Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : O-0070/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

O-0070/2008 (B6-0455/2008)

Keskustelut :

PV 04/09/2008 - 5
CRE 04/09/2008 - 5

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :


Puheenvuorot
Torstai 4. syyskuuta 2008 - Bryssel EUVL-painos

5. Maaperän suojelu (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies.(ES) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Miroslav Ouzkýn ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta neuvostolle laatimasta suullisesta kysymyksestä maaperän suojelua koskevan puitedirektiivin käsittelyn etenemisestä neuvostossa (O-0070/2008 – B6-0455/2008).

 
  
MPphoto
 

  Miroslav Ouzký, kysymyksen laatija. (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain korostaa, että syyskuussa 2006 komissio hyväksyi ehdotuksen maaperän suojelua koskevaksi puitedirektiiviksi, jonka tarkoitus oli suojella maaperää kaikkialla Euroopan unionissa. Tämä ehdotus sai aikaan erittäin vilkkaan ja mielenkiintoisen keskustelun valiokunnassani – ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Esittelijä, Cristina Gutiérrez-Cortines, teki paljon töitä kompromissin löytämiseksi.

Euroopan parlamentti hyväksyi ensimmäisen käsittelyn kannan 14. marraskuuta 2007. Siitä saakka on ollut epäselvää, missä vaiheessa neuvosto kykenee hyväksymään yhteisen kannan ja välittämään sen Euroopan parlamentille.

Kesäkuun alussa valiokuntani esitti siksi neuvostolle suullisen kysymyksen saadakseen tietää enemmän asian etenemisestä neuvostossa parlamentin kannan hyväksymisen jälkeen. Valiokuntani puolesta haluan pyytää neuvostoa kertomaan saavutetusta edistyksestä. Lisäksi valiokuntani haluaa tietää, milloin neuvosto kaavailee nykytilanteen valossa pystyvänsä välittämään Euroopan parlamentille yhteisen kannan maaperän suojelua koskevaan puitedirektiiviin.

 
  
MPphoto
 

  Nathalie Kosciusko-Morizet, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, hyvä Miroslav Ouzký, Euroopan yhteisön kuudennessa ympäristötoimintasuunnitelmassa tunnustetaan, että maaperä on rajallinen luonnonvara, johon ympäristön rajoitukset vaikuttavat. Ohjelmassa pyritään määrittämään ehdottomasti ja yksiselitteisesti maaperän suojelua koskeva teemakohtainen strategia, jossa otetaan huomioon toissijaisuuden ja alueellisen monimuotoisuuden periaatteet, minkä jokainen hyvin ymmärtää.

Helmikuussa 2007 – tässä kohden minäkin käyn läpi historiaa – neuvosto kävi suuntaa-antavan keskustelun komission teemakohtaista strategiaa ja direktiiviehdotusta koskevasta tiedonannosta. Joulukuussa 2007 se tarkasteli direktiivejä koskevia kompromissiehdotuksia, jotka puheenjohtajavaltio Portugali oli laatinut. Portugali oli tehnyt valtavan työn ehdotusten eteen, ja niissä otettiin huomioon Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä ilmaisema kanta. Valitettavasti puheenjohtajavaltio Portugalin huomattavista ponnisteluista huolimatta tuolloin ei ollut mahdollista päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen. Erimielisyys oli monimuotoinen: jotkin jäsenvaltiot kyseenalaistivat koko aloitteen oikeutuksen, toisin sanoen tarpeen ottaa käyttöön yhteisön säädöksiä maaperän suojelusta. Toiset taas katsoivat, että puitedirektiivi tarjoaisi enemmän joustoa ja auttaisi erityisesti ottamaan huomioon ne kansalliset toimintalinjat, jotka oli jo pantu täytäntöön ja joita esitetyssä direktiiviehdotuksessa ei ollut asianmukaisesti tunnustettu. Myöhemmin eri jäsenvaltioilla on ollut aikaa harkita asiaa, ja Ranska haluaa avata keskustelun uudelleen neuvostossa. Euroopan parlamentin kannat ovat tietenkin keskeinen tekijä keskusteluissamme ja elvytettäessä uudelleen keskustelua, jonka haluamme viedä päätökseen. Olemme tietoisia siitä, että teidän oli löydettävä tasapaino niiden, jotka eivät halunneet loukata jäsenvaltioiden oikeutettuja toimivaltuuksia maaperän suojelun alalla, ja niiden, jotka vaativat kunnianhimoista, yhdenmukaistettua yhteisön sääntöjen järjestelmää, välillä. Uskomme, että parlamentin kanta muodostaa hyvän perustan sellaisen tasapainoisen paketin kokoamiselle, jonka pohjalta voimme kaikki tehdä työtä.

Tämä aloite on näin ollen käynnistetty tänään uudelleen, vaikka onkin liian aikaista sanoa, onko mahdollista päästä yhteisymmärrykseen neuvostossa, ja jos on, milloin tämä tapahtuisi ja miltä pohjalta. Ei olisi reilua, jos antaisin jotain arvioita asiasta. Voin vain luvata teille, että puheenjohtajavaltio Ranska tekee parhaansa – toistan taas itseäni – ottaen samalla huomioon parlamentin ilmaiseman kannan. Parlamentti on onnistunut omaksumaan oman tasapainoisen kantansa, joka on siksi erittäin arvokas tässä vaikeassa keskustelussa. Samalla olemme realistisia, sillä tämä on erittäin arkaluontoinen asia – kuten jokainen on nähnyt aiempien keskustelujen aikana – ja vaikka kaikki sujuisi parhain päin, toista käsittelyä ei voida missään tapauksessa järjestää ennen Euroopan parlamentin vaaleja ensi vuonna. Meillä ei siksi ole kiirettä, ja käytämme niin paljon aikaa kuin tarvitaan mahdollisimman hyvään yhteisymmärrykseen perustuvan tuloksen saavuttamiseksi asiassa, joka on osoittautunut äärimmäisen monimutkaiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Cristina Gutiérrez-Cortines, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan osoittaa kommenttini erityisesti ministerille, koska uskon hänen älykkyytensä riittävän sen ymmärtämiseen, että tämä on täysin uusi asia.

Komissio esitti tavallisen käytäntönsä mukaisesti sitovan ja tietyssä määrin yksinkertaistavan direktiivin. Täällä parlamentissa me kuitenkin tajusimme, että niinkin monimutkaiseen järjestelmään kuin maaperään voitaisiin puuttua vain kattavalta ja teoreettiselta pohjalta. Tämä johtuu siitä, että maaperä vaikuttaa hiilidioksidin sitomiseen, se kuuluu ihmiselämän ympäristöön ja se vaikuttaa tuotantojärjestelmään, maatalouteen, luonnonkatastrofeihin ja infrastruktuurin luomiseen. Lyhyesti sanottuna se vaikuttaa kaikkeen, ja me ymmärsimme, että kun kyseessä on 27 maata, joilla on erittäin pitkä lainsäädäntökokemus, monet niistä eivät voisi soveltaa direktiiviä, joka perustuu pelkistettyihin kriteereihin ja kattaviin komiteamenettelyihin. Tuloksena oli, että kehitimme ensimmäistä kertaa tämän parlamentin historiassa direktiivin, joka oli avoin ja joustava, perustui omaehtoisen järjestäytymisen systemaattisiin kriteereihin ja jonka tarkoitus oli kehittää edelleen perustamissopimuksen 249 artiklan soveltamista, jossa määrätään, että jäsenvaltioilla on oltava samat tavoitteet ja niiden on saavutettava ne, mutta annetaan niille vapaus soveltamiskeinojen osalta.

Tässä direktiivissä kunnioitetaan kunkin maan olemassa olevaa lainsäädäntöä, olemassa olevia luetteloita ja virkakoneistoa. Maita ei velvoiteta tekemään mitään uutta, jos ne voivat todistaa, että direktiivin tavoitteet on saavutettu. Monet näistä maista ovat jo saavuttaneet täysimääräisesti kaikki nämä tavoitteet. Monet jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole ymmärtäneet tätä vapauden ja monimutkaisuuden välistä vuorovaikutusta, sitä, että järjestys on mahdollista avoimessa järjestelmässä ja että omaehtoinen järjestäytyminen voi sisältää avoimia ja joustavia järjestelmiä. He ovat mieluummin kääntäneet selkänsä tälle lainsäädännölle, joka vaikuttaa elämään ja maapalloon.

En ymmärrä, miten ilmastonmuutoksesta huolestuneilla hallituksilla voi olla varaa vastustaa direktiiviä, jossa puututaan maaperän, maapallon ja ilmastonmuutoksen ongelmiin ja jolla edistetään katastrofinehkäisyä, tuetaan metsitystä, maataloutta ja tuottavuutta ja jossa noudatetaan kaikkia aiempia sopimuksia.

Toistan, että meidän on ymmärrettävä, mitä vapaus on, sillä monet eivät tiedä, miten hyväksyä tämän.

 
  
MPphoto
 

  Inés Ayala Sender, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisat puhemies, ministeri ja komission jäsen, hyvät kollegat, kaikki tärkeät luonnonvarat ja -ympäristöt, kuten vesi, ilma ja lajit sekä kasvien ja eläinten elinympäristöt, on katettu yhteisön lainsäädännöllä, kun taas maaperällä, joka on uusiutumaton ja niukka luonnonvara, kuten ministeri juuri sanoi, ei ole tätä suojaa.

Tämä puute on siis kiireesti oikaistava, koska me kaikki kärsimme sen seurauksista, erityisesti elintarvikekriisien aikana tai sellaisia perustavanlaatuisia taloudellisia ja energiavaihtoehtoja koskevien keskustelujen aikana, jotka perustuvat olennaisesti maaperään.

Tämän aukon täyttäminen yhteisön lainsäädännössä auttaisi painottamaan toimenpiteitä, joita kannatamme ilmastonmuutoksen torjunnassa, mukaan lukien sellaisia seikkoja kuin lisääntyvän eroosion ja aavikoitumisen torjunta, unohtamatta maaperän pilaantumisen vakavaa ongelmaa tai tämän maaperän sulkemista nopean ja kestämättömän kehityksen seurauksena. Tällainen kehitys ei ainoastaan ole syynä tämänhetkiseen taloudelliseen kriisiin vaan myös tuhoaa maaperän kaltaista olennaista luonnonvaraa.

Lisäksi tämän seikan sisällyttäminen yhteisön vakiintuneeseen lainsäädäntöjärjestelmään toimisi kannustimena lainsäädäntöprosessin kehittämisen parantamiselle, jos se sijoitettaisiin sääntelyyn ja mahdollisesti yhteisön rahoitukseen perustuvaan johdonmukaiseen kehykseen. Rahoitus voitaisiin myös yhdistää ilmastonmuutoksen torjuntaan sidottuihin varoihin.

Emme saa unohtaa, että tätä rajallista ja uusiutumatonta luonnonvaraa uhkaavat riskit vaikuttavat enemmän tai vähemmän Euroopan unionin kaikkien jäsenvaltioiden koko alueeseen, ja ne vaikuttavat myös huomattavasti rajojen yli.

Useat jäsenvaltiot – kuten kollegani juuri sanoi – eivät ole erityisen taipuvaisia yhtenäistämään maaperän suojelua Euroopan tasolla. Niiden pitäisi muistaa, että se, mitä tämä parlamentti aiemmin hyväksyi, ei ole ainoastaan joustava, mukautuva ja kunnianhimoinen oikeudellinen väline vaan myös väline, joka ei ole liiallisen määräilevä. Se on väline, joka voisi auttaa tekemään ilmastonmuutoksen torjunnasta tiukempaa ja tehokkaampaa.

Maaperällä on myös erittäin tärkeä tehtävä raaka-ainevarastona ja hiilivarastona, puhumattakaan hiilidioksidin talteenottoa koskevista ehdotuksista, joista keskustellaan parhaillaan, tai vaikutuksista, joihin saatetaan viitata vesipulaa koskevassa lainsäädännössä.

Tämä direktiiviehdotus on ollut jumissa neuvostossa marraskuusta 2007 saakka. Tätä on mahdoton hyväksyä. Lähes vuosi on kulunut siitä, kun tämä parlamentti ilmoitti kantansa, ja siksi katson, että tilanteen muuttamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen.

Näin jäsenvaltioilla olisi erityinen maaperänsuojelusäädös, jonka tavoitteena olisi ympäristön suojelun lisäksi myös ilmastonmuutoksen sekä metsien hävittämisen ja aavikoitumisen torjuminen. Lisäksi se loisi uusia alueita tutkimukselle, innovoinnille ja tekniikan soveltamiselle, johtaisi työpaikkojen ja sosiaalisten mahdollisuuksien luomiseen ja ennen kaikkea parantaisi Euroopan kansalaisten elämänlaatua.

Haluan lopettaa kannustamalla neuvoston puheenjohtajavaltiota jatkamaan ponnistelujaan, jotta saisimme tämän elintärkeän direktiivin hyväksyttyä. Älkää lannistuko, arvoisa Nathalie Kosciusko-Morizet. Tiedämme kaikki, että neuvoston kannoissa on ilmennyt rohkaisevia muutoksia, mutta teidän on oltava tietoinen siitä, ettemme salli tämän direktiivin sisältöä vesitettävän.

Arvoisa Nathalie Kosciusko-Morizet, presidenttinne osoittaa usein suurta rohkeutta ja suurta kunnianhimoa tiettyjen tärkeiden kysymysten ja haasteiden yhteydessä, ja maaperän suojelun on oltava yksi niistä.

 
  
MPphoto
 

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, yksi neuvoston puheenjohtajan puheessa mainituista seikoista oli se, että kysymys on erittäin arkaluontoinen. Olen siitä täysin samaa mieltä. Menen vielä pidemmälle: olen uskoakseni ensimmäinen puhuja tähän mennessä, joka voi sanoa täysin selvästi, ettei näe tarvetta tällaiselle direktiiville. En ymmärrä, miksi Euroopan pitäisi saada taas uusi direktiivi. Miksi olen sitä mieltä?

Ensinnäkin meillä on jo monia maaperään liittyviä direktiivejä, jotka vaikuttavat maaperän terveyteen ja maaperään liittyvään ympäristöön. Ajatelkaa esimerkiksi vesidirektiiviä, pohjavesidirektiiviä, nitraattidirektiiviä, 18:aa täydentäviin ympäristöehtoihin liittyvää direktiiviä. Kaikilla näillä on vaikutusta maaperän terveyteen. Euroopassa – ja tämä koskee Ranskaa ja kaikkia muita maita – meitä kuormittavat liian monet hallinnolliset säännöt. Keskivertomaanviljelijä tarvitsee enemmän aikaa kaikenlaisten lomakkeiden täyttämiseen kuin mitä hänellä on tehdäkseen tavallista työtään tilalla. Jos kaikkeen tähän lisättäisiin vielä uusi direktiivi, se olisi jo aivan liikaa.

Meidän on ensin odotettava nähdäksemme jo voimassa olevien direktiivien tulokset: eivätkö ne riitä ja eivätkö ne edistä riittävästi maaperän kunnostamista terveeksi. Pohjavesidirektiivi tulee voimaan vasta vuonna 2009, joten on täysin tarpeetonta ottaa käyttöön uusi direktiivi ennen sitä. Komissio on laatinut ehdotuksen ja laskenut, mitkä sen edut ovat. Laskelmassa en nähnyt missään sitä, mikä olisi kaiken tämän täytäntöönpanon hallinnollinen taakka asianosaisille. Sanon sen vielä kerran: aikaa tuhlataan liikaa hallinnollisiin tehtäviin, lomakkeiden täyttämiseen, kokouksiin ja mihin lie muuhun.

Mitä tässä vaiheessa voitaisiin tehdä? Komissiolla voisi olla hyvin merkittävä tehtävä kokemusten vaihdossa. Tietyt maat ovat jo edenneet pitkälle maaperän kunnostamisessa ja toiset maat eivät. Maat, jotka ovat jo tehneet sen, ovat tehneet sen ilman mitään apua Euroopalta. Miksemme käyttäisi näitä hyviä esimerkkejä niiden maiden kohdalla, joilla vielä on ongelma?

Toistan vielä kerran, että meillä on mielestäni tällä hetkellä liikaa byrokratiaa, enkä taatusti usko, että Eurooppa ja Euroopan unioni tekevät itsestään suositumpia kansalaisten keskuudessa kasaamalla säädöstä toisen päälle ja kehottamalla heitä sitten ryhtymään hommiin. Tämän sijasta meidän olisi vähennettävä säädöksiä mahdollisimman paljon ja seurattava niiden jäsenvaltioiden esimerkkiä, jotka voisivat toimia esimerkkeinä muille maille.

 
  
MPphoto
 

  Janusz Wojciechowski, UEN -ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Miroslav Ouzkýa hänen esittämästään kysymyksestä, sillä minäkin olen huolissani siitä, miten kauan kestää saattaa päätökseen maaperän suojelua koskeva lainsäädäntötyömme. Elintarvikekriisi alkaa tuntua yhä enemmän, ja maailman väestö kasvaa samalla, kun yhä vähemmän maata käytetään maatalouteen ja vaihtoehdot maataloustuotannon tehostamiseksi alkavat olla lopussa. Tämän tilanteen valossa mielekäs maaperän suojelu on erityisen välttämätöntä.

Paras tapa suojella maaperää on järkevän maatalouden ja viljelyn avulla. Maaperä, jota ei käytetä maataloustarkoituksiin, huononee pian. Olemme kaikki tietoisia siitä, että huomattavaa määrää maatalousmaasta ei viljellä ja että se siten huononee. Tämän on muututtava. Euroopan unionin maatalouspolitiikalla on varmistettava, että maatalousmaan viljely on kannattavaa, ja lainsäädännön on kannustettava maan viljelyyn. Nämä ovat ajatukset, jotka haluan jakaa kanssanne tämän keskustelun aikana.

 
  
MPphoto
 

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, neuvoston edustaja puhui siitä, että neuvostossa kiistellään paljon. Näin tapahtuu myös Euroopan parlamentissa.

Näiden kiistojen tausta on seuraava: miten maaperä on käsitettävä – runsaasti hiilidioksidia varastoivana, kasveja ravitsevana hedelmällisyyden tyyssijana ja elämän perustana talonpoikaisessa, ekologisessa tuotantotavassa vai pelkkänä kasveja tukevana aineena maatalousteollisessa tuotannossa, jossa käytetään öljyä, kemikaaleja ja geenitekniikkaa ja jonka ilmastovaikutus on äärimmäisen vaarallinen? Nämä kaksi suuntausta ovat olemassa – myös Euroopan unionissa. Lisäksi meillä on maata, joka poistetaan maataloustuotannosta.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on nyt antanut lausunnon, josta myös kiisteltiin, koska nimetty esittelijä halusi hylätä direktiivin. Valiokunnan enemmistö antoi sitten järkevää tuotantotapaa kannattavan lausunnon, ja se sisällytettiin mietintöön. Maatalouden näkökulmasta olisi erittäin edullista saada tämä direktiivi hyväksyttyä.

En voi hyväksyä enkä myöskään ymmärtää perinteisten maatalousjärjestöjen vastustusta asiassa. Ne tekevät siten itselleen hallaa, koska talonpoikainen maatalous on historian aikana luonut kulttuurimaisemat ja pystyy myös säilyttämään ne.

En voi ottaa lähtökohdaksi ajatusta siitä, että byrokratiaa syntyisi liikaa. Hyvä Jan Mulder, puhuitte siitä, että sitä olisi jo liikaa joissakin maissa, myös Saksassa. Emme halua liiallista byrokratiaa. Miksei näitä esimerkkejä, joista puhutte, voitaisi vahvistaa puitedirektiivissä, jossa noudatetaan selkeää toissijaisuusperiaatetta ja jossa voidaan ottaa huomioon alueelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset olosuhteet sekä ilmasto-olosuhteet? Paikan päällä voitaisiin päättää, mikä on välttämätöntä ja mikä ei.

 
  
MPphoto
 

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(PT) Arvoisa puhemies, tiedämme, että tämä on erittäin herkkä alue, koska niukan ja uusiutumattoman luonnonvaran, maaperän, suojelu on elintärkeää siitä syystä, että maatalous ja luonnon monimuotoisuuden suojelu riippuvat siitä ja koska se muodostaa perustan ihmisen toiminnalle, ei vain kaupungeille ja infrastruktuurille vaan myös luonnolle ja maaseudulle. Tuloksena on, että maaperän suojelu on ratkaisevan tärkeää perintömme, luonnonvarojemme, pintavetemme ja pohjavetemme laadun, terveyden ja ihmiselämän säilyttämiseksi.

Maaperä on erittäin dynaaminen järjestelmä, joka hoitaa monia tehtäviä ja palvelee olennaisesti ihmisten toimintaa ja ekosysteemien säilymistä, ja sen suojelun on oltava kollektiivinen välttämättömyys yhteisen elämämme ja tulevien sukupolvien puolustamisen hyväksi. Tämä tarkoittaa, että siihen eivät saa vaikuttaa kilpailusäännöt. Maaperään kohdistuu silti huomattava määrä väärinkäyttöä, kiinteistökeinottelua, huononemista ja saastumista, myös raja-alueilla, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden on tehtävä parempaa yhteistyötä ja määritettävä yhteisiä tavoitteita toissijaisuusperiaatteen ja maan sosiaalisen tehtävän pohjalta.

Monet yhteisön politiikanalat vaikuttavat maaperään ja saattavat vaarantaa sen suojelun. Siksi meidän on jatkettava riskien ja maaperään liittyvien eri näkökohtien tutkimista määrittääksemme asianmukaisia toimenpiteitä, joilla voidaan suojella maaperää. Eräs hyvin tärkeä asia olisi muutos yhteisessä maatalouspolitiikassa kohti laajempaa tukea perheyhteisöjen harjoittamalle maataloudelle ja pienille ja keskikokoisílle tiloille.

Tätä taustaa vasten meidän on tunnettava neuvoston kanta ja myös seurattava sen kehittymistä.

 
  
MPphoto
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE). - (FR) Arvoisa puhemies, ensimmäinen reaktioni tästä puitedirektiiviehdotuksesta käytyyn keskusteluun oli pohtia, tarvitsemmeko todella tällaista tekstiä ja onko tällainen ratkaisu todella asianmukainen. Meillä on jo kasapäin säädöksiä maaperän suojelusta, jätteistä, torjunta-aineista, luonnonympäristön suojelusta, pohjavedestä ja niin edelleen. Lisäksi tämä liittyy ”parempaan sääntelyyn”, minkä parissa me parlamentissa olemme työskennelleet jo jonkin aikaa: ymmärrän, että on tärkeää olla antamatta sellaista mielikuvaa, että vain työnnämme jälleen kerran asioita komission myllyn läpi ja kasaamme säädöksen toisensa päälle. Ajattelin myös paikallisia edustajiamme ja kunnanjohtajiamme, joilla on tulevaisuudessa vielä enemmän tekemistä tämän puitedirektiivin kanssa.

On kuitenkin olemassa toinenkin todellisuus. Totuus on, että ihmisen toiminta ei ole pystynyt kohtelemaan maaperää lainkaan kunnioittavasti ja että siinä on pyritty järjestelmällisesti intensiivisiin tuotantomenetelmiin ja siten köyhdytetty maaperää ja otettu käyttöön urbaaneja käytäntöjä, jotka ovat johtaneet maaperän huononemiseen. Katson, että Cristina Gutiérrez, jonka työtä kuvailisin merkittäväksi, on esittänyt meille erittäin hyväksyttäviä ehdotuksia pyrkiessään tuomaan eri osapuolet lähemmäs toisiaan – sillä näemme tosiaan parlamentissa melko selvää vastustusta aivan kuten neuvostossakin – ja että kuuntelemalla parlamenttia hän on lopulta esittänyt ehdotuksia, jotka näyttävät perustuvan mahdollisimman suureen yhteisymmärrykseen. Hän on laatinut joukon tasapainoisia kantoja, joissa kunnioitetaan toissijaisuusperiaatetta, erityisesti niiden menetelmien valinnan kohdalla, joita jäsenvaltioiden on otettava käyttöön toteuttaakseen maaperäsäädökset käytännössä. Hän on välttänyt hallinnollisen taakan lisäämisen kehottamalla meitä hyvittämään menneisyyden virheet sellaisten maatalouden, teollisuuden ja kaupunkirakentamisen käytäntöjen avulla, joiden yhteydessä ei tähän saakka ole kunnioitettu maaperää.

Osoitan nyt sanani neuvostolle: Kun neuvoston puheenjohtajavaltio kertoo meille, ettei meidän tarvitse pitää kiirettä, se tarkoittaa, että neuvosto aikoo siirtää asian sivuun. Se aikoo siirtää sen sivuun, vaikka todellisuudessa on todella välttämätöntä, jäsenvaltioiden välisen erimielisyyden takia, ilmoittaa kanta, jonka tarkoitus on toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen selvästi säilyttää ja suojella maaperäämme.

 
  
MPphoto
 

  Edite Estrela (PSE).(PT) Arvoisa puhemies, kuten ministeri sanoi, tämä on arkaluontoinen ja erittäin monimutkainen kysymys, josta ei ole helppoa saada aikaan yhteisymmärrystä 27 jäsenvaltion välillä tai edes tässä parlamentissa, kuten on nähty. Kuten kollegani Inés Ayala sanoi, maaperä on uusiutumaton luonnonvara, joka liittyy luonnonkatastrofeihin ja maataloustuotantoon ja käsittää niinkin arkaluontoisia ja vaativia kysymyksiä kuin maaperän käyttö, kehitys ja luonnonsuojelu.

Pelissä on monia intressejä, ja monet kollegat kysyvät, onko tämä direktiivi tarpeellinen. Toiset kyseenalaistavat sen joustavuuden. Kovin jäykkä oikeudellinen kehys ei aina ole paras tapa saavuttaa haluttuja tavoitteita, kun pidetään mielessä erilaiset tilanteet. Minun mielestäni tämä direktiivi on tärkeä ja välttämätön ekosysteemien tasapainon säilyttämiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Neil Parish (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, saanko sanoa neuvoston puheenjohtajalle, että on oikein ystävällistä häneltä vierittää pallo pelikentälle, mutta saanko ehdottaa, että hän hakisi sen takaisin ja sulkisi laatikkoon? Mielestäni emme nimittäin todellakaan tarvitse tätä direktiiviä. Mielestäni edellinen neuvosto oli täysin oikeassa sanoessaan, ettei halua sitä. Myötäilen selkeästi Jan Mulderin sanoja eli sitä, että meillä on jo nitraattidirektiivi ja pohjavesidirektiivi. Kaikki nämä asiat alkavat vaikuttaa maaperään ja varmistaa, että puhdistamme maaperämme kaikkialla Euroopan unionissa.

Olen samaa mieltä Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorfin kanssa siitä, että maanviljelijät ovat todella maaperän vartijoita ja että maaperä on erittäin tärkeä kaikelle, mitä kasvatamme, mutta tarvitsemmeko tosiaan maaperädirektiiviä? Tämän maaperädirektiivin ongelma on se, että se on ollut aivan liian kaikenkattava. Yritämme käsitellä teollisuusmaita ja teollisuuden saasteita; puhumme kaupunkikehityksestä ja sitten maatalousmaasta ja maatalouskäytössä olevasta maaperästä.

On täysin järjetöntä tuoda kuvioihin tällaista lainsäädäntöä tässä vaiheessa. Mielestäni yksi ongelmistamme täällä Euroopan unionissa – ja luulen tekevämme sen pelkkää hyvää tarkoittaen – on se, että jos meidän on tehtävä jotain, alamme heti säätää lakeja. En kannata sitä. Mielestäni meidän on pysähdyttävä hetkeksi ja harkittava. Luulen neuvoston olleen oikeassa. Ehdotan, ettei ole aika tuoda asiaa uudelleen esille. Ehdottaisin sen palauttamista uudelle komissiolle ja uudelle neuvostolle parlamentin seuraavalla istuntokaudella. Ne voivat tarkastella tilannetta uudelleen.

Kannustaisin jäsenvaltioita, jotka eivät valvo teollisuusmaan käyttöä ja teollisuuden aiheuttamia saasteita, ryhtymään siihen kansallisella tasolla. Älkäämme puuttuko asiaan Euroopan tasolla, koska en usko sen olevan tarpeen. Uskoakseni haluamme varmistaa, ettemme saa liian raskasta byrokratiaa. Ihmiset ovat kurkkuaan myöten täynnä liiallista byrokratiaa. Sanoisin siis neuvoston puheenjohtajalle: olkaa hyvä älkääkä laittako palloa liikkeelle; viekää se takaisin.

 
  
MPphoto
 

  Glenis Willmott (PSE).(EN) Arvoisa puhemies, ensin haluaisin muistuttaa kollegoita ja puheenjohtajavaltio Ranskaa siitä, että parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä 14. marraskuuta 2007 huomattava määrä parlamentin jäseniä – tarkalleen 295 – äänesti tätä direktiiviä vastaan.

Ei ole epäilystäkään siitä, että ehdotetun direktiivin, etenkin pilaantunutta maata ja kansallisia kartoituksia koskevien osien, kustannukset ovat merkittävä huolenaihe.

Toissijaisuus on tässä keskeinen kysymys, koska maaperän rajatylittävät vaikutukset ovat rajalliset, toisin kuin ilman ja veden, jotka tietenkin ovat liikkuvia. Ehdotettu direktiivi pakottaisi liian monet jäsenvaltiot, joilla on jo voimassa olevia kansallisia toimenpiteitä, purkamaan ne, koska ne eivät olisi yhteensopivia direktiivin kanssa.

Kyse ei ole siitä, ettemme tarvitse maaperän suojelua koskevia EU:n toimia – teemakohtainen strategia sisältää itse asiassa monia hyviä ehdotuksia – vaan siitä, että maaperän suojelua koskevan uuden EU:n strategian pitäisi antaa lisäarvoa jäsenvaltioiden nykyiselle kansalliselle politiikalle ja täydentää sitä, ei korvata sitä.

 
  
MPphoto
 

  Hartmut Nassauer (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, maaperän suojelu on erittäin merkittävä tehtävä terveen maatalouden takaamiseksi tulevia sukupolvia varten. Painotan kaikkea, mitä tässä yhteydessä on toistaiseksi sanottu. Mikään näistä perusteluista ei kuitenkaan todista, että maaperän suojelu olisi yhteisön tehtävä. Kaikki ongelmat Euroopassa eivät ole Euroopan ongelmia. Maaperä on paikallinen, alueellinen väline. Maaperän pilaantumisella ei yleensä ole mitään rajatylittäviä vaikutuksia. Siksi mikään ei puhu sen puolesta, että maaperän suojelua olisi harjoitettava yhteisön tasolla tai että sillä olisi jopa eurooppalaista lisäarvoa. Monilla eurooppalaisilla valtioilla on toimivia maaperänsuojelusäännöksiä. Ei ole myöskään mitään syytä pakottaa nyt muita, joilla sellaisia ei ole, omaksumaan eurooppalaista sääntelyä. Vai oletteko todella sitä mieltä, arvoisa komission jäsen, että komissio olisi automaattisesti vastuussa kaikkialla siellä, missä jäsenvaltiot eivät toimi oman toimivaltansa puitteissa? Se olisi järjetöntä.

Maaperän suojelu on toissijaisuussyistä jäsenvaltioiden tehtävä, jonka ne tosiaan voivat ratkaista. Siksi neuvosto oli oikeassa, kun se – arvoisa valtiosihteeri, teidän maanne mukaan lukien – pysäytti tämän aloitteen toistaiseksi. Toivon todella, että Ranskan tasavalta pysyy tässä kannassa. En lainkaan epäile, että voisi olla järkevää laatia eurooppalainen maaperänsuojelustrategia. Minulla ei myöskään olisi mitään sitä vastaan, että Eurooppa osallistuisi maaperän suojelun rahoittamiseen siellä, missä sitä ei vielä ole ihanteellisesti toteutettu. Vastustan kuitenkin ehdottomasti sitä, että vain siksi, että joistain maista puuttuu maaperänsuojelulainsäädäntö, kaikki pakotetaan omaksumaan yhdenmukaistettu maaperänsuojelulainsäädäntö, joka sitten vielä rahoitettaisiin yhteisön varoista. Se ei ole Euroopan tarkoitus. Se olisi äärimmäisen turhaa byrokratiaa, laadultaan sellaista, joka saa kansalaiset juoksemaan karkuun. Mielipiteensä he sitten ilmaisevat vaaleissa ja kansanäänestyksissä. Tällainen on estettävä.

 
  
MPphoto
 

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE).(HU) Vaikka Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf on varsin oikeassa sanoessaan, että maanviljelijät suojelevat maaperää, maaperän puhtaudesta on todella menetetty huomattava osa viime vuosikymmeninä tehomaatalouden sekä lannoitteiden ja kemikaalien runsaan käytön seurauksena. Aiemmin tämä koski sekä vanhoja että uusia jäsenvaltioita. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana uusilla jäsenvaltioilla ei ole oikeastaan ollut varaa lannoitteisiin tai kemikaaleihin, ja niinpä esimerkiksi Unkarissa käytetään neljä kertaa vähemmän lannoitteita hehtaaria kohden kuin Alankomaissa. Todellinen ratkaisu tähän kysymykseen on siksi maanviljelyalan asia, nimittäin se, että tulevaisuudessa meidän on käytettävä menetelmiä, jotka suojelevat biosfääriä ja maaperää ja vähentävät tätä maaperään kohdistuvaa rasitetta. Tarvitaan siis upouusia menetelmiä ja uusia lähestymistapoja maaperän suojelemiseksi, koska se on kaikkien Euroopan viljelijöiden edun mukaista. Tässä järjestelmässä on valtava määrä järjettömyyksiä, esimerkiksi että viljelykasvien jäännöksiä ei sijoiteta maahan sadonkorjuun jälkeen ja energiaa menee hukkaan. Kompostoitavat jäännökset voitaisiin sijoittaa maahan, ja esimerkiksi lannoiterasitusta voitaisiin näin vähentää. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.

 
  
MPphoto
 

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE).(EL) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, olemme kaikki tästä samaa mieltä, ja haluamme kaikki nähdä maaperää suojeltavan. Maa ruokkii väestöä, ja haluamme sen antavan meille jatkossakin ruokaa, ennen kaikkea terveellistä ruokaa. Maa, siitä olemme kaikki samaa mieltä, on ympäristö, ja haluamme suojella sitä, mutta pelkään pahoin, että tuhoamme sen.

Maaperänsuojeludirektiivissä tehdään selvä ero maatalouden aiheuttaman saastumisen ja teollisuuden aiheuttaman saastumisen välillä. Maatalouden aiheuttaman saastumisen osalta näemme ponnisteltavan paljon yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa samoin kuin terveystarkastuksen soveltamisalan puitteissa, ja hiljattain käsittelimme mietintöä maatalouden kemikaalien käytön huomattavasta vähentämisestä. Kaikki nämä ponnistelut toteutetaan maatalouden puitteissa.

Tärkein huolenaihe on kuitenkin se, mitä tehdään teollisuuden saasteille. Me maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa olemme huolissamme vaikutuksesta, joka lisääntyvällä maaperän pilaantumisella on maataloustuotantoomme ja ympäristöön.

Tämä saastuminen heijastuu maaperään ja veteen, ja siksi on suositeltavaa hyväksyä indikaattoreita ja arvioinnin raja-arvoja, ennen kuin joudumme pisteeseen, josta ei ole paluuta. Siksi vaadin ehdottomasti, että seuraamme ilmansaasteita erittäin säännöllisesti – teemme tätä muuten perusteellisesti – ja seuraamme myös maaperän saastumista. Meidän on tehtävä sitä erityisesti alueilla, joilla on paljon teollisuutta.

Suhtaudun optimistisesti siihen, että puheenjohtajavaltio Ranska ottaa huomioon jäsenvaltioiden kannat ja löytää kaikkien hyväksyttävissä olevan ratkaisun tähän kysymykseen.

 
  
MPphoto
 

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE).(PL) Arvoisa puhemies, on kulunut vuosi siitä, kun hyväksyimme ensimmäisessä käsittelyssä kantamme direktiiviin maaperän suojelusta. Siitä huolimatta neuvosto ei ole tähän mennessä saanut aikaan yhteisymmärrystä. Muutama jäsenvaltio toimii edelleen itsepintaisesti estävänä vähemmistönä. Nyt on toivoa saavuttaa kompromissi Ranskan puheenjohtajakauden aikana. Ranskan edustajan puheenvuoro antoi ymmärtää, että tällainen toivo on olemassa.

Olemme kuulleet hankkeesta paljon kritiikkiä, väitteitä siitä, että se lisää byrokratiaa tai toistaa olemassa olevaa kansallista tai yhteisön lainsäädäntöä. Uskon asian olevan päinvastoin. Tällaista direktiiviä tarvitaan, koska se yhdenmukaistaa lainsäädäntöä tällä alalla ja tuo yhteen unionin tasolla kaikki tämänhetkiset toimet maaperän suojelemiseksi. Paikallisten ja alueellisten toimien lisäksi tarvitaan toimintaa unionin tasolla, jos aiomme pysäyttää maaperän huononemisen. Maaperä on meille kaikille yhteistä omaisuutta. Siksi on vahvistettava yhteisiä periaatteita ja tavoitteita ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin. On tärkeää, että kaikki unionin kansalaiset tulevat tietoisiksi siitä tärkeästä tehtävästä, joka maaperällä on ekosysteemissä ja myös jokapäiväisessä elämässämme ja taloudessa.

Valitettavasti monien jäsenvaltioiden alueella on vieläkin vaarallisia aineita. Viittaan kaatopaikkoihin ja kemiallisiin aseisiin, joita näillä alueilla menneisyydessä toiminut Neuvostoliiton armeija jätti jälkeensä. Tietyt maat eivät pysty hoitamaan näitä asioita yksinään. Siksi tarvitaan asianmukaista kannustusta ja apua jäsenvaltioille auttaaksemme tällaisia maita poistamaan tämän materiaalin. Tarvitsemme ehdottomasti säännöksiä, joiden avulla huonontunut maa saadaan uudelleen käyttöön ja lisäksi rajoitetaan maaperän huonontumista ja varmistetaan, että maaperää hyödynnetään kestävästi. Kaikki tämä olisi varmasti askel oikeaan suuntaan luonnonympäristön suojelun kannalta ja maaperän, erittäin arvokkaan luonnonvaran, säilyttämisen kannalta. Tässä mielessä direktiivi varmasti osoittautuisi meille erittäin hyödylliseksi. Lainsäädäntötyön pitäisi siksi jatkua. Lisäksi on kuultava riippumattomia asiantuntijoita, ja meidän on otettava heidän kantansa huomioon.

 
  
MPphoto
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, puhuin tänä aamuna erään maanviljelijän kanssa, joka on valitettavasti maanviljelijä, joka istuu katsomassa läpimärkiä peltoja, koska Irlannissa ja muissa osissa pohjoista Eurooppaa meillä on erittäin huono sato. Mielestäni meidän on muistettava heidät tänä aamuna. Tämä nuori, kouluttautunut maanviljelijä on lukenut maaperädirektiivin ja on todella huolissaan siitä, että tämä direktiivi rankaisee, erityisesti vuodenaikaan nähden poikkeuksellisissa sääoloissa, hänenlaisiaan, jotka muokkaavat maata mahdollisimman vähän ja toimivat näin oikein maaperän kannalta. Hän tietää, mistä puhuu. En usko, että tarvitsemme direktiiviä hyvää maaperää varten; vaan tarvitsemme jäsenvaltioita, jotka ottavat vastuun, ja ennen kaikkea tarvitsemme hyvää viljelyohjeistusta, jota tuetaan hyvällä kansallisella tutkimuksella siitä, mikä on parasta maaperälle.

Mielestäni yksi suurista ongelmistamme – Irlannissa se todella on ongelma – on erittäin huono suunnittelu, joka on saanut aikaan valtavia tulvaongelmia ja niiden aiheuttamia muita vaikeuksia. Jättäkäämme asia jäsenvaltioiden huoleksi. Antakaamme niille suunta, mutta ei taas uutta direktiiviä niiden kahdeksantoista lisäksi, joita maanviljelijöiden on jo noudatettava.

 
  
MPphoto
 

  James Nicholson (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, kehottaisin komissiota ja neuvostoa käyttämään tähän direktiiviin kaiken tarvittavan ajan. Minun puolestani ne voivat itse asiassa viedä sen pois lopullisesti. Minun näkökulmastani emme tarvitse emmekä edellytä tätä direktiiviä.

Maanviljelijät kärsivät jo tarpeeksi byrokratiasta, ja he näkevät tämän kaiken saavan alkunsa Brysselistä. Tämä voi hyvinkin olla viimeinen pisara.

On totta, että maaperä on erittäin tärkeä ja että sitä on suojeltava, mutta en ole vielä koskaan tavannut maanviljelijää, joka ei suojelisi maaperäänsä – heidän tulevaisuutensa riippuu siitä. Euroopan eri osien tarpeet ovat hyvin erilaiset. Maaperät tarvitsevat erilaista tukea pohjoisesta etelään, idästä länteen.

Tämä on arkaluontoinen asia. Olkaa hyvät ja haudatkaa tämä direktiivi. Kuten Jan Mulder sanoi, meillä on jo riittävät direktiivit. Tarkoitus on hyvä, mutta emme tarvitse tätä hyvää tarkoitusta.

 
  
MPphoto
 

  Reinhard Rack (PPE-DE). - (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan unionin on toimittava toimivaltansa puitteissa siellä, missä se voi omilla säädöksillään todella luoda eurooppalaista lisäarvoa. Juuri tätä eurooppalaista lisäarvoa en näe tässä konkreettisessa tapauksessa. Näen joitakin maita, jotka eivät ota vakavasti omaa toimivaltaansa kotikentällä, eivät tähän asti ole ottaneet sitä vakavasti tai uskovat yksinkertaisesti pääsevänsä näin Euroopan kautta käsiksi eurooppalaisiin varoihin. Tässä ei todellakaan näy missään eurooppalaista lisäarvoa, vain uusia kuluja ja uutta byrokratiaa, ennen kaikkea niille maille, jotka tähän asti ovat hoitaneet tehtävänsä kansallisella tasolla ja suojelleet maaperäänsä asianmukaisesti.

 
  
MPphoto
 

  Jim Allister (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, maaperän suojelu on tietenkin välttämätöntä, mutta välttämätöntä ei ole uusi EU:n direktiivi. Kuten Jan Mulder sanoi, meillä on jo yletön määrä direktiivejä ja valtavasti täydentäviä ympäristöehtoja koskevia sääntöjä. Tämä on jäsenvaltioiden asia. Mikä maa antaa maaperänsä kulua pois ja huonontua? Millainen maanviljelijä tarvitsee Brysseliä kertomaan hänelle, ettei hän saa antaa omaisuutensa huonontua? Tämä on naurettavaa. Brysselin holhouksen lisääminen vain kasvattaa maanviljelijöiden jo sietämätöntä hallinnollista taakkaa; heillä on jatkuvasti vähemmän aikaa huolehtia maastaan typerien lomakkeiden täyttämisen takia. Parlamentin ja komission on luovuttava vanhanaikaisesta tavasta ja unohdettava koko juttu.

 
  
MPphoto
 

  Robert Sturdy (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, kannatan täysimääräisesti sitä, mistä kollegani ovat puhuneet ”catch the eye” -menettelyssä.

Komissio voisi halutessaan tulla katsomaan tilaani, jota on viljelty 3 000 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja viljellään edelleen. Maaperä on erittäin hyvässä kunnossa. Itse asiassa tuotamme tänä vuonna neljä ja puoli tonnia vehnää eekkeriä kohti, mikä on yli 10 tonnia vehnää hehtaaria kohti – jos voimme yhdistää sen.

Me huolehdimme maaperästä ja hoidamme sitä. Jättäkää asia niille ihmisille, jotka tuntevat sen. Älkää tuoko asiaan yhtään enempää byrokratiaa Brysselistä, koska siten annatte meille kaikille vain huonon maineen, ja me teemme hyvää työtä. Jatkakaa ja tehkää hyvää työtä, mutta jättäkää tämä jäsenvaltioille.

 
  
MPphoto
 

  Nathalie Kosciusko-Morizet, neuvoston puheenjohtaja. (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ensin haluan sanoa, että haluan tehdä asian aivan selväksi. Puheenjohtajavaltio on erittäin kiinnostunut tästä direktiivistä ja vakuuttunut tarpeesta saada tällainen direktiivi tästä aiheesta. Toistan myös, että tässä kannassa on pysytty vakaasti eikä se ole peräisin vain tämänhetkiseltä puheenjohtajavaltiolta, enkä voi hyväksyä joitakin asiasta tehtyjä vihjauksia. Joulukuussa 2007, kun ensimmäinen keskustelu käytiin neuvostossa, tietyt jäsenvaltiot – tämä kuuluu kaikuna tämänpäiväisessä keskustelussa – vastustivat muodollisesti direktiivin periaatetta. Toiset jäsenvaltiot olivat jo laatimassa kansallista politiikkaa tälle alalle ja katsoivat, että vaikka direktiivi oli hyvä idea, esitetyssä ehdotuksessa ei kunnioitettu asianmukaisesti toissijaisuusperiaatetta eikä otettu riittävästi huomioon jo toteutettuja toimia, mukaan lukien tiettyjä erittäin teknisiä seikkoja. Tuolloin Ranska oli yksi tämän valtioryhmän jäsenistä. Nyt, kun olemme puheenjohtajavaltio ja pysymme jälleen kerran uskollisina tälle kannalle, olemme erittäin motivoituneita ja innokkaita pääsemään yhteisymmärrykseen maaperänsuojeludirektiivistä. Olemme kuitenkin kaikki nähneet tänään, että erimielisyydet ovat suuria ja että ne heijastavat melko tarkkaan sitä, mitä on tapahtunut Eurooppa-neuvostossa. Pyrimme saavuttamaan yhteisymmärryksen, joka toivoaksemme tuottaa hedelmää nykyisen Ranskan puheenjohtajakauden aikana. Kuten kaikki näemme, siitä tulee kuitenkin kaikkea muuta kuin yksinkertaista.

 
  
MPphoto
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitos tilaisuudesta osallistua tähän keskusteluun, joka sai alkunsa parlamentin neuvostolle esittämästä suullisesta kysymyksestä. Haluan todeta, että komissio vahvistaa sitoumuksensa yhteisymmärryksen saavuttamiseen maaperänsuojeludirektiivistä ja tekee kaikkensa tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.

Komissio laati ehdotuksensa perustaen parlamentin ja neuvoston päätöslauselmiin, joissa vaadittiin kokonaisvaltaista Euroopan unionin lähestymistapaa maaperän suojeluun. Muistan erittäin selvästi, hyvä Hartmut Nassauer, että myöhään keväällä 2006 sain Saksan hallitukselta kirjeen, jossa suurin osa – jos eivät kaikki – Saksan osavaltioista vaati maaperädirektiiviä. Olemme tyytyväisiä parlamentin vahvaan tukeen maaperädirektiiville, vaikka komission ehdotukseen esitetäänkin muutoksia. Toivon, että pystymme saavuttamaan riittävän monitahoisuuden, johon Cristina Gutiérrez-Cortines viittasi.

Pahoittelemme, ettei neuvosto saanut aikaan poliittista yhteisymmärrystä joulukuussa huolimatta puheenjohtajavaltio Portugalin valtavasta työstä, 22 jäsenvaltion tuesta ja komission osoittamasta joustosta. Painotan, että samalla, kun pysymme tässä poliittisessa umpikujassa, maaperän huononeminen jatkuu, minkä tiedeyhteisö on tehnyt erittäin selväksi esimerkiksi komission hiljattain järjestämässä maaperää ja ilmastonmuutosta koskeneessa korkean tason konferenssissa.

Siksi suhtaudun myönteisesti Ranskan sitoumukseen aloittaa työ uudelleen, ja odotan innolla rakentavaa työskentelyä Ranskan ja muiden jäsenvaltioiden kanssa, jotta saamme neuvostossa aikaan poliittisen yhteisymmärryksen, joka takaa maaperän suojelun korkean tason mahdollisimman pian.

Komission on kuitenkin varmistettava, että lopullinen teksti voidaan panna täytäntöön ja että se tuo lisäarvoa verrattuna maaperän suojelun tämänhetkiseen tasoon. Vakuutan teille, että olen edelleen sitoutunut tehtävään.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies.(ES) Keskustelu on päättynyt.

 
  
  

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö