta on olennaista, että Euroopan kansalaiset ymmärtävät käyttämämme perusteet. Menisin vielä pitemmälle ja sanoisin, että tämä yhteensovittaminen auttaa meitä varmasti lisäämään keskinäistä ymmärrystämme erilaisista sosiaaliturvajärjestelmistä. Meidän on pyrittävä saamaan kaikille eurooppalaisille parempi sosiaaliturva, sosiaaliturvajärjestelmä, jossa otetaan huomioon eri järjestelmien parhaat käytännöt, parantaaksemme nyt yhteensovittamista ja ehkä tulevaisuudessa yhtenäistämistä.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Neljä vapautta käsittävät sisämarkkinat ovat yksi Euroopan unionin tärkeimmistä saavutuksista. Direktiivin antaminen palveluista ja ihmisten vapaasta liikkuvuudesta hyödyttää Euroopan unionin kansalaisia.

Toisaalta kansalaiset kääntyvät meidän puoleemme, kun he kohtaavat ongelmia tarvitessaan terveys- tai sosiaalipalveluja. Yksittäisillä jäsenvaltioilla on erityiset sosiaaliturvajärjestelmänsä. Olen vakuuttunut siitä, että järjestelmien yhteensovittaminen, avoimuus, byrokratian hävittäminen ja sähköinen tiedonvaihtojärjestelmä hyödyttävät kaikkia EU:n kansalaisia.

Haluaisin kiittää kaikkia jäseniä tämän päivän hyvin kiinnostavasta keskustelusta ja esittelijöitä heidän haastavasta työstään.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Hyvät naiset ja herrat, kiitos seikkaperäisestä keskustelusta, joka minun mielestäni todistaa kyseessä olevan mietinnön korkeasta laadusta. Olemme juuri nyt päässeet tietylle tasolle uutta asetusta koskevassa työssämme. Kaikkia ongelmia ei ole todellakaan vielä ratkaistu, mutta kuten keskustelusta on käynyt ilmi, olemme saavuttaneet menestystä kaikissa näkökulmissa. Eurooppalaisella järjestelmällä sovitetaan sosiaaliturvajärjestelmiä yhteen. Se ei tarkoita, että sillä määritellään uusia oikeuksia. Me emme määrittele uusia oikeuksia tällä tasolla. Sen sijaan me parannamme Euroopan unionissa liikkuvien kansalaisten oikeuksien käytännön soveltamista. Ihmisiä on kymmeniä miljoonia, tapauksia on kymmeniä miljoonia. Siksi haluan jälleen korostaa tämän keskustelun merkitystä, koska se on äärimmäisen käytännöllistä ja koska se vaikuttaa miltei jokaiseen Euroopan unionin kansalaiseen. Haluan myös korostaa, että esitetyillä teknisillä ehdotuksilla on myös jonkin verran perustavanlaatuista poliittista merkitystä, koska liikkuvuuden vapaus ja oikeuksien käyttäminen kuuluvat minun mielestäni niihin perusperiaatteisiin, joille Euroopan unioni on rakennettu.

Hyvät naiset ja herrat, haluaisin vastata aivan lyhyesti huomautukseen, joka tehtiin potilaiden liikkuvuudesta annettavista uusista direktiiveistä. Haluan korostaa, että kyseessä ei ole palvelujen vapaa liikkuvuus, toisin sanoen kaikki vertaukset mihin tahansa edeltävään direktiiviin ovat virheellisiä. Olen myös sitä mieltä, että perusteellinen keskustelu parlamentissa osoittaa, että nämä ehdotukset merkitsevät edistystä Euroopan unionin kansalaisille.

  Jean Lambert, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia tähän keskusteluun osallistuneita jäseniä.

On selvää, että joidenkin ihmisten elämä on mutkikasta. Tilanne voi itse asiassa olla hyvin mutkaton, jos raja on esimerkiksi kymmenen kilometrin päässä heidän kodistaan ja jos he etsivät työtä tai jotakin muuta.

Joistakin tänään täällä parlamentissa kuulemistamme puheenvuoroista käy selvästi ilmi, että nykyistä järjestelmää ei ymmärretä hyvin joissakin jäsenvaltioissa eikä täällä parlamentissakaan. Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen on jo olemassa – se ei ole uutta. Tässä on kyse ajanmukaistamisesta, täytäntöönpanosta ja yksinkertaistamisesta. Kaikki te, joilla on mukananne eurooppalainen sairaanhoitokortti – joka teillä kaikilla tietysti on – tiedätte, että jopa nykyisen järjestelmän nojalla voimme yksinkertaistaa.

Suosittelen 11 artiklan 1 kohtaan tehtyä tarkistusta 30 niille henkilöille, jotka eivät olleet varmoja, ovatko he rajatyöntekijöitä.

Tällä täytäntöönpanoasetuksella yritetään myös esittää selkeästi ihmisten oikeudet. Se on tarkoituksena tarkistuksessa 34 ja tarkistuksessa 125, joka on selitys ja jolla ei anneta uusia oikeuksia jollekulle, joka etsii työtä kahdesta jäsenvaltiosta.

Haluan jälleen kerran kehottaa ihmisiä tukemaan tietokantaa koskevaa valiokunnan tekstiä. Jos sitä ei perusteta ja käytetä tehokkaasti – mitä myös jäsenvaltioiden hallinnot haluavat – on hyvin vaikeaa noudattaa mitä tahansa määräaikoja, jotka tässä parlamentissa tänään päätetään ottaa käyttöön.

Suosittelen, että parlamentti hyväksyy valiokunnan kannan molempien mietintöjen osalta, ja odotan innokkaasti pääseväni äänestämään muutaman minuutin kuluttua.

  Emine Bozkurt, esittelijä. − (NL) Minulla ei todellakaan ole mitään lisättävää. Kiitokseni kaikille keskusteluun osallistuneille. Kiitos tuestanne. Toivon nyt, että äänestys sujuu ripeästi.

  Robert Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, maanantai-iltana ministeri Jouyet ilahdutti meitä vierailullaan. Meitä ilahdutti myös se merkitys, jonka puheenjohtajavaltio Ranska näytti antavan tämän parlamentin työlle.

Kun me tänään keskustelemme sosiaaliturvasta, puheenjohtajavaltion paikka on pysynyt toivottaman tyhjänä. Toivon, että tämä ei tarkoita sitä, että unionin puheenjohtajavaltio Ranska ei ole kiinnostunut niin tärkeästä asiasta kuin sosiaaliturva.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

4. Päätös kiireellistä käsittelyä koskevasta pyynnöstä

Ehdotus neuvoston asetukseksi talouskriisistä kärsivien Euroopan unionin kalastuslaivastojen rakenneuudistuksen tukemiseksi toteutettavasta väliaikaisesta erityistoimesta (KOM(2008)0454 - C6-0270 /2008 -2008/0144(CNS))

  Philippe Morillon, kalatalousvaliokunnan puheenjohtaja – (FR) Hyvät naiset ja herrat, olemme tosiaankin saaneet pyynnön kiireellisestä käsittelystä, ja kalatalousvaliokunta käsitteli sitä täällä kello 10 pitämässään erityisessä kokouksessa. Kalatalousvaliokunta kannatti yksimielisesti kiireellistä käsittelyä koskevan pyynnön hyväksymistä, ja kiitän valiokuntaa sen ripeydestä asian käsittelemisessä.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön käsitellä asia kiireellisenä.)⁽¹⁾

(1) Tarkempia tietoja varten ks. pöytäkirja.

5. Äänestykset

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja.

5.1. Brasiliaa ja Argentiinaa koskevien vuotuisten toimintaohjelmien laatiminen vuodeksi 2008 (B6-0336/2008) (äänestys)

5.2. EU:n painopisteet YK:n yleiskokouksen 63. istunto varten (A6-0265/2008, Alexander Graf Lambsdorff) (äänestys)

5.3. Yhteisön rautateiden turvallisuudesta annetun direktiivin 2004/49/EY muuttaminen (A6-0223/2008, Paolo Costa) (äänestys)

5.4. Euroopan rautatieviraston perustamisesta annetun asetuksien (EY) N:o 881/2004 muuttaminen (A6-0210/2008, Paolo Costa) (äänestys)

5.5. Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt (uudelleen laadittu toisinto) (A6-0264/2008, Arūnas Degutis) (äänestys)

5.6. Euroopan yritys- ja kauppatilastojen uudenaikaistamisohjelma (MEETS) (A6-0240/2008, Christoph Konrad) (äänestys)

− Ennen äänestystä:

  Christoph Konrad, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin tehdä muutaman huomautuksen tästä mietinnöstä, jonka yksi näkökulma on, kuten tiedätte, että sillä edistetään sääntelyn purkamista ja byrokratian vähentämistä koskevaa prosessia.

Mietinnössä esitetään komissiolle velvoitetta raportoida parlamentille vuosittain ja tiedottaa meille, miten byrokratian vähentämistä ja sääntelyn purkamista koskeva prosessi etenee ja, toivottavasti, miten hyvin se menestyy. Meillä parlamentissa voi kuitenkin olla huomattavasti suurempi asema tässä prosessissa. Siksi toivoisin ja haluaisin, että tämän komission raportointivelvoitteen lisäksi me itse voisimme osallistua huomattavasti aktiivisemmin tähän prosessiin, esimerkiksi valiokuntatyömme avulla. Erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokunta voi ottaa näissä asioissa johtavan aseman, muun muassa ryhtymällä vuoropuheluun komission jäsenen Verheugenin ja Stoiberin ryhmän kanssa.

Siksi meillä parlamentissa on vielä työtä tämän asiakirjan kanssa, ja haluaisin käyttää tämän tilaisuuden korostaakseni sitä.

5.7. Paristot ja akut sekä käytetyt paristot ja akut (A6-0244/2008, Johannes Blokland) (äänestys)

5.8. Tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset (A6-0135/2008, Miroslav Ouzký) (äänestys)

5.9. Maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyn edellytykset (A6-0253/2008, Atanas Paparizov) (äänestys)

5.10. Maakaasun sisämarkkinat (A6-0257/2008, Romano Maria La Russa) (äänestys)

− Ennen äänestystä:

  Romano Maria La Russa, esittelijä. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, koska eilen aikaa oli rajoitetusti, en voinut, vaikka olisin halunnut, kiittää kaikkia, jotka ovat työskennelleet kanssani. Tämä on ollut vaikea direktiivi, josta on keskusteltu pitkään, mutta minun mielestäni olemme lopulta saaneet aikaan onnistuneen lopputuloksen.

Erityisesti haluaisin kiittää kaikki kollegojani teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa heidän yhteistyöstään, erityisesti varjoesittelijöitä Herbert Reulia, Hannes Swobodaa, Toine Mandersia, Claude Turmesia, Esko Seppästä ja tietysti komission jäsentä Piebalgsia – toivon, etten unohtanut ketään – sekä Alejo Vidal-Quadrasia yhteistyöstä. Haluaisin kiittää myös koko sihteeristöä, henkilökuntaa ja kollegoitani.

Vain kolme sekuntia. Tämä direktiivi on kiinnostava ja erittäin tärkeä. Se on direktiivi – saanko puhua kolme sekuntia. Se on direktiivi – me hukkaamme niin paljon aikaa täällä parlamentissa! – joka kiinnostava toimittajille, jotka usein valitettavasti ovat monopoleja, ja kuluttajille.

Minun mielestäni me emme ole työssämme pyrkineet rankaisemaan tuottajia tai kuluttajia vaan olemme pyrkineet – ja kiitos suosionosoituksista, mutta minä jatkan – olemme pyrkineet työskentelemään kaikkien Euroopan kansalaisten puolesta niin, että … No, teillä on kiire, lopetetaan lyhyeen. Tämä, ja kiitän siitä, on Euroopan parlamentaarisen demokratian hyvin miellyttävä ilmaisutapa.

(Suosionosoituksia)

5.11. Sosiaaliturvajärjestelmien koordinointi: täytäntöönpanomenettely (A6-0251/2008, Jean Lambert) (äänestys)

- Ennen tarkistuksesta 79 toimitettua äänestystä:

  Jan Cremers (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ehdottaa äänestysjärjestyksen vaihtamista. Tarkistus 79 on laajempi, ja tarkistuksella 163 rajoitetaan tarkistusta 79, joten tarkistus 79 on kauaskantoisin. Siksi haluaisimme käsitellä sitä ensin.

  Puhemies. − (EN) Tämä järjestys johtuu siitä, että tarkistukseen 163 on lisätty sana ”vakava”

  Jean Lambert, esittelijä. − – (EN) Arvoisa puhemies, tuen mielelläni PSE-ryhmän esittämää vaihtoa.

5.12. Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen: liite XI (A6-0229/2008, Emine Bozkurt) (äänestys)

5.13. Asetuksen (EY) No 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o […] soveltamisalan laajentaminen koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi (A6-0209/2008, Jean Lambert) (äänestys)

5.14. Poliittisten ryhmien muodostaminen (työjärjestyksen 29 artiklan muuttaminen (A6-0206/2008, Richard Corbett) (äänestys)

− Ennen äänestystä:

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, sen sijaan, että turvauduttaisiin työjärjestyksen 151 artiklaan, joka koskee tarkistusten ottamista käsiteltäväksi, haluaisin, että parlamentti palauttaa tekstin siitä vastaavalle valiokunnalle, koska näyttää siltä, että yhdellä tarkistuksella ei juuri ole yhteyttä mietinnön alkuperäiseen tekstiin.

Selitän tämän ehdotuksen lyhyesti. Richard Corbettin mietinnön päätarkoituksena, myös Richard Corbettin itsensä mielestä, on estää kansallisen identiteetin, suvereniteetin ja riippumattomuuden puolustamiseen uskovia parlamentin jäseniä muodostamasta ryhmää.

Haluaisin lisäksi huomauttaa mietinnön haitallisista vaikutuksista. Se voi seuraavalla toimikaudella johtaa siihen, että parlamentissa on paljon sitoutumattomia jäseniä, jotka yhteisen näkemyksen löydettyään päättävät muodostaa ryhmän, joka olisi varmasti poliittisesti epäkorrekti mutta jolla itse asiassa olisi enemmän jäseniä kuin pelkäätte.

Siksi tarkkailen Richard Corbettin ja tämän suunnitelman alullepanijoiden täysin demokratian vastaista, puolueellista ja ahdasmielistä ajatuksenjuoksua ja kiinnitän heidän huomionsa tämänkaltaisen tekstin haitallisiin vaikutuksiin. Ehdotan, että senkaltaisen säännöksen mahdollisia seurauksia käsiteltäisiin valiokunnassa.

  Puhemies. − (EN) Hyvä Bruno Gollnisch, johdin puhetta, kun ryhmämme hajotettiin.

  Daniel Hannan (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, pahin mahdollinen syy työjärjestyksen muuttamiseen on suunnata muutos tiettyä henkilöä tai tiettyä ihmisryhmää vastaan. Siinä on oikeusvaltion ja mielivaltaisten sääntöjen välinen ero. Minun mielestäni tämä mietintö on joka tapauksessa nykyisessä muodossaan laiton, koska sen alkuperäistä muotoa vastaan äänestettiin valiokunnassa. Nyt meillä parlamentissa oleva tarkistettu versio muistuttaa niin vähän valiokunnassa hylättyä alkuperäistä, että minun mielestäni meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palauttaa se joko valiokuntaan tai oikeudelliseen yksikköön välitystä varten, mikäli noudatamme asianmukaisesti omia menettelyjämme.

  Jo Leinen (PSE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, ei ole mitään syytä palauttaa tätä mietintöä valiokuntaan. Jos Bruno Gollnisch olisi halunnut esittää asiansa, hän olisi voinut osallistua valiokuntamme kokoukseen, mutta hän ei osallistunut.

Olemme keskustelleet tästä kaikesta, ja sanon parlamentille, että parlamentin jäsenten määrä on kasvanut 626:sta nykyiseen 785:een suuren laajentumisen jälkeen ja nyt sen suunnitellaan nousevan 732:sta 751:een ja että kun tällaisia muutoksia tehdään, myös poliittisten ryhmien vähimmäiskoko on luonnollisesti määriteltävä uudelleen. Olemme tehneet tämän jo aiemmin, ja teemme sen nyt uudelleen. Kuten tiedätte, käsiteltävänä olevat tarkistukset ovat kompromissiesityksiä.

Arvoisa puhemies, tämän takia meidän pitäisi minun mielestäni äänestää tänään eikä palauttaa asiaa jälleen valiokuntaan. Palauttamisesta ei olisi mitään hyötyä.

(Parlamentti hylkäsi pyynnön mietinnön palauttamisesta valiokuntaan.)

– Ennen tarkistuksesta 3 toimitettua äänestystä

  Hanne Dahl, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää lyhyesti syyt suulliselle tarkistukselleni, ja itse asiassa se koskee sekä Richard Corbettia että Jo Leineniä, jotka pitävät parlamentin kokoa perusteena tälle muutokselle. Tämä suullinen tarkistus, jonka esitän ryhmäni puolesta, on luonnollinen jatke tarkistuksille, jotka hyväksyimme vuonna 2002 Richard Corbettin ollessa esittelijänä. Siksi seuraan tarkasti hänen pohdintaansa, jossa otettiin huomioon EU:n laajeneminen 15:stä 25 jäsenvaltioon. Käyttämällä samaa suhdetta nyt 27 jäsenvaltiosta koostuvalle EU:lle saadaan luvuksi kolme prosenttia, jonka on edustettava viidesosaa näistä kansoista. Sen tuloksena jäsenten määrän rajaksi tulee alempi 22 jäsentä. Toivon, että tarkistustani pidetään sinä, mitä se on, eli kompromissiteksti. Eilisissä neuvotteluissa meihin vedottiin löytääksemme kompromissin, jonka teksti olisi johdonmukainen Richard Corbettin vuonna 2002 käyttämän päättelyn kanssa. Suullinen tarkistus on seuraava. Luen sen englanniksi, koska minulla on vain englanninkielinen versio, joka jaettiin tänään jäsenille.

– (EN) ”A political group shall comprise Members elected in at least one fifth of the Member States. The minimum number of Members required to form a political group shall be 3% of the total number of Members.”

– (DA) Kehotan kollegoitani äänestämään tämän suullisen tarkistuksen puolesta, koska se olisi kompromissi, jonka myötä me alkuperäistä ehdotusta vastustavat kannattaisimme todella Richard Corbettin ajatuksenjuoksua.

(Suullinen tarkistus hylättiin.)

5.15. Kansallisen tuomarin asema Euroopan oikeuslaitoksessa (A6-0224/2008, Diana Wallis) (äänestys)

5.16. Airbusin ja Boeingin väliset kiistat Maailman kauppajärjestössä (äänestys)

5.17. Euroopan strateginen energiateknologiasuunnitelma (A6-0255/2008, Jerzy Buzek) (äänestys)

5.18. EU:n vastaus valtion sijoitusrahastojen asettamaan haasteeseen (äänestys)

5.19. Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen (A6-0252/2008, Reinhard Rack) (äänestys)

5.20. EKP:n vuosikertomus2007 (A6-0241/2008, Olle Schmidt) (äänestys)

6. Vuoden 2011 julistaminen Euroopan vapaaehtoistyön teemavuodeksi (kirjallinen kannanotto): ks. pöytäkirja

7. Äänestysselitykset

Suulliset äänestyselitykset

- Suositus toiseen käsittelyyn: Degutis (A6-0264/2008)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE) – (LT) Olemme tänään Euroopan parlamentissa antaneet toisessa käsittelyssä päätöslauselman lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä.

Muutamme vuodesta 1992 asti voimassa ollutta asetusta, ja haluaisin jälleen kerran panna merkille tarkistukset, jotka ovat hyvin tärkeitä kansalaisillemme ja erityisesti matkustajille ja lentokoneiden miehistöille. Tarkoitan käsiteltävänä olevia toimenpiteitä, joiden avulla voisimme tehdä lentolipun hinnoista avoimempia ja toimia aktiivisemmin lentoliikenteen harhaanjohtavan mainonnan ja epärehellisen kilpailun kieltämisessä.

Näillä tarkistuksilla pyritään varmistamaan lentoturvallisuusnormien parempi noudattaminen sekä sosiaaliturvan takaaminen lentokoneiden miehistöille, mikä on erittäin tärkeää. Näyttää siltä, että jos kaikki komission ja neuvoston väliset erimielisyydet ratkaistaan, asetus tulee voimaan vuoden lopussa.

Toivon todella, että tarkistettu asetus pannaan asianmukaisesti täytäntöön kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, tänään, 16 vuoden jälkeen, olemme viimeinkin näyttäneet vihreää valoa lentoliikenteen toimilupien myöntämisen ja peruuttamisen yksinkertaistamiselle, yhtenäistämiselle ja samalla tiukemmalle rajoittamiselle. Toivon, että asetus ei johda pienten vapaa-ajan ilmailua harrastavien seurojen tuhoamiseen. Äänestin asetuksen puolesta. Uskon vilpittömästi, että asetuksella todella mahdollistetaan niiden yhtiöiden toimilupien peruuttaminen, jotka huijaavat asiakkaita ilmoittamalla vain omat hintansa ilman veroja, muita maksuja ja polttoainelisiä, eivätkä siten ilmoita lentolippujen täyttä hintaa. Toivon, että valvontavirasto keskittyy myös asuinpaikasta johtuvaan hintasyrjintään. Uskon, että tarkistettu asetus johtaa lentoliikenteen toiminnan turvallisuuden parantumiseen erityisesti yhtenäistämällä ehtoja, joilla säädetään lentokonehenkilöstön vuokrauksesta EU:ssa sekä kolmansista maista.

- Mietintö: Ouzký (A6-0135/2008)

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Suuret kiitokset, arvoisa puhemies. Tästä aiheesta vastaavana sosiaalidemokraattisen ryhmän edustajana tuin Miroslav Ouzkýn välittämiä kompromissiehdotuksia. Katson, että on menestys parlamentille ja myös sosiaalidemokraattiselle ryhmälle, että myös neuvosto on hyväksynyt sen, että meidän pitäisi määrätä rajoituksia vielä kahdelle glykoliliuokselle ja suojella siten kansalaistemme terveyttä.

DEGME on aine, joka vahingoittaa terveyttä ihon läpi imeydyttyään. On hyvin tiedossa, että se myös rajoittaa lisääntymiskykyä, joten on suuri menestys, että olemme kieltäneet sen käytön maalien lisäksi puhdistusaineissa ja lattianhoitotuotteissa. Komissio olisi alun perin kieltänyt DEGMEn vain maaleissa, mutta kaikkien osapuolten yhteistyön tuloksena olemme saavuttaneet myös puhdistusaineita koskevan kiellon.

DEGMEn hengittäminen on haitallista ihmisten terveydelle. Euroopan komission kertomuksen nojalla se olisi kielletty vain spraymaaleissa, mutta jälleen kerran, sosiaalidemokraattisen ryhmän suosituksen perusteella sen käyttöä rajoitettiin myös aerosolipakkauksissa olevien puhdistusaineiden osalta. Koska tästä ei keskusteltu täysistunnossa, halusin mainita kompromissiehdotusten tärkeimmän sisällön.

- Mietintö: La Russa (A6-0257/2008)

  John Attard-Montalto (PSE). – (MT) On tärkeää, että Euroopan parlamentti on tietoinen kotimaani veden- ja sähkönhintoja koskevasta tilanteesta ja siihen liittyvän tämän päivän päätöksen vaikutuksesta. Siksi selitän äänestyskäyttäytymistäni. Siitä asti, kun hallitus nosti öljynhintaa, se on kasvattanut kuluttajien laskuja lisämaksun säätämisen takia. Tässä kuussa se ilmoitti lisäyksestä 96 prosenttiin. Tämä aiheuttaa uutta köyhyyttä, köyhyyttä, joka tunnetaan energiaköyhyytenä. Hallitus ei kuitenkaan esitä mitään lyhyen tai pitkän aikavälin ratkaisuja. Vaihtoehtoisia energialähteitä koskeva politiikka on olematonta huolimatta siitä, että kotimaassani on paljon aurinkoa ja tuulta, eikä meillä ole edes kaasun kaltaisia puhtaampia energialähteitä koskevaa politiikkaa. Se on niin olematonta, että hallitus ei ole edes aloittanut harkita sitä. Siksi äänestin tällä tavalla ja siksi se, mitä olemme tänään tehneet, on merkittävää, ellei jopa historiallista.

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluan selittää, miksi äänestin niin kuin äänestin ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla muutetaan direktiiviä 2003/55/EY maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä. Direktiivin tärkein osa koskee epäilemättä ehdotusta omistajuuden eriyttämisestä, millä erityisesti estettäisiin vertikaalisesti integroituneita yrityksiä vastaamasta sekä kaasun tuotannosta ja toimittamisesta että sen siirtämisestä. Äänestin tarkistetun kompromissiehdotuksen puolesta, koska olen vakuuttunut, että täysimääräistä omistajuuden eriyttämistä vastustavien maiden huolet on otettava huomioon. Olen samaa mieltä komission kanssa siitä, että eurooppalaisilla maakaasumarkkinoilla ei investoida tarpeeksi siirtoinfrastruktuuriin ja että yksittäisten siirtoverkonhaltijoiden välinen koordinaatio on heikkoa. Minun mielestäni meidän on kuitenkin otettava huomioon kaasu- ja sähkömarkkinoiden rakenteellinen erilaisuus ja siksi tehtävä selvä ero niiden välille. Kaasumarkkinat on vapautettava asteittain ja symmetrisesti. Erityisesti on keskityttävä kansallisten markkinoiden avoimuustason yhtenäistämiseen.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin tyhjää lopullisessa äänestyksessä ja äänestin kaasumarkkinoiden toimittajien ja verkostojen eriyttämiseen liittyvää niin kutsuttua kolmatta vaihtoehtoa koskevaa ehdotusta vastaan, koska olemme menettäneet tärkeän tilaisuuden vahvistaa vapaata kilpailua koskeva periaate kaasumarkkinoilla. Meidän olisi pitänyt seurata sitä, mitä sähkömarkkinoilla on tapahtunut. Sitä vastoin tällä kolmannella vaihtoehdolla käytännössä tarjotaan takuudet monopoleille ja entisille monopoleille Euroopassa. Kansalliset markkinamme eivät siten ole vertailukelpoisia, ja kaikki mahdollisuudet saavuttaa aidot eurooppalaiset energiamarkkinat ovat kauempana kuin koskaan.

Vieläkin pahempaa on se, että tämä sekava kolmas vaihtoehto tarkoittaa käytännössä sitä, että entisiä monopoleja rohkaistaan edelleen ja että niitä autetaan tekemään sopimuksia Venäjän kaasujätin Gazpromin kaltaisten toimijoiden kanssa.

- Mietintö: Lambert (A6-0251/2008)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten kaikki täällä parlamentissa tietävät, meillä on ollut vuodesta 2004 lähtien EY:n asetus eurooppalaisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta mutta ei täytäntöönpanoasetusta. Euroopan parlamentin tekemän päätöksen ansiosta meillä on viimein myös täytäntöönpanosäännöt, mikä tarkoittaa, että meillä on väline, jolla voimme rohkaista liikkuvuutta Euroopan unionissa menettämättä sosiaaliturvaa.

Yhteyselinten perustamisen ansiosta voimme myös tarjota käytännön tukea kotimaansa ulkopuolella työskenteleville, esimerkiksi vastaamalla kysymyksiin siitä, mistä ja miten heidän pitäisi hakea eläkkeitä. Toisin sanoen me Euroopan parlamentissa olemme varmistaneet, että ihmiset voivat saada todellista apua sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa.

- Mietintö: Bozkurt (A6-0229/2008)

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Pidättäydyin äänestämästä Emine Bozkurtin mietinnöstä, vaikka periaatteessa en vastustakaan EU:n jäsenvaltioiden erilaisten sosiaaliturvajärjestelmien rajoitettua yhteensovittamista enkä ainakaan silloin, jos se hyödyttää niitä Euroopan kansalaisia, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa kuin omassaan.

Haluaisin kuitenkin jälleen kerran varoittaa yhtenäistämisestä tai mikä vielä pahempaa, eri jäsenvaltioiden erilaisten sosiaaliturvajärjestelmien samanlaisuudesta. Flaamina olen pystynyt niin sanoakseni etuoikeutetusti tarkkailemaan, miten Belgian vain kahden väestöryhmän, flaamien ja valloonien yhtenäinen sosiaaliturvajärjestelmä ei toimi ollenkaan vaan johtaa valtaviin väärinkäytöksiin. Antakaa herran tähden kaikkien jäsenvaltioiden järjestää ja rahoittaa itse oma sosiaaliturvansa, muuten päädytään joka tapauksessa väärinkäytösten vaivaamaan järjestelmään, joka on huonompi, kalliimpi ja tehottomampi ja joka lopulta vähentää eikä suinkaan lisää Euroopan kansojen yhteenkuuluvuutta.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, minä myös halusin selittää, että äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä esitetään uutta asetusta entisen tilalle ja siten varmistetaan, että sosiaaliturvajärjestelmiämme voidaan nyt sovittaa tehokkaammin yhteen, koska asiaankuuluvia oikeudellisia säännöksiä on yksinkertaistettu ja muutettu. Jean Lambertin mietinnön avulla voimme myös saavuttaa tavoitteemme, jotka koskevat suuremman liikkuvuuden edistämistä Euroopan unionissa ja sitä, että ihmiset voivat säilyttää sosiaaliturvaetuuksia koskevat oikeutensa, kun he löytävät työtä toisessa jäsenvaltiossa.

Tällä parannetaan Euroopan unionin sosiaaliturvaa.

- Mietintö: Corbett (A6-0206/2008)

  Frank Vanhecke (NI). - (NL) Kiitos, arvoisa puhemies. Nyt me sitten olemme toisessa vaiheessa Richard Corbettin ponnisteluja, joilla parlamenttia pyritään koulimaan vielä paremmin poliittisesti korrektin eurokraattiluokan sylikoiraksi.

Eilen päätettiin, että me Euroopan parlamentin jäsenet pystymme tuskin esittämään parlamentin kysymyksiä ja että parlamentin puhemiehelle tulee itsesensuurijärjestelmä. Tänään helpotetaan ryhmien muodostamista, ja esittelijä tunnustaa painokkaasti, ja jossain määrin rehellisesti, että tämä toimenpide on suunnattu ensisijaisesti parlamentin euroskeptistä oikeistoa vastaan. Olemme siis palanneet lähtökohtaamme. Tämän parlamentin euroskeptinen mielipide, ainakin poliittisen oikeiston puolelta, on vaiennettava. Irlannin, Alankomaiden ja Ranskan kansanäänestysten euroskeptinen tulos jätetään, kuten tavallista, yksinkertaisesti huomiotta aivan kuin sitä ei olisi. Tämä on eurooppalainen versio Mugaben tyylisestä politiikasta. Aikamoista demokratiaa!

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, esittelijä Richard Corbett todella ilmaisi näkemyksensä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ulkopuolella siitä poliittisesta perheestä, jonka yksi edustaja minä tässä parlamentissa olen, ja voisin lisätä, että hän teki sen loukkaavaa kieltä käyttäen; tämä herättää ehdottomasti epäilyksiä hänen puolueettomuudestaan.

Tämä mietintö on erittäin kyseenalainen, ja sen sisältöä kavennettiin valiokunnassa radikaalisti; kaikki jäljelle jäänyt teksti on järjestelyjä, joilla varmistetaan sellaisten poliittisesti korrektien ryhmien selviytyminen, joiden kokonaisjäsenmäärä olisi alle vaaditun vähimmäismäärän. Mukaan on ujutettu yksi tarkistus, jonka tarkoituksena on erityisesti estää meidän poliittista perhettämme muodostamasta ryhmää. Annetut perustelut ovat täysin tosiasioiden vastaisia; tarvitsee vain katsoa mietinnön liitettä nähdäkseen, että ei ole yhtään kansallista parlamenttia, jossa ryhmän muodostamiseen tarvittava jäsenmäärä olisi enemmän kuin 20. Kyseinen luku on muuten usein paljon alhaisempi, 15, 10 tai 8, ja joissakin tapauksissa yksi ihminen riittää poliittisen ryhmän muodostamiseen.

Richard Corbettin mietintö on näin ollen hyökkäys demokratiaa ja, aivan yksinkertaisesti, reilun pelin perussääntöjä vastaan.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Richard Corbettin mietinnöllä on vain yksi tavoite, yksi ainoa tavoite, ja se on Euroopan parlamentin oikeistosiiven kansallisten mielipiteiden vaientaminen. Richard Corbettin ryhmän puheenjohtaja ei salaile tätä tosiseikkaa. Kun ITS-ryhmä muodostettiin tammikuussa 2007, hän sanoi sangen avoimesti, että asetusta muutettaisiin erityisesti, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää oikeistosiiven ryhmien muodostaminen.

Muut ryhmät kärsivät tässä myös epäilemättä oheisvaurioita, mutta Richard Corbett ei sen takia menetä yöuniaan. Hänen ehdotuksensa on luultavasti suunnattu euroskeptiselle ryhmälle. Parlamentin sosiaalidemokraateista on selvästikin vastenmielistä, että kaikkia poliittisia värejä edustavilla ryhmillä olisi samat keinot ja poliittiset oikeudet. Tämä Mugaben tyylinen ajattelutapa on olennainen osa Euroopan demokratiavajetta samoin kuin se, että Ranskan, Alankomaiden ja Irlannin äänestäjien demokraattista tuomiosta ollaan päättäväisesti piittaamatta. Arvoisa puhemies, voitte olla varma, että teemme tästä vaalikysymyksen ensi vuonna Flanderissa.

  Daniel Hannan (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, se, että edes äänestimme tästä tänään, näyttää minusta rikkovan parlamentin työjärjestystä. Valiokunta kaatoi mietinnön äänestyksessä, koska minun nähdäkseni valiokunnan puheenjohtaja oli laskenut väärin huoneessa olijat, jolloin hän yksinkertaisesti repi sääntökirjan ja jatkoi sen muutetulla versiolla.

Miksi olemme nähneet niin paljon vaivaa? Mikä on niin tärkeää, että meidän on tällä tavalla rikottava sääntöjä? No, tiedämme tietysti vastauksen, ja esittelijä on sanonut sen selvästi: estää euroskeptikkoja muodostamasta ryhmää.

Mutta miksi te olette niin peloissanne? Mikä teidät saa noin hermostuneiksi? Meitä on vain 50, ehkä enintään 60 ihmistä 785:stä Euroopan parlamentin jäsenestä. Voisiko olla niin, että ihmiset, joista te todella olette huolissanne, ovat teidän omia äänestäjiänne ja että te heijastatte ja projisoitte meihin sen halveksunnan ja pelon, jota te tunnette niiden eurooppalaisten äänestäjien takia, jotka äänestävät ”ei” aina, kun heille annetaan mahdollisuus, että sanotte meille, heidän näkyville edustajilleen parlamentissa, sen, mitä te ette uskalla ilmaista ihmisistä, jotka ovat tuoneet teidät tähän paikkaan.

Jos olen väärässä, osoittakaa se: järjestäkää kansanäänestykset, jotka kerran lupasitte. Pactio Olisipiensis censenda est!

  Bogdan Pęk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin Richard Corbettin mietintöä vastaan, koska minun mielestäni se on merkki äärimmäisestä syrjinnästä näennäisesti demokraattisen Euroopan parlamentin ytimessä, sillä siellä yritetään käyttää hallinnollisia menetelmiä sen estämiseksi, että muodostettaisiin poliittisia ryhmiä, joissa ei ajatella tai toimita niin kuin enemmistö katsoo olevan poliittisesti korrektia. Se on kaksinkertaista syrjintää, koska hallinnollisia menetelmiä käytetään pysäyttämään ryhmien muodostaminen ja koska samaan aikaan annetaan huomattavia määriä täydentävää taloudellista tukea järjestäytyneille poliittisille ryhmille, mikä antaa niille ylimääräistä etua. Tämä syrjintä on vastoin Euroopan unionin perustaa ja niitä perustuksia, joille EU:n pitäisi olla rakennettu. Vastustan hyvin vahvasti tätä toimenpidettä; teillä ei pitäisi olla minkäänlaisia harhaluuloja siitä, että vaikka saattekin tämän menemään läpi, te ette pysty saamaan sitä läpi kaikissa Euroopan maissa, jotka ovat ehdottomasti sitä vastaan.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen harvoin kuullut sellaista hölynpölyä kuin juuri kuulin Vlaams Blokilta, Front nationalilta ja Dan Hannanilta. Tällä mietinnöllä ei sensuroida ketään, kukaan ei menetä tämän säännönmuutoksen takia ääntään, oikeuttaan puhua tai oikeuttaan toimia Euroopan parlamentin jäsenenä.

Tässä säännönmuutoksessa on kyse seuraavasta: minkä luvun asetamme rajaksi sille, että parlamentin jäsenet voivat muodostaa ryhmän ja saavat siten käyttöönsä veronmaksajien rahoja ja ylimääräisiä resursseja harjoittaakseen poliittista toimintaa? Jokainen kansallinen parlamentti, jolla on ryhmäjärjestelmä, asettaa rajan. Meillä raja oli erityisen matala – matalampi kuin melkein minkä tahansa kansallisen parlamentin prosenttiosuus. On aivan oikein, että me peräännymme ja tarkastelemme sitä.

Huomaan, että miltei kaikki ryhmät kannattivat lopuksi kompromissia – isot ryhmät ja pienet ryhmät. Huomaan, että Itsenäisyys/demokratia-ryhmän – euroskeptisen IND/DEM-ryhmän – puheenvuoron käyttäjä itse ehdotti vaihtoehtoista lukua, joka olisi kolme prosenttia: 22 Euroopan parlamentin jäsentä. He siis tunnustavat itse, että nykyistä lukua on nostettava, että se on tällä hetkellä liian matala. Suoraan sanoen, onko heidän esittämänsä luvun 22 ja hyväksytyn luvun 25 välinen ero todella hyökkäys demokratiaa vastaan? Älkää viitsikö!

- Mietintö: Buzek (A6-0255/2008)

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Jerzy Buzekin mietinnössä arvioidaan yksityiskohtaisesti kaikkia energiateknologian strategisia toimenpiteitä. Valitettavasti rahoituksen puute kaikessa tarvittavassa tutkimuksessa ja kaasun ja öljyn hintojen äkillinen nousu merkitsivät sitä, että meidän piti suunnata tutkimustamme kysymyksiin, jotka liittyvät niiden sähköntuotantoon käytön vähentämiseen. Tällä painopistealalla vähennetään myös hiilidioksidipäästöjä, ja se pitäisi sisällyttää strategiaan. Minun mielestäni on tärkeää edistää tutkimusta turvallisten ja nykyaikaisten ydinvoimaloiden rakentamisesta ja heliumin ja vedyn tuotantoon perustuvien uusimpien voimaloiden rakentamisesta sekä kolmannen sukupolven biopolttoaineista, joita voidaan tuottaa paikallisesti, millä vähennetään kohtuuttomia polttoainekustannuksia. Äänestyksessä tuin tarkistuksia, joissa puhuttiin näistä painopistealoista.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Hyvät naiset ja herrat, me olemme hyväksyneet professori Jerzy Buzekin laatiman tärkeän mietinnön. Euroopan unionin lisääntyvä riippuvuus energiantuonnista on 65 prosenttia vuonna 2030, ja se on pakottanut meidät ryhtymään toimenpiteisiin sähköntuotannossa käytettävien raaka-aineiden toimitusvarmuuden varmistamiseksi solidaarisuusperiaatteen nojalla. Täydentäviä välineitä olisi myös luotava, jotta voitaisiin vähentää energia-alan jatkuvan vapauttamisen yksittäisten jäsenvaltioiden energiavarmuudelle aiheuttamia uhkia. Uusiutuvia energialähteitä ja kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi meidän on edistettävä uusien teknologioiden, erityisesti hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevien teknologioiden kehittämistä. On tärkeää tukea puhtaita hiiliteknologioita ja tehostaa toimintaamme toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineiden alalla sekä lisätä tutkimusta ydinvoimasta. Tehokkuuden ja energiasäästöjen parantamista koskeva työ on myös entistä tärkeämpää.

Kirjalliset äänestysselitykset

- Päätöslauselmaesitys (B6-0336/2008) – Brasiliaa ja Argentiinaa koskevien vuotuisten toimintaohjelmien laatiminen vuodeksi 2008)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, äänestän tämän päätöslauselman puolesta. Olen kehitysyhteistyövaliokunnan esittelijä Erasmus Mundus -ohjelmassa, ja mietintöni hyväksyttiin äskettäin yksimielisesti. Toivon, että voimme hyväksyä lopullisen tekstin syyskuun täysistunnossa, jotta uusi ohjelma voi alkaa tammikuussa 2009.

Tarkoituksena on viedä yliopistojärjestelmämme laadukkuus unionin rajojen ulkopuolelle antamalla ulkomaisten opiskelijoiden tulla opiskelemaan tiedekuntiimme – ja antamalla EU:n opiskelijoille tilaisuus tuen avulla saada kokemusta muista kuin EU:n jäsenvaltioista. Uskon, että Erasmus on kestävän kehityksen keskeisin väline, koska, kuten mietinnössäni korostetaan, siinä pitäisi edistää opiskelijoiden paluuta kotimaihinsa ja siten siirtää ajatusrahaston avulla heidän hankkimansa asiantuntemus ja kansainväliset yhteydet heidän kotimaidensa talouksien kasvun hyödyksi.

Huomattava osuus rahoituksesta toimeen 2 liittyen otetaan kehitykseen osoitetuista määrärahoista. Minun mielestäni on välttämätöntä varmistaa, että Brasiliaa ja Argentiinaa koskevien vuotuisten toimintaohjelmien vuoden 2008 määrärahoja, jotka on erityisesti osoitettu taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämiseen, käytetään todellakin sekä koulutukseen että konkreettiseen toimintaan kentällä, ja että niillä tarjotaan infrastruktuuri ja tuotantokeinot, jotka on suunnattu kestävään kehitykseen.

- Mietintö: Lambsdorff (A6-0265/2008)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Koska on mahdotonta mainita kaikkia tämän mietinnön tärkeitä kohtia, haluaisin korostaa, että sen jälkeen, kun Irlannin kansa sanoi painokkaasti EI Lissabonin sopimukselle, tämä parlamentti on jatkanut teeskentelyä ja toimii aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ja itse asiassa hyvin vastakkaisesti, kuten tämän mietinnön häpeämätön päämäärä osoittaa. Euroopan parlamentin enemmistö katsoo muun muassa, että

- kunkin maan kanta eli niiden ulkopolitiikka pitäisi yhdistää EU:n perustamaan sitovaan poliittiseen ohjelmaan;

- EU:n pitäisi harkita YK:n toimistojensa uudelleenjärjestämistä ja laajentamista ”silmällä pitäen lisääntyvää valtaa ja vastuuta, jotka EU:n edustajat saavat Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen”;

- neuvoston pitäisi määritellä mahdollisimman pian EU:n tarkkailija-aseman toiminnallinen luonne Yhdistyneissä Kansakunnissa;

- jäsenvaltioiden pitäisi pyrkiä ”suurempaan yksimielisyyteen YK:n turvallisuusneuvoston uudistamisessa siten, että Euroopan unionin lopullisena tavoitteena on pysyvä paikka uudistetun YK:n turvallisuusneuvostossa ja että unionin painoarvoa lisätään”.

Suurvaltojen, eritoten Saksan edistämä federalismi on yksi sen kunnianhimoisista ja selkeistä ilmaisuista.

  Richard Howitt (PSE), kirjallinen. − (EN) Euroopan parlamentin työväenpuolue pitää tätä mietintöä myönteisenä ja erityisen myönteisenä se pitää jäsenvaltioille osoitettua voimakasta kehotusta keskittyä vuosituhannen kehitystavoitteita koskeviin sitoumuksiinsa ja vahvistaa niitä. Olemme vahvasti samaa mieltä siitä, että on keskityttävä tehtyjen lupauksien pitämiseen ja nykyisten menettelyjen parantamiseen.

Euroopan parlamentin työväenpuolueen ryhmän jäsenet eivät kuitenkaan ole samaa mieltä EU:n yhtä yhteistä YK:n turvallisuusneuvoston paikkaa koskevasta suosituksesta, eivätkä he voi kannattaa tätä suositusta. Meidän mielestämme se ei olisi hyvä asia Euroopan laajuiselle edustukselle. YK:n turvallisuusneuvoston eurooppalaiset jäsenet eivät 19 artiklan nojalla edusta yksiselitteisesti EU:n kantaa neuvostossa. YK:n peruskirjassakin säädetään, että näin ei voi olla. Sekä New Yorkissa ja laajemmin on kuitenkin terveen epävirallista koordinointia, ja sitä pitäisi kannustaa.

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE), kirjallinen. − (IT) Verts/ALE-ryhmä on aina ollut sitä mieltä, että Euroopan unionilla pitäisi olla pysyvä paikka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa, kuten Alexander Graf Lambsdorffin mietinnössä esitetään. Ryhmämme ei kuitenkaan hyväksy ”painopistealan” asemaa, joka on annettu niin kutsutulle kaikenkattavalle prosessille, jonka nojalla lisättäisiin pysyvien kansallisten jäsenten määrää ja jota meidän mielestämme on pidettävä vain yhtenä monista aloitteista.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidän myönteisenä Alexander Graf Lambsdorffin mietintöä, jossa määritellään EU:n painopisteet Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 63. istuntoa varten. Minä tuen erityisesti sitä, että huippukokouksessa on edelleen vaadittava kunnianhimoista sitoumusta vuosituhannen kehitystavoitteisiin. Vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan EU:n ohjelman pitäisi toimia maailmanlaajuisena esimerkkinä, ja meidän pitäisi vaatia YK:n yleiskokouksessa syyskuussa, että koko muu kansainvälinen yhteisö seuraa tätä esimerkkiä. Äänestin mietinnön puolesta.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Alexander Graf Lambsdorffin ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle EU:n painopisteistä Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 63. istuntoa varten hyväksyttiin tänään äänestyksessä täysistunnossa. Tämä käytäntö – jonka 90 artikla mahdollistaa – ei ole ainoastaan hyvin epäilyttävä vaan sillä annetaan myös väärä käsitys, että koko Euroopan parlamentti on samaa mieltä mietinnön sisällöstä, vaikka asia ei selvästikään ole niin. Me vastustamme voimakkaasti sitä, että Lissabonin sopimuksen nykyisen aseman nojalla edellytettäisiin neuvoston ja komission New Yorkin ja Geneven toimistojen ”uudelleenjärjestämistä ja laajentamista silmällä pitäen lisääntyvää valtaa ja vastuuta, jotka EU:n edustajat saavat Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen”. Tämä on loukkaus niitä irlantilaisia äänestäjiä kohtaan, jotka suurella enemmistöllä hylkäsivät Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksessä, ja se on myös yritys tulkita Lissabonin sopimusta niin, että sen nojalla EU:lle annettaisiin oikeushenkilöys, jolloin siitä tulisi supervaltio.

  Cristiana Muscardini (UEN), kirjallinen. − (IT) Alexander Graf Lambsdorffin mietinnössä (ja siihen liittyvässä suosituksessa) annetaan selkeä poliittinen merkki Euroopan unionin aseman vahvistamisesta Yhdistyneissä Kansakunnissa. Komissio ja jäsenvaltiot yhteenlaskettuna unioni antaa yli 40 prosenttia YK:n varoista, mutta se ei ole saanut vielä vastineeksi minkäänlaista poliittista voimaa tai vaikutusvaltaa.

Yksi asiakirjan osa on kuitenkin harhaanjohtava ja vahingollinen New Yorkissa käynnissä oleville keskusteluille, jotka koskevat turvallisuusneuvoston uudistusta. Ehdotuksessa korostetaan lopullista tavoitetta EU:n pysyvästä paikasta, mutta samalla siinä viitataan monien neuvottelualoitteiden joukosta vain niin kutsuttuun kaikenkattavaan prosessiin, joka on niiden maiden aloite, jotka ovat sitoutuneet kannattamaan vain yhtä monista esitetyistä ehdotuksista eli pysyvien kansallisten jäsenten määrän lisäystä. Kyseinen ehdotus, jota tuki alle kolmannes jäsenistä, on alusta alkaen vaikuttanut erimielisyyttä aiheuttavalta ja epätasapainoiselta, kuten yleiskokouksen puheenjohtaja itse on pannut merkille.

Korostamme pitävämme hyvin myönteisenä poliittista huomiota, jota Euroopan parlamentti näyttää osoittavan Euroopan unionin aseman kaikenkattavalle vahvistamiselle Yhdistyneissä Kansakunnissa, mutta katsomme myös, että ehdotusta ”kaikenkattavasta prosessista” koskevat varaumamme ja vastustuksemme pitäisi kirjata pöytäkirjaan.

  Pasqualina Napoletano (PSE), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin ilmaista kannattavani Alexander Graf Lambsdorffin mietintöä, jossa jälleen kerran korostetaan Euroopan parlamentin sitoumusta Euroopan unionin aseman vahvistamiseen Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Haluaisin kuitenkin korostaa, että turvallisuusneuvoston uudistusta koskevan kysymyksen osalta mietinnössä esitetään arvottamista, joka on haitallista New Yorkissa edelleen käynnissä oleville keskusteluille.

Kaikkien erilaisten esitettyjen uudistusvaihtoehtojen joukosta mainitaan erityisesti ”kaikenkattava prosessi” (q alakohta), jossa ehdotetaan turvallisuusneuvoston pysyvien kansallisten jäsenten lisäämistä.

Alle kolmannes Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen jäsenvaltioista on tähän mennessä tukenut ehdotusta.

Pyytäisin siksi teitä kirjaamaan suosituksen tätä osaa koskevan varaumani pöytäkirjaan.

  Gianni Pittella (PSE), kirjallinen. − (IT) Alexander Graf Lambsdorffin mietinnössä annetaan selkeä poliittinen merkki Euroopan unionin aseman vahvistamisesta Yhdistyneissä Kansakunnissa. Komissio ja jäsenvaltiot yhteenlaskettuna unioni antaa yli 40 prosenttia YK:n varoista, mutta se ei ole saanut vielä vastineeksi minkäänlaista poliittista voimaa tai vaikutusvaltaa.

Yksi asiakirjan osa on harhaanjohtava ja vahingollinen New Yorkissa käynnissä oleville keskusteluille, jotka koskevat turvallisuusneuvoston uudistusta. Ehdotuksessa korostetaan lopullista tavoitetta EU:n pysyvästä paikasta, mutta samalla siinä viitataan monien neuvottelualoitteiden joukosta vain niin kutsuttuun kaikenkattavaan prosessiin, jota tukevat ne maat, jotka haluaisivat toteuttaa vain yhden monista esitetyistä ehdotuksista eli pysyvien kansallisten jäsenten määrän lisäyksen. Kyseinen ehdotus, jota tuki alle kolmannes jäsenistä, on alusta alkaen vaikuttanut erimielisyyttä aiheuttavalta ja epätasapainoiselta, kuten yleiskokouksen puheenjohtaja itse on pannut merkille.

Korostan pitäväni hyvin myönteisenä poliittista huomiota, jota Euroopan parlamentti näyttää osoittavan Euroopan unionin aseman kaikenkattavalle vahvistamiselle Yhdistyneissä Kansakunnissa, mutta katson myös, että ehdotusta ”kaikenkattavasta prosessista” koskeva varaumani ja vastustukseni pitäisi kirjata pöytäkirjaan.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) On huolestuttavaa, että kysymys Yhdistyneiden Kansakuntien uudistuksesta tulee niin säännöllisesti esiin. Uudistuksen tarve on ollut tiedossa jo joitakin vuosia, mutta niin on ollut myös kyseisen uudistuksen toteuttamisen mahdottomuus. Tämä umpikuja on vakava kahdesta syystä. Ensinnäkin se vaikeuttaa niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat järjestön epäonnistumisiin, ja niitä on sangen paljon. Toiseksi se edistää keskustelua, jota ylläpidetään ja oikeutetaan vaihtoehtojen tarpeella.

Demokratioiden välisen yhteistyön vahvistaminen on selvästi arvokas ajatus, jota on edistettävä, vaikka se ei tarkoitakaan, että noudatettaisiin kattavasti demokratioiden liitto -hanketta. Olisi kuitenkin järkevää olla myös realistinen. YK:n on siksi mukauduttava vallan realiteetteihin, ei niinkään legitimiteetin vaan toimintakyvyn takia.

Euroopan unionin aseman osalta meidän on tunnustettava, että mikään maa, jolla on paikka turvallisuusneuvostossa ja joka voisi saada sen, ei suostu siihen, että se korvataan yhdellä EU:n paikalla.

Lopuksi, olemme nähneet, että uusi Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvosto ei ole vielä läheskään korjannut edeltäjänsä puutteita.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE), kirjallinen. − (ES) YK:n yleiskokouksen syyskuussa New Yorkissa pidettävää 63. istuntoa koskevan suosituksen osalta työjärjestyksen 90 artiklan 4 kohdassa säädetään, että YUTP:n puitteissa annettu suositus, josta on äänestetty valiokunnassa, katsotaan hyväksytyksi ja otetaan istuntojakson esityslistalle ilman, että teksti on ratifioitava täysistunnossa ja ilman keskustelua tai tarkistusmenettelyä.

Koska me olemme tyytyväisiä käytännöllisesti katsoen koko asiakirjaan, yhtä kohtaa lukuun ottamatta, ryhmäni haluaisi esittää varaumansa kohtaan, joka koskee seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja. Tämä sangen monitulkintainen käsite sisältää asioita, jotka liittyvät paljolti yksilön omatuntoon ja moraaliin, ja me katsomme, että niiden EI pitäisi olla minkään tämän parlamentin antaman lausunnon osana eikä etenkään Yhdistyneiden Kansakuntien uuden istunnon yhteydessä. Ryhmämme pyysi erillistä äänestystä AFET-valiokunnassa ja äänesti vastaan juuri selitettyjen syiden takia.

  Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. − Alexander Graf Lambsdorffin mietintö ja suositus ovat poliittisesti erittäin tärkeitä, koska niillä edistetään Euroopan unionin vahvistamista Yhdistyneissä Kansakunnissa. Voi olla hyödyllistä muistaa, että vaikka komissio ja jäsenvaltiot antavat yli 40 prosenttia YK:n talousarviosta, EU:lla on silti vähemmän vaikutusta ja valtaa Yhdistyneissä Kansakunnissa kuin sillä pitäisi olla.

Mietinnössä on kuitenkin harhaanjohtava osa keskusteluista, joita New Yorkissa tällä hetkellä käydään turvallisuusneuvoston uudistuksesta. Mietinnössä vahvistetaan pitkän aikavälin tavoite EU:n pysyvästä paikasta, mutta siinä myös viitataan monien erilaisten esitettyjen neuvottelualoitteiden joukosta vain niin kutsuttuun kaikenkattavaan prosessiin. Tiedetään hyvin, että tämä ehdotus on aiheuttanut paljon erimielisyyksiä ja että sen on hyväksynyt alle kolmannes YK:n jäsenvaltioista, kuten yleiskokouksen puheenjohtaja pani merkille.

Siksi katson, että on välttämätöntä korostaa yksiselitteistä varaumaamme ja vastustustamme ”kaikenkattavaa prosessia” koskevan osan osalta, vaikka arvostankin suuresti tämän Euroopan parlamentin suosituksen yleistä sisältöä ja rakennetta.

  Marcello Vernola (PPE-DE), kirjallinen. − (IT) Alexander Graf Lambsdorffin mietinnössä (ja siihen liittyvässä suosituksessa) annetaan selkeä poliittinen merkki Euroopan unionin aseman vahvistamisesta Yhdistyneissä Kansakunnissa. Komissio ja jäsenvaltiot yhteenlaskettuna unioni antaa yli 40 prosenttia YK:n varoista, mutta se ei ole saanut vielä vastineeksi minkäänlaista poliittista voimaa tai vaikutusvaltaa.

Yksi asiakirjan osa on kuitenkin harhaanjohtava ja vahingollinen New Yorkissa käynnissä oleville keskusteluille, jotka koskevat turvallisuusneuvoston uudistusta. Ehdotuksessa korostetaan lopullista tavoitetta EU:n pysyvästä paikasta, mutta samalla siinä viitataan monien neuvottelualoitteiden joukosta vain niin kutsuttuun kaikenkattavaan prosessiin, joka on niiden maiden aloite, jotka ovat sitoutuneet kannattamaan vain yhtä monista esitetyistä ehdotuksista eli pysyvien kansallisten jäsenten määrän lisäystä. Kyseinen ehdotus, jota tuki alle kolmannes jäsenistä, on alusta alkaen vaikuttanut erimielisyyttä aiheuttavalta ja epätasapainoiselta, kuten yleiskokouksen puheenjohtaja itse on pannut merkille.

Korostan pitäväni hyvin myönteisenä poliittista huomiota, jota Euroopan parlamentti näyttää osoittavan Euroopan unionin aseman kaikenkattavalle vahvistamiselle Yhdistyneissä Kansakunnissa, mutta katson myös, että ehdotusta ”kaikenkattavasta prosessista” koskeva varaumani ja vastustukseni pitäisi kirjata pöytäkirjaan.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. − (PL) Olen hyvin tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on tänään käsitellyt Euroopan unionin painopisteitä tulevaa YK:n kokousta varten. Esittelijän ehdotuksessa mainitaan, että YK:ssa aiotaan perustaa uusia elimiä, saneerata toisia, uudistaa kenttäoperaatioiden hallintoa, järjestää avun toimittaminen uusiksi ja uudistaa sihteeristö perinpohjaisesti. Tämä on erittäin tärkeää.

Emme kuitenkaan saa unohtaa, että kaikkien näiden toiminen kohteena on ihminen ja ihmisoikeudet, jotka kumpuavat ihmisarvosta. Paavi Johannes Paavali II puhui tästä muutama vuosi sitten YK:ssa. Hän sanoi, että ensimmäinen ihmisoikeuksia koskevan järjestelmällisen uhan laji liittyi aineellisten hyödykkeiden usein epäoikeudenmukaiseen jakamiseen, että toinen uhan laji liittyi epäoikeudenmukaisuuden erilaisiin muotoihin hengellisellä alueella ja että ihmistä on mahdollista vahingoittaa heidän sisäisessä käsityksessään totuudesta, heidän omatunnossaan, sillä alalla, jota me kutsumme kansalaisoikeuksiksi, joihin kaikki ovat oikeutettuja ilman taustaan, rotuun, sukupuoleen, kansallisuuteen, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen perustuvaa syrjintää. Minun mielestäni hänen sanojaan olisi pidettävä suuntaviittana Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnalle.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Costa (A6-0223/2008)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tämä ehdotus on (yhdessä yhteentoimivuudesta ja Euroopan rautatievirastossa annettavia direktiivejä koskevien ehdotusten kanssa) osa pakettia, jolla pyritään helpottamaan vetureiden liikkuvuutta yhteisössä osana raideliikenteen vapauttamista EU:ssa.

Ennen muita aiheita meidän on siksi korostettava, että tämän direktiivin päätavoitteena on poistaa kaikki esteet raideliikenteen vapauttamiselta yhtenäistämällä rautateiden turvallisuutta koskeva lainsäädäntö kaikissa maissa.

Ei ole epäilystäkään siitä, että kunkin maan kehittyneimmät rautateiden turvallisuutta sääntelevät normit on hyväksyttävä ja niitä on sovellettava. Meidän pitäisi kuitenkin muistaa, että rautateiden vapauttaminen ja yksityistäminen kyseenalaistettiin joissakin maissa, esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sen jälkeen kun palvelujen huononeminen ja muu vakava kehitys antoivat aiheen ajatella uudelleen tähän julkiseen palveluun kohdistunutta hyökkäystä.

Korostan, että rautateiden turvallisuutta koskevan lainsäädännön yhtenäistäminen yhteisön tasolla ei saa koskaan uhata kussakin maassa säädettyjä kehittyneimpiä lakeja eikä sillä saa poistaa jokaisen maan oikeutta säilyttää kyseiset lait.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Kannatin Paolo Costan mietintöä yhteisön rautateiden turvallisuudesta annetun direktiivin 2004/49/EY muuttamisesta.

Euroopan rautatieverkossa ei voida saavuttaa turvallisuutta ilman yhteisiä tavoitteita ja yhteisiä toimia, ja siksi pidän rautatiepakettia hyvin myönteisenä. Yksi sen tärkeimmistä näkökulmista on raideajoneuvojen luvat; valmistajien ja rautateiden toimijoiden mukaan toimivaltaisten viranomaisten asettamille nykyisille lupavaatimuksille ei ole juuri teknistä oikeutusta. Rautatiejärjestelmien yhteentoimivuuteen liittyvät direktiivit on myös konsolidoitava ja yhdistettävä.

Toinen hyvä asia on, että uudessa lainsäädäntöehdotuksessa annetaan selkeät säännöt ajoneuvojen huollolle. Siksi seuraava vaihe on se, että komissio tekee päätöksen huoltoa koskevan sitovan sääntelyjärjestelmän puolesta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin yhteisön rautateiden turvallisuudesta laaditun Paolo Costan mietinnön puolesta. Esittelijän tekemillä suosituksilla autetaan lainsäädännön yhdenmukaistamista ja edistetään junien vapaata liikkuvuutta koko EU:ssa. Näillä suosituksilla vähennetään byrokratiaa, ja niiden pitäisi parantaa raideliikenteen kehitystä Euroopassa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kansallisten turvallisuusmenettelyjen yhtenäistäminen jäsenvaltioissa on ensisijaisen tärkeää. Tämä kysymys on yksi lisäesimerkki siitä, miten välttämätöntä on vaatia investointeja raideliikenteeseen. Jos haluamme Euroopan liikennejärjestelmän kehittyvän kestävästi ja jos aiomme saavuttaa tavoitteet ja kunnioittaa kansalaisille ja kansainvälisellä tasolla viime vuosina annettuja sitoumuksia, meidän on investoitava rautateihin ja taattava Euroopan rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus.

Yksinkertaistamistoimenpiteet ja keskinäisen tunnustamisen periaatteen käyttöönotto ovat tämän mietinnön tärkeimpiä kohtia. Toinen hyvin tärkeä kohta on tiukempien koulutus- ja sertifiointitoimenpiteiden käyttö kaikkien yhteisön rautatiemarkkinoiden sidosryhmien ja vastuullisten ryhmien osalta rautatieyrityksistä infrastruktuurin hallinnoijiin.

Minun mielestäni tämä mietintö on jälleen yksi myönteinen vaihe pyrkimyksissämme saavuttaa multimodaalisuus Euroopan liikennepolitiikan tärkeimpänä toimintalinjana.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin sen puolesta, että museorautatiet jätetään tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä kuvastaa edelleen sitä arvostusta, joka minulla on näiden yhtiöiden edustamaa hyvin erityistä tilannetta kohtaan. Mikäli näiden yhtiöiden olisi pitänyt noudattaa tämän direktiivin ehtoja, se olisi merkinnyt, että pääosin vapaaehtoisesti tai tilausten pohjalta toimiville järjestöille olisi tullut paljon niiden toiminnan lamauttavia kustannuksia. Tällaiset rautatiet kuten Romney, Hythe and Dymchurch Railway ja Kent and East Sussex Light Railway (jonka elinikäinen jäsen olen) ovat osa Kaakkois-Englannin ja koko EU:n matkailuteollisuuden historiallista kudosta. On häpeällistä, että jotkut tässä parlamentissa väittävät olevansa kansallismielisiä mutta eivät voineet tukea tätä poikkeusta.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. − (PL) Yhteisten rautatiemarkkinoiden luominen liikennepalveluja varten edellyttää muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön. Jäsenvaltiot ovat kehittäneet pääasiassa kansallisille reiteille omat turvallisuusnorminsa, jotka perustuvat kansallisiin teknisiin käsitteisiin ja toimintaan liittyviin käsitteisiin. On ensisijaisen tärkeää luoda yhtenäiset sääntelyrakenteet jäsenvaltioissa, yhteiset asiakirjat turvallisuussäännöksiä varten, yhtenäiset turvallisuustodistukset rautatieyrityksiä varten, samanlaiset vastuualueet ja toimivaltuudet turvallisuudesta vastaavia viranomaisia ja rautatieonnettomuuksien tutkintamenettelyjä varten.

Jokaisessa jäsenvaltioissa pitäisi perustaa riippumattomat elimet rautateiden turvallisuuden sääntelyä ja valvontaa varten. Kyseisten elinten asianmukaisen yhteistyön varmistamiseksi EU:n tasolla niille pitäisi antaa samat vähimmäistehtävät ja -vastuualueet.

Yleisen turvallisuuden ja järjestyksen turvaamisen, myös yleiseen käyttöön tarkoitettujen rautatieyhteyksien ylläpitämisen, pitäisi olla yksi perustehtävistä, joista EU vastaa.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Costa (A6-0210/2008)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Tuin kaikkia tarkistuksia liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintöön, joka koskee Euroopan rautatieviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 881/2004 muuttamista.

Meillä Yhdistyneessä kuningaskunnassa junamatkustajien määrä on kasvanut yli viidenneksellä. Tämä on lyhyellä aikavälillä johtanut suunnattomiin vaikeuksiin, koska liian täydet junat ovat aiheuttaneet ruuhkia ja koska matkustajat ovat tietyillä alueilla – myös omallani, Lounais-Englannissa – närkästyneet rautatiekaluston siirtämisestä ympäri maata ja vastustaneet sitä. Samaan aikaan kampanjoidaan kauan suljettuina olleiden asemien ja linjojen avaamiseksi uudelleen, jotta kysyntään voitaisiin vastata ja jotta hiilidioksidipäästöjä voitaisiin vähentää, esimerkiksi mainitsen kampanjan Radstockissa, Somersetissä.

Pidemmälle aikavälillä uudet rautatiekaluston tilaukset helpottavat kriisiä, mutta jos Euroopan rautateiden halutaan jatkavan kukoistustaan, tarvitsemme strategista ajattelua, jota vahvistettu Euroopan rautatievirasto voi toivottavasti tarjota.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Käsiteltävänä oleva ehdotus on yhdessä yhteentoimivuudesta ja turvallisuudesta annettavia direktiivejä koskevien ehdotusten kanssa osa toimenpidepakettia, joilla pyritään vapauttamaan EU:n rautatieliikennettä, missä ”virasto” toimii ”sääntelyviranomaisen” keskeisessä tehtävässä.

Tällä politiikalla edistetään rautatieliikenteen julkisen palvelun asteittaista huonontumista ja annetaan kannattavimmat reitit yksityisille yrityksille yksityistämisen nojalla (julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö) veronmaksajien rahoilla ja välittämättä kunkin maan ja niiden väestön eduista ja tarpeista.

Portugalissa on nähty, että tämän politiikan täytäntöönpano on johtanut julkisten palvelujen huononemiseen, rajoitettuun liikkuvuuteen ja nousseisiin hintoihin. Se on johtanut rautatieosuuksien sulkemiseen satojen kilometrien pituudelta, asemien sulkemiseen, matkustajamäärien vähenemiseen ja palvelun laadun huononemiseen, rautatiealalla työskentelevien ihmisten määrän vähenemiseen ja hyökkäykseen heidän palkkaansa ja työhön liittyviä oikeuksiaan vastaan.

Rautatieala on strateginen ala sosioekonomiselle kehitykselle. Tarvitsemme politiikkaa, jolla edistetään julkisen rautatiejärjestelmän kehittämistä ja parantamista maissamme.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Kannatin Paolo Costan mietintöä, joka koskee Euroopan rautatieviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 881/2004 muuttamista.

Yhteisön rautateiden teknisten oikeudellisten puitteiden parantaminen osana kolmatta rautatiepakettia on ensisijaisen tärkeää ja myönteistä kehitystä, joka sisältää toimenpiteitä Euroopan rautatieviraston vahvistamiseksi. Viraston on keskeisenä elimenä varmistettava, että koko Euroopassa sovelletaan yhtenäistä strategiaa. Tässä yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmään, jonka yhteentoimivuus ja yhdenmukaisuus on taattava hinnalla millä hyvänsä.

EY:n tarkastusmenettelyjen luominen on tätä varten sopiva keino, mutta sen tehokkuus riippuu voimakkaasta ja tehokkaasta Euroopan rautatievirastosta. Tämän takia tuen viraston kehittämistä edelleen, kuten esittelijä on ehdottanut.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − Paolo Costan mietinnössä Euroopan rautatieviraston perustamisesta tuetaan erityisesti kehotusta luoda Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä, joka koostuu edistyneimmästä rautateiden turvallisuutta koskevasta teknologiasta. Tuen tätä aloitetta, jolla yhdessä yhteisön rautateiden turvallisuutta koskevan mietinnön kanssa luodaan yhtenäisempi eurooppalainen rautatieverkosto. Äänestin mietinnön puolesta.

  Robert Navarro (PSE), kirjallinen. – (FR) Rautateiden yhteentoimivuutta koskeva kysymys on ratkaiseva Euroopan rautateiden kehitykselle ja menestykselle. Olen siksi hyvin iloinen siitä, että olemme pystyneet saavuttamaan kompromissin yhteisön tämän alan lainsäädännön parantamiseksi. Vaikka äänestin esittelijän, Paolo Costan, esittämien ehdotusten puolesta, olen hyvin tietoinen tämän kompromissin rajoista. Kymmenen vuotta kaiken rautatiekaluston sertifioinnin saavuttamiseksi on huomattavan pitkä aika. Euroopan rautatieviraston asema olisi voinut paljon laajempi erityisesti eurooppalaisen raideliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) kehityksen ja täytäntöönpanon osalta. Jäsenvaltiot päättivät toisin, koska ne pelkäsivät, että rautatievirastoista ja muista kansallisista elimistä – juuri perustetuista, se on totta – tulisi vanhentuneita. Se, että olemme nyt tässä tilanteessa, johtuu kuitenkin siitä, että vuonna 2004 niillä ei ollut rohkeutta antaa todella eurooppalaista sysäystä rautateille. Näin Euroopan yhdentyminen etenee: puuskittain ja pienin askelin. Jos me kuitenkin omaksumme tämän varovaisen lähestymistavan, me menetämme luultavasti joitakin mahdollisuuksia, ja siksi toivon, että jäsenvaltiot toimivat soveltaen ankarasti sitä, mitä itse ovat ehdottaneet.

- Suositus toiseen käsittelyyn: Degutis (A6-0264/2008)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Toistamme arvostelumme päätavoitteesta eli julkisen palvelun lentoliikenteen vapauttamisesta EU:ssa ja haluaisimme muistuttaa teitä siitä, mistä huomautimme vuosi sitten. Nyt yritetään

- salailla sitä, että vapauttaminen vaikutti kielteisesti työllisyyteen ja työoloihin. Sen vaikutukset turvallisuuteen ja laadukkaiden koneiden huoltoon on arvioitava;

- välttää työntekijöiden oikeuksien täysimääräisen kunnioittamisen suojaamista ja yritetään välttää myös mainitsemasta, että

a) lentohenkilöstön sopimuksia ja työoloja säännellään lainsäädännöllä, työehtosopimuksilla ja sen maan asiaankuuluvilla oikeuksilla, joissa työntekijät tavallisesti suorittavat työnsä tai jossa he aloittavat työnsä ja jonne he palaavat työn jälkeen, vaikka he olisivat väliaikaisesti sijoittautuneina muuhun maahan;

b) jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sijaitsevasta toimintakeskuksesta palveluja tarjoavan ”yhteisön” lentoyhtiön työntekijöihin sovelletaan sen maan sosiaalilainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, joissa toimijalla on pääkonttori;

c) työntekijäjärjestöjen edustajien osallistuminen ilmaliikennealan päätöksentekoon taataan.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Euroopan parlamentin hyväksymällä asetuksella muutetaan lainsäädäntöä, jolla säännellään lentoliikennepalvelujen tarjoamista Euroopan unionissa, mistä hyötyvät sekä lentoyhtiöt että matkustajat. Asetus on tärkeä sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta. Sillä luodaan kilpailukykyisempi ympäristö niiden eurooppalaisten yhtiöiden toiminnalle, jotka kilpailevat kansainvälisten kilpailijoidensa kanssa.

Sen avulla säädetään toimilupien myöntämiselle ja peruuttamiselle samat ehdot, joiden pitäisi hävittää markkinoilla tällä hetkellä vallitsevat kilpailun vääristymät, jotka johtuvat muun muassa toimilupavaatimuksia koskevista erilaisista säännöksistä, tiettyihin EU:n lentoyhtiöihin kansalaisuuden perusteella kohdistetusta syrjinnästä tai muusta syrjinnästä kolmansiin maihin suuntautuvilla reiteillä.

Kuluttaja hyötyy kuitenkin eniten toteutetuista muutoksista. Kaikkien verojen ja lisämaksujen pakollisella sisällyttämisellä lentolippujen hintaan lisätään hintojen avoimuutta ja tuetaan periaatetta, jonka mukaan lisämaksut suoritetaan vapaaehtoisesti. Sen ansiosta kuluttajien ei myöskään tarvitse maksaa korkeampia maksuja, ja he voivat tehdä tietoihin perustuvia päätöksiä. Taloudellisesti epävakaiden lentoreittien karsimisen ansiosta matkustajilla ei myöskään ole vaaraa siitä, että heidän lentoyhtiönsä saattaisi joutua vararikkoon.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Kannatin äänestyksessä Arūnas Degutisin mietintöä lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä.

Pyrkimyksiä nykyisten oikeudellisten säännösten vahvistamiseen ja parantamiseen on rohkaistava erityisesti lentolippujen hintojen avoimuuden osalta. Matkustajilla on oikeus siihen, että lentolippujen hinnat eritellään täysimääräisesti. Uudella välineellä hinnoista tehdään avoimempia ja ymmärrettävämpiä. Tällä tavoin Euroopan unioni torjuu harhaanjohtavaa mainontaa ja luo tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka perustuvat laatuun eikä erityisesti Internetissä tehtävien kauppojen selvään houkuttelevuuteen.

Toimenpiteet, joilla varmistetaan sosiaaliturvasäännösten noudattaminen, ovat toinen uuden välineen tuoma uudistus, jonka nojalla työntekijät saavat paremman vakuutuksen ja yhtenäisemmät työolosuhteet. Yhteisillä säännöillä suojataan kuluttajien ja työntekijöiden oikeuksia ja taataan yhteisön lentoyhtiöiden tarvittava avoimuus ja tiedottaminen.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Tuen esittelijän näkemystä neuvoston yhteisen kannan hyväksymisestä ilman tarkistuksia. Minun mielestäni tällä asetuksella myös vahvistetaan ja parannetaan toimilupien valvontaa, lentokoneiden vuokrausta, lentoliikenteen jakamista ja hintojen avoimuutta koskevia nykyisiä oikeudellisia säännöksiä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − Arūnas Degutisin mietinnöllä lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä varmistetaan, että lennoista ilmoitettu hinta on todella maksettava hinta. Lentojen loppuhintojen on sisällettävä matkalipun hinta, verot, lentokenttämaksut ja muut maksut. Tämä on myönteinen askel kohti suurempaa avoimuutta ilmailualalla ja kuluttajansuojassa. Mietinnön ehdotusten nojalla lentoliikennealan työntekijät saavat myös laajemman sosiaaliturvan. Siksi äänestin mietinnössä esitettyjen suositusten puolesta.

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Tuen täysimääräisesti tätä mietintöä, jolla lopetetaan lentoyhtiöiden epäoikeudenmukainen tapa mainostaa hintoja, joihin ei ole sisällytetty veroja, maksuja ja monia muita lisähintoja. Lentoyhtiöt voivat tällä hetkellä mainostaa helposti harhaanjohtavia hintoja, jotka osoittautuvat aivan yksinkertaisesti valheeksi.

Siitä seuraa vakava avoimuuden puute lentolippujen hinnoissa, mikä vääristää kilpailua ja vaikuttaa kuluttajan kykyyn tehdä tietoon perustuvia valintoja. Ihmiset päätyvät monesti maksamaan huomattavasti enemmän kuin he alun perin olettivat, koska mainostetulla hinnalla on vain vähän tekemistä lopullisten kustannusten kanssa.

Komissio ja parlamentti ovat tehneet yhteistyötä varmistaakseen, että tämä muuttuu. Mietinnössä halutaan, että lentolippujen hintoja on mainostettava yksinkertaisesti ja selkeästi niin, että ne sisältävät kaikki verot ja ylimääräiset maksut. Euroopan unionin ”tehoisku” tähän käytäntöön on loistava uutinen kuluttajalle.

- Mietintö: Konrad (A6-0240/2008)

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Tilastoja käytetään laajalti, ei pelkästään yrityksissä tai taloudessa mukana olevissa laitoksissa. Niillä on tärkeä tärkeä tehtävä markkinasuuntausten suunnittelussa tai valvonnassa. Tämän takia on tärkeää, että näiden tilastojen kokoamiseen käytettävät indikaattorit olisivat luotettavia ja että ne kuvastaisivat asianmukaisesti todellisuutta ja markkinoiden muutoksia. Nykyisiä indikaattoreita pitäisi tarkistaa, mutta uusiin tiedonkeruun aloihin pitäisi myös kiinnittää huomiota.

Meidän on ajanmukaistettava tilastomme myös siksi, että jäsenvaltioissa on erilaisia järjestelmiä ja erilaisia tilastokäytäntöjä, minkä takia koko Euroopan unionissa on usein vaikeaa vertailla tietoja.

Tämän alan muutoksilla ei tietenkään pitäisi lisätä yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten raportointitaakkaa. Euroopan yritys- ja kauppatilastojen uudenaikaistamisohjelmassa käytetyn kehittyneen lähestymistavan pitäisi kannustaa eri lähteistä saatujen tilastojen saamiseksi käytettävien menetelmien rationalisointia ja koordinointia ja mikä tärkeintä, sen ansiosta yritysten ei tarvitse toimittaa samoja tietoja tietojenkeruussa mukana oleville eri laitoksille.

Minun mielestäni Euroopan yritys- ja kauppatilastojen uudenaikaistamisohjelma on mainio askel liikeyritysten hallinnollisen taakan vähentämisessä, ja sillä autetaan saavuttamaan Euroopan komission asettama tavoite vähentää kyseistä taakkaa 25 prosentilla vuoteen 2012 mennessä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Tuen Christoph Konradin mietintöä Euroopan yritys- ja kauppatilastojen uudenaikaistamisohjelmasta. Mietinnöllä pyritään säätämään investoinneista tilastojen tuotannon tehokkuuden parantamiseksi, jotta uuteen kysyntään voidaan vastata samalla, kun liikeyritysten taakkaa vähennetään. Äänestin mietinnön puolesta.

- Mietintö: Blokland (A6-0244/2008)

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. − (PL) Kannatan tätä mietintöä. Paristot ja akut, jotka eivät ole direktiivin 2006/66/EY vaatimusten mukaisia, on vedettävä pois markkinoilta eikä niitä saa myydä. Komissio päätti, että ennen 26. syyskuuta 2008 Euroopan unionin markkinoille laillisesti saatettuja nykyisten asetusten säännöksiä vastaavia paristoja ei vedetä pois markkinoilta. Mielestäni tämä on hyvin järkevä ratkaisu.

Jäte lisääntyy, mikäli markkinoilta vedetään pois paristot, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia. Minun mielestäni tämän tilanteen yksinkertaisin käsittelytapa on panna kyseisiin paristoihin ja akkuihin tarrat, joissa todetaan, että ne eivät ole EU:n säännösten mukaisia.

- Mietintö: Ouzký (A6-0135/2008)

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Miroslav Ouzkýn mietinnön nojalla kahden aineen, 2-(2-metoksietoksi)etanolin ja 2-(2-butoksietoksi)etanolin käyttöä rajoitetaan laajasti ja joissakin tapauksissa niiden käyttö kielletään kuluttajille suunnatuissa tuotteissa. Mietinnössä esitetyillä ehdotuksilla tuetaan kuluttajansuojaa, ja äänestin mietinnön puolesta.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. − (PL) Puhdistukseen, huuhteluun ja desinfiointiin käytettävien tuotteiden sekä maalien ja liuottimien sisältämät myrkylliset aineet voivat aiheuttaa riskin ihmisen terveydelle, sillä ne ärsyttävät hengitysteitä ja silmiä ja aiheuttavat allergioita.

Terveytemme ja ympäristömme suojelua voitaisiin tukea huomattavasti rajoittamalla niiden tuotteiden markkinoille pääsyä, jotka eivät täytä asetettuja turvallisuusnormeja. Suurin osa näistä tuotteista voi olla käytettäessä haitallisia, ja ne voivat aiheuttaa erilaisia epämiellyttäviä oireita. Ne voivat olla haitallisia myös ympäristölle päästyään ekosysteemiin. On usein mahdotonta ennakoida tuloksia, kun ne saastuttavat maaperää tai vesilähteitä.

2-(2-metoksietoksi)etanolin ja 2-(2-butoksietoksi)etanolin tasojen rajoittaminen erilaisissa pesu- tai puhdistusaineissa on hyvin myönteinen askel, ja sen takia Euroopan unionin pitäisi minun mielestäni ryhtyä kaikkiin ponnistuksiin ja tehdä kaikki sitoumukset näiden epäterveellisten aineiden poistamiseksi elämästämme ja ympäristöstä.

- Mietintö: Paparizov (A6-0253/2008)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Äänestimme tätä mietintöä vastaan, koska se on osa kaasumarkkinoiden vapauttamista koskevaa pakettia ja koska siinä yksiselitteisesti tuetaan vaiheita, joilla sisämarkkinat toteutetaan mahdollisimman pian, vaikka siinä ei yleisesti hyväksytä Euroopan komission ehdottamia välineitä ja asetuksia.

Joitakin mielenkiintoisia kriittisiä huomioita on suunnattu tehtyihin vaikutustenarviointeihin, toissijaisuusperiaatteen noudattamisen ajoittaiseen laiminlyöntiin ja epäjohdonmukaiseen vallan jakamiseen eurooppalaisten rakenteiden välillä.

Mietinnössä omaksutulla ajattelutavalla kuitenkin helpotetaan yritysten pääsyä maakaasun siirtoverkkoihin eli helpotetaan yksityistämään se, mitä julkisella sektorilla vielä on jäljellä ja asetetaan se markkinoille haluavien taloudellisten ryhmien strategian palvelukseen.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyn edellytyksiä koskevalla Atanas Paparizovin mietinnöllä edistetään kaasun EU:n sisämarkkinoiden yhdentymistä. Mietinnössä käsitellään jäsenvaltioiden välisiä rajatylittäviä asioita ja lisätään sääntelyä koskevaa valvontaa Euroopan tasolla. On tärkeää, että EU pyrkii luomaan kaasun sisämarkkinat, ja äänestin mietinnön puolesta.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Tämä mietintö ansaitsee puoltavan äänen minulta itseltäni ja kaikilta niiltä kollegoiltani, joiden mielestä kolmannen energiapaketin johdonmukaisuus riippuu maakaasun tehokkaasta, ei pelkästään kosmeettisesta sääntelystä.

Pidän myönteisenä halukkuutta luoda ehdot, joilla investointeja kaasuverkkoihin lisätään. Se saattaa itsessään lisätä alan kilpailukykyä ja kilpailua.

Pidän myönteisenä pyrkimyksiä kansallisten kaasumarkkinoiden tehokkaaseen vapauttamiseen ja kolmannen osapuolen pääsyyn markkinoille, millä lisätään avoimuutta.

Lopuksi pidän myönteisenä tähän mietintöön olennaisesti kuuluvaa halukkuutta toteuttaa käytännössä Euroopan kansalaisten toive saada avoimemmat energiamarkkinat, joilla ei ole niin paljon monopoleja.

Tämän mietinnön hyväksyminen on välttämätöntä kolmannelle energiapaketille ja Euroopan kansalaisille.

- Mietintö: La Russa (A6-0257/2008)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. − (EN) Omaksumani kanta kuvastaa näkemystäni siitä merkityksestä, joka on maakaasulla ja sillä, että kuluttajat saavat sitä mahdollisimman alhaiseen hintaan. Libya ja Sisilia aiotaan yhdistää kaasuputkella. Tämä tapahtuu lähellä Maltaa, joten kotimaani on hyötyä saadakseen joko liityttävä siihen tai, kuten on ehdotettu, Sisiliasta Maltaan on johdettava kaasuputki. Kotimaallani ei ole laajoja kotimaisia markkinoita, ja sen kulutus vaihtelee 16:sta 18 yksikköön vuodessa. Mikäli maakaasun käyttö laajenee, sekä Maltan että Gozon energiapolitiikka epäilemättä muuttuu. Näin voi tapahtua, jos kaasua käytetään itse energian tuotantoon. Kiinnitin noin 15 vuotta sitten silloisen kansallismielisen hallituksen huomion kaasuvoimaloiden merkitykseen.

Hallitus ei kiinnittänyt siihen yhtään huomiota ja perusti lopulta ainoastaan yhden kaasuvoimalan laajennusosana. Maltassa myös etäisyydet ovat pieniä, joten kaasun käyttäminen yksityisissä ja kaupallisissa ajoneuvoissa on toteuttamiskelpoinen ajatus. Ajoneuvojen moottorien muuntaminen ei ole ongelma. Kaasu on myös paljon edullisempaa ja puhtaampaa kuin bensiini tai diesel. Mutta hallitus ja sen asiasta vastaava virasto, EneMalta, eivät ole edes harkinneet kaasun jakelussa tarvittavaa infrastruktuuria.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Ehdotus kaasun sisämarkkinoita koskevaksi direktiiviksi on osa ”kolmatta energiapakettia”, jolla täydennetään maakaasun toimituspalvelujen yksityistäminen.

Direktiiviehdotuksella ja mietinnöllä pyritään poistamaan tietyissä maissa edelleen voimassa oleva keskittymisen korkea taso, jotta voidaan täydentää EU:n monopolien markkinoille pääsy, ja siten nopeutetaan vapauttamisen täytäntöönpanoa sekä määrätään pakotteita niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole vielä panneet sitä täytäntöön täysimääräisesti.

Paketissa on kaksi tärkeää kohtaa: Omistajuuden eriyttäminen kaasun tuotannon ja toimittamisen ja kaasun siirtämisen ja varastoinnin välillä, jotta pääoma voi käyttää tehokkaasti hyödykseen jäsenvaltioissa jäljellä olevaa kaasun tuotantoa, varastointia ja siirtämistä koskevaa julkista infrastruktuuria. Valtuuksien antamisella oletettavasti riippumattomille sääntelyviranomaisille, millä pyritään poistamaan kaikki jäsenvaltioiden valmiudet tehdä kansallisia mukautuksia tai valtion toimia, taataan kaasusektorilla saalistavien liikeyritysryhmien täydellinen koskemattomuus.

Tällä EU:n politiikalla on samat kammottavat seuraukset työntekijöille kuin muiden energiasektorien yksityistämisellä: hintojen nousu ja palvelujen laadun huononeminen. Taistelu monopolien etuja vastaan tämän politiikan kumoamiseksi on ainoa tapa vastata työväenluokkaan kuuluvien perheiden nykyisiin tarpeisiin.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Tämä toimenpide osoittaa yksiselitteisesti yhteisen halumme saavuttaa energiamarkkinoiden vapauttamista koskeva tavoite. Siksi äänestin sen puolesta.

Minun mielestäni maakaasun tuotantovarojen ja siirtoverkkojen omistajuuden eriyttäminen on tätä varten välttämätöntä, mutta ei yksinään riittävä ehto.

Sen tähden on luotava tarpeelliset olot, jotta voidaan kannustaa kansainvälisiä investointeja verkkoinfrastruktuuriin.

Sen tähden on vaadittava yhdenvertaista kohtelua niille kolmansille maille, jotka aikovat investoida Euroopan energiamarkkinoille.

Sen tähden on parannettava kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten koordinointia.

Tällä toimenpiteellä markkinoista tehdään kilpailukykyisempiä, ja siksi se on kuluttajien etujen mukaista, sillä he hyötyvät terveempiä, vapaampia ja avoimempia energiamarkkinoita koskevista uusista säännöistä.

- Mietintö: Lambert (A6-0251/2008)

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. − (SV) Äänestän tämän mietinnön puolesta, koska se helpottaa jäsenvaltioiden välillä muuttavien ja matkustavien ihmisten elämää siirtämättä mitään valtuuksia EU:lle.

  Marian Zlotea (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Äänestin Jean Lambertin mietinnön puolesta, koska se on vastaus kansalaisten tarpeisiin. Elämme globalisoituvassa maailmassa, jossa tuhannet ihmiset työskentelevät muussa kuin kotimaassaan, ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen on välttämätöntä kaikille niille ihmisille, jotka käyttävät oikeuttaan työskennellä muissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan varmistaa liikkuvuus ja tukea sitä, sillä se on Euroopan unionin perusoikeus.

Eurooppa antaa meidän liikkua vapaasti, mutta sen pitäisi myös antaa meille enemmän sosiaalisia oikeuksia, joiden ei pitäisi päättyä kansallisille rajoille.

Toivon, että Euroopan kansalaiset voivat sosiaaliturvan näkökulmasta hyötyä yhdenvertaisesta kohtelusta ja syrjimättömyydestä, ja siksi tuen aloitetta edistää työntekijöiden vapaata liikkuvuutta. Meidän on poistettava kaikki esteet liikkuvuudelta.

- Mietintö: Bozkurt (A6-0229/2008)

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. − (SV) Äänestän tätä mietintöä vastaan, koska siinä on ehdotuksia, joiden nojalla EU:n tasolla säännellään yksityiskohtaisesti Ruotsin vanhempainetuuksien maksamisen kaltaisia asioita, mikä aiheuttaa vaikeuksia yksittäisissä arvioinneissa ja millä annetaan EU:lle liikaa valtaa.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Tämän asiakirjan tarkoituksena on tehdä yksittäisten jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevista EU:n säännöistä parempia ja tehokkaampia. Sen sisältämillä säännöksillä yksinkertaistetaan ehdottomasti Euroopan unionin vapaata liikkuvuutta hyödyntävän tavallisen EU:n kansalaisen elämää. Riippumatta siitä, onko henkilö työntekijä, hallintovirkamies, opiskelija, eläkeläinen vai liikemies, kaikki voivat säilyttää oikeutensa sosiaaliturvamaksuihin vaihdettuaan oleskelumaataan. Tuen ehdottomasti sitä, että poistetaan vielä yksi este henkilöiden vapaalle liikkuvuudelta EU:ssa, ja tämä asiakirja on jälleen tärkeä askel siihen suuntaan.

- Mietintö: Lambert (A6-0209/2008)

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Minulla on kaksi huomiota Jean Lambertin mietinnöstä ja asetuksesta, jota sillä muutetaan.

1. Huolimatta siitä, että esittelijä kieltää tämän, asetusluonnoksessa oletetaan, että kolmannen maan kansalaiset voivat liikkua vapaasti, sijoittautua vapaasti ja päästä vapaasti työmarkkinoille koko Euroopan unionissa; on muistettava, että nämä kaikki ovat asioita, jotka, luojan kiitos, eivät vielä ole todellisuutta. Sillä kuitenkin murennetaan vielä vähän enemmän jäsenvaltioiden erioikeuksia maahanmuuttopolitiikan alalla, toisin sanoen niiden itsenäistä oikeutta valita ne ulkomaalaiset, jotka saavat luvan saapua niiden alueelle, ja valvoa näiden ulkomaalaisten saapumista, oleskelua ja oikeuksien laajuutta.

2. Näyttää asianmukaiselta, että EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten sallitaan hyötyä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta ja varmistetaan, että sosiaaliturvaa, jota he ovat oikeutettuja odottamaan (heidän työnsä ja maksujen takia), ei vahingoiteta ”kansainvälisellä” liikkuvuudella, johon heitä kannustetaan osallistumaan. Se, että tällä alalla tehdään kaikki mahdollinen Euroopan kansalaisten ja kolmansien maiden kansalaisten täysin yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi huolehtimatta lainkaan minkäänlaisen vastavuoroisen kohtelun takaamisesta, kannustaa vain vahvasti siirtolaisuuteen sosiaaliturvajärjestelmiemme nykyisen valtavan, syrjimättömän ja tyhmänrohkean avokätisyyden lisäksi.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Ihmisten luottamus EU:hun riippuu paljolti heidän uskostaan Euroopan sosiaaliseen vakauteen, ja se on yksi aloista, jossa on viime vuosina ja vuosikymmeninä tapahtunut suurimpia muutoksia. Osa-aikaisen työn ja uusien työsuhteiden (McJob-työt) takia eurooppalaiset työntekijät ansaitsevat usein käytännössä vähemmän kuin jotkut työttömät ihmiset. Rajattoman taloudellisen kasvun ja jatkuvien sosiaaliturvasäästöjen pimeä puoli on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntyminen.

Euroopan unionissa, yhdessä maailman vauraimmista osista, 16 prosenttia väestöstä eli vuonna 2005 köyhyysrajan alapuolella. Öljyn ja elintarvikkeiden hintojen nousun takia jopa useammat ihmiset ovat sen jälkeen luisuneet köyhyysrajan alapuolelle ja elävät nyt köyhyyden partaalla. EU:n on omistauduttava kiireellisesti sen oman väestön köyhyyden torjunnalle, ja sosiaaliturvajärjestelmien on oltava ensisijaisesti eurooppalaisten saatavilla.

- Mietintö: Corbett (A6-0206/2008)

  Catherine Boursier (PSE), kirjallinen. – (FR) Kannatin tänään Richard Corbettin mietintöä, joka koskee Euroopan parlamentin työjärjestyksen 29 artiklan muuttamista poliittisten ryhmien muodostamisen osalta, erityisesti vaatimusta siitä, että poliittisten ryhmien jäsenet edustavat vähintään neljäsosaa jäsenvaltioista (sen sijaan, että tällä hetkellä vaaditaan viidennestä) ja että jäsenten vähimmäismäärä on 25 (20:n sijasta), ja tein sen monista syistä.

Ensinnäkin siksi, että minun mielestäni tämä uudistus on ehdottoman tarpeellinen, jotta toimielimemme voi toimia tehokkaammin ja jotta voidaan päättää sen suuri hajanaisuus, sillä sääntöjä ei ole muutettu huolimatta perättäisistä laajentumisista ja parlamenttimme kasvamisesta vuodesta 2004 lähtien.

Sosiaalidemokraattisen kollegani, jonka väsymättömien ponnistelujen ansiosta kompromissi saavutettiin useimmissa poliittisissa ryhmissä, ehdottama ratkaisu näyttää mielestäni lisäksi hyvin järkevältä verrattuna siihen, miten Euroopan unionissa on kansallisella tasolla toimittu.

Ottaen lisäksi huomioon toimielimen poliittisille ryhmille osoittamat inhimilliset ja taloudelliset resurssit tämän muutoksen oikeuttamiseksi riittää mielestäni selkeä edustavuus.

Lopuksi, tarkoituksena on vain ja yksinkertaisesti edistää tiettyä poliittisten voimien yhtenäisyyttä Euroopan tasolla: demokratiamme voi kehittyä vain vahvemmaksi.

  Sylwester Chruszcz (NI), kirjallinen. − Tämä asiakirja on jälleen yksi enemmistön yritys kaapata valta vähemmistön kustannuksella. Euroopan parlamentin suurimpien poliittisten ryhmien ylimielisyys on ennätyslukemissa. Tämän asiakirjan liikkeellepaneva voima on poliittisen ryhmän muodostamiseen tarvittavan parlamentin jäsenten vähimmäismäärän lisääminen 21:stä 30:een. Tällainen ehto uhkaa vakavasti pieniä ryhmiä kuten Itsenäisyys ja demokratia -ryhmää. On itsestään selvää, että äänestin tätä asiakirjaa vastaan.

  Andrew Duff (ALDE), kirjallinen. − ALDE-ryhmä äänesti 29 artiklan muuttamista koskevaa mietintöä vastaan seuraavista syistä:

– nykyisten seitsemän ryhmän olemassaolo ei aiheuta tehokkuudelle mitään todellisia ongelmia;

– vähemmistön mielipiteillä on yhtä suuri oikeus tulla organisoiduksi ammattimaisesti kuin enemmistönkin mielipiteillä;

– hyvän Euroopan parlamentin on kuvastettava unionissa esiintyvää poliittisten mielipiteiden laajempaa moninaisuutta: meidän ei tarvitse jäljitellä tarkasti kansallisia parlamentteja, joiden tehtävänä on täydentää hallitusta;

– pienempien ryhmien lopettamisella joko pakotettaisiin vastahakoiset edustajat liittymään suurempiin ryhmiin ja lisäämään niiden epäyhtenäisyyttä tai kasvattamaan sitoutumattomien joukkoja ja lisäämään tehottomuutta;

– parlamentin koko pienenee joka tapauksessa 785:stä 751:een (Lissabon) tai 736:een (Nizza).

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Se, että äänestimme tätä mietintöä ja siitä seuraavaa sitoumusta vastaan, on johdonmukaista sen kanssa, että puolustamme moniarvoisuutta, demokratiaa ja erilaisten mielipiteiden kunnioittamista. Ei voida hyväksyä sitä, että tällä mietinnöllä muutetaan poliittisten ryhmien muodostamista koskevia sääntöjä ja säädetään useampia esteitä poliittisten ryhmien muodostamiselle Euroopan parlamentissa seuraavien vaalien jälkeen.

Tähän mennessä vähintään 20 Euroopan parlamentin jäsentä kuudesta jäsenvaltiosta on saanut muodostaa poliittisen ryhmän.

Nyt hyväksytyn ehdotuksen mukaan tarvitaan 25 Euroopan parlamentin jäsentä seitsemästä jäsenvaltiosta poliittisen ryhmän muodostamiseen. Tämä tarkoittaa, että pienten poliittisten ryhmien muodostaminen on Euroopan parlamentissa vaikeampaa, mikä on yksi lisäeste sellaisten kantojen esittämiselle, jotka poikkeavat vallitsevasta mielipiteestä tässä koko ajan uusliberalistisemmassa, militaristisemmassa ja federalistisemmassa Euroopan unionissa.

Vielä viimeinen huomautus suurimpien ryhmien, PPE-DE-ryhmän ja PSE-ryhmän valvomasta prosessista. Ne aloittivat esittämällä ehdotuksen, jonka mukaan poliittisen ryhmän muodostamiseen vaaditaan 30 jäsentä. Sitten ne kiristivät joitakin pienempiä poliittisia ryhmiä saadakseen niiden tuen niin kutsutulle kompromissiehdotukselle, sille, joka juuri hyväksyttiin. Me, Portugalin kommunistisen puolueen Euroopan parlamentin jäsenet olemme alusta alkaen pitäneet kiinni johdonmukaisesta kannasta ja vastustaneet poliittisten ryhmien muodostamista koskevien lisäesteiden luomista.

  Mikel Irujo Amezaga (Verts/ALE), kirjallinen. − (ES)Vaikka parlamentaaristen ryhmien luomista koskevat pragmaattiset säännöt ovatkin varmasti tarpeen, minun pidättäytymiseni äänestämästä tämän mietinnön osalta johtuu siitä, että mielestäni ehdotettu jäsenten ja jäsenvaltioiden määrä on liian korkea. Jos tämä parlamentti aikoo puolustaa moniarvoisuutta ja erilaisuutta, on parempi, että ne, jotka haluavat, muodostavat poliittisen ryhmän kuin että kasvatetaan sitoutumattomien ryhmää, josta tulisi hajanaisempi ja tehottomampi.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. − (FI) Suurimmat ryhmät esittivät aluksi, että ryhmän muodostamiseen tarvittaisiin jopa 30 jäsentä seitsemästä jäsenmaasta. Hanke onneksi torpattiin perussopimusvaliokunnan tiukassa äänestyksessä toukokuussa äänin 15-14.

Äänestin myös nyt ehdotettua muutosta vastaan, sillä pienet ryhmät jäävät päätöksenteossa usein sivustaseuraajiksi. On väärin, että moniäänisyyttä rajoitetaan eli pienten ryhmien toimintaa vaikeutetaan nyt entisestään.

Se on outoa myös siinä valossa, että usein suurimmat näkemyserot löytyvät ryhmien sisältä. Suurin ryhmä konservatiivit on hajaantunut monissa suurissa kysymyksissä kahtia, jopa kolmia.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Euroopan parlamentin konservatiivijäsenet ovat äänestäneet niitä molempia Richard Corbettin ehdottamia tarkistuksia vastaan, joissa nostettiin kynnystä poliittisten ryhmien perustamiselle Euroopan parlamentissa. Parlamentin tehokkaan toiminnan ja parlamentin mielipiteiden ja näkökantojen moninaisuuden tunnustamisen tarpeen välistä tasapainoa on käsiteltävä huolellisesti. Se voitaisiin saavuttaa paremmin pitämällä poliittisten ryhmien muodostamista koskevat kynnysluvut nykyisellään. Vaikka tunnustamme, että ryhmän muodostamiseen tarvittavan jäsenten määrän lisääminen on oikeudenmukaista, kaikki jäsenvaltioiden määrän lisäämistä koskevat vaatimukset olisivat epäoikeudenmukaisia ja tarpeettoman haitallisia pienemmille ryhmille ja valtuuskunnille. Käsiteltyään Richard Corbettin mietintöä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta ei siksi suosittele mitään muutoksia 29 artiklalla säädettyihin kynnyksiin.

Euroopan parlamentin konservatiivijäsenet kannattivat kuitenkin yhtä tarkistusta, jonka alun perin oli esittänyt Timothy Kirkhope ja jonka perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta oli hyväksynyt. Tällä tarkistuksella säädetään pragmaattisemmasta ja järkevämmästä lähestymistavasta olosuhteisiin, joissa poliittinen ryhmä voi olla alle vaadittujen kynnyslukujen.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Tuen Richard Corbettin mietintöä työjärjestyksen 29 artiklan muuttamisesta poliittisten ryhmien muodostamisen osalta. Tätä kohtaa koskevat säännöt on ajanmukaistettava 27 jäsenvaltion EU:ssa. Euroopan parlamentti ei voi perustella sitä, että miljoonia euroja veronmaksajien veroja käytetään rahoittamaan erityisesti fasististen puolueiden ryhmittymiä, jotka liittyvät yhteen vain taloudellisen hyödyn takia.

Euroopan parlamentin kynnysluku ryhmien muodostamiselle on alhaisempi kuin miltei minkään muun parlamentin. Mitään nykyistä ryhmää ei uhata – eikä säännön muuttamisella pyritä vaientamaan euroskeptikkoja, joiden lukumäärä ylittää vähimmäismäärän. Siksi äänestin Richard Corbettin mietinnön puolesta.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. − (NL) Kaksi suurinta ryhmää suosii kaksipuoluejärjestelmää. Kyseisen järjestelmän tärkein piirre on se, että kahdella puolueella on yhteiset edut eli, että toinen, kolmas tai neljäs puolue ei voi saada edes varvasta poliittisen päätöksenteon oven väliin, jolloin se pysyy täysin merkityksettömänä äänestäjille. Vain suurimmilla ryhmillä on väliä: vastalauseet ja vaihtoehdot on pidettävä poissa pelistä. Jos toiset ryhmät silti onnistuvat poikkeuksellisesti pääsemään parlamenttiin, niille annetaan ihannetapauksessa mahdollisimman vähän houkuttelevat paikat aivan kuin ihmisille, joilla on rajatut oikeudet.

Jotkut tämän parlamentin jäsenistä eivät kuulu ryhmiin. Tämä johtuu tavallisesti toisten painostuksesta. Samalla painostuksella muut jäsenet velvoitetaan liittymään ryhmään, jonka näkemyksistä he ovat osittain eri mieltä. Ryhmät ottavat oman etunsa takia jäseniä, vaikka ne tietävät, että kyseisten jäsenten näkemykset poikkeavat huomattavasti puolueen linjasta. Syy on se, että ryhmää on mahdotonta muodostaa, ellei enemmän tai vähemmän samanmielisiä jäseniä ole vähintään 20. Jos yhteiskunnan kaikkia mielipiteiden sävyjä on edustettava demokraattisesti, on parempi päästä eroon vähimmäisluvusta sen sijaan, että sitä nostettaisiin 25:een tai 30:een ja otettaisiin käyttöön ankarat säännöt toisinajattelijoita varten. Olen täysin sitä vastaan.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Poliittisen ryhmän muodostamiseen tarvittavan Euroopan parlamentin jäsenten vähimmäismäärän lisäämiselle ei ole minun mielestäni mitään vakuuttavaa syytä. Tarkemmin tutkittaessa esittelijän esittämät perustelut ovat valheellisia, erityisesti hänen viittauksensa jäsenvaltioiden parlamenttien poliittisten ryhmien muodostamiseen näennäisesti vaadittuihin korkeampiin kynnyslukuihin. Jos niitä ja Euroopan parlamenttia vertaillaan oikeudenmukaisesti, vertailuun pitäisi ottaa mukaan vain suoraan valitut kamarit. Toiset kamarit koostuvat yleisesti liittovaltioiden tai alueiden edustajista, ja siksi niitä ei voida verrata. Suoraan valituissa kansallisissa parlamenteissa käytetty keskimääräinen arvo poliittisten ryhmien muodostamiselle on käytännössä sama kuin Euroopan parlamentin käyttämä kynnysarvo.

Tämän poliittisten ryhmien muodostamista koskevan raja-arvon nostamista koskevan toimenpiteen vaikuttimena on joka tapauksessa eri suunnitelma. Valiokunnassa esittelijä viittasi esimerkiksi identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustajien ryhmään (ITS) valitettavana tapauksena ja korosti, että sellaisen toistuminen tulevaisuudessa on estettävä. Tämän demokratiaan ja ilmaisunvapauteen ja Euroopan parlamentin jäsenten yhdenvertaisuuteen, jotka on vahvistettu perustamissopimuksessa ja Euroopan parlamentin työjärjestyksessä, kohdistuneen hyökkäyksen takia minä luonnollisesti äänestin mietintöä vastaan.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Tarkistetulla mietinnöllä täydennetään Euroopan parlamentin työjärjestystä, jota on mahdotonta hyväksyä, koska sillä pyritään valvomaan ja tukahduttamaan niiden valtaa, jotka eivät kannata täysimääräisesti EU:ta. Tämä on uusi epädemokraattinen ja autoritaarinen päätös, jolla vaikeutetaan enemmän poliittisten ryhmien perustamista. Poliittinen tavoite on ilmiselvä: radikaalit voimat, erityisesti kommunistiset, halutaan jättää ulkopuolelle, kaikki vastakkaiset mielipiteet ja kaikki ilmaisumuodot, joilla kyseenalaistetaan EU ja sen politiikka, halutaan vaientaa.

Tätä epädemokraattista toimintaa täydensi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän, Euroopan demokraattien ryhmän ja Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän oletettu poliittinen kiristys, jossa ne painostivat muita voimia hyväksymään tämän lisäyksen uhkaamalla, että jos muut ryhmät eivät alistu sen edessä, ne äänestäisivät sellaisen ehdotuksen puolesta, jossa vaadittaisiin Euroopan parlamentin jäsenten määrän lisäämistä vielä enemmän, 30:een. Äänestyksen kulku osoittaa, että eurooppalaisen yksipuolisuuden kannattajat ovat järjestäneet tämän ottelun alibina epädemokraattiselle päätökselleen.

Nea Demokratia- ja PASOK-puolueiden Euroopan parlamentin jäsenet ja Synapismos-puolueen Euroopan parlamentin jäsenet ovat äänestäneet tämän halpamaisen tarkistuksen ja koko päätöksen puolesta osoittaakseen, että tärkeimmissä asioissa eurooppalaista yksipuolisuutta ajavat voimat ovat yhteisellä kurssilla.

Me, Kreikan kommunistisen puolueen Euroopan parlamentin jäsenet, olemme äänestäneet sitä vastaan, että määrää nostetaan 25:een ja koko mietintöä vastaan, ja siten paljastaneet epädemokraattiset vehkeilyt ja poliittiset pelit.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kohtuuttomien rajoitusten ja esteiden luominen poliittisten ryhmien muodostamiselle ei voi ikinä olla hyväksi millekään parlamentille. Sen lisäksi, että kyseessä saattaa olla perusoikeuksien rikkominen, tällaisten toimien vaikutus on hyvin usein täysin päinvastainen kuin kannattajat olisivat halunneet. Tämä on siksi huono uudistus.

Euroopan parlamentin on todistettava olevansa ensisijainen demokraattinen vertailukohta sekä Euroopan unionissa että maailmassa. Se ei pysty saavuttamaan tätä, jos se ei pysty pitämään yllä esimerkillistä asemaa. En ole samaa mieltä siitä, että tämä suunta on oikea.

Euroopan on lisäksi enemmän kuin koskaan pidettävä jatkuvasti yllä kansalaistensa, kaikkien kansalaistensa luottamusta, toimielimiinsä. Kaikkien eurooppalaisten on tunnettava, että heitä edustetaan riippumatta heidän poliittisista kannoistaan. Siksi tämä on huono ja huonosti ajoitettu uudistus. Äänestän sitä vastaan.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. − (SV) Vastustan kaikkia yrityksiä vähentää demokratiaa ja mielipiteiden moninaisuutta parlamentissa sellaisilla keinoilla kuin poliittisten ryhmien muodostamiseen oikeuttavan jäsenten ja jäsenvaltioiden määrän muuttaminen. Tästä näkemyksestä huolimatta, äänestin Richard Corbettin mietintöä koskevan kompromissitarkistuksen puolesta. Syy on käytännöllinen – se oli ainoa äänestystapa, joka ei johtanut vaaraan sellaisen päätöksen tekemisestä, joka olisi ollut demokraattisesta näkökulmasta vielä huonompi ja jonka nojalla olisi ollut vielä vaikeampaa muodostaa poliittista ryhmää.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Euroopan parlamentti hyväksyi tänään työjärjestyksen muutoksen, minkä seurauksena poliittisten ryhmien muodostamista koskevat suuntaviivat muuttuvat. Kesäkuussa 2009 pidettävien vaalien jälkeen Euroopan parlamentin poliittisissa ryhmissä on oltava vähintään 25 jäsentä, jotka edustavat vähintään seitsemää jäsenvaltiota.

Haluaisin ilmaista täyden tukeni Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien muodostamista koskevan kynnysluvun nostamiselle, koska sen avulla vältetään liiallisia parlamentaarisia jakoja ja tehdään sen työstä tehokkaampaa. Sekä parlamentin yhtenäisyys että tehokkuus ovat kärsineet siitä, että parlamentissa on liikaa pieniä ryhmiä. Demokratian vahvistamiseksi pieniä poliittisia ryhmiä on kuitenkin suojeltava jäsenten määrän väliaikaisia vähenemisiä vastaan, jos ne jäävät alle vaaditun kynnyksen.

- Mietintö: Wallis (A6-0224/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Äänestimme mietinnön puolesta, koska kansallisten tuomioistuinten/tuomarien ja EY:n tuomioistuimen välinen parempi yhteistyö ja suurempi avoimuus ovat erittäin tärkeitä Euroopan oikeusjärjestelmän toiminnalle. Siitä on tehtävä avoimempi ja sen soveltamista on parannettava parantamalla koulutusta ja mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja tiedonvaihtoon. Katsomme kuitenkin, että 26 ja 27 kohdan keskustelu EY:n tuomioistuimen toimivallasta tietyillä aloilla kuuluu perustamissopimuksen toimivaltaan, josta Euroopan parlamentti on jo antanut lausunnon.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Äänestimme tätä mietintöä vastaan, koska siinä kohdistetaan ennenkuulumatonta painetta jäsenvaltioihin, myös kansallisiin tuomareihimme, jotka ovat jokaisen itsenäisen valtion oikeusjärjestelmän kulmakivi.

Tällä mietinnöllä tehdään selväksi se, mihin pyrittiin niin kutsutulla Euroopan perustuslailla ja kuolleella Lissabonin sopimuksella, jota siinä pyritään elvyttämään todella epädemokraattisella tavalla. Itse mietinnössä vahvistetaan aikomus perustaa yhdenmukainen eurooppalainen oikeusjärjestys. Tämän saavuttamiseksi halutaan ”lisätä kansallisten tuomareiden osallistumista ja antaa heille enemmän vastuuta yhteisön oikeuden soveltamisessa”.

Kansallisilla tuomareilla voi olla ensisijaisen tärkeä tehtävä oikeusjärjestyksen, myös yhteisön oikeuden takaajana. Toissijaisuuden periaatetta ja kunkin jäsenvaltion perustuslakiasioita ei voida kuitenkaan asettaa kyseenalaisiksi ”yhteisön oikeuden ensisijaisuusperiaatteen, välittömän vaikutuksen ja yhtenäisen tulkinnan sekä yhteisön oikeuden rikkomistapauksissa kyseeseen tulevan jäsenvaltion korvausvastuun” nimissä, kuten komission ja Euroopan parlamentin enemmistö haluavat. Tällaisen painostuksen jatkamista ei voida hyväksyä nyt, kun Lissabonin sopimus on hylätty.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Tässä mietinnössä ollaan täysin rehellisiä meitä kohtaan. Heti 1 kohdasta alkaen annetaan sen tavoite: yhdenmukaisen eurooppalaisen oikeusjärjestelmän luominen.

Tämä mietintö on todellakin varsinainen pamfletti yhteisön oikeuden puolesta, ja siinä pyritään lisäämään kansallisten tuomareiden osallistumista ja antamaan heille enemmän vastuuta yhteisön oikeuden soveltamisessa. Siten siinä ehdotetaan, että yhteisön oikeus ja siihen liittyvä oikeuskäytäntö sisällytetään mahdollisimman pian kansallisiin lakikokoelmiin.

Mietinnössä jatketaan ajatusta kansallisten oikeusjärjestelmien ja yhteisön oikeusjärjestelmän yhdistämisestä ottamatta koskaan esiin kysymystä kohtuuttomista yhteisön normeista, niiden sekavasta sanamuodosta ja johdonmukaisuuden yleisestä puutteesta.

Tämä yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseen ja kodifiointiin tähtäävä toimenpide on ehdottomasti hyvä asia. Sama koskee oikeusvarmuuden takaavien asetusten antamista: ajattelen erityisesti niitä, jotka koskevat lakien ristiriitaisuuksiin sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamista. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö osoittautuu kuitenkin usein epävarmaksi niiden kansallisten lakien täytäntöönpanossa, joihin sovelletaan yhteisöjen tuomioistuimen sitovia periaatteita ja dogmia, vaikka ne olisivat selvästi vastoin jäsenvaltioiden parhaita oikeudellisia perinteitä.

- Päätöslauselmaesitys: Airbusin ja Boeingin väliset kiistat Maailman kauppajärjestössä (B6-0334/2008)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Ei sekoiteta liiketoimintaa ystävyyteen.

Viittaan vielä toiseen ristiriitaisuuteen EU:n ja Yhdysvaltojen välillä, tällä kertaa lentokoneteollisuuteen, jossa vuoden 1992 hallituksen tukea koskevasta sopimuksesta huolimatta kumpikin osapuoli yrittää puolustaa omia etujaan, koska kapitalistinen kilpailu toimii sillä tavalla.

Euroopan parlamentti valittaa, että ”EU on johdonmukaisesti noudattanut vuoden 1992 sopimuksen henkeä ja kirjainta sekä toimittanut säännöllisesti asiakirjoihin perustuvia todisteita sääntöjen noudattamisesta”, kun taas ”USA on suurelta osin laiminlyönyt” velvoitteensa ja yrittänyt ”yksipuolisesti vetäytyä sopimuksesta” ja käynnistänyt ”WTO:ssa riita-asian EU:ta vastaan EU:n myöntämästä takaisinmaksettavasta ennakkorahoituksesta, vaikka rahoitus oli myönnetty täysin vuoden 1992 sopimuksen mukaisesti ja se oli samanluonteista kuin Boeingin saama rahoitus”.

Euroopan parlamentti pyrkii samaan aikaan valamaan öljyä laineille huomauttamalla, että on pyrittävä ”EU:n kansallisten tukien ja Yhdysvaltain sotateollisuusjärjestelmän välisen käytännöllisen tasapainon saavuttamiseen”, samalla kun Boeing ja Yhdysvaltain kongressi hyökkäävät sitä vastaan ”katkerasti” Northrop Grummanin ja eurooppalaisen ase- ja ilmailuteollisuusyhtymän (EADS) kanssa tehdyn Yhdysvaltain ilmavoimien ilmatankkerin uudelleen pääomittamista koskevan sopimuksen takia.

Näyttä siltä, että kaikki maat eivät ole oikeutettuja itsemääräämisoikeuteen ja ”vapaaseen kauppaan”…

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestän tämän mietinnön puolesta, en siksi, että nautin WTO:n kiistoista tai siksi, että olen vainoharhainen Yhdysvaltojen suhteen, vaan siksi, että olen kyllästynyt Yhdysvaltojen protektionistisiin toimiin monen vuoden aikana, erityisesti siviili-ilmailun alalla.

Amerikkalaiset ovat kehittäneet huippuunsa kiukuttelun ja valittamisen toisista maista ja vapaan kaupan puutteesta samalla, kun he itse ovat hyväksyneet toimenpiteitä, joilla vararikossa olevat lentoyhtiöt voivat jatkaa toimintaansa, ja ovat luultavasti siivilöineet miljoonien dollarien tukea Boeingille.

Kansainvälinen kauppakomitea on oikeassa tukiessaan WTO:ssa EU:ta sen asiassa Yhdysvaltoja vastaan.

Meidän kaikkien pitäisi nyt pyrkiä lentokonevalmistajien väliseen oikeudenmukaiseen ja avoimeen kilpailuun ja lentoyhtiöiden vapauteen valita niiden tarpeisiin parhaiten sopiva lentokone parhaaseen hintaan.

Yhdysvaltojen virallinen motto on ”Jumalaan me luotamme”. Ehkä se pitäisi muuttaa mottoon ”Älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon”.

- Mietintö: Buzek (A6-0255/2008)

  Göran Färm (PSE), kirjallinen. − (SV) Me Ruotsin sosiaalidemokraatit äänestimme Jerzy Buzekin Euroopan strategisesta energiateknologiasuunnitelmasta laatiman mietinnön puolesta.

Suhtaudumme myönteisesti hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, mutta kysymys kuuluu, onko tarpeellista tukea sellaisia asioita kuin hiilen muuntaminen kaasuksi kyseisen teknologian tukemiseksi edelleen. Suhtaudumme myönteisesti myös uusien vähähiilisten tai hiilidioksidipäästöttömien energialähteiden tutkimiseen ja kehittämiseen.

Kannatamme sitä, että unioni osallistuu tällaisen tutkimuksen rahoittamiseen, mutta mielestämme meidän ei pitäisi estää talousarviomenettelyä kehottamalla komissiota vielä tässä vaiheessa panemaan syrjään tiettyjä varoja. Olemme siksi päättäneet pidättäytyä äänestämästä näistä kahdesta kohdasta.

  Marian Harkin (ALDE), kirjallinen. − (EN) Äänestän 26 kohdan toista osaa vastaan, koska en tue sitä, että ydinvoima olisi yksi ensisijaisista aloitteista. Äänestän kuitenkin mietinnön puolesta, koska sen tavoitteena on nopeuttaa innovaatioita, jotta Eurooppa saisi etulyöntiaseman vähähiilisessä teknologiassa. On ehdottoman tärkeää, että Euroopalla on energian tutkimussuunnitelma, jolla tuetaan sen kunnianhimoista energiapolitiikkaa ja ilmastonmuutosta koskevia tavoitteita.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Olen samaa mieltä Jerzy Buzekin kanssa kysymyksestä, joka koskee uusien sähköntuotantotekniikoiden käyttöönottoa Euroopan unionin kohtaamisen haasteiden, erityisesti ympäristönsuojelun, energian toimitusvarmuuden takaamisen ja Euroopan unionin korkean tason kilpailukyvyn ylläpitämisen takia.

Olen samaa mieltä myös esittelijän tekemästä huomiosta, että uusille sähköntuotantotekniikoille Euroopan unionin nykyisissä rahoituspuitteissa osoitetut varat ovat riittämättömiä. Meidän on muistettava, että uuden sähköntuotantotekniikan alalla saavutetaan menestystä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden avulla.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Kuten omasta kokemuksestamme tiedämme, EU:n tavoitteella lisätä nopeasti biopolttoaineiden prosenttiosuutta on ollut haitallisia sivuvaikutuksia. Yhden lajin viljely, sademetsien kaataminen ja elintarvikkeiden ja rehun tuotantoon tarkoitettujen kasvien välinen kilpailu, joka on edistänyt nykyistä elintarvikekriisiä, ovat nähtävästi saaneet EU:n ministerit ajattelemaan uudelleen ja saaneet heidät luopumaan tavoitteestaan lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta moottoripolttoaineiden tuotannosta kymmeneen prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Meidän olisi pidettävä myönteisenä sitä, että biopolttoaineita ei enää tuoteta elintarvikkeiden tuotantoon käytettävistä kasveista ja että yleisesti halutaan odottaa toisen sukupolven biopolttoaineita kuten jätetuotteista saatuja polttoaineita, mutta tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että EU hellittää pyrkimyksistään uusiutuvien energialähteiden alalla. Öljyn hinnan hälyttävän nousevan suuntauksen takia on entistä tärkeämpää edistää uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian tuotantoa ja käyttöä. Kaikki ydinvoiman tuotantoon ja sen ongelmiin käytetyt biljardit on investoitava uusiutuviin energialähteisiin.

- Päätöslauselma (B6-0304/2008) – EU:n vastaus valtion sijoitusrahastojen asettamaan haasteeseen

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Valtion sijoitusrahastot, nuo valtion omistamat rahastot, joihin investoidaan ympäri maailmaa, ovatko ne hyvä vai huono asia? Pikemmin hyvä asia, jos uskomme tätä päätöslauselmaa. On kuitenkin totta, että oman talous- ja rahapolitiikkansa takia lamaantuvalla Euroopalla ei ole varaa jättää huomiotta niiden edustamia mahdollisia investointeja, joita on miljardien eurojen arvosta.

On totta, että tällä hetkellä valtion sijoitusrahastot eivät häiritse rahoitusmarkkinoita (ne ovat jopa tukeneet Yhdysvaltain pankkijärjestelmää) ja ne on pikemmin suunnattu pitkän aikavälin investointiin. Se saattaa kuitenkin muuttua. Olemme kaikki tietoisia useimpien näiden rahastojen vaikeaselkoisuudesta niiden resurssien laajuuden, niiden varojen jakamisen, niiden hallinnointirakenteiden, niiden eettisestä sijoittamisesta suurien voittojen hankkimiseen vaihtelevien investointistrategioiden, valvontaa koskevien kantojen ja niistä tulevaisuudessa mahdollisesti aiheutuvien vakavien haittojen osalta. Valtiot, joilla näitä rahastoja on, eivät kaikki ole Euroopan ystäviä, vaan kaukana siitä. Yksi niistä on jo ottanut esiin ”rahoitusydinaseensa” uhan.

Me kuitenkin pidättäydymme äänestämästä tästä asiakirjasta sen sijaan, että äänestäisimme sitä vastaan, koska vaikka siinä tuetaankin pääoman vapaata liikkuvuutta maailmanlaajuisesti, siinä kuitenkin varovaisesti kehotetaan näiden rahastojen jonkinlaiseen valvontaan ja suojeluun.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Tämä päätöslauselma koskee tärkeää aihetta. Valtion sijoitusrahastoilla on koko ajan tärkeämpi asema maailmanlaajuisessa kaupassa ja investoinnissa. Osa tästä on myönteistä, mutta niin ei ole aina, kun hallinnot, joilla ei ole vastuuvelvollisuutta, tekevät päätöksiä, joilla maksimoidaan lyhyen aikavälin voitot maiden, yhteisöjen ja perheiden kustannuksella. Meidän on tutkittava tapoja, joilla näitä varoja, jotka usein ovat suurempia kuin kansallisvaltioiden käytettävissä olevat varat, koskevaa avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta voidaan lisätä.

- Mietintö: Rack (A6-0252/2008)

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE) , kirjallinen. − (FI) Arvoisa puhemies, äänestämämme Rackin mietintö uudesta ajattelusta kaupunkiliikenteeseen on tärkeä osa komission energia- ja ilmastopaketin uutta kattavaa lähestymistapaa: Euroopassa merkittäviä päästövähennyksiä voidaan saada aikaan järkevän ja tehokkaan yhdyskunta- ja liikennesuunnittelun avulla.

On kuitenkin otettava huomioon se, että jäsenvaltiot ovat maantieteellisen sijaintinsa ja elinolosuhteittensa puolesta erilaisia. Juuri tästä syystä äänestin ryhmämme tarkistuksen 2 puolesta. Tulen pitkien välimatkojen ja verraten pienten kaupunkien maasta. On aivan selvä, että mahdollisuudet vähentää yksityisautoilua ovat huomattavasti heikommat esimerkiksi harvaan asutuissa pohjoisen Suomen kaupunkiyhdyskunnissa kuin Keski-Euroopan tiiviydessä.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. − (DE) Äänestin Reinhard Rackin uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen koskevan mietinnön puolesta. Mietintöluonnos vihreästä kirjasta edistää merkittävästi kaupunkikehitystä. Kaupungin tai suurkaupungin taloudellinen kehitys ja sen saavutettavuus riippuvat paremmasta liikenteestä, mutta jälkimmäistä ei saa yrittää saavuttaa ihmisten hyvinvoinnin tai ympäristön kustannuksella.

Tämän takia mietinnössä pitäisi käsitellä enemmän yhteiskunnallisia tekijöitä ja työllisyyspolitiikkaa. Tietoisuuteen on myös iskostettava, että jäsenvaltioiden erilaisuuden takia yhtenäinen eurooppalainen ratkaisu ei ole mahdollinen ja että toissijaisuusperiaatetta on siksi edelleen noudatettava tiukasti. Lisäksi minun mielestäni niissä maissa, joissa vapauttaminen on jo toteutettu, sen vaikutus työllisyyteen pitäisi arvioida. Kehotan lisäksi laatimaan sertifiointijärjestelmän autojen, tavaraliikenteen ajoneuvojen ja maastoajoneuvojen hiukkassuodattimien jälkiasennusta varten.

Vihreässä kirjassa korostetaan useimpia kaupunkiliikenteeseen tällä hetkellä vaikuttavia ongelmia ja esitetään myös joitakin uusia ja innovatiivisia ajatuksia niiden ratkaisemiseksi, mutta siinä ei kuitenkaan onnistuta kattamaan kaikkia näkökulmia, joita pitäisi käsitellä, joten sitä voidaan pitää vain lähtökohtana aiheesta käytävälle keskustelulle.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Tärkein esittelijän esiin nostama asia on niiden alojen määrittäminen, joilla Euroopan unionin pitäisi osallistua liikenteeseen liittyvien kysymysten käsittelyyn.

Esittelijä on oikeassa huomauttaessaan, että kaupunkiliikenteessä on koko Euroopan unionissa samoja ongelmia mutta että näiden ongelmien käsittelemiseksi ei voida kehittää yhtenäistä menetelmää. Esittelijän näkemykset, jotka koskevat kaupungin tai suurkaupungin valmiutta valita menetelmä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ovat tällä hetkellä järkeviä, ja haluaisin ilmaista tukeni näille näkemyksille.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. − (NL) Kaupungit ja suurkaupungit ovat tiiviisti asutettuja, niissä on vähän avoimia tiloja ja paljon liikennettä suhteellisen lyhyiden etäisyyksien sisällä. Koska tila on korkeassa kurssissa, raskaalle moottoriliikenteelle ei kerta kaikkiaan ole tilaa, ja liiallinen ääni- ja ilmansaaste on lisäsyy sille, että meidän pitäisi yrittää rajoittaa autojen määrää kaupungeissamme mahdollisimman paljon. Palokunnalla, poliisilla, ambulansseilla, muuttoautoilla ja liikuntarajoitteisten henkilöiden ajoneuvoilla on tietysti oltava pääsy kaupunkeihin, mutta niukat avoimet tilat on ensisijaisesti varattava jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttöön ja raitiovaunuja, lasten leikkikenttiä ja puistoja ja puutarhoja varten. Vain silloin kaupunki on todella paikka, jossa voi asua.

Asiakirjassa, josta tänään äänestimme, ei tehdä niin selvää valintaa vaan siinä pyritään pelkästään sovittamaan vastakkaiset edut ja ajatukset yhteen. Onneksi EU:lla ei ole toimivaltaa tällä alalla. EU pystyy pelkästään auttamaan hyvien käytäntöjen, perustana olleiden ja parannettujen hyvien kokemusten edistämisessä. Kyseiset parannukset ovat tärkeitä ne jo toteuttaneelle kaupungille mutta myös esimerkkinä toisille. Esimerkkeihin kuuluvat Lontoon ruuhkamaksujärjestelmä, Strasbourgin ja Bordeaux’n uudet raitiovaunuverkostot tai Groningenin keskustan kauan voimassa ollut rajoitettu liikenne. Valitettavasti EU tuskin edistää yhtään tämän mietinnön näkemyksiä.

  Gabriele Stauner (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska EU ei vastaa näistä asioista. Oikeusvarmuus ei edisty eikä Eurooppa tule yhtään lähemmäksi ihmisiä, kun parlamentti tekee aloitteen mietintöjen tuottamisesta asioista, jotka eivät kuulu EU:n sääntelyyn liittyvään toimivaltaan.

- Mietintö: Schmidt (A6-0241/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Äänestimme Olle Schmidtin EKP:n vuosikertomusta koskevan mietinnön puolesta. Haluaisimme kuitenkin huomauttaa perustelujen sen kohdan osalta, jossa todetaan, että Ruotsin on otettava euro käyttöön, että kunnioitamme Ruotsissa vuonna 2003 järjestetyn kansanäänestyksen tulosta, jonka mukaisesti päätettiin, että Ruotsi säilyttäisi kruunun valuuttanaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Äänestimme tätä mietintöä vastaan, koska siinä vahvistetaan tuki Euroopan keskuspankin työlle, eikä esitetä arvostelua peruskoron perättäisistä nostoista, vaikka se on jo tasolla 4,25 prosenttia eli paljon korkeammalla kuin Yhdysvaltain keskuspankin peruskorko.

Mietinnössä jätetään lisäksi huomioimatta se, että pankin toiminta haittaa työntekijöitä, väestöä yleisesti sekä mikroyrityksiä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Sillä palvellaan vain suurten taloudellisten ryhmien ja rahoituspääoman tavoitteita, vaikka ne aiheuttavat ongelmia Portugalin kaltaisille epävakaille ja riippuvaisille talouksille.

Esimerkiksi Portugalissa, jossa velkataso on jo 114 prosenttia BKT:sta, tämä euron yliarvostukseen liittyvä nosto on vielä yksi naula mikroyritysten ja pk-yritysten arkkuun, ja sillä huononnetaan kauppataseen alijäämää ja lisätään maan riippuvuutta. On paljon vaikeampaa käsitellä työttömyyttä, osa-aikaista työtä, matalia palkkoja ja hintojen yleistä nousua, koska portugalilaisten perheiden velkataso on nyt 129 prosenttia niiden käytettävissä olevista tuloista.

Siksi me toistamme, että tämän oikeistopolitiikan ja EKP:n valheellisen itsenäisyyden on muututtava, sillä niillä ainoastaan salataan se tosiasia, että tällä palvellaan suurta pääomaa.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Olle Schmidtin mietintö on parlamentin Euroopan keskuspankille antama vuotuinen onnittelu sen hyväntahtoisuudesta.

Kuten tavallista, näyttää, että siinä hukataan tärkein kohta: pelätty liikkumavaran väheneminen, joka tukahduttaa eurooppalaisten ostovoiman ja johon EKP ja Euroopan unioni ovat osittain syyllisiä. Kukaan ei usko, että viralliset inflaatioluvut (mietinnön mukaan kolme prosenttia vuonna 20008), jotka ovat vain yhdistettyjä indeksejä, kuvastavat kansalaisten elämän nousevia kustannuksia, erityisesti hyödykkeiden, energian ja asumisen osalta. Kaikki muistavat EKP:n viranomaisten antamat lausunnot, joissa varoitettiin palkankorotusten inflaatiota kiihdyttävistä vaikutuksista aivan kuin noiden samojen eurooppalaisten palkkoihin ei vaikuttaisi epäoikeudenmukaisesta maailmanlaajuisesta kilpailusta ja Euroopan unionin edistämästä maahanmuuttopolitiikasta johtuva alaspäin suuntautuva paine.

Huomattavasti yliarvostetun euron vaihtokurssin osalta on totta, että se säästää meidän pahimmalta öljyn nousevien hintojen edessä. Se uhkaa kuitenkin monien sellaisten alojen kilpailukykyä, joilla usein sijoitetaan tuotantoa uudelleen dollarialueelle, kuten Airbus on tehnyt.

Siksi emme voi tukea tätä keskinäistä selkääntaputtelua.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Mietinnössään EKP:n vuosikertomuksesta esittelijä on keskittynyt pankin kohtaamiin haasteisiin. Viime kuukausien aikana eurooppalaisista talouksista on saatu paljon huolestuttavaa tietoa, ja valitettavasti sitä on paljon enemmän kuin vuonna 2007. Rahoitusmarkkinoiden kriisi ja öljyn ja elintarvikkeiden äkillinen hintojen nousu hidastavat taloudellista kasvua ja lisäävät inflaatiota, ja huolta aiheuttaa myös työttömyyslukujen nousu. EKP on yksi johtavista instituutioista, joiden on yritettävä käsitellä näitä haasteita.

Elokuussa 2007 toteutetuilla toimilla tarjottiin likviditeettiä rahoitusmarkkinoille, mutta se ei ratkaissut ongelmaa. Yhteisvaluuttaan liittyvien maiden määrä kasvaa myös. Slovakia on Keski- ja Itä-Euroopan ensimmäinen maa, joka tekee sen. Slovakia ei kuitenkaan varmasti ole viimeinen. Muiden uusien EU:n jäsenvaltioiden liittyminen euroalueeseen näyttää olevan vain ajan kysymys. Slovakian siitä saamia kokemuksia tarkkaillaan epäilemättä tarkasti niissä alueen maissa, jotka myös ajattelevat liittyvänsä yhtenäisvaluuttaan.

Esittelijä on oikeassa myös huomauttaessaan, että EU:n talouksien taloudellisen kasvun erilaiset tasot, kasvun erilaiset indikaattorit ja erilaiset kehittyneisyystasot saattaisivat aiheuttaa ongelmia EKP:n päätöksentekoprosessille. Siksi ehdotus päätöksentekoprosessin muutosvaihtoehtojen tarkistamisesta on minun mielestäni järkevä. Kyseiseen tarkistukseen pitäisi euroalueen nykyisten jäsenten lisäksi ottaa mukaan myös tulevat ja mahdolliset jäsenet.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Pidän Olle Schmidtin mietintöä EKP:n vuosikertomuksesta myönteisenä. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että EKP:tä kehotetaan jatkamaan suhteidensa parantamista muiden keskuspankkien ja asiaankuuluvien toimielinten kanssa. Haluaisin myös toistaa Olle Schmidtin suosituksen siitä, että korkojen nostamisessa olisi noudatettava varovaisuutta, jotta ei vaaranneta talouskasvua. Äänestin esittelijän tekemän arvioinnin puolesta.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Päätöslauselmalla, jota vastaan me Kreikan kommunistisen puolueen Euroopan parlamentin jäsenet olemme äänestäneet, talous- ja rahaliiton kymmenvuotinen täytäntöönpano ja euron käyttöönotto yritetään esittää provosoivasti suurena ”menestyksenä”, kun samaan aikaan EU:n jäsenvaltioiden, myös Kreikan työntekijät ja väestön köyhät työläisosat kokevat niiden suorat seuraukset kuten korkeat hinnat, palkkojen ja eläkkeiden jäädyttäminen, työttömyys, työntekijöiden ja köyhien itsenäisten ammatinharjoittajien kohtuuton verotus ja työhön ja demokratiaan liittyvien oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien poistaminen. Kaikki saavutettu ”menestys” liittyy pelkästään Euroopan raharuhtinaiden voittoihin ja lisävoittoihin, ja se on täysin vastoin työntekijöiden ja ihmisten etua. Euroopan keskuspankkia vaaditaan eurooppalaisen pääoman selvänä välineenä toimimaan aktiivisemmin ja tehokkaammin kyseiseen suuntaan kansan vastaisten toimien kuten muun muassa koronnoston avulla.

Päätöslauselman huomiot ja huolet rahoitusalan ”kuohunnasta” ja EU:n ”yhteenkuuluvuutta” koskevista asioista ovat edelleen ja ovat itse asiassa tulevaisuudessakin yleisempiä, ja ne vahvistavat arviomme kapitalistisen järjestelmän jatkuvista ja vääjäämättömistä kriiseistä ja sen suhteettomasta kasvusta sekä tarpeesta kumota se ja korvata se suunnitelmallisella kansan talousjärjestelmällä, jossa valta annetaan ihmisille ja jossa on katkaistava siteet imperialistiseen EU:hun. EU:ssa ei ole tilaa kasvulle, jossa etusijalle asetetaan tavalliset ihmiset.

8. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.15 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

PUHETTA JOHTI
puhemies Hans-Gert PÖTTERRING

9. Eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien (EGNOS ja Galileo) toteuttaminen (säädöksen allekirjoittaminen)

  Puhemies. − (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, allekirjoittamalla julkisesti tämän Galileo-ohjelman oikeudellisen välineen korostamme merkitystä, jonka annamme eurooppalaisille satelliittinavigointiohjelmille EGNOS ja Galileo. Tänään allekirjoitettava asetus on merkittävä muistutus siitä, että monet tavoitteet voidaan saavuttaa vain Euroopan unionin puitteissa eikä yksittäisten jäsenvaltioiden erillisellä toiminnalla. EGNOS- ja Galileo-ohjelmilla voidaan antaa ja annetaankin Euroopan unionille keinot luoda eurooppalainen vaihtoehto ja täydentää muita järjestelmiä. Me voimme niiden avulla edistää samalla myös taloutemme kilpailukykyä tärkeimmillä strategisilla teknologisilla aloilla.

Galileo muodostuu 30 satelliitin verkostosta ja maa-asemainfrastruktuurista. Tänään allekirjoitettavan asetuksen teksti on tulosta EU:n toimielinten välisistä neuvotteluista, jotka saatiin menestyksekkääseen lopputulokseen ensimmäisessä käsittelyssä.

Toimielimet löysivät ratkaisuja, joiden nojalla oli mahdollista perustaa tällainen erittäin monimutkainen tekninen järjestelmä, erityisesti hyväksymällä 3,4 miljardin euron arvoisen yhteisön rahoituksen. Sen ansiosta Galileo on toimintakunnossa viimeistään vuodesta 2013 alkaen.

Euroopan parlamentin puhemiehenä haluaisin ilmaista erityiset kiitokseni teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puheenjohtajalle Angelika Nieblerille ja Euroopan parlamentin esittelijälle Etelka Barsi-Patakylle heidän menestyksekkäistä ponnisteluistaan sekä puheenjohtajavaltiolle Slovenialle sen merkittävästä sitoutumisesta tähän erittäin tärkeään strategia-asiakirjaan.

(Suosionosoituksia)

Toivon myös, että tällä julkisella allekirjoituksella korostetaan sitä, että aiomme jatkaa työskentelemistä tarmokkaasti ja antaumuksella saavuttaaksemme kouraantuntuvaa edistystä kansalaisiamme varten. Kiitos siitä, että olette täällä tänään, ja kiitos mielenkiinnostanne.

Kutsun nyt neuvoston edustajan Jean-Pierre Joyet’n puhumaan meille.

(Suosionosoituksia)

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, nyt on mahdollista antaa tarkat paikan ja ajan määrittämistä koskevat tiedot Euroopan unionin ja Euroopan avaruusviraston käynnistämän satelliittiradionavigointijärjestelmän avulla. Arvoisa puhemies, haluaisin teidän laillanne kiittää puheenjohtajavaltiota Sloveniaa, joka on saavuttanut tässä vaikeassa sopimuksessa menestyksekkään lopputuloksen. Haluaisin kiittää myös Angelika Niebleriä, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puheenjohtajaa, esittelijäänne ja niitä Euroopan parlamentin johtavia jäseniä, jotka ovat tehneet tämän asetuksen antamista mahdollista.

Galileo-asetuksen allekirjoittaminen tänään on suuri askel eteenpäin. Siten voimme käynnistää julkisesti rahoitetun maailmanlaajuisen satelliittipaikantamisjärjestelmän. Kuten Hans-Gert Pöttering sanoi, tämä järjestelmä perustuu 30 satelliitin ja maa-asemien yhdistelmään, ja sen avulla toimitetaan monien alojen toimijoille tietoja heidän sijainnistaan. Siksi tämä on monille kansalaisillemme osoitus Euroopassa saavutetusta todellisesta edistyksestä.

Se ei vain takaa riippumattomuuttamme tarjoamalla signaalin, jolla voidaan korvata Yhdysvaltojen GPS-signaali esimerkiksi silloin, kun kyseinen järjestelmä ei toimi, vaan se menee vielä paljon pidemmälle, koska sen avulla saamme palveluja, jotka eivät tällä hetkellä ole GPS-järjestelmässä saatavilla: vaikeuksiin joutuneiden ihmisten jäljittäminen, mikä on olennaisen tärkeää sen tehtävän kannalta, joka Euroopan unionin on täytettävä kansalaistensa osalta, tai hengenpelastuksen turvallisuuden takaaminen, mikä sopii erityisesti lentoliikenteen hallintaan. Galileo vaikuttaa siten kouraantuntuvasti kansalaistemme jokapäiväiseen elämään.

Euroopan komissio, komission jäsen ja Euroopan avaruusjärjestö ovat käynnistäneet valintamenettelyn yrityksille, jotka osallistuvat niiden eri erien toteuttamiseen, joista tässä järjestelmässä tehdään sopimus; Galileo-järjestelmän perustaminen on ilmiselvästi erittäin tärkeää myös eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvylle.

Yleisesti Galileo-ohjelman hallinnointi on parlamentin ja neuvoston poliittisessa valvonnassa. Voitte olla varmoja, että puheenjohtajavaltio Ranska on päättänyt työskennellä hyvin tiiviisti Euroopan parlamentin kanssa; se ehdottaa, että Galileon toimielinten välinen paneeli, johon kuuluu EU:n kolme toimielintä – komissio, parlamentti ja neuvosto – tapaa mahdollisimman pian keskustellakseen ehdoista, joita tarvitaan tämän ohjelman menestyksekkääseen täytäntöönpanoon, joka on hyvin tärkeää koko Euroopan unionille.

  Puhemies. − (DE) Suuret kiitokset, ministeri. Jean-Pierre Jouyet ja minä allekirjoitamme nyt Galileo-asetuksen, ja haluaisin pyytää komission jäsentä Ferrero-Waldneria, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puheenjohtajaa Angelika Niebleriä ja esittelijää Etelka Barsi-Patakyä tulemaan tänne ja liittymään meihin.

(Galileo-asetuksen allekirjoittaminen)

(Suosionosoituksia)

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Gérard ONESTA

10. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

11. Kiinan tilanne maanjäristyksen jälkeen ja ennen olympiakisoja (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Kiinan tilanteesta maanjäristyksen jälkeen ja ennen olympiakisoja.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Kiina on Euroopan unionin strateginen kumppani. Poliittiset ja kaupalliset suhteemme ovat erityisen vahvat: haluaisin huomauttaa, että Euroopan unioni on Kiinan suurin kauppakumppani.

Kiinan kansainvälisen tason osallistuminen, kuten tärkeistä alueellisista ja maailmanlaajuisista kysymyksistä päättäminen, on hyvin tärkeää Euroopan unionille. Unionin tavoitteena on myös kehityksen ja uudistusten kannustaminen Kiinassa sekä maan itsensä että sen koko huomioon ottaen koko planeetan hyödyksi, ja tässä yhteydessä olemme seuranneet hyvin huolestuneena Sichuanin maakuntaan toukokuussa iskeneen maanjäristyksen seurauksia; yli 70 000 kuollutta ja 18 000 kadonnutta, ja valitettavasti lopullinen uhrien määrä on todennäköisesti yli 80 000. Yli viisi miljoonaa ihmistä on lisäksi menettänyt kotinsa. Maanjäristyksen ja sen suurten inhimillisten ja materiaalisten menetysten takia Kiinan piti ottaa monien viikkojen ajaksi käyttöön koko valtiokoneistonsa, ja kansainvälinen yhteisö on tunnustanut Kiinan ponnistelut katastrofiin vastaamiseksi tehokkaasti ja nopeasti.

Euroopan unioni vastasi ripeästi tarjoamalla humanitaarista apua: yhteisön pelastuspalvelumekanismi käynnistettiin välittömästi 13. toukokuuta koordinoimaan jäsenvaltioiden vapaaehtoisia avustuksia; Euroopan unionin, mukaan luettuna jäsenvaltiot, antama yhteensä 25 miljoonan euron arvoinen apu – josta komission osuus oli 2,2 miljoonaa euroa – kanavoitiin Punaisen Ristin kautta.

Yleisesti ottaen me katsomme, että Kiina on toiminut tehokkaasti avustusoperaatioiden aikana ja että se on kansainvälisen yhteisön avulla ponnistellut huomattavasti katastrofin seurausten lieventämiseksi. Kiinan viranomaiset ovat olleet hyvin avoimia ulkomaiselle avulle ja tämän onnettomuuden uutisoinnille; kiitämme siksi heitä heidän merkittävistä avustus- ja jälleenrakennusponnisteluistaan.

Toisaalta, kuten olette tietoisia, olemme kaikki seuranneet tiiviisti ja jonkin verran huolestuneina Tiibetin tapahtumia, ja aiomme jatkossakin seurata tarkkaavaisesti kehitystä alueella. Puheenjohtajavaltion Slovenian Euroopan unionin puolesta 17. maaliskuuta antamassa julkilausumassa EU ilmaisi syvän huolensa Tiibetin levottomuuksia koskevista jatkuvista raporteista ja välitti syvimmän osanottonsa ja surunvalittelunsa uhrien perheille. Se kehotti kaikkia osapuolia malttiin ja vaati Kiinan viranomaisia pidättäytymään voimankäytöstä ja mielenosoittajia luopumaan väkivallasta.

Viesteissämme Kiinan viranomaisille olemme pyytäneet aloittamaan dalai-laman kanssa vuoropuhelun tärkeimmistä kysymyksistä kuten Tiibetin kulttuurin, uskonnon ja perinteiden säilyttämisestä. Olemme myös vaatineet, että tiedon on oltava avointa ja että tiedotusvälineet, diplomaatit, matkailijat ja YK:n virastojen työntekijät pääsevät vapaasti Tiibetiin. Tiibet avattiin uudelleen matkailijoille kesäkuun puolivälissä.

Pidämme myös myönteisenä epävirallista kokousta, joka pidettiin 4. toukokuuta Kiinan viranomaisten ja dalai-laman lähettiläiden kesken; uskomme, että tämä on askel oikeaan suuntaan, ja olemme ilmaisseet toiveemme, että tämä johtaa uuteen rakentavan vuoropuhelun kierrokseen dalai-laman kanssa. Kiinan viranomaiset ja dalai-laman edustajat tapasivat uudelleen 1., 2. ja 3. heinäkuuta Pekingissä. On tietysti liian aikaista esittää huomioita tästä viimeisimmästä neuvottelukierroksesta, mutta toivomme, että molemmat osapuolet jatkavat rakentavasti.

Kiinan viranomaiset ovat vahvistaneet, että Pekingin keskushallinto ja dalai-laman edustaja ovat sopineet jatkavansa yhteydenpitoaan ja kuulemisiaan; he ovat myös ilmaisseet toiveen, että Tiibet voitaisiin avata toimittajille ja muille ihmisille lähitulevaisuudessa, kun maakuntaan on palautettu yleinen järjestys.

Olympialaisten avajaisiin osallistumisesta jokainen jäsenvaltio päättää, minkä tasoisen edustuksen se niihin haluaa. Haluan tässä yhteydessä huomauttaa, että Kiina on useaan otteeseen sanonut, että se toivottaa kaikki Euroopan unionin johtajat lämpimästi tervetulleeksi.

Kuultuaan kaikki kollegojaan Eurooppa-neuvostossa Ranskan tasavallan presidentti on ilmoittanut aikomuksestaan osallistua avajaisseremoniaan kaksoisasemassaan Ranskan tasavallan presidenttinä ja neuvoston puheenjohtajana.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, tässä kaikki tiedot, jotka halusin teille tänään välittää.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut siitä, että EU:n ja Kiinan strategiset suhteet ovat Euroopan unionille ensisijaisen tärkeitä, ja uskon niiden olevan sitä myös Kiinalle ja muulle maailmalle.

Taaksepäin katsoessa huomaamme, että tämä kevät on ollut koetus EU:n ja Kiinan suhteille. Tiibetin levottomuudet johtivat laajoihin protesteihin Euroopassa ja olympiasoihtuviestin häiritsemiseen monissa Euroopan pääkaupungeissa. Nämä tapahtumat puolestaan johtivat kansallistunteen äkilliseen kasvuun Kiinassa ja Euroopan vastaisiin tunteisiin, jotka näkyivät Euroopan etujen vastaisina boikottikampanjoina Kiinassa. Tämän tuloksena syntyi huoli siitä, että Kiinan ja Euroopan kansalaisten mielipiteiden ja heidän toinen toistaan koskevien näkemyksien välinen kuilu vain kasvaa.

Tämä kehityskulku oli onneksi sangen lyhytaikainen. Kaksi tapahtumaa näytteli tämän suuntauksen kääntämisessä ratkaisevaa roolia. Yksi oli komission Pekingiin 24.–26. huhtikuuta tekemä vierailu, johon osallistuin puheenjohtajan Barroson kanssa. Toinen oli Sichuanin maakuntaan toukokuussa iskeneen hirvittävän maanjäristyksen seuraukset.

Käsittelen molempia vuorollaan. Ensinnäkin huhtikuun lopussa tekemällämme vierailulla keskityttiin kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutokseen mutta siinä tarjottiin myös mahdollisuus ottaa esille EU:n Tiibetin tilannetta koskevia huolia suoraan Kiinan johdon kanssa. Muistatte, että kun puhuin täällä parlamentissa 26. maaliskuuta, kehotin aloittamaan uudelleen dalai-laman edustajien ja Kiinan hallituksen väliset keskustelut. Huhtikuussa käytyjen keskustelujen aikana presidentti Hu Jintao ilmoitti meille, että Kiina jatkaisi piakkoin keskusteluja dalai-laman edustajien kanssa. Se oli ollut Euroopan unionin tärkein vaatimus.

Tämä Pekingin-vierailumme tulos osoitti, että komission rakentavia suhteita Kiinan kanssa koskevalla johdonmukaisella lähestymistavalla oli kouraantuntuvia tuloksia, joten se oli oikea lähestymistapa.

Toinen tapaus, joka, kuten neuvoston puheenjohtaja jo sanoi, osoittautui käänteentekeväksi Kiinan ja muun maailman välisille suhteille, oli Sichuanin maanjäristys. Maanjäristyksen aiheuttaman inhimillisen katastrofin laajuus ja ihmisten kärsimysten määrä olivat suunnattomia: 70 000 ihmisen kerrottiin kuolleen ja jopa kymmenen miljoonaa joutui lähtemään kodistaan.

Tämä sai aikaan kansainvälisen sympatian aallon ja tuen uhreille. Mikä vielä tärkeämpää, Kiinan hallitus reagoi nopeasti ja hyvin koordinoidusti maanjäristykseen ja lähetti yli 130 000 sotilasta pelastustöihin ja salli tiedotusvälineiden vapaan pääsyn maanjäristyksen tuhoamille alueille. Tällaisen reagoinnin ansiosta nykyaikainen Kiina esiintyi myönteisemmässä valossa.

Neuvoston puheenjohtaja on jo maininnut, mitä me olemme koko Euroopan unionina lahjoittaneet, joten minun ei tarvitse sanoa siitä mitään. Menenkin suoraan tämän päivän tilanteeseen.

Kolmella vuoden loppuun mennessä tapahtuvalla asialla on ratkaiseva merkitys EU:n ja Kiinan suhteille Kiinan näkökulmasta ja minun mielestäni myös meidän näkökulmastamme: Pekingin olympialaiset, Pekingissä 24.–25. lokakuuta järjestettävä ASEM-huippukokous ja Ranskassa 1. joulukuuta järjestettävä EU:n ja Kiinan välinen huippukokous. Kiinan johto kuuntelee tänä aikana erityisen herkällä korvalla ulkomailta kantautuvia viestejä. Nyt, enemmän kuin koskaan, meidän on vältettävä kaikkia väärinkäsityksiä ja jatkettava rakentavien suhteiden politiikkaamme.

Tiibetin tilanne on näiden kuukausien aikana edelleen huomion keskipisteessä. Nyt voimme sanoa, että olemme jälleen maaliskuun 14. päivää edeltävässä tilanteessa, koska Kiinan hallituksen ja dalai-laman edustajien välisiä keskusteluja jatkettiin toukokuun alussa ja viime viikolla järjestettiin keskustelujen uusi kierros; olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että emme voi vielä arvioida tilannetta täysimääräisesti. Meidän on edelleen kannustettava molempia osapuolia jatkamaan keskustelujaan menestyksekkäästi ja tuloksiin keskittyvästi.

Viime kuussa, 24. kesäkuuta, Kiina otti myös myönteisen askelen sallimalla ulkomaisten matkailijoiden päästä jälleen Tiibetiin. Vaikka diplomaattien ja ulkomaisten toimittajien valvottuja vierailuja on voitu tehdä maaliskuusta lähtien, kehotamme Kiinaa edelleen myöntämään ulkomaisille toimittajille täyden pääsyn.

Olympialaisten osalta me kaikki toivomme, että se olisi Kiinalle ja maailmalle mahdollisuus lähentymiseen. Toivomme siinä Kiinalle menestystä.

Lokakuussa järjestettävä ASEM-huippukokous, johon aion osallistua, on hyvä tilaisuus korostaa suhteitamme Kiinaan ja ottaa silloin esiin tärkeitä maailmanlaajuisia kysymyksiä.

Lopuksi toivon, että erityisesti seuraavassa EU:n ja Kiinan välisessä huippukokouksessa voimme saavuttaa konkreettista edistystä monissa molemmille tärkeissä kysymyksissä kuten ilmastonmuutoksessa, EU:n ja Kiinan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä meneillään olevissa neuvotteluissa, ihmisoikeuksissa ja talous- ja kauppakysymyksissä. Ne ovat tavoitteemme 1. joulukuuta mennessä. Minun mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että EU:n ja Kiinan strategista kumppanuutta kehitetään edelleen vakaasti ja että siinä otetaan myös huomioon nykyiset huolenaiheet.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, ryhmäni haluaa aivan ensiksi viitata Kiinan luonnonkatastrofia ja Tiibetin tilannetta koskevaan päätöslauselmaan, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi laajalla enemmistöllä 22. toukokuuta tänä vuonna.

PPE-DE-ryhmä pitää myönteisenä Kiinan hallituksen vakavaa sitoumusta maanjäristyksen tuhoamien alueiden jälleenrakennukseen. Odotamme kuitenkin samalla Kiinan hallituksen takaavan, että uudet talot ja muut rakennukset rakennetaan kestämään maan vavahteluja, sillä meidän on muistettava se surullinen tosiasia, että rakenteelliset puutteet johtivat monien koulujen romahtamiseen ja siihen, että monet koululaiset menettivät henkensä. Odotamme, että tämä asia tutkitaan ja että siitä vastaavat tahot asetetaan vastuuseen.

PPE-DE-ryhmä panee hyvin huolestuneena merkille, että Kiinan hallitus ei ole vielä tarttunut olympialaisten myötä ilmenneeseen tilaisuuteen parantaa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kunnioitusta Kiinassa. Kiinan kansalaisten pelottelu ja tiedotusvälineiden edustajille asetetut rajoitukset näyttävät olevan Kiinassa jopa entistä yleisempiä olympialaisia edeltävänä aikana.

Tämän takia me kehotamme Kiinan hallitusta vakiinnuttamaan yleismaailmalliset kansalaisoikeudet, erityisesti lehdistönvapauden, olympialaisiin mennessä ja takaamaan ne kisojen jälkeenkin.

(Suosionosoituksia)

Lopuksi PPE-DE-ryhmä kehottaa Kiinan hallitusta osoittamaan hyväntahtoisuutta dalai-laman kanssa tällä hetkellä käytävissä keskusteluissa ja saattamaan ne myönteiseen päätökseen, johon pitäisi kuulua Tiibetin kulttuurinen itsemääräämisoikeus. Meidän mielestämme on mahdotonta hyväksyä sitä, että Kiinan hallitus käyttäisi näitä keskusteluja päästääkseen olympialaisten ajan yli vain lopettaakseen ne jälkeenpäin.

Odotamme, että keskustelujen tulos edistää kulttuurista itsemääräämisoikeutta ja ihmisoikeuksia Tiibetissä.

(Suosionosoituksia)

  Libor Rouček, PSE-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät naiset ja herrat, ensiksi haluaisin ilmaista ihailuni siitä tavasta, jolla Kiinan viranomaiset ovat käsitelleen Sichuanin maakuntaa järisyttäneen ja miltei kymmeneen miljoonaan ihmiseen vaikuttaneen tuhoisan maanjäristyksen jälkiseurauksia. Pidän myönteisenä sitä, että Kiina avasi välittömästi rajansa ulkomaiselle avulle, ja voin PSE-ryhmän puolesta luvat, että teemme edelleen kaiken mahdollisen, jotta eurooppalainen apu toimitetaan nopeasti ja tehokkaasti. Tiibetin osalta pidän myönteisenä yhteyden uudelleen luomista ja kahta keskustelukierrosta, jotka on järjestetty Kiinan viranomaisten ja dalai-laman lähettiläiden kesken. Minun mielestäni tämä on hyvä alku ottaen huomioon sen, mitä maaliskuussa tapahtui, ja uskon myös, että nämä yhteydet ja keskustelut jatkuvat, kunnes molempien osapuolten hyväksymä ratkaisu löydetään. Kiina avasi äskettäin Tiibetin uudelleen ulkomaisille matkailijoille, ja New York Times -lehden mukaan yli tuhat maaliskuun mielenosoitusten jälkeen pidätettyä tiibetiläistä on jo vapautettu. Haluan silti edelleen kehottaa Kiinan viranomaisia antamaan edelleen pidätettyinä olevien perheille vähintään tietoa pidätettyjen olinpaikasta. Olympialaisten osalta toivotan sekä Kiinalle että kansainväliselle olympiakomitealle hyviä ja menestyksekkäitä kisoja, koska olen vakuuttunut siitä, että kisajärjestelyjen onnistuminen voi auttaa parantamaan ihmisoikeustilannetta Kiinassa.

  Marco Cappato, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kukaan täällä ei kyseenalaista minkään Kiinan hallituksen kanssa solmitun suhteen tärkeyttä ja vielä vähemmän maanjäristyksestä tuloksena ollutta solidaarisuutta. Neuvoston puheenjohtajan esittämä julkilausuma saa kuitenkin aikaan ongelman. Julkilausumassa ei mainita sanallakaan asemaa, jonka tämä unioni voi ottaa ja joka sen täytyy ottaa kaikkien Kiinan maaperällä, Tiibetissä ja sen ulkopuolella asuvien ihmisten kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien edistämisessä.

(Suosionosoituksia)

Haluaisin sanoa muutaman sanan tästä, koska muuten, jos ei sanota sanaakaan kaikesta, mitä on tapahtunut, tuomioista, julkisista oikeudenkäynneistä, Lhasan militarisoinnista, kun olympiasoihtu kulki sen läpi, vapauksista, jotka edelleen evätään, edelleen määrätystä kidutuksesta, se, että ulkomaisten matkailijoiden Tiibetiin päästämistä pidetään myönteisenä, on melko yksipuolinen tapa käsitellä asiaa. Vastaus tähän yksipuoliseen lähestymistapaan voi hyvinkin olla sen leimaaminen viattomaksi, idealistiseksi ja merkityksettömäksi, koska jotkut ihmiset ajattelevat vakavia asioita, hyviä suhteita Kiinan kanssa, kun taas toiset ihmiset, eli me, ajattelevat viattomia ja ristiriitaisia asioita.

Teidän antamanne kaltaisen julkilausuman seuraus on tämä: te ette maininnut uiguurien kansaa pelkästään siitä syystä, että heillä ei ole dalai-laman kaltaista väkivallattomuutta kannattavaa kansainvälistä johtajaa, ja minun mielestäni se on vakavaa, kun puhumme Kiinasta. Silloin Eurooppa on Eurooppa, joka kaiken tämän meneillään ollessa sanoo, että kukin valtionpäämies päättää osallistuuko hän vai ei, ja me ranskalaiset olemme tällä välin kuulleet kumppaneitamme ja me osallistumme Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona. Minkälainen puheenjohtajavaltio tämä on? Minkälainen Euroopan unioni tämä on? Se on valtioiden Eurooppa, ja Kiina arvioi aivan oikein, että valtioiden Euroopalla ei ole valmiuksia kehittää politiikkaa, jonka nojalla se voisi mitenkään pakottaa Kiinaa kunnioittamaan kiinalaisten ja muiden kansalaisten ihmisoikeuksia.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (FR) On hyvin vaikeaa pyytää täydessä vauhdissa olevaa puhujaa lopettamaan puheenvuoronsa, mutta yrittäkää noudattaa puheaikaanne.

  Hanna Foltyn-Kubicka, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin jälleen kerran kiinnittää huomionne Tiibetin poliittisen tilanteen kiistämättömään katastrofaalisuuteen. Olympialaisten lähestyessä Kiinan kansantasavallan viranomaiset tehostavat kyseistä maakuntaa koskevaa politiikkaansa. Armeijan lähettämisestä tiibetiläisiin luostareihin käyttämällä aseiden ja terroristien etsintää tekosyynä on tullut tavallinen käytäntö. Näiden toimien tuloksena on kyseisiin paikkoihin kerättyjen taide-esineiden pakkoluovutus sekä uskonnollisten esineiden tuhoaminen. Riippumattomilta tutkimuslaitoksilta ja ihmisoikeusjärjestöiltä saaduissa tiedoissa kerrotaan viimeisimmästä tällaisesta tapauksesta, joka tapahtui Tsendrokin luostarissa Amdo Maiman maakunnassa. Kisat alkavat alle kuukauden päästä. Jokainen kulunut päivä osoittaa, että uskomme siihen, että Kiinan sisäpolitiikka muuttuisi kisojen takia, on ollut perusteeton. Toivon kuitenkin, että Euroopan mielenkiinto tätä asiaa kohtaan ei sammu yhtä aikaa Pekingin olympiatulen kanssa.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä neuvoston puheenjohtaja, onnittelut olympialaista tapahtumaa koskevista valheista, tekopyhyydestä ja hurskastelusta. Liika on liikaa! Te käyttäydytte samalla tavalla kuin hallitukset käyttäytyivät vuosien ajan Neuvostoliiton kommunistisen totalitarismin edessä. Se on aina sama vanha juttu ja aina samat vanhat tarinat, joita te täällä meille kerrotte.

Te puhutte neuvottelutilanteesta. Jos tiibetiläisiltä kysytään, miten neuvottelut menivät, he sanovat, että heitä nöyryytettiin koko ajan neuvottelujen aikana ja että heitä kiristetään jatkuvasti – tässä yhteydessä dalai-lamaa ja hänen edustajiaan kohdeltiin samoin kuin Brežnev kohteli Dubčekia – siihen suuntaan, että jos liikutte, ammumme teidät kaikki. Näin sanottiin neuvottelujen aikana, ja nyt neuvoston puheenjohtaja, Ranskan tasavallan presidentti aikoo sanoa: ”Hyvin tehty, Kiina! Te näytätte meille, mitä tehdä, kun joku liikkuu.” Tämä Kiinan vastaus on yhtä liioitteleva kuin oli Sarkozyn toteamus lähiöiden puhdistamisesta painepesurilla.

Tämä on totuus, ja sitten te sanotte, että tämä on arvojen Eurooppa. Millä perusteella, milloin ja miten? No, nyt kun kaikki ovat läsnä – ja tämä on musta keskiviikko tälle parlamentille – haluaisin onnitella sosiaalidemokraattisen ryhmän puheenjohtajaa ja PPE-DE-ryhmän puheenjohtajaa, he molemmat ovat täällä. Sanoakseen tarkalleen mitä? Sanoakseen täällä tänään mitä? Kaikki sanovat minulle, että asiat muuttuvat paremmiksi olympialaisten ansiosta.

Vuonna 2001 sanottiin, että jos olympialaiset annetaan Kiinalle, asiat muuttuvat paremmiksi. Mitään ei ole tapahtunut vuoden 2001 jälkeen, ja asiat ovat menneet huonosta pahemmiksi. Mitä te siis sanotte meille? Että neljä viikon kuluttua asiat ovat paremmin? Miksi ne olisivat yhtään paremmin? Kiinalaiset voittavat. Kiinan kommunistinen puolue voittaa. Mitä kovempia heistä tulee, sitä enemmän te putoatte polvillenne, ja mitä enemmän te putoatte polvillenne, sitä suurempia voittajia he ovat.

Miksi te uskotte, että tämä muuttuisi? He valvovat kaikkea olympialaisissa. He valvovat radioasemia, he valvovat televisioverkkoja, mutta he eivät valvo Sarkozya, se on totta. He kutsuvat hänet jopa syömään puikoilla. Se on todella mukavaa. He mielistelevät häntä, he hyväilevät ja kutittelevat. Sitten Sarkozy sanoo: ”Se tekee kolme ydinvoimalaa ja 36 suurnopeusjunaa”, ja vielä vaikka mitä. Se on kammottavaa. Se on halveksittavaa, ja minä uskon, että jos Eurooppa ei herää, jos me edelleen levitämme kuvaa kauppiaiden Euroopasta, joka ei pysty puolustamaan Euroopan ja muun maailman kaikkein perustavanlaatuisimpia oikeuksia, meidän ei kannata rakentaa Eurooppaa, ja tämä meidän pitäisi sanoa neuvoston puheenjohtajalle.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Kiitos, arvoisa puhemies. On aina vaikeampaa nähdä malka omassa silmässä kuin rikka jonkun toisen silmässä. Ensiksi haluaisin esittää myötätuntoni tämän valtavan onnettomuuden uhreille sekä ihailuni kollegani Libor Roučekin tavoin siitä, miten Kiinan hallitus reagoi uhreja auttaakseen. Haluan myös kiittää komissiota, joka oli epätavallisen nopea rahallisen tuen tarjoamisessa, ja sanoa, että olen varma, että tälle tuelle ei ole rajoja. Luulen puhuvani meistä suurimman osan puolesta, kun sanon, että me haluamme olympialaisten sujuvan turvallisesti ja reilun perin hengessä, eikä pelkästään stadioneilla. Tietenkin me kunnioitamme Kiinan historialle ja kulttuurille tyypillisiä näkökulmia. Näiden kahden tapahtuman ansiosta meillä on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia käydä vielä tiiviimpää vuoropuhelua ja saavuttaa kouraantuntuvia tuloksia sekä ekologian että ihmisoikeuksien osalta keskusteluissamme Kiinan kansantasavallan kumppaneidemme kanssa.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Minulla oli keskiviikkoiltapäivänä, 18. kesäkuuta tapaaminen kolmen kunniallisen ja sopuisan Kiinan kansalaisen kanssa eräässä hotellissa Pekingissä. Tuskin tuntia ennen kuin meidän piti tavata, sain kuulla, että turvallisuuspalvelu oli hakenut heistä kaksi ja että kolmatta oli virallisesti varoitettu puhumasta minulle. Kaksi pidätettyä vapautettiin noin 31 tuntia myöhemmin. Virallisen linjan mukaan heitä ei ollut vapautettu, koska heitä ei ollut pidätetty, vain ”kuultu”.

Oli miten oli, Kiinan viranomaiset halusivat selvästi estää kaiken henkilökohtaisen kontaktin Euroopan parlamentin jäsenen ja näiden kolmen Kiinan kansalaisen välillä. Mutta ymmärrän täysin heidän vastenmielistä käyttäytymistään. Peking ei selvästikään voinut olettaa, että kukoistavien protestanttisten kotikirkkoyhteisöjen kolme johtavaa edustajaa tulisivat esittämään olympialaisista hyvää propagandaa. Tämän mahtavan urheiluspektaakkelin aattona virallisesti rekisteröimättömien protestanttisten kirkkojen jäseniin kohdistetaan koko ajan ankarampaa uskonnollista vainoa.

Kiinan edistykselliset johtajat pitävät mieluummin tämän sorron raastavat yksityiskohdat tiukasti pimennossa. Luonnollisesti. Loppujen lopuksi, mitä kunniallista on siinä, että Pekingin kotikirkkoyhteisön tavallinen pastori tuomitaan pakkotyöhön? Kolmen vuoden ajan hänen on pitänyt käyttää 12 tuntia päivässä tulevien olympialaisten jalkapallojen valmistamiseen. Se on riittävästi sanottu kiinalaisesta pakkotyön muodosta!

Ja mitä sanomme kiinalaisista virkamiehistä, jotka ovat pidättäneet kotikirkkoyhteisöjen jäseniä, kun he ryntäsivät antamaan käytännön apua vapaaehtoisesti ja täysin pyyteettömästi Sichuanin maakunnan hirvittävän maanjäristyksen uhreille. Se oli todella täysin sopimatonta. Arvoisa puhemies, jo paljon ennen kuin olympialaiset alkavat Kiinassa, minä väittäisin, että Peking on sammuttanut olympiatulen laiminlyömällä räikeästi perusoikeuksia.

  Edward McMillan-Scott (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa ilmaisemalla osanottoni maanjäristyksessä kuolleiden sukulaisille ja niille, jotka kärsivät siitä.

Mutta haluaisin erityisesti osoittaa huomioni Jean-Pierre Jouyet’lle hänen tänään antamastaan julkilausumasta, jonka mukaan presidentti Sarkozy, joka tulee tänne huomenna, osallistuu olympialaisten avajaisseremoniaan.

Haluaisin muistuttaa Les Dernières Nouvelles d’Alsace tämän päivän pääkirjoituksesta: L’Europe a capitulé – Eurooppa on antautunut. Presidentti Sarkozy on menossa olympialaisiin, mutta sen lisäksi Kiinaan Eutelsatin kautta lähetyksiä Ranskan viranomaisten luvalla välittävän ryhmän lähetykset keskeytettiin 16. kesäkuuta. Näin on tehty aiemminkin. Pyydän nyt Ranskan hallitusta sallimaan NTDTV:n jatkaa lähetyksiään.

Toimitan tänään Yhdistyneiden Kansakuntien kidutusta ja uskonnollista vapautta käsitteleville esittelijöille asiakirjan, joka liittyy joihinkin ihmisiin, joiden kanssa olin yhteydessä ollessani Pekingissä kaksi vuotta sitten. Cao Dongia kidutetaan edelleen Koillis-Kiinassa sijaitsevassa vankilassa. Niu Jinping pidätettiin uudelleen 20. huhtikuuta 2008, ja häntä kidutetaan. Hänen vaimoaan Zhang Lianyingiä on kidutettu monesti, ja hänet on vangittu neljä kertaa. Panen Internet-sivulle asiakirjan 50 kidutustavasta, josta hän kärsii. Tiedän, että Gao Zhishengia, kristittyä ihmisoikeusasianajajaa kohdeltiin hyvin huonosti aiemmin tänä vuonna. Hän on edelleen kotiarestissa. Hu Jia pidätettiin sen jälkeen, kun hän oli antanut todisteita Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunnalle.

Tämä on mielivaltainen, julma ja vainoharhainen järjestelmä. Meidän olisi pidettävä politiikka poissa urheilusta; meidän pitäisi pitää Nicolas Sarkozy poissa Pekingistä.

(Suosionosoituksia)

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten monet täällä olevat ihmiset myös minä suhtauduin erittäin varauksellisesti, kun Kiinalle myönnettiin olympialaiset seitsemän vuotta sitten. Mutta ne myönnettiin vasta sen jälkeen, kun viranomaiset olivat antaneet lukuisia vakuutuksia siitä, että vähemmistöjen oikeuksia kunnioitettaisiin, että kidutus lopetettaisiin ja että todistettuja ihmisoikeusrikkomuksia käsiteltäisiin.

Tullaan pikakelauksella tähän päivään ja tiedetään, että huolemme ovat yhtä suuria kuin ennen, elleivät jopa suurempia. Jotkut ovat puhuneet pahoinpitelyistä. Marco Cappato puhui vaikuttavasti Tiibetistä, ja Daniel Cohn-Bendit ja muut puhuivat myös. Tiedämme luonnonoikeuden rikkomuksista. Kiina teloittaa joka vuosi useampia ihmisiä kuin kaikki muut maailman maat yhteensä. Minun mielestäni Euroopan on ensi kuussa hävettävä, jos presidentti Sarkozy ja rivi EU:n hallitusten päämiehiä ja presidenttejä ja prinssejä seisoo siellä ja kättelee Kiinan johtajia antaen heille uskottavuuden, jota he eivät ansaitse, ja antaen heille luvan jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin. Olympialaisissa pitäisi olla kyse olympialaisesta ihanteesta, ja se, mitä Kiinassa tällä hetkellä tapahtuu, sotii sitä vastaan.

  Dirk Sterckx (ALDE). – (NL) Suhteista Kiinaan vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana olen samaa mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että meillä on strategiset siteet Kiinan kanssa ja että ne ovat tärkeitä meille molemmille. Me pyrimme tietysti saamaan taloudelliset siteet, mutta myös enemmän kuin sitä. Mielestäni meidän on korostettava sitä jatkuvasti.

Pidän kahta muuta asiaa yhtä tärkeänä: yksilöiden ihmisoikeudet ja ilmaisunvapaus. Nämä ovat kysymyksiä, joita me otamme esiin joka kerran, kun valtuuskunta tai valtuuskunnan jäsenet ovat yhteydessä kiinalaisiin kollegoihimme. Emme ole aina samaa mieltä, mutta keskustelemme niistä ja yritämme vaihtaa parhaita ajatuksia ja perusteluja. Se on vaikeaa, se on joskus ankaraa työtä, mutta se on jotakin, jonka tekemistä parlamentin on jatkettava herkeämättä.

Olemmeko edistyneet? Ehkä liian vähän ja liian hitaasti, mutta mielestäni olemme edistyneet. Kehottaisin Euroopan parlamenttia muistamaan, että meidän on ylläpidettävä yhteyttä Kiinan kanssa ja nostettava edelleen esiin kysymyksiä huolimatta siitä, miten vaikeaa, väsyttävää tai turhauttavaa se joskus on. Mutta mielestäni se on ainoa tie eteenpäin. Sillä kiinalaisten kohtalosta ei päätetä tässä parlamentissa, vaan siitä päättävät Kiinassa kiinalaiset itse. Heidät meidän on vakuutettava, ei itseämme.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Kiinassa 12. toukokuuta tapahtunut tuhoisa maanjäristys sai aikaan maailmanlaajuisen sympatian aallon. Maahan on virrannut huomattava määrä kansainvälistä tukea, mutta sen rajojen sisällä on kuitenkin tehty erotteluja, ja separatismin vastaiset toimenpiteet on liitetty katastrofin lievitystä koskeviin ponnisteluihin. On täysin epäolennaista, kuuluvatko ihmiset enemmistöön vai vähemmistöön – heidän on ehdottomasti saatava apua. Enää ei pitäisi kehottaa erilaisuuden ylistämiseen, se on toteuttamiskelvoton näkemys. Kiinaa pitäisi neuvoa perusteellisesti avautumaan viimeinkin. Siihen pitäisi kuulua ulkomaisten tarkkailijoiden ja toimittajien vapaa pääsy kaikkiin Kiinan osiin. Kiinan ainoan sensuroimattoman televisioaseman NTDTV:n pitäisi sallia aloittaa lähetyksensä uudelleen viipymättä.

Monet valtion ja hallitusten päämiehet eivät ole vielä noudattaneet Euroopan parlamentin suositusta pidättäytyä osallistumasta olympialaisten avajaisseremoniaan. Tuemme Saksan Angela Merkeliä, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriä Gordon Brownia, omaa puhemiestämme Hans-Gert Pötteringiä ja muita johtavia julkisuuden henkilöitä, jotka ovat päättäneet pysyä poissa 8. elokuuta järjestettävästä seremoniasta. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on sanonut, että hänen päätöksensä riippuu Kiinan ja dalai-laman edustajien välisten neuvottelujen lopputuloksesta. Neuvottelut ovat olleet tuloksettomia ja sellaisina ne pysyvät; hänen on siis jäätävä Pariisiin.

(Suosionosoituksia)

Haluan ennen kisoja muistuttaa tiibetiläisten ahdingosta. Maaliskuun 14. päivän mielenosoituksissa kuoli yli 200 ihmistä, ja 5 000 tiibetiläistä on vangittu, useimmat heistä ilman oikeudenkäyntiä. Tuhannet ovat saaneet vammoja, kun heihin on kohdistettu fyysistä väkivaltaa isänmaallisen uudelleenkoulutuksen aikana. Arvoisa puhemies, tämä on tarkoitettu muistutukseksi niille, jotka edelleen aikovat lähteä Pekingiin.

(Suosionosoituksia Verts/ALE-ryhmästä)

  Alexandra Dobolyi (PSE). - (HU) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Olympialaisten järjestäminen on haaste kaikista näkökulmista, mutta se on myös poikkeuksellinen mahdollisuus Kiinan kansalaisille osoittaa maailmalle, että he ovat ymmärtäneet olympialaisten yleismaailmalliset arvot ja hengen. ”Yksi maailma, yksi unelma”: Pekingin olympialaisten tunnuslause korostaa täysimääräisesti kisojen perusperiaatteita ja edustaa niitä uskollisesti. Luotan siihen, että olympialaiset takaavat meille erinomaisen mahdollisuuden syventää ja laajentaa yhteistyötämme ja vuoropuheluamme Kiinan kanssa monilla aloilla.

Emme saa kuitenkaan unohtaa toukokuun maanjäristystä ja tuhoa, jossa kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä ja joka teki miljoonista kodittomia. Meidän on taattava maalle tukemme vaikeina aikoina, mutta meidän on aina muistutettava johtoa demokraattisten uudistusten merkityksestä ja annettava rakentavaa arvostelua monilla aloilla.

Minä olen yksi niistä, joiden mielestä Euroopan unionin on jatkettava Kiinan kanssa tuloksiin keskittyvää vuoropuhelua ihmisoikeuksista, mutta meidän on hyväksyttävä, että tuloksia saadaan vain askel kerrallaan. Ja kyllä, tuloksia on tulossa: vain muutama päivä sitten aloitettiin jälleen suora lentoyhteys Kiinan ja Taiwanin välillä monen vuosikymmenen tauon jälkeen. Keskustelut dalai-laman kanssa on jälleen aloitettu. Myös tässä meitä kiinnostaa tuloksiin keskittyvä ja pragmaattinen vuoropuhelu, jossa otetaan huomioon Tiibetin ja Kiinan arvot ja jolla viitoitetaan tietä tulevaisuuteen. Suuret kiitokset.

  Cornelis Visser (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, olympialaiset avataan Pekingissä 8. kuukauden 8. päivänä vuonna 2008. Kahdeksan on onnennumero kiinalaisessa kulttuurissa, ja se liittyy hyvään onneen ja vaurauteen. Toivon, että tämä päivämäärä osoittautuu onnekkaaksi Kiinan kansalle. Taloudellisesti Kiinalla menee todella hyvin. Kuten Deng Xiaopingilla oli tapana sanoa: ”Ei ole väliä, onko kissa musta vai valkoinen, kunhan se pyydystää hiiriä”. Hän avasi maan ulkomaisen pääoman investoinneille. Kiinan taloutta on vapautettu vähitellen. Kiina on nyt vakaa kumppani taloudellisessa kehityksessä. Se on tyytyväinen esimerkiksi siihen, että sen valuutta on sidottu dollarin lisäksi euroon ja muihin valuuttoihin. Kiinalla on rakentava asema maailmantaloudessa.

Ihmisoikeuksien osalta tilanne ei valitettavasti ole hyvä, eikä etenkään Kiinan oman väestön ihmisoikeuksien osalta. Minusta on masentavaa, että olympialaisten kaltaisen riemukkaan tapahtuman takia kiinankieliselle satelliitin kautta länsimaista toimivalle televisioasemalle on asetettu rajoituksia. Toivon, että Kiinan viranomaiset käyttävät kisojen suomaa tilaisuutta osoittaa kansalleen, että sääntöjä ei sovelleta pelkästään urheiluareenoilla vaan ennen kaikkea niitä sovelletaan virkakoneiston velvollisuutena olevaan velvoitteeseen kunnioittaa ihmisoikeuksia ja ilmaisunvapautta.

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies 69 000 ihmistä kuoli 12. toukokuuta 2008 tapahtuneen maanjäristyksen takia, yli 18 000 on kadoksissa ja loukkaantuneiden määrä on yli 37 000. Tämä tapahtuma on järkyttänyt kiinalaisten lisäksi koko maailmaa. Olen luultavasti ainoa tänään täällä parlamentissa oleva henkilö, joka oli tuolloin paikalla. Olin Pekingissä ja Shanghaissa ja näin noiden ihmisten, kiinalaisten, solidaarisuuden ja sen, miten he samastuivat uhreihin ja tragediaan.

Käytän tätä tilaisuutta hyväkseni ja ilmaisen ihailuni tuhansille koko maailman, Taiwanin, Japanin, Australian ja ennen kaikkea Kiinan pelastushenkilöstön jäsenille ja vapaaehtoisille, joiden näissä traagisissa olosuhteissa osoittama solidaarisuus ja sitoutuneisuus ansaitsevat erityistä ylistystä. Euroopan unionin toteuttamalle toiminnalle pitäisi myös antaa tunnustusta. Kiinan hallitus osoitti paikallisviranomaisten tukemana kymmenen miljardia euroa katastrofien uhrien auttamiseen. Pekingin saaman ulkomaisen tuen kokonaismäärä oli viisi miljardia euroa. Suurin osa näistä varoista tuli Kiinan ulkopuolella maailman eri osissa asuvilta kiinalaisilta.

Minun mielestäni erityiseen humanitaariseen apuun suunnatut toimet ovat hyödyllisempiä ja vuoropuhelu on hyödyllisempää kuin iskulauseet ja kehotukset boikotteihin ja protesteihin.

  Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän parlamentin on edistettävä valtiomiestaitoa, mitä se ei tällä hetkellä surullista kyllä tee.

Kymmenen miljoonaa koditonta ihmistä on valtava katastrofi – maailman pahin. Näimme, miten ihmisistä huolehtiva, ihmisiin keskittyvä Kiinan hallitus ja johto toimivat alueella, jolla on yksi maailman suurimmistä väestöistä, johon kuuluu yli miljoona tiibetiläistä. Toisin kuin Burmassa, jossa johtajat eivät välittäneet eivätkä välitä, Kiinan hallitus välittää selvästi omasta kansastaan. Tämä oli itsestään selvää kaikille, jotka näkivät avustusponnistelut.

Muun maailman maat, vallat, järjestöt tai kansat eivät voi päättää Kiinan ihmisoikeuksista. Vain 1,3-miljardinen Kiinan kansa voi päättää niistä itse. Tiedämme hyvin, että tämä kansa voi olla selväsanainen, se voi näyttää ja osoittaa vihansa, ja se todella näyttää sen, kun jokin on väärin.

Kiinan ihmisoikeustilanne paranee, ja sitä voidaan parantaa edelleen. Se, että parlamentti ja kollegani huutelevat siitä, ei muuta mitään. Kuten tavallisesti, petämme itseämme omasta tärkeydestämme. Kun Kiinan kansa nousee köyhyydestä, se vaatii itse suurempaa demokraattista ilmaisunvapautta. Neljä sataa miljoonaa ihmistä on noussut köyhyydestä – se on merkittävä saavutus. Mutta Kiinan kansa on peloissaan. Kääntämällä heille selkämme, kuten teimme olympiasoihdun takia, me raivostutamme vain Kiinan kansan, emme sen hallitusta. Tämä ero on tärkeä, ja se pitäisi ymmärtää.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, olympialiike on kautta aikojen pyrkinyt saavuttamaan paremman maailman. Pekingissä pian alkava suurtapahtuma on auttanut huomion kiinnittämistä Tiibetiin ja ihmisoikeuksiin. Pekingin ja dalai-laman välistä vuoropuhelua on ehdottomasti jatkettava. Antaessaan Kiinalle mahdollisuuden järjestää tämä maailmanlaajuinen urheilutapahtuma kansainvälinen olympiakomitea määräsi hyvin selkeän ehdon, jonka mukaan Kiinan pitäisi kunnioittaa ihmisoikeuksia vuoteen 2008 mennessä. Tiedämme, että näin ei käynyt.

Olympialaisissa ei ikinä ole ollut kyse pelkästään urheilusta. Olympialaisten peruskirjan periaatteet myötäilevät suuressa määrin EU:n periaatteita, joilla tarkoitan kansalaisten perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia, joiden suhteen ei tehdä kompromisseja. Peruskirjassa todetaan, että isäntämaan on ylläpidettävä ihmisarvoa, eikä se saa sortaa kansalaisia kansallisuuden tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella. Tämän takia olen samaa mieltä sen näkemyksen kanssa, jonka mukaan presidentti Sarkozyn paikka on Pariisissa oman televisionsa edessä, ei Pekingin olympiastadionilla.

  David Hammerstein (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, Kiinassa pidettävät olympialaiset ovat antaneet meille opetuksen: jos aikoo järjestelmällisesti rikkoa ihmisoikeuksia, on oltava suuri, taloudellisesti vahva maa, ei Zimbabwe tai Kuuba. Eikä ainakaan Burma. Maan on oltava sellainen, jonne sadat länsimaiset yritykset ovat sijoittautuneet ja jossa miljoonat ihmiset työskentelevät orjuuden kaltaisissa olosuhteissa. Maalla on oltava suurellinen ja aggressiivinen tyyli, ja sitten Eurooppa kumartelee ja raaputtelee sitä.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, esitän surunvalitteluni maanjäristyksen uhrien läheisille ja haluan ilmaista vilpittömän suruni. Meidän on kuitenkin keskusteltava muista asioista, ja tämän sanon erityisesti neuvostolle, sillä muistan presidentti Sarkozyn muutama kuukausi sitten, Tiibetin tapahtumien aikaan, tekemät huomiot.

Olemme juuri kuulleet ehdotuksen tehdä urheilusta huonoa politiikkaa ja politiikasta naurettavaa urheilua, eikä tätä voida hyväksyä. Ei voida hyväksyä sitä, että presidentti Sarkozy aikoo edustaa Euroopan unionia Pekingissä käymättä sikäläisten poliittisten vankien luona. Olisi johtajillemme häpeällistä mennä Pekingiin ja olla lausumatta yhtään sanaa tilanteen julmasta todellisuudesta. Se olisi häpeällistä, eivätkä kyseiset johtajat voisi sen jälkeen enää esiintyä arvokkaasti Euroopan unionin toimielimille. On ensiarvoisen tärkeää, että palaamme tähän kysymykseen syyskuussa.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, vain kuukausi ennen Pekingin olympialaisia Kiina käy edelleen läpi maanjäristyksen traagista vaikutusta. Valitettavasti tarvittiin maanjäristys ja tuhansia uhreja ja kodittomia ihmisiä ennen kuin Kiinan kansantasavallan hallitus tajusi, että apua tarjonneiden kansojen solidaarisuus oli olennaista.

Se pakotti kuitenkin Kiinan avaamaan rajansa ja sallimaan kaikkien joukkotiedotusvälineiden ja humanitaarisen avun toimistojen päästä alueille, joille siihen saakka oli vaikeaa päästä edes vieraana.

Kiinan maanjäristyksiä seuranneet tapahtumat johtivat pehmenemiseen, joka puolestaan on johtanut siihen, että koko maailmaa huolestuttaa kansojen rauhanomainen yhteiselo. Olympialipulla ja muinaisen Olympian pyhällä tulella on ihanteellinen asema niiden asioiden joukossa, jotka erottavat meitä, mutta ennen kaikkea myös niiden asioiden joukossa, jotka yhdistävät meitä.

  Eva Lichtenberger (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, kun presidentti Sarkozy puhui suoraan Tiibetin levottomuuksista, ihailin suuresti Ranskaa sen ihmisoikeuksien valvojan tehtävän takia. Sen jälkeen tilanne on muuttunut paljon huonommaksi, ja pidätettyjen määrä hipoo ennätyksiä.

Tilanne Tiibetissä ei ole koskaan ollut näin jännittynyt. Tiedotusvälineiden sensurointi ei ole ikinä ollut niin ankaraa kuin nyt. Ja minun mielestäni presidentin reaktio on isku vasten niiden kasvoja, jotka kampanjoivat ihmisoikeuksien puolesta. Me teemme tyhjiksi kaikkien niiden kiinalaisten toiveet, jotka luottavat siihen, että me harjoitamme painostusta auttaaksemme heitä, kun he yrittävät ottaa demokratian käyttöön Kiinassa.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kansainvälinen olympiakomitea perusteli vuoden 2008 olympialaisten myöntämistä Kiinalle väittämällä, että se auttaisi avaamaan maata parannuksille sen ihmisoikeustilanteessa.

Kiinan viranomaiset eivät ole kuitenkaan ottaneet huomioon kansainvälisiä kehotuksia lopettaa Tiibetissä 14. maaliskuuta tapahtuneiden levottomuuksien seurannan jatkaminen. Mielenosoitukseen osallistuneita seurataan edelleen, pidätetään ja vangitaan mielivaltaisesti, eikä heidän perheilleen anneta mitään tietoja heidän sijainnistaan, vaikka sitä edellytetään Kiinan lainsäädännössä.

Kehotan Kiinaa noudattamaan sen ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien, demokratian ja oikeusjärjestyksen osalta tekemiä julkisia sitoumuksia. Tämä oli kansainvälisen olympiakomitean kanssa tehty sopimus, jonka nojalla Kiinalle ensisijaisesti myönnettiin olympialaiset.

Tämä on Kiinalle historiallinen ja ainoalaatuinen tilaisuus osoittaa maailmalle halukkuutensa parantaa ihmisoikeustilannettaan, mutta minun mielestäni tässä suhteessa ei ole tapahtunut riittävää edistystä.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuen sitä, että olympialaiset pidetään Pekingissä, mutta kehotan myös Euroopan hallituksia ja instituutioita vaatimaan, että Kiina noudattaa ihmisoikeuksiin liittyviä sitoumuksiaan, eli niitä, jotka se on tehnyt saadakseen olympialaiset Pekingiin.

Tämä edellyttää, että EU:n edustajat, jotka osallistuvat – tai eivät osallistu – olympialaisiin, käyttävät tämän tilaisuuden kiinnittääkseen huomion Kiinan ihmisoikeustilanteeseen. Tämä on hyvin vakavaa. Vankilassa on monia ihmisiä, myös Hu Jia, joka vangittiin sen jälkeen, kun hän puhui meille täällä Euroopan parlamentissa videon kautta. Emme voi hyväksyä sitä, että Kiinan viranomaiset pitävät edelleen kyseisiä ihmisiä vankilassa ilman mitään syytä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, monet maat ja niiden johtajat, myös Euroopassa, ovat kiinnostuneita hyvistä yhteyksistä Kiinan kanssa saadakseen tuottoisia kauppoja tai taloussopimuksia, ja he kiinnittävät vain vähäistä huomiota demokratian puutteeseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen laiminlyöntiin Kiinassa. Maailman yleisesti, maailman johtajien ja maailmanlaajuisten instituutioiden pitäisi toimia yhdessä, ja niiden pitäisi soveltaa eri painostuksen lajeja puolustaakseen vapauden, ihmisoikeuksien ja demokratian kaltaisia arvoja. Jos olemme jakaantuneet, emme voi toimia yhdessä ja meillä on vain vähän vaikutusvaltaa. Olympialaiset ovat oiva tilaisuus sellaisiin toimenpiteisiin. Kansainvälisen yhteisön pitäisi toimia auttaakseen väestöä, joka on kärsinyt järkyttävästä maanjäristyksestä.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, ensinnäkin Euroopan unioni ei päättänyt vuonna 2001, että olympialaiset olisi pidettävä Pekingissä, päätöksen teki kansainvälinen olympiakomitea.

Toiseksi, kuten olette sanoneet, olympialaisten ihanteet ovat todella olemassa, mutta ne eivät koske politiikkaa, ne koskevat urheilua, kuten kansainvälinen olympiakomitea on sanonut yhä uudelleen.

Kolmanneksi, en tiedä, onko se, että sanotaan yhden parlamentin jäsenen tavoin, että ”en aio mennä avajaisseremoniaan, mutta aion katsoa niitä televisiosta” paras tapa edistää ihmisoikeuksia Kiinassa ja saada aikaan kattava vuoropuhelu. En usko, että ongelma todella koskee tätä asiaa. Huomautan lisäksi, että monet eri poliittisia ryhmiä ja eri vakaumuksia edistävät parlamentin jäsenet ovat myös ilmaisseet tässä parlamentissa näkemyksensä vuoropuhelusta, jota meidän pitäisi käydä Kiinan viranomaisten kanssa.

Olivatpa nykyiset vaikeudet millaisia tahansa, meidän on edelleen hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla EU:n suhteita Kiinan kanssa. Vain voimakas unioni voi saada kaksi osapuolta käymään avoimia keskusteluja – joita me kaikki kannatamme – mistä tahansa aiheesta, jopa kaikkein ongelmallisimmalta vaikuttavista. Euroopan unioni ei odottanut Tiibetin tapahtumien alkamista käynnistääkseen kyseisen vuoropuhelun. Haluamme aloittaa Kiinan kanssa vuoropuhelun yhä useammista kahdenvälisistä ja maailmanlaajuisista kysymyksistä, jotka eivät ole pelkästään kaupallisia – toisin väittäminen on valtavaa vääristelyä. Myös Benita Ferrero-Waldner huomautti tästä. Kattava vuoropuhelu Kiinan kanssa on välttämätöntä, koska Kiinalla on merkittävä asema kansainvälisessä yhteisössä, ja meidän on tehtävä kaikkemme – olympialaiset ovat myös siihen keino – varmistaaksemme, että Kiina integroidaan tehokkaammin kansainväliseen yhteisöön.

Haluaisin lisäksi huomauttaa, että meidän on käytävä Kiinan kanssa strategista vuoropuhelua erityisesti puheenjohtajavaltion Ranskan johdolla pidettävässä tulevassa huippukokouksessa. Puheenjohtajavaltio Ranska ei valinnut huippukokouksen päivämäärää. Huippukokous pidetään vuoden 2008 toisella puoliskolla. Meidän on varmistettava, että valmistelut tehdään mahdollisimman hyvissä olosuhteissa, ja tämän huippukokouksen pitäisi tarjota tilaisuus Kiinan ja Euroopan unionin kumppanuudelle, jotta voitaisiin käsitellä uusia kysymyksiä, erityisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ympäristö- ja sosiaalinormeihin liittyviä kysymyksiä – kuten monet teistä ovat sanoneet.

Kiinan vakaaseen haluun olla merkittävämmässä asemassa kansainvälisellä foorumilla on liitettävä ihmisoikeuksien alaan, sosiaalialaan ja ympäristönsuojeluun liittyviä uusia velvollisuuksia. Olemme siitä tietoisia ja olemme valmiita tekemään työtä kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, ja Euroopan unioni on epäilemättä sopivin kumppani auttamaan Kiinaa tällä tiellä.

Tässä yhteydessä presidentti Sarkozy Euroopan unionin puheenjohtajana, kollegoitaan ja virkaveljiään kuultuaan, ottaa vastuun Euroopan unionin ja Kiinan välisen kattavan vuoropuhelun aloittamisesta. Jos Kiina haluaa olla merkittävämpi toimija maailmannäyttämöllä, sen on otettava harteilleen siitä johtuva vastuu. Vertailuja on tehty paljon, yhden teki Daniel Cohn-Bendit. Panin merkille vertailun Brežnevin Neuvostoliittoon. Haluammeko todella kahden toisilleen vihamielisen ryhmittymän ristiriitaa? Eikö siinä vuoropuhelussa, jota myös on käyty tämän suuren maan kanssa, saavutettu jotakin edistystä? Meillä oli tärkeä asema tämän edistyksen saavuttamisessa, ja kuten aina, arvomme tulevat esiin myös vuoropuhelun ja demokraattisen kehityksen kautta. Meidän on käytävä Kiinan kanssa haastavaa vuoropuhelua, jossa mikään aihe ei ole kielletty, ja meidän on kannustettava sitä tekemään sitoumuksia kaikilla aloilla, politiikassa, ihmisoikeuksissa ja yhteiskunnassa.

Jotkut parlamentin jäsenet ovat maininneet kuolemanrangaistuksen. Meidän pitäisi käsitellä tätä asiaa Kiinan kanssa, mutta meidän pitäisi käsitellä sitä myös kaikkien muiden kanssa, ja toivon, että ne samat konservatiivijäsenet, jotka juuri ovat puhuneet aiheesta, tekevät niin. Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että kuolemanrangaistus on voimassa muissakin maissa, joilla on suhteet Euroopan unioniin. Joka tapauksessa me tarvitsemme tätä kattavaa vuoropuhelua. Meidän on edettävä varovasti, ja olen täysin samaa mieltä siitä, mitä komissio sanoi neuvoston osalta eli, että meidän ei pitäisi pahentaa Kiinan kansallistunnetta silloin, kun se toimii isäntänä tapahtumassa, joka on hyvin tärkeä koko maalle, maalle, joka pyrkii integroitumaan kansainväliseen yhteisöön.

Tässä hengessä ja vastaten kaikista asemaansa liittyvistä velvollisuuksista ja toimien täysin tietoisena eurooppalaisten arvojen luonteesta presidentti Sarkozy vierailee uudessa asemassaan Pekingissä välittääkseen tämän viestin ja myös osoittaakseen, että uskomme tämän suuren maan myönteiseen kehitykseen sen kansainväliseen yhteisöön integroitumisen osalta. Olemme jo nähneet todellisia merkkejä edistyksestä Burmassa ja Iranin ja Pohjois-Korean konfliktien ratkaisemisessa. Ne ovat kaikki aloja, joilla myös tarvitsemme Kiinan apua. Tähän kuuluu selkeästi muutakin kuin puhtaasti kaupalliset edut.

Lopuksi haluaisin sanoa Marco Cappatolle, että kaikissa suhteissamme, riippumatta siitä, ovatko ne EU:n sisäisiä, koskevatko ne vähemmistöjä tai ovatko ne unionin ja sen kumppaneiden välisiä, meillä on oltava samat vaatimukset ja meidän on varottava luennoimasta koko maailmalle moraalista.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti, koska paljon on sanottu.

Haluaisin vain toistaa, että suhde Kiinan kanssa on hyvin monitahoinen. Se tarkoittaa, että tämän strategisen suhteen ala on laaja. Ympäristön, kaupan, kulttuurin – kaikkien käymiemme erilaisten aihekohtaisten keskustelujen ja vuoropuhelujen – lisäksi käsittelemme myös ihmisoikeuksia, jotka erityisesti on tänään täällä tuotu esiin hyvin vakavasti. Me otamme ne vakavasti riippumatta siitä, koskevatko ne ihmisoikeuksien puolustajia tai vankilassa olevia vetoomuksen esittäjiä tai kuolemanrangaistuksen käyttöä. On totta, että hyvin monia ihmisiä teloitetaan. Olemme maininneet tämän aina selkeästi, myös oletetut kidutus- ja pahoinpitelytapaukset.

Käymme vuoropuhelua ihmisoikeuksista. On totta, että joskus se ei ole tyydyttävää, mutta meillä ei ole muuta välinettä. Meidän on jatkettava vuoropuhelua Kiinan kanssa. Meillä on Saksassa sanonta: Steter Tropfen höhlt den Stein, jokainen pisara muovaa kiveä. Tätä me yritämme tehdä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. − (ES) Keskustelun päätteeksi, olen vastaanottanut viisi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetty päätöslauselmaesitystä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan poikkeuksellisesti huomenna kello 9.00 puheenjohtajavaltion Ranskan ohjelman esittelyn takia.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) Pekingin olympialaiset lähestyvät, mutta minun tietääkseni Kiinan ihmisoikeustilanne ei ole parantunut. Pikemminkin päinvastoin, sillä Kiinan hallinto pidättää yhä useampia ihmisiä estääkseen mahdolliset mielenosoituksen olympialaisten aikana.

Lehdistön vapaus on äärimmäisen tärkeää, koska riippumattomat tiedotusvälineet tarjoavat sensuroimatonta tietoa Kiinan ihmisoikeustilanteesta. Siksi on olennaista, että riippumattomat televisioasemat, kuten NTDTV, voivat myös lähettää ohjelmia. Tämä televisioasema lähettää ohjelmia ympäri vuorokauden kiinaksi ja englanniksi Aasiassa, Euroopassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa satelliittien kautta. NTDTV:n ohjelmia lähettävä ranskalainen yhtiö Eutelsat katkaisi 16. kesäkuuta 2008 yllättäen NTDTV:n signaalin Aasiassa ilmeisesti Kiinan kommunistisen puolueen harjoittaman painostuksen takia.

Arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, vetoan teihin siinä toivossa, että käytätte komission nimissä kaikkia mahdollisia keinoja NTDTV:n lähetysten palauttamiseksi Aasiaan. Pyydän myös puheenjohtajavaltiota Ranskaa estämään neuvoston nimissä ilmaisunvapauden rajoittamisen Kiinassa.

Kehotan Kiinan viranomaisia osoittamaan maailmalle, että olympialaisten myöntäminen Pekingille on johtanut ihmisoikeustilanteen parantumiseen Kiinassa. Uskon, että Tiibetin avaaminen matkailijoille, toimittajille ja kaikille tiedotusvälineille on todellista ja että sen avulla kyseisen alueen tilanteesta saadaan sensuroimatonta tietoa.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE) , kirjallinen. – (HU) Laajentuminen on yksi onnistuneimmista EU:n politiikanaloista, ja samalla se on ehkä yksi tehokkaimmista koskaan tunnetuista ulkopolitiikan välineistä. Kaikki tähän mennessä tapahtuneet laajentumiset ovat vahvistaneet unionia ja vakauttaneet ja yleisesti yhdistäneet liittyneitä maita. Vuoden 2004 laajentumisen jälkeen kuluneet neljä vuotta ovat hälventäneet laajentumista edeltäneet perustelemattomat pelot ja harhaanjohtavan tiedon. Laajentuminen on suuri menestys, ja sekä vanhat että uudet jäsenvaltiot ovat hyötyneet siitä paljon. Valitettavasti jotkut poliitikot, joko tietoisesti tai silkasta typeryydestä, kieltävät laajentumisen onnistumisen ja johtavat vanhojen jäsenvaltioiden kansalaisia harhaan. Siksi on erittäin tärkeää, että me tiedotamme yhteiskunnalle laajentumisen eduista ja hyödyistä.

Lissabonin sopimuksen hylkääminen Irlannissa on todella suuri este unionin laajentumiselle tulevaisuudessa. Luotan silti siihen, että EU löytää pikaisesti ratkaisun pelastaakseen Lissabonin sopimuksen. Kroatian liittymistä ei pitäisi kuitenkaan pitää panttivankina: Kroatian liittyminen on oikeudellisesti mahdollisesti, vaikka Lissabonin sopimus ei toteutuisikaan. Kroatiasta voisi siten tulla jäsen vuoden 2009 alussa tai vuoden 2010 alussa riippuen liittymisneuvottelujen edistymisestä.

Laajentumisstrategian ja Euroopan naapuruuspolitiikan välinen suhde on monimutkainen kysymys. Olen periaatteessa sitä mieltä, että niiden eurooppalaisten naapureidemme, joilla ei vielä ole mahdollisuutta jäsenyyteen, pitäisi siirtyä yhdestä kategoriasta toiseen sen mukaan, miten ne ovat täyttäneet mitattavissa olevat tavoitteet. Samaan aikaan on tärkeää, että unioni pystyy suojelemaan vapaan liikkuvuuden maantieteellistä aluettaan ja että sen pitäisi tietyissä tapauksissa itse päättää yhdentymisvalmiuksien osalta, mitä mahdollisuuksia se tarjoaa kumppaneilleen.

12. Komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirja (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana Elmar Brokin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta (2007/2271(INI)) (A6-0266/2008).

  Elmar Brok, esittelijä. − (DE) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, on tunnustettava, että Euroopan unionin edelliset laajentumiset ovat olleet huomattavia poliittisia ja taloudellisia menestyksiä. Siitä ei ole epäilystäkään. Arvoisa komission jäsen, Romanian ja Bulgarian tapauksista käydään täällä ehdottomasti keskusteluja tulevina viikkoina, mutta avaushuomautukseni pätee yleisesti niihinkin.

Meidän on samaan aikaan tehtävä selväksi, että kun neuvottelemme valtioiden kanssa ja kun lupaamme niille lisäneuvotteluja, me pidämme kyseiset lupaukset, ja että kun myönnämme valtiolle ehdokkaan aseman, sitä todella kohdellaan ehdokasvaltiona. Thessalonikissa annettuja lupauksia on myös kunnioitettava.

Meidän on samalla kuitenkin tehtävä selväksi, että tämä ei missään tapauksessa tarkoita, että tapahtumat seuraavat automaattisesti toisiaan, vaan että kunkin yksittäisen valtion on täytettävä unionin jäsenyyttä koskevat ehdot – Kööpenhaminan kriteerit – jotta siirtyminen tapahtuu onnistuneesti sekä liittyvien valtioiden että koko Euroopan unionin kannalta.

Nyt, kun jäsenmäärä on noussut 27 valtioon – ja Kroatiasta tulee ehkä pian 28. jäsenvaltio – meidän on myös mietittävä, tarvitsemmeko kenties vakauttamisvaihetta, jotta voidaan taatan, että Euroopan unionissa kaikki on todella toimintakunnossa. Juuri niiden, jotka löytävät vikoja Lissabonin sopimuksessa mutta samalla tukevat laajentumista, on tajuttava, että heidän politiikkansa on epäjohdonmukaista. Lissabonin sopimus oli itse asiassa tarkoitettu edellytykseksi viimeiselle laajentumiskierrokselle, ei seuraavan valmistelua varten. Laajentumista kannattavat mutta Lissabonin sopimusta vastustavat edistävät itse asiassa sitä, että tilaisuudet laajentumiseen häviävät. Tämä on ilmaistava hyvin selkeästi.

Toinen äärimmäisen tärkeä seikka, joka meidän on ymmärrettävä, on se, että vahvuus ei riipu pelkästään koosta vaan myös sisäisestä yhteenkuuluvuudesta, millä tarkoitan, että kuten historia on meille opettanut, on olennaisen tärkeää, ettemme vaadi itseämme ylittämään valmiuksiamme. Se Euroopan unioni, jonka haluamme, ei ole vapaakauppa-alue vaan poliittisesti tehokas yksikkö. Tämä tarkoittaa, että sisäistä uudistusta koskevat valmiutemme ovat yhtä tärkeä ehto laajentumiselle kuin ehdokasvaltioiden sisäiset uudistukset ovat niiden liittymiselle. Syventymistä ja laajentumista on alettu käyttää tämän kaksitahoisen prosessin peruskuvauksena.

Meidän on myös tiedostettava, miten olennaisen tärkeää EU:hun liittymistä koskevan mahdollisuuden antaminen Länsi-Balkanin maiden lisäksi Ukrainalle ja muille maille on, sillä se on avain niiden sisäisiä uudistuksia koskevan prosessin onnistumiseen, kun ne pyrkivät kehittämään demokratiaa ja oikeusjärjestystä, jotta ne keskittäisivät toiveensa pikemmin Brysseliin kuin muihin suuntiin.

Kuvailemissani olosuhteissa tämä tie ei kuitenkaan johda kaikissa tapauksissa välittömään täyteen jäsenyyteen, koska nämä maat eivät ole vielä valmiita ja koska unioni ei myöskään ole vielä valmis. Monissa tapauksissa täysi jäsenyys ei ole vaihtoehto.

Tämän takia tarvitsemme uusia välineitä täyden jäsenyyden ja naapuruuspolitiikan väliin jäävällä alueella, jotta näiden maiden mahdollisuudella liittyä EU:hun ei pelkästään anneta niille toivoa vaan että ne todella yhdistetään vapaakaupan ja Schengen-järjestelmän kaltaisten alojen todelliseen edistykseen. Tarvitsemme välineitä, jotka on muokattu EFTA-maiden kanssa käytävää vapaakauppa koskevan Euroopan talousalueen pohjalta, välineitä, joiden avulla kumppanimaat voisivat omaksua 30, 50 tai 70 prosenttia yhteisön vakiintuneista laeista ja käytännöistä.

Tämä tarkoittaa, että täysjäsenyyttä koskevat neuvottelut voisivat olla hyvin lyhyet. Ruotsi, Itävalta ja Suomi toimivat näin, kun taas Sveitsin, Islannin ja Norjan kaltaiset maat toimivat toisin. Mutta kuka tietää tänään, että Norja on Schengen-sopimusten osapuoli ja että Sveitsi osallistuu unionin rakennepolitiikkaan uusissa jäsenvaltioissa? Me voimme toisin sanoen kehittää hyvin tiiviit suhteet, ja sen jälkeen jokaisessa tapauksessa voidaan tehdä päätös siitä, haluavatko molemmat osapuolet jatkaa tätä tiivistä yhteistyötä pysyvästi vai haluavatko ne, että se on siirtymävaihe kohti täyttä jäsenyyttä.

Näin ollen jopa Länsi-Balkanilla – ei tosin Kroatiassa, jossa se olisi täysin epäjohdonmukainen askel – ne maat, joiden liittyminen olisi pitkäaikaisempi prosessi, voisivat halutessaan hyötyä kyseisestä siirtymävaiheesta ja käyttää sitä välineenä. Niiden on annettava valita.

Hyvät naiset ja herrat, tällä perusteella uskon, että meidän pitäisi voida vahvistaa EU:hun liittymistä koskevia mahdollisuuksia, jotta niitä voitaisiin käyttää välineenä jäsenyyden ja kumppanuuspolitiikan välisellä alueella, ja siten laajentaa vakauden, rauhan ja vapauden aluetta Euroopassa vaarantamatta Euroopan unionin kehitysmahdollisuuksia.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, neuvosto haluaa kiittää Euroopan parlamenttia ja erityisesti Elmar Brokia hänen komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta laatimansa mietinnön takia ja käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen ylistääkseen parlamentin aktiivista osaa ja sen arvokasta osuutta laajentumisprosessissa.

Elmar Brokin mietintö osoittaa, että viimeisin laajentuminen on ollut menestys sekä Euroopan unionin että unioniin liittyneiden jäsenvaltioiden kannalta.

Meidän mielestämme se on ollut menestys EU:lle, ja sen avulla on pystytty päättämään Euroopan jakautuminen ja edistämään rauhan ja vakauden turvaamista koko maanosassa. Se on johtanut uudistuksiin ja vahvistanut vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, oikeusjärjestyksen ja markkinatalouden yleisiä periaatteita.

Yhtenäismarkkinoiden laajentuminen ja taloudellisen yhteistyön lisääntyminen ovat lisänneet vaurautta ja kilpailukykyä, minkä ansiosta Euroopan unioni on pystynyt vastaamaan paremmin globalisaation tuomaan haasteeseen, ja myös edistänyt kumppaneidemme kanssa käytävää kauppaa. Laajentuminen on epäilemättä antanut Euroopan unionille enemmän painoarvoa maailmassa ja tehnyt siitä vahvemman kansainvälisen toimijan.

Laajentumispolitiikkamme on hyvin vakaata, ja siinä on otettu opiksi edellisistä laajentumisista. Vuoden 2007 joulukuussa unioni päätti, että tuleva laajentumisstrategia perustuisi sitoumusten vakauttamiseen, tiukkoihin ja tasapuolisiin ehtoihin ja parempaan kommunikaatioon kansalaisten kanssa. Tämä on edelleen laajentumista koskevan toimintatapamme perusta.

Unioni on päättänyt, että ehdokasvaltioiden on oltava valmiita hyväksymään täysimääräisesti niille liittymisestä johtuvat velvoitteet, jotta unioni voi säilyttää integrointivalmiutensa, ja että unionin on voitava toimia tehokkaasti ja edetä, kuten Elmar Brok puheenvuorossaan ilmaisi.

Nämä kaksi näkökohtaa ovat olennaisia, jos aiomme saada kansalaisten laajan ja kestävän tuen. Heidät pitäisi saada osallistumaan näitä asioita koskevan suuremman avoimuuden ja paremman kommunikaation avulla, ja luotan siihen, että Euroopan parlamentti auttaa meitä tässä.

Euroopan unioni täyttää sitoumuksensa käynnissä olevien neuvottelujen osalta.

Turkin osalta arviointi, eli kunkin luvun ensimmäinen virallinen osa, on saatettu loppuun 23 luvun osalta ja niistä kahdeksasta on aloitettu neuvottelut.

Kroatian osalta neuvottelut on aloitettu 20 luvun osalta, ja väliaikaisesti niistä on suljettu kaksi.

Turkin ja Kroatian kanssa pidettiin 17. kesäkuuta hallitustenväliset konferenssit, joiden tarkoituksena oli avata Turkin kanssa neuvottelut luvusta 6 ”Yhtiöoikeus”, ja luvusta 7 ”Teollis- ja tekijänoikeudet” ja Kroatian kanssa luvusta 2 ”Henkilöiden vapaa liikkuvuus” ja luvusta 19 ”Sosiaalipolitiikka ja työllisyys”.

Pyrimme saamaan neuvottelut etenemään, ja haluaisin muistuttaa teitä, että Turkin-suhteidemme osalta haluamme jatkaa uudistusprosessia ja tehostaa sitä. Tällä taataan se, että prosessi on peruuttamaton ja kestävä, ja seuraamme edelleen tiiviisti kaikilla alueilla saavutettua edistystä, erityisesti Kööpenhaminan kriteereiden täyttämisen osalta.

Luonnollisesti on edistyttävä myös kahdenvälisten suhteiden palauttamisessa Kyproksen tasavaltaan. Kroatian osalta neuvottelut sujuvat hyvin, ja tänä vuonna ne ovat edenneet ratkaisevaan vaiheeseen. Tärkeimpänä tavoitteena on nyt jatkaa saavutetun edistyksen hyödyntämistä ja uudistusvauhdin nopeuttamista.

Siksi Euroopan unioni kannustaa Kroatiaa jatkamaan ponnisteluja hyvien suhteiden luomiseksi naapurimaihin, myös työtä, jolla pyritään löytämään molempien osapuolten mielestä hyväksyttävät ratkaisut ja tietysti ratkaisemaan jäljellä olevat kahdenväliset kysymykset sen naapureiden kanssa.

Haluaisin kuitenkin käyttää tätä puheenvuoroa hyväkseni, jos sallitte minun tehdä niin, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ja tuomita puheenjohtajavaltion puolesta jyrkästi Istanbulin tämän aamun väkivaltaiset tapahtumat, joissa uhrit olivat Yhdysvaltain Istanbulin suurlähetystön ulkopuolella virantoimituksessa olleita poliiseja. Puheenjohtajavaltion puolesta me tuomitsemme tämän kauhistuttavan hyökkäyksen ja olemme tietysti tällä hetkellä tiiviissä yhteydessä Turkin viranomaisten kanssa.

(Suosionosoituksia)

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin kiittää Elmar Brokia ja valiokuntaa erittäin mielenkiintoisesta mietinnöstä.

Keskustelunne käydään, kun EU:ssa pohditaan irlantilaisten ei-tuloksen luomaa tilannetta. Samoin tapahtumat Kaakkois-Euroopassa muistuttavat meitä välittömästä velvollisuudestamme edistää vakautta ja demokratiaa Euroopassa.

EU:n lujitettu laajentumissuunnitelma kattaa Länsi-Balkanin ja Turkin. Pidän myönteisenä mietinnössä ilmaistua lujaa sitoumusta niiden jäsenyyttä koskeviin mahdollisuuksiin. Komissio on samaa mieltä mietinnön monista kohdista, muun muassa integrointivalmiudesta, joka on ehdottomasti tärkeä kysymys, joka on otettava huomioon EU:n laajentumisessa.

Panen kiinnostuneena merkille mietinnön ehdotuksen laajennetusta Euroopan talousalueesta niiden maiden kanssa muodostettavia suhteita varten, jotka eivät kuulu nykyiseen laajentumissuunnitelmaan. Talouden globalisaation edessä on järkevää laajentaa EU:n oikeudellista ja taloudellista tilaa ja siten vahvistaa laajempaa Eurooppaa oikeudellisesti sitomattoman sääntelyvaltamme osalta.

EU:n ei pidä kuitenkaan säätää uusista ehdokkuutta tai liittymistä edeltävistä välivaiheista Länsi-Balkanille ja Turkille, joilla on selvästi mahdollisuudet jäsenyyteen. Se loisi vain epäilyksiä EU:n sitoutumisesta ja heikentäisi siten demokraattiselle uudistukselle välttämätöntä kannustinta.

Kesäkuun Eurooppa-neuvosto vahvisti viime kuussa täyden tukensa Länsi-Balkanin mahdollisuuksille jäsenyyteen. Se on voimakas viesti: EU pitää sanansa. Tämä on olennainen viesti myös Turkille. EU:hun liittymistä koskeva prosessi etenee: kesäkuun puolivälissä avattiin kaksi uutta lukua.

Me pidimme viime vuonna Turkkia koskevan prosessin hengissä yhdessä ja selvisimme monista vaikeuksista. Se oli voitto, joka vaati näkemystä ja kestävyyttä.

Vaihe päätettiin menestyksellisesti vuonna 2008, joten Turkin EU:hun liittymistä koskeva prosessi olisi voitu elvyttää uudelleen tänä vuonna. Surullista kyllä, emme nähneet kyseistä uudelleenelvytystä lähinnä Turkin sisäisten syiden takia.

Me EU:ssa haluamme jatkaa prosessia neuvottelupuitteissa määriteltyjen ehtojen mukaisesti. Turkin on nyt omalta osaltaan parannettava valtion laitostensa demokraattista toimintaa ja pyrittävä tekemään tarvittavat kompromissit jatkaakseen EU:hun liittyviä uudistuksia.

Toivon vilpittömästi, että tyyneys ja järki vallitsevat, jotta Turkki voi välttää lamaannuksen ja sen sijaan saavuttaa edistystä ja jatkaa eurooppalaisella tiellään päättäväisesti ja selkeä suunta mielessään.

Haluaisin käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja lisätä muutaman sanan tämän päivän tapahtumista Turkissa ja jakaa Jean-Pierre Jouyet’n näkemyksen asiasta. Komissio tuomitsee jyrkästi kolmen saksalaisen matkailijan sieppauksen Itä-Turkissa, ja me kehotamme vapauttamaan heidät välittömästi. Komissio tuomitsee jyrkästi väkivaltaisen aseellisen hyökkäyksen Istanbulissa tänä aamuna. Haluaisin ilmaista osanottoni kuolleiden poliisien perheille ja ystäville ja toivon, että loukkaantuneet poliisit toipuvat pian.

Lopuksi, laajentumisen on aina ajateltu olevan pitkäaikainen ponnistus, jossa on selvittävä poliittisista myrskyistä Ankarassa, Belgradissa, Brysselissä ja monissa muissa Euroopan pääkaupungeissa. Emme voi ottaa yhtään vapaata tästä rauhaa ja vaurautta koskevasta työstä, josta on perustavanlaatuista hyötyä Euroopan unionille ja sen kansalaisille. Luotan siihen, että voin luottaa teidän tukeenne tässä asiassa.

  Marian-Jean Marinescu, PPE-DE-ryhmän puolesta.. – (RO) Euroopan unionin laajentumisstrategian pitäisi perustua tähän mennessä saatuihin kokemuksiin ja nykyiseen poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Aiemmat laajentumiset ovat hyödyttäneet sekä unionia että jäsenvaltioita.

Meidän pitäisi kuitenkin panna merkille, että EU:hun liittyneillä valtiolla oli erilaiset neuvottelujaksot ja että ne ovat kulkeneet eri teitä yhdentyessään todella Euroopan unioniin.

EU:n toimielimillä on ollut vaikeuksia mukautua jäsenvaltioiden kasvaneeseen määrään. Unionin laajentumisen jatkamiselle on perusteita. Minun mielestäni Balkanin maiden ja Moldovan tasavallan kaltaisten maiden jääminen unionin ulkopuolelle haittaisi unionia.

Itä-Euroopan maat hyötyivät historiallisista ja maantieteellisistä perusteista pyrkiessään liittymään Euroopan unioniin. Laajentumista ei voi lykätä taloudellisten vaatimusten, esimerkiksi energian takia. Meidän on käsiteltävä myös ulkoista poliittista vaikutusta, jolla voi olla epäedullisia seurauksia.

Tarvitsemme naapurivaltioita, jotka kehittävät vahvaa demokratiaa, toimivaa markkinataloutta ja oikeusjärjestystä. Tällä hetkellä naapuruuspolitiikka toteutuu yhteistyö- tai assosiaatiosopimuksina, joissa toteutetaan neuvotteluprosessia vastaavaa toimintaa, mutta ei niin huomattavasti. Minun mielestäni kyseisiin sopimuksiin pitäisi sisällyttää ja niissä pitäisi soveltaa neuvottelulukuja koskevia menettelyjä vastaavia menettelyjä.

Olen vakuuttunut siitä, että maat, jotka todella haluavat olla osa unionia, hyväksyisivät kyseiset ehdot, vaikka ne eivät ole allekirjoittaneet alustavaa ehdokasvaltion sopimusta, ja että hyödyt olisivat huomattavia molemmille osapuolille. Kun laajentumisen hetki siis koittaisi, maat olisivat tilanteessa, jossa yhdentyminen olisi nopeaa.

Euroopan unionin vakauttamiseksi ja uuden laajentumisen aikaansaamiseksi on kuitenkin yksi pakollinen ehto: Euroopan unionin toimielinten uudistus. Tämän takia Lissabonin sopimuksen ratifiointi on vaatimus, joka kaikkien jäsenvaltioiden on ymmärrettävä ja joka niiden on täytettävä.

Elmar Brokin mietinnön sisältö selkeyttää vaiheita, joita unionin on seuraavassa vaiheessa toteutettava, ja Euroopan komission on otettava ne huomioon.

  Puhemies. − (ES) Hyvät naiset ja herrat, kiinnittäkää huomiota siihen, että kun pyydämme jotakuta puhumaan, meidän pitäisi odottaa, kunnes hän on lopettanut, koska tulkit ovat kertoneet meille, että meidän on odotettava puheen välittämiseen kuluvat 10–15 sekuntia ennen kuin pyydämme seuraavaa puhujaa käyttämään puheenvuoronsa.

Ymmärtänette, että näin tehdään, jotta kaikki kuulevat tulkkauksen asianmukaisesti.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Haluaisin ryhmäni puolesta toistaa sen, mitä neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen juuri sanoivat Turkin tapahtumista, ja tukea sitä. Toiseksi haluaisin kiittää esittelijää tavasta, jolla hän työskenteli kanssamme valmistautuessaan tähän keskusteluun, ja kolmanneksi haluaisin toistaa ryhmäni puolesta, että meidän mielestämme – ja neuvoston puheenjohtaja sanoi samaa – laajentuminen on tähän mennessä osoittautunut menestykseksi ja että se edistää huomattavasti laajemman Euroopan unionin kehittämistä.

On korostettava heti puheenvuoroni alussa, ja Elmar Brokin mietinnössä korostetaan myös, että me pidämme – kuten komission jäsen sanoi – lupaukset, jotka teimme Turkille ja Länsi-Balkanin maille laajentumisstrategiaa koskevassa keskustelussamme. Joten kyseisten maiden osalta strategia ei ole muuttunut, mutta enemmän huomiota kiinnitetään siihen, miten liittymiskriteereitä sovelletaan ja hallinnoidaan neuvotteluprosessin aikana.

Toiseksi, me olemme esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota unionin omiin valmiuksiin ottaa uusia jäseniä. Toisaalta vaadimme ehdokasvaltioilta enemmän valmisteluvaiheen aikana, mutta toisaalta Euroopan unionin on selkeästi tehtävä enemmän hallitakseen asianmukaisesti uusien jäsenten saapumisen. Ja meidän mielestämme tämä tarkoittaa toimielinten tarvittavien uudistusten saattamista loppuun. Nizzan sopimus ei ole riittävä pohja menestyksekkäälle lisälaajentumiselle.

Kolmas ja minun mielestäni tärkein asia on, että tässä mietinnössä tarkastellaan nykyisen laajentumissuunnitelman lisäksi myös maita, jotka eivät ole mahdollisten ehdokkaiden luettelossa. Nykyinen Euroopan naapuruuspolitiikkamme ei riitä. Se on totta eteläisten naapureidemme osalta, ja EU on tehnyt ehdotuksen Välimeren unionista, mutta se on vielä enemmän totta itäisten naapureidemme osalta. Olemme päässeet selkeään sopimukseen siitä, että Euroopan unionin on tarjottava enemmän, enemmän kuin naapuruuspolitiikka. Meidän mielestämme sen on katettava sekä kyseisten maiden ja unionin suhteet että maiden väliset kahdenväliset suhteet. Mustameri olisi tässä hyvä maantieteellinen kehys, sillä siellä sekä Venäjällä että Turkilla on asemansa. Kyseisen alueen tärkeimpiä haasteita ja ongelmia ei voida ratkaista ilman näitä kahta maata. Turkilla olisi ratkaiseva asema Mustanmeren ja Välimeren välillä, ja se antaisi sille mahdollisuuden osoittaa, kuinka tärkeä Turkki on Euroopalle ja kuinka arvokas se on Euroopan unionille.

  Bronisław Geremek, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi haluaisin ilmaista tukeni kannalle, jonka neuvosto ja komissio ovat ilmaisseet Turkin järkyttävien tapahtumien vuoksi. Tästä tärkeästä kysymyksestä me keskustelemme tänään.

Elmar Brokin mietinnössä vahvistetaan Euroopan unionin laajentumisstrategian merkitys. Sanon tämän sellaisen maan kansalaisena, joka on hyötynyt tästä strategiasta. Mietinnössä todetaan, että uudet liittymiset Euroopan unioniin ovat olleet menestys. Mietinnössä todetaan myös, että Euroopan unioni antaa tukea Euroopan kansoille, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin ja jotka ovat valmiita noudattamaan liittymiskriteereitä. Liittymistä koskevan päätöksen ehtona olevan integrointivalmiuden käsite on määritelty tässä mietinnössä tarkasti.

Pitäisi ehkä myös sanoa, että ne, jotka odottivat, että Euroopan parlamentti ilmoittaa EU:n laajentumisen loppumisesta ja täyden jäsenyyden jonkinlaisen korvikkeen käyttöönotosta, kokevat pettymyksen. EU laajenee ja lisää voimaansa. Olin hyvin mielissäni, kun kuulin komission jäsenen Rehnin sanovan, että meidän ei pitäisi perustaa uusia odotushuoneita maille, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin, vaan meidän pitäisi sallia niiden hakevan suoraa pääsyä istuntosaliin. Meidän on kuitenkin pohdittava sitä, että Euroopan kansalaisten on ymmärrettävä tuleva laajentuminen ja tuettava sitä. Se on olennainen osa EU:n kykyä hyväksyä uusia jäsenvaltioita ja myös tekijä, jolla kansalaisten luottamusta Euroopan unioniin voidaan lisätä. Tiedämme, että luottamusta koetellaan nyt. Tiedämme myös, että Eurooppa selviää tästä koettelemuksesta. Minä kuulun niihin, jotka uskovat eurooppalaisten ajatusten voimaan ja yhteisön toimielimiin.

Laajentumisstrategialla, jota Euroopan parlamentti tänään huolellisesti käsittelee, pyritään lujittamaan EU:n sisäistä voimaa ja vastaamaan Euroopan kansalaisten toiveisiin. Se on vastannut samoin kuin se vastasi Keski-Euroopan kansalaisten toiveisiin vuonna 2004.

  Adam Bielan, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tärkein syy sille, että vastustan tänään käsittelemäämme mietintöä, on se, että siinä ei ole selkeää suunnitelmaa Euroopan unionin avautumiselle itään. Haluaisin nyt osoittaa, miten parlamentti on toiminut epäjohdonmukaisesti. Viime vuonna me hyväksyimme kollegani Michał Kamińskin mietinnön, jossa puhuttiin siitä, että Ukrainalle esitettäisiin selkeää mahdollisuutta jäsenyyteen. Nyt käsittelemämme mietintö soittaa kuitenkin luultavammin hälytyskelloja niissä maissa, joissa mietitään Euroopan unioniin liittymistä, erityisesti läheisimmässä naapurissamme, Ukrainassa. Mietinnöllä, jossa puhutaan siitä, että unionin valmiutta hyväksyä uusia jäseniä on vahvistettava, jarrutetaan itse asiassa Euroopan unionin lisälaajentumista. Luonnollisille ehdokkaille, kuten ukrainalaisille, eurooppalaiselle kansalle, tarjotaan täyden jäsenyyden sijaan vaihtoehtoa, jonka merkitys on epäilyttävä.

Geostrategiset etumme huomioon ottaen meidän pitäisi ymmärtää, että mahdollisimman tiivis yhteistyö Ukrainan kanssa on tärkeää. Tässä tilanteessa olisi parempi näyttää Kiovalle avointa ovea Euroopan unioniin eikä tehdä jäsenyyden mahdollisuudesta vielä epämääräisempää ja siten työntää ukrainalaisia Venäjän kiertoradalle. Tämä on erityisen totta tänään, kun Kremlin Ukrainalle osoittama uhka on entistä vakavampi.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minä myös haluan kiittää Elmar Brokia, joka on tässä mietinnössä ottanut huomioon prosessin käsitteen. Näen, että työasiakirjan ja nykyisen mietinnön välillä on tapahtunut strategian vaihdos, ja se on oikein ja asianmukaista.

Aiemmat laajentumiset ovat olleet menestys koko yhteisölle, vaikka tietty arvostelu on paikoitellen välttämätöntä. Se myös on pelkästään oikein ja asianmukaista. Laajentumisprosessi ei kuitenkaan ole lopussa. Monien muiden puhujien tavoin haluaisin mainita Länsi-Balkanin maat, joita ei voi sysätä unionin jäsenvaltioiden ympäröimään mustaan aukkoon. Sen välttäminen on meidän etumme mukaista. Tarvitsemme yksiselitteisen laajentumisstrategian, emme sellaista, joka vaihtelee olosuhteiden mukaan.

EU:n on oltava luotettava ja uskottava kumppani. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on itsekin haluttava toteuttaa uudistuksia. Jos tällä hetkellä tämän halukkuuden perässä on kysymysmerkki, meidän on ryhdyttävä erittelevään itsetutkiskeluun. On ajattelematonta ja virheellistä pitää kaikkia merkkejä euroskeptismistä edellisten laajentumisten ja väsymyksen syynä. Herätään siis! Tehdään töitä tasapainoisen taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöön liittyvän kehityksen puolesta, ja kerrotaan siitä taloudellisen, kulttuurisen ja historiallisen rikkauden määrästä, joka seuraa laajentumisesta. Kerrotaan myös ihmisille, mitä maksaisi, jos rajoillamme tai Euroopassa puhkeaisi uusi maailmanpalo.

Selkeät tavoitteet ja niistä keskusteleminen täysimääräisesti ja avoimesti herättävät luottamusta. Unioni lisää luottamusta myös pitämällä lupauksensa, ja odotan, että teemme niin hyväksymällä tämän mietinnön.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, vuosien 2004 ja 2007 liittymisaaltojen jälkeen laajentuminen on nyt lamaannuksissa. Kroatian on odotettava vuoteen 2011 asti, Makedonia ei ole unionissa ainakaan ennen vuotta 2014, ja muiden viiden Länsi-Balkanin maan on odotettava vielä pidempään. Turkin kanssa käydään neuvotteluja, mutta on mahdollista, että Turkki ei pysty liittymään vielä vuosikymmeniin.

Nyt kun kaikki Neuvostoliiton vaikutuspiiriin aiemmin kuuluneet valtiot ovat liittyneet, Euroopan unioni näyttää kärsivän laajentumisväsymyksestä. Laajentumisesta ja kumppanuuspolitiikasta käytävän keskustelun taustalla on kaksi erilaista ajattelumallia. Toisen mukaan Euroopan unioni on maailmanvalta ja supervaltio, joka tekee asteittain enemmän ja enemmän jäsenvaltioihin vaikuttavia päätöksiä. Tämä supervaltio haluaa naapurivaltionsa riippuvaisiksi itsestään antamatta niille vaikutusvaltaa yhdenvertaisina kumppaneina unionissa. Niiden maiden, jotka eivät ole tehneet tarvittavia mukautuksia tai joiden talous on heikko, ei anneta liittyä. Niiden on pysyttävä unionin ulkopuolella, mutta ne vedetään kuitenkin voimatoimin EU:n vaikutuspiiriin, jossa niillä ei ole äänivaltaa. Ryhmäni kammoaa tätä taktiikkaa.

Toisessa näkemyksessä halutaan erilaisten ja yhdenvertaisten kumppanien yhteistyötä. Unioni on avoinna kaikille eurooppalaisille valtioille, jotka haluavat liittyä ja jotka täyttävät demokratian ja ihmisoikeuksien kaltaiset pakolliset ehdot. Sellainen unioni ei pyri tekemään päätöksiä, joilla ei ole jäsenvaltioiden tukea, vaan se yrittää ratkaista kansalaistensa rajatylittävät ongelmat yhteistyössä. Sellainen unioni sopii tarkoitukseen parhaiten, ja sillä on parhaat edellytykset selviytyä pitkällä aikavälillä.

  Georgios Georgiou, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, Elmar Brokin ponnistelut ovat todellakin kiitettäviä, ja haluan kiittää häntä hänen puheestaan, jossa hän antoi joitakin hyvin hyödyllisiä selityksiä.

Kiitettävistä ponnisteluista huolimatta tämä Euroopan unionin kiire jälleen kerran yhdistää sattumanvaraisesti uusia jäsenvaltioita on selittämätön.

Millaiseen unioniin ja millaiseen Eurooppaan ne yhdistyisivät? Olisiko se korkeiden öljyn hintojen, korkeiden elintarvikkeiden hintojen, työttömyyden Eurooppa – luvallanne, kurjuuden Eurooppa? Mitä me haluamme luoda? Pitäisikö meidän luoda uusi mannertenvälisen kurjuuden verkosto?

Tämä ei voi olla Euroopan etu. Uskon, että se voisi olla muiden etu. Meidän on pidettävä mielessä Irlannin kansanäänestyksen tulos, jonka perusteella ei ehkä voitaisi tehdä sellaisia pelkistettyjä laajentumisia kuin ne, jotka olemme valinneet.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Haluaisin kiittää esittelijää hänen tästä ajankohtaisesta aiheesta laatimastaan mietinnöstä, jolla pyritään ratkaisemaan kysymys, joka on hyvin arkaluontoinen tämän päivän Euroopan unionille.

Laajentuminen kymmenellä uudella jäsenvaltiolla vuonna 2004 ja uudestaan kahdella vuonna 2007 oli epäilemättä menestys sekä Euroopan unionille että edellä mainituille liittyneille maille. Euroopan unionin kilpailukyky ja merkitys lisääntyvät sekä parantuneiden inhimillisten että taloudellisten mahdollisuuksien ansiosta. Voin kuitenkin varmasti sanoa, että tästä huolimatta 12 uutta jäsenvaltiota näkevät edelleen ja jatkuvasti erot itsensä ja 15 vanhan jäsenvaltion välillä. Puhumme syrjinnästä, ja tämä syrjintä johtuu kehityksen, taloudellisen tai yhteiskunnallisen, puutteesta. Olen kuitenkin tyrmistynyt siitä, että laajentuminen esitetään syynä siihen, miksi Lissabonin sopimus on ratifioitava.

Hyvät naiset ja herrat, Nizzan sopimus on kuollut. Se on historiaan kuuluva asiakirja, jota ei voida soveltaa tämän hetken poliittiseen elämään. Se on menettänyt tarkoituksensa, koska se oli 15 vanhan jäsenvaltion välinen sopimus. Nyt meitä on 27, ja siksi Lissabonin sopimus on ratifioitava, ei laajentumisen vuoksi. Laajentuminen voidaan toteuttaa Euroopan unionin ja jäsenvaltion välisellä erillisellä kahdenvälisellä sopimuksella.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kotimaani Yhdistynyt kuningaskunta oli yksi kolmesta maasta, jotka liittyivät laajentumisen ensimmäisessä aallossa vuonna 1973. Siitä lähtien puolueeni, Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit, on aktiivisesti tukenut laajentumisprosessia nykyiseen 27 jäsenvaltioon asti.

Laajentuminen laajentaa EU:n yhtenäismarkkinoita ja luo uusia mahdollisuuksia talouskasvulle ja kaupalle. Se luo enemmän työpaikkoja ja sosiaalista vakautta sekä antaa EU:lle voimakkaamman äänen maailmannäyttämöllä. Laajentuminen lujittaa EU:n arvoja demokratiasta, ihmisoikeuksista ja oikeusjärjestyksestä uusissa jäsenvaltioissa, kuten olemme aiemmin havainneet entisissä kommunistidiktatuureissa Espanjassa, Kreikassa ja Portugalissa, jotka liittyivät aiemmin, ja Varsovan liiton entisissä kommunistimaissa, jotka ovat liittyneet myöhemmin.

Niille, jotka kyseenalaistavat EU:n kehityksen kohti tiiviimpää unionia, laajentumisesta pitäisi periaatteessa seurata laajempi, löyhempi ja joustavampi Eurooppa ja enemmän keskustelua EU:n tulevasta suunnasta. Presidentti Sarkozy on neuvoston puheenjohtajana ottanut äskettäin esiin kysymyksen laajentumisesta Lissabonin sopimuksen lamaannustilassa, joka seurasi sen hylkäämisestä Irlannin kansanäänestyksessä. Presidentti Sarkozy on sanonut, että seuraava suunniteltu laajentuminen Kroatiaan ei voi toteutua ilman Lissabonin sopimusta. Minun mielestäni se on virhe, ja se on yritys pitää sopimus hengissä.

Olen vakuuttunut siitä, että Kroatian liittymiselle EU:hun voidaan löytää keinot ilman Lissabonin sopimusta. Sopimuksessa on todellakin epäilemättä muita näkökohtia, joita yritetään panna täytäntöön ilman, että asiakirjoja ratifioidaan. Nyt on selvää, että eurooppalaiset haluavat keskittyä vähemmän toimielinten puuhailuun ja enemmän siihen, että EU on jälleen yhteydessä kansaan.

Tuen henkilökohtaisesti tulevaa laajentumista Länsi-Balkanille ja myöhemmin Ukrainaan, Moldovaan ja toivottavasti demokraattiseen Valko-Venäjään. Se on kouraantuntuva esimerkki siitä, mitä hyvää EU voisi tuoda kansoilleen.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa esittämällä vilpittömät kiitokseni Elmar Brokille hänen halukkuudestaan tehdä hyvin rakentavaa yhteistyötä. Viesti on sangen selvä: laajentumisprosessia ei keskeytetä, mutta meidän kaikkien on tehtävä vielä enemmän ollaksemme valmiita. Tämä koskee niitä meistä, jotka jo ovat Euroopan unionissa, ja niitä, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin. Parempaan valmisteluun kuuluu tietysti myös toimielinten uudistuksia ja Euroopan unionin vakauttamista. Minun tarvitsee tuskin lisätä, että parempi valmistautuminen tarkoittaa myös Kööpenhaminan kriteerien yksiselitteistä hyväksymistä, ja niitä on sovellettava ja pantava täytäntöön, ei pelkästään liitettävä säädöskokoelmiin.

Olen myös hyvin kiitollinen Elmar Brokille siitä, että hän ja Jan Marinus Wiersma hyväksyivät meidän ajatuksemme Mustanmeren unionista, vaikkakin ehkä hieman varovaisemmassa muodossa. Meidän on lähetettävä selkeät viestit Ukrainalle ja muille Mustanmeren alueen maille, jotka kuuluvat naapuruuspolitiikan piiriin. Näitä maita auttaaksemme on kuitenkin myös tärkeää ottaa Turkki ja Venäjä mukaan tähän yhteistyöhön. Arvostan todella puheenjohtajavaltio Ranskan ajatuksia Välimeren unionista, mutta emme saa syrjäyttää Mustanmeren aluetta. Meidän on purjehdittava myös siellä, ja Euroopan unionin on tehtävä asianmukaisia ehdotuksia yhteistyöstä.

Balkanin maiden osalta Elmar Brok tekee mietinnössään joitakin tarjouksia. Kuten hän tänään selkeästi ja tarkasti ilmaisi, ne ovat valinnaisia tarjouksia. ”Odottakaa vähän uudistustenne kanssa – aikaa on runsaasti” on viesti, jota kenenkään ei pitäisi täältä saada. Ei, uudistuksia on joudutettava, sekä Kroatiassa että tietysti muissakin maissa. Erityisesti silloin, kun uusi hallitus astuu virkaan, kuten nyt Serbiassa tapahtui, viestimme on oltava selvä. Siinä on sanottava ”me haluamme teidät Euroopan unioniin mahdollisimman pian, mutta emme voi tarjota vaihtoehtoa uudistusprosessillenne. Teidän on itse toteutettava se, ja teidän on sovellettava Eurooppa-myönteistä strategiaa”.

Unioni on vaillinainen ilman Kaakkois-Euroopan Balkanin maita, mutta kyseisissä maissa on tehtävä työtä, ja se on tehtävä mahdollisimman pian, jotta voimme yhdessä rakentaa uutta Eurooppaa.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) EU:n historia on tähän asti ollut jatkuvan laajentumisen historiaa, ja tämä laajentuminen on myös yksi ilmeisimmistä Euroopan unionin menestyksen ja vetovoiman osoituksista. Siitä huolimatta kansalaisten keskuudessa on nähtävissä koko ajan enemmän laajentumista koskevaa väsymystä ja välinpitämättömyyttä. Se antaa meille kaikille hyvän syyn käsitellä laajentumista koskevaa kysymystä realistisesti.

Realismi ei kuitenkaan voi merkitä skeptisyyttä. Se ei voi merkitä laajentumisprosessin pysäyttämistä, ja vielä vähemmän se voi merkitä sellaisten uusien liittymisehtojen laatimista, joita ei voida täyttää, tai aiemmin omaksuttujen velvoitteiden toistamista, koska se heikentäisi uskottavuuttamme. Irlannin kansanäänestyksestä lähtien suurin huolenaiheemme on ollut todistaa, että Euroopan unioni toimii edelleen ja että laajentuminen on edelleen merkittävä ja todellinen tavoite Euroopan unionille. Tämä on ainakin yhtä paljon jäsenvaltioiden kuin liittymistä haluavien maidenkin etujen mukaista. Kiitos.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, akateemisesta ammattikielestä on alkanut tulla politiikkaa tärkeämpää laajentumisstrategiassamme. Teoria laajentumisvalmiudesta on vain joukko verukkeita, joiden nojalla voidaan tehdä täysin mielivaltainen ja poliittinen päätös unionin sulkemisesta maailmalta. Tämä on huono ja haitallinen suunta Euroopalle, koska juuri laajentuminen on antanut EU:lle painoarvoa kansainvälisillä foorumeilla ja koska sen avulla unioni on voinut levittää yhteiskunnallista, poliittista ja taloudellista malliaan.

Jos hyväksymme tämän mietinnön, lähetämme kielteisen viestin Kiovaan ja Tbilisiin, ja heikennämme niiden länsimielisiä ja Eurooppa-myönteisiä voimia. Tuen keräämiseksi sopimusuudistuksille Puolassa ja muissa maissa ilmoitettiin, että ne ovat olennaisia laajentumiselle. Tämän takia on vieläkin yllättävämpää kuulla, että huolimatta Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä meidän on tehtävä muita sopimukseen liittyviä uudistuksia tulevien laajentumisten puitteissa.

Elmar, esityksesi oli selvästi parempi kuin mietintö, mutta kerro minulle yksi asia: kuinka monta uudistussopimusta meidän on hyväksyttävä ennen kuin uskot, että olemme valmiita hyväksymään Ukrainan Euroopan unioniin?

  Adamos Adamou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, meidän näkemyksemme laajentumisesta on se, että Euroopan kansoilla on oikeus niin halutessaan ja mikäli ne täyttävät vaaditut kriteerit, pyrkiä liittymään Euroopan unioniin.

Tämä periaate on myös perustana näkemyksillemme Turkin tapauksesta, jossa liittymisprosessi vaikuttaa myös Kyproksen kysymyksen ratkaisuun. Me kuitenkin edellytämme, että Turkin liittymisen loppuun saattamisessa on olennaista se, että se noudattaa Euroopan unionille antamiaan sitoumuksia.

Euroopan unionin ei pitäisi sallia pidättäytyä velvoitteestaan kunnioittaa omia sitoumuksiaan, ja Turkin on noudatettava täysimääräisesti kansainvälisen laillisuuden periaatteita, YK:n päätöslauselmia ja EU:n lainsäädäntöä Kyproksen miehityksen päättämisestä, satamien ja lentokenttien avaamisesta kyproslaisille laivoille ja lentokoneille ja veto-oikeuden käyttämättä jättämisestä, jotta Kyproksen tasavalta voi osallistua kansainvälisellä areenalla kansainvälisiin sopimuksiin.

Erityisesti nyt, juuri valitun presidentin Demetris Christofiasin tekemän aloitteen perusteella ja kahden yhteisön johtajien toteuttamien ponnistelujen johdosta Turkin pitäisi noudattaa sääntöjä ja pidättäytyä luomasta mitään esteitä tässä Kyproksen kysymyksen uudessa vaiheessa.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä on tunnustus, että laajentuminen ei ole ollut täydellinen menestys. Elmar Brok myöntää, että mikäli nykyistä EU:n politiikkaa ei muuteta jyrkästi, laajentuminen voi heikentää EU:n sisäistä yhteenkuuluvuutta.

EU on päästänyt sisään sellaisia maita, joista se tiesi aivan hyvin, etteivät ne täyttäneet sen omia liittymiskriteerejä, kuten oli Romanian ja Bulgarian tapauksessa. Tämä voi hyvinkin toistua useammankin Itä-Euroopan valtion ja Turkin kanssa.

Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisia jäsenvaltioita rasitetaan suunnattomasti EU:n jatkuvasta laajentumisesta johtuvan kontrolloimattoman, rajoittamattoman ja umpimähkäisen siirtolaisuuden seurauksena.

Tämä on vain yksi syistä, miksi kansalaiset suhtautuvat koko ajan vihamielisemmin Euroopan unioniin. Elmar Brokin ratkaisu on ehdottaa valtavaa propagandabudjettia, jotta ihmiset voitaisiin vakuuttaa laajentumisen eduista. Yhdistyneen kuningaskunnan ratkaisu on jättää Euroopan unioni ja ottaa rajojensa valvonta takaisin itselleen.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Komission jäsen Rehn sanoi juuri äsken, että Turkilla on selkeä mahdollisuus täyteen jäsenyyteen ja että uusia vaatimuksia ei pitäisi säätää. Ehdotan, että komission jäsen tutkii tarkasti Eurobarometrin mielipidetutkimuksia. Turkin liittymiselle ei ole demokraattista tukea. Politiikan ja ihmisten välinen kuilu laajenee tasaisesti, kasvaa ja syvenee. Neuvottelut luvattiin keskeyttää, mikäli Turkki selvästi laiminlöisi velvoitteitaan. Tätä lupausta ei ole pidetty. Toinen lupaus oli, että neuvotteluja käytäisiin samaa tahtia Turkin uudistusprosessin kanssa. Myöskään näin ei tapahdu. Turkin uudistusprosessi on tehokkaasti pysähtynyt, ja kuitenkin vasta kaksi viikkoa sitten päätettiin avata kaksi uutta lukua neuvotteluissa. Tämä tekojen ja sanojen välinen ristiriita osoittautuu kohtalokkaaksi Euroopan unionille, mikä politiikkaamme ja asenteisiimme ei tehdä perinpohjaisia muutoksia.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on tällä hetkellä hyvin laaja mutta silti vaillinainen. Yhteenkuuluvuuden saavuttamiseksi yhdistynyt Eurooppa tarvitsee perustaansa yhteisiä arvoja sekä asukkaidensa hyväntahtoisuutta. Tiettyjä ehtoja on täytettävä, jotta voimme saavuttaa itsellemme asettamamme tavoitteet, kuten parempi talous, suurempi poliittinen vaikutusvalta kansainvälisillä foorumeilla, parempi väestörakenne tai parempi elämänlaatu. Kollegamme Elmar Brokin esittämien kohtien osalta suurempi sisäinen integraatio on tietysti tärkeää. Unionin jäsenten on myös haluttava jatkaa laajentumista, ja ehdokasvaltioiden on tietysti täytettävä tarvittavat kriteerit. Mikä on tämän laajentumisen strategia? Se on yksinkertaisesti ehdokkaiden kannustaminen ponnisteluihin, työskenteleminen niiden kanssa ja niiden tukeminen erilaisten välineiden, myös naapuruuspolitiikan avulla.

Itäinen ulottuvuus on meille tärkeä, koska suuri osa sikäläistä Eurooppaa ei ole varsinaisessa Euroopassa eikä Euroopan unionissa. Ainoa vaihtoehto on ponnistella itäisten naapureiden tuntemiseksi ja valmistella maaperää oikeudellisten, taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten osalta. Yhteiset arvot ovat tässä kaikessa tärkeitä, tai ainakin yhteisten arvojen mahdollisuus. Minusta näyttää, ja olen siitä vakuuttunut, että koko historian suurimmalla sosiaalisella ja poliittisella kokeilulla – Euroopan unionin toteutumisella – on todelliset mahdollisuudet onnistua.

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, belgialaisella taiteilijalla René Magrittella on kuuluisa maalaus, jossa on piippu ja sen alapuolella teksti ”ceci n’est pas une pipe”. Se voi olla suurenmoisesti maalattu, mutta kyseistä piippua ei voi polttaa.

Elmar Brokin mietintö on aika samanlainen. Nimestään huolimatta se ei ole laajentumisstrategia, sillä kyse ei ole strategiasta tai kansalaisten itseltään kysymistä tärkeimmistä kysymyksistä. Miksi laajentaa Euroopan unionia? Mihin suuntaan? Mitkä ovat uhat ja mitkä ovat edut? Elmar Brok puhuu vakauttamismenetelmästä, puolustustaktiikasta. Laajentuminen on yksinkertaisesti sopimus Euroopan unionin ja ehdokasvaltioiden välillä. Jälkimmäisten on täytettävä Kööpenhaminan kriteerit, ja Euroopan unionin on osoitettava valmiutensa liittää ne.

Ja tässä on ongelma. Euroopan unioni ei ole valmis lisälaajentumiseen, sillä se on liian rajoittavan Nizzan sopimuksen loukussa, josta se ei voi paeta. Euroopan unionin toimielinten kriisi vaikuttaisi siis niin, että laajentuminen pysähtyy. Näin monet Euroopan kansalaiset ajattelevat, ja se on jossain määrin myös minun näkemykseni.

Meidän on oltava kuitenkin varovaisia, sillä tämä pelkistetty iskulause on yksinään, ilman mitään kunnianhimoista strategiaa vaarallinen. Se avaa tien kaikille niille, jotka ovat valmistautuneet hylkäämään uuden sopimuksen kääntyäkseen itseensä päin, hylätäkseen Turkin tai jopa Balkanin maat – tien kaikille niille kansallismielisille, jotka eivät luota ulkomaalaisiin, jotka saattaisivat jonakin päivänä naamioitua eurooppalaisiksi. Heille tämä iskulause on vain julkisivua – todellisuudessa he eivät halua laajentumista eivätkä syventymistä.

Meidän on todistettava kansalaisillemme, että perättäiset laajentumiset ovat luoneet mahdollisuuden Euroopalle, ja korostettava heille, että monikulttuurisuus on siunaus ja että siirtolaisuus on demokraattista tulevaisuuttamme. Meidän on mentävä toimielinten kriisiä pidemmälle. Se ei tarkoita euroskeptikkojen tai vasemmiston voittoa, vaan se paljastaa jokseenkin kunniattoman voimattomuuden, josta kuka tahansa voi joutua kärsimään. Elmar Brokin mietinnössä tämä voimattomuus hallitaan hyvin ja älykkäästi, ja minä onnittelen häntä, mutta surullista kyllä, hän ei vie meitä eteenpäin.

  Inese Vaidere (UEN). – (LV) Hyvät naiset ja herrat, EU:n laajentumisen tulokset ovat myönteisiä, ja siksi on olennaista, että luomme niiden kehittämiselle oikeat olosuhteet. Toimielintemme ja hallitustemme pitäisi antaa kansalaisille rehellistä ja yksityiskohtaista tietoa sekä laajentumisen eduista että sen haitoista. Kansalaisten on voitava olla varmoja, että heidän ei tarvitse laajentumisen jälkeen huolehtia mahdollisuuksistaan kieltensä, kulttuuriensa, uskojensa ja perinteidensä säilyttämiseen ja kehittämiseen, ja heidän on voitava olla varmoja, että heidän hyvinvointiaan ja arvojaan ei uhata. Jos maassa asuvat kansat tuntevat olonsa kotoisaksi maassaan, siirtolaisten tuloon ei liity niin paljon pelkoja ja koko laajentumisprosessi nähdään myönteisessä valossa. Meidän on kuunneltava kansalaisia, ja meidän on kehitettävä vuoropuhelua. Tuen mahdollisten jäsenvaltioiden kanssa toteutettavia erilaisia yhteistyön muotoja. Tästä olisi seurauksena rehellisempi asenne Euroopan unionin integrointivalmiuteen, joka määriteltiin onnistuneesti mietinnössä, sekä selkeä etenemissuunnitelma kumppaneillemme. Kiitos.

  Doris Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Euroopan unioni ei voi toteuttaa tehtäviään luotettavana ja vakaana maailmanlaajuisena kumppanina, ellei se pysty toimimaan ja toteuttamaan hiottua strategiaa, jolla vastataan eri maiden erityistarpeisiin. Emme voi hyväksyä kaikkia naapureitamme jäseniksi, ja siksi meidän on jo niiden omien etujen takia tarjottava niille houkutteleva ja kannattava vaihtoehto.

Meidän on laadittava nimensä arvoinen tehokas naapuruuspolitiikka. Koulutusta, kulttuuria ja nuorisoa koskevien ohjelmiemme avaaminen ja erityisen talousalueen perustaminen ovat esimerkkejä kyseisestä lähestymistavasta. Elmar Brokin erinomaisessa mietinnössä lueteltuja vaihtoehtoja on siksi kehitettävä täysimääräisesti ja pantava täytäntöön mahdollisimman pian. Se on ainoa tapa edistää vakautta, rauhaa, ihmisoikeuksien kunnioitusta ja talousuudistuksia maissa, jotka ovat naapureitamme.

Tilanne on kuitenkin erilainen Länsi-Balkanin maissa, joilla on ollut jo kauan selkeät mahdollisuudet liittymiseen. Vilkaisu karttaan riittää siihen, että niiden nähdään selvästi olevan Euroopan unionin ydinaluetta, millä tarkoitan sitä, että ne ovat jäsenvaltioiden ympäröimiä. Politiikkamme siellä perustuu loogisiin vaiheisiin. Yksi maa jo neuvottelee liittymisestään EU:hun, ja muut ovat allekirjoittaneet vakautus- ja assosiaatiosopimuksia EU:n kanssa – itse asiassa kaikki paitsi Kosovo. Poliittinen toimintamme siellä on lakmuspaperitesti uskottavuudellemme ulkopolitiikan alalla ja EU:n kestävän rauhan ja vakauden takaaja.

En pidä siitä, että Turkki ja Kroatia mainitaan poikkeuksetta samassa yhteydessä. Olosuhteet ja taustat ovat täysin erilaisia, ja kaikkien pitäisi olla siitä tietoisia. Kroatia on Länsi-Balkanin maista ensimmäinen, jonka liittymisneuvottelut voitaisiin saattaa loppuun vuonna 2009. EU:n pitäisi jouduttaa Kroatian liittymistä ja sillä tavoin viestittää Makedonialle, Albanialle, Montenegrolle, Bosnia ja Hertsegovinalle, Serbialla ja Kosovolle, että olennaiset mutta usein tuskalliset sosiaaliset, oikeudelliset ja taloudelliset uudistukset ovat vaivan arvoisia.

Vastuu näiden maiden tulevasta liittymisestä on kuitenkin pääasiallisesti niiden omien poliitikkojen käsissä, ja he ovat vastuuvelvollisia omien maidensa äänestäjäkunnalle.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, esittelijän, neuvoston ja komission mielestä aiemmat laajentumiset ovat yleisesti ottaen olleet suuri menestys. Olen tästä täysin samaa mieltä. Yksi esimerkki tästä on kotimaani Tšekin tasavalta. Se hyötyy valtavasti jäsenyydestään ja on nopeasti saamassa kiinni taloudellisesti edistyneimmät maat. Tästä huolimatta maassa on ihmisiä, muun muassa presidentti Klaus, jotka tuovat jatkuvasti julki epäilynsä EU:n jäsenyydestä sekä epäilynsä koko EU:n olemassaolon syystä. Naapurimaassa Itävallassa esitetään samankaltaisia näkemyksiä. Vaikka kahdeksan miljoonan ihmisen maassa luotiin laajentumisen ansiosta 150 000 työpaikkaa, vain 28 prosenttia itävaltalaisista katsoo, että heidän maansa jäsenyys Euroopan unionissa on myönteinen asia. Siksi haluaisin ottaa esiin yhden näkökulman Elmar Brokin mietinnöstä, ja se on tarve ottaa käyttöön kattava kommunikaatiostrategia, jotta kansalaisille voidaan tiedottaa laajentumisen tarkoituksesta, sen eduista sekä mahdollisista tulevista haitoista. Minulle tämä on tärkein asia Lissabonin sopimuksen ratifioinnin lisäksi ja sen lisäksi, että täytämme erityisesti Länsi-Balkanin maille Solunissa vuonna 2003 antamamme lupauksen.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, laajentumisstrategiaa koskevassa mietinnössä, josta nyt keskustelemme, on viittaus Rooman sopimuksen lausekkeeseen, jonka mukaan ”jokainen Euroopan valtio (…) voi hakea unionin jäsenyyttä”. Panemme tyytyväisenä merkille viestit, jotka koskevat Puolan ja Ruotsin itäistä kumppanuutta koskevan aloitteen hyväksymistä, muun muassa tiiviimpää yhteistyötä itäisten naapureidemme, myös Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa. Olisi korostettava, että Ukraina odottaa täyttä jäsenyyttä. Yhteyksiin unionin eteläisten naapureiden kanssa keskittyvän puheenjohtajavaltio Ranskan painopistealojen puitteissa meidän pitäisi vahvistaa myös itäistä kumppanuuttamme estääksemme vakavan epäsuhtaisuuden ulkopolitiikassa. Yksi välineistä voisi olla EU:n ja Itä-Euroopan parlamentaarisen istuntokauden, niin sanotun Euronestin perustaminen. Kyseisen ehdotuksen asettaminen toimintasuunnitelman kärkeen vahvistaisi viestiä, joka lähetetään itäisille naapureillemme ja niiden yhteisöä koskeville pyrkimyksille. Olisi todettava selkeästi, että niitä ei pitäisi tukahduttaa ja liittää Lissabonin sopimuksen epäonnistumiseen, kuten tietyt vanhemmat eurooppalaiset poliitikot tällä hetkellä tekevät.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella Elmar Brokia hänen mietinnöstään, jossa on paljon totta. En suhtaudu henkilökohtaisesti kovin optimistisesti uusiin liittymisiin ja uuteen laajentumiseen ainakaan lähitulevaisuudessa lukuun ottamatta Kroatiaa. Me toivomme kuitenkin, että koko maailma ympärillämme nauttii poliittisesta ja taloudellisesta vakaudesta. Toivomme, että rauha ja vauraus vallitsisivat. Toivomme, että maailma ympärillämme olisi elossa ja hyvin terve.

Kuten Elmar Brok myöntää, väline, joka veisi meitä tuohon suuntaan, on Euroopan naapuruuspolitiikka. Euroopan naapuruuspolitiikalla ei kuitenkaan luoda kumppaneita yhteiseen yritykseen. Se perustuu unionin kahdenvälisiin suhteisiin kaikkien näiden maiden kanssa, ja minun mielestäni se on sen heikko kohta. Meidän on siksi luotava jotakin, joka on enemmän kuin naapurina oleminen, mutta ei kuitenkaan niin paljon kuin jäsenvaltiona oleminen. Ehdotukseni Euroopan kansainyhteisön luomisesta on askel siihen suuntaan: se olisi tietynlaista tiiviimpää yhteistyötä, sellaisten valtioiden alue, jotka ovat Euroopan unionin naapureita ja jotka omaksuvat eurooppalaisen toimintatavan.

Sillä onnistuttaisiin sekä vahvistamaan turvallisuutta että kasvattamaan Euroopan unionin kansainvälistä arvovaltaa. Se olisi vaihtoehtoinen väline laajentumiselle, ja sen avulla voisimme laajentaa vaikutusvaltaamme kyseisiin naapureihin nyt, kun lisälaajentumista selvästi vastustetaan.

Lopuksi haluaisin lisätä, että vaikka tämä ehdotus saattaa kuulostaa hyvin kunnianhimoiselta, uskon, että Euroopan unionin on lopultakin vahvistettava arvovaltaansa ja vaikutusvaltaansa, ja minun mielestäni tämä on yksi tapa sen saavuttamiseen.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, strategiaa ei voi olla ilman päämäärää. Laajentumispolitiikkaa koskevan Euroopan unionin päämäärän epäselvyys on este, jota kukaan esittelijä ei voi ylittää. Tämä mietintö on tällaisen epäselvyyden uhri.

Velvollisuutemme ja perimmäinen päämäärämme on kansalaistemme turvallisuuden takaaminen. Kansalaisemme tuntevat olonsa turvattomaksi. Suojellakseen heitä Euroopan unioni tarvitsee valtaa. Ollakseen voimakas globaalissa maailmassa Euroopan unioni tarvitsee sekä laajentumista että sisäistä uudistumista. Koska emme onnistuneet kertomaan kansalaisillemme, että heidän saavuttamansa oikeudet eivät ole kestäviä, he luulevat voivansa säilyttää kyseiset oikeudet sekä laajentumista että uudistumista vastustamalla. Näissä olosuhteissa Euroopan unionin tulevaisuus on vaarassa.

Laajentuminen ei ole ehdokasvaltioille tehty myönnytys. Joillakin niistä, kuten Ukrainalla, Serbialla, Moldovalla ja Turkilla, on vaihtoehtoja – ehkä huonompia, mutta kuitenkin vaihtoehtoja. Näissä tapauksissa kilpailemme toisten kanssa. Jotkin niiden sisäisistä ongelmista ratkaistaisiin paremmin sisäisesti kuin ulkoisesti, Euroopan unionissa. Jos emme tarjoa niille mahdollisuuksia, emme tarjoa kansalaisillemme turvaa.

Ehdokasvaltioita tai uusia jäsenvaltioita ei ole mahdotonta sulattaa: sulatusjärjestelmämme on liian hidas. Joko me löydämme nopeasti hyvän sulatusta edistävän aineet tai meidän on nähtävä nälkää kauan.

  Anna Ibrisagic (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minun mielestäni on oikein sanoa, että laajentuminen on ollut menestys. Olen iloinen kuullessani vahvistuksen siitä, että maat, joille aiemmin annoimme selkeät lupaukset ja selkeät mahdollisuudet liittyä EU:hun, nauttivat edelleen noista eduista. Olen kuitenkin erittäin huolissani siitä, että ilmapiiri viilenee aina, kun keskustelemme laajentumisesta. Koko ajan enemmän käytetään sellaisia sanoja kuin ”riittävä”, ”integrointivalmius”, ”poliittinen lujittaminen” ja ”sosiaalisen ja taloudellisen yhteenkuuluvuuden uhat”. Nämä ovat sanoja, jotka eivät minun korvaani kuulosta näkemykseltä tai tavoitteelta vaan pikemminkin keinolta välttää sitoutumasta mahdollisiin tuleviin laajentumisiin. Kotimaiden kansalaisten laajentumisväsymykseen viitataan yhä useammin, mutta kyseisen mielipiteen muuttamiseksi ei tehdä tarpeeksi.

Ei ole sattumaa, että Saksa ja Ranska, kaksi toisiaan vastaan vuosisatoja sotineet maat, olivat juuri ne maat, jotka käynnistivät koko EU:n hankkeen. Ei ole sattumaa, että juuri Ranskan ja Saksan johtajilla oli näkemys Euroopan tulevaisuudesta. He ymmärsivät, että Euroopan unioni oli ennen kaikkea rauhaa ja turvallisuutta koskeva hanke, paljon enemmän kuin vain taloudellinen hanke. Tällaista näkemystä ja tällaista johtajuutta minä todella kaipaan, ja niitä ei useinkaan täällä ole. Siksi arvostan komission jäsenen Rehnin suoria sanoja: meidän ei pidä luoda odotushuoneita jäsenyyttä haluaville maille, ja laajentumisella on tulevaisuus. Tästä olen erityisen kiitollinen komission jäsenelle.

  Vural Öger (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, minun mielestäni Euroopan unionin laajentumispolitiikka on ollut suuri menestystarina. EU on 50 vuoden aikana onnistunut tekemään maanosasta rauhallisen, demokraattisen ja vauraan. Tässä EU:n laajentumisstrategiaa koskevassa mietinnössä minua kuitenkin tyrmistyttää se, että siinä keskitytään myös EU:n suhteisiin niiden maiden kanssa, joilla ei ole mahdollisuutta liittymiseen.

Tämä yritys vesittää laajentumisstrategia ja sekoittaa se Euroopan naapuruuspolitiikkaan aiheuttaa ongelmia. Vaikka mietinnössä käsitellään monia hyvin kiinnostavia ja olennaisia asioita ja tehdään hyviä huomioita, ne olisivat paikallaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevassa mietinnössä mutta eivät laajentumista koskevassa mietinnössä. Tarkoitan esimerkiksi ehdotuksia Välimeren unionista ja Mustanmeren unionista. EU:n laajentumispolitiikan pitäisi pysyä aivan erillään Euroopan naapuruuspolitiikasta. Sen sijaan minun on valitettavasti sanottava, että mietinnössä on joitakin hyvin epämääräisiä ja jopa hämmentäviä toteamuksia, jotka jättävät tilaa erilaisille tulkinnoille.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Elmar Brokin mietintö liittyy yhteen Euroopan unionin loistavimmista menestyksistä: laajentumisprosessiin. Haluaisin luvallanne esittää kolme huomautusta.

Ensinnäkin laajentuminen on korostanut unionin niin sanottua muutosvalmiutta. Yhdentymishalu on ollut voimakas kannustus perinpohjaiseen poliittiseen ja taloudelliseen muutokseen monissa Euroopan maissa. Kyseisistä maista on tullut unionin jäseniä, mistä on ollut hyötyä sekä niille että jäsenvaltioille. Viides laajentuminen on viimeisin osoitus tästä menestyksestä.

Toiseksi tuen komission puolustamia ja Elmar Brokin mietintöönkin vaikuttaneita käsitteitä ehdoista, vakauttamisesta ja kommunikaatiosta. Tuen myös vaatimusta siitä, että unionin on vahvistettava integrointivalmiuttaan. Laajentumiset itse asiassa edellyttävät, että unionin on pystyttävä sulauttamaan ne ja jatkamaan asianmukaista toimintaa. Niin tehdäkseen sen on tarvittaessa uudistettava toimielimiään ja esimerkiksi taattava rahoitusvaransa. Laajentumiset eivät saa vaarantaa unionin yhteistä politiikkaa tai yhteisiä tavoitteita. Lisäksi tuen sitä, että tarvitaan kunnianhimoinen viestintäpolitiikka, jota unionilla ei tähän mennessä ole ollut. On totta, että emme ole pystyneet ilmaisemaan laajentumisen etuja kansalaisillemme.

Lopuksi, Elmar Brokin mietinnössä viitataan mahdollisuuteen luoda unionin erityisalue niille Itä-Euroopan maille, joilla ei vielä ole mahdollisuutta jäsenyyteen. Kuten mietinnön 19 kohdassa todetaan, kyseinen alue tai vyöhyke perustuisi yhteisiin toimintalinjoihin eri aloilla oikeusvaltioperiaatteesta ja demokratiasta koulutukseen ja maahanmuuttoon. Minun mielestäni monia näistä yhteisistä toimintalinjoista ei pitäisi panna täytäntöön vain itäisten naapureidemme osalta, vaan niiden soveltamisalaa pitäisi laajentaa myös Välimeren valtioihin. Viimeksi mainituilla on ollut hyvin tiiviit suhteet Euroopan unioniin yli 50 vuoden ajan. Euroopan naapuruuspolitiikalla ja niin kutsutulla Barcelonan prosessilla – joka nyt on Välimeren unioni – on taattava, että etelärannikon maiden kansalaisista ei tunnu siltä, että heitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina.

  Luis Yañez-Barnuevo García (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, pieni varoitus: yksi minuutti ei riitä yksityiskohtiin, joten puhun pelkästään omasta puolestani.

Laajentuminen ei ole aina ollut onnistunutta. Neljän tai viiden maan poliittinen eliitti ei minun mielestäni ole viimeisimmässä vuoden 2004 laajentumisessa joko ymmärtänyt tai ottanut huomioon Euroopan unionin politiikkaa tai yhteisön säännöstöä. He asettava etusijalle suhteet Yhdysvaltoihin ja korostavat enemmän NATOa kuin Euroopan unionin todellista ja vakaata yhdentymisprosessia.

Laajentumisia ei voi olla enemmän ennen kuin Lissabonin sopimus tulee voimaan.

Nykyisiä neuvotteluja ehdokasvaltioiden kanssa pitäisi jatkaa keskeytyksettä, mutta uskon ehdottomasti, että kyseisiä neuvotteluja ei pitäisi päättää ennen kuin Lissabonin sopimus hyväksytään.

Lopuksi, meidän ei pitäisi antaa euroskeptisempien, kansallismielisempien tai enemmän riippumattomuutta haluavien estää muita maita etenemään pidemmälle, jos kyseiset maat niin haluavat.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Elmar Brokin mietinnössä Euroopan parlamentti osoittaa hyvin selkeästi, että se on ottanut opikseen viimeisimmästä suuresta laajentumisaallosta, jolloin unioniin liittyi 12 uutta jäsenvaltiota, ja että se on pystynyt luetteloimaan kaikki siitä johtuvat ongelmat ja samalla tehokkaasti korostamaan kaikki etuja, joita laajentuminen on tuonut sekä uusille että vanhoille jäsenvaltioille.

Tärkein asia on kuitenkin asianmukaisten johtopäätösten tekeminen, ja tämä on tehty erityisesti kahdella alalla, joita pidän tärkeänä. Ensinnäkin meidän on tutkittava Euroopan unionin integrointivalmius ennen yhtään uutta laajentumista ja toiseksi, ehdokasvaltioiden on täytettävä kriteerit ennen kuin ne hyväksytään.

Keskustelussa Euroopan unionin integrointivalmiudesta on minun mielestäni harkittava tärkeitä kohtia, esimerkiksi periaatetta, jonka mukaan uudet liittymiset eivät saisi vaarantaa Euroopan yhdentymistä koskevaa hanketta. Tällä tarkoitan, että uusien jäsenvaltioiden liittymisellä unionin kehittymisvoimaa ja sen tavoitteisiin pyrkimistä on vahvistettava, ei estettävä. Unionin toimielinrakenne on ensin luotava ja sitä on lujitettava. Tosiasia on, että tarvitsemme sopimuksen, olkoon se sitten Lissabonin sopimus tai jokin muu asianmukainen sopimus, ja laajentumisen on myös oltava Euroopan unionille edullista, muuten se vaarantaa yhdentymishankkeen.

Kaikkia koskettava tavoitteemme on jatkuva edistyminen. Muiden maiden myöhempiä liittymisiä ei pitäisi sulkea pois, mutta kaikki on tehtävä sääntöjen ja ehtojen mukaan.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Euroopan unionin aseman vahvistaminen kansainvälisen tason toimijana on mahdotonta ilman jatkuvaa mukautumista 2000-luvun maailmanlaajuisiin puitteisiin.

Yksi geostrateginen tekijä tässä suhteessa on laajentuminen, ja edelliset laajentumiset, myös viimeisin vuonna 2007 tapahtunut laajentuminen, ovat osoittaneet tämän prosessin kiistämättömät edut. Siksi on ensisijaisen tärkeää, että tätä prosessia jatketaan, ja pidän myönteisenä mietinnössä toistettua lujaa sitoumusta Länsi-Balkanin maiden osalta.

Ei ole kuitenkaan yhtään vähemmän tärkeää tarjota EU:hun liittymistä koskevat mahdollisuudet naapuruuspolitiikan eurooppalaisille kumppaneille, myös Moldovan tasavallalle.

Muistutan teitä, että puhumme Euroopan maista, jotka ovat jo ilmaisseet tavoitteekseen saada mahdollisuuden EU:hun liittymiseen, ja että Rooman sopimuksessa säädetään yksiselitteisesti, että kaikki Euroopan valtiot voivat hakea yhteisön jäsenyyttä edellyttäen, että ne täyttävät Kööpenhaminan kriteerit.

Pyydän komissiota ja neuvostoa…

(Puhemies keskeytti puhujan puheenvuoron.)

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimusta koskeva takaisku Irlannissa on tarjonnut laajentumisen epäilijöille odottamattoman tilaisuuden. EU on lakannut harkitsemasta uusia jäseniä, koska niille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Tämä on tietysti tällä hetkellä totta tiukasti oikeudellisessa mielessä, mutta meidän pitäisi samalla tehdä selvä ero Lissabonin sopimuksen ja laajentumisen välillä. Ensinnäkin siksi, että sopimuksen perussyy ei ole ollut laajentuminen sinänsä vaan EU:n mukauttaminen globaaleihin puitteisiin, ja toiseksi siksi, että laajentuminen on pikemmin poliittinen kuin tiukasti oikeudellinen asia.

Laajentuminen on vallan osa, joka osoittaa houkuttelevuutta ja vaikutusvaltaa sekä integrointivalmiutta – asioita, joita aina pidämme osana unioniamme. Tuleviin laajentumisiin liittyvää strategista suunnittelua, nykyisiä neuvotteluja ja uusia aloitteita pitäisi siksi jatkaa samaan aikaan Lissabonin sopimuksen ratifiointiin tähtäävien ponnistelujen kanssa.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, voisiko Jean-Pierre Jouyet selittää ja perustella Ranskan parlamentin erikoista tilannetta, joka koskee kansanäänestysten käyttämistä Turkin liittymisen hyväksymiseksi? Onko hän sitä mieltä, että kyseisen populistisen keinon käyttäminen on täysin väärin kansainvälistä sopimusta ratifioitaessa?

  Nicolae Vlad Popa (PPE-DE). – (RO) Laajentuminen on osoittautunut yhdeksi Euroopan unionin vahvimmaksi poliittiseksi välineeksi, joka edistää vakautta, turvallisuutta ja konfliktinestoa koskevia unionin strategisia etuja. Tämä on tuonut lisää vaurautta, kasvun mahdollisuuksia sekä taannut elinvoimaiset liikenne- ja energiakäytävät.

Euroopan unionin laajentumispolitiikka on ollut menestys sekä Euroopan unionille että yleisesti Euroopalle. Tässä yhteydessä on tärkeää jatkaa avointen ovien politiikkaa sekä ehdokasvaltioiden tai mahdollisten ehdokasvaltioiden osalta että niiden mantereen itäosan maiden osalta, joilla on mahdollisuus EU:hun liittymiseen edellyttäen tietysti, että vaaditut kriteerit ja sitoumukset täytetään.

Laajentumisen jatkamiseksi tarvitsemme kuitenkin toteuttamiskelpoisen ratkaisun Lissabonin sopimuksen voimaantuloa varten.

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Olemme kuulleet sellaisia sanoja kuin laajentumisväsymys, kriisi tai vakauttamistarve. Nämä ovat hyvin masentavia sanoja ja asenteita, pikemminkin osoitus avuttomuudesta ja elitismistä kuin kyvystä edistää aktiivisesti näkemystä yhdistyneestä Euroopasta.

Vakauttaminen ei ole ongelma niille maille, jotka liittyivät unioniin kahdessa viime laajentumisessa. Se on enimmäkseen vanhojen jäsenvaltioiden ongelma. Niiden pitäisi kysyä itseltään, miksi ne tarvitsevat vakauttamista. Laajentumisväsymyksen osalta haluaisin sanoa, että juuri meitä vaivaavat ristiriitaiset näkemykset ja kannat, ei niitä maita, jotka ovat valmiita täyttämään kaikki vaatimuksemme ja ehtomme tullakseen EU:n jäseniksi.

Esimerkiksi käyttäytymisemme Turkkia kohtaan on surkuhupaisaa, koska tällä hetkellä emme voi sanoa, haluammeko hyväksyä Turkin elitistiseen piirimme, kun Kööpenhaminan kriteerit on täytetty, ja siksi kysymys tai kaikki kysymykset, jotka…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, on rohkaisevaa kuulla Ranskan ministerin pohjimmiltaan toteavan, että Turkin on palautettava suhteensa Kyprokseen todistaakseen haluavansa, että sen EU:ta koskevat pyrkimykset etenevät.

On todellakin käsittämätöntä ja täysin järjenvastaista, että EU jatkaa liittymisneuvotteluja sellaisen maan kanssa, joka ei edelleenkään tunnusta yhtä sen jäsenvaltioista ja jatkaa kyseisen valtion yhden osan miehittämistä. Ymmärrän, että porkkana ja keppi -strategiaa on käytettävä sellaisen maan osalta, jonka armeija hyökkää jatkuvasti demokratiaa vastaan, mutta meidän kärsivällisyydellämme ja suvaitsevaisuudellamme on rajansa.

Meillä on ollut yhteisökeskusteluja Kyproksessa. Tämä on komissiolle ja neuvostolle oiva aika tähdentää voimakkaasti Turkille, että sen on osoitettava hyväntahtoisuutta – ei vain Kyprokselle vaan yleisesti EU:lle – vetämällä kiireellisesti miehitysjoukkonsa pois Kyproksen saarelta ja panemalla välittömästi täytäntöön Ankaran pöytäkirjan. Kyseiset toimet edistäisivät epäilemättä ratkaisun löytämistä Kyproksen ongelmaan.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. − (EN) Minulle kerrottiin, että aikamme on käymässä vähiin, joten emme voi antaa kaikkien puhua.

Haluaisin huomauttaa, että puheenvuoroa pyytäneet voivat toimittaa puheenvuoronsa kirjallisesti, jotta ne sisällytetään istunnon pöytäkirjaan.

13. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. − (ES) Hyvät naiset ja herrat, haluaisin panna merkille, että meillä on puhujakorokkeella Etelä-Afrikan tasavallan valtuuskunta, jota johtaa kansainvälisten suhteiden valiokunnan puheenjohtaja D. Obed Bapela, jonka kaikki meistä tuntevat hänen suuresta ystävyydestään Eurooppaa kohtaan ja hänen osallistumisestaan apartheidin vastaiseen taisteluun.

(Suosionosoituksia)

Haluaisin toivottaa vieraamme tervetulleeksi tähän kahdenteentoista Euroopan parlamentin ja Etelä-Afrikan parlamentin väliseen kokoukseen. Tämä on erittäin tärkeä vierailu. Näiden vierailujen toistumisella edistetään poliittista vuoropuhelua, joka on olennainen osa viime vuoden toukokuussa hyväksymäämme toimintasuunnitelmaa Euroopan unionin ja Etelä-Afrikan strategisen kumppanuuden täytäntöönpanosta.

Yhteistyömme parantaminen kansainvälisen turvallisuuden ja vakauden lisäämiseksi on epäilemättä välttämättömämpää nyt kuin koskaan ennen ottaen huomioon nykyisen kireän alueellisen tilanteen eteläisessä Afrikassa ja erityisesti Zimbabwen kriisin, jonka kaikki tunnemme.

Siksi haluaisin toivottaa tervetulleeksi ystävämme Etelä-Afrikasta.

14. Komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirja (jatkoa keskustelulle)

  Puhemies. − (ES) Jatkamme nyt keskusteluamme komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjaa koskevasta Elmar Brokin mietinnöstä.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää kolme huomautusta ennen kuin palaan tähän keskusteluun, joka on ollut erittäin antoisa ja jännittävä.

Ensinnäkin haluaisin toivottaa neuvoston puolesta tervetulleeksi Etelä-Afrikan valtuuskunnan, joka on täällä kanssamme, ja kertoa heille, että tapaamme varsin pian kyseisen valtion päämiehet ensimmäisessä Euroopan unionin huippukokouksessa, joka järjestetään Ranskassa heinäkuun lopussa.

Toiseksi haluan ilmaista Olli Rehnin tavoin suuren myötätuntoni niitä saksalaisia turisteja kohtaan, jotka kurdikapinalliset ovat raporttien mukaan siepanneet Turkissa. Me neuvostossa toivomme kovasti, että jos nämä tiedot pitävät paikkansa, kyseiset henkilöt löydetään vahingoittumattomina mahdollisimman pian. Korostamme, että he ovat ajatuksissamme.

Kolmanneksi haluan kiittää Andrew Duffia hänen perehtyneisyydestään Ranskan politiikkaan ja minun henkilökohtaisiin näkemyksiini. Olen tietenkin valmis keskustelemaan tästä asiasta perusteellisemmin hänen kanssaan kahvikupposen äärellä, mutta valitettavasti en voi nyt kommentoida asiaa velvollisuuksieni takia.

Palatakseni keskusteluun, laajentuminen on ehdottomasti osa Euroopan kehityshistoriaa, ja me olemme tähän mennessä aina varmistaneet, että laajentuminen ja unionin vahvistaminen liittyvät tiiviisti toisiinsa. On tärkeää, että näin toimitaan myös jatkossa, kuten Elmar Brok korosti. Kaikki keskustelut ovat hyödyllisiä kansalaistemme tiedottamiseksi laajentumista koskevista kysymyksistä, ja näin ollen me kiinnitämme erityistä huomiota tätä aihetta koskeviin Euroopan parlamentin keskusteluihin ja kantoihin.

Useiden jäsenten puheenvuorojen perusteella haluaisin korostaa laajentumisen vakauttavaa vaikutusta. Tämä on selvää Balkanin maiden tapauksessa. Kroatian nopea edistyminen, jota puheenjohtajavaltio Ranska haluaa nopeuttaa entisestään, jos kaikki jäsenvaltiot sen hyväksyvät, osoittaa, että valtioilla, jotka kärsivät konflikteista 1990-luvulla, on todellisia liittymismahdollisuuksia. Tämä on tärkeä viesti erityisesti Serbialle, sillä sekin on juuri saanut hallituksen, joka haluaa vahvistaa yhteyksiään Euroopan unioniin.

Sama pitää paikkansa Turkin osalta. Tässä yhteydessä haluaisin muistuttaa teille, että neuvottelujen nykytilanne ei liity EU:n jonkin tietyn jäsenvaltion kantaan, vaan itse Turkkiin ja sen uudistusten toteuttamisasteeseen. Ennen kaikkea se liittyy siihen, miten Turkki on täyttänyt velvollisuutensa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden osalta, ja erityisesti miten se on noudattanut Ankaran pöytäkirjan säännöksiä.

Laajentumispolitiikka ei tarkoita, että me jättäisimme Euroopan unionin muut naapurit huomiotta. Neuvosto keskustelee tällä hetkellä siitä, miten me voimme antaa Ukrainalle mahdollisuuden edetä sen suhteissa Euroopan unioniin tulevassa EU:n ja Ukrainan huippukokouksessa, joka pidetään Evianissa 9. syyskuuta. Me myös haluamme edistää suhteita EU:n ja Moldovan välillä. Neuvosto on jo keskittynyt voimakkaasti kyseiseen valtioon.

Neuvoston puheenjohtajavaltiona me myös tuemme kuvattuja alueellisia prosesseja. Osallistuin itse konferenssiin, jolla käynnistettiin Mustanmeren synergia-aloite. Lisäksi osallistuin Baltian maiden huippukokoukseen. En voi olla myöskään mainitsematta tulevaa Barcelonan prosessin ja Välimeren unionin huippukokousta, joka pidetään Pariisissa 13. heinäkuuta.

Lopuksi, kuten voitte havaita, laajentumisprosessi ei ole kariutunut. Se edellyttää edelleen paljon ehdokasvaltioilta, mutta myös jäsenvaltioilta, joiden on kerrottava tästä prosessista kansalaisilleen. Libor Rouček ja Véronique De Keyser ovat aivan oikeassa todetessaan, että tarvitaan huomattavaa tiedottamista, liittyipä Magritte asiaan tai ei. Kuten korostitte, on kuitenkin totta, että kansalaisia on tyynnyteltävä.

Juuri sillä tavalla voidaan jatkaa tätä prosessia, jonka strategisen merkityksen jotkut teistä, erityisesti Elmar Brok, ovat maininneet. Se määritellään Lissabonin sopimuksessa, jolla uudistetaan toimielimiämme niin, että uudet jäsenvaltiot – tämä pitää tehdä selväksi – voidaan toivottaa tervetulleiksi parhain ehdoin ilman, että asetetaan kyseenalaiseksi Euroopan unionin toimintavalmiudet.

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen erityisen tyytyväinen saadessani käyttää viimeisen puheenvuoroni tässä keskustelussa Etelä-Afrikan valtuuskunnan läsnä ollessa, sillä aloitin poliittisen toimintani muutama vuosikymmen sitten kampanjassa, jolla vaadittiin Nelson Mandelan vapauttamista. Olemme onnekkaita, sillä viimeiset vangit tässä parlamentissa näyttävät olevan ystäväni Elmar Brok sekä minä itse, kuten käsittelyssä julkisesti ilmoitettiin.

(Naurua)

Haluaisin kiittää jäseniä tänään käydystä erittäin kattavasta ja vastuullisesta keskustelusta. Haluan vain esittää yhden yleisluontoisen monialaisen huomautuksen.

Olen iloinen siitä, että Elmar Brokin mietinnössä ja tämänpäiväisessä keskustelussa periaatteessa tuetaan EU:n laajenemista koskevaa uudelleen vahvistettua yhteisymmärrystä, joka saatiin aikaan joulukuussa 2006 – erityisesti vuoden 2005 tapahtumien ansiosta. Tämän strategian keskeisenä etuna on se, että siinä on otettu tasapainoisesti huomioon lähtökohtana oleva laajentumisen strateginen merkitys, koska sen avulla toisaalta laajennetaan rauhan ja hyvinvoinnin, vapauden ja demokratian aluetta ja toisaalta lisätään omia valmiuksiamme integroida uusia jäseniä tiukin ehdoin ja edistetään omaa sisäistä uudistustamme.

En voi olla muistamatta – minulla on norsun muisti – että syksyllä 2004 erään parlamentissa järjestetyn kuulemistilaisuuden jälkeen ulkoasiainvaliokunta arvosteli minua näkemyksen puutteesta, koska en halunnut antaa Ukrainalle välittömästi liittymismahdollisuutta. Totesin vain, että meidän ei pitäisi päättää etukäteen Ukrainan tulevaisuudesta. Vuotta myöhemmin minua arvosteltiin siitä, että olin korostanut vastaanottokapasiteettia ja estänyt laajentumisen etenemisen. Tämän takia olen erityisen tyytyväinen tämänpäiväiseen keskusteluun, koska siinä on löydetty oikea tasapaino laajentumisen strategisen merkityksen ja niiden valmiuksiemme välillä, jotka koskevat uusien jäsenten integroimista EU:hun.

Tässä keskustelussa ja mietinnössä on korostettu kolmatta järkevää vaihtoehtoa, jossa poliittisen lähentymisen syventyminen yhdistetään Euroopan unionin asteittaiseen laajenemiseen. Mielestäni tämä osoittaa selvästi vakuuttavan lähentymisen Euroopan parlamentissa ja komissiossa, ja koko Euroopan unionissa, ja olen tietenkin tyytyväinen tähän ilmiöön ja kehittymiseen kohti laajenemista koskevaa uudelleen vahvistettua yhteisymmärrystä, joka on vallinnut vuodesta 2006 lähtien.

  Puhemies. − (ES) Haluaisin ilmoittaa teille, että aion ilmaista tänä iltana pidettävässä puhemiehistön kokouksessa huoleni ”catch the eye” -menettelystä, johon ei sovelleta mitään sääntöjä ja joka on jätetty yksinomaan puhemiehen mielivaltaan tai päätäntävaltaan tai hänen huomiokykynsä varaan. Mielestäni on olennaista asettaa jonkinlaiset perussäännöt, koska menettely ei enää vastaa odotuksia.

Tänään pyyntöjä esitettiin jopa viisitoista, ja tämä muuttaa tavallista menettelyä ja aikaa, joka kullekin ryhmälle annetaan puheenvuoroja varten.

Tämän takia pyydän teitä ottamaan asian huomioon, varsinkin teitä, jotka saatatte olla pettyneitä, koska useat jäsenet ovat pyytäneet puheenvuoroa, mutta ainoastaan harvat ovat saaneet siihen tilaisuuden.

  Elmar Brok, esittelijä. − (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, haluan aluksi kiittää komissiota ja neuvoston puheenjohtajavaltiota solidaarisuudesta, jota he ovat osoittaneet saksalaisille turisteille Turkissa.

Tarkastelemme useita eri aiheita, ja meidän on löydettävä tasapaino niiden välillä. Aiheet vaihtelevat Välimeren unionista – joka on tärkeä edistysaskel, jos sitä tuetaan koko yhteisössä, eikä vain tietyillä alueilla sijaitsevissa tietyissä valtioissa – ruotsalaispuolalaiseen ehdotukseen ja Mustanmeren unionia koskevaan ehdotukseen. Nämä kaikki ovat ajatuksia, joita meidän on tarkasteltava yhdessä yhteisönä. Meidän on kuitenkin samalla tehtävä selväksi, että joillakin näistä vaihtoehdoista tarjotaan mahdollisuus liittymiseen, kun taas toisilla näin ei tehdä. Puolan ulkoministerin Sikorskin lausunto, jonka mukaan jotkut valtiot ovat Euroopan naapureita, kun taas toiset ovat eurooppalaisia naapureita, osoittaa kenties sen, että molemmat ovat yhtä tärkeitä, mutta että niihin sovellettavat menetelmät ja tavoitteet ovat erilaisia.

Jos meillä kuitenkin on siihen mahdollisuus – kahdenväliset suhteet, monenväliset väliaikaiset ratkaisut tai jopa naapuruuspolitiikan ja täysjäsenyyden välimaastoon sijoittuvat pysyvät ratkaisut – ja jos me näin ollen voimme käyttää erilaisia välineitä, meidän olisi tarkasteltava, miten me myös voisimme pitkällä aikavälillä turvata poliittisesti ja hallinnollisesti tämän komission jäsenen tarkoittaman tasapainon, jolla säilytettäisiin sekä Euroopan unionin kehittymismahdollisuudet että kyseisten valtioiden EU:hun liittymistä koskevat mahdollisuudet ja niiden vakaus.

Haluan kysyä täällä puhuneilta EU:ta arvostelleilta henkilöiltä yhden kysymyksen: mitä Euroopan unionia he tarkoittavat? Euroopan unionia, jonka olemme nyt saaneet kehitettyä ja joka on rauhan, vapauden ja hyvinvoinnin osalta suurin menestystarina tämän maanosan historiassa! Haluamme jatkaa tätä hanketta ja laajentaa sitä mahdollisimman paljon, jotta tämä menestys jatkuisi, jotta tällaiset tavoitteet voitaisiin saavuttaa jatkossakin ja jotta mukaan saataisiin useampia valtioita. Tästä on kyse!

Tämän takia, keskustellessamme Länsi-Balkanista meidän on sanottava: jos eilen tai tällä viikolla Serbiassa on hallitus, joka ilmoittaa toiveestaan päästä Brysseliin, EU:hun, meidän olisi taattava pysyvä rauha alueella, joka on ollut konfliktin keskiössä kuluneiden 150 vuoden ajan, ja hyväksyttävä tarjous ja edistettävä mahdollisuuksia, jotta maanosamme rauhanomainen kehitys jatkuisi edelleen.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Marek SIWIEC

  Proinsias De Rossa (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää työjärjestyspuheenvuoron. Koska keskustelu palestiinalaisista vangeista israelilaisissa vankiloissa alkaa niin myöhään – lähes tunnin myöhässä – minun on valitettavasti vedettävä nimeni puhujaluettelosta. Pyydän, että minun minuuttini, jonka PSE-ryhmä on minulle osoittanut, lisätään Véronique de Keyserin puheaikaan. Hän on johdossa PSE-ryhmässä. Pahoittelen vilpittömästi sitä, että minun on toimittava tällä tavalla, mutta valitettavasti minun on mentävä lentokentälle.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 10. heinäkuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. – (RO) Kaakkois-Euroopan valtioille annettava mahdollisuus liittyä Euroopan unioniin edistää uudistuksia näiden valtioiden demokratian kehittämiseksi. Komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjalla olisi lähetettävä selkeä viesti vakaasta sitoutumisesta niille valtioille, joiden liittymisneuvottelut on käynnistetty tai joille on esitetty mahdollisuus liittyä EU:hun. Näin on muun muassa Serbian ja Moldovan tasavallan osalta. Jälkimmäisenä mainitun valtion osalta Romania on ikkuna, jonka kautta Moldovan kansalaiset voivat säilyttää toivonsa eurooppalaisesta, demokraattisemmasta ja kukoistavammasta tulevaisuudesta.

Tuleva liittyminen Euroopan unioniin kannustaa Moldovan tasavallan demokraattista oppositiota jatkamaan ponnisteluja demokraattisten oikeudellisten ja institutionaalisten puitteiden luomiseksi – kyseessä on prosessi, jota EU on sitoutunut tukemaan.

Toimielinten sisäisten uudistusten tarve EU:ssa Lissabonin sopimuksen voimaantulon takia ei voi olla ensisijaisena syynä ja tekosyynä unionin laajenemisen estämiselle.

  Dragoş Florin David (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) EU:n laajentumisessa on aina ollut kyse ajasta ja siitä, että poliittisista ja taloudellisista järjestelmistä tehdään yhdenmukaisia eri jäsenvaltioissa. Vuosina 2004 ja 2007 tapahtuneen laajentumisen pikaisen arvioinnin perusteella havaitaan, että unioni on vahvempi ja dynaamisempi sekä sisäisten asioiden että ulkopoliittisten asioiden osalta. Tämä osoittaa, että laajentumisprosessi on hyödyttänyt sekä unionia että äskettäin liittyneitä valtioita ja että me unionissa vahvistamme myös arvojamme, emme vain ongelmiamme. Poliittiset ja taloudelliset, eurooppalaiset ja maailmanlaajuiset olosuhteet eivät luultavasti ole suotuisimmat nopean laajentumisen kannalta, mutta tämän ei pitäisi estää meitä kehittämästä ja jopa uudistamasta laajentumisessa sovellettavia strategioita ja mekanismeja.

Länsi-Balkanin valtiot, Moldova, Ukraina ja Turkki ovat valtioita, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa liittyä EU:hun ja jotka hyötyvät etuoikeutetusta kumppanuudesta EU:n kanssa, mutta joiden on myös ratkaistava sisäisesti EU:n normien, demokratian, vakauden ja hyvinvoinnin noudattaminen ja kunnioittaminen.

Tässä yhteydessä onnittelen Elmar Brokia tasapainosta ja pragmatismista hänen laatimassaan mietinnössä ja toivon myös nopean ratkaisun löytymistä ongelmaan, joka koskee Lissabonin sopimuksen ratifioimista kaikissa jäsenvaltioissa.

  Alexandra Dobolyi (PSE), kirjallinen. – (EN) Laajenemisprosessi on ollut olennainen osa EU:n kehitystä kuluneiden 50 vuoden aikana. EU on laajentunut kuuden perustajajäsenen yhteisöstä 27 jäsenvaltion unioniksi, ja se edustaa yli 450:tä miljoonaa kansalaista. Euroopan unioni on vakaampi ja turvallisempi kuin aikaisemmin, ja sen painoarvo kansainvälisissä asioissa on entistä suurempi.

Olemme huomanneet vuosien kuluessa, että laajeneminen on ollut keskeisessä osassa EU:n menestyksessä ja kehityksessä. Laajentuminen on antanut Euroopalle mahdollisuuden rauhanomaiseen yhdistymiseen ja kylmän sodan repimän kuilun umpeenkuromiseen. Meidän on myönnettävä, että EU on kehittynyt laajenemisen rinnalla.

Mutta miten laajenemiseen suhtaudutaan yhteiskunnassamme nykyisin? Uuteen laajenemiseen suhtaudutaan innottomasti. Tämä johtuu pääasiassa muista kuin laajenemiseen liittyvistä kysymyksistä ja osittain laajenemista koskevan tiedon puutteesta.

Olen yksi niistä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että lupaus EU:hun liittymistä koskevasta mahdollisuudesta on korvaamaton keino edistää uusia poliittisia uudistuksia ja demokratiaa. On vaarana, että jos EU:n jäsenyysmahdollisuus otetaan pois poliittiselta asialistalta, Balkanin maat saattavat luisua takaisin epävakauteen.

  Kinga Gál (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Arvoisa puhemies, laajentumisstrategiasta käytävän keskustelun yhteydessä haluaisin kiinnittää huomiota merkittäviin kriteereihin, jotka liittyvät välittömiin naapureihimme, Länsi-Balkaniin ja Ukrainaan.

Liittymismahdollisuus, ja erityisesti velvollisuus noudattaa Kööpenhaminan kriteerejä, on ollut valtavana kannusteena sille, että jäsenvaltiot toteuttavat uudistuksia ja kehittyvät oikeusvaltioiksi.

Länsi-Balkan ja Ukraina tarvitsevat tätä kannustusta. Jos kiellämme liittymismahdollisuuden välittömiltä naapureiltamme, joiden kanssa jaamme yhteiset eurooppalaiset perinteet ja yhteisen historian, viemme pois kannusteen, jonka avulla näistä valtioista voitaisiin kehittää oikeusvaltioita.

Pian annetaan vähemmistön vastaisten koulutusasetusten kaltaista lainsäädäntöä, ja kun äidinkielellä opetusta tarjoavia kouluja vielä suljetaan, kun kieliä kuolee ja niitä assimiloidaan, suuri viha Ukrainassa kasvaa. Kun rimaa alennetaan tai kun tavoite siirtyy yhä etäämmälle, normit kehittyvät yhä kauemmaksi siitä, mitä me kutsumme oikeusvaltioksi.

Olemme siis suuressa vastuussa. On tärkeää, että varmistamme, että kriteerit täytetään paitsi paperilla, myös todellisuudessa – naapureidemme on oltava johdonmukaisempia valmisteluissaan, ja unionin on oltava johdonmukaisempi lupauksissaan ja vastuuvelvollisuuden vaatimisessa. Meidän johdonmukainen toimintamme herättää luottamusta sekä äänestäjiemme että naapuriemme keskuudessa.

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. – (PL) EU:hun vuonna 2004 liittyneen valtion edustajana tuen täysimääräisesti kaikkia niitä Elmar Brokin mietinnön osia, joissa korostetaan jatkuvan laajenemisen merkitystä ja sen myönteistä vaikutusta vahvan, yhtenäisen, kansalaisystävällisen ja menestyvän Euroopan luomiseen. Olen samaa mieltä sen lausunnon kanssa, jonka mukaan mahdollisuus EU:n jäsenyyteen, kun se myönnetään, vaikuttaa erittäin myönteisesti ehdokasvaltioiden sisäpolitiikkaan ja kannustaa niitä toteuttamaan nopeampia toimia niiden hallinnon uudistamiseksi, niiden koulutusjärjestelmien ja korkeakoulujen uudistamiseksi, ihmisoikeuksien, myös vähemmistöjen ihmisoikeuksien huomioon ottamisen tehostamiseksi ja korruption torjumiseksi julkishallinnossa – toisin sanoen niiden arvojen hyväksymiseksi, jotka ovat ohjanneet Euroopan unionia useiden vuosien ajan. Mielestäni mietinnössä olisi myös korostettava voimakkaammin Euroopan unionin avoimuutta ja sen valmiutta ottaa vastaan seuraavat uudet jäsenvaltiot.

Tämä on erityisen tärkeää omalle kotimaalleni Puolalle, erityisesti tarkasteltaessa itäisten naapuriemme, varsinkin Ukrainan odotuksia ja toiveita EU:n osalta. Olisi erittäin valitettavaa, jos naapurimme katsoisivat uuden itärajamme (koko EU:ta koskevan Schengenin rajan) jonkinlaisena uutena muurina, joka erottaa meidät kyseisistä valtioista pysyvästi. Pyynnöt, joita joskus kuulemme tässä yhteydessä ja jotka koskevat sitä, että unionin tulevan laajentumisen pitäisi riippua sen niin sanotusta ”integrointivalmiudesta” – katson, että näitä pyyntöjä ei ole mietitty perusteellisesti ja että ne ovat uhkana tavoitteille, jotka EU on itselleen asettanut.

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Tärkeä lähtökohta uusien laajentumisen käsittelemiselle on se, että ymmärretään selvästi, että EU on hyötynyt valtavasti kaikista edellisistä laajentumisista. Viimeksi mainitut ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kaikki sidosryhmät voittavat. Tämä on riittävä syy uskoa, että EU hyötyy myös tulevista laajentumisista.

On helppoa ymmärtää huolestuminen EU:n integrointivalmiudesta. Vielä ei kuitenkaan hyödynnetä aivan kaikkia mahdollisuuksia integrointivalmiuden lisäämiseen. Tällä tarkoitetaan EU:n neljän perusvapauden täysimääräistä hyödyntämistä – markkinoiden vapauttamista, suurten yritysten omistajuuden eriyttämistä ja avoimuuden lisäämistä. Jotta yleisiin haasteisiin voitaisiin vastata onnistuneesti, meidän on ilman epäröintiä turvauduttava Euroopan yhteisön perusarvoihin ja -periaatteisiin, sillä se on ollut ja on edelleen suurin menestystarina koko Euroopan historiassa.

On syytä suhtautua myönteisesti siihen, että esittelijä korostaa alueellisia yhteistyömekanismeja. Äskettäinen puolalaisruotsalainen aloite itäisen ulottuvuuden luomisesta, jotta kaikki Itä-Euroopan valtiot otettaisiin mukaan merkitykselliseen yhteistyöhön, vaikuttaa erityisen arvokkaalta. Alueellisia yhteistyösopimuksia ei voida kuitenkaan käyttää tekosyynä sille, että tietyille alueen valtioille ei anneta mahdollisuutta tulevaan täysjäsenyyteen.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE) , kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, parlamentti käsittelee EU:n laajenemisstrategiaa koskevaa päätöslauselmaansa ajankohtana, jolloin EU:n laajeneminen ei ole enää muodissa. Siitä on jopa muodostunut jonkinlainen peikko euroskeptikkojen käsissä. Tämän takia todenmukainen lausunto siitä, että ”aikaisemmat laajentumiset ovat epäilemättä olleet menestyksellisiä” ja että ne ovat auttaneet vahvistamaan vakautta, kasvua ja hyvinvointia koko Euroopassa, on erittäin tärkeä. Tämä on kuitenkin selvitettävä unionin kansalaisille, jotta lisättäisiin yhteiskunnan tukea seuraaville askeleille. Valitettavasti tiedotuskampanjat eivät tähän mennessä ole onnistuneet.

Kuten yleensä keskusteltaessa laajenemisesta, on mielenkiintoista tarkastella mahdollisten ehdokasvaltioiden maantieteellistä sijaintia. Päätöslauselmaesitystä lukiessa voi vaikuttaa siltä, että ovet ovat sepposen selällään. Balkanin maiden liittymistoiveita tuetaan yksiselitteisesti. On esitetty näkemys siitä, että naapuruuspolitiikan itäisiä kumppaneita voidaan myös kuvata eurooppalaisiksi valtioiksi. EU:n integrointivalmiuden käsitteen tärkeimmällä määritelmällä (7 kohta) kuitenkin hillitään mahdollisia toiveita. Lisäksi viittaus yhteisiin arvoihin on selvästikin osoitettu Turkille.

Tässä muodossa päätöslauselma poikkeaa hieman Puolan näkemyksistä. Puola – valtio, joka oli aikoinaan itsekin kolkuttelemassa EU:n portilla – kehottaa nyt antamaan Ukrainalle ja muille Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen muodostetuille valtioille jäsenyysmahdollisuuden. Koko maanosan vakauden puolesta!

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE), kirjallinen. – (RO) Ensinnäkin haluaisin onnitella esittelijää puolueettomuudesta, jolla hän on esittänyt Euroopan parlamentin kannan komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirjasta. Kunkin laajentumisen myötä Euroopan yhteisöstä on tullut vahvempi, ja itse laajentumisprosessi on menestystarina, josta kaikki jäsenvaltiot ovat hyötyneet.

Euroopan unionissa on todistettu hämmästyttävää kehitystä niiden instituutioiden ja politiikanalojen avulla, jotka se on kehittänyt sisäisellä ja ulkoisella tasolla, mutta erityisesti edistämällä yhdenmukaistamista talouden, sosiaaliasioiden ja oikeudellisten asioiden kaltaisilla aloilla. Unioni käsittelee myös useita ongelmia, mikä osoittaa, että kunkin laajentumisen jälkeen sen politiikkaa on konsolidoitava ja arvioitava asianmukaisesti uudelleen. Näin voidaan välttää tilanteet, joissa keskeiset valtiot yhdentyvät entisestään, mutta muut jäävät syrjään.

Tuen esittelijän näkemystä Itä-Euroopan valtioiden tukemisesta luomalla yhteiseen politiikkaan perustuvan alueen, jossa keskityttäisiin taloutta, kauppaa, energiaa, liikennettä, ympäristöä, oikeusvaltion periaatteita, oikeutta ja turvallisuutta koskeviin asioihin.

Jos tällaista hanketta edistettäisiin, Mustanmeren alueesta voisi muodostua kehityksen ja talouskasvun keskus, mikä edistäisi alueen valtioiden hyvinvoinnin lisäksi myös rauhaa ja vakautta Euroopan unionin itärajalla.

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kuten mietinnössä korostetaan, Euroopan unionin laajentumisstrategiaa on nyt uudistettava perusteellisesti.

Ensinnäkin on tärkeää tarjota ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden käyttöön liittymistä edeltäviä välineitä, joilla voidaan vastata haasteisiin, joita ne kohtaavat: valtion vakauttamiseen, hallinnointiin, sosiaalistaloudellisiin uudistuksiin ja niin edelleen.

Lisäksi mietinnössä korostetaan tarvetta arvioida toimintatapaamme Euroopan naapuruuspolitiikan osalta. Kolmannet valtiot eivät saa enää katsoa, että se on liittymisen korvike tai yksi liittymisen vaiheista.

Esimerkiksi vapaakauppa-alueiden perustaminen laajennetun Euroopan talousalueen (ETA+) mallin mukaisesti olisi ensimmäinen askel kohti tiiviimpiä suhteita kyseisten valtioiden kanssa. Tällä strategialla edistetään talous- ja kauppasuhteiden vahvistamista niiden kanssa, ja sillä myös annetaan Euroopan unionille mahdollisuus edistää ajatuksiaan demokratiasta, oikeusvaltion periaatteista ja ihmisoikeuksista kyseillä alueilla.

Tässä yhteydessä on lupaavaa, että Välimeren unionin perustamiseen tähtäävä Barcelonan prosessi käynnistetään uudelleen. Lisäksi se voidaan katsoa lupaavaksi askeleeksi kohti erityiskumppanuuksien solmimista eteläisten naapuriemme kanssa.

  Marianne Mikko (PSE), kirjallinen. – (ET) Hyvät naiset ja herrat, meidän ei pidä sulkea liittymisen ovea niiden valtioiden edestä, jotka haluavat liittyä EU:hun, koska perustamissopimuksissamme sanotaan, että kaikkien Euroopan unioniin liittymistä toivovien valtioiden pitäisi voida niin tehdä.

Aiemmat liittymiset ovat olleet onnistuneita, ja tähän suuntaan kehityksen olisi kuljettava myös jatkossa. Emme saa lytätä ehdokasvaltioiden motivaatiota. Ei ole meidän tehtävänämme päättää, haluavatko ne kehittyä täysin demokraattisiksi valtioiksi, vaikka kolmea Kööpenhaminan kriteeriä on noudatettava sataprosenttisesti.

Koska olen kotoisin ”uudesta Euroopasta”, tiedän henkilökohtaisesti, miten tärkeää meille oli saada mahdollisuus liittyä Euroopan unioniin – miten paljon se inspiroi meitä toteuttamaan uudistuksia ja lisäämään ponnisteluja. Meidän ei pitäisi kieltää entisiltä neuvostotasavalloilta mahdollisuutta kehittyä täysimääräisesti eurooppalaisiksi valtioiksi, joissa sovelletaan oikeusvaltion periaatteita. Viittaan tässä yhteydessä erityisesti lähimpiin naapureihimme Ukrainaan ja Moldovaan.

Vaakalaudalla ovat Euroopan uskottavuus ja kyseisten valtioiden tulevaisuus. On tärkeää, että ne kulkevat jatkossakin kohti Eurooppaa. Euroopan unionin olisi pidettävä kiinni lupauksistaan ja jatkettava luonnollista laajentumisprosessia. Vauhtia saadaan liittymisestä, ei pysähtyneisyydestä. Kaikki puhe integrointivalmiudesta on vain tekopyyttä, jolla hämätään asiaan vihkiytymättömiä tahoja.

  Dumitru Oprea (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unioniin äskettäin liittyneen Romanian edustajana Euroopan parlamentissa ja valtioni arvostetun yliopiston entisenä rehtorina haluaisin korostaa kulttuuristen ja koulutuksellisten vaihtojen merkitystä ehdokasvaltioiden ja unionin jäsenvaltioiden välillä.

Romaniassa useat nuoret, jotka hyödynsivät jotakin Euroopan unionin liikkuvuusohjelmaa (muun muassa Socrates-Erasmus- tai Marie Curie -tutkimusohjelmaa tai Leonardo -harjoitteluohjelmaa), ovat palanneet kotimaihinsa ja osallistuneet aktiivisesti kyseisen valtion niin sanottuun eurooppalaistamiseen. Heidän oppimis- ja elämänkokemustensa ansiosta heistä on tullut kansalaisjärjestöjen aktiivisia jäseniä, he ovat osallistuneet tiedottamiseen ja vapaaehtoistoimintaan tai he ovat hyödyntäneet tietämystään Euroopan yhdentymiseen liittyvistä rakenteista.

Tämän takia pyydän kiinnittämään huomiota siihen, että on toteutettava toimia EU:n koulutus- ja kulttuuriohjelmien houkuttelevuuden parantamiseksi ja niihin osallistumisen edistämiseksi muun muassa luomalla erityinen järjestelmä opiskelijaviisumeja varten, lisäämällä liikkuvuuteen osoitettuja varoja – EU:n jäsenvaltiossa asumisen kustannusten kattamiseksi, lisäämällä ponnisteluja EU:n ohjelmien edistämiseksi erityisesti nuorten keskuudessa sekä myönteisten tulosten/kokemusten levittämiseksi sekä EU:n jäsenvaltioissa että ehdokasvaltioissa.

  Pál Schmitt (PPE-DE), kirjallinen – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, EU:n ja Kroatian parlamentaarisen sekavaliokunnan valtuuskunnan puheenjohtajana katson, että yksi tämän mietinnön myönteisimmistä näkökohdista on se, että sillä vahvistetaan käynnistettyjen liittymisneuvottelujen jatkaminen ja tarjotaan Balkanin maille mahdollisuutta liittyä EU:hun. Liittymisneuvottelujen kolmen viimeisimmän vuoden aikana Kroatia on jo osoittanut sitoutumisensa, ja parlamentti antoi asiasta myönteisen lausuntonsa sekä vuoden 2006 että vuoden 2007 maakohtaisissa mietinnöissä.

Mielestäni olisi ollut tärkeää, että koska Kroatia on ainoa valtio, jonka kanssa liittymisneuvottelut ovat jo edennet pitkälle, se olisi mainittu erikseen asiakirjassa, jota neljä ja puoli miljoonaa Kroatian kansalaista nyt lukevat suurin odotuksin. Nämä myönteiset viestit olisivat erityisen tärkeitä Irlannin kansanäänestyksen jälkeen.

Neuvoston puheenjohtajavaltion Ranskan ensimmäiset lausunnot liittymisneuvottelujen jatkamisesta herättävät minussa luottamusta. Me voimme säilyttää tämän EU:n uskottavuuden etsimällä nopeita ja tehokkaita ratkaisuja; meillä ei ole enää varaa kolmen vuoden ”harkinta-aikaan”, koska 11 kuukauden kuluttua koko Eurooppa esittää EU:sta mielipiteensä EU:n vaalien yhteydessä. Kiitos mielenkiinnostanne.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE), kirjallinen – (PL) Mahdollisuus EU:n jäsenyyteen edistää merkittävästi muutoksia valtioissa, jotka ovat kiinnostuneita liittymään EU:hun. Se kannustaa panemaan täytäntöön tarpeelliset uudistukset – sekä poliittiset että taloudelliset uudistukset – ja noudattamaan Kööpenhaminan kriteerejä.

Jotta jäsenyysmahdollisuus voitaisiin pitää voimassa, neuvottelujen edistymisen on riiputtava kyseisessä ehdokasvaltiossa toteutettujen uudistusten tahdista ja laajuudesta, ja EU:lla pitää olla valmiudet ottaa nämä valtiot jäseniksi. Tarvitsemme voimakasta, yhtenäistä ja ennen kaikkea yhdistynyttä yhteisöä.

Valtioidemme kansalaisten kannalta on erittäin tärkeää, että arvostamme uusien jäsenten liittymisen tuomia etuja. Laajentuminen tuo hyötyä, se lisää talouskasvua ja sosiaalista kehittymistä uusissa ja nykyisissä jäsenvaltioissa.

Euroopan unionin perättäiset laajentumiset ovat olleet menestystarina liittyville ja nykyisille jäsenvaltioille ja koko Euroopalle.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että Itä-Euroopan valtioille annetaan edelleenkin mahdollisuus Euroopan unionin jäsenyyteen. Tämä yhdessä äskettäin hyväksytyn itäisen kumppanuusohjelman kanssa kannustaa näitä valtioita toteuttamaan ponnisteluja Euroopan demokraattisen, taloudellisen ja hallinnollisen tason saavuttamiseksi.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. – (PL) Euroopan unionin aiemmat laajentumiset ovat epäilemättä hyödyttäneet sekä itse unionia että siihen liittyneitä valtioita. Nämä laajentumiset edistivät talouskehitystä ja lisäsivät vakautta, kasvua ja hyvinvointia Euroopassa. On erittäin tärkeää luoda tarvittavat olosuhteet tulevien laajentumisten onnistumisen takaamiseksi ja näiden laajentumisten laadun parantamiseksi aiemmin saatujen kokemusten perusteella. EU:n pitää olla avoinna uusille valtioille, mutta laajentumisstrategian on vastattava EU:sta tehdyssä sopimuksessa esitettyjä ehtoja ja heijastettava EU:n velvollisuuksia ehdokasvaltioita kohtaan sekä niitä valtioita kohtaan, joille on esitetty jäsenyysmahdollisuutta. Samalla on tunnustettava, että Kööpenhaminan kriteerien täysimääräinen ja tiukka noudattaminen on ehdottomana edellytyksenä liittymiselle. Samalla meidän on tarkasteltava harkiten kyseisten valtioiden edistymistä oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisessa, riippumattoman oikeusjärjestelmän luomisessa ja perusoikeuksien kunnioittamisessa.

Unionin on toteutettava toimia uusia valtioita koskevan integrointivalmiutensa lisäämiseksi. On erittäin tärkeää toteuttaa sisäisiä uudistuksia, joilla pyritään parantamaan tehokkuutta ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta. Lissabonin sopimuksella tarjotaan vastauksia näihin tavoitteisiin pääsemiseksi, ja ilman sopimusta unionin laajeneminen vaikeutuu huomattavasti. EU voi kuitenkin onnistua poliittisessa yhdentymisessä ainoastaan sillä edellytyksellä, että EU:n jäsenyyttä ja itse EU:ta poliittisena ja taloudellisena hankkeena tuetaan kaikkien jäsenvaltioiden yhteiskunnissa selvästi ja pysyvästi.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Me haluamme aina sanoa, että Euroopan parlamentti on ainoa oikea foorumi EU:n kansalaisten näkemysten ja mielipiteiden esittämiseen julkisesti. Tämän takia on harmillista, että olemme ainoastaan tässä istunnossa onnistuneet saamaan toisemme vakuuttuneiksi siitä, että Euroopan unioni perättäiset laajentumiset ovat olleet valtava menestys. Olemme kaikki syypäitä siihen, että kaikki EU:n kansalaiset eivät ole samaa mieltä asiasta. Tämä puolestaan johtaa väärinkäsitykseen siitä, onko unionia uudistettava. En voi kuitenkaan hyväksyä väitettä, jonka mukaan se, että Lissabonin sopimusta ei ole ratifioitu, on pääsyynä laajentumisen hidastumiseen. Kyseinen sopimus ei sinällään ole mikään ratkaisu. Tarvitaan näkemystä ja strategiaa. Euroopan unioni ei ole täydellinen poliittinen ja maantieteellinen luomus, jos kaikki Euroopan valtiot eivät ole sen jäseniä. Ei pidä paikkansa, että unioniin liittymistä toivovien valtioiden kansalaiset odottaisivat liittymisen tapahtuvan välittömästi tai ainakin erittäin pian. He kuitenkin tarvitsevat selvän osoituksen siitä, että heille on varattu oma paikkansa. Ilman tällaista julistusta ei ole järkevää odottaa niiden toteuttavan kaikki vaikeat ja kattavat uudistukset, jotka tarkoittavat useita uhrauksia ja kovaa työtä.

Emme saa unohtaa erityisesti Euroopan kansalaisia Balkanin maissa ja Itä-Euroopassa. Euroopan naapuruuspolitiikka on hyvä väline naapureidemme kanssa tehtävän yhteistyön sääntelemiseen omassa maanosassamme. EU:n eurooppalaisilla naapureilla on kuitenkin oikeus selkeämpään ja tehokkaampaan yhteistyöpolitiikkaan – politiikkaan, joka ei johda jatkuvasti vain uusiin käytäviin ja odotushuoneisiin. Jos erityisesti Ranskan tukeman Välimeren unionin luomiseen käytetään niin paljon energiaa, vähintään yhtä paljon energiaa olisi käytettävä Euronest-edustajakokouksen perustamiseen.

15. Palestiinalaiset vangit israelilaisissa vankiloissa (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

- neuvostolle laaditusta suullisesta kysymyksestä palestiinalaisista vangeista israelilaisissa vankiloissa (O-0040/2008 – B6-0166/2008);

- komissiolle laaditusta suullisesta kysymyksestä palestiinalaisista vangeista israelilaisissa vankiloissa (O-0041/2008 – B6-0167/2008).

  Luisa Morgantini, laatija. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, esitämme eri poliittisia ryhmiä edustaville 47 jäsenelle yksinkertaisen kysymyksen: mitä neuvosto ja komissio aikovat tehdä sen perusteella, että Israelin viranomaiset ovat rikkoneet kansainvälisiä yleissopimuksia palestiinalaisten vankien osalta? Suurinta osaa vangeista pidetään Israelin alueella, millä rikotaan Geneven yleissopimuksen 76 artiklaa: mielivaltaiset pidätykset, talojen järjestelmällinen tutkiminen, hallinnolliset pidätykset sekä kidutus ja pahoinpitely kuulustelujen aikana pidätyskeskuksissa. Miehiä, naisia, teini-ikäisiä, opiskelijoita, parlamentin jäseniä ja kaupunginjohtajia – noin 10 000 vangittua henkilöä kolmen ja puolen miljoonan kansalaisen väestöstä; 16–35-vuotiailta on kielletty vierailut, joten vangit eivät ole vuosikausiin saaneet tavata veljiään, siskojaan, äitejään ja isiään.

Tästä raportoivat Amnesty Internationalin ja Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaiset kansainväliset järjestöt sekä ihailtavat israelilaiset järjestöt, kuten B’Tselem ja Hamoked, samoin kuin palestiinalaiset järjestöt, kuten Addameer ja Defence for Children International. Israelin viranomaisia ei kuitenkaan painosteta noudattamaan niiden yleissopimusten ja sääntöjen määräyksiä, jotka ne itse ovat ratifioimassa ja jotka myös me ratifioimme.

Haluaisin lukea kuvauksen tilanteesta, erään äidin esittämän vetoomuksen: ”Olen Nablusista kotoisin olevan vangin, Said Al Atabehin äiti. Poikani on ollut vankilassa vuodesta 1977 lähtien. Olen 78-vuotias ja kärsin korkeasta verenpaineesta ja diabeteksesta; näkökykyni heikkenee, ja minun on nykyisin vaikea liikkua omassa kodissani. Saatatte yllättyä, mutta ainoa toiveeni tässä maailmassa on, että saisin tavata poikani ja sulkea hänet hellästi syliini ennen kuin kuolen. Kaikki lapseni, pojat ja tyttäret, ovat nykyisin aikuisia, naimisissa ja muuttaneet omiin koteihinsa. Said on menettänyt kaiken, enkä voi tavata häntä – en kuitenkaan siksi, että olen vanha ja sairas, vaan siksi, että Israelin viranomaiset eivät myönnä minulle vierailulupaa, turvallisuussyistä, kuten ne sanovat. Olen saanut vierailla Saidin luona yhden kerran, kun pääsin hänen luokseen israelilaisella ambulanssilla Punaisen Ristin avustamana. Tämä tapahtui kahdeksan vuotta sitten, kun hän oli ollut vangittuna 29 vuoden ajan. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun suljin rakkaan poikani syliini. Hän piti minusta kiinni ja sanoi: ”Äiti, minusta tuntuu kuin syntyisin uudelleen tähän maailmaan”. Nuo minuutit olivat kallisarvoisimpia minulle ja hänelle, mutta hetki, jolloin meidän piti erota toisistamme, oli vaikein ja tuskallisin.” Tämä äiti esittää vetoomuksen: ”Haluaisin tavata hänet vielä yhden kerran”.

Voimmeko sallia tämän? Voidaanko miestä, joka on ollut vankilassa 32 vuoden ajan, estää tapaamasta äitiään? Missä ovat kansainväliset säännöt? Kysyn itseltäni: missä on inhimillisyys? Katson, että neuvostona, komissiona, parlamenttina meidän on pysyttävä kannassamme ja sanottava mahdollisimman painokkaasti, että kansainvälisiä sääntöjä on noudatettava ja että palestiinalaiset vangit – ja kuten sanoin, heitä on 10 000 – on vapautettava, jotta tasoitettaisiin tietä rauhalle palestiinalaisten ja israelilaisten välillä.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja varapuhemies Luisa Morgantini, hyvät naiset ja herrat, olette ottaneet esille kysymykset palestiinalaisten, myös alaikäisten palestiinalaisten vangitsemisesta ja hallinnollisista pidätyksistä Israelissa ja heidän kohtelustaan miehitetyillä alueilla ja Israelissa.

Neuvosto katsoo, että rikosoikeudellisessa politiikassa ja käytännöissä on kaikissa olosuhteissa kunnioitettava ihmisoikeuksien perusperiaatteita, jotka on vahvistettu kansainvälisessä lainsäädännössä, erityisesti ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa.

Kaikki mielivaltaiseksi katsottavat pidätykset on tuomittava, erityisesti jos pidätetylle henkilölle ei ole kerrottu häntä vastaan esitetyistä syytteistä. Periaate puolueetonta ja julkista oikeudenkäyntiä puolueettomassa ja riippumattomassa tuomioistuimessa koskevasta oikeudesta on olennainen valtiossa, joka noudattaa oikeusvaltion periaatteita, ja toteamme, että erityistuomioistuimia voidaan perustaa ainoastaan erittäin rajatuissa ja selvästi määritellyissä tapauksissa.

On myös olennaista noudattaa velvollisuutta kohdella vangittuja henkilöitä asianmukaisesti, ja vankien kidutus ja muu julma, epäinhimillinen ja alentava kohtelu on luonnollisestikin kiellettävä ja estettävä.

Neuvosto tunnustaa, että Lähi-idän ihmisoikeustilanne on huolestuttava. Neuvosto on kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin ja Israelin välisessä vuoropuhelussa käsitellään kaikkia näitä kysymyksiä, mukaan luettuna tilanne palestiinalaisalueilla. Ihmisoikeudet ovat kysymys, josta keskustellaan jatkossakin pysyvästi kaikilla tasoilla EU:n ja Israelin välisten poliittisten suhteiden puitteissa.

Näin ollen EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston kokouksen päätteeksi 16. kesäkuuta 2008 antamassaan julkilausumassa Euroopan unioni kehotti tekemään ihmisoikeusasioita käsittelevästä epävirallisesta ryhmästä pysyvän alivaliokunnan.

Neuvosto on tietoinen tosiasioista, jotka arvoisat parlamentin jäsenet, erityisesti varapuhemies, ovat esittäneet ja jotka on otettu esiin ihmisoikeustilanteesta palestiinalaisalueilla vastaavan Yhdistyneiden Kansakuntien erityisraportoijan John Dugardin viimeisimmässä raportissa ja erilaisissa hallituksista riippumattomissa järjestöissä.

Neuvosto on saanut mahdollisuuden ilmaista huolestuneisuutensa ja on useaan otteeseen kehottanut vapauttamaan useampia palestiinalaisvankeja. Lisäksi se vahvistaa kantansa, jonka mukaan Annapolisissa marraskuussa 2007 käynnistynyt poliittinen prosessi, jonka lisäksi itse paikalla on toteutettava luottamusta osoittavia toimenpiteitä, on ainoa keino löytää molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, joka perustuu kahteen sopuisasti olemassa olevaan valtioon eli itsenäiseen Palestiinaan, joka on demokraattinen, toimintakykyinen ja rauhaan perustuva valtio Israelin rinnalla ja jolla on turvatut ja tunnustetut rajat.

Tässä yhteydessä, luottamuksen luomiseksi uudelleen osapuolten välille ja siviiliväestön osallistamiseksi nykyiseen poliittiseen prosessiin, neuvosto kehottaa Israelia osoittamaan merkittävää hyvää tahtoa erityisesti vapauttamalla ensisijaisesti palestiinalaiset lapset, naiset ja vaaleilla valitut edustajat, jotka ovat vangittuina tai pidätettyinä hallinnollisista syistä.

(Suosionosoituksia)

Luisa Morgantini mainitsee kansainvälisen lainsäädännön säädösten soveltamisen. Tämän asian osalta neuvosto katsoo edelleen, että kansainvälistä lainsäädäntöä on puolustettava ja kehitettävä, kuten neuvoston joulukuussa 2003 hyväksymässä Euroopan turvallisuusstrategiassa todetaan.

Haluaisin korostaa, että neuvosto on Euroopan unionin puolesta erittäin tyytyväinen siihen, että Israel ja Hizbollah ovat tehneet vaihtosopimuksen, mistä saimme kuulla maanantaina. Tämän sopimuksen nojalla Hizbollahin taistelijoiden ruumiit palautetaan ja palestiinalaisvankeja vapautetaan vaihtokauppana vuonna 2006 vangittujen israelilaisten sotilaiden Ehud Goldwasserin ja Eldad Regevin ruumiiden palauttamisesta.

Toivomme, että tämä vaihto toteutetaan sovitun mukaisesti, mutta tämä asia myös osoittaa tulevaisuutta varten, miten monimutkainen ”vankeja” koskeva kysymys on Lähi-idässä ja miten tärkeää on, että siihen löydetään ratkaisu.

Neuvosto huomauttaa, että poliittinen prosessi, sellaisena kuin se on määriteltynä etenemissuunnitelmassa, on ainoa keino päästä tavoitteeseen, josta osapuolet ovat sopineet, ja kuten totesin ja mainitsemieni ehtojen nojalla, luoda kaksi erillistä rauhaan perustuvaa valtiota.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi sanoa Luisa Morgantinille, että ymmärrän hyvin kysymyksen, jonka esititte meille tänään. Myös minä tapasin viime helmikuussa vankien asioista vastaavan palestiinalaisministerin. Seuranani tuolloin oli Fadwa Barghouti, vangittuna pidetyn Marwan Barghoutin vaimo. Kuuntelin heitä erittäin tarkkaavaisesti. Heidän kertomuksensa vankien tilanteesta vastaa kertomuksia, joihin parlamentin jäsenet ja te henkilökohtaisesti viittaatte kysymyksissänne.

Tämän takia haluan korostaa, että olen erittäin huolestunut ihmisoikeusrikkomuksista ja että koen suurta myötätuntoa palestiinalaisvankien kärsimyksistä Israelin vankiloissa.

Komissio on erittäin tietoinen Israelin vastuusta miehittäjänä ja niistä tilanteeseen liittyvistä ongelmista, jotka koskevat kansainvälisen oikeuden soveltamista. Tämän takia otamme israelilaisten kollegojemme kanssa epävirallisissa ja virallisissa yhteyksissä säännöllisesti esiin esimerkiksi hallinnollisia pidätyksiä koskevan kysymyksen. Yksittäistapaus, jonka mainitsitte tänään, koskettaa minua syvästi, ja jos voisin saada kyseiset asiakirjat, teen henkilökohtaisesti kaiken voitavani asian puolesta. Ehkäpä on mahdollista, että tämä äiti saa vielä tavata poikansa.

Euroopan unioni on myös kehottanut useaan otteeseen vapauttamaan välittömästi Israelin vangitsemat palestiinalaiset lainsäätäjät. Komissio on myös tietoinen palestiinalaislapsista, joita pidetään israelilaisissa vankiloissa ja pidätyskeskuksissa. Tämä on vastoin lapsen oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta, jossa alaikäisten ikärajaksi asetetaan 18 vuotta. Lisäksi tämä on vastoin neljättä Geneven yleissopimusta, jossa vaaditaan vankien pitämistä miehitetyllä alueella. Kyseiset vangitut lapset ovat erityisen haavoittuvaisia. Me tiedämme sen. Heitä on kohdeltava kansainvälisen oikeuden säännösten mukaisesti.

Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota niiden lasten tilanteeseen, joihin tämä konflikti vaikuttaa. Tämän takia Euroopan unioni on lisännyt Israelin ja Palestiinan miehitetyt alueet niiden ensisijaisten valtioiden luetteloon, joissa pannaan täytäntöön EU:n suuntaviivat lapsista aseellisissa konflikteissa.

Näiden suuntaviivojen mukaisesti Euroopan unioni myös sisällyttää Israelin kanssa käytävään poliittiseen vuoropuheluun kaikki kysymykset, jotka koskevat niitä lapsia ja heidän hyvinvointiaan, joihin konflikti vaikuttaa. Lisäksi Euroopan unioni tekee tiivistä yhteistyötä YK:n virastojen ja israelilaisten ja palestiinalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa ja osallistuu aktiivisesti lasten oikeuksien valvomiseen, niistä raportoimiseen ja niiden edistämiseen.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kansainvälisen oikeuden säännösten noudattaminen ovat yksi Euroopan unionin perusarvoista. Ne ovat olennainen osa ulkopolitiikkaamme. Näin ollen ihmisoikeuksien suojeleminen on erittäin tärkeässä asemassa suhteissamme Israeliin. Tämä käy ilmi ihmisoikeusvuoropuhelusta, jota käymme Israelin viranomaisten kanssa eri tasoilla.

Komissio aikoo Israelin viranomaisten kanssa järjestettävissä kokouksissa kehottaa Israelia noudattamaan kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten yleissopimusten säännöksiä täysimääräisesti, ja minä aion henkilökohtaisesti myös toimia tällä tavalla kokouksissa israelilaisten päätöstentekijöiden kanssa. Euroopan unioni ilmaisi äskettäin EU:n ja Israelin assosiaationeuvoston viimeisimmässä kokouksessa toiveensa virallisen ihmisoikeusasioita käsittelevän alivaliokunnan perustamisesta. Tämä olisi tärkeä askel kohti virallisen vuoropuhelun käymistä näistä kysymyksistä.

EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen 2 artiklassa muistutetaan edelleen Euroopan unionia ja Israelia siitä, että ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden kunnioittaminen ovat kahdenvälisten suhteidemme perustana. Uskomme, että vuoropuhelu on lupaavin keino vaikuttaa Israeliin myönteisellä tavalla. Emme arkaile ottaa esille vaikeita kysymyksiä, kuten asiaa, josta arvoisa parlamentin jäsenet ovat tiedustelleet.

Olen täysin samaa mieltä puheenjohtajavaltion kanssa siitä, että kaikkea tätä on tarkasteltava Lähi-idän konfliktin puitteissa, ja tämän takia katson, että tämän konfliktin ratkaiseminen lieventäisi tai jopa ratkaisisi vankeja koskevan ongelman.

  Charles Tannock, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jälleen kerran Israelin vastaiset voimat tässä parlamentissa käyttävät kaikki mahdollisuudet hyökkäyksiin juutalaisten valtiota vastaan, ja jälleen kerran meidän, jotka haluamme käydä tasapainoista keskustelua asiasta ja toivomme Lähi-itään aitoa rauhaa, on puolustettava Israelia. Israel on kuitenkin loppujen lopuksi demokraattinen valtio, jonka olemassaoloa Jihadi-terroristit ja heidän kannattajansa uhkaavat. Juuri kyseiset henkilöt ovat tällä hetkellä pidätettyinä Israelissa hallinnollisista syistä.

Lapsia koskevan kysymyksen osalta on todettava, että on surullista, että terroristit ovat vetäneet lapset mukaan intifadaan ja värvänneet heidät jopa mahdollisiksi itsemurhapommittajiksi.

Asetan kyseenalaiseksi erityisesti sen, onko tälle päätöslauselmaesitykselle tarvetta nyt, kun Hamasin kanssa on tehty tulitauko ja se on juuri lopettanut ohjusten ampumisen Gazasta siviilejä kohti. Lisäksi Israel ja Hizbollah vaihtavat nyt vankeja, joten viisi terroristivankia palautettiin kotiinsa ja perheidensä luo, kun taas kaksi israelilaissotilasta palautetaan ruumispusseissa. Yksi näistä terroristeista – Samir Kuntar – murhasi nuoren israelilaismiehen hukuttamalla hänet, minkä jälkeen hän otti miehen tyttären ja viskoi häntä kiviin ja hakkasi hänen päätään kiväärinperällä. Lisäksi hän surmasi poliisin. Achille Lauron kaapanneet palestiinalaisterroristit – jotka surmasivat tuolloin iäkkään juutalaismiehen ja heittivät hänen ruumiinsa yli laidan – vaativat Kuntarin vapauttamista.

Kaikkien demokratioiden on maksettava kova hinta sopimusten tekemisestä terroristien kanssa, mutta Israelin kanssa hinta on vielä kaksinkertainen. Samir Kuntar on vannonut jatkavansa pyhää sotaa Israelia vastaan nyt, kun hänet on vapautettu.

Tämän takia ylistän Israelin rohkeaa päätöstä. Toivon, että se johtaa lopulta myönteisiin tuloksiin, mutta pelkään, että näin ei käy, koska on melko selvää, että ne, jotka haluavat tuhota Israelin valtion, saavat vahvistusta Luisa Morgantinin kaltaisilta poliitikoilta, jotka esittävät tällaisia päätöslauselmia tällaisena ajankohtana.

Nyt kun hän on päässyt tähän aiheeseen, hän voisi myös tutkia Yhdistyneen kuningaskunnan lehdistössä esitettyjä väitteitä siitä, että Hamas Gazassa ja, kenties yllättävämmin, itse Palestiinalaishallinto kiduttavat jatkuvasti omaa väkeään palestiinalaisvankiloissa.

  Véronique De Keyser, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, osallistuin äskettäin Berliinin konferenssiin, jossa keskeisenä puheenaiheena olivat oikeusvaltion periaatteet ja niiden kunnioittaminen miehitetyillä alueilla. Se, mikä koskee Palestiinaa, jatkuvasti kehittyvää valtiota, koskee mitä suurimmassa määrin myös Israelia. Tässä yhteydessä palestiinalaisvankien kohtalo on todellinen paradigma, sillä tässä asiassa on kyse yli 8 500 palestiinalaisvangin kohtalosta ja heidän vankeutensa syistä ja ehdoista.

Haluaisin huomauttaa, että 48 vaaleilla valittua jäsentä Palestiinan lakia säätävästä neuvostosta on tällä hetkellä vangittuna. Tätä on mahdotonta hyväksyä. Suurin osa pidätetyistä henkilöistä on siirretty israelilaisiin vankiloihin vastoin Geneven yleissopimusta, jossa kielletään vankien siirtäminen miehitetyltä alueelta miehittäjän alueelle – tätä on mahdotonta hyväksyä. Miehitetyillä alueilla sovellettavaa rikoslainsäädäntöä sovelletaan ainoastaan palestiinalaisiin, eikä lainkaan uudisasukkaisiin. Toisin sanottuna se, mikä on rikollista yhdelle ryhmälle, ei olekaan rikollista toiselle ryhmälle. Tätä on mahdotonta hyväksyä. Noin sata naista on vangittu, eikä raskaana oleville tai imettäville naisille tarjota hoitoa, jota heidän tilansa edellyttää – tätä on mahdotonta hyväksyä. Vankiloissa on aikuisten oloja vastaavissa oloissa 310 alaikäistä, vaikka Israel on allekirjoittanut lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Ja kenenkään ei parane toistaa sitä, minkä olen jo kuullut, eli että 15 vuoden ikäisinä nämä pikkuarabit ovat jo aikuisia ja kykeneväisiä mihin tahansa.

Hyvä Charles Tannock, mitä tästä voidaan syyttää, ellei miehitystä, joka on vienyt heiltä heidän lapsuutensa? Ja luettelo jatkuu: kidutusta, pahoinpitelyä, olemattomia puolustusoikeuksia, tuomioiden puutetta ja niin edelleen. Muistuttaisin teitä, että sekä israelilaiset että kansainväliset lähteet ovat kirjanneet ylös nämä tosiasiat. Euroopan parlamentti ei tietenkään voi heilauttaa taikasauvaa ja saada tätä konfliktia päätökseen, mutta voin vakuuttaa teille, että se antaa suurta painoarvoa ihmisoikeuksille, kun se määrittelee Israelin asemaa, josta keskustellaan tänä vuonna. Asia todetaan selväsanaisesti tämän sopimuksen 2 artiklassa: ”Osapuolten väliset suhteet ja kaikki tämän sopimuksen määräykset perustuvat kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mikä ohjaa heidän sisäpolitiikkaansa ja kansainvälistä politiikkaansa ja muodostaa sopimuksen olennaisen osan”.

Luonnollisesti vaihtoa on tehtävä. Vankien, kuten toisaalta Gilad Shalitin ja toisaalta Salah Hamourin vaihtamisesta ja vapauttamisesta on neuvoteltava. Ja olen todellakin erittäin tyytyväinen siihen, että Hizbollahin kanssa on tehty vaihtosopimus. Haluaisin kuitenkin muistuttaa israelilaisille kumppaneillemme, että Euroopan parlamentti ei ole valmis neuvottelemaan ihmisoikeuksista. Tämän takia olen ilahtunut ja onnittelen teitä, arvoisa neuvoston edustajana toimiva ministeri, ja teitä, arvoisa komission jäsen, voimakkaista sanoistanne, joilla vakuutatte meidät siitä, että me kolme toimielintä todellakin muodostamme yhden Euroopan unionin.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, puhun tästä asiasta henkilökohtaisesti.

Israelin hallitukset harjoittavat yksi toisensa perään politiikkaa, jolla palestiinalaisten toiveet asua vapaasti omalla maallaan pyritään tukahduttamaan rautaisin ottein ja asein sekä mielivaltaisten pidätysten, vankeuden, kidutuksen ja siviilien, myös naisten ja lasten murhaamisen avulla. Tässä ne eivät toimi harkiten, sillä ne eivät ymmärrä, että todellisia turvallisuusongelmia, joita Israelille on väitteiden mukaan syntynyt, ei voida ratkaista tällaisin epäinhimillisin toimin. Tällainen julmuus voi päinvastoin vain lisätä väkivaltaa, ja se voi vähitellen heikentää viimeisenkin kansainvälisen tuen, jota ne ovat aiemmin saaneet.

EU:n johtajien olisi pitänyt jo aikaa sitten rohkeasti varoittaa valtaapitäviä juutalaispoliitikkoja siitä, että jos he toimivat jatkossakin natsien kaltaisina sotilaskomentajina ja jos he edelleen ajattelevat, että Yhdysvaltojen ja heidän vaikutuspiiriinsä kuuluvien eurooppalaisten tahojen – myös Euroopan parlamentin jäsenten – tuki on iänkaikkista, he valitettavasti mutta vääjäämättä johtavat valtionsa tuhoon, kuten on laskelmoitu.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Obeida Assida on palestiinalainen opiskelija. Hänet pidätettiin vuonna 2003, kun hän oli 17-vuotias, ja häntä pidetään vangittuna hallinnollisista syistä Israelissa ilman, että hänelle on esitetty syytteitä tai järjestetty oikeudenkäyntiä. Saed Yassine on palestiinalainen ihmisoikeuksien puolustaja. Hän on 34-vuotias. Hänet on pidetty vangittuna hallinnollisista syistä vuodesta 2006 lähtien. Häntä vastaan ei ole esitetty syytteitä, eikä hän tiedä, mistä häntä voitaisiin syyttää. Hänen vaimonsa ja lapsensa ovat saaneet vierailla hänen luonaan ainoastaan kolme kertaa. Noura al Hashlamoun on kuuden lapsen 36-vuotias kotiäiti. Hänet on pidetty hallinnollisista syistä vangittuna Israelissa syyskuusta 2006 lähtien ilman, että häntä vastaan on nostettu syytettä tai että hänelle on järjestetty oikeudenkäyntiä. Marwan Barghouti, vankeja koskevan dokumentin alkuunpanija ja kirjoittaja, on ollut vangittuna Israelissa huhtikuusta 2002 lähtien. Lisäksi haluaisin kiinnittää kollegoideni huomion siihen, että hänen vapauttamistaan koskeva vetoomus kiertää yhä jäsenten joukossa ja että voitte halutessanne allekirjoittaa sen milloin tahansa.

Kaikki tietävät, että jos kävisin läpi pitkän luettelon niistä tuhansista palestiinalaisvangeista, joita pidetään tällä hetkellä Israelin vankiloissa vastoin kansainvälisen lainsäädännön ja ihmisoikeuslainsäädännön säännöksiä, tarvitsisin valtavasti puheaikaa. He kaikki, heidän perheensä, ansaitsevat kuitenkin pitkän puheenvuoron. Heitä ei ole säästelty miltään – julmalta kuulustelulta, joka on saattanut kestää jopa 188 päivää ja johon tiettävästi kuuluu myös kidutusta; tunnustuksilta ja tuomioilta, jotka on allekirjoitettava hepreaksi; perusteettomalta vankeudelta Israelissa, oman alueensa ulkopuolella, niin että vankeutta voidaan jatkaa mielivaltaisesti uudelleen kuuden kuukauden välein; väliaikaisen ja syrjivän sotilaslainsäädännön soveltamiselta, vaikka siihen ei ole mitään laillista perustetta; asianajajan käytön kieltämiseltä vankeuden ensimmäisten 90 päivän ajan ja käytännössä olemattomilta vierailuoikeuksilta.

Véronique De Keyser on oikeassa todetessaan, että juuri tätä EU ei voi hyväksyä. Tätä ei voida hyväksyä missään olosuhteissa. Ja te kerrotte meille, että te aiotte hyödyntää tätä uutta vuoropuhelua. Miksi meidän olisi uskottava, että Euroopan unioni, te, komissio ja neuvosto, olette huomenna kykeneväisempiä vaatimaan niiden lausekkeiden kunnioittamista, jotka sisältyvät jo tehtyyn sopimukseen, huomenna yhdessä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, Strasbourgissa 16. kesäkuuta pidetyssä aiemmassa täysistunnossamme te annoitte lausunnon Palestiinan tilanteesta. Tämä lausunto kuvasi väliaikaisen valiokunnan pettyneitä huomioita. Kyseinen valiokunta vieraili teidän aloitteestanne palestiinalaisalueilla kesäkuun alussa ja tarkkaili palestiinalaisten kurjia elinoloja, joissa heidän on miehittäjävaltion Israelin takia elettävä.

Neuvoston ja komission on nyt aika antaa vastauksia toimista, joita ne aikovat toteuttaa varmistaakseen, että miehittäjät, Israelin valtio, noudattavat kansainvälisen oikeuden säännöksiä Israelin vankiloissa pidettävien palestiinalaisvankien olojen osalta.

Tänään me, Euroopan parlamentin jäsenet, vaadimme, että neuvosto ja komissio antavat selvityksen siitä, että 16. kesäkuuta ne uusivat Euroopan unionin ja Israelin väliset suhteet, vaikka Israelin vankiloissa pidetään vastoin kansainvälisen oikeuden säännöksiä 11 000 vankia, mukaan luettuina 376 lasta, 118 naista ja 44 Palestiinan lakia säätävän neuvoston jäsentä, minkä lisäksi hallinnollisista syistä vangittuina on 800 henkilöä.

Vierailemme Palestiinassa uudelleen kahden kuukauden kuluttua. Tällä välin pyydämme, että te vaatisitte koko parlamentin puolesta, että Israelin viranomaiset vapauttavat välittömästi kaikki lapset, joita pidetään Israelin vankiloissa, sekä kaikki ne henkilöt, joiden osalta ei ole noudatettu tavallista oikeusmenettelyä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Nickolay Mladenov (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, uskon, että tämä parlamentti sekä komissio ja neuvosto ja kaikki Euroopan poliitikot ovat vakuuttuneita siitä, että yksityishenkilöiden ihmisoikeuksien suojeleminen on perustavanlaatuisempi velvollisuus sodan ja terrorismin aikaan kuin rauhan ja turvallisuuden aikaan. Uskon, että olemme tästä samaa mieltä.

Tätä mieltä on myös Israelin korkein oikeus. Israelin korkein oikeus on useissa päätöksissä pysyttänyt voimassa sekä palestiinalaisvankien että niiden kantelujen esittäjien oikeudet, jotka ovat kannelleet Israelin puolustusvoimien tai hallituksen toimista.

Saanen muistuttaa, että vuonna 1991, kun Israeliin odotettiin hyökkäystä kemiallisin ja biologisin asein, valtion korkein oikeus teki eräästä kantelusta päätöksen, jossa se kirjaimellisesti totesi, että yhteiskunnan valta nousta vihollisiaan vastaan perustuu sen tunnustamiseen, että sen taistelee sellaisten arvojen puolesta, jotka ansaitsevat tulla suojelluiksi. Parhain kumppani Israelissa pidettävien palestiinalaisvankien oikeuksien puolustamisessa on Israelin korkein oikeus. Katson, että tälle Israelin kaltaisessa demokraattisessa valtiossa toimivalle oikeusjärjestelmälle olisi esitettävä kaikki huolet, jotka jäsenet ovat täällä esittäneet.

Mutta kysyn tämän parlamentin jäseniltä seuraavaa: Mitkä yleissopimukset suojelevat niiden henkilöiden oikeuksia, jotka on siepattu tai joita on peloteltu tai jotka on surmattu kuluneiden vuosien aikana? Missä tuomioistuimessa Alan Johnsonin annettiin esittää kantelunsa hänen sieppauksestaan? Mitkä vierailuoikeudet myönnettiin Gilad Shalitille? Mitä oikeuksia 16-vuotiaalla Ophir Rakhumilla oli? Mitä oikeussuojaa hän sai?

Kehotan kaikkia tämän parlamentin jäseniä, kehotan heitä vilpittömästi ja kaikesta sydämestäni ryhtymään tukemaan komissiota ja neuvostoa niiden tasapainoisessa toiminnassa tämän konfliktin ratkaisemiseksi ja niiden henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi, joiden oikeuksia on rikottu. Meidän ei pitäisi asettua väärälle puolelle ja heikentää Euroopan unionin valmiuksia puolustaa Lähi-idän rauhanprosessia, mihin se on nykyisin sitoutunut.

  Richard Howitt (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi todeta neuvoston puheenjohtajalle, että Amnesty Internationalin mukaan 8 500:a palestiinalaista Palestiinan miehitetyiltä alueilta pidetään todellakin vangittuina Israelin vankiloissa vastoin Geneven yleissopimuksen 76 artiklaa, ja monien näiden vankien osalta perhevierailut ovat mahdottomia rajoitettujen matkustuslupien takia. Vaikka kansainvälisten ihmisoikeusnormien nojalla Israel on vastuussa sen varmistamisesta, että palestiinalaisvangeille myönnetään tällaisia vierailuja, sallitut vierailut ovat kansainvälisen yhteisön vastuulla Kansainvälisen Punaisen Ristin avustuksella, sillä se on vastannut kulujen kattamisesta. Tämän takia on oikein, että me Euroopan parlamentissa pyydämme Euroopan neuvostoa toimimaan tämän asian osalta.

Olen komission jäsenen Ferrero-Waldnerin tavoin tavannut Fadwa Barghoutin, ja kiitän myös komission jäsentä hänen erityisestä viittauksestaan Palestiinan lakiasäätävässä neuvostossa toimiviin kollegoihimme, jotka ovat vangittujen joukossa.

Vaikka olen Nickolay Mladenovin ja Charles Tannockin kanssa samaa mieltä siitä, että Israelin kansalaisten sieppaaminen ja heidän vierailuoikeuksiensa epääminen rikkoo yhtälailla kansainvälistä oikeutta, olen pahoillani siitä, että Charles Tannock yritti kuvata kysymyksen toista laatijaa Luisa Morgantinia henkilöksi, joka on sitoutunut Israelin tuhoamiseen, vaikka hän tukee itseni tavoin ihmisoikeuksia ja kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön noudattamista.

  Frédérique Ries (ALDE). - (FR) Arvoisa puhemies, on erittäin vaikeaa säilyttää demokraattiset arvomme terrorismin torjunnassa. Tämä ongelma on tämänpäiväisen keskustelumme taustalla. Valitettavasti minulla ei ole aikaa puuttua kysymyksiin, jotka on otettu esiin kollegojeni esittämissä teksteissä, ei edes niihin, jotka on otettu esiin kirjallisesti. En myöskään toista huomautuksia, jotka kollegani Nickolay Mladenov esitti Israelin korkeimmasta oikeudesta.

Haluan kuitenkin käsitellä alaikäisiä koskevaa kysymystä. On totta, että vankiloissa on alaikäisiä, pääosin murrosikäisiä nuoria, jotka Hamas on aivopessyt ja lähettänyt kuolemaan kranaatein tai räjähdevöin varustettuina. Te ja muut kollegat olette maininneet kansainvälisen oikeuden. Myös siinä tuomitaan lapsisotilaiden värvääminen. Jokainen vankilassa pidetty nuori henkilö osoittaa minkä tahansa yhteiskunnan epäonnistumisen. Israelin velvollisuutena on kansainvälisen oikeuden nojalla tarttua tähän haasteeseen, mutta todellisena tragediana on se, että kokonainen palestiinalaisten sukupolvi ei ole koskaan saanut nauttia rauhasta.

Haluan esittää lyhyen huomautuksen Gilad Shalitista. Uskoakseni olen oikeassa todetessani, että hän on vanki, joka on sekä Israelin että Ranskan kansalainen. Hän ansaitsee muutakin kuin vain paheksuttavaa väheksyntää, johon jotkut kollegoistani ovat hänet ristiriitaisella tuohtumuksellaan tuominneet. Puhumattakaan maailmanlaajuisesta poliittisesta kontekstista, johon valtiosihteeri ja komission jäsen viittasivat.

Arvoisa puhemies, mainitsen puheenvuoroni päätteeksi erittäin herkät mutta todelliset aselevot, jotka on tehty useilla rintamilla. Haluaisin vain sanoa yleisemmin, että haluaisin kritisoida sitä, että jotkut henkilöt täällä haluavat pakkomielteenomaisesti puhua kaikissa istunnoissa siitä, miten demokraattinen valtio pitäisi järjestää.

  Caroline Lucas (Verts/ALE). - (EN) Arvoisa puhemies, en enää pysy kärryillä siinä, kuinka monta kertaa me täällä parlamentissa olemme tuominneet sen, että Israelin viranomaiset rikkovat järjestelmällisesti Palestiinan kansalaisten ihmisoikeuksia.

Miehittäminen, turva-aita ja Gazan piirittäminen – luettelo jatkuu. Tänään keskitymme palestiinalaisvankien, myös lakiasäätävän neuvoston 44 jäsenen kammottavaan tilanteeseen. Kyseessä ovat kollegamme, kumppanimme, jotka riutuvat edelleen vankiloissa ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä.

Kysymykseni on seuraava: Milloin Eurooppa-neuvosto aikoo toimia? Kuinka monta kansainvälisen oikeuden rikkomusta siihen vielä tarvitaan? Kuinka monta palestiinalaista on vielä pidätettävä ja vangittava ja kuinka montaa on vielä kidutettava, ennen kuin EU siirtyy pelkistä ihmisoikeuspuheista todellisiin toimiin kyseisten oikeuksien puolustamiseksi?

Se, että tällaiseen aikaan harkitaan EU:n ja Israelin välisten suhteiden kehittämistä, osoittaa sen, miten jätämme tyrmistyttävimmällä tavalla huomiotta velvollisuutemme Palestiinan kansaa kohtaan. Se, että EU ei vetoa assosiaatiosopimuksen 2 artiklaan, osoittaa erittäin valitettavaa poliittista pelkuruutta.

Meidän puheemme eivät koske Israelin kansalaisia, joista monet tuomitsevat itsemme tavoin Israelin viranomaisten toimet. Minun puheeni ei koske tällä hetkellä edes Israelia. Se koskee Eurooppa-neuvostoa ja sen järkyttävää epäonnistumista poliittisessa johtajuudessa.

  Chris Davies (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, olen täysin samaa mieltä Caroline Lucasin kanssa. On ironista, että seuraava keskustelumme koskee Zimbabwea. Mugabe ei pitänyt vaalien tuloksesta ja on sen jälkeen korjannut tuloksen; nyt hän pidätyttää parlamentin jäseniä päästäkseen uudelleen tasapainoon, mutta hän vaikeuttaa tilannetta entisestään. Aiomme tuomita hänen toimensa täysimääräisesti.

Nämä vertailukohdat ovat tietenkin kaukana toisistaan, mutta kaksi ja puoli vuotta sitten me maksoimme vaaleista Palestiinassa. Israel ei pitänyt tuloksesta, joten me kieltäydyimme tunnustamasta uutta hallitusta. Tämän jälkeen Israel on pidättänyt yli 40 parlamentin jäsentä, henkilöitä, jotka kuuluvat väärään puolueeseen, henkilöitä, jotka olivat aseiden sijaan tarttuneet äänestyslippuihin.

Me emme aio soveltaa rangaistuksia. Sen sijaan me haluamme tiivistää kumppanuutta Israelin kanssa. Arvoisat komission jäsen ja ministeri, ristiriitaisuudet ovat siis selviä. Sanotte, että toimintatapamme on tasapainoinen – mutta missä ovat todisteet siitä, että toimintatavallamme saavutetaan yhtään mitään.

  Sarah Ludford (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, en päästä Israelia pälkähästä, mutta ei hyödytä lainkaan, että Euroopan parlamentti nostaa esille monimutkaisen konfliktin yhden osapuolen – Israelin – vaikka ihmisoikeusrikkomukset edellyttävät tasapainoista lähestymistapaa. On myös erittäin huono aika käydä keskustelua ainoastaan Israelin toimista.

Olemmeko unohtaneet, että tärkeimpänä tavoitteenamme on kannustaa valtioita löytämään kahteen valtioon perustuva rauhanomainen ratkaisu? Molemmat osapuolet kuuntelevat meitä vain siinä tapauksessa, että kritiikkimme pitää paikkansa ja on rakentavaa ja puolueetonta. Näin voimme varmemmin vaikuttaa tähän asiaan.

Mielestäni Human Rights Watch ja YK:n Martin Scheinin toimivat näiden normien mukaisesti. Viimeksi mainittu korostaa Israelin korkeimman oikeuden päätösten merkitystä – mitä ei mainita lainkaan suullisissa kysymyksissä. Jopa John Dugardin raportissa todettiin, että hän on erittäin huolestunut ihmisoikeusrikkomuksista, joihin palestiinalaiset ovat syyllistyneet palestiinalaisten ja israelilaisten osalta, ja että hän tuomitsee kyseiset rikkomukset. Tätä ei mainita lainkaan.

Pahoittelen, että Israel soveltaa edelleen vuonna 1945 annettuja hätätilasäännöksiä, jotka siirtomaavalta Yhdistynyt kuningaskunta antoi. On kuitenkin syytä panna merkille, että niitä on sovellettu Hebronin juutalaisterroristeihin sekä palestiinalaisiin.

  John Bowis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, tässä ei ole kyse terroristeista, jotka on pidätetty, asetettu syytteeseen, tuomittu ja vangittu; tässä on yksinkertaisesti kyse yksittäisistä henkilöistä, jotka on siepattu ja vangittu. Tässä on myös kyse erityisesti lapsista, ei lapsisotilaista – jotkut lapset ovat heitelleet kiviä ja niin edelleen, se on totta, mutta he ovat silti lapsia.

Kuvitelkaa, että täällä täysistuntosalissa olisi vain lapsia. Ottakaa heistä puolet, peittäkää heidän päänsä säkeillä, sitokaa heidän kätensä heidän selkiensä taakse, viekää heidät pois ilman, että kerrotte heidän vanhemmilleen, minne heidät viedään, laittakaa heidät vankilaan, laittakaa heidät 1,5 neliömetrin huoneisiin, joissa ei ole ikkunoita, laittakaa valot päälle, älkää antako heille lääkärinhoitoa, estäkää kaikki ulkopuolisten vierailut ja muut vastaavat, älkääkä antako heidän vaihtaa vaatteitaan. Tästä täällä on kyse. Tästä lapsen oikeuksia koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa pitäisi olla kyse.

Vetoan Israeliin: Hyvänen aika, ette te saa ystäviä tällä tavalla. Vetoan teihin, Israel: Vapauttakaa lapset!

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, jotkut meistä katsovat, että Israel on demokratia – demokraattinen valtio – ja Euroopan unioni kohtelee sitä demokratiana. Tästä syystä me katsomme, että sen on noudatettava oikeusvaltion periaatteita. Jos se ei olisi demokraattinen valtio, me emme vaatisi sitä noudattamaan oikeusvaltion periaatteita.

Ei ole korkeinta oikeutta niille, jotka ovat jääneet koko oikeusjärjestelmän ulkopuolelle. Me tiedämme, mitä korkein oikeus sanoo, mutta sanottua sovelletaan ainoastaan niihin, jotka pääsevät korkeimpaan oikeuteen. Jos olet pidätettynä hallinnollisista syistä, etkä saa vietyä asiaasi mihinkään tuomioistuimeen, sinua ei suojaa mikään korkeimman oikeuden tuomio.

Konfliktia ei voida käyttää perusteena tällaisille rikkomuksille. Ei ole tasapainoista toimintaa pysyä puolueettomana ja kohdella näitä henkilöitä ikään kuin heitä ei olisi olemassa. Nämä henkilöt on pidätetty ilman minkäänlaisia takuita, ilman mitään menettelyjä; heidän perheensä ovat suunniltaan hädästä, ja usein heidän talonsa on hajotettu ja heidän perheitään rangaistu siitä, mitä he ovat tehneet tai mistä heitä syytetään. Tämä on asia, johon Euroopan unionin on puututtava.

  Frieda Brepoels (PPE-DE). - (NL) Haluaisin muistuttaa Charles Tannockia siitä, että Luisa Morgantini ei ollut ainoa kysymyksen esittäjä, vaan sen esitti myös kaksi PPE-DE-ryhmään kuuluvaa parlamentin puhemiestä Edward McMillan-Scott ja Rodi Kratsa-Tsagaropoulou sekä John Bowis, Ioannis Kasoulides ja minä itse. Halusin vain aluksi selventää tätä asiaa. Suhteista Palestiinan lakia säätävään neuvostoon vastaavan valtuuskunnan jäsenenä olen saanut useassa yhteydessä ensikäden kokemusta siitä, mitä tarkoittaa se, että et voi tavata demokraattisesti valittuja kollegojasi, koska he ovat vankilassa.

Mitä voidaankaan sanoa niistä useista naisista ja lapsista, jotka viruvat erinäisissä vankiloissa palestiinalaisalueiden ulkopuolella, minkä takia heidän asianajajansa ja perheensä eivät juurikaan voi vierailla heidän luonaan? Kaikki ovat maininneet jokapäiväiset elinolot ja terveydenhuollon puuttumisen. Kuinka pitkään kansainvälinen yhteisö ja Euroopan unioni aikovat sietää tätä? Kehotan komissiota ja neuvostoa ottamaan vastuun tästä tilanteesta, sillä tilannetta ei voida hyväksyä.

  Bernard Lehideux (ALDE). - (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin vain esittää kaksi huomautusta.

Ensimmäinen on se, että tässä parlamentissa tietyt ongelmat käsitetään melko kummallisella tavalla; aina täällä tuomitaan samat ihmiset ja aina keskustellaan samoista ihmisistä. Jos pyytäisin tuomitsemaan Kuuban siitä, että sen vankiloissa pidetään poliittisia vankeja, minulle kerrottaisiin, miten ihmisoikeusasioita käsitellään Euroopan parlamentissa.

Toisena huomautuksenani on, että on ratkaisu sen varmistamiseen, että Israel lopultakin vapauttaa ne henkilöt, jotka on vapautettava – lopettaa iskut, lopettaa israelilaiskylien pommittamisen, lopettaa lasten surmaamisen, lopettaa kaivinkoneilla tehdyt iskut ja lopettaa lasten lähettämisen niin, että heidän taskunsa ovat täynnä dynamiittipötköjä. Sitten Israel vapauttaa vankinsa!

  Antonio López-Istúriz White (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, Luisa Morgantinin sanat olivat erittäin koskettavia, emmekä voi muuta kuin osoittaa myötätuntomme näistä asianmukaisesti kirjatuista väitetyistä palestiinalaisvankien ihmisoikeuksien rikkomuksista. Käytin ilmausta ”asianmukaisesti kirjatut” tarkoituksella, koska jotkut vasemmistoon kuuluvat kollegani ovat esittäneet erittäin vakavia ja sietämättömiä syytöksiä Israelin valtiota vastaan. Onko heitä koskaan syytetty naisten ja lasten murhaamisesta tai natsien kaltaisesta käytöksestä? Näinkö rauhanprosessia viedään eteenpäin?

Hyvä Luisa Morgantini, tiedän, että aloitteenne perustuu yksittäiseen ja koskettavaan tapaukseen, ja kunnioitan aloitettanne. Jotkut vasemmistoon kuuluvista kollegoistanne ovat kuitenkin jälleen kerran käyttäneet tämän tilaisuuden alistaakseen ja nöyryyttääkseen Israelin kansaa.

Meidän on selvästikin nujerrettava neuvostoliittolainen juutalaisvastaisuus, joka vielä vaikuttaa joidenkin kollegoidenne ajattelutapaan täällä parlamentissa.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, puhun lyhyesti, koska mainitsin tärkeimmät asiat avauspuheenvuorossani. Käymämme keskustelu on ollut tietyiltä osin erittäin koskettava. Halusinkin vakuuttaa teille, että neuvosto on tietoinen mainituista seikoista ja että se kirjaa edelleen ylös huolenaiheensa ja vetoaa kansainvälisen oikeuden säännöksiin.

Puheenjohtajavaltio ottaa tämän asian edelleen esiin poliittisessa yhteydenpidossa Euroopan unionin ja Israelin välillä meidän toimikautemme aikana. Me myös huomautamme, että käynnissä oleva poliittinen prosessi voi kehittyä ainoastaan siinä tapauksessa, että luottamusta herättävät toimenpiteet lisääntyvät itse paikalla. Asuttamisprosessin toteuttaminen, terrorismin ja väkivallan jatkuminen ja palestiinalaisvankien kohtalo ovat esteenä rauhan solmimiselle, samoin kuin terroristiryhmien pitämien israelilaisten panttivankien tilanne; tarkoitan erityisesti Gilad Shalitia.

Esitän lopuksi toiveikkaan huomion. Halusin huomauttaa parlamentille, että Euroopan unioni on keskeisessä asemassa tässä prosessissa, kun otetaan huomioon sen asema kvartetin jäsenenä, sen asema tärkeimpänä rahoittajana ja toimet palestiinalaishallinnon tukemiseksi sekä sen asema Israelin tärkeänä kumppanina. Euroopan unioni on aina tunnustanut, että Israelilla on oikeus turvallisuuteen sen tunnustettujen rajojen sisäpuolella ja yhdessä erillisen Palestiinan kanssa, kuten mainitsin aloituspuheenvuorossani.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan seuraavassa istunnossa syyskuussa 2008.

16. Zimbabwen tilanne (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Zimbabwen tilanteesta.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Zimbabwessa äskettäin pidetyissä presidentinvaaleissa Robert Mugabe valittiin uudelleen oman maansa presidentiksi seuraavan viiden vuoden ajaksi. Toinen äänestyskierros pidettiin sen jälkeen, kun ainoa vastaehdokas Morgan Tsvangirai vetäytyi kilvasta. Näin Mugabe sai 85 prosenttia annetuista äänistä. Useiden valtioiden, myös afrikkalaisten valtioiden päämiehet ovat kuvanneet vaaleja demokratian irvikuvaksi. Näin on todennut myös Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri, jonka näkemyksen mukaan vaalit olivat laittomat.

Mugabe vannoi virkavalansa ja matkusti tämän jälkeen välittömästi Sharm el-Sheikhiin tämän vuoden kesäkuun 30 päivänä ja heinäkuun 1 päivänä pidettyyn Afrikan unionin huippukokoukseen. Huippukokouksen aikana Nigeria käynnisti vilkkaan keskustelun vaaleista. Huippukokouksessa annettiin päätöslauselma, jossa kuvattiin suunnatonta huolta Zimbabwen tilanteesta ja jossa korostettiin eteläisen Afrikan kehitysyhteisön SADC:n, Afrikan unionin ja yleisafrikkalaisen parlamentin vaalitarkkailijoiden kriittisiä raportteja sekä väkivaltaa ja ihmishenkien menetyksiä.

Lisäksi päätöslauselmassa kehotetaan Mugabea ja Tsvangiraita käynnistämään vuoropuhelu Zimbabwen kansalaisten hyväksi, luomaan monipuoluehallitus ja tukemaan SADC:n toteuttamaa sovitteluoperaatiota.

Kansainvälinen yhteisö on ryhtynyt toimiin tämän kehityksen takia. Yhdysvallat on esittänyt YK:n turvallisuusneuvostolle päätöslauselman, jossa pyydetään asettamaan Zimbabwelle pakotteita – kieltämään aseiden viennin, jäädyttämään varat ja asettamaan matkustuskiellon – ja joka myös sisältää liitteen, jossa luetellaan ne 14 henkilöä, joihin pakotteet on kohdistettava. Näihin henkilöihin kuuluvat Mugabe ja muut poliitikot, joista suurin osa on jo sisällytetty vuonna 2002 hyväksyttyyn EU:n pakoteluetteloon.

Myös Kanada on voimistanut toteuttamiaan toimenpiteitä, ja Eurooppa-neuvosto julisti 20. kesäkuuta pitämässään kokouksessa olevansa valmis lisätoimenpiteisiin, joista muuten keskustellaan komission jäsenen Michelin kanssa 22. heinäkuuta. Euroopan unionin puheenjohtajavaltio ilmoitti heti toisen äänestyskierroksen pitämisen jälkeen eli 29. kesäkuuta, että se tuomitsi voimakkaasti äänestyskierroksen, koska se katsoi sen demokratian kieltämiseksi. Puheenjohtajavaltio korosti Euroopan unionin puolesta 4. heinäkuuta annetussa tuoreessa lausunnossa, että se ei hyväksyisi ”tapahtunutta tosiasiaa”, joka perustui 27. kesäkuuta pidettyihin vääristyneisiin vaaleihin, ja että ainoana mahdollisena vaihtoehtona on siirtymämalli, joka perustuu vaalien ensimmäisen kierroksen tuloksiin.

On myös tärkeää, että Afrikan olisi ennen vaaleja pitänyt ilmaista huolensa alueellisella tasolla. Myös erityisesti Afrikan unionin sekä SADC:n ponnisteluja on tuettava. On varmistettava, että noudatetaan erityisesti ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan unionin peruskirjan periaatteita. Olisi hyvä, jos Afrikan unioni ja YK voisivat osallistua tähän toimintatapaan, jotta SADC:n alueellista näkökantaa täydennettäisiin afrikkalaisella ja kansainvälisellä näkökannalla.

Päätöslauselmassaan Afrikan unioni myös kehotti asiaan liittyviä valtioita ja osapuolia pidättäytymään sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka todennäköisesti vaarantaisivat vuoropuhelun käymisen. Tämä viesti lähetettiin erityisesti Euroopan unionille. EU ei aio kuitenkaan pidättäytyä laajentamasta luetteloa niistä väkivallasta vastuussa olevista henkilöistä, joihin kohdennetaan pakotteita kieltämällä viisumeja tai jäädyttämällä varoja. EU:n on myös varmistettava, että se rajoittaa suunniteltuja viisumikieltoja koskevia poikkeuksia ja asettaa uusia pakotteita, erityisesti talouspakotteita. Tällaiset erilaiset kostotoimenpiteet riippuvat tietenkin edistymisestä neuvotteluissa.

Näiden kahden osapuolen väliset neuvottelut on käynnistettävä mahdollisimman pian. Luulen, että komissio vahvistaa tämän, vaikka neuvottelujen tulos olisikin epävarma. Katsomme, että niiden on kuitenkin perustuttava 29. maaliskuuta pidetyn ensimmäisen äänestyskierroksen tuloksiin, jotka osoittavat kaikista selvimmin Zimbabwen kansan tahdon, kun taas toinen äänestyskierros katsotaan demokratian kieltämiseksi. Mikä tahansa väliaikainenkin liittouma olisi keino edistää uudelleen järjestettäviä vapaita, demokraattisia ja avoimia vaaleja, kuten Mugaben vastaehdokas on todennut.

Lopuksi haluaisin mainita, että juuri päättyneessä viimeisimmässä kokouksessaan G8-ryhmän jäsenet päättivät uusista rahoitukseen liittyvistä toimenpiteistä, jotka kohdistetaan niihin tahoihin, jotka ovat vastuussa viime vaalien aikaan esiintyneistä väkivaltaisuuksista. Kas niin! Meidän on myös jatkettava herkeämättä tätä painostamista, jotta tämä lainsäädännön rikkominen saadaan päätökseen, sillä sitä ei voida hyväksyä.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisat puhemies ja ministeri, hyvät naiset ja herrat, olen erittäin tyytyväinen, että saan kertoa teille tässä tämänpäiväisessä keskustelussa tulevista näkemyksistä ja ajatuksista siitä, missä osassa me voisimme olla niiden ponnistelujen tukemisessa, joiden tarkoituksena on löytää kriisiin ratkaisu, jonka kaikki tärkeimmät poliittiset osapuolet hyväksyvät ja joka voi ennen kaikkea olla pysyvä ja jolla voidaan aloittaa uusi hyvinvoinnin aikakausi sellaisen valtion ja kansan hyväksi, jotka sitä todella tarvitsevat.

Hieman ennen istunnon avaamista keskustelin Afrikan unionin komission puheenjohtajan Pingin kanssa. Puoli tuntia sitten kävin melko pitkän keskustelun oppositiojohtajan Tsvangirain kanssa. Minulla on siis tuoreita uutisia, joita ei tietenkään ole vahvistettu lopullisesti, mutta ainakin voin kenties kertoa teille yksityiskohtaisempaa ja ajankohtaisempaa tietoa.

Ensin haluaisin tietenkin ilmaista teille suuren huoleni tilanteesta. Kuten totesin julkisesti ennen vaalien toista kierrosta ja sen jälkeen, olin erittäin pahoillani siitä, että kuten ministeri totesi, toinen kierros järjestettiin huolimatta kansainvälisen yhteisön, muuten myös Zimbabwen afrikkalaisten kumppanien esittämistä lukuisista vetoomuksista siitä, että äänestystä olisi lykättävä. Äärimmäistä poliittista väkivaltaa ja järjestelmällistä pelottelua suosivat olosuhteet luonnollisestikin tärvelivät vaalit ja vievät niiltä kaiken legitimiteetin ja uskottavuuden.

Euroopan unionin puheenjohtajavaltion tavoin olen toistuvasti ilmoittanut julkisesti, että ottaen huomioon olosuhteet, joissa vaalien toinen äänestyskierros järjestettiin, tämän äänestyksen perusteella valittua presidenttiä ei voida missään nimessä katsoa legitiimiksi presidentiksi. On toistettava yhä uudelleen, että kyseessä on vilpillinen voitto, jolla ei ole mitään tekemistä sen demokratian renessanssin kanssa, joka Afrikassa on tällä hetkellä käynnissä. Afrikan unionin huippukokouksessa, joka pidettiin Egyptissä ja johon presidentti Mugabe osallistui, afrikkalaisten johtajien välillä käytiin erittäin jännittynyttä ja kiivasta keskustelua – keskustelua, jota monet ovat kuvanneet ennekuulumattomaksi.

Afrikan unionin päätöslauselmassa arvostellaan presidentti Mugabea ja kehotetaan häntä pyrkimään poliittiseen sopimukseen Movement for Democratic Change -puolueen eli MDC-puolueen johtajan Morgan Tsvangirain kanssa, jotta maahan saataisiin monipuoluehallitus. Lisäksi Afrikan unioni kehotti SADC:tä jatkamaan sovittelutehtäväänsä poliittisen sopimuksen tekemiseksi. Katsomme, että tämä päätöslauselma on yksinkertaisesti riittämätön. Arvostelemme erityisesti sitä, että Afrikan unioni ei ilmaissut selvää mielipidettä presidentti Mugaben legitimiteetistä tai muutenkaan hänen asemastaan. On kuitenkin tunnustettava, että tämä päätöslauselma on nykyisissä olosuhteissa todellinen saavutus. Asiaa ei ole tietenkään käsitelty loppuun. On tärkeää, että Afrikan unioni ja SADC osoittavat selvästi, että ne ovat sitoutuneet löytämään poliittisen ratkaisun.

Tämän asian osalta Euroopan unioni ja muut kansainväliset toimijat ovat tehneet selväksi, mitä ne odottavat tapahtuvan. Poliittinen sopimus voidaan tehdä ainoastaan ensimmäisen äänestyskierroksen tulosten perusteella, sillä tulokset kuvastivat vapaasti ja demokraattisesti ilmaistua Zimbabwen kansan mielipidettä. Toisen äänestyskierroksen tuloksia ei voida pitää lähtökohtana sovittelulle tai neuvotteluille. Toisin sanoen katsomme, että poliittisella ratkaisulla tarkoitetaan muun muassa sitä, että Tsvangirai toimii koalitiohallituksen pääministerinä, jolle on annettu laajimmat mahdolliset toimivaltuudet ja joka myös saa parlamentin enemmistön tuen.

Euroopan unionin näkökulmasta tarkasteltuna kaikki vaihtoehdot ovat vielä mahdollisia. Olemme ensinnäkin valmiita tukemaan SADC:n ja Afrikan unionin ponnisteluja ja odotamme todistavamme todellista etenemistä tässä asiassa seuraavien kahden viikon kuluessa.

Jos asiasta voidaan tehdä rakentava poliittinen sopimus, joka kuvastaa ensimmäisen äänestyskierroksen tuloksia, me olemme tietenkin valmiita solmimaan vähitellen uudet suhteet Zimbabween, kuten olemme todenneet. Olemme myös valmiita tähän välittömästi. Haluaisin muistuttaa teitä, että Euroopan kymmenennen kehitysrahaston ohjelmaa laadittaessa varmistin, että työt tehtiin sillä olettamuksella, että demokratia palautetaan Zimbabween, jotta Zimbabwen kansalaisia ei rangaistaisi traagisesta tilanteesta, johon he ovat joutuneet.

Nyt siirryn käsittelemään kahta keskustelua, jotka kävin tämän iltapäivän aikana valmistautuakseni parlamentin kanssa pidettävään kokoukseen. Ensimmäisenä Pingin kanssa käyty keskustelu. Mikä on ongelmana? Ongelmana on nykyisin se, että kaikki Afrikan unionissa ovat sitä mieltä, että niiden olisi tuettava neuvotteluja Mugaben ja Tsvangirain välillä ja että perusperiaatteina pitäisi tietenkin olla, että oppositiojohtaja Tsvangirai toimii hallituksen johtajana, että hallituksen pitäisi mahdollisesti perustua koalitioon, johon kuuluu myös Tsvangirain puolue, joka on enemmistönä parlamentissa, ja että tällä hallituksella on täysimääräisimmät ja kattavimmat toimivaltuudet tehdä toimeenpanoon liittyviä päätöksiä.

Olette näkemykseni mukaan tietoisia siitä, että tämä toimintatapa on nykyisin kyseenalainen. Asiasta tekee entistä monimutkaisemman se, että Tsvangirai on ilmaissut tiettyjä epäilyjä siitä, onko tämä sovittelu tasapainoista. Hän tietenkin toivoo, että tälle sovittelulle luotaisiin puitteet, jonkinlainen tausta, sanotaan vaikka tuki, jonka avulla voitaisiin taata tasapaino. En halua arvottaa asiaa tällä toteamuksella; haluan vain kertoa tilanteesta. Ping on vakuuttanut minulle, että tämä työ – en sano sovittelutyö, vaan työ – jonka tarkoituksena on valmistella yleistä mielipidettä tätä kehitystä varten, on tällä hetkellä käynnissä ja että mikäli kaikki sujuu hyvin, tähän saadaan todellinen mahdollisuus muutaman päivän kuluessa.

Tämän jälkeen kävin melko pitkän keskustelun Tsvangirain kanssa. Hän vahvisti, että hän tukee ajatusta hallituksesta, johon kuuluu jäseniä ”Zimbabwe African National Union – Patriotic Front” -puolueesta, mutta kuitenkin niin, että hän tietenkin voisi viime kädessä päättää hallitukseen nimitettävistä henkilöistä. Käytännössä, vaikka hän ei asiaa niin ilmaissutkaan, tilanne vastaisi Kenian mallia, vaikka näitä kahta tilannetta ei voidakaan verrata toisiinsa – mistä olen samaa mieltä. Tilanteet eivät vastaa lainkaan toisiaan. Ihmiset hyödyntävät mahdollisuuden siihen, että näitä tilanteita kohdellaan toisiaan vastaavina, mutta jos tilannetta tarkastellaan objektiivisesti ja jos otetaan huomioon, että miehet ja naiset ovat erilaisia, tilanne on täysin erilainen. Tämä on ensimmäinen näkökohta.

Toiseksi hän haluaisi muodostaa pysyvän neuvotteluryhmän, toisin sanoen ryhmän johtamaan sovittelua. Ryhmän pitäisi tietenkin vakuuttaa hänet tasapainosta. Hän luonnollisesti toivoisi, että tämä ryhmä toimisi Afrikan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa, kuten ministeri totesi. Minusta hän vaikuttaa melko optimistiselta – hän uskoo, että asiat etenevät. Hän tietenkin katsoo, että pakotteita koskeva kysymys on olennainen. Hän myös korostaa jotakin, josta me kaikki voimme mielestäni olla samaa mieltä, nimittäin sitä, että jos pakotteita asetetaan, niitä on sovellettava yksittäisiin henkilöihin, eivätkä ne tietenkään saa vaikuttaa väestöön suoraan tai välillisesti.

Minusta tuntuu, että Afrikan unioni on päättänyt kantaa vastuunsa täysimääräisesti, että se osallistuu aktiivisesti toimiin, että se pyrkii löytämään sovittelun avulla ratkaisun, jossa joka tapauksessa otetaan huomioon, että toimivaltuudet on käytännössä annettava ensimmäisen äänestyskierroksen perusteella, kuten ministeri korosti, koska se on ainoa keino antaa lailliset toimivaltuudet niille henkilöille, jotka ne ovat ansainneet.

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Adam BIELAN

  Michael Gahler, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Zimbabwen tilanne on heikoin mahdollinen poliittisesta, taloudellisesti ja humanitaarisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Kyseisen valtion kansalaiset ovat sellaisen hallinnon panttivankeja, joka ei halua luopua vallastaan, koska presidentin, sotilasjohdon ja salaisen palvelun kuppikunta haluaa jatkaa rikastumistaan valtion resurssien kustannuksella. Tässä yhteydessä ne lahjovat miliisejä ja käyttävät hyväkseen poliisi- ja asevoimia, jotka terrorisoivat väestöä ympäri maata.

SADC:n normien perusteella jopa 29. maaliskuuta pidetyt parlamenttivaalit eivät olleet vapaat tai oikeudenmukaiset. Ensimmäistä äänestyskierrosta seurannut maanlaajuinen pelottelukampanja, jonka aikana kymmenet ovat päässeet hengestään ja tuhannet loukkaantuneet ja joutuneet vainon kohteeksi, on tehnyt mahdottomaksi sen, että ensimmäisen kierroksen voittaja Morgan Tsvangirai olisi kannustanut äänestäjiään äänestyskopeille, sillä äänestäjät pelkäsivät saavansa rangaistuksen tällaisesta toiminnasta. Yleisafrikkalaisen parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtaja Marwick Khumalo ja SADC:n valtuuskunta arvioivat kesäkuun 27. päivän tapahtumia seuraavasti:

(EN) ”Ilmapiiri valtiossa ei antanut mahdollisuutta vapaisiin, oikeudenmukaisiin ja luotettaviin vaaleihin. Vaalit eivät kuvanneet Zimbabwen kansan tahtoa.”

(DE) On tärkeää, että kehitämme nyt siirtymäkauden suunnitelman, joka johtaa siihen, että legitiimi hallitus ja legitiimi presidentti astuvat virkaan. AU ja SADC ovat keskeisessä asemassa tässä yhteydessä. Valitettavasti presidentti Mbeki ei ole saavuttanut mitään vuosikausia jatkuneella hiljaisella diplomatiallaan. Hän ei ole myöskään voittanut konfliktin molempien osapuolten luottamusta, ja hän itse tietää parhaiten, mistä tämä johtuu.

Kehotan Etelä-Afrikan poliittisia puolueita ryhtymään toimiin itse. Kehotan eteläafrikkalaisia kollegoitani päättämään parlamentissaan siitä, että ne jäädyttävät niiden tahojen tilit ja varat, jotka hyötyvät Mugaben hallinnosta Etelä-Afrikassa. Heidän olisi kieltäydyttävä päästämästä Grace Mugabea ja muita henkilöitä ostoksille Kapkaupunkiin tai Sandtoniin, kun kansalaiset näkevät nälkää. Pyydän niitä osoittamaan solidaarisuutensa niille kolmelle miljoonalle Etelä-Afrikassa oleskelevalle Zimbabwen kansalaisella, jotka palaavat kotiin, kun Mugabe syöstään vallasta, ja jotka näin tekevät tilaa miljoonille työttömille Etelä-Afrikan kansalaisille. Me onnistuimme painostamaan eurooppalaisia yhtiöitä vetäytymään Zimbabwesta, koska niiden toimet auttoivat vakiinnuttamaan hallintoa.

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies, ministeri ja komission jäsen, presidentti Mugabe on turvautunut uskomattomaan väkivaltaan ja osoittanut rikkovansa röyhkeästi perustavanlaatuisimpia ihmisoikeuksia pysyäkseen vallassa ja pitääkseen jo ennestään nujerretun kansan orjuudessaan.

Sosialistit tuomitsevat tämän väkivallan, eivätkä tunnusta, että nykyisellä hallinnolla olisi minkäänlaista legitimiteettiä. Euroopan sosialistit ajattelevat kuitenkin ennen kaikkea Zimbabwen väestöä. Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO arvioi, että viisi miljoonaa Zimbabwen kansalaista on vaarassa kärsiä vakavasta nälänhädästä vuoden 2009 alkuun mennessä.

Lisäksi tiedämme, että kolmannes Zimbabwen väestöstä selviää jo nykyisin ainoastaan kansainvälisten avustusten avulla. Tämän takia on välttämätöntä, että Euroopan komissio, neuvosto, jokainen jäsenvaltio ja koko kansainvälinen yhteisö painostaa mahdollisimman voimakkaasti Zimbabwen viranomaisia, jotta ne päästäisivät kansainväliset humanitaariset avustustyöntekijät kaikista heikoimmassa asemassa olevien väestönosien luo. Emme voi korostaa tätä tarpeeksi, sillä Mugaben nykyinen kanta asiaan on yksinkertaisesti rangaistava.

Samassa hengessä, jos me pyydämme Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteisöä asettamaan voimakkaita pakotteita Zimbabwea vastaan, kuten te, arvoisa ministeri, ehdotitte, meidän on myös korostettava, että ne eivät saa vahingoittaa väestöä, vaan ne on kohdennettava sen hallinnon jäseniin, jotka ovat vastuussa ihmisoikeusrikkomuksista ja nykyisestä pelon ilmapiiristä kyseisessä valtiossa.

Meidän on tietenkin myös kehotettava Euroopan unionia ja SADC:n kaltaisia alueellisia rakenteita ryhtymään johtamaan vaaleilla valittua Zimbabwen parlamenttia ja kansalaisyhteiskuntaa, kun ne ponnistelevat nykyisen kriisin ratkaisemiseksi nopeasti ja demokraattisesti.

Arvoisa puhemies, haluaisin esittää vielä yhden pikaisen huomautuksen 200 000:sta siirtymään joutuneesta Zimbabwen kansalaisesta. Pyydämme Zimbabwen eteläafrikkalaisia naapureja, erityisesti presidentti Mbekia, toimimaan vastuullisesti ja pidättäytymään lähettämästä takaisin zimbabwelaisia pakolaisia, jotka ovat paenneet Etelä-Afrikkaan.

  Fiona Hall, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwen kansalaiset ovat kokeneet hirvittäviä kärsimyksiä. Vuosien vainon, väkivallan ja talousromahduksen jälkeen vaalit olivat viimeinen pisara. Vaalien jälkeen väkivalta on jatkunut laantumatta. Ainakin 90 ihmistä on surmattu 29. maaliskuuta pidetyn ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen, ja maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä varten perustetun Hararen itäpuolella sijaitsevan leirin asukkaiden kimppuun hyökättiin tämän viikon maanantaina ja heidät siepattiin.

Voi olla, että jäämme vain levittelemään käsiämme epätoivoisina, mutta mielestäni EU voi toteuttaa toimia kriisin ratkaisemiseksi. Ensinnäkin EU voi tarjota diplomaattista tukea niille, jotka yrittävät kehittää maan tilannetta sellaisen väliaikaisen siirtymäajan hallituksen avulla, jonka toimintaan kaikki kansalaisyhteiskunnan toimijat osallistuvat ja joka vastaa ensimmäisen kierroksen tuloksia.

Siirtymäkauden koalitiohallitus on afrikkalainen toimintatapa, joka on havaittu toimivaksi muutamissa muissa valtioissa, kuten Togossa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Päätöslauselmassa kuitenkin huomautetaan, että presidentti Mbekin hiljainen diplomatia on tähän mennessä epäonnistunut ja että voi olla, että jokin toinen, kaikkien osapuolten kunnioittama afrikkalainen naapuri voisi olla paremmassa asemassa toimimaan tällaisten neuvottelujen sovittelijana. Myös kansainvälisten toimijoiden osallistuminen voisi edistää neuvotteluja.

Meidän on myös vahvistettava Mugaben painostamista kansainvälisessä yhteisössä. Oli erittäin kannustavaa, että Venäjä sitoutui G8-maiden huippukokouksessa esitettyyn pakotteita koskevaan pyyntöön, ja olen tyytyväinen neuvoston huomautuksiin siitä, että useiden valtioiden on vahvistettava pakotteita.

Kolmanneksi meidän on ryhdyttävä nyt tekemään suunnitelmia sitä aikaa varten, jolloin Zimbabwessa toimii legitiimi hallitus ja se tarvitsee laajaa kansainvälistä tukea.

Emme saa myöskään unohtaa, että tavalliset Zimbabwen kansalaiset ovat syvässä ahdingossa ja tarvitsevat jo nyt apua selvitäkseen tilanteesta.

  Philip Claeys (NI). - (NL) Euroopan unionin pakotteet sosialistidiktaattoria Mugabea vastan ovat olleet voimassa jo jonkin aikaa, mutta kyseisiä pakotteita ei aina panna täytäntöön johdonmukaisesti ja selkeästi. Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi puheenjohtajavaltio Portugali ei katsonut ongelmaksi sitä, että Mugabe kutsuttiin EU:n ja Afrikan huippukokoukseen.

Euroopan unionin olisi myös pitänyt vastustaa voimakkaasti sitä groteskia tosiasiaa, että Mugabe osallistui FAO:n huippukokoukseen, joka järjestettiin Roomassa vain vähän aikaa sitten. Mugabea ja kaikkia hänen hallintoonsa kuuluvia vanhempia virkamiehiä koskevasta matkustuskiellosta on tehtävä vedenpitävä, ja sitä on myös laajennettava entisestään. Meidän on joka tapauksessa tarkasteltava Mugaben hallintoa vastaan asetettujen pakotteiden laajentamista yleisesti. Näiden pakotteiden pitää olla ankaria ja yksiselitteisiä, ja meidän on myös painostettava Etelä-Afrikan hallitusta, joka on ”hiljaisella diplomatiallaan” yksinkertaisesti vain ostanut lisäaikaa Mugaben hallitukselle.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwen kriisi ei puhjennut yllättäen siihen täysin varautumattoman maailman edessä: tämän on kahdeksan vuoden kuluessa 16. kerta, kun keskustelemme Mugabea koskevasta päätöslauselmaesityksestä sen takia, että hän on järjestelmällisesti ja tietentahtoen kaapannut maan hallinnon itselleen, tuhonnut talouden ja alistanut Zimbabwen kansan.

Kansainvälisen yhteisön vastaus on äskettäisiä toimia lukuun ottamatta ollut säälittävä. Euroopan unioni ainakin asetti kohdennettuja pakotteita – mutta se ei ole edes voinut pysyttää niitä asianmukaisesti voimassa. Afrikkalaiset ovat – muutamia kunnioitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta – vain kiitelleet Mugabea. Ne saisivat hävetä.

Mitä voidaan tehdä? Ensinnäkin neuvostossa olisi tehtävä selvemmäksi, että yksikään EU:n jäsenvaltio ei tunnusta Mugaben laitonta hallintoa. Olen ilahtunut siitä, että EU laajentaa pakotteitaan.

Lisäksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi houkuteltava Afrikan valtioita, erityisesti SADC:tä, ryhtymään soveltamaan näitä pakotteita Mugaben hallintoa vastaan, mikäli neuvottelut epäonnistuvat.

Yhteisoperaatiokomitean – Mugabea tukevan sotilaallisen joukkion – jäsenille olisi ilmoitettava, että heidän katsotaan olevan vastuussa järjestelmällisistä hirmuteoista Zimbabwen kansalaisia vastaan. Ei ole liian myöhäistä siihen, että jotkut asevoimien ja poliisin vanhemmat virkamiehet – ja muuten myös ZANU-PF:n vanhemmat virkamiehet – hylkäisivät Mugaben ja siirtyisivät demokraattisten joukkojen puolelle.

Lisäksi Ranskan olisi kutsuttava koolle Geneveen ihmisoikeusneuvoston hätäistunto, jossa käsiteltäisiin Zimbabwen tilannetta. Myös Yhdistyneiden Kansakuntien on toteutettava määrätietoisempia toimia.

Meidän on ennen kaikkea kannustettava aktiivisesti Afrikan unionia osallistumaan entistä myönteisemmin ja aktiivisemmin tällaisen monipuoluehallituksen edistämiseen. Tällainen hallitus pitäisi perustaa 29. maaliskuuta pidettyjen vaalien tulosten, eikä 27. kesäkuuta todistetun farssin perusteella, kuten sekä neuvoston puheenjohtajavaltio että komissio ovat todenneet.

Olemme kuulleet MDC:n edustajalta Nelson Chamisalta, että ZANU-PF ja MDC eivät tällä hetkellä käy neuvotteluja. Väkivaltaisuudet sen sijaan jatkuvat. Afrikan unionin on vaadittava väkivaltaisuuksien lopettamista ja sellaisen tarkkailijoiden tukeman sovittelijan nimittämistä, jolle MDC antaa luottamuksensa.

Mugabe pelaa jälleen kerran aikaa. On asetettava määräaika sille, mihin mennessä neuvottelut on saatettava onnistuneesti päätökseen, ja jonkun olisi tällä välin ehdotettava Mugabelle sopivaa vanhainkotia.

  Glenys Kinnock (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, minun on muiden tavoin esitettävä huomautukseni siitä, että Zimbabwessa 29. maaliskuuta vaaleilla valittu parlamentti ei ole koskaan kokoontunut ja että siihen vaaleilla valittuja jäseniä on edelleen ahdisteltu ja peloteltu, ja he ovat myös kärsineet väkivallasta.

Päätöslauselmassamme kehotetaan vahvistamaan pakotteita, ja tietenkin meidän on myös tuettava YK:ssa esitettyjä pyyntöjä kansainvälisestä aseidenvientikiellosta sekä maailmanlaajuisista matkustuskielloista ja varojen jäädyttämisestä.

Me tiedämme, ketkä ovat muita pääpukareita, joihin pakotteet on kohdennettava; me tiedämme, ketkä ovat kätyreitä ja ketkä hännystelijöitä. Poliisipäällikkö Chihuri, ilmavoimien komentaja Shiri, keskuspankin johtaja Gono, oikeusministeri Chinamasa ja tiedustelupalvelun päällikkö Bonyongwe: nämä ovat niitä ihmisiä, joihin pakotteita voidaan ja niitä pitää kohdentaa. Päätöslauselmamme kuvaa selvästi niitä ennakkoedellytyksiä, jotka MDC on esittänyt.

Kaikkien keskustelujen on perustuttava 29. maaliskuuta pidettyjen vaalien tuloksiin, joiden perusteella MDC voitti vaalit. Perustana ei saa pitää kesäkuista huijaustarkoituksessa järjestettyä uusintakierrosta.

Kyseisen hallituksen pitää olla siirtymäkauden järjestely, joka auttaa laatimaan uuden perustuslain – kukaan ei ole maininnut tätä, vaikka juuri tätä Morgan Tsvangirai pyytää – ja uuden perustuslain laatimisen jälkeen on järjestettävä uudet vaalit. Lainaan hänen erittäin selkeitä sanojaan: ”En halua valtaa koskevia sopimuksia enkä vallanjakoa”.

Kuten Geoffrey van Orden totesi, neuvotteluja ei ole tällä hetkellä käynnissä, joten meidän ei pidä tyytyä nykyiseen tilanteeseen.

Tarvitaan vielä yksi sovittelija. On selvää, että Mbeki ei suoriudu tästä yksinään, ja pyydämme Afrikan unionia antamaan tämän tehtävän omalle ehdokkaalleen. Kyseisen ehdokkaan pitää olla tasavertainen Mbekin kanssa. Tässä yhteydessä mieleeni tulevat Chissanon ja Kufuorin kaltaiset henkilöt.

Rajoittamattoman valtion kannustaman julmuuden, väkivallan ja raakalaisuuden on loputtava. Tämän takia kansainvälisen yhteisön on toimittava, ja toimittava pikaisesti, jotta Zimbabwen kansalaisten kärsimykset saadaan päätökseen.

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwe oli kerran toivon perikuva, esimerkki Afrikan itsenäistymisestä ja Afrikan valtioiden johtaja – nyt se on epätoivon ja toivottomuuden keskus Afrikassa. Zimbabwen kansalaiset ansaitsevat parempaa, ja heidän on parempaa myös saatava. Jotta näin voisi todella käydä, murhanhimoisen roiston Robert Mugaben valtakauden on päätyttävä.

Meidän on kansainvälisessä yhteisössä toimittava entistä määrätietoisemmin tätä hirmuvaltaista Mugaben hallintoa vastaan. Olen tyytyväinen siihen, että YK:n turvallisuusneuvosto harkitsee uusien pakotteiden asettamista Zimbabwen hallintoa vastaan, mukaan luettuna aseidenvientikiellon asettaminen. Miten on mahdollista, että valtiossa, jossa viisi miljoonaa ihmistä on riippuvaisia elintarvikeavusta, jossa inflaatio on noussut yli kymmeneen miljardiin prosenttiin ja jossa yksi leipä maksaa yli miljardi Zimbabwen dollaria, on edelleen yksi Afrikan parhaiden varustetuista armeijoista ja että valtio on tulvillaan aseita? Tämä on poikkeuksellinen tunnustus.

Äskettäiset presidentinvaalit eivät olleet lailliset. Mugaben hallinto toimi niin julmasti, että 90 ihmistä menetti henkensä, 3 500 loukkaantui ja 200 000 ihmistä joutui siirtymään omalta asuinalueeltaan vaalikampanjan aikana. Näistä aineksista ei varmastikaan saada aikaan vapaata, oikeudenmukaista ja avointa demokraattista kisaa.

Etelä-Afrikan ja muiden Afrikan valtioiden on painostettava Robert Mugabea voimakkaammin. Nelson Mandela oli oikeassa sanoessaan, että Zimbabwen johtajat olivat epäonnistuneet traagisesti. Etelä-Afrikalla on suuri poliittinen vaikutus Mugaben hallitukseen, ja Etelä-Afrikan olisi osoitettava voimasta ja päättäväistä johtajuutta tässä asiassa Zimbabwen kansalaisten ja myös Afrikan kansalaisten hyväksi, sillä heidän on seurattava, miten tämä johtaja vetää valtionsa pohjamutiin.

  Josep Borrell Fontelles (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, en halua toistaa sitä, mitä kollegani ovat jo sanoneet, joten keskityn parlamentin toiminnan käynnistämiseen.

Oppositio voitti enemmistön maaliskuun vaaleissa. Heinäkuun 17. päivään mennessä valtion parlamenttia ei kuitenkaan vielä ole muodostettu. Meidän olisi parlamentin jäseninä keskitettävä kaikki ponnistelumme siihen, että painostaisimme Euroopan unionia varmistamaan, että lupaus demokraattisesta parlamentista, jossa oppositio on enemmistönä, voi käydä toteen. Prosessi on polkaistava käyntiin. Meidän on todellakin tehtävä kaikkemme sen varmistamiseksi, että presidentinvaaleihin liittyvästä huijauksesta huolimatta parlamentille annetaan toimivaltuudet niiden laillisesti pätevien vaalien perusteella, joissa oppositio voitti tunnustetun enemmistön.

Toinen huomautukseni koskee sovittelijaa. On melko selvää, että Etelä-Afrikka on vähintäänkin saavuttanut sovitteluvalmiutensa rajat. On olennaista, että toinen sovittelija tukee, jollei jopa korvaa, Etelä-Afrikan presidenttiä. Muutoin sovittelukin vaikuttaa vain korruptoituneelta toiminnalta, jota Zimbabwen hallinto ohjailee.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, silmällä ei enää pidetä ainoastaan Mugabea ja hänen hallintoaan. Mugabe on hirvittävien tekojensa ja koko tämän traagisen farssin takia jo saanut kansainvälisesti julkisen tuomion. Nyt silmällä pidetään kansainvälistä yhteisöä: Thabo Mbekia, SADC:ta ja AU:ta, Kiinaa, EU:ta ja Yhdistyneitä Kansakuntia. Zimbabwen kansalaiset, Tsvangirai ja MDC ansaitsevat kaikki meidän tukemme ja myötätuntomme näinä vaikeina aikoina. Voisimme pyytää Morgan Tsvangiraita osallistumaan ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan kokouksiin heinäkuussa tai syyskuussa.

Me saamme edelleen kammottavia uutisia Zimbabwessa esiintyneestä väkivallasta. Emme saa epäonnistua. Morgan Tsvangirai ja MDC:n enemmistö ansaitsevat muutakin kuin myötätuntoisia sanoja tai lohtua – ne ansaitsevat sen, että ne asetetaan virkaan 29. maaliskuuta pidettyjen vaalien tulosten mukaisesti. Jos tässä vallan siirtämisessä epäonnistutaan – jos me epäonnistumme – kansainvälinen yhteisö jää häpeään. Toivon, että näin ei käy.

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, Mugaben hallinto on vastuussa paitsi vaalipetoksesta, myös mielivaltaisista pidätyksistä ja satojen Zimbabwen kansalaisten kiduttamisesta ja murhaamisesta jo useiden vuosien ajan.

Vaikuttaa siltä, että päätöslauselmat ja pakotteet ovat tähän asti olleet tehottomia. Mielestäni on tullut aika toteuttaa toimia, jotta Mugabe saatettaisiin kansainvälisen tuomioistuimen eteen ja häntä syytettäisiin ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista. Tiedän, että Zimbabwe ei ole allekirjoittanut yleissopimusta, joka koskee Haagin kansainvälistä tuomioistuinta. Olen kuitenkin varma, että löydetään muita kansainväliseen oikeuteen perustuvia menettelyjä. Ehkäpä komission jäsen Michel tai neuvoston puheenjohtaja voisivat kertoa meille tästä asiasta.

Uskon, että tämä afrikkalainen diktaattori ja hänen seuraajansa voidaan pakottaa toimimaan järkevästi ja kuuntelemaan järjen ääntä vain toteuttamalla tällaisia radikaaleja toimenpiteitä. Näin kyseinen valtio ja kansainvälinen yhteisö voi päästä vihdoinkin eroon näistä rikollisista.

  Ewa Tomaszewska (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, kehottaisin komissiota käsittelemään ja valmistelemaan ehdotuksen toimenpiteistä, jotka olisivat tehokkaita Mugabea vastaan, sillä hän turvautuu edelleen väkivaltaan ja on jättänyt täysin huomiotta maaliskuisten vaalien tulokset. Me olemme nyt käytännössä voimattomia, ja ainoana aseenamme ovat sanat. Suosittelen painokkaasti harkitsemaan, mitä toimia voitaisiin toteuttaa, jotta hänet voitaisiin haastaa oikeuteen, jotta Zimbabween saataisiin rauha ja jotta kyseisen valtion kansalaiset voisivat todellakin saada ne kansalaisoikeudet, joihin heillä on oikeus

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, Zimbabwe tarvitsee kansainvälistä apua ja meidän tukeamme, mutta sen on myös itse toteutettava uudistuksia. Euroopan unionin, Afrikan unionin ja Etelä-Afrikan tasavallan on kannustettava vuoropuhelua valtaapitävän puolueen ja opposition välillä. Zimbabwen on vihdoinkin kuljettava kohti demokratiaa ja nimitettävä monipuoluehallitus. […] YK:n aloite, jonka mukaan Zimbabwe asetetaan aseidenvientikieltoon ja Mugaben lähipiiriin kuuluvien henkilöiden varat jäädytetään. On toteutettava välittömästi toimia, jotta humanitaariset järjestöt voivat toimia alueella. Yhtenä ratkaisuna voisi olla se, että kansalaisjärjestöt toimittavat apua niille alueille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Mugabe ei kuuntele – juuri se on traagista, koska jos hän kuuntelisi, hän toimisi järkevästi ja ottaisi maaliskuisten vaalien tulokset ja eläisi asian kanssa. Minun mielestäni yksi häpeällisimmistä tapahtumista oli se, että Mugabe osallistui maailman ruokahuippukokoukseen, jossa hänen annettiin ylvästellä, vaikka hän on itse asiassa syypäänä suurimpiin ja yleisimpiin elintarvikkeiden toimitusvarmuutta koskeviin ongelmiin omassa valtiossaan ja omassa maanosassaan.

Puhuin viime viikolla Brysselissä pidetyssä konferenssissa zimbabwelaisen maanviljelijän kanssa, ja ongelmat, joita kyseisen valtion elintarviketuotantopohjalle on aiheutunut, ovat melko järkyttäviä. Joku toinen sanoi, että on hirvittävää, että valtio on aseistautunut hampaisiin asti ja että sen kansalaiset joutuvat kärsimään nälästä, väkivallasta, pelottelusta ja kidutuksesta.

Etelä-Afrikan on tehtävä enemmän. Maanosan pitää itse tuomita tilanne vahvemmin, ja meidän on painostettava niitä ja kannustettava niitä ja saatava ne vakuuttuneiksi siitä, että näin on toimittava, koska kansalaisemme odottavat meidän toteuttavan ehdottomia toimenpiteitä tässä tyrmistyttävässä tilanteessa.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Zimbabwen nykyiset tapahtumat ovat haaste omalletunnollemme ja toimintavalmiuksillemme. Yhtenä osapuolena on hallitus, joka kohtelee omia kansalaisiaan väkivaltaisesti, joka aiheuttaa suurta kärsimystä ja joka on hyötynyt siitä, että muut afrikkalaiset diktatuurit ja autokratiat katsovat toimintaa läpi sormien. Toisena osapuolena ovat joukot, jotka pyrkivät rauhanomaisin keinoin edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia: Zimbabwen kansalaiset, kansainvälinen yhteisö ja tietenkin Euroopan unioni.

Kuten aiemmin jo todettiin, Euroopan unioni voisi hyödyntää diplomaattista valtaansa, asettaa pakotteita, kieltäytyä myöntämästä viisumeja, painostaa alueellisia valtaapitäviä ryhmiä ja tukea demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajia. Mitä me voimme tehdä Euroopan parlamentissa? Me voimme tukea huomista päätöslauselmaamme ja suositella, että komissio ja neuvosto ryhtyvät näihin toimiin, mutta me voimme tehdä muutakin. Me voimme myös osoittaa, että toimimme sanojemme mukaisesti, ja antaa Saharov-palkinnnon oppositiojohtajalle Morgan Tsvangiraille. Haastamme tähän kollegamme. Näin voimme palkita tästä kamppailusta ja samalla edistää demokraattista ja rauhanomaista ratkaisua.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, Louis Michel, hyvät naiset ja herrat, keskustelu on ollut erittäin selvä, ja niin ovat myös päätelmät, jotka meidän on sen perusteella tehtävä. On käytetty kovia sanoja, ja näin pitää myös olla, koska Euroopan unioni voi hyväksyä ainoastaan yhden ratkaisun. Tarkoitan tällä Zimbabwen kansalaisten tahtoa, joka on ilmaistu vaalien ensimmäisellä kierroksella ja jota olisi kunnioitettava. Minkä tahansa ratkaisun on perustuttava vaalien kyseiseen tulokseen.

Tarkastelemme Zimbabwen tilannetta yhdessä komission kanssa seuraavassa neuvoston kokouksessa, joka pidetään 22. heinäkuuta. Me otamme huomioon esitetyt näkemykset ja suositukset – emme Ranskalle esitettyjä, hyvä Geoffrey Van Orden, vaan Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle esitetyt, koska Ranskalla ei sinällään ole toimivaltuuksia, vaan se toimii niiden toimivaltuuksien nojalla, jotka Euroopan unioni on sille tässä yhteydessä antanut. Otamme siis huomioon myös ehdotuksenne siitä, että neuvosto kutsuisi ihmisoikeusneuvoston koolle Geneveen ylimääräisen istuntoon, mikäli tällainen vain on mahdollista.

Seuraamme sovittelutoimiemme jatkamista koskevia Michelin suosituksia, jotka ovat aina järkeviä ja jotka perustuvat kokemukseen. Katson, että me emme voi kyseisten ponnistelujen osalta vaatia enempää kuin itse Tsvangirai on suositellut Michelille heidän pitämässään kokouksessa. Mielestäni tämä on kanta, joka meidän on otettava.

Euroopan unionin, neuvoston ja komission on pidettävä edelleen yhteyttä kaikkien osapuolten kanssa – SADC:n, Afrikan unionin ja myös Etelä-Afrikan kanssa. Haluaisin jälleen kerran toivottaa tervetulleeksi Etelä-Afrikan valtuuskunnan, joka on seuranamme täällä tänään. Meidän on neuvoston työssä otettava huomioon myös päätöslauselma, josta parlamentti äänestää huomenna.

Minulla ei ole enää muuta lisättävää, enkä halua hukata Michelin aikaa, joten annan hänen osoittaa teille kokemuksensa ja kaunopuheisuutensa tämän asian osalta.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, puhun erittäin lyhyesti. Jouyet ja muut puhujat ovat sanoneet jo tarvittavan.

Luonnollisesti voin vain tukea täydestä sydämestäni näkemyksiä, jotka varsinkin Geoffrey Van Orden ja Glenys Kinnock ovat esittäneet, mutta samalla minun on lisättävä, että komissio voi tietenkin turvautua lähinnä diplomatiaan. Kenties se voi kuitenkin myös valmistella niitä toimia, joita me voisimme toteuttaa, jotta – ja tätä me tietenkin toivomme koko sydämestämme ja tätä me edistämme kaikin käytettävissä olevin keinoin – sovittelumenettelyllä voitaisiin luoda hallitus, jota Tsvangirai johtaa.

Tämän takia tuen täysimääräisesti näkemyksiä, jotka Geoffrey Van Orden, Glenys Kinnock ja muut puheenvuoron käyttäneet, Fiona Hall, Alain Hutchinson ja Michael Gahler esittivät – toivon, että en unohtanut ketään. On vain yksi näkökohta, josta en ole samaa mieltä. Tiedätte, että tapanani on sanoa asiat suoraan. En ole samaa mieltä siitä, että meidän on tuomittava se, että puheenjohtajavaltio Portugali järjesti Lissabonissa huippukokouksen, jota oli odotettu jo vuosia, mutta jota ei ole voitu järjestää Zimbabwea koskevan kysymyksen takia.

Tämä huippukokous Euroopan unionin ja Afrikan välillä olisi pitänyt järjestää jo kauan aikaa sitten, ja nyt oli aika ryhtyä toimiin. Tiedämme varsin hyvin, että Mugaben annettiin saapua paikalle siksi, että Afrikan unioni ei halua, että muut osapuolet eli EU asettavat rajoituksia sille, kenet se saa kutsua. Tämän vuoksi katson, että tämä kritiikki on epäreilua.

Haluaisin myös korostaa sitä erityisen vaikeaa tilannetta, johon Etelä-Afrikka on joutunut. Etelä-Afrikan on yhtä vaikeaa ryhtyä toimenpiteisiin kuin presidentti Thabo Mbekinkin on toimia sovittelijana. Tässä tapauksessa kaikki tietävät varsin hyvin, että ensimmäinen valtio, joka huomaa Zimbabwen kriisin vaikutukset – tai ennemminkin sen vaikutukset, että kyseistä kriisiä ei saada ratkaistua – on Etelä-Afrikka. Tämän takia pyydän teitä tarkastelemaan tilannetta Etelä-Afrikan vaikeuksien näkökulmasta. Katson myös, että Etelä-Afrikka toteuttaa sovitteluprosessia niin tunnollisesti kuin sen pitääkin.

Olen luonnollisesti samaa mieltä niiden puheenvuoron käyttäneiden henkilöiden kanssa, jotka katsoivat, että sovitteluprosessia olisi laajennettava paitsi Etelä-Afrikan aseman helpottamiseksi, myös tasapainoisemman kuvan antamiseksi tästä tilanteesta niille osapuolille, jotka osallistuvat tämän kriisin ratkaisemiseen.

Lopuksi vastaan erääseen esitettyyn kysymykseen. Olemme tällä hetkellä valmistelemassa todellista ”kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua koskevaa pakettia” sen varmistamiseksi, että jos Tsvangirai pääsee valtaan, häntä tuetaan välittömästi. Näin Zimbabwen kansalaisille annetaan välittömästi syy uskoa tähän hallituksen vaihtamiseen, ja näin voidaan kenties myös herättää paikallisesti tahtoa vallan vaihtumiseen niin, että sille antavat tukensa paikallinen ja julkinen mielipide ja tietenkin aktiivisesti toimintaan osallistuva kansainvälinen yhteisö.

Haluaisin esittää vielä viimeisen huomautuksen Afrikan unionista. Toivoisin suurempaa ymmärrystä. Mikä on Afrikan unionin ongelmana? Kuten jo aiemmin totesin, Afrikan unionin ongelmana on se, että sen on tasapainoiltava kahden eri näkemyksen välillä. Toisella näkemyksellä Zimbabwea ja sen näennäistä presidenttiä arvostellaan voimakkaasti ja avoimesti, mutta toisen näkemyksen mukaan katsotaan, että tarvitaan suurempaa joustavuutta, että pakotteet ovat hyödyttömiä ja että pakotteita ei pitäisi asettaa. Näin ollen Afrikan unionissa on vaikeaa toimia yhtenäisesti. Meidän on tunnustettava tämä tosiasia, ja tämän takia meidän on myös tulkittava Afrikan unionin kokousten päätelmiä tästä näkökulmasta tarkasteltuna.

Minun on kuitenkin todettava, että juuri saamani tiedot saavat minut luottamaan siihen, että yksimielisyys on lisääntymässä ja että Afrikan unioni voi esittää hyödyllisiä ja tehokkaita ehdotuksia siitä, miten voidaan löytää ratkaisu tähän kriisiin, joka on tietenkin valitettava ja todellinen loukkaus niitä kohtaan, jotka tukevat Afrikassa demokratiaa ja takaavat sen kehittymisen.

  Puhemies. − (PL) Olen vastaanottanut kaksi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 10. heinäkuuta 2008.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Colm Burke (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Zimbabwessa äskettäin pidetyt vaalit olivat huijausta, sillä Mugabe oli lopulta ainoa ehdokas, sillä hän oli uhkaillut Tsvangiraita ja muita MDC:n jäseniä niin kauan, että he vetäytyivät kisasta. Kyseissä valtiossa olisikin nyt järjestettävä uudet presidentinvaalit, joiden aikana estetään valtion tukema väkivalta, uhkailu ja murhaaminen.

Olen tyytyväinen G8-ryhmän Japanissa pidetyn huippukokouksen eiliseen päätökseen talouspakotteiden ja muiden pakotteiden asettamisesta Zimbabwen hallituksen jäseniä vastaan. On merkittävää, että tällä tasolla jopa Venäjä on päässyt yhteisymmärrykseen siitä, että Mugaben hallinto on tuomittava jyrkästi. Nyt vaikuttaa todennäköiseltä, että YK:n turvallisuusneuvosto antaa päätöslauselman, jossa todetaan, että Zimbabwe on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. Pyydän, että Kiina ei estäisi tätä tärkeää toimenpidettä tulevan viikon aikana.

Pahoittelen, että Afrikan unioni ei ponnistele riittävästi Mugaben eristämiseksi, sillä katson, että tämä unioni on eteläisen Afrikan kehitysyhteisön ja yleisafrikkalaisen parlamentin rinnalla yksi tärkeimmistä foorumeista, jonka tehtävänä pitäisi olla tämän hirmuvaltiaan poistaminen vallasta. Ihmisoikeusrikkomukset, joihin Zimbabwen hallitus tällä hetkellä syyllistyy, lähentelevät ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia. Tämän takia katson, että YK:n turvallisuusneuvoston olisi harkittava tämän hallituksen jäsenten haastamista kansainväliseen rikostuomioistuimeen jo lähitulevaisuudessa.

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Zimbabwen äskettäiset vaalit olivat täysin laittomat ja epädemokraattiset. Kansainvälinen yhteisö on arvostellut niitä laajasti ja tuominnut kyseiset vaalit.

Vaikka Zimbabwen tilanne on herättänyt huolta jo jonkin aikaa, kyseisten vaalien jälkimainingit ja todisteet raa’asta valtion tukemasta väkivallasta Tsvangirain johtaman MDC-oppositiopuolueen tukijoita vastaan ovat nostaneet kriisin uudelle tasolle.

Zimbabwe on nyt joutunut erittäin vakavaan tilanteeseen. Tämän poliittisen kriisin lisäksi Mugaben hallinnon vuosia kestäneet väärinkäytökset ovat repineet valtion talouden riekaleiksi ja tehneet sen valuutasta lähes arvottoman. Naisten ja miesten oletettu elinikä on alle 40 vuotta, ja äskettäiset tapahtumat ovat saaneet useat kansalaiset lähtemään maasta ja hakemaan turvapaikkaa afrikkalaisista naapurivaltioista, mikä luo painetta koko alueen vakaudelle.

Olen tyytyväinen tähän päätöslauselmaan, jossa korostetaan EU:n tuomitsevan yksiselitteisesti Zimbabwessa äskettäin järjestetyt vaalit niiden epädemokraattisuuden ja laittomuuden takia. Lisäksi päätöslauselmassa tuomitaan täydestä sydämestä se, että Mugaben hallinto on turvautunut poliittiseen väkivaltaan, ja siinä kehotetaan asettamaan pakotteita niitä tahoja vastaan, jotka kannattavat tätä hallintoa sekä Zimbabwessa että sen ulkopuolella.

(1) Ks. pöytäkirja.

17. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0168/2008).

Käsittelemme komissiolle esitettyjä kysymyksiä.

Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 43 (H-0455/08)

Aihe: Autoteollisuuden saavutukset hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä

Onko komissio tyytyväinen Euroopan autoteollisuuden tähänastisiin saavutuksiin hiilidioksidipäästöjen ja polttoainekulutuksen vähentämisessä? Katsooko komissio, että sen ehdotus henkilöautojen merkinnöistä annetun direktiivin (1999/94/EY⁽¹⁾) tarkistamiseksi kyseisten saavutusten osalta on osoitus siitä, että se myöntää autoteollisuutta koskevan, yhteisön voimassa olevan sääntelykehyksen tehottomuuden?

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, kysymyksenä on se, uskooko komissio, että Euroopan autoteollisuus on vähentänyt riittävästi hiilidioksidipäästöjään.

Vastaus kysymykseen on ”ei”, ja tämän takia olemme ehdottaneet pakollista vähentämistä vuoteen 2012 mennessä.

Kysymyksen toinen osa koskee sitä, onko aloite henkilöautojen merkinnöistä annetun direktiivin tarkistamisesta osoitus autoteollisuutta koskevan yhteisön voimassa olevan sääntelykehyksen tehottomuudesta. Vastaus kysymykseen on ”kyllä”, ja tämän takia ehdotamme tarkistamista.

Voisin antaa kysymykseen vain nämä kaksi yksinkertaista vastausta, mutta haluan selventää asiaa hieman enemmän.

Olemme ehdottaneet, että hiilidioksidipäästöjen pakolliseksi rajaksi asetettaisiin 120 grammaa vuoteen 2012 mennessä, kuten esitetään hiilidioksidia ja autoja koskevassa strategiassa. Tämä toteutetaan ajoneuvojen moottoritekniikan kehittämisen avulla, millä päästöt saadaan laskemaan 130 grammaan kilometriä kohden, ja lisäksi muilla tekniikoilla, joilla päästöt saadaan laskemaan 120 grammaan kilometriä kohden.

On mainittava, että autonvalmistajat ja Euroopan autoteollisuus, ja Japanin ja Korean autoteollisuus, ovat tehneet vapaaehtoisen sopimuksen siitä, että autojen hiilidioksidipäästöjen eivät saa vuonna 2008 ylittää 140 grammaa kilometriä kohti. Valitettavasti tähän tavoitteeseen ei päästy: vuonna 2006 päästöt olivat 160 grammaa, ja vuonna 2007 ne viimeisimpien arvojen mukaan puolestaan olivat 159 grammaa. Päästöjen väheneminen yhdellä grammalla on tietenkin kaukana tyydyttävästä tuloksesta.

Toivomme, että parlamentti ja neuvosto hyväksyvät yhteispäätösmenettelyllä komission ehdotuksen, jotta autot kuluttaisivat vähemmän energiaa ja polttoainetta ja aiheuttaisivat vähäisempiä hiilidioksidipäästöjä. Jos autot kuluttaisivat vähemmän energiaa ja polttoainetta, kuluttajat saisivat valtavia säästöjä, erityisesti polttoaineen nykyisten hintojen perusteella arvioituna.

Merkintöjen ja kuluttajille annettavien tietojen osalta aiomme esittää vuoden loppuun mennessä ehdotuksen siitä, miten asiaa koskevat tiedot on toimitettava kuluttajille.

Haluan mainita, että Euroopan parlamentti on antanut päätöslauselman tästä asiasta. Jotkut sen näkökohdista ovat erittäin myönteisiä, mutta se sisältää myös sellaisia näkökohtia, joista en voi olla samaa mieltä: esimerkiksi sen, että meidän olisi noudatettava tupakan mainontaa koskevaa mallia myös autojen osalta. Nämä ovat kaksi erilaista tapausta, ja tämän takia emme aio vaatia, että mainoksista varataan tietty pakollinen osuus tietoja varten.

Kuluttajille voidaan antaa tietoa muulla tavoin, jos he autoa ostaessaan menevän jonkin liikelaitoksen edustajan luo ja heille annetaan tietoa hiilidioksidipäästöistä ja myös polttoaineenkulutuksesta esitteiden ja liikkeeseen asetettujen mainosten avulla.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, G8-ryhmän jäsenet ehdottavat hiilidioksidipäästöjen vähentämistä 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Kehittyneet, nopeasti kehittyvät valtiot eli Kiina, Intia, Brasilia, Meksiko ja Etelä-Afrikka eivät kuitenkaan näytä toimivan tämän ehdotuksen mukaisesti.

Katsotteko, että tämä asetelma vaikuttaa Kioton pöytäkirjan jälkeistä aikaa koskeviin neuvotteluihin? Mitä kysymyksiä luultavasti käsitellään Kioton pöytäkirjan jälkeistä aikaa koskevissa neuvotteluissa tämän G8-ryhmän ehdotuksen perusteella?

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Georgios Papastamkosin esittämä kysymys ei tietenkään liity millään tavalla ensimmäiseen autoja koskevaan kysymykseen, josta keskustelimme, mutta se on kuitenkin erittäin tärkeä ja ajankohtainen kysymys, kun otetaan huomioon G8-ryhmän kokouksessa eilen ja tänään käydyt keskustelut ja siellä tehdyt päätökset.

On myönteistä, että kahdeksasta maailman suurimmasta taloudesta koostuva G8-ryhmä on päättänyt vähentää hiilidioksidipäästöjä 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Kuten aikaisemmin kuitenkin mainitsin, tämä on tietenkin vain pieni saavutus, sillä sopimusta ei tehty vuodeksi 2020 asetettavista välitavoitteista, jotka olisivat olleet tarpeen sellaisen kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi, jonka avulla ilmastonmuutosta olisi voitu hillitä tehokkaasti.

Muistelisin, että muita isoja valtioita, Kiinan ja Intian kaltaisia suuria kehittyviä talouksia koskevasta kysymyksestä on myös keskustelu ja sitä on käsitelty. Ilmastonmuutosta koskeva tehokas ratkaisu tietenkin edellyttää näiden valtioiden osallistumista esimerkiksi hiilidioksidin päästöasteen laskemiseen tähtäävien toimenpiteiden avulla, ja tietenkin noudattaen Yhdistyneiden Kansakuntien periaatetta yhteisistä mutta eriytetyistä vastuualoista.

Uskon, että sopimus saadaan tehtyä pitkän aikavälin tavoitteista, joista ollaan samaa mieltä, sekä välitavoitteista, sillä nämä näkökohdat ovat tärkeitä, jotta Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidettävässä kokouksessa päästään haluttuun tulokseen.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, haluaisin käsitellä vielä autoja. Kun tästä 120 gramman tavoitteesta sovittiin, esitettiin useita kysymyksiä siitä, missä määrin tätä 120 grammaa olisi pidettävä keskiarvona koko teollisuudenalalla ja verrattuna muihin vastaaviin mittaustapoihin.

Onko kaikki nämä kysymykset ratkaistu, tai voimmeko odottaa, että ne ratkaistaan ajoissa niin, että teollisuus voi todella toteuttaa tarvittavat toimenpiteet siinä lyhyessä ajassa, joka sillä on käytettävissä?

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Haluaisin tietää, eikö olisi kannattavaa tarjota kannusteita vanhojen autojen poistamiselle markkinoilta, koska ne kuluttavat eniten ja niiden hiilidioksidipäästöt ovat suurimmat. Voisitteko harkita kannustejärjestelmää tässä yhteydessä?

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EN) On erittäin mielenkiintoista, että G8-ryhmän kokouksen päätelmissä korostettiin verokannusteita. Euroopan unionissa verokannusteet voisivat olla erittäin tärkeitä puhtaampien autojen ostamisen edistämiseksi. Tällaisia toimenpiteitä on otettu käyttöön joissakin valtioissa – äskettäin muun muassa Ranskassa, ja toimenpide on osoittautunut odotettua onnistuneemmaksi.

Olemme luottavaisia sen osalta, että teollisuus voi saavuttaa 120 gramman tavoitteen vuoteen 2012 mennessä. On korostettava, että teollisuudessa on tiedetty tästä tavoitteesta vuodesta 1995 lähtien ja että teollisuuden toimijat ovat myös tehneet vapaaehtoisen sopimuksen sen tavoitteen saavuttamista, jonka mukaan päästöt vuonna 2008 ovat 140 grammaa kilometriä kohden. Vaikutustenarviointimme ja teollisuuden meille toimittamien kustannusarvioiden perusteella vaikuttaa joka tapauksessa siltä, että ne saavuttavat tämän tavoitteen sovitussa ajassa.

Kingin raportti on erittäin tärkeä ja mielenkiintoinen tutkimus, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan liikenneministeriö on teettänyt. Raportissa todetaan melko selvästi, että tämän tavoitteen saavuttaminen vuoteen 2012 mennessä on mahdollista teknisesti ja taloudellisesti. On tietenkin otettava huomioon myös alan huolenaiheet ja kunkin autoteollisuuden alan omat erityisongelmat. Joka tapauksessa on teidän, Euroopan parlamentin, tehtävänä sopia neuvoston kanssa ratkaisuista, joilla voidaan päästä ympäristötavoitteisiimme ja joilla voidaan myös varmistaa Euroopan autoteollisuuden kilpailukyky. Uskomme, että tämä ehdotus kannustaa autoteollisuutta ja että se hyötyy edelläkävijän eduista. Uskomme myös, että eurooppalaiset kuluttajat saavat säästöjä, koska heidän ei tarvitse käyttää yhtä paljon varojaan energiaan, erityisesti kun otetaan huomioon öljyn nykyinen, erittäin korkea hinta.

  Puhemies. − (EN)

Johan Van Hecken laatima kysymys numero 44 (H-0470/08)

Aihe: Biopolttoainepolitiikka

Komission jäsen ilmoitti aikaisemmin, että Euroopan unionin on tarkistettava biopolttoaineita koskevia prioriteettejaan, jos vaikuttaa siltä, että niillä on kielteinen vaikutus köyhien maiden ravinnontuotantoon. Mutta kollegansa Mariann Fischer Boelin mukaan nämä biopolttoainealan elintarvikkeiden hintoihin aiheuttamat vaikutukset ovat siedettäviä.

YK:n erityisraportoijan Jean Zieglerin mukaan biopolttoaineiden massatuotanto on kuitenkin rikos ihmiskuntaa vastaan, koska sillä on kielteisiä vaikutuksia maailmanlaajuisiin elintarvikehintoihin. Myös FAO katsoo, että biopolttoaineiden nopea esiintulo on nostanut tiettyjen maatalouskasvien hintoja merkittävästi ja myötävaikuttanut tällä tavoin nykyiseen elintarvikekriisiin.

OECD:n mukaan maataloushinnat nousevat vielä edelleen tulevina vuosina. Milloin komission jäsenen mielestä on selvää, ovatko seuraukset haitallisia vai eivät? Aikooko komissio tehdä aiheesta tutkimuksen? Jos aikoo, milloin komission jäsen esittää aiheesta arvion?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Euroopan unioni on sopinut uusiutuvia energianlähteitä koskevasta 10 prosentin tavoitteesta liikennealalla, ja tämä 10 prosentin tavoite on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Mielestäni on tärkeää, että puhumme uusiutuvista energianlähteistä, koska kyseessä eivät ole ainoastaan biopolttoaineet – kyseessä eivät ole ainoastaan etanoli tai biodiesel. Kyseessä voisivat olla myös sähköautot, joten meidän on tehtävä tämä ero selväksi.

Mielestäni meidän on tunnustettava, että tällaisen pitkän siirtymäajan takia on erittäin epätodennäköistä, että tämä vaikuttaisi nykyiseen hintatasoon. Laskelmiemme mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että vuoteen 2020 mennessä viljan hinta nousisi 3–6 prosenttia, rapsin hinta noin 8–10 prosenttia ja auringonkukansiementen 15 prosenttia vuoden 2006 hintoihin verrattuna, jos oletetaan, että 30 prosentin osuus saadaan biopolttoaineiden toisesta sukupolvesta.

Olen havaitsevinani epäröintiä joidenkin parlamentin jäsenten keskuudessa. Yksi arvoisista jäsenistä ei näytä olevan samaa mieltä tästä asiasta, mutta mielestäni tiedän on otettava huomioon, että huomattava osuus elintarvikkeiden hintojen nykyisestä kohoamisesta johtuu öljyn korkeasta hinnasta. Olemme saaneet OECD:lta useita laskelmia ja vaikutustenarviointeja, ja viimeisimmässä todetaan selvästi, että mikäli öljyn hinta arvioidaan 130 euroksi tynnyriä kohti, viljan hinta kohoaa 9–13 prosenttia. Joten tämä liittyy öljyn hinnan kohoamiseen, eikä uusiutuvista energianlähteistä käytävään keskusteluun.

Mielestäni on myös selvää, että vaikutusta voidaan rajata myös toisen sukupolven biopolttoaineiden lisääntyvällä käytöllä, jota tuetaan myös muulla politiikalla.

Toisen sukupolven biopolttoaineet tuotetaan raaka-aineista, joita ei voida käyttää ravinnoksi, ja niitä saadaan tarkoitukseen varattujen energiakasvien lisäksi myös muista lähteistä, kuten kierrätetystä kasviöljystä, eläinrasvasta, metsäteollisuuden sivutuotteista, metsänhoidosta syntyvistä jätteistä ja kiinteästä jätteestä, kuten ruohosta.

Komissio esitti tämän vuoden tammikuun 23. päivänä ehdotuksen direktiiviksi uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä. Kyseisessä ehdotuksessa komissio esitti, että se ei valvo muun muassa biomassasta saatavan energian käyttöön liittyviä hyödykkeiden hintojen muutoksia tai muita myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia elintarviketurvallisuuteen.

Lisäksi komissio ehdottaa kahden vuoden välein laadittavia kertomuksia muun muassa EU:n biopolttoainepolitiikan vaikutuksesta elintarviketuotteiden saatavuuteen viejävaltioissa, siitä, onko kehitysmaiden kansalaisilla varaa ostaa kyseisiä elintarviketuotteita, sekä laajemmista kehitystä koskevista kysymyksistä.

Komissio on esittänyt näkemyksensä elintarvikkeiden hintojen äskettäisen nousun syystä äskettäin antamassaan tiedonannossa ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen – Suunta EU:n toimille”.

Koska hinnat vaihtelevat ja hintojen nykyinen kehitys on monimutkaista, komissio seuraa tarkasti hintojen kehittymistä Euroopan unionin alueella ja kansainvälisesti. Se myös raportoi vuoden loppuun mennessä tilanteen kehittymisestä.

Kuten tiedonannossa todetaan, vaikka biopolttoaineiden markkinat vaikuttavat myös maataloushyödykkeiden kysyntään, komission analyysit osoittavat, että Euroopan nykyinen biopolttoainetuotanto vaikuttaa vain vähäisesti nykyisiin yleisiin elintarvikkeiden hintoihin.

  Johan Van Hecke (ALDE). - (NL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Puolitoista vuotta sitten biopolttoaineet olivat vielä ihmeratkaisu ilmaston lämpenemisen torjumiseen. Nyt niitä on ryhdytty mustamaalaamaan, ja panen merkille, että komissio tukee energia-asioista vastaavien ministerien viime viikonloppuna tekemää täyskäännöstä – vaikka se tämän varmasti kieltää.

Komission jäsen on pommittanut meitä täällä luvuilla, mutta haluaisin kysyä, onko komissio samaa mieltä Maailmanpankin tekemässä tutkimuksessa esitetystä väitteestä, jonka mukaan 75 prosenttia biopolttoaineista on syynä 75 prosenttiin elintarvikkeiden hintojen noususta ympäri maailmaa. FAO on tehnyt samankaltaisen päätelmän, ja YK:n erityisraportoija Ziegler kuvaa biopolttoaineiden massiivista tuotantoa rikokseksi ihmisyyttä vastaan.

Onko arvoisa Mariann Fischer samaa mieltä Maailmanpankin, FAO:n ja YK:n kanssa?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Ensinnäkin on todettava, että mielestäni voimme kaikki havaita, että uusiutuvia energianlähteitä on käytetty äskettäin syntipukkeina hintojen kohoamiselle maataloushyödykkeiden alalla. Tämä hintojen kohoaminen johtuu luonnollisestikin useista eri syistä. Kielteiset sääolot, joita olemme todistaneet joissakin osissa maailmaa, ovat vaikuttaneet asiaan erittäin paljon – lähes neljää kertaa voimakkaammin kuin biopolttoaineet.

Lisäksi olemme havainneet, että kysyntä Aasiassa on kasvanut valtavasti. Kiinassa ja Intiassa on nyt ryhdytty syömään lihaa, mikä tarkoittaa, että niiden on tuotava huomattavasti enemmän viljaa kuin aikaisemmin.

Kolmantena syynä on keinottelu: sijoittajat vetävät varojaan rahastoista ja osakkeista ja sijoittavat ne maataloushyödykkeisiin, kultaan ja hopeaan. Tämä on ilmiselvää.

Jotkut valtiot ovat sulkeneet rajansa maataloushyödykkeiden vienniltä, mikä on edistänyt asiaa. Jos tarkastellaan Yhdysvaltoja huomataan, että koska amerikkalaiset ovat nyt ryhtyneet hyödyntämään maissia laajamittaisesti bioetanolin tuotannossa, tämä on vaikuttanut maissin tuotantoalaan. Tämä on tietenkin vaikuttanut maissin hintaan maailmanmarkkinoilla. Mutta Euroopassa me käytämme alle yhden prosentin uusiutuvien energianlähteiden tuotantoalasta, eikä sillä voi olla vaikutusta todistamaamme hintatasoon.

Tärkeintä on se, että me tuotamme tämän uusiutuvan energian kestävästi ja että me sovellamme tiettyjä kriteerejä erilaisiin uusiutuvan energian lähteisiin. Olemme todenneet selväsanaisesti, että hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä vähintään 35 prosenttia, ja olemme valmiita asettamaan tavoitteen korkeammalle. On esimerkiksi esitetty, että 50 prosenttia asetettaisiin tavoitteeksi vuoteen 2015 mennessä.

Arvoisan jäsenen esittämän, maailmanpankin tekemää tutkimusta koskevan kysymyksen osalta minun on ensinnäkin todettava, että sitä ei ole vielä julkaistu. Julkisuuteen on vuotanut jäljennös tutkimuksesta. Tämän takia Maailmanpankki ei voi kommentoida asiaa, jota ei ole vielä julkistettu. Minun on kuitenkin sanottava, että henkilökohtaisesti toivoisin, että Maailmanpankki sitoutuu ja vahvistaa sitoutuvansa siihen, että se pitää kiinni 75 prosentista. En usko, että 75 prosenttia on arvo, joka voidaan perustella. Se ei pidä paikkansa viljan hinnan osalta, vaan ainoastaan elintarvikkeiden hintojen osalta. Kuten tiedätte, joskus elintarvikkeiden – esimerkiksi leivän – osalta ainoastaan korkeintaan 10 prosenttia leivän hinnasta aiheutuu viljasta. En siis yksinkertaisesti voi ymmärtää, miten tämä 75 prosentin arvo voi pitää paikkansa.

Saavun mielelläni uudelleen Euroopan parlamentti keskustelemaan tästä asiasta, kun raportti on julkaistu ja kun voimme käydä keskustelun vankalta pohjalta, emmekä vain niiden juorujen perusteella, jotka julkaistiin yhdessä ainoassa sanomalehdessä, kun raportti vuoti julkisuuteen.

  Jim Allister (NI). - (EN) Arvoisa komission jäsen, ihailen sitä, miten sitkeästi pysytte kannassanne biopolttoaineiden vähäisestä vaikutuksesta elintarvikkeiden hintoihin, mutta ihmettelen kyllä, miten pitkään voitte kannassanne pysyä. Kuten teille on huomautettu, kantanne ei vastaan lainkaan muiden asiantuntijoiden kantoja ympäri maailmaa. Olette kuulleet FAO:sta ja ilmeisesti myös Maailmanpankista.

Toteatte toistuvasti, että käytämme ainoastaan yhden prosentin tuotannostamme biopolttoaineisiin. Tämä voi pitää paikkansa, mutta me Euroopassa olemme erittäin riippuvaisia rehun tuonnista Amerikoista – ja tämä on asia, joka vaikuttaa elintarvikkeiden hintoihin. Tähän on puututtava, ja meidän on ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti hyödyntämään toista sukupolvea tai kolmatta sukupolvea, mihin komission olisi keskityttävä.

  Glyn Ford (PSE). - (EN) Minusta vaikuttaa siltä, että jos perustelu koskee siirtymäaikaa, öljyn hinnan voidaan katsoa nostavan hyödykkeiden hintoja ennemmin kuin biopolttoaineiden hintoja. Aikooko komission jäsen kuitenkin kehottaa Maailmanpankkia julkaisemaan tulokset? Aikooko hän kirjoittaa Maailmanpankille ja ilmoittaa, että me haluamme, että tämä raportti julkaistaan, jotta me kaikki voimme keskustella siinä esitetyistä väitteistä? Eikö komissio tämän perusteella katso, että meidän pitäisi tällä välin kehottaa kieltämään kaikki uudet biopolttoainetuotteet, jotka eivät perustu yksinomaan elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden jalostamisen muiksi kuin ravinnoksi tarkoitettuihin sivutuotteisiin?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Ensinnäkin, vastauksena Jim Allisterille, kun kyseessä on Euroopan unionin riippuvuus rehusta, olette asiassa täysin oikeassa – me olemme riippuvaisia, erityisesti soijapavun tuonnista. Tämän takia käymme jatkuvasti neuvotteluja siitä, voidaanko muuntogeenisiä organismeja koskevaan kysymykseen löytää ratkaisu, jotta EU:hun tuotujen soijapapujen hintaa saataisiin alhaisemmaksi. Tämä on ehdottomasti suurin ja tärkein viljelykasvi sianlihateollisuutemme kannalta tarkasteltuna.

Toivoin voivani vakuuttaa arvoisat parlamentin jäsenet siitä, että me itse asiassa toteutamme melko useita toimenpiteitä toisen sukupolven biopolttoaineiden edistämiseksi ja niihin sijoittamiseksi, koska olen samaa mieltä kanssanne siitä, että ensimmäinen sukupolvi ei ole pitkän aikavälin ratkaisu. Mutta meidän on käytettävä ensimmäistä sukupolvea ponnahduslautana toista sukupolvea varten. Jos me nyt ilmoitamme selvästi, että me emme enää pidä kiinni 10 prosentin tavoitteestamme, voin taata teille, että kaikki Euroopan unionissa tehdyt sijoitukset katoavat ja sijoitukset siirretään Etelä-Amerikkaan, minkä jälkeen meidän on tuotava kaikki biopolttoaineemme Brasiliasta, jossa sitä tuotetaan sokeriruo’osta. Tässä tapauksessa meidän olisi paljon vaikeampaa olla riippumattomia – kuten me haluamme asian nähdä.

Vielä julkaisemattoman Maailmanpankin raportin osalta haluan todeta – oletan, että olemme samaa mieltä siitä, että sitä ei ole julkaistu, vaan että se on vuotanut julkisuuteen – että kun saimme lehdistötiedotteen 75 prosentin osuudesta, Maailmanpankin pääekonomisti istui sattumoisin toimistossani, eikä hän voinut vahvistaa kyseistä 75 prosenttia.

Tämän takia olen varma, että palaamme vielä tähän asiaan, ja kuten aikaisemmin totesin, keskustelen mielelläni tästä asiasta julkaistun raportin muodostamalta vakaalta pohjalta.

  Puhemies. − (EN)

Paulo Casacan laatima kysymys numero 45 (H-0479/08)

Aihe: Yhdistyneiden Kansakuntien vastaisen iskun nimellisen tekijän teloittaminen

Kesäkuun 6. päivänä 2008 julkaistun Hands off Cain -verkkolehden nro 107 mukaan tuomareiden ja asianajajien riippumattomuudesta raportoiva Yhdistyneiden Kansakuntien erityisraportoija Leandro Despouy vahvisti YK:n olevan vakuuttunut siitä, että teloittamalla Awraz Abdel Aziz Mahmoud Saeedin YK:n Bagdadin lähetystöön elokuussa 2003 tehdyn iskun – joka vaati muun muassa YK:n Irakin erityislähettilään Sérgio Vieira de Mellon hengen – nimellisenä tekijänä, Irakin viranomaiset estivät kansainvälistä yhteisöä saamasta tietoa kyseisen iskun todellisista tekijöistä.

Miten komissio on välittänyt Irakin viranomaisille kaikkia kuolemantuomiota koskevan Euroopan unionin vastalauseen?

Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa selvittääkseen, miksi Awraz Abdel Aziz Mahmoud Saeed piti teloittaa niin nopeasti vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien nimenomaista pyyntöä? YK:n halusi oikeutetusti selvittää sitä vastaan tehtyjen hyökkäysten syyn ja niiden toimeenpanijoiden motiivit.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Euroopan komissio on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa maailman merkittävin institutionaalinen toimija ja tukija kuolemanrangaistuksen soveltamisen estämisessä. Tähän asiaan liittyvät toimet ovat keskeinen osa ihmisoikeuksia koskevaa komission ulkopolitiikkaa. Euroopan unionin politiikan suuntaviivoissa, joita sovelletaan suhteissa kolmansiin maihin kuolemanrangaistusta koskevissa kysymyksissä ja jotka hyväksyttiin vuonna 1998 ja joita tarkistettiin vuonna 2008, asetetaan kriteerit vastalauseiden esittämiselle ja määritellään normit, joita olisi noudatettava. Kuolemanrangaistuksen poistaminen on yksi tärkeimmistä aihekohtaisista tavoitteista annettaessa apua eurooppalaisen demokratia- ja ihmisoikeusaloitteen puitteissa. Vuodesta 1994 lähtien komissio on rahoittanut maailmanlaajuisesti noin 30:tä hanketta yhteensä noin 15 miljoonalla eurolla. Komission jäsen Ferrero-Waldner ilmaisi 10. lokakuuta 2007 järjestetyn kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän aikana ja muissa myöhemmissä yhteyksissä vastustavansa ehdottomasti kuolemanrangaistusta riippumatta siitä, toteutetaanko rangaistuksia käytännössä vai sisältyykö mahdollisuus vain lainsäädäntöön.

Tapaus, josta Euroopan parlamentin jäsen meille kirjoittaa, on komission tiedossa. Irak on yksi valtioista, joille Euroopan komissio lähettää usein vastalauseita kuolemanrangaistuksen käyttämisestä. Tässä erityistapauksessa vastalause lähetettiin kesäkuussa 2007. Sekä Euroopan unioni että komissio ovat toistuvasti pyytäneet Irakin hallitusta ja Irakin korkeinta oikeutta lopettamaan kuolemanrangaistuksen käytön ja lieventämään kaikkia kuolemantuomioita, jotka on annettu, mutta joita ei ole vielä pantu täytäntöön. Lisäksi ne ovat pyytäneet Irakin hallitusta kieltämään viipymättä kaikki teloitukset. On tarpeetonta edes todeta, että YK:n päätoimistoon 19. elokuuta 2003 tehdyn pommi-iskun tapauksessa tällainen kielto olisi antanut mahdollisuuden kaikkien niiden henkilöiden perusteelliseen ristikuulusteluun, joilta olisi voitu saada riittävät todisteet sen varmistamiseksi, että tämän iskun tekijä ei jäisi ilman rangaistusta. Komissio on todellakin huolissaan siitä, miten nopeasti tämä asia käsiteltiin. Päätavoitteenamme on kuitenkin edistää kuolemanrangaistuksen poistamista yleisesti. Komissio tekee edelleen tiivistä yhteistyötä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa kantamme ja tyytymättömyytemme ilmaisemiseksi Irakin osapuolten toiminnasta.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Täällä esiin nostettu kysymys koskee kuitenkin sitä, että Irakin hallitus esti Sérgio Vieira de Melon salamurhan tutkimisen samoin kuin muissakin tapauksissa. Pidän täällä käsissäni äskettäin julkaistua aikakauslehteä, jossa on artikkeli Zenaib Ahmedista. Olen kutsunut tämän henkilön vierailulle Euroopan parlamenttiin, jotta hän voi kertoa Irakin sairaaloissa yksinomaan etnisistä syistä tehdyistä joukkoteloituksista.

Kun otetaan huomioon tämä tilanne, joka paljon Länsi-Balkanin tilannetta heikompi, haluan tietää, milloin kansainvälinen yhteisö ja Euroopan komissio aikovat vaatia kansainvälistä tuomioistuinta tutkimaan kymmenien tai satojen tuhansien Irakin kansalaisten surmaamista ja antamaan asiasta tuomion.

  Vladimír Špidla . − (CS) Hyvä Paulo Casaca, Euroopan komissio ja Euroopan unioni tietenkin tarkastelevat yleisesti kaikkia käytettävissämme olevia vaihtoehtoja, jotta voimme vahvistaa valmiuksiamme rajoittaa asteittain ja lopulta estää kuolemanrangaistuksen käyttämisen erityisesti niillä alueilla, joissa sitä käytetään yleisimmin. Tällä tietenkin viittaan myös Irakiin.

  Puhemies. − (EN)

Claude Moraesin laatima kysymys numero 46 (H-0427/08)

Aihe: Syrjinnän vastainen monialainen direktiivi

Euroopan komissio ilmoitti, että tänä keväänä annettaisiin uusi monialainen direktiivi syrjinnän kieltämisestä.

Mitkä ovat uusimmat tiedot direktiivin soveltamisalasta? Tuleeko direktiivistä pitkälle menevä syrjinnän vastainen direktiivi, joka kattaa Amsterdamin sopimuksen 13 artiklan jäljellä olevat perusteet, eli iän, vammaisuuden, uskonnon tai vakaumuksen ja sukupuolisen suuntautumisen, kuten Euroopan parlamentin enemmistö haluaisi?

Jos tällaista direktiiviä ei tule, voisiko Euroopan komissio kertoa perustelunsa ja yksityiskohtaisen suunnitelmansa tulevien kuukausien varalle?