Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 5. helmikuuta 2009 - Strasbourg

3. Rehun markkinoille saattaminen ja käyttö (keskustelu)

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana jäsen Graefe zu Baringdorfin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0407/2008) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä (KOM(2008)0124 – C6-0128/2008 – 2008/0050(COD)).

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelemme tänään niin sanotusta avoimesta ilmoittamisesta. Sillä lisätään avoimuutta, koska rehu on kuluttajien terveellisen ruoan perusta, ja annetaan rehuseosten ostajille yleiskuva siitä, mitä heille tarjotaan.

Tämä tie on ollut pitkä, mutta toivon, että jos hyväksymme tämän asetuksen tänään, saamme asiat onnistuneeseen päätökseen. Haluankin kiittää komissiota, sillä se on auttanut meitä paljon tekemällä rakentavaa työtä näiden kysymysten parissa. Komissio on saanut huomata, että parlamentissa on vallinnut ehdoton poliittinen tahto ajaa tämä avoin ilmoittaminen läpi, ja se on käynyt tiukkaa mutta tasapuolista keskustelua neuvoston kanssa. Voimme olla tuloksista ylpeitä.

Haluan luoda lyhyen katsauksen historiaan. BSE-kriisin seurauksena väliaikainen tutkintavaliokunta julkaisi vuonna 1997 loppuraporttinsa, jossa parlamentti vaati avointa ilmoittamista. Tämän jälkeen komissio esitti ehdotuksen, josta tuli direktiivi 2002/2/EY. Neuvoston kanssa päädyttiin kompromissiin, joka hyväksyttiin kaikissa elimissä ja jonka seurauksena direktiivissä säädettiin avoimesta ilmoittamisesta. Tämä tarkoitti, että pakkausmerkinnöissä oli ilmoitettava ainesosat ± 15 prosentin tarkkuudella ja tarkka koostumus oli ilmoitettava pyynnöstä.

Tämä oli direktiivi, ei asetus, ja jäsenvaltiot joko jahkailivat sen täytäntöönpanossa tai eivät panneet sitä täytäntöön lainkaan. Rehuteollisuus nosti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen, ja tuomioistuin antoi seuraavan ensiluokkaisen vahvistuksen: tarkkoja tietoja lukuun ottamatta tämän direktiivin laillisuus ei ollut kiistettävissä. Otimme tämän päätöksen huomioon parlamentin jatkomenettelyissä ja olemme nyt saaneet asiat päätökseen tämän asetuksen muodossa. Minulla oli kunnia toimia esittelijänä joka kerta, ja olen nauttinut koko tämän pitkän ajan erittäin paljon tiiviistä, luottamukseen perustuvasta yhteistyöstä komission kanssa.

Olemme saavuttaneet lopputuloksen, jonka eteen on tehty kovasti työtä ja josta voimme olla ylpeitä. On myös ilmeistä, että parlamentin ja ryhmien enemmistö kannattaa sitä. Tarkistuksia ei ole esitetty, mistä päättelen, että suuri enemmistö hyväksyy tämän asetuksen. Olemme siis saaneet aikaan hyvän asetuksen, jossa säädetään kolmivaiheisesta avoimesta ilmoittamisesta. Tiedätte, mitkä nämä vaiheet ovat. Ensinnäkin ainesosat on ilmoitettava niiden laskevaa prosenttiosuutta vastaavassa järjestyksessä. Toiseksi rehuyrityksille on annettava tietoja ± 15 prosentin tarkkuudella – tältä osin tässä säädöksessä ei aseteta teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvää varaumaa, vaan siinä viitataan yleiseen lainsäädäntöön – ja kolmanneksi viranomaisille on toimitettava tarkat tiedot.

Haluan myös kertoa, että olemme perustaneet rekisterin. Euroopan unionissa ei käytetä rehua eikä sekoiteta ainesosia ilman, että nämä ainesosat on julkaistu, sillä niiden täytyy olla rekisterissä. Tämä on tärkeää paitsi valvontaviranomaisille myös yleisölle ja asiakkaille. Siksi voin sanoa esittelijän näkökulmasta, että olen kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen tulokseen.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa työstä, jota se on tehnyt tämän asian parissa, ja erityisesti esittelijää, jäsen Graefe zu Baringdorfia, ja varjoesittelijöitä, jotka ovat kaikki toimineet tärkeässä tehtävässä.

Jäsen Graefe zu Baringdorf on onnistunut ohjaamaan keskusteluja neuvottelujen ajan erittäin taitavasti, ja olemme hänelle hyvin kiitollisia.

Kompromissipaketilla säilytetään EU:ssa saavutettu korkeatasoinen rehuturvallisuus. Sillä luodaan sopiva tasapaino kuluttajansuojelun ja teollis- ja tekijänoikeuksien välille. Sillä poistetaan bioproteiinien markkinoille saattamista edeltävästä lupamenettelystä aiheutuva taakka, nykyaikaistetaan rehun merkitsemistä asiakkaalle annettavin asianmukaisin tiedoin ja tehdään yhteissääntelystä keskeinen osa lainsäädäntömenettelyjä. Sillä lisätään markkinoiden avoimuutta uusien rehuaineiden ilmoitusjärjestelmän avulla, helpotetaan EU:n rehuyritysten innovointia ja parannetaan niiden kilpailukykyä ja otetaan konkreettinen askel eteenpäin rehunkäyttäjien – niin tilanhoitajien kuin lemmikinomistajienkin – harhaanjohtamisen torjumiseksi.

Neuvottelujen tuloksena on syntynyt kompromissipaketti, josta te äänestätte ja jolla yksinkertaistetaan ja nykyaikaistetaan nykyistä oikeudellista kehystä. Niin sanottua avointa ilmoittamista koskevat säännökset mahdollistavat nykyaikaisemman merkintätavan. Elintarviketuotantoeläimille syötettävän rehuseoksen rehuaineet on merkittävä niiden painon mukaan laskevassa järjestyksessä.

Tämän lisäksi on ilmoitettava tiettyjen rehuaineiden tarkka painoprosentti, myös vapaaehtoisten merkintöjen tapauksessa.

Lisäksi säännös, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ostajille tiettyjä tietoja rehuseoksesta kiireellisyyteen vedoten, parantaa käyttäjän näkökulmasta asianmukaisten tietojen saatavuutta esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa rehu on saastunut.

Tätä taustaa vasten komissio ilmoittaa, että komissio ja sen yksiköt suunnittelevat ensinnäkin ryhtyvänsä tarkastelemaan liitettä III sallituista poikkeamista rehuaineiden ja rehuseosten merkitystä koostumuksesta mukauttaakseen sen tieteellistä ja teknistä kehitystä vastaavaksi. Tässä yhteydessä komissio tarkastelee myös tiettyjä rehuaineita, joiden kosteuspitoisuus ylittää 50 prosenttia.

Toiseksi lisäaineiden merkitsemisen osalta komissio tutkii, voitaisiinko periaatteita, jotka koskevat tietojen antamista rehumerkintöjen muodossa, soveltaa myös lisäaineisiin ja esiseoksiin, joille on myönnetty lupa eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista annetun asetuksen mukaisesti.

Lopuksi totean, että komissio ymmärtää, että ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön liittyviin kiiretapauksiin voi kuulua myös muun muassa huolimattomuudesta, kansainvälisestä petoksesta tai rikoksista johtuvia kiiretapauksia.

  Albert Deß, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta ja omasta puolestani kiittää lämpimästi esittelijäämme, jäsen Graefe zu Baringdorfia. Mielestäni tämän mietinnön lähestymistapa toimii mallina Euroopan parlamentin työlle.

Tämänpäiväisessä äänestyksessä ei äänestetä lainkaan tarkistuksista, sillä asian parissa tehty työ on teknisesti erinomaista ja kattaa koko poliittisen kentän. Katson, että tämä on yksi tulos, josta meidän on syytä olla ylpeitä. Tämä tasapainoinen lopputulos suojelee karjankasvattajien etuja rehun käyttäjinä ja tuottajina sekä ruokaketjun kaikkien linkkien etuja.

Asetuksella lisätään avoimuutta, ja ryhmäni mielestä on erityisen hyvä ajatus perustaa rekisteri, johon on syötettävä tiedot rehuun sekoitetuista raaka-aineista. Elintarvikeskandaaleja syntyy aika ajoin, eikä tätä voida estää edes uudella säädöksellä, sillä EU:n sääntöjä ei ole laadittu rikollisuuden estämiseksi, vaan ne auttavat varmistamaan, että kun skandaaleja ilmenee, on helpompaa havaita, mitä aineita joukkoon on sekoitettu.

Mielestäni on myös hyvä, että rehun tuottajat voivat antaa vapaaehtoisesti lisätietoja, ja mielestäni on erinomainen ehdotus, että jos he antavat tällaisia tietoja, niiden on oltava tieteellisesti todistettuja. Katson, että tämä uusi rehulaki parantaa suojaa huomattavasti ja että laskevan järjestyksen ansiosta karjankasvattajien on helppoa nähdä rehun kunkin ainesosan osuus, ratkaista, mikä on parasta rehua heidän eläimilleen, ja tehdä valintansa sen mukaisesti.

Kiitän vielä kerran kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet tämän erinomaisen mietinnön laatimiseen.

  Rosa Miguélez Ramos, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten olen jo tehnyt maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa, haluan ensin kiittää esittelijää, muiden poliittisten ryhmien varjoesittelijöitä ja neuvostoa tehdystä työstä.

Olemme päässeet tämän työn ansiosta sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä, ja lisäksi se on toiminut erinomaisena yhteispäätösmenettelyn sisäänajoprosessina, sillä yhteispäätösmenettelystä tulee valiokunnassamme lähitulevaisuudessa vakiokäytäntö.

Hyvät parlamentin jäsenet, tällä hetkellä raaka-aineiden siirtämistä eläinten, myös lemmikkieläinten, rehuun ja seosrehuun säännellään useilla direktiiveillä ja noin 50 tarkistuksella ja täytäntöönpanosäädöksellä. Yhteisössä alan liikevaihto on noin 50 miljardia euroa.

Tällä asetuksella saavutetaan varmasti päätavoitteet, jotka ovat lainsäädännön yksinkertaistaminen ja sen yhtenäistetty soveltaminen.

Parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta keskusteli eläinrehun saattamisesta markkinoille jo vuonna 2006. Muistamme kaikki, että pyysimme yksimielisesti Euroopan komissiolta, että se yrittäisi tulevissa tarkistuksissaan löytää tasapainon, jotta maataloustuottajat saisivat etujensa mukaisesti tarkkaa tietoa rehun ainesosista ja teollisuudelle taattaisiin sen etujen mukaisesti taitotiedon riittävä suojelu.

Kompromissi, johon olemme päässeet komission ehdotuksen arkaluonteisimmista kohdista, toisin sanoen raaka-aineiden avoin ilmoittaminen ja yhteisön raaka-aineluettelon luominen, vastaa mielestäni hyvin tätä tasapainoa. Tämän todistaa se, että kaikki osapuolet ovat pitäneet kompromissia myönteisenä.

Itse asiassa kompromississa suojellaan avoimen ilmoittamisen avulla ostajien tiedonsaantioikeutta ja tuottajien oikeutta taitotietoonsa toteamalla, että tiedot on annettava tämän rajoittamatta vuoden 2004 teollis- ja tekijänoikeusdirektiivin soveltamista.

Hyvät parlamentin jäsenet, on selvää, että toimittajan ja käyttäjän välisessä luottamussuhteessa koostumus on tiedossa, mutta olisi epäloogista, jos tuottaja joutuisi antamaan reseptinsä ensimmäiselle ovesta tulevalle asiakkaalle. Monet meistä ovat juoneet Coca-Colaa jo monta vuotta. Vaikkemme tiedä sen valmistusreseptiä, emme silti epäile, onko tuote ominaisuuksiltaan kunnossa ja täyttääkö se terveysvaatimukset.

Aiemmin mainitussa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa vahvistetaan selvästi, ettei halu suojella terveyttä ole riittävä peruste, jonka vuoksi tuottajat voitaisiin velvoittaa ilmoittamaan asiakkailleen rehun tarkka koostumus näiden sitä pyytäessä.

Haluan silti muistuttaa teille, että toimivaltainen viranomainen saa tietoonsa tarkan koostumuksen milloin tahansa ja että aikaan saamassamme kompromississa vahvistetaan, että ostajat saavat kaikissa ihmisten tai eläinten terveyteen tai ympäristöön liittyvissä hätätilanteissa tarkat tiedot kyseisen rehun koostumuksesta, kunhan sekä valmistajien että ostajien perustellut edut on otettu huomioon.

Hyvien merkitsemiskäytäntöjen luettelosta totean, että se on vapaaehtoinen alan ammattilaisille eikä siitä tule missään vaiheessa seosrehujen valmistuksessa käytettävää ehdotonta raaka-aineluetteloa, sillä tällaista ei ole pyydetty.

Säädös sisältää Euroopan parlamentin pyynnöstä uuden liitteen, jossa on luettelo aineista, joiden markkinoille saattaminen tai käyttö eläinten ravinnoksi on kielletty tai joiden markkinoille saattamista tai käyttöä rajoitetaan. Nämä ovat tietoja – olivatpa ne liitteen tai luettelon muodossa – joita komissio voi päivittää.

Euroopan parlamentin sosialistiryhmä, jota edustan, kannattaa aikaan saatua kompromissia eikä ole esittänyt yhtäkään tarkistusta täysistuntoa varten. Tuemme täysin parlamentin kantaa sellaisena kuin se on tänään esitetty ja äänestämme siksi sen puolesta.

  Jan Mulder, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aivan aluksi kiittää esittelijää, jäsen Graefe zu Baringdorfia. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä katsoo, että olemme saavuttaneet hyvän kompromissin, joten voimme äänestää sen puolesta myöhemmin tänään.

Meille on tärkeintä se, että rehunvalmistajien teollis- ja tekijänoikeuksia suojellaan. Jos me alalla haluamme innovointia – ja juurihan eilen äänestimme ilmastomietinnöstä – myös rehualalla on paljon parantamisen varaa, jotta kaikenlaisista karjan aiheuttamista kaasuista peräisin olevia päästöjä voidaan pienentää. No, meidän on kohdattava tämä haaste avoimesti. Kun rehunvalmistajat päättävät ryhtyä innovoimaan, sitä ei pitäisi estää liian tiukalla tietojen antamista koskevalla lainsäädännöllä. Tietojen antaminen on mielestäni turvattu, kuten muut ovat jo todenneet, ja tietoja voitaisiin antaa esimerkiksi hallituksen tai tietyn asiakkaan pyynnöstä. Mikään ei estä rehunvalmistajia tekemästä niin vapaaehtoisesti.

Ainesosat eivät ole itsessään tärkein asia: rehun tarkka ravintoarvo on paljon tärkeämpi, ja siksi se pitäisi ilmoittaa asianmukaisesti. Kaikki etiketin teksti, kuten energian, proteiinin yms. määrä, on arvokasta tietoa. Lyhyesti sanottuna Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä kannattaa tätä kompromissia. Kerromme myös rehunvalmistajille, että jos ne haluavat kehittää esimerkiksi tuotantoprosessejaan tai rehun koostumusta koskevia innovaatioita, tämä on hyvä kompromissi, joka auttaa niitä tekemään niin.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, rehumarkkinat ja rehun käyttö eläintuotannossa ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, sillä ne vaikuttavat satojen miljoonien EU:n kansalaisten terveyteen.

Aiemmat ikävät kokemukset eli kelvottoman rehun aiheuttamat eläintaudit aiheuttivat yhteisön jäsenvaltioille valtavat aineelliset ja sosiaaliset kustannukset. Siksi rehun koostumuksen määritteleminen on myös äärimmäisen tärkeää: näin rajoitetaan kelvottoman rehun käyttöä. On myös tärkeää, että asetuksen säännökset pannaan tehokkaasti täytäntöön, jotteivät ne jää pelkiksi tyhjiksi julistuksiksi.

Koska EU:ssa miljoonat ihmiset ja jopa kokonaiset valtiot vastustavat tällä hetkellä sellaisen ruoan kulutusta, joka on tuotettu käyttämällä geneettisesti muunnettuja kasveja sisältävää rehua, näillä ihmisillä on oikeus tietää, mitä oikein tapahtuu. Siksi rehun sisällöstä ei pitäisi ilmoittaa ainoastaan maataloustuottajille, vaan myös elintarviketehtaiden pitäisi kertoa siitä asiakkailleen tuotemerkinnöissään. Näin ei tällä hetkellä tehdä.

Keskustelimme monta kuukautta sitten täällä parlamentissa ylipainoisten määrän kasvusta Euroopan unionissa. Tämä ongelma liittyy kuitenkin pitkälti rehun sisältöön, koska juuri rehun sisältö vaikuttaa huomattavasti lihan laatuun. On erittäin hyvä, että asetusluonnoksessa on kiinnitetty paljon huomiota rehuntuotantohygieniaan ja siihen ongelmaan, että rehun lisätään saastuneita aineita tuotannon aikana. Monet tuottajat ovat joskus turvautuneet tähän käytäntöön.

  Alyn Smith, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän ryhmääni kuuluvaa kollegaani, jäsen Graefe zu Baringdorfia, joka on tehnyt kovasti töitä asiassa, joka lienee yksi teknisimmistä aiheista, joiden parissa olemme työskennelleet. Hän on myös osoittanut Salomonin viisautta löytäessään tasapainon kuluttajien ja tuottajien tarpeiden välille. Tuottajien tarpeet ovat varsin perusteltuja: heidän täytyy voida suojella tuotettaan sekä teollis- ja tekijänoikeuksiaan.

Siksi kutsuisinkin tätä kotona yhdeksi klassisimmista Euroopan parlamentin käsittelemistä asioista. Kun katsomme yleisölehterillä olevia vieraitamme, voimme sanoa jokseenkin varmasti, ettei keskustelu rehun merkitsemisestä ole heille erityisen hohdokasta kuunneltavaa, mutta tämä aihe on erittäin tärkeä ja siten hyvä esimerkki tilanteesta, jossa Euroopan parlamentti tuo lisäarvoa ja jossa voimme turvata kuluttajiemme, kansalaistemme ja äänestäjiemme luottamuksen heidän kuluttamansa ruoan elintarvikeketjuun.

On tärkeää muistaa, mistä tämä kysymys sai alkunsa. BSE-kriisi osoitti, että meidän on säänneltävä sitä, mitä syötämme eläimillemme. Tämän asetuksen on oltava avoin, ja kuluttajien ja tuottajien tarpeiden välille on löydettävä tasapaino. Tässä asiassa voidaan kuitenkin mennä myös metsään. Siinä on menty metsään, ja meidän on varmistettava, ettei näin käy uudelleen. Tämä mietintö on äärimmäisen tärkeä, koska sillä viedään tätä asiaa eteenpäin.

Olen tavannut Skotlannissa lukuisia kertoja alan edustajia, kuluttajaryhmiä ja maataloustuottajia, ja heidän keskuudessaan on vallinnut jokseenkin yleinen tuki ja hyväksyntä tavalle, jolla komissio ja parlamentti ja erityisesti esittelijämme ovat vieneet asiaa eteenpäin.

Tämä asiakirja luo lisäarvoa. Se on hyvä esimerkki parlamentin työskentelystä. Sanomme usein komission ja parlamentin tehneen keskenään hyvää yhteistyötä. Tässä asiassa yhteistyö on todellakin ollut erinomaista, ja tähän mietintöön esitettyjen tarkistusten vähäinen määrä osoittaa, että parlamentin suuri enemmistö hyväksyy mietinnön. Parlamentilla on ollut tänään hieno päivä.

  Witold Tomczak, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, saavuttamaamme rehualaa koskevaan kompromissiin liittyy tiettyjä etuja – sillä yhtenäistetään ja yksinkertaistetaan EU:n lainsäädäntöä – mutta siinä on myös perustavanlaatuisia puutteita. Sillä ei taata riittävän hyvin rehun ja ruoan turvallisuutta, sillä suojellaan kehnosti niiden viiden miljoonan maataloustuottajan etuja, jotka jalostavat ja kasvattavat eläimiä, eikä sillä suojella terveyttämme riittävän hyvin.

Teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu rajoittaa edelleen rehun käyttäjien mahdollisuuksia saada tietoa rehun sisällöstä. Olemme edelleen vaarassa, jos rehun tuottaja käyttää vaarallista ainesosaa. Rehuongelma on jälleen todiste siitä, että maatalouspolitiikassa on otettu väärä suunta, koska julistuksista huolimatta sillä tuetaan ennen kaikkea teollista maataloutta, jossa maataloustuottajien ei tarvitse kasvattaa omia rehujaan, vaan he voivat kasvattaa eläimiä käyttämällä rehuntuotantoon erikoistuneen yrityksen valmistamaa rehua. Nämä yritykset tavoittelevat tietenkin voittoa ja löytävät aina keinon pienentää kustannuksiaan, mutteivät välttämättä ota huomioon eläinten turvallisuutta tai meidän terveyttämme. Siksi meidän on laadittava moninkertainen määrä erityissäännöksiä ja lisättävä valvontaa, mikä tekee asiasta jo absurdin.

Eikö meidän olisi jo aika kääntää kelkkamme ja palata maatalouden kestävään kehittämiseen, jolloin karjankasvattajat käyttäisivät omia rehujaan eivätkä altistuisi dioksiinin tai BSE:n aiheuttamille tappioille? Maatalouden alalla edistyksen ei tarvitse tarkoittaa tuotannon tai rehuntuotannon keskittämistä. Meidän on muistettava, että meillä on EU:ssa tällä hetkellä 15 miljoonaa maatilaa, joista 95 prosenttia on pieniä ja keskisuuria tiloja. Useimmat näistä maatiloista voivat noudattaa kestävää maatalousmallia viljelijöiden, ympäristön ja meidän kaikkien hyväksi. Meidän tarvitsee vain muuttaa radikaalisti suhtautumistamme maatalouteen ja samalla yhteisen maatalouspolitiikkamme nykyistä lähestymistapaa.

  Jean-Claude Martinez (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, eläimissä on hyvää se, että vuodet vierivät ja ongelmat pysyvät samoina. Villieläimistä puhuessamme mainitsemme aina ansaraudat ja liikennekysymyksen, ja tuotantoeläimistä puhuessamme jalostus ja rehu nousevat aina esiin. Rehu on klassinen tapaus: se on sekasotkua, kasa roskaa. Siinä käytetään antibiootteja, klenbuterolia, kasvuhormoneja ja jopa muiden eläinten jäänteitä – ja juuri tästä oli kyse 1990-luvulla, kun Yhdistynyt kuningaskunta paini saastunutta rehua koskevan ongelman parissa.

Nyt saamme kuitenkin kuulla, että roskaruoan aikakausi on ohi. Vuonna 2002 annettiin direktiivi ja vuonna 2005 tuomioistuimen päätös, ja nyt markkinat ja voitot – joista käytetään nimitystä teollis- ja tekijänoikeudet – halutaan sovittaa yhteen kuluttajien turvallisuuden kanssa.

Siispä meillä on nyt aseenamme asetus. Perinteisen työkalun, merkitsemisen, käyttöönoton myötä kaikki ainesosat ilmoitetaan painoprosenttinsa mukaan laskevassa järjestyksessä, ja lisäksi käyttöön otetaan avoimet ilmoitukset, liite III ja ± 15 prosentin liikkumavara. Lisäksi meistä uteliaimmat voivat jopa pyytää tietoja tarkasta koostumuksesta.

Jäljelle jää vain kaksi suurta kysymystä. Ensimmäinen koskee tuontieläimiä, joita ei ole merkitty. Jäsen Parish on täällä – hän on kiinnittänyt erityisen paljon huomiota Brasiliasta tuotuihin eläimiin, joita ei ole merkitty ja joille on syötetty klenbuterolia. Näiden eläinten turvallisuudesta emme tiedä paljoakaan.

Lisäksi jäljelle jää suuri kysymys, joka koskee tuontirehua eli raaka-aineita, joita on tuotu Amerikan mantereelta 1960-luvulta saakka. 1960-luvulla tuotiin maissigluteenirehua – melassia, öljysiemenkasvien jäänteitä – ja nykyään siirtogeenistä soijaa Argentiinasta, Paraguaysta ja Brasiliasta ja siirtogeenistä maissia Kanadasta ja Yhdysvalloista. Uskallankin sanoa, että tämä johtuu siitä, että ihmiset vastustavat paikallisia GMO:ita mutta eivät tuonti-GMO:ita.

Tosiasia on se, että tämä asia koskee kahta kolmasosaa karjamme syömästä rehusta ja on todellinen terveysongelma. Yksi ongelma, eurooppalaisten elintarviketurvallisuus, estää meitä kiinnittämästä huomiota laajemmin maailmanlaajuisiin terveysuhkiin, jotka johtuvat Uruguayn kierroksella tehdystä sopimuksesta, Blair House -sopimuksesta, jonka vuoksi meidän on tuotava öljykasveja voidaksemme ruokkia kaksi kolmasosaa karjastamme.

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä ja jäsen Graefe zu Baringdorfia erinomaisesta työstä ja hyvästä yhteistyöstä.

Haluan kehottaa kahta viimeistä puhujaa ja lehterillä istuvia vieraitamme syömään lounaansa tänään kaikessa rauhassa, sillä kahdesta viimeisestä puheenvuorosta välittyy sellainen kuva, ettei mitään ole turvallista syödä enää missään!

Tämän koko säädöksen tarkoituksena on lisätä syömämme ruoan turvallisuutta, ja se, mitä eläimemme syövät, on tietenkin olennaista, sillä me syömme näitä eläimiä. Tiedän, että tämä lähestymistapa on varsin yksinkertaistettu, mutta juuri siksi me olemme täällä.

Me olemme toki tehneet vuosien mittaan virheitä, ja myönnän auliisti, että BSE-ongelma johtui liha-luujauhon syöttämisestä karjalle – tämä ei ollut kenenkään elämän hienoin hetki – ja siksi viemme tätä säädöstä eteenpäin.

Emme keskustele nyt siitä, pitäisikö avoimuutta lisätä ja ainesosat merkitä, sillä juuri näin aiotaan tehdä. Valmistajat ovat sen sijaan kysyneet, onko heidän ilmoitettava tarkat prosenttiosuudet, koska tällöin joku voi kääntää asian toisinpäin ja kopioida ja valmistaa täysin samaa rehua.

Juuri tässä suhteessa kompromissi on onnistunut ja jäsen Graefe zu Baringdorf, komissio ja neuvosto ovat tehneet hienoa työtä: olemme nyt saavuttaneet tilanteen, jossa voimme todella luottaa rehuumme. Jos olette tarkastelleet hiljattain Euroopan unionissa esiintyneitä ongelmia – ja rehun kanssa on ollut ongelmia monissa maissa – ne eivät johdu siitä, että merkintäjärjestelmässä ja prosesseissa olisi ollut vikaa, vaan siitä, että yhtiöt ovat rikkoneet lakia.

Siksi meidän on varmistettava, että tätä lakia oikaistaan ja että komissio ja jäsenvaltiot valvovat tämän lain noudattamista ja tekevät rehuyhtiöissä tarkastuksia varmistaakseen, etteivät ne riko sääntöjä, sillä ihmisten ja kuluttajien on voitava luottaa ruokaansa.

Haluan kertoa teille, että eurooppalainen ruoka on niin turvallista kuin se vain voi olla, mutta emme saa hellittää otettamme asiasta, vaan meidän on varmistettava, että kuluttajamme ovat täysin tyytyväisiä ja luottavat siihen, että se, mitä he syövät, on turvallista. Haluankin kehottaa vieraitamme menemään hyvälle lounaalle ja luottamaan siihen, että se on turvallista!

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän koko sydämestäni jäsen Graefe zu Baringdorfia siitä, että hän on laatinut jälleen erinomaisen mietinnön.

Pyrkimykset yksinkertaistaa nykyistä lainsäädäntöä, jossa säädetään rehun markkinoinnista ja käytöstä sekä paketteihin ja rahtiasiakirjoihin merkittävistä tiedoista ja lisätiedoista, ovat perusteltuja.

On varmaa, että teknisten säännösten yksinkertaistaminen ja puhtaasti hallinnollisten säännösten laajentaminen parantavat EU:n rehualan kilpailukykyä ja elintarviketurvallisuutta, josta jäsen Parish juuri puhui. Olen vakuuttunut siitä, että tämä olettamus on itsessään perusteltu.

Haluan kuitenkin kiinnittää tässä yhteydessä huomiota mahdollisesti ongelmalliseen asiaan. Mielestäni säännös, jonka mukaan lemmikkieläinten rehun pienten ja keskisuurten tuottajien on lisättävä tuote-etikettiin ilmaispuhelinnumero, on tarpeeton. Tämän säännöksen käyttöönotto saattaa aiheuttaa näille pienille ja keskisuurille tuottajille liian suuren taloudellisen taakan, ja useimmat rehuntuottajat kuuluvat jompaankumpaan näistä ryhmistä.

Lisäksi haluan korostaa, että meidän on yritettävä yksinkertaistaa koko lainsäädäntöjärjestelmää rehun markkinoinnin ja käytön alalla. Tällöin turvallisuuteen pitäisi kiinnittää huomiota. Ristiriitaisten ja liiallisia kustannuksia aiheuttavien säännösten käyttöönotto voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti juuri niihin pienyrityksiin, jotka tuottavat rehua paikallisille markkinoille.

  Samuli Pohjamo (ALDE). - (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät kuulijat, minäkin haluan ensiksi kiittää esittelijä zu Baringdorfia tästä perusteellisesta asian valmistelusta.

EU:n elintarviketurvallisuutta ovat ravistelleet viime vuosina monet kriisit, kuten BSE ja useat dioksiniskandaalit, joista viimeisin taisi olla viime syksynä. Kriisien syyt ovat usein löytyneet saastuneista rehuista, joiden taustalla on ollut leväperäinen tai jopa rikollinen toiminta. Tämä lainsäädäntöä yksinkertaistava ja selventävä asetus on paikallaan. Asetuksen tulee vahvistaa kuluttajien luottamusta koko eurooppalaiseen elintarvikeketjuun. Kuluttajia on suojeltava ja heillä on oltava mahdollisuus jäljittää, mistä ja miten tuotettuja elintarvikkeita he ostavat.

Toisena tavoitteena on viljelijän oikeusturva. Viljelijät joutuvat pakkausmerkintöjen perusteella tekemään valintoja, ja heidän on voitava luottaa rehujen moitteettomaan laatuun. Myös rehun tuottajien valmistajanoikeudet on turvattava, kuten Mulder aikaisemmin totesi.

Monissa jäsenvaltioissa asiat ovat hyvin hallinnassa, mutta nyt käsittelyssä oleva pakkausmerkintöjä selkeyttävää ja rehun alkuperän jäljittämistä helpottavaa asetusta tarvitaan, jotta asia saadaan kuntoon koko EU:n alueella ja jotta tulkintaerimielisyyksistä päästään eroon.

Haluan kuitenkin korostaa, että niin tämän kuin muidenkin asetusten kohdalla toimeenpanosta ja valvonnasta huolehtiminen ovat avainasemassa. Selkeät ja tarkat määräyksetkään eivät auta ellei niitä noudateta käytännössä. Rehun valvonnalla on varmistettava, että rehut ovat turvallisia, käyttötarkoitukseen soveltuvia ja lainsäädännön vaatimukset täyttäviä. Näin voidaan parantaa koko elintarvikeketjun turvallisuutta ja suojella kuluttajia.

  Giovanni Robusti (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Italiassa väitettiin muutama vuosi sitten, että elintarvikkeita, joita karjankasvattajat sekoittivat eläinsuojissa, oli pidettävä rehuna ja siten eläinsuojia oli pidettävä rehuntuotantolaitoksina. Maataloustuottajat eivät olisi mitenkään kyenneet täyttämään monimutkaisia terveysvaatimuksia, HACCP-periaatteita ja jäljitettävyysvaatimuksia, ja siksi he olisivat joutuneet ostamaan varsinaisilta rehuntuotantolaitoksilta rehua, jota oli tehty tiloilla satojen vuosien ajan. Onnistuimme tuolloin välttämään tämän ansan.

Mietinnössä, josta keskustelemme nyt, määritellään rehu mutta ei rehuntuotantolaitoksia. Jotta EU ei saisi taas syytä niskaansa, meidän on selvennettävä kristallinkirkkaasti, että karjalle tarkoitetut elintarvikkeet, jotka sekoitetaan karjantuotantoyrityksen tiloissa, eivät ole rehua, vaan kyse on suoraan pelloilla tuotettujen elintarvikkeiden ja raaka-aineiden sekoittamisesta ex tempore, ja ettei maatalousyritys ole rehuntuotantolaitos. Tämä kanta saattaa olla puolueellinen, mutta emme voi koskaan olla liian huolellisia, kun tulkinnoilla on huomattava taloudellinen merkitys.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, dioksiinikriisin aiheutettua Pohjois-Irlannin syyttömille tuottajille ja jalostajille valtavat tappiot keskustelimme Irlannin tasavallassa uusista toimenpiteistä rehun merkitsemiseksi.

Mielestäni on tärkeää kysyä, olisiko yksikään näistä ehdotuksista säästänyt maamme tuottajat heille aiheutuneilta tappioilta. Valitettavasti vastaus on kieltävä. Niillä toki lisätään avoimutta, mikä on itsessään vain hyvä asia, mutta vain siltä osin kuin kyse on EU:ssa tuotetusta rehusta, jota syötetään EU:ssa eläville eläimille, ei rehusta, jota syötetään eläimille, joiden lihaa tuomme EU:hun.

Ajatus rehun tarkkaa koostumusta koskevien, mahdollisimman tarkkojen tietojen antamisesta on perusteltu ja ymmärrettävä, mutta emme saa vaarantaa teollis- ja tekijänoikeuksia ja tehdä niistä merkityksettömiä. Siksi olen tältä osin edelleen huolissani näiden ehdotusten tietyistä näkökohdista. Seosten koostumukset ovat liikesalaisuuksia, joita on kehitetty vuosien ajan tutkimuksen ja kokeiden avulla. Niitä on suojeltava asianmukaisesti.

Luotan siihen, että 15 prosentin liikkumavara merkinnöissä on riittävä. En halua, että omassa vaalipiirissäni rehuntuottajat, jotka ovat tehneet kovasti työtä ja investoineet kovasti ensiluokkaisen tuotteen valmistamiseen, ryöstetään ja että tuottajat, jotka toimivat halvemmilla tuotantoalueilla joko EU:ssa tai sen ulkopuolella, vievät heiltä heidän teollis- ja tekijänoikeutensa.

Luotan siihen, ettei tätä asetusta käytetä väärin tässä suhteessa. Karjankasvattajilla on toki oikeus saada mahdollisimman tarkkaa tietoa seosten sisällöstä, mutta sillä edellytyksellä, että turvaamme niiden rehuntuottajien elinkelpoisuuden ja tulevaisuuden, joilta he rehunsa ostavat.

  Esther de Lange (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, yhdyn kaikkiin kehuihin, joita esittelijällemme on jo lausuttu. Lienee tarpeetonta sanoa, että rehulainsäädännön lähtökohtana on oltava kansanterveyden ja eläinten terveyden suojelu. Tämä tarkoittaa selkeitä sääntöjä raaka-aineiden käytöstä ja merkitsemisestä. Lainsäädännön pitäisi tietenkin olla toimivaa, eikä se saisi aiheuttaa liiallista hallinnollista taakkaa tai vaarantaa tuottajien teollis- ja tekijänoikeuksia, kuten täällä on jo mainittu. Seuraamme asiaa jatkossakin kriittisin silmin, mutta näyttää siltä, että uusi asetus täyttää nämä vaatimukset.

Haluan esittää huomautuksen tarkastuksista. Tehokkaat valvontatoimenpiteet ja seuraamukset jyvien erottamiseksi akanoista ratkaisevat jälleen kerran tämän säädöksen kohtalon. Asetuksessa säädetään, että seuraamusten, joita jäsenvaltiot voivat soveltaa itse, on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja vakuuttavia. Kehotan Euroopan komissiota seuraamaan tilannetta tiiviisti lähitulevaisuudessa ja varmistamaan, että tämä toteutuu kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Emmehän voi hyväksyä, että yksi maa suhtautuu asiaan tiukemmin kuin muut. Mielestäni ehdolliset rangaistukset, jotka langetettiin tällä viikolla Belgian dioksiiniskandaalista kymmenen vuotta tapahtuman jälkeen, ovat erinomainen malliesimerkki.

Lopuksi haluan mainita asian, jota emme voi sivuuttaa, nimittäin liha-luujauhon. Sitoutumattomien ensimmäisen puhujan pidettyä tunteisiin vetoavan puheen tyydyn itse toteamaan tosiseikat. BSE-kriisin jälkeen liha-luujauhon käyttö rehussa kiellettiin. Esimerkiksi kanojen kohdalla tämä kuitenkin johtaa siihen, ettei niiden ravinnossa ole riittävästi eläinproteiinia, ja arvokkaan proteiinin tuhoamisesta on myös esitetty aiheellista kritiikkiä. Lisäksi rehu aiheuttaa suurimmat yleiskustannukset EU:n viidelle miljoonalle karjatilalliselle, joilla ei ole alun alkaenkaan helppoa.

Emme tietenkään halua palata takaisin tilanteeseen, jossa rehuun lisätään samasta lajista peräisin olevaa eläinproteiinia. Emme halua enää koskaan kannibalismia! Siksi meidän on otettava käyttöön testejä, joiden avulla voimme hoitaa tämän tilanteen asianmukaisesti. Euroopan komissio on ilmoittanut, että nämä testit olisivat käytettävissä vuonna 2009, mikä tarkoittaa sitä, että liha-luujauhoa voitaisiin taas alkaa lisätä turvallisesti esimerkiksi kanojen tai sikojen ruokaan. Pyydän komissiota kertomaan, kuinka tässä asiassa on edetty ja mitä toimenpiteitä voimme odottaa tältä osin tulevana vuonna.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, EU:ssa on keskusteltu jo monia vuosia eläinperäisten elintarviketuotteiden (lihan, munien, maidon) laadusta ja kuluttajien suojelemisesta huonolaatuiselta ruoalta.

Jotta eläintuotteet olisivat hyvälaatuisia, on tärkeää, että rehu on laadukasta – tämä on kaikkein tärkein tekijä – ja että eläinten elinolosuhteet ovat asialliset. Maatalous tuottaa itse suurimman osan rehujen ainesosista, mutta käytetyt lisäaineet ovat useimmiten kemikaaleja. Juuri nämä aiheuttavat eniten kiistaa. Siksi meidän pitäisi taistella teollisten rehujen tarkan koostumuksen ilmoittamisen puolesta. Tällä ei ole mitään tekemistä teollis- ja tekijänoikeuksien ja niiden suojelun kanssa. Tuote on suojeltu vasta sitten, kun patenttivirasto myöntää suojatodistuksen.

Jos rehujen uusia lisäaineita ei ole testattu riittävästi, ne voivat vahingoittaa terveyttämme, vaikka niillä taattaisiinkin tuotteelle paras kasvu tai paras ulkonäkö. Maataloustuottajilla ei ole keinoja testata rehua, joten he voivat vain luottaa tuottajan antamiin tietoihin. Meidän pitäisi muistaa BSE-kriisi ja se, mitä liha-luujauhon lisääminen rehuun aiheutti. Teollisuus tekee kaikkensa saadakseen voittoa. Siksi kannatan jäsen Graefe zu Baringdorfin mietintöä kaikilta osin.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, toivon, että tänään keskustelumme kohteena olevan kompromissipaketin sisältämillä ehdotuksilla yksinkertaistetaan rehun markkinointiin liittyviä säännöksiä ja parannetaan näin EU:n rehualan kilpailukykyä. Toivon myös, etteivät uudet säännöt lisää rehuseosten pienten ja keskisuurten tuottajien kustannuksia.

Keskustellessamme merkinnöistä meidän pitäisi muistaa, ettei ongelmassa ole usein kyse siitä, etteivätkö tuote-etiketit tarjoaisi kuluttajille tietoa, vaan siitä, etteivät tavalliset kuluttajat ymmärrä näitä tietoja. Etikettien sisältämät liialliset tiedot voivat itse asiassa vaikeuttaa ostajan päätöksentekoa. Meidän on yhtäältä varmistettava, että kansalaisemme saavat tietoa, ja toisaalta turvattava tuottajien teollis- ja tekijänoikeudet.

Kannatan ajatusta siitä, että laadimme luettelon ainesosista, joita eläimille ei saa syöttää. Yksi asia on varma – emme saa antaa elintarvikeskandaalien toistua. Dioksiinin saastuttama irlantilainen porsaanliha ja kiinalainen melaniinimaito ovat esimerkkejä asioista, joita ei olisi saanut tapahtua. Meidän pitäisikin pohtia, miksei valvontajärjestelmä toiminut kunnolla ja miksi saastumista pääsi tapahtumaan.

Siksi valvonta edellyttää tiiviimpää seurantaa. Menettelyjen on oltava avoimia ja selkeitä. Valvontajärjestelmän kiertämisestä ja rikkomisesta määrättävien sakkojen pitäisi olla suuret, sillä vaakalaudalla on ihmisten terveys. Irlannin tapahtumista huolimatta vakuutan, että EU:ssa viljelijät ja karjankasvattajat noudattavat maailman tiukimpia vaatimuksia. Elintarvikkeillamme on hyvä maine, ja niiden tunnustetaan olevan laadukkaita. Euroopan unionissa ruoka on turvallista.

  Elisabeth Jeggle (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aivan aluksi kiittää vilpittömästi esittelijää, jäsen Graefe zu Baringdorfia. Hänellä on ollut paitsi tässä mietinnössä myös aiemmin monien vuosien ajan selvä linja, jonka mukaisesti hän on tähdännyt siihen, mitä olemme nyt saavuttaneet: hän on pyrkinyt selventämään asioita maataloustuottajille ja laatimaan rehun markkinointia ja käyttöä koskevat selvät vaatimukset.

Keskustelemme tänään seuraavasta askeleesta, mikä on käynyt erityisen selväksi yhä uudestaan. Arvoisa komission jäsen, keskustelimme eilen illalla ensimmäisestä askeleesta: tuotannosta. Haluaisin palata tähän takaisin. Tuotannon tyyppi ja tuotannon valvonnan tyyppi ovat tämän mietinnön tärkeimmät perusedellytykset, jotta voimme varmistaa, että saamme viime kädessä terveellistä ja turvallista rehua, jolla tuotetaan terveellistä ja turvallista ruokaa.

Haluan toistaa olevani vakuuttunut siitä, että yrityksiä, jotka jalostavat ruokaa tehdäkseen myös rehua, pitäisi valvoa paremmin ja että luvan – mahdollisesti koko EU:n kattavan luvan – saannin edellytykseksi pitäisi asettaa HACCP-periaatteiden täyttäminen, sillä tämä on myös ollut ongelmana sekä eilisissä että tämänpäiväisissä keskusteluissa. Koko Euroopan unionissa on valvottava yhtenäisellä tavalla samoja riskejä. Vaikkemme voikaan sulkea pois väärinkäytösten mahdollisuutta, tämä mietintö ja eilinen keskustelu ovat luoneet hyvän perustan turvallisuudelle menemättä liiallisuuksiin. Tämä on tietenkin myös toinen tässä mietinnössä huomioon otettu asia: olemme ottaneet opiksemme BSE-kriisin jälkeisistä tapahtumista ja tiedämme nyt, että moni asia voidaan tehdä ja täytyy tehdä toisin.

Haluan kiittää vielä kerran esittelijää, joka on laatinut kaikkien täällä käytyjen neuvottelujen pohjalta hyvän mietinnön. Toivon, että Euroopan parlamentti tukee häntä sataprosenttisesti.

  Véronique Mathieu (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, kollegamme on laatinut erinomaisen mietinnön, mistä hän ansaitsee kiitokset. Äänestämme mietinnöstä tänään. Mietintö on tärkeä siksi, että EU:n rehuala on yksi maatalouden suurimmista sektoreista paitsi tuotannon osalta – sen osuus EU:n tuotannosta on puolet, 120 miljoonaa tonnia – myös liikevaihdon osalta, joka on noin 50 miljardia. Euroopan unionissa on viisi miljoonaa karjankasvattajaa sekä 60 miljoonaa kotitaloutta, joissa on lemmikkieläin.

Euroopan unioni on kohdannut aikaisemmin useita terveyskriisejä. Siksi meidän on kiinnitettävä nykyisin enemmän huomiota avoimuuteen, jotta vastaamme paitsi maataloustuottajien myös kuluttajien odotuksiin. Tässä mietinnössä vahvistettuihin säännöksiin liittyy se hyvä puoli, että ne aiheuttavat yrityksille vain hyvin vähäisiä kustannuksia, mutta ne hyödyttävät suuresti kuluttajia, jotka kiinnittävät yhä enemmän huomiota ostamiensa tuotteiden laatuun. Hyväksymällä tämän mietinnön voimme vähentää riskejä turvaamalla laadukkaat tuotteet, parantamalla valvontaa, parantamalla jäljitettävyyttä ja varmistamalla, että karjankasvattajat ja siten viime kädessä myös kuluttajat saavat parempia tietoja.

Nykyään kansainvälisen kaupan kasvaessa meidän on hyvin tärkeää vahvistaa kaikkia ennaltaehkäisyjärjestelmiä varmistaaksemme, etteivät aikaisemmat elintarvikekriisit pääse toistumaan.

Määrittelemällä tarkkaan etiketeissä ilmoitettavat ravitsemukselliset tiedot tässä mietinnössä on onnistuttu sovittamaan yhteen oikeus saada tietoa sekä teollis- ja tekijänoikeudet, jotka ovat kovin tärkeitä yritystemme kilpailukyvyn suojelemisen kannalta.

Mielestäni tuottajat pitäisi itse asiassa velvoittaa ilmoittamaan välittömästi kaikkien uusien raaka-aineiden käytöstä rehussa avoimuuden takaamiseksi ja toimivaltaisten viranomaisten tekemien tarkastusten helpottamiseksi. Mielestäni on myös erinomaista, että tekstiin on lisätty kiireellinen menettely, joka mahdollistaa uuden vaarallisen aineen lisäämisen kiellettyjen aineiden luetteloon.

Samoin se, että maataloustuottajille annetaan mahdollisuus kyseenalaistaa toimivaltainen kansallinen viranomainen tai Euroopan komissio tapauksissa, joissa epäillään vilpillistä väittämää, mahdollistaa järjestelmän paremman valvonnan ja asiakkaiden suojelun ja suojelee samalla oikeudenmukaista kaupankäyntiä.

Kannatan siis täysin tätä erinomaista mietintöä, sillä kokemus osoittaa, että rehun merkitsemistä koskeva säädös, jossa etusijalle asetetaan laatu, avoimuus, jäljitettävyys ja valvonta, on paras keino estää uudet terveyskriisit Euroopan unionissa.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää tästä mietinnöstä. Mietintö on hyvin tekninen ja vastaa tuomioistuimen päätöstä maataloustuottajien sekä heidän ostamaansa rehua valmistavien tahojen oikeuksien suojelemisesta.

Kannatan sitä ajatusta, että teollis- ja tekijänoikeudet ovat suojelemisen arvoisia. Emme voi sallia sitä, että markkinatoimijat, joita tulee ja menee, kopioivat reseptejä, ja siksi mietintö on tältä osin onnistunut.

Tämänaamuisessa keskustelussa on otettu esiin epäluotettavia toimijoita koskeva ongelma. Totuus on se, että voimme valvoa alaa vain, jos valvomme niitä, jotka eivät noudata sääntöjä. Tämä on mahdollista ainoastaan suorittamalla seurantaa, tarkastuksia ja valvontaa säännöllisesti jokaisessa pisteessä matkan varrella. Keskustelimme tästä hyvin kiivaasti eilen illalla täällä parlamentissa, ja olin iloinen kuullessani, että suunnitteilla on parannuksia.

Lopuksi mainitsen vielä yhden merkittävän asian eli hyödykkeiden hintojen epävakauden. Maataloudesta vastaava komission jäsen liittyy seuraamme. Tämä on rehuteollisuudelle ja maataloustuottajille merkittävä asia, johon meidän on puututtava.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, totean ensinnäkin, että tämä mietintö on mielestäni hyvä, ja haluan kiittää esittelijää, joka ansaitsee kiitokset mietinnöstään ja kovasta työstään.

Tarvitsemme todellakin avoimuutta, ja meidän on voitava tietää, mitä rehuseokset sisältävät. Tästä asiasta ei ole epäilystäkään. En vastusta sitä, että yhtiöt haluavat suojella teollis- ja tekijänoikeuksiaan. Irlannin tasavallan viimeaikaiset tapahtumat, dioksiiniongelmat kuitenkin osoittavat meille kaikille hyvin selvästi, että valvontaa tarvitaan. Maataloustuottajat voivat noudattaa karjankasvatuksen alalla tiukimpia vaatimuksia ja tehdä kaiken oikein, mutta kuten olemme nähneet, he voivat menettää kaiken, kun tapahtumat, joihin heidän ei ole mahdollista vaikuttaa, tuhoavat heidän tekemänsä hyvän työn.

Tämä on parlamentille hieno päivä, sillä se osoittaa, mitä yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Ehkäpä se osoittaa myös, mitä voimme saavuttaa maatalouden alalla koko EU:n maataloustuottajien tulevaisuuden parantamiseksi.

Olen iloinen siitä, että komission jäsenet Fischer Boel ja Vassiliou ovat täällä tänä aamuna, koska on hyvin tärkeää, että otamme huomioon sen, että Pohjois-Irlannissa joukko maataloustuottajia – kahdeksan tuottajaa tällä hetkellä – on vakavassa vaarassa menettää kaiken, koska paikallinen valtuusto ei ole valmis tukemaan heitä.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää aluksi esittelijäämme, jäsen Graefe zu Baringdorfia, sillä hän on onnistunut laatimaan ensimmäisessä käsittelyssä aidosti toimivan kompromissin. Lisäksi hänen mietintönsä on osoittanut, että kuluttajansuoja ja elintarvikkeiden turvallisuus on sovitettavissa yhteen teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukaisen suojelun kanssa.

Maataloustuottajien on voitava luottaa siihen, että heidän käyttämänsä rehu sisältää sitä, mitä etiketissä lukee. Rehuteollisuuden mustat lampaat ovat aiheuttaneet maataloudelle ja muillekin aloille suuria taloudellisia tappioita. Hyvä jäsen Graefe zu Baringdorf, kiitos vielä kerran.

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua lyhyesti kahdesta asiasta.

Ensinnäkin kuluttajat ja maataloustuottajat ovat toki riippuvaisia selvistä ja avoimista merkinnöistä, ja kannatan esittelijän tarkistusta, jossa ehdotetaan, että valmistaja voisi kieltäytyä antamasta tietoja, jos se kykenee osoittamaan, että teollis- ja tekijänoikeuksia voitaisiin rikkoa jonkin ainesosan osalta, jota rehussa on alle kaksi prosenttia. Meidän on investoitava kiireesti lisää tutkimukseen, erityisesti märehtijöiden rehun osalta, pienentääksemme metaania ja typen oksideja sisältäviä päästöjä.

Toiseksi eikö meidän olisi jo todellakin aika saada toiminnan viitekohtia voidaksemme käsitellä geneettisesti muunnettujen organismien hyvin pienten määrien satunnaista ilmenemistä rehussa sen sijaan, että noudattaisimme nykyistä nollatoleranssijärjestelmää, jonka seurauksena heitetään pois rikollisen suhteettomat määrät rehua ja viljaa ja määrätään rikollisen suhteettomia seuraamuksia? Viittaan tietenkin siihen, että rehussa olisi Euroopan elintarvikeviranomaisen (EFSA) aiemmin hyväksymiä geneettisesti muunnettuja organismeja, jolloin niitä koskevat riskit olisi kunnolla arvioitu, tai mahdollisesti muita geneettisesti muunnettuja organismeja, jotka olisi sallittu täysin toisella lainkäyttöalueella.

  Lutz Goepel (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, minulla ei ole mitään lisättävää sisältöön, vaan siltä osin on jo sanottu tarpeeksi. Haluan kiittää esittelijää, joka on osoittanut sisukkuutta kolmikantaneuvotteluissa.

Tämä mietintö on ollut aikamoinen urakka. Kuten tiedämme, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomion, jota seurasi rehti, rehellinen keskustelu. Saimme tilaisuuden keskustella asiasta pitkään, ja esittelijä Graefe zu Baringdorf on osoittanut, että tyydyttävä ratkaisu voidaan saavuttaa nopeastikin, jopa ensimmäisessä käsittelyssä. Olen ottanut yhteen hänen kanssaan jokseenkin monta kertaa vuodesta 1994 lähtien, mutta olemme aina tehneet hyvää tiimityötä, ja haluan kiittää häntä jälleen kerran hänen tekemästään työstä.

  Albert Deß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, puheaikani loppui, ja minulla on vielä muutama uusi asia sanottavanani. Jos Euroopan parlamentti hyväksyy nyt uuden rehusäädöksen – niin kuin se todennäköisesti tekee suurella enemmistöllä – ja jos neuvosto hyväksyy tämän säädöksen, olemme saavuttaneet EU:ssa uuden, korkealaatuisen vaatimustason.

Haluan kehottaa kumpaakin täällä läsnä olevaa komission jäsentä pitämään tulevaisuudessa kiinni näistä eurooppalaisista vaatimuksista myös rehun ja ruoan tuonnissa. EU voi vastata maailmanlaajuiseen kilpailuun vain, jos tuontiin sovelletaan samoja sääntöjä. Siksi komission on myös vaadittava, että EU:n vaatimukset otetaan osaksi WTO:n neuvotteluja ja maailmanlaajuiseksi standardiksi – silloin meidän ei tarvitse pelätä tätä maailmanlaajuista kilpailua.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia puhujia heidän esittämistään huomioista ja vastaan nyt muutamiin huomioihin. Ensinnäkin turvallisuuskysymykseen vastaan, että rehun turvallisuus varmistetaan luettelolla kielletyistä rehuaineista. Siinä luetellaan aineet, joita rehuissa ei saa käyttää. Ehdotus sisältää luettelon kielletyistä rehuaineista. Komissio laajentaa tätä luetteloa aina, kun se katsoo, että jokin aine on lisättävä luetteloon.

Toisaalta haluan muistuttaa teille, että saastuttavien aineiden, kuten vaarallisten mikrotoksiinien, raskasmetallien ja dioksiinien suurimmista sallituista määristä on laadittu pitkä lista, joka on ollut voimassa vuodesta 2002 lähtien. Lista on osa direktiiviä haitallisista aineista eläinten rehuissa.

Olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka sanoivat samaa, minkä itse vahvistin, eli että eurooppalainen ruoka on turvallista. Kuten totesin eilisiltaisessa keskustelussamme, lait ja asetukset ovat kuitenkin juuri niin hyviä kuin millaisia niistä laadimme, ja siksi meidän on pysyttävä valppaina ja varmistettava, että jäsenvaltiot, rehukauppiaat ja komissio pitävät huolta siitä, että jokainen hoitaa tehtävänsä ja varmistaa, että lait todella pannaan täytäntöön ja että ne ovat hyviä lakeja.

Irlannin viimeaikainen lihakriisi korostaa sitä, että lait on pantava tiukasti täytäntöön ja että niiden noudattamista on valvottava. Yksikköni tarkastelee myös jatkossa, kuinka tätä voidaan parantaa. Suhtaudun luottavaisesti siihen, että kun uudet säännöt tulevat voimaan, rehumarkkinoiden sääntely paranee huomattavasti. Tämä on sekä rehun valmistajien että sen käyttäjien etu.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä haluan kiittää vielä kerran esittelijää hänen erinomaisesta työpanoksestaan ja kaikkia parlamentin jäseniä siitä rakentavasta ja myönteisestä tavasta, jolla he ovat toimineet pyrkiessään sopimukseen tästä tärkeästä aloitteesta.

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, haluan kiittää niistä monista kauniista sanoista, joita tänään on lausuttu. Katson, että tämä on hyvä mietintö.

Kysymykseen siitä, voidaanko rikollista toimintaa estää, vastaan, ettei tällä mietinnöllä voida tietenkään ehkäistä rikoksia, mutta sen mukaisella tehostetulla valvonnalla voidaan havaita niitä. Rikokset keskittyvät aina sinne, missä rikolliset näkevät mahdollisuuden, porsaanreikiä, ja olemme nyt kyenneet tukkimaan niistä muutamia joillakin aloilla. Toivon – kuten jäsen Nicholson sanoi – että niin rehuala kuin maataloustuottajatkin ymmärtävät, että puolustettavaa on ja että yritämme yhteisön voimin torjua näitä pyrkimyksiä hankkiutua myrkyllisistä aineista eroon rehun kautta. Olen melko varma, että taltutamme näin myös rikollisuutta.

Haluan tehdä vielä kerran selväksi, ettemme pyri luomaan täällä mitään erillisiä teollis- ja tekijänoikeuksia vaan viittaamme sen sijaan jo voimassa olevaan lainsäädäntöön, jota sovelletaan myös tähän alaan. Halusimme estää sen, että tiedottamisvelvollisuutta kierretään vetoamalla teollis- ja tekijänoikeuksiin. Siksi tämä on hyvä järjestely.

Lopuksi haluan kiittää varjoesittelijöitä. Myös tähän mietintöön liittyi luonnollisesti kiistoja – edustammehan täällä parlamentissa erilaisia näkemyksiä – mutta uskon, että kaikki tukevat nyt sitä, mitä olemme saaneet aikaan. Haluan kiittää myös valiokuntamme hallintoryhmää, tässä tapauksessa Oliver Emmestä, joka teki erinomaista pohjatyötä. Vaikka meillä Euroopan parlamentin jäsenillä onkin aina politiikassa päärooli, meidän on voitava tukeutua hallinnon puolella tehtyyn pohjatyöhön. Myös tässä asiassa onnistuttiin hienosti.

Haluan lisätä, että kun teemme yhteispäätöksen, parlamentarismi on hauskaa. Ennen sanottiin aina, että maatalouden alalla yhteispäätösmenettely tekisi kaikesta monimutkaisempaa ja hitaampaa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä kuten olemme nähneet, kun työ tehdään hyvin, kun asioista saavutetaan hyvä yhteisymmärrys, kun pohjatyö tehdään hyvin ja kun poliittiset vastustajat ovat hyviä, asiat voivat edetä varsin nopeasti. Katson tämän olevan osoitus siitä, että Euroopan parlamentin asiantuntijat voivat auttaa laatimaan hyvää lainsäädäntöä.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.