Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 13. tammikuuta 2009 - Strasbourg

18. Kalastusalan työtä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimus (yleissopimus nro 188) (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana Ilda Figueiredon työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan yhteisön edun vuoksi, kalastusalan työtä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimus (yleissopimus nro 188) (KOM(2008)0320 – C6-0218/2008 – 2007/0107(CNS)) (A6-0423/2008).

  Ilda Figueiredo, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluamme tällä mietinnöllä hyväksyä ehdotuksen neuvoston päätökseksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksesta nro 188, jossa esitetään noudatettavat kansainväliset vähimmäisvaatimukset ja tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla maailmassa. Näin voimme korjata monien merityötä koskevien yleissopimusten vähäistä ratifiointiastetta.

Yleissopimuksella, joka hyväksyttiin Kansainvälisen työjärjestön 96. istunnossa kesäkuussa 2007, pyritään vahvistamaan kansainväliset vähimmäisvaatimukset kalastusalalla ja edistämään kalastajien asianmukaisia elin- ja työoloja. Se kattaa muun muassa tärkeitä näkökohtia kuten työterveyden ja -turvallisuuden, miehityksen ja lepoajat, miehistöluettelon, kotiuttamisen, työhönoton ja työnvälityksen sekä sosiaaliturvan.

Alan ammattilaiset ovat odottaneet kauan tämän kalastusalan työtä koskevan ILO:n yleissopimuksen hyväksymistä, koska he katsovat sen olevan merkittävä askel eteenpäin tämän tärkeän strategisen alan ammattilaisten työn arvostuksen kannalta, ja alalla työskentelee noin 30 miljoonaa miestä ja naista kaikkialla maailmassa.

Vuonna 2003 ILO:n johto ja sen kolmikantayhteistyön osapuolet alkoivat työskennellä saadakseen laadittua kalastusalalla ajantasaisen ja kattavan kansainvälisen työnormin, joka tarjoaisi asianmukaisen suojan kalastajille kautta maailman ottaen huomioon alan erityisluonteen ja sen että alalla vallitsevat erityiset työ- ja elinolot. Koska alalla sattuu paljon kuolemaan johtavia tapaturmia – mitä edistävät osaltaan kalastusalan työntekijöiden vakava hyväksikäyttö ja turvattomuus – se edellyttää erityissuojelua.

Yleissopimuksella myös tarkistetaan muita alan yleissopimuksia, erityisesti vähimmäisikää, kalastajien lääkärintarkastuksia, kalastajien työsopimuksia ja laivaväen asuntoja kalastusaluksessa koskevia yleissopimuksia. Yleissopimukseen liittyy suositus (nro 199). On pantava merkille, että yleissopimuksen antaminen kävi välttämättömäksi sen jälkeen, kun helmikuussa 2006 oli annettu merityötä koskeva konsolidoitu ILO:n yleissopimus, jonka soveltamisalan ulkopuolelle kalastusala jätettiin.

Pyydämme toteuttamaan kaikki ponnistelut, jotta eri jäsenvaltiot ratifioivat sen nopeasti, mieluiten ennen vuotta 2012, sillä se tulee voimaan sen jälkeen, kun 10 ILO:n 180 jäsenvaltiosta, joista kahdeksan on oltava rannikkovaltioita, on ratifioinut sen. On kuitenkin yhtä tärkeää, että sen määräyksiä sovelletaan myös siellä, missä ne eivät ole vielä voimassa.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia niitä, jotka auttoivat tämän mietinnön laatimisessa, myös kollegaani Willy Meyeria, kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelijaa. Toivon kaikkien kollegojen tiedottavan tästä kansallisille parlamenteille ja hallituksille, jotta yleissopimus voidaan ratifioida mahdollisimman nopeasti.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kalastus on luonteeltaan maailmanlaajuisin ammatti, joka kohtaa globalisaation koko voimassaan. Arviolta 30 miljoonaa henkilöä työskentelee alalla, ja nämä ihmiset altistuvat merkittäville koettelemuksille ja vaaroille täysin globalisaation vaikutuksista riippumatta. Kansainvälisen työjärjestön tilastojen mukaan kalastusalan kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrän vertaaminen kuolemaan johtaneisiin työtapaturmiin yleensä osoittaa, että kalastus on yksi maailman vaarallisimmista ammateista.

Kaikki yhteisön toimielimet tukevat yleisesti tunnustettua ihmisarvoista työtä koskevaa ohjelmaa. Komissio vahvisti hiljattain sitoumustaan tarkistetulla sosiaalisella toimintaohjelmallaan ja kertomuksella, jotka liittyivät vuoden 2006 ihmisarvoista työtä koskevaan tiedonantoon. Kansainvälisten vähimmäisvaatimusten tukemisella on merkittävä asema komission lähestymistavassa. Kalastusalan turvallisuusolojen, sairaanhoidon ja oikeusturvan yleinen parantaminen sekä lähempänä muiden työntekijöiden nauttimaa sosiaaliturvan tasoa olevan turvan saavuttaminen on mahdollista vain pyrkimällä vahvistamaan vähimmäisvaatimukset maailmanlaajuisella tasolla. Kansainvälisen työjärjestön jäseninä ja komission tuella EU:n jäsenvaltiot ovat tehneet kaikkensa, jotta saadaan laadittua päivitetty ja tarkoituksenmukainen yleissopimus, jossa voidaan vahvistaa nämä kansainväliset vähimmäisvaatimukset. Niitä voidaan täydentää yhdenmukaistamismekanismeilla ja täytäntöönpanon valvontamekanismeilla, kuten tietyin edellytyksin tehtävillä tarkastuksilla ulkomaisiin satamiin. Kansainvälisen työjärjestön hallintoneuvosto hyväksyi yleissopimuksen ja oikeudellisesti sitomattoman suosituksen kesäkuussa 2007.

Yleissopimuksella nro 188 tarkistetaan useita Kansainvälisen työjärjestön kalastajiin liittyviä vanhoja vaatimuksia, ja sen tullessa voimaan sillä voidaan luoda kaikille yhtäläiset ja entistä paremmat edellytykset. Yleissopimuksessa määrätään vähimmäisiän, lääkärintarkastusten, laivaväen asuntojen, lepoaikojen, työsopimusten, kotiuttamisen ja työntekijöiden asuntojen, palkan, ruuan ja majoituksen, lääkärinhoidon ja sosiaaliturvan kaltaisista asioista. Eräät yleissopimuksen osat liittyvät sosiaaliturvan koordinointiin, ja tämä kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän vuoksi neuvoston on sallittava jäsenvaltioiden yleissopimuksen ratifiointi. Jaetun toimivallan alat kattavat myös useita aiheita. Koska Kansainvälisen työjärjestön uusien vaatimusten on tultava voimaan mahdollisimman pian, komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot ottaisivat yleissopimuksen haasteena ja pyrkisivät toimittamaan ratifiointiasiakirjansa mahdollisimman nopeasti ja jos mahdollista viimeistään 21. joulukuuta 2012. Haastetta tukee neuvoston ennen tammikuuta 2012 toteuttama ratifiointitilanteen arviointi.

  Iles Braghetto, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kuten tiedämme ja kuten joku jo totesikin tänä iltana, Kansainvälinen työjärjestö pitää kalastusalaa yhtenä vaarallisimmista työympäristöistä. Kuolemantapauksia sattuu vuosittain noin 24 000, ja tämä antaa meille käsityksen ongelman koosta. Alalla tarvitaan näin ollen laaja-alaisia säännöksiä ja kattavaa kansainvälistä lainsäädäntöä, joilla voidaan taata kalastajien asianmukaisten elin- ja työolojen turvaaminen kaikkialla maailmassa, sillä he ovat usein ankaran hyväksikäytön kohteena.

Tämän vuoksi kalastusalan työtä koskeva yleissopimus nro 188 on erittäin tärkeää lainsäädäntöä, jolla pyritään luomaan alalle tasavertaiset toimintaedellytykset ja reilummat kilpailuedellytykset. Kuten täällä on jo todettu, yleissopimuksella kehitetään kalastajien asianmukaisia elin- ja työoloja, terveyttä ja turvallisuutta työpaikalla, riittäviä lepoaikoja, miehistöluettelon laatimista, kotiuttamista, työhönottoa, palkkaa ja sosiaaliturvaa.

Tämä alustava keskustelu on saanut meidät ymmärtämään, kuinka laaja on yhteisymmärrys näiden säännösten merkityksestä. Haluamme vain korostaa, että jäsenvaltioiden on ratifioitava yleissopimus nopeasti, jotta se voi tulla voimaan mahdollisimman pian.

  Proinsias De Rossa, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin iloinen saadessani puhua tästä asiasta täällä tänään. Katson, että kalastajan, miehen tai naisen, koska joitakin naisiakin on alalla, ammatti on yksi maailman vaarallisimmista. Pelkästään Irlannissa kuluu harvoin vuotta ilman kalastusaluksen katoamista merellä, ja monet kalastajat loukkaantuvat työssään.

Irlannin entisenä sosiaaliministerinä tehtäväni oli pyrkiä löytämään keinoja kalastusalalla työskentelevien oikeuksien kunnioittamiseksi. Tämä on hyvin monimutkainen ala, jolla on merkitystä sillä, työskenteleekä työsopimuksella vai sopimuksella työstä – näiden ero on se, että verotuksen kannalta tavanomaisessa työsuhteessa olevat maksavat sosiaaliturvamaksunsa kapteenille, joka on työnantaja, kun taas saaliista saatavan voiton jakavia ei kohdella tavallisina työntekijöinä. Näiden asemien yhteensovittamiseen liittyy äärimmäisen monimutkaisia ongelmia. Onnistuin ministerinä löytämään yhteisön lainsäädäntöä, joka auttoi ratkaisemaan ongelman vähäksi aikaa, mutta valitettavasti siitä valitettiin ja todettiin, ettei sitä sovelleta nimenomaan sellaisiin asioihin.

Yhteisten maailmanlaajuisesti sovellettavien vähimmäisvaatimusten merkitys on sanomattakin selvää. Niihin sisältyvät vaatimukset alusten työterveydestä ja -turvallisuudesta, majoituksesta, ruuan tarjoamisesta sekä todellakin vähimmäispalkan soveltamisesta myös työntekijöihin, ja laivanomistajilla ja kapteeneilla on velvollisuus varmistaa, että työntekijöiden sosiaaliturvamaksut maksetaan.

Maailmanlaajuisesti sovellettavat vähimmäisvaatimukset ovat tärkeitä, sillä tällä alalla, kuten tietysti muillakin aloilla, suuntana on ollut kilpajuoksu alimpiin mahdollisuuksiin, joten tämän yleissopimuksen hyväksyminen mahdollisimman pian on todellakin asia, jonka kehotaan toteuttamaan. Minusta vuoteen 2012 on pitkä aika, ja meidän on pyrittävä lyhentämään tätä määräaikaa, jos se suinkin on mahdollista.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on todella tärkeää, että kalastajat saavat kohtuulliset työolot, niin turvalliset kuin niinkin riskialttiissa ammatissa kuin kalastuksessa vain on mahdollista, ja asianmukaiset tulot, joilla kalastajat, niin miehet kuin naisetkin, voivat elättää itsensä ja perheensä. Taloudellisen tuoton on myös oltava vakaa ja luotettava perusta rannikkoyhteisöjemme säilyttämiseksi. On nimittäin niin, että vaalipiirini rannikkoyhteisöillä on todella suuria selviytymisvaikeuksia.

Minulle tässä keskustelussa on kyse siitä, merkitseekö Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 188 ratifiointi ja sitä kautta sääntelyn ja politiikan laajentaminen kalastusalalla työskentelevien kalastajien tukemista ja suojelemista vai muodostuuko siitä heille este, ja voidaanko sillä saavuttaa sellaiset maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset, joita kalastuselinkeinomme tarvitsee selviytyäkseen.

Kenialainen valtuuskunta kertoi minulle japanilaisesta tehdasaluksesta, joka kalastaa heidän ja heidän naapuriensa vesillä. Minkälaisissa oloissa tuolla tehdasaluksella työskennellään? Kuulemastani päätellen olot eivät ole hyvät. Sen kuitenkin tiedän, ettei saalis hyödytä afrikkalaisia, vaikka se pyydetään heidän aluevesiltään. Kun tämä saalis myydään kansainvälisillä markkinoilla, hinnat ovat sellaiset, ettei Eurooppa, varsinkaan Irlanti, kykene samaan.

Irlannissa työttömiltä kalastajilta evätään sosiaaliturva, ja tämä aiheuttaa suuria taloudellisia vaikeuksia. Jos ratifioinnilla saadaan aikaan merkittävä kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien väheneminen kalastusalalla sekä varmistetaan kalastajien sosiaaliturva ja lääkärinhoidon ja työttömyyskorvausten kaltaiset sosiaaliset etuudet, olen siihen tyytyväinen ja rohkaisen ratifioimaan yleissopimuksen. Jos sillä edistetään kalastusta pienten ja keskisuurten toimijoiden, erityisesti perheiden omistuksessa olevien kalastusalusten kannattavana elinkeinona, voin varmasti tukea sitä, sillä nyt kalastus on vaarallista ja siihen liittyy monissa maailman osissa hyväksikäyttöä – eikä pelkästään kalavarojen vaan myös ihmisten. Onko näin ja tuleeko näin tapahtumaan? Minä toivon niin.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, kalastuksen kestävä hallinto tarkoittaa tietysti pyyntiponnistusten sääntelyä, mutta siinä olisi huomioitava myös kalastajien ponnistelut. Kuten kaikki myöntävät, kalastus ja ennen kaikkea avomerikalastus ja syvänmerenkalastus ovat maailman kovinta työtä, vaikka emme enää eläkään 1800-luvun baski- ja islantilaiskalastajien kalastusolojen aikaa. He lähtivät pitkille kalastusmatkoille. Kyse on edelleen raskaasta ammatista, jota on kunnioitettava, ja alalla kuolee 24 000 kalastajaa vuosittain.

Kalavarojen, siis kalojen maailmanlaajuisesta esiintymisestä johtuen kalastus on täydellinen esimerkki maailmanlaajuisesta toiminnasta. Kalat eivät kunnioita kansallisia rajoja, minkä vuoksi kansainvälinen lainsäädäntö on ainoa asianmukainen ratkaisu. Koska kalastajien työtä on säänneltävä kansainvälisesti, on lainsäätäjän tietenkin oltava Kansainvälinen työjärjestö (ILO). Vietämme paraikaa ILO:n ensimmäisten kalastusta, nimittäin vähimmäisikää, kalastajien lääkärintarkastuksia ja laivaväen asuntoja koskevien yleissopimusten 50-vuotisjuhlaa. Tänään tarkasteltavana olevalla yleissopimuksella nro 188 tarkistetaan, täydennetään ja muutetaan aiempia yleissopimuksia. Yleissopimus on ratifioitava mahdollisimman pian, ennen vuotta 2012. Kyseessä on loistava esimerkki osapuolten yhteisesti omistamien maailmanlaajuisten luonnonvarojen yhteisestä hallinnosta, ja se on tärkeää, sillä nykyajan globaalissa talouskilpailussa merenkulkuammattien edustajat – satamatyöntekijät, kalastajat, merimiehet – altistuvat kaikenlaiselle väärinkäytölle, hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle, jopa orjuudelle, tietysti kustannusten leikkaamisen nimissä.

Oikeudellinen suojelu on siis tärkeää terveyden, majoituksen, turvallisuuden, työaikojen, elinolojen, palkkojen ja lääkärinhoidon osalta, eli työsopimusten ja sosiaaliturvan aloilla. Olemme siis nyt vahvistamassa kalastajien oikeudellisen aseman vähimmäistasoa, ja näin toimiessamme luomme tasapuoliset toimintaedellytykset maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Tällä ei kenties ole niin suurta merkitystä eurooppalaisille kalastajille, joilla nämä asiat ovat jo kunnossa, mutta muille maailman kalastajille, Perussa, Aasiassa tai Afrikassa, se on merkittävä askel eteenpäin.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, minusta tämäniltainen keskustelu on hyvin tärkeä, koska Euroopan parlamentin suostumuksella ja uskoakseni meidän huomenna yksimielisesti tukemallamme päätöslauselmalla me jälleen kerran vauhditamme meidän kaikkien viime vuonna tukeman ihmisarvoista työtä koskevan toimintaohjelman täytäntöönpanoa. Yleissopimus nro 188 on todellakin vain osa tämän toimintaohjelman soveltamista kalastusalalla, joka jäi merityötä koskeva konsolidoidun ILO:n yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, ja kuten edelliset puhujat totesivat, on hyvin tärkeää, että tälläkin alalla saadaan aikaan maailmanlaajuiset vähimmäisvaatimukset.

Uskoakseni kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ratifioivat tämän yleissopimuksen sopimuksen mukaisesti. Kahdeksan jäsenvaltiota on jo ratifioinut sen, mikä tarkoittaa sitä, että yleissopimus tulee voimaan ja kaikki me rannikolla asuvat voimme olla ylpeitä siitä, että se kattaa kaikki kalastajamme, jotka eivät joudu kilpailemaan kolmansien maiden kanssa, joilla saattaa olla kalastajilleen sosiaaliturva.

Toistan vielä, että parlamentti on jo äänestänyt kalataloudessa tai siihen liittyen työskentelevien naisten suojelun puolesta. Naisten työskenteleminen kalataloudessa niin välittömästi kuin välillisesti on hyvin tärkeää, sillä jos rannikkoalueiden naiset eivät pysyisi miestensä rinnalla, alueet olisivat paljon köyhempiä ja paljon harvempaan asuttuja, sillä tarvitaan myös ihmisiä, ei pelkästään lainsäädäntöä.

Edistämme siis osaltamme rannikkoalueiden kulttuuria, sosiaalista kulttuuria, joka hyödyntää Euroopan kulttuuritekijöitä yhdistettyinä mereen ja rannikkoalueisiin. Etelästä pohjoiseen jokaisella alueella on omat erityispiirteensä. Nyt jäsenvaltioiden ratifioitavaksi hyväksymällämme yleissopimuksella kuitenkin tarjotaan suojaa kaikkialle ja kaikkien kalastajien tarpeille.

Meidän on erityisesti tuettava toimenpiteitä heidän koulutuksensa ja vanhuudenturvansa takaamiseksi.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, katson kollegojeni tavoin tarpeelliseksi hyväksyä vaatimukset, joilla varmistetaan kalastuselinkeinon työntekijöiden asianmukaiset työolot. Euroopan unioni ei voi hyväksyä 2000-luvulla orjatyötä vastaavia oloja millään alalla. Arvostan sitä, että ehdotetut tarkistukset hyväksyttiin kolmikantakokoonpanossa, jossa hallitukset, työnantajat ja työntekijät laativat kattavat kansainväliset työnormit, joissa otetaan huomioon elinkeinon erityisluonne. Myönteistä on, että uudessa järjestelyssä määritetään vähimmäisikä, lääkärintarkastukset, lepoajat ja sosiaaliturva, ja että siinä huomioidaan myös majoitustilat, ruoka sekä työterveys ja -turvallisuus. Kaikki nämä osatekijät johtavat epäilemättä kalastajien asianmukaisiin työoloihin sekä vähentävät onnettomuuksia ja kuolemantapauksia. Vaikka kotimaani on sisämaassa, olen tyytyväinen näihin normeihin, tuen kalastajia ja toivon heidän vuokseen tämän yleissopimuksen mahdollisimman nopeaa ratifiointia. En pelkästään siksi, että pidän kalasta.

  Paulo Casaca (PSE). – (PT) Minäkin haluan yhtyä esittelijän, komission jäsenen ja niiden kollegojen sanoihin, jotka ovat tyytyväisiä tähän Kansainvälisen työjärjestön aloitteeseen ja jotka kehottavat jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen nro 188.

Kalastusalan – rajattomien ja villien markkinoiden, joilla ei sovelleta periaatteita – sääntelemättömyyden uhreja eivät nimittäin ole vain luonnonvarojen, eli kalakantojen kestävyys, vaan myös kalastajat itse. Kalastajien suojelusta on tultava perustavaa laatua oleva osa yhteistä kalastuspolitiikkaa, ehkäpä jopa sen ydin.

Tämä on perusvaatimukseni. Emme saa pysähtyä kansainvälisen yleissopimuksen ratifiointiin, vaan meidän on asetettava kalastajien suojelu yhteisen kalastuspolitiikan keskiöön.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, luvallanne kirjoitan ylös tässä keskustelussa esitetyt argumentit, sillä niissä korostettiin monelta eri näkökannalta nyt tarkasteltavana olevan yleissopimuksen merkitystä. Niissä korostettiin myös yhtä erilaisin näkökannoin ja syvällisin perustein sen merkitystä kalastajien jokapäiväisessä elämässä. Kuten aloituspuheenvuorossani totesin, heitä on lähes 30 miljoonaa. Hyvät parlamentin jäsenet, minusta ehdotusta koskeva muodollinen menettely on selvä. Tämän jälkeen poliittisten pyrkimystemme on suunnattava mahdollisimman nopeaan ratifiointiin, sillä komission ehdotuksessa asetettu määräaika on viimeiden mahdollinen määräaika, ja ratifiointiin kuluvan ajan lyheneminen olisi mielestä hyvä asia. Kiitän vielä kerran esittelijä Ilda Figueiredoa hänen tekemästään työstä ja kaikkia parlamentin jäseniä heidän tälle ehdotukselle antamastaan tuesta.

  Ilda Figueiredo, esittelijä. – (PT) Kiitän arvoisaa puhemiestä ja arvoisaa komission jäsentä sekä parlamentin jäseniä, jotka käyttivät puheenvuoron ja tukevat tämän yleissopimuksen ratifiointia. Olen varma, että Euroopan parlamentti hyväksyy mietinnön huomenna, ja edistää näin osaltaan kalastusalan työtä koskevan yleissopimuksen nro 188 sekä suosituksen nro 199 nopeaa ratifiointia jäsenvaltioissa.

Kuten täällä on todettu, tavoitteemme on sen saaminen voimaan pian, mieluiten ennen vuotta 2012, ja tämän vuoksi kehotamme kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan sen. Yleissopimuksella edistetään merkittävästi sellaisten kansainvälisten vähimmäisvaatimusten aikaansaamista, joilla taataan kaikkialla maailmassa paremmat työolot, parempi turvallisuus ja kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien vähentyminen tällä hyvin vaarallisella mutta myös strategisella alalla.

Se edistää myös osaltaan kalastajien ihmisarvon tunnustamista. Heidän työnsä on rankkaa, ja sen on oltava keskeinen huolenaiheemme.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.