Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 3. joulukuuta 2008 - Bryssel

17. Asevienti (käytännesäännöt) (keskustelu)

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana neuvoston julkilausuma aseviennistä (käytännesäännöt).

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, kuten olette todennut, olemme pahasti myöhässä aikataulusta, ja pyydän jäseniltä tätä anteeksi.

Alustan tämän keskustelun, mutta valitettavasti minulla on muuta menoa, jota en voinut perua, koska tämä viivästys tuli yllättäen. Pyydän siksi neuvoston pääsihteeriä siirtymään tilalleni keskustelussa ja tietenkin toimittamaan puheenjohtajavaltiolle tarkan kertomuksen keskustelun päätelmistä.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan kertoa teille, että Ranskan puheenjohtajakauden tärkeänä tavoitteena on muuntaa käytännesäännöt yhteiseksi kannaksi, että jäsenvaltioiden hyväksymälle, asevientiä koskevalle vastuulliselle lähestymistavalle on luotava oikeusperusta ja että jäsenvaltioiden välisiä yhtymäkohtia on lisättävä.

Maaliskuun 13. päivänä hyväksymänne päätöslauselma osoittaa, että olette asiasta kanssamme samaa mieltä. Keskusteluja on jatkettu viime viikkoina. Teemme kaiken voitavamme edetäksemme tässä asiassa ennen Ranskan puheenjohtajakauden päättymistä. Hyväksytystä yhteisestä kannasta tulee väline, joka auttaa panemaan täytäntöön vastuullista politiikkaa, jolla pyritään erityisesti torjumaan sitä, että tällaista vientiä käytetään sisäisen sorron tai kansainvälisten hyökkäysten toteuttamiseen tai että se lisää alueellista epävakautta.

Olemme vakuuttuneita siitä, että EU:n aloite asekauppasopimuksen tekemisestä YK:ssa saa uskottavuutta heti, kun omasta aseiden siirtoa koskevasta valvontajärjestelmästämme tulee oikeudellisesti sitova, ja olemme parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että käytännesäännöt on muunnettava oikeudellisesti sitovaksi välineeksi nopeasti.

Olemme kanssanne myös samaa mieltä siitä, että aseidenvälitystoimintaa on valvottava tehokkaasti. Jäsenvaltiot ovat sopineet, että vuonna 2003 hyväksytyssä neuvoston kannassa vahvistetut tiedonvaihtoa koskevat sitoumukset pitäisi panna täytäntöön käyttämällä käytännesäännöissä vahvistettua mekanismia.

Vaikka tietyt jäsenvaltiot eivät olekaan vielä hyväksyneet lainsäädäntöä, jota näiden sitoumusten siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä edellyttää, voin vakuuttaa teille, että kaikilla jäsenvaltioilla on tätä alaa koskevaa säännöstöä. Nämä säännöt on nyt päivitettävä, jotta ne vastaavat täysin neuvoston yhteistä kantaa.

Viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen hyväksyminen yhteisen kannan muodossa tarjoaa jäsenvaltioille myös mahdollisuuden tehostaa omaa aseiden välitykseen kohdistuvaa valvontaansa. Toinen meitä huolestuttava ongelma on aseiden laiton liikkuminen, ja pienaseita ja kevytaseita koskevassa EU:n strategiassa tuodaan selvästi esiin, että aseiden laittoman liikkumisen lopettamiseksi tai estämiseksi on toteutettava toimia. Tämä toimenpide vahvistettiin Wassenaarin järjestelyyn eli tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelyyn osallistuvien 40 maan kokouksessa, joka pidettiin Wienissä 6. joulukuuta 2007.

Puheenjohtajavaltio kannattaa ajatusta siitä, että tarkastellaan mahdollisuutta laajentaa näitä parhaita käytäntöjä epävakautta aiheuttavaan pienaseiden ja kevytaseiden liikkumiseen, erityisesti meriteitse tapahtuvaan liikkumiseen. Vaikka yhteisen kannan hyväksyminen onkin viivästynyt, haluan korostaa, että käytännesäännöt ovat erittäin tehokas väline, joka on auttanut huomattavasti yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden kansallista politiikkaa asevientivalvonnan alalla, ja tästä syystä haluan myös huomauttaa, että yhdenmukaistamista helpotetaan oppaalla, jossa annetaan asiasta vastaaville viranomaisille ohjeita. Tätä opasta päivitetään säännöllisesti, ja siksi se tukee suuresti ja käytännönläheisellä tavalla pyrkimyksiä yhtenäistää kansallista politiikkaa tällä alalla.

Lopuksi haluan todeta, että kehitämme nyt yhdessä vastuullista lähestymistapaa asevientiin, ja haluan kiittää Euroopan parlamenttia sen avusta tässä asiassa.

Voitte luottaa siihen, että neuvosto ja puheenjohtajavaltio ovat sitoutuneita tähän asiaan.

  Stefano Zappalà, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, vuodesta 2001 alkaen tapahtuneet terrori-iskut, joista viimeisin tapahtui Intiassa muutama päivä sitten, sekä lukuisat eri puolilla maailmaa käynnissä oleva selkkaukset tekevät valitettavasti asekaupasta erityisen ajankohtaisen aiheen nyt ja tulevaisuudessa laajimmassa mahdollisessa mielessä. Aivan liian usein käy niin, etteivät periaatejulistusten muodossa esitetyt suuret suunnitelmat saa tuekseen konkreettisia toimia. Meille kaikille on päivänselvää, että tämä on arkaluonteinen aihe, johon liittyy merkittäviä teollisia ja kaupallisia prosesseja. Siksi on ymmärrettävää, miten vaikeaa kaikkien valtioiden, erityisesti jäsenvaltioiden, on ratifioida valvonta- ja sääntelyjärjestelmä. Tapahtumien aiheuttama paine ja tieto siitä, että sekä yhteisössä että sen ulkopuolella käydään laitonta asekauppaa, johtavat kuitenkin siihen, että tätä alaa on säänneltävä juridisesti tehokkaalla tavalla. Käytännesääntöjen nopea ratifioiminen antaa myös todellisen merkityksen parhaillaan laadittavalle direktiiville yhteisön sisällä tapahtuvista puolustukseen liittyvien tuotteiden siirroista.

On valitettavaa, että neuvoston puheenjohtaja lähti, vaikka siltä pohjalta, mitä hän sanoi, kaikki näyttääkin olevan kunnossa. Jätän siksi puheenvuorostani pois muutamia valmistelemiani kohtia. Itse asiassa kaikki ei ole mielestäni täysin kunnossa. Siksi katson, että lupaus, jonka ministeri antoi täällä tänä iltana, samoin kuin muut lupaukset, joita monet muut ovat antaneet muissa tilanteissa, on muunnettava, Ranskan puheenjohtajakauden lähetessä loppuaan, kauaskantoisiksi toimiksi, erityisesti ensi viikolla, jotta ainakin kaikki jäsenvaltiot voivat ratifioida käytännesäännöt. Olisi hienoa, jos Ranska saisi tämän aikaan – muulla tavalla kuin ilmoittamalla asiasta täällä parlamentissa ilman, että sillä on esitettävänä edes konkreettisia tuloksia.

  Puhemies. – (ES) Hyvä jäsen Zappalà, ministeri Jouyet'n oli pakko lähteä, ja pyydän anteeksi hänen puolestaan, sillä ongelmana oli se, että hänen oli ehdittävä junaan. Hän ei voinut jäädä tänne kanssamme tämän keskustelun viivästymisen takia. Tiedämme kaikki, kuinka tunnollisesti ministeri Jouyet on hoitanut työnsä näiden kuuden kuukauden aikana, ja itse asiassa nimenomaan parlamentti on aikataulustaan myöhässä. Voitte olla varmoja siitä, että täällä läsnä olevat neuvoston virkamiehet välittävät puheenjohtajavaltiolle kaikki huomiot, joita esititte ja joita muut jäsenet esittävät.

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, päätöslauselma, josta keskustelemme tänään, osoittaa, että Euroopan parlamentissa vallitsee yhteisymmärrys siitä, millaista EU:n jäsenvaltioiden asevientipolitiikan pitäisi olla. Kuusi suurinta poliittista ryhmää puolustavat yhdessä yhteistä luetteloa EU:n asevientiin sovellettavista oikeudellisesti sitovista kriteereistä – käytännesääntöjen kahdeksasta kriteeristä.

Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että puheenjohtajavaltio Ranskaa on vaadittava ratkaisemaan pattitilanne, joka on vallinnut jo kolme vuotta ja jonka vain Ranska voi ratkaista. Kuulimme ministeri Jouyet'lta hetki sitten, että Ranska kannattaa nyt oikeudellisesti sitovia käytännesääntöjä. Kuulimme eilen ulkoasianvaliokunnassa Ranskan puolustusministeriltä neuvoston hylänneen Ranskan viimeaikaisen ehdotuksen käytännesääntöjen muuntamisesta yhteiseksi kannaksi yhteisymmärryksen puuttumisen vuoksi. Ministeri ei kertonut, että Ranskan ehdotus oli kytketty asevientiä koskevan Kiinan kauppasaarron purkamiseen ja että juuri tästä syystä monet jäsenvaltiot hylkäsivät Ranskan ehdotuksen. Jos tämä strategia vahvistetaan, se tahraa Ranskan puheenjohtajakauden turvallisuus- ja puolustusohjelman, jolle on muutoin ominaista eurooppalaishenkinen kunnianhimo ja dynamiikka.

Euroopan yhdentymisen syventyessä ulkopolitiikan alalla on yhä vaikeampaa perustella "jokainen vastaa itsestään" -tyyppisen politiikan soveltamista aseviennin alalla. Monissa maissa käytännesäännöt otetaan toki jo vakavasti, mutta meidän on pantava piste tilanteelle, jossa Euroopan maat, jotka ohjaavat vientiään noudattaen järjestelmällisesti ihmisoikeuksiin, kestävään kehitykseen ja alueelliseen vakauteen liittyviä kriteerejä, joutuvat epäsuotuisaan asemaan niihin kumppaneihinsa nähden, jotka soveltavat näitä samoja kriteerejä valikoiden.

EU:n puheenjohtajakaudet päättyvät aikanaan, mutta EU tarvitsee jatkossakin aseekseen yhteiset asevientiä koskevat kriteerit. Samoin parlamentti on jatkossakin yksimielinen siitä, että tarvitsemme yhteisen kannan.

  Renate Weber, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, juhlistamme tänä vuonna aseiden vientiä koskevien EU:n käytännesääntöjen kymmenettä vuosipäivää. Vaikka nämä käytännesäännöt olivatkin aikanaan suuri saavutus, olemme nyt turhautuneita ja katkeria siksi, ettei niitä ole onnistuttu muuntamaan oikeudellisesti sitovaksi välineeksi.

Aseita käsittelevä neuvoston työryhmä sai yhteisestä kannasta aikaan muodollisen sopimuksen kolme vuotta sitten. Kuinka monta vuotta Eurooppa-neuvostolta menee vielä sen hyväksymiseen? Miten me, Euroopan unioni, voimme varjella omaa uskottavuuttamme vastustaessamme laitonta asekauppaa, ellemme saa omaa taloamme kokonaan järjestykseen?

Käytännesääntöjen on oltava oikeudellisesti sitovat, jos haluamme estää aseiden helpon kuljettamisen yhteisön sisällä, mikä saattaa houkutella aseiden välittäjiä etsimään heikointa linkkiä Euroopasta. Puhuessamme aseiden viennistä meidän pitäisi ajatella samanaikaisesti epävakaissa maissa vaarassa olevia ihmishenkiä. Meitä voidaan helposti syyttää siitä, että rauhan rakentamisen sijasta lietsomme paikallisia selkkauksia maailman epävakaissa osissa.

Pidän myönteisenä Ranskan puolustusministerin julkilausumaa, jonka mukaan Ranska on perunut yhteistä kantaa koskevan varaumansa. Kykeneekö puheenjohtaja Ranska vakuuttamaan muut jäsenvaltiot, jotka yhä vastustavat sitä? Voin vain toivoa niin. Toivon myös, että yhteisen kannan hyväksymisestä tulee seuraavien kahden viikon aikana yksi Ranskan puheenjohtajakauden suurista saavutuksista.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, totta puhuakseni olen tuohtunut, koska olisin paljon mieluummin pitänyt innokkaan puheen, jossa olisin kiittänyt puheenjohtajavaltio Ranskaa siitä, että se on saanut vihdoin aikaan jotakin, jota yhdeksän puheenjohtajavaltiota on sanonut pitävänsä tarpeellisena, eli aseiden vientiä koskevan yhteisen kannan. Sanon, että olemme kuunnelleet samaa yhdeksän puheenjohtajakauden ajan, koska meille luvattiin ensimmäisen kerran Alankomaiden puheenjohtajakaudella vuonna 2004, että tämä työ vietäisiin loppuun.

Tiedämme, että aseita käsittelevän neuvoston työryhmän (COARM) näkökulmasta työ on tehty. Olisin kuitenkin halunnut kuulla tänään, että päätös on jo tehty ja että ministerit voivat vihdoin allekirjoittaa asiakirjan.

Siksi mielestäni oli ikävää kuulla, ettemme ole päässeet vielä tähän vaiheeseen, ja vielä ikävämpää oli kuulla, että tämä johtuu siitä, että kyseinen päätös on kytketty toiseen, huolestuttavaan päätökseen: asevientiä koskevan Kiinan kauppasaarron purkamiseen. Kuten olemme sanoneet monta kertaa, nämä kaksi asiaa ovat toisistaan erillisiä, eikä niillä ole keskenään mitään tekemistä. Katson, ettei toisen asian asettaminen toisen asian edellytykseksi edistä sitä, mistä olemme keskustelleet, eli rauhaa ja aseviennin valvontaa.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, aseet on tehty tappamista varten. Keskustelunaiheemme eli aseviennin tarkoituksena on muiden ihmisten – vastustajien – tappaminen. Unohdamme tämän aina keskusteluissamme.

Olemme keskustelleet kymmenen vuoden ajan näiden käytännesääntöjen oikeudellisesta sitovuudesta. Kollegoideni tavoin toivoin saavani kuulla tänään, että tähän pisteeseen on vihdoin päästy. Emme ole kuitenkaan vielä selvästikään päässeet tähän pisteeseen. Sen sijaan olen kuullut, että direktiiviin ilmeisesti sisällytetään vapauttava lauseke puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtojen yksinkertaistamiseksi EU:ssa, joten ilmeisesti asevientitekstin oikeudellisesti sitovaan luonteeseen on tarkoitus jättää porsaanreikiä. Emme voi hyväksyä tätä. Myös kaksikäyttötuotteet on otettava tekstiin mukaan.

Korostan vielä kerran, että tässä asiassa on kyse Euroopan unionista aseiden toimittajana. Euroopan unionista on tullut maailman suurin aseiden viejä. Jos aseita toimitetaan, niitä myös käytetään jossakin vaiheessa – ja kun niitä käytetään, me vuodatamme krokotiilinkyyneleitä. Tarvitsemme vihdoin oikeudellisesti sitovat käytännesäännöt. Toivon, että se onnistuu ennen Ranskan puheenjohtajakauden päättymistä.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa puhemies, EU sopi kymmenen vuotta sitten aseiden vientiä koskevista käytännesäännöistä. Valitettavasti niitä ei ole pantu täytäntöön. Suljettujen ovien takana kokoontuva neuvosto ei kykene hyväksymään yhteistä kantaa. Olisi hyvin tärkeää saada tietää, mitkä maat estävät sen hyväksymisen, samalla kun ne tekevät voittoa ihmisten verellä ja kyynelillä.

Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa tätä asiaa koskevan päätöslauselman. Siitä huolimatta EU:n jäsenvaltioissa valmistettuja aseita virtaa tälläkin hetkellä yhä enemmän laittomasti selkkausalueille ja päätyy rikollisten käsiin. On ristiriitaista, että näitä aseita päätyy myös maihin, joille EU maksaa valtavat määrät kehitysapua.

EU:n puheenjohtajavaltioiden – Ranskan ja sen jälkeen mahdollisesti myös Tšekin tasavallan – on tehtävä kaikkensa aseiden vientiä koskevien käytännesääntöjen hyväksymisen eteen, jotta voimme estää sen, etteivät EU:ssa valmistetut aseet päädy vastuuttomasti rikollisille. Jos tässä epäonnistutaan, epäonnistumisen aiheuttaneet osapuolet on nimettävä.

  Jan Cremers (PSE). - (NL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, juhlistaessamme aseiden vientiä koskevien EU:n käytännesääntöjen kymmenettä vuosipäivää panimme valitettavasti merkille, ettei tämän vapaaehtoisen säännöstön muuntamisessa oikeudellisesti sitovaksi välineeksi ollut edistytty. Euroopan parlamentti on puhunut vuosia sen puolesta, että aseteollisuuden jatkuvan kansainvälistymisen valossa nämä käytännesäännöt pitäisi muuntaa kaikkia jäsenvaltioita velvoittavaksi lainsäädännöksi.

Euroopan parlamentissa keskustellaan parhaillaan direktiiviehdotuksesta, jolla pyritään luomaan puolustustuotteiden sisämarkkinat. Tästä aiheesta käytävissä keskusteluissa Euroopan parlamentin sosialistiryhmä kannatti avoimuuden lisäämistä sekä tehokkaita seuraamuksia, ellei velvoitteita noudateta. Tässä yhteydessä ryhmämme viittasi jälleen käytännesääntöihin, mutta ilman oikeuskehystä voimme tällä hetkellä vain kehottaa jäsenvaltioita toimimaan käytännesääntöjen hengessä.

Tarvitsemme tiukempia sääntöjä aseiden osien viennistä, tuotteiden siirtämisestä yhteisyritysten kautta sekä eurooppalaisten sotilastarvikkeiden jälleenviennistä yhteisön ulkopuolisiin maihin. Yksin viime vuonna länsimaat myivät kehitysmaille aseita arviolta 42 miljardin Yhdysvaltojen dollarin edestä. Puolet näistä aseista oli eurooppalaisia. Tilanteen on muututtava. Euroopan unionin pitäisi erityisesti näyttää asiassa hyvää esimerkkiä.

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytännesääntöjen hyväksymisen kymmenes vuosipäivä on sekä tilaisuus juhlia että syy jatkaa toimia sitovien sääntöjen puolesta. Se, että sääntöjen noudattaminen on edelleen vapaaehtoista, vaikka niiden hyväksymisestä on kulunut kymmenen vuotta, viittaa siihen, että meillä on vastassamme taloudellisten, kaupallisten ja poliittisten etujen monimutkainen verkosto. Vaikka pyrimmekin moraalisesti kohti parempaa pyytäessämme, että säännöstöstä tehtäisiin oikeudellisesti velvoittava, tämä ei vielä riitä. Tätä etujen verkostoa on tarkasteltava perinpohjaisesti ja ammattimaisesti, jotta löydämme toimivia keinoja, joilla saamme aseiden valmistajat, viejät ja poliitikot muuttamaan mielensä. Tästä syystä, kuten jo totesin, pelkkään moraalin perustuvat pyynnöt eivät riitä – riippumatta siitä, miten äänekkäitä ne ovat.

  Puhemies. – (ES) Keskustelun päätteeksi totean, että olen vastaanottanut neljä työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 4. joulukuuta klo 12.00.

(1) Ks. pöytäkirja.