Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 15. tammikuuta 2009 - Strasbourg

2. Eläinten kuljetus (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Neil Parishin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä eläinten kuljetuksesta (O-0134/2008 – B6-0496/2008).

  Neil Parish, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, esitän tämän suullisen kysymyksen paitsi maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan myös eläinten hyvinvointia käsittelevän laajennetun työryhmän puolesta, koska katson, että meillä Euroopan unionissa on hyvin vahva maatalous. Vahva maatalous kuitenkin edellyttää myös voimakasta eläinten hyvinvointia koskevaa politiikkaa, koska eurooppalaisen maatalouden tulevaisuus on nähdäkseni hyvin pitkälti laadukkaissa tuotteissa ja erittäin tiukoissa eläinten hyvinvointia koskevissa vaatimuksissa. Voimme käyttää niitä tehdäksemme tuotteitamme tunnetuksi myönteisessä mielessä, ja tästä syystä eläinten kuljetus ei ole pelkkä vaikutin, vaan on ehdottoman tärkeää, että voimassa on oikeanlaista lainsäädäntöä.

Haluan keskittyä tänä aamuna monessa suhteessa siihen, että meillä on jo voimassa olevaa lainsäädäntöä. Voimme kiistellä siitä, onko se riittävää vai ei, mutta tärkeintä tällä hetkellä on tarkastella tätä lainsäädäntöä ja varmistua ehdottomasti siitä, että jäsenvaltiot noudattavat sitä. Tiedämme nimittäin esimerkiksi, että joissakin jäsenvaltioissa on ongelmia lainsäädäntöä antavan kansallisen hallituksen ja sitä täytäntöön panevien aluehallitusten välillä. Tästä syntyy ongelmia, joista kärsivät viime kädessä eläimet.

Voisin korostaa monia seikkoja, mutta yksi nimenomainen ala, jolla meillä Euroopassa on ongelmia, on hevosten kuljetus. Monet hevoset päätyvät uransa päätteeksi salamiksi Italiassa, eikä niiden matkanteko tapahdu parhaissa mahdollisissa oloissa missään suhteessa. Monet näistä ajoneuvoista ovat matkanneet Euroopan unionin jäsenvaltioissa, joissa sääntöjä ei ole noudatettu. Eläinkuljetuksissa ei ole noudatettu säädettyjä lepojaksoja, ajoneuvot eivät ole olleet asianmukaisia, niissä ei ole ollut kunnollista ilmanvaihtoa, eikä eläimille ole ollut tarjolla puhdasta vettä. Tämän ei voida enää antaa jatkua.

Vaadin puheenvuoroissani usein, ettei komissio saa aiheuttaa toimillaan lisäkustannuksia. Kun kyse on kuitenkin eläinten kuljettamisesta teurastettaviksi, jos asianmukaisten ajoneuvojen, joita ei saa kuormata liian täyteen, käyttäminen ja hyvien käytäntöjen noudattaminen lisää kuljetuskustannuksia, olkoon niin! Monessa tapauksessa sen sijaan, että eläimiä kuljetetaan teurastettaviksi pitkiä matkoja, ne pitäisi lopettaa asianomaisessa jäsenvaltiossa ja kuljettaa eteenpäin jäähdytetyn lihan muodossa. Meillä on siten paljon työtä tässä asiassa.

Totean lisäksi, että maatalousasioista aiemmin vastannut komission jäsen Kyprianou myös vakuutti meille paitsi panevansa nykyisen lainsäädännön täytäntöön asianmukaisesti myös arvioivansa tilannetta uudelleen toimikautensa lopussa. Parlamentin lainsäädäntökausi ja nykyisen komission toimikausi ovat piakkoin päättymässä. Pyydänkin komission jäsentä Vassiliouta, joka on korvannut Markos Kyprianoun erittäin hyvin, kunnioittamaan tätä sitoumusta, koska eläinten kuljetus on yksi niistä asioista, joihin meidän on suhtauduttava äärimmäisen vakavasti.

Olemme tuoneet nämä asiat esille useita kertoja aiemminkin, mutta olemme sivistysyhteiskunta, ja sivistysyhteiskuntaa arvioidaan monessa suhteessa hyvin pitkälti sen perusteella, miten se kohtelee paitsi kansalaisiaan myös eläimiään. En näin ollen voi, kuten olen todennut, kylliksi painottaa tätä.

Käsittelen lopuksi itse suullista kysymystä ja huomautan, että eläinten kuljetusta koskeva asetus on ollut voimassa vuodesta 2007 lähtien. Näin ollen komission olisi pitänyt vastaanottaa ensimmäiset asetuksen täytäntöönpanon valvontaa koskevat vuosittaiset kertomukset jäsenvaltioilta. Voiko komissio antaa selvityksen siitä, mitkä jäsenvaltiot ovat toimittaneet kertomuksensa? Onko komissio jo laatinut kertomuksia koskevan alustavan arvioinnin, jonka perusteella komissio voisi antaa lausuntoja sekä puutteista ja ongelmista että asetuksen täytäntöönpanon valvonnassa saavutetusta merkittävästä edistymisestä? Voiko komissio tämän jälkeen laatia kertomuksen asetuksen täytäntöönpanon valvonnasta jäsenvaltioissa? On otettava huomioon, että mainittu arviointi on ratkaisevassa asemassa eläinten kuljetusta koskevan asetuksen suunnitellun tarkistamisen yhteydessä. Arvoisa komission jäsen, haluan näin ollen vastauksia näihin kysymyksiin.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, olen aivan samaa mieltä jäsen Parishin kanssa siitä, että tapa, jolla kohtelemme eläimiä ja myös karjaa, on kysymys, joka liittyy kiistatta sekä etiikkaan että sivistykseen. Komissio on tietoinen siitä, että eläinten kuljettaminen kaupallisessa tarkoituksessa voi aiheuttaa eläimille suurta kärsimystä. Tällainen kärsimys kohdistuu erityisesti niin sanottuihin vähempiarvoisiin eläimiin, kuten teuraseläimiin. Pitkiä kuljetuksia koskevan lainsäädännön valvonta ei ole tyydyttävää. Viime kuukausina komissio on saanut raportteja eläimiin kohdistuneesta julmuudesta. Komissio tukee edelleen parhaita käytettävissä olevia vaihtoehtoja tilanteen parantamiseksi. Perimmäisenä tavoitteena on EU:n lainsäädännön valvonnan parantaminen ja sitä kautta terveemmät eläimet ja asianmukaiset elinolot kyseisille eläimille. Yhteisen tutkimuskeskuksen tekemässä tutkimuksessa todettiin, että uudet ja tehokkaammat valvontajärjestelmät, kuten kuljetusten seuranta satelliittipaikannusjärjestelmien avulla, auttaisi parantamaan tilannetta ja mahdollistaisi sääntöjen avoimemman soveltamisen. Näiden uusien teknologioiden käyttö myös auttaisi vähentämään kansallisten viranomaisten ja järjestöjen hallinnollista taakkaa.

Ennen nykyisen toimikautensa päättymistä komissio myös harkitsee ehdottavansa uusia vaatimuksia, jotka perustuvat kuljetusaikoja, kuormattujen eläinten lukumäärää ja ajoneuvoihin kuormattujen eläinten lukumäärää koskevan tieteellisen tutkimuksen tuloksiin. Komissio arvioi parhaillaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden nykyisten EU:n säännösten nojalla toimittamien kertomusten perusteella. Kertomuksiin sisältyvät tiedot yhdistetään eläinlääketieteen asiantuntijoiden jäsenvaltioissa paikalla tekemien tarkastusten tuloksiin. Komission asiantuntijoiden tekemien tarkastusten tulokset julkaistaan komission Internet-sivustolla. Komissiossa myös arvioidaan parhaillaan tällä alalla toimivien kansainvälisten kansalaisjärjestöjen julkaisemien raporttien tietoja.

Useimmat jäsenvaltiot ovat jo toimittaneet komissiolle kertomuksen eläinten kuljetuksesta vuonna 2007. Vuoden 2008 lopussa kertomustaan eivät olleet vielä toimittaneet Kypros, Liettua, Malta, Bulgaria ja Luxemburg. Komissio muistutti niitä tästä velvoitteesta, ja tilannetta seurataan jatkossa tiiviisti. Asetuksessa (EY) N:o 1/2005 ei kuitenkaan edellytetä, että komissio laatii kertomuksen asetuksen täytäntöönpanon valvonnan edistymisestä jäsenvaltioissa. Komissio on samaa mieltä siitä, että valvottavuus on minkä tahansa ehdotetun lainsäädännön keskeinen näkökohta. Komissio kiinnittääkin tarkasti huomiota jäsenvaltioiden kertomuksista tehtävään analyysiin ja tätä alaa koskevien yhteisön säännösten mahdolliseen muuttamiseen tulevaisuudessa.

  Struan Stevenson, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tarkastelkaamme ensinnäkin tämän kysymyksen taustaa. Eläinkuljetusten kahdeksan tunnin aikarajasta sovittiin joulukuussa 2004, ja se tuli voimaan tammikuussa 2007 kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Erityisiä poikkeuksia sovelletaan pitempiin kuljetuksiin, jos voidaan osoittaa, että kuljetusajoneuvon tasoa on parannettu, eläimille on kuljetuksen aikana tarjolla vettä, ajoneuvon lämpötilaa voidaan säätää, ajoneuvossa on riittävä ilmanvaihto ja kuljetusaikaan sisällytetään useita lepojaksoja.

Erityisiä poikkeuksia myönnettiin myös syrjäisille maaseutualueille ja saarille, esimerkiksi Orkneyn ja Shetlannin saaret omassa vaalipiirissäni, sillä niiden kohdalla pitemmät kuljetusajat ovat väistämättömiä. Näissä tapauksissa on kuitenkin suunniteltu käytettävän erityisiä kuivikkeilla varustettuja paikkoja, joissa eläimille on tarjolla vettä, jotta eläimet voidaan kuljettaa verrattain hyvissä oloissa. Lisäksi kiellettiin kokonaan tiettyjen eläinten, kuten alle 10 päivän ikäisten vasikoiden ja alle viikon ikäisten lampaiden, kuljettaminen.

Olen melko tyytyväinen voidessani kertoa, että näitä kuljetussääntöjä on noudatettu tiukasti, erityisesti Skotlannissa, joka kuuluu parhaiden käytäntöjen määrässä mitattuna parhaimmistoon koko EU:ssa. Olen kuitenkin huolestunut siitä Neil Parishin mainitsemasta seikasta, että näitä sääntöjä ei noudateta yhtä tiukasti muualla EU:ssa, erityisesti joissakin eteläisissä Välimeren alueen jäsenvaltioissa ja joissakin uusissa itäeurooppalaisissa liittymisneuvotteluja käyvissä maissa. Kuten Neil Parish myös korosti, tämä pätee varsinkin hevosten teuraskuljetuksiin.

Eläinten hyvinvointiin keskittyvät kansalaisjärjestöt esittävät edelleen todisteita järkyttävistä väärinkäytöksistä, joissa hevosia ja toisinaan muuta karjaa kuljetetaan suunnattoman pitkiä matkoja polttavassa kuumuudessa, vailla vettä tai asianmukaista ilmanvaihtoa, ilman lepojaksoja, sullottuina täpötäysiin ajoneuvoihin. Matkan edetessä eläimet uupuvat ja kuivuvat, osa niistä ei kestä kuumuuden aiheuttamaa rasitusta ja läähättää ja haukkoo epätoivoisesti ilmaa, ja pahimmissa tapauksissa monet eläimet kuolevat. Tästä käytännöstä on tehtävä loppu, ja asetuksen tiukkaa noudattamista on valvottava kaikissa jäsenvaltioissa.

Tuen Neil Parishin tänään esittämää suullista kysymystä, jolla pyritään selvittämään, missä määrin näitä toimia noudatetaan. Toivon, että komissio voi nyt antaa meille nämä tiedot ja vakuuttaa toteuttavansa parhaillaan toimia sen varmistamiseksi, että eläinkuljetuksia koskevaa kahdeksan tunnin aikarajaa sovelletaan tinkimättömästi, mainitsemani poikkeukset huomioon ottaen, ja että nykyisten EU:n säännösten edelleen jatkuva rikkominen julmalla tavalla saadaan lopetettua.

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, joillekin Euroopan maille, niiden maantieteellisestä sijainnista – kuten jäsen Stevenson totesi – sekä pinta-alasta ja kauppavirtojen suuruudesta riippuen, eläinten kuljetus on erityisen tärkeä aihe.

Arvoisa komission jäsen, haluan tarkastella puheenvuorossani kahta erityistä kysymystä. Ensinnäkin minusta vaikuttaa edelleen selvältä, että komissio kohtaa vaikeuksia analysoidessaan tilannetta koko yhteisön alueella. Vaikka nykyisen asetuksen nojalla jäsenvaltioiden pitäisi – kuten olemme nähneet – laatia vuosittain kertomus edellisenä vuonna tehdyistä tarkastuksista, asetuksessa ei säädetä tarkastusten vähimmäismäärästä, eivätkä kertomusten perustana olevat tilastotkaan näytä olevan yhdenmukaisia. Tämä estää eri jäsenvaltioiden ilmoittamien tietojen vertailun. Arvoisa komission jäsen, kaikkien asianosaisten etu olisi nähdäkseni, että tämä tilanne korjataan mahdollisimman nopeasti.

Olen kuitenkin huolissani toisestakin asiasta. Puheenvuorossanne kuvasitte teurastettaviksi kuljetettavia eläimiä vähempiarvoisiksi. Arvoisa komission jäsen, olen täysin eri mieltä kanssanne. Henkilökohtaisesti pidän näitä eläimiä taloudellisesti erittäin arvokkaina ja olen varma, että alan toimijat ovat kanssani samaa mieltä. Näin ollen, ja koska tämän lihan taloudellinen arvo on suuri, asianmukaiset kuljetusolot ovat välttämättömiä lopullisesta määräpaikasta – vaikka se olisikin teurastamo – ja kuljetusmatkasta riippumatta. Toisin sanoen on merkittävä – itse asiassa tärkein – asia, että teuraseläinten kuljetusolot ovat otolliset.

Pyydänkin teitä ottamaan nämä näkökohdat huomioon asetukseen ehdotetuissa muutoksissa, joita komissio parhaillaan valmistelee. Tiedämme, että uudistuksessa käsitellään uusien teknologioiden lisäksi muutoksia kuljetuksen enimmäisaikaan – kuten täällä on jo todettu – sekä eläinkuljetuksissa sovellettaviin enimmäis- ja vähimmäislämpötiloihin.

Arvoisa komission jäsen, pyydän vielä kerran teiltä ja komissiolta, että näin perustavien säännösten muutosehdotuksilla olisi oltava vankka tieteellinen perusta. Lisäksi pyydän, että niin kauan kuin meillä ei ole tällaista vankkaa tieteellistä perustaa, jollainen puuttuu tällä hetkellä joidenkin kysymysten osalta, meidän ei pitäisi tehdä nykyisiin asetuksiin ehdotettuja muutoksia vaivihkaa mietinnöissä, joilla ei ole mitään tekemistä kuljetuksen kanssa. Tarkoitan tällä eläinten suojelua teurastushetkellä, josta olemme laatimassa mietintöä. Näin tärkeissä ja merkittävissä asioissa meidän kaikkien – niin komission kuin parlamentinkin – pitäisi mielestäni pelata avoimin kortein.

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan todeta olevani hieman pettynyt siihen, ettemme ole neljän vuoden jälkeenkään saaneet komissiolta ehdotusta siitä, miten voimme tiukentaa eläinten kuljetusta koskevaa lainsäädäntöä. Komission jäsenen Kyprianoun, ja nyt hänen seuraajansa Vassilioun, ja parlamentin yhteistyö on ollut rakentavaa ja aikeet hyviä. Milloin ehdotus kuitenkin tehdään? Tämän haluan todellakin saada tietää. On myös tärkeää, että lainsäädäntöä valvotaan asianmukaisesti. On tärkeää varmistaa, että todellakin rajoitamme teuraseläinten kuljetusajan kahdeksaan tuntiin. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Meidän ei pitäisi puhua pelkästä aikarajasta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tuntikin voi olla liikaa, jos eläin ei ole tarpeeksi vahva kuljetettavaksi, ja pitemmät kuljetusmatkat voidaan sallia, jos eläin on vahva ja terve ja kuljetusolot ovat hyvät. Siitoseläimiä kuljetetaan todennäköisesti jatkossakin pitkiä matkoja, ja tähän liittyen parlamentti onkin ehdottanut kokeiluhanketta levähdyspaikoista, joissa eläinten on levättävä 24 tuntia kestäneen kuljetuksen jälkeen. Haluaisin tietää, miten levähdyspaikkahanke etenee. Aikomuksena on tietysti saattaa yhteen valvonnasta vastaavat viranomaiset, eläinlääkintäviranomaiset, tutkijat ja eläinten hyvinvointia käsittelevät järjestöt, jotta ne voivat yhdessä määritellä hyvät käytännöt tällä alalla. On vaikeaa saada tällainen hanke vauhtiin, mutta sitä kannattaa yrittää, koska on tärkeää, että eläinten hyvinvointia kuljetuksen aikana koskeva tietämyksemme ja tutkimus näkyvät myös lainsäädännössä ja käytännössä.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, jäsen Parish muistutti meitä perustellusti seikasta, johon olemme usein viitanneet täällä istuntosalissa. Nimittäin siihen, että tapa, jolla kohtelemme eläimiä, kuvastaa meitä – sitä, miten "sivistyneitä" olemme. Eläimiin kohdistuu kuljetuksen aikana paljon julmuutta. Tiettyjä parannuksia on tehty ottamalla käyttöön tiukemmat eläinten kuljetusta koskevat vaatimukset, mutta nämä toimet eivät edelleenkään riitä.

Tarkoituksenmukainen ratkaisu, jota ehdotettiin ensi kerran jo kauan sitten, olisi mielestäni rajoittaa eläinten kuljetusaika kahdeksaan tuntiin ja kokonaisaika, jonka eläimet viettävät kuljetuksessa ja teurastamossa, 12 tuntiin. Tarkoituksenamme on esittää tämä ehdotus osana työtä, jota parhaillaan teemme eläinten suojelusta teurastushetkellä annetun asetuksen parissa.

Arvoisat parlamentin jäsenet, toimia voidaan perustella tietysti inhimillisyydellä, mutta on myös toinen perustelu, nimittäin taloudellinen (joka vetoaa enemmän tiettyihin henkilöihin). Pitkät kuljetusmatkat lisäävät kustannuksia, jotka siirretään viime kädessä kuluttajan maksettaviksi. Meidän olisi arvioitava näitä kustannuksia ja käytettävä niitä perusteluna sille, että vuosia jatkuneen keskustelun jälkeen asetetaan viimeinkin rajoituksia eläinkuljetuksille ja lievitetään näin eläinten kärsimystä.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kulttuurin kehitystasoa voidaan arvioida sen perusteella, miten se kohtelee kaikkein puolustuskyvyttömimpiä eläviä olentoja kyseisessä kulttuurissa. Sen perusteella, miten kohtelemme eläimiämme, olemme edelleen barbaareja.

Muistan, kun Ruotsi liittyi EU:hun, mistä tulee pian kuluneeksi 15 vuotta. Monet ennen liittymistä käydyistä keskusteluista koskivat eläinten kuljetusta. Meidän oli määrä parantaa tilannetta tällä alalla. Ensimmäinen direktiivi saatiin vuonna 2005. Eläinten olot eivät kuitenkaan kohentuneet. Meille kylläkin kerrottiin tuolloin, että valvonta toimisi tästä lähtien, että GPS-järjestelmät otettaisiin käyttöön tästä lähtien, että kuljettajia koulutettaisiin tästä lähtien ja että kuljetusajoneuvot toimisivat paremmin tästä lähtien. Viisi jäsenvaltiota ei ole edes vaivautunut toimittamaan kertomusta. Vaadin, että komissio määrää välittömästi sakon näille jäsenvaltioille. Muiden 22 jäsenvaltion osalta kysyn, miten monta tarkastusta niissä on tehty. Miten jäsenvaltiot ovat noudattaneet sääntöjä? Toimiiko asetus? Vastaus on monissa tapauksissa valitettavasti kielteinen.

Sitten komission jäsen Kyprianou lupasi meille palaavansa asiaan ennen toimikautensa päättymistä, jos se olisi tarpeen – se on tarpeen – ja jos asiasta on yleinen mielipide – ja sellainen on! Monet uusista jäsenvaltioista ovat itse asiassa pieniä, eikä tarvetta 24 tuntia kestävälle kuljetusmatkalle ja yhtä pitkälle paluumatkalle ehkä ole. Saamme tulevaisuudessa uuden teurastamoja koskevan direktiivin, jossa sallitaan liikkuvat teurastamot ja joka vähentää kuljetustarvetta.

Meidän on arvioitava uudelleen eläinten oloja kuljetuksen aikana. Kuinka moni meistä haluaisi viettää 24 tuntia samassa parisängyssä neljän lehmän tai kymmenen lampaan kanssa? Näin tiiviisti kuormattuina eläimiä tällä hetkellä kuljetetaan. Tai kuvitelkaapa sitä, että kuljetusajoneuvon ylätasolla olevien kanojen ulosteet pääsevät osittain tippumaan alla olevien päälle. Kuka haluaisi tulla kuljetetuksi tällaisissa oloissa? Kutsun kaikki EU:n maatalousministerit matkustamaan kanssani Tukholmasta Brysseliin samoissa oloissa kuin eläimet. Kuinkahan moni mahtaa hyväksyä tämän kutsun. Ehkäpä he mieluummin muuttavat lainsäädäntöä.

Puhumme kustannuksista. Korkein hinta tältä osin on pitkien kuljetusmatkojen hinta ympäristölle. Pitkien kuljetusmatkojen hintana on myös eläinten kärsimys. Sitä paitsi pitkät kuljetusmatkat heikentävät lihan laatua. Niiden seurauksena on siis konkreettinen arvon aleneminen. Stressaantunut eläin tuottaa paljon huonompilaatuista lihaa, ja kärsimys vaikuttaa siten koko tuotantoketjuun. Ajatelkaapa maataloustuottajaa, joka on käyttänyt paljon aikaa ja rahaa tuottaakseen hyvän eläimen, joka sitten pilataan sen elämän viime hetkillä.

Ei, tarvitsemme uuden ehdotuksen ennen vaaleja. En ymmärrä, miten meidän on määrä käydä vaalikampanjaa, jos meillä ei ole ainakin komission ehdotusta, joka osoittaa meidän parantavan – viimeinkin – eläinten oloja.

  Jens Holm, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun lähtökohta on tietysti se, että eläimet ovat tuntevia olentoja. Eläimillä on kyky tuntea kipua, stressiä ja kärsimystä aivan samalla tavalla kuin meillä ihmisilläkin. Meidän on otettava tämä huomioon lainsäädäntöä laatiessamme. Näin ei tehdä tällä hetkellä.

Eläimiä kuljetetaan yhä enemmän EU:n sisällä. Tämä on suoraa seurausta sisämarkkinoista. Sisämarkkinat johtavat erikoistumiseen. Eläimet kasvatetaan yhdessä paikassa, teurastetaan toisessa, ja liha kuljetetaan kolmanteen paikkaan. Jäsenvaltiot eivät saa edes kieltää eläinten kuljettamista niiden hyvinvoinnin perusteella. Tätä ei todellakaan voida hyväksyä. Ruotsalainen tutkimus osoitti, miten monta eläintä kaikkiaan kuljetettiin jäsenvaltiosta toiseen EU:n sisällä. EU-15:n osalta tutkimuksessa todettiin, että jäsenvaltioiden välillä kuljetettiin vuosittain 22 miljoonaa nelijalkaista eläintä, kuten sikoja, hevosia ja lehmiä, sekä 500 miljardia siipikarjaan kuuluvaa eläintä. Näin siis 15 jäsenvaltiota käsittävässä EU:ssa. Voitte vain kuvitella, millaisia luvut ovat 27 jäsenvaltion unionissa. Ne ovat tietysti paljon, paljon korkeammat.

Haluan kysyä komissiolta, milloin saamme uuden eläinten kuljetusta koskevan direktiivin. Komission jäsen Kyprianou tietysti lupasi, että saisimme uuden direktiivin tällä lainsäädäntökaudella. Voiko komissio luvata sen, mitä me Euroopan parlamentissa haluamme, nimittäin kahdeksan tunnin enimmäisrajan eläinkuljetuksille? Haluan myös esittää komission jäsenelle Špidlalle pari kysymystä. Sanotte, että viisi jäsenvaltiota ei ole toimittanut kertomusta, mikä on tietysti tyrmistyttävää. Mitä te komissiossa teette näillä jäsenvaltioiden kertomuksilla? Analysoitteko niitä jotenkin? Me parlamentissa toivomme komissiolta analyysia tai kertomusta, jossa esitätte yhteenvedon kaikista kertomuksista ja osoitatte selkeästi toimet, joilla eläinten kuljetusoloja voidaan muuttaa. Milloin siis saamme uuden direktiivin, johon sisältyy kahdeksan tunnin aikaraja, ja voimmeko saada analyysin jäsenvaltioiden kertomuksista?

  Godfrey Bloom, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on yhtä kiehtovaa kuin aina. Istuntosalissa ei ole jälleen tietoakaan ironiantajusta. Yksi suurimmista ongelmistamme, erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ovat 10 vuotta sitten annetut lukuisat aivan älyttömät säännöt ja säännökset, joiden vuoksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa suljettiin yli 1 000 teurastamoa ja eläinten kuljetusajat pitenivät merkittävästi.

Lankoni on teurastaja, ja hän omistaa teurastamon Yorkshiressa. Yhdessä vaiheessa – tämä pääsi Private Eye -lehteenkin – tarkastusmatkalla ollut eläinlääkäri valvoi eläinlääkäriä, joka valvoi lihantarkastajaa, joka puolestaan valvoi kahta teurastajaa! Tällaisia älyttömiä tilanteita syntyy, kun ollaan tekemisissä tämän järjestön sääntöjen ja säännösten kanssa. Ongelmana ovat kuljetusajat. Vaalipiiriini kuuluvasta Bridlingtonista kuljetetaan nykyisin sikoja, lampaita ja karjaa Englannin läpi Manchesteriin kaikkien näiden teurastamojen sulkemisten takia. Tätä ongelmaa meidän on käsiteltävä.

Puhun myös hevosten kuljettamisesta. Kollegani Nigel Farage on kertonut, että Euroopan unionissa on maita, joissa hevosia pidetään itse asiassa ruokana! Englantilaisena minusta on aivan uskomatonta, että ihmiset söisivät hevosensa. Englantilainen ei söisi hevostaan, sen enempää kuin koiraansa tai lapsiaankaan, mutta oletan, että tämä on vain osoitus meidän ja muiden unioniin kuuluvien maiden välisestä valtavasta kulttuurierosta.

(Naurua)

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, ei ole helppoa jatkaa äskeisen jälkeen! Saanen sanoa, ettei minulla ole mitään eläinten hyvinvointia koskevia tehokkaita ja asianmukaisia sääntöjä vastaan. Alan kuitenkin huolestua siitä, että olemme joutumassa oravanpyörään, jossa ajamme maataloutemme sellaiseen ahdinkoon, että sen käytännön toiminnasta tulee mahdotonta. Näen merkkejä tällaisesta kehityksestä komission järjestämässä kuulemisessa, joka koskee enimmäiskuljetusaikojen ja suurimman sallitun eläintiheyden uudelleentarkastelua.

Palauttakaamme mieliin, että komissio ei onnistunut saamaan tahtoaan läpi vuoden 2005 asetuksessa. Nyt, kun sen voimaantulosta on kulunut alle kaksi vuotta, komissio kuitenkin yrittää jälleen poistaa mahdollisuuden jatkaa kuljetusta kahdeksan tunnin jälkeen vielä toiset kahdeksan tuntia. Minun on sanottava, että se olisi tuhoisaa vaalipiirilleni Pohjois-Irlannille, koska harjoittamamme eläinten maastavienti edellyttää merimatkaa. Jos kuljetusmatka saa kestää vain yhden kahdeksan tunnin jakson, se ei missään tapauksessa riitä, emmekä voi mitenkään hyväksyä tätä.

Muistuttaisin parlamenttia siitä, etteivät tällaiset hankalat ehdot ole mitenkään verrattavissa eläinten suunnattoman pitkiin kuljetusmatkoihin Etelä-Amerikassa, mistä tuomme lihaa maahan! Rankaisisimme siten jälleen kerran omia maataloustuottajiamme, samalla kun emme piittaa lainkaan siitä, mitä vaikutuksia tällä on maahantuotuun lihaan.

Minun on sanottava, että meidän on päästävä eroon tästä pakkomielteestä aiheuttaa vain itsellemme vahinkoa.

  Elisabeth Jeggle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä on jälleen yksi sellainen aihe, josta käytävä keskustelu paljastaa hyvin pian, että asiaan liittyy yhtäältä voimakkaita tunteita mutta toisaalta myös karuja tosiasioita. Haluan kiittää erityisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtajaa Neil Parishia tästä kysymyksestä. Se on tärkeä kysymys – ei siksi, että sen avulla voidaan välittää tunteita, vaan siksi, että komissiolle voidaan esittää seuraavat konkreettiset kysymykset: Mitä on tapahtunut? Miten tämä kehitys voidaan näyttää toteen? Onko teillä todisteita, ja jos on, millaisia? Mitä lukuja teillä on esittää?

Arvoisa komission jäsen, mainitsitte puheenvuorossanne pari lukua. Olen vakuuttunut, että jäsenvaltioiden välillä on muitakin eroavuuksia kuin se, että jotkin jäsenvaltiot ovat toimittaneet kertomuksen ja toiset taas eivät. Mikä on tilanne täytäntöönpanon osalta? Miten pitkiä kuljetusmatkoja valvotaan? Miten niitä valvotaan yksittäisissä jäsenvaltioissa?

Meidän on keskusteltava kiireesti toisesta merkittävästä ongelma-alasta, nimittäin ongelmista, jotka ovat syntyneet sen seurauksena, että olemme määritelleet maatalouden puhtaasti taloudelliseksi toimialaksi ja rinnastaneet tässä yhteydessä asioita, joita olisi ehkä tarkasteltava erikseen. Esimerkiksi millaista eläinten kuljetusta koskevaa ammatillista täydennyskoulutusta koulutettujen maataloustuottajien olisi hankittava? Miten koulutus olisi järjestettävä, ja kuka sitä tarjoaisi? Missä maataloustuottajien on annettava näyttönsä saadakseen pätevyyden?

Toistan vielä, että maataloustuottajat on koulutettu käsittelemään eläimiä, kun taas kuljetusalalla työskentelee kuljettajia, jotka eivät ole ehkä koskaan olleet tekemisissä eläinten kanssa. Näitä kahta asiaa ei voida rinnastaa, mutta olemme jossain määrin tehneet niin.

Toinen suuria ongelmia aiheuttava seikka on seuraava. Maataloustuottajat voivat kuljettaa omia vasikoitaan enintään 50 kilometrin matkan. Saanen sanoa tähän, että meidän on todellakin pohdittava viipymättä sitä, miten voimme auttaa pienempiä teurastamoja toimimaan taloudellisesti ja siten vähentää kuljetustarvetta.

Maataloustuottajat siis saavat kuljettaa omia eläimiään enintään 50 kilometriä, mutta ongelmia syntyy, jos kyytiin otetaan myös naapurin kasvattama eläin. Tätäkin on pohdittava. Onko 50 kilometrin raja oikea, vai pitäisikö meidän kenties etsiä syytä tähän kehitykseen myös teurastamoista? Jos maataloustuottajat kuljettavat hevosta vapaa-ajallaan, ongelmaa ei ole, eikä tätä asetusta sovelleta. Jos he kuitenkin kuljettavat hevosta markkinoille, asetusta sovelletaan, ja heidän on täytettävä siinä asetetut vaatimukset. Näistä kysymyksistä olisi keskusteltava ja niihin olisi vastattava tulevissa keskusteluissa.

  Luis Manuel Capoulas Santos (PSE). – (PT) Eläinten kuljetus ja hyvinvointi on, kuten jäsen Parish ja muut ovat osuvasti todenneet, kysymys, jota on tarkasteltava lähinnä kulttuurin näkökulmasta. Eläinten kärsimysten rajoittaminen mahdollisuuksien mukaan on eettinen välttämättömyys, joka on osa kulttuuriperintöämme, huolimatta siitä ilmeisestä paradoksista, että pyrimme suojelemaan eläinten hyvinvointia monen tapauksessa niiden viimeisellä matkalla.

Toisaalta ei pidä unohtaa, että hinta, joka on maksettava nykyisten tiukkojen ja taloudellisesti kalliiksi käyvien sääntöjen soveltamisesta, ovat ongelmat, jotka vääristävät kilpailua ja vaikuttavat voimakkaasti maaseudun kehitykseen joillakin Euroopan unionin alueilla.

Teurastus- ja jalostustoimintaa harjoittavilla yrityksillä on nyt entistäkin suurempia vaikeuksia säilyä kilpailukykyisinä sellaisilla alueilla ja sellaisissa jäsenvaltioissa, joilla ei ole valmiuksia toimittaa tiettyjä lajeja omille markkinoilleen ja jotka sijaitsevat kauempana tuotantokeskuksista, kuten kotimaani. Ne alueet ja jäsenvaltiot, joissa on ylituotantoa, puolestaan saavat lisää kilpailuetuja, koska niiden on helpompi myydä tuotteita, jotka on jo jalostettu. Ne myös hyötyvät tästä työllisyyden ja lisäarvon muodossa.

Kun tämä lainsäädäntö on ollut voimassa kaksi vuotta, on täysin perusteltua vaatia komissiota esittämään siitä mahdollisimman kattava arviointi. Siinä pitäisi käsitellä paitsi eläinten kuljetusta koskevien asetusten täysimääräiseen täytäntöönpanoon liittyviä erityiskysymyksiä myös niiden taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia alueille ja jäsenvaltioille, joiden tuotantokapasiteetti on alhainen joidenkin sellaisten eläinlajien osalta, jotka ovat tärkeitä ihmisravinnon lähteitä.

Katson näin ollen, että komission olisi vastattava näihin kysymyksiin mahdollisimman nopeasti, objektiivisesti ja seikkaperäisesti.

  Mojca Drčar Murko (ALDE). – (SL) Slovenian kautta kulkee merkittävä määrä elävien eläinten kuljetuksia, joiden lähtöpaikka on useimmiten Itä-Euroopassa ja määräpaikka Italiassa. Eläinlääkintäviranomaistemme kokemusten mukaan sovellettava EU:n lainsäädäntö on melko kattava mutta jossain määrin tehoton, ja sen soveltaminen on monimutkaista.

Suurimpana ongelmana Sloveniassa ovat tarkastukset, koska nyt kun EU:n sisärajoista on luovuttu, on vaikea tarkastaa, pysähtyvätkö kuljetusajoneuvojen kuljettajat todellakin ennalta määrätyillä pysähdyspaikoilla. Huomautan, että pinta-alansa vuoksi Slovenialla ei tarvitse olla omia pysähdyspaikkoja ja että se on tehnyt sen sijaan järjestelyjä Unkarin ja Italian kanssa. Tarvitsemme pikaisesti yhdenmukaisen ratkaisun, jota myös sovelletaan yhdenmukaisesti.

Kun otetaan huomioon katastrofaalinen tilanne, jossa eläimiä kuljetetaan pitkiä matkoja Euroopan teillä, vuoden 2005 asetuksen uudelleentarkastelua olisi käytettävä tilaisuutena tiukentaa eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia. Kuljetus liittyy läheisesti eläinten kohteluun ennen teurastamista, ja olen samaa mieltä niiden kollegojen kanssa, joiden mielestä ei ole perusteita sallia yli kahdeksan tuntia kestäviä kuljetuksia.

Puollan siten tiukan enimmäiskuljetusajan määrittämistä mutta tuen myös ehdotusta liikkuvien teurastamojen käyttöönotosta.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, asetus eläinten suojelusta kuljetuksen aikana on äärimmäisen tärkeä, ja tämäntyyppistä tietoa tarvitaan ehdottomasti. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että suuri osa Euroopan unionin kansalaisten kuluttamasta tuontilihasta ei kuulu vastaavien säännösten piiriin. Käsiteltävänä oleva asetus on yksi järkevimmistä eläinten kasvatusta ja teurastusta koskevista asetuksista.

Ymmärrän, että suuret elintarvikeyhtiöt eivät useinkaan noudata työntekijöiden oikeuksia saati kohtele eläimiä asianmukaisesti. Juuri suurissa yhtiöissä tapahtuvat pahimmat eläinten väärinkäytökset. Tämä ongelma koskettaa harvoin pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Ainoa ratkaisu on varmistaa tiukempi valvonta ja rajatarkastukset sekä julkistaa niiden yhtiöiden nimet, jotka loukkaavat eläinten oikeuksia, jotta kuluttajat voivat välttää niiden tuotteiden ostamista.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, on hyvin tärkeää, että eläimiä kuljetettaessa varmistetaan niiden turvallisuus ja ehkäistään vältettävissä olevaa kärsimystä. Käytän tätä ilmausta, koska eläimet pitävät säännönmukaisesti kaikenlaisia moottorikäyttöisiä kuljetusvälineitä pelottavina. On tärkeää minimoida eläinten kärsimys, aina kun se on mahdollista.

Antaessamme sääntelyä eläinten turvallisuudesta ja kärsimyksen ehkäisemisestä meillä on taipumus tarkastella kuljetusaikaa ja -matkaa. Tämä on luonnollista mutta liian yksipuolista Irlannin tapauksessa. Muistutan teitä siitä, että Irlanti on saarivaltio ja myös merkittävä eläinten viejämaa. Aikarajat ja kuljetusmatkat ylitettäessä vesialueita, jotka erottavat meidät mantereesta ja markkinoistamme, eivät voi olla ehdottomia. Kuulimme, että joku suositti kuljetusajaksi kahdeksaa tuntia, mutta eläimen kuormaus ja meren yli kuljettaminen vie enemmän kuin kahdeksan tuntia. Eläintä ei voi viedä laitumelle keskellä Englannin kanaalia.

Suositankin, että tarkastelemme erityisesti Irlannin tapauksessa pelkän ajan ja matkan lisäksi oloja, joissa eläimiä kuljetetaan.

  Lydia Schenardi (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, vaikka eläinten kuljetusta koskeva asetus on ollut voimassa tammikuusta 2007 lähtien, jäsenvaltiot eivät näytä noudattavan sitä järjestelmällisesti, koska ne eivät toimita vaadittuja vuosittaisia kertomuksia. Kattavan analyysin tekeminen on siten vaikeaa, koska suuri osa tarvittavista tiedoista tarkastusten tekemiseen osoitetuista resursseista puuttuu. Eläinten hyvinvointia käsittelevien yhdistysten ja eläinten hyvinvointia käsittelevän laajennetun työryhmän jäsenenä olen erityisen kiinnostunut tästä kysymyksestä.

Alan yhdistykset taistelivat sitkeästi vuosikymmenten ajan aina vuoteen 2007 saakka, jolloin annettiin viimeinkin direktiivejä tällä alalla, jolla jäsenvaltioiden voidaan nyt nähdä osoittavan tiettyä leväperäisyyttä. Puhuisin jopa haluttomuudesta, koska lyhyesti sanottuna tarkastusten tekeminen ei ole kovinkaan vaikeaa, kuten tiedämme. Tiedämme, missä teurastamot sijaitsevat, missä eläimiä kasvatetaan ja mitä reittejä pitkin eläimiä kuljetetaan, joten missä on ongelma?

Mielestäni nykyaikana, jolloin kansalaiset ovat perustellusti yhä kiinnostuneempia eläinten hyvinvoinnista tiloilla, teurastamoissa ja kuljetuksen aikana, on tärkeää, että jäsenvaltiot kunnioittavat näitä näkemyksiä.

Koska minulle on annettu tilaisuus puhua täysistunnossa, haluan lisätä, että kuljetuksen osalta on matkan pituudesta riippumatta hyvin tärkeää, että paikalliset ilmasto-olot otetaan huomioon. Useita tunteja kestävä matka keväisessä Alankomaissa on hyvin toisenlainen kuin yhtä pitkä matka, joka tehdään keskikesällä Kreikan kaltaisessa maassa. Eikö meidän pitäisi tehdä yöaikaan tapahtuvasta kuljettamisesta pakollista jälkimmäisessä tapauksessa?

Olisin kiitollinen, jos harkitsisitte tätä ehdotusta tulevaisuudessa.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, lainsäädännön osalta totean, että tarkastelemme verrattain uutta asetusta eläinten suojelusta kuljetuksen aikana, koska se tuli voimaan vasta tammikuussa 2007. Vaikka uskon meidän kaikkien toivovan, että kaikki toimijat ovat noudattaneet tähän asetukseen sisältyviä useita vaatimuksia heti sen voimaantulosta lähtien, olisi melkoinen ihme, jos asia olisi näin. Kyseessä on nimittäin hyvin yksityiskohtainen asetus, jossa asetetaan – aivan oikeutetusti – erittäin tiukkoja vaatimuksia jäsenvaltioille ja toimijoille.

Pidän myönteisenä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtajan Neil Parishin tämänpäiväistä suullista kysymystä, koska haluamme nähdä, toimiiko asetus. Meidän on kuitenkin ennen kaikkea tiedettävä, että asetus pannaan täytäntöön, koska välitämme siitä, miten eläimiä kuljetetaan Euroopan unionissa.

Irlannin kaltaisissa jäsenvaltioissa, joissa on hyvin merkittävä karjatalousala, asetuksen täytäntöönpaneminen heti sen voimaantulosta lähtien on edellyttänyt valtavasti työtä sekä alan toimijoilta että asetuksen täytäntöönpanoa valvovilta tahoilta – maatalousministeriöltä ja muilta viranomaisilta. Luvan saaneet toimijat ovat investoineet suuria summia ajantasaistaakseen kuljetuskalustoaan ja täyttääkseen asetukseen sisältyvät koulutus- ja pätevyysvaatimukset. Olen itse asiassa pannut merkille, että Irlannissa järjestetään tässä kuussa useita koulutuskursseja sellaisten ajoneuvojen kuljettajille, joilla kuljetetaan karjaa, lampaita, vuohia, sikoja, hevosia ja siipikarjaa – kuten jäsen Jeggle mainitsi –, ja ehkäpä muiden jäsenvaltioiden on tehtävä samoin.

On mielenkiintoista, että asetusta sovelletaan vain taloudelliseen toimintaan liittyvään eläinten kuljettamiseen. Olen huolissani siitä, että jätämme huomiotta koti- ja lemmikkieläinten hyvinvoinnin, koska olen nähnyt esimerkkejä ihmisistä, jotka luulevat osaavansa hoitaa eläimiä mutta epäonnistuvat siinä surkeasti. Hyvin usein juuri nämä samat ihmiset kuitenkin vaativat erityissääntöjä maataloudelle ja taloudelliselle toiminnalle. Tätä alaa meidän on tarkasteltava.

Katson, että yleisesti ottaen eläinkuljetuksia jo pitempään hoitaneet toimijat ovat saaneet toimiluvan ja viranomaisten hyväksynnän sekä noudattavat tiukimpia eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia – koska se on heidän elintärkeiden etujensa mukaista: heidän on kuljetettava eläimet siten, että ne saapuvat määräpaikkaan hyvässä kunnossa, jotta ne täyttävät ostajien tarpeet. Ongelmana on sääntelyn ulkopuolelle jäänyt ala, jolla nämä säännöt eivät kosketa joitain toimijoita, ja tähän meidän on keskityttävä. Keitä ovat ne ihmiset, jotka ovat aitauksen ulkopuolella, ja miten voimme saada heidät kiinni ja tehdä lopun heidän toimistaan?

Aikarajoista ja kahdeksan tunnin säännöstä haluan todeta, että EU:lla oli todellisia ongelmia asetuksen käyttöönotossa, koska monet jäsenvaltiot, Irlanti mukaan luettuna, tietävät, että kuljetusaika on joissain tapauksissa väistämättä pitempi. Tiedämme kuitenkin myös, miten eläimistä huolehditaan näillä pitemmillä kuljetusmatkoilla. Olen siis eri mieltä niiden kanssa, jotka haluavat lyhentää kuljetusmatkan kestoa, mutta olen yhtä mieltä siitä, että meidän on varmistettava, että eläinten hyvinvointi on etusijalla.

Mitä tulee hevosiin, sanon usein itsekseni, että toivoisin olevani täysverinen hevonen, koska ne matkustavat ensimmäisessä luokassa. Ihmiset huolehtivat tietenkin eläimistä, jotka ovat taloudellisesti hyvin arvokkaita, ja nykyisen taloudellisen laskusuhdanteen aikana olen huolissani hevosten hyvinvoinnista, piste. Viestini on: ei enempää sääntöjä. Meillä on kenties jo liikaakin sääntöjä, jotka tukahduttavat niitä noudattavaa alaa. Soveltakaamme kuitenkin sääntöjä kaikkiin ja tehkäämme loppu niiden toimista, jotka eivät noudata sääntöjä.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Parishia tämän kysymyksen esittämisestä. Huolimatta poliittisista erimielisyyksistämme ja hänen ilmeisistä puutteistaan ihmisenä hän on mielestäni itse asiassa aivan oikeassa tässä asiassa, ja annan hänelle tukeni. Meille on tärkeää, että asetus on menestys ja että sitä sovelletaan kaikissa tapauksissa. Suhtaudun kuitenkin varauksella joihinkin kysymyksiin ja olen eri mieltä joidenkin tänä aamuna puheenvuoron käyttäneiden kollegoiden kanssa.

Jäsen Stevenson sanoi, että pitemmät kuljetusmatkat ovat väistämättömiä – mistä olen eri mieltä. Jäsen Jensen puhui 24 tuntia kestävästä kuljetuksesta – mikä ei ole mielestäni välttämätöntä. Hyvä jäsen Allister, maatalouden on esitettävä itselleen kysymyksiä. Sivistysyhteiskuntana meidän on tarkasteltava koko kysymystä, koko päämäärää ja koko ajatusta eläinten kuljettamisesta pitkiä matkoja, minkä jälkeen ne lopetetaan. Jos söisin lihaa, haluaisin tietää, miten kuljetusmatkan aiheuttama kärsimys, josta olemme tietoisia, eläinten kuivuminen, stressi ja – osoitan sanani irlantilaisille kollegoillemme niin pohjoisessa kuin etelässäkin – merimatkat voivat viime kädessä parantaa tuotteen laatua?

Eläinten kuljettaminen ei ole mielestäni taloudellisesti mielekästä. Se ei ole mielekästä humanitaarisesta näkökulmastakaan. Tästä syystä kannatan eläinten kuljettamisen kieltämistä kokonaan, mikä uskoakseni tukisi maaseutualueiden taloutta. Se kannustaisi paikallisia tuottajia, siis juuri niitä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka joku jo mainitsikin, ja mahdollistaisi elintarvikkeiden kuluttamisen mahdollisimman lähellä tuotantopaikkaa.

Koska näin ei ole, ja tiedän, ettei niin tapahdu lähitulevaisuudessakaan, tarvitsemme nähdäkseni nykyisen lainsäädännön, tämän asetuksen, asianmukaista ja järkevää valvontaa. Kehotan komissiota käyttämään kaikkia eri puolilla Eurooppaa sijaitsevia elimiä – tarvittaessa poliisipartioita moottoriteillä – eläinkuljetusajoneuvojen pysäyttämiseksi ja tarkastamiseksi, jotta nähdään, noudattavatko ne kaikkia lainsäädäntöön sisältyviä vaatimuksia.

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, onko komissio tarkastellut eläinten hyvinvointia koskevien asetusten heikon täytäntöönpanon vaikutuksia ihmisten terveyteen? Kuljettaminen, erityisesti pitkiä matkoja tilanahtaudessa, aiheuttaa eläimille stressiä, joka taas lisää alttiutta sairastua. Tämä pätee erityisesti hevosiin, joista tehdyt tieteelliset tutkimukset osoittavat, että kuljettaminen lisää hevosten karvanlähtöä. Tämä tarkoittaa, että ne erittävät paljon tavallista enemmän, mikä lisää merkittävästi tautien leviämisen todennäköisyyttä. Monet kuljetettavat eläimet ovat menossa teurastettaviksi – 320 miljoonaa eläintä EU:ssa vuosittain –, mikä tarkoittaa, että riski salmonellan kaltaisten tartuntojen pääsystä elintarvikeketjuun on merkittävästi suurempi.

Kun otetaan huomioon nykyisten sääntöjen erittäin heikko soveltamisaste ja pitkiin kuljetusmatkoihin asianmukaisista lepojaksoista huolimatta liittyvä stressi erityisesti hevosilla, aikooko komissio ehdottaa tarvittaessa ja tieteellisen näytön perusteella eläinkuljetuksille ehdotonta aikarajaa? Se olisi eläinten hyvinvoinnin ja ihmisten terveyden etujen mukaista.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, eläinten kuljettamisen ongelma on hyvin tärkeä, ja on hyvä asia, että parlamentti käsittelee jälkeen tätä kysymystä. Vähemmän myönteistä on kuitenkin se, ettemme pysty panemaan asetusta tehokkaasti täytäntöön.

Pidän myönteisenä, että keskitymme tämänpäiväisessä keskustelussamme hevosten kuljettamiseen. Tämä on hyvä uutinen paitsi sen vuoksi, että kasvatan hevosia, myös siksi, ettei vaatimuksia todellakaan noudateta tällä alalla. Haluan tässä yhteydessä todeta, että hevoset voivat ymmärtää ihmisiä. Vaikka hevoset ymmärtävätkin aina meitä, me emme aina pysty ymmärtämään niitä. Hevoset tuntevat ihmisten tavoin pelkoa ja pystyvät luottamaan ihmisiin. Muistan tapauksen, jossa klinikalle tuotu vakavasti sairas hevonen ei antanut eläinlääkäreiden koskea itseensä tyttäreni poissa ollessa. Heti tyttäreni saavuttua paikalle eläinlääkärit saivat tehdä hevoselle mitä halusivat. Eläin vain luotti tyttäreeni. Aivan kuten me ihmiset emme aina luota lääkäreihin, tämä hevonen ei luottanut eläinlääkäreihin, mutta se luotti tuttuun ihmiseen. Katsonkin, että ihmiset eivät myöskään aina ymmärrä hevosia, jotka ovat peloissaan tai yrittävät puolustaa itseään, vaan pitävät tällaista käyttäytymistä tottelemattomuutena. Omistaja piiskaa hevosta. Hevonen puolestaan tietää, miksi omistaja on poissa tolaltaan, ja tietää, miten taipua sen tahtoon. Tästä syystä olen kiitollinen kaikille niille Euroopan parlamentin jäsenille, jotka pystyvät lähestymään tätä ongelmaa myös siitä näkökulmasta, mikä on hyvää, tarkastelemaan sitä eläviä olentoja koskevana kysymyksenä ja osoittamaan siinä yhteydessä tiettyä inhimillisyyttä.

  Esther de Lange (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, keskustelemme täällä parlamentissa jälleen eläinten kuljetuksesta ja tulemme taas kerran kahtalaiseen johtopäätökseen. Ensinnäkin nykyinen lainsäädäntö ei vastaa lähellekään parlamentin kunnianhimoisia tavoitteita, jotka asetettiin edeltäjäni Albert Jan Maatin laatimassa mietinnössä. Hän oli mielestäni oikeassa tehdessään eron teuraseläinten ja muun karjan välillä. Toimiin on todellakin ryhdytty kuljettajien kouluttamiseksi, kuljetusolojen parantamiseksi ja GPS:n käyttämiseksi, mutta nämä toimet eivät varmastikaan riitä.

Toiseksi valvonta on edelleen tämän lainsäädännön akilleenkantapää. EU:n valvonta jättää toivomisen varaa, ja valvonta järjestetään edelleen hyvin suurelta osin kansallisella tasolla. Tarvitsemmekin pikaisesti sopimuksia valitusten käsittelystä ja rajat ylittävästä todisteiden keräämisestä. Haluaisin myös elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tehostavan valvontatoimiaan. Tarkistukseni tähän tarkoitettujen varojen lisäämisestä talousarviomenettelyssä on torjuttu muun muassa Euroopan komissiossa. Nytkin Euroopan komissio viittaa kansallisiin kertomuksiin, joita se teoriassa arvioi. Peseekö Euroopan komissio mieluummin kätensä asiasta kuin takaa todellisen Euroopan laajuisen seurannan, eurooppalaisten tarkastajien tekemät ad hoc -tarkastukset ja eurooppalaisen valvonnan?

Muita parannuksia, joita nykyiseen lainsäädäntöön on tehtävä, ovat seuraavat: enemmän ja paremmin varustettuja levähdyspaikkoja Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella, yksityiskohtaisemmat ilmastointia koskevat vaatimukset eri eläinlajeille, ja lopuksi meidän on aloitettava satelliittijärjestelmien pakollista käyttöä ja valtuutetun henkilöstön pääsyä keskustietokantaan koskeva työ.

Vaikka kuva asianomaisen lainsäädännön todellisesta täytäntöönpanosta Euroopassa onkin vaillinainen, olemme tietenkin kuulleet tiettyjä huhuja, esimerkiksi Itävallasta. Siellä paikallinen tarkastaja kuulemma näkee useiden tyhjien kuljetusajoneuvojen ajavan esimerkiksi Puolan ja Tšekin suuntaan mutta ei näe täysien ajoneuvojen ajavan takaisin kohti Etelä-Eurooppaa. Tarkoittaako tämä sitä, että kun nämä ajoneuvot ovat täynnä, ne päättävät kiertää Itävallan kenties välttyäkseen siellä sovellettavilta valvontasäännöiltä, jotka ovat tiukemmat kuin sen naapurimaissa? Minusta tämä on merkki siitä, että lainsäädäntöä sovelletaan hyvin eri tavalla jäsenvaltioissa.

Toinen ongelma on kuljetukset hyväksyvien eläinlääkärien rooli. Arvoisa komission jäsen, joissakin tapauksissa nämä eläinlääkärit ovat muuttuneet pelkiksi leimasinkoneiksi. Ei kai kukaan täysjärkinen voisi hyväksyä hevosten kuljetusaikataulua, jossa matkan Romaniasta Etelä-Italiaan oli määrä kestää 24 tuntia? Viimeiset 500 kilometriä oli kuljetusaikataulun mukaan määrä ajaa 2,5 tunnissa. Tämä saa miettimään, oliko eläimet tarkoitus kuljettaa Ferrarilla.

Totean lopuksi, että esimerkiksi nuoria eläimiä, varsinkin koiranpentuja, lennätetään nykyisin ympäri Eurooppaa ilman minkäänlaista asiaa koskevaa lainsäädäntöä. Haluankin kehottaa Euroopan komissiota tarkastelemaan tätä kysymystä.

Olemme täällä parlamentissa tehneet kotiläksymme ja jäämme nyt odottamaan komission ehdotuksia, jotka odotamme saavamme ennen tulevia Euroopan parlamentin vaaleja.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, joidenkin kollegoideni tavoin aion keskittyä hevosten kuljettamiseen. On merkittävää näyttöä siitä, että EU:n sääntöjä, joilla oli tarkoitus suojella hevosten hyvinvointia pitkien kuljetusmatkojen aikana, pidetään pilkkana, mikä johtaa epäinhimillisiin kuljetusoloihin ja tarpeettomaan kärsimykseen. Joissakin tapauksissa hevoset pakataan kuin sardiinit teräsajoneuvoihin, joissa lämpötila voi nousta yli 40 °C:een. Joissakin tapauksissa hevosia kuljetetaan tuhansia maileja ilman ruokaa tai vettä, mikä aiheuttaa niille vammoja tai johtaa jopa kuolemaan.

Onko komissiolla tietoja siitä, miten monta kannetta jäsenvaltioissa on nostettu asetuksen (EY) N:o 1/2005 rikkomisesta sen jälkeen, kun asetus tuli voimaan 5. tammikuuta 2007, ja valvotaanko ajoneuvojen yhdenmukaistettua GPS-seurantaa koskevien EU:n säännösten täytäntöönpanoa? Onko yksittäisillä henkilöillä mahdollisuutta tutustua tietoihin, jotka on kerätty eläinten liikkeistä jäsenvaltioiden sisällä? Tiedän, että komissio pääsee käsiksi näihin tietoihin, mutta yksittäiset ihmiset eivät. Haluaisin saada vastaukset näihin kolmeen nimenomaiseen kysymykseen.

  Den Dover (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, on ilo osallistua tämän aamun tärkeimpään keskusteluun, ja korostaisinkin, miten suuri merkitys eläinten kuljetuksella on Luoteis-Englannille. Kuten maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtaja totesi, meistä olisi paljon parempi, että eläimet teurastetaan ensin ja kuljetetaan sen jälkeen tarvittaessa muualle jalostettaviksi. Meillä Luoteis-Englannissa on paljon hevosia, lampaita ja karjaa – siis paljon eläinkuljetuksia.

Olin Englannin parlamentin jäsen 18 vuotta. Eläinten kuljetus oli jatkuva ongelma, josta äänestäjäni olivat toistuvasti yhteydessä minuun. Myönnän, etteivät asiat ole oikeastaan parantuneet viimeisten 10 tai 20 vuoden aikana.

Olen iloinen tämän kysymyksen esittämisestä. Vuosi 2007 oli ensimmäinen asetuksen täytäntöönpanovuosi, ja kertomukset oli määrä toimittaa kesäkuuhun 2008 mennessä, mutta myönnän, että olemme aikataulusta jäljessä. Kuuntelin, mitä komission jäsenellä oli sanottavanaan – että hän tarkastelee satelliittivalvonnan etuja. Se on hyvä ajatus. Huomautan kuitenkin komission jäsenelle, että asetukseen sisältyy perustellusti monia yksityiskohtaisia tarkastettavia seikkoja – jotka koskevat esimerkiksi eläinten kuljetuskuntoisuutta, kuljetuskäytäntöjä, kuljetusvälineitä, merikontteja, kokonaiskuljetusaikoja, lepojaksoja ja tilavaatimuksia – joita kaikkia ei voida valvoa satelliittien avulla. Niitä varten tarvitaan yksityiskohtaisia tarkastuksia, joista on otettava opiksi.

Toivoisin, että komission jäsen mainitsee loppuhuomautuksissaan päivämäärän, johon mennessä hän toivoo esittävänsä ehdotukset ja päätelmät tässä asetuksen täytäntöönpanon varhaisessa vaiheessa, koska mitä pikemmin jotain tehdään tilanteen kohentamiseksi, sitä parempi.

On kauhistuttavaa, että eläimet joutuvat muutamina viimeisinä elinpäivinään kestämään nämä pitkät kuljetusajat. Kuluttajat haluavat nähdä, aivan kuten vapaiden kanojen ja niiden munien kohdallakin, että kohtelemme eläimiä inhimillisesti. Kuluttajat maksavat lisähintaa lihasta, koska he haluavat meidän pitävän huolta näistä eläimistä, jotka ovat niin arvokkaita ja välttämättömiä ravintotarpeidemme kannalta.

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Samuli Pohjamo (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen. Kiitokset Neil Parishille tästä keskustelusta.

Eläinten hyvinvoinnin takaaminen on hyvin tärkeä asia. Komission on varmistettava, että eläinten kuljetusta koskevan asetuksen täytäntöönpano ja valvonta on yhtenäistä koko EU:n alueella.

EU:n eläintenkuljetuslainsäädäntö on tiukka. Toistuvat vakavat ongelmat eläinten kuljetuksessa johtuvat lainsäädännön törkeästä rikkomisesta. Nykyiset kuljetusaikamääräykset joustoineen ovat riittävät, kun niitä valvotaan ja kun samalla ylläpidetään korkeatasoista kuljetuskalustoa, jossa on mm. kunnollinen ilmanvaihto, lämpötilan seuranta, juomavesijärjestelmä ja satelliittipaikannus. Lisäksi on tarpeen kouluttaa kuljettajia ja laatia eläinten kuljetuskuntoisuusohjeita, kuten monissa jäsenvaltioissa tehdään jo nyt.

Pidän tärkeänä, että nykyinen eläintenkuljetussäännöstö pannaan asianmukaisesti täytäntöön koko EU:n alueella ja että siitä saadut kokemukset otetaan huomioon, ennen kuin uusia säännöksiä aletaan laatia.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, yhteisö voi tehdä rakentavaa yhteistyötä vain, jos kaikki noudattavat lainsäädäntöä ja sääntöjä. Erityisesti maataloustuottajat pitävät ensiarvoisen tärkeänä sen varmistamista, että eläimiä kuljetetaan siten, että teurastuksen jälkeen kuluttajalle päätyvä liha on huippulaatuista ja että stressin vaikutukset siihen ovat mahdollisimman vähäiset. Mustat lampaat on nimettävä ja saatettava häpeään, koska näitä rikkomuksia ei voida hyväksyä ja ne pilaavat koko alan maineen.

Meidän on onnistuttava vähentämään eläinten kuljettamista teurastettaviksi. Toivon, että voimme päästä tältä osin vihdoinkin hyväksyttävään tilanteeseen ja että toimilla on myös tieteellinen perusta. Arvoisa komission jäsen, haluan toistaa vaatimukseni siitä, että kolmansista maista harjoitettavaa tuontia kohdellaan ja rangaistaan aivan samalla tavalla kuin EU:n sisäisiä eläinkuljetuksia, jos niissä ei noudateta sääntöjä.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on osoittanut, että EU:ssa suhtaudutaan vähintäänkin hyvin epäilevästi siihen, toimiiko nykyinen lainsäädäntö, pannaanko sitä asianmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa ja jopa voidaanko se panna asianmukaisesti täytäntöön. Onko tätä lainsäädäntöä mahdollista valvoa kansainvälisten eläinkuljetusten kohdalla?

On tutkittava, olisiko meidän syytä palata ajatukseen tiukasta kahdeksan tunnin aikarajasta, johon ei tehdä poikkeuksia – ainoina poikkeuksina ehkä merikuljetukset saarilta.

Kollegoita saattaa kiinnostaa tieto, että juuri tämän puolesta kampanjoidaan ja kerätään myös vetoomusta uudella verkkosivustolla. Se löytyy osoitteesta www.8hours.eu. Monet parlamentin jäsenet ja muut tätä keskustelua seuraavat ovat ehkä kiinnostuneita vierailemaan sivustolla.

  Sylwester Chruszcz (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään on puhuttu paljon inhimillisestä kohtelusta ja siitä, missä määrin olemme sivistysyhteiskunta. Olen samaa mieltä siitä, että yleisesti ottaen keskustelumme ja niissä korostamamme asiat ovat askel oikeaan suuntaan. Tämä keskustelu on erittäin tarpeellinen.

Haluan vain huomauttaa, että vaikka suunta, johon olemme lähteneet, on aivan perusteltu ja oikea, meidän ei pitäisi asettaa mitään keinotekoisia tai tarpeettomia rasitteita maataloustuottajille ja yrityksille, minkä voimme nähdäkseni varmasti välttää. Kehotan komissiota ja meitä kaikkia Euroopan parlamentissa varmistamaan, ettemme hankaloita tätä hyvää hanketta tarpeettomasti tietyillä toimilla. Koska korostamme tänään painokkaasti näitä täysin perusteltuja ratkaisuja, vetoan teihin myös sen puolesta, että välttäisimme valikoivaa lähestymistapaa myös myöhemmin. Kaikkien meidän, nimittäin kaikkien Euroopan yhteisön ja unionin jäsenvaltioiden, on kohdeltava eläimiä samalla tavalla. Olen huolissani esimerkiksi…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Constantin Dumitriu (PPE-DE) . – (RO) Eläinkokeet ovat tärkeä vaihe biologisessa ja lääketieteellisessä tutkimuksessa. Osana tätä toimintaa on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettävistä eläimistä huolehtimiseen. Euroopan unionin on todellakin näytettävä esimerkkiä, miten näitä eläimiä säilytetään ja miten niistä huolehditaan.

Euroopan komission direktiivi 86/609 on yli 20 vuotta vanha, ja siinä säännellään näitä näkökohtia vain hyvin yleisluonteisesti. Tilastojen mukaan kokeissa on käytetty koko EU:ssa tänä aikana noin 235 miljoonaa eläintä, ja Euroopan unionin laboratorioissa tapetaan joka vuosi yli 12 miljoonaa eläintä.

Huolenpitoon kuuluu monenlaisia aineellisia ja muita edellytyksiä, jotka on taattava kokeissa käytettäville eläimille. Kaikissa vaiheissa, eläinten kaupasta, kuljetuksesta ja leikkaamisesta niiden lopettamiseen saakka, on noudatettava tiukasti eläinlajeja ja -ryhmiä sekä olosuhteita koskevia kansainvälisiä ja kansallisia säännöksiä, jotta estetään mahdollisuuksien mukaan eläinten fyysinen ja henkinen kärsimys.

Tämä huolenpito edellyttää…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Maria Petre (PPE-DE). – (RO) Uudet jäsenvaltiot, ja viittaan nimenomaisesti kotimaahani Romaniaan, tarvitsevat, kuten täällä on jo mainittu, tukea niiden viranomaisten toimivaltuuksien lisäämisessä, jotka ovat vastuussa tänään keskusteltavana olevan eläinten kuljetusta koskevan asetuksen soveltamisen varmistamisesta.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Romanian eläinlääkintäviranomaisten on edelleen hyvin vaikea tarkastaa eläinkuljetuksia pyytämättä apua poliisilta, sillä se on ainoa viranomainen, jolla on toimivalta pysäyttää läpikulkumatkalla olevat eläinkuljetusajoneuvot.

Toinen nimenomaan Romaniaa koskeva kysymys on vuodenaikojen mukaisen siirtymisen laitumelta toiselle jatkuminen, tietenkin paljon pienemmässä mittakaavassa. Tätä käytäntöä pitäisi mielestäni käsitellä erillisenä kysymyksenä sinänsä, ja se olisi mahdollisuuksien mukaan säilytettävä.

Kolmas ja viimeinen kysymys, josta haluan puhua, on se, että meidän pitäisi olla huolissamme keskusteltavina oleviin tarkastuksiin ja kertomuksiin liittyvistä valtuuksista.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen vakaasti sitä mieltä, että ajoneuvon laatu ja kuljettajan taidot ovat yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä, kuin kuljetusmatkan pituus. Kaksi tuntia kestävällä matkalla autonrämässä tai loppuun ajetussa autonromussa, jonka kuljettaja ajaa ylinopeutta erityisesti kaarteissa, on paljon vakavampia vaikutuksia eläinten hyvinvointiin kuin kahdeksan tai kymmenen tuntia kestävällä matkalla mukavassa, asianmukaisesti varustetussa nykyaikaisessa ajoneuvossa, jonka kuljettaja ottaa huomioon matkustajina olevat eläimet ja huolehtii niistä.

Teurastettavien hevosten hyvinvointi on edelleen vakava huolenaihe, ja jatkuvasti saadaan näyttöä siitä, että jotkin jäsenvaltiot eivät noudata – ehkäpä tietoisesti – tätä alaa koskevaa lainsäädäntöä. Arvoisa komission jäsen, oletteko saanut Irlannilta vuosittaisen raportin, joka oli määrä toimittaa viime vuoden kesäkuussa? Mitkä jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet kertomusta? Tulevatko nämä kertomukset saataville Internetiin? Onko teillä yksityiskohtaisia lukuja kussakin jäsenvaltiossa vireillä olevien oikeudenkäyntien määrästä? Pyydän teiltä vastausta näihin neljään kysymykseen.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni pitää suuressa arvossa eläinten asianmukaista kohtelua koko kasvatuksen ajan, syntymästä teurastamolle. Kuten tiedämme, lihan laatu riippuu tavasta, jolla eläimiä kohdellaan kasvatuksen ja kuljetuksen aikana.

Eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevat vaatimukset on laadittava eri eläinlajeille tieteellisen näytön perusteella. Meidän on siten tarkasteltava asetusta uudelleen. Kaupallisten tarpeiden vuoksi eläimiä kuljetetaan matkoja, jotka ovat usein liian pitkiä ja jotka kestävät huomattavan kauan. Siten on tärkeää noudattaa lakisääteisiä periaatteita ja vaatimuksia. Tästä syystä kysymys siitä, pannaanko eläinten kuljetusta koskevaa EU:n lainsäädäntöä täytäntöön ja miten sitä pannaan täytäntöön, oli täysin perusteltu. Meidän olisi arvioitava tilannetta yksittäisissä jäsenvaltioissa. On syytä muistaa, että tämä kaikki vaikuttaa kustannuksiin ja tuotannon kilpailukykyyn. Euroopan unionin kansalaiset ovat hyvin herkkiä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti, koska olen tämän kysymyksen laatija. Haluaisin vain sanoa komission jäsenelle ennen kuin hän tekee yhteenvedon puheenvuoroista, että suulliseen kysymykseeni sisältyvistä kolmesta kysymyksestä hän on vastannut ensimmäiseen sikäli kuin hän mainitsi jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä laatineet kertomusta. Se, mitä todella haluan tietää, on tämä: Onko komissio jo analysoinut kertomuksia alustavasti, ja mitä parhaillaan tapahtuu? Aikooko komissio esittää kertomuksen asetuksesta tulevaisuudessa? Tarvitsemme sellaisen pikaisesti.

Tarvitsemme myös parhaita käytäntöjä, sillä esimerkiksi Slovenia seuraa ajoneuvoja niin kauan kuin ne ovat sen alueella. Monet jäsenvaltiot tekevät hyvää työtä, toiset taas suoraan sanoen kehnoa työtä. Aikooko komissio analysoida perusteellisesti kaikkea tätä, ja milloin se aikoo esittää analyysinsä?

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Rooman laissa eläin määritellään esineeksi. Muistan armeijasta säännön, jonka mukaan yksi ajoneuvo voi kuljettaa 8 hevosta tai 48 miestä. Tämä osoittaa, että sivilisaation kehittyessä on alettu ymmärtää, että ihmisten ja eläinten yhtäläisyydet ovat suurempia kuin ihmisten ja esineiden. Sivilisaation kehittyminen on nähdäkseni saanut meidät ymmärtämään, etteivät eläimet ole esineitä vaan eläviä olentoja, joilla on niille luontaisesti kuuluvia oikeuksia, ja olemme ilmaisseet tämän näkemyksen lainsäädännössämme. Voidaankin sanoa, että EU:ssa on laadittu asetuksia, jotka ovat eittämättä edistysaskel sivilisaatiolle. Toisaalta keskustelu on selvästi osoittanut, ettei asetuksia sovelleta yhdenmukaisesti ja että niiden rakennetta voi olla perusteltua parantaa edelleen.

Komissio yhtyy näihin yleisiin huomioihin ja myös pyrkii toimillaan parantamaan tarkastusten toteuttamista ja tilanteen seurantaa koskevaa järjestelmää. Olemmekin nyt laatimassa uusia asetuksia, joissa pyritään ottamaan huomioon viimeisimmät tieteelliset havainnot hyvin monelta alalta, koska kyseessä on monitahoinen ongelma, kuten tämä keskustelu on myös selvästi osoittanut. Asia ei ole yksinkertainen, emmekä voi vain todeta, että "toteuttakaamme pari toimenpidettä, ja asia on ratkaistu". Keskustelu myös osoitti mielestäni selvästi, että karjan ja yleensä eläinten suojelu on ajatus, joka ei perustu pelkästään kuluttajansuojaan liittyviin käytännön näkökohtiin. Meillä on taipumus ryhtyä tiettyihin suojatoimiin, vaikka niillä ei ole todellista merkitystä kuluttajien kannalta eikä käytännön hyötyä, vain koska kyseessä on hyvin merkittävä eettinen kysymys.

Haluaisin yrittää vastata muutamiin erityiskysymyksiin. Keskustelun kuluessa on esitetty lukuisia kysymyksiä, ja olemme tietysti valmiita vastaamaan yksityiskohtaisemmin niihin yksittäisten parlamentin jäsenten kysymyksiin, joita en nyt käsittele. Yksi kysymyksistä koski jäsenvaltioita, jotka eivät ole toimittaneet kertomuksia. Mainitsin nämä jäsenvaltiot ensimmäisessä puheenvuorossani. Koska tämä on kuitenkin hyvin tärkeä asia, mainitsen vielä, että nämä jäsenvaltiot olivat Kypros, Liettua, Malta, Bulgaria ja Luxemburg. Tämä kysymys ei siis koskenut Irlantia, joka on täyttänyt velvoitteensa. Muut kysymykset koskivat tietoihin tutustumista. Haluan todeta, että kansallisten kertomusten julkaiseminen on teoriassa mahdollista, mutta asetuksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus kieltää tämä luottamuksellisuuden perusteella. Yksikään jäsenvaltio ei tosin ole tehnyt näin. Jos kertomuksen julkaisemista pyydetään, komissio tiedustelee jäsenvaltioilta, haluavatko ne soveltaa luottamuksellisuussääntöjä. En usko näin tapahtuvan, joten kertomus voidaan tämän jälkeen julkaista kokonaisuudessaan, mikä mielestäni herättäisi lisää keskustelua asiasta. Komission omat asiantuntijat tutkivat vuosittaisia kertomuksia, joita samanaikaisesti täydennetään komission virkamiesten paikan päällä tekemillä havainnoilla. Nämä yhdessä muodostavat perustan asetukseen sisältyvien ehtojen noudattamisen arvioimiselle ja uusille ajatuksille EU:n lainsäädäntö- ja organisaatiojärjestelmän kehittämisestä tällä alalla.

Mitä tulee kysymykseen uudesta direktiiviluonnoksesta lainsäädäntöjärjestelmän muuttamiseksi, olen jo todennut, että komissio tekee parhaillaan työtä tällaisten luonnosten parissa ja pyrkii soveltamaan kaikkein ajantasaisinta tieteellistä tietoa. Keskustelun kuluessa esitettiin kysymys, miten monta rikkomismenettelyä on parhaillaan vireillä. Tällä hetkellä vireillä on kaksi rikkomismenettelyä, ja Andalusiaa, tai pikemminkin Espanjaa, vastaan on nostettu kaksi tai kolme kannetta. Kaikkiaan kuudessa jäsenvaltiossa tehtiin yksityiskohtaisia tarkastuksia vuonna 2008. Nämä ovat joitakin yksityiskohtaisempia seikkoja, jotka liittyvät esitettyihin kysymyksiin. Arvoisat parlamentin jäsenet, haluan vielä kerran kiittää teitä keskustelusta, joka on ollut kattava ja joka on osoittanut selvästi, että komission ja parlamentin kannat ovat hyvin lähellä toisiaan. Pidän tätä lupaavana merkkinä uusien edistysaskeleiden ottamisesta tällä poikkeuksellisen arkaluonteisella alalla.

  Puhemies. – (ES) Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Neena Gill (PSE), kirjallinen. – (EN) Arvoisa puhemies, vaikuttaa jälleen kerran siltä, ettei täällä parlamentissa antamaamme lainsäädäntöä panna täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Asetus eläinten kuljetuksesta on ollut voimassa nyt kaksi vuotta, mutta eläinten oikeuksia loukataan siitä huolimatta edelleen erittäin räikeästi, erityisesti hevosten kuljetuksessa ja teurastuksessa. Kysynkin komissiolta, mitä se tekee varmistaakseen, että hevoset teurastetaan alkuperämaissaan eikä niiden tarvitse kestää pitkiä ja stressaavia matkoja maihin, joissa niistä valmistettavat tuotteet kulutetaan.

Suuri huolenaihe minulle ja edustamilleni ihmisille on se, että näitä eläimiä kuljetetaan epäinhimillisissä, ahtaissa ja likaisissa oloissa, joissa ruokaa ja vettä on tarjolla rajoitetusti. Tämä on aivan turhaa. Emme voi lopettaa lihan kuluttamista, mutta jos eläimiä teurastetaan, ne on teurastettava alkuperämaissa, joista niiden ruhot kuljetetaan muihin maihin. Lisäksi kuluttajille on kerrottava, jos heidän syömänsä liha ei ole tuotettu paikallisesti vaan kuljettu satojen mailien päästä.

Arvoisa puhemies, näiden hevosten hyvinvoinnin vuoksi meidän on varmistettava, että kaikkia toimia, joita me täällä parlamentissa olemme toteuttaneet kuljetettavien eläinten oikeuksien takaamiseksi, myös noudatetaan vastaisuudessa.