Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 25. syyskuuta 2008 - Bryssel

13. Eurooppa-koulujen uudistamisen tila (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Katerina Batzelin ja Erna Hennicot-Schoepgesin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä, joka koskee Eurooppa-koulujen uudistamisen tilaa (O-0066/2008 – B6-0454/2008).

  Erna Hennicot-Schoepges, laatija. − (FR) Arvoisa puhemies, kiitän arvoisaa komission jäsentä siitä, että hän suostuu vastaamaan kysymykseen, joka esitettiin nelisen kuukautta sitten. Muistuttaisin teitä Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutuslautakunnan velvollisuuksista, joihin työjärjestyksen liitteen VI XV osan 2 kohdan mukaan kuuluu muun muassa "Eurooppa-koulujen järjestelmän edistäminen".

Kyseisten koulujen ensisijaisena tehtävänä on EU:n virkamiesten lasten kouluttaminen. Nämä I luokkaan luokiteltavat lapset muodostavat 70 prosenttia koulun oppilaskunnasta. He eivät maksa koulumaksuja, ja komissio vastaa rahoituksesta noin 60-prosenttisesti. II luokkaan kuuluvat lapset, joita on 5 prosenttia, ja III luokkaan kuuluvat lapset, joita on 25 prosenttia oppilaista, maksavat koulumaksua 4 000–16 000 euroa.

Nykyisissä 14 koulussa opetetaan lähes 21 000 oppilasta päiväkoti-ikäisistä ylioppilaiksi, kun koko 27 jäsenvaltion unionissa koululaisia on yhteensä 100 miljoonaa. Opetuskielinä on 14 virallista kieltä ja opetussuunnitelma samanlainen kaikkien kielten osastoilla. Kaikkien muiden Euroopan unionin koululaisten tilanteeseen verrattuna nämä oppilaat ovat siis hyvin etuoikeutetussa asemassa.

Vuonna 2006 komissio lupasi uudistaa järjestelmää – mikä oli kiitettävä yritys sinänsä – luodakseen eurooppalaisen koulutusjärjestelmän, joka soveltuisi kaikentyyppisiin kouluihin, jotka haluavat myöntää eurooppalaisia ylioppilastutkintoja, joka perustuisivat yhteiseen opetussuunnitelmaan ja mahdollisuuksien mukaan äidinkielellä annettavaan opetukseen.

Parmassa sijaitseva koulu, jonka Eurooppa-koulujen johtokunta on hyväksynyt, on ensimmäinen tällainen koulu, josta valmistuu eurooppalaisen ylioppilastutkinnon (EB-tutkinnon) suorittaneita ylioppilaita ensimmäisen kerran kesäkuussa 2009.

Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan tilaama tutkimus, joka julkaistaan lokakuussa, osoittaa, että 94 prosenttia eurooppalaisen ylioppilastutkinnon suorittaneista jatkaa korkea-asteen opintoja jossakin Euroopan tärkeimmistä yliopistoista ja että 62 prosenttia heistä opiskelee yliopistossa oman kotimaansa ulkopuolella. Näiden opiskelijoiden keskuudessa liikkuvuus on siis huomattavasti suurempaa kuin muilla.

Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on käytettävissämme eurooppalainen koulutusjärjestelmä, joka on osoittanut tarpeellisuutensa. Vuosina 2002 ja 2005 antamissaan päätöslauselmissa Euroopan parlamentti kannatti koulujärjestelmän perusteellista uudistamista niiden hallinnon parantamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi.

EU:n peräkkäisten laajentumisten ja EU:n erillisvirastojen määrän ja työpaikkojen lisääntymisen vuoksi Eurooppa-koulujen järjestelmää on varmaankin tarpeen muuttaa mitä pikimmiten ja aloittaa sen siirtäminen osaksi yleisiä koulutusjärjestelmiä.

Eikö ole jo aika tarjota Euroopan kansalaisille hyväksi havaittua, monikielistä ja joustavaa koulumallia, joka vastaa liikkuvuuden tarpeeseen, ja hyödyntää Eurooppa-kouluista saatuja kokemuksia? Tiedän kyllä, mikä vastaus tulee olemaan: se ei ole meidän vallassamme. Ainakin meidän pitäisi selvittää asiaa, koska varmaa on ainakin se, että Eurooppa-kouluja pidetään elitistisinä ja että kouluissa noudatettava oppilaiden luokittelu ei sovi yhteen sisämarkkinoiden, liikkuvuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisen tavoitteiden kanssa.

Mitä edistystä on saavutettu uudistuksissa ja avoimuuden lisäämisessä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että Eurooppa-koulujen järjestelmä voi lähentyä muuta eurooppalaista koulujärjestelmää säilyttäen kuitenkin samalla kaiken sen, mitä tähän asti on saavutettu? Millaisia yhteisön rahoitusjärjestelmiä voitaisiin harkita akkreditoitujen koulujen toiminnan parantamiseksi? Parma voi näyttää tietä.

Lopuksi haluaisin kysyä arvoisalta komission jäseneltä, mitä edistystä on saavutettu erityisopetusta tarvitsevien lasten koulutuksen järjestämisessä? Olen hyvin tietoinen siitä, että tämä aihe kiinnostaa useita kollegojani, ja kiitän arvoisaa komission jäsentä ja puhemiestä mahdollisuudesta käydä julkista keskustelua siitä.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän arvoisia parlamentin jäseniä näistä kysymyksistä sekä tästä mahdollisuudesta keskustella jälleen näistä kysymyksistä Euroopan parlamentissa.

Komissiolle Eurooppa-koulujen järjestelmän uudistaminen on ensisijainen tehtävä ja samalla yksi hankalimmista kysymyksistä, joita käsittelemme. Komissio on aina tukenut vahvasti Eurooppa-koulujen järjestelmän laajempaa avaamista, ja edistystä on jo saavutettukin. Poliittiseen yksimielisyyteen aiheesta päästiin marraskuussa 2006 pidetyssä ministerikokouksessa Alankomaiden toimiessa Eurooppa-koulujen johtokunnan puheenjohtajana.

Johtokunnan hyväksyttyä virallisesti tämän tavoitteen saavuttamiseen liittyvät konkreettiset yksityiskohdat huhtikuussa 2008 jokainen jäsenvaltioissa toimiva akkreditoitu koulu voi nyt opettaa eurooppalaista opetussuunnitelmaa ja myöntää eurooppalaisia ylioppilastutkintoja. Jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten on tehtävä aloitteet Eurooppa-koulujen järjestelmän avaamisen toteuttamiseksi käytännössä kansallisissa kouluissaan.

Eurooppa-koulujen järjestelmän avaaminen vastaa Euroopan parlamentin toivetta siitä, että eurooppalaisen ylioppilastutkinnon suorittaminen olisi jatkossa mahdollista sekä EU:n erillisvirastojen sijaintipaikkakunnilla (niin kutsutut "II-tyypin koulut") että paikoissa, joissa ei ole EU:n suoraa läsnäoloa (niin kutsutut "III-tyypin koulut").

Lähes 50-vuotisen olemassaolonsa aikana eurooppalainen ylioppilastutkinto (EB-tutkinto) on todellakin saavuttanut arvostetun aseman. Komissio haluaa säilyttää tämän tutkinnon korkean laadun.

Eurooppa-koulujen johtokunta hyväksyi huhtikuussa 2008 EB-tutkintosopimuksen tarkistuksen. EB-tutkinto voidaan nyt suorittaa myös akkreditoiduissa kouluissa.

Parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunta käynnisti vuonna 2007 tutkimuksen, jossa seurattiin Eurooppa-koulujen entisten oppilaiden akateemista ja ammattiuraa, kuten arvoisa jäsen äsken mainitsi. Tutkimuksesta käy ilmi, millaisia erityishyötyjä ja mahdollisia vaikeuksia Eurooppa-koulujen entiset oppilaat ovat saaneet osakseen.

Eurooppa-koulujen johtokunnan pääsihteeri on myös käynnistänyt tutkimuksen, jonka tarkoituksena on ulkopuolisen arvioinnin laatiminen EB-tutkinnosta. Luotan siihen, että näiden tutkimusten tulokset yhdessä tarjoavat eväitä Eurooppa-koulujen järjestelmän kehittämismahdollisuuksien arviointiin, jotta järjestelmää voidaan mukauttaa vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla oppilaiden muuttuviin tarpeisiin.

Lopuksi voin kertoa teille, että Eurooppa-koulujen järjestelmässä on panostettu huomattavasti entistä enemmän erityisopetusta tarvitsevien lasten integroimiseen. Lukuvuonna 2004–2005 Eurooppa-kouluissa oli 274 erityisopetusta tarvitsevaa oppilasta. Viime lukuvuonna erityisopetusta tarvitsevia oppilaita oli 411. Vuonna 2008 erityisopetukseen varattu talousarvio oli 3 123 000 euroa; vuonna 2004 erityisopetukseen käytettiin hieman yli 2 miljoonaa euroa.

Komissio haluaa kiittää Euroopan parlamentin vammaistyöryhmää aloitteesta 200 000 euron varaamiseksi erityisopetuksen resurssikeskuksen perustamiseen liittyvään pilottihankkeeseen. Tämä aloite antaa Eurooppa-koulujen järjestelmälle paremman mahdollisuuden täyttää erityisopetusta tarvitsevien lasten tarpeet.

Eurooppa-koulujen johtokunta hyväksyi heinäkuussa 2008 ehdotuksen Euroopan parlamentin 200 000 euron varauksen käyttämisestä Eurooppa-koulujen nykyistä erityisopetuspolitiikkaa koskevan arvioinnin laatimiseen. Tutkimuksen avulla Eurooppa-koulut voivat parantaa erityisoppilaiden integroinnin laatua.

Euroopan komissio käynnisti heinäkuussa 2008 rahoitusmenettelyn Euroopan parlamentin 200 000 euron varauksen vapauttamiseksi. Siirtoa budjettivallan käyttäjälle valmistellaan parhaillaan.

Edistystä on saavutettu, mutta on ehdottoman tärkeää, että Euroopan parlamentti tukee komission aloittamaa uudistusprosessia, jotta uudistukset saadaan vietyä päätökseen ja otettua täysimittaisesti käyttöön mahdollisimman pian. Jäsenvaltioilla on jälleen oltava keskeinen rooli. Haluaisin korostaa, että meillä on hyvät suhteet jäsenvaltioihin.

Toivon, että puheenjohtajavaltio Ruotsi – joka ei ole Euroopan unionin vaan Eurooppa-koulujen johtokunnan puheenjohtaja – vie näitä aloitteita eteenpäin. Haluan korostaa, että Euroopan parlamentin jäsenen Herbert Böschin laatima mietintö on ollut hyvin hyödyllinen ja Bösch on itse ollut hyvin aktiivinen tässä asiassa.

Itse teen kaikkeni Eurooppa-koulujen järjestelmän kehittämiseksi, sillä meillä on suuria vaikeuksia tässä vuonna 1953 suunnitellussa järjestelmässä, ja siksi meidän on toteutettava joitakin perusteellisia muutoksia, jotta järjestelmä saadaan joustavaksi ja toimivaksi.

  Cornelis Visser, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, pyysin puheenvuoroa, koska olen huolissani. Puhumme tänään Eurooppa-kouluista, ja siitä on kiittäminen jäsen Hennicotia.

Haluaisin kiinnittää komission jäsenen Kallasin huomion yhteen tiettyyn Eurooppa-kouluihin liittyvään näkökohtaan, nimittäin uskonnon opetukseen. Viime vuoden aikana sain kuulla useita huolestuttavia viestejä. Kuten kaikki tiedätte, Eurooppa-koulujen johtokunta päätti viime vuonna, että tarvitaan vähintään seitsemän samankielistä oppilasta, jotta ainetta voidaan opettaa oppilaiden äidinkielellä. Yleisaineissa, kuten maantiedossa tai matematiikassa, tämä ei ole ongelma, mutta uskonnon kohdalla tilanne on erilainen.

Vähimmäismäärän nostaminen merkitsee sitä, että joissakin Eurooppa-kouluissa oppilaat eivät enää voi saada uskonnonopetusta omalla äidinkielellään. Olen tästä erittäin huolissani, etenkin alakoulujen osalta. Mielestäni uskonnonopetus – meidän eurooppalaisten suuresti arvostamista normeista ja arvoista keskusteleminen ja niiden opiskeleminen – on erittäin tärkeää. Uskonnonopetuksessa tunteet ovat tärkeitä, ja kuten kaikki tiedämme, lapset pystyvät parhaiten ilmaisemaan tunteitaan omalla äidinkielellään.

En voi hyväksyä sitä, että äidinkielestään ja kansallisuudestaan riippuen jotkut oppilaat saavat ja toiset eivät saa uskonnonopetusta omalla kielellään. Pyydänkin, että arvoisa komission jäsen pohtisi tätä ja antaisi selkeät suuntaviivat. Kaikilla oppilailla olisi oltava samat mahdollisuudet ja samantasoinen opetus riippumatta siitä, onko heidän äidinkielensä englanti, saksa tai hollanti.

Oppilaiden lisäksi huomioon olisi otettava myös opetushenkilökunnan asema. Seitsemän oppilaan vähimmäismäärä merkitsee sitä, että joka vuosi joudutaan pohtimaan, onko oppilaita tarpeeksi, eikä opetushenkilökunta voi olla varma, opetetaanko koulussa uskontoa seuraavana vuonna. Tällaisella ammatillisella epävarmuudella on vaikutuksensa silloin, kun pitää löytää hyviä uskonnonopettajia kaikille kieliryhmille. Kehotan komissiota korostamaan uskonnon opetuksen tärkeyttä Eurooppa-koulujen oppilaille ja heidän vanhemmilleen ja pysymään vaatimuksessaan uskonnonopetuksen jatkamisesta oppilaiden äidinkielellä.

  Maria Badia i Cutchet, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa komission jäsen, olemme jo todenneetkin täällä, että unionin jäsenvaltioiden hallitukset ovat yhdessä perustaneet Eurooppa-koulut virallisiksi opetuksen keskuksiksi tarjoamaan monikielistä ja monikulttuurista opetusta ensisijaisesti EU:n toimielinten henkilökunnan lapsille ja että nämä koulut kaipaavat nyt monestakin syystä uudistamista, etenkin pystyäkseen vastaamaan uusiin tarpeisiin.

Unionin institutionaalinen kehittyminen, laajentuminen ja uusien erillisvirastojen perustaminen ovat muuttaneet Eurooppa-koulujen oppilasprofiilia niin kulttuurin ja kielen kuin oppilasmäärienkin osalta, sillä myös hakijamäärät ovat nousseet jyrkästi.

Lisäksi työsuhteiden joustavuuden lisääntyminen on johtanut uudenlaisiin perhe- ja työtilanteisiin, jotka vaikuttavat sosiaalisiin ja perheprofiileihin ja perheiden tarpeisiin.

Kuten parlamentti on jo todennut kahdessa päätöslauselmassaan, uudistukset ovat tarpeen koulujen nykyaikaistamiseksi siten, että ne pystyvät jatkossakin tarjoamaan sellaisia laadukkaita palveluja, joita varten ne on perustettu, ja pystyvät samalla ratkaisemaan kouluun pääsyyn ja oppilaiden erotteluun liittyvät ongelmat.

Siinä mielessä pidän hyvin myönteisenä arvoisan komission jäsenen ilmoitusta siitä, että aiheesta on käynnissä kaksi tutkimusta; pian näemme, millaisia tuloksia niistä saadaan.

Lyhyesti sanottuna yhteisön kielten määrän lisääntymisestä ja erilaisista tilannetta mutkistavista seikoista huolimatta edistystä on pystyttävä saavuttamaan uudistuksissa, avoimuuden lisäämisessä ja koulujen tason parantamisessa. Samalla on pystyttävä takaamaan, että näissä kouluissa suoritetut tutkinnot tunnustetaan kaikissa unionin jäsenvaltioissa.

Sitten minulla olisi vielä kaksi yksityiskohtaisempaa kysymystä arvoisalle komission jäsenelle.

Ensimmäinen koskee lukuisia valituksia, joita olen saanut Eurooppa-koulujen oppilaiden vanhemmilta. Näyttäisi siltä, että oppilaan jatkaessa opintojaan EB-tutkinnon jälkeen hänen saamastaan yleisarvosanasta vähennetään yksi piste; toisin sanoen häntä rangaistaan. Haluaisin tietää, oletteko tietoinen tästä käytännöstä ja syystä siihen.

Toinen kysymys koskee parlamentin avustajien lapsia. Olen saanut valituksia avustajilta, jotka joutuvat laittamaan lapsensa kouluun III-luokan oppilaina, jos haluavat heidän käyvän Eurooppa-koulua; toisin sanoen he joutuvat maksamaan koulumaksuja. Olen käynyt verkkosivuilla, joilla annetaan kaikenlaista tietoa Eurooppa-koulujen toiminnasta. Minulla on teksti tässä ja luen sen ranskaksi, koska sillä kielellä löysin kyseisen tiedon. Siinä sanotaan, että I-luokkaan kuuluvat:

– (FR) "alla lueteltujen yhteisön toimielinten ja organisaatioiden työntekijöiden lapset, kun vanhemmat on suoraan palkattu vähintään yhdeksi vuodeksi."

– (ES) Seuraa 12-kohtainen luettelo, jonka 4 kohdassa sanotaan:

– (FR) "henkilöt, joilla on suoraan sitova yksityisoikeudellinen työsopimus EU:n toimielinten kanssa."

– (ES) Tämä on siis tilanne sellaisten ihmisten tai ihmisryhmän kohdalla, jonka voisimme kuvitella kuuluvan I-luokkaan. Haluaisin kysyä teiltä, miksi parlamentin avustajien lasten on rekisteröidyttävä III-luokkaan ja maksettava koulumaksuja.

  Hannu Takkula, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin totean ryhmäni puolesta, että on totta, että tällä hetkellä kyseinen järjestelmä on melko monimutkainen. Sitä pitää yksinkertaistaa, ja me tiedämme, että koulutusasioissa toimivalta on lähtökohtaisesti jäsenvaltioilla, mutta Eurooppa-koulujen tapauksessa sitä on myös unionilla. Siellä, missä on EU-virastoja, siellä on oltava myös Eurooppa-kouluja. Se on peruslähtökohta, ja meidän on myös muistettava, että eri strategioiden kautta me kerromme Euroopan kansalaisille, että koulutus on aina investointia tulevaisuuteen. Tältä pohjalta meidän on toimittava Eurooppa-koulujen tapauksessa.

Nostan seuraavaksi esille muutaman opetuksellisen näkökohdan, joista ensimmäinen on opetuksen maksuttomuus. Minun mielestäni meidän pitäisi Euroopassa käydä keskustelua kaiken opetuksen muuttamisesta maksuttomaksi olipa sitten kysymys mistä koulusta tahansa. Jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla mahdollisuus hyvään sivistykseen, hyvään opetukseen ja hyvään koulutukseen, ja maksuttomuus on yksi niiden tae. Uskon, että jos jäsenvaltiot tätä haluavat ja jos me todella uskomme siihen, että koulutus on investointi tulevaisuuteen, me voimme saavuttaa tämän tavoitteen.

Lisäksi on tärkeää, että opetus äidinkielellä säilytetään, sillä se on identiteetin pohja. Eurooppa-kouluissa opiskelevat lapset ja nuoret tulevat eri kulttuureista, eri kansoista. On tärkeää, että heillä on omankielistä opetusta, mutta on myös erittäin tärkeää muistaa se, että tarvitaan erityisiä opetustoimenpiteitä ja myös kasvatusta opetuksen osana, koska he ovat monesti juurettomia tullessaan toisesta maasta uuteen, vieraaseen ympäristöön. Siksi meidän pitää huolehtia myös heidän kokonaisvaltaisesta persoonallisuuden kehityksestään, kokonaisvaltaisesta kasvustaan ihmisyyteen. Tämä on myös eurooppalaisen ihmisoikeuspolitiikan ja eurooppalaisen ihmiskäsityksen pohja.

Mitä tulee mainitsemiini erityistoimiin, ryhmäkoot on yksi sellainen asia, johon voidaan satsata. Ryhmäkoot eivät saa olla liian suuria ja jokaiselle lapselle pitäisi olla tarjolla myös räätälöityjä malleja.

Arvoisa puhemies, lopetan toteamalla, että meidän eurooppalaisten todellista sivistystasoa mitataan sillä, miten me huolehdimme heikommassa asemassa olevista lähimmäisistämme, miten me huolehdimme lapsista ja nuorista, ja Eurooppa-koulut ovat yksi näyteikkuna maailmalle. Mikä on meidän todellinen sivistystasomme ja miten me huolehdimme nuoristamme? Olemmeko me valmiita investoimaan heihin ja heidän tulevaisuuteensa? Toivon, että Euroopalla on siihen varaa ja että Eurooppa todella investoi lapsiin ja nuoriin ja Eurooppa-kouluihin.

  Ewa Tomaszewska, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, 50-vuotinen kokemus Eurooppa-kouluista, jotka joutuvat kohtaamaan erilaisia kieleen, kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja maahanmuuttoon liittyviä ongelmia, saa pohtimaan, pitäisikö saatuja kokemuksia hyödyntää tuomalla tämä koulumalli laajempaan käyttöön. Eivät vain EU:n toimielinten virkamiesten lapset tarvitse mahdollisimman korkeatasoista opetusta vieraissa kielissä tai mahdollisuutta yhdistyä muista Euroopan maista kotoisin olevien ikätovereidensa kanssa. Erityislähtökohdista suunnitellun koulutuksen ei pitäisi kuulua vain heille sen vuoksi, että heidän vanhempansa työskentelevät ulkomailla.

Vastustamme syrjintää. Miksei näihin kouluihin voida ottaa muita kuin virkamiesten lapsia? Haluan myös kiinnittää huomionne parhaillaan kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan käsiteltävänä olevaan asiaan, nimittäin tarpeeseen palauttaa klassisten kielten, kreikan ja latinan, opetus eurooppalaisiin kouluihin sekä korostaa latinan ja kreikan opetusta Eurooppa-kouluissa. Minusta meidän on erittäin tärkeää pohtia mitä pikimmiten Eurooppa-koulujen laajentamisen ja uudistamisen tarvetta sekä koulujen toimintaperiaatteita.

  László Tőkés, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsenenä haluan todeta olevani erittäin iloinen siitä, että valiokunnan jäsenet Hennicot-Schoepgesin ja Batzelin tekivät aloitteen suullisen kysymyksen esittämiseksi Euroopan komissiolle ja nostivat Eurooppa-koulujen uudistamisessa saavutetun edistyksen keskustelun aiheeksi.

Monikielisyydestä ja sen tärkeydestä puhuttaessa haluan käyttää hyväkseni tilaisuutta tuoda esiin vakavan huolenaiheen, joka meillä on Romaniassa. Aluekehitysministeriön hiljattain tekemä aloite EU:n alueellisen toimenpideohjelman kääntämisestä kokonaisuudessaan romaniasta unkariksi sai vastaansa vastalauseiden ryöpyn Romanian sosiaalidemokraattiselta puolueelta, jonka johdossa on useita entisen kommunistihallinnon johtohenkilöitä. Ja huomatkaa, että tämä tapahtuu yhdessä EU:n 27 jäsenvaltiosta Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna, samaan aikaan, kun komission jäsen Orban on julkaissut valmisteluasiakirjan, jonka otsikkona on "Monikielisyys: Euroopan voimavara ja samalla myös yhteinen sitoumus". Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuonna Eurooppa-koulujen uudistamisesta käytävä keskustelu ei voisi olla tärkeämpää, sillä me elämme monikulttuurisessa ja monikielisessä Euroopassa, jossa eri kulttuurit ja kielet elävät rinnakkain. Meidän on rohkaistava ja edistettävä tällaista kulttuurista vuorovaikutusta, jotta Euroopan yhdentyminen voisi onnistua.

Euroopan koulujärjestelmän on sen vuoksi heijasteltava tätä monikulttuurisuutta ja sallittava terve ja luonteva rinnakkaiselo. Eurooppa-koulut perustettiin erityisesti vastaamaan näihin tarpeisiin – tarjoamaan monikulttuurista ja monikielistä koulutusta sekä vahvistamaan samalla eurooppalaista identiteettiä. Laajentuneessa EU:ssa, jossa kansalaisten liikkuvuus on suurempaa ja eri jäsenvaltioihin perustetaan yhä uusia erillisvirastoja, näihin tarpeisiin vastaamisesta on kuitenkin tullut haasteellista. Kuten tämänpäiväisessä keskustelussa esiin nousseet kysymykset osoittavat, nyt on tärkeää keskittyä uudistuksiin, sillä korkealaatuisen monikielisen ja joustavan koulutuksen tarjoaminen on osoittautunut yhä hankalammaksi.

Haluan korostaa, että vain antamalla oppilaille mahdollisuuden ilmaista ja toteuttaa omaa kulttuurista identiteettiään ja käyttää omaa äidinkieltään kaikissa opinnoissaan, voimme antaa heille mahdollisuuden kehittyä todellisiksi Euroopan kansalaisiksi. Jos Eurooppa-koulujen oppilaat eivät pysty ensin luomaan omaa kansallista identiteettiään oman äidinkielensä ja kulttuurinsa kautta, heillä ei nähdäkseni ole vankkoja eväitä eurooppalaisen identiteettinsä rakentamiseen.

Kiitoksia mielenkiinnosta, ja toivotan teille onnea Eurooppa-koulujen uudistusprosessissa.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, joitakin vuosia sitten Eurooppa-kouluissa havaittiin kaksi ongelmaa. Yksi oli se, että ne olivat kehityksestä jäljessä erityisopetusta tarvitsevien lasten osallisuuden edistämisen ja integroinnin suhteen. Toinen oli se, että kun vanhemmat hakivat koulusta paikkaa erityisopetusta tarvitsevalle lapselle, heille oli tapana vastata, ettei koulu pysty vastaamaan heidän tarpeisiinsa, ja kehottaa hakemaan lapselle paikkaa muualta. Se ei todellakaan ole hyväksyttävää.

Joulukuussa 2007 parlamentti varasi talousarviostaan määrärahoja, joilla osallistuttaisiin koulutuksen rahoitukseen "siten, että erityisopetuksen tarpeessa olevat oppilaat saavat ensiluokkaista opetusta ja että osallisuutta edistävän opetuksen käsitettä edistettäisiin". Tarkoituksena oli, että määräraha vapautettaisiin siinä yhteydessä, kun parlamentille esitellään ehdotus pilottihankkeeksi "erityisopetuksen resurssikeskuksesta, johon kuuluisi ammattitaitoinen ja ammattikokemusta omaava henkilöstö ja asianmukainen opetusmateriaali". Käytössäni olevan puheajan puitteissa en voi käydä läpi kaikkia neuvotteluja ja erilaisia vaiheita, joita tähän pilottihankkeeseen on liittynyt. Tuloksena on kuitenkin ollut se, että pilottihanke on typistynyt muutaman puolipäiväisen psykologin viran ja muutamien muiden tukipalvelujen perustamiseen, mutta se ei ole minun käsitykseni pilottihankkeesta, jonka tulisi tarkoittaa todellisten luokkien, integroitujen luokkien perustamista kaikkiin Eurooppa-kouluihin.

Minusta nyt on korkea aika tehdä tavoite selväksi. Tavoitteena on osallisuuden edistäminen ja tavoitteena on erityisopetusta tarvitsevien lasten integroiminen mahdollisuuksien mukaan tavallisiin luokkiin. Erityisopetushankkeessa mukana olevissa Eurooppa-kouluissa on nyt 411 erityisopetusta tarvitsevaa oppilasta. Se vastaa kahta prosenttia, ja kuitenkin erityistukea tarvitsevien osuus koko väestöstä on 17 prosenttia. Emme edelleenkään huoli näihin kouluihin riittävästi erityisopetusta tarvitsevia lapsia, joten olemme tavoitteesta jäljessä 15 prosenttia. En voi uskoa, että näiden koulujen oppilaspaikkoihin oikeutetun väestön kohdalla prosenttiosuudet poikkeaisivat koko väestön vastaavista luvuista.

Tällainen hanke on tarpeellinen, ja tilannetta on syytä arvioida, mutta emme voi jatkaa sitä loputtomiin – olemme tehneet selvityksiämme loputtoman kauan! Nyt on aika siirtyä pilottihankkeista eteenpäin. On aika tehdä lasten tarpeiden huomioon ottamisesta vakiokäytäntö kaikissa kouluissa. Siihen meillä on vielä pitkä matka.

Monimuotoisuus merkitsee myös tätä. Se ei ole vain kielten ja kulttuurien monimuotoisuutta: se on myös ihmisten tarpeiden ja kykyjen erilaisuutta ja tämänkaltaisen monimuotoisuuden huomioon ottamista.

  Roberto Fiore (NI). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ei toki ole epäilystäkään siitä, etteikö Eurooppa-koulujen kehittämispyrkimyksiä olisi pidettävä erittäin tervetulleina, mutta emme myöskään saa unohtaa, että strategisena tavoitteena on tavalla tai toisella tehdä Euroopasta tieteellinen tai sosiaalinen tiennäyttäjä tai jonkinlainen rinnakkaiselon malliesimerkki.

Sitä varten meidän on tukeuduttava Euroopan kulttuurisiin juuriin: perintöön, jonka saimme esimerkiksi roomalaisilta lain alalla, kreikkalaisilta filosofian ja saksalaisilta musiikin alalla. On myös muistutettava, että jo kuolleina pidetyt kielet, kuten latina ja kreikka, olisi herätettävä uudelleen henkiin – ja siitä on selkeää näyttöäkin – sillä ne ovat kieliä, joita hienoimmat amerikkalaiset yhtiöt, kuten General Motors tai Yalen yliopisto, pitävät välttämättöminä yrittäjän, tai vaikkapa perheen pään, modus operandin kannalta. Täytyy myös sanoa, että kristinusko ja kristilliset arvot, joihin kulttuurimme pohjautuu, kuuluvat keskeisinä osina jokaiseen aitoon Eurooppa-kouluun.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kollegani ovat esittäneet teille erilaisia vaatimuksia jäsenvaltioiden muille kouluille mallina toimivien Eurooppa-koulujen kehittämisestä.

Voitteko vastata kysymykseeni siitä, miten paljon paikallinen lainsäädäntö vaikuttaa Eurooppa-kouluihin. Olemme havainneet, että Alankomaissa, Belgiassa, Saksassa ja Luxemburgissa toimivien Eurooppa-koulujen välillä on eroa. Erityisesti olemme havainneet erojen liittyvän koulujen suhtautumiseen erityisopetusta tarvitseviin lapsiin. He ovat saaneet erilaista kohtelua riippuen siitä, käyvätkö koulua Brysselissä vai Luxemburgissa.

Oppilaista vielä sen verran, että miksi heidät täytyy jakaa kategorioihin? Miksi heidän täytyy valita ylioppilaskirjoitusaineet tarkasti, ennen kuin ovat käyneet ensimmäiselläkään oppitunnilla? Miksi uskontoa ja klassisia kieliä on opetettava luokan oppilasmäärän mukaan? Miksei lapsille opeteta heidän alkuperämaansa historiaa? Miksei lapsia opeteta heidän kansalliskielellään?

Ja sitten muutama sana henkilökunnasta: kaikissa maissa noudatettavat paremmuusjärjestykseen perustuvat valintakriteerit takaavat yhtenäisen mitta-asteikon eri opettajajärjestöjen kesken. Tarkistatteko valintamenettelyn kaikissa maissa? Hallintohenkilökunnassa on vaihtuvuutta, mutta jotkut henkilöt voivat olla rehtorina jopa yli 20 vuotta. Miksei rehtoreita valita kaudeksi kerrallaan?

Kuten itse sanoitte, joustavuus tuottaa parempia tuloksia. Jäsenvaltioiden viranomaisten on pidettävä huoli siitä, etteivät ne ylläpidä yksinomaan maahanmuuttajien eliitille tarkoitettuja kouluja, vaan sellaisia, jotka voivat toimia mallina muille maahanmuuttajien kouluille.

  Ryszard Czarnecki (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, en puhu nyt vain Euroopan parlamentin jäsenenä, vaan henkilönä, jolla on omakohtaista kokemusta Eurooppa-kouluista isänä: lapseni kävi Brysselin Eurooppa-koulua kolme vuotta ja suoritti ylioppilastutkinnon viime vuonna. Perheeni kokemusten sekä niiden satunnaisten havaintojen perusteella, joita olen tehnyt esimerkiksi tämän koulun, yhden Brysselin neljästä Eurooppa-koulusta, vanhempainilloissa, minusta tuntuu, että tiedän, mistä täällä tänään puhutaan. Haluan sanoa vain yhden asian: koulujen määrä kasvaa. Kun poikani aloitti koulun kolme vuotta sitten, Brysselissä oli kolme Eurooppa-koulua, ja nyt on neljä. Eurooppa-koulujen suurin sallittu luokkakoko on 32 oppilasta.

On syytä huomauttaa, että monissa Euroopan maissa suurin sallittu luokkakoko on huomattavasti pienempi kuin Eurooppa-kouluissa. Syy aihetta kohtaan tuntemaamme mielenkiintoon on ilmeinen: meidän on kiinnostuttava asiasta, jonka me – siis Euroopan unioni – maksamme. Yli 50 prosenttia näiden koulujen talousarviosta tulee Euroopan unionin varoista. Arvoisa puhemies, päätelmäni on tämä: näiden koulujen avaaminen on järkevää, mutta se ei saa tapahtua opetuksen laadun kustannuksella tai ottamalla ylisuuria määriä lapsia ja nuoria näihin kouluihin.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). - (RO) Eurooppa-koulut tunnustetaan Euroopassa eliittilaitoksiksi, jotka tarjoavat laadukasta koulutusta nuorille. Vuonna 1953 Jean Monnet sanoi, että näiden koulujen tarkoituksena oli saattaa yhteen eurooppalaisia lapsia kansallisuudesta riippumatta ja istuttaa heihin eurooppalainen henki ja yhteenkuuluvuuden tunne, niin että he voivat aikanaan luoda yhtenäisen ja menestyvän Euroopan. Näiden koulujen uudistusohjelmassa on otettava huomioon seuraavat tärkeät seikat. Kaikkia Euroopan unionin 23 virallista kieltä on käytettävä rinnakkain ja lapsilla on oltava mahdollisuus puhua äidinkieltään. Valitettavasti on edelleen joitakin EU:n virallisia kieliä, joita ei puhuta missään Eurooppa-koulussa.

Lisäksi yhtenä Eurooppa-koulujen tavoitteena on lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta lapsiryhmien keskuudessa, saattaa heitä yhteen ja edistää todellisen suvaitsevuuden ja vuoropuhelun syntymistä. Siksi oppilaiden jakaminen kolmeen luokkaan ei mielestäni ole järkevä toimenpide. Ne, jotka kuuluvat viimeiseen luokkaan, "muihin", niin kuin sanotaan, saavat mahdollisuuden käydä koulua vain, jos paikkoja jää yli sen jälkeen, kun kaikki EU:n virkamiesten lapset on otettu oppilaiksi. Tällainen luokittelu on syrjivää, ja ehdotan, että se poistetaan Eurooppa-koulujen perussäännöstä.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). - (PL) Eurooppa-koulun käsitteestä on tullut koko ajan suositumpi. Se on seurausta globalisaatiosta, joka vaikuttaa kaikkeen, koulutukseenkin. Siitä syystä meillä on ohjaava periaate, jota yritämme noudattaa. Siitä juuri ongelmat alkavat. Ratkaisun löytäminen kysymykseen "millainen koulun pitäisi olla" on hyvin vaikeaa. Pitäisikö sen olla eliittikoulu vai kaikille tarkoitettu, pitäisikö sen tyrkyttää omaa toimintatapaansa ja opetussuunnitelmaansa kaikille oppilaille vai pitäisikö sen olla koulu, jolla on tietty suunta mutta joka ottaa huomioon kansalliset ja alueelliset perinteet? Pitäisikö sen olla koulu, jossa oppilaita opetetaan arvostamaan ja kunnioittamaan omia perinteitään, kulttuuriaan, historiaansa, uskontoaan ja kieltään, vai olisiko siellä opetettava avoimuutta muiden kansakuntien kulttuuria kohtaan monikielisyyden ja koko maailman arvostamisen kautta? Periaatteessa on yksi asia, josta ei ole mitään epäselvää. Koska olemme Euroopan unioni, kaikkien jäsenvaltioiden oppilaitosten antamat tutkintotodistukset olisi tunnustettava Eurooppa-kouluissa.

  Mihaela Popa (PPE-DE). - (RO) Minä uskon, että Eurooppa-koulut ovat tulevaisuuden kouluja EU:ssa, sillä niissä otetaan huomioon lisääntynyt liikkuvuus ja globalisaatioprosessi ja annetaan siten jokaiselle oppilaalle mahdollisuus opiskella omalla äidinkielellään, mikä edistää monikielisyyttä.

Olen itse tutkinut tätä koulujärjestelmää. Vierailin vanhimmassa, yli 50 vuotta sitten perustetussa Eurooppa-koulussa Brysselissä ja tapasin yli 40 romanialaista oppilasta, joilla on siellä mahdollisuus opiskella äidinkielellään. On sanottava, että Eurooppa-koulut edistävät sosiaalista osallisuutta, kun eri kansallisuuksia olevat oppilaat voivat tutustua toisiinsa ja auttaa toisiaan.

Haluan erityisesti tuoda esiin sen, miten tehokkaasti ylioppilastutkinto on organisoitu, sillä se kannustaa hyviin tuloksiin ja valmistaa oppilaita tulevaan elämäänsä Euroopan kansalaisina. Mielestäni Eurooppa-koulujen järjestelmää olisi laajennettava kaikkiin jäsenvaltioihin, jotta siitä tulisi osa yhteistä eurooppalaista koulutuspolitiikkaa. Lisäksi kannatan alueellisten Eurooppa-koulujen perustamista ja tukemista siten, että otetaan huomioon yksi Euroopan unionin perusperiaatteista: liikkuvassa, tietoperustaisessa Euroopassa harjoitettava aluepolitiiikka.

  Dumitru Oprea (PPE-DE). - (RO) EU:n politiikka, joka koskee perinteisten koulujen uudistamista ja niiden muuttamista paikallisen ja kansallisen hallintorakenteen omaaviksi Eurooppa-kouluiksi, vaatii mielestäni ennen kaikkea kolmentyyppisiä uudistuksia: laatuun ja tehokkuuteen perustuvaa järjestelmän uudistamista, mihin sisältyy opetussuunnitelman uudistaminen; uudistusten jatkuvuutta, mikä edellyttää aiempien tulosten arviointia ja hyödyntämistä ja niiden sopeuttamista Eurooppa-kouluihin; sekä kolmatta uudistusta, joka perustuisi kaikkien sosiaalisten toimijoiden vastuuseen ja sitoutumiseen.

Tämän viimeisimmän osalta katson, että Eurooppa-koulujen tulisi olla mallina World School -kouluille, joihin tulisi kuulua myös iltapäivätoimintaa. Nuorille pitäisi olla erityisohjelmaa klo 14.30:n ja 17.00:n välillä lukukausien aikana sekä kesälomalla.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). - (RO) Viisikymmenvuotisen olemassaolonsa aikana Eurooppa-koulut ovat osoittautuneet korkeatasoisiksi tulevien sukupolvien kasvattajiksi. Tämänpäiväisessä keskustelussamme meidän pitäisi mielestäni kuitenkin keskittyä enemmän Eurooppa-koulujen sopeuttamiseen nykypäivän vaatimuksiin ottaen huomioon EU:n laajentumisen 27 jäsenvaltion unioniksi sekä globalisaation ja maahanmuuton kaltaiset ilmiöt ja ammatillisen ja maantieteellisen liikkuvuuden lisääntymisen.

Haluan korostaa kahta keskeistä asiaa. Ensinnäkin meidän on tehtävä Eurooppa-kouluista entistä avoimempia kaikille niiden palveluja tarvitseville kansalaisille. Toiseksi tutkintojen tunnustaminen kaikissa Euroopan maissa on mielestäni ensisijainen tavoite.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ihminen käyttää noin kolmanneksen elämästään valmistautuessaan aikuiselämään koulutuksen kautta. Toinen huomioni on se, että Euroopan unionin rakenne – jonka toimintaan osallistumme parhaillaan – vaatii myös riittävää koulutusta. Asiaan liittyy monia teknisiä näkökohtia, kuten opetusvälineet, tutkinnot ja niin edelleen, mutta uudistusten toimeenpanosta vastaavan komission on säilytettävä ajatus monikielisyyteen, yhteisiin periaatteisiin ja kansallisten arvojen kunnioittamiseen perustuvasta koulutuksesta. Tämä on hyvin tärkeää. Koulutus tietenkin vaatii rahallisia investointeja, mutta jos ette anna tukeanne näille investoinneille, joudutte sietämään tietämättömyyttä, joka tulee meille varmasti kalliimmaksi.

Eurooppa-koulu on siis ihailtava hanke, ja annan sille tukeni.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, Eurooppa-koulujen olemassaolo perustuu vuonna 1957 allekirjoitettuun yleissopimukseen. Viimeisten 50 vuoden aikana Euroopassa on tapahtunut monia muutoksia: useita laajentumisia, toimielinten ja erillisvirastojen määrän kasvua sekä työsuhteiden joustavuuden lisääntymistä. Siksi ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Eurooppa-koulujen järjestelmä kaipaisi myös muutoksia ja uudistuksia.

Muutoksia tarvitaan useilla tärkeillä aloilla. itseäni eniten kiinnostava kysymys on oppilasvalinnat, eli oppilaiden luokittelu I-, II- ja III-luokkaan. Pyrkiihän EU toisaalta lisäämään kansalaistensa liikkuvuutta työmarkkinoilla ja poistamaan esteitä, mutta toisaalta se estää eri toimielinten ja yritysten eri puolilta Eurooppaa tulevien potentiaalisten työntekijöiden lasten pääsyn Eurooppa-kouluihin Tiettyjen koulujen täyttyminen on ongelma, johon on löydettävä ratkaisu. Myös erityisopetusta tarvitsevien lasten tilanne vaatii toimia.

Lopuksi pyydän, että harkitsisitte Eurooppa-koulujen perustamista uusiin jäsenvaltioihin.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, Eurooppa-koulujen koulutusfilosofia ja EB-tutkintoon johtava opetusohjelma voisivat toimia monikielisen ja monikulttuurisen koulutuksen mallina kaikille jäsenvaltioille. Eurooppalaisten oppilaitosten välisen oppilasvaihdon lisääntyminen ja maailmantalouden globalisoituminen ovat osoittaneet EB-tutkinnon todellisen arvon, minkä vuoksi myös sen laajentaminen olisi perusteltua. Myös jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden korkeakoulujen olisi tunnustettava kyseinen tutkinto. Valitettavasti tämä ei ole mahdollista ilman huomattavaa lisärahoitusta.

Tällä hetkellä Eurooppa-kouluja pidetään eliittikouluina, joiden ulkopuolelle usein jäävät ne lapset, joiden vanhemmat eivät ole EU:n virkamiehiä. Se, että suurimmalta osalta yhteiskuntaa evätään mahdollisuus hyötyä Eurooppa-kouluista, on vastoin tavoitettamme lisätä Euroopan kansalaisten liikkuvuutta työmarkkinoilla. Jäsenvaltiot yrittävät usein itse luoda uusia koulutusjärjestelmiä, jotka valmistaisivat nuoria paremmin globalisaation ja joustavien työmarkkinoiden tuomiin haasteisiin. Eurooppa-koulujen järjestelmä ja eurooppalainen ylioppilastutkinto ovat sen sijaan olleet olemassa jo kauan, ja mikä tärkeintä, tuottaneet erinomaisia tuloksia, joten meidän kannattaisi ottaa niistä mallia niin paljon kuin mahdollista.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun nyt sekä tämän parlamentin jäsenenä että entisenä rehtorina. Mietin tässä, pitäisikö minun pyytää komission jäseneltä Kallasilta, että hän seuraavassa ministerineuvoston kokouksessa vaihtaisi pari sanaa Britannian opetusministerin kanssa ja kysyisi, olisiko tämän mahdollista ottaa oppia Eurooppa-koulu-mallin onnistumisista. Kenties hän voisi erityisesti harkita mahdollisuutta kumota se katastrofaalinen päätös, jolla Britannian hallitus teki kieltenopetuksesta vapaaehtoista, eli toisin sanoen pudotti eurooppalaisia kieliä brittiläisten koulujen opetussuunnitelmasta.

Toiseksi voisitte muistuttaa häntä siitä, että Eurooppa oli jakautuneena puoli vuosisataa, mutta on nyt ollut uudelleen yhdistyneenä 20 vuotta. Ehkä hän voisi muistuttaa opetussuunnitelman laatimisesta vastaaville neuvonantajilleen, että heidän tehtävänään on muistuttaa tuleville sukupolville Keski- ja Itä-Euroopan historiasta ja kulttuurista, jossa Britannia on perinteisesti ollut hyvin tiiviisti mukana ja tukena.

  Mario Mauro (PPE-DE). - (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, meidän ei pitäisi keskittyä yksinomaan kritisoimaan puolin ja toisin nykyisen hallintomallin puutteita. Mielestäni meidän kaikkien on tämän keskustelun perusteella käsitettävä, mitä tässä on pelissä, eli malli, jota Eurooppa-koulut voivat edustaa eurooppalaisen koulutuksen alueella. Ja koska haluamme voittaa eurooppalaisen koulutuksen haasteet ja toivomme hyvien käytäntöjen pääsevän vallalle, on aivan absurdia ja ristiriitaista, että pidämme jääräpäisesti kiinni hallinnon tasosta ja mallista, joka ei pysty vastaamaan edessämme oleviin haasteisiin. Nähdäkseni tämänpäiväinen keskustelu tarjoaa komissiolle enemmän kuin riittävän kimmokkeen tajuta, että meidän on uudistettava koulujamme rajusti.

  Erna Hennicot-Schoepges, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan esittää kaksi lisäkysymystä komission jäsenelle. Hän ilmoitti joitakin numerotietoja, mutta kyseessä ovat tämänhetkiset luvut. Arvoisa komission jäsen, onko määrärahoihin tulossa lisäyksiä seuraavissa rahoitusnäkymissä? Onko olemassa rahoitusjärjestelmää, jolla varmistetaan, että nämä koulut voivat jatkaa toimintaansa? Juuri tälläkin hetkellä niistä ilmeisesti puuttuu 40 englanninopettajaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen rahoitusongelmien vuoksi. Saanko kysyä, millaista ratkaisua tähän tilanteeseen voidaan odottaa? Toiseksi koulut itse haluaisivat lisää määräysvaltaa. Kannatatteko koulujen määräysvallan lisäämistä vai haluatteko mieluummin säilyttää nykyisen järjestelmän, joka on jäykkä ja soveltuu usein huonosti paikallisiin tilanteisiin?

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, keskustelussa on tuotu esiin monia vakavia ja tärkeitä kysymyksiä.

Ensinnäkin haluan muistuttaa teille, että Eurooppa-koulujen järjestelmä on täysin itsenäinen elin. Se ei perustu vuonna 1958 tehtyyn yleissopimukseen, vaan vuodelta 1953 olevaan perussääntöön. Sillä on oma johtokunta, oma perussääntö, ja kaikki sen säännöt ovat mainitun johtokunnan hyväksymiä. Komissiolla on johtokunnassa vain yksi ääni.

Mitä opetuksen sisältöön tulee, se on yksin johtokunnan vastuulla, ja kaikki edellä mainitut asiat, eri kieliosastojen erilaiset osuudet ja opetussuunnitelma mukaan lukien, ovat täysin Eurooppa-koulujen johtokunnan käsissä. Komissiolla ei siis ole asioihin juurikaan sanottavaa.

Sitten rahoituksesta: tämä on toinen asia, jonka haluan sanoa vastauksena tärkeään kysymykseen. Isäntävaltiot tarjoavat infrastruktuurin. Koulut ovat siis Belgian, Saksan, Ranskan ja muiden rakentamia. Tästä saamme selkeämmän kuvan siitä, miten rajalliset mahdollisuudet meillä on vaikuttaa infrastruktuurin kehittämiseen.

Entä sitten opetuksen sisältö? Arvoisa jäsen mainitsi avauspuheenvuorossaan, että opetuksen laatu on korkea – ja se todella on korkea. Se on yksi Euroopan komission tärkeimmistä painopistealueista, eli pyrimme kaikin tavoin varmistamaan, että taso pysyy korkeana. Eurooppalaisen koulutusjärjestelmän mittapuuna voidaan todella pitää sitä, että Eurooppa-koulut tarjoavat oppilailleen koulutuksen, jota arvostetaan suuresti muuallakin. Minulla ei ole tietoa siitä, että Eurooppa-koulun käyneillä olisi ollut erityisiä vaikeuksia päästä halutessaan yliopistoon.

Opettajat puolestaan ovat osa infrastruktuuria, joten opettajien hankkiminen kouluihin kuuluu jäsenvaltioiden tehtäviin. Englanninopettajat esimerkiksi hankkii Yhdistynyt kuningaskunta; toisin sanoen suuremmilla kielillä on vastaavasti suurempi taakka. Me, komissio, maksamme tästä aiheutuvat toimintakustannukset – tai ne siis maksetaan yhteisön talousarviosta. Tästä syntyy yhdistelmä, jonka tuloksena on varsin kömpelö järjestelmä, ja siksi yhtenä tavoitteena onkin uudistaa järjestelmää ja lisätä selkeyttä vastuunjakoon ja rahoitukseen. Ongelmia on myös Belgiassa, jossa – kuten jo todettiin – yksi neljästä koulusta toimii edelleen väliaikaistiloissa. Neljännen koulun rakentamista on lykätty yhä uudelleen, ja tästä käymme tiiviitä keskusteluja Belgian hallituksen kanssa.

Eurooppa-koulujen avoimuuden osalta toteaisin, että meidän nähdäksemme keskeinen kysymys on EB-tutkinto ja koulujen sertifiointi EB-tutkinnon myöntämistä varten. Me kannatamme tätä ajatusta, jonka johtokunta on periaatteessa hyväksynyt, joten perussääntö on olemassa. Nyt kysymys on siitä, miten tämä toteutetaan käytännössä jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot ovat tässä jälleen avainasemassa. Eri oppilasryhmiä koskeva ongelma ratkeaa jossain määrin tällä.

Tänään tapaan parlamentin ja kuulen teidän näkemyksiänne, joiden mukaan III-luokka olisi kokonaan poistettava. Mutta tapaan myös säännöllisin väliajoin henkilökuntaamme – joka on samankokoinen ryhmä, koostuu useista sadoista henkilöistä – ja heillä on tietenkin selkeä vaatimus, nimittäin että heidän lastensa koulutus on taattava.

Kouluille tarvitaan siis paikkoja – ja tämä vaatimus tuodaan hyvin selvästi esiin niin perustamissopimuksessa, henkilöstösäännöissä kuin asetuksessakin – ja kysymys kuuluukin, mistä nämä muut paikat saadaan, jos niiden täytyy edelleen olla ilmaisia ja ehdottomasti Brysselissä. Tilanne käy koko ajan hankalammaksi. Minulle tämä on hyvin mutkikas kysymys. Tämän komission aloittaessa työtään me vaadimme henkilöstömme puolesta, että avoimuutta on lisättävä. Tuolloin perustettiin oppilasvalintalautakunta ratkaisemaan näitä kysymyksiä.

Tämä on siis kokonaiskuva, ja minun täytyy vielä toistaa, että komission asenne on, että meidän on selkeytettävä talouskysymyksiä ja jaettava taakka selvemmin, meidän on selkeytettävä vastuita ja velvollisuuksia. Sitten voimme pyrkiä löytämään parempia ratkaisuja infrastruktuurikysymyksiin, mutta opetuksen laadusta emme voi tinkiä.

Yksi jäsen nosti esiin kysymyksen erityisopetusta tarvitsevista oppilaista. Sanoitte, että heitä olisi paljon lisääkin, mutta en kyllä tiedä, että ketään olisi hylätty sen vuoksi, että vanhemmat ovat pyytäneet erityiskohtelua: sellaista on aina ollut tarjolla. Jos teillä on faktatietoa siitä, että jossain olisi piilossa erityisopetusta tarvitsevia oppilaita, toimittakaa minulle nämä tiedot ja me otamme ne käsittelyyn.

Parlamentin avustajista muistutan, että tällä hetkellä henkilöstösäännöt eivät koske parlamentin avustajia. He ovat eräänlaista parlamentin jäsenten omaa erityishenkilökuntaa. Mutta tiedätte myös, että parhaillaan käydään neuvotteluja epäselvän tilanteen ratkaisemiseksi ja täsmällisempien sääntöjen laatimiseksi, ja siinä yhteydessä meidän on pohdittava myös, mitä tehdä parlamentin avustajien lasten pääsylle Eurooppa-kouluihin.

Tässä olivat suurin piirtein kaikki esiin nostetut kysymykset. Tietenkin kaikki näistä kysymyksistä – niin uskonto kuin kieliasiat – ovat selkeästi johtokunnan käsissä, ja komissiolla on johtokunnassa vain yksi ääni. Johtokunta ottaa näiden kysymysten käsittelyn hyvin vakavasti. He ovat käyneet aiheesta pitkiä keskusteluja, ja voin vakuuttaa teille, että Eurooppa-koulujen johtokunnan pääsihteeri on hyvin halukas ottamaan huomioon kaikkien kieliryhmien tarpeet ja eri uskonnolliset näkökohdat. Tämä on siis heidän vastuullansa.

Vielä yksi asia: jos parlamentti vain saisi herätettyä jäsenvaltioiden mielenkiinnon ja etenkin jos kaikki Euroopan parlamentin jäsenet, joilla on omia yhteyksiään kotimaassaan, saisivat rohkaistua jäsenvaltioiden opetusministereitä viemään eteenpäin ajatusta eurooppalaisesta ylioppilastutkinnosta, sillä heidän on ratkaisu. Meillä on nyt olemassa säännöt siitä, kuinka edetä EB-tutkinnon kanssa. Nyt on kansallisten ministerien vuoro etsiä kiinnostuneita kouluja. Tiedän, että kiinnostuneita kouluja on paljon, mutta monissa maissa kansalliset viranomaiset eivät ole osoittaneet minkäänlaista kiinnostusta tätä hanketta kohtaan, joka voisi olla todellinen edistysaskel ja myönteinen asia EB-tutkinnon kannalta. Tällöin meillä olisi Eurooppa-kouluja muuallakin kuin Brysselissä – niin uusissa kuin vanhoissa jäsenvaltioissa. Eurooppa-koulut ovat Euroopan symboli. EB-tutkinto ja eurooppalainen koulutus ovat yksi elementti unionimme rakenteessa.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Toivotan kaikille hyvää Euroopan kielten päivää huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) Yhdyn eri ratkaisuehdotuksiin, joita Eurooppa-koulujen uudistamiseksi on esitetty. Minulla on etuoikeutettu rooli Erasmus-ohjelmaa käsittelevänä kehitysyhteistyövaliokunnan esittelijänä, ja kannatan sen vuoksi hyvin ponnekkaasti monikielistä ja joustavaa Eurooppa-koulujen mallia, jossa säilytetään äidinkielellä annettava (ja kyseistä kieltä äidinkielenään puhuvien opettajien antama) opetus mutta joka on samalla sama kaikille ilman luokitteluja.

Eurooppalainen ylioppilastutkinto on ensimmäinen väline, jonka jäljessä tulevat Erasmus-ohjelman tarjoamat mahdollisuudet, joilla voidaan taata opiskelijoiden todellinen liikkuvuus Euroopassa ja myöhemmin koko maailmassa. Tutoroinnilla on ilman muuta tärkeä merkitys vaihto-opiskelijoiden sosiaalisessa, kulttuurisessa ja kielellisessä integroimisessa. Erinomaisen kielitaidon saavuttamista on tuettava intensiivikurssien avulla (niin kuin vuodesta 2001 lähtien joka vuosi 26. syyskuuta järjestettävän Euroopan kielten päivän avullakin on pyritty korostamaan).

Katson, että nykyisten Eurooppa-koulujen ja alueellisten (alemman ja ylemmän perusasteen) koulujen välinen yhteistyö on ehdoton edellytys uuden Eurooppa-koulujen järjestelmän kehittämiselle, mutta en voi kätkeä huoltani Italian alueellisten koulujen puolesta. Uuden "Gelminin uudistuksen" seurauksena ne saattavat kadota kokonaan joistakin pienemmistä, maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevista kunnista.

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Euroopan unionin viime kuukausina toteuttamat toimet ja koulutusjärjestelmän jatkuva kehittyminen ovat merkinneet sitä, että Eurooppa-koulujen roolia ja merkitystä on täytynyt alkaa tarkastella uudesta näkökulmasta. EU:n viimeisin laajentuminen 27 jäsenvaltioon ja sen mukanaan tuoma EU:n henkilöstön määrän lisääntyminen ovat nostaneet uudistetun Eurooppa-koulun painoarvoa.

Parantaaksemme Eurooppa-koulujen tulevaisuudenodotuksia meidän on tartuttava nykyisen järjestelmän haasteina oleviin arkaluontoisiin kysymyksiin ja tunnistettava ongelmat pystyäksemme suunnittelemaan väistämättä edessä olevia muutoksia. Uudestaan laaditulle ja kattavalle Eurooppa-koulujen uudistukselle on siis suurta tarvetta. Näin saadaan lisättyä koulujen kilpailukykyä ja avoimuutta Euroopan tasolla ja suunniteltua niiden toiminnan tarkoitus ajanmukaisemmalla tavalla.

Uudessa järjestelmässä on oltava keskeisenä osana syrjimättömyyden periaatteen toteuttaminen siten, että samalla taataan oppilaiden perusvapaudet. Näin järjestelmä voi toimia täysipainoisesti ja oppilaiden hyödyksi. Eurooppa-koulujen rahoitusta on kuitenkin myös arvioitava uudelleen ottaen huomioon oppilaiden luokitteluun liittyvät mielivaltaiset käytännöt.