Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 17. joulukuuta 2008 - Strasbourg

8. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

– Mietintö: Claude Turmes (A6-0369/2008)

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, en kuullut teitä. Edellinen palkinnon luovuttaminen oli niin liikuttava tilaisuus, että olemme luullakseni yhä hieman sen pauloissa.

Suhtaudun myönteisesti Claude Turmesin mietintöön. Uusiutuva energia on luonnollisesti keskeisessä asemassa pyrkiessämme vähentämään riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista, mutta kuten olemme saaneet huomata, joskus ratkaisut voivat johtaa uusiin ongelmiin, kuten on selvästi tapahtunut keskustelussa elintarvike- ja polttoainetuotannon vastakkainasettelusta. Meidän on pyrittävä saamaan aikaan tiukat kestävyyskriteerit, ja tässä yhteydessä on tarkasteltava erityisesti puun ja puutavaran tuotantoa, joka on mitä suurimmassa määrin uusiutuva energialähde.

Haluaisin, että tarkastelemme mahdollisimman laajasti tehokasta maankäyttöpolitiikkaa. On erittäin tärkeätä, että Euroopan unionissa maatalous ja energia yhdistetään ilmastonmuutosta koskeviin kysymyksiin, mutta tämä on tehtävä myös maailmanlaajuisesti. Suhtaudun mietintöön kuitenkin erittäin myönteisesti ja kannatan sitä.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minua hysteria energiasta ja ilmastonmuutoksesta ei juuri liikuta, mutta uusiutuvan energian edistäminen on varmasti erittäin järkevää. Sen täytyy kuitenkin olla taloudellisesti kestävää. Tällä perusteella suhtaudun hyvin epäillen tuulienergiahankkeiden kiirehtimiseen sellaisten tavoitteiden avulla, joita on mahdoton saavuttaa. Päällimmäinen huomioni tästä mietinnöstä on kuitenkin se, että tuen siirtymää pois maatalouden tuottamista biopolttoaineista ja keskittymistä jätevirroista, ei elintarvikkeiden raaka-aineista, saatavaan biomassaan. Maatalous-, kotitalous- ja teollisuusjätteen muuntaminen energiaksi on aina tuntunut minusta uusiutuvista vaihtoehdoista järkevimmältä. Niinpä tuen varauksetta biomassasta ja biokaasusta tuotettavaa kolmannen sukupolven energiaa.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Ilmastopaketti on realistinen kompromissi, joka sopii sekä näkemykseeni maapallon resurssien kestävästä hallinnoinnista sekä tukeeni Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle ja työllisyydelle. Se on taas yksi vähittäinen askel eteenpäin, ei todellakaan taaksepäin. Se ei ole mullistava, mutta siitä huolimatta se toimii esimerkkinä muulle maailmalle. Tämän mietinnön avulla nykypäivän Eurooppa ottaa alkavasta talouskriisistä huolimatta vastuun siitä, millaisen maapallon jätämme tuleville sukupolville. Olen samaa mieltä siitä, että on tarpeen siirtyä huonosti suunnitelluista maatalousperäisistä biopolttoaineista politiikkaan, jossa käytetään biokaasusta ja biomassasta tuotettua kestävää energiaa, ja edistää energiansäästöteknologian innovaatioita, jotta se olisi mahdollisimman tehokasta ja laadukasta. Biomassaa olisi valmistettava lähinnä nestemäisestä jätteestä, orgaanisesta kotitalous- ja teollisuusjätteestä sekä maa-, kala- ja metsätalouden tähteistä. Meidän olisi hyödynnettävä pilaantunutta maata sekä uusia raaka-aineita, joita ei käytetä ruoaksi eikä rehuksi, kuten leviä.

Mietinnöt: Avril Doyle (A6-0406/2008), Satu Hassi (A6-0411/2008), Chris Davies (A6-0414/2008), Dorette Corbey (A6-0496/2007)

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Haluan selittää, miksi kannatin ilmastopakettiin liittyviä lainsäädäntöehdotuksia eli Avrid Doylen, Chris Daviesin, Satu Hassin ja Dorette Corbeyn mietintöjä. Näistä ehdotuksista on keskusteltu ja neuvoteltu pitkään puheenjohtajavaltio Ranskan edustaman neuvoston sekä esittelijöiden ja useimpien poliittisten ryhmien varjoesittelijöiden edustaman Euroopan parlamentin välillä. Alkuperäinen ehdotus olisi esimerkiksi tuhonnut täysin sekä Tšekin että koko Euroopan kemianteollisuuden. Viime viikonloppuna saatiin aikaan sopimus sekä jäsenvaltioiden että parlamentin jäsenten tekemien myönnytysten ansiosta. Eri teollisuudenaloja sekä eri toimien asteittaista käyttöönottoa varten asetettiin selkeät kriteerit. Tällä tavoin oli mahdollista saada aikaan kompromissi, jossa säilytetään alkuperäiset kunnianhimoiset ympäristönsuojelutavoitteet ja luodaan samalla toimintaedellytykset, jotka eivät rajoita teollisuustoimintaa eivätkä ole teollisuudelle vihamielisiä.

– Mietintö: Avril Doyle (A6-0406/2008)

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Äänestin Avrin Doylen mietinnön kompromissiversion puolesta, koska se sisältää merkittäviä tarkistuksia direktiiviin. Minä jätin tarkistuksen, jolla annetaan kaukolämmön tuotannolle ilmaisia päästöoikeuksia ja vapautetaan se ilmastoverosta. Tämä on tärkeä tulos, sillä kaukolämpöä, joka on yksittäisiä lämmityskattiloita ympäristöystävällisempi järjestelmä, käyttävät ensisijaisesti pienituloiset perheet. Olen tyytyväinen myös siihen, että lämmön ja jäähdytyksen yhteistuotannolle on annettu ilmainen päästöoikeus. Tämä on myös merkki ympäristöystävällisestä ajattelusta. Myös monet muut toimintamuodot on vapautettu ilmastoverosta, vaikka niiden ei pitäisi olla. Olisin itse halunnut vielä vihreämmän direktiivin, mutta tämä kompromissi on parempi kuin ei mitään.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, minäkin kannatan varauksetta tätä mietintöä, jolla kehitetään päästökauppajärjestelmää – ja kyllä, sillä vastataan hiilivuoto-ongelmaan, varsinkin jos vuonna 2009 ei päästä maailmanlaajuiseen sopimukseen.

Haluan taas kerran tuoda esiin kysymyksen metsätaloudesta tällä ilmastonmuutoksen aikakaudella. Meidän on unionin tasolla puhuttava vahvalla äänellä, jotta metsien maailmanlaajuiseen tuhoutumiseen puututaan. Suhtaudun myönteisesti siihen, että tähän kohdennetaan varoja, koska tällä hetkellä asiaan ei puututa: olemme kaikki huolissamme siitä, mutta ongelman ratkaisemiseksi ei toimita koordinoidusti. Olen käynyt Brasiliassa, ja tiedän mitä siellä ja muissa maissa tapahtuu, ja ellemme puutu asiaan, kaikki täällä toteuttamamme EU:n tason toimet ovat turhia.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tämä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskeva asiakirja tukee tarvittavia teknisiä toimenpiteitä, joilla viime kädessä on tarkoitus vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä.

Ehdotettu päästökauppajärjestelmä saattaa rohkaista keinotteluun, jolla voi olla kielteisiä vaikutuksia teknisiin toimiin varattuihin resursseihin. Esimerkiksi Puolassa halpa energiasäästölamppu maksoi ennen noin 5 zlotya. Energiansäästökampanjan jälkeen, jolla kansalaisia kannustettiin ostamaan näitä lamppuja, hinta on nyt noussut yli 10 zlotyyn. Tästä syystä päästökauppajärjestelmä on laadittava ja sitä on valvottava yksityiskohtaisemmin. En kannata direktiiviä sen nykymuodossa.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Kannatan kasvihuonekaasujen ilmaisten päästöoikeuksien asteittaista poistamista hyvin monilta teollisuudenaloilta. Pahoittelen sitä, että neuvosto on vastustanut päästöoikeuksien myynnistä saatavien tulojen siirtämistä asuntojen lämmityksen rahoittamiseen. Arvostan sitä, että puheenjohtajavaltio Ranska on onnistunut saamaan aikaan sopimuksen vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välillä ja tehnyt perusvuotta koskevia tai vuoteen 2007 ulottuvia myönnytyksiä. Kannatan mielelläni kompromissia, jonka avulla Kioton pöytäkirjan tavoitteet voidaan saavuttaa ja jossa samalla otetaan huomioon talouden tilanne. Haluan pöytäkirjaan merkittävän, että vaadin lopullisesta lainsäädäntöpäätöslauselmasta toimitetun äänestyksen tuloksen korjaamista, sillä vaikka äänestin päätöslauselman puolesta, äänestyslamppu paloi virheellisesti punaisena.

  Bogdan Pęk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin tätä direktiiviä vastaan, koska katson, että se on yksi ihmiskunnan historian suurimmista huijauksista. Se on naurettava päätös, joka perustuu täysin vääristeltyihin tietoihin vailla mitään järkiperäistä tieteellistä pohjaa ja joka maksaa vähintään miljardi dollaria pelkästään Euroopan unionissa.

Sen sijaan, että nämä varat käytetään tyhmästi, suorastaan idioottimaisesti, ne voitaisiin käyttää osana todellista taistelua puhtaan ympäristön ja puhtaan, pölyttömän ilman saavuttamiseksi, myrkyllisistä kaasuista eroon pääsemiseksi sekä puhtaan veden saannin varmistamiseksi, sillä vedestä on Euroopassa pula ja se käy yhä niukemmaksi tulevaisuudessa. Käyttämällä miljardi dollaria mainittuun hankkeeseen alentaa lämpötilaa vain 0,12 astetta, mikä ei vaikuta hiukkaakaan ilmastonmuutokseen. Tämä on aivan naurettava järjestelmä, jota parlamentin sietäisi hävetä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, päästökauppajärjestelmällä on keskeinen rooli hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Se on edelleen erityisen kiistanalainen aihe uusissa jäsenvaltioissa, Puola mukaan luettuna, joiden mielestä saavutetut tulokset on laskettu väärin perustein. Tärkeää on 20 prosentin indikaattorin lisäksi myös perusvuosi, jonka avulla se tulkitaan. Paketissa täksi vuodeksi on määrätty 2005, mutta tätä valintaa vastustavien valtioiden mielestä oikea perusvuosi olisi 1990.

Näiden valtioiden hiilidioksidipäästöt ovat jo pienentyneet huomattavasti niiden toteuttamien taloudellisten uudistusten seurauksena. Tänä ajanjaksona toteutetut toimet edellyttivät huomattavia ponnistuksia ja suuria taloudellisia kustannuksia. Näin ollen ehdotetun ratkaisupaketin objektiivisuutta pidetään edelleen puutteellisena ja sen katsotaan sivuuttavan tähän asti tehdyt leikkaukset sekä yksittäisten valtioiden taloudelliset mahdollisuudet ja samalla suosivan eräitä vanhoista EU:n jäsenvaltioista.

  Daniel Caspary (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, annan Saksan kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) Baden-Württembergin osavaltiota edustavien parlamentin jäsenten ryhmän puolesta seuraavan äänestysselityksen. Me annamme täyden tukemme ponnistuksille vähentää merkittävästi mitä todennäköisimmin ihmisten aikaansaaman ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Emme kuitenkaan kannattaneet valtioiden ja hallitusten päämiesten neuvotteluissa viikonloppuna saavutettua kompromissia EU:n päästökauppajärjestelmästä.

Lakien säätäminen kovalla kiireellä – sillä siitä tässä juuri on kysymys – on kestämätöntä ja epädemokraattista, ja äärimmäisen nopea lainsäädäntömenettely sekä se, että neuvoston asiakirjat julkistettiin vain muutama päivä sitten, merkitsevät sitä, että asiakirjojen ammattimainen käsittely ja tarkastelu ja siten kunnollinen lainsäädäntö olivat mahdottomia.

Tätä on täysin mahdoton hyväksyä varsinkin siksi, että tällä lainsäädännöllä asetetaan erityisen raskas taloudellinen taakka Euroopan kansalaisille. Useiden tutkimusten mukaan ilmastopaketti maksaa Euroopan taloudelle ja Euroopan kansalaisille noin 70–100 miljardia euroa, ja uhkana on, että kokonaiset teollisuudenalat siirtyvät muualle maailmaan hiilivuodon kautta. Me emme voineet hyväksyä näin mittavaa pakettia nopeutetulla menettelyllä. Näin tärkeät lainsäädäntöehdotukset on käsiteltävä asianmukaisella menettelyllä useassa käsittelyssä.

– Mietintö: Satu Hassi (A6-0411/2008)

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Äänestin ilmastopaketin puolesta, vaikka sitä on vaikea pitää pelkästään myönteisenä. Tämä lainsäädäntö on epäilemättä tulevaisuuteen suuntautuvaa ja korjaa vallinneen puutteen, eikä sille ole vertailukohtaa muualla maailmassa. Samalla siinä asetetut tavoitteet eivät heijasta niitä tavoitteita, joita tutkijat ovat määrittäneet ihmiskunnan suurimman haasteen, ilmastonmuutoksen, pysäyttämiseksi. Euroopan tehtävänä on luoda sosiaalinen ja taloudellinen malli, joka tuottaa vähän hiilidioksidipäästöjä, sillä Eurooppa kuuluu niihin toimijoihin, joilla on parhaat mahdollisuudet kehittää tarvittavaa teknologiaa. Tämä edellyttää kuitenkin rahaa ja sitovaa lainsäädäntöä. Tällä päätöksellä suurin osa varoista menee Euroopan unionin ulkopuolelle puhtaan kehityksen mekanismien (CDM) muodossa, ja samalla lainsäädännössämme on liian paljon poikkeuksia ja joustomekanismeja ja liian vähän pakollisuutta. Kokonaisuutena ottaen voidaan sanoa, että koska olemme tietoisia vastuustamme ja edessämme olevien tehtävien mittavuudesta, liikumme oikeaan suuntaan, mutta emme riittävän nopeasti, ja siksi puoltoääneni oli tunnustus sille, että menemme oikeaan suuntaan, ei vauhdille, jolla etenemme kohti tavoitetta.

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Tämän lainsäädännön perusongelma on se, että eräät Keski- ja Itä-Euroopan valtiot vähensivät kasvihuonekaasupäästöjään merkittävästi jo 1980-luvun lopussa. Eräät Länsi-Euroopan maat ovat kuitenkin lisänneet näitä päästöjä varsin paljon vielä 2000-luvun alussa. Tästä syystä olemme pyytäneet oikeudenmukaista kohtelua ja aiempien ponnistustemme tunnustamista. Jotain me saimmekin, mutta olisi tajuttava, että Euroopan unionin ilmastotase olisi paljon huonompi ilman uusien jäsenvaltioiden ponnistuksia. Tästä syystä olisi tärkeää, että vanhat jäsenvaltiot osallistuvat päästöoikeuksien kaupan järjestelmään. Ensinnäkin niiden olisi siirrettävä osa teollisuudestaan EU:n vähemmän kehittyneisiin valtioihin tai ostettava niiltä päästöoikeuksia. Hyväksyimme kompromissin ilmastonsuojelun nimissä ja Euroopan unionin yhteisen lähestymistavan hyväksymiseksi. Samalla ymmärrän ympäristönsuojelijoiden huolestumisen ja toivon, että voimme myöhemmin tiukentaa lainsäädäntöä.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, päästökauppajärjestelmä kattaa vain puolet hiilidioksidipäästöistä. Kannatin tätä nimenomaista mietintöä, koska myös muiden sektorien on osallistuttava ponnistuksiin. Keskityn kuitenkin erityisesti maatalouteen, jolla on useita ongelmia, mutta meidän on mielestäni muistettava, että maataloudessa on kyse elintarvikkeiden tuotannosta, ja meidän on otettava tämä huomioon siinä, mitä tältä alalta vaadimme.

Katson myös, että viljelijät on sisällytettävä tiedotusprosessiin, koska heiltä edellytetään järjestelmän muutoksia mutta he eivät saa kunnollista tehtävänantoa tai ohjausta. Tarvitsemme enemmän tutkimusta – ja sitä tehdään jäsenvaltioissa – siitä, miten maatalouden päästöjä voidaan vähentää yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Varoittaisin kuitenkin, että mitä sitten Euroopan unionissa teemmekin, se ei saisi johtaa elintarviketuotantomme pienenemiseen, koska se tila täyttyy tuontielintarvikkeilla, joiden aiheuttamia päästöjä emme juurikaan voi valvoa.

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikki parlamentin jäsenet ovat uskoakseni yhtä mieltä tarpeesta vähentää vahingollisia kaasuja, uskovat he sitten ilmastonmuutokseen ja sen maapallolle aiheuttamaan uhkaan tai haluavat vain vähentää saasteita.

Muistakaamme kuitenkin, että kaksitoista kertaa vuodessa me muutamme parlamentin Brysselistä Strasbourgiin, puhumattakaan Luxemburgissa olevista ylimääräisistä rakennuksista. Paitsi että tämä maksaa Euroopan veronmaksajille 200 miljoonaa euroa vuodessa, se aiheuttaa myös 192 000 tonnin hiilidioksidipäästöt – mikä vastaa 49 000 kuumailmapalloa. Euroopan parlamentin on todella korkea aika panna loppu sen näissä keskusteluissa tekemille pelkän kuuman ilman päästöille ja ottaa johtoasema lopettamalla tämä Brysselin, Strasbourgin ja Luxemburgin farssi. On aika lopettaa tämä tekopyhyys.

– Mietintö: Chris Davies (A6-0414/2008)

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan tätä mietintöä, vaikka se on näistä mietinnöistä se, josta olemme hieman huolissamme, koska se ei oikeastaan ole ratkaisu. Se on tilapäistoimi, vaikka hiilidioksidin varastoinnin kehittämiselle ei ole vaihtoehtoa, koska tuotamme hiilidioksidia tulevaisuudessakin.

Mitä sen jälkeen tapahtuu, riippuu siitä, paljonko investoimme tämän alan lisätutkimukseen. Tiedän, että yhden näkemyksen mukaan talouden laskusuhdanteessa energia- ja ilmastonmuutoskysymyksiin tehtävät investoinnit antavat itse asiassa tuottoa, tuloksia ja työpaikkoja. Mielestäni meidän pitäisi keskittyä tähän nimenomaiseen alaan. Vaikka se ei ole täydellisen vihreä ratkaisu, se on ehdottomasti osa ratkaisua.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, teknisestä näkökulmasta hiilidioksidin geologinen varastointi ja talteenotto muodostaa erittäin kiinnostavan haasteen.

Tekninen onnistuminen siinä edellyttää kuitenkin suuria kustannuksia ja suuren energiamäärän käyttöä. Tällä hetkellä, kun yrityksillä on talouskriisin vuoksi suuria vaikeuksia, näyttää siltä, että resurssit olisi keskitettävä energian säästämiseen ja puhtaiden voimalaitosten modernisointiin ja rakentamiseen hiilen varastoinnin sijasta, sillä näin vähennetään jyrkästi hiilidioksidipäästöjä ilman lisäkustannuksia. Tällaista teknologiaa on jo kokeiltu ja testattu Euroopassa. Nykytilanteessa en kannata varojen käyttämistä hiilen geologiseen varastointiin.

– Mietintö: Dorette Corbey (A6-0496/2007)

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, aion puhua lyhyesti. Syy siihen, että annan äänestysselityksen näistä mietinnöistä, on se, että monille jäsenille ei annettu mahdollisuutta käyttää puheenvuoroa ilmastonmuutos- ja energiapaketista. Ainoa mahdollisuutemme tulla kuulluksi parlamentissa oli jäädä tänne ja antaa äänestysselitys, ja siksi pyydän teiltä kärsivällisyyttä.

Pysyäkseni käytettävissäni olevan ajan puitteissa tästä nimenomaisesta aiheesta: me tiedämme, että meidän on vähennettävä tieliikenteen päästöjä. Mielestäni asiassa on jo tehty paljon, sillä yleisön tietoisuus tästä kysymyksestä on lisääntymässä. Polttoaineen tehokkaamman käytön ja tieliikenteen päästöjen vähentämisen kannustimiin sisältyy "kielteinen kannustin", suuripäästöisten ja tehokkuudeltaan huonojen autojen korkeampi verotus. Näitä toimenpiteitä toteutetaan jo eräissä jäsenvaltioissa. Tämä saattaa olla tie menestykseen.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Dorette Corbeyn mietintö kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisesta on merkittävä kasvihuoneilmiötä vähentävän politiikan laatimiseksi. Nämä kaasut aiheuttavat eniten haittaa suurkaupunkialueilla, joilla 80 prosenttia väestöstä asuu.

Yksi ratkaisu olisi siirtyä puhtaisiin liikennemuotoihin eli sähkö-, vety- tai hybridiajoneuvoihin. Tällä hetkellä vaikeuksissa olevalla autoteollisuudelle olisi annettava tukea, jotta se voi aloittaa tällaisten ajoneuvojen massatuotannon. Tällaisella ratkaisulla vähennettäisiin jyrkästi hiilipäästöjä.

– Mietintö: Guido Sacconi (A6-0419/2008)

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedämme, että tieliikenne muodostaa 12 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, joten on selvää, että kannatan tätä mietintöä, jossa kyseistä aihetta käsitellään hyvin selkeästi.

Haluan toistaa viestini ja korostaa, että vaikka kannatimme tätä energia- ja ilmastopakettia kokonaisuutena, sen hyväksymistä yhdessä käsittelyssä olisi mielestäni pidettävä yksittäistapauksena.

Siinä on paljon yksityiskohtia, joille olisi ollut hyväksi, jos niistä olisi keskusteltu perusteellisemmin valiokunnassa, ryhmissä ja täysistunnossa. Se vaihtoehto olisi minusta ollut ehdottomasti parempi.

Ymmärrän kuitenkin, että asialla on kiire ja että meidän on lyötävä Euroopan unionin kanta lukkoon vuotta 2009 varten. Voinemme silti olla samaa mieltä siitä, että menettely ei ollut ihanteellinen, mutta käytännössä meillä ei juuri ollut vaihtoehtoja. Toivottavasti se toimii.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Kannatin hankalien kolmikantaneuvottelujen tuloksena syntynyttä versiota ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskevasta asetuksesta. Parantamalla moottorien tuotantoteknologiaa sekä käyttämällä ympäristöystävällisempiä renkaita, valoja ja suunnittelua hiilidioksidipäästöjä voidaan asteittain vähentää nykyisistä 160 grammasta 130 grammaan kilometriä kohden. Asetuksessa sallitaan pienille ajoneuvonvalmistajille pieniä vaihteluja asetettujen tavoitteiden puitteissa. Samalla parlamentti vaatii yhteisesti sovittujen sääntöjen rikkomuksista annettavien sakkorangaistusten tiukkaa soveltamista. Haluan sanoa, että olen samaa mieltä Syed Kamallin kanssa. On sääli, että jäsenvaltiot kieltäytyvät lopettamasta Euroopan parlamentin kaksitoista kertaa vuodessa toistuvaa turhaa ja siksi ympäristöä vahingoittavaa muuttoa Brysselistä Strasbourgiin.

  Albert Deß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin kannatan yhä vähemmän polttoainetta kuluttavien autojen tuotantoa. Kannatan myös kulutusrajojen asettamista – mutta niiden on oltava realistisia. Pidättäydyin äänestämästä tästä mietinnöstä, sillä katson, ettei ole oikein määrätä jopa 475 euron sakkoja jokaiselta nämä matalat raja-arvot ylittävältä hiilidioksiditonnilta.

On monia mahdollisuuksia säästää hiilidioksidia huomattavasti halvemmalla. Tässä on kyse yksipuolisesta syrjinnästä erityisesti laadukkaita autoja kohtaan, joita valmistetaan kotiosavaltiossani Baijerissa. Hiilidioksidia voidaan säästää huomattavasti halvemmalla eristämällä rakennuksia. Olen asentanut talooni täyden lämpöeristyksen ja säästän siten 7 000 litraa lämmitysöljyä vuodessa – tällaisia säästöjä on mahdoton saavuttaa autojen suhteen. Meidän olisi näin ollen edettävä oikeaan suuntaan, ja tästä syystä äänestin tyhjää.

– Suositus toiseen käsittelyyn: Alejandro Cercas (A6-0440/2008)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, minusta on erityisen valitettavaa, että parlamentin jäsenien laajasta kannatuksesta huolimatta valiokunta-aloitteista esitystäni sunnuntain säilyttämisestä vapaapäivänä ei sisällytetty parlamentin äänestykseen. Eurooppa perustuu kristillisiin arvoihin: perheen suojeleminen on meille erityisen tärkeä asia, ja sunnuntai on se päivä, jona näitä arvoja voidaan erityisesti harjoittaa. Tämä direktiivi olisi ollut juuri oikea väline antaa sunnuntaille todellinen koko Euroopan laajuisen vapaapäivän asema, ja siksi tämä on minusta valitettavaa.

Haluan myös todeta, että vastustin neuvoston kantoja työaikadirektiivistä, sillä työaikaa olisi pidennetty, päivystysaikaa ei olisi laskettu työajaksi ja lisäksi lukuisat opt-out-mahdollisuudet olisivat vesittäneet unionin sääntöjä. Olen tyytyväinen siihen, että parlamentti on onnistunut varmistamaan neuvoston kanssa käytävien neuvottelujen aloittamisen.

  Kristian Vigenin (PSE). – (BG) Haluan ilmaista tyytyväisyyteni siihen, että Euroopan parlamentti äänestää opt-out-lausekkeen poisjättämisen puolesta. Lauseke antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa 48 tunnin työviikosta oman harkintansa mukaan.

Opt-out-lauseke on haitallinen työntekijöille, sillä se mahdollistaa epäoikeudenmukaisen kohtelun, hyväksikäytön ja ihmisten terveyden vahingoittamisen. Me muodostamme yhden unionin, ja sääntöjen on koskettava yhtä lailla kaikkia. Emme voi kohentaa kilpailukykyämme vaarantamalla työntekijöiden terveyden ja elämän. Parlamentin olisi annettava neuvostolle hyvin selvä viesti ja kerrottava, mitä Euroopan unionin kansalaiset haluavat.

Kannatin kuitenkin neuvoston ehdotuksia päivystysajasta, jona työskennellään, sekä päivystysajasta, jona ei työskennellä. Konkreettiset tilanteet vaihtelevat maasta toiseen. Tämä merkitsee sitä, että Euroopan parlamentin tänään hyväksymät säännökset aiheuttaisivat maalleni huomattavia vaikeuksia, jotka haittaisivat myös terveydenhuoltoalan työntekijöitä. Asia voisi laajentua haittaamaan kokonaisia aloja. Tästä syystä toivon, että sovittelukomiteassa päästään järkeviin kompromisseihin.

Lopuksi kehotan Euroopan valtioiden ja etenkin Keski- ja Itä-Euroopan valtioiden hallituksia tiukentamaan työlainsäädännön noudattamisen valvontaa. Ei ole mikään salaisuus, että nykyäänkin sadat tuhannet eurooppalaiset työskentelevät kurjissa olosuhteissa ja paljon pidempiä työpäiviä kuin mitä työaikalainsäädännössä määrätään.

  Aurelio Juri (PSE). – (SL) Kiitos puheenvuorosta. Monet parlamentin jäsenistä eivät tunne minua, koska tulin jäseneksi vasta marraskuussa ja käytän tänään ensimmäisen puheenvuoroni täällä parlamentissa. Pyysin puheenvuoron tervehtiäkseni teitä ja kertoakseni, että odotan kiinnostuneena yhteistyötä kanssanne, mutta ennen kaikkia ilmaistakseni tyytyväisyyteni siihen, mitä olemme tänään saaneet aikaan äänestyksessä Alejandro Cercasin mietinnöstä.

Olemme puolustaneet työntekijöiden ihmisarvoa sekä sosiaalisesti sitoutunutta ja solidaarista Eurooppaa. Kuten ammattiliitot sanovat, työ on mukautettava ihmiseen, ei toisin päin. Työajan osalta olemme tänään onnistuneet.

Siksi esitän kiitokseni esittelijä Cercasille ja kaikille mietinnön puolesta äänestäneille myös Slovenian työntekijöiden puolesta. Kiitos.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Äänestin opt-out-mahdollisuuden säilyttämisen puolesta, enkä luonnollisesti ole tyytyväinen tämänpäiväisen äänestyksen tulokseen. En voi hyväksyä syytöstä siitä, että opt-out-mahdollisuuden säilyttämistä kannattavat syrjisivät työntekijöitä tai että se heijastaisi epäsosiaalisia tavoitteita. Mitä tarkoitan? Miksi pidetään työntekijöiden vastaisena näkemystä, jonka mukaan työntekijöiden pitäisi saada päättää itse, kuinka monta tuntia he haluavat työskennellä? Miten voi olla työntekijöiden vastaista kannattaa sitä, että ne, jotka haluavat tehdä enemmän työtä ansaitakseen enemmän, saavat tehdä niin? Ne, joiden tarvitsee tehdä enemmän työtä pystyäkseen maksamaan takaisin lainansa, eivät tämän päivän äänestyksen vuoksi voi tehdä niin. Äänestin opt-out-mahdollisuuden säilyttämisen puolesta, koska kannatan sitä, että työntekijät saavat itse päättää.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Kannatin äänestyksessä neuvoston vahvistamaa yhteistä kantaa työaikadirektiivin ja vuokratyöntekijöitä koskevan direktiivin muodostamasta paketista, koska tällä kompromissilla varmistetaan työmarkkinoiden suurempi joustavuus.

Opt-out-lausekkeen mukaan yksittäiset EU:n jäsenvaltiot voivat sallia alueellaan työskentelevien työntekijöiden tehdä työtä enemmän kuin 48 tuntia viikossa, mikäli työntekijä on suostunut pidempään työaikaan, joka kompromissin mukaan voi olla enintään 60 tai 65 tuntia viikossa asetetuista ehdoista riippuen.

Ennen tämänpäiväistä äänestystä neuvoston kompromissikannasta jäsenvaltiot ovat viiden vuoden ajan yrittäneet saavuttaa asiassa kompromissin. Työskentely Euroopan parlamentissa on opettanut minulle, kuinka vaikeaa kompromissin aikaansaaminen on, ja sen vuoksi pahoittelen sitä, että Euroopan parlamentti on hylännyt neuvoston yhteisen kannan.

  Antonio Masip Hidalgo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämä on ollut hyvin tunteikas päivä Saharov-palkintojen vuoksi ja minulle henkilökohtaisesti siksi, että täällä on läsnä kansansa oikeutetun itsemääräämisoikeuden puolesta taistelevan Saharan demokraattisen arabitasavallan presidentti.

Tämä on historiallinen päivä myös siksi, että parlamentti on asettunut suvereenien kansalaisten puolelle, kansalaisten, jotka ovat äänestäneet meidät tänne parlamenttiin.

Onnittelen kollegaani Alejandro Cercasia hänen mietinnöstään. Hän on taistellut vuosia saadakseen aikaan tämän kannan, joka on merkittävä poliittisesti ja sosiaalisesti sekä ammattiliittojen ja kaikkien Euroopan työntekijöiden kannalta. Kehotan komissiota sekä niitä hallituksia, jotka vielä eivät niin ole tehneet, seuraamaan meitä ja kuuntelemaan kansalaisia, niin kuin Euroopan parlamentti on nyt tehnyt.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) En kannattanut tämänpäiväisessä äänestyksessä neuvoston ja valiokuntamme esittämiä ehdotuksia työajan muutoksista. On hyvin tärkeää, että direktiivistä keskustellaan uudelleen rauhallisesti neuvoston kanssa. Yhtäältä meidän on mahdollistettava työaikaa koskevien sopimusten joustavuus erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten työntekijöille sekä suojeltava sunnuntain asemaa vapaapäivänä. Toisaalta on oleellista muuttaa päivystystyötä koskevaa säännöstöä tämän työn vaihtelevan luonteen vuoksi. Parlamentin jäsenien valitettavasti hylkäämä opt-out-mahdollisuus on ratkaisu, joka sopisi kantajien, palomiesten ja muiden ammattiryhmien tekemään päivystystyöhön, mutta lääkäreitä varten on löydettävä erilaisia tapauskohtaisia ratkaisuja potilaiden turvallisuus huomioon ottaen. Toinen vaihtoehto olisi jättää terveydenhuolto tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, sillä terveydenhuollon järjestäminen on viisaasti jätetty sisällyttämättä Euroopan unionin hoitamiin politiikanaloihin.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni äänestyksen tulos on kaikin puolin paras mahdollinen, koska se mahdollistaa lisäpohdinnan tästä hyvin monitahoisesta aiheesta, josta on monia erilaisia näkemyksiä. Me PPE-DE-ryhmän Fine Gael -puolueeseen kuuluvat jäsenet kannatimme tarkistusta 9 ja äänestimme tyhjää opt-out-mahdollisuudesta, koska Irlanti ei käytä eikä aio käyttää sitä.

Mitä tulee sunnuntaihin vapaapäivänä, kaipaan noita ihania aikoja, ja siksi kannatin tätä ajatusta lähinnä keskustelun herättämiseksi. Tiedän, että se hylättiin äänestyksessä, mutta ehkä voisimme pohtia pienen hengähdystauon tarvetta.

Haluan korjata tarkistuksista 13 ja 14 antamaani ääntä – sen olisi pitänyt olla miinus, ei plus.

Saisinko ehdottaa, että myös parlamentin jäsenet noudattaisivat niitä sääntöjä, joita yritämme saada kaikki muut noudattamaan? Me emme piittaa tippaakaan perhe-elämästä tai työajoista. Me teemme työtä taukoamatta – en ole varma, onko tämä aina tehokasta, mutta me työskentelemme yöt ja päivät – ja jos me haluamme säätää tällaisia sääntöjä muille, ehkä meidän olisi syytä noudattaa niitä itsekin.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, olisin halunnut äänestää Euroopan sairaaloissa harjoittelussa olevien lääkärien vetoomuksen puolesta, joka koskee päivystysaikaa, jona ei työskennellä.

Minun oli kuitenkin pidättäydyttävä äänestämästä. Tiedän liiankin hyvin, miten kaiken päivystysajan laskeminen työajaksi vaikuttaisi palveluihin ja varsinkin vanhusten, vammaisten, lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien hoitopalveluihin.

Varsinkin nyt budjettirajoitteiden aikana se kaksinkertaistaisi eräiden palvelujen hinnan ja puolittaisi siten toimitetut palvelut sekä tekisi eräiden muiden palvelujen tarjoamisen mahdottomaksi. Ajatelkaapa esimerkiksi pienryhmäkotien henkilökuntaa tai hoitajien työpaikoilla viikonloppuisin pidettävää lepoaikaa.

Keskittymällä lääkäreihin, joiden valitukset ovat perusteltuja, olemme unohtaneet eräitä tilanteita – esimerkiksi kasvatusvanhemmat – joissa henkilökunnan pysyvyys on työn tärkein seikka. Meidän on löydettävä ratkaisu, jolla suojellaan sekä työntekijöitä että haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Olen hyvin pahoillani siitä, että emme kyenneet hyväksymään neuvoston kantaa toisessa käsittelyssä. Syy tähän on se, että meidän on tuettava kilpailukykyä. Tässä ei ole kyse orjatyövoimasta; vaikka joku haluaisi työskennellä enemmän, hän voi tehdä enintään 60–65 tuntia työtä viikossa. Nyt olemme sen sijaan valinneet täydellisen joustamattomuuden ja välittömästi annettavat korvaavat lepoajat, mikä asettaa esimerkiksi kausityöntekijöiden työnantajat täysin kestämättömään tilanteeseen. Kiinnitän kollegojeni huomiota siihen, että henkilö, joka on saanut työnantajalta työtä ja mahdollisuuden valita työolosuhteensa, on paljon paremmassa asemassa kuin tiukkaa suojelua nauttiva työtön työntekijä. Tästä syystä olen hyvin pahoillani opt-out-mahdollisuuden poisjättämisestä. Päivystysaikojen suhteen äänestin lopulta tarkistuksen 9 puolesta, koska oli selvää, että halusimme sovittelua, varsinkin kun tämä voidaan ratkaista kansallisella tasolla tarkistuksen perusteella.

  Frank Vanhecke (NI). - (NL) Arvoisa puhemies, olen omalta osaltani jo kauan katsonut, että Euroopan unionissa ei pitäisi olla kyse tylsästä yhdenmukaisuudesta, ja myös parlamentin olisi pikku hiljaa hyväksyttävä, ettei kaikkea pidä säännellä unionin tasolla ja että on paljon paikallisia ja kansallisia sääntöjä ja tapoja, joita meidän olisi hyvä kunnioittaa. Näitä ovat etenkin työntekijöiden suojelua koskevat säännöt sekä työterveyttä ja -turvallisuutta ja työaikoja koskeva lainsäädäntö.

Minusta on tärkeää, että päätösvallan olisi oltava jäsenvaltioilla ja että työlainsäädännön kaikkine näkökohtineen olisi säilyttävä jäsenvaltioiden yksinomaisessa toimivallassa. Komission ja yhteisöjen tuomioistuimen olisi pidettävä näppinsä erossa siitä. Tämä on toissijaisuutta, ja sitähän me kaikki kannatamme, vai kuinka?

Tässä valossa vastustan jyrkästi opt-out-mahdollisuuden lakkauttamista, ja mielestäni on jäsenvaltioiden ja jopa niiden osavaltioiden asia päättää, saavatko kansalaiset tehdä työtä sunnuntaisin.

  Daniel Hannan (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän mietinnön laatija Alejandro Cercas on mitä miellyttävin ja älykkäin sosialisti, ja hänen toteamuksessaan siitä, että eräät poikkeukset ja opt-out-mahdollisuudet aiheuttavat epäsymmetriaa, on jossain määrin järkeä. Täydellisessä maailmassa mikään valtio ei määräisi työntekijöitä lopettamaan työnteon tietyn mielivaltaisesti määrätyn aikarajan jälkeen. Se on moraalisesti väärin. Jos minä haluan tehdä työtä teille, arvoisa puhemies, ja te haluatte palkata minut ja me molemmat olemme tyytyväisiä sopimusehtoihin, ei hallituksellamme eikä Euroopan unionilla pitäisi olla oikeutta sekaantua asiaan ja julistaa sopimusta laittomaksi. Täysin eettisistä näkökohdista riippumatta on myös taloudellisesti mieletöntä sälyttää tällaisina aikoina uusia kustannuksia Euroopan talouksille. Olen kuitenkin suvereniteetin kannattaja, ja jos muut valtiot haluavat asettaa tällaisia rajoituksia kansalaisilleen, jotka ovat myös äänestäjiä, se on niiden asia. On kuitenkin pöyristyttävää määrätä tällaisia sääntöjä unionin tasolla Yhdistyneelle kuningaskunnalle, tapahtui se sitten tämän kaltaisilla direktiiveillä tai perusoikeuskirjan mahdollistamalla oikeudellisella aktivismilla. Jos haluamme tätä, meidän olisi järjestettävä siitä kansanäänestys. Pactio Olisipiensis censenda est!

  Syed Kamall (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, sosialistithan väittävät puhuvansa työntekijöiden puolesta, mutta sosialistista poliitikoista sanotaan, että puolet heistä on keskiluokkaisia intellektuelleja ja loput ovat unohtaneet, mistä tulevat.

Kerron teille pienen tarinan. Isäni oli bussinkuljettaja, ja aina kun saimme jonkin odottamattoman laskun tai koulu järjesti retken, jolle hän halusi minun pääsevän mukaan, hän teki muutaman ylityötunnin pystyäkseen maksamaan laskun tai kouluretken.

Jos työaikadirektiivi olisi tuolloin ollut olemassa, tämä ei olisi ollut mahdollista. Ketään ei saisi pakottaa tekemään ylitöitä vasten tahtoaan. Olemme uskoakseni tästä yhtä mieltä riippumatta siitä, missä kohtaa istuntosalia istumme, mutta tämän päivän äänestyksen tulos on isku sellaisten työntekijöiden kasvoille, jotka haluavat tehdä muutaman ylimääräisen työtunnin perheidensä elämänlaadun parantamiseksi. Hävetkää, sosialistit!

  Siiri Oviir (ALDE). - (ET) Haluan antaa lausunnon työaikadirektiivistä toimitetussa äänestyksessä antamastani äänestä. Äänestyskoneessani oli toimintahäiriö äänestettäessä tarkistuksista 34 ja 35. Äänestin niiden puolesta, mutta kone näytti punaista valoa.

Olen edelleen sitä mieltä, että kaikki päivystysaika, myös sellainen, jona ei työskennellä, on työaikaa.

Miksikö? Ei riipu lääkäristä tai palomiehestä (joiden työnantaja edellyttää olevan paikalla ja tarjoavan tiettyä palvelua), milloin potilas tarvitsee lääkäriä tai milloin tulipalo syttyy. Se ei ole näiden ihmisten päätettävissä. He ovat työpaikallaan, tämä on työaikaa, ja pyydän, että antamani ääni näistä kysymyksistä korjataan pöytäkirjaan.

– Mietintö: Inés Ayala Sender (A6-0371/2008)

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on erittäin hyvä mietintö, ja meidän on tarkasteltava liikenneturvallisuutta rajatylittävästi. Haluan kuitenkin käyttää nämä 90 sekuntia tuodakseni esiin erään vakavan kysymyksen.

Eräillä verkkosivuilla mainostetaan myytävänä olevia ajokortteja. Niillä annetaan ymmärtää, että vaikka tämä saattaa olla kieroa, se ei ole laitonta, ja niiden toiminta perustuu siihen, että Euroopan unionissa on yli sata erilaista ajokorttia ja ajokortteja myöntävien viranomaisten välillä on hyvin vähän koordinaatiota. On siis mahdollista, että henkilöt, joilla ei ole ajokorttia, jotka eivät ole läpäisseet ajokoetta tai jotka ovat menettäneet ajokorttinsa, voivat hankkia ajokortin tätä varsin epäilyttävää tietä. Tämä on vähintäänkin huijausta rahan ansaitsemiseksi ja pahimmillaan keino mahdollistaa auton ajaminen sellaisille ihmisille, joiden ei pitäisi olla liikenteessä. Olen ottanut tämän asian esille komission ja neuvoston kanssa. Se edellyttää EU:n tason toimia.

Kirjalliset äänestysselitykset

– Mietintö: Claude Turmes (A6-0369/2008)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kannatin äänestyksessä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä koskevaa direktiiviä käsittelevää mietintöä, jonka tekstin on koordinoinut Claude Turmes.

Tämä direktiivi tarjoaa Euroopan unionin tulevaisuudelle erittäin tärkeän tilaisuuden, sillä se mahdollistaa kolmanteen teolliseen vallankumoukseen ja mahdollisuuden siirtymisen ja miljoonien työpaikkojen luomisen, tekee ympäristönsuojelusta todellisuutta sekä edistää samalla talouskasvua ja kilpailukykyä. Toivon, että komissio pystyy panemaan täytäntöön Euroopassa ja muualla maailmassa sovellettavat biopolttoaineiden kestävyyskriteerit ja samalla kannustamaan puhtaimpien ja kilpailukykyisimpien biopolttoaineiden kansainvälistä kauppaa.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. – (PL) Äänestin Claude Turmesin mietinnön puolesta. Yksi Euroopan unionin uusiutuvaan energiaan liittyvistä tavoitteista on Keski- ja Itä-Euroopan kaupunkien elvyttäminen parantamalla niiden energiatehokkuutta. Paitsi energiasektorin kannalta myös ympäristösyistä on tärkeää uudenaikaistaa joukkoliikennettä ja kaukolämpöjärjestelmiä siirtymällä käyttämään vaihtoehtoisia energialähteitä.

Lisäksi julkiset toimielimet ja yritykset voivat saada runsaasti rahoitusta EU:n talousarviosta tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi energian monimuotoisuutta ja uusiutuvan energian käyttöä edistävään Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelmaan on varattu yli 720 miljoonaa euroa.

  Šarūnas Birutis (ALDE), kirjallinen. – (LT) Fossiiliset polttoaineet ovat pitkään olleet yhteiskunnan elinehto. Tiedämme, että uudenaikaistaminen ei olisi mahdollista ilman runsaita halvan öljyn, hiilen ja kaasun varantoja. Tämä aika on kuitenkin pian ohi. Energiavarmuuden ja talouden, mutta ennen kaikkea ilmastonmuutoksen vuoksi meidän on muutettava perusteellisesti energia- ja liikennejärjestelmiämme.

Vuosien ajan ilmastonmuutosta pidettiin ensisijaisesti ympäristökysymyksenä. Nykyisin on kuitenkin yleisesti hyväksytty tosiasia, että ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnan aloihin ja että sen yhteiskunnalliset seuraukset voivat olla tuhoisat, ellemme onnistu ratkaisemaan tätä kysymystä pian.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Uusiutuvan energian käyttö liikenteessä on yksi tehokkaimmista keinoista, joilla EU voi vähentää riippuvuuttaan öljystä. Tiedämme myös, että Euroopan energiankulutuksen hallinta ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian käyttö ovat ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvittavan paketin tärkeitä osia.

Mielestäni tärkein seikka tässä mietinnössä on se, että siinä säilytetään lopullinen sitova tavoite lisätä uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, ja tähän sisältyy vähimmäistavoite uusiutuvan energian 10 prosentin osuudesta liikenteessä.

Aaltoenergian sisällyttäminen uusiutuvista energialähteistä peräisin olevaan energiaan tarjoaa Portugalille mahdollisuuden käyttää sen energiapotentiaalia tavoitteiden saavuttamiseksi. Se, että mietinnössä harkitaan kannustimia toisen sukupolven biopolttoaineille, tekee siitä uskottavan ja takaa lisäksi uusiutuvan energian käytön kestävyyden liikennealalla. Uusiutuvia energialähteitä tukevan energiamallin luomiseksi on mielestäni keskeistä, että asiakirjassa kannustetaan jäsenvaltioiden välisiä strategisen yhteistyön mekanismeja.

Mietintö on tärkeä sinällään ja osana sopimusta (ilmasto- ja energiapaketti). Sopimus takaa ympäristön tarkoituksenmukaisen säilyttämisen, ja samalla sen avulla voidaan saavuttaa 20/20/20-tavoitteet vuoteen 2020 mennessä. Nämä jäsenvaltioille asetetut tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta ne voidaan saavuttaa.

  Avril Doyle (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Claude Turmes ehdottaa tärkeää säädöstä, joka koskee uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä. Osana laajaa ilmasto- ja energiapakettia uusiutuva energia muodostaa vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta (sähköntuotanto, lämmitys ja liikenne mukaan luettuina). Tämä yhdessä ilmasto- ja energiapaketin muiden toimenpiteiden kanssa antaa hyvän perustan ilmastonmuutoksen torjumiselle edistämällä investointeja uusiutuviin energialähteisiin ja energian hankintaan, suuntaamalla tutkimuksen ja kehittämisen uudelleen sekä tarjoamalla keinon luoda energiavarmuutta ja -omavaraisuutta.

Kunkin jäsenvaltion sitovilla tavoitteilla varmistetaan, että sovitut tavoitteet saavutetaan EU:n tasolla. Yhteistyö, solidaarisuus ja innovaatiot yhdessä takaavat, että saavutamme tavoitteet, joita meillä ei enää ole varaa olla saavuttamatta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä kysymys on osa "ilmasto- ja energiapakettia". Se koskee uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämistä ja kattaa seuraavat alat: sähköntuotanto, lämmitys ja jäähdytys sekä liikenne. EU:n tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian osuutta energiankulutuksesta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Kullekin jäsenvaltiolle asetetaan kansallinen kokonaistavoite, ja uusiutuvalle energialle liikenteessä asetetaan samaan määräaikaan mennessä saavutettava 10 prosentin osuuden tavoite.

Julkaistujen tietojen mukaan Portugalin tavoite ilmaistuna uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutena energian kokonaiskulutuksesta vuonna 2020 on 31 prosenttia, kun otetaan huomioon lähtökohta (vuonna 2005 tämä osuus oli Portugalissa jo 20,5 prosenttia) ja maan uusiutuvan energian potentiaali. Uusiutuvan energian osuudelle liikenteessä asetettu 10 prosentin tavoite on toisaalta sama kuin kaikille jäsenvaltioille asetettu tavoite.

Vaikka äänestimme mietinnön puolesta lopullisessa äänestyksessä, suhtaudumme kuitenkin hyvin epäillen näiden tavoitteiden saavuttamiseen, sillä on pettävää lähteä siitä periaatteesta, että ymmärrämme täysin hyödyntämiskelpoisten uusiutuvien energiavarojen laajuuden tai että meillä on tarvittava teknologia niiden hyödyntämiseksi. Olisi ollut parempi asettaa tietyt julkisten ja yksityisten investointien tavoitemäärät ja edistää yleistä selvitys- ja kartoitusohjelmaa uusiutuvien energiavarojen luokittelemiseksi ja määrälliseksi mittaamiseksi.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) Suhtaudun myönteisesti Claude Turmesin mietintöön uusiutuvista lähteistä tuotetusta energiasta, mutta ymmärrän, että tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa. Omalla alueellani, Lounais-Englannissa, tärkein panoksemme tämän tavoitteen saavuttamiseksi on jonkinlainen versio Severnin vuorovesipadosta. Hankkeella on pitkä läpimenoaika, ja siksi on tärkeää, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus hakee jonkinlaista poikkeusta käynnissä olevien hankkeiden seurauksia varten ja että komissio myöntää sen.

  Mathieu Grosch (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Äänestin ilmasto- ja energiapakettia käsittelevän mietinnön puolesta, koska se kattaa useita direktiivejä, jotka kaikki vastaavat EU:n tavoitetta vähentää vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasujen päästöjä 20 prosentilla tai jopa 30 prosentilla, jos kansainvälinen sopimus syntyy. Paketti on tulosta pitkistä neuvotteluista sekä parlamentin ja neuvoston – eli 27 jäsenvaltion – edustajien aikaansaamasta kompromissista.

Yksi direktiiveistä koskee uusiutuvaa energiaa. Se sisältää tavoitteen uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuuden lisäämisestä 20 prosenttiin ja energiatehokkuuden parantamisesta 20 prosenttia. Myös 10 prosenttia kulutetusta polttoaineesta on määrä saada uusiutuvista lähteistä. Kestävyyskriteerit on määritelty ja näin on parannettu niiden käytettävyyttä. Olen tyytyväinen näihin sääntöihin, sillä niillä vähennetään Euroopan energiariippuvuutta ja luodaan uusia työpaikkoja sekä lisäksi edistetään teknologisen kehityksen innovaatioita.

EU:n päästökauppajärjestelmää (ETS) koskevalla direktiivillä ajantasaistetaan nykyinen päästökauppajärjestelmä ja määrätään, että teollisuuden on nyt ostettava aiemmin ilmaisia päästöoikeuksia huutokaupoissa. Itäeurooppalaisille jäsenvaltioille on myönnetty poikkeuksia siirtymäaikojen muodossa, ja niiden täytyy aluksi ostaa oikeuksia vain 30 prosentille päästöistään. Lisäksi säädetään energiatehokkuuden kannustimista sekä velvoitetaan jäsenvaltiot, tosin tarkkaa tarkoitusta erittelemättä, investoimaan vähintään puolet saatavista tuloista kehitysmaihin ja uuteen teknologiaan. Olen tyytyväinen siihen, että vaikeuksissa olevien teollisuudenalojen ja kunnianhimoisen ympäristöpolitiikan välille on onnistuttu löytämään tasapaino.

Toinen direktiivi kattaa yhteiset pyrkimykset vähentää päästökauppajärjestelmään kuulumattomia päästöjä. Tähän kuuluvat varsinkin lämmitys- ja ilmastointijärjestelmät sekä monet talouden alat (liikenne, pienet teollisuuslaitokset, palveluala ja maatalous), jotka eivät kuulu päästökauppajärjestelmän piiriin mutta jotka silti aiheuttavat merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä. Lisäksi tällä alalla otetaan käyttöön pitkän aikavälin tavoitteita, joihin kuuluu kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 35 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja 60–80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Direktiivi hiilidioksidin talteenotosta ja geologisesta varastoinnista (CCS) mahdollistaa hiilidioksidin erottamisen jätekaasuista ja sen varastoimisen maan alle; vuoteen 2015 mennessä on määrä rahoittaa 15 CCS-voimalaitosta. Myönnän, että CCS on tärkeä siirtymäteknologia, mutta varastoinnin turvallisuuteen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota.

Toisessa direktiivissä asetetaan säännöt uusien autojen hiilidioksidipäästöjen raja-arvoille. Kaikkia uusia autoja koskeva keskimääräinen hiilidioksidin enimmäispäästöraja on vuodesta 2015 lähtien 120 grammaa kilometriä kohden ja vuodesta 2020 lähtien 95 grammaa kilometriä kohden. Komission ehdotuksessa säädettyjä rangaistuksia raja-arvojen rikkomisesta on lievennetty talouskriisin takia, ja ne vaihtelevat nyt 5 eurosta 95 euroon sen mukaan, kuinka paljon rajat ylittyvät. Vuodesta 2019 alkaen sakon on suunniteltu olevan 95 euroa ensimmäisestä raja-arvon ylittävästä hiilidioksidigrammasta lähtien.

Suhtaudun myönteisesti EU:n toimielinten saavuttamaan kompromissiin, sillä arvostelu on helppoa, mutta kompromissin aikaansaaminen on haaste. Sovitut säännöt ovat onnistunut neuvottelutulos taloudellisesti hyvin erilaisten mutta yhteiseen päämäärään pyrkivien valtioiden välillä. Tarkasteltaessa Euroopan unionin tavoitteita kokonaisuutena ei saa unohtaa, että erityisesti uudet jäsenvaltiot eivät pysty täyttämään kaikkia tavoitteita näin lyhyessä ajassa ilman kokonaisten talouden alojen hajoamisen ja sosiaalisen katastrofin vaaraa.

Mielestäni ilmasto- ja energiapaketti on paitsi merkittävä askel myös suuri harppaus, jolla torjutaan etenevää ilmastonmuutosta ja vahvistetaan Euroopan johtoasemaa edettäessä kohti tehokasta energiapolitiikkaa. Euroopan unioni on onnistunut esiintymään yhtenäisenä, ja tämä mahdollistaa vaatimustemme tehostamisen myös kansainvälisellä tasolla. Tässä suhteessa ympäristöperusteisen polkumyynnin estäminen kansainvälisellä tasolla on suuri haaste. Tästä syystä maille, jotka eivät noudata Kioton pöytäkirjaa ja joita hiilidioksidinormit siten eivät sido, olisi määrättävä tuontivero tai vastaavia toimenpiteitä ympäristöperusteisen polkumyynnin torjumiseksi. Tämä on yksi näkökohta, joka on syytä ottaa huomioon valmisteltaessa Kioton pöytäkirjan seuraajasopimusta joulukuussa 2009 pidettävässä Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssissa, jossa neuvottelijoihin kuuluvat Yhdysvallat, Kiina ja Intia. Ilmasto- ja energiapaketti on luonut vakaan perustan uuden kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin Claude Turmesin uusiutuvaa energiaa koskevan mietinnön puolesta. Kotimaallani Skotlannilla on runsaasti uusiutuvia energialähteitä, esimerkiksi tuuli- ja vuorovesivoimaa. On tärkeää, että Eurooppa ottaa johtoaseman uusiutuvan energian edistämisessä – ja näen mielessäni itsenäisen Skotlannin, joka on uusiutuvia energiamuotoja koskevan teknologian maailmanlaajuisen kehityksen ytimessä.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän ehdotuksen puolesta, koska katson, että sillä lähetetään merkittävä viesti tarpeesta siirtyä energiantuotannossa ei-fossiilisiin ja nykyistä vähemmän saastuttaviin polttoaineisiin. 20 prosentin tavoite on sitova vähimmäistavoite. Energiatehokkuus on nyt myös sisällytettävä jäsenvaltioiden uusiutuvia energialähteitä koskeviin toimintasuunnitelmiin. Tämän tason tukijärjestelmät on myös turvattava, sillä tämä on tärkeää investoijien luottamuksen kannalta. On totta, että biopolttoaineiden osalta tulos ei ole niin myönteinen kuin olisin toivonut. Olemme säilyttäneet 10 prosentin tavoitteen, vaikka rajoitimme tehokkaasti maatalousperäisten biopolttoaineiden muodostamaa osuutta, ja suhtaudun myönteisesti näihin lisätoimenpiteisiin. Neuvosto on monissa kysymyksissä ollut eri linjoilla kuin parlamentti. Sen on todella otettava huomioon ilmastonmuutoksen todellisuus ja käytettävä tätä direktiiviä perustana, jolta siirrytään kohti vähähiilistä tulevaisuutta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jolla vahvistetaan velvoitteemme uusiutuvia energiamuotoja koskevia tavoitteita kohtaan ja joka tarjoaa merkittävän mahdollisuuden edistää EU:n kotoperäisiä energialähteitä, torjua ilmastonmuutosta, parantaa huoltovarmuutta sekä lisätä kilpailukykyä, kasvua ja työpaikkoja. Kannatin mietintöä, koska se sisältää uudelleentarkastelulausekkeen liikenteen uusiutuvien polttoaineiden lisääntyneen käytön vaikutusten arvioimisesta vuoteen 2014 mennessä, millä varmistetaan se, että hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä ei ole kielteisiä vaikutuksia elintarvikkeiden hintoihin tai maankäyttöön. Mietinnössä todetaan, että tavoitteena on lisätä liikenteessä käytettävien uusiutuvien polttoaineiden osuus 5 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, sekä mainitaan 20 prosentin alatavoite sähköautojen edistämiseksi. Vuonna 2020 liikenteen uusiutuvien polttoaineiden tavoite nousee 10 prosenttiin ja sähkö- ja vetykäyttöisten autojen käytön alatavoite 40 prosenttiin. Mietintö sisältää tiukat kestävyyskriteerit, joten sillä voidaan todella saada aikaan myönteinen muutos ja vähentää päästöjä, ja tästä syystä kannatan sitä.

  Eluned Morgan (PSE), kirjallinen. − (EN) Tämä mietintö merkitsee vallankumousta tavassa, jolla EU:ssa tuotetaan energiaa. Tavoite lisätä uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä on erittäin kunnianhimoinen, mutta välttämätön, jos haluamme voittaa taistelun ilmastonmuutosta vastaan. Toivon kuitenkin, että komissio tulkitsee joustavasti näiden tavoitteiden täyttymistä, jos niihin on tarkoitus sisällyttää Severnin padon kaltaisia suurhankkeita.

Liikenteen polttoaineita koskeva 10 prosentin tavoite on keskeinen osa tätä pakettia ja pyrkimyksiä saavuttaa vähähiilistä taloutta koskeva EU:n tavoite. Tätä niin kutsuttua "biopolttoainetavoitetta" on parannettu huomattavasti sen takaamiseksi, että EU:ssa sallitaan vain sellaiset biopolttoaineet, jotka tuottavat todellisia päästövähennyksiä korottamatta elintarvikkeiden hintoja. Mietintö sisältää myös joukon tiukkoja sosiaalisia kriteerejä, joilla suojataan kehitysmaiden asukkaita, joita biopolttoaineiden tuotannon nopea kehitys saattaisi muutoin haitata.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Tämä direktiiviehdotus on yksi tärkeimmistä osatekijöistä ilmastopaketissa, jossa asetetaan sitova tavoite lisätä uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Direktiivi tarjoaa mahdollisuuden hankkia uutta teknologiaa, luoda uusia työpaikkoja ja vähentää riippuvuutta öljystä.

Euroopan parlamentilla on ollut tärkeä rooli laadittaessa biopolttoaineiden kestävyyskriteereitä sekä sosiaalisia kriteereitä, jotka ovat hyvin tärkeitä Euroopan unionin kansalaisille nykyisessä talouskriisissä. Ilmastonmuutos ja energiavarmuuden puute merkitsevät sitä, että meidän on edistettävä uusia energiantuotannon menetelmiä vaarantamatta kuitenkaan elintarvikkeiden saatavuutta. Meidän on varmistettava, että tämän direktiivin täytäntöönpano ei vaaranna maatalousmaata ja metsiä. Tällaisella maalla kasvaneista raaka-aineista tuotettuja biopolttoaineita ei joka tapauksessa oteta huomioon suunnitelluissa kannustimissa. Euroopan unioni osoittaa jälleen kerran, että se on tuuli-, aurinko- ja vesivoiman sekä muista vaihtoehtoisista lähteistä peräisin olevan energian johtava edistäjä.

  Lydia Schenardi (NI), kirjallinen. – (FR) Olemme voineet todeta täällä useaan otteeseen, että pelkästään tavoite vähentää Euroopan unionin riippuvuutta kaasun ja öljyn tuonnista voisi sinänsä oikeuttaa uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisen.

Tänään esitetty kompromissi, joka on osa energia- ja ilmastopakettia, on samanlainen kuin kaikki kompromissit: ei kokonaan huono mutta ei myöskään täysin tyydyttävä.

Varsinkaan biopolttoaineiden osalta, olivat ne toisen sukupolven biopolttoaineita tai eivät, se ei ole täysin tyydyttävä. Siinä ei anneta riittäviä takeita energian ja elintarviketuotannon välisen kilpailun välttämisestä, käsitellään epämääräisesti muutoksia maankäytössä, vaietaan näiden energialähteiden todellisesta hiilijalanjäljestä ja niin edelleen.

Mietintö ei ole täysin vakuuttava "alkuperätakuun" osalta, jolla on tarkoitus merkitä varsinkin vihreää sähköä, kun tunnemme sähköntoimitusten todellisuuden, asiaa koskevan epäilyttävän mainonnan sekä kuluttajille koituvat huomattavat lisäkustannukset.

Mitä tulee sosiaalisiin seurauksiin, mietintö on täysin epätyydyttävä. Haluaisimme olla täysin varmoja – kuten haluaisimme olla koko tämän lainsäädäntöpaketin suhteen, joka hyväksytään syvältä ja pitkäaikaiselta vaikuttavan maailmanlaajuisen kriisin alkaessa – siitä, että Euroopan kansalaisten ja työntekijöiden edut asetetaan kaikkien muiden näkökohtien edelle, mikäli taloudellinen tilanne sitä vaatii.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. − (NL) Äänestin vakuuttuneena uusiutuvista energialähteistä aikaansaadun kompromissin puolesta. Vihreitä edustava kollegani, esittelijä Claude Turmes, on tehnyt erinomaista työtä. Hänen ja itse asiassa koko parlamentin ponnistusten ansiosta luodaan vahva lainsäädäntökehys, jolla varmistetaan, että uusiutuvan energian kokonaisosuus on vähintään 20 prosenttia vuonna 2020.

Tämä ei ole tyhjää hehkutusta vaan todellinen energiavallankumous, jolla luodaan valtava määrä työpaikkoja. Joissain raporteissa on puhuttu yli kahdesta miljoonasta työpaikasta. Niihin sisältyy työpaikkoja korkeasti koulutetuille insinööreille, suunnittelijoille ja tiedemiehille, mutta suurin osa uusista työpaikoista syntyy teknikoille, työntekijöille, jotka valmistavat hammasrattaita, asentavat aurinkopaneeleita ja rakentavat tuulivoimapuistoja.

Pitkien neuvottelujen jälkeen myös maatalousperäisiä sekä muita biopolttoaineita koskevat alkuperäiset ehdotukset hyväksyttiin. Me vihreät emme kuitenkaan ole täysin tyytyväisiä tähän teknologiaan, ja me kannatamme tiukkoja ehtoja tämäntyyppisten polttoaineiden käytölle. Claude Turmesin mietinnössä kestävyyskriteerejä on selvästi tiukennettu, ja siinä mainitaan myös Kansainvälisen työjärjestön puitteissa sovitut sosiaaliset kriteerit. Maatalousperäiset biopolttoaineet ovat hyväksyttäviä vain, jos niistä saadaan enemmän energiaa kuin niiden tuottamiseksi käytetään, eivätkä ne saa kilpailla millään tavoin elintarviketuotannon kanssa.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Mietintö on tärkeä askel pakotettaessa jäsenvaltiot täyttämään uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteensa. Uusiutuva energia on keskeinen tekijä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

– Mietintö: Avril Doyle (A6-0406/2008)

  Adamos Adamou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Parantaakseen ja laajentaakseen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevaa yhteisön järjestelmää ja saavuttaakseen tavoitteen vähentää EU:n päästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä Euroopan parlamentti ja neuvosto ehdottavat direktiivin 2003/87/EY muuttamista.

Joulukuun 17. päivänä 2008 täysistunto äänesti ΡPΕ-DΕ-, PSE-, GUE/NGL-, ALDE-, UEN- ja Verts/ALE-ryhmien varjoesittelijöiden jättämien kompromissitarkistusten puolesta. Vaikka äänestimme näiden tarkistusten puolesta, joilla kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiselle asetetaan korkeammat tavoitteet (tämä toimenpide oli GUE/NGL-ryhmän keskeinen tavoite), vastustamme kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan perusfilosofiaa. Väitämme, että tällä nimenomaisella direktiivillä ei saavuteta muuta kuin hienoinen vähennys kasvihuonekaasujen päästöissä ja että se suosii kehittyneitä maita vähiten kehittyneiden ja kehitysmaiden kustannuksella. Lisäksi eräiden ehdotettujen joustavien mekanismien soveltaminen auttaa monopoleja (jotka ovat tärkeimpiä ilmastonmuutoksesta vastaavia toimijoita) lisäämään kannattavuuttaan sen sijaan, että niillä ratkaistaisiin itse ongelma.

  Alexander Alvaro (ALDE), kirjallinen. – (DE) Arvoisa puhemies, ilmasto- ja energiapaketista saavutettu sopimus on vaatimaton tulos.

Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Olemme jo saavuttaneet lähes puolet tästä laajentumalla Itä-Eurooppaan, jossa päästöt ovat absoluuttisesti mitattuna pienempiä, ja jäljellä on tavoite vähentää päästöjä 12 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

EU:n sallitaan saavuttaa 3–4 prosenttia vähennyksestä kehitysmaissa, mikä tarkoittaa, että jäljellä on hieman alle yhdeksän prosenttia. Tavoitteesta on sallittua jäädä jopa 5 prosentin verran, mikä jättää jäljelle 4 prosenttia.

Tässä tilanteessa voisi sanoa, että on onni, ettei EU ole päättänyt siirtää heti koko talouttaan Aasiaan. Kompromissi on huomattavasti komission ehdotusta halvempi, ja tästä syystä Saksan vapaa demokraattipuolue voi kannattaa sitä.

Nyt EU yrittää saada omat jäsenvaltionsa pelaamaan toisiaan vastaan. Energiayhdistelmä, poikkeukset ja neuvottelutaito antavat eräille jäsenvaltioille etua muihin nähden. Saksan energiatuottajat saattavat pian huomata kannattavaksi tuottaa sähköä kotimaan sijasta Puolassa – elleivät ranskalaiset tuottajat osta niitä.

Se, että EU:n jäsenvaltiot ryhtyvät tällaisiin lehmänkauppoihin, ei lupaa hyvää maailmanlaajuista sopimusta ajatellen. Lisäksi herää kysymys keinojen tehokkuudesta.

Nyt on hallitusten, neuvoston ja Euroopan komission tehtävä varmistaa tehokkuus sekä ympäristönsuojelussa että talouden ja kasvun hyväksi.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit olemme päättäneet äänestää tämän päästöoikeuksien kauppajärjestelmän uudistamista käsittelevän mietinnön puolesta, vaikka periaatteessa katsomme, että ilmastopaketin tavoitteet ovat sinänsä liian vaatimattomat. EU:n on tehtävä enemmän selviytyäkseen ilmastonmuutoksen haasteesta. Katsomme kuitenkin, että tämä uudistettu järjestelmä voi muodostaa tärkeän osan tarvittavista toimista.

Olemme pettyneitä siihen, että neuvoston ja Euroopan parlamentin välinen kompromissi ei sisällä riittäviä takeita siitä, että osa päästöhuutokaupoista saatavista tuloista käytetään ilmastotyöhön kehitysmaissa. Katsomme myös, että päästöoikeuksien huutokaupan olisi pitänyt olla kattavampaa ja että puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) käyttöä olisi pitänyt rajoittaa enemmän.

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen tyytyväinen päästökauppajärjestelmän tarkistukseen yhtäältä ilmastonmuutoksen torjunnan ja Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn kehittämisen sekä toisaalta työpaikkojen suojelun tavoitteiden välillä saavutettuun kompromissiin.

Huomautan, että yhteispäätösmenettelyssä, jota on nopeutettu sopimuksen saamiseksi aikaan ensimmäisessä käsittelyssä, ei ole täysin kunnioitettu demokraattista avoimuutta, ja parlamentti on joutunut äänestämään eräänlaisesta tapahtuneesta tosiasiasta.

Tästä huolimatta suhtaudun hyvin myönteisesti Avril Doylen ehdotukseen, koska siinä annetaan joustovaraa hiilivuodon uhkaamille aloille. Meidän on estettävä työpaikkojen katoaminen siitä syystä, että yritykset siirtyvät alueille, jotka eivät piittaa yhtä paljon päästöjen vähentämisestä, vesittämättä kuitenkaan direktiivin tarkoitusta.

  Sylwester Chruszcz (NI), kirjallinen. – (PL) Äänestin tänään sitä vastaan, että parlamentti hyväksyy ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi.

Vastustan jyrkästi EU:n tasolla ehdotettuja ratkaisuja. Neuvoston sitoumus vähentää vuoteen 2020 mennessä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 1990 tasosta vähintään 20 prosenttia tai jopa 30 prosenttia, jos muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin vähennyksiin, on harkitsematon siirto, jolla on kielteisiä seurauksia teollisuudelle ja kuluttajille Euroopassa ja myös Puolassa.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Ainoa Euroopan unionin tekemä selvä sitoumus on vähentää vuoteen 2020 mennessä päästöjään 20 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Nykytilanteeseen verrattuna se merkitsee noin 12 prosentin vähennystä. Jos otetaan huomioon, että kaksi kolmasosaa tästä vähennyksestä voidaan saavuttaa hiilen korvausmekanismeilla eli hankkimalla kansainvälisiltä markkinoita hiilihyvityksiä, EU on sitoutunut vain 4 prosentin vähennykseen omalla alueellaan. Tämä ei riitä etenemiseen kansainvälisissä neuvotteluissa.

Haluan huomauttaa myös eräästä toisesta puutteesta kompromississa. Se ei sisällä minkäänlaista vahvaa sitoumusta kehitysmaiden tukemiseen niiden pyrkimyksissä vähentää kasvihuonekaasujen päästöjään. EU on tehnyt vain vapaaehtoisen sitoumuksen käyttää puolet ilmansaastuttamisoikeuksien huutokaupasta saatavista tuloista. Nämä tulot ovat pienenemässä valmistajille myönnettyjen lukuisten poikkeuksien vuoksi. Kompromissin mukaan ne EU:n valtiot, jotka haluavat osoittaa osan näistä varoista kehitysmaiden tukemiseen, voivat tehdä niin. Tämä on puhtaasti vapaaehtoisuuteen perustuva sitoumus. Se on hyvin heikko koskeakseen kysymystä, joka on kansainvälisten neuvottelujen kannalta ratkaisevan tärkeä.

  Konstantinos Droutsas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU leuhkii johtavalla asemallaan ympäristönsuojelussa, mutta todellisuudessa se pyrkii johtavaan asemaan pääoman etujen suojelussa. Huippukokouksen päätöksillä sekä päästöjen vähentämistä koskevien neuvoston ja komission direktiivien paketilla markkinoidaan niin sanottua vihreää taloutta ulospääsykeinona pääoman liiallisesta keräytymisestä ja kriisistä ja avataan siten uusia voittonäkymiä monopoleille ja vahvistetaan imperialistista laajentumispolitiikkaa.

Niillä vahvistetaan päästökauppaa, joka todistetusti moninkertaistaa monopolien voitot suojelematta ympäristöä. Niillä sallitaan autoteollisuuden olla tekemättä mitään ainakin vuoteen 2019 asti. Niillä myönnetään kansainvälisestä kilpailusta kärsiville yrityksille poikkeuksia energian tuotantoa koskevista säännöksistä, ja paljon muuta. Niillä myönnetään myös uusille jäsenvaltioille ja Italialla poikkeuksia pitkäksi aikaa. Ne sisältävät kannustimia elintarvikkeisiin käytettävien viljelykasvien korvaamiseksi polttoaineiden tuotantoon käytettävillä viljelykasveilla. Suuryrityksille myönnetään saastuttamisoikeuksia ilmaiseksi. Tuloista ei vaadita mitään osaa ympäristötoimien rahoitukseen.

Työläiset eivät voi odottaa ympäristönsuojelua EU:lta ja ympäristöä rankaisematta saastuttavilta yrityksiltä. Vain heidän taistelunsa ruohonjuuritason talouden ja ruohonjuuritason vallan saavuttamiseksi voi suojella heitä tehokkaasti.

  Christian Ehler (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Ei-ääneni ei merkitse sitä, että vastustan tehokasta päästökauppajärjestelmää huutokauppoineen, EU:n ilmastonsuojelutavoitteita tai hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin rahoittamista. Olen tehnyt monissa aiemmissa äänestyksissä sekä mietinnössäni CCS-tekniikkaa käyttävistä demonstraatiolaitoksista täysin selväksi, että kannatan näitä seikkoja. Alueeni Brandenburgin kannalta nyt käsiteltävä teksti merkitsee kuitenkin sitä, että hyväksytään Keski- ja Itä-Euroopan maiden kanssa käytävä epäoikeudenmukainen kilpailu sekä suuremmat energian hinnan korotukset kuin mitä ilmastonmuutostavoitteiden saavuttaminen edellyttää. Tarvitsemme energiayhdistelmässämme hiiltä taataksemme kansalaisille toimitusvarmuuden, ja haluamme mahdollistaa hiilen ilmastoystävällisen käytön CCS-tekniikan avulla tulevaisuudessa. Neuvoston kanssa tehty sopimus lopullisen päätöksen tekemisestä vain yhden käsittelyn jälkeen on johtanut siihen, että vakavia epäilyksiä ei ole pystytty hälventämään ja kilpailu parhaista ratkaisuista oli mahdotonta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vaikka kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevaa järjestelmä voidaan puolustaa sillä perusteella, että ilmakehässä saattaa tapahtua ilmastoon vaikuttavia kemiallisia muutoksia (ennalta varautumisen periaate) ja että fossiilisia polttoaineita on rajallisesti eikä niiden käyttö ole rationaalista, järjestelmässä on huolestuttavia seikkoja.

Ensinnäkin kysymys päästöoikeuksista ja niiden kaupasta on kiistanalainen, ja niitä on vastustettava, koska niiden vaikutuksista reaalitalouteen ei tiedetä juuri mitään. Tämä johtuu siitä, että monista teknisistä ratkaisuista on vielä paljon epäilyksiä ja niiden käyttö riippuu myös taloudellisen tilanteen kehittymisestä asiaan liittyvillä eri aloilla (lentoliikenne, autoteollisuus, lämpövoimalat, sementtiteollisuus, raskas kemianteollisuus, petrokemianteollisuus sekä kasvava määrä muita paljon energiaa kuluttavia aloja).

Toiseksi, ennakoituja edunsaajia ovat muutamat huipputekniikkaa edustavat teollisuuden alat sekä eräät (hyvin harvat) rahoitusalan toimijat. Fossiilisten polttoaineiden lähteiden rajallisuus pakottaa vähentämään peruuttamattomasti kyseisten polttoaineiden kulutusta. Päästöoikeuksia on myönnettävä eri aloille pikemmin sosiaalisten tarpeiden ja taloudellisen järkevyyden kuin vaikutusvallan ja taloudellisen edun perusteella. Tästä syystä me päätimme pidättäytyä äänestämästä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) On syytä korostaa tämän mietinnön keskeistä seikkaa, joka on päästöoikeuksien kauppaa koskevan järjestelmän vahvistaminen, laajentaminen ja parantaminen vuoden 2012 jälkeen, koska se on yksi tärkeimmistä välineistä, jolla voidaan saavuttaa EU:n tavoite vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä.

Kannatan tätä mietintöä lähinnä siksi, että kaupankäynti on ehdottoman tärkeää, jotta päästöoikeudet voidaan jakaa tehokkaasti ja varmistaa EU:n päästöoikeuksien kauppaa koskevan järjestelmän tehokkuus ympäristön kannalta. Yksi EU:n laajuinen suunnitelma on aina parempi kuin 27 kansallista suunnitelmaa. Lisäksi ehdotuksessa säädetään automaattisista ja ennustettavista tarkistuksista, joilla voidaan vastata tulevan kansainvälisen sopimuksen vaatimuksiin.

Leimallista ehdotukselle on ilmaisten päästöoikeuksien lisääminen, mikä minusta ei ole erityisen myönteistä. Ei kuitenkaan saa unohtaa, että päästöjä vähennetään joka vuosi.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Ehdotettu direktiivi EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistuksesta on parannus nykyiseen järjestelmään ja maailmanlaajuisesti merkittävä. Näin ollen kannatin Avril Doylen mietintöä.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. − (FI) Käytän tätä mahdollisuutta hyväkseni kiittääkseni kollegoita äskeisestä äänestyksestä, jossa Euroopan parlamentti selväsanaisesti antoi tuen benchmark-mallilleni, jonka puolesta olen puhunut jo kauan ja esittänyt ensimmäisenä sitä sovellettavaksi päästökauppaan. Vaikka se hävisi niukasti teollisuusvaliokunnan äänestyksessä, ja hieman runsaammin ympäristövaliokunnassa, elämä yllättää: nyt benchmark kelpaa kriteeriksi neuvoston kautta kierrätettynä.

Ja hyvä niin: komission alkuperäinen esitys ja ympäristövaliokunnan kanta päästökaupasta olivat molemmat epätasapainoisia asettaessaan eurooppalaisen tuotannon vaikeaan kilpailuasetelmaan maailmanmarkkinoilla antamatta erityistä ilmastohyötyä. Paitsi työpaikkojen, myös ympäristön kannalta tämä olisi merkinnyt selkeää tappiota, sillä se olisi luonut paineita siirtää tuotantoa päästörajojen ulkopuolisiin maihin.

Nyt päätös avasi oven oikeudenmukaisempaan ja ympäristön kannalta pitkänäköisempään kohteluun. Kaikki on kuitenkin edelleen auki, ja nyt alkaa sen varmistelu, mitä tahoja saadut parannukset koskevat.

Ympäristötavoitteet ovat muuttumattomat, ja ne ovat haastavia. Tämä ei ole helppo tavoite teollisuudelle, mutta ei sen kuulukaan olla helppo.

Joka tapauksessa on turha puhua ilmaisista päästöoikeuksista, koska mittapuuksi asetettavat benchmarkit ovat kunnianhimoisia. Niin pitää ollakin, sillä muuten ei synny järjestelmää, joka saisi yritykset kilpajuoksuun kohti vähäpäästöisintä tekniikkaa.

Ympäristöliikkeen valitus paketin vesittämisestä tuntuu minusta suoraan sanoen kohtuuttomalta, kun ottaa huomioon, että tavoitteista pidetään kiinni, ja teollisuudenaloilla on laskeva päästökatto. Se on vastuutonta puhetta, mutta eihän kaikkia vastuunkanto kiinnostakaan. Riittää, kun maailmalle poljetaan jalkaa.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta huolimatta sen lukuisista porsaanrei'istä ja kymmenelle uudelle jäsenvaltiolle myönnetyistä poikkeuksista. Miksi äänestin epätäydellisen mietinnön puolesta? Siksi, että se merkitsee jonkin verran edistystä nykyiseen järjestelmään verrattuna. Päästökauppajärjestelmälle asetetaan EU:n laajuinen päästökatto, ja jäsenvaltiot saavat prosessissa vähemmän valtaa. Voimantuotannon päästöoikeuksien 100-prosenttinen huutokauppa-aste on säilytetty. Ilmailualalle on myönnetty vain pieni osa uusista CDM-hyvityksistä. Tärkeintä tarkistetussa järjestelmässä on kuitenkin se, että se tarjoaa rakenteen tärkeälle osalle Kioton pöytäkirjan jälkeistä sopimusta. Nyt meillä on järjestelmä, johon muut valtiot voivat liittyä ja yrittää vähentää päästöjään – jos ne rajoittavat huutokauppaa edeltäviä elementtejä ja asettavat kunnianhimoisia tavoitteita. Tulojen käyttöä seurataan tarkoin. Jäsenvaltiot eivät voi pitää tätä vain lisänä varakirstuihinsa. Tuloja on käytettävä edistämään siirtymistä vähähiiliseen, kestävään talouteen, jota maailma tarvitsee.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan tätä ehdotusta, jossa tasapainotetaan kunnianhimoiset ilmastotavoitteet sekä tarve vahvistaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja suojella työpaikkoja. Päästöoikeuksia ja päästöhyvitysten huutokauppaa sovelletaan voimalaitoksiin vuoteen 2013 asti, josta lähtien kaikilla uusilla voimalaitoksilla on pelkästään huutokaupattuja päästöoikeuksia. Tavallinen teollisuus siirtyy täysin huutokaupattuihin päästöoikeuksiin vuonna 2020. Äänestin mietinnön puolesta, koska sillä tehdään huutokaupasta oikeuksien yleinen myöntämistapa, rajoitetaan sitä CDM/JI-hankkeiden hyvitysten määrää, jonka laitos voi ostaa päästöjensä korvaamiseksi, ja silti suojellaan yrityksiä hiilivuodolta.

  Eluned Morgan (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan tätä mietintöä, sillä katson, että päästökauppajärjestelmän tarkoituksenmukaisuus ympäristönsuojelun kannalta säilytetään ja että se on merkittävä parannus nykyjärjestelmään, koska tulevaisuudessa saastuttaja maksaa päästöoikeudesta oikeuksien huutokaupassa. Tavoite Euroopan voimalaitosten ja raskaan teollisuuden päästöjen vähentämisestä vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä säilytetään, ja tämä tavoiteosuus nousee automaattisesti 30 prosenttiin, jos YK:n ilmastoneuvotteluissa Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 saadaan aikaan kansainvälinen sopimus. Katson myös, että mietinnössä on saavutettu tasapaino työpaikkojen ja ympäristön välillä, mikä on talouden laskusuhdanteessa erittäin tärkeää.

  Angelika Niebler (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Annan Baijerin kristillis-sosiaalista unionia (CSU) Euroopan parlamentissa edustavan valtuuskunnan puolesta seuraavan äänestysselityksen.

EU on asettanut itselleen kunnianhimoisia ilmastonsuojelutavoitteita. Niihin sisältyy hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Näitä ilmastonsuojelutavoitteita ei saa kyseenalaistaa.

Pyrkimyksiimme ilmastonmuutoksen torjumiseksi on liityttävä tavoite laatia selkeää lainsäädäntöä suunnitteluvarmuuden takaamiseksi taloudelle. Euroopan teollisuutta ei myöskään saa asettaa epäsuotuisaan asemaan kansainvälisessä kilpailussa. Lisäksi EU:hun on luotava yhtäläiset toimintaedellytykset.

EU:n päästökauppajärjestelmää koskeva direktiivi, josta tänään äänestettiin, ei täytä mitään näistä edellytyksistä. Selvennykseksi:

1. Tietyt alat on vapautettu hiilidioksidin päästöoikeuksien huutokaupasta. Olemme yhä täysin tietämättömiä siitä, minkä tietojen perusteella asetettujen kriteerien noudattamista arvioidaan.

2. Vasta kun EU:n tukilainsäädäntöä on mukautettu, on päätettävä jäsenvaltiotasolla tapauskohtaisesti, voiko jokin laitos saada korvausta energian hinnan noususta ja jos voi, kuinka paljon.

3. Jos Kööpenhaminassa vuonna 2009 ei saada aikaan kansainvälistä sopimusta, hiilidioksidin päästöoikeuksien huutokauppa muodostaa monille aloille lisärasitteen, jota EU:n ulkopuolisilla kilpailijoilla ei ole.

4. Useimmat itäeurooppalaiset jäsenvaltiot ovat saaneet poikkeuksia energia-alansa päästöoikeuksien huutokaupasta. Tämä asettaa Saksan epäedulliseen asemaan, sillä toisin kuin sen itäiset naapurit, se saa 48 prosenttia sähköstään hiilivoimaloista.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Me emme yhdy hallitusten ja komission voitonriemuun ilmastopakettia koskevasta lopullisesta kompromissista. Teollisuuslobbyn ja konservatiivisten hallitusten painostus on vesittänyt EU:n yrityksen johtaa maailmanlaajuisia pyrkimyksiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Kuuluisa "20/2020-tavoite" on tarpeellinen ensiaskel, mutta siinä asetetut tavoitteet eivät ole riittävän kunnianhimoisia. Kun Euroopan maat voivat ostaa suuren osan niille "kuuluvista" saastutusyksiköistä kehitysmaista, länsimaiden historiallinen vastuu siirretään kyynisesti maapallon köyhimmille asukkaille. Näyttää siltä, että hallitukset eivät ymmärrä, kuinka kriittinen tilanne on.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ei aio laskea aseitaan. Me jaamme ympäristöjärjestöjen huolen ja vaadimme jatkossakin kunnianhimoisempia tavoitteita kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon tukemiseksi ja sitovan pitkän aikavälin suunnitelman aikaansaamiseksi päästöjen vähentämiseksi edelleen Kööpenhaminan konferenssin jälkeen.

  Herbert Reul (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Äänestin konsolidoitua tarkistusta vastaan, sillä Euroopan parlamentin jäsenenä katson, että Euroopan parlamentin oikeuksia ei ole kunnioitettu. Parlamentille ei missään vaiheessa annettu mahdollisuutta mielipiteen muodostukseen. Sen ainoa valinnanmahdollisuus oli todellisuudessa se, hyväksyäkö vai hylätä neuvoston kompromissi. Tämä ei ole yhteispäätösmenettelyn sääntöjen mukaista, koska sillä on tarkoitus taata näiden kahden lainsäädäntöelimen yhdenvertaisuus.

Minulla on monia varauksia myös kompromissin sisällön suhteen. Se johtaa esimerkiksi vakaviin markkinoiden vääristymiin EU:n sisällä ja sälyttää kohtuuttoman taakan kuluttajille. Koska uudistus oli hyväksyttävä liian kiireesti, vaihtoehtoisia järjestelmiä, joilla olisi voitu saavuttaa halutut vähennykset, ei enää otettu huomioon. Se, että taloudellisia seurauksia erityisesti kuluttajien ostovoimalle ei tutkittu hyväksymisen aikoihin laisinkaan, tekee vielä selvemmäksi, kuinka huonosti harkittu tämä kompromissi on. Euroopan parlamentin enemmistö on osaltaan vastuussa – myös tuleville sukupolville – tämän kompromissin voimaantulosta.

Vaihtoehtoja oli tarjolla. Niiden avulla vähennystavoitteet olisi saavutettu murto-osalla niistä kustannuksista, joista nyt puhumme. Tällainen toimi vahingoittaa talouden lisäksi varsinkin EU:n mainetta.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Tavoite Euroopan voimalaitosten ja raskaan teollisuuden päästöjen vähentämisestä vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja tämän tavoiteosuuden nostamisesta 30 prosenttiin, jos YK:n ilmastoneuvotteluissa Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 saadaan aikaan kansainvälinen sopimus, on kannatettava.

  Thomas Ulmer (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Annan täyden tukeni ponnistuksille vähentää mitä todennäköisimmin ihmisten aikaansaaman ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Emme kuitenkaan kannattaneet neuvotteluissa aikaansaatua kompromissia EU:n päästökauppajärjestelmästä. Kovalla kiireellä tapahtuva lainsäädäntötyö ei ole hyväksyttävää eikä demokraattista. Äärimmäisen nopea lainsäädäntömenettely sekä se, että neuvoston asiakirjat julkistettiin vain muutama päivä sitten, merkitsevät sitä, että asiakirjojen ammattimainen käsittely ja tarkastelu ja siten asianmukainen lainsäädäntö olivat mahdottomia. Tätä on täysin mahdoton hyväksyä varsinkin siksi, että tällä lainsäädännöllä asetetaan raskas taloudellinen taakka Euroopan kansalaisille. Useiden tutkimusten mukaan ilmastopaketti maksaa noin 70–100 miljardia euroa, ja uhkana on, että kokonaiset teollisuudenalat siirtyvät muualle maailmaan. En voinut hyväksyä näin mittavaa pakettia nopeutetulla menettelyllä. Näin tärkeät lainsäädäntöehdotukset on käsiteltävä asianmukaisella menettelyllä useassa käsittelyssä.

  Anders Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Päästökaupan tarkistus on askel eteenpäin nykyisiin sääntöihin verrattuna. Päästöoikeuksia aletaan asteittain huutokaupata teollisuudelle sen sijaan, että niitä jaetaan ilmaiseksi, kuten nykyään tehdään.

Näin ollen EU on sitoutunut mukauttamaan ilmastotavoitetta 20 prosentin päästövähennyksestä 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, jos Kööpenhaminassa saadaan ensi vuonna aikaan ilmastosopimus. Siinä myös kehotetaan jäsenvaltioita käyttämään päästöoikeuksien huutokaupasta saamiaan tuloja ilmastonsuojelutoimenpiteisiin Euroopassa ja muualla.

Valitettavasti kompromissi ei ole läheskään niin kunnianhimoinen kuin tilanne edellyttää. Sen sijaan, että päästöoikeudet huutokaupattaisiin täysimittaisesti alusta lähtien, huutokauppaaminen otetaan käyttöön asteittain. Tämä pehmennys heikentää kannustinta kehittää uutta vähähiilistä teknologiaa. Se vähentää myös tuloja, joita EU välttämättä tarvitsee auttaakseen kehitysmaita investoimaan "vihreään teknologiaan", mukautumaan ilmastonmuutokseen ja suojelemaan trooppisia metsiä.

Kun samalla jopa puolet päästövähennyksistä voidaan tehdä vähentämällä päästöjä kolmansissa maissa, päästökauppajärjestelmän vaikutukset ovat rajallisia myös ennen vuotta 2020.

Huolimatta järjestelmän puutteista olisi ollut mahdoton ajatus äänestää "ei". En halua vaarantaa koko direktiiviä, joka sisältää monia myönteisiä seikkoja nykytilanteeseen verrattuna.

– Mietintö: Satu Hassi (A6-0411/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit olemme päättäneet äänestää tätä vastuunjakoa koskevaa kompromissia vastaan, koska meistä on täysin mahdotonta hyväksyä, ettei edes puolta EU:n päästövähennyksistä tarvitse tehdä EU:n alueella. Me katsomme, että tämä lähettää täysin väärän viestin muulle maailmalle, joka odottaa EU:n ottavan johtoaseman ilmastonmuutokseen mukautumisessa, ja olemme huolissamme siitä, että EU on epäonnistunut selvien kannustimien luomisessa uuden vihreän teknologian kehittämiselle. Me uskomme, että tämä teknologia on erittäin tärkeää Euroopan työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta.

  Avril Doyle (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Tämä mietintö koskee erillisten tavoitteiden käyttöönottoa 27 jäsenvaltion EU:ssa vuosina 2013–2020 kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiselle sellaisilla talouden aloilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Nämä jäsenvaltiokohtaiset tavoitteet vaihtelevat +20 prosentista –20 prosenttiin suhteessa näiden alojen päästöihin vuonna 2005, ja Irlannin tavoite on –20 prosenttia.

Yhteenlaskettuina päästökauppajärjestelmä ja panosten tasapainottaminen muodostavat 100 prosenttia siitä määrästä, jonka verran kunkin valtion on vähennettävä hiilidioksidipäästöjään vuoteen 2020 mennessä.

Irlanti suhtautuu myönteisesti hiilen talteenottoa ja varastointia koskevien toimenpiteiden, erityisesti hiilinielujen, lisäämiseen 20 prosentin vähennyksen skenaariossa, sillä se on EU:n ainoa valtio, jossa on enemmän karjaa kuin ihmisiä, ja yhdessä avokätisen ja kustannustehokkaan jäsenvaltioiden välisen päästökaupan korvaamisen kanssa pystymme saavuttamaan 20 prosentin vähennystavoitteen pienentämättä karjan määrää, joskin se tulee olemaan vaikeaa.

Joillekin valtioille haasteen muodostaa tarkistettu päästökauppajärjestelmää koskeva lainsäädäntö, joillekin taas panosten tasapainottamista koskevat tavoitteet. Irlanti kuuluu jälkimmäisiin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme samaa mieltä tarpeesta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä sekä järjestelmän perustamisesta siihen tarkoitukseen. Suhtaudumme kuitenkin hyvin epäilevästi ehdotettuun järjestelmään, sillä vaikka sen todetaan perustuvan "jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun periaatteeseen ja tarpeeseen lisätä kestävää talouskasvua kaikkialla", siinä vaaditaan, että valtiot maksavat laskun kansallisista budjeteistaan – eikä yhteisön budjetista – sen mukaan, missä kehitysvaiheessa ne ovat.

Sallimalla päästöoikeuksien siirtäminen jäsenvaltioiden välillä "päästökaupan" avulla tai käyttämällä "markkinavälittäjiä" luodaan mekanismeja, jotka kasvattavat jäsenvaltioiden välisiä taloudellisen vallan eroja suurvaltojen hyväksi.

Lisäksi merkittävä osa panoksista ulkoistetaan kolmansiin maihin ja näin lisätään kansainvälistä painetta vähiten kehittyneitä maita kohtaan luovuttaa osa niiden itsemääräämisoikeudesta (näennäis-)apua vastaan avaamalla taloutensa yhteisön yritysten investoinneille. Kaikilla näillä toimenpiteillä on tarkoitus luoda painetta sellaisen kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi, joka vakavan talouskriisin toimintaympäristössä korostaa kapitalistista näkemystä ympäristökysymyksestä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon EU:n toiminta ilmastonmuutoksen torjumiseksi Kioton pöytäkirjan korvaavassa tulevassa kansainvälisessä sopimuksessa, on tärkeää, että EU lähettää selvän viestin maailmalle ja sitoutuu vähentämään tehokkaasti kasvihuonekaasupäästöjään.

Komission ehdotus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 10 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla aloilla on tästä syystä erittäin tärkeä.

Kullekin jäsenvaltiolle asetetut tavoitteet, joiden tärkeimpänä perusteena on BKT henkeä kohden, ovat mielestäni oikeudenmukaiset.

Vaikka Euroopan parlamentin ja neuvoston saavuttama kompromissi ei ole ihanteellinen (esimerkiksi koska siinä sallitaan joustomekanismien liiallinen käyttö), se on mielestäni yleisesti ottaen tasapainoinen, ja siksi äänestin mietinnön puolesta.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin Satu Hassin mietintöä vastaan. Säännökset, joilla jäsenvaltioiden sallitaan ulkoistaa 80 prosenttia päästövähennyksistä, mahdollistavat sen, että rikkaat maat jatkavat kestämättömiä käytäntöjä köyhempien kehitysmaiden kustannuksella. Tämä ei ole tilanne, johon EU:n pitäisi pyrkiä.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin epäröiden tätä mietintöä vastaan. Esittelijä on onnistunut sisällyttämään siihen joukon tärkeitä seikkoja. Nyt säädöstekstissä viitataan sitovaan tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasuja 30 prosentilla: tieteellisen tietämyksen mukaan tämä on vähimmäisvaatimus vuoteen 2020 mennessä. Rahoittamalla kasvihuonekaasupäästöjä kehitysmaissa pyritään rajoittamaan ilmaston lämpeneminen kahteen celsiusasteeseen. Toivottavasti nämä maat todella saavat varoja eivätkä vain kauniita lupauksia. Nyt meillä on määräaika meriliikenteen päästöjen vähennystavoitteen käyttöönottamiseksi sekä monia muita pieniä, mutta myönteisiä toimia. Minun oli kuitenkin mahdotonta äänestää puhtaan kehityksen mekanismin 80 prosentin osuuden puolesta, jota jäsenvaltiot voivat käyttää kolmansissa maissa sen sijaan, että keskittyisivät vähentämään päästöjä omien rajojensa sisäpuolella. Tänään käytetyn äänestysmenettelyn vuoksi parlamentti ei voinut tarkastella tätä nimenomaista ehdotusta kokonaisuudessaan. Olemme päästäneet kansalliset hallitukset vähällä, ja pakotamme jälleen kerran kolmannet maat tekemään meidän työmme. En voi kannattaa tätä.

  Stavros Lambrinidis (PSE), kirjallinen. – (EL) PASOK-puolueen ryhmä kannattaa muun muassa tarkistuksen 44 sisältöä ja äänestää erillistä tarkistusta 7 vastaan varmistaakseen, että vähintään 50 prosenttia päästövähennyksistä saadaan aikaan EU:n alueella toteutettavilla toimilla. EU:n on säilyttävä uskottavana kumppanina valmistauduttaessa maailmanlaajuisiin neuvotteluihin eikä siirrettävä päästövähennysten taakkaa kehitysmaille.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan tätä mietintöä, jossa asetetaan jäsenvaltioille kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat sitovat tavoitteet päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla talouden aloilla. Tämä on todellista edistystä kohti kattavaa järjestelmää. Päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen 10 prosentin tavoite on jaettu jäsenvaltioille niiden henkeä kohden lasketun BKT:n mukaan. Tämän avulla ponnistukset voidaan jakaa oikeudenmukaisesti ja taata se, että köyhemmät valtiot voivat jatkaa kiihtyvää kasvuaan. Kannatan tätä mietintöä, jossa otetaan käyttöön pitkän aikavälin tavoite vähentää päästöjä vuoden 1990 tasosta kaikkiaan vähintään 50 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, koska sillä pyritään sekä pitkän että lyhyen aikavälin tavoitteisiin Puhdasta ilmaa Eurooppaan -ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Mietintö sisältää myös "ulkoisten päästöjen vähentämistä koskevan sitoumuksen", jolla annetaan rahoitustukea kehitysmaille niiden päästöjen vähentämiseksi ja taataan, että mikään valtio ei jää jälkeen ja kehitysmaat saavat tarvitsemansa rahoitustuen, jotta maailmanlaajuiset ilmastonmuutostoimet olisivat mahdollisimman tehokkaita.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Olen alusta lähtien kannattanut ehdotusta siirtyä automaattisesti 20 prosentin tavoitteesta 30 prosentin tavoitteeseen, jos kansainvälinen sopimus allekirjoitetaan. Viime viikon neuvottelut johtivat kuitenkin kompromissiin, jonka vuoksi siirryttäessä tälle tasolle on käytettävä uutta menettelyä.

Tämä päätös tehtiin varotoimena, jolla otetaan huomioon se mahdollisuus, että hiilen hinta nousee tulevaisuudessa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että 30 prosentin tavoite säilyy ensisijaisena, jotta estetään keskilämpötilan nouseminen enemmän kuin kaksi celsiusastetta, kuten maaliskuussa 2007 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa täsmennettiin. Kansainvälinen sopimus edellyttää maailmanlaajuisia ponnistuksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen mukautumiseksi, ja kehitysmaille myönnettävä rahoitusapu muodostaa niille kannustimen osallistua kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.

Säilyttääkseen uskottavuutensa suhteessa kehitysmaille myöntämäänsä apuun Euroopan unionin on varmistettava, että puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeiden rahoittamisella ylläpidetään kestävää kehitystä näissä maissa ja että osa päästöoikeuksien huutokauppaamisesta saaduista tuloista käytetään niiden tukemiseen.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. − (NL) Vaikka äänestin saavutettua kompromissia vastaan, tämä ei millään tavoin vähennä arvostustani Satu Hassin tekemää työtä kohtaan. Koska sopimus kuitenkin mahdollistaa sen, että lähes 80 prosenttia kaikista ponnistuksista tehdään kolmansissa maissa, en voi hyväksyä sitä.

Nopean laskutoimituksen perusteella voi todeta, että Belgia pystyy toteuttamaan 50–60 prosenttia vaadituista toimista Euroopan unionin ulkopuolella. Tämä koskee huomattavia sektoreita, muun muassa rakennusalaa ja liikennettä. On taloudellisesti mieletöntä investoida puhtaan kehityksen mekanismilla miljoonia euroja ulkomaille, jos kotimaassa olisi yhä tehtävä merkittäviä ponnistuksia rakennusten eristämiseksi kunnolla tai vähähiiliseen liikkuvuuteen keskittyvän liikennepolitiikan laatimiseksi. Ei ole myöskään minkäänlaisia takeita siitä, että hankkeet, joihin ulkomailla investoidaan, ovat laadukkaita.

Lisäksi ei ole varmuutta siitä, että puhtaan kehityksen mekanismin kautta tehdyillä investoinneilla on mitään vaikutusta. On myös epäeettistä ostaa helpoimmat panostukset kolmansista maista. Tämä on eräs uuskolonialismin muoto, jolla vaarannetaan kyseisten kolmansien maiden asema, koska niiden täytyy myöhemmin toteuttaa kalliimpia lisätoimia.

  Anders Wijkman (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Olen päättänyt pidättäytyä äänestämästä panosten tasapainottamista koskevasta direktiivistä. Tärkein syy tähän on se, että jos EU voi toteuttaa noin 70 prosenttia päästövähennyksistään vuoteen 2020 mennessä EU:n ulkopuolisissa maissa, tämä antaa väärän viestin muulle maailmalle.

Tarvitaan huomattavia ponnistuksia kehitysmaiden auttamiseksi investoimaan vähähiiliseen teknologiaan. Tämän tuen ei kuitenkaan pitäisi olla ensisijaisesti kotimaassa tehtävien päästövähennysten vaihtoehto, vaan sitä olisi annettava tällaisten vähennysten lisäksi. Meillä ei ole varaa eikä aikaa valita, jos haluamme estää vaaralliset ilmastonmuutokset.

Kotimaassa tapahtuvan välttämättömän mukauttamisen lykkääminen vuoden 2020 jälkeen on haitallista. Meidän on aloitettava nyt, jotta meillä olisi mitään mahdollisuuksia päästä lähellekään päästöjen täydellistä poistamista vuoteen 2050 mennessä. Teollisuus tarvitsee voimakkaita kannustimia tarvittavien mukautusten tekemiseksi energia-alalla, liikenteessä, rakennusalalla, teollisuustuotannossa ja niin edelleen.

Päästökauppajärjestelmään kuulumattomia aloja koskeva ehdotus on näissä suhteissa aivan liian voimaton. Siksi olen päättänyt äänestää tyhjää paketin tästä osasta. Ei-ääni vaarantaisi koko paketin, ja sitä riskiä en halua ottaa. Muutoin direktiivi sisältää joukon myönteisiä seikkoja vallitsevaan tilanteeseen verrattuna. Se on ennen kaikkea ensimmäinen säädös maailmassa, jolla asetetaan kaikille päästökauppajärjestelmään kuulumattomille aloille sitovia vähennystavoitteita.

– Mietintö: Chris Davies (A6-0414/2008)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) "Ilmasto- ja energiapaketti" sisältää myös ehdotuksen direktiiviksi hiilen talteenotosta ja varastoinnista. Geologisen varastoinnin tarkoituksena on tarjota vaihtoehto hiilidioksidin vapauttamiselle ilmakehään eristämällä se pysyvästi ja turvallisesti maan alle.

Komissio ehdottaa, että kaikki uudet voimalaitokset rakennetaan niin, että niihin voidaan asentaa hiilidioksidin talteenottolaitteisto. Vaikka tästä teknologiasta kiistellään, se voi auttaa saavuttamaan negatiivisia nettopäästöjä ja täydentämään uusiutuvaa energiaa. Esittelijän mielestä sitä on kuitenkin ensisijaisesti käytettävä hiiliongelman ratkaisemisessa, sillä 24 prosenttia Euroopan hiilidioksidipäästöistä on peräisin hiilestä.

Vaikka suhtaudumme epäillen tiettyihin teknisesti kiistanalaisiin tarkistuksiin, äänestimme Euroopan parlamentin kannan puolesta. Pidämme kantaa kuitenkin liian sääntelevänä erityisesti jäsenvaltioiden itsenäisyyden suhteen varsinkin, kun kyseessä on ala, jolla tieteellinen ja tekninen tietämys on yhä varsin rajallista. Pahoittelemme sitä, että yhä tarvittavaa valtavaa tutkimus-, kehittämis- ja demonstrointitoimintaa ei ole painotettu riittävästi. Tästä syystä suositellut aikataulut ovat liian kunnianhimoisia, ellei hyvin mittavaa julkista rahoitusta hyväksytä muutaman vuoden kuluessa.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Hiilen talteenotto- ja varastointiteknologia (CCS) on hyvin lupaava keino lieventää ilmastonmuutosta EU:ssa. Sitä ei kuitenkaan saa käyttää tekosyynä herpaantumiseen ja Euroopan sähköntuotannon puhdistamiseen tähtäävien ponnistusten vähentämiseen.

Chris Daviesin mietintö on hyvin tasapainoinen, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston saavuttama kompromissi täyttää EU:n tarpeet täysin.

Kahdentoista demonstrointihankkeen toteuttaminen on erityisen tärkeää. Niiden keskipitkän aikavälin tulokset auttavat EU:ta ottamaan tämän teknologian käyttöön taloudellisemmin ja ympäristön kannalta tehokkaammin.

Kun otetaan huomioon monet yhä vallitsevat epäilykset, etenkin epävarmuus siitä, onko kaikissa jäsenvaltioissa sopivia varastointipaikkoja, suhtaudun hyvin myönteisesti mahdollisuuteen tarkastella uudelleen kysymystä hiilidioksidin viemisestä kolmansiin maihin (35 a artiklan 2 kohta) sekä sitä, että taloustoimijoita ei pakoteta käyttämään CCS-teknologiaa (32 artikla).

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin Chris Daviesin hiilidioksidin varastointia koskevan mietinnön puolesta. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) on uusi teknologia, ja lisätutkimus on välttämätöntä, jotta voidaan arvioida sen potentiaali ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ehdotettu direktiivi tarjoaa lujan oikeusperustan, jolle teknologia voidaan rakentaa, ja uskon, että Skotlannilla on tärkeä rooli tämän alan kehittämisessä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jolla varmistetaan korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu. Hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevalla direktiivillä luodaan uuden teknologian käytölle oikeudellinen kehys, tärkeät turvallisuusehdot mukaan luettuna. Tämä on tärkeää paitsi ympäristön suojelemiseksi myös oikeusvarmuuden antamiseksi investoijille uusia hankkeita toteutettaessa.

On kuitenkin tärkeää, että emme poikkea mietinnön takia päätavoitteesta: uusiutuvan energian käytön lisäämisestä ja energiatehokkuuden parantamisesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin uuden varastointitekniikan edistäminen ei saa tapahtua vakiintuneiden ja toimiviksi osoittautuneiden tekniikoiden kustannuksella. Esimerkiksi koskemattomat suot sitovat hiilidioksidia, metaania ja typpioksidia, kun taas turpeennosto ja soiden kuivatus tekevät niistä merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä. Myös trooppisten metsien polttaminen biopolttoaineiden tuottamiseksi sysää ilmastotasetta väärään suuntaan.

Meidän olisi opittava biopolttoaineseikkailusta se, että hyvät aikeet voivat helposti kääntyä omaan nilkkaan. Uusi teknologia ei ole läheskään valmista, ja seurauksia ei voida ennakoida. Tämän vuoksi pidättäydyin äänestämästä tämän päivän äänestyksessä.

  Eluned Morgan (PSE), kirjallinen. – (EN) Se, että mietintöön on sisällytetty 9 miljardin euron rahasto hiilikäyttöisten voimalaitosten puhdistamiseksi hiilen talteenoton ja varastoinnin (CCS) kehittämisellä, tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia Walesin hiiliteollisuudelle. Tähän mahdollisuuteen on tartuttava, jotta Walesista voidaan tehdä tämän uuden teknologian johtava maa ja jotta tuottoisien vientimarkkinoiden mahdollisuudet voidaan hyödyntää. On hyvin tärkeää, että Eurooppa ottaa tällä alalla johtoaseman, sillä ratkaisun löytäminen hiiliongelmaan on välttämätöntä, varsinkin kun hiilen tuotannon odotetaan lisääntyvän maailmanlaajuisesti 60 prosenttia 20 seuraavan vuoden aikana.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Edistämällä hiilidioksidin talteenottoon ja geologiseen varastointiin (CCS) käytettävää teknologiaa monipuolistetaan tehokasta energiantuotantoa ja tuetaan ilmastonmuutoksen torjumista. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttö ei riitä vähentämään hiilidioksidipäästöjä 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, ellei samalla harkita CCS-hankkeita.

Tämä muodostaa Euroopan unionille haasteen, kun otetaan huomioon talteenotto- ja varastointilaitteisiin tehtävien pääomainvestointien lisääntyneet kustannukset, jotka kuitenkin pienenevät, kun näitä laitteistoja käytetään laajassa mitassa. Tästä syystä nämä demonstrointihankkeet eivät ole pakollisia, sillä ne ovat pitkälti riippuvaisia hiilen hinnasta ja teknologiasta. EU on kuitenkin ottanut tärkeän askeleen kohti vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka auttavat vähentämään kasvihuonekaasujen määrää. Näiden tulevien hankkeiden toteuttamisella kannustetaan myös muita EU:n ulkopuolisia maita käyttämään tätä teknologiaa.

– Mietintö: Dorette Corbey (A6-0496/2007)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. − (EN) Vesiliikenne on yksi puhtaimmista liikennemuodoista. Mietintö koskee sisävesialuksia, mutta mielestäni tätä liikennemuotoa ei voida erottaa vesiliikenteestä laajemminkin. Vesiliikenne jakautuu sisävesi- ja meriliikenteeseen, ja molemmat ovat energiatehokkaita.

Tuotteen kuljettaminen vesiteitse tuottaa noin yhden prosentin siitä hiilidioksidista, joka syntyisi saman tuotteen kuljettamisesta saman matkan lentoteitse.

Meidän on oltava varovaisia antaessamme säännöksiä, jotka vaikuttavat tähän liikennemuotoon. Emme saa rasittaa laivaliikenteeseen ja sisävesialuksiin liittyvää elinkeinoa, sillä lopputulos saattaa olla täysin päinvastainen kuin tarkoitettiin. Jos sisävesi- ja meriliikenne menettää kilpailukykynsä, tavaraliikenne saattaa hyvinkin siirtyä muihin liikennemuotoihin. Kaikkien muiden vaihtoehtojen hiilijalanjälki on suurempi. Lopulta olisimme kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen sijaan luoneet joukon sääntöjä ja asetuksia, jotka viime kädessä tekevät tyhjäksi ehdotustemme yleisen tarkoituksen.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä Dorette Corbeyn mietintöä tieliikenteen ja sisävesiliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen seurannasta ja vähentämisestä, sillä katson, että ilman laadun parantaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ovat kaksi keskeistä tekijää ilmastonmuutoksen torjunnassa ja terveysriskien vähentämisessä.

Mielestäni tämän direktiivin hyväksyminen on erittäin tärkeää ja auttaa vähentämään liikenteen hiilidioksidipäästöjä erityisesti edistämällä puhtaan teknologian kehittämistä ja asettamalla konkreettisia vaatimuksia tuotantoprosessista peräisin oleville hiilipäästöille.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämän "ilmasto- ja energiapakettiin" kuuluvan mietinnön tavoitteena on parantaa ilman laatua ja auttaa torjumaan ilmastonmuutosta vähentämällä liikenteen polttoaineiden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Tähän asti direktiivillä on säännelty vain polttoaineen laatua. Ehdotetulla tarkistuksella siihen sisällytetään kuitenkin polttoaineista peräisin olevien kasvihuonekaasujen pakolliset vähennykset.

Esittelijä on kokonaisuutena katsoen tehnyt merkittävää työtä ja laatinut tarkistuksia, joita pidämme myönteisinä, yleisesti ottaen asianmukaisina ja kunnolla perusteltuina ja joilla pyritään takaamaan mahdollisimman hyvä tehokkuus ja yhdenvertaiset kilpailuedellytykset kunnianhimoisilla mutta kohtuullisilla tavoitteilla. Lisäksi on tärkeää, että direktiivi on sikäli teknologianeutraali, että siinä ei erityisesti kannusteta minkään tietyn polttoaineen tai tekniikan käyttöä.

Tästä syystä äänestimme mietinnön puolesta.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Tämä on hyvin tärkeä mietintö, koska sillä pyritään yhdessä asiakirjassa ensinnäkin parantamaan ilman laatua vähentämällä ilman pilaantumista ja etenkin hyvin myrkyllisten ja saastuttavien aineiden päästöjä ja toiseksi torjumaan ilmastonmuutosta vähentämällä liikenteen polttoaineiden tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun vähennystavoitetta sovelletaan johonkin tiettyyn tuotteeseen (polttoaineeseen) elinkaarianalyysin perusteella (uuttaminen, tuotanto, kuljetus, jakelu ja loppukäyttö).

Olen tyytyväinen parlamentin ja neuvoston aikaansaamaan sopimukseen ja korostan, että biopolttoaineiden tuotannon ja käytön kestävyys on taattu, mikä on tärkeää direktiivin toteuttamiskelpoisuuden kannalta.

Polttoaineiden laatua koskevasta direktiivistä tulee merkittävä väline ilmastonmuutoksen torjunnassa.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin Dorette Corbeyn mietinnön puolesta. Euroopalla on ratkaiseva rooli kasvihuonekaasujen maailmanlaajuisessa vähentämisessä, ja sitovien velvoitteiden asettaminen polttoaineen toimittajille muodostaa merkittävän osan näistä vähennyksistä.

  Erika Mann (PSE), kirjallinen. − (EN) Haluan äänestysselityksessäni onnitella polttoaineiden laatua koskevaa direktiiviä käsittelevän mietinnön esittelijää Dorette Corbeyta. Hän on onnistunut sisällyttämään monia parlamentin vaatimuksia lopulliseen kompromissiin.

Euroopan unionin on perustettava toimenpiteensä ja säännöksensä luotettaviin tieteellisiin tutkimustuloksiin – tämä edellytys koskee sekä EU:n lainsäädäntöä että sen kauppasitoumuksia. Kansainvälisen kaupan valiokunnan jäsenenä saan usein kuulla kauppakumppaneilta, että EU näyttää sääntelevän mielivaltaisin tai poliittisin prosessein pikemmin kuin tieteellisten tutkimustulosten nojalla.

Sen vuoksi olin tyytyväinen siihen, että tarkistettu polttoaineiden laatua koskeva direktiivi ei sisällä aiempaa ehdotusta polttoaineisiin lisättävän MMT-lisäaineen kieltämisestä. Tarkistetulla direktiivillä sallitaan MMT:n käytön jatkaminen ja tunnustetaan näin tärkeiden kauppakumppanien, muun muassa Yhdysvaltojen ja Kanadan, tuottamat tutkimustulokset. Merkittävää on, että tarkistetussa direktiivissä edellytetään, että myös EU:n on suoritettava asiasta tieteellinen tutkimus. Olen vahvasti sitä mieltä, että MMT:n käyttörajoituksilla on oltava tieteelliset perusteet, ja myös EU:n lainsäädäntö sekä kansainvälinen oikeus edellyttävät sitä.

Koska muut valtiot ottavat usein mallia Euroopassa laadituista polttoainenormeista, EU:n on tärkeää varmistaa, että sen polttoainesäännökset perustuvat vahvaan tieteelliseen näyttöön.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Pyrkiessämme vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä tuemme trooppisten biopolttoaineiden ostamista. Näin ollen täytämme Kioton pöytäkirjan velvoitteemme vain pintapuolisesti ja todellisuudessa vain pahennamme ongelmaa. Kun otetaan huomioon, että tutkimusten mukaan trooppiset metsät sitovat jopa 46 prosenttia maailman eloperäisestä hiilestä ja 25 prosenttia hiilen kokonaispäästöistä ovat peräisin metsien hakkuista, EU:n laskelmat ovat täysin virheellisiä.

Koko keskustelussa hiilidioksidipäästöistä olemme hukanneet näkyvistä kokonaiskuvan, sillä esimerkiksi puun polttamisesta johtuvat kasvihuonekaasupäästöt on myös otettava huomioon. Lisäksi vielä ei ole täysin selvitetty, missä määrin nykyiset moottorijärjestelmät sopivat biopolttoaineiden käyttöön. Koko järjestelmä on vain puolivalmis, ja siksi pidättäydyin äänestämästä tästä mietinnöstä.

– Mietintö: Guido Sacconi (A6-0419/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Suhtaudumme kriittisesti ehdotukseen henkilöautojen päästönormeista. Olisimme toivoneet kunnianhimoisempaa ehdotusta sekä kovempia sakkoja, lyhyempää käyttöönottoaikaa ja selvemmin määriteltyä pitkän aikavälin tavoitetta. Suhtaudumme kriittisesti myös siihen, että etanolialennuksesta on tullut niin pieni, että se tuskin kannustaa investointeihin, vaikka etanoli osaltaan auttaa vähentämään päästöjä.

Olemme kuitenkin päättäneet äänestää ehdotuksen puolesta kokonaisuutena, koska uskomme, että sen hylkääminen lykkäisi autoteollisuuden ympäristösäännösten käyttöönottoa vielä myöhemmäksi.

  Jean Marie Beaupuy (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestyksessä Guido Sacconin uusien henkilöautojen päästönormeja koskevasta mietinnöstä äänestin esitettyä ehdotusta vastaan ilmaistakseni julkisesti pahoitteluni siitä, että emme ole saaneet aikaan ympäristöystävällisempää sopimusta. Haluaisin kuitenkin, että voimme jäsenten enemmistön ilmaiseman myönteisen kannan avulla toteuttaa joukon nopeita toimia ja myöhemmin, tulevina vuosina, tehdä päätöksiä, joissa sovitetaan yhteen maapallon ja taloutemme tarpeet ottamalla erityisesti huomioon autoteollisuuden tilanne.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Ehdotettu kompromissi ei ole tyydyttävä vastatoimi.

Pahoittelen sitä, että autojen hiilidioksidipäästöjen vähennystavoite ei yllä parlamentin tavoittelemalle tasolle. Lisäksi tästä tavoitteesta tehdään vaikutustenarviointi. Nämä kaksi päätöstä eivät ole oikeansuuntaisia. Päinvastoin, tarvitsemme tiukkoja päästönormeja pitkällä ja lyhyellä aikavälillä, ja näiden normien on oltava muuttumattomia.

Lisäksi valmistajien päästöjen vähentämistavoitteella rangaistaan juuri niitä, jotka jo toimivat moitteettomimmin. Tavoitteiden saavuttamatta jättämisestä annettavien seuraamuksien järjestelmä syrjii niitä, jotka ovat kehittäneet ympäristöystävällisempiä ajoneuvoja. Tämän säädöksen ristiriita on siinä, että se rankaisee eniten saastuttavia vähiten. Siinä olisi päinvastoin pitänyt tunnustaa tässä suhteessa parhaiden toimijoiden ponnistukset ja tukea niitä.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä Guido Sacconin mietintöä uusien henkilöautojen päästönormeista. Kun muistetaan, että tieliikenne aiheuttaa 12 prosenttia kaikista Euroopan unionin hiilidioksidipäästöistä, tämä asetus, vaikka se ei olekaan osa "ilmasto- ja energiapakettia", on mielestäni erittäin tärkeä, jotta voidaan taata, että EU saavuttaa tavoitteensa vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Kiitän esittelijää siitä ratkaisevasta roolista, joka hänellä oli neuvoston ja Euroopan komission kanssa käydyissä neuvotteluissa. Ne huipentuivat vahvaan ja tasapainoiseen sopimukseen, joka hyödyttää sekä autoteollisuutta että kuluttajia ja ennen kaikkea suojelee ympäristöä. Tämä on kunnianhimoinen mutta joustava malli sikäli, että sillä pyritään saavuttamaan saastuttavien päästöjen vähennystavoitteet ja samalla mahdollistetaan autoalan yritysten asteittainen mukautuminen.

  Anne Ferreira (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tyhjää henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä koskevasta mietinnöstä, koska siinä ei mielestäni oteta riittävästi huomioon ajoneuvokannan vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Olisi täytynyt pitää kiinni esimerkiksi Euroopan parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymien kaltaisista kunnianhimoisemmista tavoitteista. Näillä tavoitteilla ei olisi ollut haitallisia vaikutuksia Euroopan autoteollisuuteen.

Autojen tämän vuoden heikot myyntiluvut johtuvat ennen muuta Ranskan ja EU:n kansalaisten ostovoimasta, eivät missään nimessä yhdestä säädöksestä, joka sitä paitsi ei enää ole voimassa.

Lisäksi meidän on syytä muistaa, että eräät sakot palautetaan autonvalmistajille niiden tutkimusohjelmien rahoituksen tukemiseksi.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Tieliikenne on EU:n toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen lähde sekä, mikä vielä tärkeämpää, ala, jolla päästöt jatkuvasti lisääntyvät. Autoteollisuuden teknologian kehityksen ansiosta toteutunut huomattava edistys ei ole riittänyt neutralisoimaan liikenteen ja ajoneuvokoon kasvun vaikutusta.

Nykyisessä asetusehdotuksessa toistetaan EU:n henki ja tavoitteet, varsinkin kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.

Se, että siinä säädetään vastuun jakamisesta asettamalla kullekin valmistajalle erityistavoite, on mielestäni esimerkillistä.

Samoin mielestäni on tärkeää, että valmistajille, jotka eivät saavuta tavoitteitaan, määrätään seuraamuksia.

Yleisesti ja nykytilanne huomioon ottaen saavutettu sopimus on EU:n kannalta myönteinen. Tämä asetus auttaa varmasti saavuttamaan Euroopan unionin itselleen ilmastonmuutoksen torjumiseksi asettamat tavoitteet.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Äänestin Guido Sacconin uusien autojen hiilidioksidipäästöjä koskevan mietinnön puolesta. Vaikka kompromississa ei mennä niin pitkälle kuin siinä ihannetapauksessa voitaisiin, sillä asetetaan kuitenkin merkittäviä tavoitteita autonvalmistajille ja se auttaa osaltaan torjumaan ilmastonmuutosta.

  Stavros Lambrinidis (PSE), kirjallinen. – (EL) PASOK-puolueen ryhmä kannattaa muun muassa tarkistusta 50 varmistaakseen, että pitkän aikavälin tavoite vähentää hiilidioksidipäästöt 95 grammaan kilometriä kohden on oikeudellisesti sitova vuodesta 2020 alkaen. Se äänestää erillistä tarkistusta 2 vastaan, koska henkilöautojen päästöjen vähentämistä koskeva tavoite täytyy saavuttaa välittömästi kansanterveyden ja ympäristön edun vuoksi.

  Kurt Joachim Lauk (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Annan Saksan kristillisdemokraattisen puolueen (CDU) Baden-Württembergin osavaltiota edustavien parlamentin jäsenten ryhmän puolesta seuraavan äänestysselityksen. Äänestimme asetusehdotuksen puolesta, vaikka suhtaudumme siihen hyvin varauksellisesti. Yhtäältä on oikein vaatia autoteollisuudelta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, ja tästä syystä äänestimme ehdotuksen puolesta. Toisaalta haluamme käyttää tätä tilaisuutta hyväksemme selittääksemme varauksiamme, jotka voidaan tiivistää kolmeen kohtaan:

1. Ehdotettu tapa vähennysten aikaansaamiseksi ei aseta yhtäläisiä vaatimuksia kaikille eurooppalaisille valmistajille, vaan haittaa erityisesti suurten ajoneuvojen valmistajia, jotka ovat myös innovoijia. Tämä haittaa saksalaisia autonvalmistajia enemmän kuin EU:n muita valmistajia.

2. Asiasta ei vieläkään ole tehty vaikutustenarviointia. Ensimmäinen luonnos, jossa raja-arvokäyrän kulmakertoimeksi säädettiin 80 prosenttia (nykyisen 60 prosentin sijasta), on peruttu.

3. Sakot on määritetty mielivaltaisesti, etenkin neljännessä vaiheessa. Tämä johtaa kahteen erilaiseen hiilidioksidin hintatasoon: osakepörsseissä määräytyvään markkinahintaan sekä autoteollisuudelle mielivaltaisesti määrättyyn hintaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatin äänestyksessä tätä asetusta, joka on keskeinen osa EU:n ilmastopakettia ja jossa ensimmäistä kertaa asetetaan valmistajille oikeudellisia velvoitteita vähentää kaikkien EU:ssa myytävien autojen hiilidioksidipäästöjä (riippumatta niiden valmistuspaikasta). Uuden autokannan keskimääräiset hiilidioksidipäästöt olisi saatava tasolle 120 grammaa kilometriä kohden vuodesta 2012. Tavoite jakautuu niin, että 130 hiilidioksidigramman taso kilometriä kohden saavutetaan parantamalla moottoriteknologiaa, ja jäljelle jäävät 10 grammaa vähennetään uudentyyppisten ilmastointilaitteiden kaltaisilla "ympäristöinnovaatioilla". Asetus on joustava, sillä valmistajien tavoitteet lasketaan niiden valmistamien ajoneuvojen keskiarvon mukaan, mikä merkitsee sitä, että ne voivat kompensoida enemmän saastuttavia autoja vähemmän saastuttavilla autoilla.

  Eluned Morgan (PSE), kirjallinen. − (EN) Liikenteestä peräisin oleva hiili muodostaa 21 prosenttia hiilipäästöistämme. Tästä syystä on tärkeää asettaa autoteollisuudelle kunnianhimoisia tavoitteita, jotta varmistetaan, että se täyttää vapaaehtoisuuteen perustuvan tavoitteensa, mitä se ei menneisyydessä ole tehnyt. Asettamalla tiukat normit Euroopan 500 miljoonaa mahdollista asiakasta varten me asetamme myös globaalit normit, joita muu maailma voi seurata. Koko maailman autoteollisuuden ylikapasiteetin vuoksi on ehdottoman tärkeää, että Eurooppa ottaa johtoaseman kuluttajien tulevaisuudessa todennäköisesti haluamien ympäristöystävällisten autojen tuotannossa.

  Angelika Niebler (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Nykyinen talouskriisi on koetellut erityisen raskaasti autoteollisuutta. Useimmat saksalaiset autotehtaat lähettivät työntekijänsä pakolliselle joululomalle jo joulukuun alussa.

Tänään hyväksytty asetus asettaa Saksan ja varsinkin Baijerin autoteollisuuden tiukkaan rasitustestiin, joka edellyttää siltä suuria ponnistuksia.

Tästä syystä panemme tyytyväisinä merkille, että teollisuudelle on myönnetty kauaskantoisia siirtymäsäännöksiä sovittujen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi.

Vaatimukset otetaan esimerkiksi käyttöön asteittain. Aluksi, vuonna 2012, vaaditaan vain, että 65 prosenttia EU:ssa rekisteröidyistä uusista autoista alittaa 120 hiilidioksidigramman keskimääräisen enimmäisrajan kilometriä kohti. Vuonna 2015 kaikkien autojen on täytettävä tämä vaatimus. Lisäksi aluksi sallitaan jopa seitsemän gramman alennus aurinkopaneelien ja taloudellisten ilmastointijärjestelmien kaltaisista "ympäristöinnovaatioista".

Pahoittelemme kuitenkin, että mietinnön sisältämät sakot tavoitearvojen ylittämisestä lähettävät väärän viestin, sillä raja-arvon ylityksestä vähintään 4 grammalla sakotetaan 95 euroa grammalta. Verrattuna päästökauppajärjestelmässä käytettävään hiilidioksidin hintaan autoteollisuuden taakka on siten turha ja liiallinen.

  Seán Ó Neachtain (UEN), kirjallinen. – (GA) Annoin tästä asiasta lausunnon liikennevaliokunnalle. Valiokunta oli niin erimielinen, että emme onnistuneet hyväksymään minkäänlaista tekstiä.

Minusta valtaosa komission tekstistä oli kohtuullista ja realistista, joskin yksi hyvin tärkeä seikka siitä puuttui, nimittäin keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteen sisällyttäminen lainsäädäntöön.

Ymmärrän hyvin huolen työpaikoista, mutta meidän on oltava kunnianhimoisia. Velvollisuutenamme on suojella maapalloa tulevia sukupolvia varten, ja tätä varten meidän on oltava valmiita tekemään vaikeita päätöksiä.

Nämä "vihreät" tavoitteet eivät ole epärealistisia. Meille on äskettäin selvästi osoitettu, että autoalalla on tarpeen toteuttaa jonkinlaisia uudistuksia. Ympäristöuudistus, joka edellyttää kunnianhimoista lainsäädäntöä, ei ole vain velvollisuus vaan myös mahdollisuus; mahdollisuus lisätä tukea autoalan tutkimus- ja kehittämistoiminnalle sekä luoda työpaikkoja ja aloittaa tällä alalla uusi aikakausi. Kestävä kehitys ei hyödytä vain maapalloa. Se voi hyödyttää myös taloutta.

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin toimissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei saa unohtaa henkilöautojen tuottamia päästöjä ja niiden haitallisia ympäristövaikutuksia. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat sopineet, että vuonna 2020 uusien autojen hiilidioksidipäästöjen keskimääräinen taso ei saa olla yli 95 grammaa kilometriä kohti. Tällä hetkellä autoteollisuus on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä 140 grammaan kilometriä kohti vuoteen 2008 mennessä osana vuonna 1998 allekirjoitettua vapaaehtoista sopimusta. Tavoitteen vapaaehtoisen luonteen vuoksi toimet päästöjen vähentämiseksi ovat olleet olemattomia, ja päästötaso on laskenut 186 grammasta kilometriä kohti vuonna 1995 vain 163 grammaan kilometriä kohti vuonna 2004.

Uudella asetuksella otetaan käyttöön pakollinen järjestelmä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, ja siihen sisältyy seuraamusjärjestelmä niitä varten, jotka eivät saavuta tätä tavoitetta, sekä kannustimia innovatiivisen teknologian luomiseksi. Vuoteen 2014 mennessä 80 prosenttia ajoneuvokannasta täyttää normit, ja sakko jokaisesta raja-arvon ylittävästä grammasta on vuoden 2019 jälkeen 95 euroa. Lopullisella kompromissilla taataan tasapaino kuluttajien tarpeiden, ympäristönsuojelun ja kestävän teollisuuspolitiikan välillä.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. − (NL) Äänestin Guido Sacconin autojen hiilidioksidipäästöistä laatiman mietinnön sisältämää kompromissia vastaan. Se on häpeällinen asiakirja, jolla autonvalmistajat jälleen kerran vapautetaan velvollisuudesta rakentaa vähemmän energiaa ahmivia ja vähemmän saastuttavia autoja. Asia on ollut valmisteilla jo yli kymmenen vuotta. Aluksi ostettiin aikaa tekemällä vapaaehtoinen sopimus, jota ei noudatettu. Tämän päivän sopimus on taas yksi yritys pelata aikaa. Sakot ovat naurettavan pieniä.

Tammikuun 1. päivästä 2020 lähtien voimassa olevaksi päästötasoksi on säädetty 95 grammaa hiilidioksidia kilometriä kohti. Vuonna 1996 teollisuus suostui siihen, että vuonna 2008 päästöjen enimmäistaso on 140 grammaa. Miltä todellisuus näyttää? Keskimääräinen päästötaso on nyt 162 grammaa.

Totuus on se, että lyhytnäköinen ajattelu voittaa aina. Maksamme mieluummin suuria dollarisummia korruptoituneille tai epädemokraattisille hallituksille kuin investoimme vihreään innovatiiviseen teknologiaan. Väite siitä, että meidän on talouskriisin takia pakko tehdä niin, ei pidä paikkaansa. Autoteollisuudella on tulevaisuus vain, jos se suosii energiatehokkaita ja saastuttamattomia autoja. Se saa syyttää nykyisistä ongelmistaan vain itseään ja menneisyydessä tekemiään vääriä ja lyhytnäköisiä valintoja.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. – (RO) Kannatin äänestyksessä Guido Sacconin mietintöä uusien henkilöautojen päästönormeista.

Tieliikenne aiheuttaa noin 70 prosenttia koko liikenteen tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä koskee varsinkin kaupunkialueita, joissa liikenneruuhkat aiheuttavat ilman saastumista suurtaajamissa. Tästä syystä on tärkeää parantaa uusien henkilöautojen päästönormeja. Saavutetulla kompromissilla asetetaan autonvalmistajille kunnianhimoisia tavoitteita, mutta niille annetaan myös tarvittava aika mukauttaa tuotantolinjansa uusiin vaatimuksiin. Ympäristöystävällisiä autoja varten perustettu bonusjärjestelmä toimii kannustimena sekä valmistajille että kuluttajille. Ilmastonmuutos auttaa muuttamaan kuluttajien mieltymyksiä ja myös elvyttämään autojen kysynnän.

Työpaikkojen säilyttäminen ja talouden kehityksen edellytysten luominen ovat ehdottoman välttämättömiä seikkoja varsinkin nykyisessä talous- ja rahoituskriisissä. Autoteollisuuden merkitys tunnustetaan myös Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan sisältyvillä erityistoimenpiteillä.

  Thomas Ulmer (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) Äänestin mietinnön puolesta, vaikka suhtaudun siihen hyvin varauksellisesti. Yhtäältä on oikein vaatia autoteollisuudelta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Toisaalta haluamme tuoda esiin eräitä vahvoja varauksia (katso etenkin kohta 3). 1. Ehdotus ei aseta yhtäläisiä vaatimuksia kaikille eurooppalaisille valmistajille, vaan haittaa erityisesti suurten ajoneuvojen valmistajia, jotka ovat myös innovoijia. Tämä koskee varsinkin saksalaisia valmistajia. 2. Asiasta ei ole tehty vaikutustenarviointia. Ensimmäinen luonnos, jossa raja-arvokäyrän kulmakertoimeksi säädettiin 80 prosenttia (nykyisen 60 prosentin sijasta), on peruttu. 3. Sakot on määritetty mielivaltaisesti, etenkin neljännessä vaiheessa. Tämä johtaa kahteen erilaiseen hiilidioksidin hintatasoon: osakepörsseissä määräytyvään markkinahintaan sekä autoteollisuudelle mielivaltaisesti määrättyyn hintaan.

  Glenis Willmott (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän lainsäädännön, sekä autojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan ehdotuksen että koko ilmastopaketin, puolesta sellaisena kuin se on muutettuna. Tämä on tärkeä askel sen varmistamiseksi, että Eurooppa saavuttaa tavoitteensa vähentää päästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja sillä lähetetään ensi vuonna Kööpenhaminassa käytävien neuvottelujen edellä muulle maailmalle voimakas viesti siitä, että Euroopan unioni on tosissaan.

Meillä on jo tarvittava teknologia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tästä on mitä parhain esimerkki omassa vaalipiirissäni sijaitsevassa Loughboroughin yliopistossa tehtävä huipputeknologiaa edustava työ. Yliopisto on maailmankuulu vihreän teknologian kehittämisestä, ja se on äskettäin avannut uuden vedyn tankkausaseman, joka on toinen Yhdistyneen kuningaskunnan vain kahdesta tällaisesta asemasta.

– Mietinnöt: Claude Turmes (A6-0369/2008), Avril Doyle (A6-0406/2008), Satu Hassi (A6-0411/2008), Chris Davies (A6-0414/2008), Dorette Corbey (A6-0496/2007) ja Guido Sacconi (A6-0419/2008)

  Bairbre de Brún ja Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Sinn Féin pitää ilmastonmuutoksen torjuntaa ensisijaisen tärkeänä. Ymmärrämme täysin, että tarvitaan syvällisiä muutoksia, jotta saadaan aikaan ympäristön kannalta kestävä yhteiskunta ja talous. Näin ollen kannatamme paikallisen, kansallisen, EU:n ja maailmanlaajuisen tason toimia sen puolesta, että YK:n ilmastoneuvotteluissa asetetaan tarvittavat sitovat tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle.

Äänestimme etenkin Avril Doylen päästökauppajärjestelmää koskevan mietinnön puolesta, sillä sen tulos takaa EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän parantamisen, vaikka itse järjestelmässä on eräitä vakavia ongelmia.

Olemme tyytymättömiä siihen, että suurin osa EU:n tavoitteiden saavuttamisen edellyttämistä vähennyksistä voidaan tehdä EU:n ulkopuolella, mikä Satu Hassin mietinnössä hyväksytään. Äänestimme sen osalta tyhjää.

Vaikka suosimme selvästi uusiutuvaa energiaa, äänestimme Chris Daviesin hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan mietinnön puolesta, koska siinä säädetään tärkeistä turvallisuutta, rahoitusvarmuutta ja vastuuta koskevista toimenpiteistä. Olisimme toivoneet myös päästönormia. Mietinnössä kuitenkin säädetään tämän mahdollisuuden uudelleentarkastelusta.

Äänestimme Guido Sacconin autoja koskevaa mietintöä vastaan, koska sopimus heikentää pahasti komission ehdotusta.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä "ilmasto- ja energiapakettia", johon sisältyvät Avril Doylen, Satu Hassin, Claude Turmesin ja Chris Daviesin mietinnöt, sillä katson, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja Euroopan komission välillä aikaansaatu sopimus on tasapainoinen ja siinä sovitetaan yhteen ympäristönsuojelu ja teollisuuden oikeutetut intressit.

Oli tärkeää, että sopimus saatiin aikaan ensimmäisessä käsittelyssä, toisin sanoen ajoissa, jotta Euroopan unioni voi esittää uskottavan ehdotuksen Kööpenhaminan konferenssissa vuonna 2009 kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi ja jatkaakseen ilmastonmuutoksen torjunnan johtoasemassa.

  Neena Gill (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin ilmastopaketin puolesta, koska katson, että maailma on ratkaisevassa tienhaarassa. Meidän on selviydyttävä ennennäkemättömästä elämäntapaamme kohdistuvasta haasteesta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaikuttaa vain tekemällä yhteistyötä. Juuri tällaisina aikoina EU:n on kannettava vastuunsa ja toimittava maailman johtajana.

Ja niin se on tehnyt. Mikään muu valtio tai valtioryhmittymä ei ole säätänyt oikeudellisesti sitovasta prosessista, joka olisi soveltamisalaltaan ja potentiaaliltaan yhtä suuri kuin tämä paketti.

Parlamentin vihreitä edustavat jäsenet ovat väittäneet, että paketti on vesitetty. He ovat kuitenkin epärealistisia. Järjestelmän tehokkuus ympäristön kannalta ei ole kyseenalainen. Sen sijaan olemme tasapainottaneet käyttökelpoisella tavalla teollisuuden tarpeen tuottaa voittoa taloudellisesti vaikeina aikoina, Euroopan sosiaaliset tarpeet ja ympäristön tulevaisuuden.

Tästä syystä tämä oli paketti, jota sosialistit syystäkin kannattivat, ja tein niin mielelläni.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Ilmasto- ja energiapaketin, josta tänään äänestämme, pitäisi edustaa siirtymää energia-alalla, taloudessa ja teknologiassa.

Sitä se todella onkin. Ehdotetut toimet muuttavat perusteellisesti jäsenvaltioiden energiayhdistelmää, johtavat yhteiseen ellei peräti yhtenäiseen energiapolitiikkaan, aiheuttavat valtavia kustannuksia, heikentävät teollisuutemme kilpailukykyä ja siten Euroopan työllisyyttä, nostavat yksityisten kuluttajien ja yritysten maksamia energian hintoja, aiheuttavat huomattavia budjettivaikutuksia jäsenvaltioille ja niin edelleen.

Toki on säädetty monista poikkeuksista yritysten muualle siirtymisen välttämiseksi. Tämä ei kuitenkaan riitä. Kun otetaan huomioon nykyinen laaja kriisi, josta näyttää muotoutuvan pitkäaikainen, tarvitaan yleistä suojalauseketta, jolla taataan, että talouden ja eurooppalaisten työntekijöiden edut asetetaan tarvittaessa ainakin toistaiseksi ympäristötavoitteiden edelle. On myös tarpeen säätää prosessin yleisestä tarkistuksesta, jos seuraavissa kansainvälisissä neuvotteluissa ei onnistuta ja varsinkin jos Yhdysvallat ja suuret nopeasti kehittyvät maat eivät sitoudu yhtä suuriin osuuksiin, sillä siinä tapauksessa Euroopan taloudellinen itsemurha olisi täysin turha, koska se aiheuttaa vain 15 prosenttia koko maailman "keinotekoisista" kasvihuonekaasupäästöistä.

  Dan Jørgensen (PSE), kirjallinen. − (DA) Tanskalaiset sosiaalidemokraatit äänestivät EU:n ilmastopaketin suurimman osan puolesta, sillä vaikka kaikki käytetyt keinot eivät ole mielemme mukaisia, paketilla asetetaan kunnianhimoinen tavoite vähentää hiilidioksidipäästöjä joko 20 tai 30 prosenttia sen mukaan, syntyykö maailmanlaajuinen sopimus vai ei.

Sosiaalidemokraatit äänestivät panosten tasapainottamista (eli esimerkiksi maatalouden ja liikenteen panosten vähentämistä) koskevaa ehdotusta vastaan. Syy tähän on se, että on niin helppoa ostaa hyvityksiä kehitysmaista, että EU pystyy täyttämään jopa 60–70 prosenttia vähennysvelvoitteestaan ostamalla vähennyshyvityksiä maailman köyhimmiltä valtioilta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rikkaimmat valtiot ostaisivat itsensä vapaaksi tarvittavasta siirtymästä eivätkä investoisi teknologian kehittämiseen, jota tarvitaan pitkän aikavälin tavoitteen, 80 prosentin vähennyksen, saavuttamiseksi.

Sosiaalidemokraatit äänestivät autojen hiilidioksidipäästöjä koskevaa ehdotusta vastaan. Toisin kuin Euroopan komissio oli ehdottanut ja täysin vastoin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan äänestystulosta ehdotus lykkäisi teollisuudelle asetettavaa vaatimusta rajoittaa hiilidioksidipäästöt vuodesta 2012 alkaen enintään 120 grammaan kilometriä kohden vielä kolmella vuodella. Autoteollisuus teki jo kymmenen vuotta sitten vapaaehtoisen sopimuksen hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä, ja sillä on ollut paljon aikaa mukautua ilmastonmuutoksen torjunnan edellyttämiin sääntöihin.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin ilmasto- ja energiapaketin neljän direktiivin puolesta, koska oli tärkeää, että EU hyväksyi ne ennen vuoden 2009 kansainvälisiä neuvotteluja. Paketin lykkääminen olisi viivästyttänyt toimien käynnistämistä ja pahentanut viivästyksiä takaamatta parempaa tekstiä. Äänestin puolesta

– koska paketissa vahvistetaan 3x20-tavoitteet (kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosenttia, energiankulutuksen vähentäminen 20 prosenttia, uusiutuvan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin) sekä kasvihuonekaasuja koskevan tavoitteen nostaminen 30 prosenttiin, jos saadaan aikaan kunnianhimoisempi kansainvälinen sopimus;

– koska paketti on erittäin tärkeä, sillä neuvoston ehdottamat tekstit eivät mene yhtä pitkälle kuin komission ehdotukset ja vaarana on, että asetettuja tavoitteita ei saavuteta – ajallinen porrastus, poikkeuksien suuri määrä, mahdollisuus ostaa päästövähennyksiä EU:n ulkopuolelta, mikä viivästyttää teollisuutemme, taloutemme ja kehityskeinojemme hiilipäästöjen vähentämistä;

– varotoimenpiteenä, sillä jos tavoitteita ei matkan varrella saavuteta, parlamentin täytyy määrätä uusia toimia;

– koska paketti on ensimmäinen askel. Olen aina ollut sitä mieltä, että päästökauppajärjestelmät eivät muuta teollisuuttamme tai toimintaamme niiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Meidän on harkittava huomattavien määrärahojen myöntämistä tutkimukseen ja kehittämiseen, normien ja tullitariffien säätämistä ympäristöperusteisen polkumyynnin estämiseksi sekä teollisuuspolitiikkaa ja unionin rahoitusta muutoksien tukemiseksi.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Vaikka mietinnöissä käsitellään ilmastopaketin eri näkökohtia, on mahdollista havaita kokonaisvaltainen lähestymistapa.

Koska energian kokonaiskulutuksen kasvu jatkuu ja koska eniten hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat energiamuodot ovat myös kalleimpia, on helppo ymmärtää, miksi vähäpäästöisempien energiamuotojen käyttöönotto on sekä ympäristöllinen että taloudellinen välttämättömyys. Tästä syystä on erittäin tärkeää investoida energiankulutusta vähentävään teknologiaan sekä sellaisiin teknisiin ratkaisuihin, joilla vähennetään päästöjä, joista ei koskaan päästä täysin eroon. Eniten hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia tuotteita valmistavien teollisuudenalojen on mukauduttava. Niitä voidaan ja täytyy kannustaa erityisesti julkisia hankintoja koskevilla säännöillä tuottamaan teknisesti edistyneempiä tuotteita sen sijaan, että niitä rangaistaan. Samoin tuotantoprosessissaan suuria hiilidioksidipäästöjä tuottaville teollisuudenaloille on annettava tukea tutkimus- ja kehittämistoimintaan, jotta ne voivat parantaa kilpailukykyään, sen sijaan, että niille määrätään tuotantoa rankaisevia sääntöjä, jotka tekevät siitä kannattamatonta Euroopassa. Energiariippuvuutta on myös välttämättä vähennettävä monipuolistamalla energian lähteitä ja toimittajia. Tällä lähestymistavalla on kannustettava vähemmän hiilidioksidipäästöjä tuottavien energiamuotojen käyttöä.

– Suositus toiseen käsittelyyn: Alejandro Cercas (A6-0440/2008)

  Kader Arif (PSE), kirjallinen. – (FR) Työaikaa koskeva yhteinen kanta, jonka neuvosto esitti parlamentin äänestettäväksi, oli todellinen taka-askel työntekijöiden oikeuksille ja todellinen uhka Euroopan sosiaaliselle mallille.

Sosialisteihin kuuluva esittelijä Alejandro Cercas, joka sai taakseen suuren enemmistön, minut mukaan lukien, on onnistunut lieventämään tätä lähinnä 1800-luvulle kuuluvaa konservatiivista ja taantumuksellista näkemystä työelämästä. Muiden sosialistien tavoin kannatin useita tarkistuksia, joilla taataan työntekijöiden oikeuksien oleellinen parantaminen.

Olemme pystyneet torjumaan opt-out-lausekkeen, jonka avulla olisi ollut mahdollista ylittää työajan enimmäisraja ja määrätä jopa 65 tunnin työviikkoja. Samoin olemme mahdollistaneet päivystysajan laskemisen työajaksi, koska emme voi pitää sitä lepoaikana. Olemme myös saaneet korvaavaa lepoaikaa sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevia takeita.

Eurooppalaisten sosialistien ammattiliittojen tuella saavuttama suuri voitto on kaikkien Euroopan kansalaisten voitto. Eurooppa, joka hyväksyy tämänpäiväisten kaltaiset suuret sosiaaliset edistysaskeleet, on sellainen Eurooppa, joka suojelee kansalaisiaan.

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kannatin äänestyksessä kyseistä suositusta, jonka tekstin Alejandro Cercas oli koordinoinut parlamentissa. Elämme kummallisessa tilanteessa, jossa valitettavasti myös rahoituskriisi nyt haittaa reaalitaloutta. Tarvitsemme päätöksiä, joilla on myönteinen vaikutus teollisuuteen, ja ennen muuta Euroopan on itse oltava valmis horisontissa häämöttäviin uusiin ja vaikeisiin kilpailuhaasteisiin.

Kannatan perusajatusta Euroopan unionin sääntelykehyksen luomisesta työajan järjestämistä varten. Tällä alalla on oikein rohkaista työmarkkinaosapuolia osallistumaan aktiivisemmin päätöksentekoon, etenkin Euroopan uudistusmielisiä ammattiliittoja, jotka yrittävät säilyttää sitoutuneisuutensa paitsi työntekijöiden oikeuksien suojeluun myös uudenaikaistamiseen ja kasvuun.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. – (PL) Työjaksot, joina työskennellään ja joina ei työskennellä, ovat monien ammattien ja varsinkin lääkärien kannalta tärkeä kysymys. Työvuorojen jakaminen sellaisiin työjaksoihin, joina työskennellään, ja sellaisiin, joina ei työskennellä, on vastoin itse työajan käsitettä ja keskeisiä työoloista annettuja säännöksiä. Onko mahdollista valvoa, milloin lääkärit pitävät työvuoronsa aikana tauon ja milloin he hoitavat työtehtäviään suorittamalla kiireellisen toimenpiteen, antamalla hoitoa tai suunnittelemalla seuraavaa leikkausta? Sitä paitsi yritykset valvoa tätä edellyttäisivät tarkastajien palkkaamista ja aiheuttaisivat valtavia kustannuksia. Tällainen toimenpide olisi täysin yhteensopimaton ammattietiikan kanssa.

  Derek Roland Clark, Michael Henry Nattrass, Jeffrey Titford ja John Whittaker (IND/DEM), kirjallinen. − (EN) UKIP-puolue pitää tiettyjä neuvoston kannan näkökohtia arvokkaina, sillä niillä säilytetään brittien oikeus tehdä työtä, ja äänestimme mietinnön muita, näitä näkökohtia heikentäviä tarkistuksia vastaan.

Neuvoston kanta sisältää kuitenkin monia muita seikkoja, joihin UKIP-puolue ei voi yhtyä ja joiden puolesta se ei voi äänestää. Sen vuoksi pidättäydyimme äänestämästä tarkistuksesta 30.

  Jean Louis Cottigny (PSE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentissa tänään toimitettava äänestys on erittäin tärkeä. Viikoittainen enimmäistyöaika säilyy Euroopan unionissa 48 tunnissa, ja tämän ansiosta valtioiden, joilla on työntekijöiden kannalta suotuisampi järjestelmä (esimerkiksi Ranska, jossa työaika on 35 tuntia), ei tarvitse muuttaa mitään. Neuvosto halusi nostaa tämän rajan 65 tuntiin.

Vasemmisto ja työntekijöiden puolustajat, kuten Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö, voivat olla ylpeitä tästä voitosta.

Lääkäreitä ja lääketieteen opiskelijoita ei saa unohtaa, sillä tämä on voitto myös heille. Terveydenhuollon työntekijöiden päivystysaika luetaan edelleen työajaksi.

Tämän suuren enemmistön taakseen saaneen äänestystuloksen avulla 27 parlamentin jäsentä voivat esittää kantansa painokkaasti 27 ministerille sovittelukomiteassa.

  Harlem Désir (PSE), kirjallinen. – (FR) Keskellä nykyistä kriisiä ja työntekijöiden sosiaalista epävarmuutta neuvosto esittää parlamentin äänestettäväksi yhteisen kannan, joka muodostaa todellisen uhan Euroopan sosiaalisen mallin perustuksille heikentämällä työaikanormeja.

Sellaisen lausekkeen täytäntöönpano, joka mahdollistaa poikkeamisen 48 tunnin viikoittaisesta rajasta ja päivystysajan jättämisen työajan ulkopuolelle, uhkaisi luoda kahden nopeuden sosiaalisen Euroopan, joka jakautuu työntekijöihin, jotka nauttivat jäsenvaltioissaan sosiaalisesta suojelusta, ja työntekijöihin, jotka eivät voi kieltäytyä hyväksymästä heikennettyjä sosiaalisia oikeuksia.

Vaikka komissio ja Euroopan unionin neuvoston tietyt valtiot esittävät vapaan opt-out-mahdollisuuden edistyksenä, päätin tukea esittelijä Cercasin tarkistuksia, joissa ilmaistaan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä vuonna 2004 ottama kanta.

Tarkistuksissa vaaditaan, että opt-out-lauseke kumotaan 36 kuukautta direktiivin voimaantulon jälkeen ja että päivystysaika lasketaan työajaksi (minkä yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut), sekä korvaavaa lepoaikaa ja perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevia takeita.

  Brigitte Douay (PSE), kirjallinen. – (FR) Kannatin esittelijä Alejandro Cercasin kantaa, sillä työajan järjestäminen on Euroopan kansalaisten arkielämän kannalta tärkeä aihe.

Eurooppalaisten ammattiliittojen suuri mielenosoitus eilen Strasbourgissa osoitti niiden sitoutumisen työntekijöiden suojelun parantamiseen.

Kiinnitin huomiota useisiin tämän mietinnön näkökohtiin, joita olisi puolustettava, muun muassa tällä hetkellä Euroopan unionissa 48 tuntiin asetetusta viikoittaisesta työajasta poikkeamista koskevan mahdollisuuden poistamiseen. Muiden eurooppalaisten sosialistien tavoin olen vakuuttunut siitä, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on keskeistä Euroopan kansalaisten hyvinvoinnin kannalta.

Alejandro Cercasin mietintö on sosiaalisine edistysaskelineen oikeansuuntainen, koska sillä lakkautetaan eräissä jäsenvaltioissa sovelletut liian liberaalit toimet, joiden nämä valtiot haluaisivat leviävän koko Euroopan unioniin.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. − (SV) Yritettyään neljän vuoden ajan muuttaa työaikadirektiiviä neuvosto onnistui viime kesänä sopimaan yhteisestä kannasta. Neuvoston sopimus sisältää opt-out-mahdollisuuden, jonka nojalla työmarkkinaosapuolet voivat poiketa direktiivissä säädetystä viikoittaisesta työajasta. Tällä tavoin suojellaan ruotsalaista työehtosopimusmallia. Tämä on myös täysin toissijaisuusperiaatteen mukaista, jonka taustalla on ajatus siitä, että päätökset olisi tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia.

Parlamentin ehdotuksen tarkoituksena on poistaa tämä opt-out-mahdollisuus. Sen vuoksi äänestin sitä vastaan.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Äänestin neuvoston yhteisen kannan hylkäämisen puolesta, koska katson, että se ei kunnioita työntekijöiden legitiimejä oikeuksia. Euroopan parlamentti otti selvän ja tärkeän kannan hylkäämällä mahdollisuuden 65-tuntiseen työviikkoon.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Neuvoston tämänpäiväinen tappio Euroopan parlamentissa on tärkeä voitto työntekijöiden taistelulle. Neuvosto ei onnistunut ajamaan läpi työaikadirektiivin muuttamista koskevia kohtuuttomia ehdotuksiaan, jotka olisivat vaarantaneet työväenliikkeen yli sadan vuoden kovalla työllä ja taistelulla saavuttamat voitot. Korostan erityisesti pyrkimyksiä pidentää keskimääräistä työviikkoa 60 ja 65 tuntiin, luoda käsite "työajasta, jona ei työskennellä" ja jota ei siten laskettaisi työajaksi, ja hyökätä ammattiyhdistysliikettä vastaan. Kaikki nämä yritykset on torjuttu, mikä merkitsee tappiota myös José Sócratesin johtamalle Portugalin sosialistihallitukselle, joka pidättäytyi äänestämästä neuvoston yhteisestä kannasta.

Euroopan parlamentin tämänpäiväisen äänestyksen jälkeen neuvoston ehdotus ei voi tulla voimaan. Neuvosto voi kuitenkin käynnistää uudet neuvottelut parlamentin kanssa, mitä se ei voisi tehdä, jos ryhmämme tekemä ja kannattama esitys neuvoston yhteisen kannan hylkäämisestä olisi hyväksytty.

Näin ollen taistelu neuvoston ehdotusta sekä tiettyjä reformistisia ja tulevissa neuvotteluissa ilmeisesti myönnytyksiin valmiita näkemyksiä vastaan ei ole saavutetusta voitosta huolimatta ohi.

Pidämme päättäväisesti kiinni vastustavasta kannastamme ja kehotamme työntekijöitä ja heidän ammattiliittojaan olemaan valppaina.

  Neena Gill (PSE), kirjallinen. − (EN) Äänestin opt-out-mahdollisuuden säilyttämisen puolesta, sillä ensisijaisena tavoitteenani on suojella West Midlandsin alueen työpaikkoja ja varmistaa, että alueeni säilyttää kilpailuetunsa.

Olen aina työskennellyt ankarasti työntekijöiden suojelemiseksi, mutta minusta ihmisten valinnanvapauden rajoittaminen ei ole paras tapa tämän saavuttamiseksi. Olen keskustellut monien työntekijöiden ja pk-yritysten omistajien kanssa, joille laskusuhdanne aiheuttaa työpaikkojen menettämistä ja yritysten konkursseja; he ovat pyytäneet, että heidän valinnanvapautensa säilytetään. Kokemukseni mukaan kansalaisten ylitöiden rajoittaminen suosii vain niitä, joilla on varaa kestää pahimman yli, ja on tärkeää antaa kansalaisille keinot elättää perheensä. Yhteisessä kannassa on suojalausekkeita, joilla estetään työntekijöiden riistäminen.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Komission direktiiviehdotus edustaa epäilemättä tyypillisesti sitä, mitä Brysselin Eurooppa kutsuu joustavuudeksi ja mukautuvuudeksi ja jota sillä on otsaa kuvailla sosiaaliseksi: valtioiden tai henkilöiden opt-out-mahdollisuus (eli mahdollisuus ylittää normit), 78 tunnin viikoittainen enimmäistyöaika, päivystysajan jättäminen työajan ulkopuolelle, työajan laskeminen sopimuskohtaisesti eikä henkilöä kohti ja niin edelleen. Lyhyesti sanottuna kaikki tämä mahdollistaa kansalaisten riistämisen tilanteessa, jossa vallitsee kriisi, työttömyys lisääntyy jälleen ja työntekijät köyhtyvät.

Tästä syystä me äänestimme työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, mutta myös eräiden poliittisten vastustajiemme ehdottamien tarkistusten puolesta, koska ne vaikuttivat meistä olevan oikeansuuntaisia eli työntekijöitä puolustavia.

Haluaisin kuitenkin mainita vielä kaksi seikkaa:

– Esittelijän motiivina näyttää selvästi olevan pikemminkin se kuva, jonka Euroopan parlamentti antaisi kuusi kuukautta ennen vaaleja kansalaisille, ellei se hyväksyisi mietintöä, kuin itse kansalaisten hyvinvointi.

– Meidän on pysyttävä valppaina. Neuvoston enemmistö ei ole opt-out-mahdollisuuden poistamisen kannalla, ja vaarana on, että tänään hyväksytty mietintö, joka jo itsessään on kompromissi, ei ole viimeinen kompromissi tässä asiassa.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Keskustelu työaikadirektiivin tarkistuksista on herättänyt mielenkiintoa monilla tahoilla, etenkin palkansaaja- ja työnantajajärjestöissä. Euroopan parlamentin tämänpäiväinen äänestys ei lopeta tätä keskustelua. Tämä johtuu siitä, että parlamentti hyväksyi tarkistuksia, joilla hylätään neuvoston ehdotukset työajan järjestämisestä. Direktiiviluonnosta käsitellään nyt sovittelumenettelyssä. Koska jäsenvaltioiden ja parlamentin välillä on huomattavia mielipide-eroja, on kyseenalaista, hyväksytäänkö se.

Opt-out-lausekkeen poistaminen direktiivistä oli ehdottomasti valitettava päätös. Sillä saattaa olla odottamattomia seurauksia terveydenhuoltopalvelujen tarjoamisen jatkuvuudelle, myös Puolassa. Tässä kohden korostan, että kannatan 48 tunnin enimmäistyöaikaa ja mahdollisuutta ylittää se vain työntekijän suostumuksella. Korostan myös, että nykyisin voimassa olevassa direktiivissä sallitaan 78 tunnin työviikko, mikä ratkaisu ei hyödytä ketään.

Neuvoston ehdottama kompromissi olisi taannut tasapainoisen lähestymistavan, jossa kunnioitetaan erilaisia työmarkkinamalleja sekä työntekijöiden oikeuksia. Toivon, että parlamentin ja neuvoston jatkoneuvottelut johtavat kaikkia sidosryhmiä tyydyttävään ratkaisuun, jossa otetaan huomioon direktiivin sisältämistä muutoksista huolestuneiden terveydenhuollon ammattilaisten lausunnoissa esitetyt seikat.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Mielestäni on keskeisen tärkeää, että työntekijät voivat vapaasti valita, kuinka paljon he tekevät työtä. Jos opt-out-järjestelyjä halutaan jatkaa, työntekijöitä on suojeltava hyväksikäytöltä. Yhteisellä kannalla yritetään saavuttaa tämä tasapaino, sillä siinä sallitaan edelleen työntekijöiden ylittää direktiivissä säädetty 48 tunnin (keskimääräinen) viikoittainen enimmäistyöaika ja otetaan käyttöön uusia suojatoimenpiteitä työntekijöiden hyväksikäytön estämiseksi.

Näitä ovat kielto opt-out-sopimuksen allekirjoittamisesta työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä, kuuden kuukauden "harkinta-aika", jonka aikana työntekijät voivat muuttaa mieltään, sekä vaatimus siitä, että työntekijöiden on uusittava opt-out-sopimuksensa vuosittain.

Yhteisessä kannassa pyritään säilyttämään yksilöllisen opt-out-mahdollisuuden joustavuus ja samalla vahvistamaan työntekijöiden tärkeitä suojamekanismeja, ja päätin äänestää kompromissiehdotuksen – eli opt-out-mahdollisuuden säilyttämisen – puolesta.

Parlamentin kanta ei kannata poikkeuksia 48 tunnin viikoittaisesta enimmäistyöajasta (12 kuukauden ajalta laskettuna), ja sen mukaan opt-out-mahdollisuus on lakkautettava kolmen vuoden kuluttua direktiivin hyväksymisestä. Sen mukaan myös kaikki päivystysjaksot on laskettava työajaksi.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. − (FI) Jos ministerineuvoston esitys olisi mennyt parlamentin äänestyksessä läpi, jopa kymmenet miljoonat työntekijät olisivat jääneet työaikasuojelun ulkopuolelle EU:ssa. Erityisesti tästä syystä äänestin parlamentin ensimmäisen käsittelyn näkemyksen puolesta!

Neuvoston kanta akateemisten työntekijöiden työaikasääntelyyn olisi ollut aimo harppaus taaksepäin. Ei ole hyväksyttävää, että neuvosto olisi jättänyt muun muassa ylemmät toimihenkilöt, joita Suomessa on tällä hetkellä noin 130 000, kokonaan työaikasuojelun ulkopuolelle.

EU:n sisämarkkinoilla tarvitaan selkeät yhteiset työaikasäännöt. Neuvoston kanta olisi romuttanut työaikasuojelun ja se olisi ollut uhka koko eurooppalaisen työelämän kehittämiselle.

  Tunne Kelam (PPE-DE) , kirjallinen. − (EN) Äänestin opt-out-mahdollisuuden poistavaa direktiiviä vastaan. Ensinnäkin olen vakaasti sitä mieltä, että jokaisen olisi voitava päättää itse työajastaan. Katson myös, että tällainen säädös rikkoisi toissijaisuusperiaatetta, jonka soveltamisalaan työlainsäädäntö kuuluu. Jokaisen valtion pitäisi päättää työajan sääntelystä omalla alueellaan.

Nyt äänestyksen jälkeen kysyisin, merkitseekö tämän direktiivin hyväksyminen Euroopan parlamentissa sitä, että seuraavana askeleena säännellään, saako Euroopan unionin kansalaisilla olla vapaa-aikaa ja jos saa, kuinka paljon.

  Roger Knapman ja Thomas Wise (NI), kirjallinen. − (EN) Äänestämällä tarkistusta vastaan pyrin vain suojelemaan Yhdistyneen kuningaskunnan työaikadirektiiviä koskevaa opt-out-mahdollisuutta, jonka tarkistus poistaisi, mikäli se hyväksytään.

Ääntäni ei tule pitää millään muotoa tukena työaikadirektiiviä koskevalle yhteiselle kannalle kokonaisuudessaan.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. − (FI) Arvoisa puhemies, haluan antaa äänestysselityksen työaikadirektiivin opt-out-periaatteesta. Ensinnäkin tämä säädös on tarkoitettu työntekijöiden suojaksi. Paitsi että työntekijöiden loppuunpalaminen on inhimillinen ongelma, se myös vähentää työn tuottavuutta. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisedellytysten parantaminen kytkeytyy vahvasti eurooppalaisiin arvoihin, työaikakysymys on tässä osatekijä. Työaikarajoituksille on näin ollen vankka peruste.

Toiseksi meidän tulisi mahdollistaa tapauskohtaisten olosuhteiden huomioon ottaminen; jouston mahdollisuus on tärkeä sekä työntekijöille että työnantajille. Jouston avulla parannetaan myös työn ja yksityiselämän yhteensovittamista.

Tuin 48-tuntista työviikkoa, mutta näen hyvin tärkeäksi riittävän mittaisen tasausjakson. Mielestäni tasausjakso on parempi ratkaisu jouston takaamiseksi kuin opt-out. Korostettakoon, ettei Suomi ole nähnyt tarpeelliseksi käyttää opt-out-mahdollisuutta – ja hyvä niin.

  Carl Lang (NI), kirjallinen. – (FR) Euroopan komission työaikaa koskeva direktiiviluonnos, joka sai paljon arvostelua ja joka sitten hylättiin vuonna 2005, oli selvästi ääriliberaali ja internationalistinen väline, ja sen eri osatekijät muodostivat mahdollisesti väärinkäytöksiin johtavan epäsosiaalisen arsenaalin. Tarkoitan varsinkin opt-out-periaatetta, joka mahdollistaa 48 tunnin viikoittaisen enimmäistyöajan ylittämisen. Työntekijöitä voitiin vaatia työskentelemään jopa 78 tuntia viikossa. Alejandro Cercasin mietinnössä on ilmeisesti yritetty saada aikaan hyväksyttävä kompromissi. Sellaisena kuin se on muutettuna, sen on tarkoitus olla ennen kaikkea Euroopan työntekijöille ja ammattiliitoille suunnattu poliittinen viesti.

Ristiriitaista kyllä, siinä ei mainita lainkaan muiden ammattiryhmien kohtaamia ongelmia, kun työaikaa lyhennetään kohtuuttomasti, esimerkiksi 35 tuntiin. Tämä koskee erityisesti terveydenhuollon ammatteja: sairaaloita, hätäpalveluja ja niin edelleen. Työajan sääntely ja vapaus tehdä pidempiä tai lyhyempiä työpäiviä vaatii vastausta, joka ei rajoitu uusmarxilaiseen tai ääriliberalistiseen ideologiaan vaan jossa noudatetaan käytännöllisempää ja realistisempaa lähestymistapaa.

Vaikka tämän suosituksen on tarkoitus olla rauhoittava ja sillä pyritään takaamaan Euroopan unionin työntekijöiden terveys ja turvallisuus sekä antamaan heille mahdollisuus sovittaa yhteen perhe-elämä...

(Äänestysselitystä lyhennettiin työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti.)

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Minulta vei jonkin aikaa päättää, miten suhtaudun tähän kiistanalaiseen työaikadirektiiviin. Olin hukkua lausuntoihin yhteisestä kannasta, jonka myös maani hallitus on hyväksynyt.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat pyytäneet meitä hyväksymään työministerien käytännöllisen ratkaisun etenkin nykyisen taloudellisen toimintaympäristön vuoksi. Monet yksittäiset työntekijät ja ammattiryhmät, esimerkiksi palomiesten järjestöt ja näyttelijät, ovat pyytäneet, että hyväksymme käytännöllisen ratkaisun mutta sallimme heille opt-out-mahdollisuuden, jotta he voivat säilyttää omaan ammattiinsa sopivat joustavat työaikajärjestelyt.

Ammattiliitot, jotka ovat ymmärrettävästi huolissaan siitä mahdollisuudesta, että viikoittainen enimmäistyöaika 2000-luvulla olisi pidempi kuin Kansainvälisen työjärjestön vuonna 1919 sopima 48 tuntia, ovat ilmoittaneet vastustavansa tätä käytännönläheisyyttä.

On myös selvää, että lääkäreiden ja sairaanhoitajien päivystysaikaa sairaaloissa on pidettävä eri asiana kuin työntekijöiden kotona viettämää päivystysaikaa, joka on itse asiassa varallaoloa.

Koska kuilu yhteistä kantaa ainoana pelastuskeinonaan pitävien ja sen jyrkästi tuomitsevien välillä vaikuttaa ylipääsemättömältä, äänestän niin, että on pakko käyttää sovittelua, sillä tämä on ainoa tapa saavuttaa järkevä ja humaani kompromissi neuvoston kanssa.

  Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Junilistan-puolue katsoo, että on ensisijaisesti työmarkkinaosapuolien ja toissijaisesti Ruotsin valtiopäivien asia päättää meidän työaikasäännöistämme. Tällä näkemyksellä on laaja julkinen kannatus, ja menestyksekäs Ruotsin ammattiyhdistysliike on yleensä katsonut, että työmarkkinaosapuolten olisi päätettävä tällaisista kysymyksistä työehtosopimuksissa ilman valtion sekaantumista asiaan.

Nyt ammattiyhdistysliike sekä Ruotsissa että muissa EU:n jäsenvaltioissa on muuttanut linjaansa ja vaatii siksi suuria muutoksia neuvoston yhteiseen kantaan. Nyt halutaan siirtää Ruotsin työmarkkinoita koskevaa valtaa, ei suinkaan Ruotsin kansan valitsemille edustajille, vaan Brysseliin. Syynä tähän on huoli siitä, että jäsenvaltiot kahmivat itselleen kilpailuetuja ja vaarantavat kansanterveyden pitkillä työajoilla ja vastuuttomilla päivystysaikaa koskevilla säännöillä.

EU:n jäsenvaltiot ovat kuitenkin demokraattisia oikeusvaltioita, jotka noudattavat Euroopan ihmisoikeussopimusta. Niissä on vapaat ammattiyhdistysliikkeet. Valtioita, jotka eivät täytä näitä ehtoja, ei hyväksytä jäseniksi. Onko tämä ongelma siis olemassa?

Katson, että syntynyttä uutta tilannetta olisi käsiteltävä parlamentin ja neuvoston välisessä sovittelumenettelyssä. Sen vuoksi äänestin päivystysaikaa ja Yhdistyneen kuningaskunnan opt-out-mahdollisuutta koskevan tarkistuksen puolesta ajaakseni eteenpäin tällaista poliittista prosessia.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Tuen tätä mietintöä, jolla taataan työntekijöiden oikeudet ja lopetetaan työajan hyväksikäyttö. Työaikadirektiivillä rajoitetaan keskimääräinen viikoittainen työaika 12 kuukauden aikana 48 tuntiin, ja se tulee voimaan vuonna 2012. Kannatan päivystysajan luokittelua työajaksi, sillä tämä antaa työntekijöille enemmän aikaa perheidensä parissa. Yli 48 tunnin mittainen työviikko aiheuttaa vakavia terveysriskejä. Pitkä työaika liittyy varsinkin sydän- ja verisuonitauteihin, sokeritautiin ja tuki- ja liikuntaelinongelmiin. Olen tyytyväinen siihen myönteiseen vaikutukseen, joka tällä mietinnöllä on työterveyteen ja -turvallisuuteen sekä onnettomuuksien ehkäisemiseen. Monien onnettomuuksien, esimerkiksi Paddingtonin junaturman, syynä on ollut liian pitkistä työajoista johtuva unenpuute. Tällä mietinnöllä parannetaan todella tuhansien skotlantilaisten työntekijöiden elinoloja, ja siksi kannatan sitä.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. − (NL) Euroopassa on voimia, jotka pitävät uusien itäisten jäsenvaltioiden nykyistä puutteellista työsuojelua merkittävänä kilpailuetuna, jonka avulla yritykset voivat alentaa työvoimakustannuksiaan. Työaikadirektiivi neuvoston toivomassa muodossa johtaa lopulta kaikkien osalta pidempään työaikaan pienemmällä palkalla. Äänestäjistä on täysin käsittämätöntä, miksi heidän valtioidensa tekemä yhteistyö EU:ssa johtaisi muutokseen huonompaan eikä parempaan suuntaan.

Tämän ehdotuksen mukaan lyhytaikaisia poikkeuksia, joilla työaikaa voidaan pidentää tuotantohuippujen tai matkailusesongin huippukauden aikana, voitaisiin käyttää ympäri vuoden. Esimerkiksi palomiesten päivystysajasta ei tarvitsisi maksaa enää palkkaa. Parlamentin enemmistö halusi aiemmin suostua tähän sillä ehdolla, että nykyinen opt-out-mahdollisuus poistettaisiin täysin muutaman vuoden kuluessa. Neuvosto kuitenkin haluaisi tehdä opt-out-mahdollisuudesta pysyvän ja itse asiassa laajentaa sitä. Tässä tilanteessa työaikadirektiivi on ehdottomasti täysin epätoivottu.

Se vain heikentäisi monien EU:n jäsenvaltioiden parempia kansallisia säädöksiä. Kierre kulkee nyt alaspäin kohti uusien jäsenvaltioiden tasoa, jota on mahdoton hyväksyä. Onneksi suuri enemmistö kannatti tänään poikkeusmahdollisuuden lakkauttamista kolmen vuoden kuluttua.

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin tänään Alejandro Cercasin mietintöön sisältyvien tarkistusten puolesta, sillä katson, että se on ainoa keino pysäyttää neuvoston ehdotus työajan järjestämistä koskevaksi direktiiviksi.

Ryhmäni on aina vastustanut tätä direktiiviä, ja siksi olemme jättäneet tarkistuksen sen hylkäämiseksi kokonaan, koska katsomme, että se veisi työntekijöiden oikeuksia pitkän matkaa taaksepäin. Direktiiviehdotuksella työsuhteet siirretään yksilötasolle (opt-out-lausekkeella), niin että työnantajat ja työntekijät voivat sopia viikoittaisen työajan pidentämisestä jopa 60 tuntiin.

Vaikka Cercasin mietinnön tarkistuksilla pehmennetään direktiivitekstiä, niillä pahennetaan nykytilannetta (niillä säilytetään opt-out-lauseke kolmen vuoden ajan ja pidennetään työajan laskennassa käytettävä vertailujakso kuuteen kuukauteen). Ryhmäni mielestä Cercasin mietinnöllä ei edetä oikeaan suuntaan, kohti lakisääteistä 35 tunnin työviikkoa palkkaa alentamatta varallisuuden jakamiseksi tehokkaasti uudelleen.

Siitä huolimatta äänestin mietinnön puolesta, sillä se oli ainoa strateginen vaihtoehto neuvoston direktiivin halvaannuttamiseksi ja sen pakottamiseksi sovittelumenettelyyn.

  Seán Ó Neachtain (UEN), kirjallinen. − (EN) Olen tyytyväinen Alejandro Cercasin mietinnön saamaan kannatukseen. EU:n päätöksenteon sosiaalisen ja humaanin elementin turvaaminen on erittäin tärkeää. Tämän päivän äänestys osoittaa selvästi, että kaikki kansalaiset haluavat parempaa, turvallisempaa ja vakaampaa työympäristöä. Irlannissa on viime vuosina saatu aikaan merkittävää oikeudellista kehitystä ja työmarkkinaosapuolien sopimuksia, muun muassa National Employment Rights Authorityn perustaminen, jotka menevät pidemmälle kuin monet eri direktiiveissä säädetyt vähimmäisstandardit.

Sopimuksen aikaansaaminen neuvostossa on ollut pitkä ja vaivalloinen prosessi. On tärkeää korostaa, että työntekijöiden oikeudet taataan parhaiten selkeällä lainsäädännöllä, valvontajärjestelyillä ja kumppanuussopimuksilla. Jonkin verran joustavuutta tarvitaan väistämättä, mutta sen on perustuttava yhdenvertaisiin kumppanuuksiin, joissa neuvotellaan työkäytäntöjen muuttamisen vaihtoehdoista.

Toissijaisuusperiaate on paras keino saada aikaan asianmukainen mekanismi, jonka avulla hallitus ja työmarkkinaosapuolet saavuttavat oikean tasapainon. Joustavuuden ajatuksen ei saa kuitenkaan antaa heikentää työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta. Irlannin hallitus sisällytti nämä periaatteet neuvoston päätelmiin, ja lisäksi se on antanut ammattiliitoille kirjallisen takuun siitä, että se jatkaa näiden seikkojen ajamista ja kehittämistä.

  Lydie Polfer (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä Alejandro Cercasin mietintöä, jossa vastustetaan eräitä neuvoston kesäkuussa 2008 tekemiä ehdotuksia, joilla oli tarkoitus muuttaa huomattavasti tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettua, vuodesta 1993 voimassa ollutta direktiiviä.

Voin vain tukea esittelijää, joka suosittaa, että mahdollisuus poiketa yksittäisten työntekijöiden lakisääteisestä viikoittaisesta 48 tunnin enimmäistyöajasta (opt-out-lauseke) poistetaan asteittain kolmen vuoden kuluessa.

Minusta on selvää, että päivystysaika, myös ne jaksot, joina ei työskennellä, on ehdottomasti laskettava työajaksi.

Äänestämällä Cercasin mietinnön puolesta Euroopan parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta on hyväksynyt tasapainoisen kannan, jolla suojellaan Euroopan työntekijöitä, ja minä yhdyn tähän kantaan.

Jos neuvoston suosittelemat toimet toteutettaisiin, ne merkitsisivät työntekijöiden nykyisten oikeuksien taantumista, ja tämä ei ole sen Euroopan unionin arvoista, joka haluaa olla sekä kilpailukykyinen että sosiaalinen.

  Pierre Pribetich (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kaikkien Euroopan parlamentin sosialidemokraattista ryhmää edustavan kollegani Alejandro Cercasin ehdottamien tarkistusten puolesta puolustaakseni Euroopan sosiaalisia saavutuksia ja erityisesti seuraavia perustavanlaatuisina pitämiä kolmea seikkaa.

Viikoittaisen työajan rajoittaminen 48 tuntiin on välttämättömyys, jota olemme puolustaneet kynsin hampain, sillä se estää jäsenvaltioita määräämästä työntekijöilleen työoloja, jotka ovat näiden sosiaalisten perusoikeuksien vastaisia.

Mitä tulee päivystysajan laskemiseen työajaksi, sama pätee niin terveydenhuollon työntekijöiden kuin palomiesten, muiden päivystystyötä tekevien alojen ja kaikkien Euroopan unionin kansalaisten terveyteen ja turvallisuuteen.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistäminen on viimeisin mutta ei vähäisin saavutus. Sen avulla kansalaiset voivat saavuttaa hyvinvointinsa kannalta tärkeän tasapainon.

Lupasin muiden PSE-ryhmän kollegojeni kanssa suojella kansalaisten sosiaalisia oikeuksia. Tämä on loistava voitto Euroopan sosialidemokraattiselle ryhmälle neuvoston ehdotuksista, joita pidettiin mahdottomina hyväksyä. Kuten kollegani Alejandro Cercas sanoi, me annamme neuvostolle mahdollisuuden oikaista huonon päätöksen.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Kun pyritään tasapainottamaan yhtäältä oikeus työhön ja lepoon sekä toisaalta kilpailukyvyn ja jopa taloudellisen kannattavuuden tarve, on pakko valita, kumpi on arvokkaampaa. Me asetamme etusijalla työllisyyden säilyttämisen ja edistämisen.

Työpaikat ovat riippuvaisia yritysten kannattavuudesta. Tästä syystä tarpeeseen mukauttaa työlainsäädäntö taloudelliseen todellisuuteen on suhtauduttava herkästi ja ymmärtävästi. Todellisuus ei kuitenkaan ole riittävä peruste. Aikojen kuluessa olemme pyrkineet kapitalistisen mallin menestykseen ja saavuttaneet sen, ja tämän ansiosta olemme voineet tuottaa enemmän ja paremmin sekä tarjota kansalaisille parempia elinoloja. Nämä tavoitteet ovat edelleen voimassa. Vaikka kannatamme taloutta puolustavaa kompromissia, emme tästä syystä voi hyväksyä, että se saadaan aikaan saavutetun merkittävän edistyksen kustannuksella.

Yhtä näkökohtaa on kuitenkin korostettava. Jos tarkastellaan neuvostossa käytyä keskustelua, on varsin selvää, että ne valtiot, jotka esittivät eniten varauksia löydetystä ratkaisusta, kuuluvat niihin, joiden taloudellinen suorituskyky on huonoin. Työntekijöitä suojelevilla säännöillä ei ole juuri merkitystä, jos työtä on jatkuvasti vähemmän ja jos kannustamme muuttoliikettä opt-out-valtioihin Euroopan unionin sisällä tai sen ulkopuolella.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Maailmanlaajuinen kriisi heikentää työntekijöiden perusoikeuksia, ja sen tuloksena Euroopan unionin kansalaiset kaipaavat yhä enemmän sosiaalista Eurooppaa. Euroopan valtioiden hallitukset ovat kuitenkin edelleen piittaamattomia tästä todellisuudesta. Sen vuoksi olen tyytyväinen siihen, että tänään hyväksyttiin työaikadirektiivi, joka voi tarjota vastauksia näihin sosiaalisiin muutoksiin. Tämä on voimakas viesti Euroopan parlamentilta neuvostolle. Hallitusten on nyt kannettava vastuunsa ja vastattava kansalaisten odotuksiin.

Tällä tekstillä säädetään muun muassa, että viikoittainen työaika ei koko Euroopan unionissa saa missään olosuhteissa ylittää 48 tuntia. Sillä asetetaan koko Euroopan unionia koskeva enimmäisraja, joka ei vaikuta niihin valtioihin, joilla on suotuisampia säännöksiä. Muihin toimenpiteisiin kuuluu päivystysajan, myös niiden jaksojen, joina ei työskennellä, laskeminen työajaksi. Voimme olla tyytyväisiä myös opt-out-lausekkeen poistamiseen.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. − (EN) Vastustan jyrkästi ajatusta siitä, että kansalaisten vapaus tehdä työtä rajoitettaisiin 48 tuntiin viikossa. Euroopan unionin sen paremmin kuin minkään jäsenvaltionkaan ei pitäisi asettaa rajoja kenellekään, joka haluaa tehdä ylitöitä tai työskennellä useassa osa-aikaisessa työsuhteessa, ja niiden olisi lähtökohtaisesti oletettava, että työnantaja ei ole pakottanut työntekijää tähän. Tästä syystä äänestin sitä vastaan, että työntekijöiden oikeus jättäytyä enintään 48 tunnin työviikon ulkopuolelle poistetaan asteittain.

Poistamalla tämän oikeuden kieltäisimme kansalaisilta oikeuden toteuttaa mahdollisuuksiaan ja toimisimme Lissabonin strategian vastaisesti. Emme kohenna Euroopan kilpailukykyä yrittämällä luoda lainsäädäntöä, joka vähentää työvoimamme joustavuutta. Euroopan unionista ei tehdä innovatiivista oppimistaloutta, joka voi selviytyä heikosta tuottavuudesta ja talouskasvun pysähtymisestä, asettamalla rajoja vaan edistämällä työmarkkinoiden vapauttamista.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Työlainsäädäntö ja työaika ovat kaksi ruotsalaisen työmarkkinamallin tukipilaria. Siksi tuntui luonnolliselta puolustaa työaikadirektiivistä tänään käydyssä äänestyksessä työehtosopimusmallia noudattamalla neuvostossa saavutettua kompromissia. Valitettavasti ei ollut mahdollista kannattaa mitään hyvistä yksittäisistä tarkistuksista, koska se olisi kaatanut koko kompromissin. Neuvoston kompromissi sallii opt-out-mahdollisuuden, mikä takaa, että voimme säilyttää ruotsalaisen mallimme. Se, että sosiaalidemokraatit päättivät vaarantaa ruotsalaisen järjestelmän EU:n lainsäädännön lisäämisen hyväksi, on outoa ja asettaa kyseenalaiseksi heidän tukensa ruotsalaiselle työmarkkinamallille.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. − (NL) Työaikasäädös liittyy koko sosiaalisen Euroopan ytimeen, koska siinä asetetaan vaakakuppeihin yhtäältä työntekijöiden suojelu ja toisaalta työn joustava järjestäminen. Ministerineuvoston keskittyy joustavuuteen. On mahdotonta hyväksyä, että niissä jäsenvaltioissa, joissa sovelletaan opt-out-mahdollisuutta, työnantajat voivat neuvotella pidempiä, jopa 65 tunnin viikoittaisia työaikoja. Tämä poikkeussäännös olisi poistettava asteittain kokonaan kolmen vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta.

Mitä hyötyä on yhteisistä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevista sopimuksista, jos jäsenvaltiot pyrkivät tähän? 48 tunnin keskimääräinen viikoittainen työaika vuoden ajalta laskettuna tarjoaa enemmän kuin tarpeeksi joustovaraa ruuhkahuipuista selviytymiseksi ja samalla tarvittavien lepoaikojen noudattamiseksi. Tämän keskimääräisen työajan lisääminen merkitsisi sitä, että työnantajille annetaan lupa olla maksamatta ylityötunneista tulevaisuudessa.

Lisäksi on mieletöntä olla sisällyttämättä työaikaan päivystysaikaa, jona voidaan nukkua. Päivystävät työntekijät ovat varalla, ja tästä on maksettava korvaus, aivan niin kuin lepoaikoja on noudatettava. Väsyneet työntekijät voivat aiheuttaa vaaraa itselleen ja muille. Työnteko ei saa heikentää elämänlaatua. Lähetimme tänään selkeän viestin neuvostolle. Sovittelumenettelyllä, joka nyt seuraa, olisi saatava aikaan sosiaalisempi Eurooppa.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. − (EN) Parlamentin tämänpäiväinen äänestystulos, jolla poistetaan opt-out-mahdollisuus työaikadirektiivistä, on tervetullut. Liian monilla työntekijöillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä ylitöitä, koska heidän työnantajansa vaatii sitä. Työlainsäädännön perusperiaate on heikomman osapuolen – työntekijän – suojelu. Tänään otettiin ensimmäinen askel kohti sovittelumenettelyä opt-out-mahdollisuuden lopettamiseksi. Oli virhe neuvostolta, ettei sen edustaja ollut läsnä äänestyksessä.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Yhteinen kanta, josta sovittiin työllisyys-, sosiaali-, terveys- ja kuluttajansuojaneuvoston kokouksessa 9. kesäkuuta 2008, on osa EU:ssa nykyisin hallitsevien uusliberaalien voimien pysyvää tavoitetta purkaa työmarkkinasuhteiden sääntelyä sekä heikentää ammattiliittojen roolia ja työntekijöiden oikeuksia.

Automaattinen poikkeuslauseke kannustaa työnantajia lakkauttamaan kiinteän ja säännellyn työajan, ja lauseke, jonka mukaan keskimääräinen työaika lasketaan kahdentoista kuukauden ajalta, on taas yksi takaisku työn pysyvyydelle. Päivystysajan osalta työaika on jaettu, ja tämän seurauksena päivystysaikaa, jona ei työskennellä, ei lasketa työajaksi.

Tästä syystä kannatan GUE/NGL-ryhmän kantaa ja sen ehdottamia tarkistuksia, joilla pyritään hylkäämään neuvoston yhteinen kanta kokonaisuudessaan sekä kumoamaan automaattinen poikkeuslauseke ja tarkistukset, jotka koskevat vertailujakson pidentämistä ja päivystysajan jakamista jaksoihin, joina työskennellään ja joina ei työskennellä.

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Alejandro Cercasin mietintöön jätetyt sunnuntaityötä koskevat tarkistukset 23 ja 24 hylättiin toissijaisuusperiaatteen perusteella. Tämä oli erinomainen päätös, jota kannatan varauksetta.

Minusta olisi ollut väärin, jos Euroopan unioni olisi säännellyt sunnuntaisin tehtävää työtä lainsäädännöllä ja pakottanut jäsenvaltiot yhdenmukaiseen ratkaisuun, kun tapauskohtaisilla neuvotteluilla voidaan löytää vapaaehtoisuuteen perustuvia ja hyväksyttäviä ratkaisuja. Vaikka on tärkeää säännellä kunnolla sunnuntaityötä koskevat mahdollisuudet, katson, että se on tehtävä jäsenvaltiotasolla ottaen huomioon erityiset sosiaaliset näkökohdat ja toiminnan luonne. Minusta on myös yhtä tärkeää ottaa huomioon paikallinen taloudellinen tilanne matkailu-, vuoristo- ja kylpyläalueilla, joilla toiminta on pitkälti kausiluonteista. Kauppojen auki pitäminen tiettyinä sunnuntaipäivinä vuodessa on niillä täysin järkevää.

Ranskan hallitus on hyväksynyt valinnanvapauteen perustuvan lähestymistavan, ja sen avulla voidaan saada aikaan oikeudenmukaisia ja tasapainoisia tapauskohtaisia ratkaisuja. Vahvistamalla toissijaisuusperiaatteen noudattamisen Euroopan parlamentti on päättänyt olla estämättä erilaisten taloudellisten ja sosiaalisten toimintaympäristöjen huomioonottamisen näissä toimissa.

– Mietintö: Inés Ayala Sender (A6-0371/2008)

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. − (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit pahoittelemme sitä, että liikennekuolemien määrä EU:ssa ei ole vähentynyt sitä vauhtia, jota Euroopan liikenneturvallisuusohjelman tavoitteiden saavuttaminen edellyttää. Suhtaudumme myönteisesti liikennerikkomusten nykyistä tehokkaampaan rajatylittävään seurantaan sekä sähköisen tietojärjestelmän perustamiseen keinona lisätä liikenneturvallisuutta. Liikenneturvallisuus on meille aina hyvin tärkeä asia. Valitettavasti ehdotuksesta puuttuu oikeusperusta siltä varalta, että jokin valtio päättää käsitellä liikennerikkomuksia rikosoikeuden piiriin kuuluvana hallinnollisena asiana, kuten Ruotsissa ja eräissä muissa jäsenvaltioissa tehdään.

Näin ollen direktiiviä on vaikea soveltaa Ruotsissa ja eräissä muissa jäsenvaltioissa, ja myös koko direktiivin oikeusperusta voidaan kyseenalaistaa. Tästä syystä olemme päättäneet pidättäytyä äänestämästä.

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kannatan varauksetta Inés Ayala Senderin mietintöä, jolla pyritään tärkeään tavoitteeseen: laajentamaan liikenneturvallisuutta koskeva perustava lainsäädäntö koskemaan kaikkia 27 jäsenvaltiota.

Yhteisten ponnistustemme ansiosta elämme 27 valtion unionissa, jossa henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuus ei enää ole kuvitelmaa vaan jokapäiväistä fyysistä todellisuutta. Tätä silmällä pitäen on täysin epäasianmukaista, että tällä alalla on erilaisia lakeja.

Uskon, että liikenneturvallisuuden suhteen nyt on mahdollista perustaa seurantavälineitä, joiden avulla vaaroja ja riskejä voidaan vähentää huomattavasti. Olen esimerkiksi hyvin vaikuttunut eräillä Italian moottoriteillä kokeillusta Tutor-järjeselmästä, joka on vähentänyt onnettomuuksia näillä tieosuuksilla 50 prosenttia. Tällä mietinnöllä olemme oikealla tiellä.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Ehdotetulla direktiivillä komissio haluaa ottaa käyttöön sääntöjä, jotka koskevat tietyistä muissa kuin kuljettajan kotijäsenvaltiossa tehdyistä liikennerikkomuksista määrättäviä taloudellisia seuraamuksia. Komission ja parlamentin ehdotuksessa kysymystä käsitellään ylikansallisella päätöksentekomenettelyllä EU:n ensimmäisen pilarin nojalla. Me, kuten Ruotsin hallituskin, katsomme kuitenkin, että koska ehdotetun direktiivin tarkoitus liittyy rikosoikeuteen, sitä olisi käsiteltävä hallitustenvälisesti EU:n kolmanteen pilariin kuuluvan oikeudellisen yhteistyön puitteissa. Tästä syystä olemme päättäneet pidättäytyä äänestämästä.

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Vuonna 2001 Euroopan unioni asetti itselleen varsin kunnianhimoisen tavoitteen puolittaa liikennekuolemien määrä vuoteen 2010 mennessä. Vaikka alku oli hyvä, edistys hidastui pian ja pysähtyi viime vuonna (jolloin 27 jäsenvaltion teillä kuoli 43 000 ihmistä).

Näin ollen meidän on kiireesti annettava uusi sysäys tämän tavoitteen saavuttamiselle ja luotava uusi lähestymistapa Euroopan unionin liikenneturvallisuuspolitiikkaan. Tämä tervetullut ehdotus rajoittuu neljään rikkomukseen, jotka aiheuttavat eniten liikenneonnettomuuksia ja -kuolemia (75 prosenttia) ja jotka ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille. Nämä ovat ylinopeus, rattijuopumus, turvavyön käytön laiminlyönti ja punaisen liikennevalon noudattamatta jättäminen.

Tähän asti on vallinnut laajalti tunne rankaisemattomuudesta, sillä useimmiten seuraamuksilla ei lopulta ole mitään vaikutusta.

Euroopan unionissa, jossa ei ole sisärajoja, tämä on kestämätön tilanne, sillä emme voi sallia kansalaisia kohdeltavan eri tavoin sen mukaan, ovatko he kyseisen valtion asukkaita vai eivät. Lakia on sovellettava yhtenäisesti kaikkiin kansalaisiin.

Samalla meidän on parannettava liikenneturvallisuutta kuolemantapausten vähentämiseksi Euroopan teillä.

  Avril Doyle (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Inés Ayala Senderin mietinnössä ehdotetaan Euroopan liikenneturvallisuuden parantamista siten, että yhdessä jäsenvaltiossa määrätyt seuraamukset voidaan panna täytäntöön muissa jäsenvaltioissa. On määrä perustaa EU:n tiedonvaihtoverkko, johon rekisteröidään tiedot neljästä kaikkien tienkäyttäjien hengen turhaan vaarantavasta rikkomustyypistä – ylinopeudesta, rattijuopumuksesta, punaisen liikennevalon noudattamatta jättämisestä ja turvavyön käytön laiminlyönnistä – ja jossa nämä tiedot välitetään kyseisen henkilön asuinjäsenvaltiolle, joka panee täytäntöön rikkomuksista määrättävät asianmukaiset seuraamukset, olivat ne sakko- tai muita rangaistuksia.

On löydettävä sopivat keinot, jotta voidaan tasapainottaa yhtäältä tarve määrätä liikennerikkomuksista asianmukaisia seuraamuksia Euroopan unionissa ja toisaalta tarve löytää vankka oikeusperusta tällaisen verkoston perustamiselle ja jäsenvaltioiden toimivallan piiriin kuuluviksi katsottuihin aloihin puuttumiselle. Seuraamukset tällaisista rikkomuksista ovat erilaisia niissä jäsenvaltioissa, joissa liikennerikkomukset kuuluvat hallinnollisten ja virallisten sakkojen piiriin, ja niissä, joissa ne Irlannin tavoin ovat kansallisen rikosoikeuden piiriin kuuluvia asioita.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Tässä mietinnössä ehdotetaan erityisen sähköisen järjestelmän perustamista kuljettajia koskevien tietojen vaihtamista varten jäsenvaltioiden välillä. Sen avulla ylinopeuteen, ilman turvavyötä ajamiseen tai punaisesta liikennevalosta piittaamattomuuteen syyllistyneitä voidaan yksinkertaisesti ja tehokkaasti vaatia maksamaan sakko siihen valtioon, jossa liikennerikkomus tapahtui. Tämän ehdotuksen taustalla oleva ajatus on epäilemättä hyvä. Valitettavasti itse ehdotus jättää paljon toivomisen varaa.

Euroopan parlamentti haluaisi, että sakkojen suuruus yhdenmukaistetaan, mikä on vaikeaa, koska tulotasot eri jäsenvaltioissa vaihtelevat. Samoin ehdotetaan, että liikenneturvallisuuden valvontaan käytettävät tekniset laitteet ja menetelmän yhdenmukaistetaan. Lisäksi tämän ehdotuksen oikeusperusta on epäselvä, mistä muun muassa Ruotsi on huomauttanut neuvostolle. Sen vuoksi Junilistan-puolue äänesti tätä mietintöä vastaan.

  Mathieu Grosch (PPE-DE), kirjallinen. − (DE) Kannatin mietintöä rajatylittävästä lainvalvonnasta liikenneturvallisuuden alalla, koska näiden sääntöjen avulla liikennerikkomuksiin kolmansissa maissa syyllistyvät kuljettajat voidaan saattaa vastuuseen nykyistä tehokkaammin.

Komissio toteaa, että liikennerikkomuksista määrätyt rangaistukset jäävät usein panematta täytäntöön, jos rikkomusten tekemiseen käytetty ajoneuvo on rekisteröity muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa rikkomus on tapahtunut. Tähän liittyy monien ajajien taipumus ajaa häikäilemättömämmin kotivaltionsa ulkopuolella, koska he pelkäävät vähemmän syytteeseen joutumista. Uudella direktiivillä tälle taipumukselle on tarkoitus panna piste.

Direktiivissä kaavaillulla sähköisellä tiedonvaihdolla taataan tietosuojavaatimuksia noudattaen tehokas yhteistyö eri valtioiden välillä ja mahdollistetaan seuraamusten määrääminen liikennerikkomuksista samalla tavoin kuin jos ne olisi tehty kuljettajan kotimaassa. Ensinnäkin direktiivi rajoittuu niihin neljään liikennerikkomukseen, jotka aiheuttavat yhteensä 75 prosenttia kuolemaan johtavista ja muista vakavista liikenneonnettomuuksista. Komission ehdotuksen kattamat rikkomukset ovat ylinopeus, rattijuopumus, turvavyön käytön laiminlyönti ja punaisen liikennevalon noudattamatta jättäminen. Komissio kuitenkin suorittaa kahden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta arvioinnin, jonka perusteella siihen voidaan sisällyttää muita rikkomuksia.

Kannatan direktiiviä ja pidän sitä merkittävänä toimena liikenneturvallisuuden parantamiseksi, mutta myös toimena, jolla Euroopan unionille annetaan mahdollisuus kasvaa yhä tiiviimmin yhteen suureksi vapaan liikkuvuuden alueeksi.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Inés Ayala Senderin mietintö on uusi väline autoilijoiden vainoamiseksi: vakavien rikkomusten rajatylittävät seuraamukset (kummallista kyllä, huumeiden vaikutuksen alaisena ajaminen ei sisälly tähän), Brysselin käskytys kansallisille viranomaisille siitä, kuinka paljon valvontaa näiden täytyy vuosittain tehdä ja missä, sattumanvaraiset muutoksenhakumenettelyt, joissa rikkomuksiin syyllistyneille ei taata tietoa ja pääsyä kyseisiin menettelyihin näiden omalla kielellä, mahdollisuudet laajentaa direktiivi koskemaan muita rikkomuksia (ehkä pysäköintiajan ylittämistä?) ja niin edelleen.

Vakuutteluistanne huolimatta teitä ei kiinnosta ihmishenkien pelastaminen vaan sakkotulojen kerääminen jäsenvaltioiden kirstuihin. Jos todella olisitte kiinnostuneita turvallisuudesta ettekä vain rahasta, pitäisi mielestäni seikkojen, joihin vedotaan, liittyä kuolemaan johtaneita onnettomuuksia aiheuttaneisiin kuljettajiin eikä vain heidän tekemiinsä rikkomuksiin, joiden määrä sivumennen sanoen kasvaa suorassa suhteessa automaattisten nopeustutkien lisääntymiseen. Olemassa olevien vastaavien kahdenvälisten sopimusten vaikutuksia ei ole edes tutkittu. Tällaisia sopimuksia on ollut voimassa jo vuosien ajan esimerkiksi Ranskan ja Saksan sekä Ranskan ja Luxemburgin välillä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Ehdotetulla direktiivillä pyritään helpottamaan kuljettajille tulevien seuraamusten täytäntöönpanoa muualla kuin kuljettajien kotijäsenvaltiossa, kun kuljettajat ovat ajaneet ylinopeutta, ajaneet humalassa, eivät ole käyttäneet turvavyötä tai eivät ole noudattaneet punaista liikennevaloa (nämä rikkomukset aiheuttavat eniten liikennekuolemia EU:ssa).

Liikenneturvallisuuskysymykset ovat epäilemättä erittäin tärkeitä, kuten myös pyrkimykset vähentää onnettomuuksia.

Olisi ehdottomasti toteutettava toimia muiden jäsenvaltioiden kuin kuljettajan asuinvaltion alueella tehtyjen rikkomusten rankaisematta jäämistä vastaan.

Me katsomme kuitenkin, että tällaisia tavoitteita ei välttämättä saavuteta liiallisella yhdenmukaistamisella ja lisäämällä turvatoimia koko Euroopassa (valvontalaitteiden asentaminen moottoriteille, maanteille ja kaupunkialueille; EU:n sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän perustaminen, mikä herättää epäilyksiä henkilötietojen asianmukaisesta suojasta), sillä vain ennaltaehkäisyn avulla (joka perustuu kunkin valtion erityiseen – ja erilaiseen – tilanteeseen) voimme todella edistää liikenneturvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia.

Tästä syystä pidättäydyimme äänestämästä.

  Jim Higgins (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) PPE-DE-ryhmän Irlannin valtuuskunnan puolesta haluan todeta, että kannatimme Inés Ayala Senderin mietintöä, koska sen tavoite ja vaikutukset edistävät suuresti liikenneturvallisuutta. Olemme tietoisia tämän Irlannille mahdollisesti aiheuttamista vaikeuksista, mutta katsomme, että nämä voidaan voittaa ja voitetaan, kunhan neuvostossa on päästy sopimukseen tämän ehdotuksen tarkasta oikeusperustasta.

  Ian Hudghton (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) Joka vuosi Euroopan teillä kuolee tai loukkaantuu tuhansia ihmisiä. On tärkeää, että hallitukset kaikkialla Euroopassa ryhtyvät toimiin sen varmistamiseksi, että liikenneturvallisuuteen suhtaudutaan vakavasti. Nykyisin kuljettajat, jotka eivät joudu oikeudelliseen vastuuseen ulkomailla tekemistään liikennerikkomuksista, pahentavat jo ennestään synkkää tilannetta. Yhteistyön lisääminen koko EU:ssa ylinopeutta ja rattijuopumusta koskevien lakien valvonnassa on hyvä asia, ja siksi äänestin Inés Ayala Senderin mietinnön puolesta.

  Carl Lang ja Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Autoilijoiden verottamisella, rankaisemisella ja järjestelmällisellä huijaamisella ei näytä olevan mitään rajoja.

Me tiedämme, että todellisuudessa tässä ei ole kyse niiden rankaisemisesta, jotka ajavat huonosti, vaan niiden, jotka ajavat paljon. Poliisin surullinen ja valitettava velvollisuus täyttää "kiintiöitä" ja "liikevaihtovaatimuksia" vain pahentaa poliisin usein liiallisia tehoiskuja.

Lisäksi vaikka ajokortin menettämisen edellytyksissä on jäsenvaltioiden välillä suuria eroja ja rikos- ja seuraamusasteikko liikenneturvallisuuden alalla vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, Euroopan unioni haluaa perustaa sähköisen järjestelmän, jolla jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoja alueillaan tehdyistä rikkomuksista autoilijoiden rankaisemiseksi vielä enemmän.

Vaikka luonnollisesti kannatamme liikenneonnettomuuksien vähentämistä, on tärkeää varmistaa, että näihin uusiin säädöksiin ei liity vapauksien loukkaamista tai laittomia, sopimattomia tai epäoikeudenmukaisia toimenpiteitä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. − (EN) Kannatan tätä lainsäädäntöä, jolla pyritään helpottamaan muualla kuin ajoneuvon rekisteröintivaltiossa rikkomuksiin syyllistyneille kuljettajille tulevien seuraamusten täytäntöönpanoa.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. − (NL) Autoilijoilla on taipumus ajaa kovempaa ulkomailla kuin kotimaissaan, ja he syyllistyvät ulkomailla myös helpommin pysäköintirikkomuksiin. Käytäntö on osoittanut, että varsinkin suurten kaupunkien paikallisten asukkaiden ja autoilijoiden suureksi harmiksi ylinopeus- ja pysäköintisakkoja peritään harvoin. Eurooppalaisen yhteistyön olisi etenkin kaikkien tienkäyttäjien yhtäläisten velvollisuuksien alalla pitänyt tuottaa tuloksia jo kauan sitten.

Kaikkien on maksettava ulkomaisia tiemaksuja, ja olemme keskustelleet vuosien ajan mahdollisuudesta kerätä sähköisesti rekisteröityjä maksuja siellä, missä maksullista tietä käyttänyt henkilö asuu. Tätä olisi sovellettava myös liikennesakkoihin. Liikenneturvallisuuden ja ympäristön kannalta on huono asia, jos kuljettajat tietävät, ettei heitä rangaista, vaikka he rikkovat kaikkia sääntöjä ulkomailla.

Tämän vuoksi me tuemme ehdotusta yksinkertaistaa liikennesakkojen rajatylittävää perintää. Tämä ei millään lailla heikennä kantaamme siitä, että rikosoikeus kuuluu ja sen pitää vastaisuudessakin kuulua jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että eurooppalainen pidätysmääräys, jonka tuloksena kansalaiset karkotetaan kotimaistaan toisiin valtioihin ja heitä pidetään siellä vangittuina joskus pitkiäkin aikoja, aiheuttaa toistuvia vääryyksiä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Jos EU aikoo käsitellä rajatylittäviä liikennesääntöjä, tässä ei pitäisi rajoittua sakkorangaistusten täytäntöönpanoon. Esimerkiksi Brysselissä, joka on kosmopoliittinen kaupunki, ei ole tavatonta, että ulkomaalaisilla rekisterikilvillä varustettua ajoneuvoa ajavat eivät saa liikenneonnettomuuden sattuessa tai varkaustapauksissa lainvalvontaviranomaisilta samantasoista apua kuin belgialaisilla rekisterikilvillä varustettujen ajoneuvojen kuljettajat sillä perusteella, että he eivät maksa samoja tie- ja muita maksuja kuin belgialaisten ajoneuvojen omistajat. EU:n, joka aina ajaa syrjinnän torjumista, on tehtävä jotakin tämän tilanteen korjaamiseksi.

Toinen ratkaisematon kysymys ovat monissa Euroopan valtioissa perustetut ympäristövyöhykkeet. Kyselytutkimusten mukaan 40 prosenttia kuljettajista ei tunnista niistä kertovia merkkejä tai ajaisi näille vyöhykkeille ilman lupaa. Liikenneturvallisuusalan seuraamusten rajatylittävässä täytäntöönpanossa etusijalla näyttää olevan silkka rahanteko, niin kuin se oli tuottoisissa ympäristösakoissakin. Muut liikenneturvallisuutta edistävät toimenpiteet jäävät taka-alalle, ja siksi äänestin tätä mietintöä vastaan.

  Seán Ó Neachtain (UEN), kirjallinen. – (GA) Kannatan vilpittömästi tätä mietintöä, jolla on tarkoitus parantaa tilannetta Irlannin teillä. Se tarjoaa mahdollisuuden määrätä kuljettajille rajatylittäviä seuraamuksia, kun EU:n tiedonvaihtoverkosto perustetaan. Verkoston avulla eri jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoja ulkomaalaisista kuljettajista, joita rangaistaan ylinopeudesta, rattijuopumuksesta, turvavyön käytön laiminlyönnistä tai punaisen liikennevalon noudattamatta jättämisestä. Näille rikollisille tiedotetaan heille tulevista taloudellisista seuraamuksista.

Tämä yhteinen lähestymistapa on edistysaskel seuraamuksien määräämisessä niille, jotka eivät noudata liikennesääntöjä. Sen tuloksena Irlannin teistä tulee turvallisempia. Määrättävillä seuraamuksilla pysäytetään kuljettajat, jotka rikkovat sääntöjä.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. − (EN) Ensinnä haluan kiittää esittelijää hänen kovasta työstään tämän asiakirjan parissa, ja lisäksi kiitän kyseisen ehdotuksen neuvostossa kohtaaman vastustuksen vuoksi koko parlamenttia siitä, että se on vahvistanut tämän neuvostolle lähetettävän voimakkaan kannan.

Koko EU:n kattava rajatylittävä täytäntöönpano on välttämätöntä, jos haluamme tosissamme vähentää liikenneonnettomuuksia ja -kuolemia. On järjetöntä, että oman jäsenvaltionsa ulkopuolella ajavat kansalaiset voivat rikkoa ylinopeutta, rattijuopumusta, turvavyön käyttöä ja velvollisuutta pysähtyä liikennevaloissa koskevia lakeja saamatta siitä asianmukaista rangaistusta.

Tämä on mielestäni tärkeä askel kohti lainvalvontaviranomaisten parempaa yhteistyötä, ja se johtaa toivottavasti täysin yhdenmukaistettuun lainvalvontaan liikenneturvallisuuden alalla koko EU:ssa.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. – (RO) Kannatin äänestyksessä mietintöä ehdotuksesta direktiiviksi rajatylittävän lainvalvonnan helpottamisesta liikenneturvallisuuden alalla. 70 prosenttia liikenneonnettomuuksista johtuu ylinopeudesta, turvavyön käytön laiminlyönnistä, punaisissa liikennevaloissa pysähtymättä jättämisestä tai rattijuopumuksesta. Eräiden jäsenvaltioiden välillä on jo kahdenvälisiä sopimuksia liikenneturvallisuussäännösten rikkomuksista määrättävien seuraamusten rajatylittävästä täytäntöönpanosta, mutta yhteinen eurooppalainen kehys puuttuu yhä. Huomautan, että direktiiviehdotus koskee vain taloudellisia seuraamuksia. Uskon, että komission ehdotuksella edistetään huomattavasti ihmishenkien säästämistä. On hyvin valitettavaa, että noin 43 000 ihmistä, mikä vastaa suurin piirtein keskikokoisen eurooppalaisen kaupungin väestöä, kuolee Euroopassa vuosittain liikenneonnettomuuksien seurauksena, puhumattakaan vuosittain liikenneonnettomuuksien uhreiksi joutuvista 1,3 miljoonasta ihmisestä.

Pahoittelen myös sitä, että Romaniassa liikenneonnettomuudet lisääntyivät viime vuonna eniten, 13 prosenttia. Toivon, että Euroopan parlamentin enemmistön puoltava kanta kannustaa Euroopan unionin neuvostoa vauhdittamaan liikenneonnettomuuksien vähentämiseksi tarvittavien toimenpiteiden hyväksymistä Meidän on toimittava välittömästi ihmishenkien säästämiseksi.