Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2012(INL)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0389/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0389/2008

Keskustelut :

PV 17/11/2008 - 22
CRE 17/11/2008 - 22

Äänestykset :

PV 18/11/2008 - 7.17
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0544

Puheenvuorot
Maanantai 17. marraskuuta 2008 - Strasbourg EUVL-painos

22. Suositukset miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies. (IT) Esityslistalla on seuraavana Edit Bauerin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0389/2008) suosituksista komissiolle miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta (2008/2012(INI)).

 
  
MPphoto
 

  Edit Bauer, esittelijä. – (SK) Sukupuolten palkkaerossa ei ole mitään uutta. Sukupuoleen perustuvan palkkasyrjinnän kieltävä Rooman sopimuksen artikla on ollut voimassa yli viisikymmentä vuotta ja direktiivi 75/117/ETY, jossa jäsenvaltioita vaaditaan huolehtimaan sama palkka samasta työstä -periaatteen täytäntöönpanosta, vuodesta 1975 lähtien. On tietenkin totta, etteivät kaikki palkkaerot johdu syrjinnästä. Suurten lukujen lain mukaan pitkään jatkuneet erot miesten ja naisten bruttotuntipalkassa eivät kuitenkaan ole selitettävissä.

Eurostatin mukaan vuosina 1995–2006 tuntiansioiden erot pienenivät 17:stä 15 prosenttiin, ja tämä siis aikana, jolloin enemmistö korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia.

Erot saattavat siis olla pienenemään päin, mutta eivät suoraviivaisesti. Dublin-säätiön vuonna 2007 tekemän, neljä Euroopan unionin jäsenvaltiota kattavan tutkimuksen mukaan palkkaerot olivat itse asiassa kasvussa. Jos palkkaero kaventuisi nykyistä vauhtia eikä kasvaisi aika ajoin, palkat tasoittuisivat ehkä seitsemässäkymmenessä vuodessa.

Voinemme olla yhtä mieltä siitä, että nykyinen lainsäädäntö tällä alalla ei ole erityisen tehokasta. Palkkaeroihin on monenlaisia syitä. Ne ovat luonteeltaan sekä systeemisiä että henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä. Työmarkkinoiden alakohtaisella, vertikaalisella ja horisontaalisella eriytymisellä, työn luokitusjärjestelmillä, työelämän tasapainon saavuttamiseen olemassa olevilla edellytyksillä sekä stereotypioilla on kaikilla oma merkityksensä pitkään jatkuneissa palkkaeroissa, jotka siirtyvät edelleen eläke-eroihin, ja lopputulos on se, että köyhyydellä on naisen kasvot, niin kuin meillä on ollut tapana sanoa.

Palkkaeroilla on myös henkilökohtaisia ulottuvuuksia. Komission tekemän tutkimuksen mukaan henkilökohtaiset erot lisääntyvät iän, työsuhteen keston sekä koulutuksen myötä. Lisäksi tilastot osoittavat, että nuorten kohdalla erot ovat hyvin pieniä. Eroja alkaa muodostua ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja naisen palattua äitiyslomalta.

Tämä on merkittävä tekijä taloudellisen kilpailun kannalta, mutta uhkaavan väestökriisin vuoksi siihen liittyy myös perustavanlaatuinen moraalinen ongelma, jota ei pidä sivuuttaa.

Tänään kysymme, mitä Euroopan parlamentti voi tehdä tilanteen ratkaisemiseksi. Toisaalta meillä on pitkään jatkunut ongelma ja toisaalta joitakin varsin tehottomia säädöksiä. Emme tietenkään saa myöskään unohtaa sitä tosiasiaa, että palkkaerojen perimmäiset syyt ovat kaukana lainsäädännön ulottumattomissa.

Euroopan parlamentilla on kuitenkin käytettävissään vain yksi väline: lainsäädäntö. Kaikki tilanteen osapuolet kantavat oman vastuunsa, ja meidän vastuullamme on se, pystymmekö viestittämään riittävän selkeästi, että haluamme parempia ja tehokkaampia lakeja oikeudenmukaisempien työmarkkinaolosuhteiden luomiseksi.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Marek SIWIEC

 
  
MPphoto
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio suhtautuu myönteisesti tähän valiokunta-aloitteiseen mietintöön, joka käsittelee miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista. Samalla onnittelemme esittelijää hyvin tehdystä työstä.

Parlamentin tavoin komissio katsoo, ettei 15 prosentin palkkaeroa naisten ja miesten välillä voida hyväksyä. Meidän täytyy tietenkin varoa unohtamasta sitä, että tällä indikaattorilla vertaillaan suhteellisia eroja naisten ja miesten bruttotuntiansioissa koko taloudessa. Se ei siis mittaa pelkästään suoraa syrjintää, vaan kuvaa kaikkia siihen liittyviä tekijöitä ja kaikkia niitä haittoja, joista naiset kärsivät jo ennen työmarkkinoille tuloaan ja koko työuransa ajan.

Komission tiedonannossa heinäkuulta 2007 todetaan, että yhteisön lainsäädännöllä pystytään poistamaan tehokkaasti suoraa syrjintää, eli tapauksia, joissa naiselle maksetaan samasta työstä pienempää korvausta kuin miespuoliselle kollegalleen. Sen sijaan yhteisön säädöksillä ei pystytä kovin tehokkaasti takaamaan sama palkka samanarvoisesta työstä -periaatteen noudattamista.

Perusteellisten selvitystensä perusteella komissio on tullut siihen johtopäätökseen, että yhteisön lainsäädännön muuttamista pitäisi voida harkita siten, että taattaisiin ennen kaikkea se, ettei palkkatason määrittelyjärjestelmiin sisälly minkäänlaista suoraa tai epäsuoraa sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Komissio ilmoitti arvioivansa vuonna 2008 yhteisön säädöksiä siltä kannalta, millaisia vaikutuksia niillä on palkkaeroihin, ja ehdottavansa tarvittavia muutoksia. Aiemmin mainittu perusteellinen selvitys on parhaillaan käynnissä, enkä pysty ennakoimaan sen tuloksia. Laadun takaamiseksi komissio käyttää apuna sekä ulkopuolisia asiantuntijoita että jäsenvaltioiden tasa-arvoasioita käsittelevien elinten laajaa ja yksityiskohtaista asiantuntemusta ja tietämystä.

Tämän selvityksen alustavista tuloksista keskustellaan vuoden 2009 ensimmäisen neljänneksen aikana järjestettävässä työryhmäkokouksessa, johon on kutsuttu mukaan kaikki sidosryhmät: jäsenvaltiot, juridisia asiantuntijoita sekä jäsenvaltioiden tasa-arvoasioita käsittelevien laitosten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajia.

Parlamentin asenteella on tässä prosessissa ratkaiseva merkitys. On merkittävää, että yksi prosessiin osallistuvista lakiasäätävistä elimistä on ilmaissut selkeänä mielipiteenään, että asiaan liittyvää lainsäädäntöä on muutettava pikaisesti. Samoin on tärkeää, että parlamentin antamat, muutoksia koskevat käytännön suositukset liittyvät juuri niihin aloihin, jotka keskeisimmät sidosryhmät ovat havainneet ongelmallisiksi, eli muun muassa korvausten ja työnarvioinnin avoimuuteen sekä seuraamuksiin.

Yhteenvetona voin siis todeta, että olemme parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, ettei näin suuria palkkaeroja naisten ja miesten välillä voida hyväksyä. Komission mielestä nyt on oikea aika saattaa selvitykset ja arvioinnit päätökseen ja suunnitella seuraavia toimia, jotka johtavat konkreettisempiin tuloksiin.

 
  
MPphoto
 

  Donata Gottardi, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija.(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, olen todella ylpeä parlamentin tekemästä työstä sekä sen kyvystä hyödyntää jo aiemmin tunnustettuja valtuuksiaan lainsäädännön esittämiseen.

Mietintö, josta pian äänestämme, käsittelee keskeistä asiaa, yhtä EU:n lainsäädännön perusperiaatetta: miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatetta. Se on paitsi hyvin keskeinen periaate, myös ainakin ajallisesti ensimmäinen tasa-arvoon liittyvistä periaatteista. Tiedämme, että se sisältyi jo Rooman sopimukseen, että sitä on sovellettu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ensimmäisistä tuomioista lähtien, että sitä säänneltiin jo vuodelta 1975 peräisin olevalla direktiivillä ja uudelleen, kun mainittu direktiivi laadittiin uudelleen vuonna 2006. Tiedämme, että siitä on tehty jatkuvasti erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia, kuten komission jäsen juuri totesi, ja sen soveltamisesta on myös nostettu jatkuvasti kanteita.

Miksi sitten palaamme tarkastelemaan sitä näinkin laajasti ja syvällisesti? Siihen on monia syitä: ensinnäkään emme voi hyväksyä sitä, miten yleisesti säännöksiä jätetään soveltamatta, niin kuin kaikki tilastot osoittavat. Toiseksi katsomme, että siihen äärimmäiseen epäoikeudenmukaisuuteen, josta naiset kärsivät kaikissa Euroopan unionin maissa ja kaikissa ammateissa, kaikilla tasoilla ja kaikilla aloilla, on ehdottomasti puututtava, ja on itse asiassa ilmeistä, että käytössämme olevat välineet eivät riitä siihen, sillä muutoinhan olisimme jo tähän mennessä pystyneet kääntämään kehityksen suunnan.

Lisäksi meidän mielestämme nyt on korkea aika ottaa palkkaerot vakavasti ja lakata pitämästä niistä pelkkänä ikävänä sattumana naisten työelämässä. Mitä me sitten vaadimme? Vaadimme komissiolta yksityiskohtaista, olennaisiin asioihin keskittyvää direktiiviä palkkaeroista yleensä, mutta se ei vielä riitä; me emme vain vaadi direktiiviä, vaan annamme komissiolle yksityiskohtaisia suosituksia. Olemme rakentaneet sillan, joka johtaa todelliseen muutokseen, ja uskomme, että tästä sillasta voi tulla vahva, jos se rakennetaan kahdeksan pilarin varaan.

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä asiana haluamme laatia palkkasyrjinnän määritelmän; ei riitä, että tarkastellaan yksistään bruttotuntipalkkaa, sillä siitä näkyy vain suora syrjintä, ja suora syrjintä on jo saatu poistettua. Ei olekaan sattumaa, että jos kaikissa tutkimuksissa tarkastellaan kokonaistilannetta, huomio kohdistuu osa-aikatyöhön, ja se saa meidät pohtimaan suoraa ja epäsuoraa eriytymistä, syrjintää sekä horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä.

Me vaadimme vertailukelpoisia, todellisia, johdonmukaisia ja täydellisiä tietoja. Aivan liian usein nähdään, että vanhakantaisista, stereotypioiden leimaamista työnteon rakenteista kertovia tietoja on manipuloitu tai piilotettu, ja erilaiset henkilöstön luokittelujärjestelmät vielä helpottavat tietojen manipulointia. Meidän mielestämme tasa-arvoelimillä voisi olla kahtalainen rooli syrjinnän ehkäisemisessä. Ne voisivat järjestää tiedotuskampanjoita sekä toisaalta tarjota koulutusta tuomioistuimille ja työmarkkinaosapuolille.

Tavoitteenamme on saada käyttöön erityisiä rangaistusseuraamuksia muistaen kuitenkin samalla, että tarvitaan myös ennaltaehkäiseviä toimia; tarvitaan myönteisiä toimenpiteitä ja yhtenäistämistä, eli toisin sanoen valtavirtaistamista. Toivon, että parlamentti hyväksyy tekstin kokonaisuudessaan, sillä mitä tarkemman ja yksityiskohtaisemman ehdotuksen toimitamme komissiolle, sitä nopeammin asia etenee. Näin siis toivomme: ei riitä, että samapalkkaisuudesta puhutaan tai kirjoitetaan. Haluamme myös tehdä siitä totta.

 
  
MPphoto
 

  Anna Záborská, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SK) Haluan vilpittömästi onnitella esittelijä Baueria tekstiehdotuksesta. Kuten esittelijä Bauer totesi, aihe, josta keskustelemme, on yhtä vanha kuin Rooman sopimus. Juuri mikään ei ole muuttunut viidessäkymmenessä vuodessa.

Kysymys naisten ja miesten samapalkkaisuudesta nostaa päätään säännöllisin väliajoin etenkin vaalien alla. Mikäli naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta ehdottaa seuraamuksia yrityksille, jotka eivät noudata palkanmaksun perusperiaatetta, esiin nousee heti vastalauseita, joissa viitataan toissijaisuusperiaatteeseen, aivan kuin se antaisi oikeuden epätasa-arvoisiin menettelyihin.

Viime viikolla osallistuin Lillessä järjestettyyn ministerikokoukseen. Arvostan puheenjohtajavaltio Ranskan yritystä avata keskustelu tästä aiheesta, mutta jäsenvaltioilta tuli hyvin vähän rakentavia ja ratkaisunhaluisia vastauksia. Tilastot osoittavat, että naiselle maksettavan palkan epätasa-arvoisuus alkaa tulla esiin yleensä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.

Kansalliset ja EU:n tason toimet, joilla pyritään paremman tasapainon saavuttamiseen perhevelvollisuuksien ja ammatillisten tavoitteiden välillä, eivät saa sallia uusien erojen syntymistä perheellisten työntekijöiden ja naimattomien tai lapsettomien työntekijöiden välille, joilla ei ole vastaavia velvollisuuksia. Kyse on ennen kaikkea siitä, millaista sosiaalista mallia pidämme tavoitteenamme.

Ehdotan, että liittoudumme teollisuusyritysten kanssa. Jos näiden yritysten johtajat eivät ole valmiita läheiseen yhteistyöhön kanssamme samapalkkaisuuden edistämiseksi, mietintömme jää tyystin tarpeettomaksi.

 
  
MPphoto
 

  Lissy Gröner, PSE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, minusta on ihme, että naiset suhtautuvat meihin edelleen näin kärsivällisesti. Olemme puhuneet palkkaepätasa-arvosta 50 vuotta, eikä mikään ole merkittävästi muuttunut. Luvut puhuvat puolestaan: 15 prosenttia vähemmän samasta työstä. Tällä tavoin naisilta viedään mahdollisuus oikeudenmukaiseen palkkaan, koska toisesta näkökulmasta katsottuna se tarkoittaa sitä, että naisten on tehtävä työtä neljännes kauemmin ansaitakseen saman rahamäärän. Mikä on Euroopan unionin tilanne?

Jäsenvaltioilta kaivataan lisätoimia tässä suhteessa, ja olen kiitollinen komission jäsenelle Špidlalle siitä, että hän on ottanut parlamentin tekemät ehdotukset huomioon ja osoittanut olevansa halukas ryhtymään lainsäädännöllisiin toimiin. Muuta vaihtoehtoa ei ilmeisesti ole. Saksassa, yhdessä Euroopan unionin suurimmista maista, palkkaero on yksityisellä sektorilla 23 prosenttia. Se on aivan liikaa, ja se tarkoittaa, että olemme EU:n peränpitäjiä.

Tiedämme varsin hyvin, että Ranska ja Pohjoismaat ovat toteuttaneet myönteisiä toimenpiteitä. Siitä tässä on kyse. Vetoamme työmarkkinaosapuoliin, jotta ne ryhtyisivät toimiin. Euroopan parlamentin sosialistiryhmä vaatii yrityksiin avoimuutta, jotta erilaiset lisäkorvaukset ilmoitettaisiin selkeästi ja sisällytettäisiin virallisiin arviointeihin, jolloin pääsisimme puuttumaan niihin. Säännölliset palkkatarkastukset voivat paljastaa onnistumiset ja epäonnistumiset palkkasyrjinnän torjunnassa.

Minun mielestäni Saksassa tarvitaan väistämättä yksityiseen sektoriin sovellettavaa lainsäädäntöä. Meidän on painostettava jäsenvaltioita entistä voimakkaammin, jotta ne ottaisivat käyttöön lakisääteisen vähimmäispalkan, jolla taattaisiin naisille riittävä toimeentulo, koska se on paras turva vanhuusiän köyhyyttä vastaan.

Haluan joka tapauksessa pyytää, että Bauerin mietinnön selkeyden säilyttämiseksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä peruuttaisi tekstiä poistavat tarkistuksensa, jotka vesittäisivät mietintöä entisestään. Pidetään kiinni mietinnön nykyisistä, selkeistä sanamuodoista.

 
  
MPphoto
 

  Siiri Oviir, ALDE-ryhmän puolesta. (ET) Arvoisa komission jäsen, arvoisa puhemies, hyvät kollegat, esittelijä Bauer sanoi, että köyhyydellä on naisen kasvot. Minunkin täytyy vielä toistaa, että jo vuonna 1957 Rooman sopimuksen 119 artikla sisälsi periaatteen, jonka mukaan miesten ja naisten tulee saada samasta työstä sama palkka. Kuitenkin tällä hetkellä, vuonna 2008, naiset ansaitsevat Euroopan unionissa keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet, ja kotimaassani Virossa jopa 25 prosenttia vähemmän kuin miehet.

Palkkaeroilla on merkittävä vaikutus naisten taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen asemaan sekä aktiivisen työuransa aikana että sen jälkeen. Lisäksi se lisää naisten köyhyysriskiä etenkin yksinhuoltajaperheissä. Miesten ja naisten väliset palkkaerot johtavat usein eroihin myös miesten ja naisten eläkkeiden suuruudessa. Yksin elävät eläkeläisnaiset ovat usein vaarassa ajautua köyhyyteen.

Näin ollen suhtaudun myönteisesti mietinnössä esitettyyn ajatukseen siitä, että Euroopan komission tulisi esittää lainsäädäntöehdotus miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan nykyisen lainsäädännön tarkistamisesta 31. joulukuuta 2009 mennessä. Olemme antaneet liikaa säädöksiä ja odottaneet liian kauan, mutta tulokset eivät ole kovin hyviä.

Niin kuin on jo käynyt ilmi, ongelmaa ei voida ratkaista yksistään EU:n lainsäädännöllä. Yksi merkittävä keino ongelman ratkaisemiseen olisi aiheen nostaminen etusijalle poliittisissa toimintasuunnitelmissa. Ongelmaan voidaan löytää myönteinen ratkaisu vain yhdistämällä tehokkaasti eri toimenpiteitä, joihin sisältyy myös lainsäädännön parantaminen ja tehostaminen sekä se, että nimetään selkeästi, kenelle vastuu näissä asioissa kuuluu.

Haluan kiittää esittelijää hyvin tärkeiden näkökohtien esiintuomisesta mietinnössään. Kiitos mielenkiinnostanne.

 
  
MPphoto
 

  Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, on tosiaan totta, että 50 vuotta Rooman sopimusten solmimisen jälkeen olemme pystyneet edistämään naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla vain hyvin vähän. Luvut ovat huolestuttavia: 80 prosenttia osa-aikatyöntekijöistä on naisia. Vain 57 prosenttia naisista on mukana työelämässä, miehistä taas 72 prosenttia. Palkkaepätasa-arvo on pysynyt ennallaan vuodesta 2003, ja vuodesta 2000 se on muuttunut vain yhdellä prosentilla. Nämä ovat huolestuttavia lukuja, niin kuin kaikki täällä valittelevat. Olemme puhuneet myös siitä, että naisten asema on kaksin verroin heikompi, koska palkkaepätasa-arvo synnyttää eroja myös eläkeoikeuksiin ja sosiaaliseen asemaan. Meillä on myös verotus- ja sosiaalijärjestelmä, joka rankaisee edelleen naisia esimerkiksi siten, että naimattomat pariskunnat ja perheet, joissa molemmat vanhemmat käyvät työssä, saavat edelleen epäedullisen verotuskohtelun monissa maissa, esimerkiksi Saksassa.

Komissio on ilmoittanut, että lainsäädäntöehdotuksia on tulossa, mutta miksi ne tulevat niin myöhään? Miksi tätä vaalikautta on kulunut niin monta vuotta ilman mitään ehdotuksia tällä alalla? Parlamentti on jo vaatinut ehdotuksia. Kiintiöiden osalta olemme todenneet, että lakisääteisiä vaatimuksia tarvitaan. On myös joitakin jäsenvaltioita, kuten Ruotsi, jotka ovat asettaneet aikarajan sisältäviä tavoitteita. Miksemme vetoa tasa-arvovaatimuksiin ja kannusta sitä kautta jäsenvaltioita toimiin näiden häpeällisten palkkaerojen kuromiseksi umpeen? Saksassa me olemme, kuten jo todettiin, kolmannella sijalla häntäpäästä lukien tuolla häpeällisellä 23 prosentin palkkaerolla. Meidän on myös tehtävä selväksi, että lakisääteinen vähimmäispalkka toisi muutoksia etenkin naisvaltaisille aloille. Meillä täytyy kuitenkin olla rohkeutta tehdä selväksi, että …

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Työn arvon alentaminen maksamalla siitä pientä palkkaa on edelleen yksi kapitalismissa tavallisimmin käytetyistä tavoista lisätä työntekijöiden hyväksikäyttöä. Tämä koskee erityisesti naispuolisia työntekijöitä, jolloin samalla vähennetään myös äitiyden arvoa.

On sietämätöntä, että yli 30 vuotta miesten ja naisten samapalkkaisuutta koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen syrjintä on edelleen yleistä, etenkin epäsuora syrjintä, joka on seurausta epävakaista työoloista, joista kärsivät etenkin naiset ja nuoret. Joissakin maissa, kuten Portugalissa, jossa työttömyysaste on hyvin korkea, keskimääräiset palkkaerot miesten ja naisten välillä ovat lisääntyneet, yksityisellä sektorilla jopa yli 25 prosenttiin, mikä merkitsee sitä, että köyhyydellä on edelleen naisen kasvot myös eläkeläisten keskuudessa.

Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toimiin työn arvostuksen parantamiseksi, palkkaerojen kaventamiseksi sekä tiettyihin töihin tai aloihin liittyvien, naisia syrjivien stereotypioiden poistamiseksi. Naisvaltaisten alojen, kuten vähittäiskaupan, palvelualojen sekä tiettyjen teollisuudenalojen arvostusta on lisättävä.

Kokemuksesta tiedetään, että työttömyyden paheneminen heikentää naisten oikeuksia ja lisää työntekijöiden hyväksikäyttöä ja syrjintää.

Siksi vaadimme uudenlaista politiikkaa, jossa asetetaan etusijalle työntekijöiden oikeudet huomioon ottavien työpaikkojen luominen, syrjinnän torjuminen sekä äitiyden ja isyyden suojeleminen perustavanlaatuisina sosiaalisina arvoina.

Näin ollen kannatamme tätä mietintöä, johon olemme esittäneet joitakin tarkistuksia, joissa korostetaan neuvottelujen ja yhteisten työehtosopimusneuvottelujen tärkeyttä poistettaessa naisten syrjintää, erityisesti työllisyyden, palkkojen, työolojen, uran ja ammatillisen koulutuksen osalta.

 
  
MPphoto
 

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, naisten ja miesten samapalkkaisuutta käsittelevä mietintö sisältää joitakin hyvin perusteltuja näkökohtia saman työn samanlaisesta palkkauksesta. Palkkatasa-arvo on välttämättömyys, niin kuin on myös asianmukainen palkka niistä töistä, joissa naiset ovat psykologisten ja fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi enemmistönä.

Lukemattomiin päällekkäisiin asiakirjoihin kirjattujen säännösten vaikutus riippuu ehdottomasti siitä, miten tehokkaasti säädöksiä pannaan täytäntöön yksittäisissä jäsenvaltioissa. Täytäntöönpano voi kuitenkin olla varsin vaikeaa yksityisellä sektorilla, jossa suurin osa johtajista tuijottaa vain yrityksensä voittoja eikä kunnioita lainkaan eettisiä tai moraalisia periaatteita. Lisäksi yritysten johto vaikeuttaa ammattiliittojen toimintaa, jolloin ne eivät pysty suojelemaan työntekijöitä ja osallistumaan palkkaneuvotteluihin. Palkkaepätasa-arvo onkin siis yksi heikompien syrjinnän muoto.

Ei tarvita mitään tutkijoita tai asiantuntijoita kertomaan, että syrjintä on seurausta ennen kaikkea vasemmistolaisesta materialistisesta ideologiasta, eettisten periaatteiden unohtamisesta, henkilökohtaisen kehityksen laiminlyömisestä, itsekkyydestä, ahneudesta, heikkojen ja köyhien hyväksikäytöstä, eikä siinä ole kyse pelkästään palkoista, vaan Euroopan unionissa yhä yleisemmäksi käyneestä käytännöstä, joka ulottuu jopa köyhimpiin ja heikoimpiin jäsenvaltioihin, katolilaisten ja muiden sellaisten henkilöiden syrjinnästä, joiden mielipiteet eivät sovi yhteen täällä vaaditun poliittisen korrektiuden kanssa.

 
  
MPphoto
 

  Gabriele Stauner (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, se, että naiset saavat edelleen samasta työstä pienempää palkkaa kuin miehet, on yksi Euroopan yhteisön surullisista puolista.

Se on tosiaan aivan käsittämätöntä, koska lain mukaan tilanne on täysin selvä. Siitä lähtien, kun yhteisö perustettiin vuonna 1957, periaate on – niin kuin on jo useaan otteeseen todettu – ollut vahvistettuna Rooman sopimuksissa suoraan sovellettavana oikeutena. Toisin sanoen kuka tahansa nainen voi viedä asiansa suoraan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen tämän oikeuden täytäntöönpanemista varten; tämän vahvempaa oikeudellista suojaa EU ei tarjoa. Olemme kuitenkin jääneet tavoitteesta tämän periaatteen kohdalla keskimäärin 20 prosentilla. Siksi on aivan välttämätöntä, että tämä periaate pannaan täytäntöön sekundaarilainsäädännön avulla, kuten komissio tässä ehdottaa.

Tämä tilanne kuitenkin osoittaa jälleen kerran sen, että lain ja tosielämän välillä on vissi ero. Ihmiset, usein naiset, jotka ovat riippuvaisia työpaikastaan ja palkastaan, eivät useinkaan yksinkertaisesti uskalla perätä perusoikeuksiaan, koska pelkäävät tulevansa potkituksi pois. Siksi emme voi vain vedota jälleen kerran yritysten vastuuseen ja perustella vetoomustamme sillä, että kaiken järjen mukaan naisia ei voi kohdella huonommin kuin miehiä palkkauksen osalta. Nyt on niin, että se, joka ei ota vetoomuksiamme kuuleviin korviinsa, saa sitten tuntea sen nahoissaan. Kannatan ankaria ja johdonmukaisia seuraamuksia niille, jotka rikkovat lakia. Erityisesti jäsenvaltioilla on nyt vastuu siitä, että ne ottavat tämän asian lopultakin vakavasti ja saattavat vastuuseen ne yritykset, jotka eivät noudata tätä periaatetta, ja rankaisevat niitä esimerkiksi julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön avulla.

Vielä yksi pieni kritiikin sana komissiolle: on mahdollista, että tätä asiaa on hoidettu liian lepsusti ja että olette kiinnittäneet liikaa huomiota yritysmaailman tarpeisiin. Onnittelen jäsen Baueria mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 

  Teresa Riera Madurell (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluan onnitella esittelijää hänen työstään. Kyseessä on hyvin tärkeä mietintö, koska palkkaerot ovat Euroopan unionissa todellinen ongelma, joka on poistettava. Ei voida hyväksyä, että naiset ansaitsevat 15 prosenttia vähemmän kuin miehet ja että yksityisellä sektorilla ero voi olla jopa 25 prosenttia.

Palkkaeroa on vaikea torjua, koska se johtuu epäsuorasta syrjinnästä: naisilla on epävarmemmat työsuhteet ja he tekevät suurimman osan osa-aikatyöstä.

Mitä meidän pitäisi tehdä? Meidän on ennen kaikkea edistettävä yhtäläisten mahdollisuuksien politiikkaa, jonka tavoitteena on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen, sekä toimia, joilla pyritään vähentämään matalapalkkaisimpien, etenkin naisten hallussa olevien työpaikkojen määrää ja nostamaan niistä maksettavaa palkkaa.

Mietinnön sisältämistä suosituksista – jotka ovat kaikki hyvin tärkeitä – haluankin sen vuoksi nostaa erityisesti esiin sen, joka koskee naisten ja miesten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä seikoissa annetun direktiivin muutamista siten, että siihen lisätään maininta palkkaeroista. Samoin haluan mainita osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen tarkistamisen, koska juuri osa-aikatyössä erot ovat suurimpia.

 
  
MPphoto
 

  Marco Cappato (ALDE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin sanoa komission jäsenelle Špidlalle, että samalla kun käsittelemme Bauerin mietinnössä esitettyjä erinomaisia ehdotuksia ja sitä, voitaisiinko EU:n tasolla saada aikaan palkkasyrjinnän kieltävää lainsäädäntöä, minusta olisi oikein ulottaa tarkastelu myös eläkkeisiin liittyvään syrjintään. Se voi olla hienovaraisempi, epäsuora syrjinnän muoto, mutta erityisen katala esimerkiksi Italiassa.

Kysymys on myös eläkeikään liittyvästä syrjinnästä, eli asiasta, jota Euroopan komissio on jo tarkastellut ja joka olisi mielestäni tunnustettava. Vuonna 2004 Euroopan komissio korosti Italian hallitukselle, ettei ole hyväksyttävää pitää voimassa kahta erilaista eläkeikää: naisille 60 vuotta ja miehille 65 vuotta, jota voidaan pitää tavallisempana lakisääteisenä ikänä. Radikaaleja kun olemme, me olemme yhdessä Emma Boninon kanssa pyrkineet kaikin tavoin korostamaan kansalaisille, hallitukselle, oppositiolle ja puolueille, että tämä järjestely on poistettava. Niin ei ole tapahtunut.

Kiitos Euroopan komission, yhteisöjen tuomioistuin päätti lopulta 13. marraskuuta, että tällainen syrjintä on laitonta ja perussopimusten ja yhteisön lainsäädännön vastaista. Vakavinta tässä on se, millaisilla perusteilla Italia puolusti harjoittamaansa syrjintää. Italia väitti menettelynsä olevan perusteltu siksi, että sen tavoitteena on poistaa olemassa olevaa, naisiin kohdistuvaa sosio-kulttuurista syrjintää – toisin sanoen työmarkkinoilla siis esiintyy syrjintää. Tämän syrjinnän muodon poistamiseksi luodaan uusi pakottamalla naiset jäämään eläkkeelle ennen miehiä. Minun mielestäni tämä erityisesti vaatii väliintuloa, koska ongelma olisi mahdollista poistaa EU:n tasolla.

 
  
MPphoto
 

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). - (SV) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää jäsen Baueria tärkeästä ja rakentavasta mietinnöstä, jolle annan täyden tukeni. Toiseksi kiinnitin huomiota siihen, että eräs kollegamme sanoi äsken naisten olevan heikkoja. Haluaisin sanoa, että naiset eivät ole heikkoja. Yhteiskunnan patriarkaaliset rakenteet sen sijaan tekevät naisista heikkoja.

EU:n samapalkkaisuusdirektiivi on ollut voimassa 30 vuotta. Tästä huolimatta naiset eivät edelleenkään ole samanarvoisia miesten kanssa – niin palkalla kuin vaikutusvallallakaan mitattuna – yhteiskunnassa ja työpaikoilla. Vaikka naisilla on yleensä korkeampi koulutus, he ansaitsevat keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet samasta tai samanlaisesta työstä. On siis selvää, että olemassa olevan lainsäädännön parantaminen ei riitä palkkasyrjinnän poistamiseen. Naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat jälleen yksi osoitus naisten jatkuvasta syrjinnästä kaikilla eri aloilla. Ei riitä, että saamme samasta työstä vähemmän palkkaa, me myös usein joudumme ottamaan vastaan epätyypillistä työtä tai osa-aikatyötä ja niin edelleen. Palkkasyrjintä vainoaa naisia koko heidän elämänsä ajan, sillä saamme usein myös heikommat eläke-ehdot ja huonommat olot vanhoina.

Meidän on korkea aika ryhtyä toimiin tämän naisiin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Godfrey Bloom (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, useimmat poliitikot ovat ymmärtäneet valitettavan väärin ne syyt, joiden vuoksi sukupuolten välillä on palkkaeroja. Perusolettamus, niin virheellinen kuin se onkin, ylläpitää myyttiä siitä, että työllisyys olisi kysyntävetoinen, työnantajan hallittavissa oleva ilmiö. Sitä se ei ole. Ne, jotka väittävät, että kaikille naisille tulisi maksaa sama palkka kuin miehille näennäisen samankaltaisista työtehtävistä, eivät huomaa sitä tosiasiaa, että yksikään yksilö ei ole taloudellinen yksikkö.

Jo nyt liiankin kuormittavasta työlainsäädännöstä huolimatta palkkaerot säilyvät sitkeästi siitä yksinkertaisesta syystä, että työllisyydessä on kysymys kysynnästä ja tarjonnasta; siinä on kyse elämäntapavalinnoista; se perustuu usein prioriteetteihin, varhaista eläkkeelle jäämistä koskeviin tavoitteisiin; siihen vaikuttaa halu asua tietyssä osassa maata tai kaupunkia, omien tai jälkikasvun harrastusten tai urheilun aiheuttamat paineet. Työnantaja ja työntekijä käyvät keskenään kauppaa samaan tapaan kuin minkä tahansa hyödykkeen ostaja ja myyjä.

Yhdistyneen kuningaskunnan yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeuskomitean palveluksessa on huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä, ja sielläkin miesten keskipalkka on korkeampi kuin naisten. Olen samaa mieltä siitä, että aiemmalla lainsäädännöllä on ollut hyvin vähän vaikutusta näiden asioiden dynamiikkaan. Niin, yhtä hyvin voidaan kieltää lailla ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Kiitos, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen. Olen iloinen siitä, että tämä "naiskeskustelu" käydään juuri teidän johdollanne.

Arvostan esittelijän, Edit Bauerin, yrityksiä löytää tasapainoinen lähestymistapa komissiolle esitettävien suositusten muotoiluun ja EU:n lainsäädäntökehyksen parantamiseen etenkin tehokkaan täytäntöönpanon osalta.

Naisten ja miesten samapalkkaisuudesta annetun direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanossa ja tulkinnassa on ollut eroja eri jäsenvaltioiden kesken, ja sen vuoksi direktiivillä ei ole onnistuttu poistamaan sukupuolten palkkaeroa, joka liittyy ennen muuta ammatillisen eriytymisen tasoihin.

Arvostan sitä, että esittelijä on korostanut mietinnössään, etteivät ne naiset, jotka ovat päättäneet keskeyttää työuransa jäädäkseen hoitamaan lapsiaan, saisi joutua muita epäedullisempaan asemaan. Vanhempien tulisi kaikissa jäsenvaltioissa saada vähintään vuoden verran lapsen syntymän jälkeen tukea, joka vastaa suuruudeltaan heidän nettotulojaan ennen äitiysloman alkua. Samalla nämä järjestelyt olisi liitettävä palkkausjärjestelmään, jossa palkka lasketaan työvuosien perusteella. Äitiydestä pitäisi olla naiselle etua, ei haittaa.

Koulutus on aivan yhtä tärkeää, koska sen avulla voidaan poistaa sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja parantaa palkkausta niissä harvoissa työpaikoissa ja tehtävissä, joissa ei edelleenkään ole naisia.

Jäsenvaltioiden on toteutettava yhdenmukainen tiedotuskampanja, jonka tavoitteena on lisätä työnantajien ja työntekijöiden tietoisuutta EU:n työmarkkinoilla olemassa olevista tai mahdollisista palkkaeroista. Samalla on tiedotettava niistä välttämättömistä toimista, joita on otettu käyttöön siksi, että niillä varmistetaan, että työnantajat saavat rangaistuksen sama palkka samasta työstä -periaatteen rikkomisesta.

Onnittelen esittelijä Edit Baueria mietinnöstä, johon sisältyvän Euroopan parlamentin suosituksen ansiosta Euroopan komissio uskoakseni laatii yhteistyössä Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa säädöksiä, joilla todella taataan sama palkka miehille ja naisille.

 
  
MPphoto
 

  Gabriela Creţu (PSE).(RO) Hyvät kollegat, tämä mietintö on kenties varteenotettavin asiakirja, jonka olemme laatineet palkkaeroista. Erityisesti siihen liitetyt suositukset merkitsevät edistysaskelta sama palkka samanarvoisesta työstä -periaatteen soveltamisessa. Minun täytyy onnitella kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet mietinnön valmisteluun. Tähän asti työn rahallinen arvo on määräytynyt perinteen sekä neuvottelutaitojen perusteella. Kun puhun neuvottelemisesta, tarkoitan vaikutusvaltaisia ammattiliittoja, jotka pystyvät saamaan hallitukset ja työnantajat hyväksymään asianmukaisen palkkatason. Naiset ovat epäedullisessa asemassa molemmissa suhteissa.

Tarvitaan syrjimätöntä järjestelmää työn arviointiin sekä uutta tapaa luokitella ammatteja. Vetoamme jäsenvaltioihin ja komissioon, jotta ne lopultakin lähtisivät ottamaan käyttöön yksityiskohtaisia toimia, joilla tuettaisiin sukupuolten tasa-arvoa. Toivomme niiden asettuvan julkisesti asian taakse tukemalla naisten kannalta edullisinta lauseketta tämän kuun lopussa Pariisissa. Ei nyt kuitenkaan elätellä mitään illuusioita. Sittenkin kun uusi järjestelmä on suunniteltu ja pantu täytäntöön, se koskee vain palkkatyötä. Kotona ja harmaan talouden piirissä tehtävä työ, jota tekevät erityisesti naiset, jatkuu entiseen tapaan ilman mitään palkkaeroja, sillä tästä työstä ei edes makseta palkkaa.

 
  
MPphoto
 

  Věra Flasarová (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minusta Edit Bauerin mietintö on suurmenestys. Miesten ja naisten palkkojen epätasa-arvo on yksi sitkeimmistä naisiin kohdistuvan syrjinnän muodoista. Kuten esittelijä Bauer totesi, työpaikoilta ei ole saatavilla kunnon tilastoja niin kansallisella kuin EU:n tasollakaan. Olen itsekin käsitellyt tätä aihetta useissa viime vuosina julkaisemissani kirjoissa ja artikkeleissa. Se, että samaa työtä tekevälle, yhtä pätevälle ja yhtä hyvää tulosta tekevälle naiselle maksetaan pienempää palkkaa, johtuu valitettavasti niistä syvään juurtuneista stereotyyppisistä käsityksistä, jotka määrittelevät sen, kuka on perheen pääasiallinen elättäjä.

Tämä velvollisuus kuuluu perinteisesti miehelle, ja tähän asti kaikki työelämän rakenteet, niin yksityisen kuin julkisen sektorin, ovat enemmän tai vähemmän näkyvästi mukautuneet siihen. Meissä istuu lujassa sellainen käsitys, että miehen on elätettävä tuloillaan paitsi itsensä, myös perheensä, kun taas naisen palkka on enemmänkin jonkinlaista ylimääräistä lisätuloa perheen talouteen.

Niin uskomattomalta kuin se saattaa tuntua, tämä illuusio on niin syvään juurtunut, että vaikka työpaikoilla kaikilla on periaatteessa tasa-arvoiset oikeudet, emme voi laskea mitään valistuneisuuden varaan, vaan meidän on valitettavasti keksittävä keinot, joilla tasa-arvo voidaan toteuttaa lainsäädännön kautta. Kannatan siis todella ajatusta, jonka mukaan direktiivin 2006/54 29 artiklaa tulisi laajentaa siten, että siihen sisällytettäisiin täsmälliset ohjeet tasa-arvon periaatteiden soveltamisesta.

 
  
MPphoto
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Bauerin mietintö ei kaipaa meiltä lisäkommentteja, vaan siitä käy sellaisenaankin oikein hyvin ilmi, mihin suuntaan nyt olisi edettävä, jotta saadaan poistettua tämä yhteiskuntamme kannalta häpeällinen ilmiö, joka sitä paitsi synnyttää epäoikeudenmukaisuuden kierteen, kun lapset näkevät äitinsä tekevän samaa työtä kuin isä ja saavan siitä pienempää palkkaa tai kun naispuolinen työtoveri näkee mieskollegansa tekevän työtä aivan samalla lailla ja saavan vähemmän palkkaa.

Yhteiskunta siis sietää tätä ilmiötä ja tuottaa sitä yhä uudelleen. Naisilla pitäisi olla käytössään lainsäädännölliset keinot, joiden avulla heidän olisi mahdollista korjata tilannettaan tarpeen vaatiessa, ja valtiovallan olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joissa otettaisiin huomioon perheen hyväksi käytetty aika sekä työttömyys- ja sairausjaksot. Lisäksi olisi säädettävä oikeudenmukaisesta verotuksesta, jolla kompensoitaisiin naisten työstään saamaa pienempää palkkaa, eikä työtä myöskään pitäisi arvioida pelkästään työhön käytetyn ajan, vaan myös työn laadun ja muiden sellaisten lisäelementtien perusteella, joita nainen työhön tuo.

Arvoisa komission jäsen, toistan jäsen Cappaton esittämän vetoomuksen, että tarkistaisitte komission kantaa kiistoissa, joita joillakin jäsenvaltioilla on ollut miesten ja naisten eläkeiästä, sekä suhtautumistanne valtioon, jossa näitä kiistoja on ollut ja joka on haastettu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen. Nämä kiistat olivat luonteeltaan korjaavia. Tarkoituksena oli parantaa kaikkien naisten tilannetta, niin äitien kuin muidenkin, ja tietenkin äideille kokonaisajan huomioon ottaminen työaikaa laskettaessa on vieläkin tärkeämpää, etenkin jos katsotaan koko elinkaarta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa naiset ansaitsevat keskimäärin 15–25 prosenttia vähemmän kuin miehet. Lisäksi järjestelmä, jossa palkkataso määritellään palveluvuosien perusteella, on epäedullinen naisille, jotka joutuvat usein keskeyttämään työuransa perhesyiden vuoksi. Lasten kasvattaminen, työpaikanvaihdokset ja lyhyempi työaika aiheuttavat sen, että naisten palkkataso laahaa jatkuvasti jäljessä. Sama palkka samasta työstä -periaatetta ei saa vääristää stereotyyppisellä suhtautumisella sukupuoleen ja sosiaalisiin rooleihin, jotka ovat aikaisemmin vaikuttaneet merkittävästi ihmisten ammatti- ja koulutusvalintoihin. Äitiyslomat tai hoitovapaat eivät myöskään saa olla perusteina naisten syrjinnälle työmarkkinoilla.

Naisten ja miesten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä seikoissa annettu direktiivi on erottamaton osa yhteisön säännöstöä, ja jäsenvaltioiden on pantava se täytäntöön mahdollisimman pian. Palkkaerojen kaventamistavoite on toteutettava täysimääräisesti työlainsäädännössä, ja säännöllisillä palkkatarkastuksilla ja seuraamusten uhalla olisi saatava lopetettua kaikenlainen, etenkin sukupuoleen perustuva syrjintä.

 
  
MPphoto
 

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijä Baueria erinomaisesta mietinnöstä. On aivan uskomatonta, että keskustelemme tänään aiheesta, joka on ollut asialistalla vuodesta 1957 lähtien, jolloin miesten ja naisten tasavertainen kohtelu ja miesten ja naisten samapalkkaisuus vahvistettiin perussopimuksissa. Meillä on ollut EU:n säännökset ja lait jo 30 vuotta. Meillä on komission etenemissuunnitelma vuosiksi 2006–2010, ja yhtenä sen päätavoitteena, joka sisältyy myös Lissabonin strategiaan, on miesten ja naisten välisen palkkaeron kaventaminen.

Tästä huolimatta palkkaerot eivät vain pienene. Itse asiassa viime lauantaina luin The Timesista, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa miesten ja naisten välinen palkkaero on kasvanut yksityisellä sektorilla 21,7 prosenttiin ja julkisella sektorilla 13,8 prosenttiin. Tilanteen paranemisesta ei ole nähtävissä merkkejä muissakaan jäsenvaltioissa, esimerkiksi omassa kotimaassani. Maailman talousfoorumin tasa-arvoraportti Alankomaista osoittaa, että Alankomaat on vasta sijalla 88 samapalkkaisuuden toteutumista koskevalla listalla.

Nyt siis tarvitaan toimia. Perjantaina Ranskan, Tšekin ja Ruotsin ministerit hyväksyivät toimintasuunnitelman. Kuinka monta uutta toimintasuunnitelmaa vielä tarvitaan? Edit Bauer esittää useita suosituksia päätöslauselmaehdotuksessaan, joka on erinomainen, mutta minun mielestäni ensisijaisia tavoitteita on kaksi. Ensinnäkin meidän on varmistettava, että tasavertaista kohtelua noudatetaan, ja tässä suhteessa – tarkoitan miesten ja naisten samapalkkaisuutta, johon sosiaaliturvajärjestelmämmekin perustuvat – tarvitaan paljon entistä tiukempaa valvontaa. Toiseksi – ja tämä asia minusta on todella syytä nostaa esiin – miesten ja naisten eläkkeissä on myös eroja. Väestömme ikääntyy, ja jos naiset eivät saa eläkettä, sitten meillä on todella ikävä tilanne käsillä. Siihen meidän on keskityttävä tulevaisuudessa.

 
  
MPphoto
 

  Marusya Ivanova Lyubcheva (PSE). – (BG) Suhtaudun myönteisesti tästä mietinnöstä käytävään keskusteluun. On mahdotonta hyväksyä, että miesten ja naisten palkkauksessa on edelleen eroja. Meidän ei kuitenkaan pidä rajoittaa keskusteluamme pelkästään samasta työstä maksettavaan samaan palkkaan. Meidän on tarkasteltava asiaa laajemmin. Työn henkilökohtainen luonne on kaiken toiminnan perustana, ja on tärkeää löytää objektiivinen tapa mitata työn arvoa. Tarvitaan selkeitä sääntöjä, kriteerejä ja indikaattoreita, jotka lisäävät objektiivisuutta. Syrjintää on torjuttava selkeillä lainsäädännöllisillä toimilla. Yksi tärkeä keino on ammattien ja töiden arviointi ja niiden hinnan määritteleminen. Joistakin ammateista maksettavan korvauksen pienuus tekee niistä niin epähoukuttelevia, että miehet yleensä välttävät niitä ja naiset ottavat ne hoitaakseen. Tämän tilanteen parantaminen lisäisi myös naisten taloudellista itsenäisyyttä. Esimerkiksi sairaanhoitajien tai opettajien tarjoamista palveluista maksettavan korvauksen pienuus ei ole hyväksyttävissä, koska se ei vastaa lainkaan näiden tehtävien merkitystä yhteiskunnan kehittämisessä. Tällä alalla myös komissiolla ja jäsenvaltioilla on omat velvoitteensa.

 
  
MPphoto
 

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). (SL) Hyvät kollegat, haluan aloittaa toteamalla, että minusta on täysin mahdotonta hyväksyä, että naiset ansaitsevat keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet ja että yksityisellä sektorilla ero on jopa 25 prosenttia. Haluan korostaa tässä yhteydessä, että kotimaassani Sloveniassa naiset eivät ole miehiä heikommin koulutettuja, joten toimia siis tarvitaan. Monet saattavat kysyä, miksi tarvitaan Euroopan tason toimia ja miksei ongelman ratkaisemista voida jättää jäsenvaltioille. Yksi syy on se, että erojen pienentämiseen on mennyt liian paljon aikaa, ja toinen syy on se, että useissa jäsenvaltioissa politiikassa on mukana liian vähän naisia, jotta sukupuolikysymyksiin tulisi kiinnitettyä tarpeeksi huomiota.

Vähemmistö pystyy tuomaan ongelmiaan esiin uskottavalla tavalla vain, jos sen osuus tietyn toimielimen, kuten parlamentin tai hallituksen, kokoonpanosta on vähintään 30 prosenttia. Ja monissa Euroopan maissa naisten osuus politiikassa on alle tuon 30 prosentin. Naisten keskimääräinen osuus jäsenvaltioiden hallituksissa ja parlamenteissa on alle 30 prosenttia. Euroopan parlamentissa meidän osuutemme on 31 prosenttia, eli juuri hieman yli sen kriittisen massan, jota tarvitaan sukupuoleen liittyvien ongelmien tehokkaaseen esiintuomiseen. Siksi meidän on tehtävä se täällä.

Toinen asia, jota olen kysynyt itseltäni, on se, eivätkö ehdotetut toimet ole liian radikaaleja ja toissijaisuusperiaatteen vastaisia. Tässä olen samaa mieltä esittelijän kanssa, kun hän sanoo, että lainsäädäntö ei ole tarpeeksi tehokasta ja että sitä voidaan ja pitääkin vahvistaa. Ehdotustemme pitää olla rohkeita. Niiden on tarjottava varteenotettava lähtökohta todellisten toimien muotoilulle. Kannatan esittelijän ehdotusta siitä, että komission tulisi laatia ensi vuoden joulukuun 31. päivään mennessä uusi lainsäädäntöehdotus, joka koskisi miesten ja naisten samapalkkaisuudesta annettua nykyistä lainsäädäntöä. Lopuksi onnittelen vielä esittelijää hyvin laaditusta mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 

  Iratxe García Pérez (PSE).(ES) Arvoisa puhemies, kaksi kuukautta sitten keskustelimme täällä parlamentissa naisten ja miesten tasa-arvoa käsittelevästä vuosikertomuksesta. Yksi huolestuttavimmista seikoista, joita tuossa keskustelussa nousi esiin, oli tämänpäiväisen keskustelumme aihe: miesten ja naisten väliset palkkaerot.

On huolestuttavaa, että emme ole onnistuneet kaventamaan tuota 15 prosentin palkkaeroa vuoden 2003 jälkeen. Tämä merkitsee sitä, että naisen täytyy työskennellä vuodessa 52 päivää enemmän kuin miehen ansaitakseen saman palkan.

Tämä on täysin kestämätön tilanne Euroopan unionissa, ja siksi meidän täytyy ilman pienintäkään epäilystä sekä säätää tiukempaa lainsäädäntöä että tehdä vahvempia sopimuksia työnantajien kanssa palkkaerojen poistamiseksi.

Olemme kuitenkin lähiaikoina käsittelemässä myös toista tässä suhteessa kyseenalaista aihetta. Ensi kuussa keskustelemme työaikadirektiivistä, joka voi myös osoittautua huolestuttavaksi naisten perhe- ja työelämän yhteensovittamisen kannalta. Kyseessä on epäilemättä hyvin arkaluontoinen työhön liittyvä kysymys. Jäämme siis tässä suhteessa odottavalle kannalle.

 
  
MPphoto
 

  Rumiana Jeleva (PPE-DE). - (BG) Onnitteluni Edit Bauerille erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt valmistellessaan suosituksia miesten ja naisten samapalkkaisuudesta. Tiedän, että hän on nähnyt paljon vaivaa laatiessaan asiakirjaa, jossa otetaan mahdollisimman hyvin huomioon todellinen tilanne, ja toivon, että mietinnön sisältämät suositukset pannaan täytäntöön.

Kotimaassani Bulgariassa miesten ja naisten välinen palkkaero on 25–30 prosenttia, ja vaikka Euroopan unionissa kokonaisuudessaan ero on pienempi, tosiasia on kuitenkin se, että naisille maksetaan vähemmän kuin miehille. Miksi niin? Yksi syy on joidenkin naisvaltaisten ammattien palkkarakenne. Toinen syy liittyy siihen, että kukaan ei tunne olevansa vastuussa tilanteesta, ja siksi kukaan ei ota vastuuta sen ratkaisemisesta. Nykyiset sukupuolten välistä työnjakoa koskevat syvään juurtuneet stereotypiat ja ennakkoluulot eivät ole vain este, vaan niillä myös usein puolustellaan sitä, ettei ongelmiin puututa.

Mitä me sitten voimme tehdä tässä tilanteessa? Ensimmäinen välttämätön vaatimus on, niin kuin mietinnössä todetaan, että jäsenvaltiot noudattavat nykyistä lainsäädäntöä. Valtiovallan toimilla on kannustettava yhtäläisten oikeuksien ja samapalkkaisuuden toteuttamiseen. Toiseksi työn arvioinnin ja palkkojen määrittämisen avoimuus ei saa olla yrityksissä pelkkä muodollisuus, vaan siitä on tultava erottamaton osa niiden toimintaa. Ja viimeisenä yritysten johdon ja työntekijöiden välisen sisäisen vuoropuhelun ja hyvän viestinnän edistämisestä etenkin pk-yrityksissä on tultava osa täysin uudenlaista yhteiskuntakulttuuria yksittäisissä jäsenvaltioissa ja koko Euroopassa.

Haluan onnitella esittelijä Baueria vielä kerran taidokkaasta tavasta esittää ongelmia ja niihin hahmoteltuja ratkaisuja. Kiitos mielenkiinnosta.

 
  
MPphoto
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä tästä keskustelusta. Haluan ottaa esiin yhden asian, ja ehkä komissio voisi vastata tähän. Me puhumme samapalkkaisuudesta, ja me kaikki haluamme ja toivomme, että se toteutuisi. Mikä on komission näkemys nykyisestä työtilanteesta? Minua huolestuttaa, että nyt kun Euroopan unionista häviää niin paljon työpaikkoja, tilanne saattaa pikemminkin huonontua kuin parantua, koska ihmiset haluavat ansaita rahaa vaikka sitten vähemmänkin kuin mitä heille oikeastaan kuuluisi. Haluaisin kuulla komissiolta kommentteja tästä.

Haluaisin myös nostaa esiin sellaisen syrjinnän muodon, joka varmasti koskee sekä miehiä että naisia: julkisen ja yksityisen sektorin hyvin erilaiset ehdot ja olosuhteet. Julkisen ja yksityisen sektorin työntekijöillä on erilaiset eläkeoikeudet ja sosiaaliturva, eikä eriarvoinen kohtelu aina perustu sukupuoleen, vaikka ymmärrän toki, että nyt käsillä olevan mietinnön aiheena on nimenomaan sukupuoleen perustuva syrjintä, ja olen tosiaan huolissani siitä, että tilanne saattaa olla pikemminkin pahenemaan kuin paranemaan päin.

 
  
MPphoto
 

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE).(RO) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, samaa työtä tekevien naisten ja miesten palkkojen välillä on 15 prosentin ero. Jopa naisjohtajien kohdalla luku lähentelee 20:tä, pk-yritysten johtajilla jopa 30 prosenttia.

Teollisuuden palveluksessa olevista naistutkijoista 28 prosentilla ja kaikista teollisuudessa työskentelevistä naisista vain 34 prosentilla on enemmän kuin yksi lapsi.

Arvoisa komission jäsen, kun nainen on äitiyslomalla, siltä ajalta maksettavien etuisuuksien laskemiseen käytetään keskimääräisiä vuosituloja, mistä syntyy taloudellista tappiota huolimatta siitä, miten tärkeä tämä kotona vietetty ajanjakso on sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Äitejä ei saa rangaista lasten synnyttämisestä ja hoitamisesta näiden ensimmäisten elinkuukausien aikana.

Olen myös sitä mieltä, että äitiysavustusta olisi maksettava myös muille kuin niille äideille, jotka ovat olleet työssä viimeisten 12 kuukauden aikana ennen synnytystä. Mielestäni ei ole lapsen vika, olipa hänen äitinsä ollut työssä tai ei mainittuna ajanjaksona. Ennen kaikkea olen sitä mieltä, että lasten kesken ei saa olla syrjintää heti syntymästä lähtien.

 
  
MPphoto
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE). - (LT) Voin vain toistaa, että jo vuonna 1974 hyväksyttiin asiakirjoja, jotka velvoittavat jäsenvaltiot maksamaan miehille ja naisille samasta työstä samaa palkkaa. Nyt on kuitenkin kulunut yli 30 vuotta, eikä tilanne ole muuttunut. Lisäksi omassa kotimaassani, Liettuassa, on aloitettu eläkejärjestelmän uudistaminen. Osa työntekijöiden valtion eläkerahastoon maksamista varoista siirretään yksityisiin eläkerahastoihin. Muutamassa vuodessa on käynyt selväksi, että saadakseen samansuuruisen eläkkeen naisten on maksettava rahastoihin 35 prosenttia enemmän kuin miesten, koska he elävät pitempään. Lisäksi näistä rahastoista irrottautuminen on kuin orjuudesta eroon pääseminen, se on mahdotonta – ja se on jo itsessään loukkaus ihmisoikeuksia ja valinnanvapautta vastaan. Liettuan lisäksi vain Bulgaria käyttää samaa sukupuoleen perustuvaa järjestelmää.

Pyydän, että tutustuttuaan näihin tapauksiin komissio tekisi aloitteen ja ehdottaisi ratkaisuja.

 
  
MPphoto
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, se, että naisten täytyy Euroopan unionissa tehdä työtä melkein kaksi kuukautta kauemmin ansaitakseen saman verran kuin miehet, on enemmän kuin huolestuttavaa. Vaikka Euroopalla on toinen jalka haudassa, me emme voi täällä muuta tehdä kuin todeta, että naisiin ja lapsiperheisiin kohdistuva palkkasyrjintä jatkuu jopa 25 prosentin suuruisena, vaikka naisten koulutustaso on nykyään miehiä korkeampi suhteessa 60:40. Esittelijä Bauer totesi, että niin kutsutuissa miesten ammateissa naisten tekemää työtä arvostetaan yleensä vähemmän, vaikkei tälle välttämättä olisi mitään objektiivisia perusteita. Jos taas syynä on lyhyempi työura, joka johtuu siitä, että nainen uhraa osan työvuosistaan perheestään huolehtimiseen, siinä tapauksessa meillä on vakavan pohdinnan paikka. Perhe ei saa olla este.

Esittelijä Bauer ravistelee perinteisiä käsityksiä, ja hänen perustelunsa syrjinnän vastaisen lainsäädännön uudelleentarkastelun aloittamisen puolesta ovat vakuuttavia. Kannatan myös ehdotusta, jonka mukaan julkisille hankinnoille ja EU:n varoista rahoitettaville hankkeille olisi asetettava ehdoksi, että asianomainen yritys pystyy osoittamaan noudattavansa syrjimätöntä palkkapolitiikkaa. Minusta tämä olisi yksi keino muuttaa työnantajien sukupuolistereotypioita etenkin yksityisellä sektorilla. Haluan kiittää esittelijää erittäin ammattimaisesta mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 

  Bogusław Liberadzki (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, on tyypillistä, että keskustellessamme tästä tärkeästä aiheesta vain kaksi miestä käyttää keskustelussa puheenvuoron. Jäsen Bloomin tapauksessa puheenvuoro oli niin miehinen, että siihen on vaikea yhtyä.

Käsittelemme kuitenkin hyvin tärkeää mietintöä. Käsittelemme mietintöä, jossa muistutetaan, että työ on arvokasta ja että siitä täytyy maksaa asianmukaisesti ja että työstä maksettavan korvauksen täytyy perustua sellaisiin kriteereihin kuin työn luonne, työn tehokkuus tai sen tuottama lisäarvo, eikä se saa perustua sukupuoleen. Kuitenkin myös jäsenvaltioissa tapahtuu muutosta. Saanen mainita esimerkkinä oman kotimaani, jossa olemme vasta äskettäin alkaneet toteuttaa sukupuolten tasa-arvoa, jonka ansiosta muun muassa isät voivat jäädä isyyslomalle; se osoittaa, että pystymme muuttumaan ja että olemme oikeilla jäljillä.

 
  
MPphoto
 

  Ewa Tomaszewska (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, naisille ei makseta samasta työstä samaa palkkaa. Naisten palkka on alhaisempi myös siksi, että he työskentelevät matalapalkka-aloilla ja tilapäisissä, heikkolaatuisissa työsuhteissa. Palkkaepätasa-arvosta seuraa myös sosiaaliturvan, etenkin eläkkeiden epätasainen jakautuminen. Toisaalta naisille maksetaan samasta työstä pienempää palkkaa ja toisaalta heidän työuransa jää lyhyemmäksi äitiyteen liittyvien velvollisuuksien vuoksi. Nämä molemmat ovat syynä naisten köyhyyteen heidän tullessaan eläkeikään. Siksi palkkaepätasa-arvolla on kaksinkertainen vaikutus naisten kannalta.

Haluaisin huomauttaa, että syrjintä on tavallisesti laissa kielletty, mutta käytännössä syrjintä kuitenkin jatkuu. Keskeisin kysymys sen vuoksi onkin lain täytäntöönpano.

 
  
MPphoto
 

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). - (PL) Naisten syrjinnälle tässä asiassa ei ole perusteita, siitä ei voi edes keskustella. Haluan ottaa lyhyesti esiin kolme kysymystä: taloudellisesti ottaen palkan tulisi vastata työn tehokkuutta riippumatta siitä, kuka työn suorittaa. Toinen asia: Eurooppa vanhenee koko ajan, halusimme tai emme. Kenties meidän kannattaisi harkita jonkinlaista bonuspalkkiota naisille, jotka tekevät samaa työtä kuin miehet, mutta päättävät samalla hankkia ja kasvattaa lapsia ja siten huolehtia väestön uudistumisesta. Kolmas asia: hyvänä esimerkkinä tässä asiassa ovat korkeakoulut, tai ainakin ne, jotka itse tunnen, joissa kaikille tarjotaan yhtäläiset mahdollisuudet ja palkka perustuu puhtaasti tuloksiin. Ehkä tätä mallia voitaisiin laajentaa muillekin aloille.

 
  
MPphoto
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, haluan tuoda keskusteluun miesnäkökulmaa, joka on valitettavasti ollut niin vähän edustettuna tässä keskustelussa. Haluan muiden täällä puhuneiden miesten tavoin tunnustaa, että niinkin tärkeän asian kuin naisten ja miesten samapalkkaisuuden nostaminen julkiseen keskusteluun ja poliittiselle asialistalle on yksi tärkeimmistä asioista ja oikeuksista, joita kansallisella ja EU:n lainsäädännöllä turvataan.

Voin sanoa, että muiden puhujien tavoin olen sitä mieltä, ettei palkka saa riippua sukupuolesta. Se voi riippua koulutuksesta tai kokemuksesta, mutta ei missään tapauksessa sukupuolesta. Minulla on sellainen vaikutelma, että kansallinen ja EU:n lainsäädäntö on tässä suhteessa varsin hyvin kehittynyttä, ja monissa tapauksissa sen voidaan sanoa olevan erittäinkin hyvää, mutta sen sijaan minua huolestuttaa se, ettei lainsäädäntöä panna täytäntöön, koska niin ei ole perinteisesti tehty. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on juuri äskettäin todennut jälleen kerran, että säädöksiä ei panna täytäntöön. Kysymys ei siis olekaan siitä, että pitäisi säätää lisää lakeja, vaan sen sijaan pitäisi varmistaa, että lakeja noudatetaan.

 
  
MPphoto
 

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, parlamentin tuomitsemia palkkaeroja on erityisen vaikea ymmärtää siksi, että kaikissa jäsenvaltioissa nuoret naiset pärjäävät nykyään miehiä paremmin koulussa ja enemmistö korkeakouluista valmistuneista on naisia.

Haluaisin samalla korostaa, että meillä on ollut vankka lainsäädäntöperusta vuodesta 1975 ja erityisesti vuodesta 2006 lähtien, ja sen ansiosta minulla oli mahdollisuus vuosina 1975–1980 kannustaa syrjinnän kohteeksi joutuneita maannaisiani käynnistämään oikeusprosesseja etenkin julkisen sektorin työnantajia vastaan. Heille maksettiin takautuvasti yhteensä satoja miljoonia tuolloista rahayksikköä, Luxemburgin frangeja.

Meidän tulisi siis ensi kädessä hyödyntää voimassa olevaa vankkaa lainsäädäntöä, vaikka se saattaa samalla edellyttää myös sen parantamista esimerkiksi hyväksymällä esittelijämme erinomaiset suositukset.

 
  
MPphoto
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää kiitokseni keskustelusta, joka on käsitellyt asiaa, jota on yksinkertaisesti mahdotonta hyväksyä. Ei ole olemassa mitään todellisia tai perusteltavissa olevia syitä sille, miksi naisten pitäisi edelleen saada keskimäärin pienempää palkkaa kuin miesten. Olette maininneet keskustelun kuluessa hyvin erilaisia lähestymistapoja ja näkökohtia, jotka liittyvät palkkaeroihin, ja mielestäni keskustelusta kävi hyvin ilmi, miten monitahoinen ongelma on kyseessä.

Haluan vahvistaa, että kysymys on EU:n poliittisella asialistalla, sillä komissio on juuri käsitellyt aihetta useissa asiakirjoissaan. Aihe on ajankohtainen myös siksi, että komissio on parhaillaan laatimassa nykyisen lainsäädännön mahdollista tarkistusta, ja tietenkin myös siksi, että parlamentti on ottanut aiheen esille Bauerin mietinnössä, josta haluan kiittää vielä kerran. Aiheen esille nousemisesta on kiittäminen myös sitä, että Lillessä kolmen peräkkäisen puheenjohtajavaltion troikka ei tyytynyt antamaan pelkkiä julkilausumia vaan todella hyväksyi toimintasuunnitelman, jossa aihe vahvistetaan kolmen peräkkäisen puheenjohtajavaltion, eli Ranskan, Tšekin ja Ruotsin, asialistoille.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin myös huomauttaa, että toimintasuunnitelman lisäksi Lillessä käyty keskustelu tarjosi jäsenvaltioille joukon konkreettisia toimia, joista jotkut, täytyy sanoa, ovat varsin radikaaleja ja nähdäkseni sellaisia, että niillä pystytään saamaan aikaan tuloksia.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää vielä kerran siitä, että sain osallistua tähän keskusteluun, ja haluan todeta, että komissio on täysin valmis tekemään yhteistyötä parlamentin kanssa tässä asiassa, jotta tämä epäoikeudenmukainen ja kestämätön tilanne saadaan vähitellen korjattua.

 
  
MPphoto
 

  Edit Bauer, esittelijä. – (SK) Hyvät parlamentin jäsenet, kiitän erittäin hyödyllisestä keskustelusta. Haluan kommentoida muutamaa asiaa. Ensinnäkään lainsäädännöllä ei yksin ratkaista tätä ongelmaa. Kuten on jo todettu, sääntelyyn on monia syitä, mutta tiettyjä taloudellisia ongelmia ei tietenkään ole mahdollista ratkaista lainsäädännöllä.

Olen myös samaa mieltä siitä, että meidän tulisi ehdottomasti hyödyntää olemassa olevaa lainsäädäntöä entistä paremmin. Asiaa koskevan lainsäädännön pitkä historia on kuitenkin selvä osoitus siitä, ettei lainsäädäntö ole nykyisessä muodossaan kovin tehokasta. Meillä ei ole lainsäädännön lisäksi muita välineitä käytettävissämme. Se merkitsee sitä, että meidän tehtävänämme on selkeästi auttaa varmistamaan, että olemassa olevalla lainsäädännöllä edistetään tämän pitkäaikaisen ongelman ratkaisemista siten, että työmarkkinoiden oikeudenmukaisuus lisääntyy.

Päätän puheenvuoroni vielä viimeiseen huomautukseen. Monet kollegani ovat korostaneet, että palkkaerojen jatkuminen on kestämätöntä yhtäläisten oikeuksien kannalta. Itse kuitenkin haluaisin korostaa toisenlaista näkökulmaa, asian toista puolta, nimittäin taloudelliseen kilpailuun kohdistuvia vaatimuksia; samapalkkaisuus on vahvistettu Rooman sopimuksessa yhdeksi oikeudenmukaisen taloudellisen kilpailun edellytyksistä. Mielestäni tämä voisi olla vastaus niille kollegoille, jotka ovat korostaneet, että työmarkkinat toimivat erilaisin perustein.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 18. marraskuuta 2008.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen.(EN) Samapalkkaisuutta koskeva EU:n lainsäädäntö on varsin laaja. Ongelma on täytäntöönpanossa.

Siitä ollaan yhtä mieltä, että nykyisellä lainsäädännöllä vähennetään sukupuoleen perustuvaa palkkasyrjintää. Epäsuora syrjintä on edelleen ratkaisematon ongelma. Useimmiten se on seurausta taloudellisesta eriytymisestä, ja silloin nykyisen lainsäädännön soveltamismahdollisuudet ovat rajalliset. Lainsäädäntökehyksen arviointi tuo esiin joitakin eroavaisuuksia sukupuolten palkkaeroa koskevassa lainsäädännössä.

Vaikka säädösten varsinainen soveltamisala on sama, direktiivit kuitenkin eroavat toisistaan perustavanlaatuisella tavalla:

a) vuonna 1975 sukupuolten palkkaeroa pidettiin taloudelliseen kilpailuun liittyvänä asiana, "olennaisena osana yhteismarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa", kun taas

b) vuoden 2006 direktiivi rakentuu tasa-arvoisen kohtelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien periaatteen varaan.

Tietojen mukaan naisten ja miesten välinen palkkaero on jatkunut pitkään. Viimeisimpien tietojen mukaan miesten ja naisten bruttotuntipalkassa on 15 prosentin ero. Yksityisellä sektorilla ero on suurempi, jopa 25 prosenttia.

Sukupuolten palkkaeron on usein selitetty johtuvan eroista henkilökohtaisissa ominaisuuksissa kuten iässä, koulutustasossa ja kokemuksessa. Näillä eroilla on kuitenkin todistettavasti melko vähäinen osuus sukupuolten palkkaeron jatkumiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Petru Filip (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun periaate on aihe, joka herättää tietynlaisia mielleyhtymiä unioniin hiljattain liittyneissä Itä-Euroopan maissa. Ammatillisen suoriutumisen mittarit ovat edelleen enimmäkseen miesten lähtökohdista laadittuja. Tätä mallia ei ole helppo muuttaa entisissä kommunistimaissa, joissa hallinnon propagandatoimien seurauksena kollektiivinen mentaliteetti on omaksunut täysin keinotekoisen tasa-arvomallin. Kommunistihallinnon propagandassa markkinoidun alkeellisen tasa-arvon epäjohdonmukaisuus on onnistunut viemään pohjan nykyisiltä naisten ja miesten tasa-arvoisen kohtelun edistämiseen tähtääviltä toimilta.

Näistä lähtökohdista katson, että kaikissa toimissa, joilla nykyään pyritään viemään eteenpäin sukupuolten tasa-arvon periaatetta, olisi keskityttävä laajempiin koulutuksellisiin näkökohtiin ja tarjottava yhteisön kansalaisille realistisia järjestelmämalleja syrjimättömään kohteluun. Jotta tämä periaate saataisiin toteutettua kaikkialla yhteisössä, EU:n toimielinten on ehdotettava jotakin enemmän kuin Euroopan samapalkkaisuuspäivän järjestämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Gurmai (PSE), kirjallinen. – (HU) Ei ole mikään sattuma, että yhtenä vuosiksi 2006–2010 laaditun naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelman tärkeimmistä kohdista on sukupuolten palkkaerojen poistaminen. Miesten ja naisten palkkaeron ongelmallisuudessa on kysymys muustakin kuin sama palkka samasta työstä -periaatteesta. Palkkaerot ovat merkki työmarkkinoilla vallitsevasta vakavasta epätasa-arvosta, joka vaikuttaa etenkin naisiin. Se on merkki Euroopan vakavasta demokratiavajeesta.

Ongelman ratkaiseminen vaatii monimutkaisia järjestelyjä, joita ei voida tehdä ilman poliittista tahtoa. Olemassa olevaa lainsäädäntöä on hiottava ja sen soveltamista edistettävä ja valvottava.

Yhtäläisten mahdollisuuksien periaate voi toteutua todella vain, jos jokainen jäsenvaltio osoittaa vankkumatonta poliittista tahtoa ja ryhtyy rakentaviin toimiin sukupuolten palkkaerojen poistamiseksi. On mahdotonta hyväksyä, että koko joukko jäsenvaltioita jättää sukupuolten palkkaerot ilman erityishuomiota niin yhteiskunnallisessa keskustelussa kuin poliittisissa ohjelmissakin.

Yhteiskunnallisen keskustelun käynnistäminen ja tiedotuskampanjoiden järjestäminen ovat samoin välttämättömiä. Vaadin, että ongelman korjaamiseksi laaditaan toimenpidepaketti, jossa on kuitenkin otettava huomioon kansalliset erot sekä hyväksi havaitut käytännöt.

Tarvitsemme täsmällisiä ja yksityiskohtaisia tilastotietoja, jotta pystymme varmistamaan asioiden todellisen tilan ja seuraamaan tarkoin sen kehittymistä. Palkkaerojen syyt on tutkittava, ja saatuja tietoja on käytettävä syrjinnän ilmenemismuotojen selvittämiseen ja niiden poistamiseen ja ehkäisemiseen tulevaisuudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Lívia Járóka (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Haluan onnitella esittelijä Baueria ahkerasta työstä, jonka tuloksena on syntynyt tärkeitä komissiolle annettavia suosituksia samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta. Palkkaeroilla on huomattava vaikutus naisten asemaan talouselämässä ja yhteiskunnassa, ja ne ovat merkittävä este naisten tasavertaiselle taloudelliselle itsenäisyydelle.

Euroopassa on useita aloja, joilla naiset kärsivät yksinomaan sukupuoleen perustuvan palkkauksen synnyttämistä palkkaeroista. Naisten tuntipalkassa on eroja niin uusissa kuin vanhoissakin jäsenvaltioissa. Erot näkyvät tulojen jakautumisessa miesten ja naisten kesken: korkeimmissa palkkaluokissa 20 prosenttia naisista saa samansuuruista palkkaa kuin 40 prosenttia miehistä. Toinen räikeä syy palkkaeroihin on työmarkkinoiden jakautuminen sukupuolen perusteella, koska puolet kolmen alan työpaikoista on miesvaltaisia.

Lisäksi vielä naisten 30 prosentin suuruinen yliedustus osa-aikatöissä vaikuttaa naisten ja miesten osuuden jakautumiseen työmarkkinoilla. Tiettyä etnistä alkuperää olevien naisten, kuten romanien, kohdalla luvut ovat vieläkin huonompia. Vaikka samapalkkaisuutta koskeva EU:n lainsäädäntö on hyvin laaja, naisille maksetaan Euroopan unionissa edelleen vähemmän kuin miehille, vaikka heillä olisi samanlainen ammattitaito ja koulutus. Tämä osoittaa, että tärkein tavoitteemme on lainsäädännön parantaminen vahvistamalla sen vaikuttavuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. – (EN) Sukupuolten palkkaero on EU:ssa hälyttävän korkea. Sen pienentämiseksi on tehty joitakin aloitteita, mutta erot pienenevät edelleen liian hitaasti. Parlamentti on toistuvasti pyytänyt komissiota tekemään aloitteita. Sukupuolten palkkaeroa käsittelevässä mietinnössä hahmotellaan useita konkreettisia keinoja, joilla EU voi puuttua ongelmaan.

On tärkeää määritellä sellaiset käsitteet kuin "eläke-ero", "suora palkkasyrjintä" ja "epäsuora palkkasyrjintä" entistä selkeämmin ja tarkemmin, jotta meillä olisi paremmat välineet sukupuolten palkkaerojen käsittelyyn.

Tällä hetkellä meiltä puuttuu täsmällistä tilastotietoa, jota tarvitsemme tilanteen arviointiin. Jäsenvaltioiden ja komission olisi parannettava tilastojaan, mutta niin olisi myös yksityisten yritysten. Yritykset olisi velvoitettava tekemään säännöllisiä palkkatarkastuksia ja julkaisemaan niiden tulokset.

Toinen tapa, jolla voimme auttaa ongelman ratkaisemisessa, on se, että direktiiviin 2006/54/EY 26 artiklaan (Syrjinnän ehkäiseminen) lisätään nimenomainen maininta palkkasyrjinnästä.

On yksinkertaisesti mahdotonta hyväksyä, että naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin miehet. Hallintoelimenä meidän täytyy tehdä jotakin tämän vääryyden korjaamiseksi.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö