Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana lyhyt esittely Simon Busuttilin vetoomusvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavia käytäntöjä koskevasta selvityksestä (mm. vetoomukset nro 0045/2006, 1476/2006, 0079/2003, 0819/2003, 1010/2005, 0052/2007, 0306/2007, 0444/2007 ja 0562/2007) (2008/2126(INI)) (A6-0446/2008).
Simon Busuttil, esittelijä. − (MT) Tämä mietintö laadittiin, koska Euroopan parlamentti sai yli 400 vetoomusta kansalaisiltaan, erityisesti pieniltä yrityksiltä, jotka ovat joutuneet mainoshuiputuksen uhriksi, kun ne on liitetty tahtomattaan yrityshakemistoon. Uhrit saivat tällaisen lomakkeen ja heitä pyydettiin täyttämään se, kun heidät ensin oli huijattu uskomaan, että he liittyvät hakemistoon ilmaiseksi. Sitten he kuitenkin myöhemmin saivat kirjeen ja ymmärsivät, että he olivat tietämättään tehneet sopimuksen, joka velvoittaa heidät maksamaan noin 1 000 euroa kolmen vuoden ajalta. Näin tapahtuu näille petoksellisina pitämiemme hakemistojen uhreille. Haluaisin lisätä, että European City Guide -hakemiston omistava yhtiö mainitaan näissä vetoomuksissa useimmin. Kannattaa panna merkille, että kyseinen yhtiö on painostanut huomattavasti tämän parlamentin jäseniä pyrkiessään estämään tai heikentämään mietintöämme, jonka tänään esittelemme. Onneksi se ei kuitenkaan onnistunut huolimatta siitä, että se ei aina antanut meille oikeaa tietoa. Mitkä olivat tämän mietinnön tulokset? Huomasimme, että ongelma on hyvin todellinen, että se on laajalle levinnyt ja että se on olemassa koko Euroopan unionissa. On myös käynyt selville, että se vaikuttaa moniin pieniin yrityksiin sekä ammattihenkilöihin ja muihin ihmisiin, jotka eivät välttämättä omista yritystä. Huomasimme, että tämä ongelma vaikuttaa ihmisiin yli rajojen ja että sen lisäksi, että sillä oli suuri taloudellinen vaikutus, sillä oli myös vakava psykologinen tämän huijauksen uhreihin, joita petkutettiin allekirjoittamaan tämä lomake ja jotka sitten myöhemmin joutuivat toisen yhtiön jahdin kohteeksi maksujen perimisen takia. Mitä ehdotamme tässä mietinnössä? Ensinnäkin laadimme luettelon toimenpiteistä, joilla lisätään tietoa ja siten vähennetään niiden uhrien määrää, jotka ensinnäkään joutuvat ansaan. Toiseksi meidän on varmistettava, että nykyistä yhteisön lainsäädäntöä pannaan täytäntöön niin kuin pitää. Tässä olisi pantava merkille, että aina, kun asia otettiin esille komission kanssa, se vastasi sanomalla, että Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpano kansallisella tasolla kuuluu jäsenvaltioiden harkintavaltaan. Olemme tietoisia tästä harkintavallasta, mutta haluaisin muistuttaa komissiota, että Euroopan komission velvollisuus on varmistaa, että Euroopan unionin lait pannaan tehokkaasti täytäntöön jäsenvaltioissa. Ehdotamme myös, että yhteisön lainsäädäntöä tarkistetaan tämän erityisen ongelman käsittelemiseksi paremmin. Huomasimme esimerkiksi, että Itävallan malli on esimerkillinen, koska Itävalta muutti kansallista lainsäädäntöään, jotta sitä voitaisiin soveltaa erityisesti tähän petoksellisia yrityshakemistoja koskevaan kysymykseen. Viimeinen huomioni koskee sitä, että uhreja on autettava neuvomalla, että he eivät maksa mitään näille yrityshakemistoyrityksille ennen kuin ovat saaneet asianmukaista neuvontaa. Ennen puheenvuoroni päättämistä haluaisin kiittää vilpittömästi vetoomusvaliokuntaa yksimielisen tuen antamisesta tälle mietinnölle ja haluaisin kiittää myös koko henkilökuntaani. Lisäksi, sydämelliset kiitokset valiokuntamme sihteerille – David Lowelle. Jos mietintö hyväksytään, sillä annetaan kaksi selkeää viestiä – ensiksi kaikille uhreille, sillä se osoittaa heille, että ymmärrämme heidän tilanteensa ja tuemme heitä täysin, ja toiseksi näille petoksellisille yrityshakemistoyrityksille, sillä siinä varoitetaan niitä lopettamaan huijauskäytäntönsä heti, koska parlamentti on tiiviisti niiden jäljillä.
Vladimír Špidla, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, komissio kiittää ponnisteluja, jotka Euroopan parlamentti on toteuttanut laatiessaan tämän mietinnön, ja se tutkii tarkasti sen päätelmiä.
Haluaisin huomauttaa, että, kuten mietinnössäkin selkeästi todetaan, koska tähän mennessä kyseinen ongelma koskee yritysten välisiä suhteita, suurta osaa kuluttajansuojaa koskevasta yhteisön lainsäädännöstä, mukaan luettuna sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä annettu direktiivi 2005/29/EY ja kuluttajansuojaa koskeva asetus (EY) N:o 2006/2004, ei sovelleta.
Tietynlaista suojaa tarjotaan kuitenkin harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetulla direktiivillä 2006/114/EY. Näiden direktiivien mukaan lainsäädännön soveltamisesta vastaavien julkisten viranomaisten ja/tai sen jäsenvaltion toimivaltaisten tuomioistuinten, jossa kyseiset yritykset harjoittavat toimintaansa, vastuulla on päättää tapauskohtaisesti, onko kaupallinen viestintä harhaanjohtavaa ja ryhtyä asianmukaisiin pakkotoimiin.
Haluaisin myös korostaa, että monet viranomaiset ja toimivaltaiset tuomioistuimet ovat esimerkiksi Espanjassa ja Belgiassa ryhtyneet pakkotoimiin käytäntöjä vastaan ja saaneet aikaan monia myönteisiä tuloksia.
Sopimattomista kaupallisista menettelyistä annettu direktiivi ei kata yritysten välisiä kaupallisia menettelyjä, koska sopimattomaan kilpailuun liittyvien kansallisten lakien täysimääräistä yhtenäistämistä ei puolleta. Jo täysin yhtenäistetty direktiivi sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä oli hyvin kunnianhimoinen ehdotus, joka olisi rauennut, jos sitä olisi laajennettu yritysten välisiin sopimattomiin kilpailumenettelyihin.
Ehdotukseen johtanut kuuleminen ja työ neuvoston kanssa osoittivat, että direktiivin laajentamiselle sopimattomiin yritysten välisiin kaupallisiin menettelyihin ei ollut juuri yhtään tukea. Vaikka tietyt jäsenvaltiot kannattivat direktiivin soveltamisalan laajentamista sopimattomaan kilpailuun, toiset kannattivat kuluttajansuojaa mutta vastustivat sitä, että EU:n tasolla otetaan käyttöön täydentävä yhtenäinen järjestelmä sopimatonta kilpailua koskevista säännöistä.
Vaikka komissio ei voi ryhtyä toimiin kyseisissä menettelyissä mukana olevia yrityksiä vastaan, se on pyrkinyt tiedottamaan yrityksille tästä ongelmasta esittämällä sen Euroopan eri ammatillisille järjestöille. Aihetta on erityisesti käsitelty yritysten tukiverkoston puitteissa, ja samalla pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa kehotetaan jäsenvaltioita suojelemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiään sopimattomilta menettelyiltä. Komissio jatkaa edelleen muiden menetelmien tutkimista lisätäkseen yritysten tietoisuutta, jos se katsoo sen asianmukaiseksi.
Komissio on lisäksi kirjoittanut kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille – Espanjalle, Itävallalle ja Saksalle – kiinnittääkseen niiden huomion siihen, että tilanne on meneillään ja pyytääkseen niiltä lisätietoja. Saadut vastaukset tekivät sangen selväksi, että kansalliset viranomaiset ovat tietoisia ongelmasta ja että niillä on lainsäädäntö sen käsittelemiseksi; tarvittaessa ne ovat jo käyttäneet saatavilla olevia toimenpiteitä.
Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan tiistaina 16. joulukuuta 2008.
Richard Corbett (PSE), kirjallinen. − (EN) Kampanjoituani vuosien ajan näitä huijarijärjestöjä vastaan, olen iloinen, että voin tukea tätä mietintöä.
Se on rajatylittävä ongelma. Joka vuosi tuhansia yrityksiä, hyväntekeväisyysjärjestöjä ja vapaaehtoisryhmiä ympäri Eurooppaa huijataan allekirjoittamaan jotakin, joka näyttää täysin viattomalta ilmoittautumiselta hakemistoon. Todellisuudessa ne huijataan mukaan monimutkaiseen sopimukseen, ja sitten ne saavat aggressiivisia rahavaatimuksia ilman mitään mahdollisuutta sopimuksen perumiseen.
On elintärkeää tukkia oikeudelliset porsaanreiät, joiden nojalla nämä petokselliset yritykset voivat toimia.
Kehotan erityisesti komissiota noudattamaan tämän mietinnön tärkeintä suositusta ja esittämään parlamentille sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiiviin soveltamisalan laajentamista niin, että sillä kielletään yksiselitteisesti ilmoittautumiset kyseisiin hakemistoihin, ellei mahdollisille asiakkaille tiedoteta mainoksessa selkeästi, että heille tarjotaan sopimusta maksua vastaan.
Nämä suositukset ovat oikeudellisesti yksinkertaisia – Itävalta on jo "sementoinut" tämän säännöksen sisällyttämisen UPCD-direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista – mutta niillä parannettaisiin suuresti sellaisten yritysten ja muiden järjestöjen suojelua, jotka joutuvat näiden huijausten uhreiksi ja annettaisiin selkeä viesti hakemistohuijareille, että heidän päivänsä ovat luetut.