Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 20. marraskuuta 2008 - Strasbourg

5. Jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelu (keskustelu)

  Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Miroslav Ouzkýn ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan suosituksen 2001/331/EY uudelleentarkastelusta (O-0085/2008 – B6-0479/2008).

  Miroslav Ouzký, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, tuon erityisen vilkkaan keskustelun jälkeen on vaikea nousta puhumaan toisesta aiheesta!

Haluaisin painottaa, että ympäristölainsäädännön hyvä ja johdonmukainen täytäntöönpano on oleellisen tärkeää, jotta se olisi luotettavaa, kaikilla olisi samat toimintaedellytykset ja ympäristötavoitteet täyttyisivät. Siksi ympäristötarkastukset ovat minun valiokuntani, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan työn kannalta erittäin tärkeitä.

Komissio julkaisi 14. marraskuuta tiedonannon jäsenvaltioissa suoritettavista ympäristötarkastuksista. Tiedonannossa tarkasteltiin uudelleen Euroopan komission suositusta 2001/331/EY, jossa asetetaan ympäristötarkastuksille vähimmäisvaatimukset.

Tiedonannossa on joitakin huolestuttavia asioita. Siinä sanotaan, että jäsenvaltioiden toimittamat tiedot suosituksen täytäntöönpanosta ovat "puutteelliset tai niitä on vaikea verrata keskenään". Siinä sanotaan, että ympäristötarkastuksia tehdään EU:ssa edelleenkin hyvin eri lailla. Siinä sanotaan, että suosituksen soveltamisala on riittämätön eikä siihen sisälly monia tärkeitä toimia, kuten Natura 2000 ja laittomien jätteensiirtojen valvonta. Siinä sanotaan, että tarkastussuunnitelmia ei usein ole tehty, ja kun ne on tehty, niitä ei ole asetettu julkisesti saataville.

Valiokuntani kiinnitti huolestuneena huomiota komission päätelmiin, joiden mukaan yhteisössä ei voida varmistaa ympäristölainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa. Se aiheuttaisi jatkuvaa vahinkoa ympäristölle ja vääristäisi jäsenvaltioiden välistä kilpailua.

Siksi valiokuntani laati komissiolle neljä kysymystä, jotka voidaan tiivistää seuraavasti: Ensinnäkin, miksi komissio haluaa ainoastaan muuttaa suositusta – miksi se ei tee ehdotusta ympäristötarkastuksia koskevasta direktiivistä? Toiseksi, miksi komissio on sen sijaan päättänyt ehdottaa ympäristötarkastusvaatimusten sisällyttämistä olemassa oleviin direktiiveihin yksitellen, mikä on aikaa vievää? Kolmanneksi, miksi komissio ei ole valmis määrittämään direktiivillä termejä, kuten "tarkastus" ja "tilintarkastus", joita jäsenvaltiot tulkitsevat eri lailla? Neljänneksi, miksei komissio ole valmis muuttamaan IMPELiä tehokkaaksi Euroopan unionin ympäristötarkastusviranomaiseksi?

Haluan kiittää komissiota etukäteen vastauksesta ja päättää puheenvuoroni korostamalla sitä, että mielestäni ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon ja sen valvontaan pitäisi kiinnittää yhtä paljon poliittista huomiota kuin lainsäädännön hyväksymiseen komissiossa, neuvostossa ja parlamentissa.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin iloinen voidessani osoittaa uskottavuuteni ympäristöasioissa petostentorjunta-asioiden lisäksi, joten vaihdan aihetta mielelläni. Haluan kiittää Euroopan parlamenttia tästä keskustelusta, jonka aiheena ovat erittäin tärkeät ympäristötarkastukset.

Parlamentti ja neuvosto tunnistivat EU:n laajuisten toimien tarpeen ja hyväksyivät ympäristötarkastuksia koskevan suosituksen vuonna 2001. Tavoitteena oli laatia ympäristötarkastuksille yhteiset perusteet, jotta voidaan varmistaa ympäristölainsäädännön parempi ja johdonmukaisempi täytäntöönpano koko yhteisössä.

Silloin keskusteltiin pitkään siitä, pitäisikö näiden perusteiden olla sitovia vai ei. Kompromissina hyväksyttiin suositus, joka ei ole sitova. Jäsenvaltiot lupasivat panna sen täysimääräisesti täytäntöön, ja komissiota pyydettiin tarkastelemaan päätöstä uudelleen sen jälkeen, kun suosituksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa on saatu kokemuksia.

Komission käynnisti uudelleentarkasteluprosessin marraskuussa 2007 antamallaan tiedonannolla. Tiedonannossa komissio esitti päätelmänään, että vaikka suositus oli parantanut ympäristötarkastuksia joissakin jäsenvaltioissa, sitä ei valitettavasti ollut pantu täysimääräisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa.

Siksi komissio esitti alustavat näkemyksensä siitä, miten tilannetta voitaisiin parantaa. Tarpeellisiksi katsomamme toimenpiteet ovat seuraavat: Ensinnäkin suositusta on muutettava niin, että se on selvempi ja raportointijärjestelmä on parempi. Toiseksi suositusta on tarvittaessa täydennettävä yksittäisten direktiivien oikeudellisesti sitovilla tarkastusvaatimuksilla. Kolmanneksi tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista tarkastuslaitosten välillä IMPELin yhteydessä on tuettava edelleen.

Komissio kerää nyt muilta toimielimiltä ja sidosryhmiltä kommentteja näistä ensimmäisistä ehdotuksista ja esittelee sitten lopulliset ehdotuksensa.

Nyt siirryn esitettyyn kysymykseen ja haluaisin esittää seuraavat kommentit.

Ensinnäkin haluaisin selventää, että komission marraskuussa 2007 antamassa tiedonannossa esitetyt näkemykset eivät sulje pois sitä mahdollisuutta, että komissio esittäisi tulevaisuudessa ehdotuksen ympäristötarkastuksia koskevaksi direktiiviksi. Komission tiedonannossa ilmaistu näkemys on se, että tehokkaiden ympäristötarkastusten varmistamiseen tarvitaan EU:n laajuisia oikeudellisesti sitovia sääntöjä. Siinä suhteessa kantamme on sama kuin parlamentin.

Kysymys kuuluu kuitenkin, pitäisikö näiden sääntöjen olla monialaisia ja kattaa kaikki ympäristötarkastukset vai pitäisikö niiden olla alakohtaisia ja koskea vain tiettyjä laitoksia tai toimintoja?

Kummallakin lähestymistavalla on hyötynsä ja haittansa. Monialainen lähestymistapa olisi yksinkertaisempi ja nopeammin toteutettavissa. Toisaalta alakohtaisen lähestymistavan avulla voisimme kohdentaa vaatimukset paremmin eri laitosten ja toimintojen tiettyjen näkökohtien mukaan. Esimerkiksi jätteensiirtojen tarkastusvaatimukset poikkeavat täysin teollisuuslaitosten tarkastusvaatimuksista. Tarkempi kohdennus auttaisi asettamaan tehokkaammat vaatimukset.

Alakohtaista lähestymistapaa olemme jo jossain määrin soveltaneet usean vuoden ajan. Esimerkiksi Seveso II -direktiivissä on säännökset laitosten tarkastuksista onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Nämä säännökset ovat osoittautuneet erittäin onnistuneiksi. Nyt olemme sisällyttäneet tarkastusvaatimukset ehdotukseemme IPPC-direktiivin tarkistamisesta.

Toinen ala, jolla nähdäksemme tarvitaan lisätoimia, on EU:n jätteiden siirrosta annetun asetuksen täytäntöönpano. Laittomien jätteensiirtojen kasvava ongelma on vaaraksi ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

On selviä todisteita laittomista siirroista, joita on rekisteröity IMPELin koordinoimien EU:n yhteisten jätteensiirtotarkastusten aikana. Uusimmat tiedot kaupoista ja tiettyjen jätevirtojen, erityisesti sähkö- ja elektroniikkalaitteista ja käytöstä poistetuista ajoneuvoista muodostuvan jätteen vientiä koskevat tutkimukset osoittavat, että vientimäärät EU:sta ovat huomattavia.

Monissa tapauksissa siirrot näyttävät rikkovan EU:n jätteiden siirrosta annetun asetuksen vientikieltoja. Ongelman vakavuutta korostavat vakavat vaaratilanteet EU:n viedessä jätteitä kehitysmaihin, kuten Norsunluurannikon vuoden 2006 tapauksessa, sekä hiljattain julkaistu Greenpeacen raportti Länsi-Afrikkaan laittomasti kuljetetuista jätteistä.

Komissio tutkii parhaillaan, tarvitaanko lisäaloitteita, joihin sisältyisi paremmat lainsäädäntövaatimukset, jotta jätteiden siirtojen tarkastuksia ja valvontaa voidaan lisätä ja vahvistaa.

Kuten tiedonannossamme totesimme, mielestämme on myös laadittava yhteiset määritelmät tarkastusten kannalta oleellisille termeille. Tarkoituksenmukainen väline siihen olisi monialainen suositus.

Mitä tulee ajatukseen muuttaa IMPEL EU:n ympäristötarkastusviranomaiseksi, IMPEL luotiin jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten epäviralliseksi verkostoksi. Sen tavoitteena on helpottaa tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa niiden ihmisten välillä, jotka käytännössä soveltavat ympäristölainsäädäntöä jäsenvaltioissa. Mielestäni meidän pitäisi säilyttää tämä IMPELin tehtävä, jonka tarkoituksena on yhdistää tarkastajien asiantuntemus ja mahdollistaa epävirallinen ajatustenvaihto Euroopan tasolla.

Komissio aikoo jatkaa tukeaan IMPELille ja vahvistaa menestyksekästä yhteistyötä. Tänä vuonna IMPEL muutettiin epävirallisesta verkostosta kansainväliseksi järjestöksi. Näin IMPEL saa lisää näkyvyyttä ja uusia toimintamahdollisuuksia. Se, että tämän lisäksi perustettaisiin EU:n ympäristötarkastusviranomainen, jolla olisi täytäntöönpanon valvontavalta ja valta haastaa jäsenvaltiot tuomioistuimeen, on mielenkiintoinen ja kunnianhimoinen ajatus. Se kuitenkin herättäisi tärkeitä oikeudellisia ja institutionaalisia kysymyksiä.

Meidän pitäisi myös tarkastella välineitä, joilla voitaisiin parantaa tällä hetkellä käytettävissämme olevan EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa, ja harkita, voitaisiinko niitä kehittää edelleen tai hyödyntää paremmin. Esimerkkejä tästä ovat monialaiset rikkomismenettelyt, joita komissio on käynnistänyt jäsenvaltioita vastaan tiettyjen velvollisuuksien täyttämisen järjestelmällisen laiminlyönnin vuoksi. Nämä muun muassa eräissä jäsenvaltioissa olevia tuhansia laittomia kaatopaikkoja koskevat rikkomismenettelyt ovat parantaneet täytäntöönpanon valvontastrategioita jäsenvaltioissa.

Toinen esimerkki aloitteesta, joka on johtanut parempaan täytäntöönpanon valvontaan, ovat koko yhteisön yhteiset jätteensiirtotarkastukset, joita on järjestetty IMPELin puitteissa komission tuella. Me selvitämme, millä keinoin voidaan lujittaa tätä yhteistyötä ja kannustaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan siihen.

  Caroline Jackson, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni komission jäsenen puhe oli lähinnä pettymys. Tiedän, että hän on Stavros Dimasin sijaisena eikä voinut tehdä muuta kuin lukea ääneen hänelle annetun vastauksen, mutta mielestäni me tarvitsemme enemmän.

Ympäristölainsäädäntöä puoltavat tässä istuntosalissa useimmat tai jopa kaikki – mahdollisesti myös UKIP, joka ei näytä olevan nyt läsnä vaan taitaa olla silittämässä Ison-Britannian lippujaan.

Ongelmana on, että me emme tiedä, mitä jäsenvaltioissa tapahtuu, ja Euroopan komission ehdotus on vasta hyvin pieni askel kohti tilanteen paranemista. Me ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa kannatamme yhä direktiiviä suosituksen sijaan. Minä en ymmärrä, miksi meillä ei voisi olla ympäristötarkastuksia koskevaa yleisdirektiiviä ja tarvittaessa erityisdirektiiveihin liitettyjä erityissääntöjä.

Haluaisin seuraavaksi siirtyä kysymykseen EU:n ympäristötarkastusvirastosta. On ehkä vähän outoa, että tämä ajatus kuullaan brittikonservatiivilta – "äänestä sinistä, toimi vihreästi" – mutta me tarvitsemme sitä, koska muutoin komissio on täysin riippuvainen siitä, mitä tietoja jäsenvaltiot haluavat antaa.

On tavatonta, että yhdeksän vuotta kaatopaikkadirektiivin voimaantulon jälkeen Espanja asetetaan nyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa syytteeseen 60 000 laittomasta kaatopaikasta, joihin mahtuu yli puoli miljoonaa tonnia niihin laittomasti tyhjennettyä jätettä. Me uskomme tietävämme, mitä tapahtuu Napolin eteläpuolella. Vuonna 1979 hyväksytty lintudirektiivi jätetään edelleen laajasti huomiotta.

Komission tuomioistuimeen viemät ympäristöasioita koskevat syytteet ovat usein yksityisten kansalaisten aloitteita. Mielestäni se ei riitä. Meidän pitäisi kertoa eurooppalaisille, että me emme voi taata, että meidän hyväksymäämme ympäristölainsäädäntöä noudatetaan. Tämä on hyvin vakava asia ajatellen sitä, että pohdimme parhaillaan ilmastonmuutosta koskevaa lainsäädäntöä. Meidän on palattava kysymykseen EU:n ympäristötarkastusviranomaisesta, jota tuen täysin.

  Genowefa Grabowska, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, esitän ryhmäni puolesta ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenenä täyden tukeni kysymyksille. Olen samaa mieltä kollegan kysymyksissään esittämistä huolenaiheista.

Marraskuussa 2007 annettu tiedonanto tosiaankin synnyttää monia ristiriitoja ja epäilyksiä ihmisissä, jotka ovat huolestuneita ympäristöstä ja haluavat, että Euroopan parlamentti ei vain laadi ympäristölainsäädäntöä vaan että se myös pannaan täytäntöön sen tarkoittamassa hengessä.

Jotta onnistuisimme siinä, tarvitsemme tehokkaan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja noudattamista valvovan järjestelmän, jota ei vieläkään ole kehitetty. Meillä on kansallisia järjestelmiä, jotka toimivat keskenään erilailla, kun taas EU:n tasolla meillä on suositus. Kuten me kaikki tiedämme, suositukset eivät ole sitovia. Siitä säädetään Rooman sopimuksen 249 artiklassa, jossa määritetään direktiivin ja suosituksen erot. Haluaisin siksi pyytää komissiota suhtautumaan asiaan kaikella vakavuudella ja esittämään kokonaisvaltaista järjestelmää, johon kuuluu direktiivin noudattamisen valvonta, tarkastus ja tuloskertomukset sitovana välineenä, direktiivinä ympäristölain noudattamisesta Euroopan unionissa.

Me emme voi jättää asiaa tähän emmekä voi odottaa, että yhden vuonna 2001 annetun suosituksen muuttaminen eli uusien jäsenvaltioiden velvollisuuksien lisääminen suositukseen muuttaisi jotain. Hyvä komissio jäsen, se ei muuta yhtään mitään. Tosiasia on, että jos me haluamme tehokasta ympäristölainsäädäntöä, meillä on oltava tehokas täytäntöönpano- ja valvontajärjestelmä.

Toistan vielä: Te kysyitte, pitäisikö meidän antaa alakohtaisia vai yleisiä valvonta-asetuksia. Minä puolestani haluan kysyä, haluaisitteko suojella koko ympäristöä vai vain yksittäisiä aloja? Siinä on teille vastaus.

  Johannes Blokland , IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on viime vuosina hyväksynyt paljon ympäristölainsäädäntöä. Ympäristö on asialistan kärjessä, mikä on aivan oikein. Tärkeintä ei kuitenkaan ole vain lainsäädännön tuottaminen: se täytyy myös panna täytäntöön, ja juuri siinä näyttää ilmenevän ongelmia. Euroopan komission tietojen mukaan ympäristöpolitiikan täytäntöönpano jättää ajoittain toivomisen varaa. Nykyinen ympäristötarkastuspolitiikka sisältyy suositukseen, jota tulkitaan eri jäsenvaltioissa varsin eri tavoin. On myös kerrottu, että ympäristötarkastuksia on suoritettu puutteellisesti, mikä tarkoittaa sitä, että olemassa olevasta lainsäädännöstä huolimatta ympäristö ei aina hyödy. Jos me haluamme ympäristön laadun paranevan, meidän täytyy pitää tehokkaan valvonnan luomista ensisijaisen tärkeänä, jotta voimme varmistaa tämän lainsäädännön täytäntöönpanon.

Hyvä komission jäsen, te väitätte osoittavanne uskottavuutenne ympäristöasioissa. Siinä suhteessa tehtävää on vielä varsin paljon. Toimin itse jätteiden siirtoa koskevan asetuksen esittelijänä vuonna 2007 ja ennen sitä, ja kyseisellä alueella on vielä paljon parantamisen varaa. Olisitteko te ympäristöpolitiikan paremman täytäntöönpanon yhteydessä valmis tekemään olemassa olevasta suosituksesta sitovan?

  Bogusław Sonik (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, olen Euroopan komission kanssa samaa mieltä siitä, että eri jäsenvaltioiden käyttämissä ympäristölainsäädännön noudattamisen valvontamenetelmissä on suuria eroja, minkä vuoksi on mahdotonta varmistaa, että EU:n lainsäädäntö pannaan täytäntöön ja sitä valvotaan johdonmukaisesti.

Työssäni Euroopan parlamentin jäsenenä minulla on ollut tilaisuus tutkia useiden IMPELin hankkeiden tuloksia, joista yksi koskee rajat ylittävää jätteiden siirtämistä satamien kautta. Olen havainnut, että IMPELin eri tarkastuspalvelujen välinen yhteistyö koostuu kokemustenvaihdon lisäksi myös yhteisistä valvontaoperaatioista ja – mikä on kenties vieläkin tärkeämpää – ympäristörikoksia ja -rikkomuksia koskevasta tiedonvaihdosta.

Jotkin epärehelliset yritykset siirtävät tarkoituksellisesti laittomat toimintonsa maihin, joissa ne tietävät valvontajärjestelmän olevan heikompi ja voivat jatkaa toimintaa ilman rangaistusta. Jos kaikkien jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät olisivat samanlaisia, tällaista ei tapahtuisi. Tämä on toinen peruste sen puolesta, että Euroopan unionilla pitäisi olla tehokas ja yhtenäinen ympäristövaatimusten noudattamista valvovien laitosten järjestelmä.

Tarkastukset ovat tärkeä väline EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa ja sen valvonnassa, mutta siitä huolimatta niillä on eri jäsenvaltioiden politiikassa erilainen painoarvo. Siksi tuen täysin Euroopan komission ehdotusta nykyisten suositusten muuttamisesta niin, että ne olisivat tehokkaampia. Olen samaa mieltä ehdotuksesta tiettyjen laitosten ja toimintojen tarkastusta koskevien oikeudellisesti sitovien vaatimusten lisäämisestä alakohtaisiin asetuksiin. Kun se on tehty, tarkastukset saavat poliittisesti suuremman painopisteen ja ympäristölakien täytäntöönpanon valvonta koko yhteisössä paranee.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE). – (RO) Tarkastuksilla on tärkeä osuus yhteisön ympäristölainsäädännön soveltamisen ja noudattamisen varmistamisessa. Tässä mielessä vuonna 2001 hyväksytty komission suositus, jossa asetetaan vähimmäisvaatimukset jäsenmaiden ympäristötarkastuksille, oli tuossa vaiheessa tärkeä askel eteenpäin.

Tämän suosituksen soveltamisen arviointi on kuitenkin tuonut esiin lisää huolenaiheita. Komission tiedonannossa todetaan, että ympäristötarkastuksia tehdään paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla edelleenkin hyvin eri lailla. Lisäksi on huomattu, että tiedonannon tekstissä hyväksytyt kansalliset toimet vaihtelevat suuresti sekä soveltamisen että valvonnan suhteen. Tämän suosituksen puutteita ei ole korjattu riittävästi komission tiedonannossa. Vaikka edellä mainittujen ongelmien mukauttamista ehdotetaan, siitä puuttuu yksi avaintekijä, joka on aiheuttanut sen, että suositus on ollut kohtalaisen onnistunut. Tarkoitan nimenomaan tämän asiakirjan lainsäädännöllistä luonnetta.

Siksi pelkkä suosituksen uudelleentarkastelu mielestäni vain säilyttää nykyisen epävarman tilanteen. Vain direktiivi voi parantaa ympäristötarkastuksia merkittävästi ja tehokkaasti.

  Siim Kallas, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää arvoisia parlamentin jäseniä heidän aina niin herkkiä ympäristöasioita koskevista kommenteistaan ja havainnoistaan, koska me kaikki haluamme parantaa ympäristöä. Kaksi niihin liittyvää kommenttia herätti huomiota.

Komissio on sitä mieltä, että ympäristötarkastuksia koskevat oikeudellisesti sitovat vaatimukset ovat todella tarpeellisia ja arvokkaita. Siihen suuntaan komissio pyrkiikin. Kysymys kuuluu, mihin nämä sitovat vaatimukset kuuluvat muutettaessa IMPELiä Euroopan ympäristötarkastusviranomaiseksi? Komissio on yhä sitä mieltä, että IMPEL on parempi säilyttää nykymuodossaan.

  Puhemies. − (IT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 11.55 äänestysten alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 12.05.)

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

(1) Ks. pöytäkirja.