Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 10. maaliskuuta 2009 - Strasbourg

18. Siirtolaisten lapset (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Jan Anderssonin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä, joka koskee siirtolaisten lapsia (O-0023/2009 – B6-0014/2009).

  Rovana Plumb, laatijan sijainen. – (RO) Aivan ensimmäiseksi haluaan kiittää kollegojani työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa ja PSE-ryhmän sihteeristöä sekä komissiota siitä, että ne ovat ajaneet siirtolaisten lapsia koskevaa kysymystä, josta keskustelemme tässä täysistunnossa, sillä puhuessamme lapsista me puhumme tulevaisuudestamme, Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Työvoiman muuttoliike lisääntyy jatkuvasti paitsi maailmanlaajuisesti myös EU:n sisällä. Siirtolaisuus tarjoaa suuria kehitysmahdollisuuksia, mutta se muodostaa myös vakavia haasteita sekä Euroopan unionin kehittyneille että vähiten kehittyneille jäsenvaltioille. Siirtolaisuuden voidaan sanoa vaikuttavan myönteisesti siirtotyöläisten alkuperämaiden talouteen, sillä se voi vähentää köyhyyttä ja lisätä investointeja henkilöresursseihin. Toisaalta alkuperämaahan yksin jääneiden lapsien tilanne vanhempien lähdettyä toiseen maahan töihin on asia, joka on herättänyt huolta eräissä jäsenvaltioissa kahden viime vuoden aikana.

Vaikka vanhempiensa kanssa ulkomaille muuttaneiden siirtolaislasten elinolojen ja koulutuksen parantamiseksi on olemassa kattavia toimintalinjoja, lähtömaahan jätettyihin lapsiin on kiinnitetty vähemmän huomiota. Vanhempien muuttaminen töihin ulkomaille on yhteiskunnallinen ilmiö, jolla on monitahoisia vaikutuksia perheen dynamiikkaan ja toimivuuteen sekä koko yhteiskuntaan. Lapset, joiden vanhemmat ovat lähteneet ulkomaille töihin, muodostavat haavoittuvassa asemassa olevan riskiryhmän.

Tämän kysymyksen, sen syiden ja seurauksien, sen dynamiikan sekä sitä koskevien säädösten käytännön toimeenpanon monitahoisuus samoin kuin asian parissa työskentelevän henkilöstön käytäntöjen moninaisuus ovat asettaneet haasteita paitsi viranomaisille myös kansalaisyhteiskunnalle. Romaniassa kansalaisyhteiskunta ja tiedotusvälineet ovat esitelleet tätä koskevia tutkimuksia, joiden mukaan Romaniassa on yli 350 000 lasta, joiden vanhemmista ainakin toinen työskentelee ulkomailla, ja näistä 126 000 lasta on sellaisia, joiden molemmat vanhemmat ovat muuttaneet maasta.

Lapset tuntevat vanhempien lähdön haittavaikutukset lähinnä psykologisella tasolla. Masentuneisuus ja kiinnostuksen puute koulu- ja vapaa-ajantoimintaan saattavat olla suoraa seurausta siitä, että heidän vanhempansa ovat poissa. Yksi välitön seuraus vanhempien maastamuutosta on se, että lapsi jää vaille vanhempien hellyyttä ja normaalin kehityksensä edellyttämää valvontaa.

Kun vanhemmat ovat muuttaneet ulkomaille ja lapset ovat jääneet sellaisten ihmisten hoitoon, jotka eivät voi antaa heille henkistä ja kasvatuksellista tukea, näillä seurauksilla saattaa vuorostaan olla haitallisia vaikutuksia lasten terveyteen ja psykologiseen kehitykseen ja ne voivat aiheuttaa heissä lasten ikään nähden epätyypillistä tai sopimatonta käytöstä sekä altistaa heidät muunlaiselle hyväksikäytölle.

Äitinä ja eurooppalaisena sosiaalidemokraattina vaadin, että kaikkien lasten oikeuksia, heidän oikeuttaan yhtäläisiin mahdollisuuksiin sekä valtion roolia kunnioitetaan, ja vaadin myös tulevien sukupolvien muokkaamiseen tarvittavia investointeja. Kaikessa tutkimuksessa on keskityttävä haavoittuvimmassa asemassa olevien ja syrjäytyneimpien lapsien tunnistamiseen, jotta taataan, että viranomaisten pyrkimykset turvata kaikkien lasten oikeudet saavat riittävästi tukea.

Arvoisa komission jäsen Špidla, kiitän teitä lämpimästi lähettämästänne videoviestistä, joka oli osa yksin kotiin jätetyistä lapsista viime marraskuussa Bukarestissa järjestämääni eurooppalaista konferenssia.

Kun otetaan huomioon tämän kysymyksen monitahoisuus etenkin nykyisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisin aikana, joka koettelee varsinkin haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, joihin lapsetkin kuuluvat, haluaisin kysyä teiltä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta, puoltaako komissio tilanteen laajuuden arvioimiseksi tehtävää tutkimusta ja katsooko se, että siirtotyöläisten lapsia koskeva kysymys on vain alkuperämaan hallituksen vai siirtotyöläisten panoksesta niiden työmarkkinoilla hyötyvien vastaanottajamaiden hallitusten ongelma.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on olemassa huolestuttavia merkkejä siitä, että eräissä jäsenvaltioissa on käynnistynyt suhteellisen uusi suuntaus. Vanhemmat lähtevät kotimaastaan työskennelläkseen toisessa jäsenvaltiossa – niin kutsuttuina "liikkuvina työntekijöinä" – ja jättävät lapsensa kotiin sukulaisten hoitoon. Näiden järjestelyjen on tarkoitus olla väliaikaisia, mutta näyttää siltä, että niistä usein tulee pysyvämpiä. Se, ovatko kotiin jätettyjä lapsia koskevat järjestelyt virallisia vai epävirallisia, riippuu siitä, kuinka kauan vanhemmat aikovat työskennellä ulkomailla. Jonkin ajan kuluttua monet näistä lapsista kuitenkin päätyvät laitoksiin, koska sukulaiset eivät enää selviydy tilanteesta taloudellisista, henkilökohtaisista tai muista käytännön syistä.

Jäsenvaltioissa, joissa maastamuutto on runsasta, tämä ilmiö ei ole lainkaan epätavallinen. Sitä on alettu dokumentoida, ja myös tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet siihen huomiota. Komissio on organisoinut joukon tutkimuksia, joiden avulla kerätään tietoa ja etsitään ratkaisuja, joskin tällaiset ratkaisut voidaan toteuttaa vain kotien tasolla. Tällä hetkellä meillä ei vielä ole riittävästi luotettavaa tietoa voidaksemme ymmärtää tämän ilmiön luonnetta, rakennetta ja yleisimpiä ilmenemismuotoja, vaikka toistaiseksi saatu näyttö onkin jo tarpeeksi huolestuttavaa, kuten jo totesin. Sosiaalialan avoimen koordinaatiomenetelmän puitteissa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta on ensisijainen tavoite. Jäsenvaltioiden on tehostettava ehkäiseviä toimenpiteitä ja keskityttävä haavoittuvimmassa asemassa oleviin perheisiin. Konkreettisesti tämä merkitsee perheitä vahvistavien hankkeiden sekä vaikeissa oloissa elävien perheiden vanhemmille annettavan avun tukemista, jotta torjutaan vaara siitä, että lapset joutuvat erilleen vanhemmistaan varhaisessa iässä.

Toinen näkökohta, johon on syytä puuttua, on se, että tätä ilmiötä pidetään usein työntekijöiden liikkuvuuden kielteisenä seurauksena. Komissio keskittyy yhteistyössä EURES-verkoston kanssa siihen, miten voidaan parhaiten auttaa niitä, joita liikkuvina työntekijöinä työskentelevien vanhempien kotiin jättämien lasten ongelma koskettaa, ja tarjoaa työnhakijoille ja heidän perheilleen tietoa elin- ja työoloista EU:n eri jäsenvaltioissa. Tällainen lähestymistapa voi osaltaan helpottaa niitä kielteisiä seurauksia, joita tämä tänään perustellusti keskustelun aiheena oleva ilmiö aiheuttaa.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, poliittinen ryhmäni osallistui aktiivisesti tämän kysymyksen laatimiseen parantaen tekstiä, niin että siinä ei enää peitellä kolmansista maista tulevien työntekijöiden hyväksikäyttöön liittyvää tekopyhyyttä.

Tiedämme, että EU:n jäsenvaltioista tulevat toisessa maassa työskentelevät lasten vanhemmat saavat lapsilisää. Tiedämme, että sellaisten maiden välillä, joilla on kahdenväliset suhteet, voidaan säilyttää perheyhteys. Mistä tämä ilmiö, jota komission jäsenen mukaan ei voida mitata, sitten johtuu? Romaniasta, Ukrainasta ja muista maista on olemassa dokumenttifilmejä, joita on näytetty televisiossa ympäri maailman. Yksi tällainen filmi näytettiin täällä parlamentissa, ja me näimme, mikä tilanne on.

Näin ollen meidän on tekopyhää sanoa, ettei meillä ole näyttöä. Meidän on tekopyhää sanoa, että lapsien hylkääminen johtuu siitä, että perhettä ei ole. Perhe on olemassa, mutta ei ole kunnollisia kahdenvälisiä suhteita ja sopimuksia, jotka kattaisivat vanhemmat niin, että nämä eivät hylkää lapsiaan, eikä Euroopan unioni auta näitä maita rakentamaan infrastruktuureja, joiden avulla tähän tilanteeseen joutuneita lapsia voidaan kuntouttaa niin, että he eivät kärsi traumasta koko elämäänsä.

Katson, että tietoisuuden lisääminen maihimme työhön tulevien vanhempien keskuudessa on myös meidän tehtävämme. Jos jotain ruumiinosaa särkee, koko ruumis kärsii. Jos jotkut kanssaihmiset, erityisesti lapset, kärsivät naapurimaissamme, saamme nähdä, että myöhemmin he tulevat tänne muita, uhkaavampia keinoja käyttäen, ja silloin me telkeämme heidät vankiloihimme.

  Inger Segelström, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Špidla, aluksi haluaisin kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan ja valiokuntaa tästä aloitteesta. Oli jo aika keskustella tästä kysymyksestä parlamentissa. Lissabonin sopimuksen myötä lapsiin liittyvistä kysymyksistä tulee EU:n tavoitteita ja ne saavat oikeusperustan. Lissabonin sopimusta ennakoiden parlamentti myös hyväksyi vuosi sitten lapsia koskevan strategian.

On skandaali, että lapsia ylipäänsä jätetään oman onnensa nojaan. Äidin ja isän saattaa tietysti olla pakko muuttaa saadakseen työtä tai turvapaikan, mutta meidän parlamentin jäsenten on kannettava vastuu hyväksyessämme esimerkiksi sellaisia sääntöjä, joiden mukaan vain hakija saa turvapaikan, mutta hänen perheensä ei, sillä ne, jotka pakenevat, ovat useimmiten miehiä, ja naiset ja lapset jäävät kotiin. Meidän on myös kannettava vastuu, kun työnantajat tuovat maahan työvoimaa kysymättä tai välittämättä siitä, onko työntekijöillä lapsia kotimaassaan. Kannatan tästä syystä varauksetta Euroopan parlamentin sosialistiryhmän tässä asiassa esittämiä vaatimuksia. On välttämätöntä tehdä asiasta pikaisesti vaikutustenarviointi. Komission on toimittava sen itsensä tilaamien tutkimusten pohjalta, ja toimittava nopeasti.

Lasten oikeuksista ja koulunkäynnistä on hankittava luotettavampaa tietoa. Meidän on myös tarjottava tietoa ja varmistettava, että lapset, jotka nyt ovat tässä tilanteessa, saavat apua. Meidän on kutsuttava asianomaiset osapuolet ja kansalaisjärjestöt osallistumaan ja tehtävä ehdotuksia. Uskon myös, että yksin tulleiden pakolaislasten suhteellisen uusi ryhmä voitaisiin myös sisällyttää työhön, jota komission jäsenen kuvaili. Lasten olisi saatava kasvaa lämpimässä ja hoivaavassa ympäristössä eikä markkinoiden pidä antaa päättää heistä. Meillä poliitikoilla on velvollisuus, joka meidän on hyväksyttävä, joten tämä valtava ongelma edellyttää lapsiasioiden valtavirtaistamista ja lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointeja. Muutoin joudumme häpeämään seuraavan sukupolven edessä.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen valmiudestaan käynnistää tutkimuksia, lisätä EURES-verkoston tietoa sekä parantaa kansalaisille suunnattua tiedottamista perheiden oikeuksista ja oikeudesta perheenyhdistämiseen. Kollegani ovat tuoneet esiin kysymyksen siitä, miksi ihmisten täytyy muuttaa etsiäkseen työtä. Edistyminen köyhyyden torjunnassa Euroopan unionissa on ehdottomasti erittäin tärkeä asia. Odotamme asiassa nopeaa edistystä, minimitulon kysymys mukaan lukien, jotta ihmiset voivat elää ihmisarvoista elämää.

Meidän on kuitenkin muistettava, että monet vanhemmat, jotka muuttavat toiseen maahan, tekevät niin, koska he katsovat sen olevan lastensa etujen mukaista, tarjotakseen näille paremmat mahdollisuudet. He itse asiassa uhraavat usein oman uransa ja omat elämänvalintansa tämän hyväksi. Kun yritämme ratkaista lasten ongelmia, meidän on varottava syyllistämästä maasta muuttavia vanhempia.

  Alessandro Battilocchio (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan komission olisi painotettava tätä kysymystä. Kuten UNICEF ja muut organisaatiot ovat useaan otteeseen korostaneet, se koskettaa valtavan monia lapsia Euroopassa ja koko maailmassa.

Vanhempien poissaolo sekä se, että he eivät kykene hoitamaan, suojelemaan ja kasvattamaan lapsiaan, kärjistää sosiaalisia ja taloudellisia riskejä, ja tämä saattaa lisätä haavoittuvuutta. Ensisijainen vastuu lapsen kehityksestä on vanhemmilla; täyttäessään velvollisuuksiaan vanhemmilla on oikeus saada tarvittavaa tukea yhteisöltä ja paikallisviranomaisilta, jotka valitettavasti usein epäonnistuvat yrityksissään hoitaa velvoitteensa. Näin ollen me edellytämme, että komissio ryhtyy konkreettisiin toimiin tällä tärkeällä alalla.

  Flaviu Călin Rus (PPE-DE) . – (RO) Unicefin ja Social Alternatives -liiton Romaniassa toteuttaman tutkimuksen mukaan lähes 350 000 lapsella ainakin yksi vanhemmista työskentelee ulkomailla ja 126 000 lapsen tapauksessa molemmat vanhemmat työskentelevät ulkomailla. Nämä tulokset ovat huolestuttavia. Uskon, että tilannetta voitaisiin parantaa seuraavilla toimenpiteillä:

1. Siirtolaisten alkuperämaiden sekä tämän työvoiman vastaanottavien maiden hallitusten olisi yhdessä Euroopan komission kanssa perustettava yhteinen ohjelma, jolla siirtotyöläisille tarjotaan mahdollisuus hyödyntää erityisiä lastenhoitopalveluja ja koulutusjärjestelmää sekä kielikursseja. Näiden palvelujen tulisi olla kaikkien siirtotyöläisryhmien saatavilla.

2. Euroopan komission olisi yhdessä niiden valtioiden hallitusten kanssa, joissa siirtolaiset työskentelevät, laadittava strategia tiettyjen palvelujen tarjoamiseksi työnvälityspalveluille, jotta nämä voivat myös tarjota työntekijöille erityisistä palveluista koostuvan paketin. Näin siirtotyöläiset saavat mahdollisuuden ottaa lapsensa mukaan niihin maihin, joissa he työskentelevät.

Katson, että näillä toimilla edistettäisiin näiden lasten harmonista kehitystä ja kasvua, sillä myös he ovat Euroopan tulevaisuus.

  Gabriela Creţu (PSE). – (RO) Haluan korostaa yhtä seikkaa. Se työvoimavirta, josta nyt puhumme, suuntautuu kehittymättömämmistä maita EU:n kehittyneimpiin maihin.

Mahdollisuutta osallistua kehittyneiden maiden työmarkkinoille pidetään yleensä huomattavana etuna, ja siirtotyöläisten alkuperämaihin lähettämät suuret rahasummat mainitaan keskustelussa aina tätä puoltavana argumenttina. Täällä esitetyt tosiasiat tuovat kuitenkin esiin toisen näkökulman: sen hyödyn lisäksi, jonka kehittyneet maat saavat alemmista työvoimakustannuksista, ne ulkoistavat osan työvoimaan liittyvistä sivukustannuksista. Nämä kustannukset ovat huomattavat, ja työntekijöiden lähtökunnat ja -valtiot joutuvat maksamaan ne.

Tässä mielessä jäsenvaltioiden välisiä koheesio- ja solidaarisuustoimia ei pidä nähdä jonkinlaisina rikkaiden altruistisina tekoina köyhien hyväksi. Ne ovat ehdottoman välttämättömiä oikeudellisia välineitä, joilla taataan, että Euroopan unioni pitää johdonmukaisesti kiinni arvoistaan ja ylläpitää kansalaistensa kunnioitusta näitä arvoja kohtaan.

  Nicodim Bulzesc (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tämän keskustelun yhteydessä painottaa erästä toista näkökohtaa, joka liittyy jo mainittuihin kysymyksiin. Toimin äskettäin siirtolaisten lasten koulutusta koskevan mietinnön varjoesittelijänä PPE-DE-ryhmän puolesta. Mietintö perustui komission tiedonantoon "Maahanmuutto ja liikkuvuus – EU:n koulutusjärjestelmien haasteet ja mahdollisuudet".

Kyseinen asiakirja oli erittäin hyvin jäsennelty ja sisälsi erinomaisen yhteenvedon siirtolaisuuteen ja koulutukseen liittyvistä ongelmista. Yksi seikka oli kuitenkin jätetty pois: niiden yleisesti "siirtotyöläisorvoiksi" kutsuttujen tuhansien eurooppalaisten lasten tilanne, joiden vanhemmat ovat jättäneet heidät lähteäkseen töihin johonkin toiseen Euroopan maahan ja joita maassani on lähes 350 000.

Olen jo tehnyt komissiolle kirjallisen kysymyksen tästä aiheesta, mutta käytän tilaisuutta hyväkseni ja esitän kysymyksen uudelleen. Arvoisa komission jäsen, voisitteko kertoa meille, pitääkö komissio tätä vain kansallisten hallitusten asiana vai tarvitsemmeko tällä alalla unionin toimia? Jos tarvitsemme, mitä toimia komissio on toteuttanut tai aikoo toteuttaa auttaakseen näitä kouluikäisiä lapsia?

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Romaniassa on sanonta, jonka mukaan hyvin kasvatettu mies on viettänyt seitsemän ensimmäistä vuottaan kotona. Pienten lasten on voitava olla perheensä kanssa ja saatava nauttia vanhempiensa välitöntä valvontaa ja huolenpitoa. Vanhempia, jotka päättävät lähteä työskentelemään väliaikaisesti ulkomaille, on tuettava heidän pyrkimyksissään yhdistää perheensä mahdollisimman pian.

Monissa jäsenvaltioissa koulut tarjoavat kyseisen asuinmaan kielen opetusta. Eräissä jäsenvaltioissa niissä laittomasti asuneet perheet ovat voineet laillistaa asemansa, jos ne ovat ilmoittaneet lapsensa kouluun, ja saaneet jopa yhteiskunnan tukemia asuntoja.

Lapset ovat yhteiskunnan arvokkain resurssi, ja meidän velvollisuutenamme on tarjota heille olot, jotka edistävät heidän harmonista kehitystään. Virallinen koulutus, huolenpito ja lasten integroiminen yhteiskuntaan ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että sosiaalinen Eurooppa voi tarjota yhtäläiset mahdollisuudet kaikille kansalaisilleen.

Kiitän Rovana Plumbia tästä aloitteesta. Tämä ajankohtainen aihe on tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä. Onnitteluni.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Työntekijöiden muuttaessa ulkomaille lapsista tulee usein heidän perheidensä kohentuneiden taloudellisten olojen uhreja. Entisestä Tšekkoslovakiasta lähti sotien välisenä aikana suuri muuttoaalto, joka suuntautui lähinnä Yhdysvaltoihin. Nämä maastamuuttajat elivät kuitenkin kotimaassaan äärimmäisessä köyhyydessä. Ja vaikka lapset jäivät väliaikaisesti vain toisen vanhemman hoitoon, tätä ei yleensä kestänyt kauan.

Tämän päivän kulutusyhteiskunnassa ja perhesuhteiden ollessa uhattuna syntyy huomattavasti traagisempia tapauksia. Se, mikä saa vanhemmat lähtemään ulkomaille töihin, ei useinkaan ole äärimmäinen köyhyys. Usein toinen vanhemmista tai molemmat eivät koskaan palaa, ja he saattavat viis veisata lastensa kohtalosta. Näiden paras toivo on päästä lähisukulaisten hoitoon.

Meidän olisi muistettava tämä näkökohta aluekehityspolitiikan yhteydessä ja pyrittävä poistamaan alueelliset eroavaisuudet etenkin uusissa jäsenvaltioissa.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. − (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, tämä keskustelu on mielestäni osoittanut selvästi, että tämä on tärkeä kysymys, jonka ratkaisemiseksi meidän on työskenneltävä riippumatta siitä, onko meillä riittävästi tarkkoja tietoja lopullisen kannan muodostamiseksi. Tiedossa olevat tosiasiat osoittavat kuitenkin riittävän vakuuttavasti, että meidän on puututtava tähän kysymykseen ja omaksuttava aktiivinen lähestymistapa. Mainitsin, että komissio on jo valmistellut muutamia tutkimuksia, joista yksi valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä. Mielestäni on myös selvää, että päävastuu on jäsenvaltioilla ja niiden on vastattava suurimmasta osasta toimenpiteistä, sillä perhepolitiikka kuuluu yleisesti ottaen jäsenvaltioiden toimivaltaan. Epäilemättä myös EU:lla on luonnollisesti mahdollisuuksia toimia, sillä siirtotyöläisiä koskevat kysymykset liittyvät myös heidän sosiaaliturvaansa, sosiaaliturvamaksujen siirtoon ja moniin muihin seikkoihin. Niinpä vastaukseni kysymykseenne on, että tämä on ennen kaikkea jäsenvaltioiden asia, mutta myös EU:lla on siinä roolinsa, joka ei nähdäkseni suinkaan ole vähäpätöinen.

  Puhemies. − (EN) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 12. maaliskuuta 2009.

(1) Ks. pöytäkirja.