Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 10. heinäkuuta 2008 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Martine ROURE

(Istunto avattiin klo 9.00)

  Daniel Cohn-Bendit (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin tarkistaa erään asian. Puheenjohtajavaltio Ranskan pyynnöstä oli ilmeisesti päätetty rajoittaa valokuvaamista presidentti Sarkozyn puheen aikana.

Haluaisin tietää, kuka päätti asiasta, kuka sitä pyysi ja kuka on vastuussa valokuvaamisesta Euroopan parlamentissa. Onko se Euroopan parlamentti vai puheenjohtajavaltio Ranska? Pyytäisin vastausta ennen istunnon aloittamista.

  Puhemies. – (FR) Hyvä Daniel Cohn-Bendit, saatte vastauksen ennen istunnon aloittamista, mutta jos sopii, jatkamme nyt äänestystä.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämän parlamentin kvestorina haluaisin kiinnittää huomionne siihen, että mellakkapoliisi on sulkenut parlamentin sisäänkäynnille johtavan reitin yhdeltä puolelta. He eivät päästä virka-autoja sisään. Mikäli jotkut jäsenet saapuvat myöhässä jouduttuaan käyttämään kiertoreittiä, heitä ei pitäisi rangaista siitä, etteivät he ole voineet ottaa osaa äänestykseen.

  Puhemies. – (FR) Hyvä Astrid Lulling, se otetaan tietenkin huomioon, sillä joillakin jäsenillä on vaikeuksia päästä sisälle parlamenttitaloon.

2. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

3. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

4. Romanien sormenjälkitietokannan perustaminen Italiassa (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

5. Äänestykset

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

5.1. Yhteinen konsuliohjeisto: biometriset tunnisteet ja viisumihakemukset (A6-0459/2007, Sarah Ludford) (äänestys)

5.2. EY:n ja Mauritanian kalastuskumppanuussopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus (A6-0278/2008, Carmen Fraga Estévez) (äänestys)

– Ennen tarkistuksista 1–4 toimitettua äänestystä

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, toivon kannatusta seuraavalle pienelle muutokselle tekstiin, jossa todetaan seuraavasti: ”Lissabonin sopimuksen voimaantulo edellyttää entistä tiiviimpää toimielinten välistä yhteistyötä”. Toivon, että kollegat ymmärrettävistä syistä suostuvat tekemään seuraavan muutoksen: ”Jos Lissabonin sopimus ratifioidaan, sen voimaantulo edellyttää entistä tiiviimpää toimielinten välistä yhteistyötä”.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin)

5.3. Talouskriisistä kärsivät EU:n kalastuslaivastot (äänestys)

5.4. Romanien sormenjälkitietokannan perustaminen Italiassa (äänestys)

– Ennen äänestystä

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, maanantaiyönä te väittelitte tiedotusvälineiden raporteista, joiden mukaan Italian viranomaiset ottaisivat sormenjälkiä nomadileirien asukkailta. Voin tietenkin vahvistaa komission kannan tähän asiaan. Sen vahvisti maanantaina komission jäsen Špidla, joka viittasi erityisesti kirjeeseen, jonka lähetin Italian viranomaisille 3. heinäkuuta. Väittelyn aikana Martin Schulz esitti mielipiteen, jonka mukaan minun pitäisi kertoa asiasta Euroopan parlamentille.

Tämän lisäksi – koska Gérard Deprez on täällä, voin kertoa tämän kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan edessä – ilmoitin asiasta puhemiehistölle ja koordinaattoreille. Eilen, arvoisa puhemies, jos olen ymmärtänyt oikein, puheenjohtajakokous halusi minun antavan lyhyen lausunnon ja kertovan parlamentille äskettäisestä kehityksestä. Esitän lyhyesti toimenpiteet, joihin komissio on ryhtynyt. Komissio on näiden asioiden osalta luonnollisesti erityisen tarkkaavainen. Tapasin Ronchin 26. toukokuuta. Heinäkuun 3. päivänä pyysin Italian hallitusta selittämään toimenpiteiden tarkoituksen ja suhteellisuuden. Tapasimme alun perin Roberto Maronin kanssa Cannesissa epävirallisen kokouksen aikana. Roberto Maroni on Italian sisäasianministeri.

Tapaamisen aikana Roberto Maroni selitti, että väestönlaskentaa käytettäisiin tarkistamaan nomadileirien asukkaiden oikeudet sosiaalietuihin. Hän selitti, että sormenjälkiä otettaisiin vain silloin, kun henkilöllisyyttä ei voida varmistaa muulla tavoin ja että lapsilta otettaisiin sormenjälkiä vain oikeuden määräyksellä.

(Hälinää)

Minä vain toistan sen, mitä ministeri sanoi. Kerron teille kohta, mitä tein. Hän sanoi pyytäneensä, että kaikki uskonnon tai etnisyyden perusteella tehty väestönlaskenta lakkautetaan, ja hän totesi, että Italian hallitus on esitellyt yhteistyössä Unicefin kanssa toimintasuunnitelman vähemmistöjen kouluttamiseksi. Minun täytyy kuitenkin todeta, että Italian hallitus on sopinut lähettävänsä meille selvityksen tilanteesta heinäkuun loppuun mennessä, mikä on erittäin tärkeää.

Epävirallisen tapaamisen jälkeen pyysin oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioista vastaavan pääosaston pääjohtajaa Jonathan Faullia kirjoittamaan Italian viranomaisille saadakseen kirjallisen vahvistuksen tiedoista ja pyytämään lisäselvitystä ennen raporttia, joka on määrä toimittaa heinäkuun lopussa. Kirje lähetettiin 9. heinäkuuta. Myöhään eilen illalla henkilökuntani Brysselissä vastaanotti alustavan vastauksen. Kyseinen asiakirja antaa selvityksen etnisyyden ja uskonnon tunnistamisesta.

Muiden näkökohtien osalta en voi tällä hetkellä sanoa, vastaavatko nämä täysin komission kysymyksiin. Tarkoituksenamme on saada kaikki tieto sormenjälkiprosessista. Mikä sormenjälkien ottamisen tarkoitus on ja miten sormenjälkiä käsitellään? Mikä laillinen peruste oikeuttaa tämänkaltaisen henkilötietojen käsittelyn? Säilytetäänkö tiedot? Miten niitä säilytetään? Voidaanko niitä käyttää muita tarkoituksia varten? Annetaanko niille ihmisille, joiden sormenjälkiä otetaan, ennakkoilmoitus kirjallisesti?

Lasten osalta pyysimme vahvistusta raporteille, joiden mukaan alle 14-vuotiailta otettaisiin sormenjäljet heidän henkilöllisyytensä selvittämiseksi vain, jos siihen on tuomarin lupa.

Olemme myös tiedustelleet tilanteesta niillä 17 Italian alueella, joilla ei ole hätätila-asetusta.

Lopuksi olemme pyytäneet, että meille lähetettäisiin tekstejä, toimenpiteitä ja päätöksiä sekä lainsäädännöllisiä, säänteleviä tai hallinnollisia säädöksiä, joiden perusteella voimme muodostaa tilanteesta kokonaiskuvan. Teidän tehtävänänne on päättää siitä, aiommeko seurata tilannetta vaaditulla tarkkaavaisuudella, ja tietenkin siitä, ryhdymmekö tarvittavaan keskusteluun Italian viranomaisten kanssa.

Yhteenvetona, arvoisa puhemies, komissio haluaa, että tämä asia hoidetaan läpinäkyvästi sekä perusoikeuksia ja yhteisön lakia kunnioittaen. Tehtävänämme on toimia perussopimusten vartijoina vahvistaen objektiivisesti, heti kun meillä on kaikki oleellinen tieto, että Italia on soveltanut asianmukaisesti näihin tapauksiin soveltuvaa yhteisön lakia.

Yleisesti ottaen, kuten komission jäsen Špidla selitti, olen vakuuttunut – ja sanoin samaa myös Italian hallitukselle – että on tarpeen etsiä tehokkaita ratkaisuja, jotka on räätälöity erityisesti romanien kohtaamiin ongelmiin, erityisesti romanilapsiin, jotka ovat köyhyyden ja poissulkemisen ensisijaisia uhreja. Romaaneja pitää auttaa eikä leimata; tämän vuoksi komissio painotti viime viikolla esittämässään raportissa, että Euroopan unionin, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan pitää yhdistää voimansa koordinoidakseen tehokkaasti ponnistelujaan tässä asiassa.

  Manfred Weber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, viittaan työjärjestyksen 170 artiklaan ja esitän tästä äänestyksestä aloitteen Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) puolesta.

On olemassa aiheita ja poliittisia näkemyksiä, jotka jakavat meidät, mutta on myös asioita, jotka yhdistävät meidät parlamentissa, ja näihin lukeutuu sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja taistelu rasismin kaikkia muotoja vastaan, joten meidän ei pidä sallia joukossamme keskinäistä erimielisyyttä niissä asioissa, joista olemme yhtä mieltä, sillä muutoin me heikennämme juuri sitä asiaa, joka yhdistää meidät. Asiantunteva komission jäsenemme Jacques Barrot on selittänyt, että on edelleen joitain vastaamattomia kysymyksiä, jotka liittyvät tosiasioiden arviointiin niiden ongelmien osalta, joita meillä mahdollisesti on Italiassa.

Tällä hetkellä viittaamme lähinnä lehdistössä julkaistuihin artikkeleihin ja viittaamme suuren määrään lomakkeita, joita on lähetetty pitkin parlamenttia viimeisten viikkojen aikana. Sen vuoksi PPE-DE-ryhmä esittää, että tänään järjestettävää päätöstä koskevaa äänestystä siirretään syyskuun istuntojaksolle, sillä silloin yksityiskohdat on selvitetty ja tiedämme, mistä olemme äänestämässä.

Haluan sanoa kaikille niille jäsenille, jotka ovat tästä eri mieltä, että niin pitkään kuin ette ole metsästämässä pikaotsikkoa, vaan tavoitteenanne on yhteistyön kautta saada jotain aikaiseksi Euroopan vähemmistöjen hyväksi ja tavoitteenanne on vetää yhtä köyttä kaikkien parlamentin ryhmien kanssa, niin pienten kuin suurten, voimme yhdessä saada aikaiseksi jotakin näille ihmisille. Niiden, jotka haluavat vain pikaisen otsikon ja julkisuutta, kannattaa äänestää nyt. Me kannatamme siirtämistä siihen saakka, kunnes tiedämme asian yksityiskohdat. Minun täytyy myöntää, että viime päivien aikana käymämme keskustelu on luonut riittävästi painetta asian saamiseksi eteenpäin. Haluan pyytää niitä, jotka haluavat kunnon vastauksia, kannattamaan esitystä siitä, että keskustelemme asiasta syyskuussa.

(Suosionosoituksia oikealta)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä pyysi komissiota maanantaina illalla ja uudelleen eilen antamaan raportin keskusteluistaan Italian hallituksen kanssa. Komission jäsen Jaqcues Barrot on raportoinut erittäin asiallisesti mutta ratkaisevasti siitä, että Italian hallitus on toimittanut hyvin vaillinaista tietoa, joka minun nähdäkseni ei ole erityisen oleellista.

Teille kaikille tämä toimintatapa on tuttu. Kyseistä toimintatapaa käytetään tavallisesti rikosten selvittämisessä, ja se on tapa, joka selvästi osoittaa, että Italian hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin, jotka sopisivat korkeintaan rikostutkimuksiin, mutta jotka eivät varmasti palvele lastensuojelun etuja. Sen perusteella, mitä Jacques Barrot on juuri kertonut meille, on nyt erityisen välttämätöntä päättää asiasta tänään, jotta lähettäisimme selvän viestin Euroopan parlamentista.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

  Roberta Angelilli, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, puhun Manfred Weberin ehdotuksen puolesta ja haluaisin kiittää komission jäsen Jaqcues Barrotia ei vain siitä, mitä hän on tänään sanonut tässä istunnossa, vaan myös hänen sitoumuksestaan ratkaista parhaalla ja mahdollisimman rakentavalla tavalla tilanne, joka pitäisi Italiassa tunnustaa sellaiseksi kuin se on, nimittäin hätätilanteeksi, joka koskee tuhansia ihmisiä. Vakuutan teille, että tuhannet vähemmistökansalaiset elävät täysin laiminlyötyinä ilman oikeutta sairaanhoitoon, rokotuksiin tai koulutukseen.

Näyttää siltä, että komissio ja Italian hallitus tekevät yhteistyötä… – Arvoisa puhemies, voinko jatkaa puhettani? Voinko jatkaa vai pitääkö minun keskeyttää puheeni? Voisitteko muistuttaa istuntoa siitä, että minulla on oikeus puhua? – Olin sanomassa, että komissio ja hallitus ovat menossa oikeaan suuntaan, ja uskon erityisesti, että meidän ei pitäisi äänestää päätöksestä, joka on täynnä virheellisyyksiä, todellisia virheitä juridisesta näkökulmasta, toisin sanoen täynnä juridisia valheita. Sen vuoksi se on täysin poliittinen päätös vailla todellista pohjaa.

Haluan muun muassa muistuttaa istuntoa – ja olen päättämässä puheeni – että vaikka komission jäsen Barrot on ollut erittäin selväsanainen tänään, kolme päivää sitten komission jäsen Špidla totesi, että hänen täytyy vielä lukea lainkohta, jonka itse uskon olevan korkeintaan kahden sivun mittainen. Sen vuoksi uskon, että jos vasemmiston täytyy kaikin tavoin päästä tekemään ennenaikaisia päätöksiä hallituksen menettelyistä, se on täysin lainvastaista.

(Parlamentti torjui esityksen äänestyksen lykkäämisestä)

– Ennen tarkistuksesta 10 toimitettua äänestystä

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, lisätään ”tapauskohtaisesti” tarkistuksen toiseen osaan, jossa pyydämme säännönmukaisten, syrjimättömien tunnistamismenetelmien käyttöä. Tämän vuoksi englanniksi ”to employ, on a case-by-case basis, ordinary, non-discriminatory…”.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin)

5.5. Kiinan tilanne maanjäristyksen jälkeen ja ennen olympiakisoja (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 7 toimitettua äänestystä

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, suullisessa tarkistuksessani viitataan 8 kohtaan, jossa Kiinan viranomaisia kehotetaan lopettamaan eri ryhmien syrjintä. Ehdotukseni on lisätä ”ammattiyhdistysaktivistien” perään sanat ”Falun Gong -järjestön jäsenet”. He ovat ihmisiä, jotka harjoittavat tietynlaisia liikkeitä ja hengitystä, mutta joita kohdellaan toisinajattelijoina ja joita kommunistisen hallinnon virkamiehet vainoavat.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin)

– Äänestyksen jälkeen

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, meillä on tänään melkoisen suuri määrä tärkeitä äänestyksiä. Tämän takia Daniel Cohn-Benditin ei todellakaan tarvitse esittää jatkuvasti kommentteja ja keskustelua äänestyksen lomassa; se on häiritsevää.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin muistuttaa siitä, että olemme juuri hylänneet tarkistuksen, jolla pyydettiin vapauttamaan eräs henkilö, jota ehdotimme Saharov-palkinnon saajaksi. Kun myönnämme Saharov-palkinnon seuraavan kerran joulukuussa, voimme saman tien antaa heille kasan ketjua ja he voivat mennä suoraan vankilaan!

(Voimakkaita suosionosoituksia)

5.6. Komission vuoden 2007 laajentumisstrategia-asiakirja (A6-0266/2008, Elmar Brok) (äänestys)

5.7. Zimbabwen tilanne (äänestys)

–Ennen äänestystä

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jotta kaikki asiat pidettäisiin ajan tasalla, pyydän, että seuraava teksti, joka on äänestyslistallanne, sisällytettäisiin jo olemassa olevaan:

(EN) ”suhtautuu myönteisesti G8-maiden johtajien 8. heinäkuuta 2008 Zimbabwesta antamaan lausuntoon ja erityisesti siihen, että he kieltäytyvät hyväksymästä minkään sellaisen hallituksen legitiimiyttä, joka ei heijasta Zimbabwen kansan tahtoa, heidän suositukseensa nimittää YK:n pääsihteerin erityislähettiläs raportoimaan poliittisesta ja humanitaarisesta tilanteesta sekä ihmisoikeus- ja turvallisuustilanteesta ja tukemaan alueellisia pyrkimyksiä poliittisten puolueiden välisen sovittelun edistämiseksi 29. maaliskuuta 2008 järjestettyjen vaalien tuloksia kunnioittaen, ja heidän aikomukseensa toteuttaa lisätoimia, muun muassa ottamalla käyttöön väkivaltaisuuksista vastuussa olevia henkilöitä vastaan toteutettavia rahoitus- ja muita toimenpiteitä;”.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin)

5.8. Avaruus ja turvallisuus (A6-0250/2008, Karl von Wogau) (äänestys)

  Puhemies. - (FR) Äänestykset päättyvät.

6. Äänestysselitykset

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana äänestysselitykset.

Suulliset äänestysselitykset

– Mietintö: Ludford (A6-0459/2007)

  Daniel Hannan (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, meiltä ei vienyt kauaa päästä takaisin normaaliin arkirytmiin. Ennen Irlannin kansanäänestystä esitettiin loputtomasti mietintöjä, joissa kehotettiin ”olemaan julkistamatta tätä ennen kuin irlantilaiset ovat äänestäneet”. Heti kun äänet oli turvallisesti laskettu, olemme palanneet asialistallemme, jonka mukaan yhdenmukaistamme menettelytapoja erityisesti militarisoinnissa sekä oikeus- ja sisäasioissa.

Edellisellä kerralla, kun tämä parlamentti kokoontui tässä istuntosalissa, puhuja toisensa jälkeen saarnasi Irlannin äänestyksen kunnioittamisesta, ”mutta”… Nyt me ymmärrämme, mitä tämä ”mutta” tarkoitti. ”Mutta” tarkoitti, että meidän pitäisi olla huomioimatta äänestyksen tulosta ja jatkaa rikosoikeuden, siviililain, maahanmuuton, turvapaikkojen ja muiden sisäasioiden yhdenmukaistamista. Emme enää edes teeskentele kunnioittavamme kansalaisten päätöstä. Olemme palanneet pieneen maailmaamme, jossa teeskentelemme, ettei äänestäjiä ole olemassa, ja jatkamme siitä, mitä olimme joka tapauksessa tekemässä.

  Bogusław Rogalski (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, sen vuoksi, että Strasbourgissa oli tänään tavallista voimakkaammat varotoimet, mikä on erittäin epätavallinen tilanne ja mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut täysistunnon aikana, en voinut ottaa osaa äänestyksen ensimmäiseen osaan. Haluaisin pyytää, että rekisteröitte syyn poissaolooni äänestyksen aikana. Auto, jonka piti kuljettaa minut Euroopan parlamenttiin, oli yli puoli tuntia myöhässä, ja haluaisin pyytää, että syy merkittäisiin pöytäkirjaan.

  Puhemies. - (FR) Hyvä Boguslaw Rogalski, käsittelimme asian jo istunnon alussa: henkilöt, jotka saapuvat käsittelyn aikana, saavat toki myöhästymisensä anteeksi.

– Ehdotus asetukseksi: Talouskriisistä kärsivät EU:n kalastuslaivastot

  Syed Kamall (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, uskon, että monia ihmisiä kiinnostaa se, mitä aion sanoa.

Haluan todellakin puhua siitä, että siirrymme jatkuvasti kalastusalalla kriisistä toiseen ilman, että yritämme oikeasti ratkaista perimmäisen ongelman. Ja kalastusalan perimmäisenä ongelmana on itse asiassa yhteinen kalastuspolitiikka, joka perustuu neuvostoajalta tyypilliseen keskusjohtoiseen suunnitelmaan, jossa kiintiöitä jaetaan useille jäsenvaltioille.

On varmasti tullut aika repiä palasiksi tämä kommunistinen keskitetysti johdettu suunnitelma ja siirtyä aikaan, jossa meillä on käytössämme omistusoikeuteen perustuva ratkaisu.

Meidän on tarkasteltava muutamia erittäin onnistuneita ratkaisuja kalastuslaivastojen säilyttämisessä esimerkiksi Uudessa-Seelannissa ja Islannissa, joissa ne perustuvat omistussoikeuksiin ja luovutettaviin omistusoikeuksiin.

Euroopan unionin on aika lopettaa ajattelemasta keskusjohtoisesti ja aika lopettaa kehittyminen ”Euroopan unionin sosialististen tasavaltojen liitoksi”. Siirrytään markkinaperusteiseen talouteen.

– Päätöslauselmaesitykset: Romanien sormenjälkitietokannan perustaminen Italiassa (B6-0348/2008)

  Frank Vanhecke (NI). - (NL) Se, että tämä parlamentti on viime aikoina asettunut vastustamaan Italian hallituksen erittäin perusteltua päätöstä tuhannen tiiliskiven voimalla, on oire tämän instituution vasemmistosiiven poliittisen korrektiuden tukahduttavasta ilmapiiristä. Voin kuitenkin taata teille, että hyvin suuri osa Euroopan valtioiden asukkaista on täysin päinvastaista mieltä kuin minkä puolesta suurin osa parlamentin jäsenistä ilmeisesti äänestää. Italian hallituksen esittelemä sormenjälkijärjestelmä, jonka antaa pontta romanien massiivisen maahanmuuton aiheuttamien ongelmien selvittämiseen, saa aivan varmasti kannatusta suurimmalta osalta kansalaisia.

Sen lisäksi Euroopan puuttumista näihin asiakirjoihin on mahdotonta hyväksyä. Olen yllättynyt siitä, ettei Euroopan unioni avaa omien ylellisten rakennustensa ovia sepposen selälleen romaneille ja yksityisiä koulujaan romanien lapsille. Paljon ylistetyt ”ihmisoikeudet” päättyvät ilmeisesti etuoikeutettujen eurokraatikkojen alueiden rajoille.

  Daniel Hannan (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, ymmärrän, että tämän parlamentin kansalaisvapauksien valiokunta näyttää olevan lähestulkoon viimeinen paikka, jossa voidaan odottaa minkäänlaista kansalaisoikeuksien puolustamista. Koimme varsin huolestuttavan häivähdyksen suvaitsemattomuutta kyseisessä valiokunnassa, kun valiokunta vastusti Buttiglionen nimittämistä komission jäseneksi. Koimme sen jälkeen, kuinka ankarin mahdollinen lainsäädäntötoimi puskettiin läpi terrorismin vastaisten sääntöjen verukkeella.

En voi unohtaa liberaalidemokraattien johtajan Graham Watsonin kommenttia siitä, että Osama bin Laden oli edistänyt Euroopan integraatioprosessia eniten sitten Jacques Delorsin! Ja juuri nyt toimittamassamme äänestyksessä näemme, että asiaan liittyviä tosiasioita kieltäydytään varsin kummallisesti edes pohtimasta.

En tiedä, onko Italian hallitus oikeassa, kun se väittää, että tämä mietintö sisältää virheellistä tietoa. Omat vaistoni ovat tässä asiassa liberaaleja. En pidä tietokanta-ajatuksesta enkä sormenjälkiajatuksesta. Mutta varmasti perushuomaavaisuuden ja -oikeudenmukaisuuden olisi pitänyt yllyttää meidät sallimaan, että hallitus kutsuisi ryhmän tämän parlamentin edustajia arvioimaan asiaan liittyviä tosiseikkoja ennen äänestystä. Äänestyksen kiirehtiminen ennen kuin edes kaikkia tosiasioita on tarkasteltu vahvistaa, että aivan kuin työllisyysvaliokunta on viimeinen paikka, jossa työllisyyttä puolustetaan, ja aivan kuin kalastusvaliokunta on viimeinen paikka, jossa kalastusta puolustetaan…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Itävallan kansanpuolueen valtuuskunnan puolesta haluaisin sanoa, että luonnollisesti me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että meidän pitäisi tehdä kaikkemme parantaaksemme romanien vaikeaa tilannetta, ei vain Italiassa, vaan kaikkialla, ja että meidän pitäisi hoitaa tilanne viisaasti. Me kuitenkin uskomme, että nykyisessä tilanteessa, jossa meillä ei ole käytettävissämme kaikkia faktoja, meidän ei pitäisi tehdä päätöstä, sillä silloin me vain tekisimme oletuksia tosiasioista.

– Päätöslauselmaesitykset: Kiinan tilanne maanjäristyksen jälkeen ja ennen olympiakisoja

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Kieltäydyin äänestämästä päätöslauselmaesityksestä Kiinan tilanteesta maanjäristyksen jälkeen ja ennen olympiakisoja , sillä äänestyksessä ei käsitelty mitään tarkistuksia, jotka edellyttävät poliittisten vankien vapauttamista, erityisesti Saharov-palkinnon saajaehdokasta. Haluaisin käyttää tämän tilaisuuden kiinnittääkseni jälleen kerran huomion sanavapauden tärkeyteen, sillä se on tärkein edellytys demokratisaatioprosessin aloittamiselle Kiinassa.

Lehdistövapaus on erittäin tärkeää, sillä juuri riippumaton lehdistö toimittaa tietoa ihmisoikeustilanteesta Kiinassa ilman sensurointia. Tämän taka on välttämätöntä, että NTDTV:n kaltaiset riippumattomat televisiokanavat voivat lähettää ohjelmia. Kyseinen satelliittitelevisioasema lähettää vuorokauden ympäri ohjelmaa kiinaksi ja englanniksi satelliittien kautta Aasiaan, Eurooppaan, Australiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Ranskalainen yhtiö Eutelsat, joka avustaa NTDTV:n satelliittilähetyksiä, lopetti yllättäen televisiolähetyksensä Aasiassa 16. kesäkuuta 2008 selvästi Kiinan kommunistisen puoleen painostamana.

Jotta onnistuisimme, meidän on päätöslauselman sanojen lisäksi ryhdyttävä toimiin. Me vetoamme Euroopan parlamentin johtajistoon, että he vaatisivat näiden televisiolähetysten jatkamista Aasiassa.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tällä istunnolla on pitkät ihmisoikeudelliset perinteet, joista voimme olla ylpeitä. Tämä pätee myös Kiinaa ja Tiibetiä koskevaan politiikkaamme. Sen vuoksi pidänkin erittäin valitettavana, että tämänpäiväinen päätöslauselmamme ei mitenkään lunasta näitä vaatimuksia. Historiallisella hetkellä sillä ei ole voimaa ottaa esille sitä, mikä olisi pitänyt ottaa esille ennen Kiinan olympiakisoja.

Sallinettekin minun todeta kategorisesti: puhemiehemme Hans-Gert Pöttering on edustanut ihmisoikeusperiaatteitamme yksiselitteisesti viimeisten kuukausien aikana. Saksan liittokansleri Angela Merkel on myös toiminut tällä tavalla, selvästi ja vaikuttavasti. Haluaisin sen vuoksi vedota tähän istuntoon sen Kiinaa ja Tiibetiä viime vuosina ja vuosikymmeninä koskeneen politiikan selvien lausuntojen palauttamiseksi ja katson, että tämä päätöslauselma on kesätaukoa edeltävää hetkellistä voimattomuutta.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Haluaisin sanoa muutaman sanan asiakirjasta, Kiinasta. Äänestin asiakirjan puolesta, mutta valitettavasti monet tärkeät tarkistukset hylättiin. Olemme tänään todenneet, että tilanne Tiibetissä on normaali, mikä ei ole totta. Olemme kieltäytyneet kutsumasta Tiibetin hengellistä johtajaa yleisten asioiden neuvostoon, mikä on täysin väärä päätös; me emme edes pystyneet äänestämään niitä vastaan, jotka harjoittavat Falun Gongia. Olen sen vuoksi pahoillani ja sitä mieltä, että näitä aiheita pitäisi käsitellä uudelleen mahdollisimman pian.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain sanoa, että minulle ja muille ryhmäläisilleni äänestysluettelo on ollut epäselvä, koska olemme sen ehdotusten seurauksena äänestäneet joistain järjettömistä kannoista. Kutsummeko Dalai-laman – ei, äänestimme vastaan. Tilanne Tiibetissä ei ole normaali – ei, olemme äänestäneet, että se on normaali. Monet meistä ovat epätietoisia. Yritin tietenkin korjata tilannetta, mutta informaatio oli vääristeltyä ja luettelomme oli erittäin virheellinen.

  Georg Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, en usko, että Vytautas Landsbergis on itse asiassa lukenut päätöslauselmaa, jonka hyväksyimme kahden kolmanneksen enemmistöllä. Jos hän olisi, hän tietäisi, että mainitsemme kestämättömän tilanteen Tiibetissä neljä kertaa ja vaadimme Kiinan hallitusta kunnioittamaan Tiibetin ihmisoikeuksia ja kulttuurisia oikeuksia. Hyvä Vytautas Landsbergis, älkää puhuko totuudenvastaisesti. Suuri enemmistö meistä – tarkoitan siis tämän parlamentin enemmistöä – ovat puolustaneet Tiibetin ihmisoikeuksia ja kulttuurista autonomiaa.

– Mietintö: Brok (A6-0266/2008)

  Ryszard Czarnecki (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää syyni siihen, että äänestin tätä mietintöä vastaan. Minusta tuntuu siltä, että tämä mietintö on itse asiassa – ja sanon tämän suurella vakaumuksella – eräs kiistellyimmistä asiakirjoista, joita parlamentti on käsitellyt viime aikoina. Olen vakuuttunut siitä, että selkeän suunnitelman puute siitä, miten Euroopan unioni avautuu itään, erityisesti Ukrainan mahdollisen tulevan jäsenyyden osalta, on täysin kelpo syy äänestää mietintöä vastaan. Sivuutan sen tosiasian, että alustava mietintöluonnos oli täysin sekaisin.

Lopuksi huomautus teille, arvoisa puhemies: olette antaneet kahden ihmisen nousta ilman, että heillä on ollut puheenvuoroa. Noudattakaa menettelyä.

  Puhemies. - (FR) Puhemies voi antaa puheenvuoron kenelle tahansa hän haluaa. Halusin antaa puheenvuoron niille jäsenille, jotka ovat varsinaisesti sitoutumattomia, mutta minulla on siihen täysi oikeus.

  Philip Claeys (NI). - (NL) Yksi syy siihen, miksi äänestin tarkistuksilla heikennettyä Elmar Brokin mietintöä vastaan, on sen suositus ”viestintäpolitiikasta”, joka itse asiassa lisää entisestään EU:n propagandaa.

Tämä on oire siitä, mikä Euroopan unionissa on menossa oleellisesti pieleen. Sen sijaan, että otettaisiin huomioon äänestäjien mielipiteet, Euroopan unioni pyrkii muuttamaan näitä mielipiteitä propagandalla. Irlannin kansanäänestys on kuitenkin osoittanut, että tämänkaltainen sosiaalinen suunnittelu tuottaa päinvastaisen tuloksen. Tämän takia Euroopan unionin kannattaisi lopettaa moinen toiminta ja osoittaa kunnioitusta eurooppalaisten mielipiteitä ja moitteita kohtaan sen sijaan, että se tekisi juuri päinvastoin.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa rouva puhemies, äänestin Elmar Brokin mietinnön puolesta, sillä uskon, että se on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Kannatan myös viestintäpolitiikkaa, jota se vaatii. Viestintään kuuluu kuitenkin myös totuus ja selkeys. On viimeinkin aika viestittää selkeästi, että Kroatia voi ja sen pitäisi liittyä Euroopan unioniin kuluvan vuosikymmenen aikana. Eteläisen Itä-Euroopan mailla on selkeä mahdollisuus liittyä Euroopan unioniin seuraavalla vuosikymmenellä, mutta totuus ja selkeys vaativat myös sen tunnustamisen, että Turkin liittymisen eteenpäin puskeminen heikentäisi Euroopan unionia. Meidän pitäisi sen vuoksi olla rehellisiä kumppanillemme Turkille ja kertoa vähintään se, että me etsimme muita yhteistyötapoja. Vaikka Elmar Brokin mietintö ei sanelekaan sitä näin, se on looginen päätelmä mietinnön sisällöstä, joka on sellainen kuin sen pitäisi olla.

– Päätöslauselmaesitys: Zimbabwen tilanne (B6-0347/2008)

  Ryszard Czarnecki (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, olen yksi tämän mietinnön laatijoista. Voisin sanoa, että tilanne Zimbabwessa on kuin ”päättymätön tarina”. Euroopan parlamentti antaa taas äänensä kuulua tässä aiheessa, ja olen erittäin tyytyväinen, että olemme onnistuneet sivuuttamaan poliittiset erimielisyydet ja puhumaan näin voimakkaasti ja päättäväisesti skandaalinomaisesta tilanteesta, johon maa on joutunut. Tämän takia annoin äänestyksessä puoltavan ääneni mietinnölle, jota kuitenkin autoin laatimaan.

  Syed Kamall (PPE-DE). - (FR) Arvoisa puhemies, olen erittäin iloinen voidessani puhua tästä päätöslauselmaesityksestä, sillä minä itse asiassa äänestin sen puolesta, niin kuin monet kollegat tässä istunnossa.

Pyyntöni eurooppalaisille parlamentin jäsenille ja poliitikoille on kuitenkin tämä: pitäkäämme huolta siitä, että nämä eivät ole vain lämpimiä sanoja tai omantuntomme rauhoittamista. Tarkastelkaamme toimenpiteitä, ei sanoja. Viittaan tietenkin Lissabonin huippukokoukseen, jonne kutsuimme Mugaben pakotteista huolimatta.

Viittaan tietenkin elintarvikekriisiä ja elintarviketurvaa koskevaan Rooman huippukokoukseen: kutsuimme Robert Mugaben ja hänen kätyrinsä ostoksille eräisiin Euroopan ylellisimpiin liikkeisiin samalla, kun hänen kansansa kärsi nälänhätää.

Lämpimien sanojen aika on ohi. Olemme tietenkin erittäin tyytyväisiä kaikkeen siihen, mitä olemme sanoneet, mutta meidän täytyy toteuttaa nuo sanat: meidän täytyy määrätä pakotteet Mugaben hallitusta vastaan. Lopettakaamme olemasta tekopyhiä, erityisesti portugalilaiset ja italialaiset ystäväni.

  Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän päätöslauselman puolesta, ja Syed Kamallin tavoin olen saanut viime vuosina yhä useampia kirjeitä Zimbabwen tilanteesta.

Yhdistyneen kuningaskunnan itäisen Keski-Englannin ihmiset eivät yksinkertaisesti voi ymmärtää, kuinka me täällä aina esitämme niin voimakkaita kantoja Zimbabwesta, mutta annamme kuitenkin Robert Mugaben tulla tälle mantereelle nauttimaan johtajiemme vieraanvaraisuudesta. Siinä on jotakin vakavasti pielessä ja se on erittäin tekopyhää; se aliarvioi tätä instituutiota ja monia muita. Toivon siis, että voimme tulevaisuudessa hoitaa tämän tilanteen kuntoon, että voimme päästä eroon tuosta kammottavasta miehestä ja että demokratia voisi kukoistaa Zimbabwessa.

– Mietintö: von Wogau (A6-0250/2008)

  Syed Kamall (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa pyytämällä kollegoiltani tässä istunnossa anteeksi, että viivytän seuraavaa puhujaa. Unohdan hänen nimensä, mutta toivon myös, että hän nousee ylös puhuessaan ja kunnioittaa tätä istuntoa.

Meille luvattiin, ettei Galileo ole tarpeeton kapistus, vaan että etsimme sille käyttöä. Jos mietitte kaikkia muita satelliittijärjestelmiä ja Amerikan GPS:ää, ihmiset kysyvät, mihin tarvitsemme Galileota. On varsin selvää, jos mietitte tätä järjestelmää – tarpeetonta kapistusta taivaalla – että etsimme sille enemmän ja enemmän käyttöä.

Tutkimme nyt sotilaallista näkökantaa. Mihin tarvitsemme sotilaallista ulottuvuutta? Me emme selvästikään tarvitse sitä. Se perustuu puhtaasti amerikkalaisten kadehdintaan ja ”minä myös” -politiikkaan. Romutetaan koko turhanpäiväisyys ja säästetään veronmaksajien rahat, palautetaan ne veronmaksajille ja turvaudutaan paljon parempaan tekniikkaan.

  Ewa Klamt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa rouva puhemies, minun mielestäni se, miten toimimme, ei vastaa sitä mainetta, joka tällä parlamentilla on. On mahdotonta hyväksyä, että koko istuntosali lörpöttelee, kun puhuja nousee pitämään puheenvuoroaan. Kehottaisin teitä, arvoisa puhemies, pitämään istuntosalin hiljaisena ja varmistamaan, että ne, jotka eivät kuuntele, poistuvat salista.

  Puhemies. - (FR) Olen täysin samaa mieltä kanssanne, hyvä Ewa Klamt, mutta kuten tiedätte, joka kerran pyydämme samaa ja joka kerran kohtaamme samat ongelmat.

Kirjalliset äänestysselitykset

– Mietintö: Ludford (A6-0459/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Brittiläisen kollegani Sarah Ludfordin mietinnön perusteella äänestän lainsäädännöllisen päätöslauselman puolesta. Kyseisellä päätöslauselmalla muutetaan yhteispäätösmenettelyn ensimmäisessä käsittelyssä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi diplomaatti- ja konsuliedustustoille annetun yhteisen konsuliohjeiston muuttamisesta biometristen tunnisteiden käyttöönoton ja viisumihakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestämistä koskevien määräysten osalta. Ehdotuksen tarkoituksena on luoda oikeusperusta jäsenvaltioille, jotta voidaan tunnistaa viisuminhakijoiden pakolliset biometriset tunnisteet – kasvonpiirteet ja kymmenen sormenjälkeä – ja perustaa lailliset puitteet jäsenvaltioiden konsulaattiorganisaatioille viisumitieto-järjestelmän (VIS) toimeenpanemiseksi yhteisten viisumikeskusten perustamisen yhteydessä. Näin voitaisiin välttää se, että kaikkien jäsenvaltioiden pitäisi varustaa konsulaattinsa biometrisen tiedon keräämiseen tarkoitetulla laitteistolla. Kannatan suurinta osaa tarkistuksista, erityisesti yhden jäsenvaltion edustamista toisen jäsenvaltion toimesta, ulkoisia palveluntarjoajia koskevia turvallisuustoimenpiteitä sekä tiedotuskampanjoita.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tämän asetusehdotuksen tavoitteena on viisumihakemusten vastaanoton ja käsittelyn järjestäminen biometristen tietojen käyttöönoton osalta viisumitietojärjestelmässä (VIS) Euroopan unionin tasolla. Sillä säädetään ensinnäkin velvollisuudesta toimittaa biometriset tiedot tallennettavaksi viisumitietojärjestelmään ja tähän liittyvistä normeista ja lisäksi viisumihakemusten vastaanoton järjestämistä koskevista säännöksistä.

Tällä ehdotuksella, joka on osa rajahallinnon yhteisöllistämistä (Schengen-alue), otetaan käyttöön viisuminhakijoiden ”biometristen tunnisteiden” kerääminen (valokuvat ja sormenjäljet). Kyseessä on toimenpide, joka on vähintäänkin kyseenalainen ja jossa joukko kysymyksiä jää ilman vastausta. Nämä kysymykset liittyvät varsinkin sen tehokkuuteen, henkilötietojen suojelemiseen its, tietojen keräämisen tavoitteisiin ja perusteisiin, VIS-tiedostojen sisältöä säänteleviin normeihin, käyttöoikeuksiin (erityisesti kun kyseessä ovat EU:n ja eri valtioiden väliset sopimukset tietojen vaihtamisesta) sekä lisäksi kansalaisten oikeuksien, vapauksien ja takuiden suojelemiseen.

Me olemme eri mieltä oikeuden ja sisäasioiden yhteisöllistämisestä sekä seuranta- ja valvontarakenteiden ja -välineiden luomisesta Euroopan unionin tasolla edistämään turvallisuuspolitiikkaa.

Siksi äänestämme ehdotusta vastaan.

  Marian Zlotea (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Toivon, että tänään antama ääneni helpottaa neuvotteluja Yhdysvaltojen kanssa viisumeista luopumisesta ja että pian kaikkien jäsenvaltioiden kansalaiset voivat matkustaa vapaasti ja saada samanlaista kohtelua.

On erittäin tärkeää, että yksi puheenjohtajavaltio Ranskan neuvottelemista aiheista koskee kriteeristöä Yhdysvaltain viisumin myöntämiseksi kaikille Euroopan yhteisön kansalaisille.

– Mietintö: Fraga Estévez (A6-0278/2008)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. − (EN) Kalastussopimus Euroopan unionin ja Mauritanian välillä on ehdottomasti tärkeä molemmille osapuolille.

Tämän sopimuksen myötä Välimeren kalastajat voivat harjoittaa kauppaansa muualla, sillä Välimerta ylikalastetaan. Äskettäinen tonnikala-asia oli vain alkua. Olen tietoinen siitä, että kaksi maltalaista kalastusyritystä on käyttänyt tätä sopimusta kalastaakseen Atlantilla. Sain tietää asiasta, kun olin virallisella Euroopan parlamentin valtuuskunnan matkalla Mauritaniassa ja kun puheenjohtaja kertoi valtuuskunnalle, että kaikki yritykset löytää ratkaisu sopimukseen olivat epäonnistuneet.

Pyysin siinä vaiheessa mahdollisuutta puhua puheenjohtajan kanssa yksityisesti. Kysyin, oliko hän koskaan keskustellut asiasta komission jäsenen Joe Borgin kanssa. Hän on maltalainen komission jäsen. Puheenjohtaja kertoi minulle, ettei hän ollut keskustellut Joe Borgin kanssa, mutta että voisin itse tehdä niin, jos katsoisin sen tarpeelliseksi. Otin tehtäväkseni ottaa välittömästi yhteyttä Borgiin, joka tutustuttuaan asiakirjoihin antoi minulle yhteenvedon asiasta. Kerroin puheenjohtajalle asiasta ja myös siitä, että komission jäsen haluaisi aloittaa uudelleen keskustelut.

  Sylwester Chruszcz (NI), kirjallinen. − (PL) Euroopan unioni on taas kaappaamassa oikeuden olla erillinen valtio. Mielestäni kansainvälisten sopimusten teleminen kuuluu valtiolle eikä Euroopan unionin kaltaiselle alueelliselle, kansainväliselle organisaatiolle, joten äänestin mietintöä vastaan.

  Dorette Corbey (PSE), kirjallinen. – (NL) Hollannin työväenpuolueen valtuuskunta on äänestänyt Mauritanian kanssa tehtävän sopimuksen puolesta, ei sen vuoksi, että se on hyvä sopimus, vaan siksi, että se edustaa pientä parannusta tämänhetkiseen tilanteeseen (vähennetyt saaliit).

Me vastustamme kokonaisuudessaan kaikkia tämänkaltaisia sopimuksia, sillä ne riistävät kehitysmailta heidän ruokalähteensä ja tulonsa. Mauritanian tapauksessa on vieläkin huolestuttavampaa, että kehitysrahastoja käytetään kalastajien etujen tukemiseen. Se on häpeällistä!

  Christofer Fjellner (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Me pidättäydyimme tänään äänestämästä Euroopan unionin ja Mauritanian välisestä kalastuskumppanuussopimuksesta. Meillä oli käytettävissämme kaksi epämieluisaa vaihtoehtoa, joko lyhyempi sopimus, jossa on suuremmat kalakiintiöt, tai pidempi sopimus, jossa on pienemmän kalakiintiöt. Valitettavasti vaihtoehtona ei ollut äänestää sopimuksen purkamisen puolesta.

Me maltilliset olemme Afrikan valtioiden kanssa tehtäviä kalastussopimuksia vastaan. Mietinnössä oli hyvin pieniä parannuksia verrattuna nykyiseen sopimukseen, mutta myös taantuvia ominaisuuksia, kuten voimassaoloajan pidennys.

Koska meidän olisi pitänyt valita näistä kahdesta epämieluisasta vaihtoehdosta, jätimme äänestämättä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Minä kannatan kalastussopimuksen jatkamista Mauritanian kanssa, vaikka on asiallista huomauttaa, ettei neuvotteluprosessi ollut aina kaikkein avoin ja läpinäkyvin.

Jäsenvaltioita ei neuvottu riittävästi neuvotteluaikana, mikä tuloksena syntyi pöytäkirja, jonka myötä kalastusmahdollisuudet ovat vähentyneet huomattavasti samalla, kun taloudelliset korvaukset pidetään käytännöllisesti katsoen samalla tasolla. Avainasemassa olevia päälaivastoja koskevia teknisiä näkökulmia ei ole ratkaistu. Päinvastoin, ilman suurempaa tieteellistä täsmällisyyttä on esitetty uusia rajoituksia, kuten ylimääräinen biologinen palautumisaika.

Tästä huolimatta Portugali on ottanut järkevän asenteen sen kalastusmahdollisuuksiin näillä kalastusalueilla. Nämä mahdollisuudet ovat 886 gigatonnia vuosittain luokassa 1 (alukset, jotka kalastavat muita äyriäisiä kuin euroopanlangusteja ja rapuja), lisenssin käyttöönotto luokassa 5 (pääjalkaiset) ja 300 gigatonnin raja-arvon säilyttäminen euroopanlangusteille.

Tämän tiedon perusteella uskon, että tämä on myönteinen sopimus kotimaani kannalta tarkasteltuna, ja äänestin sen puolesta.

– Ehdotus asetukseksi: Talouskriisistä kärsivät EU:n kalastuslaivastot

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin 10. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta. Kyseinen päätöslauselma koskee ehdotusta neuvoston asetukseksi talouskriisistä kärsivien Euroopan unionin kalastuslaivastojen rakenneuudistuksen tukemiseksi toteutettavasta välikaikaisesta erityistoimesta. Yksi Euroopan unionin kalastusalan suurimmista haasteista on edelleen monissa tapauksissa rakenteellinen epätasapaino laivastokapasiteetin ja käytettävissä olevien resurssien välillä. Euroopan unionin laivaston liikakapasiteetin arvioitiin muutama vuosi sitten olevan noin 40 prosenttia. Kyseinen liikakapasiteetti yhdistettynä kalastusvarastojen ehtymiseen vuosikymmeniä kestäneen ylikalastuksen jälkeen tarkoittaa sitä, että ala kamppailee kestääkseen ulkoiset taloudelliset paineet, kuten yhtäkkisen polttoaineen hinnan nousun. Toivon, että yhteisön väline öljynhintojen korotuksen laskemiseen vuositasolla on suunniteltu niin, että sisäisillä markkinoilla olisi aikaa reagoida nouseviin kustannushintoihin. Kannatan Ranskan maatalous- ja kalastusministerin Michel Barnierin toimenpiteitä, sillä hän on tehnyt paljon töitä saadakseen aikaiseksi tämän lopputuloksen. Hänen ansiostaan voitiin ryhtyä välittömiin tukitoimiin.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Kalastusala on ollut yksi niistä sektoreista, joka on kärsinyt eniten tämänhetkisestä energiakriisistä.

Polttoaineen hintojen huimaava nousu, Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan esittelemä kalastuksen vähentäminen sekä kalojen ensimyyntihintojen nollakasvu ovat asettaneet alusten omistajat ja kalastajat hankalaan asemaan.

Sen vuoksi tämä tilanne oikeuttaa kyseisen ehdotuksen neuvoston kiireelliseksi asetukseksi, jonka tavoitteena on varmistaa, että Euroopan unionin laivastot sopeutuvat tämänhetkiseen energiakriisin sanelemaan taloudelliseen tilanteeseen.

Itse asiassa kyseinen ehdotus noudattelee komission tiedonantoa, jossa kalastusalan kohtaamat ongelmat ja rajoitteet näyttävät oikein analysoiduilta, sekä tarpeellisia toimenpiteitä nykyisen kriisin lieventämiseksi.

Vaikka itse pidän tämän asetuksen esittämisen taustalla olevaa aloitetta positiivisena, uskon, että se on jonkin verran heikompi kuin olisi voinut odottaa edellä mainitun tiedonannon lukemisen jälkeen.

Kuudennessa artiklassa mainittu kalastustoimien väliaikainen lopettaminen sekä velvollisuus sisällyttää ne laivaston uudistamissuunnitelmiin, moottoreiden jättäminen 7 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, koko 9 artikla sekä 12 artiklan 3 kohta, jossa puolustetaan lähinnä vain troolauskalastajien etuja, vaikuttavat tämän ehdotuksen vähemmän onnistuneilta kohdilta.

Edellä mainitusta huolimatta ja ottaen huomioon suuret vaikeudet, joita kalastusala kohtaa eurooppalaisella tasolla, tämä asiakirja ansaitsee puoltavan ääneni.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Kuten selitimme puheessamme eilisen väittelyn aikana, syyt siihen, että äänestimme tätä määräysehdotusta vastaan, ovat perustavanlaatuisia. Jos olisi olemassa yhtään epäilystä Euroopan komission puheenvuorojen oikeudenmukaisuudesta, olisi riittänyt, että olisimme noudattaneet niitä syiden kumoamiseksi.

Euroopan komission ongelmana on liikakapasiteetti, ja tavoitteena ja ratkaisuna on ”laivastojen uudistaminen”. Mutta onko sosiotaloudellinen kriisi huomioitu? Entä nousevat polttoaineen hinnat (diesel ja erityisesti bensiini)? Entä kalojen ensimyyntihinnat? Komissiolle se on kovin yksinkertaista: ”Jos jotkut jäsenvaltiot vähentävät kapasiteettia entisestään, tämä hyödyttää muita jäsenvaltioita. Tämä johtuu siitä, että jos kapasiteettia vähennetään, myös pyyntiponnistelut vähenevät, jolloin resurssit ja markkinamahdollisuudet puolestaan lisääntyvät.”

Tämän vuoksi siis ehdotus 1,6 miljardista eurosta (!) vain alusten purkamiseen.

”Yksinkertaista” – jos tauti ei tapa kalastussektoria, ”rohto” hoitaa tehtävän.

Ei ole rahoitusta, joka auttaisi alaa kohtaamaan kasvaneet tuotantokustannukset ja turvaamaan palkat. Kuitenkin ehdotetaan 1,6 miljardia euroa kalastuksen pysyvään, osittaiseen tai ”väliaikaiseen” lopettamiseen.

Portugalin hallitus on sallimassa tämän perusohjeen ja on, ihan vain tiedoksi, osoittamassa 8,2 miljoonaa euroa 27 aluksen purkamiseen vuonna 2008.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Tämänhetkinen öljyn ja polttoaineen hinta vaikuttaa kielteisesti kaikkiin Euroopan unionin kansalaisiin. Ehdotettu ”pelastuspaketti” auttaa kovin vähän varmistamaan kestävän kalastusteollisuuden. Vaikka kannatan kapasiteetin vähentämistä – tällä hetkellä jotkut yhteisön kalastuspaikat toimivat vähintään 40 prosentin liikakapasiteetilla – en usko, että tämä ehdotus saa aikaan ne muutokset, joita vaaditaan Euroopan unionin kestävän kalastussektorin luomiseen. Kun 80 prosenttia Euroopan unionin varastoista on huolestuttavalla tasolla, tarvitsemme todellisia kapasiteetin vähennyksiä, ei uudistettua veneenrakentamista veronmaksajien kustannuksella.

– Päätöslauselmaesitys: Romanien sormenjälkitietokannan perustaminen Italiassa (B6-0348/2008)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Romaniväestön tilanne on jälleen otettu puheeksi erittäin tärkeällä hetkellä, kun erityiset tapahtumat todistavat, että on edelleen olemassa huomattavia puutteita eurooppalaisessa ja kansallisessa politiikassa kyseisellä alueella ja selkeä tarve tarkkailla ja vahvistaa näitä menettelytapoja.

Mielestäni väittelyn tuloksen ja Italian romaniväestön sormenjälkien ottamista koskevan päätöksen pitäisi perustua kahteen ydinpäätelmään. Ensinnäkin on erittäin tärkeää, että romaniväestöä koskevat kansalliset toimenpiteet kohdistetaan sosiaaliseen integraatioon ja näiden kansalaisten oikeuksien ja velvollisuuksien puitteiden luomiseen. Näiden oikeuksien ja velvollisuuksien pitää kuitenkin noudattaa Euroopan unionin perusperiaatteita syrjimättömyydestä sekä perusvapauksien ja ihmisarvon kunnioituksesta. Vähemmistöjen oikeuksien varmistaminen pitäisi asettaa painopistealaksi riippumatta heidän etnisestä taustastaan. Kyseistä menettelytapaa on käytetty Romaniassa, ja se pitäisi laajentaa koskemaan myös muiden jäsenvaltioiden tilannetta.

Toiseksi, ottaen huomioon romaniväestön kulttuuriset erityispiirteet, heidän integrointia koskeva kysymys olisi ratkaistava eurooppalaisella tasolla siten, että laaditaan johdonmukainen ja kattava strategia. Perusoikeuksien turvaamisen lisäksi strategian pitäisi edistää koulutuksen saatavuutta, erityisesti suvaitsevaisuuskoulutuksen saatavutta kulttuurien välisen vuoropuhelun teemavuonna 2008.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Vastustin Euroopan parlamentin päätöslauselmaa, jossa Italiaa pyydettiin lopettamaan romanien väestönlaskenta etnisyyden perusteella, koska päätöslauselma näyttää ennenaikaiselta. Pahoittelen edelleen sitä, ettei parlamentti tukenut poliittisen ryhmäni, Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämää ehdotusta siitä, että päätöksentekoa lykättäisiin syyskuuhun 2008. Tehdäänpä asia nyt selväksi: vastustan tietenkin romaniväestön sekä muiden vähemmistöjen sormenjälkien ottamista ja heiltä kerättyjen sormenjälkien käyttöä, sillä se olisi selvästikin suoraa rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää, joka on kielletty ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn sopimuksen 14 artiklan mukaisesti, ja se olisi myös yleistä syrjintää. Horjuin kuitenkin mielipiteessäni, sillä Euroopan komission varapuhemies, ystäväni Jacques Barrot esitti selvästi, että komissio tarkkaili tilannetta täysin läpinäkyvästi varmistaakseen, että yhteisön lakia noudatetaan. Olen hyvällä omallatunnolla päättänyt, että meidän pitäisi odottaa Italian hallitukselta lukuisia vastauksia ennen kuin ryhdymme poliittisiin aloitteisiin, kuten juuri annettuun päätöslauselmaan, jota Euroopan kansalaiset voivat tulkita väärin.

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. − (IT) Äänestän tämän päätöksen puolesta, vaikka toivon, ettei sitä käytetä hyväksi puoluepoliittisissa tavoitteissa. Romaniväestöä koskeva tilanne ei ole oikeistosiiven tai vasemmistosiiven asia, vaan yksinkertaisesti vakava ja ratkaisematon ongelma, joka vaatii välittömiä toimenpiteitä ja jonka selvittämistä on siirretty liian pitkään. Kannatamme kulttuurista integraatiota, ja meidän täytyy sen vuoksi investoida käytännön ponnisteluun ja sitoumuksiin.

Hallituksemme käsiteltävänä oleva toimenpide on kutistettava pelkkään olennaiseen ministeri Maronin sekavista rauhoitteluista huolimatta: ongelmana kyseisen toimenpiteen osalta ei ole itse tunnistaminen, vaan se, että sillä pyritään käyttämään etnistä kriteeristöä ja erittäin syrjivää käytäntöä (sormenjälkien ottaminen), erityisesti alaikäisten osalta. Me emme ole yksin korostamassa väärinkäytöksiä: myös suuri osa katolisesta kirkosta on esittänyt voimakkaita vastalauseita, mukaan lukien sekä maallikkojärjestöt että katolisen kirkon vapaaehtoisjärjestöt ja -organisaatiot. Unicefin kansallinen puheenjohtaja on myös lujasti torjunut tämän säädöksen sisällön. Toivon, että ääneni, jolla käytännössä tuomitaan Italia, opettaa hallitukselle, että sen on hylättävä väärä polku, jolle se on astunut.

  Philip Bradbourn (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Euroopan parlamentin brittiläiset konservatiivijäsenet ovat äänestäneet päätöslauselmaa vastaan, sillä tekstin käsittelemä asia on täysin jäsenvaltion sisäinen, eikä sitä näin ollen sovelleta Euroopan unionin tasolla.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Vaihtakaa vain ”romanit” ”juutalaisiin”, ja me tiedämme kaikki, mistä tämä ehdotus on syntynyt ja mihin se on menossa, ellei sitä vastusteta voimakkaasti.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Me seuraamme Euroopassa lisääntyvää rasismin ja muukalaisvihan ilmapiiriä, jota on mahdotonta hyväksyä, erityisesti silloin, kun sitä kannustetaan neoliberaaleilla menettelytavoilla, jotka ennemminkin pahentavat ongelmia kuin esittävät niihin vastauksia. Ongelmat johtavat työläisten ja kansalaisten lisääntyvään turvattomuuteen ja huonontuneisiin asumisolosuhteisiin.

Hiljattain käyttöön otetut toimenpiteet Italiassa, jossa 21. toukokuuta julistettiin vuoden kestävä ”nomadiasutuksiin liittyvä hätätila Campaniassa, Laziossa ja Lombardiassa”, ovat esimerkkejä vaarallisista ja mahdottomista toimenpiteistä, jotka edistävät syrjintää, erottelua ja kansalaisten sekä väestön ”kriminalisointia” loukaten heidän oikeuksiaan, vapauksiaan ja turvaansa – ihmisoikeuksista perimmäisimpiä.

Tämä lisää köyhyyttä, poissulkemista ja sosiaalista pirstoutumista ja antaa sen seurauksena aihetta marginalisoitumiselle ja gettoutumiselle, luku- ja kirjoitustaidottomuudelle sekä harmaan talouden piiriin liittymiselle ja rohkaisee monia romanialkuperää olevia kansalaisia olemaan ottamatta osaa yhteiskuntaan.

Päinvastoin, ja niin kuin on korostettu, paras tapa suojella romanien oikeuksia on taata koulutus, asunto, terveydenhuolto, työllisyys ja sosiaaliturva sisällyttämis- ja integraatiopolitiikan puitteissa.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Romanien syrjintä on vakava ongelma, jota pitää vastustaa jokaisessa jäsenvaltiossa Euroopassa. Jokaisella Euroopan kansalaisella on samat oikeudet kansallisesta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai sukupuolesta riippumatta. Se on Euroopan unionin menestyksen ja kehityksen perusta sekä periaate, jonka ylläpitämiseen meillä on yhteinen velvollisuus.

Tämä nostaa esiin vaatimuksen koulutukseen ja terveydenhuoltoon pääsemisestä sekä oikeudesta kunnioittaa itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoa. Tapaa, jolla romaneja on kohdeltu Italiassa, on tarkasteltava tästä näkökulmasta. Euroopan unioni on velvollinen varmistamaan, että ihmisten perusoikeuksia kunnioitetaan jokaisessa valtiossa.

Tämä edellyttää myös sitä, että kansalaiset integroidaan alkuperään katsomatta siihen yhteiskuntaan, jossa he elävät ja että heitä on kohdeltava tasa-arvoisesti, kuten vaaditaan edellytyksissä, jotka on laadittu ilman syrjintää ja joita on sovellettava yhdenvertaisesti kaikkiin kansalaisiin. Tämä on tärkeää ihmiskaupan, prostituution ja sosiaalisen poissulkemisen torjumisessa. Aikuisia tai lapsia ei saa päästää putoamaan tämän velvollisuuden verkon läpi.

Tätä taustaa vasten emme voineet puoltaa mitään niistä päätöslauselmista, joista parlamentissa on tänään keskusteltu.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta ja kannatan sitä, että Euroopan parlamentti on asettunut vastustamaan Euroopan ihmisoikeuslainsäädännön näkökulmasta syrjivää ja laitonta toimenpidettä.

Haluan kuitenkin muistuttaa, että pelkkä päätös ei ratkaise perusongelmaa, sillä kyseinen lainsäädännöllinen toimenpide ei ole sitova. Tämän vuoksi meidän pitäisi mielestäni pyytää Euroopan komissiota ryhtymään toimenpiteisiin Italiaa vastaan, jotta se luopuisi romanialkuperää olevaa väestöä vastaan harjoittamastaan syrjivästä politiikasta.

Sormenjälkien ottaminen ei ole eurooppalaisen lainsäädännön eikä minkään muunkaan Euroopan ihmisoikeuksien kunnioittamisen takaavan menettelyn mukaista. Euroopan yhteisön tasolla on olemassa 28. huhtikuuta 2008 annettu direktiivi 380, jolla säädetään velvollisuudesta ottaa sormenjäljet kolmannen maiden kansalaisilta kuudennesta ikävuodesta eteenpäin. Haluan kuitenkin painottaa, että sillä viitataan kolmansiin maihin, jotka eivät kuulu Euroopan unionin alueeseen. Tämän lisäksi direktiivillä 2004/38/EY taataan vapaa liikkuminen kenelle tahansa jäsenvaltion kansalaiselle. Näin ollen etnisyys ei voi olla peruste lainsäädännölliselle toimenpiteelle missään tilanteessa.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Italian toimet uhmaavat jokaista Euroopan parlamentin pyyntöä yhdenmukaisesta Euroopan unionin politiikasta romaniväestön integraation osalta. Romanit ovat yksi rasismin ja syrjinnän pääkohteista. Italian hallitus yrittää katsoa läpi sormien ja vakiinnuttaa rasismia ja syrjintää. Italialaisten virkamiesten täytyy pidättäytyä ottamasta romanien sormenjälkiä, ja minä äänestin päätöslauselman puolesta.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Äänestin sen puolesta, että äänestystä tästä arkaluontoisesta mietinnöstä siirrettäisiin. Uskon, että olisi parempi odottaa, kunnes meillä on käytössämme kaikki komission Italian hallitukselta pyytämät tiedot.

Koska parlamentti ei suostunut lykkäämään äänestystä, kieltäydyin antamasta ääntäni lopullisessa äänestyksessä, koska en halunnut kannattaa päätöslauselmaa ilman, että meillä oli käytössämme kaikki faktat. Jotkut tekstin osat olivat myös mielestäni epäselviä, ja toivoin sen tosiasian tunnustamista, ettei mitään yhteiskunnan yhteen tiettyyn ryhmään kohdistuvaa viranomaisen kovakouraista toimenpidettä voida suvaita.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Romaniväestön kohtelun Italiassa pitäisi herättää meidät huomaamaan, että populistinen oikeistolaishallitus kohtelee vähemmistöjä Euroopassa epäinhimillisesti, syrjivästi ja alentuvasti. Lasten sormenjälkien ottaminen on yksinkertaisesti väärin. Menettelyssä on menneiden aikojen kaiku, eikä sillä pitäisi olla mitään sijaa nykyisessä Euroopassa. Pyydän kaikkia hallituksia tuomitsemaan Italian hallituksen ja toimimaan nopeasti romanilasten suojelemiseksi Italiassa.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. − (RO) Mielestäni Italian hallituksen päätös ottaa romanialkuperää olevien henkilöiden ja erityisesti lasten sormenjälkiä loukkaa vakavasti Euroopan kansalaisten perusoikeuksia.

Lasten sormenjälkien ottaminen nuorena voi leimata hänet loppuiäkseen. Alle 14-vuotiaiden lasten sormenjälkiä otetaan rikostutkinnassa käytetyn lomakkeen perusteella, mikä loukkaa kansalaisten perusoikeuksia.

En ollut samaa mieltä päätöslauselmaa koskevan äänestyksen lykkäämisestä, koska tilanne on kiireellinen ja lasten sormenjälkien ottamisen täytyy loppua. Ei voida lähteä perusolettamuksesta, että joku lapsi on syyllinen, eikä Italiassa nykyään käytössä olevaa tapaa romanilasten kohteluun voida hyväksyä.

Vaadimme, että Italian hallitus lopettaa sormenjälkien ottamisen romanivähemmistöltä Italiassa.

Unionin pitäisi näyttää esimerkkiä perusoikeuksien kunnioittamisessa, ja juuri siitä syystä komission pitäisi tutkia tilannetta Italiassa ja vaatia, että Italian hallitus lopettaa romanilasten sormenjälkien ottamisen välittömästi.

Tämän vuoksi annoin puoltavan äänenin Euroopan parlamentin päätöslauselmalle romaniväestön ja erityisesti romanilasten sormenjälkien ottamisen lopettamisesta. Tätä asiaa käsitellään suuremmissa puitteissa, jotka koskevat ”Romaniväestön sormenjälkitietokannan luomista Italiassa”.

  Manfred Weber (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän koordinaattorina kansalaisvapauksien, oikeuden ja sisäasioiden valiokunnassa haluaisin antaa äänestysselityksen itseni ja ryhmään kuuluvien kollegoideni puolesta. Kaikki ryhmät taistelevat yhdessä rasismia ja kaikenlaista etnistä syrjintää vastaan sekä ihmisoikeuksien puolesta. Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä haluaa kuitenkin, että Italian tapahtumia valotetaan.

Päätöslauselmassa viittaamme lähinnä lehdistössä esitettyihin väitteisiin sekä eri järjestöjen ja yksilöiden antamiin asiakirjoihin ja todistuksiin. Useimmat jäsenet eivät voineet muodostaa käsitystä tilanteesta käyttäen omia lähteitään.

Italian viranomaiset ovat kutsuneet parlamentin edustajia Italiaan selvittämään tilannetta enemmän, ja he ovat myös tarjoutuneet toimittamaan lisätietoa. Asiasta vastaava komission jäsen Jacques Barrot on luvannut esittää informatiivisen raportin heinäkuun loppuun mennessä, ja ryhmämme on odottanut sitä kiinnostuneena. Tarkoituksenamme oli ja on edelleen selvittää ensinnäkin kaikki tosiasiat kunnolla. Tämän vuoksi halusimme siirtää päätöslauselmaa koskevaa äänestystä syyskuun istuntojaksolle. Valitettavasti ehdotuksemme ja sen mukana joukko esitettyjä tarkistuksia hylättiin, minkä vuoksi äänestimme niin kuin äänestimme.

Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä katsoo edelleen, että perinpohjainen tutkimus olisi ollut hyödyllisempi kuin tämä päätöslauselma, joka laadittiin kiireellä. Vastustajamme tavoittelivat vain otsikoita ja tekivät kyseessä oleville ihmisille samalla karhunpalveluksen.

– Päätöslauselmaesitykset: Kiinan tilanne maanjäristyksen jälkeen ja ennen olympiakisoja (RC-B6-0340/2008)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Päätöstä olympialaisten avajaisseremoniaan osallistumisesta pitää mielestäni tarkastella kollektiivisesti. Kaikki sosialistiset kollegani eivät välttämättä ole samaa mieltä. Mielestäni ei kuitenkaan ole yhtään hyvää syytä boikotoida seremoniaa tai olympialaisia. Jopa Dalai-lama kannattaa tätä näkemystä.

Samoin ehdotus Dalai-laman kutsumisesta yleisten asioiden neuvostoon kuulostaa järjettömälle kenelle tahansa sellaiselle, joka ei tarkoituksellisesti yritä heikentää Euroopan unionin ja Kiinan suhteita. Kun kyseessä on ammattiyhdistysten kaltaisten ryhmien syrjiminen Kiinassa, voidaan oikeutetusti olla huolissaan. Mutta kritiikki niiden henkilöiden taholta, jotka haluavat leimata Italian romaniyhteisön, on naurettavaa. ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?”

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen Kiinan tilannetta koskevan yhteisen päätöslauselman antamiseen. On tärkeää jatkaa Kiinan painostusta ennen kuin olympialaiset alkavat vajaan kuukauden kuluttua.

Emme voi sulkea silmiämme vakavilta ihmisoikeusrikkomuksilta Kiinan itsensä tekemisen lupausten vastaisesti. Euroopan parlamentin täytyy muistuttaa Kiinaa sen tekemistä julkisista lupauksista. On myös tärkeää mainita vähemmistöoikeudet, oikeusperiaate ja edelleen usein langetettavat kuolemanrangaistukset.

Lopuksi toivon, että olisi hyväksytty joitain ankarampia Kiinan vastaisia tarkistuksia; tarkoitan erityisesti vetoomuksia toisinajattelijoiden sekä Hu Jian ja hänen vaimonsa Zeng Jinyanin kaltaisten ihmisoikeustaistelijoiden vapauttamiseksi sekä viittausta Tiibetin tilanteeseen, jonka ratkaisu on vielä kaukana, samoin kuin mielenosoittajille annettuja suhteettomia ja läpinäkymättömiä tuomioita tämän kevään mielenosoitusten jälkeen.

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Pidättäydyin äänestämästä päätöslauselmasta Kiinan tilanteesta maanjäristyksen jälkeen ja ennen olympiakisoja. Päätin tehdä niin, koska parlamentti torjui tarkistukset, jotka herättivät kysymyksiä ihmisoikeuksien noudattamisesta Kiinassa. Tämän takia päätöslauselman sävy ei vastaa sitä, mitä keskustelun alullepanijat ajoivat takaa. Miksi parlamentti ei antanut päätöslauselmaa ennen vuoden 2008 jalkapallon Euroopan mestaruuskisoja? Syy on se, että Itävallassa ja Sveitsissä ei ole ongelmia ihmisoikeuksien noudattamisessa. Näiden ongelmien esiintuominen Kiinalle ei ole kiinanvastainen toimenpide, vaan vain oletus, että sivilisaatiomme luomia vähimmäisnormeja ylläpidetään.

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tarkistuksen 19 puolesta, koska uskon vahvasti, että on suositeltavaa kutsua Dalai-lama yleisten asioiden neuvoston kokoukseen esittämään hänen arvionsa Tiibetin tilanteesta ja selittämään 27 ulkoministerille hänen keskitien lähestymisensä ja näkemyksensä aidosta autonomiasta, jota pitäisi soveltaa kaikkiin tiibetiläisiin Kiinassa.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. − (FI) Äänestin Kiinan tilannetta koskevassa päätöslauselmassa vihreiden muutosesitysten puolesta, sillä nyt Olympialaisten alla Kiinan tilanne on yhä jyrkässä ristiriidassa niiden lupausten ja julkisten sitoumusten kanssa, jotka se aikoinaan antoi ihmisoikeustilan ja Tiibetin aseman parantamiseksi, kuten tarkistuksessa 15 todetaan.

Erityisesti pidän tärkeänä tarkistuksen 16 vaatimusta siitä, että neuvotteluissa Dalai-laman ja Kiinan edustajien välillä on saavutettava konkreettisia tuloksia ennen Olympialaisia. Myös tarkistuksessa 11 ja 12 esitetty huoli Lhasan tapahtumista ovat huomion arvoisia.

Tarkistuksessa 20 esitetty kehotus unionille ja sen jäsenvaltioille ryhtyä toimiin Kiinan suhteen on mitä aiheellisin. En sulkisi pois täyttä Olympia-boikottia. Puhemies Pötteringin ratkaisu oli viisas ja humaani. Emme kerta kaikkiaan voi, arvojemme ja Olympia-aatteen nimissä, sallia sitä, että Kiina jatkaa silmänkääntötempuin Olympia-kulissin rakentamista.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Tapa, jolla Kiina käsitteli lounaisessa Kiinassa tapahtuneen maanjäristyksen jälkimaininkeja, on osoitus kehityksestä, joka maassa on tapahtunut viime vuosina. Maassa on kuitenkin tarvetta ihmisoikeuksien kehittämiseen. Näkyvää kehitystä tilanteessa voi tapahtua vain, jos molemmat osapuolet ryhtyvät rakentavaan keskusteluun toistensa kanssa. Olympialaisia ylistettiin erinomaisena tilaisuutena lisätä keskusteluun painoa ja rohkaista ihmisoikeuksien ja vapauksien kohentamista. Haluaisin sen vuoksi painottaa, että Kiinan täytyy tehostaa ponnistuksiaan vastatakseen julkisesta kansainväliselle olympiakomitealle antamiaan lupauksia ihmisoikeuksien ja demokraattisten oikeuksien parantamisesta. Äänestin päätöksen puolesta.

  Marian Zlotea (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Kiinan kansantasavallan ja Euroopan unionin välisistä suhteista vastaavan valtuuskunnan jäsenenä toivon, että tänään toimitetun äänestyksen avulla vakuutamme Kiinan viranomaiset noudattamaan omia julkisesti antamiaan ihmisoikeuksia, vähemmistöoikeuksia, demokratiaa ja oikeusperiaatteita koskevia sitoumuksiaan.

Rohkaisen Kiinan viranomaisia toimimaan välittömästi ihmisoikeustilanteen parantamiseksi armahtamalla kaikki vangitut poliittiset vangit ja ihmisoikeuksien puolustajat, mukaan lukien ne, jotka vangittiin Tiibetissä maaliskuussa 2008 tapahtuneiden mielenosoitusten seurauksena.

– Mietintö: Brok (A6-0266/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Me Ruotsin sosiaalidemokraatit pidättäydyimme äänestämästä Elmar Brokin mietinnöstä. Haluamme tässä kirjallisessa äänestysselityksessä selventää mielipiteemme Euroopan unionin laajenemisesta tulevaisuudessa.

Meidän mielestämme Kööpenhaminan kriteerit ovat ainoita vaatimuksia, joita voidaan asettaa Euroopan unionin jäsenyydestä neuvottelevalle ehdokasvaltiolle. Kannatamme Euroopan unionin jatkuvaa laajenemista ja pidämme sitä yhtenä erinomaisimmista asioista unionin tulevaisuudelle. Olemme myös sitä mieltä, että neuvottelujen pitäisi jatkua Turkin kanssa ja että Turkkia pitää arvioida samoilla objektiivisilla perusteilla kuin muita ehdokasvaltioita.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, Elmar Brokin mietinnössä alleviivataan toivettamme kehittää suhteitamme itään, ja sen vuoksi äänestin mietinnön puolesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mietintö ei ole kovin ilmaisuvoimainen ja että siitä puuttuu selvä suunnitelma Euroopan unionin avautumiselle itään, mitä kovasti toivomme. Odotimme parempaa luonnosta entiseltä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalta.

  Petru Filip (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Arvoisa puhemies, ymmärrämme komission vuoden 2007 laajentumisstrategiapaperin monimutkaisuuden ja täsmällisen käyttökelpoisuuden, mutta olemme sitä mieltä, että Irlannin kansanäänestyksen luomassa uudessa kontekstissa vähintään laajentumisstrategian sisäiset ulottuvuudet pitäisi asettaa uusien keskustelujen kohteeksi. Unionin kyky selvitä omien menettelytapojensa tavoitteista ja saavuttaa toimiva alueellinen yhteistyö erityisesti eteläisen Itä-Euroopan maiden kanssa riippuu siitä, millaiseksi yhteisön väliset suhteet muodostuvat.

Haluaisin painottaa, että mikä tahansa sellainen neuvottelumalli, joka esittelee erilaistetun kohtelun toista jäsenvaltiota kohtaan tilanteen synnyttäneistä syistä riippumatta, aiheuttaa ”heikkouksien ketjun”, enkä usko, että sellainen lähestymistapa toisi mitään etuja pitkällä aikavälillä. Tulevaisuuden toimenpiteidemme onnistuminen riippuu siitä, miten osaamme selittää yleisölle laajentumisen suorat vaikutukset ja pitkäaikaiset edut. Voisin jopa väittää, että meidän pitäisi tarkastella Irlannin äänestystä rakentavasta näkökulmasta: äänestys on todiste siitä, että me emme aina ole osanneet olla avoimia kumppaneita pelkille kansalaisille, jotka ovat ennemminkin tehokkaiden poliittisten käytäntöjen kohteita kuin ajatusten ja uraauurtavien aatteiden puolustajia.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Elmar Brokin Euroopan unionin tulevaa laajemisstrategiaa koskevan mietinnön puolesta vahvistaakseni näkemykseni siitä, ettei mikään tuleva laajeneminen ole mahdollinen ilman uutta sopimusta, joka antaa unionille mahdollisuuden työskennellä vähintään 27 jäsenvaltion kanssa asiaankuuluvien taloudellisten puitteiden avulla.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, päättelen laajentumista koskevan Elmar Brokin mietinnön perusteella, että mikä tahansa uusi liittyminen voi onnistua vain, jos asialle ”on olemassa selkeä ja pitkäaikainen yleinen tuki”.

Lause näyttää täysin tekopyhältä, kun se esitetään vain muutama päivä sen jälkeen, kun eurokraatit ovat ylimielisesti reagoineet Irlannin Lissabonin sopimusta koskevan selvään ”ei”-ääneen, joka vain toistaa ranskalaisten ja hollantilaisten ”ei”-äänen vuodelta 2005. Se myös seuraa Ranskan perustuslaissa olevan pakollisen Euroopan unioniin liittymistä koskevan kansanäänestyksen vaihtamista valekansanäänestykseen, joka perustuu ”yleiseen aloitteeseen”, joka itse asiassa riippuu Ranskan parlamentin ja senaatin hyväntahtoisuudesta.

Kieltämättä Elmar Brok ei edes mainitse kansalaisten kuulemista kansanäänestyksellä, sillä hän tietää, että suurin osa eurooppalaisista vastustaa Turkin liittymistä Euroopan unioniin. Jotta hänen kuvaamansa tuki saavutettaisiin, hän yksinkertaisesti ehdottaa, että välinpitämättömänä tai jopa yksinkertaisena pidetylle yleisölle suunnattaisiin vanhaa kunnon propagandaa.

Jos Elmar Brok ja hänen eurooppalaiset ja kansalliset virkaveljensä pelkäävät – tai inhoavat – yleisöä niin paljon, heidän pitäisi ainakin ymmärtää olla hakematta sen hyväksyntää. Eurooppalainen demokratia tukisi sitä varmasti.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan Elmar Brokin laatimaa komission vuoden 2007 laajentumisstrategiaa koskevaa mietintöä. Euroopan unionin täytyy jatkossakin osoittaa ulospäin, että se pitää kiinni laajentumista koskevista lupauksistaan, jotka se on antanut aikaisemmin. Tiukkaa ja oikeudenmukaista ehdoissa pitäytymistä pitää todellakin soveltaa kaikkiin hakijoihin ja mahdollisiin hakijoihin, joille teemme näitä lupauksia. Mielestäni mietinnössä käsitellään riittävästi näitä asioita, ja äänestin Elmar Brokin mietinnön puolesta.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Päätös on räikeä vääristely siitä todellisuudesta, jonka unionin vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden kansalaiset kokevat. Se esittää unionin syventämisen ja laajentumisen heidän etunaan, kun todellisuus on täysin päinvastainen. Ehdotetut suunnitelmat uudesta laajentumisesta tähtäävät hakijavaltioiden kansalaisten suurempaan hyväksikäyttöön ja manipulaatioon silloin, kun he ovat jo pahassa tilanteessa, sekä kyseisten valtioiden yltyvään ryöstämiseen eurooppalaisen pääoman taholta. Erityisesti laajentumisprosessi läntiselle Balkanille on höystetty kyseisten maiden ihmisten suuren luokan alistamisella ja nöyryyttämisellä. Tyypillinen esimerkki on vaatimus täydestä yhteistyöstä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa – valetuomioistuimen, jonka amerikkalaiset ja eurooppalaiset imperialistiset öykkärit perustivat tutkiakseen sotiensa ja rikostensa uhreja kyseisellä alueella ja jota käytettiin tuhoamaan entinen presidentti Slobodan Milošević. Ihmiset ovat erityisessä vaarassa myös sen takia, että laajentumisprosessi jatkaa turvautumista rajojen muuttumiseen ja Kosovon kaltaisten suojelualueiden luomiseen imperialisteille, mikä johtaa uuteen imperialistisen vihamielisyyden kierteeseen ja törmäyksiin, joka uhreina ovat kyseisen alueen kansalaiset.

Me Kreikan kommunistiseen puolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet äänestämme tämän takia päätöslauselmaa vastaan ja vahvistamme näin kantamme imperialistista Euroopan unionia ja sen laajentumista vastaan.

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit ovat aina olleet ja ovat edelleenkin Euroopan unionin laajentumisen vahvoja kannattajia, sillä sen avulla saadaan laajemmat yhtenäismarkkinat sekä väljempi ja joustavampi kansallisvaltioiden Eurooppa.

Tämä mietintö sisältää kuitenkin näkemyksiä, joita emme voi kannattaa. Emme usko Eurooppaan ”poliittisena integraatioprojektina”. Sen lisäksi olemme eri mieltä 19 kohdan tärkeimpien näkökulmien kanssa. Niissä vaaditaan ”yhteisiin käytäntöihin perustuvaa aluetta” oikeuden, turvallisuuden, siirtolaisuuden, viisumittoman siirtymisen ja koulutuksen aloilla. Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit eivät voi kannattaa näitä näkemyksiä. Olemme myös tyytymättömiä 6 kohtaan, jossa otetaan huomioon ”vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisen tavoite, yhteisön säännöstön täyden ylläpitämisen ja kehittämisen tavoite sekä perusoikeuksien ja -vapauksien, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, puolustamisen tavoite”.

Huolemme mietinnön näistä ja muista näkökohdista ei missään nimessä pienennä kannatustamme Euroopan unionin laajentumiselle, mikäli hakijavaltiot täyttävät Kööpenhaminan kriteerit.

Edellä mainituista syistä johtuen olemme päättäneet äänestää mietintöä vastaan.

– Päätöslauselmaesitys: Zimbabwen tilanne (B6-0347/2008)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, on hyvä, että Eurooppa päästää äänensä kuuluville tässä Afrikan osassa, joka on jälleen kerran vaarassa muuttua pahanlaatuisen konfliktin näyttämöksi sen presidentinvaalikampanjafarssin jälkeen, jota todistimme muutama päivä sitten.

G8-valtiot ovat myös ottaneet erittäin selkeä kannan, ei pakotteiden esittämisen muodossa, joka olisi vahingoittanut erityisesti siviiliväestöä, vaan ”taloudellisin keinoin”, jotka kohdistuvat erityisesti yrityksiin, pankkeihin ja hallintojärjestelmän henkilöihin, jotka ovat olleet vallassa vuodesta 1980 lähtien. Syntynyttä tilannetta ei voida hyväksyä, sillä vaalit järjestetään epäasiallisissa olosuhteissa ja keskellä järjestelmällistä väkivaltaa. Toivon myös, että yhteisömme diplomatialla ryhdytään kannattamaan Afrikan unionin ehdotusta kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustamisesta tämän vaikean kriisin ratkaisemiseksi.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, kannatin tämänpäiväistä päätöslauselmaa, sillä uskon, että meidän täytyy olla ankaria Zimbabwen väkivaltaa kohtaan, lisätä pakotteita ja vaatia sen hyväksymistä, että Mugaben hallituksen täytyy vetäytyä. Poliittiseen oppositioon kohdistettu valtion rahoittama väkivaltakampanja on sulkenut pois mahdollisuuden järjestää presidentinvaaleissa vapaa toinen kierros.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen. – (FR) Kuten kaikki ihmiset maailmassa, zimbabwelaiset haluavat rauhaa, demokratiaa ja vaurautta.

Robert Mugaben hallinnon alla heillä ei ole mitään edellä mainituista. Maan aikaisempi vapauttaja on nyt sen kiduttaja. Tänään parlamentti lähettää selkeän viestin: se ei enää halua Mugabea ja hänen hallintoaan. Zimbabwen kansa on päättänyt siitä. Euroopan unionin täytyy auttaa kaikella voimallaan zimbabwelaisia ja afrikkalaisia löytämään ratkaisu kriisiin.

Väkivaltaisuuksien lopettaminen on etusijalla. Vain kaikille Zimbabwen yhteiskunnan jäsenille avoimen keskustelun avulla voidaan luoda siirtymähallitus, jonka selvänä tehtävänä on järjestää vapaat ja avoimet vaalit, joita kansainvälinen yhteisö valvoo.

Robert Mugabe ei kuitenkaan tule neuvottelupöytään, ellei häntä pakoteta siihen. Tämän takia meidän pitää voimistaa pakotteitamme hallitusta vastaan.

Lopuksi meidän täytyy nyt suunnitella tulevaisuuden Zimbabwen jälleenrakentaminen: kannatan komission ehdotusta 250 miljoonan euron hätärahoituksen myöntämisestä heti, kun Zimbabwella on laillinen ja uskottava hallitus.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Annoin äänestyksessä puoltavan ääneni Zimbabwen tilannetta koskevalle Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitykselle, jolla tuomitaan Mugaben hallinto.

Hallituksen väkivaltakampanjaa oppositiota vastaan, ihmisoikeuksien perättäisiä loukkauksia tai demokraattisten periaatteiden halveksuntaa ei voida hyväksyä. Sivistyneen maailman pitää ilman epäröintiä tuomita Zimbabwen tapahtumat. Poliittinen ahdistelu, tarpeeton väkivalta, nälänhätä, kärsimykset ja monien kansalaisten kuolemat ovat Mugaben viimeisimpiä ”töitä”, joiden pitää siirtyä historian kirjoihin. Zimbabwen kansa ansaitsee paljon parempaa. Uskon, että kansainvälisen yhteisön toiminta on ratkaisevan tärkeää tämänhetkisen humanitaarisen kriisin selvittämisessä. Euroopan unionin täytyy näyttää esimerkkiä.

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Äänestin Zimbabwea koskevan päätöslauselman puolesta. Robert Mugaben toiminta on anteeksiantamatonta. En kutsu häntä presidentiksi, koska sitä, mitä Zimbabwessa juuri tapahtui, ei voida kutsua vaaleiksi. Olen samaa mieltä erään namibialaisen poliitikon kanssa, joka totesi, että niiden perinteisten tautien rinnalla, joiden kanssa Afrikan täytyy kamppailla – malaria, tuberkuloosi ja AIDS – tämän hetken vaarallisin sairaus, jota vastaan pitää taistella äärimmäisen kiireesti, on mugabeismi. Mugabesta on tullut oman kansansa vihollinen. On äärimmäisen turhauttavaa, kun aika muuttaa oman kansansa vapauden ja itsenäisyyden puolesta taistelleen miehen pahaksi itsevaltiaaksi. Toivon, että afrikkalaiset avaavat silmänsä ja ymmärtävät, että Mugaben kaltaiset ihmiset ovat pahaksi koko Afrikalle.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. − (FI) Arvoisa puhemies, äänestin Zimbabwen tilannetta koskevan päätöslauselman puolesta siitä syystä, että 27. heinäkuuta Mugaben hirmuhallinto pilkkasi jälleen kerran avoimesti kansainvälisen yhteisön arvoja, oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa. On kiistatonta, että Zimbabwen presidentinvaalit olivat laittomat, ja maan oppositioon kohdistuneet väkivaltaisuudet, murhat, pidätykset ja ahdistelu ovat erityisen julma osa tätä oikeudettomuutta.

Kuten päätöslauselmassa todetaan, Zimbabwe tarvitsee kipeästi kansainvälisen yhteisön ja Afrikan eri osapuolten yhteistä välitysprosessia. Vuoropuhelun osapuolet on koottava Zimbabwessa laajasti – pysyviä tuloksia saataneen aikaan vain, jos koko kansalaisyhteiskunta ja sen laajat demokraattiset voimat ovat mukana. Zimbabwen kansalla on syvä kaipuu demokratiaan.

Zimbabwen tilanne on koko kansainvälisen yhteisön ja Afrikan valtioyhteisön asia, ja on ehdottomasti pidättäydyttävä tunnustamasta Mugaben hirmuhallintoa. Kyseisessä asiassa Kiina ja Libya eivät valitettavasti ole jakaneet kansainvälisen yhteisön käsitystä.

Euroopan unionin on tuettava ja kannustettava niitä Afrikan valtioita, jotka pyrkivät boikotoimaan Zimbabwea afrikkalaisissa yhteyksissä. Vastaavasti Etelä-Afrikan poliittinen ja taloudellinen tuki Mugaben hallitukselle sekä zimbabwelaispakolaisten karkottaminen Etelä-Afrikasta sotivat yhteisiä arvojamme vastaan. Tahdoin antaa tukeni päätöslauselmassa myös käsitykselle, että kyseisellä ristiriidalla saattaa ja pitäisi olla kielteisiä vaikutuksia EU:n ja Etelä-Afrikan suhteisiin.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallisesti. − (EN) Äänestin tämänpäiväisen päätöslauselman puolesta ja toivon, että neuvosto noudattaa sitä sinnikkäin toimenpitein. Toivon myös, että afrikkalaisissa johtajissa näkemämme muuttuvat asenteet tarkoittavat myös, että meidän ei tarvitse kärsiä siitä nöyryyttävästä näystä, että Robert Mugabe osallistuu kansainvälisiin kokouksiin Euroopan unionin alueella. Mugaben tämänhetkinen valta on ansaittu hänen kansansa veren ja kärsimysten kautta. Meidän hallitustemme ei pitäisi pahentaa tilannetta palauttamalla ihmisiä väkisin Zimbabween. He eivät voi olla vain fyysisessä vaarassa, vaan he saattavat myös lisätä tilanteen epävakaisuutta ja lisätä paineita pienentyville voimavaroille. Antamalla näille ihmisille laillisen siirtolaisstatuksen ja antamalla heille oikeuden työskennellä olisimme toteuttaneet yhden taatusti myönteisen toimenpiteen, jonka hallituksemme voivat tarjota: se tarkoittaisi myös, että kun paluu on mahdollista, ihmiset menevät takaisin aktiivisen osaamisen ja mahdollisten taloudellisten resurssien kanssa, mikä helpottaa ruohonjuuritason kehitystä. Hallitusten pitäisi todellakin soveltaa kyseistä politiikkaa niihin, jotka eivät voi palata toisiin konfliktien kanssa kamppaileviin valtoihin. Zimbabwen kansa tarvitsee kaiken mahdollisen tukemme.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Zimbabwen tilanteesta on syytä huolestua. Tuomitsen kollegoideni tavoin Zanu-PF -puolueen käytöksen koko vaalien ajan ja painottaisin myös, että 27. kesäkuuta järjestettyjä vaaleja ei voida pitää laillisina. On järjestettävä uudet demokraattisia sääntöjä kunnioittavat vaalit. Esitys maan siirtymähallintoa koskevan sopimuksen saavuttamisesta kannattaa tutkia mahdollisuutena päästä eroon tämänhetkisestä demokraattisesta umpikujasta, jossa Zimbabwe nyt on. Äänestin päätöslauselman puolesta.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Tuomitsen Zimbabwen tilanteen ja vaadin kaikkia parlamentin jäseniä, komissiota, neuvostoa ja kansallisia hallituksia tuomitsemaan Mugaben ja etsimään keinoa kriisin ratkaisemiseen. Kannatan G8-valtioiden lausuntoa, jossa ne kieltäytyvät hyväksymästä minkään sellaisen hallituksen laillisuutta, joka ei edusta Zimbabwen kansan tahtoa.

– Mietintö: von Wogau (A6-0250/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE) , kirjallinen. – (FR) Äänestin saksalaisen kollegani Karl von Wogaun valiokunta-aloitteisen avaruutta ja turvallisuutta koskevan mietinnön puolesta. On tullut aika yhteiselle aloitteella puolustaa Euroopan etuja avaruudessa. Päivä päivältä on käynyt yhä selvemmäksi, että tarvitsemme avaruusresursseja, jotta Euroopan unionin poliittiset ja diplomaattisen toimenpiteet voivat perustua itsenäiseen, luotettavaan ja täydelliseen tietoon, joka tukee unionin konfliktienehkäisyyn liittyvää politiikkaa, kriisinjohto-operaatioita ja maailmanlaajuista turvallisuutta (erityisesti joukkotuhoaseiden räjähdysmäistä kasvua ja niiden kuljetustapoja koskevaa tarkkailua), kansainvälisten sopimusten kunnioittamisen vahvistamista, monikansallisen kevytaseiden ja pienten aseiden salakuljetuksen tarkkailua, Euroopan unionin rajojen ja tärkeän infrastruktuurin suojelua sekä siviilien suojelua luonnollisissa ja ihmisten aiheuttamissa tuhoissa ja kriiseissä. Tässä suhteessa Galileo on Euroopan unionin kulmakivi sen avaruuteen liittyvässä roolissa. Tämän lähestymistavan pitäisi kulkea käsi kädessä Euroopan puolustuksen kanssa eurooppalaisen puolustusteollisuuden ja erityisesti avaruusalan tukemana.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Euroopan unionin täytyy kehittää avaruuteen liittyviä voimavarojaan. Vastustamme avaruuden aseistamista, mutta tunnustamme, että koskaYhdysvallat kieltäytyy työskentelemästä läheisessä yhteistyössä unionin kanssa satelliittien yhteiseksi käyttämiseksi rauhan ja sodan aikana, meillä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin yrittää hyödyntää omaa järjestelmäämme Euroopassa.

Euroopan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspotentiaalin kehittäminen vaatii avaruuden ulottuvuutta. Karl von Wogau – turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan puheenjohtaja – on tehnyt parlamentille ja Euroopalle palveluksen mietinnöllä, jota meidän pitäisi seuraavaksi tutkia tarkemmin.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Olisi vaikeaa tehdä asia enää selvemmäksi.

Valiokunta-aloitteisessa mietinnössään avaruudesta ja turvallisuudesta suurin osa Euroopan parlamentista torjui ehdotuksemme, jossa:

- painotettiin, että avaruuden käytön pitää palvella ainoastaan ei-sotilaallisia tarkoituksia torjuen kaikki suorat tai välilliset sotilaalliset käyttötarkoitukset;

- ja alleviivattiin, että Galileo on yksinomaan ei-sotilaallinen projekti.

Samalla kertaa enemmistö hyväksyi muiden vaarallisten toimenpiteiden muassa:

- Galileon tarpeellisuuden autonomisissa ETPP-operaatioissa ja yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (YUTP)

- yhteisen konseptin kehittämisen maapallon tilaa koskevalle tiedustelupolitiikalle luoden olosuhteet Euroopan unionin satelliittikeskuksen osallistumiselle kaikkien sellaisten ETPP-operaatioiden suunnitteluun, jotka vaativat avaruudesta käsin tapahtuvaa tarkkailua ja tiedustelua;

- sen, että Euroopan unioni tutkii mahdollisuudet yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan taloudelliselle tukemiselle Euroopan unionin talousarviosta, jotta voidaan koota riittävästi varoja ETPP-operaatioiden lisääntyvien tarpeiden tukemiseen;

- mahdollisuuden rahoittaa ETPP-operaatioita tukevia Euroopan satelliittitietoliikennejärjestelmiä tulevaisuudessa Euroopan unionin talousarviosta.

Toisin sanoen Galileo-projektin sotilaallistamisen ja yhteisön talousarvion lisääntyvän käytön sotilaalliseen tarkoitukseen. Tämän takia äänestämme vastaan.

  Anna Hedh (PSE), kirjallinen. − (SV) Äänestin mietintöä vastaan, koska uskon, että avaruutta pitäisi käyttää vain rauhanomaisiin tarkoituksiin. Mietinnössä mentiin liian pitkälle.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − Olen yleisesti tyytyväinen Karl von Wogaun mietintöön avaruuden turvallisuudesta. Kannatan esittelijän vaatimusta siitä, että avaruutta ei saisi aseistaa. Vapaaehtoisten avaruuden turvallisuutta lisäävien välineiden kehittäminen on myönteinen askel vastuullisen avaruuspolitiikan varmistamisessa. Yhteisön talousarviot, joista ETPP rahoitetaan, ovat tällä hetkellä hallitusten välisiä; tämän takia katson, että olisi sopimatonta päättää sellaisesta menosta tässä mietinnössä. Antamallani äänellä olen heijastellut näitä näkemyksiä.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Avaruuden käyttö on tärkeää Euroopan unionin imperialististen väliintulojen tehokkuudelle. Se on johtopäätös, joka voidaan tehdä avaruutta ja EU:n turvallisuutta koskevasta Euroopan parlamentin mietinnöstä. Mietinnössä painotetaan tarvetta käyttää avaruutta ”Euroopan unionin jäsenvaltioiden” kehittämiselle YK:n, NATOn ja muiden samankaltaisten organisaatioiden alaisuudessa. Siinä peräänkuulutetaan EGNOS- ja Galileo-ohjelmien nopeaa kehittämistä, Euroopan unionin satelliittikeskuksen täyttä kehittämistä ja Euroopan avaruusjärjestön kautta tapahtuvaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden satelliittitietoliikennejärjestelmien koordinointia vakoilu- ja tarkkailu-tarkoituksiin ”itsenäisen, luotettavan ja täydellisen tiedon toimittamiseksi menettelytavoista, jotka koskevat unionin konfliktintorjuntapolitiikkaa, kriisinhallintaoperaatioita…”.

Euroopan unionin talousarviosta osoitetaan jo nyt astronomiset 5,25 miljardia euroa tähän tarkoitukseen kaudella 2007–2013. Tämä tosiasia sekä päätös Galileo-ohjelman nopeuttamisesta osoittavat, että Euroopan unioni aikoo integroida avaruuden käytön niihin strategisiin resursseihin ja voimavaroihin, joilla edistetään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa – toisin sanoen Euroopan unionin maailmanlaajuisia imperialistisia väliintuloja koskevia mekanismeja.

Tämän kaiken perusteella mietinnössä esitetty vetoomus avaruuden ”ei-sotilaallistamisesta” – tyypillinen osoitus imperialististen poliittisten äänitorvien pöyristyttävästä kaksinaamaisuudesta – on äärimmäistä tekopyhyyttä.

  Glenis Willmott (PSE), kirjallinen. − (EN) Euroopan parlamentin työväenpuolue pitää parlamentin mietintöä hyvänä, ja erityisesti me kannatamme Euroopan unionin käytännesääntöjen kehittämistä avaruudessa tapahtuvia toimenpiteitä varten sekä vapaaehtoisten avaruusturvallisuutta mahdollisesti edistävien välineiden kehittämistä.

Haluamme kuitenkin välttää tekemästä etukäteen päätöksiä Euroopan unionin talousarviosta tulevaisuudessa; ETPP-toimenpiteet rahoitetaan yhteisön talousarvioista, jotka ovat tällä hetkellä hallitusten välisiä. Tämän vuoksi äänestimme niitä kahta tarkistusta vastaan, joissa tätä ehdotettiin avaruuteen liittyvien ETPP-toimenpiteiden osalta.

  Puhemies. - (FR) Äänestysselitykset päättyvät.

7. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

PUHETTA JOHTI
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

8. Ranskan puheenjohtajuuskauden ohjelma (keskustelu)

  Puhemies. - (FR) Esityslistalla on seuraavana neuvoston julkilausuma Ranskan puheenjohtajakauden ohjelmasta.

Arvoisa presidentti Sarkozy, haluaisin toivottaa teidät tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin neuvoston nykyisenä puheenjohtajana.

(Suosionosoituksia)

Tiedän, että osallistutte kokoukseen kanssamme tänään pitkän Japanin-matkan jälkeen. Tervetuloa Euroopan parlamenttiin, arvoisa puheenjohtaja.

(Suosionosoituksia)

(DE) Haluaisin myös toivottaa tervetulleeksi Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Durão Barroson, joka Eurooppa-neuvoston nykyisen puheenjohtajan tavoin on juuri palannut Japanista. Se oli väsyttävä matka, joten en esitä muita alustavia huomautuksia.

(FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluaisin pitemmittä puheitta pyytää teitä astumaan Euroopan parlamentin eteen.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, minulle on suuri kunnia puhua tälle kokoukselle tällä Euroopalle hyvin tärkeällä hetkellä. Olen hyvin tietoinen siitä, että meillä on kannettavanamme suuri vastuu. Minulla on tietenkin neuvoston puheenjohtajana suuri vastuu, mutta vastuu on kaikille eurooppalaismielisille sama.

Miten saamme Euroopan ulos siitä kriisistä, jonne se on ajautunut? Miten ehkäisemme paikalleen jäämistä? Miten selvitämme erimielisyytemme ja käytämme niitä palvelemaan samaa eurooppalaista ihannetta? Me istumme täällä Euroopan demokratian sydämessä. Jokaisen teistä, jolla on kunnia istua tässä parlamentissa, on täytynyt tehdä töitä saadaksenne maanmiehenne tuen. Täällä on miehiä ja naisia vasemmalta, keskustasta ja oikealta; täällä istuu valittuja edustajia 27 valtiosta. Tänään meidän täytyy kuitenkin kääntää erimielisyytemme heikon Euroopan unionin voimaksi.

Meidän täytyy muuttaa erimielisyytemme mahdollisuudeksi vakuuttaa ne Euroopan kansalaiset, jotka ovat huolissaan. Meidän täytyy pitää demokratia hengissä, mikä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy ryhtyä keskustelemaan ja luoda samaan aikaan mielikuva Euroopasta, joka torjuu paikalleen jäämisen. Jokaisen täytyy olla mukana eurooppalaisessa perheessä, jossa on 27 jäsenvaltiota; ketään ei saa jättää jälkeen. Olemme vain muutaman kuukauden päässä Euroopan parlamentille tärkeästä päivästä. On tärkeää, että jokainen on tietoinen tästä. Samaan aikaan meidän täytyy antaa tänä aamuna sellainen mielikuva Euroopasta, joka toimii jokaiselle.

Olen nähnyt helpompia tilanteita kuin se, jossa Eurooppa on tänään. Jos saan puhua vapaasti, tietoisena siitä, että neuvoston puheenjohtajana minun täytyy puhua jokaisen puolesta, minun täytyy ottaa huomioon kaikkien tunteet ja samaan aikaan antaa oikeat vastaukset.

Ensimmäinen huomio: meillä on institutionaalinen ongelma. Valtioiden päämiehet tai hallitukset ovat yrittäneet löytää kompromissin Lissabonin sopimukseen. Kukaan ei väittänyt, että Lissabonin sopimus ratkaisisi kaikki ongelmamme, mutta se oli ja on edelleen kaikkien hyväksyttävissä oleva kompromissin ilmaus. Minun itseni Ranskan tasavallan presidenttinä piti tunnustaa velvollisuuteni. Ranska äänesti ”ei” vuonna 2005, ja se aiheutti ongelman Ranskalle. Hyvät naiset ja herrat, asiat, joita joudumme käsittelemään, ovat erittäin vaikeita ja monimutkaisia; yrittäkäämme antaa kaikille sellainen käsitys, että työskentelemme niiden parissa ilman salattuja motiiveja ja ennakkokäsityksiä. Sitä meiltä odotetaan.

(Suosionosoituksia)

Ennen vaaleja tarjosin Ranskan kansalaisille Lissabonin sopimuksen parlamentaarista ratifiointia. Ennen vaaleja sanoin, että en järjestäisi kansanäänestystä Ranskassa. Sanoin sen Ranskan kansalle demokraattisessa hengessä; tein valinnan kolme päivää ennen valintaani, mikä olisi voinut olla erittäin tärkeää. En kadu valintaani. Uskon aidosti, että ne institutionaaliset asiat, tapa, jolla hoidamme asioita Euroopassa, on tarkoitettu parlamentin jäsenille ennemmin kuin kansanäänestyksille. Kyseessä on poliittinen valinta, jonka teen (suosionosoituksia) ja se on poliittinen valinta, jonka tein omassa maassani ennen vaaleja. Sen vuoksi se on täysin demokraattista.

Meidän ongelmanamme on nyt Irlannin kielteinen äänestystulos. Ei varmasti ole ranskalaisen asia tuomita tulosta ottaen huomioon aikaisemmat Hollannin ja Ranskan ei-tulokset. Sen vuoksi aion mennä Irlantiin ensimmäistä kertaa neuvoston puheenjohtajana 21. heinäkuuta kuuntelemaan, ottamaan osaa keskusteluun ja yrittämään löytää ratkaisun. Ranskan puheenjohtajuus tarjoaa menetelmän, ja kuten toivon, myös ratkaisun yhteisymmärryksessä Irlannin hallituksen kanssa joko lokakuussa tai joulukuussa.

Ongelma on seuraava: meidän täytyy välttää kiirehtimästä irlantilaisia ystäviämme ja kuitenkin samaan aikaan selvittää, millä ehdoin ja millaisen sopimuksen me aiomme laatia vuoden 2009 Euroopan vaaleihin. Meillä on siihen hieman aikaa, mutta ei kovin paljoa. Me olemme kanssakansalaisillemme velkaa sen, että tiedämme, millä perusteella järjestämme Euroopan vaalit. Perustana on joko Lissabonin sopimus tai Nizzan sopimus. Uutta institutionaalista kokousta ei tule. Uutta sopimusta ei tule. Se on joko Lissabon tai Nizza.

Jos voin lisätä ollakseni täysin selkeä – kyseessä on mielipiteeni, mutta se ei tee asiasta totuutta – että minä olen yksi niistä, joka on aina kannattanut Euroopan laajentumista. Vuoden 2004 laajentuminen oli menestys. Perhe on jälleen koossa; meidän ei pidä katua sitä. Olen kuitenkin yksi niistä, joka on aina toivonut, että Eurooppa olisi ollut riittävän viisas luodakseen uudet instituutiot ennen laajentumista. Se oli virhe, josta maksamme tänään. Olisi ollut rohkeampaa luoda instituutiot ennen laajentumista.

Haluan olla erittäin selväsanainen tässä asiassa. En tietenkään kadu laajentumista. Perheen täytyy pysyä koossa. Olen kuitenkin järkähtämätön siinä, arvoisa puhemies Hans-Gert Pöttering, että meidän ei pidä tehdä samaa virhettä uudelleen. Jos valitsemme Nizzan, Eurooppa pysyy 27 jäsenvaltion kokoisena. Jos haluamme laajentua – ja henkilökohtaisesti minä haluan – me tarvitsemme uudet instituutiot ennen laajentumista. Kuka olisi ajatellut, että Eurooppa 27 jäsenvaltiollaan ei pystyisi perustamaan omia instituutioitaan ja että sillä ei olisi mitään muuta tärkeää asiaa kuin jatkaa laajentumista? Asioiden täytyy olla selviä: jos haluamme laajentua – ja me haluamme laajentua – me tarvitsemme uusia instituutioita.

(Suosionosoituksia)

Sallinette minun lisätä – ja sanon tämän Martin Schulzille – että kannatan Balkanin ottamista mukaan, että kroatialaiset ystävämme, samoin kuin serbialaiset, ovat kiistattomasti eurooppalaisia. Kaikkien laajentumismyönteisimmät maat eivät kuitenkaan voi sanoa, että ”me emme halua Lissabonia” ja samalla, että ”me haluamme laajentua”. Se on Lissabon ja laajentuminen. Kyseessä ei ole kiristäminen, sillä Euroopassa me emme harjoita kiristystä. Kysymys on johdonmukaisuudesta, rehellisyydestä ja logiikasta. Näin ollen meidän on Kroatian osalta jatkettava neuvotteluja, mutta jokaisen pitää kantaa vastuunsa. Jos Eurooppa on aikeissa kasvaa, ja täytyyhän sen, sen pitää tehdä niin uusien instituutioiden kanssa.

Toinen huomio: siellä täällä EU:n keskusteluissa törmään ihmisiin, jotka sanovat: ”no katsohan, sillä ei ole väliä, jos meillä on useiden nopeuksien Eurooppa”. Ehkä meillä täytyy jonain päivänä valitettavasti olla useiden nopeuksien Eurooppa, mutta se voi olla ainoastaan viimeinen vaihtoehto. Eurooppa on maksanut kalliisti siitä, että se on ollut jaettu häpeän muurilla. Eurooppa on maksanut kalliisti itsevaltiudesta, joka kohdistui 80 miljoonaan eurooppalaiseen. Miettikäämme hartaasti ennen kuin jätämme ketään jälkeen.

Kun neuvottelimme Lissabonin sopimuksesta Brysselissä, Ranska taisteli sen puolesta, että Puola voisi päästä Lissabonin sopimukseen. Kuinka voimme kertoa 38 miljoonalle puolalaiselle, että on paljon helpompaa ravistaa pois sen itsevaltiuden taakka, jonka alla he olivat ja jonka ikeestä he vapauttivat itsensä, kiitos Lech Walesan ja Johannes Paavali II:sen kaltaisten ihmisten, kuin olla vapaa Euroopassa? Meitä on 27 jäsentä tässä perheessä. Ketään ei saa jättää jälkeen. Meidän täytyy tuoda jokainen eurooppalaisessa perheessä mukaan joukkoon; ainakin sen puolesta Ranska tekee puheenjohtajavaltiona töitä.

(Suosionosoituksia)

Muiden asioiden osalta, ja uskon, että voimme päästä niissä yksimielisyyteen, mikään ei olisi Euroopalle pahempaa, kuin antaa käsitys paikalleen jäämisestä, koska se olisi jälleen uuden institutionaalisen draaman läpikäymistä. Se oli hirveä ansa meille kaikille pudota. Me torjumme instituutiot, jotka tuomitsevat meidät paikalleen, mutta samaan aikaan eurooppalaiset ovat kärsimättömiä, koska me olemme heidän mielestään liian liikkumattomia.

Institutionaalisesta ongelmasta huolimatta, ehkä jopa institutionaalisesta ongelmasta johtuen, Euroopalla on velvollisuus toimia, ja toimia nyt. Puheenjohtajavaltio Ranska haluaisi, että me kaikki lähettäisimme tämän viestin eurooppalaisille. Me olemme parhaillaan selvittämässä institutionaalisia ongelmia, mutta meitä ei ole tuomittu olemaan tekemättä mitään. Mitä sitten ovat painopistealamme?

Ensimmäiseksi meidän täytyy näyttää eurooppalaisille, että Eurooppa voi suojella heitä. Haluaisin nyt sanoa jotakin sanasta ”suojelu”. Aikojen alusta lähtien, kun ihmiset ovat valinneet hallitusta, ajatuksena oli, että kyseinen hallitus suojelisi heitä. Arvoisa puhemies, Euroopan täytyy tarjota suojelua ilman protektionismia. Protektionismi ei johda meitä minnekään. On todellinen askel taaksepäin nähdä, kuinka tämän päivän eurooppalaiset ajattelevat, että Eurooppa, joka rakennettiin suojelemaan heitä, aiheuttaakin enemmän huolia kuin turvaa. On siis meidän tehtävämme osoittaa, kuinka Eurooppa suojelee heitä konkreettisissa asioissa.

Ensimmäinen on energia- ja ilmastopaketti. On olemassa yksi ala, jolla kansakuntamme eivät saa mitään aikaiseksi toimiessaan yksin, ja kyseessä on planeettamme ekologisen tasapainon ylläpitäminen. Saastumisen, hiilidioksidin ja otsonikerroksen kannalta tarkasteltuna maidemme väliset rajat ovat merkityksettömiä. Panokset ovat korkeita: tavattuamme hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin asiantuntijoita olemme ymmärtäneet, että olemme viimeinen sukupolvi, joka voi estää tuhon. Viimeinen sukupolvi! Jos emme tee nyt mitään, tulevaisuuden sukupolvet voivat ehkä rajoittaa vahinkoja, mutta he eivät voi tehdä mitään niiden ehkäisemiseksi.

Jokainen valtio maailmassa sanoo: ”Olen valmis tekemään jotakin, jos joku muu ensin aloittaa”. Tällaisella ajatuksenjuoksulla lastenlastemme lastenlapset eivät koskaan näe tehtyjä päätöksiä. Jos me eurooppalaiset odotamme, että joku toinen tekee jotakin ennen kuin me toimimme, me voimme odottaa kauan. Me loimme Euroopan viedäksemme meidän ajatuksemme sivistyksestä muualle maailmaan ja puolustaaksemme arvojamme.

Niihin arvoihin kuuluu varmuus siitä, että maailma on tuhoon tuomittu, jos emme tee päätöstä välittömästi. Euroopan täytyy näyttää esimerkkiä. Euroopan täytyy johtaa esimerkillisesti. Meillä on tavoite: vuoden 2009 konferenssi. Konferenssin täytyy johtaa ja organisoida Kioton pöytäkirjan jälkeinen vaihe. Euroopan täytyy ryhtyä siihen kootusti niin, että se on päättänyt hyväksyä energia- ja ilmastopaketin. Jos emme tee niin, meillä ei ole mitään vaikutusvaltaa saada kiinalaisia, intialaisia, kehitysmaita ja amerikkalaisia ponnistelemaan niin kuin me olemme sopineet ponnistelevamme. Sen vuoksi on erityisen tärkeää, että sovimme komission esittämästä energia- ja ilmastopaketista puheenjohtajavaltio Ranskan ohjaamana.

(Suosionosoituksia)

Se on vaativa ja vaikea paketti, mutta haluaisin vedota kaikkien velvollisuudentuntoon. Jos jokainen maa alkaa haluta neuvotella uudelleen omista erityisistä peikoistaan, ongelmana on silloin, hyvät naiset ja herrat, että emme koskaan pääse sopimukseen. Sen vuoksi puheenjohtajavaltio Ranska pyytää Euroopan parlamenttia kokoamaan joukkonsa sen taakse, jotta voimme saada energia- ja ilmastopaketin kokoon seuraavan kuuden kuukauden sisällä. Se on ensisijainen tavoite. Se ei ole oikeiston tai vasemmiston tavoite, vaan yksinkertaisesti maalaisjärkeä. Jos ryhdymme neuvottelemaan jäsenvaltioittain, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia menestyä.

On tietenkin olemassa kohtia, joita pitää selventää tai hyväksyä. Mielessäni on erityisesti eräs hyvin vaikea asia, nimittäin yritystemme ongelmat, sillä määräämme niille oikeutetusti sääntöjä säilyttääksemme planeetan tasapainon. Pitäisikö meidän Euroopassa määrätä yrityksille tärkeitä sääntöjä ja samaan aikaan jatkaa tuotteiden maahantuontia sellaisista valtioista, jotka eivät noudata mitään sellaisia sääntöjä, joita määräämme omille yrityksillemme? Kysymys ei ole protektionismista, vaan oikeudenmukaisuudesta, oikeudesta ja siitä, että kieltäydymme olemasta naiiveja. On olemassa rajamekanismien päättämistä koskeva ongelma. Pitäisikö meillä olla vapaita kiintiöitä vai mukauttavia mekanismeja? En tiedä, mutta meidän täytyy joka tapauksessa keskustella asiasta.

(Suosionosoituksia)

Toinen kysymys: ymmärrän, että joiltakin valtioilta– tarkoitan erityisesti niitä valtioita, jotka liittyivät unioniin vuonna 2004 ja jotka käyttävät energianlähteinään suurelta osin fossiilisia polttoaineita – vaaditut ponnistelut ovat huomattavia. Kyseiset valtiot kertovat meille, että ”meillä on ollut kasvukausi viimeiset kymmenen vuotta; älkää viekö sitä meiltä pois.” On varmasti olemassa tapa, jolla saamme kaikki mukaan, ja meidän täytyy tehdä töitä sen eteen komission puheenjohtajan kanssa, jotta jokainen ymmärtäisi, ettei heitä ole tuomittu taantumaan, kurjuuteen, köyhyyteen tai työttömyyteen. Energia- ja ilmastopaketti on meille ehdoton ykkösasia. Maailma ei voi odottaa; Euroopan täytyy näyttää tietä.

Toinen huomio: 27:stä valtiosta 24 kuuluu nyt Schengen-alueeseen, toisin sanoen 24 valtiota 27:stä. Sanotteko 23? Hyvä on, 23 sitten, mutta se ei kuitenkaan ole kehnompi asia. Luku ei sisällä valtioita, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä, mutta – ja tämän vuoksi me kiistelemme usein – jotka ovat osa Schengen-aluetta. Mitä se sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että olemme päättäneet Schengen-alueeseen kuuluvien valtioiden välillä täydestä liikkumisvapaudesta.

Haluaisin sanoa poliittisten ryhmien johtajille ja parlamentin jäsenille, että me Ranskassa Bernard Kouchnerin ja Jean-Pierre Jouyetin kanssa olemme tehneet päätöksen, joka ei ollut helppo. Heinäkuun 1. päivästä lähtien ei ole enää ollut olemassa mitään esteitä, jotka olisivat estäneet pääsyn Ranskan työmarkkinoille, sillä minä olen ilmoittanut, että kumoan kaikki rajoitteet, jotka edeltäjäni ovat neuvotelleet. Kuka tahansa työntekijä mistä tahansa Euroopan unionin valtiosta voi tulla työskentelemään Ranskaan.

(Suosionosoituksia)

Se ei ollut niin yksinkertaista eikä niin helppoa. Joka tapauksessa, ja korjatkoon Ranskan parlamentin jäsenet, jos olen väärässä, minulle kerrottiin, että olisi tuhoisaa, jos ilmoittaisin päätöksestä. Kuten tavallista, teimme päätöksen eikä mitään katastrofia tapahtunut. En ollut iloinen surullisen kuuluisaa ”puolalaista putkimiestä” koskevasta kiistasta, joka ei kerännyt hyvää mainetta valtiolleni tai itse asiassa koko Euroopalle. Emme me kaikki sen vuoksi rakentaneet Euroopan unionia.

(Suosionosoituksia)

Joka tapauksessa, nyt kun meillä ei enää ole mitään rajoja välissämme, onko reilua ja kohtuullista, että me kaikki päätämme omasta siirtolaispolitiikastamme ottamatta huomioon toistemme rajoitteita? Eurooppalainen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus on erittäin tärkeä asiakirja puheenjohtajavaltiolle Ranskalle kahdesta syystä.

Ensimmäinen syy – sallinette, että käännyn istuntosalin vasemmalle puolelle ensin – on se, että jos kaikki meistä, jos kaikki Euroopan valtiot toteuttavat eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa, maahanmuutosta ei enää tarvitse väitellä kansallisissa keskusteluissa, joissa äärisuunnat käyttävät köyhyyttä ja pelkoa palvellakseen sellaisia arvoja, jotka eivät ole meidän. Ainoa tapa keskustella vastuullisesta maahanmuutosta on tekemällä siitä eurooppalainen käytäntö. Ei enää yksipuolisen tuntemattomia syitä, jotka pakottavat erilaiset valtiot yksilöllisin ominaisuuksin yhteistyöhön.

Se, mitä Brice Hortefeux ehdotti ja minkä kaikki ministerit hyväksyivät ja mistä pysyvien edustajien komiteassa sekä Euroopan neuvostossa pitäisi keskustella, näyttää minusta ensisijaiselta. Se osoittaa, että Eurooppa ei halua olla linnoitus eikä se kieltäydy ottamasta ihmisiä sisään, että Eurooppa tarvitsee siirtolaistyövoimaa, mutta että Eurooppa ei voi ottaa kaikkia niitä, jotka haluaisivat tulla.

Sallinette minun lisätä, että poliittisen turvapaikan osalta ei ole järkevää, että yksittäinen henkilö voi jättää 27 hakemusta 27 demokraattiseen maahan, eikä saa samoja vastauksia jokaisen kerran samaan ongelmaan. Sallinette minun lisätä, että Afrikkaan koskevassa kehityksessä olemme vahvempia, jos työskentelemme yhdessä; tämä on puheenjohtajavaltion Ranskan toinen painopisteala.

Kolmas tärkeä asia: me haluamme edistää ajatusta, josta Euroopassa usein keskustellaan, mutta joka edistyy hitaasti, nimittäin Euroopan puolustus. Olen hyvin tietoinen siitä, että tästä asiasta on paljon erimielisyyksiä, mutta minä kerron teille oman näkemykseni. Miten Euroopasta tulee poliittinen voimatekijä ja miten se saa äänensä kuuluville, jos se ei voi puolustaa itseään ja käyttää resurssejaan politiikkansa tueksi?

Tarkastellaan esimerkiksi Kosovoa, joka mielestäni on Euroopan unionin menestystarina. Kyseessä on eurooppalainen ongelma, jonka eurooppalaisten täytyy ratkaista. Miten eurooppalaiset voivat jatkaa samalla tavalla, jos emme hanki sotilaallisia ja inhimillisiä resursseja pannaksemme täytäntöön ne päätökset, jotka olemme tehneet yhdessä? Miten Euroopasta voi tulla menestyvin talousalue maailmassa, jos se ei voi puolustaa itseään?

Kyllä, meillä on NATO. Kenellekään ei tulisi mieleenkään kiistellä NATOn hyödyllisyydestä, vähiten minulle. Kysymys ei ole siitä, että pitäisi valita eurooppalaisen puolustuspolitiikan ja NATOn välillä, vaan että olisi olemassa NATO – liitto amerikkalaisten kanssa – ja autonominen eurooppalainen turvallisuuspolitiikka. Kysymys on näistä kahdesta yhdessä, ei toisesta toisen sijaan. Haluan lisätä, että emme voi jatkaa Euroopan turvallisuuden turvaamista perustuen vain neljän tai viiden valtion panokseen samalla, kun kaikki muut valtiot luottavat näiden neljän tai viiden valtion ponnisteluihin. Jäsenvaltiott eivät voi jatkaa omien lentokoneidensa rakentamista yksinään ja niin, että niillä on toistensa kanssa kilpailevaa aseteollisuutta tuhoutumispisteeseen saakka ja niin, että ne lopulta heikentyvät vain sen takia, että ne eivät ole riittävän vahvoja eurooppalaiseen puolustuspolitiikkaan.

Neljäs tärkeä asia: yhteinen maatalouspolitiikka, joka on erittäin vaikea aihe. Olen nyt pääsemässä johtopäätöksiini, jotka ovat yhteydessä tähän asiaan. Juuri asian vaikeuden vuoksi meidän pitää puhua siitä. Olen täysin tietoinen siitä, että joukossamme on maatalousvaltioita, jotka raivokkaasti puolustavat maanviljelijöidensä työtä ja samaan aikaan valtioita, joiden mielestä kyseinen politiikka maksaa liian paljon.

Hyvät naiset ja herrat, haluan vedota maalaisjärkeenne. Vuonna 2050 maailmassa on yhdeksän miljardia asukasta. Jo nyt 800 miljoonaa ihmistä kärsii nälänhädästä. Lapsia kuolee joka 30. sekunti. Onko järkevää pyytää Eurooppaa pienentämään maataloustuotantoaan silloin, kun maailmassa on niin suuri tarve elintarvikkeille? Mielestäni se ei ole järkevää. Kysymys ei ole Ranskan maataloudesta; kysymys on terveestä järjestä.

(Suosionosoituksia)

Haluan lisätä toisen huomion: huolimatta siitä, kuuluuko valtiosi maatalousvaltioihin, ruokaturvallisuus koskettaa kaikkia. Onko järkevää määrätä kasvattajillemme ja viljelijöillemme – oikeutetusti – jäljitettävyys- ja turvallisuussääntöjä ja jatkaa lihan maahantuontia Eurooppaan, kun liha tulee sellaisesta valtiosta, joka ei noudata mitään niistä säännöistä, joita määräämme omille maanviljelijöillemme?

(Suosionosoituksia)

Kolmas huomio: maataloushinnat eivät koskaan ole olleet näin korkealla. Juuri nyt on oikea aika keskustella hinnoista, tuista ja yhteisön etuoikeuksista. Uskon myös, että yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen ja taloudellisen sovittelun välillä me voisimme sopia tietyistä käsitteistä, kuten Euroopan ruuan riittävyys ja ruokaturvallisuus.

Hyvät naiset ja herrat, on olemassa koko joukko muita aiheita: esimerkiksi sosiaalinen ulottuvuus on suuri asia. Haluan todeta erään asian. Näin joskus tiettyä vastakohtaisuutta: joskus on olemassa päättäväinen näkemys siitä, että Euroopan ei pitäisi sotkeentua kaikkeen ja että Euroopan pitäisi puuttua vain sellaisiin asioihin, jotka koskettavat sitä. Kuitenkin samat ihmiset, jotka syyttävät Eurooppaa tunkemasta nokkaansa kaikkeen, ovat ensimmäisenä korottamassa ääntään, kun emme puhu sosiaalisesta ulottuvuudesta. Tähän saakka kaikki jäsenvaltiot ovat aina halunneet sosiaalipolitiikan kuuluvan ensimmäiseksi ja tärkeimpänä kansallisen toimivallan piiriin, sillä eläkkeet ja terveydenhuolto ovat ensisijaisesti kansallisia asioita.

Hyvät naiset ja herrat, on olemassa lukuisia sosiaalisia direktiivejä, jotka puheenjohtaja Barroso viisaasti laittoi esityslistalle. Tarkoitan niitä yritysneuvostoissa, määräaikaista työtä ja lukuisia perussääntöjä, joita pitää soveltaa kaikkiin Euroopassa. Puheenjohtajavaltio Ranska asettaa nämä ensisijaisiksi tavoitteiksi.

Myös muita aiheita pitäisi laittaa Ranskan puheenjohtajakauden esityslistalle, vaikka ne eivät kuulukaan Euroopan vastuualueeseen. Esitän esimerkin, joka koskettaa meitä kaikkia: Alzheimerin tauti. (Daniel Cohn-Benditin esittämä kommentti mikrofonin ohi:” ei vielä”). Hyvä Daniel Cohn-Bendit, mieleeni ei olisi koskaan juolahtanutkaan, että sinun kaltaisellasi nuorella ihmisellä olisi jo sairaus, joka koskee miljoonia eurooppalaisia, vaikka se ei koskekaan sinua. Nämä miljoonat eurooppalaiset ovat yhtä tärkeitä minulle kuin sinun terveytesi.

(Suosionosoituksia)

Toissijaisuus tarkoittaa tietenkin sitä, ettei se kuulu Euroopan toimivaltaan. Haluaisin kuitenkin puheenjohtajavaltio Ranskan järjestävän kaikkien Euroopan valtioiden asiantuntijoiden yhteisen tapaamisen, jotta voimme jakaa parhaat käytännöt ja jotta tutkijamme voivat yhdistää taitonsa ja oppia lisää tästä taudista, jotta voimme yhdessä löytää ratkaisun. Ajatelkaa, mitä eurooppalaiset sanoisivat silloin Euroopasta: se on keino parantaa kauheat sairaudet. Se, mitä sanoin Alzheimerista, voi päteä myös syöpään, joka hajottaa perheitä. Ei ole mitään syytä sille, että jokainen työskentelee yksinään löytääkseen parannuskeinon syöpään, kun yhdessä meillä on enemmän resursseja ja me olemme vahvempia.

(Suosionosoituksia)

Lopuksi, liittyen kulttuuriin ja urheiluun, saanen todeta, että on suuri virhe olla puhumatta näistä aiheista, jotka koskettavat eurooppalaisten arkipäivän elämää. On olemassa eurooppalainen kulttuuriin liittyvä poikkeus. Meidän täytyy tehdä kulttuurista osa arkipäivän keskustelua Euroopassa. Maailman ei tarvitse kumartaa yhden kielen ja kulttuurin edessä. Meidän täytyy selkeästi tarttua videoita, CD-levyjä ja kirjoja koskevaan arvonlisäverokysymykseen, josta te olette päättäneet.

Haluaisin, että urheilussa, joka nousee poliittisen jakautumisen yläpuolelle, olisi myös urheiluun liittyvä poikkeus Euroopassa aivan kuin on olemassa kulttuuriin liittyvä poikkeus. Kannatan ihmisten ja tavaroiden liikkumisvapautta, mutta en hyväksy ajatusta siitä, että meidän pitäisi määrätä jalkapallokerhomme maksamaan heikentäen samalla sitä investointia, minkä monet kerhot tekevät teini-ikäisiin poikiin, joiden täytyy pysyä kerhossa harjoitusten vuoksi. Urheiluun liittyvän poikkeuksen, joka tarkoittaisi sitä, ettei urheilun tarvitse olla kiitollisuudenvelassa markkinataloudelle, pitäisi saada kaikkien parlamentin jäsenten tuki.

(Suosionosoituksia)

Haluaisin päättää puheeni, hyvät naiset ja herrat, arvoisa puhemies – pahoitteluni siitä, että puheeni on epäilemättä kestänyt liian pitkään – viimeiseen huomioon. Tiedän, missä teen kyseisen huomion: siellä, missä eurooppalaisen demokratian sydän lyö. Eurooppa on kärsinyt valtavasti. Se on ensinnäkin kärsinyt joiden meidän pelkuruudestamme, henkilöiden, jotka laittoivat mielellään Euroopan maksamaan niistä velvollisuuksista, jotka olivat itse asiassa poliittisten johtajien vastuulla, ja jotka olivat haluttomia tekemään julkisesti niitä valintoja, joita he kieltäytyivät puolustamasta Brysselissä.

(Suosionosoituksia)

Se on pelkuruutta. Sanon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission puheenjohtajalle: Euroopan unionin puheenjohtajavaltio tekee rinta rinnan töitä teidän kanssanne. Jos joku jäsenvaltio ei ole samaa mieltä, antaa sen puhua suoraan. Kuten sanoin Puolan presidentille, hän itse neuvotteli Lissabonin sopimuksen, hän antoi sanansa ja toisen sanaa täytyy kunnioittaa. Kysymys ei ole politiikasta vaan moraalista.

(Suosionosoituksia)

Eurooppa on kuitenkin kärsinyt myös jostain muusta. Eurooppa on kärsinyt keskustelun puutteesta. Haluan päättää tähän aiheeseen, sillä se on erittäin tärkeä minulle. Instituutiomme ovat riippumattomia, mutta riippumattomuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Jos meillä poliittisilla johtajilla ei ole rohkeutta keskustella, kenellä on? Keskustella mistä? Mikä on oikea taloudellinen strategia? Mikä on oikea rahaan liittyvä strategia? Mikä on oikea vaihtokurssistrategia? Mikä on oikea korkostrategia? Jokaisella on tietenkin oikeus omaan käsitykseensä, ja sanon tämän erityisesti saksalaisille ystävillemme. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta estää rakentavaa keskustelua.

Tietenkin jokainen haluaa sopimuksen, kuten kauppasopimuksen, josta juuri neuvotellaan. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi pelätä sanoa, että Eurooppa ei saa olla naiivi. Meidän täytyy keskustella vapaan kaupan eduista, mutta meidän täytyy myös kertoa kehittyville valtioille, ettei heillä on mitään perusteita pyytää samoja oikeuksia ilman, ettei heillä olisi samoja velvollisuuksia. Me emme saa pelätä eurooppalaista keskustelua. Meidän pitää osallistua arvokkaaseen eurooppalaiseen keskusteluun, mutta meidän ei tarvitse pelätä omien näkemystemme puolustamista.

Me emme kyseenalaista Euroopan keskuspankin riippumattomuutta, kun kysymme, onko viisasta nostaa ohjauskorkoa 4,25 prosenttiin, kun korot ovat Yhdysvalloissa kahdessa prosentissa. Me keskustelemme. Me keskustelemme rauhanomaisesti ja niin, ettei kukaan ole yksinoikeudella oikeassa. Minä en ainakaan ole, eivätkä ole ne asiantuntijatkaan, jotka ovat osoittaneet päätöstensä tehon.

Aion tässä hengessä, hyvät naiset ja herrat, ottaa yhdessä Ranskan ministereiden kanssa ottaa harteilleni tämän vastuun. Tiedän, että se on vaikeaa. Tiedän, että ollessani Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan roolissa en puolusta oman valtioni etuja, vaan unionin etuja. Tiedän, arvoisa puhemies ja puheenjohtaja, että meidän täytyy työskennellä yhdessä 27 valtiosta muodostuvan Euroopan etujen puolesta, ja toivon, että kuuden kuukauden päästä jokainen voi sanoa: ”Eurooppa on edistynyt, kiitos teidän osallistumisenne ja tukenne”.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Puhemies. − (FR) Arvoisa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, kiitos puheestanne. Toivotamme teille edelleen rohkeutta, päättäväisyyttä ja erityisesti menestystä puheenjohtajuutenne aikana, sillä kun te menestytte, Euroopan unioni menestyy ja sen myötä myös Euroopan parlamentti menestyy. Voitte olla vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentti on teidän puolellanne, kun osallistutte määrätietoisesti Euroopan unionin viemiseen kohti hyvää tulevaisuutta. Euroopan parlamentti tukee teitä siinä tehtävässä.

Haluaisin myös tervehtiä tänään kanssanne tulleita ministereitä: Bernard Kouchneria, Brice Hortefeuxta, entistä kollegaamme, ja erityisesti Eurooppa-asioiden apulaisministeriä Jean-Pierre Jouyetiä, joka on melkein aina täällä parlamentissa. Toivotan teidät oikein lämpimästi tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, olen iloinen voidessani olla kanssanne tänään Euroopan parlamentissa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion Ranskan kuusikuukautisen puheenjohtajakauden esittelyssä. Uskon, että tämä puheenjohtajakausi on täynnä energiaa, päättäväisyyttä ja konkreettisia tuloksia, jotka saavuttaaksemme me kaikki työskentelemme. Halusitte Ranskan palaavan takaisin Eurooppaan, arvoisa puheenjohtaja, ja se on epäilemättä erinomainen uutinen meille kaikille.

Euroopan kansalaiset ja Euroopan parlamentti kokoontuivat yhteen tänne tänään odottaakseen monia hienoja asioita Ranskan puheenjohtajakaudelta. Kuten sanoin tapaamisessamme Pariisissa 1. heinäkuuta, komissio seisoo puheenjohtajavaltio Ranskan rinnalla tarjoten täyden tukensa varmistaakseen Euroopan unionin menestyksen näiden kuuden kuukauden aikana. Haasteita ei ole pulaa.

Globalisaatio on tullut jäädäkseen, ja kansainvälinen kilpailu on muuttumassa uskomattoman tiukaksi. Maailma kohtaa uusia haasteita, kuten fossiilisten polttoaineiden vähyyden ja ilmastonmuutoksen. Meidän täytyy toimia nyt löytääksemme yhteinen ratkaisu näille haasteille. Kaikki nämä tekijät tarkoittavat, että Euroopan täytyy uudistaa talouksiaan tullakseen kilpailukykyisemmäksi, modernisoida sosiaalisia mallejaan ja investoida koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin. Euroopalla on monia ässiä hihassaan, erityisesti ollessaan yksi maailman johtavista kaupankäyntimahdeista. Sillä täytyy kuitenkin olla rohkeutta mukautua. Jos haluamme tarjota suojelua, meidän täytyy mukautua. Se on avain.

Ei ole mitään syytä kieltää sitä, etteikö Eurooppa kävisi nyt vaikeita aikoja läpi: Irlannin kielteinen äänestystulos ja globaali taloudellinen ilmapiiri, kohonneet öljyn ja kulutushyödykkeiden hinnat, jyrkkä ruuan hinnannousu ja inflatoriset paineet, jotka ovat ostovoiman suurimmat viholliset. Inflaatio on myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden pahin vihollinen, sillä siellä, missä on korkea inflaatio, siitä kärsivät eniten matalapalkkaiset tai eläkeläiset. Kaikki nämä tekijät heittävät varjon taloutemme päälle ja pakottavat poliitikkomme sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla tekemään vaikeita valintoja. Meidän täytyy kohdata realiteetit pää pystyssä ja kohdata ne realistisesti ja päättäväisesti.

Olemme juuri palanneet Japanista G8-valtioiden kokouksesta, jossa saatoin selvästi nähdä, että Euroopan unionin nauttima arvovalta, samoin kuin ne odotukset ja kunnioitus, joita se synnyttää kaikkialla maailmassa, ovat selvä vastakohta sille synkkyydelle, jota tuodaan paljon julki Euroopan unionin sisällä. Voin kertoa teille, että nyt, enemmän kuin koskaan, Euroopan unioni nähdään Euroopan ulkopuolella positiivisena ja päättäväisenä tekijänä, jolla on valtavasti vaikutusvaltaa maailmannäyttämöllä.

Tarkastelkaamme kahta konkreettista aihetta, jotka olivat G8-valtioiden kokouksen keskiössä: ilmastonmuutos ja kehitys – kaksi aihetta, joissa Eurooppa on tehnyt aloitteen globaalilla tasolla. Yhdysvallat on nyt ryhtynyt taistelemaan rinnallamme ilmastonmuutosta vastaan yhtymällä pitkälti näkemykseemme. Viime vuonna Heiligendammissa muistan, että meillä oli suuria vaikeuksia – presidentti Sarkozy oli siellä – vakuuttaa amerikkalaiset ja venäläiset hyväksymään vuoden 2050 pakollisten tavoitteiden periaatteet. Me olemme nyt onnistuneet siinä. Se oli mahdollista kiitos roolimme Euroopan johtajana; olen ylpeä siitä eurooppalaisen toimielimen puheenjohtajana. Menestyksestämme olemme jälleen kerran velkaa Euroopan yhtenäisyydelle.

Toinen esimerkki on kehitys, erityisesti jyrkästi nouseva ruuan hinta, joka uhkaa kaikkia vuosituhannen kehitystavoitteita. Me saatoimme myös toimia katalysaattorina sillä alueella kiitos Euroopan neuvoston viime kuukauden päätösten, jotka, lainaan suoraan, ottivat ilolla vastaan ”komission aikomuksen esittää ehdotus uudesta rahastosta, joka tukee maataloutta kehittyvissä maissa”.

Euroopan komissio hyväksyy ehdotuksen virallisesti ensi viikolla. Luotan talousarviota valvovien virkamiesten täyteen tukeen, jotta Eurooppa voi ripeästi toimittaa tarvittavan avun erityisesti Afrikan maanviljelijöille läheisessä yhteistyössä asiantuntevien monenvälisten organisaatioiden kanssa. Kyseinen tuki on ensiarvoisen tärkeää ”vihreän vallankumouksen” takaamiseksi, sillä Afrikka tarvitsee sitä vakautta ja vaurauttaan varten. Kuten tiedätte, ne ovat myös suoraan Euroopan etujen mukaisia. Kuten Eurooppa-neuvosto pyysi, ehdotuksemme pysyy tämänhetkisen taloudellisen näkökulman rajoissa. Lähestymistapamme koostuu niiden säästöjen jakamisesta, jotka Euroopalla on kansainvälisten hintojen nousun ansiosta, osana maataloustukipolitiikkaansa niille, joita hintojen nousu vahingoitti eniten. Kaikkialla maailmassa on hätä- ja katastrofitilanteita. Jos olisitte kuulleet, mitä maailmanpankin pääjohtaja sanoi, jos olisitte kuulleet, mitä joidenkin Afrikan maiden ja muiden edustettujen maiden johtajat puhuivat laajennetuissa keskusteluissa nälänhädästä, joka on nyt todellinen uhka hyvin monelle ihmiselle tässä maailmassa, ymmärtäisitte, miten tarpeellista ja korvaamatonta eurooppalainen apu on.

(Suosionosoituksia)

Sen vuoksi uskon, että jälleen kerran voimme antaa hyvän esimerkin eurooppalaisten ja afrikkalaisten maanviljelijöiden välisestä solidaarisuudesta havainnollistaen sitä, että yhteinen maatalouspolitiikka ja kehityspolitiikka voivat ja niiden pitää toimia samanaikaisesti, sillä, kuten presidentti Sarkozy juuri sanoi, elintarviketurvallisuus on maailmanlaajuinen asia, ja meidän pitää ratkaista se yhdessä. Ei yksin, vaan yhdessä.

On siksi totta, että on olemassa huolenaiheita, mutta on myös enemmän kuin koskaan aikaisemmin totta, että Euroopan unionilla on keskeinen rooli niiden ratkaisemisessa. Sen sijaan, että rypisimme siinä, mitä itse joskus kutsun ”kriisifiliaksi” – on jopa puhetta torjumisilmiöstä Euroopassa – tehostakaamme Euroopan unionin konkreettisten ja positiivisten toimenpiteiden arvoa. Joka tapauksessa tämä on paras tapa ratkaista kansainväliset kysymykset, jotka Irlannin päätös Lissabonin sopimuksen ratifioinnitta jättämisestä on nostanut esille. Meidän täytyy tarttua tähän aiheeseen, sillä Lissabonin sopimus voisi saada meidät toimimaan tehokkaammin, demokraattisemmin, vaikka me emme saa käyttää sitä tekosyynä sille, että emme vastaa välittömästi omien kansalaistemme tarpeisiin.

Euroopan kansalaiset odottavat meiltä vastauksia. Paras vastaus, jonka voimme heille antaa, on puhua heille avoimesti ja näyttää, että meillä on poliittista rohkeutta. Puheenjohtajavaltiolla Ranskalla on molempia ominaisuuksia runsaasti.

Kun Eurooppa kohtaa koettelemuksia, meidän täytyy todistaa, että Eurooppa toimii. Meidän täytyy keskittyä toimintatapoihin, jotka tuovat Euroopan lähemmäs kansalaisiaan ja muuttavat heidän arkipäiväänsä. Enemmän kuin koskaan aikaisemmin me kartoitamme Euroopalle kurssia, joka perustuu tuloksiin.

Henkilökohtaisesti minä olen luottavainen. Puheenjohtajakautenne painopistealat antavat Euroopalle mahdollisuuden suoriutua niistä suurista haasteista, joita se kohtaa samalla, kun se valmistautuu tulevaisuuden kysymyksiin.

Kannatan puheenjohtajavaltio Ranskan asettamaa painopistealaa, joka koskee yhteistä energia- ja ilmastonmuutospolitiikkaa. Kuten sanoitte, arvoisa puheenjohtaja, tämä on puheenjohtajakautenne tärkein asia, ja tiedämme kuinka päättäväisiä olette siinä, että strateginen sopimus viimeistellään vuoden loppuun mennessä, mikä saattaisi Euroopan unionin hyvään asemaan aloittaa Kööpenhaminan neuvottelut vuoden sisällä. Komissio antaa täyden tukensa, jotta pääsemme kunnianhimoiseen ja tasapainoiseen sopimukseen Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa. Olen tehnyt tästä tärkeimmän asian toimielimelleni ja haluaisin jälleen kerran kiittää puheenjohtajaa hänen väsymättömästä tuestaan energia- ja ilmastopaketissa, jonka Euroopan komissio julkisti.

Meidän täytyy myös siirtyä kohti hallitun maahanmuuton politiikkaa Euroopassa. Meidän täytyy ensin keskittyä maahanmuuttoon, jota vanhentuva Eurooppa tarvitsee tietyillä keskeisillä talouden aloilla ja jota pitää täydentää asianmukaisella integraatiolla, jota tarjoamme niille, jotka aidosti haluavat tulla tänne töihin. ”Sinisen kortin” hyväksyminen Ranskan puheenjohtajakauden aikana olisi tärkeä askel tähän suuntaan.

Meidän täytyy kuitenkin ratkaista myös laiton siirtolaisuus ja siihen usein liittyvä hyväksikäyttö, erityisesti edistämällä ehdotusta rankaista niitä, jotka työllistävät laittomia työläisiä. Tässä asiassa meidän täytyy tehokkaasti ponnistella eniten; meidän ei pidä uhkailla työläisparkoja, jotka haluavat vain työskennellä Euroopassa, vaan rangaista niitä, jotka käyttävät heitä hyväkseen. Kyseinen käytäntö on häpeällistä Euroopalle. Sanottakoon se erittäin selvästi: meidän täytyy olla realistisia käsitellessämme maahanmuuttoa.

Olen vakuuttunut siitä, hyvät naiset ja herrat, että meidän kyvyttömyytemme käsitellä tätä asiaa vakavasti ja vastuullisesti on yksi suurimmista uhista Euroopalle. Me emme ratkaise maahanmuuttoa olemalla hölläkätisiä jokaisella rintamalla. Se olisi paras tekosyy äärimmäisille, ankarille voimakeinoille. Meidän täytyy olla ankaria laitonta siirtolaisuutta kohtaan ja samaan aikaan näyttää, että me olemme ystävällisiä ja yksimielisiä sellaisten siirtolaisyhteisöjen integroinnissa, jotka haluavat kantaa kortensa kekoon Euroopan kasvun ja kehityksen puolesta. Uskon, että meidän täytyy olla tässä asiassa selkeitä; meidän täytyy suhtautua tiukasti rikoksiin samalla, kun osoitamme kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan, sillä ne ovat merkkinä Euroopan sivistyksestä ja integraatiosuunnitelmistamme.

Nämä ovat tietenkin vaikeita asioita, jotka voidaan helposti ymmärtää väärin ja joilla voidaan aiheuttaa polemiikkia. Sen vuoksi komissio halusi esittää puolueettoman ehdotuksen ja korosti kymmentä keskeistä periaatetta, jotta voimme jatkaa yhdessä. Olin iloinen huomatessani, että puheenjohtajavaltio Ranska ja Ranskan oikeus- ja sisäministerit kannattivat integroitua menettelytapaa epävirallisen tapaamisensa aikana Cannesissa tällä viikolla.

Hyvät naiset ja herrat, haluan korostaa, että Euroopassa, Schengen-alueella, jossa liikkumisvapaus on todellista, on järjetöntä jatkaa 27 erilaisella maahanmuuttopolitiikalla. Me tarvitsemme eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan.

Tekeillä on myös meidän sosiaalinen ohjelmamme. Ei voi olla olemassa dynaamista, kilpailukykyistä taloudellista mallia ilman aitoa sosiaalista investointia niiden ongelmien ehkäisyyn, jotka liittyvät köyhyyteen, poissulkemiseen ja marginalisoitumiseen. Ranska on maininnut Euroopan komission julkaiseman uuden sosiaalisen agendan yhdeksi tärkeimmistä kohdistaan muutama päivä sitten. Olen siitä iloinen. Jotta voisimme valmentaa eurooppalaisia tulevaisuutta varten, meidän täytyy tarjota heille mahdollisuuksia, tarjota heille laadukkaita palveluja, koulutusta, terveydenhuoltoa ja jatkuvaa solidaarisuutta. Ketään Euroopassa ei saa jättää tien varteen. Euroopassa on kyse mahdollisuuksista ja yhteenkuuluvuudesta.

Hyvät naiset ja herrat, monia muita hankkeita aloitetaan seuraavan kuuden kuukauden aikana. En voi kuvailla niitä kaikkia täällä, mutta jos voin lyhyesti hahmotella niistä kahta, haluaisin kommentoida Euroopan puolustukseen ja Välimeren alueen unioniin liittyviä hankkeita, jotka julkistetaan ensi sunnuntaina Pariisissa. Katson, että nämä kaksi antavat Euroopalle mahdollisuuden vahvistaa asemaansa maailmassa. Myös näissä hankkeissa on meidän tehtävänämme muuttaa päämääräämme konkreettiseksi toiminnaksi.

Toivotan neuvoston puheenjohtajavaltiolle Ranskalle kaikkea menestystä ja takaan komission täyden tuen seuraavalle kuudelle kuukaudelle, jotka ovat varmasti jännittäviä.

Poliitikkojen ensimmäisenä tehtävänä on kohdata haasteet ja lisätä ponnistuksiaan niiden saavuttamiseksi menestyksekkäästi.

Voimme saavuttaa paljon yhdessä. Haluaisin ylistää tässä yhteydessä Ranskan hallituksen kovaa työtä, jota he ovat tehneet muutamien viime kuukausien aikana korkeimmalla tasolla työskennelläkseen tiiviisti yhdessä Euroopan toimielinten kanssa. Toimielinten, puheenjohtajavaltion ja jäsenvaltioiden täytyy kaikkien tehdä työtä rinta rinnan. Se on avain yhteiseen menestykseen, jonka olemme velkaa Euroopan kansalaisille. Haluaisin tässä yhteydessä ylistää myös puheenjohtajan ilmaisemaa sitoumusta täällä taas tänään, jotta sekä hän, neuvosto, parlamentti ja komissio löytävät konkreettisia ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin, joita kansalaisemme kohtaavat joka päivä.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, komission puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, Ranska on päättänyt, että sen puheenjohtajakausi on poliittinen sitoumus.

Tarvitsemme poliittista sitoutumista voittaaksemme Euroopan integraation kohtaamat ongelmat. Näistä juurtunein on epäilemättä Irlannin ”ei”-äänestys, josta täällä keskusteltiin tänään. Meidän täytyy sitouttaa kansalaisemme Eurooppaan. On olemassa monia syitä, miksi he epäröivät, mukaan lukien globalisaatioon, nouseviin hintoihin ja perinteisen perheen ja sosiaalisten arvojen muutoksiin liittyvät pelot.

Jos emme voi vakuuttaa kaikkia siitä, että suurista asioista, kuten turvallisuudesta, ilmastonmuutoksesta, energiasta ja maahanmuutosta voidaan neuvotella tehokkaasti ainoastaan Euroopan tasolla – ja ottaen huomioon maailman pääalueet, sillä Euroopan täytyy olla riittävän vahva, jotta se voi vakuuttaa Yhdysvallat, Intian, Kiinan ja Brasilian – me emme voi visioida rauhanomaista tulevaisuutta.

Puheenjohtajavaltio Ranska tarvitsee myös poliittista sitoutumista vakuuttaakseen kumppaninsa siitä, että Lissabonin sopimus auttaa meitä päättämään tehokkaammin ja demokraattisemmin kaikista näistä yhteisistä aiheista. Kaikki ryhmäni jäsenet, jotka kuuluvat Euroopan kansanpuolueeseen, haluaisivat, että kaikki ne jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ratifioineet sopimusta, tekisivät niin Ranskan puheenjohtajakauden aikana. Pohdiskelun jälkeen ja kaikella kunnioituksella me odotamme, niin kuin me teimme Ranskan ja Alankomaiden kanssa, että Irlanti tarjoaa 26 kumppanilleen ratkaisun umpikujaan. Me pyydämme jokaista jäsenvaltiota pidättäytymään olemasta muita parempia ja toimimaan vastuullisesti. Ryhmämme haluaisi lopettaa tämän institutionaalisen kiistan, ja me luotamme siihen, että puheenjohtajavaltio Ranska tekee töitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Arvoisat puheenjohtajat, hyvät naiset ja herrat, samalla, kun yritämme varustaa itsemme paremmilla päätöksentekovälineillä, meidän ongelmamme kasaantuvat. Se kuluttaa energiaa, jota voisi käyttää viisaammin työpaikkojen luomiseen, etujemme puolustamiseen sekä sosiaalisen mallimme ja yleisesti Euroopan edistämiseen. Kuten sanoin, me todellakin tarvitsemme poliittista sitoutumista. Meidän pitäisi myös varmistaa, että sitoudumme tarttumaan niihin painopistealoihin, jotka neuvoston puheenjohtaja on juuri julkistanut. Meidän täytyy toimia kiireesti selvittääksemme ilmastonmuutokseen, energiaan, maahanmuuttoon, elintarviketurvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät asiat.

Ilmastonmuutokseen ja energiaan liittyen vaihtoehdot ovat selvät: joko jäsenvaltiomme ovat vakuuttuneita siitä, että niiden täytyy edistyä ja toimia esimerkkinä ennen Kööpenhaminan huippukokousta, ja jos niin tapahtuu, meidän täytyy tehdä selkeitä päätöksiä ennen joulukuuta varmistaaksemme vastavuoroisuuden kansainvälisiltä kumppaneiltamme. Muuten ne päättävät, että huononevasta ilmaston kunnosta ja energia-riippuvaisuudestamme huolimatta ei ole syytä ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin. Minun tuskin tarvitsee kertoa teille kumpaan suuntaan oma poliittinen ryhmäni taipuu.

Haluamme päättää tämän tekopyhyyden myös siirtolaisuuden osalta. Samalla, kun joukko valtioita ympäri maailmaa on ottanut käyttöön maahanmuuttopolitiikan suhteellisen tyydyttävin tuloksin, useimmat meidän valtioistamme ovat viivyttäneet näitä valintoja. On aika keskustella ja päättää asiasta positiivisesti, humaanisti ja vastuullisesti. Eurooppalaisen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen luonnos, josta keskustelemme lokakuussa, on askel oikeaan suuntaan, ja onnittelen Euroopan unionin ministereitä heidän vastauksestaan tällä viikolla Brice Hortefeuxin valmistelemaan luonnokseen. Teillä on tukemme, Brice Hortefeux.

Lopuksi haluaisin mainita kaksi aihetta, jotka ovat erittäin lähellä sydäntäni ja jotka ovat elintärkeitä tulevaisuudelle ja riippumattomuudellemme: elintarviketurvallisuus ja puolustus. Haluaisin meidän ajattelevan kaikkein huonoimmassa asemassa olevia ihmisiä sekä maailmalla että omissa valtioissamme. Heille nouseva elintarvikkeiden hinta on todellinen ongelma. Haluaisin Euroopan ja puheenjohtajavaltion Ranskan ponnistelevan auttaakseen heitä näiden vaikeiden aikojen yli.

Puolustukseen liittyen haluaisin vain kysyä yhtä asiaa: kuinka Eurooppa voi olla uskottava ilman mainitsemisen arvoista puolustusta? Tarvitsemme puolustusta varmistaaksemme rauhan Euroopassa ja auttaaksemme kaikkein huono-osaisimpia ihmisiä maailmassa. Ryhmämme kannattaa puheenjohtajavaltio Ranskan sitoumusta näyttää tietä tekemällä rohkeita ehdotuksia kumppaneilleen näillä kahdella strategisella alueella.

Hyvät naiset ja herrat, Euroopan integraatio on erittäin poliittinen asia. En epäile hetkeäkään, etteivätkö kansalaisemme ryhtyisi uudelleen pitämään Euroopasta, jos olemme riittävän rohkeita tehdäksemme selkeitä poliittisia valintoja. Uskon täysin siihen, että uusi puheenjohtajavaltio rohkaisee meitä tässä asiassa ja että meillä on kaikki saavutettavanamme, kun pyrimme voittamaan kansalaistemme luottamuksen vuonna 2009 pidettävien Euroopan parlamentin vaalien edellä.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, näkemyksissänne on näkökulmia, jotka jaamme kanssanne, arvoisa Nicholas Sarkozy, ja haluaisin ensin keskustella muutamista niistä tarkemmin. Olen iloinen, että olette palanneet Japanista ehjin nahoin. Olemme nyt taas kuulleet uudelleen seuraavista ilmastonmuutokseen liittyvistä sitoumuksista, ja meidän on aika ottaa niihin kantaa.

Olette oikeassa siinä, että ilmastopaketti on tärkein asia: siitä ryhmämme on samaa mieltä. Olette myös oikeassa sanoessanne, etteivät yksittäiset valtiot saa sitä aikaiseksi yksinään – eivät muuten edes saksalaiset ja ranskalaiset tekemällä sopimuksia yksinään Straubingissa. On olemassa 25 muuta valtiota, jotka ovat osa kokonaisuutta, ja ennen kaikkea Euroopan parlamentti on se, joka tekee lopullisen päätöksen. Me teemme sen yhteistyössä kanssanne, mutta emme ota mitään aloitteita siinä ohessa – emme edes Angela Merkeliltä huolimatta siitä, kuinka hyvä idea se saattaisi olla.

Koska mainitsitte urheilun, minun piti vilkaista Ranskan sanomalehtiä tänä aamuna, sillä mietin, mitä ne kirjoittaisivat Nicholas Sarkozyn vierailusta Euroopan parlamenttiin. Ei mitään! Ne kirjoittavat paljon Tour de Francesta, ja tällä hetkellä johtavan ajajan keltaista paitaa pitää yllään saksalainen.

(Välihuutoja)

Kuuntelin teitä tarkkaan, arvoisa puheenjohtaja, kun luettelitte muita kohtianne ilmastonmuutoksesta ja erityisesti Lissabonin sopimuksesta. Todellakin, jos haluamme suoriutua, me tarvitsemme välineitä, ja se asettaa meidät pulmatilanteeseen. Kansalaiset haluavat meidän olevan tehokkaampia, läpinäkyvämpiä ja demokraattisempia, ja he haluavat kansallisten parlamenttien olevan demokraattisempia ja vaikuttavampia. Tämä kaikki pitää paikkansa, mutta aina, kun haluamme toteuttaa suunnitelmamme, tarvitsemamme väline – uudistussopimus – tempaistaan käsistämme.

Olette oikeassa: se tarkoittaa, että tarvitsemme uuden lähestymistavan, uuden alun. Meidän täytyy yrittää saada sopimus voimaan. Mielestäni on hienoa, että menette Irlantiin työskentelemään rakentavasti irlantilaisten kanssa. Jos saan antaa teille henkilökohtaisen vinkin, jättäkää Bernard Kouchner Pariisiin tällä kertaa. Minulle jäi sellainen mielikuva, ettei hänen aikaisempi osallistumisensa auttanut meitä juurikaan vakuuttamaan irlantilaisia.

(Suosionosoituksia, välihuutoja)

Puhun kuitenkin asiasta, jossa meillä on teidän kanssanne täysin päinvastainen kanta. Puhuitte puheenjohtajakautenne neljästä tärkeimmästä asiasta, ja odotin, jos te mainitsisitte vielä viidennen. Mainitsitte sen jälkeen useita asioita, jotka olivat teidän mukaanne tärkeitä – ei ensisijaisesti tärkeitä, vain muita asioita. Nämä ”muut asiat” sisälsivät sosiaalisen Euroopan, jonka te totesitte olevan kansallisvaltioiden asia. Mielestäni se on suuri virhe.

(Suosionosoituksia)

Haluan kertoa teille, että me odotamme erilaista lähestymistapaa puheenjohtajavaltiolta Ranskalta. Sosiaalinen Eurooppa ei tarkoita sitä, että me haluamme perustaa sosiaaliturvatoimiston Eurooppaan tai että me haluamme tuoda perheavustuksen Eurooppaan. Sosiaalisessa Euroopassa on kyse jostain muusta: ihmiset ovat kauan aikaa uskoneet – ja aivan oikeutetusti – että Eurooppa voi mahdollistaa taloudellisen kehityksen. Me olemme työskennelleet viisikymmentä vuotta varmistaaksemme, että taloudellinen kehitys Euroopassa johtaa kasvuun ja lisääntyviin työpaikkoihin, ja taataksemme aina enemmän sosiaaliturvaa.

Yhä useammat ihmiset alkavat nyt ajatella, että totuus on täysin vastakkainen – että Euroopan taloudellinen kehitys hyödyttää muutamia suuria monialayhtiöitä, tiettyjä vakuutusyhtiöitä, riskirahastoja ja suuria yhtiöitä, mutta ei ihmisiä. Euroopan unionin tehtävänä on palauttaa heidän uskonsa siihen, että Euroopan kasvu, tämän mantereen taloudellinen kehitys, ei palvele pankkeja ja suuria monialayhtiöitä, vaan jokaista yksittäistä kansalaista. Edelleen, jos kansallisvaltioiden täytyy varmistaa se, silloin teillä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana on velvollisuus kertoa muiden valtioiden päämiehille tai hallituksille, että heidän täytyy varmistaa, että sosiaalinen oikeus ennemmin kuin vapaiden markkinoiden radikalismi on keskeisessä asemassa heidän kansallisvaltioissaan.

(Suosionosoituksia)

Haluaisin lisätä, että meillä on Euroopan tuomioistuin, joka antaa tuomioita joka päivä, ja sen tuomiot voivat muuttaa sosiaalisen hyvinvoinnin astetta yksittäisessä jäsenvaltiossa, vaikka jäsenvaltioilla ei ole mitään vastustusvälineitä. Sen vuoksi tarvitsemme sosiaalista Eurooppaa, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ja sen vuoksi odotan teidän muuttavan mielipidettänne tästä asiasta joulukuuhun mennessä. Muutoin Euroopan parlamentin sosialistinen ryhmä ei voi kannattaa teitä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, pelko sosiaalisesta poissulkemisesta johtaa vaaralliseen kehitykseen, ja vaarallista kehitystä on myös se, että hallitukset ovat puolustuskannalla uskoessaan, että he voivat siirtää ihmisten huomion pois sosiaalisen poissulkemisen pelolta jahtaamalla vähemmistöjä. Näemme sen tapahtuvan parhaillaan yhdessä Euroopan unionin jäsenvaltiossa. En tiedä, kuinka suuri prosentuaalinen osuus Italian väestöstä on romanilapsia, mutta tiedän, että kun hallitus menee ja sanoo, että ”heidät rekisteröidään poliisirekisteriosaston tavoin; heiltä täytyy ottaa sormenjäljet”, arvatenkin siksi, että heille voidaan tarjota sosiaaliturvaa, kyseessä on vakava loukkaus Euroopan perusoikeuksia vastaan.

Teidän valtionne, Ranska, antoi kansakuntien eurooppalaiselle yhteisölle sen ensimmäisen perusoikeuskirjan. Ensimmäinen ihmisoikeusjulistus tuli teidän valtiostanne. Tasavaltanne presidenttinä olette osa maanne perinnettä. Pyydän teitä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan roolissanne vaikuttamaan Silvio Berlusconin hallitukseen ja kertomaan sille, että Euroopan yhteisö perustuu oikeusvaltion periaatteisiin – se ei ole hetken mielijohteen unioni.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Euroopan unioni kohtaa monia suuria haasteita, mutta jos emme varmista sosiaalista hyvinvointia Euroopassa, ihmiset kääntyvät pois nykyisestä Euroopasta, ja kun he kääntyvät pois, Lissabonin sopimuksesta ei ole mitään hyötyä; koko hanke kaatuu. Tarvitsemme sen takia rohkeutta. Tiedän, että olette rohkea mies. Kannatamme tärkeimpinä näkemiänne asioita; kannattakaa te nyt meidän – sosiaalista Eurooppaa ja ilmastonmuutosta, institutionaalista uudistusta ja ihmisoikeuksia. Silloin puheenjohtajakaudestanne tulee menestys.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, sanoisin neuvoston puheenjohtajalle, että Irlannin kielteinen äänestys Lissabonin sopimuksesta on tehnyt hänen vaikuttavasti valmistelemastaan puheenjohtajakaudesta ongelmallisemman. Se on myös antanut entistä suuremman syyn luoda käytännöllisen ja ongelmanratkaisukykyisen Euroopan.

Energia- ja ilmastopaketit tulevat päivä päivältä kiireellisemmiksi. Arvonlisäveron rajoittaminen on lyhytaikainen syötti: Euroopan pitäisi vähentää riippuvuuttaan öljystä ja kaasusta. Tarvitsemme paljon enemmän investointeja uusiutuvaan energiaan: pieniä ja paikallisia kotitalouksien laskujen pienentämiseen sekä suuria, esimerkiksi käyttäen Välimeren unionia investoimaan suurjännitteiseen aurinkolämpövoimaan Pohjois-Afrikassa.

Tiistaina G8-valtiot, jotka tuottavat lähes kaksi kolmannesta maailman hiilidioksidipäästöistä, hyväksyivät viidenkymmenen prosentin päästövähennystavoitteen. Mutta kehittyvät taloudet ovat oikeassa sanoessaan, että tavoitteen pitäisi olla korkeampi – ehkä kahdeksankymmentä prosenttia – ja että pitäisi asettaa myös väliaikaisia tavoitteita.

Elintarvikkeiden hintojen vakauttamiseen me tarvitsemme hyviä ideoita, kuten komission jäsen Fischer Boelin ajamat viimeaikaiset yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset, emme kuitenkaan protektionismia huolimatta siitä, miten hyvin se olisi naamioitu. Totuus on, että ihmiset välittävät enemmän bensiinin hinnasta ja leipälaskusta kuin unionin uljaista tavoitteista. Nykyään kenenkään ei pitäisi sanoa ”Qu’ils mangent de la brioche” (”Antaa heidän syödä kakkua”).

Neuvoston puheenjohtaja on oikeassa kohdistaessaan huomionsa maahanmuuttoon. Mutta maahanmuuttoa voi hallita vain, kun me hallitsemme sitä epätoivoa, joka saa niin monen riskeeraamaan niin paljon tänne päästäkseen. Pitäisi olla keinoja laillista maahanmuuttoa varten, ihmisten salakuljetus pitäisi saada aisoihin ja pitäisi myös uudistaa viljelypolitiikkaamme polkaistaksemme käyntiin kasvun lähtömaissa. Voi olla optimistista pyytää puheenjohtajavaltiota Ranskaa vapauttamaan markkinat. Mutta jotta voimme luoda turvallisuutta rajojemme sisäpuolelle, meidän täytyy antaa toivoa niiden ulkopuolelle.

On toinen ala, jolla puheenjohtajavaltio Ranska voi toimia uranuurtajana. Ranska antoi meille ihmisoikeudet. Nyt Ranskan täytyy johtaa niiden puolustamista. EU:n alueella se voi tehdä näin ajamalla sitkeästi eteenpäin syrjinnänvastaista direktiiviä. Ulkomailla sen on ankkuroitava rauha Balkanin niemimaalle Euroopan unionin jäsenyysmahdollisuuksien avulla ja sen on käytettävä Välimeren unionia ihmisoikeuksien parantamiseen Pohjois-Afrikassa ja pidettävä yhtenäisesti yhteyttä Venäjään ja tuomittava Kiinan toisinajattelijoihin kohdistuvat ratsiat.

(FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, älkää menkö Pekingiin. Pelatkaa joukkuepeliä.

(Suosionosoituksia)

Voltaire sanoi: ”Kuolevaiset ovat samanlaisia: ero ei ole syntymässä, vaan ainoastaan hyveellisyydessä”.

(EN) Ja johtamalla Eurooppa voi osoittaa hyveellisyytensä ja vaatia, että jokaisen miehen ja naisen arvo tunnustetaan.

Arvoisa puheenjohtaja, menestyäksenne teidän täytyy rakentaa yhteisymmärrys. Teidän täytyy saada parlamentti, neuvosto ja komissio tekemään töitä yhdessä 27 jäsenvaltion ja tämän istunnon laatiman yhteisen agendan mukaisesti. Jos meidän täytyy kiistellä, kiistellään kyseisestä strategiasta, ei sen viestintuojista. Olette heittäytyneet väittelyyn Euroopan keskuspankin puheenjohtajan ja kahden komission jäsenen kanssa, mutta he edustavat meidän unioniamme ja toimintatapoja, joista olemme sopineet. Ei ole eurooppalainen tapa hajottaa ja hallita. Meidän täytyy puolustaa periaatteitamme, mutta tehdä yhteistyötä saavuttaaksemme yhteiset tavoitteet.

(FR) Arvoisa puhemies, tiedän, että olen päättämässä puheeni, mutta antakaa minulle ”soixante petites secondes pour ma dernière minute” Carla Brunin aviomiehen kanssa.

(Naurua)

(EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, jos pidätte kiinni periaatteistanne ja annatte meidän tehdä yhteistyötä saavuttaaksemme yhteiset tavoitteet, jos teette sen, liberaalit ja demokraatit työskentelevät kanssanne.

(Suosionosoituksia)

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kansalaisten tuomiseksi lähemmäs Eurooppaa on tarpeen, kuten sanoin Eurooppa-valmistelukunnassa uutta sopimusta valmisteltaessa, antaa Euroopalle sielu, joka kunnioittaa monia kieliä ja identiteettejä, vahvistaen yhteisiä juuria ja arvoja, ja te olette yrittäneet tänään ilmasta kyseistä sielua puheessanne, arvoisa neuvoston puheenjohtaja.

Kuten Strasbourg on symboli uudistetusta rauhasta, Euroopan liput liehuvat tänä päivänä kansallisten lippujen rinnalla, ja niiden pitäisi edustaa näkyvästi kaikkien niiden kansalaisten symbolia, jotka ovat liittyneet yhteen yhteisessä hankkeessa, joka liittyy puolustukseen, turvallisuuteen, kulttuuriin ja taloudelliseen kasvuun sekä Euroopan keskuspankin läpinäkyvyyteen – ehkä se vielä puuttuu uudesta sopimuksesta.

Politiikalla pitää antaa nuorille ihmisille selviä tavoitteita. Ei voi olla taloudellista tulevaisuutta ilman kunnioitusta ympäristöä kohtaan, eikä voi olla oikeuksien kunnioittamista ilman, että tunnustetaan siihen liittyvät velvollisuudet. Toivomme, että puheenjohtajavaltio Ranska sisällyttää tavoitteisiinsa Euroopan velvollisuuksien peruskirjan. Demokratia ja vapaus perustuvat sääntöjen noudattamiseen. Internet ei voi toimia terrorismin, lapsikaupan ja väkivallan lietsonnan välineenä. Meidän täytyy yhdenmukaistaa valtioidemme lainsäädäntö maahanmuutosta vähemmistöjen suojeluun ja energiasta yhdenmukaiseen kehitykseen.

Uusi Eurooppa uuteen suhteeseen Afrikan kanssa. Ei vain vihreitä sertifikaatteja tai kauppaa, vaan keskinäistä kasvua jakaen yhdessä Euro–Välimeri-hankkeen; meidän täytyy miettiä terrorismisaarekkeita Mogadishussa ja väkivaltaa Zimbabwessa, sillä ne estävät demokratian kehittymisen. Euroopan unionissa on liian paljon epäröintiä: me pyydämme neuvostoa hyväksymään ”tehdyn”, jotta kansainvälisellä kaupalla olisi selvät säännöt.

Väärentämisen ja laittomuuksien torjunta on taloudellinen ongelma, mutta se vaikuttaa myös kansalaistemme terveyteen, ja pienet ja keskisuuret yritykset ovat kulttuurinen arvo, jota pitää puolustaa. Tarjoamme puheenjohtajavaltiolle Ranskalle vankkumattoman tukemme, jotta monien kansalaisten toiveista tulisi totta ja jotta siten, mahdollisesti, tukemalla tieteellisen edistyksen kehitystä harvinaisten tautien torjumisessa me voisimme myös torjua viisaan ystävämme Martin Schulzin laajalle levinnyttä vastenmielisyyttä pääministeri Berlusconia vastaan.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puheenjohtaja, eurooppalainen voluntarisminne ja kunnianhimonne Eurooppaan on haaste, joka jaamme vihreiden ja Euroopan sitoutumattomien liiton ryhmässä. Sanoisin jopa tunnettua laulua mukaillen, että ”se on huume, josta olemme kaikki riippuvaisia”.

Haluaisin kuitenkin sanoa erään asian. Jos olemme niin kunnianhimoisia, että meidän täytyy hyväksyä ilmastopaketti sellaisena kuin se on yhdellä hetkellä ja että seuraavana hetkenä kumarramme saksalaisen autoteollisuuslobbauksen edessä, me olemme hävinneet, sillä jokainen tulee ja sanoo: ”älkää unohtako meitä”. Se juuri on ongelma. Me emme voi valittaa bensiinin oleva liian kallista, jos me samaan aikaan sallimme autoteollisuuden rakentaa bensiiniä hotkivia ajoneuvoja. Meillä on ollut tekniikka rakentaa energiatehokkaita autoja jo viisitoista vuotta, mutta koska ei ole olemassa sääntöjä, jotka pakottaisivat valmistajat rakentamaan niitä, kuluttajat maksavat nyt bensiinistä sen hinnan, mikä se on tällä hetkellä. Tämä on totuus tästä asiasta; näin asiat ovat.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

Mainitsette eurooppalaisen maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen. Otetaan sitten eurooppalainen turvapaikka- ja maahanmuuttosopimus käyttöön. Pannaan alulle keskustelu: annetaan Euroopan parlamentin osallistua laillista siirtolaisuutta koskevaan yhteispäätösmenettelyyn, jotta me saisimme aikaan aidon poliittisen keskustelun, aidon demokraattisen väittelyn. Olen kyllästynyt, hyvä Joseph Daul, koska aina, kun keskustelemme siirtolaisuudesta, viidentoista sekunnin jälkeen alamme keskustella laittomasta siirtolaisuudesta, maahanmuuton uhasta. Ensinnäkin, jos Eurooppa on sitä, mitä se on tänä päivänä, me saamme kiittää siitä niitä miehiä ja naisia, jotka ovat rakentaneet sen meidän kanssamme. Se on totuus.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

Minä en ole enkeli, mutta me olemme rakentaneet talon, jossa ei ole ovia. Ihmisiä tulee sisään ikkunoista. Sanon teille: ”Avatkaamme ovet, jotta ihmiset voivat tulla Eurooppaan, ja päättäkäämme sen jälkeen, mitä teemme laittomasti tulleille”. Te sanotte meille: ”Me tarvitsemme osaavia työntekijöitä”, kuitenkin samaan aikaan Eurooppa lähettää kotiin joka vuosi kymmeniä tuhansia opiskelijoita, jotka ovat tulleet tänne opiskelemaan. Annetaan heidän jäädä tänne; jos he ovat opiskelleet täällä, he eivät ole laittomia siirtolaisia.

Siirryn nyt kysymyksiin, joista sanoitte, ettei sosiaalinen ulottuvuus ole Euroopan vastuualueella. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te ette suojele eurooppalaisia, jos emme tee yhteistyötä taistellaksemme sosiaalista ja julkistaloudellista polkumyyntiä vastaan. Meidän täytyy saada eurooppalaiset kohtaamaan tämä ongelma. Meidän täytyy saada se loppumaan, ja kannatamme teitä siinä. Pitääkö meidän keskustella keskuspankin kanssa? Keskustellaan sitten. Pitääkö meidän keskustella irlantilaisten kanssa? Ryhdytään keskusteluun. Meidän täytyy lopettaa sanomasta, ettei sosiaalinen ulottuvuus ole osa Euroopan vastuualuetta. Se ei voi jatkua.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

Haluan nyt siirtyä aiheisiin, joista olemme vahvasti eri mieltä. Olette menossa Kiinaan osallistumaan olympialaisten avajaisiin Kiinan presidentin kanssa. Toivottavasti nautitte siitä! Henkilökohtaisesti ajattelen kaikkia vankeja, jotka mädäntyvät kiinalaisissa vankiloissa. Ajattelen kaikkia niitä, jotka on pidätetty. Ajattelen kaikkia niitä, joita kohdellaan kaltoin Tiibetissä. Teillä oli erinomainen tilaisuus puolustaa eurooppalaisia demokratian ja vapauden arvoja sanomalla, että ”en osallistu olympialaisten avajaisseremoniaan, Kiinan kommunistisen puolueen teatteriin”. Tämän me haluamme kuulla.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

Voin kertoa teille, että kun ryhdytte kirjoittamaan muistelmianne, kadutte, mitä olette tehnyt. Kadutte sitä, koska ihmiset, jotka vangitsivat ne viattomat kansalaiset, sanovat heille: ”katsokaahan, me voimme tehdä mitä haluamme: läntinen maailma haluaa vain markkinamme.” Arvoisa presidentti, on häpeällistä, on säälittävää osallistua olympialaisten avajaisseremoniaan.

(Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta)

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, komission puheenjohtaja, haluaisin keskittyä puheessani puheenjohtajavaltion Ranskan kaksijakoiseen luonteeseen, nimittäin sen kiistattomaan vahvuuteen ja aivan liian ilmeiseen heikkouteen.

Sen vahvuus suhteessa unionin perinteisiin sävyihin on se, että se ei väitä, että Euroopalla menisi hyvin ja että sen pitäisi jatkaa samoilla linjoilla samalla, kun lisääntyvä joukko eurooppalaisia ajattelee, että unionilla menee huonosti ja että asioiden pitäisi muuttua. Tähän saakka on mennyt hyvin. Mutta mitä sitten? Juuri tässä on ongelma. Arvoisa presidentti, mitä johtopäätöksiä vedätte ilmeisen selkeästä laillisuuskriisistä, joka unionissa koetaan tänä päivänä, erityisesti sen taloudellisesta mallista ja toimintatavasta?

Sanotte kunnioittavanne ja haluavanne ymmärtää niitä huolia, joita eurooppalaisilla on unioniin liittyen, mutta painostatte irlantilaisia palaamaan päätökseensä, kun he vain antoivat äänensä kuuluville, niin kuin ranskalaiset ja alankomaalaiset siitä, mitä miljoonat muut eurooppalaiset miettivät. Kritisoitte oikeutetusti tapaa, jolla Euroopan keskuspankki on johtanut euroa norsunluutornistaan, mutta ette koskaan suosittele niiden sääntöjen tarkastamista, joilla kaikki tämä valta on sille annettu, ja jopa annette sille tämän tehtävän!

Väitätte maahanmuutosta, että haluatte ”palvella meidän arvojamme”, mutta kannatitte häpeällistä direktiiviä, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu sekä kaikki ihmisoikeusjärjestöt ja eurooppalaiset kirkot tuomitsivat juuri sen vuoksi, että se loukkaa olennaisia ihmisarvoja. Jätätte huomioimatta sosiaalisen kysymyksen – jonka teidän sanojenne mukaan pitäisi pysyä yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla – mutta ette puhu mitään Euroopan tuomioistuimesta, joka antaa tuomioita tuomioiden perään asettaen erilaiset sosiaaliset mallit unionissa kilpailuun toisiaan vastaan ja perustaen itsensä EY:n perustamissopimuksen 43 ja 49 artiklaan.

Sanotte, ettette pitäneet ”puolalaista putkimiestä” koskevasta mielikuvasta. En minäkään pitänyt. Se oli populistisen oikeiston keksinä ilmaus, jonka Bolkestein teki kuuluisaksi televisiossa. Sanon ”tervetuloa kaikki työntekijät kaikista valtioista” ja haluan heille yhdenvertaiset toimintaedellytykset kaikilla alueilla.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

Juuri tämä kielletään voimassa olevalla EU:n lainsäädännöllä. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, saanen muistuttaa teitä siitä, että komission mukaan Ala-Saksin osavaltiossa samasta työstä samalla rakennustyömaalla maksetaan toisesta jäsenvaltiosta tulleelle työntekijälle puolet saksalaisen työntekijän saamasta vähimmäispalkasta. Me emme halua sitä. Tiesittekö, mitä mies, jota ei voi syyttää populismista, nimittäin Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön pääjohtaja John Monks ajattelee? Hän pitää näitä päätöksiä ”erittäin ongelmallisina”, sillä, kuten hän sanoo, ne asettavat ”taloudelliset vapaudet etusijalle perusoikeuksiin ja työlain kunnioitukseen verrattuna”. Miten te vastaatte tähän?

Väitätte haluavanne rakentaa ”Euroopan, joka suojelee”, mutta emme kuule teidän arvostelevan kaikkia niitä rakenteellisia toimenpiteitä, jotka tekevät eurooppalaisten olemassaolosta epävarman: velvollisuutta avata julkisten liikelaitosten hankkeet kilpailulle; vakaussopimuksen paineita palkkoihin ja sosiaalikuluihin ja useita komission valmistelemia ja neuvoston hyväksymiä ”suuntaviivoja”, joita kiihkeästi sovellatte omassa maassanne.

Voisin mainita suuntaviivan 2: eläkkeiden, sosiaaliturvan ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistus. Suuntaviiva 5: työmarkkinoiden joustavuus. Suuntaviiva 13: sellaisten sääntelyyn liittyvien, kaupallisten ja muiden esteiden raivaaminen, jotka estävät kilpailua kohtuuttomasti. Enkä ole maininnut niistä kaikkia.

Ranskan – ja Italian – aseman täyskäännös on juuri mahdollistanut sen, että neuvosto voi ylittää velvollisuudet, jotka se asetti itselleen sopiessaan direktiiviluonnoksesta, joka sallisi 65-tuntisen työviikon. Tämä siunaa Dickensin Euroopan uudeksi isäksi!

Vielä muutama sana, arvoisa presidentti: tänä viikonloppuna, eurooppalaisten vieraidenne edessä – parlamentin puhemiehen, komission puheenjohtajan ja kahdentuhannen ranskalaisen oikeistoyritysjohtajan – päätitte puheenne sanoihin, jotka tulkittiin ammattiyhdistysliikkeessä kokonaisuudessaan kiihotukseksi – ja erittäin harkitsemattomaksi sellaiseksi – ilmoittaessanne, että nyt, kun jossain on lakko, ranskalaiset eivät enää edes pane asiaa merkille. Tätä pöyhkeää tapahtumaa seuraavana päivänä opetusministerinne selitti, että se oli ”tapa vakuuttaa eurooppalaiset kumppanimme niistä kaikista arvovaltaisimpien ollessa paikalla”. No, jos teidän täytyy loukata ammattiyhdistyksiä tyynnytelläksenne Euroopan johtajia, on varmasti aika muutokselle Euroopassa.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Philippe de Villiers, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa Ranskan tasavallan presidentti, Euroopan ihmisten täytyy valitettavasti selviytyä arkipäivässään Brysselissä ja Frankfurtissa istuvien Euroopan virkamiesten politiikan tuhoisista vaikutuksista. Euroopan ihmiset näkevät päivä päivältä paremmin, että kaikki heidän valtansa valuu läpi sormien, että heidän vapautensa otetaan pois, olkoon ne sitten ostovoimaa, kallis euro, muuntogeeniset organismit, verot, kalastuslaitokset, kaupankäynnin suojelun puute, maahanmuutto tai jopa jalkapallo, jonka itse mainitsitte muutama hetki sitten. Kaikki valuu läpi heidän sormiensa, ja sanoisin, arvoisa tasavallan presidentti, Euroopan unionin puheenjohtaja, että kaikki valuu teidän sormienne läpi. Sanotte niin itse, korostatte sitä kritiikkinä. No nyt on korkein aika toimia ja ryhtyä toimimaan sanojenne mukaisesti.

Hetki sitten arvostelitte yhteisön etuuskohtelun puutetta, ja olette oikeassa. Sallikaa minun kuitenkin muistuttaa teitä, että se poistettiin Marrakeshin sopimuksella, jonka te hyväksyitte, eikä se sisälly Lissabonin sopimukseen, jonka te laaditte.

Te paheksutte keskuspankin vastuuttomuutta ja pyydätte, että asiasta käynnistettäisiin keskustelu. Me puolestaan haluamme päätöksiä. Ehkä minun voin muistuttaa teitä tässä yhteydessä, että keskuspankin riippumattomuus, vastuuttomuus, jota näemme työssämme joka päivä, järjestettiin ja muodollistettiin Maastrichtin sopimuksella. Kadutte, että hankitte Brysselin sopimuksen öljyverotuksen vuoksi, mutta se on vain seurausta Nizzan ja Amsterdamin sopimuksista, jonka te ratifioitte parlamentaarista tietä.

Lyhyesti sanottuna te valitatte tänään ja muina päivinä niistä seurauksista, joita te rohkaisette joka päivä, toisin sanoen riisuen pois valtion vallan sellaisten jälkidemokraattisten foorumeiden hyväksi, jotka koostuvat virkamiehistä, pankkiireista ja tuomareista. Euroopan unionin puheenjohtajakautenne on historiallinen mahdollisuus saada Eurooppa liikkumaan jälleen oikeaan suuntaan, Eurooppa, joka on juurtunut sellaisten kansakuntien vapauteen, jotka kunnioittavat demokratiaa. Sen vuoksi pyydämme teitä kunnioittamaan Irlannin kansan mielipidettä ja julistamaan Lissabonin sopimuksen kuolleeksi. Eurooppalaisten ei tarvitse tehdä sovintoa Brysselin kanssa, vaan Brysselin täytyy tehdä sovinto eurooppalaisten kanssa!

(Suosionosoituksia puhujan ryhmästä)

  Jean-Marie Le Pen (NI). – (FR) Arvoisa herra presidentti, täällä te olette asetettuna kuudeksi kuukaudeksi kiertävään ja lyhyeen Euroopan unionin puheenjohtajan rooliin. Toisin kuin suurin osa Ranskan äänestäjistä, olette osoittaneet olevanne palavan innokkaasti Euroopan kannattaja mennen jopa niin pitkälle, että esittelette jälleen kerran perustuslaista vain hieman erilaisen version Lissabonin sopimuksen muodossa, vaikka ranskalaiset hylkäsivät sen alankomaalaisten tavoin vuonna 2005. Valitettavasti suunnitelmanne ovat epäonnistuneet irlantilaisten tahdonilmauksen takia.

Lissabonin sopimus on sen vuoksi mitätön, huolimatta kaikista niistä suunnitelmista, joita se pyrkisi tuputtamaan eurooppalaisille, hallitsevan euroglobaalin nurkkakunnan tahtoa.

Nuorena parlamentin jäsenenä vuonna 1957 äänestin Rooman sopimusta vastaan –vastustin sen prosessin ensimmäistä vaihetta, jonka muiden muassa edistäjiensä Monnetin ja Coudenhove-Kalergin mukaan oli tarkoitus johtaa Euroopan yhdysvaltoihin: Baabelin torniin, joka voidaan rakentaa vain kansakuntien raunioille ja erityisesti kotimaani Ranskan raunioille. Siitä lähtien olen määrätietoisesti vastustanut sitä.

Meille sanotaan, että globalisaatio tuo mukanaan kaikkialle perusteellisia muutoksia, joita meidän täytyy sietää. Todellisuudessa kaikkialla maailmassa kansakunnat ovat kuitenkin voimistumassa intohimoisen isänmaallisuuden kannattamana yhtä aluetta lukuun ottamatta – Eurooppaa – jossa kansakunnat ja kotimaat uhrataan, hajotetaan osiin ja rappeutetaan sellaisen hankkeen takia, jolla ei ole voimaa eikä identiteettiä, samalla kun ulkomaisten siirtolaisten aallot vähittäin tunkeutuvat sinne ja taloudellisten rajojemme avaaminen jättää sen avoimeksi raivoisalle kilpailulle lopusta maailmasta.

Mitään niistä lupauksista, joita eurooppalaisille on annettu sen vuoksi, että he hyväksyisivät itsenäisyytensä, itsemääräämisoikeutensa, identiteettinsä ja kulttuurinsa menetyksensä, ei ole pidetty: ei myöskään kasvua tai täystyöllisyyttä, ei vaurautta tai turvallisuutta, ja hallitseva tunne on pelko, kun me seisomme kangastavan järjestelmällisen kriisin partaalla: energia- ja ruokakriisit ja taloudelliset kriisit. Sillä välin on totta, että mediasirkus jatkuu. Eilen jalkapallon Euroopan mestaruuskisat, tennistä Roland Garrosilla, huomenna olympialaiset Pekingissä ja tänään ihmeellinen tarina ikonista, Ingridistä, joka nauraa, itkee, rukoilee ja tulee ja menee veljellisillä käsivarsillasi!

Kaipauksessasi tulla vapauttajaksi osallistuit neuvotteluihin FARC-terroristien kanssa, mutta se ette olleet te tai Hugo Chavez, joka vapautti kolumbialaisen senaattorin Betancourtin. Se oli presidentti Uribe, joka hellittämättömästi, globaalin progressivismin yleistä liikettä vastaan saavutti ratkaisevan voiton rikollisesta terrorismista. Yrititte yhä uudelleen hyödyttömästi ja menitte jopa niin pitkälle, että kutsuitte katuvaiset FARC-kommunistiterroristit Ranskaan saamaan turvapaikan; mutta suojellaksenne heitä keneltä? Demokraattipresidentti Uribelta? Kun kerran olette menneet niin pitkälle, miksi ei Talibania, Hizbollahia tai tamilitiikereitä? Olette kuin hirviö Amphisbaena, joka oli niin rakas Césairille. Uskokaa arvoisa presidentti, että kaikki lahjanne orkestroida mediaa eivät riitä vastustamaan uhkaavia vaaroja, joita teidän täytyy kohdata ennen vuoden loppua.

Eurooppamme on kuin laiva, joka on suistumassa reitiltään, tuulen ja aaltojen kolhiinnuttama, maailman ainoa alue, joka on harkitusti hajottanut sen poliittiset ja moraaliset rakenteet, jolla ei ole rajoja ja johon asteittain tunkeutuu massiivinen joukko siirtolaisia – tämä on vain alkua! Taloudellisesti ultraliberalismin tuhoama, sosiaalisesti köyhtynyt, demografisesti heikennetty, ilman henkeä tai puolustusvoimaa, se on tuomittu parhaimmillaan olemaan Yhdysvaltojen suojelualue ja pahimmillaan dhimmitudin orjuuttama. On korkea aika hylätä kohtalokas illuusio federalismista ja rakentaa kansakuntien Eurooppaa, jota yhdistää enemmän todelliset liitot, jotka ovat epäilemättä vaatimattomampia, mutta tehokkaampia. Perustuslain ja perustamissopimuksen kaksinaisten virheiden pitäisi toimia varoituksena. Eurooppalaiset eivät halua olla missään tekemisissä näiden suunnitelmien kanssa, eivätkä he salli niiden tyrkyttämistä heille, koska he eivät halua kuolla.

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Hyvät naiset ja herrat, kiitän teitä puheistanne.

Haluaisin ensin kiittää Joseph Daulia, Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puheenjohtajaa hänen omastaan ja ryhmänsä tuesta, joka on korvaamatonta puheenjohtajavaltiolle Ranskalle. Olen samaa mieltä analyysinne kanssa ja olen varma, että ymmärrätte, etten palaa takaisin käydäkseni läpi kaikkia kohtia siitä huolimatta, että puolustuspolitiikkaa koskeva kommenttinne on täysin tarpeellinen.

Hyvä Martin Schulz, sallikaa minun sanoa, että arvostin vastuuntuntoa puheessanne. Joseph Daulin osalta totean, että tapasimme ja keskustelimme, eikä meillä ole salaisuuksia. Demokratia ei saa olla varjoteatteria. Sen pitäisi antaa meille mahdollisuus verrata ajatuksiamme ja yrittää saavuttaa kompromissi. Voitte olla varma siitä, että kuten Joseph Daulin tapauksessa, puheenjohtajavaltio Ranska arvostaa sosialistisen ryhmän tukea Euroopan parlamentissa ja teidän tukeanne yhteisymmärrysasioissa. Sen lisäksi en ymmärrä, miksi minä sanoisin, että se tuki on vähemmän tarpeellista minulle, koska se tulee sosialistisen ryhmän puheenjohtajalta, tai miksi te pyrkisitte luomaan ristiriitoja puheenjohtajavaltion kanssa vain siitä syystä, että minulla ei ole samaa poliittista vakaumusta kuin teillä.

Haluan sanoa, että energia- ja ilmastopakettin osaltaolen täysin tietoinen siitä, ja sanon tämän myös Joseph Daulille, että parlamentilla on asiassa viimeinen sana; mutta vielä parempaa on, ettei sillä ole vain viimeistä sanaa. Kysymys on parlamentin mobilisoinnista, joka lisää paineita niille jäsenvaltioille, joilla ei ole samat päämäärät kuin parlamentilla, komissiolla ja puheenjohtajavaltiolla. En sanoisi, hyvä Martin Schulz, että teillä on viimeinen sana hallussanne. Väitän, että sitoumuksenne on äärimmäisen välttämätöntä.

Haluaisin myös sanoa Daniel Cohn-Benditille, että kysymys ei ole polvistumisesta kaikkien edessä, erityisesti ei autoteollisuuden, olkoon se sitten ranskalaista, italialaista tai saksalaista. Miksi hyökätä vain saksalaisen teollisuuden kimppuun? Tässä tapauksessa neuvoston puheenjohtajan pitää ottaa huomioon kaikkien jäsenvaltioiden lailliset edut. Se, mitä meidän pitää tehdä, on vastustaa teollista edunvalvontaa samalla, kun teollisuudelle sallitaan reilut olosuhteet. Meidän on myös tehtävä selväksi, että energia- ja ilmastopaketin puolustaminen ei tarkoita, että olemme naiiveja.

Toisin sanoen, hyvä Daniel Cohn-Bendit, koska haluamme saavuttaa planeetalle tasapainon, en haluaisi, että meitä syytettäisiin uudelleensijoittamisen edistämisestä. Kysymys ei ole ympäristön kunnioittamisesta ja uudelleensijoittamisen hyväksymisestä; kysymys on ympäristön kunnioittamisesta ja uudelleensijoittamisen hylkäämisestä. Mikä tahansa muu ajattelutapa on tuhoisaa. Jos pyydätte jäsenvaltioita valitsemaan ympäristön ja kasvun välillä, saatatte meidät umpikujaan. Kestävä kehitys ja ympäristön kunnioitus ovat taloudellisen kasvun tekijöitä. Tämän vuoksi toivon, hyvä Daniel Cohn-Bendit, että ette ole närkästynyt, vaikka pidän Martin Schulzin tai Joseph Daulin analyysiä teidän omaanne parempana, vain tämän kerran.

Nyt, hyvä Martin Schulz, pääsen asiaan, josta sanoitte meidän olevan eri mieltä. Haluan sanoa, että minä en ole sitä mieltä. Minä haluaisin myös sanoa teille, että Eurooppa ei ole vastuussa siitä, että saksalaiset ystävämme eivät ole onnistuneet pääsemään sopimukseen vähimmäispalkasta, vaan että kyse on lähinnä saksalaisesta poliittisesta kiistasta, joka on aiheuttanut sen, että olette torjuneet vähimmäispalkan. Älkää sälyttäkö Euroopan niskoille vastuuta sosiaalisesta epäonnistumisesta, joka johtuu kansallisesta poliittisesta kiistasta!

Tässä tapauksessa neuvoston puheenjohtajana minulla ei ole oikeutta jakaa tuomioita. Sanoisin varsin yksinkertaisesti ”Älkää pyytäkö meitä, hyvä Martin Schulz, ratkaisemaan ongelmia, joita te saksalaiset ette ole pystyneet ratkaisemaan keskenänne”. Haluaisin lisätä, että Ranskassa sosiaaliasioihin liittyen me pidämme vähimmäispalkkaa erittäin tärkeänä. Mitä sosiaalinen yhdenmukaistaminen tarkoittaisi? Te saksalaiset olette torjuneet vähimmäispalkan. Me ranskalaiset haluamme pitää vähimmäispalkkamme. Sosiaalinen yhdenmukaistaminen tarkoittaisi siis sitä, että meidän täytyisi torjua minimipalkkamme, koska saksalaisilla ei ole sitä. Kieltäydyn tästä sosiaalisesta taantumisesta muun muassa eurooppalaisen ideaalini nimissä. Kiitos, hyvä Martin Schulz, mahdollisuudesta selventää sosiaalisia sitoumuksiani.

Haluaisin kuitenkin lisätä, hyvä Martin Schulz, että olette täysin oikeassa taloudellisen kapitalismin normien nostamisesta, sääntöjen, joita sovelletaan luokituslaitoksiin ja joidenkin rahalaitostemme täysin tuomittavaan toimintatapaan, ja haluaisin sanoa myös, että kaikissa valtioissamme on ollut suurten pankkien johtajia, jotka ovat halunneet läksyttää poliitikkoja siitä tarkkuudesta, jolla valtion asioita pitäisi ohjata.

Nähtyäni, mitä on tapahtunut joissakin suurissa yksityispankeissa, sanoisin, että ne, jotka pitivät luentoja, olivat erittäin huonossa asemassa niiden antamiseen, ja heidän täytyy nyt valmistautua kuuntelemaan luentoa. Haluaisin lisätä, hyvä Martin Schulz – sanon tämän Graham Watsonin valvovan silmän alla – että vastustan protektionismia. Kannatan vapautta, mutta emme enää voi jatkaa maailmassa, jossa ei ole sääntöjä, jossa luokituslaitokset tekevät mitä haluavat, jossa jotkut rahalaitokset haluavat tehdä miljardeja euroja muutamassa sekunnissa keinotellen pörssisaleissa.

Eurooppa, jonka me haluamme, ja hyvä Martin Schulz, puheenjohtajavaltio Ranska esittää ehdotuksia tästä asiasta, ehdotuksia asetuksista, joilla nostetaan taloudellisen kapitalismin moraalisia normeja, koska me voimme nähdä nyt, että syynä globaalin kasvun vuoden kestäneeseen seisahtamiseen on subprime-kriisi ja niiden rahainstituutioiden luottamukseen kohdistuva kriisi, jotka ovat tehneet mitä lystävät, milloin haluavat, lainaten rahaa kenelle tahansa kaikki ehdot alittaen. Jos Euroopalla on mitään järkeä, sen täytyy palauttaa jokin kuri siihen, mistä on tullut ”kaikki käy” -laki. Haluaisin sanoa Martin Schulzille, että olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan.

Euroopan maahanmuuttosopimuksen osalta haluaisin sanoa Martin Schulzille ja Daniel Cohn-Benditille, että puheenjohtajavaltio Ranska ottaa mukaan Euroopan parlamentin. Se on paras tapa välttää menemistä liiallisuuksiin. Hyvä Martin Schulz, puhuitte ylilyönneistä, jotka ovat tapana yhdessä valtiossa – ei ole minun tehtäväni mainita sitä – mutta jos me kaikki sovimme kustannusten vähimmäismäärästä, mainitsemianne ylilyöntejä ei enää tapahdu, ja – hyvä Daniel Cohn-Bendit, olen varma, että Joseph Daul yhtyisi mielipiteeseeni – miksi Euroopan parlamentti ei ottaisi osaa tähän? En tiedä olisiko se institutionaalisesti mahdollista.

(Daniel Cohn-Benditin huomautus mikrofonin ohi)

Hyvä Daniel Cohn-Bendit, olen tietoinen auliudestanne. Yleisesti ottaen olette aina valmis antamaan neuvoja, erityisesti minulle. Vaikka minua vaivaisi teidänkaltaisenne vaatimattomuus, en tarvitsisi neuvojanne. Tiesin, että yksimielisyyttä vaadittaisiin, mutta siitä huolimatta yksimielisyyttä ei tarvita siihen, että kerron Euroopan parlamentille, että maahanmuuttokysymys on riittävän tärkeä keskusteltavaksi poliittisesti ja teidän osallistumiseksi jopa ennen kuin on olemassa Lissabonin sopimusta tai mitään sen muunnelmaa. Kyseessä on poliittinen sitoumukseni ja tulen Bernard Kouchnerin ja Brice Hortefeuxin kanssa luoksenne esittelemään sopimuksen ja keskustelemaan siitä teidän kanssanne. Me pohdimme parlamentin puhemiehen ja ehkä puheenjohtajakokouksen kanssa niitä olosuhteita, joissa haluaisitte meidän saattavan tämän valmiiksi.

Hyvä Graham Watson, vaikeudet tarjoavat mahdollisuuden. On selvää, että kun henkilö haluaa olla yhden maan presidentti ja hänellä on vastuu toimia unionin puheenjohtajana kuusi kuukautta, jos hän ei pidä ongelmista tai vaikeuksista, on parempi olla olematta eurooppalainen ja tekemisissä politiikan kanssa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vaikeudet ovat mahdollisuus. Ymmärrättekö miksi? Siksi, että se tarjoaa meille mahdollisuuden päästä yli kansallisesta itsekkyydestämme ja puolueellisista ennakkoluuloistamme.

Haluan sanoa, että jos kaikki menisi hyvin, minun esiintymiseni Euroopan parlamentin edessä ei välttämättä olisi sujunut paremmin, koska vuosi vaalien jälkeen, kun kuljetaan myötätuulessa ja kaikki menee hyvin, kaikki ajattelevat omia puolueellisia tai kansallisia etujaan. Uskon, että suurin osa täällä olevista parlamentin jäsenistä on pääasiassa eurooppalaisia, joten he ovat varmasti tietoisia tilanteen vakavuudesta. Kaikkien täytyy ponnistella. En ole varma olisiko teistä kumpikaan, Martin Schulz ja Daniel Cohn-Bendit, ollut yhtä avoimia puheenjohtajavaltiota Ranskaa kohtaan, jos asiat olisivat sujuneet paremmin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nämä vaikeudet voivat olla mahdollisuus.

On yksi asia, hyvä Graham Watson, jossa selvästi tein virheen. Minun olisi pitänyt puhua pidempään Euroopan energiapolitiikasta. Täällä on joukko ihmisiä, joilla on yllään tietynlainen T-paita, koska te vastustatte tietyntyyppistä energiaa. Kunnioitan teitä. Muut ihmiset ovat tehneet toisenlaisia valintoja. On kuitenkin olemassa asia, joka voisi yhdistää meidät kaikki. Se on tarve yhteiseen energiapolitiikkaan, jonka varastoista sekä aurinkoenergian resurssien varastoista, fotosähköenergiasta, biomassaenergiasta ja hydraulisesta energiasta ollaan avoimia. Pahoittelen, että en sanonut sitä varsinaisen puheeni aikana, mutta energiapolitiikan määrittely – huolimatta ydinvoimaan liittyvistä näkemyseroistamme – on puheenjohtajavaltio Ranskalle ensisijainen kysymys. En usko, että puheenjohtaja Barroso pahastuu, että sanon sen, koska asia on myös hänelle ensisijainen. Tämä on asia, jossa emme saa tuhlata aikaa.

Haluaisin myös sanoa Graham Watsonille, että en ole protektionisti. En ole koskaan sitä ollut enkä sitä koskaan ole. Liberaalien täytyy kuitenkin miettiä erästä asiaa: olemme avaamassa rajojamme ja olemme hyötyneet siitä. Muut eivät kuitenkaan samaan aikaan voi pyytää meitä tekemään täällä sellaista, mitä me emme saa tehdä siellä. Kiina, Intia, Brasilia, Meksiko – suuret kehittyvät valtiot – eivät voi sanoa, että ”Avatkaa rajanne, vähentäkää tukiaisianne, mutta me teemme täällä mitä haluamme”. Se ei ole vapaata kauppaa eikä mikään palvelus heille. Aivan kuten isänmaan rakastaminen ei ole nationalismia, vastavuoroisuuden ja suojelun haluaminen ei ole protektionismia. On mahdollista suosia vapaata kauppaa ja haluta siihen tasapainoa.

Hyvä Graham Watson, meillä on enemmän puhuttavaa. Jotkut painottavat suojelua, toiset vapautta. Ehkä me voimme tavata toisemme puolessa välissä.

Lopuksi, sallinette minun onnitella teitä, hyvä Graham Watson. Laulujen osalta meillä taitaa olla sama maku.

(Naurua)

Välitän kiitollisuutenne asiaankuuluvalle henkilölle ja olen varma siitä, että hän signeeraa viimeisimmän CD-levynsä teille, hyvä Graham Watson. Ei pahalla.

(Naurua)

Hyvä Daniel Cohn-Bendit, olen jo vastannut moneen kysymykseenne. Haluaisin keskustella kahdesta asiasta. Ensimmäinen koskee opiskelijoita, ja se on erittäin tärkeä asia. Tietenkin Euroopan pitää avata ovensa koko maailman eliitin kouluttamiseen. Olen jopa miettinyt jonkin aikaa, että avautuminen koko maailman eliitin kouluttamiseen tarkoittaa heidän toivottamistaan tervetulleeksi yliopistoihimme ja samaan aikaan sitä, että heille annetaan mahdollisuus ensimmäiseen työkokemukseen. Mielessäni ovat erityisesti tohtorit. Meidän täytyy kuitenkin olla varovaisia, ettemme ryöstä kehittyvien maiden eliittiä, hyvä Daniel Cohn-Bendit. Teidän kannattaisi ajatella sitä, että Ranskassa on töissä useampia beniniläisiä tohtoreita kuin itse Beninissä. Mielestäni Benin tarvitsee oman eliittinsä. Se, että kieltäytyy ryöstämästä kehittyvien maiden eliittiä, ei ole kieltäytymistä maahanmuutosta. Me emme saa tätä väittelyä lopetettua muutamassa minuutissa. Olen kiitollinen siitä tavasta, millä ilmaisitte sen, mutta teidän täytyy ymmärtää, että asia ansaitsee syvällisen keskustelun eikä sen irvikuvaa. Kysymys ei ole yhtäältä avokätisistä ihmisistä ja toisaalta sydämettömistä ihmisistä. On olemassa valtion päämiehiä ja -naisia, jotka yrittävät löytää parhaimman ratkaisun.

Jos sallitte, haluaisin sanoa yhden asian Kiinasta. Kyseessä on erittäin vakava ja erittäin vaikea aihe. Haluaisin sanoa teille, hyvä Daniel Cohn-Bendit, että kaikkien muiden täällä olevien tavoin kuulin tunteikkaan äänensävynne, josta kunnia kuuluu teille, ja haluaisin sanoa, että jaan tunteenne. Haluaisin myös sanoa Graham Watsonille, joka pyysi minua olemaan joukkuepelaaja, että tein juuri niin, koska neuvoston puheenjohtajana puhuin kaikkien jäsenvaltioiden kanssa selvittääkseni, mitä mieltä he olivat ja vastustiko joku heistä osallistumistani – puhun hetken kuluttua sisällöstä, puhun ensin muodosta. Haluaisin sanoa, että pääsin kaikkien jäsenvaltioiden kanssa sopimukseen siitä, että osallistun olympialaisten avajaisseremoniaan. Kuten tiedätte, se on vaikea aihe, joka meidän täytyy mielestäni hoitaa erittäin varovasti, sillä emme saa epäonnistua tässä asiassa.

Graham Watson pyysi minua kuitenkin olemaan ”joukkuepelaaja”. Haluan teidän tietävän, että keskustelin asiasta kaikkien jäsenvaltioiden kanssa. Kukaan niistä ei vastustanut osallistumistani, ja tällä hetkellä kolmetoista niistä on edustettuna avajaisseremoniassa. Se ei ole mikään syy, hyvä Graham Watson, se on yksinkertaisesti vastaus pyyntöön joukkuepelaajana olosta.

Nyt, jos sallitte, menkäämme asian ytimeen. Ymmärrän niitä, jotka sanovat, ettei eurooppalaisten pitäisi osallistua olympialaisten avajaisseremoniaan Pekingissä. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä siitä, miten ihmisoikeuksia puolustettaisiin parhaimmalla tavalla, ja minun täytyy kunnioittaa niitä, jotka sanovat, että meidän pitäisi boikotoida seremoniaa. Oma mielipiteeni on kuitenkin se – ja mielestäni mielipidettäni pitäisi kunnioittaa, koska se on kunnioitettava – että me emme edisty ihmisoikeuksissa nöyryyttämällä Kiinaa, vaan keskustelemalla suoraan ja rehellisesti. Sanoisin jopa niin, että en usko, että voimme boikotoida neljännestä koko ihmiskunnasta. En usko, että se on viisas tai vastuullinen valinta jollekulle, jonka vastuulla on olla neuvoston puheenjohtaja, sanoa neljännekselle ihmiskuntaa, että ”me emme tule; me nöyryytämme teitä koko maailman edessä.” Minä haluan mennä sinne ja keskustella.

Ydinkysymyksen eli ihmisoikeuksien puolustamisen osalta me olemme samaa mieltä. Kun tarkastelemme tapaa, jolla kyseisiä ihmisoikeuksia puolustetaan, tunnustan, että asiasta voidaan väitellä ja että väittely ei pääty olympiakisoihin. Haluan sen vuoksi mennä sinne puhumaan ihmisoikeuksista ja puolustamaan niitä. Aion jopa mennä sitä pidemmällä, hyvä Daniel Cohn-Bendit. On olemassa asioita, joita en sano Kiinalle, koska Kiinaa pitää kunnioittaa; mutta on olemassa asioita, joita Kiina ei sano Euroopan valtioille, erityisesti Ranskalle, koska Ranskaa ja Euroopan maita pitää kunnioittaa aivan kuin Kiinaa. Ei ole Kiinan asia järjestää aikatauluani ja tapaamisiani.

Samalla tavalla ei ole minun asiani järjestää Kiinan presidentin aikataulua ja tapaamisia. Puolustan sen vuoksi ihmisoikeusasiaa, ja samaan aikaan valtion päämiehenä minun pitää ottaa eräs asia huomioon. Puhumme aina sopimuksista. Haluaisin kyseenalaistaa sen, sillä ei ole laitonta, että demokraattisesti valittu valtion päämies puolustaa kanssakansalaistensa taloudellisia etuja ja työpaikkoja. Haluan puhua eräästä toisesta asiasta. Kiina on turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Tarvitsemme Kiinaa saadaksemme Darfurin skandaalin päättymään, sillä Kiinalla on vaikutusvaltaa Sudanissa. Tarvitsemme Kiinaa Iranin eristämiseksi, jottei Iran tai kukaan muukaan, joka rohkenee sanoa aikovansa pyyhkiä Israelin pois maailmankartalta, saisi käsiinsä ydinasetta. Miten voimme sanoa Kiinalle, että ”auttakaa meitä rakentamaan rauha maailmaan taataksemme vakauden maailmaan” ja samaan aikaan boikotoida maata sillä hetkellä, kun se isännöi 1,3 miljardille asukkaalle perustavanlaatuista tapahtumaa? Se ei olisi viisasta, se ei olisi vastuullista ja se ei olisi itseään kunnioittavan valtiomiehen arvoista.

(Suosionosoituksia)

Ilmaistuani kunnioitukseni Daniel Cohn-Benditin sekä kaikkien niiden mielipiteille ja tunteille, jotka osallistuvat tähän istuntoon ja ajattelevat samalla tavalla, haluaisin lopuksi lisätä seuraavan asian: kunnioita niitä, jotka meidän tavoin ajattelevat niin kuin minä ajattelen. Ennen lähtöäni tiedustelin asiaa Graham Watsonilta ja Martin Schulzilta, sosialistisen ryhmän puheenjohtajalta, ja uskoakseni voin sanoa hänen puolestaan, että hän on täysin samaa mieltä siitä, ettei Kiinan boikotoimiseen ole tarvetta. Hän on sosialisti, minä en ole. Tiedustelin asiaa Joseph Daulilta, joka on täysin samaa mieltä asiassa.

Haluaisin sanoa vielä viimeisen asian. Muistelkaa, mitä Kiina teki ollessaan pragmaattinen Hongkongia koskevassa tilanteessa. Muistakaa, hyvät naiset ja herrat, että se oli erittäin vaikea asia. Viisitoista vuotta sitten Hongkongissa oli mielenosoituksia. Kiina pystyi olemaan pragmaattinen ratkaistessaan Hongkongin tilanteen. Muistelkaa Macaota. Kiina on onnistunut keskustelun avulla ratkaisemaan Macaon tilanteen. Jatkan vielä pidemmälle. Katsokaa nykyistä Taiwania, jossa presidentti Hu Jintaon aikaansaama kehitys on huomattavaa. Viisi vuotta sitten jokainen ajatteli, että Taiwanin ja Kiinan välille syttyy väistämättä selkkaus, mitä ei kuitenkaan tapahtunut. Työnnämmekö me Kiinaa eteenpäin suoran, rohkean ja rehellisen keskustelun avulla vai nöyryyttämällä? Minä olen valinnut keskustelun, rehellisyyden ja rohkeuden.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, pyydän vielä yhtä minuuttia kohteliaisuudesta Francis Wurtzia kohtaan. Ensinnäkin, haluaisin sanoa hänelle, että hän voi olla varma siitä, että en loukkaa liittoja, mutta kiitän häntä huomautuksesta, että Ranskaa voidaan muuttaa, aivan kuin nyt tapahtuu, halvaannuttamatta sitä. On loukkaus liittoja kohtaan ajatella, että niiden ainoa käyttötarkoitus on halvaannuttaa. Liitoilla on rooli sosiaalisessa demokratiassa juuri niin kuin poliittisilla johtajillakin on. Ei enempää eikä vähempää. Tarkoitin kuitenkin sanoa, että kenelläkään ei ole oikeutta ottaa käyttäjiä panttivangeiksi. hyväFrancis Wurtz, olen varma, että teidän kaltaisenne kohtelias mies, joka ei koskaan ole torjunut mitään, ymmärtää mitä sanon.

Muusta emme ole yhtä mieltä, hyvä Francis Wurtz, mutta se ei estä minua arvostamasta suuresti tapaa, jolla ilmaisitte eriävän mielipiteenne.

Arvoisa Philippe de Villiers, haluaisin sanoa, että ymmärrän diskurssinne jopa paremmin ottaen huomioon, että te kiistattomasti edustatte merkittävää poliittista suuntausta maassamme ja Euroopassa. Sanoisin vielä tätäkin paremmin, hyvä Philippe de Villiers. Henkilökohtaisesti en pidä diskurssianne Euroopan vastaisena, vaan kehotuksena rakentaa Eurooppaa eri tavalla. Hyvä Philippe de Villiers, en halua laittaa kyllä- ja ei-kampanjoita kilpailemaan keskenään. Haluan vain yrittää integroida jokaisen erilaiseen Eurooppaan, joka perustuu demokratiaan, rauhaan ja kasvuun. Huomasin epäluulonne, olen niistä tietoinen ja yritän vastata niihin, en sanoin vaan tosiasioin.

Kun taas kuuntelin teitä, hyvä Jean-Marie Le Pen, sanoin itselleni, että erittäin epäonnisesti Ranskalla on vuosikausien ajan ollut kaikkein voimakkain äärioikeistolaissiipi Euroopassa. Kuunneltuani teitä, hyvä Jean-Marie Le Pen, olen erittäin onnellinen, että se on nyt tullut tiensä päähän.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, toivotan neuvoston puheenjohtajan tervetulleeksi. Ensinnäkin, saanen kiittää teitä, puheenjohtaja, brittien konservatiivien valtuuskunnan puolesta vieraanvaraisuudestanne viime viikolla ja sanoa, kuinka paljon odotamme yhteistyötä kanssanne varmistaaksemme menestyksekkään puheenjohtajakauden.

Olemme vakuuttuneita energisyydestänne ja sitoumuksestanne, ja luettuamme äskettäin erittäin hyvän kirjan olemme vakuuttuneita näkemyksestänne. Viittaan tietenkin omaan kirjaanne Témoignage. Suosittelen niille kollegoillemme, joilla ei vielä ole ollut mahdollisuutta lukea tätä merkittävää teosta, että he lukisivat sen, ja suosittelen erityisesti, että avaatte kirjan sivulta 146. Siinä te kuvaatte 35-tuntisen viikon mielettömyyttä ja sen hyötyjä: käyttääkseni UMP:n iskulausetta ”travailler plus pour gagner plus”. Jatkatte sanomalla: ”Sen sijaan, että olisi yhtäläinen ja jäykkä 35 tunnin käytäntö ja giljotiinin kaltainen eläköityminen 60-vuotiaana, uskon, että kanssakansalaisemme toivovat voivansa tehdä vapaasti päätöksensä sellaisen järjestemän avulla, joka sallii sen, että henkilöt, jotka haluavat ansaita enemmän, voivat tehdä enemmän töitä ja että jokainen voisi säädellä omia työtuntejaan elämäntyylinsä mukaan”.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olette aivan oikeassa! Se on oikeaa sosiaalista Eurooppaa. Ei ole hallitusten asia pakottaa ihmisiä työskentelemään enemmän tai vähemmän, vaan hallitusten tehtävänä on antaa ihmisille mahdollisuus tehdä töitä enemmän, jos he niin haluavat.

Puolueenne kannattaa vapautta; puolueenne kannattaa valinnanvapautta, ja sitä kannattaa myös brittiläinen konservatiivinen puolue. Joten jos nämä periaatteet ohjaavat teidän puheenjohtajakauttanne, me seuraamme teitä koko matkan. Kun työaikadirektiivi tarkistetaan, me puolustamme vapautta ja valinnanvapautta; kun määräaikaisia työntekijöitä koskeva direktiivi tarkistetaan, me puolustamme jälleen vapautta ja valinnanvapautta.

Lopuksi, arvoisa puheenjohtaja, haluan sanoa, että puolueidemme ei pitäisi kannattaa pelkästään vapautta valita; niiden pitää myös kunnioittaa ihmisten valintoja silloin, kun he ovat valinneet vapaasti. Kehotan teitä sen vuoksi kunnioittamaan Irlannin kansalaisten päätöstä äskettäisessä kansanäänestyksessä. Pyydän, että ette tarkastele heidän päätöstään ongelmana, johon on puututtava, vaan mahdollisuutena, johon voidaan tarttua – Euroopalle tarjoutuvana mahdollisuutena lähentyä uudelleen ihmistensä kanssa. Se tietenkin vaatii paljon töitä teiltä ja kollegoiltanne neuvostossa. Mutta kuten itse olette sanoneet: travailler plus pour gagner plus.

  Bernard Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puheenjohtaja, olen ranskalainen ja Euroopan sosialisti. Se tarkoittaa sitä, että Pariisissa en ole yksi kannattajistanne, mutta Strasbourgissa en ole täysin yksi vastustajistanne, erityisesti silloin, kun näen vierellänne kaksi sosiaalidemokraattia. Vaikka presidenttiäni moitittaisiin kotimaassani, hän on silti presidenttini. Toivotan sen vuoksi puheenjohtajavaltio Ranskalle ja sen myötä Euroopan unionin puheenjohtajalle menestystä.

Olen alusta lähtien seurannut rentona toimianne, koska ymmärrän halukkuutenne olla Ranskan parlamentissa. Se, mitä näen, on varmasti valtion päämies, mutta myös jotakuinkin rehellinen pääministeri. Sosiaalisen peruskirjan ja painopistealojenne osalta on mielestäni tehtävä selväksi eräs asia. On totta tosiaan asioita, joiden pitää pysyä kansallisina. Ajattelen eläkkeitä. Meidän täytyy kuitenkin kaikkien työllisyyteen vaikuttavien tekijöiden osalta, kuten yhtenäismarkkinoiden, yhtenäisvaluutan ja vapaan liikkuvuuden osalta pyrkiä yhdenmukaistamaan niitä siten kuin parhaiten voimme.

Tämän takia on tehtävä selväksi eräs asia. Haluaisin lisätä, että tässä kohdassa olisin halunnut teidän ponnistelevan huomattavasti sen eteen, että laadittaisiin puitedirektiivi julkisille palveluille. Te teitte sellaisen ravintoloitsijoille, ja sellainen pitää tehdä myös julkisille palveluille.

Lopuksi, en usko, että Euroopan kriisi on ainoastaan sosiaalinen ja demokraattinen. Mielestäni se on myös identiteettikriisi. Siitä lähtien, kun rauha saatiin aikaiseksi, vapaus voitti ja demokratia perustettiin, monien kansalaistemme on ollut nykymaailmassa vaikeaa nähdä ja ymmärtää unionin historian merkitys.

Tämän takia kulttuuriin, koulutukseen, taiteilijoiden liikkumiseen, nuoriin ihmisiin, opiskelijoihin ja twinning-toimintaan liittyvät asiat ovat perustavaa laatua, koska eurooppalaista tietoisuutta ei enää voida pitää itsestäänselvänä. Se kehittyy itsekseen, ja mielestäni nämä asiat olisi otettava huomioon Ranskan puheenjohtajakaudella.

Me tietenkin arvostelemme teitä kuuden kuukauden ajan. Ranskalaista se ei haittaa, koska Ranskassa se on pitkä aika, kuten tiedätte. Eli me saamme tulokset joulukuussa. Varmaa on, että sopimusta ei aivan varmasti ole siihen mennessä ratifioitu. Halusitte yksinkertaistetun sopimuksen ja saitte hankalan tilanteen, joten hankkiutukaa siitä eroon!

Arvoisa puheenjohtaja, haluaisin päättää lauseeseen, jonka lainasin puolalaiselta kirjailijalta ja jossa sanotaan näin: ”Ranskalaisuus tarkoittaa jonkin muun kuin Ranskan huomioonottamista”. Sellainen maine meillä on, ja ehkä teilläkin on vähän, arvoisa presidentti.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin vilpittömästi pyytää anteeksi Cristiana Muscardinilta, koska olin niin innoissani, että Bernard Poignant ystävällisesti huomautti minulle, että unohdin vastata teille ja sanoa, kuinka paljon tarvitsemme ryhmäänne.

Olen tietoinen siitä, kuka siihen kuuluu ja tiedän, että kuulutte niihin, jotka rakastavat Eurooppaa ja että on olemassa parlamentin jäseniä, jotka rakastavat yhtä lailla omaa kansakuntaansa. Hyvä Cristiana Muscardini, voitte olla varma siitä, että otan näkökulmanne huomioon täysimääräisesti ja että seuraavan kuuden kuukauden aikana yritän Euroopan instituutioiden ohella rakentaa Euroopan, joka vastaa huoliinne.

Näin ollen te olette se henkilö, joka on osoittanut – todistaen, että Bernard Poignant on oikeassa – että unohdan, kuinka yliarvostettu maineeni on.

  Marielle De Sarnez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, muutama viikko sitten Irlanti äänesti ”ei”, ja uskon, että kuten me kaikki tiedämme, se kuvastaa lisääntyvää jakaantumista Euroopan kansalaisten välillä.

Ei-tulosta ei tietenkään pitäisi aliarvioida, ja päinvastoin uskon, että sen pitäisi pakottaa kaikki poliittiset johtajat ottamaan huomioon kansalaisten odotukset ja huolet ja yrittämään antamaan niihin vastauksia riippumatta siitä, mikä sopimus on voimassa. Kysymys ei ole siitä, että jos meillä olisi Lissabonin sopimus huomenna, kaikki katoaisi taikasauvan heilautuksella.

Puheenjohtajavaltio Ranska on valinnut keskittyvänsä neljään alueeseen, mikä on tietenkin erittäin hyödyllistä ottaen erityisesti huomioon ilmastonmuutoksen. Kuitenkin taloutta ja ruokaa koskevan syvän kriisin aikana, silloin, kun raaka-aineiden hinnat kasvavat räjähdysmäisesti ja öljyn määrä vähenee ja sen hinta kallistuu, ihmiset eivät mielestäni odota vain asioita vaan visioita; ihmiset odottavat myös mahdollisuuksia.

Haluaisin nyt ehdottaa kolmea lähestymistapaa pohdiskelulle. Ensimmäinen koskee perimmäistä, tärkeää identiteettiä. Uskon vakaasti, että on olemassa eurooppalainen malli, eurooppalainen suunnitelma yhteiskunnasta. Eurooppalainen malli on taloudellinen, kestävä ja myös sosiaalinen. Eurooppalaisella mallilla yritetään esimerkiksi torjua kasvavaa eriarvoisuutta. Siksi meillä on eurooppalainen malli, ja meidän pitäisi olla siitä ylpeitä, meidän pitäisi vahvistaa sitä, tukea sitä, hyväksyä se, puolustaa sitä ja suojella sitä. Se on ensimmäinen lähestymistapa.

Sitten on olemassa toinen lähestymistapa. Mielestäni tarvitsemme uuden vision maailman järjestäytymiseksi. Tämän sanoessani ajattelen erityisesti Afrikkaa. Ajattelen maataloustuotteita; mielestäni meidän pitäisi lopettaa omien maataloustuotteidemme viennin tukeminen ja ponnistella tämän sijaan sen puolesta, että Afrikka olisi omavarainen elintarvikkeiden ja energian osalta. Tarvitsemme tällaisen uuden vallankumouksen saadaksemme aikaiseksi reilumman maailman tulevaisuudessa.

(Suosionosoituksia)

Lopuksi uskon, ja me emme koskaan saisi lopettaa muistuttamasta tästä itseämme, että on olemassa eurooppalaisia arvoja, joista meidän ei koskaan pidä luopua: ne ovat demokratia ja ihmisoikeudet, ja ne ovat voimassa meille Euroopassa ja ne ovat tulevaisuudessa voimassa Välimeren unionissa, jossa tarkoituksena ei ole ennen harjoittaa liiketoimintaa niin, että samalla laiminlyödään ihmisoikeuksia. Ihmisoikeudet ovat tärkeitä tulevina vuosikymmeninä; ne on juurrutettu syvälle Euroopan identiteettiin ja ne ansaitsevat tulla puolustetuksi.

Arvoisa puhemies, tässä oli joitain kysymyksiä, jotka me mielestäni kohtaamme; ne koskevat perimmäisiä asioita, toisin sanoen visiota ja syvempää merkitystä, joka meidän täytyy ja jonka me haluamme antaa Euroopalle. Kysymykset eivät ole ainoastaan poliittisia, vaan myös omantunnonkysymyksiä.

  Brian Crowley (UEN). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin toivottaa presidentti Sarkozyn jälleen tervetulleeksi Strasbourgiin ja onnitella häntä siitä, että hän on saapunut parlamenttiin, että hän on kertonut totuudenmukaisesti ajatuksistaan, vaikka hän tietää, ettei istunnossa olla niistä yleisesti yhtä mieltä.

Me olemme liian pitkään menneet menneiden aikojen epäonnistuneiden ideologioiden ansoihin, epäonnistuneet uusien eteemme tulleiden rajojen tähystämisessä ja haasteiden kohtaamisessa pää pystyssä. Olemme ottaneet varman päälle vetäytyessämme joko menneiden imperialististen ajatusten tai jälkifasististen määräysten mukavuusvyöhykkeelle tai uskallan jopa sanoa uudelle 1900-luvun ihmiselämää ja ihmisoikeuksia koskevalle ajattelutavalle.

Sillä maailman monimutkaisuus tänä päivänä on täysin erilainen ja paljon vaihtelevampi kuin mitä yksikään ideologia tai suunnitelma voi tarjota. Ja mainitsette oikeutetusti sen, kuinka tärkeää on olla tekemisissä muiden hallitusten kanssa ympäri maailmaa: Kiinan kanssa Tšadin ja Sudanin ongelmien ratkaisemiseksi varmistaen, että Afrikkaan ja kehittyviin maihin liittyvät ongelmat kohdataan avoimesti.

Kunnioitamme jo tänään niiden seitsemän rauhanturvaajan muistoa, jotka menettivät henkensä Sudanissa Yhdistyneiden Kansakuntien toimeksiannossa vain siksi, että hallitukset eivät voineet tulla väliin kunnolla ja painostaa Tšadin ja Sudanin viranomaisia suojelemaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden henkiä.

On aina niin hienoa pitää täällä parlamentissa epämääräisiä puheita maahanmuuton tärkeydestä ja ihmisten vapaan liikkuvuuden sallimisesta. On parempi, jos annamme ihmisten olla kotona. Minä tulen Irlannista, kansakunnasta, jonka piti lähettää ulkomaille 12 miljoonaa kansalaistaan sadan vuoden aikana. Kukaan heistä ei halunnut lähteä Irlannista. Heidät pakotettiin lähtemään Irlannista. Jos annamme ihmisille mahdollisuuden jäädä omaan maahansa ja annamme heille tukea luomiemme poliittisten mekanismien avulla, olkoon kaupassa tai muilla alueilla, saisimme sen aikaiseksi.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puhuitte aikaisemmin siitä, kuinka te katsoitte, että toimivaltanne tuoda Lissabonin sopimus ratifioitavaksi parlamenttiin oli ainoa keino asian hoitamiseen. Olen kanssanne samaa mieltä. Se on oikea tapa Ranskassa. Mutta yhtä legitiimiä on oikeus kansanäänestykseen, ja sitä pitää aina suojella. Kyseessä ei ole joko-tai-valinta. Irlannin tulokseen liittyy ongelmia ja hankaluuksia, mutta kyseessä ei ole ongelma Irlannin suhteessa Eurooppaan. Se kuvastaa syvempää ongelmaa suhteessa kansalaisiin ja Eurooppaan.

  Mikel Irujo Amezaga (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puheenjohtaja, haluaisin nyt kysyä teiltä puheenjohtajavaltio Ranskan näkemystä kielelliseen moninaisuuteen. Moninaisuus on Euroopan perimmäisiä periaatteita. Kaikki maailman kielet ovat osa ihmisyyden perintöä, ja julkisten instituutioiden velvollisuutena on suojella niitä.

(ES) Arvoisa puhemies, neuvoston 22. toukokuuta antamat puheenjohtajan päätelmät monikielisyydestä rohkaisivat komissiota laatimaan yksityiskohtaiset puitteet aiheesta, ja komissio on ilmoittanut laativansa ne syksyyn mennessä.

Miten puheenjohtajavaltio Ranska suhtautuu monikielisyyspolitiikkaan ja mitä se aikoo tehdä asian hyväksi? Mikä puheenjohtajavaltion kanta on ja millaisessa asemassa ovat Euroopan unionin ei-viralliset kielet, joita kutsutaan myös ”paikallisiksi kieliksi” ja ”vähemmistökieliksi”?

Arvoisa puheenjohtaja, tämä johtuu siitä, että odottaessamme Ranskan senaatin ensiviikkoista äänestystä Ranska on tällä hetkellä erittäin huono esimerkki kaikille meille, jotka uskovat, että kielellinen monimuotoisuus on kaikkien eurooppalaisten yhteistä perintöä.

(Puhuja jatkoi puhettaan baskiksi)

  Nigel Farage (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vastata Nicholas Sarkozylle. Olette hyvä puhuja, arvoisa Nicholas Sarkozy, mutta en ole niinkään varma, että olette hyvä kuuntelija. Tänä aamuna julkistamanne puheenjohtajakauden ohjelma osoittaa, että haluatte Euroopan unionin, joka kontrolloi kirjaimellisesti kaikkia elämämme puolia, kaikkea yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta siihen, kuinka johdamme sairaaloitamme ja jalkapallokerhojamme.

Tulkitsin myös kertomastanne, että haluatte meidän olevan erittäin eristettyjä muusta maailmasta ja että emme käy kauppaa sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole samoja arvosteluperusteita kuin meillä. Mutta kaikkein pahinta on puhdas ylimielisyys sanoessanne, että te tiedätte parhaiten Euroopan hankkeesta. Osoitatte halveksuntaa ei pelkästään Irlannin kansaa kohtaan, vaan myös itse demokratian käsitettä kohtaan, vaikka väitätte olevanne mestari sen suhteen.

Sanoitte, että Puolan presidentin täytyy pitää sanansa, että hänen täytyy ratifioida sopimus, koska se oli hänen sopimuksensa. No, irlantilaiset ovat nyt puhuneet. Aiotteko te kunnioittaa Irlannin äänestystä? Pidättekö kiinni sopimuksen omasta puolestanne, jonka mukaan sopimus on kuollut? En usko, että ymmärrätte asiaa, olenko oikeassa? Euroopan ihmiset eivät halua syvempää poliittista integraatiota. Sen vuoksi Ranskassa äänestettiin ”ei” ja Alankomaissa ”ei” ja Irlannissa ”ei”, ja jos me järjestäisimme Yhdistyneessä kuningaskunnassa äänestyksen, ylivoimaisen suuri osa meistä äänestäisi ”ei”.

Mikä on demokratian hinta, arvoisa Sarkozy? Olette menossa Dubliniin 21. heinäkuuta. Älkää yrittäkö tehdä heille samaa kuin teitte Ranskassa, kun tuputitte toista kansanäänestystä yrittäen saada heitä muuttamaan sääntöjä ja ratifioimaan tämän sopimuksen takaoven kautta. Se olisi äärimmäisen halveksunnan osoittamista demokratiaa kohtaan. Olkaa kiltti älkääkä tehkö sitä.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, jotta voimme vastata omiin ja kanssakansalaistemme odotuksiin, parlamentin ja johtamanne neuvoston täytyy osoittaa selvää, ymmärrettävää ja konkreettista poliittista tahtoa. Läsnäolonne neuvoston johdossa on jo osoitus päättäväisyydestä. Siinä suhteessa olemme jo kaikki nähneet täällä Strasbourgissa ja Brysselissä kuusikuukautisen puheenjohtajakauden valmistelujen laadun ja sen, missä laajuudessa Ranskan hallituksen jäsenet ovat käytettävissä.

Painopistealat, jotka olette juuri asettaneet, ovat juuri oikeita vastaamaan Euroopan unionin kansalaisten huoliin. Samalla tavoin haasteet, jotka otitte esille, mukaan lukien euroalueen taloudellinen hallinto vastauksena raaka-aineiden ja hiilivedyn maailmanhintojen räjähdysmäiselle nousulle tai vakaan ja vauraan alueen luominen Välimeren syvänteeseen edustavat täydellisesti sitoutumistanne Euroopan unioniin, joka reagoi helpommin ongelmiin ja on huomaavaisempi väestölleen.

Vastauksena yleisön mielipiteelle, kun esiin nousee epäilyjä ja ihmiset joskus antavat periksi houkutukselle vetäytyä kansalliselle tasolla ratkaistakseen ongelmia, on tärkeämpää kuin koskaan korostaa, että maanosallamme on huomattava määrä varoja ja että se on edelleen yksi harvoista vakaista alueista maailmassa, joka on entistä arvaamattomampi. Euroopan unionin olisi pyrittävä osoittamaan, että se ei globalisoidu suojelematta kansalaisiaan, ja olen tyytyväinen sitoumukseenne sen osoittamiseen.

Lopuksi, koska unionissa on tällä hetkellä merkittävä luottamuskriisi, me toivomme vilpittömästi, että puheenjohtajavaltio Ranska päättää yli viisitoista vuotta kestäneet yritykset uudistaa laajentuneen Euroopan toimintaa. Meille on tärkeää saattaa Lissabonin sopimus voimaan niin pian kuin mahdollista, mitä olette vahvasti vakuuttaneet. Me kaikki luotamme siihen, että neuvottelette irlantilaisten ystäviemme kanssa ja vakuutatte muutamat ratifiointia epäröivät jäsenvaltiot tekemään sen lopullisesti.

Arvoisa puheenjohtaja, sanoitte viime viikonloppuna, että ette ole valmis kuoppaamaan Euroopan lippua, ja olemme todellakin nähneet, että olette nostaneet sen Riemukaaren alle Ranskan lipun viereen. Tulkitsemme symbolisen eleen todisteena päättäväisyydestänne toimia yhteisön palveluksessa ja me kiitämme teitä, arvoisa puheenjohtaja.

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, saanko puhutella puheenjohtajaa ja sanoa, että olen Rasmussen I, jota ei pidä sekoittaa Rasmussen II:een, mutta haluan vakuuttaa teille erään asian. Puhuitte viisaasti uudesta Lissabonin sopimuksesta, ja sanon Nigel Faragille, että hän on unohtanut Tanskan tapauksen. Äänestimme kielteisesti Maastrichtin sopimuksesta mutta myönteisesti Edinburghin sopimuksesta, ja me emme koskaan edes kuvittelisi sanovamme, että äänestettyämme ”ei” ensimmäisessä tapauksessa me torjumme lopun Euroopan. Me emme koskaan sanoisi niin. Nigel Farage on väärässä: se ei ole demokratiaa.

Haluan vakuuttaa teille ja Ranskalle, arvoisa puheenjohtaja, että löysimme ratkaisun Tanskalle ja löydämme ratkaisun irlantilaisille.

Toinen asiani on seuraava: minulla on teille pyyntö Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen sekä kaikkien kollegoideni ja johtajien ja poliittisen perheen puolesta. Pyyntöni on se, että teidän pitäisi lisätä vielä yksi painopisteala neljän painopistealan listaanne. Painopisteeni – ja toivon, että siitä tulee myös teidän, tiedän, että se on teidän – koskee työpaikkoja, kasvua ja vakautta. Sanoitte – ja olin niin iloinen kuullessani sen – että ”tarvitsemme parempaa rahoitusmarkkinoiden sääntelyä”. En voisi olla kanssanne enempää samaa mieltä. Teemme juuri parhaillaan tässä parlamentissa töitä laatiaksemme asiasta mietinnön, ja toivon – ja vetoan kollegoihini PPE-DE- ja ALDE-ryhmissä – että voimme toimittaa puheenjohtajavaltiolle Ranskalle viisaan mietinnön paremmasta sääntelystä.

Puhun avoimuudesta. Puhun oikeudenmukaisuuden, bonusten ja osakkeiden paremmasta sääntelystä ja kaikesta muusta, josta niin viisaasti puhuitte. Puhun vastuusta, vastuullisuudesta, jolla varmistetaan, että rahoitusmarkkinat ovat pitkäaikainen kärsivällinen rahoitusvoima pitkäaikaisille investointitarpeillemme uusiin ja parempiin työpaikkoihin.

Tähän liittyy myös toinen teille esitettävä ajatus. Olette oikeassa sanoessanne, että menetämme juuri nyt kasvua, menetämme juuri nyt työpaikkoja, erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Espanjassa, mutta myös Ranskassa. Miksi emme tee uutta aloitetta kasvuun, uutta koordinoitua investointitoimenpidettä? Kuvitelkaa seuraavaa skenaariota: jos investoisimme yhdessä vain yhden prosentin enemmän koulutukseen, rakenteisiin, kaikkiin oleellisiin asioihin, seuraavan neljän vuoden aikana saamme vähintään kymmenen miljoonaa työpaikkaa nykyisten työpaikkojen lisäksi. Kuvitelkaa, mitä saisimme yhdessä aikaan.

Sanoitte, että urheilussa ei ole kyse vain markkinataloudesta. Lisäisin, että olen samaa mieltä, ja se pätee koko Eurooppaan. Euroopassa ei ole kyse vain markkinataloudesta. Siinä on kyse työpaikoista ja ihmisistä. Huolehtikaamme heistä. Toivotan puheenjohtajavaltio Ranskalle menestystä.

  Silvana Koch-Mehrin (ALDE). – (FR) Arvoisa puheenjohtaja, sanoitte, että ”Ranska ei voi tuomita Irlannin ei-tulosta”.

(DE) Olen samaa mieltä. Irlannin kielteistä päätöstä on kunnioitettava. Irlannin kansalla on täysi oikeus äänestää niin kuin he ovat äänestäneet. Kaikilla muilla Euroopan valtioilla on kuitenkin myös oikeus edetä tiellä kohti demokraattisempaa ja avoimempaa Eurooppaa, joka pystyy toimimaan. Lissabonin sopimus on askel siihen suuntaan. Kannatan siksi sitä, että ratifiointia jatketaan. Olen kuitenkin myös sitä mieltä – ja tässä asiassa olen eri mieltä – että olisi hyvä keskustella avoimesti siitä, että useiden nopeuksien Eurooppa on jo olemassa. Ajatelkaa euroa, Schengenin sopimusta, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja monia muita aloja. Euroopan unionin jäsenvaltioiden herkät kysymykset ja toiveet heijastuvat heidän valinnoissaan erilaisista nopeuksista niissä asioissa, joihin he ryhtyvät yhdessä.

Moninopeuksinen Eurooppa mahdollistaa sen, että valtiot, jotka haluavat tehdä enemmän yhdessä, voivat niin tehdä, sillä on tärkeää, että ylläpidämme vapaaehtoisuuden periaatetta Euroopassa. On tärkeää, että valtiot, jotka haluavat tehdä jotain yhdessä, voivat tehdä sen vapaaehtoisesti ja että kaikilla valtioilla on mahdollisuus liittyä mukaan koska tahansa. Mitään valtiota ei pidä pakottaa suurempaan solidaarisuuteen.

Moninopeuksinen Eurooppa helpottaa myös liittymisneuvottelujen jatkamista. Mielestäni on väärin, että Kroatiaa ja Turkkia rankaistaan, koska suurin osa irlantilaisista äänesti ei.

Arvoisa puheenjohtaja, olette aivan oikeutetusti ylpeä siitä, että valtionne on ihmisoikeuksien koti. Ihmisoikeudet ovat ajattomia; ne ovat universaaleja. Olympiakisat ovat urheilutapahtuma, eivät poliittinen tapahtuma. Mielestäni on sen vuoksi väärin, että haluatte mennä Kiinaan avajaisseremoniaan, ja olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering ei lähde Kiinaan.

Arvoisa puheenjohtaja, haluan sanoa lopuksi, että istuimellenne oli asetettu tervehdys monilta naiskollegoiltani – ruusu ja kirje. Kirjeessä pyydämme teitä tekemään osanne siinä, että saisimme enemmän naisia Euroopan unionin huipulle. Naiset laittavat toivonsa teihin naisia arvostavana miehenä. Esitän vielä yhden pyynnön: demokraattisesti valittuna edustajana toivon, että tuette meitä sen varmistamisessa, että tämä Euroopan parlamentti voi päättää itsenäisesti siitä, mihin se perustuu.

  Adam Bielan (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, haluaisin ensinnäkin onnitella teitä sydämellisesti ottaessanne vastuullenne Euroopan unionin puheenjohtajuuden. Kyseessä ei ole helppo puheenjohtajakausi. Se sattuu vaikealle aikajaksolle, mutta toivotan teille tietenkin menestystä. Irlanti on torjunut Lissabonin sopimuksen. Me emme voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Irlanti muuttaa mieltään tulevaisuudessa, mutta on täysin mahdotonta hyväksyä sitä, että Irlannin päätökseen yritetään vaikuttaa uhkailuin, sillä Ranskaa tai Alankomaitakaan ei uhkailtu, kun ne torjuivat sopimuksen kolme vuotta sitten ja sysäsivät liikkeelle nykyiset ongelmat. Euroopan unionin valtioita ei saa jakaa parempiin ja huonompiin. Kiitän sen vuoksi sanoistanne, joiden mukaan mitään 27 jäsenvaltiosta ei saa jättää eurooppalaisen perheen ulkopuolelle, kuten minua ennen puhunut Silvana Koch-Mehrin olisi ehkä halunnut tehdä.

Arvoisa puheenjohtaja, haluaisin myös käyttää tämän tilaisuuden hyväksi kiittääkseni teitä äskettäisestä Ranskan työmarkkinoiden avaamisesta muun muassa puolalaisille. Olimme odotelleet sitä tapahtuvaksi jo jonkin aikaa – paljon kauemmin kuin muissa maissa, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.

Asia, jota en kuullut tämänpäiväisessä puheessa, oli viittaukset suurimpaan eurooppalaiseen naapuriimme Ukrainaan. Toivon kuitenkin, että 9. syyskuuta 2008 Evianissa pidettäväksi suunniteltu huippukokous lähentää meitä merkittävästi assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisessa Ukrainan kanssa. Selkeä signaali meidän suunnastamme juuri nyt on kuitenkin erittäin tärkeä ystävillemme Ukrainassa, erityisesti aikana, jolloin Venäjän suunnasta kohdistuu muitakin uhkia.

Arvoisa puheenjohtaja, haluaisin lopuksi kiittää teitä miljoonien, nousevista kustannuksista kärsivien eurooppalaisten puolesta ponnisteluistanne polttoaineen arvonlisäveron pudottamiseksi. Toivon, että Ranskan puheenjohtajakauden aikana onnistutte saamaan muut johtajat tämän ajatuksen taakse, mukaan lukien oman valtioni pääministerin Puolassa.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin lausua selkeän kohteliaisuuden neuvoston puheenjohtajalle. Tämä on 29. neuvoston puheenjohtajuus, jonka olen kokenut, ja minun täytyy tunnustaa ilman mitään varauksia, että en ole koskaan nähnyt niin vakuuttavaa ohjelmaa ja tämänkaltaista eurooppalaista ajatusta, ja sanon tämän kaikella rehellisyydellä.

(Suosionosoituksia)

Vain kerran aikaisemmin on käynyt niin, että neuvoston puheenjohtaja on otettu vastaan jopa vielä lämpimämmin, mutta se tapahtui ainoastaan avajaisissa. Kauden päättyessä hän ei ollut täyttänyt mitään lupauksia ohjelmastaan. Hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Tony Blair. Olemme varmoja, puheenjohtaja Sarkozy, että päätätte neuvoston puheenjohtajakautenne kuudessa kuukaudessa hyvin tuloksin. Tapa, jolla olette selittäneet kaiken tänään – tapa, jolla olette käsitelleet jäsentemme esittämiä huomautuksia, se tosiasia, että olette perehtyneet asiakirjoihin ja että te ette esitä ”toivomuslistaa”, vaan joukon painopistealoja, joita ryydittävät hyvät perustelut – kaikki tämä antaa minulle toivoa siitä, että olette toden totta kyvykäs suoriutumaan kunnianhimoisesta ohjelmastanne.

Jos kyse on työskentelystä kanssanne ilmastopaketin saattamiseksi valmiiksi, voitte luottaa tämän parlamentin tukeen. Pelkään kuitenkin, että on paljon todennäköisempää, että joudutte uusiin ongelmiin neuvoston kanssa, neuvoston ja yksittäisten jäsenvaltioiden velvollisuuksien kanssa: pelkään, että täällä suunniteltuja kiintiöitä ei hyväksytä siellä. Olemme kanssanne samaa mieltä myös siitä, että ydinenergian pitää olla edustettuna tässä ilmastopaketissa. Tässä parlamentissa on selkeä enemmistö kannattamassa ydinenergian siviilikäyttöä. Älkää antako noiden T-paitojen hämätä itseänne.

Tarkasteltaessa Saksan ja Ranskan halukkuutta ottaa vastuulleen Euroopan unionin johtajuus yhdessä sisältöön liittyvissä asioissa – ei suurissa julistuksissa, jotka ovat poliittiselta luonteeltaan yleisiä – olemme teidän puolellanne. Minun täytyy sanoa, että Silvana Koch-Mehrin ei ilmeisesti kuunnellut, kun selititte syyt Kiinaan liittyvälle mielipiteellenne. Se oli ulkoasioiden pienryhmäluento tälle parlamentille, ja voin vain rohkaista teitä pysymään yhtä johdonmukaisena ja taipumattomana kuin olette näissä asioissa olleet.

  Robert Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja, kymmenen kansakuntaa tuottaa kuusikymmentä prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä. Kyseisiin kymmeneen valtioon kuuluu vain yksi Euroopan valtio – Saksa. Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota edustavat vain 14 prosenttia maailman päästöistä. Yhdysvallat 17 prosenttia; Brasilialla, Venäjällä, Intialla ja Kiinalla on kumulatiivisia päästöjä, jotka ylittävät kolmanneksen globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Kaikki tämä todistaa sen, että Euroopan yritykset taistella ilmastonmuutosta vastaan ovat turhia ilman amerikkalaisten, kiinalaisten ja muiden teollistuneiden valtioiden vastaavaa ponnistelua.

Odotellessamme kyseistä sopimusta Euroopan täytyy taistella hiilivuotoa vastaan. Tällä hetkellä mikään suuri teollisuusryhmä ei investoi Eurooppaan. ArcelorMittal sulkee Ranskassa mutta investoi Brasiliaan, Venäjään, Turkkiin, Intiaan ja Kiinaan. ThyssenKrupp investoi Brasiliaan; itävaltalainen Vöest Group investoi Intiaan. Pohjois-Afrikassa rakennetaan parhaillaan kymmentä tehdasta kelluvan lasin tuottamiseksi Euroopan markkinoille.

Kun muut teollistuneet maat eivät osoita erityistä sitoumusta tehtävään, Euroopan täytyy näyttää päättäväisyytensä puolustaa teollisia rakenteitaan ja tietotaitoaan. Uhrauksien määrääminen Euroopan kansalaisille ei palvele mitään tarkoitusta, jos muu maailma ei noudata sopimusta.

(Suosionosoituksia)

  Jean-Marie Cavada (ALDE). – (FR) Arvoisat puhemies ja neuvoston puheenjohtaja, kuten Euroopan parlamentin puhemies, kuten monet muut kollegat, olen toisen maailmansodan raunioiden lapsi ja arvostan kovasti antaumusta puheessanne, joka uhmaa skeptisismiä. Mielestäni skeptisismi kuuluu Münchenin henkeen, ja se on happoa, joka liuottaa Euroopan tahdon. Arvostin sen vuoksi kovasti energiaa, jonka panitte puheeseenne, jota, kuten Astrid Lulling juuri sanoi televisiossa, esimerkiksi me pidimme selkeänä, täsmällisenä, ja voin sanoa ilman mitään teeskentelyä, vakuuttavana.

Toinen asia, jonka haluaisin sanoa, arvoisa puheenjohtaja, on että tietenkin olette oikeassa, ja se täytyy sanoa täällä. Euroopan pelot ja sen kohtaamat uhat tapahtuivat varmasti suurimmaksi osaksi sen rakentamisen aikaan 50-luvulla, mutta koska näiden pelkojen luonne on muuttunut, niitä on tietenkin vielä paljon tänä päivänä. Sen vuoksi täytyy antaa täysin määrätietoinen vastaus.

Olen erittäin tyytyväinen painopistealoihin: sanon sen suoraan, koska ne ovat todellisia, ja erityisesti maahanmuuttopolitiikka, jota johtaa ministerinne Brice Hortefeux, entinen kanssajäsenemme. Kaksi vuotta sitten minulla oli kunnia edustaa Euroopan parlamenttia Euro-Afrikka konferenssissa Rabatissa. Se toi yhteen ensimmäistä kertaa maat, joilla oli samat velvollisuudet joko lähtömaana, läpikulkumaana tai vastaanottomaana, ja kuten Graham Watson sanoi hetki sitten, mielestäni on erittäin tärkeää, erityisesti – ja miksi ei? – läpi Välimeren unionin rakenteen, että on olemassa avokätinen läheisyyden ja valvonnan politiikka.

Lopuksi viimeinen huomautus, arvoisa puheenjohtaja: älkää unohtako, että syy siihen, miksi Euroopalla on ainutlaatuinen vaikutus maailmaan, on se, että se on kulttuurin kehto. Kulttuuri on se asia, joka yhdistää meidät eroavaisuuksissamme; kulttuuri on poliittisten järjestelmiemme areena, ja sen vuoksi meidät nähdään täysin eri tavalla. Energiaanne tarvitaan luultavasti myös silloin, jos kulttuurin alalla halutaan olla määrätietoisia.

  Jan Zahradil (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin kiittää Ranskaa siitä, että se on avannut työmarkkinansa uusille jäsenvaltioille 1. heinäkuuta lähtien ja sen myötä poistanut yhden viimeisistä esteistä vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä. Toivon vain, että Angela Merkel seuraa esimerkkiänne. Ranska, Tšekin tasavalta ja Ruotsi ovat yhdessä laatineet 18-kuukautisen puheenjohtajaohjelman, ja olen iloinen, että siinä nostetaan etusijalle energia, joka on ehdottomasti tärkeimpiä kysymyksiä, sekä myös yhteistä maatalouspolitiikkaa koskeva uudistus, koska se liittyy vuoden 2013 jälkeen sovellettavaan rahoituskehykseen ja näin ollen siihen, millaista rahaa meillä on käytettävissämme tulevaisuudessa. Arvostan sitä tosiasiaa, että Ranska haluaa ratkaista tämänhetkiset asiat ja ongelmat, sillä ne ovat niitä, jotka huolestuttavat ja kiinnostavat ihmisiä.

Institutionaalisiin asioihin liittyen en puhu Euroopan kansanpuolueen jäsenenä, vaan Euroopan demokraattien jäsenenä, joten ei varmasti ole yllätys, että emme ole täysin samaa mieltä tässä asiassa. Mielestäni emme voi seistä Lissabonin sopimuksen edessä kuin jänis ajovaloissa. Se ei ole maailmanloppu, emmekä me halua luoda kriisinomaista ilmapiiriä, joten tilanne täytyy ratkaista rauhallisesti ilman poliittista painostusta, ilman oikeudellisia temppuja ja omien sääntöjemme mukaisesti. Niiden sääntöjen mukaan mikään sopimus ei voi tulla voimaan ilman yksimielistä hyväksymistä, eikä meillä tällä hetkellä ole sellaista yksimielisyyttä. En usko, että olisi mahdotonta laajentua ilman Lissabonin sopimusta. Uskon, että ainakin Kroatia voidaan hyväksyä Euroopan unioniin ilman Lissabonin sopimusta. En myöskään usko, että meidän täytyy valita Nizzan tai Lissabonin välillä. Meillä on varmasti useita vaihtoehtoja, ja meidän pitää pystyä tarkastelemaan niitä hillitysti ja ilman hysteriaa ja ratkaisemaan tilanne. Joka tapauksessa toivotan teille paljon menestystä johtaessanne Euroopan unionia, arvoisa puheenjohtaja.

  Pasqualina Napoletano (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olemme seuranneet Välimeren unionia koskevaa aloitetta, johon ensi sunnuntain Pariisin huippukokous keskittyy, ja me toivomme, että aloite on onnistunut.

Haluaisin kuitenkin selventää muutamaa kohtaa. Aloitteella tähdätään monenkeskisen Euro–Välimeri-ulottuvuuden lujittamiseen. Uskon, että tämä on oikein ja että meidän pitäisi mennä tähän suuntaan. Uskon kuitenkin, että jos joku politiikka kaipaa kriittistä arviointia, kyseessä on naapuruus eteläisten maiden kanssa, koska naapuruuspolitiikka saa itse asiassa hyvin erilaiset valtiot kilpailemaan toistensa kanssa. Meidän täytyy siis tehdä töitä näiden valtioiden keskinäiseksi integroimiseksi sekä näiden valtioiden ja Euroopan integroimiseksi, ja meidän on myös kanavoitava siihen resursseja.

Sanon teille avoimesti, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, että me emme tosiaankaan iloinneet – ja sanon sen myös puheenjohtaja Barrosolle – siitä, että lopetitte Audiovisuel Méditerranée -ohjelman rahoittamisen, sillä se oli ainoa kulttuurinen yhteistuotantoväline. Olette sanoneet, että on olemassa eurooppalainen kulttuurinen poikkeus, mutta lisäisin siihen, arvoisa puheenjohtaja, että on olemassa Euro–Välimeren kulttuurinen poikkeus. Jos ajattelette maailman kahtakymmentä johtavaa intellektuellia, kymmenen johtavan joukossa on monta muslimikulttuurin edustajaa ja erittäin monta Euro–Välimeri-alueen edustajaa.

Auttakaamme siis toinen toistamme saamaan aikaiseksi tehokkaita toimintatapoja muuttaaksemme monien ihmisten elämän kyseisissä valtioissa, erityisesti nuorten ihmisten ja naisten, jotka asettavat toivonsa Eurooppaan. Me emme tarvitse hyviä opiskelijoita: meidän täytyy muuttaa koko tämä suhde, ja parlamentti on erittäin valmis tekemään yhteistyötä puheenjohtajavaltion kanssa, jos päätätte toimia tällä tavalla.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Ranskan puheenjohtajakauden painopistealat ovat realistisia painopistealoja, jotka minun mielestäni ovat riittävän kyvykkäitä vastaamaan siihen, mitä komission puheenjohtaja José Manuel Durão Barroso sanoi, kritiikkiin, jonka mukaan Eurooppa on kyvytön ja impotentti vastaamaan kansalaistemme arkipäivän huoliin: perustuslailliseen ongelmaan, elintarvikkeiden ja energian hintaan, Euroopan puolustukseen ja maahanmuuttoon.

Nykyään siirtolaisen kuolema kylmäkuljetusajoneuvossa Kanaalitunnelissa tai heitto yli patera-veneen laidan sen suunnatessa Kanarian saarille – kuten juuri muutama tunti sitten tapahtui – on yksi suurimmista nykyajan tragedioista. Tämä on vakava ja kiireellinen ongelma, johon Euroopan unionin pitää antaa pätevät vastaukset.

Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puheenjohtaja Joseph Daul puhui tarpeesta mobilisoida poliittinen tahto, ja uskon, että tällä puheenjohtajavaltiolta poliittista tahtoa ei puutu.

Arvoisa puhemies, poliittinen tahto on kuitenkin tarpeellista, mutta ei riittävää: myös olosuhteilla on merkitystä, ja vaikka ne ovat ohimeneviä, lyhytaikaisia tai väliaikaisia, silloin, kun ne ovat olemassa, ne vaikuttavat meihin ja rajoittavat meitä, ja kannatan presidentti Sarkozyn toteamusta siitä, että meidän täytyy muuttaa olosuhteet mahdollisuuksiksi.

Olen pahoillani, ettei Martin Schulz ole täällä nyt kanssamme, sillä kun hän puhui urheilusta, se toi mieleeni erään erityisen tilanteen. Haluaisin, että johtavan ajajan keltainen paita olisi taas espanjalaisten käytössä, niin kuin se oli Tour de Francen ensimmäisessä vaiheessa.

Olette kuitenkin oikeassa siinä, arvoisa puheenjohtaja, että urheilussa täytyy olla eurooppalainen ulottuvuus, ja useat parlamentin jäsenet ovat pyytäneet minua välittämään teille pyynnön siitä, että pohtisitte, olisiko olympialaisiin, joista olemme tänään keskustelleet, osallistuvien ranskalaisurheilijoiden asianmukaista pitää yllään Euroopan unionin symbolia kansallislippunsa vieressä niin, että muut jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti liittyä samaan aloitteeseen.

Arvoisa puheenjohtaja, toivomme, että puheenjohtajavaltio Ranska voi yhdistää voimat ja edistyä yhteisymmärryksen luomisessa niin, että kuten esititte, Euroopan unioni voi siirtyä eteenpäin päättäväisesti puheenjohtajakautenne ohjaamana.

  Harlem Désir (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, halusitte sijoittaa puheenjohtajakautenne suojaavan Euroopan huomaan, ja uskon, että Euroopan kansalaisilla on todellakin erittäin suuret odotukset. Tämän vuoksi tilanteessa on kuitenkin ristiriita – ja ymmärsitte Euroopan parlamentin sosialistiryhmän ydinviestin – sen vuoksi, että Euroopan integraation sosiaalista ulottuvuutta ei ole nimetty yhdeksi puheenjohtajakautenne neljästä pääkohdasta.

Itse asiassa, aivan kuten olemme nähneet äskettäisissä kansanäänestyksissä, ihmiset kyseenalaistavat instituutioita ja sopimuksia, mutta itse asiassa he vastaavat Euroopan integraation kehittymisen perusteella ja viime kädessä Euroopan toimintatapojen perusteella. Mielestäni epätasapaino, joka on luotu viime vuosina taloudellisen integraation kehittymisen – mitä kohti ollaan pyritty, mikä on hyvä asia – ja sosiaalisen ulottuvuuden pysähtyneisyyden välillä, on syynä myös unionin ihmisten pettymykseen, tyytymättömyyteen Euroopan toimielimiä kohtaan.

Sen vuoksi ongelmana ei ole se, että sanotaan, että Euroopan pitäisi osallistua sosiaalisiin asioihin, vaan lähinnä se, että heti, kun on olemassa yhtenäismarkkinat, mukaan lukien yhtenäiset työmarkkinat, pitää olla yhteiset säännöt erojen torjumiseen, sillä muuten ne johtavat sosiaalisen polkumyyntiin. On myös varmistettava, että lähentymistekijöillä keskitytään suurempiin kokonaisuuksiin, parhaimpiin mahdollisiin ratkaisuihin sen sijaan, että niillä heikennettäisiin sosiaalisia tilanteita.

Komissio on juuri julkaissut sosiaalisen strategian. Jos neuvosto ei sitoudu joihinkin konkreettisiin asioihin – puhuitte konkreettisesta Euroopasta – vahvistaakseen Euroopan työvaliokuntien voimia, suojellakseen määräaikaisia työntekijöitä ja parantaakseen työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä niin, että – ja tämä täytyy lisätä – on olemassa direktiivi julkisten palvelujen ja sosiaalisten palvelujen suojelemisesta silloin, kun ne kuuluvat yleisen edun piiriin, tämänkaltaiseen suojelutarpeeseen ei kuitenkaan saada vastausta.

Eräs painopistealoistanne on maahanmuuton Eurooppa, mutta maahanmuuton Eurooppaa ei voida alentaa karkottamisen Euroopaksi. Sen vuoksi meidän täytyy lisätä siihen integraatiota koskeva sopimus, josta keskustelimme Brice Hortefeuxin kanssa, ja kehitystä koskeva sopimus. Olette juuri tulleet G8-valtioiden kokouksesta; Eurooppaa ja joitakin jäsenvaltioita, Ranska mukaan lukien, syytettiin siitä, etteivät ne olleet täyttäneet lupaustaan julkisen kehitysavun osalta. Varmistakaa, että puheenjohtajakautenne aikana sitoumus 0,7 prosenttin osuuden osoittamisesta bruttokansantuotteesta täytetään, mikä on paljon tehokkaampaa kuin häpeällinen ”palautusdirektiivi” silloin, kun halutaan vaikuttaa siihen, että kansainvälistä maahanmuuttoa johdetaan paljon tehokkaammin.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). - (PL) Arvoisat puhemies, neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja, olen samaa mieltä neuvoston puheenjohtajan kanssa. Tämä on vaikea hetki Euroopalle. Jokainen meistä tuntee sen henkilökohtaisesti, myös minä. Kun olin vastuussa valtioni jäsenyysneuvotteluista Euroopan unionin kanssa, tein kaikkeni varmistaakseni, että tulevasta eurooppalaisesta yhteistyöstä tulisi hyvä. Haluaisin myös tänään painottaa onnellisena, että Puolan tuesta Euroopan unionille ja sopimukselle ei ole ongelmaa. Huomattava osa Puolan parlamentista äänesti sopimuksen puolesta, ja lähes 80 prosenttia puolalaisista kannattaa Euroopan unionin jäsenyyttä.

Kannatan puheenjohtajan arviota. Meidän pitää toimia kansalaisillemme ja heidän puolestaan. Meille poliitikoille ensisijainen asia on energia- ja ilmastopaketti, mutta meidän täytyy tehdä kaikkemme taataksemme, että sen toimeenpaneminen ei iske eurooppalaisia korkeiden hintojen ja taloutemme kilpailukyvyn menettämisen muodossa. Paketista pitää päättää varsin nopeasti, mutta olisi pahasta, jos nopeus olisi tärkeämpää kuin harkinta. Pakettimme pitäisi olla todiste johtajuudestamme taistelussa ilmastonlämpenemistä vastaan. Olen samaa mieltä siitä, että tarvitsemme sen, ensin Poznánissa ja myöhemmin Kööpenhaminassa; mutta paketti ei palvele esimerkkinä ketään. Kukaan ei seuraa sitä, mikäli Euroopan talous jää häviölle sitä toimeenpantaessa. Olen sen vuoksi iloinen, että näette nämä vaarat, puheenjohtaja, ja että uskotte siihen, että päästökaupan periaatteet – koska siitä tässä on pääasiassa kyse – uudistetaan hyvässä uskossa. Meillä on kokemusta. REACH-asetusta muutettiin merkittävästi parlamentissa kaikkien eduksi neuvoston ja komission osallistuessa tehtävään. Voimme jatkaa samalla tiellä.

Arvoisa puheenjohtaja, onnittelen teitä ottaessanne Euroopan ohjat käsiinne. Toivotan teille menestystä kahdessa tärkeimmässä asiassa seuraavalle kuudelle kuukaudelle: kyseessä ovat sopimus sekä energia- ja ilmastopaketti.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, teidän täytyy ottaa härkää sarvista epäröidessänne Lissabonin sopimuksesta; Ranskalla on jo paljon kokemusta siitä, kuinka Euroopan integraatiota siirretään joskus eteenpäin ja joskus taaksepäin. Pyydän teitä löytämään ratkaisun irlantilaisille kunnioittaen samalla eurooppalaisten huimaavan enemmistön tahtoa, jolla on myös merkitystä.

Haluaisin myös sanoa, että sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna Lissabonin sopimus sisältää Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja eurooppalaisen sosiaalimallin. Näin ollen on jo esimerkiksi kerätty yli miljoona allekirjoitusta liikuntavammaisilta eurooppalaisilta, joita on yksi joka taloudessa ja jotka kannattavat sopimusta, koska se poistaa sekulaarisen syrjinnän. Teillä on sen vuoksi tuki takananne, jotta voitte siirtyä eteenpäin ja integroida sosiaalisen mallin.

Maahanmuuton osalta puhuttelitte vasemmistoa, mutta teidän pitää myös huomata, että vasemmistolaishallitus on esittänyt ajatuksia, jotka ovat antaneet teille mahdollisuuden valmistella vähemmän suljettua ja edistyneempää pakettia, jota parlamentti voi mielestäni kehittää edelleen, mutta meidän täytyy tehdä töitä tässä asiassa herpaantumatta.

Lisäksi, arvoisa puheenjohtaja – ja tämä koskee suoraan maahanmuuttoa – puhuitte yhteisestä maatalouspolitiikasta, mutta ette maininneet Dohaa; yhdistyneelle Euroopalle on kuitenkin tärkeää pystyä etsimään ratkaisu ja vastaus vuosituhannen kehitystavoitteisiin, koska kyseessä on yksi ja sama paketti; kyseessä on oman taloudellisen kapasiteettimme hyödyntäminen ihmisyyden edistämiseksi.

  Stefano Zappalà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat, Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän Italian valtuuskunnan puheenjohtajana olen iloinen, että olette ottaneet Euroopan ohjat käsiinne, ja olen tyytyväinen siihen, mitä sanoitte. Säteilette innostuneisuutta ja ylpeyttä. Uskotte ja saatte ihmiset uskomaan instituutioon, Eurooppaan, jolla on monia ongelmia ja joka todella tarvitsee viisaita, valaistuneita ja valveutuneita johtajia, jollaiseksi te olette itsenne osoittanut.

Italialla on aina ollut vahvat kulttuuriset ja sosiaaliset siteet Ranskaan: kaksi valtiota, jotka ovat tehneet suuria uhrauksia perustaakseen ja rakentaakseen Euroopan, jota kaikilla sen jäsenillä on nyt velvollisuus kehittää. Kaikki, jotka työskentelevät tässä instituutiossa, tietävät, kuinka monia vaikeuksia pitää kohdata liikuttaessa eteenpäin kehitys- ja integraationprosessissa, koska kyseinen prosessi pitää rakentaa sellaisten ihmisten välillä, jotka eroavat toisistaan historiassa, kulttuurissa, sosiaalisessa statuksessa ja perinteissä. Martin Schulzin juuri esittämät poliittisesti opportunistiset kannat tällä hetkellä erittäin kuuluisasta Italian hallituksesta eivät todellakaan auta. Kysymyksessä on kuitenkin prosessi, jota pitää liikuttaa eteenpäin huolimatta pettymyksistä, joita siihen joskus kuuluu.

Lissabonin sopimus, erinomainen sopimus, on jätetty hautumaan, ja vaatii paljon hyväntahtoisuutta tuoda se takaisin, jos me haluamme välttää marginalisoimasta niitä, jotka eivät ole sitä ymmärtäneet. Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, mitä sanoitte: ennen yhtäkään uutta laajentumista meidän täytyy määrittää uudet säännöt, mutta tehdä se jättämättä Irlantia eristyksiin. Eurooppaan kohdistuvaa maahanmuuttoa, erityisesti tiettyihin jäsenvaltioihin ja pääasiassa omaan kotimaahani ja muihin Välimeren alueella sijaitseviin valtioihin kohdistuvaa maahanmuuttoa pitää säännöstellä ja käsitellä yhteisenä ongelmana sen sijaan, että sen perusteella tehtäisiin erotteluja tai että tilannetta käytettäisiin hyväksi rankaisemalla valtioita, jotka tekevät jo nyt niin monia uhrauksia. Meidän valtioidemme ihmisiä pitää suojella, ja integraatio pitää rakentaa järkevälle pohjalle.

Arvoisa puheenjohtaja, Italian hallitus ja ihmiset tarkkailevat valtuuksianne valppaasti ja luottavaisesti uskoen siihen, että edustamanne historia ja sosiaalinen asema tuo Eurooppaan toivoa ja kehitystä.

  Zita Gurmai (PSE). - (HU) Kolme asiaa – ainoana puhujana Berliinin muurin itäpuolelta. Olen pettynyt, että yhdenvertaiset mahdollisuudet oli jätetty pois puheenjohtajan puheesta. Onneksi, arvoisa puheenjohtaja, me seitsemän poliittisen puolueen naiset olemme kuvanneet kirjeessä tarkasti mitä haluamme: se on kukkanen, meidän kukkasemme teille, rakas presidentti.

Ensinnäkin kannatan puheenjohtajavaltio Ranskan Euroopan tasolla toteuttamia ponnisteluja sukupuolten välisen sosiaalisen tasa-arvon edistämiseksi, mutta samalla vaikuttaa ristiriitaiselta, että yhdenvertaisia työmahdollisuuksia käsitteleviä paikallisia instituutioita suljetaan. Onko toimintatapa toinen kuin se, jota Ranska toteuttaa suositeltuna Euroopan tasolla?

Toiseksi, presidentti on ilmoittanut Ranskan kansalaisille, että seuraavan viiden vuoden aikana luodaan 350 000 lastenhoitopaikkaa. Kyseessä on tärkeä toimenpide, sillä se antaa yhdenvertaiset mahdollisuudet miehille ja naisille työmarkkinoilla ja antaa heille mahdollisuuden yhdistää työ- ja perhe-elämän toisiinsa. Hyvä laatu, kohtuullisuus ja käytettävyys kaikille ovat tärkeitä tässä asiassa, sillä se on yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja integraation väline.

Perhe-elämän osalta kysyn, voivatko naiset hänen mielestään yhdistää työelämänsä ja perheaskareet, jos he työskentelevät 65 tuntia viikossa? Naiset ovat paljon puolustuskyvyttömämpiä työpaikoillaan, eivätkä he yleisesti kuulu ammattijärjestöihin.

Kyllä, me tarvitsemme Euroopan yhteisen maahanmuuttopolitiikan, mutta siinä pitää käsitellä kansalaisten ja maahanmuuttajien oikeuksia ja velvollisuuksia. Maahanmuuttopolitiikkaa pitää täydentää vastaanottavan valtion integraatiopolitiikalla. Kiitos paljon.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin lähestyä neuvoston puheenjohtajaa sanoakseni seuraavaa: Odotin tämänpäiväistä puhettanne erityisellä mielenkiinnolla. Asemanne tänään on vakuuttanut minut siitä, että saatte aikaan aaltoja kuuden kuukauden puheenjohtajakautenne aikana.

Koko maailma on joutunut kohtaamaan yhden viime vuosikymmenien vaikeimmista talouskriiseistä, mutta Eurooppa kohtaa myös omat kriisinsä.

On selvää, että tänä päivänä 27 valtion Eurooppa ei voi toimia samoilla säännöillä kuin 15 jäsenvaltion Eurooppa. Kysymys on institutionaalisesta kriisistä, jota Eurooppa käy läpi. On myös selvää, että jotkut jäsenvaltiot eivät halua Euroopan poliittista yhdentymistä, eivätkä ne halua edeltäjiemme haavekuvan toteutuvan. Kyseessä on identiteettikriisi. Institutionaalinen kriisi ratkaistaan, mutta kuinka identiteettikriisi voidaan ratkaista?

Pelkään, että on olemassa vain yksi ratkaisu: niiden jäsenvaltioiden, jotka haluavat poliittista yhdenmukaistamista, pitäisi edetä, ja niiden jäsenvaltioiden, jotka näkevät Euroopan vain taloudellisena unionina, pitäisi jäädä jälkeen. Pelkään toden totta, että jos emme etene tässä ratkaisussa, Eurooppa ei enää jossain vaiheessa ole pelaaja kansainvälisellä shakkilaudalla.

Kriisit voivat johtaa suuriin edistysaskeliin, mutta vain silloin, jos on olemassa tarvittavaa rohkeutta. Uskon, että teillä on sekä näkemystä että rohkeutta. Olkaa rohkea!

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, perusnäkemyksenne saavat täyden kannatuksenne. Uskon, että olette juuri oikea puheenjohtaja erittäin arkana aikana, sillä osaatte ottaa ihmiset huolet huomioon ja teillä on päättäväisyyttä johtaa ja sovitella. Kun vastasitte kysymyksiin, ette siirtäneet vastuuta jollekulle muulle ja puhuitte asioista niiden oikeilla nimillä. Te ette juokse karkuun vaan kohtaatte asiat.

Haluaisin erityisesti painottaa vahvaa sitoumustanne parlamentaariseen demokratiaan. Kyseinen sitoutuminen on erityisen tärkeää näinä aikoina, sillä useissa jäsenvaltioissa – mukaan lukien kotimaassani Itävallassa – me olemme kokeneet suoran demokratian uusintaottelut parlamentaarista demokratiaa vastaan ja sen perusteella parlamenttien jääväämisen Eurooppaa koskevissa kysymyksissä parlamentaarisissa demokratioissa. Puolustakaamme yhdessä parlamentaarista demokratiaa ja olkaamme sen jääväämistä vastaan.

(Suosionosoituksia)

Minulle on myös tärkeää, että olette suoraan puhutelleet monien hallitusten ja hallitusten jäsenten pelkuruutta tai voisin sanoa kaksinaismoraalia suhteessa heidän jaettuihin Euroopan velvollisuuksiinsa, sillä kyseinen kaksinaismoralismi on pääsyy luottamuksen puutteeseen ja osoitteluun, joka meidän täytyy lopettaa. Emme vaadi, että jokainen olisi uskaliaampi, mutta vaadimme kyllä, että jokainen on rehellinen ja periaatteellinen.

Haluaisin käsitellä vielä kolmea muuta aihetta. Ensimmäinen koskee näkemystänne sopimuksesta. Ette ole kuin ajovaloihin jäänyt jänis, ette odota Irlantia, vaan jatkatte ratifiointiprosessia samalla, kun lähestytte Irlantia. Uskon vakaasti, että pääsemme Irlannin kanssa sopimukseen vasta sitten, kun kaikki muut 26 jäsenvaltiota ovat ratifioineet sopimuksen.

Emme kuitenkaan saa jättää Kroatiaa omilleen. Kannatan sitoumustanne avata kaikki kappaleet vuoden loppuun mennessä. Tarvitsemme myös aikataulun Makedonialle. Haluaisin myös pyytää neuvostoa päättämään pienyrityksiä tukevasta aloitteesta joulukuisessa huippukokouksessa, sillä tärkeimmät toimivallat ovat jäsenvaltioilla. Tarvitsemme laillista velvoittamista, emmekä vain uutta julkista poliittista lausuntoa.

  Genowefa Grabowska (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, minulla on hyviä uutisia Puolasta. Arvoisa puhemies, tänään Puolan parlamentissa pidetään keskustelu, joka huipentuu päätökseen kehottaa Puolan presidenttiä täyttämään perustuslaillisen velvollisuutensa ja allekirjoittamaan Lissabonin sopimus. Se on Puolan kansan tahto. Kansasata 80 prosenttia kannattaa Euroopan unionia ja on erittäin onnellinen jäsenyydestään. Osoittakaa minulle toinen valtio, jossa Euroopan unionin kannatus on niin korkealla. Se on merkki siitä, että Puola täyttää velvollisuutensa sopimuksen osalta.

Toinen asia: minulla on teille pyyntö, arvoisa puheenjohtaja. Voisitteko lisätä ohjelmaanne lasten tilanteen Euroopan unionissa ja nimetä oikeusasiamiehen, asianajajan lasten asioille Euroopan ihmisoikeusasiamiehen mallin mukaisesti? Haluaisimme neuvoston sopivan ja hyväksyvän kyseisen toimielimen, jonka Eurooppa tarvitsee niin kovasti.

  Hartmut Nassauer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa presidentti, hyvät naiset ja herrat, jos minun pitäisi tiivistää tämän aamun keskustelu, sanoisin, että on hyvä, että tällä kertaa on Ranskan vuoro toimia puheenjohtajavaltiona, ja että on hyvä, että te, arvoisa presidentti Sarkozy, olette neuvoston puheenjohtaja. Tämä on ollut hyvä päivä Euroopalle ja tälle parlamentille, sillä meillä on pitkästä aikaa edessämme joku, joka puhuu Euroopasta intohimolla, ei vain hyvillä argumenteilla. Ehkä se on juuri sitä, mitä tarvitsemme voittaaksemme irlantilaiset ja kansalaisemme takaisin puolellemme: intohimoa ja hyvää harkintakykyä, ja hyvä harkintakyky tarkoittaa myös sitä, että Eurooppa toimii tietyissä rajoissa.

Haluaisin kertoa teille ”menestyksen salaisuuden”: me emme tarvitse ainoastaan sopimusta Irlannissa, vaan uuden toissijaisuutta koskevan kulttuurin. Tarvitsemme Euroopalle rajoja suhteessa muuhun maailmaan, mutta tarvitsemme rajoja myös Eurooppaan. Uusi toissijaisuutta koskeva kulttuuri tuo Euroopalle uuden hyväksynnän; olen siitä aivan samaa mieltä puheenjohtaja Barroson kanssa. Kaikkea hyvää, presidentti Sarkozy.

  Marian Harkin (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, toivotan presidentti Sarkozyn tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin. Arvostin todella hänen pohdittua ja hyvin perusteltua panostaan.

Irlantilaisena jäsenenä toivotan hänet myös tervetulleeksi, kun hän vierailee Irlannissa Euroopan unionin puheenjohtajana, puheenjohtajana, joka toimii käytännöllisesti parantaakseen kansalaisten elämää. Se tuli selväksi hänen painopistealoistaan.

Arvostan myös hänen mielipiteitään elintarviketurvallisuudesta ja siitä, että löydettäisiin tasapaino annettaessa määräyksiä ja rajoitteita omille liiketoimillemme ja maanviljelijöillemme. Kuten hän sanoi, se on suojelemista ilman protektionismia.

Kuulin hänen esityksessään ja äänessään hänen sitoutumisensa Eurooppaan. Minä ja monet muut irlantilaiset jaamme sen sitoutumisen. Hän puhui vaikeuksiemme voittamisesta. Siihen tarvitaan aikaa ja halua tehdä kompromisseja kaikilla puolilla. Tälle ei voida asettaa määräaikoja.

Henkilönä, joka kampanjoi kyllä-äänien puolesta, tiedän hänen olevan kanssani samaa mieltä siinä, että Irlannin ei-päätös oli aivan yhtä laillinen kuin Ranskan, Alankomaiden tai Tanskan ei-päätös. Sitä täytyy kunnioittaa samalla tavalla, vasta sitten voimme siirtyä eteenpäin. Odotan sitä ja toivotan hänelle kaikkea hyvää hänelle puheenjohtajakauden aikana.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puheenjohtajavaltio Ranska on juuri määritellyt tavoitteensa, ja toivotan sille onnea. Edessänne oleva tärkein tavoite on vahvistaa Euroopan unionia ja sen toimintavaltaa. Tämä mielessä pitäen Lissabonin sopimuksen ratifioimatta jättäminen olisi hukkaan heitetty mahdollisuus. Eurooppa tarvitsee Ranskaa, erityisesti tänä vaikeana aikana; se tarvitsee Ranskaa, joka käännytettiin avullanne, presidentti Sarkozy, Ranskan kansanäänestyksen jälkeen.

Valitettavasti Puola ei ole se, joka vie Eurooppaa tänään eteenpäin, mutta jonain päivänä Puola on kyseinen valtio, ja uskon sen tapahtuvan pian. Toivon, että Ranskan puheenjohtajakausi ja sen Euroopan integraatioon, toivottuun maahanmuuttoon, Balkanin laajentumiseen, mutta ei välttämättä Turkkiin laajenemiseen liittyvä politiikka antaa eurooppalaisille takaisin heidän luottamuksensa ja mieltymyksensä Eurooppaan.

  Gay Mitchell (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, Irlannilta kesti seitsemänsataa vuotta saada britit ulos Irlannin tasavallasta, ja minun täytyy istua täällä yhä uudelleen kuunnellen ihmisten, jotka me heitimme ulos, kertovan meille mitä meidän pitäisi tehdä Irlannissa. Mielestäni se on vähän liikaa. Antakaa Irlannin tasavallan ihmisten tehdä päätös Irlannin tasavallassa.

Toiseksi, haluaisin sanoa Ranskan tasavallan presidentille, että jos haluatte muuttaa Irlannin kansan mielipidettä, tuokaa Jaen-Marie Le Pen kanssanne. Se riittää Irlannin tasavallan kansan mielipiteen muuttamiseksi.

Olin Euroopan kansanpuolueeseen kuuluvan Fine Gael –puolueen vaalijohtaja neljässä eurooppalaisessa kansanäänestyksessä: Euroopan yhtenäisasiakirjaa, Maastrichtin sopimusta, Amsterdamin sopimusta ja Lissabonin sopimusta koskevassa äänestyksessä. Haluankin kertoa teille, että Lissabonin sopimus torjuttiin monesta syystä. Ihmiset eivät ymmärtäneet sitä; poliitikot esiintyvät tutkintatuomioistuimissa; hallituksen ja opposition pääpuolueet – poliittinen järjestelmä – halusi, että se hyväksytään. Oli pelkoa puolustuksesta ja asevelvollisuudesta, abortista ja eutanasiasta – ja näitä pelkoja lisäsivät tämän talon jäsenten levittämät ruiskut – verotuksesta, työpaikoista ja maahanmuutosta. Tilannetta johdettiin paljon äärioikeistosta ja -vasemmistosta.

Haluaisin vain sanoa puheenjohtajalle, että valmistautukaa Irlannin vierailuunne. Jos on tärkeää, että autatte muuttamaan tilannetta Irlannissa, tulkaa valmistautuneena ja olkaa valmis kuuntelemaan. Olette erittäin tervetullut, mutta on monimutkaista ja kestää jonkin aikaa ratkaista tämä vaikea tilanne.

  Adrian Severin (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, eurooppalaiset panevat paljon toivoa Ranskan puheenjohtajakauden varaan, ja sitä pitää hoitaa hyvin. Puheenjohtajavaltion täytyy välttää ruokkimasta epärealistisia haaveita ja tarpeettomia pelkoja, mukaan lukien naapurimaissa ja hakijamaissa.

Lissabonin sopimuksen osalta meillä ei ole riittävästi diplomaattista rohkeutta ratifiointiin. Puheenjohtajavaltion täytyy auttaa poistumis- tai turvastrategian laatimisessa siinä tapauksessa, että suunnitelmat menevät vikaan. Välttääksemme pahinta meidän täytyy näyttää alusta alkaen, että me olemme valmiita kohtaamaan pahimman.

Haluaisin päättää sanomalla muutaman sanan vaarallisesta ilmiöstä nimeltä Euroopan uudelleenkansallistaminen. Kaikkein hälyttävin osoitus tästä ilmiöstä on kansallispopulismi, ja se on myös Irlannin ei-äänestystulosta kannattaneen propagandan takana, samoin kuin rasistisen muukalaisvihan takana Italiassa, mutta se on myös sosiaalipolitiikan kansallisen luonteen retoriikkaa. Eurooppa on joko sosiaalinen tai se luhistuu. Toivon, että puheenjohtajavaltio Ranska huomaa tämän näkökohdan.

  Puhemies. − (DE) Olen pahoillani, mutta en voi ottaa enää enempää puhujia. Olemme jo ylittäneet aikamme reilusti. Olen erittäin kiitollinen presidentti Sarkozylle ja tietenkin myös puheenjohtaja Barrosolle, jotka soivat aikaansa meille tänään. Haluaisin sen vuoksi päättää antamalla puheenvuoron ensin puheenjohtaja Barrosolle ja sitten presidentti Sarkozylle.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, aloitan hyvin lyhyesti toistamalla onnittelut, joita suurin osa puheenvuoron esittäneistä Euroopan parlamentin jäsenistä esitti: onnittelut vakaumuksesta, innokkuudesta, energiasta ja poliittisesta tahdosta, jonka presidentti Sarkozy on ilmaissut täällä tänään ja jota uskon hänen ja hänen ministereidensä ja kollegoidensa osoittavan koko Ranskan puheenjohtajakauden ajan.

Haluan sanoa, ettei se yllätä minua lainkaan. Olin täysin vakuuttunut, että oli erittäin hyvä uutinen, että Ranska otti vastuun neuvoston puheenjohtajuudesta tänä erityisen vaikeana aikana. Tietenkin presidentti Sarkozy ja kaikki me muut olisimme pitäneet parempana, että horisontti olisi ollut kirkkaampi institutionaalisesta näkökulmasta, mutta uskon, että juuri näinä vaikeina aikoina näemme poliittisen kapasiteetin ja vahvan poliittisen tahdon koko tärkeyden.

Kannatan tätä demokraattista poliittista keskustelua. Olen sanonut monta kertaa, että meidän täytyy tunnustaa poliittisesti erimielisyydet ja erilaiset olemassa olevat näkökulmat esimerkiksi täällä parlamentissa. Meidän täytyy tietää, miten ilmaista näitä erimielisyyksiä, sillä Eurooppa eroaa kansallisesta poliittisesta järjestelmästä. Demokraattisissa kansallisissa järjestelmissä, kun käymme poliittista keskustelua, jopa joskus silloin, kun se on erittäin polarisoitua, me emme koskaan kyseenalaista valtion laillisuutta. Sen sijaan Euroopassa, silloin kun ne meistä, jotka kannattavat Eurooppaa, ilmaisevat vahvasti vastalauseensa, meidän täytyy erittäin usein kohdata ne, jotka ovat Eurooppaa vastaan ja jotka tutkivat kaikki populistiset tavat vahingoittaakseen instituutioitamme ja vaarantaakseen tämän erinomaisen rauhan ja solidaarisuuden hankkeen, jolla tarkoitan eurooppalaista hanketta.

(Suosionosoituksia)

Tämän vuoksi meidän täytyy todella pystyä ilmaisemaan kaikki näkökulmat, mutta meidän on tehtävä se samalla, kun vahvistamme Eurooppaa kannattavaa ryhmää tänä erityisen vaikeana aikana. On tehtävä täysin selväksi, että järjestämme Euroopan parlamentin vaalit vuonna 2009. Jos Euroopan eri poliittiset voimat ja Euroopan toimielimet eivät työskentele käsi kädessä rakentavalla asenteella, me annamme puolustuksenaiheen niille, jotka äärimmäisessä tapauksessa haluavat käyttää hyväkseen populismia, muukalaisvihaa ja nationalismia sekä kotimaata, mikä on virhe. Sen lisäksi siteeraan usein suurta ranskalaista kirjailijaa, joka sanoi, että ”patriotismi on rakkautta omia ihmisiä kohtaan; nationalismi on vihaa muita kohtaan”.

Me voimme rakastaa kotimaatamme ja samaan aikaan puolustaa eurooppalaista hankettamme vakaumuksella, kuten presidentti Sarkozy juuri sanoi. Toivon sen vuoksi, että keskustelu, jota käydään seuraavan kuuden kuukauden aikana, vahvistaa Euroopan instituutioita sekä tulevaisuuden Eurooppaa koskevaa hankettamme.

Haluaisin vastata yhteen tiettyyn kysymykseen. Se on ainoa erityiskysymys, jota minulta kysyttiin, ja jätän tietenkin muut asiat presidentti Sarkozylle, joka on minua paljon paremmassa asemassa vastaamaan niihin. Tämän erityiskysymyksen esitti Pasqualina Napolitano, ja se koskee Euromed-kulttuuriohjelmaa.

Olen iloinen voidessani kertoa teille, että nykyiselle Euromed-kulttuuriohjelmalle on vielä osoitettu 15 miljoonaa euroa määrärahoja tälle vuodelle. Vuosien 2009–2010 osalta on totta, että mitään ei vielä ole päätetty, mutta on suurta painetta ulkoisiin kustannuksiin, ja suoraan sanottuna näissä tapauksissa käy niin, että kolmansilla mailla on tapana priorisoida kahdenkeskistä yhteistyötä alueellisten talousarvioiden vahingoksi. Tämän takia tästä aiheesta pitäisi keskustella Euromed-maiden välillä. Eräs mielenkiintoinen näkökulma Ranskan aloitteesta luoda Välimeren unioni – jota olen kannattanut alusta lähtien – on se, että se vahvistaa alueellista yhteistyötä.

Minulta kysytään joskus, mitä lisäarvoa Välimeren unioni tuo Barcelonan prosessiin. Kyseessä on tietenkin voimakkaampi poliittinen omaksuminen ja poliittinen parannus, kiitos erityisesti joka toinen vuosi järjestettävien kokousten; mutta kyseessä on myös erityisten alueellisten hankkeiden, mutta toivoakseni nyt myös erityisten erityishankkeiden luoma ulottuvuus, ja toivon, että voimme lisätä kyseisiin erityishankkeisiin voimakkaamman yksityisen sektorin ulottuvuuden, sillä tarvitsemme vielä lisää resursseja.

Tämä on siis se erityisala, jonka parissa teemme töitä, ja lopuksi haluan vain sanoa: ”Onnea Ranska, ja paljon onnea myös rakkaalle ystävälleni presidentti Sarkozylle!”

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (FR) Kiitän puheenjohtaja Barrosoa ja varapuheenjohtaja Jacques Barrot’a siitä, että he ovat istuneet täällä kolme tuntia ilman keskeytyksiä.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin sanoa, että mielestäni on luonnollista, että kun henkilöllä on kunnia olla neuvoston puheenjohtaja, hän osallistuu parlamentin istuntoon juuri niin monen tunnin ajan kuin parlamentti haluaa, ei vain puheenjohtajakauden ensimmäisenä päivänä, vaan haluan paremminkin sanoa teille, arvoisa Euroopan parlamentin puhemies, sekä kaikkien ryhmien puheenjohtajille ja puheenjohtajakokoukselle, että jos haluatte minun tulevan jonain tiettynä aikana puheenjohtajakauden aikana parlamenttiin, olen teidän käytössänne. Täytyy pelata Euroopan toimielinten sääntöjen mukaan.

Euroopan parlamentti on keskeisessä asemassa parlamentaarisessa demokratiassa. Kysymyksenä ei ole käytettävyys; kysymyksenä on ensisijaiseksi asettaminen. Puheenjohtajavaltio tarvitsee Euroopan parlamenttia ja on sen vuoksi sen käytettävissä.

(Suosionosoituksia)

Jos puhujille sopii, haluaisin sanoa muutaman sanan heille jokaiselle. Ensinnäkin haluaisin sanoa Philip Bushill-Matthewsille, että kuulun niihin, joiden mielestä Eurooppa tarvitsee Yhdistynyttä kuningaskuntaa. En ole koskaan kuulunut niihin eurooppalaisiin tai ranskalaisiin, joiden mielestä meidän pitäisi olla varovaisia brittiläisten ystäviemme suhteen. Yhdistynyt kuningaskunta voi antaa Euroopalle paljon enemmän kuin se uskoo voivansa antaa. Yhdistynyt kuningaskunta on portti anglosaksiseen maailmaan, se edustaa maailman johtavaa kieltä ja on taloudellisesti dynaaminen, kuten se on osoittautunut viime vuosina. Haluaisin sanoa brittiläisille konservatiiviystävillemme, että ”uskokaa Euroopan tarvitsevan teitä, että teillä on paikka Euroopassa ja että jos briteillä on yksi jalka Euroopassa ja toinen ulkopuolella, Eurooppa heikkenee”. Yhdistynyt kuningaskunta on erinomainen kansakunta. Sillä ei ole Euroopassa mitään pelättävää, ja Eurooppa voi odottaa paljon Yhdistyneeltä kuningaskunnalta.

Bernard Poignantille, joka näki syvälle sisimpääni ja sen vuoksi ymmärsi, että rakastan politiikkaa ja että parlamentti on vähän kuin puutarhani, haluaisin sanoa, että kyllä, parlamentti on paikka demokratialle, enkä kunnioita tai ymmärrä niitä poliittisia johtajia, jotka eivät olisi tyytyväisiä päästessään ilmaisemaan ja puolustamaan ajatuksiaan parlamentaarisen demokratian kehdossa. Toivon, että huomionne oli osoitus rahtusesta pahoittelua ennemmin kuin kohtuuttomasta näkemyksestä työmarkkinoiden yhdenmukaistamisesta.

Sama koskee Harlem Désiriä: olen täysin puolellanne, vastustan täydellistä yhdenmukaistamista, sillä ihmiset torjuisivat sen. On kuitenkin täysin luonnollista, että työmarkkinoiden ja yhtenäismarkkinoiden yhteydessä on olemassa vähimmäissäännöt.

Meidän kaikkien on otettava huomioon vastoinkäymiset. Tarkastellaan esimerkiksi Itävaltaa, jota johtaa sosialistinen pääministeri ja hallitus; he kertovat teille, että eläköitymisikä on 65 vuotta ja työskentelyaika on 45 vuotta. Tiedätte, kuinka monia vastoinkäymisiä kohtasin laskeakseni työskentelyajan neljäänkymmeneen vuoteen, enkä välittömästi saanut Ranskan sosialistisen puolueen kannatusta.

Selittäkää siis minulle seuraava asia: koska kohtasin niin monia vaikeuksia varmistaessani neljänkymmenen vuoden työskentelyajan Ranskassa, miten minun täytyy toimia Euroopan puheenjohtajana vain kuusi kuukautta saadakseni toivottavasti aikaan Itävallan 45 vuoden työskentelyajan ja Ranskan 40 vuoden vastaavan ajan? Miten saan sen aikaiseksi? Unelmasta on pitkä aika todellisuuteen, mutta ehkä se on Ranskan sosialistisen puolueen ja Euroopan sosialistisen puolueen ero. Joskus minusta tuntuu siltä, että olen läheisempi Euroopan sosialistisen puolueen kuin Ranskan sosialistisen puoleen kanssa; tunnustan vikani ja tietenkin pahoittelen sitä.

(Martin Schulzin huomautus mikrofonin ohi)

  Puhemies. − (DE) Tämä ei toimi näin! Ei ole teidän asianne päättää siitä, kuka puhuu. Puheaikaa ei voida jakaa Euroopan parlamentin sosialistisen ryhmän ja neuvoston puheenjohtajan kanssa. Presidentti Sarkozy, annatteko Martin Schulzin esittää kysymyksen? Jos annatte, myönnän hänelle puheenvuoron.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, kyllä, olettaen, että en joudu yleissaksalaisen väittelyn ristituleen.

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Kiitän, arvoisa puhemies, olette erittäin ystävällinen. Arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, on mukavaa, että haluatte lähestyä sosialismia tällä tavoin. Koska olette kannattaneet voimakkaasti Saksan sosiaalidemokraattien näkemystä puheessanne juuri äsken ja siten etäännyttäneet itsenne liittokansleri Angela Merkelistä, ehdotan, että etenette seuraavasti: Jos tunnette olonne niin kotoisaksi Euroopan sosiaalidemokraattien huomassa, tulkaa ensin Saksan sosiaalidemokraattien pariin ja me kuljetamme teidät asteittain lähemmäs Ranskan sosiaalidemokraatteja. Olette lopulta erinomainen toveri.

  Puhemies. − (DE) Hyvä Martin Schulz, tällä on vähemmän tekemistä ystävällisyyden kanssa ja enemmän asianmukaisen menettelyn seuraamisen kanssa – asia, jonka mukaan me Euroopassa haluamme kuitenkin toimia.

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, huomaatte, että minulla on jo sosialisti oikealla puolellani, mutta tilaa on vielä sosialistille vasemmalla puolellani.

(Suosionosoituksia)

Kuten tiedätte, hyvät naiset ja herrat, en usko, että haaskaamme aikaamme, sillä mielestäni demokratia voi Euroopan tasolla olla väkivallatonta toisin kuin joskus kansallisella tasolla. Euroopan taso mahdollistaa sen, että jokainen voi ottaa hiukan etäisyyttä vaalirutiiniin, joka on julmaa, usein epäoikeudenmukaista ja aina vaikeaa. Lopulta se, että teidän fooruminne kaltaisessa paikassa voimme puhua hymyillen ja kunnioittaen toisiamme, on ehkä jotain sellaista, joka rohkaisee ihmisiä lämpenemään eurooppalaiselle ihanteelle ja omaksumaan sen itselleen. En joka tapauksessa näe tätä hukkaan heitettynä aikana, ja haluaisin Bernard Poignantin ja Martin Schulzin olevan asiasta varmoja.

Marielle De Sarnez on oikeassa. Meidän täytyy muuttaa kehityspolitiikkaamme ja tehdä elintarvikkeiden tuottamiseen keskittyvästä maataloudesta tärkein asia. Se täysin välttämätöntä; Afrikan valtioilla täytyy olla resursseja tullakseen omavaraisiksi elintarvikkeiden osalta, ja epäilemättä osa niistä rahoista, jotka olemme osoittaneet suurien infrastruktuurien kehittämiseen, pitää investoida maatalouden mikrohankkeisiin. Tässä asiassa olen kanssanne täysin samaa mieltä.

Pyysitte minua myös puolustamaan Euroopan visiota. Jaan kanssanne sen tavoitteen. Toivon, että neuvoisitte minua ystävällisesti vision sisällöstä. Tiedätte täysin, että jälleen kerran jotakuinkin tuntemattoman suuren ihanteen ja kaikkien arkipäivän teknisten asioiden välissä meidän kaikkien ongelmana on se, että joudumme jatkuvasti päättämään, mitä tehdä sellaisten suurten ihanteiden kanssa, jotka joskus menevät pitkälle kansalaistemme kokemien arkipäivän hankaluuksien yli, ja mitä teemme ratkaistaksemme sellaiset tekniset asiat, jotka koskettavat heidän arkipäiväänsä. Se ei ole helppoa, mutta yritän joka tapauksessa.

Vastatakseni teille, hyvä Brian Crowley, kyllä me tarvitsemme kehitystä välttääksemme laittoman maahanmuuton. Sen lisäksi kaikki tietävät, että paras vastaus maahanmuuttoasioihin on kehitys. Afrikassa on 475 miljoonaa alle 17-vuotiasta nuorta, ja Gibraltarin salmi Euroopan ja Afrikan välissä on vain 12 kilometriä leveä. Afrikan katastrofit ovat myös Euroopan katastrofeja, eikä ole olemassa muureja tai rajoja, jotka voivat estää ne. On jälleen kerran hyvin vaikeaa päättää monenvälisyyden ja kahdenvälisyyden välillä. Tämä on tärkeä aihe, ja aion huomioida sen voimakkaasti.

Mikel Irujo Amezaga puhui kielellisestä monimuotoisuudesta. Olen täysin samaa mieltä, mukaan lukien – ja ymmärrän, että ette pidä ilmaisusta ”alueellinen kieli” – virallisten kielten huomioon ottaminen. Kuulun nimittäin niihin ihmisiin, joiden mielestä auttaisimme kaikkia autonomiaan pyrkiviä liikkeitä tai itsenäisyysliikkeitä antamalla heille yksinoikeuden puolustaa alueellisia kieliä, ja kyseessä olisi hyvin vakava virhe. Puhun Ranskan tasavaltaan kuuluvasta Korsikasta, jolla asuu korsikalaisia ihmisiä, jotka rakastavat Korsikaa ja puhuvat korsikaa kylissään; mutta se ei ole uhka kansalliselle yhtenäisyydelle. Sen vuoksi kielellinen monimuotoisuus on minulle yhtä tärkeää kuin kulttuurinen monimuotoisuus, eikä joka tapauksessa ole olemassa kulttuurista monimuotoisuutta, jos on vain yksi kieli.

Hyvä Nigel Farage, pidin erittäin paljon puheestanne, mutta minä aion sanoa teille yhden asian: brittiläiset olivat kovin mielissään, kun suljin Sangatten, koska itse asiassa minä olin se, joka teki niin, ja te olitte se, joka sitä pyysi. Vaikka te olette britti, joka rakastaa valtiotaan, ette voi ratkaista kaikkia valtionne maahanmuutto-ongelmia, ja minun täytyy kertoa teille, ettei Ranska aio toimia Yhdistyneen kuningaskunnan rajavartiolaitoksena. Haluankin sanoa, että on helppoa todeta että ”minä en halua kotimaassani henkilökortteja enkä yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa”, mutta se ei estä teitä nauttimasta siitä, että ulkomaalaiset, joiden asiakirjat eivät ole kunnossa, pysäytetään Ranskassa niin, etteivät he tule Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Aivan kuten Ranska, valtionne ei voi pärjätä yksinään.

Haluaisin lisätä, Hyvä Nigel Farage, että kunnioitan puolalaisia, mutta te ette olleet työhuoneessani neuvottelemassa Lissabonin sopimuksesta lukuisten kollegoiden kanssa. Me olimme Brysselissä, ja kuka oli työhuoneessani? Ei pääministeri Tusk, koska silloin pääministerinä toimi presidentti Kaczynskin veli. Siellä oli presidentti Kaczynski, ja sanon yhden asian: hän on mies, johon luotan ja jota kunnioitan. Jos Euroopassa kuitenkin allekirjoittaa jotakin ja jos sitä ei kunnioita edes aluksi, ei ole Eurooppaa, ei ole yhtään mitään, ei ole mitään neuvotteluja. Kun joku meistä sitouttaa valtionsa johonkin Brysselissä, hänen täytyy sitoutua siihen myös kotona. Sanoin sen, en enempää enkä vähempää.

(Suosionosoituksia)

Sanon tämän täysin puolalaisia kunnioittaen: hyvä Nigel Farage, uskon, että puolustin Puolaa. Puheenjohtaja Barroso voi todeta sen paremmin kuin kukaan. Tarvitsemme Puolaa, mutta meidän täytyy myös pystyä kunnioittamaan miehen sanaa silloin, kun hän sellaisen antaa.

Hyvä Margie Sudre, kiitos tuestanne. Olen täysin samaa mieltä analyysinne kanssa ja kiitän siitä vilpittömästi. Hyvä Poul NyrupRasmussen, jonka ymmärsin olevan Rasmussen I – ja olen aika hyvin selvillä siitä, kuka Rasmussen II on – haluaisin sanoa, että Tanska on hyvä esimerkki maasta, joka on onnistunut siirtymään eteenpäin, ja näin saan mahdollisuuden vastata kaikille puhujille Irlantia koskevasta kysymyksestä.

Tietenkään me emme saa pakottaa irlantilaisia ja meidän täytyy kunnioittaa heitä, mutta meillä täytyy myös olla rohkeutta sanoa irlantilaisille ystävillemme: ”Teidän täytyy myös kunnioittaa muita valtioita, jotka ovat ratifioineet sopimuksen. Emme pidä teille luentoa, mutta muistakaa, että muilla on myös oma mielipiteensä, ja jossain vaiheessa meidän on löydettävä yhteinen polku. Eurooppa ei tahdo jatkaa eteenpäin ilman teitä, mutta Eurooppa ei myöskään voi pysähtyä teidän vuoksenne.” Sanon sen kaikella kunnioituksella valtiolle, joka on äänestänyt ”ei”.

Me ranskalaiset olemme aiheuttaneet teille huomattavia ongelmia ja vaikeuksia, mutta jossain vaiheessa meidän on päästävä ulos siitä tilanteesta, jossa kaikki pitävät toisiaan silmällä ja odottavat jonkun toisen tekevän aloitteen. Puheenjohtajavaltio Ranskan täytyy tehdä aloite yhdessä komission puheenjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kanssa. Sen jälkeen jotkut myöntyvät ja jotkut kieltäytyvät. Henkilökohtaisesti uskon, että on olemassa ratkaisu, mutta se ei aivan varmasti ole nykytilanteen ylläpitäminen tai sen toteaminen, että ”odotamme ja annamme ajan tehdä tehtävänsä”. Itse olen sitä mieltä, että aika käy meitä vastaan, että Eurooppa on odottanut vuosia, eikä ole mitään järkeä odottaa enää enempää. Löydämme ratkaisun; olen siitä aivan varma, aivan kuin tanskalaiset löysivät omansa.

Hyvä Silvana Koch-Mehrin, olin hyvin liikuttunut minuun kohdistuneesta arviostanne ”naisia kunnioittava mies”. Jätän sisällön teille; en rehellisesti sanottuna tiedä ihan tarkkaan, mitä se tarkoittaa, ja olen varovainen, etten lähde arvioimaan sitä, koska en halua teidän ymmärtävän minua väärin. Tiedän, että on olemassa useiden nopeuksien Eurooppa. Meillä kaikilla ei ole käytössä euroa ja me emme kaikki kuulu Schengen-alueeseen. Toivon kuitenkin ennen kaikkea sitä, että ennen kuin rakennamme useiden nopeuksien institutionaalisen Euroopan, me yrittäisimme tehdä sen yhdessä. Älkää arvostelko puheenjohtajavaltiota tavoitteesta ottaa kaikki mukaan, koska jos me jo ennen aloittamista sanomme, arvoisa Silvana Koch-Mehrin, että ”se ei kuitenkaan haittaa, antakaamme sen olla”, jonain päivänä neuvottelemme sosiaalisesta poikkeuksesta briteille, seuraavaksi neuvottelemme institutionaalisesta poikkeuksesta irlantilaisille, ja seuraavana päivänä neuvottelemme poikkeuksesta puolalaisille. Pelkäänpä, että siinä vaiheessa joudumme tilanteeseen, jossa kaikki valtiot pyytävät aivan oikeutetusti poikkeusta, ja missä Euroopan unioni on sitten. Missä on se projekti, jonka perustavat edeltäjämme kastoivat? Sitä minä yritän sanoa. Ehkä meidän täytyy mennä siihen pisteeseen, mutta haluaisin meidän menevän siihen sen jälkeen, kun olemme yrittäneet ottaa koko perheen mukaan.

Haluaisin myös sanoa kaikille niille, jotka ovat huolissaan Kroatiasta, että minä tietenkin kannatan neuvottelujen jatkamista ja uskon, että olisi vakava virhe sulkea Euroopan ovi Balkanille, koska Balkan tarvitsee rauhaa ja demokratiaa, jota unioni voi tuoda heille, mutta en palaa enää Lissabonin keskusteluun.

Haluaisin sanoa Adam Bielanille, että en halua uhkailla Irlantia; en edes pystyisi siihen, ja se ei edes juolahtaisi mieleeni. Menen sinne ja kuuntelen, mutta samaan aikaan kaikkien täytyy ymmärtää, että mielipidekyselyissä 80 prosenttia ihmisistä sanovat kannattavansa Eurooppaa; voimme sittenkin työskennellä heidän kanssaan uhkailematta heitä.

Polttoaineen arvonlisävero on Ranskan ehdotus; en halua määrätä sitä kenellekään. Haluaisin vain kiinnittää huomionne siihen, että olen vakuuttunut siitä, että öljyn hinta jatkaa nousemistaan. Meillä täytyy olla rohkeutta sanoa se kanssakansalaisillemme.

Maailmassa on kolme prosenttia vähemmän öljyntuotantoa vuodessa varastojen ehtymisen takia, ja 2–3 prosenttia enemmän öljynkulutusta kehittyvien maiden kasvun takia. Ajatukseni on yksinkertaisesti se, että arvonlisävero on hintaan verrannollinen vero. Jos öljy maksaa huomenna 175 dollaria tynnyriltä, voimmeko me jatkaa mitään sanomatta 20 prosentin veron keräämistä jyrkästi nousevilla öljyn hinnoilla? Sen kysymyksen haluan esittää. Raportoimme asiasta lokakuussa komission puheenjohtajan kanssa. Yritän työntää asiaa oman uskoni suuntaan, ja katsotaan, millainen tulos on.

Ukrainan osalta aiotaan järjestää huippukokous, jossa etenemme asiassa. Meidän täytyy rohkaista Ukrainaa demokratian tiellä ja meidän täytyy tuoda se lähemmäs Eurooppaa. Ukraina ei ole merkityksetön, siellä asuu 42 miljoonaa ihmistä. Se ei ole pieni päätös. Olemme tällä hetkellä yhteistyön tasolla, mutta kuka tahansa Kiovan katuja pitkin kävelevä näkee, että se on eurooppalainen pääkaupunki.

Hyvä Werner Langen, haluan kiittää teitä kohteliaisuudestanne, joka todella kosketti minua. Pidin todella viittauksestanne Tony Blairiin. En tiedä, teittekö viittauksen sen vuoksi, mutta mielestäni Tony Blair on yksi niistä valtiomiehistä, jotka ovat tehneet paljon Euroopan eteen ja paljon kotimaansa eteen, enkä suoraan sanottuna tiedä, loukkaantuuko hän, kun sanon tämän, mutta mielestäni hän on monilla osaaloilla palauttanut luottamuksen ja voiman brittien ja Euroopan poliittiseen keskusteluun. Mielestäni tarvitsemme Euroopassa johtajia, ja omana aikanaan Tony Blair oli kiistattomasti yksi noista johtajista.

Tämän perusteella olen lähempänä vasemmistoa, vaikka olen huomannut, etteivät kohteliaisuudet Tony Blairille tule aina kyseiseltä puolelta poliittista kirjoa.

Kyllä, hyvä Robert Goebbels, toistenkin täytyy ponnistella, ja tämä asia nostetaan täysin esiin neuvotteluissa ilmastonmuutoksesta, mutta Euroopan täytyy näyttää esimerkkiä. En ole lapsellinen sanoessani niin. Uskon, että olemme luotettavampia, kun toimimme niin kuin saarnaamme. Joidenkin mielestä saattaa olla viisaampi odottaa. Itse olen sitä mieltä, että meidän täytyy ottaa riski toimia. Lähtökohtaisesti poliittinen filosofiani on se, hyvä Robert Goebbels, että mikään ei ole pahempaa kuin tekemättä jättäminen. Pahin riski on olla ottamatta mitään riskejä.

Hyvä Jean-Marie Cavada, olette täysin oikeassa, meidän täytyy vastata pelkoihin. Kiitos kannatuksestanne.

Välimeren unioniin liittyen haluaisin sanoa puheenjohtaja Barroson puheenvuoron perusteella, että mielestäni Barcelonan prosessissa ei ole kritisoitavaa. Haluaisin kuitenkin sanoa yhden asian. Barcelona oli hyvä idea, mutta huippukokouksessa oli yksi ongelma. Jos muistan oikein, mukana oli vain yksi arabivaltion päämies, pääministeri Abu Mazen. Miten meidän pitäisi muodostaa Välimeren unioni ja tuoda pohjoinen ja eteläinen rannikko lähemmäs toisiaan, jos eteläinen ei ilmesty paikalle?

Muistaakseni Pariisin huippukokouksessa, vaikka Bernard Kouchner voi korjata sanomani myöhemmin, kaikki arabivaltioiden päämiehet olivat paikalla. Tämä voi olla vain pieni ero, mutta minulle se on perustavaa laatua.

Haluan sanoa Jan Zahradilille, että kysymys ei ole Lissabonia koskevan kriisin synnyttämisestä, vaan meidän ei pitäisi käyttäytyä ikään kuin mitään ei olisi tapahtumassa. Me emme saa dramatisoida, mutta samaan aikaan on kuitenkin huolestuttavaa, että viimeiset kolme kansanäänestystä Euroopan unionissa päättyivät ei-tulokseen, mikä varmasti johtui muista syistä, mutta on kuitenkin edelleen totta, että merkit eivät todellakaan ole erityisen kannustavia.

En vastaa Pasqualina Napoletanolle, sillä puheenjohtaja Barroso antoi teille hyvän vastauksen.

Hyvä José Sánchez-Neyra, urheilussa täytyy todellakin olla eurooppalainen ulottuvuus, ja uskon, että se olisi eduksi vain silloin, jos olympialaisten tilastot laskettaisiin kansakunnittain, mutta jos olisi olemassa erityinen pilari Euroopan mitaleille. Se voisi olla tapa osoittaa, että me olemme olemassa myös urheilun Euroopassa.

Hyvä Harlem Désir, vastasin teille työmarkkinoiden normeista. Sosiaalipolitiian osalta meillä on käsissämme kuuluisa väittely. 35-tuntinen viikko ei riitä vaalien voittamiseen tai aidon sosiaalipolitiikan laatimiseen. Haluan lisätä, että syy siihen, miksi kävin läpi niin paljon hankaluuksia nujertaakseni automaattisen ja joustamattoman 35-tuntisen viikon käytännön Ranskassa oli juuri Euroopan yhdenmukaistamisen nimissä, koska mikään muu valtio ei ollut seurannut teitä sillä tiellä. Ei yksikään, mukaan lukien Euroopan sosialistiset hallitukset. Sen vuoksi olen omasta puolestamme varsin iloinen siitä, että voimme vaatia sosiaalista yhdenmukaistamista, mutta haluan sanoa ranskalaisille sosialistiystävillemme, että sosiaalinen yhdenmukaistaminen ei sisällä sellaisia puolustavia ajatuksia Ranskassa, joita kukaan muu ei puolusta Euroopassa, sillä se on poikkeus ja maamme kärsii sen tuloksena.

Haluan kiittää Jerzy Buzekia Puolan sitoumuksesta Eurooppaan. En ole koskaan epäillyt Puolan sitoumusta Eurooppaan. Puola on yksi Euroopan kuudesta asukasmäärältään suurimmasta valtiosta, ja juuri sen vuoksi sanoin presidentti Kaczynskille, että tarvitsemme hänen allekirjoituksensa, koska Puola ei ole mikä tahansa Euroopan valtio. Se on erittäin tärkeä, se on symboli, ja luonnollisesti meidän täytyy rajoittaa institutionaalinen kriisi vain Irlantia koskevaan asiaan.

Hyvä Enrique Barón Crespo, seuraavaksi Doha: sanoin siitä puheenjohtaja Barrosolle, sanoin siitä Gordon Brownille, mutta lyhyesti todettuna sanon ”Doha, mutta ei millä tahansa hinnalla”. Haluan puolustaa kahta itselleni tärkeää ajatusta. Ensinnäkin, minulle on sanottu, että jos ei ole sopimusta, ei ole kasvua. Anteeksi, mutta sopimusta ei ole saatu aikaan seitsemään vuoteen, ja kuuden vuoden ajan maailma on kokenut ennennäkemättömän kasvun. WTO-sopimus on parempi kuin ei lainkaan sopimusta, mutta ei voida sanoa, että ilman sopimusta ei ole kasvua. Meillä on ollut kasvua kuuden vuoden ajan.

Lisäksi puheenjohtaja Barroso, Kanadan pääministeri ja jopa Angela Merkel sanovat tällä hetkellä, ettei se riitä. Brasilia ei tee mitään teollisuuden tariffiesteiden alentamiseksi; ei ole mitään ponnisteluja palveluiden osalta. Mitä voidaan sanoa myös Kiinan markkinoiden sulkemisesta? Ei ole olemassa Ranskan poikkeusta tästä näkemyksestä. Ensinnäkin, neuvoston puheenjohtajana minun täytyy uskollisesti puolustaa unionin asemaa. En kuitenkaan ole kuullut edes brittien hallituksen sanovan unionin asemaan liittyen, että sopimus pitäisi allekirjoittaa neuvottelujen tämänhetkisessä tilanteessa. Olemme sen takia Euroopassa yksimielisiä, vaikkemme samoista syistä, sanoessamme, että asiat eivät nykyisessä tilassa ole riittävän hyvin; että Eurooppa on tehnyt kaikkensa ja että se ei voi jatkaa ponnisteluja, jos maailman muut isot alueet eivät sitoudu siirtymään eteenpäin. Tästä näkökulmasta katsottuna luulen, että olemme kaikki yhtä mieltä tästä asiasta.

Haluan sanoa Stefano Zappalàlle, että kiitän häntä hänen tuestaan Euroopan maahanmuuttopolitiikalle, ja Zita Gurmaille, että mielestäni naisten ja miesten välinen tasa-arvo on erittäin tärkeää, mutta en tiedä, oliko hänen huomautuksensa tarkoitettu myös minulle. Joka tapauksessa se, että hän on unkarilainen, on jo kiistämätön etu.

Haluan sanoa Ioannis Varvitsiotisille, että olen täysin tietoinen siitä, että Euroopassa on identiteettikriisi, ja ehkä myös, että Euroopan parlamentti voisi auttaa kaikkia instituutioita asiassa. Miksi emme kuvittelisi, että käytäisiin kunnon väittelyä siitä, arvoisa puhemies Pöttering, mitä eurooppalainen identiteetti on? Euroopan identiteetti on aihe, josta kannattaa keskustella ennemmin Euroopan parlamentissa kuin valtion päämiesten tai hallitusten kesken. Ehkä Euroopan parlamentti voisi jopa järjestää keskustelun aiheesta, jolloin me esitämme asiasta oman mielipiteemme. Itse olen sitä mieltä, että on ennemmin parlamentin kuin hallitusten tehtävänä määritellä eurooppalainen identiteetti, sillä hallitukset työskentelevät luonnollisesti oman valtionsa hallinnon parissa. Jos on olemassa paikka, jossa Euroopan identiteetti voidaan määritellä, luulen ja toivon, että puheenjohtaja Barroso yhtyy mielipiteeseeni, se ei ole Euroopan neuvosto tai komissio, vaan ennen kaikkea Euroopan parlamentti.

Haluan vastata Othmar Karasille, joka sanoi, että minun pitää osoittaa diplomatiaa. Kyllä, ymmärrän, yritän olla diplomaattinen. Toivon, ettei hän kyseenalaistanut sitä, estääkö temperamenttini diplomaattisuuteni. Kysymys ei yksinkertaisesti ole siitä, olenko heikko mutta älykäs vai dynaaminen mutta kömpelö. Ehkä on jopa mahdollista olla sekä dynaaminen ja taitava, mutta joka tapauksessa kiitos, että annoitte minulle mahdollisuuden tämän havainnollistamiseen.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

  Puhemies. − (DE) Paljon kiitoksia, presidentti Sarkozy. Olen ollut Euroopan parlamentin jäsen 29 vuotta, enkä muista aikaa, jolloin neuvoston puheenjohtaja olisi viettänyt kolme ja puoli tuntia keskustellen kanssamme ja vastannut joka puheeseen. Odotamme seuraavaa vierailuanne.

Kohdan käsittely on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Uskon, että Ranska on siirtynyt Euroopan unionin puheenjohtajaksi ratkaisevalla hetkellä, kun Eurooppa etsii päteviä vastauksia lukuisiin strategisiin haasteisiin.

Ranskan täytyy varmistaa Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessin jatkuminen, keskittyä energia-asioihin sekä Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamiseen. Ilmaisen tukeni Ranskan puheenjohtajakauden painopistealoille ja toivon, että niiden täytäntöönpanosta tulee menestys.

Ulkoasioiden valiokunnan jäsenenä ja Mustameren yhteistyöstä vastaavana esittelijänä haluaisin keskittyä tärkeään näkökulmaan, jota pitäisi edistää Euroopan unionin ulkopolitiikassa. Kannatan Ranskan aloitetta vahvistaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa, mutta haluan painottaa sitä, että itäisen ulottuvuuden pitäisi saada saman verran huomiota ja osallistumista kuin Välimeren alueen ulottuvuus.

Tavoitteen pitäisi päteä sekä kahdenkeskisiin suhteisiin Euroopan unionin tulevaisuuden sopimuksellisten suhteiden neuvottelukontekstissa ja monenvälisiin suhteisiin Mustameren synergian puitteissa.

Lopuksi, Ranskasta tulee Euroopan unionin puheenjohtajavaltio kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna, ja sen pitää menestyksekkäästi jatkaa toimenpiteitä tällä saralla.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Haluaisin ensinnäkin ilmaista tyytyväisyyteni neuvoston puheenjohtajan Nicholas Sarkozyn Eurooppaan kohdistuvaan sitoutumiseen ja hänen näkemykseensä tämänhetkisistä haasteista, joita unioni kohtaa.

Kannatan sitä poliittista näkemystä, jonka mukaan Lissabonin sopimukseen perustuvat uudet instituutiot ovat elintärkeitä, ja ilman niitä olisi vastuutonta visioida uusia jäsenyyksiä. Tulosten Euroopan pitää ottaa huomioon kansalaisten odotukset ja osoittaa itselleen olevansa ratkaisu, ei ongelma.

Kannatan ajatusta siitä, että rajoilla olisi sellaisen mekanismi, joka mahdollistaisi reilun ja vääristymättömän kilpailun ottaen huomioon ne ympäristötoimenpiteet, jotka ovat yhteydessä energia- ja ilmastoasioihin.

Euroopan laillisen maahanmuuttopolitiikan painopisteala on myös inhimillinen, taloudellinen ja sosiaalinen välttämättömyys. Onnittelen Brice Hortefeuxia hänen erinomaisesta työstään Euroopan maahanmuuttosopimuksessa.

Euroopan puolustuksen osalta puheenjohtajan rohkea näkemys mahdollistaa sen, että liikumme eteenpäin tässä vaikeassa asiassa ottamalla erityisesti mukaan sotilaita kaikista valtioista ja tukemalla eurooppalaisen aseteollisuuden syntyä.

Puheenjohtaja on oikeassa puolustaessaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka ei ole koskaan ollut tarpeellisempi.

Lopuksi, haluan painottaa parempaa poliittista keskustelua Euroopan keskuspankin kanssa, jotta voimme johtaa Euroopan taloutta nykyisten globaalien vaatimusten mukaisesti.

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) Kiitos, arvoisa puhemies. Haluaisin lähettää presidentti Sarkozylle parhaimmat terveiseni, kun hän ryhtyy toimiin ja ottaa ohjat neuvoston kohtalosta kuudeksi kuukaudeksi. Valitettavasti pilvet ovat kerääntymässä Euroopan unionin tulevaisuuden päälle: ristiriitainen Irlannin äänestys (Irlannista on tullut ”kelttiläinen tiikeri”, kiitos Euroopan unionin rahoituksen), Itävallan hallituskriisi ja Puolan presidentin lausunnot, ovat kaikki huolestuttavia merkkejä. Meidän täytyy löytää voimaa ja taitoja käynnistää uudelleen eurooppalainen polku, jonka täytyy elvyttää niiden kansalaisten into ja tunteet, jotka vielä mieltävät Euroopan unionin etäisenä ja vaikeatajuisena. Käytän myös tilaisuuden hyväkseni yllyttääkseni puheenjohtajaa: jotta kansalaiset saadaan lähemmäs Euroopan unionia, pitää lähettää konkreettisia viestejä. Olisi erinomaista, jos Ranskan presidentti voisi aloittaa vakavan keskustelun parlamentin kahta istuntopaikkaa koskevan tilanteen selvittämiseksi: keskittäkäämme kaikki toiminnot Brysseliin ja välttäkäämme kuukausittaista muuttoa Strasbourgiin (jossa tiloja voitaisiin käyttää muihin tarkoituksiin, kuten teknisen tiedon keskuksena): kyseinen ”matka” edustaa itse asiassa suurta ja epäoikeudenmukaista taloudellisten varojen ja energiavarojen tuhlausta.

  Ivo Belet (PPE-DE), kirjallinen. – (NL Puheenjohtajavaltio Ranska on määritellyt oikeat painopistealat, kuten ilmaston, maahanmuuton ja puolustuksen, mutta haluaisin keskittyä yhteen näkökulmaan, joka saa vähemmän huomiota, mutta joka on kuitenkin erittäin tärkeä nuorille ihmisillemme ja koko urheilualalle Euroopassa.

Puheenjohtajavaltio Ranska kannattaa ”kuusi plus viisi” -sääntöä urheilussa: rajoitetta ulkomaisten pelaajien lukumäärään. Tavoitteet ovat hyvät: velvoittaa kerhot investoimaan enemmän omien nuoriensa kouluttamiseen ja siten lähestymään jossain määrin kilpailutasapainon palauttamista. Parlamentti on asiasta sataprosenttisesti samaa mieltä.

Siksi kannatamme oman seuran kasvatteja koskevaa sääntöä, jolla – joskin hieman vaatimattomasti – pyritään samaan tavoitteeseen. Kysymys on siitä, onko kuusi plus viisi -sääntö toteuttamiskelpoinen eurooppalaisella tasolla. Se on ristiriidassa työntekijöiden vapaan liikkumisen kanssa, ja sitä voidaan käyttää vain, jos tehdään poikkeus Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen. Olemme siitä kaukana. On epävarmaa, hyväksyisikö tuomioistuin koskaan moista asiaa, vaikka se esitettäisiinkin Lissabonin sopimuksessa urheilua koskevan uuden artiklan valossa.

Me parlamentissa haluamme osallistua sellaisen uuden ratkaisun etsimiseen, joka hyödyttää Euroopan jalkapalloa. Vaadimme yksinkertaisesti kunnollista ratkaisua, joka ei syökse jalkapalloa kaaokseen. Kukaan ei tarvitse toista Bosman-asiaa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Presidentti Sarkozy käytti karkeasti kolmanneksen puheestaan Lissabonin sopimuksen puolustamiseen sekä jatkuvaan Irlannin painostamiseen ja kiristämiseen unohtaen, mitä Euroopan unionin säännöt sanovat uuden sopimuksen voimaansaattamisesta – kaikkien jäsenvaltioiden ratifioinnista. No, jos suurin osa Irlannin kansasta torjui sopimuksen, se on kuollut kuin kivi. Ratifiointien ei pidä jatkua. Vaatimus sopimuksen ratifioinnista on demokratian vastaista.

Toinesena painopistealana on maahanmuuttopolitiikan syventäminen, jossa palautusdirektiivi, joka tunnetaan myös häpeällisyysdirektiivinä, erottuu muista, koska se sivuuttaa perimmäiset ihmisoikeudet ja koska se kohtelee laittomia siirtolaisia rikollisina eikä ihmisinä, jotka ovat paenneet nälänhätää maissaan ja jotka etsivät parempaa tulevaisuutta itselleen ja perheilleen.

Sosiaalinen ala jätettiin täysin huomiotta. Hän on tietoinen oppositiosta, joka vastustaa työaikadirektiivin muutosehdotusta ja ehdotuksia, jotka neuvosto hyväksyi ja lähetti Euroopan parlamenttiin ja jotka tähtäsivät työntekijöiden oikeuksien heikentämiseen, ovien avaamiseen pidemmälle, jopa 60- tai 65-tuntiselle keskimääräiselle työviikolle, työllisyysmarkkinoiden vapauttamiseen ja alhaisempiin palkkoihin.

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – (PL) Haluaisin esittää toiveen, että Ranskan kuuden kuukauden puhenjohtajakausi pitäisi sisällään hedelmällistä, tehokasta työtä yhdentyneen Euroopan kaikkien kansalaisten hyväksi.

Haluaisin tässä vaiheessa painottaa maatalouden erittäin suurta merkitystä Euroopan yhteisölle. Esimerkiksi Puolassa palkatuista työntekijöistä 17 prosenttia työskenteli maataloudessa vuonna 2005. Maatalousasia on jäsenvaltioille välillisesti tärkeä – ajattelen pääasiallisesti elintarviketurvallisuuteen liittyvää ongelmaa elintarvikkeiden nousevien hintojen yhteydessä maailmanmarkkinoilla.

Toivon, että Ranskan puheenjohtajakausi tuo ratkaisun useisiin Euroopan maatalousmallin kiistakysymyksiin. Euroopalla ei ole niin hyvää ilmastoa tai maanviljelyolosuhteita, että se voisi luopua kaikista maanviljelijöille annettavista tuista. Lihan, maidon tai viljan tuotanto on aina kalliimpaa omalla mantereellamme kuin Etelä-Amerikassa, Yhdysvalloissa tai Australiassa. Meidän täytyy muistaa, että myös ne tukevat maanviljelijöitään.

Mielestäni korkeammat maataloustuotteiden hinnat luovat kehittymismahdollisuuden eurooppalaiselle maataloudelle. On tosin vaarana, että välikädet sieppaavat lisätulon; toisin sanoen että elintarvikkeiden hintojen nousu aiheuttaa suhteettoman nousun maatalouden tuotantomenetelmän kuluihin. Tuloksena on se, että välikädet imevät ylimääräisen tulon.

Maatalous on edelleen tärkeä talousala. Olosuhteet, joissa se nykyisin toimii, ovat muuttuneet, mutta tärkeimmät painopistealat – säädyllisen tulon takaaminen maanviljelijöille ja elintarviketurvallisuus – ovat silti olemassa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Sen jälkeen, kun Nicholas Sarkozy hämäsi ihmisiä toteamalla, että hän kunnioittaisi vuoden 2005 kansanäänestyksen tahtoa – jolla torjuttiin ”Euroopan perustuslaki” – työntäen samaan aikaan eteenpäin ”minisopimusta”, joka käytännössä teki hakkelusta torjutun sopimuksen sisällöstä esittäen sen toisessa muodossa ja välttäen uuden kansanäänestyksen, hän johtaa nyt Angela Merkelin käynnistämää hanketta, toisin sanoen yritystä saada aikaiseksi vielä kerran federalistinen, neoliberaali ja militaristinen sopimus, joka on torjuttu jo kolmeen kertaan.

Ottaen huomioon kapitalismin syvenevän kriisin, suuret liiketoimet ja Euroopan unionin mahtivallat, erityisesti Ranska ja Saksa näyttävät ”tietä ulos” edistämällä federalistista, neoliberaalia ja militaristista politiikkaa ja kyseistä sopimusluonnosta pyrkien vahvistamaan ”supervallan” perustuksia imperialististen väliintulomekanismien lujittamiseksi työskennellen tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa.

Tämän aikaansaamiseksi käytetään yhä enemmän painostusta ja kiristystä (laajentuminen, kahden nopeuden Euroopan unioni ja niin edelleen). Kuurona, mykkänä ja sokeana Irlannin kansan tahdolle Euroopan unioni vehkeilee jälkimmäistä vastaan pitääkseen toisen kansanäänestyksen vuonna 2009 jopa ennen Euroopan parlamentin vaaleja.

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Yksi Ranskan puheenjohtajakauden tärkeimmistä tehtävistä on koordinoida ilmastonmuutokseen liittyvät velvollisuudet jäsenvaltioiden kesken. On erittäin tärkeää, että vähennämme kasvihuonekaasujen päästöjä unionin tasolla. Se onnistuu, jos otamme Kioton pöytäkirjan tosissamme ja vähennämme päästöjä jatkuvasti ja merkittävästi verrattuna vuoden 1990 perustasoon sen määräysten mukaisesti.

Olisi varmasti pöyristyttävää, jos ne jäsenvaltiot, jotka eivät vähentäneet vaan ennemminkin lisäsivät päästöjään vuosina 1990–2005 saisivat nyt palkkion Euroopan unionilta ja pitäisivät edelleen etulyöntiasemansa, joka on Kioton pöytäkirjan vastainen. Olisi vielä hävyttömämpää, jos niitä jäsenvaltioita, jotka ottavat Kioton pöytäkirjan tosissaan ja vähentävät päästöjään rehellisesti – mukaan lukien Unkari – rankaistaisiin lisärajoitteilla. Toivon, ettei puheenjohtajavaltio Ranska hyväksy koskaan tällaista Kioton pöytäkirjaan kohdistuvaa pilkantekoa ja negatiivista syrjintää uusia jäsenvaltioita, mukaan lukien kotimaatani vastaan.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN), kirjallinen. – (PL) Haluan kiittää Ranskan presidenttiä puheesta, jossa nostetaan esiin monia Euroopan unionin perimmäisiä ongelmia. On totta, että meidän täytyy miettiä, miten saamme Euroopan ulos kriisistään. On vain vähän lohdullista tietää, että käytännöllisesti katsoen koko maailma on lähestulkoon kriittisessä tilanteessa. Asialla on merkittävä taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Puhun nälänuhasta monilla maailman alueilla, sillä elintarvikkeiden hinta nousee jyrkästi, energiaturvallisuudesta ja myös ympäristön tilasta. Maailman rahajärjestelmä on muuttumassa yhä epävakaammaksi. Miksi korostan asiaa? Koska meidän ei pidä olla omahyväisiä. Euroopan unionin lähes 500 miljoonaa asukasta muodostaa vähemmän kuin kahdeksan prosenttia maailman väestöstä, ja 40 vuodessa lukumäärä on vaalien kynnyksellä hädin tuskin viisi prosenttia. Eurooppalaisella näkemyksellä ei sen takia saa ylenkatsoa merkitsevimpiä arvoja, jotka ovat yhteydessä Euro-Atlanttisen sivilisaation ylläpitämiseen. Asiassa on myös eettinen ulottuvuus.

Meidän täytyy siis jokaisessa Euroopan unionissa huolehtia perheestä, joka ollessaan pieni yhteisö on samalla koko Euroopan yhteisön kulmakivi. Me emme saa antaa asian unohtua. Jos se unohtuu, me menetämme otteemme, kuten nyt tapahtuu, käyttämällä väärin sanaa ”avioliitto” viitatessamme sillä unioneihin, jotka eivät ole avioliitto. On totta, että tarvitsemme uusia laillisia puitteita, mutta niiden pitää olla ihmisten ymmärrettävissä. Euroopan unionin kansalaiset ovat alttiina parlamentin, neuvoston ja komission toimenpiteille. Me vain palvelemme. Meidän pitää tarkastella Irlannin tilannetta juuri tässä valossa.

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Kuten yleisesti odotettiin, Ranskan puheenjohtajakauden yhdeksi painopistealaksi nousi Lissabonin sopimuksen ratifiointi. Monien tarkkailijoiden yllätykseksi Ranskan puheenjohtajakauden alun pääpiirteeksi nousi kuitenkin Puola, tai ei niinkään Puola, vaan Puolan presidentti Lech Kaczyński. En ymmärrä Puolan presidentin käyttämiä argumentteja hänen kieltäytyessään allekirjoittamasta Lissabonin sopimuksen ratifiointiasiakirjoja. Sopimus ratifioitiin Puolan valtiopäivillä ja senaatissa. Ei ole tapahtunut mitään sellaista, mikä viivyttäisi presidentin allekirjoituksen lisäämistä. Sopimusta ei esimerkiksi ole viety tuomioistuimeen. Tilanne näyttää parlamentin halveksunnalta ja pääministerin Donald Tuskin kanssa tehdyn sopimuksen loukkaamiselta. Olen neuvoston puheenjohtajan kanssa samaa mieltä siinä, että kysymyksessä ei ole poliittinen vaan eettinen asia. Puola neuvotteli sopimuksen, allekirjoitti sen ja on kansainvälisen lain mukaan velvollinen suorittamaan ratifiointiprosessin. Toivon myös todella, että sopimuksen ratifiointiprosessin tilanne muuttuu pian ja että asenteet olisivat huomattavasti paremmat Ranskan puheenjohtajakauden lopussa kuin mitä ne ovat tällä hetkellä.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, arvostan neuvoston puheenjohtajan Nicholas Sarkozyn juuri ilmaisemaa halua suhtautua kunnianhimoisesti EU:n energia- ja ilmastopakettiin ja saada asiasta aikaan sopimus Ranskan puheenjohtajakaudella. Toivon, että se ennen kaikkea kertoo ilmastonmuutoksen haasteiden olevan viimein politiikan keskiössä.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa neuvoston puheenjohtajaa tehtävän vakavuudesta – päästökauppa on niin merkittävä markkinainstrumentti ja se koskettaa niin monia, että meillä ei ole varaa sellaiseen poliittiseen aikataululliseen kunnianhimoon, joka tapahtuu ympäristön ja kestävän kehityksen kustannuksella. Muuten Ranska saa hattuunsa sulan, josta se ei voi olla ylpeä.

Viime kuussa järjestin Euroopan parlamentissa kuulemistilaisuuden, jossa ympäristöjärjestöt, tutkimuslaitokset sekä ne tahot, joita päästökauppa koskee, saivat esittää arvionsa sen talousvaikutuksista. Seminaarin viesti oli selkeä: komission esitys johtaa merkittäviin kustannusnousuihin tuomatta vastaavaa ympäristöhyötyä. Viittaan kyseisessä asiassa McKinseyn huolestuttavaan analyysiin. Päästökauppaesitystä on pakko parantaa. Tämä on vakava tilanne. Emme voi käyttää hyvin asiansa hoitanutta eurooppalaista teollisuutta koekaniinina jälleen kerran vain siksi, että asiassa toimitaan huolimattomasti. On parempi epäonnistua aikaansaamisessa, kuin aikaansaada epäonnistuminen.

Uskon, että me voimme saada aikaan hyvän tuloksen riittävän ajoissa, mutta se vaatii olennaisia korjauksia. Hiilivuotoa ei estetä hurskailla toiveilla ja lupauksilla, elleivät ne muutu artikloiksi itse direktiivissä. Vähennysvelvoitteista on pidettävä kiinni, mutta menetelmistä on voitava keskustella. Olemme parlamentissa laajalla rintamalla esittäneet harkitun vaihtoehdon komission lähestymistavalle. Tutustukaa siihen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Sarkozy.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Arvoisa presidentti, olette esitelleet äärettömän kunnianhimoisen ohjelman, jonka toivon teidän saavan toteutettua kunnialla.

Maahanmuuttosopimus on välttämätön painopisteala, jotta laitonta siirtolaisuutta voitaisiin vähentää ja jotta voitaisiin rakentaa yhteinen politiikka lailliselle maahanmuutolle.

Haluaisin kuitenkin painottaa erästä näkökulmaa, joka teidän pitäisi ottaa huomioon ennen suunniteltujen toimenpiteiden aloittamista: sopimuksen pitäisi sisältää joukko toimenpiteitä ottaen huomioon Euroopan työmarkkinoiden rajoitukset, joita määrätään tietyistä uusista jäsenvaltioista tuleville työntekijöille.

Ei ole normaalia, että taloudellinen siirtolaisuus kolmansista maista voittaa maiden välisen vapaan liikkuvuuden unionin sisällä.

Joissakin jäsenvaltioissa on voimassa siirtymismääräykset, jotka liittyvät Euroopan unionin jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden pääsyyn työmarkkinoille.

Kun laillinen maahanmuuttopolitiikka pannan täytäntöön, vaarana on, että Euroopan kansalaisia asetetaan epäedulliseen asemaan kolmansista maista tuleviin kansalaisiin nähden.

Tässä suhteessa haluan kiittää Ranskaa, joka on ottanut ensimmäisen askeleen tähän suuntaan 1. heinäkuuta, kun se avasi työmarkkinansa niiden valtioiden kansalaisille, jotka liittyivät unioniin vuonna 2004.

Toivon, että Romaniaa ja Bulgariaa kohdellaan tasavertaisesti mahdollisimman pian ja kehotan muita jäsenvaltioita seuraamaan Ranskan esimerkkiä.

  Nicolae Vlad Popa (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Ranska on ottanut tehtäväkseen johtaa Euroopan ohjelmaa kuuden kuukauden ajan vaikeassa tilanteessa, joka syntyi Irlannin torjuttua Lissabonin sopimuksen.

Ranskan Euroopan unionin puheenjohtajakauden ohjelma on kunnianhimoinen, mutta siinä pitäisi myös ottaa huomioon kansan odotukset. Viimeisin Eurobarometritutkimus osoittaa, että vain 52 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista pitää jäsenyyttä hyvänä asiana valtiolleen. On tarpeen laatia strategia, joka saisi Euroopan kansalaiset huomaamaan, että yhteinen etu taloudellisesta ja poliittisesta näkökulmasta on paljon tärkeämpää kuin ne asiat, jotka erottavat meitä.

Ranskan puheenjohtajakauden painopistealana on tietenkin sellaisen menetelmän löytäminen, jolla Irlannin epäkohta voidaan korjata, sillä eurooppalaisen prosessin täytyy jatkua, sillä Nizzan sopimus estää laajentumisen.

Kun tarkastellaan Euroopan unionin Ranskan puheenjohtajakauden toista painopistealaa – yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen valmistamista tulevaisuuden haasteita varten – on mainittava, että tilatukijärjestelmää voidaan soveltaa Romaniassa vuodesta 2013 lähtien. Yhteisestä maatalouspolitiikasta hyötyvänä Romania saa tänä vuonna 735 miljoona euroa EU:n suorana tukena romanialaisille maanviljelijöille.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Rajaan huomioni kahteen asiaan:

- On täysin mahdotonta hakea turvapaikkaa 27 valtiosta. Meillä on voimassa Dublin II -asetus, jolla säädetään vastaanottavien valtioiden velvollisuuksista. On kuitenkin totta, että jäsenvaltioiden välillä on silti eroja kansainvälisen suojelun tunnistamisessa, ja tämä on todellinen ongelma.

- Toinen asia, johon kiinnitän huomioni, on humaaniuden perusongelma tässä maailmassa. Miten me voimme elää yhdessä globalisoituneessa maailmassa? Meidän täytyy selvittää ne piilevät syyt, jotka ajavat jotkut epätoivoiset ihmiset jättämään kotimaansa, ja näkemykseni mukaan Euroopan maahanmuuttosopimuksella ei saada aikaiseksi oikeaa tasapainoa salakuljettajien torjumisen, laillisen siirtolaisuuden edistämisen ja kunnianhimoisen kehitysyhteistyöpolitiikan luomisen välillä.

  Katrin Saks (PSE), kirjallinen. – (ET) Tämä vuosi antaa Euroopan unionille mahdollisuuden katsoa peiliin ja nähdä, ovatko viime vuonna tehdyt päätökset kantaneet hedelmää. Viime vuonna syntyi ympäristö- ja energiatoimintasuunnitelma kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ja ilmaston lämpenemisen torjumisen. Olemme keskustelleet yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta Euroopassa, ja hetki sitten kuulimme laittoman siirtolaisuuden hurjasta kasvusta. Olemme myös selvittäneet turvallisuutta koskevia asioita: Euroopan yhteiset joukot ovat toimineet sotilasoperaatioissa maailmalla, ja vuodesta 2004 lähtien olemme luoneet Euroopan unionin taistelujoukot ja katastrofiyksiköt.

Uusi puheenjohtajavaltio, joka henkilöityy presidentti Nicholas Sarkozyyn, on tuonut raikkautta ja lupauksia Euroopan politiikkaan, antanut meille ajatuksen minisopimuksesta ja ottanut uuden lähestymistavan uusiin jäsenvaltioihin. Tästä on olemassa monia esimerkkejä. Tarmokkuutensa ja oma-aloitteisuutensa avulla hän pystyy varmasti käynnistämään tai nopeuttamaan monia haastavia hankkeita.

Tämän takia haluan painottaa, että puheenjohtajavaltio ei aja Euroopan asioita erillään, vaikka sillä on oikeus ehdottaa joitain asioita työjärjestykseen. Se, että puheenjohtajavaltio ei ole vastuussa Euroopan neuvostossa tehdyistä päätöksistä, on pohjimmainen asia, johon puheenjohtajan pitäisi keskittyä sen sijaan, että se järjestäisi tyhjillä lupauksilla koristellun juhlan. Toivon ennen kaikkea, että puheenjohtajavaltio Ranska voi herättää eurooppalaisissa toivoa tiettyjen hankkeiden osalta.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Brysselissä pidetyssä edellisessä Euroopan huippukokouksessa keskusteltiin Välimeren unionin perustamisesta – merkittävä aloite koko Välimeren alueelle ja yksi Ranskan puheenjohtajakauden painopistealoista.

Toivon kuitenkin todella, että kun Välimeren unionin merkitystä painotetaan tämän puheenjohtajakauden aikana, Itämeren aluetta ja Itämeren alueen strategiaa ei laiminlyödä. Itämerestä on tullut käytännöllisesti katsoen Euroopan unionin järvi, jota ympäröi kahdeksan jäsenvaltioita vuodesta 2004 lähtien. Itämeren alueen strategia kattaa ympäristöön, talouteen, kulttuuriin, koulutukseen ja turvallisuuteen liittyvät alat ja tarjoaa kestävän suunnitelman alueen kehitykselle.

Minulle merkitsisi paljon, jos puheenjohtajavaltio Ranska käyttäisi hieman aikaa kiinnittääkseen huomionsa Itämerta koskeviin asioihin, ja toivon, ettei Välimeren alueen asettaminen painopistealaksi tarkoittaisi maton vetämistä Itämeren alueen alta.

Kun otetaan huomioon, että Ruotsista tulee puheenjohtajavaltio lähitulevaisuudessa, olisi viisasta aloittaa Itämeren alueen strategian käsittely, jotta voitaisiin varmistaa parempi yhteys kahden puheenjohtajakauden välillä.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. – (RO) Seuraavan kuuden kuukauden aikana puheenjohtajavaltio Ranska ottaa suuren vastuun Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Unioni tarvitsee Lissabonin sopimusta. Nykyiset institutionaaliset puitteet, jotka vaativat yksimielisyyttä tietyissä päätöksissä, ovat raskaat. Sen lisäksi Lissabonin sopimus kasvattaa demokratisoinnin astetta, lisää kansallisten parlamenttien valtaa ja käynnistää yhteispäätösmenettelyn monilla alueilla.

Puheenjohtajavaltio Ranskan pitäisi myös tukea yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka mahdollistaa sen, että Euroopan maanviljelijät voivat tuottaa enemmän.

Puheenjohtajavaltio Ranskan pitäisi yhdessä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa löytää ratkaisu unionin umpikujaan, joka aiheutui Irlannin kansanäänestyksestä.

Puheenjohtajavaltio Ranska ilmoitti painopistealansa seuraavalle kaudelle: ilmastonmuutos, maahanmuutto, yhteinen maatalouspolitiikka, unionin puolustus ja turvallisuus.

Ensi syksynä unioni osallistuu Kööpenhaminassa kansainvälisestä Kioton jälkeisestä ilmastosopimuksesta päättämiseen. Unionin pitäisi näyttää toimillaan esimerkkiä ilmastonmuutoksen torjumisessa, ja tästä syystä energia- ja ilmastonmuutospaketin hyväksymisen pitäisi olla yksi Ranskan puheenjohtajakauden päätavoitteista.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallisesti. – (EN) Kukaan ei pysty selittämään syitä Irlannin kansanäänestyksen tulokselle.

Säännöstä tulee laki silloin, kun ihmiset hyväksyvät sen yleisesti. Sen ajatuksen pitäisi vastata kaikkien yksimielistä vakaumusta. Kanssakansalaisenne, edesmennyt ajattelijanne Rousseau kirjoitti, että ”mikä tahansa laki, jota ihmiset eivät ole henkilökohtaisesti ratifioineet, on mitätön, se ei ole laki alkuunkaan”. Sen vuoksi ihmisten pitäisi valvoa hallituksiaan, jotka aikovat anastaa heidän oikeutensa. Mutta miten ihmiset voivat valvoa välineellä, jota he eivät ymmärrä, ja rakenteella, joka on yhtä hankala ja epäselvä kuin nykyinen sopimus?

En epäile hetkeäkään, ettekö te haluaisi esiintyä – Dominique de Villepiniä mukaillen – tässä Euroopan parlamentin ”temppelissä ajatusten ja omantunnon vartijana”. Uskon kuitenkin, että olette enemmän kiinnostunut välittämään tietoa Euroopan etujen mukaisesti perustetusta yhteisestä foorumista kansalaisille, mikä puolestaan saa tiedotusvälineet pidättäytymään yksityiselämänne tarkkailusta ja keskittymään poliittiseen elämäänne.

(Istunto keskeytettiin klo 13.40 ja sitä jatkettiin klo 15.00)

PUHETTA JOHTI
varapuhemies Gérard ONESTA

9. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

10. Parlamentin päätösvaltaisuuden toteaminen

  Puhemies. – (FR) Olen iloinen nähdessäni perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan täällä, koska meidän täytyy ratkaista hankala ongelma. Hyvä Jo Leinen, palaisitko takaisin istumaan. Selitän ongelman, hyvät naiset ja herrat.

Työjärjestyksen 149 artiklan mukaan me voimme todeta, onko istunto päätösvaltainen. Kuten tiedätte, parlamentissa on aina suuri joukko keskustelemassa esityslistasta ja hyväksymässä pöytäkirjan, joten sellaisessa tapauksessa ei tarvita päätösvaltaisuutta. Työjärjestyksen 149 artiklan 3 kohdan mukaan me voimme kuitenkin todeta, onko istunto päätösvaltainen, jos vähintään 40 jäsentä on sitä etukäteen pyytänyt.

Olen saanut kirjallisen pyynnön 40 jäseneltä, jotka haluavat meidän toteavan, onko istunto päätösvaltainen. Sen vuoksi tietenkin, hyvä Bernd Posselt, antakaa minun selittävää tosiasiat. Olen tietenkin sitä mieltä, että asiasta on esitetty selkeä ennakkopyyntö.

Ongelma on seuraava: sen jälkeen menettelysäännöt ovat paljon epämääräisemmät. Missään ei sanota, että kaikkien 40 jäsenen pitää olla paikalla istunnossa, jotta pyyntö päätösvaltaisuuden toteamisesta voidaan tehdä, mutta sitä ei myöskään suljeta pois. Minulla on sen vuoksi päätösvalta. Aikaisemmissa tapauksissa, jotka tarkistimme, istunnon puhemies oli aina sitä mieltä, että 40 jäsenen piti olla istunnossa läsnä, jotta noudatettaisiin 149 artiklan 4 kohtaa, jonka mukaan päätösvallan toteamiseksi paikalla pitää olla 40 jäsentä. Sen mukaan jäsenien pitää olla paikalla.

Minulla on kuitenkin päätösvalta, ja lisäksi on otettava huomioon tapa, jolla pyyntö on muotoiltu: se koskee kaikista kiireellisistä asioista äänestämistä; ei vain yhdestä, vaan kaikista asioista. Jos päätösvaltaisuuspyyntö on mielestämme hyväksyttävä ja jos sen edellyttämät henkilöt eivät ole paikalla, kaikki kiireelliset asiat jätetään väliin, ja kuten tiedätte, niitä ei voida lykätä. Tämä tarkoittaa, että me emme äänestä Kašmirista, kuolemanrangaistuksesta tai Bangladeshista. Jos me emme äänestä niistä, me emme lykkää niitä seuraavaan istuntoon. Parlamentti ei äänestä niistä asioista, joiden sanotaan olevan kiireellisiä.

Ennen kuin esitän kantani asiaan, haluan erityisesti kuulla perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan mielipiteen. Hyvä Jo Leinen, pitäisikö minun teidän mielestänne katsoa, että 40 pyynnön esittäjän pitäisi olla läsnä istunnossa 149 artiklan 4 kohdan mukaisesti, vai voinko katsoa, että ennakkopyyntö yksinään on riittävä, kuten 149 artiklan 3 kohdassa säädetään? Kuuntelen tarkkaan vastauksenne.

  Jo Leinen, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, olen juuri tarkistanut asian ja on totta, että 149 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jos pyynnän on esittänyt yhdessä 40 jäsentä, he voivat pyytää toteamaan, onko istunto päätösvaltainen. Istunto on päätösvaltainen, jos yksi kolmasosa parlamentin jäsenistä on läsnä istuntosalissa. Puhemies vastaa pyyntöön toteamalla, onko istunto päätösvaltainen.

Seuraavana ovat mainitsemanne kohta neljä, jossa sanotaan, että ”päätösvaltaisuuden toteamista pyytäneet jäsenet lasketaan läsnä oleviksi […], vaikka he eivät enää olisikaan istuntosalissa”. Me istumme tällä hetkellä istunnossa, jota jatketaan, ja mielestäni jäsenet, jotka eivät ole läsnä ja jotka halusivat, että päätösvaltaisuus todetaan, pitäisi laskea läsnä oleviksi, vaikka he eivät ole täällä täysistunnossa tänään iltapäivällä. Niin minä ymmärrän 4 kohdan.

Olen ymmärtänyt, että 40 parlamentin jäsentä on pyytänyt teitä toteamaan tänään iltapäivällä sen, onko istunto päätösvaltainen. Katsokaa ympärillenne – kolmannes 785:stä on vähän yli kaksisataa, ja täällä on noin kolmekymmentä paikalla. Vaikka kuinka yritämme, me emme todennäköisesti pääse kahteensataan tänään iltapäivällä, elleivät kaikki ihmiset ilmaannu paikalle.

Arvoisa puhemies, voimme keskustella aiheesta, mutta jos päätätte, ettei jäsenten lukumäärä yllä kolmannekseen, emme voi äänestää. Niin työjärjestyksessä sanotaan.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä Jo Leinen, olen veteraani näissä ajankohtaisissa ja kiireellisissä keskusteluissa. Niitä pidettiin ennen perjantaisin, sitten ne siirrettiin torstai-iltapäivälle. Kaikki ryhmät yrittivät säännöllisesti samaa temppua – esittivät samanlaisen pyynnön silloin, kun oli kyse jostain kiireellisestä asiasta, joka ei sopinut heille, kuten tässä tapauksessa Kašmiria koskeva asia.

Sen vuoksi työjärjestystä tarkistettiin ja siihen lisättiin vaatimus siitä, että 40 jäsenen – voi olla, ettei sitä muotoiltu kovin selvästi, mutta se oli uudistuksen tarkoitus – täytyy olla läsnä istunnossa ja kiistää päätösvaltaisuus. Tarkistus laadittiin, koska olimme tietoisia ongelmasta, ja siitä lähtien istunnossa ei ole koskaan ollut läsnä riittävää määrää jäseniä istunnon päätösvaltaisuuden toteamisen vaatimiseksi, joten istunto katsottiin aina päätösvaltaiseksi.

Mielestäni on tärkeää pohtia lain näkökulmasta kyseisen artiklan tarkoitusta. Olen varma, että sen voi tarkistaa valiokunnan ja täysistunnon pöytäkirjoista. Uudistuksen tarkoituksena oli liittää päätösvaltaisuuskysymys läsnä olevien jäsenten lukumäärään, joka oli riittävän korkea estämään sen, ettei tilanteesta syntynyt usein toistuvaa seurapeliä, joka olisi melkein tuhonnut nämä keskustelut. Jotta säästyisimme moiselta, lisäsimme aikoinaan päätösvaltaisuuteen liittyvän 40 henkilöä koskevan vaatimuksen.

Jos me kuitenkin nyt otamme huomioon ne 40 allekirjoitusta, uudistuksessa ei ole enää mitään järkeä.

  Pierre Pribetich (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, kysyitte ensin kollegamme Jo Leinenin mielipidettä asiassa saadaksenne tietää näkemyksemme asiasta. Kuten kollegani jo sanoi, on totta, että tämä menettely vaikuttaa viivytykseltä; toisin sanoen 40 kollegaamme ei ole voinut osallistua tähän istuntoon omista syistään, ja nyt he yrittävät käyttää erilaisia keinoja ja menettelytapoja estääkseen kiireellisen keskustelun täällä tänä iltapäivänä. Olen sitä mieltä, että sen sijaan, että noudatamme tunnollisesti sääntöjä, meidän pitäisi ottaa huomioon työjärjestyksen henki.

Työjärjestyksen hengen pitäisi oikeastaan varmistaa, että niiden henkilöiden, jotka ottivat esille tämän päätösvaltaisuuspyynnön, pitäisi ainakin olla paikalla, jotta he itse voivat todeta, ettei istunto ole päätösvaltainen. Muutoin minun täytyy todeta, että pyyntö on joko poliittinen tai taktinen teko, mutta me päädymme siihen tilanteeseen, jossa säännöllisesti torstaina iltapäivisin järjestetyt kiireelliset ja tärkeät keskustelut päättyvät siihen, että niitä ”vältellään”, mikä ei edistä parlamentin työtä.

  Sarah Ludford (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni edellisen puhujat esittivät perusteltuja huomioita. Ymmärsin Jo Leinenin lukemista säännöistä – hän saa korjata, jos olen väärässä – että jäsenten pitäisi olla läsnä ainakin istunnon alussa, minkä jälkeen he voivat lähteä. Mikä tahansa muu palvelisi ainoastaan itseään, sillä poissaolevat ihmiset voivat vaatia, ettei istunto ole päätösvaltainen, mutta he ovat varmistaneet tilanteen niin, ettei päätösvaltaisuus ole mahdollista! En voi ymmärtää, kuinka asiaa voisi mitenkään tulkita niin, että he voivat olla täysin poissa ja sanoa, ettei meillä lopuilla ole päätösvaltaa.

Toisena asiana on suoraan sanottuna käyttäytyminen torstain iltapäiväistunnoissa. Me tiedämme, ettei kiireisille asioille ole koskaan päätösvaltaisuutta, ja jos sellainen yhtäkkiä saataisiin aikaa, se saattaisi aiheuttaa ongelman sääntöjen kanssa ja meidän pitäisi selvittää se. Jos aiotte torpedoida tämän iltapäivän kiireelliset asiat, voitte samalla torpedoida kaikkien torstaiden kiireelliset iltapäiväasiat.

Ydinajatukseni on seuraava: miten voi olla mahdollista tulkita sääntöjä niin, että 40 poissaolevaa ihmistä voi sanella meille lopuille, että emme ole päätösvaltaisia, ja he voivat varmistaa sen, että emme ole päätösvaltaisia?

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun todistamme tällaista taktikointia, ja haluaisin kiinnittää kollegoideni ja valiokunnan huomion seuraavaan asiaan: kaikilla maailman parlamenteilla on kaksi asiaa, säännöt ja määräykset, mutta myös parlamentaariset tavat, yleiset käytännöt. Se on tapana kaikissa maailman parlamenteissa, ja tämä on yleinen käytäntö meidän torstaipäivissämme, niin kuin tapana oli perjantaiaamuisin. Olemme kaikki tietoisia asiasta.

Todistamamme taktiikka on ilmiselvästi epäreilu, ja uskon, että poissaolevien jäsenten pyyntöä ei voida noudattaa. Lisäksi haluaisin vedota niihin jäseniin, jotka ovat kokeneempia sääntömuutosten valmistelussa, nimittäin Jo Leineniin ja myös Richard Corbettiin, jotta he valmistelisivat tarkistuksen tähän sääntöön vaatien seuraavaa: jos on esitetty pyyntö päätösvaltaisuuden toteamisesta, eikä pyynnön esittänyt henkilö ole läsnä istunnossa silloin, kun toteaminen tehdään, hän menettää per dieminsä siltä päivältä, ja kaikki ne, jotka eivät ole läsnä istunnossa, jos päätösvaltaisuutta ei ole vahvistettu, menettävät puolen per diemistään siltä päivältä, jotta me voimme kertaheitolla tehdä lopun tämänkaltaisesta taktikoinnista. Kyseessä on epäreilu hyökkäys parlamentin toimintatapaa kohtaan ja erityisesti sitä kohtaan, miten menettelyjä toteutetaan Strasbourgissa.

  Ewa Tomaszewska (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, en ole lakimies, mutta minusta näyttää siltä, että säädyllisyys sanelee käyttäytymistavan, joka poikkeaa esimerkkitapauksena olevien pyynnön esittäjien tavasta. Se on yksi asia. Sitten on toinenkin asia: jos joku ei ole läsnä, ei ole perusteita epäillä, onko istunto päätösvaltainen. Kolmanneksi, tämä meille erityisen tärkeitä ihmisoikeusasioita koskeva lähestymistapa yhdistettynä poissaoloon ja yrityksiin menettelyjen keskeyttämiseksi vaikuttaa minusta selvästi tuomittavilta. Minusta vaikuttaa siltä, että lain henki on paljon tärkeämpi kuin sen kirjain.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). - (FI) Arvoisa puhemies, kyseisessä asiassa on toimittava parlamentin työjärjestyksen mukaan, ja mielestäni Jo Leinen ei ole kyseisessä asiassa auktoriteetti, joka voisi tulkita työjärjestystä, koska hänen asemassaan ei ole mahdollista toimia yksin työjärjestyksen tulkitsijana.

Mielestäni teidän pitää, arvoisa puhemies, ottaa vastuu siitä, miten kyseisessä asiassa menetellään, ja sen jälkeen tarkistuttaa menettelynne parlamentin oikeudellisella yksiköllä ja puhemiehistöllä, koska muuten tästä tilanteesta ei selvitä eteenpäin.

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, työjärjestyshuomautuksena esitän, että mielestäni Jo Leinen sanoi, että tiedän olisi pitänyt tyytyä siihen, että 40 jäsentä laskettiin aluksi – toisin sanoen aikaisemmin tänään. Sitä ei tapahtunut. Laskiko puhemies ne 40 jäsentä, jotka esittivät pyynnön tänään aikaisemmin? Aivan varmasti hän ei laskenut. Joten Jo Leinenin huomio siitä, että 4 kohta olisi täytetty, ei pidä tässä tapauksessa paikkaansa.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, kyseessä on epäilemättä menettely, jonka ei pitäisi tapahtua, mutta me olemme liian järkeviä ihmisiä. Me näemme, meillä on silmät, ja haluan sanoa kaikella rehellisyydellä, että meillä ei ole päätösvaltaa. Me kaikki näemme sen. Meidän ei pidä huijata itseämme. Me emme voi keksiä selityksiä, jotka rikkovat sääntöjä ja lakia. Toisaalta kyseessä on niin tärkeä asia, että emme voi laiminlyödä sitä. Esitän siksi erityisen pyynnön siitä, että tämä keskustelu pidetään, mutta pyydän myös, että sääntöjä muutetaan ja että emme tee tulkintoja, jotka eivät ole sääntöjen hengen mukaisia. Jos me rikomme sääntöjä ja perustuslakia, se tarkoittaa, että me itse teemme jotakin, mikä ei ole hyväksi demokratialle ja että me itse loukkaamme sitä.

  Neena Gill (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, päätösvaltaisuutta koskeva asia ei itse asiassa liity tähän keskusteluun. Keskustelu voidaan järjestää. Päätösvaltaisuusasia koskee äänestystä. Olen yllättynyt siitä, että me itse asiassa keskustelemme tästä asiasta nyt, koska päätösvaltaisuutta tarvitaan todellakin vain äänestykseen.

Olen samaa mieltä kaikkien kollegoideni kanssa siitä, että nämä kiireelliset asiat ovat erittäin tärkeitä. Täällä ei kuitenkaan ole meistä juuri ketään. Viime kerralla 58 jäsentä 758:sta äänesti tässä istunnossa. En todellakaan usko, että tämän istunnon luotettavuus paranee, jos meillä on niin vähän ihmisiä äänestämässä ja ottamassa osaa tärkeisiin asioihin. Kehottaisin teitä siis tekemään päätöksen äänestyksestä, koska ei ole hyväksyttävää, ettei meillä ole koskaan päätösvaltaa.

Meidän mielestämme kiireelliset asiat ovat tärkeitä. Meidän pitäisi varmistaa, että jäsenet ovat paikalla. Yritämme varmistaa, että ihmiset ilmestyvät paikalle äänestämään näistä kiireellisistä asioista. Ei ole hyvä asia, että siirrämme kiireellisiä asioita silloin, kun meillä ei ole riittävää määrää ihmisiä paikalla.

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, Gérard Onesta kysyi minulta kuinka tulkitsen 149 artiklan 4 kohtaa. Ymmärrän kyllä, että Bernd Posselt ja muut kehottavat meitä toimimaan joka tapauksessa, vaikka emme noudattaisikaan työjärjestystä. Olen tyytyväinen jäsenten argumentteihin: joko meillä on työjärjestys, josta pidämme kiinni, tai sitten emme pidä siitä kiinni ja emme näin ollen tarvitse sitä.

Voin olla perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtaja, mutta minua edeltäneet jäsenet laativat tämän artiklan ja hyväksyivät sen täysistunnossa täydellä enemmistöllä. Artiklan 4 kohta on erittäin selkeä. Sen mukaan ”päätösvaltaisuuden toteamista pyytäneet jäsenet lasketaan läsnä oleviksi […], vaikka he eivät enää olisikaan istuntosalissa”. Asia on selvästi sanottu. Jos ne 40 jäsentä, jotka olivat läsnä Strasbourgin istunnossa, pyysivät, että äänestyksen päätösvaltaisuus todetaan, heidät pitää lisätä läsnäolleiden luetteloon. Niin minä tulkitsen kohtaa.

Jos haluatte asian olevan toisin, teidän täytyy muuttaa 4 kohtaa, mutta minun mielestäni siinä lukee niin kuin lukee. Hyvä Bernd Posselt, jokaisen, joka lukee kohdan, täytyy tulkita se näin; ei ole olemassa muuta tapaa ymmärtää sitä.

Tämän takia on nyt teidän vuoronne päättää asiasta, arvoisa puhemies.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Jo Leinen on syyttänyt minua ehdotuksesta jättää työjärjestys huomioimatta. Minä olin paikalla, kun asiasta päätettiin, ette te. Asiayhteys oli se, että aikaisemmin 40 jäsentä tuli paikalle istuntoon, pyysi päätösvallan toteamista ja lähti paikalta. Siitä tässä artiklassa on kysymys.

  Puhemies. – (FR) Tämä on päätökseni sen jälkeen, kun olen kuunnellut teitä, uskokaa minua, erittäin tarkasti. Tämän 40 hakijan pyynnön muotoilussa ei mainita Kašmirin kysymystä, vaan kaikki kiireelliset asiat tänä iltapäivänä, mukaan lukien kuolemanrangaistus. Tämä on tärkeä asia. me voimme keskustella ilman ongelmia, Neena Gill on oikeassa. Kysymys on yksinomaan äänestyksestä, mutta halusin keskustella tästä asiasta heti alussa, jottei koko iltapäivänä tulisi epäselvyyksiä.

Uskon, että syy siihen, miksi parlamentti näki vaivaa laatiakseen 149 artiklan 4 kohdan, jossa todetaan, että päätösvaltaisuuden toteamista pyytäneet jäsenet lasketaan läsnä oleviksi 2 kohdan mukaisesti, vaikka he eivät enää olisikaan istuntosalissa, kuten Bernd Posselt sanoi, oli mielestäni se, että artikla oli laadittu ainoastaan sitä varten, että estettäisiin jäseniä lähtemästä istunnosta laskutoimituksen aikana, mikä viittaa siihen, että he olivat paikalla laskennan alussa.

Koska en näe 40 hakijan olevan läsnä laskennan alussa – elleivät, kuten Neena Gill sanoo, he kaikki ole läsnä myöhemmin äänestyksessä, minkä me tarkistamme, jolloin esitetään pyyntö päätösvaltaisuuden toteamisesta – seuraan muiden puhemiesten ennakkopäätöstä. He ovat joutuneet itseni tavoin käsittelemään tätä ongelmaa. Totean, että pyyntöä päätösvaltaisuudesta ei voida vahvistaa, koska pyynnön neljäkymmentä esittäjää eivät ole läsnä.

Jo Leinen oli oikeassa kiinnittäessään huomiomme siihen, että tapa, jolla 4 kohta on kirjoitettu, voi aiheuttaa sekaannusta. Tämän takia olen sitä mieltä, että nyt on erittäin hyvä aika – eikä ole minun asiani päättää tästä, vaan toimivaltaisten elinten – että teidän valiokuntanne, Jo Leinen, selvittää erittäin nopeasti, todetaanko 3 kohdassa, että jäsenten pitää olla läsnä, kun he esittävät pyynnön päätösvallan toteamisesta, ja pitääkö jäsenten olla paikalla laskentaa suoritettaessa, laskennan alussa . Uskon, että perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan tulkinta auttaa meidät tästä hankalasta tilanteesta.

Tämänpäiväisessä tilanteessa, ottaen huomioon keskustelun tärkeyden ja mielipiteenne, jotka selvästi laajasti tukevat äskettäistä toteamustani, ja perustuen aikaisempiin päätöksiin, me keskustelemme asioista, ja kun tulee äänestyksen aika, mikäli 40 hakijaa ei ole paikalla, en pyydä päätösvallan toteamista. Keskustelut alkavat siis nyt.

11. Keskustelut ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (keskustelu)

11.1. Epäilyt joukkohautojen olemassaolosta Intian hallinnoimassa Kašmirin osassa

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä epäilyistä joukkohautojen olemassaolosta Intian hallinnoimassa Kašmirin osassa⁽¹⁾.

  Marios Matsakis, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin iloinen päätöksestä, jonka teitte.

Arvoisa komission jäsen, tuhannet siviilit ovat olleet sellaisten oikeudettomien tappojen ja pakotettujen katoamisten, kidutusten, raiskausten ja muiden vakavien ihmisoikeusrikkomusten uhreja, jotka ovat tapahtuneet Jammussa ja Kašmirissa aseellisen konfliktin alettua vuonna 1989. Monia näistä rikoksista ei häpeällisesti ole vieläkään selvitetty. On lisäksi todellinen huoli ihmisoikeusaktivistien turvallisuudesta, myös niiden henkilöiden, jotka yrittävät tutkia monien kadonneiden henkilöiden kohtaloa.

Tämä parlamentti tuomitsee voimakkaasti kaikki ihmisoikeusrikkomustoimet alueella ja vaatii kaikkia hallituksia, joita asia koskee, osoittamaan voimakasta tahtoa ylläpitää laillisuusperiaatetta ja oikeutta ja lisätä ponnistelujaan varmistaakseen täydelliset tutkimukset poliittisesti motivoituneista rikoksista, jotka on tehty Jammussa ja Kašmirissa menneisyydessä.

  Ryszard Czarnecki, laatija. − (PL) Arvoisa puhemies, minun täytyy sanoa, että ei ole hyvä, että vanhan Euroopan unionin puheenjohtaja syrjii uudesta Euroopan unionista tulevia jäseniä antamalla vanhan Euroopan unionin jäsenelle Bernd Posseltille oikeuden puhua kahdesti, vaikka minä kolmen mietinnön yhteislaatijana en voi nousta puhumaan edes yhden kerran käsiteltävänä olevasta asiasta. Minä pidän tätä syrjintänä ja asiana, jota ei todellakaan voida hyväksyä. Laadin asiasta asianmukaisen kirjeen, arvoisa puhemies. Tämä on erittäin häiritsevää.

Tilanteen osalta totean, että emme katso mustavalkofilmiä. Intian ja Pakistanin rajalla syntyy konflikteja, joita Pakistanin valtio usein provosoi, kuten hyvin tiedämme. Tiedämme niin kutsutusta tarkastusviivasta, jota vartioi molempien maiden aseelliset joukot. Seurattuamme viimeisintä kahdenkymmenen vuoden rauhan jaksoa kyseisellä rajalla Pakistan on aloittanut uudelleen hyökkäyksensä Kašmirin valtioon. Pyydän sen vuoksi, että huomiota kiinnitettäisiin myös toiselle puolelle. En tietenkään aliarvioi keskustelun kohteena olevia hautoja, vaikka uhrien lukumäärä on siellä todennäköisesti huomattavasti pienempi.

  Jean Lambert, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, kannatan mahdollisuutta keskustella tästä erityisestä asiasta, koska monia tässä istunnossa huolestuttaa se, että milloin tahansa missä tahansa päin maailmaa paljastuu huomattava määrä hautoja, joihin päästään käsiksi vain turvallisuusjoukkojen luvalla.

Tästä syystä laadimme tämän päätöslauselmaesityksen – ja pidämme ensi viikolla ihmisoikeuksien alivaliokunnassa kuulemisen. Tämä päätöslauselmaesitys on jopa merkittävämpi alueen poliittisen tilanteen ja turvallisuustilanteen takia. Kuten parlamentti hyvin tietää, me olemme keskustelleet yleisestä tilanteesta aikaisemmin, ehkä myös vähemmän avoimissa olosuhteissa.

Katoamiset ovat todellakin olleet yleisiä jo alueen menneisyydessä. Tiedämme, että osa niistä liittyy turvallisuusjoukkojen toimiin. Tiedämme, että kyseessä on maailman voimakkaimmin militarisoitu alue. Tiedämme myös, että alueella tapahtuu pidätyksiä ja huomattavan useita vangitsemisia ilman oikeudenkäyntiä. Tämä värittää näin ollen tulkintaamme tuloksista tehden yhä tärkeämmäksi sen, että alueella pitäisi toteuttaa todella avoin tutkinta ja että asiassa toimittaisiin täysin avoimesti ja kansainväliselle yhteisölle annettaisiin pääsy alueelle.

Toivon, että Euroopan unioni tarjoaa, kuten päätöslauselmassa todetaan, tukeaan korkealaatuisen oikeuslääketieteellisen asiantuntijuuden sekä muun tuen muodossa, sillä niitä tarvitaan tutkinnassa. Jos nimittäin haluamme tulkita sitä, mitä alueella tapahtuu, meidän on saatava tähän selvyyttä, jotta voimme muodostaa tilanteesta mahdollisimman täydellisen käsityksen. Siihen liittyvät – kuten muut ovat sanoneet – myös niiden ihmisoikeusaktivistien suojelu, jotka itse Pervez Imrozin tavoin yrittävät tutkia tilannetta.

Mielestäni me kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että on kaikkien demokraattisesti valittujen hallitusten velvollisuuteana tutkia kyseisiä löydöksiä täysin avoimesti ja yrittää jäljittää alueelle haudatut henkilöt ja heidän sukunsa, jotta voimme täysin ymmärtää tilanteen, emmekä tee tilanteesta useita tulkintoja, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Mielestäni parlamentti on täysin oikeassa keskustelleessaan tästä asiasta ja pyytäessään komissiota tarjoamaan apuaan erityisesti ottaen huomioon jatkuvat ongelmat, joita todistamme alueella tällä hetkellä.

  Esko Seppänen, laatija. − (FI) Arvoisa puhemies, pidän tulkintaanne työjärjestyksestä poliittisesti oikeana, mutta juridisesti vääränä ja haluan ehdottomasti, että se tutkitaan puhemiehistössä ja parlamentin oikeudellisessa yksikössä, koska kyseisen artiklan soveltaminen ei voi jäädä teidän tämänpäiväisen tulkintanne varaan, vaan se täytyy selvittää tarkemmin.

Mitä tulee itse asiaan, Intiaa on kutsuttu maailman suurimmaksi demokraattiseksi valtioksi. Se on suuri väkiluvultaan, mutta se, onko se demokraattinen, riippuu myös maan ihmisoikeuksien tilasta. Väitetyt hallituksen turvallisuusjoukkojen toimet ihmisoikeusaktivisteja vastaan Jammun ja Kašmirin alueilla todistavat, että Intiassa ei kunnioiteta kaikkia oikeusvaltion periaatteita. Näin huolimatta siitä, että maan hallitus on selkeästi ilmoittanut, että se ei salli loukkauksia.

Me pidämme Intian hallituksen toimintaa epäuskottavana ja kysymme, mihin katoaa tuhatmäärin ihmisiä, ja keitä ovat joukkohaudoista löydetyt vainajat. Tuomitsemme ihmisten pakotetut katoamiset, kidutukset, raiskaukset ja muut ihmisoikeuksien loukkaukset. Erityisen vakavaa on, että epäilemme Intian hallituksen olevan osallisena tässä kaikessa. Niinpä me vaadimme Euroopan parlamentissa, että joukkohautojen alkuperästä, uhrien murhaajista ja murhattujen henkilöllisyydestä suoritetaan Intian hallituksesta riippumaton tutkinta.

Asia ei ole yhdentekevä Kašmirin alueen erityisluonteen vuoksi. On vaarana, että naapurivaltio Pakistan tulee mahdollisen uuden konfliktin osapuoleksi, ja silloin kyseiset tapahtumat saattavat toimia kipinänä kansallisiin sytykkeisiin kyseisellä tulenaralla alueella. Ryhmämme tukee yhteistä päätöslauselmaa Jammun ja Kašmirin tapahtumien perinpohjaisesta tutkimisesta.

  Bernd Posselt, laatija. − (DE) Arvoisa puhemies, olemme usein keskustelleet täällä Kašmirin konfliktista, ja minun täytyy sanoa, että oli aika, jolloin olimme toiveikkaita Pakistanin ja Intian lähentymisestä. Toivottiin, että tilanne helpottuisi. Valitettavasti kotimaan poliittiset kriisit molemmissa maissa ovat koventaneet tilannetta uudelleen, ja me Euroopan parlamentissa teemme kovasti töitä saadaksemme tilanteen taas liikkeelle.

Olen kiitollinen Michael Gahlerille, joka vaalitarkkailuvaltuuskuntamme päätarkkailijana Pakistanissa on tehnyt paljon töitä demokratian eteen Pakistanissa ja varmistanut, että yhteytemme Intian kanssa palvelee samaa tavoitetta ja että me tuemme luottamuksen rakentamista.

Joku voisi ihmetellä, miksi me keskitymme joukkohautoihin, sillä se ei tuo kuolleita takaisin ja voi pahentaa ilmapiiriä näiden kahden maan välillä. Me teemme sitä sen vuoksi, että todellinen rauha voi syntyä ainoastaan silloin, kun uhrit saavat oikeutta – ja uhreja on muitakin kuin vain ne, joilla on Pakistanin tai Intian passi. Uhreja on molemmilla puolilla, ja pääuhrina ovat kašmirilaiset ihmiset. Sen vuoksi meidän täytyy tutkia joukkohautoja, meidän täytyy ratkaista se, missä lukuisat perheidensä suremat kadonneet ihmiset ovat. Vasta sen jälkeen voidaan rakentaa luottamus, joka on elintärkeää oikeasti rauhanomaiselle ratkaisulle, jonka osaksi ihmisten täytyy tuntea itsensä.

Kašmir kuuluu ennen kaikkea kašmirilaisille itselleen. Meidän pitää sen vuoksi tukea sellaista ratkaisua, joka vihdoinkin antaa kašmirilaisille tilaa hengittää, luo viimeinkin poliittisen vapauden ja tarjoaa mielekkään kompromissiratkaisun, sillä kyseessä on yksi pisimmistä konflikteista kautta aikain. Se on raivonnut toisesta maailmansodasta lähtien, ja on pöyristyttävää, ettei kukaan ole vielä onnistunut saamaan ongelmaa hallintaan.

Meidän täytyy sen vuoksi tukea kaikkia ponnisteluja, joiden avulla tutkimuksia jatketaan, ja auttaa antamaan uhreille sen arvokkuuden ja oikeuden, jonka he ansaitsevat.

  Neena Gill, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain ilmoittaa, että en ole tämän päätöslauselman laatija. En tiedä kuka on lisännyt siihen nimeni, sillä en ole allekirjoittanut sitä.

Haluan vain sanoa olevani erittäin yllättynyt siitä, että tämä asia on katsottu kiireelliseksi, ennen kuin olemme keskustelleet siitä asianmukaisesti joko ihmisoikeuksien alivaliokunnassa tai totta puhuen missään muussakaan alivaliokunnassa tai tämän parlamentin valiokunnassa. Kyseessä ei ole uusi asia, ja sitä on tutkittu laajasti Intian tiedotusvälineissä. Se on nostettu esiin yhä uudelleen. Olisi ollut hyvä, jos asiasta olisi keskusteltu aikaisemmin. Tämän takia sosialistinen ryhmä vastusti asian pitämistä kiireellisenä, koska me uskoimme, että siitä olisi ensin pitänyt keskustella asiallisesti valiokunnassa.

Kiireellisyys perustuu ainoastaan yhden kansalaisjärjestön raportteihin. En kiellä, etteivätkö nämä asiat tapahtuisi, mutta olen ollut yhteydessä komissioon, joka kyseenalaistaa monet tämän mietinnön huomiot. Kysynkin todella, miten parlamentin uskottavuuteen vaikuttaa se, että se käsittelee kiireellistä asiaa ennen kuin sitä on asianmukaisesti tutkittu.

Suhteista Intiaan vastaavana Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajana olisin henkilökohtaisesti halunnut saada mahdollisuuden tutkia mietinnön sisältöä ja tarkistaa, kuinka montaa tapausta tarkastelemme. Lisäksi olisin halunnut saada mahdollisuuden tutkia konfliktin seurauksia alueella, jossa noin 4 500 sotilasta ja ja 13 000 siviiliä on jo saanut surmansa. Haudat, joista puhumme, ovat tarkkailulinjassa.

Tässä päätöslauselmatekstissä jätetään huomiotta se tosiasia, että tätä asiaa on tutkittu viimeisen viiden vuoden ajan, vuoden 2002 vaaleista saakka, ja minulle on kerrottu, että kansalaisjärjestöt ovat päässeet alueelle ja että heitä on pyydetty antamaan kadonneiden henkilöiden nimiä, mikä on auttanut viranomaisia tunnistamaan hautoja. Kukaan ei kiellä sitä, että turvallisuusjoukot ovat sekaantuneet katoamisiin. Tässä päätöslauselmassa jätetään kuitenkin mainitsematta se, että viranomaiset ovat tutkineet asiaa. Henkilökohtaisesti kehotan istuntoa olemaan äänestämättä tästä päätöslauselmasta.

  Tunne Kelam, PPE-DE –ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, voin vain yhtyä huoleen satojen hautojen löytymisestä Jammussa ja Kašmirissa vuodesta 2006 lähtien, mutta olen erityisen huolissani aseellisesta hyökkäyksestä arvostettua ihmisoikeusasianajajaa Pervez Imrozia vastaan vain yksitoista päivää sitten Srinagarissa sekä jatkuvasta lukuisten ihmisoikeusaktivistien ahdistelusta. Mielestäni tämän takia on sopiva hetki kehottaa Intian hallitusta aloittamaan hautojen riippumattomat tutkimukset ja ensimmäisenä suojaamaan hautapaikat todisteiden säilyttämiseksi.

Me myös vaadimme Euroopan komissiota tarjoamaan Intian hallitukselle taloudellista ja teknistä apua vakautusvälineen avulla, mikäli sellaista pyydetään, sekä mahdollisesti muita toimenpiteitä konfliktin ratkaisemiseksi Kašmirissa.

  Sarah Ludford, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän pitäisi olla hyvin selvillä siitä, mitä tämä päätöslauselmaehdotus ei ole: se ei ole uusinta varsin kiistanalaisesta ja riitaisasta mietinnöstä, jota käsittelimme viime vuonna; siinä ei käsitellä sitä, miten saadaan aikaiseksi poliittinen ratkaisu Kašmirin alueelliseen kiistaan ja konfliktiin. Kysymys ei ole mistään sen kaltaisesta. Mietinnössä keskitytään yksinomaan humanitaarisiin kysymyksiin ja vaatimukseen riippumattomasta ja tasapuolisesta tutkimuksesta sekä vastuun ottamisesta väitetyistä katoamisista.

Asiaa olisi voitu käsitellä monin tavoin. On totta, että tunnistamattomat haudat löydettiin vuonna 2006. Mutta kiireellisen käsittelyn pyytämiseen ajoivat kaksi asiaa. Yksi oli kadonneiden henkilöiden vanhempien yhdistyksen 29. maaliskuuta antama raportti ja toinen tuntemattomien rikollisten 30. kesäkuuta tekemä hyökkäys Pervez Imrozia vastaan. Imroz on palkittu ihmisoikeusasianajaja ja kyseisen järjestön perustaja. Mielestäni nämä asiat oikeuttavat kiireellisyyden.

Tämän päätöslauselman tarkoituksena on ainakin osittain kehottaa Euroopan unionia toimenpiteisiin, varsinkin 2 kohdassa, jossa komissiota kehotetaan tarjoamaan taloudellista ja teknistä tukea Intian hallitukselle. Siinä myös vaaditaan Euroopan unionin jäsenvaltioita sisällyttämään asia Intian hallituksen kanssa käytäviin ihmsioikeusneuvotteluihin tämän vuoden toisella puoliskolla. Polttopisteessä on siis riippumattoman tutkinnan aikaansaaminen, eikä vähiten siviilisyyttäjän nimeäminen tehtävään. Mielestäni se on oikeutettua, ja toiminnalla on tietty ja tarkasti määritelty tavoite, joka ei koske koko Kašmirin kysymystä.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, päätöslauselmassa puhutaan niistä tosiasioista, jotka ovat tulos Pakistanin ja Intian välisestä Kašmirin konfliktista, jota on kestänyt viimeiset 50 vuotta. Konflikti on aiheuttanut monia sotia. Vain Kiina on hyötynyt niistä. Venäjä ja Yhdysvallat ovat olleet epäsuorasti sotkeentuneina konfliktiin, ja rahoitus on tullut arabimailta sekä Kiinasta. Yhdistyneet Kansakunnat on toiminut myönteisessä tehtävässä ja kohentanut konfliktitilannetta. Konflikti jatkuu edelleen, ja fundamentalistien hyökkäykset tuottavat edelleen veristä satoa. Kyseessä on vakavin ongelma, jonka Kašmirin alueen ihmiset joutuvat kohtaamaan. Intian puolella uhrit haudataan, mutta Pakistanin puolella heistä tulee usein koston kohteita. Konfliktin ratkaisussa ja tosiasioiden arvioinnissa keskeisessä asemassa pitäisi meidän sijaan olla Yhdistyneet Kansakunnat. Koska Intian demokraattinen hallitus ei ota asiaa hoidettavakseen, me koemme olevamme moraalisesti velvollisia antamaan apua ja luomaan vakautta vallitsevaan tilanteeseen Kašmirissa sekä konfliktin tapahtumien moraaliseen arviontiin. Minun mielestäni tämän keskustelun käyminen on enemmän poliittinen ilmaisu kuin käytännöllinen toimenpide. En kannata päätöslauselmaa.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Olemme täysin tietoisia siitä, että sotilaallinen konflikti Jammussa ja Kašmirissa on jatkunut jo vuosikymmeniä. Nyt tärkein asia on kuitenkin se, että vaikka Intian hallitus on sitoutunut olemaan suvaitsematta ihmisoikeusloukkauksia Jammussa ja Kašmirissa, kansainvälinen yhteisö saa silti tietoja ihmisoikeusloukkauksista, viimeisimpänä suuresta määrästä tuntemattomia hautoja, joissa on satoja tunnistamattomia ruumiita. Me haluamme tietää ja meidän täytyy ottaa selville, keitä ne ihmiset olivat, millaisen väkivallan uhreiksi he joutuivat ja mitä rikoksia väitetään tapahtuneen.

Emme ainoastaan tuomitse laittomia tappamisia ja katoamisia, vaan vaadimme myös, että Intian hallitus toteuttaa täydellisen riippumattoman tutkimuksen joukkohaudoista, joita se on suojellut todisteiden säilyttämisen vuoksi. Uskon, että Euroopan komissio keksii keinon taloudellisen ja teknisen avun myöntämiseksi Intian hallitukselle tutkimuksen helpottamiseksi.

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan käyttää uuden puheenvuoron vain sen vuoksi, että kyseisen mietinnön laatijana koen olevani velvollinen vastaamaan Neena Gillin puheenvuoroon. On erittäin harvinaista, että meidän torstai-iltapäivisin keskustelemamme kiireelliset asiat ovat käyneet ensin valiokunnassa, ennen kuin ne tulevat käsiteltäväksemme. Silloin ne eivät olisi kiireellisiä. Kyseessä on kiireellinen asia, koska on olemassa joukkohautoja, jotka on löydetty hiljattain, ja meidän täytyy hoitaa tämä ongelma.

Toiseksi, jos sosialistinen ryhmä haluaa saavuttaa enemmistön äänestyksessä, ehkä Neena Gillin ryhmän pitäisi varmistaa, että heidän parlamentin jäsenensä eivät lähde ennen ensimmäistä istunnon osaa päästäkseen kotiin aikaisemmin samalla, kun meidän täytyy jäädä tänne keskustelemaan ja äänestämään. Sanoisin Neena Gillille, että mielestäni teidän pitäisi ensin katsoa omia jäseniänne, koska te valitatte asiasta, ja vasta sen jälkeen puhua muiden ryhmien jäsenistä.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, tuhansien ihmisten joukkohaudat ja -hautaamiset Jammun ja Kašmirin alueilla saavat veren kiehumaan suonissa. Se muistuttaa meitä eurooppalaisia Saksan ja Neuvostoliiton rikoksista ja fasismin ja stalinismin pimeistä puolista. Ne elvyttävät muistot Hitlerin keskitysleireistä ja Neuvostoliiton puolalaisten upseerien murhista Katyńissa. Kaukaisten ja äskettäisten kokemuksiemme jälkeen meidän pitäisi tehdä kaikkemme lopettaaksemme tämän kansanmurhan ja sen, missä se on jo tapahtunut, meidän pitäisi kunnioittaa sen muistoa ja antaa perheille oikeus esi-isiensä hautoihin ja korvaus tapahtuneesta. Kašmirin tilanne edellyttää, että Intian hallitukselle annetaan tarvittava taloudellinen ja tekninen tuki ja että Yhdistyneiden Kansakuntien vastausta vahvistetaan, jotta tämän maailmankolkan alueen tilanne palautettaisiin normaaliksi.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, kun joukkohautoja löydetään, riippumatta siitä, mistä niitä löydetään, on välttämätöntä selvittää, keitä uhrit ovat, miten ja miksi heidät surmattiin, kuka tutkii asiaa ja ketä tutkitaan. Sen sijaan, että tämä lietsoisi eripuraa, tällä selvitetään totuus ja kunnioitetaan uhrien ihmisarvoa. Lisäksi näin voidaan vihdoinkin selvittää totuus, joka vapauttaa meidät kaikki.

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio on tietoinen ja on nähnyt raportit joukkohaudoista Intian hallinnoimassa Kašmirissa, ja me seuraamme tarkkaan kansalaisjärjestöjen pyyntöjä Intian hallitukselle aloittaa kiireelliset, puolueettomat ja riippumattomat tutkimukset tilanteesta. Sillä välin Intian viranomaiset ja hallitus keskeisellä tasolla pysyvät hiljaa raportista.

Olemme myös saaneet tietoa siitä, että asianajaja Pervez Imroz ja toinen kansalaisjärjestöaktivisti, jotka tutkivat ihmisoikeusloukkaussyytteitä Kašmirissa, joutuivat kesäkuun 20. ja 21. päivänä uhkailun ja ahdistelun kohteeksi.

Komission lähetystö New Delhissä tutkii asiaa tarkemmin läheisessä yhteistyössä puheenjohtajavaltio Ranskan ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen kanssa Intian pääkaupungissa. Puheenjohtajavaltio on ottanut yhteyttä Intian hallinnoiman Kašmirin alueen pysyvään valtuutettuun New Delhissä ja ilmaissut Euroopan unionin huolen tilanteesta. Mikäli kyseiset raportit ovat totta, ne muodostavat erittäin huolestuttavan kehityksen demokraattisille periaatteille ja laillisuusperiaatteelle ja ovat täysin vastoin tiettyä myönteistä kehitystä Intian hallinnoimassa Kašmirissa, kuten yhteistä keskustelua, joka on vielä oikeilla raiteilla.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu päättyy.

Äänestys toimitetaan keskustelujen jälkeen, ellei, kuten aikaisemmin totesin, esitetä asianmukaista pyyntöä, jonka perusteella todetaan asianmukaisesti, että istunto ei ole päätösvaltainen.

(1) Ks. pöytäkirja.

11.2. Bangladeshin tilanne

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Bangladeshin tilannetta koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Ewa Tomaszewska, laatija. − (PL) Arvoisa puhemies, tammikuun 2007 levottomuuksien yhteydessä Bangladeshin väliaikainen hallitus määräsi poikkeustilan, ja tämän vuoden kesäkuun 11. päivänä se antoi uuden määräyksen, joka rajoittaa ihmisoikeuksia terroristilain epämääräisellä määritelmällä.

Kesäkuussa Bangladeshissa tehtiin suuri joukko pidätyksiä, joissa käytettiin hyväksi poikkeuksellisia oikeuksia, joiden nojalla pidätyksiä voidaan tehdä ilman pidätysmääräystä, mikäli pidätettävän henkilön ja rikoksen välillä voidaan olettaa olevan yhteys. Pidätykset koskivat itse asiassa kahden pääoppositionpuolueen, Awami League -puolueen ja Bangladeshin kansanpuolueen johtajia, jäseniä ja kannattajia, jotka kieltäytyivät tekemästä yhteistyötä hallituksen kanssa yleisten vaalien järjestämiseksi, kunnes heidän johtajansa vapautettaisiin vankeudesta. Nykyiset orastavat neuvottelut Awami League -puolueen kanssa antavat toivoa. Elintarvikkeiden hintojen jyrkkä nousu uhkaa kuitenkin valtion vakautta. Näissä olosuhteissa joulukuuksi suunnitellut vaalit eivät takaa, että Bangladesh lähtee demokratian tielle.

Vaadimme Bangladeshin hallitusta poistamaan poikkeustilan ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia, jotka auttavat ylläpitämään demokraattisia normeja vaalien aikana. Vaadimme, että sotilaalliset joukot vedetään niistä toimista, jotka ovat yhteydessä vaalien järjestämiseen.

  Jean Lambert. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, parlamentti on ollut jo kauan huolissaan Bangladeshin tilanteesta. Tuimme kehotuksia toteuttaa toimenpiteitä, joilla taataan vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, ja tuimme myös kansalaisyhteiskunnan kehotuksia tarkistaa ja ajanmukaistaa vaaliluettelot, jotta voitaisiin varmistaa mahdollisimman laaja osallistuminen kyseisiin vaaleihin.

Minun mielestäni on tärkeää sanoa, että pidämme hyvin myönteisenä tätä uutta vaaliluetteloa koskevaa edistystä. Sen toteuttaminen on tärkeä tehtävä, ja jos se todellakin toteutetaan ajoissa ja jos sillä varmistetaan, että myös vähemmistöryhmät ynnä muut sisällytetään siihen, tämä on historiallinen saavutus Bangladeshin viranomaisilta. Tiedämme, että vaaliluettelolla on jo nyt ollut hyvin myönteisiä vaikutuksia, epäilemättä moniin naisiin, jotka tulevat köyhistä perheistä ja oloista, sillä he tuntevat, että heillä on viimeinkin identiteetti, että he voivat nyt lainata pieniä rahamääriä perustaakseen omia yrityksiään ja niin edelleen.

Joten jotakin myönteistä on tapahtunut. Pidämme myös myönteisenä äskettäistä sotarikollisia koskevaa toimintaa ja toimia, joita hallitus, tai ainakin osa sitä, on toteuttanut korruption torjumiseksi.

Olemme kuitenkin erittäin huolissamme väliaikaisen hallituksen asemasta ja toiminnasta ja hätätilasta, jotka jatkuvat edelleen. Jotkut sanovat, että hätätila on tavallaan tekninen kysymys sen varmistamiseksi, että hallitus voi jatkaa väliaikaisen jakson jälkeenkin.

Riippumatta siitä, pitääkö tätä näkemystä oikeana, minun mielestäni hätätila alkaa todella näkyä tarkastusten ja tasapainon puutteena järjestelmässä erityisesti, koska olemme vastikään selonteoista saaneet tietoja joukkopidätyksistä, asianmukaisten oikeudenkäyntien puutteesta, kidutusväitteistä, laittomia teloituksia koskevista raporteista, toimittajien painostuksesta ja naisiin kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä.

Väliaikaisen hallituksen on siis selvästi hillittävä turvallisuusjoukkoja, lopetettava joukkopidätykset ja joko asetettava pidätetyt ihmiset syytteeseen tai vapautettava heidät ja taattava asianmukainen oikeudenkäynti. Tässä päätöslauselmassa näkyy selvästi toive, joka parlamentilla minun mielestäni on hätätilan lopettamisesta ja sen varmistamisesta, että kansalaisyhteiskunta voi edetä täysimääräisiin, oikeudenmukaisiin ja vapaisiin vaaleihin Euroopan unionin tuella, ainakin sen vaalitarkkailuvalmiuksien osalta.

  Marios Matsakis, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, Bangladesh on yksi planeettamme köyhimmistä valtioista, ja sen fyysisellä koskemattomuudella on eräpäivä, sillä jos ilmaston lämpenemistä ei pysäytetä, suuri osa valtiosta uppoaa mereen vuoteen 2050 mennessä. Poikkeustila – jonka väliaikaishallitus julisti tammikuussa 2007 väkivaltaisuuksien keskellä vaaleja edeltävänä aikana – olisi pitänyt jo lopettaa. Kaikki henkilöt, jotka on pidätetty poikkeustilasääntöjen perusteella, pitäisi tuoda tuomioistuimen eteen tai vapauttaa.

Lisäksi, uusi terrorismin vastainen määräys pitää kiireellisesti yhdenmukaistaa niiden kansainvälisesti hyväksyttyjen normien mukaiseksi, joilla valtion poliittisiin prosesseihin, ja tulevat vaalit pitää järjestää militarisoimattoman poliittisen rauhallisuuden ilmapiirissä.

  Esko Seppänen, laatija. − (FI) Arvoisa puhemies, äsken hyväksytyssä päätöslauselmassa Euroopan parlamentti vaati ihmisoikeuksia intialaisille.

Bangladeshin tilanne on erittäin ongelmallinen. Koko maa on ollut 18 kuukautta poikkeustilassa, eikä näköpiirissä ole vapaita vaaleja. Bangladesh ei ole demokraattinen valtio, vaikka tietysti on niin, että maailma on täynnä epädemokraattisia valtioita ja demokratian loukkauksia. Kaikista epädemokratioista on saanut EU:n ja Yhdysvaltojen tuomion osakseen vain Zimbabwe. Sen vaalien epädemokraattisuutta voidaan vapaasti arvostella länsimaisessa mediassa, koska maassa ei ole öljyä. Öljy on puskuri ja suoja demokratian loukkausten tuomitsemista vastaan.

Bangladesh ei myöskään ole öljyvaltio. Siitä syystä media voisi öljyriippuvaisten vallanpitäjien hiljaisella siunauksella tuoda esiin maan tilan. Bangladeshissa on otettu uudelleen käyttöön kuolemanrangaistus, ja poikkeustilan julistamisen jälkeen on pidätetty 300 000 ihmistä löyhin perustein, näistä 12 000 viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Viime viikkoina pidätetyistä ihmisistä monet ovat olleet demokratian puolustajia, paikallisia puolueaktivisteja ja demokratian tukijalkoja, joita valtio ja hallitus kohtelevat rikollisina.

Terrorismi on Bangladeshissakin päivän sana, ja sen varjolla loukataan ihmisoikeuksia. Bangladesh ei ole oikeusvaltio. Ihmisoikeusloukkaukset toteutuvat siellä mitä moninaisimpien pidätysten, syytettyjen puolustautumisoikeuden puuttumisen, tuomioiden julistamisen ja niiden perusteiden puuttumisen muodossa. Perustuslaissa vahvistettuja ihmisoikeuksia ei kunnioiteta. Edellä mainituista syistä ryhmämme tukee parlamentin yhteistä päätöslauselmaa, jossa vaaditaan poikkeustilan pikaista kumoamista ja vapaiden vaalien järjestämistä ajallaan.

  Thomas Mann, PPE-DE –ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Ahmed-väliaikaishallituksen pitää keskittyä sen todellisiin tavoitteisiin: torjumaan korruptiota, tekemään maasta turvallisen ja luomaan edellytykset vaaleille, jotka järjestetään elokuussa paikallisella tasolla ja joulukuussa koko valtiossa. Vaalit pitää kuitenkin järjestää oikeudenmukaisesti kunnioittaen kansainvälisiä sopimuksia, ja etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille pitää antaa mahdollisuus osallistua sekä passiivisesti että aktiivisesti. Vaalitarkkailijoiden, mukaan lukien Euroopan unionin tarkkailijoiden, pitäisi suorittaa tarvittavaa tarkkailua valtiossa.

Ääriryhmien hyökkäykset pitää tietenkin estää. Vuonna 2008 annetun uuden terrorismin vastaisen säädöksen, joka tähtää tähän, pitää kuitenkin noudattaa kansainvälistä oikeutta. Näin ei vielä ole. Tällä hetkellä säädöstä käytetään pääasiallisesti siihen, että hyökätään niiden ihmisten kimppuun, jotka ovat poliittisen vainon uhreja. Ei ole ihme, että Bangladesh on pelkojen paikka, kun ihmisoikeusaktivistit ja kritiikkiä esittävät kansalaiset pidätetään mielivaltaisesti.

Pidätetyillä on oikeus oikeusturvaan. Ihmisoikeusjärjestö Odhikar on todennut, että tiedot joukkopidätyksistä ja pahoinpitelyistä on vahvistettu. Olen vieraillut Bangladeshissa useaan kertaan Euroopan parlamentin Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liiton SAARC:in valtuuskunnan jäsenenä. Monet täällä tänään istuvat jäsenet olivat myös läsnä. Kyseisessä vaatimattomassa islamistisessa valtiossa on vastuullisissa asemissa monia ihmisiä, joista mielellään hankkiuduttaisiin eroon. He odottavat epätoivoisesti panosta ulkopuolelta, nimittäin Euroopan unionin komissiolta ja neuvostolta.

Arvoisa puhemies, kiitä teitä juuri tekemästänne päätöksestä Euroopan parlamentin päätösvaltaisuudesta. Hyvä Neena Gill, toivon, että voimme kaikki pitää kiireelliset asiamme käsiteltävinä ja että meidän ei tarvitsisi jatkuvasti sanoa, että ne käsiteltäisiin asianmukaisessa valiokunnassa. Marios Matsakis on täysin oikeassa. Yksi askel pidemmälle tässä asiassa tarkoittaisi, että yhtäkkiä ei olisi enää keskinäisiä ryhmiä. Se olisi kohtalokasta, sillä valiokunnat eivät voi tehdä tätä työtä.

Meidän täytyy ottaa kaikki irti siitä mahdollisuudesta, että meillä on riittävästi aikaa, jotta me emme enää myöhemmin ole samassa tilanteessa, jossa puhemiesparan täytyy käyttää nuijaa – koska tulevaisuudessa meillä on toivottavasti kaksi kertaa enemmän aikaa, jotta Euroopan parlamentti tunnettaisiin ihmisoikeuksien äänenä ja jotta se voi vahvistua – ja se kestää.

  Neena Gill, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, johdettuani Etelä-Aasian maiden suhteiden valtuustoa ja käytyäni Bangladeshissa sanoisin, että kyseessä on epävakaa valtio, joka on saanut osansa poliittisista, taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä takaiskuista. Kun kuitenkin olin siellä, minuun teki vaikutuksen eloisat ja vapaat tiedotusvälineet sekä ihmisten päättäväisyys päästä vaikeuksiensa yli.

Uskon, että Bangladeshin suhteemme painopistealana on maan demokraattisen liikehdinnän tukeminen ja oikeusperiaatteiden vakauttaminen sekä avustaminen demokraattisten instituutioiden rakentamisessa. Euroopan unionilla on tärkeä asema Bangladeshin auttamisessa näiden tavoitteiden saavuttamisessa, ja tämä pitäisi toteuttaa rakentavina toimenpiteinä valtion auttamiseksi, ei yrityksenä ohjailla sivusta heidän ongelmiaan.

Olen todella tyytyväinen ilmoitukseen vaaleista, jotka on määrä järjestää joulukuun kolmannella viikolla tänä vuonna, ja vetoan väliaikaishallitukseen, että se varmistaisi kyseisten vaalien olevan vapaat ja oikeudenmukaiset ja että se sallisi vaalikomission jatkaa suunnitelmansa mukaisesti.

Haluaisin puhua asioista, jotka Thomas Mann otti esiin minua vastaan, sillä mielestäni ei ole asianmukaista nostaa esiin asioita aikaisemmista väittelyistä. Sanoisin, että jos otamme kiireelliset asiamme todella vakavasti, Thomas Mannin pitäisi varmistaa, että kyseiset ihmiset ovat täällä. Meillä kaikilla on velvollisuus varmistaa, että kollegamme ovat paikalla, koska meillä on vähemmistöryhmiä, jotka vaikuttavat siihen, miten Euroopan parlamentti nähdään maailmalla. Nähtyämme näitä keskusteluja on tärkeää muistaa, että kiireelliset asiat ovat tärkeitä, mutta hoitakaa kaikki ihmisenne paikalle.

  Janusz Onyszkiewicz, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, asukasluvulla laskettuna Bangladesh on maailman seitsemänneksi suurin valtio, jonka väkiluku on yli 150 miljoonaa. Kyseessä on valtio, joka itsenäistyi vuonna 1971, mutta on kärsinyt kaksikymmentä vuotta itsevaltaisista hallituksista, jotka ovat hyvin usein olleet sotilaallisia. Vuonna 1991 kyseisessä valtiossa tapahtui kuitenkin jotain uutta. Syntyi demokratia, joka lisääntyi viidellä prosentilla. Tunnettu yhtiö Goldman Sachs totesi, että Bangladeshilla oli hyvin lupaava tulevaisuus, jos tarkastelun kohteena oli nopea taloudellinen kasvu. Todistamme tänään huomattavaa taantumaa, ja valtissa on käynnissä poliittinen kriisi. Armeija on ilmestynyt kaduille. Sen lisäksi armeija haluaisi muuttaa perustuslain esitelläkseen oman versionsa demokratiasta, niin kuin se itse sitä kutsuu. Olemme kuulleet sen aikaisemmin. Meillä on ollut tilaisuus tarkkailla läheltä, mistä tässä demokratian erikoismuodossa on kysymys. Jos demokratian uuteen versioon kuuluu armeijan tuominen politiikkaan, minun näkemykseni mukaan suunta on erittäin huono.

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Bangladeshin tilanne on aina ollut erittäin vakava, mutta erityisen vakava viimeisten 18 kuukauden aikana – siitä lähtien, kun valtiossa julistettiin poikkeustila. Yksi vaikutus on esimerkiksi ollut se, että kuolemanrangaistusten määrää on lisätty ja yli 300 000 ihmistä on pidätetty ja lukuisia heistä on kidutettu. Ongelmana on, ettei sortamiselle näy loppua. Kuusi viikkoa sitten yli 12 000 ihmistä pidätettiin. Kaikki tämä tapahtuu dramaattista taloudellista taustaa vasten. Riisin ja peruselintarvikkeiden hinnat ovat nousseet kolmanneksen. Maassa tapahtuu myös luultavasti suunnaton maastamuuttoaalto, ja maahanmuuttajien lukumäärä nousee 25 miljoonaan ihmiseen seuraavan 40 vuoden aikana. Joukkopaon aiheuttavat tulvat, jotka ovat erittäin todennäköinen tulos nousevasta vedenpinnan tasosta Bengalinlahdella. Kaikki tämä viittaa yhteen johtopäätökseen: meidän täytyy kiinnostua Bangladeshistä ja antaa sille tukea. Meidän täytyy myös tukea taloudellista ja demokraattista muutosta kyseisessä valtiossa – maailman köyhimmässä valtiossa.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, vuonna 2007 käynnistetyn poikkeustilasäännön mukaan henkilö voidaan vangita määräämättömäksi aikaa ilman tuomioistuimen määräystä sillä perusteella, että on perusteltua epäillä vangitun osallistuneet korruptioon liittyvään toimintaan. Motiur Rahman Nizamin äskettäisen pidätyksen jälkeen kolme Bangladeshin poliittisen pääpuolueen johtajaa on nyt pidätetty kuvitteellisten korruptiosyytteiden perusteella.

Maaliskuusta 2008 lähtien ainakin 12 000 ihmistä on pidätetty, ja heiltä on kielletty oikeus vapautukseen takuita vastaan. Lukuun sisältyy satoja poliittisten puolueiden jäseniä, mutta myös talouselämän henkilöt ja journalistit ovat joutuneet tämän korruption vastaisen noitavainon saaliiksi.

Koska vaalit aiotaan järjestää tämän vuoden joulukuussa, keskeiset poliittiset johtajat eivät voi osallistua keskusteluun, mikä estää demokraattisen prosessin. Vaikka väliaikaishallitus kieltää väitteet, joiden mukaan pidätykset olisivat poliittisesti motivoituneita, kyseisten tapahtumien strateginen ajoitus on liian suuri yhteensattuma jätettäväksi huomiotta.

Vankeja pitäisi syyttää lainmukaisesti vahvistettujen todisteiden perusteella tai heidät pitäisi vapauttaa välittömästi. Muussa tapauksessa tulevien vaalien tulos on vilpillinen ja kaukana demokraattisesta.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, Bangladeshin ongelmat, joihin olemme kiinnittäneet huomiomme jo muutaman vuoden ajan, ovat edelleen selvittämättä. Maailma kuulee jatkuvasti uusista ihmisoikeusrikkomuksista kyseisessä valtiossa. Tammikuusta 2007 lähtien Bangladesh on ollut poikkeustilassa. Kesäkuun 11. päivänä annettu terrorismin vastainen säädös on lisännyt ihmisoikeuksien rajoituksia, ja siitä on tullut jälleen yksi väline poliittisessa taistelussa. Viimeisen 18 kuukauden aikana on tehty 300 000 pidätystä ja kuoleman-rangaistuksen käyttöalaa on laajennettu. Vankeja kidutetaan, ja heitä kuolee selittämättömissä olosuhteissa. Bangladeshin viranomaiset eivät tee juuri mitään tukeakseen valtion taloutta, vaikka elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet yli kolmanneksen viime kuukausina ja vaikka neljännestä pinta-alasta uhkaa jatkuva tulvariski ja humanitaarinen katastrofi. Valtio saa mahdollisuuden muutokseen vapaiden parlamenttivaalien avulla. Vaalien edellä on kuitenkin kumottava poikkeustila. On elintärkeää, että väliaikaishallitus takaa lehdistönvapauden vaaleja edeltävänä aikana ja valtio kaikkien etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen edustajien osallistumisen vaaleihin. Euroopan unionin pitäisi pikimmiten palauttaa oma vaalitarkkailutehtävänsä Bangladeshissä, ja sitä ennen Euroopan komission Bangladeshin lähetystön täytyy tarkkailla huolellisesti maan poliittista tilannetta ja perusihmisoikeuksien noudattamista.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, Bangladeshin vapaus ja asema itsenäisenä valtiota varmistettiin ja ostettiin monien miljoonien kansalaisten hengellä. Kyseinen kansakunta kärsii myös huomattavista menetyksistä sijainnistaan ja olosuhteistaan johtuen. Sitä vaivaavat luonnonkatastrofit. Valtio on ylikansoitettu, ja siellä asuu 1 040 ihmistä neliökilometrillä; valtio ei ole kaupungistunut, ja siellä on erittäin alhainen tulotaso henkeä kohti. valtiota on vaikea hallita lukutaidottomuuden ja maanteiden sekä tietoliikenneyhteyksien puutteen vuoksi. Se tarvitsee jatkuvaa tukea ulkopuolelta, ei vähiten tehokkaan demokraattisen järjestelmän luomisessa, joka on tärkeä ja vaikea ongelma islamilaisissa valtioissa. On erittäin tärkeää tarkastella tehokkaita auttamismuotoja, joiden tarkoituksena ei ole Bangladeshin johtaminen totalitaarisen hallituksen johdolla. Kannatan päätöslauselmaa. Keskustelu demokratiasta voi kannustaa positiiviseen toimintaan parlamentin taholta.

  Filip Kaczmarek (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, Bangladeshin armeijan kannattama väliaikaishallitus pidättää tuhansia ihmisiä, niiden joukossa opposition kannattajia. Heitä pidetään vankeudessa kuukausien ajan ilman syytteitä. Tätä tapahtuu korruption ja terrorismin torjumisen tekosyyllä. Hallitus vainoaa myös riippumattomia tiedotusvälineitä ja sallii kiduttamisen. Kaikki tämä tapahtuu valtiossa, joka on maailman köyhimpien ja tiheimmin asutettujen valtioiden etulinjassa. Tätä taustaa vasten on todettava huolestuneena, että Euroopan unioni ei tarkastele riittävän ponnekkaasti Bangladeshin ongelmia. Tilanteen täytyy muuttua. Tähän pitäisi olla hyvä mahdollisuus parlamenttivaaleissa, jotka aiotaan järjestää vuoden lopussa. Euroopan komission ja neuvoston pitäisi ehdottomasti toimia paljon aktiivisemmin saadakseen poikkeustilan päätettyä ja ihmisoikeusrikkomukset loppumaan. Euroopan unionin pitäisi luoda erityistä painetta tuleviin vaaleihin ja valvoa huolellisesti sekä vaalien valmisteluja että järjestämistä.

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on erittäin kiinnostunut Bangladeshin demokraattisista olosuhteista ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Yhdyn myös vaatimukseen vapaista ja oikeudenmukaisista vaaleista sekä poikkeustilatoimenpiteiden lopettamisesta lähitulevaisuudessa. Demokraattista väittelyä ei tietenkään voi tapahtua pelon ja uhkailun ilmapiirissä.

On totta, että esitämme vaatimuksemme väliaikaishallitukselle, mutta meidän pitää tähdentää myös sitä, että Bangladeshin poliittisilla voimilla on varsin sivistymätön tyyli ja että asiat eivät tapahdu rauhanomaisesti, vaan erittäin väkivaltaisesti, erityisesti vaalikampanjoiden aikana. Vaalikampanjoita käytetään aina vähemmistöjen uhkailuun. Viestimme onkin suunnattu kaikille toimijoille, ensisijaisesti hallitukselle, mutta myös puolueille.

Kunnioitan kuitenkin päätöstänne, arvoisa puhemies, mutta haluaisin vain tähdentää, että työjärjestyksessämme todetaan, että ”jos äänestys osoittaa, että parlamentti ei ole päätösvaltainen, otetaan äänestys seuraavan istunnon esityslistalle.” (149 artiklan 3 kohta). Toivoisin, että äänestys järjestettäisiin kolmenkymmenen läsnä olevan jäsenen sijaan kuudensadan ollessa paikalla, mikä on aina tilanne keskipäivän äänestyksissä.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Bangladesh on yksi mailman köyhimmistä valtioista. Se on myös yksi tiheimmin asutetuista valtioista maailmassa. Bangladesh on valtio, joka on ilmastonmuutoksen suurimmalla riskialueella. Valtio on myös yksi vähiten demokraattisista.

Olen luetellut neljä ongelmaa, neljä uhkaa, joista jokainen voisi yksinäänkin viedä kukoistavan valtion alennustilaan. Sen vuoksi, jotta ketju voidaan katkaista, demokratia pitäisi palauttaa; jopa tämän päivän keskustelujen pitäisi johtaa siihen suuntaan.

  Marios Matsakis (ALDE). − (EN) Arvoisa puhemies, pahoittelen, että minun täytyy taas pyytää puheenvuoroa, mutta minun täytyy taas vastata Neena Gillille. Hän väitti, että torstai-iltapäivän keskustelu ja päätöslauselmat ovat tulosta pienen vähemmistöryhmän toiveista. Väittäisin, että se on epäkunnioittavaa, epäoikeudenmukaista ja perusteetonta. Näistä päätöslauselmista keskustellaan laajasti tapaamisissa, jossa kaikkien ryhmien edustajat – myös PSE-ryhmän – ovat paikalla, päivä tai kaksi ennen tänne tuloa torstaina iltapäivällä. Ryhmien edustajat hyväksyvät ne, jos he ovat yhtä mieltä sisällöstä, ja sitten niistä keskustellaan ja äänestetään.

Joten jos on olemassa sosialistiseen ryhmään liittyvä ongelma, se ei ole meidän murheemme. Se on Neena Gillin ryhmän ongelma ja murhe. Ehkä he eivät keskustele asioista riittävästi tai ajoissa, mutta se on hänen ongelmansa. Torstai-iltapäivien oslta tilanne on päinvastainen. Kyseessä eivät ole vähemmistöryhmät. PPE-DE-ryhmällä on enemmistö torstai-iltapäivisin, ja PPE-DE-ryhmän haluamat asiat hyväksytään, sillä heillä on enemmistö.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentille on tullut tavaksi pohtia esimerkkejä ihmisoikeusloukkauksista, demokraattisista periaatteista ja oikeusperiaatteesta sekä antaa asianmukaiset päätöslauselmat täysistunnossa. Yksi tänään tarkastelemistamme asioista on Bangladeshin tilanne. Kyseisessä valtiossa ei järjestetty 22. tammikuuta 2007 suunniteltuja vaaleja, ja ne on lykätty järjestettäväksi joulukuussa 2008. Tämä on vaikeuttanut tilannetta johtaen yhtäältä lukuisiin sosiopoliittisiin mielenosoituksiin ja toisaalta laillisten määräysten kiristämiseen sekä hallituksen joukkojen tiukempaan vastaamiseen. Ilmaisuja ”terrorismi”, ”tavaroille ja henkilöille haitalliset toimet” sekä ”vakavat rikokset” käytetään usein pidätysten ja oikeuden päätöksen perusteena. Valtion levottomuutta lisää elintarvikekriisi, joka nostaa elintarvikkeiden kustannuksia jopa 60 prosenttia. Ongelmaa ei voida ratkaista voimankäytöllä – pidätyksillä, oikeuden päätöksillä ja vangitsemisilla. Toisiaan vastaan kamppailevien osapuolten on tehtävä sovinto. Kyseinen sovinto voidaan saada aikaan demokraattisilla vaaleilla, joten niitä vaativa päätöslauselma kuulostaa järkevältä, ja sitä pitäisi kannattaa.

  Puhemies. – (FR) Ennen kuin annan puheenvuoron komissiolle, haluaisin vastata ystävälleni Jo Leinenille.

Hyvä Jo, sanoit, että jos emme äänestä tänään iltapäivällä, äänestys järjestettäisiin ensi kerralla. Olisit oikeassa, jos kyseessä ei olisi äänestys kiireellisestä asiasta, koska työjärjestyksemme 115 artiklan 6 kohdassa todetaan johtamanne perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan tulkinnan mukaan erittäin selvästi, että kiireellisinä käsiteltäviä asioita koskevat päätöslauselmaesitykset, joita ei voida käsitellä keskusteluun varatun ajan puitteissa, raukeavat. Sama pätee päätöslauselmaesityksiin, joiden osalta on todettu, ettei istunto ole päätösvaltainen.

Tämän takia äänestystä ei järjestetä vain ja ainoastaan kiirellisistä asioista , jos ennen äänestystä on todettu, ettei istunnolla ole päätösvaltaa. Sitä ei voida siirtää; niin todetaan 115 artiklan 6 kohdassa.

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, joulukuun parlamenttivaalit ovat todellakin elintärkeät kestävän demokratian varmistamiseksi Bangladeshissa. On tapahtunut edistystä, mutta tarvitaan suurempaa edistystä erityisesti ihmisoikeuksien alalla.

Tähän mennessä olemme arvioineet pääosin myönteisesti hallituksen toteuttamia toimia näiden vaalien valmistelelmiseksi vaalien puitteiden ja poliittisten ryhmien välisen keskustelun osalta. Teknisissä valmisteluissa on kehitytty huomattavasti.

Kuitenkin, koska Bangladesh on poikkeustilassa, me seuraamme tarkasti, salliiko siviilioikeuksien ja poliittisten oikeuksien harjoittamista koskevien rajoitusten asteittainen poistaminen todellakin vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit. Haluan myös tehdä selväksi sen, että osallistumisemme prosessiin, mukaan lukien sen vaalitarkkailuvaltuuskunnan uudelleen muodostaminen, joka keskeytti toimintansa vuoden 2007 alussa, on yhteydessä tähän hallituksen sitoumukseen.

Me jaamme myös huolenne, jotka ilmaisitte vime vuoden syyskuun 6. päivänä antamassanne päätöslauselmassa sekä ehdotuksissanne, jotka poliittiset ryhmät esittivät tätä keskustelua varten tänään. Perusoikeuksien harjoittamisen rajoitukset täytyy rajoittaa vain siihen, mikä on ehdottomasti välttämätöntä turvallisuuden takaamiseksi.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu päättyy.

Äänestys toimitetaan keskustelujen päätteeksi.

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Bangladesh on suuri ja strateginen Etelä-Aasian valtio, jossa on 153 asukasta ja noin 80 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää, mikä tekee siitä yhden maailman suurimmista demokratioista.

Väliaikaishallitus on nyt ilmoittanut Euroopan unionille, ja Yhdysvalloille, että se jatkaa demokraattisia vaaleja joulukuussa 2008 saatuaan onnistuneesti laadittua vaalirekisterin, jossa ei voida huijata. Armeija on nyt sitoutunut vetäytymään politiikasta. Entinen pääministeri Sheikh Hasina on vapautettu humanitaarisin perustein. Poikkeustilatoimet, joiden poistamista oikeutetusti toivotaan tässä päätöslauselmassa, ovat edelleen voimassa, ja ne on kumottava ennen vaaleja. Ne useat henkilöt, jotka pidätettiin viime vuonna poikkeustilaan johtaneen väkivallan seurauksena, on vapautettava tai heidät on asetettava syytteeseen. Euroopan unionin pitkän aikavälin tarkkailijoiden pitäisi palata mahdollisimman pian tarkkailemaan tilannetta ennen vaaleja.

Euroopan unioni tarkkailee Bangladeshia erittäin huolellisesti ottaen huomioon huolen heikentyneestä ihmisoikeustilanteesta viime vuosien aikana ja lisääntyneen islamistisen radikalisoitumisen valtion yhteiskunnassa, myös hindujen, ahmadialaisten ja kristittyjen paon maasta ja hallituksen ilmeisen sekulaarisen monipuoluedemokratian menestyksekkään mallin hylkäämisen. Bangladeshilla on valmiudet menestyksekkääseen demokratiaan islamilaisessa maailmassa, ja Euroopan unionin täytyy tukea sitä voimakkaasti.

(1) Ks. pöytäkirja.

11.3. Kuolemantuomio ja erityisesti Troy Davisin tapaus

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaehdotuksesta kuolemantuomioista ja erityisesti Troy Davisin tapauksesta⁽¹⁾.

  Marios Matsakis, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, parlamentti on ottanut selkeän ja voimakkaan kannan kuolemantuomioon. Se kannattaa kuolemantuomion lakkauttamista ja tarvetta sellaisten teloitusten välittömään kieltämiseen, mikäli kuolemantuomiota vielä noudatetaan.

Jälkimmäinen pitää paikkansa monissa Yhdysvaltain osavaltioissa, kuten Georgiassa, jossa Troy Davis odottaa laillisen tappamisensa suorittamista heinäkuun lopussa. Ihmisten teloittamisen vastaisten ideologisten ja humanististen seikkojen lisäksi Troy Davisin tapauksessa näyttää olevan myös muita syitä, kuten vakavat epäilykset niiden todisteiden pätevyydestä ja paikkansapitävyydestä, jotka ylipäänsä johtivat hänen tuomioonsa.

Me uskomme, että tällaiset epäilyt oikeuttavat kenen tahansa ihmisen käyttämään maalaisjärkeä siitä, että tässä tapauksessa olisi järjestettävä uusi oikeudenkäynti. Näin ollen vaadimme asianmukaisia viranomaisia Yhdysvalloissa määräämään Troy Davisille uuden oikeudenkäynnin, ja jos hänet todetaan jälleen syylliseksi, vaadimme kuolemantuomion muuttamisen elinkautiseksi vankeudeksi.

Sen lisäksi vetoamme jälleen kerran Yhdysvaltain hallitukseen ja kaikkiin maailman hallituksiin, jotka käyttävät vielä kuolemanrangaistusta, että he lakkauttaisivat kuolemantuomion humaaniuden nimissä. Pyydämme erityisesti Kiinan, Iranin, Pakistanin ja Saudi-Arabian hallituksia lopettamaan teloitukset, sillä kyseisissä valtioissa teloituksia suoritetaan edelleen säännöllisesti ja usein se tehdään myös pöyristyttävän julmasti.

  Ryszard Czarnecki, laatija. − (PL) Arvoisa puhemies, en haluaisi meidän keskustelevan kuolemantuomiosta sellaisenaan. Koska emme voi peittää sitä tosiasiaa, että mielipiteemme eroavat tässä asiassa, minun mielestäni meidän pitäisi keskustella tästä yhden yksilön erityistapauksesta. Hänelle annettiin kuolemantuomio, minkä jälkeen seitsemän yhdeksästä häntä vastaan todistaneesta veti todistuksensa takaisin. Kyseessä on hyvin erityinen tilanne. En haluaisi meidän päätyvän keskustelemaan yleisellä tasolla siitä, onko kuolemanrangaistus täysin huono asia. En halua tällä hetkellä vaatia Yhdysvaltain viranomaisia muuttamaan lakia, jolla kuolemanrangaistus otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1972, siis 36 vuotta sitten. Me puhumme erityisestä ja poikkeuksellisen kiistellystä tapauksesta. Kannattaa todella puolustaa Troy Davisia ja osoittaa, että on tilanteita, joihin kannattaa puuttua. Haluan varoittaa yleistyksistä, ja sen vuoksi en halunnut allekirjoittaa yhteistä päätöslauselmaa.

  Jean Lambert, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, tapaus on todellakin kiireellinen, koska kuten olemme kuulleet, teloitus on määrä toteuttaa tämän kuun lopussa. Kehottaisinkin jokaista tässä istunnossa kuuntelemaan tätä keskustelua ja tekemään oman tulkintansa Yhdysvaltain hallituksesta – ja erityisesti Georgian osavaltion hallituksesta – nähdäksemme, voidaanko syytetty armahtaa. Sen jälkeen voisimme siirtyä uuteen oikeudenkäyntiin, jos se on tarpeen. Ainakin meillä olisi elävä ihminen, ja uusi oikeudenkäynti voitaisiin järjestää. Mielestäni on todella tärkeää, että otamme tästä asiasta henkilökohtaisen vastuun ja tarkastelemme parlamentin lausuntoja.

Todellakin, tässä erityisessä tapauksessa – kuten olemme kuulleet jo monilta todistajilta – todisteita on peruttu ja kiistetty. Yhdysvaltain asianajajayhdistyksen georgialainen kuolemantuomion arviointiryhmä julkaisi raportin, jossa tarkasteltiin olosuhteita kyseisessä osavaltiossa, ja se katsoi, että yksi suurimmista sen löytämistä ongelmista oli riittämätön puolustusas sekä huoli siitä, että jo kuolemaantuomittujen osastolla olevat vastaajat ei välttämättä ole saaneet riittävää neuvontaa oikeudenkäyntinsä aikana. He huomasivat, että Georgia oli ainoa osavaltio, joka ei tarjonnut lakimiehiä kuolemaantuomituille heidän tuomionsa jälkeen esitettyjä vetoomuksia varten.

On siis lukuisia syitä olla erittäin huolestunut tästä tapauksesta, johon viitataan kuolemantuomiota koskevan päätöslauselman otsikossa, toisin sanoen Troy Davisin tapauksesta. Haluaisin kuitenkin ottaa esille myös muita tapauksia, erityisesti sen, mitä tällä hetkellä tapahtuu joillekin niille, jotka ovat edelleen pidätettynä Guantánamossa. Eräs tapaus koskee erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan asukasta Binyamin Mohamedia, jota on tähän mennessä pidetty kyseisessä paikassa vankina jo yli kuusi vuotta ja joka todennäköisesti viedään sotilaallisen komission eteen, jossa kuolemantuomio on varsin todennäköinen tulos.

Tällä parlamentilla ja Euroopan unionilla kokonaisuudessaan on erittäin voimakas näkemys kuolemantuomiosta. Meidän mielestämme se ei kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan, ja on olemassa useita syitä siihen, miksi kuolemantuomioita ei saa noudattaa. Mielestäni Troy Davisin tapaus on erittäin klassinen esimerkki kuolemantuomion toimeenpanon todellisista ongelmista.

Jälleen kerran vetoan siihen, että kaikki me vastuullisina yksilöinä esittäisimme tässä päätöslauselmassa esitettyjen vetoomusten lisäksi huolemme tästä kyseisestä tapauksesta.

  Laima Liucija Andrikienė, laatija. – (LT) Euroopan parlamentti on antanut useita asetuksia, joilla kannustetaan kuolemantuomion ja teloitusten lakkauttamiseen tai ainakin teloitusten lykkäämiseen valtioissa, joissa kuolemantuomio on vielä käytössä.

Tänään me, Euroopan parlamentti, puolustamme Troy Davisia, henkilöä, jota emme ole koskaan nähneet ja joka on määrä teloittaa tämän kuun lopussa. Voitteko kuvitella itsenne hänen tilalleen: hän on joutunut viettämään 17 vuotta odottaen joko nimensä puhdistamista tai teloitusta. On voimakasta näyttöä hänen syyttömyydestään, seitsemän häntä vastaan todistanutta on vetänyt todistuksensa pois ja niin edelleen. Olemme tietoisia varsin monista tapauksista, joissa henkilö on teloitettu ja hänen syyttömyytensä on todistettu vasta jälkikäteen. On useita tunnettuja tapauksia, joissa ihmisille annetaan kuolemantuomio, mutta joissa täytäntöönpanoa vältetään sen takia, että on saatu uusia todisteita, jotka todistavat heidät syyttömiksi rikokseen.

Tämän takia me vetoamme jälleen kerran kaikkiin niihin maailman valtioihin, joissa kuolemantuomio on edelleen käytössä, että he toimisivat välittömästi sen lakkauttamiseksi. Teemme tänään selväksi kantamme kuolemantuomiota vastaan seisomalla todellisen ihmisen rinnalla ja vetoamalla asianmukaiseen Yhdysvaltain tuomioistuimeen, jotta se tutkisi uudelleen Troy Davisin tapauksen ja antaisi armeliaamman rangaistuksen kuolemantuomion sijaan.

Mielestäni oikean ihmisen tukeminen, yritys suojella häntä teloitukselta, vaikka hän olisikin tehnyt suuren virheen, on paras tapa ilmaista erittäin selvästi kantamme kuolemantuomion lakkauttamisen tarpeellisuudesta.

  Ana Maria Gomes, laatija. − (PT) Arvoisa puhemies, ensimmäinen ihmisoikeus on ihmisen elämän pyhyys. Kuolemantuomio on epäkunnioittavin kaikista arvokkuuden, sivistyksen ja kehityksen halveksumisen tavoista. Tällä hetkellä, kun me hengitämme ja puhumme vapaasti, eräs mies, Troy Davis, on lukittuna selliin laskien elämänsä jäljellä olevia minuutteja. Hän on ollut kuolemaantuomittujen osastolla yli 15 vuotta ja kieltänyt aina tehneensä rikoksen, josta häntä syytettiin. Jotkut häntä vastaan todistaneet ovat peruuttaneet tai kiistäneet lausuntonsa, jonka he antoivat poliisin pakottamana. Tässä tapauksessa ei ole selviä, objektiivisia ja vakuuttavia todisteita. Georgian osavaltion viranomaisten Troy Davisia vastaan soveltama kuolemantuomio on täysin vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen viime joulukuussa antamaan päätöslauselmaa kuolemantuomioista.

Vaikka kuolemantuomion kieltäminen ei ole oikeudellisesti sitova, sillä on merkittävää moraalista ja poliittista merkitystä. On nyt niiden valtioiden asia, jotka eivät noudata sitä, tarkastaa käytäntöään kuolemantuomion lakkauttamiseksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi kokonaisuudessaan. Georgian osavaltiolla on tämän tapauksen myötä mahdollisuus antaa demokratian kaikkein perustavimmille arvoille sisältöä, jonka ne jälleen kerran ansaitsevat. Komission jäsen Louis Michel kuuli itse Sudanin presidentin Omar al-Bashirin sanoneen, että hän ei luovuttaisi kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen henkilöitä, joiden epäillään tehneen rikoksia ihmisyyttä vastaan, aivan kuten ei Yhdysvallatkaan. Yhdysvaltain esimerkki näillä kahdella alalla on häpeällinen, ja meidän täytyy käyttää kaikkia mahdollisia keinoja näyttääksemme Yhdysvalloille, että emme voi hyväksyä tätä asennetta ja hirvittävää esimerkkiä, joka maailmalle annetaan ihmisoikeuksien alalla.

Tämän takia on elintärkeää, kuten päätöslauselmassa vaaditaan, että Euroopan unionin puheenjohtajavaltio ja Euroopan komission lähetystö Washingtonissa esittävän kannanoton estääkseen Troy Davisin tuomion täytäntöönpanemisen ja kehottaakseen Yhdysvaltoja tutkimaan tehokkaasti uudelleen kantaansa kuolemantuomioon.

  Józef Pinior, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, vuonna 2007 maailmassa pantiin täytäntöön 1 252 teloitusta 24 valtiossa. Oikea lukumäärä on epäilemättä suurempi. Kyseisistä teloituksista 88 prosenttia toteutettiin Kiinassa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Pakistanissa ja Yhdysvalloissa.

Haluaisin ottaa tänään kaksi asiaa keskusteltavaksi. Ensinnäkin olen täysin eri mieltä Ryszard Czarneckin kanssa siitä, että tästä asiasta on erilaisia näkemyksiä Euroopan unionin tasolla. Tämä ei pidä paikkansa. Haluaisin muistuttaa Ryszard Czarneckia Rooman katolisen kirkon opinkappaleissa esitetystä virallisesta kannasta, joka on myös paavi Johannes Paavali toisen henkilökohtainen näkemys. Hän oli kuolemanrangaistuksen käyttöä vastaan. Mielestäni sen pitäisi olla erittäin selvä osoitus Ryszard Czarneckille suurimman osan kannasta tässä asiassa Euroopan unionissa.

Toinen asia on tietenkin tämänhetkinen tilanne, joka liittyy Troy Davisin tilanteeseen Yhdysvalloissa, jossa hänen kuolemantuomionsa aiotaan panna täytäntöön. Meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme keskeyttääksemme hänen kuolemanrangaistuksensa toimeenpanemisen ja mahdollistaaksemme sen, että järjestetään uusi käsittely, jolloin tuomio voidaan muuttaa elinkautiseksi vankeudeksi, mikäli hänet todetaan syylliseksi.

  Dumitru Oprea (PPE-DE). – (RO) Yli neljäkymmentä valtiota on luopunut kuolemantuomista vuoden 1990 jälkeen, ja nykyisin yli 120 valtiota on laillisesti kieltänyt kyseisen rangaistuksen.

Euroopan tasolla, Euroopan ihmisoikeussopimus sisältää 2 artiklan oikeudesta elämään ja kuudennen pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta. Kyseisen sopimuksen mukaan ketään ei saa tuomita tällaiseen rangaistukseen, eikä tällaista rangaistusta saa panna täytäntöön.

Järkyttäviä tilastoja on esitetty maailmanlaajuisesti. Vuonna 2006 teloitettiin yli 1591 ihmistä; yli 3 861 ihmiselle annettiin kuolemantuomio 55 valtiossa.

Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta viedä toisen ihmisen henkeä. Kuinka ihminen voi viedä jotain sellaista, joka ei kuulu hänelle? En voi edes kuvitella sellaista, erityisesti sen vuoksi, että valtioissa, joissa kuolemanrangaistus on käytössä, vakavien rikosten lukumäärä ei ole laskenut niiden rangaistusten ansiosta.

Ehdotamme kuolemanrangaistuksen vaihtamista vapaudenriistoon.

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). - (PL) Arvoisa puhemies, keskustelussamme on titetenkin viitattava perustavanlaatuiseen asiaan. Kyseessä on yleinen käsitys sekä moraalinen näkökulma kuolemanrangaistuksen kaltaisista tuomioista. Mielestäni yksi tämän keskustelun erittäin tärkeistä perusteista on epäily siitä, voidaanko joku, jota on syytetty erittäin lopullisella tavalla, määritellä syylliseksi tekoon, josta häntä syytetään. Kaikissa muissa tapauksissa on aina mahdollisuus luopua syytteistä ja palauttaa henkilö normaaliin elämään. Kuolemantuomion tapauksessa tällaista mahdollisuutta ei ole. Tämän takia, huolimatta täysin moraalisista näkökohdista, vaikka ne ovatkin poikkeuksellisen tärkeitä, on otettava huomioon myös oikeudellinen näkökulma. Tämä on tilanne erityisesti tässä tarkastelemassamme tapauksessa, jossa syytteen perusteita on syytä epäillä suuresti.

  Ewa Tomaszewska (UEN). − (PL) Arvoisa puhemies, kaikilla pitäisi olla oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tässä tapauksessa, jossa on monia epäilyksiä syyllisyydestä ja jossa seitsemän todistajaa on perunut todistuksensa, on selvä tarve käsitellä asia uudelleen. Toinen kysymys, jonka minua ennen puhuneet ovat ottaneet esille, on kuolemantuomion peruuttamattomuus. Jos on epäilyjä, sitä suuremmalla syyllä kyseistä rangaistusta ei saisi käyttää.

  Maciej Marian Giertych (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää tämän keskustelun antaman tilaisuuden vaatia viattomien syntymättömien ihmisten kuolemantuomion lykkäämistä. On korkea aika, että sivistyneet valtiot lopettaisivat aborttikäytännön.

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni vastustaa lujasti kuolemanrangaistuksen käyttämistä ja toimii aktiivisesti kuolemanrangaistuksen poistamiseksi maailmassa.

Valtioissa, jotka soveltavat kuolemanrangaistusta, Euroopan unioni tähtää sen soveltamisalan asteittaiseen rajoittamiseen ja kiellon vakiinnuttamiseen, jotta kuolemanrangaistus voitaisiin poistaa täysin.

Kolmansia maita ja kuolemanrangaistusta koskevilla Euroopan unionin politiikan puitteilla, joista säädettiin vuonna 1998 ja joita tarkastettiin vuonna 2008, luodaan perusta Euroopan unionin toimenpiteille. Niihin kuuluu kansainvälisen tason kannanotot kolmansia maita vastaan, mukaan lukien Yhdysvallat.

Yhdysvaltojen osalta Euroopan unioni on erittäin huolestunut teloitusten uudelleen aloittamisesta sen jälkeen, kun de facto -kieltoa ei toukokuun jälkeen ole enää sovellettu kuolemanrangaistuksiin.

Olemme toistuvasti vaatineet Yhdysvaltain hallitusta kieltämään kuolemanrangaistuksen käytön uudelleen liittovaltion tasolla ja toivomme, että Yhdysvallat pohtii kuolemanrangaistuksen lakkauttamista lainsäädännön avulla lähitulevaisuudessa.

Huomioimme parlamentin päätöslauselmaesityksen Troy Davisin yksittäistapauksesta. Olemme saaneet tietoja Washingtonin valtuustoltamme, että Georgian kuvernööri ei ole vielä allekirjoittanut teloituspäätöstä ja että hänellä ei ilmeisesti ole kiire sen tekemisessä.

Komissio seuraa tietenkin tilannetta erittäin tarkkaan yhdessä jäsenvaltioiden ja puheenjohtajavaltion kanssa.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu päättyy.

Äänestys toimitetaan keskustelujen päätteeksi.

  Neena Gill (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, Marios Matsakis viittasi minuun aikaisemmin, ja haluan vastata hänelle. En halunnut käyttää hyväkseni catch-the-eye-järjestelmää tässä yksittäisessä keskustelussa, joka koski kuolemantuomioon liittyvää erittäin tärkeää kysymystä. Luulen kuitenkin, että hän viittasi siihen, että minä en ymmärtänyt kiireellisiä asioita koskevaa järjestelmää. Haluan vain sanoa julkisesti, että olen ollut mukana useiden kiireellisten asioiden käsittelyissä, ja sanoisin, että se on kaikista meidän järjestelmistämme vähiten avoin.

Tietenkin olemme ryhmäni kanssa keskustelleet kyseisestä järjestelmästä, mutta kiireellisistä asioista sovitaan vasta torstaisin ennen Strasbourgia, ja sitten järjestetään tunnin mittainen tapaaminen edellisenä tiistaina, jolloin kiireelliset asiat kyhätään nopeasti kasaan.

Mielestäni jotkut näistä asioista eivät ole kiireellisiä, ja niistä pitäisi keskustella asianmukaisesti tässä parlamentissa sen uskottavuuden säilyttämiseksi.

(1) Ks. pöytäkirja.

12. Parlamentin päätösvaltaisuuden toteaminen (jatkoa)

  Puhemies. – (FR) Tämän istunnon alussa iltapäivällä tiedustelin vähintään yhden edustajan mielipidettä jokaisesta ryhmästä, koska olen saanut pyynnön istunnon päätösvaltaisuuden toteamisesta työjärjestyksemme 149 artiklan mukaisesti. Tämä pyyntö perustui neljänkymmenen jäsenen kirjalliseen pyyntöön. Itse asiassa, ollaksemme täysin rehellisiä, esittäjiä oli 39+1, sillä yhdestoista nimi luettelossa on täysin lukukelvoton. Minä en voi, eikä kukaan teistä voi kertoa, kuka neljäskymmenes allekirjoittaja luettelossa on.

Keskustelun jälkeen ja saatuani perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan lausunnon asiasta, otin vastuun ja tulkitsin myös työjärjestyksen 149 artiklan 4 kohtaa, jolla säädetään, että päätösvaltaisuuden toteamista koskevan pyynnön esittäneet jäsenet pitää laskea läsnäoleviksi, vaikka he eivät enää ole istuntosalissa.

Haluaisin kiinnittää huomionne ilmaukseen ”eivät enää”. Se ei ilmaise ”eivät ole istuntosalissa”, vaan ”eivät enää ole”. Tämä viittaa siihen, että heidän on täytynyt olla siellä aikaisemmin. ”Aikaisemmin” ei todellakaan viittaa siihen, että he olisivat olleet läsnä viime kuukausina, vaan sillä viitataan aivan varmasti siihen istuntoon, joka aikana päätösvaltaisuuspyyntö esitettiin. Täsmensin siis, että ennen äänestystä tarkistan, olivatko neljäkymmentä allekirjoittajaa läsnä, vaikka minulla olisi vaikeuksia ottaa selvää, kuka neljäskymmenes allekirjoittaja oli.

Yksikön mukaan viisi heistä on paikalla. Pyytäisinkin nyt kaikkia neljääkymmentä jäsentä nousemaan ylös ja esittämään pyynnön päätösvaltaisuuden toteamisesta. Jos näin tapahtuu, teen sen. Onko täällä neljääkymmentä jäsentä, jotka nousevat seisomaan ja esittävät pyynnön päätösvaltaisuuden toteamisesta?

  Neena Gill (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, voisitteko vahvistaa, onko täällä neljääkymmentä jäsentä paikalla, koska sitä on niin vaikea päätellä?

  Puhemies. – (FR) Hyvä Neena Gill, uskon, että etenkin tämän iltapäivän perusteella alan olla erittäin selvillä 149 artiklan sisällöstä. Viittaatte 5 kohtaan. On yksinomaan puheenjohtajan tehtävänä todeta, jos hän niin koska tahansa päättää tehdä, ettei istunnolla ole päätösvaltaisuutta. Ottaen kuitenkin huomioon äänestyksemme tärkeyden, erityisesti kuolemantuomion saaneen henkilön osalta, en pelaa tätä pientä peliä. Jos neljäkymmentä jäsentä ei katso velvollisuudekseen nousta ylös, en totea istunnon päätösvaltaisuutta.

Onko täällä neljääkymmentä kollegaa, jotka nousisivat ylös? En näe heitä. Jatkamme siis äänestykseen.

13. Äänestykset

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

13.1. Epäilyt joukkohautojen olemassaolosta Intian hallinnoimassa Kašmirin osassa (äänestys)

13.2. Bangladeshin tilanne (äänestys)

– Ennen johdanto-osan K kappaleesta toimitettua äänestystä

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, vain pieni korjaus – muutetaan ”21. joulukuuta  2008” ilmaukseen ”joulukuun kolmannella viikolla 2008”. Se olisi silloin tarkka päivämäärä. Kyseessä on pieni asia, mutta meidän pitäisi olla uskollisia tosiasioille.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin)

13.3. Kuolemantuomio ja erityisesti Troy Davisin tapaus (äänestys)

  Puhemies. – (FR) Äänestykset päättyvät.

14. Nuorison vastuullistamisen tehostaminen EU:n politiikassa (kirjallinen kannanotto): ks. pöytäkirja

15. Kadonneiden lasten löytämistä koskeva kiireellinen yhteistyö (kirjallinen kannanotto): ks. pöytäkirja

16. Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista: ks. pöytäkirja

17. Äänestymiskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

18. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

19. Luetteloon kirjatut kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

20. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen: ks. pöytäkirja

21. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja

22. Istuntokauden keskeyttäminen

  Puhemies. – (FR) Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 16.45.)

Voiko neuvosto ilmoittaa 26.–27. toukokuuta 2008 pidetyn yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksen johtopäätökset huomioon ottaen, mitä se aikoo tehdä kannustaakseen ja edesauttaakseen kaikkien osapuolten välistä kattavaa poliittista vuoropuhelua?

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä edistääkseen kansainvälisen humanitaarisen ja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden noudattamista ja varmistaakseen, että rikkomukset selvitetään tämänhetkisen rankaisemattomuuden ilmapiirin torjumiseksi?

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä varmistaakseen, että humanitaarinen apu pääsee esteettömästi perille, ja saadakseen siirtymäkauden liittovaltiohallituksen toteuttamaan aikomuksensa perustaa humanitaaristen asioiden koordinointikeskus?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto tutkii eri mahdollisuuksia sen varmistamiseksi, että kaikki sen 26. toukokuuta ja 16. kesäkuuta Somaliasta antamien päätelmien sitoumukset täytetään.

Neuvosto kannustaa kaikki Somaliassa nykyisin vaikuttavat osapuolet käsittävään vuoropuheluun käymällä poliittista vuoropuhelua siirtymäkauden liittovaltioelinten jäsenten, opposition maltillisten jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan kesken. Näin ollen neuvosto tukee täysin Djiboutissa 9. kesäkuuta siirtymäkauden liittovaltiohallituksen ja Alliance for Re-Liberation of Somalia -ryhmän kesken tehtyä sopimusta ja jatkaa poliittista ja taloudellista tukeaan YK:n ponnisteluille.

Neuvosto on syvästi huolestunut Somalian äärimmäisen vakavasta humanitaarisesta tilanteesta. Se on pitänyt myönteisenä siirtymäkauden liittovaltiohallituksen julki tuomaa aikomusta perustaa humanitaarisen kriisin vuoksi yhteyskeskus.

Neuvosto antaa tukensa YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle sekä riippumattomalle Somalian asiantuntijalle ja on kannustanut näitä ihmisoikeustilanteeseen puuttumiseksi tekemään puolueettoman tiedonkeruu- ja arviointimatkan.

Neuvoston pääsihteeristö ja komissio tutkivat neuvoston Somaliasta antamiin päätelmiin sisältyvän pyynnön pohjalta mahdollisuutta panna täytäntöön päätöslauselman 1816, joka koskee Somalian rannikkovesillä esiintyvän merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen torjumista.

Voiko neuvosto kertoa, mitä toimenpiteitä se toivoo voivansa edistää, jotta EU pystyy saavuttamaan tavoitteensa, jonka mukaan liikennekuolemat on määrä puolittaa vuoteen 2010 mennessä, ja mitä muita toimenpiteitä se aikoo pyrkiä ottamaan käyttöön nykyisen puheenjohtajakauden aikana?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Toimenpiteisiin, joilla seuraavien kuuden kuukauden aikana on tarkoitus edistää pyrkimystä vähentää tieonnettomuuksien uhrien määrää EU:ssa, lukeutuu se, että neuvoston puheenjohtajavaltio Ranska varmistaa tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksen⁽¹⁾hyväksymisen. Neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat ensimmäisessä käsittelyssä juuri päässeet sopimukseen kyseisestä ehdotuksesta.

Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa, että turvallisuuskysymykset otetaan huomioon Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon kuuluvan tieinfrastruktuurin suunnittelun ja toiminnan kaikissa vaiheissa. Taloudellisten ja ympäristöä koskevien pohdintojen ohella turvallisuus on tulevaisuudessa ensimmäisellä sijalla uusien infrastruktuurien suunnittelussa. Ehdotettu direktiivi myös antaa tieinfrastruktuurin ylläpitäjille tarvittavat suuntaviivat, koulutuksen ja tiedon, jotta tieverkon turvallisuus voidaan taata.

Puheenjohtajavaltio Ranska pitää lisäksi erityisen tärkeänä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rajatylittävän lainvalvonnan helpottamisesta liikenneturvallisuuden alalla⁽²⁾. Tämä lainsäädäntöehdotus on jo läpikäynyt alustavan tutkintavaiheen Slovenian puheenjohtajakaudella, ja työtä jatkaa puheenjohtajakaudellaan Ranska, joka on tehnyt siitä yhden liikennettä koskevista ensisijaisista tavoitteistaan. Tämän ehdotuksen tavoitteena on mahdollistaa seuraamusten täytäntöönpano silloin, kun kuljettajat syyllistyvät rikkomuksiin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä heidän ajoneuvonsa on rekisteröity. Sen tavoitteena on parantaa turvallisuutta Euroopan teillä tekemällä loppu kyseisessä valtiossa asuvien kuljettajien syrjinnälle.

Tämä direktiiviehdotus täydentää sitä lainsäädäntöä, joka on vahvistettu neuvoston puitepäätöksellä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta taloudellisiin seuraamuksiin. Kyseinen puitepäätös, joka tehtiin helmikuussa 2005, auttaa varmistamaan, että henkilöt ja yritykset eivät enää välty sakkojen maksulta. Se mahdollistaa sen, että oikeus- tai hallintovirantomaiset voivat siirtää taloudelliset seuraamukset suoraan toisen jäsenvaltion viranomaiselle ja että kyseinen seuraamus voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön ilman lisämuodollisuuksia.

Lopuksi todettakoon, että puheenjohtajavaltio Ranska järjestää 11. ja 12. syyskuuta Pariisissa tieturvallisuuden parantamisen koordinointia koskevan seminaarin, jossa keskitytään valvonnan ja seuraamuksien ongelmaan. Puheenjohtajavaltio myös isännöi Pariisissa 13. lokakuuta pidettävää konferenssia, jonka aiheena on kaupunkiemme tieturvallisuus. Konferenssin järjestää komissio osana Euroopan tieturvallisuuspäivää.

Onko neuvosto käsitellyt uutta mutta hyvin vakavaa huolenaihetta, joka liittyy elintarvikkeiden saannin maailmanlaajuiseen turvaamiseen? Myöntääkö neuvosto, että elintarvikkeiden saannin vaarantuminen aiheutuu osaksi siitä, että maatalouden ja elintarviketuotannon tutkimus- ja kehitysinvestoinnit on vuosien ajan laiminlyöty, ja mitä toimenpiteitä neuvosto pitää olennaisina tämän kriisin ratkaisemiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Niiden toimien osalta, joita tarvitaan pitkän aikavälin poliittisen ratkaisun löytämiseksi maailmanlaajuiseen ruokakriisiin, neuvosto kehottaa parlamentin jäsentä tutustumaan vastaukseen, joka on annettu Dimitrios Papadimoulisin esittämään suulliseen kysymykseen H-0358/08.

Lisäksi, kuten parlamentin jäsen varmaan tietää, Eurooppa-neuvosto tutki viime kokouksessaan 20. kesäkuuta elintarvikkeiden ja öljyn hintojen nousun poliittisia seurauksia. Kehotan kysyjää tutustumaan tätä asiaa koskeviin puheenjohtajan päätelmiin.

Maatalouden alalla EU on jo toteuttanut toimia elintarvikkeiden hintapaineiden lieventämiseksi: interventiovarastoja on myyty, vientitukia vähennetty, kesannointivaatimus on poistettu vuoden 2008 osalta, maitokiintiöitä on nostettu ja viljojen tuontitullit on poistettu. Näin unioni on parantanut tarjontaa ja vakauttanut maatalousmarkkinoita.

Neuvosto myös korostaa, että sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti on tarpeen jatkaa työtä maataloustuotannon innovaatiotoiminnan sekä tutkimuksen ja kehittämisen alalla. Tämä työ on erityisen tärkeää ilmastonmuutoksen vuoksi, sillä se edellyttää maatalousalalta tulevaisuudessa huomattavia sopeutumistoimia. Maatalousministerit tarkastelivat tätä asiaa epävirallisesti 19. toukokuuta 2008 pitämässään kokouksessa, johon osallistuivat komission jäsenet Janez Potočnik ja Mariann Fischer Boel ja jossa tavoitteena oli määritellä tulevat tutkimuksen ja kehityksen painopisteet.

Lopuksi neuvosto toteaa, että kysyjä varmaan tietää, että puheenjohtajavaltio Ranska järjesti 3. heinäkuuta yhdessä komission ja Euroopan parlamentin kanssa konferenssin aiheesta ”Kuka ruokkii maailman?”. Tämän konferenssin tavoitteena oli keskustella niistä haasteista, joita maataloudella on nyt edessään, myös maatalouden tulevaisuudesta kehitysmaissa.

Välimeren unionia koskeva hanke on tervetullut kehityssuunta Euroopan unionin ja Välimeren alueen maiden välillä. Mitä suunnitelmia neuvostolla on nyt hankkeen alkuvaiheessa sen varmistamiseksi, että Välimeren unioni vahvistaa Barcelonan prosessia ja vie sitä eteenpäin? Onko varmaa, ettei Välimeren unionia perusteta kilpailijaksi Barcelonan prosessille? Onko Euroopan parlamentin roolista Välimeren unionissa käyty keskusteluja?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Eurooppa-neuvosto pyysi 13. ja 14. maaliskuuta 2008 pitämässään kokouksessa Euroopan komissiota esittämään tarvittavat ehdotukset sen toimintatapojen määrittelemiseksi, mitä kutsutaan nimellä ”Barcelonan prosessi: välimeren unioni”. Yhteys ”Barcelonan säännöstön” ja Euro–Välimeri-kumppanuden välillä on siten taattu. On täysin selvää, että ne eivät ole kilpailevia rakenteita.

Prosessin osapuolet keskustelevat parhaillaan julkilausuman tekstistä 13. heinäkuuta pidettävää Pariisin huippukokousta silmällä pitäen. Tarkoituksena on, että tässä julkilausumassa tunnustetaan selvästi se tärkeä rooli, joka Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisella edustajakokouksella on tässä kumppanuudessa nyt ja tulevaisuudessa. Tässä suhteessa Euroopan parlamentin 5. kesäkuuta 2008 antama päätöslauselma on erittäin myönteinen osatekijä.

Mihin toimiin uusi puheenjohtajavaltio aikoo ryhtyä varmistaakseen eurooppalaisen Perheallianssin mahdollisimman tehokkaan täytäntöönpanon ja edistämisen, jotta katetaan haavoittuvassa asemassa olevien perheiden (monilapsiset perheet, yksinhuoltajaperheet jne.) erityistarpeet, turvataan niiden työllisyys ja tulot ja autetaan yhdistämään paremmin työ- ja perhe-elämä EU:n jäsenvaltioissa? Kysyn myös neuvostolta, aikooko se perheitä suosivaa politiikkaa laadittaessa ehdottaa alennettujen ALV-kertoimien soveltamista lastentarvikkeisiin, etenkin silloin, kun vastaaville tuotteille on jo myönnetty tällainen poikkeus?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Kysymyksen esittänyt parlamentin jäsen nosti esiin tärkeän perhepolitiikkaa koskevan asian, ja hän on oikeassa korostaessaan, että meidän on tuettava kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia perheitä. Neuvosto on myös päättänyt vakaasti ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin tällä alalla.

Toukokuussa 2007 hyväksymissään päätelmissä neuvosto antoi tukensa eurooppalaisen perheallianssin luomiselle ja kehotti jäsenvaltioita ”käyttämään tehokkaasti Perheallianssin tarjoamia mahdollisuuksia mielipiteiden ja kokemusten vaihtoon”⁽¹⁾.

Kuten parlamentin jäsen hyvin tietää, neuvosto tarkastelee säännöllisesti Lissabonin strategian yhteydessä työllisyyspolitiikkaa koskevia kysymyksiä. Kuluvan vuoden helmikuussa työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvosto hyväksyi joukon keskeisiä viestejä, jotka se toimitti edelleen kevään Eurooppa-neuvostolle⁽²⁾. Näissä viesteissä se vaati enemmän ja parempia työpaikkoja ja korosti osallistavien työmarkkinoiden tärkeyttä sekä sukupuolten välisen tasa-arvon tehokkaampaa huomioon ottamista jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikassa. Eurooppa-neuvosto hyväksyi nämä keskeiset viestit maaliskuussa 2008.

Perheen ja työelämän välisen tasapainon osalta on muistutettava, että neuvosto hyväksyi vuonna 2000 päätöslauselman naisten ja miesten tasapainoisesta osallistumisesta työelämään⁽³⁾. Tämä kysymys on edelleen neuvoston painopisteiden joukossa, ja neuvosto antoi hiljattain päätelmät, joiden otsikkona on ”Naisten ja miesten tasapainoiset roolit työpaikkojen, kasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta”. Kyseisissä päätelmissä se kehotti jäsenvaltioita ”edistämään työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamiseksi tehokkaita politiikkoja, jotka eivät pakota naisia ja miehiä valitsemaan perheen ja työn välillä tai asettamaan toista etusijalle toisen kustannuksella”⁽⁴⁾.

Neuvoston tätä alaa koskevan tulevan työn osalta voin tyytyväisenä ilmoittaa, että puheenjohtajavaltio Ranska esittää ohjelmansa Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle 15. heinäkuuta 2008. Puheenjohtajavaltio Ranska on 25. kesäkuuta 2008 esittänyt ohjelmansa myös työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle.

Lopuksi voin tyytyväisenä todeta, että neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat sopineet perheiden, erityisesti suurperheitä ja yksinhuoltajia koskevan kysymyksen asettamisesta yhdeksi Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden (2010) painopisteistä. Teemavuodesta ilmoitetaan lähiaikoina molempien toimielinten yhdessä antamalla päätöksellä. Haluaisin kiittää parlamentin jäsentä, joka toimi tätä asiaa käsittelevänä esittelijänä, hänen rakentavasta yhteistyöstään neuvottelujen aikana.

Siltä osin kuin kyse on arvonlisäverokannasta, parlamentin jäsen tietää, että neuvosto toimii komission ehdotusten perusteella. Toistaiseksi komissio ei ole esittänyt sentyyppisiä ehdotuksia, joita kysyjä esittää.

Arvonlisäverokannasta on tarkoitus käydä pian keskustelu, mutta neuvoston olisi ennenaikaista arvioida ennakolta tulevien keskustelujen tuloksia.

Amsterdamin sopimuksessa Strasbourg määrättiin lopullisesti Euroopan parlamentin ainoaksi – ei toiseksi, kuten usein väitetään, – toimipaikaksi. Näin ollen Strasbourg on Euroopan parlamentin toimipaikka ja symboloi demokraattista, hajautettua ja kansalaisia lähellä olevaa poliittista ja kulttuurista mallia Euroopasta, jolle on tyypillistä kansojen keskinäinen ymmärrys. Mikä on neuvoston kanta edellä mainittuun sopimuksessa vahvistettuun tilanteeseen? Mitä toimia neuvosto suunnittelee Strasbourgin aseman lujittamiseksi organisatorisesti, poliittisesti ja juridisesti? Onko neuvosto kanssani yhtä mieltä siitä, että keskittämällä parlamentin työ paremmin tähän kaupunkiin, esimerkiksi täysistuntoviikkojen avulla, jotka ovat taas viisipäiväisiä, ja vähentämällä kalliita Brysselin mini-istuntoja voidaan säästää paljon rahaa ja parantaa tehokkuutta ja näkyvyyttä?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 289 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 189 artiklan mukaan ”jäsenvaltioiden hallitukset vahvistavat yhteisellä sopimuksella yhteisön toimielinten kotipaikan”. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimukseen liitetyn kahdeksannen Euroopan yhteisöjen toimielinten kotipaikan sijaintia koskevan pöytäkirjan ainoan artiklan a kohdan mukaisesti ”Euroopan parlamentin kotipaikka on Strasbourg, jossa pidetään kaksitoista kuukausittaista täysistuntoa, mukaan lukien talousarviota käsittelevä istunto. Ylimääräiset täysistunnot pidetään Brysselissä. Euroopan parlamentin valiokunnat kokoontuvat Brysselissä. Euroopan parlamentin pääsihteeristö ja sen osastot sijaitsevat edelleen Luxemburgissa.”

Ei ole neuvoston tehtävänä ilmaista mielipidettä muiden toimielinten sisäisestä organisaatiosta.

Komissio kehotti vuonna 2006 neuvostoa tarkastelemaan uudelleen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta annettua asetusta (EY) N:o 2012/2002⁽¹⁾. Neuvostossa on nyt keskusteltu pian kahden vuoden ajan intensiivisesti muun muassa soveltamisalasta. Ennen kaikkea katastrofeihin, kuten teollisuusonnettomuuksiin tai terrori-iskuihin, on tulevaisuudessa tarkoitus saada apua solidaarisuusrahastosta. Vallitseeko neuvostossa jo yksimielisyys tästä kysymyksestä, vai minkälaisia muutoksia solidaarisuusrahastosta annettuun asetukseen on odotettavissa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Tilintarkastustuomioistuin on laatinut erityiskertomuksen (nro 3/2008) Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käytöstä.

Kyseisessä kertomuksessa tilintarkastustuomioistuin päätteli muun muassa, että

komission tehtäviin kuuluva hallinnointi oli osoittautunut tehokkaaksi;

rahasto on käsitellyt kaikki hakemukset joustavasti;

kaikki kyselyyn vastanneet hakijat olivat tyytyväisiä rahastoon ja että rahasto oli siksi saavuttanut perimmäisen tarkoituksensa, joka on solidaarisuuden osoittaminen katastrofien kohteeksi joutuneita jäsenvaltioita kohtaan.

Neuvosto aikoo antaa kyseistä erityiskertomusta koskevat päätelmät, joissa se aikoo todeta, että se ei pidä asetuksen (EY) N:o 2012/2002 tarkistamista tässä vaiheessa tarpeellisena.

Olen saanut asiantuntijaltani Itämeren turskaa koskevan ICESin uusimman suosituksen vuodeksi 2009. Tämä ICES-asiakirja edustaa aikaisempiin suosituksiin verrattuna periaatteellisesti erilaista lähestymistapaa näiden vesialueiden kantojen arvioimista koskevaan ongelmaan. Ensimmäistä kertaa ICES myöntää näin yksiselitteisesti, että käytetty viitekohtiin pohjautuva ennustusmenetelmä perustui kiistanalaisiin (vääriin?) tietoihin. ICESin uuden arvion mukaan turskaa olisi mahdollista pyydystää huomattavasti enemmän kuin viime vuosina.

Miten siis olisi tulkittava 2. kesäkuuta kuluvana vuonna päivätyssä uusimmassa neuvoston asetusehdotuksessa [2008/0063(CNS)] johdanto-osan 6 kappaleessa, sivulla 9, oleva toteamus: ”olisi oltava säännökset sen varmistamiseksi, että TAC voidaan vahvistaa johdonmukaisesti silloinkin, kun tietoja on saatu huonosti”. Tämä voi smerkitä puolalaisten kalastajien turskan pyyntikiintiöiden alentamista entisestään.

Arvostan sitä, että neuvostoa ohjaa jalo ajatus turskakannan elvyttämisestä hinnalla millä hyvänsä – mutta ovatko nämä puolalaisia kalastajia kohtaan vääryyttä tekevät rajoitukset perusteltuja ICESin uusien havaintojen valossa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto haluaa korostaa, että on komission asia esittää ehdotus turskankalastuksen mahdollisuuksista Itämerellä vuonna 2009; tämän pitää tapahtua Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) laatimien suositusten valossa ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) antamien tieteellisten lausuntojen perusteella. Tämän jälkeen neuvosto tutkii ehdotuksen.

Ehdotuksessa neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 423/2004⁽¹⁾ muuttamisesta Kattegatin, Pohjanmeren, Skagerrakin ja Englannin kanaalin itäosien, Skotlannin länsipuolen, Irlanninmeren ja Kelttienmeren turskakantojen elvyttämisen osalta määrätään johdanto-osan 6 kappaleessa, että suurimmat sallitut saaliit (TAC) on voitava vahvistaa johdonmukaisesti silloinkin, kun tietoja on saatu huonosti. Tämä johdanto-osan kappale on yhteydessä 6 a artiklaan, jossa vahvistetaan menettely TAC:iden vahvistamiseksi, jos tiedonsaanti on huonoa, ja 7 artiklaan, jossa vahvistetaan arviointilauseke, joka mahdollistaa muutosten teon uusista tiedoista ja tieteellisistä lausunnoista riippuen.

Neuvosto myös korostaa, että neuvoston asetus (EY) N:o 1098/2007⁽²⁾, jossa vahvistetaan Itämeren turskakantoja koskeva monivuotinen suunnitelma, ei sisällä vastavia artikloja.

Lopuksi neuvosto muistuttaa parlamentin jäsentä siitä, että säädösten tulkinnassa korkeimpana oikeusasteena on yhteisöjen tuomioistuin.

Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter arvosteli äskettäin sitä, että Lähi-idän kvartetti jatkaa Gazan kauppasaartoa. Voiko tämä kauppasaarto neuvoston mielestä auttaa ratkaisemaan Palestiinan sisäiset vaikeudet rauhanomaisesti? Pitäisikö neuvosto hyväksyttävänä askeleena kohti ratkaisua sitä, että perustettaisiin yhtenäisyyden hallitus, jossa Hamas on mukana?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

EU on useissa yhteyksissä ilmaissut vakavan huolensa Gazan alueen jatkuvasti huonontuneen tilanteen johdosta. Korkeimmalla tasolla kokontunut kvartetti vaati 2. toukokuuta antamassaan lausunnossa ja sen jälkeen 24. kesäkuuta antamassaan lausunnossa esteetöntä hätäavun ja humanitaarisen avun jatkamista ja elintärkeiden palveluiden järjestämistä Gazaan. Se myös kannusti voimakkaasti Israelia, palestiinalaishallintoa ja Egyptiä työskentelemään yhdessä ja muotoilemaan uuden Gazaa koskevan lähestymistavan, joka tarjoaisi turvan kaikille Gazan asukkaille, lopettaisi kaikki terroriteot ja mahdollistaisi Gazan rajanylityspaikkojen valvotun ja pysyvän avaamisen humanitaarisiin tarkoituksiin ja kaupankäynnille. Egyptin välittämä aselepo, joka tuli voimaan 19. kesäkuuta, on myönteinen askel tähän suuntaan. EU:n puheenjohtajavaltio piti 18. kesäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa tätä aselepoa myönteisenä. On tärkeää, että kaikki osapuolet kunnioittavat sitä.

Kun tarkastellaan kysymystä Hamasin käsittävän yhtenäisyyden hallituksen perustamisesta hyväksyttävänä askeleena kohti ratkaisua on todettava, että neuvosto muistutti päätelmissään 23. ja 24. huhtikuuta 2007, että se on valmis työskentelemään sellaisen palestiinalaishallituksen kanssa, jonka politiikka ja toiminta kuvastivat kvartetin periaatteita. EU aloitti vuonna 2007 yhteistyön kansallisen yhtenäisyyden hallituksen niiden jäsenten kanssa, jotka olivat hyväksyneet nämä periaatteet. EU on pannut merkille presidentti Mahmoud Abbasin viime kuussa käynnistämän palestiinalaisten välistä sovintoa koskevan aloitteen. Tuemme kaikkia askelia, jotka voisivat lujittaa Palestiinan presidentin rauhanponnisteluja. Tavoitteena on yhä luoda Länsirannalle ja Gazaan itsenäinen, demokraattinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio, joka yhdistää kaikki palestiinalaiset ja jossa nämä elävät rauhanomaisesti ja turvallisesti rinnakkain Israelin ja sen naapureiden kanssa.

Esitettyjen väitteiden mukaan olisi tärkeätä, että lapsilta otettaisiin sormenjäljet kuudesta ikävuodesta alkaen (tai aikaisemmin), koska tämä olisi hyödyllistä lapsikaupan torjumisen kannalta. Samalla argumentilla tuetaan ehdotusta, että alle 12-vuotiailla lapsilla olisi oltava erillinen passi.

Näiden väitteiden tueksi ei ole kuitenkaan esitetty puolueettomia tietoja. Onko neuvosto tietoinen tutkimuksista, joilla vahvistetaan se, että sormenjälkien ottamisella aikaisessa ikävaiheessa on yhteys lapsikaupan riskin pienenemiseen?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole tällä hetkellä tietoinen tutkimuksista, joilla vahvistettaisiin se, että sormenjälkien ottamisella aikaisessa ikävaiheessa olisi yhteys lapsikaupan riskien pienenemiseen.

Euroopan parlamentti hyväksyi huhtikuun istuntoviikolla Strasbourgissa mietinnön, jossa esitetään vuoropuhelua Kiinan kanssa Afrikasta. Euroopan parlamentti katsoo mietinnössä, että Kiina syyllistyy korruptioon ja rikkoo ympäristönormeja. Siksi se pyytää Kiinaa neuvotteluihin EU:n kanssa, jotta ne voisivat yhdessä Afrikan kanssa suunnitella mantereen kestävää tulevaisuutta. Kiinan kiinnostuksen kohteet Afrikan mantereella ovat lisääntyneet samoin kuin Intian ja Brasilian. Brasilia on tällä hetkellä laajentamassa maataloustukeaan Afrikalle. Painotus on biopolttoaineissa. Nousevien elintarvikehintojen myötä on herännyt paljon kysymyksiä siitä, miten maata käytetään kehitysmaissa biopolttoaineiden tuotantoon.

Aikooko neuvosto ryhtyä seuraavassa huippukokouksessa toimiin tällaisen vuoropuhelun aloittamiseksi? Minkä muotoinen vuoropuhelu tulisi kyseeseen? Katsooko neuvosto, että vuoropuhelua pitäisi toteuttaa myös muiden uusien osapuolten kanssa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on pannut merkille Euroopan parlamentin mietinnön Kiinan politiikasta ja sen vaikutuksista Afrikkaan. Mietinnössä käsiteltyjä asioita on, että siinä esitetään ne haasteet, jotka EU:lla on edessään toimijana maailmannäyttämöllä. Kesäkuussa pidetyssä viimeisimmässä huippukokouksessa keskusteltiin joistakin parlamentin jäsenen mainitsemista maailmanlaajuiselta kannalta kiinnostavista kysymyksistä, ja ne mainitaan puheenjohtajan päätelmissä.

Viime vuosina sekä EU että Kiina ovat uudelleenarvioineet ja lujittaneet poliittista ja taloudellista kumppanuuttaan ja kehityskumppanuuttaan Afrikan kanssa. Siten EU hyväksyi Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2007 yhteisen EU–Afrikka-strategian. Kiina ja Afrikka allekirjoittivat Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumin yhteisen julistuksen Beijingissä vuonna 2006 pidetyssä huippukokouksessa.

Afrikka on ollut vuodesta 2005 lähtien asialistalla kokouksissa, joita EU on pitänyt Kiinan kanssa osana kahdenvälistä vuoropuhelua. Lisäksi neuvosto on Beijingissä viime vuonna järjestetyn ensimmäisen virallisen kokouksen jälkeen käynnistänyt Kiinan johtavien virkamiesten kanssa säännöllisen vuoropuhelun, jossa keskitytään yksinomaan Afrikkaa koskeviin molempia osapuolia kiinnostaviin kysymyksiin.

Tässä tilanteessa komissio on edelleen tehostanut toimintaansa. Komissio on ilmoittanut, että se aikoo tämän vuoden lokakuussa antaa Kiinaa ja Afrikkaa koskevan tiedonannon, tavoitteena mahdollinen kolmenvälinen yhteistyö Afrikan, Kiinan ja EU:n kesken. Jatkoneuvotteluista ja Kiinan ja Afrikan välisestä sopimuksesta riippuen ehdotetaan lisäksi yhteistyön solmimista sellaisilla tärkeillä aloilla kuin luonnonvarojen kestävä kehittäminen, infrastruktuurit, rauha ja turvallisuus. Kiina on ilmaissut, että se ei vastusta tämäntyyppistä kolmenvälistä yhteistyötä, mikäli Afrikka on samaa mieltä tästä lähestymistavasta.

Muiden uusien toimijoiden, kuten Brasilian ja Intian osalta neuvosto katsoo, että tärkeitä maailmanlaajuisia ongelmia voidaan käsitellä vain vahvaan YK:hon perustuvissa monenvälisissä puitteissa. Meidän on varmistettava, että myös kolmannet maat, jotka ovat osallisina Afrikassa, tukevat tehokkaan monenvälisyyden periaatetta. Se on paras tapa säilyttää rauha ja turvallisuus kansainvälisellä tasolla sekä vastata haasteisiin, suojautua riskeiltä ja hyötyä niistä mahdollisuuksista, joita nykypäivän toisistaan riippuvaisten maiden maailma tarjoaa. Joitakin ensimmäisiä askeleita on otettu kohti Intiaa, missä Afrikan tilanteen yleinen kehitys on jo yksi huolenaiheista. Keskusteluja käydään Brasilian kanssa tavoitteena hyväksyä toimintasuunnitelma, jonka yksi luku olisi omistettava Afrikalle.

Neljä kristinuskoon kääntynyttä henkilöä tuomittiin Algeriassa 3. kesäkuuta 2008 ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, koska he olivat harjoittaneet ei-islamilaista uskontoa laittomasti. Vankeusrangaistus johtuu erityisesti siitä, etteivät he harjoittaneet uskontoaan 28. helmikuuta 2006 annetussa laissa säädetyissä puitteissa. Laissa nimittäin edellytetään, että uskonnonharjoittamispaikan pitää olla uskonnollisten asioiden ministerin hyväksymä. Tuomitut olivat perustaneet rukoustilan asuntoonsa (Le Figaro -lehdessä 3. kesäkuuta 2008 ilmestynyt artikkeli ”Quatre chrétiens condamnés en Algérie” ja Libération-lehdessä 4. kesäkuuta 2008 ilmestynyt Ryma Achouran artikkeli ”De la prison avec sursis pour des chrétiens d'Algérie”).

EY:n ja sen jäsenvaltion sekä Algerian välillä 22. huhtikuuta 2002 tehdyn assosiointisopimuksen⁽¹⁾ artiklassa määritellään demokraattisten periaatteiden ja perusihmisoikeuksien kunnioittaminen keskeiseksi osaksi kyseistä sopimusta.

Onko näiden neljän kristityksi kääntyneen henkilön rikosoikeudenkäynti ja tuomitseminen neuvoston mielestä uskonnonvapauden loukkaus? Jos ei, miksei? Jos on, mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä jatkossa assosiointisopimuksen puitteissa?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Algerian uskonnonvapauden osalta neuvosto panee pahoitellen merkille parlamentin jäsenen mainitsemat tapahtumat, jotka ovat osa viime aikoina sattuneiden tapausten sarjaa.

Neuvosto on jo ilmaissut huolestumisensa viimeisimmässä EU:n ja Algerian assosiaationeuvoston kokouksessa 10. maaliskuuta 2008 ja jatkaa tiiviisti näiden tapahtumien seurantaa. Siksi neuvosto katsoo, että kaikkien uskontojen harjoittamista koskevien nykyisten lakien soveltamisen olisi oltava niiden vaatimusten mukainen, joihin Algeria on suostunut kansainvälisessä oikeudessa, erityisesti kaiken syrjinnän torjunnassa ja suvaitsevaisuuden edistämisessä kulttuurin, uskonnonharjoituksen, vähemmistöjen ja perusoikeuksien alalla.

Neuvosto vetoaa edelleen Algerian viranomaisiin, jotta nämä toimisivat näin erityisesti assosiaatiosopimuksen edellyttämän poliittisen vuoropuhelun yhteydessä.

Eräs jäsenvaltio on esitellyt Schengenin tietojärjestelmää käsittelevälle työryhmälle (SIS Working Party) ehdotuksen (työasiakirja 8204/08), jonka mukaan on tarkoitus luoda – osana Schengenin tietojärjestelmää (SIS) – sellaisten ”väkivaltarikollisten” luettelo, jotka osallistuvat kansainvälisiin mielenosoituksiin. Ehdotus on sisällöltään epäselvä ja sillä myös rikotaan yhteisön oikeudessa taattuja ihmisoikeuksia ja vapauksia.

Kyseinen kansallinen edustusto ehdottaa, että SIS:ään kirjataan henkilöt, joiden kohdalla on syytä olettaa, tiettyjen tosiseikkojen pohjalta, että he syyllistyvät vakaviin rikoksiin väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten. Ehdotuksessa todetaan, että tällaiseen kielteiseen olettamukseen voidaan päätyä, jos kyseistä henkilöä on epäilty tai syytetty tai hänet on tuomittu vakavasta rikoksesta.

Miten neuvosto arvioi edellä mainittua ehdotusta? Aikooko puheenjohtajavaltio Ranska käsitellä edelleen tätä aloitetta, jota ihmisoikeuksia ja vapauksia puolustavat järjestöt ovat perustellusti arvostelleet?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto tunnusti 13. heinäkuuta 2001 antamissaan päätelmissä⁽¹⁾ tarpeen käyttää kaikkia oikeudellisia ja teknisiä mahdollisuuksia väkivaltaisuuksiin syyllistyneitä mellakoitsijoita koskevan nopean ja nykyistä järjestelmällisemmän tietojenvaihdon tukemiseksi ja edistämiseksi kansallisten tiedostojen pohjalta. SIS:n toisesta sukupolvesta 5. ja 6. kesäkuuta 2003 antamissaan päätelmissä⁽²⁾ neuvosto pani merkille, että ehdotuksesta sisällyttää SIS II:een henkilöt, jotka saattavat syyllistyä väkivaltaiseen rähinöintiin, ollaan kiinnostuneita, mutta että on lisäksi tarpeen jatkaa niiden toteutettavuuden, hyödyllisyyden ja käytännön toteutuksen tarkastelua. Neuvosto pyysi kyseeseen tulevia työryhmiä keskustelemaan asiasta. Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä tekemässään päätöksessä⁽³⁾ neuvosto ei käsitellyt tätä ehdotusta.

Asiaankuuluvissa työryhmissä on yhä käynnissä keskustelu, jossa on erityisesti tarkoitus määrittää käsite ”henkilö, jota saattaa syyllistyä väkivaltaiseen rähinöintiin”. On selvää, että neuvosto ottaa huomioon ne takeet, jotka ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskeva yhteisön lainsäädäntö kansalaisille antaa.

Brittiläinen vetoomustuomioistuin hylkäsi 7. toukokuuta 2008 Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen valituksen ja määräsi sisäministeriön poistamaan iranilaisen vastarintaliikkeen, People's Mojahedin Organisation -järjestön (PMOI), kiellettyjen järjestöjen luettelostaan.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi joulukuussa 2006 päätöksen PMOI:n sisällyttämisestä Euroopan unionin kiellettyjen järjestöjen luetteloon. Euroopan unioni kuitenkin lisäsi PMOI:n uuteen, ajantasaistettuun luetteloonsa heinäkuussa 2007 selittäen, että päätös perustui Euroopan unionin toimivaltaisen viranomaisen – Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriön – päätökseen. Nyt korkein juridinen auktoriteetti on julistanut Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriön päätöksen laittomaksi, eikä asiasta voi enää valittaa.

Aikooko Euroopan unioni vaatia tulevissa neuvoston kokouksissa oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista ja kannattaa PMOI:n poistamista terroristijärjestöjen luettelosta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on pannut merkille Yhdistyneen kuningaskunnan vetoomustuomioistuimen 7. toukokuuta iranilaista People’s Mojahedin Organisation –järjestöä (PMOI) koskevassa asiassa antaman tuomion.

Kuten todetaan neuvoston työmenetelmissä erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP täytäntöönpanemiseksi, kaikki aikaisempia luetteloita koskevat uudet tosiasiat otetaan asianmukaisesti huomioon arvioitaessa, ovatko kyseisten luetteloiden perusteet yhä voimassa.

Näin ollen neuvosto pohtii parhaillaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa annetun tuomion vaikutuksia ja seurauksia tarkoituksenaan tehdä mahdollisimman pian päätös EU:n tasolla.

Kysyjän tarkoittamasta Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomiostuimen joulukuussa 2006 tekemästä tuomiosta on todettava, että se koskee menettelyä tehtäessä päätöstä PMOI:n sisällyttämistä terroritekoihin osallistuneiden henkilöiden ja yhteisöiden luetteloon, eikä niinkään sen sisältöä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomion jälkeen neuvosto suoritti vuoden 2007 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana yksityiskohtaisen tutkimuksen ja vahvisti menettelyt, joiden mukaan henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä sisällytetään edellä mainittuun luetteloon ja poistetaan siltä asetuksen (EY) N:o 2580/2001⁽¹⁾ nojalla. Tämän tutkimuksen seurauksena otettiin käyttöön selkeät ja avoimet menettelyt. Erityisesti jokaisen henkilön tai yhteisön osalta varojen jäädyttämisen yhteydessä edellytetään nyt perusteluja.

Henkilöt, ryhmät ja yhteisöt voivat

– pyytää neuvostoa tutkimaan luetteloon sisällyttämisensä uudelleen asiaa tukevan näytön perusteella.

– kiistää toimivaltaisen kansallisen viranomaisen päätöksen kansallisten menettelyjen mukaisesti

– mikäli neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 rajoittavat toimenpiteet koskevat niitä, kiistää neuvoston päätöksen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 230 artiklan 4 ja 5 kohdan ehtojen mukaisesti

– mikäli neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 rajoittavat toimenpiteet koskevat niitä, pyytää vapautuksen soveltamista humanitaarista syistä, jotta kyseisten henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen perustarpeet voidaan tyydyttää.

Hamas, jota Euroopan unioni pitää terroristijärjestönä, perusti syyskuussa 2003 ”Al-Aqsa”-televisiokanavan, joka seurasi Hizbollahin ”Al-Manar”-kanavan mallia. Kuten lehdistössä on usein todettu, Al-Aqsan-kanavan lastenohjelmissa käytetään Disney-tyyppisiä hahmoja, joiden avulla lapsia innoitetaan ryhtymään itsemurhapommittajiksi.

Onko neuvosto tietoinen siitä, että eurooppalainen satelliittipalvelujen tarjoaja Eutelsat lähettää ”Al-Aqsa”-kanavaa Atlantic Bird 4 -satelliitista, jonka se on vuokrannut jordanialaiselle satelliittipalveluiden tarjoajalle Noorsatille? Mihin toimiin neuvosto on ryhtynyt estääkseen Eutelsatia lähettämästä Al-Aqsa-kanavaa? Onko neuvosto ottanut asian esiin Ranskan valtion audiovisuaalialan neuvoston (Conseil Supérieur de l'Audiovisuel, CSA) kanssa?

Vastauksessaan kysymykseen E-1666/08 komissio totesi yhtyvänsä huoleen, joka koskee vihan lietsomista unionin jäsenvaltion alaisessa lähetystoiminnassa. Hamas-järjestön TV-kanava Al Aqsa käyttää ranskalaisyrityksen Eutelsatin Atlantic Bird-4 eurooppalaista satelliittikapasiteettia, jota Eutelsat vuokraa Jordanian satelliitti-toimittajalle Noorsatille, väkivaltaan ja vihaan yllyttämiseen sekä terrorismin oikeuttamiseen Euroopassa ja muualla. Hizbollahin TV-kanavan Al-Manarin tavoin Al-Aqsan ohjelmissa lapset esiintyvät pukeutuneina itsemurhaiskujen tekijöiksi ja heidät esitetään sankareina. Yhdessä ohjelmaosiossa Assud, suosittu pupuhahmo, ihannoi marttyyrikuolemaa ja itsemurhaiskuja tavoiteltavina päämäärinä kaikille lapsille, jotka soittavat ohjelmaan. Toisessa ohjelmaosiossa sarjakuvahahmo sanoo syövänsä kaikki tanskalaiset, koska tanskalainen sanomalehti on julkaissut poliittisen sarjakuvan, josta he eivät pitäneet. Assud-pupu ottaa vastaan puhelun televisiolähetyksessä joltakin, joka sanoo, että me onnistumme vielä tappamaan, murhaamaan kyseisen pilapiirtäjän, johon Assud täydestä sydämestään yhtyy.

Miten neuvosto aikoo estää Al-Aqsaa käyttämästä Euroopan satelliittikapasiteettia lähetyksiinsä? Ottaen huomioon yhtäläisyydet Al-Manar-televisiokanavan kanssa ja Al Aqsan lähetysten vihaan ja terrorismiin yllyttämisen, eikö tässä ole kyse Al- Manarin tapauksen tavoin muutetun televisio ilman rajoja -direktiivin (2007/65/EY⁽¹⁾) 3 b artiklan (vihaan yllyttäminen) rikkomisesta?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Rotuvihaan tai uskonnolliseen vihaan yllyttävien televisio-ohjelmien lähettäminen ei ole demokratioidemme perustana olevien arvojen mukaista, eikä sitä voida missään tapauksessa suvaita.

Audiovisuaalisista mediapalveluista annetun direktiivin (direktiivi 89/552/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2007/65/EY) 2 artiklan 4 ja 6 kohdassa todetaan, että kolmansissa maissa toimivat palveluntuottajat voivat tietyissä tapauksissa kuulua jäsenvaltion lainsäädännön piiriin.

Jäsenvaltioiden, joille kyseinen direktiivi on osoitettu, on sovellettava sitä komission valvonnassa. Edellä mainitun direktiivin mukaan on kyseisten kansallisten viranomaisten tehtävänä käsitellä huolellisesti parlamentin jäsenten esiin nostamaa kysymystä.

Lisäksi Euroopan unioni torjuu kaiken julkisen yllytyksen terroritekoon, minkä se on osoittanut äskettäin tekemällään muutoksella terrorismin torjuntaa koskevaan neuvoston puitepäätökseen (2002/475/JHA), johon sisältyy kolme uutta rikosta: julkinen yllytys terroritekoon, värväys terrorismiin ja koulutus terrorismiin. Lisäksi on suunniteltu, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat terrorismin ehkäisemistä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka velvoittaa osapuolet kriminalisoimaan terroritekoon yllyttämisen.

Kesäkuun 4. päivänä 2008 julkaistun Hands off Cain -verkkolehden nro 105 mukaan Iranin hallinto on määrännyt unionin kansalaiset, brittiläisen passin haltijan Foroud Fouladvandin ja saksalaisen passin haltijan Alexander Valizadehmin, sekä amerikkalaisen Nazem Schmidttin teloitettaviksi (mahdollisesti heidät on jo teloitettu).

Muistettakoon, että tohtori Foroud Fouladvand on tiedemies ja Koraanin tutkija, joka on tuominnut julkisesti Iranin hallinnon ja sen tyrannian.

Onko neuvosto tietoinen kyseisistä tuomioista ja suunnitelluista teloituksista? Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä toimia se on toteuttanut kyseisten EU:n kansalaisten suojelemiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on tietoinen siitä, että nämä ihmiset katosivat Yüksekovassa, Turkkiin kuuluvassa Hakkarin maakunnassa lähellä Iranin rajaa. EU:n jäsenvaltioiden Teheranin suurlähetystöt kokoavat parhaillaan lisätietoja ja seuraavat tätä tapausta tiiviisti, mutta eivät pysty vahvistamaan sitä, että Iranin viranomaiset ovat pidättäneet nämä ihmiset.

Neuvosto on asettanut joukolle Zimbabwen virkamiehiä ja poliitikkoja EU:hun matkustamista koskevan kiellon, joka koskee myös presidentti Robert Mugabea. Presidentti Mugabe on kuitenkin pystynyt uhmaamaan tätä kieltoa matkustamalla Italiaan ja käyttämällä hyväkseen Italian hallituksen ja Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) päämajasopimusta osallistuakseen FAO:n kokouksiin Roomassa.

Millä tavalla neuvosto pyrkii yleisesti kiristämään matkustuskieltoa viimeisimpien tapahtumien valossa? Mitä neuvosto tekee erityisesti Mugaben ja FAO:n tapauksessa kannustaakseen Italian hallitusta neuvottelemaan FAO:n kanssa tehdyn päämajasopimuksen uudelleen siten, että Italia voi panna EU:n matkustuskiellon täysin täytäntöön ja estää Mugabea hyödyntämästä tätä porsaanreikää? Mitä mieltä neuvosto on tällaisen kiellon merkityksestä ja tehokkuudesta, jos sitä voidaan rikkoa näin helposti?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole harkinnut matkustuskiellon kiristämistä viimeisimpien tapahtumien valossa, mutta 19. ja 20. kesäkuuta kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä Eurooppa-neuvosto toistaa valmiutensa ryhtyä lisätoimenpiteisiin väkivallasta vastuussa olevia tahoja vastaan.

On kunkin jäsenvaltion asia panna matkustuskielto täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Italia ei ole ainoa valtio, joka solmii päämajasopimuksia, joiden avulla Zimbabwen johtajat ovat useita kertoja päässeet matkustamaan useisiin EU:n jäsenvaltioihin.

Neuvosto on vuoden 2002 jälkeen uudistanut vuosittain Zimbabwen hallituksen jäsenille määräämänsä matkustuskiellon.

Hintojen jyrkkä nousu (inflaatio) sekä öljyn ja viljan jatkuva ja nopea kallistuminen samoin kuin kyvyttömyys ryhtyä eurooppalaisia kansalaisia, jäsenvaltioiden talouksia ja itse EU:ta tukeviin riittäviin toimiin on erityisen huolestuttavaa. Mitkä ovat EU:n poliittiset suuntaviivat, joiden avulla se voi torjua yhdessä jäsenvaltioiden kanssa öljyn ja viljan kallistumista sekä hintojen jyrkkää nousua? Onko suunniteltu konkreettisia toimia ja jos on, mitä ne ovat ja mitä niihin täsmälleen sisältyy?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Tässä kysymyksessä esiin nostetuista tärkeistä asioista on keskusteltu neuvostossa useissa yhteyksissä, erityisesti komission tiedonantojen ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen”⁽¹⁾ ja ”Vastatoimet öljyn hinnannousulle”⁽²⁾ perusteella.

19. ja 20. kesäkuuta 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto keskusteli tästä aiheesta Ecofin-neuvoston raportin ”Elintarvikkeiden viimeaikainen hintakehitys – keskeiset syyt ja poliittiset ratkaisut”⁽³⁾perusteella. Näin ollen puheenjohtajan päätelmissä vahvistetaan joukko toteutettavia erityistoimenpiteitä, joista suurin osa on pantava täytäntöön ennen joulukuuta 2008.

Päätelmissään puheenjohtajavaltio myös toteaa ne erityistoimet, joita Euroopan unioni on jo toteuttanut erityisesti maatalousalalla elintarvikkeiden hintapaineiden lieventämiseksi: interventiovarastoja on myyty, vientitukia vähennetty, kesannointivaatimus on poistettu vuoden 2008 osalta, maitokiintiöitä on nostettu ja viljojen tuontitullit on poistettu. Näin unioni on parantanut tarjontaa ja vakauttanut maatalousmarkkinoita. Lisäksi yhteisen maatalouspolitiikan perättäiset muutokset ovat edistäneet Euroopan maatalousalan tehokkuuden nostamista. Neuvosto tarkastelee YMP:n terveystarkastuksen yhteydessä muita toimia näiden asioiden käsittelemiseksi.

Toteutettavista toimenpiteistä voidaan todeta, että Eurooppa-neuvosto on korostanut, että on tärkeää varmistaa biopolttoainepolitiikkojen kestävyys asettamalla kestävyyskriteerit ensimmäisen sukupolven biopolttoaineille ja edistämällä sivutuotteista valmistettujen toisen sukupolven biopolttoaineiden kehittämistä, sekä arvioida viipymättä mahdollisia vaikutuksia elintarvikkeiksi käytettäviin maataloustuotteisiin ja toteuttaa tarvittaessa toimia ongelmien korjaamiseksi.

Eurooppa-neuvosto on myös ilmoittanut pyrkivänsä edelleen Dohan kierroksella kokonaisvaltaiseen, kunnianhimoiseen ja tasapainoiseen tulokseen ja yrittävänsä rajoittaa kolmansia maita määräämästä elintarvikkeita koskevia vientirajoituksia ja vientikieltoja. Euroopan unioni ottaa tämän asian esille WTO:ssa ja muilla asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla.

Eurooppa-neuvosto on tyytyväinen komission aloitteeseen tarkastella vähittäiskauppaa rajoittavaa sääntelyä, ja se myös panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen seurata tiiviisti tapahtumia perushyödykkeisiin liittyvillä rahoitusmarkkinoilla, mukaan lukien spekulatiivinen kauppa, ja niiden vaikutuksia hintavaihteluihin sekä mahdollisia politiikkavaikutuksia. Se kehottaa komissiota antamaan tästä asiasta selvityksen ennen joulukuussa 2008 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta ja harkitsemaan ehdotuksia asianmukaisiksi poliittisiksi toimiksi, mukaan lukien toimenpiteet, joiden tarkoituksena on parantaa markkinoiden avoimuutta.

Öljyn ja kaasun hintojen osalta puheenjohtajavaltiota on kehotettu yhteistyössä komission kanssa tutkimaan mahdollisuutta toteuttaa toimenpiteitä öljyn ja kaasun äkillisten nousujen vaikutusten lieventämiseksi ja tutkimaan näiden toimenpiteiden vaikutuksia sekä raportoimaan asiasta ennen lokakuussa 2008 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta. Eurooppa-neuvosto on myös kehottanut jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan investointipankkia tukemaan toimenpiteitä, joilla on tarkoitus helpottaa kotitalouksien ja teollisuuden investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön sekä ympäristöystävällisempään fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Eurooppa-neuvosto on kehottanut jäsenvaltioita ja komissiota kiirehtimään energiatehokkuutta koskevan vuoden 2006 toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja pohtimaan sen mahdollista tarkistusta.

Näissä samoissa päätelmissä komissiota kehotettiin seuraamaan elintarvikkeiden ja öljyn hintakehityksen ohella myös kehitystä muilla perushyödykkeisiin liittyvillä markkinoilla. Lisäksi yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostoa pyydettiin seuraamaan tiiviisti asiaankuuluvien neuvoston kokoonpanojen työskentelyä elintarvikkeiden ja öljyn hintaan liittyvien kysymysten parissa ja raportoimaan asiasta Eurooppa-neuvostolle lokakuuhun 2008 mennessä.

Kolumbian korkein oikeus tutkii väitteitä, joiden mukaan 64:llä presidentti Uriben hallitusta tukevalla kansanedustajalla on yhteyksiä puolisotilaallisiin joukkoihin (kuolemanpartioihin). Presidentti on pyytänyt omia kannattajiaan parlamentissa viivyttämään parlamentin uudistamista ja estämään se, että puolueet korvaavat puolisotilaallisia joukkoja tukevat kansanedustajat varamiehillä. Looginen johtopäätös on se, että Uriben hallinto nojaa puolisotilaallisia ryhmiä suosivaan politiikkaan ja että presidentin uudelleenvalinta riippuu mainituista kansanedustajista.

Aikooko neuvosto jatkaa assosiointisopimusta koskevia neuvotteluja puolisotilaallisten joukkojen tukeman hallituksen kanssa? Jos uuteen sopimukseen sisältyy ihmisoikeuslauseke, onko mainitun sopimuksen allekirjoittaminen asianmukaista sellaisen hallituksen kanssa, joka rikkoo ihmisoikeuksia jo ennen sopimuksen allekirjoittamista?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on pannut merkille tiedot, joissa kerrotaan mahdollisista yhteyksistä poliittisten merkkihenkilöiden ja Kolumbian puolisotilaallisten ryhmien välillä, ja seuraa tiiviisti tilanteen kehitystä. Andien yhteisön kanssa neuvoteltavana olevaan assosiaatiosopimukseen sisällytetään luonnollisesti ihmisoikeuksia ja demokratian periaatteita koskeva vakiolauseke. Tässä tapauksessa on asianmukaista korostaa, että vuoden 2007 lopulla hyväksymissään päätelmissä

”Neuvosto […] ilmaisee EU:n täyden solidaarisuuden Kolumbian kansalle ja täyden tukensa Kolumbian hallitukselle sen pyrkiessä neuvotteluratkaisuun maan sisäisessä aseellisessa konfliktissa, ja korostaa, että EU pitää oikeuden ja rauhan lain ja siihen liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanon jatkamista sekä aseistariisunta-, demobilisaatio- ja yhteiskuntaan sopeuttamisprosessin (DDR-prosessin) kehittämistä kyseisen lain nojalla erittäin tärkeänä.

Neuvosto vahvistaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden olevan valmiita avustamaan Kolumbian hallitusta, valtion instituutioita, kansalaisyhteiskuntaa ja kansainvälisiä järjestöjä sellaisen toiminnan tukemisessa, jolla edistetään rauhaa, totuutta, oikeutta, hyvitystä ja sovintoa ja jolla viedään eteenpäin DDR-prosesseja.

Neuvosto panee tyytyväisenä merkille Kolumbian hallituksen ja viranomaisten toimet oikeuden ja rauhan lain panemiseksi täytäntöön avoimesti ja tehokkaasti, kansallisen sovinto- ja hyvityskomission työn sekä perustuslakituomioistuimen roolin. Neuvosto panee niin ikään tyytyväisenä merkille aseistettujen henkilöiden ja ryhmien sosiaalista ja taloudellista integroitumista käsittelevän valtuutetun nimittämisen ja työskentelyn.

Neuvosto arvostaa saavutettuja tuloksia, mutta panee samalla merkille, että oikeuden ja rauhan lain täytäntöönpano on vielä kaukana täydellisestä. Se kehottaa Kolumbian hallitusta tukemaan oikeuden ja rauhan lain kaikkien osien nopeaa ja tehokasta täytäntöönpanoa ja antamaan siihen resursseja – myös osoittamalla riittävästi henkilökuntaa yleisen syyttäjän virastoon kuuluvalle oikeuden ja rauhan lain yksikölle – niin, että uhrien oikeudet totuuteen, oikeuteen ja hyvitykseen asetetaan etusijalle.”

Neuvosto myös rohkaisi ”Kolumbian hallitusta pyrkimään määrätietoisesti parantamaan ihmisoikeuksien kunnioittamista asevoimissa ja suhtautuu myönteisesti tässä jo saavutettuun edistymiseen. Se panee kuitenkin huolestuneena merkille, että jotkut turvallisuusjoukkojen jäsenet syyllistyvät edelleen ihmisoikeusloukkauksiin, myös laittomiin teloituksiin.”

Lopuksi neuvosto ilmaisi, että se ”on huolissaan uusien puolisotilaallisten ja muiden aseellisten rikollisryhmien syntymisestä. Se panee merkille viranomaisten jo toteuttamat toimet tällaisten uusien ryhmien torjumiseksi ja vetoaa Kolumbian hallitukseen, jotta se lisäisi ponnistelujaan ja tehostaisi toimenpiteitään ryhmien torjumiseksi.”

Tietyt tiedotusvälineet ovat raportoineet, että Euroopan unionin jäsenvaltiot harkitsevat vakavasti Kuubaa koskevien sanktioiden poistamista huolimatta mm. Human Rights Watch -järjestön ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen jyrkästä vastustuksesta.

Voivatko Kuuban kansalaiset vedota kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan YK:n yleissopimukseen? Mitä merkittävää konkreettista ja todistettavissa olevaa edistymistä Kuubassa on neuvoston mukaan tapahtunut sananvapauden, yhdistymisvapauden, vapaan liikkuvuuden, lehdistönvapauden ja oikeusjärjestelmän uudistamisen suhteen sen jälkeen, kun sanktiot ensi kerran asetettiin vuonna 2003?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Kuuba allekirjoitti 28. helmikuuta 2008 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, mihin EU:n puheenjohtajisto ilmaisi tyytyväisyytensä 4. maaliskuuta 2008 antamassaan lausunnossa.

Ennen näiden yleissopimusten ratifiointia Kuuban kansalaiset eivät voi turvautua niiden määräyksiin. Neuvosto kuitenkin korostaa, että allekirjoittamalla ne Kuuba on jo ilmoittanut aikomuksensa kunnioittaa näissä sopimuksissa lueteltuja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia, ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja muita Kuuban ratifioimia ihmisoikeussopimuksia.

Neuvosto pyysi 23. kesäkuuta 2008 antamissaan päätelmissä Kuuban viranomaisia ratifioimaan ja panemaan täytäntöön nämä sopimukset sekä kehotti jälleen Kuuban hallitusta toteuttamaan käytännössä ihmisoikeuksia koskevan sitoumuksensa, jonka se teki allekirjoittamalla edellä mainitut ihmisoikeuksia koskevat yleissopimukset.

Samoissa päätelmissä neuvosto pani merkille muutokset, joita Kuuban hallitus on tähän mennessä toteuttanut. Neuvosto ilmoitti, että se tukee liberalisointiin tähtääviä muutoksia Kuubassa ja kannustaa hallitusta toteuttamaan niitä.

Neuvosto vetosi Kuuban hallitukseen, jotta se tosiasiallisesti parantaisi ihmisoikeustilannetta muun muassa vapauttamalla ehdoitta kaikki poliittiset vangit, myös vuonna 2003 pidätetyt ja tuomitut vangit. Tämä on EU:lle edelleen keskeinen painopiste. Neuvosto kehotti lisäksi Kuuban hallitusta helpottamaan kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen pääsyä Kuuban vankiloihin.

Neuvosto vahvisti jatkavansa sitoutumistaan vuonna 1996 hyväksyttyyn yhteiseen kantaan ja vahvisti sen merkityksellisyyden sekä vakuutti uudelleen jatkavansa määrätietoisesti vuoropuhelua Kuuban viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan ja demokraattisen opposition edustajien kanssa EU:n politiikkojen mukaisesti ihmisoikeuksien kunnioituksen edistämiseksi ja todellisen edistymisen aikaan saamiseksi tiellä kohti moniarvoista demokratiaa. Neuvosto korosti, että EU tarjoaa edelleen yhteiskunnan kaikille aloille käytännön apua, jotta Kuubassa saataisiin aikaan rauhanomainen muutos. Lisäksi EU toisti Kuuban hallitukselle osoittamansa vetoomuksen varmistaa tiedonvälityksen vapaus ja sananvapaus sekä oikeus Internetin käyttöön, ja kehotti Kuuban hallitusta toimimaan yhteistyössä tältä osin.

EU totesi uudelleen, että Kuuban kansalaisilla on oikeus päättää itsenäisesti tulevaisuudestaan, ja on valmis vaikuttamaan myönteisesti kaikkien Kuuban yhteiskunnan alojen tulevaan kehitykseen, myös kehitysyhteistyön avulla.

Neuvosto lisäsi, että EU on valmis ryhtymään uudelleen laajaan ja avoimeen vuoropuheluun Kuuban viranomaisten kanssa kaikista keskinäistä etua koskevista asioista. Kesäkuun 2007 jälkeen alustavia keskusteluja mahdollisuudesta käynnistää tällainen vuoropuhelu on käyty sekä EU:n ja Kuuban ministerien kesken että kahdenvälisesti. Vuoropuhelun olisi katettava mahdollisten yhteistyöalueiden koko kirjo, kuten ihmisoikeuksien, politiikan, talouden, tieteen ja kulttuurin alat, ja sitä olisi käytävä vastavuoroisuuden ja syrjimättömyyden pohjalta, ilman ehtoja ja tuloshakuisesti. Tämän vuoropuhelun puitteissa EU:n on tarkoitus selvittää Kuuban hallitukselle demokratiaa, yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevia näkemyksiään. Neuvosto vahvisti jälleen, että sen politiikka, joka koskee EU:n yhteydenpitoa demokraattiseen oppositioon, on edelleen voimassa. Korkean tason vierailujen aikana olisi aina käsiteltävä ihmisoikeuskysymyksiä, ja niiden yhteydessä olisi tarvittaessa järjestettävä tapaamisia demokraattisen opposition kanssa.

Tästä syystä neuvosto päätti jatkaa edellä mainittua laajaa poliittista vuoropuhelua Kuuban hallituksen kanssa. Tässä yhteydessä neuvosto suostui poistamaan jo vuoden 2003 keskeytetyt toimenpiteet keinona edistää poliittista vuoropuhelua ja mahdollistaa vuoden 1996 yhteisen kannan välineiden täysimääräisen käytön.

Yhteisen kannan vuotuisen tarkistuksen yhteydessä neuvosto arvioi kesäkuussa 2009 suhteitaan Kuubaan ja poliittisen vuoropuheluprosessin tehokkuutta. Tämän jälkeen vuoropuhelu jatkuu, jos neuvosto toteaa, että se on ollut tehokasta erityisesti päätelmien toisessa kappaleessa mainitut seikat huomioon ottaen.

Aikooko neuvosto pyrkiä kaikin käytettävissä olevin keinoin saamaan urheilun alalla oikeudellista toimivaltaa, jollaista suunniteltiin Lissabonin sopimuksessa, nyt kun sopimusta ei enää sellaisenaan voida panna täytäntöön Irlannin ”ei”-kansanäänestyksen jälkeen?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Lain mukaan unionilla on ainoastaan sille perussopimuksissa myönnetty toimivalta. Siksi neuvosto ei voi itse siirtää unionille uutta toimivaltaa.

Lissabonin sopimuksen 149 artiklassa tarkoitetun urheilun alaa koskevan oikeudellisen toimivallan osalta on huomautettava, että 19. ja 20. kesäkuuta kokoontunut Eurooppa-neuvosto pani merkille Irlannin kansanäänestyksen tuloksen ja oli yhtä mieltä siitä, että tilanteen analysoimiseksi tarvitaan lisää aikaa. Se myös palautti mieleen, että Lissabonin sopimuksen tarkoituksena on auttaa laajentunutta unionia toimimaan tehokkaammin ja demokraattisemmin, ja totesi, että 19 jäsenvaltion parlamentit ovat ratifioineet sopimuksen ja että ratifiointiprosessi jatkuu muissa jäsenvaltioissa⁽¹⁾.

Yhdysvaltojen tukeman Pakistanin diktaattorin Musharrafin sotilasvalta julisti marraskuussa 2007 sotatilalain, mistä seurasi joukoittain pidätyksiä ja Pakistanin kansaan kohdistettiin räikeää väkivaltaa. Diktatuurin poliittisen vainon kohteena ovat olleet myös maan lainoppineet, jotka olivat asettuneet vastustamaan diktatuuria, ja näin ollen oikeusprosessia varten on vangittu tuhansia asianajajia ja 45 ylempää ja hyvin korkea-arvoista tuomioistuinten virkamiestä, mukaan lukien korkeimman oikeuden puheenjohtaja Iftikhar Chaudhry. Syytetyt tuomarit olivat niin ikään asettuneet vastustamaan maanmiehiensä sieppauksia ja vangitsemisia Guantánamo-tyyppisiin pidätyskeskuksiin sekä maan rikkauksien väärinkäyttöä. Neljä kuukautta Musharrafin tappion ja uuden hallituksen valinnan jälkeen syytettyjä tuomareita ei ole vapautettu ja Yhdysvallat vahvistaa Pakistaniin kohdistamansa painostusta, jotta se pysyisi maan uskollisena liittolaisena hysteriaa muistuttavassa ”terrorismin vastaisessa taistelussa”.

Mihin toimiin Euroopan unionin neuvosto aikoo ryhtyä, jotta poliittisesti vainotut tuomarit vapautettaisiin ja Pakistanin kansalle palautettaisiin sen demokraattiset oikeudet ja vapaudet?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

EU on vakaasti sitoutunut kunnioittamaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta, joka on demokratian perustekijöistä, oikeusvaltion tae ja varjelee perustuslaillista järjestystä ja yksilön vapauksia.

Pakistanin osalta EU on ollut syvästi huolissaan korkeimman oikeuden presidentin ja muiden tuomareiden erottamisesta, sillä tämä päätös uhkaa perustuslaillisuuden ja oikeusvaltion perusperiaatteita.

EU tukee yleisesti ihmisoikeuksien puolustajia, myös niitä, jotka taistelevat oikeuslaitoksen riippumattomuuden puolesta.

EU kannustaa yleisesti Pakistanin uutta hallitusta sitoutumaan vakaasti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen ja demokraattisen järjestelmän lujittamiseen ja palauttamaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden. Nämä kysymykset ovat Euroopan unionin ja Pakistanin välisen vuoropuhelun olennainen osa.

Euroopan unioni on sitoutunut auttamaan Pakistanin kansaa rakentamaan menestyvän ja vakaan yhteiskunnan, joka perustuu ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioon.

Israelin poliisi kuulusteli Israelin kommunistisen puolueen johtoon kuuluvaa Hadashin puheenjohtajaa ja Israelin parlamentin Hadash-ryhmän johtajaa Mohamed Barakehia 20.5.2008 perusteenaan tekaistut syytteet oletetuista poliisiin kohdistuneista hyökkäyksistä Libanonin sotaa vastaan vuonna 2006 järjestettyjen mielenosoitusten yhteydessä. Mohamed Barakeh, joka osallistui Euroopan parlamentissa 13.–14.5.2008 järjestettyihin tilaisuuksiin, on tunnettu rauhaa ja turvallisuutta Lähi-idässä puolustavista mielipiteistään.

Tuomitseeko neuvosto nämä Israelin viranomaisten toimet, jotka ovat suora hyökkäys Hadashin ja Israelin kommunistisen puolueen politiikkaa vastaan, jolla pyritään ratkaisemaan Palestiinan kysymys oikeudenmukaisesti ja varmistamaan israelilaisten ja palestiinalaisten rauhanomainen rinnakkaiselo?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Israelin oikeudellinen menettely on käynnissä, eikä neuvoston asiana ei ole sekaantua tähän menettelyyn, joka on Israelin valtion sisäinen asia. Neuvosto on kuitenkin useissa yhteyksissä tuonut julki kannan, jonka mukaan se kannattaa Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin oikeudenmukaista, kattavaa ja pysyvää ratkaisemista.

Liettuan parlamentti hyväksyi tiistaina 17. kesäkuuta uuden lakiesityksen, jolla kielletään vastaisuudessa kommunismin ja fasismin symbolien julkinen käyttö.

Kyseessä on sietämätön, historianvastainen ja vaarallinen rinnastaminen, joka muun muassa loukkaa fasismin murskaamisen puolesta henkensä antaneiden miljoonien kommunistien muistoa.

Tässä Liettuan, kommunistisen puolueen kieltäneen maan poliittisten voimien hyväksymässä päätöksessä edellytetään myös sakkorangaistuksia. Sen jälkeen, kun presidentti on allekirjoittanut uuden lain, sirppiä ja vasaraa julkisesti käyttävät joutuvat maksamaan 150–300 euron sakon.

On tunnettua, että monet kommunistiset puolueet, myös Kreikan kommunistinen puolue, käyttävät sirppiä ja vasaraa symbolinaan ja vaalitunnuksenaan.

Mikä on neuvoston kanta tähän sietämättömään ja historianvastaiseen päätökseen? Miten neuvosto suhtautuu siihen, että Euroopan parlamentin vaalien alla kommunististen puolueiden, esimerkiksi Kreikan kommunistisen puolueen, toiminta on tämän lain nojalla kiellettyä Liettuassa asuvien Kreikan kansalaisten äänten tavoittelemiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole keskustellut tästä asiasta, koska se ei kuulu sen toimialaan.

Moskova on esittänyt ajatuksen, että Irlannin äskettäinen kielteinen äänestystulos Lissabonin sopimuksesta saattaa vaikuttaa kielteisesti neuvotteluihin Euroopan unionin ja Venäjän välisestä strategisesta kumppanuussopimuksesta (www.euobserver.com). Mikä on puheenjohtajamaa Ranskan kanta Lissabonin sopimuksen ratifioimisprosessin mahdollisesta vaikutuksesta uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta Venäjän kanssa käytäviin neuvotteluihin? Onko Venäjä valmis aloittamaan neuvottelut uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta? Mikä on Venäjän reaktio EU:n neuvotteluvaltuutukseen, joka koskee pitkään jatkuneita ja yhä ratkaisemattomia ongelmia, jotka tähän neuvotteluvaltuutukseen on sisällytetty Liettuan aloitteen mukaisesti?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Lissabonin sopimuksen ratifiointiprosessilla ja Venäjän kanssa solmittavaa uutta sopimusta koskevilla neuvotteluilla ei ole suoraa yhteyttä. Näin ollen Irlannin kansanäänestyksen tulos ei vaikuta näihin neuvotteluihin, ja ne voivat jatkua suunnitellusti. Venäjä ja EU ovat todellisuudessa valmiit aloittamaan neuvottelut uudesta kahdenvälisestä sopimuksesta, jolla on tarkoitus korvata nykyinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Nämä neuvottelut käynnistettiin Hanti-Mansijskissa hiljattain pidetyssä EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa, jossa annettiin seuraavansisältöinen yhteinen lausuma:

Osapuolet sopivat siitä, että tavoitteena on solmia strateginen sopimus, joka antaa kokonaisvaltaisen kehyksen EU:n ja Venäjän välisille suhteille lähitulevaisuudessa ja auttaa kehittämään suhteen mahdollisuuksia. Tämän sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa oikeusperustaa ja saada aikaan suhteiden kaikkia tärkeitä alueita koskevat oikeudellisesti velvoittavat sitoumukset, sellaisina kuin ne on sisällytetty EU:n ja Venäjän väliseen yhteistyön neljään osalohkoon ja niitä koskeviin työsuunnitelmiin, joista sovittiin Moskovan huippukokouksessa vuonna 2005.

Lausuman mukaan uusi sopimus rakentuu kansainvälisille sitoumuksille, jotka velvoittavat EU:ta ja Venäjää.

Neuvottelujen ensimmäinen kierros pidettiin 4. heinäkuuta 2008 Brysselissä, jossa päästiin sopimukseen siitä, miten neuvotteluprosessissa edetään.

Ranskan maatalousministeri Michel Barnier on kehottanut Eurooppaa laatimaan elintarvikehuollon turvallisuutta koskevan suunnitelman ja vastustamaan sitä, että unionin maatalousbudjettia leikataan lisää. Tällaisilla toimilla olisi kuitenkin kielteisiä vaikutuksia, ne nostaisivat elintarvikkeiden hintoja maailmanlaajuisesti kriisiaikana eivätkä olisi mitenkään hyödyksi Euroopan maataloudelle pitkällä aikavälillä. Voisiko neuvosto ilmoittaa, mikä on sen näkemys YMP:n vaikutuksesta elintarvikkeiden hintoihin?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on täysin tietoinen siitä, että elintarvikkeiden nouseviin hintoihin on etsittävä tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita ratkaisuja.

Kuten parlamentin jäsen tietää, Eurooppa-neuvosto tarkasteli asiaa 19.–20. kesäkuuta⁽¹⁾neuvoston työn ja komission esittämän tiedonannon⁽²⁾ perusteella.

Hintojen äkillinen nousu on monimutkainen ilmiö, jolla on monia perimmäisiä syitä ja seurauksia.

Syiksi mainitaan erityisesti ilmastokysymys ja pääasiassa epäsuotuisista ilmasto-olosuhteista johtuvat viimeaikaiset huonot sadot tietyissä maailman valtioissa, erityisesti joidenkin nousevan talouden valtioiden kysynnän kasvusta johtuva tiettyjen elintarvikkeiden maailmanlaajuisen kysynnän kasvu, biopolttoaineiden maailmanlaajuinen kehitys, rahoitusmarkkinoilla tapahtuvan keinottelun vaikutus hintojen epävakauteen ja nousuun sekä öljyn hinnannoususta johtuva elintarvikkeiden tuotanto- ja kuljetuskustannusten nousu.

Tämän monimutkaisen tilanteen huomioon ottaen Eurooppa-neuvosto korostaa kaikkien asiaankuuluvien elimien suorittaman pätevän seurannan tärkeyttä ja mainitsee joukon mahdollisia lähestymistapoja. Tässä yhteydessä se muun muassa toteaa maatalouden pystyvän antamaan hyödyllisen panoksen ja olemaan yksi mahdollisista osatekijöistä mahdollisessa vastauksessa nykyiseen kriisiin.

Näin ollen Eurooppa-neuvosto toteaa päätelmissään, että ”EU on jo toteuttanut toimia elintarvikkeiden hintapaineiden lieventämiseksi: interventiovarastoja on myyty, vientitukia vähennetty, kesannointivaatimus on poistettu vuoden 2008 osalta, maitokiintiöitä on nostettu ja viljojen tuontitullit on poistettu. Näin unioni on parantanut tarjontaa ja vakauttanut maatalousmarkkinoita”.

Eurooppa-neuvosto myös toteaa, että kokonaisuudessaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) perättäiset uudistukset ovat ”ovat vahvistaneet sen markkinasuuntautuneisuutta […] ja saaneet EU:n viljelijät ottamaan hintakehityksen paremmin huomioon”; siksi Eurooppa-neuvoston mukaan on tärkeää jatkaa ja parantaa tätä suuntautuneisuutta, ja ”Samalla on varmistettava rehellinen kilpailu ja suosittava kestävää maataloutta kaikkialla EU:ssa ja varmistettava riittävä elintarvikkeiden tarjonta”.

Tulevaisuuden osalta Eurooppa-neuvosto painottaa: ”Yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastuksen yhteydessä neuvosto tarkastelee uusia toimia näiden asioiden käsittelemiseksi”.

Komission yksiköissä myös valmistellaan erityistoimenpiteitä köyhimpien ihmisten auttamiseksi sekä Euroopassa että muualla maailmassa, ja neuvosto tarkastelee niitä ajallaan. Meidän on myös jatkettava ponnistelujamme sen hyväksi, että maatalousala saa entistä tärkeämmän aseman yhteistyöpolitikassamme.

Lopuksi totean, että ennusteiden satojen kasvusta seuraavana satovuonna pitäisi auttaa vähentämään maataloustuotteisiin kohdistuvaa painetta.

EU on päättänyt torjua terrorismia sen kaikissa muodoissaan. Onko Eurooppa-neuvosto tietoinen, että tietyissä Euroopan maissa johtavien poliitikkojen tiedetään osallistuneen khalistanilaisen ääriliikkeen johtajien järjestämiin kokouksiin, joiden ainoana tarkoituksen on koordinoida kaikkien Intian terroristi- ja separatistiryhmien toimintaa kyseisen demokraattisen, liberaalin ja sekulaarisen maan yhtenäisyyden ja loukkaamattomuuden häiritsemiseksi?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole keskustellut asiasta, joka koskee johtavien eurooppalaisten poliitikkojen osallistumista khalistanilaisten ääriliikkeen johtajien järjestämiin kokoukseen.

Euroopan unioni on määrätietoisesti toteuttamaansa terrorismin torjuntaan liittyen julkistanut terroritekoihin osallistuneista henkilöistä ja yhteisöistä luettelon, joka sisältää Khalistan Zindabad Force -liikkeen, jonka varat on siksi jäädytetty koko unionin alueella.

Neuvosto päätti hyväksyä direktiivin jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (jonka hyväksyminen edellyttää yksimielistä päätöstä) ja ehdotuksen työajan järjestämiseen liittyviä tiettyjä näkökohtia koskevan direktiivin muuttamiseksi (jonka hyväksyminen edellyttää määräenemmistön päätöstä).

Miten kukin jäsenvaltio äänesti näistä kahdesta päätöksestä (miten äänet vastaan, puolesta ja tyhjää jakautuivat)?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia annettavan direktiivin osalta neuvosto haluaa huomauttaa, että kyseinen ehdotus perustuu EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 3 kohdan b alakohtaan. Näin ollen sen yhteydessä sovelletaan yhteispäätösmenettelyä, ja neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä.

Parlamentti hyväksyi 18. kesäkuuta 2008 pidetyssä täysistunnossa tarkistuksia komission ehdotukseen. Koska nämä tarkistukset vastaavat niitä tarkistuksia, joiden pysyvien edustajien komitean istuntoa johtava puheenjohtaja oli ilmaissut kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle 4. kesäkuuta 2008 lähettämällään kirjeellä olevan neuvoston hyväksyttävissä, voidaan todeta, että sopimukseen on päästy ensimmäisessä käsittelyssä⁽¹⁾. Siksi neuvostossa ei ole vielä ollut äänestystä vaan pikemminkin keskusteluja, joiden aikana on päästy sopimukseen kyseisen kirjeen sisällöstä.

Kyseisten toimielinten asiantuntijat suorittavat parhaillaan parlamentin äänestyksen tuloksena olleen tekstin oikeudellista ja kielellistä tarkastusta. Myöhemmin Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat säädöksen määräenemmistöllä.

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetusta direktiivistä voidaan todeta, että neuvosto pääsi 9. kesäkuuta 2008 määräenemmistöllä sopimukseen tätä direktiiviä koskevasta puheenjohtajavaltion ehdottamasta kokonaisratkaisusta. Neljä valtuuskuntaa (Kreikan, Unkarin, Maltan ja Espanjan valtuuskunnat) eivät voineet hyväksyä puheenjohtajavaltion kompromissiehdotusta, ja kolme muuta valtuuskuntaa (Belgian, Kyproksen ja Portugalin valtuuskunnat) pidättyivät äänestyksestä. Viisi valtuuskuntaa (Belgian, Kyproksen Kreikan, Unkarin ja Espanjan valtuuskunnat) laativat neuvoston pöytäkirjaan⁽²⁾merkittäväksi yhteisen lausuman, jossa ne selostivat kantaansa. Tässä lausumassa valtuuskunnat myös korostivat olevansa halukkaita rakentavasti tutkimaan mahdollisia vaihtoehtoja, jotta puheenjohtajavaltion, komission ja Euroopan parlamentin kanssa päästäisiin yleiseen kompromissiratkaisuun direktiiviehdotuksen lopullisessa hyväksymisvaiheessa.

Vuonna 2005 korkean tason asiantuntijaryhmä laati Loyola de Palacion johdolla raportin Euroopan laajuisten liikenneverkkojen laajentamisesta siten, että taataan niiden integroiminen unionin naapurimaiden verkkojen kanssa. Vuoden 2008 alussa komissio julkaisi asiasta tiedonannon. Samaan aikaan unionissa analysoitiin Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvien ensisijaisten hankkeiden tilaa, minkä johdosta aiotaan ehdottaa vuonna 2004 hyväksytyn 30 ensisijaisen hankkeen luettelon laajentamista. Ljubljanassa 6. toukokuuta 2008 kokoontuneessa epävirallisessa Euroopan unionin liikenneministerien kokouksessa oli esityslistalla muun muassa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen laajentaminen 27 jäsenvaltion tarpeiden huomioon ottamiseksi.

Voiko neuvosto ilmoittaa, missä vaiheessa keskustelut liikenneverkkojen laajentamisesta ovat, millainen on sen aikataulu ja mitkä unionin liikennehankkeet (meriliikenne, suurnopeusjunat, rautateiden rahtiliikennekäytävät sekä lento- ja tieliikenne) mahdollistavat pääsyn unionista Mustallemerelle?

Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa heinäkuussa 2008 pidetyllä istuntojaksolla.

Parlamentin jäsen on hyvin tietoinen siitä, että neuvosto ei voi tutkia voimassa olevaan lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia muutoin kuin komission ehdotuksen pohjalta. Komissio ei ole vielä esittänyt ehdotusta, joka koskee yhteisön suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi 29. huhtikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 884/2004/EY muuttamista. Kyseiset suuntaviivat sisältävät luettelon 30 ensisijaisesta hankkeesta. Komission mukaan ehdotus näiden suuntaviivojen ja ensisijaisten hankkeiden luettelon tarkistamiseksi on suunniteltu tehtäväksi vuonna 2010 edellä mainitun päätöksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

On syytä todeta, että ensisijainen hanke nro 7, joka on käynnissä (moottoritieyhteys Igoumenitsa/Patra–Ateena–Sofia–Budapest, kohti Bukarestia ja Constantaa) ja ensisijainen hanke nro 18 (sisävesiyhteys Rein/Maas–Main–Tonava), jotka vastaavat osittain yleiseurooppalaisen käytävän VII määritelmää, edistävät pääsyä Mustallemerelle.

Neuvosto pitää erittäin tärkeänä, että otetaan huomioon ne muutokset, joita EU:ssa ovat tapahtunut Euroopan laajuisia liikenneverkkoja (TEN-T) koskevien suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen, ja että kasvavan kaupankäynnin ja liikennevirtojen luomiin tarpeisiin vastataan. Tämä on todettu liikenne-, televiestintä- ja energianeuvoston kesäkuussa 2007 antamissa puheenjohtajan päätelmissä, jotka koskevat Euroopan laajuisten tärkeimpien liikennereittien jatkamista naapurimaihin.

Voiko komissio kertoa, onko se huolissaan käytännöstä, jossa ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksiin palkataan henkilöitä lukuvuoteen rajatuilla sopimuksilla, jotka uusitaan aina kouluvuoden alussa ja jotka päättyvät kesälomien ajaksi, jolloin esimerkiksi koulujen sihteerit ja vahtimestarit eivät saa vakinaiselle henkilöstölle kuuluvia oikeuksia, vaikka he tarjoavat täysin samoja palveluja ja työskentelevät tehtävässään usein vuosikausia?

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY)⁽¹⁾, Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY⁽²⁾ päätavoitteena on parantaa määräaikaisen työn laatua varmistamalla syrjimättömyyden periaatteen soveltaminen sekä laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä.

Perättäisten määräaikaisten sopimusten käytöstä johtuvien väärinkäytösten ehkäisemiseksi puitesopimuksen 5 lausekkeessa jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön yksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

a) perustellut syyt tällaisen työsopimuksen tai työsuhteen uudistamista varten

b) perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden enimmäiskokonaiskesto

c) tällaisten työsopimusten tai työsuhteiden uudistamisten lukumäärä.

Kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön yhden tai useampia näistä toimenpiteistä. Tuloksena on ollut, että määräaikaisia sopimuksia ei voida uusia kuin tietty määrä kertoja tai tietyn ajan jälkeen tai vain siinä tapauksessa, että uusimiseen on perustellut syyt. Tämän täytäntöönpanolain seurauksena määräaikaisia sopimuksia ei pitäisi voida uusia rajattomasti.

Lukuun ottamatta Espanjaa, jossa lainsäädäntöä muutettiin uskonnonopettajien saattamiseksi direktiivin soveltamisalan piiriin, komissio ei ole tietoinen toistuvien määräaikaisten sopimusten systemaattisesta käytöstä alemman ja ylemmän perusasteen oppilaitoksissa.

Yhteisön lainsäädäntö on suunniteltu ehkäisemään toistuvien määräaikaisten sopimusten väärinkäyttö. Parlamentin jäsentä pyydetään välittämään komissiolle kaikki olennaiset tiedot siitä, missä ja miten kyseisiä käytäntöjä esiintyy. Komissio päättää tältä pohjalta tarkoituksenmukaisimmasta menettelytavasta.

Euroopan unionissa on tällä hetkellä voimassa uudenaikainen ja kunnianhimoinen syrjinnän torjuntaa koskeva lainsäädäntökehys, jota on määrä vahvistaa ja täydentää uudella direktiivillä, jolla yhdenvertaisen kohtelun periaate ulotetaan koskemaan myös muita aloja työllisyyden lisäksi. Kuten kahden aiemman syrjinnän torjuntaa koskevan direktiivin (2000/78/EY⁽¹⁾ja 2000/43/EY⁽²⁾) kansalliseen lainsäädäntöön siirtämisestä saadut kokemukset osoittavat, kansalliseen lainsäädäntöön sisällyttäminen ei kuitenkaan takaa yhdenvertaista kohtelua käytännössä.

Mitä uusia konkreettisia toimia komissio ehdottaa uudessa syrjinnän torjuntaa koskevassa direktiiviehdotuksessa syrjinnän, häirinnän ja uhriksi joutumisen ennaltaehkäisystä, tasa-arvoasioista vastaavien elinten toiminnan kehittämisestä, syrjinnän kohteiksi joutuneiden tukemisesta ja vahvistetusta oikeudesta nostaa kanne syrjintätapauksissa, jotta lainsäädäntö pantaisiin tehokkaasti täytäntöön?

Komissio antoi 2. heinäkuuta 2008 osana uudistettua sosiaalista toimintaohjelmaa⁽³⁾ehdotuksen direktiiviksi⁽⁴⁾, jolla kielletään ikään, sukupuoliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen, uskontoon tai vakaumukseen perustuva syrjintä työelämän ulkopuolella. Se antoi myös tiedonannon ”Syrjimättömyys ja yhtäläiset mahdollisuudet: uusi sitoutuminen”⁽⁵⁾, jossa se viitoittaa tätä alaa koskevaa yleistä politiikkaansa.

Direktiiviehdotukseen sisältyy sisältää säännöksiä, jotka kieltävät häirinnän ja vastatoimenpiteet, sekä vaatimuksen tasa-arvoa edistävien elinten perustamisesta erityisesti syrjinnän kohteeksi joutuneiden tukemiseksi. Nämä säännökset ovat pitkälti yhdenmukaiset direktiivin 2000/43/EY⁽⁶⁾ vastaavien säännösten kanssa. Komissio katstoo, että jos nämä säännökset saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, ne antavat riittävät takuut syrjinnän kohteeksi joutuneille korvausta hakeville henkilöille.

Kreikan kansallisen tilastokeskuksen tietojen mukaan vuoden 2008 ensimmäisen kolmanneksen aikana rekisteröity työttömyys nousi 8,3 prosenttiin siten, että se koettelee pahiten työmarkkinoille juuri saapuneita työntekijöitä (33,4 %), nuoria (17,3 %) ja naisia (22,2 %). Työttömistä 46,7 prosenttia (200 000) on pitkäaikaistyöttömiä, jotka lakkaavat saamasta mitätöntä 404 euron työttömyyskorvausta 12 kuukauden työttömyysjakson jälkeen.

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä – aikana, jolloin hinnat nousevat hallitsemattomasti, palkat ovat pieniä ja köyhille myönnetään avustuksia – vastatakseen ammattiyhdistysliikkeen ehdotuksiin työttömien konkreettisesta suojelusta EU:n jäsenvaltioissa, 80 prosentin työttömyyskorvauksesta peruspalkasta ja työttömien sosiaaliturvasta koko työttömyysaikana siihen saakka, kunnes he löytävät kokopäiväisen ja pysyvän työpaikan?

Komissio on tietoinen niistä haasteista, joita jäsenvaltioilla on niiden pyrkiessä torjumaan hintojen nousua ja työttömyyttä.

Kuten maaliskuussa 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti, Euroopan unionin talouden perustekijät ovat edelleen terveellä pohjalla: julkisen talouden alijäämät ovat vähentyneet yli puolella vuodesta 2005, ja myös julkinen velka on laskenut hivenen alle 60 prosentin. Talouskasvu on edennyt 2,9 prosenttiin vuonna 2007 mutta ei todennäköisesti yllä samaan tänä vuonna. Kahden viime vuoden aikana on luotu 6,5 miljoonaa uutta työpaikkaa. Vaikka suhdannetekijöillä on ollut osuutensa asiaan, tähän kehitykseen ovat myötävaikuttaneet Lissabonin strategian yhteydessä viime vuosina toteutetut rakenneuudistukset sekä euron ja sisämarkkinoiden myönteiset vaikutukset. Tuloksena on ollut, että työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys ovat laskussa ja naisten ja iäkkäiden työntekijöiden työllisyys on parantunut.

Tästä huolimatta lisätoimenpiteitä tarvitaan yhä osallisuutta edistävien työmarkkinoiden alalla. Työmarkkinoiden marginaalisten ryhmien (heikon ammattitaidon omaavien, vammaisten ja lähtökohdiltaan heikompien nuorten) osallisuutta on lisättävä, jotta vuotta 2010 koskevat työllisyystavoitteet voidaan saavuttaa ja jotta uudistetun kasvua ja työllisyyttä koskevan strategian sosiaalista ulottuvuutta voidaan vahvistaa.

Heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistaminen on yksi sosiaalista suojelua ja yhteiskunnallista osallisuutta koskevan avoimen koordinointimenetelmän ensisijaisista tavoitteista. Tällä prosessilla Euroopan unioni koordinoi ja kannustaa jäsenvaltioita torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä hyvien käytäntöjen vaihdon ja vastavuoroisen oppimisen pohjalta uudistamaan sosiaalisen suojelun järjestelmiään. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden integroinnin tukemiseksi komissio edistää uutta aktiivisen osallisuuden strategiaa, jossa yhdistyvät asiaankuuluva tulotuen tason tarjoaminen, vahvemmat yhteydet työmarkkinoihin ja palvelujen saannin parantaminen. Nimenomaan elintarvikkeiden ja öljyn hintojen nousun vaikutusten osalta parlamentin jäsentä pyydetään tutustumaan komission tästä asiasta hiljattain antamiin tiedonantoihin, muun muassa tiedonantoon ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen – Suunta EU:n toimille”⁽¹⁾.

Lisäksi vähävaraisimmille henkilöille suunnattua EU:n elintarvikeapuohjelmaa⁽²⁾, jonka nojalla on annettu elintarvikeapua kaikkein vähävaraisimmille henkilöille yli 20 vuoden ajan, tarkistetaan parhaillaan ja sen suhteen harkitaan monia mahdollisia uudistuksia. Ohjelmalla pyritään täydentämään jäsenvaltioiden aloitteita, ja ohjelman talousarvio on kasvanut vuoden 1987 vajaasta 200 miljoonasta eurosta yli 305 miljoonaan euroon vuonna 2008.

Kreikassa Attikan Shistoun teollisuusalueen työnantajat ovat ryhtyneet kiivaaseen hyökkäykseen työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysliikkeen vapauksia vastaan. Työnantajat poistivat provosoivalla tavalla 11. kesäkuuta illalla parakin, joka toimi teollisuusalueen työntekijöitä edustavien viiden ammattiyhdistyksen väliaikaisena toimistona. On ilmeistä, että työnantajat pyrkivät toiminnallaan luomaan työntekijöiden geton, jossa ei sovellettaisi kollektiivisia työehtosopimuksia sekä työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevia sääntöjä. Tuhannet työntekijät ovat esittäneet välittömän vastalauseensa vaatien ammattiyhdistysten toiminnan käynnistämistä kyseisellä teollisuusalueella.

Tuomitseeko komissio tämän työnantajien toimenpiteen, jolla loukataan räikeästi esteetöntä ammattiyhdistystoimintaa ja ilmaisunvapautta?

Komissio korostaa, että yhdistymisvapaus olisi katsottava perusoikeudeksi. Sitä on siten kunnioitettava kaikissa yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Bosman antamassaan tuomiossaan seuraavasti: ”Yhdistymisvapauden periaate, joka on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 11 artiklassa ja joka pohjautuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen, on yksi niistä perusoikeuksista, joita […] vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojataan yhteisön oikeudessa”.

Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklassa säädetään, että jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen ja erityisesti ammattiyhdistystoiminnassa. Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskeva yhteisön peruskirja sisältää vastaavan määräyksen (luku 13)⁽¹⁾.

EU.n säädöksissä ei kuitenkaan ole nimenomaisia säännöksiä järjestäytymisoikeudesta. EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 5 kohdan mukaan oikeus toteuttaa sosiaalipolitiikan alan toimenpiteitä ei koske järjestäytymisoikeutta.

Komissio korostaa, että EY:n perustamissopimus ei anna komissiolle valtuuksia ryhtyä toimiin yksityisiä yrityksiä vastaan, jotka mahdollisesti ovat rikkoneet yhdistymisvapautta. Näissä tapauksissa on jäsenvaltioiden viranomaisten ja erityisesti tuomioistuinten tehtävä varmistaa kaikkien kyseistä tapausta koskevien olennaisten tosiasioiden perusteella ja kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön sekä yhteisön lainsäädännön mukaisesti, että kyseistä oikeutta kunnioitetaan niiden alueella.

Ranska kumosi kaavailtua aiemmin – EU-puheenjohtajuuskautensa ensimmäisenä päivänä – uusista EU-maista (Romaniaa ja Bulgariaa lukuun ottamatta) saapuvien työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat rajoitukset.

Ranska myönsi vuonna 2006 itäeurooppalaisille oikeuden vapaaseen työllistymiseen, mutta tämä oikeus rajattiin tietyille ammattiryhmille. Itäeurooppalaiset pääsivät tuolloin vain 40 prosenttiin Ranskan työmarkkinoista. Nyt Ranska on päättänyt poistaa kaikki esteet jo ennen vuoteen 2009 kestäväksi kaavaillun siirtymäkauden päättymistä. Työmarkkinoiden osittainen avaaminen ei päinvastaisista peloista huolimatta johtanut itäeurooppalaisen työvoiman joukkohyökymiseen sikäläisille markkinoille, ja pelkoja symboloiva puolalainen putkimies ei aiheuttanut häiriöitä Ranskan työmarkkinoilla.

Saksa, Itävalta, Tanska ja Belgia soveltavat edelleen rajoituksia idästä saapuviin työntekijöihin.

Miten komission mielestä suurimpiin EU-maihin lukeutuvan Ranskan esimerkki vaikuttaa maihin, jotka soveltavat edelleen rajoituksia? Miten esteiden poistaminen vaikuttaa Ranskan talouteen?

Vuoden 2003 liittymissopimukseen sisältyvät siirtymäjärjestelyt, jotka sallivat jäsenvaltioiden rajoittaa pääsyä niiden työmarkkinoille, on jaettu kolmeen selkeään vaiheeseen. Nykyinen (toinen) vaihe päättyy 30. huhtikuuta 2009. Tämän vaiheen aikana ne jäsenvaltiot, jotka yhä rajoittavat pääsyä työmarkkinoilleen siten, että se koskee työntekijöitä kahdeksasta niistä 10 jäsenvaltiosta, jotka liittyivät unioniin 1. toukokuuta 2004, voivat kukin ratkaista, rajoittavatko ne pääsyä vaiheen loppuun saakka, vai poistavatko ne rajoitukset aikaisemmin.

Periaatteessa kaikkien rajoitusten voimassaolon pitäisi päättyä 30. huhtikuuta 2009. Vain ne jäsenvaltiot, joiden työmarkkinat ovat vakavan häiriön kohteena tai niihin kohdistuu sen uhka, voivat – mikäli että ne ilmoittavat asiasta komissiolle 30. huhtikuuta 2009 mennessä – jatkaa työmarkkinoilleen pääsyn rajoittamista korkeintaan kahden lisävuoden ajan.

Ranskan tekemän työmarkkinoidensa avaamista koskevan päätöksen vaikutus Ranskan talouteen on todennäköisesti myönteinen. Ranskalaiset yritykset voivat hyödyntää suurempaa työvoimapoolia, mikä tuo niille helpotusta sellaisten avoimien toimien täyttämisessä, joihin ei ole saatavissa paikallisia työntekijöitä. Kokemukset kaikista niistä jäsenvaltioista, jotka ovat avanneet työmarkkinoitaan vaadittua aikaisemmin, osoittavat, että työvoiman siirtyminen niin sanotuista uusista jäsenvaltioista on tuonut helpotusta työmarkkinoiden pullonkauloihin, lisännyt työvoiman joustavuutta, alentanut inflaatiopaineita ja edistänyt talouskasvua. Sillä ei ole kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta työttömyyteen tai paikallisten työntekijöiden palkkoihin.

Yleinen siirtolaisvastainen politiikka ja yrityksille myönnetty ”koskemattomuus” aiheuttavat työntekijöihin kohdistuvia barbaaritekoja. Tyyppiesimerkkinä tästä on ”Lady Fashion” -vaatetusyritys, jossa työnantajat terrorisoivat ja kohdistavat raakaa väkivaltaa työntekijöihin, jotka vastustavat sietämättömiä työoloja. Vastaavasti estetään ammattiyhdistysten puuttuminen asiaan. Lukuisat työntekijät joutuivat mellakoitsijoiden hyökkäyksen kohteiksi siten, että heitä hakattiin putkin ja kepein, koska he eivät menneet töihin sunnuntaina. Kun työntekijät valittivat hakkaamisesta, yritys ilmoitti irtisanovansa heidät kaikki. Vastaavanlaista väkivaltaa on esiintynyt myös aiemmassa tapauksessa, jossa siirtolaistyöntekijä vaati palkkojaan.

Tuomitseeko komissio nämä toimet sekä ammattiyhdistysten toiminnan estämisen, joka yleistyy yritysten noudattaman työntekijöiden vastaisen politiikan johdosta?

Komissio katsoo, että työntekijöiden hyväksikäyttöä ja heidän perusoikeuksiensa loukkaamista ei voida hyväksyä. Kaikilla ihmisillä on kansallisuudestaan riippumatta oikeus ihmisarvoon ja ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Nämä oikeudet on vahvistettu Nizzassa vuonna 2000 juhlallisesti julistetussa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Lisäksi direktiivin 89/391/ETY⁽¹⁾ mukaan työnantajan yleisenä velvollisuutena on huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä kaikissa työhön liittyvissä tilanteissa.

EU:n alueella laittomasti oleskelevien maahanmuuttajien osalta neuvosto antoi toukokuussa 2007 ehdotuksen direktiiviksi maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä⁽²⁾. Ehdotuksen mukaan työnantajat määrättäisiin seuraamuksiin, joita ovat muun muassa sakot ja erääntyneiden palkkojen maksaminen. Lisäksi vakavissa tapauksissa, kun työolot osoittavat erityistä hyväksikäyttöä, työnantajille voitaisiin määrätä myös rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jäsenvaltioita vaadittaisiin luomaan tehokkaat kantelumekanismit, joiden avulla asianomaiset kolmansien maiden kansalaiset voivat esittää vaatimuksensa joko suoraan tai tätä varten nimettyjen kolmansien osapuolten kuten ammattiliittojen tai muiden järjestöjen välityksellä.

Parlamentin jäsenen nimenomaisen kysymyksen osalta, joka koskee työnantajien toimintaa ammattijärjestöjen toiminnan estämiseksi, komissio korostaa, että yhdistymisvapaus olisi katsottava perusoikeudeksi. Sitä on siten kunnioitettava kaikissa yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Bosman antamassaan tuomiossa: ”Yhdistymisvapauden periaate, joka on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 11 artiklassa ja joka pohjautuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen, on yksi niistä perusoikeuksista, joita […] vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suojataan yhteisön oikeudessa.” Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklassa säädetään, että jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen ja erityisesti ammattiyhdistystoiminnassa. Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskeva yhteisön peruskirja sisältää vastaavan määräyksen (luku 13)⁽³⁾.

EY:n perustamissopimuksen 137 artiklan 5 kohdan mukaan oikeus toteuttaa sosiaalipolitiikan alan toimenpiteitä ei koske järjestäytymisoikeutta. Lisäksi komissio korostaa, että EY:n perustamissopimus ei anna komissiolle valtuuksia ryhtyä toimiin yksityisiä yrityksiä vastaan, jotka mahdollisesti ovat rikkoneet yhdistymisvapautta. Näissä tapauksissa on jäsenvaltioiden viranomaisten ja erityisesti tuomioistuinten tehtävä varmistaa kaikkien kyseistä tapausta koskevien olennaisten tosiasioiden perusteella ja kansallisen, yhteisön ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti, että kyseistä oikeutta niiden alueella kunnioitetaan.

Uskooko komissio Euroopan teollisuuden vahvistuvan vai heikkenevän nyt kun Lissabonin sopimusta ei voida panna täytäntöön? Miten komissio uskoo, että Lissabonin sopimuksen kaatuminen vaikuttaa teollisuuteen, kun sitä ei voida ratifioida kaikissa 27 jäsenvaltiossa?

Komission puheenjohtaja on korostanut parlamentissa 18. kesäkuuta 2008 pitämässään puheessa, että Lissabonin sopimuksella on edelleen olennainen merkitys pyrittäessä vastaamaan niihin haasteisiin, joita Euroopan unionilla on nyt edessään. Näitä haasteita ovat entistä demokraattisemman unionin rakentaminen, parlamentin toimivallan lisääminen, kansallisten parlamenttien tehtävän tunnustaminen, unionin toimintakyvyn vahvistaminen toiminnassa muun muassa maahanmuuton, energian, ilmastonmuutoksen ja sisäisen turvallisuuden alalla sekä unionin yhtenäisyyden ja tehokkuuden lisääminen maailmanlaajuisella tasolla.

Teollisuuspolitiikan osalta jo nykyisen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 157 artiklassa säädetään selvistä valtuuksista harjoittaa teollisuupolitiikkaa yhteisön tasolla. Tämän politiikan tavoitteena on tarjota teollisuutemme kilpailukyvylle ja innovoinnille asianmukaiset yleiset edellytykset ottaen huomioon, että useimmat yritykset ovat pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Siihen sisältyy horisontaalisia ja alakohtaisia aloitteita, joilla autetaan yrityksiä voittamaan globalisaation, nopean teknologisen muutoksen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tuomat haasteet. Tarkoituksena on parantaa yritysten kilpailukykyä ja edistää edistää kasvua, innovointia ja työpaikkojen luomista.

Lissabonin sopimus sisältää seuraavat muutokset uuteen 173 artiklaan: ”Komissio voi tehdä aiheellisia aloitteita tämän yhteensovittamisen edistämiseksi, erityisesti aloitteita, joilla on tarkoitus vahvistaa suuntaviivoja ja indikaattoreita, järjestää parhaita käytäntöjä koskevien tietojen vaihtoa sekä valmistella tarvittavat tekijät säännöllistä seurantaa ja arviointia varten. Euroopan parlamentti pidetään täysin ajan tasalla.” Perustamissopimus tekisi komission roolin teollisuuspolitiikassa selkeämmäksi, erityisesti sen oman työn ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävän työn koordinoinnissa. Se myös auttaisi vahvistamaan parlamentin merkitystä perustamissopimuksessa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa.

Lissabonin sopimus ei kuitenkaan johtaisi mihinkään EU:n nykyisen teollisuuspolitiikan olennaiseen uudelleensuuntaamiseen. Lissabonin sopimuksen sisältämät teollisuuspolitiikan alaa koskevat muutokset eivät ole korvaamattoman tärkeitä, joten komissio voi silti jatkuvasti harjoittaa tätä nykyaikaista teollisuuspolitiikkaa.

Ottaen huomioon asiat, joita Roomassa äskettäin järjestetyssä FAO:n maailmanlaajuisessa elintarvikekonferenssissa käsiteltiin, mitä toimenpiteitä komissio aikoo ehdottaa maatalouspolitiikan mukauttamiseksi kyseisen konferenssin tuloksiin?

Komission tiedonannossa ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen – Suunta EU:n toimille” (KOM(2008)0321) määritettiin joukko toimia kriisin ratkaisemiseksi ja tilanteen vakavimpien seurausten lievittämiseksi etenkin kehitysmaissa, joissa on ollut ruokamellakoita ja joissa nälänhätä ja aliravitsemus ovat lisääntyneet. Tiedonannossa mainittiin vain lyhyesti EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja tuotiin esiin joitakin vähäisempiä muutoksia, joita on tehty elintarviketuotantoa koskevan lisääntyneen huolestuneisuuden vuoksi. Voisiko komissio esittää selkeän kantansa EU:n tarpeesta ylläpitää ja lisätä elintarviketuotantoa, ottaen huomioon elintarvikkeiden saannin maailmanlaajuista turvaamista koskevan huolestuneisuuden, ja esittää yleisen näkemyksensä monimutkaisesta keskinäisestä vuorovaikutuksesta, joka koskee ilmastonmuutoksen hillitsemistä, tuotantopanosten vähentämistä maataloudessa ja elintarviketuotannossa sekä tarvetta asettaa kestävä elintarviketuotanto etusijalle?

Elintarvikekriisi yhdistettynä jatkuvaan öljyn hinnan nousuun uhkaa tehdä tyhjiksi viimeksi kuluneen puolentoista vuosikymmenen aikana saavutetut edistysaskeleet. Maailmanlaajuinen elintarvikekriisi vaatii Euroopan unionilta vahvaa johtajuutta. Voiko komission jäsen ilmoittaa edellä mainitut seikat huomioon ottaen, miten niissä komission suunnitelmissa on edistytty, joiden johdosta käyttämättömät maataloustuet annettaisiin kehitysmaiden viljelijöille, jolloin heitä autettaisiin kohtaamaan hintojen noususta aiheutuvat ongelmat ja tarjottaisiin maatalouden kehittämiseen kipeästi kaivattuja varoja?

Onko Euroopan unioni tosissaan siinä, että se aikoo auttaa kehitysmaita elintarvikekriisissä? Jos se on, niin eikö sen pitäisi tehdä paljon enemmän sen omien maanviljelijöiden kapasiteetin hyödyntämiseksi?

Komissio näyttää vieläkin olevan haluton vaatimaan Euroopan unionin maanviljelijöitä antamaan täyden työpanoksensa maailman elintarviketuotannon turvaamiseksi. On ilmiselvää, että elintarviketuotantoa on lisättävä kaikkialla maailmassa Euroopan unioni mukaan lukien.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan investoimalla ja toimintaa jarruttavaa byrokratiaa aidosti vähentämällä voitaisiin saada aikaan paljon.

Miten komissio aikoo reagoida kyseiseen haasteeseen ja kehittää tuotteliaan ja kilpailukykyisen Euroopan unionin elintarviketuotantoketjun, joka edistäisi elintarviketurvaa maailmanlaajuisesti ja hyödyttäisi Euroopan unionin kuluttajia?

Komission ensimmäisellä yleishuomautuksella annetaan osittain vastaus kaikissa neljässä kysymyksessä esitettyyn huoleen terveystarkastuksesta. Ehdotus sisältää poliittisia uudistuksia, joilla reagoidaan elintarviketuotantoa ja elintarvikkeiden kasvavaa kysyntää koskevaan huoleen: kesannointi ehdotetaan poistettavaksi, ja maitokiintiöjärjestelmä poistetaan vaiheittain käytöstä. Nämä toimenpiteet täydentävät kesannoinnin poistamista ja maitokiintiöiden nostamista aikaisemmin vuonna 2008, millä on jo ollut vaikutuksia tämän vuoden tuotantoon. Ajan myötä nämä tuotantovaikutukset ovat kumuloituvia, tärkeitä ratkaisuja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevaan huoleen. Tämän vuoksi yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on myös tulevaisuudessa osa ratkaisua, jolla maailmanlaajuista painetta elintarvikkeiden hintoihin helpotetaan.

Jäsen Medina Ortega vaati Roomassa 3.–5. kesäkuuta 2008 pidetyn elintarvikkeiden turvallisuutta koskevan FAO:n⁽¹⁾konferenssin seurantaa. Maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava komission jäsen osallistui tähän konferenssiin, ja komissio on jo reagoinut julistukseen, jossa vaaditaan kiireellisiä ja koordinoituja toimia niiden kielteisten vaikutusten torjumiseksi, joita huimasti kohonneilla elintarvikkeiden hinnoilla on maailman heikoimmassa asemassa oleviin valtioihin ja kansoihin. Komissio on myös aktiivisesti sitoutunut saattamaan Dohan kehitysohjelman pikaiseen ja menestyksekkääseen päätökseen. Komissio on sitoutunut saavuttamaan sopimuksen, joka edistää kehitysmaiden elintarviketilanteen parantamista. Lisäksi – asia, jonka myös kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen otti esiin – komissio valmistelee ehdotusta uudesta rahastosta, jolla tuettaisiin kehitysmaiden maataloutta. EU tukee kehitysmaissa sellaista ratkaisua, joka parantaa maataloustuotteiden tarjontaa, erityisesti myöntämällä tarpeellista rahoitusta maatalouden tuotantopanoksiin. Komissio aikoo esittää konkreettisen ehdotuksen myöhemmin heinäkuussa 2008. Tämä tyhjentävä paketti antaa vastauksen myös Alyn Smithin esittämiin kysymyksiin.

Mairead McGuinness pyytää komission arviota ilmastonmuutoksesta ja sen yhteydestä kestävään elintarviketuotantoon. Komissio katsoo, että ilmastonmuutoksen vaikutus maataloustuotantoon eroaa paljon alueiden ja sektoreiden kesken, jolloin ei ole yhtä ainoaa ratkaisua kaikkien unionin osaksi tulevien asioiden hoitamiseksi. Kuten maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava komission jäsen sanoi vastauksessaan edellisiin kysymyksiin, komissio on ehdottanut, että terveystarkastuksen yhteydessä otetaan toisen pilarin toimien avulla huomioon ilmastonmuutokseen ja kestävään elintarviketuotantoon liittyvät kasvavat huolenaiheet.

Koko maailmassa tunnettua erikoisuutta, Karlsbadin vohveleita, on valmistettu satojen vuosien ajan sudeettisaksalaisten omistamissa leipomoissa Böömin kylpyläkaupungeissa, Karlsbadissa, Marienbadissa ja Franzensbadissa, ja 1800- ja 1900-luvuilla myös muualla Euroopassa ja maailmassa. Nykyisin näitä korkealuokkaisia vohveleita valmistaa Wetzel-niminen yritys Baijerissa sijaitsevassa Dillingen an der Donaun kaupungissa, minne yrityksen omistaja Marlene Wetzel-Hackspacher perusti tuotannon uudelleen, kun hänet oli toisen maailmansodan jälkeen karkotettu Böömistä. Voiko komissio taata, että Wetzel-Hackspacherin perhe voi vastaisuudessakin myydä tätä erikoisuutta Karlsbadin vohveleiden nimellä? Mikä tilanne vallitsee tällä hetkellä niiden Tšekin tasavallasta tehtyjen yritysten suhteen, joilla pyritään lopettamaan tämä arvokas perinne?

Komissio vahvistaa, että komissio on saanut vastalauseita, jotka koskevat ehdotusta ”Karlovarské oplatky” (Karlsbadin vohvelit) -nimen rekisteröimiseksi suojattuna maantieteellisena merkintänä (SMM), ja että kyseisten osapuolten kesken käydään parhaillaan neuvotteluja. Komissio ei voi puuttua asiaan prosessin ollessa käynnissä, ja olisi väärin, jos se kommentoisi tämän tapauksen kummankaan puolen todisteiden ansioita.

Komissio haluaa kuitenkin korostaa, että jos nimi ”Karlovarské oplatky” rekisteröidään, kyseisen nimen käyttö olisi suojattu muun muassa mahdolliselta ”väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka [...] suojattu nimi on käännetty”. Riitatapauksessa ja olettaen jälleen, että nimi ”Karlovarské oplatky” rekisteröidään – mitä ei ole vielä päätetty – olisi kansallisten tuomioistuinten ja loppujen lopuksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asia ratkaista, kuuluuko kysyjän esittämän ”Karlsbader Oblaten” -nimen käyttö maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20. maaliskuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 510/2006⁽¹⁾ kyseisen säännöksen tai jonkin muun säännöksen soveltamisalaan.

Tarkistetun maataloustekstin julkaisemisen jälkeen enemmistö jäsenvaltioista on ilmaissut tukevansa sitä. Voiko komissio kertoa, ovatko muut WTO-maat antaneet myönteisiä merkkejä maatalousneuvotteluiden suhteen? Katsooko komissio, että nyt on tilaisuus saattaa neuvottelukierros menestyksellisesti päätökseen tämän vuoden loppuun mennessä?

Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenet pitävät yleisesti nykyisenlaista luonnosta maataloustekstiksi hyväksyttävänä perustana jatkoneuvotteluille. Joitakin kysymyksiä on kuitenkin vielä ratkaistava. Siksi komissio työskentelee yhdessä muiden WTO:n jäsenten kanssa Genevessä, jotta maatalouden neuvottelukomitea voi viimeistellä tekstin, joka voi olla sopivana pohjana ministeritason neuvotteluille.

Tarkasteltaessa kysymystä siitä, onko nyt tilaisuus saattaa neuvottelukierros menestyksellisesti päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä, komissio katsoo, että on täysin mahdollista, että niin voidaan tehdä. Komissio tekeekin neuvoston valtuutuksen pohjalta parhaansa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ensin on kuitenkin tehtävä lujasti työtä.

WTO:n pääjohtaja Lamy on nyt tehnyt selväksi, että hän aikoo kutsua 21. heinäkuuta 2008 tienoilla koolle ministerikokouksen sopimaan yksityiskohtaisista säännöistä. Se, saadaanko kierros päätökseen ennen vuoden 2008 loppua, riippuu hyvin paljon tämän ministerikokouksen tuloksesta ja kaikkien jäsenten hyvästä tahdosta viedä neuvotteluja eteenpäin sen jälkeen.

Olipa lopullinen sopimus mikä tahansa, sen on joka tapauksessa oltava kokonaisvaltainen ja katettava ne kysymykset, joiden osalta EU:lla on selvä tavoite. Maataloudessa odotetun kunnianhimoisen tuloksen on erityisesti oltava täysin vastaava kuin neuvottelujen muilla aloilla, joita ovat muun muassa NAMA⁽¹⁾, palvelut ja säännöt ja maantieteelliset merkinnät.

Komissio totesi 17. kesäkuuta 2008 antamassaan kirjallisessa vastauksessa kysymykseeni (H-0387/08) mukauttamisen soveltamisesta uusissa jäsenvaltioissa, että vuonna 2012 uusissa ja vanhoissa jäsenvaltioissa maksetaan (mukauttamisen jälkeen) yhtä suuri määrä suoraa tukea eli noin 87 prosenttia tuen kokonaismäärästä.

Valitettavasti tuen määrä maatalousmaan hehtaaria kohden ei ole sama, vaikka tuotantokustannukset uusissa ja vanhoissa jäsenvaltioissa ovat vuonna 2012 jo hyvin samantasoiset.

Millä aikataululla komissio aikoo toteuttaa hehtaarituen yhdenmukaistamisen vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa?

Tuotannosta riippumaton tuki perustuu viidentoista jäsenvaltion EU:n valtioiden osalta historialliseen tai alueelliseen viitetuotantoon ja kymmenen jäsenvaltion EU:n valtioiden osalta liittymissopimuksessa määriteltyyn, kyseisenä ajankohtana saatavilla olevaan luotettavimpaan tietoon. Siksi suoran tuen maksun tasoa ei ole eriytetty vain vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden kesken, vaan myös kaikkien jäsenvaltioiden sekä alueiden ja yksittäisten viljelijöiden kesken (valitusta tuotannon määrään sitomattoman tuen mallista riippuen).

Terveystarkastuksen vaiktustenarviointi on osoittanut, että sama 27 jäsenvaltion EU:n kaikille valtioille maksettava yhtenäinen tuki ei parantaisi tukien kaiken kaikkiaan ”epätasaista” jakautumista tilojen kesken, vaan johtaisi suunnattoman suureen määrärahojen uudelleenjakoon jäsenvaltioiden kesken. Lisäksi se vääristäisi tulosuhteita maatalousalan ja muiden talouden alojen kesken, koska 12 jäsenvaltion EU:n valtioiden maataloustulo on EU:hun liittymisen jälkeen kasvanut jo voimakkaasti.

Terveystarkastusta koskeva ehdotus helpottaa kuitenkin siirtymistä kohti yhtenäisempää tukea jäsenvaltion sisällä, koska kukin jäsenvaltio voi suunnata siihen sisältyvää tuen uudellenjakoa aikaisempaa puolueettomin kriteerein. Suurempaa jäsenvaltioiden välistä määrärahojen uudelleenjakoa voidaan harkita kuitenkin vain talousarviotarkistuksen ja määrärahojen jaon kokonaistason yhteydessä, ei pelkästään suoraa tukea koskevana kysymyksenä.

Ilmastonmuutos tuntuu jo kaikissa Euroopan unionin maissa. Lähivuosina unionin on pystyttävä sekä torjumaan tehokkaasti sen syitä että mukautumaan uusiin ilmasto-oloihin. Etenkin unionin etelä- ja itäosassa sijaitsevat jäsenvaltiot tulevat kärsimään jatkuvasti kuivuudesta, helleaalloista ja viljelyalueiden aavikoitumisesta. Tällä on tuhoisia vaikutuksia ravintokasvien viljelyyn. Lisäksi erään tieteellisen tutkimuksen mukaan vedestä, etenkin juomavedestä, tulee lähivuosina olemaan puutetta.

Mitä toimenpiteitä komissiolla on suunnitteilla, jotta voidaan kehittää tehokas kastelujärjestelmä, jonka avulla edellä mainitut jäsenvaltiot voivat harjoittaa tehokasta maataloutta, jolla pystytään ruokkimaan niiden omien alueiden väestö ja jonka tuotteita voidaan lisäksi viedä kolmansiin maihin? Mitä yhteisön varoja on varattu tällaisille toimenpiteille? Mikä on unionin tuleva politiikka maatalousmaan kastelun suhteen?

Yhteisellä maatalouspolitiikalla tarjotaan jo taloudellista apua, joka kannustaa maatalouden toimintatapojen muuttamiseen. Se koskee esimerkiksi vanhojen kastelujärjestelmien korvaamista vähemmän vettä kuluttavilla uusilla järjestelmillä, peltojen muuttamista laidunmaaksi, nykyisten viljelykasvien vedenkäytön vähentämistä ja lampien tai muiden tekijöiden rakentamista. Tätä apua tarjotaan erityisesti maatalouden ympäristötoimilla ja investointituilla.

Tämän ohella komissio on hiljattain esittänyt yhteisen maatalouspolitiikan vuoden 2003 uudistuksen tarkistamista koskevat ehdotukset, niin sanotut terveystarkastusehdotukset. Monet ehdotetut toimet auttaisivat vastaamaan veden riittävyyttä koskeviin huolenaiheisiin. Hyvää viljelykuntoa ja ympäristöä koskeva ehdotettu uudessa standardissa vaaditaan niiden lupamenettelyjen noudattamista, jotka koskevat veden käyttöä kasteluun. Ehdotus pakollisen mukauttamisen lisäämisestä 13 prosenttiin vuoteen 2013 mennessä tarjoaisi uutta rahoitusta maaseudun kehittämisohjelmien vahvistamiseen, muun muassa vesien hoitoon. Lisäksi komissio kiinnittää parlamentin jäsenen huomiota siihen, että kuivuuteen liittyen komissio antoi heinäkuussa 2007 tiedonannon ”Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa”, jossa nostetaan esiin tulevien toimien poliittiset suuntaviivat. Kyseisessä tiedonannossa nostetaan esiin Euroopassa olevat tärkeät vedensäästömahdollisuudet sekä tarve hyödyntää näitä mahdollisuuksia ennen kuin harkitaan mitään uusia vedenhankintaratkaisuja. Tämä pätee maatalouden toimintoihin ja erityisesti kasteluun, missä kastelutekniikoiden ja -käytäntöjen kehittäminen ja kasteluverkostojen parantaminen voivat johtaa merkittäviin vedensäästöihin. Komissio on sitoutunut antamaan tiedonantoa koskevan seurantakertomuksen ennen vuoden 2008 loppua.

Yli 100 miljoonaa eurooppalaista tekee joka vuosi vapaaehtoistyötä. Se edistää sukupolvien välistä solidaarisuutta, kulttuurien välistä vuoropuhelua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, jotka kaikki ovat perussopimuksiin kirjattuja EU:n arvoja ja tavoitteita. Katsooko komissio, että eurooppalainen vapaaehtoistyön vuosi 2011 olisi komission kannalta erinomainen keino antaa kohdennettua tukea EU:n alueen kaikille vapaaehtoistyön tekijöille?

Komissio on täysin tietoinen vapaaehtoistyön merkityksestä Euroopassa ja sen arvokkaasta panoksesta muun muassa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, aktiivisen Euroopan kansalaisuuden, sukupolvien välisen solidaarisuuden ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäjänä.

Komission on viime kuukausina seurannut tiiviisti parlamentin, alueiden komitean ja talous- ja sosiaalikomitean vapaaehtoistyön alalla tekemää työtä.

Erityisesti parlamentin jäsenen mietintö vapaaehtoistyön roolista taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä on tärkeä askel vapaaehtoistyön tukemiseen Euroopan unionissa, ja se sisältää erittäin hyviä neuvoja. Komissio jakaa täysin mietinnössä esiin nostetun näkemyksen, jonka mukaan vapaaehtoistyöllä on tärkeä merkitys epävirallisen ja epämuodollisen oppimisen kautta syntyvän sosiaalisen osallisuuden edistämisessä.

Komissio käynnistää tutkimuksen vapaaehtoistyöstä Euroopan unionissa. Se nostaa siinä esiin tämänhetkisen tilanteen, kriittiset kysymykset ja alan haasteet EU:n kannalta, jotta päätöksentekijät voivat helpommin määrittää parhaan etenemistavan sekä sen, mitkä Euroopan tason tulevien aloitteiden puitteet voisivat olla.

Edellä mainitun tutkimuksen tulosten perusteella komissio tutkii, mitkä olisivat parhaat vapaaehtoistyön alalla toteutettavat aloitteet. Tähän kuuluu tulevan eurooppalaisen vapaaehtoistyön vuoden harkitseminen.

Komissio esitti 23. tammikuuta 2008 kauaskantoisen ehdotuskokonaisuuden, joka täyttää Euroopan unionin kunnianhimoiset sitoumukset, joiden mukaisesti torjutaan ilmastonmuutosta ja edistetään uudistuvia energialähteitä vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeen. Keskeistä strategiassa on se, että päästökauppajärjestelmää, EU:n tärkeintä kustannustehokkaasti päästöjä vähentävää välinettä, tehostetaan ja laajennetaan.

Millä tahansa kansainvälisellä sopimuksella saataisiin hiilivuodon riski lähes olemattomaksi. Tällaista sopimusta ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Sen selvittämiseksi, mihin energiaintensiivisiin teollisuudenaloihin hiilivuoto vaikuttaisi eniten, tarvitaan lisää tietoa. Yritystoiminnan pääosasto kerää parhaillaan lukuisille päästökauppajärjestelmässä mukana oleville teollisuudenaloille osoitetun kyselyn tuloksia.

Ottaen huomioon, että kyseinen asia herättää huolestuneisuutta, voiko komission jäsen kertoa, miten edellä mainitussa asiassa ollaan edistytty ja mitä alustavia tuloksia tähän mennessä on saatu?

Milloin komissio toimittaa parlamentille yksityiskohtaisen raportin saamistaan tuloksista?

Komission ensisijaisena tavoitteena on saada aikaan kunnianhimoinen ja kattava kansainvälinen ilmastosopimus ajalle vuoden 2012 jälkeen, jolloin nykyinen Kioton sopimus päättyy. Jos kansainvälistä sopimusta ei saada aikaan, on olemassa vaara, että tietyt energiaintensiiviset teollisuudenalat siirtävät tuotantonsa Euroopan ulkipuolelle, mikä lisää maailmanlaajuisia päästöjä (hiilivuotoa).

Komissio ei tällä hetkellä pysty määrittämään tarkkaan niitä aloja ja/tai osa-aloja, joita hiilivuodon riski koskee. Tämä tehtävä olisi suoritettava ottaen huomioon kaikki objektiiviset ja merkitykselliset kriteerit, etenkin se, missä määrin kyseiset alat pystyvät merkittäviä markkinaosuuksia menettämättä siirtämään päästökauppajärjestelmän uusista säännöistä johtuvan kustannusten nousun yhteisön ulkopuolella sijaitseville hiilidioksidin suhteen vähemmän tehokkaille laitoksille. Lisäksi perusteena olisi oltava kyseisten alojen kyky vähentää päästöjä edelleen sekä toteutettu ilmastonmuutospolitiikka niissä maissa, joissa kilpailijat ovat aktiivisia.

Sen vuoksi komissio tutkii tätä asiaa ja tekee ehdotuksen, jossa se määrittää viimeistään kesäkuussa 2010 ne alat tai osa-alat, joita merkittävä hiilivuodon riski koskee.

Komissio arvioi kansainvälisen ilmastosopimuksen tuloksen tai muiden mahdollisesti solmittujen alakohtaisten sopimusten perusteella näiden energiaintensiivisten teollisuudenalojen tilanteen. Tämän arvioinnin perusteella komissio antaa viimeistään kesäkuussa 2011 kertomuksen parlamentille ja neuvostolle ja ehdottaa tarpeen mukaan lisätoimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä voisivat olla vapaiden päästöoikeuksien tarkistus tai maahantuojien sisällyttäminen päästökauppajärjestelmään, tai näiden yhdistelmä.

Komissio on jo käynnistänyt hiilivuodon ongelmaa koskevan yksityiskohtaisen työn. Komissio on saanut eurooppalaisten teollisuudenalojen järjestöille lähetetyllä kyselylomakkeella tietoja, joita parhaillaan analysoidaan tarkasti ja joita varten parhaillaan kehitetään analyyttisia puitteita.

Komission tätä alaa koskevan työn tavoitteena on arvioida hiilivuodon riskiä ottaen huomioon ne kriteerit, jotka sisältyvät päästökauppajärjestelmän muuttamista koskevaan komission ehdotukseen. Kun olennaisia tuloksia on käytettävissä, komissio jatkaa tiedottamista sidosryhmille tämän työn tuloksista, kuten se teki jo 11. huhtikuuta 2008 pidetyssä kokouksessa. Tällainen kokous on toistaiseksi suunnitteilla syyskuun 2008 lopulle.

Komissio pitää myös parlamentin ja neuvoston ajan tasalla saavutetusta edistyksestä ja tästä työstä saaduista tuloksista; tavoitteena on saavuttaa yksimielisyys ilmasto- ja energiapaketista vuoden 2008 loppuun mennessä.

Työn tässä vaiheessa komissio ei kuitenkaan aio antaa virallista kertomusta meneillään olevan työn alustavista tuloksista.

Euronewsin pääjohtaja Philippe Cayla kertoi espanjalaiselle päivälehdelle kesäkuussa 2007 antamassaan haastattelussa, että Euronews voitti komission järjestämän, kansainvälisen arabiankielisen uutiskanavan perustamista koskeneen tarjouskilpailun; tämä kanava tulee lähettämään ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Voiko komissio kertoa, mitkä televisioyhtiöt osallistuivat mainittuun kilpailuun ja mitkä olivat valintakriteerit? Aikooko komissio jatkaa rahoittamista televisiouutiskanavan perustamiseksi tuottamaan lähetyksiä muillakin eurooppalaisilla kielillä? Mitkä näkökohdat säätelevät sitä, mikä kieli seuraavaksi kulloinkin valitaan?

Kuten varainhoitoasetuksessa edellytetään, kansainvälisen arabiankielisen uutiskanavan perustamista koskevat tarjouspyyntöasiakirjat (mukaan lukien tarjouskilpailun ulkopuolelle sulkemista, valintaa ja sopimuksen tekemistä koskevat kriteerit) on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä⁽¹⁾, samoin menettelyn tulokset⁽²⁾.

Tällä hetkellä ei ole suunnitelmia luoda uusia televisiokanavia jollain muulla Euroopan kielellä.

Kansalaisilta saatujen tietojen mukaan Ranskan viranomaiset eivät tunnusta Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröityjä parisuhteita avioliittoa eikä edes PACS-parisuhdetta vastaaviksi. Lisäksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa parisuhteensa rekisteröineet eivät voi muuttaa Ranskaan ja rekisteröidä PACS-suhdetta, koska he tarvitsevat ”certificat de coutume” -todistuksen, jolla osoitetaan, että puolisot eivät ole jo solmineet suhdetta (rekisteröity suhde, avioliitto tai PACS-suhde) Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Toisen puolison kuollessa Ranskan viranomaiset määräävät elossa olevalle osapuolelle 60 prosentin veron, ja hänellä ei ole mitään oikeuksien Ranskan lainsäädännön mukaan. Jos Ranskan kansalainen haluaa rekisteröidä PACS-suhteen Britannian kansalaisen kanssa Ranskan suurlähetystössä Lontoossa ”certificat de coutume” -todistusta ei vaadita, vaikka he olisivatkin jo rekisteröity pari Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kaksoisverotusta koskevassa Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen 25 artiklassa todetaan myös, että samassa tilanteessa olevia Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia ei saa kohdella eri tavoin verotuksen suhteen.

Eikö komissio katso, että tällainen tilanne on kansalaisten ja heidän perheidensä vapaan liikkuvuuden este ja että nämä erilaiset vaatimukset, jotka koskevat ”certificat de coutume” -todistusta ja verolakeja, ovat seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää? Mitä komissio aikoo tehdä korjatakseen tämän tilanteen? Aikooko se pyytää kyseisiä jäsenvaltioita varmistamaan kyseisten sopimusten molemminpuolisen hyväksymisen EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi?

Parlamentin jäsen kiinnittää komission huomiota vaikeuksiin, joita on syntynyt siksi, että Ranskan viranomaiset eivät tunnusta Yhdistyneessä kuningaskunnassa rekisteröityjä parisuhteita avioliittoa tai PACS-parisuhdetta⁽¹⁾vastaaviksi.

Vastavuoroinen tunnustaminen perheoikeuden alalla on todella yksi komission ensisijaisista tavoitteista. Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27. marraskuuta 2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003⁽²⁾ (Bryssel II a -asetus) on nykyisin tärkein oikeudellinen väline käsiteltäessä vastavuoroista tunnustamista perheoikeuden alalla. Bryssel II a -asetus mahdollistaa tiettyjen avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen liittyvien tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen.

Nykyinen yhteisön lainsäädäntö ei kuitenkaan mahdollista avioliittojen tai samaa sukupuolta olevien parisuhteiden tunnustamista Euroopan unionissa. Näin ollen komissiolla ei ole toimivaltaa tutkia, onko kyseessä syrjintä naimisissa olevien parien ja rekisteröidyssä parisuhteessa olevien kesken.

Joissakin jäsenvaltioissa havaitut erot siinä tavassa, jolla ne suhtautuvat toisissa jäsenvaltioissa solmittuihin rekisteröityihin parisuhteisiin ja niiden verotuksellisiin vaikutuksiin, ovat seurausta avioliittojen ja rekisteröityjen parisuhteiden tunnustamista koskevien yhtenäisten sääntöjen puuttumisesta Euroopan unionissa.

Euroopan yhteisöllä ei ole toimivaltaa antaa lainsäädäntöä asioissa, jotka koskevat siviilisäätyä ja joilla on suora vaikutus Euroopan kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Niin kauan kuin yhteisöllä ei ole lisävaltuuksia , sillä ei ole mitään oikeudellista perustaa toimia tällä alalla.

Komissio on kuitenkin käynnistänyt siviilirekisteritietoja koskevan vertailevan tutkimuksen vastatakseen näiden rekisteritietojen vastavuoroisen tunnustamisen tarpeeseen, minkä on aiheuttanut kansalaisten liikkuvuuden lisääntyminen Euroopan unionin sisällä. Tätä alaa ohjaavat nykyisin kansalliset lainsäädännöt ja kansainväliset sopimukset. Tämän vertailevan tutkimuksen tarkoituksena on mahdollistaa yleiskatsaus tätä alaa koskevista kansallisista lainsäädännöistä ja käytännöistä, määrittää kansalaisten kohtaamat käytännön ongelmat ja osoittaa mahdollisia ratkaisuja näihin ongelmiin. Tämän laajan tutkimuksen odotetaan valmistuvan vuoden 2008 aikana. Se antaa komissiolle lujan perustan arvioida mahdollisia Euroopan unionin tason toimia, joilla siviilisäätyä koskevien rekisteritietojen vastavuoroista tunnustamista voitaisiin parantaa. Näin on tarkoitus korjata se tosiseikka, että vastavuoroisen tunnustamisen puuttuminen johtaa epäsuotuisiin henkilökohtaisiin ja taloudellisiin seurauksiin niiden henkilöiden osalta, joita se koskee.

Kreikkalaisen kuluttajan silmissä yhtenäismarkkinoilla ei ole lainkaan pystytty yhdenmukaistamaan hintoja, etenkään peruskulutushyödykkeiden hintoja. Kreikan kuluttajahintaindeksi on vuosien ajan ollut 15 EU-maan korkeimpien joukossa ja selvästi korkeampi kuin yhteisössä keskimäärin. Kuluttajavirasto tutki äskettäin 86 päivittäistavaran hintoja saman supermarketketjun liikkeissä Berliinissä ja Thessalonikissa. Tutkimuksesta käy ilmi, että Thessalonikin liikkeessä kaikkien tuotteiden hinnat olivat 32,57 prosenttia korkeampia ja monien tuotteiden hinnat olivat 100 prosenttia korkeampia.

Tapauksissa, joissa hinnoittelua ei valvota yritysten välisessä kaupassa, mitä keinoja Kreikan hallituksella on palauttaa hinnat EU:n yleiselle tasolle? Mitä keinoja sillä on pysäyttää valvomaton hinnoittelu, jota harjoitetaan yritysten välisessä kaupassa? Onko kansallisilla veroviranomaisilla oikeus katsoa epärehellisiksi yritysten esittämät tiedot, kun kyseessä on a) yritysten välinen kauppa tai b) peruskulutushyödykkeiden maahantuontiyritys, jos tuotteiden hinnoittelu poikkeaa selvästi muissa jäsenvaltioissa voimassa olevista hinnoista?

Euroopan yhteisön kilpailupolitiikan ensisijaisena tavoitteena on parantaa markkinoiden toimintaa EU:n alueen kuluttajien hyväksi. Komissio tekee kunkin jäsenvaltion kansallisen kilpailuviranomaisen kanssa (neuvoston asetuksen 1/2003 puitteissa) EY:n kilpailusääntöjen soveltamista koskevaa tiivistä yhteistyötä varmistaakseen, että markkinat toimivat kuluttajien hyväksi. Tutkimukset tulevat aiheellisiksi silloin, kun oikeudellinen ja taloudellinen todistustusaineisto tukee väitettyä kilpailunvastaista toimintaa.

On kuitenkin todettava, että jäsenvaltioiden väliset hintaerot eivät välttämättä liity kilpailusääntöjen puutteelliseen soveltamiseen. Hinnanmuodostukseen voivat todella vaikuttaa merkittävästi monet keskeiset tekijät. Havaitut hintaerot voivat johtua tarjontapuolen tekijöiden yhdistelmästä EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti (rakenteellisesta kehityksestä, ilmasto-olosuhteista jne.) ja kysyntäpuolen tekijöistä (kulutushyödykkeiden kysynnän maailmanlaajuisesta kasvusta, ruokailutottumusten muutoksista, uusien markkinoiden ilmaantumisesta jne.) tai vähittäimyynti- ja jakelualan rakenteesta ja toiminnasta kussakin jäsenvaltiossa. Näihin tekijöihin kuuluvat esimerkiksi kuluttajien mieltymykset olennaisilla markkinoilla, tiettyjen hyödykkeiden tai palvelujen ja kustannustekijöiden (infrastruktuurikustannukset, henkilöstö) vaihdettavuus.

Kansallisilla kilpailuviranomaisilla on hyvä tilaisuus puuttua ongelmiin, jotka koskevat erityisesti vähittäiskaupan ja/tai elintarvikeketjun toimintaa niiden alueilla. Erityisesti kuluttajahintojen nousun vaikutusta voidaan lievittää varmistamalla riittäväntasoinen kilpailu sekä vähentämällä kunkin jäsenvaltion vähittäiskaupan alan perusteetonta sääntelyä, joka voi rajoittaa kilpailua kuluttajien vahingoksi.

EY:n kilpailusäännöt kieltävät sellaiset kilpailevien yritysten väliset järjestelyt, joiden tarkoituksena on rajoittaa niiden välistä kilpailua tai poistaa se sopimalla hinnoista, rajoittamalla tuotantoa, jakamalla markkinoita, asiakkaita tai alueita, harjoittamalla tarjouskeinottelua tai soveltamalla näiden kilpailun erityistyyppien yhdistelmää. Mikäli yritysten sisäiset erityiskäytännöt ovat omiaan vääristämään kilpailua, kilpailusäännöt kieltävät kilpailunvastaiset liiketoimintakäytännöt, joita määräävässä asemassa oleva yritys voi käyttää säilyttääkseen markkina-asemansa tai vahvistaakseen sitä. Tässä tilanteessa sellaisen hinnan periminen, joka on kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden arvoon nähden liian korkea (kohtuuton / perustuu määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön), on vahvistettu yhdeksi väärinkäytösmuodoksi.

Komissio jatkaa suhteellisten hintatasojen kehityksen seurantaa. Jäsenvaltioiden välisten kuluttajahintojen tasojen ja erojen seurantaa tehdään myös vuotuisen kuluttajamarkkinoiden tulostaulun avulla. Tulostaulun ensimmäinen laitos julkaistiin vuoden 2008 alussa, ja toimenpide on tarkoitus toteuttaa vuosittain. Jotkut hintaerot, erityisesti suljetun sektorin hyödykkeiden ja palvelujen tapauksessa, voivat johtua jäsenvaltioiden välisistä tuloeroista. Silti erityisen merkittävät erot jäsenvaltioiden välillä voivat myös viitata siihen, että tarkempaa silmälläpitoa tarvitaan.

Komission sisämarkkinakatsauksessa vähittäiskauppa on määritetty yhdeksi niistä toimialoista, joka ottaen huomioon sen keskeisen aseman kuluttaja- ja toimittajamarkkinoiden kannalta ja sen nykyisen pirstoutumisen edellyttää perusteellista markkinaseurantaa. Vuoden 2009 osalta valmistellaan seurantakertomusta, jossa analysoidaan vähittäiskauppapalvelujen toimimattomuuden mahdollisia syitä sekä kuluttajien että toimittajien näkökulmasta nähtyinä.

Komissio antoi 20. toukokuuta 2008 tiedonannon ”Nousevien elintarvikehintojen haasteeseen vastaaminen Suunta EU:n toimille”⁽¹⁾. Siinä ehdotetaan useita aloitteita, joilla elintarvikkeiden hintojen nousua EU:ssa voidaan lievittää, eli seurataan hintakehitystä, sopeutetaan yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP), tuetaan vähävaraisimpia henkilöitä ja selvitetään elintarvikeketjun toimintaa. Komissio asettaa työryhmän tutkimaan elintarvikeketjun toimintaa sekä elintarvikkeiden vähittäismyynti- ja jakelualan keskittymistä ja markkinoiden segmentoitumista EU:ssa.

Hamas, jota Euroopan unioni pitää terroristijärjestönä, perusti syyskuussa 2003 ”Al-Aqsa”-televisiokanavan, joka seurasi Hizbollahin ”Al-Manar”-kanavan mallia. Kuten lehdistössä on usein todettu, Al-Aqsan-kanavan lastenohjelmissa käytetään Disney-tyyppisiä hahmoja, joiden avulla lapsia innoitetaan ryhtymään itsemurhapommittajiksi.

Onko komissio tietoinen siitä, että eurooppalainen satelliittipalvelujen tarjoaja Eutelsat lähettää ”Al-Aqsa”-kanavaa Atlantic Bird 4 -satelliitista, jonka se on vuokrannut jordanialaiselle satelliittipalveluiden tarjoajalle Noorsatille? Mihin toimiin komissio on ryhtynyt estääkseen Eutelsatia lähettämästä Al-Aqsa-kanavaa? Onko komissio ottanut asian esiin Ranskan valtion audiovisuaalialan neuvoston (Conseil Supérieur de l'Audiovisuel, CSA) kanssa?

Vastauksessaan kysymykseen E-1666/08 komissio totesi yhtyvänsä huoleen, joka koskee vihan lietsomista unionin jäsenvaltion alaisessa lähetystoiminnassa. Hamas-järjestön TV-kanava Al Aqsa käyttää ranskalaisyrityksen Eutelsatin Atlantic Bird 4 eurooppalaista satelliittikapasiteettia, jota Eutelsat vuokraa Jordanian satelliitti-toimittajalle Noorsatille, väkivaltaan ja vihaan yllyttämiseen sekä terrorismin oikeuttamiseen Euroopassa ja muualla. Hizbollahin TV-kanavan Al-Manarin tavoin Al-Aqsan ohjelmissa lapset esiintyvät pukeutuneina itsemurhaiskujen tekijöiksi ja heidät esitetään sankareina. Yhdessä ohjelmaosiossa Assud, suosittu pupuhahmo, ihannoi marttyyrikuolemaa ja itsemurhaiskuja tavoiteltavina päämäärinä kaikille lapsille, jotka soittavat ohjelmaan. Toisessa ohjelmaosiossa sarjakuvahahmo sanoo syövänsä kaikki tanskalaiset, koska tanskalainen sanomalehti on julkaissut poliittisen sarjakuvan, josta he eivät pitäneet. Assud-pupu ottaa vastaan puhelun televisiolähetyksessä joltakin, joka sanoo, että me onnistumme vielä tappamaan, murhaamaan kyseisen pilapiirtäjän, johon Assud täydestä sydämestään yhtyy.

Miten komissio aikoo estää Al-Aqsaa käyttämästä Euroopan satelliittikapasiteettia lähetyksiinsä? Ottaen huomioon yhtäläisyydet Al-Manar-televisiokanavan kanssa ja Al Aqsan lähetysten vihaan ja terrorismiin yllyttämisen, eikö tässä ole kyse Al- Manarin tapauksen tavoin muutetun televisio ilman rajoja -direktiivin (2007/65/EY⁽¹⁾) 3 b artiklan (vihaan yllyttäminen) rikkomisesta?

Komissio yhtyy parlamentin jäsenen huoleen niiden ohjelmien suhteen, jotka sisältävät vihan lietsomista unionin jäsenvaltion alaisessa lähetystoiminnassa. Komissio tekee aktiivisesti yhteistyötä ja edistää yhteistoimintaa jäsenvaltioiden kesken varmistaakseen, että yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan täysimääräisesti tällä erittäin arkaluonteisella alueella.

Direktiivin 89/552/ETY 22 a artiklassa kielletään ohjelmat, joissa yllytetään rotuun, sukupuoleen, uskontoon tai kansallisuuteen perustuvaan vihaan. On myös syytä muistuttaa, että sananvapaus on yksi demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan kulmakivistä.

Komissio on tietoinen siitä, että Al Aqsa -televisiokanavaa välitetään Ranskasta käsin toimivalle satelliittioperaattorille Eutelsatille kuuluvan Atlantic Bird 4 -satelliitin kautta. Komissio ei ole kuitenkaan toistaiseksi saanut virallista valitusta Al Aqsa -TV:n lähettämistä ohjelmista.

Silloin, kun muualla kuin EU:n alueella toimiva lähetysyhtiö kuuluu direktiivin mukaisten kriteerien nojalla unionin jäsenvaltion toimivaltaan, on ensisijaisesti kyseisten kansallisten viranomaisten tehtävä varmistaa, että tämän lähetysyhtiön ohjelmissa noudatetaan direktiivin sääntöjä, erityisesti rotuun, sukupuoleen tai kansallisuuteen perustuvan vihan lietsomista koskevaa kieltoa. Siten on ensisijaisesti Ranskan sääntelijän Conseil Supérieur de l'Audiovisuel (CSA) toimialaan kuuluva asia valvoa, sisältävätkö Al Aqsa TV:n lähettämät ohjelmat vihan lietsontaa, ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin. Toisin kuin televisiokanava Al Manarin tapauksessa, Al Aqsa -kanavan kokonaan kieltämisen oikeuttamiseksi ei CSA:n tekemän arvion mukaan ole riittävästi näyttöä. Toistaiseksi komissiolla ei ole syytä kyseenalaistaa CSA:n suorittamaa arviointia

Varsinkin sen vaikutuksen huomioon ottaen, joka yhden jäsenvaltion sääntelyviranomaisen arviolla voi olla toisiin jäsenvaltioihin, komissio on ryhtynyt toimiin varmistaakseen hedelmällisen ja tehokkaan yhteistyön jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten kesken, ja komissio järjestää foorumin sääntelijöiden välistä tietojenvaihtoa varten. Komissio viittaa etenkin tietoyhteiskunnasta ja viestimistä vastaavan komission jäsenen johdolla maaliskuussa 2005 pidettyyn kokoukseen, jonka aiheena oli Ranskan sääntelyviranomaisen antama Al Manar -kanavan lähettämistä koskeva kielto.

Komissio ottaa Al Aqsa TV:tä koskevan asian esille seuraavassa kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa pidettävässä kokouksessa ennen vuoden 2008 kesätaukoa ja tiedottaa parlamentin jäsenelle myöhemmin tämän kokouksen tuloksesta.

EU:n ja Egyptin suhteiden toimintasuunnitelmassa Egypti on sitoutunut tekemään yhteistyötä kaikenlaisen syrjinnän, suvaitsemattomuuden, rasismin ja muukalaisvihan ja erityisesti uskontoon, vakaumukseen, rotuun tai alkuperään perustuvan vihanlietsonnan ja herjauksen torjumiseksi. Egyptin valtiollinen Nilesat-satelliittikanava lähettää yhä Eurooppaan Hizbollahin satelliittikanavaa al-Manaria ja sallii näin vihanlietsonnan ja terrorismia tukevan viestinnän saapumisen Eurooppaan. Komissio huomautti vastauksessaan kysymykseen H-0246/08⁽¹⁾, että poliittisia asioita ja demokratiaa käsittelevä alakomitea on sopiva paikka keskustella rasismin ja muukalaisvihan torjunnasta. Alakomitea kokoontui 2. ja 3. kesäkuuta Brysselissä.

Voiko komissio ilmoittaa, käsiteltiinkö al-Manaria, ja millä tavoin? Entä mihin toimiin päätettiin ryhtyä Egyptin kanssa asiassa, joka koskee al-Manaria ja Egyptin sitoutumista EU:n ja Egyptin suhteiden toimintasuunnitelman syrjinnän, rasismin, muukalaisvihan ja suvaitsemattomuuden torjuntaa koskeviin määräyksiin?

Koska Hizbollahin al Manar -televiosikanavan vihaa kylvävät ja väkivaltaiset ohjelmat ovat ristiriidassa ”televisio ilman rajoja -direktiivin 2007/65/EY⁽¹⁾” b artiklan (entisen 22 a artiklan kanssa), kaikki eurooppalaiset satelliittioperaattorit ovat poistaneet mainitun kanavan kanavavalikoimistaan. Myös se, että egyptiläinen Nilesat-operaattori välittää al-Manarin ohjelmia, on ristiriidassa EU:n ja Egyptin suhteiden toimintasuunnitelmaan perustuvien Egyptin sitoumusten kanssa erityisesti suvaitsemattomuuden, syrjinnän, rasismin ja muukalaisvihan torjunnan sekä uskontojen ja kulttuurien kunnioittamisen edistämisen osalta.

Missä määrin komissio puuttui al-Manarin kysymykseen mainitussa alivaliokunnan kokouksessa ja kuinka komissio aikoo estää al-Manarin tuhoisaa vihaa ja terroria kylvävien ohjelmien välittämisen Eurooppaan muiden kuin Euroopassa toimivien satelliittioperaattorien välityksellä?

Kaikkien aikojen ensimmäisen poliittisten asioiden alakomitean kokoontuminen oli tärkeä askel poliittisten suhteiden syventämiseksi Egyptin kanssa ja luottamuksen rakentamiseksi siinä poliittisen vuoropuhelun prosessissa, jonka kautta komissio myös aikoo ottaa esiin yhteisiä huolenaiheita keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen perustuvalla rakentavalla tavalla.

Komissio yhtyy parlamentin jäsenen huoleen siitä, että kyseisen televisioaseman lähettämä materiaali saattaa olla vihaa lietsovaa. Poliittisia asioita suhteessa Egyptiin käsittelevä alakomitea on todella tarkoituksenmukainen mekanismi rasismia, muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta koskevien asioiden esille ottamiseksi. Tähän kuuluu EU–Egypti-toimintasuunnitelman sitoumus ”vahvistaa viestimien tehtävää uskonnollisesta vakaumuksesta tai kulttuurista johtuvan muukalaisvihan ja syrjinnän torjunnassa” ja kannustaa viestimiä ”kantamaan vastuunsa tässä asiassa”.

Jäsenvaltioiden kanssa kuitenkin päätettiin, että ottaen huomioon monet muut käsiteltävänä olevat kiireelliset poliittiset ja ihmisoikeuksiin liittyvät tapahtumat sekä EU:n strategiset painopisteet tässä vuoropuhelussa viestinten kautta tapahtuvaa vihaan yllyttämisestä ei käsiteltäisi vielä tässä aivan ensimmäisessä alakomitean kokouksessa.

Komissio tietenkin kiinnittää jatkuvasti tarkasti huomiota tähän asiaan ja voi ottaa sen esiin toisessa tilaisuudessa EU:n säännöllisen poliittisen vuoropuhelun yhteydessä Egyptin kanssa.

Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Pasok-puolueen talousasioista vastaava poliittinen edustaja Luka Katseli oli yhteydessä Eurostatin pääjohtajan toimistoon ja pyysi, Eurostatin valtuuskunnan tulevaa Kreikan vierailua silmällä pitäen, tapaamisen järjestämistä myös suurimman oppositiopuolueen johtajien kanssa, jotta he saisivat tietoa Eurostatin arvioista Kreikan talouden tilanteesta. Eurostatin edustaja kieltäytyi tällaisesta tapaamisesta väittäen, että vierailu on luonteeltaan puhtaasti tekninen ja että asiaa koskevat tapaamiset toteutetaan ainoastaan hallituksen tahojen kanssa.

Hyväksyykö komissio Eurostatin kieltäytymisen tavata suurimman oppositiopuolueen edustajia?

Perustuvatko kieltäytymisen syyt tiettyihin komission sääntöihin tai käytänteisiin?

Palvelevatko tällaiset käytänteet komission mielestä tavoitetta edistää aktiivisesti avoimuuden periaatetta ja kaikkien poliittisten puolueiden ja laajennettuna EU:n kansalaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia tiedon?

Komissio (Eurostat) tekee kaikkiin jäsenvaltioihin säännöllisiä konsultointikäyntejä ja menetelmiä koskevia tarkastuskäyntejä keskustellakseen niiden yhteydessä asiaankuuluvien jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa ilmoitettua alijäämää ja velkaa koskevien tilastojen laatuun liittyvistä avoimista kysymyksistä. Näiden vierailujen järjestäminen perustuu neuvoston asetukseen 3605/93 sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella 2103/2005. Näitä keskusteluja koskeva kertomus asetetaan aikanaan Eurostatin verkkosivulle edellä mainitun neuvoston asetuksen mukaisesti.

Vuonna 2008 tehtäväksi suunnitellun Kreikan vierailun osalta komissio (Eurostat) voi vahvistaa, että Pasok-puolueen edustaja otti 3. kesäkuuta 2008 siihen yhteyttä ja pyysi, että tämä poliittinen puolue voisi osallistua konsultointikäynnin kokouksiin Kreikan viranomaisten kanssa.

Komission (Eurostat) asiaankuuluvat yksiköt ilmoittivat mainitulle edustajalle, että tällaisiin kokouksiin osallistuvien jäsenvaltioiden valtuuskuntien kokoonpanosta päättävät jäsenvaltioiden asiaankuuluvat viranomaiset.

Tässä yhteydessä komissio (Eurostat) vahvistaa, että se on täysin sitoutunut noudattamaan avoimuuden ja kaikkia unionin kansalaisia koskevan yhtäläisen tiedonsaantioikeuden periaatteita näitä asioita koskevien voimassa olevien säännösten mukaisesti. Komissio (Eurostat) voi taata että kaikille osapuolille annetaan tilaisuus tulla kuulluksi tarkoituksenmukaisella tavalla.

Viitaten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1774/2002⁽¹⁾, annettu 3 päivänä lokakuuta 2002, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/76/EY⁽²⁾, annettu 4 päivänä joulukuuta 2000, jätteenpoltosta kysyn, kuka yhteisön lainsäädännön mukaan on EU:n jäsenvaltiossa (Puolassa) vastuussa luokkaan 1 kuuluvien vaarallisia en materiaaleja, kuten liha- ja luujauhoa (joita syntyy esimerkiksi kuolleiden eläinten/karjan käytön sivutuotteina), polttavien laitosten nimeämisestä ja toiminnasta?

Voiko komissio selventää kyseisessä lainsäädännössä käytettyä käsitettä ”toimivaltainen viranomainen”?

Miten komissio arvioi liha- ja luujauhoa (luokkaan 1 kuuluva jäte) käsittelevien laitosten toimintaa Puolassa vuosina 2005–2007 ja mikä on tilanne tällä hetkellä?

Asetuksella (EY) N:o 1774/2002⁽³⁾ vahvistetaan yhtenäinen oikeudellinen kehys muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden keräämiselle ja hävittämiselle. Asetuksen mukaan luokkaan 1 kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittäminen voi tapahtua polttolaitoksessa, joka noudattaa toiminnassaan jätteenpolttodirektiiviä.

Kullakin jäsenvaltiolla on oltava käytössä hävitysjärjestelmä, jolla pystytään käsittelemään sen alueella syntyvät eläimistä saatavat sivutuotteet.

Polttolaitosten toiminnanharjoittajien on noudatettava asetettuja lakisääteisiä vaatimuksia, ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä niissä virallisia tarkastuksia

Eläimistä satavia sivutuotteita koskeva asetus määrittää toimivaltaiseksi viranomaiseksi jäsenvaltion keskusviranomaisen, jonka tehtävänä on huolehtia tämän asetuksen vaatimusten noudattamisesta, tai muun viranomaisen, jolle tämä tehtävä on siirretty.

Jätteenpolttodirektiivissä ei määritellä toimivaltaista viranomaista mutta kuvaillaan sen tehtävät. Direktiivissä vaaditaan toimivaltaisia viranomaisia arvioimaan jätteenpoltto- ja rinnakkaispolttolaitosten käyttölupahakemukset. Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat lupien myöntämisestä sekä järjestelyistä, joiden avulla varmistetaan, että direktiivin vaatimuksia noudatetaan ja lupaehtoja harkitaan määräajoin uudelleen tai ne tarvittaessa päivitetään. Jos laitos ei noudata lupaehtoja, erityisesti direktiivissä säädettyjä päästöraja-arvoja, toimivaltaisten viranomaisten on myös ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla ne laitos pakotetaan noudattamaan niitä.

Siksi on jäsenvaltioiden asia määrittää ne viranomaiset, jotka vastaavat yhteisön oikeuden asianmukaisesta täytäntöönpanosta niiden alueella.

Vuoden 2005 jälkeen komission eläinlääkinnällisistä tarkastuksista vastaavat yksiköt ovat tehneet kaksi vierailua Puolaan ja arvioineet Puolan viranomaisten järjestelyjä, joilla ne huolehtivat eläimistä saatavia sivutuotteita koskevien sääntöjen asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Heidän toisen huhtikuussa 2007 tehdyn vierailunsa päätelmänä oli, että toimenpiteet luokkaan 1 kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden hävittämisessä olivat enimmäkseen tyydyttävät.

Hintojen jyrkkä nousu (inflaatio) sekä öljyn ja viljan jatkuva ja nopea kallistuminen samoin kuin kyvyttömyys ryhtyä eurooppalaisia kansalaisia, jäsenvaltioiden talouksia ja itse EU:ta tukeviin riittäviin toimiin on erityisen huolestuttavaa. Mitkä ovat EU:n poliittiset suuntaviivat, joiden avulla se voi torjua yhdessä jäsenvaltioiden kanssa öljyn ja viljan kallistumista sekä hintojen jyrkkää nousua? Onko suunniteltu konkreettisia toimia ja jos on, mitä ne ovat ja mitä niihin täsmälleen sisältyy?

Euroopan unionia ja koko maailmaa uhkaa vakava elintarvike- ja polttoainekriisi. Onko komissiolla mitään strategiaa noudatettavaksi polttoaineiden ja elintarvikkeiden hintojen nousun EU:ssa ja maailmalla aiheuttamien ongelmien ratkaisussa? Miten tällainen kehitys vaikuttaa Lissabonin strategian täytäntöönpanoon EU:ssa?

Komission vastatoimet elintarvikkeiden ja öljyn hintojen nousun osalta on esitetty kahdessa äskettäisessä tiedonannossa, jotka ohjasivat jäsenvaltioiden välistä keskustelua Eurooppa-neuvoston kokouksessa 19. ja 20. kesäkuuta 2008. Komissio haluaa korostaa tukea, jonka Eurooppa-neuvosto antoi komission lähestymistavalle.

Öljyn osalta hintojen nousu on paljolti tulosta suurista rakenteellisista muutoksista maailmanlaajuisessa taloudessa. Olemme siirtymässä pois halvan ja helposti saatavilla olevan öljyn aikakaudesta. Tämä suuntaus on väistämätön ja pätee yleisesti ja maailmanlajuisesti. Tämä edellyttää selvän eron tekemistä yhteiskunnan haavoittuvien alojen koettelemusten lieventämiseen tähtäävien lyhyen aikavälin toimien ja sellaisten pitkän aikavälin toimien kesken, joilla tuetaan ja edistetään siirtymistä vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan talouteen.

Kuluttajamaiden hallituksilla ja yhä enemmän myös tuottajamaiden hallituksilla on vain vähän valtaa vaikuttaa lyhyellä aikavälillä hintoihin maailmanlaajuisilla öljymarkkinoilla. Siksi kansalaisilta ja yrityksiltä tuleva poliittinen paine keskittää huomion tukiin, joilla haavoittuvia ryhmiä autetaan saamaan energiaa nousevien hintojen aikakautena. Tarvitaan tasapainoa varmistamaan, että kohdennettu määräaikainen tuki haavoittuville ryhmille ei anna tuottajille sellaista signaalia, että veronmaksajat ovat valmiit ottamaan vastaan hinnankorotukset sen sijaan, että ne siirrettäisiin kuluttajille. Samoin on tärkeää varmistaa, että korkean hinnan luoma kannustin säästämiseen ja energiakulutuksemme muuttamiseen siirretään kaikille käyttäjille, kun taas täydentävissä poliittisissa toimenpiteissä tulisi keskittää huomio energiansäästöön ja energiatehokkuuden lisäämiseen. Siksi on vältettävä verotuksellisia toimenpiteitä tai muita julkisia toimia, joilla voisi olla vääristäviä vaikutuksia, koska ne estävät talouden toimijoita ryhtymästä tarpeellisiin mukautuksiin.

Tärkeää on myös parantaa yhteistyötä öljyä tuottavien ja öljyä kuluttavien valtioiden kesken, jotta voidaan olla selvillä sitä, miten markkinat toimivat ja välttää hintojen vaihtelua tulevaisuudessa. Olisi seurattava äskettäin Jeddahissa pidetyn huippukokouksen esimerkkiä. Samaan aikaan vahvistetaan nykyistä vuoropuheluamme keskeisten toimittajien kuten Venäjän, Norjan ja OPECin⁽¹⁾ kanssa. Öljyvarastoja koskevan avoimuuden lisääminen voisi myös auttaa. Tämän asian osalta komissio tutkii edelleen, onko ajatus kaupallisia varastoja koskevien tietojen julkisen saatavuuden takaamisesta toteuttamiskelpoinen, ja se esittää vuoden loppuun mennessä ehdotuksen yhteisön nykyisen varmuusvarastoja koskevan lainsäädännön tarkistamisesta.

Kuten Eurooppa-neuvosto vahvisti, tarkoituksenmukainen reaktio korkeisiin öljyn hintoihin on Euroopan energiajärjestelmän rakenteellinen siirtyminen kohti puhtaita energiamuotoja ja tehokkaampaa energian käyttöä. Komission 23. tammikuuta 2008 esittämä ehdotus ilmasto- ja energiapaketista mahdollistaa siirtymisen kohti vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa taloutta. Tämä vähentää Euroopan energiatuontia ja tekee sen vähemmän haavoittuvaksi markkinoiden vaihteluille. Energian hinnan nousun myötä ilmasto- ja energiapaketin hyödyt ovat yhä selvempiä, ja sen hyväksyminen on siksi yksi komission ensisijaisista tavoitteista, joka parlamentin ja jäsenvaltioiden tulisi jakaa.

EU:n olisi otettava energiatehokkuutta koskeva haaste vakavammin, mikäli energiankulutuksen 20 prosentin säästötavoite halutaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Komissio vaatii edelleen nykyisen energiatehokkuutta koskevan toimintasuunnitelman täysimääräistä täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Komissio esittää myöhemmin vuonna 2008 ehdotuksen rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin uudelleen muotoilemiseksi.

Elintarvikkeiden hinnan osalta EU on jo toiminut. Se poisti väliaikaisesti viljelymaan 10 prosentin kesannointivelvoitteen vuoden 2008 sadon osalta, lisäsi maitokiintiöitä kahdella prosentilla ja poisti väliaikaisesti useimpien viljojen tuontitullit. Uudistettu yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) mahdollistaa sen, että viljelijämme voivat perustaa tuotantopäätöksensä yhä enemmän markkinoiden antamiin viesteihin, eivätkä siihen, mistä he saavat suurimmat tuet. Näin siksi, että tuet on yhä enemmän irrotettu tuotannosta. YMP:n terveystarkastuksella poistetaan edelleen rajoituksia viljelijöiltä ja annetaan heille mahdollisuus reagoida joustavasti kasvavaan kysyntään. Sillä lakkautetaan pysyvästi kesannointi, vähennetään entisestään markkinainterventioiden merkitystä ja poistetaan vaiheittain maitokiintiöt vuoteen 2015 mennessä. Useimmat jäljellä olevat tuotantoon sidotut tuet irrotetaan tuotannosta, joten viljelijöillä on laajalti vapaus tuottaa sitä, mitä markkinat vaativat.

Erityisesti on mainittava kolme erityistä toimenpidettä. Ensimmäinen niistä on, että komissio esittää pian ehdotuksen asetuksesta, jolla luodaan nopeiden avustustoimien rahoitusväline torjumaan elintarvikkeiden hintojen aiheuttamaa kriisiä kehitysmaissa. Komission suunnitelmissa on määräaikainen rahoitusväline, joka rajoitettaisiin tarkkaan koskemaan maataloustuotantoa niissä valtioissa, jotka ovat kärsineet eniten. Siinä käytettäisiin maatalousbudjetin käyttämättömiä varoja kehitysmaiden oman tuotannon edistämiseksi. Toiseksi komissio pyrkii ottamaan huomioon EU:n alueella asuvien kaikkein haavoittuvimpien henkilöiden huolenaiheet ja ehdottaa siksi asetusta, jolla elintarvikeapua koskevaa ohjelmaa tarkistetaan, jotta käytettävissä olevan rahoituksen määrää voidaan lisätä. Tavoitteena on lisätä tukea ja varmistaa, että se kohdennetaan eniten tarvitseville ja että se koskee oikeaa perushyödykkeiden yhdistelmää. Kolmanneksi komissio toteuttaa elintarvikkeiden tuotantoketjun tarkastelun, seuraa hintojen kehitystä ja analysoi edelleen perushyödykkeisiin liittyvien rahoitusmarkkinoiden kehitystä.

Lissabonin strategian täytäntöönpanon osalta komissio muistuttaa, että sen tuoreimmassa strategiaa koskevassa kertomuksessa pantiin merkille uusiutuvien energioiden ja vähän hiilidioksidipäästöjä synnyttävien ja luonnonvaroja tehokkaammin käyttävien tuotteiden, palvelujen ja teknologioiden merkitys. Öljyn hinnan nousut osoittavat, että on Euroopan talouden edun mukaista toteuttaa siirtyminen kohti vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa taloutta.

Sunnuntaina 31. toukokuuta presidentti Uribe hyökkäsi rajusti senaattori Alexander Lópezia vastaan ja viittasi häneen ja muihin sosiaalisessa liikkeessä työskenteleviin poliitikkoihin ”poliitikkoina, jotka tuhosivat Emcalin ja jotka johtavat terroritoimia Calissa vehkeillen ELN:n ja FARC:in kanssa...” ja ”poliittisina hössöttäjinä, jotka kylvävät luokkavihaa”.

Samalla yleinen syyttäjä, Uriben hallituksen entinen varaministeri, on esittämässä kanteita useita parlamentin jäseniä, senaattoreita ja Kolumbian hallituksen tunnettuja vastustajia vastaan, joilla oletetusti on yhteyksiä FARC:iin. Oletukset perustuvat tietoihin, joita löytyi sissijohtaja Raúl Reyesin tietokoneesta, jota Interpolin raportin mukaan Kolumbian tiedustelupalvelu on käsitellyt 1.–3. maaliskuuta 2008.

Mitä komissio tekee varmistaakseen, että Kolumbiassa voidaan edelleen harjoittaa tiettyä oppositiopolitiikkaa ja mielipiteenvapautta? Mitä aloitteita komissio toteuttaa puheenjohtajavaltio Slovenian julkaistua julkilausuman Kolumbiasta, jossa mainitaan ihmisoikeuksien puolustajien murhista, jopa sellaisten, jotka toimivat EU:n rahoittamissa ohjelmissa?

Komissio seuraa tiiviisti Kolumbian tilannetta ja yhtyy parlamentin jäsenen huoleen kyseisen valtion poliittisesta jakautumisesta ja sen vaikutuksista valtion demokraattisen järjestelmän toimintaan.

Kolumbian demokratia on yksi vanhimmista ja syvimmälle juurtuneista demokratioista Latinalaisessa Amerikassa. Presidentti Uriben suuresta julkisesta suosiosta ja hänen parlamenttienemmistöstään huolimatta poliittisella oppositiolla, jota edustavat etenkin liberaalipuolue ja Polo Democrático Alternativo -puolue, on vahva edustus Kolumbian kongressissa ja se on vallassa useissa ministeriöissä ja kunnissa, muun muassa Bogotán kaupungissa. Opposition äänet ovat voimakkaat myös mediassa, missä niitä edustavat vaikutusvaltaiset aikakauslehdet kuten ”El Nuevo Siglo” ja ”Semana”.

Komissio katsoo, että poliitikkojen ja virkamiesten ja Kolumbian aseistettujen ryhmien väliset yhteydet vahingoittavat oleellisesti valtion demokratiaa. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että tällaiset yhteydet, olipa niissä kyse yhteyksistä entisten puolisotilaallisten järjestöjen jäseniin, mistä yli 60 parlamentin jäsentä on jo asetettu syytteeseen, tai sissiryhmiin, tutkitaan perusteellisesti ja niistä rangaistaan asianmukaisesti. Tämä on tehtävä, jonka täyttäminen kuuluu Kolumbian oikeusviranomaisille, joiden pitää toimia perustuslaissa taatun riippumattomuuden nojalla ja täysin puolueettomasti ja tasapuolisesti.

Vaikka Kolumbian perustuslaki takaa mielipiteenvapauden, sen harjoittaminen on käytännössä rajallista toimittajiien ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistettujen uhkauksien ja hyökkäyksien vuoksi. Hallituksen toimista ja niillä saaduista parannuksista huolimatta näiden ryhmien kannalta Kolumbia on edelleen yksi maailman vaarallisimmista valtioista. Vuoden 2008 alun jälkeen on ollut nähtävissä uusi uhkausten ja hyökkäysten aalto, mikä on hyvin huolestuttavaa etenkin siksi, että se on kohdistunut muun muassa lukuisiin henkilöihin, joilla on kiinteä yhteys EU:n Kolumbian yhteistyöohjelmaan, etenkin Euroopan yhteisön rahoittamiin Magdalena Medion alueella ja muilla alueilla toimiviin ”rauhanlaboratorioihin”.

Komissio on säännöllisesti ilmaissut huolensa Kolumbian hallituksen osalta. Ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuneet uhkaukset ja hyökkäykset ovat olleet EU:n troikan Bogotán suurlähettiläiden äskettäisten toimenpiteiden sekä parlamentin jäsenen mainitseman EU:n puheenjohtajavaltion 19. toukokuuta 2008 antaman julistuksen aiheena. Myös komission ulkosuhteiden pääjohtaja otti ne esille vieraillessaan Kolumbiassa toukokuun 2008 puolivälissä.

Julistuksen mukaan EU:n Bogotássa sijaitsevien edustustojen päälliköt ovat suorittaneet Magdalena Medioon vierailun, jonka aikana he tapasivat ihmisoikeuksien puolustajia, yhteisöjen johtajia ja kansalaisyhteiskunnan edustajia ja ilmaisivat EU:n tuen kyseisten henkilöiden ja järjestöjen työlle sekä EU:n solidaarisuuden niiden saamien uhkausten vuoksi. Samanlaisia kokouksia on järjestetty myös Bogotássa.

Ruohonjuuritasolla työskentelevien ihmisten auttamiseksi komission Bogotán lähetystö on järjestänyt EU:n rahoittamien hankkeiden edustajien ja Euroopan yhteisön alueellisen turvallisuuspäällikön kanssa kokouksen, jossa on annettu hanketyöntekijöiden turvallisuutta koskevia suosituksia. Myös Magdalena Mediossa oleva rauhanlaboratorio on toteuttanut joitakin ehkäiseviä toimenpiteitä, joita on hankkeiden vetäjien ja asiantuntijoiden väliaikainen poistaminen Bolívarin alueen eteläosista.

Komissio tukee edelleen ihmisoikeuksien puolustajia yhteistyöohjelmansa kautta. Rauhanlaboratorioidensa avulla se tukee muun muassa alueellisella tasolla tehtävää toimitustyötä. Kansallisella tasolla se yhteisrahoittaa symbolista vaihtoehtoista televisio-ohjelmaa (Contravía, jota juontaa tunnettu toimittaja Hollman Morris, yksi viime aikoina tappouhkauksia saaneista henkilöistä). Euroopan yhteisö tukee myös oikeuslaitoksen työtä eräillä oikeuskanslerin viraston ja korkeimman oikeuden kapasiteettia vahvistavilla laajamittaisilla toimilla, joilla pyritään auttamaan niitä selviytymään Kolumbian sisäisen konfliktin uhreja koskevista asioista.

Bulgarian ministerineuvosto päätti 28. joulukuuta 2006 lopettaa toimeksiannon, joka koskee Mustanmeren pohjassa olevien luonnonvarojen hyödyntämistä. Syynä tähän ovat tarjouksen jättäneen Luxemburgissa toimivan Melrose Resources SARL-yrityksen tekemät oikeudelliset rikkeet. Ministerineuvosto oli tehnyt vuotta aiemmin, 6. joulukuuta 2007, päätöksen 2007/848, jolla kartoitus uskottiin juuri Melrose-yritykselle. Päätös tehtiin virallisten menettelyjen vastaisesti, mikä ministerineuvoston epäjohdonmukaisen toiminnan ohella herättää epäilyjä huipputason korruptiosta. Bulgarian korkeimman hallinto-oikeuden ja syyttäjäviraston toiminta vahvistaa näitä epäilyjä. Korkein hallinto-oikeus kieltäytyy hankkimasta todistusaineistoa ministerineuvostoa vastaan; todellisena syynä tähän on poliittinen paine. Vaikka syyttäjänvirasto on esittänyt viitteitä rikokseen, tuomioistuinmenettelyä on de facto lyhennetty tutkimatta asiaa.

Mitä kiireellisiä seurantatoimia komissio aikoo toteuttaa tämän skandaalimaisen, hallinnon mielivallasta ja oikeudenmukaisuuden syrjäyttämisestä kielivän tapauksen vuoksi?

Parlamentin jäsenen kysymyksen perusteella vaikuttaa siltä, että kyseinen sopimus koskee luonnonvarojen hyödyntämistä. Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun direktiivin 2004/17/EY 7 artiklan mukaan tätä direktiiviä sovelletaan sopimuksiin, jotka koskevat toimintoja, jotka liittyvät maantieteellisen alueen hyödyntämiseen ”öljyn, kaasun, hiilen tai muiden kiinteiden polttoaineiden etsimiseksi tai talteen ottamiseksi”.

Parlamentin jäsenen kysymyksestä käy kuitenkin ilmi, että kyseinen myöntämismenettely oli käynnissä jo vuonna 2006, toisin sanoen ennen Bulgarian liittymistä Euroopan unioniin. Saatujen tietojen perusteella menettelyä ainoastaan lykättiin joulukuussa 2006, eikä mikään viittaa siihen, että menettely olisi virallisesti keskeytetty tai päätetty. Sopimus myönnettiin sittemmin 6. joulukuuta 2007. Koska menettely oli siten käynnissä ennen Bulgarian liittymistä Euroopan unioniin, siihen ei sovelleta EY:n julkisia hankintoja koskevia direktiivejä.

Lentomatkustajat, jotka kulkevat EU/ETA:n lentokenttien kautta matkustaessaan kotimaahansa "kolmansista maista", voivat yhä joutua tilanteeseen, jossa heidän verottomat nestemäiset ostoksensa takavarikoidaan.

Heinäkuussa 2007 hyväksyttiin asetus (EY) N:o 915/2007⁽¹⁾, jolla tämä täydellinen epäonnistuminen piti korjata. Monet EU:n ulkopuoliset maat pyysivät lentokenttiensä turvanormien arviointia tämän asetuksen mukaisesti tarkoituksenaan saada asianomaisen EU:n viranomaisen hyväksyntä vaadittujen normien täyttyessä.

Miksi vuoden kuluttua tämän asetuksen hyväksymisestä vain yksi maa on saanut hyväksynnän? Aikooko komissio esittää aloitteita, jotta enemmän maita voitaisiin hyväksyä nopea?

Lentomatkustajilta, jotka kulkevat EU:n/ETA:n lentoasemien kautta matkustaessaan kotiin EU:n ulkopuolisista maista, takavarikoidaan edelleen verovapaita ostoksia, mikä aiheuttaa mittaamatonta haittaa verovapaalle myynnille ja verovapaiden tuotteiden toimittajille. Lentomatkustajat eivät mielellään osta verovapaita tuotteita, koska pelkäävät niiden joutuvan takavarikoiduiksi.

Asetuksen (EY) N:o 915/2007⁽¹⁾käyttöönoton viime heinäkuussa piti ratkaista ongelma. Monet kolmannet maat ovat esittäneet asetuksen nojalla hakemuksia, jotta matkustajat voisivat ostaa tuotteita niiden verottomien tavaroiden myymälöistä tarvitsematta pelätä takavarikointia.

Koska monissa hakemuksen tehneissä kolmansissa maissa lentoasemien turvatoimet ovat vähintäänkin yhtä hyvät ja joissakin tapauksissa paremmat kuin EU:n lentoasemilla, miksi viime vuonna vain yhden maan hakemus hyväksyttiin?

Kuten vastauksessa James Nicholsonin esittämään kysymykseen H-0022/08 ⁽²⁾ on selvitetty, komissio on asetuksella (EY) N:o 915/2007⁽³⁾ ottanut käyttöön välineen kolmansien maiden lentoasemilla myytävien nestemäisiä tuotteita, aerosoleja ja geelejä koskevien turvatoimien vastaavuuden vahvistamiseksi. Tämä antaa mahdollisuuden vapautuksiin takavarikoinnista yhteisön lentokenttien turvallisuustarkastuksissa.

Asetuksen N:o 915/2007 voimaantulon jälkeen lukuisat kolmannet maat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa poikkeukseen nestemäisiä tuotteita, aerosoleja ja geelejä koskevista yhteisön yleisistä säännöistä.

Toistaiseksi tällainen poikkeus on myönnetty vain Singaporelle. Komissio yhtyy parlamentin jäsenen pettymykseen siitä, että muille kolmansien maiden lentokentille ei ole myönnetty vapautuksia. Komission on kuitenkin toistaiseksi ollut mahdotonta myöntää poikkeuksia muille maille, koska mikään niistä ei ole vielä toimittanut kaikkia vaadittavia tietoja, joiden perusteella niiden todentamismenetelmiä voitaisiin pitää hyväksyttävinä.

Kolmannet maat voivat paljolti itse määrätä sen menettelyn nopeuden, jolla kolmansien maiden lentoasemilla noudatettavien turvasäännöksien vastaavuuksia myönnetään. Jotta niille voidaan myöntää vastaavuus, niiden on osoitettava, että niiden turvallisuusvaatimukset ovat vastaavat. Tähän sisältyy käsittää kansallisen lainsäädännön ja muiden olennaisten tietojen analysointi. Lisäksi niiden on sovellettava kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön turvavalvontaohjeita, jotka koskevat nesteiden, geelien ja aerosolien tarkastamista sekä lentokentällä myytävien nesteiden pakkaamiseen tarkoitettujen sinetöitävien pussien käyttöä. Analysoituaan nämä tiedot komissio voi täydentää niitä tarkastuksen avulla.

Useat kolmannet maat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa lentoasemansa lisäämiseksi vapautuksen saaneiden lentoasemien luetteloon, mutta vain harvat ovat toimittaneet vaadittavat tiedot. Joissakin tapauksissa esteenä on se, etteivät ne ole aloittaneet sinetöitävien pussien käyttöä lentokenttämyymälöissään.

Asioiden nopeuttamiseksi komissio on tehnyt kolmansille maille selväksi, että on ensisijaisen tärkeää, että ne toimittavat vaadittavat tiedot ja/tai takuut lentoasemiensa turvarakenteesta, joka nyt vaikuttaa haitallisesti edistymisnopeuteen.

Assosiaationeuvosto päätti 16. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin ja Israelin suhteiden parantamisesta tarkoituksena lisätä poliittista vuoropuhelua, taloudellista yhteistyötä, merkityksellistä integroitumista EU:n sisämarkkinoille sekä yhteistyötä oikeus- ja sisäasioiden alalla. Komission jäsen Ferrero-Waldner myönsi tiedotusvälineille, että teksti on jätetty tarkoituksella epämääräiseksi. Euroopan parlamentin alueella kesäkuun alussa vieraillut valtuuskunta oli yksimielinen siitä, että suhteita ei voi tällä hetkellä parantaa edelleen jatkuvan konfliktin takia. Gaza on edelleen ulkoilmavankila. Israel rakentaa edelleen siirtokuntia. Muurin rakentamista jatketaan yhä. Euroopan parlamentin puhemies kirjoitti 29. toukokuuta 2008 komission jäsenelle kirjeen, jotta parlamentille annettaisiin tietoja ja sitä kuultaisiin Euroopan unionin mahdollisista ehdotuksista assosiaationeuvostolle. Mitään tällaista ei ole tähän mennessä tapahtunut.

Eikö komissio katso, että parlamenttia tarvitsee kuulla ennalta? Jos ei tarvitse, miksei? Milloin tämä toteutettaisiin? Miksi teksti jätettiin tahallisesti epämääräiseksi? Mitä siinä tarkalleen ottaen sanotaan ja mitä Euroopan unioni tarkoittaa tällä parantamiselle? Millä aloilla ja missä määrin suhteita Israeliin parannetaan? Mistä alkaen tämä uusi järjestely tulee voimaan? Eikö komissio katso, että Euroopan unioni luopuu tällä tavoin tärkeästä painostuskeinosta rauhanneuvottelujen suhteen? Miksi rauhanprosessiin ei viitata tässä yhteydessä?

Komissio haluaa aluksi todeta sen, mitä 16. kesäkuuta 2008 assosiaationeuvostossa päätettiin: kumppanimaa, joka on yksi kehittyneimmistä kumppanimaista naapurustossamme, on pyrkinyt tiiviimpään yhteistyöhön EU:n kanssa.

Komissio oli jo Euroopan naapuruuspolitiikasta (ENP) huhtikuussa 2008 parlamentille ja neuvostolle antamassaan tiedonannossaan selittänyt näkemyksiään tiiviimpien ja tuloksellisten suhteiden kehittämisestä ENP-kumppaneihimme, minkä on tarkoitus pohjautua eriyttämisen periaatteeseen, ja maininnut Israelin yhdeksi ENP:n edelläkävijöistä. Kaikki EU:n ja Israelin kahdenvälisten suhteiden kehittäminen tapahtuu tulevaisuudessa tämän ENP:n kehyksen puitteissa.

Ministerit ovat 16. kesäkuuta 2008 antamassaan lausunnossa – joka on julkinen asiakirja – todenneet, että EU:n ja Israelin suhteiden kehittäminen on nähtävä osana Lähi-idän rauhanprosessia.

EU:n ja Israelin assosiaationeuvosto 16. kesäkuuta 2008 käynnisti prosessin. Tämä prosessi ei johda uudenlaiseen yhteistoiminnan muotoon, vaan perustuu nykyiseen Israelin kanssa voimassaolevaan Euro-Välimeri-assosiaatiosopimukseen.

EU ja Israel ovat määrittäneet niille tärkeät tiivistetyn yhteistyön alat, jotka on lueteltu EU:n lausunnossa. Keskustelut näistä on tarkoitus käydä tulevien kuukausien aikana. Neuvottelut eivät ole vielä alkaneet. Komissio on valmis pitämään parlamentin ajan tasalla kaikesta edistyksestä sen toimivaltaan kuuluvilla aloilla.

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat aina puolustaneet ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Onko Euroopan komissio varoittanut jäsenvaltioita siitä, ettei niiden pidä sallia itseensä kohdistuvaa Khalistan-ääriryhmien, joiden tiedetään aiemmin pyrkineen päämääriinsä väkivallan avulla, harjoittamaa hyväksikäyttöä ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden varjolla?

Onko komissio tietoinen siitä, että ääriainekset pyrkivät Euroopassa herättämään henkiin Khalistan-liikkeen, joka tavoittelee väkivaltaisin menetelmin sikheille erillistä kotimaata, mikä hajottaisi Intian? Jos vastaus on myönteinen, mihin toimiin komissio on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä taivuttaakseen Euroopan unionin jäsenvaltiot ehkäisemään kyseisen toiminnan?

Kysymystä sikhien valtion (Khalistan-valtion) itsenäisyyttä tavoittelevaan Khalistan-liikkeeseen liittyvästä terrorismista on syytä tarkastella ensin Punjabin viimeaikaisen historian antamaa laajempaa taustaa vasten. Intian osavaltio Punjab, joka on kärsinyt 15 vuoden ajan sikhi-separatistien 1980-luvulla harjoittamasta väkivallasta, palasi normaaleihin oloihin sen jälkeen, kun liikkeestä 1990-luvun puolivälissä selviydyttiin. Vuosikausia kestäneen New Delhin suoran hallinnon jälkeen vuonna 1997 elvytettiin onnistuneesti demokraattinen prosessi ja saatiin aikaan demokraattisesti valittu hallitus. Uusimpien, vuonna 2007 pidettyjen valtiollisten vaalien tuloksena Akali Dal -puolue (joka edustaa pelkästään sikhien etuja) palasi takaisin valtaan.

Useissa lehdistötiedoissa on viitattu siihen, että terroristiverkostoja on yhä olemassa, erityisesti Intian ulkopuolella. Se voi osaksi selittää sen, miksi sikhi-aktivistit onnistuivat 14. lokakuuta 2007 räjäyttämään pommin Ludhianan kaupungin eräässä elokuvateatterissa (seitsemän kuollutta, heidän joukossaan 10-vuotias lapsi, ja 40 loukkaantunutta). Komission analyysi kuitenkin on, että väestö on hylännyt tämän ideologian, joka innoitti Punjabissa viisitoistavuotiseen terrorismin kauteen.

Vastauksena parlamentin jäsenen kysymykseen komissio katsoo, että paras tapa varoittaa jäsenvaltioita riskistä joutua Khalistan-ääriryhmien harjoittaman hyväksikäytön kohteeksi on kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan tiiviisti EU:n ja Intian yhteisiä ponnisteluja terrorismin torjumiseksi sekä tukea EU:n terrorismin vastaisen työryhmän ja Intian asiantuntijoiden välisiä tapaamisia ja Intian pyyntöjä yhteistyön lisäämiseksi Europolin kanssa.

Viime vuosina yhä useampi valtion teollisuuslaitos on siirtynyt yksityisen sektorin omistukseen, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Valitettavasti kukaan ei ole miettinyt, mitä tehdä kyseisten laitosten teollisuusjätteelle. Teollisuusjäte on vakava uhka ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Teollisuuslaitoksen uusilla omistajilla ei useimmiten ole riittävästi taloudellisia resursseja huolehtiakseen jätteen käsittelystä, ja valtioltakaan ei saa tukea tähän tarkoitukseen. Kansallisen jätelainsäädännön puute ja jätehuollon valtavat kustannukset aiheuttavat passiivisuutta omistajien keskuudessa. Jos tilanne jatkuu, parin vuoden kuluttua ongelma voi ryöstäytyä käsistä.

Harkitseeko komissio toimien toteuttamista asian suhteen?

Jätehuollossa, tuotantojäte mukaan lukien, on noudatettava asiaa koskevan yhteisön lainsäädäntöä, erityisesti jätteistä annetun direktiivin 2006/12/EY⁽¹⁾ säännöksiä. Tämän direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteet hyödynnetään tai niistä huolehditaan vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä menettelyjä tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoa ympäristölle. Erityisesti jätteiden hyödyntäminen tai niistä huolehtiminen on suoritettava niin, että ei vaaranneta vesiä, ilmaa, maaperää ja kasveja sekä eläimiä, ei tuoteta melu- tai hajuhaittoja, eikä vahingoiteta haitallisesti maaseutua tai erityisalueita. Tässä direktiivissä täsmennetään, että saastuttaja maksaa periaatteen mukaisesti jätteistä huolehtimisen kustannuksista vastaa a) jätteen haltija, joka antaa jätteen keräilijän tai jätehuoltoyrityksen haltuun, ja/tai b) jätteen aiemmat haltijat tai valmistaja, jonka tuotteesta jäte on peräisin.

Jotkut tuotantojätteet voivat olla vaarallisia. Vaaralliset jätteet ovat ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta suurempi riski kuin vaarattomat jätteet ja vaativat siksi tiukempaa valvontajärjestelmää. Näissä tapauksissa sovelletaan vaarallisista jätteistä annetun direktiivin 91/689/EY⁽²⁾ säännöksiä, mihin sisältyy kirjaamista, seurantaa ja valvontaa koskevia täydentäviä velvoitteita ”kehdosta hautaan” eli lähtien jätteen tuottajasta aina siitä lopulliseen huolehtimiseen tai hyödyntämiseen saakka.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että edellä mainitun lainsäädännön kaikki vaatimukset siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niitä noudatetaan. Komissio seuraa säännöllisesti jätelainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenmaissa. Jos todetaan, että siirtämistä osaksi kansallista lainsäädäntöä ei ole tapahtunut, täytäntöönpano on ollut virheellistä tai asiaankuuluvaa yhteisön lainsäädäntöä ei ole noudatettu, komissio voi ryhtyä ja se myös ryhtyy oikeustoimiin kyseistä jäsenvaltiota vastaan.

Siltä osin kuin on kyse yhteisön jätelainsäädännön täytäntöönpanon kustannuksista, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi ratkaistava asia tapauskohtaisesti. Jäsenvaltiot voivat myöntää taloudellista tukea teollisuusjätteen hyödyntämiseen tai siitä huolehtimiseen erityisesti silloin, kun ei ole enää mahdollista määrittää jätteen ajankohtaista tai aiempaa haltijaa tai valmistajaa. Tätä varten jäsenvaltiot voivat käyttää omia varojaan tai yhteisön rahoitusta niihin sovellettavia menettelyjä noudattaen.

Ympäristöä koskevien yhteisön ensisijaisten toimien rahoitus on suunniteltu myönnettäväksi koheesiopolitiikan kauden 2007–2013 mittavasta Puolan infrastruktuuri ja ympäristö -toimintaohjelmasta ja 16 alueellisesta toimintaohjelmasta. Esimerkiksi Puolan ympäristöä ja riskienehkäisyä koskeviin hankkeisiin on käytettävissä noin 8,8 miljardia euroa (noin 13,5 prosenttia kokonaisrahoituksesta ohjelmakaudelle 2007–2013), josta 1,3 miljardia euroa (2 prosenttia kokonaisrahoituksesta) on kohdennettu jätealalle kotitalous- ja teollisuusjätteen käsittelyä koskevassa otsakkeessa. Kullakin jäsenvaltiolla on omat määrärahansa. Näistä varoista huolimatta EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon osalta säilyy yhä merkittävä rahoitusvaje; tämä koskee myös jätedirektiivejä, joilla on liittymissopimuksessa asetetut siirtymäkaudet.

Siltä osin kuin on kyse jätehuollosta, infrastruktuuri ja ympäristö -toimintaohjelmasta tuetaan kansallisten ja alueellisten jätehuoltosuunnitelmien mukaisesti aloitteita, joilla ehkäistään tai rajoitetaan yhdyskuntajätteiden tuottamista, otetaan käyttöön kierrätystekniikoita ja tekniikoita yhdyskuntajätteen neutraloimiseksi sekä jätteenkäsittelyyn liittyvien vaarojen poistamiseksi, sekä aloitteita entisen teollisuusmaan ja sotilaskäytössä olleen maan puhdistamiseksi. Maan puhdistamisen osalta on todettava, että tukea on käytettävissä laaja-alaisille hankkeille kaupunkialueiden ulkopuolella ja vain tilanteissa, joissa senhetkinen maanomistaja ei ole vastuussa saastumisen esiintymisestä tai ympäristön vaurioittamisesta.

Tämän toimintaohjelman puitteissa suuryritykset ja pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) voivat myös saada tukea ympäristövaatimusten täyttämiseksi. Tuki auttaa muun muassa vähentämään muun kuin yhdyskuntajätteen määrää ja lisäämään jätteen hyötykäytön ja kierrätyksen tasoa sekä tehostamaan tuotantovaiheen jälkeisen jätteen ja vaarallisen jätteen hyödyntämistä.

Infrastruktuuri ja ympäristö -toimintaohjelman rahoitus mahdollistetaan alueellisissa toimintaohjelmissa, joista voidaan tukea jätehuoltohankkeita, edellyttäen, että ne on sisällytetty alueellisiin jätehuoltosuunnitelmiin. Alueellisista toimintaohjelmista yhteisrahoitetaan myös tukea jätehuollon alalla toimiville pk-yrityksille. Niistä voidaan esimerkiksi myöntää tukea ympäristönhallintajärjestelmiin, järjestelmiin resurssien ja jätehuollon rationalisoimiseksi, teollisuus- ja ongelmajätteen käsittelemiseksi sekä parhaan käytettävissä olevan tekniikan (BAT) soveltamiseksi.

Vuonna 2006 kunnan omistama Aalborg Havn -osakeyhtiö myi Østre Havnin satama-alueen yksityiselle A. Enggaard -yritykselle. 75 000 neliömetrin alue myytiin 44 miljoonalla kruunulla. Asiantuntija-arvioiden mukaan kauppa tehtiin paljon markkinahintaa halvemmalla. Myynnistä ei myöskään järjestetty tarjouskilpailua, eikä myyntihinnasta pyydetty puolueetonta asiantuntija-arviota.

Katsooko komissio, että kauppa rikkoo EU:n kilpailusääntöjä? Voidaanko sitä pitää laittomana valtiontukena? Onko komissio suunnitellut asiaan liittyviä toimia?

Komissio on julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyviä tukia koskevalla tiedonannollaan⁽¹⁾ antanut jäsenvaltioille yleistä ohjeistusta, jolla se ilmoittaa avoimesti yleisen lähestymistapansa julkisten viranomaisten tekemien maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvien tukien ongelman osalta. Tässä tiedonannossa todetaan, että jos julkinen viranomainen ei aio käyttää myynnin yhteydessä tarjouskilpailua, jolle ei aseteta ehtoja, yhden tai useamman riippumattoman arvijoijan on ennen myyntineuvotteluja suoritettava riippumaton arvio markkina-arvon vahvistamiseksi yleisesti hyväksyttyjen markkinoiden tunnuslukujen ja arviointinormien mukaisesti. Näin määritelty markkina-arvo on vähimmäisostohinta, josta voidaan sopia myöntämättä valtion tukea.

Komissio ei tunne parlamentin jäsenen esittämää asiaa. Jos komissio saa yksityiskohtaisempia tietoja Aalborgin satama-alueen myyntiä koskevasta väitetystä valtiontuesta, se voi mahdollisesti tehdä tarkemman arvion ja ryhtyä asiassa tarvittaessa toimiin. Kilpailun pääosaston Internet-sivulla on lomake, joka helpottaa valtiontukea koskevien valitusten tekemistä ja jossa mahdollisille kantelijoille annetaan ohjeita.

Kreikan sisäministeri Prokopis Pavlopoulosin mukaan Turkki ei noudata lainkaan sen Kreikan kanssa tekemänsä takaisinottamista koskevan sopimuksen mukaisia velvoitteitaan, vaan päinvastoin lisää soveltamallaan politiikalla huomattavasti laitonta maahanmuuttoa Kreikkaan. EY:n ja Turkin välisen takaisinottosopimuksen tekemistä koskevia neuvotteluita ei ole käyty sitten joulukuun 2006 neuvottelukierroksen, jolloin ei ilmeisesti saavutettu edistystä minkään keskeisen kysymyksen kohdalla.

Millaiseksi komissio arvioi Kreikan ja Turkin välisen takaisinottamista koskevan sopimuksen täytäntöönpanon ja miten se suhtautuu Kreikan sisäministerin lausuntoon? Miten komissio selittää sen tosiasian, että EY ja Turkki eivät vieläkään ole tehneet takaisinottamista koskevaa sopimusta? Mitkä ovat sopimuksen syntymisen esteet? Miten Turkin kieltäytyminen takaisinottosopimuksen tekemisestä EY:n kanssa ja/tai noudattamasta Kreikan kanssa tekemäänsä takaisinottosopimusta vaikuttaa neuvotteluiden kulkuun?

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia koskevat asiat kuuluvat kulloinkin kyseessä olevien valtioiden vastuualueeseen. Oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden -alakomitean (JLS⁽¹⁾-alakomitea) säännöllisissä kokouksissa Turkin kanssa komissio kuitenkin aina vaatii takaisinottosopimusten solmimista naapurimaiden kanssa samoin kuin nykyisten takaisinottosopimusten asianmukaista täytäntöönpanoa.

EY:n ja Turkin välisten takaisinottoa koskevien neuvottelujen viimeinen virallinen neuvottelukierros oli joulukuussa 2006. Sen jälkeen komission ja Turkin viranomaisten välillä on ollut yhteyksiä, mutta niissä ei ole toistaiseksi saavutettu edistystä. Turkin kanssa tehtävän takaisinottoa koskevan sopimuksen allekirjoittaminen on EU:n kannalta tarkasteltuna keskeinen tavoite, minkä vuoksi EU parhaillaan pohtii keinoja umpikujan ratkaisemiseksi.

Komissio harkitsee ehdotusta perinteisten hehkulamppujen käytön ja tuotannon asteittaisesta lopettamisesta energiaa säästävien lamppujen hyväksi.

Milloin komissio tekee tällaisen ehdotuksen?

Millaisia toimenpiteitä komissio suunnittelee eurooppalaisten valmistajien tukemiseksi, jotta vaihtaminen energiaa säästävien lamppujen ympäristöystävälliseen teknologiaan sujuu tehokkaasti?

Mikä on näiden toimenpiteiden vaikutus kunnianhimoisimmassa muodossaan eurooppalaisiin työmahdollisuuksiin? Mitä liitännäistoimenpiteitä on suunnitteilla?

Mitä tulee hehkulamppujen käytön asteittaista lopettamista koskevaan ajankohtaan, milloin komissio aikoo muuttaa ekomuotoiludirektiiviä (yleisestikin ottaen mutta etenkin lamppujen osalta) ja kotitalouslamppujen energiankulutusmerkintää koskevaa direktiiviä 98/11/EY⁽¹⁾?

Komissio on parhaillaan työstämässä valaistuslaitteiden ekologista suunnittelua koskevan puitedirektiivin⁽²⁾ mukaista mahdollista täytäntöönpanosäädöstä. Päätarkoitus on asettaa energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka valaistukseen käytettyjen lamppujen (myös hehkulamppujen) on täytettävä, jotta niitä voidaan saattaa EU:n markkinoille. Ehdotus on teknis-taloudellis-ympäristöllisen tutkimuksen tulos, jossa lamppujen elinkaaren huomioon ottaen suositellaan mahdollisia parannusvaihtoehtoja valaistustuotteiden ympäristönsuojelun tasoon. Parhaillaan tehdään vaikutusarviointia, jonka pitäisi auttaa määrittämään erilaisten toimintavaihtoehtojen ympäristövaikutukset ja sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset.

Kaikki toistaiseksi käytettävissä olevat todisteet osoittavat, että tehokkuusvaatimukset olisi asetettava tasoille, jotka johtaisivat käytännössä valaistuskäyttöön käytettyjen perinteisten hehkulamppujen vaiheittaiseen käytöstäpoistamiseen. Vaikutusarvioinnissa tutkitaan muun muassa vaatimusten voimaantulon tarkoituksenmukaista ajoitusta ja toimenpiteen vaikutuksia Euroopan valaistusteollisuuteen ja työllisyyteen; tarkoituksena on säilyttää Euroopan valaistusteollisuuden kilpailukyky, mutta samalla on otettava huomioon, että ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta on toimittava nopeasti.

Valaistusta koskevan komission täytäntöönpanosäädöksen antamisen alustava ajankohta on keväällä 2009, parlamentin tutkittua säädöksen ensin. Siten mitään lopullista päätöstä ei vielä ole tehty.

Komission on tarkoitus päivittää kotitalouslamppujen energiankulutusmerkintää koskevaa direktiiväi⁽³⁾vuonna 2010 ja täydentää siten tehokkuusvaatimusten asettamista. Ekologisesta suunnittelusta annettua direktiiviä ei ole tarpeen tarkistaa valaistusta koskevan täytäntöönpanosäädöksen antamiseksi.

Digitaalisen ajopiirturin käyttöönotto on tuonut mukanaan käytännön ongelmia, ja Euroopan unionin oikeusasiamiehen annettua 26. toukokuuta 2008 päätöksensä kanteesta 284/2006/PB voidaan esittää kysymyksiä komission toiminnasta hallintoviranomaisena.

Mitä komissio tekee, jottei tätä kannetta vastaava tilanne toistuisi?

Vastauksessaan kysymykseen P-1488/08 komissio myöntää, etteivät digitaalista ajopiirturia koskevat tekniset vaatimukset ole enää ajanmukaisia ja että komissio pyrkii siksi mukauttamaan teknisiä vaatimuksia tekniseen kehitykseen.

Mikä on uudelleenarvioinnin tilanne, ja millainen on sen aikataulu?

Komissio on pannut merkille Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen kanteeseen 284/2006/PB, joka koskee digitaalisen ajopiirturin käyttöönotosta kaupallisissa ajoneuvoissa annetun yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa. Komissio on myös pannut merkille näkökohdat, jotka tukevat kyseistä päätöstä.

Komissio kuitenkin muistuttaa, että tilanteen ainutlaatuisuus vaati välitöntä toimintaa, jotta vältettäisiin digitaalisen ajopiirturin käyttöönoton suuremman viivvästymisen vaara, joka olisi voinut johtaa vahingolliseen vaikutukseen yhteisön maantieliikennemarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta.

Komissio katsoo, että tämänkaltainen tilanne voidaan estää asianmukaisilla lainsäädännön säännöksillä, joilla lykätään sekä teollisuudesta että tehokkaasta EU:n tason koordinoinnista riippuvien monimutkaisten teknisten toimenpiteiden voimaantuloa.

Kuten parlamentin jäsenen ensimmäiseen kysymykseen P-1488/08 annetussa vastauksessa on esitetty, komission suunnitelmissa on mukauttaa vuonna 2009 ajopiirturin tekniset eritelmät teknisen kehityksen mukaisesti ja että komissio on tilannut tutkimuksen tällaisten päivitettyjen eritelmien määrittämiseksi. Tähän hankkeeseen liittyvä sidosryhmien kuten kuljetusalan, ajopiirturivalmistajien ja toimeenpanijoiden järjestöjen kuuleminen on parhaillaan käynnissä. Pidemmällä aikavälillä komissio voi näiden kuulemisten tulosten ja uuden kehityksen perusteella, etenkin älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä, harkita ehdotuksen tekemistä parlamentille ja neuvostolle asetuksen 3821/85 muotoilemiseksi myöhemmin uudelleen.

Kalatalousalan sosioekonominen kriisi on kärjistynyt polttoaineiden (bensiini ja diesel) hinnan nousun vuoksi, ja kalatalousala on järjestänyt äskettäin useissa EU:n maissa, muiden muassa Portugalissa, mielenilmaisuja, joissa on vaadittu kiireellisten ja todellisten tukitoimien toteuttamista.

Miten neuvoston 17. kesäkuuta 2008 tekemien ehdotusten käsittely on edennyt erityisesti ottaen huomioon 23. ja 24. kesäkuuta 2008 kokoontuneen maatalous- ja kalastusneuvoston päätelmät?

Komissio voi tyytyväisenä ilmoittaa parlamentin jäsenelle, että komission kollegio 8. heinäkuuta 2008 hyväksynyt lainsäädäntöpaketin 17. kesäkuuta 2008 ilmoitettujen ehdotusten mukaisesti. Tämä paketti on jo välitetty sekä parlamentille sen lausuntoa varten että ministerineuvostolle, jossa se on tarkoitus hyväksyä 15. heinäkuuta 2008.