Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 3. helmikuuta 2009 - Strasbourg

14. Perinteisten kansallisten ja etnisten vähemmistöjen sekä maahanmuuttajavähemmistöjen suojeleminen Euroopassa (keskustelu)

  Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Csaba Sándor Tabajdin, Hannes Swobodan, Jan Marinus Wiersman, Véronique De Keyserin, Katrin Saksin ja Claude Moraesin Euroopan parlamentin sosialistiryhmän puolesta komissiolle esittämästä perinteisten kansallisten ja etnisten vähemmistöjen sekä maahanmuuttajavähemmistöjen suojelemisesta Euroopassa (O-0002/2009 - B6-0005/2009).

  Csaba Sándor Tabajdi, laatija. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan mantereella elää yli 300 erilaista kansallista ja etnistä vähemmistöä ja kieliyhteisöä. Euroopan unionin 27 jäsenvaltion kansalaisista noin 15 prosenttia on perinteisen kansallisen vähemmistön tai maahanmuuttajayhteisön jäseniä. Vaikka Euroopan unionin tavoitteena on kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttäminen, vähemmistökieliin ja -ryhmiin kohdistuu katoamisen tai muihin ryhmiin sulautumisen uhka. Tasaisesti kasvavat maahanmuuttajayhteisöt elävät keskellä integraatiokriisiä. Ajatellaan vaikkapa Ranskassa sattuneita Pariisin laitakaupunkien lähiöiden mellakoita, Lontoon terroristi-iskuja tai Alankomaiden etnisiä jännitteitä.

Onko Euroopan unioni uskottava, kun se tuomitsee kolmansissa maissa tapahtuvat ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien rikkomiset? Pureutuvatko Euroopan unionin päätöksentekijät riittävästi kansallisten ja etnisten vähemmistöjen ongelmiin Länsi-Balkanin potentiaalisissa ehdokasvaltioissa, kun jotkut jäsenvaltioista eivät kykene toimimaan siten omassa maassaan ja kun niiden käytännöt ovat täysin tämän politiikan vastaisia? Ne, jotka eivät kykene eivätkä tahdo kohdata näitä kysymyksiä ja piilottavat päänsä pensaaseen, vaarantavat Euroopan tulevaisuuden.

Tämänpäiväistä keskustelua ovat edeltäneet huolestuneet äänet, ja jotkut ihmiset ovat väittäneet, että tämä on liian arkaluonteinen kysymys. Kyllä, tämä kysymys on äärimmäisen arkaluonteinen. Mitä Euroopan unionista tulisi, jos keskustelisimme ainoastaan sellaisista asioista, jotka eivät loukkaa kenenkään etuja? Emme voi lakaista näitä ongelmia maton alle. Euroopan kansalaiset olettavat meidän antavan rehellisiä vastauksia. Euroopan unionin on taattava alkuperäisten ja perinteisten vähemmistöjen, romanien ja sellaisten lukuisien miljoonien ihmisten oikeudet paikallisesti, alueellisesti sekä jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin laajuisesti, jotka kuuluvat vähemmistöihin ja joilla ei ole omaa itsenäistä valtiota, kuten katalaanit, baskit, skotit, bretagnelaiset, elsassilaiset, korsikalaiset, walesilaiset, unkarilaisvähemmistöt Romaniassa, Slovakiassa ja Serbiassa sekä muut kansalliset yhteisöt.

Toissijaisuus ja itsehallinto, vallanjako ja yhteinen päätöksenteko ovat Euroopan unionin perusarvoja. On hyvin tärkeää, että yhteisen päätöksenteon, itsehallinnon ja autonomian muotoja voidaan luoda enemmistö- ja vähemmistöryhmien välisten sopimusten pohjalta, ja samalla kunnioitetaan täydellisesti jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta ja alueellista eheyttä. Maahanmuuttajavähemmistöihin kuuluvista ihmisistä totean, että meidän on autettava heitä integroitumaan mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan, ja maahanmuuttajavähemmistöjen on puolestaan osoitettava mahdollisimman suurta kunnioitusta sen valtion kieltä ja tapoja kohtaan, johon he ovat muuttaneet. Mikäli Euroopan parlamentti todella tahtoo toimia vallan keskuksena, sen on kyettävä käsittelemään näitä arkaluonteisia kysymyksiä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvä jäsen Tabajdi, vähemmistöjen kunnioittaminen on keskeinen periaate niiden ehtojen joukossa, jotka uuden valtion on täytettävä voidakseen liittyä Euroopan unioniin. Kööpenhaminan kriteerit on suunnattu erityisesti unionin jäsenyyttä hakeville valtioille.

Vähemmistöihin kuuluvien yksilöiden oikeuksien kunnioittaminen syrjimättömyysperiaatteen kunnioittaminen ovat yksi unionin perusperiaatteista. Unionilla ei kuitenkaan ole yleistä valtaa vähemmistöjen oikeuksien suojelun alalla. Kansallisten viranomaisten tehtävänä on varmistaa tällainen suojelu maansa perustuslain ja kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti.

Lisäksi vähemmistöjen institutionaalisiin järjestelyihin ja autonomiaan liittyvät asiat kuuluvat jäsenvaltioiden toimialaan. Samalla tavalla kunkin jäsenvaltion on päätettävä itse allekirjoittaako tai ratifioiko se kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen ja alueellisia tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan, jotka ovat kaksi Euroopan unionin neuvoston esittelemää tärkeää asiakirjaa.

Unionilla ei näin ollen ole minkäänlaista valtaa laatia, kuten kysymyksessä ehdotetaan, yleistä lainsäädäntöä, jossa säädetään vähemmistöjen suojelua ja tarkastelumekanismeja koskevista vaatimuksista. Unioni voi kuitenkin ottaa käyttöön toimia joissakin sellaisissa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa, joilla on myönteinen vaikutus vähemmistöihin kuuluvien yksilöiden tilanteeseen.

Komissio esimerkiksi harjoittaa politiikkaa rotuun, etniseen alkuperään tai uskontoon perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Näin varmistetaan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano tällä alalla sekä tätä lainsäädäntöä täydentävän direktiivin täytäntöönpano.

Rasismin ja muukalaisvihan vastaisen puitepäätöksen hyväksyminen 28. marraskuuta on tästä yksi lisäesimerkki. Puitepäätöksellä unioni parantaa osaltaan vähemmistöjen tilannetta, kun ne ovat tietynlaisen toiminnan uhreja. Lisäksi unioni on toiminut romanivähemmistöjen tilanteen hyväksi.

Maahanmuuttajien kotouttaminen on entistä tärkeämpi asia Euroopan unionin jäsenvaltioille. Vuonna 2005 komissio esitti kotouttamista koskevan yhteisen toimintasuunnitelman, joka muodostaa puitedirektiivin kotouttamista koskevalle yhteiselle lähestymistavalle Euroopan unionissa. Lisäksi unioni on varannut 825 miljoonan euron suuruiset määrärahat vuosiksi 2007–2013 Euroopan kotouttamisrahaston täytäntöönpanemiseksi.

Komission tekemät kolme aloitetta esitellään vuoden 2009 aikana. Näitä ovat kotouttamiskäsikirjan kolmas painos, Euroopan kotouttamisfoorumi, johon osallistumalla kansalaisyhteiskunta edistää entisestään työtämme, sekä kotouttamisen verkkosivusto, joka toimii yksittäisenä portaalina, ja se sisältää tietoa kotouttamisesta ja edistää kotouttamista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamista sidosryhmien välillä.

Euroopan unionin monikielisyyteen liittyvän roolin tarkoitus ei ole korvata jäsenvaltioiden toimia, vaan pikemmin tukea ja täydentää niitä. Euroopan komission monikielisyyspolitiikkaan sisältyvät alueelliset kielet ja vähemmistöjen puhumat kielet.

Kielten ja kulttuurien monimuotoisuus on yksi Euroopan unionin kulmakivistä. Kielten ja kulttuurien monimuotoisuuden kunnioittaminen on nyt osa Euroopan perusoikeuskirjaa, jonka 22 artiklassa todetaan seuraavaa: "Unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta".

Komission viimeisimmässä, syyskuussa 2008 antamassa tiedonannossa todetaan myös, että jokainen monista kielistä, onpa kysymys sitten maan virallisesta, alueellisesta tai vähemmistöjen tai maahanmuuttajien puhumista kielistä, tuovat eräänlaista lisäarvoa yhteiseen kulttuuriimme. Unionin tärkeimmät toimintavälineet tällä alalla ovat rahoitusohjelmat, erityisesti elinikäisen oppimisen ohjelma 2007–2013.

Lisäksi Euroopan yhteisön perusoikeusvirasto on hyvin arvokas väline, jota käytämme sellaisen tiedon keruuseen, josta on hyötyä kaikkien välineiden sekä näiden yhteisön toimintamallien kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Euroopan parlamentin perusoikeusvirastolle – joka sijaitsee Wienissä, haluan muistuttaa – esittämän pyynnön johdosta viraston vuoden 2009 työohjelma sisältää vertailevan raportin etniseen ja rotuun perustuvan syrjinnän tilanteesta Euroopan unionin alueella. Tämän ansiosta kykenemme päivittämään rasismia koskevaa raporttia, jossa käsiteltiin vuoden 2007 tilannetta.

Tämän voin teille kertoa. Toisin sanoen meillä ei ole oikeudellista perustaa vähemmistöjen suojelun toimeenpanemiseksi. Asia kuuluu tosiaankin jäsenvaltioiden toimivaltaan, vaikka unionin on epäilemättä vältettävä kaikenlaista syrjintää vähemmistöön kuuluvaa kansalaista kohtaan.

  Rihards Pīks, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LV) Kiitos, arvoisa puhemies. Jäsen Tabajdi on ottanut tehtäväkseen valtavan työn, jolla hän pyrkii muotoilemaan ja luokittelemaan sellaisten kansojen yhteisöt, jotka ovat historian kuluessa muodostuneet eri tavoin ja jotka elävät isommissa tai pienemmissä ryhmissä sellaisissa valtioissa, jotka pitävät erilaista etnistä tai kielellistä alkuperää tärkeänä asiana. Kuten tiedämme, vuosisatojen ajan rajat ja maiden nimet ovat usein muuttuneet Euroopassa, ja tämä on tapahtunut sekä sodan seurauksena että sen, kun valtiot ovat liittyneet toisiinsa tai jakautuneet toisistaan. Näin on tapahtunut, kun on muodostettu imperiumeja tai ne ovat romahtaneet, ja hyvin usein ihmiset eivät ole muuttaneet asuinpaikkaansa, jolloin heistä on tullut eri kuninkaan määräysvallan alaisia tai eri maan asukkaita. Samoin muuttoliike on koskenut sekä yksittäisiä ihmisiä että kokonaisia etnisiä yhteisöjä. Olemme perineet kaiken tämän seuraukset. Epäilemättä nykyään jokainen Euroopan unionin asukas ansaitsee ihmisarvoisen elämän ja yhtäläiset mahdollisuudet. Kysymys onkin, mitä me oikeastaan voimme kutsua vähemmistöksi tämän päivän merkityksessä, ja kykenevätkö valtiot sopimaan yhtenäisistä kriteereistä ja laatimaan sellaiset? Tämä on tärkeää, sillä nyt on muotoutumassa uudenlainen muuttoliike. On sekä Euroopan unionin sisäistä muuttoliikettä että muista kuin EU-maista lähtöisin olevaa muuttoliikettä. Minusta vaikuttaa siltä, että ensin kaikkien asiantuntijoiden, tutkijoiden, historioitsijoiden, etnografisen tutkimuksen tekijöiden ja kielitieteilijöiden olisi tehtävä työtä tämän eteen, minkä jälkeen poliitikot voivat kaiketi lausua viimeisen sanan. Jos poliitikot aloittavat näiden asioiden työstämisen, silloin asioita käsitellään välittömästi huomattavan poliittisen subjektiivisuuden ja itsekkyyden pohjalta, erityisesti nyt, kun vaalit lähestyvät. Kiitos.

  Katalin Lévai, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, yli 45 miljoonaa ihmistä kuuluu 57:een eri vähemmistöön, jotka elävät Euroopan unionin alueella ja muissa Euroopan maissa. Nykyään, kun rasismin haamu vainoaa ihmisiä Euroopassa, kun valtioiden valtaväestön sovinismi kasvaa selvästi pelottaviin mittasuhteisiin kautta Keski- ja Itä-Euroopan, emme voi enää lakaista vähemmistöjä koskevaa politiikkaa maton alle. Kuten olemme kuulleet, myös komission jäseneltä, Euroopan unionilla ei ole vielä sellaista vähemmistöjen identiteettiä suojelevaa säännöskokonaisuutta, jota sovellettaisiin kaikissa jäsenvaltioissa. Vähemmistöjä koskeva kysymys kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, ja sen vuoksi näiden yhteisöjen pitää pääosin olla tyytyväisiä kaikesta siitä, mistä ne onnistuvat neuvottelemaan omien hallitustensa kanssa. Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa asuvien erilaisiin kansallisiin vähemmistöyhteisöihin kuuluvien kansalaisten kokonaismäärä on merkittävästi suurempi kuin Länsi-Euroopassa, ja heidän ongelmansakin ovat monimutkaisempia kuin muualla. Jotta kansalliset vähemmistöt ja myös kaikki ne ihmiset, jotka kuuluvat varsinaisesti EU:n vähemmistökansoihin, voivat todella tuntea olevansa kotonaan Euroopassa, Euroopan lainsäädännöllä on luotava oikeudelliset puitteet, joka sisältää kokonaisvaltaisia oikeudellisia sääntöjä vähemmistöjen suojelemiseksi.

Meidän on luotava sellaiset poliittiset rakenteet, joilla ei suljeta ketään pois, vaan toimivallan alat jaetaan. Kun tällainen malli konkretisoituu koko Euroopan unionin alueella, kansalliset vähemmistöt saavat oman asemansa ja uusia mahdollisuuksia kielensä ja kulttuurinsa suojelemiseen. Tässä mielessä Lissabonin sopimuksen ratifioinnilla on keskeinen merkitys, koska kaksi sen artikloista – kiitos Unkarin hallituksen – sisältää vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeudet. Sopimuksen hyväksyminen olisi suuri edistysaskel Euroopan unionin historiassa. Nykyinen talouskriisi ei ole hyväksi vähemmistöille, koska se saa aikaan konflikteja ja luo perustan kansankiihkolle, joka on kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen. Euroopalla ei ole etenkään tässä tilanteessa varaa jättää kuuntelematta vähemmistöjen ääntä. Se ei voi hylätä vähemmistöjä kriisin aikana.

  Henrik Lax, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Euroopan laajuisesti käytävä keskustelu eri vähemmistöryhmien tilanteesta on hyvin tervetullut. Kansallisia, etnisiä tai kielellisiä vähemmistöjä, maahanmuuttajia ja valtiottomia ihmisiä koskeva yhteinen näkemys olisi monella tapaa hyödyksi näille ryhmille ja koko unionille. Miltei kymmenesosa Euroopan unionin kansalaisista kuuluu nykyään kansalliseen, kielelliseen tai etniseen vähemmistöön. Joitakin ihmisiä, kuten itseänikin ruotsinkielisenä suomalaisena, kohdellaan hyvin. Toisia syrjitään tai heidät kielletään. Historian aikana muodostuneille kansallisille vähemmistöille on tärkeää, että he voivat nähdä itsensä täysivaltaisina unionin jäseninä. Euroopan unioni tarvitsee vähemmistöjensä tukea, eikä sen pidä jättää antamasta niille tilaisuutta osallistua aktiivisesti päätöksentekoon ja työhön turvallisen ja sopusointuisen yhteisen tulevaisuuden varmistamiseksi.

On selvää, että samat säännöt eivät voi koskea kansallisia vähemmistöjä ja esimerkiksi maahanmuuttajavähemmistöjä. Maahanmuuttajat tarvitsevat erityistukea, jolla heitä autetaan sopeutumaan uuteen kotimaahansa. Valtiottomat ihmiset ovat asia erikseen, ja heitä olisi käytettävissä olevin keinoin kannustettava anomaan kansalaisuutta isäntämaassaan.

Euroopan unionin on myös muodostettava yhteinen näkemys vähemmistöasioista voidakseen puolustaa itseään ja jäsenvaltioitaan ulkopuolisilta paineilta ja provokaatioilta silloin, kun vähemmistöjen oikeuksia käytetään aseina erimielisyyksien kylvämiseen ja sekasorron aikaansaamiseen. Venäjän sotkeutuminen Viron ja Latvian asioihin ja sen harjoittama propaganda on varoittava esimerkki. Meidän ei pidä laskea aseita niiden käsiin, jotka haluavat vahingoittaa meitä.

Eurooppa tarvitsee vähemmistöjen foorumeissa edustajan, joka toimii neuvoa-antavana elimenä Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston käsittelemissä asioissa. Olisi myös tärkeää, että tälle parlamentaariselle valiokunnalle annettaisiin selkeä vastuu vähemmistöjä koskevissa asioissa. Nykyisen parlamentin olisi hyväksyttävä vähemmistöjen oikeuksia koskeva julkilausuma.

Puheenvuoroni päätteeksi haluaisin esittää erityiskysymyksen. Onko komissio valmis ottamaan vastuun vähemmistöjä koskevan Euroopan laajuisen keskustelun aloittamisesta, ja onko se valmis edistämään aktiivisesti unionin vähemmistöjen oikeudenmukaista kohtelua eikä pelkästään kielellistä monimuotoisuutta, jota käytetään usein keinona jättää huomioimatta vähemmistöryhmät? (Suosionosoituksia)

  Jan Tadeusz Masiel, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, eräät vähemmistöryhmät ovat asuneet jäsenvaltioiden alueella jo vuosisatojen ajan, kun taas jotkut ovat saapuneet tänne vasta hiljattain.

Romanit ovat yksi perinteisistä vähemmistöryhmistä, jotka ovat asuneet unionin maissa periaatteessa niin kauan kuin muistetaan. Joudun ikäväkseni toteamaan, että omassa kotimaassani Puolassa romanien integroitumisen laajuus jättää paljon toivomisen varaa, vaikka heitä kohtaan ei kohdistetakaan syrjintää. He ovat asiasta samaa mieltä. Mielestäni romanit tarvitsevat entistä enemmän tukea valtiolta. Erityisesti he tarvitsevat tukea ammatillisessa koulutuksessa ja opetuksessa yleensä.

Jäsenvaltioiden olisi toimittava avainasemassa tämän ja muiden vähemmistöryhmien integroimisessa. Unionin yhteinen lainsäädäntö olisi kuitenkin varsin hyödyllinen meille meidän pyrkimyksissämme. Erityisesti katson, että olisi syytä määrittää islamilaisista valtioista kotoisin olevien uusien tulijoiden oikeudet ja vastuut, koska heillä on vaikeuksia Eurooppaan sopeutumisessa.

  Mikel Irujo Amezaga, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin ilmaista suuret kiitokseni jäsen Tabajdin työstä, jolla hän valmisteli ja esitti tämän suullisen kysymyksen, josta tänään keskustelemme. Kiitän myös hänen tekemästään valtavasta työstä laatiessaan päätöslauselmaa, josta valitettavasti emme nyt keskustele mutta josta epäilemättä voimme keskustella tulevan täysistunnon aikana.

Päätöslauselmaa tarvitaan, koska on selvää, että meidän on saavutettava Euroopan unionissa asuvien vähemmistöryhmien suojelun vähimmäistaso, jotakin, mitä tällä hetkellä ei ole olemassa.

En ole yhtä mieltä komission jäsen Barrot’n näkemyksestä, jonka turvin usein piiloudutaan sen verukkeen taakse, että Euroopan unionilta puuttuu asiaa koskeva toimivalta. On ilmeisen ristiriitaista ottaa esiin Kööpenhaminan kriteerit, toisentyyppinen lainsäädäntö ja sitten samaan aikaan – kun asia ei kaiketi kiinnosta tai ehkä ei olla riittävän rohkeita – piiloudutaan sen tekosyyn taakse, että asiaa koskeva toimivalta puuttuu. Näin voidaan olla niin sanotusti edistämättä vähemmistöryhmien suojelua, koska viime kädessä kyseessä on ikuinen dilemma. Tämä ei ole nyt ongelma vaan pikemmin haaste, jonka Euroopan unionin on kohdattava, ja sellaisena tähän asiaan olisi suhtauduttava.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jokaisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa on ihmisryhmiä, jotka nähdään erilaisina heidän tiettyjen ominaisuuksiensa vuoksi, ja näitä ovat etnisyys, kieli, tapa pukeutua, heidän kuuntelemansa musiikki ja tapansa palvoa jotakin. Kun kyseisen maan ihmiset ovat sitoutuneet kunnioittamaan jokaisen ihmisen synnynnäistä arvokkuutta, nämä eroavaisuudet nähdään rikkautena, ja ihmisiä arvostetaan. Kun ihmisarvoa pidetään arvossa, emme tosiasiassa näe vähemmistöjä kielteisesti lainkaan. Monissa maissa tämä kunnioitus on kuitenkin heikkoa tai sitä ei ole ollenkaan olemassa. Tämä johtaa sellaiseen syrjintään, jossa vähemmistöjä käytetään hyväksi tai karkotetaan köyhempiin oloihin.

Vaadimme Kööpenhaminan sopimuksessa, että maan, joka haluaa liittyä Euroopan unioniin, on taattava se, että kaikkia sen rajojen sisäpuolella asuvia kohtaan osoitettava kunnioitus on vähintään hyväksyttävän tasoista. Tämä periaate ei toteudu, jos emme piittaa näistä kriteereistä ja myönnä jäsenyyttä sellaisille maille, joissa ihmiset on saatettu väliinputoajien asemaan ja heitä kohdellaan huonosti.

Esimerkiksi Irlannissa monet vammaiset lapset ja aikuiset sijoitettiin laitoshoitoon pahimpiin mahdollisiin oloihin niihin aikoihin, kun liityimme Euroopan unioniin, ja sama jatkui vuosia jäsenyytemme jälkeen.

Nykyään Kööpenhaminan kriteerien käyttöönotosta huolimatta haavoittuvat vähemmistöt elävät samankaltaisissa hirveissä oloissa sellaisissa maissa, jotka ovat hiljattain liittyneet Euroopan unioniin, tai suunnittelevat siihen liittymistä. Kööpenhaminan kriteerit sivuutettiin selkeästi näissä tapauksissa, eikä vähemmistöjen kohtelua pidetty esteenä jäsenyydelle. Tämä romuttaa sopimuksen tarkoituksen. Jos maan on Euroopan unioniin liittyäkseen täytettävä Kööpenhaminan kriteerit, jotka koskevat sen kansan kunnioittavaa kohtelua, tällöin pitäisi olla mahdollista päättää jäsenyys, mikäli maa ei noudatakaan näitä kriteerejä.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Hyvä jäsen Tabajdi, käsittelemme nyt etnisiä vähemmistöjä koskevaa ongelmaa, mutta tämä tarkoittaa etupäässä Unkarin etnistä vähemmistöä. Unkari on todellakin maa, josta etniset vähemmistöt on poistettu miltei kokonaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Unkarin vähemmistöjen etuja ajavan edellisen oikeusasiamiehen Jenö Kaltenbachan sanat vahvistavat tämän. Unkarissa asuvien slovakkien määrä on laskenut yli 300 000:sta 18 000:aan kyseisenä aikana. Harvennetun slovakkivähemmistön kohdalla opetuskielenä käytetään yksinomaan unkarinkieltä Unkarin etnisten vähemmistöjen kouluissa. Näissä kouluissa slovakinkieltä opetetaan ehkä neljä tuntia viikossa.

Slovakiassa ei ole käynnissä minkäänlaista verikostoa, ja Slovakiassa asuvan unkarilaisvähemmistön asiat ovat huomattavasti paremmin. Unkarilaisvähemmistöille tarkoitetuissa kouluissa unkarinkieli on ainoa opetuskieli. Slovakinkieltä opetetaan täydentävänä kielenä viisi tuntia joka viikko. Kirkolliset toimitukset hoidetaan ainoastaan unkarinkielellä kaikissa Unkarin slovakkiyhteisöissä, ja ainoastaan unkarilaiset papit hoitavat ne. Toisaalta ainoastaan unkarilaiset papit hoitavat kirkollisia toimituksia Slovakian unkarilaisyhteisöissä.

Paradoksaalista on, Euroopan parlamentti ei kuitenkaan kiinnitä minkäänlaista huomiota Unkarissa asuvien slovakkien, saksalaisten, serbien ja muiden vaikeuksissa olevien vähemmistöjen ongelmiin. Unkarilaisvähemmistön toisarvoisista ongelmista käydään jatkuvaa keskustelua, ja joka tapauksessa Slovakian hallitus pohtii niitä parhaillaan. Osana prosessia vasta nyt hallitus hyväksi muutoksen opetuslakiin, jolla taataan, että maantieteelliset nimet painetaan unkarin tai ukrainan kielellä alakoulujen oppikirjoissa. Juuri unkarilaiset poliitikot ja parlamentin jäsenet käyttävät verukkeenaan etnisten ongelmien ratkaisemista ja tyrkyttävät jatkuvasti ajatuksiaan autonomiaan liittyvistä ratkaisuista, joihin sisältyy myös alueellinen autonomia. Vasta hiljattain Unkarin presidentti toimi näin, kun hänen romanialainen virkaveljensä vieraili Budapestissä, ja hän sai osakseen ankaraa arvostelua. Tällaiset asenteet on paljastettava ja tuomittava ankarasti myös Euroopan parlamentissa.

  Kinga Gál (PPE-DE). - (HU) Vaikka minkä tahansa muun sosiaalisen vähemmistön etuja suojellaan voimakkaasti syrjinnänvastaisilla säännöksillä, Euroopan oikeudellinen suoja puhumattakaan poliittisesta tahdosta on vaatimatonta, kun on kyse kansallisista vähemmistöistä. Näiden vähemmistöjen olemassaolo Euroopan unionissa ei kuitenkaan ole poliittinen kysymys vaan tosiasia. Euroopan unionissa asuu miljoonia vähemmistöön kuuluvia ihmisiä, jotka eivät ole maahanmuuttajia. He asuvat Euroopan unionin jäsenvaltioissa, eivätkä he ole koskaan muuttaneet esi-isiltä perimiltään mailta. Vasta 1900-luvun tapahtumien aikana heidän maidensa rajoja siirrettiin heidän ympäriltään ja jättivät heidät taakseen, mistä lähtien he ovat joutuneet kärsimään ratkaisemattomista dilemmoista. Miten heidän pitäisi onnistua säilyttämään identiteettinsä ja yhteisönsä? Miten he voivat tarjota lapsilleen turvallisen käsityksen 2000-luvun tulevaisuudesta? Meidän on vihdoinkin myönnettävä, että näiden yhteisöjen ongelmia ei kyetä ratkaisemaan pelkästään yleismaailmallisten ihmisoikeuksia tai syrjinnänvastaista toimintaa koskevien säännösten avulla. Aivan oikeutetusti nämä yhteisöt vaativat kaikkia sellaisia asioita, joita Euroopan unioni pitää valtaväestöön kuuluvien oikeutena, vaikka kyse olisi samankokoisista kansoista. Tämän vuoksi tarvitaan Euroopan unionin sääntelyä, ja tämän vuoksi tarvitaan Euroopan unionin tukea. Tällaiset yhteisöt ovat oikeassa ajatellessaan esimerkiksi, että autonomia, joka on tuonut vaurautta ja kehitystä Etelä-Tirolin vähemmistöille Italiassa, tarjoaisi heillekin toivotun ratkaisun.

Totta kai autonomian eri muodot, joista esimerkkinä mainittakoon vaikkapa alueellinen autonomia, saattaisi tarjota myönteisen ja helposti hallittavan tulevaisuuden tällaisille yhteisöille. Näiden yhteisöjen ympärillä ei pitäisi olla minkäänlaista mystifikaatiota, vaan näistä asioista olisi keskusteltava avoimesti. Jos tällaista vaihtoehtoa voidaan pitää myönteisenä ratkaisuna yhdessä jäsenvaltiossa niin, ettei valtion alueellista eheyttä vahingoiteta, se voisi osoittautua hyväksi ratkaisuksi myös muissa jäsenvaltioissa. Näiden vähemmistöjen oikeutetut vaatimukset, jotka perustuvat perusperiaatteisiin ja nykykäytäntöön Euroopan unionissa, eivät voi muodostua kartettaviksi aiheiksi 2000-luvun Euroopan unionissa.

  Bárbara Dührkop Dührkop (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, on outoa, että jokaisen vaalikauden aikana olemme korostaneet, että meiltä puuttuvat lailliset ja materiaaliset puitteet jonkin jäsenvaltioissa asuvan vähemmistöryhmän suojelemiseksi, tai ainakin nämä puitteet ovat heikot.

Hiljattain itään tapahtuneen laajentumisen myötä tilanne on väistämättä muuttunut entistä monimutkaisemmaksi.

Euroopan unionissa, joka koostuu 27 valtiosta, on yli 100 ryhmää, jos lisäämme etniset ja kielelliset vähemmistöt hiljattain tapahtuneen maahanmuuton seurauksena syntyneisiin ryhmiin. On syytä esittää erityismaininta – ja näin onkin jo tehty – romaneista, tuosta etnisestä ryhmästä, joka on elänyt keskuudessamme vuosisatojen ajan. Sillä on omat erityispiirteensä, ja se joutuu kärsimään kaikkien suurimmista haitoista verrattuna mihin tahansa muuhun vähemmistöryhmään.

Arvoisa komission jäsen, toimien kaksinkertaistaminen näiden ryhmien asteittaisen integroimisen tai jopa sulautumisen saavuttamiseksi ja tämän erilaisuuksien välisen yhtenäisyyden toteuttaminen ovat suuri haaste Euroopalle. Lissabonin sopimuksessa ei turhan takia tehdä ensimmäistä kertaa Euroopan unionin historiassa selkeää viittausta tällaisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksiin ja heidän omiin arvoihinsa.

Jokainen yhteiskuntaryhmä on erilainen. Jäsenvaltioiden kielellis-historialliset vähemmistöt ja niiden tunnustetulla ja kiistattomalla oikeudella ilmaista itseään omalla äidinkielellään on vähän tai ei mitään tekemistä uusien maahanmuuttovirtauksien kanssa, koska näillä ryhmillä on omat tunnusomaiset piirteensä.

Otamme lähtökohdaksi Euroopan vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan ja pyydämme Euroopan sosiaalirahastoa kiinnittämään huomiota vähemmistöryhmiin ja kohdistamaan varoja heitä varten.

Olemme juuri saattaneet vuoden 2008 päätökseen Euroopan kulttuurienvälisenä teemavuotena, ja mielestäni tämä vuoropuhelu on vasta käynnistynyt. Mielestäni meidän on hyödynnettävä tällaista kannustinta ja jatkettava vuoropuhelun laajentamista niin, että onnistumme luomaan Euroopan laajuiset vähemmistöryhmien suojelua koskevat valvontamekanismit.

Päätän puheenvuoroni seuraavaan huomioon: jäsenvaltioidemme velvollisuus on suojella kehittyvän monikulttuurisen Euroopan perinteitä ja arvoja ja säilyttää ne, ja Euroopan parlamentin velvollisuus on laatia integraatiostandardit ja sellaiset eurooppalaiset puitteet, jotka mahdollistavat rauhanomaisen yhteiselon.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Arvoisa puhemies, yksi kymmenestä Euroopan kansalaisesta kuuluu johonkin kansalliseen vähemmistöön. Monet heistä tuntevat olevansa lapsipuolia omassa kotimaassaan. He kääntävät katseensa kohti Euroopan unionia, jonka olisi taattava heidän oikeutensa ja parannettava heidän tilannettaan. Ihmisoikeuksien kannalta Euroopan unionin suurin velka liittyy vähemmistöjen suojeluun. Vaikka vähemmistöjen suojelua koskeva oikeudellinen perusta onkin olemassa, poliittinen tahto sen vahvistamiseksi on usein riittämätön. Lissabonin sopimuksen ratifiointi voisi parantaa tilannetta, mutta itsessään se ei ole mikään ihmeellinen ratkaisu. Nykyisten toimielinten on tärkeää työskennellä tehokkaasti ja erityisesti niin, että perusoikeusviraston laatimaa vähemmistöjen profiilia vahvistetaan. Eri vähemmistöt pitäisivät myönteisenä merkkinä sitä, jos uuteen komissioon kuuluisi komission jäsen, jonka vastuulla olisi yksinomaan vähemmistöjen asioiden hoitaminen. Tämä antaisi selkeän viestin siitä, että myös vähemmistöt ovat yhdistyvän Euroopan täysipainoisia kansalaisia. Euroopalla ei voi olla lapsipuolia, koska tavalla tai toisella kuulumme kaikki vähemmistöön.

  László Tőkés (Verts/ALE). – (HU) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen siitä, että asialistalle sisällytetään perinteisten kansallisten ja etnisten vähemmistöjen sekä Euroopan maahanmuuttajien suojelu, ja arvostan sitä. Minusta on tuskallista, että poliittisten ryhmien välttämättömän tuen puuttuessa tämänpäiväinen yhteiskeskustelumme päättyy ilman, että on tehty minkäänlaista päätöstä ja että edelleenkään ei ole mahdollista laatia vähemmistöjen suojelua koskevaa Euroopan unionin puitesopimusta. Entisen kommunistisen leirin maissa puuttumattomuuspolitiikan periaate oli kaikkein ylin. Minusta on mahdotonta hyväksyä sitä, että vastaavasti Euroopan unioni jättää vähemmistöjä koskevan ongelman ratkaisemisen yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaan. Katson, että presidentti Traian Băsescun Budapestissä esittämät julistukset, joissa hän torjui Transylvanian unkarilaisten oikeutetut vaatimukset kollektiivisista oikeuksista ja autonomiasta, muistuttavat kansallisen kommunistisen ajan diktatorisia näkökantoja. Euroopan unioni on yhteinen koti myös kansallisille, etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille, ja juuri tämän vuoksi Euroopan unioni ei voi enää viivyttää heitä koskevan institutionaalisen ja oikeudellisesti säännellyn suojan tarjoamista.

  Patrick Louis (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, kulttuureihimme kuuluvat oikeusturva ja yksilön oikeudet, joten on oikein ja soveliasta suojella vähemmistöön kuuluvan yksittäisen jäsenen oikeuksia, mutta olisi vaarallista säätää lailla ei-kansallisten vähemmistöjen oikeuksista yhteisönä, jolla on omat oikeudet.

Ei-kansallisten vähemmistöjen kohdalla, mistä nyt puhun pelkästään, yhteisön laajuista lähestymistapaa on vältettävä, koska se tuhoaa väistämättä monien Euroopan kansojen yhtenäisyyden. Kun oikeusvaltioperiaatetta noudatetaan, sen sääntely, miten ihmiset elävät yhdessä, on pysyttävä kansallisen toimivallan piirissä. Mikäli tällaisessa tapauksessa enemmistö olisi vähemmistön vihollinen, demokratian toimivuus olisi vakavasti kyseenalaistettava.

Jotkut ihmiset pakenevat kotimaastaan köyhyyden tai vaaran edessä turvapaikkaa etsimään. Turvapaikkaoikeus on ihmisten keino äänestää jaloillaan. Onneksi siitä on tullut perusoikeus, mutta kuten jokaiseen oikeuteen, siihenkin liittyy velvollisuus. Tässä tapauksessa velvollisuus on hyväksyä vastaanottavan maan säännöt, kielet ja tavat.

Turvapaikkaoikeus on arvokas oikeus, koska se on ihmiselle olennaisesti kuuluva oikeus. Vähemmistöön kuuluminen ei kuitenkaan oikeuta yhteisön laajuisen oikeuden luomista. Perimmäistä kuuliaisuutta on aina osoitettava sille maalle, johon asettuu asumaan. On harhaluuloa kuvitella, että tilapäisten yhteisöjen ja erilaisten muistojen rinnastaminen tekevät maasta maan. Ajan mittaan näin syntyy joko välinpitämättömyyden kenttä tai taistelukenttä.

Vastaanotettavaa maata on joko rakastettava, tai sieltä on lähdettävä pois. Tämä on vastuu, joka syntyy vapaudesta tulla ja mennä.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE). – (RO) Haluaisin ilmaista tukevani vähemmistöjen suojelua sekä heidän kulttuurinsa, kieltensä, perinteidensä ja tapojensa kunnioitusta. Katson, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä vähemmistöjen suojeluun liittyvät maininnat kansalliseen lainsäädäntöönsä eri aihepiirien yhteydessä.

Tässä mielessä olen sitä mieltä, että Romanian lainsäädäntö on tällä alalla erityisen hyvin laadittu ja voi tarjota mallin muille jäsenvaltioille. Tämän lausunnon paikkansapitävyyden vahvistaa myös kollegani parlamentin jäsen, jota kunnioitan syvästi ja joka syntyi, varttui ja opiskeli Transylvanian unkarilaisyhteisössä, ja nyt hän edustaa menestyksekkäästi Unkaria Euroopan parlamentissa. Vähemmistöjen suojelun ei kuitenkaan pidä johtaa kohtuuttomuuksiin, kuten kollektiivisiin oikeuksiin, autonomian ja itsemääräämisoikeuden edistämiseen, myös alueellisella tasolla.

En usko, että on hyödyllistä jakaa vähemmistöjä eri kategorioihin, koska tästä saattaa syntyä sellainen vaikutelma, että näitä kategorioita on kohdeltava eri tavoin. Kaikkia kansalaisia on kohdeltava samanarvoisesti, ja heitä on koskettava samat oikeudet ja velvoitteet niissä yhteisöissä, joiden keskellä he asuvat. Hajauttaminen ja paikallinen autonomia kansallisten lakien alaisuudessa kuvastaa hyvin pitkälti kaikkia niitä toiveita, joita kansalaisilla on, riippumatta heidän kansalaisuudestaan tai etnisestä taustastaan. Ei ole normaalia nostaa keskustelun aiheeksi käsitteitä, jotka eivät vielä kuulu nykyisen kansainvälisen oikeuden piiriin ja joita ei ole hyväksytty jäsenvaltioissa. Meidän ei tarvitse myöskään hyväksyä Euroopan unionin neuvoston antamia määräyksiä.

Romanivähemmistöistä on syytä esittää erityismaininta. Olen vahvasti sitä mieltä, että Euroopan unionin yhteiset ohjelmat erityisesti koulutuksen alalla nopeuttaisivat huomattavasti romanien sopeutumista.

Lopuksi haluan muistuttaa teitä siitä, että mikä tahansa kansa on koostaan riippumatta vähemmistö verrattuna Euroopan 500 miljoonaan kansalaiseen.

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Vähemmistöjen suojelu on kiistämättä yksi tärkeimmistä periaatteista, ja omassa kotimaassani Slovakian tasavallassa vähemmistöille taataan todella poikkeuksellisen korkea suojelun taso. Jos puhutaan etnisistä vähemmistöistä, voidaan todeta, että tämä taso taataan myös kulttuuriin ja koulutukseen liittyvän autonomian muodossa, koska maassamme on suurimmalle etniselle vähemmistöllemme tarkoitettu yliopisto.

Pohjimmiltaan kuitenkin vastustan alueellista autonomiaa koskevan keskustelun aloittamista, koska se on mielestäni hyvin tärkeä poliittinen ja oikeudellinen asia, ja myös sen vuoksi, että katson sen olevan humanistisessa mielessä melko sydäntäsärkevä aihe. Se saattaisi aiheuttaa ihmisille suunnatonta epäonnea. Keskustelujen aloittaminen alueellisesta autonomiasta uhkaisi oleellisesti myös Euroopan unionin yhtenäisyyttä ja menestyksekästä kehitystä.

Arvoisa komission jäsen, lopuksi haluan todeta, että te puhuitte kunnioituksesta, ja on täysin sopivaa, että yhteiskunnan enemmistö kunnioittaa mitä suurimmassa määrin yhteiskuntansa vähemmistöjä, mutta mielestäni terveesti toimivassa yhteiskunnassa vähemmistöjen on yhtä lailla kunnioitettava kyseistä yhteiskuntaa.

  Tatjana Ždanoka (Verts/ALE). (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Tabajdia hänen erinomaisesta työstään. On valitettavaa, että emme voi päättää keskusteluja päätöslauselmaan.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että vähemmistöjen oikeuksista on tultava osa yhteisön säännöstöä. Valitettavasti komissio on hyvin haluton ehdottamaan minkäänlaisia toimia tällä alalla. Meidän olisi muistettava, että vähemmistöjen oikeudet ovat olennainen osa ihmisoikeuksia, ja sen vuoksi vaatimustasomme on oltava mahdollisimman korkea. Meidän ei pidä unohtaa, että vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu ovat yksi Kööpenhaminan kriteereistä. Komissio ei edes sovella näitä kriteerejä asianmukaisesti liittymisprosessin aikana.

Olemme valmiit myönnytyksiin, koska toivomme tilanteen paranevan myöhemmin, mutta liittymisten alkamisesta lähtien tämän asian käsittelyyn ei edelleenkään ole välineitä, kuten komission jäsen Barrot korosti viime kuussa. Olemme laatineet yhteiset vähemmistöjen oikeuksia koskevat Euroopan unionin standardit, ja niistä on ehdottomasti pidettävä kiinni.

  Edit Bauer (PPE-DE). – (HU) Kiitos paljon, arvoisa puhemies. Euroopan unionissa on harvoja poliittisia alueita, joilla esiintyy kaksinaismoraalia. Vähemmistöjen oikeuksia koskevat Kööpenhaminan kriteerit koskevat liittymisneuvotteluja käyviä maita, kuten olemme jo tänään kuulleet, mutta nämä samat oikeudet eivät sisälly yhteisön oikeuteen. Jos Euroopan rikkaus löytyy sen erilaisista kulttuureista, eikä kukaan halua pienten kansojen kulttuurin ja kielen häviävän, tällöin etnisillä vähemmistöillä on yhä suurempi tarve tulla suojelluiksi ja saada myös oikeudellista suojaa. Uusissa jäsenvaltioissa sosialistisen internationalismin tarjoama näennäinen suoja on kadonnut, ja kansallismieliset tunteet ovat vahvistuneet. Lisäksi uusissa jäsenvaltioissa ilmenee usein epäoikeudenmukaista nationalismia erityisesti siksi, että edes Kööpenhaminan kriteerit eivät ole enää sitovia. Joudumme usein todistamaan assimiloivia pyrkimyksiä, jotka ovat oletettavasti vähemmistön oman edun mukaisia. Valitettavasti tämä on poliittinen väline, jota käytetään usein populististen puolueiden keskuudessa käännyttämään enemmistö vähemmistöä vastaan.

Euroopan sisäisten oikeudellisten standardien laatiminen vähemmistöjen oikeudellisen aseman suojelemiseksi on välttämätöntä. Näiden standardien on noudatettava Euroopan parhaita käytäntöjä, ja niiden on pohjauduttava erilaisiin itsehallinnon muotoihin, joita ei pidä riisua jonkinlaiseksi poliittiseksi rikokseksi, eikä torjua. Pikemmin toissijaisuuden periaatetta olisi laajennettava niin, että vähemmistöt voisivat tehdä omia asioitaan koskevia päätöksiä. Ehkä avoimen yhteistyön menetelmästä saattaisi tässä mielessä olla apua siihen asti, kunnes oikeudellinen perusta on luotu. Esitän komission jäsenelle seuraavan kysymyksen. Eikö olisi mahdollista soveltaa tätä vaihtoehtoa ja tätä menetelmää ratkaisun tarjoamiseksi vähemmistöjen oikeudellista asemaa koskevassa asiassa? Lopuksi haluan kiittää jäsen Tabajdia hänen erinomaisesta työstään tällä alalla.

  Corina Creţu (PSE) . – (RO) Meillä on joukko Euroopan laajuisia johdonmukaisia säännöksiä, kriteerejä ja suosituksia, joilla taataan kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien kansalaisten suojelu, ja esimerkit niiden rikkomisesta ovat hyvin harvassa Euroopan unionissa. Romania on antanut vähemmistöilleen mahdollisuuden nauttia kansallisista oikeuksista, jotka ulottuvat paljon laajemmalle kuin asiaankuuluvat eurooppalaiset standardit. Romanialaisten parlamentin jäsenten, jotka ovat etniseltä taustaltaan unkarilaisia, läsnäolo tässä parlamentissa on tästä elävä todiste.

Etnisten ryhmien välisen tasapainon kannalta Euroopassa on ratkaisevan tärkeää, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan, mutta kaikenlaiset separatistiset urotyöt, joita etnisten oikeuksien heikkeneminen saa aikaan, on pysäytettävä. Eurooppa-hankkeessa on kyse integraatiosta eikä etnisiin kriteereihin perustuvien saarekkeiden luomisesta.

Lisäksi katson, että meidän olisi keskitettävä enemmän huomiota kansallisten vähemmistöjen tilanteeseen Euroopan unionin naapurimaissa, varsinkin silloin, kun asia koskee joidenkin jäsenvaltioiden samaan kansallisuuteen kuuluvia kansalaisia. Yksi esimerkki tästä ovat Ukrainassa, Serbiassa ja Moldovan tasavallassa asuvat romanialaiset, joilta on riistetty perusoikeudet ja jotka ovat intensiivisen denationalisaatioprosessin kohteena.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa on useita esimerkkejä historiallisten eurooppalaisten ryhmien puhumista kielistä, joita ei voi käyttää Euroopan parlamentin keskusteluissa, koska niitä ei ole tunnustettu valtion virallisina kielinä. Tämä on menetys edustukselliselle demokratialle.

Yksi näistä esimerkeistä on baskin kieli euskera, joka ei ole vähemmistökieli vaan virallinen kieli, ainakin Baskimaan eteläisellä alueella, joka on hallinnollisesti luokiteltu kuuluvan osaksi Espanjan valtiota. Sama ei kuitenkaan päde – arvoisa komission jäsen, pyydän, että te ette ota tätä henkilökohtaisesti – Baskimaan pohjoisosaan, joka on liitetty Ranskan valtioon, jonka presidentti totesi Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa, että kieltämällä kansallisten identiteettien ja kielten kunnioituksen kylvetään nöyryytyksen siemenet ja että ilman tällaista kunnioitusta maailmassa ei saada aikaan rauhaa. Kaikessa tässä euskeralle, korsikan kielelle, bretonin kielelle eikä oksitaanille ei anneta vähäisintäkään virallista huomiota, eikä niitä tueta niin, että niiden käyttöä kunnioitettaisiin ja käyttöön rohkaistaisiin.

Tämän vuoksi pyydän perusoikeusvirastoa seuraamaan tilannetta ja tekemään työtä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioissa ei rikota Euroopan kansojen oikeutta käyttää omaa äidinkieltään, eikä kansalaisia syrjitä ja että kaikkien ihmisten äidinkieliä pidetään virallisina niillä alueilla, joilla niitä puhutaan.

(Puhuja jatkoi baskin kielellä.)

Eskerrik asko jaun-andreok zuen laguntzagatik Europako hizkuntza guztien alde.

  Daniel Petru Funeriu (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän tätä keskustelua tervetulleena varsinkin siksi, että Euroopan historia on osoittanut etnisten jännitteiden voivan kriisiaikoina tulehduttaa muutoin vakaita tilanteita. Haluan uskoa, että tämän keskustelun käynnistäjien tavoitteena on korostaa Euroopan yhdentymishankkeen sallivia ydinarvoja ja tosiasioita, sillä Euroopan unionin todellisuus muodostaa maailman parhaat normit vähemmistöjen kohtelulle. Tästä syystä meidän olisi sanottava ääneen, että Euroopan parlamentti ei hyväksy mitään hajottavia toimia tai mainitsemieni normien heikentämistä.

Kuten komission jäsen Jacques Barrot painotti, jokaisessa yksittäisessä unionin jäsenvaltiossa on selkeä ja useimmiten virallinen oikeudellinen kehys, jolla taataan kulttuurisen monimuotoisuutemme suojelu. Mutta onko monietnisen yhteiskuntamme kestävyyttä silmälläpitäen muuta vaihtoehtoa kuin korkea-asteen koulutus? Esimerkit todellisesta elämästä osoittavat, että koulutukseen liittyvien kysymysten ratkaiseminen vahvistaa yhteisön kehitystä. Koulutus on luonnostaan pikemmin yhdistävää kuin hajottavaa. Se opettaa meille, että me kaikki olemme jonkun muun vähemmistöjä. Transilvaniassa Clujin kaupungissa toimiva romanialainen Babeş-Bolyain yliopisto on monikulttuurinen yliopisto, jonka Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on useaan otteeseen maininnut myönteisenä esimerkkinä monikulttuurisesta ja monietnisestä huippuosaamisesta.

Vähemmistökielillä annettava korkea-asteen koulutus voi tarvittaessa olla osa kansallista koulutusjärjestelmää. Esimerkkinä tästä voidaan mainita romanialainen Sapientia-yliopisto.

Otteemme ei kuitenkaan saa herpaantua näiden myönteisten esimerkkien vuoksi, ja meidän on oltava tietoisia siitä, että ehkä haastavin tehtävämme on vielä edessä: romaniyhteisön vaikean tilanteen ratkaiseminen koko Euroopassa. Uskon, että tehokkain keino tämän erittäin vaikean eurooppalaisen ongelman ratkaisemiseksi pitkällä aikavälillä on koulutus. Haluaisin, että käydään hyvin perusteellinen keskustelu siitä, miten Eurooppa aikoo hyödyntää ainutlaatuista koulutusjärjestelmäämme, jotta voimme pysyä moninaisuudessamme yhtenäisinä.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Euroopan neuvosto on ihmisoikeuksien kunnioittamista käsittelevä toimielin. Vähemmistöjen oikeudet ja suojelu kuuluvat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan. Perinteisten ja etnisten vähemmistöjen, maahanmuuttajavähemmistöjen ja maahanmuuttajien on noudatettava asuinjäsenvaltionsa kansallista lainsäädäntöä.

Katson, että uusien maahanmuuttajavähemmistöjen kotouttamisen ei tulisi olla osa yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, jota EU parhaillaan laatii. Tämä politiikka voidaan määritellä vasta, kun Euroopan unioniin vuonna 2004 liittyneistä jäsenvaltioista tulevien työntekijöiden vapaan liikkuvuuden nykyiset esteet poistetaan.

Maahanmuuttajavähemmistöjen suojelu on yksi sosiaalisen Euroopan ajamista periaatteista. Oikeudenmukaisten työolojen luominen kaikille unionin kansalaisille heidän lähtöjäsenvaltioonsa katsomatta takaa heille kunnolliset elinolot. Eurooppalaisena sosialistina kannatan laillista maahanmuuttoa koskevien eurooppalaisten puitteiden kehittämistä, mutta ensisijaisesti ajan aktiivisesti Euroopan unionin perusperiaatteiden noudattamista kaikkien unionin kansalaisten osalta.

  Csaba Sógor (PPE-DE). - (HU) Valitettavasti tämä päätösluonnos esitellään tänään parlamentille vain kysymyksen muodossa. Perinteisten kansallisten vähemmistöjen ja yhteisöjen edustajat ovat yrittäneet vakuuttaa enemmistön rauhanomaisilla parlamentaarisilla keinoilla siitä, että se, mikä oli hyväksi Euroopan unionin 14 jäsenvaltiolle, on hyväksi koko EU:n alueelle. Perinteiset kansalliset vähemmistöt huomasivat joutuneensa ilman omaa syytään uuteen valtioon ilman, että ne olisivat muuttaneet pois vuosisataisilta kotiseuduiltaan. Kukaan ei kysynyt, halusivatko ne vaihtaa kansallisuutta tai omaksua uuden virallisen kielen. Nämä perinteiset kansalliset vähemmistöt ovat valtioidensa lojaaleimpia kansalaisia. Sodista, talouskriiseistä, sisäisistä poliittisista kiistoista ja valtaväestöön sulauttamisesta huolimatta ne eivät ole jättäneet esi-isiltään perittyä vuosisataista ja silti uutta kotimaataan. Heidän uskollisuutensa on vankkumaton. Juuri tästä syystä on käsittämätöntä, että suurien maiden monikymmenmiljoonaiset valtaväestöt pelkäävät muutaman sadan tuhannen tai enintään puolen miljoonan ihmisen vähemmistöjä.

Euroopan unionissa esiintyvät erilaiset itsehallinnon muodot, kuten alueellinen ja kulttuurinen itsehallinto, ovat valtaväestön ja vähemmistön harjoittaman konsensuspolitiikan tulosta, eivätkä ne ole heikentäneet kyseisten valtioiden tai Euroopan unionin taloudellista, poliittista tai sosiaalista valtaa. Kotimaani Romania on ollut olemassa nykymuodossaan vuodesta 1920. Vuonna 1930 sen alueen väestöstä 28 prosenttia oli muita kuin romanialaisia; nyt tämä osuus on pudonnut 10 prosenttiin. Romanian ohella useilla muilla jäsenvaltioilla on samanlaisia huolia. Lakeja ja oikeuksia on, mutta niiden täytäntöönpanoa ei voida taata, vaikka kielellinen, etninen ja alueellinen monimuotoisuus on eurooppalainen arvo. Tämän vuoksi on tärkeää laatia onnistuneisiin EU:n esimerkkeihin perustuvia ohjeluonnoksia, jotka ovat kaikkien kannalta hyväksyttäviä ja jotka eivät loukkaa valtioiden alueellista koskemattomuutta.

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Kiitos paljon, arvoisa puhemies. Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensinnäkin ilmaista tyytyväisyyteni Csaba Sándor Tabadjin aloitteeseen, jolla pyritään parantamaan Euroopan unionissa asuvien vähemmistöjen asemaa. Vaikka monet Etelä-Tirolin tai Ahvenanmaan kaltaiset huomattavat esimerkit osoittavat, että kansallisia vähemmistöjä pidetään Euroopan unionissa arvona ja mahdollisuutena, Itä-Euroopassa törmätään valitettavasti myös vastakkaiseen asenteeseen, joskus myös valtiomiesten lausumissa. Nimenomaan tästä syystä meidän on ehdottomasti vastustettava julistuksia, joilla tehtäisiin lopullisesti loppu kansallisten vähemmistöjen itsehallintovaatimuksista, viittaamalla Euroopan unionin asettamiin vaatimuksiin. Meidän on todettava päättäväisesti, että kansallisilla vähemmistöillä on oikeus itsehallintoon vähemmistöjen oikeuksien yhteisön tason toteutumismuotona ja että meidän on taattava myös nämä perusoikeudet Euroopan unionin oikeusjärjestelmän avulla. Kannatan näin ollen vilpittömästi kattavan sääntelyn laatimista vähemmistöjen oikeuksien suojelemiseksi unionin tasolla. Paljon kiitoksia.

  Michl Ebner (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään on ilon päivä, ja ansio siitä kuuluu erityisesti laajennetun työryhmän puheenjohtajalle ja vähemmistöjen puolustajalle Csaba Sándor Tabadjille.

Puhun tänään italiaa, joka on Italian valtion virallinen kieli mutta ei äidinkieleni. Kielivalintaani on erityinen syy: Italiassa asuu monia etnisiä vähemmistöjä, jotka ovat peräisin useista valtioista ja edustavat useita etnisiä ryhmiä. Tällä mielenilmauksella – joka osoittaa myös, että etninen vähemmistö ei ole etninen vähemmistö vain itsessään, vaan sen on saatava solidaarisuutta – haluan antaa näille vähemmistöille äänen tässä parlamentissa. Haluan myös kertoa ulkomailla asuville italialaisvähemmistöille, että muutoin niillä ei olisi tätä mahdollisuutta.

Jacques Barrot puhui tänään syrjimättömyydestä. Mielestäni syrjimättömyys ei riitä, sillä meidän on saatava aikaan yhtäläiset oikeudet, ja tähän päästään vain auttamalla vähemmistöjä saavuttamaan saman tason kuin valtaväestöllä on. Tästä syystä tietyissä tilanteissa tarvitaan positiivista syrjintää. Tämä on uskoakseni uusi ajatus, jota on kehitettävä edelleen.

Euroopan unionilla on toimivaltaa. Käyttämällä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 ja 22 artiklaa sekä Lissabonin sopimuksen 2 artiklaa – toivottavasti nämä tulevat voimaan mahdollisimman pian – yhdessä Kööpenhaminan kriteerien kanssa sekä hiukan joustavuutta ja lainsäädännöllistä mielikuvitusta voimme saada paljon aikaan. Haluan korostaa erityisesti Lissabonin sopimuksen yksilön oikeuksien suojelua koskevan 2 artiklan ja esittää tässä yhteydessä erityiset kiitokset Italian entiselle ulkoasiainministerille Franco Frattinille hänen ratkaisevasta panoksestaan sen sisällyttämiseksi sopimukseen.

Päämääränämme on ryhmien oikeuksien suojelu. Koska Euroopan unionissa on 168 ja Euroopan mantereella 330 vähemmistöryhmää, 100 miljoonaa tämän mantereen kansalaista on tässä tilanteessa. Etelä-Tirolissa me olemme saavuttaneet tason, jota toki voidaan parantaa, mutta joka silti on erittäin hyvä. Kun valtaväestöjä edustavat parlamentin jäsenet kertovat minulle, että heidän vähemmistöjään kohdellaan hyvin, olen hieman epäluuloinen. Uskoisin paremmin, jos kuulisin näiden vähemmistöjen edustajilta, että heitä kohdellaan hyvin.

Meidän Euroopan unionissa on ymmärrettävä, että vähemmistöt edustavat lisäarvoa, siltaa kulttuurien, kansojen ja maiden välillä. Meidän on pyrittävä yhtenäisyyteen kulttuurisessa monimuotoisuudessa.

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Hyvät parlamentin jäsenet, kielellinen ja kulttuurinen monimuotoisuus, jota me arvostamme Euroopan unionin rikkautena, muuttuu usein jäsenvaltioiden tasolla ongelmaksi, etenkin sellaisilla alueilla, joilla rajoja on siirrelty historian oikkujen vuoksi tai joilla vähemmistöstä on tullut enemmistö ja enemmistöstä vähemmistö, kuten on käynyt kotimaassani Virossa. Tällaiset tapaukset ovat todella valtavia haasteita yhdelle maalle.

Euroopan unionin tasolla on kuitenkin hyvin tärkeää välttää kaksinaismoralismia. Edellisten puhujien jo mainitsemista Kööpenhaminan kriteereistä, jotka uusien jäsenvaltioiden oli täytettävä, on jo keskusteltu, mutta olimme samalla hyvin tietoisia siitä, että monet vanhoista jäsenvaltioista eivät täytä näitä samoja vaatimuksia, esimerkiksi koulutuksen suhteen. On ehdottoman tärkeää, että kaikkia valtioita kohdellaan samalla tavoin ja että vähimmäisvaatimukset koskevat kaikkia.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE-DE) . – (RO) Minä en usko, että Euroopan unioni tarvitsee yhteistä vähemmistöpolitiikkaa. Meidän on taattava yhtäläiset oikeudet kaikille unionin kansalaisille heidän etnisestä taustastaan riippumatta. Toisaalta, jos nyt käsiteltävän kysymyksen esittäjät todella haluavat saada aikaan yhteisön politiikan tällä alalla, voimme vakuuttaa heille, että esimerkiksi Romanian lainsäädäntöä voidaan pitää hyvän käytännön mallina.

Romanialla on ehkä Euroopan sallivin ja ajantasaisin kansallisia vähemmistöjä koskeva lainsäädäntö. Vähemmistöillä on samat laajat poliittiset ja sosiaaliset oikeudet kuin kaikilla muillakin kansalaisilla. Huomattavan suurilla vähemmistöillä, kuten unkarilaisilla, on oikeus kaikentasoiseen koulutukseen äidinkielellään. Vähemmistöjen edustajilla on oikeus parlamenttipaikkoihin, vaikka he eivät olisi saaneet vaadittavaa äänimäärää. Unkarilaisvähemmistön puolue, johon on viitattu tämän ja eilisillan keskusteluissa, on itse asiassa kuulunut Romanian hallitukseen kahtenatoista niistä yhdeksästätoista vuodesta, joina Romania on toiminut demokraattisena valtiona.

  Flaviu Călin Rus (PPE-DE) . – (RO) Kaikentyyppisiä vähemmistöjä on autettava paitsi säilyttämään ainutkertainen identiteettinsä sekä arvonsa, perinteensä ja kielensä myös kehittämään kulttuuriaan. Katson, että Romania, joka on yhtenäinen suvereeni valtio, on vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen mallivaltio.

Olen tyytyväinen kollegojeni saavuttamasta edistyksestä sekä heidän jatkuvasta huolestaan etnisten, perinteisten ja kansallisten vähemmistöjen suojelun puolesta. Tämä on itsestään selvä ja tervetullut lähestymistapa. Annan kuitenkin kaksi neuvoa valtaväestön ja vähemmistön välisistä suhteista: 1) Mielestäni tämäntyyppisiin toimiin ei tulisi osallistua vain vähemmistöön kuuluvien, vaan valtaväestön on myös yhtä lailla käsiteltävä vähemmistöihin liittyviä kysymyksiä juuri sen suojelemiseksi, mitä me kutsumme "yhtenäisyydeksi moninaisuudessa" ja mikä toteutuu Romaniassa. 2) Katson, että vähemmistöjen tulisi vastaavasti ottaa huomioon valtaväestön asema, sillä nämä kaksi väestön osaa muodostavat – mutta vain yhdessä – yhtenäisen kokonaisuuden, joka edistää yhteiskuntien luonnollista kehitystä.

  Nicodim Bulzesc (PPE-DE). – (RO) Haluaisin esittää osana tätä keskustelua sen huomion, että kansalliset vähemmistöt pitävät paljon meteliä, koska niillä ei ole perusteita kaikkien vaatimiensa oikeuksien tueksi. Haluaisin esittää tätä koskevan iskulauseen: "meteli ei ole hyväksi eikä hyvästä nouse meteliä".

Euroopan unionin lainsäädännöllä ei ainoastaan voida suojella vähemmistöjä ja asettaa kansallisia yhteisöjä epäedulliseen asemaan, sillä me sallimme positiivisen syrjinnän. Annan teille esimerkin siitä, että todellisuus kumoaa esitetyt väitteet. Jotkut ovat väittäneet, että Romaniassa ei kunnioiteta unkarilaisvähemmistön oikeuksia koulutuksen alalla, ja koska minulla on koulutusalan tausta, mainitsen esimerkkinä Romanian yliopistot, jotka noudattavat vähemmistöjen kohtelua koskevia unionin normeja.

  Alexandru Nazare (PPE-DE) . – (RO) Haluan tässä keskustelussa tuoda esiin Timocissa Serbiassa asuvien romanialaisten uskonnollisten oikeuksien heikkenemisen. Kyseessä on yli 100 000 romanialaisen yhteisö.

Ilmaisen tässä yhteydessä huolestuneisuuteni serbialaisen Negotinin kaupungin kaupunginvaltuuston päätöksestä purkaa romaniankielisen ortodoksisen kirkon perustukset, vaikka pappi Boian Alexandru oli hankkinut tarvittavat luvat. Kyseinen kirkko olisi toinen Serbiassa asuvien romanialaisten kirkko. Siitä röyhkeydestä, että isä Alexandru rakensi ensimmäisen kirkon, hän sai kahden kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Korostan, että Serbia on sitoutunut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 5 artiklan nojalla kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja suojelemaan etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä.

Lopetan puheenvuoroni otteeseen isä Alexandrun kirjeestä, jossa hän toivoo, etteivät Serbian viranomaiset pura tätä kirkkoa, jossa jumalanpalvelukset on tarkoitus pitää romanian kielellä. Lainaan hänen kirjettään: "…auttakaa myös meitä saamaan nämä oikeudet asuinmaassamme Serbiassa, jotta saamme ainakin oman kirkon ja koulun ja voimme puhua romaniaa."

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla ei ole toimivaltaa jäsenvaltioiden kansallisten vähemmistöjen aseman suhteen. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat myös Euroopan neuvoston jäseniä, ja tällä organisaatiolla on hyvät välineet ja kokemusta tämän kysymyksen käsittelemiseen. Euroopan neuvoston työn kanssa päällekkäinen toiminta haittaisi vähemmistöjä koskevaa työtämme ja aiheuttaisi vain sekaannusta ja turhautumista.

Olen myös huolissani siitä, että vähemmistöjä koskevassa lähestymistavassamme painotetaan liikaa ratkaisuja, jotka olivat ehkä päteviä vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten. Katson, että tälläkin alalla meidän olisi parempi käyttää mielikuvitustamme kuin muistiamme.

Jo kuljettujen polkujen käymisen sijasta Euroopan unionin olisi viisaampaa kehittää kansainvälinen kulttuuristen oikeuksien suojelun käsite maanosassa, jossa jokainen etnis-kulttuurinen yhteisö muodostaa myös vähemmistön.

  Dragoş Florin David (PPE-DE). – (RO) Nykyisessä maailmanlaajuisessa globalisaation ja vapaan liikkuvuuden toimintaympäristössä täällä tänään esitetyt ajatukset alueellisesta itsehallinnosta ovat minusta järjettömiä. Espanjassa ja Italiassa elää luullakseni yli miljoona romanialaista, mutta en ymmärrä, miksi he vaatisivat alueellista itsehallintoa näissä maissa.

Katson, että valiokunnan tai alavaliokunnan perustaminen Euroopan parlamenttiin seuraamaan vähemmistöjen oikeuksia olisi erinomainen ajatus, ja sillä pantaisiin tällä tasolla toimeen unionin politiikkaa tai viime kädessä tiettyjä menettelyjä vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseksi. En usko, että Romania on koskaan kieltäytynyt minkään Euroopan valtion presidentin vierailusta, mutta silti tämä huhu on jälleen kerran kiertänyt täällä. Katson, että Romania tarjoaa hyvän käytännön mallin varsin monille Euroopan unionin valtioille.

  Iuliu Winkler (PPE-DE). - (HU) Kiitoksia, arvoisa puhemies. Euroopan unionin alueella asuvat vähemmistöt rikastuttavat EU:ta. Euroopan parlamentin on otettava johtoasema etnisten vähemmistöjen puolustamisessa käynnistämällä vakava keskustelu vähemmistöjen oikeudellisesta asemasta. Parlamentin on otettava vastuu kaikkia jäsenvaltioita sitovan puiteasetuksen laatimisesta ja hyväksymisestä. Tällainen puiteasetus palvelee aidosti vähemmistöyhteisöjen etuja ainoastaan, jos sen säännöksiin – toissijaisuusperiaatteen mukaisesti – sisältyy se, että valtaväestön ja vähemmistöjen yksimielisyyteen perustuvien erilaisten autonomian muotojen käyttöönotto on oikea tapa antaa vähemmistöyhteisöille asianmukainen asema. Kiitos.

  Miloš Koterec (PSE). – (SK) Kyllä, vähemmistöjä on kunnioitettava ja EU:n jäsenvaltioiden on taattava niiden oikeudet lainsäädännön keinoin. Kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus on säilytettävä, sillä se on terveen ja toimivan Euroopan unionin perusta. Emme kuitenkaan aio sallia vähemmistöasemaan perustuvien poliittisten ryhmien ajaa separatistisia etunäkökohtia, jotka usein ovat vastoin valtioiden alueellisen koskemattomuuden periaatetta ja jotka lisäksi usein juontuvat menneisyydessä tehtyjen päätösten herättämästä vääryyden kärsimisen tunteesta.

Kansalliselta pohjalta lähtevä alueellinen autonomia, joka lisäksi ei perustu homogeenisyyteen vaan jossa usein käytetään väärin tietyn mikroalueen tai yhteisön valtaväestön vähemmistöasemaa, on uhka rauhanomaiselle rinnakkaiselolle Euroopan unionissa.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, minulla on komission jäsenelle kaksi kysymystä.

Tässä keskustelussa monet jäsenet ovat puhuneet kaksinaismoralismista, vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden epäyhtenäisistä velvoitteista. Millaisia toimenpiteitä toteutatte vanhojen jäsenvaltioiden suhteen, toisin sanoen niiden 15 jäsenvaltion suhteen, jotka eivät noudata Kööpenhaminan sopimusta?

Toinen kysymykseni koskee uskonnollisia vähemmistöjä, maanosassamme ja unionissamme asuvia juutalaisia ja muslimeja: mitä toimenpiteitä komissio toteuttaa heidän uskontonsa, lakiensa ja elämäntapansa suojelemiseksi?

  Csaba Sándor Tabajdi, laatija. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensimmäinen kysymys, johon on vastattava, on se, kuuluuko kysymys kansallisista vähemmistöistä yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Mielestäni ei, sillä jos ihmisoikeudet eivät ole Euroopan unionin jäsenvaltioiden sisäinen kysymys, eivät kansallisten vähemmistöjen oikeudet myöskään ole sitä. Tämä vaatii luonnollisesti selventämistä. Jugoslaviaa pommitettiin kosovolaisten oikeuksien loukkaamisen vuoksi, joten miksi emme ilmaise kantaamme tästä selvästi?

Toiseksi, miksi tilanne uusissa jäsenvaltioissa oli parempi ennen niiden liittymistä kuin nyt?

Kolmanneksi, Christopher Beazley toi esiin kysymyksen kaksinaismoralismista. On totta, että ongelmista huolimatta Romanian unkarilaisyhteisön tilanne on kohentunut. Romaniassa on ongelmia, mutta sen tilanne on parempi kuin tilanne Alsacessa tai Bretagnessa. Mistä kaksinaismoralismi johtuu?

Neljänneksi voimme puhua alueellisesta itsehallinnosta. Suomen Ahvenanmaalla ja Italian Etelä-Tirolissa alueellinen itsehallinto on todella vakauttanut maata. Espanjan autonomisten alueiden järjestelmä on erittäin hyvä esimerkki huolimatta muutamista baskiääriliikkeiden edustajista, jotka me tuomitsemme.

Lopuksi, arvoisa puhemies, on sanottava, että syrjimättömyys ja yhtäläinen kohtelu eivät riitä korvaamaan vähemmistöjen epäedullista asemaa. Tyytyväiset vähemmistöt ovat loppujen lopuksi Euroopan maita vakauttava tekijä. Kuten Henrik Lax tapaa sanoa: "Jos jokin politiikka toteutetaan kunnolla, se antaa aina tuottoa." Tällainen on todellisuus. Kiitän teitä keskustelusta.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut hyvin tarkkaavaisesti kaikkia puheenvuoroja, ja olen liikuttunut siitä intohimosta, joka eräistä näistä kannanotoista paistaa.

Csabo Sándor Tabadji luetteli juuri koko joukon ongelmia. Olen hyvin tietoinen näiden ongelmien olemassaolosta, mutta minun on jälleen kerran – valitettavasti, mutta enempää en voi tehdä – muistutettava teitä siitä, että ryhmien, joita kansalliset vähemmistötkin ovat, suojelu ei kuulu EU:n eikä edes perusoikeusviraston toimivaltaan.

Tästä huolimatta perusoikeusvirasto tarkastelee kehotuksestani etniseen alkuperään ja rotuun perustuvaa syrjintää, kun se päivittää rasismia koskevan kertomuksensa vuodelta 2007, mutta toistan, että perustamissopimuksissa ei anneta tällä alalla toimivaltaa sen paremmin Euroopan unionille, komissiolle kuin perusoikeusvirastolle.

Puheenvuoroissa mainittiin avoin koordinointimenetelmä, mutta myös se edellyttää, että meillä on toimivaltaa. On varsin selvää, että jos neuvosto muuttaisi kantaansa, tämä avaisi uusia vaihtoehtoja, mutta toistaiseksi me keskitymme erityisesti torjumaan syrjintää, joka voi haitata etenkin vähemmistöihin kuuluvia.

Tässä yhteydessä on todettava selvästi, että meillä on yhteisön tasolla välineet torjua syrjintää. EY:n perustamissopimuksen 13 artikla on toiminut oikeusperustana kahdelle direktiiville: rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetulle direktiiville sekä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetulle direktiiville.

Tältä kannalta katsottuna tahtoa torjua vähemmistöihin kuuluvien syrjinnän kaikkia muotoja siis todella löytyy. Tämän lisäksi perusoikeusvirasto suorittaa pyynnöstäni hyvin perusteellisen tutkimuksen kaikista näistä syrjinnän muodoista.

Tämän enempää en voi luvata. Tämän enempään meillä ei ole oikeudellisia välineitä. Jäsenvaltiot eivät salli sitä.

Esimerkiksi romaniväestön tilanne Euroopan unionissa on kuitenkin todella kammottava, ja heidän integrointinsa on sekä unionin että komission ensisijainen tavoite, kuten 16. syyskuuta pidetyssä ensimmäisessä romaniväestöä koskevassa huippukokouksessa toistettiin. Osallistuin huippukokoukseen yhdessä José Manuel Barroson ja Vladimír Špidlan kanssa. Huippukokouksen seurauksena komissaari Špidla aikoo perustaa romaniväestöä käsittelevän eurooppalaisen foorumin. Tämä joustava rakenne antaa meille mahdollisuuden vastata haasteisiin EU:n tasolla. Meidän on kuitenkin oltava samalla varovaisia, sillä komission näkemyksen mukaan etninen lähestymistapa olisi epätarkoituksenmukainen.

Lopuksi haluan sanoa, että olen liikuttunut täällä esitetyistä puheenvuoroista. On aivan selvää, että Euroopan unionin todellinen vahvuus piilee valtioiden vähemmistöjen ja valtaväestöjen välisten konfliktien ratkaisemisessa, mutta yhtä totta on, että Euroopan unioni on tällä hetkellä kansallisvaltioiden federaatio, minkä vuoksi meidän on vaikea tehdä enempää.

Mikään ei kuitenkaan estä valtioita vaihtamasta epävirallisesti hyviä tai parhaita käytäntöjä. Viittasitte puheenvuoroissanne unionin eräiden uusien jäsenvaltioiden erittäin hyviin käytäntöihin, ja tällaiset hyvät käytännöt voivat epäilemättä innoittaa muihin vastaaviin esimerkkeihin.

Arvoisa puhemies, tämä oli se, mitä minulla on sanottavanani, ja olen pahoillani, etten voi antaa teille parempaa vastausta, mutta minun on toimittava sen mukaan, mitä Euroopan unioni nykyisellään on. Korostan silti vielä kerran, että voitte olla varmoja, että pysyn lujana vähemmistöihin kuuluviin kohdistuvan syrjinnän suhteen, sillä aion päättäväisesti varmistaa syrjimättömyysperiaatteen noudattamisen ja toivon, että se virallistetaan lujasti perusoikeuskirjassa Lissabonin sopimuksen ratifioinnin jälkeen.

  Puhemies. − (PT) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. – (PL) Mikään nykyisen Euroopan maista ei kiistä vähemmistöjen oikeuksia. EU:n iskulauseen "moninaisuudessaan yhtenäinen" mukaisesti me rakennamme monikulttuurista Eurooppaa, jossa kansalliset vähemmistöt elävät rinnan suurten yhtenäisvaltioiden kanssa ja nauttivat täysiä poliittisia ja kansalaisoikeuksia. Eurooppa vaikuttaa olevan tästä yhtä mieltä. Nykyään kukaan, joka kyseenalaistaa vähemmistöjen oikeudet, ei varmasti menesty politiikassa. Vähemmistöjen oikeudet on kirjattu yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden oikeusjärjestykseen ja vahvistettu myös monilla kansainvälisillä sopimuksilla.

Siksi yllätyin Liettuan korkeimman hallinto-oikeuden tämän vuoden tammikuun 30. päivänä antamasta tuomiosta. Sen mukaan puolankielisten katukilpien asettaminen liettuankielisten katukilpien rinnalle oli vastoin lakia. Vilnan alueen viranomaiset määrättiin poistamaan puolankieliset katukilvet kuukauden kuluessa. Tapaus on erityisen kummallinen siksi, että etniseltä taustaltaan puolalaiset muodostavat jopa 70 prosenttia Vilnan alueen väestöstä ja puolankielisiä katukilpiä on lähes kaikkialla. Näin kävi siitä huolimatta, että Liettua on sitoutunut noudattamaan Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjaa ja ratifioinut Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen vuodelta 1995. Puiteyleissopimuksen 11 artiklassa säädetään vähemmistökielien käytöstä myös katukilvissä. On vaikea ymmärtää, miksi Liettua, joka nyt on ollut viiden vuoden ajan EU:n jäsenvaltio, on piittaamatta unionin normeista ja laiminlyö vähemmistöjen oikeuksien takaamisen alueellaan.

  Iosif Matula (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Arvoisa puhemies, parlamentin jäsenet, minä tulen Aradin piirikuntaan kuuluvalta Unkarin ja Romanian väliseltä raja-alueelta, jossa vähemmistöjä koskevat ongelmat ratkaistiin jo kauan sitten.

Tällä alueella kollegat ja lapsuudenystävät, jotka kävivät unkarinkielisen peruskoulun ja myöhemmin opiskelivat unkarinkielisessä yliopistossa, käyttävät yhä unkarin kieltä niissä toimielimissä, joissa he työskentelevät.

Olen toiminut Aradin piirikuntaneuvoston sekä Länsi-Romanian aluehallinnon puheenjohtajana. Tällä alueella, joka käsittää romanialaiset Aradin, Timişin ja Bihorin piirikunnat sekä unkarilaiset Csongrádin ja Békésin piirikunnat, romanialaiset ja unkarilaiset ovat yhdessä toteuttaneet kymmeniä yhteishankkeita ja työskentelevät parhaillaan uusien hankkeiden parissa käyttäen yhteistä eurooppalaista kieltä yhteisten eurooppalaisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Kehotan kaikkia, jotka haluavat saada ensi käden tietoa Romanian mallista vähemmistöjen ongelmien ratkaisemiseksi, tarkastelemaan todellista tilannetta, ennen kuin he esittävät näkemyksiään erilaisilla eurooppalaisilla foorumeilla.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN), kirjallinen. – (PL) EU:n jäsenvaltioiden kansallisten vähemmistöjen oikeudet ovat merkittävä ihmisoikeuskysymys. Käytännössä tätä kysymystä kuitenkin usein käytetään hyväksi toimissa, joilla pyritään levittämään revisionismia koko Eurooppaan ja kyseenalaistamaan rajoja.

Oikeus käyttää äidinkieltä sekä oikeus säilyttää perinteinen kulttuuri ja tavat ovat epäilemättä kaksi oikeutta, joita on suojeltava.

Viime aikoina Euroopassa on ollut monia tapauksia, joissa tietyt vähemmistöt ovat ilmaisseet toiveen siitä, että tiettyjä alueita palautettaisiin sille valtiolle, johon vähemmistöillä on kansalliset siteet. Tämä herättää valtaväestössä vastareaktioita. On myös esiintynyt tapauksia, joissa monimiljoonaiset vähemmistöt on unohdettu ja niiltä on evätty vähemmistön asema. Näin tapahtui esimerkiksi puolalaisten osalta Saksassa. Siten Saksa rikkoo vähemmistöjen perusoikeuksia.

Euroopan ulkopuolelta maihimme tulleiden ihmisten osalta asia on täysin erilainen. On selvää, että näillä henkilöillä on oikeus omaan kulttuuriinsa ja kieleensä. He eivät kuitenkaan voi perustaa omia erityisalueitaan ja siirtää niille lähtömaidensa lakeja. Jos he haluavat elää keskuudessamme, heidän on oltava valmiita integroitumaan maihimme ja ryhtymään vastuullisiksi kansalaisiksi niissä maissa, joihin he sijoittautuvat.