Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 8. lokakuuta 2008 - Bryssel

24. Veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaaminen Euroopan unionissa (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Richard Seeberin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0362/2008) veden niukkuuden ja kuivuuden asettamiin haasteisiin vastaamisesta Euroopan unionissa (2008/2074(INI)).

  Richard Seeber, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi haluaisin kiittää varjoesittelijöitä ja komissiota erinomaisesta yhteistyöstä tätä mietintöä valmisteltaessa.

Me kaikki tiedämme, että vesi on elämän perusta. Sitä ei kuitenkaan ole saatavilla loputtomasti. Tulevaisuudessa jopa kolme miljardia ihmistä kärsii veden puutteesta. Euroopan ympäristökeskuksen mukaan jo vuonna 2007 kolmasosa eurooppalaisista asui alueilla, joiden vesivarannot olivat rajalliset. Ongelma koskettaa erityisesti esimerkiksi Belgiaa, Bulgariaa, Espanjaa, Italiaa, Kyprosta, Maltaa, Saksaa, Unkaria, Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja valitettavasti myös monia muita maita. Tämä tarkoittaa, että vettä käytetään liikaa. Luonnollisesti myös ilmastonmuutos pahentaa ongelmaa. Kuivuus on lisääntynyt viimeisten 30 vuoden aikana, mistä on tähän mennessä koitunut yli 100 miljardin euron kustannukset. Vuonna 2003 EU:n talous kärsi kuivuuden takia noin 8,7 miljardin euron tappiot. Äärimmäisillä sääilmiöillä on sekä taloudellisia että yhteiskunnallisia ja inhimillisiä seurauksia. Yleisten terveysvaikutusten lisäksi Euroopassa kuoli noin 35 000 ihmistä vuoden 2003 helleaallon seurauksena.

Voimme myös havaita, että vedenkäyttötottumukset vaihtelevat suuresti unionin alueella. EU:n keskimääräinen vedenkulutus vaihtelee 100 litrasta 400 litraan, vaikka 80 litraa päivässä pitäisi olla riittävä määrä eurooppalaiselle elintasolle. Tämän aiheuttaa tehottomuus, mikä puolestaan johtuu vanhentuneista tekniikoista sekä veden tuhlauksesta. Esimerkiksi Ranskassa vedenjakelujärjestelmässä olevasta vedestä 30 prosenttia yksinkertaisesti häviää johonkin. Katsomme tämän merkitsevän sitä, että Euroopassa voitaisiin säästää valtavia määriä vettä.

Yhteisön on korkea aika ryhtyä toimenpiteisiin. Komissio on jo käsitellyt vesikysymystä monissa direktiiveissä, esimerkiksi uimavettä, juomavettä, tulvia sekä veden ympäristölaatunormeja koskevissa direktiiveissä. Tähän asti merkittävin on epäilemättä ollut vuonna 2000 annettu vesipolitiikan puitedirektiivi ja sen täytäntöönpanotoimet. Nyt komission on erityisen tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot täyttävät kyseisestä lainsäädännöstä johtuvat velvoitteensa.

Ympäristö- ja ilmasto-olosuhteiden muuttuminen, yritysten, maatalouden ja kotitalouksien käyttämän vesimäärän kasvu sekä tietysti myös kulutustottumusten muuttuminen ovat pahentaneet vesipulaa. Valitettavasti näemme säähän liittyviä ääri-ilmiöitä yhä useammin. Toisaalta on kovia rankkasateita, jotka aiheuttavat tulvia, toisaalta on kuivia kausia, jotka tuhoavat kokonaisia alueita Euroopassa ja jotka toistuvat koko ajan useammin.

Komission tiedonanto on merkittävä askel oikeaan suuntaan, mutta välttämättömät kehitystoimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä. Ensinnäkin vesipula ja kuivuus on nähtävä globaalina ilmiönä. Emme saa täällä unionissa keskittyä vain omiin ongelmiimme – emme saa unohtaa sitä, että siirtolaisia tulee Eurooppaan hyvin usein juuri kuivuuden vuoksi.

Toiseksi jäsenvaltioiden on tehtävä rajatylittävää yhteistyötä veden niukkuuden ja kuivuuden ehkäisemiseksi. Vesipolitiikan puitedirektiivissä säädettyjä hallintasuunnitelmia on täydennettävä kuivuutta ja veden niukkuutta koskevilla näkökohdilla. Jäsenvaltioiden vastavuoroinen yhteisvastuu vesivarojen osalta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jäsenvaltiot menettäisivät itsemääräämisoikeutensa vesivaroja koskevien päätösten tekemisessä. Minun mielestäni veden kuljettaminen pitkiä matkoja ei myöskään ole ratkaisu ongelmaan.

Kolmanneksi komission asiakirjassa ei määritetä tarkkaa ajanjaksoa tai toteen näytettäviä tavoitteita. Ilman niitä tätä strategiaa ei voida toteuttaa.

Neljänneksi unionin täytyy todella pyrkiä maailmanlaajuiseksi johtajaksi vettä säästävien teknologioiden alalla. Tämä edellyttää sekä ongelman inhimilliseen puoleen että tämänhetkisiin taloudellisiin tarpeisiin puuttumista.

Tiivistäen ilmaistuna olen sitä mieltä, että käsissämme on asiakirja, joka tuo tärkeitä parannuksia komission asiakirjaan.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, veden niukkuus on suuri maailmanlaajuinen ongelma, ja on selvää, että ilmastonmuutos pahentaa tilannetta ja johtaa vakavaan veden niukkuuteen. Tämä ilmiö vahvistettiin myös Euroopan ympäristökeskuksen viime viikolla julkaisemassa raportissa, joka koski ilmastonmuutoksen vaikutuksia Euroopassa.

Kuivat kaudet ovat yleistyneet ja niiden voimakkuus on lisääntynyt Euroopan unionissa merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana. Vuoden 2003 kuivuus kosketti yli sataa miljoonaa ihmistä ja kolmasosaa Euroopan unionista. Sen jälkeen kun komissio julkaisi tiedonannon veden niukkuudesta ja kuivuudesta, olemme saaneet uusia todisteita tästä ilmiöstä. Kyproksessa eletään pahinta kuivuutta sitten vuoden 1900. Kasteluveden jakelu keskeytettiin kesäksi, minkä seurauksena maanviljelijät menettivät 80 prosenttia sadosta. Joillakin alueilla viljasato tuhoutui täysin. Tappiot olivat arviolta yli 1,5 prosenttia Kyproksen BKT:stä. Kyse ei ollut myöskään mistään satunnaisesta tapauksesta. Vuosi 2008 on Kyproksessa kolmas kuiva vuosi peräkkäin.

Siksi nyt on oikea aika sille, että parlamentti keskustelee veden niukkuutta ja kuivuutta koskevasta mietinnöstään. Olen iloinen, että Euroopan parlamentti käyttää tämän tilaisuuden lähettääkseen selkeän viestin siitä, että tähän ongelmaan on ehdottomasti puututtava.

Ilmaston lämpeneminen, väestönkasvu ja kulutuksen kasvu henkeä kohden merkitsee sitä, että vesivaroihimme kohdistuva paine lisääntyy jatkuvasti. Tämän seurauksena veden niukkuus tai kuivuus on yhä todennäköisempää, mikä vaikuttaa suoraan väestöön sekä sellaisiin talouden sektoreihin, jotka ovat riippuvaisia vedenjakelusta. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi maatalous, matkailu, teollisuus, energiahuolto sekä liikenne. Tällä on myös ikäviä sivuvaikutuksia biologisen monimuotoisuuden ja veden laadun kannalta. Metsäpaloihin ja maankäyttöön liittyvä uhka kasvaa. Jollei toimenpiteisiin ryhdytä kiireellisesti, kokonaiset alueet ovat vaarassa aavikoitua sekä Euroopan unionissa että sen ulkopuolella.

Estääksemme tämän meidän täytyy ensisijaisesti pyrkiä siirtymään käytäntöihin, joiden avulla voidaan tehostaa vedenkäyttöä ja säästää vettä. Samalla on hyväksyttävä veden säästämiseen tarkoitettuja toimenpiteitä kaikilla tasoilla. Jotta tämä olisi mahdollista, koko väestön on osallistuttava; hallituksen hyväksymät toimenpiteet eivät yksistään riitä.

Viimeisimmässä Eurobarometri-tutkimuksessa kysyttiin kansalaisten suhtautumista ilmastonmuutokseen. Se tuo esiin, että 62 prosenttia eurooppalaisista asettaa ilmastonmuutoksen / ilmaston lämpenemisen kahden vakavimman maapalloa tällä hetkellä koskettavan ongelman joukkoon ja että 68 prosenttia eurooppalaisista pitää köyhyyttä sekä ruoan ja juomaveden puutetta kaikkein vakavimpana ongelmana. Hyvä uutinen tähän liittyen on se, että kansalaisten ilmaisemat huolet näkyvät myös heidän käytöksessään: 61 prosenttia eurooppalaisista ilmoittaa ryhtyneensä itse toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja yli puolet heistä on vähentänyt vedenkulutusta kotona.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olen iloinen huomatessani, että mietinnössänne pannaan tyytyväisenä merkille komission tiedonanto ja tuetaan ensimmäisiä ehdotuksia poliittisista toimenpidevaihtoehdoista. Haluaisin kiittää esittelijä Seeberiä erinomaisesta työstä tämän mietinnön parissa. Lisäksi kiitän maatalousvaliokunnan jäsentä Herranz Garcíaa sekä aluekehitysvaliokunnan jäsentä García Péreziä myönteisestä ja rakentavasta osallistumisesta työhön. Tämän mietinnön sekä neuvoston viime vuonna hyväksymien päätelmien välillä vallitsee laaja yhteisymmärrys toteutettavista toimenpiteistä. Nyt poliittinen tuki on saatava muutettua todelliseksi toiminnaksi.

  Iratxe García Pérez, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi onnitella kollega Seeberiä tästä mietinnöstä. Totean myös, että aluekehitysvaliokunnassa olemme tietoisia siitä, että veden niukkuus on nykyään yksi koheesiopolitiikan tärkeimmistä haasteista, koska se on tähän saakka aiheuttanut haittaa 11 prosentille väestöstä ja 17 prosentille Euroopan unionin maa-alasta.

Näin ollen tämä asia on otettava huomioon tulevassa koheesiopolitiikassa hyödyntämällä tarvittavia talousarviotoimenpiteitä sekä -välineitä. Meidän on painotettava alue- ja paikallisviranomaisille sitä, että rakennerahastoja on mahdollista hyödyntää vedenkäytön tehostamiseen veden säästämiseksi ja uudelleenkäyttämiseksi.

Meidän on myös kehotettava komissiota edistämään eurooppalaisen kuivuuden seurantakeskuksen saattamista toimintaan sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tiedon täydentämistä.

Lisäksi meidän pitää tunnustaa se, että veden niukkuus ja kuivuus vaikuttavat suoraan sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, koska niiden vaikutukset tuntuvat voimakkaammin tietyillä alueilla. Tämä aiheuttaa autioitumista, metsäpaloja ja maaperän huonontumista sekä haittaa merkittävästi noiden alueiden kehittymistä.

  Esther Herranz García, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisa puhemies, ensiksikin haluaisin onnitella parlamentin jäsen Seeberiä hänen tekemästään työstä. Hän on sisällyttänyt mietintöönsä monia niistä huolista, joita tässä parlamentissa on tuotu esiin koko Euroopan unionin kannalta ratkaiseviin ongelmiin liittyen: veden niukkuus ja kuivuus eivät tätä nykyä enää ole vain Euroopan eteläisten maiden ongelma.

Olen tyytyväinen siihen, että tämä luonnos sisältää joitakin niistä ajatuksista, jotka esitettiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatimassani lausunnossa. Niissä puolustetaan maataloustoimintaa ja korostetaan esimerkiksi maanviljelijöiden roolia saatavilla olevien varojen kestävässä hallinnassa. Mietinnössä viitataan myös kuivuuteen ja veden niukkuuteen tekijöinä, jotka osaltaan nostavat raaka-aineiden hintoja. Tämä on seikka, jota on mielestäni hyvin tärkeää korostaa etenkin nykyisen ilmapiirin vallitessa, jotta muistamme ongelman ympäristöulottuvuuden lisäksi myös sen tärkeimmät taloudelliset seuraukset.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta sai mukaan myös ehdotuksen eurooppalaisen kuivuuden seurantakeskuksen perustamisesta. Tämä ehdotus mainitaan myös maatalousvaliokunnan lausunnossa, ja toivon sen toteutuvan jonakin päivänä.

Huomenna äänestettävä teksti ei kuitenkaan sisällä maatalousvaliokunnan ehdotusta, jonka mukaan komission pitäisi tarkastella mahdollisuutta perustaa taloudellisen mukauttamisen rahasto kuivuuden vaikutusten torjumiseksi. Se hyödyttäisi kaikkia talouden sektoreita maatalous mukaan luettuna.

Itse haluan tehdä selväksi, että aion jatkossakin puhua tällaisen rahaston perustamisen puolesta. Aion esittää ehdotuksen parlamentille uudestaan sitten, kun komissio julkaisee suunnittelemansa tiedonannon ilmastonmuutokseen sopeutumisesta muutaman kuukauden kuluessa.

Olemme aiemmin perustaneet solidaarisuusrahaston, jonka kautta voidaan lieventää ilmastokatastrofien aiheuttamia tappioita, ja meidän on mielestäni nyt aika pohtia välinettä, jonka kautta voidaan toimia ennakoivasti ja rahoittaa ennaltaehkäiseviä toimia tällaisten ilmastokatastrofien ympäristölle ja taloudelle aiheuttamien kustannusten alentamiseksi.

  Péter Olajos, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Kiitos, puhemies. Ensiksi haluaisin yhtyä kollegoideni parlamentin jäsen Seeberille osoittamiin kehuihin. Hän on tuonut työskentelyyn asiantuntemusta ja kovaa työtä ja ansaitsee todellakin menestyksen ja kehut. Tämä on erittäin tärkeä aihe. Omassa maassani Unkarissa kuivuus uhkaa 90:tä prosenttia maa-alasta. Säännöllisesti toistuva kuivuus on viime vuosina aiheuttanut poikkeuksellisen paljon vahinkoa Unkarin maataloudelle; pelkästään viime vuonna vahingot olivat arvoltaan miljardi euroa. Kuivuuden aiheuttamat ongelmat eivät koske pelkästään eteläisiä maita. Se on aiheuttanut valtavia ongelmia Unkarissa siitäkin huolimatta, että sekä Euroopan suurin joki Tonava että seitsemänneksi suurin joki Tisza virtaavat molemmat maan halki. Tästä huolimatta näiden kahden suuren joen väliin jäävä sadan kilometrin laajuinen alue on alkanut kärsiä aavikoitumisesta, ja tuo prosessi etenee koko ajan nopeammin. Tämä on merkki siitä, että Euroopan unioni tarvitsee kokonaisvaltaista vesivarojen hallintaohjelmaa. Näin ollen olen tyytyväinen tähän mietintöön, joka osoittaa, että Euroopan unioni on vakaasti päättänyt ryhtyä taistelemaan aavikoitumisen hillitsemiseksi ja toimimaan tuon taistelun hyväksi.

Budjettivaliokunta tuki eilen ehdotukseni mukaisesti kokeiluhanketta ja vaati tukea aavikoitumisen hillitsemiselle. Meidän kaikkien täytyy kuitenkin osallistua enemmän tehokkaiden maatalouskäytäntöjen ja kokonaisvaltaisen vesitalouden tukemiseen. Toimenpiteet, joita meidän on toteutettava tavallisten kansalaisten vedenkäytön järkeistämiseksi, ovat myös tärkeitä. Ilmastonmuutoksen takia säännöllisesti toistuvista niukan veden kausista koituvat seuraukset ovat jatkossa todennäköisesti vielä pahempia, ja jokaisella ilmaan haihtuneella vesipisaralla on merkitystä.

Lopuksi haluan kiinnittää huomionne maailmanlaajuiseen vastuuseen. Koska maapallon väkiluku kasvaa dynaamisesti, mikä aiheuttaa yhä enemmän painetta teollisuudelle, maataloudelle sekä kehitysmaiden vedelle, Euroopan on arvioita uudelleen vesivaransa. On meidän tehtävämme ja velvollisuutemme suojella ja lisätä noita varoja. Kiitos.

  Edite Estrela, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Haluan Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta kiittää esittelijää hänen tekemästään työstä. Tämä tärkeä mietintö sisältää asianmukaisia ehdotuksia siitä, miten Euroopan unioni voi tarttua veden niukkuuden ja kuivuuden asettamaan haasteeseen. Ongelma ei ole uusi, mutta se on aiempaa vakavampi ja laaja-alaisempi. Vuoden 2003 kuivuus aiheutti haittaa yli 100 miljoonalle ihmiselle ja kolmannekselle EU:n maa-alasta sekä tuotti Euroopan taloudelle 8,7 miljoonan euron kustannukset. Veden niukkuus ei ole enää pelkästään Etelä-Euroopan maiden ongelma. Sen vaikutukset tuntuvat jo Keski- ja Pohjois-Euroopassa, kuten täällä on mainittu, ja ilmastonmuutos vain pahentaa tilannetta.

Euroopan unionin on ryhdyttävä kiireellisesti toimenpiteisiin ratkaistakseen vedenkulutukseen ja veden tuhlaamiseen liittyvät ongelmat. Euroopan ympäristökeskuksen tietojen mukaan Euroopassa voitaisiin säästää valtavasti vettä. Käyttövedestä voitaisiin säästää noin 40 prosenttia. Lisäksi vähintään 20 prosenttia Euroopan vedestä menee edelleen hukkaan tehottomuuden vuoksi. Tämän takia esittämäni ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden valiokunnan hyväksymät tarkistukset jäteveden uudelleenkäytöstä ja suolanpoistosta ovat täysin perusteltuja. Ja koska vettä menee paljon hukkaan putkien vuotamisen takia, ehdotin, että jäsenvaltiot voisivat hyödyntää rakennerahastoja parantaakseen ja uudistaakseen käytössä olevaa infrastruktuuria ja teknologiaa. Veden säästämiseen pyrkivää kulttuuria on mahdotonta kehittää ilman kansalaisia. Siksi on lisättävä kansalaisten tietoisuutta ja tiedotuskampanjoita. Vesi on julkista omaisuutta, mutta sitä on niukasti. Meidän kaikkien on omalta osaltamme vähennettävä kulutusta ja vältettävä tuhlaamista, jotta vettä olisi kaikkien saatavilla oikeudenmukaisella hinnalla.

Ennen kuin päätän puheenvuoroni, haluaisin kysyä neuvostolta ja komissiolta, milloin solidaarisuusrahaston tukimekanismien joustavuutta aiotaan parantaa. Kuivuus on poikkeuksellinen luonnonilmiö, jolla on vakavia ja pitkäkestoisia vaikutuksia siitä kärsivien alueiden elinoloihin ja sosioekonomiseen vakauteen. Näin ollen olisi hyödyllistä, että rahastosta annetaan tukea alueellisesti vaikuttavissa tilanteissa ja että myös kansalaisille ja yksityishenkilöille koituvista vahingoista tehtäisiin tukikelpoisia.

  Anne Laperrouze, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, hyvät kuulijat, vilkkaat keskustelut, joita olemme viime aikoina käyneet energia-asioista, osoittavat, että energia on arvokasta omaisuutta, perustarve. Entäs sitten vesi? Se on vielä arvokkaampaa. Tiedämme, että kehitysmaat kärsivät veden niukkuudesta. Entäs sitten Eurooppa? Vesi on arvokas luonnonvara myös Euroopassa. Meidän pitää lopettaa sen tuhlaaminen; meidän pitää suojella tätä luonnonvaraa.

Mietintö, josta äänestämme huomenna, on kattava. Siinä käsitellään teknisiä näkökohtia, kuten jakeluverkostojen vuotoja, sekä poliittisia ja yhteiskunnallisia näkökohtia, kuten käyttö ja tehokasta vedenkulutusta koskevan tietoisuuden lisääminen. Vedenkäyttöön liittyvä vastuu on sekä yksilökohtaista että yhteistä. Mietinnössä käsitellään myös veden niukkuudesta ja kuivuudesta johtuvia ongelmia sekä välittömiä että pidempiaikaisia ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia.

Haluaisin tuoda esiin, että on tärkeää jakaa hyviä käytäntöjä, sillä veden niukkuuden tai kuivuuden vakavuus vaihtelee Euroopassa. Näin ollen kaikilla alueilla saadut käytännön kokemukset ovat erittäin tärkeitä, jos haluamme välttää nämä ilmiöt tai ratkaista niihin liittyvät ongelmat. Menen jopa pidemmälle ja totean, että voimme oppia sekä hyvistä että huonoista käytännöistä.

Olen tyytyväinen myös siihen, että veden saatavuus ja veden laatu on liitetty toisiinsa. Parlamentti onkin osoittanut veden laadun suuren merkityksen erilaisten tekstien kautta, kuten ympäristölaatunormeissa, sekä torjunta-aineista käytävässä keskustelussa.

Kyseessä olevan luonnonvaran niukkuutta koskevalla ratkaisulla on useita eri puolia: meidän on kannustettava tutkimusta ja kehitystä, meidän on parannettava tekniikan ja maatalouden käyttöä, meidän on muutettava käyttäytymistä yksilötasolla. Meidän pitää ryhtyä toimiin heti ja osoittaa vääräksi vanha englantilainen sananlasku "veden arvon ymmärtää kun kaivo on tyhjä".

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, minäkin haluaisin kiittää esittelijää tästä työstä. Emme voi muuta kuin korostaa sitä, että vedestä on tullut arvokas ja harvinainen luonnonvara.

Esittelijä kertoi meille, että 3,2 miljardia asukasta maapallolla saattaisi kärsiä tulevaisuudessa vesipulasta. Tiedämme myös, ettei Euroopalla ole immuniteettia tätä vastaan. Näin ollen meidän pitäisi tehdä kaikkemme tuon harvinaisen luonnonvaran suojelemiseksi. Vesi on yhteistä omaisuutta, ja on valitettavaa, ettei ympäristön, kansanterveyden ja elintarviketurvallisuuden valiokunta hyväksynyt joitakin esittämistäni tarkistuksista.

Siksi puhunkin komissiolle suoraan. Toivon, että YMP:n uudistuksen yhteydessä tarkistamme myös joitakin viljelymenetelmiä. Viittaan pääasiassa kastelutekniikoihin, jotka eivät sovellu kaikille unionin alueille ja joista on luovuttava, jos aiomme lopettaa veden tuhlaamisen.

On myös sääli, ettei ydinvoimaloiden jäähdytystä koskevaa tarkistusta otettu mukaan, sillä omassa maassani Ranskassa ydinvoimaloita on joko suljettava tai jäähdytettävä sadettimien avulla niinä vuodenaikoina, kun jokien vesi on hyvin alhaalla. Tämä on naurettavaa ja kansalaistemme kannalta erittäin vaarallista.

  Kartika Tamara Liotard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi esittää lämpimät kiitokseni kollega Seeberille. Monet meistä luulevat puhtaan juomaveden näyttävän tältä. Haluaisin huomauttaa, että hyvin monissa maissa tämä lasi on tyhjä. Monilla ihmisillä ei ole joko ollenkaan vettä tai vesi näyttää tältä.

Öljypulaa koskevat keskustelut käyvät kuumina, ja joskus ihmettelen, miksi näin ei ole veden kohdalla. Vesi on kuitenkin elämän ja kuoleman kysymys. Maapallon väkiluku kasvaa jatkuvasti ja puhdasta juomavettä on saatavilla vähemmän ja vähemmän. Veden niukkuus koskee myös Eurooppaa. Tähän liittyy myös veden "piiloniukkuus" esimerkiksi silloin, kun kotitalouksilta katkaistaan juomaveden jakelu. Syitä on monia, esimerkiksi huonot vedenpuhdistusjärjestelmät, julkisten palvelujen hiipivä vapauttaminen, torjunta-aineiden ja keinotekoisten lannoitteiden käyttö sekä intensiivinen karjankasvatus. Tiesittekö, että 100 gramman pihvin tuottamiseen tarvitaan 2 400 litraa vettä?

Komission tiedonannossa keskitytään pääasiassa veden säästämiseen. Minun mielestäni se on sama kuin jos kannettaisiin kivihiiltä Newcastleen, koska ensin olisi tartuttava juuri mainitsemieni ongelmien syihin. Ensinnäkin on investoitava sekä Euroopassa että sen ulkopuolella kunnollisiin veden käsittely- ja puhdistusjärjestelmiin. Lisäksi on käytettävä torjunta-aineita varovaisemmin, pohdittava intensiivisen karjankasvatuksen vaikutuksia vesivarojen hallintaan sekä toteutettava toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Puhtaan juomaveden saatavuus on kansalaisoikeus, joka kuuluu kaikille. Ongelmaa ei aiheuta juomaveden saatavuus tai riittävyys, vaan puhtaan juomaveden jakelu, turha saastuttaminen ja yksityistäminen. Esimerkkinä voidaan mainita Yhdistynyt kuningaskunta, missä yksityistäminen nosti yllättäen jyrkästi hintoja ja monilta kotitalouksilta katkaistiin vedenjakelu. Tämä on häpeällistä. Kannatan sitä, että juomaveden jakelu säilytetään julkisen sektorin tehtävänä.

  Johannes Blokland , IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, veden niukkuus ja kuivuus aiheuttavat haittaa erityisesti Euroopan unionin eteläisissä osissa, ja niillä on sekä ilmastollisia että inhimillisiä seurauksia. Matkailuala kuluttaa myös hyvin paljon vesivaroja juuri niissä maissa, joissa ongelmat ovat jo vakavia. IPCC:n tutkimustulokset osoittavat, että riskit kasvavat edelleen tulevina vuosina. Näin ollen meidän täytyy huolehtia siitä, ettei vesitilanne pääse enää yhtään huonommaksi.

Tämä mietintö välittää mielestäni hyvän viestin. Tehokas vedenkäyttö on ratkaisevan tärkeää veden niukkuuden ja kuivuuden torjunnassa. Korostan erityisesti veden hinnoitteluperiaatetta, johon myös viitataan mietinnössä. Useilla jäsenvaltioilla on siitä myönteisiä kokemuksia. Minäkin olen tyytyväinen siihen, miten mietinnössä suhtaudutaan vesipolitiikan puitedirektiiviin. Mielestäni se on oikea paikka käsitellä veden niukkuuden ja kuivuuden aiheuttamia ongelmia. Lopuksi onnittelen kollega Seeberiä hyvin tehdystä työstä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, niin kauan kuin vesivarat kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan eivätkä EU tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuin voi puuttua niihin millään tavalla, on varmasti järkevää toteuttaa yhteistä strategiaa vesipulan torjumiseksi.

Se on kuitenkin järkevää vain siinä tapauksessa, että käsittelemme ongelmaa kokonaisvaltaisesti ja tartumme myös muihin siihen liittyviin ongelmiin, kuten väkiluvun räjähdysmäiseen kasvuun ja ilmastonmuutokseen Maataloussektori vastaa 70 prosentista maailman vedenkulutuksesta, ja kyseisellä alalla voitaisiinkin säästää valtavasti vettä. EU:n täytyy kuitenkin myös maksaa osansa tuhlatusta vedestä vaatimalla liitäntää kanavavointijärjestelmään sekä sen käyttöä.

Tämän lisäksi vesipulaa pahennetaan usein huonoilla päätöksillä – kuten Kyproksessa, missä kansalaiset maksavat vedenkäytön säännöstelyn muodossa hinnan siitä, että vesipulasta huolimatta rakennetaan uusia golfratoja.

Meidän pitää näin ollen toimia tietoisemmin ja herkemmin, koska kyse on vedestä, elintärkeästä luonnonvarasta. Tämä ei kuitenkaan saa missään tapauksessa johtaa siihen, että kaikki jäsenvaltiot pakotetaan EU:lle tyypilliseen tapaan arvoltaan epäilyttäviin etuihin.

  Antonio De Blasio (PPE-DE). - (HU) Kiitos, puhemies. Hyvät kuulijat, veden puute ja kuivuus muodostavat yhden pahimmista Euroopan unionia tällä hetkellä koskettavista ongelmista. Kyse on monimutkaisesta asiasta, joka liittyy läheisesti myös muihin ympäristökysymyksiin. Tämä on pidettävä mielessä sääntelyä laadittaessa. Veden kulutus ei rajoitu maantieteellisesti jollekin tietylle alueelle. Se ylittää rajat, mikä vaatii sääntelyä Euroopan unionin tasolla. Meidän pitää painottaa tätä tärkeää näkökohtaa rajatylittävässä vesivarojen hallinnassa. Suurta vahinkoa aiheuttavat tulvat ovat tiiviisti kytköksissä laajamittaisiin metsähakkuisiin. Toisin sanoen siis metsien hävittäminen aiheuttaa yhtäältä maaperän hedelmättömyyttä ja aavikoitumista, toisaalta tuhoisia tulvia.

On tärkeää korostaa sitä, että meidän on säilytettävä toissijaisuusperiaate vesivarojen hallinnassa. Paikallis- ja alueviranomaisten sekä vaaleilla valittujen valtuustojen roolia on vahvistettava, koska kyseiset elimet voivat vaikuttaa ratkaisevasti veden niukkuuden ja kuivuuden aiheuttamiin ongelmiin maankäytön ja rakennusmääräysten kautta.

Alue- ja paikallisviranomaisten lisäksi on muistettava kansalaisjärjestöt. Niiden rooli on merkittävä koulutuksessa ja mainoskampanjoissa, ja tätä roolia pitäisi jatkossa tukea. On tärkeää järjestää kannustus- ja mediakampanjoita, sillä noilla foorumeilla voidaan korostaa kyseisten ongelmien olevan olemassa, mutta lisäksi kansalaiset voivat nähdä, miten ajatukset ja ehdotukset toteutetaan käytännössä.

Haluaisin myös kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltioilla on oltava jonkin verran liikkumavaraa, jotta ne voivat säännellä muita kasteluun ja vesivarojen hallintaan liittyviä kysymyksiä omat erityisolosuhteensa huomioon ottaen. Eri sääntelyviranomaisten täytyy tehdä yhteistyötä kestävän vesivarojen hallintakehyksen luomiseksi. Haluan kiittää kollega Seeberiä kaikesta työstä, jota hän on tehnyt tämän mietinnön parissa. Kiitän myös huomiostanne.

  Cristina Gutiérrez-Cortines (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että vesikysymyksestä on laadittu asiakirja. Valitettavasti olen kuitenkin sitä mieltä, että ilmastonmuutosongelman vuoksi aihetta koskevat näkemykset ovat tässä asiakirjassa yksipuolisia ja hyvin yksityiskohtaisia, koska ne keskittyvät vain veden säästämiseen.

Tästä huolimatta ylistän useita asioita, joita kollega Seeber on tuonut esiin ja laajentanut komission asiakirjan pohjalta tekemällä selväksi, että vesi on kaikkien oikeus – vettä kaikille – ja että eri alueiden on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä keskenään. Tämä on ilmiö, joka ei ole tällä hetkellä ajan tasalla, ja se on hyvä opetus kaikille niille, jotka luulevat, että vesi kuuluu niille, joiden takapihalla joki sattuu virtaamaan.

Minun on kuitenkin todettava, että meidän on mielestäni alettava tarkastella vesi- ja ilmastokysymyksiä yleisestä näkökulmasta. Maailmassa on tällä hetkellä kolme ongelmaa: yksi on nälkä ja elintarvikepula, toinen on ilmastonmuutos ja kolmas on kuivuus, josta on kärsitty jo useiden vuosisatojen ajan.

Varojen lisääminen on olennainen seikka, jota tässä ei käsitellä. Meidän on moninkertaistettava nykyiset varat, mikä mainitaan ainoastaan parlamentin esittämissä tarkistuksissa. Suolanpoisto ei riitä, vaan meidän on myös alettava uudelleen säännellä jokia. Lisäksi ajattelen uutta tekniikkaa ja uutta "vesikaavaa", joiden avulla pyritään kaikin tavoin siihen, että vesi pysyy maaperässä: esimerkkinä mainittakoon uudelleen metsittäminen, säiliöt veden ottamiseksi talteen tulvien aikaan, pohjavesikerrosten täydentäminen tulvien aikaan ja muut toimenpiteet.

Meidän pitää myös laatia maatalousalalle strategia, jotta voidaan tuottaa sama määrä kuin nyt mutta keskittymällä sellaisiin uusiin viljelykasveihin, joiden kasvatuksessa tarvitaan vähän vettä. Samasta syystä meidän täytyy keskustella vesitaloudesta, sillä kyse ei ole vain hintojen noususta, kuten tässä on todettu, vaan vesitalous on paljon monimutkaisempi asia.

Siksi tarvitaan maatalousalan strategiaa, kulutusstrategiaa, maaperäkäsittelyä, joen sääntelyä sekä veden ohjaamista toisaalle tarvittaessa. On tärkeää, että maailma on jatkossakin kestävä ja että ajatellaan ihmisiä ja taloutta.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi haluaisin kiittää komissiota siitä, että se on vihdoinkin antanut kuivuutta ja veden niukkuutta käsittelevän asiakirjan, mitä parlamentti on pyytänyt jo jonkin aikaa. Erityisesti olemme kokeneet, että suuriin tulviin on reagoitu oikein ja riittävästi, mutta jatkuvasti on unohdettu, että toisissa paikoissa kuivuudesta on tulossa rakenteellinen ongelma ja että veden niukkuus aiheuttaa yhteiskunnallisten seurausten lisäksi taloudellisia seurauksia sekä vaikuttaa vieläkin enemmän kestävyyden eri osatekijöihin.

Onnittelen esittelijä Seeberiä erinomaisesta työstä ja kiitän häntä aktiivisesta osallistumisesta ja läsnäolosta kotikaupungissani Zaragozassa järjestetyn International Expo -tapahtuman yhteydessä pidetyn Euroopan ympäristöpäivän aikana käydyissä keskusteluissa.

Kiitän häntä siitä, että kyseisessä tapahtumassa Euroopan unionilla oli mahdollisuus kollega Seeberin välityksellä ilmaista huolensa kestävästä vedenkäytöstä sekä määrittää Euroopan unionia koskevat tarpeet ja ongelmat unionin ja Euroopan parlamentin näkökulmasta.

Minun on myös todettava, että nykyään tiedämme veden niukkuuden aiheuttamien ongelmien liittyvän läheisesti ilmastonmuutosprosessiin, koska tiedämme, että tuossa prosessissa rajoittamaton metsäkato ja kaupunkirakentaminen pahentavat veden niukkuutta. Näin ollen asianomaisten viranomaisten on huomioitava vesikysymykset maankäyttösuunnitelmissaan etenkin kehitettäessä taloudellista toimintaa jatkuvasti herkistyvillä jokialueilla.

Tähän liittyen tuemme komission ehdotukseen sisältyvää periaatetta vedenkäyttöä koskevien hierarkioiden määrittämisestä, ja kuten kollega Seeber mietinnössään toteaa, katsomme, ettei veden ohjaaminen pitkien matkojen päähän ole missään tapauksessa ratkaisu veden niukkuuden ongelmaan.

Päinvastoin lähtökohtamme pitäisi aina olla se, että vesipolitiikan puitedirektiiviä sovelletaan oikein kehyksenä, jonka ansiosta kaikkien Euroopan vesistöjen tila saadaan hyväksi kunnioittamalla yhteisiä valuma-alueita sekä laadun parantamistavoitteita.

Kuten parlamentin jäsen Seeberin mietinnössä aivan oikein todetaan, vesikato on jopa 50 prosenttia kaupungeissa ja 20 prosenttia Euroopassa yleensä. Erilaisten mekanismien ja teknologioiden sekä uusien veden säästämistä ja vedenkäytön tehokkuutta koskevien mallien avulla voitaisiin saavuttaa jopa 40 prosentin säästöt.

Jotta tämä onnistuisi, meidän täytyy edistää kestävää vedenkäyttöä sekä olemassa olevien vesivarojen suojelua ja tehokasta ja kestävää käyttöä.

Näin ollen kannatamme ehdotusta, jonka mukaan eurooppalainen kuivuuden seurantakeskus pidettäisiin Euroopan ympäristökeskuksen yhteydessä ja luotaisiin kaupunkien verkosto kestävän vedenkäytön edistämiseksi.

  Rolf Berend (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, vesiongelman sisällyttäminen kaikille politiikanaloille ja kattavan suunnitelman laatiminen tuon ongelman käsittelemiseksi ovat todellisia haasteita, joihin on kyettävä vastaamaan, kuten tämä keskustelu on hyvin selvästi osoittanut. Kaikki politiikan tasot – kansallinen, alueellinen ja paikallinen – olisi otettava mukaan prosessiin.

Solidaarisuusrahastoa koskevan mietinnön esittelijänä ja ottaen huomioon sen, että parlamentti ilmaisi kantansa niinkin kauan sitten kuin toukokuussa 2006, kehotan jälleen kerran neuvostoa tekemään nopeasti päätöksen ehdotuksesta asetukseksi EU:n solidaarisuusrahastosta, jotta rahoituskelpoisuuden kriteerejä ja rahoituskelpoisia toimenpiteitä täydennetään kuivuuden aiheuttamilla vahingoilla. Siten luonnonkatastrofien aiheuttamia tuhoja voidaan käsitellä tehokkaasti, joustavasti ja asianmukaisemmin.

Samalla kehotan kuitenkin myös alueellisia ja paikallisia viranomaisia käyttämään mahdollisimman kattavasti kaikki mahdollisuudet käyttää rakennerahaston varoja infrastruktuuriin vedenkäytön tehostamiseksi ja vesivarojen suojeluun liittyvien haittojen ehkäisemiseksi. Sitä, että tähän liittyy aina myös toinen kehotus – joka on suunnattu niin kaupungeissa kuin maaseudulla asuville kansalaisille – suhtautua vakavammin vesivarojen suojelutoimenpiteisiin, ei varmaankaan tarvitse korostaa; se on sanomattakin selvää.

Kiitän esittelijää.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). - (SK) Vesi on elintärkeää. Ilman vettä maapallolla ei olisi elämää. Sade on Jumalan lahja, jota pitää hallinnoida vastuullisesti. Emme saa huuhdella Jumalan antamaa lahjaa viemäristä alas. Meidän pitää käyttää se maaperän ravitsemiseen uuden elämän synnyttämiseksi.

Joka vuosi yli 20 miljardia kuutiota sadevettä johdetaan eurooppalaisista kaupungeista viemäreitä ja salaojituksia pitkin meriin ja valtameriin. Tämä on todellinen syy siihen, miksi Eurooppa kuivuu, sillä sadevesi kaikissa muodoissaan on kaikkien vesivarojen lähde mantereella.

Olen iloinen siitä, että esittelijä Richard Seeber pyrkii löytämään ratkaisuja ongelmiin, joita veden niukkuus ja kuivuus aiheuttavat EU:ssa. Odotin kuitenkin hieman kunnianhimoisempaa mietintöä. Sadeveden talteenotto mainitaan mietinnössä ainoastaan kohdassa 48, joka on mukana mietinnössä aluekehitysvaliokunnassa tekemäni ehdotuksen ansiosta, ja siinäkin vain hyvin rajallisesti.

Joukko slovakialaisia ja tšekkiläisiä tiedemiehiä ovat laatineet Michal Kravèíkin johdolla niin kutsutun uuden vesikaavan, joka uskoakseni on myös vaikuttanut esittelijäämme ja tuo tulevaisuudessa muutoksia EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin. Tietääkseni komission jäsen Špidla on myös ilmaissut tukensa kyseiselle ehdotukselle ja ohjelmalle.

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Richard Seeberiä sitoutumisesta tällä hyvin tärkeällä alalla. Tuen täysin siirtymistä vedenkäytön kannalta tehokkaaseen ja vettä säästävään talouteen. Tuen luonnollisesti myös vesipolitiikan puitedirektiivin täysimääräistä soveltamista, koska olin tiiviisti mukana asian käsittelyssä muutama vuosi sitten entisen itävaltalaisen kollegan, Marilies Flemmingin, toimiessa esittelijänä.

Itse asiassa vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklan sisältö, johon haluaisin tänään kiinnittää huomionne, perustui tarkistukseen, jota esitin alkuperäiseen ehdotusluonnokseen. Haluaisin komissiolta vakuudet siitä, että mahdollisissa veden hinnoittelua tai vedenkulutuksen mittaamispakkoa koskevissa ehdotuksissa noudatetaan vesipolitiikan puitedirektiivin 9 artiklaa. Se sallisi jatkossakin Irlannin vakiintuneen käytännön, jonka mukaan kotitalouksia ei veloiteta kotikäytöstä.

Olkaa ystävällisiä älkääkä pyytäkö minua perustelemaan tämän kestävyyttä tässä ja nyt, vaan uskokaa, että tässä on kyse poliittisesti hyvin arkaluontoisesta asiasta, joka on mielestäni parasta jättää Irlannin hallitusten hoidettavaksi EU:n direktiivin sijasta. Irlanti on kostea saari Länsi-Euroopassa, mutta vesipula koskettaa myös meitä, kun tarkastelemme ilmastonmuutoksen vaikutuksia veteen.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). - (HU) Elintarvikkeiden ja veden strateginen arvo on nykyään sama kuin öljyn ja kaasun. Yhtenä hetkenä kärsimme vesipulasta ja toisena tulvista sisämaassa. Tämä on Euroopan laajuinen ongelma ja kollega Seeberin mietintö on äärimmäisen tärkeä. Haluaisin muuttaa Esther Herranz Garcían ehdotusta siten, ettemme tarvitse unionin yhteistä kantaa tulvista vaan vesivarojen hallinnasta, sillä sisämaassa esiintyvät tulvat aiheuttavat yhtä suuria ongelmia kuin kuivuus. Valiokunnassa istuvat myös tietävät aivan hyvin, ettei tätä varten ole yhteistä eurooppalaista riskinhallintaperustaa. Kuivuusongelmaan on puututtava tästä näkökulmasta eikä pelkästään Välimeren maissa. Kollegani Péter Olajos on todennut, että maanpinnan taso on vajonnut viimeisten neljän vuosikymmenen aikana neljä metriä Homokhátságissa, Tonavan ja Tiszan välisellä alueella. Aavikoituminen on saavuttanut Unkarin ja Keski-Euroopan. Kyse on koko Eurooppaa koskevasta ongelmasta. Voimme oppia paljon israelilaisilta kollegoiltamme, eikä minua ainakaan hävetä oppia; heidän kastelumenetelmänsä ovat erinomaiset. Kiitoksia tarkkaavaisuudestanne.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, vesivarojen, vesistöjen ekosysteemien ja juomaveden suojelu on yksi ympäristönsuojelun ydintekijöistä. Siksi EU:n tasolla tarvitaan koordinoituja toimia tämän arvokkaan luonnonvaran tehokkaan suojelun varmistamiseksi. Vedenkulutuksen alalla kolme tärkeintä Eurooppaa koskevaa haastetta ovat säästeliäs, kestävä ja tehokas kulutus.

Ilmastonmuutos ei ole ainut Eurooppaa koskeva haaste. Veden kysynnän jatkuvasta kasvusta huolimatta kamppailemme edelleen liiallisen, kestämättömän ja tehottoman vedenkulutuksen kanssa, joka lisäksi kasvaa melkein kaksi kertaa niin nopeasti kuin maapallon väkiluku. Pelkästään Euroopassa ainakin 20 prosenttia vesivaroista menee hukkaan tehottoman hallinnan takia. Kysynnän sääntelyyn tähtääviä toimia on siksi suosittava tavanomaisen jakelun lisäämisen sijasta. Jakelun sääntelyä olisi harkittava vasta siinä vaiheessa, kun vesivarojen säästäväisen hallinnan, kysynnän sääntelemisen ja koulutuksen keinot on käytetty. Alueellisen yhteistyön ja rakennerahastojen hyödyntämisen rooli voi myös olla merkittävä.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, kiitos tästä vesivarojen hallintaa ja veteen liittyviä ongelmia koskevasta keskustelusta, jonka yhteydessä on tullut esiin useita eri näkökohtia. En aio vastata kullekin yksittäiselle puhujalle erikseen, mutta haluan kuitenkin käsitellä useita mietinnössä mukana olevia kysymyksiä, joita pidän erityisen tärkeinä. Ensinnäkin mietinnössä tunnustetaan vesipolitiikan puitedirektiivin merkitys. Kyseisen direktiivin täysimääräinen täytäntöönpano on ensisijainen tavoite, ja sen ansiosta voidaan paremmin ratkaista vesivarojen huonoon hallintaan liittyvä ongelma. Mietinnössä todetaan myös, että olisi suosittava kysyntäpuolella toteutettavia toimenpiteitä, ja pannaan tyytyväisenä merkille, että veden säästäminen on komission tärkein tavoite ongelman käsittelyssä. Euroopassa voitaisiin säästää valtava määrä vettä: 33 prosenttia kotitalouksissa ja 43 prosenttia maataloudessa.

Mietinnössä korostetaan myös ilmastonmuutoksen, veden niukkuuden ja kuivuuden välistä yhteyttä sekä tarvetta huomioida veteen liittyvät kysymykset muilla politiikanaloilla, esimerkiksi maankäytön suunnittelussa, jonka osalta huonot päätökset ovat joissain tapauksissa pahentaneet ongelmaa. Mietinnössä kehotetaan myös alue- ja paikallisviranomaisia hyödyntämään rakennerahastojen tarjoamat mahdollisuudet sekä korostetaan ympäristöohjelmien merkitystä yhteisen maatalouspolitiikan toisen pilarin alaisuudessa. Tämä yhdentyminen on ensisijainen tavoite siirryttäessä vettä säästäviin käytäntöihin.

Mietinnössä tunnustetaan myös korkealaatuisen tiedon tärkeys ja kehotetaan komissiota edistämään eurooppalaisen kuivuuden seurantakeskuksen toiminnan käynnistymistä. Tiedonannon mukaisesti komission yhteinen tutkimuskeskus kehittää parhaillaan sen prototyyppiä.

Mietinnössä korostetaan lisäksi sitä, että tarvitaan täsmällisiä toimenpiteitä sekä konkreettista aikataulua niiden toteuttamista varten. Voin vakuuttaa teille, että komissio aikoo kehittää edelleen tiedonannossa määritettyjä tavoitteita ja että se laatii parhaillaan kertomusta, jossa arvioidaan edistymistä tämän ongelman ratkaisemisessa. Komissio on myös täysin sitoutunut käsittelemään näitä kysymyksiä jatkuvasti kansainvälisissä yhteyksissä, esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien aavikoitumisen estämistä koskevan yleissopimuksen sekä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen kautta.

Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, lopuksi haluaisin sanoa, että vettä koskevat kysymykset ovat jatkossakin poliittisen ohjelmamme keskiössä ja että mietintönne on erittäin hyödyllinen ja ajankohtainen panos komission jatkuviin toimiin ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

Hyvät kuulijat, mielestäni tämä keskustelu on osoittanut selvästi sen, että vesivarojen hallinta on monimutkainen asia. Olen myös kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että se on virtaviivaistettava kaikille politiikanaloille ja että sen eri tekijät ovat myös erittäin tärkeitä kansainvälisesti katsottuna.

  Richard Seeber, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä sekä kollegoita hyvästä palautteesta. Haluaisin sanoa jo etukäteen, että vesivarojen hallinnan on oltava jatkossakin kansallisen määräämisoikeuden alainen kysymys. Meidän pitää silti osoittaa solidaarisuutemme, jonka on perustuttava vapaaehtoisuuteen.

Kollegat esittivät monia hyviä ja erittäin yksityiskohtaisia ehdotuksia. Huomioin niistä vain osan siitä yksinkertaisesta syystä, että kyse on oma-aloitemietinnöstä, joka on pidettävä melko yleisluontoisena ja jossa voidaan tuoda esiin vain yleisiä periaatteita. Odotan kovasti asiakirjaa, jonka komissio toivottavasti esittelee muutaman viikon kuluessa. Kyse on vihreästä kirjasta, jossa käsitellään sopeutumista ilmastonmuutokseen. Me kaikki odotamme kovasti kyseistä asiakirjaa, koska tiedämme, että Sopeutuminen ja ilmastonmuutos -osio käsittelee ensisijaisesti vettä. Odotamme innokkaasti, mitä konkreettisia ehdotuksia komissio esittää.

Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että meidän mielestämme valtavirtaistaminen on äärimmäisen tärkeää. On ehdottoman tärkeää sisällyttää vesipolitiikka kaikille muille politiikan ja toiminnan aloille, kuten kollega Berendkin totesi. Unionin rahastoja ei tule käyttää toimenpiteisiin, jotka edistävät veden niukkuutta lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Kaikkien on ymmärrettävä – ja meidän pitää lisätä tietoisuutta tästä sekä politiikan että talouden aloilla – ettei vesi ole ehtymätön luonnonvara. Kollega Doyle mainitsi veden hinnoittelun. Asia on hyvin selvä: 9 artikla on pantava täytäntöön, mutta tässä asiassa jäsenvaltioilla on paljon liikkumavaraa ja joustoa ja niiden perinteet on otettava huomioon.

Tuen myös kysyntään liittyviä toimenpiteitä, mutta kuten espanjalainen kollegamme sanoi, myös jakelupuoli on otettava huomioon. On erityistilanteita, joissa ongelmat on yksinkertaisesti ratkaistava jakelun kautta.

Viimeiseksi haluan vilpittömästi kiittää kaikkia innostavasta keskustelusta.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Louis Grech (PSE), kirjallinen. – (EN) Veden niukkuus on kasvava huolenaihe kaikille kansakunnille. Yleensä sen seuraukset tuntuvat kuitenkin voimakkaammin köyhimmillä alueilla, joilla ne aiheuttavat ympäristön ja talouden kannalta suuria vastoinkäymisiä. Joissakin maissa vaikutukset näkyvät muita maita selvemmin, mikä johtuu maiden maantieteellisestä sijainnista sekä talouden ydinaloista. Välimeren alueella veden niukkuus aiheuttaa akuutin ongelman, koska se voi haitata matkailua. Vesivarojen suojelu niukkana luonnonvarana on perustavanlaatuinen asia ympäristönsuojelussa sekä taloudellisessa kehityksessä.

Unionin on luotava johdonmukaisempaa politiikkaa veden kulutuksen, koulutuksen ja politiikan yhtenäistämisen osalta, jotta voidaan varmistaa vesihuollon sekä ympäristön tehokas ja vastuullinen suojelu jäsenvaltioissa. Lisäksi suolanpoistolaitosten ja veden kierrätysteknologian alalla tarvitaan enemmän tutkimusta edullisemman ja tehokkaamman järjestelmän kehittämiseksi.

EU:n sisällä – tai ainakin joissakin jäsenvaltioissa – tarvitaan myös parempaa ja tiukempaa lainsäädäntöä pohjavesien väärinkäytön ja saastumisen hillitsemiseksi. Joillakin alueilla olisi myös edistettävä rakennerahastojen käyttämistä vesialan hankkeiden tukemiseen. On äärimmäisen tärkeää varmistaa, että kaikki yhteiskunnan sidosryhmät, poliitikot, teollisuus ja kuluttajat itse pitävät tätä ensisijaisena asiana, jotta he voivat tehdä tietoisia päätöksiä.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Ilmastonmuutoksella voi olla peruuttamattomia vaikutuksia maapallon vesivaroihin, minkä takia kaikki sosioekonomisen toiminnan osatekijät on sopeutettava vesipulan vaikutusten torjumiseksi.

Eurooppalainen ja kansainvälinen säädöskehys tarjoaa tehokkaita keinoja, mutta meidän on todella edistyttävä kaikkien hyväksyttyjen toimenpiteiden pikaisessa toteuttamisessa. Tämä koskee erityisesti aavikoitumisen estämisestä tehtyyn yleissopimukseen sekä vesipolitiikan puitedirektiiviin sisältyviä toimenpiteitä, joiden täytäntöönpanoa koskevien määräaikojen pidentäminen vaarantaa vesivarojen kestävyyden.

Vetoan komissioon ja jäsenvaltioihin, jotta ne hyödyntävät kaikkien asianmukaisten elinten ja paikallisviranomaisten aktiivista osallistumista ja nopeuttavat avoimia ja johdonmukaisia vedenkulutuksen hinnoitteluprosesseja soveltamalla "käyttäjä maksaa" -periaatetta ja poistamalla veden häviämisen järjestelmästä.

Suosittelen myös, että jokialueiden järkevää käyttöä edistävien konkreettisten toimenpiteiden toteuttamista nopeutetaan erityisesti siellä, minne rakennetaan vesivoimaloita, ja etenkin silloin, kun jokia käytetään ydinvoimaloiden jäähdyttämisessä. Järjetön käyttö yhdistettynä virtausten voimakkuuden merkittävään vähenemiseen voi nimittäin johtaa siihen, että useita puhtaita sähköntuotantolaitoksia joudutaan sulkemaan, mikä voisi puolestaan horjuttaa Euroopan sähköntuotantojärjestelmän tasapainoa. Tämä aiheuttaisi suuria riskejä unionin sähköntuotantoalalla.

  Maria Petre (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Halusin esittää huomioni, koska edustan Euroopan parlamentissa Etelä-Romaniaa, jonka alueella on kärsitty pahasta kuivuudesta viime vuosina.

Viimeisin kuivuus vuonna 2007 aiheutti haittoja yli 80 prosentille maatiloista alueellani Ialomiþassa. Uskon, että tätä ilmiötä voidaan torjua ja että voimme saavuttaa haluamiamme tuloksia, jos tarkastelemme asiaa myös aluekehityksen näkökulmasta. Jäsenvaltioiden täytyy toimia harkitsevasti herkillä jokialueilla, joilla on pulaa vedestä. Niiden on myös harkittava erityisen tarkasti, sallivatko taloudellisen toiminnan kyseisillä herkillä alueilla.

Kun myönnämme varoja vesialan infrastruktuuria varten, etusijalle on asetettava sellaiset infrastruktuurit, joissa hyödynnetään puhdasta teknologiaa, käytetään vettä tehokkaasti sekä huomioidaan toimenpiteet riskien ennalta ehkäisemiseksi.

Olen myös sitä mieltä, että niin komission kuin jäsenvaltioiden täytyy suosia sellaisen kulttuurin kehittymistä Eurooppaan, joka perustuu veden säästämiseen ja koulutuksen kautta omaksuttuihin hallintasääntöihin.

Vesipula on uusi haaste. Tähän mennessä se on koskettanut 11:tä prosenttia unionin väestöstä ja 17:ää prosenttia unionin maa-alasta. Tämä haaste on huomioitava koheesiopolitiikassa.

Lopuksi lisään vielä seikan, joka myös on mielestäni erittäin tärkeä tulosten saavuttamisessa: solidaarisuusrahaston ja yhteisön pelastuspalvelumekanismin käyttö on optimoitava.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Veden niukkuus ja kuivuus on muodostunut vakavaksi ongelmaksi niin Euroopan unionissa kuin kansainvälisesti erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, joka on pahentanut tilannetta. Nämä ilmiöt aiheuttavat toissijaisia haittoja biologiselle monimuotoisuudelle, vedelle ja maaperän laadulle sekä lisäävät metsäpalovaaraa, kuten Etelä-Euroopassa hiljattain tuhoa aiheuttaneet tulipalot osoittivat.

Kaakkois-Euroopassa yhteisen maatalouspolitiikan alaiset tuet ovat lisänneet vedenkulutusta. Tämän takia on tarpeen kannustaa keskeyttämään kaikkien tukien maksaminen ja tukea vesivarojen hallintaa maaseudun kehittämisohjelmien kautta. Biopolttoaineiden kysyntä kasvaa myös jatkuvasti, mikä pakottaa meidät säätelemään tuotantoa ja muuta taloudellista toimintaa paikallisesti saatavilla olevan veden määrän mukaan.

Jotta nämä ongelmat voitaisiin ratkaista, ensisijainen tavoite on siirtyä tehokkaaseen vedenkäyttöön ja veden säästämiseen. Vesimaksut, joiden avulla voitaisiin edistää veden järkevää käyttöä, vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden saavuttamista sekä vastaavuussuhdetta muiden vettä koskevien menettelytapojen kanssa, pitäisi ottaa käyttöön tulevien toimien yhteydessä.