Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 8. lokakuuta 2008 - Bryssel

14. Eurooppa-neuvoston valmistelu, myös maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän tilanne (jatkoa)

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Jouyet, hyvät kuulijat, aivan ensiksi haluaisin arvioida neuvoston puheenjohtajavaltio Ranskan roolia.

Kuten ministeri Jouyet juuri sanoi, Ranskan puheenjohtajakaudelle osui ensin Venäjän ja Georgian välinen kriisi ja nyt tämä ennennäkemätön kriisi, maailmanlaajuinen rahoituskriisi. Tämä kriisi ei lähtenyt liikkeelle Euroopasta – se tuli Atlantin toiselta puolen – ja kyse on kriisistä, jota varten meillä ei ole vielä, ja painotan sanaa vielä, tarvittavia sääntöjä Euroopan tasolla, jotta voisimme reagoida normaalilla eurooppalaisella tavalla. Voin todistaa, että puheenjohtajavaltio Ranska ja Nicolas Sarkozy ovat ponnistelleet hurjasti löytääkseen eurooppalaisen vastauksen tähän hätätilanteeseen.

komission puheenjohtaja. – (EN) Rahoituskriisin vakavuus on selvää meille kaikille, ja on aivan oikein, että asiaa käsitellään tärkeimpänä ensi viikolla pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Kriisiin vastaaminen on tärkeä testi rahoitusalalle, jäsenvaltioille, unionille ja sen toimielimille sekä kansainvälisille rahoituslaitoksille. Mukana on hyvin erilaisia toimijoita – pankkeja ja muita rahoituslaitoksia, valvontaviranomaisia, EKP ja muut keskuspankit, kansalliset hallitukset, komissio – joten tarvitsemme koordinointia. Ja tilanne muuttuu hyvin nopeasti, joten tarvitsemme nopeutta.

Viime viikolla peräänkuulutin koordinoitua eurooppalaista vastausta, koska olen vakuuttunut siitä, että ilman sitä Euroopan on paljon hankalampi päästä yli kriisistä. Tällä hetkellä minua kannustaa jäsenvaltioiden päättäväisyys ryhtyä yhdessä toimiin, minkä 27 jäsenvaltion ja minun itseni maanantaina antama julkilausuma, euroryhmän kokous ja Ecofin-kokous osoittivat. Mutta en ole vielä tyytyväinen – voimme ja meidän täytyy tehdä enemmän.

Erityisesti kiirehdin jäsenvaltioita pyrkimään todelliseen koordinointiin, jotta sekä niiden keskinäistä että niiden ja unionin toimielinten välistä yhteistyötä voitaisiin parantaa. Kyllä, julkiset tahot ovat ryhtyneet toimiin – tosin pääasiassa kansallisesti, koska raha ja toimivalta löytyvät sieltä. Tämä heijastaa sitä tosiasiaa, että tämä on valtioiden muodostama unioni, ei yksi valtio, ja tilanteet vaihtelevat ainakin jonkin verran. Jäsenvaltioiden toimet ovat olleet suurimmaksi osaksi tehokkaita. Jäsenvaltioiden on kuitenkin toimittava yhteisten periaatteiden ja yhteisesti sovitun kehyksen mukaisesti sekä huomioitava toimiensa rajatylittävät vaikutukset.

Käytän tilaisuuden hyväkseni ja ilmaisen olevani tyytyväinen Yhdistyneen kuningaskunnan tänään ilmoittamiin toimenpiteisiin, jotka ovat linjassa niiden periaatteiden kanssa, joista Ecofin-kokouksessa eilen sovittiin.

Toki on paljon asioita, joita teemme parhaillaan ja joita meidän on vielä tehtävä unionin toimielimissä niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkällä aikavälillä.. Mielessäni olevat ehdotukset ovat konkreettisia, käytännöllisiä ja realistisia.

Haluan tehdä tämän selväksi: vaikka se kuinka houkuttelisi, nyt ei ole aikaa eikä tilaa poliittiselle teeskentelylle tai sille, että yritettäisiin tehdä vaikutus yleisöön ja julkistettaisiin suuria aloitteita, joita ei ole mitään mahdollisuuksia toteuttaa. Markkinat rankaisisivat tällaisesta käytöksestä välittömästi ja kustannukset koituisivat talouden toimijoiden ja pääasiassa veronmaksajien maksettaviksi. Nyt on aika yhdistää kunnianhimoiset tavoitteet realismiin ja vastuullisuuteen.

Haluaisin tässä yhteydessä antaa tunnustusta EKP:lle, joka on osoittanut olevansa maailmanlaajuisesti itsevarma ja tehokas toimija, jonka pääasiallinen vahva tuki on euro.

Komissio on hoitanut tehtävänsä perusteellisesti. Valtiontukia ja kilpailua koskevat säännöt ovat osoittautuneet tärkeiksi välineiksi, joilla taataan oikeudenmukainen toimintaympäristö. Uhka siitä, että jonkun jäsenvaltion toimet aiheuttaisivat kielteisiä seurauksia jossakin toisessa jäsenvaltiossa, lisää näiden sääntöjen merkitystä entisestään. Samalla komissio on osoittanut, että se kykenee toimimaan nopeasti ja riittävän joustavasti. Olen tyytyväinen siihen, että valtiontukea koskevien sääntöjen hyödyllisyys sekä komission tapa soveltaa niitä tunnustetaan Ecofin-neuvoston päätelmissä. Komissio aikoo pian esitellä linjaukset, joissa määritetään laaja-alainen kehys, jonka mukaisesti voitaisiin pikaisesti arvioida valtion tukien yhteensopivuus pääomapohjan vahvistamisen ja takuujärjestelmien kanssa.

Aiomme myös esitellä ensi viikolla kaksi lainsäädäntöehdotusta. Ensinnäkin tavoitteena on edistää talletustakuujärjestelmien lähentymistä. Vahvemmat ja yhtenäisemmät säännöt ovat tällä alalla tärkeä osa strategiaa, jonka avulla kriisistä selvitään. On hienoa, että Ecofin-neuvosto päätti toteuttaa ehdotuksemme talletustakuun kaksinkertaistamisesta asettamalla yleisen alarajan 50 000 euroon. Useimmat jäsenvaltiot nostivat sen jopa 100 000 euroon.

Toiseksi aiomme antaa ehdotuksen sen varmistamiseksi, että eurooppalaiset rahoituslaitokset eivät joudu kirjanpitosääntöjen ja niiden tulkinnan vuoksi huonompaan asemaan kuin kansainväliset kilpailijansa. Viime viikolla tapasin eurooppalaisten pankkien edustajia, jotka totesivat yksimielisesti, että tämä on vakava ongelma niille. Komission tehtävänä on ollut lisätä tietoisuutta toimien ja poliittisen impulssin tarpeellisuudesta. Vaikuttaakin siltä, että joidenkin jäsenvaltioiden asettamat esteet on vihdoin poistettu.

Lisäksi on huomioitava keskipitkä ja pitkä aikaväli; toimenpiteillä on voitava palauttaa rahoitusmarkkinoiden vakaus ja kestävyys. Olen sanonut tämän aiemmin ja sanon tämän jälleen: maksuvalmiuden lisäksi meidän on myös pönkitettävä vakuuttavuutta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Palon sammuttaminen ei riitä. Tätä työtä komissio on tehnyt siitä lähtien, kun kriisi vuosi sitten alkoi.

Jäsenvaltioiden on osoitettava, että olemme ottaneet opiksi menneistä voidaksemme luoda oikeanlaisen sääntelykehyksen kriisin riskien minimoimiseksi. Ecofin-neuvoston viime vuonna hyväksymän tiekartan edistymistä on seurattava tarkasti.

Haluan korostaa erityisesti kolmea seikkaa. Ensinnäkin haluaisin, että neuvosto ja parlamentti antavat todellisen mahdollisuuden viime viikolla esittelemällemme ehdotuksellemme, joka koskee vakavaraisuutta. Toiseksi aiomme ensi viikolla esitellä luottoluokituslaitoksia koskevan ehdotuksen, kuten olemme ilmoittaneet. Tiedän voivani tässäkin luottaa tukeenne, jotta asian käsittelyä voidaan nopeuttaa. Kolmanneksi aiomme myös tarkistaa joulukuussa 2004 antamaamme suositusta johtajien palkkioista, jonka jäsenvaltiot jättivät valitettavasti huomioimatta. Tai oikeastaan – sanottakoon reiluuden nimissä – vain yksi jäsenvaltio päätti noudattaa jossain määrin komission joulukuussa 2004 antamia suosituksia. Tämä osoittaa hyvin, millaista vastustusta olemme kohdanneet tällä alalla muutamien viime vuosien aikana.

Viimeinen huomio koskee enemmänkin järjestelmää kokonaisuutena. Meidän pitää tarkastella syvällisemmin rahoitusalan sisämarkkinoiden valvontaa unionissa. Euroopan unionissa on yli 8 000 pankkia, mutta kaksi kolmasosaa unionissa toimivien pankkien omaisuudesta on 44:n rajojen yli toimivan laitoksen hallinnassa. Jotkut niistä toimivat jopa 15 jäsenvaltiossa. Näin sisämarkkinat toimivat – mutta useassa maassa toimivien pankkien täytyy hallita kunkin jäsenvaltion erilaiset valvontajärjestelmät, eivätkä kansalliset valvontaviranomaiset voi valvoa kaikkea pankkitoimintaa kansallisten rajojen ulkopuolella. On siis järkevää poistaa unionin laajuisten markkinoiden ja kansallisten valvontajärjestelmien välinen ristiriita. Jos useassa maassa toimivaan pankkiin kohdistuu paineita, kansallisten valvontaviranomaisten kanssa on mahdollista löytää pikaisia rinnakkaisratkaisuja, kuten viime viikot ovat osoittaneet, mutta rehellisesti sanottuna se ei ole helppoa.

Tiedän, että joudumme käymään tässä asiassa raskaan taistelun joidenkin jäsenvaltioiden kanssa. Keskustelut, joita neuvostossa käydään tällä hetkellä Solvenssi II -direktiivistä, osoittavat, miten suurta vastustusta kaikki yritykset parantaa rajatylittävää valvontaa yhä saavat osakseen.

Se, mitä ehdotamme Solvenssi II -direktiivissä sekä vakavaraisuusdirektiivissä, on ehdoton minimi. Itse olen vakuuttunut, että meidän pitäisi mennä paljon pidemmälle.

On siis tärkeää korostaa tätä asiaa. Kun komissio puhuu sen puolesta, että valvonnalle pitäisi olla yhteinen lähestymistapa unionissa, emme tee sitä sen vuoksi, että tarkoituksemme olisi haalia lisää toimivaltaa. Teemme sen todellisen tilanteen takia – ja todellisuus on sitä, että melkein kahteen kolmasosaan Euroopan unionin pankkien omaisuudesta liittyy jo nyt rajatylittävä ulottuvuus. Tämä tarkoittaa eurooppalaista ulottuvuutta, ja meidän täytyy vastata tähän eurooppalaiseen ulottuvuuteen todellisella eurooppalaisella ratkaisulla.

Näin ollen meidän on aloitettava mietintäprosessi yhteisen maaperän löytämiseksi. Siksi aion perustaa korkean tason työryhmän tutkimaan, mikä olisi oikeanlainen rakenne sen varmistamiseksi, että rahoitusmarkkinat vastaavat sisämarkkinoiden todellisuutta ja että valvontaviranomaiset voivat tehdä yhteistyötä tarttuakseen useissa maissa toimivien pankkien muodostamaan haasteeseen. Voin ylpeänä ilmoittaa teille tänään, että Jacques de Larosière, entinen IMF:n toimitusjohtaja, Ranskan pankin pääjohtaja ja EBRD:n pääjohtaja on suostunut pyyntööni ryhtyä tämän ryhmän puheenjohtajaksi. Työryhmä on riippumaton, ja se koostuu alan korkean tason asiantuntijoista. Uskon, että heidän ajatuksensa voivat ruokkia yleistä mietintäprosessia ja luoda toivottavasti myös joitakin pitkän aikavälin ratkaisuja.

Vallitseva kriisi on osoittanut, että meidän on tarkistettava kokonaisvaltaisesti rahoitusmarkkinoita koskevia sääntely- ja valvontasääntöjämme. Tämä koskee myös riskirahastoja sekä pääomasijoittamista, kuten parlamentti on korostanut. Aiomme siis palata näihin kysymyksiin. Toivon vain, että jäsenvaltiot – kaikki niistä – osoittavat samanlaista tahtoa kuin parlamentti ja komissio.

Kertaan pääkohdat: Lyhyellä aikavälillä meidän on varmistettava, että pelastusoperaatiot ja muut julkiset toimenpiteet toteutetaan koordinoidusti ja johdonmukaisesti unionissa. Kun komissio soveltaa pikaisesti valtiontukia koskevia sääntöjä, luottamus jäsenvaltioiden välillä paranee, joten aiomme luoda linjaukset hyvin nopeasti. Ensi viikolla annamme ehdotukset talletustakuujärjestelmistä ja kirjanpitosäännöistä.

Keskipitkällä aikavälillä on korostettava kolmea toimenpidettä: viime viikolla annettu ehdotus vakavaraisuusdirektiivistä, tulevat ehdotuksemme luottoluokituslaitoksista sekä johtajien palkkioista vuonna 2004 antamiemme suositusten tarkistaminen.

Ja pidemmällä aikavälillä mainitsemani korkean tason työryhmän pitäisi luoda perusta rajatylittävästä valvonnasta sopimiselle.

Kaikki nämä toimenpiteet sekä se, että jäsenvaltiot toimivat koordinoidusti ja johdonmukaisesti, osoittavat, että Euroopan unioni puuttuu todellisiin ongelmiin. Luottamuksen osalta vaikutukset ovat vielä suurempia, jos toimielimet voivat osoittaa, että ne aikovat päättäväisesti ja määrätietoisesti ryhtyä nopeasti toimiin.

Komission puolesta haluaisin kertoa teille, että olemme päättäneet perustaa komission jäsenten kollegion sisälle pysyvän ohjausryhmän käsittelemään rahoituskriisiä. Ryhmään kuuluvat komission jäsenet Almunia, McCreevy ja Kroes, ja toimin itse sen puheenjohtajana. Haluan pitää linjan auki parlamentin suuntaan näissä kysymyksissä. Tiedän, että parlamentti on jo viestittänyt suhtautuvansa avoimesti ehdotusten käsittelyn vauhdittamiseen, ja toivon, että voimme tehdä yhteistyötä tämän hyvin tärkeän ja arkaluontoisen asian parissa, koska rahoitusmarkkinoiden vakaus on yhteinen etu. Meillä on velvollisuus näyttää, että olemme päättäneet yhdessä kohdata tämän hyvin vaikean ja kiireellisen tilanteen.

Kuten neuvoston puheenjohtaja juuri korosti, kansainvälinen ulottuvuus on kaikessa tässä ratkaiseva tekijä. Meidän pitää löytää ratkaisuja Euroopassa, mutta meidän pitää työskennellä myös kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

Panen erityisen tyytyväisenä merkille presidentti Sarkozyn ehdotuksen kansainvälisestä konferenssista. Se on oikea tie eteenpäin. Mitä paremmin julkiset viranomaiset voivat toimia yhteisymmärryksessä toistensa kanssa, sitä tehokkaampia toimemme ovat ja sitä pienempi on mahdollisuus, että nuo toimet vaarantavat reilun kilpailun ja Euroopan unionin yhdentymisen saavutukset.

Pääpaino on rahoituskriisissä, mikä on aivan oikein. Olisi kuitenkin virhe, jos Eurooppa tämän tuloksena pysähtyisi vähitellen. Tänä syksynä meidän on edistyttävä ratkaisevasti kahdella muullakin alalla. On itse asiassa monia muitakin asioita, mutta ajan puutteen vuoksi puhun lyhyesti vain kahdesta, eli ilmastonmuutos- ja energiapaketista ja Lissabonin sopimuksesta.

Ensin ilmastonmuutos- ja energiapaketti. Ne, jotka luulevat, ettei tätä politiikkaa kannata toteuttaa talouden laskusuhdanteessa, ovat väärässä. Kyseinen paketti on keskeinen asia Euroopan tulevan hyvinvoinnin kannalta. Ilman sitä kustannukset ovat suuremmat myöhemmin, olemme haavoittuvaisempia energiapulan edessä ja menetämme mahdollisuuden valloittaa joitakin suuria uusia markkinoita. Toki yritykset pelkäävät, että muutos aiheuttaa ylimääräisiä kuluja. Se on täysin ymmärrettävää. Mutta olen vakuuttunut siitä, että voimme keksiä keinon vakuuttaa teollisuudenalat siitä, etteivät ne joudu huonompaan kilpailuasemaan.

Aion patistaa Eurooppa-neuvostoa jatkamaan toimia ja pysymään aikataulussa, jota parlamentti noudattaa ja josta puheenjohtajavaltio Ranska on niin tehokkaasti pitänyt kiinni. Panen tyytyväisenä merkille neuvoston puheenjohtajan äsken esittämät huomiot. Parlamentin menettelyssä edistyttiin eilen merkittävästi. Luonnollisesti olemme nyt vasta toimielinten välisten neuvottelujen alkuvaiheessa. Komissio on valmis olemaan rakentavasti mukana, jotta päästäisiin sellaiseen sopimukseen, joka saisi mahdollisimman laajan tuen sekä neuvostossa että parlamentin täysistunnossa.

Lopuksi Lissabonin sopimuksesta. Nyt ei ole oikea aika päättää, mikä olisi oikea tie eteenpäin. Nyt on aika palauttaa mieliin, että viime viikot ja kuukaudet ovat jälleen kerran osoittaneet, miten paljon unioni tarvitsee Lissabonin sopimusta. Ihan totta, voimmeko tulevaisuudessa ratkaista esimerkiksi Venäjän ja Georgian välillä nähdyn kriisin tapaisia kriisejä, jos neuvoston puheenjohtaja vaihtuu kuuden kuukauden välein? On itsestään selvää, että tarvitsemme lisää vakautta. On itsestään selvää, että tarvitsemme enemmän johdonmukaisuutta. On itsestään selvää, että tarvitsemme suurempaa tehokkuutta unionin päätöksenteossa. Tarvitsemme tehokkaampaa unionia, demokraattisempaa unionia, unionia, joka puhuu selkeällä äänellä kansainvälisillä näyttämöillä. Tämän takia olen sitä mieltä, että meidän pitää pysyä lupauksessamme ratifioida Lissabonin sopimus.

Nämä eivät ole tavanomaisia aikoja. Nämä ovat ennennäkemättömiä aikoja, mikä edellyttää, että me kaikki – komissio, neuvosto ja parlamentti – tartumme tähän mahdollisuuteen. Meidän pitää yhdessä vaatia ja työstää eurooppalaista vastausta rahoituskriisiin. Olemme sen velkaa kansalaisillemme.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kuulijat, rahoituskriisi, joka on yllättäen iskenyt talouksiimme, on erittäin huolestuttava. Se on huolestuttava talouksiemme kannalta, se on huolestuttava työpaikkojemme kannalta ja se on ennen kaikkea huolestuttava niiden miljoonien ihmisten kannalta, jotka ovat tehneet kovasti työtä ja säästäneet varmistaakseen, että saavat eläkettä ja voivat jättää pienen perinnön lapsilleen, ja jotka nyt huomaavat, että heidän työnsä hedelmät ovat yhtäkkiä huvenneet tai haihtuneet ilmaan. Musta maanantai, joka koetteli maailman pörssejä tällä viikolla, osoitti jälleen kerran, että markkinat voivat kadottaa täysin yhteyden todellisuuteen ja että rahoitusjärjestelmistä on tullut hankalia valvoa.

Kriisiin on useita syitä. Euroopan komissio on oikeassa korostaessaan, että suuri osa vastuusta kuuluu USA:n viranomaisille. Meidän pitää vaatia heiltä selitystä. Komissio on oikeassa. Euroopan pitää kuitenkin myös toimia, käydä käsiksi kriisiin ja ottaa siitä opiksi.

Näinä vaikeina aikoina jäsenvaltiot ajattelevat vaistomaisesti ensin itseään. Euroopan johtajina meidän pitää kuitenkin pyrkiä ensisijaisesti yhdistämään voimamme, jotta rahoituskriisi ei pääsisi vaikuttamaan liikaa reaalitalouteen. Meidän pitää kaikin tavoin ennalta ehkäistä se, että kriisi aiheuttaa liian vakavia ja liian pitkäaikaisia vaikutuksia yrityksille, erityisesti pk-yrityksille. Hyvät komission ja neuvoston puheenjohtajat, pelkään, että pienet ja keskisuuret yritykset häviävät kriisissä eikä kukaan välitä. Tarvitsemme tukiohjelman pk-yrityksiä varten.

Meidän pitää varmistaa, että kansalaistemme luottamus pankkijärjestelmään säilyy, emmekä saa antaa periksi tälle paniikin aallolle, sillä se vain vauhdittaisi syöksykierrettä alaspäin. Näin ollen kehotan jäsenvaltioita toimimaan koordinoidusti ja päättäväisesti niin, että kriisi ei vaikuta eläkkeisiin, työllisyyteen ja kasvuun Euroopassa.

Kuten neuvoston puheenjohtajavaltio, jolle annoimme suosionosoitukset sen päättäväisestä työstä, ryhmämme uskoo, ettei yksipuolinen lähestymistapa vie eteenpäin maailmanlaajuisessa kriisissä. Rahoitusmarkkinoiden valvonta ei selvästikään toimi. Siksi meidän on luotava Euroopan tason valvontajärjestelmä. Jälleen kerran Euroopan on näytettävä esimerkkiä muulle maailmalle. Nykyinen valvonnan puute aiheuttaa vakavan ongelman. Luottoluokituslaitosten kyvyttömyyttä toimia yleisen edun puolesta ja julkaista maailmalaajuisten rahoitusmarkkinoiden pääasiallisten toimijoiden todelliset maksuvalmiustasot ei myöskään voida enää suvaita.

Lisäisin myös, että tällä hetkellä miljoonat kansalaisemme kokevat epävarmuutta ja turvattomuutta. Näin ollen ryhmämme ei voi mitenkään hyväksyä sitä, että laitoksensa konkurssiin ajaneet johtajat eivät joutuisi vastaamaan seurauksista. Tässäkin ihmisten on kannettava vastuunsa.

Haluaisin toistaa sen, mitä ministeri Jouyet sanoi: on aika ryhtyä toimiin. Tarvitsemme yhteisiä toimia, tarvitsemme rohkeutta ja yhteisvastuuta kaikilta 27 jäsenvaltiolta, jotta luottamus talouteemme saataisiin palautettua.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Eurooppa-neuvosto keskustelee myös Lissabonin sopimuksesta. Haluaisin kehottaa kaikkia niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet sopimusta, tekemään niin mahdollisimman nopeasti, jotta jokainen valtio ilmaisee lopullisen kantansa asiaan. Tiedän, että tässä istuntosalissa on henkilöitä, jotka eivät näe sen arvoa, mutta en ole heidän kanssaan samaa mieltä.

Ymmärrämme Irlannin tilanteen, ja ymmärrämme, että Irlannin hallitus tarvitsee aikaa reagoidakseen kansalaistensa äänestyksen tulokseen, jota kunnioitamme. Mutta vaikka Euroopan unioni on valmistautunut olemaan kärsivällinen ja ymmärtäväinen, nykyinen tilanne ei voi jatkua keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Näin ollen kehotan Eurooppa-neuvostoa näyttämään tarvittavaa poliittista tahtoa sen jälkeen, kun tilanne on arvioitu lokakuussa, jotta ehdottamanne tiekartta ja tarkka aikataulu hyväksyttäisiin joulukuussa.

Kehotan Eurooppa-neuvostoa myös kantamaan vastuun päätöksistään: joko sovelletaan Lissabonin sopimusta, jolloin sitä sovelletaan kaikkiin, tai sitten sovelletaan Nizzan sopimusta kaikkiin toimielimiin. Euroopan parlamentin paikkamäärä tietenkin vähenee ja sillä on vähemmän toimivaltaa kuin Lissabonin sopimuksen mukaan, mutta myös Euroopan komission jäsenmäärä on pienempi kuin jäsenvaltioiden määrä. Tällä hetkellä sovelletaan Nizzan sopimusta. Se on myös totta. Kaikilla poliittisilla päätöksillä on hintansa, ja jos unioni haluaa olla uskottava, sen on kannettava vastuu poliittisista päätöksistään, koskivatpa ne sitten rahoituskriisiä tai unionin toimielimiä.

Halusin lisätä, arvoisa puhemies, hyvä komission puheenjohtaja ja hyvä neuvoston puheenjohtaja, että näinä vaikeina aikoina meidän on edettävä varovaisesti käsiteltävänä olevan energia- ja ilmastopaketin kanssa. Meidän on pidettävä kiinni yleisistä linjauksista, mutta emme saa säikäyttää yrityksiä, jotta ne jatkavat investointejaan.

Niille, jotka eivät ole tästä samaa mieltä, sanon vain, että hoidin itse hyvin pahaa kriisiä; hullun lehmän tautia. Puolentoista vuoden ajan elimme epävarmuudessa. Meidän pitää vakuutella, hyväksyä järjestelmä ja jatkaa sitä ympäristön ja maapallomme vuoksi, mutta meidän pitää myös hyväksyä se, mitä rahoituksen alalla tapahtuu. Jos tarvitsemme yhden vuoden lisää, käytämme yhden vuoden lisää päästäksemme siihen, mitä meidän pitää tehdä säästääksemme maapallon ja varmistaaksemme lapsillemme ja lastenlapsillemme tulevaisuuden.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa puhumalla Irlannin kansanäänestyksestä eli Lissabonin sopimuksesta. Olette oikeassa, hyvä komission puheenjohtaja, tarvitsemme sopimusta enemmän kuin koskaan. Siksi olen sitä mieltä, että tarvitsemme myös vankan perustan sen voimaan saattamiselle. Tämä edellyttää sitä, että Irlannin kansa ja irlantilaiset äänestäjät saadaan taivuteltua äänestämään sopimuksen puolesta.

Jos Irlannin hallitus ei onnistu tässä ennen Euroopan parlamentin vaaleja, joudumme päättämään seuraavan Euroopan parlamentin sekä komission kokoonpanosta Nizzan sopimuksen perusteella. Ongelmat kuitenkin jatkuvat tämänkin jälkeen, koska tarvitsemme niitä uudistuksia. Tarvitsemme niitä laajentuaksemme ja tarvitsemme niitä kriisien ratkaisemiseksi, kuten olemme jälleen kerran huomanneet, ja meillä on riittävästi aikaa ennen seuraavan kansanäänestyksen järjestämistä Irlannissa selvittää, mistä lähteistä Lissabonin sopimuksen vastainen kampanja tarkalleen ottaen saa rahoitusta – CIA:lta, Yhdysvaltain sotateollisuudelta vai mistä lie.

(Välihuutoja)

Kuunnelkaa: ihmiset, joista puhuin, keskeyttävät jo puheenvuoroni. Tiedämme, mistä he saavat rahansa. Tutkimme asian paljon tarkemmin, voitte olla varmoja siitä!

Arvoisa komission puheenjohtaja, kuvailitte oikein kriisiä, jossa nyt olemme, mutta puheenvuorostanne voidaan esittää paljon muitakin huomioita. Älkää olko vihainen minulle, mutta minun on todettava, että vaikka puheessanne oli paljon hyvää, yksi asia sai minut huolestumaan: kyse on sen ohjausryhmän kokoonpanosta, jota olette perustamassa kriisiä pohtimaan. On itsestään selvää, että olette itse ryhmän jäsen, ja on myös asianmukaista, että niinkin ammattitaitoinen komission jäsen kuin Almunia kuuluu siihen. Nyt kerroitte kuitenkin, että haluatte myös komission jäsen McCreevyn osallistuvan ohjausryhmään ja käsittelevän tätä kriisiä. Jos joku tässä parlamentissa ja komissiossanne joskus on puhunut harhaanjohtavasti markkinoiden radikalismin puolesta, se on kyllä komission jäsen McCreevy.

(Suosionosoituksia)

Edes parhaalla tahdolla ette voi muuttaa tuhopolttajaa palomieheksi! Se vain ei onnistu. Mitä taas tulee komission jäsen Kroesiin, mainitsitte, että Euroopassa on 8 000 pankkia. Miksi emme kysyisi komission jäsen Kroesilta, mitä mieltä hän on Euroopan unionin julkisesta pankkijärjestelmästä. Omassa maassani on julkisia pankkeja, joiden valtiontakuut ovat pienemmät kuin takuut, joita useat valtiot tällä hetkellä antavat yksityispankeille. Omassa maassani komissionne jäsen Kroes on juuri lopettanut säästöpankit – vieläpä Nordrhein-Westfalenin osavaltion hallituksen avulla! Kriisistä ei päästä yli siten, että laitetaan kissa vahtimaan kerma-astiaa!

Vuosien ajan meidän on pitänyt kuunnella uusliberalistista oppia, jonka mukaan markkinat ratkaisevat kaikki ongelmat. Vuosien ajan meille on kerrottu, että markkinoiden vaikutukset "valuvat alaspäin" ja lopulta kaikki hyötyvät. Oikeasti on kuitenkin käynyt niin, että ne, joiden oletettiin hyötyvän tästä kaikesta, eli veronmaksajat, joutuvatkin maksamaan laskun. Tämä on todettava tällaisessa kriisissä.

Talo on tulessa ja tuli on sammutettava. Toimenpiteet ovat oikeita – ja olette oikeassa, niitä on koordinoitava kaikkialla Euroopassa – koska meidän pitää palauttaa luottamus ja usko, koska meidän pitää voittaa pelot, muutoin pelosta tulee itseään toteuttava ennustus ja se vain nopeuttaa romahdusta, jonka pyrimme välttämään. Tuemme näitä toimenpiteitä, mutta haluaisin lisätä seuraavaa: jos talo on juuri palanut maan tasalle, emme voi rakentaa sitä juuri sellaiseksi kuin se oli ennen paloa. Uuden talon on oltava erilainen. Se on rakennettava kestävälle pohjalle, pohjalle, jolla on selvät säännöt.

Kielin maailmantalouden instituutin johtaja Dennis Snower, joka ei kuulu radikaaliin sosialistiliikkeeseen, esitti asian hyvin eräässä haastattelussa todetessaan, että rahoitusmarkkinoiden sääntely ei ole ollut riittävää eikä asianmukaista ja että sen vuoksi järjestelmä ei toiminut. Kyllä hän tietää, mistä puhuu. Kuitenkin ne, jotka jo vuosia ovat pyytäneet mahdollisuutta luoda sääntelyä, ovat joutuneet kuuntelemaan sieltä salin oikealta laidalta väitteitä, että he ovat jämähtäneet 1800-luvulle. "Menneisyyden ääni", sanoi parlamentin jäsen Watson vaatimuksistani parlamentissa hiljattain käydyssä keskustelussa, kun vaadin sääntelyä ja avoimuutta ja kuin puhuin luottoluokituslaitoksista ja säännöistä tämän saavuttamiseksi. No menneisyyden äänellä on jotain sanottavaa: menneisyyden sääntöjä tarvitaan tulevaisuudessa. Tämä on yksiselitteinen vastaus, jonka annamme vastapainona uusliberalistiselle valtavirralle, joka on perinteiseen tapaan hajonnut.

(Suosionosoituksia)

Edessämme nyt olevista vaikeuksista ei ole kovin helppo selvitä. Se vaatii pitkän ajan. Tuon pitkän ajan aikana meidän pitää estää ennen kaikkea yksi asia: tulevaisuudessa ei pidä toistaa sitä, mikä on johtanut tämänhetkisiin hyvin vakaviin tapahtumiin. Näin ollen meidän on sääntöjä laatiessamme pohdittava hyvin yksityiskohtaisesti joidenkin keinottelutyyppien kieltämistä lailla.

Kukaan ei voi kertoa minulle, missä määrin on moraalisesti oikeutettua lyödä vetoa elintarvikepulan puolesta kansainvälisillä rahoitusfoorumeilla siten, että elintarvikkeiden hinnat nousevat, koska elintarvikeyhtiöiden tuotantolaitoksiin tehdyt investoinnit tuottavat suuren voiton. Elintarvikepula aiheuttaa nälkää, mutta toisen ihmisen nälkä on toisen voitto. Tämä järjestelmä on kieroutunut. Tämä on estettävä lailla. Arvoisa komission puheenjohtaja, ehkä tämä on sellainen asia, jota kokoamanne rahoitusmarkkinarakennetta pohtiva korkean tason ohjausryhmä voisi käsitellä.

Lopuksi haluan onnitella teitä, koska se on hyvä päätös. Haluan kuitenkin myös sanoa, että parlamentti kehotti teitä toimimaan näin jo kolme vuotta sitten Muscatin mietinnössä. Kolmen vuoden ajan olette jättäneet tuon pyynnön huomioimatta. Tartutte asiaan myöhässä, mutta onnittelut siitä, että ainakin olette tarttumassa siihen.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa seuraavaa neuvoston puheenjohtajalle: Ensi viikolla pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa teidän on edettävä Lissabonin sopimusta koskevissa keskusteluissa. Teidän on oltava rakentavia, mutta kuitenkin hienotunteisia niitä maita kohtaan, jotka eivät vielä ole ratifioineet. Teidän täytyy hyväksyä Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus – vaikkakin meidän pitää edelleen etsiä järjestelmiä koulutettujen tulokkaiden löytämiseksi ja maahanmuuton hallitsemiseksi – ja teidän pitäisi keskustella edistymisestä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Kukaan ei voi kuitenkaan erehtyä siinä, mikä on kaikkein kiireellisin asia käsiteltäväksi tässä huippukokouksessa. Myrsky piiskaa maailman rahoitusmarkkinoita, ja sen vaikutukset tuntuvat kaikkialla Euroopassa työpaikkojen menettämisenä, eläkkeiden hupenemisena sekä säästöjen vaarantumisena. Kansalaisemme ovat huolissaan. Edessämme olevat haasteet saattavat olla suurimmat moneen sukupolveen, ja ne kasvavat salamannopeasti. Juuri tällaisina hetkinä unionimme merkitys määritetään. Tarvitsemme yhteisen vastauksen. Emme voi ylläpitää tilannetta, jossa jäsenvaltiot yllättävät toinen toisensa tekemällä yksipuolisia päätöksiä, jotka kuitenkin vaikuttavat monenvälisesti. Eurooppa tarvitsee koordinoitua ja johdonmukaista politiikkaa rahoitusalan tappiosuman pysäyttämiseksi, avoimuuden ja hyvien käytäntöjen luomiseksi sekä tulevien huolien ennaltaehkäisemiseksi.

Jotkut luulevat voivansa nyt stepata kapitalismin haudalla. Ratkaisut eivät kuitenkaan löydy suljetuista markkinoista tai suunnitelmataloudesta. Siten vain huijattaisiin unionin kansalaisia. Jos rakennatte talonne tältä pohjalta, hyvä Martin Schulz, siitä tulee olkitalo. Emme ole todistamassa tässä markkinatalouden epäonnistumista. Ennemminkin on kyse markkinoiden liiallisesta sitomisesta ja sääntelystä. Rahoitusmarkkinat ovat nykyään vähemmän velkaa Adam Smithille kuin Täyskäsi-kidille. Yksittäisiä pankkiireja, kauppiaita ja ylimyyntiä harrastaneita voidaan varmasti syyttää, mutta kyse on yhtä lailla siitä, etteivät hallitukset ole kyenneet varmistamaan avoimuutta ja rehellisyyttä näiden toiminnassa.

Liberaalidemokraatit ovat pitkään varoittaneet vaaroista, jotka yllättivät tietämättömän neuvoston sekä hankalassa asemassa olevan komission. Viime toukokuussa hyvä ystäväni Otto Graf Lambsdorff allekirjoitti yhdessä Jacques Delors'in ja muiden kanssa neuvoston puheenjohtajavaltio Slovenialle osoitetun kirjeen. Kirjeessä korostettiin vakavaa uhkaa siitä, että pankkien nykyiset menettelytavat johtavat talouden romahtamiseen. Kirjeessä sanotaan: "Kunnollinen kapitalismi edellyttää tehokasta julkista politiikkaa. Voiton tavoittelu on markkinatalouden ydin, mutta jos kaikki on myytävänä, sosiaalinen yhteenkuuluvuus katoaa ja järjestelmä hajoaa." Eurooppa reagoi hitaasti noihin varoituksiin. Sen täytyy nyt tehdä kaikkensa saadakseen järjestelmän uudelleen toimimaan.

Liberaalit ja demokraatit toivovat, että Ecofin-neuvoston päätelmät luovat perustan sopimukselle Eurooppa-neuvostossa. Ne eivät tuo parannusta yhdessä yössä, mutta ne tuovat helpotusta piilevään sairauteen. On oikein nostaa talletustakuun vähimmäisraja 50 000 euroon kaikkialla unionissa. Perheiden säästöt voidaan turvata ja pääoman pakenemista hillitä. Odotamme myös komission ehdotuksia talletustakuujärjestelmien lähentämisen edistämiseksi ja tuemme ehdotustenne nopeaa hyväksymistä pääoman riittävyyden parantamiseksi. Kun tarkastelette luottoluokituslaitoksia, tutkikaa, kuka niiden palkkiot maksaa ja miten niitä valvotaan.

Meidän pitää myös vahvistaa rahoitusalan kansallisten sääntelyelinten välisiä yhteyksiä. Euroalueen keskuspankkien edustajat istuvat yhdessä EKP:n neuvostossa. Tarvitsemme samankaltaista yleiseurooppalaista rahoitusmarkkinaviranomaista, joka ylläpitää rahoituslaitosten välistä järjestystä ja avoimuutta. Eurooppa-neuvoston pitäisi miettiä, voidaanko Euroopan unionin talousarviota käyttää siihen, että Euroopan investointipankki ja Euroopan investointirahasto voisivat antaa luottotakuita pienille yrityksille. Ne kuitenkin luovat työpaikkoja, joista eurooppalaiset ovat riippuvaisia. Juuri nuo ihmiset tarvitsevat pikaisia ja täsmällisiä toimia sekä kaikkien poliittisten ryhmien ja kaikkien jäsenvaltioiden yhteistä toimintaa ja odottavat yhteisiä ratkaisuja yhteisiin haasteisiin.

  Pierre Jonckheer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät neuvoston ja komission puheenjohtajat, hyvä komission jäsen Almunia, Euroopan parlamentin vihreiden ryhmä – jota minua pyydettiin edustamaan tänä iltapäivänä – hyväksyy eilisen Ecofin-neuvoston päätökset. Mielestäni ainut asia, jonka pitäisi aiheuttaa meille huolta ja joka aiheuttaa teille huolta, on markkinoiden tämänpäiväinen reaktio, sillä markkinoilla ei tunnuta olevan täysin vakuuttuneita siitä, että ehdotukset ovat oikeanlaisia. Toivottavasti markkinoilla ryhdistäydytään jälleen, ja toivon, että eurooppalaiset viranomaiset jatkavat toimiaan tähän suuntaan.

Haluaisin esittää teille kolme huomiota, tai kolme viestiä. Ensimmäinen koskee unionia itseään. Parlamentti on tosiaan osittain jakautunut. Monet ovat halunneet korostaa, ettei Eurooppa ollut aiheuttamassa pankki- ja rahoituskriisiä. Euroopan vihreiden puolueiden liitto haluaa huomauttaa, että pankkikriisi juuri paljastaa yhteisten eurooppalaisten sääntöjen tehottomuuden ja että monien muiden alojen tapaan tällä alalla tarvitaan enemmän Eurooppaa, ei vähemmän.

Toinen viesti koskee asianosaisten vastuuta. Kuulin ja ymmärsin, että etenkin puheenjohtaja Barroso uskoo, että nyt on tullut aika toimia. Tämä pitää varmasti paikkansa, mutta olen myös sitä mieltä, että on tullut aika tutkia, kenelle vastuu kuuluu. Olisi liian helppoa osoittaa sormella neuvostoa, neuvoston muodostavia hallituksia tai komissiota, koska jotkut komission jäsenistä uskoivat, että lainsäädännön parantaminen merkitsee itsesääntelyä lakien tekemisen sijasta. Konkreettinen esimerkki tästä on talletustakuujärjestelmää koskeva direktiivi: marraskuussa 2006 komissio antoi kertomuksen, jonka mukaan alalla ei tarvittu enempää lainsäädäntöä. En ole varma, oletteko nyt samalla kannalla.

Oikeastaan kuitenkin osoitan sanani parlamentille. Viikko sitten äänestimme parlamentissa parlamentin jäsen Rasmussenin mietinnöstä. Ensimmäinen versio oli erinomainen ja tuimme sitä. Parlamentin oli varmistettava enemmistön äänet tinkimällä esittelijän itsensä esittämistä vaatimuksista.

Koemme saman asian nyt Lamfalussy-prosessia ja rahoitusmarkkinoiden valvontarakennetta koskevan mietinnön kohdalla. Siinäkin asiassa itse kunkin täytyy ottaa oma osuutensa syyllisyydestä. Mielestäni erityisesti PPE-ryhmä sekä liberaaliryhmä ja parlamentin jäsen Watson ovat vastuussa huomenna äänestettävän mietinnön vesittämisestä.

Sitten haluaisin sanoa muutaman sanan kriisistä. Tämä viesti on teille, puheenjohtaja Barroso, koska aiotte jälleen perustaa uuden pohdintaryhmän – niitä on jo monta, mutta ehkä uusi ryhmä on tervetullut – ja se koskee erityisesti rahoituskriisin ja ympäristökriisin välistä yhteyttä. Kuten itse sanoitte, rahoituskriisi ei poista ympäristökriisiä. Näin ollen katson, että tämä pankkikriisi osoittaa keskipitkällä aikavälillä, että säästöjen jakautuminen Euroopan unionissa on todellinen ongelma. Mitä minä haluaisin – ja mitä Euroopan vihreät haluaisivat teidän käsittelevän kyseissä ryhmässä – on sen pohtiminen, mitä välineitä Euroopan unionilla mahdollisesti on käytössään. Mielessäni on erityisesti Euroopan investointipankki, jonka pitäisi voida antaa pitkäaikaista rahoitusta siten, että energia- ja ilmastopaketti ja siihen liittyvät investoinnit taataan tehokkaasti. Mielestäni tämä on olennainen asia.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluaisin ilmaista kunnianosoitukseni neuvostolle ja onnitella neuvostoa sen tekemästä työstä erityisesti Venäjän ja Georgian tilanteen suhteen. Vaati paljon voimaa ja rohkeutta sekä suurta diplomatiaa löytää rauhanomainen ratkaisu edessä olleisiin vaikeuksiin. Se todisti – jos nyt joku vielä tarvitsi lisätodisteita – että yhdessä toimimalla ja vahvan johtajan johdolla voimme saavuttaa niin paljon enemmän kuin mitä pelkkä sotilaallinen mahti tai taloudellinen hyvinvointi voi meille antaa, yksinkertaisesti näyttämämme mallin ja käyttämämme taktiikan kautta.

Toiseksi mielestäni on tärkeää varmistaa, että Euro–Välimeri-kumppanuuden elvyttäminen on tulevan Eurooppa-neuvoston asialistalla. Missään historiamme vaiheessa ei ole ollut näin tärkeää koota Välimeren alueen kumppaneitamme yhteen sen varmistamiseksi, että voimme edesauttaa niin taloudellista kehitystä kuin kansojemme rauhanomaista yhteiseloa. Meidän pitäisi seurata erityisesti Egyptin hallituksen esimerkkiä, kun se käy rauhanneuvotteluja Sudanin, Tšadin ja muiden alueiden kanssa.

Vielä kaksi seikkaa. Olisi väärin, jos en mainitsisi Irlannin ja Lissabonin sopimuksen tilannetta. Jäsenvaltiot ovat jo myöntäneet Irlannille harkinta-ajan – mistä olemme kiitollisia – mutta se ei ole erilainen kuin se harkinta-aika, jonka Ranska ja Alankomaat saivat hylättyään perustuslakisopimuksen. Vie aikaa laatia ehdotuksia ja ajatuksia siitä, kuinka nämä ongelmat voidaan ratkaista. On parlamentin velvollisuus varmistaa, ettemme yritä laittaa asetta jonkin maan ohimolle ja katsoa, ratifioiko se sopimuksen vai ei – etenkin jos tuon sopimuksen ratifioimisen varmistaminen edellyttää kansalaisten demokraattista ääntä.

Toiseksi tämänhetkisestä rahoituskriisistä: en syytä tai osoita sormella ketään yksittäistä henkilöä. Onnittelen neuvostoa päätöksestä yhdistää voimat ja ryhtyä tarpeellisiin toimiin. Onnittelen jälleen kerran komissiota siitä, että se nousi ylös ja sanoi sen, mitä täytyi sanoa, ennen kuin neuvosto ryhtyi toimiin, sekä siitä, että se varmisti luottamuksen saavuttamisen markkinoilla ilmoittamalla, että olemme valmiita, kykeneviä ja halukkaita ryhtymään toimiin joko EKP:n, Ecofinin, yksittäisten jäsenvaltioiden tai joidenkin muiden tahojen kautta.

Meidän ei kuitenkaan pidä tehdä sitä virhettä, että väittäisimme kaiken viimeisten kahden viikon aikana tapahtuneen olevan väärin ja kaiken tulevan olevan oikein. Meidän on opittava historiastamme se, että niin kauan kuin olemme eläneet tässä maailmassa, vaihtelua ja muutoksia on esiintynyt. Nuo vaihtelut ja muutokset aiheuttavat ihmisille vastoinkäymisiä.

Meidän pitää aivan ensiksi varmistaa suoja tavallisille ihmisille. Pankeilla on pelastuskeinot. Pankeilla on takuut. Noiden takuiden mukana pankeille tulee myös vastuu siitä, että ne alkavat nyt lainata rahaa yrityksille ja ihmisille, jotta talous alkaa taas kohentua. Kyse ei ole pelkästään siitä, että johtajien palkkioita ja palkkoja leikataan; on myös varmistettava, että talouselämä saadaan palautettua jälleen normaaliksi. Talletustakuu on vain pieni osatekijä tässä kaikessa.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä neuvoston puheenjohtaja, hyvä komission puheenjohtaja, olemme nyt useiden viikkojen ajan seuranneet maailmanlaajuista paniikkia ja kestämättömiä tappioita miljardien eurojen ja dollareiden leijaillessa huimaavasti taustalla.

Tämä johtuu järjestelmästä, jonka nimissä Euroopan johtajat ovat vuosikaudet suositelleet palkkamalttia ja varovaisuutta sosiaalimenoissa ja antaneet siten epätasa-arvon kasvaa. Samat johtajat lennähtävät nyt pankkien avuksi nostaakseen ne pinnalle ennen kuin palauttavat ne yksityissektorille, mutta samalla he kertovat pitkäaikaisesta taantumasta ja tavallisiin kansalaisiin kohdistuvista uhrauksista.

Monet tapahtumia järkyttyneenä seuraavat ihmiset eivät voi muuta kuin nähdä niissä opetuksen. Kyse ei ole ylilyönnistä, hyvä Graham Watson, vaan kapitalismin todellisesta perusolemuksesta kaikkine epäoikeudenmukaisuuksineen ja julmuuksineen riippumatta siitä, millaisia ilmiömäisiä muutoksia se on kokenut muutamien viime vuosikymmenten aikana. Luulen, että Euroopan johtajat joutuvat selittämään tätä kansalaisillemme. Miettikää vastuutanne sen sijaan, että pyritte puuttumaan äänestystulokseen Irlannissa tai jossain muualla.

Haluaisin tänään esittää kolme välitöntä, järkevää ehdotusta kaikkein kiireellisimpiin ongelmiin tarttumiseksi ja tien avaamiseksi poliittisen suunnan todelliselle muutokselle. Ensinnäkin olen sitä mieltä, ettei meidän pitäisi pihtailla rauhoitellessamme pieniä ja keskisuuria säästäjiä, jotka oikeutetusti ovat huolissaan vähistä varoistaan. Tätä koskeva ilmoitus tuli mielestäni myöhään, ja se oli arka ja sekava. Kokoontuessaan 15. lokakuuta Eurooppa-neuvoston on annettava virallisesti ehdoton takuu talletuksille kaikkialla Euroopan unioni alueella.

Toiseksi eettisen perustietouden sekä yksinkertaisen tehokkuuden tavoittelun pitäisi estää velho-oppilaita käyttämästä nyt tai tulevaisuudessa hyväkseen julkisia toimia, joita tarvitaan heidän järjettömien ylilyöntiensä aiheuttaman romahduksen takia. Tämän takia jokaisen hallituksen pitäisi tai ainakin pitäisi voida korvata uhan alla oleville rahoituslaitoksille annettu tuki kansallistamalla pysyvästi terveet pääomansa. Tämän tavoitteena olisi luoda tulevaisuudessa julkinen rahoitussektori, jonka ainut tehtävä olisi rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittäviä investointeja, erityisesti sellaisia, jotka luovat työpaikkoja.

Kolmanneksi yleisempi huomio: reaalitaloutta pitää tukea uudella kunnianhimoisella luottopolitiikalla. Tämä koskee sekä EIP:tä että EKP:tä. Ensinnäkin EIP:lle pitäisi antaa vastuu ja varat toteuttaa tehtäväänsä. Siten se voisi taata pk-yrityksille mahdollisuuden saada sen verran luottoa kuin mitä ne tarvitsevat tuotantoa kehittääkseen sillä ehdolla, että ne luovat oikeita, hyvin palkattuja työpaikkoja ja kunnioittavat työntekijöidensä oikeuksia. Tässä mielessä päätös tukea pk-yrityksiä 30 miljardilla eurolla kolmen vuoden aikana on hyödyllinen, mutta summa on mielestäni liian pieni ja aikataulu liian pitkä. Pelkästään Ranskassa pk-yritykset tarvitsevat 60 miljardia euroa vuodessa ja EU:ssa on 27 jäsenvaltiota. Lisäksi ne tarvitsevat monessa tapauksessa happea juuri nyt. Myöhemmin voi olla liian myöhäistä.

Ja meidän on varmaankin nyt tai ei koskaan pyydettävä EKP:tä mukauttamaan rooliaan talouden ja yritystemme tärkeiden tarpeiden mukaiseksi kohdistamalla rahaa rahoitusmarkkinoiden sijasta reaalitalouteen. Sillä on väline tätä varten, emmekä ymmärrä, miksi se itsepäisesti välttää sen käyttämistä. Tuo väline on selektiivinen luotonanto, joka tulee hyvin kalliiksi, jos sitä käytetään rahoitusoperaatioihin, mutta joka on helposti saatavilla, kun sillä voidaan tukea työpaikkoja, koulutusta sekä hyödyllisiä investointeja.

Olen tietoinen siitä, että jotkut näistä ehdotuksista eivät ole kovin puhdasoppisia. Entä sitten? EU:n romahtaessa suosin puhdasoppisen politiikan sijasta mieluummin ajatusta reaktiivisesta ja luovasta politiikasta, joka edesauttaa Euroopan uudistumista ja antaa eurooppalaisille kunnianarvoisen elämän.

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on vanha kunnon Euroopan unioni, eikö vaan? Viime lauantaina iltapäivällä riemukkaan lounaan jälkeen Élysee-palatsissa Euroopan johtajat seisoivat portailla ja keskustelivat melko vaimeasti hymyillen solidaarisuudesta. Hymyt olivat vienoja, luonnollisesti, koska presidentti Sarkozyn amerikkalaistyylinen pelastusjärjestelmä oli jo hävinnyt pölynä ilmaan. Mutta silti sanoma oli "yhdessä seisomme". Ja melkeinpä koomisen tekopyhästi Saksan liittokansleri päätti, että Saksan edut ajavat Euroopan etujen edelle, ja hän toimi – ja ehkäpä ensimmäistä kertaa vuosiin hän sai raikuvat suosionosoitukset omilta äänestäjiltään.

Irlantilaiset tietenkin aloittivat tämän trendin kulkemalla omaa tietään viikkoa aikaisemmin, ja ihailuni Irlantia kohtaan kasvaa päivä päivältä. Mutta uskon, että viime viikko osoittautuu vielä käännekohdaksi koko Eurooppa-hankkeelle. Ainut keino estää maita toimimasta omien kansallisten etujen mukaisesti on nimittäin ottaa niiltä tuo valta pois ja perustaa Frankfurtiin eräänlainen valtiovarainministeriö, jolla on valta määrätä veroista sekä hallitusten menoista. Itse asiassa olen tänään kuullut joidenkin EU:n ääriryhmien jopa vaativan sitä. Ette kuitenkaan voi perustaa sitä, koska se ei voi hallita kansan tukea. Itse asiassa sen toteuttaminen olisi vieläkin epäsuositumpaa kuin vihattu Lissabonin sopimuksenne.

Ei. On todennäköisempää, että se mitä viime viikolla tapahtui, merkitsee lopun alkua. Markkinat sanovat jo niin. Italian hallituksen velkakirjat tuottavat nyt prosentin enemmän kuin Saksan tai Ranskan hallitusten liikkeelle laskemat velkakirjat. Markkinat sanovat, ettei talous- ja rahaliitto kestä. Enkä ole yllättynyt siitä, koska tämä valuutta-alue ei missään vaiheessa ollut optimaalinen. Yksi korkokanta ei koskaan sopisi kaikille näin erilaisille maille, ettekä ole koskaan saanut kunnolla kansan tukea tämän taakse.

Mutta kahdesta vaihtoehdosta on valittava jompikumpi. Joko EU:sta tehdään täysimääräinen valtio, joka hallitsee kaikkea, tai sitten se hajotetaan ja palataan takaisin kansalliseen hallintaan. Luottolama koskettaa ja vahingoittaa meitä kaikkia, mutta näen kuitenkin valoa tunnelin päässä. Näen tässä palkkion: mahdollisesti kyseessä on tämän koko hullun ja ei-toivotun hankkeen lopun alku.

  Jana Bobošíková (NI). - (CS) Hyvät kuulijat, komission ja unionin jäsenvaltioiden edustajien pitäisi pystyä vastustamaan kahta houkutusta tällä viikolla. Ensinnäkin heidän pitäisi hyväksyä se, että Lissabonin sopimus on kuollut ja että Irlannin kansalaisten painostaminen, jotta nämä muuttaisivat mieltään, ei ole hyväksyttävää. Näin ollen heidän pitäisi keskeyttää ratifiointimenettely. Toiseksi kaikkien senioripoliitikkojen pitäisi käsittää, ettei mitään ilmaisia lounaita ole olemassa. Heidän pitäisi heti lakata käyttäytymästä kuin messiaat, jotka muka pelastavat unionin talouden, kun he kuitenkin samalla pelaavat rulettia markkinoiden vapaudella ja veronmaksajien rahoilla. Osakkeenomistajien ja pankinjohtajien pitäisi kärsiä pankkien huonosta hallinnosta johtuvat seuraukset.

Hyvät kuulijat, tällä hetkellä kaikki poliitikot tarjoavat takuita pelastaakseen vastuuttomat pankkiirit. Tällä tavalla he aiheuttavat moraalisen vaaran. Tarjoamalla valtiontukia he nauravat veronmaksajille ja suuresti ylistetyille pienille ja keskisuurille yrityksille päin naamaa. He lähettävät suursijoittajille vain yhden viestin: teillä on oikeus odottaa suuria voittoja ilman minkäänlaista riskiä tai varsinkaan vastuuta. Korvaukseksi tästä avusta poliitikot kuitenkin odottavat kovan hinnan maksamista, ja kyse on markkinoiden sääntelystä. Tämä ei estä kriisiä. Tämä vain siirtää sitä. Lisäksi luomme viidakon luopumalla reilua taloudellista kilpailua koskevista säännöistä.

Hyvät kuulijat, edessämme on taantuma ja paheneva työttömyys. Samalla poliittisen eliitin on selvittävä hankalasta testistä: antautua vai olla antautumatta populismin houkutuksille, jotka tarjoavat aina helpon ratkaisun. Eurooppa ei 1930-luvulla selviytynyt myrskystä ja romahti. Uskon todella, että nyt voimme selvitä myrskystä.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kuulijat, puhun lyhyesti. Teitä kuultuani haluan vain sanoa, että Ranskan puheenjohtajakauden ensimmäisen vaiheen aikana olen oppinut sen, että yksi kriisi ei poista muita kriisejä.

Rahoituskriisi ei poista ulkoisia kriisejä Venäjän ja Georgian välillä tai muualla maailmassa, ja rahoituskriisi tai ulkoinen kriisi eivät poista elintarvike- ja ympäristökriisejä. Kaikkiin näihin haasteisiin on tartuttava, vaikkakin meidän pitää mukautua tilanteeseen saavuttaaksemme ensisijaiset tavoitteemme.

Ensisijaisia tavoitteita on kolme. Korostitte puheenvuoroissanne niistä ensimmäistä. Kyse on luottamuksen palauttamisesta – kuten komission puheenjohtaja totesi – jotta kansalaiset tuntisivat olonsa turvallisemmaksi suhteessa unioniin ja jotta voidaan estää kuilun syntyminen Euroopan unionin ja sen kansalaisten välille ajatellen sitä kuvaa, joka meillä on unionista.

Toinen tärkeä tavoite on mukauttaa toimielinjärjestelmäämme siten, että unioni voi osallistua enemmän, jotta unioni on paremmin organisoitu ja jotta unioni kykenee tekemään päätöksiä paremmin ja nopeammin, koska tiedämme, että yhteenkään mainituista haasteista ei voida vastata erikseen tai kansallisella tasolla.

Kolmas tärkeä tavoite on edetä kohti kestävämpää pidemmän aikavälin kehitysmallia sekä kohti varojen tasapainoisempaa hoitoa ottaen huomioon talouksiemme yllättävän taantumisen, joka edessämme on, kuten hyvin tiedämme.

Tuen täysin sitä, mitä Euroopan komission puheenjohtaja sanoi. Meidän pitää olla oikeudenmukaisia, meidän pitää kuroa kiinni menetetty aika ja tarkistaa joitakin oppejamme. Mielestäni komission puheenjohtaja on ymmärtänyt tämän, ja hänen ehdotuksensa menevät oikeaan suuntaan. Meidän on selvästi pyrittävä syvempään yhdentymiseen ja rahoitusalan parempaan valvontaan unionin tasolla.

En toista jo mainittuja toimenpiteitä, mutta on itsestään selvää, että neuvoston ja jäsenvaltioiden on kannettava vastuunsa ja myös tämän parlamentin on kannettava vastuunsa annetuista – erittäin tarpeellisista – ehdotuksista, jotka koskevat standardeja, luottoluokituslaitoksia, pääoman ja lainan suhteellisia osuuksia, johtajien palkkioita sekä muiden pankkisektorilla toimivien palkkoja (on myös huomioitava välittäjien palkat, joista ei useinkaan puhuta mutta jotka näyttävät muodostavan merkittävän ongelman). Tässä mielessä korkean tason työryhmän perustaminen on mielestäni erinomainen aloite. Haluaisin kuitenkin todeta puheenjohtajavaltion nimissä, että ryhmän kokoonpanon pitäisi olla monipuolisempi ja laaja-alaisempi, kunhan tehokkuus ei kärsi. Kuten komission puheenjohtaja sanoi, tämän hetken maksuvalmiuskriisi ei saisi kehittyä edelleen luottamuskriisiksi.

Parlamentin jäsen Daul toi osuvasti esiin, mitä muutoksia pitäisi tehdä jäljellä oleviin tavoitteisiin erityisesti energia- ja ilmastopaketin osalta. Kuten hän totesi, on myös erittäin tärkeää, että tuemme osaltamme pk-yrityksiä ja että Euroopan investointipankki voi toimia vahvasti. Näin ollen hyväksytty rahoituspaketti on tärkeä, ja se pitää myös panna hyvin nopeasti täytäntöön juuri pk-yritysten tukemisen osalta.

Olen samaa mieltä Martin Schulzin kanssa. Toimet on koordinoitava paremmin. Tarvitsemme toimintasuunnitelman. Tarvitsemme toimintasuunnitelman myös yritysten tukemiseksi. Näin Martin Schulz sanoi, ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Hän tietää, että tuemme häntä tässä asiassa. Koska Martinilla on jo hyvät välit herra Steinbruckiin, Martin uskoakseni pystyy vakuuttamaan myös hänet tästä.

Graham Watsonin kanssa olen yhtä mieltä siitä, ettemme tarvitse lisää sääntelyä, vaan tarkoitukseen paremmin soveltuvaa sääntelyä. Se on tärkeää. Emme kuitenkaan suhtaudu ahdasmielisesti sääntelyyn. Kuten monet teistä ovat sanoneet, on selvää, että luottamuksen palauttamiseksi tarvitsemme sääntelyä mainituilla aloilla, ja tuon sääntelyn pitäisi olla paremmin soveltuvaa ja reaktiivisempaa. Tässäkin yhteydessä on jäsenvaltioiden tehtävä kantaa vastuunsa.

Ja lopuksi, kuten parlamentin jäsen Wurtz totesi, meidän täytyy varmistaa, että Euroopan investointipankki voi toimia aktiivisesti vallitsevassa tilanteessa. Eurooppa-neuvosto aikoo keskustella myös tästä, ja meidän täytyy toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että institutionaalinen kehyksemme soveltuu yhä enemmän rajojen yli toimivien rahoitusyhtymien ja rahoitusalan toimijoiden, tarkoituksiin. Tämä on se todellinen tuumaustauko, joka meidän on otettava tässä kriisissä: tapamme organisoida asioita on nimittään edelleen täysin kansallinen, vaikka haasteet ovat Euroopan laajuisia. Meidän on yhdessä löydettävä toimenpiteet, joiden avulla voimme muuttaa sääntelymetodia ylisääntelyn sijasta. Meidän on myös varmistettava, että unioni toimii yhtenäisesti saadakseen äänensä kuuluviin tulevissa kansainvälisissä kokouksissa. Siten toiset eivät, toisin kuin joskus aikaisemmin, voi tuputtaa meille sääntöjään ja epäjärjestystään ja meidän olisi vain kestettävä seuraukset, vaan voimme edetä kohti vakaampaa kansainvälistä järjestystä, minkä ansiosta voidaan paremmin tarttua haasteisiin kansainvälisesti.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin vain korostaa muutamaa seikkaa, jotka vaikuttavat tärkeältä keskustelun tässä vaiheessa. Yleisesti ottaen olen havainnut, että jonkinlainen konsensus on olemassa siitä, millaista yleistä linjaa meidän olisi noudatettava.

On ymmärrettävä se, että olemme nyt hyvin epätavallisessa tilanteessa ja että käsittelemme monikansallista kriisiä pääasiassa kansallisissa puitteissa. Totuus on se, että valvontaviranomaiset ovat kansallisia viranomaisia. Komissiolla ja Euroopan keskuspankilla ei ole valtuuksia valvoa rahoitusalaa.

Komission valtuuksista puheen ollen olemme tehneet tässä asiassa työtä erityisesti valtiontuen osalta. Voinkin vakuuttaa teille, että sekä teidän yksiköidenne että hallitusten kanssa tehdään erinomaista yhteistyötä, ja molemmat tahot olivat varhaisesta vaiheesta asti halukkaita pitämään meihin yhteyttä. Voin myös kertoa, että yhteistyö Euroopan keskuspankin kanssa on ollut erinomaista. Olen myös saanut jälleen kerran todistaa puheenjohtajavaltio Ranskan uskomattomia ponnisteluja eurooppalaisen lähestymistavan aikaansaamiseksi, vaikka valvontajärjestelmien hajanaisuus aiheuttaa ongelmia eurooppalaiselle ulottuvuudelle. Joka tapauksessa ylistän tässä yhteydessä Euroopan keskuspankin tämänpäiväistä päätöstä laskea korkoja. Päätös tehtiin koordinoidusti muiden keskuspankkien kanssa.

Puheenvuoroissanne esiin tuomistanne huomioista haluaisin mainita kaksi asiaa. Toinen niistä on reaalitaloutta ja pk-yrityksiä koskeva ongelma, johon parlamentin jäsen Daul viittasi. Nyt on varmaa – tunnustettu tosiasia – että kriisi vaikuttaa jo reaalitalouteen ja että edessämme ovat vaikeammat ajat. Mielestäni meidän pitäisi löytää kohdennettuja toimenpiteitä, jotka sopivat yhteen kaikkien Euroopassa toteutettavien uudistusten kanssa. Näin voisimme sopeutua yhä vaikeampaan kilpailutilanteeseen sekä keksiä keinot auttaa pk-yrityksiä konkreettisesti. Tämä on syy siihen, miksi näiden aloitteiden yhteydessä on rohkaistu Euroopan investointipankkia laatimaan pk-yrityksille suunnattuja toimenpiteitä. Koko tätä ulottuvuutta, reaalitalouden ulottuvuutta, on seurattava hyvin tarkasti seuraavien kuukausien aikana.

Toinen huomioni koskee parlamentin jäsen Schulzin mainitsemia ongelmia, joista Euroopan ulkopuolella elävät eli kaikkein köyhimmät kärsivät. Mielestäni tehtäväni on kiinnittää huomionne tähän tärkeään ongelmaan. Puhumme tällä hetkellä "rahoitusalan pelastamisesta", mutta emme saa unohtaa "ihmisten pelastamista". Maailmanpankin lukujen mukaan nälkää näkevien määrä kasvaa tänä vuonna 75 miljoonalla. Ensi vuonna he arvioivat näitä ihmisiä olevan 100 miljoonaa enemmän.

Tämän takia emme saa unohtaa kehitysmaiden ongelmia, vaikka tunnustamme, että ongelmat Euroopassa ovat moninkertaistuneet. Emme saa unohtaa Afrikan tragediaa. Meidän pitää pyrkiä vastaamaan myönteisesti pyyntöön, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ja Maailmanpankin pääjohtaja hiljattain esittivät kaikille valtion- ja hallitusten päämiehelle sekä luullakseni myös Euroopan parlamentin puhemiehelle osoitetussa kirjeessä. Pyynnön mukaan unionin toimielinten, eli parlamentin ja neuvoston, olisi hyväksyttävä komission ehdotus hätäsuunnitelman käyttöönottamisesta kehitysmaiden maatalouden tukemiseksi.

Emme saa unohtaa, kuten neuvoston puheenjohtaja Jouyet aivan oikein sanoi, että kyseiset kriisit liittyvät toisiinsa: rahoituskriisi, maailmanlaajuinen elintarvikekriisi, energiakriisi, geopoliittisen kriisin tärkeät osatekijät. Toivon niin kovin, että Eurooppa omaksuu rakentavan lähestymistavan – ei pelkästään meitä eurooppalaisia, vaan koko maailmaa varten.

Voimme luoda globalisaation uudenlaisen ja tahtomme mukaisesti oikeudenmukaisen mallin siten, että pyrimme soveltamaan markkinataloudessa oikeudenmukaisempia periaatteita ja sääntöjä sen sijaan, että jättäydymme sen ulkopuolelle tai kyseenalaistamme koko markkinatalouden. Kuten on todettu, tämänhetkinen ongelma liittyy myös kyvyttömyyteen, mutta ei niinkään markkinoiden kyvyttömyyteen – vaikka monien markkinoiden toimijoiden käyttäytyminen ei olekaan ollut hyväksyttävää. Enemmänkin on kyse tiettyjen poliittisten tai julkisten viranomaisten kyvyttömyydestä, koska nämä eivät ole löytäneet sopivia ratkaisuja markkinatilanteen sääntelyyn.

Lopuksi voin kertoa, että päivittäisestä yhteydenpidostamme hallituksiin olen havainnut, että tarve eurooppalaiselle ulottuvuudelle tunnustetaan. Kuten epäilemättä tiedätte, unioni tai edes euroalue eivät ole tähän asti edes olleet varsinaisesti sellaisenaan olemassa kansainvälisille rahoitusviranomaisille. Vain muutama kuukausi sitten, useiden vuosien painostamisen jälkeen, Euroopan komissio sai paikan vakausfoorumissa ja oikeuden osallistua sen kokouksiin.

On kiistämätön tosiasia, että tähän saakka EU:n ulkoinen edustus kansainvälisissä rahoituselimissä ei vakaus- ja kasvusopimuksesta ja Euroopan keskuspankista huolimatta ole onnistunut saavuttamaan sitä tasoa, jota talous- ja rahaliiton todellinen merkitys sekä Euroopan unionin hanke edustavat. Siksi näen mahdollisuuksia jopa kriisin keskellä. Jos osoitamme viisautta, jos ymmärrämme, mitä voimme ja mitä meidän täytyy tehdä, näen tässä mahdollisuuden edistää ajatustamme kansalaisia palvelevasta Euroopasta.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, tämänhetkinen rahoituskriisi ei vaikuta pelkästään pankkeihin ja sijoittajiin. Tehdasteollisuudella, vähittäiskauppiailla, maahantuojilla ja viejillä on yhä enemmän vaikeuksia saada toiminnassaan tarvitsemaansa pääomaa, ja on todellinen uhka siitä, että paha talouden taantuma syvenee. Tuotteiden vapaan liikkuvuuden – ei pelkästään Euroopan sisällä vaan myös Euroopasta kehitysmaihin ja toisinpäin, kuten puheenjohtaja Barroso juuri totesi – ylläpitäminen on näin ollen erityinen huolenaihe.

Tämän takia – ja tämä on ensimmäinen kahdesta asiaa koskevasta huomiostani – uuden kauppakomissaarin nopea nimittäminen on tällä kertaa niin tärkeää. Kollegani tässä parlamentissa varmaankin muistavat, että valtaosa ryhmistä ja valtuuskunnista tuki Peter Mandelsonia, kun hänet nimitettiin. Jopa brittikonservatiivit tukivat häntä. Toivoisin, että sama toistuisi hänen seuraajansa kohdalla. Minun on kuitenkin todettava parlamentille, että useat kollegat eri valtuuskunnista ovat jo ilmaisseet todellisen huolensa siitä, että häneltä selvästi puuttuu kokemusta kauppakomissaarin salkun merkityksen huomioon ottaen.

Näin ollen olisi mielestäni niin hänen oma etunsa kuin meidän kaikkien etu, että kuuleminen pidettäisiin aiemmin kuin 10. marraskuuta, mikäli mahdollista. Kuukausi on pitkä aika odottaa ja pitkä aika antaa uusien epäilyksien kehittyä. Tähän on toinenkin syy: sain juuri sähköpostin, jonka mukaan transatlanttisen talousneuvoston 16. lokakuuta pidettävää kokousta on jouduttu siirtämään tuonnemmaksi, koska tehtävät jättävä komission jäsen on jättänyt tehtävänsä ja uutta komission jäsentä ei vielä ole nimitetty. Olkaa siis ystävällisiä ja laittakaa pyörät pyörimään. Se on kaikkien meidän etu.

Toinen huomioni koskee pk-yrityksiä, josta hyvä ystäväni ja kollegani Joseph Daul jo intohimoisesti puhui. Kun neuvosto keskustelee kokonaistilanteesta, voisiko se keskustella myös sen pienemmistä osatekijöistä? Tässä eräänä päivänä huomasin, että maksuviivästysdirektiiviä koskeva kuulemiskierros päättyi elokuun lopussa. Mielestäni ajoitus oli onneton. Riippumatta siitä, mitä sanottavaa yrityksillä oli ennen elokuun loppua, niiden viesti olisi nyt voimakkaampi. Voisinko siis pyytää, että kuulemiskierrosta jatketaan vielä muutamalla kuukaudella, jotta voisimme huomioida hiljattaiset viestit toimintapääoman puutteesta.. En ole vakuuttunut siitä, että tämä ongelma voitaisiin ratkaista maksuviivästysdirektiiviä tarkistamalla. Uskoakseni tällainen analyysi voisi kuitenkin auttaa ymmärtämään kyseistä ongelmaa.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mielestäni on harmillista, ettei Ecofin-neuvostosta vastaava ministeri ole paikalla. Hän on kyseisen neuvoston kokoonpanon puheenjohtaja ja vaatii unionilta tiivistä yhteistyötä. Mielestäni hänen olisi kuulunut olla tänään täällä.

Arvoisa komission puheenjohtaja, kuuntelin teitä enkä aio matkia niitä, jotka sanovat, että kyse on vain sanoista. Mutta mietin kuitenkin, milloin olisin todella nähnyt teidän tekevän jotain näille asioille kriisin alkamisen jälkeen. Olette käynyt täällä silloin tällöin esittelemässä ehdotuksia, kun teistä on tuntunut siltä, että jäsenvaltioissa, etenkin isommissa – viittaan Ranskaan ja Saksaan valtion omistamien sijoitusyhtiöiden tapauksessa – saattaisi olla ongelmia. Tulitte tänne esittelemään ehdotuksen, jonka oma kabinettinne oli laatinut ilman asiasta vastaavaa komission jäsentä Charlie McCreevya.

Sen jälkeen en ole kuitenkaan saanut vaikutelmaa, että olisitte erityisen toimelias. Halusin joka tapauksessa kysyä teiltä jotakin: mihin olette tänään piilottanut rahoitusmarkkinoiden tilasta vastaavan komission jäsenen? Mietin, miksei hän ole vierellänne. Olen iloinen nähdessäni ystävämme Joaquin Almunian vieressänne, mutta minusta on hieman omituista, ettei vastaava komission jäsen ole paikalla.

Mitä hän asiasta vastaavana komission jäsenenä teki heinäkuussa 2007, kun kaikki hänen yksikkönsä oli mobilisoitu, tiedottaakseen meille, että eurooppalaisten pankkien tilanne oli kääntymässä dramaattiseksi ja että tämän kriisin seurauksena Euroopan talouden tila oli kääntymässä dramaattiseksi? Asiasta kerrottiin teidän yksiköillenne. Silloin, hyvä puheenjohtaja Barroso, oli aika tulla esittämään ehdotuksia, joiden avulla olisi voitu vakuuttaa eurooppalaiset säästäjät talletustakuusta ja siitä, miten aiomme selvitä tästä hankalasta tilanteesta. Missä oli komissaarinne silloin?

Olette iloinen siitä, että komissio – kuunnelkaa, puheenjohtaja Barroso – kutsuttiin mukaan vakausfoorumiin. Tiesittekö, että foorumi piti kokouksen viime maanantaina mutta komission jäsen McCreevy ei osallistunut, koska hän oli Dublinissa? Mitä hän sanoi, kun hänen edustamansa maa päätti toimia yksin talletustakuuasiassa eli alalla, joka komissiossa kuuluu hänen vastuulleen?

Sanotte meille, että Eurooppa-neuvostossa esiintyy vastustusta, mutta tarvitseeko teidän todella odottaa käskyjä valtiovarainministereiltä luodaksenne talletustakuujärjestelmän tai pohtiaksenne, miten tilinpitostandardeja sovelletaan jatkossa Euroopan tasolla?

Puheenjohtaja Barroso, teillä on poliittinen vastuu osoittaa rohkeutta, johtajuutta ja aloitekykyä. Tähän mennessä en ole sellaista nähnyt.

  Wolf Klinz (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tapahtumat kehittyvät hyvin nopeasti, markkinat ovat romahtamassa. Kukaan ei tiedä, johtuuko se kaikkialla vallitsevasta luottamuspulasta vai pyrkivätkö keinottelijat toimimaan selvittääkseen, voivatko he yhä saada markkinat rähmälleen ja jos voivat, niin missä määrin.

Tämän vuoden helmikuussa pidettiin kokopäiväinen työseminaari, jossa Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä yritti jo löytää kriisin syyt ja pyrki määrittämään konkreettisia toimia, jotka meidän olisi valittava tällaisen kriisin estämiseksi tulevaisuudessa.

Syyttämällä yksittäisiä markkinatoimijoita saavutetaan hyvin vähän. Meidän pitää yksinkertaisesti myöntää, että olemme kaikki epäonnistuneet: investointipankit, joissa keksittiin tuotteita, jotka olivat lopulta niin monimutkaisia, ettei kukaan ymmärtänyt niitä; hypoteekkipankit, jotka laiminlöivät luottokelpoisuusarvioinnin; luottoluokituslaitokset, jotka ystävällisesti jättivät huomioimatta eturistiriidat sekä valvontaelimet, jotka eivät tehneet keskenään tai asianosaisten keskuspankkien kanssa riittävän tiivistä yhteistyötä eivätkä pyrkineet aitoon avoimuuteen sellaisten erityisyhtiöiden kohdalla, joita ei vaadittu raportoimaan yrityskohtaisesti tasetileistään.

On kulunut liian pitkä aika, eikä mitään ole tehty! Pyysimme komissiota vuosia sitten tarkastelemaan luottoluokituslaitoksia, jotta saisimme jonkinlaisen selvyyden niiden toiminnasta ja avoimuutta voitaisiin lisätä muilla aloilla. Komissio odotti kuitenkin liian kauan ennen kuin se ryhtyi minkäänlaisiin toimenpiteisiin. Nyt toimenpiteitä, jotka eivät muutama kuukausi olisi tulleet kuuloonkaan, toteutetaan melkeinpä päivittäin: G7 lauantaina, 27 jäsenvaltiota maanantaina, valtiovarainministerit tiistaina, Britannian hallituksen toimet tänään ja samalla koordinoitu aloite keskuspankeilta ja korkojen lasku! Hyvä niin, toivon, että näistä toimenpiteistä on apua. Ne voidaan kuitenkin myös tulkita markkinoilla väärin ja nähdä osoituksena kaikkialle leviävänä paniikkina. Tämä on ehdottomasti vältettävä.

Talossa on 27 huonetta, talon katto on tulessa, mutta mitä talon 27 asukasta tekevät? He toimivat kukin tahollaan yrittäen sammuttaa tulta omasta huoneestaan sen sijaan, että toimisivat yhdessä.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämän rahoituskriisin vuoksi Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus jää taka-alalle. Ehkä se ei ole huono asia. Ehkä se on se paikka, jossa sen olisi aina kuulunut olla. Me itse asiassa mietimme, miten tämä maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus oikein eroaa politiikasta, jota Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa on toteutettu jo vuosikausia.

Tämä on totta! Mitä muutoksia tämä paketti tuo poliisiväkivallan, ihmiskaupan tai absurdin byrokratian uhreiksi joutuville siirtolaisille? Vahvistetaanko sillä heidän ihmisarvonsa ja oikeutensa? Vahvistetaanko sillä kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista? Ei.

Mikä muuttuu köyhyyden, sotien, luonnonkatastrofien, alati tiukentuvan turvapaikkaoikeuden uhrien näkökulmasta? Rupeavatko ihmiset kyselemään, miten naurettavaa on joutua hakemaan turvapaikkaa ensimmäisestä pakomaasta? Lopetetaanko pikatutkimukset ja epäluotettavat luettelot turvallisista maista? Tarkoittaako tämä sitä, että laillisesti työssä käyvät ja talous- ja yhteiskuntaelämäämme oikeasti osallistuvat siirtotyöläiset tunnustetaan virallisesti? Ei.

Entäs sitten ne siirtolaiset, myös nuoret, joita laitetaan vankilaan tai jopa karkotetaan maihin, joissa heitä kohdellaan huonosti, jossa heillä ei ole perhettä ja joiden kieltä he eivät puhu? Muuttuvatko asiat? Luovummeko takaisinotto- ja kauttakulkusopimuksista niiden maiden osalta, joissa rikotaan ihmisoikeuksia? Emme.

Ymmärtänette, että ihmiset eri puolilla maailmaa buuaavat turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikalle. Ette voi enää mennä kansainvälisiin kokouksiin kuulematta massiivisista ihmisoikeusloukkauksista, joiden uhreiksi siirtolaiset joutuvat unionin turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan vuoksi. Mielestäni tähän on tultava muutos. Tarvitsemme politiikkaa, joka perustuu käytännöllisyyteen eikä tekopyhyyteen, joka on Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen tavaramerkki.

  Cristiana Muscardini (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olemme täysin samaa mieltä siitä, mitä presidentti Sarkozy sanoi Evianissa: koko järjestelmää koskevaa riskiä voidaan hillitä vain niin, että keskuspankit ja hallitukset toimivat koordinoidusti.

Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että tämänpäiväisestä mielenkiintoisesta keskustelusta huolimatta meillä on edelleenkin suuria epäilyksiä sen suhteen, miksei Euroopan keskuspankki laskenut korkoja aikaisemmin ottaen huomioon tapahtumat Yhdysvaltain markkinoilla, maailman markkinoilla sekä erityisesti joidenkin EU:n maiden rahoitusmarkkinoilla..

Epäilemme tätä, koska johdannaisista ei ole esitetty mitään selkeää kantaa, vaikka tiedämme, että kyseiset tuotteet aiheuttivat suurille julkisille laitoksille ja viranomaisille suunnattomat velat niin Italiassa kuin muualla Euroopassa.

Epäilemme tätä, koska pankkilaitosten konsolidointipolitiikkaa on jatkettu ottamatta huomioon maissamme todellisuudessa vallitsevia järjestelmiä, mikä on useissa tapauksissa luonut sankareita, joilla on heikkoutensa. Tämä on myös syy siihen, miksi kulutusluottoja ei ole valvottu, minkä vuoksi kuluttajille sekä lumipallovaikutuksena myös pankeille on koitunut valtavat velat.

Lyhyesti sanottuna pyydämme unionia osoittamaan nyt rohkeutensa ja tarkistamaan vakaussopimusta, joka kuuluu viime vuosisadalle. Uusien kriisien räjähtäessä tarvitsemme pikaisia ja pettämättömiä päätöksiä. Koska puhuimme aiemmin pienistä ja keskisuurista yrityksistä, myös neuvoston on tehtävä selväksi se, että komission velvollisuus on leikata polttoainekustannuksia lisää.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, pieni vaatimattomuus ei ole koskaan pahasta, ja tämä koskee myös poliitikkoja. Tehdäänpä tämä alusta asti selväksi: maailmanlaajuisessa rahoituskriisissä Euroopan unionin toimielimet eivät ole juuri muuta kuin voimattomia sivustakatsojia eikä Euroopan parlamentti ole juuri muuta kuin täysin voimaton keskustelukerho.

Siksi aloitan puhumalla muutamasta muusta asiasta, joista oikeasti olemme vastuussa. Alun perin huippukokouksessa oli tarkoitus käsitellä pääasiassa Irlanti-kysymystä ja kuolemaa tekevää Lissabonin sopimusta. Johtavien eurokraattien viimeaikaiset lausunnot kuultuani olen kuitenkin kokenut hyvin voimakkaan déjà vu -ilmiön. Yksi esimerkki on komission jäsen Wallström, joka vasta tällä viikolla totesi, että Irlannin kansanäänestyksellä ei ole tosiasiassa juuri mitään tekemistä itse sopimuksen kanssa, vaan kyse on enemminkin eettisistä kysymyksistä sekä verotuksesta. Tämä tiivistää sen tosiasian, että komission silmissä Irlannin "ei" tarkoittaa oikeastaan "kyllä". Se, miksi koin déjà vu -ilmiön, johtuu siitä, että samankaltaisia kannanottoja kuultiin aikoinaan unionin toimielinten edustajilta myös Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten jälkeen. Ihmiset sanovat "ei", mutta eurokraatit kuulevat "kyllä".

Tällainen perusdemokratian halveksiminen on itsestään selvästi rakenteellinen osa tätä unionia. Tietty poliittisten autistien muodostama eurooppalainen eliitti, joka on eronnut kansalaisista, menee ja tekee päätöksiä ihmisistä huolimatta ja näyttää sitten täysin voimattomalta todellisten katastrofien ilmaantuessa, kuten tässä tapauksessa on käynyt.

Tästä on toinenkin esimerkki: Hiljattain tehdyt kyselyt osoittavat, että maidemme kansalaiset vastustavat Turkin liittymistä enemmän kuin koskaan aiemmin – mutta mitä teemme? Nopeutamme liittymisneuvotteluprosessia entisestään. Eurooppa, jonka nyt näemme, on täydellinen vastakohta kaikelle demokratiaan liittyvälle. Lisäksi emme voi nyt ratkaista kansalaisten luottamuspulaa koskevaa ongelmaa esittämällä näytelmää ja teeskentelemällä, että ponnistelemme hurjasti rahoituskriisin ratkaisemiseksi.

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, hyvä komission jäsen, viestini komissiolle ja neuvostolle on seuraava: tämän rahoituskriisin keskellä emme saa unohtaa 1. syyskuuta pidetyn ylimääräisen neuvoston kokouksen ja erityisesti Georgiaa ja Valko-Venäjää koskevan kysymyksen jälkiseurantaa.

– (EN) Georgia hävisi sodan, mutta sen pitäisi voittaa rauha, ja meidän pitää tehdä kaikkemme sen mahdollistamiseksi. Tämä tarkoitta kahta asiaa: tuetaan Georgian jälleenrakentamista vahvalla rahoitustuella ja autetaan sitä vakiinnuttamaan demokraattiset uudistukset.

Euroopan unioni puuttui amerikkalaisia ystäviämme nopeammin ja tehokkaammin Kaukasian kriisiin, ja vastauksemme oli johdonmukainen ja perustui yhteiseen lähestymistapaan. Tästä voidaan kiittää ja onnitella puheenjohtajavaltio Ranskaa.

Meidän on huomioitava se, millainen vaikutus Georgian kriisillä on koko alueeseen sekä Euroopan unioniin itseensä. Nyt jos koskaan on tärkeää luoda korkean tason suhteet itäisiin naapurivaltioihin erityisesti itäisen kumppanuuden kautta. Tarvitsemme vahvaa ja demokraattista Georgiaa yhtä paljon kuin Georgia tarvitsee meitä. Tähän liittyy myös Euroopan yhteinen etu, ja tarkoitan tässä energian toimitusvarmuutta sekä mahdollisuutta hyödyntää Kaukasian käytävää vaihtoehtoisena öljyn ja kaasun kuljetusreittinä. Odotamme komission ja neuvoston varmistavan nykyisten putkien suojelun sekä edistämään yhteistä energiaulkopolitiikkaa, joka meiltä dramaattisesti puuttuu.

Sitten Valko-Venäjästä: tilanne siellä on hieman parantunut ja ensimmäiset liberaalistumisen merkit ovat nähtävissä. Vaalit eivät olleet demokraattiset. Meidän on reagoitava uudella politiikalla ja lopetettava Valko-Venäjän eristäminen avaamalla kuitenkin ovia harkitusti ja tiukoin ehdoin sekä asteittain molemminpuolisiin kompromisseihin perustuvaa lähestymistapaa noudattaen. Tämä tarkoittaa seuraavia asioita: Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja ihmisoikeuksiin liittyvien välineiden valikoiva käyttäminen, virkamiehiin kohdistuvien viisumipakotteiden valikoiva purkaminen väliaikaisesti, Valko-Venäjän kansalaisilta perittävien maahantuloviisumimaksujen puolittaminen, poliittisen vuoropuhelun uudelleen käynnistäminen, Valko-Venäjän ja Euroopan unionin välisen taloudellisen yhteistyön lisäämisen tukeminen, kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen, kansallisten vähemmistöjen sekä lehdistönvapauden suojelu, ja kaikki tämä tiiviissä yhteistyössä niiden kanssa, jotka edustavat demokraattista kantaa Valko-Venäjällä.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja, komission jäsen, hyvät kuulijat, mielestäni meidän pitäisi välittää seuraavalla Eurooppa-neuvostolle sellainen viesti, että unionin kansalaisten luottamus hankkeeseemme on palautettava ja sitä on myös vahvistettava.

Syynä on se, että olemme päättäneet luoda talous- ja rahaliiton, jota työstetään koko ajan mutta joka ei ole vielä valmis. Yhdysvaltain epidemia on tarttunut meihin, minkä vuoksi olemme viikon ajan eläneet joko paniikin tai ihmisten joukkopaon uhan alla, mutta mielestäni tämä asia on korjattu. Ajoissa osoitettiin, että unionin toimielimet toimivat. Erityisiä osoituksia tästä oli eilinen Ecofin-kokous sekä koordinoitu korkojen lasku tänään.

Meidän pitää kyetä tukemaan tuotantojärjestelmäämme. Tässä yhteydessä mainitsen yhteisön aloitteiden lisäksi esimerkkitapauksen omasta maastani, jossa päätettiin eilen luoda 30 miljardin euron rahasto, koska meidän on tuettava yritysten toimintaa.

Toinen luottamuksen vahvistamisen kannalta tärkeä toimialue on Lissabonin sopimuksen ratifiointi. Minulla on ollut tilaisuus keskustella myös ministeri Martinin kanssa. Hän analysoi tilanteen oikein, mutta diagnoosi ilman kunnollista lääkereseptiä ei auta. Näin ollen irlantilaisten ystäviemme on – asioita perusteellisesti ja harkitusti mietittyään – oltava tietoisia myös siitä, ettei kyse ole neutraalista toimenpiteestä. Toisin sanoen yhteisvastuullisuuteen perustuvassa unionissa se meille tulee kalliiksi, ja kustannukset ovat suuret, jos Lissabonin sopimusta ei hyväksytä ennen vaaleja.

Ainut myönteinen asia ratifioimatta jättämisessä on ehkä se, että näin Euroopan parlamentin vaaleista tulee huomion keskipiste. On kuitenkin tärkeää taistella ja työskennellä sen puolesta, että Lissabonin sopimus saadaan voimaan seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin mennessä, jotta unioni voi toimia vahvemmin sekä yhtenäisemmin.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, kansalaiset odottavat unionilta nyt suojaa ja vakautta sekä osoitusta yhtenäisyydestä. Vahva unioni on nyt tärkeämpi asia kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että toimintaa tarvittiin, ja on hyvä, että toiminta on ollut nopeaa. Tämä oli välttämätöntä.

Olen kuitenkin huolestunut useista tapahtumista, ja vaistoan myös tietynlaista ideologiaa toteutettujen toimien taustalla. Jotkut tässä parlamentissa ovat jo juhlineet kapitalismin kuolemaa. Rehellisesti sanottuna; poliitikot eivät kuitenkaan ole pankkiireja. Hätätoimenpiteet ovat eri asia, mutta olen myös pannut merkille, että jotkut operaatiot johtavat tuiki tavallisesti pankkien kansallistamiseen. Rehellisesti sanottuna on lukuisia pankkiireja, joihin ei selvästikään enää luoteta ja joiden käsiin emme voi uskoa säästöjämme. Miettikääpä kuitenkin sitä, antaisitteko säästönne pankkiireina toimivien poliitikkojen hoidettavaksi; esimerkiksi Martin Schulzille. Itse en näin tekisi.

Kriisiin ei saa takertua sääntöjen kiertämiseksi, heikentämiseksi tai jopa kumoamiseksi. Mielestäni kehotus soveltaa joustavasti kilpailupolitiikkaa tai vakaus- ja kasvusopimusta on erittäin huolestuttava. Juuri näiden sääntöjen ansiosta Euroopasta on tullut kestävä.

Minulla on erityiskysymys komissiolle. Ja totean ohimennen, ettei puheenjohtaja Barroso ilmeisesti pidä keskustelua riittävän mielenkiintoisena jäädäkseen loppuun asti. Tänään iltapäivällä Alankomaiden valtiovarainministeri totesi Alankomaiden parlamentin alahuoneessa käydyssä keskustelussa, että Fortiksen ja ABN-AMROn – ei pelkästään pankin, vaan myös muiden järjestelmään kuuluvien osien, kuten vakuutusten – ostamista ei ollut katsottu valtion antamaksi tueksi. Siksi haluaisin tietää, miten komissio aikoo käsitellä vastaavia tapauksia tulevina aikoina. Viime maanantaina komission jäsen Kroes kuitenkin sanoi – ja olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä – että kilpailusääntöjä sekä vakaus- ja kasvusopimusta sovelletaan täysimääräisesti jatkossakin. Miten toimimme tämänkaltaisissa tapauksissa? Mitä tapahtuu, jos myöhemmin huomataan, että valtiontukea koskevia sääntöjä on rikottu?

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, suurin haaste unionille on tällä hetkellä ehdottomasti talouskriisi. Saksalaisten poliitikkojen ja Euroopan komission virkamiesten hiljattaisista vakuutteluista huolimatta kriisi on iskemässä kunnolla myös Eurooppaan. Kyse ei ole siitä, saavuttaako kriisi meidät, vaan siitä, milloin se saavuttaa meidät. Viime lauantaina joidenkin Euroopan unionin suurimpien jäsenvaltioiden itse itsensä nimittäneet johtajat eivät päässeet sopuun yhteisistä kriisitoimista.

Lisäksi joidenkin maiden, kuten Kreikan, Irlannin ja Saksan, ilmoitukset talletustakuista ovat itsestään selvä esimerkki siitä, ettei asian hallintaa varten ole olemassa mitään yhtä yhteistä taktiikkaa. Jos tulevassa EU:n huippukokouksessa ei onnistuta luomaan yhteistä strategiaa tätä varten, se on erittäin huono signaali EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille, koska juuri kriisiaikoina EU:n kansalaisten pitäisi tuntea, että EU tukee heitä tarvittaessa ja on olemassa myös vaikeina, ei pelkästään hyvinä aikoina.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, valitettavasti komission puheenjohtaja ei ole enää paikalla. Hän sanoi – kirjoitin tämän ylös – ettei meillä vielä ole sääntöjä, jotka sallisivat eurooppalaisen vastauksen. Hän on tässä aivan oikeassa. Kollega Berès kertoi meille, miksi komission puheenjohtaja on oikeassa; koska asiasta vastaava komission jäsen McCreevy olisi yhtä hyvin voinut olla kuollut kuluneet neljä vuotta! Hän on jatkuvasti jättänyt huomioimatta parlamentin ehdotukset vähintään kymmenen mietinnön osalta. Tämä on todellisuutta, ei uusliberalismia, vaan rahoitusmarkkinoista vastaavan komissaarin Dublinista ja Lontoosta harjoittamaa etävalvontaa. Jos komission puheenjohtajalla olisi yhtään selkärankaa, hän ottaisi kyseisen tehtävän pois McCreevylta ja antaisi sen Almunialle, jolle tehtävä oikeastaan kuuluu. Mutta hänellä ei ole rohkeutta tehdä tätä. Sen sijaan ihmiset puhuvat täällä aivan kuin "h-hetki" olisi juuri alkamassa. En voi muuta kuin pudistaa päätäni komission puheenjohtajan neuvottomuudelle. Ei hän noin helposti kykene puhumaan itseään yhteisen vastuun ulkopuolelle.

Sanon tämän näin painokkaasti, koska emme voi vain istua täällä hiljaa odottamassa. Meidän pitää toimia nopeasti. Emissiopankit ovat toimineet. Valtiovarainministerit ovat toimineet. Kaikki tämä on tullut tarpeeseen, koska kriisi on nyt saavuttanut juuri sellaiset mittasuhteet, joita olemme pelänneet kaikki nämä vuodet.

Missä on jäsen Kroes? Hän vain jaarittelee kilpailusäännöistään ja vaarantaa yhä toiminnassa olevien pankkien vakauden. Hän asettaa määräaikoja sen sijaan, että pohtisi, voiko Irlanti myöntää 200 prosenttia kansantuotteestaan takuina ainoastaan Irlannin kansalaisille ja tulevia lainoja varten. Onko kukaan sanonut tästä yhtään mitään?

Jos komissiolla ei ole rohkeutta tehdä ehdotuksia unionin valvontaviranomaisesta, kun se tarkoittaisi toimimista jäsenvaltioiden tahtoa vastaan, niin siinä tapauksessa kaikki vain romahtaa. Jos Euroopan solidaarisuusrahasto perustetaan ennen sääntöjen yhdenmukaistamista, kyse on selvästä sosialismista.

  Jo Leinen (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kollega Langenia kuunnellessa voisi melkein puhua suuresta koalitiosta, koska olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Georgian kriisi, rahoituskriisi, energiahintoihin liittyvä kriisi – kaikki tämä huutaa vahvaa unionia. Näin ollen olen perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajana iloinen siitä, että unionin vastustajia lukuun ottamatta kaikki täällä ovat ilmaisseet tukensa uudistussopimuksen nopealle ratifioinnille. Kiitän myös puheenjohtajavaltio Ranskaa sinnikkyydestä tässä asiassa. Tätä ei saa lykätä määrättömästi, ja odotan ensi viikolla pidettävän huippukokouksen välittävän selkeän viestin ja päättävän aikataulusta ratifioinnin loppuunsaattamiseksi.

Ruotsin ja Tšekin tasavallan on tarkoitus ratifioida sopimus tämän vuoden loppuun mennessä. Enkä ole vielä menettänyt toivoani sen suhteen, että ratifiointi olisi Irlannissa mahdollista ennen Euroopan parlamentin vaaleja. Irlannin ulkoministeri Micheál Martin kertoi valiokunnalleni maanantaina, että tietoisuus Irlannissa oli kehittymässä ja että ihmiset alkavat tunnustaa EU:n arvon. Kuusi kuukautta voi olla politiikassa hyvin pitkä aika!

Sitten toisesta aiheesta: meidän pitää myös selittää kansalaisille, miksi tarvitsemme EU:ta. Olen iloinen siitä, että aiomme huippukokouksessa hyväksyä yhteisen poliittisen julkilausuman EU:n viestintästrategiasta. Haluaisin kiittää tässä yhteydessä puheenjohtajavaltio Ranskaa, joka onnistui saamaan kaikki kolme toimielintä sen taakse. Nyt strategia pitää valjastaa käyttöön Irlannin kansanäänestystä sekä Euroopan parlamentin vaaleja varten. EU ei ole lukuisten ongelmien syy, vaan se voi olla ratkaisu niihin! Tämä pitäisi tehdä selväksi EU:n ulkopuolella.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, unioni ei ole suojellut ihmisiä rahoitusalan keinottelulta. Jopa New York Times julkaisi Ezra Poundin ennusteellisen toteamuksen "with usura hath no man a house of good stone" ("koronkiskonnalla ei kukaan saa kestävää taloa"). Nyt Yhdysvaltain keskuspankki ja valtiovarainministeriö haluaisivat lakaista kriisin maton alle laskemalla korkoja. Juuri tämä ratkaisu – lainansaannin helppous – aiheutti alun perinkin spekulatiivisen kuplan.

Vuonna 1933 chicagolaisten taloustieteilijöiden ryhmä laati suunnitelman: luodaan uudelleen valtion monopoli, joka vastaa valuutan liikkeeseenlaskusta, mikä estää pankkeja luomasta väärää rahaa, ja velvoitetaan pankit muodostamaan 100 prosentin varannot. Tämä esti pienet luottopetokset sekä lopetti rahoitusalan vehkeilyn, joka tuhosi tavallisia ihmisiä, aiheutti haittaa säästäjille ja lamaannutti reaalitalouden.

Nobel-palkinnon voittanut Maurice Allais on aina kritisoinut avoimesti innovatiivista rahoitusalaa, arvopaperistamista, johdannaisia ja riskirahastoja, joita rahoitusalan peikot joissakin Euroopan rahoitussektorin osissa niin suuresti rakastavat. Hän aivan oikeutetusti vaatii – kuten me olemme tehneet jo jonkin aikaa – että johdannaisista tehdään laittomia. Omaksukaamme Chicagon suunnitelma, Allais'n suunnitelma: pidetään oikeus luoda rahaa yksinomaan hallituksilla.

Olemme saaneet tarpeeksemme unionista, joka ei tiedä, mitä tehdä. Jopa paavi on varoittanut, ettei rikkaus merkitse mitään.

  Tunne Kelam (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, neuvoston täytyy vetää johtopäätöksensä myös hyökkäyksestä Georgiaan. Jotta tällaiset hyökkäykset voitaisiin vastaisuudessa estää, EU:n täytyy varmistaa, että sanonta "vahvemman oikeus" osoittautuu ehdottoman epäedulliseksi hyökkääjän kannalta. Hyökkäämällä itsenäiseen valtioon Venäjä, joka on turvallisuusneuvoston jäsen, on järkyttänyt niin alueellista kuin kansainvälistä turvallisuutta ja turvallisuusparadigmaa. Jos rajoja ei aseteta, se avaa mahdollisuuden uusille voimannäytöille Ukrainaa, Moldovaa ja muita vastaan.

Nyt tarvitsemme erityisesti tehokkaampaa itäistä kumppanuutta sekä vahvaa ja demokraattista Georgiaa. Valitettavasti jo ennen kuin Venäjä on edes täyttänyt velvollisuuksiaan, jotkut Moskovassa vierailleet sosialistijohtajat ovat julistaneet, että EU ja Venäjä tarvitsevat toisiaan enemmän kuin koskaan ja että Venäjän ja EU:n täytyy tehdä yhteistyötä täyttääkseen turvallisuusvajeen, jonka heikkenevä USA mahdollisesti jättää taakseen. Näyttää olevan vaarallista sekaannusta sen suhteen, keitä todelliset liittolaisemme ovat ja kuka on todellisuudessa kiinnostunut Euroopan heikentämisestä ja hajottamisesta.

Lisäksi EU:n täytyy reagoida siihen, että Venäjän passeja jaetaan jatkuvasti ulkomailla. Tämä merkitsee sitä, että keinotekoisesti luodaan uusia Venäjän kansalaisia, joita on puolustettava Medvedevin oppien mukaisesti. Tällä valmistellaan uusia kansainvälisiä kriisipesäkkeitä. Meidän olisi reagoitava siten, ettemme myönnä viisumeja noille uusille kansalaisille, etenkin jos kyse on Venäjän uusien suojelualueiden johtajista. Ja meidän pitäisi myös ottaa nopeasti käyttöön suotuisammat viisumihelpotukset georgialaisille ja ukrainalaisille kuin mitä Venäjän kansalaisille on myönnetty.

  Proinsias De Rossa (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, olen sitä mieltä, että ennemmin tai myöhemmin Irlannin hallituksen on pyrittävä poistamaan este, jonka Irlanti muodostaa Lissabonin sopimukselle. Tämä olisi tehtävä niin, että Irlanti pysyy täysjäsenenä, jotta siitä ei tulisi jonkinlaista puoliksi ulkopuolista jäsentä, jollaiseksi vapauttavat lausekkeet muuttaisivat meidät.

Tarvitsemme Lissabonin sopimusta enemmän kuin koskaan vahvistaaksemme unionia maailmanlaajuisesti ja vastataksemme tehokkaasti kansalaisten huoliin. Rahoituskriisi on jälleen romahduttanut markkinat. Se tapahtui jälleen kerran siksi, että suurin osa hallituksista uskoi satuun, jonka mukaan maailman markkinat voisivat säännellä itse itseään. Tämän takia hallitukset eivät ole harjoittaneet demokraattista valvontaa markkinoilla.

Euro on esimerkki siitä, mitä unioni voi saavuttaa jakaessaan todella vallan. Varmasti jos Irlanti olisi päättänyt säilyttää Irlannin punnan, se olisi tähän mennessä jo hävinnyt, uponnut jälkiä jättämättä.

Puheenjohtaja Barroso myönsi, etteivät jäsenvaltiot olleet kovin halukkaita tekemään yhteistyötä koordinoidun ratkaisun löytämiseksi kriisiin. Hän pysyy kuitenkin vaiti siitä, että komission jäsen McCreevy vastustaa edelleen uudelleensääntelyä. Komission jäsen McCreevy ei kykene luopumaan uusliberalistisesta ideologiastaan, ja olen siksi hyvin huolissani siitä, että hänet ollaan ottamassa mukaan puheenjohtaja Barroson kaavailemaan kolmihenkiseen työryhmään.

Voisinko esittää vielä yhden huomion? Tarjoudun julkaisemaan parlamentin jäsen Faragen tänään parlamentissa pitämän puheen Internet-sivuillani, koska uskon, että mitä useampi irlantilainen kuulee, mitä sanottavaa hänellä on Irlannista ja unionista, sitä todennäköisemmin irlantilaiset äänestävät "kyllä" Euroopan unionin puolesta.

  Cornelis Visser (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, kysymys kuuluu, yhdentyykö Eurooppa entisestään tämän rahoituskriisin vuoksi vai käykö juuri päinvastoin. Minun mielestäni näin laajaan kriisiin voidaan vastata vain unionin tasolla – ja tämän pitää lisätä Euroopan yhdentymistä. Tämä edellyttää johtajuutta jäsenvaltioilta sekä aivan erityisesti komissiolta. Tähän saakka rahoituskriisiin on reagoitu lähinnä jäsenvaltioiden tasolla – mihin olen tyytyväinen esimerkiksi Fortiksen kriisin yhteydessä toteutettujen toimien osalta – mutta komissio on pysytellyt hiljaa.

Minun mielestäni rahoituskriisi johtuu nopeasta innovaatiosta, jota rahoitusmarkkinoilla on tapahtunut viime vuosina. Pankkituotteet on tehty niin, että nopeat voitot ovat mahdollisia, mutta myös riskit ovat suuria. Kyseiset riskit eivät kuitenkaan ole olleet läpinäkyviä, eivätkä ne ole sitä tietyissä tapauksissa vieläkään. Asiantuntijoiden on hirvittävän vaikea arvioida kunnolla näitä uusia rahoitustuotteita eli määrittää niiden arvo.

Näin ollen komission pitää nyt ehdottaa toimenpiteitä, joilla voidaan lisätä rahoitusmarkkinoiden avoimuutta sekä parantaa pankkien hallintoa. Komission täytyy myös ehdottaa toimenpiteitä valvonnan parantamiseksi sekä tehdä ehdotuksia keskuspankkien ja muiden valvontaviranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi. Parlamentti ilmaisee tämän kannan mietinnössään, joka käsittelee Lamfalussy-prosessin seurantaa ja rahoitussektorin tulevia valvontarakenteita ja josta keskustelemme seuraavaksi.

Ohimennen sanottuna pahoittelen suuresti sitä, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä äänesti valiokunnassa tyhjää näin tärkeästä mietinnöstä. Mietin, aikooko se toimia samalla tavalla huomenna. Tämä kriisi osoittaa unionin merkityksen. Jos eurooppalaiset viranomaiset toimivat tässä yhteydessä erikseen, tilanne voi johtaa valtiontukeen sekä ulkomaisten säästäjien, asiakkaiden ja sijoittajien syrjintään. Vain unioni voi tarjota tasapainoisen lähestymistavan kriisiin. Siksi komission on otettava johto – tästä päivästä alkaen.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, aivan kuten Kaukasian tilanne tänä kesänä asetti uuden geopoliittisen haasteen Euroopan unionille, tämänhetkinen kriisi maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla muodostaa haasteen maailman taloudelle, ja Euroopan unionin on vastattava siihen. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että näinä aikoina meidän on yhdessä löydettävä koordinoitu vastaus unionin tasolla näihin haasteisiin. Mutta miten voimme tehdä tämän ilman Lissabonin sopimusta? Se ei varmaankaan ole mahdollista. Tämän takia Lissabonin sopimuksen ratifiointi on ehdottoman tärkeä asia. Se on eräänlainen "ollako vai eikö olla" -kysymys Euroopan unionille, vakavasti otettava vastaus Euroopan unionilta vallitsevaan maailman tilaan. Puheenjohtaja Barroso sanoi, että EU:n toimielimet, komissio mukaan luettuna, eivät ole kunnolla edustettuina maailmanlaajuisissa rahoitusalan rakenteissa. Tämä on myös yksi todiste siitä, että Lissabonin sopimus on saatava ratifioitua mahdollisimman nopeasti mahdollista maissa, jotka eivät vielä ole sitä tehneet.

Toinen asia, jonka haluaisin ottaa tänään esiin, on se, että markkinat toimivat hyvin niin kauan kuin markkinoita säännellään. Ja kun kapitalistinen talous muistaa myös inhimilliset tekijät. Tämä on todellakin perustavaa laatua oleva kysymys. Tämähän oli Euroopan vastaus myös 1900-luvun alun kriisiin. Euroopan vahvuus perustui juuri tähän seikkaan.

Ja viimeinen asia – meidän on pelastettava Puolan telakkateollisuus. Käännyn tässä Euroopan komission puoleen: mitä hyvää meille seuraisi tämänhetkisessä kriisissä 100 000 uudesta työttömästä?

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kaikkein tärkein asia tällä hetkellä on rahoituskriisin nujertaminen, mutta suurin rahoituskriisin aiheuttama uhka on talouden taantuma. Emme voi huolehtia vain rahoitusalasta, sillä viime kädessä kyse on kuitenkin aina talouden kilpailukyvystä, kasvusta ja työpaikoista. Väärien lainsäädäntöratkaisujen hyväksyminen osana ilmastonmuutos- ja energiapakettia voisivat heikentää ennakkoarvioita rahoituskriisistä pääsemisestä. Haluamme noudattaa toiminnassamme perustavanlaatuista periaatetta kasvihuonekaasujen vähentämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Neuvoston puheenjohtaja puhui joustavuudesta ilmasto- ja energiapaketin yhteydessä sekä tasapainosta, joka on säilytettävä sitä hyväksyttäessä. Mitä se tarkoittaa? Sen pitäisi tarkoittaa kykyä mukauttaa kyseinen paketti ja etenkin päästökauppajärjestelmä vallitsevaan tilanteeseen. Ja tilannehan on nyt täysin erilainen kuin vuosi, kuusi kuukautta tai jopa kaksi kuukautta sitten.

Sama tavoite – päästöjen vähentäminen – voidaan saavuttaa monilla eri menetelmillä. Tiedämme, miten ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta äänesti eilen päästökauppadirektiivistä. Olemme panneet tulokset merkille. Edessämme on nyt hyvin vaikeat kolmikantaneuvottelut, sillä asetus hyväksytään täällä lukuisin varauksin.

Parlamentilla ei ole ollut riittävästi aikaa keskustella kaikista päästöjä ja niiden kauppaa koskevaan direktiiviin liittyvistä ongelmista. Näin ollen vetoan puheenjohtajavaltio Ranskaan sekä Euroopan komissioon, jotta ne pitäisivät mielessä myös vähemmistöjen johtopäätökset ja tarkistukset huolimatta siitä, että osa näistä tarkistuksista ei saavuttanut enemmistöä Euroopan parlamentin valiokuntien äänestyksissä. Jos haluamme löytää hyvän ratkaisun, meidän pitää antaa maalaisjärjen ohjata meitä sekä huomioida jatkuvasti muuttuva tilanne, joka heikkenee talousennusteiden perusteella tasaisesti.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, hyvät kuulijat, aloitan toteamalla, että on suuri pettymys, että aina vaaditaan kriisi, jotta löytäisimme oikeanlaista päättäväisyyttä, oikeat sanat ja oikean dynamiikan yhteisen maaperän ja eurooppalaisten vastausten määrittämiseksi. Unionin toiminta ja unionin säännöt ovat olennainen osa ratkaisua. Ne eivät ole vain vastaus kriiseihin, vaan niitä tarvitaan myös estämään kriisejä globalisoituvassa maailmassamme.

Tarvitsemme sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimia. Nämä kriisit osoittavat, kuinka riippuvaisia olemme toisistamme, kuinka globaali ja kuinka yhteen kietoutunut rahoitusala nykyään on. Minulla on täällä kokoelma Euroopan parlamentin vuodesta 2002 lähtien esittämiä pyyntöjä, joista vain murto-osaan komissio on vastannut ja joista monen jäsenvaltiot ovat tehneet tyhjäksi, mikä puolestaan estää meitä löytämästä eurooppalaisia ratkaisuja.

Hyvät kuulijat, tarvitsemme lainsäädäntöehdotuksia eurooppalaisesta valvonnasta, pääomasaatavista, luottoluokituslaitoksista, luotonannosta, kriisinhallintamalleista sekä vähimmäisstandardeista kaikkia investointimalleja varten.

Samaan hengenvetoon korostan sitä, ettemme saa käyttää väärin rahoitusmarkkinoiden kriisiä ja luoda suhteettomia säännöksiä. Kyse ei ole markkinoiden tuomitsemisesta ja kansallistamisen vaatimisesta. Kyse on siitä, että luodaan mahdollisimman laajat markkinat ja otetaan käyttöön sen verran sääntelyä kuin on tarpeen globaalissa maailmassa. Kaikki tarvitsevat sääntelyä – ketään ei pidä jättää ulkopuolelle – mutta sääntelyn täytyy olla suhteellista riskeihin nähden ja sopia kyseessä olevaan tuotteeseen. Tätä pyydän, ja toivon neuvoston toteuttavan tämän.

  Colm Burke (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, ensi viikon Eurooppa-neuvostossa ei kuulla mitään uutta An Taoiseach Brian Cowanilta Lissabonin sopimuksen ajautumisesta umpikujaan Irlannissa. Päinvastoin hän pitää samanlaisen puheenvuoron kuin kollegansa ministeri Micheál Martin, joka vain välitti tuloksia koskevan analyysin Euroopan parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle maanantaina. Mitään konkreettista ehdotusta ei tehdä ennen joulukuun huippukokousta, jossa on tarkoitus laatia selkeä tiekartta.

Tiekartan laatimisen vauhdittamiseksi haluaisin kertoa omia ajatuksiani siitä, miten nyt voitaisiin mennä eteenpäin. Ensinnäkin olen sitä mieltä, ettei uutta kansanäänestystä voida järjestää ainakaan 12 kuukauteen, jos irlantilaisia äänestäjiä aiotaan kuunnella kunnolla. Toinen kansanäänestys pitäisi järjestää ensi syksynä, mahdollisesti lokakuussa. Tämä tarkoittaa, että parlamentin vaalit on pidettävä Nizzan sopimuksen mukaisesti. Se on kuitenkin mielestäni pienempi paha.

Toisen kansanäänestyksen luonteeseen liittyen ehdottaisin, että Irlannissa järjestettäisiin laajennettu kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta. Sen yhteydessä olisi Lissabonin sopimuksesta perustuslaillinen kansanäänestys, jossa voi äänestää kyllä tai ei. Lisäksi samana päivänä järjestettäisiin useita neuvoa-antavia kansanäänestyksiä tärkeimmistä opt-in- ja opt-out-kysymyksistä, kuten EU:n perusoikeuskirjasta ja Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta.

Jos irlantilaiset päättäisivät laajennetussa kansanäänestyksessä jättäytyä jommankumman mainitun aihealueen ulkopuolelle, Irlannin hallitus voisi sitten pyrkiä Eurooppa-neuvostossa erilliseen sopimukseen, jonka kaikki 27 jäsenvaltiota allekirjoittaisivat. Tämä menettely vastaisi aiemmin tehtyä Edinburghin sopimusta, jonka tanskalaiset halusivat joulukuussa 1992 pidetyssä neuvoston kokouksessa. Sopimuksessa Tanskalle myönnettiin neljä poikkeusta Maastrichtin sopimuksesta, minkä ansiosta Tanskan oli mahdollista ratifioida se.

Tämän suunnitelman mukaisesti Lissabonin sopimuksen jo ratifioineet jäsenvaltiot eivät joutuisi ratifioimaan sopimusta uudelleen. Laajennettu kansanäänestys antaisi irlantilaisille äänestäjille mahdollisuuden valita, miten laajalti he haluavat olla mukana Euroopan unionin toiminnassa.

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, aluksi esitän kolme huomiota. Venäjän tapauksessa meidän täytyy jatkaa niin, että olemme samanaikaisesti avoimia mutta päättäväisiä emmekä koskaan suostu mihinkään Venäjän vaatimuksiin muita maita koskevista eduista, olipa sitten kyse lähellä tai kaukana sijaitsevista maista. Tämä on ratkaisevan tärkeää tulevina vuosina.

Toiseksi talousarvion tarkistamisessa on pyrittävä avaamaan unionin maataloutta sekä purkamaan sitä koskevaa sääntelyä, jotta maanviljelijöillä olisi enemmän mahdollisuuksia niin Euroopassa kuin muualla maailmassa tukien vähentämisestä huolimatta. Näin pyritään luomaan maailmanlaajuiset ja toimivat maatalousmarkkinat, jotka täyttävät elintarvikkeita koskevat uudet vaatimukset kaikkialla maailmassa.

Kolmanneksi ilmastonmuutokseen liittyvät toimet on aloitettava nyt, rahoituskriisistä huolimatta, jotta voimme hyödyntää pitkän aikavälin prosessin. Tällä tavalla voimme torjua ilmastonmuutosta ja valmistautua kohtaamaan muut haasteet, joita se tuo mukanaan.

Sitten rahoituskriisistä, josta olemme tänään keskustelleet. Monet puhujat ovat unohtaneet sen, että olemme nyt pitkän ja ihmisen historiassa ainutlaatuisen prosessin lopussa. Kyse on maailmanlaajuisesta kasvusta, joka on luonut ennennäkemätöntä hyvinvointia. Tämä prosessi on nyt lopussa. En kuullut Martin Schulzin sanovan tästä mitään aiemmin tänään. Toki meillä on lukuisia ongelmia, mutta ne eivät kosketa pelkästään markkinoita. Kukaan ei voi väittää, että Yhdysvaltain subprime-luotot johtuisivat markkinavoimista. Ne johtuvat ratkaisevista poliittisista toimenpiteistä.

Nyt meidän pitää varmistaa avoimuus, tilinpitovelvollisuus ja valvonta, joka kattaa nykyaikaiset markkinat sellaisenaan. Markkinat kattavat niin Euroopan kuin koko maailman, ja meidän on varmistettava, että ymmärrämme rahoitusmarkkinoiden todellisuuden. Sitten voimme myös suhtautua rakentavasti reaalitalouden kehitykseen.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). - (FI) Arvoisa puhemies, epävakauden leviäminen kulovalkean tavoin on tyypillistä tämän päivän maailmassa. Erityisesti tämä pätee rahoitusmarkkinoihin, jotka ovat tänä päivänä yksi kaikkein globaaleimmista business-sektoreista. Holtittomuus, ylilyönnit ja sääntelyn pettäminen toisella puolella maailmaa tuntuu potentiaalisesti kaikkialla tavallisten kuluttajien kukkarossa. Toivotankin tervetulleeksi komission aloitteen perustaa pysyvä työryhmä komission sisällä finanssikriisiä hoitamaan. Kuten komission puheenjohtaja Barroso totesi, me voimme ja meidän pitäisi tehdä paljon enemmän.

Minusta täällä on kuitenkin aivan liikaa sälytetty vastuuta komissiolle. Vastuut täytyy säilyttää selkeinä. Euroopan keskuspankki huolehtii siitä, että hinnat ja rahan arvo säilyvät vakaina. EKP onkin toiminut tehokkaasti kriisin rauhoittamiseksi. Tämän päivän koordinoitu koronlaskuoperaatio on hyvä osoitus tästä. Yhteisön toimielimet – Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti – taas vastaavat siitä, että sisämarkkinat pysyvät avoimina ja lainsäädäntö on kohdallaan. Markkinatoimijoiden on noudatettava lainsäädäntöä ja hallittava riskinsä sekä kannustettava luototuksessaan kotitalouksia ja yrityksiä oikein mitoitettuihin ratkaisuihin. Finanssiryhmien on kannettava oman toimintansa lisäksi myös laajempaa yhteiskuntavastuuta. Päävastuu on kuitenkin valtiovarainministereillä, sillä suurin osa kasvua tukevista työkaluista ja kriisin ratkaisuista on heidän työkalupakissaan, ei EKP:llä, eurooppalaisilla lainsäätäjillä tai markkinatoimijoilla.

Valtionvarainministerit ovat olleet aloitteellisia. He ovat hyväksyneet jo lokakuussa 2007 selkeämpiä pelisääntöjä rahoitusmarkkinakriisien ennaltaehkäisyyn. Ottaen huomioon tämän työn pituuden kolmentoista kohdan lista eilisestä Ecofinistä on varsin laiha. En vastusta esityksiä, mutta pidän toimenpideohjelmaa riittämättömänä. Ei riitä, että tehdään, on tehtävä myös oikeita asioita ja vielä tärkeämpää on osata jättää tekemättä silloin, kun lainsäädäntö ei ole oikea ratkaisu ongelmiin. Kaikille populistien paineille ei pidä antaa tilaa.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). - (HU) Kiitos, puhemies. Pyydän tulkeilta anteeksi, että puhun suoraan omasta päästäni. Avainsanat ovat solidaarisuus, valvonta ja turvallisuus. Vakuutamme toistuvasti, että solidaarisuus on erityisen tärkeää vallitsevassa rahoituskriisissä, etenkin, jos edustamme, kuten minä, sellaista maata, joka pursuaa pankkien haarakonttoreita, sidosyrityksiä ja tytäryhtiöitä. Tässä on siis olennaista se, miten avainasemassa olevat pääkonttorit ja niiden valvontaelimet reagoivat edessä olevaan ongelmaan.

Solidaarisuudesta voin tässä mainita yhteisen maatalouspolitiikan, joka luotiin viisi vuotta Euroopan talousyhteisön perustamisen jälkeen. Nyt, viisi vuotta laajentumisen jälkeen, on tullut myös yhteisen energiapolitiikan aika. Olen iloinen siitä, että ministerit pitävät tätä hyvänä ajatuksena, mutta ajatus on myös toteutettava. Voin myös sanoa, että talletusasiassakin on kyse solidaarisuudesta. Se on mahdollista, ja meidän pitää nyt kyetä antamaan myönteinen kuva Euroopan unionista Keski-Euroopan maissa; ettemme roiku toisissamme vaan toteamme yhdessä, että kriisin tullessa todella annamme takuun koko väestön talletuksille. Kuudeksi kuukaudeksi tai vuodeksi. Voimme tehdä päätöksen. Ja mitä nopeammin sen teemme, sitä parempi, sillä puhumme tässä ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat uhkaavassa tilanteessa ja jotka meidän on pelastettava mahdollisimman nopeasti. En usko, että tämä aiheuttaa niin pitkällisiä ongelmia.

Toinen kysymys on solidaarisuus ja puolustuskyvyttömyytemme. Kyse on todellakin valvontaviranomaisesta, ja tämä on seuraava kohta. Ymmärrän, että haluamme perustaa kamareita tai kollegioita, ja mielestäni on tärkeää edetä kohti jollain tavalla keskitettyä valvontaa; aivan kuten siirrämme tietyt kilpailupolitiikan avainasiat asianmukaiselle EU:n elimelle tai EKP:lle, Euroopan keskuspankille. On kuitenkin hyvin vaikeaa ymmärtää, miten voisimme parantaa keskinäistä luottamusta kollegiojärjestelmässä. Kiitos.

  John Purvis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa teille sekä ministeri Jouyet'lle ja komission jäsen Almunialle, että pankkien väliset markkinat on ehdottomasti saatava uudelleen toimimaan. Ainut varma keino onnistua tässä on antaa kansalliset valtiontakuut tukkupankkien välisille talletuksille, kuten Irlanti ja Tanska ovatkin jo kotimarkkinoillaan tehneet.

Vastuu on toki valtava, mutta kunhan pankkien väliset markkinat saadaan jälleen toimimaan, pankit lopettavat hamstraamisen ja alkavat jälleen lainata rahaa yrityksille, yksityisille ja kiinteistönomistajille, pankkienväliset korot palaavat normaalille tasolle ja on aivan varmaa, ettei noita takuita tarvitse ottaa käyttöön.

Olen samaa mieltä puheenjohtaja Jouyet'n kanssa siitä, että tämä on toteuttava globaalisti. Kuten hän sanoi, on IMF:n tehtävä koordinoida kyseisiä toimia. Ja vain tällaisilla rohkeilla ja maailmanlaajuisilla toimenpiteillä sammutamme tulipalon ja herätämme luottamuksen uudelleen.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). - (HU) Kaikkein tärkein tehtävä, ja olen melko lailla samaa mieltä puheenjohtajavaltio Ranskan kanssa, on löytää jonkinlainen ratkaisu Irlantia ja Lissabonin sopimuksen ratifiointia koskevaan kysymykseen. Rahoitusalan myllerryksen osalta muistuttaisin parlamenttia siitä, että helmikuussa 2008 Unkarin pääministeri Ferenc Gyurcsány ehdotti yhteisen eurooppalaisen valvontaviranomaisen perustamista sekä yhteisen valvontaa koskevan säännöstön käyttöönottoa ottaen huomioon kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla vallitsevan kriisin. Valitettavasti maaliskuun neuvostossa ei saatu enemmistöä tämän taakse. Mielestäni ehdotusta pitäisi käsitellä uudelleen seuraavassa kokouksessa. Unkarin pääministeri esittää sitä uudelleen, sillä ilman sitä, ilman eurooppalaista rahoitusalan valvontaviranomaista globaalit ongelmat toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Pyydän puheenjohtajavaltio Ranskaa sekä muita jäsenvaltioita tukemaan tätä. On kuitenkin meidän kaikkien etu, että ongelmaan löydetään ratkaisu.

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, Amerikan pankkiteollisuuden isot kihot yhdessä Euroopan vastaavien isojen kihojen kanssa ovat viimeisten vuosien aikana eläneet petosten, kavallusten ja korruption vimmassa tavallisten ihmisten kustannuksella. Kansalaisten suojelusta vastaavat viranomaiset, kuten keskuspankit, valtiovarainministerit sekä EU:n komissaarit, eivät ole tehneet oikeastaan mitään estääkseen heitä.

Hiljaisuuden, piittaamattomuuden ja peittelyn salaliiton jälkeen kyseisillä viranomaisilla on nyt otsaa käyttää veronmaksajien rahaa niin, että samat isot kihot rikastuvat entisestään. Se on pöyristyttävää, hävytöntä ja häpeällistä. Se ei ole oikeudenmukaista. Niiltä, joita voidaan syyttää vallitsevasta maailmanlaajuisesta talouskriisistä tai jotka ovat peitelleet edellisten toimintaa, pitäisi takavarikoida omaisuus. Heidät pitäisi myös pistää vankilaan. Se olisi todellista oikeutta, jollaista EU:ssa pitäisi harjoittaa. Tämä on paljas totuus siitä, mitä EU:n kansalaiset ajattelevat.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, ensinnäkin kysymys neuvostolle: missä vaiheessa on puheenjohtajavaltio Ranskan ehdottama Georgiaa käsittelevä korkean tason konferenssi ja miten EU:n puheenjohtajavaltio aikoo puolustaa Georgian alueellista koskemattomuutta, kun toinen valtio on tunnustanut kaksi separatistialuetta, Abhasian ja Etelä-Ossetian? On sääli, ettei puheenjohtaja Barroso ole täällä, koska hänen puheensa ei ollut vakuuttava. Ehkä se johtuu siitä, ettei hän ole itsekään vakuuttunut omista ehdotuksistaan. Uskon, että rahoitusalan ja talouden tilanne on paljon vakavampi kuin mitä hän sanoi. Jopa tänään jokainen voi selvästi nähdä Internetistä, että osakemarkkinat jatkavat laskuaan kaikista toimenpiteistä huolimatta. Näen tämän nykyjärjestelmän todellisena romahtamisena. Tämä järjestelmä on täysin vanhentunut, se on johtanut meidät konkurssiin, se on johtanut siihen, että koko maaperä on otettu täysin käyttöön ja tukehdutettu kasvihuonekaasupäästöillä. Sen takia Etelä on alikehittynyt ja meidän kaupunkimme ja kylämme ovat alikehittyneitä.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänhetkisessä kriisissä tarkastelemme aihetta, joka koskee valtiontuen antamista uhattuina oleville talouden sektoreille. Saksalainen Hypo on tarkoitus pelastaa 50 miljardin euron arvoisella tuella, brittiläinen Bradford & Bingley on saamassa 35 miljardin euron avun ja Fortis pelastetaan 11 miljardilla eurolla. Euroopan keskuspankki on myös pumpannut 120 miljardia euroa pankkitalletuksiin pitääkseen ne maksuvalmiudessa.

Samalla komission jäsen Kroes on aiheuttamassa poliittista kriisiä Puolassa maksattamalla takaisin noin puolen miljardin – korostan, puolen miljardin – euron julkisen tuen, jota kolme puolalaista telakkaa ovat saaneet. Olisi mielenkiintoista tietää, miten Euroopan komissio aikoo selittää puolalaisille tilanteen, jossa satoja miljardeja euroja syydetään vanhan Euroopan pankkeihin, kun puolta miljardia euroa ei voida antaa kolmelle telakalle, jotka voivat kaatua komission toimenpiteiden seurauksena. Muistakaamme tämä, kun neuvosto päättää seuraavassa kokouksessa lisärahan syytämisestä rahoitusalalle.

  Ioannis Varvitsiotis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, Ranskan entinen pääministeri Édouard Balladur totesi kerran, että täysin vapailla markkinoilla vallitsevat käytännössä viidakon lait. Hän lisäsi, että yhteiskuntamme, demokratiamme ja instituutiomme eivät saisi antaa viidakon vallata niitä. Tästä huolimatta elämme nyt viidakossa ja maksamme hintaa täydellisestä markkinoiden vapaudesta, joka Yhdysvalloissa vallitsi.

Jos huomioitte, että jokaista todellista investointia kohden Yhdysvaltain pankit lainasivat 32 USA:n dollaria ja vertaatte tätä eurooppalaisten pankkien vaivaisiin 12 USA:n dollariin, ymmärrätte, miten laajalti vastuuttomuus oli levinnyt Yhdysvaltain pankkimarkkinoilla. Pelkäänkin nyt, etteivät herra Paulsonin sen paremmin kuin Yhdysvaltain hallituksen toimet auta maailmaa ulos tästä kriisistä. Tulevaisuutta ajatellen katson, että tiukkoja sääntöjä on alettava soveltaa tästä hetkestä lähtien.

  Victor Boştinaru (PSE). - (RO) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvä komission jäsen Almunia, hyvät kollegat, muutaman viime vuoden aikana tärkeät johtajat, pääasiassa sosialistijohtajat, ovat puhuneet tarpeesta uudistaa maailman rahoitusjärjestelmää niin, että luodaan eräänlainen Bretton Woodsin jälkeinen järjestelmä, joka selviää globalisaation haasteista. Valitettavasti mitään ei ole tapahtunut.

Siksi kiitän presidentti Sarkozya, puheenjohtajavaltio Ranskaa sekä muita eurooppalaisia johtajia, jotka ovat viitanneet tarpeeseen toteuttaa kyseinen uudistus. Olin iloinen kuullessani tänään Euroopan komission puheenjohtaja Barrosoa, joka puhui tarpeesta katsoa rahoituskriisiä ja Eurooppaa laajemmalle.

Näin ollen ehdotan puheenjohtaja Barrosolle, että Euroopan unioni ja Euroopan komissio ottavat selkeäksi tavoitteekseen uudistaa maailman rahoitusjärjestelmää yhdessä muiden tärkeiden toimijoiden, Yhdysvaltojen, Kiinan tai Japanin, kanssa, jotta ihmiskunnan käyttöön saataisiin tarvittavat välineet globalisaation rahoitusnäkökulmien hallitsemiseksi.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät komission jäsenet, hyvät kuulijat, koska olen jo käyttänyt puheenvuoron, puhun lyhyesti.

Rahoituskriisin hallinnan osalta olen hyvin pahoillani, ettei minun läsnäoloni riitä parlamentin jäsen Berèsille. Olen kuitenkin iloinen siitä, että hän on tyytyväinen komission jäsen Almunian läsnäoloon. Vakavammin puhuttuna erityisesti parlamentin jäsenet Berès, Karas ja Kauppi toivat esiin, että meidän on – kuten on jo todettu – varmistettava, että hyväksymme todella komission tekemät ehdotukset. Ne kattavat kaikki valvontaa, sääntelyä ja tilinpitosääntöjä koskevat seikat.

Tämä tarkoittaa nykyisen sääntelyn mukauttamista, eli sääntöjen mukauttamista, koska vallitseva tilanne sitä edellyttää, ei ylisääntelyä. Kuten on jo sanottu, tarvitsemme tällä alalla enemmän Eurooppaa. Meidän on mukautettava omia säädöksiämme rahoituslaitosten keskinäisen riippuvuuden sekä talouden rahoittamista koskevien omien sääntöjemme keskinäisen riippuvuuden huomioon ottaen. Meidän on päästävä tällä alalla vauhtiin hyvin nopeasti ja saavutettava uudelleen se vauhti, joka meillä oli muutama vuosi sitten – keskustelette tästä kohta – jotta osana herra Lamfalussyn työtä perustettu organisaatio saadaan toimintaan.

On myös tärkeää, että komissiolla on toimivaltaa – tehtävä hoidettavanaan tässä yhteydessä – ja komissio on aivan oikeassa tätä korostaessaan. Meidän pitää olla loogisia tässä asiassa. Jos haluamme syventää yhdentymistä ja panna täytäntöön ratkaisut, joiden on nähty toimivan muualla, meidän on luotava organisaatio, joka selviää rahoitusalalla eteen tulevista haasteista. Ja tämä on tehtävä ripeästi. Kuten sanoin, puheenjohtajavaltio Ranska tekee kaiken voitavansa ja käyttää kaiken energiansa edistääkseen alalla tarvittavaa koordinointia ja sääntöjen mukauttamista.

Selvästikin tarvitsemme koordinointia – jota on jo nyt – Euroopan keskuspankin, unionin valtiovarainministereiden sekä komission välillä näissä asioissa. Tämä on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Meidän pitää löytää konkreettisia vastauksia ja meidän pitää myös ennakoida seurauksia, joita tällä kriisillä on talouden rahoittamiseen ja itse talouteen. Voimme jo havaita ensimmäiset merkit tästä. Tässä asiassa – ja tämä liittyy olennaisesti luottamuksen rakentamiseen – meidän on hyväksyttävä uraauurtavia toimenpiteitä, jotka on suunnattu erityisesti pk-yrityksille.

Parlamentin jäsenet Saryusz-Wolski ja Isler Béguin viittasivat ulkosuhteisiin. Haluaisin kertoa parlamentin jäsen Saryusz-Wolskille, että Eurooppa-neuvoston ensisijainen tavoite, kuten jo aiemmin totesin, on määrittää selvät strategiat ja luoda ohjeita energiavarmuuden ja solidaarisuuden alalle. Yhden kriisin ei pitäisi peittää toista. Kolme kuukautta sitten oli energiakriisi. Se jatkuu yhä. Maat olivat energiantuonnissaan riippuvaisia muista maista. Näin on yhä. Meidän pitää luoda todellista Euroopan energiapolitiikkaa, mutta tässäkin asiassa olemme jääneet jälkeen ja meidän pitäisi edetä ripeästi.

Valko-Venäjästä halusin – keskustelemme aiheesta syvällisemmin pian – kertoa parlamentin jäsen Saryusz-Wolskille, että troikka kokoontuu yleisten asioiden neuvoston yhteydessä ja että tapaamme silloin Valko-Venäjän viranomaisia. Kuten tiedätte ja kuten Saryusz-Wolski painotti, olemme ilmaisseet huolemme vaalimenettelystä, koska emme ole tyytyväisiä siihen. Aiomme olla tämän suhteen avoimia, mutta samalla neuvosto tarkastelee joidenkin pakotteiden, erityisesti joillekin pakotteiden piiriin kuuluville valkovenäläisille virkamiehille asetettujen viisumirajoitusten, mahdollista lieventämistä. Neuvosto tarkkailee tilanteen kehittymistä edelleen.

Pidin ilmaisusta, jota, hyvä puheenjohtaja, käytitte Venäjän ja Georgian välisestä konfliktista. Meidän pitää palauttaa rauha ja varmistaa rauha Georgiassa. Näin voin vastata myös parlamentin jäsen Isler Béguinille. Järjestämme korkean tason konferenssin 14. lokakuuta illalla sekä 15. lokakuuta. Ulkoasiainministerit tapaavat 14. lokakuuta Bernard Kouchnerin johdolla, ja 15. lokakuuta vanhemmat virkamiehet ja johtajat pitävät kokouksen, jossa pyritään löytämään sopivia ratkaisuja myös Abhasian ja Etelä-Ossetian tilanteisiin. Näiden kahden maan tunnustaminen – haluan sanoa tämän parlamentin jäsen Isler Béguinille, vaikka hän on hyvin tietoinen tästä – on hyvin suppeaa, mikä on hyvä, koska Euroopan unioni sekä puheenjohtajavaltio ovat voimakkaasti tuominneet kyseisen teon.

Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksesta haluaisin vastata parlamentin jäsen Flautrelle – vaikka en yhtään epäile, ettei hänen kollegansa Isler Béguin kertoisi hänelle, mitä sanoin – toteamalla, että uutta tässä sopimuksessa on parempi koordinointi tai yhdenmukaistaminen etenkin turvapaikkahakemusten sekä siirtolaisten hakemusten osalta. Tämä sopimus todella selkeyttää siirtolaisten asemaa, mikä on heidän kannaltaan edistystä. Suosisimme todella mieluummin pragmaattisempaa näkemystä ja tasapainoisempaa lähestymistapaa; lähestymistapaa, jota voidaan tulkita Schengenin sopimuksen laajentumisen näkökulmasta. Tämä väestökriisi, väestötieteellinen haaste on myös yksi haasteista, joihin on reagoitava Ranskan puheenjohtajakaudella.

Lopuksi totean – ja tämä on ratkaiseva huomio, koska tämä kiteyttää kaiken – että nämä kriisit ovat yhteydessä toisiinsa. Kriisit liittyvät toisiinsa. Talous- ja rahoituskriisit ovat näkyvimmät. Kolme kuukautta sitten näkyvin oli energiakriisi. Joka tapauksessa elintarvikekriisi jatkuu yhä ja ulkoinen kriisi jatkuu yhä. Sanon tämän vielä kerran: reagoidaksemme näihin kriiseihin ja reagoidaksemme näihin haasteisiin tarvitsemme enemmän Eurooppaa, enemmän koordinointia, parempaa päätöksentekokykyä, parempaa näkyvyyttä sekä nopeampaa reagointia. Vastaus tähän on vahvempi institutionaalinen asema, ja sen me voimme saavuttaa Lissabonin sopimuksella. Meidän pitää varmistaa, että sopimus tulee pian voimaan. Meidän pitää löytää ratkaisu irlantilaisten ystäviemme kanssa. Teemme parhaamme sen eteen, että vuoden loppuun mennessä olemme löytäneet poliittisen ratkaisun tähän institutionaaliseen ongelmaan, koska se on ratkaistava kiireellisesti ottaen huomioon nuo edessämme olevat haasteet, joista olemme myös keskustelleet koko iltapäivän.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, hyvät kuulijat, aloitan siitä, mihin ministeri Jouyet'n puhe päättyi. Kuten puheenjohtaja Barroso totesi avauspuheenvuorossaan, Lissabonin sopimuksen voimaantulo on olennainen asia, jotta voimme mennä Euroopan yhdentymisessä eteenpäin, etenkin tällaisina aikoina. Jotkut teistä mainitsivat ulkoisiin toimiin sekä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä tekijöitä, esimerkiksi Georgian. Lissabonin sopimuksen avulla voimme parantaa toimintamme tehokkuutta ja intensiteettiä aloilla, jotka ovat tärkeitä oman turvallisuutemme kannalta sekä arvojemme puolustamisessa rajojemme ulkopuolella, kuten Georgian tapauksessa tai muissa maissa.

Jotkut teistä muistuttivat aivan oikeutetusti siitä, miten tärkeitä ovat keskustelut energiakysymyksistä ja ilmastonmuutoksesta. Eurooppa-neuvoston on tarkoitus keskustella niistä. Puheenjohtajavaltio Ranska tukee komission kunnianhimoista ehdotuspakettia, joka toivottavasti hyväksytään ja pannaan täytäntöön. Lissabonin sopimus antaa unionin toimielimille – ei pelkästään komissiolle – lisää toimivaltaa tarttua tähän erittäin merkittävään haasteeseen.

Jotkut teistä mainitsivat oikeutetusti maahanmuuton, maahanmuuttosopimuksen, josta puheenjohtajavaltio on tehnyt kiitettävän aloitteen yhdessä muutamien muiden jäsenvaltioiden kanssa. Komissio on myös tehnyt hiljattain maahanmuuttoa koskevia ehdotuksia, joista on keskusteltu ja jotka on hyväksytty tai joista keskustellaan ja joita ollaan parhaillaan hyväksymässä parlamentissa ja neuvostossa. Tässäkin asiassa Lissabonin sopimus auttaa Euroopan unionia etenemään kohti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, mikä on välttämätöntä.

Suurin osa puheenvuoroista keskittyi, melko ymmärrettävästi, talous- ja rahoitusasioihin, joista olemme erityisen huolissamme tällä hetkellä.

Olen samaa mieltä puheenjohtajavaltion kanssa sekä tietenkin myös komission puheenjohtajan kanssa siitä, että meidän täytyy vauhdittaa yhteisiä toimia kaikkien unionissa vastuuta kantavien tahojen välillä. Osa vastuusta kuuluu epäilemättä komissiolle, neuvostolle ja osa parlamentille ja osa jäsenvaltioille, valvontaelimille ja keskuspankeille.

Meidän kaikkien pitää toimia koordinoidusti ja kukin oman vastuualueensa mukaisesti. Vuoden ajan, kriisin alusta saakka, komissio on laatinut aloitteita rahoitusjärjestelmän tulevaisuuden selvittämiseksi keskipitkällä aikavälillä. Neuvosto ja komissio keskustelivat ja päättivät tästä vuosi sitten Portossa pidetyssä epävirallisessa neuvoston kokouksessa sekä viime vuoden lokakuussa pidetyssä Ecofin-neuvoston kokouksessa.

Komissio osallistuu myös lyhyellä aikavälillä aktiivisesti kiireellisesti toteutettuihin tärkeisiin toimenpiteisiin, jotka sisältyvät eilisen Ecofin-neuvoston päätelmiin. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi sitoumus parantaa talletustakuujärjestelmiä, joille jotkut yksipuoliset ja muille maille haitalliset aloitteet – eivätkä niinkään rahoituslaitoksissa olevien talletusten epävarmuus – aiheuttavat vakavaa vahinkoa.

Komissio tekee yhteistyötä ja toimii myös eilisissä Ecofin-neuvoston päätelmissä määritettyjen periaatteiden kehittämiseksi ja soveltamiseksi. Ne ovat tärkeitä ottaen huomioon tavan, jolla vaikeisiin tilanteisiin pitäisi kussakin rahoituslaitoksessa puuttua: pääomapohjaa vahvistamalla ja joissain tapauksissa joidenkin muiden välineiden avulla.

Kuten puheenjohtaja Barroso sanoi, komissio tekee töitä, jotta voimme edistyä tähänastista nopeammin tarvitsemassamme unionin tason valvonnassa, rajat ylittävässä valvonnassa. Meistä jokainen on viime päivinä kokenut, kuinka tarpeellisia nuo mekanismit ovat.

Neuvoston ja parlamentin tavoin komissio on tyytyväinen siihen, miten nopeasti Euroopan keskuspankki sekä muut keskuspankit toimivat tänään laskiessaan koordinoidusti korkoja. Tämä voi poistaa joitakin markkinoilla vallitsevia jännitteitä.

Olen täysin samaa mieltä parlamentin jäsen Purvisin kanssa siitä, että kaikkien on hyväksyttävä omalla vastuualueellaan toimenpiteitä pankkien välisten markkinoiden elpymisen vauhdittamiseksi. Tämä on olennainen asia. Emme voi ajatella, että keskuspankit olisivat tulevaisuudessa ainut likviditeetin lähde rahoitusjärjestelmän toiminnassa. Komissio totesi – vastaan erityisesti parlamentin jäsen in't Veldin puheenvuoroon – viime lauantaina Pariisissa valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksessa ja jälleen eilisessä Ecofin-kokouksessa, että valtiontuen sääntelyn osalta perussopimus sisältää riittävät lausekkeet ja määräykset, jotta kilpailusääntöjen sekä valtiontukea koskevien sääntöjen soveltamiseen voidaan suhtautua joustavasti sellaisissa tilanteissa kuin jossa nyt olemme.

Joko tänään tai huomenna kollegani komission jäsen Kroes julkaisee, kuten hän eilen Ecofin-neuvoston kokouksessa ilmoitti, suuntaviivat siitä, miten komission mielestä voitaisiin hyödyntää sopimukseen sisältyvän joustavuuden luomaa liikkumavaraa tässä erityistapauksessa erilaisia ratkaisuja tai avustuksen muotoja kuitenkaan syrjimättä.

Hän aikoo käsitellä myös – jotkut teistä mainitsivat tämän – vakaus- ja kasvusopimuksen soveltamista. Sopimusta tarkistettiin vuonna 2005, minkä jälkeen, kuten mielestäni jo sanoin täällä eräässä toisessa kokouksessa, tarkistetun sopimuksen soveltamisesta ollaan oltu täysin yksimielisiä. Jälleen eilen, aivan kuten Pariisissa pidetyssä kokouksessa lauantaina, Ecofin-neuvosto totesi yksimielisesti, että nykyinen, vuonna 2005 tarkistettu sopimus – myös parlamentti osallistui kyseiseen keskusteluun ja konsensukseen – jättää riittävästi liikkumatilaa reagoida tilanteisiin, joita on alkanut esiintyä ja joita valitettavasti esiintyy jatkossakin. Tällaisia ovat esimerkiksi julkisten alijäämien kasvu. Tämä voidaan toteuttaa käytössä olevien sääntöjen avulla, ei siirtämällä ne syrjään.

Tämä asia oli selvä lauantaina Pariisissa, se oli selvä eilen Ecofin-neuvoston kokouksessa, ja se on selvä täällä tänään käydyssä keskustelussa. Vakuutan teille, että komissio aikoo varmistaa, että asia on selvä jatkossakin, vaikka edessämme on hyvin vaikeat ajat niin rahoitusjärjestelmää kuin reaalitaloutta ajatellen.

Huomenna matkustamme Washingtoniin, jossa pidetään kansainvälisen valuuttarahaston vuosikokous. IMF:n ennusteita on jälleen tarkistettu alaspäin. Tulevina viikkoina meidänkin ennusteitamme tarkistetaan alaspäin. Tässä ei ole kyse pelkästään teoreettisesta toimenpiteestä taloutta koskevissa ennustuksissa Valitettavasti tämä tarkoittaa alhaisempaa kasvua, työllisyyden laskua sekä suurempia jännitteitä työmarkkinoilla, mikä yhdistettynä inflaatiopaineisiin, joista edelleen kärsimme, vaikkakin tilanne on rauhoittunut viimeisten kahden kuukauden aikana, tarkoittaa ostovoiman heikkenemistä ja ongelmia tavallisille kansalaisille.

Meidän ei silti pitäisi unohtaa keskipitkää aikaväliä. Meidän ei pitäisi myöskään unohtaa sitä, mitä olemme oppineet aiemmista kriiseistä. Uskon, että tässä mielessä suurin osa puheenvuoroista, joita olen tänään iltapäivällä kuullut, vahvistaa ja tukee tätä mielestäni erittäin myönteistä konsensusta, jonka eilen saavutimme Luxemburgin Ecofin-kokouksessa.

  Puhemies. − (PT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan seuraavan istuntojakson aikana.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Aivan ensiksi haluaisin onnitella neuvoston puheenjohtajaa Nicolas Sarkozya käytännöllisistä ja tehokkaista toimenpiteistä sekä kiittää erinomaisesta työstä puheenjohtajavaltio Ranskaa, jota tänään edustaa ystäväni Jean-Pierre Jouyet. Euroopan unioni perustettiin sodan aiheuttaman kärsimyksen keskellä.

Ilmeisesti unionin kohtalona on jatkaa kärsimyksen ja kriisien keskellä. Nämä kriisit – Kaukasian kriisi, rahoituskriisi, WTO:n epäonnistuminen – osoittavat, miten suuresti tarvitsemme uudenlaisia toimielimiä, jotka Lissabonin sopimus luo, kuten EU:n pysyvää puheenjohtajaa.

Rahoituskriisin edessä EKP on juuri päättänyt laskea korkoja, ja olen tyytyväinen tähän päätökseen. Se on vihdoinkin päässyt välinpitämättömyydestään; sen pitäisi ottaa opiksi rahapolitiikkansa epäonnistumisesta, sillä mikään ei olisi huonompi asia kuin korkojen nostaminen siinä vaiheessa, kun talouskasvu alkaa uudelleen. On yhä tärkeämpää, että komissio saattaa asian EY:n perustamissopimuksen 105 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvoston käsiteltäväksi, jotta neuvosto voi antaa EKP:lle poliittiset valtuudet valvoa luottolaitosten vakautta ja toteuttaa tavoitteen perustaa eurooppalainen pankkisääntelyviranomainen.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Kysyin 24. syyskuuta kirjallisessa lausumassa, onko Eurooppa valmis kestämään iskun, jonka sen tiivis yhteys Yhdysvaltain markkinoihin aiheuttaa, ja riittääkö EKP:n ja Englannin keskuspankin markkinoille syöttämät 36,3 miljardia euroa uhan poistamiseen. Muutama päivä myöhemmin Fortis- ja Dexia-pankit joutuivat myös rahoituskriisin pyörteisiin. Lisäksi Islannin pankkijärjestelmä on romahtanut (tilanne huipentui, kun hallitus osti Glitnir-pankin) ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ilmoittanut pumppaavansa lisää rahaa (200 miljardia Englannin puntaa) talouteensa.

Nuo tapahtumat antavat vastauksen tuohon retorisena esittämääni kysymykseen. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Tiedämme jo nyt, mihin rahoituslaitoksiin tämä on iskenyt: suuriin. Sitä emme kuitenkaan tiedä, keneen muuhun tämä on iskenyt ja kuka salaa koko roskan. Entäs sitten ne kymmenet alueelliset pankit Yhdysvalloissa, jotka lainasivat löyhin perustein rahaa kiinteistömarkkinoille? Entäs ne eurooppalaiset pankit, jotka eivät voineet pysyä erossa kaikenlaista eksoottisista amerikkalaisista rahoitusvälineistä, jotka ovat vallanneet markkinat tällä vuosikymmenellä?

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Huolimatta melko tunnepitoisista sanoista, joita rahoituskriisistä ja siihen liittyvistä kriiseistä on kuultu, perustoimenpiteitä kriisien tehokasta hoitoa varten odotetaan edelleen. Jotkut tilapäistoimet, jotka torjuttiin vain muutama kuukausi sitten, ovat nyt hyväksyttyjä. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaisten pankkien kansallistaminen, jotka ovat ajautuneet konkurssiin hallitsijoidensa ja joidenkin suurimpien osakkeenomistajiensa huonon hallinnon vuoksi, kun nämä ovat pistäneet omiin taskuihinsa tuntuvat voitot ja jättäneet vahingot tavallisen kansan hoidettavaksi. Nämä toimet on aina suunnattu suurten yritysten suojelemiseksi juurikaan ajattelematta työntekijöiden tai vähävaraisimpien etua. Näin ollen ne eivät poista ongelman ydintä. Toimilla ei lopeteta veroparatiiseja. Niillä ei lopeteta Euroopan keskuspankin epäaitoa riippumattomuutta. Niillä ei päästä eroon vakaussopimuksesta. Niiden avulla ei hyväksytä yhteisvastuullisuuden ja sosiaalisen edistyksen sopimusta.

EKP laski peruskorkoaan liian myöhään, vasta kun lyhytnäköisyys on jo koitunut kalliiksi kaikkein hauraimmille talouksille sekä niille, jotka ovat velkaa pankille.

Tässä mielessä käsiteltävänä olevat asiat ovat ensisijaisen tärkeitä ja kyseenalaistavat uusliberalistisen politiikan, jossa vapaa kilpailu on aina asetettu etusijalle. Se taas on lisännyt työntekijöiden hyväksikäyttöä ja aiheuttanut lisäongelmia mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. Seuraavassa neuvoston kokouksessa on otettava selkeä irtiotto tällaisesta uusliberalistisesta politiikasta.

  Petru Filip (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Vallitseva maailmanlaajuinen rahoituskriisi on luonteeltaan ylikansallinen, ja se uhkaa luoda yleisen paniikkitilan hyvin nopeasti niin rahoitus-, pankki- ja taloussektoreilla kuin tavallisten unionin kansalaisten keskuudessa. Mielestäni jopa hankalampaa kuin taloudellisen ilmiön vakavuutta, jota on hallittava sekä rahoituksen että talouden kannalta, on arvioida uhkaa, jonka aiheuttaisi se, että Euroopan kansalaiset joutuvat paniikkiin, minkä seurausten poistaminen veisi myös enemmän aikaa.

Näin ollen vetoan julkisesti teihin, joilla on puheenjohtajina valtaa, ja pyydän, että riippumatta siitä, mihin toimenpiteisiin ryhdytte ratkaistaksenne tämän talous- ja rahoituskriisin suoraan, välittömästi ja tehokkaasti, varmistatte noiden toimenpiteiden olevan avoimia kansalaisten yleiselle mielipiteelle, jotta kansalaiset kokevat Euroopan unionin suojelevan heitä, koska unionin tavoite on tarjota suojaa vakavissa hätätilanteissa.

Jos emme nyt kykene vahvistamaan luottamusta ja solidaarisuutta Euroopassa, saatamme joutua todistamaan, kuinka kaikki, minkä olemme vaikeuksien kautta luoneet viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana, katoaa.

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Meidän ei pitäisi luottaa siihen, että yksi Eurooppa-neuvoston kokous riittää ratkaisemaan rahoitusmarkkinoiden ongelmat. Neuvoston pitäisi ennemminkin pyrkiä tarkastelemaan keinoja, joilla Euroopan pankkijärjestelmästä voitaisiin tehdä turvallisempi. Kansallisten hallitusten tämänhetkinen toiminta on epäilemättä tarpeen, mutta se ei varmasti korvaa yhteisiä toimia, joita EU voi toteuttaa kokonaisuutena.

Aivan erityisen tärkeää on nyt se, että vältetään kaikki populistiset lupaukset ja suojellaan kansalaisia joidenkin poliitikkojen äärimmäiseltä kyynisyydeltä. Tuo kyynisyys perustuu siihen, että tyrkytetään pessimismiä mutta vaaditaan samalla muita poliitikkoja tekemään jotakin. Jos synkät ennustukset käyvät toteen, kyynikot sanovat: "Mehän sanoimme." Jos pahimmat skenaariot eivät toteudu, pseudo-pelastajat sanovat: "Halusimme olla varovaisia. Tällaisissa tilanteissa on parempi toimia."

Nyt kyynikot hierovat käsiään riemuiten siitä, että ovat keksineet salajuonen, jolla ei voi hävitä. Tällainen ilo on osoitus äärimmäisestä vastuuttomuudesta ja demokraattisen politiikan perusarvojen – yhteisen hyvän huolellisen hoidon – kieltämisestä. Voi jopa olla, että suurimman uhan eurooppalaisten lompakoille aiheuttaa juuri tuo kyynisyys. On myös mielenkiintoista, että tuo epäaito huoli kansalaisten tulevaisuudesta tulee niiltä, jotka pyrkivät estämään unionin uuden sopimuksen ja karttavat ajatusta yhteisestä valuutasta. Toivottavasti neuvoston kokouksessa ei nähdä vääriä ennustajia. Kiitoksia paljon.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Rahoituskriisi on oikeutetusti ensimmäisenä neuvoston lokakuun kokouksen asialistalla. Kriisi on ihmisen aiheuttama – Yhdysvalloista EU:hun ja muualle leviävä pankki- ja rahoitusalan romahdus on järkyttävää mutta totta.

On vaikea uskoa, että tämä mahdoton asia – eli pankkijärjestelmän romahtaminen – on tapahtumassa. Yksittäisten pankkien kaatuminen ja hallitusten dramaattiset toimet heikon rahoitussektorin tukemiseksi ovat johtaneet kansalaisten keskuudessa levottomuuteen sen suhteen, kykenevätkö poliitikot suojelemaan heitä näiltä mahdollisilta tapahtumilta.

Pankit eivät halua sääntelyä, ja nyt on selvää, että sääntely on ollut liian heikkoa ja tehotonta pankkien asiakkaiden ja jopa pankkien itsensä suojelemiseksi.

Kun pankeille koitti tukalat ajat, ne kiiruhtivat politiikkojen luokse, jotta nämä suojelisivat niitä. Nyt on siis meidän tehtävämme tarttua hetkeen ja siirtää valta sinne, missä sen olisi pitänyt aina olla, eli poliittiselle järjestelmälle rahoitusmarkkinoiden sijasta.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (FI) USA on sairastunut hullun rahan tautiin, ja sen oireita ovat pankkikonkurssit, pankkien ja vakuutusyhtiöiden sosialisoinnit ja velkojen sosialisointiin käytettävä roskapankki pankkijätteen kaatopaikaksi. Kriisi osoittaa, että kapitaali tarvitsee valtiovaltaa muihinkin tarkoituksiin kuin vain sodankäyntiin kaukana vierailla mailla, USA:n tapauksessa Irakissa ja Afganistanissa. Lyhyen ja halvan "hötörahan" aikaansaaman kriisin hyvä puoli on se, että nyt USA:lla ei ole varaa uusiin sotiin.

Syntyy pahannäköistä jälkeä, kun supervalta koheltaa niin, että sen arvostus muiden silmissä romahtaa. USA:lle on käynyt juuri sillä tavalla: se on monen mielestä kokenut nyt supervaltana Neuvostoliiton kohtalon.

Halvalla rahalla, velalla ja keinottelulla sytytetyn pankkipalon sammuttamiseen tarvitaan koko USA:n kaikki poliittiset ja taloudelliset resurssit. Kysymys ei kuitenkaan ole enää vain taloudesta, vaan arvopaperijaloilla seissyt jättiläinen koki arvovaltatappion. Ideologisen taistelun voittajana pörhistellyt USA ei ole enää uskottava voittajan roolissa.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Neuvoston ja komission julkilausumat sekä pääoman poliittisten edustajien kannat EU:n huippukokouksen valmisteluja koskevissa keskusteluissa kertovat epäsuositun politiikan vauhdittamisesta kapitalistisen talouden kriisin hallinnassa. Kriisi leviää vääjäämättömästi EU:n jäsenvaltioissa sekä kehitysmaissa, mikä tekee EU:n taantumuksellista luonteesta entistäkin karumman.

Nuo julkilausumat, Ecofin-neuvoston ja EU:n jäsenvaltioiden porvarihallitusten ilmoittamat valtion monopoleja koskevat interventiot sekä velkaantuneiden pankkien ja muiden monopoliasemassa olevien konsernien pelastaminen valtion rahalla ovat toimenpiteitä, joilla tuetaan EU:n pääomaa tarkoituksena tukea monopolitaloutta ja poliittista valta-asemaa. Tämä osoittaa, ettei kapitalismista löydy ratkaisuja, kun on kyse ihmisten eduista.

Kriisin aiheuttaman uhan edessä EU ja sen jäsenvaltioiden porvarihallitukset voimistavat työläisiin ja kansalaisiin kohdistuvia hyökkäyksiään.

Euroopan kansat eivät voi odottaa mitään EU:n huippukokoukselta. Ainut tapa, jolla työntekijät voivat mennä eteenpäin, on olla tottelematta ja irtautua EU:n ja sen jäsenvaltioiden porvarihallitusten epäsuositusta politiikasta.