Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 11. maaliskuuta 2009 - Strasbourg

16. Maailman viides vesifoorumi Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009 (keskustelu)

  Puhemies. (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Borrell Fontellesin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä, joka koskee Istanbulissa 16.–22. maaliskuuta 2009 järjestettävää maailman viidettä vesifoorumia (O-0026/2009 – B6-0015/2009).

  Pierre Schapira, laatijan sijainen. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, parlamentin valtuuskunta matkustaa muutaman päivän kuluttua Istanbuliin ottaakseen osaa maailman viidenteen vesifoorumiin, joka kokoaa yhteen kaikki vesikysymysten parissa työskentelevät maailmanlaajuiset toimijat: YK:n virastot, kehityspankit, valtioiden edustajia, ammatilliset järjestöt, kansalaisjärjestöt sekä paikallisviranomaiset.

Nyt, kun vedestä on tullut yhä harvinaisempi luonnonvara ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen tietää vesikiistojen lisääntymistä, halusin valmistautua tähän kokoukseen jättämällä parlamentin äänestykseen voimakkaan tekstin perustaksi EU:n toimille tällä alalla.

Kuten tiedätte, tilanne on vakava. Vesipula on levinnyt perinteisten kuivien alueiden ulkopuolelle. Yhä huonolaatuisemman veden saannista on tullut yhteinen ongelma. YK:n luvut puhuvat puolestaan: Miljardi ihmistä on vailla puhdasta juomavettä, kaksi ja puoli miljardia ihmistä on vailla jätevesijärjestelmää, ja viisi tuhatta alle kuusivuotiasta lasta kuolee päivittäin puhtaan juomaveden tai saniteettijärjestelmän puutteesta tai huonolaatuisesta vedestä johtuviin sairauksiin.

Järkyttäväksi tilanteen tekee se, että eniten vesipulasta kärsii aina kaikkein köyhin väestönosa. Vesipula, joka on yksi tulevien vuosien suurimmista haasteista, saattaa viivästyttää entisestään vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Seuraavan vesifoorumin olisi tarjottava mahdollisuus yhteisten ratkaisujen löytämiseen tähän valtavaan haasteeseen.

Ensisijainen tavoitteeni oli painottaa, että vesi on ihmiskunnan yhteinen luonnonvara, johon kaikilla maailman ihmisillä olisi oltava oikeus. Tämä on päätöslauselmaesityksen ensimmäinen, elintärkeä kohta, josta nykyinen politiikkamme riippuu. Tämä perusperiaate mielessämme meidän on vastustettava sitä, että vedestä tehdään hyödyke, koska sen katastrofaaliset seuraukset ovat valitettavan hyvin tiedossamme.

YK:n kehitysohjelman (UNDP) vuoden 2006 raportti kertoo räikeästä epäoikeudenmukaisuudesta. Vedenjakelujärjestelmien puute on johtanut usein puhtaan juomaveden puutteeseen kaikkein heikoimmassa asemassa olevan väestönosan keskuudessa. Siten miljoonat ihmiset joutuvat turvautumaan epäviralliseen sektoriin, joka veloittaa vedestä välikäsien vuoksi jopa viisin- tai kymmenkertaisen hinnan.

Taistelemme sen puolesta, että kaikilla olisi pääsy puhtaaseen juomaveteen ja saniteettijärjestelmään. Tämä tarkoittaa sitä, että vesivarojen on pysyttävä julkisen valvonnan alaisuudessa, sillä vain siten voimme varmistaa yleisten etujen toteutumisen. Politiikkamme olisi perustuttava tähän periaatteeseen, ja olenkin iloinen siitä, että päätöslauselmassa mainitaan tämä.

Vedensaantiongelma voidaan todellakin ratkaista julkisin toimin. Kestävä ja kaikille tasapuolinen hinnoittelujärjestelmä tulisi köyhille edullisemmaksi kuin turvautuminen epäviralliseen sektoriin, ja se mahdollistaisi investoinnit välttämättömään infrastruktuuriin.

Tavoite voidaan saavuttaa vain yhteisin ponnistuksin. Julkista kehitysapua onkin hyödynnettävä yhdessä paikallisviranomaisten tarjoamien resurssien, pankkilainojen, yksityisen pääoman ja innovatiivisten kumppanuuksien avulla.

Haluan korostaa erityisesti solidaarisuuteen perustuvan rahoituksen merkitystä. Tämän on Ranskassa tehnyt mahdolliseksi Houdinin laki. Laki antaa paikallisviranomaisille oikeuden periä kuluttajien vesilaskusta yhden sentin kuutiometriä kohti ainoastaan vesikysymyksiin liittyvän kansainvälisen yhteistyön rahoittamiseen.

Arvoisa komission jäsen, onko komissio valmis edistämään tämäntyyppisen välineen kehittämistä? Kehittämistyötä on tehtävä yhteisen hyvän nimissä, joten olenkin mielissäni siitä, että päätöslauselmassa muistutetaan, että julkiset ja yksityiset kumppanuudet on määriteltävä tiukasti ja että niitä on valvottava lainsäädännöllä.

Kaikki sidosryhmät, myös parlamentin jäsenet ja ministerit, ovat tunnustaneet paikallisviranomaisten roolin edellisen vesifoorumin jälkeen. Istanbulissa kokoontuvaa seuraavaa vesifoorumia luonnehtivat kaksi merkittävää edistystä: se, että kokouksessa paikallisviranomaiset allekirjoittavat vesisopimuksen, sekä se, että kaksi kokouspäivää omistetaan kokonaan paikallisviranomaisten roolin käsittelyyn.

Arvoisa komission jäsen, oletteko valmis hyödyntämään paikallisviranomaisten laajaa asiantuntemusta ja henkilöstö- ja taloudellisia resursseja pohjoisen ja etelän välisten kumppanuuksien edistämiseksi? Pohjoisen kaupungit ovat halukkaita auttamaan kehitysmaiden kaupunkeja onnistuneiden kokeilujensa ja teknisen osaamisensa turvin.

YK on julkaissut tänään vesiraportin, jossa maalataan huolestuttavia tulevaisuudenkuvia. Väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen paineessa poliittisen toiminnan riittämättömyys on vain pahentanut vesikriisiä. Vaikka vesi on ensisijaisessa roolissa kaikessa kehityspolitiikassa, vain kuusi prosenttia kansainvälisestä avusta suunnataan siihen.

Siksi haluaisin, että Eurooppa, parlamenttimme ja komissio lähettäisivät voimakkaan viestin eteläisten maiden väestölle, sillä epätasa-arvo vedensaannissa ei voi jatkua loputtomiin.

  Puhemies. – (EN) Haluan tehdä pienen henkilökohtaisen huomautuksen: Toivon todella, että vesi on jatkossakin yhteinen luonnonvara ja että kaikilla on siihen oikeus.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin välittää teille kollegani Louis Michelin pahoittelut siitä, ettei hän päässyt tänne Kongon-matkansa takia. Minulla on kuitenkin suuri ilo keskustella näistä erittäin tärkeistä aiheista.

Komissio on täysin samaa mieltä siitä, että vesi- ja saniteettipalvelujen tarjoaminen on hoidettava paikallisesti eli paikallishallinnossa, kunnissa ja yhteisöissä. Meidän on silti tunnustettava, että näissä hallinnon eri tasoissa on puutteensa ja että tämä pätee erityisesti köyhiin maihin, joissa peruspalvelut eivät ole ensisijaisessa asemassa.

Viime vuonna täällä Strasbourgissa vietetyillä Euroopan kehityspäivillä keskityttiin peruspalvelujen saatavuuden kannalta tärkeiden paikallisviranomaisten rooliin sekä paikallishallinnon ja kansalaisten osallisuuden merkitykseen. Tämä on ilmeisen keskeinen kysymys vesisektorilla, ja komissio työskentelee parhaillaan lisätäkseen eri välineidensä avulla paikallisviranomaisille suunnattavaa tukea sekä vahvistaakseen pohjoisen ja etelän maiden paikallisten toimijoiden välisiä kumppanuuksia.

EU:ssa vesipolitiikkaa harjoitetaan myös hyvän hallintotavan periaatteella niin, että kansalaisia, paikallisyhteisöjä, kansalaisjärjestöjä ja eri sidosryhmiä rohkaistaan osallistumaan toimintaan. Tämä näkyy paitsi vesipuitedirektiivissä myös eri aloitteissa, kuten Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa käynnistetyssä EU:n vesialoitteessa, jossa yhtenä tavoitteena on muun muassa paikallistoimijoiden roolin vahvistaminen.

Afrikassa, missä vesi- ja saniteettipalveluja koskevat vuosituhannen kehitystavoitteet on vielä saavuttamatta, on lisättävä investointeja. Komissio on osoittanut poliittisen sitoumuksensa ottamalla käyttöön rahoitusmekanismin.

Puoli miljardia euroa maksanut vesialan väline on mahdollistanut kaksinkertaisen rahamäärän liikkeelle laskun miljoonien ihmisten veden laadun sekä saniteetti- ja hygieniaolojen parantamiseen tarkoitettujen lukuisten ohjelmien yhteisrahoituksen kautta. Välineellä on parannettu myös AKT-valtioiden vesihuoltoa. Paikallisten toimijoiden mukanaolon korostaminen on yksi välineellä aikaan saatu lisäarvo.

Nykyinen puheenjohtajavaltio Tšekin tasavalta edustaa EU:ta maailman vesifoorumin yhteydessä pidettävässä ministerikokouksessa. Valmisteilla olevassa julkilausumassa viitataan tarpeeseen varmistaa hyvä hallintotapa kaikkien tasojen valmiuksien kehittämisen ja institutionaalisen uudistuksen avulla.

Vuonna 2002 hyväksytyllä komission vesipolitiikalla edistetään vesivarojen integroitua hoitoa kehitysmaissa. Veden käyttöä eri tarkoituksiin, kuten juomiseen, saniteettijärjestelmiin ja kasteluun, on tarkasteltava näissä puitteissa, jotta vesi voitaisiin jakaa optimaalisesti kaikkien käyttäjien kesken.

Lisäksi parhaillaan arvioidaan Afrikan kaupunkien ympärille rakennetuista vihreistä vyöhykkeistä saatuja kokemuksia Saharan ja Sahelin alueen niin sanotun vihreän muurin rakentamisaloitteen (Great Green Wall for the Sahara and the Sahel) yhteydessä osana Euroopan komission tukemaa toteutettavuustutkimusta. Afrikan ja EU:n ilmastonmuutoskumppanuuden yhteydessä harkitaan, myönnetäänkö aloitetta varten lisää tukea.

Minulla on ilo kertoa, että vesialan välinettä rahoitetaan edelleen Euroopan kymmenennestä kehitysrahastosta ja että sitä varten on varattu 200 miljoonaa euroa. Jäsenvaltioita pyydetään osallistumaan aloitteeseen lisärahoituksen muodossa.

Komission strategia perustuu kumppanuusmaiden hallitusten, EU:n jäsenvaltioiden ja kaikkien asianomaisten sidosryhmien kesken harjoitettavan yhteistyön integroituun kehykseen.

Vesialan väline täydentää kansallisia ohjelmia, koska väline mahdollistaa paitsi yhteistyön hajautettujen toimijoiden kanssa myös innovatiivisten ratkaisujen kehittämisen. Vesialan välineen rahoitusta kymmenennestä EKR:stä suunniteltaessa arvioidaan erityisesti julkisten vesialan toimijoiden panosta, sillä ne tarjoavat yli 90 prosenttia kaikista vesi- ja saniteettipalveluista.

Siten julkiset kumppanuudet voivat olla hyvin kustannustehokas tapa edistää hyvää hallinnointitapaa AKT-valtioiden vesihuollossa, ja niillä voi olla kestäviä ja pitkäaikaisia vaikutuksia institutionaaliseen ja toiminnalliseen uudistukseen. Nämä niin sanotut ystävyyskumppanuudet voivat tarjota esimerkiksi koulutuksen tai teknisen avun muodossa tehokkaita tapoja edistää hyvän hallinnointitavan periaatteita AKT-valtioiden vesisektorilla.

Saanen lopuksi vahvistaa, että EU:n vesialoitteen mekanismien puitteissa kumppanien kanssa keskustellaan myös tuen tehokkuudesta ja työnjaosta. EU:n kehitysapua vesialalla on suunniteltu käynnissä olevan vuoropuhelin tehostamiseksi. Vesialan kehitysapua rajoitetusti saavat valtiot (donor orphans) ovat tärkeä kysymys, jonka komissio aikoo ottaa huomioon kymmenenteen EKR:ään kuuluvan uuden vesialan välineen rahoituksen suunnittelussa.

  José Ribeiro e Castro, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan toistaa Eija-Riitta Korholan täällä parlamentissa muutama vuosi sitten, 13. maaliskuuta 2006 lausumat sanat. Hän kuvaili tilannetta puhtaan veden saannissa seuraavasti: "Luvut ovat karuja: 3 900 lasta kuolee puhtaan veden puutteeseen päivittäin. Viidennes maailman väestöstä, noin 1,1 miljardia ihmistä, kärsii puhtaan veden puutteesta. Yli 40 prosenttia puolestaan on vailla kunnollisia vesi- ja viemäröintipalveluja."

Näiden sanojen lausumisesta on nyt kulunut kolme vuotta, ja mitä on tapahtunut? Kokonaistilanne on täsmälleen sama, mikä ei voi olla aiheuttamatta huolta. Edessämme on meitä kaikkia koskeva vakava saniteettikriisi. Huomauttaisin, että ongelma koettelee varsinkin maailman köyhimpiä ja vähiten kehittyneitä alueita, erityisesti Saharan etelänpuoleista Afrikkaa. Saharan etelänpuoleinen Afrikka kärsii edelleen eniten puhtaan veden puutteesta varsinkin maaseudulla ja suurimpien kaupunkien liepeillä sijaitsevissa slummeissa. Ongelma on valtava. Minulla on mukanani UNICEFin esite vuodelta 2001. Sen tiedot pitävät kuitenkin pääosin edelleen paikkansa ja ovat hätkähdyttäviä. Mitä esitteessä sanotaan? Siinä sanotaan, että nuo yksi miljardi ihmistä jakautuvat käytännöllisesti katsoen ympäri maailman. He ovat ilman puhdasta vettä: 4 prosenttia Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, 4 prosenttia Keski- ja Itä-Euroopassa, 19 prosenttia Etelä-Aasiassa, 25 prosenttia Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa ja 42 prosenttia Itä-Afrikassa ja Tyynenmeren alueella. Lukujen tarkastelu alueittain paljastaa, että Itä-Afrikan ja Tyynenmeren alueen sekä Saharan etelänpuoleisen Afrikan tilanne on kaikkien hälyttävin: Näiden alueiden maiden väestöstä siis 24 ja 43 prosenttia oli edelleen 2000-luvun alussa vailla puhdasta ja juomakelpoista vettä.

On tärkeää muistaa vesipulan aiheuttamat terveysongelmat, joista jotkut ovat hengenvaarallisia ja vaikuttavat niiden ihmisten kehitykseen ja edistykseen, joilla on puutetta (sekä laadullisesti että määrällisesti) tästä elintärkeästä luonnonvarasta. Lisäksi olisi hyvä muistaa myös vedensaantiin liittyvät rajakiistat, jotka saattavat vain pahentua, ellei niiden estämiseksi tehdä mitään.

Vesiongelman ratkaisemiseen mitä suurimmassa määrin vaikuttavana maailmanlaajuisena toimijana Euroopan unioni ei voi livetä asiaa koskevista tärkeistä keskusteluista. Suhtaudun myönteisesti komission jäsenen meille esittämiin kannanottoihin. Siten kannatan myös maailman viidennen vesifoorumin järjestämistä ja EU:n osallistumista siihen. Vesifoorumi antaa kaikille keskeisille toimijoille jälleen mahdollisuuden puolueettomaan keskusteluun ja selkeän kannan määrittelyyn. Voin vain tukea näitä ponnisteluja, kuten myös koko kehitysyhteisvaliokunta on tehnyt toissijaisuusperiaatteen edistämisen nimessä. Annan tukeni myös muille valiokuntamme huolenaiheille, sillä asiasta ovat vastuussa monet eri paikalliset tahot. Arvoisat kuulijat, vesi on elämän elinehto, se on kaikkien maailman ihmisten elinehto.

  Inés Ayala Sender, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen siihen, että Istanbulissa järjestetään viides maailman vesifoorumi, ja ennen kaikkea siihen, että Euroopan unioni osallistuu siihen lähettämällä kokoukseen valtuuskunnan sekä komissiosta että Euroopan parlamentista. Ymmärrän ja vahvistan myös tarpeen tukea paikallisviranomaisten pyrkimyksiä parantaa vesihuoltoa, perustaa vesihuollon demokraattisia ja aktiivisia järjestelmiä sekä kehittää innovaatioita, sekä tarpeen tukea hajauttamisprosessia.

Kaiken tämän ensisijaisena tavoitteena on turvata vesihuolto- ja saniteettipalvelujen saannin perusoikeus, mutta on selvää, että tämä on varmistettava kestävää kehitystä tiukasti kunnioittaen. Kestävästä kehityksestä säädetään viiteasiakirjana toimivassa EU:n vesipuitedirektiivissä, ja vuosituhannen kehitystavoitteet toimivat kehityksen perustana.

Minun on sanottava, että kaikesta tästä – jota käsittelen vielä huomenna tarkistuksessa, jonka parlamentti toivoakseni hyväksyy – puhuttiin jo viime syksynä Zaragozassa järjestetyillä kansainvälisillä kestävän kehityksen messuilla (International Expo 2008), joihin Euroopan parlamentti osallistui ensimmäistä kertaa tasavertaisesti komission kanssa. Yli 2 000 asiantuntijaa ja kansalaisjärjestöjen edustajaa sekä komission ja parlamentin valtuuskuntien edustajia kävi vesitribuunissa ja Agora-foorumissa vilkasta keskustelua sekä teki mielenkiintoisia ja luovia ehdotuksia vesihuollosta.

Keskustelut ja ehdotukset kirjattiin 14. syyskuuta 2008 hyväksyttyyn peruskirjaan (2008 Zaragoza Charter), joka sisältää 17 kohtaa, joista haluan ottaa esille nyt muutaman. Peruskirjassa todetaan muun muassa seuraavaa:

– juomaveden ja saniteettipalvelujen saanti on ihmisoikeus, joka on taattava julkisvallan toimesta

– vedensaannilla on huomattavan suuri vaikutus kehitykseen

– ennusteiden mukaan ilmastonmuutos saattaa muuttaa veden saatavuutta ja kysyntää koko maailmassa

– kestävän kehityksen mukainen elintarviketuotanto on suoraan sidoksissa tehokkaaseen vedenkäyttöön

– jokialueet ovat parhaiten soveltuva ympäristö veden valjastamiseen, ja hyvä vesihuolto mahdollistaa maiden, alueiden ja vedenkäyttäjien välisten kiistojen ratkaisemisen

– viranomaisten on ryhdyttävä parantamaan lainsäädäntöä ja järjestelyjä, joilla taataan kaikkien ihmisten vedensaanti.

Kehotan komission jäsentä ottamaan huomioon Zaragozan peruskirjan päätelmät, joiden valmisteluun me, komissio ja parlamentti, olemme osallistuneet yhdessä asiantuntijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten kanssa, sekä ottamaan huomioon myös sen, että peruskirja loi itse asiassa perustan alustaville keskusteluille Istanbulin viidettä vesifoorumia silmällä pitäen.

Minusta sekä peruskirjan että vesitribuunin päätelmät on syytä sisällyttää EU:ssa käytäviin keskusteluihin ja keskusteluasiakirjoihin, joita me Euroopan unionin edustajina esittelemme näiden messujen paviljongissa.

  Roberto Musacchio, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kaksi vuotta sitten keskustelimme ja annoimme täällä parlamentissa tiukan päätöslauselman Mexico Cityssä pidettävästä neljännestä maailman vesifoorumista. Totesimme päätöslauselmassa, että vedensaantia on pidettävä ihmisoikeutena ja että tämän tunnustaminen edellyttää aktiivisten toimien kehittämistä erityisesti paikallisyhteisöihin keskittyvän julkisen ja yksityisen yhteistyön muodossa.

Mexico Cityssä mukana ollut Euroopan komissio ei valitettavasti antanut tukeaan päätöslauselmalle (mistä haluan muistuttaa komission jäsentä tänään), vaikka useat maat, kuten erityisesti Latinalaisen Amerikan maat, kiittelivät päätöslauselmaa ylistävin sanoin. Valitettavasti vesifoorumin luonne korostui liikaa, kun kyse on kuitenkin yksityisestä foorumista. Nyt meillä on tilaisuus lähettää parlamentin valtuuskunta Istanbuliin, ja olisi hyvä, jos osallistumistamme tukisi päätöslauselma, joka saisi yhtä laajan tuen kuin vuonna 2006. Emme ole vielä ihan niin pitkällä, minkä vuoksi olen jättänyt nämä tarkistukset.

Meidän on saatava aikaan todellinen käännekohta vesikysymyksessä. Vesipulasta kertovat järkyttävät tilastot ovat tiedossamme, ja tilanteen odotetaan vain pahenevan ilmastonmuutoksen myötä. Uusia toimia kaivataankin juuri ilmastonmuutoksessa. Ilmastonmuutos vaikeuttaa vedensaantia, ja vedensaantiongelmat puolestaan pahentavat ilmastonmuutosta. Vedensaantioikeuksien sekä julkisen ja yksityisen yhteistyön ohella on harkittava vahvan yhteyden muodostamista Kioton sopimukseen. YK on se elin, jonka on oltava mukana vesikysymysten keskiössä. Asialle omistautuneelle YK:n elimelle voitaisiin uskoa maailmanlaajuista vesihuoltoa koskevat tehtävät, mikä tekisi elimestä vähemmän yksityisen, jota se vielä nykyisin on. Tämä tiivistäisi yhteyttä ilmastonmuutoksesta ja aavikoitumisesta tehtyihin tärkeisiin yleissopimuksiin, jotka ovat osa YK:n toimintakehystä.

Tämä edellyttää tietenkin riittävää rahoitusta. Rahoitus voitaisiin hoitaa yleisin verovaroin ja esimerkiksi verottamalla kivennäisvedestä, jota – haluan muistuttaa tästä kollegoitani – me käytämme ylenpalttisesti myös täällä parlamentissa. Veden yksityistämistä on vastustettava. Yksityistäminen tekisi tästä elintärkeästä luonnonvarasta markkinahyödykkeen, vaikka sen pitäisi olla oikeus. Minusta Euroopan historia opettaa, että juuri valtio on taannut oikeuden saada vettä koteihimme, mikä ei ole tilanne muissa maanosissa, joissa yksityinen sektori nostaa yhä enemmän päätään.

Nämä ovat käytännön asioita, mutta myös näillä on huomattava moraalinen merkitys. Ei ole mikään sattuma, että veden puolesta on käynnissä laajaa liikehdintää sekä maallisissa että uskonnollisissa piireissä ja merkkihenkilöiden parissa. Euroopan parlamentin istuntosali on toiminut viime aikoina ja monesti myös aiempina vuosina kansainvälisten aktivistijärjestöjen kokousten pitopaikkana, mikä on aivan oikein ja mistä kiitän puhemiehiä. Viimeisessä kokouksessa esiteltiin ajatus vedensaantioikeutta koskevan todellisen pöytäkirjan laatimisesta, jota meidän kaikkien olisi syytä tukea.

  Filip Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, suurin osa meistä pitää ilmaista vedensaantia itsestäänselvyytenä. Käytämme valtavasti vettä päivittäin. On kuitenkin aiheellista muistaa, että Maailman terveysjärjestön arvioiden mukaan kuudesosa maapallon väestöstä eli yli miljardi ihmistä on vailla puhtauden vähimmäisperusvaatimukset täyttävää vettä. Toisin sanoen vielä 2000-luvun yhteiskunnassa miljoonat ihmiset kärsivät janosta ja menehtyvät saastuneen juomaveden aiheuttamiin sairauksiin. Kävin hiljattain Afrikan suurimmassa kaupungissa Lagosissa, missä hädin tuskin prosentille väestöstä tulee juokseva vesi.

Nämä tilastot ovat kauhistuttavia, mutta vedensaantiongelmat eivät pääse lehtiotsikoihin, eivät herätä tiedotusvälineiden yleistä kiinnostusta eivätkä synnytä keskustelua tai väittelyä kuten esimerkiksi aids, malarian torjunta tai maapallon lämpeneminen. Tämä johtuu varmasti siitä, että ongelma koskettaa vain kahta prosenttia Euroopan väestöstä, kun vastaava luku Afrikassa on 27 prosenttia. Arvioiden mukaan yksistään Afrikassa ihmisiä kuolee vuosittain enemmän likaisen juomaveden aiheuttamiin sairauksiin kuin aidsiin ja malariaan yhteensä.

Voidaankin sanoa, että juomaveden puutteen aiheuttamat kuolemat eivät hätkähdytä tarpeeksi päästäkseen tiedotusvälineisiin, eivätkä ne herätä niin laajaa kiinnostusta kuin maanjäristysten, tsunamien tai tulvien kaltaiset onnettomuudet tai aseelliset konfliktit. Kuten Ribeiro ja Castro ovat jo aiemmin todenneet, todellisuudessa keskimäärin 6000 lasta kuolee päivittäin vedenpuutteen aiheuttamiin sairauksiin. Toisin sanoen yksi lapsi kuolee joka 15. sekunti. Voisitteko edes kuvitella maailman reaktioita tai liikekannallepanon ja päättäväisyyden määrää, jos tämä tapahtuisi Euroopassa Saharan etelänpuolisen Afrikan tai Aasian asemasta?

Vesipula ei siis ole vain kehitysmaiden vaan myös kehittyneiden maiden ongelma. Juomaveden yleinen saatavuus on välttämätön ehto kehitysmaiden kehittymisen ja köyhyyden torjumisen kannalta. Jos tämä tarve ei täyty, on turha puhua terveydenhuollon parantamisesta tai koulutuksen kehittämisestä. Ellei maanviljelyksen tai teollisuuden vedentarvetta voida varmistaa, kokonaisia yhteiskuntia joutuu taistelemaan päivittäisen toimeentulonsa puolesta. Tämä taas synnyttäisi aseellisia konflikteja, siirtolaisuutta ja levottomuuksia. Toisin sanoen kehitys estyisi ja kehityserot kasvaisivat.

Vesifoorumiin osallistuu myös poliitikkoja. He keskustelevat ajankohtaisista ja tärkeistä aiheista. Yksi näistä on tilanne Darfurissa, mistä presidentti al-Bashir on ajamassa pois avustusjärjestöjä, jotka ovat auttaneet muun muassa varmistamaan Darfurin väestön vedensaannin. Vesifoorumissa on muun muassa tilaisuus taivutella presidentti al-Bashir sallimaan kansainvälisten avustusjärjestöjen vesitoimitukset Darfurin väestölle.

  Giulietto Chiesa (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, myös minä haluan muistuttaa Roberto Musacchion tavoin, että parlamentti isännöi yhdessä Mihail Gorbatšovin poliittisen foorumin kanssa helmikuussa järjestettyä kokousta, jolla oli paljon puhuva otsikko: "Rauha veden kanssa" (Peace with Water). Kokouksessa laadittiin muistio maailmanlaajuiseen vesipöytäkirjaan, jota olisi syytä harkita vakavasti ja jota kaikki parlamenttimme pääpuolueryhmät ovat kannattaneet, vaikka asiakirjan laatinut kehitysyhteistyövaliokunta ilmeisesti sivuutti sen.

Se ei varmaankaan ollut sattuma: tänään puheena oleva teksti on itse asiassa puutteellinen ja epämääräinen kaikilta niiltä keskeisiltä kohdilta, joista on tarkoitus keskustella Istanbulissa. Näitä ovat esimerkiksi vedensaannin pitäminen perusihmisoikeutena. Jos vesi on perusoikeus, minkä kieltämisessä ei olisi mieltä, se ei voi olla kulutushyödyke. Oikeus ei ole ostettavissa tai myytävissä vapaassa yhteiskunnassa. Oikeuksia ostetaan vain orjayhteiskunnassa. Tiedämme kuitenkin vallan hyvin, että jättiläismäiset yksityistä etua ajavat tahot haluavat anastaa tämän oikeuden itselleen. Mitä EU siis aikoo sanoa Istanbulissa? Kenen edun mukaista on vahvistaa veden taloudellista painoarvoa, kuten johdanto-osan J kappaleessa todetaan? Tämä on erinomainen esimerkki epämääräisestä kielenkäytöstä. Voidaan lisäksi kysyä, onko valtio tai julkinen omistajuus ainoa toimija vesipolitiikassa? Tai voidaan kysyä päätöslauselman 12 kohdan sanamuotoa käyttäen, onko valtio vesipolitiikan "tärkeä toimija"? Mitä tämä ilmaus tosiasiassa tarkoittaa? Ilmaus on sitä paitsi ristiriidassa päätöslauselman 2 kohdan kanssa, jossa todetaan aivan oikein, että vettä on pidettävä "yleisenä hyödykkeenä" ja että sen on oltava "julkisen valvonnan kohteena".

Sanalla sanoen yhteiskuntamme kehittämisen malli on yleisessä kriisissä, mutta siitä huolimatta pidämme itsepintaisesti kiinni ajatuksesta, että markkinat toimivat yksityisen hyödyn hankkimiseksi. Päätöslauselmassa on vielä yksi erittäin heikko kohta: siinä ei ole yhtään toiminnallista ehdotusta maailmanlaajuisen vesihuollon järjestämisestä. Edellä mainitussa muistiossa on kuitenkin ehdotus maailmanlaajuisen viraston perustamisesta, ja tämä ehdotus sisältyy myös yhteen niistä tarkistuksista, joita aion kannattaa äänestyksessä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, maailman viidennen vesifoorumin on tarkoitus tarjota tilaisuus pohtia julkisen vesihuollon järjestelmiä, joiden olisi oltava tehokkaita, avoimia, säänneltyjä ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia yhteiskunnan tarpeiden täyttämiseksi. Tältä osin paikallisviranomaisia odottavat erityinen rooli ja erityiset tehtävät. Elintarvikekriisi on lisäksi osoittanut uusien tekniikoiden kehittämisen tarpeen esimerkiksi viljelyalueiden kastelussa. Tärkeää on myös varmistaa luonnonmukaisten tai sellaisten lannoitteiden käyttö, jotka hajoavat nopeasti maaperään eivätkä kulkeudu pohjavesiin.

Lopuksi kysyn, miten komissio aikoo toimia ottamalla huomioon Euroopan parlamentin toiveet, jotka se on esittänyt 15. maaliskuuta antamassaan päätöslauselmassa maailman neljännestä vesifoorumista ja jotka koskevat vesihuollon tukea ja vesihuollon yhteisiä rahoituskeinoja? Vesipula on Euroopan ja koko maailman suurin haaste.

  Alessandro Battilocchio (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kollegani ovat oikeassa: luvut ovat huolestuttavia ja edellyttävät vakavaa keskustelua. Aivan liian monelta maailman ihmiseltä evätään yhä heidän perusoikeutensa veteen. Sääntelyä on viime vuosina laajennettu merkittävästi. Istanbulissa kiinnitetään kuitenkin toivoakseni huomiota tarpeeseen järkeistää niiden lukuisten kansainvälisten elinten toimintaa, jotka vaikuttavat vesiasioiden hoitoon, hoidon suuntaan sekä valvontaan, sillä näiden elinten toiminta ja toimivaltuudet menevät usein nykyään päällekkäin. Uudistusta ei siten voida enää lykätä.

Toivon myös, että viidennessä vesifoorumissa tunnustetaan, että vesi on yleinen ja yhteinen luonnonvara ja että tämä ajatus saa tukea soveltuvasta politiikasta vesivarojen suojelussa, julkisessa omistuksessa sekä käyttö- ja jakelutavoissa.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, toistamme täällä istuntosalissa samoja asioita vuodesta toiseen.

Vedestä, tästä ihmiskunnan yhteisestä luonnonvarasta, on mielestäni sanottu jo kaikki, mutta valitettavasti kaikki on sanottava uudelleen, koska tilanne on kaikkea muuta kuin paranemaan päin, pikemminkin päinvastoin. YK:n tuore raportti osoittaa, että tilanne on itse asiassa pahenemassa. Siksi olen sitä mieltä, että Euroopan unionin tekemistä ehdotuksista ja harjoittamasta politiikasta huolimatta, mikä on yksi askel eteenpäin, meidän on todella saatava aikaan enemmän, sillä ilman vettä ei ole elämää. Meidän on myös tiedostettava, että lukuisten ihmisten vedensaannissa on katkoksia tai he ovat kokonaan vailla juomavettä, ja he asuvat etenkin maissa, joiden kanssa käymme kauppaa ja harjoitamme vuoropuhelua.

Tätä ei voida missään nimessä hyväksyä. Olen sitä mieltä, että meidän on todella kannatettava ajatusta vedestä koko ihmiskunnan yhteisenä luonnonvarana ja että Euroopan unionin on kannatettava tätä sekä kansainvälisesti että Istanbulissa. Vesi ei ole hyödyke, joka voidaan myydä tai jonka monikansalliset yhtiömme voisivat myydä. Tämän puolesta meidän olisi taisteltava Istanbulissa, ja uskonkin, että kollegamme tekevät niin.

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut kollegoitani, jotka ovat täysin perustellusti korostaneet vesipulaa, vedensaannin ongelmia ja näistä johtuvia sairauksia. Kaikki nämä asiat ovat äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä vesifoorumia ajatellen.

Halusin vain nostaa esille kolikon toisen puolen, sillä niille meistä, jotka osallistuivat hiljattain Guyanassa järjestettyyn AKT-valtioiden aluekokoukseen, tehtiin selväksi, mitkä maat kärsivät ilmastonmuutoksesta johtuvista tulvista. Jäsen Musacchio puhui ilmastonmuutoksen vaikutuksesta vesivaroihin, siitä, että ilmastonmuutos voi saastuttaa ja kuivata vesistöjä ja aiheuttaa siten vesipulaa, mutta nyt vettä on jopa liikaa, minkä vuoksi meidän on pidettävä mielessä, miten se vaikuttaa vesistöjen saastumiseen ja viljasatojen pilaantumiseen.

Vesifoorumin asialistaan olisikin siten aiheellista lisätä metsien istuttaminen ja metsähakkuut, sillä ellemme korjaa tilannetta, meillä on vastedeskin tulvia ja kuivia kausia.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kukaan ei voi aliarvioida veden merkitystä ja tehokkaan vesihuollon tarvetta. Kuten totesin alkupuheenvuorossani, meidän on kuitenkin myös autettava köyhimpiä maita pääsemään osalliseksi puhtaasta juomavedestä. Komissio jatkaa näiden maiden tukemista.

Vesi kuuluu ihmisten perustarpeisiin, kuten Meksikossa vuonna 2006 järjestetyssä maailman neljännessä vesifoorumissa tunnustettiin ja vahvistettiin. Kuten totesin aiemmin, myös EU on toki edustettuna Istanbulin vesifoorumissa, jossa se tuo vahvasti esille kaikki näkemykset, jotka olen tehnyt tuosta foorumista.

Jäsen Bowis mainitsi myös erään toisen hyvin tärkeän kysymyksen, josta olen samaa mieltä hänen kanssaan, nimittäin ilmastonmuutoksen aiheuttamat tulvat muissa maissa. Meidän on ryhdyttävä tositoimiin tässä asiassa. Kuten Bowis sanoi erittäin selkeästi, metsien istutus on yksi ratkaisu ongelmaan.

  Puhemies. − (EN) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 12. maaliskuuta 2009.

(1) Ks. pöytäkirja.