Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 18. joulukuuta 2008 - Strasbourg

13.1. Zimbabwe

  Puhemies. - (EL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Zimbabwea koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Marios Matsakis, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwen poliittinen, taloudellinen ja humanitaarinen tilanne pahenee jatkuvasti, ja vaarana on, että maassa puhkeaa koleraepidemia tai muu mahdollinen epidemia, joka pahentaisi zimbabwelaisten jo entuudestaan surkeita oloja.

Nyt on täysin selvää, että presidentti Mugabe ei juurikaan välitä maanmiestensä hyvinvoinnista. Hänelle on paljon tärkeämpää elää itse ylellistä ja yltäkylläistä elämää. Presidentti Mugabe on osoittanut täysin kiistattomasti olevansa täysin epäsopiva hallitsemaan maataan nykymaailmassa. Hän puolustaa poliittista asemaansa väittämällä torjuvansa brittien kauan sitten päättyneen siirtomaa-ajan haamuja.

Me eurooppalaiset emme saa millään tavalla presidentti Mugabea kuuntelemaan järjen ääntä. Hänet voidaan pakottaa luopumaan vallasta vain, jos Afrikan unionin kannassa tapahtuu dramaattinen muutos. On häpeällistä, ettei kyseinen organisaatio ole vielä puuttunut asiaan paljon määrätietoisemmalla ja tiukemmalla tavalla. Katson, että meidän on kohdistettava toimemme Afrikan unioniin ja sen jäsenvaltioiden hallituksiin. Meidän on tehtävä niille täysin selväksi, että katsomme niiden olevan täysin vastuussa Zimbabwen surkeasta tilanteesta ja että odotamme niiltä – jopa näinkin myöhäisessä vaiheessa – asianmukaisia äärimmäisiä toimia, jotta presidentti Mugaben hallitus saadaan luopumaan vallasta ja vetäytymään tai kohtaamaan vakavat seuraukset, mukaan luettuna oikeudenkäynti ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista.

  Catherine Stihler, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, jos parlamentin jäsenet miettisivät hetken pahinta painajaistaan, he eivät pääsisi edes lähelle sitä, mitä Zimbabwen kansalle tapahtuu. Zimbabwe oli ennen vauras maa, mutta sen presidentti on kääntänyt kaiken päälaelleen. Maa on romahtamassa: hallinto ei toimi, kansalaisilla ei ole työtä, ruokaa eikä terveydenhuoltoa, ja maassa vallitsee hyperinflaatio. Lisäksi jätevesihuoltopalvelun katkeaminen uhkaa nyt aiheuttaa koleraepidemian.

Maan presidentti Robert Mugabe sanoi viikko sitten, että kolera oli saatu kuriin. Hän syytti länsivaltoja siitä, että ne pyrkivät käyttämään epidemiaa tekosyynä Zimbabwen miehittämiseksi ja hänen kaatamisekseen. Etelä-Afrikka on kuitenkin julistanut suurimman osan pohjoista Zimbabwen-rajaansa katastrofialueeksi, sillä tauti leviää pakolaisten mukana rajan yli, ja Oxfam on varoittanut, että Zimbabwen tilanne voi pahentua vielä huomattavasti.

Tämänpäiväisten lukujen mukaan koleraan on kuollut 1 111 henkeä ja tauti on leviämässä. Koleratartuntoja on 20 581. Kolera on erittäin tarttuva tauti. Sen aiheuttaa bakteeri, joka saa aikaan suolistotulehduksen. Sen oireita ovat ripuli ja kuivuminen. Vakavimmassa muodossaan äkillisesti alkava vesiripuli voi aiheuttaa pahaa kuivumista ja munuaisvian ja johtaa siten kuolemaan. Se voi tappaa terveen aikuisen tunneissa.

Haluan antaa teille esimerkin taudin vaikutuksesta väestöön kertomalla teille Cynthia Hunden pojasta, jonka nimi oli Munashe. Munashe kuoli koleraan vähän ennen yksivuotissyntymäpäiväänsä. Cynthia yritti tarjota pojalleen paremman tulevaisuuden lähtemällä Etelä-Afrikkaan työhön, sillä Zimbabwessa ei ole töitä. Siksi hän jätti Munashen äitinsä huolehdittavaksi. Kun hän palasi äitinsä luo, hän löysi Munashen tekemästä kuolemaa isoäitinsä sylissä. Kun BBC haastatteli häntä, hän sanoi: "Minusta tuntuu niin pahalta… Tätä on vaikeaa kuvailla. Vanhemmilla on unelmia lastensa suhteen. Kotiin palatessani odotin, että löytäisin hänet juoksentelemasta ympäri taloa, mutta niin ei käynyt."

Hyvät parlamentin jäsenet, pyydän teitä antamaan tukenne tälle päätöslauselmalle, jossa arvostellaan Zimbabwen tilannetta, ja auttamaan Munashen kaltaisia syyttömiä uhreja.

  Erik Meijer, laatija. − (NL) Arvoisa puhemies, kun kävimme Zimbabwesta edellisen kerran kiireellistä keskustelua 7. heinäkuuta 2005 ja 24. huhtikuuta 2008, toin esiin, miksi presidentti Mugabe on onnistunut pysymään vallassa näin pitkään.

Kansa muistaa maansa väkivaltaisen menneisyyden. Hän on säilynyt monien silmissä vapaustaistelun sankarina. Tämän ajattelutavan mukaan kaikkea, mitä hän tekee, on pidettävä lähtökohtaisesti hyvänä. Jokainen häntä vastustava ajaa, kuten ennenkin, joko muiden maiden etua tai kotimaassa vain etuoikeutetun valkoisen vähemmistön etua. Jos presidentti Mugabe menettäisi valtansa, maasta tulisi jälleen siirtomaa ja valtaosaa kansasta syrjittäisiin. Totuus on kuitenkin toisenlainen.

Muutama vuosi sitten, jolloin Mugabe ei ollut onnistunut muuttamaan maatalousmaan omistamista koskevia sääntöjä eikä ollut tehnyt mitään pienentääkseen köyhien ja rikkaiden välistä kuilua, hänen äkillisen radikalisminsa tarkoituksena oli lähinnä saada uusia kannattajia nuorten keskuudesta eikä etäännyttää enempää hänen vanhoja tukijoitaan.

Tällä toimintatavallaan hän saattoi saada aiempaa fanaattisempia ja kiihkeämpiä liittolaisia muttei varmastikaan maanmiestensä enemmistön tukea. Eurooppa ja Yhdysvallat ovat arvioineet vuosikausien ajan Zimbabwen tilannetta väärin, ja näin ne ovat herättäneet itse epäilyksiä omien motiiviensa suhteen. Presidentti Mugabe on onnistunut pysymään vallassa juuri tällaisen vihamielisyyden ansiosta.

Vastarinta kasvaa nyt, kun kaikki ymmärtävät, miten tehotonta ja katastrofaalista Mugaben politiikka on. Ilman tappamista ja pelottelua hän ei olisi voittanut presidentinvaaleja ja oppositio olisi päässyt pienen marginaalin enemmistöllä hallitukseen.

Olemme päässeet nyt astetta pidemmälle kuin aiemmissa kiireisissä keskusteluissamme. Juomaveden saanti on katkennut, ja kolera vaatii uhreja. Tämä ei anna syytä riemuita vastustajan häviämisestä vaan auttaa zimbabwelaisia. He ansaitsevat paremman hallituksen, mutta kukaan ei voi vaihtaa hallitusta ulkopuolelta käsin. Voimme ainoastaan estää presidentti Mugabea saamasta ulkopuolista tukea.

  Mikel Irujo Amezaga, laatija. – (ES) Kuten mietinnössä todetaan, vuoden 2007 arvioiden mukaan Zimbabwen väestö on 12 miljoonaa, ja yli puolet tästä määrästä näkee nälkää. Elinajanodote on 36 vuotta. Vain 40 prosenttia maan opettajista tekee työtä, ja vain kolmasosa oppilaista käy koulussa. Tämä osoittaa, että presidentti Mugabe turmelee paitsi Zimbabwen nykyhetken myös sen tulevaisuuden.

Myös sorto ja ihmisoikeuksien polkeminen ovat osa päivittäistä elämää. Zimbabwessa ihmisoikeuksien puolustajia on pidätetty mielivaltaisesti, vangittu ja kidutettu. Hallitus on rajoittanut lainsäädännöllään voimakkaasti sananvapautta, yhdistymisvapautta, liikkumisvapautta ja kokoontumisvapautta.

Haluan mainita muutaman esimerkin, sillä hallitus on hyväksynyt yhä enemmän sortavia lakeja, joita on käytetty ihmisoikeusaktivisteja vastaan. Niitä ovat laki tiedonsaannista ja yksityisyydensuojasta, jolla hallitus on hiljentänyt tehokkaasti toimittajia, laki yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, jolla on rajoitettu vakavasti kokoontumisvapautta ja jonka varjolla satoja ihmisoikeusaktivisteja, myös riippumattomien tahojen työntekijöitä, on pidätetty mielivaltaisesti, sekä laki yksityisistä vapaaehtoisjärjestöistä, jonka hallitus otti uudelleen käyttöön vuonna 2002 ja jota väitetään käytetyn kansalaisjärjestöjen pelotteluun ja ahdisteluun.

Arvoisa puhemies, äidinkielelläni – baskin kielellä, joka ei ole parlamentin virallinen kieli – "mubage" tarkoittaa "ilman rajoja", ja tämä nimi kuvaa mielestäni tätä henkilöä hyvin.

Tämän Afrikan maan diktaattori ei ole vain yksi niistä monista diktaattoreista, joita tämä maa on valitettavasti päällään kantanut, vaan uskallan väittää, että hän kuuluu kymmenen pahimman joukkoon. Katson, että meidän on tehtävä EU:ssa kaikkemme saadaksemme Mugaben pois vallasta ja varmistaaksemme, että hän viettää loppuelämänsä ihmisoikeustuomioistuimessa.

Toivotamme siis Zimbabwelle onnellista uutta vuotta 2009 ilman Mugabea.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, laatija. – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelimme kaksi kuukautta sitten Ukrainaa 1930-luvulla koetelleesta suuresta nälänhädästä. Tällöin kysyttiin toistuvasti, miten tällainen tragedia saattoi tapahtua ja miksi maailma pysyi vaiti. Nyt Zimbabwen tapahtumia käsitellessämme mieleeni nousee vastaavanlainen kysymys. Miten tänä päivänä ja tänä aikana on mahdollista, että johtaja voi tuhota oman maansa? Miksi maailma tekee niin vähän puuttuakseen tähän ongelmaan?

Zimbabwen johtoa ei vaihdeta pelkillä päätöslauselmilla. Meidän pitäisikin miettiä, olemmeko valmiita seuraamaan vierestä, kun zimbabwelaiset ajautuvat kohti tuhoa, aivan kuten YK:n joukot seurasivat ihmisten teurastusta Ruandassa. Saattaisimme ehkä reagoida Zimbabwen tilanteeseen määrätietoisemmalla tavalla, jos tällä maalla olisi paljon raaka-aineita. Tämänpäiväinen päätöslauselma on erinomainen asiakirja, muttei kuitenkaan sen enempää. Jos haluamme pelastaa ihmisiä, meidän on toteutettava dynaamisempia toimia. Siksi meidän on ehdottomasti tuettava Zimbabwen naapureita, jotta Zimbabwen rajoilla voidaan antaa asianmukaista apua.

  Charles Tannock, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwea on käsitelty viime vuosina näissä keskusteluissa niin usein, että meille voisi antaa anteeksi sen, että meiltä loppuvat tuomitsevat sanat. Meidän on kuitenkin avattava suumme, sillä tämä häikäilemätön despootti, Robert Mugabe, on riistänyt Zimbabwen pitkään kärsineeltä kansalta mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin.

Hän on menettänyt kaikki oikeutensa vaatia demokraattista legitimiteettiä, koska hän on polkenut ihmisoikeuksia, poliittisia vapauksia ja oikeusvaltioperiaatetta. Se, että Perence Shiri, yksi Mugaben kätyreistä, ammuttiin hiljattain, viittaa Zimbabwessa pinnan alla kuplivaan vihaan. Shiri on vastuussa 20 000 ihmisen kuolemasta. Juuri Shiri murhasi kommunistisen Pohjois-Korean avustuksella viattomia siviilejä järjestelmällisesti Matabelelandissa 1980-luvun alussa. Niin kuin tämä ei olisi vielä tarpeeksi kamalaa, Mugaben välinpitämättömyys on nyt aiheuttanut koleraepidemian, vaikka viime päiviin asti kolera oli onnistuttu kitkemään lähes kokonaan kaikkialta Zimbabwesta.

Mugabe on vastannut kansainväliseen huoleen toteamalla pöyristyttävällä tavalla, että epidemia vastaa kotimaani Britannian, entisen siirtomaavallan, toteuttamaa kansanmurhaa. Ehkäpä juuri tämä perusteeton syytös uuskolonialismista yhdistettynä aikaisempaan kolonialismin jälkeiseen syyllisyydentuntoomme estää meitä eurooppalaisia ryhtymästä määrätietoisempiin toimiin.

Kun käännämme katseemme Afrikkaan löytääksemme ratkaisun sieltä, näemme vain valtavasti välinpitämättömyyttä ja tehottomuutta. Se, että Kenian pääministeri ja Botswanan presidentti ovat tuominneet äänekkäästi Mugaben, eroaa voimakkaasti useimpien muiden Afrikan maiden ja johtajien välinpitämättömyydestä. Viittaan erityisesti Etelä-Afrikkaan, vaikka meidän täytyykin nyt toivoa, että presidentti Zuma alkaa suhtautua asiaan tiukemmin.

Jos Afrikan unioni tavoittelee vähänkin sellaista arvovaltaa, jota Euroopan unionilla on, sen on torjuttava Mugaben hirmuvaltaa ja harkittava mahdollisuutta ryhtyä toimiin, joilla Mugabe pakotetaan eroamaan tehtävästään. Yksi konkreettinen toimenpide, jota meidän pitäisi tukea, on Mugaben syytteeseenpano kansainvälisessä rikostuomioistuimessa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nojalla, sillä tämä on osoittautunut hyödylliseksi keinoksi presidentti al-Bashirin kohdalla Darfurin tapauksessa. Toivon, että seuraavan kerran, kun puhun Zimbabwesta, saan puhua myönteiseen sävyyn Mugaben hallinnon päättymisestä ja hänen erostaan.

  Ioannis Kasoulides, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwesta on tulossa kurja valtio. Puolet sen kansasta elää ulkomaisen avun turvin tai nälänhädässä. Puhdasta vettä ei ole juurikaan saatavilla, eikä viemäröintijärjestelmä toimi, ja tämän tuloksena Zimbabwessa ja sitä ympäröivillä alueilla leviää tuhoisa koleraepidemia.

Tämä kaikki johtuu siitä, että presidentti Mugabe ja hänen hännystelijänsä haluavat rankaista omaa kansaansa siitä, että tämä äänesti heitä vastaan. Etelä-Afrikan sovittelu ei onnistunut, ja Afrikan maat ovat toistaiseksi tuottaneet pettymyksen määrätietoisen toiminnan suhteen. Kyseessä on vakava humanitaarinen katastrofi, joten aivan aluksi presidentti Mugabe pitäisi asettaa kansainvälisessä rikostuomioistuimessa syytteeseen ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja hänestä pitäisi antaa kansainvälinen pidätysmääräys.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Zimbabwe on kärsinyt jo jonkin aikaa hyvin vakavasta humanitaarisesta kriisistä. Lähes puolet väestöstä näkee nälkää, juoksevaa vettä ei ole saatavilla käytännössä lainkaan, ja hygieniaolot ovat hirvittävät. Keskimääräinen elinajanodote on pudonnut Zimbabwessa viimeisten kymmenen vuoden aikana kummankin sukupuolen 60 vuodesta miesten 37 vuoteen ja naisten 34 vuoteen. Leviävä koleraepidemia on vaatinut jo 800 uhria, ja 16 000 henkeä on saanut tartunnan. Lääkärit ilman rajoja -järjestön mukaan noin 1,5 miljoonaa ihmistä saattaa saada pian koleratartunnan.

Maan talous on surkeassa kunnossa. Inflaatio on ollut pitkään maailman korkein. Yli 80 prosenttia kansasta elää alle dollarilla päivässä. Zimbabwen viranomaiset eivät näytä huomaavan tilanteen vakavuutta eivätkä ole ryhtyneet toimiin. Presidentti Mugabe ei ole lunastanut lupaustaan luoda kansallisen yhtenäisyyden hallitus, ja poliittisia vastustajia vainotaan edelleen.

Zimbabwen kriittinen tilanne edellyttää Euroopan unionilta määrätietoisia toimia. Sekä neuvoston että komission pitäisi vahvistaa olevansa sitoutuneita asiaan jatkamalla humanitaarisen avun antamista kärsivälle kansalle. Meidän on painostettava Zimbabwen hallitusta luopumaan avustusjärjestöille asetetuista rajoituksista ja lopettamaan ihmisoikeusaktivistien pidättäminen. Lisäksi meidän pitäisi tukea Elders-ryhmän toimintaa, niin että sen jäsenet pääsisivät Zimbabween.

Demokraattisen muutoksen aikaan saaminen Zimbabwessa edellyttää sitoutumista muilta Afrikan mailta, alueellisilta toimielimiltä ja kansainvälisiltä elimiltä. Parlamenttivaalien rehellisyyden turvaaminen ja uuden hallituksen muodostamisen valvonta voisivat tarjota tilaisuuden vakauttaa tilanne. Samaan aikaan kansainvälisen yhteisön pitäisi valmistautua antamaan taloudellista tukea oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvien valtiollisten rakenteiden jälleenrakentamiseen.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Zimbabwea käsittelevässä päätöslauselmassa esitetyt tiedot ovat järkyttäviä: 5,1 miljoonaa henkeä eli puolet väestöstä näkee nälkää, yli 300 000:tta uhkaa koleraepidemia, 1,7 miljoonalla on hiv-tartunta, ja keskimääräinen elinajanodote on 37 vuotta. Tässä kaikessa on aivan liikaa hoidettavaa, jotta yksikään hallitus voisi suoriutua siitä itse.

Siksi meidän pitäisi antaa täysi tukemme kaikille aloitteille Zimbabwen tilanteen parantamiseksi. Päätöslauselman laatijat kiinnittävät oikeutetusti huomiomme siihen, että humanitaarisen avun antamista on helpotettava ja apua on laajennettava ja että neuvoston, komission ja EU:n jäsenvaltioiden on ryhdyttävä muihin toimiin, myös diplomaattitoimiin, ja annettava Zimbabwelle taloudellista ja käytännön apua. Apua on annettava paitsi nyt myös pitkällä aikavälillä, ja avunannon täytyy perustua erityiseen ohjelmaan. Käytin sanaa "oikeutetusti" siksi, että päätöslauselmilla ei ruokita kansaa. Meidän on annettava käytännön apua, jota Zimbabwen kansa odottaa.

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, ainoa hyvä uutinen tuhotusta Zimbabwesta on se, että nämä kuukaudet ovat luultavasti Mugaben hallinnon viimeiset.

Hyvä uutinen Afrikasta on se, että yhä useammat maat vastustavat Zimbabwen tilannetta. Voin kertoa AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen ensimmäisenä varapuhemiehenä, että afrikkalaiset kollegamme yhtyivät ensimmäistä kertaa Zimbabwen tilannetta koskeviin kriittisiin arvioihimme kolme viikkoa sitten Port Moresbyssa pidetyssä istunnossamme. Myös Etelä-Afrikassa hallitusta painostetaan lopettamaan viimein Zimbabwen hallituksen suojelu. Tilannetta pahentaa se, että pakolaiset tuovat taudin nyt myös Etelä-Afrikkaan. On toivottava, että tilanne paranee MM-kisoihin mennessä, sillä kisat voivat selittää, miksi Etelä-Afrikassa tapahtuu muutoksia: siellä pelätään, että vierailijat jättävät tulematta. Tämän pitäisi itsessään olla syy lakata suojelemasta Mugaben hallitusta.

  Ewa Tomaszewska (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelimme Zimbabwen tilanteesta 24. huhtikuuta 2008. Käsittelimme tuolloin vaalituloksia koskevaa ongelmaa ja erityisesti sitä, että tuloksista huolimatta presidentti Mugabe piti edelleen vallan kahvasta kiinni. Käsittelemme tänään noiden tapahtumien dramaattisia seurauksia. Yli 12 500 ihmistä sairastaa koleraa saamatta valtiolta apua, ja 565 sairastunutta on jo kuollut. Tämä epidemia on myös leviämässä rajan yli Etelä-Afrikan tasavaltaan.

Mainitsemani luvut ovat peräisin joulukuun alussa julkaistuista YK:n raporteista, ja ne ovat pienempiä kuin humanitaaristen järjestöjen nyt julkaisemat luvut, joiden mukaan koleraan on kuollut jo yli tuhat ja tautiin sairastuneita on yli 20 000. Miljoonat ihmiset näkevät nälkää tai eivät saa vettä. Afrikan unioni ei ole ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin Zimbabwen tilanteen parantamiseksi. Presidentti Mugabe on nyt saatava kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen, ja koleraepidemian kuriin saamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ruoka- ja lääkeapu saavuttavat Zimbabwen kansan, on ryhdyttävä kiireesti toimenpiteisiin.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, olemme seuranneet Zimbabwen hitaasti pahenevaa piinaa monen vuoden ajan. Poliittisen väkivallan ja pahenevan köyhyyden lisäksi näemme nyt kriisin kiihtyvän, kun nälänhätä ja sairaudet koettelevat vääjäämättä viittä miljoonaa kansalaista. Meidän on oltava kansan tukena, toimitettava sille ruokaa ja lääkkeitä ja tuettava sitä sen vapaudenkaipuussa.

Kansan auttaminen edellyttää sitä, että meidän on eristettävä maan johtaja, presidentti Mugabe, afrikkalaisista tukijoistaan kannustamalla kaikkia afrikkalaisjohtajia tuomitsemaan hänet. Afrikan ulkopuolella meidän on pyrittävä panemaan piste tavanomaisten epäiltyjen, Kiinan ja Venäjän, tarjoamalle kansainväliselle tuelle haastamalla ne lopettamaan Mugaben auttamisen ja kaupankäynnin hänen kanssaan. Meidän on kuitenkin tutkiskeltava myös omaa omaatuntoamme, koska siitä, kun me, Euroopan unioni, kutsuimme Mugaben Lissabonissa järjestettyyn, EU:n isännöimään EU:n ja Afrikan unionin väliseen huippukokoukseen, ei ole kulunut kovinkaan paljoa aikaa.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen kaikille Euroopan parlamentin jäsenille, jotka ovat esittäneet vetoomuksen Zimbabwen puolesta, sillä Zimbabwe on ennennäkemättömän kriisiin kourissa ja tilanne vain pahenee – eikä yksikään ala säästy siltä.

Politiikan saralla mielivaltaisista pidätyksistä ja ihmisoikeusaktivistien katoamisista kertovat raportit osoittavat väkivallan lisääntyvän. Poliittisten väkivaltaisuuksien paheneminen voi tuomita kriisinratkaisuyritykset epäonnistumaan ja johtaa siihen, että osapuolet omaksuvat kantoja, joita ei kyetä sovittamaan yhteen.

Humanitaarinen tilanne pahenee. Osoituksena tästä on koleraepidemia, joka leviää ja uhkaa Zimbabwen naapurimaita.

Taloudellinen tilanne on katastrofaalinen. Perushyödykkeiden hinnat nousevat nousemistaan. Keskimääräisen ruokakauppalasku kasvoi viime viikolla 1 293 prosenttia.

Sosiaalisesta näkökulmasta tilanne muuttuu päivä päivältä räjähdysalttiimmaksi ja saattaa vaikuttaa haitallisesti koko alueen vakauteen.

Mitä voimme siis tehdä? Zimbabwen tarpeet ovat valtavat. Ne kasvavat räjähdysmäisesti, ja tämä johtuu lähinnä nykyisen hallituksen huonosta hallinnosta.

Komissio jatkaa aktiivista osallistumistaan humanitaariseen toimintaan. Zimbabween lähetetty valtuuskunta, joka on paikalla joulukuun 15. päivästä 19. päivään, arvioi parhaillaan humanitaarista tilannetta. Tämä tarjoaa meille muun muassa mahdollisuuden määritellä hyvin nopeasti mahdolliset lisätarpeet.

Poliittisesti komissio – ja sen lisäksi koko kansainvälinen yhteisö – kykenee auttamaan Zimbabwea vain, jos se voi tehdä tiivistä yhteistyötä legitiimin hallituksen kanssa, joka on riittävän joustava hyväksyäkseen tarvittavat poliittiset ja taloudelliset toimenpiteet.

Tämä edellyttää 15. syyskuuta tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoa ja kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustamista maahan. Se edellyttää myös alueen ja Afrikan unionin sidosryhmiltä aktiivisempaa osallistumista. Haluamme vilpittömästi nähdä tällaista osallistumista kaikissa suhteissamme niiden kanssa.

Lopuksi voin vakuuttaa teille, että komissio seuraa tilannetta paikan päällä hyvin tarkkaan ja tekee jatkossakin yhteistyötä kaikkien jäsenvaltioiden ja afrikkalaisten ja kansainvälisten kumppaneidemme kanssa löytääkseen tasapuolisen ratkaisun, joka auttaisi Zimbabwen ulos nykyisestä kriisistä, jota te kaikki olette voimakkaasti arvostelleet.

Kiitos. Emme saa todellakaan unohtaa näin joulun alla kärsiviä zimbabwelaisia: he ovat epäilemättä tällä hetkellä yksi kaikkein hädänalaisimmista kansoista.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen jälkeen.

(1) Ks. pöytäkirja.