Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 8. lokakuuta 2008 - Bryssel

25. Arktisten alueiden hallinta globalisoituneessa maailmassa (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Diana Wallisin, Bilyana Ilieva Raevan ja Johannes Lebechin Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä arktisten alueiden hallinnasta globalisoituneessa maailmassa (O-0084/2008 – B6-0467/2008).

  Diana Wallis, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, arktisia alueita on kuvattu viimeisenä kuvitteellisena paikkana. Se on monille ihmisille erityinen paikka. Olemme kansainvälisen polaarivuoden puolessa välissä. Edellinen tällainen teemavuosi johti Antarktista koskevan peruskirjan syntymiseen.

Arktiset alueet on eri asia. Näillä alueilla asuu ihmisiä ja kansoja, mutta ne ovat myös globaalin ilmastonmuutoksen keskiössä uhkineen, haasteineen ja mahdollisuuksineen. Olen jo pitkään sanonut, että meidän pitäisi luoda arktisia alueita koskevaa politiikkaa – mahdollisesti pohjoisen ulottuvuuden mekanismin kautta – ja olin hyvin iloinen voidessani osallistua kuukausi sitten Grönlannissa pidettyyn konferenssiin puhemiehemme puolesta. Olin siellä ensimmäistä kertaa, ja mukana oli yli kymmenen komission eri pääosastoja edustavaa virkamiestä. Ainakin joku on nyt ymmärtänyt, että kyse on tärkeästä asiasta.

Odotamme kovasti komission tulevaa tiedonantoa, mutta tämän päätöslauselman tarkoitus on kannustaa teitä, hyvä komission jäsen, toimimaan rohkeasti sekä osoittaa, miten tärkeänä parlamentti tätä asiaa pitää. Kyllä, meidän täytyy suojella arktisten alueiden herkkää ympäristöä. Kyllä, meidän täytyy löytää kestäviä tapoja kehittää arktisten alueiden varoja, erityisesti sen energiavaroja. Kyllä, meidän täytyy pohtia, miten voimme hyödyntää turvallisesti uusia meriteitä.

Sanottavaa olisi paljon enemmänkin. Kiitän kollegoita yhteistyöstä tämän erittäin tärkeän päätöslauselman parissa. Kun mantereemme pääsi kylmästä sodasta, presidentti Gorbatšov sanoi, että arktisilla alueilla pitäisi tehdä rauhanomaista kansainvälistä yhteistyötä. Mielestäni unionin tehtävä on varmistaa tämä niin omille arktisilla alueilla sijaitseville kansoillemme kuin arktisilla alueilla sijaitseville naapureillemme. Olkaa siis rohkeita tiedonannossanne.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tämän keskustelun ajoitus on varsin suotuisa. Komissio ilmoitti lokakuussa 2007 antamassaan tiedonannossa Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta, että se tarkastelisi EU:n etuja arktisilla alueilla vuoden 2008 loppuun mennessä. Komissio viimeistelee parhaillaan kyseistä katsausta, joka julkaistaan tiedonannossa "Euroopan unioni ja arktinen alue". Tiedonanto on tarkoitus hyväksyä marraskuun puolessa välissä. Arktisen alueen merkitys maailmassa kasvaa jatkuvasti, ja Euroopan unioni on erottamattomasti sidoksissa kyseiseen alueeseen. EU:n politiikka esimerkiksi ilmastonmuutoksen, energian, liikenteen ja kalastuksen alalla vaikuttaa suoraan arktisiin alueisiin.

Kolmella jäsenvaltiolla on maa-alueita arktisilla alueilla. Arktisten alueiden meri- ja maa-alueet ovat haavoittuvaisia ja muodostavat oleellisen osan maapallon ekosysteemistä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät arktisilla alueilla nopeammin ja laajemmin kuin missään muualla maailmassa. Vuosisadan vaihteesta lähtien Pohjoiseen kohdistuvia ulkoisia toimiamme on ohjattu menestyksekkäästi pohjoisen ulottuvuuden kautta. Arktiset alueet ja Barentsinmeren alue tunnustettiin keskeiseksi alueeksi vuonna 2006 pohjoista ulottuvuutta käsittelevässä ohjeasiakirjassa, joka hyväksyttiin Venäjän, Norjan ja Islannin tuella.

Pohjoisessa ulottuvuudessa on kuitenkin aina painotettu enemmän Eurooppaa ja erityisesti Luoteis-Venäjää. Tulevasta tiedonannosta tulee laaja, ja siinä ehdotetaan, että Euroopan unioni toimisi dynaamisemmin ja koordinoidummin arktisilla alueilla ja että sen toiminta pitäisi rakentaa seuraavien kolmen päätavoitteen ympärille: arktisten alueiden suojelu yhdessä alueen asukkaiden kanssa, arktisten alueiden luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen sekä arktisten alueiden monenvälisen hallinnon parantaminen.

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuisen prosessin tulosta, ja Euroopan unionin on oltava jatkossakin edelläkävijä kyseisen ilmiön torjunnassa. Tiedonannossa asetetaan ympäristönsuojelu ehdottoman ensisijaiseksi tavoitteeksi, mutta tämän ei pitäisi estää arktisten alueiden luonnonvarojen kestävää käyttöä.

Komissio aikoo myös lisätä osallisuuttamme arktisilla alueilla ja erityisesti sen hallinnossa tekemällä tiivistä yhteistyötä alueen maiden kanssa, kuten viiden arktiseen alueeseen rajoittuvan maan toukokuussa 2008 hyväksymässä Ilulissatin julistuksessa todetaan. Näyttää siltä, ettei vielä ole edellytyksiä erityisesti tätä aluetta varten suunnitellun sitovan säädöskehyksen omaksumiselle. Meidän pitäisi soveltaa Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja muiden kansainvälisten yleissopimusten muodostamaa laajaa oikeusperustaa.

Voimme kuitenkin selvästi havaita, että nykyistä oikeudellista kehystä on toteutettava täysimääräisesti. Lisäksi on varmistettava, että kehystä noudatetaan samalla kun sitä täydennetään ja mukautetaan uuteen todellisuuteen. Tavoitteenamme on edesauttaa yhteistyöhön perustuvan järjestelmän perustamista. Se takaisi kyseisen alueen elinkelpoisuuden sekä vapaan ja oikeudenmukaisen pääsyn alueelle. Tunnustamme, että on tärkeää parantaa koordinointia ja laatia strategisempia ohjeita.

Komissio aikoo esittää useita ehdotuksia. Esimerkkinä mainittakoon ehdotus unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan liittyvän "arktisen ikkunan" laajentamisesta. Haluamme, että tiedonannossa käsitellään syvällisesti eri kysymyksiä, mikä loisi perustan EU:n arktisia alueita koskevalle politiikalle jatkossa. Tiedonannossa rohkaistaan omaksumaan koordinoidumpi lähestymistapa arktisilla alueilla, mitä seuraa yksityiskohtaisempaa pohdiskelua eri aihepiireistä. Näin ollen se voi luoda perustan EU:n yleiselle politiikalle kyseisellä alueella.

On päivän selvää, että vahvempi politiikka luo sellaisen perustan tuleville keskusteluille arktisten alueiden tulevaisuudesta, jonka ansiosta Euroopan unioni voi olla vahvasti mukana alusta asti.

  Tunne Kelam, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kollega Wallisia tämän keskustelun ja päätöslauselman käynnistämisestä. Tähän on useita syitä. Ensinnäkin arktisilta alueilta puuttuu yhä monenväliset säännöt ja säädökset. Esimerkiksi meriliikennettä ei säännellä kansainvälisten turvallisuusmääräysten mukaisesti, mikä aiheuttaa vakavan uhkan lähitulevaisuudessa.

Toiseksi ilmastonmuutos näkyy dramaattisesti alueella, mihin meidän on reagoitava.

Kolmanneksi arktisista alueista tulee jatkuvasti kiinnostavampi alue taloudellisessa mielessä, sillä jopa viidesosa maapallon vielä löytämättä olevista öljy- ja kaasuvaroista saattaa sijaita siellä. Itse asiassa eri maat ovat jo alkaneet kilpailla keskenään kyseisten luonnonvarojen saatavuuden ja hallinnan varmistamiseksi. Venäjän lipun pystyttäminen pohjoisnavalle viime vuonna on osoitus alueeseen kohdistuvasta mielenkiinnosta.

Näin ollen kehotamme komissiota julkaisemaan arktisia alueita koskevan tiedonannon, joka sisältää ehdotuksia aiheista ja työmenetelmistä. Aivan erityisesti odotamme komission ottavan arktisten alueiden energia- ja turvallisuuspolitiikan asialistalleen.

EU:n on luotava oma politiikkansa arktisia alueita varten yhteistyössä kahden meitä lähellä olevan maan, Islannin ja Norjan, kanssa: EU:n pohjoinen ulottuvuus kattaa arktisten alueiden ongelmat osittain, mutta on käynyt selväksi, että EU tarvitsee kokonaisvaltaista arktisten alueiden politiikkaa ratkaistakseen laaja-alaisia ja tärkeitä arktisia alueita koskettavia ongelmia. Lisäksi ehdotamme, että komissio käynnistää kansainväliset neuvottelut, jotta kansainvälinen sopimus arktisten alueiden suojelusta saataisiin vihdoinkin aikaiseksi.

  Michel Rocard, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, useat täällä olijat saivat juuri ilokseen kuulla teidän kertovan monista myönteisistä asioista, joita ei ole koskaan aiemmin mainittu ja jotka ovat epäilemättä mukana kovasti odottamassamme komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Vastauksestanne sai kuitenkin sen vaikutelman, ettei täysin ole tunnustettu sitä, että tapahtumat kehittyvät räjähdysmäisen nopeasti.

Ensinnäkin Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli on kertonut, ja tiedemaailma on asiasta nyt yhtä mieltä, että arktisia alueita koskevat uhat ovat suurempia kuin mitä neljä tai viisi vuotta sitten ajateltiin. Inuiittien elinolot ovat uhattuina ja biologinen monimuotoisuus vaarassa. Myös monet eläinlajit, kuten jääkarhu, ovat uhattuina.

Toiseksi Jäämeren itä–länsi-meritietä oli tänä kesänä mahdollista käyttää ensimmäistä kertaa tuhansiin vuosiin. Tätä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Olemme myös viime aikoina kuulleet öljylautoista, tankkien tyhjentämisestä ja öljyvahingoista arktisilla alueilla.

Kolmanneksi PPE-ryhmää edustava kollegani muistutti meitä juuri siitä, että venäläisestä sukellusveneestä pystytettiin pohjoisnavalle Venäjän lippu. Mitä se sitten tarkoittaa? Venäjä vaatii merialueidensa laajentamista niin, että ne kattavat koko mannerjalustan. Tämä tarkoittaa 38:aa prosenttia arktisten alueiden pinta-alasta. Tilanne on hirvittävä, koska tämä on alkusoittoa arktisten alueiden militarisoinnille. Ainut keino, hyvä komission jäsen, pysäyttää tämä prosessi, jota Yhdistyneiden Kansakuntien mannerjalustan rajaamista käsittelevä toimikunta tutkii, on käynnistää neuvottelut kansainvälisestä suojelusopimuksesta. Tätä ei ole sanottu koskaan aiemmin.

Grönlannin ja Tanskan huomioon ottaen Euroopan unionissa on yksi maa, joka sijaitsee arktisten alueiden rajalla, sekä kaksi muuta maata, jotka sijaitsevat arktisilla alueilla. Meillä on tiiviit suhteet Islantiin. Euroopan unionilla on valta pyytää – ja uskon, että tämä on tehtävä nopeasti niin turvallisuuden kuin meriliikenteen ja ilmastonsuojelun valvonnan vuoksi – että se jatkaa aloitteita, jotka voisivat tuottaa ylijäämäenergiaa.

Meidän on aloitettava heti neuvottelut arktisten alueiden suojelua koskevasta sopimuksesta, joka olisi samankaltainen kuin Antarktis-sopimus. Tiedän tämän, sillä olin yksi neuvottelujen tukijoista. Tätä ajatellen ehdotan ripeää toimintaa. Aikaa ei ole hukattavaksi. Tämä on tehtävä ennen kuin YK:n toimikunta saa Venäjän vaatimuksen käsiteltyä.

  Danutė Budreikaitė ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Vasta äskettäin arktiset alueet olivat arktisten alueiden maiden kansallisen turvallisuuden ja tutkimusselvitysten kohteena. Nyt ilmastonmuutos ja jäätiköiden sulaminen sekä muut seikat, kuten ympäristönsuojelu, energiavarat ja ihmisten terveys, menevät etusijalle. Valitettavasti taloudelliset edut näyttävät vallitsevan. Tämä koskee erityisesti energiavaroja sekä uusien meriteiden käyttöönottoa matkustajaliikennettä varten. Tiedemiesten tietojen mukaan 30 prosenttia maailman löytämättä olevista kaasuvarannoista, 20 prosenttia maakaasuvarannoista ja 13 prosenttia öljyvarannoista sijaitsee arktisilla alueilla. Viime vuosina arktisten alueiden maat ja monet muut ovat tiettyjen toimien ja imperatiivisen asemansa avulla tehneet selväksi, että ne haluavat käyttää yksin arktisten alueiden luonnonvarat. Lisäksi arktisten alueiden maat ovat erimielisiä vaikutusalueiden puolustamisesta. Panen tyytyväisenä merkille julkilausuman ehdotukset kehittää sellaista EU:n arktisia alueita koskevaa politiikkaa, jossa huomioidaan talous- ja ympäristökysymykset sekä paikallisväestön sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Energiakysymysten osalta arktiset alueet olisi otettava osaksi EU:n yhteistä energiapolitiikkaa. Nyt on korkea aika muuttaa sanat teoiksi.

  Satu Hassi, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, suuri kiitos Diana Wallisille ja muille, jotka ovat nostaneet tämän asian esille. Ulkoavaruudestakin näkee, että planeetta Maa lämpenee. Sen näkee siitä, että jää pohjoisnavan ympärillä sulaa kesäisin yhä pienemmäksi. Tämän pitäisi olla meille hälytyskello ilmastonsuojelutoimien tiivistämiseksi. Sen sijaan onkin alkanut kilpajuoksu arktisten öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämisestä. Tässä on paha ristiriita.

Tarvitaan kipeästi kansainvälinen sopimus arktisen alueen hallinnasta, mutta sen lähtökohdan ja päätavoitteen tulee olla alueen suojelu – vastaava moratorio kuin etelänapamantereella. Jos reagoimme pohjoisen jään sulamiseen vain kiihdyttämällä fossiilivarojen hyödyntämistä, niin pahennamme ilmastonmuutosta entisestään.

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, arktisten alueiden geostrateginen merkitys maailmassa kasvaa jatkuvasti, ja tähän asti suljetut meritiet ovat nyt avautumassa maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

Tämän ei pitäisi tulla meille yllätyksenä, sillä arktisten alueiden ilmasto lämpenee paljon nopeammin kuin muualla; lämpötila on siellä noussut viimeisen vuosisadan aikana 2 celsiusasteella verrattuna 0,6 celsiusasteen keskimääräiseen nousuun muualla maailmassa. Tähän erittäin hauraaseen ja haavoittuvaan ekosysteemiin kohdistuu koko ajan suurempi paine, koska alueen luonnonvaroja janoavat kansakunnat haluavat hyödyntää alueen potentiaalin. Jos alueelle ei saada monenvälistä hallintoa, emme voi taata sitä, että ne suhtautuvat kunnioittavasti alkuperäiskansojen kestäviin elintapoihin tai arktisten alueiden olennaiseen merkitykseen maapallon ilmastoa tasapainottavana voimana.

Arktiset alueet ovat ratkaisevan tärkeitä maapallon ilmaston vakauden kannalta. Pyydänkin komissiota varmistamaan, että tämä näkyy täysimääräisesti komission tulevassa tiedonannossa arktisia alueita koskevasta politiikasta sekä tietysti myös energia- ja turvallisuuspolitiikassa.

Ja kuten päätöslauselman 9 kohdassa todetaan: "arktinen alue vaikuttaa maapallon ilmastoon ja sen luonnonympäristö on ainutlaatuinen, minkä vuoksi siihen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, kun EU muokkaa kantaansa ilmastonmuutosta koskevaan puiteyleissopimukseen, josta sovitaan vuonna 2009 Kööpenhaminassa pidettävässä ilmastokokouksessa", ja kun keskustelemme monenvälisen hallinnan kehyksestä tälle ainutlaatuiselle alueelle.

  Libor Rouček (PSE). - (CS) Hyvät kuulijat, arktinen alue on ainut paikka maailmassa, jota varten ei vielä ole hyväksytty monenvälisiä sääntöjä ja säädöksiä. Alueen kiinnostavuus ja sen geopoliittinen sekä strateginen merkitys ovat kuitenkin viime aikoina kasvaneet yllättävää vauhtia. Sekä kaupallinen liikenne että matkustajaliikenne ovat kasvussa arktisilla alueilla. Kiinnostus alueen mineraalivarantoihin lisääntyy. Ilmastonmuutos vaikuttaa kielteisesti alkuperäisväestön elintapaan sekä biologiseen monimuotoisuuteen. Kaikkien näiden syiden takia arktisista alueista pitäisi keskustella kansainvälisesti tavoitteena solmia arktisten alueiden suojelusta sopimus, joka olisi samankaltainen kuin vuonna 2003 hyväksyttyyn Antarktiksen sopimukseen liitetty Madridin pöytäkirja. Arktisten alueiden maista kolme kuuluu Euroopan unioniin ja kaksi Euroopan talousalueeseen. Näin ollen Euroopan unionin pitäisi olla keskeinen toimija, kun jatkossa neuvotellaan kansainvälisesti arktisesta alueesta.

Kuten olemme kuulleet, Euroopan komissio laatii parhaillaan tiedonantoa arktista aluetta koskevasta politiikastaan. Päätöslauselmaesityksessämme kehotamme komissiota huomioimaan kaikki edellä mainitut näkökohdat. Meistä tuntuu myös erittäin tärkeältä varmistaa se, että arktiset alueet ja Jäämeri pidetään vapaina sotilasvoimista ja ydinaseista, kuten Diana Wallis aiemmin totesi. Kehotamme myös komissiota miettimään, pitäisikö sen perustaa erityinen arktisia alueita käsittelevä osasto, jonka tavoitteena olisi saavuttaa kyseiset tavoitteet ja ratkaista ongelmat.

  Richard Seeber, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, vaikka kaikki varmasti olemme tietoisia arktisesta alueesta ja vaikka meillä on jonkin verran tietoa siitä, alue on yleisesti ottaen edelleen tuntematonta maaperää, sanan varsinaisessa merkityksessä, ainakin kansainvälisen lainsäädännön osalta. Kollegani Kelam puhui meriliikennettä koskevan lainsäädännön puuttumisesta.

Jos otamme huomioon luonnonvarat – arvioiden mukaan 22 prosenttia maailman öljy- ja kaasuvarannoista sijaitsee arktisella alueella – alue on äärimmäisen tärkeä Euroopan tulevaisuutta ajatellen. Näin ollen on erityisen tärkeää, että esittelemme tämän kollega Wallisin johdolla laaditun päätöslauselman.

Nyt komission tehtävänä on laatia suunnitelma – strategia täsmällisine tavoitteineen ja toimenpiteineen. Minun mielestäni tätä ei ole vielä tehty. Vaikka ihmiset ovat havahtuneet käsittelemään tätä ongelmaa, strategista suuntaa ei vieläkään ole. Meille kelpaa tässä vain paras! Jotkut arktisten alueiden ympärysmaat, erityisesti Venäjä, pyrkivät hyödyntämään tuota tosiseikkaa, ja on hyvin vaikeaa toteuttaa asianmukaisia toimia Venäjänkaltaista suurvaltaa vastaan, jos tämä kestää näin kauan.

Unioni on yhteisö, jonka ei pidä alistaa itseään jäsenvaltioiden valtaan. Kyse on kaikkien etujemme näkökulmasta tärkeästä alueesta, emmekä voi hyväksyä sitä, että jotkut jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen YUTP:n toimimattomuutta. Koko unionin yhteinen etu on liian tärkeä uhrattavaksi sitä varten.

Siksi kehotan jälleen komissiota esittelemään täsmällisen ja yksityiskohtaisen strategian mahdollisimman nopeasti, jotta voimme keskustella siitä parlamentissa. Panokset ovat liian suuria, jotta voisimme jahkailla näiden asioiden kanssa.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, mielestäni keskustelu osoittaa selvästi, että tämä ongelma koskee todellakin perustavanlaatuisia strategisia etuja niin ympäristönsuojelun näkökulmasta kuin geopoliittisesti tarkasteltuna. Lisäksi se tuo esiin, ettei aikaa ole paljon jäljellä ja että on selviä syitä sille, miksi Euroopan unionin on määritettävä politiikkansa. On kuitenkin myös selvää, että jotkut ehdotukset ovat monimutkaisia ja että arktisten alueiden yleistilanne on hyvin monimutkainen sekä Euroopan unionin että kansainvälisen lainsäädännön näkökulmasta. Meidän täytyy pitää mielessä esimerkiksi se, että tärkeimmät maat, kuten Norja, Islanti, Grönlanti ja Venäjän federaatio, eivät kuulu Euroopan unioniin, minkä vuoksi strategiamme ei voi kattaa rannikko- tai alueoikeuksien toteuttamista.

On kuitenkin totta, että strategia on laadittava. Komission pyrkii joka tapauksessa nyt kehittämään tällaista strategiaa, ja asiaa koskeva tiedonanto julkaistaan pian, itse asiassa muutaman viikon kuluessa. Hyvät kuulijat, minulla ei ole riittävästi aikaa vastata kaikkiin huomioihinne, mutta olen merkinnyt ne muistiin ja komissio ottaa ne huomioon. Kuten yritin jo lyhyesti selittää, jotkut asiat ovat äärimmäisen monimutkaisia ja äärimmäisen mutkikkaita.

  Puhemies. − (PL) Olen vastaanottanut kolme työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  András Gyürk (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Pohjoisnavasta on tullut viime vuosina ilmastonmuutoksen symboli. Koska alueella on hyödyntämättömiä luonnonvaroja, siitä saattaa pian tulla kansainvälisen konfliktin keskus. Tästä on merkkinä alueen jatkuva uudelleen arviointi, kun pyritään selvittämään, voiko joku valtio antaa selkeän merkin siitä, että se vaatii aluetta itselleen.

Vaikka ei ole Euroopan parlamentin tehtävä sekaantua maantieteellisiin keskusteluihin kyseisen alueen oikeasta sijainnista, haluan tuoda esiin muutamia seikkoja.

Ensinnäkin kaikki mahdollisesti ratkaisematta olevat kysymykset täytyy ratkaista oikeudellisesti ja diplomaattisesti, ei siten, että joku maa pystyttää alueelle lippunsa. Mielestäni nykyiset kansainväliset säädökset antavat viitekehyksen tällaisten kysymysten ratkaisemiseksi diplomatian keinoin, vaikka ne eivät olekaan täydellisiä.

Toisaalta kun ajatellaan kysynnän kasvua unionissa, pohjoisnavan hyödyntämättömät energiavarat voivat edesauttaa unionin energiavarmuutta. Meidän pitää julistaa, että luonnonvarojen hyödyntäminen ei saa horjuttaa alueen biologista tasapainoa. Ympäristövaatimukset on täytettävä kaikissa olosuhteissa. Minun mielestäni voimassa oleva kansainvälinen lainsäädäntö ei tarjoa mukavuutta näiden seikkojen suhteen.

Minusta on tärkeää huomauttaa, että pohjoisen napa-alueen luonnonvarat ovat ainoastaan täydentämässä unionin energiatoimituksia. Yksistään tästä syystä kyseisten luonnonvarojen olemassa olo ei myöskään vaikuta pyrkimyksiin lisätä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä tai jatkuviin toimiin energiatehokkuuden parantamiseksi.

(1) Ks. pöytäkirja.