Puheenvuorot

Keskiviikko 19. marraskuuta 2008 - Strasbourg

16. Väestökehityksen suuntaukset - Taloudellis-yhteiskunnalliset vaikutukset (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat väestökehityksen suuntauksista ja niiden taloudellis-yhteiskunnallisista vaikutuksista.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, koska meidän on valitettavasti vietettävä osa tästä illasta yhdessä, yritän neuvoston ja myös komission jäsen Potočnikin puolesta kertoa lyhyesti neuvoston tavoitteista, jotka koskevat väestökehityksen suuntauksia ja niiden taloudellis-yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, väestön ikääntyminen, toisin sanoen ikääntyneiden osuuden kasvaminen, on pääasiassa seurausta taloudellisesta, sosiaalisesta ja lääketieteellisestä kehityksestä, jonka ansiosta eurooppalaiset voivat elää pitkän sekä historiallisesti ennennäkemättömän mukavan ja turvatun elämän. Ikääntyminen on kuitenkin samalla myös yksi Euroopan unionin suurimpia tulevien vuosien haasteita.

Ikääntyminen on neljän tekijän seurausta. Ensinnäkin naisille syntyvien lasten keskimääräinen lukumäärä on alhainen. Unionin keskiarvo on 1,5 lasta, mikä on huomattavasti alle väestön korvautumiseen tarvittavan keskiarvon. Jotta väestön suuruus pysyisi ennallaan, jokaisen naisen pitäisi synnyttää keskimäärin hiukan yli 2 lasta, tarkkaan ottaen 2,1.

Toinen tekijä on viime vuosikymmeninä tapahtunut syntyvyyden lasku, joka on seurannut sodanjälkeisiä suuria ikäluokkia, minkä vuoksi 45–65-vuotiaiden ikäluokan osuus tänä päivänä on paisunut suureksi.

Kolmas tekijä on elinajanodote syntymähetkellä, joka on vuodesta 1960 kasvanut 8 vuodella ja sen oletetaan kasvavan vielä vähintään 5 vuodella vuoteen 2050 mennessä.

Neljäs ja viimeinen tekijä on kolmansista maista EU:hun suuntautuva, kasvava muuttovirta. Vuonna 2004 EU:hun tuli 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa, eli kokonaisväkilukuun suhteutettuna muuttovirta on suurempi kuin Yhdysvalloissa. Nykyisenlainen muuttovirta voi kuitenkin kompensoida vain osittain heikon syntyvyyden ja elinajanodotteen pitenemisen vaikutuksia.

Näiden syiden seurauksena yli 65-vuotiaiden lukumäärä suhteessa 15–64-vuotiaiden lukumäärään tulee kaksinkertaistumaan ja nousee todennäköisesti yli 50 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Nykyisin EU:ssa on neljä työikäistä jokaista yli 65-vuotiasta kohti, mutta väestörakenteen muutosten seurauksena työikäisten suhteellinen määrä putoaisi neljästä kahteen.

Näistä eri tekijöistä aiheutuvan väestörakenteen muutoksen ohella tapahtuu perustavia sosiaalisia muutoksia, jotka vaikuttavat perherakenteisiin. Näiden muutosten seurauksena yhä useammat ikääntyneet tulevat asumaan yksin ja yhä useammat erittäin iäkkäät tulevat olemaan riippuvaisia toisista ihmisistä.

Kuten tiedätte, useimmat näistä asioista kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Niin on perhepolitiikan, sosiaaliturvajärjestelmien ja suurelta osin veropolitiikan laita. Neuvosto katsoo näiden seikkojen valossa, että Lissabonin strategia ja avoin koordinointimenettely muodostavat puitteet, joiden sisällä jäsenvaltioiden pitäisi toimia tällä alalla, ja useimmat jäsenvaltiot ovatkin yhtä mieltä siitä, että uusia rakenteita ei tarvita.

Neuvostolle aidosti tärkeä johtoajatus on se, että työ- ja yksityiselämän välisen tasapainon parantamisen lisäksi olisi pyrittävä entistä enemmän tasapainottamaan miesten ja naisten rooleja kotitalouksissa ja tarjoamaan laadukkaita lastenhoitopalveluita ja muiden huollettavien henkilöiden hoivapalveluita.

Ikääntyvässä yhteiskunnassa nuorten panoksesta tulee entistä tärkeämpi. Meidän on lisättävä toimia nuorisotyöttömyyden torjumiseksi ja varhaisen koulun päättämisen vähentämiseksi. Jos me haluamme parantaa nuorten tulevaisuuden näkymiä, meidän on ehdottomasti sijoitettava lapsiin.

Meidän täytyy myös myöntää, että EU:ta koettelee enemmän eläkkeelle jäävien kuin ikääntyvien ongelma. Nämä suuntaukset ovat huolestuttavia, ja väestön ikääntymisen kaikista seurauksista selviytyminen edellyttää ehdottomasti terveellä pohjalla olevaa julkista taloutta.

Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota eläkejärjestelmien elinkelpoisuuteen ja jatkettava käynnissä olevia hankkeita näiden järjestelmien uudistamiseksi ja niiden kestävyyden lisäämiseksi, mikä on unionin nykyisen strategian mukaista. Myös vanhempien työntekijöiden kannustaminen pysymään työelämässä pidempään tarjoamalla heille sopivia kannustimia on hyödyksi.

Neuvosto on täysin tietoinen väestörakenteen muutoksen haasteista ja on hyväksynyt sosiaalisen suojelun komitean laatimat suositukset väestörakenteen muutoksen näkymistä ja haasteista Euroopassa. Lisäksi neuvosto hyväksyi 30. toukokuuta myös päätelmät politiikoista, jotka vastaavat perheiden tarpeita, ja laati useita aloitteita perhepolitiikkojen tukemiseksi.

Tässä yhteydessä pidettiin 18. syyskuuta Ranskan puheenjohtajuuden järjestämä epävirallinen tapaaminen, joka kokosi yhteen perheasioista vastaavia ministereitä. Tapaamisessa keskusteltiin ennen kaikkea lastenhoidosta keinona parantaa työn ja perhe-elämän välistä tasapainoa sekä lasten suojelemisesta internetissä.

Neuvosto kehottaa komissiota tarkastelemaan ensimmäistä EU:n väestökehityksen tulevaisuutta koskevaa foorumia, joka järjestettiin Brysselissä 30.–31. lokakuuta, jäsenvaltioiden sisäisen ja niiden välisen jäsennellyn ja kestävän vuoropuhelun lähtökohtana. Neuvosto kehottaa komissiota myös toimimaan niin, että komissio voi auttaa toimivaltaisia elimiä löytämään mahdollisimman toimivia strategioita väestökehitystä koskevien ongelmien ratkaisemiseksi.

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, puheenvuoroni saattaa kestää hiukan kauemmin, mutta lupaan korvata tämän ajan toisessa vastauksessani.

Parlamentti pyysi neuvoston ja komission julkilausumia väestökehityksen suuntauksista juuri oikeaan aikaan. Komission yksiköt esittelevät tämän viikon perjantaina toisen väestörakennetta koskevan kertomuksensa – ajoissa 24.–25. marraskuuta järjestettävää Euroopan väestökehitysfoorumia varten.

Euroopan unioni käy läpi huomattavia väestörakenteellisia muutoksia. Elinajanodote on noussut ja syntyvyys on laskenut kaikissa jäsenvaltioissa tieteellisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen seurauksena. Eurooppalaiset elävät nykyään pidempään ja terveempinä kuin esivanhempansa, ja elinajanodotteen uskotaan vielä pitenevän tulevaisuudessa.

EU:n väestön ikääntyminen ei ole enää mikään kaukaisen tulevaisuuden abstrakti ennustus. Suuret ikäluokat saivat alkunsa 60 vuotta sitten, ja nyt ikäluokan vanhimmat ovat tulossa eläkeikään. Euroopan unionin väestörakenteellinen kehitys on näin ollen tullut käännekohtaan. Tästä lähtien yli 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien lukumäärä tulee kasvamaan kahdella miljoonalla vuosittain seuraavien 25 vuoden ajan.

Samaan aikaan työikäisen väestön kasvu hidastuu huomattavasti ja pysähtyy kokonaan noin kuuden vuoden kuluessa. Nykyään 27 jäsenvaltion EU:ssa on neljä työikäistä, 15–64-vuotiasta, ihmistä jokaista yli 65-vuotiasta kohti. Vuonna 2060 suhdeluku tulee olemaan kaksi yhteen.

Jotkut pitävät ikääntymistä uhkana ja maalailevat synkkiä kuvia sukupolvien välisistä konflikteista. Väestörakenteen muuttumista ei tarvitse kuitenkaan pitää uhkana, vaan me voimme sen sijaan tarkastella sen tuomia mahdollisuuksia. Pidemmän ja terveemmän elämän eläminen voi tarkoittaa myöhäisempää eläkkeelle siirtymistä. Useimmat suuriin ikäluokkiin kuuluvat ovat aiempia sukupolvia paremmin koulutettuja. He ovat yhä hyväkuntoisia ja terveitä.

Olen vakuuttunut, että väestörakenteen muutos voi tarjota mahdollisuuden lujittaa sukupolvien välistä yhteisvastuuta. En kuitenkaan odota yhteisvastuun syntyvän itsestään. Yhteiskunnan on hyödynnettävä kaikkien sukupolvien kykyjä nykyistä paremmin ja antaa jokaiselle tilaisuus kehittää osaamistaan. Tämä edellyttää sosiaalipolitiikkojemme uudistamista – komission heinäkuussa hyväksymän uudistetun sosiaalisen toimintaohjelman mukaisesti. Euroopan ikääntyvä yhteiskunta nimettiin uudistetussa sosiaalisessa toimintaohjelmassa ensisijaiseksi toiminta-alueeksi. Ohjelmassa suositeltiin myös useita poliittisia ratkaisuja. Meidän tavoitteenamme on auttaa jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisuuksiaan ja hallinnoimaan ikääntyvän yhteiskunnan vaikutuksia tehokkaasti.

Komission vuoden 2006 tiedonannossa "Euroopan väestökehitys – Haasteista mahdollisuuksiin" esitetyt lähestymistavat ja suositukset ovat yhä ajankohtaisia. Tiedonanto kuvasti luottamusta EU:n kykyyn mukautua väestörakenteen muutokseen. Siinä kuitenkin myös painotettiin tarvetta toimia viidellä keskeisellä alueella. Väestön uusiutumista on edistettävä luomalla olosuhteet, joissa kansalaiset voivat toteuttaa toiveensa hankkia lapsia, erityisesti tukemalla työn ja perheen ja yksityiselämän yhteensovittamista. Eurooppalaista työllisyyttä on tuettava pyrkimällä luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja ja kannustamalla kansalaisia työskentelemään pidempään työssä olevien ja eläkkeelle siirtyneiden kansalaisten välisen suhdeluvun tasapainottamiseksi. Euroopasta on tehtävä tuottavampi ja kilpailukykyisempi optimoimalla kaiken ikäisten osaaminen. Maahanmuuttajia on vastaanotettava ja kotoutettava houkuttelemalla Eurooppaan sekä ammattitaitoista että kouluttamatonta työvoimaa kolmansista maista ja helpottamalla heidän kotoutumistaan työvoimapulan lievittämiseksi. Julkisen talouden kestävyys on varmistettava lujittamalla talousarvioita ja uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmiä riittävän sosiaaliturvan ja asianmukaisten julkisten palveluiden takaamiseksi tulevaisuudessa.

Lissabonin strategia kattaa jo tärkeimmät näistä poliittisista ratkaisuista, mutta siinä keskitytään vähemmän pitkän aikavälin toimiin kuin väestörakennekeskustelussa. Komissio on siksi ehdottanut täydentäviä välineitä, joita ovat joka toinen vuosi laadittavat kertomukset väestörakenteen tilasta Euroopassa ja joka toinen vuosi pidettävät väestökehitysfoorumit.

Vuoden 2008 kertomuksessa keskitytään suurten ikäluokkien mahdollisuuksiin. Yhä useammat yli 60- ja yli 70-vuotiaat ovat todennäköisesti halukkaita jatkamaan aktiivista yhteiskunnallista ja taloudellista toimintaa.

Ikääntyneiden työllisyysaste on noussut viime vuosina, siinä missä joitain vuosia sitten eläkkeelle lähdettiin yhä varhaisemmin. Meidän on kuitenkin tehtävä enemmän. Vain 40 prosenttia 60 vuotta täyttäneistä miehistä ja 30 prosenttia naisista on yhä mukana työelämässä. Kuitenkin useimmat tähän ikäryhmään kuuluvista ovat yhä hyväkuntoisia ja kykenevät tekemään osansa talouden ja yhteiskunnan hyväksi. Ikääntyvät suuret ikäluokat voivat antaa yhteiskunnalle huomattavan panoksen myös toimimalla epävirallisina hoitajina ja vapaaehtoistyöntekijöinä. Heidän panoksensa ansaitsee yhteiskunnan tunnustuksen sekä julkisen tuen. On ratkaisevan tärkeää, että ikääntyvien kasvava joukko voi elää itsenäistä elämää niin pitkään kuin mahdollista.

Väestökehitysfoorumeiden keskeinen tavoite on edistää hyviin käytäntöihin perustuvaa keskinäistä oppimista jäsenvaltioiden välillä. Seuraavassa Euroopan väestökehitysfoorumissa, joka pidetään Brysselissä 24.–25. marraskuuta, keskitytään perhepolitiikkoihin ja aktiiviseen ikääntymiseen. Foorumi on myös tilaisuus tarkastella, kuinka hyvin jäsenvaltiot ovat valmistuneet väestörakenteen muutokseen, sekä tunnistaa tärkeimmät mahdollisuudet jatkotoimiin.

Komissio esittelee ensi vuoden alussa ajantasaistetun, Eurostatin uusiin väestöarvioihin perustuvan kuvan väestörakenteen muutoksen vaikutuksesta tuleviin julkisiin menoihin erityisesti eläkkeiden sekä terveyden- ja pitkäaikaishoidon osalta.

Korostan, että väestörakenteen muutoksen edellyttämien politiikkojen täytäntöön paneminen on jokaisen yksittäisen jäsenvaltion velvollisuus. Väestörakenteen muutos on kuitenkin haaste, joka koskee meitä kaikkia. Kukin jäsenvaltio voi oppia paljon niistä onnistumisista ja epäonnistumisista, joita muut jäsenvaltiot ovat kokeneet pyrkiessään vastaamaan väestökehityksen haasteisiin. Sen vuoksi komissio kannustaa jäsenvaltioita käymään EU:n laajuista keskustelua väestörakenteen muutoksesta ja tarjoaa niille foorumin kokemusten vaihtamista ja keskinäistä oppimista varten.

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, avauspuheenvuoroissa korostettiin aivan oikein pitkäikäisyyttä väestötieteellisesti merkittävimpänä muutoksena. Pitkäikäisyys tarkoittaa luonnollisesti sitä, että ihmiset elävät pidempään ja pääasiassa terveempinä; myöhempinä vuosina heidän kehonsa tai mielensä alkaa kuitenkin haurastua.

Tämä on merkinnyt hermoston rappeutumissairauksien huomattavaa yleistymistä ja merkittäviä kustannuksia. Parkinsonin tautiin käytettävät lääkkeet ovat monissa maissa syöpälääkkeitä kalliimpia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyissä tutkimuksissa on arvioitu, että dementiaa sairastavien henkilöiden lukumäärä kasvaa 154 prosentilla vuoteen 2051 mennessä.

Pitkäaikaishoito alkaa nykyään aiempaa myöhemmin. Aiemmin se alkoi 70 ikävuoden tietämillä. Nyt se alkaa yli 80-vuotiaana ja yhä useammin vasta 90-vuotiaana. Pitkäaikaishoito on kuitenkin käymässä yksittäisille ihmisille ja perheille entistä kalliimmaksi ja vaikuttaa heidän säästöihinsä.

Haasteena on varmistaa, että pitkäikäisyys nähdään palkintona eikä rangaistuksena Meidän on opittava suhtautumaan ikääntymiseen uudella tavalla. Sen sijaan, että ainoastaan pohtisimme sitä, miten tarjoamme hoitoa, meidän on pohdittava sitä, miten voimme ehkäistä ikääntyneiden terveysongelmia. Tämä tarkoittaa luonnollisesti koko elämän kestäviä terveitä elämäntapoja: tupakoinnin ja huumeiden käytön välttämistä, alkoholin kohtuukäyttöä, terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa, mutta myös stressinhallintaa.

Joustava työelämä suo aikaa virkistykselle ja perhe-elämälle. Se tarkoittaa valmistautumista työuran jälkeiseen elämään joustavan eläkeiän ja vähittäisen eläkkeelle siirtymisen kautta, kuten Alankomaissa tehdään. Se merkitsee parempaa sosiaalista tukea uusin ja innovatiivisin tavoin, enemmän kotipalveluita, jotta ihmiset voivat elää kotonaan pidempään. Me tarvitsemme palveluita ja apulaitteita, jotka vastaavat muuttuviin tarpeisiin.

Kun äitini täytti 80 vuotta, hän tarvitsi faksilaitteen voidakseen viestiä. 90-vuotiaana hän tarvitsi porrashissin. 100 vuotta täytettyään hän tarvitsi virikkeitä, sillä hänen kuulonsa, näkönsä ja liikuntakykynsä heikkenivät. Mieleltään hän oli kuitenkin terve, ja hänen mielensä tarvitsi suojaa ja virikkeitä, jotta hän voisi elää mielekästä ja täyttä elämää.

  Jan Andersson , PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, työikäisten määrän vähenemistä ja ikääntyneiden määrän lisääntymistä voidaan pitää dramaattisena. Samaan aikaan myönteistä kehitystä on terveyden säilyminen yhä korkeampaan ikään saakka.

Se asettaa meille kuitenkin useita haasteita. Kuvailen niistä muutamia. Nykyaikana syntyy aiempaa vähemmän lapsia. Syntyvyys vaihtelee kuitenkin huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Tilanne on parempi niissä jäsenvaltioissa, joissa on luotu järjestelmä helpottamaan sekä naisten että miesten työelämän ja vanhemmuuden yhteensovittamista. Meidän on opittava toinen toisiltamme näissä asioissa.

Väestön ikääntymisestä huolimatta pitkän aikavälin suuntaus käy kohti työelämän lyhentymistä. Tämä johtuu siitä, että työelämään siirrytään aiempaa myöhemmin, ja siitä, että työelämässä pysytään lyhyemmän aikaa, vaikka tässä kohtaa onkin viime vuosina ollut havaittavissa myönteistä kehitystä. Meidän on puututtava tämän ongelman molempiin syihin pidentääksemme työuria ja ennen kaikkea löytääksemme joustavia ratkaisuja ennen eläkkeelle siirtymistä.

Me olemme keskustelleet tänään niin kutsutusta sinisestä kortista. Meidän on kuitenkin varmistettava, että kaikki ne ihmiset, jotka ovat tulleet EU:hun tällä hetkellä työttömyyden vaivaamista muista maailmanosista, pääsevät kotoutumaan ja osallistumaan työelämään, vammaiset ja muut erityisryhmät mukaan lukien. Meidän on tehtävä tämä kaikki Lissabonin prosessin puitteissa, jotta näihin haasteisiin voidaan vastata pitkällä aikavälillä.

  Marian Harkin, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämäniltaisen keskustelunaiheen yhteydessä nousee esiin monenlaisia ongelmia, mutta haluaisin tarkastella niistä vain yhtä: hoitoa ja omaishoitajia.

Jos meillä on onni elää tarpeeksi pitkään, me todennäköisesti tulemme tarvitsemaan hoitoa. Jäsenvaltioiden välillä on tässä asiassa eroja, mutta todennäköisintä on, että tämä hoito on suurelta osin epävirallisesti järjestettyä.

Omaishoitajat muodostavat perustan viralliselle ja sosiaaliselle hoidolle ja he ovat välttämätön osa pitkäaikaista hoitoa. Jos omaishoitajien odotetaan jatkavan hoitamista, kuten he tekevät, heidän tarpeensa on huomioitava keskeisellä tavalla terveys- ja sosiaaliturvapolitiikan kehittämisessä.

Olen tämän vuoksi iloinen siitä, että terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston verkkosivustolla on lyhyt omaishoitajia koskeva osio. Tämä on varmastikin tulosta ehdotuksesta, jonka parlamentin omaishoitajien eturyhmä teki pääosaston vuosittaista työohjelmaa koskien.

Omaishoitajat tarvitsevat kuitenkin enemmän kuin pelkän maininnan. On tullut aika laatia uusi hoitoa koskeva sosiaalinen sopimus, joka menee paljon pidemmälle kuin perinteinen käsitys sopimuksesta valtion ja yksilön välillä ja jossa vaaditaan työnantajia, paikallisviranomaisia ja yhteisöjä sitoutumaan uudella tavalla. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen hiljattain läheissyrjinnästä antama tuomio näyttää meille oikeaa suuntaa.

Hoitaminen ei voi olla yksin omaishoitajan eikä jäsenvaltion vastuulla. Omaishoitojärjestelmä sortuu ilman riittävää tukea, kun yksin valtioon perustuva järjestelmä taas tulee aivan liian kalliiksi. Sen vuoksi tarvitaan tätä kattavampaa sosiaalista sopimusta.

EU:ssa on yhteensä noin 100 miljoonaa omaishoitajaa. Heille ei makseta palkkaa, heidän työtään ei arvosteta riittävästi, eivätkä he myöskään saa tarvitsemaansa tukea. Pidän terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston verkkosivustolla olevaa mainintaa tervetulleena. Se on kuitenkin vain ensimmäinen askel. Laajuutensa vuoksi kyseessä on eurooppalainen ongelma ja sitä koskevia toimia on koordinoitava jäsenvaltioiden välillä.

Omaishoitajapolitiikan pitäisi olla osa terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston työtä sekä työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosaston työtä.

  Guntars Krasts, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Euroopan asukkaat ovat tulossa vanhoiksi! Tämän suuntauksen ohella asukkaiden lukumäärän luonnollinen lisäys voi kääntyä negatiiviseksi. Näin on jo tapahtunut monissa jäsenvaltioissa. Työssä käyvien ihmisten lukumäärä suhteessa eläkeläisten lukumäärään on jäsenvaltioissa laskussa. Matala syntyvyys yhdessä pidemmän elinajanodotteen ja maahanmuuton kanssa luo lisäpaineita eläkejärjestelmälle, terveydenhoidolle ja sosiaalipalveluille. On kuitenkin myös jäsenvaltioita, joissa on onnistuttu kääntämään muualla Euroopassa yhä vallitseva väestökehityksen suuntaus.

Näissä valtioissa on saavutettu perhe-elämän ja työelämän välinen tasapaino. Sen ansiosta vanhemmat voivat kasvattaa lapsensa uhraamatta työuraansa ja saada taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Jäsenvaltioiden on löydettävä merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ratkaisuja väestöjensä ikääntymisen torjumiseen. On kuitenkin myös tehtäviä, joista olisi huolehdittava Euroopan unionin tasolla. EU:n työmarkkinat kätkevät yhä sisälleen valtavia henkilöresursseja. Meidän on varmistettava, että sisämarkkinoilla ei ole työvoiman vapaata liikkuvuutta haittaavia esteitä. Oli se sitten miten monimutkaista tahansa, meidän on palattava palvelumarkkinoiden vapauttamiseen ja meidän on tarkasteltava hyväksyttyä palveludirektiiviä uudelleen. Näiden kahden perusvapauden toteuttaminen auttaisi tasapainottamaan väestökehityksen aiheuttamia taloudellisia tappioita. Meidän olisi luonnollisesti myös opittava suhtautumaan sukupuoleen ja ikään syrjimättömästi. Kiitos.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on mielenkiintoista, miten me usein pidämme muun muassa syntyvyyden laskua ongelmana. Syntyvyyden lasku ei ole välttämättä ongelma. Sen ansiosta me saatamme ryhtyä jakamaan Euroopan kohtuutonta varallisuutta kolmansista maista tulevien ihmisten kanssa ja tarkastella teknisiä innovaatioita ja sitä, miten me voimme lisätä tuottavuutta ja kenties jopa tuottaa vähemmän sitä arvotonta tavaraa, joka nykyään kuormittaa meitä ja planeettaamme.

Tietysti on myös tärkeää hyödyntää saatavilla oleva työvoima mahdollisimman hyvin. Sen vuoksi työllisyyttä koskevat syrjimättömyysdirektiivit ovat ratkaisevan tärkeitä, ja sen vuoksi on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot panevat ne täytäntöön asianmukaisesti. Niiden pitäisi tarkastella myös vähittäisen eläkkeelle siirtymisen esteitä, esimerkiksi sitä, miten työtuntien vähentäminen vaikuttaa työntekijän eläkkeeseen, elämään ja oikeuteen saada etuja.

Meidän olisi syytä tarkastella myös sitä, miten tämänhetkinen rahoituskriisi vaikuttaa suhtautumiseemme. On todennäköistä, että yhä useampia ikääntyneitä työntekijöitä lomautetaan, koska syrjimättömyyslainsäädäntöä ei sovelleta oikein ja että monet heistä eivät kenties enää koskaan pääse takaisin töihin.

Toisten on taas sitäkin vaikeampi päästä työuransa alkuun tai saada ylennys parantaakseen tulevaa eläkettään. Työelämän ulkopuolella vietetyllä ajalla voi olla monenlaisia seurauksia. Meidän on huomioitava niiden nuorten tyytymättömyys, jotka eivät löydä työtä ja joille työnhaku käy entistä vaikeammaksi, ja tietysti ongelmat, joita monet ihmiset kohtaavat, kun heidän yksityinen tai työeläkejärjestelmänsä ei pystykään maksamaan odotetunlaista eläkettä.

Meidän on siis tarkasteltava väestönkehitystä suhteessa tämänhetkiseen kriisiin ja pohdittava sitä, miten me voimme hyödyntää tämän tilaisuuden ja lisätä koulutusta. Meidän pitää kouluttaa ihmisiä, jotta he voisivat parantaa taitojaan ja kenties päästä ruumiillisesti kevyempään työhön. Me olemme puhuneet tästä jo pitkään ja nyt meidän on siirryttävä sanoista tekoihin. Me pitäisi tarkastella sitä, miten monien nuoruudessaan koulutuksetta jääneiden henkilöiden korkea-asteen pätevyyttä voitaisiin parantaa.

Meillä on nyt tilaisuus tarkastella joitain ongelmallisiksi todettuja tekijöitä ja ryhtyä todella pohtimaan sitä, miten me voimme selviytyä käsillä olevasta väestörakenteen muutoksesta.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Tälle keskustelulle nimeltä "Väestökehityksen suuntaukset – Taloudellis-yhteiskunnalliset vaikutukset" sopisi ryhmäni mielestä paremmin otsikoksi "Talous- ja sosiaalipolitiikka ja sen vaikutus väestönkehityksen suuntauksiin".

Tietyn maan tai alueen väestönkehityksen suuntauksista tehtyjä arvioita ei pitäisi erottaa maassa tai alueella hyväksytyistä politiikoista, sillä nämä politiikat määräävät väestökehitystä.

Oletukset, joiden perusteella esimerkiksi 50 vuoden ennusteet on laadittu, olisi selitettävä, mukaan lukien talouspolitiikat, joihin arviot pohjautuvat. Toisin sanoen meidän pitäisi laadittujen ennusteiden perusteella tänään keskustella väestökehityksen seurauksista, jotka johtuvat työttömyydestä, työelämän kasvavasta epävarmuudesta, työaikaa koskevan sääntelyn purkamisesta, varovaisesta rahapolitiikasta ja palkkojen arvon alentumisesta. Meidän pitäisi tänään keskustella Euroopan unionin korkopolitiikan seurauksista tuhansille ja tuhansille perheille, jotka ovat ottaneet lainaa ostaakseen kodin, julkisten palveluiden vapauttamisen ja yksityistämisen seurauksista sekä matalien eläkkeiden vaikutuksista miljoonien eläkeläisten itsenäisyyteen ja elämänlaatuun. Meidän pitäisi keskustella niistä politiikoista, jotka edistävät varallisuuden keskittymistä ja kasaantumista sekä sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymistä.

Kyse on pohjimmiltaan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tai pikemminkin laiminlyömisestä. Ihmisoikeuksilla tarkoitan tässä oikeutta ravintoon, työhön, kunnolliseen palkkaan, asumiseen, terveyteen, koulutukseen ja virkistäytymiseen.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppaa koettelee kriisi, jota me emme voi ratkaista, ennen kuin myönnämme sen olevan omaa aikaansaannostamme.

EU:ssa tapetaan joka vuosi yli puolitoista miljoonaa lasta ennen syntymää. Me tuhoamme tulevaisuutemme ja sitten ihmettelemme, mistä tämä kriisi on tullut. Syntyvyyden lasku ei johdu hedelmällisyyden heikkenemisestä. Se johtuu siitä, että miljoonilta alkunsa saaneilta lapsilta kielletään oikeus syntyä. Jos me emme myönnä ongelman todellisia syitä, me emme voi löytää siihen ratkaisua. Ongelma voidaan ratkaista kunnioittamalla elämää ja tukemalla perhettä, jotta elämä voi saada huolehtivan ympäristön. Tämä on ensimmäinen askel kohti vääristyneen väestörakenteen oikaisemista. Muutos parempaan ei tapahdu yhdessä yössä, mutta me voimme yhä välttää katastrofin.

Japani tarjoaa meille tärkeän ennakkotapauksen. Japani oli kaksi vuosikymmentä sitten maailman toiseksi suurin talous ja yksi kehittyneimmistä talouksista. Japanin väestön lukumäärä saavutti huippunsa vuonna 2007 ja alkoi sitten vähentyä. 12 vuotta ennen käännekohtaa, vuonna 1995, Japanissa alkoi deflaatio, kun kielteinen väestökehitys alkoi vaatia verojaan. Japani ei ole vieläkään päässyt siitä irti. Japani on tässä suhteessa 20 vuotta edellä Eurooppaa ja se oli Euroopan valtioita 20 vuotta edellä myös abortin laillistamisessa. Euroopan väestön lukumäärä saavuttaa huippunsa vuonna 2025 – vain 17 vuoden kuluttua. Onkohan deflaatiosta, joka on alkamassa nyt, vuonna 2008, tulossa pysyvä, kun pankkikriisi on vaihtumassa väestökriisiin, josta joudumme kärsimään niin kauan kunnes opimme jälleen kunnioittamaan elämää?

  Philip Claeys (NI). - (NL) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä sitä, että neuvosto ja komissio antavat julkilausuman nykyisen väestökehityksen taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista. Monilla poliitikoilla on paha tapa ajatella vain lyhyellä aikavälillä ja väheksyä pitkän aikavälin politiikkoja. EU:n väestökehityksen haasteet ovat ratkaisevan tärkeä pitkän aikavälin ongelma, joka edellyttää myös pitkän aikavälin ratkaisuja. Keskimääräinen syntyvyys naista kohti on Euroopan unionissa vain 1,5, mikä ei riitä nykyisten sukupolvien korvaamiseen. Tämä on ongelman ydin. Yksi vaihtoehto on turvautua helppoon lyhyen aikavälin ratkaisuun ja pyrkiä lisäämään siirtolaisuutta kolmansista maista. Tämä voi vaikuttaa hyvältä ajatukselta teoriassa. Euroopan suurkaupunkien jokapäiväinen todellisuus osoittaa kuitenkin, että viimeisten 30 vuoden ajan harjoitettu löyhä siirtolaispolitiikka on epäonnistunut täysin. Euroopassa on 20 miljoonaa työtöntä, ja siitä huolimatta komissio haluaisi EU:hun lisää siirtolaisia. Haluaisin sitä paitsi huomauttaa, että Euroopan ulkopuolelta tulleiden siirtolaisten työttömyysaste on huomattavasti jäsenvaltioiden omien kansalaisten työttömyysastetta korkeampi.

En ehdi tämän puheenvuoron aikarajan vuoksi paneutua laajamittaisen maahanmuuton aiheuttamiin sosiaalisiin ongelmiin, kuten sosiaalisen romahdukseen. Me tarvitsemme jäsenvaltioihin politiikkaa, joka tukee nuoria eurooppalaisia perheitä heidän toiveessaan hankkia lapsia. Jäsenvaltioissa on toteutettava verotustoimenpiteitä, jotka tekevät lasten saamisesta kannattavampaa. Myös lastenhoitoa pitäisi parantaa ja laajentaa. Meidän pitäisi myös uskaltaa harkita erityisen palkan maksamista kotiin jäävälle vanhemmalle, joka päättää omistaa suurimman osan ajastaan lasten kasvattamiseen.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, pidän tätä keskustelua myönteisenä, sillä se herättää tietoisuutta pikemmin kuin pelkoa. Toimiin on ryhdyttävä nyt, meidän ei pidä viivytellä.

Väestörakenteen muutoksella on syynsä, seurauksensa ja ongelmansa, kuten väestön lukumäärän väheneminen, työelämässä olevien osuuden pienentyminen sekä eliniän todennäköinen pidentyminen. Lapset, jotka syntyvät näillä minuuteilla, voivat elää satavuotiaiksi. Puolet heistä saavuttaa tämän iän. Väestö ikääntyy ja lapsia syntyy yhä vähemmän. Tämä vaikuttaa ikärakenteeseen ja väestörakenteeseen merkittävällä tavalla. Meillä tässä salissa on nyt edessämme uusia infrastruktuurivaatimuksia sekä uusia julkisia palveluita, yrityksiä, koulutusta ja sosiaalijärjestelmiä koskevia vaatimuksia. Eurooppa on ikääntyvä maanosa. Jean-Claude Juncker on todennut, että jos me emme nopeasti uudista sosiaali-, eläke- ja terveysjärjestelmiämme vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, me jäämme globalisaatioprosessissa häviölle.

Mitä meidän pitäisi tehdä? Me voimme tehdä paljon. Ensinnäkin työn ja yksityiselämän välinen tasapaino on taattava. Ihmisiä ei saa enää pakottaa jäämään pois työelämästä. Tarvitaan uusia hoitomuotoja, lastenhoitoa ja liikkuvia palveluita, kuten liikkuvia ateriapalveluita. Hoidon rahoittamisvastuu on kaikissa jäsenvaltioissa otettava pois sosiaaliturvajärjestelmän hartioilta ja siitä on tehtävä yhteisön velvollisuus. Meidän on vastattava koulutusalan haasteeseen. Euroopan pitäisi pyrkiä kehittymään maailman lapsiystävällisimmäksi ja ihmisystävällisimmäksi maanosaksi. Meidän on korvattava aika, joka käytetään lasten kasvatukseen tai muun tyyppiseen hoitotyöhön, sillä 80 prosenttia hoidon tarjoajista on perheenjäseniä. Myös sama palkka samanarvoisesta työstä on tärkeä periaate. Meillä on yhä paljon tehtävää, ja ongelmilla, joita pyrimme ratkomaan, on lukuisia eri syitä.

  Françoise Castex (PSE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, haluan sanoa muutaman sanan. Kompastuskivi väestökehityksen haasteiden ratkaisemissa on työelämässä olevien ihmisten väheneminen. Vuonna 2010 EU:ssa tulee olemaan 217 miljoonaa työikäistä; vuonna 2050 työikäisiä tulee olemaan 180 miljoonaa, siis lähes 36 miljoonaa vähemmän.

Pitäisikö meidän pelätä työvoimapulaa? Pitäisikö meidän pelätä työssä käyvän väestön ja toisten hoidon varassa olevan väestön välistä epätasapainoa?

Me ehdotamme tähän ongelmaan kahta ratkaisua, joilla pyritään hallinnoimaan henkilöresursseja mahdollisimman hyvin. Ensinnäkin meidän on pyrittävä täystyöllisyyteen. Työvoimaa on tällä hetkellä tarjolla paljon ottaen huomioon, että nuoret, naiset, yli 55-vuotiaat ja kouluttamattomat henkilöt ovat paljolti alityöllistettyjä. Osaamista menee hukkaan valtavasti. Jos naisten ja 55–65-vuotiaiden työllisyysaste saadaan vuoteen 2050 mennessä nousemaan Euroopan parhaalle tasolle, työvoimapula voidaan mahdollisesti välttää.

Toiseksi meidän on muistettava elinikäinen oppiminen ja koulutus. Me haluaisimme pidentää työuria kohti niiden ihanteellista kestoa. On käsittämätöntä, että 50-vuotiaana työntekijän, hankejohtajan, johtajan urakehitys on seisahtunut lopullisesti. Tässä on kyse eurooppalaisten yritysten sosiaalisesta vastuusta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, maailman väkiluku on kaksinkertaistunut parin viime vuosikymmenen aikana ympäristön kannalta tuhoisin seurauksin. Siinä mielessä on myönteistä, että Euroopassa suuntaus on toisenlainen.

Väkiluvun lasku aiheuttaa toki sosiaalihuollon ongelmia. Ongelmia ei kuitenkaan ratkaista kannustamalla ihmisiä hankkimaan lisää lapsia, vaan nostamalla eläkeikää ja kitkemällä ikääntyviin kohdistuvaa syrjintää esimerkiksi Italiassa, jossa esteet työnteolle eläkeiän saavuttamisen jälkeen ovat niin suuria, että eläkettä voidaan pitää ennemminkin velvoitteena kuin oikeutena.

Vetoan neuvoston puheenjohtajuuteen, jotta se ryhtyisi kansainvälisellä näyttämöllä toimiin uuden YK:n väestökonferenssin koolle kutsumiseksi, sillä konferenssin järjestäminen on ollut jo vuosien ajan mahdotonta muun muassa Vatikaanivaltion painostuksen vuoksi ja sellaisten tahojen vuoksi, jotka pelkäävät asiallisen seksiä ja perhesuunnittelua koskevan tiedon välittämistä.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan väestökehityksen suuntaukset ovat olleet hälyttäviä jo yli vuosikymmenen ajan. Aiempien sukupolvien korvaamiseen tarvittava syntyvyys on 2,16. Puolassa syntyvyys on 1,2. Samaan aikaan lääketieteen kehittyminen ja terveiden elämäntapojen yleistyminen pidentävät ihmisten elinikää. Eurooppa ikääntyy, mutta se on myös kuolemassa pois. Vuoteen 2030 mennessä työssä käyvän väestön suhde muuhun väestöön tulee olemaan yhden suhde kahteen.

Euroopan väestörakenteen kielteisten muutosten taustalla ovat perhevastaiset sosiaali- ja talouspolitiikat, tiedotusvälineiden antama myönteinen kuva vähälapsisista perheistä tai lapsettomista avioliitoista sekä perheiden hajoamista edistävät politiikat. Merkittävimpiä seurauksia ovat työvoimapula työmarkkinoilla, uhkaava talouskehitys, eläkejärjestelmän tehokkuuden merkittävä heikkeneminen ja terveydenhoitojärjestelmien kustannusten nousu, joka johtuu ikääntyvän yhteiskunnan erityistarpeista.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) On hyvä, että näistä asioista keskustellaan, ja keskustelu on erityisen tärkeää juuri nyt, kun meidän on samanaikaisesti ratkaistava myös rahoitus- ja talouskriisi. Väestökehitys osoittaa, että EU:n väestö ikääntyy toisaalta terveydenhoidon kehittymisen ja toisaalta syntyvyyden laskun vuoksi. Meidän on siis valmistauduttava tähän todellisuuteen ja laadittava lainsäädäntöä sitä koskevilla aloilla.

Sosiaalialalla tullaan kohtaamaan ongelmia eläkkeiden tarjoamisessa. Terveysalalla on pohdittava, miten voimme tarjota hoitoa erityisesti ikääntyvien sairauksiin. Tiedetään esimerkiksi, että kaksi kolmesta syöpälajista koskee pääasiallisesti yli 60-vuotiaita.

Jotta sosiaalijärjestelmä kestäisi, ikääntyville on tarjottava enemmän, parempia ja paremmin heille soveltuvia työmahdollisuuksia. Tämä koskee erityisesti yli 55-vuotiaita naisia ja 55–64-vuotiaita miehiä. Väestön vähenemistä voidaan kompensoida kolmansista maista tulevien nuorten maahanmuutolla. Meidän on kuitenkin ennen kaikkea pyrittävä säilyttämään Euroopassa ne hyvin koulutetut nuoret, jotka tätä nykyä menetämme Yhdysvaltoihin.

Nuorten naisten hedelmällisyyden heikkenemisen tapauksessa meidän tulisi tukea hedelmällisyyshoitoja. Monilla nuorilla perheillä ei ole niihin varaa. En usko, että pystymme noudattamaan Lissabonin strategiaa. Voisimme edes yrittää uudistaa ajatusta eurooppalaisesta perhetukiallianssista joko verohelpotuksin tai parantamalla alle kouluikäisten lasten hoitopalveluita. Äitiysloman ajalta tulisi maksaa täysi palkka eikä vain vähimmäistuloja.

  Gabriela Creţu (PSE). – (RO) Arvoisa ministeri, pyydän anteeksi, että asetun teitä vastaan, mutta meillä ei ole vain yhtä ongelmaa, meillä on niitä useita. Meillä ei ole vain väestörakenteen ongelmia, vaan myös poliittisia, sosiaalisia ja eettisiä ongelmia. Me haluamme lisätä syntyvyyttä, mutta 30 prosenttia jo syntyneistä lapsista elää köyhyysrajan alapuolella. Siitä seuraa huono koulutus, huonot työpaikat, heikompi tuottavuus ja pienet sosiaaliturvamaksut.

Neuvoston kanta työaikadirektiiviin on räikeässä ristiriidassa työn ja yksityiselämän tasapainottamisen kanssa. Lapsettomuus on tila, jonka Maailman terveysjärjestö on tunnustanut; vain harvat jäsenvaltiot ovat tehneet samoin. Sen vuoksi sosiaaliturva ei kata lapsettomuushoitojen kustannuksia. Romaniassa yksi koeputkihedelmöityksen yritys maksaa keskituloiselle henkilölle yhdeksän kuukauden palkan. Hedelmöittyminen edellyttää 3–4 yritystä, ja sen jälkeen lapsen syntymää on odotettava vielä yhdeksän kuukautta.

Hyvät parlamentin jäsenet, tehokkain ratkaisu olisi edistää yhdenmukaista politiikkaa jäsenvaltioiden kesken ja varmistaa, että lausunnoista siirrytään myös niitä vastaaviin toimenpiteisiin.

  Samuli Pohjamo (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, erityisen suurena väestönkehityksen haasteet tuntuvat pohjoisen harvaanasutuilla alueilla. Muuttoliike vie alueelta nuorta ja koulutettua väestöä ja ikääntyvän väestön osuus taas kasvaa nopeasti. Tämä tuo muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseen lisääntyviä kustannuksia, joita pitkät etäisyydet vielä korostavat. Uuden teknologian ja uusien innovaatioiden avulla on kuitenkin pystytty luomaan uusia palveluita, jotka auttavat ikääntyvää väestöä ja joita voidaan hyödyntää koko unionin alueella.

Yksi keino muuttaa haasteet mahdollisuuksiksi on myös tehokas aluepolitiikka. Tehokkaalla aluepolitiikalla voidaan hyödyntää alueiden mahdollisuuksia, luoda uusia työpaikkoja ja tuottaa lisäarvoa koko Euroopalle. Samalla väestönkehitystä voidaan muuttaa myönteisemmäksi.

  Jan Cremers (PSE). - (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa puheenjohtaja Jouyet, hyvät parlamentin jäsenet, kun väestökehityksen vaikutuksista keskusteltiin Euroopan parlamentissa ennen kesää, nykyinen talouskriisi ei ollut vielä ehtinyt täysiin mittoihinsa. Talouskriisi tuo lisäpaineita jäsenvaltioiden sosiaalijärjestelmille. Työttömyyden oletettu lisääntyminen saattaa helpottaa työmarkkinoiden tilannetta lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä se ei kuitenkaan ratkaise väestön ikääntymisen ongelmia.

Jos heikkenevä taloustilanne pakottaa vanhimmat työntekijät jättämään työmarkkinat ennenaikaisesti, me sorrumme toistamaan vanhoja virheitä. Meidän olisi myös jatkossa painotettava ennen kaikkea joustavia ja vapaaehtoisia eläkejärjestelyjä sekä työn järjestämistä tavalla, joka tekee työelämässä pysyttelemisestä todellisen vaihtoehdon. Rahoituskriisi on osoittanut jälleen kerran, että eläkerahastoja on käsiteltävä viisaasti. Eläkejärjestelmän kestävyydestä tulisi tehdä ensisijainen painopistealue. Se pitäisi mukauttaa väestörakenteellisiin ja taloudellisiin muutoksiin, ja sen pitäisi perustua pitkällä aikavälillä vähäriskisiin sijoitusstrategioihin. Lisäksi Euroopan komission pitäisi kiinnittää huomiota Euroopan laajuisten eläketuotteiden sääntelyyn ja valvontaan.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Nykyisten nuorten sukupolvien elämäntapaan kuuluu se, että opiskeluiden jälkeen kaikki haluavat viettää joitain vuosia matkustellen ja sitten luoden uraa. Tämän jälkeen nuoret, myös nuoret naiset, ovat yli 30-vuotiaita ja useimmat heistä saavat vain yhden lapsen. Perhe katsotaan nykypäivänä taakaksi, ja sen lisäksi nuoret miehet eivät ole kykeneviä lupaamaan naisille avioliittoa ja turvallisuutta.

Abortteja tehdään enemmän kuin koskaan, ja suuri osa naisista käyttää hormonaalista ehkäisyä, minkä vuoksi fysiologisesti lasten saamiseen kykenevien naisten määrä on hyvin pieni. Syntyvyys vaihtelee EU:n jäsenvaltioissa 1,1 lapsen ja 1,3 lapsen välillä. Vain Ranskassa, jossa on jo pitkään tarjottu taloudellista tukea perheille, syntyvyys lähentelee kahta. Ružomberokin yliopistolla hiljattain järjestetty perheasioita käsittelevä eurooppalainen kongressi...

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, näyttää siltä, että me tulemme elämään pidempään, mutta saamaan vähemmän lapsenlapsia. Tämän tilanteen syyt ovat varmaankin hyvin moninaiset. Mielestäni lapset nähdään "ongelmana", ja sen huomaa keskustellessaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole lapsia. Me puhumme myös lastenhoidosta "ongelmana" sen sijaan, että puhuisimme siitä "ratkaisuna".

Myös vanhemmat ihmiset kokevat itsensä taakaksi ja ovat huolissaan siitä, kuka huolehtii heistä heidän ikääntyessään. Uskon, että me, jotka ikämme puolesta olemme jossain välimaastossa, pelkäämme lähestyvää vanhuutta, sillä silloin kun me tulemme tarvitsemaan muiden hoivaa, eläkkeiden maksajia ja vanhusten hoitajia tulee olemaan nykyistä vielä vähemmän.

Kuten Marian Harkin totesi, omaishoitajien asema yhteiskunnassa on täysin aliarvostettu, ja tähän on saatava aikaan muutos. Tämäniltaista keskustelua kuunnellessani ihmettelen voiko komissio rahoitus- ja talouskriisin aikana vastata tähän kysymykseen ja voivatko väestökehityksen suuntauksen ongelmat paisua nykyisen tilanteen vuoksi. Se olisi murheellista.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin on valmistauduttava vastaamaan väestökehityksen haasteisiin. Sosiaalisen Euroopan on vastattava kansalaistensa odotuksiin tarjoamalla laadukasta koulutusta, tehokas ja kaikkien ulottuvilla oleva terveydenhoitojärjestelmä sekä työpaikkoja, jotka mahdollistavat asiallisen elintason ja takaavat kunnollisen eläkkeen.

EU:n väestö ikääntyy. Samaan aikaan syntyvyys on noussut vain harvoissa jäsenvaltioissa. Poikkeuksia ovat Irlanti ja Ranska, joissa syntyvyys on pysynyt kohtuullisella tasolla sitä edistävien politiikkojen ansiosta. Lapsikuolleisuus on yhteisön tasolla laskenut 4,7 tapaukseen tuhatta asukasta kohti, mutta joissain jäsenvaltioissa kuolleisuus on yhä jopa 12 kuollutta tuhatta asukasta kohti.

Euroopassa on investoitava terveyteen, koulutukseen ja sosiaalihuoltoon. Hyväpalkkaisten työpaikkojen takaaminen tarkoittaa kunnollista elintasoa työntekijöille, mutta se tarkoittaa myös eläkkeen maksamiseen tarvittavia varoja. Eläkejärjestelmä on järjestelmä, joka perustuu sukupolvien väliseen yhteisvastuuseen.

  Toomas Savi (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on ikääntyvä yhteiskunta. Monet eurooppalaiset nuoret haluavat edetä urallaan perheen perustamisen sijaan ja lopulta joutuvat toteamaan olevan liian myöhäistä saada lapsia.

Tuoreena isoisänä kannatan palavasti Virossa hyväksyttyä perhesuunnittelutoimenpidettä, jonka ansiosta toinen vanhemmista voi pysyä kotona 18 kuukauden ajan lapsen syntymästä ja saada suurin piirtein entistä palkkaansa vastaavia sosiaalietuuksia – vanhempainrahaa.

Olen vakuuttunut siitä, että jotta lastemme ei tarvitsisi maksaa kohtuuttoman korkeita veroja, meidän on otettava vastaavanlainen menettely käyttöön kaikkialla EU:ssa. Virossa tällainen politiikka on esimerkiksi saanut maan väestön pysyvältä vaikuttaneen vähenemisen kuriin.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kansalaisen tärkein tehtävä on uuden sukupolven kasvattaminen. Ei ole syytä ryhtyä komentelemaan nykypäivän nuoria naisia, naimisissa olevia tai naimattomia, eikä ryhtyä saarnaamaan. Sen sijaan meidän on palautettava naisille valinnanvapaus, jotta he voivat pysyä kotona pidempään saadakseen toisen tai kolmannen lapsen, ja meidän on katsottava, että heidän ei ole pakko pysytellä työelämässä taloudellisten syiden vuoksi.

Kotona työskenteleville naisille on taattava täydet eläkehyvitykset tai äitiyseläke tai vanhempaineläke, jotta heidän vanhuuden päivänsä ovat taloudellisesti turvatut ja jotta he saavat valtiolta asiallisen korvauksen työstä, joka on äärimmäisen tärkeä koko yhteiskunnan kannalta: seuraavan sukupolven kasvattamisesta.

Toinen tärkeä seikka on eläkeikä. Koska meillä on aiempaa enemmän terveitä vuosia edessämme, 65 vuoden pakollista eläkeikää – tai pikemminkin totunnaista eläkeikää – on tarkistettava kiireesti. Nykypäivänä naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin selvästi yli 30-vuotiaina. Meidän on puututtava tähän tilanteeseen mahdollisimman nopeasti.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, me kaikki tiedämme hyvin, että eurooppalainen yhteiskunta ikääntyy. Tiedämmekö me kuitenkaan, minkälaisia seurauksia sillä on Euroopan talouteen ja työmarkkinoihin? Globalisaation aikana väestökehityksen ongelmat saavat laajemmat mittasuhteet. Tästä syystä Euroopan unioni tarvitsee integroituja toimia useilla tasoilla.

Meidän on muun muassa varmistettava, että Lissabonin strategian tavoitteet saavutetaan, pyrittävä parantamaan työllisyyttä, lisättävä naisten osallistumista työmarkkinoille sekä hillittävä varhaista eläkkeelle jäämistä. Myös koulutukseen on kiinnitettävä enemmän huomiota, erityisesti teknillistieteellisellä ja tietoteknisellä koulutusalalla, jotka ovat tietoon perustuvalle taloudelle välttämättömiä. Lisäksi on ratkaisevan tärkeää edistää elinikäistä oppimista ja auttaa työntekijöitä olemaan avoimia uusille haasteille.

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, yritän noudattaa neuvoanne. Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämäniltainen keskustelu on ollut varsin hedelmällinen. Näiden puheenvuorojen perusteella näyttää selvältä, että väestökehityksen haasteisiin vastaaminen edellyttää useiden eri ongelmien ratkaisemista.

Eri toimenpiteet voivat täydentää toisiaan, paneudun tähän hetken kuluttua. On jossain määrin totta, että työllisyyttä on lisättävä, ja on totta, että väestön vähenemisen kompensoimiseksi tarvitaan myös maahanmuuttoa, jonka on ehdottomasti oltava hallittua ja hyvin järjestettyä. On myös totta, että me tarvitsemme perhepolitiikkoja ja että meidän on tuettava syntyvyyttä, meidän on huolehdittava ikääntyneistä ja parannettava tapaa, jolla heitä kohdellaan. Tässä yhteydessä on syytä kiinnittää tarkasti huomiota koulutusjärjestelmän kehittämiseen, lastenhoitoon sekä ikääntyneiden riippuvaisuuden lieventämiseen.

Kuten useissa puheenvuoroissa on todettu, meidän on tarkasteltava vahvuuksiamme, erityisesti uutta tietotekniikkaa sekä tutkimusta ja kehitystä, sairaanhoito- ja terveydenhoitopalveluiden joustomahdollisuuksia sekä sitä, miten voimme kehittää kaikkia raskauden aikaisia hoitopalveluita, kaikkea pieniä lapsia koskevaa tukea sekä yhteisiä lastenhoitopalveluita. Haasteita on siis useita, mutta meillä on jo resurssit väestön vähenemiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiin.

Meidän on oltava valmiita valvomaan väestökehityksen seurauksia, kuten keskustelun aikana painotettiin. Meidän on huolehdittava, että sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmämme säilyvät elinkelpoisina, sillä ne ovat eurooppalaisen yhteisvastuumallin keskeisiä piirteitä. Meidän on ryhdyttävä pitkän aikavälin toimenpiteisiin huolimatta tämänhetkisestä talous- ja rahoituskriisistä taataksemme näiden järjestelmien toimivuus. Meidän on myös huomioitava väestörakenteen muutoksen vaikutukset työn järjestämisen eri näkökohtiin tulevaisuudessa. Jäsen Cappato kuvasi tätä näkemystä osuvalla esimerkillä ja teki siinä aivan oikein.

Uskon, että komission, kuten komission jäsen Potočnik varmasti toteaa, parlamentin ja neuvoston on jatkettava vuoropuheluaan tämänpäiväisen keskustelun hengessä. Euroopalla on kiistatta edessään pitkän aikavälin haaste. Meidän on oltava pitkänäköisiä, meidän on järjestäydyttävä ja me emme saa antaa talous- ja rahoituskriisin estää meitä ryhtymästä toimiin ja käynnistämästä uudistuksia.

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, me olemme tänään kuulleet selvän viestin siitä, että Euroopalla on edessään vakava haaste – yhteiskunnan ikääntyminen.

2000-luku on monella tapaa epävakauden aikakausi, ja meidän on toimittava sen mukaisesti. Kaikkien osapuolten on tehtävä kaikkensa. Kuten hetki sitten todettiin, pitkäikäisyyden tulisi olla palkinto, ei rangaistus. Keskustelussa mainittiin myös, että olisi johdonmukaista tehdä tämä Lissabonin strategian yhteydessä, ja olen tästä samaa mieltä. Lissabonin strategia voidaan ymmärtää hyvin yksinkertaisella tavalla; se on siirtymistä kohti tietoon perustuvaa yhteiskuntaa ja pyrkimistä kestävyyteen, oli sitten kyse sosiaaliturvasta, ympäristöstä tai taloudesta. Tästä kriisistä on opittu se, että myös voittojen täytyy olla selvästi kestäviä.

Nykyinen rahoituskriisi ei siis saa viedä huomiotamme pois ongelmista, joista olemme maltillisesti keskustelleet viime vuosina, kuten väestökehityksen haasteista. Se on vain yksi ongelma muiden joukossa. Ratkaistuamme sen meillä on rahoituskriisin päättyessä oltava rakenne, joka pystyy vastaamaan kaikkiin 2000-luvun haasteisiin. Tässä yhteydessä on siis tärkeää, että me olemme tietoisia kaikista kestävyyden mahdollisista eri näkökohdista – planeettamme kestävyydestä sekä kestävyydestä sillä elävien olentojen välillä, ihmisten välillä sekä sukupolvien välillä. Tämä on väestökehityksen haasteiden ydin.

Politiikkojemme pitäisi ehdottomasti ratkaista tämä asia. Avauspuheenvuorossa mainitsemani väestökehitysfoorumi, joka pidetään 24.–25. marraskuuta, on siihen erinomainen tilaisuus. Meidän on luonnollisesti jatkettava neuvoston, jäsenvaltioiden, parlamentin ja komission välistä vuoropuhelua. Teidän tämänpäiväiset puheenvuoronne osoittavat tämän keskustelun olevan hyvin ajankohtainen. Haluan komission puolesta kiittää teitä puheenvuoroistanne. Kaikki esiin tuomanne näkökohdat ovat äärimmäisen tärkeitä – väestön uusiutumisen tukeminen, perhe- ja työelämän yhteensovittaminen, omaishoitajakysymys sekä muun muassa liikkuvuutta ja syrjimättömyyttä koskevat politiikat. Ne kaikki ovat keskeisiä aiheita keskusteltaessa väestökehityksen haasteista.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.