11. Euroopan unionin vastaus maailmanlaajuiseen talouskriisiin: 7. marraskuuta 2008 pidetyn epävirallisen Eurooppa-neuvoston kokouksen ja 15. marraskuuta 2008 pidetyn G20-huippukokouksen jatkotoimet - Komission lainsäädäntö- ja työohjelma vuodeksi 2009 (keskustelu)
Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu Euroopan unionin vastauksesta maailmanlaajuiseen talouskriisiin ja komission lainsäädäntö- ja työohjelmasta vuodeksi 2009.
Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, rahoituskriisin vaikutukset talouteen ovat käymässä selkeämmin näkyviksi. Komission syksyn ennusteissa ennakoitiin ensi vuodelle huomattavaa taantumaa Euroopan unionin kasvussa. Monet jäsenvaltiot ovat jo joutuneet taantumaan, ja vuonna 2009 Euroopan unionin talouskasvu voi parhaimmillaan pysyä nollassa.
Rahoitukseen liittyvillä jännitteillä alkaa lisäksi olla vaikutuksia talouslaitosten rahoitukseen. Jäsenvaltioiden julkiset viranomaiset tekevät kaikkensa varmistaakseen rahoituksen jatkuvuuden liikeyrityksille ja kotitalouksille, jotka kohtaava luottorajoitusten kasvavan uhan.
EU ja sen kansainväliset kumppanit ovat siksi pahimmassa rahoituskriisissä sitten vuoden 1929, ja niillä on edessään poikkeuksellisen suuri taloudellinen taantuma. Kuten tiedätte, 8. lokakuuta järjestetyn edellisen keskustelumme jälkeen neuvoston puheenjohtajavaltio on pyrkinyt vain yhteen tavoitteeseen ja sillä on ollut ainoastaan yksi vakaumus: eurooppalaisten välttämätön yhtenäisyys maailmanlaajuisessa rahoituskriisissä.
Euroopan rahoitusjärjestelmän murtumisen todellisen uhan edessä puheenjohtajavaltio Ranska on onnistunut edistämään Euroopan toimintasuunnitelmaa, jolla tuetaan kiireellisesti kriisin uhkaamia rahoituslaitoksia, ja se on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa päättänyt taata pankkienvälisen rahoituksen ja vahvistaa pankkien pääomapohjaa.
Tämän EU:n yhteisen toiminnan tehokkuus näkyi myös viime viikolla Washingtonissa järjestetyssä valtion ja hallitusten päämiesten G20-huippukokouksessa, johon puheenjohtaja Barroso osallistui. Neuvoston puheenjohtajan presidentti Sarkozyn ja Euroopan komission puheenjohtajan Barroson edustama EU teki aloitteen tästä historiallisesta huippukokouksesta. Se osoitti suurta yhtenäisyyttä antaessaan 7. marraskuuta neuvoston puheenjohtajavaltiolle selkeät kannat puolustettavaksi tärkeimpien kumppaneidemme kanssa.
Voimme nyt olla hyvin tyytyväisiä tämän lähestymistavan tulokseen, koska huippukokouksen päätelmissä noudatetaan EU:n puolustamia tärkeimpiä asioita – eli avoimuutta ja vastuuta – jotka ovat keskeisiä kansainvälisen rahoitusjärjestelmän toiminnalle. Saimme myös aikaan Euroopan unionin ehdotusten mukaisia myönteisiä päätöksiä, kuten luokituslaitosten rekisteröinti, rahoituslaitosten kaikkien toimien valvontaa tai sääntelyä koskeva periaate ja palkkioiden liittäminen liiallisen riskinoton välttämiseen.
Ensimmäistä kertaa kaikki tärkeimmät talous- ja rahoituslaitokset ovat sopineet vahvasta vastauksesta välttääkseen näin laajan kriisin toistumisen. Ne kaikki ovat sopineet kunnianhimoisesta toimintasuunnitelmasta, joka valtiovarainministerien on saatava konkreettisesti aikaan tulevina viikkoina.
Euroopan unionin on tietysti jatkettava koko vaikutusvaltansa käyttämistä kansainvälisissä keskusteluissa. Tiedätte voivanne luottaa siihen, että puheenjohtajavaltio Ranska edistää Euroopan yhtenäisyyttä ja laatii siten yhteisen tavoitteen kaikkien Washingtonissa määriteltyjen asioiden perustavanlaatuisten uudistusten osalta. Luotamme tietysti siihen, että puheenjohtajavaltio Tšekki vie näitä aloitteita eteenpäin.
Luokituslaitosten, tilinpitonormien, vipurahastojen, veroparatiisien torjunnan, yksityisten laitosten vastuun ja monenvälisten rahoituslaitosten uudistuksen osalta Euroopan unionin on edelleen ilmaistava itseään lujasti saavuttaakseen konkreettisia tuloksia.
Sen on yhteisön lainsäädännön mukaisesti myös täytettävä nopeasti velvollisuutensa ja nopeutettava komission pankkien ja luokituslaitosten valvonnasta ja sääntelystä ehdottamien toimenpiteiden hyväksymistä.
Puheenjohtajavaltio Ranska tietää voivansa luottaa parlamenttinne ja sen ryhmien täysimääräiseen ja aktiiviseen osallistumiseen, ja siitä olen kiitollinen ryhmien puheenjohtajille. EU voi siten muodostaa vahvan kannan vuodeksi 2009 suunniteltuja seuraavia kansainvälisiä kokouksia varten.
Nämä rahoitusalan alustavat tulokset ovat osoitus EU:n yhteisen lähestymistavan tehokkuudesta. Ne ovat kuitenkin vain yksi osa EU:n vastausta kriisiin. Tällä yhtenäisellä lähestymistavalla on todellakin kannustettava Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita vastaamaan kriisin talouskasvuun kohdistuviin vaikutuksiin.
Neuvoston puheenjohtajavaltiolla on tästä asiasta varma vakaumus. Aivan kuten rahoitusalalla, jäsenvaltiot eivät saa aikaan mitään konkreettisia tuloksia kasvun tukemisessa, elleivät ne tee tiivistä yhteistyötä toistensa, ja sen lisäksi tärkeimpien kansainvälisten kumppaneidensa, kanssa. G20-huippukokouksessa annettiin tästä voimakas viesti. Meidän on osallistuttava maailmanlaajuisesti kaikkiin makrotaloudellisiin välineisiin välttääksemme talouden pitkän aikavälin taantuman.
Keskuspankit ovat vastanneet nopeasti tilanteen kehittymiseen laskemalla ohjauskorkoja. Puheenjohtajavaltio piti myönteisenä Euroopan keskuspankin marraskuun alussa tekemää lujaa päätöstä laskea ohjauskorkoaan 50 peruspisteellä, ja olemme kiittäneet monesti EKP:n toimintaa rahoituskriisiin vastaamisessa ja sen aktiivista osallistumista euroalueen ja Eurooppa-neuvostojen toimintaan.
Talousarvioasioiden osalta G20 on osoittanut, että huomattavaa liikkumavaraa pitäisi käyttää kaikkialla, missä sitä vain on. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat vastanneet tähän kehotukseen sanomalla, että meidän pitäisi käyttää kaikkea vakaus- ja kasvusopimuksen suomaa liikkumavaraa, jos suhdannekierto kääntyy jyrkästi.
Komission kanssa tiiviisti työskentelevä puheenjohtajavaltio Ranska aikoo tehdä kaiken voitavansa varmistaakseen, että suhdannekiertoa tukevia kansallisia suunnitelmia koordinoidaan tiiviisti yhteisön aloitteiden kanssa, jotta talouden kokonaisvaikutukset saadaan mahdollisimman suuriksi.
Hyvä puheenjohtaja Barroso, odotamme uusia ehdotuksia kuun loppuun mennessä. On löydettävä vastauksia, joita voidaan soveltaa yhteisön tasolla, ja käytettävä kaikkia välineitä, joilla on mahdollista tukea Euroopan suhdannekiertoa. Tietyt EU:n talousarviomäärärahat – sanon tämän, koska olin läsnä tässä parlamentissa käydyssä keskustelussa – voitaisiin ottaa nopeasti käyttöön taantumaan vastaamiseksi.
Kun varmistamme sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan, meidän on myös varmistettava, että käytetään kaikkea valtionapua koskevien EU:n sääntöjen joustavuutta, jotta jäsenvaltiot ja Euroopan unioni antavat tehokasta tukea suurimmassa vaarassa oleville taloudellisille laitoksille.
Haluamme myös, että Euroopan investointipankki on täysimääräisesti mukana ponnisteluissa Euroopan talouden tukemiseksi. Kuten tiedätte, resursseja on jo annettu saataville, jotta pienten ja keskisuurten yritysten rahoitus voidaan varmistaa. Tukitoimenpiteiden pitäisi olla osa yleisempää suunnitelmaa, jolloin olisi erityisesti mahdollista tukea suurimmassa vaarassa olevia aloja, jollainen esimerkiksi EU:n autoteollisuus tällä hetkellä on.
Näitä yhteisön tason täydentäviä ponnisteluja on edistettävä aktiivisesti jäsenvaltioiden tasolla tiiviisti koordinoitujen kansallisten elvytystoimenpiteiden avulla. Ensi kuun Eurooppa-neuvostossa puheenjohtajavaltio aikoo järjestää jäsenvaltioiden välillä keskusteluja kyseisen elvytystoiminnan painopistealoista. Useat jäsenvaltiot ovat sanoneet harkitsevansa tukitoimenpiteitä tietyille teollisuusaloille.
Kyseisten toimenpiteiden pitäisi olla tulosta kumppanien kuulemisesta, jotta ne olisivat täysin tehokkaita ja jotta sisämarkkinoiden eheys voitaisiin säilyttää, ja talous- ja valtiovarainministerit järjestävät yhdessä komission jäsenen Almunian kanssa neuvoston keskustelun näistä aiheista seuraavassa kokouksessaan 2. joulukuuta.
Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on kantanut muutamana viime viikkona tehokkaasti vastuunsa maailmantalouden ennakoimattoman epävakauden osalta. Eurooppalaiset ovat onnistuneet yhdistymään välittömän vaaran uhatessa ja ryhtyneet tehokkaaseen ja ripeään toimintaan. Meidän kaikkien on otettava oppia tästä toiminnasta, joka on johtanut menestykseen. Tämä eurooppalainen yhtenäisyys on säilytettävä, jotta voimme toimia edelleen yhdessä, jotta voimme, kumppaneitamme vastaan ja kumppaneidemme kanssa, painostaa tekemään rahoituksen sääntelyjärjestelmän perustavanlaatuisen uudistuksen ja jotta voimme yhdessä käsitellä suhdannekierron käännöksiä.
Näin me – neuvosto, komissio ja parlamentti – todistamme yhdessä, että Euroopan unionilla on keinot hallita tehokkaasti kohtaloaan ja tehdä se, mitä kaikki eurooppalaiset odottavat, eli toimia maailmanlaajuisena toimijana.
(Suosionosoituksia)
Puhemies. − (DE) Kiitos neuvoston edustajalle, Jean-Pierre Jouyet’lle. Olen hyvin tyytyväinen nähdessäni täällä niin monia Euroopan komission jäseniä. Komission jäsenten suuri enemmistö on läsnä, ja minulla on nyt ilo pyytää komission puheenjohtaja puhumaan meille.
José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, ensinnäkin haluaisin kiittää Euroopan parlamentin erinomaista päätöstä järjestää tänään kaksi keskustelua yhdessä: EU:n maailmanlaajuisen rahoituskriisin hoidosta Washingtonissa järjestetyn G20-huippukokouksen jälkimainingeissa ja komission työohjelmasta vuodeksi 2009.
Tässä kaksoiskeskustelussa näkyy selkeästi se poliittinen todellisuus, johon Euroopan on vastattava: hätätilaa koskevaan haasteeseen vastaaminen ja jo aloitetun perustavanlaatuisen työn päättäväinen jatkaminen.
Ette siksi ylläty siitä, että komission työohjelmalla vuodeksi 2009 on kaksinkertainen tavoite: jatkuvuus ja toiminta kriisin aikana. Palaan siihen.
Ensin haluaisin kuitenkin palata Washingtonin huippukokouksen arviointiin, jonka Jean-Pierre Jouyet jo teki puheenjohtajavaltio Ranskan puolesta. Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että poliittinen aloite rahoitusjärjestelmän uudistuksen maailmanlaajuisen prosessin aloittamiseksi tuli EU:sta, ja mielestäni voimme onnitella itseämme siitä. Euroopan unioni oli haasteen mittainen. EU:sta tulivat myös keskustelun tärkeimmät aiheet. En aio toistaa niitä, koska puhuimme niistä viime kuussa yhdessä tässä parlamentissa.
Eurooppa-neuvoston 7. marraskuuta järjestetyssä ylimääräisessä kokouksessa laatimat suuntaviivat, joihin saatiin vaikuttimia kolmen toimielimemme yhteisestä työstä, olivat keskustelujen lähtökohta. Komissio teki ehdotuksia. Euroopan parlamentin puhemies Hans-Gert Pöttering osallistui myös näihin keskusteluihin, ja laadimme yhteisen kannan. Kehotan kaikkia niitä, jotka ovat joskus taipuvaisia arvosteluun, tarkastelemaan ehdotuksia, joita me EU:na olemme tehneet, ja G20-kokouksen tuloksia.
Tarvitsemme tietysti hieman aikaa nähdäksemme, onko jokin tapahtuma historian käännekohta, mutta tuntemukseni on se – ja haluaisin välittää tämän teille hyvin avoimesti – että tämä ensimmäinen valtion tai hallitusten päämiesten G20-kokous on todella uuden ajan alku maailmantalouden yhteisessä ohjaamisessa, ja ehkä enemmänkin, koska kriisi on saanut tärkeimmät toimijat ymmärtämään, että maailmanlaajuisissa ongelmissa tarvitaan maailmanlaajuista lähestymistapaa. Se on tuntemukseni.
Washingtonin huippukokouksessa laadittiin myös perusta uudelle maailmanlaajuiselle hallinnolle, joka perustuu markkinataloudelle, mutta EU:n suunnittelema talous ei ole vain markkinataloutta, se on, kuten hyvin usein sanomme Euroopassa, sosiaalista markkinataloutta. Se on yksi Euroopan unionin eduista.
G20-kokouksessa saatiin itse asiassa aikaan sopimus neljästä perustavanlaatuisesta päätöksestä.
Ensimmäisenä, ei välttämättä merkitykseltään vaan muiden päätösten järjestyksen takia, toimintasuunnitelma pitkälle ja keskipitkälle aikavälille rahoitusmarkkinoiden uudistamiseksi, uusien kriisien välttämiseksi ja kuluttajien, säästäjien ja sijoittajien suojelemiseksi.
Toisena, uuden maailmanlaajuisen hallinnon periaatteet, maailmanlaajuiselle yhteisölle haitallisen kaupallisen, rahapoliittisen ja talousarvioon liittyvän epätasapainon korjaamiseksi.
Kolmantena, ja tämä on kysymys, josta minun mielestäni on keskusteltava kiireellisimmin, koordinoidun toiminnan tarve maailmantalouden vauhdittamiseksi ja kriisin työpaikkoihin ja kansalaistemme ostovoimaan kohdistuvien seurauksien vähentämiseksi.
Neljäntenä, avointen markkinoiden tarve ja kaiken protektionismin torjunta. Myös siksi meidän on pyrittävä saavuttamaan vuoden 2008 loppuun mennessä yksimielisyys tavoista päättää kauppaa ja kehitystä koskeva Dohan kierros.
Huippukokous on samalla lähettänyt selkeän viestin, joka on mielestäni hyvin tärkeä eurooppalaisille. Talous- ja rahoituskriisiä ei saa käsitellä tavoilla, jotka ovat haitallisia muille maailmanlaajuisille haasteille, joissa myös tarvitaan yhteisiä ponnistuksia, nimittäin vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen, energiavarmuus, ilmastonmuutoksen torjunta, elintarviketurvallisuus, oikeusvaltion periaate, terrorismin, köyhyyden ja tautien torjunta.
Korostin tätä kohtaa henkilökohtaisesti. Sanoin jopa, että mielestäni olisi säädytöntä keskustella maailmanlaajuisen rahoituksen tärkeistä asioista ja olla huomioimatta niiden tarpeita, joilla ei ole tarpeeksi syötävää tai joilla ei ole saatavillaan puhdasta vettä.
(Suosionosoituksia)
Poliitikassa ollaan nyt avaamassa uutta sivua, ja meidän on kirjoitettava se nopeasti ja käytännöllisesti. Meidän on tässä suhteessa tehtävä asiat selviksi. Se, että EU:lla on ollut tärkeä asema sen G20-kokoukselle tekemien ehdotustensa osalta ja että se on tullut kuulluksi, johtuu siitä, että se oli yhtenäinen. Haluaisin sanoa jälleen kerran, miten ylpeä olen erinomaisesta yhteistyöstä, jonka olemme saaneet aikaan puheenjohtajavaltio Ranskan ja komission ja myös teidän toimielimenne, Euroopan parlamentin, välillä.
Euroopan unionilla on nyt edessään todellinen haaste jatkaa yhdellä äänellä puhumista. Joskus se on vaikeaa, mutta se on menestyksemme olennainen edellytys.
Olkoon miten on, emme ole Euroopassa viivytelleet joidenkin hyvin merkittävien päätösten tekemisessä. Perättäisten Eurooppa-neuvostojen ja Euroopan parlamentin kanssa käytyjen keskustelujen perusteella komissio on jo antanut joitakin merkittäviä lainsäädäntöehdotuksia, jotka ovat nyt lainsäätäjien käsittelyssä. Laadimme 29. lokakuuta myös talouden elvytysohjelman, jonka aiomme virallistaa asiakirjassa, jonka komissio aikoo antaa ensi viikolla.
Tässä kohtaa tulee mukaan komission työohjelma vuodeksi 2009. Olemme tietysti jo kattaneet monia aloja muutaman viime kuukauden aikana. Joidenkin osien kanssa edistymme varmasti vuoden loppuun mennessä, mutta ensi vuodeksikin meille jää monia asioita tehtäväksi.
Tässä ohjelmassa on neljä painopistealaa, joiden osalta olemme yleisesti ottaen laajasti samaa mieltä Euroopan parlamentin näkemyksistä, joita esitettiin vuoden 2009 vuotuisesta toimintastrategiasta syyskuussa järjestetyssä keskustelussa.
Ensimmäinen näistä painopistealoista on itsestäänselvä: kasvu ja työpaikat. Vuonna 2009 pyrimme olennaisesti saamaan aikaan kaksi asiaa: taloustaantuman Euroopan työpaikkoihin ja liikeyrityksiin kohdistuvien seurausten rajoittaminen ja uudistuksemme jatkaminen, jotta voidaan valmistautua paremmin kriisin jälkeiseen kauteen. Meidän on sovellettava reaalitalouteen samaa lähestymistapaa, jota käytimme menestyksekkäästi rahoituskriisin puhjetessa: selkeiden periaatteiden määrittely ja koordinoidut toimenpiteet Euroopan unionin tasolla. Luulen itse asiassa, että kansalaisemme eivät ymmärtäisi, jos 27 jäsenvaltion hallitukset ja EU:n toimielimet, jotka pystyivät sopimaan yhteisestä toiminnasta vastauksena rahoituskriisiin, eivät nyt pystyisi laatimaan yhteistä toimintaa vastauksena talouskriisiin. Siksi vähin, mitä voimme tehdä, on kaikkien jäsenvaltioiden ja tietysti EU:n toimielinten välistä koordinointia koskevan periaatteen hyväksyminen.
Tällaiset ovat sen elvytyssuunnitelman puitteet, jonka komissio aikoo 26. marraskuuta esittää Lissabonin strategian nojalla. Meillä on Euroopassa välineitä, meillä on Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategia, meillä on vakaus- ja kasvusopimus, ja voimme osoittaa, että näillä välineillä voidaan, jos on poliittista tahtoa ja erityisesti eurooppalaista tahtoa, vastata kriisiin, jota tällä hetkellä käymme läpi.
Elämme poikkeuksellisia aikoja, ja ne edellyttävät poikkeuksellisia toimenpiteitä. Tarvitsemme todellista yhteistä strategiaa saadaksemme taloudellisen elpymisen edellytykset yhteen, ohjelman, jolla ennen kaikkea pyritään rajoittamaan kriisin kansalaisiin – kotitalouksiin, työntekijöihin, yrittäjiin – kohdistuvaa vaikutusta, ohjelman, jossa käytetään kaikkia saatavilla olevia välineitä – verotukseen, rakenteeseen tai sääntelyyn liittyviä, sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla – koordinoidussa ponnistuksessa, ja myös tässä kohdassa haluan sanoa, miten paljon olemme arvostaneet Euroopan keskuspankin kanssa tähän mennessä tekemäämme yhteistyötä.
Yksikään jäsenvaltio ei itse asiassa voi selvitä tästä kriisistä pelkästään kansallisten toimenpiteiden avulla. Taloutemme ovat siihen liiaksi riippuvaisia toisistaan. Yksi Washingtonin huippukokouksen mielenkiintoisimmista tuloksista on se, että kaikki ymmärsivät, että globalisaation myötä jopa ne, jotka ovat olleet vähiten alttiita rahoitusmarkkinoiden yhdentymiselle, tuntevat nyt keskinäisen riippuvuuden vaikutuksen. Jos koko maailma on valmis hyväksymään keskinäisen riippuvuuden vaikutukset, meidän ei Euroopassa pidä ainoastaan tunnustaa tätä keskinäistä riippuvuutta, vaan myös vastata koordinoidulla ja johdonmukaisella tavalla.
Siksi tarvitsemme mielestämme talousarvion elvytystä koskevaa ohjelmaa, jotta kysyntä voidaan säilyttää, käyttää vuorovaikutusta hyväksi ja välttää kielteisiä ketjureaktioita, ohjelmaa oikein ajoitetuista, kohdennetuista ja tilapäisistä toimenpiteistä. Näitä toimenpiteitä tarvitaan kiireellisesti, ja sitä aiomme ehdottaa jäsenvaltioillemme.
Ajattelen ennen kaikkea ponnisteluja, joilla kannustetaan koulutusta ja uudelleenkoulutusta, investoidaan enemmän innovaatioon, yhteenliitettävyyteen ja Euroopan muuttamiseen vähähiiliseksi taloudeksi. Ajattelen ennen kaikkea sitä, että jotkin taloutemme alat on mukautettava ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeviin muihin päämääriimme. Tämä on loistava tilaisuus osoittaa, että ilmastonmuutoksen torjuntaa koskeva ohjelma ei ole talouskasvun vastainen ohjelma. Päinvastoin, se on ehkä ohjelma, jolla edistetään Euroopan talouden nykyaikaistamista.
Ajattelen myös kasvavia ponnistuksia yritysten hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi ja siten erityisesti pk-yritysten valmiuksien vapauttamiseksi, sillä ne ovat vuoden 2009 parempaa sääntelyä koskevan tarkistuksemme keskeinen osa.
Olemme jatkuvasti sitoutuneempia tavoitteisiin, jotka koskevat parempaa lainsäädäntöä eli "parempaa sääntelyä". Meidän on vähennettävä kaikkia tarpeettomia hallinnollisia rasituksia, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta.
Mahdollisuuksia, saatavuutta ja yhteenkuuluvuutta koskeva sosiaalinen toimintaohjelma on myös osa EU:n vastausta talouskriisiin, koska käsiteltävänä on sosiaalisia ongelmia, emme kiellä sitä, erityisesti työttömyysasteen erittäin todennäköiseltä näyttävän nousun takia. Siksi meidän on edistettävä sosiaalista toimintaohjelmaa. Haluaisin erityisesti korostaa toimenpiteitä, joilla edistetään kuluttajan etua ja avataan työmarkkinoita nuorille ihmisille, mutta epäilemättä on paljon muitakin asioita, joista haluamme keskustella Euroopan parlamentin kanssa.
Rahoituksen osalta luotan siihen, että tämän parlamentin jäsenet hyväksyvät ripeästi komission ehdotukset pääoman riittävyydestä, talletussuojista ja luokituslaitoksista. Luottamuksen ilmapiirin palauttaminen on olennaista. Komissio ryhtyy vuonna 2009 konkreettisiin toimenpiteisiin vahvistaakseen Euroopan rahoitusjärjestelmän sääntelypuitteita. Se käsittelee rahoitusmarkkinoiden sääntelyä, valvontaa ja avoimuutta, mukaan luettuna Poul Nyrup Rasmussenin ja Klaus-Heiner Lehnen mietinnöissä mainitut alat. Se antaa teille ennen kevään neuvostoa ensimmäiset analyysit rahoitusvalvonnasta vastuussa olevalta korkean tason ryhmältä, jonka olemme perustaneet.
Keskustelun ensimmäisen osan lopuksi haluan sanoa, että mielestäni kriiseillä on aina kielteisistä vaikutuksistaan huolimatta yksi hyve. Ne ravistelevat vakiintuneita ajatuskuvioitamme ja varmuuksiamme ja antavat tiettyä plastisuutta tilanteille ja jättävät joustavuutta, jota tarvitaan niiden muotoilemiseksi tai muokkaamiseksi uudelleen.
Haluaisin jälleen kerran välittää teille hyvin vilpittömästi ja hyvin avoimesti tunteen, joka minulla oli Washingtonissa viime viikonloppuna. Siellä oli avarakatseisuutta, jota, suoraan sanottuna, ei ollut muutama kuukausi sitten. Juuri kriisi on muuttanut monia asenteita. Suurvaltojen lisäksi myös nousevien mahtien keskuudessa on avoimuutta maailman muuttamisen ja eurooppalaisten arvojen edistämisen hyväksi: vapauden arvon ja solidaarisuuden arvon. Euroopan osalta tämä on mielestäni hetki, jolloin sen on jätettävä merkkinsä asiainkulkuun.
(Suosionosoituksia)
Puhemies. − (DE) Arvoisa komission puheenjohtaja, kiitos puheenvuorostanne. Olen varma, että kollegani sallivat minun panna merkille, että viime viikkoina, kun teidän on pitänyt ottaa osaan suoranaiseen istuntomaratoniin, olette aina – mielestäni – puolustanut yhteisön lainsäädäntöä selkeästi, kuten luonnollisesti velvollisuutenne on. Se on hyvin tärkeää suhteessa hallituksiimme. Teidän on vastattava Euroopan parlamentin vaatimuksiin sekä eri hallitusten vaatimuksiin. Juuri näin oli teidän tapauksessanne, ja haluaisin kiittää teitä Euroopan parlamentin puolesta ponnisteluistanne tänä vaikeana aikana.
Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa Euroopan komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, nykyinen rahoituskriisi ei tarkoita, kuten jotkut ihmiset sanovat, kapitalismin tappiota, vaan se on selkeästi ja aidosti tulosta poliittisesta virheestä, eli rahoitustuotteiden laatua koskevien sääntöjen ja valvonnan puutteesta Yhdysvalloissa 1990-luvulta alkaen.
Se on tulosta markkinoiden avoimuuden ja tehokkaan rahoitusmarkkinoiden valvontaelimen puutteesta. Keskustaoikeistolainen poliittinen perhe ei kannata eikä ole koskaan kannattanut rahoitusjärjestelmää, jossa ei ole sääntöjä tai välimiehiä; nyt maksamme hyvin kalliisti sen taloudellisista ja sosiaalisista seurauksista. Se, mitä me, keskustaoikeisto, kannatamme maailmantalouden osalta, on eurooppalainen sosiaalisen markkinatalouden malli, joka on todistanut kelpoisuutensa. Se, mitä me, keskustaoikeisto, pyydämme, on, että kiinnitämme vaikeina aikoina huomiomme niiden ihmisten tilanteeseen, jotka työskentelevät ja jotka säästävät, ja yritysten tilanteeseen ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tilanteeseen, sillä ne ottavat päivittäin riskejä luodakseen kasvua ja työllisyyttä.
Takaamme niiden tulevaisuuden vain, jos puolustamme yhteiskuntamalliamme ja jos säilytämme vapaiden, oikeudenmukaisten ja avointen markkinoiden edellytykset, olemme tietoisia vastuustamme ja uskollisia arvoillemme.
Hyvät kollegat, haluaisin myös ilmaista ryhmäni suuren tyytyväisyyden siihen, että tässä kriisissä, kuten viimekesäisessä Georgian kriisissä, EU on halutessaan paikallaan maailmassa, tulee kuulluksi ja vaikuttaa kumppaneihinsa. Tarkoitan, että EU, joka tukee yhteiskuntamallia, joka on ainoalaatuinen maailmassa ja joka asettaa ihmiset kyseisen yhteiskuntamallin ytimeen, on merkittävä väline globalisaation puitteissa.
Neuvoston puheenjohtajavaltio ja presidentti Sarkozy, joita komissio ja sen puheenjohtaja Barroso tukivat, ovat osoittaneet, että 27 jäsenvaltion yhteinen ja johdonmukainen lähestymistapa on mahdollinen jopa hyvin arkaluontoisissa ja monimutkaisissa asioissa ja että EU voi vaikuttaa maailmaan, jos se yrittää pysyä yhtenäisenä.
G20-kokous oli mahdollinen neuvoston puheenjohtajavaltion ja komission puheenjohtajan toistuvien pyyntöjen ansiosta. Rikkaimpien maiden ja nousevien taloudellisten mahtien kokous oli sekä symbolinen että historiallinen tapaus, mutta siitä oli tuloksena myös konkreettisia toimenpiteitä, joita ryhmämme tukee vahvasti. G20 on todellakin määritellyt ongelman syyt, laatinut strategian ja suunnitellut aikataulun. Tyytymättömät ihmiset sanovat, että se ei ole tarpeeksi ja että se on liian myöhäistä. Minullakin on joitakin kysymyksiä, kuten se, miksi me emme Euroopassa tehneet tätä kriisiä tyhjäksi, kun siitä oli jo varoitusmerkkejä viime vuonna. Miksi valvontaviranomaisemme eivät valvoneet tiiviimmin Yhdysvaltojen rahoitustuotteiden laatua? Meidän on vastattava kysymykseen siitä, mitä tapahtui suurissa pankeissamme, joissa yläkerta ei tiennyt, mitä tapahtui kolmannen kerroksen tietokonepelien pelaajien keskuudessa.
Meidän velvollisuutemme on nyt ryhtyä toimiin taloutemme edistämiseksi, kasvun edistämiseksi ja siten tämän kriisin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen kohdistuvien vaikutusten rajoittamiseksi. Meidän on yksinkertaistettava sisämarkkinoita, investoitava tutkimukseen, tuettava voimakkaasti pk-yrityksiä ja autettava vaikeuksissa olevia perheitä. Meidän on tehtävä se kaikki rasittamatta julkista taloutta, esimerkiksi harkitsemalla euro-obligaatioita täydentävänä rahoituslähteenä ja pitämällä yllä kansallisella tasolla aloitettujen uudistusten vauhtia, sillä ne ovat nyt välttämättömämpiä kuin koskaan.
Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, maailmanlaajuinen hallinto on historiallisessa kriisissä edistynyt tavalla, joka on mahdollisesti historiallinen. Meidän on edettävä pidemmälle ja varottava protektionismin vaaraa, sillä se on aina tuhoisaa maailman köyhimmille maille.
Kriisin aikana voimme ryhtyä rohkeisiin toimenpiteisiin tulevaisuutta varten. Arvoisa komission puheenjohtaja, kriisin aikana voimme muuttaa joitakin sääntöjä, ja ainoastaan kriisin aikana, sillä kriisin jälkeen kaikki unohtavat hyvin nopeasti.
EU ei saa poiketa tältä polulta. Yhtenäinen EU osoitti, että se voi löytää ratkaisuja kriiseihin ja auttaa kansalaisiamme voittamaan tämän kriisin, joka aiheuttaa meille edelleen valtavia ongelmia tulevien kuukausien aikana. Sanoisin teille sangen yksinkertaisesti, että EU:n on oltava yhtenäinen, EU:n on oltava vahva ja, ennen kaikkea, arvoisa komission puheenjohtaja, että olemme tunteneet symbioottisen suhteen eri toimielinten välillä, parlamentin, jonka mainitsen ensin, komission ja neuvoston välillä. Siten me onnistumme ja annamme kansalaisillemme esimerkin.
Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, se, että G20-valtiot ovat pitäneet kokouksen, osoittaa, että edistystä on saatu aikaan. Se, että ne ovat kokoontuneet tällä tavalla, ilmaisee, että maailma on muuttumassa, että olemme kehittymässä moninapaiseksi maailmaksi, jossa Euroopan unionilla voi olla, ja sillä on, keskeinen asema, jos se pysyy yhtenäisenä, jos teemme kotiläksymme ja jos todella suoritamme tehtävän, joka meille on annettu.
Siksi, arvoisa komission puheenjohtaja, ratkaiseva kysymys on, onko meillä tarpeeksi aikaa. Puheenvuorostanne ymmärsin, että aiotte esittää kevään kokouksessa toimenpiteitä, jotka aiotte kehittää komissiossa Poul Nyrup Rasmussenin mietintöön liittyen. Se on liian myöhäistä. Haluamme vipurahastojen ja yksityisten sijoituspääomarahastojen osalta toimenpiteet nyt. Jos olen ymmärtänyt oikein, komission jäsen McCreevy esitti pankkeja koskevat alustavat toimenpiteet komissiolle viime viikolla. Se on vain hyvin pieni paketti. Jos haluamme uskottavuutta, meidän on keskusteltava luokituslaitoksista nyt. Haluamme keskustella näiden laitosten sääntelystä mahdollisimman pian. Haluamme yksityisiin sijoituspääomarahastoihin ja vipurahastoihin liittyvät toimenpiteet nyt. Haluamme keskustella johtajien palkoista nyt. Haluamme keskustella ylimyynnistä nyt. Tosiasia on, että ihmiset alkavat jo tottua tilanteeseen. Käymme läpi rahoituskriisiä, ja laajoja keskusteluja käydään, mutta rahoitusmaailman naiset ja herrat ovat jo jälleen palailemassa asemiinsa. Haluaisin lukea teille lyhyen lainauksen Deutsche Bankin pääjohtajan Ackermannin kirjeestä George W. Bushille – kaksi hyvin mielenkiintoista kirjeenvaihtotoveria. Meidän on estettävä, kirjoittaa pääjohtaja Ackermann, julkista sektoria ottamasta pysyvästi suurempaa asemaa kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä. Ei, sitä ei saa estää, sillä juuri se on niiden toimien tavoite, joihin nyt olemme ryhtymässä, nimittäin, että tämän lainsäädännön valvomiseksi on enemmän sääntelyä ja enemmän kansainvälistä yhteistyötä.
Olemme nyt päässeet ratkaisevaan tienhaaraan, ratkaisevaan ajankohtaan, jossa meidän on kysyttävä itseltämme seuraava kysymys. Onko tulevaisuudessa tiukempia vaatimuksia, tiukempaa valvontaa ja, haluaisin lisätä, tietynlaisen keinottelun ja väärinkäytön lainmukaista kieltoa vai suojelemmeko pankkeja, suojelemmeko rahastoja romahtamiselta? Ne hyväksyvät kiitollisina rahat ja sitten jatkavat esteettä. Se on aivan kuin antaisi kasinossa kaiken menettäneelle loppuun palaneelle uhkapelurille enemmän rahaa, jotta hän voi tyytyväisenä jatkaa kuten ennenkin. Ei, meidän on saatava selville, kuka omistaa kasinon, mitä sääntöjä uhkapelissä käytetään, miten voittajia verotetaan ja, ennen kaikkea, ovatko kasinon menetelmät avoimia ja voidaanko kasinon tapahtumista vastaavat saada vastuuseen. Sen on oltava tavoitteemme. EU:n tavoitteena on oltava niiden omien sääntöjen määrittely, jotka EU itse sitten panee täytäntöön G20-maiden puitteissa ja kansainvälisissä järjestöissä.
Asiat eivät voi mennä samalla tavalla kuin ennen. Meidän on myös ymmärrettävä selkeästi, että meillä on vastuu Euroopan unionin tavallisista kansalaisista, joiden rahoja käytetään muiden aiheuttamien katastrofien maksamiseen. Annan teille pienen esimerkin. Arvoisa puheenjohtaja Barroso, kuvitelkaa, että menette pankkiinne. Olette yksi parhaiten palkatuista ihmisistä Euroopassa, kuten minäkin. Menette pankkiinne ja sanotte: "Tässä on tuhat euroa ja haluaisin 25 prosentin koron." Pankkivirkailija vastaisi: "Puheenjohtaja Barroso, voitteko huonosti? Olette tavallisesti niin järkevä henkilö. Itse asiassa vaikutatte sangen älykkäältä." Mutta kun pääjohtaja Ackermann puhuu osakkeenomistajilleen ja sanoo: "Haluamme 25 prosentin tuottoasteen tänä vuonna", hänelle osoitetaan suosiota seisaaltaan. Meidän on viimeinkin kurottava umpeen kuilu näiden ihmisten ajatusmaailman ja jokapäiväisen elämän välillä. Ei voida hyväksyä, että kansainvälisessä liike-elämässä tehdään päätöksiä vain näitä rahoitustuottoja koskevien viileiden, kylmien laskelmien perusteella. Tarvitsemme sääntöjä lopettaaksemme tällaisen väärinkäytön.
(Suosionosoituksia)
Jos toimimme muutamana seuraavana kuukautena, tämän vaalikauden loppuun asti, järkevästi, saamme kurottua umpeen kuilun sen välillä, mikä on liikemaailman näkemys ja mitä se pitää todellisena elämänä, ja sen välillä, mitä tavalliset ihmiset, yhtiöissä työskentelevät ihmiset, pitävät todellisena maailmana. Yhtiöiden todellinen maailma on maailma, jossa rahat, jotka on heitetty pois, ja raha niitä vajeita varten, joita nyt kokoontuva valtioiden yhteisö joutuu käsittelemään ja jotka on rahoitettava miljardien eurojen arvoisilla pelastuspaketeilla, on otettava veronmaksajien lompakoista ja reaalitaloudesta. Siksi emme voi rajoittua pelastamaan vain pankkeja ja rahastoja. Investoiminen reaalitalouteen on myös ensisijaisen tärkeää. Meidän on taattava työpaikat. Meidän on suojeltava taloutta romahtamiselta. Ystävänä Frank-Walter Steinmeier esitteli eilen mielenkiintoisen suunnitelman, suunnitelman, jolla pyritään elvyttämään investointeja kaikissa Euroopan unionin kansallisissa talouksissa ja jossa, ennen kaikkea, esitetään komissiolle yksi erityinen kysymys. Voimmeko käyttää seuraavan kuuden tai seitsemän vuoden ajaksi jo varaamiamme resursseja investointeihin infrastruktuuriin, Lissabonin prosessiin, tutkimukseen, koulutukseen ja televiestintäinfrastruktuurin perustamiseen Eurooppaan? Voimmeko käyttää niitä nyt edistääksemme nopeasti työllisyyttä ja kasvua? Mielestäni tämä asia on yhtä tärkeä kuin kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden sääntely.
Olemme mielestäni päässeet käännekohtaan. Kiitos, arvoisa puhemies. Huomautitte, että saattaisin olla väärässä siitä, milloin komissio on valmis. Olkaa valmiina ennen kevään kokousta. Olkaa valmiina pian, sillä kilparatsastuskausi alkaa jälleen keväällä ja silloin komission jäsen McCreevy ei enää taaskaan ole täällä. Tarvitsemme komission toimenpiteet nyt, mahdollisimman pian. Odotan, että annatte asiaankuuluvat ehdotukset täällä joulukuussa.
(Suosionosoituksia)
Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella komission puheenjohtajaa: tämä oli ensimmäinen kerta, kun komissio oli edustettuna tällaisessa huippukokouksessa, ja se on todellakin hyvin myönteistä.
Haluaisin myös onnitella neuvoston puheenjohtajaa hänen puheenjohtajavaltio Ranskan hyväksi tekemänsä erinomaisen työn lisäksi myös hänen palkinnostaan, rahoitusmarkkinaviranomaisen puheenjohtajuudesta.
Jos vuosi 1989 oli ratkaiseva voitto vapaalle markkinataloudelle, vuoden 2008 on silloin oltava vuosi, jolloin muistutamme itseämme Adam Smithin varoituksesta, että rajoittamattomilla vapailla markkinoilla on rajansa. Adam Smith ennakoi teoksessaan Kansojen vauraus monia asioita, ja voimme oppia paljon siitä, mitä hän sanoi.
Ryhmäni pitää myönteisenä G20-kokouksen menestystä. Pidämme myönteisenä sen sitoumusta yhteiseen vakaumukseen siitä, että markkinoiden periaatteilla, avoimilla kauppa- ja investointijärjestelmillä ja tehokkaasti säännellyillä rahoitusmarkkinoilla edistetään dynamiikkaa, innovaatiota ja yrittäjyyttä, jotka ovat olennaisia talouskasvulle, työllisyydelle ja köyhyyden torjunnalle.
Vuonna 1929 maat tekivät virheen etsiessään yksittäistä pelastusta. Nyt olemme tunnustaneet, että pelastuksen on oltava yhteistä. Monet komission työohjelmassa vuodeksi 2009 ehdotetut toimenpiteet auttavat meitä sillä tiellä. Onnittelen komissiota kyseisestä työohjelmasta, erityisesti suunnitelmasta varmistaa rahoitusalan toimijoiden ja merkittävien pääomamarkkinoiden investoijien sääntely ja valvonta ja avoimuus. Vapaat markkinat kukoistavat avoimuudessa ja rehellisyydessä.
Jotkut etsivät nykyisissä vaikeuksissa edelleen syntipukkeja. He väittävät, että hälytyskellot eivät soineet. Mutta ne soivat! Otto Graf Lambsdorff ja Jacques Delors ja muut kirjoittivat kirjeen puheenjohtajavaltio Slovenialle hyvin aikaisin tänä vuonna ja varoittivat maailmantaloudoen ylikuumentumisen vaaroista. Jean-Claude Juncker muistutti meitä eilisiltana erinomaisessa puheenvuorossaan euron kymmenvuotispäivää koskevassa keskustelussamme, että euroalue teki monia vetoomuksia yhdystvaltalaisille ja muille vaaroista, jotka meitä odottivat. Liberaalidemokraatit eivät aio tuhlata aikaa sen tyypin etsimiseen, joka ei nähnyt jäävuorta. keskitymme saamaan ihmiset pelastusveneisiin.
Yksi näkökulma Euroopan unionin ja G20-ryhmän vastauksessa meitä kuitenkin huolettaa. Valtion ja hallitusten päämiehemme näyttävät uskovan, että voimme jatkaa, kuten aiemmin, että talouskasvu on ainoa, mitä tarvitaan. Pelkään, että he eivät yksinkertaisesti ole ymmärtäneet niin monia 30:n viime vuoden politiikan oppeja. Taantuma olisi hyvä aika tehdä tilannekatsaus. Taantumasta huolimatta maailman BKT:n ennakoidaan kaksinkertaistuvan seuraavan 20 vuoden aikana, mutta tämä kasvu perustuu rajallisiin resursseihin, siihen, että jätteiden kustannuksia ei ole laskettu mukaan, ja Kiinaan viikottain ilmestyviin uusiin hiilivoimaloihin.
Puheenjohtajavaltion 28. lokakuuta antamassa ilmoituksessa tiedotettiin, että EU:n 7. marraskuuta pidettävässä valmistelukokouksessa olisi neljä innovaatioita koskevaa kohtaa. Yksi niistä käsitteli kestävyyttä. Siinä sanottiin, että ympäristöinvestointien, myös kehitysmaissa tehtävien, edistämiseen perustuvat kansainvälisesti koordinoidut makrotaloudelliset vastaukset ovat merkittäviä. No, selvästikin joku puheenjohtajavaltio Ranskan ministeri tai virkailija on harrastanut vähän yhdistelmäpäättelyä. Mutta se ei päässyt sovittuun tekstiin, joka hyväksyttiin valmisteluhuippukokouksen päätelmiin, joissa puhuttiin ilmastonmuutoksesta vain yhdessä lauseessa muita haasteita koskevassa luettelossa. Eikä se päässyt G20-kokouksen päätelmiin paitsi viimeistä edellisen kohdan viimeistä edellisessä kohdassa, jossa puhuttiin muita kriittisiä haasteita koskevista haasteista ja mainittiin ilmastonmuutos numerona 2.
Keynesin ja ilmastonmuutoksen torjunnan välillä ei ole ristiriitaa. Nykypäivän John Maynard Keynes panisi ihmiset takaisin töihin asentamaan aurinkopaneeleja ja tuulivoimaloita joka taloon Euroopassa ja edistäisi samalla innovaatioita ja loisi työpaikkoja. Kun nykypäivän Roosevelt näkisi, että meillä on maailmantalous, jonka ääriviivat piirretään Yhdysvaltain länsirannikon tietokonekampuksilla, Kiinan tehtaissa ja Intian hiilikeskuksissa, hän panisi meidät pyrkimään maailmanlaajuiseen kulttuuriin, maailmanlaajuiseen hallintoon ja johdonmukaiseen näkemykseen maailmanlaajuisista huolista. Se on tie eteenpäin. Mikään ei ole enää kuten ennen.
Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. − (GA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olen vahvasti sitä mieltä, että Euroopan komissio on omaksunut vahvan kannan toimimalla suoraan ja päättäväisesti käsitelläkseen kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kriisiä. Alaston totuus on se, että Euroopan unionin, Yhdysvaltojen, Intian ja Kiinan on tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa, että kansainvälisten rahoituspalvelujen valvomiseksi on tästä lähin yhteiset säännöt ja normit.
(EN) On selvää, että kaikissa kriiseissä tai kaikilla vaaran hetkillä ihmiset sanovat, että mikään ei ole enää kuten ennen. Jos kuitenkin tutkimme historiaa – emmekä vain taloutta – kaikki tapahtuu jaksoissa. Kaikki menee ympäri. Jopa yksinkertaisin kalastaja voisi kertoa teille, että vuorovesi nousee ja vuorovesi laskee.
Tämä ei ole mikään tekosyy ongelmille, joissa nyt olemme, eikä tekosyy niille, jotka ovat nopeuttaneet tätä kriisiä vastuuttomalla lainauksella, epäilyttävillä keinoilla ja erityisesti, kun kaikki menee pieleen, juoksemalla äiti- ja isämaiden luo ja sanomalla "maksakaa takuumme".
Suurin vaara tällä hetkellä – liike-elämässä, taloudessa, työllisyydessä ja yhteiskunnallisessa elämässä koko Euroopassa – ei ole vain rahoituskriisi, vaan se, että pankit eivät lainaa rahaa pienten ja keskisuurten yritysten käyttöpääomaa vastaan, jotta ne voisivat kasvaa ja tarttua tilaisuuksiin. Ei ole mitään järkeä tehdä aurinkopaneeleja, jos ei ole ihmisiä, jotka panevat ne katolle. Jos ei ole ihmisiä, jotka panevat ne katolle – jotka maksavat niistä ja ostavat niitä – ei ole ihmisiä, jotka tekevät niitä.
Tänään täällä tarkastelemamme todellisuus on sitä, että tämä nykyisessä taloudellisessa myllerryksessä kohtaamamme kriisi on meille tilaisuus korjata menneisyyden virheet ja varmistaa, että investoimme nyt tutkimukseen ja innovaatioon ja käytämme sitä rahaa löytääksemme uusia tapoja käsitellä ongelmia ja löytää ratkaisuja ihmisten elämässään kohtaamiin ongelmiin sekä varmistaaksemme, että annamme ihmisille toivoa. Joskus ihmiset unohtavat, että se, mitä ihmiset todella tarvitsevat, on rohkaisu, ajatus eteenpäin menemisestä ja taputus olkapäälle, millä sanotaan, että he tekevät hyvää työtä, sillä siinä on toivon siemen.
G20-kokous ja komission ja puheenjohtajavaltion toimet tämän G20-kokouksen edistämisessä – vaikka Yhdysvaltojen hallinto onkin rampa ankka – pakottavat Intian ja Kiinan tulemaan pöytään ja sanomaan, että niillä on nyt velvollisuuksia nousevina talouksina. Kiinalla ja Intialla on osansa siinä, mitä on tehtävä.
Viimeinen kohtani on se, että vihaisin sitä, jos ihmiset ajattelisivat, että tämän kriisin takia meidän on jarrutettava eurooppalaisten innovaatioita ja luovuutta. Jos haluamme ruokkia kansalaisemme, antaa heille yhdenvertaiset oikeudet ja nostaa heidät köyhyysloukusta, ensimmäinen velvollisuutemme on varmistaa, että he saavat rahaa työstä, että mailla on rahaa investoida sosiaalipalveluihin ja terveydenhuoltopalveluihin ja, kaikkien tärkeimpänä, että annamme heille koulutusvälineet ja -taidot, jotta he voivat hyötyä eteemme tulevista uusista haasteista.
Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rahoituskriisi iskee nyt myös reaalitalouteen, kuten olisimme helposti voineet ennustaa. Mielestämme tämä on hinta, joka Euroopan unionin on maksettava siitä, että se on viivytellyt Euroopan sääntelyjärjestelmän luomisessa ja sellaisten rahoitusta koskevaa yhteenkuuluvuutta koskevien mekanismien ja pankkivalvonnan perustamisessa, jotka ovat nimensä veroisia, tai jopa kieltäynyt siitä.
Niiden joukossa, jotka ovat vastuussa tästä viiveestä ja jotka kannattavat tätä lähestymistapaa, jonka takia EU on äärimmäisessä epävarmuudessa ja taantumassa, olette myös te, arvoisa puheenjohtaja Barroso, te ja komissionne enemmistö. Arvoisa komission puheenjohtaja, haluaisin, että kun kaunopuheisesti keskustelette ja puhutte mahdollisista ratkaisuista, sanoisitte kuuluvasti ja kirkkaasti, että ne, jotka halusivat sääntöjä ja avoimuutta, ne, jotka torjuivat sääntelyn purkamisen yliluonnollisuuden, olivat oikeassa, ja minä ja osa valiokunnastani – josta yksi istuu itse asiassa aivan takananne – olivat väärässä. Tämä on ainoa tapa saada sanomanne tänään uskottavaksi, ja olen pahoillani, mutta ei ole totta, että jäsenvaltioiden enemmistö vastusti kaikkia näitä asioita.
Kuten olen teille monesti sanonut vuodesta 2004 alkaen, olette järjestelmällisesti päättänyt pitää yhtä kansallisten hallitusten eikä parlamentin kanssa ja teollisuuden eikä kuluttajien kanssa. Jos olisin jonkinlainen moralisti, sanoisin jopa, että olette pitänyt yhtä pikemmin vahvemman kuin oikeudenmukaisen kanssa. Tämä lähestymistapa, jonka Joschka Fischer esitti Humboldtin yliopistossa pitämässään kuuluisassa puheessa, jossa komission tehtäväksi esitettiin pelkkä neuvoston sihteerinä toimiminen, näkyy uskollisesti työohjelmassa, jonka meille tänään esitätte, sisä- ja ulkopolitiikan painopistealoissa.
Ulkoasioiden painopistealojen osalta haluaisin erityisesti korostaa ihmisoikeuksien jatkuvaa ja tuomittavaa huomiotta jättämistä, mikä tietysti alkaa Kiinasta. Myös Dohan ohjelmaa puolustetaan sangen pinnallisesti ymmärtämättä, että rahoituskriisi on poistanut kaikki oletukset, joihin se perustui. Sisäpolitiikan ja maahanmuuton osalta teidän komissionne on jälleen kerran viime vuosina antanyt myöden jäsenvaltioiden painostukselle, ja siksi tänään, kun puhumme laillisesta maahanmuutosta, viittaamme todellisuudessa lainsäädännöllisiin välineisiin, jotka pysyvät hyvin heikkoina, ja täysin samaa voidaan sanoa sosiaalipolitiikasta.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, tämä ei varmasti ole tapa, jolla onnistutaan panemaan liikkeelle se, mitä vihreät ovat kuukausien ajan kutsuneet vihreäksi New Dealiksi ja mikä nyt on sangen muodikasta. Vihreällä New Dealillä on hyvin erityinen merkitys, eikä se varmasti ole sitä hämmentynyttä höpötystä, jonka voidaan kuulla olevan liikkeellä ja joka itse asiassa tarkoittaa "kaikki kuten ennenkin ja vähän vihreää sinne tänne". Puhumme yhteisestä pitkän aikavälin investointistrategiasta, jonka avulla voidaan saavuttaa energiatehokkuuden tavoitteet ja ympäristöä koskeva muutos taloudessa, hiilidioksidin vähentäminen, ja Euroopan investointipankin suurempi asema, jonka pitäisi kuitenkin olla johdonmukainen niiden päätösten kanssa, joita se tekee siitä, ketä ja mitä rahoitetaan.
Hyödyttömistä megainfrastruktuureista tai ydinvoimasta tai windfall-varoista hyödyttömille hankkeille ei pitäisi olla epäselvyyttä. Autoteollisuudelle ei pitäisi antaa julkista rahoitusta tai avoimia sekkejä, mutta nyt niitä annetaan. Se on kuin kaataisi rahaa viemäriin, ja luulen, että emme halua kaataa enää enempää rahaa viemäriin.
Roberto Musacchio, GUE/NGL-ryhmän puolesta. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vain muutama päivä sitten tässä samassa istuntosalissa presidentti Sarkozy kertoi meille, että kokemamme kriisi on rakenteellinen ja että itse kapitalismia on mietittävä uudelleen.
Minun mielestäni meidän pitäisi luonnollisesti pikemmin paeta kapitalismista kriisissä kuin paeta kapitalismin kriisistä, toisin sanoen meidän on alettava ajatella uutta tulevaisuutta, joka mahdollistaa aidon siirtymisen talouteen, joka on sosiaalinen ja ekologinen, talouden demokratiaan, joka perustuu yhdenvertaisuuteen ja yhteistyöhön eikä epätasa-arvoon ja sotaan.
Näiden huomattavien erojen lisäksi, jotka kyllä ovat jonkin arvoisia, voin kuitenkin nähdä, että kapitalismin uudelleenajattelua koskevista juhlallisista lausunnoista jää jäljelle hyvin vähän sangen vaatimattomassa ja jonkinlaisen pettymyksen tuottaneessa tuloksessa tästä G20-huippukokouksesta, josta EU:lla on myös jonkinlainen vastuu. On tietysti ymmärretty, että laissez-faire -opinkappaletta voidaan vääristellä ja että siksi voidaan tehdä valtavia julkisia interventioita ja jopa kansallistamisia, mutta kaikki tämä ei muuta rakenteellisen kriisin luonutta taustalla olevaa ajatusmaailmaa.
Sanotaan tietysti, että tarvitsemme sääntöjä keinottelun riskien vähentämiseksi, mutta tähän rahoituskeinotteluun puuttumista ei ajatella – esimerkiksi valuuttatransaktioita koskevalla Tobinin verolla – emmekä puutu vakaussopimukseen, jolla todennäköisesti tänä taantuman aikana huononnetaan dramaattisesti elämää maanosassamme. Ennen kaikkea emme kuitenkaan kysy itseltämme, mitä on tämän kriisin pohjalla emmekä siten pysty käsittelemään sitä.
Haluaisin ottaa esille vain kaksi asiaa: ensimmäinen on työn aliarvostus, jota on viime vuosikymmenien aikana edistetty laissez faire -politiikalla, joka on vastuussa epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen lisäksi huomattavasta osasta rahoitusomaisuuden puutetta. John Maynard Keynes ehdotti vuonna 1929, että meidän pitäisi investoida palkkoihin ja työpaikkoihin, mutta sitä ei tehdä nyt.
Toinen on kriisin ekologinen ja energiaan liittyvä ulottuvuus, joka edellyttää päätöksiä, jotka ovat huomattavasti selkeämpiä ja voimakkaampia kuin G20-kokouksen änkytys, mutta toisaalta niiden, jotka loivat kriisin, on hyvin vaikeaa ratkaista se. Tarvitsemme selkeän, erilaisen viestin vasemmalta.
Hanne Dahl, IND/DEM-ryhmän puolesta. − (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin muiden täällä tänään puheenvuoron käyttäneiden tavoin lainata Keynesiä. Se on harvoin tuntunut asianmukaisemmalta. Luen lainauksen englanniksi:
"Speculators may do no harm as bubbles on a steady stream of enterprise. But the position is serious when enterprise becomes the bubble on a whirlpool of speculation. When the capital development of a country becomes a by-product of the activities of a casino, the job is likely to be ill-done."
Komission ehdotuksessa rahoituskriisin ratkaisuksi todella kierrellään ja kaarrellaan. Talous- ja rahaliiton rakenne ei suojaa yleisiltä kriiseiltä eikä etenkään rahoituskriiseiltä. Neljä vapautta ja rajoittava vakaussopimus eivät tee asioista helpompia, itse asiassa aivan päinvastoin. Meidän on laadittava uudelleen talouden ja talouspolitiikan puitteet. On aivan oikein ehdottaa, että luodaan uusi rahoitusarkkitehtuuri, mutta rakennetta ei ole kuvattu tarpeeksi hyvin, jotta arkkitehtikoulussa tai talouskurssilla olisi mahdollisuuksia. Tämä ei varmasti liity kriisin ymmärtämiseen. Luonnollista kyllä, alun perin keskityttiin siihen, että maksuvalmiuskriisille tehtäisiin jotakin moitteettoman toimimisen varmistamiseksi. Tämän osalta eri maat ovat valinneet hieman erilaisia malleja – niin se toimii – mutta mitä komissio itse asiassa tarkoittaa sanoessaan, että EU:n pitäisi varmistaa, että (ja lainaan ohjelmaa)
"pankkialan (...) rakenneuudistus voidaan toteuttaa niin, että alan reilu ja terve kilpailu säilyy myös jatkossa".
Tarkoittaako tämä, että julkisen sektorin edellytetään lisäävän pääomaa? Sitäkö tuo lause tarkoittaa? Haluaisin myös kysyä komissiolta, aiotaanko perustaa uusia luokituslaitoksia. Monet vanhoista ovat joka tapauksessa osoittautuneet täysin epäluotettaviksi. Mitä komissio tarkoittaa puhuessaan "rakenneuudistusohjelmasta"? Tarkoittaako se työmarkkinoiden uudistuksia, "joustoturvaa" ilman turvaa? Onko tarkoituksena, että työn lisääntynyt epävarmuus olisi työntekijöiden panos? Yleisesti on epäselvää, aikooko komissio pitää palkkoja olennaisena kilpailukyvyn mittarina vai ei. Tarkastellaanko palkkoja ainoastaan kustannuksina? Meidän on tarkasteltava palkkoja myös suhteessa vaikutukseen, joka niillä on kysyntään. Lopuksi haluaisin esittää kysymyksen ympäristöstä kollegani Johannes Bloklandin, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ensimmäisen varapuheenjohtajan puolesta: milloin komissio aikoo julkaista kansalliset päästörajat?
Puhetta johti varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGARAPOULOU
Jana Bobošíková (NI). − (CS) Hyvät kollegat, olen iloinen, että neuvoston puheenjohtajan Sarkozyn järjetön ajatus kapitalismin perusteiden muuttamisesta kariutui Washingtonissa käydyissä keskusteluissa. Toivon, että Euroopan unioniin palaa järkevä henki, joka kunnioittaa markkinoiden vapautta perusarvona ja vaurauden ennakkoehtona. Se pätee jopa kriisiaikana. Toivon siksi, että Euroopan komissio tai seuraava puheenjohtajavaltio Tšekki eivät sorru harhakuvitelmiin omasta suuruudestaan tai erehtymättömyydestään ja että ne, toisin kuin puheenjohtajavaltio Ranska, hylkäävät mielettömät ja ennen kaikkea vaaralliset yritykset käyttää veronmaksajien rahoja luonnollisen taloussuhdanteen nujertamiseksi. Olen myös iloinen siitä, että G20-kokouksessa hylättiin protektionismi. Kaiken kaikkiaan tiedetään hyvin, että ne, jotka vaihtavat joitakin vapauksistaan suurempaan turvaan, päätyvät menettämään molemmat.
Hyvät kollegat, nykyinen kriisi ei johtu kapitalismista vaan ahneudesta vastuuttomissa pankeissa, jotka eivät halunneet kantaa riskejä omista päätöksistään. Tällainen asia on samanlainen uhka vapaille markkinoille kuin liiallinen hallituksen valvontakin. Pelkästään rahan pumppaaminen pankkeihin varmistamatta välitöntä vaikutusvaltaa siihen, miten sitä käytetään, on siten kansalaistemme kovalla työllä ansaitsemien rahojen varastamista. Meidän on pidettävä silmällä pankkeja varmistaaksemme, että ne käyttävät rahoja omien taseidensa parantamisen lisäksi liikeyrityksille lainaamiseen. Se, että johtajat voivat hyväksyä rahoitustuen ilman, että hallitus määrää, miten rahat pitäisi käyttää, on poliittisen vastuun periaatteen kieltämistä. Tämä on sama kuin rahoituslaitosten periaatteettomista toimista johtuvien häviöiden moraaliton maksaminen, jolloin laitokset tai todelliset johtajat eivät kanna lopullista vastuuta.
Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti, koska tämä on ollut erittäin hedelmällinen keskustelu, mutta haluaisin tehdä viisi huomautusta ennen kuin annan puheenvuoron puheenjohtaja Barrosolle. Ensimmäinen on se, että olemme kaikki samaa mieltä G20-kokouksen historiallisesta ja erittäin innovatiivisesta luonteesta. Tämä maailmanlaajuinen askel on innovatiivinen ja historiallinen, mutta niin oli myös EU:n tekemä aloite, kuten komission puheenjohtaja on korostanut, sillä tämä on EU, joka toimii kansainvälisellä näyttämöllä, kuten Joseph Daul korosti, aina, kun on yhteistä tahtoa.
Toiseksi, olemme kaikki samaa mieltä siitä, että se, mitä tapahtuu, halusimmepa tai emme, on käännekohta, ja että, kuten Graham Watson totesi, emme voi palata aiempaan, vaan meidän on käytettävä mielikuvitusta tavoissa, joilla vastaamme tähän kriisiin.
Kolmas huomioni on se, jonka monet puhujat, muun muassa Martin Schulz, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puheenjohtaja, ja Monica Frassoni, ovat tehneet, ja se koskee sitä, että on tärkeää pysyä todella reagointikykyisenä, säilyttää vauhtimme ja hyväksyä nopeasti kaikki olennaiset lainsäädäntötoimenpiteet, erityisesti ne, jotka koskevat rahoituksen sääntelyä.
Neljäs huomioni on se, että tarvitaan toimintaa tämän rahoituskriisin erittäin haitallisten vaikutuksien lieventämiseksi sekä rahoitusjärjestelmän ja pk-yritysten välillä, kuten Brian Crowley huomautti, että sosiaalisen sääntelyn ja talouden elpymisen välillä, mihin Joseph Daul viittasi. On myös olennaista toimia laajan näkemyksen perusteella ottaen huomioon ne keynesiläisyyden osat, jotka voidaan ottaa mukaan ilmastonmuutoksen torjunnassa, kuten Graham Watson, Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän puheenjohtaja, ehdotti.
Viimeiseksi, kuten te, arvoisa komission puheenjohtaja, korostitte, ja kuten monet puhujat ja ryhmien puheenjohtajat korostivat, on tärkeää käsitellä kriisin kaikkia ulottuvuuksia. Kuten sanoitte, vaakalaudalla on kehitysmalli, ja sen osalta on, kuten Martin Schulz pani merkille, arvioitava uudelleen julkisen sektorin aseman ja yksityisen sektorin aseman väliset jakolinjat. Kuten korostitte, ja kuten muut, muun muassa Monica Frassoni, ovat sanoneet, olisi väärin keskittyä pelkästään rahoitusmaailmaan ja unohtaa heikoimmassa asemassa olevat, heikoimmat, ne, jotka kärsivät, jotka te myös mainitsitte, arvoisa puheenjohtaja. Kannatan myös näkemystä, jonka mukaan meidän on tarkasteltava uudelleen järjestelmän perustoja, sillä jos ahneus on osa noita perustoja, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tarkastella niitä uudelleen.
Lopuksi, ja tämä on viimeinen kohtani, on ymmärrettävä, että kriisi ei saisi hidastaa meitä tai tehdä meistä arkoja, vaan pikemminkin sen pitäisi saada meidät vastaamaan nopeammin ja pysymään kunnianhimoisina kehitystavoitteissamme ja ympäristötavoitteissamme ja ilmastonmuutoksen torjunnassamme.
(Suosionosoituksia)
José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, koska olemme päättäneet, että minun pitäisi nyt esitellä koko työohjelma ensi vuodeksi, haluaisin vastata Martin Schulzin erityiseen kysymykseen ennen puheenvuoroni jatkamista. Komissio hyväksyi tänään vastauksensa kahteen mietintöön – Poul Nurup Rasmussenin mietintöön ja Klaus-Heiner Lehnen mietintöön – ja voitte nähdä, että aiomme valvoa eri osia ja että olemme jo käynnistäneet sellaiset toimet. Se on hyvin laaja vastaus, ja esitämme muita ehdotuksia, joista jotkin olemme todellakin jo esittäneet. Kun puhuin Eurooppa-neuvoston kevään kokouksesta, viittasin tuloksiin, joita perustamani ja Jacques de Larosièren johdolla toimiva korkean tason ryhmä on saanut aikaan. Ehdotusten osalta näistä asioista vastaava komission jäsen McCreevy on kertonut minulle, että erityisesti vipurahastoja ja yksityisiä pääomasijoitusrahastoja koskevat ehdotukset, joita te ehkä ajattelette, voidaan esitellä pian; periaatteessa ne ovat valmiita esiteltäviksi joulukuussa.
Komission työohjelma vuodeksi 2009 on, kuten olen sanonut, tiiviisti sidoksissa tiettyihin poliittisiin puitteisiin. Minun on sanottava teille, että rahoitusmyrsky raivoaa edelleen, että se ei ole vielä ohi ja että olemme vakavan taloudellisen taantuman partaalla. Siksi emme saa tuhlata aikaa sellaisiin ponnistelujen edistämiseksi, jotka on jo käynnistetty globalisaatioprosessiin sopeutumiseksi ja ajanmukaistamiseksi. Kyse ei ole siitä, että olisimme juuri havainneet, että globalisaatioon on vastattava. Minun on korostettava, että tässä komissiossa, jota minulla on ollut kunnia johtaa, olemme puhuneet jo monien vuosien ajan uudesta ajasta. EU:lle se merkitsee erityisesti sitä, että meidän on edistettävä arvojamme ja puolustettava etujamme globalisaatioprosessissa. Juuri sen osalta meidän on esitettävä kunnianhimoisia ehdotuksia. Nykyinen kriisi ei saa kuitenkaan kääntää huomiotamme pois työohjelmamme muista painopistealoista, jotka ovat itse asiassa myös ensisijaisia vastauksia globalisaation haasteeseen. Viittaan erityisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kestävään kehitykseen pyrkimiseen. Ne ovat painopistealoja vuodelle 2009, joka on erityisen merkittävä vuosi, koska silloin järjestetään Kööpenhaminan konferenssi.
Haluaisin kiittää lämpimästi sitä valtavaa työmäärää, jonka Euroopan parlamentti on tehnyt ilmasto- ja energiapaketin osalta. Olosuhteet ovat poikkeukselliset, ja olen ylpeä saadessani vastauksen EU:n toimielimiltä, jotka ovat vastanneet haasteeseen. Uskon lujasti, että yhdessä työskentelemällä saavutamme yhteisen tavoitteemme poliittisesta sopimuksesta joulukuussa. Ollakseni täysin rehellinen olen vakuuttunut, että kyseinen sopimus on myös liikkeellepaneva voima EU:n strategiassa, jolla pyritään saamaan kunnianhimoinen sopimus Kööpenhaminassa.
En halua liioitella kyseessä olevaa asiaa, mutta meidän on kaikkien oltava tietoisia siitä, että EU panee huomattavan osan uskottavuuttaan koetukselle tässä keskustelussa, jossa se on tärkein liikkeellepaneva voima. Juuri EU käynnisti maailmanlaajuisen keskustelun ilmastonmuutoksen torjunnasta. Juuri me kerroimme Yhdysvaltain hallinnolle, että sen on tehtävä enemmän. Olemme sanoneet saman asian venäläisille, kiinalaisille ja intialaisille ja kertoneet heille, että emme saa luovuttaa nyt, kun näköpiirissä on parempi yhteistyö uuden Yhdysvaltain hallinnon kanssa. Ei anneta minkäänlaista merkkiä siitä, että laskisimme tavoitteitamme. Mielestäni se kolhisi pahasti uskottavuuttamme.
Huomenna ehdotamme todella kultaista tilaisuutta eikä meillä ole oikeutta olla tarttumatta siihen. Sen takia vastauksemme taloudelliseen kriisin on osoitettava, että ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat ohjelmat voivat myös olla osa taloudellista vastausta koskevaa strategiaa. En haluaisi nähdä sellaista kuilua, joka joskus on niiden välillä, jotka kannattavat taloutta tai teollisuutta, ja niiden välillä, jotka edistävät kestävän kehityksen ohjelmaa. Nämä kaksi voidaan tosi asiassa yhdistää, ja minun on ylistettävä sitä, mitä jotkut teistä sanoivat tästä.
Toinen painopisteala on ihmisten Eurooppa. Vuonna 2009 komissio omistautuu erityisesti tavoittelemaan edistystä EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, esimerkiksi luomalla yhteisen maahanmuuttopolitiikan ja liittämällä sen Euroopan unionin laajimpiin politiikanaloihin, kuten kasvua, kilpailukykyä ja sosiaalista osallisuutta koskeviin politiikanaloihin, tekemällä EU:n maahanmuuttoverkostosta toimivan ja saattamalla yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän loppuun vuonna 2010, vahvistamalla EU:n kuluttajansuojaa koskevien sääntöjen noudattamista, parantamalla tiettyjen siviili- ja rikosoikeuden välineiden, kuten tuomioiden ja perintöratkaisujen, vastavuoroista tunnustamista ja torjumalla uusia rikollisuuden muotoja, kuten lasten hyväksikäyttöä ja verkkohyökkäyksiä.
Toinen painopisteala vuodeksi 2009 – etenen hyvin nopeasti, tietysti ajan takia – on EU:n asema maailmassa. Myös sen osalta meitä odottavat haasteet, nimittäin laajentumisprosessi ja naapuruuspolitiikan vahvistaminen, sekä tiiviimpien suhteiden luominen kehitysmaiden kanssa, erityisesti Afrikassa. Tämä on välttämätön pakko, ja minun on muistutettava teitä siitä, että komission ehdotus maataloustuesta kehitysmaille on hyväksyttävä. Siinä on kyse uskottavuudesta. Emme voi edelleenkään vain rajoittua keskustelemaan suurissa huippukokouksissa rahoitusasioista. Meidän on osoitettava, että emme keskustele pelkästään suurten nousevien talouksien kanssa, vaan olemme myös huolissamme kehitysmaista, erityisesti Afrikan maista.
Suhteemme näihin maihin ovat myös tärkeä tekijä monien maailmanlaajuisten kysymysten ratkaisemisessa. Emme saa unonhtaa, että meillä on tärkeitä kokouksia, kuten ensi vuoden Kööpenhaminan konferenssi, jonka avulla voimme osallistua niiden kanssa tehokkaammin energiavarmuuden, ilmastonmuutoksen torjunnan ja muuttoliikkeen kaltaisiin yhteisiin asioihin sekä Dohan kehitysohjelman päättämiseen ja kahdenvälisten kauppaneuvottelujen jatkamiseen.
Washingtonin huippukokouksessa kävi selkeästi ilmi, että maailmanlaajuista kauppasopimusta tarvitaan kiireellisesti. Doha on myös kehitysohjelma sen lisäksi, että se on kauppaohjelma. Uskon, että nyt olemme lähempänä oikeaa tietä, koska Dohan todellinen vaihtoehto ei ole asioiden vallitseva tila vaan pikemminkin, nykyisen rahoituskriisin takia, vaihtoehto, jossa käännymme itseemme, mahdollisuus, että maat maailman eri osissa menevät taaksepäin tullimaksujen osalta ja luovat yksipuolisia toimenpiteitä suojellakseen joitakin talouksiensa aloja. Siinä tapauksessa taloudellinen nationalismi heräisi laajamittaisesti henkiin, ja maailmantaloudelle ja, tuskin tarvitsee lisätä, myös EU:n taloudelle, tuhoisa protektionismi palaisi. Kuten tiedätte, EU on johtava mahti kaupan osalta.
Viime viikon huippukokous vahvisti myös päättäväisyyttäni pyrkiä Venäjän kanssa vastavuoroisiin etuihin perustuviin suhteisiin. Nämä suhteet osoittautuvat joskus vaikeiksi. Meillä on joistakin kysymyksistä erilaisia kantoja, mutta uskon vilpittömästi, että viime viikon huippukokous Nizzassa vahvisti, että on parempi tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa kuin eristää se. Venäjä on myös tärkeä kumppani maailmannäyttämöllä.
Lopuksi, ankara paine, jonka alla maailma on ollut vuodesta 2008 alkaen, on osoittanut, miten tärkeää on jakaa yhteinen näkemys Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen uuden hallinnon myötä on nyt avautumassa fantastinen mahdollisuus. Valittu presidentti antoi vaalikampanjansa aikana hyvin selkeitä lausuntoja ilmastonmuutoksen torjunnan ja monenvälisemmän lähestymistavan omaksumisen kaltaisista asioista. Tarttukaamme tähän tilaisuuteen ja esittäkäämme ajatuksia ohjelmaan, jossa käsitellään globalisaatiota. Meillä on joitakin suunnattomia yhteisiä haasteita, ja uskon, että Euroopan ja Yhdysvaltojen aktiivisemmalla yhteistyöllä maailmasta voidaan tehdä parempi paikka.
Hyvät kuulijat, vuonna 2008 EU on antanut todisteita yhtenäisyydestä tavalla, jolla se on koordinoinut toimintaansa merkittävissä kriiseissä. Georgian kriisi ja rahoituskriisi ovat tehneet unionista tehokkaamman. Yhtenäinen lähestymistapa on ainoa tapa jatkaa, jos haluamme vastata vuoden 2009 haasteisiin.
Muutaman kuukauden kuluttua 375 miljoonaa äänestäjää kerääntyy äänestyspaikoille harjoittaakseen loistavaa demokraattista oikeuttaan valita uusi Euroopan parlamentti. Hyödyntäkäämme vauhtia, jonka äskettäiset kriisit ovat unionille antaneet. Ne ovat avanneet ihmisten silmät eurooppalaisen ulottuvuuden eduille ja tehokkuudelle tapana varmistaa heidän talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyvä hyvinvointinsa ja suojella heidän etujaan ja turvata heidän arvonsa. Mielestäni nyt, kriisin keskellä, on selkeitä tilaisuuksia, joihin on mahdollista tarttua. Nyt esimerkiksi valuuttamme, euron, merkityksen tunnustamiselle on huomattavasti suotuisampi ilmapiiri kuin muutama kuukausi sitten. Tarttukaamme siksi tähän tilaisuuteen. Mielestäni on tärkeää, ainakin kaikille niille, jotka uskovat eurooppalaiseen hankkeeseen – ja luulen, että heitä on enemmistö – olla iloisempi eurooppalaisen viestin välittämisessä eikä alistua kyynisyyteen tai välinpitämättömyyteen.
Siksi uskon, että toimielintemme velvollisuus on tehdä yhteistyötä. Tiedän, että on aikoja, jolloin esimerkiksi komissio voisi saada helpommin suosiota joissakin piireissä tekemällä ehdotuksia, jotka jäsenvaltiot hylkäisivät varmasti suoralta kädeltä. Emme suhtaudu asioihin noin. Kannatan ehdottomasti kunnianhimoista näkemystä, mutta sen on oltava myös realistinen, koska meidän on toimittava muiden toimielinten ja jäsenvaltioiden kanssa, ja ne ovat kaikki demokratioita, muuten ne eivät olisi Euroopan unionin jäseniä.
Komissio jatkaa osansa tekemistä, tehtävänsä suorittamista liikkeellepanevana voimana ja aloitteentekijänä, mutta niin tehdessään se ei toimi jäsenvaltioita ja parlamenttia vastaan vaan pikemminkin Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa. Mielestäni tämän asenteen omaksuminen on koko ajan tärkeämpää. Kaikki muut lähestymistavat olisivat populismia. Ehdotusten tekeminen vain mainostemppuna on myös populismin muoto. Toinen populismin muoto on ehdotusten tekeminen EU:n kannattamisen varjolla, kun tiedämme, että niillä ei ole mitään mahdollisuutta tulla hyväksytyksi. Tehtävämme Euroopan komissiona on tietysti toimia liikkeellepanevana voimana, mutta samalla pyrkiä yhteisymmärrykseen muiden toimielinten kanssa. Siten EU voi pysyä toiminnan ytimessä, johon sen on onnistunut päästä. Toimielinten välisen yhteistyön ansiosta sillä voi olla keskeinen asema kansainvälisen ohjelman laatimisessa.
Olemme hyvin tärkeässä risteyksessä Euroopan kannalta, ehkä jopa käännekohdassa. Eurooppaan kohdistuu myös suuria odotuksia. Aloitteiden tekemistä jatkamalla ja tekemällä yhdessä suunnitelmia tulevaisuudelle unioni voi parhaiten täyttää nämä odotukset, ja juuri tämä henki inspiroi Euroopan komissiota vuonna 2009.
(Suosionosoituksia)
Hartmut Nassauer (PPE-DE). − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kolme tärkeää kriisiä vaatii toimintaamme. Ensimmäinen on rahoituskriisi – kuten on jo puhuttu – joka vaikuttaa reaalitalouteen koko ajan enemmän. Toiseksi, emme saa unohtaa kriisiä, joka koskee unionimme perustana olevia perustamissopimuksia ja joka näkyy Lissabonin sopimuksen kohtalossa. Kolmas kriisi on EU:n kriisi, joka koskee sen hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä, mikä on mielestäni tärkeä näkökulma vaalien edellä.
Arvoisa komission puheenjohtaja, olette esitellyt työohjelman tämän parlamentin ja komissionne toimikauden loppuajaksi, ja haluaisin sanoa, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä noudattaa tyytyväisenä tämän ohjelman tärkeimpiä periaatteita. Tuemme teitä. Joitakin näkökohtia haluaisimme kuitenkin korostaa eri tavalla. Korostus on odotusten mukaista. Nämä odotukset kohdistuvat toimikautenne muutamaan viimeiseen kuukauteen ja ehkä jopa pidemmälle.
PPE-DE-ryhmä haluaisi näkyä komission toiminnassa. Tiedämme, että muut ryhmät esittävät saman pyynnön, ja aivan oikein niin. Luotamme poliittisiin taitoihinne vastauksen antamisessa. Olette aivan oikein tehnyt työllisyydestä ja kasvusta ensisijaisen painopistealanne. Vastaus on koko ajan enemmän yhteydessä siihen, miten meidän pitäisi reagoida rahoituskriisiin. Tuemme toimenpiteitä, joita vaaditaan rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja avoimuuden osalta. Tarvitsemme äärimmäisen erityisiä ehdotuksia rahoitusmarkkinoiden sääntelyn uudelleen järjestämiseksi mahdollisimman pian.
Maailmanlaajuisen rahoitushuippukokouksen toimintasuunnitelman täytäntöönpano on varmasti ennen kaikkea kansallisvaltioiden vastuulla. Maailmanlaajuisesti yhteenliittyneiden markkinoiden takia kaikkia sääntelytoimenpiteitä koskeva tiivis yhteistyö – ainakin sen estämiseksi, että sovelletaan monia erilaisia normeja – on kuitenkin pakollista. Se on laaja ja tärkeä toiminta-ala komission koordinointityössä.
Sääntely ei ole – emmekä saa unohtaa sitä – tavoite itsessään, vaan se on erityisessä kriisissä väline, jota käytetään tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Meidän on muistutettava itseämme siitä koko ajan.
Mainitsitte ilmastomuutos- ja energiapaketin, joka on tarkoitus hyväksyä joulukuussa. Olen varma, että tästä tavoitteesta on parlamentissa laaja yksimielisyys. PPE-DE-ryhmä – ja haluan tehdä tämän aivan selväksi – haluaa myös, että tämä ongelma ratkaistaan ennen tämän vaalikauden loppua. Se on strateginen tavoite. Pyydätte kuitenkin parlamentilta paljon. Nykyisen tilanteen perusteella voimme olettaa, että juuri joulukuun huippukokouksen jälkeen meille esitettään paketti, jossa on satoja sivuja yhdellä kielellä ja meidän odotetaan sanovan sille kyllä tai ei.
Vaikka kunnioitamme tavoitetta ja olemme siitä samaa mieltä, tämä on huomattava parlamentin ja sen jäsenten oikeuksien väärinkäytös, ja ehkä pystymme saamaan aikaan jotakin vilpittömämpää kuin tämä hienostumaton vaihtoehto.
Hannes Swoboda (PSE). − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, sanoitte puheenvuoronne lopuksi, että meidän on lähetettävä selkeä viesti äänestäjille. Olen täysin samaa mieltä.
Kun kuitenkin katson ohjelmaa, teemana näyttää usein olevan "jatketaan kuten ennenkin". Voi olla oikein tehdä niin joillakin aloilla, mutta toisilla – ennen kaikkea aloilla, joista tänään keskustelemme – se ei voi olla oikein. Meidän on lähetettävä viesti, että olemme oppineet kriisistä ja että aiomme toimia eri tavoin kuin olemme aiemmin toimineet. Jos lisäätte lauseen "EU hyötyy avoimista yhteiskunnista ja avoimista markkinoista, mutta molempiin on sovellettava sääntöjä", sitten se olisi oikein mutta ei ehkä tarpeeksi selkeä. Tarvitsemme sääntöjä, jotta EU voi hyötyä avoimista yhteiskunnista ja avoimista markkinoista. Se on tehtävä selväksi, eikä se ole aina ollut komission noudattama periaate.
Luomuksessanne – jos saan sanoa niin – mainitsette "äkillisen luottamuskriisin". Poul Nyrup Rasmussen on jo kauan osoittanut, mitä voi tapahtua. Martin Schulz on myös puhunut siitä jo jonkin aikaa. Luottamuskriisi ei siksi ollut niin äkillinen. Silti jotkut ihmiset komissiossa olivat sitä mieltä, että meidän ei tarvitse säännellä mitään, että kaikki kääntyisi oikein päin, että markkinat sääntelisivät kaiken. Niin ei kuitenkaan tapahtunut ja muutos on tehtävä.
(Suosionosoituksia)
Toinen kohtani on tämä. On aihe, jota ei vieläkään ole tässä ohjelmassa mutta joka on hyvin tärkeä Euroopan kansalaisille, nimittäin yleinen etu ja julkisen sektorin palvelut. Mainitsen tämän erityisesti, koska joissakin maissa on nyt kehittynyt kriisi postipalvelujen osalta. Se ei ole yksin EU:n tai komission vika. Siihen voidaan kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota, nimittäin siihen, että markkinoiden pitäisi hallita kaikilla sektoreilla ja niiden pitäisi olla avoimia joka suhteessa, jolloin joillekin postipalveluille tarjottaisiin kannustin saada suurempia voittoja muualla sen sijaan, että ne tarjoavat palveluja kuluttajille, yleistä etua varten.
Tämä vie meidät väärään suuntaan. Vähintään olisin halunnut nähdä ohjelmanne lopussa yksiselitteisen lausunnon, jossa sanotaan, että puhutte näiden julkisen sektorin palvelujen puolesta ja sanotte, miten niitä pitäisi käsitellä sekä alueellisesti että paikallisesti, ja että markkinat eivät kuitenkaan sääntele kaikkea.
Lopuksi haluaisin kannattaa yhtä kohdistanne: Yhdysvalloissa on uusi hallinto. Haluaisin pyytää teitä, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen ja kaikkia muita, käyttämään aikaan ja seuraavat muutamat viikot työskennelläksenne yhdessä tämän hallinnon kanssa, jotta voidaan varmistaa, että luomme aidon kumppanuuden eurooppalaisen, ja myös maailmanlaajuisen, sosiaalisen markkinatalouden puolesta. Käyttäkäämme hyödyksi uuden Yhdysvaltain presidentin tarjoamaa tilaisuutta.
(Suosionosoituksia)
Diana Wallis (ALDE). − (EN) Arvoisa puhemies, maailmanlaajuisen rahoituskriisin ja komission lainsäädäntö- ja työohjelman osalta viimeksi mainitun pitäisi tavallaan olla vastauksemme ensin mainittuun. Nyt joku saattaisi sanoa, että meillä ei ole yhtä kriisiä vaan useita: rahoituskriisi tietysti, mutta myös ympäristökriisi ilmastonmuutokseen vastaamisen osalta, EU:ta koskeva luottamuskriisi Irlannin äänestyksen jälkeen ja turvallisuuskriisi Georgian äskettäisten tapahtumien jälkeen. Mitenkään vähättelemättä sitä, mikä meillä on vastassa, ehkä meidän pitäisi "kriisin" sijasta käyttää sanaa "haasteet" – EU:n haasteet todella toimia ja täyttää tehtävänsä.
Eurooppa on varmasti parhaiten varustettu alue maapallolla, ja toimielimemme ovat todella kykeneviä käsittelemään näitä asioita ja haasteita, joita ei voi käsitellä kansallisesti ja jotka ovat kaikkien yksittäisten jäsenvaltioiden valvonnan ulottumattomissa. Ennen kaikkea meidän pitäisi voida vastata yhdessä vahvan ja yhteisen vastauksen avulla lujittaaksemme niiden luottamusta, joita edustamme: EU:n kansalaisia.
Annan yhden esimerkin: Mielestäni tämä parlamentti voi rahoituskriisin osalta sanoa oikeutetusti olleensa etulinjassa. Saimme vahvan esimaun työssämme, jonka teimme tutkintakomiteassamme Equitable Life -yhtiön kaatumisesta. Se oli ensimmäinen varoituslaukaus tulevasta rahoituskriisistä. Tämä parlamentti antoi monia suosituksia kyseisen tutkinnan perusteella viime vuoden kesäkuussa, suosituksia rahoituksen sääntelystä, sääntelyviranomaisten hallinnollisesta yhteistyöstä, muutoksenhaku- ja korvausoikeudesta – lyhyesti, useimmista niistä rahoitusalan asioista, joissa kansalaisemme tarvitsevat tällä hetkellä eniten takuita.
Noihin suosituksiin olisi kannattanut kiinnittää huomiota komissiossa, mutta erityisemmin jäsenvaltioissa, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksessa, jonka on vielä vastattava siihen täysimääräisesti ja, mikä vielä tärkeämpää, maksettava vielä korvauksia Equitable Life -yhtiön uhreille huolimatta siitä, että se on jatkanut omaa tietään jonon kärjessä Islannin pankkeja vastaan.
Vastassamme olevat rahoitushaasteet ja muut haasteet edellyttävät, että työskentelemme yhdessä solidaarisesti emmekä pelkästään kansallista protektionismia silmällä pitäen, jos aiomme selvitä maanosana vahingoittumattomana. Ryhmämme, ALDE-ryhmä, aikoo vastata työohjelmaan myönteisellä ja edistyksellisellä päätöslauselmalla. Useat kollegani antavat yksityiskohtaisia tietoja joistakin aiheista, mutta korostamme ennen kaikkea avointa EU:ta, vihreää EU:ta, yritteliästä EU:ta ja turvallista EU:ta.
Ryszard Czarnecki (UEN). − (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, rahoituskriisi ja ajan myötä myös talouskriisi vaikuttavat koko Eurooppaan, ja siksi meidän on kannettava vastuumme yhdessä ja tehtävä päätöksemme yhdessä. Koska kriisi vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin ja koska kaikkien tehtävänä on torjua sitä, hidastaa sitä ja lieventää sen vaikutuksia, kaikkien jäsenvaltioiden on päätettävä yhdessä toteutettavista yhteisistä toimista.
Tällä hetkellä vallitseva tilanne, jossa EU on jaettu A-Eurooppaan – euroalueen maihin, joiden täydennyksenä on vain Yhdistynyt kuningaskunta – ja B-Eurooppaan – joka koostuu uusista jäsenvaltioista ja Ruotsista ja Tanskasta – kuvastaa EU:n jakautuneisuutta, etenkin nyt, kun olemme kriisissä. Se edustaa yhden Euroopan yhteisön toiminnan perustana olevan perusperiaatteen kieltoa: solidaarisuusperiaatteen. Näin ei voida toimia, arvoisa puheenjohtaja Barroso.
Komission 13 päivää sitten esitetyssä toimintasuunnitelmassa sotketaan perusasiat merkityksettömiin asioihin ja sellaisiin asioihin, jotka olisivat joskus voineet olla merkittäviä mutta jotka ovat menettäneet merkityksensä talouskriisissä. Tällä hetkellä talouskasvu ja työttömyyden kasvavan uhan torjunta ovat sata kertaa tärkeämpiä kuin ilmastonmuutosasiat. Olen iloinen, että Euroopan komissio pitää Euroopan unionin laajentumista edelleen, eli Balkanin maiden liittämistä, painopistelana. Todellinen kysymys tässä on tämän Euroopan räjähdysherkän alueen vakauttaminen, koska Balkanin vakauttaminen tarkoittaa alhaisempia kustannuksia eurooppalaisille veronmaksajille: jäsenvaltioidemme kansalaisille.
Hélène Flautre (Verts/ALE). − (FR) Arvoisa puhemies, on todellakin Euroopan komission tehtävä taata avoimuus, parempi tiedotus ja suojelu kansalaisillemme ja kuluttajillemme, kuten puheenjohtaja Barroso aivan oikein sanoi.
On kuitenkin yksi ala, jolla, arvoisa puheenjohtaja Barroso, komissionne on erityisesti epäonnistunut, nimittäin muuntogeenisten organismien hyväksyntämenettelyt. Näitä menettelyjä on arvosteltu joka suunnasta. Ne pitäisi tarkistaa seuraavassa ympäristöministerien neuvoston kokouksessa 4. ja 5. marraskuuta. Euroopassa on 44 aluetta, jotka ovat julistautuneet geenimuuntelusta vapaiksi. Kuusi jäsenvaltiota on käyttänyt suojalauseketta Monsanton maissin osalta. Mitä te teette eurooppalaisten suuren enemmistön vastustuksen edessä, arvoisa puheenjohtaja Barroso? Te annatte markkinoille saattamista koskevia lupia nopeutetussa käsittelyssä. Te myönnätte lupia noudattaen nöyrästi neuvoja, joita saatte Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta, jonka mielipide puolestaan perustuu biotekniikan yritysten tekemiin myrkyllisyystutkimuksiin.
EU:n menettelyt ovat nykyisessä muodossaan todellinen seula, jonka läpi maatalousteollisuuden kaupalliset edut suodattuvat vapaasti. Ihmiset haluavat tietää muuntogeenisten organismien myrkyllisistä vaikutuksista, ja heille on kerrottava niistä. Tiedättekö itse, miten myrkyllisiä ne ovat, arvoisa puheenjohtaja Barroso? Tiedättekö? Mitä vaikutuksia muuntogeenisten organismien myrkyllisyydellä on kansanterveyteen ja ympäristöön? Miksi ei ole vaatimusta julkaista käsittelemättömiä tietoja, joihin tutkimustulokset perustuvat? Miksi testit eivät ole pakollisia kolmen kuukauden jälkeen? Miksi käytetään vain itse yhtiöiden tekemiä tutkimuksia?
Kansalaisilla on oikeus avoimuuteen, tietoon, keskusteluun. Niiden pitäisi olla komission tavoitteita muuntogeenisten organismien hyväksymisen osalta. Se, mitä haluamme, arvoisa puheenjohtaja Barroso, on käsittelemättömien tietojen julkaiseminen. Haluamme tutkimuksia, joissa ollaan eri mieltä, haluamme julkista keskustelua ja haluamme pitkäaikaista testausta. Haluamme tietää muuntogeenisten organismien terveysvaikutukset.
Teidän aloitteenne, arvoisa puheenjohtaja Barroso, luoda 27 jäsenvaltiosta peräisin olevien avustajien ryhmä, joka ohittaisi puheenjohtavaltion ad hoc -ryhmän ja joka ohittaisi omat komission jäsenenne, jotka ovat toimivaltaisia näissä asioissa, luo hämmennystä ja sekaannusta alalla, jolla teidän velvollisuutenna on taata menettelyjen selkeys ja luotettavuus.
Haluatte, että kansalaiset luottavat EU:hun, eikö totta, arvoisa puheenjohtaja Barroso? Todistakaa se sitten!
Sylvia-Yvonne Kaufmann (GUE/NGL). − (DE) Arvoisa puhemies, G20-huippukokouksen tulos on vähennys pienimpään yhteiseen nimittäjään. Sääntelyn ja avoimuuden odotetaan estävän seuraava rahoituskriisi. Täytäntöönpantavista erityistoimenpiteistä ei ole kuitenkaan vielä päätetty. Kansainvälisestä valuuttarahastosta, joka ajoi ihmisiä koko maailmassa köyhyyteen ja epätoivoon uusliberaalin rakennesopeutuspolitiikkansa takia, on nyt tulossa maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden valvoja. Ei ole edes yritetty päästä eroon maailmanlaajuista uudelleenjakoa koskevasta järjestelmästä, joka on pääasiassa syypää kriisiin. On ristiriitaista, että tähän mennessä on pitänyt löytää käsittämätön 2,5 biljoonan euron määrä pankkien pelastamiseksi koko maailmassa Minkään inhimillisen katastrofin osalta ei kuitenkaan ikinä ole ollut niin yhtenäistä toimintaa. Tällä rahamäärällä olisimme voineet torjua ankarimman köyhyyden maailmassa ja pelastaneet ilmaston.
Mitkä ovat seuraukset? Vapaa markkinatalous on korvattava sosiaalisella maailmanlaajuisella talousjärjestyksellä, ja Yhdistyneillä Kansakunnilla pitäisi olla siinä johtava asema. Uudella maailmanlaajuisella rahoitusjärjestelmällä on edistettävä yhteiskunnallisen hyvinvoinnin politiikkaa, lopetettava köyhtyminen ja saatava aikaan edistystä ekologisesti kestävän taloudellisen toiminnan osalta. Euroopan unionilla voi olla ratkaiseva asema tämän uuden järjestyksen muokkaamisessa edellyttäen, että se osoittaa, että Euroopan unioni torjuu menestyksekkäästi taantumaa, joka on seurausta tästä rahoituskriisistä. Se toimii kuitenkin vain, jos EU järjestää ensin itse omat asiansa.
Komission puheenjohtaja Barroso sanoi aiemmin, että poikkeuselliset olot edellyttävät poikkeuksellisia toimenpiteitä. Oikein, mutta toimikaa sitten rohkeasti. Korvatkaa rohkeasti käytännössä vanhentunut Euroopan vakaussopimus talous- ja sosiaalisopimuksella, jolla velvoitetaan kaikki jäsenvaltiot koordinoimaan talous- ja rahoituspolitiikkaansa toistensa kanssa. Olkaa sitten rohkeita ja näyttäkää viimein, mitä väriä komissio tunnustaa, ja ilman jossittelua ja ilman muttia, asettakaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus EU:n asialistan kärkeen. Sosiaalisille näkökulmille ei vieläkään anneta tarpeeksi korkeaa asemaa lainsäädäntö- ja työohjelmassa. Sosiaalinen paine mainitaan vain epäselvästi, jonakin, johon on vastattava taloudellisen hätätilan aikana. Miksi ette mainitse erityisesti vakavia sosiaalisia ongelmia? Miksi ette sano riittävän selkeästi, että koko ajan laajenevaa kuilua rikkaiden ja köyhien välillä ei enää voida hyväksyä? Miksi ette sano riittävän selkeästi, että voittojen yksityistämistä ja tappioiden kansallistamista ei voida enää hyväksyä? Kysyn itseltäni, milloin komissio ymmärtää lopulta, tämän työttömyyttä, köyhyyttä ja epätasa-arvoa koskevan järkyttävän tilanteen edessä, että emme voi jatkaa kuten ennen, kuten työohjelmassa ehdotetaan. Uusliberalismi on selkeästi ja yksinkertaisesti tuhonnut talouden, ja Euroopan muutoksen tuulet ovat jo kauan sitten menneet.
Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). − (FR) Arvoisa puhemies, olen hämmästynyt – ja luulen, etten ole ainoa – miten paljon eroavat toisistaan mitä vakuuttavimmat tämän hetken todisteet ja se, mitä tässä salissa kuulen, erityisesti neuvoston ja komission edustajilta, mutta myös piintyneiltä eurofiilikollegoiltani. Tämän eron edessä en voi olla ajattelematta Bysanttia, Bysantin hallitsijoiden hunajaisia ja itsetyytyväisiä lausuntoja, kun heidän maailmansa oli vaipumassa unohdukseen.
Se, mitä meillä on, ei ole pelkkä kriisi – tietysti naurettavan epäasianmukainen termi taantuman kuvaamiseksi – vaan itse 1900-lukuun merkittävät jäljet jättäneen globalisaatioprosessin perustojen romahtaminen. En pidä tätä luottokriisinä. Se on vakaumuksen kriisi; teidän poliittinen vakaumuksenne on joutunut kriisiin, ja toivon, että teillä on rohkeutta tunnustaa tilanteen todellinen vakavuus. Minulla ei ole aikaa luetella tämän vakaumuksen kaikkia periaatteita, mutta luoton vapauttaminen ja nämä lainakasat ovat selvästi seurausta sokeasta uskosta näkymättömään käteen ja ehkäpä jopa edistyksen väistämättömyyteen.
On sanomattakin selvää, että vastaus on hallitusten luotonvalvonta. Yhtä lailla, vapaakauppa – vapaakaupan nopeutettu leviäminen – ei ole ratkaisu. Päinvastoin, ratkaisu on palata suojelemaan rajojamme, kuten kansamme hyvin tietävät. Superrakenteiden, joita meillä on täällä, ei pitäisi riistää poliittista valtaa, ja siinä suhteessa Lissabonin sopimuksen epäonnistumisen pitäisi saada teidät ajattelemaan. Se, mitä tarvitaan, on todellisen legitiimin auktoriteetin, eli suvereenin valtion, palauttaminen.
Luca Romagnoli (NI). − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rahoituskriisi ja talouden taantuminen korostavat keskeistä asemaa, joka jäsenvaltioilla ja siten Euroopan unionilla pitäisi olla sosiaalis-taloudellisen hyvinvoinnin varmistamisessa, mutta pitäisi myös korostaa, että politiikan pitäisi ottaa jälleen talous täysimääräisesti valvontaansa ja sen pitäisi torjua kaikin mahdollisin tavoin virtuaalista rahoitusta, joka edelleen hallitsee miljoonien ihmisten kohtaloita.
Maailmanlaajuisen taantuman EU:n talouteen kohdistuvan vaikutuksen vähentämisen sekä työllisyyden että taloudellisen toiminnan osalta pitäisi tarkoittaa Euroopan sosiaaliseen malliin perustuvan lähestymistavan edistämistä. Vuoden 2009 painopistealana pitäisi olla kasvua edistävä työllisyys ja sosiaalinen suojelu. Lopuksi tulevat käytännön vaiheet, joilla uudistetaan EU:n rahoitusjärjestelmää, lopuksi, sen jälkeen, kun pankki- ja rahoitusjärjestelmän on annettu puristaa ja rosvota julkiset varat ja yksityiset henkilöt.
Komission strategia tukea työnsä menettäviä näyttää minusta liian vähäiseltä, liian myöhäiseltä, aivan kuin tuki pienille ja keskisuurille yrityksille ja tutkimukseen investoinnille. Panin ennen kaikkea merkille, että koheesio-ohjelmien nopeuttaminen ja täytäntöönpano vie huomiota muilta tarpeilta. Ennen kuin huolestumme luottamuksen luomisesta markkinoihin, hallitusten ja komissioiden pitäisi palauttaa kansalaisten luottamus siihen, että heitä hallitsevat ovat riippumattomia offshore-rahoituksen vaikutuksesta.
José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE). − (ES) Arvoisa puhemies, en todellakaan aio puhua rahoituskriisin diagnoosista. Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että se alkoi maksuvalmiuskriisinä, josta sitten tuli vakavaraisuuskriisi ja joka päätyi luottamuskriisiksi, joka johtaa luoton puutteeseen, joka nyt vahingoittaa reaalitaloutta.
Vastaus, toisin kuin täällä on sanottu, ei ole ollut yhtenäinen eurooppalainen vastaus. Parhaassa tapauksessa se on ollut koordinoitu vastaus. Voitte sanoa, että nykyisessä tilanteessa ei voida tehdä enempää. Minä uskon kuitenkin, että ehdottomasti voidaan tehdä enemmän.
Rahoituksen pelastamisen ja maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden osalta on järkyttävää, että kolme toimielintä avustaa markkinoita ja antaa lainoja samaan aikaan: nimittäin Euroopan keskuspankki, Euroopan investointipankki ja itse komissio. Kaikki kolme kilpailevat keskenään kaikkien vahingoksi.
Reaalitalouden kriisin torjumisen osalta Washingtonin huippukokouksessa ilmoitettiin talousarvion korjaustoimenpiteistä, mutta ei sanottu, mitä ne olisivat. Jotkin maat päättävät laskea veroja, kun taas toiset päättävä julkisten menojen ohjelmasta puhtaimmalla keynesiläisellä tyylillä. Olisi hyvä, jos saisimme selville, hyödyttävätkö toimivat toimenpiteet niitä, jotka eivät toimi, jos kaikkia näitä toimenpiteitä ei koordinoida. Olisi myös hyvä säätää vakaus- ja kasvusopimusta koskevista säännöistä.
Kansainvälisesti on totta, että kotimaani Espanja sekä Tšekin tasavalta ja Alankomaat olivat läsnä Washingtonissa, mutta ne eivät osallistuneet valmisteleviin kokouksiin, eikä kukaan voi taata, että ne tekevät niin tulevaisuudessa. Haluaisin, että neuvosto ja komissio kertovat minulle, miten ne aikovat uudistaa Kansainvälisen valuuttarahaston johtokuntaa ja mitä ne aikovat tehdä, jotta kaikki ne maat, joiden pitäisi olla edustettuna rahoitusvakauden rahastossa, ovat siellä.
Päätän puheenvuoroni varoitukseen. Parlamenttia pyydetään tekemään yhteistyötä komission suunnitelman osalta: olemme aina tehneet. Jos komissio olisi ottanut huomioon varoitukset, joita olemme antaneet vuodesta 1999 alkaen toistuvissa mietinnöissä, jotka komissio ja erityisesti komission jäsen McCreevy on jättänyt huomiotta, asiat olisivat nyt hyvin toisin.
Robert Goebbels (PSE). − (FR) Arvoisa puhemies, vuosi 2009 jää historiaan toisen suuren maailmanlaajuisen taloudellisen taantuman vuotena.
John Kenneth Galbraith kirjoitti vuoden 1929 kriisiä käsittelevässä kirjassaan, että vuoden 1929 suuren kriisin erityinen piirre oli, että pahin vain paheni edelleen. Tämä subprime-luottokriisi on käynnistänyt deflatorisen kierteen, joka ei vain hävitä rahoitusjärjestelmää, sillä se on pyyhkinyt pois yli 60 prosenttia osakkeiden maailmanlaajuisesta arvosta.
Tämä maksuvalmius- ja vakavaraisuuskriisi vaikuttaa koko ajan enemmän myös reaalitalouteen. Käsite "reaalitalous" rahoitussektorin vastakohtana on mielenkiintoinen. Siinä korostetaan useimpien rahoitusvarojen virtuaalisuutta. Rahoitusmarkkinoiden luhistumisen jälkimainingeissa kansalliset hallitukset heräävät laajasti. Huippukokoukset ovat seuranneet toisiaan. Washingtonin huippukokouksessa saatiin aikaan huomattava luettelo kiitettäviä aikomuksia. Meitä hallitsevat johtajat, sekä pienet että suuret, ovat heille ominaisella jälkiviisauden lahjallaan laatineet ankaria toimenpiteitä riskien arvioimiseksi asianmukaisesti ja liiallisten vipuvaikutusten välttämiseksi. Valvonnasta on tulossa tehokkaampaa ilman tukahduttavia innovaatioita. Hurraamme sille ja samalla odotamme perusteellisempia tietoja asianmukaisesta sääntelyjärjestelmästä, jossa vältetään kaikkia liiallisia riskejä joutumatta ylisääntelyn ansaan.
Kansallisten hallitusten palaamista markkinoiden sääntelijöiden asemaan on pidettävä myönteisenä, mutta valitettava asia on se, että se tarkoittaa usein palaamista itsekkääseen kansallisvaltioon.
Vuoden 1929 maailmaa avoimemmassa maailmassa kaikista kansallisista toimista loppuu pian puhti. Taantuma edellyttää toimintaa kansainvälisen yhteenkuuluvuuden hengessä. Euroopan unionin on saatava liikkeelle kaikki voimansa, kerättävä kaikki käytettävissä olevat kansalliset talousarviovarat, jotta ne voidaan investoida ensisijaisesti kasvun infrastruktuuriin ja ostovoiman tukemiseen.
Presidentiksi valitun Barack Obaman sanotaan aikovan käynnistää talouden elvytysohjelma, jonka kustannukset ovat noin neljä prosenttia Yhdysvaltojen BKT:stä. Unionin 27 jäsenvaltion, jotka yhdessä ovat vähemmän velkaantuneita kuin Yhdysvallat, pitäisi toteuttaa samanlainen ponnistus, jotta Eurooppa ja maailma saadaan nostettua ylös kriisistä, joka uhkaa saattaa kaikki ahdinkoon.
Jean Marie Beaupuy (ALDE). − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kuten kaikki tiedämme, vuonna 2009 järjestetään Euroopan parlamentin vaalit. Vuonna 2009 nimitetään myös uusi komissio. Vuonna 2009 puheenjohtajavaltiot vaihtuvat tietysti myös. Näiden asioiden merkitys on kuitenkin vain suhteellinen. Elämä jatkuu, ja kansalaisemme odottavat, että toimielimemme vastaavat heidän huoliinsa, aina tulevaisuutta silmällä pitäen, pyrkien pitkän aikavälin tavoitteisiin ja kyeten aloittamaan välittömän toiminnan niiden saavuttamiseksi.
Haluan tässä hengessä korostaa kahta perustoiminta-alaa vuodelle 2009. Ensimmäinen, jonka kaikki puhujat ovat maininneet, on rahoituskriisiin vastaaminen. Huomasin tietysti, kuten kaikki meistä, kunnianosoitukset, joita komissio ja puheenjohtajavaltio itselleen jakoivat. Arvoisa komission jäsen, menisin niin pitkälle, että sanoisin, että voimme juhlia ensimmäistä maalia, mutta peli ei ole vielä ohi.
Siksi, jos voin esittää ehdotuksen, puheenjohtajavaltion ja neuvoston pitäisi edetä ja takoa silloin, kun rauta on kuumaa, jotta voidaan varmistaa, että 27 jäsenvaltiota kehittää nopeasti tehokkaat vastaukset rahoituskriisin. Kuten usein kuitenkin sanotaan, yhdessä kriisissä on aina toisen siemen; ellemme halua joutua myös toiseen kriisiin tietämättöminä, vuoden 2009 työohjelmalla on voitava, kuten puheenjohtaja näytti kertovan, että sillä voidaan, vastata edessämme oleviin haasteisiin.
Kuten kollegani Diana Wallis sanoi, tämän takia me teemme Euroopan liberaalidemokraattien ryhmässä monia ehdotuksia. Jotkut kollegoistani puhuvat joistakin näistä ehdotuksista. Haluaisin korostaa yhtä niistä asioista, jotka mielestäni olevat olennaisia ja joihin aiomme keskittyä terävästi, nimittäin se, että on varmistettava, että vuonna 2009 komissionnne ottaa täysimääräisesti huomioon rakennerahastot, jotka ovat nyt 36 prosenttia talousarviostamme ja joiden avulla voimme toteuttaa tehokkaampaa toimintaa, luoda yhteenkuuluvuutta alueidemme välille ja käyttää hyväksemme välineitä, joita ilman emme voi vastata aikamme haasteisiin.
Lopuksi, koska talvi on tulossa, älkäämme unohtako asuntokriisiä. Arvoisa komission jäsen, luotamme teihin, jotta tällä alalla toteutetaan toimintaa, erityisesti vastauksena kahteen pyyntöömme asunto-ongelmaa koskevista tutkimuksista.
Mario Borghezio (UEN). − (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, meidän näkökulmastamme valitettavasti tämä kriisi on edellyttänyt maanosamme pankkiympäristön rakenneuudistusta, mutta se ei suoraan sanottuna ole johtanut siihen, että Euroopassa kehittyisi ryhmä vakavia rahoitustoimijoita, jotka todella pystyisivät suunnittelemaan markkinoiden tulevia puitteita. Se ei ole ilmeistä eikä näkyvissä.
Yksi asia on kuitenkin varma: kaikki G20-kokouksessa suunnitellut asetukset jäävät vain sanoiksi, jos veroparatiiseihin ei kosketa. Se on tärkein puuttuva asia, eikä sitä ole mainittu jäsenvaltioiden virallisissa keskusteluissa; nuo veroparatiisit, joiden avulla on mahdollista kiertää täysin säännöt, jotka haluamme ottaa käyttöön ja joita on luvattu rahoitusmarkkinoille. Kun presidentiksi valittu Obama oli senaattori, hän lupasi ankaria toimenpiteitä veroparatiiseja vastaan, ja saatamme hyvinkin miettiä, onko hänellä uutena presidenttinä rohkeutta toimia tämän asian osalta ja vakuuttaa Yhdysvaltojen lisäksi EU ja erityisesti Yhdistynyt kuningaskunta, ottaen huomioon raha-aatelin verkon, joka on näyttänyt valvoneen liikkeitä, ja etenkin anteliaan multimiljönäärien rahoituksen vaaleissa.
Mielestäni meidän pitäisi yleisten periaatejulistusten sijaan vaatia hyväksymään tehokkaita, konkreettisia aloitteita, joiden avulla todella voidaan saada aikaan talouden ja tuotannon elpyminen, jota tarvitaan estämään tulevat talouskriisit ja pääsemään eroon nykyisestä kriisistä.
Nykyisessä tilanteessa, jolle on ominaista yleinen ja laajalle levinnyt markkinoiden velkaantuneisuus ja raju deflaatio valuutan riittämättömän liikkumisen takia, on järjetöntä ehdottaa, että jäsenvaltiot velkaantuvat lisää yksityisille keskuspankeille, jotta ne tarjoavat maksuvalmiutta itse luottojärjestelmään ja kuluttajamarkkinoille.
Haluaisin päättää puheenvuoroni yhteen huomioon: minusta näyttää varmalta ja selkeältä, että on mahdollisuus, että kriisi johtaa ehdotukseen maailmanlaajuisesta taloudellisesta elimestä sekä poliittisesta elimestä; siihen maailmanjärjestykseen, jota kaikki vielä muutama kuukausi sitten pelkäsivät, jota kaikki välttivät, mutta joka tällä hetkellä näyttää tuntuvan meistä välttämättömältä ja tervetulleelta aivan kuin se olisi pelastus. Ei globalisaatiolle!
Rebecca Harms (Verts/ALE). − (DE) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluaisin sanoa, että kaikki, mitä komissio ja neuvosto ovat tänään sanoneet "vihreästä New Dealista" maailmanlaajuisen rahoituskriisin osalta, on mielestäni väärin, ja että "vihreän New Dealin" julistamisen takana ei ole vielä minkäänlaista poliittista päätöstä.
Euroopan teollisuusjärjestöt ovat jo monien kuukausien ajan keränneet joukkojaan eurooppalaista ilmasto- ja energiastrategiaamme vastaan. Komission jäsenten Dimasin, Piebalgsin ja Michelin kehityspolitiikasta tekemiä ehdotuksia on jatkuvasti pehmennetty, laimennettu ja viivytetty. Tätä asennetta ei mitenkään ole hylätty rahoituskriisin takia, vaan teollisuus on alkanut käyttää rahoituskriisiä kohdistaakseen vielä enemmän painetta järjestelmällistä ilmasto- ja energiapolitiikkaa vastaan.
Mielestäni tämä asia on kirjattava tässä vaiheessa, koska totuus käy ilmi ja koska edistystä ei saada aikaan vain väittämällä, että kehitetään uutta politiikkaa. Jos nykyistä kolmenvälistä vuoropuhelua, neuvoston, komission ja parlamentin välisiä ilmastonmuutosneuvotteluja, katsotaan tarkemmin, voidaan nähdä, että olen oikeassa. Se johtuu siitä, että näille neuvotteluille ei juurikaan ole ominaista kunnianhimo vaan juuri se vanhentunut teollisuuspolitiikka, josta kukaan täällä ei halua kuulla mitään, tai niin meille on kerrottu.
Komission puheenjohtaja Barroso ja teollisuudesta vastaava komission jäsen Verheugen ovat mielestäni tästä vastuussa. Kannatan sitä, että tämä parlamentti päättää viimeinkin osoittaa tukensa niille ihmisille, kuten komission jäsenille Dimasille ja Michelille, jotka todella puolustavat kestäviä strategioita. Tällä hetkellä tarvitaan vilpittömyyttä.
YK:n ympäristöohjelman Achim Steiner esitteli toissa viikolla Lontoossa erittäin hyvän suunnitelman. Ryhtykäämme töihin ja lopettakaamme tarkoituksettomat puheet, joita kuulimme keskustelun ensimmäisessä osassa. Seuraavan muutaman viikon aikana meillä on tilaisuus saada kolmenvälinen vuoropuhelu päätökseen, ja sitten voimme arvioida, ovatko komissio ja neuvosto vain teeskennelleet tänään vai olivatko ne tosissaan.
Esko Seppänen (GUE/NGL). - (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, maailma on sairastunut hullun rahan tautiin, "Mad Money Disease". Se on Amerikan-tauti, jonka on aiheuttanut halpa, löysä raha. Omaisuuden arvot ovat kaikkialla yhdenmukaistuneet, kun sijoittajilla oli kollektiivinen pörssihumala ja kiinteistökiima. Pörssien kautta sekä johdannaisina että swappeina tauti levisi kuin pandemia. Nyt on krapulan aika.
USA on kapitalismin isänmaa, jossa raha on äidinkieli ja jossa valtaa käyttää markkinoiden diktatuuri. Valtiovalta on valvojana ja sääntöjen kirjoittajana saatanallistettu, eikä hullun rahan himolle ole laillisia esteitä eikä eettisiä rajoitteita. Siellä toteutui taloushistorian mittavin kasvubuumi, jota oli kulutus ilman säästämistä, ja USA:sta on tullut maailman suurin velallinen.
Sitten tapahtui Kiina-ilmiö – järjestelmän reaktori Wall Street suli ja systeemi oli yhtäkkiä täynnä myrkyllisiä arvopapereita, radioaktiivista velkaa. Ne tappavat keinottelun heikentämiä sairaita pankkeja. Kun keinottelijan voitot privatisoitiin, nyt on vuorossa tappioiden sosialisointi, julkisella velalla korvataan yksityistä. Markkinat olivat vapaat, eikä kapitalismia suojannut mikään eikä kukaan siltä itseltään, rahan totalitarismilta. Investointipankit toimivat kuin vapaa heinäsirkkaparvi vapaassa pellossa.
Markkinoilla käytävän valuuttakaupan arvo on 125-kertainen siihen nähden, mikä on rahan hyötykäyttö. Suurin osa löysästä rahasta on virtuaalista "hötörahaa", joka nyt palaa alaskirjauksena pankkien taseisiin. On luottolaman uhka, on vaara, että velka- ja pankkikriisi muuttuu kaiken kattavaksi talouskriisiksi, näläksi, työttömyydeksi ja huonoksi sosiaaliseksi voinniksi. Syylliset tiedämme, uhrien määrä on vielä auki.
Kathy Sinnott (IND/DEM). − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa komission jäsenelle, että hän joutuu sekä nyt että tulevassa työohjelmassaan käsittelemään rahoituskriisiä. Kriisi on iskenyt Euroopan eri maihin eri tavalla, mutta yksi asia on varmaa: rahoituslaitokset ovat kaikissa maissa, enemmän tai vähemmän, ostaneet subprime-lainaukseen perustuvaa arvoltaan alentunutta Yhdysvaltojen kiinnitysluottoa. Tiedättekö, miten paljon eurooppalaiset ovat ostaneet sellaisia välineitä kuin velkarypäsvakuudelliset velkasitoumukset, jotka on esitetty heille niin, että niillä olisi yhdysvaltalaisen luokituslaitoksen luokitus, mutta kun ne tutkittiin romahtamisen jälkeen, ne osoittautuivat arvoltaan alentuneiksi velkakirjoiksi? Huomattiin, että ne ovat juonikkaita hankkeita. Minusta näyttää, että näiden laitosten on pitänyt harrastaa velan laadun tukkuvääristelyä, jotta niin suuria määriä on voitu myydä niin helposti.
Haluaisin tietää, onko komissio jo tutkinut perusteet, jotka on esitetty näitä välineitä myydessä, ja jos se on tutkinut, miten paljon niitä katsotaan vääristellyn? Jos asia on näin, haluaisin myös tietää, katsooko komissio, että lainsäädännön mukaan olisi mitään muutoksenhakukeinoa luokituslaitoksia vastaan niille, jotka ovat kärsineet niiden laiminlyönnistä tai pahemmasta, koska tässä vaiheessa ne ovat iskeneet koko rahoitusrakenteeseemme.
Andreas Mölzer (NI). − (DE) Arvoisa puhemies, EU nauttii tällä hetkellä kasvavasta suosiosta ja suuremmasta luottamuksesta, koska kansat ja kansalaiset etsivät suojelua EU:n muurien takaa ja toivovat, että ne ovat tarpeeksi vahvat rahoitus- ja talouskriisin torjumiseksi.
Sisämarkkinoiden koon takia ja euron takia unionilla on epäilemättä paremmat mahdollisuudet nujertaa kriisi. Unionilla on myös velvoitteensa, ja sen on täytettävä velvoitteensa kansoille ja kansalaisille suojelemalla heitä rajattomalta ahneudelta ja globalisaation seurauksilta. Vastaus kriisiin ei saa olla vain monien miljardien eurojen arvoisia lainoja autoteollisuudelle; pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka kuitenkin ovat suurimpia työnantajia, on myös tuettava. Eurooppalaista työvoimaa ei saa missään nimessä tuomita työttömyyteen "sinisellä kortilla" kolmansista maista tulevan ammattitaitoisen työvoiman hyväksi.
Siksi EU:n velvollisuutena on varmistaa, että sen kansalaiset eivät pian herää Euroopassa, joka on vailla kansallisen vaurautensa viimeisiä jäänteitä, joukkomaahanmuuton Euroopassa.
Giles Chichester (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, asioita tapahtuu harvoin sopivaan aikaan, ja kaikki kriisit ovat määritelmänsä mukaan sopimattomia. Tällä hetkellä kohtaamamme rahoitus- ja talouskriisi on valitettava itsessään, mutta se tapahtuu myös parlamentin viimeisinä kuukausina ja komission viimeisenä vuonna, jolloin me kaikki saattaisimme normaalisti ajatella seuraavia vaaleja ja uusia nimityksiä.
Tässä komission työohjelmassa on miltei tunne tavanomaisesta toiminnasta, vaikka tilanne vaatii tuoreita ajatuksia siitä, miten selvitään siitä, mikä uhkaa kehittyä syväksi taantumaksi. Se on suuri haaste Euroopalle, koska useimmat veropolitiikan toimenpiteet on toteutettava kansallisella tasolla, mutta EU:lla on olennainen asema koordinoinnissa. Kohtaamiemme haasteiden suuruus tekee siitä erityisen merkittävää.
Energia-alalla meillä on sangen hyvä näkemys asioista, jotka on tehtävä, mutta useimmat niistä toteutetaan seuraavan parin vuoden aikataulussa, joten ehkä ainoa ala, jolla voitaisiin toteuttaa ripeää toimintaa – joka voisi auttaa – on energiatehokkuutta koskevien toimenpiteiden ala. Erityisesti alhaisemman alv-kannan soveltaminen rakennusten energiatehokkuuteen ja sellaisen tiedotuskampanjan aloittaminen, jolla kannustettaisiin ihmisiä muuttamaan käytöstään, ovat kaksi erityistä tapaa parantaa tilannnetta.
Sen lisäksi minusta näyttää siltä, että koskaan ei ole parempaa aikaa perustaa yhtä EU:n kuuluisista viisaiden miesten ryhmistä – ja tässä tapauksessa ehdottaisin, että sen pitäisi olla viisaiden miesten ja naisten ryhmä – käsittelemään kohtaamaamme haastetta ja keksimään omaperäisiä ratkaisuja, jotka menevät pidemmälle kuin lyhyen aikavälin korjaustoimenpiteet, joissa rahaa heitetään verokylkiäisiin. Toivon, että neuvosto ja komissio tukevat tätä ajatusta.
Poul Nyrup Rasmussen (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, olemme nyt keskellä noidankehää siinä mielessä, että kun taloudesta tulee negatiivista, rahoituslaitokset kirjaavat taseisiinsa enemmän tappioita, mikä tarkoittaa, että pankkienvälisillä markkinoilla on enemmän jännitteitä, mikä johtaa uusiin luottorajoituksiin, mikä johtaa uuteen negatiiviseen kasvuun. Ihmiset eivät pysty ymmärtämään, miten voimme käyttää veronmaksajien rahoja pankkien pelastamiseksi emmekä käytä veronmaksajien rahoja työpaikkojen luomiseksi. Siksi haluaisin tänään keskittyä siihen, miten voidaan arvioida uudelleen tätä luottokriisiä, mutta myös – ja ennen kaikkea – taantumaa, jonka keskellä olemme.
Mielestäni meillä on vaara, että Euroopan unionin ensi vuoden negatiivinen kasvu on -1 prosentti – ei vain -0,3 prosenttia vaan -1 prosentti. Jos omaksumme tuon näkemyksen – mikä ei ole epätodennäköinen – tavoitteemme ja velvollisuutemme on tuon taantuman välttäminen. Miinus yksi prosentti ensi vuonna vastaa kasvu- ja vakaussopimuksen yli -3 prosenttia. Yritän sanoa, että emme voi pelastaa kasvu- ja vakaussopimusta tekemättä mitään. Se huononee, jos emme tee mitään.
Nyt, mitä jotakin voimme tehdä? Tiedän, että se ei ole helppoa. Tiedän, että hallitusten välillä on erimielisyyttä, mutta mielestäni komission velvollisuus on yrittää saada kaikki hallitukset yhteen, jotta saadaan tehtyä helppo työ. Tiedän, että Berliinissä te sanotte "ei kiitos" koordinoinnille, koska se tarkoittaa lisäkuluja Saksan hallitukselta muille hallituksille. Haluaisin sanoa, että teidän ei tarvitse tehdä sitä, rakkaat ystävät Berliinissä. Voimme tehdä asioita yhdessä ilman, että yksi hallitus joutuu maksamaan lisää toisille. Siinä on kyse sen ymmärtämisestä, että investoimalla samaan aikaan parin seuraavan vuoden aikana saadaan lisäarvoa.
Kansainvälisessä valuuttarahastossa on tehty yksinkertainen laskelma. Kuvitelkaa, että G20-maat, kaikki niistä, investoivat vain yhden prosentin lisää BKT:stään työpaikkoihin. Jos ne tekevät sen samanaikaisesti, saadaan yksi lisäprosentti ilmaiseksi. Joten se mitä yritän sanoa, on se, että kaikki EU:n hallitukset voivat tehdä sen, jos ne tekevät sen yhdessä. Jos kaikki EU:n hallitukset investoisivat yhden prosentin BKT:stään taantuman torjumiseksi ja tekisivät sen älykkäästi ja tekisivät sen sosiaalisin perustein useampien ja parempien työpaikkojen puolesta, pitäen huolta heikoimmassa asemassa olevista ryhmistä, silloin ne saisivat yhden lisäprosentin ilmaiseksi.
Siksi minun on yksinkertaisesti vedottava komissioon, varapuheenjohtaja Wallströmiin, ja pyydettävä teitä esittämään yksinkertainen suunnitelma, josta käy ilmi, mitä tapahtuu, jos kaikki tärkeimmät hallituksemme tekisivät, kuten tässä ehdotan, ja josta kävisi ilmi, että kaikilla niillä sujuisi paremmin, ei vain työpaikkojen osalta vaan myös julkisten talousarvioiden sekä kasvu- ja vakaussopimuksen osalta. Se on yksinkertainen harjoitus. Jos teillä ei ole välineitä, minulla on. Neuvoisin mielelläni, miten se tehdään.
(Suosionosoituksia)
Puhetta johti varapuhemies Mechtild ROTHE
Andrew Duff (ALDE). − (EN) Arvoisa puhemies, kriisillä on dramaattiset vaikutukset euron tulevaisuuteen. Tanskan ja Ruotsin pitäisi liittyä jäseniksi ennen kuin odottivat sitä, ja myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa on aika aloittaa keskustelu.
Vuonna 1997 Gordon Brown laati viisi kuuluisaa niin sanottua testiä ennen kuin voisimme ratkaista punnan liittämisen yhtenäisvaluuttaan. Yht’äkkiä tässä kriisissä kaikki viisi täytettiin. Punta on laskenut kilpailukykyiselle vaihtotasolle, työmarkkinat ovat joustavat, ja aiemmin niin ylpeä City on nyt vaarassa tulla euroalueen vahvemman valvonnan ja sääntelyn syrjäyttämäksi, ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja euroalueen taloussuhdanteet ovat nyt täysin yhteneväiset, koska sukelsimme taantumaan samaan aikaan.
Gordon Brownin älykkäästi salattu esiintyminen euroryhmän Pariisin huippukokouksessa oli puheenjohtajavaltio Ranskalta huomattava saavutus. Pyydän Gordon Brownia nyt muuttamaan Yhdistyneen kuningaskunnan sisäisen keskustelun ehtoja. Jos hän ei pysty saamaan sitä aikaan, punnasta tulee kuin pingispallo, joka jatkuvasti poukkoilee valvomattomasti euron ja dollarin isojen jalkapallojen välillä.
Irena Belohorská (NI). − (SK) Slovakialaisena Euroopan parlamentin jäsenenä arvostan hyvin paljon Slovakian liittymistä euroalueeseen. Meillä on täällä selkeitä todisteita siitä, että kokeneiden taloustieteilijöiden ennusteet ja ennakoinnit eivät usein toteudu. Euroopan ennustajat ja taloustieteilijät torjuivat 16 vuotta sitten ajatuksen itsenäisestä, elinkelpoisesta Slovakian tasavallasta. Slovakia on tällä hetkellä 12 uuden jäsenvaltion johtaja taloudellisen suorituskyvyn osalta.
Suosittelen, että Euroopan komissio keskittyisi välittömästi kansalaisiin ja heidän tarpeisiinsa sen sijaan, että se tuottaa taloudellisesti arvottomia ennustuksia painopistealojaan asettaessaan. Ajattelen nyt pääasiassa terveydenhuoltoa ja laadukkaita sosiaalisia edellytyksiä asianmukaiselle elintasolle. Taloudellisen rasituksen ja sosiaalisen paineen aikana emme saa unohtaa ihmisten terveyttä.
Ihmisten vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa ei tueta terveydenhuollon saatavuudella, ei ainakaan erityisesti ehkäisevän terveydenhuollon alalla. Toinen ala on potilaiden rajatylittävän hoidon tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen. Tervettä unionia ei voi olla ilman terveitä kansalaisia.
José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). − (ES) Arvoisa puhemies, on selvää, että komission työohjelmaa vuodeksi 2009 ei voida ulkopolitiikan alalla, kuten ei muillakaan aloilla, erottaa kansainvälisestä rahoituskriisistä, kuten komission puheenjohtaja Barroso on meille kertonut.
Tällä me ymmärrämme, että on oikein tukea Bretton Woods -instituutioiden uudistusta, kannustaa Maailman kauppajärjestöä koskevien keskustelujen jatkamista ja seurata tiiviisti Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmän ja elinten uudistukseen tähtääviä pyrkimyksiä, jotka alkavat helmikuun alussa.
On myös selvää, arvoisa puhemies, että meidän on luotava uusi suhde Yhdysvaltojen tulevan hallinnon kanssa, sillä se on maa, jonka kanssa olemme samaa mieltä monista asioista, mutta myös eri mieltä joistakin muista, kuten erityisesti kuolemanrangaistuksesta, kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja Kioton pöytäkirjasta. Meidän on sovittava kannoista seuraavaa Kööpenhaminan huippukokousta varten, laeista, joilla on ekstraterritoriaalinen vaikutus, ja muista näkökulmista.
On myös tärkeää sopia Keski-Aasian kysymyksiä koskevista kannoista: Iranin ydinkriisi, ilmoitus rauhallisesta ja vastuullisesta vetäytymisestä Irakista ja Yhdysvaltain hallinnon pyyntö suuremmasta länsimaisesta läsnäolosta Afganistanissa. Meidän on myös tarkasteltava, miten Lähi-idän neuvottelujen epäonnistuminen voidaan ratkaista.
Amerikan mantereesta puheen ollen, arvoisa puhemies, on olennaista tukea komission ja erityisesti komission jäsenen Benita Ferrero-Waldnerin ponnisteluja saada aikaan assosiaatiosopimukset Keski-Amerikan kanssa, ja erityisesti uutta suuntaa, joka otetaan neuvotteluissa Andien yhteisön kanssa.
Euroopan komission Brasilian ja Meksikon kanssa käynnistämä strategista kumppanuutta koskeva prosessi voisi ehkä myös olla lähestymistapa, jota kannattaisi käyttää Mercosur-sopimusta koskevissa neuvotteluissa, jotka ovat olleet liian kauan paikoillaan.
Omalla mantereellamme, arvoisa puhemies, meidän on pyrittävä assosiaatiosopimukseen Venäjän kanssa, mutta vain kansainvälistä oikeutta kunnioittaen. Tässä yhteydessä meidän on korostettava hyvin selkeästi rajojen ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, kehitettävä naapuruuspolitiikkaa ja samalla edistettävä assosiaatio- ja vakaussopimuksia.
Kuten komission puheenjohtaja totesi, on selvää, että meillä on Afrikan tilanteen osalta paljon tehtävänämme. Arvoisa puhemies, mielestäni on hyvin tärkeää, että kun uudistus (Lissabonin sopimuksen avulla) ja laajentumisprosessi on saatettu loppuun, Euroopan unioni hyväksyy tai pikemminkin ottaa takaisin pääasiassa maantieteellisen asemansa ottaen huomioon, että vuoteen 2050 mennessä Kiina ja Intia vastaavat 50 prosentista maailman bruttokansantuotetta, kuten aiemmin tapahtui noin vuonna 1800.
Siksi, arvoisa puhemies, tarvitaan etukäteissuunnittelua, ja voin sanoa, arvoisa varapuheenjohtaja, että poliittinen ryhmämme tukee komissiota tässä työssä.
Pervenche Berès (PSE). − (FR) Arvoisa puhemies, mielestäni Euroopan unioni meni G20-kokoukseen hyvien ehdotusten kanssa. Huippukokouksen päätelmiä lukiessa tuntuu, että niistä puuttuu hieman terävyyttä. Miten aiomme käsitellä luokituslaitoksia, vipurahastoja ja veroparatiiseja koskevia kysymyksiä? Hyviä aikomuksia on runsaasti, mutta jos luotamme täysin itsesääntelyyn ja käytännesääntöihin, emme onnistu. Olkaamme realistisia ja kunnianhimoisia.
Euroopan unionin edustuksen osalta kuva oli, suoraan sanottuna, vähemmän imarteleva. Meidän on edistyttävä. Tämä on jotakin, joka suurten jäsenvaltioiden on tunnustettava, mutta niin on myös pienten jäsenvaltioiden, joista joskus tulee Kansainvälisen valuuttarahaston osastojen johtajia ja joilla ei ole mitään halua luopua näistä asemista. Jokaisen maan on tehtävä osansa, jotta voimme parantaa Euroopan unionin tulevaa edustusta.
Kuulin, mitä puheenjohtaja Barroso sanoi reaalitaloudesta, ja olin sangen hämmästynyt. Hänen mielestään se, että komissio käyttää aloiteoikeuttaan, on populismin harjoittamista. Jos asia on näin, kehotan komissiota hyväksymään kollegani Poul Nyrup Rasmussenin tekemät ehdotukset, vaikka se saattaisikin pitää niitä populistisina. Tosiasia on se, että jos emme ryhdy toimiin reaalitalouden alalla, koemme saman romahduksen ja hyväksymme saman talouden elpymistä koskevan strategian, jonka Irlanti on käynnistänyt pelastaakseen pankkialan, kaikki omasta puolestaan –strategian, joka ei voi globalisoituneen talouden globaalin kriisin aikana mitenkään onnistua.
Se olisi julkisten rahojen tuhlausta eikä sillä mitenkään autettaisi Euroopan unionia saamaan kiinni Yhdysvaltoja, jossa on jo laadittu laajamittainen elvytyssuunnitelma.
Meidän on ajateltava eurooppalaisesti, meidän on ajateltava maailmanlaajuisesti ja kansallisten toimiemme on oltava keskitettyjä ja koordinoituja ja komissiolla on oltava aloiteoikeus. Sitä me odotamme marraskuun 26. päivän tiedonannolta. Odotamme kunnianhimoista Euroopan elvytyssuunnitelmaa.
Lena Ek (ALDE). − (EN) Arvoisa puhemies, kriisin ei pitäisi olla vain toiminnan vaan myös harkinnan aikaa. Ilmastopaketin aikaansaamisella ei pelasteta vain ilmastoa – mikä pelastaa meidät katastrofeilta ja epidemioilta ja säästää kustannuksia – vaan se on myös parasta valmistautumista tulevaan. Meidän on taantumassa valmistauduttava tulevia aikoja ja uusia markkinoita varten. Nyt on mielestäni vaara, että uhraamme paljon rahaa epävarmaan yritykseen.
Kun tämä on ohi, haluavatko kuluttajat todella ostaa paljon kuluttavan auton vai haluavatko he ostaa pienen, älykkään auton? Minulla oli opiskelija-aikoinani professori, joka sanoi: "jos epäilet, jätä pois". Sen sijaan tarvitsemme vihreää New Dealiä investointeja, innovaatioiden tutkimusta ja energiaälykkästä tekniikkaa varten, myös autoissa. Tarvitsemme vihreää New Dealiä uusia työpaikkoja ja uutta vaurautta varten kestävällä tavalla.
ALDE-ryhmä työskentelee avoimen, vihreän, turvallisen ja yrityshenkisen Euroopan puolesta, ja näillä aloilla tuemme komission työohjelmaa.
Manfred Weber (PPE-DE). − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, haluaisin tänään puhua sisäisestä turvallisuudesta ja työohjelmasta. Ennen sitä haluaisin kuitenkin mainita toisen asian. Käytämme kaiken aikamme pankeista puhumiseen. Muutama viikko sitten vaalipiirissäni suuri 2 000 työntekijän yritys jätti konkurssihakemuksen, ja työntekijät ovat joutumassa perikatoon, koska pankit leikkaavat puiteluottoja. Tämä osoittaa, että kriisi iskee jo ehdottomasti reaalitalouteen, ja siksi ehdotan komissiolle, että tarkastelemme yhtä vastausta ja tutkimme tukia koskevaa lainsäädäntöä, jonka nyt olemme hylkäämässä pankkien osalta ja jolla ei ole enää yht’äkkiä vaikutusta, ja muutamme sitä nykyisen kriisin perusteella. Tällä tavalla voimme auttaa myös keskisuuria yrityksiä.
Tärkein aihe, josta kuitenkin haluan puhua, koskee komission työohjelmaa ja sisäistä turvallisuutta. Olin ohjelmaa lukiessani pettynyt, koska taloudellisten kysymysten lisäksi on myös muita tärkeitä haasteita. Schengenin tietojärjestelmän osalta on saatu aikaan valtavia saavutuksia. Sveitsi on nyt liittymässä, ja jopa ennen liittymistä se on raportoinut huomattavasta menestyksestä SIS-järjestelmän saatavuuden takia. Ohjelmassa ei kuitenkaan selitetä, miten komissio lopulta haluaa saada SIS II järjestelmän perustetuksi ja toimimaan. Se viivästyy kuukausi kuukauden jälkeen eikä edistystä tapahdu.
Emme edisty myöskään toisella alalla, joka on erittäin tärkeä poliisiyhteistyön osalta, nimittäin järjestäytyneen rikollisuuden torjunta ja poliisijärjestöjen käytännön yhteistyö. Meillä ei ole selkeää oikeusperustaa. Valitettavasti en löytänyt myöskään tästä aiheesta mitään työohjelmasta vuodeksi 2009. Haluaisin, että tähän alaan sitouduttaisiin enemmän.
Kolmanneksi muuttoliike, muuttoliikeverkosto, maahanmuutto ja sininen kortti, joista keskustelemme huomenna, kuvataan ohjelmassa. Suuri yleisö kannattaisi suurempaa avoimuutta maahanmuuton osalta, jos selitämme heille selkeästi, että torjumme laitonta maahanmuuttoa ja että myös lopetamme tämän laittoman maahanmuuton. Se on yksi keskinäisistä yhteyksistä, joita emme saa ylenkatsoa.
Jan Andersson (PSE). − (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on hyvä, että talouskriisistä, reaalitalouden taantumasta ja komission työohjelmasta järjestetään yhteiskeskustelu. Nämä asiat kuuluvat yhteen. On myös hyvä, että komissio ehdottaa koordinoituja ponnisteluja. Mielestäni tämä ei kuitenkaan näy kovin selkeästi työohjelmassa.
Neuvostossa on kuulunut ääniä siitä, että meidän pitäisi nyt leikata ympäristöinvestointeja ja ympäristöön liittyviä tavoitteitamme. Olen täysin eri mieltä tästä näkemyksestä. En ole myöskään samaa mieltä siitä, kuten monet muut ovat ilmaisseet, että meidän pitäisi nyt tehdä leikkauksia sosiaalialalla. Meidän on itse asiassa tehtävä päinvastoin. Tarvitsemme investointeja tutkimukseen ja kehitykseen, uuteen ympäristöteknologiaan ja uuteen infrastruktuuriin, joka on paljon ympäristöystävällisempi kuin nyt käyttämämme infrastruktuuri. Meidän on koulutettava työvoimaa ja varmistettava, että nuoret ihmiset saavat asianmukaisen koulutuksen, jotta voimme säilyttää kilpailukykymme, mutta myös vahvistaa ihmisiä tulevaisuutta varten.
Jos sitten käsittelen työohjelmaa ja tarkastelen sosiaalialaa, voin nähdä, että tämä komissio ei ole asettanut sosiaalialaa painopistealakseen. Haluaisin antaa kaksi esimerkkiä. Olemme kuunnelleet Poul Nyrup Rasmussenia, mielestäni nyt meitä sosiaalialalla pitäisi myös kuulla. Mietinnössä, josta vastasin, käsiteltiin yhdenvertaista kohtelua EU:n työmarkkinoilla ja oikeutta ryhtyä työtaistelutoimiin yhdenvertaisen kohtelun puolesta. Komission on nyt vastattava tähän konkreettisilla toimenpiteillä EU:n työmarkkinoita koskevan yhdenvertaisen kohtelun puolesta tarkistamalla työntekijöiden lähettämisestä annettua direktiiviä sekä sosiaalipolitiikka koskevan pöytäkirjan avulla. Tämä on ensimmäinen asia. Toinen on se, mitä tapahtuu työympäristössä, jossa onnettomuudet lisääntyvät koko EU:ssa, ainakin tietyissä jäsenvaltioissa, koska emme kiinnitä tähän alaan paljon huomiota. Se on myös jotakin, johon komission on vastattava, jotta voimme yhdistää pitkän aikavälin kestävän kehityksen, eli taloudellisen, ympäristöystävällisen ja sosiaalisen kehityksen.
Malcolm Harbour (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan näkökulmasta siitä, mitä reaalitaloudessa tapahtuu. Menin katsomaan muutama viikko sitten joitakin pieniä yrityksiä – menestyksekkäitä yrityksiä, jotka toimittavat tavaraa avaruus-, auto- ja energiateollisuudelle.
Niiden ongelma on se, että niihin on palkattu paljon ammattitaitoisia ihmisiä, mutta niiden tilaukset ovat vähentyneet tai, joissakin paikoissa, romahtaneet. Nämä ovat ihmisiä, joita meidän on ajateltava, koska jos heitä ole siellä tämän taantuman jälkeen, jos tuota ammattitaitoa ei ole, sitten olemme vakavissa vaikeuksissa. Nämä ovat yrityksiä, joiden haluamme investoivan uusiin tuotteisiin, uusiin palveluihin, kehittyvän ja kouluttavan niissä olevaa henkilökuntaa.
Joten sanon komissiolle, että pienet yritykset ovat työpaikkojen uudelleen luomisen moottoreita. Olemme nyt käsittelemässä pk-yrityksiä tukevaa aloitetta. Sen täytäntöönpano on luultavasti jossakin tässä sangen pitkässä ja pitkäveteisessä asiakirjassa, mutta varmasti teidän, komission, pitäisi tarkastella joitakin todellisia painopistealoja, jotta jotkin asioista, joiden parissa olemme työskennelleet, voitaisiin ottaa esiin, jotta niillä todella autettaisiin reaalitaloutta. Siinä ovat teidän painopistealanne. En saa minkäänlaista tunnetta siitä, että tämä olisi ollenkaan todellinen vastaus kriisiin.
Alussa on joitakin kauniita sanoja, mutta mielestäni ohjelma ei ole muuttunut. Joten minun viestini teille, arvoisa varapuheenjohtaja Wallström – ja toivon, että välitätte sen puheenjohtaja Barrosolle – on, että tämä ei riitä. Ja, tarvitsemme todellista toimintaa niissä asioissa, joilla todella vaikutetaan työpaikkohin nyt ja tulevaisuudessa.
Tietysti toiset ihmiset, jotka voivat auttaa meitä, ovat nuo julkiset investoijat, ihmiset, jotka ylläpitävät ja säilyttävät hankkeita ja rakentamista, kestävää rakentamista, ostavat vihreämpiä ajoneuvoja ja erityisesti investoivat televiestintäverkkojen seuraavaan sukupolveen.
Haluan vain päättää puheenvuoroni tähän olennaiseen asiaan. Ensi viikon neuvostolla – ja olen pahoillani, että ministeri ei enää ole täällä – on tilaisuus laatia yhteinen kanta televiestintäpaketista, jolla muokataan maaperää kyseiselle investoinnille.
Kuulemme, että jotkut komission jäsenet eivät ole innostuneita siitä. No, toivon, että kerrotte heille, että Euroopan talouden tulevaisuudelle on olennaista, että neuvosto hyväksyy tuon paketin ensi perjantaina.
Ieke van den Burg (PSE). − (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin tehdä alustavan havainnon. On totta, kuten monet ihmiset ovat sanoneet, että EU:lla pitäisi olla suurempi asema maailmannäyttämöllä, mutta EU:n pitäisi myös puhua enemmän yhdellä äänellä eikä olla niin sirpaloitunut kuin se nyt on. Suurten jäsenvaltioiden on sopeuduttava ja tunnustettava, että meidän on nyt oltava yhtenäisessä EU:n rintamassa. Loppujen lopuksi, johtava asema rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä, uudelleensääntelyssä, valvonnassa ja parantamisessa ei ole Gordon Brownin tai Nicolas Sarkozyn vaan EU:n toimielinten hengentuote. Meidän EU:ssa on nyt puolustettava sitä, mistä on säädetty.
Rahoitusmarkkinoita koskevan ohjelman lisäksi kaikki huomio on nyt kiinnitettävä kohtaamaamme talouskriisiin. Kaikki hälytyskellot soivat. Myös nyt, vaikka meidän pitäisi toimia kansainvälisesti, meidän EU:ssa pitäisi toimia myös eurooppalaisemmin, Euroopan pelastussuunnitelman nojalla. Sen ei pitäisi olla vain lisää samaa; haluaisimme nähdä todellisen U-käännöksen. Bruegel-tutkimuslaitoksen taloustieteilijät ovat todella menettäneet uskonsa ja vetoavat nyt suuremman kulutuksen puolesta. Varaus pitäisi suunnata ajatuksia herättävään politiikkaan. Mielestäni se, mitä he ehdottavat, tämä yksi prosenttiyksikkö, on aivan liian vähän, emmekä saavuta sitä alentamalla alv:tä yhdellä prosentilla, mikä on heidän ehdotuksensa, koska laskuluvut ovat paljon suurempia. Esimerkiksi Alankomaissa rakennusalalla lasku on 20 prosenttia, joten mielestäni meidän pitäisi soveltaa siinä alhaista alv-kantaa sen varmistamiseksi, että koko Euroopan asuntomarkkinat saavat piristysruiskeen.
Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). − (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän aluepolitiikasta vastaavana koordinaattorina haluan auttaa löytämään ratkaisut hyvin ennakoivalla tavalla. EU:n pitäisi todellakin laatia nyt toimintasuunnitelma. Kannatan puheenjohtaja Barroson kantaa tässä suhteessa.
Investoinneilla rakenne- ja koheesiorahastojen kautta – 60 miljardia euroa vuodessa EU:lta kaksinkertaistettuna 120 miljardiin euroon jäsenvaltioilta – mahdollistettaisiin aktiivisuus, suurempi joustavuus ja vauhdin lisääminen. Tämä koskee erityisiä investointeja sekä Lissabonin strategian avulla tiedon osalta että Göteborgin strategian avulla energian ja ekologian osalta.
Siinä on kyse työpaikoista enemmän kuin koskaan. Siinä on kyse työnsä menettäneiden ihmisten uudelleenkouluttamisesta, jotta he voivat löytää tiensä uudessa taloudessa. Vain tällaisen asenteen ja sellaisten ihmisten avulla, joilla on asianmukainen pätevyys, voimme kriisin jälkeen katsoa jälleen eteenpäin tulevaisuuteen.
Ohjelmaa on tällaisenaan hiottava monilla aloilla. Esimerkiksi kauden 2007−2013 asetukset voisivat olla joustavampia. Varoja voidaan siirtää itse jäsenvaltioiden toimintaohjelmien kesken. Varat, joita ei ole vielä osoitettu – ja ne koskevat sangen suuria rahamääriä – voidaan käyttää nopeammin. Voimme toteuttaa parlamentin hyväksymän kannan käytännössä, eli niiden varojen käyttämisen, joita ei ole vielä osoitettu n+1-, n+2- ja n+3-sääntöjen nojalla nykyisellä kaudella sekä edelliseltä kaudelta mahdollisesti jääneiden varojen käyttämisen.
Pyytäisimme Euroopan komissiota – ja tiedän, että komission jäsen Hübner vastaa asiasta – laatimaan tarkistuspaketin, joka kertoo dynaamisuudestamme yleisölle ennen ensi vuoden vaaleja. Odotamme innokkaasti näitä ehdotuksia ja pyydämme teitä reagoimaan ripeästi. Onnittelut komissiolle tähän asti, mutta tulevaisuudessa on toteutettava enemmän ponnisteluja, ja siihen parlamentti on valmis.
Enrique Barón Crespo (PSE). − (ES) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät kollegat, G20-kokouksessa laadittiin hyvin kunnianhimoinen ohjelma, jonka tarkoituksena on yksinkertaisesti varmistaa, että rahoituksen globalisaatioon sovelletaan sääntöjä. EU:ssa se tarkoittaa kokemuksistamme oppimista ja kapitalismin oppituntien hyödyntämistä, sillä se on etuun perustuva järjestelmä, jossa liian ahne voi ilman sääntöjä päätyä aivan osattomaksi.
Komission puheenjohtaja on ottanut tiettyjä asioita esiin meidän kanssamme, jotta populismiin ei sorruttaisi, mutta joitakin asioita voidaan tehdä. Hullun lehmän tauti opetti meille, että valintamyymälöissä ja teurastamoissa ei voida myytä haitallisia ja pilaantuneita tuotteita ja että sääntöjä on oltava.
Voimme EU:ssa tehdä asioita, jos opimme virheistämme, kuten minun kotimaassani on tapahtunut. Voisimme esimerkiksi päättää, että pankkien, rakennusyhtiöiden ja rahoituslaitosten on varattava varoja myös kriisiaikoja varten tai myös, arvoisa puhemies, että taseen ulkopuoliset toimet ja oikeaksi todistamattomat arvopaperistamisprosessit kielletään. Tämä olisi askel sellaista järkevää hallintoa kohti, jota rahoituslaitosten pitäisi harjoittaa ja jota emme vielä ole saaneet EU:ssa aikaan.
Mielestäni olisi asianmukaista, jos myös komissio toimisi tällä alalla.
Ingeborg Gräßle (PPE-DE). − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, rahoituskriisissä vapautetaan yht’äkkiä suunnattomia rahamääriä, mukaan luettuna talouskriisiin helpottamiseen tarkoitetut määrät. Jos ymmärrän kollegoitani oikein, haluamme myös varmistaa, että tämä raha voi virrata.
Haluaisin kertoa komissiolle tässä varhaisessa vaiheessa, että odotamme sen tekevän työnsä. Se tarkoittaa, että tämän rahan sääntelyä koskeva kysymys pysyy ohjelmassa. Siksi emme voi olla tyytyväisiä työohjelmaan, jonka komissio on esittänyt vuodeksi 2009. Olemme pettyneitä siihen, että tämä työnne näkökulma ei ollut keskipisteenä. Barroson komissio on saanut paljon aikaan tämän kysymyksen osalta, mutta se myös tekee meille selväksi, että se ei pidä aihetta tärkeänä vuonna 2009. Haluisin varoittaa teitä tästä.
Olemme myös pettyneitä siihen, että petostentorjuntavirastoa ei ole varustettu paremmin uudella oikeusperustalla. On vaara, että neuvostossa päädytään umpikujaan, kun 27 jäsenvaltiota ei enää pääse sopimukseen petostentorjunnasta. Meillä on tämän suhteen odotuksia myös komissiolta, odotuksia, joita ei ole, työohjelman lukemisen jälkeen, näytetty täyttäneen.
Olemme myös pettyneitä siihen, että kansallisista lausunnoista ei ollut yksityiskohtaisempaa tietoa. Jos sovellamme menoihin enemmän vapautta, meidän on myös varmistettava, että jäsenvaltioihin sovelletaan asianmukaisia velvoitteita.
En kuitenkaan ymmärrä sitä, että Barroson komissio ei halua kehittää ja näyttää suurinta menestystään: tukien saajien julkistamista. Miksi ette käytä sitä sen julkistamiseen, miten EU:n rahaa käytetään? Miksi ette analysoi, saavutammeko todella poliittiset tavoitteemme, käyttämällä kyseisistä tilastoista saatuja tietoja?
Mielestäni olemme oikeassa, kun meillä on teidän osaltanne suuret odotukset, että meidän pitäisi odottaa enemmän kuin tässä lainsäädäntö- ja työohjelmassa on esitetty. Teidän pitäisi kuitenkin ehdottomasti käyttää kriittistä solidaarisuuttamme ja kysymyksiämme tulevan kehityksen eduksi.
Stavros Lambrinidis (PSE). − (EL) Arvoisa puhemies, kriisin keskellä pääministerien pitäisi suunnitella yhdessä yhteiskunnallisia, ei vain taloudellisia toimiaan. Tietysti pankit piti pelastaa, mutta EU:n pitäisi jo keskittyä pieni- ja keskituloisten ihmisten välittömään pelastamiseen ja työllisyyden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen.
Sosiaalinen valtio ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus eivät voi olla avointen ja valvomattomien markkinoiden tai EU:n talouspolitiikan häntäpäässä, eloonjäämispakkaus, jonka heitämme kaikille niille, jotka sortuvat kriisiaikana. Päinvastoin, he ovat Euroopan talouskasvun ytimessä ja sellaisina heitä pitäisi kohdella.
Toiseksi, meidän on tämän aikaansaamiseksi kiireellisesti muokattava vakaussopimuksen ehtoja; tarvitsemme uuden sosiaalisen Maastrichtin sopimuksen, kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista suojelua koskevan kestävän sopimuksen, joka perustuu tiukkoihin sääntöihin ja ennakkoehtoihin.
Kolmanneksi, EU:n pitäisi olla innovaatioiden ja uusien tekniikoiden etujoukoissa maailmanlaajuisesti investoimalla pääomaa koulutukseen ja vihreän kehityksen tutkimukseen; tämä tietysti tarkoittaa valtavaa lisäystä EU:n talousarviossa. Meidän on viimeinkin edettävä.
Aurinko, tuuli ja vesi ovat tulevaisuuden öljy. Kuka tahansa käyttää niitä ajoissa, luo miljoonia työpaikkoja kansalaisilleen ja vauraan yhteiskunnan. Jos EU jää jälkeen, kuten jotkut ihmiset nyt sanovat, Barack Obaman, jonka valintaa me kaikki ylistämme, johtama Yhdysvallat ottaa johdon ja me häviämme.
Neljänneksi tarvitsemme markkinoiden avoimuutta, valvontaa ja seurantaa koskevia sääntöjä. Nykyisen kriisin aiheuttanut järjestelmä, jossa muutamat yksittäiset henkilöt korjaavat voitot ja yhteiskunta kokonaisuudessaan kantaa tappiot, johtaa uusiin kriiseihin.
Robert Sturdy (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, kun maailma on merkittävimmässä rahoituskriisissä, joka koskaan on siihen iskenyt, Dohan kierros on tähän mennessä epäonnistunut. Se on erittäin tärkeää. Olen juuri puhunut paronitar Ashtonin – tai komission jäsenen Ashtonin, joka hän nyt on – kanssa ja mielestäni hän vie meitä eteenpäin edistyksellisellä ja tulevaisuuteen suuntautuvalla tavalla. Rahoituskriisiä on korostettava ja niin on myös sitä, että EU:n suhteita tärkeimpiin kumppaneihin on syvennettävä, mukaan luettuna uusi Yhdysvaltain hallinto, mutta luultavasti se on vielä tärkeämpää, kun pääjohtaja Pascal Lamy valmistautuu niin sanottuun uudelleenvalintaan – saamme nähdä saako hän paikan, mutta siihen on hyvät mahdollisuudet. Tarvitsemme tässä enemmän toimintaa ja vähemmän puhetta.
Gordon Brown on kehottanut johtajia välttämään esteiden rakentamista kaupalle ja investoinneille talouskriisin aikana. Se on olennaisen tärkeää WTOn neuvotteluille. EU ei saa olla dickensiläinen lähestymistavassaan siihen, miten suhtaudumme kauppaan. Meidän on purettava esteemme. Emme saa ottaa käyttöön kaupan suojavälineitä. Uudistus onnistuu vain vapaan kaupan periaatteiden nojalla. Se sisältää, kuten sanoin, avoimen kaupan ja investoinnit.
Viime viikolla Pascal Lamy tapasi G20-ryhmän käsitelläkseen ehdotusta, joka koskee pian tehtävän sopimuksen mahdollisuutta. Toivomme näkevämme jotakin ennen joulua. Näin komissio näkee sen tällä hetkellä. Onnittelen edellistä komission jäsentä ja nykyistä komission jäsentä heidän lähestymistavastaan. EU on johtanut ensimmäisen kerran kauppaneuvotteluja ja sitä on onniteltava.
Andrzej Jan Szejna (PSE). − (PL) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston ja G20-ryhmän epävirallisessa kokouksessa Washingtonissa pyrittiin vastamaan tärkeimpään nykyiseen haasteeseen: rahoituskriisiin, joka merkitsee epäilemättä uusliberaalien talousteorioiden tappiota. Noissa kokouksissa annetut julkilausumat muistuttavat lähinnä tallin oven sulkemista hevosen pillastumisen jälkeen, ja olin pahoillani, kun kuulin puheenjohtaja Barroson sanovan, että vain kriisi oli muuttanut heidän ajattelutapansa.
He eivät ole onnistuneet käsittelemään polttavia kysymyksiä, kuten sitä, miten pysäyttää taantuma, miten luoda uusia työpaikkoja ja lopuksi, miten torjua ilmastonmuutosta aiheuttamatta tarpeettomia taloudellisia kustannuksia. Euroopan sosialidemokraatit ovat kauan aikaa sitten kehottaneet uudistamaan rahoitusmarkkinat ja koordinoimaan Euroopan unionin hallitusten toimintaa.
Minun mielestäni emme voi keskittyä pelkästään rahoitusmarkkinoihin, joilla rahoituslaitokset ja ahneet johtajat ovat aiheuttaneet nykyisen tilanteen. Meidän on suojeltava kansalaisiamme elintarvikkeiden ja energian hintojen ja vuokrien nousulta, jotta heidän todellinen tulotasonsa voidaan säilyttää ja siten suojella heidän ostovoimaansa: kuluttajien kysyntää, jolla yhdessä investointien ja viennin kanssa on niin huomattava vaikutus Euroopan unionin talouskasvuun. Meidän on myös suojeltava pienten ja keskisuurten yritysten kannattavuutta.
Jos ilmasto- ja energiapaketti säilytetään sen nykyisessä muodossa, erityisesti päästökauppajärjestelmän ja voimaloita ja raskasta teollisuutta koskevien vaatimusten osalta, minun on varoitettava, että se johtaa Puolassa ja muissa uusissa jäsenvaltioissa huomattaviin kustannuksiin ja ennen kaikkea energian hintojen valtavaan nousuun. Ilmastonmuutoksen torjunta on oikeutettu tavoite, mutta sitä ei voida torjua keinoilla, jotka johtavat nopeasti uuteen kriisiin, kun emme ole selvinneet tästäkään.
Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). − (ES) Arvoisa puhemies, kalastuspolitiikkaa koskevien suunnitelmien osalta olemme odottaneet tiettyjä ehdotuksia niin kauan, että nyt tarvitsemme kiinteän ohjelman, jonka avulla voimme määritellä varmemmin ne kysymykset, jotka tulevat käsiteltäväksemme tällä vaalikaudella.
Tätä asiaa koskevista pyynnöistämme huolimatta ja lukuun ottamatta juuri esiteltyä valvontapolitiikan uudistusta emme ole tähän mennessä pystyneet samaan yhtään parempaa ajatusta siitä, mitä on tulossa.
Komission asiakirjassa meille kerrotaan, että yksi painopistealoista on yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevan vihreän kirjan esittely. Todellisuudessa se kuitenkin on vain alku keskustelulle, joka ei lopu ennen vuotta 2012.
Markkinoiden yhteistä järjestelyä koskeva luvattu uudistus on myös mukana tiedonannossa, mutta emme ole taaskaan varmoja siitä, että se toteutuu vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla.
Haluan huomauttaa, että on monia kysymyksiä, joiden pitäisi olla lainsäädäntöohjelmassa joko kansainvälisten sitoumusten, kuten kalastussopimusten, takia tai monenvälisten sitoumusten, kuten velvoitteen saattaa alueelliset kalastusjärjestöt osaksi yhteisön lainsäädäntöä, takia.
On myös muita kysymyksiä, kuten EU:n vesiviljelyn tulevaisuus tai poisheitettyjä saaliita koskeva ehdotus, joka ilmestyy ja katoaa kuin aave komission työohjelmista, joiden pitäisi meidän mielestämme olla myös ensisijaisia kysymyksiä, ottaen huomioon merkityksen, joka niille annetaan sekä alalla että tässä parlamentissa.
Toivomme siksi, arvoisa varapuheenjohtaja, että tarkistettu työohjelma vuodeksi 2009 esitetään mahdollisimman pian ja että siinä otetaan huomioon Euroopan parlamentin toistuvat pyynnöt.
Harald Ettl (PSE). − (DE) Arvoisa puhemies, ne, jotka ovat taloudellisesti heikoimmassa asemassa, kärsivät aina eniten taloudellisessa kriisissä. Käsittämättömät rahoituspalvelutuotteet, joiden laatua luokituslaitokset eivät enää arvioineet, avoimuuden puute ja virheellinen käsitys, että markkinat sääntelevät itseään, vain edistivät kasinomentaliteettia. Valitettavasti myös komissio kieltäytyi jyrkästi harkitsemasta rahoitusmarkkinoiden lainsäädännöllisiä sääntelytoimenpiteitä ja osoitti olevansa täysin immuuni Euroopan parlamentin neuvoille.
Nyt meidän on kuitenkin jätettävä kaikki tuo taaksemme ja omaksuttava siitä poliittiset opetukset. Työntekijöiden, jotka ovat nyt menettämässä työnsä ja joiden on pitänyt hyväksyä huomattavat leikkaukset eläkkeisiinsä heidän eläkerahastojaan koskevien suuririskisten sijoitusten takia, on nyt vastattava kustannuksista monella tavalla. Painopistealoja ovat nyt, tilanteen analysoinnin jälkeen ja sen perusteella, hätäsuunnitelman käyttöönotto, paremmat valvontamekanismit ja vahinkojen rajoittaminen sekä nousevien talouksien ja kehitysmaiden lainansaannin varmistaminen, jotta ne voivat luoda jälleen kestävää kasvua. Yhtä tärkeää on se, että niiden, jotka periaatteen takia suhtautuvat epäillen suurempaan EU:n talousarvioon, on nyt ymmärrettävä, että meidän on laadittava voimakkaampi väline varautumistoimenpiteenä, jotta kriisejä voidaan käsitellä tehokkaammin.
Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin vain käyttää pienen ja keskisuuren puheenvuoron lempiaiheestani pk-yrityksistä. Olin iloinen, että komission puheenjohtaja Barroso viittasi niin monesti pk-yrityksiin avauspuheenvuorossaan. Mutta minulla on huoli, se on huoli siitä, että hän sanoo sanoja – kuten puhuttaessa on tehtävä – mutta emme ole vielä vielä nähneet riittävästi toimintaa – huomio, jonka Malcolm Harbour esitti aiemmin tänään.
Huomautan, että vuoden 2009 lainsäädäntö- ja työohjelmanne 3 osaston hyvin tärkeässä luvussa nimeltä "Sääntelyn parantaminen – lupausten lunastaminen ja sääntelykulttuurin muutos" on tärkeä huomio, että "sääntely-ympäristön yksinkertaistaminen ja parantaminen niin, että hallinnollinen rasite ei siitä tarpeettomasti lisäänny, onkin yksi tärkeimpiä tavoitteita komission lainsäädäntöohjelmassa".
Kaikella kunnioituksella, arvoisat komission jäsenet – ja puhun komission suurena kannattajana ja tukijana tässä suhteessa – en vielä ole nähnyt tästä todisteita tässä lainsäädäntöohjelmassa. Puhetta siitä on paljon: kyllä, me teemme sen, me vähennämme sitä 25 prosentilla – mutta missä on pihvi? Missä on vähennys? Emme ole vielä nähneet sitä.
Joten, takaisin otsikkoon "Sääntelyn parantaminen – lupausten lunastaminen", jos tässä lainsäädäntöohjelmassa on yksi sana, jonka muistatte, arvoisat komission jäsenet, se on toivottavasti "lunastaminen".
Viimeinen ajatukseni on se, että tunnustan kyllä, että kulttuurin muuttaminen vie aikaa ja että, PPE-DE-ryhmän työllisyydestä ja sosiaaliasioista vastaavana koordinaattorina, ymmärrän kyllä, että valiokunta, jonka jäsenenä minulla on suuri onni olla, ei ole aina paras liittolainen paremman ja yksinkertaisemman sääntelyn edistämisessä. Mutta minun on kärsittävä tässä valiokunnassa, ja kehotukseni on, että jonkun teistä pitäisi tulla ja kärsiä myös – vaikka vain lyhyesti – koska saatamme olla osa ongelmaa. Mutta jos voisimme jotenkin luoda uuden ehdon, jonka mukaan, ihanteellisessa tapauksessa, komission puheenjohtaja tulisi ja puhuisi valiokunnassamme, ehkä se auttaisi saamaan valiokuntamme auttamaan työssänne, ja meistä voisi siten tulla osa ratkaisua.
Erika Mann (PSE). − (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin käsitellä kysymystä, jota tähän mennessä ei ole käsitelty kovin useasti, nimittäin valtion tehtävää. Voimme nähdä, että integroituminen maailmantalouteen tarkoittaa myös, että meidän on opittava koko ajan enemmän, että valtion pitää integroitua kansainvälisesti ja maailmanlaajuisesti, jotta se voi edes puolustaa ja harjoittaa tarvittavaa valvontaa.
Mielestäni Euroopan unionilla on loistava mahdollisuus täyttää tämä tehtävä. Voimme nähdä, että siihen luotetaan koko ajan enemmän. Meidän pitäisi tehdä kaikkemme, jotta voimme osoittaa, että tämä luottamus on oikeutettua. Siihen kuuluu se, että Euroopan unioni tarkistaa lainsäädäntönsä aina uudelleen. Näen, että komission jäsen McCreevy istuu täällä. Neuvoisin häntä kiireesti ottamaan Volkswagen-lakiin toisenlaisen lähestymistavan kuin hän on suunnitellut. Se olisi merkittävä viesti siitä, että hän on ymmärtänyt ajan merkit.
Haluaisin myös ilmaista tukeni Ingeborg Gräßlelle. Hän on täysin oikeassa siinä, että meidän on oltava paljon tiukempia valvontatoimenpiteiden osalta, ja toivon, että Euroopan unioni ymmärtäisi myös, miten sen pitäisi järjestäytyä kansainvälisellä tasolla. Miksi emme puhuttele Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa yhdellä äänellä? Se toimii loistavasti Maailman kauppajärjestön kanssa, mutta emme ole vielä oppineet tekemään sitä toisella alalla. Toivon myös, että te kaikki annatte tukenne sille, että G20-kokouksesta tehdään järjestö, joka jatkaa toimintaansa pitkään.
Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, rahoituskriisistä on mielestäni sanottu paljon, mutta on hyvin tärkeää mainita yksi näkökohta. Olemme tällä hetkellä parlamentissa liian itsekriittisiä ja myös liian itsekriittisiä EU:n toimielinten suhteen.
Älkäämme unohtako, että rahoituspalveluja koskevasta lainsäädännöstämme tehtiin hyvin radikaali tarkistus kahdeksan viime vuoden aikana. Meillä on asianmukaiset lait. Meillä on asianmukaiset asetukset, ja valvontajärjestelmää on myös parannettu. Emme tietysti voineet välttää kriisiä, mutta me emme ole tämän kriisin synnyinpaikka: se syntyi Yhdysvalloissa. Se syntyi Yhdysvalloissa, koska siellä ei ole sääntelyä, koska siellä ei ole valvontaa ja koska siellä ei ole asianmukaista täytäntöönpanoa.
Meidän pitäisi välttä ylireagointia EU:ssa. Tämä ei ole oikea aika luovuttaa, koska vaikutustenarvioinnit ovat parempia ja sääntelyohjelma on parempi, kuten Philip Bushill-Matthews juuri sanoi. Tämä on täydellinen aika laatia hyvin kohdennettuja, hyvin valmisteltuja ehdotuksia ja saada ne läpi. Epäasianmukaisella reagoinnillamme voi olla vakavia seurauksia. Se voi jopa johtaa siihen, että meitä kohtaa vakavampi kriisi. Jos esimerkiksi hyväksymme lainsäädännön, jolla rahoitusmarkkinoiden elpymistä vaikeutetaan, se ei ole Euroopan kansalaisten etujen mukaista.
Nyt pitäisi toimia harkitsevasti ja pitäisi yrittää välttää epäasianmukaista, väärin kohdennettua ja väärin valmisteltua lainsäädäntöä ja liiallista itsekriittisyyttä. Komissiota pitäisi kiittää siitä, että se on saanut aikaan tämän merkittävän muutoksen EU:n lainsäädännössä ja valvontajärjestelmässä.
Gunnar Hökmark (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, olemme keskellä syvää rahoituskriisiä, joka on ainoalaatuinen monesta näkökulmasta. Se on ainoalaatuinen, koska se ensimmäinen kohtaamamme maailmanlaajuinen rahoituskriisi ja koska myös maailmantalous on taantumassa.
Mutta voisi olla hyväksi saada jonkinlaista näkökulmaa tapahtumiin ja kehitysvaiheisiin, joita olemme käymässä läpi, koska meillä on jo ollut 25 vuoden ajan ennakoimaton ja ainoalaatuinen maailmanlaajuinen talouskasvu, joka on mahdollistanut sen, että yli kaksi miljardia ihmistä on päässyt köyhyydestä.
Minun on sanottava, että olen kuullut tästä tänä iltana vain hyvin vähän siitä salin osasta, jossa sanotaan, että avoin talous on epäonnistunut. Onko se epäonnistumista, että kaksi miljardia ihmistä on päässyt köyhyydestä? Tietenkään ei. Mutta maailmantaloudessa todella on tällä hetkellä uusi rakenne, ja se, että Washingtonin kokous oli G20-kokous eikä G7-kokous, on osoitus uudesta todellisuudesta, jossa elämme. Mielestäni se on hyvä, koska koko transatlanttisen talouden valtaa ei enää ole olemassa. Yleisesti se on hyvä asia, koska se tarkoittaa, että maailman muut osat ovat voineet kehittää vaurautta.
Se on tänä aikana luonut epätasapainoa: valtavat ylijäämät Kiina kaltaisissa maissa ja valtavat alijäämät Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa, mihin liittyy ainoalaatuinen ja keinotekoisen alhainen korkokanta Yhdysvaltojen taloudessa, joka on lisännyt luoton määrää enemmän kuin koskaan.
On mielenkiintoista huomata, että meillä on ollut tässä parlamentissa sama keskustelu siltä puolelta tulevien kollegoiden kanssa, jossa vaaditaan korkojen alentamista edelleen. Jos olisimme tehneet niin, että EU:n ongelmat olisivat olleet vielä suurempia kuin nyt.
Nyt meidän on varmistettava, että voimme järjestää uudelleen maailmantalouden ja elvyttää sen, ja mielestäni Euroopan unionilla on siinä merkittävä ja olennainen tehtävä. Meidän on varmistettava, että teemme sen, mitä Washingtonin kokouksessa sanottiin; turvaamme vapaakaupan ja avoimet markkinat ja sanomme "ei" protektionismille, koska se haittaisi elpymistä enemmän kuin mikään muu. Meidän on varmistettava, että maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden sääntelypuitteissa pysytään ajan tasalla siitä, mitä maailmantalouden todellisuus tällä hetkellä on. Se on meidän tehtävämme, ja meidän on otettava siinä johto ja edistettävä vaurautta vielä enemmän.
John Purvis (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, on olemassa vakava vaara, että rynnätään liialliseen harhaanjohdettuun sääntelyyn ja tahattomiin seurauksiin. Esimerkkinä on uuden pääomavaatimuksista annetun direktiivin ehdotus arvopaperistamistuloja koskevasta viiden prosentin pidättämisestä. Sillä vain estetään luoton muodostamista. Arvopaperistamismahdollisuuksien puute on pääasiallinen syy luoton tähänastiseen häviämiseen. Pankkien on lainattava, mutta ei, tällä harhaanjohdetulla periaatteella, josta ei ole vaikutustenarviontia, estetään arvopaperistamisen ja luotonannnon uudelleenaloittaminen, joka olisi niin kipeästi tarpeen liikeyrityksillemme ja teollisuudellemme. Kysykää autoteollisuudelta, miten se aikoo kukoistaa, jos arvopaperistaminen estetään.
Tämä on vain yksi esimerkki. Jos estämme todellisen ja oikeudenmukaisen kirjanpidon, jos jatkamme vipurahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen ja innovaattoreiden, riskinottajien ja jopa pankkiirien tappamisen tiellä, kuten Martin Schulz ja sosialidemokraatit vaativat, viivytämme vain elvytystä ja tapamme sen kokonaan.
Proinsias De Rossa (PSE). − (EN) Arvoisa puhemies, monet puhujat täällä – muun muassa kollegani Brian Crowley Irlannista – ovat syyttäneet pankkiireja siitä, että he ovat toimineet kuten pankkiirit, maksimoineet lyhyen aikavälin tuotot lainsäädännön rajoissa. Kriisin annettiin kehittyä, koska hallitukset hylkäsivät kaikkialla velvollisuutensa valvoa riittävästi taloutta, myös pankkeja. Monet noista valtaa pitävistä ovat jättäneet historian huomiotta ja hyväksyneet aatteellisen hölynpölyn, jota olemme juuri kuulleet kolmelta viimeiseltä puhujalta, joiden mukaan markkinat ovat itseään tasapainottava luonnollinen ilmiö ja että hallituksella ei ole mitään tehtävää siihen puuttumisessa.
Tosiasia on, että Adam Smithin näkymätön käsi on taskuvaras. Taskut, joista varastetaan, ovat työpaikkansa menettämässä olevien työssäkäyvien ihmisten taskuja, kotinsa menettämässä olevien perheiden taskuja ja niiden taskuja, jotka jo ovat köyhiä ja jotka ovat menettämässä säästönsä ja eläkkeensä. Pankkiirit tai oikeiston poliitikot eivät ole niitä, jotka menettävät. Tämä tapahtuu uudelleen, ellemme määrittele selkeästi uusia taloudellisia puitteita, joiden nojalla voimme varmistaa, että pankit ja teollisuus palvelevat yhteiskuntaa ja että hallitukset hallitsevat yleisen edun mukaisesti.
Olle Schmidt (ALDE). − (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni Adam Smith on menestynyt hyvin, erityisesti Irlannissa! Uskon, että olemme tietoisia seurauksista siellä.
(SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, mielestäni on tärkeää, että G20huippukokouksen myötä EU ja maailma ovat ryhtyneet toimiin ja että ne ovat sanoneet haluavansa jatkaa yhdessä toimimista. Se on jotakin uutta maailmanpolitiikassa. Eurooppalainen ja maailmanlaajuinen valvontajärjestelmä on myös merkittävä askel. Varmistakaamme sitten, että laadimme joustavat säännöt tulevaisuutta varten eikä eilisen ongelmien ratkaisemiseksi.
Haluaisin kaikkein nöyrimmin antaa kolme varoitusta: varoituksen ylisääntelystä, joka voisi hidastaa maailmantaloutta vielä enemmän, varoituksen liian suurista valtiontukipaketeista kriisissä olevien alojen pelastamiseksi – meillä on kotona Ruotsissa muutamia esimerkkejä, kuten komission jäsen oikein hyvin tietää – ja varoituksen protektionismista ja rajojen sulkemisesta. Emme saa joutua samanlaiseen kriisiin kuin 1930-luvulla.
Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). − (FR) Arvoisa puhemies, puhun komissiolle, koska neuvoston edustaja ei ole enää täällä. Uskon todella, että puheenjohtaja Barroson ehdotuksilla ei ratkaista nykyistä kriisiä, koska hän on unohtanut yhden tekijän, nimittäin kriisin syyt. Niitä ovat tuotantoon suuntautunut järjestelmämme ja kehitystä koskeva näkemyksemme, jolla tuhotaan ja hyväksikäytetään maapalloa ja sen ihmisiä.
Kriisi ei ole ohi, mielestäni meidän on tiedostettava se. Luulen todellakin, että se on vasta alussa, yhteiskuntamme horjuu, ja lisää on tulossa. Minun näkemykseni mukaan, kun tämän maailman johtajat globalisoituneessa taloudessa eivät pysty tunnustamaan, että suuntaa on muutettava, kansalaisemme eivät puolestaan pysty ymmärtämään, miten voidaan löytää miljardeja euroja pankkien takuiden maksamiseksi tänään ja moottoriteollisuuden huomenna, kun kotirouvien ostoskorien sisältö vähenee tasaisesti.
Ehdotatte taloutta elvyttäviä toimenpiteitä, mutta jos se on sama, mitä näiden vuosien aikana on yritetty ja mikä on johtanut sekasortoon, olette väärällä tiellä. Mielestäni meidän on pienennettävä ekologista jalanjälkeämme. Juuri siitä on kysymys. Miten aiotte ratkaista sen?
(Puhemies keskeytti puhujan)
Mairead McGuinness (PPE-DE). − (EN) Arvoisa puhemies, puhumme joskus suurista näkemyksistä ja suurista suunnitelmista ja kunnianhimosta. Minua koskettivat äskettäin Kanadan valtiovarainnministerin sanat, kun hän puhui tylsänä, mielenkiinnottomana ja varovaisena olemisesta. Ehdotan, että ehkäpä meidän pitäisi tarkastella huolellisesti sitä, mitä meillä on sanottavana, koska hän sanoi, että hyvä sääntely alkaa kotoa, ja ennen kuin alamme tarkastella maailmaa, meidän pitäisi tarkastella itseämme – vaikka olen taipuvainen olemaan sitä mieltä, että liiallinen sääntely on yhtä paha kuin ei sääntelyä ollenkaan. Siksi meidän on oltava tasapainoisia tämän osalta.
Mutta mitä tahansa teemme, nyt liikeyrityksissä, maatiloilla ja kotitalouksissa on ihmisiä, jotka eivät voi saada pieniä määriä lainaa jatkaakseen. Olin äskettäin maatilalla Irlannissa, ja he eivät voineet maksaa 25 000 euron tilinylitystään. Tämä on todella vakava ongelma, ja meidän on käsiteltävä sitä.
Työohjelmasta haluan sanoa, että meillä on talousarvion tarkistus, terveystarkastuksen täytäntöönpano ja kalatalousalan tarkistus. Vuodesta tulee kiireinen, ja toivotan teille onnea.
Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitos kaikille näistä mielenkiintoisista puheenvuoroista. Ehkä tämä on jälleen uusi mahdoton tehtävä yrittää koota tyydyttävästi kaikkien jäsenten erilaiset näkemykset lainsäädäntö- ja työohjelmasta ja vastata niihin. Ne vaihtelevat muuntogeenisistä organismeista, kuten kuulimme, kalastusalan kautta WTO:hon ja koko rahoituskriisiin. Joten minulla ei saata olla aikaa tai mahdollisuutta vastata täysin tyydyttävästi kaikkiin yksityiskohtaisiin kysymyksiinne.
Haluaisin ennen kaikkea sanoa, että sen jälkeen, kun jouduimme kriisiin, ei ole ollut mitään "tavanomaista toimintaa". Vierelläni näette kollegani, joka on myös vastuussa vastauksen suuresta osasta, sekä komission jäsenen McCreevyn takanamme, ja he tietävät paremmin kuin kukaan muu, että olemme tehneet tämän osalta työtä ensimmäisestä hetkestä alkaen. Haluaisin myös sanoa, että komissio on reagoinut rahoituskriisiin epätavallisen nopeasti. Muistan, että aiemmin onnittelimme itseämme siitä, että reagoimme kolmen kuukauden sisällä yhteen öljyvuodoista, joita meillä oli, ja ajattelimme, että se oli jonkinlainen ennätys, mutta tällä kerralla me itse asiassa onnistuimme saamaan 24 tunnissa ehdotukset käsiteltäviksi ja tärkeitä ehdotuksia hyväksytyksi. Joten mielestäni tässä ei ole ollut mitään tavanomaista toimintaa, eikä tästä lähtienkään ole mitään tavanomaista toimintaa. Meidän on jatkettava vastaamista taantumaan, jonka alun olemme jo nähneet. Se on siis ehdottoman selvää.
Katson myös, että kaikissa puheenvuoroissanne on näkynyt, että tasapaino on saatava kohdalleen. Tasapainon saaminen kohdalleen ympäristöä koskevien huolien sekä sosiaalisten kysymysten osalta – ne on kaikki katettava. Mutta miksi te katsotte, että se, mitä näette strategisissa aloitteissa, kuten Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa vuoden 2010 jälkeen koskevassa kertomuksesa, Euroopan elvytyspuitteissa ja rahoitusmarkkinoissa tulevan paketin valvonnan osalta, ei sisällä sosiaalisia kysymyksiä tai kata kaikkia kestävyyskriteereitä? Tuon tasapainon pitää tietysti näkyä siinä, ja sen osalta teemme myös työtä, kun täydennämme sitä hyvin yksityiskohtaisilla ehdotuksilla, joita tästä lähtien tulee säännöllisesti. Joten tuo tasapaino, sekä oikean tasapainon saavuttaminen sääntelyn ja markkinoiden toiminnan sallimisen välillä ovat meille olennaisia, ja olemme niistä täysin tietoisia.
Mielestäni tämä vaikuttaa myös uskottavuuteemme, koska vain silloin, kun myös toteutamme nämä strategiset aloitteet, asiat, jotka olemme luetteloineet strategisiksi ja ensisijaisiksi painopistealoiksi, sekä hyvin konkreettiset seuranta- ja täytäntöönpanotoimenpiteet, voimme saada uskottavuutta ja voimme myös jatkaa toimimista johtavassa asemassa G20-ryhmässä tai IMF:n puitteissa tai vaikuttaa muuhun maailmaan myös energian ja ilmaston osalta; saamme tämän uskottavuuden lunastamalla sen, mitä olemme tässä työohjelmassa luvanneet.
Arvostamme hyvin paljon vuoropuhelua, jota olemme jo pitkän aikaa käyneet parlamentin eri valiokuntien kanssa ja kaikenlaista yleistä poliittista keskustelua, jossa olemme olleet mukana, ja haluan kiittää siitä hyvin paljon. Uskon, että se auttaa meitä lunastamaan lupauksemme. Se myös auttaa meitä lisäämään oikeat yksityiskohdat ehdotusten luetteloon.
Mutta, kuten tiedätte ja kuten käy selväksi myös työohjelmastamme, tämä on hyvin erityistä aikaa, koska se on eräänlainen siirtymäaika, uuden parlamentin ja uuden komission takia ja Euroopan parlamentin ensi keväänä järjestettävien vaalien takia, olette myös pyytäneet meitä olemaan lunastamatta lupauksiamme, koska ette voi enää vastaanottaa niitä ja tehdä niillä jotakin merkityksellistä.
Minun on mainittava vielä yksi asia, ja se on pk-yritykset, koska monet teistä ovat maininneet pienet ja keskisuuret yritykset. Ne ovat tietenkin ehdoton avain kaikkeen menestykseen rahoituskriisiä käsitellessä, joten annamme, olemme jo antaneet, pk-yrityksiä tukevan aloitteen ja tietysti aloitetta seurataan ja se pannaan täytäntöön.
Sama koskee esittämäämme sosiaalipakettia. Nyt kyseessä ovat täytäntöönpanotoimenpiteet. Joten jos ette löydä tästä erityisestä ehdotuksesta kaikkia ehdotuksia kaikilla aloilla, se ei tarkoita, että olemme lopettaneet työskentelyn sen osalta tai että emme esittäisi myöhemmin yksityiskohtaisia ehdotuksia, mutta tasapaino on ehdottoman olennaista.
Ja kun puhumme yhdellä äänellä, on avuksi, jos meillä myös on yksi viesti tai koordinoitu viesti kaikesta, mitä teemme, ja uskon, että se on edelleen olennaista meille kaikille.
Haluaisin lopuksi sanoa, että tässä lainsäädäntö- ja työohjelmassa näette, että olemme ensimmäistä kertaa määritelleet viestinnän painopistealat, ja koska se kuuluu minun salkkuuni, haluan korostaa sitä ja muistuttaa teitä kaikkia siitä, että ehdotimme neljää yhteistä viestinnän painopistettä ensi vuodelle: tietysti Euroopan parlamentin vaalit, energia ja ilmastonmuutos, Berliinin muurin murtumisen 20-vuotispäivä ja kasvu, työllisyys ja solidaarisuus, mikä tarkoittaa, että paketilla katetaan myös rahoituskriisi.
Teemme jo yhteistyötä valmistellaksemme näitä painopisteitä koskevaa työtä, ja voin vakuuttaa teille, että osallistumme työhön, jota parlamentti tekee vaaleihin valmistautumisessa; huomenna keskustelen puhemiehistönne työryhmän kanssa viestinnästä nähdäkseni, miten voimme auttaa ja tukea Euroopan parlamentin vaaleista tiedottamista koskevia parlamentin työsuunnitelmia.
Se on siis meille hyvin tärkeä työ. Jos haluamme säilyttää uskottavuuden ja oikeutuksen, meidän on saatava äänestäjät liikkeelle, jotta voidaan varmistaa, että he antavat äänensä ensi vuoden kesäkuussa. Uskon, että hyvän politiikan ja hyvän viestinnän yhdistelmällä pystymme todella kohtaamaan tämän edessämme olevan vaikean vuoden ainakin jonkinlaisella luottamuksella, ja jos teemme yhteistyötä, luottamus on vielä suurenmpi.
Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.
Äänestys komission lainsäädäntö- ja työohjelmaa vuodeksi 2009 koskevista päätöslauselmaesityksistä toimitetaan joulukuun istunnossa Strasbourgissa.
Kirjalliset lausumat (142 artikla)
Adam Bielan (UEN), kirjallinen. − (PL) Äskettäinen Washingtonin huippukokous oli itse asiassa alku prosessille, johon kansallisten johtajien on sitouduttava voidakseen vähentää maailmanlaajuisen rahoituskriisin vaikutukset mahdollisimman pieniksi.
Globalisaation aikakaudella, kun yksittäisten maiden taloudet ovat liittyneet tiiviisti toisiinsa, kriisin lopettamiseen tähtäävän kansainvälisen yhteistyön on oltava painopisteala. Se, mitä minulla on mielessä, ei ole vain yhteinen EU:n kanta monista asioista, vaan myös erityinen yhteinen toiminta ja käytännön toiminta, joilla pyritään lieventämään rahoituskriisin vaikutuksia.
Asiantuntijat sanovat, että Puolan talous on yksi harvoista, joka pystyy kestämään mahdollisen talouden taantuman, vaikka kukaan ei voikaan ennustaa laajuutta, johon kriisi voi maailmanlaajuisesti yltää.
Meidän on jo nyt valmistauduttava ottamaan käyttöön asianmukaisia kriisinehkäisytoimia, missä eri jäsenvaltioiden hallituksilla on keskeinen asema. Niiden pitäisi tarvittaessa tarjota pääomatukea rahoituslaitoksille, joita uhkaa konkurssi.
Haluaisin jälleen kerran korostaa merkittävää asemaa, joka valtiolla on maailmanlaajuisen kriisin estämisessä paikallisilla rahoitusmarkkinoilla toteutettavien toimien myötä.
Daniel Dăianu (ALDE), kirjallinen. − (EN) Tämä on tavallaan ongelman ratkaisuin tärkein osa, koska jos emme pysty saamaan aikaan todella yhteistä kantaa EU:ssa, rahoitusmarkkinoita koskevien tehokkaiden maailmanlaajuisten sääntöjen aikaansaamisesta tulee vain toiveajattelua. Järkevät ihmiset sanoisivat, että sekä sääntelyn että valvonnan valtava epäonnistuminen ja hyvin yksinkertaistetussa taloudellisessa ajattelussa paljastuneet puutteet antavat selkeän vastauksen siitä, mitä on tehtävä.
Jotkut kuitenkin väittävät, että oikeudellisesti sitomattoman sääntelyn pitäisi olla uuden järjestelmän keskeinen tekijä. Minun mielestäni he ovat väärässä – ajattelevatpa he niin aidosti tai toimivatpa he nurkkakuntaisten etujen perusteella. Maailma on muuttunut dramaattisesti muutaman viime vuosikymmenen aikana. Harhaanjohtavan opin (eli vapaat markkinat ilman sääntelyä) taantuminen on nähtävä yhteydessä moninapaisen taloudellisen maailman kehittymiseen yritettäessä muodostaa uusi kansainvälinen rahoitusjärjestelmä.
Avoimen maailmantaloutta koskevan järjestelmän kohtalo todennäköisesti haittaa viimeksi mainittua. Toivon, että Yhdysvaltain uusi hallinto on tässä suhteessa helposti lähestyttävä, mutta täällä kotona Euroopassa meidän on oltava tämän ajan merkityksen tasalla. Oma kinastelumme ja kyvyttömyytemme kompromisseihin eivät ole tässä suhteessa hyviä enteitä.
Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. − (HU) Ensimmäinen tehtävämme on luottamuksen palauttaminen rahoitusmarkkinoihin, jotta kriisin syveneminen edelleen voidaan ehkäistä. Politiikalla on tästä näkökulmasta valtava vastuu.
Tarvitsemme nopeita ja luottamusta rakentavia makrotason ratkaisuja, mutta meidän on myös estettävä vastaavaa rahoituskriisiä tapahtumasta uudelleen.
Kaikki tämä ei ole vain pieni este sokealle kapitalismille, kuten olemme viime aikoina kuulleet sanottavan, vaan pikemminkin loistava tilaisuus saada aikaan huomattavasti tehokkaampi sekä legitiimimpi rahoituksen ja valvonnan sääntely.
Ainakin nyt voimme inhimillistää kapitalismin!
Meidän on myös oltava tarkkaavaisia sen osalta, että kriisi ei uhkaa vain pankkeja ja suuryrityksiä, vaan aiheuttaa myös päivittäisiä ongelmia kansalaisille.
Tarvitsemme kriisin käsittelemiseksi kestävää ratkaisua, ja jos se tarkoittaa, että meidän on muokattava maailma uudelleen, sitten meidän on tehtävä siitä oikeudenmukaisempi, inhimillisempi ja järkevämpi.
Euroopassa on alueita, joissa elämä tuntui tätä ennenkin toivottomalta. Talouden korjaamisen lisäksi meidän on keskityttävä konkreettisiin ratkaisuihin heikoimmassa asemassa olevia varten, toisin sanoen niitä, jotka kärsivät nyt ja kärsivät jatkossakin eniten kriisin vaikutuksista ja joiden taloudelliset ja sosiaaliset vaikeudet ovat suurimpia.
Jos emme tee sitä, tavalliset ihmiset selviävät kriisistä ja pääsevät taas jaloilleen, mutta kurjuus ympäröi meitä kauan.
Mieczysław Edmund Janowski (UEN), kirjallinen. − (PL) Rahoituskriisi on nielaissut koko maailman. Minun mielestäni tämä on talouskriisi, vaikka rahoitus, jolla tavallisesti rasvataan talouden pyöriä, on todellakin myrskyn keskipisteessä. René Thomin katastrofiteoria on näyttänyt osoittautuvan oikeaksi. Samalla on pantava merkille sen moraaliset näkökulmat, ja monet taloustieteilijiät ovat huomauttaneet siitä.
Haluaisin tässä yhteydessä lainata Ettore Gotti Tedeschia: Onko logiikan ja etiikan mukaista luoda harhakuva pelkästään yksityiseen kulutukseen perustuvasta kehityksestä, onko logiikan ja etiikan mukaista, että kulutuksen kasvu sisällyttää yhteiskunnallisten kustannusten (eläkkeet ja terveydenhuoltopalvelut) kasvun, mikä johtaa verojen kasvuun, onko logiikan ja etiikan mukaista muuttaa säästäjien yhteiskunta velan vaivaamien kuluttajien yhteiskunnaksi ja onko logiikan ja etiikan mukaista pakottaa globalisoitunut ihminen etsimään työtä kaukaa kotoa?
Tämän eettisen ulottuvuuden puuttumisen kustannukset ovat korkeat, koska maksamme veroparatiiseja itselleen perustaneiden yksittäisten henkilöiden ahneudesta ja heidän muiden ihmisten rahoilla ottamistaan riskeistä. Veronmaksajan, sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, on maksettava tästä ahneudesta ja epärehellisyydestä. Olemme köyhtymässä. Pankeista on tulossa merkityksettömämpiä taloudessa, joka tuottaa vähemmän, tarvitsee vähemmän työntekijöitä, ja siten dominovaikutus on valmis.
Tämän päivän markkinoilla tarvitaan varmuutta ja sääntöjen noudattamista. Tarvitsemme toimenpiteitä, joilla suojataan kaikkein köyhimipiä ja samalla suojellaan varojamme, jotta niitä ei vaihdeta käytännössä olemattomaan. Tarvitaan vähintään monia vuosia, jotta tämä hätäkäsittely toimii.
Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Yksi komission lainsäädäntö- ja työohjelman erityisen myönteisistä piirteistä ovat talouskriisin torjumiseksi Euroopassa suunnitellut toimenpiteet. Ensi vuonna EU:n politiikassa on pystyttävä määrittelemään EU:n pitkän aikavälin tulevaisuudennäkymät ja suuren yleisön kanssa yhteistyössä rajoittamaan haitallisia vaikutuksia, joita rahoitusmarkkinoiden kriisillä on koko Euroopan talouteen.
Tällaisen kriisin vaikutukset tuntuvat usein reaalitaloudessa myöhemmin. Yksittäisten valtioiden toteuttamien toimenpiteiden lisäksi EU:n on otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla kielteiset vaikutukset pidetään mahdollisimman pieninä.
Vuosi 2009 on ratkaiseva ilmastonmuutoksen torjunnassa.
EU:lla on ensi vuonna tilaisuus nousta esiin vahvana kansainvälisenä kumppanina ympäristönsuojelua koskevissa asioissa. EU:n neuvottelukannan muodostaminen Kööpenhaminassa järjestettävää Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssia varten ei ole ensisijainen painopisteala ympäristökysymysten osalta, kyseessä ovat myös siihen liittyvät muiden politiikanalojen asiat. Euroopan unioni voi todistaa olevansa edelläkävijä sekä Euroopan mantereen osalta että maailmanlaajuisen ilmastonsuojelun osalta.
Ensi vuonna meidän on kuitenkin varmistettava, että käynnissä olevaa työtä ei unohdeta merkittävien tulevien aloitteiden takia.
Vaikka yhteisen maatalouspolitiikaan tilaa on tarkastettu tänä vuonna, maatalousalan etujen on oltava edelleen ensisijaisia EU:n politiikassa.
Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. − (EL) Luottokriisi, tämä kapitalistisen järjestelmän syvä kriisi, on työntekijöiden nykyinen vitsaus, joka pahentaa työttömyysongelmia, heikentää sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmiä ja vähentää edelleen työväenluokan perheiden tuloja ja elintasoa.
Pääoma ja sen poliittiset edustajat asettavat luottokriisin taakan työntekijöiden hartioille ja pyrkivät kaikenkattavaan hyökkäykseen työntekijöiden oikeuksia vastaan turvatakseen kannattavuutensa.
Neuvosto ja komissio lausunnoissaan ja Euroopan parlamentti ovat hyväksymässä pääoman kannat ja jatkavat sinnikkäästi samaa katastrofaalista talous- ja rahapolitiikkaa kehottamalla tekemään nopeampia kapitalistisia rakenneuudistuksia ja uudistuksia työntekijöiden kustannuksella. Ne tukevat talous- ja rahaliittoa, Maastrichtin sopimusta ja neljää vapautta, vakaussopimusta ja sosiaalisten menojen vähentämistä rahoituskurin puitteissa. Ne kehottavat, että EU valvoisi jäsenvaltioita tiukemmin, ja ne pitävät myönteisenä sen yhteiskunnallisesti valvomatonta asemaa ja vahvistavat sitä tukeakseen pääomaa tehokkaammin. Ne kehottavat soveltamaan nopeammin ja uskollisemmin työvoiman vastaista Lissabonin sopimusta ja EU:n talouspolitiikan yleistä suuntausta.
Itse työntekijöiden ja työväenluokan kokemus johtaa ne raakalaismaisen politiikan kumoamiseen ja vastaiskuun.