Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 23. syyskuuta 2008 - Bryssel

9. Alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä – Meriliikennealan onnettomuuksien tutkinta – Merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuu onnettomuustapauksessa – Satamavaltioiden suorittama valvonta (uudelleenlaatiminen) – Tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutetut laitokset (uudelleenlaatiminen) – Alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevat yhteiset säännöt ja standardit (uudelleenlaatiminen) (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Dirk Sterckxin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta (05719/3/2008 – C6-0225/2008 – 2005/0239(COD)) (A6-0334/2008),

– Jaromír Kohlíčekin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatimasuositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista ja direktiivien 1999/35/EY ja 2002/59/EY muuttamisesta (05721/5/2008 – C6-0226/2008 – 2005/0240(COD)) (A6-0332/2008),

– Paolo Costan liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa (06389/2/2008 – C6-0227/2008 – 2005/0241(COD)) (A6-0333/2008),

– Dominique Vlaston liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (uudelleenlaadittu toisinto) (05722/3/2008 – C6-0224/2008 – 2005/0238(COD)) (A6-0335/2008),

– Luis de Grandes Pascualin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleen laadittu) (05724/2/2008 – C6-0222/2008 – 2005/0237A(COD)) (A6-0331/2008) ja

– Luis de Grandes Pascualin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi alusten tarkastamis- ja katsastamislaitoksia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (uudelleen laadittu) (05726/2/2008 – C6-0223/2008 – 2005/0237B(COD)) (A6-0330/2008).

  Dirk Sterckx, esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, meidän on pohdittava, olemmeko nyt yhdeksän vuotta Erika-aluksen ja kuusi vuotta Prestige-aluksen onnettomuuksien jälkeen valmistautuneita siihen, että jotain vastaavaa tapahtuisi uudestaan. Tästä nyt on todella kysymys.

Onko kaikki nyt kunnossa? Onko meillä riittävästi asiantuntijoita, jotka ovat tarpeeksi riippumattomia tehdäkseen päätöksiä? Kykenevätkö he toimimaan tarpeeksi nopeasti? Olemmeko saattaneet päätökseen kaikki valmistelut, jotta he voivat ottaa yhteyttä muihin asiantuntijoihin tai avustustyöntekijöihin asian ratkaisemiseksi? Kohdellaanko miehistöä tällaisessa tapauksessa asianmukaisesti? Maksetaanko korvauksia? Tiedämmekö tarpeeksi rannikoillamme kulkevista aluksista? Nämä kysymykset esitimme ensin Erikan ja sitten Prestigen onnettomuuksien jälkeen. Tuolloin komissio ei tuhlannut aikaa esittäessään asiaa koskevia ehdotuksia, ja joitakin seikkoja saatiin paperillekin – nyt näitä seikkoja on tarkennettava.

Ensimmäiseen käsittelyymme neuvosto vastasi yhteisellä kannalla, joka oli erityisen suuri pettymys. Voin kuitenkin suureksi ilokseni todeta, että sen jälkeen olemme käyneet epävirallisia keskusteluja neuvoston kanssa – ensin puheenjohtajavaltio Slovenian ja varsinkin nyt puheenjohtajavaltio Ranskan kanssa – ja tulokset ovat olleet oikein hyviä.

Toimivaltaisen viranomaisen osalta olemme lähes päässeet sovintoon. Meillä on paperilla erinomainen teksti, jota suosittelen joka tapauksessa kollegoilleni. On viranomainen, joka osallistuu suunnitteluun, joka on luonteeltaan pysyvä, omaa tarvittavan asiantuntemuksen ja kykenee tekemään itsenäisiä päätöksiä alusten vastaanottamisen parantamiseksi. Olemme edistyneet myös alusliikenteen seurannan alalla, jolla ei käytetä pelkästään tavallisia tutkia vaan myös satelliittiseurantaa. Meillä on yksityiskohtaisempia tietoja lastista ja tiedämme, kuka vastaa tämän tiedon toimittamisesta. Seurantaa sovelletaan myös kalastusaluksiin, jotta myös pienten alusten turvallisuutta voidaan lisätä. Olemme työstäneet jääolosuhteissa toteutettavia toimenpiteitä.

Olemme siis edistyneet, mutta aivan valmis ei työ vielä ole. Mitä on vielä ratkaistava? Edelleen on käsiteltävä taipumusta suhtautua miehistöön rikollisina, korvauksia satamille aiheutuvissa taloudellisissa tappioissa sekä bunkkeripolttoaineen pakollista ilmoittamista. Loppujen lopuksi vähäinen määrä tätä hyvin saastuttavaa polttoainetta voi toisinaan saada aikaan suurta vahinkoa ympäristössä, kuten tapahtui esimerkiksi Tricolor-aluksen onnettomuudessa Belgian ja Ranskan rannikolla, jossa 180 tonnia polttoainetta, mikä kuitenkin on hyvin pieni määrä, aiheutti varsin mittavia vahinkoja.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan ilmaista arvostukseni sitä työtä kohtaan, jota olemme saaneet tehtyä parlamentin ja neuvoston kesken mietintöni osalta, ja kannustan parlamenttia ja neuvostoa jatkamaan samalla tavalla.

Tästä pääsenkin niihin kahteen tekstiin, joista meillä ei vielä ole yhteistä kantaa. Toisen tekstin esittelijänä pyydän neuvostoa tekemään päätöksen myös näistä kahdesta puuttuvasta tekstistä. Tiedän neuvoston puheenjohtajan tekevän kovasti työtä tämän eteen, mutta parlamentti katsoo alusten omistajien taloudellisen vastuun sekä lippuvaltion tehtävät merkittäviksi osatekijöiksi merenkulun turvallisuuden vahvistamisessa. Kaikkien jäsenvaltioiden on esimerkiksi ratifioitava kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä ("HNS-yleissopimus"), jos halutaan kehittää asianmukainen alusten vastaanottojärjestelmä eri jäsenvaltioissa ja unionissa.

Parlamentti kehottaa neuvoston puheenjohtajaa tekemään kaikkensa, jotta neuvosto tekisi päätöksen myös näistä kahdesta tekstistä. Jos se ei tee päätöstä, meillä on hyvin vakava ongelma; riippumatta siitä, kuinka paljon arvostan kaikkea saavuttamaamme, parlamentti katsoo sen todennäköisesti riittämättömäksi. Kehotan tämän vuoksi neuvoston puheenjohtajaa jatkamaan hyvää työtään. Parlamentti – ainakin esittelijä – tukee häntä. Jatkakaamme töitä parhaan mahdollisen ratkaisun saavuttamiseksi meriliikenteen turvallisuuden osalta.

  Puhemies. − (ES) Jäsen Kohlíčekia ei näy paikallaan. Annamme vuoron muille esittelijöille, ja jos hän saapuu ajoissa, vuorostaan hänelle.

  Paolo Costa, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kokoonnuimme tänne istuntosaliin huhtikuussa 2007 ensimmäiseen käsittelyyn. Nyt on syyskuu 2008, enkä usko ajan kuluneen hukkaan. On tapahtunut paljon kehitystä, on edistytty monella tavalla, ja uskon meidän kykenevän selviytymään vielä jäljellä olevasta viimeisestä etapista suuren tehtävän loppuun saattamiseksi. Tehtävä on varmasti nykyisiä edellytyksiä parempien turvallisuusedellytyksien tarjoaminen kaikille Euroopan kansalaisille ja myös muille kuin eurooppalaisille, itse asiassa kaikille Euroopan vesillä purjehtiville.

Haluan palauttaa mieliin jäsen Sterckxin jo mainitsemien Erikan ja Prestigen lisäksi myös sen – tämän tehtävän asetin itselleni asiaa koskevan mietintöni osalta – että on vältettävä Princess of the Stars -aluksen onnettomuuden kaltaiset tragediat, jossa menehtyi 800 henkeä Filippiineillä, sekä "vain" neljä uhria vaatineen konttialuksen ja kantosiipialuksen törmäyksen ja jälleen muutama päivä sitten "vain" kaksi uhria vaatineen La Besognen ja pariisilaisen bateau mouchen törmäyksen kaltaiset onnettomuudet. Lyhyesti sanottuna riskejä on kaikilla vesialueilla ja meidän on toteutettava toimia kaikilla vesialueilla.

Suunta on kuitenkin hyvin yksinkertainen: minusta emme voi asettaa itseämme asemaan, jossa pahoittelemme sitä, ettemme tehneet tarvittavia päätöksiä ilmenevien onnettomuuksien osalta. Haluan jälleen korostaa, että päätökset koskevat sekä ympäristön, meren ja rannikon suojelua, kuten Erikan ja Prestigen tapauksissa, että ihmishenkien suojelua vakavissa onnettomuuksissa, jotka ovat onneksi tapahtuneet viime aikoina toistaiseksi merillä kaukana meistä, ja pienemmiltä vaikuttavissa onnettomuuksissa. Esitin juuri kaksi esimerkkiä: yksi Messinan salmessa ja toinen Seine-joella muutama päivä sitten.

Mietintööni sisältyy myös strategia, joka meidän kaikkien olisi mielestäni hyväksyttävä: on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla kaikkea eurooppalaista osaamista ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan aloilla. Tässä tapauksessa se merkitsee ihmishenkien, yksittäisten ihmisten suojelua sekä turvallisuuden suojelua nykytilanteen parantamiseksi.

Meidän on kuitenkin oltava varovaisia. Meidän on käytettävä perustamissopimuksen suomaa toimivaltaa ilman itsemääräämisoikeuden siirtämistä ja ottamatta pois mitään alaa jäsenvaltioilta, jotka – kuten uskomme ja haluamme uskoa – jakavat täysin tämän tavoitteen.

Tästä näkökulmasta katson, että meidän on jatkettava työtämme mietintöni kattamalla alalla sellaisten mekanismien löytämiseksi, joiden ulottuvuutta voidaan laajentaa tavalla, jota kukaan ei voi vastustaa, ja kohtuullisen ajanjakson aikana asteittain toteutettavien täytäntöönpanomenetelmien löytämiseksi, jotta kaikki voivat mukautua ajan myötä. Ei pidä vaatia, että asiat tapahtuisivat yhdessä yössä. Vastuun määrittämisessä meidän on keksittävä tapa yhdistää laivan omistajan vastuuta koskeva varmuus ja mahdollisten vahinkojen määrä sekä turvattava mahdollisten uhrien saamat korvaukset. Meidän on siis löydettävä joitakin ratkaisuja, joissa otetaan huomioon mahdollisuus niiden ylä- ja alarajojen siirtämiseen – jotka nyt ovat kiinteitä – joita haluamme tai voimme asettaa. Meidän on varmistettava, että aluksillamme matkustaville annetaan parempaa tietoa, ja meidän on tehtävä mahdolliseksi välittömät toimet onnettomuustapauksessa. Tämä käsittää myös ennakkomaksut rajatuissa asianmukaisissa tapauksissa, jotka ovat tarkistettavissa.

Uskon, että voimme päästä hyvin helposti yhteisymmärrykseen näissä asioissa; voimme löytää keinon ratkaista vielä avoinna olevat asiat ja sitten päättää asian käsittelyn. Perusasia on kuitenkin edelleen: emme saa tyytyä vain yhden seikan ratkaisemiseen, vaan meidän on saatettava asia päätökseen, jotta voimme sanoa Euroopan kansalaisille, että teemme työtä heidän eteensä kaikilla rintamilla ja kaikilla aloilla.

En toista tässä enää kahta puuttuvaa mietintöä, kahta puuttuvaa säädöstä. Haluan todeta puheenjohtajavaltio Ranskalle, että se on ponnistellut valtavasti, ja olen varma, että se jatkaa ponnistelujaan. Henkilökohtaisesti ja mitä tulee parlamenttiin voin vakuuttaa, että teemme joka tapauksessa työtä joka päivä, koko ajan, tästä tämän vuoden joulukuun 31. päivään asti varmistaaksemme, että asia ratkaistaan tällä puheenjohtajakaudella ja että se saadaan päätökseen parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien meitä seuraavien kannalta. Olen vakuuttunut siitä, että lopulta voimme olla ylpeitä siitä, että olemme edistäneet meriliikenteen turvallisuutta Euroopassa ilman, että kukaan tuntee – kuinka sen sanoisin – menettäneensä vastuuta, jonka haluaa itse kantaa.

  Dominique Vlasto, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aluksi haluan muistuttaa teitä kaikkia siitä, että merenkulun turvallisuuden on edelleen oltava painopisteala yhteisön poliittisessa agendassa. On syytä ymmärtää, jo ennen kuin merellä tapahtuu jälleen suuronnettomuus, että merenkulun turvallisuus on painopisteala sekä meille poliittisina johtajina että väestölle, joka ei enää halua nähdä rannikkojen saastuvan, puhumattakaan siitä, että tällaiset onnettomuudet ovat ympäristökatastrofeja ja niistä seuraa taloudellisia katastrofeja.

Ensimmäinen käsittely oli parlamentissa huhtikuussa 2007. Neuvostolta meni yli vuosi esittää meille yhteiset kantansa, ja nyt niitä on vain viidestä asiakirjasta kaikkiaan seitsemän tekstin paketista. Minun on todettava, että tätä on vaikea hyväksyä.

Voi tietenkin käydä niin, että jotkut asiat synnyttävät suuria ongelmia, ja sovintoon voi olla vaikea päästä. Hyväksymme lopultakin lainsäädäntöpaketin, joka on todella monimutkainen, mutta minun on vaikea nähdä käypiä perusteluja sille, ettei voida hyväksyä teknisiä, mutta hyvin konkreettisia tekstejä, jotka muodostavat yhdessä hyvin johdonmukaisen kokonaisuuden. Muistan, että vuosi sitten olimme kaikki hyvin iloisia – jopa tyytyväisiä itseemme. Luonnollisesti haluan kollegojeni tavoin tietää, miksi neuvostolta meni näin kauan tämän asian tarkastelemisessa, ja toivoisin neuvoston myös kertovan meille mikä esti sitä pääsemästä sovintoon kahdesta merkittävästä ehdotuksesta, laivan omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja lippuvaltion velvoitteista, varsinkin kun lippuvaltioita koskeva teksti on luonnollinen täydennys omaan mietintööni satamavaltioiden valvonnasta. Tämän osalta on helppoa havaita, kuinka yhden tekstin vuorovaikutus muiden kanssa perustelee täysin pakettiratkaisun sekä tarpeen hyväksyä kaikki tekstit.

Tämä voi kuulostaa hieman tylyltä, mutta haluan tietää, mitä on meneillään. Olen kuitenkin tyytyväinen EU:n puheenjohtajavaltion Ranskan ponnisteluihin, sillä se on pyrkinyt ratkaisemaan tämän pattitilanteen ja käynnistämään uudelleen keskustelua kahdesta nyt puuttuvasta ehdotuksesta: Savaryn ja Fernandezin mietinnöistä. Neuvoston hyväksyntää eivät ole estäneet se, etteivät kaikki tekstimme olisi edistyneet, tai ehdotuksiin liittyvät yksittäiset vaikeudet, vaan se, että tällä hetkellä kaksi ehdotusta eivät ole mukana paketissa, mistä luonnollisesti seuraa ongelmia kaikille esittelijöille.

Itse uskon, että pääsemme pian sovintoon kaikista ehdotuksista, sillä meidän pakko, vaikka sitten käytettäisiin sovittelumenettelyä. Tiedän joka tapauksessa puheenjohtajavaltio Ranskan tekevän työtä tämän eteen ja toivon sen onnistuvan.

En ole erityisen huolestunut satamavaltioiden valvontaa koskevasta mietinnöstäni, sillä tiedän, että epävirallisten kolmikantaneuvottelujemme jälkeen moni asia ratkesi. Useiden muotoiluun liittyvien erimielisyyksien ohella neuvoston kanssa on kolme merkittävää näkemyseroa, ja näissä halusin palauttaa parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannan.

Ensimmäinen koski direktiivin soveltamista ankkuripaikkoihin, mikä on merenkulun turvallisuuden kannalta ratkaiseva tekijä. Meidän on sisällytettävä ankkuripaikat tähän tekstiin. Minusta me lähetämme viestin tiukasta ja johdonmukaisesta politiikasta. Alusten, jotka eivät täytä standardeja, ei pidä voida välttää tarkastuksia riippumatta niiden reiteistä tai siitä, missä ne käyvät Euroopan vesillä.

Toinen kysymys koskee pysyvien pääsyn epäämisten soveltamista. Olen tässäkin sitä mieltä, että toimenpidettä tarvitaan ennalta ehkäisevänä keinona estää huono toiminta. Itse asiassa toimenpidettä olisi sovellettava vain harvoin, sillä vain harvat alukset täyttävät sen soveltamisedellytykset, mutta sitä tarvitaan sellaisia aluksia varten, jotka eivät täytä standardeja, jotta tällaiset alukset eivät aiheuttaisi uusia ongelmia eikä syntyisi vaikutelmaa rankaisemattomuudesta.

Kolmas kysymys koskee joustotoimenpiteitä tarkastusjärjestelmän soveltamisessa. Valitsimme ensimmäisessä käsittelyssä joustotoimenpiteet, jotka perustuvat erityisolosuhteisiin, esimerkiksi tarkastuksien puuttumiseen huonon kelin estäessä niiden toteuttamisen tai turvallisuusedellytysten puuttuessa. Sisällytimme tekstiin mahdollisuuden siirtää aluksen tarkastus yhdestä yhteisön satamasta seuraavaan.

Neuvosto haluaa enemmän.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Luis de Grandes Pascual, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Bussereau, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, palaamme jälleen kerran keskusteluun, jonka saatoimme päätökseen ensimmäisessä käsittelyssä puolitoista vuotta sitten.

Meillä on nyt enemmän tyytyväisyyden aiheita kuin tuolloin saavutetuista tuloksista, jotka olivat seurausta yhteistyöstä ja täällä parlamentissa vallitsevasta yhteisymmärryksestä kansalaisten kannalta niinkin herkästä asiasta kuin turvallisuus merillämme.

Pahoittelen kuitenkin sitä, ettei ilomme ole täysimääräinen tai sellainen kuin toivoimme, sillä huolimatta kaikkien menneisyydestä saamista opetuksista, joista Erikan ja Prestigen onnettomuudet ovat vielä varsin tuoreita traagisia esimerkkejä, ja huolimatta tarpeesta toimia nyt sen sijaan että odotettaisiin aina katastrofien jälkeen löytyvää yhteisymmärrystä, neuvoston asenne on valitettavasti estänyt meitä saattamasta asioita tänään päätökseen hyväksymällä kahdeksan ehdotusta, jotka muodostavat meriliikenteen turvallisuutta koskevan kolmannen lainsäädäntöpaketin.

Tämä ei estä minua antamasta tunnustusta puheenjohtajavaltio Ranskan halukkuudesta ja kiittämästä siitä, sillä saatuaan viestikapulan Portugalilta ja Slovenialta se on saanut aikaan oikean tahdin neuvostossa vakaana aikomuksenaan päästä sovintoon ehdotuspaketista, jota olisi tarkasteltava kokonaisuutena, kuten me kaikki myönnämme, sillä tekstit täydentävät toisiaan ja koskevat kaikkia meriliikenteen kuljetusketjuun osallistuvia.

Ei siis ole mahdollista keskustella siitä, kuten monet hallitukset tai ainakin jotkut niistä uskovat, ovatko jotkut näistä ehdotuksista tarpeettomia tai sopimattomia. Jokainen niistä on olennaisen tärkeä.

Tämän perusteella kehotan neuvostoa olemaan luopumatta arvokkaasta mahdollisuudesta saattaa tämä asia päätökseen sovittelumenettelyssä, joihin osa meistä tulee läksyt lähes tehtyinä, sillä tähän mennessä käydyt epäviralliset kolmikantaneuvottelut ja täydellinen yksimielisyys kaikkien varjoesittelijöiden kanssa ovat tuottaneet hyvin tyydyttäviä tuloksia ja voivat tarjota hyvän perustan lopulliselle sovinnolle.

Hyvät kollegat, tämän lisäksi on vielä asia, joka huolestuttaa minua suuresti ja jonka haluan mainita, sillä mielestämme se koskee paketin olennaista näkökohtaa. Viittaan niiden laitosten ja viranomaisten riippumattomuuteen, jotka luodaan erityisesti tekemään parhaita mahdollisia päätöksiä mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Tarkoitan tässä erityisesti riippumatonta viranomaista, joka perustetaan tekemään aina vaikea päätös: merihätään joutuneen aluksen vastaanottaminen suojapaikassa.

Hyvät kollegat, ei ole mitään mieltä perustaa viranomaista, joka on riippumaton poliittisen vallan vaikutuksesta, jos sille ei tarjota välttämättömiä resursseja ja päätöksentekovalmiuksia, mutta vielä vakavampaa on antaa sille valtuudet, jos sille tosipaikan tullen jää vain yksi vaihtoehto: aluksen pakollinen vastaanotto, vaikka tällä ei olisi vakuutuksia tai takeita.

Tässä tapauksessa koko taakka kohdistuu kyseiseen jäsenvaltioon, joka päätyy aluksen turvapaikkaan vastaanottamisesta seuraavan ekologisen ja sosiaalisen vahingon uhriksi ja joutuu vielä korvaamaan vahingot.

Kannatan siis viranomaisen perustamista, mutta sille on annettava toimivaltaa, ja merihätään joutunut alus on otettava vastaan ainoastaan, jos tilanteen arvioiminen etukäteen johtaa päätelmään, että tämä on paras mahdollinen ratkaisu ja vahingot pystytään pitämään kurissa.

Minun on kerrottava, etten ole yksin tässä taistelussa, sillä myös kaikkia satamiamme edustava liitto on ottanut voimakkaasti kantaa tähän.

Tämän todettuani kiitän jäsen Sterckxiä hänen sinnikkyydestään tässä vaikeassa hankkeessa, jossa hän on joutunut taistelemaan.

Olen erityisen tyytyväinen edistyksestä alusten seurantavälineiden alalla, sillä ne ovat merkittäviä riskitilanteiden vähentämisen kannalta.

Erimielisyyksistä totean, että sovittelumenettelyssä on aikaa ja teemme kaikkemme kompromisseihin pääsemiseksi. Epäilemättä me pääsemme sellaisiin ratkaisuihin.

Lopuksi tarkastelen omaa mietintöäni. Neuvoston tarkastelun jälkeen se, mikä ennen oli vain direktiiviehdotus, on jaettu kahdeksi oikeusvälineeksi, asetusehdotukseksi ja direktiiviehdotukseksi, ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan jäsenten mielestä se oli oikea ratkaisu. Suhtaudumme siis myönteisesti yhteiseen kantaan, sillä se on suuressa määrin parlamentin ajaman linjan mukainen: on voitava vahvistaa valtuutettujen laitosten seurantamekanismeja perustamalla luonteeltaan riippumaton arviointikomitea, jolla on pysyvät toimivaltuudet ja joka toimii itsenäisesti; on saatava aikaan entistä joustavampi tasapuolinen rangaistusjärjestelmä, joka on viime kädessä tehokkaampi, sillä siinä rangaistaan niitä, jotka eivät toimi kuten pitäisi, mutta tehdyn rikkomuksen vakavuuden ja organisaation taloudellisten valmiuksien perusteella; ja lopuksi, kun on onnistuttu edistymään hyvin hankalassa luokitustodistusten tunnustamista koskevassa asiassa, on määritettävä edellytykset, joiden mukaan valtuutettujen laitosten on tunnustettava toisensa vaarantamatta meriliikenteen turvallisuutta ja käyttäen lähtökohtana kaikkein tiukimpia sääntöjä.

Hyvät kollegat, olen joka tapauksessa vakuuttunut siitä, että lopulliselle sovinnolle on vankka perusta ja että löydämme yhdessä järkevän ratkaisun kaikkia Euroopan kansalaisia varten.

  Jaromír Kohlíček, esittelijä. − (CS) Hyvät kollegat, kaikilla liikenteen sektoreilla on pitkään tutkittu huolellisesti vakavien liikenneonnettomuuksien syitä. Yksittäiset jäsenvaltiot katsovat tällaiset tutkimukset ja teknisten syiden määrittämisen olennaisena tekijänä onnettomuuksien vähentämisessä. Tähän asti ainoa poikkeus on ollut meriliikenne. On tietenkin joitakin puiteasetuksia, mutta meriliikenne ja merenkulku ovat paljon monimutkaisempia aloja kuin muut liikennetyypit, kun on määritettävä mikä valtio vastaa onnettomuuden syiden tutkinnasta. Aluksen omistaja ei välttämättä ole aluksesta vastaava liikenteenharjoittaja, ja nämä molemmat voivat olla eri valtioista. Merimiehet voivat edustaa montaa etnistä ryhmää ja kansallisuutta. Myös matkustajat voivat edustaa eri kansallisuuksia. Sama koskee lastia ja matkan tilannutta asiakasta. Alus purjehtii yhden valtion aluevesillä sijaitsevasta satamasta toiseen valtioon kulkien matkalla muiden valtioiden aluevesien tai kansainvälisten vesien kautta. Ja ikään kuin tämä ei jo olisi tarpeeksi monimutkaista, eräät valtiot ovat siirtäneet vaatimamme tutkimuselimet erilaisille valtion organisaatioille. Ne eivät siis ole edes organisaatioltaan riippumattomia.

Meriliikenteen alan onnettomuuksien tutkinnasta on keskusteltu varjoesittelijöiden ja puheenjohtajavaltion kanssa. Liikenne- ja matkailuvaliokunta päätti, että on suotavaa säilyttää direktiiviluonnoksen peruslinjat. Tähän liittyy yhteisen menettelytavan mukaisia standardoituja tutkimuksia, joissa esitetään määräajat sen määrittämiselle, mikä valtio tutkimuksen suorittaa, ja loppuraportin antamiselle. Voidaan tietenkin vielä keskustella siitä, mitkä onnettomuusluokat on pakko tutkia hyväksytyn menettelytavan mukaisesti ja kuinka tarkkaan on määritettävä tutkintaelimen organisatorinen riippumattomuus. Materiaaleista keskusteltaessa pääsimme sovintoon siitä, että teknisen tutkinnan päätelmiä voidaan käyttää lisätutkimuksiin, esimerkiksi rikosoikeudellisiin tutkimuksiin. Teknisen tutkinnan yksityiskohtien on kuitenkin säilyttävä luottamuksellisina. Valiokunnassa selvennettiin myös sitä, ettei voida olla ottamatta huomioon ohjeita merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merionnettomuuksiin joutuneilla aluksilla, lukuun ottamatta tilannetta, jossa tällaisten määräysten sisältyminen muihin säännöksiin sen estää. Myös siitä, että riippumattomaan tutkintaelimeen on kuuluttava asiantuntijoita useista valtioista ja että yksittäiset valtiot voivat keskenään sopia edustuksestaan meriliikenneonnettomuuksien tutkinnassa, on päästy sovintoon.

Haluan korostaa, että yksi nyt tarkasteltavana olevan merenkulkupaketin päätavoitteista on vahvistaa lippuvaltion vastuuta. Tämän vuoksi on asianmukaista, että havaittuja teknisiä puutteita koskevaa nopeaa ilmoittamista koskeva sanamuoto jää osaksi direktiiviä, kuten niiden alusten määrittely, joita tämä direktiivi koskee. Säiliöalusonnettomuuksista Espanjan rannikolla saatujen kokemusten jälkeen minusta ei ole hyvä ajatus, että useiden teknisten tutkintaelinten rinnakkainen työskentely olisi edelleen mahdollista. Jos Euroopan komissio ei pidä itseään riittävän toimivaltaisena tekemään päätöstä tutkinnan toteuttamisesta, ainoa mahdollisuus on, että tällaiset päätökset tekee Eurooppa-neuvosto Katson todellakin useiden rinnakkaisten teknisten tutkintojen käynnistämisen huonoksi ratkaisuksi. Prestige-säiliöaluksen onnettomuuden edelleen keskeneräinen tutkinta osoittaa, mihin tällainen tutkintavastuun pallottelu johtaa. Merenkulkupaketista kokonaisuudessaan olisi keskusteltava yhtä aikaa, jolloin vältettäisiin siihen kuuluvissa direktiiveissä käytettyjen yksittäisten käsitteiden määrityserot ja lisättäisiin tuloksena saatavan materiaalin selkeyttä.

Uskon, että myös meriliikenneonnettomuuksia koskevan direktiivin osalta voimme saada aikaan järkevän kompromissin, joka on toteuttamiskelpoinen ja jolla osaltaan vähennetään uusien meriliikennekatastrofien todennäköisyyttä ja edistetään kenties perusteellista uudelleen tarkastelua, tekniset näkökohdat huomioiden.

  Dominique Bussereau, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, äänestätte huomenna kolmannesta merenkulun turvallisuutta koskevasta lainsäädäntöpaketista. Kuten tiedätte, meritalous tarjoaa työpaikan noin kolmelle miljoonalle henkilölle, joten se on keskeinen ala Euroopan unionissa.

Komission alkuvuonna 2006 lähettämään pakettiin sisältyi seitsemän lainsäädäntöehdotusta. Niillä oli tarkoitus ottaa käyttöön toimenpiteitä merionnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuuksien jälkeen toteutettavia toimenpiteitä – toisin sanoen syiden analysoimiseksi ja korvausten maksamiseksi vahingoista kärsineille. Lainsäädäntöpaketin ensisijainen tavoite on varmistaa merenkulun laatu ja turvallisuus kunnioittaen ympäristöä sekä parantaa Euroopan merenkulkualan kilpailukykyä.

Neuvosto, parlamentti ja komissio tukevat kaikki meriliikenteen turvallisuuden edistämistä koskevaa tavoitetta. Kööpenhaminan Eurooppa-neuvoston kokouksessa vuonna 2002 neuvosto ilmaisi tyytyväisyytensä pyrkimyksiin parantaa merenkulun turvallisuutta ja muistutti mieliin, että Euroopan unioni aikoo määrätietoisesti toteuttaa kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta Erikan onnettomuutta vastaavia katastrofeja ei enää tapahtuisi. Neuvostolla ei myöskään voi olla tunnontuskia siitä, että se hyväksyi monia parlamentin esittämiä pyyntöjä 27. huhtikuuta 2004 antamassaan päätöslauselmassa. Kolmannesta merenkulkupaketista on kuitenkin vielä jonkin verran erimielisyyksiä, ja ne edellyttävät lisää keskusteluja osapuolten kesken.

Sen jälkeen kun komissio esitteli paketin useiden puheenjohtajakausien työn tuloksena – näistä viimeisin oli Slovenian puheenjohtajuuskausi – neuvosto on esittänyt kuusi yhteistä kantaa seuraavista ehdotuksista: onnettomuuksien tutkinta, luokituslaitokset, satamavaltioiden suorittama valvonta, alusliikenteen seuranta ja Ateenan yleissopimus, ottaen huomioon Euroopan parlamentin viime vuoden huhtikuussa antamien lausuntojen kaltaiset kannat.

Puheenjohtajakautensa alusta asti puheenjohtajavaltio Ranska on pyrkinyt voimakkaasti saamaan aikaan sovinnon näistä kuudesta tekstistä parlamentin toisessa käsittelyssä, jota varten neuvoston yhteiset kannat toimitettiin kesäkuussa 2008. Coreperin puheenjohtajan ja esittelijöiden välisissä epävirallisissa tapaamisissa, jotka pidettiin kesäkuukausien aikana, edistyttiin jokaisessa asiassa, ja tarkoituksena oli päästä nopeasti sovintoon näistä teksteistä. Hyvä jäsen Costa, hiljattain lähettämässänne kirjeessä kuvasitte tätä "merkittäväksi edistymiseksi".

Lisäksi, kuten tiedätte, viime huhtikuussa esittämieni sitoumusten mukaisesti puheenjohtajavaltio on tarmokkaasti ja innokkaasti herättänyt uudelleen neuvostossa keskustelua kahdesta jäljellä olevasta tekstistä, jotka koskevat siviilioikeudellista vastuuta ja lippuvaltion velvoitteita. Uusi keskustelu oli meriliikenteen turvallisuuden kannalta hyvin tärkeää, ja arvoisa komission jäsen, se perustui myös komissionne toistuviin pyyntöihin. Tiedätte, että puheenjohtajavaltio sisällytti asian esityslistalle La Rochellen epävirallista tapaamista varten, johon kutsuin Euroopan parlamentin edustajat jäsen Costan ja jäsen Savaryn, jotka ystävällisesti osallistuivat tapaamiseen. Tiedätte, että jatkamme parhaillaan työskentelyä teknisten näkökohtien osalta, jotta liikenneneuvosto voi tutustua asiaan seuraavassa kokouksessaan, joka on määrä pitää 9. lokakuuta.

Haluan nyt puhua suoraan. Ottaen huomioon asiassa saavutetun vauhdin olisin toivonut, että pystyisimme välttämään sovittelumenettelyn. Tässä me nyt kuitenkin olemme. Meidän on nyt varmistettava, että emme menetä vauhtiamme, emmekä saa missään tapauksessa antaa vaikutelmaa, että kaikki tämä edistys ja ponnistelut olisivat olleet turhia, sillä se antaisi huonon kuvan kansalaisille. Tämän vuoksi puheenjohtajavaltio aikoo samanaikaisesti kahden viimeisen tekstin neuvoston käsittelyn ajan jatkaa mieluusti epävirallisten yhteyksien ylläpitoa kuuden ensimmäisen tekstin esittelijöiden kanssa, jotta sisällöstä päästään sovintoon.

Halusin erityisesti kertoa tästä teille ja kerron siitä myös neuvostolle sen kokouksessa 9. lokakuuta, kun tarkastelemme kahta puuttuvaa tekstiä. Neuvosto päättää kannastaan kuutta ensimmäistä tekstiä koskevaan sovitteluun.

Arvoisa puhemies, toivon todella, että parlamentti, neuvosto ja komissio löytävät keinon edistyä näitä asiakirjoja koskevassa yhteistyössä. Uskon, että olemme hyvin lähellä lopullista sovintoa, jota me kaikki toivomme.

  Antonio Tajani, komission jäsen. − (IT) Kiitos arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ja kiitän erityisesti kollegaani. Näin monen vuoden kuluttua Euroopan parlamentin jäsenyydestäni olen iloinen saadessani olla täällä istuntosalissa. Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Bussereau, hyvät parlamentin jäsenet, kuinka voisin olla jakamatta meriliikenteen lainsäädäntöpakettia koskevassa keskustelussa alusta asti esitettyjä huolia ja tavoitteita?

Meidän huolenamme ja Euroopan kansalaisia edustavan parlamentin huolena on pyrkiä tarjoamaan Euroopan kansalaisille takeet siitä, että sellaisia traagisia tapahtumia, joita olemme valitettavasti joutuneet todistamaan muutaman kilometrin päässä Euroopan rannikoista, ei enää tapahdu. Hiljattain Tarragonassa tapahtuneen, tosin vähemmän vakavan, onnettomuuden kaltaiset tapahtumat vakuuttavat meidät siitä, että pyrkimyksemme on oikea, että meidän on tarjottava kansalaisille ratkaisua. On tietenkin mahdotonta täysin ehkäistä onnettomuuksia, mutta meidän on todellakin tehtävä kaikkemme niiden ehkäisemiseksi lainsäädännön ja poliittisen toiminnan avulla.

Kuinka me voimme sen tehdä? Ensinnäkin voimme hankaloittaa häikäilemättömien toimijoiden toimintaa entistä tiukemmilla ja järjestelmällisemmillä tarkastuksilla kaikissa EU:n satamissa sekä entistä tehokkaammilla merihätään joutuneen aluksen vastaanottoa suojapaikkaan koskevilla säännöksillä, ja lopuksi jäsenvaltioiden puolesta aluksia tarkastavia ja turvallisuutta koskevia todistuskirjoja antavia laitoksia koskevan entistä tiukemman valvonnan kautta.

Lyhyesti sanottuna meidän on parannettava tapaa, jolla käsittelemme onnettomuuksien seurauksia, ja saatava oikeudenmukaiset korvaukset matkustajille tai heidän perheilleen tai merenkulkuyhteisölle. Meidän on myös otettava opiksemme onnettomuuksien jälkeen paikan päällä toteutettavasta tutkinnasta. Tämä on yksi merkittävistä seikoista. On ymmärrettävä mitä tapahtui, jotta sen toistuminen voidaan estää. Näitä moninaisia näkökohtia teidän on käsiteltävä, kun neuvosto on tehnyt päätöksensä viidestä meriliikenteen kolmannen lainsäädäntöpaketin kaikkiaan seitsemästä ehdotuksesta.

Kuten tiedämme, viime huhtikuun liikenneneuvosto ei kyennyt tarkastelemaan lippuvaltioiden velvoitteita ja alusten omistajien siviilioikeudellista vastuuta. Meidän ei pidä aliarvioida jäsenvaltioiden julkituomia vaikeuksia, jotka tulivat esiin myös neuvoston epävirallisessa La Rochellen kokouksessa – huolta, joka koskee toimivallan siirtämistä Euroopan unionille asioissa, joista määrätään kansainvälisissä yleissopimuksissa, sekä tarkastusten hallinnollisen taakan kasvua koskevaa pelkoa.

Me pyrimme neuvoston La Rochellen tapaamisessa – johon jäsen Costa osallistui – ja "meillä" tarkoitan nyt komissiota ja sen puheenjohtajaa sekä puheenjohtajavaltio Ranskaa, jota kiitän sen komission kanssa tekemästä koordinointityöstä, saamaan lainsäädäntöpaketin kokonaisuudessaan nopeasti hyväksytyksi hylkäämättä kahta lainsäädäntötekstiä, jotka ovat meidän kaikkien mielestä hyvin tärkeitä, kuten ministeri Bussereau korosti.

Minun on todellakin kiitettävä lämpimästi puheenjohtajavaltio Ranskaa sen toimista, sen välityspyrkimyksistä ja sen halusta ottaa myös parlamentti mukaan hyvin vaativan ja myös hyvin vaikea lainsäädäntöpäätöksen tekemiseen. En todellakaan voi sanoa olevani tyytyväinen tämänpäiväiseen tilanteeseen. On vaarana, että kaksi poikkeuksellisen merkittävää asiaa laitetaan toiselle puolelle.

Komissio haluaa, että koko lainsäädäntöpaketti hyväksytään, ja jatkamme työtä sekä sinnikkäitä ponnisteluja sovintoon pääsemiseksi. Euroopalla ei ole varaa epäonnistua konkreettisten vastausten antamisessa kansalaisille. Meillä on oltava yksinkertainen mutta sitova tavoite, että kaikki jäsenvaltioiden lippujen alla purjehtivat alukset ovat täysin vaatimusten mukaisia. Lisäksi meidän on pyrittävä takaamaan, että merenkulkualan onnettomuuksien uhrit saavat asianmukaisen ja yhdenmukaisen korvauksen kaikkialla Euroopan unionissa.

Pyrimme La Rochellessa viitoittamaan tietä, joka johtaisi parlamentin ja neuvoston väliseen sovintoon. Teemme työtä puheenjohtajavaltio Ranskan kanssa viedäksemme eteenpäin tekstejä, jotka saavat myönteisen kannan neuvostolta ja samalla myös parlamentilla. Tapasin eilen Saksan liittotasavallan liikenneministerin ja pyysin häneltä, että myös Saksa tekisi osansa; pyrin tapaamisissa kaikkien jäsenvaltioiden kanssa ottamaan askelia eteenpäin tukemalla puheenjohtajavaltio Ranskan yhdessä Euroopan komission kanssa hoitamaa välitystehtävää.

Ymmärrän täysin hyvin, että samaan aikaan parlamentti haluaa toisessa käsittelyssä sisällyttää teksteihin tarkistuksia, joilla on määrä sisällyttää kahden käsittelyn ulkopuolelle jääneen esityksen asiasisältö. Minä tuen näitä tarkistuksia. Virallisesti tarkasteltavina olevista asiakirjoista tiedän, että parlamentin ja neuvoston näkemysten lähentämisessä on edistytty merkittävästi, ja vaikka ei ole ollut mahdollista muuttaa tätä edistystä kompromissitarkistuksiksi, olen vakuuttunut siitä, että tämä edistyminen helpottaa huomattavasti jäljellä olevaa menettelyä. Voin luonnollisesti keskustella näistä asioista ja suunnitelluista tarkistuksista kuultuani mitä teillä on sanottavana.

Uskon kuitenkin, että vielä on mahdollista päästä sovintoon. Olisi väärin sanoa neuvotteluja helpoiksi, sillä niistä tulee monimutkaiset, mutta uskon, että vielä on mahdollisuus saavuttaa tavoite kenties jo ennen sovittelua. Emme tietenkään saa luovuttaa ennen kuin olemme tehneet kaikkemme saavuttaaksemme tavoitteen merenkulun turvallisuutta koskevan lainsäädäntöpaketin kaikkien tekstien hyväksymisestä.

Arvoisat neuvoston edustajat, hyvät parlamentin jäsenet, voitte luottaa Euroopan komission, kaikkien johtajien ja kabinetin ja johtamani pääosaston virkamiesten ja henkilöstön aktiiviseen sitoutumiseen pyrittäessä saavuttamaan tavoite, erityisen ratkaisun tarjoaminen kaikille Euroopan unionin kansalaisille.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, olen iloinen havaitessani keskustelussa tähän mennessä syntyneen yhteisymmärryksen – se on itse asiassa varsin laaja. Ystävämme, ranskalainen neuvoston edustaja sanoi uskovansa, että voimme vielä päästä sovintoon vuoden loppuun mennessä. Kyllä, todellakin, pyrkikäämme sovintoon! Haluan kiittää myös varapuheenjohtajia komission tuesta esittelijöiden ja neuvoston puheenjohtajavaltio Ranskan välisissä keskusteluissa.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluamme todeta, että olette kollegojenne kanssa jo edistyneet paljon kuutta asiakirjaa koskevissa yksittäisissä keskusteluissa. Olemme todellakin oikealla tiellä, mutta – ja sanon tämän teille myös tukeakseni vastahakoisia kollegojanne neuvostossa – kyse on joko koko paketin hyväksymisestä tai sen hylkäämisestä. Toivon tämän vuoksi, että saatte aikaan edistymistä kahden puuttuvan asiakirjan osalta seuraavassa liikenne-, viestintä- ja energiaministerien neuvoston kokouksessa 9. lokakuuta. Kyse ei ole merkityksettömistä asiakirjoista. En nyt halua paneutua alusten omistajien siviilioikeudellista vastuuta koskeviin yksityiskohtiin, mutta katson sen erityisen merkittäväksi lippuvaltioita koskevassa asiassa.

On kuitenkin ilmeistä, että kaikista vakuutteluistaan huolimatta, joiden mukaan jäsenvaltioilla on jatkuvasti mielessä merenkulun turvallisuus ja merenkulkijoiden, matkustajien ja rannikkovesien turvallisuus, jäsenvaltiot vetäytyvät ratifioimasta ja panemasta täytäntöön hyvin täsmällisiä velvoitteita tai jopa IMO:n merenkulun suojelua koskevia päätöslauselmia. Jos haluamme vahvistaa lippuvaltioita koskevat velvoitteet, jos me – parlamentti ja komissio – haluamme kyetä painostamaan jäsenvaltioita, tarvittaessa jopa tuomioistuimessa, täyttämään merenkulun suojelua ja rannikkoväestön suojelua koskevan IMO:n yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa, jäsenvaltiot kavahtavat. Vaikka on olemassa hyviä ihmisiä, jotka täyttävät lippuvaltion velvollisuutensa, on myös niitä, jotka ovat hyvin haluttomia suostumaan parlamentin ja komission tarkastuksiin sen varmistamiseksi, että lippuvaltion velvoitteet täytetään. Tätä ei todellakaan voida hyväksyä.

Olemme kokeneet Prestigen ja Erikan katastrofit, ja kollegani ovat maininneet myös viimeaikaisia katastrofeja. Olemme kansalaisille ja luonnonympäristölle velkaa sen, että varmistamme erityisesti lippuvaltioiden täyttävän velvoitteensa.

Se on omituista. Jäsen Vlaston järkevässä mietinnössä puhutaan satamavaltioiden valvonnasta, joka teoriassa on tapamme tarkistaa rannikoillemme ankkuroituvien kolmansista maista peräisin olevien alusten turvallisuus. Me siis tutkimme kolmansista maista peräisin olevat alukset, mutta jäsenvaltiot pelkäävät itseensä kohdistuvaa tarkistusvelvoitetta sen varmistamiseksi, että ne lippuvaltioina täyttävät velvollisuutensa alusten turvallisuuden osalta. Tätä ei todellakaan voida hyväksyä.

Tämän osalta haluan rohkaista neuvoston puheenjohtajaa, jotta tämä voittaisi enemmistön puolelleen 9. lokakuuta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sanon enemmistön siksi, että ellen ole täysin erehtynyt, enemmistöpäätökset ovat mahdollisia liikenneasioissa. Saatatte joutua hajottamaan ryhmähengen neuvostossa – jos joku on vastahakoinen, muut eivät pakota häntä – sillä tässä on kyse luonnonympäristön ja ihmisten turvallisuudesta ja tarvittaessa meidän on saatava aikaan enemmistöpäätös.

Vetoan teihin, että jatkaisitte työtänne. Olemme ylpeitä teistä – olette tähän mennessä taistellut ansiokkaasti neuvostossa. Välittäkää ystävällisesti neuvostolle seuraava viesti: me tuemme teitä ja olemme valmiita ja halukkaita saamaan aikaan hyviä tuloksia puheenjohtajavaltio Ranskan kanssa. Joidenkin on kuitenkin muutettava mielensä – myös Saksan hallituksen. Taistelkaamme yhdessä tämän asian puolesta!