Puheenvuorot

Torstai 10. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

8. Ranskan puheenjohtajuuskauden ohjelma (keskustelu)

  Puhemies. - (FR) Esityslistalla on seuraavana neuvoston julkilausuma Ranskan puheenjohtajakauden ohjelmasta.

Arvoisa presidentti Sarkozy, haluaisin toivottaa teidät tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin neuvoston nykyisenä puheenjohtajana.

(Suosionosoituksia)

Tiedän, että osallistutte kokoukseen kanssamme tänään pitkän Japanin-matkan jälkeen. Tervetuloa Euroopan parlamenttiin, arvoisa puheenjohtaja.

(Suosionosoituksia)

(DE) Haluaisin myös toivottaa tervetulleeksi Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Durão Barroson, joka Eurooppa-neuvoston nykyisen puheenjohtajan tavoin on juuri palannut Japanista. Se oli väsyttävä matka, joten en esitä muita alustavia huomautuksia.

(FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluaisin pitemmittä puheitta pyytää teitä astumaan Euroopan parlamentin eteen.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, minulle on suuri kunnia puhua tälle kokoukselle tällä Euroopalle hyvin tärkeällä hetkellä. Olen hyvin tietoinen siitä, että meillä on kannettavanamme suuri vastuu. Minulla on tietenkin neuvoston puheenjohtajana suuri vastuu, mutta vastuu on kaikille eurooppalaismielisille sama.

Miten saamme Euroopan ulos siitä kriisistä, jonne se on ajautunut? Miten ehkäisemme paikalleen jäämistä? Miten selvitämme erimielisyytemme ja käytämme niitä palvelemaan samaa eurooppalaista ihannetta? Me istumme täällä Euroopan demokratian sydämessä. Jokaisen teistä, jolla on kunnia istua tässä parlamentissa, on täytynyt tehdä töitä saadaksenne maanmiehenne tuen. Täällä on miehiä ja naisia vasemmalta, keskustasta ja oikealta; täällä istuu valittuja edustajia 27 valtiosta. Tänään meidän täytyy kuitenkin kääntää erimielisyytemme heikon Euroopan unionin voimaksi.

Meidän täytyy muuttaa erimielisyytemme mahdollisuudeksi vakuuttaa ne Euroopan kansalaiset, jotka ovat huolissaan. Meidän täytyy pitää demokratia hengissä, mikä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy ryhtyä keskustelemaan ja luoda samaan aikaan mielikuva Euroopasta, joka torjuu paikalleen jäämisen. Jokaisen täytyy olla mukana eurooppalaisessa perheessä, jossa on 27 jäsenvaltiota; ketään ei saa jättää jälkeen. Olemme vain muutaman kuukauden päässä Euroopan parlamentille tärkeästä päivästä. On tärkeää, että jokainen on tietoinen tästä. Samaan aikaan meidän täytyy antaa tänä aamuna sellainen mielikuva Euroopasta, joka toimii jokaiselle.

Olen nähnyt helpompia tilanteita kuin se, jossa Eurooppa on tänään. Jos saan puhua vapaasti, tietoisena siitä, että neuvoston puheenjohtajana minun täytyy puhua jokaisen puolesta, minun täytyy ottaa huomioon kaikkien tunteet ja samaan aikaan antaa oikeat vastaukset.

Ensimmäinen huomio: meillä on institutionaalinen ongelma. Valtioiden päämiehet tai hallitukset ovat yrittäneet löytää kompromissin Lissabonin sopimukseen. Kukaan ei väittänyt, että Lissabonin sopimus ratkaisisi kaikki ongelmamme, mutta se oli ja on edelleen kaikkien hyväksyttävissä oleva kompromissin ilmaus. Minun itseni Ranskan tasavallan presidenttinä piti tunnustaa velvollisuuteni. Ranska äänesti ”ei” vuonna 2005, ja se aiheutti ongelman Ranskalle. Hyvät naiset ja herrat, asiat, joita joudumme käsittelemään, ovat erittäin vaikeita ja monimutkaisia; yrittäkäämme antaa kaikille sellainen käsitys, että työskentelemme niiden parissa ilman salattuja motiiveja ja ennakkokäsityksiä. Sitä meiltä odotetaan.

(Suosionosoituksia)

Ennen vaaleja tarjosin Ranskan kansalaisille Lissabonin sopimuksen parlamentaarista ratifiointia. Ennen vaaleja sanoin, että en järjestäisi kansanäänestystä Ranskassa. Sanoin sen Ranskan kansalle demokraattisessa hengessä; tein valinnan kolme päivää ennen valintaani, mikä olisi voinut olla erittäin tärkeää. En kadu valintaani. Uskon aidosti, että ne institutionaaliset asiat, tapa, jolla hoidamme asioita Euroopassa, on tarkoitettu parlamentin jäsenille ennemmin kuin kansanäänestyksille. Kyseessä on poliittinen valinta, jonka teen (suosionosoituksia) ja se on poliittinen valinta, jonka tein omassa maassani ennen vaaleja. Sen vuoksi se on täysin demokraattista.

Meidän ongelmanamme on nyt Irlannin kielteinen äänestystulos. Ei varmasti ole ranskalaisen asia tuomita tulosta ottaen huomioon aikaisemmat Hollannin ja Ranskan ei-tulokset. Sen vuoksi aion mennä Irlantiin ensimmäistä kertaa neuvoston puheenjohtajana 21. heinäkuuta kuuntelemaan, ottamaan osaa keskusteluun ja yrittämään löytää ratkaisun. Ranskan puheenjohtajuus tarjoaa menetelmän, ja kuten toivon, myös ratkaisun yhteisymmärryksessä Irlannin hallituksen kanssa joko lokakuussa tai joulukuussa.

Ongelma on seuraava: meidän täytyy välttää kiirehtimästä irlantilaisia ystäviämme ja kuitenkin samaan aikaan selvittää, millä ehdoin ja millaisen sopimuksen me aiomme laatia vuoden 2009 Euroopan vaaleihin. Meillä on siihen hieman aikaa, mutta ei kovin paljoa. Me olemme kanssakansalaisillemme velkaa sen, että tiedämme, millä perusteella järjestämme Euroopan vaalit. Perustana on joko Lissabonin sopimus tai Nizzan sopimus. Uutta institutionaalista kokousta ei tule. Uutta sopimusta ei tule. Se on joko Lissabon tai Nizza.

Jos voin lisätä ollakseni täysin selkeä – kyseessä on mielipiteeni, mutta se ei tee asiasta totuutta – että minä olen yksi niistä, joka on aina kannattanut Euroopan laajentumista. Vuoden 2004 laajentuminen oli menestys. Perhe on jälleen koossa; meidän ei pidä katua sitä. Olen kuitenkin yksi niistä, joka on aina toivonut, että Eurooppa olisi ollut riittävän viisas luodakseen uudet instituutiot ennen laajentumista. Se oli virhe, josta maksamme tänään. Olisi ollut rohkeampaa luoda instituutiot ennen laajentumista.

Haluan olla erittäin selväsanainen tässä asiassa. En tietenkään kadu laajentumista. Perheen täytyy pysyä koossa. Olen kuitenkin järkähtämätön siinä, arvoisa puhemies Hans-Gert Pöttering, että meidän ei pidä tehdä samaa virhettä uudelleen. Jos valitsemme Nizzan, Eurooppa pysyy 27 jäsenvaltion kokoisena. Jos haluamme laajentua – ja henkilökohtaisesti minä haluan – me tarvitsemme uudet instituutiot ennen laajentumista. Kuka olisi ajatellut, että Eurooppa 27 jäsenvaltiollaan ei pystyisi perustamaan omia instituutioitaan ja että sillä ei olisi mitään muuta tärkeää asiaa kuin jatkaa laajentumista? Asioiden täytyy olla selviä: jos haluamme laajentua – ja me haluamme laajentua – me tarvitsemme uusia instituutioita.

(Suosionosoituksia)

Sallinette minun lisätä – ja sanon tämän Martin Schulzille – että kannatan Balkanin ottamista mukaan, että kroatialaiset ystävämme, samoin kuin serbialaiset, ovat kiistattomasti eurooppalaisia. Kaikkien laajentumismyönteisimmät maat eivät kuitenkaan voi sanoa, että ”me emme halua Lissabonia” ja samalla, että ”me haluamme laajentua”. Se on Lissabon ja laajentuminen. Kyseessä ei ole kiristäminen, sillä Euroopassa me emme harjoita kiristystä. Kysymys on johdonmukaisuudesta, rehellisyydestä ja logiikasta. Näin ollen meidän on Kroatian osalta jatkettava neuvotteluja, mutta jokaisen pitää kantaa vastuunsa. Jos Eurooppa on aikeissa kasvaa, ja täytyyhän sen, sen pitää tehdä niin uusien instituutioiden kanssa.

Toinen huomio: siellä täällä EU:n keskusteluissa törmään ihmisiin, jotka sanovat: ”no katsohan, sillä ei ole väliä, jos meillä on useiden nopeuksien Eurooppa”. Ehkä meillä täytyy jonain päivänä valitettavasti olla useiden nopeuksien Eurooppa, mutta se voi olla ainoastaan viimeinen vaihtoehto. Eurooppa on maksanut kalliisti siitä, että se on ollut jaettu häpeän muurilla. Eurooppa on maksanut kalliisti itsevaltiudesta, joka kohdistui 80 miljoonaan eurooppalaiseen. Miettikäämme hartaasti ennen kuin jätämme ketään jälkeen.

Kun neuvottelimme Lissabonin sopimuksesta Brysselissä, Ranska taisteli sen puolesta, että Puola voisi päästä Lissabonin sopimukseen. Kuinka voimme kertoa 38 miljoonalle puolalaiselle, että on paljon helpompaa ravistaa pois sen itsevaltiuden taakka, jonka alla he olivat ja jonka ikeestä he vapauttivat itsensä, kiitos Lech Walesan ja Johannes Paavali II:sen kaltaisten ihmisten, kuin olla vapaa Euroopassa? Meitä on 27 jäsentä tässä perheessä. Ketään ei saa jättää jälkeen. Meidän täytyy tuoda jokainen eurooppalaisessa perheessä mukaan joukkoon; ainakin sen puolesta Ranska tekee puheenjohtajavaltiona töitä.

(Suosionosoituksia)

Muiden asioiden osalta, ja uskon, että voimme päästä niissä yksimielisyyteen, mikään ei olisi Euroopalle pahempaa, kuin antaa käsitys paikalleen jäämisestä, koska se olisi jälleen uuden institutionaalisen draaman läpikäymistä. Se oli hirveä ansa meille kaikille pudota. Me torjumme instituutiot, jotka tuomitsevat meidät paikalleen, mutta samaan aikaan eurooppalaiset ovat kärsimättömiä, koska me olemme heidän mielestään liian liikkumattomia.

Institutionaalisesta ongelmasta huolimatta, ehkä jopa institutionaalisesta ongelmasta johtuen, Euroopalla on velvollisuus toimia, ja toimia nyt. Puheenjohtajavaltio Ranska haluaisi, että me kaikki lähettäisimme tämän viestin eurooppalaisille. Me olemme parhaillaan selvittämässä institutionaalisia ongelmia, mutta meitä ei ole tuomittu olemaan tekemättä mitään. Mitä sitten ovat painopistealamme?

Ensimmäiseksi meidän täytyy näyttää eurooppalaisille, että Eurooppa voi suojella heitä. Haluaisin nyt sanoa jotakin sanasta ”suojelu”. Aikojen alusta lähtien, kun ihmiset ovat valinneet hallitusta, ajatuksena oli, että kyseinen hallitus suojelisi heitä. Arvoisa puhemies, Euroopan täytyy tarjota suojelua ilman protektionismia. Protektionismi ei johda meitä minnekään. On todellinen askel taaksepäin nähdä, kuinka tämän päivän eurooppalaiset ajattelevat, että Eurooppa, joka rakennettiin suojelemaan heitä, aiheuttaakin enemmän huolia kuin turvaa. On siis meidän tehtävämme osoittaa, kuinka Eurooppa suojelee heitä konkreettisissa asioissa.

Ensimmäinen on energia- ja ilmastopaketti. On olemassa yksi ala, jolla kansakuntamme eivät saa mitään aikaiseksi toimiessaan yksin, ja kyseessä on planeettamme ekologisen tasapainon ylläpitäminen. Saastumisen, hiilidioksidin ja otsonikerroksen kannalta tarkasteltuna maidemme väliset rajat ovat merkityksettömiä. Panokset ovat korkeita: tavattuamme hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin asiantuntijoita olemme ymmärtäneet, että olemme viimeinen sukupolvi, joka voi estää tuhon. Viimeinen sukupolvi! Jos emme tee nyt mitään, tulevaisuuden sukupolvet voivat ehkä rajoittaa vahinkoja, mutta he eivät voi tehdä mitään niiden ehkäisemiseksi.

Jokainen valtio maailmassa sanoo: ”Olen valmis tekemään jotakin, jos joku muu ensin aloittaa”. Tällaisella ajatuksenjuoksulla lastenlastemme lastenlapset eivät koskaan näe tehtyjä päätöksiä. Jos me eurooppalaiset odotamme, että joku toinen tekee jotakin ennen kuin me toimimme, me voimme odottaa kauan. Me loimme Euroopan viedäksemme meidän ajatuksemme sivistyksestä muualle maailmaan ja puolustaaksemme arvojamme.

Niihin arvoihin kuuluu varmuus siitä, että maailma on tuhoon tuomittu, jos emme tee päätöstä välittömästi. Euroopan täytyy näyttää esimerkkiä. Euroopan täytyy johtaa esimerkillisesti. Meillä on tavoite: vuoden 2009 konferenssi. Konferenssin täytyy johtaa ja organisoida Kioton pöytäkirjan jälkeinen vaihe. Euroopan täytyy ryhtyä siihen kootusti niin, että se on päättänyt hyväksyä energia- ja ilmastopaketin. Jos emme tee niin, meillä ei ole mitään vaikutusvaltaa saada kiinalaisia, intialaisia, kehitysmaita ja amerikkalaisia ponnistelemaan niin kuin me olemme sopineet ponnistelevamme. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että sovimme komission esittämästä energia- ja ilmastopaketista puheenjohtajavaltio Ranskan ohjaamana.

(Suosionosoituksia)

Se on vaativa ja vaikea paketti, mutta haluaisin vedota kaikkien velvollisuudentuntoon. Jos jokainen maa alkaa haluta neuvotella uudelleen omista erityisistä peikoistaan, ongelmana on silloin, hyvät naiset ja herrat, että emme koskaan pääse sopimukseen. Sen vuoksi puheenjohtajavaltio Ranska pyytää Euroopan parlamenttia kokoamaan joukkonsa sen taakse, jotta voimme saada energia- ja ilmastopaketin kokoon seuraavan kuuden kuukauden sisällä. Se on ensisijainen tavoite. Se ei ole oikeiston tai vasemmiston tavoite, vaan yksinkertaisesti maalaisjärkeä. Jos ryhdymme neuvottelemaan jäsenvaltioittain, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia menestyä.

On tietenkin olemassa kohtia, joita pitää selventää tai hyväksyä. Mielessäni on erityisesti eräs hyvin vaikea asia, nimittäin yritystemme ongelmat, sillä määräämme niille oikeutetusti sääntöjä säilyttääksemme planeetan tasapainon. Pitäisikö meidän Euroopassa määrätä yrityksille tärkeitä sääntöjä ja samaan aikaan jatkaa tuotteiden maahantuontia sellaisista valtioista, jotka eivät noudata mitään sellaisia sääntöjä, joita määräämme omille yrityksillemme? Kysymys ei ole protektionismista, vaan oikeudenmukaisuudesta, oikeudesta ja siitä, että kieltäydymme olemasta naiiveja. On olemassa rajamekanismien päättämistä koskeva ongelma. Pitäisikö meillä olla vapaita kiintiöitä vai mukauttavia mekanismeja? En tiedä, mutta meidän täytyy joka tapauksessa keskustella asiasta.

(Suosionosoituksia)

Toinen kysymys: ymmärrän, että joiltakin valtioilta– tarkoitan erityisesti niitä valtioita, jotka liittyivät unioniin vuonna 2004 ja jotka käyttävät energianlähteinään suurelta osin fossiilisia polttoaineita – vaaditut ponnistelut ovat huomattavia. Kyseiset valtiot kertovat meille, että ”meillä on ollut kasvukausi viimeiset kymmenen vuotta; älkää viekö sitä meiltä pois.” On varmasti olemassa tapa, jolla saamme kaikki mukaan, ja meidän täytyy tehdä töitä sen eteen komission puheenjohtajan kanssa, jotta jokainen ymmärtäisi, ettei heitä ole tuomittu taantumaan, kurjuuteen, köyhyyteen tai työttömyyteen. Energia- ja ilmastopaketti on meille ehdoton ykkösasia. Maailma ei voi odottaa; Euroopan täytyy näyttää tietä.

Toinen huomio: 27:stä valtiosta 24 kuuluu nyt Schengen-alueeseen, toisin sanoen 24 valtiota 27:stä. Sanotteko 23? Hyvä on, 23 sitten, mutta se ei kuitenkaan ole kehnompi asia. Luku ei sisällä valtioita, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä, mutta – ja tämän vuoksi me kiistelemme usein – jotka ovat osa Schengen-aluetta. Mitä se sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että olemme päättäneet Schengen-alueeseen kuuluvien valtioiden välillä täydestä liikkumisvapaudesta.

Haluaisin sanoa poliittisten ryhmien johtajille ja parlamentin jäsenille, että me Ranskassa Bernard Kouchnerin ja Jean-Pierre Jouyetin kanssa olemme tehneet päätöksen, joka ei ollut helppo. Heinäkuun 1. päivästä lähtien ei ole enää ollut olemassa mitään esteitä, jotka olisivat estäneet pääsyn Ranskan työmarkkinoille, sillä minä olen ilmoittanut, että kumoan kaikki rajoitteet, jotka edeltäjäni ovat neuvotelleet. Kuka tahansa työntekijä mistä tahansa Euroopan unionin valtiosta voi tulla työskentelemään Ranskaan.

(Suosionosoituksia)

Se ei ollut niin yksinkertaista eikä niin helppoa. Joka tapauksessa, ja korjatkoon Ranskan parlamentin jäsenet, jos olen väärässä, minulle kerrottiin, että olisi tuhoisaa, jos ilmoittaisin päätöksestä. Kuten tavallista, teimme päätöksen eikä mitään katastrofia tapahtunut. En ollut iloinen surullisen kuuluisaa ”puolalaista putkimiestä” koskevasta kiistasta, joka ei kerännyt hyvää mainetta valtiolleni tai itse asiassa koko Euroopalle. Emme me kaikki sen vuoksi rakentaneet Euroopan unionia.

(Suosionosoituksia)

Joka tapauksessa, nyt kun meillä ei enää ole mitään rajoja välissämme, onko reilua ja kohtuullista, että me kaikki päätämme omasta siirtolaispolitiikastamme ottamatta huomioon toistemme rajoitteita? Eurooppalainen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus on erittäin tärkeä asiakirja puheenjohtajavaltiolle Ranskalle kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy – sallinette, että käännyn istuntosalin vasemmalle puolelle ensin – on se, että jos kaikki meistä, jos kaikki Euroopan valtiot toteuttavat eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa, maahanmuutosta ei enää tarvitse väitellä kansallisissa keskusteluissa, joissa äärisuunnat käyttävät köyhyyttä ja pelkoa palvellakseen sellaisia arvoja, jotka eivät ole meidän. Ainoa tapa keskustella vastuullisesta maahanmuutosta on tekemällä siitä eurooppalainen käytäntö. Ei enää yksipuolisen tuntemattomia syitä, jotka pakottavat erilaiset valtiot yksilöllisin ominaisuuksin yhteistyöhön.

Se, mitä Brice Hortefeux ehdotti ja minkä kaikki ministerit hyväksyivät ja mistä pysyvien edustajien komiteassa sekä Euroopan neuvostossa pitäisi keskustella, näyttää minusta ensisijaiselta. Se osoittaa, että Eurooppa ei halua olla linnoitus eikä se kieltäydy ottamasta ihmisiä sisään, että Eurooppa tarvitsee siirtolaistyövoimaa, mutta että Eurooppa ei voi ottaa kaikkia niitä, jotka haluaisivat tulla.

Sallinette minun lisätä, että poliittisen turvapaikan osalta ei ole järkevää, että yksittäinen henkilö voi jättää 27 hakemusta 27 demokraattiseen maahan, eikä saa samoja vastauksia jokaisen kerran samaan ongelmaan. Sallinette minun lisätä, että Afrikkaan koskevassa kehityksessä olemme vahvempia, jos työskentelemme yhdessä; tämä on puheenjohtajavaltion Ranskan toinen painopisteala.

Kolmas tärkeä asia: me haluamme edistää ajatusta, josta Euroopassa usein keskustellaan, mutta joka edistyy hitaasti, nimittäin Euroopan puolustus. Olen hyvin tietoinen siitä, että tästä asiasta on paljon erimielisyyksiä, mutta minä kerron teille oman näkemykseni. Miten Euroopasta tulee poliittinen voimatekijä ja miten se saa äänensä kuuluville, jos se ei voi puolustaa itseään ja käyttää resurssejaan politiikkansa tueksi?

Tarkastellaan esimerkiksi Kosovoa, joka mielestäni on Euroopan unionin menestystarina. Kyseessä on eurooppalainen ongelma, jonka eurooppalaisten täytyy ratkaista. Miten eurooppalaiset voivat jatkaa samalla tavalla, jos emme hanki sotilaallisia ja inhimillisiä resursseja pannaksemme täytäntöön ne päätökset, jotka olemme tehneet yhdessä? Miten Euroopasta voi tulla menestyvin talousalue maailmassa, jos se ei voi puolustaa itseään?

Kyllä, meillä on NATO. Kenellekään ei tulisi mieleenkään kiistellä NATOn hyödyllisyydestä, vähiten minulle. Kysymys ei ole siitä, että pitäisi valita eurooppalaisen puolustuspolitiikan ja NATOn välillä, vaan että olisi olemassa NATO – liitto amerikkalaisten kanssa – ja autonominen eurooppalainen turvallisuuspolitiikka. Kysymys on näistä kahdesta yhdessä, ei toisesta toisen sijaan. Haluan lisätä, että emme voi jatkaa Euroopan turvallisuuden turvaamista perustuen vain neljän tai viiden valtion panokseen samalla, kun kaikki muut valtiot luottavat näiden neljän tai viiden valtion ponnisteluihin. Jäsenvaltiott eivät voi jatkaa omien lentokoneidensa rakentamista yksinään ja niin, että niillä on toistensa kanssa kilpailevaa aseteollisuutta tuhoutumispisteeseen saakka ja niin, että ne lopulta heikentyvät vain sen takia, että ne eivät ole riittävän vahvoja eurooppalaiseen puolustuspolitiikkaan.

Neljäs tärkeä asia: yhteinen maatalouspolitiikka, joka on erittäin vaikea aihe. Olen nyt pääsemässä johtopäätöksiini, jotka ovat yhteydessä tähän asiaan. Juuri asian vaikeuden vuoksi meidän pitää puhua siitä. Olen täysin tietoinen siitä, että joukossamme on maatalousvaltioita, jotka raivokkaasti puolustavat maanviljelijöidensä työtä ja samaan aikaan valtioita, joiden mielestä kyseinen politiikka maksaa liian paljon.

Hyvät naiset ja herrat, haluan vedota maalaisjärkeenne. Vuonna 2050 maailmassa on yhdeksän miljardia asukasta. Jo nyt 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälänhädästä. Lapsia kuolee joka 30. sekunti. Onko järkevää pyytää Eurooppaa pienentämään maataloustuotantoaan silloin, kun maailmassa on niin suuri tarve elintarvikkeille? Mielestäni se ei ole järkevää. Kysymys ei ole Ranskan maataloudesta; kysymys on terveestä järjestä.

(Suosionosoituksia)

Haluan lisätä toisen huomion: huolimatta siitä, kuuluuko valtiosi maatalousvaltioihin, ruokaturvallisuus koskettaa kaikkia. Onko järkevää määrätä kasvattajillemme ja viljelijöillemme – oikeutetusti – jäljitettävyys- ja turvallisuussääntöjä ja jatkaa lihan maahantuontia Eurooppaan, kun liha tulee sellaisesta valtiosta, joka ei noudata mitään niistä säännöistä, joita määräämme omille maanviljelijöillemme?

(Suosionosoituksia)

Kolmas huomio: maataloushinnat eivät koskaan ole olleet näin korkealla. Juuri nyt on oikea aika keskustella hinnoista, tuista ja yhteisön etuoikeuksista. Uskon myös, että yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen ja taloudellisen sovittelun välillä me voisimme sopia tietyistä käsitteistä, kuten Euroopan ruuan riittävyys ja ruokaturvallisuus.

Hyvät naiset ja herrat, on olemassa koko joukko muita aiheita: esimerkiksi sosiaalinen ulottuvuus on suuri asia. Haluan todeta erään asian. Näin joskus tiettyä vastakohtaisuutta: joskus on olemassa päättäväinen näkemys siitä, että Euroopan ei pitäisi sotkeentua kaikkeen ja että Euroopan pitäisi puuttua vain sellaisiin asioihin, jotka koskettavat sitä. Kuitenkin samat ihmiset, jotka syyttävät Eurooppaa tunkemasta nokkaansa kaikkeen, ovat ensimmäisenä korottamassa ääntään, kun emme puhu sosiaalisesta ulottuvuudesta. Tähän saakka kaikki jäsenvaltiot ovat aina halunneet sosiaalipolitiikan kuuluvan ensimmäiseksi ja tärkeimpänä kansallisen toimivallan piiriin, sillä eläkkeet ja terveydenhuolto ovat ensisijaisesti kansallisia asioita.

Hyvät naiset ja herrat, on olemassa lukuisia sosiaalisia direktiivejä, jotka puheenjohtaja Barroso viisaasti laittoi esityslistalle. Tarkoitan niitä yritysneuvostoissa, määräaikaista työtä ja lukuisia perussääntöjä, joita pitää soveltaa kaikkiin Euroopassa. Puheenjohtajavaltio Ranska asettaa nämä ensisijaisiksi tavoitteiksi.

Myös muita aiheita pitäisi laittaa Ranskan puheenjohtajakauden esityslistalle, vaikka ne eivät kuulukaan Euroopan vastuualueeseen. Esitän esimerkin, joka koskettaa meitä kaikkia: Alzheimerin tauti. (Daniel Cohn-Benditin esittämä kommentti mikrofonin ohi:” ei vielä”). Hyvä Daniel Cohn-Bendit, mieleeni ei olisi koskaan juolahtanutkaan, että sinun kaltaisellasi nuorella ihmisellä olisi jo sairaus, joka koskee miljoonia eurooppalaisia, vaikka se ei koskekaan sinua. Nämä miljoonat eurooppalaiset ovat yhtä tärkeitä minulle kuin sinun terveytesi.

(Suosionosoituksia)

Toissijaisuus tarkoittaa tietenkin sitä, ettei se kuulu Euroopan toimivaltaan. Haluaisin kuitenkin puheenjohtajavaltio Ranskan järjestävän kaikkien Euroopan valtioiden asiantuntijoiden yhteisen tapaamisen, jotta voimme jakaa parhaat käytännöt ja jotta tutkijamme voivat yhdistää taitonsa ja oppia lisää tästä taudista, jotta voimme yhdessä löytää ratkaisun. Ajatelkaa, mitä eurooppalaiset sanoisivat silloin Euroopasta: se on keino parantaa kauheat sairaudet. Se, mitä sanoin Alzheimerista, voi päteä myös syöpään, joka hajottaa perheitä. Ei ole mitään syytä sille, että jokainen työskentelee yksinään löytääkseen parannuskeinon syöpään, kun yhdessä meillä on enemmän resursseja ja me olemme vahvempia.

(Suosionosoituksia)

Lopuksi, liittyen kulttuuriin ja urheiluun, saanen todeta, että on suuri virhe olla puhumatta näistä aiheista, jotka koskettavat eurooppalaisten arkipäivän elämää. On olemassa eurooppalainen kulttuuriin liittyvä poikkeus. Meidän täytyy tehdä kulttuurista osa arkipäivän keskustelua Euroopassa. Maailman ei tarvitse kumartaa yhden kielen ja kulttuurin edessä. Meidän täytyy selkeästi tarttua videoita, CD-levyjä ja kirjoja koskevaan arvonlisäverokysymykseen, josta te olette päättäneet.

Haluaisin, että urheilussa, joka nousee poliittisen jakautumisen yläpuolelle, olisi myös urheiluun liittyvä poikkeus Euroopassa aivan kuin on olemassa kulttuuriin liittyvä poikkeus. Kannatan ihmisten ja tavaroiden liikkumisvapautta, mutta en hyväksy ajatusta siitä, että meidän pitäisi määrätä jalkapallokerhomme maksamaan heikentäen samalla sitä investointia, minkä monet kerhot tekevät teini-ikäisiin poikiin, joiden täytyy pysyä kerhossa harjoitusten vuoksi. Urheiluun liittyvän poikkeuksen, joka tarkoittaisi sitä, ettei urheilun tarvitse olla kiitollisuudenvelassa markkinataloudelle, pitäisi saada kaikkien parlamentin jäsenten tuki.

(Suosionosoituksia)

Haluaisin päättää puheeni, hyvät naiset ja herrat, arvoisa puhemies – pahoitteluni siitä, että puheeni on epäilemättä kestänyt liian pitkään – viimeiseen huomioon. Tiedän, missä teen kyseisen huomion: siellä, missä eurooppalaisen demokratian sydän lyö. Eurooppa on kärsinyt valtavasti. Se on ensinnäkin kärsinyt joiden meidän pelkuruudestamme, henkilöiden, jotka laittoivat mielellään Euroopan maksamaan niistä velvollisuuksista, jotka olivat itse asiassa poliittisten johtajien vastuulla, ja jotka olivat haluttomia tekemään julkisesti niitä valintoja, joita he kieltäytyivät puolustamasta Brysselissä.

(Suosionosoituksia)

Se on pelkuruutta. Sanon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission puheenjohtajalle: Euroopan unionin puheenjohtajavaltio tekee rinta rinnan töitä teidän kanssanne. Jos joku jäsenvaltio ei ole samaa mieltä, antaa sen puhua suoraan. Kuten sanoin Puolan presidentille, hän itse neuvotteli Lissabonin sopimuksen, hän antoi sanansa ja toisen sanaa täytyy kunnioittaa. Kysymys ei ole politiikasta vaan moraalista.

(Suosionosoituksia)

Eurooppa on kuitenkin kärsinyt myös jostain muusta. Eurooppa on kärsinyt keskustelun puutteesta. Haluan päättää tähän aiheeseen, sillä se on erittäin tärkeä minulle. Instituutiomme ovat riippumattomia, mutta riippumattomuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Jos meillä poliittisilla johtajilla ei ole rohkeutta keskustella, kenellä on? Keskustella mistä? Mikä on oikea taloudellinen strategia? Mikä on oikea rahaan liittyvä strategia? Mikä on oikea vaihtokurssistrategia? Mikä on oikea korkostrategia? Jokaisella on tietenkin oikeus omaan käsitykseensä, ja sanon tämän erityisesti saksalaisille ystävillemme. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta estää rakentavaa keskustelua.

Tietenkin jokainen haluaa sopimuksen, kuten kauppasopimuksen, josta juuri neuvotellaan. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi pelätä sanoa, että Eurooppa ei saa olla naiivi. Meidän täytyy keskustella vapaan kaupan eduista, mutta meidän täytyy myös kertoa kehittyville valtioille, ettei heillä on mitään perusteita pyytää samoja oikeuksia ilman, ettei heillä olisi samoja velvollisuuksia. Me emme saa pelätä eurooppalaista keskustelua. Meidän pitää osallistua arvokkaaseen eurooppalaiseen keskusteluun, mutta meidän ei tarvitse pelätä omien näkemystemme puolustamista.

Me emme kyseenalaista Euroopan keskuspankin riippumattomuutta, kun kysymme, onko viisasta nostaa ohjauskorkoa 4,25 prosenttiin, kun korot ovat Yhdysvalloissa kahdessa prosentissa. Me keskustelemme. Me keskustelemme rauhanomaisesti ja niin, ettei kukaan ole yksinoikeudella oikeassa. Minä en ainakaan ole, eivätkä ole ne asiantuntijatkaan, jotka ovat osoittaneet päätöstensä tehon.

Aion tässä hengessä, hyvät naiset ja herrat, ottaa yhdessä Ranskan ministereiden kanssa ottaa harteilleni tämän vastuun. Tiedän, että se on vaikeaa. Tiedän, että ollessani Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan roolissa en puolusta oman valtioni etuja, vaan unionin etuja. Tiedän, arvoisa puhemies ja puheenjohtaja, että meidän täytyy työskennellä yhdessä 27 valtiosta muodostuvan Euroopan etujen puolesta, ja toivon, että kuuden kuukauden päästä jokainen voi sanoa: ”Eurooppa on edistynyt, kiitos teidän osallistumisenne ja tukenne”.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Puhemies. − (FR) Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, kiitos puheestanne. Toivotamme teille edelleen rohkeutta, päättäväisyyttä ja erityisesti menestystä puheenjohtajuutenne aikana, sillä kun te menestytte, Euroopan unioni menestyy ja sen myötä myös Euroopan parlamentti menestyy. Voitte olla vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentti on teidän puolellanne, kun osallistutte määrätietoisesti Euroopan unionin viemiseen kohti hyvää tulevaisuutta. Euroopan parlamentti tukee teitä siinä tehtävässä.

Haluaisin myös tervehtiä tänään kanssanne tulleita ministereitä: Bernard Kouchneria, Brice Hortefeuxta, entistä kollegaamme, ja erityisesti Eurooppa-asioiden apulaisministeriä Jean-Pierre Jouyetiä, joka on melkein aina täällä parlamentissa. Toivotan teidät oikein lämpimästi tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, olen iloinen voidessani olla kanssanne tänään Euroopan parlamentissa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion Ranskan kuusikuukautisen puheenjohtajakauden esittelyssä. Uskon, että tämä puheenjohtajakausi on täynnä energiaa, päättäväisyyttä ja konkreettisia tuloksia, jotka saavuttaaksemme me kaikki työskentelemme. Halusitte Ranskan palaavan takaisin Eurooppaan, arvoisa puheenjohtaja, ja se on epäilemättä erinomainen uutinen meille kaikille.

Euroopan kansalaiset ja Euroopan parlamentti kokoontuivat yhteen tänne tänään odottaakseen monia hienoja asioita Ranskan puheenjohtajakaudelta. Kuten sanoin tapaamisessamme Pariisissa 1. heinäkuuta, komissio seisoo puheenjohtajavaltio Ranskan rinnalla tarjoten täyden tukensa varmistaakseen Euroopan unionin menestyksen näiden kuuden kuukauden aikana. Haasteita ei ole pulaa.

Globalisaatio on tullut jäädäkseen, ja kansainvälinen kilpailu on muuttumassa uskomattoman tiukaksi. Maailma kohtaa uusia haasteita, kuten fossiilisten polttoaineiden vähyyden ja ilmastonmuutoksen. Meidän täytyy toimia nyt löytääksemme yhteinen ratkaisu näille haasteille. Kaikki nämä tekijät tarkoittavat, että Euroopan täytyy uudistaa talouksiaan tullakseen kilpailukykyisemmäksi, modernisoida sosiaalisia mallejaan ja investoida koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Euroopalla on monia ässiä hihassaan, erityisesti ollessaan yksi maailman johtavista kaupankäyntimahdeista. Sillä täytyy kuitenkin olla rohkeutta mukautua. Jos haluamme tarjota suojelua, meidän täytyy mukautua. Se on avain.

Ei ole mitään syytä kieltää sitä, etteikö Eurooppa kävisi nyt vaikeita aikoja läpi: Irlannin kielteinen äänestystulos ja globaali taloudellinen ilmapiiri, kohonneet öljyn ja kulutushyödykkeiden hinnat, jyrkkä ruuan hinnannousu ja inflatoriset paineet, jotka ovat ostovoiman suurimmat viholliset. Inflaatio on myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pahin vihollinen, sillä siellä, missä on korkea inflaatio, siitä kärsivät eniten matalapalkkaiset tai eläkeläiset. Kaikki nämä tekijät heittävät varjon taloutemme päälle ja pakottavat poliitikkomme sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla tekemään vaikeita valintoja. Meidän täytyy kohdata realiteetit pää pystyssä ja kohdata ne realistisesti ja päättäväisesti.

Olemme juuri palanneet Japanista G8-valtioiden kokouksesta, jossa saatoin selvästi nähdä, että Euroopan unionin nauttima arvovalta, samoin kuin ne odotukset ja kunnioitus, joita se synnyttää kaikkialla maailmassa, ovat selvä vastakohta sille synkkyydelle, jota tuodaan paljon julki Euroopan unionin sisällä. Voin kertoa teille, että nyt, enemmän kuin koskaan, Euroopan unioni nähdään Euroopan ulkopuolella positiivisena ja päättäväisenä tekijänä, jolla on valtavasti vaikutusvaltaa maailmannäyttämöllä.

Tarkastelkaamme kahta konkreettista aihetta, jotka olivat G8-valtioiden kokouksen keskiössä: ilmastonmuutos ja kehitys – kaksi aihetta, joissa Eurooppa on tehnyt aloitteen globaalilla tasolla. Yhdysvallat on nyt ryhtynyt taistelemaan rinnallamme ilmastonmuutosta vastaan yhtymällä pitkälti näkemykseemme. Viime vuonna Heiligendammissa muistan, että meillä oli suuria vaikeuksia – presidentti Sarkozy oli siellä – vakuuttaa amerikkalaiset ja venäläiset hyväksymään vuoden 2050 pakollisten tavoitteiden periaatteet. Me olemme nyt onnistuneet siinä. Se oli mahdollista kiitos roolimme Euroopan johtajana; olen ylpeä siitä eurooppalaisen toimielimen puheenjohtajana. Menestyksestämme olemme jälleen kerran velkaa Euroopan yhtenäisyydelle.

Toinen esimerkki on kehitys, erityisesti jyrkästi nouseva ruuan hinta, joka uhkaa kaikkia vuosituhannen kehitystavoitteita. Me saatoimme myös toimia katalysaattorina sillä alueella kiitos Euroopan neuvoston viime kuukauden päätösten, jotka, lainaan suoraan, ottivat ilolla vastaan ”komission aikomuksen esittää ehdotus uudesta rahastosta, joka tukee maataloutta kehittyvissä maissa”.

Euroopan komissio hyväksyy ehdotuksen virallisesti ensi viikolla. Luotan talousarviota valvovien virkamiesten täyteen tukeen, jotta Eurooppa voi ripeästi toimittaa tarvittavan avun erityisesti Afrikan maanviljelijöille läheisessä yhteistyössä asiantuntevien monenvälisten organisaatioiden kanssa. Kyseinen tuki on ensiarvoisen tärkeää ”vihreän vallankumouksen” takaamiseksi, sillä Afrikka tarvitsee sitä vakautta ja vaurauttaan varten. Kuten tiedätte, ne ovat myös suoraan Euroopan etujen mukaisia. Kuten Eurooppa-neuvosto pyysi, ehdotuksemme pysyy tämänhetkisen taloudellisen näkökulman rajoissa. Lähestymistapamme koostuu niiden säästöjen jakamisesta, jotka Euroopalla on kansainvälisten hintojen nousun ansiosta, osana maataloustukipolitiikkaansa niille, joita hintojen nousu vahingoitti eniten. Kaikkialla maailmassa on hätä- ja katastrofitilanteita. Jos olisitte kuulleet, mitä maailmanpankin pääjohtaja sanoi, jos olisitte kuulleet, mitä joidenkin Afrikan maiden ja muiden edustettujen maiden johtajat puhuivat laajennetuissa keskusteluissa nälänhädästä, joka on nyt todellinen uhka hyvin monelle ihmiselle tässä maailmassa, ymmärtäisitte, miten tarpeellista ja korvaamatonta eurooppalainen apu on.

(Suosionosoituksia)

Sen vuoksi uskon, että jälleen kerran voimme antaa hyvän esimerkin eurooppalaisten ja afrikkalaisten maanviljelijöiden välisestä solidaarisuudesta havainnollistaen sitä, että yhteinen maatalouspolitiikka ja kehityspolitiikka voivat ja niiden pitää toimia samanaikaisesti, sillä, kuten presidentti Sarkozy juuri sanoi, elintarviketurvallisuus on maailmanlaajuinen asia, ja meidän pitää ratkaista se yhdessä. Ei yksin, vaan yhdessä.

On siksi totta, että on olemassa huolenaiheita, mutta on myös enemmän kuin koskaan aikaisemmin totta, että Euroopan unionilla on keskeinen rooli niiden ratkaisemisessa. Sen sijaan, että rypisimme siinä, mitä itse joskus kutsun ”kriisifiliaksi” – on jopa puhetta torjumisilmiöstä Euroopassa – tehostakaamme Euroopan unionin konkreettisten ja positiivisten toimenpiteiden arvoa. Joka tapauksessa tämä on paras tapa ratkaista kansainväliset kysymykset, jotka Irlannin päätös Lissabonin sopimuksen ratifioinnitta jättämisestä on nostanut esille. Meidän täytyy tarttua tähän aiheeseen, sillä Lissabonin sopimus voisi saada meidät toimimaan tehokkaammin, demokraattisemmin, vaikka me emme saa käyttää sitä tekosyynä sille, että emme vastaa välittömästi omien kansalaistemme tarpeisiin.

Euroopan kansalaiset odottavat meiltä vastauksia. Paras vastaus, jonka voimme heille antaa, on puhua heille avoimesti ja näyttää, että meillä on poliittista rohkeutta. Puheenjohtajavaltiolla Ranskalla on molempia ominaisuuksia runsaasti.

Kun Eurooppa kohtaa koettelemuksia, meidän täytyy todistaa, että Eurooppa toimii. Meidän täytyy keskittyä toimintatapoihin, jotka tuovat Euroopan lähemmäs kansalaisiaan ja muuttavat heidän arkipäiväänsä. Enemmän kuin koskaan aikaisemmin me kartoitamme Euroopalle kurssia, joka perustuu tuloksiin.

Henkilökohtaisesti minä olen luottavainen. Puheenjohtajakautenne painopistealat antavat Euroopalle mahdollisuuden suoriutua niistä suurista haasteista, joita se kohtaa samalla, kun se valmistautuu tulevaisuuden kysymyksiin.

Kannatan puheenjohtajavaltio Ranskan asettamaa painopistealaa, joka koskee yhteistä energia- ja ilmastonmuutospolitiikkaa. Kuten sanoitte, arvoisa puheenjohtaja, tämä on puheenjohtajakautenne tärkein asia, ja tiedämme kuinka päättäväisiä olette siinä, että strateginen sopimus viimeistellään vuoden loppuun mennessä, mikä saattaisi Euroopan unionin hyvään asemaan aloittaa Kööpenhaminan neuvottelut vuoden sisällä. Komissio antaa täyden tukensa, jotta pääsemme kunnianhimoiseen ja tasapainoiseen sopimukseen Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa. Olen tehnyt tästä tärkeimmän asian toimielimelleni ja haluaisin jälleen kerran kiittää puheenjohtajaa hänen väsymättömästä tuestaan energia- ja ilmastopaketissa, jonka Euroopan komissio julkisti.

Meidän täytyy myös siirtyä kohti hallitun maahanmuuton politiikkaa Euroopassa. Meidän täytyy ensin keskittyä maahanmuuttoon, jota vanhentuva Eurooppa tarvitsee tietyillä keskeisillä talouden aloilla ja jota pitää täydentää asianmukaisella integraatiolla, jota tarjoamme niille, jotka aidosti haluavat tulla tänne töihin. ”Sinisen kortin” hyväksyminen Ranskan puheenjohtajakauden aikana olisi tärkeä askel tähän suuntaan.

Meidän täytyy kuitenkin ratkaista myös laiton siirtolaisuus ja siihen usein liittyvä hyväksikäyttö, erityisesti edistämällä ehdotusta rankaista niitä, jotka työllistävät laittomia työläisiä. Tässä asiassa meidän täytyy tehokkaasti ponnistella eniten; meidän ei pidä uhkailla työläisparkoja, jotka haluavat vain työskennellä Euroopassa, vaan rangaista niitä, jotka käyttävät heitä hyväkseen. Kyseinen käytäntö on häpeällistä Euroopalle. Sanottakoon se erittäin selvästi: meidän täytyy olla realistisia käsitellessämme maahanmuuttoa.

Olen vakuuttunut siitä, hyvät naiset ja herrat, että meidän kyvyttömyytemme käsitellä tätä asiaa vakavasti ja vastuullisesti on yksi suurimmista uhista Euroopalle. Me emme ratkaise maahanmuuttoa olemalla hölläkätisiä jokaisella rintamalla. Se olisi paras tekosyy äärimmäisille, ankarille voimakeinoille. Meidän täytyy olla ankaria laitonta siirtolaisuutta kohtaan ja samaan aikaan näyttää, että me olemme ystävällisiä ja yksimielisiä sellaisten siirtolaisyhteisöjen integroinnissa, jotka haluavat kantaa kortensa kekoon Euroopan kasvun ja kehityksen puolesta. Uskon, että meidän täytyy olla tässä asiassa selkeitä; meidän täytyy suhtautua tiukasti rikoksiin samalla, kun osoitamme kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan, sillä ne ovat merkkinä Euroopan sivistyksestä ja integraatiosuunnitelmistamme.

Nämä ovat tietenkin vaikeita asioita, jotka voidaan helposti ymmärtää väärin ja joilla voidaan aiheuttaa polemiikkia. Sen vuoksi komissio halusi esittää puolueettoman ehdotuksen ja korosti kymmentä keskeistä periaatetta, jotta voimme jatkaa yhdessä. Olin iloinen huomatessani, että puheenjohtajavaltio Ranska ja Ranskan oikeus- ja sisäministerit kannattivat integroitua menettelytapaa epävirallisen tapaamisensa aikana Cannesissa tällä viikolla.

Hyvät naiset ja herrat, haluan korostaa, että Euroopassa, Schengen-alueella, jossa liikkumisvapaus on todellista, on järjetöntä jatkaa 27 erilaisella maahanmuuttopolitiikalla. Me tarvitsemme eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan.

Tekeillä on myös meidän sosiaalinen ohjelmamme. Ei voi olla olemassa dynaamista, kilpailukykyistä taloudellista mallia ilman aitoa sosiaalista investointia niiden ongelmien ehkäisyyn, jotka liittyvät köyhyyteen, poissulkemiseen ja marginalisoitumiseen. Ranska on maininnut Euroopan komission julkaiseman uuden sosiaalisen agendan yhdeksi tärkeimmistä kohdistaan muutama päivä sitten. Olen siitä iloinen. Jotta voisimme valmentaa eurooppalaisia tulevaisuutta varten, meidän täytyy tarjota heille mahdollisuuksia, tarjota heille laadukkaita palveluja, koulutusta, terveydenhuoltoa ja jatkuvaa solidaarisuutta. Ketään Euroopassa ei saa jättää tien varteen. Euroopassa on kyse mahdollisuuksista ja yhteenkuuluvuudesta.

Hyvät naiset ja herrat, monia muita hankkeita aloitetaan seuraavan kuuden kuukauden aikana. En voi kuvailla niitä kaikkia täällä, mutta jos voin lyhyesti hahmotella niistä kahta, haluaisin kommentoida Euroopan puolustukseen ja Välimeren alueen unioniin liittyviä hankkeita, jotka julkistetaan ensi sunnuntaina Pariisissa. Katson, että nämä kaksi antavat Euroopalle mahdollisuuden vahvistaa asemaansa maailmassa. Myös näissä hankkeissa on meidän tehtävänämme muuttaa päämääräämme konkreettiseksi toiminnaksi.

Toivotan neuvoston puheenjohtajavaltiolle Ranskalle kaikkea menestystä ja takaan komission täyden tuen seuraavalle kuudelle kuukaudelle, jotka ovat varmasti jännittäviä.

Poliitikkojen ensimmäisenä tehtävänä on kohdata haasteet ja lisätä ponnistuksiaan niiden saavuttamiseksi menestyksekkäästi.

Voimme saavuttaa paljon yhdessä. Haluaisin ylistää tässä yhteydessä Ranskan hallituksen kovaa työtä, jota he ovat tehneet muutamien viime kuukausien aikana korkeimmalla tasolla työskennelläkseen tiiviisti yhdessä Euroopan toimielinten kanssa. Toimielinten, puheenjohtajavaltion ja jäsenvaltioiden täytyy kaikkien tehdä työtä rinta rinnan. Se on avain yhteiseen menestykseen, jonka olemme velkaa Euroopan kansalaisille. Haluaisin tässä yhteydessä ylistää myös puheenjohtajan ilmaisemaa sitoumusta täällä taas tänään, jotta sekä hän, neuvosto, parlamentti ja komissio löytävät konkreettisia ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin, joita kansalaisemme kohtaavat joka päivä.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, komission puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, Ranska on päättänyt, että sen puheenjohtajakausi on poliittinen sitoumus.

Tarvitsemme poliittista sitoutumista voittaaksemme Euroopan integraation kohtaamat ongelmat. Näistä juurtunein on epäilemättä Irlannin ”ei”-äänestys, josta täällä keskusteltiin tänään. Meidän täytyy sitouttaa kansalaisemme Eurooppaan. On olemassa monia syitä, miksi he epäröivät, mukaan lukien globalisaatioon, nouseviin hintoihin ja perinteisen perheen ja sosiaalisten arvojen muutoksiin liittyvät pelot.

Jos emme voi vakuuttaa kaikkia siitä, että suurista asioista, kuten turvallisuudesta, ilmastonmuutoksesta, energiasta ja maahanmuutosta voidaan neuvotella tehokkaasti ainoastaan Euroopan tasolla – ja ottaen huomioon maailman pääalueet, sillä Euroopan täytyy olla riittävän vahva, jotta se voi vakuuttaa Yhdysvallat, Intian, Kiinan ja Brasilian – me emme voi visioida rauhanomaista tulevaisuutta.

Puheenjohtajavaltio Ranska tarvitsee myös poliittista sitoutumista vakuuttaakseen kumppaninsa siitä, että Lissabonin sopimus auttaa meitä päättämään tehokkaammin ja demokraattisemmin kaikista näistä yhteisistä aiheista. Kaikki ryhmäni jäsenet, jotka kuuluvat Euroopan kansanpuolueeseen, haluaisivat, että kaikki ne jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ratifioineet sopimusta, tekisivät niin Ranskan puheenjohtajakauden aikana. Pohdiskelun jälkeen ja kaikella kunnioituksella me odotamme, niin kuin me teimme Ranskan ja Alankomaiden kanssa, että Irlanti tarjoaa 26 kumppanilleen ratkaisun umpikujaan. Me pyydämme jokaista jäsenvaltiota pidättäytymään olemasta muita parempia ja toimimaan vastuullisesti. Ryhmämme haluaisi lopettaa tämän institutionaalisen kiistan, ja me luotamme siihen, että puheenjohtajavaltio Ranska tekee töitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Arvoisat puheenjohtajat, hyvät naiset ja herrat, samalla, kun yritämme varustaa itsemme paremmilla päätöksentekovälineillä, meidän ongelmamme kasaantuvat. Se kuluttaa energiaa, jota voisi käyttää viisaammin työpaikkojen luomiseen, etujemme puolustamiseen sekä sosiaalisen mallimme ja yleisesti Euroopan edistämiseen. Kuten sanoin, me todellakin tarvitsemme poliittista sitoutumista. Meidän pitäisi myös varmistaa, että sitoudumme tarttumaan niihin painopistealoihin, jotka neuvoston puheenjohtaja on juuri julkistanut. Meidän täytyy toimia kiireesti selvittääksemme ilmastonmuutokseen, energiaan, maahanmuuttoon, elintarviketurvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät asiat.

Ilmastonmuutokseen ja energiaan liittyen vaihtoehdot ovat selvät: joko jäsenvaltiomme ovat vakuuttuneita siitä, että niiden täytyy edistyä ja toimia esimerkkinä ennen Kööpenhaminan huippukokousta, ja jos niin tapahtuu, meidän täytyy tehdä selkeitä päätöksiä ennen joulukuuta varmistaaksemme vastavuoroisuuden kansainvälisiltä kumppaneiltamme. Muuten ne päättävät, että huononevasta ilmaston kunnosta ja energia-riippuvaisuudestamme huolimatta ei ole syytä ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin. Minun tuskin tarvitsee kertoa teille kumpaan suuntaan oma poliittinen ryhmäni taipuu.

Haluamme päättää tämän tekopyhyyden myös siirtolaisuuden osalta. Samalla, kun joukko valtioita ympäri maailmaa on ottanut käyttöön maahanmuuttopolitiikan suhteellisen tyydyttävin tuloksin, useimmat meidän valtioistamme ovat viivyttäneet näitä valintoja. On aika keskustella ja päättää asiasta positiivisesti, humaanisti ja vastuullisesti. Eurooppalaisen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen luonnos, josta keskustelemme lokakuussa, on askel oikeaan suuntaan, ja onnittelen Euroopan unionin ministereitä heidän vastauksestaan tällä viikolla Brice Hortefeuxin valmistelemaan luonnokseen. Teillä on tukemme, Brice Hortefeux.

Lopuksi haluaisin mainita kaksi aihetta, jotka ovat erittäin lähellä sydäntäni ja jotka ovat elintärkeitä tulevaisuudelle ja riippumattomuudellemme: elintarviketurvallisuus ja puolustus. Haluaisin meidän ajattelevan kaikkein huonoimmassa asemassa olevia ihmisiä sekä maailmalla että omissa valtioissamme. Heille nouseva elintarvikkeiden hinta on todellinen ongelma. Haluaisin Euroopan ja puheenjohtajavaltion Ranskan ponnistelevan auttaakseen heitä näiden vaikeiden aikojen yli.

Puolustukseen liittyen haluaisin vain kysyä yhtä asiaa: kuinka Eurooppa voi olla uskottava ilman mainitsemisen arvoista puolustusta? Tarvitsemme puolustusta varmistaaksemme rauhan Euroopassa ja auttaaksemme kaikkein huono-osaisimpia ihmisiä maailmassa. Ryhmämme kannattaa puheenjohtajavaltio Ranskan sitoumusta näyttää tietä tekemällä rohkeita ehdotuksia kumppaneilleen näillä kahdella strategisella alueella.

Hyvät naiset ja herrat, Euroopan integraatio on erittäin poliittinen asia. En epäile hetkeäkään, etteivätkö kansalaisemme ryhtyisi uudelleen pitämään Euroopasta, jos olemme riittävän rohkeita tehdäksemme selkeitä poliittisia valintoja. Uskon täysin siihen, että uusi puheenjohtajavaltio rohkaisee meitä tässä asiassa ja että meillä on kaikki saavutettavanamme, kun pyrimme voittamaan kansalaistemme luottamuksen vuonna 2009 pidettävien Euroopan parlamentin vaalien edellä.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, näkemyksissänne on näkökulmia, jotka jaamme kanssanne, arvoisa Nicholas Sarkozy, ja haluaisin ensin keskustella muutamista niistä tarkemmin. Olen iloinen, että olette palanneet Japanista ehjin nahoin. Olemme nyt taas kuulleet uudelleen seuraavista ilmastonmuutokseen liittyvistä sitoumuksista, ja meidän on aika ottaa niihin kantaa.

Olette oikeassa siinä, että ilmastopaketti on tärkein asia: siitä ryhmämme on samaa mieltä. Olette myös oikeassa sanoessanne, etteivät yksittäiset valtiot saa sitä aikaiseksi yksinään – eivät muuten edes saksalaiset ja ranskalaiset tekemällä sopimuksia yksinään Straubingissa. On olemassa 25 muuta valtiota, jotka ovat osa kokonaisuutta, ja ennen kaikkea Euroopan parlamentti on se, joka tekee lopullisen päätöksen. Me teemme sen yhteistyössä kanssanne, mutta emme ota mitään aloitteita siinä ohessa – emme edes Angela Merkeliltä huolimatta siitä, kuinka hyvä idea se saattaisi olla.

Koska mainitsitte urheilun, minun piti vilkaista Ranskan sanomalehtiä tänä aamuna, sillä mietin, mitä ne kirjoittaisivat Nicholas Sarkozyn vierailusta Euroopan parlamenttiin. Ei mitään! Ne kirjoittavat paljon Tour de Francesta, ja tällä hetkellä johtavan ajajan keltaista paitaa pitää yllään saksalainen.

(Välihuutoja)

Kuuntelin teitä tarkkaan, arvoisa puheenjohtaja, kun luettelitte muita kohtianne ilmastonmuutoksesta ja erityisesti Lissabonin sopimuksesta. Todellakin, jos haluamme suoriutua, me tarvitsemme välineitä, ja se asettaa meidät pulmatilanteeseen. Kansalaiset haluavat meidän olevan tehokkaampia, läpinäkyvämpiä ja demokraattisempia, ja he haluavat kansallisten parlamenttien olevan demokraattisempia ja vaikuttavampia. Tämä kaikki pitää paikkansa, mutta aina, kun haluamme toteuttaa suunnitelmamme, tarvitsemamme väline – uudistussopimus – tempaistaan käsistämme.

Olette oikeassa: se tarkoittaa, että tarvitsemme uuden lähestymistavan, uuden alun. Meidän täytyy yrittää saada sopimus voimaan. Mielestäni on hienoa, että menette Irlantiin työskentelemään rakentavasti irlantilaisten kanssa. Jos saan antaa teille henkilökohtaisen vinkin, jättäkää Bernard Kouchner Pariisiin tällä kertaa. Minulle jäi sellainen mielikuva, ettei hänen aikaisempi osallistumisensa auttanut meitä juurikaan vakuuttamaan irlantilaisia.

(Suosionosoituksia, välihuutoja)

Puhun kuitenkin asiasta, jossa meillä on teidän kanssanne täysin päinvastainen kanta. Puhuitte puheenjohtajakautenne neljästä tärkeimmästä asiasta, ja odotin, jos te mainitsisitte vielä viidennen. Mainitsitte sen jälkeen useita asioita, jotka olivat teidän mukaanne tärkeitä – ei ensisijaisesti tärkeitä, vain muita asioita. Nämä ”muut asiat” sisälsivät sosiaalisen Euroopan, jonka te totesitte olevan kansallisvaltioiden asia. Mielestäni se on suuri virhe.

(Suosionosoituksia)

Haluan kertoa teille, että me odotamme erilaista lähestymistapaa puheenjohtajavaltiolta Ranskalta. Sosiaalinen Eurooppa ei tarkoita sitä, että me haluamme perustaa sosiaaliturvatoimiston Eurooppaan tai että me haluamme tuoda perheavustuksen Eurooppaan. Sosiaalisessa Euroopassa on kyse jostain muusta: ihmiset ovat kauan aikaa uskoneet – ja aivan oikeutetusti – että Eurooppa voi mahdollistaa taloudellisen kehityksen. Me olemme työskennelleet viisikymmentä vuotta varmistaaksemme, että taloudellinen kehitys Euroopassa johtaa kasvuun ja lisääntyviin työpaikkoihin, ja taataksemme aina enemmän sosiaaliturvaa.

Yhä useammat ihmiset alkavat nyt ajatella, että totuus on täysin vastakkainen – että Euroopan taloudellinen kehitys hyödyttää muutamia suuria monialayhtiöitä, tiettyjä vakuutusyhtiöitä, riskirahastoja ja suuria yhtiöitä, mutta ei ihmisiä. Euroopan unionin tehtävänä on palauttaa heidän uskonsa siihen, että Euroopan kasvu, tämän mantereen taloudellinen kehitys, ei palvele pankkeja ja suuria monialayhtiöitä, vaan jokaista yksittäistä kansalaista. Edelleen, jos kansallisvaltioiden täytyy varmistaa se, silloin teillä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana on velvollisuus kertoa muiden valtioiden päämiehille tai hallituksille, että heidän täytyy varmistaa, että sosiaalinen oikeus ennemmin kuin vapaiden markkinoiden radikalismi on keskeisessä asemassa heidän kansallisvaltioissaan.

(Suosionosoituksia)

Haluaisin lisätä, että meillä on Euroopan tuomioistuin, joka antaa tuomioita joka päivä, ja sen tuomiot voivat muuttaa sosiaalisen hyvinvoinnin astetta yksittäisessä jäsenvaltiossa, vaikka jäsenvaltioilla ei ole mitään vastustusvälineitä. Sen vuoksi tarvitsemme sosiaalista Eurooppaa, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ja sen vuoksi odotan teidän muuttavan mielipidettänne tästä asiasta joulukuuhun mennessä. Muutoin Euroopan parlamentin sosialistinen ryhmä ei voi kannattaa teitä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, pelko sosiaalisesta poissulkemisesta johtaa vaaralliseen kehitykseen, ja vaarallista kehitystä on myös se, että hallitukset ovat puolustuskannalla uskoessaan, että he voivat siirtää ihmisten huomion pois sosiaalisen poissulkemisen pelolta jahtaamalla vähemmistöjä. Näemme sen tapahtuvan parhaillaan yhdessä Euroopan unionin jäsenvaltiossa. En tiedä, kuinka suuri prosentuaalinen osuus Italian väestöstä on romanilapsia, mutta tiedän, että kun hallitus menee ja sanoo, että ”heidät rekisteröidään poliisirekisteriosaston tavoin; heiltä täytyy ottaa sormenjäljet”, arvatenkin siksi, että heille voidaan tarjota sosiaaliturvaa, kyseessä on vakava loukkaus Euroopan perusoikeuksia vastaan.

Teidän valtionne, Ranska, antoi kansakuntien eurooppalaiselle yhteisölle sen ensimmäisen perusoikeuskirjan. Ensimmäinen ihmisoikeusjulistus tuli teidän valtiostanne. Tasavaltanne presidenttinä olette osa maanne perinnettä. Pyydän teitä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan roolissanne vaikuttamaan Silvio Berlusconin hallitukseen ja kertomaan sille, että Euroopan yhteisö perustuu oikeusvaltion periaatteisiin – se ei ole hetken mielijohteen unioni.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Euroopan unioni kohtaa monia suuria haasteita, mutta jos emme varmista sosiaalista hyvinvointia Euroopassa, ihmiset kääntyvät pois nykyisestä Euroopasta, ja kun he kääntyvät pois, Lissabonin sopimuksesta ei ole mitään hyötyä; koko hanke kaatuu. Tarvitsemme sen takia rohkeutta. Tiedän, että olette rohkea mies. Kannatamme tärkeimpinä näkemiänne asioita; kannattakaa te nyt meidän – sosiaalista Eurooppaa ja ilmastonmuutosta, institutionaalista uudistusta ja ihmisoikeuksia. Silloin puheenjohtajakaudestanne tulee menestys.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, sanoisin neuvoston puheenjohtajalle, että Irlannin kielteinen äänestys Lissabonin sopimuksesta on tehnyt hänen vaikuttavasti valmistelemastaan puheenjohtajakaudesta ongelmallisemman. Se on myös antanut entistä suuremman syyn luoda käytännöllisen ja ongelmanratkaisukykyisen Euroopan.

Energia- ja ilmastopaketit tulevat päivä päivältä kiireellisemmiksi. Arvonlisäveron rajoittaminen on lyhytaikainen syötti: Euroopan pitäisi vähentää riippuvuuttaan öljystä ja kaasusta. Tarvitsemme paljon enemmän investointeja uusiutuvaan energiaan: pieniä ja paikallisia kotitalouksien laskujen pienentämiseen sekä suuria, esimerkiksi käyttäen Välimeren unionia investoimaan suurjännitteiseen aurinkolämpövoimaan Pohjois-Afrikassa.

Tiistaina G8-valtiot, jotka tuottavat lähes kaksi kolmannesta maailman hiilidioksidipäästöistä, hyväksyivät viidenkymmenen prosentin päästövähennystavoitteen. Mutta kehittyvät taloudet ovat oikeassa sanoessaan, että tavoitteen pitäisi olla korkeampi – ehkä kahdeksankymmentä prosenttia – ja että pitäisi asettaa myös väliaikaisia tavoitteita.

Elintarvikkeiden hintojen vakauttamiseen me tarvitsemme hyviä ideoita, kuten komission jäsen Fischer Boelin ajamat viimeaikaiset yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset, emme kuitenkaan protektionismia huolimatta siitä, miten hyvin se olisi naamioitu. Totuus on, että ihmiset välittävät enemmän bensiinin hinnasta ja leipälaskusta kuin unionin uljaista tavoitteista. Nykyään kenenkään ei pitäisi sanoa ”Qu’ils mangent de la brioche” (”Antaa heidän syödä kakkua”).

Neuvoston puheenjohtaja on oikeassa kohdistaessaan huomionsa maahanmuuttoon. Mutta maahanmuuttoa voi hallita vain, kun me hallitsemme sitä epätoivoa, joka saa niin monen riskeeraamaan niin paljon tänne päästäkseen. Pitäisi olla keinoja laillista maahanmuuttoa varten, ihmisten salakuljetus pitäisi saada aisoihin ja pitäisi myös uudistaa viljelypolitiikkaamme polkaistaksemme käyntiin kasvun lähtömaissa. Voi olla optimistista pyytää puheenjohtajavaltiota Ranskaa vapauttamaan markkinat. Mutta jotta voimme luoda turvallisuutta rajojemme sisäpuolelle, meidän täytyy antaa toivoa niiden ulkopuolelle.

On toinen ala, jolla puheenjohtajavaltio Ranska voi toimia uranuurtajana. Ranska antoi meille ihmisoikeudet. Nyt Ranskan täytyy johtaa niiden puolustamista. EU:n alueella se voi tehdä näin ajamalla sitkeästi eteenpäin syrjinnänvastaista direktiiviä. Ulkomailla sen on ankkuroitava rauha Balkanin niemimaalle Euroopan unionin jäsenyysmahdollisuuksien avulla ja sen on käytettävä Välimeren unionia ihmisoikeuksien parantamiseen Pohjois-Afrikassa ja pidettävä yhtenäisesti yhteyttä Venäjään ja tuomittava Kiinan toisinajattelijoihin kohdistuvat ratsiat.

(FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, älkää menkö Pekingiin. Pelatkaa joukkuepeliä.

(Suosionosoituksia)

Voltaire sanoi: ”Kuolevaiset ovat samanlaisia: ero ei ole syntymässä, vaan ainoastaan hyveellisyydessä”.

(EN) Ja johtamalla Eurooppa voi osoittaa hyveellisyytensä ja vaatia, että jokaisen miehen ja naisen arvo tunnustetaan.

Arvoisa puheenjohtaja, menestyäksenne teidän täytyy rakentaa yhteisymmärrys. Teidän täytyy saada parlamentti, neuvosto ja komissio tekemään töitä yhdessä 27 jäsenvaltion ja tämän istunnon laatiman yhteisen agendan mukaisesti. Jos meidän täytyy kiistellä, kiistellään kyseisestä strategiasta, ei sen viestintuojista. Olette heittäytyneet väittelyyn Euroopan keskuspankin puheenjohtajan ja kahden komission jäsenen kanssa, mutta he edustavat meidän unioniamme ja toimintatapoja, joista olemme sopineet. Ei ole eurooppalainen tapa hajottaa ja hallita. Meidän täytyy puolustaa periaatteitamme, mutta tehdä yhteistyötä saavuttaaksemme yhteiset tavoitteet.

(FR) Arvoisa puhemies, tiedän, että olen päättämässä puheeni, mutta antakaa minulle ”soixante petites secondes pour ma dernière minute” Carla Brunin aviomiehen kanssa.

(Naurua)

(EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jos pidätte kiinni periaatteistanne ja annatte meidän tehdä yhteistyötä saavuttaaksemme yhteiset tavoitteet, jos teette sen, liberaalit ja demokraatit työskentelevät kanssanne.

(Suosionosoituksia)

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kansalaisten tuomiseksi lähemmäs Eurooppaa on tarpeen, kuten sanoin Eurooppa-valmistelukunnassa uutta sopimusta valmisteltaessa, antaa Euroopalle sielu, joka kunnioittaa monia kieliä ja identiteettejä, vahvistaen yhteisiä juuria ja arvoja, ja te olette yrittäneet tänään ilmasta kyseistä sielua puheessanne, arvoisa neuvoston puheenjohtaja.

Kuten Strasbourg on symboli uudistetusta rauhasta, Euroopan liput liehuvat tänä päivänä kansallisten lippujen rinnalla, ja niiden pitäisi edustaa näkyvästi kaikkien niiden kansalaisten symbolia, jotka ovat liittyneet yhteen yhteisessä hankkeessa, joka liittyy puolustukseen, turvallisuuteen, kulttuuriin ja taloudelliseen kasvuun sekä Euroopan keskuspankin läpinäkyvyyteen – ehkä se vielä puuttuu uudesta sopimuksesta.

Politiikalla pitää antaa nuorille ihmisille selviä tavoitteita. Ei voi olla taloudellista tulevaisuutta ilman kunnioitusta ympäristöä kohtaan, eikä voi olla oikeuksien kunnioittamista ilman, että tunnustetaan siihen liittyvät velvollisuudet. Toivomme, että puheenjohtajavaltio Ranska sisällyttää tavoitteisiinsa Euroopan velvollisuuksien peruskirjan. Demokratia ja vapaus perustuvat sääntöjen noudattamiseen. Internet ei voi toimia terrorismin, lapsikaupan ja väkivallan lietsonnan välineenä. Meidän täytyy yhdenmukaistaa valtioidemme lainsäädäntö maahanmuutosta vähemmistöjen suojeluun ja energiasta yhdenmukaiseen kehitykseen.

Uusi Eurooppa uuteen suhteeseen Afrikan kanssa. Ei vain vihreitä sertifikaatteja tai kauppaa, vaan keskinäistä kasvua jakaen yhdessä Euro–Välimeri-hankkeen; meidän täytyy miettiä terrorismisaarekkeita Mogadishussa ja väkivaltaa Zimbabwessa, sillä ne estävät demokratian kehittymisen. Euroopan unionissa on liian paljon epäröintiä: me pyydämme neuvostoa hyväksymään ”tehdyn”, jotta kansainvälisellä kaupalla olisi selvät säännöt.

Väärentämisen ja laittomuuksien torjunta on taloudellinen ongelma, mutta se vaikuttaa myös kansalaistemme terveyteen, ja pienet ja keskisuuret yritykset ovat kulttuurinen arvo, jota pitää puolustaa. Tarjoamme puheenjohtajavaltiolle Ranskalle vankkumattoman tukemme, jotta monien kansalaisten toiveista tulisi totta ja jotta siten, mahdollisesti, tukemalla tieteellisen edistyksen kehitystä harvinaisten tautien torjumisessa me voisimme myös torjua viisaan ystävämme Martin Schulzin laajalle levinnyttä vastenmielisyyttä pääministeri Berlusconia vastaan.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puheenjohtaja, eurooppalainen voluntarisminne ja kunnianhimonne Eurooppaan on haaste, joka jaamme vihreiden ja Euroopan sitoutumattomien liiton ryhmässä. Sanoisin jopa tunnettua laulua mukaillen, että ”se on huume, josta olemme kaikki riippuvaisia”.

Haluaisin kuitenkin sanoa erään asian. Jos olemme niin kunnianhimoisia, että meidän täytyy hyväksyä ilmastopaketti sellaisena kuin se on yhdellä hetkellä ja että seuraavana hetkenä kumarramme saksalaisen autoteollisuuslobbauksen edessä, me olemme hävinneet, sillä jokainen tulee ja sanoo: ”älkää unohtako meitä”. Se juuri on ongelma. Me emme voi valittaa bensiinin oleva liian kallista, jos me samaan aikaan sallimme autoteollisuuden rakentaa bensiiniä hotkivia ajoneuvoja. Meillä on ollut tekniikka rakentaa energiatehokkaita autoja jo viisitoista vuotta, mutta koska ei ole olemassa sääntöjä, jotka pakottaisivat valmistajat rakentamaan niitä, kuluttajat maksavat nyt bensiinistä sen hinnan, mikä se on tällä hetkellä. Tämä on totuus tästä asiasta; näin asiat ovat.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

Mainitsette eurooppalaisen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen. Otetaan sitten eurooppalainen turvapaikka- ja maahanmuuttosopimus käyttöön. Pannaan alulle keskustelu: annetaan Euroopan parlamentin osallistua laillista siirtolaisuutta koskevaan yhteispäätösmenettelyyn, jotta me saisimme aikaan aidon poliittisen keskustelun, aidon demokraattisen väittelyn. Olen kyllästynyt, hyvä Joseph Daul, koska aina, kun keskustelemme siirtolaisuudesta, viidentoista sekunnin jälkeen alamme keskustella laittomasta siirtolaisuudesta, maahanmuuton uhasta. Ensinnäkin, jos Eurooppa on sitä, mitä se on tänä päivänä, me saamme kiittää siitä niitä miehiä ja naisia, jotka ovat rakentaneet sen meidän kanssamme. Se on totuus.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

Minä en ole enkeli, mutta me olemme rakentaneet talon, jossa ei ole ovia. Ihmisiä tulee sisään ikkunoista. Sanon teille: ”Avatkaamme ovet, jotta ihmiset voivat tulla Eurooppaan, ja päättäkäämme sen jälkeen, mitä teemme laittomasti tulleille”. Te sanotte meille: ”Me tarvitsemme osaavia työntekijöitä”, kuitenkin samaan aikaan Eurooppa lähettää kotiin joka vuosi kymmeniä tuhansia opiskelijoita, jotka ovat tulleet tänne opiskelemaan. Annetaan heidän jäädä tänne; jos he ovat opiskelleet täällä, he eivät ole laittomia siirtolaisia.

Siirryn nyt kysymyksiin, joista sanoitte, ettei sosiaalinen ulottuvuus ole Euroopan vastuualueella. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te ette suojele eurooppalaisia, jos emme tee yhteistyötä taistellaksemme sosiaalista ja julkistaloudellista polkumyyntiä vastaan. Meidän täytyy saada eurooppalaiset kohtaamaan tämä ongelma. Meidän täytyy saada se loppumaan, ja kannatamme teitä siinä. Pitääkö meidän keskustella keskuspankin kanssa? Keskustellaan sitten. Pitääkö meidän keskustella irlantilaisten kanssa? Ryhdytään keskusteluun. Meidän täytyy lopettaa sanomasta, ettei sosiaalinen ulottuvuus ole osa Euroopan vastuualuetta. Se ei voi jatkua.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

Haluan nyt siirtyä aiheisiin, joista olemme vahvasti eri mieltä. Olette menossa Kiinaan osallistumaan olympialaisten avajaisiin Kiinan presidentin kanssa. Toivottavasti nautitte siitä! Henkilökohtaisesti ajattelen kaikkia vankeja, jotka mädäntyvät kiinalaisissa vankiloissa. Ajattelen kaikkia niitä, jotka on pidätetty. Ajattelen kaikkia niitä, joita kohdellaan kaltoin Tiibetissä. Teillä oli erinomainen tilaisuus puolustaa eurooppalaisia demokratian ja vapauden arvoja sanomalla, että ”en osallistu olympialaisten avajaisseremoniaan, Kiinan kommunistisen puolueen teatteriin”. Tämän me haluamme kuulla.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

Voin kertoa teille, että kun ryhdytte kirjoittamaan muistelmianne, kadutte, mitä olette tehnyt. Kadutte sitä, koska ihmiset, jotka vangitsivat ne viattomat kansalaiset, sanovat heille: ”katsokaahan, me voimme tehdä mitä haluamme: läntinen maailma haluaa vain markkinamme.” Arvoisa presidentti, on häpeällistä, on säälittävää osallistua olympialaisten avajaisseremoniaan.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, komission puheenjohtaja, haluaisin keskittyä puheessani puheenjohtajavaltion Ranskan kaksijakoiseen luonteeseen, nimittäin sen kiistattomaan vahvuuteen ja aivan liian ilmeiseen heikkouteen.

Sen vahvuus suhteessa unionin perinteisiin sävyihin on se, että se ei väitä, että Euroopalla menisi hyvin ja että sen pitäisi jatkaa samoilla linjoilla samalla, kun lisääntyvä joukko eurooppalaisia ajattelee, että unionilla menee huonosti ja että asioiden pitäisi muuttua. Tähän saakka on mennyt hyvin. Mutta mitä sitten? Juuri tässä on ongelma. Arvoisa presidentti, mitä johtopäätöksiä vedätte ilmeisen selkeästä laillisuuskriisistä, joka unionissa koetaan tänä päivänä, erityisesti sen taloudellisesta mallista ja toimintatavasta?

Sanotte kunnioittavanne ja haluavanne ymmärtää niitä huolia, joita eurooppalaisilla on unioniin liittyen, mutta painostatte irlantilaisia palaamaan päätökseensä, kun he vain antoivat äänensä kuuluville, niin kuin ranskalaiset ja alankomaalaiset siitä, mitä miljoonat muut eurooppalaiset miettivät. Kritisoitte oikeutetusti tapaa, jolla Euroopan keskuspankki on johtanut euroa norsunluutornistaan, mutta ette koskaan suosittele niiden sääntöjen tarkastamista, joilla kaikki tämä valta on sille annettu, ja jopa annette sille tämän tehtävän!

Väitätte maahanmuutosta, että haluatte ”palvella meidän arvojamme”, mutta kannatitte häpeällistä direktiiviä, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu sekä kaikki ihmisoikeusjärjestöt ja eurooppalaiset kirkot tuomitsivat juuri sen vuoksi, että se loukkaa olennaisia ihmisarvoja. Jätätte huomioimatta sosiaalisen kysymyksen – jonka teidän sanojenne mukaan pitäisi pysyä yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla – mutta ette puhu mitään Euroopan tuomioistuimesta, joka antaa tuomioita tuomioiden perään asettaen erilaiset sosiaaliset mallit unionissa kilpailuun toisiaan vastaan ja perustaen itsensä EY:n perustamissopimuksen 43 ja 49 artiklaan.

Sanotte, ettette pitäneet ”puolalaista putkimiestä” koskevasta mielikuvasta. En minäkään pitänyt. Se oli populistisen oikeiston keksinä ilmaus, jonka Bolkestein teki kuuluisaksi televisiossa. Sanon ”tervetuloa kaikki työntekijät kaikista valtioista” ja haluan heille yhdenvertaiset toimintaedellytykset kaikilla alueilla.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

Juuri tämä kielletään voimassa olevalla EU:n lainsäädännöllä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, saanen muistuttaa teitä siitä, että komission mukaan Ala-Saksin osavaltiossa samasta työstä samalla rakennustyömaalla maksetaan toisesta jäsenvaltiosta tulleelle työntekijälle puolet saksalaisen työntekijän saamasta vähimmäispalkasta. Me emme halua sitä. Tiesittekö, mitä mies, jota ei voi syyttää populismista, nimittäin Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön pääjohtaja John Monks ajattelee? Hän pitää näitä päätöksiä ”erittäin ongelmallisina”, sillä, kuten hän sanoo, ne asettavat ”taloudelliset vapaudet etusijalle perusoikeuksiin ja työlain kunnioitukseen verrattuna”. Miten te vastaatte tähän?

Väitätte haluavanne rakentaa ”Euroopan, joka suojelee”, mutta emme kuule teidän arvostelevan kaikkia niitä rakenteellisia toimenpiteitä, jotka tekevät eurooppalaisten olemassaolosta epävarman: velvollisuutta avata julkisten liikelaitosten hankkeet kilpailulle; vakaussopimuksen paineita palkkoihin ja sosiaalikuluihin ja useita komission valmistelemia ja neuvoston hyväksymiä ”suuntaviivoja”, joita kiihkeästi sovellatte omassa maassanne.

Voisin mainita suuntaviivan 2: eläkkeiden, sosiaaliturvan ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistus. Suuntaviiva 5: työmarkkinoiden joustavuus. Suuntaviiva 13: sellaisten sääntelyyn liittyvien, kaupallisten ja muiden esteiden raivaaminen, jotka estävät kilpailua kohtuuttomasti. Enkä ole maininnut niistä kaikkia.

Ranskan – ja Italian – aseman täyskäännös on juuri mahdollistanut sen, että neuvosto voi ylittää velvollisuudet, jotka se asetti itselleen sopiessaan direktiiviluonnoksesta, joka sallisi 65-tuntisen työviikon. Tämä siunaa Dickensin Euroopan uudeksi isäksi!

Vielä muutama sana, arvoisa presidentti: tänä viikonloppuna, eurooppalaisten vieraidenne edessä – parlamentin puhemiehen, komission puheenjohtajan ja kahdentuhannen ranskalaisen oikeistoyritysjohtajan – päätitte puheenne sanoihin, jotka tulkittiin ammattiyhdistysliikkeessä kokonaisuudessaan kiihotukseksi – ja erittäin harkitsemattomaksi sellaiseksi – ilmoittaessanne, että nyt, kun jossain on lakko, ranskalaiset eivät enää edes pane asiaa merkille. Tätä pöyhkeää tapahtumaa seuraavana päivänä opetusministerinne selitti, että se oli ”tapa vakuuttaa eurooppalaiset kumppanimme niistä kaikista arvovaltaisimpien ollessa paikalla”. No, jos teidän täytyy loukata ammattiyhdistyksiä tyynnytelläksenne Euroopan johtajia, on varmasti aika muutokselle Euroopassa.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Philippe de Villiers, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa Ranskan tasavallan presidentti, Euroopan ihmisten täytyy valitettavasti selviytyä arkipäivässään Brysselissä ja Frankfurtissa istuvien Euroopan virkamiesten politiikan tuhoisista vaikutuksista. Euroopan ihmiset näkevät päivä päivältä paremmin, että kaikki heidän valtansa valuu läpi sormien, että heidän vapautensa otetaan pois, olkoon ne sitten ostovoimaa, kallis euro, muuntogeeniset organismit, verot, kalastuslaitokset, kaupankäynnin suojelun puute, maahanmuutto tai jopa jalkapallo, jonka itse mainitsitte muutama hetki sitten. Kaikki valuu läpi heidän sormiensa, ja sanoisin, arvoisa tasavallan presidentti, Euroopan unionin puheenjohtaja, että kaikki valuu teidän sormienne läpi. Sanotte niin itse, korostatte sitä kritiikkinä. No nyt on korkein aika toimia ja ryhtyä toimimaan sanojenne mukaisesti.

Hetki sitten arvostelitte yhteisön etuuskohtelun puutetta, ja olette oikeassa. Sallikaa minun kuitenkin muistuttaa teitä, että se poistettiin Marrakeshin sopimuksella, jonka te hyväksyitte, eikä se sisälly Lissabonin sopimukseen, jonka te laaditte.

Te paheksutte keskuspankin vastuuttomuutta ja pyydätte, että asiasta käynnistettäisiin keskustelu. Me puolestaan haluamme päätöksiä. Ehkä minun voin muistuttaa teitä tässä yhteydessä, että keskuspankin riippumattomuus, vastuuttomuus, jota näemme työssämme joka päivä, järjestettiin ja muodollistettiin Maastrichtin sopimuksella. Kadutte, että hankitte Brysselin sopimuksen öljyverotuksen vuoksi, mutta se on vain seurausta Nizzan ja Amsterdamin sopimuksista, jonka te ratifioitte parlamentaarista tietä.

Lyhyesti sanottuna te valitatte tänään ja muina päivinä niistä seurauksista, joita te rohkaisette joka päivä, toisin sanoen riisuen pois valtion vallan sellaisten jälkidemokraattisten foorumeiden hyväksi, jotka koostuvat virkamiehistä, pankkiireista ja tuomareista. Euroopan unionin puheenjohtajakautenne on historiallinen mahdollisuus saada Eurooppa liikkumaan jälleen oikeaan suuntaan, Eurooppa, joka on juurtunut sellaisten kansakuntien vapauteen, jotka kunnioittavat demokratiaa. Sen vuoksi pyydämme teitä kunnioittamaan Irlannin kansan mielipidettä ja julistamaan Lissabonin sopimuksen kuolleeksi. Eurooppalaisten ei tarvitse tehdä sovintoa Brysselin kanssa, vaan Brysselin täytyy tehdä sovinto eurooppalaisten kanssa!

(Suosionosoituksia puhujan ryhmästä)

  Jean-Marie Le Pen (NI). – (FR) Arvoisa herra presidentti, täällä te olette asetettuna kuudeksi kuukaudeksi kiertävään ja lyhyeen Euroopan unionin puheenjohtajan rooliin. Toisin kuin suurin osa Ranskan äänestäjistä, olette osoittaneet olevanne palavan innokkaasti Euroopan kannattaja mennen jopa niin pitkälle, että esittelette jälleen kerran perustuslaista vain hieman erilaisen version Lissabonin sopimuksen muodossa, vaikka ranskalaiset hylkäsivät sen alankomaalaisten tavoin vuonna 2005. Valitettavasti suunnitelmanne ovat epäonnistuneet irlantilaisten tahdonilmauksen takia.

Lissabonin sopimus on sen vuoksi mitätön, huolimatta kaikista niistä suunnitelmista, joita se pyrkisi tuputtamaan eurooppalaisille, hallitsevan euroglobaalin nurkkakunnan tahtoa.

Nuorena parlamentin jäsenenä vuonna 1957 äänestin Rooman sopimusta vastaan –vastustin sen prosessin ensimmäistä vaihetta, jonka muiden muassa edistäjiensä Monnetin ja Coudenhove-Kalergin mukaan oli tarkoitus johtaa Euroopan yhdysvaltoihin: Baabelin torniin, joka voidaan rakentaa vain kansakuntien raunioille ja erityisesti kotimaani Ranskan raunioille. Siitä lähtien olen määrätietoisesti vastustanut sitä.

Meille sanotaan, että globalisaatio tuo mukanaan kaikkialle perusteellisia muutoksia, joita meidän täytyy sietää. Todellisuudessa kaikkialla maailmassa kansakunnat ovat kuitenkin voimistumassa intohimoisen isänmaallisuuden kannattamana yhtä aluetta lukuun ottamatta – Eurooppaa – jossa kansakunnat ja kotimaat uhrataan, hajotetaan osiin ja rappeutetaan sellaisen hankkeen takia, jolla ei ole voimaa eikä identiteettiä, samalla kun ulkomaisten siirtolaisten aallot vähittäin tunkeutuvat sinne ja taloudellisten rajojemme avaaminen jättää sen avoimeksi raivoisalle kilpailulle lopusta maailmasta.

Mitään niistä lupauksista, joita eurooppalaisille on annettu sen vuoksi, että he hyväksyisivät itsenäisyytensä, itsemääräämisoikeutensa, identiteettinsä ja kulttuurinsa menetyksensä, ei ole pidetty: ei myöskään kasvua tai täystyöllisyyttä, ei vaurautta tai turvallisuutta, ja hallitseva tunne on pelko, kun me seisomme kangastavan järjestelmällisen kriisin partaalla: energia- ja ruokakriisit ja taloudelliset kriisit. Sillä välin on totta, että mediasirkus jatkuu. Eilen jalkapallon Euroopan mestaruuskisat, tennistä Roland Garrosilla, huomenna olympialaiset Pekingissä ja tänään ihmeellinen tarina ikonista, Ingridistä, joka nauraa, itkee, rukoilee ja tulee ja menee veljellisillä käsivarsillasi!

Kaipauksessasi tulla vapauttajaksi osallistuit neuvotteluihin FARC-terroristien kanssa, mutta se ette olleet te tai Hugo Chavez, joka vapautti kolumbialaisen senaattorin Betancourtin. Se oli presidentti Uribe, joka hellittämättömästi, globaalin progressivismin yleistä liikettä vastaan saavutti ratkaisevan voiton rikollisesta terrorismista. Yrititte yhä uudelleen hyödyttömästi ja menitte jopa niin pitkälle, että kutsuitte katuvaiset FARC-kommunistiterroristit Ranskaan saamaan turvapaikan; mutta suojellaksenne heitä keneltä? Demokraattipresidentti Uribelta? Kun kerran olette menneet niin pitkälle, miksi ei Talibania, Hizbollahia tai tamilitiikereitä? Olette kuin hirviö Amphisbaena, joka oli niin rakas Césairille. Uskokaa arvoisa presidentti, että kaikki lahjanne orkestroida mediaa eivät riitä vastustamaan uhkaavia vaaroja, joita teidän täytyy kohdata ennen vuoden loppua.

Eurooppamme on kuin laiva, joka on suistumassa reitiltään, tuulen ja aaltojen kolhiinnuttama, maailman ainoa alue, joka on harkitusti hajottanut sen poliittiset ja moraaliset rakenteet, jolla ei ole rajoja ja johon asteittain tunkeutuu massiivinen joukko siirtolaisia – tämä on vain alkua! Taloudellisesti ultraliberalismin tuhoama, sosiaalisesti köyhtynyt, demografisesti heikennetty, ilman henkeä tai puolustusvoimaa, se on tuomittu parhaimmillaan olemaan Yhdysvaltojen suojelualue ja pahimmillaan dhimmitudin orjuuttama. On korkea aika hylätä kohtalokas illuusio federalismista ja rakentaa kansakuntien Eurooppaa, jota yhdistää enemmän todelliset liitot, jotka ovat epäilemättä vaatimattomampia, mutta tehokkaampia. Perustuslain ja perustamissopimuksen kaksinaisten virheiden pitäisi toimia varoituksena. Eurooppalaiset eivät halua olla missään tekemisissä näiden suunnitelmien kanssa, eivätkä he salli niiden tyrkyttämistä heille, koska he eivät halua kuolla.

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Hyvät naiset ja herrat, kiitän teitä puheistanne.

Haluaisin ensin kiittää Joseph Daulia, Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puheenjohtajaa hänen omastaan ja ryhmänsä tuesta, joka on korvaamatonta puheenjohtajavaltiolle Ranskalle. Olen samaa mieltä analyysinne kanssa ja olen varma, että ymmärrätte, etten palaa takaisin käydäkseni läpi kaikkia kohtia siitä huolimatta, että puolustuspolitiikkaa koskeva kommenttinne on täysin tarpeellinen.

Hyvä Martin Schulz, sallikaa minun sanoa, että arvostin vastuuntuntoa puheessanne. Joseph Daulin osalta totean, että tapasimme ja keskustelimme, eikä meillä ole salaisuuksia. Demokratia ei saa olla varjoteatteria. Sen pitäisi antaa meille mahdollisuus verrata ajatuksiamme ja yrittää saavuttaa kompromissi. Voitte olla varma siitä, että kuten Joseph Daulin tapauksessa, puheenjohtajavaltio Ranska arvostaa sosialistisen ryhmän tukea Euroopan parlamentissa ja teidän tukeanne yhteisymmärrysasioissa. Sen lisäksi en ymmärrä, miksi minä sanoisin, että se tuki on vähemmän tarpeellista minulle, koska se tulee sosialistisen ryhmän puheenjohtajalta, tai miksi te pyrkisitte luomaan ristiriitoja puheenjohtajavaltion kanssa vain siitä syystä, että minulla ei ole samaa poliittista vakaumusta kuin teillä.

Haluan sanoa, että energia- ja ilmastopakettin osaltaolen täysin tietoinen siitä, ja sanon tämän myös Joseph Daulille, että parlamentilla on asiassa viimeinen sana; mutta vielä parempaa on, ettei sillä ole vain viimeistä sanaa. Kysymys on parlamentin mobilisoinnista, joka lisää paineita niille jäsenvaltioille, joilla ei ole samat päämäärät kuin parlamentilla, komissiolla ja puheenjohtajavaltiolla. En sanoisi, hyvä Martin Schulz, että teillä on viimeinen sana hallussanne. Väitän, että sitoumuksenne on äärimmäisen välttämätöntä.

Haluaisin myös sanoa Daniel Cohn-Benditille, että kysymys ei ole polvistumisesta kaikkien edessä, erityisesti ei autoteollisuuden, olkoon se sitten ranskalaista, italialaista tai saksalaista. Miksi hyökätä vain saksalaisen teollisuuden kimppuun? Tässä tapauksessa neuvoston puheenjohtajan pitää ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden lailliset edut. Se, mitä meidän pitää tehdä, on vastustaa teollista edunvalvontaa samalla, kun teollisuudelle sallitaan reilut olosuhteet. Meidän on myös tehtävä selväksi, että energia- ja ilmastopaketin puolustaminen ei tarkoita, että olemme naiiveja.

Toisin sanoen, hyvä Daniel Cohn-Bendit, koska haluamme saavuttaa planeetalle tasapainon, en haluaisi, että meitä syytettäisiin uudelleensijoittamisen edistämisestä. Kysymys ei ole ympäristön kunnioittamisesta ja uudelleensijoittamisen hyväksymisestä; kysymys on ympäristön kunnioittamisesta ja uudelleensijoittamisen hylkäämisestä. Mikä tahansa muu ajattelutapa on tuhoisaa. Jos pyydätte jäsenvaltioita valitsemaan ympäristön ja kasvun välillä, saatatte meidät umpikujaan. Kestävä kehitys ja ympäristön kunnioitus ovat taloudellisen kasvun tekijöitä. Tämän vuoksi toivon, hyvä Daniel Cohn-Bendit, että ette ole närkästynyt, vaikka pidän Martin Schulzin tai Joseph Daulin analyysiä teidän omaanne parempana, vain tämän kerran.

Nyt, hyvä Martin Schulz, pääsen asiaan, josta sanoitte meidän olevan eri mieltä. Haluan sanoa, että minä en ole sitä mieltä. Minä haluaisin myös sanoa teille, että Eurooppa ei ole vastuussa siitä, että saksalaiset ystävämme eivät ole onnistuneet pääsemään sopimukseen vähimmäispalkasta, vaan että kyse on lähinnä saksalaisesta poliittisesta kiistasta, joka on aiheuttanut sen, että olette torjuneet vähimmäispalkan. Älkää sälyttäkö Euroopan niskoille vastuuta sosiaalisesta epäonnistumisesta, joka johtuu kansallisesta poliittisesta kiistasta!

Tässä tapauksessa neuvoston puheenjohtajana minulla ei ole oikeutta jakaa tuomioita. Sanoisin varsin yksinkertaisesti ”Älkää pyytäkö meitä, hyvä Martin Schulz, ratkaisemaan ongelmia, joita te saksalaiset ette ole pystyneet ratkaisemaan keskenänne”. Haluaisin lisätä, että Ranskassa sosiaaliasioihin liittyen me pidämme vähimmäispalkkaa erittäin tärkeänä. Mitä sosiaalinen yhdenmukaistaminen tarkoittaisi? Te saksalaiset olette torjuneet vähimmäispalkan. Me ranskalaiset haluamme pitää vähimmäispalkkamme. Sosiaalinen yhdenmukaistaminen tarkoittaisi siis sitä, että meidän täytyisi torjua minimipalkkamme, koska saksalaisilla ei ole sitä. Kieltäydyn tästä sosiaalisesta taantumisesta muun muassa eurooppalaisen ideaalini nimissä. Kiitos, hyvä Martin Schulz, mahdollisuudesta selventää sosiaalisia sitoumuksiani.

Haluaisin kuitenkin lisätä, hyvä Martin Schulz, että olette täysin oikeassa taloudellisen kapitalismin normien nostamisesta, sääntöjen, joita sovelletaan luokituslaitoksiin ja joidenkin rahalaitostemme täysin tuomittavaan toimintatapaan, ja haluaisin sanoa myös, että kaikissa valtioissamme on ollut suurten pankkien johtajia, jotka ovat halunneet läksyttää poliitikkoja siitä tarkkuudesta, jolla valtion asioita pitäisi ohjata.

Nähtyäni, mitä on tapahtunut joissakin suurissa yksityispankeissa, sanoisin, että ne, jotka pitivät luentoja, olivat erittäin huonossa asemassa niiden antamiseen, ja heidän täytyy nyt valmistautua kuuntelemaan luentoa. Haluaisin lisätä, hyvä Martin Schulz – sanon tämän Graham Watsonin valvovan silmän alla – että vastustan protektionismia. Kannatan vapautta, mutta emme enää voi jatkaa maailmassa, jossa ei ole sääntöjä, jossa luokituslaitokset tekevät mitä haluavat, jossa jotkut rahalaitokset haluavat tehdä miljardeja euroja muutamassa sekunnissa keinotellen pörssisaleissa.

Eurooppa, jonka me haluamme, ja hyvä Martin Schulz, puheenjohtajavaltio Ranska esittää ehdotuksia tästä asiasta, ehdotuksia asetuksista, joilla nostetaan taloudellisen kapitalismin moraalisia normeja, koska me voimme nähdä nyt, että syynä globaalin kasvun vuoden kestäneeseen seisahtamiseen on subprime-kriisi ja niiden rahainstituutioiden luottamukseen kohdistuva kriisi, jotka ovat tehneet mitä lystävät, milloin haluavat, lainaten rahaa kenelle tahansa kaikki ehdot alittaen. Jos Euroopalla on mitään järkeä, sen täytyy palauttaa jokin kuri siihen, mistä on tullut ”kaikki käy” -laki. Haluaisin sanoa Martin Schulzille, että olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.

Euroopan maahanmuuttosopimuksen osalta haluaisin sanoa Martin Schulzille ja Daniel Cohn-Benditille, että puheenjohtajavaltio Ranska ottaa mukaan Euroopan parlamentin. Se on paras tapa välttää menemistä liiallisuuksiin. Hyvä Martin Schulz, puhuitte ylilyönneistä, jotka ovat tapana yhdessä valtiossa – ei ole minun tehtäväni mainita sitä – mutta jos me kaikki sovimme kustannusten vähimmäismäärästä, mainitsemianne ylilyöntejä ei enää tapahdu, ja – hyvä Daniel Cohn-Bendit, olen varma, että Joseph Daul yhtyisi mielipiteeseeni – miksi Euroopan parlamentti ei ottaisi osaa tähän? En tiedä olisiko se institutionaalisesti mahdollista.

(Daniel Cohn-Benditin huomautus mikrofonin ohi)

Hyvä Daniel Cohn-Bendit, olen tietoinen auliudestanne. Yleisesti ottaen olette aina valmis antamaan neuvoja, erityisesti minulle. Vaikka minua vaivaisi teidänkaltaisenne vaatimattomuus, en tarvitsisi neuvojanne. Tiesin, että yksimielisyyttä vaadittaisiin, mutta siitä huolimatta yksimielisyyttä ei tarvita siihen, että kerron Euroopan parlamentille, että maahanmuuttokysymys on riittävän tärkeä keskusteltavaksi poliittisesti ja teidän osallistumiseksi jopa ennen kuin on olemassa Lissabonin sopimusta tai mitään sen muunnelmaa. Kyseessä on poliittinen sitoumukseni ja tulen Bernard Kouchnerin ja Brice Hortefeuxin kanssa luoksenne esittelemään sopimuksen ja keskustelemaan siitä teidän kanssanne. Me pohdimme parlamentin puhemiehen ja ehkä puheenjohtajakokouksen kanssa niitä olosuhteita, joissa haluaisitte meidän saattavan tämän valmiiksi.

Hyvä Graham Watson, vaikeudet tarjoavat mahdollisuuden. On selvää, että kun henkilö haluaa olla yhden maan presidentti ja hänellä on vastuu toimia unionin puheenjohtajana kuusi kuukautta, jos hän ei pidä ongelmista tai vaikeuksista, on parempi olla olematta eurooppalainen ja tekemisissä politiikan kanssa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vaikeudet ovat mahdollisuus. Ymmärrättekö miksi? Siksi, että se tarjoaa meille mahdollisuuden päästä yli kansallisesta itsekkyydestämme ja puolueellisista ennakkoluuloistamme.

Haluan sanoa, että jos kaikki menisi hyvin, minun esiintymiseni Euroopan parlamentin edessä ei välttämättä olisi sujunut paremmin, koska vuosi vaalien jälkeen, kun kuljetaan myötätuulessa ja kaikki menee hyvin, kaikki ajattelevat omia puolueellisia tai kansallisia etujaan. Uskon, että suurin osa täällä olevista parlamentin jäsenistä on pääasiassa eurooppalaisia, joten he ovat varmasti tietoisia tilanteen vakavuudesta. Kaikkien täytyy ponnistella. En ole varma olisiko teistä kumpikaan, Martin Schulz ja Daniel Cohn-Bendit, ollut yhtä avoimia puheenjohtajavaltiota Ranskaa kohtaan, jos asiat olisivat sujuneet paremmin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nämä vaikeudet voivat olla mahdollisuus.

On yksi asia, hyvä Graham Watson, jossa selvästi tein virheen. Minun olisi pitänyt puhua pidempään Euroopan energiapolitiikasta. Täällä on joukko ihmisiä, joilla on yllään tietynlainen T-paita, koska te vastustatte tietyntyyppistä energiaa. Kunnioitan teitä. Muut ihmiset ovat tehneet toisenlaisia valintoja. On kuitenkin olemassa asia, joka voisi yhdistää meidät kaikki. Se on tarve yhteiseen energiapolitiikkaan, jonka varastoista sekä aurinkoenergian resurssien varastoista, fotosähköenergiasta, biomassaenergiasta ja hydraulisesta energiasta ollaan avoimia. Pahoittelen, että en sanonut sitä varsinaisen puheeni aikana, mutta energiapolitiikan määrittely – huolimatta ydinvoimaan liittyvistä näkemyseroistamme – on puheenjohtajavaltio Ranskalle ensisijainen kysymys. En usko, että puheenjohtaja Barroso pahastuu, että sanon sen, koska asia on myös hänelle ensisijainen. Tämä on asia, jossa emme saa tuhlata aikaa.

Haluaisin myös sanoa Graham Watsonille, että en ole protektionisti. En ole koskaan sitä ollut enkä sitä koskaan ole. Liberaalien täytyy kuitenkin miettiä erästä asiaa: olemme avaamassa rajojamme ja olemme hyötyneet siitä. Muut eivät kuitenkaan samaan aikaan voi pyytää meitä tekemään täällä sellaista, mitä me emme saa tehdä siellä. Kiina, Intia, Brasilia, Meksiko – suuret kehittyvät valtiot – eivät voi sanoa, että ”Avatkaa rajanne, vähentäkää tukiaisianne, mutta me teemme täällä mitä haluamme”. Se ei ole vapaata kauppaa eikä mikään palvelus heille. Aivan kuten isänmaan rakastaminen ei ole nationalismia, vastavuoroisuuden ja suojelun haluaminen ei ole protektionismia. On mahdollista suosia vapaata kauppaa ja haluta siihen tasapainoa.

Hyvä Graham Watson, meillä on enemmän puhuttavaa. Jotkut painottavat suojelua, toiset vapautta. Ehkä me voimme tavata toisemme puolessa välissä.

Lopuksi, sallinette minun onnitella teitä, hyvä Graham Watson. Laulujen osalta meillä taitaa olla sama maku.

(Naurua)

Välitän kiitollisuutenne asiaankuuluvalle henkilölle ja olen varma siitä, että hän signeeraa viimeisimmän CD-levynsä teille, hyvä Graham Watson. Ei pahalla.

(Naurua)

Hyvä Daniel Cohn-Bendit, olen jo vastannut moneen kysymykseenne. Haluaisin keskustella kahdesta asiasta. Ensimmäinen koskee opiskelijoita, ja se on erittäin tärkeä asia. Tietenkin Euroopan pitää avata ovensa koko maailman eliitin kouluttamiseen. Olen jopa miettinyt jonkin aikaa, että avautuminen koko maailman eliitin kouluttamiseen tarkoittaa heidän toivottamistaan tervetulleeksi yliopistoihimme ja samaan aikaan sitä, että heille annetaan mahdollisuus ensimmäiseen työkokemukseen. Mielessäni ovat erityisesti tohtorit. Meidän täytyy kuitenkin olla varovaisia, ettemme ryöstä kehittyvien maiden eliittiä, hyvä Daniel Cohn-Bendit. Teidän kannattaisi ajatella sitä, että Ranskassa on töissä useampia beniniläisiä tohtoreita kuin itse Beninissä. Mielestäni Benin tarvitsee oman eliittinsä. Se, että kieltäytyy ryöstämästä kehittyvien maiden eliittiä, ei ole kieltäytymistä maahanmuutosta. Me emme saa tätä väittelyä lopetettua muutamassa minuutissa. Olen kiitollinen siitä tavasta, millä ilmaisitte sen, mutta teidän täytyy ymmärtää, että asia ansaitsee syvällisen keskustelun eikä sen irvikuvaa. Kysymys ei ole yhtäältä avokätisistä ihmisistä ja toisaalta sydämettömistä ihmisistä. On olemassa valtion päämiehiä ja -naisia, jotka yrittävät löytää parhaimman ratkaisun.

Jos sallitte, haluaisin sanoa yhden asian Kiinasta. Kyseessä on erittäin vakava ja erittäin vaikea aihe. Haluaisin sanoa teille, hyvä Daniel Cohn-Bendit, että kaikkien muiden täällä olevien tavoin kuulin tunteikkaan äänensävynne, josta kunnia kuuluu teille, ja haluaisin sanoa, että jaan tunteenne. Haluaisin myös sanoa Graham Watsonille, joka pyysi minua olemaan joukkuepelaaja, että tein juuri niin, koska neuvoston puheenjohtajana puhuin kaikkien jäsenvaltioiden kanssa selvittääkseni, mitä mieltä he olivat ja vastustiko joku heistä osallistumistani – puhun hetken kuluttua sisällöstä, puhun ensin muodosta. Haluaisin sanoa, että pääsin kaikkien jäsenvaltioiden kanssa sopimukseen siitä, että osallistun olympialaisten avajaisseremoniaan. Kuten tiedätte, se on vaikea aihe, joka meidän täytyy mielestäni hoitaa erittäin varovasti, sillä emme saa epäonnistua tässä asiassa.

Graham Watson pyysi minua kuitenkin olemaan ”joukkuepelaaja”. Haluan teidän tietävän, että keskustelin asiasta kaikkien jäsenvaltioiden kanssa. Kukaan niistä ei vastustanut osallistumistani, ja tällä hetkellä kolmetoista niistä on edustettuna avajaisseremoniassa. Se ei ole mikään syy, hyvä Graham Watson, se on yksinkertaisesti vastaus pyyntöön joukkuepelaajana olosta.

Nyt, jos sallitte, menkäämme asian ytimeen. Ymmärrän niitä, jotka sanovat, ettei eurooppalaisten pitäisi osallistua olympialaisten avajaisseremoniaan Pekingissä. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä siitä, miten ihmisoikeuksia puolustettaisiin parhaimmalla tavalla, ja minun täytyy kunnioittaa niitä, jotka sanovat, että meidän pitäisi boikotoida seremoniaa. Oma mielipiteeni on kuitenkin se – ja mielestäni mielipidettäni pitäisi kunnioittaa, koska se on kunnioitettava – että me emme edisty ihmisoikeuksissa nöyryyttämällä Kiinaa, vaan keskustelemalla suoraan ja rehellisesti. Sanoisin jopa niin, että en usko, että voimme boikotoida neljännestä koko ihmiskunnasta. En usko, että se on viisas tai vastuullinen valinta jollekulle, jonka vastuulla on olla neuvoston puheenjohtaja, sanoa neljännekselle ihmiskuntaa, että ”me emme tule; me nöyryytämme teitä koko maailman edessä.” Minä haluan mennä sinne ja keskustella.

Ydinkysymyksen eli ihmisoikeuksien puolustamisen osalta me olemme samaa mieltä. Kun tarkastelemme tapaa, jolla kyseisiä ihmisoikeuksia puolustetaan, tunnustan, että asiasta voidaan väitellä ja että väittely ei pääty olympiakisoihin. Haluan sen vuoksi mennä sinne puhumaan ihmisoikeuksista ja puolustamaan niitä. Aion jopa mennä sitä pidemmällä, hyvä Daniel Cohn-Bendit. On olemassa asioita, joita en sano Kiinalle, koska Kiinaa pitää kunnioittaa; mutta on olemassa asioita, joita Kiina ei sano Euroopan valtioille, erityisesti Ranskalle, koska Ranskaa ja Euroopan maita pitää kunnioittaa aivan kuin Kiinaa. Ei ole Kiinan asia järjestää aikatauluani ja tapaamisiani.

Samalla tavalla ei ole minun asiani järjestää Kiinan presidentin aikataulua ja tapaamisia. Puolustan sen vuoksi ihmisoikeusasiaa, ja samaan aikaan valtion päämiehenä minun pitää ottaa eräs asia huomioon. Puhumme aina sopimuksista. Haluaisin kyseenalaistaa sen, sillä ei ole laitonta, että demokraattisesti valittu valtion päämies puolustaa kanssakansalaistensa taloudellisia etuja ja työpaikkoja. Haluan puhua eräästä toisesta asiasta. Kiina on turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Tarvitsemme Kiinaa saadaksemme Darfurin skandaalin päättymään, sillä Kiinalla on vaikutusvaltaa Sudanissa. Tarvitsemme Kiinaa Iranin eristämiseksi, jottei Iran tai kukaan muukaan, joka rohkenee sanoa aikovansa pyyhkiä Israelin pois maailmankartalta, saisi käsiinsä ydinasetta. Miten voimme sanoa Kiinalle, että ”auttakaa meitä rakentamaan rauha maailmaan taataksemme vakauden maailmaan” ja samaan aikaan boikotoida maata sillä hetkellä, kun se isännöi 1,3 miljardille asukkaalle perustavanlaatuista tapahtumaa? Se ei olisi viisasta, se ei olisi vastuullista ja se ei olisi itseään kunnioittavan valtiomiehen arvoista.

(Suosionosoituksia)

Ilmaistuani kunnioitukseni Daniel Cohn-Benditin sekä kaikkien niiden mielipiteille ja tunteille, jotka osallistuvat tähän istuntoon ja ajattelevat samalla tavalla, haluaisin lopuksi lisätä seuraavan asian: kunnioita niitä, jotka meidän tavoin ajattelevat niin kuin minä ajattelen. Ennen lähtöäni tiedustelin asiaa Graham Watsonilta ja Martin Schulzilta, sosialistisen ryhmän puheenjohtajalta, ja uskoakseni voin sanoa hänen puolestaan, että hän on täysin samaa mieltä siitä, ettei Kiinan boikotoimiseen ole tarvetta. Hän on sosialisti, minä en ole. Tiedustelin asiaa Joseph Daulilta, joka on täysin samaa mieltä asiassa.

Haluaisin sanoa vielä viimeisen asian. Muistelkaa, mitä Kiina teki ollessaan pragmaattinen Hongkongia koskevassa tilanteessa. Muistakaa, hyvät naiset ja herrat, että se oli erittäin vaikea asia. Viisitoista vuotta sitten Hongkongissa oli mielenosoituksia. Kiina pystyi olemaan pragmaattinen ratkaistessaan Hongkongin tilanteen. Muistelkaa Macaota. Kiina on onnistunut keskustelun avulla ratkaisemaan Macaon tilanteen. Jatkan vielä pidemmälle. Katsokaa nykyistä Taiwania, jossa presidentti Hu Jintaon aikaansaama kehitys on huomattavaa. Viisi vuotta sitten jokainen ajatteli, että Taiwanin ja Kiinan välille syttyy väistämättä selkkaus, mitä ei kuitenkaan tapahtunut. Työnnämmekö me Kiinaa eteenpäin suoran, rohkean ja rehellisen keskustelun avulla vai nöyryyttämällä? Minä olen valinnut keskustelun, rehellisyyden ja rohkeuden.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, pyydän vielä yhtä minuuttia kohteliaisuudesta Francis Wurtzia kohtaan. Ensinnäkin, haluaisin sanoa hänelle, että hän voi olla varma siitä, että en loukkaa liittoja, mutta kiitän häntä huomautuksesta, että Ranskaa voidaan muuttaa, aivan kuin nyt tapahtuu, halvaannuttamatta sitä. On loukkaus liittoja kohtaan ajatella, että niiden ainoa käyttötarkoitus on halvaannuttaa. Liitoilla on rooli sosiaalisessa demokratiassa juuri niin kuin poliittisilla johtajillakin on. Ei enempää eikä vähempää. Tarkoitin kuitenkin sanoa, että kenelläkään ei ole oikeutta ottaa käyttäjiä panttivangeiksi. hyväFrancis Wurtz, olen varma, että teidän kaltaisenne kohtelias mies, joka ei koskaan ole torjunut mitään, ymmärtää mitä sanon.

Muusta emme ole yhtä mieltä, hyvä Francis Wurtz, mutta se ei estä minua arvostamasta suuresti tapaa, jolla ilmaisitte eriävän mielipiteenne.

Arvoisa Philippe de Villiers, haluaisin sanoa, että ymmärrän diskurssinne jopa paremmin ottaen huomioon, että te kiistattomasti edustatte merkittävää poliittista suuntausta maassamme ja Euroopassa. Sanoisin vielä tätäkin paremmin, hyvä Philippe de Villiers. Henkilökohtaisesti en pidä diskurssianne Euroopan vastaisena, vaan kehotuksena rakentaa Eurooppaa eri tavalla. Hyvä Philippe de Villiers, en halua laittaa kyllä- ja ei-kampanjoita kilpailemaan keskenään. Haluan vain yrittää integroida jokaisen erilaiseen Eurooppaan, joka perustuu demokratiaan, rauhaan ja kasvuun. Huomasin epäluulonne, olen niistä tietoinen ja yritän vastata niihin, en sanoin vaan tosiasioin.

Kun taas kuuntelin teitä, hyvä Jean-Marie Le Pen, sanoin itselleni, että erittäin epäonnisesti Ranskalla on vuosikausien ajan ollut kaikkein voimakkain äärioikeistolaissiipi Euroopassa. Kuunneltuani teitä, hyvä Jean-Marie Le Pen, olen erittäin onnellinen, että se on nyt tullut tiensä päähän.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, toivotan neuvoston puheenjohtajan tervetulleeksi. Ensinnäkin, saanen kiittää teitä, puheenjohtaja, brittien konservatiivien valtuuskunnan puolesta vieraanvaraisuudestanne viime viikolla ja sanoa, kuinka paljon odotamme yhteistyötä kanssanne varmistaaksemme menestyksekkään puheenjohtajakauden.

Olemme vakuuttuneita energisyydestänne ja sitoumuksestanne, ja luettuamme äskettäin erittäin hyvän kirjan olemme vakuuttuneita näkemyksestänne. Viittaan tietenkin omaan kirjaanne Témoignage. Suosittelen niille kollegoillemme, joilla ei vielä ole ollut mahdollisuutta lukea tätä merkittävää teosta, että he lukisivat sen, ja suosittelen erityisesti, että avaatte kirjan sivulta 146. Siinä te kuvaatte 35-tuntisen viikon mielettömyyttä ja sen hyötyjä: käyttääkseni UMP:n iskulausetta ”travailler plus pour gagner plus”. Jatkatte sanomalla: ”Sen sijaan, että olisi yhtäläinen ja jäykkä 35 tunnin käytäntö ja giljotiinin kaltainen eläköityminen 60-vuotiaana, uskon, että kanssakansalaisemme toivovat voivansa tehdä vapaasti päätöksensä sellaisen järjestemän avulla, joka sallii sen, että henkilöt, jotka haluavat ansaita enemmän, voivat tehdä enemmän töitä ja että jokainen voisi säädellä omia työtuntejaan elämäntyylinsä mukaan”.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olette aivan oikeassa! Se on oikeaa sosiaalista Eurooppaa. Ei ole hallitusten asia pakottaa ihmisiä työskentelemään enemmän tai vähemmän, vaan hallitusten tehtävänä on antaa ihmisille mahdollisuus tehdä töitä enemmän, jos he niin haluavat.

Puolueenne kannattaa vapautta; puolueenne kannattaa valinnanvapautta, ja sitä kannattaa myös brittiläinen konservatiivinen puolue. Joten jos nämä periaatteet ohjaavat teidän puheenjohtajakauttanne, me seuraamme teitä koko matkan. Kun työaikadirektiivi tarkistetaan, me puolustamme vapautta ja valinnanvapautta; kun määräaikaisia työntekijöitä koskeva direktiivi tarkistetaan, me puolustamme jälleen vapautta ja valinnanvapautta.

Lopuksi, arvoisa puheenjohtaja, haluan sanoa, että puolueidemme ei pitäisi kannattaa pelkästään vapautta valita; niiden pitää myös kunnioittaa ihmisten valintoja silloin, kun he ovat valinneet vapaasti. Kehotan teitä sen vuoksi kunnioittamaan Irlannin kansalaisten päätöstä äskettäisessä kansanäänestyksessä. Pyydän, että ette tarkastele heidän päätöstään ongelmana, johon on puututtava, vaan mahdollisuutena, johon voidaan tarttua – Euroopalle tarjoutuvana mahdollisuutena lähentyä uudelleen ihmistensä kanssa. Se tietenkin vaatii paljon töitä teiltä ja kollegoiltanne neuvostossa. Mutta kuten itse olette sanoneet: travailler plus pour gagner plus.

  Bernard Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puheenjohtaja, olen ranskalainen ja Euroopan sosialisti. Se tarkoittaa sitä, että Pariisissa en ole yksi kannattajistanne, mutta Strasbourgissa en ole täysin yksi vastustajistanne, erityisesti silloin, kun näen vierellänne kaksi sosiaalidemokraattia. Vaikka presidenttiäni moitittaisiin kotimaassani, hän on silti presidenttini. Toivotan sen vuoksi puheenjohtajavaltio Ranskalle ja sen myötä Euroopan unionin puheenjohtajalle menestystä.

Olen alusta lähtien seurannut rentona toimianne, koska ymmärrän halukkuutenne olla Ranskan parlamentissa. Se, mitä näen, on varmasti valtion päämies, mutta myös jotakuinkin rehellinen pääministeri. Sosiaalisen peruskirjan ja painopistealojenne osalta on mielestäni tehtävä selväksi eräs asia. On totta tosiaan asioita, joiden pitää pysyä kansallisina. Ajattelen eläkkeitä. Meidän täytyy kuitenkin kaikkien työllisyyteen vaikuttavien tekijöiden osalta, kuten yhtenäismarkkinoiden, yhtenäisvaluutan ja vapaan liikkuvuuden osalta pyrkiä yhdenmukaistamaan niitä siten kuin parhaiten voimme.

Tämän takia on tehtävä selväksi eräs asia. Haluaisin lisätä, että tässä kohdassa olisin halunnut teidän ponnistelevan huomattavasti sen eteen, että laadittaisiin puitedirektiivi julkisille palveluille. Te teitte sellaisen ravintoloitsijoille, ja sellainen pitää tehdä myös julkisille palveluille.

Lopuksi, en usko, että Euroopan kriisi on ainoastaan sosiaalinen ja demokraattinen. Mielestäni se on myös identiteettikriisi. Siitä lähtien, kun rauha saatiin aikaiseksi, vapaus voitti ja demokratia perustettiin, monien kansalaistemme on ollut nykymaailmassa vaikeaa nähdä ja ymmärtää unionin historian merkitys.

Tämän takia kulttuuriin, koulutukseen, taiteilijoiden liikkumiseen, nuoriin ihmisiin, opiskelijoihin ja twinning-toimintaan liittyvät asiat ovat perustavaa laatua, koska eurooppalaista tietoisuutta ei enää voida pitää itsestäänselvänä. Se kehittyy itsekseen, ja mielestäni nämä asiat olisi otettava huomioon Ranskan puheenjohtajakaudella.

Me tietenkin arvostelemme teitä kuuden kuukauden ajan. Ranskalaista se ei haittaa, koska Ranskassa se on pitkä aika, kuten tiedätte. Eli me saamme tulokset joulukuussa. Varmaa on, että sopimusta ei aivan varmasti ole siihen mennessä ratifioitu. Halusitte yksinkertaistetun sopimuksen ja saitte hankalan tilanteen, joten hankkiutukaa siitä eroon!

Arvoisa puheenjohtaja, haluaisin päättää lauseeseen, jonka lainasin puolalaiselta kirjailijalta ja jossa sanotaan näin: ”Ranskalaisuus tarkoittaa jonkin muun kuin Ranskan huomioonottamista”. Sellainen maine meillä on, ja ehkä teilläkin on vähän, arvoisa presidentti.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin vilpittömästi pyytää anteeksi Cristiana Muscardinilta, koska olin niin innoissani, että Bernard Poignant ystävällisesti huomautti minulle, että unohdin vastata teille ja sanoa, kuinka paljon tarvitsemme ryhmäänne.

Olen tietoinen siitä, kuka siihen kuuluu ja tiedän, että kuulutte niihin, jotka rakastavat Eurooppaa ja että on olemassa parlamentin jäseniä, jotka rakastavat yhtä lailla omaa kansakuntaansa. Hyvä Cristiana Muscardini, voitte olla varma siitä, että otan näkökulmanne huomioon täysimääräisesti ja että seuraavan kuuden kuukauden aikana yritän Euroopan instituutioiden ohella rakentaa Euroopan, joka vastaa huoliinne.

Näin ollen te olette se henkilö, joka on osoittanut – todistaen, että Bernard Poignant on oikeassa – että unohdan, kuinka yliarvostettu maineeni on.

  Marielle De Sarnez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, muutama viikko sitten Irlanti äänesti ”ei”, ja uskon, että kuten me kaikki tiedämme, se kuvastaa lisääntyvää jakaantumista Euroopan kansalaisten välillä.

Ei-tulosta ei tietenkään pitäisi aliarvioida, ja päinvastoin uskon, että sen pitäisi pakottaa kaikki poliittiset johtajat ottamaan huomioon kansalaisten odotukset ja huolet ja yrittämään antamaan niihin vastauksia riippumatta siitä, mikä sopimus on voimassa. Kysymys ei ole siitä, että jos meillä olisi Lissabonin sopimus huomenna, kaikki katoaisi taikasauvan heilautuksella.

Puheenjohtajavaltio Ranska on valinnut keskittyvänsä neljään alueeseen, mikä on tietenkin erittäin hyödyllistä ottaen erityisesti huomioon ilmastonmuutoksen. Kuitenkin taloutta ja ruokaa koskevan syvän kriisin aikana, silloin, kun raaka-aineiden hinnat kasvavat räjähdysmäisesti ja öljyn määrä vähenee ja sen hinta kallistuu, ihmiset eivät mielestäni odota vain asioita vaan visioita; ihmiset odottavat myös mahdollisuuksia.

Haluaisin nyt ehdottaa kolmea lähestymistapaa pohdiskelulle. Ensimmäinen koskee perimmäistä, tärkeää identiteettiä. Uskon vakaasti, että on olemassa eurooppalainen malli, eurooppalainen suunnitelma yhteiskunnasta. Eurooppalainen malli on taloudellinen, kestävä ja myös sosiaalinen. Eurooppalaisella mallilla yritetään esimerkiksi torjua kasvavaa eriarvoisuutta. Siksi meillä on eurooppalainen malli, ja meidän pitäisi olla siitä ylpeitä, meidän pitäisi vahvistaa sitä, tukea sitä, hyväksyä se, puolustaa sitä ja suojella sitä. Se on ensimmäinen lähestymistapa.

Sitten on olemassa toinen lähestymistapa. Mielestäni tarvitsemme uuden vision maailman järjestäytymiseksi. Tämän sanoessani ajattelen erityisesti Afrikkaa. Ajattelen maataloustuotteita; mielestäni meidän pitäisi lopettaa omien maataloustuotteidemme viennin tukeminen ja ponnistella tämän sijaan sen puolesta, että Afrikka olisi omavarainen elintarvikkeiden ja energian osalta. Tarvitsemme tällaisen uuden vallankumouksen saadaksemme aikaiseksi reilumman maailman tulevaisuudessa.

(Suosionosoituksia)

Lopuksi uskon, ja me emme koskaan saisi lopettaa muistuttamasta tästä itseämme, että on olemassa eurooppalaisia arvoja, joista meidän ei koskaan pidä luopua: ne ovat demokratia ja ihmisoikeudet, ja ne ovat voimassa meille Euroopassa ja ne ovat tulevaisuudessa voimassa Välimeren unionissa, jossa tarkoituksena ei ole ennen harjoittaa liiketoimintaa niin, että samalla laiminlyödään ihmisoikeuksia. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä tulevina vuosikymmeninä; ne on juurrutettu syvälle Euroopan identiteettiin ja ne ansaitsevat tulla puolustetuksi.

Arvoisa puhemies, tässä oli joitain kysymyksiä, jotka me mielestäni kohtaamme; ne koskevat perimmäisiä asioita, toisin sanoen visiota ja syvempää merkitystä, joka meidän täytyy ja jonka me haluamme antaa Euroopalle. Kysymykset eivät ole ainoastaan poliittisia, vaan myös omantunnonkysymyksiä.

  Brian Crowley (UEN). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin toivottaa presidentti Sarkozyn jälleen tervetulleeksi Strasbourgiin ja onnitella häntä siitä, että hän on saapunut parlamenttiin, että hän on kertonut totuudenmukaisesti ajatuksistaan, vaikka hän tietää, ettei istunnossa olla niistä yleisesti yhtä mieltä.

Me olemme liian pitkään menneet menneiden aikojen epäonnistuneiden ideologioiden ansoihin, epäonnistuneet uusien eteemme tulleiden rajojen tähystämisessä ja haasteiden kohtaamisessa pää pystyssä. Olemme ottaneet varman päälle vetäytyessämme joko menneiden imperialististen ajatusten tai jälkifasististen määräysten mukavuusvyöhykkeelle tai uskallan jopa sanoa uudelle 1900-luvun ihmiselämää ja ihmisoikeuksia koskevalle ajattelutavalle.

Sillä maailman monimutkaisuus tänä päivänä on täysin erilainen ja paljon vaihtelevampi kuin mitä yksikään ideologia tai suunnitelma voi tarjota. Ja mainitsette oikeutetusti sen, kuinka tärkeää on olla tekemisissä muiden hallitusten kanssa ympäri maailmaa: Kiinan kanssa Tšadin ja Sudanin ongelmien ratkaisemiseksi varmistaen, että Afrikkaan ja kehittyviin maihin liittyvät ongelmat kohdataan avoimesti.

Kunnioitamme jo tänään niiden seitsemän rauhanturvaajan muistoa, jotka menettivät henkensä Sudanissa Yhdistyneiden Kansakuntien toimeksiannossa vain siksi, että hallitukset eivät voineet tulla väliin kunnolla ja painostaa Tšadin ja Sudanin viranomaisia suojelemaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden henkiä.

On aina niin hienoa pitää täällä parlamentissa epämääräisiä puheita maahanmuuton tärkeydestä ja ihmisten vapaan liikkuvuuden sallimisesta. On parempi, jos annamme ihmisten olla kotona. Minä tulen Irlannista, kansakunnasta, jonka piti lähettää ulkomaille 12 miljoonaa kansalaistaan sadan vuoden aikana. Kukaan heistä ei halunnut lähteä Irlannista. Heidät pakotettiin lähtemään Irlannista. Jos annamme ihmisille mahdollisuuden jäädä omaan maahansa ja annamme heille tukea luomiemme poliittisten mekanismien avulla, olkoon kaupassa tai muilla alueilla, saisimme sen aikaiseksi.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puhuitte aikaisemmin siitä, kuinka te katsoitte, että toimivaltanne tuoda Lissabonin sopimus ratifioitavaksi parlamenttiin oli ainoa keino asian hoitamiseen. Olen kanssanne samaa mieltä. Se on oikea tapa Ranskassa. Mutta yhtä legitiimiä on oikeus kansanäänestykseen, ja sitä pitää aina suojella. Kyseessä ei ole joko-tai-valinta. Irlannin tulokseen liittyy ongelmia ja hankaluuksia, mutta kyseessä ei ole ongelma Irlannin suhteessa Eurooppaan. Se kuvastaa syvempää ongelmaa suhteessa kansalaisiin ja Eurooppaan.

  Mikel Irujo Amezaga (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puheenjohtaja, haluaisin nyt kysyä teiltä puheenjohtajavaltio Ranskan näkemystä kielelliseen moninaisuuteen. Moninaisuus on Euroopan perimmäisiä periaatteita. Kaikki maailman kielet ovat osa ihmisyyden perintöä, ja julkisten instituutioiden velvollisuutena on suojella niitä.

(ES) Arvoisa puhemies, neuvoston 22. toukokuuta antamat puheenjohtajan päätelmät monikielisyydestä rohkaisivat komissiota laatimaan yksityiskohtaiset puitteet aiheesta, ja komissio on ilmoittanut laativansa ne syksyyn mennessä.

Miten puheenjohtajavaltio Ranska suhtautuu monikielisyyspolitiikkaan ja mitä se aikoo tehdä asian hyväksi? Mikä puheenjohtajavaltion kanta on ja millaisessa asemassa ovat Euroopan unionin ei-viralliset kielet, joita kutsutaan myös ”paikallisiksi kieliksi” ja ”vähemmistökieliksi”?

Arvoisa puheenjohtaja, tämä johtuu siitä, että odottaessamme Ranskan senaatin ensiviikkoista äänestystä Ranska on tällä hetkellä erittäin huono esimerkki kaikille meille, jotka uskovat, että kielellinen monimuotoisuus on kaikkien eurooppalaisten yhteistä perintöä.

(Puhuja jatkoi puhettaan baskiksi)

  Nigel Farage (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata Nicholas Sarkozylle. Olette hyvä puhuja, arvoisa Nicholas Sarkozy, mutta en ole niinkään varma, että olette hyvä kuuntelija. Tänä aamuna julkistamanne puheenjohtajakauden ohjelma osoittaa, että haluatte Euroopan unionin, joka kontrolloi kirjaimellisesti kaikkia elämämme puolia, kaikkea yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta siihen, kuinka johdamme sairaaloitamme ja jalkapallokerhojamme.

Tulkitsin myös kertomastanne, että haluatte meidän olevan erittäin eristettyjä muusta maailmasta ja että emme käy kauppaa sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole samoja arvosteluperusteita kuin meillä. Mutta kaikkein pahinta on puhdas ylimielisyys sanoessanne, että te tiedätte parhaiten Euroopan hankkeesta. Osoitatte halveksuntaa ei pelkästään Irlannin kansaa kohtaan, vaan myös itse demokratian käsitettä kohtaan, vaikka väitätte olevanne mestari sen suhteen.

Sanoitte, että Puolan presidentin täytyy pitää sanansa, että hänen täytyy ratifioida sopimus, koska se oli hänen sopimuksensa. No, irlantilaiset ovat nyt puhuneet. Aiotteko te kunnioittaa Irlannin äänestystä? Pidättekö kiinni sopimuksen omasta puolestanne, jonka mukaan sopimus on kuollut? En usko, että ymmärrätte asiaa, olenko oikeassa? Euroopan ihmiset eivät halua syvempää poliittista integraatiota. Sen vuoksi Ranskassa äänestettiin ”ei” ja Alankomaissa ”ei” ja Irlannissa ”ei”, ja jos me järjestäisimme Yhdistyneessä kuningaskunnassa äänestyksen, ylivoimaisen suuri osa meistä äänestäisi ”ei”.

Mikä on demokratian hinta, arvoisa Sarkozy? Olette menossa Dubliniin 21. heinäkuuta. Älkää yrittäkö tehdä heille samaa kuin teitte Ranskassa, kun tuputitte toista kansanäänestystä yrittäen saada heitä muuttamaan sääntöjä ja ratifioimaan tämän sopimuksen takaoven kautta. Se olisi äärimmäisen halveksunnan osoittamista demokratiaa kohtaan. Olkaa kiltti älkääkä tehkö sitä.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, jotta voimme vastata omiin ja kanssakansalaistemme odotuksiin, parlamentin ja johtamanne neuvoston täytyy osoittaa selvää, ymmärrettävää ja konkreettista poliittista tahtoa. Läsnäolonne neuvoston johdossa on jo osoitus päättäväisyydestä. Siinä suhteessa olemme jo kaikki nähneet täällä Strasbourgissa ja Brysselissä kuusikuukautisen puheenjohtajakauden valmistelujen laadun ja sen, missä laajuudessa Ranskan hallituksen jäsenet ovat käytettävissä.

Painopistealat, jotka olette juuri asettaneet, ovat juuri oikeita vastaamaan Euroopan unionin kansalaisten huoliin. Samalla tavoin haasteet, jotka otitte esille, mukaan lukien euroalueen taloudellinen hallinto vastauksena raaka-aineiden ja hiilivedyn maailmanhintojen räjähdysmäiselle nousulle tai vakaan ja vauraan alueen luominen Välimeren syvänteeseen edustavat täydellisesti sitoutumistanne Euroopan unioniin, joka reagoi helpommin ongelmiin ja on huomaavaisempi väestölleen.

Vastauksena yleisön mielipiteelle, kun esiin nousee epäilyjä ja ihmiset joskus antavat periksi houkutukselle vetäytyä kansalliselle tasolla ratkaistakseen ongelmia, on tärkeämpää kuin koskaan korostaa, että maanosallamme on huomattava määrä varoja ja että se on edelleen yksi harvoista vakaista alueista maailmassa, joka on entistä arvaamattomampi. Euroopan unionin olisi pyrittävä osoittamaan, että se ei globalisoidu suojelematta kansalaisiaan, ja olen tyytyväinen sitoumukseenne sen osoittamiseen.

Lopuksi, koska unionissa on tällä hetkellä merkittävä luottamuskriisi, me toivomme vilpittömästi, että puheenjohtajavaltio Ranska päättää yli viisitoista vuotta kestäneet yritykset uudistaa laajentuneen Euroopan toimintaa. Meille on tärkeää saattaa Lissabonin sopimus voimaan niin pian kuin mahdollista, mitä olette vahvasti vakuuttaneet. Me kaikki luotamme siihen, että neuvottelette irlantilaisten ystäviemme kanssa ja vakuutatte muutamat ratifiointia epäröivät jäsenvaltiot tekemään sen lopullisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, sanoitte viime viikonloppuna, että ette ole valmis kuoppaamaan Euroopan lippua, ja olemme todellakin nähneet, että olette nostaneet sen Riemukaaren alle Ranskan lipun viereen. Tulkitsemme symbolisen eleen todisteena päättäväisyydestänne toimia yhteisön palveluksessa ja me kiitämme teitä, arvoisa puheenjohtaja.

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, saanko puhutella puheenjohtajaa ja sanoa, että olen Rasmussen I, jota ei pidä sekoittaa Rasmussen II:een, mutta haluan vakuuttaa teille erään asian. Puhuitte viisaasti uudesta Lissabonin sopimuksesta, ja sanon Nigel Faragille, että hän on unohtanut Tanskan tapauksen. Äänestimme kielteisesti Maastrichtin sopimuksesta mutta myönteisesti Edinburghin sopimuksesta, ja me emme koskaan edes kuvittelisi sanovamme, että äänestettyämme ”ei” ensimmäisessä tapauksessa me torjumme lopun Euroopan. Me emme koskaan sanoisi niin. Nigel Farage on väärässä: se ei ole demokratiaa.

Haluan vakuuttaa teille ja Ranskalle, arvoisa puheenjohtaja, että löysimme ratkaisun Tanskalle ja löydämme ratkaisun irlantilaisille.

Toinen asiani on seuraava: minulla on teille pyyntö Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen sekä kaikkien kollegoideni ja johtajien ja poliittisen perheen puolesta. Pyyntöni on se, että teidän pitäisi lisätä vielä yksi painopisteala neljän painopistealan listaanne. Painopisteeni – ja toivon, että siitä tulee myös teidän, tiedän, että se on teidän – koskee työpaikkoja, kasvua ja vakautta. Sanoitte – ja olin niin iloinen kuullessani sen – että ”tarvitsemme parempaa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä”. En voisi olla kanssanne enempää samaa mieltä. Teemme juuri parhaillaan tässä parlamentissa töitä laatiaksemme asiasta mietinnön, ja toivon – ja vetoan kollegoihini PPE-DE- ja ALDE-ryhmissä – että voimme toimittaa puheenjohtajavaltiolle Ranskalle viisaan mietinnön paremmasta sääntelystä.

Puhun avoimuudesta. Puhun oikeudenmukaisuuden, bonusten ja osakkeiden paremmasta sääntelystä ja kaikesta muusta, josta niin viisaasti puhuitte. Puhun vastuusta, vastuullisuudesta, jolla varmistetaan, että rahoitusmarkkinat ovat pitkäaikainen kärsivällinen rahoitusvoima pitkäaikaisille investointitarpeillemme uusiin ja parempiin työpaikkoihin.

Tähän liittyy myös toinen teille esitettävä ajatus. Olette oikeassa sanoessanne, että menetämme juuri nyt kasvua, menetämme juuri nyt työpaikkoja, erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Espanjassa, mutta myös Ranskassa. Miksi emme tee uutta aloitetta kasvuun, uutta koordinoitua investointitoimenpidettä? Kuvitelkaa seuraavaa skenaariota: jos investoisimme yhdessä vain yhden prosentin enemmän koulutukseen, rakenteisiin, kaikkiin oleellisiin asioihin, seuraavan neljän vuoden aikana saamme vähintään kymmenen miljoonaa työpaikkaa nykyisten työpaikkojen lisäksi. Kuvitelkaa, mitä saisimme yhdessä aikaan.

Sanoitte, että urheilussa ei ole kyse vain markkinataloudesta. Lisäisin, että olen samaa mieltä, ja se pätee koko Eurooppaan. Euroopassa ei ole kyse vain markkinataloudesta. Siinä on kyse työpaikoista ja ihmisistä. Huolehtikaamme heistä. Toivotan puheenjohtajavaltio Ranskalle menestystä.

  Silvana Koch-Mehrin (ALDE). – (FR) Arvoisa puheenjohtaja, sanoitte, että ”Ranska ei voi tuomita Irlannin ei-tulosta”.

(DE) Olen samaa mieltä. Irlannin kielteistä päätöstä on kunnioitettava. Irlannin kansalla on täysi oikeus äänestää niin kuin he ovat äänestäneet. Kaikilla muilla Euroopan valtioilla on kuitenkin myös oikeus edetä tiellä kohti demokraattisempaa ja avoimempaa Eurooppaa, joka pystyy toimimaan. Lissabonin sopimus on askel siihen suuntaan. Kannatan siksi sitä, että ratifiointia jatketaan. Olen kuitenkin myös sitä mieltä – ja tässä asiassa olen eri mieltä – että olisi hyvä keskustella avoimesti siitä, että useiden nopeuksien Eurooppa on jo olemassa. Ajatelkaa euroa, Schengenin sopimusta, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja monia muita aloja. Euroopan unionin jäsenvaltioiden herkät kysymykset ja toiveet heijastuvat heidän valinnoissaan erilaisista nopeuksista niissä asioissa, joihin he ryhtyvät yhdessä.

Moninopeuksinen Eurooppa mahdollistaa sen, että valtiot, jotka haluavat tehdä enemmän yhdessä, voivat niin tehdä, sillä on tärkeää, että ylläpidämme vapaaehtoisuuden periaatetta Euroopassa. On tärkeää, että valtiot, jotka haluavat tehdä jotain yhdessä, voivat tehdä sen vapaaehtoisesti ja että kaikilla valtioilla on mahdollisuus liittyä mukaan koska tahansa. Mitään valtiota ei pidä pakottaa suurempaan solidaarisuuteen.

Moninopeuksinen Eurooppa helpottaa myös liittymisneuvottelujen jatkamista. Mielestäni on väärin, että Kroatiaa ja Turkkia rankaistaan, koska suurin osa irlantilaisista äänesti ei.

Arvoisa puheenjohtaja, olette aivan oikeutetusti ylpeä siitä, että valtionne on ihmisoikeuksien koti. Ihmisoikeudet ovat ajattomia; ne ovat universaaleja. Olympiakisat ovat urheilutapahtuma, eivät poliittinen tapahtuma. Mielestäni on sen vuoksi väärin, että haluatte mennä Kiinaan avajaisseremoniaan, ja olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering ei lähde Kiinaan.

Arvoisa puheenjohtaja, haluan sanoa lopuksi, että istuimellenne oli asetettu tervehdys monilta naiskollegoiltani – ruusu ja kirje. Kirjeessä pyydämme teitä tekemään osanne siinä, että saisimme enemmän naisia Euroopan unionin huipulle. Naiset laittavat toivonsa teihin naisia arvostavana miehenä. Esitän vielä yhden pyynnön: demokraattisesti valittuna edustajana toivon, että tuette meitä sen varmistamisessa, että tämä Euroopan parlamentti voi päättää itsenäisesti siitä, mihin se perustuu.

  Adam Bielan (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, haluaisin ensinnäkin onnitella teitä sydämellisesti ottaessanne vastuullenne Euroopan unionin puheenjohtajuuden. Kyseessä ei ole helppo puheenjohtajakausi. Se sattuu vaikealle aikajaksolle, mutta toivotan teille tietenkin menestystä. Irlanti on torjunut Lissabonin sopimuksen. Me emme voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Irlanti muuttaa mieltään tulevaisuudessa, mutta on täysin mahdotonta hyväksyä sitä, että Irlannin päätökseen yritetään vaikuttaa uhkailuin, sillä Ranskaa tai Alankomaitakaan ei uhkailtu, kun ne torjuivat sopimuksen kolme vuotta sitten ja sysäsivät liikkeelle nykyiset ongelmat. Euroopan unionin valtioita ei saa jakaa parempiin ja huonompiin. Kiitän sen vuoksi sanoistanne, joiden mukaan mitään 27 jäsenvaltiosta ei saa jättää eurooppalaisen perheen ulkopuolelle, kuten minua ennen puhunut Silvana Koch-Mehrin olisi ehkä halunnut tehdä.

Arvoisa puheenjohtaja, haluaisin myös käyttää tämän tilaisuuden hyväksi kiittääkseni teitä äskettäisestä Ranskan työmarkkinoiden avaamisesta muun muassa puolalaisille. Olimme odotelleet sitä tapahtuvaksi jo jonkin aikaa – paljon kauemmin kuin muissa maissa, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.

Asia, jota en kuullut tämänpäiväisessä puheessa, oli viittaukset suurimpaan eurooppalaiseen naapuriimme Ukrainaan. Toivon kuitenkin, että 9. syyskuuta 2008 Evianissa pidettäväksi suunniteltu huippukokous lähentää meitä merkittävästi assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisessa Ukrainan kanssa. Selkeä signaali meidän suunnastamme juuri nyt on kuitenkin erittäin tärkeä ystävillemme Ukrainassa, erityisesti aikana, jolloin Venäjän suunnasta kohdistuu muitakin uhkia.

Arvoisa puheenjohtaja, haluaisin lopuksi kiittää teitä miljoonien, nousevista kustannuksista kärsivien eurooppalaisten puolesta ponnisteluistanne polttoaineen arvonlisäveron pudottamiseksi. Toivon, että Ranskan puheenjohtajakauden aikana onnistutte saamaan muut johtajat tämän ajatuksen taakse, mukaan lukien oman valtioni pääministerin Puolassa.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin lausua selkeän kohteliaisuuden neuvoston puheenjohtajalle. Tämä on 29. neuvoston puheenjohtajuus, jonka olen kokenut, ja minun täytyy tunnustaa ilman mitään varauksia, että en ole koskaan nähnyt niin vakuuttavaa ohjelmaa ja tämänkaltaista eurooppalaista ajatusta, ja sanon tämän kaikella rehellisyydellä.

(Suosionosoituksia)

Vain kerran aikaisemmin on käynyt niin, että neuvoston puheenjohtaja on otettu vastaan jopa vielä lämpimämmin, mutta se tapahtui ainoastaan avajaisissa. Kauden päättyessä hän ei ollut täyttänyt mitään lupauksia ohjelmastaan. Hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Tony Blair. Olemme varmoja, puheenjohtaja Sarkozy, että päätätte neuvoston puheenjohtajakautenne kuudessa kuukaudessa hyvin tuloksin. Tapa, jolla olette selittäneet kaiken tänään – tapa, jolla olette käsitelleet jäsentemme esittämiä huomautuksia, se tosiasia, että olette perehtyneet asiakirjoihin ja että te ette esitä ”toivomuslistaa”, vaan joukon painopistealoja, joita ryydittävät hyvät perustelut – kaikki tämä antaa minulle toivoa siitä, että olette toden totta kyvykäs suoriutumaan kunnianhimoisesta ohjelmastanne.

Jos kyse on työskentelystä kanssanne ilmastopaketin saattamiseksi valmiiksi, voitte luottaa tämän parlamentin tukeen. Pelkään kuitenkin, että on paljon todennäköisempää, että joudutte uusiin ongelmiin neuvoston kanssa, neuvoston ja yksittäisten jäsenvaltioiden velvollisuuksien kanssa: pelkään, että täällä suunniteltuja kiintiöitä ei hyväksytä siellä. Olemme kanssanne samaa mieltä myös siitä, että ydinenergian pitää olla edustettuna tässä ilmastopaketissa. Tässä parlamentissa on selkeä enemmistö kannattamassa ydinenergian siviilikäyttöä. Älkää antako noiden T-paitojen hämätä itseänne.

Tarkasteltaessa Saksan ja Ranskan halukkuutta ottaa vastuulleen Euroopan unionin johtajuus yhdessä sisältöön liittyvissä asioissa – ei suurissa julistuksissa, jotka ovat poliittiselta luonteeltaan yleisiä – olemme teidän puolellanne. Minun täytyy sanoa, että Silvana Koch-Mehrin ei ilmeisesti kuunnellut, kun selititte syyt Kiinaan liittyvälle mielipiteellenne. Se oli ulkoasioiden pienryhmäluento tälle parlamentille, ja voin vain rohkaista teitä pysymään yhtä johdonmukaisena ja taipumattomana kuin olette näissä asioissa olleet.

  Robert Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja, kymmenen kansakuntaa tuottaa kuusikymmentä prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Kyseisiin kymmeneen valtioon kuuluu vain yksi Euroopan valtio – Saksa. Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota edustavat vain 14 prosenttia maailman päästöistä. Yhdysvallat 17 prosenttia; Brasilialla, Venäjällä, Intialla ja Kiinalla on kumulatiivisia päästöjä, jotka ylittävät kolmanneksen globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Kaikki tämä todistaa sen, että Euroopan yritykset taistella ilmastonmuutosta vastaan ovat turhia ilman amerikkalaisten, kiinalaisten ja muiden teollistuneiden valtioiden vastaavaa ponnistelua.

Odotellessamme kyseistä sopimusta Euroopan täytyy taistella hiilivuotoa vastaan. Tällä hetkellä mikään suuri teollisuusryhmä ei investoi Eurooppaan. ArcelorMittal sulkee Ranskassa mutta investoi Brasiliaan, Venäjään, Turkkiin, Intiaan ja Kiinaan. ThyssenKrupp investoi Brasiliaan; itävaltalainen Vöest Group investoi Intiaan. Pohjois-Afrikassa rakennetaan parhaillaan kymmentä tehdasta kelluvan lasin tuottamiseksi Euroopan markkinoille.

Kun muut teollistuneet maat eivät osoita erityistä sitoumusta tehtävään, Euroopan täytyy näyttää päättäväisyytensä puolustaa teollisia rakenteitaan ja tietotaitoaan. Uhrauksien määrääminen Euroopan kansalaisille ei palvele mitään tarkoitusta, jos muu maailma ei noudata sopimusta.

(Suosionosoituksia)

  Jean-Marie Cavada (ALDE). – (FR) Arvoisat puhemies ja neuvoston puheenjohtaja, kuten Euroopan parlamentin puhemies, kuten monet muut kollegat, olen toisen maailmansodan raunioiden lapsi ja arvostan kovasti antaumusta puheessanne, joka uhmaa skeptisismiä. Mielestäni skeptisismi kuuluu Münchenin henkeen, ja se on happoa, joka liuottaa Euroopan tahdon. Arvostin sen vuoksi kovasti energiaa, jonka panitte puheeseenne, jota, kuten Astrid Lulling juuri sanoi televisiossa, esimerkiksi me pidimme selkeänä, täsmällisenä, ja voin sanoa ilman mitään teeskentelyä, vakuuttavana.

Toinen asia, jonka haluaisin sanoa, arvoisa puheenjohtaja, on että tietenkin olette oikeassa, ja se täytyy sanoa täällä. Euroopan pelot ja sen kohtaamat uhat tapahtuivat varmasti suurimmaksi osaksi sen rakentamisen aikaan 50-luvulla, mutta koska näiden pelkojen luonne on muuttunut, niitä on tietenkin vielä paljon tänä päivänä. Sen vuoksi täytyy antaa täysin määrätietoinen vastaus.

Olen erittäin tyytyväinen painopistealoihin: sanon sen suoraan, koska ne ovat todellisia, ja erityisesti maahanmuuttopolitiikka, jota johtaa ministerinne Brice Hortefeux, entinen kanssajäsenemme. Kaksi vuotta sitten minulla oli kunnia edustaa Euroopan parlamenttia Euro-Afrikka konferenssissa Rabatissa. Se toi yhteen ensimmäistä kertaa maat, joilla oli samat velvollisuudet joko lähtömaana, läpikulkumaana tai vastaanottomaana, ja kuten Graham Watson sanoi hetki sitten, mielestäni on erittäin tärkeää, erityisesti – ja miksi ei? – läpi Välimeren unionin rakenteen, että on olemassa avokätinen läheisyyden ja valvonnan politiikka.

Lopuksi viimeinen huomautus, arvoisa puheenjohtaja: älkää unohtako, että syy siihen, miksi Euroopalla on ainutlaatuinen vaikutus maailmaan, on se, että se on kulttuurin kehto. Kulttuuri on se asia, joka yhdistää meidät eroavaisuuksissamme; kulttuuri on poliittisten järjestelmiemme areena, ja sen vuoksi meidät nähdään täysin eri tavalla. Energiaanne tarvitaan luultavasti myös silloin, jos kulttuurin alalla halutaan olla määrätietoisia.

  Jan Zahradil (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin kiittää Ranskaa siitä, että se on avannut työmarkkinansa uusille jäsenvaltioille 1. heinäkuuta lähtien ja sen myötä poistanut yhden viimeisistä esteistä vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä. Toivon vain, että Angela Merkel seuraa esimerkkiänne. Ranska, Tšekin tasavalta ja Ruotsi ovat yhdessä laatineet 18-kuukautisen puheenjohtajaohjelman, ja olen iloinen, että siinä nostetaan etusijalle energia, joka on ehdottomasti tärkeimpiä kysymyksiä, sekä myös yhteistä maatalouspolitiikkaa koskeva uudistus, koska se liittyy vuoden 2013 jälkeen sovellettavaan rahoituskehykseen ja näin ollen siihen, millaista rahaa meillä on käytettävissämme tulevaisuudessa. Arvostan sitä tosiasiaa, että Ranska haluaa ratkaista tämänhetkiset asiat ja ongelmat, sillä ne ovat niitä, jotka huolestuttavat ja kiinnostavat ihmisiä.

Institutionaalisiin asioihin liittyen en puhu Euroopan kansanpuolueen jäsenenä, vaan Euroopan demokraattien jäsenenä, joten ei varmasti ole yllätys, että emme ole täysin samaa mieltä tässä asiassa. Mielestäni emme voi seistä Lissabonin sopimuksen edessä kuin jänis ajovaloissa. Se ei ole maailmanloppu, emmekä me halua luoda kriisinomaista ilmapiiriä, joten tilanne täytyy ratkaista rauhallisesti ilman poliittista painostusta, ilman oikeudellisia temppuja ja omien sääntöjemme mukaisesti. Niiden sääntöjen mukaan mikään sopimus ei voi tulla voimaan ilman yksimielistä hyväksymistä, eikä meillä tällä hetkellä ole sellaista yksimielisyyttä. En usko, että olisi mahdotonta laajentua ilman Lissabonin sopimusta. Uskon, että ainakin Kroatia voidaan hyväksyä Euroopan unioniin ilman Lissabonin sopimusta. En myöskään usko, että meidän täytyy valita Nizzan tai Lissabonin välillä. Meillä on varmasti useita vaihtoehtoja, ja meidän pitää pystyä tarkastelemaan niitä hillitysti ja ilman hysteriaa ja ratkaisemaan tilanne. Joka tapauksessa toivotan teille paljon menestystä johtaessanne Euroopan unionia, arvoisa puheenjohtaja.

  Pasqualina Napoletano (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olemme seuranneet Välimeren unionia koskevaa aloitetta, johon ensi sunnuntain Pariisin huippukokous keskittyy, ja me toivomme, että aloite on onnistunut.

Haluaisin kuitenkin selventää muutamaa kohtaa. Aloitteella tähdätään monenkeskisen Euro–Välimeri-ulottuvuuden lujittamiseen. Uskon, että tämä on oikein ja että meidän pitäisi mennä tähän suuntaan. Uskon kuitenkin, että jos joku politiikka kaipaa kriittistä arviointia, kyseessä on naapuruus eteläisten maiden kanssa, koska naapuruuspolitiikka saa itse asiassa hyvin erilaiset valtiot kilpailemaan toistensa kanssa. Meidän täytyy siis tehdä töitä näiden valtioiden keskinäiseksi integroimiseksi sekä näiden valtioiden ja Euroopan integroimiseksi, ja meidän on myös kanavoitava siihen resursseja.

Sanon teille avoimesti, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, että me emme tosiaankaan iloinneet – ja sanon sen myös puheenjohtaja Barrosolle – siitä, että lopetitte Audiovisuel Méditerranée -ohjelman rahoittamisen, sillä se oli ainoa kulttuurinen yhteistuotantoväline. Olette sanoneet, että on olemassa eurooppalainen kulttuurinen poikkeus, mutta lisäisin siihen, arvoisa puheenjohtaja, että on olemassa Euro–Välimeren kulttuurinen poikkeus. Jos ajattelette maailman kahtakymmentä johtavaa intellektuellia, kymmenen johtavan joukossa on monta muslimikulttuurin edustajaa ja erittäin monta Euro–Välimeri-alueen edustajaa.

Auttakaamme siis toinen toistamme saamaan aikaiseksi tehokkaita toimintatapoja muuttaaksemme monien ihmisten elämän kyseisissä valtioissa, erityisesti nuorten ihmisten ja naisten, jotka asettavat toivonsa Eurooppaan. Me emme tarvitse hyviä opiskelijoita: meidän täytyy muuttaa koko tämä suhde, ja parlamentti on erittäin valmis tekemään yhteistyötä puheenjohtajavaltion kanssa, jos päätätte toimia tällä tavalla.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Ranskan puheenjohtajakauden painopistealat ovat realistisia painopistealoja, jotka minun mielestäni ovat riittävän kyvykkäitä vastaamaan siihen, mitä komission puheenjohtaja José Manuel Durão Barroso sanoi, kritiikkiin, jonka mukaan Eurooppa on kyvytön ja impotentti vastaamaan kansalaistemme arkipäivän huoliin: perustuslailliseen ongelmaan, elintarvikkeiden ja energian hintaan, Euroopan puolustukseen ja maahanmuuttoon.

Nykyään siirtolaisen kuolema kylmäkuljetusajoneuvossa Kanaalitunnelissa tai heitto yli patera-veneen laidan sen suunnatessa Kanarian saarille – kuten juuri muutama tunti sitten tapahtui – on yksi suurimmista nykyajan tragedioista. Tämä on vakava ja kiireellinen ongelma, johon Euroopan unionin pitää antaa pätevät vastaukset.

Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puheenjohtaja Joseph Daul puhui tarpeesta mobilisoida poliittinen tahto, ja uskon, että tällä puheenjohtajavaltiolta poliittista tahtoa ei puutu.

Arvoisa puhemies, poliittinen tahto on kuitenkin tarpeellista, mutta ei riittävää: myös olosuhteilla on merkitystä, ja vaikka ne ovat ohimeneviä, lyhytaikaisia tai väliaikaisia, silloin, kun ne ovat olemassa, ne vaikuttavat meihin ja rajoittavat meitä, ja kannatan presidentti Sarkozyn toteamusta siitä, että meidän täytyy muuttaa olosuhteet mahdollisuuksiksi.

Olen pahoillani, ettei Martin Schulz ole täällä nyt kanssamme, sillä kun hän puhui urheilusta, se toi mieleeni erään erityisen tilanteen. Haluaisin, että johtavan ajajan keltainen paita olisi taas espanjalaisten käytössä, niin kuin se oli Tour de Francen ensimmäisessä vaiheessa.

Olette kuitenkin oikeassa siinä, arvoisa puheenjohtaja, että urheilussa täytyy olla eurooppalainen ulottuvuus, ja useat parlamentin jäsenet ovat pyytäneet minua välittämään teille pyynnön siitä, että pohtisitte, olisiko olympialaisiin, joista olemme tänään keskustelleet, osallistuvien ranskalaisurheilijoiden asianmukaista pitää yllään Euroopan unionin symbolia kansallislippunsa vieressä niin, että muut jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti liittyä samaan aloitteeseen.

Arvoisa puheenjohtaja, toivomme, että puheenjohtajavaltio Ranska voi yhdistää voimat ja edistyä yhteisymmärryksen luomisessa niin, että kuten esititte, Euroopan unioni voi siirtyä eteenpäin päättäväisesti puheenjohtajakautenne ohjaamana.

  Harlem Désir (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, halusitte sijoittaa puheenjohtajakautenne suojaavan Euroopan huomaan, ja uskon, että Euroopan kansalaisilla on todellakin erittäin suuret odotukset. Tämän vuoksi tilanteessa on kuitenkin ristiriita – ja ymmärsitte Euroopan parlamentin sosialistiryhmän ydinviestin – sen vuoksi, että Euroopan integraation sosiaalista ulottuvuutta ei ole nimetty yhdeksi puheenjohtajakautenne neljästä pääkohdasta.

Itse asiassa, aivan kuten olemme nähneet äskettäisissä kansanäänestyksissä, ihmiset kyseenalaistavat instituutioita ja sopimuksia, mutta itse asiassa he vastaavat Euroopan integraation kehittymisen perusteella ja viime kädessä Euroopan toimintatapojen perusteella. Mielestäni epätasapaino, joka on luotu viime vuosina taloudellisen integraation kehittymisen – mitä kohti ollaan pyritty, mikä on hyvä asia – ja sosiaalisen ulottuvuuden pysähtyneisyyden välillä, on syynä myös unionin ihmisten pettymykseen, tyytymättömyyteen Euroopan toimielimiä kohtaan.

Sen vuoksi ongelmana ei ole se, että sanotaan, että Euroopan pitäisi osallistua sosiaalisiin asioihin, vaan lähinnä se, että heti, kun on olemassa yhtenäismarkkinat, mukaan lukien yhtenäiset työmarkkinat, pitää olla yhteiset säännöt erojen torjumiseen, sillä muuten ne johtavat sosiaalisen polkumyyntiin. On myös varmistettava, että lähentymistekijöillä keskitytään suurempiin kokonaisuuksiin, parhaimpiin mahdollisiin ratkaisuihin sen sijaan, että niillä heikennettäisiin sosiaalisia tilanteita.

Komissio on juuri julkaissut sosiaalisen strategian. Jos neuvosto ei sitoudu joihinkin konkreettisiin asioihin – puhuitte konkreettisesta Euroopasta – vahvistaakseen Euroopan työvaliokuntien voimia, suojellakseen määräaikaisia työntekijöitä ja parantaakseen työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä niin, että – ja tämä täytyy lisätä – on olemassa direktiivi julkisten palvelujen ja sosiaalisten palvelujen suojelemisesta silloin, kun ne kuuluvat yleisen edun piiriin, tämänkaltaiseen suojelutarpeeseen ei kuitenkaan saada vastausta.

Eräs painopistealoistanne on maahanmuuton Eurooppa, mutta maahanmuuton Eurooppaa ei voida alentaa karkottamisen Euroopaksi. Sen vuoksi meidän täytyy lisätä siihen integraatiota koskeva sopimus, josta keskustelimme Brice Hortefeuxin kanssa, ja kehitystä koskeva sopimus. Olette juuri tulleet G8-valtioiden kokouksesta; Eurooppaa ja joitakin jäsenvaltioita, Ranska mukaan lukien, syytettiin siitä, etteivät ne olleet täyttäneet lupaustaan julkisen kehitysavun osalta. Varmistakaa, että puheenjohtajakautenne aikana sitoumus 0,7 prosenttin osuuden osoittamisesta bruttokansantuotteesta täytetään, mikä on paljon tehokkaampaa kuin häpeällinen ”palautusdirektiivi” silloin, kun halutaan vaikuttaa siihen, että kansainvälistä maahanmuuttoa johdetaan paljon tehokkaammin.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). - (PL) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja, olen samaa mieltä neuvoston puheenjohtajan kanssa. Tämä on vaikea hetki Euroopalle. Jokainen meistä tuntee sen henkilökohtaisesti, myös minä. Kun olin vastuussa valtioni jäsenyysneuvotteluista Euroopan unionin kanssa, tein kaikkeni varmistaakseni, että tulevasta eurooppalaisesta yhteistyöstä tulisi hyvä. Haluaisin myös tänään painottaa onnellisena, että Puolan tuesta Euroopan unionille ja sopimukselle ei ole ongelmaa. Huomattava osa Puolan parlamentista äänesti sopimuksen puolesta, ja lähes 80 prosenttia puolalaisista kannattaa Euroopan unionin jäsenyyttä.

Kannatan puheenjohtajan arviota. Meidän pitää toimia kansalaisillemme ja heidän puolestaan. Meille poliitikoille ensisijainen asia on energia- ja ilmastopaketti, mutta meidän täytyy tehdä kaikkemme taataksemme, että sen toimeenpaneminen ei iske eurooppalaisia korkeiden hintojen ja taloutemme kilpailukyvyn menettämisen muodossa. Paketista pitää päättää varsin nopeasti, mutta olisi pahasta, jos nopeus olisi tärkeämpää kuin harkinta. Pakettimme pitäisi olla todiste johtajuudestamme taistelussa ilmastonlämpenemistä vastaan. Olen samaa mieltä siitä, että tarvitsemme sen, ensin Poznánissa ja myöhemmin Kööpenhaminassa; mutta paketti ei palvele esimerkkinä ketään. Kukaan ei seuraa sitä, mikäli Euroopan talous jää häviölle sitä toimeenpantaessa. Olen sen vuoksi iloinen, että näette nämä vaarat, puheenjohtaja, ja että uskotte siihen, että päästökaupan periaatteet – koska siitä tässä on pääasiassa kyse – uudistetaan hyvässä uskossa. Meillä on kokemusta. REACH-asetusta muutettiin merkittävästi parlamentissa kaikkien eduksi neuvoston ja komission osallistuessa tehtävään. Voimme jatkaa samalla tiellä.

Arvoisa puheenjohtaja, onnittelen teitä ottaessanne Euroopan ohjat käsiinne. Toivotan teille menestystä kahdessa tärkeimmässä asiassa seuraavalle kuudelle kuukaudelle: kyseessä ovat sopimus sekä energia- ja ilmastopaketti.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, teidän täytyy ottaa härkää sarvista epäröidessänne Lissabonin sopimuksesta; Ranskalla on jo paljon kokemusta siitä, kuinka Euroopan integraatiota siirretään joskus eteenpäin ja joskus taaksepäin. Pyydän teitä löytämään ratkaisun irlantilaisille kunnioittaen samalla eurooppalaisten huimaavan enemmistön tahtoa, jolla on myös merkitystä.

Haluaisin myös sanoa, että sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna Lissabonin sopimus sisältää Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja eurooppalaisen sosiaalimallin. Näin ollen on jo esimerkiksi kerätty yli miljoona allekirjoitusta liikuntavammaisilta eurooppalaisilta, joita on yksi joka taloudessa ja jotka kannattavat sopimusta, koska se poistaa sekulaarisen syrjinnän. Teillä on sen vuoksi tuki takananne, jotta voitte siirtyä eteenpäin ja integroida sosiaalisen mallin.

Maahanmuuton osalta puhuttelitte vasemmistoa, mutta teidän pitää myös huomata, että vasemmistolaishallitus on esittänyt ajatuksia, jotka ovat antaneet teille mahdollisuuden valmistella vähemmän suljettua ja edistyneempää pakettia, jota parlamentti voi mielestäni kehittää edelleen, mutta meidän täytyy tehdä töitä tässä asiassa herpaantumatta.

Lisäksi, arvoisa puheenjohtaja – ja tämä koskee suoraan maahanmuuttoa – puhuitte yhteisestä maatalouspolitiikasta, mutta ette maininneet Dohaa; yhdistyneelle Euroopalle on kuitenkin tärkeää pystyä etsimään ratkaisu ja vastaus vuosituhannen kehitystavoitteisiin, koska kyseessä on yksi ja sama paketti; kyseessä on oman taloudellisen kapasiteettimme hyödyntäminen ihmisyyden edistämiseksi.

  Stefano Zappalà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän Italian valtuuskunnan puheenjohtajana olen iloinen, että olette ottaneet Euroopan ohjat käsiinne, ja olen tyytyväinen siihen, mitä sanoitte. Säteilette innostuneisuutta ja ylpeyttä. Uskotte ja saatte ihmiset uskomaan instituutioon, Eurooppaan, jolla on monia ongelmia ja joka todella tarvitsee viisaita, valaistuneita ja valveutuneita johtajia, jollaiseksi te olette itsenne osoittanut.

Italialla on aina ollut vahvat kulttuuriset ja sosiaaliset siteet Ranskaan: kaksi valtiota, jotka ovat tehneet suuria uhrauksia perustaakseen ja rakentaakseen Euroopan, jota kaikilla sen jäsenillä on nyt velvollisuus kehittää. Kaikki, jotka työskentelevät tässä instituutiossa, tietävät, kuinka monia vaikeuksia pitää kohdata liikuttaessa eteenpäin kehitys- ja integraationprosessissa, koska kyseinen prosessi pitää rakentaa sellaisten ihmisten välillä, jotka eroavat toisistaan historiassa, kulttuurissa, sosiaalisessa statuksessa ja perinteissä. Martin Schulzin juuri esittämät poliittisesti opportunistiset kannat tällä hetkellä erittäin kuuluisasta Italian hallituksesta eivät todellakaan auta. Kysymyksessä on kuitenkin prosessi, jota pitää liikuttaa eteenpäin huolimatta pettymyksistä, joita siihen joskus kuuluu.

Lissabonin sopimus, erinomainen sopimus, on jätetty hautumaan, ja vaatii paljon hyväntahtoisuutta tuoda se takaisin, jos me haluamme välttää marginalisoimasta niitä, jotka eivät ole sitä ymmärtäneet. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, mitä sanoitte: ennen yhtäkään uutta laajentumista meidän täytyy määrittää uudet säännöt, mutta tehdä se jättämättä Irlantia eristyksiin. Eurooppaan kohdistuvaa maahanmuuttoa, erityisesti tiettyihin jäsenvaltioihin ja pääasiassa omaan kotimaahani ja muihin Välimeren alueella sijaitseviin valtioihin kohdistuvaa maahanmuuttoa pitää säännöstellä ja käsitellä yhteisenä ongelmana sen sijaan, että sen perusteella tehtäisiin erotteluja tai että tilannetta käytettäisiin hyväksi rankaisemalla valtioita, jotka tekevät jo nyt niin monia uhrauksia. Meidän valtioidemme ihmisiä pitää suojella, ja integraatio pitää rakentaa järkevälle pohjalle.

Arvoisa puheenjohtaja, Italian hallitus ja ihmiset tarkkailevat valtuuksianne valppaasti ja luottavaisesti uskoen siihen, että edustamanne historia ja sosiaalinen asema tuo Eurooppaan toivoa ja kehitystä.

  Zita Gurmai (PSE). - (HU) Kolme asiaa – ainoana puhujana Berliinin muurin itäpuolelta. Olen pettynyt, että yhdenvertaiset mahdollisuudet oli jätetty pois puheenjohtajan puheesta. Onneksi, arvoisa puheenjohtaja, me seitsemän poliittisen puolueen naiset olemme kuvanneet kirjeessä tarkasti mitä haluamme: se on kukkanen, meidän kukkasemme teille, rakas presidentti.

Ensinnäkin kannatan puheenjohtajavaltio Ranskan Euroopan tasolla toteuttamia ponnisteluja sukupuolten välisen sosiaalisen tasa-arvon edistämiseksi, mutta samalla vaikuttaa ristiriitaiselta, että yhdenvertaisia työmahdollisuuksia käsitteleviä paikallisia instituutioita suljetaan. Onko toimintatapa toinen kuin se, jota Ranska toteuttaa suositeltuna Euroopan tasolla?

Toiseksi, presidentti on ilmoittanut Ranskan kansalaisille, että seuraavan viiden vuoden aikana luodaan 350 000 lastenhoitopaikkaa. Kyseessä on tärkeä toimenpide, sillä se antaa yhdenvertaiset mahdollisuudet miehille ja naisille työmarkkinoilla ja antaa heille mahdollisuuden yhdistää työ- ja perhe-elämän toisiinsa. Hyvä laatu, kohtuullisuus ja käytettävyys kaikille ovat tärkeitä tässä asiassa, sillä se on yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja integraation väline.

Perhe-elämän osalta kysyn, voivatko naiset hänen mielestään yhdistää työelämänsä ja perheaskareet, jos he työskentelevät 65 tuntia viikossa? Naiset ovat paljon puolustuskyvyttömämpiä työpaikoillaan, eivätkä he yleisesti kuulu ammattijärjestöihin.

Kyllä, me tarvitsemme Euroopan yhteisen maahanmuuttopolitiikan, mutta siinä pitää käsitellä kansalaisten ja maahanmuuttajien oikeuksia ja velvollisuuksia. Maahanmuuttopolitiikkaa pitää täydentää vastaanottavan valtion integraatiopolitiikalla. Kiitos paljon.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin lähestyä neuvoston puheenjohtajaa sanoakseni seuraavaa: Odotin tämänpäiväistä puhettanne erityisellä mielenkiinnolla. Asemanne tänään on vakuuttanut minut siitä, että saatte aikaan aaltoja kuuden kuukauden puheenjohtajakautenne aikana.

Koko maailma on joutunut kohtaamaan yhden viime vuosikymmenien vaikeimmista talouskriiseistä, mutta Eurooppa kohtaa myös omat kriisinsä.

On selvää, että tänä päivänä 27 valtion Eurooppa ei voi toimia samoilla säännöillä kuin 15 jäsenvaltion Eurooppa. Kysymys on institutionaalisesta kriisistä, jota Eurooppa käy läpi. On myös selvää, että jotkut jäsenvaltiot eivät halua Euroopan poliittista yhdentymistä, eivätkä ne halua edeltäjiemme haavekuvan toteutuvan. Kyseessä on identiteettikriisi. Institutionaalinen kriisi ratkaistaan, mutta kuinka identiteettikriisi voidaan ratkaista?

Pelkään, että on olemassa vain yksi ratkaisu: niiden jäsenvaltioiden, jotka haluavat poliittista yhdenmukaistamista, pitäisi edetä, ja niiden jäsenvaltioiden, jotka näkevät Euroopan vain taloudellisena unionina, pitäisi jäädä jälkeen. Pelkään toden totta, että jos emme etene tässä ratkaisussa, Eurooppa ei enää jossain vaiheessa ole pelaaja kansainvälisellä shakkilaudalla.

Kriisit voivat johtaa suuriin edistysaskeliin, mutta vain silloin, jos on olemassa tarvittavaa rohkeutta. Uskon, että teillä on sekä näkemystä että rohkeutta. Olkaa rohkea!

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, perusnäkemyksenne saavat täyden kannatuksenne. Uskon, että olette juuri oikea puheenjohtaja erittäin arkana aikana, sillä osaatte ottaa ihmiset huolet huomioon ja teillä on päättäväisyyttä johtaa ja sovitella. Kun vastasitte kysymyksiin, ette siirtäneet vastuuta jollekulle muulle ja puhuitte asioista niiden oikeilla nimillä. Te ette juokse karkuun vaan kohtaatte asiat.

Haluaisin erityisesti painottaa vahvaa sitoumustanne parlamentaariseen demokratiaan. Kyseinen sitoutuminen on erityisen tärkeää näinä aikoina, sillä useissa jäsenvaltioissa – mukaan lukien kotimaassani Itävallassa – me olemme kokeneet suoran demokratian uusintaottelut parlamentaarista demokratiaa vastaan ja sen perusteella parlamenttien jääväämisen Eurooppaa koskevissa kysymyksissä parlamentaarisissa demokratioissa. Puolustakaamme yhdessä parlamentaarista demokratiaa ja olkaamme sen jääväämistä vastaan.

(Suosionosoituksia)

Minulle on myös tärkeää, että olette suoraan puhutelleet monien hallitusten ja hallitusten jäsenten pelkuruutta tai voisin sanoa kaksinaismoraalia suhteessa heidän jaettuihin Euroopan velvollisuuksiinsa, sillä kyseinen kaksinaismoralismi on pääsyy luottamuksen puutteeseen ja osoitteluun, joka meidän täytyy lopettaa. Emme vaadi, että jokainen olisi uskaliaampi, mutta vaadimme kyllä, että jokainen on rehellinen ja periaatteellinen.

Haluaisin käsitellä vielä kolmea muuta aihetta. Ensimmäinen koskee näkemystänne sopimuksesta. Ette ole kuin ajovaloihin jäänyt jänis, ette odota Irlantia, vaan jatkatte ratifiointiprosessia samalla, kun lähestytte Irlantia. Uskon vakaasti, että pääsemme Irlannin kanssa sopimukseen vasta sitten, kun kaikki muut 26 jäsenvaltiota ovat ratifioineet sopimuksen.

Emme kuitenkaan saa jättää Kroatiaa omilleen. Kannatan sitoumustanne avata kaikki kappaleet vuoden loppuun mennessä. Tarvitsemme myös aikataulun Makedonialle. Haluaisin myös pyytää neuvostoa päättämään pienyrityksiä tukevasta aloitteesta joulukuisessa huippukokouksessa, sillä tärkeimmät toimivallat ovat jäsenvaltioilla. Tarvitsemme laillista velvoittamista, emmekä vain uutta julkista poliittista lausuntoa.

  Genowefa Grabowska (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, minulla on hyviä uutisia Puolasta. Arvoisa puhemies, tänään Puolan parlamentissa pidetään keskustelu, joka huipentuu päätökseen kehottaa Puolan presidenttiä täyttämään perustuslaillisen velvollisuutensa ja allekirjoittamaan Lissabonin sopimus. Se on Puolan kansan tahto. Kansasata 80 prosenttia kannattaa Euroopan unionia ja on erittäin onnellinen jäsenyydestään. Osoittakaa minulle toinen valtio, jossa Euroopan unionin kannatus on niin korkealla. Se on merkki siitä, että Puola täyttää velvollisuutensa sopimuksen osalta.

Toinen asia: minulla on teille pyyntö, arvoisa puheenjohtaja. Voisitteko lisätä ohjelmaanne lasten tilanteen Euroopan unionissa ja nimetä oikeusasiamiehen, asianajajan lasten asioille Euroopan ihmisoikeusasiamiehen mallin mukaisesti? Haluaisimme neuvoston sopivan ja hyväksyvän kyseisen toimielimen, jonka Eurooppa tarvitsee niin kovasti.

  Hartmut Nassauer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa presidentti, hyvät naiset ja herrat, jos minun pitäisi tiivistää tämän aamun keskustelu, sanoisin, että on hyvä, että tällä kertaa on Ranskan vuoro toimia puheenjohtajavaltiona, ja että on hyvä, että te, arvoisa presidentti Sarkozy, olette neuvoston puheenjohtaja. Tämä on ollut hyvä päivä Euroopalle ja tälle parlamentille, sillä meillä on pitkästä aikaa edessämme joku, joka puhuu Euroopasta intohimolla, ei vain hyvillä argumenteilla. Ehkä se on juuri sitä, mitä tarvitsemme voittaaksemme irlantilaiset ja kansalaisemme takaisin puolellemme: intohimoa ja hyvää harkintakykyä, ja hyvä harkintakyky tarkoittaa myös sitä, että Eurooppa toimii tietyissä rajoissa.

Haluaisin kertoa teille ”menestyksen salaisuuden”: me emme tarvitse ainoastaan sopimusta Irlannissa, vaan uuden toissijaisuutta koskevan kulttuurin. Tarvitsemme Euroopalle rajoja suhteessa muuhun maailmaan, mutta tarvitsemme rajoja myös Eurooppaan. Uusi toissijaisuutta koskeva kulttuuri tuo Euroopalle uuden hyväksynnän; olen siitä aivan samaa mieltä puheenjohtaja Barroson kanssa. Kaikkea hyvää, presidentti Sarkozy.

  Marian Harkin (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, toivotan presidentti Sarkozyn tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin. Arvostin todella hänen pohdittua ja hyvin perusteltua panostaan.

Irlantilaisena jäsenenä toivotan hänet myös tervetulleeksi, kun hän vierailee Irlannissa Euroopan unionin puheenjohtajana, puheenjohtajana, joka toimii käytännöllisesti parantaakseen kansalaisten elämää. Se tuli selväksi hänen painopistealoistaan.

Arvostan myös hänen mielipiteitään elintarviketurvallisuudesta ja siitä, että löydettäisiin tasapaino annettaessa määräyksiä ja rajoitteita omille liiketoimillemme ja maanviljelijöillemme. Kuten hän sanoi, se on suojelemista ilman protektionismia.

Kuulin hänen esityksessään ja äänessään hänen sitoutumisensa Eurooppaan. Minä ja monet muut irlantilaiset jaamme sen sitoutumisen. Hän puhui vaikeuksiemme voittamisesta. Siihen tarvitaan aikaa ja halua tehdä kompromisseja kaikilla puolilla. Tälle ei voida asettaa määräaikoja.

Henkilönä, joka kampanjoi kyllä-äänien puolesta, tiedän hänen olevan kanssani samaa mieltä siinä, että Irlannin ei-päätös oli aivan yhtä laillinen kuin Ranskan, Alankomaiden tai Tanskan ei-päätös. Sitä täytyy kunnioittaa samalla tavalla, vasta sitten voimme siirtyä eteenpäin. Odotan sitä ja toivotan hänelle kaikkea hyvää hänelle puheenjohtajakauden aikana.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puheenjohtajavaltio Ranska on juuri määritellyt tavoitteensa, ja toivotan sille onnea. Edessänne oleva tärkein tavoite on vahvistaa Euroopan unionia ja sen toimintavaltaa. Tämä mielessä pitäen Lissabonin sopimuksen ratifioimatta jättäminen olisi hukkaan heitetty mahdollisuus. Eurooppa tarvitsee Ranskaa, erityisesti tänä vaikeana aikana; se tarvitsee Ranskaa, joka käännytettiin avullanne, presidentti Sarkozy, Ranskan kansanäänestyksen jälkeen.

Valitettavasti Puola ei ole se, joka vie Eurooppaa tänään eteenpäin, mutta jonain päivänä Puola on kyseinen valtio, ja uskon sen tapahtuvan pian. Toivon, että Ranskan puheenjohtajakausi ja sen Euroopan integraatioon, toivottuun maahanmuuttoon, Balkanin laajentumiseen, mutta ei välttämättä Turkkiin laajenemiseen liittyvä politiikka antaa eurooppalaisille takaisin heidän luottamuksensa ja mieltymyksensä Eurooppaan.

  Gay Mitchell (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Irlannilta kesti seitsemänsataa vuotta saada britit ulos Irlannin tasavallasta, ja minun täytyy istua täällä yhä uudelleen kuunnellen ihmisten, jotka me heitimme ulos, kertovan meille mitä meidän pitäisi tehdä Irlannissa. Mielestäni se on vähän liikaa. Antakaa Irlannin tasavallan ihmisten tehdä päätös Irlannin tasavallassa.

Toiseksi, haluaisin sanoa Ranskan tasavallan presidentille, että jos haluatte muuttaa Irlannin kansan mielipidettä, tuokaa Jaen-Marie Le Pen kanssanne. Se riittää Irlannin tasavallan kansan mielipiteen muuttamiseksi.

Olin Euroopan kansanpuolueeseen kuuluvan Fine Gael –puolueen vaalijohtaja neljässä eurooppalaisessa kansanäänestyksessä: Euroopan yhtenäisasiakirjaa, Maastrichtin sopimusta, Amsterdamin sopimusta ja Lissabonin sopimusta koskevassa äänestyksessä. Haluankin kertoa teille, että Lissabonin sopimus torjuttiin monesta syystä. Ihmiset eivät ymmärtäneet sitä; poliitikot esiintyvät tutkintatuomioistuimissa; hallituksen ja opposition pääpuolueet – poliittinen järjestelmä – halusi, että se hyväksytään. Oli pelkoa puolustuksesta ja asevelvollisuudesta, abortista ja eutanasiasta – ja näitä pelkoja lisäsivät tämän talon jäsenten levittämät ruiskut – verotuksesta, työpaikoista ja maahanmuutosta. Tilannetta johdettiin paljon äärioikeistosta ja -vasemmistosta.

Haluaisin vain sanoa puheenjohtajalle, että valmistautukaa Irlannin vierailuunne. Jos on tärkeää, että autatte muuttamaan tilannetta Irlannissa, tulkaa valmistautuneena ja olkaa valmis kuuntelemaan. Olette erittäin tervetullut, mutta on monimutkaista ja kestää jonkin aikaa ratkaista tämä vaikea tilanne.

  Adrian Severin (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, eurooppalaiset panevat paljon toivoa Ranskan puheenjohtajakauden varaan, ja sitä pitää hoitaa hyvin. Puheenjohtajavaltion täytyy välttää ruokkimasta epärealistisia haaveita ja tarpeettomia pelkoja, mukaan lukien naapurimaissa ja hakijamaissa.

Lissabonin sopimuksen osalta meillä ei ole riittävästi diplomaattista rohkeutta ratifiointiin. Puheenjohtajavaltion täytyy auttaa poistumis- tai turvastrategian laatimisessa siinä tapauksessa, että suunnitelmat menevät vikaan. Välttääksemme pahinta meidän täytyy näyttää alusta alkaen, että me olemme valmiita kohtaamaan pahimman.

Haluaisin päättää sanomalla muutaman sanan vaarallisesta ilmiöstä nimeltä Euroopan uudelleenkansallistaminen. Kaikkein hälyttävin osoitus tästä ilmiöstä on kansallispopulismi, ja se on myös Irlannin ei-äänestystulosta kannattaneen propagandan takana, samoin kuin rasistisen muukalaisvihan takana Italiassa, mutta se on myös sosiaalipolitiikan kansallisen luonteen retoriikkaa. Eurooppa on joko sosiaalinen tai se luhistuu. Toivon, että puheenjohtajavaltio Ranska huomaa tämän näkökohdan.

  Puhemies. − (DE) Olen pahoillani, mutta en voi ottaa enää enempää puhujia. Olemme jo ylittäneet aikamme reilusti. Olen erittäin kiitollinen presidentti Sarkozylle ja tietenkin myös puheenjohtaja Barrosolle, jotka soivat aikaansa meille tänään. Haluaisin sen vuoksi päättää antamalla puheenvuoron ensin puheenjohtaja Barrosolle ja sitten presidentti Sarkozylle.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, aloitan hyvin lyhyesti toistamalla onnittelut, joita suurin osa puheenvuoron esittäneistä Euroopan parlamentin jäsenistä esitti: onnittelut vakaumuksesta, innokkuudesta, energiasta ja poliittisesta tahdosta, jonka presidentti Sarkozy on ilmaissut täällä tänään ja jota uskon hänen ja hänen ministereidensä ja kollegoidensa osoittavan koko Ranskan puheenjohtajakauden ajan.

Haluan sanoa, ettei se yllätä minua lainkaan. Olin täysin vakuuttunut, että oli erittäin hyvä uutinen, että Ranska otti vastuun neuvoston puheenjohtajuudesta tänä erityisen vaikeana aikana. Tietenkin presidentti Sarkozy ja kaikki me muut olisimme pitäneet parempana, että horisontti olisi ollut kirkkaampi institutionaalisesta näkökulmasta, mutta uskon, että juuri näinä vaikeina aikoina näemme poliittisen kapasiteetin ja vahvan poliittisen tahdon koko tärkeyden.

Kannatan tätä demokraattista poliittista keskustelua. Olen sanonut monta kertaa, että meidän täytyy tunnustaa poliittisesti erimielisyydet ja erilaiset olemassa olevat näkökulmat esimerkiksi täällä parlamentissa. Meidän täytyy tietää, miten ilmaista näitä erimielisyyksiä, sillä Eurooppa eroaa kansallisesta poliittisesta järjestelmästä. Demokraattisissa kansallisissa järjestelmissä, kun käymme poliittista keskustelua, jopa joskus silloin, kun se on erittäin polarisoitua, me emme koskaan kyseenalaista valtion laillisuutta. Sen sijaan Euroopassa, silloin kun ne meistä, jotka kannattavat Eurooppaa, ilmaisevat vahvasti vastalauseensa, meidän täytyy erittäin usein kohdata ne, jotka ovat Eurooppaa vastaan ja jotka tutkivat kaikki populistiset tavat vahingoittaakseen instituutioitamme ja vaarantaakseen tämän erinomaisen rauhan ja solidaarisuuden hankkeen, jolla tarkoitan eurooppalaista hanketta.

(Suosionosoituksia)

Tämän vuoksi meidän täytyy todella pystyä ilmaisemaan kaikki näkökulmat, mutta meidän on tehtävä se samalla, kun vahvistamme Eurooppaa kannattavaa ryhmää tänä erityisen vaikeana aikana. On tehtävä täysin selväksi, että järjestämme Euroopan parlamentin vaalit vuonna 2009. Jos Euroopan eri poliittiset voimat ja Euroopan toimielimet eivät työskentele käsi kädessä rakentavalla asenteella, me annamme puolustuksenaiheen niille, jotka äärimmäisessä tapauksessa haluavat käyttää hyväkseen populismia, muukalaisvihaa ja nationalismia sekä kotimaata, mikä on virhe. Sen lisäksi siteeraan usein suurta ranskalaista kirjailijaa, joka sanoi, että ”patriotismi on rakkautta omia ihmisiä kohtaan; nationalismi on vihaa muita kohtaan”.

Me voimme rakastaa kotimaatamme ja samaan aikaan puolustaa eurooppalaista hankettamme vakaumuksella, kuten presidentti Sarkozy juuri sanoi. Toivon sen vuoksi, että keskustelu, jota käydään seuraavan kuuden kuukauden aikana, vahvistaa Euroopan instituutioita sekä tulevaisuuden Eurooppaa koskevaa hankettamme.

Haluaisin vastata yhteen tiettyyn kysymykseen. Se on ainoa erityiskysymys, jota minulta kysyttiin, ja jätän tietenkin muut asiat presidentti Sarkozylle, joka on minua paljon paremmassa asemassa vastaamaan niihin. Tämän erityiskysymyksen esitti Pasqualina Napolitano, ja se koskee Euromed-kulttuuriohjelmaa.

Olen iloinen voidessani kertoa teille, että nykyiselle Euromed-kulttuuriohjelmalle on vielä osoitettu 15 miljoonaa euroa määrärahoja tälle vuodelle. Vuosien 2009–2010 osalta on totta, että mitään ei vielä ole päätetty, mutta on suurta painetta ulkoisiin kustannuksiin, ja suoraan sanottuna näissä tapauksissa käy niin, että kolmansilla mailla on tapana priorisoida kahdenkeskistä yhteistyötä alueellisten talousarvioiden vahingoksi. Tämän takia tästä aiheesta pitäisi keskustella Euromed-maiden välillä. Eräs mielenkiintoinen näkökulma Ranskan aloitteesta luoda Välimeren unioni – jota olen kannattanut alusta lähtien – on se, että se vahvistaa alueellista yhteistyötä.

Minulta kysytään joskus, mitä lisäarvoa Välimeren unioni tuo Barcelonan prosessiin. Kyseessä on tietenkin voimakkaampi poliittinen omaksuminen ja poliittinen parannus, kiitos erityisesti joka toinen vuosi järjestettävien kokousten; mutta kyseessä on myös erityisten alueellisten hankkeiden, mutta toivoakseni nyt myös erityisten erityishankkeiden luoma ulottuvuus, ja toivon, että voimme lisätä kyseisiin erityishankkeisiin voimakkaamman yksityisen sektorin ulottuvuuden, sillä tarvitsemme vielä lisää resursseja.

Tämä on siis se erityisala, jonka parissa teemme töitä, ja lopuksi haluan vain sanoa: ”Onnea Ranska, ja paljon onnea myös rakkaalle ystävälleni presidentti Sarkozylle!”

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (FR) Kiitän puheenjohtaja Barrosoa ja varapuheenjohtaja Jacques Barrot’a siitä, että he ovat istuneet täällä kolme tuntia ilman keskeytyksiä.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin sanoa, että mielestäni on luonnollista, että kun henkilöllä on kunnia olla neuvoston puheenjohtaja, hän osallistuu parlamentin istuntoon juuri niin monen tunnin ajan kuin parlamentti haluaa, ei vain puheenjohtajakauden ensimmäisenä päivänä, vaan haluan paremminkin sanoa teille, arvoisa Euroopan parlamentin puhemies, sekä kaikkien ryhmien puheenjohtajille ja puheenjohtajakokoukselle, että jos haluatte minun tulevan jonain tiettynä aikana puheenjohtajakauden aikana parlamenttiin, olen teidän käytössänne. Täytyy pelata Euroopan toimielinten sääntöjen mukaan.

Euroopan parlamentti on keskeisessä asemassa parlamentaarisessa demokratiassa. Kysymyksenä ei ole käytettävyys; kysymyksenä on ensisijaiseksi asettaminen. Puheenjohtajavaltio tarvitsee Euroopan parlamenttia ja on sen vuoksi sen käytettävissä.

(Suosionosoituksia)

Jos puhujille sopii, haluaisin sanoa muutaman sanan heille jokaiselle. Ensinnäkin haluaisin sanoa Philip Bushill-Matthewsille, että kuulun niihin, joiden mielestä Eurooppa tarvitsee Yhdistynyttä kuningaskuntaa. En ole koskaan kuulunut niihin eurooppalaisiin tai ranskalaisiin, joiden mielestä meidän pitäisi olla varovaisia brittiläisten ystäviemme suhteen. Yhdistynyt kuningaskunta voi antaa Euroopalle paljon enemmän kuin se uskoo voivansa antaa. Yhdistynyt kuningaskunta on portti anglosaksiseen maailmaan, se edustaa maailman johtavaa kieltä ja on taloudellisesti dynaaminen, kuten se on osoittautunut viime vuosina. Haluaisin sanoa brittiläisille konservatiiviystävillemme, että ”uskokaa Euroopan tarvitsevan teitä, että teillä on paikka Euroopassa ja että jos briteillä on yksi jalka Euroopassa ja toinen ulkopuolella, Eurooppa heikkenee”. Yhdistynyt kuningaskunta on erinomainen kansakunta. Sillä ei ole Euroopassa mitään pelättävää, ja Eurooppa voi odottaa paljon Yhdistyneeltä kuningaskunnalta.

Bernard Poignantille, joka näki syvälle sisimpääni ja sen vuoksi ymmärsi, että rakastan politiikkaa ja että parlamentti on vähän kuin puutarhani, haluaisin sanoa, että kyllä, parlamentti on paikka demokratialle, enkä kunnioita tai ymmärrä niitä poliittisia johtajia, jotka eivät olisi tyytyväisiä päästessään ilmaisemaan ja puolustamaan ajatuksiaan parlamentaarisen demokratian kehdossa. Toivon, että huomionne oli osoitus rahtusesta pahoittelua ennemmin kuin kohtuuttomasta näkemyksestä työmarkkinoiden yhdenmukaistamisesta.

Sama koskee Harlem Désiriä: olen täysin puolellanne, vastustan täydellistä yhdenmukaistamista, sillä ihmiset torjuisivat sen. On kuitenkin täysin luonnollista, että työmarkkinoiden ja yhtenäismarkkinoiden yhteydessä on olemassa vähimmäissäännöt.

Meidän kaikkien on otettava huomioon vastoinkäymiset. Tarkastellaan esimerkiksi Itävaltaa, jota johtaa sosialistinen pääministeri ja hallitus; he kertovat teille, että eläköitymisikä on 65 vuotta ja työskentelyaika on 45 vuotta. Tiedätte, kuinka monia vastoinkäymisiä kohtasin laskeakseni työskentelyajan neljäänkymmeneen vuoteen, enkä välittömästi saanut Ranskan sosialistisen puolueen kannatusta.

Selittäkää siis minulle seuraava asia: koska kohtasin niin monia vaikeuksia varmistaessani neljänkymmenen vuoden työskentelyajan Ranskassa, miten minun täytyy toimia Euroopan puheenjohtajana vain kuusi kuukautta saadakseni toivottavasti aikaan Itävallan 45 vuoden työskentelyajan ja Ranskan 40 vuoden vastaavan ajan? Miten saan sen aikaiseksi? Unelmasta on pitkä aika todellisuuteen, mutta ehkä se on Ranskan sosialistisen puolueen ja Euroopan sosialistisen puolueen ero. Joskus minusta tuntuu siltä, että olen läheisempi Euroopan sosialistisen puolueen kuin Ranskan sosialistisen puoleen kanssa; tunnustan vikani ja tietenkin pahoittelen sitä.

(Martin Schulzin huomautus mikrofonin ohi)

  Puhemies. − (DE) Tämä ei toimi näin! Ei ole teidän asianne päättää siitä, kuka puhuu. Puheaikaa ei voida jakaa Euroopan parlamentin sosialistisen ryhmän ja neuvoston puheenjohtajan kanssa. Presidentti Sarkozy, annatteko Martin Schulzin esittää kysymyksen? Jos annatte, myönnän hänelle puheenvuoron.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, kyllä, olettaen, että en joudu yleissaksalaisen väittelyn ristituleen.

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Kiitän, arvoisa puhemies, olette erittäin ystävällinen. Arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, on mukavaa, että haluatte lähestyä sosialismia tällä tavoin. Koska olette kannattaneet voimakkaasti Saksan sosiaalidemokraattien näkemystä puheessanne juuri äsken ja siten etäännyttäneet itsenne liittokansleri Angela Merkelistä, ehdotan, että etenette seuraavasti: Jos tunnette olonne niin kotoisaksi Euroopan sosiaalidemokraattien huomassa, tulkaa ensin Saksan sosiaalidemokraattien pariin ja me kuljetamme teidät asteittain lähemmäs Ranskan sosiaalidemokraatteja. Olette lopulta erinomainen toveri.

  Puhemies. − (DE) Hyvä Martin Schulz, tällä on vähemmän tekemistä ystävällisyyden kanssa ja enemmän asianmukaisen menettelyn seuraamisen kanssa – asia, jonka mukaan me Euroopassa haluamme kuitenkin toimia.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, huomaatte, että minulla on jo sosialisti oikealla puolellani, mutta tilaa on vielä sosialistille vasemmalla puolellani.

(Suosionosoituksia)

Kuten tiedätte, hyvät naiset ja herrat, en usko, että haaskaamme aikaamme, sillä mielestäni demokratia voi Euroopan tasolla olla väkivallatonta toisin kuin joskus kansallisella tasolla. Euroopan taso mahdollistaa sen, että jokainen voi ottaa hiukan etäisyyttä vaalirutiiniin, joka on julmaa, usein epäoikeudenmukaista ja aina vaikeaa. Lopulta se, että teidän fooruminne kaltaisessa paikassa voimme puhua hymyillen ja kunnioittaen toisiamme, on ehkä jotain sellaista, joka rohkaisee ihmisiä lämpenemään eurooppalaiselle ihanteelle ja omaksumaan sen itselleen. En joka tapauksessa näe tätä hukkaan heitettynä aikana, ja haluaisin Bernard Poignantin ja Martin Schulzin olevan asiasta varmoja.

Marielle De Sarnez on oikeassa. Meidän täytyy muuttaa kehityspolitiikkaamme ja tehdä elintarvikkeiden tuottamiseen keskittyvästä maataloudesta tärkein asia. Se täysin välttämätöntä; Afrikan valtioilla täytyy olla resursseja tullakseen omavaraisiksi elintarvikkeiden osalta, ja epäilemättä osa niistä rahoista, jotka olemme osoittaneet suurien infrastruktuurien kehittämiseen, pitää investoida maatalouden mikrohankkeisiin. Tässä asiassa olen kanssanne täysin samaa mieltä.

Pyysitte minua myös puolustamaan Euroopan visiota. Jaan kanssanne sen tavoitteen. Toivon, että neuvoisitte minua ystävällisesti vision sisällöstä. Tiedätte täysin, että jälleen kerran jotakuinkin tuntemattoman suuren ihanteen ja kaikkien arkipäivän teknisten asioiden välissä meidän kaikkien ongelmana on se, että joudumme jatkuvasti päättämään, mitä tehdä sellaisten suurten ihanteiden kanssa, jotka joskus menevät pitkälle kansalaistemme kokemien arkipäivän hankaluuksien yli, ja mitä teemme ratkaistaksemme sellaiset tekniset asiat, jotka koskettavat heidän arkipäiväänsä. Se ei ole helppoa, mutta yritän joka tapauksessa.

Vastatakseni teille, hyvä Brian Crowley, kyllä me tarvitsemme kehitystä välttääksemme laittoman maahanmuuton. Sen lisäksi kaikki tietävät, että paras vastaus maahanmuuttoasioihin on kehitys. Afrikassa on 475 miljoonaa alle 17-vuotiasta nuorta, ja Gibraltarin salmi Euroopan ja Afrikan välissä on vain 12 kilometriä leveä. Afrikan katastrofit ovat myös Euroopan katastrofeja, eikä ole olemassa muureja tai rajoja, jotka voivat estää ne. On jälleen kerran hyvin vaikeaa päättää monenvälisyyden ja kahdenvälisyyden välillä. Tämä on tärkeä aihe, ja aion huomioida sen voimakkaasti.

Mikel Irujo Amezaga puhui kielellisestä monimuotoisuudesta. Olen täysin samaa mieltä, mukaan lukien – ja ymmärrän, että ette pidä ilmaisusta ”alueellinen kieli” – virallisten kielten huomioon ottaminen. Kuulun nimittäin niihin ihmisiin, joiden mielestä auttaisimme kaikkia autonomiaan pyrkiviä liikkeitä tai itsenäisyysliikkeitä antamalla heille yksinoikeuden puolustaa alueellisia kieliä, ja kyseessä olisi hyvin vakava virhe. Puhun Ranskan tasavaltaan kuuluvasta Korsikasta, jolla asuu korsikalaisia ihmisiä, jotka rakastavat Korsikaa ja puhuvat korsikaa kylissään; mutta se ei ole uhka kansalliselle yhtenäisyydelle. Sen vuoksi kielellinen monimuotoisuus on minulle yhtä tärkeää kuin kulttuurinen monimuotoisuus, eikä joka tapauksessa ole olemassa kulttuurista monimuotoisuutta, jos on vain yksi kieli.

Hyvä Nigel Farage, pidin erittäin paljon puheestanne, mutta minä aion sanoa teille yhden asian: brittiläiset olivat kovin mielissään, kun suljin Sangatten, koska itse asiassa minä olin se, joka teki niin, ja te olitte se, joka sitä pyysi. Vaikka te olette britti, joka rakastaa valtiotaan, ette voi ratkaista kaikkia valtionne maahanmuutto-ongelmia, ja minun täytyy kertoa teille, ettei Ranska aio toimia Yhdistyneen kuningaskunnan rajavartiolaitoksena. Haluankin sanoa, että on helppoa todeta että ”minä en halua kotimaassani henkilökortteja enkä yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa”, mutta se ei estä teitä nauttimasta siitä, että ulkomaalaiset, joiden asiakirjat eivät ole kunnossa, pysäytetään Ranskassa niin, etteivät he tule Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Aivan kuten Ranska, valtionne ei voi pärjätä yksinään.

Haluaisin lisätä, Hyvä Nigel Farage, että kunnioitan puolalaisia, mutta te ette olleet työhuoneessani neuvottelemassa Lissabonin sopimuksesta lukuisten kollegoiden kanssa. Me olimme Brysselissä, ja kuka oli työhuoneessani? Ei pääministeri Tusk, koska silloin pääministerinä toimi presidentti Kaczynskin veli. Siellä oli presidentti Kaczynski, ja sanon yhden asian: hän on mies, johon luotan ja jota kunnioitan. Jos Euroopassa kuitenkin allekirjoittaa jotakin ja jos sitä ei kunnioita edes aluksi, ei ole Eurooppaa, ei ole yhtään mitään, ei ole mitään neuvotteluja. Kun joku meistä sitouttaa valtionsa johonkin Brysselissä, hänen täytyy sitoutua siihen myös kotona. Sanoin sen, en enempää enkä vähempää.

(Suosionosoituksia)

Sanon tämän täysin puolalaisia kunnioittaen: hyvä Nigel Farage, uskon, että puolustin Puolaa. Puheenjohtaja Barroso voi todeta sen paremmin kuin kukaan. Tarvitsemme Puolaa, mutta meidän täytyy myös pystyä kunnioittamaan miehen sanaa silloin, kun hän sellaisen antaa.

Hyvä Margie Sudre, kiitos tuestanne. Olen täysin samaa mieltä analyysinne kanssa ja kiitän siitä vilpittömästi. Hyvä Poul NyrupRasmussen, jonka ymmärsin olevan Rasmussen I – ja olen aika hyvin selvillä siitä, kuka Rasmussen II on – haluaisin sanoa, että Tanska on hyvä esimerkki maasta, joka on onnistunut siirtymään eteenpäin, ja näin saan mahdollisuuden vastata kaikille puhujille Irlantia koskevasta kysymyksestä.

Tietenkään me emme saa pakottaa irlantilaisia ja meidän täytyy kunnioittaa heitä, mutta meillä täytyy myös olla rohkeutta sanoa irlantilaisille ystävillemme: ”Teidän täytyy myös kunnioittaa muita valtioita, jotka ovat ratifioineet sopimuksen. Emme pidä teille luentoa, mutta muistakaa, että muilla on myös oma mielipiteensä, ja jossain vaiheessa meidän on löydettävä yhteinen polku. Eurooppa ei tahdo jatkaa eteenpäin ilman teitä, mutta Eurooppa ei myöskään voi pysähtyä teidän vuoksenne.” Sanon sen kaikella kunnioituksella valtiolle, joka on äänestänyt ”ei”.

Me ranskalaiset olemme aiheuttaneet teille huomattavia ongelmia ja vaikeuksia, mutta jossain vaiheessa meidän on päästävä ulos siitä tilanteesta, jossa kaikki pitävät toisiaan silmällä ja odottavat jonkun toisen tekevän aloitteen. Puheenjohtajavaltio Ranskan täytyy tehdä aloite yhdessä komission puheenjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kanssa. Sen jälkeen jotkut myöntyvät ja jotkut kieltäytyvät. Henkilökohtaisesti uskon, että on olemassa ratkaisu, mutta se ei aivan varmasti ole nykytilanteen ylläpitäminen tai sen toteaminen, että ”odotamme ja annamme ajan tehdä tehtävänsä”. Itse olen sitä mieltä, että aika käy meitä vastaan, että Eurooppa on odottanut vuosia, eikä ole mitään järkeä odottaa enää enempää. Löydämme ratkaisun; olen siitä aivan varma, aivan kuin tanskalaiset löysivät omansa.

Hyvä Silvana Koch-Mehrin, olin hyvin liikuttunut minuun kohdistuneesta arviostanne ”naisia kunnioittava mies”. Jätän sisällön teille; en rehellisesti sanottuna tiedä ihan tarkkaan, mitä se tarkoittaa, ja olen varovainen, etten lähde arvioimaan sitä, koska en halua teidän ymmärtävän minua väärin. Tiedän, että on olemassa useiden nopeuksien Eurooppa. Meillä kaikilla ei ole käytössä euroa ja me emme kaikki kuulu Schengen-alueeseen. Toivon kuitenkin ennen kaikkea sitä, että ennen kuin rakennamme useiden nopeuksien institutionaalisen Euroopan, me yrittäisimme tehdä sen yhdessä. Älkää arvostelko puheenjohtajavaltiota tavoitteesta ottaa kaikki mukaan, koska jos me jo ennen aloittamista sanomme, arvoisa Silvana Koch-Mehrin, että ”se ei kuitenkaan haittaa, antakaamme sen olla”, jonain päivänä neuvottelemme sosiaalisesta poikkeuksesta briteille, seuraavaksi neuvottelemme institutionaalisesta poikkeuksesta irlantilaisille, ja seuraavana päivänä neuvottelemme poikkeuksesta puolalaisille. Pelkäänpä, että siinä vaiheessa joudumme tilanteeseen, jossa kaikki valtiot pyytävät aivan oikeutetusti poikkeusta, ja missä Euroopan unioni on sitten. Missä on se projekti, jonka perustavat edeltäjämme kastoivat? Sitä minä yritän sanoa. Ehkä meidän täytyy mennä siihen pisteeseen, mutta haluaisin meidän menevän siihen sen jälkeen, kun olemme yrittäneet ottaa koko perheen mukaan.

Haluaisin myös sanoa kaikille niille, jotka ovat huolissaan Kroatiasta, että minä tietenkin kannatan neuvottelujen jatkamista ja uskon, että olisi vakava virhe sulkea Euroopan ovi Balkanille, koska Balkan tarvitsee rauhaa ja demokratiaa, jota unioni voi tuoda heille, mutta en palaa enää Lissabonin keskusteluun.

Haluaisin sanoa Adam Bielanille, että en halua uhkailla Irlantia; en edes pystyisi siihen, ja se ei edes juolahtaisi mieleeni. Menen sinne ja kuuntelen, mutta samaan aikaan kaikkien täytyy ymmärtää, että mielipidekyselyissä 80 prosenttia ihmisistä sanovat kannattavansa Eurooppaa; voimme sittenkin työskennellä heidän kanssaan uhkailematta heitä.

Polttoaineen arvonlisävero on Ranskan ehdotus; en halua määrätä sitä kenellekään. Haluaisin vain kiinnittää huomionne siihen, että olen vakuuttunut siitä, että öljyn hinta jatkaa nousemistaan. Meillä täytyy olla rohkeutta sanoa se kanssakansalaisillemme.

Maailmassa on kolme prosenttia vähemmän öljyntuotantoa vuodessa varastojen ehtymisen takia, ja 2–3 prosenttia enemmän öljynkulutusta kehittyvien maiden kasvun takia. Ajatukseni on yksinkertaisesti se, että arvonlisävero on hintaan verrannollinen vero. Jos öljy maksaa huomenna 175 dollaria tynnyriltä, voimmeko me jatkaa mitään sanomatta 20 prosentin veron keräämistä jyrkästi nousevilla öljyn hinnoilla? Sen kysymyksen haluan esittää. Raportoimme asiasta lokakuussa komission puheenjohtajan kanssa. Yritän työntää asiaa oman uskoni suuntaan, ja katsotaan, millainen tulos on.

Ukrainan osalta aiotaan järjestää huippukokous, jossa etenemme asiassa. Meidän täytyy rohkaista Ukrainaa demokratian tiellä ja meidän täytyy tuoda se lähemmäs Eurooppaa. Ukraina ei ole merkityksetön, siellä asuu 42 miljoonaa ihmistä. Se ei ole pieni päätös. Olemme tällä hetkellä yhteistyön tasolla, mutta kuka tahansa Kiovan katuja pitkin kävelevä näkee, että se on eurooppalainen pääkaupunki.

Hyvä Werner Langen, haluan kiittää teitä kohteliaisuudestanne, joka todella kosketti minua. Pidin todella viittauksestanne Tony Blairiin. En tiedä, teittekö viittauksen sen vuoksi, mutta mielestäni Tony Blair on yksi niistä valtiomiehistä, jotka ovat tehneet paljon Euroopan eteen ja paljon kotimaansa eteen, enkä suoraan sanottuna tiedä, loukkaantuuko hän, kun sanon tämän, mutta mielestäni hän on monilla osaaloilla palauttanut luottamuksen ja voiman brittien ja Euroopan poliittiseen keskusteluun. Mielestäni tarvitsemme Euroopassa johtajia, ja omana aikanaan Tony Blair oli kiistattomasti yksi noista johtajista.

Tämän perusteella olen lähempänä vasemmistoa, vaikka olen huomannut, etteivät kohteliaisuudet Tony Blairille tule aina kyseiseltä puolelta poliittista kirjoa.

Kyllä, hyvä Robert Goebbels, toistenkin täytyy ponnistella, ja tämä asia nostetaan täysin esiin neuvotteluissa ilmastonmuutoksesta, mutta Euroopan täytyy näyttää esimerkkiä. En ole lapsellinen sanoessani niin. Uskon, että olemme luotettavampia, kun toimimme niin kuin saarnaamme. Joidenkin mielestä saattaa olla viisaampi odottaa. Itse olen sitä mieltä, että meidän täytyy ottaa riski toimia. Lähtökohtaisesti poliittinen filosofiani on se, hyvä Robert Goebbels, että mikään ei ole pahempaa kuin tekemättä jättäminen. Pahin riski on olla ottamatta mitään riskejä.

Hyvä Jean-Marie Cavada, olette täysin oikeassa, meidän täytyy vastata pelkoihin. Kiitos kannatuksestanne.

Välimeren unioniin liittyen haluaisin sanoa puheenjohtaja Barroson puheenvuoron perusteella, että mielestäni Barcelonan prosessissa ei ole kritisoitavaa. Haluaisin kuitenkin sanoa yhden asian. Barcelona oli hyvä idea, mutta huippukokouksessa oli yksi ongelma. Jos muistan oikein, mukana oli vain yksi arabivaltion päämies, pääministeri Abu Mazen. Miten meidän pitäisi muodostaa Välimeren unioni ja tuoda pohjoinen ja eteläinen rannikko lähemmäs toisiaan, jos eteläinen ei ilmesty paikalle?

Muistaakseni Pariisin huippukokouksessa, vaikka Bernard Kouchner voi korjata sanomani myöhemmin, kaikki arabivaltioiden päämiehet olivat paikalla. Tämä voi olla vain pieni ero, mutta minulle se on perustavaa laatua.

Haluan sanoa Jan Zahradilille, että kysymys ei ole Lissabonia koskevan kriisin synnyttämisestä, vaan meidän ei pitäisi käyttäytyä ikään kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Me emme saa dramatisoida, mutta samaan aikaan on kuitenkin huolestuttavaa, että viimeiset kolme kansanäänestystä Euroopan unionissa päättyivät ei-tulokseen, mikä varmasti johtui muista syistä, mutta on kuitenkin edelleen totta, että merkit eivät todellakaan ole erityisen kannustavia.

En vastaa Pasqualina Napoletanolle, sillä puheenjohtaja Barroso antoi teille hyvän vastauksen.

Hyvä José Sánchez-Neyra, urheilussa täytyy todellakin olla eurooppalainen ulottuvuus, ja uskon, että se olisi eduksi vain silloin, jos olympialaisten tilastot laskettaisiin kansakunnittain, mutta jos olisi olemassa erityinen pilari Euroopan mitaleille. Se voisi olla tapa osoittaa, että me olemme olemassa myös urheilun Euroopassa.

Hyvä Harlem Désir, vastasin teille työmarkkinoiden normeista. Sosiaalipolitiian osalta meillä on käsissämme kuuluisa väittely. 35-tuntinen viikko ei riitä vaalien voittamiseen tai aidon sosiaalipolitiikan laatimiseen. Haluan lisätä, että syy siihen, miksi kävin läpi niin paljon hankaluuksia nujertaakseni automaattisen ja joustamattoman 35-tuntisen viikon käytännön Ranskassa oli juuri Euroopan yhdenmukaistamisen nimissä, koska mikään muu valtio ei ollut seurannut teitä sillä tiellä. Ei yksikään, mukaan lukien Euroopan sosialistiset hallitukset. Sen vuoksi olen omasta puolestamme varsin iloinen siitä, että voimme vaatia sosiaalista yhdenmukaistamista, mutta haluan sanoa ranskalaisille sosialistiystävillemme, että sosiaalinen yhdenmukaistaminen ei sisällä sellaisia puolustavia ajatuksia Ranskassa, joita kukaan muu ei puolusta Euroopassa, sillä se on poikkeus ja maamme kärsii sen tuloksena.

Haluan kiittää Jerzy Buzekia Puolan sitoumuksesta Eurooppaan. En ole koskaan epäillyt Puolan sitoumusta Eurooppaan. Puola on yksi Euroopan kuudesta asukasmäärältään suurimmasta valtiosta, ja juuri sen vuoksi sanoin presidentti Kaczynskille, että tarvitsemme hänen allekirjoituksensa, koska Puola ei ole mikä tahansa Euroopan valtio. Se on erittäin tärkeä, se on symboli, ja luonnollisesti meidän täytyy rajoittaa institutionaalinen kriisi vain Irlantia koskevaan asiaan.

Hyvä Enrique Barón Crespo, seuraavaksi Doha: sanoin siitä puheenjohtaja Barrosolle, sanoin siitä Gordon Brownille, mutta lyhyesti todettuna sanon ”Doha, mutta ei millä tahansa hinnalla”. Haluan puolustaa kahta itselleni tärkeää ajatusta. Ensinnäkin, minulle on sanottu, että jos ei ole sopimusta, ei ole kasvua. Anteeksi, mutta sopimusta ei ole saatu aikaan seitsemään vuoteen, ja kuuden vuoden ajan maailma on kokenut ennennäkemättömän kasvun. WTO-sopimus on parempi kuin ei lainkaan sopimusta, mutta ei voida sanoa, että ilman sopimusta ei ole kasvua. Meillä on ollut kasvua kuuden vuoden ajan.

Lisäksi puheenjohtaja Barroso, Kanadan pääministeri ja jopa Angela Merkel sanovat tällä hetkellä, ettei se riitä. Brasilia ei tee mitään teollisuuden tariffiesteiden alentamiseksi; ei ole mitään ponnisteluja palveluiden osalta. Mitä voidaan sanoa myös Kiinan markkinoiden sulkemisesta? Ei ole olemassa Ranskan poikkeusta tästä näkemyksestä. Ensinnäkin, neuvoston puheenjohtajana minun täytyy uskollisesti puolustaa unionin asemaa. En kuitenkaan ole kuullut edes brittien hallituksen sanovan unionin asemaan liittyen, että sopimus pitäisi allekirjoittaa neuvottelujen tämänhetkisessä tilanteessa. Olemme sen takia Euroopassa yksimielisiä, vaikkemme samoista syistä, sanoessamme, että asiat eivät nykyisessä tilassa ole riittävän hyvin; että Eurooppa on tehnyt kaikkensa ja että se ei voi jatkaa ponnisteluja, jos maailman muut isot alueet eivät sitoudu siirtymään eteenpäin. Tästä näkökulmasta katsottuna luulen, että olemme kaikki yhtä mieltä tästä asiasta.

Haluan sanoa Stefano Zappalàlle, että kiitän häntä hänen tuestaan Euroopan maahanmuuttopolitiikalle, ja Zita Gurmaille, että mielestäni naisten ja miesten välinen tasa-arvo on erittäin tärkeää, mutta en tiedä, oliko hänen huomautuksensa tarkoitettu myös minulle. Joka tapauksessa se, että hän on unkarilainen, on jo kiistämätön etu.

Haluan sanoa Ioannis Varvitsiotisille, että olen täysin tietoinen siitä, että Euroopassa on identiteettikriisi, ja ehkä myös, että Euroopan parlamentti voisi auttaa kaikkia instituutioita asiassa. Miksi emme kuvittelisi, että käytäisiin kunnon väittelyä siitä, arvoisa puhemies Pöttering, mitä eurooppalainen identiteetti on? Euroopan identiteetti on aihe, josta kannattaa keskustella ennemmin Euroopan parlamentissa kuin valtion päämiesten tai hallitusten kesken. Ehkä Euroopan parlamentti voisi jopa järjestää keskustelun aiheesta, jolloin me esitämme asiasta oman mielipiteemme. Itse olen sitä mieltä, että on ennemmin parlamentin kuin hallitusten tehtävänä määritellä eurooppalainen identiteetti, sillä hallitukset työskentelevät luonnollisesti oman valtionsa hallinnon parissa. Jos on olemassa paikka, jossa Euroopan identiteetti voidaan määritellä, luulen ja toivon, että puheenjohtaja Barroso yhtyy mielipiteeseeni, se ei ole Euroopan neuvosto tai komissio, vaan ennen kaikkea Euroopan parlamentti.

Haluan vastata Othmar Karasille, joka sanoi, että minun pitää osoittaa diplomatiaa. Kyllä, ymmärrän, yritän olla diplomaattinen. Toivon, ettei hän kyseenalaistanut sitä, estääkö temperamenttini diplomaattisuuteni. Kysymys ei yksinkertaisesti ole siitä, olenko heikko mutta älykäs vai dynaaminen mutta kömpelö. Ehkä on jopa mahdollista olla sekä dynaaminen ja taitava, mutta joka tapauksessa kiitos, että annoitte minulle mahdollisuuden tämän havainnollistamiseen.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Paljon kiitoksia, presidentti Sarkozy. Olen ollut Euroopan parlamentin jäsen 29 vuotta, enkä muista aikaa, jolloin neuvoston puheenjohtaja olisi viettänyt kolme ja puoli tuntia keskustellen kanssamme ja vastannut joka puheeseen. Odotamme seuraavaa vierailuanne.

Kohdan käsittely on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Uskon, että Ranska on siirtynyt Euroopan unionin puheenjohtajaksi ratkaisevalla hetkellä, kun Eurooppa etsii päteviä vastauksia lukuisiin strategisiin haasteisiin.

Ranskan täytyy varmistaa Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessin jatkuminen, keskittyä energia-asioihin sekä Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamiseen. Ilmaisen tukeni Ranskan puheenjohtajakauden painopistealoille ja toivon, että niiden täytäntöönpanosta tulee menestys.

Ulkoasioiden valiokunnan jäsenenä ja Mustameren yhteistyöstä vastaavana esittelijänä haluaisin keskittyä tärkeään näkökulmaan, jota pitäisi edistää Euroopan unionin ulkopolitiikassa. Kannatan Ranskan aloitetta vahvistaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa, mutta haluan painottaa sitä, että itäisen ulottuvuuden pitäisi saada saman verran huomiota ja osallistumista kuin Välimeren alueen ulottuvuus.

Tavoitteen pitäisi päteä sekä kahdenkeskisiin suhteisiin Euroopan unionin tulevaisuuden sopimuksellisten suhteiden neuvottelukontekstissa ja monenvälisiin suhteisiin Mustameren synergian puitteissa.

Lopuksi, Ranskasta tulee Euroopan unionin puheenjohtajavaltio kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna, ja sen pitää menestyksekkäästi jatkaa toimenpiteitä tällä saralla.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Haluaisin ensinnäkin ilmaista tyytyväisyyteni neuvoston puheenjohtajan Nicholas Sarkozyn Eurooppaan kohdistuvaan sitoutumiseen ja hänen näkemykseensä tämänhetkisistä haasteista, joita unioni kohtaa.

Kannatan sitä poliittista näkemystä, jonka mukaan Lissabonin sopimukseen perustuvat uudet instituutiot ovat elintärkeitä, ja ilman niitä olisi vastuutonta visioida uusia jäsenyyksiä. Tulosten Euroopan pitää ottaa huomioon kansalaisten odotukset ja osoittaa itselleen olevansa ratkaisu, ei ongelma.

Kannatan ajatusta siitä, että rajoilla olisi sellaisen mekanismi, joka mahdollistaisi reilun ja vääristymättömän kilpailun ottaen huomioon ne ympäristötoimenpiteet, jotka ovat yhteydessä energia- ja ilmastoasioihin.

Euroopan laillisen maahanmuuttopolitiikan painopisteala on myös inhimillinen, taloudellinen ja sosiaalinen välttämättömyys. Onnittelen Brice Hortefeuxia hänen erinomaisesta työstään Euroopan maahanmuuttosopimuksessa.

Euroopan puolustuksen osalta puheenjohtajan rohkea näkemys mahdollistaa sen, että liikumme eteenpäin tässä vaikeassa asiassa ottamalla erityisesti mukaan sotilaita kaikista valtioista ja tukemalla eurooppalaisen aseteollisuuden syntyä.

Puheenjohtaja on oikeassa puolustaessaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka ei ole koskaan ollut tarpeellisempi.

Lopuksi, haluan painottaa parempaa poliittista keskustelua Euroopan keskuspankin kanssa, jotta voimme johtaa Euroopan taloutta nykyisten globaalien vaatimusten mukaisesti.

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) Kiitos, arvoisa puhemies. Haluaisin lähettää presidentti Sarkozylle parhaimmat terveiseni, kun hän ryhtyy toimiin ja ottaa ohjat neuvoston kohtalosta kuudeksi kuukaudeksi. Valitettavasti pilvet ovat kerääntymässä Euroopan unionin tulevaisuuden päälle: ristiriitainen Irlannin äänestys (Irlannista on tullut ”kelttiläinen tiikeri”, kiitos Euroopan unionin rahoituksen), Itävallan hallituskriisi ja Puolan presidentin lausunnot, ovat kaikki huolestuttavia merkkejä. Meidän täytyy löytää voimaa ja taitoja käynnistää uudelleen eurooppalainen polku, jonka täytyy elvyttää niiden kansalaisten into ja tunteet, jotka vielä mieltävät Euroopan unionin etäisenä ja vaikeatajuisena. Käytän myös tilaisuuden hyväkseni yllyttääkseni puheenjohtajaa: jotta kansalaiset saadaan lähemmäs Euroopan unionia, pitää lähettää konkreettisia viestejä. Olisi erinomaista, jos Ranskan presidentti voisi aloittaa vakavan keskustelun parlamentin kahta istuntopaikkaa koskevan tilanteen selvittämiseksi: keskittäkäämme kaikki toiminnot Brysseliin ja välttäkäämme kuukausittaista muuttoa Strasbourgiin (jossa tiloja voitaisiin käyttää muihin tarkoituksiin, kuten teknisen tiedon keskuksena): kyseinen ”matka” edustaa itse asiassa suurta ja epäoikeudenmukaista taloudellisten varojen ja energiavarojen tuhlausta.

  Ivo Belet (PPE-DE), kirjallinen. – (NL Puheenjohtajavaltio Ranska on määritellyt oikeat painopistealat, kuten ilmaston, maahanmuuton ja puolustuksen, mutta haluaisin keskittyä yhteen näkökulmaan, joka saa vähemmän huomiota, mutta joka on kuitenkin erittäin tärkeä nuorille ihmisillemme ja koko urheilualalle Euroopassa.

Puheenjohtajavaltio Ranska kannattaa ”kuusi plus viisi” -sääntöä urheilussa: rajoitetta ulkomaisten pelaajien lukumäärään. Tavoitteet ovat hyvät: velvoittaa kerhot investoimaan enemmän omien nuoriensa kouluttamiseen ja siten lähestymään jossain määrin kilpailutasapainon palauttamista. Parlamentti on asiasta sataprosenttisesti samaa mieltä.

Siksi kannatamme oman seuran kasvatteja koskevaa sääntöä, jolla – joskin hieman vaatimattomasti – pyritään samaan tavoitteeseen. Kysymys on siitä, onko kuusi plus viisi -sääntö toteuttamiskelpoinen eurooppalaisella tasolla. Se on ristiriidassa työntekijöiden vapaan liikkumisen kanssa, ja sitä voidaan käyttää vain, jos tehdään poikkeus Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen. Olemme siitä kaukana. On epävarmaa, hyväksyisikö tuomioistuin koskaan moista asiaa, vaikka se esitettäisiinkin Lissabonin sopimuksessa urheilua koskevan uuden artiklan valossa.

Me parlamentissa haluamme osallistua sellaisen uuden ratkaisun etsimiseen, joka hyödyttää Euroopan jalkapalloa. Vaadimme yksinkertaisesti kunnollista ratkaisua, joka ei syökse jalkapalloa kaaokseen. Kukaan ei tarvitse toista Bosman-asiaa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Presidentti Sarkozy käytti karkeasti kolmanneksen puheestaan Lissabonin sopimuksen puolustamiseen sekä jatkuvaan Irlannin painostamiseen ja kiristämiseen unohtaen, mitä Euroopan unionin säännöt sanovat uuden sopimuksen voimaansaattamisesta – kaikkien jäsenvaltioiden ratifioinnista. No, jos suurin osa Irlannin kansasta torjui sopimuksen, se on kuollut kuin kivi. Ratifiointien ei pidä jatkua. Vaatimus sopimuksen ratifioinnista on demokratian vastaista.

Toinesena painopistealana on maahanmuuttopolitiikan syventäminen, jossa palautusdirektiivi, joka tunnetaan myös häpeällisyysdirektiivinä, erottuu muista, koska se sivuuttaa perimmäiset ihmisoikeudet ja koska se kohtelee laittomia siirtolaisia rikollisina eikä ihmisinä, jotka ovat paenneet nälänhätää maissaan ja jotka etsivät parempaa tulevaisuutta itselleen ja perheilleen.

Sosiaalinen ala jätettiin täysin huomiotta. Hän on tietoinen oppositiosta, joka vastustaa työaikadirektiivin muutosehdotusta ja ehdotuksia, jotka neuvosto hyväksyi ja lähetti Euroopan parlamenttiin ja jotka tähtäsivät työntekijöiden oikeuksien heikentämiseen, ovien avaamiseen pidemmälle, jopa 60- tai 65-tuntiselle keskimääräiselle työviikolle, työllisyysmarkkinoiden vapauttamiseen ja alhaisempiin palkkoihin.

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – (PL) Haluaisin esittää toiveen, että Ranskan kuuden kuukauden puhenjohtajakausi pitäisi sisällään hedelmällistä, tehokasta työtä yhdentyneen Euroopan kaikkien kansalaisten hyväksi.

Haluaisin tässä vaiheessa painottaa maatalouden erittäin suurta merkitystä Euroopan yhteisölle. Esimerkiksi Puolassa palkatuista työntekijöistä 17 prosenttia työskenteli maataloudessa vuonna 2005. Maatalousasia on jäsenvaltioille välillisesti tärkeä – ajattelen pääasiallisesti elintarviketurvallisuuteen liittyvää ongelmaa elintarvikkeiden nousevien hintojen yhteydessä maailmanmarkkinoilla.

Toivon, että Ranskan puheenjohtajakausi tuo ratkaisun useisiin Euroopan maatalousmallin kiistakysymyksiin. Euroopalla ei ole niin hyvää ilmastoa tai maanviljelyolosuhteita, että se voisi luopua kaikista maanviljelijöille annettavista tuista. Lihan, maidon tai viljan tuotanto on aina kalliimpaa omalla mantereellamme kuin Etelä-Amerikassa, Yhdysvalloissa tai Australiassa. Meidän täytyy muistaa, että myös ne tukevat maanviljelijöitään.

Mielestäni korkeammat maataloustuotteiden hinnat luovat kehittymismahdollisuuden eurooppalaiselle maataloudelle. On tosin vaarana, että välikädet sieppaavat lisätulon; toisin sanoen että elintarvikkeiden hintojen nousu aiheuttaa suhteettoman nousun maatalouden tuotantomenetelmän kuluihin. Tuloksena on se, että välikädet imevät ylimääräisen tulon.

Maatalous on edelleen tärkeä talousala. Olosuhteet, joissa se nykyisin toimii, ovat muuttuneet, mutta tärkeimmät painopistealat – säädyllisen tulon takaaminen maanviljelijöille ja elintarviketurvallisuus – ovat silti olemassa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Sen jälkeen, kun Nicholas Sarkozy hämäsi ihmisiä toteamalla, että hän kunnioittaisi vuoden 2005 kansanäänestyksen tahtoa – jolla torjuttiin ”Euroopan perustuslaki” – työntäen samaan aikaan eteenpäin ”minisopimusta”, joka käytännössä teki hakkelusta torjutun sopimuksen sisällöstä esittäen sen toisessa muodossa ja välttäen uuden kansanäänestyksen, hän johtaa nyt Angela Merkelin käynnistämää hanketta, toisin sanoen yritystä saada aikaiseksi vielä kerran federalistinen, neoliberaali ja militaristinen sopimus, joka on torjuttu jo kolmeen kertaan.

Ottaen huomioon kapitalismin syvenevän kriisin, suuret liiketoimet ja Euroopan unionin mahtivallat, erityisesti Ranska ja Saksa näyttävät ”tietä ulos” edistämällä federalistista, neoliberaalia ja militaristista politiikkaa ja kyseistä sopimusluonnosta pyrkien vahvistamaan ”supervallan” perustuksia imperialististen väliintulomekanismien lujittamiseksi työskennellen tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa.

Tämän aikaansaamiseksi käytetään yhä enemmän painostusta ja kiristystä (laajentuminen, kahden nopeuden Euroopan unioni ja niin edelleen). Kuurona, mykkänä ja sokeana Irlannin kansan tahdolle Euroopan unioni vehkeilee jälkimmäistä vastaan pitääkseen toisen kansanäänestyksen vuonna 2009 jopa ennen Euroopan parlamentin vaaleja.

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Yksi Ranskan puheenjohtajakauden tärkeimmistä tehtävistä on koordinoida ilmastonmuutokseen liittyvät velvollisuudet jäsenvaltioiden kesken. On erittäin tärkeää, että vähennämme kasvihuonekaasujen päästöjä unionin tasolla. Se onnistuu, jos otamme Kioton pöytäkirjan tosissamme ja vähennämme päästöjä jatkuvasti ja merkittävästi verrattuna vuoden 1990 perustasoon sen määräysten mukaisesti.

Olisi varmasti pöyristyttävää, jos ne jäsenvaltiot, jotka eivät vähentäneet vaan ennemminkin lisäsivät päästöjään vuosina 1990–2005 saisivat nyt palkkion Euroopan unionilta ja pitäisivät edelleen etulyöntiasemansa, joka on Kioton pöytäkirjan vastainen. Olisi vielä hävyttömämpää, jos niitä jäsenvaltioita, jotka ottavat Kioton pöytäkirjan tosissaan ja vähentävät päästöjään rehellisesti – mukaan lukien Unkari – rankaistaisiin lisärajoitteilla. Toivon, ettei puheenjohtajavaltio Ranska hyväksy koskaan tällaista Kioton pöytäkirjaan kohdistuvaa pilkantekoa ja negatiivista syrjintää uusia jäsenvaltioita, mukaan lukien kotimaatani vastaan.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN), kirjallinen. – (PL) Haluan kiittää Ranskan presidenttiä puheesta, jossa nostetaan esiin monia Euroopan unionin perimmäisiä ongelmia. On totta, että meidän täytyy miettiä, miten saamme Euroopan ulos kriisistään. On vain vähän lohdullista tietää, että käytännöllisesti katsoen koko maailma on lähestulkoon kriittisessä tilanteessa. Asialla on merkittävä taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Puhun nälänuhasta monilla maailman alueilla, sillä elintarvikkeiden hinta nousee jyrkästi, energiaturvallisuudesta ja myös ympäristön tilasta. Maailman rahajärjestelmä on muuttumassa yhä epävakaammaksi. Miksi korostan asiaa? Koska meidän ei pidä olla omahyväisiä. Euroopan unionin lähes 500 miljoonaa asukasta muodostaa vähemmän kuin kahdeksan prosenttia maailman väestöstä, ja 40 vuodessa lukumäärä on vaalien kynnyksellä hädin tuskin viisi prosenttia. Eurooppalaisella näkemyksellä ei sen takia saa ylenkatsoa merkitsevimpiä arvoja, jotka ovat yhteydessä Euro-Atlanttisen sivilisaation ylläpitämiseen. Asiassa on myös eettinen ulottuvuus.

Meidän täytyy siis jokaisessa Euroopan unionissa huolehtia perheestä, joka ollessaan pieni yhteisö on samalla koko Euroopan yhteisön kulmakivi. Me emme saa antaa asian unohtua. Jos se unohtuu, me menetämme otteemme, kuten nyt tapahtuu, käyttämällä väärin sanaa ”avioliitto” viitatessamme sillä unioneihin, jotka eivät ole avioliitto. On totta, että tarvitsemme uusia laillisia puitteita, mutta niiden pitää olla ihmisten ymmärrettävissä. Euroopan unionin kansalaiset ovat alttiina parlamentin, neuvoston ja komission toimenpiteille. Me vain palvelemme. Meidän pitää tarkastella Irlannin tilannetta juuri tässä valossa.

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Kuten yleisesti odotettiin, Ranskan puheenjohtajakauden yhdeksi painopistealaksi nousi Lissabonin sopimuksen ratifiointi. Monien tarkkailijoiden yllätykseksi Ranskan puheenjohtajakauden alun pääpiirteeksi nousi kuitenkin Puola, tai ei niinkään Puola, vaan Puolan presidentti Lech Kaczyński. En ymmärrä Puolan presidentin käyttämiä argumentteja hänen kieltäytyessään allekirjoittamasta Lissabonin sopimuksen ratifiointiasiakirjoja. Sopimus ratifioitiin Puolan valtiopäivillä ja senaatissa. Ei ole tapahtunut mitään sellaista, mikä viivyttäisi presidentin allekirjoituksen lisäämistä. Sopimusta ei esimerkiksi ole viety tuomioistuimeen. Tilanne näyttää parlamentin halveksunnalta ja pääministerin Donald Tuskin kanssa tehdyn sopimuksen loukkaamiselta. Olen neuvoston puheenjohtajan kanssa samaa mieltä siinä, että kysymyksessä ei ole poliittinen vaan eettinen asia. Puola neuvotteli sopimuksen, allekirjoitti sen ja on kansainvälisen lain mukaan velvollinen suorittamaan ratifiointiprosessin. Toivon myös todella, että sopimuksen ratifiointiprosessin tilanne muuttuu pian ja että asenteet olisivat huomattavasti paremmat Ranskan puheenjohtajakauden lopussa kuin mitä ne ovat tällä hetkellä.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, arvostan neuvoston puheenjohtajan Nicholas Sarkozyn juuri ilmaisemaa halua suhtautua kunnianhimoisesti EU:n energia- ja ilmastopakettiin ja saada asiasta aikaan sopimus Ranskan puheenjohtajakaudella. Toivon, että se ennen kaikkea kertoo ilmastonmuutoksen haasteiden olevan viimein politiikan keskiössä.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa neuvoston puheenjohtajaa tehtävän vakavuudesta – päästökauppa on niin merkittävä markkinainstrumentti ja se koskettaa niin monia, että meillä ei ole varaa sellaiseen poliittiseen aikataululliseen kunnianhimoon, joka tapahtuu ympäristön ja kestävän kehityksen kustannuksella. Muuten Ranska saa hattuunsa sulan, josta se ei voi olla ylpeä.

Viime kuussa järjestin Euroopan parlamentissa kuulemistilaisuuden, jossa ympäristöjärjestöt, tutkimuslaitokset sekä ne tahot, joita päästökauppa koskee, saivat esittää arvionsa sen talousvaikutuksista. Seminaarin viesti oli selkeä: komission esitys johtaa merkittäviin kustannusnousuihin tuomatta vastaavaa ympäristöhyötyä. Viittaan kyseisessä asiassa McKinseyn huolestuttavaan analyysiin. Päästökauppaesitystä on pakko parantaa. Tämä on vakava tilanne. Emme voi käyttää hyvin asiansa hoitanutta eurooppalaista teollisuutta koekaniinina jälleen kerran vain siksi, että asiassa toimitaan huolimattomasti. On parempi epäonnistua aikaansaamisessa, kuin aikaansaada epäonnistuminen.

Uskon, että me voimme saada aikaan hyvän tuloksen riittävän ajoissa, mutta se vaatii olennaisia korjauksia. Hiilivuotoa ei estetä hurskailla toiveilla ja lupauksilla, elleivät ne muutu artikloiksi itse direktiivissä. Vähennysvelvoitteista on pidettävä kiinni, mutta menetelmistä on voitava keskustella. Olemme parlamentissa laajalla rintamalla esittäneet harkitun vaihtoehdon komission lähestymistavalle. Tutustukaa siihen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Sarkozy.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Arvoisa presidentti, olette esitelleet äärettömän kunnianhimoisen ohjelman, jonka toivon teidän saavan toteutettua kunnialla.

Maahanmuuttosopimus on välttämätön painopisteala, jotta laitonta siirtolaisuutta voitaisiin vähentää ja jotta voitaisiin rakentaa yhteinen politiikka lailliselle maahanmuutolle.

Haluaisin kuitenkin painottaa erästä näkökulmaa, joka teidän pitäisi ottaa huomioon ennen suunniteltujen toimenpiteiden aloittamista: sopimuksen pitäisi sisältää joukko toimenpiteitä ottaen huomioon Euroopan työmarkkinoiden rajoitukset, joita määrätään tietyistä uusista jäsenvaltioista tuleville työntekijöille.

Ei ole normaalia, että taloudellinen siirtolaisuus kolmansista maista voittaa maiden välisen vapaan liikkuvuuden unionin sisällä.

Joissakin jäsenvaltioissa on voimassa siirtymismääräykset, jotka liittyvät Euroopan unionin jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden pääsyyn työmarkkinoille.

Kun laillinen maahanmuuttopolitiikka pannan täytäntöön, vaarana on, että Euroopan kansalaisia asetetaan epäedulliseen asemaan kolmansista maista tuleviin kansalaisiin nähden.

Tässä suhteessa haluan kiittää Ranskaa, joka on ottanut ensimmäisen askeleen tähän suuntaan 1. heinäkuuta, kun se avasi työmarkkinansa niiden valtioiden kansalaisille, jotka liittyivät unioniin vuonna 2004.

Toivon, että Romaniaa ja Bulgariaa kohdellaan tasavertaisesti mahdollisimman pian ja kehotan muita jäsenvaltioita seuraamaan Ranskan esimerkkiä.

  Nicolae Vlad Popa (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Ranska on ottanut tehtäväkseen johtaa Euroopan ohjelmaa kuuden kuukauden ajan vaikeassa tilanteessa, joka syntyi Irlannin torjuttua Lissabonin sopimuksen.

Ranskan Euroopan unionin puheenjohtajakauden ohjelma on kunnianhimoinen, mutta siinä pitäisi myös ottaa huomioon kansan odotukset. Viimeisin Eurobarometritutkimus osoittaa, että vain 52 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista pitää jäsenyyttä hyvänä asiana valtiolleen. On tarpeen laatia strategia, joka saisi Euroopan kansalaiset huomaamaan, että yhteinen etu taloudellisesta ja poliittisesta näkökulmasta on paljon tärkeämpää kuin ne asiat, jotka erottavat meitä.

Ranskan puheenjohtajakauden painopistealana on tietenkin sellaisen menetelmän löytäminen, jolla Irlannin epäkohta voidaan korjata, sillä eurooppalaisen prosessin täytyy jatkua, sillä Nizzan sopimus estää laajentumisen.

Kun tarkastellaan Euroopan unionin Ranskan puheenjohtajakauden toista painopistealaa – yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen valmistamista tulevaisuuden haasteita varten – on mainittava, että tilatukijärjestelmää voidaan soveltaa Romaniassa vuodesta 2013 lähtien. Yhteisestä maatalouspolitiikasta hyötyvänä Romania saa tänä vuonna 735 miljoona euroa EU:n suorana tukena romanialaisille maanviljelijöille.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Rajaan huomioni kahteen asiaan:

- On täysin mahdotonta hakea turvapaikkaa 27 valtiosta. Meillä on voimassa Dublin II -asetus, jolla säädetään vastaanottavien valtioiden velvollisuuksista. On kuitenkin totta, että jäsenvaltioiden välillä on silti eroja kansainvälisen suojelun tunnistamisessa, ja tämä on todellinen ongelma.

- Toinen asia, johon kiinnitän huomioni, on humaaniuden perusongelma tässä maailmassa. Miten me voimme elää yhdessä globalisoituneessa maailmassa? Meidän täytyy selvittää ne piilevät syyt, jotka ajavat jotkut epätoivoiset ihmiset jättämään kotimaansa, ja näkemykseni mukaan Euroopan maahanmuuttosopimuksella ei saada aikaiseksi oikeaa tasapainoa salakuljettajien torjumisen, laillisen siirtolaisuuden edistämisen ja kunnianhimoisen kehitysyhteistyöpolitiikan luomisen välillä.

  Katrin Saks (PSE), kirjallinen. – (ET) Tämä vuosi antaa Euroopan unionille mahdollisuuden katsoa peiliin ja nähdä, ovatko viime vuonna tehdyt päätökset kantaneet hedelmää. Viime vuonna syntyi ympäristö- ja energiatoimintasuunnitelma kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ja ilmaston lämpenemisen torjumisen. Olemme keskustelleet yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta Euroopassa, ja hetki sitten kuulimme laittoman siirtolaisuuden hurjasta kasvusta. Olemme myös selvittäneet turvallisuutta koskevia asioita: Euroopan yhteiset joukot ovat toimineet sotilasoperaatioissa maailmalla, ja vuodesta 2004 lähtien olemme luoneet Euroopan unionin taistelujoukot ja katastrofiyksiköt.

Uusi puheenjohtajavaltio, joka henkilöityy presidentti Nicholas Sarkozyyn, on tuonut raikkautta ja lupauksia Euroopan politiikkaan, antanut meille ajatuksen minisopimuksesta ja ottanut uuden lähestymistavan uusiin jäsenvaltioihin. Tästä on olemassa monia esimerkkejä. Tarmokkuutensa ja oma-aloitteisuutensa avulla hän pystyy varmasti käynnistämään tai nopeuttamaan monia haastavia hankkeita.

Tämän takia haluan painottaa, että puheenjohtajavaltio ei aja Euroopan asioita erillään, vaikka sillä on oikeus ehdottaa joitain asioita työjärjestykseen. Se, että puheenjohtajavaltio ei ole vastuussa Euroopan neuvostossa tehdyistä päätöksistä, on pohjimmainen asia, johon puheenjohtajan pitäisi keskittyä sen sijaan, että se järjestäisi tyhjillä lupauksilla koristellun juhlan. Toivon ennen kaikkea, että puheenjohtajavaltio Ranska voi herättää eurooppalaisissa toivoa tiettyjen hankkeiden osalta.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Brysselissä pidetyssä edellisessä Euroopan huippukokouksessa keskusteltiin Välimeren unionin perustamisesta – merkittävä aloite koko Välimeren alueelle ja yksi Ranskan puheenjohtajakauden painopistealoista.

Toivon kuitenkin todella, että kun Välimeren unionin merkitystä painotetaan tämän puheenjohtajakauden aikana, Itämeren aluetta ja Itämeren alueen strategiaa ei laiminlyödä. Itämerestä on tullut käytännöllisesti katsoen Euroopan unionin järvi, jota ympäröi kahdeksan jäsenvaltioita vuodesta 2004 lähtien. Itämeren alueen strategia kattaa ympäristöön, talouteen, kulttuuriin, koulutukseen ja turvallisuuteen liittyvät alat ja tarjoaa kestävän suunnitelman alueen kehitykselle.

Minulle merkitsisi paljon, jos puheenjohtajavaltio Ranska käyttäisi hieman aikaa kiinnittääkseen huomionsa Itämerta koskeviin asioihin, ja toivon, ettei Välimeren alueen asettaminen painopistealaksi tarkoittaisi maton vetämistä Itämeren alueen alta.

Kun otetaan huomioon, että Ruotsista tulee puheenjohtajavaltio lähitulevaisuudessa, olisi viisasta aloittaa Itämeren alueen strategian käsittely, jotta voitaisiin varmistaa parempi yhteys kahden puheenjohtajakauden välillä.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. – (RO) Seuraavan kuuden kuukauden aikana puheenjohtajavaltio Ranska ottaa suuren vastuun Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Unioni tarvitsee Lissabonin sopimusta. Nykyiset institutionaaliset puitteet, jotka vaativat yksimielisyyttä tietyissä päätöksissä, ovat raskaat. Sen lisäksi Lissabonin sopimus kasvattaa demokratisoinnin astetta, lisää kansallisten parlamenttien valtaa ja käynnistää yhteispäätösmenettelyn monilla alueilla.

Puheenjohtajavaltio Ranskan pitäisi myös tukea yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka mahdollistaa sen, että Euroopan maanviljelijät voivat tuottaa enemmän.

Puheenjohtajavaltio Ranskan pitäisi yhdessä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa löytää ratkaisu unionin umpikujaan, joka aiheutui Irlannin kansanäänestyksestä.

Puheenjohtajavaltio Ranska ilmoitti painopistealansa seuraavalle kaudelle: ilmastonmuutos, maahanmuutto, yhteinen maatalouspolitiikka, unionin puolustus ja turvallisuus.

Ensi syksynä unioni osallistuu Kööpenhaminassa kansainvälisestä Kioton jälkeisestä ilmastosopimuksesta päättämiseen. Unionin pitäisi näyttää toimillaan esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjumisessa, ja tästä syystä energia- ja ilmastonmuutospaketin hyväksymisen pitäisi olla yksi Ranskan puheenjohtajakauden päätavoitteista.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallisesti. – (EN) Kukaan ei pysty selittämään syitä Irlannin kansanäänestyksen tulokselle.

Säännöstä tulee laki silloin, kun ihmiset hyväksyvät sen yleisesti. Sen ajatuksen pitäisi vastata kaikkien yksimielistä vakaumusta. Kanssakansalaisenne, edesmennyt ajattelijanne Rousseau kirjoitti, että ”mikä tahansa laki, jota ihmiset eivät ole henkilökohtaisesti ratifioineet, on mitätön, se ei ole laki alkuunkaan”. Sen vuoksi ihmisten pitäisi valvoa hallituksiaan, jotka aikovat anastaa heidän oikeutensa. Mutta miten ihmiset voivat valvoa välineellä, jota he eivät ymmärrä, ja rakenteella, joka on yhtä hankala ja epäselvä kuin nykyinen sopimus?

En epäile hetkeäkään, ettekö te haluaisi esiintyä – Dominique de Villepiniä mukaillen – tässä Euroopan parlamentin ”temppelissä ajatusten ja omantunnon vartijana”. Uskon kuitenkin, että olette enemmän kiinnostunut välittämään tietoa Euroopan etujen mukaisesti perustetusta yhteisestä foorumista kansalaisille, mikä puolestaan saa tiedotusvälineet pidättäytymään yksityiselämänne tarkkailusta ja keskittymään poliittiseen elämäänne.

(Istunto keskeytettiin klo 13.40 ja sitä jatkettiin klo 15.00)

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Gérard ONESTA