Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 4. helmikuuta 2009 - Strasbourg

12. Rahoituskriisin vaikutus autoteollisuuteen (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat rahoituskriisin vaikutuksesta autoteollisuuteen.

  Alexandr Vondra, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni siirrymme nyt käsittelemään todella tärkeää kysymystä. Nykyisissä olosuhteissa tämä on sellainen asia, josta täytyy keskustella. Totean vielä kerran, että olemme kiitollisia tästä otollisesta tilaisuudesta keskustella nykyisen talous- ja rahoituskriisin vaikutuksista autoteollisuuteen.

Kuten monet teistä vaalipiirejään hyvin tarkasti seuraavat tietävät, autoteollisuus on koko Euroopan talouden kannalta keskeinen tekijä. Vuosien mittaan olemme tukeneet alan kilpailukykyä perustamalla Euroopan autoalan yhtenäismarkkinat ja vaatimalla kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan tasapuolisempaa kilpailua. Viime aikoina olemme keskittyneet vähäpäästöisempiin autoihin ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kaikilla näillä aloilla Euroopan parlamentti on tukenut meitä johdonmukaisesti.

Näiden toimien ja erityisesti Euroopan autoteollisuuden sinnikkyyden ja sopeutumiskyvyn ansiosta eurooppalaiset autot kuuluvat nykyisin maailman parhaimpiin, innovatiivisimpiin, kilpailukykyisimpiin ja myös turvallisimpiin, polttoainetehokkaimpiin ja ympäristön kannalta kestävimpiin. Meidän pitäisi olla ylpeitä Euroopan saavutuksista.

Silti Euroopan autoteollisuus on periksi antamattomuudestaan huolimatta ja suureksi osaksi valvontansa ulkopuolelle jäävien tehtaiden takia kärsinyt erityisen vakavasti maailmanlaajuisesta talouskriisistä. Ongelmat olivat nähtävissä jo viime vuoden marraskuussa, jolloin neuvosto pääsi yksimielisyyteen vielä kestävämpien ja polttoainetehokkaampien autojen edistämiseen perustuvasta strategiasta, valmistajia koskevista realistisista tavoitteista ja kysyntää lisäävistä tehokkaista kannustimista.

Tästä on kulunut vain vähän aikaa, ja tilanne on entistä vakavampi. Alan edustajien ilmoituksen mukaan EU:ssa myytiin viime vuonna 8 prosenttia vähemmän autoja kuin sitä edeltävänä vuonna, kun verrataan vuotta 2008 vuoteen 2007. Todennäköisesti tilanne pysyy yhtä huonona – tai jopa pahenee – vuonna 2009, eikä vaikutus kohdistu vain autonvalmistajiin vaan myös koko autoteollisuuden toimitusketjuun.

Ministerit tapasivat ystäväni Günter Verheugenin, joka on komission jäsen ja komission varapuheenjohtaja, 16. tammikuuta keskustellakseen autoteollisuuden erityisongelmista. He ilmaisivat erityisen huolensa siitä, että nykyiset ongelmat vaarantaisivat huomattavan määrän työpaikkoja, ja korostivat pitävänsä alan tulevaisuutta erittäin tärkeänä.

Päävastuu näiden haasteiden ratkaisemisesta on tietenkin alalla itsellään. Sitä on kannustettava toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet rakenteellisten ongelmien, kuten ylikapasiteetin ja uusiin teknologioihin tehtävien investointien puutteen ratkaisemiseksi.

Autoteollisuuden merkitys Euroopan taloudelle ja se seikka, että ala kärsii poikkeuksellisen voimakkaasti nykyisestä kriisistä, merkitsevät kuitenkin sitä, että jonkinlainen julkinen tuki on tarpeen. Tämä otetaan huomioon Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa, josta Eurooppa-neuvosto pääsi yksimielisyyteen viime joulukuussa, sekä jäsenvaltioiden kansallisissa ohjelmissa. Emme tietenkään voi antaa alalle myönnetyn lyhytaikaisen tuen heikentää sen kilpailukykyä pitkällä aikavälillä. Näin ollen tuki on keskitettävä selvästi innovointiin.

Jäsenvaltiot ovat samaa mieltä siitä, että autoteollisuudelle myönnettävän julkisen tuen on oltava sekä tarkasti kohdennettua että koordinoitua. Siinä on myös noudatettava tiettyjä keskeisiä periaatteita, kuten tervettä kilpailua ja avoimia markkinoita. Kyse ei saisi olla tukikilpailusta, eikä se saisi aiheuttaa markkinavääristymiä. Näitä tavoitteita silmällä pitäen jäsenvaltiot ovat vahvistaneet olevansa valmiita tiiviiseen yhteistyöhön komission kanssa sekä tarjontaan että kysyntään liittyvien kansallisten toimenpiteiden osalta. Komissio on puolestaan luvannut tarttua nopeasti toimeen silloin, kun siltä edellytetään reaktiota.

Yleisesti ottaen neuvoston puheenjohtajavaltio antaa komissiolle täyden tukensa siinä, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelman täytäntöönpanoa on edistettävä nopeasti. Komissiota on myös kehotettu selvittämään yhdessä Euroopan investointipankin kanssa, miten autoteollisuudelle tarkoitettujen lainojen käyttöä voidaan entisestään tehostaa nopean saatavuuden, hankerahoituksen ja lainojen varhentamisen avulla suosimatta toisia valmistajia tai jäsenvaltioita toisten kustannuksella.

Maailmanlaajuista toimintakehystä ajatellen meillä on selvä tarve käynnistää alustava vuoropuhelu Yhdysvaltain uuden hallinnon sekä kansainvälisten kumppaneidemme kanssa.

Puheenjohtajavaltio Tšekki on päättänyt edistää tarmokkaasti tätä autoteollisuuden yleistä tukistrategiaa ja noudattaa samalla mainitsemiani periaatteita ja parametreja. Käytössä on jo lukuisia erilaisia yhteisön välineitä, joita voidaan hyödyntää tukitoimenpiteissä etenkin uuden teknologian alalla, esimerkiksi vähäpäästöisten autojen kehitystyössä. Innovatiivisten ja ympäristöystävällisten käyttövoimateknologioiden kaikki mahdollisuudet – polttokennot sekä hybridi-, sähkö- tai aurinkovoima – on selvitettävä perinpohjaisesti ja otettava käyttöön.

Toisaalta on myös tavanomaisempia ja nopeasti käytettävissä olevia välineitä, kuten esimerkiksi vanhojen autojen romutusohjelma. Näillä välineillä voitaisiin yhdistää uusien autojen kysynnän vauhdittamiseen myönteisiä ulkoisvaikutuksia, jotka liittyvät liikenneturvallisuuteen, päästöjen vähentämiseen ja muihin seikkoihin. Tämä väline on jo useiden jäsenvaltioiden käytössä. Tästä syystä puheenjohtajavaltio haluaisi pyytää komissiota esittämään välittömästi ehdotuksen siitä, miten edistää Euroopan ajoneuvokannan koordinoitua uudistamista ajoneuvojen talteenoton ja kierrätyksen alalla. Ehdotuksen tulisi perustua kyseisten ohjelmien vaikutustenarviointiin jäsenvaltioissa. Tavoitteenamme on saada komissiolta ehdotus hiukan ennen kevään Eurooppa-neuvoston kokousta, elvytyssuunnitelman arvioinnin yhteydessä, ja pystyä käsittelemään kysymystä kilpailukykyneuvoston kokouksessa maaliskuussa. Kokousta johtavat kollegani Martin Říman ja komission varapuheenjohtaja Günter Verheugen. Talteenotto- ja kierrätysohjelmilla saatetaan piristää merkittävästi kysyntää yhteisön autoteollisuudessa, ja niiden pitäisi myös varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla. Haluaisin korostaa virkkeen jälkimmäistä osaa myös nykytilanteessa.

Lyhyesti sanoen kyse ei ole vain taloutemme keskeisen alan tukemisesta vaan strategiasta, josta meillä kaikilla on mahdollisuus hyötyä pitkällä aikavälillä.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Alexandr Vondra antoi teille juuri selvityksen tuloksista, joita saavutettiin ajoneuvoteollisuudesta vastaavien ministereiden kanssa 16. tammikuuta käymissäni neuvotteluissa. Vahvistan ehdottomasti kaiken, mitä sanottiin, vaikka kehottaisinkin samalla varovaisuuteen. On varottava herättämästä toiveita tai odotuksia, joita emme yksinkertaisesti pysty täyttämään. Käsittelen hieman yksityiskohtaisemmin Euroopan ajoneuvoteollisuuden tämänhetkistä tilaa.

Kokemusten perusteella autot ovat suhdannekehityksen ensimmäisiä indikaattoreita. Näin ollen ei ole mitenkään yllättävää, että viimekesäistä ajoneuvojen kysynnän voimakasta laskua seurasi taloudellinen taantuma kaikilla muilla talouden aloilla. Miksi näin kävi?

Kysynnän lasku on merkki talouden kehityssuuntaa koskevasta luottamuspulasta. Tässä suhteessa kuluttajat toimivat aivan samoin kuin yritykset. Taloudellisesti epävarmoina aikoina, kun ihmiset ovat epätietoisia tulevaisuudestaan, he pitävät tiukasti kiinni rahoistaan. Yksityisessä kotitaloudessa uuden auton hankinta on suurin investointi vuosikausiin. Sitä voidaan kuitenkin lykätä, sillä tietenkin eurooppalainen auto kestää vielä yhden vuoden.

Kaikki tietävät, että tilanne paranee olennaisesti vasta sitten, kun yleinen luottamus ja usko talouden yleisiin kehityslinjoihin ovat palautuneet. Näin ollen kaikkein tärkeimpiä ovat ehdottomasti ne toimenpiteet, joita toteutamme yhdessä EU:ssa selviytyäksemme yleisesti tästä kriisistä.

Haluan vielä mainita muutamia lukuja osoittaakseni, miten tärkeää tämä on. Euroopan ajoneuvoteollisuus työllistää 12 miljoonaa ihmistä välittömästi ja välillisesti. Tämä on 6 prosenttia kaikista Euroopan unionin työpaikoista. Ajoneuvoteollisuus on EU:n viennin kannalta kaikkein merkittävin talouden ala. Moottoriajoneuvot tuottavat EU:n suurimman vientiylijäämän.

Vuonna 2007 EU:ssa tuotettiin 19,6 miljoonaa moottoriajoneuvoa. Viime vuonna määrä laski lähes miljoonalla, ja se laskee jälleen huomattavasti vuonna 2009. Varastoissa on tällä hetkellä 2 miljoonaa myymättä jäänyttä ajoneuvoa. Ajoneuvoteollisuus on Euroopassa se teollisuudenala, joka investoi suurimman osuuden liikevaihdostaan tutkimukseen ja kehittämiseen. Autonvalmistajat investoivat keskimäärin 4 prosenttia tutkimukseen ja kehittämistoimiin. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että eurooppalaisten yhtiöiden keskimääräiset T&K-investoinnit ovat kaiken kaikkiaan 2 prosenttia. Autoteollisuus on siis yksinkertaisesti keskeinen toimiala Euroopassa.

Talouskriisi koettelee autoteollisuuden jokaista sektoria samanaikaisesti. Tätä ei ole koskaan ennen tapahtunut – tämä on ensimmäinen kerta – ja todettakoon, että yleisö ajattelee tilannetta vain henkilöautojen kannalta. Hyötyajoneuvojen ahdinko on paljon syvempi. Tällä alalla uudet tilaukset ovat koko Euroopan unionin alueella käytännöllisesti katsoen tyrehtyneet, vaikka tuotantokapasiteetti on lähes 40 000 hyötyajoneuvoa kuukaudessa.

Kielteinen vaikutus työllisyystilanteeseen on väistämätön pääasiassa kahdesta syystä. Euroopan unionissa on moottoriajoneuvojen ilmeinen ylikapasiteetti. Alan edustajat myöntävät 20 prosentin ylikapasiteetin. Jotkut sanovat sen olevan vielä paljon suurempi. Silti 20 prosenttiakin on erittäin suuri määrä, ja kun tätä verrataan alan työllistämien ihmisten määrään, puhumme yli 400 000 työpaikasta. On selvää, että eurooppalaiset autonvalmistajat aikovat käynnistää jo jonkin aikaa suunnitteilla olleiden rakenneuudistustoimenpiteiden nopeutetun täytäntöönpanon tänä vuonna puhjenneen talouskriisin aikana. Tätä asiaa haluan selvästi korostaa: ei ole mitään takeita siitä, että kaikki Euroopan tämänhetkiset tuotantoyksiköt ovat tämän vuoden lopulla vielä jäljellä. On erittäin todennäköistä, että vuoden loppuun mennessä melkoinen joukko kyseisistä tuotantoyksiköistä on lopettanut toimintansa. Ei ole takeita edes siitä, että vuoden lopussa kaikki eurooppalaiset valmistajat olisivat edelleen markkinoilla.

Kansainvälinen kilpailu aiheuttaa suuria paineita ajoneuvoteollisuudessa. EU:n lainsäätäjinä olemme koventaneet kilpailua edelleen asettamalla EU:n ajoneuvoteollisuudelle huomattavia vaatimuksia lähivuosiksi. Toimialalta edellytetään suuria edistysaskeleita innovoinnin alalla. Jottei Rebecca Harms jälleen suoralta kädeltä moittisi minua, haluan tehdä hänelle selväksi, etten sano tätä arvostellakseni – mielestäni se on oikeus ja kohtuus. Älkää moittiko minua siitä, että kerron tosiasiat niin kuin ne ovat. Tämä ei ole arvostelua minun puoleltani, vaan ainoastaan huomio. Lainsäädäntömme takia eurooppalaiset autot ovat huomattavasti kalliimpia, ja lähivuosina ne kallistuvat vielä huomattavasti. Hinnannousun pääasialliset vaikutukset ovat kilpailu- ja kustannuspaineiden kasvu ja kyseessä olevien yhtiöiden lisääntynyt tarve parantaa tuottavuuttaan. Tämä on ainoa keino selviytyä nykyisessä kilpailutilanteessa.

Tiedämme kaikki, mitä tuottavuuden parantaminen tarkoittaa ajoneuvoteollisuudessa. Joka tapauksessa sillä on kielteinen vaikutus työllisyyslukuihin. Tämä on nykyisessä tilanteessa tosiasia.

Toiminnallamme on nyt kaksi samanaikaista tavoitetta. Ensinnäkin tarkoituksena on saada eurooppalainen ajoneuvoteollisuus selviämään tästä kriisistä – ja painotan tässä yhteydessä jokaista yksittäistä sanaa – samalla kun pyritään säilyttämään joka ainoa eurooppalainen autonvalmistaja mahdollisuuksien mukaan. Joka ainoa. Toinen tavoite on parantaa eurooppalaisen ajoneuvoteollisuuden kilpailukykyä pitkällä aikavälillä ja luoda Euroopalle kestävä perusta maailman johtavana autoteollisuusalueena.

Ensimmäiseen tavoitteeseen liittyvien toimenpiteiden osalta olemme tehneet kaiken voitavan. Olemme huolehtineet siitä, että Euroopan moottoriajoneuvoteollisuudella, joka siis kärsi erityisen pahasti luottolamasta, on mahdollisuus saada rahoitusta. Euroopan investointipankki (EIP) myöntää pelkästään autoteollisuudelle tänä vuonna 9 miljardia euroa, ja todettakoon, ettei Euroopan parlamentissa kannata tänään pyytää enempää. EIP:n omat varat huomioon ottaen lisävaroja ei ole tiedossa. Yhdeksän miljardia euroa on jo myönnetty.

Kollegani, komission jäsenen Neelie Kroesin ahkeruuden ansiosta valtiontukien valvonta on nyt niin joustavaa ja olemme muuttaneet sääntöjä siinä määrin, että jäsenvaltioilla on huomattavasti suuremmat valmiudet reagoida nopeasti ja kohdennetusti niissä yksittäistapauksissa, joissa apua tarvitaan. Komissio on siten täyttämässä sitä tehtävää, joka sille on lainsäädännössä annettu, toisin sanoen se varmistaa, etteivät kyseiset toimenpiteet vääristä kilpailua eivätkä vaaranna strategisia tavoitteitamme. Haluan mainita tästä asiasta vain yhden esimerkin. On täysin selvää, että tuen myöntäminen yhdysvaltalaisten yhtiöiden tytäryhtiöille voidaan sallia vain silloin, kun kyseisen tuen tavoitteena on pelkästään eurooppalaisten työpaikkojen säilyttäminen.

Olemme toteuttaneet lukuisia toimenpiteitä edistääksemme Euroopan teillä liikennöivän ajoneuvokannan uudistamista, ja samalla pyrimme näiden toimenpiteiden avulla myönteisiin ympäristövaikutuksiin. Kaikki jäsenvaltiot eivät aio turvautua romutuspalkkioiden maksujärjestelmään, mutta ne, jotka näin tekevät, noudattavat sovittuja periaatteita, toisin sanoen toimenpiteet eivät saa johtaa valmistajien eriarvoiseen kohteluun. Vielä yhden esimerkin mainitakseni jäsenvaltiot eivät voi luvata palkkiota vain siinä tapauksessa, että vanhan auton romuttaja hankkii tilalle uuden saksalaisen auton, jos hän asuu Saksassa, tai ranskalaisen tai tšekkiläisen auton. Näin ei yksinkertaisesti voida menetellä.

On kuitenkin mahdollista liittää romutuspalkkiot ympäristötavoitteisiin, mihin suhtaudun erittäin myönteisesti. Toisin sanoen palkkio maksettaisiin vain, jos hankittu uusi auto täyttää tietyt päästövaatimukset. Ainakin komission mielestä palkkiojärjestelmä on toimiva, ja sillä on haluttu myönteinen vaikutus.

On vain yksi tapa saada hyötyajoneuvomarkkinat jälleen toimimaan. Kuten voitte kuvitella, romutuspalkkiot eivät ole tällä alalla mahdollisia. Alan pienet ja keskisuuret yritykset tarvitsevat ennen kaikkea rahoitusmahdollisuuksia. Niistä me huolehdimme. Julkisia varoja investoitaessa on myös tarpeen varmistaa, että ympäristöystävällisten hyötyajoneuvojen hankinta asetetaan etusijalle esimerkiksi julkisessa liikenteessä tai muissa julkisissa palveluissa, joissa ajoneuvoja tarvitaan. Tämän kaiken olemme jo tehneet.

Pitkällä aikavälillä – juuri tästä aiheesta olemme usein keskustelleet parlamentissa – on välttämätöntä panna täytäntöön Cars 21 -prosessin suositukset, toisin sanoen varmistaa eurooppalaisen ajoneuvoteollisuuden tulevaisuus tehostamalla innovointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen liittyviä toimia, jotta eurooppalaiset autot ovat tulevaisuudessa johtoasemassa sekä teknisen tasonsa, viimeistelynsä ja turvallisuutensa että polttoainetehokkuutensa – eli vähäisen kulutuksen – ja ympäristöystävällisyytensä – eli päästöjen vähäisyyden – ansiosta. Euroopan autoteollisuus on lähtenyt tähän mukaan, ja kuten tiedätte, tuemme Euroopan talouden elvytyspakettiin kuuluvia liitännäishankkeita.

Lopuksi toteaisin, että kaikkein tärkein tulos jäsenvaltioiden kanssa käydyistä neuvotteluista oli yhteinen lupaus torjua protektionistinen kilpajuoksu Euroopassa. Tällainen kilpajuoksu johtaisi taloudellisesti heikommassa asemassa olevien jäsenvaltioiden tappioon ja haittaisi erittäin vakavasti yhteiskunnallisen yhteisvastuun toteuttamista Euroopassa.

Toinen asia, jonka voimme tehdä piristääksemme kysyntää ja auttaaksemme ajoneuvoteollisuutta selviämään kriisistä, on varmistaa, ettei myöskään kansainvälisiä kilpailuedellytyksiä rikota. Tämä kysymys on kohdistettava erityisesti Yhdysvalloille. Nähtäväksi jää, mitä toimenpiteitä presidentti Barack Obama toteuttaa Yhdysvaltojen ajoneuvoteollisuuden kriisin torjumiseksi. Tässä suhteessa huomauttaisin, ettei amerikkalaisten autonvalmistajien vararikko hyödytä Eurooppaa. Jos näin kävisi, seuraukset olivat Euroopalle katastrofaaliset. Ei kuitenkaan liioin ole etumme mukaista, että Yhdysvallat ottaa käyttöön strategian, joka suosii sen ajoneuvoteollisuutta muunmaalaisten kilpailijoiden kustannuksella. Toivon, että saamme tilaisuuden neuvotella tästä rauhassa amerikkalaisten ystäviemme kanssa.

Euroopan autoteollisuus ei ole kuilun partaalla. Se on vaikeuksissa, mutta olemme vakaasti sitä mieltä, että ala on kykenevä ja kyllin vahva selviytymään näistä vaikeuksista ja jatkamaan tulevaisuudessakin merkittävänä työllistäjänä sekä turvaamaan työpaikat ja vaurauden Euroopassa.

  Jean-Paul Gauzès, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, valitettavasti pelkään, että juuri esitetty sanoma ei mitenkään voi olla toivon sanoma, jonka tarkoituksena on luottamuksen palauttaminen. Arvoisa komission jäsen, olin samaa mieltä puheenvuoronne viimeistä edellisestä kohdasta, joka koski autoteollisuudelle asetettuja vaatimuksia. Valitettavasti pelkään, että ehdotukset eivät ole tyydyttäviä, ja erityisesti ne rohkaisevat joitakin jäsenvaltioita selviämään täysin yksin silloin, kun EU ei pysty huolehtimaan koordinoinnista.

Mitä kansalaiset nykyään odottavat? He odottavat EU:lta paljon, varmastikin aivan liian paljon, mutta he odottavat meidän tekevän jotain muuta. Kuten totesitte, autoteollisuus työllistää 12 miljoonaa ihmistä Euroopan unionissa ja vastaa 10:tä prosenttia BKT:sta. Ranskassa se tarkoittaa 2,5:ttä miljoonaa työpaikkaa tai 10:tä prosenttia palkansaajista ja 15:tä prosenttia tutkimus- ja kehittämismenoista.

Autoteollisuus on tällä hetkellä ennennäkemättömässä kriisissä, jonka olennaisia piirteitä ovat kysynnän lasku, valmistajien ja alihankkijoiden ohella myös kuluttajien rahoitusvaje ja yhä kireämmässä kansainvälisessä kilpailutilanteessa olevien yritysten rakenteellinen kilpailuhaaste. Ellen pelkäisi olevani poliittisesti epäkorrekti, lisäisin, että tilannetta pahentavat myös autoteollisuudelle asetetut vaatimukset ja kehotukset ajoneuvojen käytöstä luopumiseen.

On välttämätöntä toteuttaa pikaisesti koordinoituja toimia EU:n tasolla ja tehostaa useiden hallitusten jo toteuttamia toimia. Ensiksikin on välttämätöntä, että pankkijärjestelmä antaa autoteollisuudelle normaalisti lainaa, toisin sanoen tavanomaisin hinnoin ja ehdoin sekä sellaisina määrinä, jotka vastaavat kyseisen teollisuudenalan tarvetta. Tiedämme, että EIP:n toimista huolimatta luotonsaanti ei ole vielä päässyt uudelleen vauhtiin. Siksi EU:n pitäisi toteuttaa merkittäviä toimia.

Toiseksi kyse ei ole vain kriisin vaikutusten lieventämisestä vaan myös autoteollisuuden tulevaisuudennäkymien uudistamisesta. Oikea teollisuuspolitiikka on välttämätöntä. Meidän on ennakoitava tulevaisuutta ja nopeutettava välttämätöntä kehitystä, joka koskee ympäristönsuojelua ja erityisesti kestävän kehityksen edellytyksiä. On kehitettävä tieteiskulttuuri. On välttämätöntä, ettei innovointia vauhditeta kriisin kustannuksella ja että valtionapu mahdollistaa tämän alan toimet.

  Guido Sacconi, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän Alexandr Vondraa ja Günter Verheugenia heidän täsmällisistä julkilausumistaan. Todettakoon, että jaan suurimmaksi osaksi heidän huolenaiheensa ja hyväksyn heidän ehdottamansa realistisen toimintastrategian.

Loppujen lopuksi olemme kaikki selvillä tilanteesta. Yhden näkemäni arvion mukaan autoteollisuudessa voitaisiin vuoden aikana menettää kaiken kaikkiaan 2 miljoonaa työpaikkaa, joista suurin osa olisi autonosa-alalla. Tämä on tavattoman ristiriitaista. Toisaalta EU:n julkinen ja yksityinen ajoneuvokanta – kuten oikeutetusti totesitte – on erittäin vanhentunutta, ja sen päästötasot ovat korkeat, kun taas toisaalta kysyntä on hiipunut jyrkästi tai jopa kokonaan romahtanut.

Olen siksi erittäin tyytyväinen elvytyssuunnitelmaan, josta komissio päätti. Se on pyrkinyt hyödyntämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja, vaikka tiedämmekin niitä olevan niukasti ja ymmärrämme syyt siihen. Aidosti suhdanteita tasaavat toimet ovat todella välttämättömiä kysynnän piristämiseksi ja antavat sille vankan tuen niiden ympäristötavoitteiden mukaisesti, joiden eteen olemme tehneet lujasti töitä viime kuukausina.

Mitä sitten tapahtuu? Vastaus on, että jokainen maa toimii toisistaan riippumatta. Toiset puuttuvat asiaan kun taas toiset eivät tee mitään: kotimaani ei esimerkiksi ole toistaiseksi tehnyt mitään. Jotkut tekevät yhtä, toiset toista. Olen kuitenkin samaa mieltä kanssanne, että meidän olisi ennen ensi kevään kilpailukykyneuvoston kokousta pyrittävä mahdollisimman suureen yhteensovittamiseen ainakin periaatteiden osalta esimerkiksi nivomalla romutusohjelmat konkreettisiin päästötavoitteisiin. Mielestäni Ranska on löytänyt hyvän ratkaisun kytkemällä autonostajille myönnetyn palkkion hankitun ajoneuvon päästötasoon. Mielestäni tämä olisi kaikkia osapuolia hyödyttävä ratkaisu työllisyyden, innovaatioiden, kilpailukyvyn ja ympäristön kannalta.

  Patrizia Toia, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ajoneuvoteollisuuden kriisi on levinnyt koko ajoneuvosektorille, sen liitännäisaloille ja muille sen yhteydessä toimiville aloille, kaupallisiin verkostoihin ja siten palveluihin, ja työllisyysnäkymät ovat lohduttomat.

Nähdäkseni uusien rekisteröintien tyrmistyttävä romahdus – joissakin jäsenvaltioissa ne ovat tässä kuussa vähentyneet 33 prosenttia tai 20 prosenttia ja niin edelleen – osoittaa, ettei kriisi koske teknisesti vanhentunutta alaa, eikä se myöskään ole määrätyn yhtiön liikkeenjohdon virheistä johtuva sisäinen kriisi. Kyse on järjestelmäkriisistä, ja näin ollen Euroopan unionin toimielinten on selvitettävä se pikaisesti ja määrätietoisesti.

Joitakin ratkaisuja on ehdotettu, mutta tärkeintä on se, miten ja millä voimavaroilla ja innovaatiomahdollisuuksilla ne toteutetaan. Kysyntää on tietenkin tuettava, sillä kulutus on ainoa elvytyskeino. Samalla kun kyseinen kulutusta edistävä keskipitkän aikavälin toimenpide toteutetaan, meidän on mielestäni kuitenkin vaadittava välitöntä luottotukea tuotannon uudelleen käynnistämiseksi, materiaalikustannusten kattamiseksi ja työpaikkojen säilyttämiseksi tilausten ja kysynnän laskusta huolimatta.

Ratkaisu on siis luotonanto, mutta kuten totesimme, tärkeintä on toimintatapa. Minäkin kehotan EU:ta ottamaan ohjat tiukemmin käsiinsä. EU:n toimielinten on tärkeää näyttää selkeää esimerkkiä. Yhdysvallat toteuttaa toimia, kuten jotkut Euroopan maatkin, ja toivon, että kotimaani siirtyy yleisistä ehdotuksista käytännön toimiin. EU:lta toivon kuitenkin tehokkaampia toimia sekä elvytyssuunnitelman yhteydessä että sen ulkopuolella, sillä katson – ja olen selvittänyt asiaa komission jäsenelle yksityiskohtaisesti – että eurooppalaisten suuryritysten kohtalo on yhteinen kohtalomme. Suurten eurooppalaisten autonvalmistajien ei pitäisi kohdata yhteismarkkinoilla kilpailua, johon kuuluu lukuisia erilaisia valtiontukia tai erityisehtoja, vaan niiden pitäisi nähdä EU:n toteuttavan tehokkaita, määrätietoisia ja koordinoituja toimia, sillä Euroopan automarkkinoiden kohtalo riippuu kyvystämme vastata yhdessä globaaliin kilpailuun.

Haluaisin vielä kerran kiinnittää huomiota myös toiseen seikkaan, jonka Guido Sacconi mainitsi: tämä tuki ei ole mikään avustus, tai mikä vielä pahempaa, hätäapu, jolla säilytetään vallitseva tilanne, vaan kannustin alan tulevan kilpailukyvyn parantamiseksi. Se perustuu innovaatioihin, ympäristöystävälliseen tuotantoon ja teknologioihin, joissa otetaan paremmin huomioon ympäristö, matkustajien suojelu ja liikenneturvallisuus.

  Guntars Krasts, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, rakennusteollisuuden tavoin autoteollisuuden voimavarat on keskitetty nopeaan tulevaan kasvuun, mutta kehitys tällä alalla on jäänyt jälkeen ja liittyy edelleen tiiviisti luotonsaantiin. Siksi autoteollisuus on kärsinyt rahoituskriisistä erityisen voimakkaasti. Alan vakauttaminen on mahdollista vasta pankkien lainanannon normaalistuttua, ja tämä puolestaan on kytköksissä rahoituskriisistä selviämiseen. Olen täysin varma siitä, että rahoituskriisi johtaa huomattaviin korjaustoimiin automarkkinoiden tulevassa rakenteessa. Tämänhetkinen tehtävämme ei ole nykyisten työpaikkojen säilyttäminen vaan Euroopan autoteollisuuden tulevan kilpailukyvyn turvaaminen, ja näin ollen autoteollisuudelle myönnettyyn julkiseen tukeen olisi kytkettävä kaksi päätavoitetta: öljyriippuvuuden ja siihen liittyvien hintavaihteluiden vähentäminen sekä ympäristöindikaattoreiden ja päästövähennysten huomattava parantaminen. Nämä tehtävät limittyvät toisiinsa. Ne ovat myös periaatteessa tärkeitä koko EU:n taloudelle, jotta lievennetään riskiä, että osaksi autokaupan elpymisestä johtuva öljyn hinnannousu kriisin jälkeen saattaisi haitata yhteistä talouden elvytysprosessia.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni olisi ensisijaisen tärkeää nivoa talouskriisin hallinta ilmastokriisin asettamaan maailmanlaajuiseen haasteeseen. Tekisimme suuren virheen, jos pyrkisimme taloudellisilla toimenpiteillä yhtä vaatimattomiin ilmastonsuojelua ja energiavarmuutta koskeviin tavoitteisiin kuin ne, joista olemme säätäneet autojen hiilidioksidipäästöjä koskevassa asetuksessa.

Emme saa toistaa sitä virhettä, että kiinnittäisimme huomiota autoteollisuuden epämääräisiin huhuihin. Virhe, joka tässä asiassa tehtiin viime talvena, on nyt nähtävissä aivan kaikkialla. Samat ryhmät, jotka estivät meitä panemasta täytäntöön autojen hiilidioksidipäästöjä koskevaa merkittävää asetusta, eivät nyt pääse eroon varastoissaan olevista valtavista polttoainesyöpöistä, joita he eivät enää pysty myymään. Vakaa käsitykseni on, että meidän on todella pyrittävä selvästi osoittamaan autonvalmistajille, että autoalan tulevaisuutta ovat pienet, tehokkaat ja ilmastoa säästävät mallit ja että tällaisten mallien myynnin edistämiseksi on toteutettava kaikki mahdolliset kannustintoimenpiteet. On myös selvitettävä, missä määrin esimerkiksi sähkömoottorin kaltaiset innovaatiot kuuluvat niiden piiriin. Tämä on kuitenkin mahdollista vain osana koordinoitua suunnitelmaa, jossa energiapolitiikka on otettu huomioon.

Haluaisin erittäin mielelläni korostaa sitä, mitä eräs Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsen edeltävässä puheenvuorossa totesi ja mistä olen täysin samaa mieltä: olen aivan vakuuttunut siitä, että jos keskitymme pelkästään autoihin ottamatta samanaikaisesti huomioon sitä, millaiset liikennealan uudelleenjärjestelyt ovat tarpeen ja millainen on julkisen liikenteen alan tulevaisuus kymmenen vuoden kuluessa, jäämme kauas jälkeen asettamistamme tavoitteista. Myös tällä tavoin voidaan turvata ja luoda suuri määrä työpaikkoja. Mainitsemalla henkilöautojen lisäksi linja-autojen ja rautatiekaluston sekä muiden kulkuneuvojen valmistuksen komission jäsen Günter Verheugen antoi tärkeän vihjeen.

Näin ollen meidän on ajateltava tulevaisuutta ja suunniteltava ja edistettävä tulevaisuuteen suuntautuneita liikennejärjestelmiä jo nyt.

  Roberto Musacchio, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on käynyt selväksi, että rahoituskriisi on kärjistynyt hirvittäväksi taloudelliseksi ja nyt myös yhteiskunnalliseksi kriisiksi.

Olen Guido Sacconin kanssa samaa mieltä siitä, että tämä on nähtävissä autoteollisuudessa, jossa oletettavasti yli 2 miljoonaa työpaikkaa on vaakalaudalla. Vaarana on, että kriisin takia irtisanotaan erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevia työntekijöitä, toisin sanoen ikääntyneitä ja määräaikaisessa työsuhteessa olevia työntekijöitä. Tarvitaan nopeita ja määrätietoisia toimia. Tukea on saatavilla, ja totean komission jäsenelle aivan suoraan, että meidän on päätettävä, olisiko se koordinoitava EU:n tasolla vai muulla tavoin, kuten määrätyt suuret valtiot tuntuvat ehdottavan.

Mielestäni tarvitaan EU:n laajuista koordinointia, ja tuki on kohdennettava kahdelle alalle: ilmastonmuutospakettia koskeviin innovaatioihin ja – saanen jälleen mainita – päästöistä annettuun asetukseen, johon Guido Sacconi viittasi, sekä sosiaaliasioihin. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei yhtään työntekijää pitäisi irtisanoa, olipa kyseessä sitten ikääntynyt tai määräaikainen työntekijä. Innovaatioita ei voida toteuttaa irtisanomalla työntekijöitä.

Tätä taustaa vasten myös Euroopan globalisaatiorahastoa olisi mukautettava samalla tavoin kuin Euroopan sosiaalirahastoa – miksipä ei? Sosiaalirahastossa käsitellään parhaillaan työllisyyden lisäämistä, mutta sen pitäisi myös pyrkiä estämään irtisanomiset. Työvoimalle on sen jälkeen palautettava sen keskeinen asema Euroopassa, jotta se voi täyttää asianmukaisesti tehtävänsä demokratian perustajana.

  Patrick Louis, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme selvillä autoteollisuuden ja sen alihankkijoiden kriisin rakenteellisista syistä. Kyseinen ala kärsii maatalouden ja tekstiiliteollisuuden tavoin yhteiskunnallisesta, ympäristöön liittyvästä ja verotusperusteisesta uudelleensijoittamisesta ja polkumyynnistä.

Mitä teemme, kun amerikkalaiset dollarin arvon heikentyessä myyvät polttoainetta nielevät, tuella rahoitetut ja paljon mainostetut nelivetonsa markkinoillemme, jotka Turkista, Intiasta ja Kiinasta tuodut alemman hintaluokan ajoneuvot ovat jo vallanneet?

Tähän on olemassa ratkaisu. Meidän on otettava uudelleen käyttöön yhteiset ulkoiset tullitariffit, jotka kumottiin Maastrichtin sopimuksissa. Vain Euroopan unionin rajoilla perittävillä korvausmaksuilla voidaan palauttaa aito ja oikeudenmukainen kansainvälinen kauppavaihto. Meidän on rohjettava noudattaa tervettä järkeä ennen kuin on liian myöhäistä. Kuten kuitenkin tiedätte, Lissabonin sopimuksen pöytäkirjassa nro 27 ja sen 63 artiklassa kielletään ehdottomasti tullisuojan käyttö EU:n markkinoilla.

Hyvät kollegat, olkaamme johdonmukaisia. Älkäämme enää pitäkö kiinni perusteista, jotka ovat kannaltamme erittäin vahingollisia. Haudatkaamme vihdoin tämä vahingollinen sopimus ja lakatkaamme teeskentelemästä tulipaloa sammuttavia pyromaaneja.

  Karsten Friedrich Hoppenstedt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää sekä puheenjohtajavaltiota että komissiota erittäin selvistä julkilausumista, jotka ne antoivat tästä tilanteesta. Komission jäsenen Günter Verheugenin tavoin suhtaudun toiveikkaasti siihen, että autoteollisuus on tunnistanut ajan merkit ja löytää tulevaisuuteen suuntautuneita ratkaisuja monille aloille.

Elämme silti tietenkin reaalimaailmassa, ja ajoneuvotuotannon vähennyttyä 5 prosenttia edellisvuoden aikana alan edustajat odottavat sen vähentyvän vielä 15 prosenttia vuonna 2009. Tämä on suurin Euroopan unionissa tapahtunut vähennys sitten vuoden 1993, ja se merkitsee 3,8 miljoonan ajoneuvon vähennystä vuoteen 2007 verrattuna. On tärkeää ymmärtää, että jokaista autoteollisuudessa säilyvää työpaikkaa kohti on toiset viisi työpaikkaa sen liitännäisaloilla ja siitä riippuvaisilla aloilla. Näin ollen rahoituskriisillä on selvästi erityisen raskaat seuraukset autoteollisuudelle, koska se vaikuttaa sekä valmistajiin että heidän asiakkaisiinsa. Molempien ryhmien luotonsaantimahdollisuuksia on parannettava huomattavasti. On huomautettu, että ajoneuvoteollisuus saa 9 miljardia euroa Euroopan investointipankilta. Sekä valmistajat että toimittajat tarvitsevat kuitenkin lisää luottoa liiketoimintansa rahoittamiseen, kuten asiakkaatkin auton hankinnan rahoittamiseen. Siksi meidän on lisättävä kaasua tukeaksemme kysyntää, sillä henkilöautojen rekisteröintien määrä laski Euroopassa 19 prosenttia vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä, kun taas hyötyajoneuvojen rekisteröintien määrä laski 24 prosenttia.

Pankkeja on toistaiseksi tuettu nykyisen kriisin aikana jopa miljardeilla euroilla koko järjestelmän pelastamiseksi. Yleisesti ottaen ajoneuvoteollisuuden pankit on kuitenkin jätetty vaille tukea. Toistaiseksi kyseisillä laitoksilla ei ole mahdollisuutta saada valtiontukea. Kuten aiemmin Yhdysvalloissa, autoteollisuus on kaikkialla Euroopassa joutunut varaamaan miljardeja euroja katteettomilla leasing-tileillä olevia jäljelle jääviä määriä varten. Nämä tappiot perustuvat – etenkin 2 miljoonaa varastossa olevaa ajoneuvoa huomioon ottaen – leasing-ajoneuvojen kirjanpitoarvon merkittävään laskuun, mikä puolestaan johti ongelmiin myös tässä suhteessa. Toisin sanoen tässä asiassa on toimittava erittäin nopeasti näiden pankkien pelastamiseksi, aivan kuten muille järjestelmään kuuluville pankeille on jo tehty.

  Stephen Hughes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Nissan on ilmoittanut 1 200 työpaikan menetyksestä Sunderlandin tehtaalla, Koillis-Englannin vaalipiirissäni. Tämä on suunnilleen neljännes sen työvoimasta, ja tähän on lisättävä vielä tuntematon määrä työpaikkoja tehtaan toimitusketjussa.

Nissanin Sunderlandin tehdas tunnustetaan yleisesti Euroopan kannattavimmaksi tehtaaksi. Jos Euroopan kannattavimman tehtaan on irtisanottava neljännes työvoimastaan, niin taivas varjelkoon, kun lama iskee täydellä voimallaan heikommin kannattaviin tehtaisiin.

Alueellani on perustettu elvytystyöryhmä, johon kuuluvat kaikki tärkeimmät alueelliset vaikuttajat. Niiden suunnittelemat toimenpiteet – työnhaun tukeminen, koulutus ja uudelleenkoulutus, pienyritysten perustaminen, yrittäjyyden tukeminen – soveltuvat kaikki erinomaisesti Euroopan globalisaatiorahaston tukikohteiksi. Kannatan komission ehdotuksia rahaston yksinkertaistamisesta. Sitä on yksinkertaistettava pikaisesti ja hyödynnettävä laajamittaisesti sen koordinoidun ratkaisun yhteydessä, jolla EU vastaa autoteollisuuden kriisiin.

Viime vuonna käytettiin vain murto-osa globalisaatiorahastosta. Älkäämme kootko sinne varoja, vaan pankaamme se töihin kansalaisten työllistämiseksi.

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Ángel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, monista muista aloista poiketen autoteollisuuden toimintaperuste ei ole keinottelu, vaan pikemminkin hyvin pienet marginaalit, jotka tuottavat voittoa vasta, jos autoja myydään paljon.

Tietenkin autot aiheuttavat huomattavan määrän kasvihuonekaasupäästöjä, mutta on myös totta, että autoteollisuus yhdessä sitä tukevien alojen kanssa muodostaa 10 prosenttia EU:n BKT:sta ja työllistää 12 miljoonaa ihmistä, ja sen osuus EU:n työpaikoista on 6 prosenttia.

Tästä syystä se on hyvin tärkeä ala kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Emme voi jättää sitä oman onnensa nojaan ja kysynnän ja tarjonnan kovien ja nopeiden lakien armoille. Juuri näistä samoista syistä rahoitusala, ja siten kaikki muutkin alat, ovat nyt kriisissä, autoteollisuus mukaan luettuna.

Meidän on etsittävä Euroopan unionin vapaan kilpailun periaatteen mukaisia tukiratkaisuja, jotka tarjoavat tarvittavan avun tämän teollisuudenalan pelastamiseksi. Tätä varten tarvitaan EU:n toimintapuitteet yhdenmukaisuuden varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Yhdysvalloissa ja muissa maissa on jo hyväksytty miljardien dollarien suuruinen tuki. Lisäksi jotkin maat ovat tarkistaneet valuuttakurssejaan ja ottaneet käyttöön muita järjestelyjä lisätäkseen kilpailukykyään omilla markkinoillamme.

Näin ollen meidän ei pidä huolehtia siitä, mitä muu maailma sanoo, vaan sen sijaan toteuttaa tarvittavat toimet viipymättä.

  Michael Cramer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, onnistumme torjumaan ilmastonmuutoksen ja uudistamaan maailmantalouden rakenteen vain, jos selvitämme nämä asiat yhdessä. Tarvitsemme ekologisia New Deal -uudistuksia.

Autoteollisuuden kriisi ei ole pelkkä talouskriisi. Autoteollisuuden romahdus johtuu myös sen viime vuosina omaksumasta ajattelutavasta: "suurempi, nopeampi, raskaampi". Vain muutama kuukausi sitten General Motors, Daimler ja muut yhtiöt keskittyivät vielä paljon polttoainetta kuluttaviin malleihin ja markkinoivat samalla kaupunkimaastureita uusina kaupunkiautoina. Ne yksinkertaisesti sivuuttivat ilmastonmuutoksen. Nyt tästä on tulossa niille rasite.

Jos aiomme nyt antaa käyttöön miljardeja euroja veronmaksajien rahoja, sille on asetettava selvät ehdot. Autoalan yritysten on käytettävä varat tuotevalikoimansa muuttamiseen pienemmäksi ja tehokkaammaksi sekä vaihtoehtoisiin käyttövoimajärjestelmiin – ei ainoastaan ympäristön eikä ilmaston takia, vaan myös satojentuhansien työpaikkojen turvaamiseksi pitkällä aikavälillä.

Käytän kotimaatani Saksaa esimerkkinä siitä, miten tätä ei pidä tehdä. Jos Saksan Deutsche Bankin toimitusjohtaja Josef Ackermann päättää romuttaa yhdeksän vuotta vanhan kolmos-, nelos- tai viitosautonsa ja ostaa uuden Porsche Cayennen, hän saa 4 000 euroa. Tämä ei ole yhteiskunnallisesti eikä ekologisesti järkevää. Tosiasiassa siinä ei ole järjen hiventä. Emme saa mennä mukaan tähän.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). – (SV) Monien maiden tavoin kotimaani Ruotsi on suuresti riippuvainen autoteollisuudesta. Volvo ja Saab ovat yleisesti tunnettuja automerkkejä. Ruotsin autoteollisuus on muun autoteollisuuden tavoin kärsinyt kriisistä vakavasti. Useat tekijät ovat olleet osasyynä kriisiin, mutta yksi erityinen syy on se, ettei tarvittavaa tuotantosuunnan muutosta ole tehty riittävän varhaisessa vaiheessa. Siirtyminen pienempien, energiaa säästävien ja ympäristöystävällisempien ajoneuvojen tuotantoon on välttämätöntä.

EU on jo pitkään edellyttänyt työntekijöiltä yksipuolisia joustoja. Minä ja Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/Pohjoismaiden vihreä vasemmisto -ryhmä vaadimme, että joustavuutta edellytetään myös suuryritysten johdolta. Joustavuuden ja luovan ajattelun puute on loppujen lopuksi ollut osasyy autoteollisuuden ja muiden teollisuudenalojen nykyiseen kriisiin.

Lopuksi toteaisin, että autoteollisuus on merkittävä työllistäjä ja usein hyvin miesvaltainen työpaikka, ja se saa täyden tukemme. Luotan siihen, että EU kantaa yhtä suuren vastuun, kun kriisi ja taantuma koskettavat naisvaltaisina pidettyjä työpaikkoja.

  John Whittaker (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, näiden kertomusten sisältö oli ennalta arvattavissa. Meillä on ongelma, ja Euroopan unionin on otettava siihen kantaa. Sen on annettava vaikutelma, että ongelmanratkaisu on sen hallinnassa. Näin ollen se laati Euroopan talouden elvytyssuunnitelman, jossa autoteollisuus on mukana. Tosiasiassa jokainen valmistaja huolehtii itsestään parhaan kykynsä mukaan, ja jokainen maa huolehtii valmistajistaan, miten parhaiten taitaa.

Luonnollisesti tukea on mahdollista saada jonkin verran – rahoitustukea autoteollisuudelle ja muille aloille, ettei pääomaan tarvitse koskea ja ammattitaito säilyy. Tästä voidaan kuitenkin päättää vain jäsenvaltioissa, koska tukea voivat antaa vain jäsenvaltioiden veronmaksajat – Günter Verheugenin mainitsemaa Euroopan investointipankin tukea lukuun ottamatta.

On kuitenkin yksi asia, jossa Euroopan unioni voisi toimia rakentavasti ainakin siihen saakka, kunnes lama on ohi: se voisi vapauttaa autonvalmistajat ympäristövaatimuksista. Toimiala on jo nyt vakavissa vaikeuksissa. Vaatimukset, jotka liittyvät ympäristöalan ja muihin normeihin, nostavat autojen hintoja. Edistätte jo valmiiksi vakavissa vaikeuksissa olevan teollisuudenalan hävittämistä.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, eilen kotikaupungissani Birminghamissa pidettiin autoalan kriisiä koskeva huippukokous. Oli valitettavaa, etten voinut olla paikalla, sillä aloitin työt autoteollisuudessa 40 vuotta sitten. Olen kokenut monia kriisejä, mutten mitään tämänkaltaista.

Koskaan ennen myynti ei ole romahtanut yhtä nopeasti. Haluan sanoa vihreiden ryhmään kuuluville kollegoilleni, että jos he ottaisivat selvää, he huomaisivat pienempien, kevyempien ja ekologisempien mallien osuuden myymättömistä autoista olevan suurempi. Kyse ei ole liiketoimintamallien vaan koko talousjärjestelmän epäonnistumisesta.

Huippukokouksen tilastotietojen joukossa on Birmingham Business Schoolin professorilta David Baileyltä saatu arvio, jonka mukaan 300 000 kuluttajan autoluottohakemus hylättiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa viimeisten kuuden kuukauden aikana. Jotkut niistä olisi todennäköisesti hylätty joka tapauksessa, mutta tämänlaatuinen asia meillä on selvitettävänä.

Liittyen joihinkin käsittelemiimme aiheisiin totean – ja olen täysin samaa mieltä siitä, mitä Stephen Hughes totesi Nissanista, jonka hän tuntee erittäin hyvin – että voimme toteuttaa asioita kansallisella ja EU:n tasolla auttaaksemme autoteollisuutta selviytymään rakenneuudistuksesta. On paljon parempi auttaa autoteollisuutta säilyttämään ydinosaajat palkkalistoillaan uudelleenkoulutuksen avulla kuin päästää heidät menemään ja sitten palkata heidät myöhemmin uudestaan.

Meillä on investointikannustimet niitä uusia autoja varten, joita Rebecca Harms ja muut jäsenet vaativat. Se, että vihreiden ryhmä ehdottaa ratkaisuksi sähköautoja, osoittaa ainoastaan heidän epärealistisuutensa: sähköautojen kehittäminen vie vielä ainakin 10 vuotta, ja sen me kaikki tiedämme.

Varsinainen ongelma on ostajien ja kysynnän saaminen takaisin talouteen. Meidän on huolehdittava luotonsaannista, autettava julkisten hankintojen tekijöitä takaisin markkinoille ostamaan ympäristöystävällisiä linja-autoja, kuorma-autoja ja henkilöautoja – loppujen lopuksi tätä kautta saadaan toteutettua muita asioita. Emme halua yritysten välistä kilpajuoksua. Alexandr Vondra teki täysin selväksi, että meillä on yhtenäismarkkinat, joille emme halua kilpailutoimintaa.

Ennen kaikkea on hyväksyttävä se tosiasia, että autokauppiaiden on oltava markkinoilla myymässä autoja ja huolehtimassa niistä.

Arvoisa komission jäsen, mainitsitte aiemmin Neelie Kroesin työskentelevän tämän asian parissa, ja viimeinen huomautukseni on teille: olkaa hyvä ja pyytäkää Neelie Kroesia lopettamaan jälleenmyyntisopimusten rakenteen täydellistä muuttamista koskevan ehdotuksen käsittely. Se on erittäin haitallinen ja aiheuttaa epävarmuutta. Kukaan ei ole pyytänyt sitä, emmekä halua sitä.

  Monica Giuntini (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme kuulleet neuvoston ja komission lupaukset, mutta muistuttaisin, että autoalan myynti on vähentynyt vuonna 2008 kaiken kaikkiaan 8 prosenttia. Tuhannet työntekijät ovat nyt menettäneet työpaikkansa ja ovat työttömyysetuuksien varassa. Guido Sacconi kertoi meille aikaisemmin tilastotietoja.

Tämä ei koske ainoastaan suuria autoalan yrityksiä, vaan myös kaikkia autoteollisuuden liitännäisaloja. Tarkoitan Toscanaa, josta itse olen kotoisin. Kuten olen hiljattain syystäkin maininnut, Euroopan auton osien toimittajien kattojärjestön (European Association of Automotive Suppliers) mukaan, joka kymmenes yritys on vaarassa mennä konkurssiin lähikuukausina. Siksi tarvitaan mielestäni nopeita, varmoja ja realistisia toimia, ja tiedän, että komission jäsen Günter Verheugen on tarkkaavainen ja myötämielinen.

Arvoisa komission jäsen, aikaa ei ole hukattavana. Euroopan maiden välinen koordinointi on välttämätöntä, sillä muuten vaarana on, että saamme aikaan vain muutaman hajanaisen toimenpiteen, joista ei ole hyötyä EU:n taloudelle tai työntekijöiden tukemiselle. Tarvitsemme EU:n tasolla yhteensovitettuja kannustimia, kuten Guido Sacconin mainitsemat kannustimet, joiden ansiosta voidaan investoida saasteettomiin autoihin ja tukea tutkimusta ja uusia teknologioita. Meidän on välittömästi käynnistettävä eurooppalaisten työntekijöiden tukemiseen tarkoitetun Euroopan globalisaatiorahaston perusteiden uudelleentarkastelu, ja mielestäni tarvitaan enemmän rahoitusta...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa komission jäsen, Euroopan autoteollisuuden pelastaminen on vaarassa kääntyä EU:ta itseään vastaan. Jokainen jäsenvaltio puuhaa omiaan ja käynnistää kansallisia tukitoimenpiteitä. Tiedätte paremmin kuin me, että jotkut jäsenvaltiot lupaavat autonvalmistajille halpoja lainoja sillä edellytyksellä, että ne ostavat osia kyseisen maan paikallisilta toimittajilta. Tämä on tietenkin täysin järjetöntä, ja on hyvä, että totesitte täällä hetki sitten, että ette salli tätä ja aiotte suitsia tällaista menettelyä.

Kuten Malcolm Harbour jo totesi, autonvalmistajat tarvitsevat tällä hetkellä välittömiä toimenpiteitä ja investointitukea tulevaisuutta varten: uusiin ympäristöystävällisiin autoihin ja hybridiautoihin. Tämä on täysin oikeutettua, mutta se ei ratkaise nykyisiä ongelmia. Siksi on erittäin hyvä uutinen ja toivon pilkahdus, että puheenjohtajavaltio Tšekki ilmoittaa parlamentissa tänään, ennen tulevaa kevään huippukokousta, uudesta aloitteesta. Kyseessä on toisin sanoen ehdotus sellaisen toimenpiteen toteuttamisesta koko EU:n alueella, jolla vauhditettaisiin ratkaisevasti ympäristöystävällisten autojen hankintaa.

Ei myöskään ole mitään uutta, että autonvalmistajat tarvitsevat uusia luottoja ja luottotakuita. Euroopan investointipankki on vapauttanut huomattavan määrän varoja, mutta nykyisistä vaikeuksista selviämiseksi niitä tarvitaan paljon lisää. Monesti kyseiset yritykset, jotka tarvitsevat välittömästi luottoa selviytyäkseen, ovat tuotantoteollisuuden pk-yrityksiä.

Arvoisa komission jäsen, toisaalta meidän pitäisi myös hyödyntää tämän kriisin tarjoamaa mahdollisuutta vauhdittaaksemme lopultakin läpimurtoa autoverotuksen alalla. Olemme vuosia kinastelleet autoveron tarkistamista koskevasta komission ehdotuksesta. On tullut vihdoinkin aika tehdä muutos koko Euroopan unionin alueella ja muuttaa autoverojärjestelmä pysyvästi sellaiseksi, että ympäristöystävällisiä autoja valitsevat kuluttajat palkitaan valinnastaan.

  Mia De Vits (PSE). – (NL) Autoteollisuus on Belgiassa erittäin tärkeä työllistäjä. Belgian Antwerpenissa sijaitsevalla Opelin tehtaalla ja sen lähialoilla on tällä hetkellä vaarassa 2 700 työpaikkaa Päätökset tehdään Detroitissa, ja kaikilla Opelin tehtailla on ylituotantoa. On selvää, että asiasta vastaavat viranomaiset ovat valmiina toteuttamaan pelastustoimia, joihin kuuluu valtiontukea ja pankkitakauksia. Tuen tehokkuuden varmistamiseksi kehottaisin kuitenkin Euroopan komission jäseniä Günter Verheugenia ja Neelie Kroesia tänään käynnistämään neuvottelut viranomaisten ja niiden tehtaiden kanssa, joita asia koskee, jotta turvattaisiin mahdollisimman monta työpaikkaa EU:ssa ja vahvistettaisiin koordinoitu EU:n strategia ennen helmikuun 17. päivää, jolloin päätös tehdään Detroitissa. Kuten itse totesitte, näin on meneteltävä, jotta estetään protektionistinen kilpajuoksu jäsenvaltioiden kesken.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, meidän on herätettävä uudelleen henkiin suurenmoiset teollisuuspolitiikat, joiden varaan Euroopan unioni perustettiin. Tämä koski hiiltä ja terästä.

Näiden politiikkojen vahvuus oli siinä, että ne olivat nykyaikaistamisvälineitä – samoin kuin autoteollisuuden hiilidioksidipäästöjen vähentämisenkin on oltava – ja samanaikaisesti työntekijöiden tukemista, puolustamista, koulutusta ja suojelua koskevia sosiaalipolitiikkoja. Siksi haluan esittää neljä ehdotusta.

Ensinnäkin ehdotan, että perustetaan autoteollisuuden työntekijöiden eurooppalainen tukirahasto, jonka määrä ylittää nykyaikaistamisrahaston, sillä on tärkeää pitää työntekijät yrityksissä näinä ratkaisevina aikoina ylläpitämällä heidän palkkatasoaan työajan lyhentämisen yhteydessä ja tukemalla heidän kouluttamistaan yrityksissä. Emme voi tyytyä irtisanottujen työntekijöiden todennäköiseen uudelleenkoulutukseen.

Toiseksi on perustettava innovointia edistävä virasto ja nopeutettava tutkimus- ja kehittämisrahoitusta, jotta saasteettomien ajoneuvojen ja turvallisten ajoneuvojen välillä olevan teknologiakuilun poistamisessa edistyttäisiin mahdollisimman nopeasti.

Kolmanneksi on vauhditettava liikenteessä olevan ajoneuvokannan uudistamista. Ajoneuvojen romutuspalkkiot voivat olla tehokkaita. Ne on yhdenmukaistettava Euroopan unionissa epäterveen kilpailun vaikutusten torjumiseksi.

Totean kuitenkin vielä viimeiseksi yhden asian. Ymmärrän täysin, mitä sana "kilpailu" merkitsee, mutta on myös välttämätöntä...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. − (ES) Hyvät parlamentin jäsenet, puhemies vastaanottaa nyt lisäpuheenvuoroja koskevat pyynnöt, mutta meillä on ongelma, sillä monet parlamentin jäsenet ovat pyytäneet puheenvuoroa. Siksi noudatan erittäin tarkasti puhemiehistön päätöstä ja annan puheenvuoron viidelle jäsenelle. Puheenvuoro katkaistaan automaattisesti heti kun kullekin myönnetty minuutin puheaika on umpeutunut.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE-DE) . – (RO) Kaikkien autoteollisuuden kriisiä koskevien keskustelujen ja kriisistä johtuvien päätösten keskellä emme saa sivuuttaa autonosien valmistajien ongelmia. He ovat vuorostaan kärsineet kriisin aiheuttamasta ketjureaktiosta, koska he ovat asiakkaiden tuotantoseisokkien armoilla.

Esimerkiksi Romaniassa on yli 400 autonosia valmistavaa yritystä, joiden liikevaihto oli vuonna 2008 yhteensä 8 miljardia euroa. Kolme neljäsosaa näistä on pieniä yrityksiä, jotka työskentelevät yleensä vain yhdelle asiakkaalle. Siksi kriisin vaikutukset tuntuvat äärimmäisen voimakkaina. Näissä olosuhteissa yhtiöiden on turvauduttava irtisanomisiin tai löydettävä muita ratkaisuja, kuten työajan lyhennykset tai palkattomat vapaat. Vaikutukset ovat aivan yhtä vakavia renkaiden valmistajille.

Kun pidetään mielessä näiden yritysten suuret työntekijämäärät, katson, että auton osien ja renkaiden valmistajat on tulevaisuudessa otettava mukaan kriisin aikana toteutettaviin taloudellisiin tukiratkaisuihin.

  Matthias Groote (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen Günter Verheugen on juuri tuonut esiin autoalan markkinoiden katastrofaaliset luvut ja markkinoiden nykytilanteen. Odottamattomat tapahtumat edellyttävät yhdenmukaistettuja toimia. Vuonna 2006 Euroopan parlamentti laati valiokunta-aloitteisen mietinnön autoverotuksen yhdenmukaistamisesta, jonka se toivoi perustuvan hiilidioksidipäästöihin ja kulutukseen. Mielestäni tämä voisi olla esimerkki talousohjelmasta, jonka avulla neuvosto voisi osoittaa yksimielisesti – sillä tämä edellyttää yksimielistä päätöksentekoa – miten kulutukseen perustuva autoverotus voitaisiin yhtenäistää.

Haluaisin esittää komissiolle seuraavan kysymyksen kollegani Mia De Vitsin käsittelemästä aiheesta, toisin sanoen General Motorsista: onko komissio ryhtynyt varotoimiin emoyhtiön mahdollisen romahduksen varalta? Toimiiko komissio tällaisessa tapauksessa yhdenmukaisesti ratkaistakseen General Motorsin tytäryhtiöiden tilanteen EU:n periaatteita noudattaen?

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomionne kolmeen asiaan tässä keskustelussa.

EU:n jäsenvaltioiden hallitukset myöntävät autonvalmistajille huomattavaa rahoitustukea, jonka määrä nousee kymmeniin miljardeihin euroihin. Sen lisäksi, että Saksan hallitus tukee saksalaisia valmistajia, se on päättänyt tukea ajoneuvojen käyttäjiä. Jokainen, joka päättää lähettää vanhan autonsa romuttamolle, saa 2 500 euroa.

Euroopan komissio, joka on toistaiseksi valvonut tiukasti yrityksille myönnettävää valtiontukea koskevien sääntöjen noudattamista, on antanut hyvin pikaisesti suostumuksensa kaikissa näissä tapauksissa mukaillen yleensä päätöksiä, joita jäsenvaltioiden hallitukset ovat aiemmin tehneet näistä asioista.

Kyseenalaistamatta niitä periaatteita, joihin Euroopan autoteollisuuden tukitoimet perustuvat, haluan jälleen kerran muistuttaa, miten räikeän epäoikeudenmukaisen päätöksen Euroopan komissio teki määrätessään, että Puolan hallituksen puolalaisille telakoille myöntämä valtiontuki on maksettava takaisin. Kyseisen päätöksen takia Puolan telakkateollisuudesta vähennetään noin 50 000 työpaikkaa, samalla kun sen liitännäisaloilla menetetään tulevaisuudessa yli 10 000 työpaikkaa.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Arvoisa komission jäsen Günter Verheugen, Euroopan komission on toteutettava konkreettisia toimia saadakseen autoteollisuuden jälleen jaloilleen. Aivan ensimmäiseksi on estettävä sisämarkkinoiden vääristyminen. Joidenkin valtioiden ehdottamat protektionistiset toimenpiteet eivät ole mikään ratkaisu nykyiseen kriisiin. Vaadin komissiota ehdottamaan eurooppalaista romutusohjelmaa koskevia toimenpiteitä mahdollisimman nopeasti.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Alexandr Vondra, odotan neuvostolta sitä, että jäsenvaltiot hyväksyvät maaliskuussa pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa romutusohjelman, jolla lisätään välittömästi uuden auton hankintaa suunnittelevien kuluttajien ostovoimaa.

Olen vakaasti sitä mieltä, että jos EU haluaa olla suurin autojen viejä ja samanaikaisesti johtaa maailmanlaajuisia ilmastonmuutoksen torjuntatoimia, sen on autettava autoteollisuuttaan, joka investoi yksityisellä sektorilla eniten tutkimukseen ja kehittämiseen. Rahoittamalla tutkimusta ja kehittämistä, tukemalla investointeja…

  Ivo Strejček (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, seurasin keskustelua varsin tarkasti, enkä aio tuoda esiin mitään uutta. Haluaisin vain korostaa muutamia huomioita, joita esitettiin ja joiden pitäisi mielestäni koskea yleisesti koko keskustelua.

Viittaan Alexandr Vondran toteamukseen, että meidän olisi turvattava tasapuolisen kilpailun huomioon ottaminen ja vältettävä markkinoiden vääristyminen, ja komission jäsenen huomioihin, että meidän pitäisi olla oikeudenmukaisia eikä herättää turhia toiveita. Arvoisa komission jäsen, ennen kaikkea kiitän teitä toteamuksestanne, että meidän pitäisi antaa valmistajille lisää joustovaraa vähentämällä sääntelyä ja säädöksiä ja kohtuutonta byrokratian määrää.

  Puhemies. − (ES) Käytän 30 sekuntia selvittääkseni teille puhemiehistön antamaa määräystä, koska ymmärrän, että jäsenistä on hyvin epämiellyttävää jäädä ilman pyytämäänsä puheenvuoroa.

Puhemiehistö päätti, että keskusteluaika perustuu niille jäsenille myönnettyyn puheaikaan, jotka puheenvuorossaan käyttävät parlamentin eri poliittisille ryhmille myönnettyä puheaikaa. Näin ollen "catch the eye" -menettelyssä viidelle jäsenelle annetaan kullekin minuutin puheenvuoro ryhmien suuruusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään. Jos puheenvuoropyyntöjä on kuusi ja käytettävissä on kuusi minuuttia, kaikki puheenvuorot voidaan käyttää. Puheaikaa voidaan jatkaa kuuteen, mahdollisesti seitsemäänkin minuuttiin. Käsillä olevassa tapauksessa 12 jäsentä pyysi kuitenkin puheenvuoroa. Vain viidelle heistä myönnettiin puheenvuoro sen määräyksen mukaisesti, jonka puhemiehistö keskustelun tässä vaiheessa antoi. Selvensin tätä menettelyä, jotta se voidaan ottaa myöhemmin huomioon.

Alexandr Vondra käyttää seuraavaksi puheenvuoron vastatakseen neuvoston edustajana useisiin puheenvuoroihin. Arvoisa ministeri, teillä on puheenvuoro.

  Alexandr Vondra , neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä erittäin hyödyllisestä keskustelusta. Neuvosto arvostaa kaikkien keskusteluun osallistuneiden panosta ja yrittää hoitaa osuutensa parhaansa mukaan yhdessä komission kanssa selvittääkseen mahdollisimman monta autoteollisuuden ongelmaa.

Epäilemättä olisi toteutettava joitakin lyhyen aikavälin toimenpiteitä, ja näin tehdäänkin jo jäsenvaltioissa. Olemmekin luultavasti yksimielisiä siitä, että kyseisten toimenpiteiden rahoituksen ja muiden niihin liittyvien näkökohtien on oltava tosiasiallisesti kestävällä pohjalla. Niiden on oltava kohdennettuja ja tehokkaita, ja ennen kaikkea ne on toteutettava tavalla, joka sopii yhteen yhteisön oikeuden tiukkojen valtiontukisääntöjen kanssa. Ilmoitin teille esimerkiksi aloitteistamme, jotka koskevat romutusohjelmaa. Onkin todella tärkeää, että toteutetut toimet ovat kilpailu- ja valtiontukisääntöjen mukaisia, eivätkä vääristä yhtenäismarkkinoita.

Toiseksi huomautan, että olisi edelleen pidettävä mielessä, että EU:n autoteollisuus on maailmanlaajuinen edelläkävijä – EU valmistaa autoja vientiin – ja tätä taustaa vasten olisi otettava huomioon, että autoteollisuuden tehokkuus samoin kuin sen kilpailukyky on välttämätöntä säilyttää pitkällä aikavälillä. Niinpä toteutettujen toimenpiteiden on täytettävä tietyt perusteet, jotka koskevat eurooppalaisen autoteollisuuden kannattavuutta ja kilpailukykyä pitkällä aikavälillä, ja niihin kuuluvat innovaatioihin ja puhtaisiin ajoneuvoihin tehtävät investoinnit.

Näin ollen neuvosto toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että autoteollisuuden tutkimusta, teknologian kehittämistä ja innovaatioita edistävät toimet, mutta myös kertomuksessa esitetyt lyhyen aikavälin toimet, ovat täysin johdonmukaisia Lissabonin strategian yleistavoitteiden kanssa.

Kolmanneksi totean, että meidän on seurattava kehitystä Euroopan ulkopuolella. Olemme varsin hyvin selvillä siitä, että Yhdysvaltojen autoteollisuus on syvässä rakenteellisessa kriisissä, ja yhdysvaltalaiset valmistajat ovat paljon huonommassa asemassa kuin eurooppalaiset autotehtaat. On siis selvää – minkä Günter Verheugenkin mainitsi – että Yhdysvallat ei voi vain yksinkertaisesti antaa autoteollisuutensa kuolla, koska se ei olisi meille hyväksi.

Meidän on kuitenkin edelleen tehtävä poliittista yhteistyötä kansainvälisten kumppaneidemme kanssa etenkin WTO:ssa, jotta turvaamme mahdollisimman tasapuolisten toimintaedellytysten säilymisen. Sama koskee muita autonvalmistajia ja autotehtaita Aasiassa. Seuraamme kehitystä myös muun muassa Koreassa ja Japanissa.

Valmistelemme parhaillaan kilpailukykyneuvoston kokousta, joka pidetään maaliskuun alussa, ja toivomme saavamme aikaan korkealaatuisen ja tietenkin yksimielisen päätöksen kevään Eurooppa-neuvoston kokousta varten, jossa käsitellään pääasiassa talouskysymyksiä.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä siitä, mitä monet puhujat, ja erityisesti Rebecca Harms, ovat todenneet. Parhaillaan toteutettavat lyhyen aikavälin toimet eivät saa olla millään tavoin ristiriidassa pitkän aikavälin tavoitteidemme kanssa. Tämä on tärkeintä.

Koska olette olleet niin ystävällisiä, minäkin olen ystävällinen ja kerron jotakin, mistä varmasti pidätte ja minkä totesin parlamentissa vuonna 2006, nimittäin sen, että joko Euroopan autoteollisuuden tulevaisuus perustuu ekologisuuteen tai muuten sillä ei ole tulevaisuutta Euroopassa. Haluan tehdä tämän täysin selväksi. Ihmiset voivat väitellä siitä, olivatko eurooppalaisten – ja etenkin saksalaisten – autonvalmistajien valitsemat automallit syypäitä nykyiseen kriisiin. En tiedä sitä. Aiemminkin on valmistettu ympäristöystävällisiä autoja ja myös vähän kuluttavia malleja – esimerkiksi Mercedesin Smart car -malli, joka aiheutti yhtiölle miljarditappiot. Siksi asia ei ole niin mustavalkoinen kuin saatatte kuvitella. Ympäristönäkökulmasta mallit oli selvästi väärin valittu, eikä asiaa helpota se, että muutosta ollaan nyt tekemässä kriisiolosuhteissa. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että muutos on välttämätön, ja sen on tapahduttava nopeasti. Tästä asiasta olemme siis täysin yksimielisiä.

Hyvä Patrick Louis, emme todellakaan ota käyttöön suojatullia Yhdysvalloista tuoduille autoille. Tämä ei ainakaan kuulu niihin toimiin, joita aiomme toteuttaa. Amerikkalaisten autojen merkitys Euroopan markkinoilla on vähäinen, kun taas eurooppalaisilla autoilla on suuri merkitys Yhdysvaltojen markkinoilla. Pelkäänpä, että jos Euroopan parlamentissa vaaditaan meitä suojaamaan markkinamme amerikkalaisilta autoilta, Yhdysvaltain kongressissa Washingtonissa aletaan vaatia heidän markkinoidensa suojaamista eurooppalaisilta autoilta. Asemamme näyttäisi varsin heikolta tällaisessa tilanteessa. Pyydän teitä aivan vakavissani jättämään tämän ajatuksen sikseen.

Annan ehdottomasti täyden tukeni sille, mitä Matthias Groote totesi ajoneuvoverosta. Pidin nimenomaan myös tästä aiheesta esitettyjä huomioita järkevinä. Komissio on jo jonkin aikaa vaatinut ajoneuvoveron uudistamista hiilidioksidipäästöihin perustuvan periaatteen mukaisesti, ja minua surettaa, että tässä asiassa on edistytty niin hitaasti.

Hyvä Matthias Groote, ymmärtänette, että en voi ottaa julkisesti kantaa kysymykseen, jonka esititte General Motorsille ja Opelille. Teidän on tyydyttävä toteamukseeni, että seuraamme hyvin tarkasti asian kehittymistä ja neuvottelemme parhaillaan asianosaisten osapuolten kanssa.

Jotkut henkilöt ovat täysin aiheellisesti korostaneet erityisesti työllisyyskysymystä, ja haluan tehdä myös heille tiettäväksi, että komissio on itse asiassa jo jättänyt käsiteltäväksi ehdotuksen, joka koskee Euroopan globalisaatiorahaston muuttamista joustavammaksi ja tehokkaammaksi. Jos komission ehdotukset toteutetaan ripeästi ja pikaisesti – ja kehottaisin kaikkia painokkaasti tekemään näin – pystyisimme auttamaan erityisesti ajoneuvoteollisuuden tilapäistyöntekijöitä ja kouluttamattomia työntekijöitä, joiden asema on viime kädessä veitsenterällä.

Romutuspalkkioita koskevia sääntöjä on käsitelty lukuisia kertoja, ja haluan toistaa vielä kerran, että ne ovat täysin selvät. EU ei voi antaa asetusta, jolla kaikki jäsenvaltiot pakotetaan osallistumaan romutusohjelmaan. Se on täysin mahdotonta. EU ei myöskään voi säätää, että palkkion on oltava yhtä suuri kaikkialla. EU:n on vahvistettava viitearvot, eikä muuta. Pääsimme tästä yhteisymmärrykseen kokouksessamme 16. tammikuuta Brysselissä.

Lopuksi haluan jälleen kerran korostaa sitä, minkä monet teistä ovat todenneet: nykyistä kriisiä on käsiteltävä muutenkin kuin vain autoteollisuuden kannalta. Itse asiassa on aivan oikein todeta, että on kehitettävä älykkäitä liikennejärjestelmiä ja liikenteen hallintajärjestelmiä sekä ratkaistava tulevaisuuden henkilöauto- ja joukkoliikennettä koskevat kysymykset uusimman teknologian avulla innovatiivisesti. Lisäksi nykyinen kriisi tarjoaa kenties mahdollisuuden viedä tarmokkaammin eteenpäin tällaisia ratkaisuja. Ainakin henkilökohtaisesti toivoisin tätä hartaasti.

  Christoph Konrad (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, otitte juuri kantaa puhemiehistön päätökseen ja selititte, miksi "catch the eye" -puheenvuoromenettelyä on muutettu. Haluan tässä yhteydessä esittää kyseisestä muutoksesta virallisen vastalauseen. Menettely otettiin käyttöön keskustelujen virkistämiseksi, vuoropuhelun synnyttämiseksi komission kanssa ja keskustelukulttuurin vahvistamiseksi. Puhemiehistön tekemän päätöksen vaikutus on täysin päinvastainen, ja pyytäisin teitä ystävällisesti ottamaan tämän asian esille puheenjohtajakokouksessa ja antamaan vastineen vastalauseeseeni.

  Puhemies. − (ES) Hyvä Christoph Konrad, teillä on tietenkin täysi oikeus esittää vastalause, ja otamme sen huomioon. Olette kuitenkin erittäin vastuuntuntoisen Euroopan parlamentin ryhmän jäsen ja ymmärtänette, että yksittäisillä jäsenillä ei voi olla enemmän puheaikaa kuin ryhmillä. Ryhmillä on lakisääteinen velvollisuus osallistua keskusteluihin.

Puhemiehistö teki tämän päätöksen yksimielisesti. Mielestäni päätös noudattaa tervettä järkeä juuri siksi, että se estää niitä jäseniä, joita oma ryhmä ei ole ehdottanut puhujiksi – koska heidän ei haluta puhuvan kyseisenä ajankohtana – käyttämästä puheenvuoroa jälkeenpäin. Siksi puheaikaa on rajoitettu: viisi minuuttia viidelle puheenvuorolle ryhmien suuruusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään, samalla kun varmistetaan, etteivät kaikki puhujat ole samaa kansallisuutta.

Näin päätettiin, mutta tietenkin sääntöä voidaan muuttaa. Jos puheenjohtajakokous ehdottaa puhemiehistölle menettelyn muuttamista, puhemiehistö harkitsee sitä hyvin tarkasti.

Hyvä Christoph Konrad, paljon kiitoksia puheenvuorostanne, se on pantu tarkoin merkille.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. – (EN) Haluan kiinnittää huomiota siihen, että autoteollisuuden talouskriisi Maltan saarilla on pahenemassa vakavan hallinnollisen virheen vuoksi. Maltalla autoista peritään korkea rekisteröintivero, josta hallitus kantoi myös arvonlisäveroa. Nyt on todettu, että hallitus keräsi tuhansilta autonomistajilta rahaa asiaankuulumattomasti. Hallitus kieltäytyy hyvittämästä maksuja tuhansille ajoneuvon omistajille, jotka ovat maksaneet huomattavia summia, vaikka niitä ei olisi kuulunut maksaa.

Maltan hallitus väittää, että korvaussummat nousevat miljooniin euroihin. Juuri tästä syystä hallituksen tehtävänä ja velvollisuutena on palauttaa virheellisesti perityt verot. Tämä on niin vakava virhe, että jos se olisi tapahtunut missä tahansa muussa EU:n jäsenvaltiossa, hallitus olisi joutunut eroamaan. Maltan hallitus ei ole ymmärtänyt edes kantaa vastuutaan ja pyytää anteeksi niiltä tuhansilta maltalaisilta ja gozolaisilta, joita asia koskee. Asia voitaisiin ratkaista antamalla kyseisten ajoneuvojen omistajille hyvitystä esimerkiksi vuotuisista lupamaksuista. Hallitus ei tunnu ottavan tällaisia ehdotuksia kuuleviin korviinsa.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Jos Euroopan unionia tarkastellaan elävänä organismina, eurooppalainen autoteollisuus on sen selkäranka. Alan osuus EU:n BKT:sta on 3 prosenttia, ja sen kaupallinen ylijäämä on 35 miljardia euroa. Vuosi 2008 oli kuitenkin autoteollisuudelle vaikea, kun autojen myynti romahti vuoden ensimmäisellä puoliskolla polttoaineen hinnannousun takia ja toisella vuosipuoliskolla se puolestaan väheni 19,3 prosenttia rahoituskriisin takia.

Alan ongelmat eivät jää tähän. Vuosien 2009 ja 2015 välillä autoteollisuuden on pantava täytäntöön muun muassa epäpuhtauspäästöjä ja polttoainetaloutta koskevat uudet normit, vaikka kaikki tämä aiheuttaa alalle miljardien eurojen lisäkustannukset.

Edellä mainitut luvut ovat merkityksellisiä myös siksi, että yli 12 miljoonaa perhettä saa tulonsa autoteollisuudesta. Yhteen autoteollisuuden työpaikkaan kytkeytyy toiset neljä työpaikkaa toimitusteollisuudessa ja toiset viisi liitännäisaloilla ja myynnissä. Siksi on selvää, että kyseisen eurooppalaisen taloussektorin hyvä kunto on ratkaiseva tekijä koko EU:n talouden kannalta. Näissä olosuhteissa Euroopan valtioiden hallitusten ja EU:n toimielinten nopeat, yhteensovitetut toimet ovat täysin välttämättömiä. On esimerkiksi otettava käyttöön vanhojen autojen palautusohjelmia uuden auton hankintahinnassa annettavaa tuntuvaa hyvitystä vastaan, rahoitustukea ja niin edelleen.

  Elisa Ferreira (PSE), kirjallinen. – (PT) Rahoituskriisi on lamauttanut luotonannon ja aiheuttanut haittaa yrityksille ja perheille. Kysyntä on romahtanut talouskasvun ja työllisyyden kannalta tuhoisin seurauksin.

Tällaisessa tilanteessa poikkeustoimenpiteet ovat perusteltuja, etenkin keskeisillä aloilla kuten autoteollisuudessa, jonka osuus työpaikoista on 6 prosenttia.

Tästä huolimatta lähes koko Euroopan talouden elvytyssuunnitelma, jonka esittelijänä minulla on kunnia toimia Euroopan parlamentissa, perustuu täysin kansallisiin aloitteisiin.

Miten komissio voi todella taata olevansa paikalla valvomassa yhteensovittamista ja sitä, etteivät maat ala taistella toisiaan vastaan tukitoimenpiteillä?

Millä mekanismeilla turvataan työpaikat niissä maissa, joilla ei ole tarvittavaa rahoitusrakennetta niille elintärkeiden työpaikkojen säilyttämiseksi?

Joillekin maille tekstiili- tai elektroniikkateollisuus voi olla aivan yhtä tärkeää kuin autoteollisuus. Mitä toimia on odotettavissa?

Kiinnittääkö komissio enemmän huomiota Euroopan teollisuuden merkitykseen Euroopan selviytymisessä?

Euroopan investointipankiltakaan ei voida odottaa mahdottomia. Onko tuleva talousarvio EU:n edessä olevien haasteiden tasalla?

  Krzysztof Hołowczyc (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Euroopan unionia pidetään maailman vaikutusvaltaisimpana talousmahtina. Toisaalta tämä asettaa meidät erityiseen vastuuseen kaikista toteuttamistamme sisämarkkinatoimista. Toisaalta globaalilla taloudella, jonka eturintamassa EU on, on konkreettisia seurauksia. Yksi näistä seurauksista on se, että on vaikea määritellä, mitkä autonvalmistajat ovat aidosti eurooppalaisia. Lukuisat yritysfuusiot, maailmanlaajuisten teollisuusryhmittymien perustaminen ja useita vuosikymmeniä Euroopan unionin sisämarkkinoilla toimineet amerikkalais- ja aasialaisyhtiöt ovat luoneet perustan monipuoliselle ja kilpailukykyiselle eurooppalaiselle autoteollisuudelle.

Vaikuttaa järkevältä, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelman kehittämistoimia sääntelevät etupäässä vapaiden markkinoiden ja niiden kilpailukyvyn periaatteet. Olisi myös muistettava, että ajoneuvoteollisuus, joka on kärsinyt talouskriisistä vakavasti, on yksi lukuisista lenkeistä EU:n talouden ketjussa. Tämä taivuttaa meidät kannattamaan neuvoston puheenjohtajavaltion ehdottamaa toimintasuunnitelmaa, jossa ehdotetaan kaikille sisämarkkinoiden sidosryhmille yhteisen yleisstrategian laatimista

Tämän strategian pitäisi piristää markkinakysyntää, joka määrää talouden tilan. Tukimekanismissa pitäisi myös hyödyntää teknologisiin innovaatioihin kohdennettuihin investointeihin varattuja määrärahoja liikenneturvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

  Alexandru Nazare (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Talouskriisillä on ollut voimakas vaikutus autoteollisuuteen – alaan, joka muodostaa huomattavan osan monien Euroopan maiden BKT:sta. Vaikka EU:lla ei ole suoria interventiomekanismeja, jäsenvaltioiden on annettava toteuttaa tarvittavat toimenpiteet romahduksen estämiseksi sellaisella toimialalla, jonka varassa tuhansien Euroopan kansalaisten työpaikat ovat. Myös Romanian autoteollisuus on kärsinyt vakavasti tästä kriisistä. Minun ei tarvitse kuin mainita toimintaansa supistaneen Renaultin Dacian tehtaan ja Romanian valtiolta tukea pyytäneen Fordin tapaukset.

EU:n vakava tilanne edellyttää sopivien toimenpiteiden välitöntä käyttöönottoa. Tässä tapauksessa en tarkoita markkinoita vääristäviä protektionistisia toimenpiteitä, vaan toimenpiteitä, joilla luodaan EU:n teollisuudelle yhtäläiset mahdollisuudet ja annetaan alan työntekijöille mahdollisuus säilyttää työpaikkansa.

Kansalliset toimenpiteet eivät riitä, sillä toimia tarvitaan myös EU:n tasolla. Talouden elvytyssuunnitelman avulla tämä on mahdollista, koska siinä ehdotetaan EU:n pankkijärjestelmään uusia luottosäännöksiä, jotka helpottavat luotonsaantia. On myös tärkeää, että jäsenvaltioiden hakemia valtiontukiohjelmia voidaan hyödyntää nopeasti ja helposti. Tämä on keskeinen näkökohta muun muassa automarkkinoilla toimiville strategisille sijoittajille.