Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Sanatarkat istuntoselostukset
Maanantai 12. tammikuuta 2009 - Strasbourg EUVL-painos

18. Yhteinen maatalouspolitiikka ja maailman elintarviketurva (lyhyt esittely)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. (PT) Esityslistalla on seuraavana Mairead McGuinnessin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatima mietintö yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailman elintarviketurvasta (2008/2153(INI)) (A6-0505/2008).

 
  
MPphoto
 

  Mairead McGuinness, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, aloittaessani tämän mietinnön laatimisen maailman elintarviketurva oli hyvin näkyvä aihe poliittisessa keskustelussa, mutta se on sittemmin jossain määrin hävinnyt parrasvaloista. Se on kuitenkin edelleen huolestuttava kysymys, sillä yli miljardi ihmistä maailmassa kärsii yhä aliravitsemuksesta. Kolmekymmentä tuhatta lasta kuolee joka päivä nälkään ja köyhyyteen liittyviin sairauksiin. Nämä ovat kauheita tilastolukuja, ja niiden vuoksi kysymys siitä, miten voimme tuottaa riittävästi elintarvikkeita ja saattaa ne ihmisten saataville, on erittäin tärkeä.

Haluan kiittää komissiota sen tekemästä yhteistyöstä tämän mietinnön laatimisessa sekä monia parlamentin valiokuntia, erityisesti kehitysyhteistyövaliokuntaa, jotka luonnollisesti osallistuivat mietinnön työstämiseen.

Neljässä minuutissa on mahdotonta tehdä oikeutta mietinnön sisällölle, mutta esittelen eräitä tärkeinä pitämiäni seikkoja. Ensinnäkin se, että olen laittanut yhteisen maatalouspolitiikan ja maailman elintarviketurvan samaan otsikkoon, on viittaus siihen, että vanha käytäntö soimata maatalouspolitiikkaa kaikista kehitysmaiden ongelmista on aikansa elänyt ja että me tiedostamme nyt, että yhteinen maatalouspolitiikka on taannut elintarviketurvan Euroopan kansalaisille ja että se voi mallina tarjota opetuksia siitä, mitä kehitysmaissa elintarviketuotannon suhteen olisi tehtävä.

On aivan ilmeistä, että olemme viime vuosikymmenen aikana päästäneet maatalouden kehittämisen luisumaan poliittisen ja kehitysyhteistyötä koskevan asialistan häntäpäähän. Aikoinaan suuri osa kehitysapurahoistamme käytettiin maatalouden edistämiseen ja elintarviketuotantoa koskeviin hankkeisiin. Näin ei nykyisin ole asian laita, vaikka uskonkin, että koska elintarvikkeiden hinnat nousevat, alamme sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti jälleen keskittyä maatalouteen.

Tämä merkitsee sitä, että niiden maiden, joilla on resursseja tuottaa elintarvikkeita, sallitaan tehdä niin ja että niitä ja niiden pienviljelijöitä autetaan tuottamaan elintarvikkeita paikallisesti tarpeidensa tyydyttämiseksi. Tämä edellyttää elintarviketuotannon perustarvikkeiden kuten siementen ja lannoitteiden toimittamisen lisäksi myös taitotietoa, neuvontapalveluja ja kehitysmaiden viljelijäperheille annettavaa tukea, jotta nämä voivat tuotannollaan täyttää omat tarpeensa.

Tämä on mahdollista. Malawi ja eräät muuta valtiot ovat esimerkkejä maista, jotka ovat onnistuneet siirtymään äärimmäisestä nälänhädästä elintarvikkeiden tuotantoon. Tähän tarvitaan julkisen politiikan aloitteita. Se edellyttää myös, että Euroopan unioni, joka on erittäin vahvasti läsnä kehitysmaissa, kehottaa maita tarkastelemaan maatalouttaan ja aloittamaan oman elintarviketuotantonsa aktivoiminen.

Kysymys kysynnästä ja tarjonnasta on varsin arkaluontoinen, koska maailman väestö kasvaa – väkiluku lisääntyy 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä – ja siksi meidän on tarkasteltava näitä kysymyksiä. Elintarvikkeiden, rehun ja polttoaineen tuotannon välinen kilpailu – jota olemme todistaneet – on luonnollisesti keskeinen ongelma. Luulen, että tämän kaiken edistämiseksi meidän on pohdittava kysymystä tutkimuksesta ja kehittämisestä.

Emme mielestäni ole tehneet riittävästi tutkimuksen ja kehittämisen hyväksi. Me Euroopassa olimme suunnitelleet tuottavamme vähemmän elintarvikkeita, emmekä ehkä sen vuoksi ottaneet huomioon tarvetta tarkastella maataloustuotannon tehokkuutta ja lisätä tuotantoa tulevaisuudessa.

Yksi keskeinen viesti, jonka todella haluan välittää käytettävissäni olevassa lyhyessä ajassa, on se, että maanviljelijät kaikkialla maailmassa tuottavat elintarvikkeita, jos he voivat saada siitä toimeentulon, joten poliittisiin päättäjiin kohdistuu paine tehdä tästä mahdollista eli harjoittaa politiikkaa, joka takaa viljelijöille vakaat tulot. Miten tähän päästään? Luomalla vakaat hinnat sekä tarkastelemalla elintarviketuotannon kustannuksia. Jos viljelijöille ei tarjota tällaista tulokannustinta, he lopettavat tuotannon.

Lausun varoituksen sanan. Yli vuosi sitten me puhuimme hyödykkeiden korkeista hinnoista. Nyt varastoissa on esimerkiksi ylijäämäviljaa, jolle ei ole markkinoita. Nämä viljelijät eivät ensi vuonna tuota yhtä paljon, ja tämä saattaa pahentaa maailman elintarviketurvan pidemmän aikavälin ongelmaa.

Mietinnössä on paljon asiaa. Toivon, että kollegani kannattavat sitä, ja kiitän vielä kerran niitä monia henkilöitä, jotka osoittivat suurta mielenkiintoa sitä kohtaan.

 
  
MPphoto
 

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio suhtautuu myönteisesti Mairead McGuinnessin laatimaan mietintöön ja parlamentin eri valiokunnissa käytyyn vilkkaaseen keskusteluun tähän hyvin ajankohtaiseen aiheeseen liittyvistä tekijöistä, jotka vaihtelevat kaupasta biopolttoaineisiin, hintaseurantaan, investointipolitiikkaan, rahoituskriisiin, ilmastonmuutokseen ja maatalouden vedenkäyttöön.

Komissio yhtyy mietinnössä esitettyyn laajaan analyysiin vuoden 2008 alkupuolella monia kehitysmaita koetelleen elintarvikekriisin syistä. Komissio jatkaa elintarvikkeiden ja energian hintojen välisen yhteyden tutkimista. Kysymys syy-seuraus-suhteesta on erittäin monitahoinen, sillä siihen liittyy monien kysyntä- ja tarjontatekijöiden vuorovaikutus. Energian hinnat ovat vain yksi näistä tekijöistä, mutta niillä on sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia. Biopolttoaineista on keskusteltu perusteellisesti useissa Euroopan parlamentin istunnoissa. EU:n ja Yhdysvaltojen politiikat eroavat toisistaan selvästi siinä suhteessa, kuinka suuri osuus viljantuotannosta käytetään biopolttoaineisiin. EU:n biopolttoaineita koskevalla politiikalla ei vähennetä elintarvikkeiden saatavuutta, koska käytettyjen raaka-aineiden määrä on maailmanlaajuisesti tarkastellen hyvin pieni.

Siinäkin tapauksessa, että EU pääsee lähemmäs 10 prosentin tavoitettaan, vaikutus elintarvikkeiden hintoihin on rajallinen varsinkin kahdesta syystä: Ensinnäkin yhä enemmän biopolttoaineita valmistetaan muista kuin elintarviketuotantoon kelpaavista raaka-aineista tai tähteistä ja jätteistä. Toiseksi biopolttoaineiden tuotantotekniikat kehittyvät, ja myös keskimääräisten tuottojen odotetaan kasvavan.

Kestävä EU:n biopolttoainepolitiikka on yleisesti ottaen köyhien asemaa parantavaa politiikkaa. Se tarjoaa lisämahdollisuuksia niille kahdelle kolmannekselle maailman köyhistä, jotka elävät maaseutualueilla ja ovat riippuvaisia elinvoimaisesta maataloudesta. Kaikki ryhmät eivät kuitenkaan hyödy siitä yhtä paljon. Komissio aikoo seurata tarkasti politiikan vaikutuksia elintarviketurvaan ja elintarvikkeiden hintoihin.

EU on jo toteuttanut toimia maailman elintarviketurvan suhteen mukauttamalla YMP:tä markkinoiden muutoksiin ja maailmanlaajuiseen tilanteeseen. Terveystarkastuksella, josta äskettäin sovittiin, uudenaikaistetaan, yksinkertaistetaan ja virtaviivaistetaan YMP:tä sekä poistetaan viljelijöitä koskevat rajoitukset, mikä auttaa heitä reagoimaan paremmin markkinoiden viesteihin ja kohtaamaan uusia haasteita.

Terveystarkastuksesta tehdyllä sopimuksella poistetaan kesannointivelvoite, kasvatetaan maitokiintiöitä asteittain, kunnes ne poistetaan vuonna 2015, ja muutetaan markkinainterventiot todelliseksi turvaverkoksi.

Terveystarkastuksessa puututaan myös sellaisiin uusiin haasteisiin kuin ilmastonmuutokseen, vesivarojen hoitoon, uusiutuviin energialähteisiin ja biologiseen monimuotoisuuteen, joilla on vaikutuksia kehitysmaihin.

YMP ei pysy muuttumattomana vuoden 2013 jälkeenkään, ja alustava keskustelu aiheesta on jo käynnistetty maatalousministerien Annecyssä syyskuussa pitämän epävirallisen kokouksen jälkeen. Tuleva YMP on kuitenkin nähtävä osana laajempaa kokonaisuutta, jonka erottamattomia osia ovat kestävä kehitys, kilpailukyky ja maailman elintarviketilanne.

Monet korkean tason tapahtumat ovat asettaneet maailman elintarviketurvan huomattavalle sijalle kansainvälisessä keskustelussa. Kansainvälisesti ymmärretään ja tunnustetaan, että maataloudelle ja maaseudun kehitykselle on annettava nykyistä keskeisempi sija kansallisissa, alueellisissa ja mahdollisesti maanosan laajuisissa poliittisissa ohjelmissa. Keskustelimme esimerkiksi yksityiskohtaisesti maataloudesta ja elintarviketurvasta EU:n ja Afrikan unionin komissioiden välisessä kokouksessa lokakuussa, ja aiomme tiivistää tätä vuoropuhelua tämän vuoden aikana.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä asiana totean, että komission on toteutettava jatkotoimia G8-maiden johtajien antaman maailman elintarviketurvaa koskevan julkilausuman johdosta. Euroopan komissio kävi ennen elintarvikkeita koskevan rahoitusvälineen hyväksymistä neuvostossa 16. joulukuuta hyvin hedelmällisiä keskusteluja YK:n korkean tason työryhmän kanssa.

Euroopan komissio odottaa innokkaasti kattavan toimintakehyksen täytäntöönpanoa. Komissio on vakuuttunut siitä, että vähitellen muodostuva maailmanlaajuinen maataloutta ja elintarviketurvaa koskeva kumppanuus on avainasemassa tässä mietinnössä esitettyjen suositusten toteuttamisessa, myös siinä, miten tuetaan pientilatuotantoa ja millaista kauppapolitiikkaa tulisi harjoittaa elintarviketurvan edistämiseksi etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevissa yhteisöissä.

On selvää, että viennin rajoituksia ja kieltoja olisi vältettävä, ja oikea etenemistapa on pikemmin lisätä kuin vähentää kaupan vapauttamista. Kauppavirtojen lisääminen on osa ratkaisua elintarviketurvan saavuttamiseksi.

Komissio toivoo, että muut avunantajat ottavat mallia Euroopan unionin toimielinten rohkeasta askeleesta myöntää käyttöön miljardi euroa, joilla täydennetään muita rahoitusvälineitä ja jotka on varattu niin lyhyen, keskipitkän kuin pitkän aikavälin elintarvikekriisiin vastaamiseen.

Madridissa 26. ja 27. tammikuuta pidettävä "Elintarviketurva kaikille" -konferenssi on varmasti erittäin tärkeä tapahtuma keskustelun siirtämiseksi uudelle tasolle, jolla pyritään yksilöimään ensisijaiset tavoitteet maailman elintarvikepulan voittamiseksi.

Euroopan komissio aikoo edelleen toimia aktiivisesti maailman elintarviketurvan parantamiseksi, ja Mairead McGuinnessin mietintö on hyvä analyysi siitä, mitä etenemistapoja Euroopan unioni ja laajempi kansainvälinen yhteisö voisivat harkita.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (PT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina kello 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Kader Arif (PSE), kirjallinen. – (FR) Parlamentin elintarvikemellakoiden jälkeen toteuttamien toimien ansiosta on myönnetty miljardi euroa elintarvikekriisin torjumiseen. Tämän hätätoimenpiteen lisäksi korostan, että tarvitaan sellainen pitkän aikavälin kansainvälinen strategia, joka perustuu paikalliseen ja omavaraismaatalouteen ja joka vastaa väestön tarpeita ja alueiden mahdollisuuksia.

Maailman väestönkasvu, ilmaston lämpeneminen, biopolttoaineiden hallitsematon tuotanto ja aggressiivinen keinottelu ovat eräitä niistä monista tekijöistä, jotka lisäävät jännitteitä maatalousmarkkinoilla. Nämä tekijät osoittavat, että kriisi ei jää lyhytaikaiseksi ja että julkista politiikkaa kokonaisuutena on harkittava uudelleen tuotantomenetelmien parantamiseksi ja kansainvälisten markkinoiden sääntelemiseksi.

Uskon, että kun YMP:n kohtuuttomuudet ja epätäydellisyydet on karsittu pois, siitä voi tulla esimerkki tehokkaasta, oikeudenmukaisesta ja vastuullisesta politiikasta, jolla vastataan elintarvikehaasteeseen ja jossa samalla yhdistyvät talous, yhteiskunta ja ympäristö. Sillä tulisi myös auttaa kehitysmaita jakamalla niiden kanssa eurooppalaista tekniikkaa, osaamista ja kokemusta. Euroopan olisi kuitenkin ensi sijassa pyrittävä uudistamaan kansainvälisen kaupan säännöt, jotta ne eivät estä valtioita käyttämästä oikeuttaan tukea omaa maatalouttaan elintarviketurvansa varmistamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Katerina Batzeli (PSE), kirjallinen. – (EL) Tähänastiset kansainväliset ja alueelliset sopimukset ovat osoittautuneet kyvyttömiksi normalisoimaan markkinoiden tarjontaa ja kauppaa ja takaamaan avoimet ja vakaat maataloustuotteiden hinnat.

Maatalousmarkkinoiden sääntelyn olisi perustuttava tehokkaiden toimien pitkän aikavälin strategiaan sekä tuottajien organisointiin ja heille suunnattuun tiedotukseen markkinatilanteesta ja -näkymistä.

Tällaisen politiikan perusperiaatteena on luoda tulot takaava turvaverkko luonnonilmiöistä tai markkinavääristymistä sekä hintojen epätavallisen pitkästä ja laajasta laskusta johtuvia riskejä ja kriisejä vastaan.

Tarvitaan esimerkiksi seuraavanlaisia yhdennettyjä ja tehokkaita toimia:

– eurooppalaiset ja kansainväliset tuotannonseurantajärjestelmät sekä markkinat tuotannon suuntauksia tunnistavana ennakkovaroitusjärjestelmänä

– maailmanlaajuinen inventaario elintarvikkeista ja elintarvikevarastoista

– eurooppalainen markkinoita seuraava ja maataloustuotteiden hintojen ja tuotosten muutoksia rekisteröivä järjestelmä, joka voitaisiin yhdistää FAO:n alaisuudessa toimivaan vastaavaan kansainväliseen järjestelmään.

Olisi myös hyvä ajatus sisällyttää Dohan neuvottelukierroksen tulevaan sopimukseen hätätilanteet, joissa elintarvikeapua voidaan antaa, sillä tätä koskevat nykyiset säännökset eivät ole sitovia.

 
  
MPphoto
 
 

  Constantin Dumitriu (PPE-DE), kirjallinen. (RO) Päätelmät, jotka Mairead McGuinness maailman elintarviketurvaa koskevassa mietinnössään tekee, näkyvät nyt myös Romaniassa. Kaikkien peruselintarvikkeiden hinnat nousevat kansallisen valuutan devalvoinnin, raaka-aineiden hintojen nousun ja jalostusyritysten ottamien lainojen seurauksena.

Lisäksi ilmaston lämpeneminen on johtanut siihen, että sato tuhoutuu yhä useammin luonnonkatastrofeissa. Uusien jäsenvaltioiden viljelijät ovat näissä tilanteissa kaikkein huonoimmassa asemassa, sillä heille myönnettävät avustukset ovat pienempiä kuin muissa jäsenvaltioissa.

Tästä syystä olen ehdotettujen tarkistusten pohjalta kehottanut komissiota tutkimaan mahdollisuutta luoda tiettyjä yhteisön tason interventiomekanismeja, jotka olisivat riippumattomia satovakuutukseen myönnetyistä erityistuista ja joilla ehkäistäisiin ja torjuttaisiin ilmaston lämpenemisen vaikutuksia.

Elintarvikkeiden tuottajille asetetut yhteisön vaatimukset ovat tiukat, ja tästä syystä elintarvikkeiden hinnat EU:ssa ovat korkeat. Uskon kuitenkin vakaasti, että maatalous voi toimia maailmanlaajuisen kriisin koettelemien Euroopan talouksien elpymisen lähtöalustana ja että uusiutuvien energialähteiden kehittämisellä voi olla myönteinen vaikutus maatalous- ja elintarviketeollisuuteen.

Jos toteutamme tarvittavat varotoimenpiteet, voimme kasvattaa biopolttoaineiden tuotantoa vaarantamatta ympäristöä tai maailmanlaajuisesti tarvittavia elintarvikevarastoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Roselyne Lefrançois (PSE), kirjallinen. – (FR) Tämä YMP:tä ja maailman elintarviketurvaa käsittelevä mietintö tarjoaa meille loistavan mahdollisuuden pohtia, kuinka voimme taata sen, että Euroopan maatalous antaa täyden panoksen maapallon elintarviketasapainon saavuttamiseksi. Vaikka elintarvikkeiden tarve maailmassa kasvaa jatkuvasti, maatalouteen osoitetun kehitysavun osuus on pienentynyt jatkuvasti 1980-luvulta lähtien. Tästä syystä jätin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa useita tarkistuksia, joiden tarkoituksena oli tehdä tästä mietinnöstä kunnianhimoisempi ja ennen kaikkea ehdottaa, että Euroopan komissio hyväksyisi elintarviketurvaa koskevan kokonaisvaltaisen strategian, joka johdonmukaistaa kaikkia unionin toimintalinjoja.

Vaikka olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä painotetaan YMP:n keskeistä roolia elintarviketurvan saavuttamisessa, pahoittelen sitä, että esittelijä kannattaa maatalouspolitiikan mukauttamista nykyistä enemmän markkinoihin ja että hän syyttää ympäristönsuojelualoitteita maataloustuotannon vähenemisestä Euroopassa. Tämä lausuma on mielestäni täysin paikkansapitämätön, ja katson, että on päinvastoin välttämätöntä ottaa huomioon ilmastonmuutoksen ongelma, jotta voidaan kehittää tuotantoa lisääviä ja parantavia uusia malleja.

 
  
MPphoto
 
 

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) EU:n on nyt pikaisesti parannettava elintarviketurvaansa ja vastattava suuriin haasteisiin. Ensinnäkin maataloustuotannon on kaksinkertaistuttava 30 vuodessa, sillä maailman väkiluku kasvaa 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Tosiasia on, että 860 miljoonaa ihmistä näkee edelleen nälkää. Kehityksen on oltava kestävää, ja sen on perustuttava ensisijaisesti paikalliseen maatalouteen.

Elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen valtava vaihtelu sekä maailman elintarvikevarastojen asianmukainen hallinnointi muodostavat toisen haasteen. Jotta Euroopan viljelijöille taataan oikeudenmukaiset tulot, kannatan ajatusta vakuutusjärjestelmistä, jotka suojaavat viljelijöitä nykyistä paremmin hintavaihteluilta, sekä aloitetta maailmanlaajuisen elintarvikkeiden inventaariojärjestelmän perustamisesta.

Kun otetaan huomioon eläinten ja kasvien lisääntynyt kauppa, EU:lla on myös velvollisuus ottaa käyttöön tehokas strategia kaikenlaisten terveyskriisien ehkäisemiseksi Euroopassa. Tämän strategian olisi perustuttava ehkäisemiseen, jäljitettävyyteen ja reagointikykyyn. Tässä mielessä neuvoston äskettäinen päätös tiukentaa ja yhdenmukaistaa tuontivalvontajärjestelyjä merkitsee sitä, että kansalaisille voidaan antaa paremmat takeet elintarvikkeiden laadusta.

Maataloudella on nyt keskeisempi rooli kuin koskaan kasvun ja kehityksen aloilla. Siksi meidän on suojeltava sitä kaikin keinoin!

 
  
MPphoto
 
 

  Daciana Octavia Sârbu (PSE), kirjallinen. (RO) Maissin, vehnän ja energian hintojen jatkuvan nousun aiheuttama maailmanlaajuinen elintarvikekriisi, maailman väestön kasvu sekä ilmastonmuutos ovat saaneet aikaan mellakoita ja levottomuuksia, jotka voivat horjuttaa maiden ja alueiden vakautta ympäri maailman, ellei niitä ratkaista lähiaikoina. Hälyttävää tässä yhteydessä on maailman väkiluvun – joka saattaa ylittää yhdeksän miljardia vuoteen 2050 mennessä – nopean kasvun sekä maailman elintarvikevarastojen vähenemisen välinen kuilu. Tällainen tilanne johtaa mitä todennäköisimmin siihen, että juomavedestä ja elintarvikkeista johtuvat konfliktit tai suoranaiset eloonjäämistaistelut käyvät yleisemmiksi kuin öljystä johtuvat konfliktit. Tällä hetkellä Euroopan unioni on suurin humanitaarisen avun antaja, mutta elintarvikevarastot alkavat tyhjentyä, ja kehitysmaat etenkin Afrikassa tarvitsevat lisää tukea torjuakseen köyhyyttä ja kroonista nälkää. Maatalouden riippuvuuden vähentäminen fossiilisista energialähteistä, luonnonmukaisten tuotteiden käyttö, hedelmällisen maaperän säilyttäminen ja yhteisen maatalouspolitiikan mukauttaminen elintarvikekriisiin ovat eräitä keskeisiä seikkoja, jotka on otettava huomioon tämän pattitilanteen ratkaisemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE), kirjallinen. (HU) Tärkein kysymys Euroopan maatalousalalla vuonna 2009 on, miten maailmanlaajuinen talouskriisi vaikuttaa maataloustuotteiden tuotanto- ja kulutusolosuhteisiin. Tämä kysymys on keskeisenä aiheena Unkarin toisessa maatalousakatemiassa, jonka järjestän yhdessä Unkarin maatalous- ja maaseudun kehittämisministeriön valtiosihteerin Zoltán Gőgösin kanssa Pápan kaupungissa 17. huhtikuuta 2009. Vuodesta 2006 maissin hinta on kolminkertaistunut, vehnän hinta kansainvälisillä markkinoilla on noussut 180 prosenttia, ja elintarvikkeiden hinnat yleensä ovat nousseet 83 prosenttia. Vuoteen 2050 mennessä maailman väkiluku on kasvanut yhdeksään miljardiin, ja kaikkien näiden ihmisten tarpeiden tyydyttämiseksi meidän on kaksinkertaistettava maataloustuotanto; halpojen elintarvikkeiden ajat ovat siis ohi. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää säilyttää Euroopan unionin maatalouden kapasiteetti ja mahdollisuuksien mukaan lisätä sitä. On mahdotonta hyväksyä, että YMP:n alakohtaisten uudistusten seurauksena Euroopan unionin maataloustuotanto vähentyy. Hyviä esimerkkejä tästä ovat sokerialan uudistus, joka on johtanut Unkarin sokeriteollisuuden katoamiseen, sekä viiniköynnösten raivaamiseen annetut tuet viinialan uudistuksen yhteydessä. Suorien maataloustukien erottaminen tuotannosta on myös askel tähän suuntaan.

Meidän on löydettävä oikea tasapaino elintarvikkeiden ja biopolttoaineiden tuotannon välille, eikä jälkimmäinen saa uhata maailman elintarviketurvaa. Yhdysvaltojen bioetanoliohjelma oli yksi merkittävä syy elintarvikkeiden hintojen huimaan nousuun vuonna 2008; näiden kokemusten perusteella Euroopan unionin on tarkasteltava uudelleen aikaisempia sitoumuksiaan biopolttoaineiden osuuksien suhteen. Lopuksi kehotan toteuttamaan EU:n tasolla pikaisia toimia elintarvikkeiden vähittäismyyjien keskuudessa syntyviä monopoleja vastaan kuluttajien suojelemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. – (RO) Energian hinnan nousu, haitalliset sääilmiöt ja maailman väestön kasvun aiheuttama energian kysynnän lisääntyminen ovat johtaneet elintarvikkeiden korkeisiin hintoihin. Kehotan komissiota tutkimaan elintarvikkeiden korkeiden hintojen sekä energian hinnan nousun välistä yhteyttä erityisesti nykyisin käytettävien polttoaineiden osalta.

Maatalousalan on parannettava energiatehokkuuttaan. Biopolttoaineisiin käytettävien viljelykasvien osuuden lisäämisellä ja uusiutuvien energialähteiden käytöllä saattaisi olla myönteinen vaikutus maatalous- ja elintarvikealaan, joka on kärsinyt lannoitteiden ja torjunta-aineiden korkeista hinnoista sekä jalostus- ja kuljetuskustannusten kasvusta. Kehotan komissiota seuraamaan tarkasti biopolttoaineiden tuotannon lisääntymisen vaikutuksia Euroopan unionissa ja kolmansissa maissa maankäytössä tapahtuvien muutosten sekä elintarvikkeiden hintojen ja niiden saatavuuden suhteen.

Energiakasvien kestävän viljelyn kannustimet eivät saisi vaarantaa elintarviketuotantoa. Katson, että tilojen tuottavuuden lisäämiseksi tarvitaan maataloustutkimusta. Kehotan myös jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti hyväkseen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman tässä suhteessa tarjoamat mahdollisuudet ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla parannetaan maatalouden tuotosta kestävällä ja energiatehokkaalla tavalla.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö