Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 1. syyskuuta 2008 - Bryssel

23. Tietyt liikennevakuutuskysymykset (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Nickolay Mladenovin sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan valiokunnan puolesta laatima mietintö tietyistä liikennevakuutuskysymyksistä (2007/2258(INI) (A6-0249/2008)).

  Nickolay Mladenov, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat ja tulkit, joilla menee myöhään tänä mielenkiintoisena päivänä, jolloin Eurooppa-neuvosto keskustelee Georgian tilanteesta. Toivottavasti teillä on vielä vähän aikaa ja mielenkiintoa keskittyä toiseen mietintöön, joka sekin on teknisyydestään huolimatta meille kaikille tärkeä mietintö.

Siinä palataan aiheeseen, josta on jo keskusteltu parlamentissa hyväksyttäessä neljättä liikennevakuutusdirektiiviä. Tuolloin parlamentti päätti pyytää komissiota paneutumaan tarkemmin tiettyihin parlamentin esittämiin seikkoihin, joita ei ollut käsitelty neljännessä liikennevakuutusdirektiivissä itsessään. Nämä olivat kolme kysymystä: ensimmäinen koski sen tutkimista, oliko kansalliset seuraamusmääräykset pantu tehokkaasti täytäntöön kaikkialla Euroopan unionissa. Sen jälkeen oli tutkittava, miten direktiivillä perustettu korvausedustajajärjestelmä toimii ja onko se syytä yhdenmukaistaa kaikkialla Euroopan unionissa. Lopuksi oli tutkittava ehkä kaikkein tärkeintä ja ristiriitaisinta seikkaa, joka liittyy tiiviisti kuluttajien esittämiin kysymyksiin, jotka koskevat sitä, olisiko liikennevakuutusten nykyinen vapaaehtoisen oikeusturvavakuutuksen saatavuus Euroopassa korvattava pakollisella järjestelmällä, joka kattaisi rajatylittävät onnettomuudet Euroopan unionissa.

Haluaisin aloittaa viimeksi mainitusta kysymyksestä, sillä se on ehkä kaikkein tärkein ja selvästi kysymys, joka kiinnostaa eniten eurooppalaisia kuluttajia. Tarkastellessani itse tätä mietintöä halusin kovasti vaatia yhdenmukaistamista ja pakollista oikeusturvavakuutusta kaikkialle Euroopan unioniin. Mutta paneuduttuani tarkemmin asiaan ymmärsin, ettei se ehkä olisi kuluttajien eikä Euroopan vakuutusalan etujen mukaista.

Jos se hyväksyttäisiin, se nostaisi kuluttajien liikennevakuutusten kustannuksia monissa jäsenvaltioissa. Se saattaisi lisätä perusteettomia korvaushakemuksia. Se saattaisi viivästyttää jätettyjen korvaushakemusten käsittelyä ja voisi lisätä kansalaisten haluttomuutta hyväksyä tuomioistuinten ulkopuolisia sovitteluja.

Lopultakin se voisi aiheuttaa raskaan ja ikävän rasitteen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmille, mitä en usko kenenkään meistä haluavan. Näin ollen ehkä toinen lähestymistapa, jota mietinnössä esitetään, on parempi, ja se tarkoittaa tietoisuuden lisäämistä nykyisistä vapaaehtoisista järjestelmistä kaikkialla Euroopan unionissa.

Nämä järjestelmät toimivat nykyään melko hyvin monissa vanhoissa jäsenvaltioissa ja niitä kehitellään uusissakin jäsenvaltioissa. Niitä on tehostettava uusissa jäsenvaltioissa, kenties liittämällä ne ennen sopimuksen tekemistä annettaviin tietoihin esittämällä nämä vaihtoehdot Euroopan unionissa, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

Euroopan komissio teetti tutkimuksen korvausedustajista. Tutustuimme huolellisesti tähän tutkimukseen. Kuulimme Euroopan unionin vakuutusalaa ja kuluttajajärjestöjä, ja kaikkiin jäsenvaltioihin on perustettu kansallisia vakuutustietokeskuksia. Kuluttajat voivat jättää hakemuksensa näihin vakuutustietokeskuksiin ja saada niistä tarvitsemaansa tietoa.

Nyt olisi tehtävä nykyinen järjestelmä kuluttajille tutuksi eikä niinkään pyrkiä perustamaan uutta järjestelmä entisen lisäksi.

Lopuksi mietinnössä todetaan kansallisista seuraamussäännöksistä ja niiden yhdenmukaistamisesta, että niihin olisi sovellettava toissijaisuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin jäsenvaltioiden nykyiset kansalliset seuraamussäännökset olisi säilytettävä. Niitä ei ole syytä yhdenmukaistaa. Euroopan komission on kuitenkin valvottava tilannetta Euroopan unionissa tarkemmin ja varmistettava, että kansalliset viranomaiset saavat tarvittaessa apua Euroopan komissiolta.

Tämä on tämän iltaisen keskustelumme kohteena olevan mietinnön ydinkysymys.

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin ensin onnitella omasta ja kollegani, komission jäsenen, Charlie McCreevyn puolesta sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sekä oikeudellisten asioiden valiokuntaa ja erityisesti Nickolay Mladenovia ja Giuseppe Gargania heidän tekemästään työstä, jolla he saivat aikaan tarkan ja johdonmukaisen mietinnön tietyistä liikennevakuutuskysymyksistä.

Hyvä Nickolay Mladenov olen todella kanssanne samaa mieltä siitä, että tämä asia koskee myös kuluttajia.

Komissio on iloinen, että olette tukenut vuonna 2007 laatimamme liikennevakuutuskertomuksen päätelmiä. Sallikaa minun puhua lyhyesti muutamista tähän mietintöön liittyvistä seikoista.

Haluaisin aloittaa kansallisista seuraamussäännöksistä, jotka on otettu käyttöön perustellun tarjouksen antamismenettelyssä.

Komissio on tyytyväinen mietinnössä esittämäänne selvään kantaan tässä asiassa. Mietintönne näyttäisi todella vahvistavan meidän kantamme tähän asiaan, nimittäin sen, että kansalliset seuraamussäännökset, vaikkeivät ne vastaakaan toisiaan, tuottavat toivotun vaikutuksen, minkä vuoksi EU:ssa ei tässä mielessä tarvita yhdenmukaistamista.

Komissio pysyy valppaana ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät sovella täysimääräisesti kyseisen direktiivin säännöksiä. Siksi olemme iloisia, että kehotatte komissiota valvomaan tiukemmin EU:n liikennevakuutusdirektiiveillä käyttöön otetun mekanismin toimintaa. Liikennevakuutusasioiden asiantuntijaryhmä, jonka yksikköni perusti vuosi sitten, kokoaa yhteen jäsenvaltioiden edustajia ja toimijoita ja on osoittautunut erittäin hyödylliseksi.

Komissio ottaa ehdotustenne mukaisesti liikenneonnettomuuksien uhreja edustavia kuluttajajärjestöjä mukaan prosessiin, jossa arvioidaan jäsenvaltioiden nykyisten järjestelmien tehokkuutta.

Sallikaa minun nyt siirtyä seuraavaan kohtaan: oikeusturvavakuutukseen, joka on hyvin tärkeä asia sekä kuluttajille että vakuutuksenantajalle.

Mietinnössänne tuodaan esiin useita myönteisiä ja kielteisiä seikkoja järjestelmästä, jossa vakuutuksenantajan liikennevakuutuksen olisi pakollisesti katettava oikeusturva koko EU:ssa. Kuten vuonna 2007 julkaistussa komission kertomuksessa todetaan, olemme vakuuttuneita siitä, ettei tällainen ratkaisu selvästi hyödyttäisi liikenneonnettomuuden uhreja. Se voisi jopa vääristää liikennevakuutusten korvauksia koskevaa hyvin toimivaa kansallista sopimisjärjestelmää. Lisäksi maksut todennäköisesti kasvaisivat niissä maissa, joissa ei toistaiseksi ole korvattu oikeuskuluja edes rajoitetusti.

Olen pannut tyytyväisenä merkille, että mietinnössänne tuodaan esiin muutamia tällaisia seikkoja ja suositaan markkinalähtöisiä ratkaisuja, kuten vapaaehtoista oikeusturvavakuutusta. Näyttää kuitenkin siltä, että tietyillä markkinoilla tällaista vakuutustyyppiä ei juuri ole, joten sitä olisi markkinoitava tehokkaammin. Markkinoiden olisi itse tehtävä tämä, sillä komissio ei saisi markkinoida erityisiä vakuutustuotteita eikä erityisiä vakuutusalan linjoja.

Sallikaa minun lopuksi sanoa pari sanaa siitä, miten EU:n liikennevakuutusdirektiivien välineet ja mekanismit tunnetaan.

Komissio myöntää, että parantamisen varaa on, erityisesti uusien jäsenvaltioiden kansalaisten tiedoissa, jotka koskevat EU:n liikennevakuutusdirektiiveillä perustettuja välineitä, kuten korvausedustajajärjestelmää ja kansallisia vakuutustietokeskuksia.

Vakuutusalalla voi olla ja sillä pitäisi olla merkittävämpi asema näissä asioissa. Komissio on osaltaan jakanut tietoja liikenneonnettomuuksien uhreille ja autoilijoille julkaisemalla useita liikennevakuutustiedotteita Sinun Eurooppasi -portaalissa. Jäsenvaltioissa on monia muitakin tietolähteitä, kuten autokerhot, liikennevakuutustoimistot, hakemusten käsittelyvirastot ynnä muut.

Tiivistettynä: liikennevakuutusasioita koskevasta säännöllisestä raportoinnista Euroopan parlamentille on viime vuosina tullut vakiintunut käytäntö, ja uskon hyvän yhteistyömme jatkuvan.

  Othmar Karas, oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelijan edustaja. – (DE) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja esittelijä, hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiittää oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajan Giuseppe Garganin puolesta esittelijää hänen mietinnöstään ja hyvästä yhteistyöstä.

Haluaisin mainita erityisesti kolme seikkaa: ensiksi kuluttajien edut; toiseksi toissijaisuusperiaatteen ja kolmanneksi asiaankuuluvuuden. Mielestämme on paljon enemmän kuluttajien etujen mukaista jättää muuttamatta Euroopan liikennevakuutuksen vapaaehtoista oikeusturvavakuutusjärjestelmää pakolliseksi. Emme tarvitse pakollista vakuutusten niputtamista tai tuotteiden yhdistämistä, mikä vain nostaisi vakuutusten hintaa ja rajoittaisi kuluttajien valinnan mahdollisuuksia.

Toissijaisuudesta panen tyytyväisenä merkille, ettei esittelijä pyri yhdenmukaisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Ne maat, joissa tietyt oikeuskulut on jo katettu liikennevakuutuksessa, voivat jatkaa tällaisen järjestelmän soveltamista ilman, että muiden maiden täytyisi seurata niitä.

Asiaankuuluvuudesta haluaisin muistuttaa parlamentille, että kyse on lukumääräisesti vain rajoitetusti asiaankuuluvuudesta. Rajatylittävien onnettomuuksien osuus Euroopan tieliikenneonnettomuuksista on vain yksi prosentti, ja näistäkin lähes kaikki on sovittu ilman oikeudenkäyntiä. Onnittelen esittelijää mietinnöstä.

  Andreas Schwab, PPE-DE -ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin aluksi kiittää kollegaani Nickolay Mladenovia hänen erinomaisesta työstään tässä vaikeassa asiassa. Hänen valiokunta-aloitteisella mietinnöllään katetaan kaikki tärkeimmät ongelmat ja tehdään se erinomaisesti.

Haluaisin kuitenkin korostaa, että tämä mietintö on vain pieni osa kaikista kansalaisten asioista, jotka koskevat unionia. Othmar Karas korosti perustellusti, että rajatylittävien onnettomuuksien osuus tieliikenneonnettomuuksista on hyvin pieni ja että niistäkin suurin osa sovitaan ilman oikeudenkäyntiä. Huomattava saksalainen viikkolehti julkaisi viime viikolla artikkelin, jossa kuvattiin tavallista kansalaista, joka halusi rekisteröidä saksalaisen auton uudelleen Italiassa ja epäonnistui kahdeksan kuukauden aikana todeten, ettei se yksinkertaisesti ollut mahdollista. Tällaisten ongelmien kanssa henkilökohtaisesti tekemisiin joutuvat kansalaiset eivät todellakaan ole tyytyväisiä.

Siksi mietinnössä on oikea lähestymistapa, jossa kannustetaan vapaaehtoisia järjestelmiä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin täytettävä oma osuutensa ja määritettävä, olisiko vahingonkorvauksia koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen pitkällä aikavälillä parempi ratkaisu ja vastaisiko se enemmän kansalaisten etuja.

Täällä parlamentissa ja erityisesti oikeudellisten asioiden valiokunnassa olemme useissa yhteyksissä käsitelleet sopimuksiin kuulumattomia vahinkoja – esimerkiksi Rooma II -asetuksen yhteydessä – ja nyt jäsenvaltioiden on mietittävä, mihin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin ne voitaisiin liittää, jollei vahingonkorvauksia koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen ja oikeuskulujen hyväksyminen laillisiksi kustannuksiksi ole mahdollista tässä parlamentissa kilpailuseikkojen vuoksi.

Meidän on ratkaistava tämä asia tulevaisuudessa. Näin ollen Nickolay Mladenovin ehdotus on erinomainen ja meidän on syytä tukea sitä.

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentti on menestynyt liikennevakuutuksissa ja monet direktiivit merkitsevät edelleen tietynlaista päättymätöntä asiaa – joka valitettavasti koskee yhä useampia kansalaisia heidän käyttäessään oikeuksiaan vapaaseen liikkuvuuteen unionissa.

Nickolay Mladenovin mietintö on merkittävä panos käynnissä olevaan työhön. On selvää, että hakemuksia on selkeytettävä mahdollisimman paljon ja kolmen kuukauden käsittelyaikaa on noudatettava. Onnettomuuden aiheuttamaa traumaa ei saa lisätä oikeudellisella traumalla. Tiedämme, että nämä ovat mutkikkaita asioita, jotka liittyvät lainvalintaan ja että parlamentti halusi ratkaista ne Rooma II -asetuksen yhteydessä. Yhteisöjen tuomioistuin on auttanut meitä asiassa Oldenburg antamassaan tuomiossa, jossa yhteisöjen tuomioistuin perusti tuomionsa neljänteen direktiiviin ja Brysselin asetukseen yhdessä luettuina, niin kuin mekin halusimme, ja totesi, että uhri voi ryhtyä suoraan oikeustoimiin asuinmaassaan eikä hänen tarvitse mennä vastaajan tuomioistuimen eteen. Tämä aiheuttaa paineita ilman oikeudenkäyntiä tehtäville sovitteluille. Tällainen kehitys on merkittävää. Se voi lyhyellä aikavälillä aiheuttaa ongelmia, mutta, hyvä komission jäsen, teidän on varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota ja sen tulkintaa EU:n lainsäädännöstä.

Seuraavaksi on löydettävä järjestelmä, joka perustuu Rooma II -asetuksen toteuttamisesta tehtyihin tutkimuksiin, joissa varmistetaan, että uhrit saavat täyden korvauksen suhteessa kotimaansa oloihin. Tarina jatkuu, mutta saavutuksetkin ovat todella merkittäviä.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, aivan aluksi haluan muiden tavoin kiittää Nickolay Mladenovia tärkeästä ja vakavasta työstä. Toivottavasti tämä hänen ensimmäinen suurempi mietintönsä sisämarkkinoiden valiokunnalle saa jatkoa monien mietintöjen muodossa. On ollut hyvä, että hän on osallistunut ja tarkastellut tätä asiaa tuorein silmin edustaen siten kansalaisia, jotka ovat saaneet uusia oikeuksia Euroopan unionin jäsenyyden kautta ja jotka ehkä toivovat, että näitä asioita käsiteltäisiin nyt paremmin kuin ennen.

Haluaisin puuttua tiettyihin seikkoihin, joita useat kollegani, erityisesti Diana Wallis ja Andrew Schwab, ovat tuoneet esiin. Olemme Dianan kanssa alkaneet käsitellä tätä alaa heti tultuamme parlamenttiin vuonna 1999, minkä vuoksi sen merkitys on minulle selvää. Mielestäni on syytä todeta, että jollei parlamentti olisi jatkuvasti tuonut komissiolle esiin näitä seikkoja ja sanonut, että liikennevakuutusjärjestelmä ja erityisesti autoilijoita koskevat rajat ylittävät asiat olivat erittäin huonossa tilassa, emme varmaankaan käsittelisi tässä neljättä liikennevakuutusdirektiiviä tai miettisi jo viidettä direktiiviä.

Tämä osoittaa, miten parlamentti todella voi ajaa kansalaisten etuja niinkin mutkallisissa kuin rajatylittävissä asioissa, joita ei käsiteltäisi lainkaan, jollei kansalaisille ensin olisi koitunut vakavia ongelmia. Kansalaiset ovat kertoneet meille ongelmistaan, joita syntyy, kun heille on sattunut onnettomuus toisessa maassa, eivätkä he ole voineet hakea korvausta usein vakavistakaan ja jopa eliniän kestävistä vahingoista.

Olen iloinen, kun komissio jäsen halusi käsitellä tätä asiaa, koska hän on voimakkaasti sitoutunut kuluttajiin ja energiaan, jotka hän on tuonut asialistalle. Haluaisin kuitenkin erityisesti korostaa Nikolay Mladenovin mietinnössään esiin tuomaa tarvetta lisätä vakuutusalan, jäsenvaltioiden ja komission yhteistyötä, jotta saataisiin enemmän irti nykyisestä lainsäädännöstä. Toimimme piristysryhmänä lisäten ytyä järjestelmään ja mielestäni ansaitsemme hieman enemmän tukea Euroopan vakuutusalalta.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Katson, samoin kuin täällä aiemmin puhuneet kollegani, että Nickolay Mladenovin mietintö osui oikeaan aikaan ja että se on hyvin tärkeä kuluttajansuojan kannalta.

Ulkomaille suuntautuvan autoilun lisääntymisen myötä, erityisesti EU:n ja Schengenin laajennuttua, monet unionin kansalaiset joutuvat onnettomuuteen ulkomailla ja tietämättömyyttään usein vakaviin vaikeuksiin.

Kansalaisten on saatava ennen autolla ulkomaille matkustamista perustiedot korvaushakemusten laatimisesta. Heidän on otettava yhteyttä vakuutustietokeskuksiin, joita neljännen vakuutusdirektiivin mukaisesti on oltava jokaisessa jäsenvaltiossa. Ennen sopimuksen tekemistä annettavaan tietopakettiin olisi liitettävä kattavat tiedot kuluttajille siitä, miten korvausedustajajärjestelmä toimii, ja tiedot oikeusturvavakuutuksesta.

Jäsenvaltioilla on vaihtelevia järjestelmiä ja kansalliset sääntelyelimet pystyvät parhaiten varmistamaan parhaan mahdollisen kuluttajansuojan omilla markkinoillaan. Tämän vuoksi yhdyn esittelijän näkemykseen, jonka mukaan yhteisössä ei ole syytä yhdenmukaistaa kansallisia seuraamussäännöksiä.

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Mielestäni korvausedustajien verkko hyödyttää vuoden 2000 liikennevakuutusdirektiiviä. He voivat vauhdittaa liikennevakuutusten korvaushakemusten käsittelyä.

Yhdyn esittelijän näkemykseen hakemusten käsittelyajan viivästymisestä määrättävistä seuraamuksista. Toissijaisuuden mukaisesti kansalliset sääntelyelimet pystyvät parhaiten takaamaan mahdollisimman korkean kuluttajansuojan omilla markkinoillaan.

Käytettävissä olevien tietojen mukaan yli 90 prosenttia hakemuksista käsitellään ilman oikeudenkäyntiä, joten komission ei ole syytä tehdä aloitetta koko Euroopan unionissa pakollisesta oikeusturvavakuutuksesta. Se lisäisi pakollisen liikennevakuutuksen kuluja ja rasittaisi tuomioistuimia lisääntynein riita-asioin, jotka voitaisiin sopia ilman oikeudenkäyntiä.

On säilytettävä vapaaehtoinen oikeusturvavakuutus, ja uusien jäsenvaltioiden kansalaisille on annettava enemmän tietoja vakuutusalan tuotteista.

  Colm Burke (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, oikeusalan ammattilaisena, joka on käsitellyt rajatylittäviä korvaushakemuksia, voin kertoa, ettei se ole ruusuilla tanssimista, niin kuin mietinnöstä ymmärtäisi. Olen tyytyväinen mietintöön, mutta ongelmat, joita kohtasin, liittyvät oikeusturvavakuutukseen ja korvauksenhakijoiden vaikeuksiin saada kustannukset sen perusteella katetuiksi. Nämä korvauksenhakijat ovat vieneet asiansa tuomioistuimiin ja tuhlanneet rahaa saadakseen korvauksia ja sitten havainneet, ettei onnettomuuden aiheuttaneen vastapuolen vakuutuksenantaja maksa täyttä korvausta asian yhdistämisestä, eikä heidän oma vakuutuksenantajansa, joka on antanut heille oikeusturvavakuutuksen, myöskään maksa, vaan pakoilee vastuutaan.

Tätä aluetta on tarkasteltava hyvin huolellisesti. Käsittelin muun muassa tapausta, jossa oli maksettava oikeuskirjanpitäjän raportista 30 000 euroa eikä raportista aiheutuneita kuluja katettu täysimääräisesti. Vaikka kyseisillä henkilöillä oli oma vakuutus, he eivät voineet lisätä sitä oman vakuutuksensa kustannuksiin eivätkä saaneet sitä myöskään toisen vakuutuksista. Tätä on tutkittava ja varmistettava sen asianmukainen valvonta.

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, sallikaa minun jälleen kerran kiittää tästä erittäin hyödyllisestä työstä, jonka Nikolay Mladenov on esittänyt kollegojensa kanssa. Siitä on paljon hyötyä myös komissiolle. Komissio valmistelee parhaillaan tutkimusta rajat ylittävien onnettomuustapausten uhrien korvaustasoista, minkä Diana Wallis ja tietyt muut kollegat ovat esittäneet. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada objektiivinen, hyvin perusteltu ja tosiseikkoihin perustuva analyysi asiasta. Tutkimusta tehdään parhaillaan, ja komissio tarkastelee toista väliraporttia.

Malcolm Harbour totesi myös, että tässä työssä on oltava erittäin konkreettinen ja tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta sisämarkkinoista saataisiin paremmin liike-elämälle ja kuluttajille sopivat. Tätä yhteistyötä on todellakin tehostettava.

Olen todella iloinen havaitessani, että Nickolay Mladenovin mietinnössä yhteistyötä on tehty ja koottu hienosti yhteen eri palaset ja että hän on saanut arvokasta tukea kollegoiltaan.

Onnittelen ja kiitän tästä vielä ja kerran.

  Nickolay Mladenov, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä ja kollegojani heidän tästä mietinnöstä esittämistään mielenkiintoisista ja oivaltavista kommenteista. Uskon vakaasti, että parhaiten suojattu kuluttaja on kuluttaja, jolla on eniten tietoa oikeuksistaan ja joka pystyy puolustamaan niitä saamiensa tietojen perusteella. Meidän on lainsäätäjinä varmistettava, että kuluttajat saavat tietoa ja voivat vapaasti valita, hankkivatko he suojan tiettyjä riskejä vastaan, eikä niinkään pakotettava kaikkia samalle tasolle.

Diana Wallis, Andreas Schwab ja Colm Burke toivat esiin erittäin tärkeitä seikkoja laajemmin kuin tämän mietinnön kattamalta rajoitetulta alalta. Olen iloinen, että komission jäsen Kuneva totesi, että komissio tutkii edelleen monia parlamentissa esitettyjä kysymyksiä. Olen vakuuttunut siitä, että parlamentti tarkastelee huolellisesti tätä komission teettämää tutkimusta nimenomaan Colm Burken esittämien kysymysten perusteella, sillä ne ovat ehdottomasti päteviä ja herättävät tiivistyvää keskustelua monissa jäsenvaltioissa, myös omassani. Andreas Schwab toi esiin kysymyksen vahinkojen yhtenäisestä käsittelytavasta. Kysymys on hyvin ajankohtainen meille kaikille. Toivottavasti komission tutkimuksessa käsitellään tätäkin asiaa.

Sallikaa minun sanoa pari sanaa tämän mietinnön jatkosta. Toivottavasti komissio suhtautuu vakavasti vastuuseensa valvoa, miten kansalliset viranomaiset toteuttavat nykyisiä seuraamussäännöksiä. Kerätessämme tietoja tätä mietintöä varten tietyt jäsenvaltiot eivät olleet kovinkaan halukkaita antamaan tietoja järjestelmän toimivuudesta niiden alueella, mutta lopulta saimme niiltäkin asianmukaiset vastaukset. On tarkasteltava huolellisesti, miten järjestelmä toimii ja miten sitä voitaisiin parantaa, ja uskon, että komissio ottaa vakavasti tämän tehtävän tulevina kuukausina ja vuosina.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 2. syyskuuta.