Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 25. syyskuuta 2008 - Bryssel

4. Sosiaalipaketti (toinen osa: rajatylittävä terveydenhoito) (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat sosiaalipaketista (toinen osa: rajatylittävä terveydenhoito).

  Roselyne Bachelot-Narquin, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Vassiliou, hyvä jäsen Bowis, hyvät yhteisesittelijät, hyvät lausunnon valmistelijat, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän Euroopan parlamenttia siitä, että se suostui siirtämään kokoustamme, joka oli alun perin tarkoitus pitää tämän kuun alussa.

Kuten tiedätte, puheenjohtajavaltio Ranska pitää kuulemista ja vuoropuhelua erittäin tärkeinä lainsäädäntötekstien yhteydessä. Minusta oli oleellista vaihtaa näkemyksiä ministerikollegojeni kanssa Angersissa 8.–9. syyskuuta pidetyssä epävirallisessa neuvoston kokouksessa, ennen kuin esitän parlamentissa – en tietenkään Ranskan – vaan 27 terveysministeristä koostuvan neuvoston kannan.

Tämä ensimmäinen näkemysten vaihto ja terveysasioita käsittelevässä neuvoston työryhmässä tehty valmistelutyö eivät anna minulle valmiuksia vastata kaikkiin tätä erittäin mutkikasta ja monivivahteista aihetta koskeviin kysymyksiimme. Tämänpäiväisessä istunnossamme terveysasioista vastaavalla komission jäsenellä on kuitenkin varmasti mahdollisuus selvittää Euroopan komission keskeisiä päätöksiä, ja minä voin kertoa teille neuvoston ensimmäiset vaikutelmat.

Neuvosto kannattaa rajatylittävää terveydenhuoltoa ja potilaiden oikeuksia koskevan direktiivin antamista. Tämän alan päätöksiä ei voida jättää yksinomaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tehtäväksi. Olen kollegojeni kanssa samaa mieltä siitä, ettei tätä pidä ymmärtää tuomioistuimen tai sen tuomioiden sisällön arvosteluksi, sillä näiden tuomioiden ansiosta potilaiden asiat usein paranevat huomattavasti. On kuitenkin järkevää, että EU:n kaksi lainsäätäjää eli parlamentti ja neuvosto kehittävät EU:n terveyspolitiikkaa poliittisen vuoropuhelun ja demokraattisen prosessin tuloksena. Meidän on yhdessä pyrittävä luomaan lainsäädäntökehys, joka lisää oikeusvarmuutta.

Toiseksi totean, että Angersissa kaikkien 27 valtion valtuuskunnat ylistivät viime kuukausina tehdyn työn laatua ja myönsivät, että niitä on kuunneltu hiljattain järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa. Komission jäsen Vassiliou sai siitä lämpimät kiitokset neuvoston epävirallisessa kokouksessa. Puheenjohtajavaltio Slovenia varmasti ilmoitti teille, että neuvosto suhtautui erittäin epäröivästi tekstin alkuperäiseen versioon, joka oli esitelty pääpiirteittäin 19. joulukuuta 2007 kokoontuneelle Epsco-neuvostolle. Ainoastaan pieni vähemmistö valtioista oli kannattanut kyseistä versiota. Parlamenttikin vastusti sitä voimakkaasti, kuten parlamentin jäsenet vahvistivat minulle neuvotellessani alustavasti puheenjohtajavaltio Ranskan edustajien kanssa Strasbourgissa, Brysselissä ja Pariisissa. On selvää, että komission jäsenen Vassilioun heti virkakautensa alussa aloittama poliittinen vuoropuhelu auttoi luomaan vakaan pohjan neuvotteluille, mikä on neuvoston mielestä myönteistä.

Kolmanneksi totean aikataulusta, että tämä komission jäsenten kollegion 2. heinäkuuta hyväksymä ehdotus tuli liian myöhään, jotta ensimmäinen käsittely voitaisiin järjestää puheenjohtajakaudellamme, mutta jatkamme neuvostossa käytäviä neuvotteluja mahdollisimman pitkälle ja käymme poliittista vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa. Kansanterveyttä käsittelevä työryhmä onkin jo käsitellyt direktiiviä useaan otteeseen. Se kokoontuu taas huomenna ja tarkastelee tekstiä artikla artiklalta. Kuten muillakin politiikkamme painopistealoilla, Ranska hoitaa myös tällä alalla osuutensa puheenjohtajatroikassa tekemällä tiivistä yhteistyötä Tšekin ja Ruotsin kanssa. Muistutan, että "terveyden Eurooppa potilaiden palveluksessa" on ollut yksi yhteisen puolitoistavuotisen ohjelmamme painopisteistä.

Neljäs huomautukseni koskee direktiiviehdotuksen soveltamisalaa. Keskusteltuani viime toukokuussa Pariisissa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaan kuuluvien parlamentin jäsenten kanssa tiedän monien teistä olevan harmissaan siitä, että direktiivi päätettiin rajoittaa potilaiden liikkuvuuteen ja ettei siinä käsitellä terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuutta. Ymmärrän hyvin, miksi sitä harmitellaan, koska olin itse Euroopan parlamentin jäsen, kun Evelyne Gebhardtin laatimasta mietinnöstä äänestettiin, ja lähdin parlamentista vain muutama päivä ennen Bernadette Vergnaud'n mietinnöstä käytyä keskustelua. Terveyspalvelujen poistaminen sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevasta direktiivistä jättää harmaan alueen, jota nyt esillä oleva direktiiviehdotus ei kata kokonaan, koska se koskee ainoastaan potilaiden liikkuvuutta. Voidaan jopa sanoa, että kyseisen direktiiviehdotuksen tarkoituksena on pikemminkin ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja soveltaa sitä kuin poistaa terveyspalvelut palveludirektiivistä ja näin ollen toteuttaa joidenkin parlamentin jäsenten vaatima terveyspalvelut kattava alakohtainen erityisväline. Terveysministerit eivät ole keskustelleet tästä asiasta. Tämä kaikki johtuu kuitenkin aikatauluista, ja Euroopan komission päätös perustuu siihen, että jo nyt erittäin laajaa potilaiden liikkuvuutta koskeviin haasteisiin on vastattava mahdollisimman pian. On selvää, ettei laajempaa direktiiviä, jonka soveltamisalaan sisältyy terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuus, olisi saatu hyväksyttyä ennen ensi kesäkuun vaaleja.

Viidenneksi totean tekstin sisällöstä, ettemme ole vielä käsitelleet kaikkia ehdotettuja säännöksiä. Puheenjohtajavaltio voi kuitenkin tässä vaiheessa todeta, että neuvoston mielestä sairaalahoitoa koskeva ennakkolupa on keskeinen kysymys EU:n jäsenvaltioille. Sitä voidaan pitää jopa terveysministerien tärkeimpänä tavoitteena. Angersissa 9. syyskuuta järjestetyllä työlounaalla puhuneet ministerit kannattivat sitä, että liikkuvuutta koskevat potilaiden yksilölliset oikeudet sekä kansallisten sääntely- ja suunnitteluvaltuuksien säilyttäminen pyritään saattamaan aiempaa parempaan tasapainoon kaikkien edun mukaisesti.

Tämä tavoite on otettu huomioon tekstissä etenkin edellyttämällä sairaalahoitoa koskevaa ennakkolupaa. Tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa täsmennetään, miten EY:n perustamissopimuksessa määrättyjä vapaan liikkuvuuden periaatteita sovelletaan terveydenhoitoalalla, vaan positiiviseen oikeuteen on sisällytettävä vapaan liikkuvuuden ja jäsenvaltioiden sääntelyvaltuuksien välinen tasapaino, jonka tuomioistuin on jo määritellyt oikeuskäytännössään. Se on itse asiassa erottanut toisistaan avohoidon, jonka osalta vakuutusjärjestelmässä ei voida edellyttää ennakkolupaa, ja sairaalahoidon, jossa ennakkolupavaatimus vaikuttaa tarpeelliselta ja järkevältä.

Tiukkojen talousarviorajoitusten – ikääntymisen ja teknisen kehityksen – aikana jäsenvaltioiden on voitava hallita täysimääräisesti tarjoamaansa terveydenhoitoa, etenkin sairaalahoidon suunnittelua. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, tällä suunnittelulla pyritään yhtäältä takaamaan, että kyseisen jäsenvaltion alueella on saatavilla riittävästi ja pysyvästi monipuolisia ja laadukkaita sairaalahoitopalveluja. Toisaalta halutaan hallita kustannuksia ja välttää henkilöstöresurssien, rahavarojen tai teknisten resurssien tuhlaamista.

Totean lisäksi, että ennakkolupavaatimuksella varmistetaan, että rajatylittävää terveydenhuoltoa voidaan tarjota heti, kun se on lääketieteellisesti perusteltua. Tämä nimittäin mahdollistetaan sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevassa asetuksessa, jonka mukaan lupaa ei voida evätä silloin, kun samaa hoitoa ei ole saatavilla kohtuullisessa ajassa. Emme saa myöskään unohtaa, että ennakkoluvalla myös suojellaan potilaita, koska sillä varmistetaan, että kaikki toisessa jäsenvaltiossa annettu hoito korvataan.

Lopuksi totean, että vaikka noudatamme yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä oikeaksi katsomamme tulkinnan mukaisesti, direktiivi tuo joka tapauksessa huomattavasti lisäarvoa, sillä siinä selkeytetään potilaiden oikeuksia, annetaan heille tarvittavat tiedot sekä varmistetaan, että oikeuskäytäntöä tulkitaan yhdenmukaisesti ja sovelletaan näin ollen yleisesti ja johdonmukaisesti kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Kiitoksia tarkkaavaisuudestanne. Puhun vielä keskustelun lopussa, jotta voin vastata kysymyksiinne.

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, minulla on ollut jo tilaisuus keskustella tästä ehdotuksesta pitkään eri sidosryhmien ja päätöksentekoprosessiin osallistuvien tahojen kanssa. Muistatte ehkä, että esittelin tämän ehdotuksen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle, kun kollegio oli hyväksynyt sen, ja että siitä käytiin antoisa keskustelu. Minulla on ollut tilaisuus vaihtaa näkemyksiä myös kansallisten parlamenttien ja tietenkin jäsenvaltioiden kanssa hiljattain Angersissa pidetyssä terveysasioita käsittelevän neuvoston epävirallisessa kokouksessa. Hyvät parlamentin jäsenet, olen erittäin iloinen tästä täysistunnossa käytävästä keskustelusta ja odotan sitä innokkaasti. Kiitän tässä yhteydessä neuvoston puheenjohtajaa Bachelot-Narquinia tuesta ja siitä, että hän antoi minulle mahdollisuuden keskustella tästä asiasta pitkään ministerien kanssa.

Haluan hieman selvittää potilaiden oikeuksia koskevan ehdotuksen taustaa. Komissio esitti 2. heinäkuuta ehdotuksen direktiiviksi rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen tuomioistuin oli käsitellyt useaan otteeseen perustamissopimuksessa määrättyä Euroopan kansalaisten luonnollista oikeutta saada terveydenhoitoa haluamassaan jäsenvaltiossa ja kun Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti olivat pyytäneet komissiota laatimaan tätä oikeutta koskevan säädösehdotuksen, koska terveydenhoitoa koskevat säännökset oli – täysin perustellusti – poistettu palveludirektiiviehdotuksesta.

Tämä on epäilemättä tärkein nykyisen komission esittämä terveysasioita koskeva ehdotus. Sen tavoitteena on tarjota potilaille aiempaa enemmän mahdollisuuksia ja taata terveydenhoitopalvelujen saatavuus asuinpaikasta riippumatta, mutta siinä otetaan kuitenkin täysimääräisesti huomioon, että jäsenvaltiot vastaavat terveydenhuollon järjestämisestä.

Ehdotuksella on kolme keskeistä tavoitetta. Sillä pyritään ensinnäkin selkeyttämään edellytyksiä, joiden täyttyessä potilailla on oikeus hakeutua terveydenhoitoon toisessa jäsenvaltiossa, saada siitä korvausta ja toteuttaa tämä tehokkaasti, jos se on paras ratkaisu heidän tilanteessaan. Toiseksi ehdotuksella pyritään varmistamaan laadukas ja tehokas rajatylittävä terveydenhuolto koko Euroopan unionissa sekä kolmanneksi edistämään EU:n terveydenhuoltojärjestelmien välistä yhteistyötä.

Kuten totesin, ehdotus perustuu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Siinä otetaan täysimääräisesti huomioon EY:n perustamissopimus sekä jäsenvaltioiden vastuu terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämisessä ja tarjoamisessa.

Ehdotus jakautuu kolmeen pääalaan.

Ensinnäkin siinä täsmennetään ja vahvistetaan kaikkien EU:n terveysjärjestelmien yhteiset periaatteet, jotka ovat universaalisuus, tasapuolisuus, pääsy korkealaatuiseen terveydenhoitoon ja yhteisvastuullisuus. Ehdotuksessa noudatetaan EY:n perustamissopimuksessa määrättyä ja yhteisöjen tuomioistuimen korostamaa yhteistä periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltio, jonka alueella hoito tarjotaan, vastaa täysimääräisesti sääntöjen laadinnasta ja yhteisten periaatteiden noudattamisesta.

Jotta jäsenvaltiot voivat soveltaa näitä periaatteita avoimemmin, olemme ehdottaneet, että tavoitteita selkeytetään sellaisten laatu- ja turvallisuusstandardien osalta, jotka koskevat niiden alueella muista jäsenvaltioista tuleville potilaille tarjottavaa terveydenhuoltoa.

Otimme käyttöön myös säännöksen, jolla varmistetaan, että muista jäsenvaltioista tulevia potilaita kohdellaan yhdenvertaisesti hoitojäsenvaltion kansalaisten kanssa.

Toiseksi direktiivissä täsmennetään potilaiden oikeuksia ja niihin liittyviä edellytyksiä saada terveydenhoitoa toisessa jäsenvaltiossa. Esimerkiksi raja-alueilla asuvien voi olla helpompi hakeutua hoitoon ulkomaille kuin matkustaa pitkä matka lähimpään vastaavaan kotimaiseen terveydenhoitolaitokseen.

Rajatylittävällä terveydenhuollolla on selvästikin lisäarvoa myös sellaista pitkälle erikoistunutta hoitoa tarvitseville, jota vain ani harva lääkäri voi tarjota Euroopassa. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi harvinaisissa sairauksissa.

Tosiasiassa useimmat potilaat eivät kuitenkaan yksinkertaisesti tiedä, että heillä on oikeus hakeutua terveydenhoitoon toisessa EU:n jäsenvaltiossa ja että he voivat saada korvauksen tällaisesta hoidosta. Vaikka he tietäisivätkin tästä oikeudesta, säännöt ja menettelyt ovat usein kaikkea muuta kuin selkeitä. Uudella direktiivillä pyritään selkeyttämään näitä seikkoja: kaikki potilaat saavat samat selkeät tiedot ja takeet rajatylittävästä terveydenhuollosta.

Mikäli hoito kuuluu potilaan kotijäsenvaltion terveydenhuoltojärjestelmän piiriin, hänellä on käytännössä oikeus saada kyseistä hoitoa ulkomailla ja saada korvausta siihen määrään asti, jonka sama tai samankaltainen hoito olisi maksanut hänen kotimaassaan.

Lisäksi täsmennetään, että erityistilanteessa jäsenvaltiot voivat rajoittaa ulkomailla saadun sairaalahoidon korvaamista tai maksamista edellyttämällä ennakkolupaa, jos terveydenhuoltojärjestelmä selvästikin – tai edes mahdollisesti – vaarantuu.

Direktiivissä tarkennetaan myös sairaalahoidon ja muun kuin sairaalahoidon määritelmiä sekä yksinkertaistetaan näin rajatylittävän terveydenhuollon saantia koskevia menettelyjä ja edellytyksiä.

Haluan tässä yhteydessä painottaa, että olemme säilyttäneet mahdollisuuden laajentaa sairaalahoidon käsitettä sellaiseen terveydenhoitoon, joka ei välttämättä edellytä sairaalassa oloa mutta joka on kallista tai jonka asianmukainen tarjoaminen edellyttää laajaa infrastruktuuria.

Kolmanneksi direktiivissä vahvistetaan uudet puitteet eurooppalaiselle yhteistyölle aloilla, joilla on nähdäksemme keskeinen merkitys tulevaisuudessa ja joilla EU:ssa on tehtävä yhteistyötä, jotta tuleviin haasteisiin voidaan vastata entistä paremmin. Tämä tehdään aiemmin mainitsemieni periaatteiden mukaisesti tekemällä yksinkertaistettua ja tehostettua yhteistyötä, antamalla yhteistä teknistä opastusta sekä etsimällä järjestelmällisesti hyviä toimintatapoja.

Näin voidaan tehostaa EU:n laajuista yhteistyötä esimerkiksi eurooppalaisissa osaamisverkostoissa, jotta voidaan yhdistää asiantuntemus, tietämys ja lääketieteellinen ammattitaito sovelletussa lääketieteellisessä tutkimuksessa sekä diagnosoinnissa ja hoidossa. Tämä on erittäin tärkeää erityisesti harvinaisten sairauksien, uusien hoitotapojen tarjoamisen sekä uusien terveysteknologioiden nopean leviämisen yhteydessä.

Toinen ala on terveysteknologian arviointi, jossa jäsenvaltioiden pätevimmät asiantuntijat määrittävät kaikkein tehokkaimmat hoitotavat EU:n laajuisesti, ja tällaisten hoitotapojen levittäminen niiden käytön edistämiseksi. Koska uudet hoitotavat ovat kalliita ja niihin on saatavilla vähän resursseja, niiden yhteydessä on todellakin varmistettava, että niitä valitaan ja käytetään mahdollisimman tehokkaasti.

Kolmas ala on sähköinen terveydenhuolto (e-health), jota koskevia teknisiä vaatimuksia on edistettävä, jotta voidaan varmistaa yhteentoimivuus kaikilla tasoilla ja auttaa vakiinnuttamaan sähköinen terveydenhuolto ainakin tulevien terveydenhoitopalvelujen olennaisena osana.

Neljänneksi EU:ssa on sovellettava entistä laajempaa lähestymistapaa rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevien terveystietojen keräämiseen, jotta ehdotettujen toimien vaikutuksia voidaan seurata paremmin ja jotta epidemiologista seurantaa voidaan tehostaa.

Myös lääkemääräysten tunnustamista on helpotettava kaikissa jäsenvaltioissa. On kuitenkin pantava merkille, että potilaan kotijäsenvaltio korvaa toisessa jäsenvaltiossa annetut lääkemääräykset vain, jos lääke on hyväksytty ja korvauskelpoinen kotijäsenvaltiossa.

Lisäksi on tehtävä selväksi, ettei tällä direktiiviehdotuksella ole tarkoitus yhdenmukaistaa terveydenhuoltojärjestelmiä. Tarkoituksena ei ole vaihtaa rooleja terveydenhuollon hallinnoinnissa. Jäsenvaltioiden tehtävänä on päättää, miten ne organisoivat terveydenhuoltojärjestelmänsä, mitä etuja ne tarjoavat kansalaisilleen ja mistä hoidoista ja lääkkeistä ne maksavat korvauksen. Tähän käytäntöön ei tule muutoksia.

Sekä nykytilannetta että tulevaisuutta ajatellen tällä lainsäädäntöehdotuksella pyritään tarjoamaan potilaille mahdollisuuksia ja tietoa, jotta he saavat turvallisinta, laadukkainta ja sopivinta hoitoa aina, kun sellaista on saatavilla Euroopassa. Tehostamalla terveydenhuoltojärjestelmien välistä yhteistyötä lisätään myös yhteisvastuullisuutta ja parannetaan terveydenhoidon saatavuutta.

Ehdotetun lainsäädännön tavoitteena on todellakin edistää terveydenhuollon parantumista koko Euroopassa.

Kuten ministeri Bachelot-Narquin totesi, tästä direktiivistä keskustellaan jo neuvostossa, ja toivon, että keskustelut etenevät ripeästi myös parlamentissa ja että ne tuottavat lopulta tulosta.

(Suosionosoituksia)

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tiedämme kaikki, että kohta meiltä kysytään: "Mitä EU tekee minun hyväkseni?" Vastaus on, että EU tarjoaa potilaille uuden mahdollisuuden. Tämä on hyvä uutinen. Meidän on vain varmistettava järjestelmän toimivuus. Se tehdään EU:n kolmen toimielimen välisen ja tietenkin Euroopan parlamentin sisäisen yhteistyön avulla. Meillä on kuitenkin tuomioistuimen tuomiot. Edessä ei ole pelkkä tyhjä paperi, joten emme aloita tyhjästä. Tuomioistuimen tuomiot on otettava huomioon.

Nämä tuomiot tarkoittavat selkokielellä sitä, että jos potilaan hoidon saanti viivästyy kohtuuttomasti, hänellä on oikeus saada kyseistä hoitoa toisessa jäsenvaltiossa. Lasku lähetetään hänen kotivaltioonsa, mikäli hoitokulut ovat vastaavat ja hoito on normaalisti saatavilla. Tämä on helppo käytäntö. Parlamentin ylivoimainen enemmistö hyväksyi potilaiden liikkuvuutta koskevan mietintöni. Totesimme ennen kaikkea, että poliittisten päätöksentekijöiden on päätettävä tästä asiasta juristien sijaan.

(FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Bachelot-Narquin, totean Jean Giraudoux'n sanoin, että "yksikään runoilija ei ole tulkinnut luontoa niin vapaasti kuin lakimies tulkitsee totuutta".

(EN) Haluamme siksi poliittisten päätöksentekijöiden tulkitsevan tätä juristien sijasta. Haluamme siksi oikeusvarmuuden, jotta kaikki – hallitukset, terveyspalvelujen tarjoajat, potilaat ja lääkärit – tietävät asemansa. Tästä syystä järjestelmästä on tehtävä toimiva sekä potilaiden että terveyspalvelujen tarjoajien kannalta. Tämä on oltava kotivaltion terveydenhuollon johtajille mahdollisuus eikä painajainen.

Meillä on näin ollen joitakin kysymyksiä. Meillä on kysymyksiä, joihin myös potilailla on oikeus saada vastauksia. Näitä kysymyksiä ovat: Onko minulla oikeus? Jos on, miten etenen asiassa? Miten voin selvittää, mihin voisin mennä ja kuka lääkäri minua voisi hoitaa? Mitä valintamahdollisuuksia minulla on? Millainen on salassapitovelvollisuus? Mitä tapahtuu, jos jotain menee pieleen?

Meidän on löydettävä vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin. On myös joitakin asioita, joista meidän on keskusteltava keskenämme. Jotkin niistä onkin jo otettu esiin.

Ensimmäinen asia on ennakkolupa. Minusta on oikeudenmukaista, että potilas tarvitsee ennakkoluvan päästäkseen sairaalahoitoon. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei ennakkoluvan edellyttäminen ole sinänsä väärin vaan että on väärin evätä se tietyssä tilanteessa, joten meidän on tarkasteltava tätä asiaa erittäin huolellisesti.

Meidän on keskusteltava myös lääkemääräyksistä. Ymmärrän, että kotivaltion on saatava päättää lääkemääräyksistä, mutta mitä hyötyä tästä kaikesta on potilaalle, jos hänelle määrätään lääkekuuri toisessa jäsenvaltiossa annettavan hoidon yhteydessä, mutta potilaan palattua kotivaltioon hänelle sanotaan, ettei hän enää saa kyseisiä lääkkeitä? Tämä on sellainen kysymys, johon meidän on vastattava.

Toinen asia on kulujen korvaaminen. Potilaat eivät halua, että heidän on lähdettävä hoitoon taskut täynnä rahaa. Lasku on voitava lähettää kotimaahan nähdäkseni keskusselvitysyhtiön kautta.

Tämä toimenpide liittyy kuitenkin potilaisiin eikä palveluihin, joita käsitellään toisena päivänä. Tämän asian keskipisteenä ovat potilaat eivätkä juristit, ja tämä on kaikkia eikä vain joitakin potilaita varten.

  Dagmar Roth-Behrendt, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhumme tänään ehdotuksesta, jonka keskipisteenä ovat todellakin Euroopan unionin kansalaiset, nimittäin potilaat. Esitän komission jäsenelle suuret kiitokset johdantopuheenvuorosta, mutta kiitän myös Markos Kyprianouta hänen vaikeina aikoina tekemästään valmistelutyöstä.

Sanon sitä vaikeaksi ajaksi, koska jäsenvaltiot ovat monesti Euroopan unionin viimeisiä, kiveen hakattuja fossiileja, jotka eivät ymmärrä, että ihmiset ovat keskeisessä asemassa, vaan luulevat, että maailma pyörii niiden ja niiden järjestelmien ympärillä. Se ei pidä paikkaansa. Keskeisessä asemassa ovat potilaat, sillä he ovat yhteiskuntamme heikoimpia jäseniä, koska he ovat sairaita ja hauraita.

Puhumme nyt potilaiden liikkuvuudesta ja tiedämme, että se on tosiasiassa sisämarkkinoille kuuluva oikeus, jonka olisi pitänyt olla voimassa jo yli 20 vuotta. Meidän olisi siksi syytä miettiä, onko tämä keskustelu ajoitettu oikein ja ovatko jäsenvaltiot ajan tasalla. Minäpä kerron, etteivät ne ole! Tuoreen Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 30 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista ei tiedä, että heillä on oikeus saada hoitoa ulkomailla. Tästä voidaan päätellä, että kaikki jäsenvaltiot ovat tehneet jotain väärin. Ne eivät ole tiedottaneet kansalaisille heidän oikeuksistaan eivätkä siitä, mitä he voivat tehdä ja mitä vaihtoehtoja potilailla on.

Olen jäsen Bowisin ja muiden puhujien sekä komission jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden on tietenkin saatava edelleen itse määrätä terveydenhuoltojärjestelmistään. Emme halua puuttua niihin, mutta haluamme varmistaa, että potilailla on vapaa liikkuvuus.

Jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden yhteydessä myönnän, että etenkin potilaiden sairaalahoitoa on voitava suunnitella etukäteen. Ennakkoluvan on siksi oltava keskustelujemme keskeisiä aiheita. Jäsen Bowis puhuikin jo siitä.

Verkostoilla ja tiedotuspisteillä on varmistettava, että potilaat tietävät, mitä heillä on oikeus tehdä, mutta potilaiden on myös tiedettävä, onko parasta hoitoa saatavilla Saksassa vai Kyproksella, jotta heillä on myös mahdollisuus parantua.

Jos onnistumme parantamaan kansalaisia lähellä olevan terveydenhoidon laatua ja sen saatavuutta, se on varmasti hieno saavutus, jolloin kenenkään ei tarvitse enää vertailla palvelutarjontaa. Sitähän me todella haluamme.

  Jules Maaten, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Vassiliou, arvoisa ministeri Bachelot-Narquin, olin viime viikolla kaikilla EU:n virallisilla kielillä julkaistavan uuden potilaiden oikeuksia koskevan Internet-sivuston esittelytilaisuudessa, jonka oli järjestänyt tanskalainen ALDE-ryhmän kollegani Karen Riis-Jørgensen.

Tilaisuudessa oli tanskalainen nainen, jonka läsnäolo oli pienestä kiinni. Hänellä oli rintasyöpä, eikä hän päässyt hoitoon Tanskan järjestelmän perusteella, koska hänellä oli väärä määrä kasvaimia. Jos hänellä olisi ollut viisi kasvainta, häntä olisi hoidettu, mutta kasvaimia oli seitsemän, joten hän ei täyttänyt hoitoon pääsyn edellytyksiä. Hänen oli siis päästävä jotenkin eroon kahdesta kasvaimesta, ennen kuin häntä voitiin auttaa. Tämä merkitsi lyhyesti sanottuna loputonta taistelua. Lopulta hän sai apua Saksasta. Hän teki sen: lainasi ystäviltä ja perheeltään rahaa ja lähti Saksaan, jossa hän sai apua. Etäispesäkkeitä ei enää ole. Hän on nyt parantunut siinä määrin kuin syövästä voi käytännössä parantua.

On epäinhimillistä, että tämänkaltainen henkilö joutuu taistelemaan järjestelmää vastaan sairaana ollessaan silloin, kun hän on kaikkein heikoimmillaan. Tällöin järjestelmä asetetaan potilaan edelle. Tällaista on mielestäni täysin mahdotonta hyväksyä! Tanskalaiset maksoivat lopulta suuren osan hoidosta, ja kaikki päättyi hyvin. Tämän naisen kohtalo ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen, sillä tällaista tapahtuu aivan liian usein.

Euroopan komission ehdotus on näin ollen valtava edistysaskel tällaisten potilaiden auttamisessa, ja ryhmäni kannattaa sitä erittäin voimakkaasti. Meidän on myös varmistettava, ettei tästä keskustelusta tule ideologista keskustelua. Tämä ei ole taas vain yksi uusi terveyspalveluja koskeva direktiivi. Kyse ei ole siitä, miten Euroopan unionin terveyspalveluja voidaan uudistaa, eikä myöskään siitä, pitäisikö terveydenhoidon alalla olla vapaat markkinat. Minun mielestäni tässä ei ole tosiasiassa kyse myöskään toissijaisuusperiaatteesta. Kyse ei ole siitä, voittavatko jäsenvaltiot vai Euroopan unioni. Kyse on siitä, voittavatko potilaat vai eivät. Se on oikeastaan ainoa merkityksellinen asia. Meidän on ehdottomasti keskusteltava myös kaikista muista seikoista ja väiteltävä niistä kiivaasti vaikkapa vaalikampanjan aikana, mutta olemme ryhmäni kanssa sitä mieltä, ettei meidän tarvitse pohtia niitä nyt.

Emme pyri yhdenmukaistamaan terveyspalveluja. Nyt ei ole oikea aika tehdä sitä, eikä se ole välttämättä edes mahdollista. Meidän on kuitenkin opittava hyödyntämään Euroopan unionin tarjoamia mahdollisuuksia ja mittakaavaetuja, jotta harvinaisia tauteja sairastaville voidaan tarjota tosiasiallista asiantuntija-apua. Tämä mahdollisuus on tietenkin ollut olemassa jo vuosia, mutta nyt sitä voidaan hyödyntää ja on hyödynnettävä myös käytännössä.

Lopuksi totean, että parlamentissa pidettiin viime viikolla Dagmar Roth-Behrendtin johdolla myös kokous, jossa Euroopan potilasfoorumi esitteli ohjelmansa. Minusta on ilahduttavaa, että potilaat lyövät nyt rumpua, koska tarvitsemme nimenomaan heidän omaa panostaan. Olemme valmiita tekemään demokraattisen päätöksen juristien näytettyä ensin esimerkkiä. Päätöksen tekevät nyt oikeat henkilöt, nimittäin kansalaisten valitsemat edustajat.

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on vahinko, ettei meillä ollut tilaisuutta keskustella tästä asiasta edellisessä istunnossa, jossa keskustelimme kahdesta aiemmasta lainsäädäntöehdotuksesta. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, kuten on tapana sanoa. Olemme panneet ilahtuneena merkille, että komission ehdotuksissa todellakin mennään Euroopan parlamentin vaatimaan suuntaan – suuntaan, johon parlamentti rohkaisi komissiota tällä alalla.

Jotta Eurooppa voi todella olla Eurooppa ilman rajoja, tämän on toteuduttava ennen kaikkea terveydenhuollon alalla. Terveydenhuollon takaaminen jäsenvaltioiden asukkaille osoittaa, että olemme todella tehneet jotain Euroopan unionin veronmaksajien ja äänestäjien hyväksi. Tavallinen puolalainen, unkarilainen, kyproslainen, englantilainen tai italialainen ei nimittäin ole kiinnostunut Lissabonin sopimuksesta vaan siitä, onko hänellä oikeus saada terveydenhoitoa ulkomailla lomaillessaan tai voiko hän tehdä erityisen matkan hyödyntääkseen pitkälle erikoistuneen sairaalan palveluja.

Lopuksi totean, että tämänpäiväisen keskustelun aiheena olevilla toimilla voidaan nähdäkseni tosiasiallisesti parantaa ulkomaalaisille tarjottavaa terveydenhoitoa ja samalla lisätä EU:n toimivaltaa, jota on viime aikoina horjutettu ideologisilla keskusteluilla ja pyrkimyksillä määrätä EU:n kansalaisille epäedullisia institutionaalisia ratkaisuja.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun erittäin myönteisesti neuvoston antamaan julkilausumaan nyt esillä olevasta direktiivistä sekä direktiivin rajoituksiin ja sisältöön. Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevaa asetusta ja myös sen täytäntöönpanoasetusta käsitelleenä parlamentin esittelijänä olen erityisen kiinnostunut nyt käsiteltävästä asiasta, koska kulujen korvaamiseen liittyvät kysymykset – esimerkiksi miten, kuinka nopeasti ja millä menetelmällä korvaus myönnetään ja mitä tietoja annetaan – kuuluvat mainitsemani asetuksen soveltamisalaan. Puhuessamme esimerkiksi toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa lomaileville tarjottavasta terveydenhoidosta on mielestäni syytä muistaa, että siihen sovelletaan eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja sosiaaliturvajärjestelmien koordinoinnin periaatteita. Tämä on selvää.

Nyt esillä olevaan direktiiviin on tarkoitus sisällyttää joitakin asioita, joita ei välttämättä käsitellä koordinointiasetuksessa. Meidän on mielestäni oltava tarkkoja niiden välisestä rajanvedosta. Ennakkolupa on tietenkin ollut äärimmäisen tärkeä asia. Meidän on mielestäni tehtävä selväksi, ettei kyseessä ole välttämättä potilaiden ehdoton oikeus liikkua ja saada hoitoa Euroopan unionissa kansallisten järjestelmiensä nojalla siten, että heidän kulunsa korvataan kotimaassa. Kyseessä on ehdollinen oikeus, ja tämän on oltava selvää.

Lisäksi mielestäni on tehtävä selväksi, että direktiiviehdotuksen mukaan potilaalle korvataan ymmärtääkseni ainoastaan kansallisen järjestelmän piiriin kuuluva hoito, ei siis uusia tai erilaisia hoitotapoja. Tämäkin siis rajoittaa kyseessä olevaa oikeutta nyt esillä olevan direktiivin osalta.

On selvää, että ennakkolupaa on hallinnoitava paremmin ja että potilaiden ja asiasta vastaavien hallintoviranomaisten on ymmärrettävä, mikä se on ja että sen avulla on voitava toimia nopeasti lääketieteellisen tarpeen perusteella. Lääketieteellinen tarve on nimenomaan yhteisöjen tuomioistuimen asettama edellytys. Hallintoviranomaisten on näin ollen pohdittava tätä eikä välttämättä omaa kustannuspohjaansa.

Direktiivissä on paljon hyvää, ja hyviin toimintatapoihin, laatuun, oikeusvarmuuteen ja vastuuseen liittyvät kysymykset ovat myös tärkeitä. Kuten John Bowis totesi, meidän on myös edistyttävä asioissa, jotka liittyvät esimerkiksi hoidon jatkamiseen tai lääkemääräyksiin, jotka voivat olla voimassa jossain jäsenvaltiossa niiden omien järjestelmien perusteella. Meidän on kuitenkin oltava myös varovaisia, ettemme auta potilaita hyötymään eri järjestelmien asettamisesta toisiaan vastaan. Tämä pätee sekä asetuksen N:o 883 täytäntöönpanomenettelystä annettuun asetukseen että tähän direktiiviin. Terveydenhuoltojärjestelmät eivät varmasti hyödy siitä millään tavoin.

Haluan tehdä ryhmäni puolesta selväksi, ettei tavoitteena ole lisätä rajatylittävää terveydenhuoltoa. Jäsen Roth-Behrendt totesi, että useimmat potilaat haluavat saada laadukasta ja nopeaa hoitoa kotimaassaan, joten rajatylittävää terveydenhuoltoa ei ole sinänsä tarkoitus lisätä, kuten jo totesin. Rajatylittävän terveydenhuollon lisäämispyrkimysten vaikutuksista valitetaan paljon, mistä meidän on mielestäni syytä olla huolissamme. Olenkin iloinen, että tässä keskustelussa on otettu tämä asia huomioon.

Jotkut väittävät, että rajatylittävä terveydenhuolto lisää kilpailua ja tiukentaa kansallisia standardeja ja että meidän on jopa avattava markkinat, jotta rajatylittävää terveydenhuoltoa voidaan tosiasiallisesti lisätä ja edistää. Euroopan parlamentti on kuitenkin tehnyt kantansa erittäin selväksi: terveys ei ole palvelu, kuten esimerkiksi autovakuutus. Sillä on aivan erityinen merkitys, eivätkä käyttäjät ole vain kuluttajia vaan avun tarpeessa olevia, mahdollisesti helposti haavoittuvia henkilöitä.

Monet rajatylittävän terveydenhuollon lisääntymiseen myönteisesti suhtautuvat myös vakuuttavat meille, että sen osuus on ainoastaan 2–3 prosenttia. Haluan tietää, mitkä ovat tulevaisuuden arviot ja miten tämä vaikuttaa 98 prosenttiin ihmisistä, jotka eivät liiku maasta toiseen eivätkä tällä hetkellä edes halua tehdä niin.

  Roberto Musacchio, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen pahoillani, etten voi yhtyä kollegojen optimistisiin näkemyksiin, koska olen vakaasti sitä mieltä, että tämä direktiivi voi hyvinkin edistää enemmän liiketoimintaa kuin terveyttä. Siitä voi tulla eräänlainen terveysalan Bolkesteinin direktiivi.

EU:ssa on oltava keskeistä se, että jokaisella kansalaisella on oikeus saada mahdollisimman hyvää hoitoa kotimaassaan. Kiistämätön oikeus saada hoitoa missä tahansa peittää muuten sen tosiasian, ettei hoitoa ole saatavilla kotimaassa, eikä tämän voida katsoa johtuvan toissijaisuusperiaatteesta. Se peittää myös niiden intressit, jotka haluavat keinotella terveydellä, tarjota vakuutusyhtiöille suuria liiketoimintamahdollisuuksia sekä lisätä kansalaisille aiheutuvia kustannuksia ja EU:n terveydenhuoltomenoja.

Direktiivi on mielestäni epäonnistunut, koska siinä ei kiinnitetä huomiota palvelujen yhdenmukaistamiseen eikä universaaliin luonteeseen, joka EU:n on taattava. Direktiivi ei myöskään perustu periaatteeseen, jonka mukaan terveys on oikeus, joka julkisen sektorin on taattava ja jota ei saa jättää ihmisten yksityisten vakuutusten varaan. Ammattijärjestöt ovat syystäkin erittäin huolissaan, ja niin olemme mekin.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tässä paketissa, joka koskee matkustamista ulkomaille muuhun kuin sairaalahoitoon, keskeistä on se, että kotivaltio maksaa hoidon, mutta vain siihen määrään asti, jonka vastaava hoito olisi maksanut kotimaassa. Näin ollen kannattaa hakeutua hoitoon valtiossa, jossa hoito on halvempaa ja parempaa. Terveydenhuoltoturistien on maksettava hoitokustannusten ja kotivaltion myöntämän korvauksen välinen erotus. Kotivaltio maksaa viime kädessä matkakulut, mutta vain oman tasonsa mukaan. Terveydenhuoltoturistin on itse maksettava hoidosta aiheutuneet lisämaksut ja mahdollisesti matkakulujen yli menevä osuus. Köyhimmillä ei ole varaa siihen, joten he joutuvat tyytymään alhaisimpaan hoitotasoon. Rikkaat voivat tehdä sen, mutta he hakeutuvat luultavasti joka tapauksessa yksityiseen hoitoon. Jonotuslistoista voidaan todeta, että jos maan terveydenhuolto on kehnoa ja kallista, terveydenhuoltoturisteista ei ole vaivaa, mutta jos se on edullista ja hyvää, jonotuslistat voivat ylikuormittua nopeasti. Tuloksena on näin ollen kaksitasoinen terveydenhuoltojärjestelmä. Onko tämä niin kutsuttu tahaton seuraus?

  Luca Romagnoli (NI). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, neljä sadasta eurooppalaisesta hakeutuu ulkomaille hoitoon. Terveydenhuoltoturismi johtuu nähdäkseni kuitenkin paikallistason puutteista ja palvelujen riittämättömyydestä. Italian terveyspalveluissa käytetään vuosittain noin 40 miljoonaa euroa italialaisiin, jotka menevät hoitoon ulkomaille, eikä tämä luku ilmeisesti sisällä yksityisiä vakuutuksia.

Mistä tämä johtuu? Epäilemättä siitä, että palveluihin on erittäin pitkät jonotuslistat. Esimerkiksi Italiassa eturauhasleikkausta joutuu odottamaan 300 päivää ja tietokonetomografiaa hyvin usein vähintään kuukauden. Toiseksi hammashoidon ja plastiikkakirurgian kaltaiset palvelut on maksettava Italiassa eikä muissa maissa. Kaikkien on syytä kiinnittää huomiota kolmanteen seikkaan, nimittäin siihen, että ulkomaille mennään hyödyntämään tekniikkoja, kuten keinohedelmöitystä, jotka ovat joko kokonaan tai osittain kiellettyjä kotimaassa tai jotka ovat täysin laittomia, kuten elävien ihmisten elinten osto, josta Intia on surullinen esimerkki. Vastaavanlaisia surullisia tapauksia on voinut olla myös muissa maissa, ennen kuin ne liittyivät Euroopan unioniin.

Terveydenhuollon vuoksi päätetään matkustaa kaiken kaikkiaan siksi, että ulkomailla tarjotaan laadukkaita ja edullisempia palveluja. Minusta kuitenkin tuntuu, että Euroopan unionin on monissa tapauksissa syytä tiukentaa valvontaa, jotta kuluttajille voidaan antaa takeet ja jotta voidaan varmistaa tasavertaiset kilpailuedellytykset. Sosiaalinen yhteys, jossa palveluja tarjotaan, on usein sekoitus julkista ja yksityistä myös hiljattain EU:hun liittyneissä valtioissa. Arvoisa komission jäsen Vassiliou, painopisteeksi asettamienne periaatteiden lisäksi suositan näin ollen, että sellaisten voimassa olevien säännösten noudattamista valvotaan tiukasti, joissa velvoitetaan käyttämään raaka-aineita, CE-merkintää ja vaatimustenmukaisuutta koskevia asiakirjoja, koska lääketieteellisten laitteiden ja hoitotapojen terveellisyys on taattava. Emme saa unohtaa, että joku aina…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Charlotte Cederschiöld (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, meillä Euroopan parlamentin jäsenillä on nyt tilaisuus osoittaa, että olemme nimenomaan Euroopan parlamentin jäseniä. Meillä on tilaisuus osoittaa, että puolustamme perustamissopimusta ja siinä meille annettuja oikeuksia ja että ajattelemme lainsäätäjinä potilaiden etua emmekä suojele ja tue protektionismia, joka toisinaan vaikuttaa keskusteluun. Voimme osoittaa olevamme vakuuttuneita siitä, että yhteistyön ansiosta potilaat saavat mahdollisimman hyvää hoitoa hoitopaikasta riippumatta.

Komission jäsenen Vassilioun esittämä ehdotus on hyvä lähtökohta, joka ansaitsee kehuja. Meidän on saatettava hänen alulle panemansa asiat päätökseen ja estettävä tarpeettomat byrokraattiset esteet. Tämä tarkoittaa, ettei jäsenvaltioilla ole oikeutta estää vapaata liikkuvuutta perusteettomasti. Ennakkolupaa voidaan edellyttää ainoastaan poikkeustapauksissa – jos tapaus sisältyy komission laatimaan luetteloon tai jos vaarana on, että suuri määrä potilaita lähtee ulkomaille, mikä heikentäisi terveydenhuoltojärjestelmää. On erittäin epätodennäköistä, että ennakkolupaa edellytetään, koska niin harvat potilaat ovat päättäneet hakeutua hoitoon ulkomailla. Lähtökohtana on näin ollen, ettei ennakkolupaa tarvita. Kaikki muut menettelyt olisivat perustamissopimuksen vastaisia.

Seuraava vaihe mahdollisimman hyvää hoitoa koskevien edellytysten luomisessa on direktiivin asianmukainen täytäntöönpano. Sairaiden ihmisten ei tarvitse mennä tuomioistuimeen, jotta he saavat vahvistettua oikeutensa ja kumottua ennakkolupaa koskevat perusteettomat vaatimukset. Tuomioistuin puolustaa tuomioissaan vapaata liikkuvuutta, mutta potilaille aiheutuu kuluja, ja heidän terveytensä vaarantuu, jos heidän on joka kerran vaatimalla vaadittava oikeuksiaan! Toivon todella, että tämä voidaan välttää, ja kehotan kollegoitani ja neuvoston puheenjohtajaa auttamaan tässä asiassa. Komission jäsen aivan varmasti auttaa meitä.

  Bernadette Vergnaud (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Bachelot-Narquin, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, laadittuani terveyspalveluja koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön, jonka parlamentti hyväksyi 23. toukokuuta 2007, komissio ehdottaa nyt sosiaalipaketin yhteydessä direktiiviä, jossa käsitellään yksinomaan potilaiden oikeuksia rajatylittävässä terveydenhuollossa.

Minusta on siksi erittäin valitettavaa, ettei direktiivi ole riittävän kunnianhimoinen ja ettei siinä oteta huomioon monia sisäisiä haasteita, jotka on ratkaistava, jotta terveysalalla voidaan torjua lisääntyvää eriarvoisuutta, joka johtuu esimerkiksi väestön ikääntymisestä, sosiaalisesta eriarvoisuudesta, maantieteellisestä eristäytyneisyydestä ja terveydenhuollon henkilöstön vanhenemiseen liittyvistä ongelmista. Neuvosto ja parlamentti eivät voi näin ollen vain kodifioida yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita asiassa, joka on niin oleellinen Euroopan unionin kansalaisille. Meidän on löydettävä tietty tasapaino, joka takaa potilaille – jotka eivät ole pelkkiä kuluttajia – oikeudet rajatylittävään hoitoon sekä kaikille yhtäläisen pääsyn laadukkaaseen hoitoon yhteisvastuullisuuden periaatteen mukaisesti. Näin varmistetaan sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus sekä toissijaisuusperiaatteen noudattaminen. Esimerkiksi ennakkoluvan ja sairaalahoidon määritelmissä on edelleen huolestuttava harmaa alue. Niitä on selkeytettävä, jotta estetään syrjintä, joka voi johtaa siihen, että Eurooppaan syntyy lisäarvon sijasta kahdella eri nopeudella kehittyvä terveydenhuoltojärjestelmä.

Terveydellä ei ole hintaa, mutta sillä on omat kustannuksensa. On hyvä, että direktiivissä vahvistetaan sekä toissijaisuusperiaate että yhteistyön tiivistämisen tarpeellisuus, jotta lääketieteellisen tutkimuksen verkostoja ja potilaiden tiedotuskeskuksia voidaan lähentää toisiinsa.

Nyt alkaa keskustelu, jonka on oltava syvällistä ja tuottoisaa. Siinä ei saa hätiköidä, ja kaikkien asianosaisten on osallistuttava siihen, jotta voimme luoda todellisen Euroopan sosiaalisen mallin.

  Elizabeth Lynne (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, miksi potilaan pitäisi menettää näkönsä odottaessaan kaihileikkausta esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jos leikkaus voitaisiin tehdä toisessa jäsenvaltiossa? Miksi tuskissaan lonkkaleikkaukseen pääsyä odottava ei voisi hyödyntää sitä, ettei leikkaukseen tarvitse jonottaa joissakin toisissa jäsenvaltioissa, joissa leikkaus voi tulla toisinaan myös halvemmaksi kuin kotimaassa? Miksi joidenkin sydänpotilaiden on odotettava kuukausia päästäkseen valtimotukoksen poistoleikkaukseen, jos heidän ei tosiasiassa tarvitsisi odottaa?

Jos kliinikko suosittaa hoitoa, jota ei voida tarjota kotimaassa, tarvitsemme lainsäädännön, jolla voidaan varmistaa, että hoitoon voidaan hakeutua muualle. Aivan liian usein kaikkein köyhimpiä syrjitään ja kohdellaan epätasa-arvoisesti terveydenhoitoon pääsyssä. Tästä syystä on varmistettava, että jäsenvaltiot voivat myöntää etukäteen luvan toisessa valtiossa annettavaan hoitoon. Rajatylittävä terveydenhuolto ei saa olla mahdollista ainoastaan niille, joilla on siihen varaa.

Uudessa direktiivissä ei saa myöskään kyseenalaistaa sellaisten henkilöiden hoitoa koskevia standardeja, jotka valitsevat kotimaassa annettavan hoidon. Lisäksi on taattava, että potilaiden oikeudet ja turvallisuus asetetaan etusijalle. Näin ollen on tärkeää kehittää menetelmä, jolla potilaan kotivaltio ja hoitovaltio voivat käyttää potilastietoja yhdessä.

Lisäksi on kehitettävä korvausjärjestelmä potilaille, joille aiheutuu väistämätöntä vahinkoa siitä, että häntä hoidetaan toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Hyvien toimintatapojen jakamisesta totean, että kannatan direktiiviehdotukseen sisältyvää 15 artiklaa, jossa vaaditaan eurooppalaisten osaamisverkostojen järjestelmää. Tällaiset osaamiskeskukset voisivat osoittautua hyödyllisiksi tietämyksen ja koulutuksen jakamisessa sekä tietojen vaihdossa. Tarkastelemme aivan liian usein terveydenhoidossa saatuja tartuntoja tai syöpäseulontaa koskevia ohjeita, vaikka vastaus on ovellamme. Meidän on vihdoin alettava oppia tehokkaammin toinen toisiltamme.

  Ewa Tomaszewska (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä keskeisinä terveydenhuoltoon liittyvinä haasteinamme on parantaa vanhusten terveyttä, valmistautua geriatrisiin sairauksiin väestön ikääntymisen yhteydessä, taata universaali pääsy asianmukaiseen terveydenhuoltoon, varmistaa kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien taloudellinen vakaus, kiinnittää erityistä huomiota vammaisten, lasten, vanhusten ja köyhistä perheistä tulevien terveydenhuoltoon pääsyyn, taata potilaiden oikeudet rajatylittävässä terveydenhuollossa, toteuttaa potilastietojen rajatylittävä elektroninen yhteentoimivuus sekä varmistaa samalla henkilötietojen suoja ja terveydenhuoltoalan työntekijöiden hyvät työolot.

Sosiaalipaketissa ehdotetut konkreettiset toimet, joilla näihin haasteisiin on tarkoitus vastata, kuten ikääntyvän väestön tarpeisiin vastaamista koskevan tiedonannon tai terveydenhuoltoalan työntekijöitä koskevan vihreän kirjan laatiminen, antavat meille hieman toivoa siitä, ettei tämä kaikki jää vaiheeseen, jossa vain esitetään toiveita. On ilahduttavaa, että rajatylittävään terveydenhuoltoon on kiinnitetty näin paljon huomiota, sillä se on tärkeää tällä yhä lisääntyvän liikkuvuuden aikakaudella.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, nyt esillä oleva direktiivi tarkoittaa, että EU:lle annetaan lisää toimivaltaa terveydenhuollossa. Vastustan tällä alalla annettavaa EU:n lainsäädäntöä. Terveydenhuolto kuuluu ja sen on kuuluttava vastedeskin jäsenvaltioiden toimivaltaan. Ajatus siitä, että potilaat harjoittavat jonkinlaista terveydenhuoltoturismia, on yhteisten terveydenhuoltovarojemme väärää priorisointia. Uusi keskeinen periaate, jonka mukaan potilailla on oikeus hakeutua hoitoon toisessa EU:n jäsenvaltiossa ilman ennakkolupaa, mahdollistaa nuorten, kielitaitoisten ja melko hyväkuntoisten nopean hoitoon pääsyn. Tällöin vaarana on, että resursseja viedään pois suuremmassa hoitotarpeessa olevilta, kuten vanhuksilta ja vammaisilta. On selvää, että kaikilla on oltava oikeus saada hoitoa, jos he sairastuvat toisessa EU:n jäsenvaltiossa, mutta tämä oikeus on jo olemassa, eikä siihen tarvita uutta terveydenhuoltoa koskevaa EU:n lainsäädäntöä. Terveydenhuolto kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan.

  Hanne Dahl (IND/DEM). - (DA) Arvoisa puhemies, sairastuessamme vakavasti haluamme kaikki mahdollisimman nopeaa ja hyvää hoitoa. En kuitenkaan halua Yhdysvaltojen mallia, jossa varakkaat kansalaiset saavat parasta hoitoa ja heikot yhteiskunnan jäsenet toisen luokan hoitoa, jos ovat onnekkaita. Jos he eivät ole onnekkaita, he eivät saa minkäänlaista hoitoa. Meidän on siksi otettava käyttöön joitakin perusperiaatteita. Kaikilla on oltava vapaa ja yhtäläinen mahdollisuus saada terveydenhuoltopalveluja, ja hoitoa on annettava vuorojärjestyksessä ja tarpeen mukaan. Julkisen viranomaisen on siis tehtävä arvio varmistaakseen, että lääkintäalan ammattilainen määrittää, mitä tarkoitetaan vuorolla ja tarpeella. Ensin on hoidettava sairainta eikä rikkainta. Kaikkien kansalaisten vapaata ja yhtäläistä mahdollisuutta saada terveydenhuoltopalveluja voitaisiin edistää rahoittamalla yksityisissä sairaaloissa annettavaa hoitoa julkisin varoin ja myöntämällä yksityisiä sairausvakuutuksia koskevia verovähennyksiä. EU:n lainsäädäntö ei saa suuntautua sisämarkkinoihin perustuvaan ideologiseen aatteeseen, vaan sen tavoitteena on oltava joustava Euroopan laajuinen järjestelmä, jossa kaikille kansalaisille taataan hoitoa koskevat vähimmäisoikeudet.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annettavalla direktiivillä pyritään ratkaisemaan vakava ongelma.

Tämä ongelma on, etteivät terveydenhuoltojärjestelmiin sovellettava toissijaisuusperiaate ja Euroopan unionin kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja heidän terveyspalvelujen saantia koskeva perusihmisoikeutensa sovellu yhteen. Jokaisella EU:n jäsenvaltiossa asuvalla on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, joka koskee myös hänen terveyttään. Jos hänellä ei ole mahdollisuutta saada terveyspalveluja, hänen vapaalle liikkuvuudelleen on vakava este. Palvelujen yhteydessä ei voi olla täydellistä tasa-arvoa, koska eri valtioissa maksetaan terveyspalveluista erilaista veroa ja koska hoidot ovat eri valtioissa eri hintaisia.

Monet poliitikot ovat huolissaan etenkin idästä alkavasta terveydenhuoltoturismista, mutta heidän pelkonsa ovat perusteettomia. On erittäin tärkeää, että potilas voi olla lähellä sukulaisiaan ja ettei hän kohtaa kielimuuria. Potilaan ja lääkärin välinen suhde on hyvin erityislaatuinen. Hoidon onnistuminen riippuu osittain potilaan luottamuksesta lääkäriin tai terveydenhoitolaitokseen. Sairauden vakavuus vaikuttaa potilaan valmiuteen hakeutua hoitoon ulkomaille. Muilla esteillä ei ole merkitystä, kun kyse on elintärkeästä hoidosta tai vakavan sairauden hoidosta.

Näitä asioita pitäisi mielestäni käsitellä Euroopan parlamentissa eikä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa. On harmillista, että edustamme kansalaisia, mutta päätöksenteko on vaikeampaa meille kuin yhteisöjen tuomioistuimelle, joka on tähän mennessä jokaisessa asiassa todennut potilaan olevan oikeassa.

Haluan esittää lopuksi vielä yhden huomautuksen. Monet kollegat puhuvat rikkaista ja köyhistä. Minulle lääkärinä kaikki ovat potilaita. Minulle on samantekevää, omistaako potilas Fordin tai onko hän koditon.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, aluksi totean, että olen iloinen nähdessäni entisen kollegamme Roselyn Bachelot-Narquinin tänään paikalla ja kuullessani hänen toteavan jälleen kerran, että Euroopan unionin kansalaiset ovat keskeisessä asemassa. Tämä otetaan huomioon nyt käsiteltävänä olevassa lainsäädännössä. Kiitän myös komission jäsentä Vassiliouta, joka on huolehtinut siitä, että tämä erittäin hankala säädös toteutuu.

Tällä lainsäädännöllä me – Euroopan parlamentti, Euroopan komissio ja neuvosto – todellakin teemme jotain ihmisten hyväksi. Direktiivissä säädetään liikkuvuutta koskevista oikeussuojakeinoista, ja se muodostaa samalla oikeudellisen perustan jo olemassa oleville rajatylittävää terveydenhuoltoa koskeville aloitteille.

Verratessani tätä direktiiviä aiempiin versioihin, joita vastustettiin, huomaan kuitenkin, että siinä painotetaan enemmän potilaiden liikkuvuutta kuin terveyspalveluja. Tämä johtuu siitä, että jäsenvaltiot halutaan pitää tyytyväisinä. Haluan hieman kritisoida tätä. Raja-alueilla on jo tehty hyviä rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevia aloitteita, joista voin mainita esimerkkinä Aachenin yliopistollisen sairaalan ja Maastrichtin akateeminen sairaalan välisen yhteistyöjärjestelyn kotiseudullani Limburgin provinssissa, joka osana Euregio Maas-Rein -aluetta toimisi mielellään kokeilualueena. Tällaiset hankkeet ovat vastedes aivan liian riippuvaisia liikkuvuudesta ja näin ollen vakuutuksenantajien tai kansallisten viranomaisten hyväntahtoisuuden varassa, koska painopiste ei ole enää itse palveluissa. Meidän on tarkasteltava huolellisesti 13 artiklaa, jotta voimme määrittää, miten alueiden välistä yhteistyötä voidaan lisätä huomattavasti. Arvoisa komission jäsen, kun nyt kerran puhun tästä aiheesta, haluan huomauttaa, että me Euregio Maas-Rein -alueen asukkaat haluaisimme kovasti muodostaa kokeilualueen.

Toiseksi käsittelen potilaiden osallistumista kansallisten yhteyspisteiden perustamiseen. Ministeri Schmidt on tehnyt Saksassa erinomaisen tätä koskevan aloitteen, ja meidän on pohdittava, miten voimme liittää sen tiiviimmin omiin laajempiin suunnitelmiimme.

Toinen seikka on "luettelo hoidoista, jotka eivät edellytä yöpymistä sairaalassa mutta joihin sovelletaan samaa järjestelmää kuin sairaalahoitoon". Tämän luettelon tarkoituksena on jättää tietyt toiminnot direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tätäkin on pohdittava tarkasti, koska kyseisen luettelon liian suppea tulkinta estää äsken mainitsemani kaltaiset yhteistyöhankkeet. On nimittäin erittäin tärkeää ymmärtää, että tehokkaan yhteistyön ansiosta kliiniset osaamiskeskukset tulevat edullisemmiksi eivätkä suinkaan kalliimmiksi, ja kansalaisten on helpompi käyttää niiden palveluja. Sehän on nimenomaan tavoitteenamme.

  Anne Van Lancker (PSE). - (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Vassiliou, arvoisa ministeri Bachelot-Narquin, Euroopan unionilla on tärkeä tehtävä, sillä sen on autettava takaamaan kaikille laadukas, kohtuuhintainen terveydenhoito mahdollisuuksien mukaan lähellä kotia tai tarvittaessa ulkomailla. Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä näin ollen aloitteestanne, johon selvästikin sisältyy monta myönteistä seikkaa, jotka koskevat esimerkiksi laadun ja turvallisuuden takaamista, potilaille tiedottamista, EU:n laajuisen yhteistyön lisäämistä, sähköistä terveydenhuoltoa sekä osaamisverkostoja.

Olen ministerin kanssa samaa mieltä myös siitä, ettei potilaiden liikkuvuutta koskevia päätöksiä pidä jättää tuomioistuimen tehtäväksi, vaan tällä alalla tarvitaan lainsäädäntöä. Yhdyn myös jäsen Bowisin ja jäsen Lambertin näkemykseen siitä, että meidän olisi hyvä löytää oikea tasapaino potilaiden liikkuvuutta koskevaan ennakkolupaan liittyvään kysymykseen, koska ennakkolupa on tärkeä väline jäsenvaltioiden suunnittelussa ja politiikassa.

Arvoisa komission jäsen, ratkaisematta olevia kysymyksiä on vielä hoitomaksuissa ja menetelmissä, joilla estetään potilaiden liikkuvuudesta johtuvien hoitojonojen syntyminen joissakin valtioissa. Hyvät kollegat, olen kuitenkin varma, että onnistumme ratkaisemaan nämä kysymykset ja huolenaiheet, kun jatkamme direktiivistä käytävää keskustelua.

Kiitän vielä komission jäsentä aloitteesta. Odotamme innokkaasti myös ministeri Bachelot-Narquinin kanssa tehtävää yhteistyötä.

  Marian Harkin (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, järjestin tämän vuoden alussa vaalipiirissäni EU:n sosiaalipolitiikkaa koskevia kuulemistilaisuuksia, jotka otettiin huomioon kuulemistilaisuuksissa, jotka komissio toteutti sosiaalista todellisuutta koskevan kartoituksen yhteydessä.

Kävi erittäin selvästi ilmi, että kansalaiset toivovat EU:n osallistuvan aiempaa enemmän sosiaalipolitiikkaan, joka tietenkin käsittää myös potilaiden liikkuvuuden. Aiempaa sosiaalisempaa Eurooppaa alettiin todellakin vaatia voimakkaammin Lissabonin sopimusta koskevan kampanjan aikana, ja tämä komission aloite on oikea-aikainen askel oikeaan suuntaan, vaikka siinä ei käsitelläkään kaikkia kansalaisten huolenaiheita.

Kannatan ilman muuta potilaiden liikkuvuutta koskevia ehdotuksia, mutta olen joidenkin aiempien puhujien kanssa samaa mieltä siitä, että meidän on vielä selkeytettävä erittäin monia asioita, etenkin ennakkolupakäytäntöä.

Potilaiden on kuitenkin oltava viime kädessä kaikkien toimien keskipisteenä, eivätkä he saa joutua huolehtimaan kustannuksista, turvallisuudesta ja laadusta.

Potilaiden on oltava tällä välin täysin selvillä oikeuksistaan, koska oikeudellinen epävarmuus koituu aina niiden henkilöiden haitaksi, joilla ei ole paljon henkilökohtaisia varoja.

Puheenjohtajavaltio Ranskan edustaja totesi aiemmin, että jotkut ovat pettyneitä, koska direktiivissä ei käsitellä terveydenhuollon ammattihenkilöiden liikkuvuutta. Minä olen yksi heistä. Jos potilaat halutaan asettaa toimien keskipisteeseen, heidän turvallisuutensa on oltava etusijalla. Terveydenhuollon ammattihenkilöille on siksi perustettava EU:n laajuisia standardoituja akkreditointijärjestelmiä.

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, haluan todeta tässä keskustelussa, että uusille jäsenvaltioille on tärkeää, että jäsenvaltiot voivat rajoittaa ulkomailla tarjottavien terveydenhoitopalvelujen käyttöä lähinnä siksi, että kyseisissä valtioissa terveydenhuoltoon osoitetaan liian vähän määrärahoja. Kunnes vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden väliset kehityserot ovat pienentyneet, on tärkeää noudattaa myös periaatetta, jonka mukaan potilaalla on oikeus saada korvaus kuluista siihen määrään asti, joka maksettaisiin, jos potilas olisi hakeutunut terveydenhuoltoon kotimaassaan.

Lopuksi on syytä korostaa, että ehdotetut ratkaisut, jotka koskevat erityisesti eurooppalaisten osaamisverkostojen ja terveysteknologian arviointia käsittelevän eurooppalaisen verkoston perustamista, tarjoavat mahdollisuuden tiukentaa sairaanhoitoa koskevia standardeja ja tehostaa Euroopan unionin terveydenhuoltoresurssien käyttöä.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Hyvät kollegat, kuten varmasti tiedätte, tulevan puheenjohtajavaltion Tšekin tunnuslauseena on "Eurooppa ilman esteitä". Olen siksi iloinen, että komissio onnistui yhteistyössä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen kanssa esittämään ehdotuksen, jolla poistetaan yksi este, nimittäin terveydenhuollon tarjoamisen este. Myönnän, että tähän mennessä käytyjen neuvottelujen ansiosta kansalaiset ovat aiempaa lähempänä ratkaisua. Lääkärinä toivon, että tarvittavat asiakirjat hyväksytään mahdollisimman nopeasti, mutta tämä on luultavasti niin mutkikas asia, että siihen pätee vanha roomalainen sanonta "kiirehdi hitaasti". Tällä hetkellä on mielestäni keskusteltava seuraavista keskeisistä asioista. Olemme ensinnäkin kaikki yhtä mieltä siitä, että meidän on varmistettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden mukaisesti oikeussuoja potilaille, joilla on oikeus terveydenhuoltoon Euroopan unionissa. Toiseksi totean, ettei direktiivissä voida antaa komissiolle uusia toimivaltuuksia, koska ne eivät ole tärkeitä. Kolmanneksi totean, että vaikka perimmäisenä tarkoituksena oli varmistaa lääketieteellisten palvelujen vapaa liikkuvuus, mielestäni on väärin, että direktiivissä käsitellään ennen kaikkea sellaisten potilaiden liikkuvuutta, joilla ei ole kiireellistä hoitotarvetta. Tulevat keskustelut tarjoavat mahdollisuuden puheenjohtajavaltio Tšekille ja koko Euroopalle.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, minä sekä odotan että pelkään rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevaa direktiiviä.

Odotan sitä innokkaasti, sillä tiedän paljon ihmisiä, joiden vammat ovat pahentuneet tai jotka ovat menehtyneet jouduttuaan odottamaan pitkään pääsyä Irlannin julkisiin sairaaloihin. Näin ollen mielestäni on loistavaa, jos äänestäjieni potilastiedot voidaan siirtää ja he voivat matkustaa saadakseen hoitoa nopeasti ilman nykyään esteenä olevaa E112-järjestelmässä edellytettävää ennakkolupaa. Neuvon varmasti kaikkia matkustuskykyisiä äänestäjiäni tekemään niin.

Tiedän kuitenkin, että tämä pahentaa entisestään Irlannin terveydenhuoltojärjestelmän ongelmia, ja pelkään niiden puolesta, jotka eivät voi matkustaa ja jotka ovat pelkästään Irlannin terveydenhuoltojärjestelmän varassa.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, tässä on kyse yksityishenkilön oikeudesta hakeutua terveydenhoitoon siellä, missä hyvää hoitoa on saatavilla. Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston edustaja Eva-Britt Svensson totesi aiemmin tänään, että tämä johtaa terveydenhuoltoturismiin. Minäpä kerron hänelle, että sairaat ihmiset hakeutuvat hoitoon, koska heillä on kipuja ja koska he kärsivät, ovat vammautuneet ja tarvitsevat hoitoa. Kyse ei ole turismista.

Tässä on pohjimmiltaan kyse byrokratian ja yksilön oikeuden välisestä taistelusta. Kyse on siitä, pitäisikö vanhoilla rajoilla estää ihmisiä hakeutumasta terveydenhuoltoon vai pitäisikö nyky-Euroopan avoimuutta hyödyntää siten, että kaikki eurooppalaiset voivat saada mahdollisimman hyvää terveydenhoitoa. Oli mielenkiintoista kuulla, mitä vasemmisto ajattelee, mutta kun edessäni on myös sosiaalidemokraattien edustaja Jan Andersson, joka puhuu heti minun jälkeeni, olisi mielenkiintoista kuulla, onko hän Eva-Britt Svenssonin kanssa samaa mieltä siitä, että ulkomaille hoitoon hakeutuvat sairaat ihmiset ovat terveydenhuoltoturisteja. Haluaako hän Eva-Britt Svenssonin tavoin pystyttää erilaisia esteitä vai aikooko hän ja aikovatko sosiaalidemokraatit varmistaa, että meillä on mahdollisimman avoin EU, jossa potilaiden ei tarvitse pyytää viranomaisilta lupaa terveydenhoitoon? Jan Andersson, tämä kysymys liittyy sosiaaliseen Eurooppaan. Kyse ei ole siitä, että yksittäiset päätöksentekijät määrittävät, mitä muut voivat tehdä, vaan siitä, miten yksityishenkilö voi saada mahdollisimman hyvää terveydenhoitoa. Annan puheenvuoron Jan Anderssonille.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, toivotan erityisesti neuvoston puheenjohtajan Bachelot-Narquinin tervetulleeksi. Olemme tehneet aiemmin hyvää yhteistyötä, ja toivon sen jatkuvan. Tervetuloa parlamenttiin. Totean lyhyesti jäsen Hökmarkille, ettei tämä ole sisäpoliittinen keskustelu. En muokkaa mielipiteitäni yhdessä jäsen Svenssonin kanssa, vaan laadin mieluummin itse omat mielipiteeni.

Kannatan direktiiviä useasta syystä. Tätä alaa on selkeytettävä oikeudellisesti. Nykyinen ehdotus on mielestäni aiempaa ehdotusta parempi. Siitä on merkittävää etua etenkin itseni kaltaisille raja-alueiden asukkaille. Totean kuitenkin, että organisointia, rahoitusta ja vastaavanlaisia asioita koskevat järjestelyt on tärkeää yhdistää eri puolilla Eurooppaa käytössä oleviin järjestelmiin.

Yhteen näkökohtaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Se on yhdenvertainen kohtelu. Tiedämme, että potilaita asetetaan terveydenhoidossa tärkeysjärjestykseen, mutta on tärkeää, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja ettei joku saa etusijaa varakkuutensa vuoksi. Lisäksi on oleellista, että nämä kaksi näkökohtaa voidaan yhdistää rajatylittävässä terveydenhuollossa. Myös ennakkolupaa koskeva kysymys on merkityksellinen. Siitä on keskusteltava lisää. Direktiivissä määritetty peruste ei ole hyvä. Se, annetaanko potilaalle sairaala- vai avohoitoa, vaihtelee huomattavasti maasta toiseen, ja käytäntö vaihtuu jatkuvasti. On laadittava muita perusteita. Odotan innokkaasti yhteistyötä. Käsittelemme valiokunnassamme sosiaaliturvajärjestelmien rahoitusta, joka on osa tätä yhteistyötä. Odotan kovasti saavamme tehdä muiden valiokuntien kanssa yhteistyötä tässä asiassa.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). - (FI) Arvoisa puhemies, potilaalle tärkeintä on saada hyvää, turvallista ja edullista hoitoa, ja useimmiten potilas haluaa saada hoitonsa mahdollisimman lähellä kotiaan, eli kansallisesta terveydenhuollosta on huolehdittava asianmukaisesti.

Käsiteltävänä olevaa komission ehdotusta on kuitenkin syytä pitää tervetulleena. On tärkeää, että hoitoa on mahdollista saada myös toisessa maassa. Se mahdollistaa sen, että valinnanvapaus kasvaa, ohjeet ja neuvonta selkiytyvät ja turvallisuus- ja vastuukysymykset myös selkiytyvät. Potilaan kannalta tämä on siis hyvä asia.

Jäsenvaltioiden kannalta asia on hieman monimutkaisempi, koska direktiivi voi toimia hyvin vasta, kun EU:n jäsenvaltioiden sähköiset sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmät toimivat hyvin yhdenmukaisesti. Me tiedämme, että tänä päivänä näin ei ole, vaan kyseisen direktiivin täytäntöönpano vaatii runsaasti toimia jäsenvaltioilta. On pidettävä huoli siitä, että siinä vaiheessa, kun kyseinen direktiivi on hyväksytty, se myös toimii niin, että potilaan tiedot kulkevat, tietoturvallisuus taataan ja potilaan turvallisuus taataan. Potilas on tärkein.

  Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL). - (DA) Arvoisa puhemies, tie helvettiin on katettu kultaisilla lupauksilla, eikä tarvitse olla professori voidakseen ennustaa nykyisen ehdotuksen tuloksen. Yhtäältä on "A-ryhmä", johon kuuluvat varakkaat, hyvin koulutetut henkilöt, joilla on oikeanlaisia suhteita – yleisesti ottaen kaikki me täällä istuntosalissa olevat. Voimme sivuuttaa kotivaltioidemme jonotuslistat ja etsiä käsiimme EU:n parhaat asiantuntijat, ja meillä on varaa hoitoon, matkustukseen ja muihin lisäkuluihin. Toisen ryhmän muodostavat köyhät ja vähäosaiset. He voivat liittyä jonon jatkoksi, ja kun lopulta on heidän vuoronsa, he saavat hoitoa, jota me varakkaimmat emme halunneet. Erityistilanteissa EU esittäytyy vaihtoehtona Yhdysvalloille, mutta totuus on, että EU muistuttaa yhä enemmän Yhdysvaltoja, myös terveydenhuollon alalla. Ryhmämme kannattaa vapaata ja yhtäläistä mahdollisuutta saada tarvittavaa hoitoa, joten hylkäämme tämän ehdotuksen.

  Alojz Peterle (PPE-DE). - (SL) Euroopan sosiaalinen kehys on muuttunut. Meillä on uusia haasteita, jotka edellyttävät Euroopan sosiaalisen mallin uudistamista. Myös Euroopan terveydenhuollon kehys muuttuu. Joidenkin sairauksien paranemisprosentit suurenevat, ja terveydenhuoltojärjestelmien ylläpitokustannukset lisääntyvät. Kansalaisten terveydenhoidon laadussa on kuitenkin valtavia eroja sekä jäsenvaltioiden välillä että niiden sisällä. Syöpäpotilaiden selviytymismahdollisuudet vaihtelevat jopa 10 prosenttia eri jäsenvaltioiden välillä.

Kannatan Euroopan komission aikomusta tarkastella perusteellisesti terveydenhuoltoasioita uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman yhteydessä. Minusta on kuitenkin valitettavaa, että kansalaisten terveyteen liittyviin oikeuksiin on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota ainoastaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion ansiosta. Olen itse selvinnyt syövästä ja tiedän tapauksia, joissa potilaalle on sanottu jossakin valtiossa, ettei hänen hyväkseen voida tehdä enempää, ja hän on saanut tehokasta hoitoa toisessa valtiossa.

Vapaa liikkuvuus tarkoittaa valinnan mahdollisuutta. Valinnan mahdollisuus lisää kilpailua, parantaa näin ollen laatua ja voi myös pienentää kustannuksia. Olen varma, että potilaiden liikkuvuutta koskeva direktiivi piristää Eurooppaa ja että sillä on paljon myönteisiä vaikutuksia. Yhteisenä tavoitteenamme on edistää kaikkien terveyttä. Rajatylittävää terveydenhuoltoa koskeva direktiivi epäilemättä lähentää Euroopan unionia kansalaisiin, jotka eivät ole kiinnostuneita toimivaltuuksia koskevista keskusteluista vaan lyhyimmästä – ja tietenkin selkeästi opastetusta – tiestä terveyteen.

Kaikkein onnistuneinta EU:n politiikkaa on sellainen, jonka kansalaiset tuntevat taskuissaan, kuten verkkovierailudirektiivi. Rajatylittävää terveydenhuoltoa koskeva direktiivi ei tunnu ainakaan heti kansalaisten taskuissa, mutta he saavat enemmän valinnanvaraa samalla rahalla. Se ei ole huono asia, etenkään kun on kyse terveydestä.

  Evelyne Gebhardt (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, kun puhumme sosiaalisesta Euroopasta, ihmiset ja heidän huolensa on mielestäni asetettava aina etusijalle. Etusijalle asettaminen tarkoittaa, että ensisijaisena tavoitteenamme on oltava mahdollisimman hyvän hoidon tarjoaminen paikallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Se on kaikkein tärkeintä. Sen on oltava direktiiviä koskevan lähestymistapamme perustana.

On kuitenkin monia muitakin näkökohtia, joihin tarvitaan toisenlaisia ratkaisuja. Nämä voivat liittyä siihen, että ihmiset matkustavat tai työskentelevät ulkomailla tai että heillä on harvinainen sairaus tai että he saavat parempaa hoitoa toisessa valtiossa. Tällaisissa tapauksissa on myös poistettava liikkuvuuden esteet ja taattava oikeusvarmuus. Tämä on toinen painopistealue.

Kolmanneksi on pidettävä aina mielessä, että jäsenvaltioiden terveydenhuolto kuuluu EU:n perussopimusten mukaan jäsenvaltioiden vastuualueeseen. Tämä on otettava huomioon. Jäsenvaltiot siis vastaavat terveydenhuoltojärjestelmien organisoinnista ja rahoituksesta, emmekä voi muuttaa tätä käytäntöä lainsäädännöllämme. Emme voi tehdä sitä, se ei ole mahdollista, eikä se ole myöskään tarkoituksena, ellemme päätä jossain vaiheessa kehittää yhteisen terveyspolitiikan. Se olisi paras vaihtoehto, mutta emme valitettavasti ole vielä pitkään aikaan valmiita ottamaan sitä askelta.

  Othmar Karas (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, me ja Euroopan unionin kansalaiset olemme iloisia, että parlamentissa aletaan vihdoin keskustella tästä ehdotuksesta.

On harmillista, että PSE-ryhmän joulukuussa komissiolle esittämät uhkailut jumiuttivat asian käsittelyn useaksi kuukaudeksi. Ehdotus on hyvä, ja siitä on hyötyä Euroopan unionin kansalaisille. Haluamme, että rajatylittävä oikeusvarmuus luodaan poliittisin keinoin, jotta kansalaisten ei tarvitse enää vaatia henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaa perusoikeuttaan tuomioistuimessa.

Keskustelemme direktiivistä, joka koskee potilaiden liikkuvuutta eikä terveyspalveluja. Jäsenvaliot ovat edelleen ensisijaisesti vastuussa terveydenhuollon varmasta saatavuudesta, laadusta ja rahoituksesta. Tiedämme kuitenkin, että jäsenvaltioiden on tehostettava yhteistyötään terveydenhuollon alalla ja että tarvitsemme lisää EU:n laajuista rajatylittävää toimintaa tutkimuksessa, painopisteenä olevassa sairaalahoidossa ja tarjonnassa.

Kyse on potilaiden vapaasta liikkuvuudesta. Kyse ei ole siitä, voidaanko terveydenhuoltojärjestelmät ja laadukkaat terveyspalvelut järjestää ilman epäsuotuisia sivuvaikutuksia, vaan siitä, miten tämä voidaan tehdä. Tasapainottelemme neljän keskeisen seikan välillä. Ne ovat potilaiden oikeudet, terveydenhuolto- ja sairausvakuutusjärjestelmien suojelu, terveyspalvelujen laadunvarmistus sekä rahoitus- ja oikeusvarmuus.

Potilailla on oikeutettu etu etsiä parhaalta vaikuttava terveyspalvelu. Tätä varten tarvitaan lainsäädäntökehys ja oikeusvarmuus. Toisaalta valtaosa kansalaisista haluaa saada terveyspalveluja mahdollisimman lähellä kotiaan. Jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien rahoitus on ongelmallista. Liikkuvuuden lisääminen samaan hintaan on näin ollen oikea askel. Meidän on tarkasteltava terveyspalvelujen laadunvarmistusta ja alettava keskustella myös sitä koskevista EU:n vähimmäisvaatimuksista.

  Mia De Vits (PSE). - (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, pidän muiden jäsenten tavoin tärkeänä, että tätä ehdotusta aletaan vihdoin käsitellä. Siinä otetaan huomioon tarpeet ja todellisuus, ja sen avulla voimme todella tehdä jotain ihmisten hyväksi.

Jotkut jäsenet väittävät, että vain varakkaat voivat hakeutua hoitoon ulkomaille. On varmistettava, ettei ulkomailla tarjottava terveydenhoito ole ainoastaan rikkaimpien käytettävissä, koska heillä on varaa kalliisiin oikeudellisiin menettelyihin. Potilailla on oikeus selkeisiin käytäntöihin ja oikeusvarmuuteen, ja me voimme edistää niitä työllämme. Se on meidän tehtävämme.

Ehdotuksesta on selvästikin hyötyä EU:n kansalaisille. Se ei ole tietenkään täydellinen. Siinä on vielä hieman parantamisen varaa. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi sairaalahoidon ja muun kuin sairaalahoidon määritelmät sekä sellaisten erityistapausten määrittäminen, joissa voidaan edellyttää ennakkolupaa. Näitä asioita varmasti käsitellään tämän keskustelun aikana.

Toivon siksi, että keskustelumme on maltillista ja käytännönläheistä eikä ideologisesti sävyttynyttä. Muita seikkoja on käsiteltävä kansallisessa lainsäädännössä, mutta en ole missään tapauksessa samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä tämä ehdotus heikentää jäsenvaltioiden mahdollisuutta järjestää oma terveydenhuoltonsa. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että tästä ehdotuksesta keskustellaan.

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Jäsenvaltiot ovat edelleen ensisijaisesti vastuussa Euroopan unionin terveydenhuoltojärjestelmistä. Terveydenhuollon ja lääketieteellisten palvelujen järjestämistä ja tarjoamista koskeva vastuu perustuu täysin EY:n perustamissopimuksen 152 artiklaan.

Ehdotuksen tavoitteena on ottaa käyttöön ja varmistaa avoimet puitteet turvallisen, laadukkaan ja tehokkaan rajatylittävän terveydenhuollon tarjoamiselle Euroopan unionissa sekä taata samalla terveyden suojelun korkea taso noudattamalla täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta. Hyväksyn varauksettomasti direktiivissä esitetyt aikomukset ja tavoitteet, mutta haluan ottaa esiin joitakin ehdotuksessa olevia puutteita, jotka voidaan vielä korjata.

Jotkut pelkäävät, että tällainen hoito voi aiheuttaa tarpeettomia paineita joidenkin jäsenvaltioiden sairausvakuutusjärjestelmille. Meidän on täsmennettävä menettelyjä, jotka liittyvät hoidon tarjoamiseen ja kulujen korvaamiseen toistuvien sairaalahoitojen ja vammojen sekä komplikaatioiden hoidon yhteydessä. Kulujen korvaamiselle on asetettava määräaika, ja samalla on tehtävä selväksi, että direktiivillä ei ratkaista eikä ole tarkoituskaan ratkaista pitkäaikaishoitoa koskevia asioita laitoksissa, joissa terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmät tavallisesti kohtaavat.

Ilmaisua "edullinen potilaan kannalta" on täsmennettävä. Lääketieteellisten näkökohtien on oltava etusijalla henkilökohtaisiin etuihin nähden. Termien "sairaalahoito" ja "avohoito" lisäksi olisi hyvä määritellä myös termi "erikoistunut avohoito". Tämän jälkeen selvittämättä on vielä toisessa valtiossa annettujen lääkemääräysten korvausmenetelmä.

Hyvät kollegat, tähän asiaan liittyy edelleen joitakin huolenaiheita, kuten muihinkin asioihin, joissa vapaa liikkuvuus on jo toteutettu. Ne eivät ole kuitenkaan mielestäni ylitsepääsemättömiä.

  Pier Antonio Panzeri (PSE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, terveyspalvelujen on todettu olevan Euroopan sosiaalisen mallin keskeinen pilari. Teemme siksi mielestäni aivan oikein käsitellessämme tätä asiaa, jotta voimme varmistaa terveyden suojelun korkean tason ja kaikille yhtäläisen mahdollisuuden saada terveydenhuoltopalveluja. Käsiteltävänä oleva teksti ei vain valitettavasti näytä vievän tähän suuntaan.

Meidän on varottava horjuttamasta direktiivin tavoitteita. Sillä on nimittäin tarkoitus taata kansalaisille vapaan liikkuvuuden yhteydessä oikeus käyttää Euroopan unionissa tarjottavia terveyspalveluja. Käytännössä direktiiviä voidaan pitää välineenä, jolla on tarkoitus avata yhteisön laajuiset terveydenhuoltomarkkinat. Se on aivan eri asia ja voi johtaa siihen, että terveys on ainoastaan varakkaiden oikeus.

Direktiiviehdotuksessa säädetään ainoastaan maksettujen kulujen korvaamisesta siihen määrään asti, jonka terveyspalvelu olisi maksanut kotivaltiossa, eikä matkakuluja ja hoitovaltiossa oleskelusta aiheutuvia kuluja oteta huomioon. Olemme keskustelleet myös muista ratkaisevista kohdista, kuten yhteisön laajuisten palvelustandardien takaamisesta ja tärkeästä tiedotusasiasta.

Näin ollen tätä asiaa on mielestäni tarkasteltava yksityiskohtaisemmin, jotta voimme yhdessä antaa Euroopan unionin kansalaisille vastauksia kysymyksiin, jotka jäävät direktiivissä vielä epäselviksi.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). - (RO) Aluksi totean, että kannatan uutta sosiaalipakettia koskevaa komission ehdotusta kokonaisuudessaan. Euroopan sosiaalista mallia on selvästikin uudistettava 2000-luvulla, kun otetaan huomioon myös Lissabonin strategiassa asetetut tavoitteet, jotka koskevat kestävää talouskasvua ja väestön hyvinvointia.

Keskustelun aiheena olevalla direktiivillä on tärkeä merkitys uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman täytäntöönpanossa, etenkin niiden painopisteiden yhteydessä, jotka liittyvät maantieteellisen ja ammatillisen liikkuvuuden edistämiseen sekä Euroopan unionin kansalaisten eliniän pidentämiseen ja terveyden parantamiseen. Toivon, että direktiivin säännösten ansiosta terveydenhuoltopalveluja voidaan tarjota lähempänä kotia, ja tarkoitan kaikkia sosiaaliryhmiä, myös maahanmuuttajia, ulkomailla työskenteleviä ja ulkomailla opiskelevia perustutkinnon suorittajia.

On oleellista, että terveydenhuoltopalvelut ovat turvallisia ja laadukkaita riippumatta siitä, missä päin Eurooppaa niitä tarjotaan. Haluan tässä yhteydessä korostaa, että on tärkeää kouluttaa ja valmentaa alan ammattihenkilöitä, helpottaa viestintää Euroopan unionissa sekä vaihtaa hyviä toimintatapoja. Direktiivin rajatylittävän luonteen vuoksi ammattikoulutukseen on sisällyttävä vieraita kieliä ja kulttuurien välisen vuoropuhelun perusteet.

Riittävä tieto- ja viestintätekniikan osaaminen on aivan yhtä välttämätöntä direktiivin onnistumisen kannalta. Se on oleellista myös niin kutsutun sähköisen terveydenhuollon tehostamisessa.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE). - (RO) Terveydenhuoltopalvelujen tarjoaminen on yksi Euroopan sosiaalisen mallin pilari, ja tällaisten palvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen ei saa kannustaa terveydenhoitomatkailuun, jota voivat harjoittaa vain varakkaat potilaat, jotka puhuvat useaa vierasta kieltä ja saavat asiasta tietoa.

Korvausehtoja ja terveydenhuoltopalvelujen lupamenettelyjä on selkeytettävä, ja terveydenhuollon käsitettä on täsmennettävä. Olen huolissani direktiivin vaikutuksista uusiin jäsenvaltioihin. Euroopan unionin kansalaiset eivät matkusta valtioihin, joissa terveydenhoito on erittäin kallista. He matkustavat Romanian, Bulgarian tai Puolan kaltaisiin valtioihin, mikä aiheuttaa potilaiden joukkovaelluksen Länsi-Euroopasta Itä-Eurooppaan.

Vaikka selkeästi määritellyt laatu- ja turvallisuusstandardit eivät päde kaikkeen uusien jäsenvaltioiden tarjoamaan terveydenhuoltoon, Itä-Euroopassa tarjottavien hammashoitopalvelujen kysyntä kasvaa jatkuvasti. Tämä nostaa hinnat pilviin. Kansalaisten on aiempaa vaikeampi päästä terveydenhuoltoon kalliiden hintojen vuoksi sekä siksi, että jotkin yritykset haluavat asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan enemmän.

EU:n laajuisten terveydenhuoltomarkkinoiden avaamisella on vakavia vaikutuksia Itä-Euroopan terveydenhuoltojärjestelmiin, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta. On myönteistä, että kansalaisilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia valita terveydenhoitopalvelun tarjoamistapa ja -paikka, jos kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus käyttää palveluja sosiaalisesta asemastaan riippumatta.

  Dariusz Rosati (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, sosiaalipaketin tavoitteena pitäisi olla kaikkien EU:n kansalaisten universaali ja yhtäläinen pääsy laadukkaisiin terveydenhuoltopalveluihin. Tämä tavoite voidaan jossain määrin saavuttaa asianmukaisella EU:n sääntelyllä, mutta tällä alalla on paljon ongelmia, jotka johtuvat yksittäisissä jäsenvaltioissa tehdyistä vääristä ja tehottomista ratkaisuista. Komission olisi siksi kannustettava jäsenvaltioita uudistamaan kansallisia terveydenhuoltojärjestelmiään lähinnä levittämällä hyviä toimintatapoja ja soveltamalla tehokkaita rahoitusmenetelmiä.

Tehokas terveydenhuolto edellyttää lääkintäalan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä. Minun on tässä yhteydessä huomautettava, että ulkomaille töihin haluaville puolalaisille sairaanhoitajille ja kätilöille asetetaan edelleen rajoituksia. Tällaisessa menettelyssä syrjitään puolalaisia työntekijöitä sekä loukataan räikeästi työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita. Kehotan komissiota lopettamaan tällaiset syrjivät käytännöt ja palauttamaan puolalaisille sairaanhoitajille oikeuden harjoittaa vapaasti ammattiaan muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa keskusteltiin palveludirektiiviä koskevien keskustelujen yhteydessä taas intensiivisesti rajatylittävän terveydenhuollon tarjoamisesta. Sopuratkaisuun päästiin vain, koska terveydenhuoltopalvelut poistettiin direktiivin soveltamisalasta niiden erityisluonteen vuoksi. Kannatan tästä asiasta käytävää keskustelua, koska tämä on monimutkainen ongelma.

Potilaan saatavilla on oltava selkeää ja ymmärrettävää tietoa, ennen kuin hän päättää hakeutua hoitoon toiseen EU:n jäsenvaltioon. Hänen on saatava tietoa erityisesti hoitomaksujen suuruudesta, mahdollisuudesta saada niistä korvaus sairausvakuutuksen antajalta ja ennakkolupaa koskevasta edellytyksestä. Hyvät kollegat, tarvitsemme EU:n laajuisia säännöksiä, joiden nojalla potilas voi käyttää terveydenhuoltopalveluja kaikkialla EU:ssa. Säännökset eivät saa tehdä potilaasta järjestelmän uhria.

  Arlene McCarthy (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, monet puhujat korostavat, että kaikilla potilailla on oikeus laadukkaaseen ja turvalliseen terveydenhuoltoon riippumatta siitä, matkustavatko he ulkomaille vai pysyvätkö kotimaassa. Emme saa unohtaa, että suurimpia väestörakenteesta johtuvia haasteitamme on ikääntyvä väestö, joka väistämättä haluaa terveydenhoitoa kotipaikassaan. Käytäntöä on näin ollen selkeytettävä, jotta voimme kunnioittaa potilaiden oikeutta saada terveyspalveluja. Samalla on noudatettava myös perustamissopimuksen määräystä, jonka nojalla terveyspalvelujen järjestäminen, etenkin niiden rahoitus, kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. On myönnettävä, että 27 valtion järjestelmät ja rahoitusjärjestelmät poikkeavat toisistaan. Direktiivi ei valitettavasti ole tältä osin selkeä, mutta uskon, että esittelijämme onnistuvat selkeyttämään näitä asioita. Jos haluamme pitää juristit ulkopuolella, asioiden on oltava selkeitä, jotta potilaiden ei tarvitse kääntyä tuomioistuimen puoleen ja saattaa rajatylittävässä terveydenhuollossa tapahtuneita virheitä tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Tarvitsemme näin ollen aiempaa innovatiivisempaa lähestymistapaa. Paras yhdistelmä on nähdäkseni se, että toteutamme potilaiden liikkuvuuden ja kannustamme jäsenvaltioita ostamaan asiantuntijapalveluita, joiden ansiosta voidaan hoitaa samasta vaivasta kärsiviä potilasryhmiä. Näin voitaisiin säästää kustannuksia, ja potilaat voisivat pysyä lähellä perhettään ja ystäviään.

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, teoriassa tämä direktiivi on suurenmoinen, mutta käytännössä se voi osoittautua painajaiseksi. Totean näin, koska direktiivin vuoksi palvelut voivat parantua joissakin paikoissa ja huonontua toisissa. Minäpä kerron esimerkin. Jos kaikki neurokirurgisista ongelmista kärsivät potilaat matkustavat Kyproksen kaltaisesta pienestä valtiosta hoitoon Ruotsiin tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, mitä Kyproksen neurokirurgisille palveluille tapahtuu? Standardit väistämättä heikkenevät, ja tämä pätee myös sydän- ja verisuonisairauksiin liittyviin palveluihin, ortopedisiin palveluihin, onkologisiin palveluihin ja moniin muihin. Meidän on siis oltava hyvin varovaisia.

Annan direktiiville täyden tukeni, mutta on varmistettava, ettei lopputulos ole se, että hyvät hoitolaitokset paranevat ja kehnot hoitolaitokset huononevat. Meidän on oltava varovaisia, jotta terveydenhuoltostandardit kohenevat koko Euroopassa – sekä suurissa että pienissä valtioissa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, uudella sosiaalisella toimintaohjelmalla pyritään muun muassa vähentämään liikkuvuuden esteitä yhteiskunnassa, jossa noudatetaan yhdenvertaisuuden periaatetta ja jossa kenenkään tiellä ei pitäisi olla mitään esteitä. Erittäin tärkeä tässä yhteydessä on ehdotus direktiiviksi potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa. Sitä tarvitaan, jotta ihmiset voivat toimia nopeasti muuttuvassa maailmassa, jossa he matkustavat satoja kilometrejä osallistuakseen tiettyyn kokoukseen. Tästä syystä on erittäin oleellista, että kaikki eurooppalaiset tietävät, että joku pelastaa heidän henkensä, jos se on vaarassa, ja takaa heidän terveytensä ilman tarpeettomia sääntelyjärjestelmiä tai muita esteitä. Meidän on varmistettava, että jokainen EU:n asukas tietää, että hän tarvitsee eurooppalaisen sairaanhoitokortin saadakseen hoitoa hätätilanteessa. Potilaiden on tiedettävä, että heidän on saatava hätätilanteessa samanlaista hoitoa kuin hoitovaltion kansalaiset. Etusijalle on asetettava laatu, tuottavuus ja ennen kaikkea potilaiden turvallisuus.

  Christel Schaldemose (PSE). - (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komissiota direktiivin laadinnasta. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että poliittiset päätöksentekijät voivat keskustella potilaiden oikeuksista, jotta näin tärkeää asiaa koskevia päätöksiä ei jätetä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tehtäväksi. Potilaat ovat mielestäni ehdottomasti etusijalla. Potilaiden on oltava keskeisessä asemassa, mutta tästä syystä on myös pohdittava, miten direktiivi on kohdennettava, jotta huomio kiinnitetään kaikkien potilaiden mahdollisuuteen saada hyvää hoitoa. Näin ollen mielestäni on tärkeää varmistaa, että direktiivi tarjoaa potilaille mahdollisuuden saada asianmukaista hoitoa myös kotijäsenvaltiossaan. Ennakkoluvan on siksi oltava nähdäkseni sääntö eikä poikkeus.

Tätä on painotettava. Lisäksi yhdyn kollega Sârbun toteamukseen siitä, että meidän oltava varovaisia, jotta direktiivi ei luo kuilua Itä- ja Länsi-Euroopan sekä Pohjois- ja Etelä-Euroopan välille.

  Colm Burke (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, kannatan komission ehdotusta. Kysymys kuuluu: mitä Euroopan unioni voi tehdä hyväkseni? Mielestäni on tärkeää mahdollistaa terveydenhoidon saanti, jos sitä ei ole saatavilla kotivaltiossa. Olen itse hyötynyt rajatylittävästä terveydenhuollosta – mutta minulla oli siihen varaa – joten mielestäni on tärkeää, että kaikilla Euroopan yhteisön asukkailla on mahdollisuus hyödyntää sitä. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin esiin, ettei hoidon saatavuuden varmistaminen saa viivästyä. Tämä on nähdäkseni yksi oleellinen seikka tämän politiikan kehittämisessä.

  Proinsias De Rossa (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, tässä yhteydessä on mielestäni otettava esiin muutama periaate. Ensimmäinen periaate on, että potilaiden terveyden on ehdottomasti oltava etusijalla.

Näitä oikeuksia ei saa jättää tuomioistuinten päätösten varaan. Meidän lainsäätäjien on luotava tämän alan säädökset.

Kolmanneksi totean, ettei direktiivi saa kannustaa kansallisten terveyspalvelujen väliseen kilpailuun tai johtaa siihen. Tämän alan kilpailua ei pidä muutenkaan edistää.

  Petru Filip (PPE-DE). - (RO) Uusista jäsenvaltioista muuttaa pois huomattava määrä erittäin päteviä terveydenhoitoalan työntekijöitä. Tämä ilmiö aiheuttaa vakavan epätasapainon, jonka korjaamiseen tarvitaan paljon varoja. Uusien jäsenvaltioiden on voitava hyötyä laajennetuista EU:n rahoitusohjelmista, jotta ne voivat kehittää joustavan, konkreettisen ja syrjimättömän terveydenhuoltojärjestelmän kaikille potilaille.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). - (RO) Liikkuvuutta koskeva politiikka on tärkeimpiä EU:n politiikan aloja, sillä se tarjoaa kaikille kansalaisille mahdollisuuden sijoittautua ja työskennellä valtioissa, joissa he voivat hyötyä paremmasta elintasosta. Sairaanhoitomaksujen korvaamiseen liittyvät huolet kuitenkin vaikeuttavat huomattavasti vapaata liikkuvuutta.

Ehdotan näin ollen, että perustamme eurooppalaisen sairausvakuutusjärjestelmän, jonka kaikki jäsenvaltiot tunnustavat ja joka helpottaa EU:ssa rajatylittävän terveydenhuollon alalla tehtävää yhteistyötä. Näin kehitetään nykyaikainen sosiaalinen toimintaohjelma, joka lisää mahdollisuuksia koulutuksen ja työllisyyden aloilla.

  Elisabeth Morin (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, direktiiviehdotuksessa ajatellaan potilaiden etua, ja pidän nimenomaan komission jäsenen ja ministerin inhimillistä lähestymistapaa myönteisenä. Lisäksi minusta on ilahduttavaa, että jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on parantunut kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien tunnustamisen alalla, ja toivon, että tätä eurooppalaisille tarjoutuvaa mahdollisuutta tehostetaan asianmukaisella tiedotuksella, jota todellakin tarvitaan. Tehokkuus ja inhimillisyys ovat asioita, joihin olen tässä direktiiviehdotuksessa tyytyväinen.

  Panayotis Demetriou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, olen ylpeä siitä, että kyproslaiset komission jäsenet Kyprianou ja Vassiliou ovat laatineet tämän direktiivin ja edistäneet sitä. Direktiivi on asianmukainen ja välttämätön, ja se on pantava täytäntöön.

Potilaalla on oikeus saada mahdollisimman hyvää terveydenhoitoa, ja direktiivi koskee erityisesti tilannetta, jossa tällaista hoitoa ei voida tarjota potilaan kotivaltiossa.

Käytännön vaikeudet on määritetty oikein, ja niihin on kiinnitettävä huomiota, koska huonot toimintatavat voivat mitätöidä muilta osin järkevän suunnitelman.

  Roselyne Bachelot-Narquin, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää aluksi muutaman henkilökohtaisen huomautuksen ja todeta, että ilahduin kovasti tavatessani taas työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kollegani – puheenjohtaja Anderssonin, Anne Van Lanckerin, Ria Oomen-Ruijtenin, Jiří Maštálkan ja muut. Haluan tervehtiä heitä lämpimästi.

PPE-DE-ryhmän puolesta puhunut John Bowis sijoitti asian oikeaan kontekstiin kysymällä: "Mitä Euroopan unioni tekee hyväkseni?" Hän otti taas esiin naapuruuteen perustuvaa Eurooppaa koskevan kysymyksen, ja sen mainitsivat myös monet muut, kuten PSE-ryhmän puolesta puhunut Dagmar Roth-Behrendt ja ALDE-ryhmän puolesta puhunut Jules Maaten.

Monet John Bowisin jälkeen puhuneet myös korostivat, että potilaat ovat valtioita ja järjestelmiä tärkeämpiä. Se on aivan totta. Emme saa viime kädessä vastustaa potilaita, valtioita emmekä terveydenhuoltojärjestelmiä, koska terveydenhuoltojärjestelmien horjuttamisella olisi vakavia vaikutuksia terveydenhuollon järjestämiseen ja nimenomaan potilaisiin, joita haluamme suojella.

Vastaan siksi Dagmar Roth-Behrendtille, ettei direktiivissä ole kyse potilaiden oikeudesta liikkua Euroopan unionissa, sillä se on itsestään selvä perusoikeus. Direktiivissä käsitellään kulujen korvaamista, korvausehtoja ja oikeutta saada korvaus. EY:n perustamissopimuksen 152 artiklasta ilmenee selvästi, että jäsenvaltiot voivat järjestää ja rahoittaa tarjoamansa terveydenhuollon haluamallaan tavalla.

Ennakkolupakäytännöllä pyritään ennen kaikkea tasapainottamaan ja vakauttamaan etenkin köyhimpien valtioiden tuki- ja sairausvakuutusjärjestelmien taloutta. Direktiivin teksti muistuttaa meitä tästä tehtävästä, eivätkä valtiot voi missään tapauksessa laiminlyödä tätä vastuuta direktiiviin vedoten.

Jean Lambert totesi, että rajatylittävä terveydenhoito ei ole sinänsä tavoite, ja Derek Roland Clark huomautti, että olisi ehkä hyvä varmistaa, etteivät uuden direktiivin säännökset hyödytä lopulta vain kaikkein rikkaimpia, parhaiten koulutettuja ja eniten tietäviä potilaita, jolloin köyhimpiä potilaita tietenkin kohdeltaisiin epäoikeudenmukaisesti.

Keskeinen keskustelun aiheena oleva kysymys on kuitenkin sairaalahoitoa koskeva ennakkolupa, jota myös komission ja neuvoston olisi tarkasteltava perusteellisesti, koska nimenomaan siihen liittyy suurin kansallisten järjestelmien sääntelyn purkamisesta aiheutuva riski.

Jean Lambert kysyi, soveltuuko direktiiviehdotus yhteen sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan asetuksen kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että nämä kaksi korvausjärjestelmää soveltuvat yhteen. Meidän on siksi varmistettava, että ne nivoutuvat sujuvasti yhteen. Nyt esillä olevan direktiiviehdotuksen mukaan asetusta sovelletaan ensisijaisesti, mikä vaikuttaa järkevältä. Potilaan valinnanvapauden periaatetta on kuitenkin sovellettava edelleen, jos potilas jostain muusta kuin taloudellisesta syystä päättää lähteä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä mahdollistetulle tielle.

Jotkut parlamentin jäsenet, kuten Bernadette Vergnaud, harmittelivat sitä, ettei direktiivissä oteta huomioon kaikkia vaikeuksia, joita potilaat kohtaavat EU:ssa, etenkin kotivaltiossaan. Kun tarkastellaan ongelmia, jotka tällä tekstillä on tarkoitus ratkaista, voidaan havaita, ettei laajemman tekstin ehdottaminen todennäköisesti olisi ollut paras keino edistyä tiettyjen erittäin konkreettisten ongelmien ratkaisussa. Tällaisia ovat esimerkiksi terveydenhoitokulujen korvaaminen potilaille, jotka matkustavat toiseen Euroopan valtioon opiskelemaan, työskentelemään tai vain lomailemaan.

Kyse ei ole myöskään vain terveyspalveluja koskevasta direktiivistä, jota pidetään valitettavana tai jota kannatetaan. Direktiiviä ei siis kannata tuomita eräänlaiseksi "Bolkesteinin direktiiviksi". Tämä direktiivi ei todellakaan ole sellainen.

Kun direktiivin perusperiaatteet, jotka olen pannut merkille, on vahvistettu, meidän pitäisi näin ollen voida direktiivin ansiosta säilyttää tietty potilaiden käytettävissä olevia vaihtoehtoja koskeva sääntelykeino, jollainen jo on komission ja neuvoston välillä mutta myös monien eri ryhmiin kuuluvien parlamentin jäsenten kanssa. Rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevasta ennakkoluvasta puheen ollen jäsenvaltioiden on saatava edelleen päättää tarjoamansa hoidon laajuudesta.

Kun valtio asettaa hoitoon pääsylle kansanterveyteen liittyvistä syistä tiettyjä edellytyksiä, kuten lääkärien lähetejärjestelmän tai niin kutsutun portinvartijajärjestelmän, on tärkeää, että niitä noudatetaan ja sovelletaan, kun potilaat kääntyvät muun kuin kotivaltionsa terveydenhuoltojärjestelmän puoleen.

Direktiivistä käytävää keskustelua ei voida tietenkään erottaa komission tulevasta tiedonannosta ja neuvoston ehdotuksesta, joka koskee suositusta harvinaisten sairauksien alalla toteuttavasta yhteisön toiminnasta. Nämä keskustelut voidaan mielestäni käydä aivan hyvin samanaikaisesti. Terveystietojärjestelmien yhteentoimivuus on toinen asia, jonka monet parlamentin jäsenet ottivat esiin. Tällä direktiivillä voidaan edistää sitä oikeudellisessa mielessä.

Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme tietenkin vasta aloittaneet vuoropuhelun ja keskustelun tästä aiheesta, johon on sisällytettävä useita laajoja asioita, kuten tietosuoja, avoimet täytäntöönpanoehdot ja rajoitukset. Kun direktiivillä luodaan oikeusvarmuus, meidän pitäisi voida hyödyntää näissäkin asioissa yhteentoimivuutta, mikä tarkoittaa myös yhdenmukaistamista ja aiempaa parempaa yhteensoveltuvuutta.

Kiitän kaikkia syvällisistä ja merkityksellisistä huomautuksista, jotka ovat valaisseet huomattavasti keskusteluamme.

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen keskustelu.

Usein kysytään, miten kansalainen saadaan lähemmäs Euroopan unionia.

Tämä on yksi esimerkki siitä, miten kansalainen saadaan tuntemaan, että Euroopan unioni tekee jotain hänen hyväkseen. Nykyisessä järjestelmässä on paljon eriarvoisuutta aiheuttavia seikkoja. Direktiiviehdotuksessa säädetyillä kansalaisia ja muita asioita koskevilla selkeillä säännöksillä kansalaisille pyritään antamaan selkeää tietoa heidän oikeuksistaan ja niiden käyttömahdollisuudesta.

On totta, että tähän asiaan liittyy huolenaiheita. Kuuntelin huolianne erittäin tarkkaavaisesti, ja meidän on varmasti käsiteltävä niitä tulevissa keskusteluissa ja pohdinnoissa, joten uskon kansalaisten todellakin hyötyvän lopputuloksesta.

Tämä ei ole Bolkesteinin direktiivi II, vaan kaukana siitä, eikä tätä saa koskaan pitää sellaisena. Kyse on potilaiden oikeuksista ja siitä, miten niitä voidaan käyttää.

Emme pyri yhdenmukaistamaan terveydenhuoltojärjestelmiä. Jäsenvaltiot voivat edelleen ylläpitää ja säännellä omia terveydenhuoltojärjestelmiään sekä päättää itse, mitä ja miten laajoja etuja ne haluavat tarjota kansalaisilleen.

Emme kannusta terveydenhuoltoturismiin. Emme yritä antaa kansalaisille mahdollisuutta korjauttaa kasvonsa ja vartalonsa, vaan pyrimme antamaan kansalaisille oikeuden asianmukaiseen terveydenhoitoon, kun he ovat sairaita ja tarvitsevat sitä.

Emme myöskään odota, että Euroopan unionin kansalaiset vaeltavat sankoin joukoin toisiin jäsenvaltioihin. Laskelmien ja vaikutustenarvioinnin perusteella vain hyvin pieni prosenttiosuus kansalaisista haluaa ulkomaille terveydenhoitoon. Miksi? Tämä johtuu siitä, että he haluavat tarvitsemansa hoidon lähempänä perhettään ja että he haluavat puhua omaa kieltään ja olla tutussa ympäristössä.

Joskus potilaat kuitenkin tarvitsevat erityishoitoa, jota heidän kotimaassaan ei ole tarjolla. Annamme heille nimenomaan tämän oikeuden – oikeuden tehdä tietoon perustuvia valintoja ja päättää itse, mihin he hakeutuvat terveydenhuoltoon.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todellakin rohkaissut meitä tämän alan lainsäädäntöön. Emme voi jättää joka kerran tuomioistuimen asiaksi päättää potilaan oikeuksista tapauskohtaisesti. Se ei ole oikein. Kuinka monella Euroopan unionin kansalaisella on varaa maksaa juristille ja viedä asia oikeuteen? Vain hyvin harvalla. Meidän on siksi tarjottava ratkaisuja kaikille potilaille sekä annettava heille oikeaa tietoa ja mahdollisuus itse päättää, mitä he tarvitsevat.

Meidän kaikkien – neuvoston, komission ja parlamentin jäsenten – on aika tehdä yhteistyötä, jotta potilaille löydetään mahdollisimman hyvät ratkaisut.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. - (FR) Kiitos, arvoisa komission jäsen. Istuntosalissa annetuista suosionosoituksista päätellen parlamentti on tyytyväinen.

Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti keskustelun päätteeksi käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.⁽¹⁾

Ilmoitan, että PPE-DE-ryhmä on peruuttanut päätöslauselmaesityksensä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan muutaman minuutin kuluttua.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Lívia Járóka (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Romaneilta on evätty terveydenhuolto järjestelmällisesti, tai siihen on kiinnitetty harvoin huomiota Euroopassa, vaikka terveydenhuollon saanti on Euroopan unionin kansalaisten perusoikeus. Rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevassa uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa on käsiteltävä romanien ongelmia, jotka johtuvat siitä, etteivät he saa terveydenhuoltopalveluja lähellä asuinyhteisöään. Valtaosa romaneista asuu kaupunkikeskusten reuna-alueilla useiden kilometrien päässä terveyskeskuksista. Terveyspalvelujen puuttumisen vuoksi heidän keskimääräisen elinikänsä arvioidaan olevan kymmenen vuotta lyhyempi kuin muiden kansalaisten. Meidän on vielä ratkaistava kysymykset, jotka liittyvät romaniyhteisöissä vallitsevien tautien ehkäisemiseen, niitä vastaan rokottamiseen, hätätilanteisiin ja säännöllisiin terveystarkastuksiin. Romanien terveydenhuollon saantia voi rajoittaa myös se, ettei heillä ole henkilöllisyystodistusta, jonka avulla he voisivat hakea vakuutusta tai sosiaaliapua. Kommunististen hallintojärjestelmien luhistuttua monia romaneja ei tunnustettu, heidät unohdettiin tai poistettiin valtion kansalaisten rekisteristä. Myös romaninaisten terveyteen on kiinnitettävä huomiota, sillä he huolehtivat romaniyhteisöistä. Jotta komissio voi auttaa eurooppalaisia saamaan terveydenhuoltopalveluja EU:ssa, sen on varmistettava, että tätä oikeutta sovelletaan yleisesti ja yhtäläisesti.

  Lasse Lehtinen (PSE), kirjallinen. – (FI) Hyvin toimivassa Euroopassa potilaan pitää voida hakea asianmukaista hoitoa sieltä, missä sitä on saatavissa. Jos yhdessä maassa on jonoja sydänleikkaukseen tai lonkkaleikkaukseen, hoitoon hakeutuminen toisessa maassa pitää olla mahdollista ilman protektionistista säädösviidakkoa. Esteiden poistaminen merkitsee myös olemassa olevien resurssien parasta hyödyntämistä. Useimmat puheenvuorot, jotka vastustavat potilaiden ja palvelujen liikkumista, vetoavat eurooppalaisuuden huonompiin puoliin, muukalaiskammoon ja luottamuksen puutteeseen. Hyvin toimivat terveyspalvelut, niin julkiset kuin myös yksityiset, ovat osa hyvinvointiyhteiskuntaa, eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa..

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Rajatylittävä terveydenhuolto on sosiaalipaketin keskeinen osatekijä. EU on helpottanut vapaata liikkuvuutta sekä oikeutta asua ja työskennellä toisissa EU:n jäsenvaltioissa, minkä vuoksi oli kiireinen tarve selkeyttää potilaiden oikeuksia saada terveydenhuoltoa toisissa jäsenvaltioissa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on antanut lukuisia tuomioita tästä aiheesta, mutta kansalaiset eivät edelleenkään ole täysin selvillä oikeuksistaan. Heille ei myöskään tiedoteta riittävästi, mitä oikeuksia heillä tarkalleen ottaen on, miten hoito järjestetään tai mitä korvauksia he saavat.

Rajaseudulla sijaitsevissa Pohjois-Irlannin kreivikunnissa on toteutettu koehankkeita, joilla varmistetaan, että kansalaiset voivat käyttää terveyspalveluja, joiden sijainti on heille suotuisin. Nämä hankkeet ovat onnistuneet erinomaisesti, ja niitä hyödyntäneet ovat olleet niihin erittäin tyytyväisiä. Haluan tässä yhteydessä kiittää Yhdistyneen kuningaskunnan lääkäriliiton Pohjois-Irlannin osastoa ja Irlannin lääkäriliittoa siitä, että ne ovat pyrkineet edistämään rajatylittävää terveydenhuoltoa Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välillä.

Pidän komission tekemää työtä myönteisenä, mutta minusta tämä tulee väistämättä liian myöhään. Kun tätä asiaa on nyt selkeytetty ja siitä on laadittu lainsäädäntöä, toivon todella, että jäsenvaltiot tekevät täysipainoista yhteistyötä.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. – (NL) Olemme edelleen iloisia siitä, että Euroopan parlamentti poisti terveyspalvelut yleisestä palveludirektiivistä. Terveydenhuolto on nimittäin aivan erityinen ala, joka edellyttää erityistä lähestymistapaa.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti ehdotuksen peruslähtökohtana on oltava, että jäsenvaltiot ovat vastuussa terveydenhuollon organisoinnista ja rahoituksesta. Tämä tarkoittaa yhtäältä sitä, ettei potilaiden liikkuvuudesta voida tehdä absoluuttista oikeutta, ja toisaalta sitä, ettei jäsenvaltioilla ole mitään tekosyitä olla investoimatta omaan terveydenhuoltojärjestelmäänsä. Lisäksi tästä lähtöolettamuksesta seuraa väistämättä, että jäsenvaltioiden on voitava periä tosiasialliset kustannukset potilaalta. Tarvitaan solidaarisuutta, mutta on myös voitava tarjota erilaista hoitoa potilaille, jotka ovat rahoittaneet kotivaltionsa järjestelmää maksamalla sosiaaliturvamaksuja ja veroja, kuin ulkomaalaisille potilaille, jotka eivät ole osallistuneet rahoitukseen.

On hyvä, että meillä on kyseinen direktiivi, mutta jokainen, joka hiukankin tuntee alaa, tietää, että tehtävää on vielä paljon. Minun mielestäni keskeisiä kriteerejä ovat edelleen terveydenhuollon laatu, saatavuus ja taloudellinen kestävyys, jotka perustuvat sosiaalisesti vastuulliseen solidaarisuuteen.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. – (RO) Laadukkaan terveydenhuollon saatavuus on mielestäni sosiaalisen Euroopan keskeisiä arvoja. Potilaiden oikeudet EU:ssa ja jäsenvaltioiden tällä alalla tekemä yhteistyö ovat oleellisia asioita uudessa sosiaalipaketissa. Potilailla on oltava mahdollisuus saada laadukkaita terveyspalveluja missä tahansa jäsenvaltiossa, ja heidän on saatava niistä yhtä suuri korvaus kuin kotimaassaan. EU:ssa on nykyään huomattavia eroja sekä terveyspalvelujen laadussa että korvattavissa määrissä. EU:n terveydenhuoltojärjestelmiä ja käytössä olevaa lääketieteellistä teknologiaa on mielestäni arvioitava pikaisesti. Laadukkaan terveydenhuollon tarjoaminen edellyttää, että kaikissa sairaaloissa käytetään asianmukaisia laitteita ja tekniikoita, joita tarvitaan eri sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Lääkärit ja sairaanhoitajat muuttavat toisiin jäsenvaltioihin parempien palkkojen sekä parempien diagnosointi- ja hoitomahdollisuuksien vuoksi. On tärkeää, että potilaiden oikeuksia koskevaan direktiiviin sisällytetään EU:n painopisteiden mukaisesti vähimmäisluettelo terveyspalveluista, jotka sairausvakuutus kattaa kokonaan.

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

(1) Ks. pöytäkirja.