Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 23. maaliskuuta 2009 - Strasbourg

14. EY:n ja CARIFORUM-valtioiden talouskumppanuussopimus - Norsunluurannikon ja EY:n ensivaiheen talouskumppanuussopimus - Cariforum-valtioiden ja EY:n talouskumppanuussopimus - EY:n ja Norsunluurannikon ensivaiheen talouskumppanuussopimus - EY:n ja Ghanan ensivaiheen talouskumppanuussopimus - Tyynenmeren valtioiden ja EY:n tilapäinen talouskumppanuussopimus - EY:n ja SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden väliaikainen talouskumppanuussopimus - Itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden ja EY:n talouskumppanuussopimus - EY:n ja Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden talouskumppanuussopimus - EY:n ja Keski-Afrikan ensivaiheen talouskumppanuussopimus (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu talouskumppanuussopimuksista:

– David Martinin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima suositus (A6-0117/2009) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sopimuksesta talouskumppanuudesta CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä (5211/2009 – C6-0054/2009 – 2008/0061(AVC)),

– Erika Mannin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima suositus (A6-0144/2009) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Norsunluurannikon ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (5535/2009 – C6-0064/2009 – 2008/0136 (AVC)),

– Helmuth Markovin ja David Martinin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta neuvostolle laatima suullinen kysymys Cariforum-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (O-0033/2009 – B6-0203/2009),

– Helmuth Markovin ja David Martinin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys Cariforum-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (O-0034/2009 – B6-0204/2009),

– Helmuth Markovin ja Erika Mannin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta neuvostolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Norsunluurannikon ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (O-0047/2009 – B6-0217/2009),

– Helmuth Markovin ja Erika Mannin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Norsunluurannikon ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (O-0048/2009 – B6-0218/2009),

– Helmuth Markovin ja Christofer Fjellnerin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta neuvostolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Ghanan välisestä ensivaiheen talouskumppanuussopimuksesta (O-0035/2009 – B6-0205/2009),

– Helmuth Markovin ja Christofer Fjellnerin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Ghanan välisestä ensivaiheen talouskumppanuussopimuksesta (O-0036/2009 – B6-0206/2009),

– Helmuth Markovin ja Glyn Fordin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta neuvostolle laatima suullinen kysymys Tyynenmeren valtioiden ja Euroopan yhteisön välisestä tilapäisestä talouskumppanuussopimuksesta (O-0037/2009 – B6-0207/2009),

– Helmuth Markovin ja Glyn Fordin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys Tyynenmeren valtioiden ja Euroopan yhteisön välisestä tilapäisestä talouskumppanuussopimuksesta (O-0038/2009 – B6-0208/2009),

– Helmuth Markovin ja Robert Sturdyn kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta neuvostolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden väliaikaisesta talouskumppanuussopimuksesta (O-0039/2009 – B6-0209/2009),

– Helmuth Markovin ja Robert Sturdyn kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden väliaikaisesta talouskumppanuussopimuksesta (O-0040/2009 – B6-0210/2009),

– Helmuth Markovin ja Daniel Casparyn kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta neuvostolle laatima suullinen kysymys talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavasta väliaikaisesta sopimuksesta itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä (O-0041/2009 – B6-0211/2009),

– Helmuth Markovin ja Daniel Casparyn kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavasta väliaikaisesta sopimuksesta itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä (O-0042/2009 – B6-0212/2009),

– Helmuth Markovin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta neuvostolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavasta sopimuksesta (O-0043/2009 – B6-0213/2009),

– Helmuth Markovin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Itä-Afrikan yhteisön kumppanuusvaltioiden talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavasta sopimuksesta (O-0044/2009 – B6-0214/2009),

– Helmuth Markovin ja Kader Arifin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta neuvostolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Afrikan ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (O-0045/2009 – B6-0215/2009), ja

– Helmuth Markovin ja Kader Arifin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Afrikan ensivaiheen talouskumppanuussopimuksen tekemisestä (O-0046/2009 – B6-0216/2009).

  David Martin, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, meillä kaikilla on taipumusta liioitella niiden asioiden merkitystä, jotka koskettavat meitä suoraan. En kuitenkaan usko, että nyt käsiteltävän kysymyksen tärkeyttä on mahdollista liioitella. Keskustelemme tänä iltana sarjasta sopimuksia, jotka voivat vaikuttaa kirjaimellisesti miljoonien kehitysmaiden kansalaisten elämään, elämänlaatuun ja terveyteen.

Ennen kuin puhun laatimani mietinnön asiasisällöstä, haluan antaa tunnustusta kollegalleni Glenys Kinnockille. AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajan asemassaan hän on ollut eturintamassa tuomassa talouskumppanuussopimuksia ja niiden kehitysvaikutuksia koskevia huolia kuuluviin Euroopan parlamentissa. Hän on myös antanut äänen AKT-maiden huolille ympäri maailmaa. Kuten monet teistä tietävät, Glenys luopuu tehtävästään parlamentin kuluvan vaalikauden päättyessä. Uskon, että tulemme kaipaamaan suuresti hänen työpanostaan AKT-maita ja etenkin talouskumppanuussopimuksia koskevissa kysymyksissä.

Talouskumppanuussopimuksilla on vaikea menneisyys parlamentissa. Kaupan ja kehitystavoitteiden välillä on esiintynyt todellisia jännitteitä. Niistä osa olisi voitu välttää, mutta toiset niistä juontuvat suoraan sanoen kyseisten sopimusten ominaisluonteesta.

Ensinnäkin meidät pakotettiin sopimuksiin WTO:n päätöksellä, jonka lisäksi talouskumppanuussopimusten pohjimmiltaan edellyttämä kaupan yksipuolinen vapauttaminen ei ole helposti neuvoteltavissa.

Toisekseen, täysimääräisten ja väliaikaisten sopimusten tekemiselle asetetun keinotekoisen määräajan vuoksi neuvotteluja ei todellisuudessa käyty tasapuolisten kumppaneiden kesken, kuten oli tarkoitettu, koska AKT-mailla oli enemmän hävittävää, mikäli sopimukseen ei päästy määräaikaan mennessä.

Lopuksi, meidän puolellamme neuvotteluja kävivät kaupan alan asiantuntijat – enkä halua näin sanoessani kritisoida heidän toimiaan, vaan itse neuvottelujen todellisuutta. Kaupan alan asiantuntijat pyrkivät luonnostaan Euroopan unionin kannalta mahdollisimman edulliseen sopimukseen. Näin ollen he eivät välttämättä pyrkineet kehityksen kannalta parhaaseen ratkaisuun. Toistan, etten halua kritisoida heidän toimiaan, sillä heidät on koulutettu toimimaan näin. Neuvottelut vain yksinkertaisesti käytiin näissä olosuhteissa.

Sitten neuvottelujen päättymisen olemme yrittäneet ratkaista täällä parlamentissa kaupan ja kehityksen välisen mahdottoman yhtälön.

Esittelijän ominaisuudessani keskityn huomioissani Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimukseen, joka on myös toistaiseksi ainoa täysimääräinen sopimus. Koska sopimus on jo allekirjoitettu, emme voi muuttaa tekstiä, vaan ainoastaan hyväksyä tai hylätä sen. Mikäli komissio ja komission jäsen kykenevät antamaan meille eräitä takeita ja tulkitsemaan tekstiä, voisimme uskoakseni antaa tällä viikolla suostumuksemme Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimukselle.

Kirjailija Lewis Carroll pani aikanaan luomansa hahmon Tyyris Tyllerön sanomaan pilkallisesti: "Kun minä käytän jotakin sanaa, se tarkoittaa juuri sitä mitä minä haluan – juuri eikä melkein." Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimuksen sanamuodon ymmärtäminen on suoraan sanottuna ollut viime aikoihin saakka juuri tällaista, eikä tekstin todellisen merkityksen selvittäminen ole aina ollut helppoa.

Toivon siksi, että komission jäsen voi tänään antaa meille monia takeita.

Ensinnäkin, että sopimukseen sisältyvä tarkistuslauseke on todellinen ja komissio suhtautuu siihen vakavasti. Haluan varmuuden siitä, että tarkastelemme viiden vuoden kuluttua ensisijaisia kehitystavoitteita, kuten köyhyyden vähentämistä, kestävää kehitystä, talouden monipuolistamista ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen antamaamme panosta varmistaaksemme, että talouskumppanuussopimukset edistävät näiden tavoitteiden saavuttamista eivätkä päinvastoin hankaloita sitä.

Toisekseen toivon komission jäsenen rauhoittavan meitä talouskumppanuussopimusten rahoituksen suhteen. Laskelmien mukaan Cariforum-maita varten on saatavilla arviolta 580 miljoonaa euroa nykyisen Euroopan kehitysrahaston sekä muiden rahoituskehysten puitteissa aina vuoteen 2013 asti. Vaikka en olekaan alan asiantuntija, uskon sen olevan riittävää talouskumppanuussopimuksiin liittyviin tarpeisiin vastaamiseksi, mikäli ne ohjelmoidaan oikein ja mikäli kaikki varat käytetään nimenomaan Karibian valtioiden kannalta ensisijaisiin kohteisiin. Lisäksi on varmistettava, että jäsenvaltiot hoitavat oman osuutensa niistä kahdesta miljardista eurosta, jotka on luvattu kaupan tukemiseen kehitysmaissa. Meidän on myös tarkasteltava vuoden 2013 jälkeistä tilannetta. Komissio ei voi antaa siitä takeita, sillä se on parlamentin ja neuvoston tehtävä, mutta meidän on oltava tietoisia siitä, että varat loppuvat ja sitoumukset raukeavat vuonna 2013.

Kolmanneksi haluan takeita suosituimmuuskohtelun nojalla myönnettävästä asemasta. Kuten olen aiemmin sanonut komission jäsenelle, ymmärrän täysin, että Euroopan unionin olisi vaadittava tismalleen samoja ehtoja kuin mitä Karibian maat ovat myöntäneet Yhdysvalloille tai muille tärkeille teollisuusvalloille. Meidän ei kuitenkaan tule vedota suosituimmuuslausekkeeseen Karibian maiden tehdessä edullisen sopimuksen esimerkiksi Afrikan maiden ryhmän kanssa.

Neljänneksi – ja päätän puheeni tähän – tarvitsemme lääkkeiden saatavuuden osalta takuita siitä, että Cariforum-sopimus ei millään tavoin uhkaa TRIPS-mekanismia, jota ei tule kyseenalaistaa.

Vaikka tahdonkin kuulla komission jäsenen takuut asiasta, haluan jo etukäteen ilmaista vahvan uskomukseni, että arvoisa komission jäsen on muuttanut talouskumppanuussopimuksista käytävän keskustelun sävyä ja luonnetta. Annan siksi tunnustusta hänen jo tällä saralla tekemälleen työlle.

  Erika Mann, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, äänestämme nyt muun muassa Norsunluurannikon kanssa tehtävän sopimuksen hyväksymisestä. Voimme äänestää vain sopimuksen puolesta tai sitä vastaan. Toivon, että asiaan tulee jonakin päivänä muutos ja että parlamentti voi tällöin osallistua myös neuvotteluihin.

Tämä vaikeuttaa asioita jonkin verran. Cariforum-sopimukseen verrattuna eroja on kaksi. Kyse on ensinnäkin hallituksesta, jota ei ole valittu demokraattisesti. Toisekseen kyseessä on väliaikainen sopimus, jonka tarkoituksena on alun perin vain varmistaa entisten etuoikeuksien säilyttäminen. Lopullisen sopimuksen neuvotteluun on vielä aikaa.

Tahtoisin komission jäsen Ashtonin antavan takeita monista sellaisista seikoista, joiden tiedän olevan erittäin tärkeitä Norsunluurannikolle. Viime viikonloppuna osallistuin jälleen keskusteluihin, joiden perusteella oli selvää, että komission on tarpeen antaa vakuuksia, aivan kuten komission jäsen antoi takeita SADC:n osalta. Mainitsen nyt muutamia tärkeimpiä seikkoja.

Niistä ensimmäinen koskee suurta joustavuutta. Joustavuus on tarpeen seuraavien seikkojen suhteen. Sopimukseen on ensinnäkin sisällytettävä tarkistuslauseke, joka on myös joustava, niin että siinä ei määrätä viisivuotista aikaväliä, vaan uudelleenarviointi voidaan suorittaa suhteellisen lyhyellä varoitusajalla. Toisekseen, arkaluontoisista asioista olisi keskusteltava vain asianomaisen maan nimenomaisesti sitä toivoessa. Tämä koskee etenkin Singaporen kysymyksiä, mutta luonnollisesti myös sitä, kuinka TRIPS-sopimus voidaan ottaa huomioon, sekä muita vastaavia kysymyksiä.

Kolmanneksi on tarpeen käsitellä alueellisten erojen hyväksymistä käytäessä uusia neuvotteluja alueellisen sopimuksen solmimiseksi. Norsunluurannikko on ongelmallisessa tilanteessa, koska parhaillaan neuvoteltava sopimus allekirjoitetaan erillään muista, mutta tulevaisuudessa on määrä neuvotella alueellinen sopimus.

Neljänneksi olisi varmistettava, että uusissa neuvotteluissa voidaan missä tahansa vaiheessa ottaa käsiteltäväksi sellaisia kysymyksiä, joihin ei toistaiseksi ole vastattu, ja että komissio hyväksyy ne.

Tältä osin teidän, arvoisa komission jäsen, on vain tarpeen laajentaa SADC:lle tekemänne myönnytykset koskemaan myös Norsunluurannikkoa. Se lisäisi parlamentin myönteisen vastauksen todennäköisyyttä. Kuten myös monet kansalaisjärjestöt ovat kertoneet, kannamme yksinkertaisesti suurta huolta siitä, että etenkin Norsunluurannikon tapauksessa komissio osoitti aluksi vain hyvin vähäistä joustavuutta, jonka vuoksi edellä mainittuja kysymyksiä ei huomioitu siirryttäessä väliaikaisesta täysimääräiseen sopimukseen. Myönnytykseen suostuminen tässä asiassa olisi siksi erittäin hyödyllistä ja sallisi meidän antaa suostumuksemme sopimukselle.

Norsunluurannikon edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa ymmärsin lisäksi heidän olevan hyvin huolissaan siitä, että teknistä tukea ei saada riittävän nopeasti ja että kaikkia heidän huolenaiheitaan ei ole huomioitu myöskään tältä osin. Käsittääkseni he toivovat erityisesti, että komissio ja heille apua tarjoavat kansainväliset järjestöt helpottavat pk-markkinoille pääsyä, jotta he voisivat todella hyödyntää mahdollisuutta päästä Euroopan markkinoille. Sikäli kuin he edes keskustelevat Singaporen kysymyksistä, he suhtautuvat niitä koskeviin neuvotteluihin erityisen varovasti. He ovat hyvin halukkaita saamaan meiltä apua kehittääkseen ymmärrystään siitä, kuinka julkishyödykkeitä voidaan käyttää yhteiskunnan hyväksi. Lisäksi he ovat erityisen kiinnostuneita avustamme teknisiin standardeihin liittyvissä kysymyksissä, sillä ne ovat usein heille todellisia kaupan esteitä.

Viimeinen huomioni koskee parlamentin osallistumista. Kuten aiemmin sanoin, meillä on ainoastaan mahdollisuus hyväksyä tai hylätä sopimus. Tämä rajoittaa tietenkin merkittävästi parlamentin mahdollisuuksia osallistua asiaan äänestyksen välityksellä. Haluan nimenomaisesti muistuttaa asiasta, jota laatimamme tekstitkin heijastelevat, eli että väliaikaisen sopimuksen mahdollinen hyväksyminen ei tarkoita, että äänestämme automaattisesti myös lopullisen sopimuksen puolesta. Haluamme nimenomaan osallistua valvontamenettelyn puitteissa neuvotteluihin, jotta voisimme varmistaa valtuuksiemme rajoissa juuri käsittelemieni kysymysten seurannan.

Lopuksi pyytäisin teitä kertomaan lyhyesti, missä määrin epäonnistunut Dohan sopimus vaikuttaa kielteisesti Norsunluurannikkoon erityisesti banaanikysymyksessä.

  Helmuth Markov, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä Javier Solana, nyt käytävä keskustelu koskee paitsi kuuttatoista neuvostolle ja komissiolle esitettyä kirjallista kysymystä sekä kahdeksaa päätöslauselmaa ja kahta yhteispäätösmenettelyssä laadittua mietintöä, myös 79 kehitysmaata, joiden kanssa EU uudistaa kauppasuhteitaan ja molemminpuolista yhteistyötä. Kauppa ja yhteistyö ovat tärkeitä välineitä sekä köyhyyden torjunnassa että taloudellisesti ja sosiaalisesti entistä vakaampien kansantalouksien rakentamisessa. Prosessissa etusijalla ovat infrastruktuurin luomisen ja terveydenhuollon tukeminen, elintarvikeomavaraisuus, toimiva yhteiskuntajärjestelmä, koulutus ja kulttuurivaihto.

Kauppasuhteemme AKT-maiden kanssa perustuivat menneisyydessä yksipuoliseen etuuskohteluun, joka takasi useimmille AKT-maiden tuotteille tullivapaan pääsyn yhteismarkkinoille. Vuonna 2000 sovittiin uuden kumppanuussopimuksen laatimisesta vuoden 2007 loppuun mennessä. Uuden sopimuksen nojalla yksipuolinen etuuskohtelu oli määrä korvata WTO:n sääntöjä noudattavilla sopimuksilla. Tavoitteena oli vähentää köyhyyttä ja poistaa se lopuksi kokonaan, sekä kannustaa kestävää kehitystä, alueellista yhdentymistä, talousyhteistyötä ja hyvää hallintotapaa, ja auttaa siten AKT-maita kehittämään taloudellista potentiaaliaan ja liittää ne asteittain osaksi globaalia taloutta. Sen lisäksi oli määrä laajentaa näiden maiden tuotantokapasiteettia sekä toteuttaa toimia yksityisyrittämisen ja investoinnin helpottamiseksi.

Nyt käsiteltävänä olevat taloussopimukset ja etenkin vain tavaroita koskevat niin sanotut väliaikaiset talouskumppanuussopimukset ovat ensi sijassa kauppasopimuksia, sillä niissä käsitellyistä kysymyksistä vähintään 90 prosenttia liittyy markkinoille pääsyyn ja muihin kaupan aloihin. Tavoitteena on EU:n ja sen kumppanialueiden tai yksittäisten valtioiden välisen kaupan asteittainen vapauttaminen.

Minkälaisia ongelmia neuvottelujen kuluessa on ilmennyt?

Ensinnäkin on kyseenalaista, oliko aikataulu riittävä. Komissio oli tietenkin hyvässä asemassa. Se pystyi johtamaan neuvotteluja, järjestämään äänestyksen ja ottamaan jäsenvaltiot mukaan prosessiin. Kuvitelkaapa kuitenkin, että olitte joku vastapuolen neuvottelukumppaneista. Käytiinkö neuvotteluja todella aina samanaikaisesti, niin että näiden maiden parlamentit saattoivat kuulla maidensa kansalaisyhteiskuntaa?

Kritiikkiä esitettiin myös sisällön suhteen. Ensinnäkin ristiriitaisista asiantuntijalausunnoista huolimatta komissio omaksui kannan, jonka mukaan WTO:n sääntöjen noudattaminen tarkoittaa tullimaksujen alentamista 80 prosentilla seuraavien 15 vuoden aikana. Vaikka markkinoiden vapauttamista koskevat sitoumukset ovat lähtökohtaisesti epäsymmetriset ja eri osapuolet etenevät omaan tahtiinsa, lopputuloksena on markkinoiden molemminpuolinen vapauttaminen, mihin EU:lla on kyllä varaa. AKT-maiden prosenttiosuus unionin tuonnista pysyy vähäisenä.

AKT-maille tullimaksujen poistaminen merkitsee tulonmenetystä sekä vähemmän rahoitusta, jota tarvitaan kipeästi julkisiin infrastruktuuri-investointeihin, sosiaalisiin toimenpiteisiin, talouskehityksen tukemiseen ja hallintokapasiteetin parantamiseen. Se tarkoittaa myös kansallisen talouskasvun hiljentymistä ja jatkuvaa riippuvuutta teollisuusmaiden tuonnista. Tämä koskee niin elintarvikkeita kuin teollisuustuotteitakin ja johtaa lopulta noidankehän syntymiseen. Kiistämätön todiste siitä on ruuan hinnannousu AKT-maissa. Olen usein esittänyt seuraavan kysymyksen: koska yksipuoliset kauppasuhteet eivät ole aikaansaaneet viimeisten 50 vuoden aikana läheskään riittävää kehitystä, kuinka markkinoiden molemminpuolinen avaaminen voisi saada sen aikaan?

Toinen vakava ongelma, jota ehdotettu sopimus pahentaa, on kumppanialueiden ja -maiden keskeinen suhde. Asiaa koskevan päätöslauselmaesityksen laatijana voin vahvistaa, että vaikka sisäisiä tullimaksuja koskeva kysymys ei ehkä ole ongelmallinen Itä-Afrikan yhteisössä olemassa olevan tulliliiton ansiosta, markkinoiden eritasoinen vapauttaminen voi vaikeuttaa kauppasuhteita naapurivaltioiden kanssa. Esimerkiksi alkuperämaata koskeviin määräyksiin liittyy monia ongelmia. Myös täysimääräisten sopimusten neuvotteluihin liittyy vakavia pelkoja. Ne heijastelevat niitä konflikteja, joiden vuoksi Dohan kehityskierros on jumiutunut. Monet maat eivät koe asemansa sallivan sääntelyn poistamista palvelu- ja sijoitusmarkkinoilta sekä julkisten hankintojen markkinoilta ja niiden avaamista maailmanlaajuiselle kilpailulle. Se ei ole täysin mahdollista tai edes toivottavaa myöskään Euroopan yhteisön sisällä. Ei varmaankaan ole tarpeen mennä yksityiskohtiin esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden valvontamekanismien puutteen osalta.

Neuvottelujen avoimuuden puutetta ja etenkin parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan vähäistä osallistumista prosessiin kritisoidaan jatkuvasti. On myös käsiteltävä neljänteen toimitusmuotoon liittyviä kysymyksiä. Kun kerran tavaroiden on määrä liikkua vapaasti, eikö se tulisi sallia myös ihmisille? Tähän liittyen valiokuntamme on esittänyt kysymyksiä, jotka kaikki käsittelevät samaa asiaa laatijan taustasta riippumatta.

Minkälaisia taloudellisia, teknisiä ja hallinnollisia tukitoimia on määrä toteuttaa kaupan ja kehityksen alan kumppanuuksien uudelleen käynnistämisen yhteydessä? Aikooko komissio osoittaa neuvotteluissa joustavuutta ja ottaa huomioon kumppanialueiden tarpeet, jotka liittyvät etenkin vientitullien alentamiseen kehityksen kannustamiseksi, uuden teollisuuden suojelemiseen, työntekijöiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseen ja julkisen hankintajärjestelmän erityiseen suojeluun? Lisäksi onko komissio valmis harkitsemaan uudelleen kantaansa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseen varmistaakseen biologisen monimuotoisuuden ja osaamisen siirron jatkumisen sekä turvatakseen kohtuuhintaisen terveydenhoidon köyhissä maissa? Ovatko neuvosto ja komissio valmiita antamaan parlamentille ja kansalaisyhteiskunnalle tarpeellista tietoa niiden osallistumismahdollisuuksista? Lopuksi, olemmeko valmiita tarkistamaan neuvoteltua sopimusta, mikäli ilmenee, että tietyillä sen osa-alueilla on haitallinen vaikutus AKT-maiden kehitykseen?

Haluaisin lopuksi esittää lyhyen henkilökohtaisen huomion. Olen toiminut kansainvälisen kaupan valiokunnan puheenjohtajana nyt kahden ja puolen vuoden ajan. Koska en ole uudelleen ehdolla tehtävääni, haluan käyttää tämän tilaisuuden kiittääkseni suuresti sihteeristöäni ja etenkin Alberto Rodasia ja Donatella Pribazia heidän tuestaan, sekä kiittääkseni kollegoitani. Yhteistyömme oli hedelmällistä ja uskon meidän saaneen paljon aikaan. Olisi upeata, jos onnistuisimme myös talouskumppanuussopimuksia koskevassa kysymyksessä. Toivotan kaikkea parasta niille teistä, jotka jäävät parlamenttiin seuraavaksi kaudeksi. Minulla on suuria toiveita siitä, että kauppa nousee entistä tärkeämpään asemaan parlamentissa. Kiitos paljon.

  Christofer Fjellner, laatija. – (SV) Arvoisa puhemies, iloitsen voidessamme käydä tämänpäiväisen keskustelun. Nyt protektionismin lisääntyessä ja köyhyyden levitessä vähenemisen sijaan on erityisen tärkeää, että pidämme kaupan kanavat avoimina Euroopan ja eräiden maailman köyhimpien maiden välillä. Väliaikaisissa sopimuksissa on pohjimmiltaan kyse juuri siitä. Talouskumppanuussopimuksilla pyritään turvaamaan kaupan ja kehityksen jatkuvuus eräissä maailman köyhimmissä maissa.

Niitä uhkaa pahin kolaus maailmanlaajuisen taantuman edetessä ja protektionistisen "asevarustelun" kiihtyessä. Siksi en voi ymmärtää kaikilta osin esitettyä kritiikkiä. Jotkut väittävät, että sopimukset menevät liian pitkälle ja ovat liian kattavia. Eräät arvostelijat keskittyisivät mieluummin tullitulojen menetykseen kuin uuden kaupan potentiaaliin. Itse koen päinvastoin, että meidän tulisi iloita aikaansaannoksistamme. En usko joidenkin puhujien tavoin, että kauppa ja kehitys ovat pohjimmiltaan ristiriidassa keskenään. Pikemminkin päinvastoin: kauppa aikaansaa kehitystä, mutta tullimaksut aikaansaavat köyhyyttä.

Olin vastuussa Ghanan kanssa solmittavaa väliaikaista sopimusta koskevasta mietinnöstä. Myönnän heti alkuun, että sopimuksessa on joitakin puutteita, kuten EU:n tullien jatkaminen siirtymäkaudella riisin ja sokerin osalta, mutta pohjimmiltaan kyse on erittäin hyvästä sopimuksesta. Sen vuoksi meidän on ehdottomasti varmistettava sopimuksen allekirjoittaminen mahdollisimman pian. Aiemmin esteenä olivat Ghanan presidentinvaalit, mutta nyt haluan kannustaa maan uutta presidenttiä John Atta Millsiä allekirjoittamaan väliaikaisen sopimuksen. Toivon lisäksi, että myös EU allekirjoittaa varmasti neuvotellun sopimuksen. Se on vienyt aivan liian pitkään, ja erityisen paheksuttavaa on viivästyksen johtuminen siitä, että neuvoston käännöspalvelu ei ole toiminut asianmukaisesti.

Haluan käyttää tämän tilaisuuden kehottaakseni painokkaasti teitä antamaan tukenne sopimukselle. Näinä epävarmoina aikoina maailma tarvitsee enemmän kauppaa, ei suinkaan vähemmän.

  Daniel Caspary, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minun näkökulmastani talouskumppaneiden allekirjoittamat sopimukset ovat elintärkeitä kauppasuhteiden turvaamiseksi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa. Yhteistyö on sekä Euroopan unionin että näiden maiden edun mukaista. On pakottavan tärkeää välttää kehitysavun tarjoamista Afrikan maille, johon olemme turvautuneet viimeisten viiden- tai kuudenkymmenen vuoden ajan. Meidän on lopultakin sallittava näille maille myös niiden henkinen vapaus, niin että ne voivat ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja rakentaa hyvinvointiaan, kuten muut maailman alueet ovat tehneet kuluneiden vuosikymmenten aikana.

Kauppa voi antaa valtavan panoksen tähän kehitykseen. Ajattelen yhtäältä Euroopan unionin ja näiden maiden välistä kauppaa, mutta myös niiden keskinäistä kauppaa ennen kaikkea muiden kehitysmaiden kanssa. Meidän on todennäköisesti painostettava jossain määrin hallituksia ja valtioita poistamaan monilla alueilla käytössä olevat erittäin korkeat tullimaksut tarvittavien olosuhteiden luomiseksi koko alueen talouskasvua varten.

Miksi se on tarpeen? Nämä maat tarvitsevat kipeästi sellaisia puitteita, jotka sallivat ihmisten luoda oman vaurautensa. Keskustellessani asianomaisten maiden edustajien kanssa sain usein sen käsityksen, että ihmiset ovat kiitollisia Euroopan unionin monilla aloilla harjoittamasta painostuksesta ja sen esittämistä vaatimuksista, jotka pakottavat kansalliset hallitukset edistymään talouspolitiikan alalla.

Toivottavasti emme unohda tätä tulevien viikkojen ja kuukausien aikana varsinkaan neuvotteluissa, niin että niissä paitsi käsitellään hallitusten oikeutettuja toiveita, myös puolustetaan ennemmin tai myöhemmin meidän esittämiämme vaatimuksia, joiden toivon heijastavan näiden maiden kansalaisten oikeutettuja vaatimuksia.

Neuvottelut osoittautuvat toivoakseni tässä suhteessa hedelmällisiksi.

  Kader Arif, laatija. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mikäli sallitte, käytän hetken tämänpäiväisessä pitkässä keskustelussa tarkastellakseni tietä, jonka olemme jo kulkeneet.

Palauttakaamme mieliin eräiden parlamentin jäsenten alkuperäinen kanta huolten kasvaessa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maissa, talouskumppanuussopimusten kohdatessa vastustusta ja niin pohjoisen kuin eteläisenkin pallonpuoliskon kansalaisjärjestöjen lähettäessä hälyttäviä signaaleja. Vaadimme silloin, että sopimusten painopisteeksi olisi asetettava kehitys. Se on tänä päivänä ilmeistä, kuten komissiokin on toistuvasti todennut. Kuitenkin Peter Mandelson vaivautui tällöin tuskin vastaamaan meille, sillä hänen mielestään kyse oli ennen kaikkea kaupan kannustamisesta, ikään kuin pelkkä tulliesteiden poistaminen johtaisi ihmeen kaupalla kehitykseen.

Meitä pidettiin kansalaisjärjestöjen manipuloimina idealisteina, ja vastapuoli loukkaantui vaatiessamme suojatoimia, sääntelyä ja julkisten viranomaisten valvontaa, mutta kuinka loppujen lopuksi kävikään? Kävi ilmi, että emme olleetkaan vastuuttomia. AKT-maiden hallitukset eivät suostuneetkaan jatkamaan neuvotteluja uhan alla. Kaupan avaamiseen liittyvät riskit eivät olleetkaan mielipidekysymys, vaan todellisia uhkia, joilla on todellisia ja välittömiä seurauksia. Tullitulojen menetys laskee valtioiden budjetteja, uuden maatalousteollisuuden asema heikkenee ja näiden maiden kansalaisten elintarviketurva vaarantuu.

Toimme esiin näitä pelkoja jo kauan sitten, ennen nälkämellakoita tai rahoituskriisiä. Entä millainen tilanne on tänä päivänä? Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Yhdistyneet Kansakunnat myöntävät nyt, että toisin kuin aluksi väitettiin, maailmanlaajuinen taantuma vaikuttaa suuresti kehitysmaihin.

Myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön pääjohtaja Jacques Diouf korosti hiljattain tätä seikkaa. Hän kysyi, ilkeämmekö sanoa niin kutsutuille kumppaneillemme, että olemme valmiita käyttämään miljardeja globaalin pankkijärjestelmän pelastamiseksi, mutta emme näiden maiden nälkään kuolevien kansalaisten pelastamiseksi.

Haluan olla täysin rehellinen, arvoisa komission jäsen, ja haluan tehdä kantani selväksi. Mikäli ette anna komission nimissä vahvaa ja selkeää sitoumusta ja takaa, että talouskumppanuussopimuksilla edistetään todella kehitystä, en aio äänestää niiden puolesta. Sanat sen paremmin kuin periaatejulistuksetkaan eivät ole riittäviä, sillä olemme kuulleet niitä liikaakin. Vaadimme nimenomaisia sitoumuksia, jotka haluan nimetä yksityiskohtaisesti. Talouskumppanuussopimuksia ei voida pitää riittävinä, jos niillä ei edistetä alueellista yhdentymistä ja kehitystä AKT-maissa sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista.

Vaatimuksemme alueellisen yhdentymisen edistämisestä on muunnettava käytännön teoiksi. Esimerkiksi Keski-Afrikassa naapurimaat ovat kritisoineet Kamerunia ja jopa tuominneet sen selväsanaisesti sen allekirjoitettua väliaikaisen sopimuksen Euroopan unionin kanssa. Alueen kahdeksasta maasta viisi on vähiten kehittyneitä LDC-maita, joilla on Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisesti automaattisesti vapaa pääsy Euroopan tuontimarkkinoille ilman, että se edellyttää niiltä minkäänlaisia myönnytyksiä kaupan alalla. Voin hyvin ymmärtää näiden maiden huolia komission vaatiessa niitä avaamaan markkinansa 80-prosenttisesti Euroopan viennille.

Jos siis arvoisa komission jäsen sitoutuu alueellisen yhdentymisen edistämiseen ja suurempaan joustavuuteen, joka sallii huomioida kumppaniemme erilaiset kehitysasteet, ehkäpä hän voisi kertoa meille, miksi hän ei hyväksy Keski-Afrikan ehdottamaa 71 prosentin laajuista markkinoiden vapauttamista?

Toinen perustavanlaatuinen ongelma, johon odotamme vastausta, koskee Singaporen kysymyksiä. Emme voi ottaa niitä väkisin mukaan neuvotteluihin kumppanimaidemme toiveiden vastaisesti. Tässä yhteydessä haluan korostaa erityisesti julkisia hankintoja. Avoimuus on tietenkin tarpeen – ja tulen aina puolustamaan sitä – mutta voimmeko riistää AKT-mailta tämän olennaisen välineen, joka sallii niiden turvata itsemääräämisoikeutensa sekä tukea teollisuutta ja paikallisia palveluja, pakottamalla ne vapauttamaan julkiset hankinnat?

Kolmas kysymys koskee palveluja. Keskustellessamme talouskumppanuussopimuksista Kamerunin kanssa komissio korosti toistuvasti, että kumppanimme itse halusivat neuvotella palveluista. Se on ehkä totta, mutta kehotan teitä suhtautumaan varauksella niihin, jotka haluavat tämän perustelun varjolla pakottaa kaikki alueet ja maat vapauttamaan palvelut ja jotka katsovat sen oikeuttavan julkisten palvelujen vapauttamisen. Arvoisa komission jäsen, odotan teiltä lujaa sitoumusta siitä, että julkisia palveluja ei käsitellä yhdenkään alueen kanssa käytävissä neuvotteluissa. Tiedämme, että tullitulojen menetys heikentää kumppanimaidemme budjetteja. Tulojen vähenemisestä kärsivät ensimmäisinä koulutus-, terveydenhuolto- ja tutkimussektori. AKT-maiden hallitukset eivät mitenkään voi hyväksyä julkisten palvelujensa kontrollin menettämistä, ja pyydän komission jäsentä antamaan vahvoja takeita tässä asiassa.

Neljäs kohta, joka mainittiin jo aiemmin, koskee tarvetta varmistaa elintarviketurva. Asianmukaisten suojatoimien käyttöönoton lisäksi meidän on sallittava kumppaneidemme tukea vientiään säilyttääkseen kilpailukykynsä globaaleilla markkinoilla. Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön alueella on esiintynyt myönteistä kehitystä tähän suuntaan. Onko komissio valmis ehdottamaan vastaavia toimia muilla alueilla?

Tiedämme myös, että AKT-maiden taloudellisen tilanteen parantaminen edellyttää Euroopan unionilta valtavaa taloudellista sitoumusta sekä uusien teollisuudenalojen suojaamiseksi markkinoiden vapauttamisen haittavaikutuksilta että kumppanimaiden talouksien kilpailukyvyn kehittämiseksi. Valitettavasti poliittisen ryhmämme toistuvista suosituksista huolimatta talouskumppanuussopimusten ensisijaisena rahoituslähteenä on määrä käyttää Euroopan kehitysrahastoa. Tiedämme, ettei komissio ole menneisyydessä käyttänyt näitä rahastoja esimerkillisesti. Siksi on korostettava, että on tärkeää varmistaa rahastojen käyttäminen nopeasti ja kumppaniemme ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti.

Muistuttaisin lopuksi, arvoisa komission jäsen, että nämä sopimukset ovat olennainen osa sitä kuvaa, jonka Euroopan unioni antaa muulle maailmalle ja etenkin maailman köyhimmille maille.

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

  Glyn Ford, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, pyydän aluksi anteeksi komission jäseneltä ja muilta esittelijöiltä, etten ole kuullut kuin viimeiset viisi minuuttia keskustelusta. Viivästymisen vuoksi saavuin vasta viime hetkellä. Toivoakseni en toista liiaksi, mitä muut ovat jo sanoneet, ja pyydän siis teitä antamaan sen anteeksi.

Puhun nyt kahdesta eri kysymyksestä. Puhun yhtäältä Tyynenmeren valtioiden tilapäistä talouskumppanuussopimusta koskevan mietinnön esittelijän roolissani sekä itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden väliaikaista talouskumppanuussopimusta käsittelevän mietinnön sosialistiryhmän varjoesittelijän roolissani.

Tämäniltaiseen keskusteluun ei johtanut Euroopan komission tai Euroopan unionin päätös siitä, että haluamme uudenlaisen kauppasuhteen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa, vaan Maailman kauppajärjestön yli kymmenen vuotta sitten antama ratkaisu, jonka mukaan syrjimme käytännössä epäoikeudenmukaisesti tiettyjä kehitysmaita toisten kustannuksella. Joidenkin mukaan kyse on vain ja ainoastaan kehityksestä – jota minäkin kannatan – mutta on myös pidettävä mielessä, että prosessin tuloksena näiden maiden kanssa tekemiemme sopimusten on todella noudatettava WTO:n sääntöjä. Se on siis ensimmäinen vaatimus.

WTO:n sääntöjen noudattamisen varmistamisen lisäksi meidän on tehtävä kaikkemme parantaaksemme näiden alueellisten yhteisöjen asemaa ja huomioidaksemme niiden erityisolosuhteet. Tyynenmeren alue, jota koskevan mietinnön esittelijänä toimin, käsittää 14 – Itä-Timorin mukaan lukien 15 – pientä kansallisvaltiota. Niistä yksi, Nauru, on itse asiassa maailman pienin maa, ja sen väkiluku on miljoona kertaa Kiinaa pienempi. Tyynenmeren valtioista suurimmatkin ovat suhteellisen pieniä, ja meidän on otettava se huomioon niille asettamissamme vaatimuksissa. On varmistettava, että pienille ja keskisuurille yrityksille myönnetään riittävä siirtymäaika, sillä eräitä Papua-Uuden-Guinean kaivosyhtiöitä lukuun ottamatta kaikki näiden maiden yritykset ovat pk-yrityksiä. Meidän on tehtävä voitavamme alueellisen kaupan suhteen ja kiinnitettävä erityistä huomiota Tyynenmeren valtioiden suhteisiin Australian ja Uuden-Seelannin kanssa.

Alueen 14 valtiosta vain kaksi on ilmoittautunut mukaan tilapäiseen sopimukseen. Vierailtuani Port Moresbyssä viimeisen AKT-maiden tapaamisen yhteydessä voin kuitenkin sanoa, että toiset Tyynenmeren valtiot ovat kiinnostuneita allekirjoittamaan lopullisen sopimuksen, mikäli se vastaa niiden vaatimuksia. Siitä syystä kannatan tilapäistä sopimusta. Sain samanlaisen sanoman sekä Papua-Uuden-Guinean että Fidžin hallitukselta. He eivät tosin ole täysin tyytyväisiä, vaan he toivovat uusia neuvotteluja eräistä kysymyksistä. He pitävät kuitenkin tilapäisen sopimuksen allekirjoittamista oikeana vastauksena. He toivovat sen johtavan aikanaan täysimääräiseen sopimukseen, joka suosii kehitystä ja mahdollistaa useampien Tyynenmeren valtioiden liittymisen siihen.

Meidän on myös tarkasteltava eräitä erityiskysymyksiä, jotka koskevat etenkin Papua-Uutta-Guineaa, Fidžiä ja muita Tyynenmeren valtioita, mutta joilla voi olla merkitystä myös muille tällaisille sopimuksille. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa neuvotteluissa tulisi käsitellä paitsi länsimaiden teknisiä tuotoksia, myös perinnetietoa. Julkisten hankintojen avoimuuden rinnalla on varmistettava, että hankintasopimukset avataan eurooppalaisille yrityksille silloin, kun se palvelee Tyynenmeren kansallisvaltioiden tarpeita. Tyynenmeren valtioiden osalta on tutkittava erityisesti mahdollisuutta myöntää niiden kansalaisille työviisumi Euroopan unioniin vähintään 24 kuukauden ajaksi. Näin he voisivat työskennellä unionissa, vaikkakaan ei korkeaa ammattipätevyyttä edellyttävissä tehtävissä vaan esimerkiksi hoitajina ja vastaavissa tehtävissä.

Monet mainitsemani seikat soveltuvat myös itäisen ja eteläisen Afrikan valtioihin. Haluan kiittää erityisesti Daniel Casparya yhteistyöstämme tässä asiassa sekä Jean-Pierre Audya hänen panoksestaan Tyynenmeren valtioita koskevassa kysymyksessä.

Itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden osalta on kiinnitettävä erityistä huomiota hyvää hallintotapaa koskeviin kysymyksiin. Tämä koskee myös Zimbabwea. En koe väliaikaista sopimusta ongelmaksi, mutta parlamentin olisi uskoakseni vaikea hyväksyä lopullista sopimusta ilman selkeää tiekarttaa Zimbabwea varten. Sen tuloksena maahan olisi perustettava todella demokraattinen hallinto, jotta se voisi löytää tien ulos nykyisistä vaikeuksista.

Daniel Casparyn itäisen ja eteläisen Afrikan valtioita koskevalle mietinnölle ja eräille siihen ehdotetuille tarkistuksille antamani kannatuksen lisäksi haluan vielä mainita tässä yhteydessä Chagos-saarten tilanteen. Siihen viitataan mietinnössä, koska esitin asiaa koskevan tarkistuksen, joka hyväksyttiin. Tällaisten sopimusten solmimiseksi kuulemme yleensä asianomaisen valtion naapurimaita ja -alueita. Chagos-saaret sijaitsevat keskellä aluetta, jonka jakavat keskenään Seychellit, Mauritius ja Madagaskar. Saarten kansalaiset ovat pakolaisina Seychelleillä. Toivon, että ennen lopullisen sopimuksen solmimista kuulemme heitä siitä, kuinka se vaikuttaisi heihin ja heidän asuinalueeseensa, mikäli he saavat oikeuden palata alueelle.

  Jan Kohout, neuvoston puheenjohtaja. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää parlamenttia siitä, että saan puhua sille tänä tärkeänä hetkenä niinkin kiistattoman arkaluonteisesta kysymyksestä kuin talouskumppanuussopimukset.

Arvostan suuresti parlamentin positiivista roolia poliittisissa keskusteluissa neuvottelujen yhteydessä. Annan erityistä tunnustusta kansainvälisen kaupan valiokunnan sekä kehitysyhteistyövaliokunnan väsymättömälle työlle ja kiitän molempia niiden hiipumattomasta mielenkiinnosta keskusteluja kohtaan.

Talouskumppanuussopimukset ovat aina olleet etusijalla yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston puitteissa järjestetyissä kehitysministerien tapaamisissa. Viime vuosina lähes jokaisessa tapaamisessa on keskusteltu komission kanssa talouskumppanuussopimuksia koskevan neuvoston mandaatin täytäntöönpanosta, ja keskustelujen tuloksena on usein annettu päätelmiä. Puheenjohtajavaltio Tšekin esitellessä tammikuussa ohjelmansa parlamentille korostimme, että kyse on tärkeästä vaiheesta, ja lupasimme tehdä kaikkemme asian edistymisen eteen. Olemme käyttäneet hyväksi mahdollisuuden vastata moniin eri kysymyksiin ja panostaneet useisiin aiheisiin. Uskomme edelleen, että oikeita toimintamalleja voidaan parhaiten luoda ja kehittää toimielinten välisen yhteistyön ja rakentavan keskustelun kautta.

Niin teollisuus- kuin kehitysmaatkin kärsivät ennennäkemättömästä talous- ja rahoituskriisistä, joka koskettaa koko maailmaa. Kun kysymme kehitysmailta, kuinka kriisi vaikuttaa niiden talouteen, ne vastaavat sen aikaansaavan kaupan taantumista, joka johtaa talouskasvun heikkenemiseen, tuotannon vähentämiseen ja työttömyyden kasvuun. Kaupan taantuma ja monien vuosien työn tuloksena luotujen vientimarkkinoiden menetys ovat kova isku kehittyville talouksille samoin kuin näiden maiden asukkaiden elinolosuhteille ja hyvinvoinnille.

Näissä olosuhteissa meidän on maailmanlaajuiseen talouskriisiin vastatessamme hyödynnettävä jokainen tilaisuus tehdäksemme kaupasta kestävän kehityksen kantavan voiman. Talouskumppanuussopimukset auttavat saavuttamaan tämän tavoitteen. Asteittaisen alueellisen yhdentymisen myötä ne tarjoavat tilaisuuden alueelliseen kauppaan sekä tulli- ja kiintiövapaan tuonnin laajentamiseen laajoille markkinoillemme, mikä lisää kaupankäyntiä EU:n kanssa. Näin ollen talouskumppanuussopimukset toimivat WTO:n sääntöjen mukaisesti. Ne eroavat siten merkittävästi oikeudellisella tasolla aiemmasta, Cotonoun yleissopimuksen nojalla toteutetusta kaupan alan etuuskohtelusta, joka haittasi AKT-maiden ja EU:n välistä kauppaa ja aiheutti huomattavaa epävarmuutta.

Epävarmuus on luottamuksen vastakohta. Epävarmuus ajaa pois investointeja, kun taas luottamus houkuttelee niitä. Hyvin tiedämme, että investoinnit ovat vähentyneet dramaattisesti kehitysmaissa talouskriisin puhjettua. Epävarmassa maailmassa talouskumppanuussopimukset voivat tarjota oikeudellista turvaa ja luottamusta, joka edistää talouden uudistumista. Talouskumppanuussopimukset eivät ole ihmelääke, vaan yksi toimiva keino käytettäväksi muiden rinnalla.

Viime kuukausien aikana on julkaistu monia selvityksiä siitä, kuinka talouskriisi voi monilla alueilla estää edistymisen kohti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Sen olisi vaivattava meitä. Talouskumppanuussopimukset hyödyntävät täysimääräisesti WTO:n sääntöjen salliman joustavuuden kehityksen edistämiseksi. Ne takaavat kumppaneillemme AKT-maissa markkinoiden välittömän ja epäsymmetrisen avaamisen, pitkät siirtymäajat, poikkeukset ja säännöllisen valvonnan. Sopimuksissa myös sitoudutaan poliittisiin uudistuksiin. EU on luvannut, ettei se jätä kumppaneitaan selviytymään haasteista yksin. Tarjoamme lisäksi tarkoitukseen mukautettua rahoitustukea sopimusten täytäntöönpanoa varten.

Iloitsen siitä, että sekä EU että AKT-maat ovat viime aikoina osoittaneet uutta mielenkiintoa talouskumppanuussopimuksia koskevan keskustelun lisäämistä kohtaan. Haluan tässä yhteydessä kiittää komission jäsen Ashtonia hänen ponnisteluistaan sekä mielenkiinnosta, jolla hän on kuullut AKT-maiden kumppaniemme näkemyksiä. Hänen viime vuoden lokakuussa parlamentille ja marraskuussa neuvostolle esittelemiensä talouskumppanuussopimuksia koskevien suuntaviivojen mukaisesti olemme vahvistaneet yhteyksiä poliittisiin kumppaneihimme monilla AKT-alueilla. Monien alueiden kanssa käytävissä neuvotteluissa on tapahtunut merkittävää edistystä. Kullakin alueella on omat erityispiirteensä ja ne etenevät omaan tahtiinsa. Tulevien kuukausien aikana saamme varmasti selvemmän kuvan tilanteesta näiden neuvottelujen pohjalta.

Uskon Euroopan parlamentin antavan tukensa Cariforum-valtioiden kanssa tehtäville talouskumppanuussopimuksille sekä väliaikaiselle sopimukselle Norsunluurannikon kanssa. Se lähettää rohkaisevan signaalin kaikille AKT-maille. Se on niille todiste siitä, että kärsivällisyys neuvotteluissa johtaa tuloksiin, jotka molemmat osapuolet voivat hyväksyä ja joista molemmat hyötyvät. Se osoittaa myös, että AKT:n ja EU:n kumppanuussuhde mukautuu uusiin haasteisiin, olivatpa ne luonteeltaan oikeudellisia, taloudellisia tai poliittisia. Näinä vaikeina aikoina jokainen uusi kansainvälinen sopimus tarkoittaa vahvempaa kumppanuutta ja uutta toivoa tulevaisuuteen. Sopimusten allekirjoittaminen lähettäisi hyödyllisen poliittisen viestin, joka voi myös antaa panoksensa AKT:n ja EU:n yhteisten elinten tuleviin kokouksiin. Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous pidetään huhtikuun alussa Prahassa ja yhteinen ministerineuvosto kokoontuu toukokuun lopulla Brysselissä.

EU:n on jatkossakin tuettava kumppaneitaan. Se tarkoittaa paitsi Cariforum-aluetta, joka on näyttänyt tietä muille allekirjoittamalla ensimmäisen kattavan talouskumppanuussopimuksen, myös niitä maita ja alueita, jotka ovat ottaneet ensimmäisen askeleen ja joita on kannustettava jatkamaan tällä tiellä. Niiden joukossa on Norsunluurannikko, jonka väliaikainen talouskumppanuussopimus odottaa sekin parlamentin hyväksyntää. Muita sopimuksia valmistellaan parhaillaan. Komissio tekee lujasti työtä luodakseen sellaiset olosuhteet, jotka sallivat kumppanimaiden löytää keskinäisen yhteyden ja viitoittaa tien kohti kattavia alueellisia sopimuksia. Neuvosto on aina tähdentänyt komissiolle ja kumppanimaille, että talouskumppanuussopimukset ovat kehityksen välineitä ja että kehitykselle aiheutuvat hyödyt voidaan käyttää hyväksi täysimääräisesti vain kattavien alueellisten sopimusten myötä.

On tärkeää huomioida yleinen poliittinen ja taloudellinen viitekehys, jossa parlamenttia pyydetään hyväksymään Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimukset sekä väliaikainen sopimus Norsunluurannikon kanssa. Parlamentti on kuitenkin pyytänyt lisäksi neuvostolta ja komissiolta monia konkreettisia selityksiä. Lisäselvitysten pyytäminen on olennainen ja oikeutettu osa prosessia, ja pyrin vastaamaan mahdollisimman tyhjentävästi vastuualueeseeni kuuluviin kysymyksiin. Tiedän, että komission jäsen Ashton on osaltaan valmistautunut vastaamaan toisiin esitettyihin kysymyksiin. Käsittelen aluksi eräitä mainitsemianne aiheita.

Kysyitte muun muassa, koska ja missä määrin Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimuksia on määrä tarkastella uudelleen. Neuvosto samoin kuin AKT-maiden ryhmä jakavat asiaa koskevat huolet. Voin vahvistaa, että talouskumppanuussopimuksia arvioidaan kattavasti viimeistään viiden vuoden kuluttua niiden allekirjoittamisesta, joka tapahtui viime vuoden lokakuussa. Uudelleentarkastelun lisäksi sopimusten täytäntöönpanoa valvotaan tietenkin myös 5 artiklassa säädetyn tavanomaisen menettelyn mukaisesti. Uudelleenarviointi on sopimuksen nojalla pakollista ja siitä vastaavat yhteiset elimet, parlamentaariset ja neuvoa-antavat komiteat mukaan lukien. Sen yhteydessä suoritetaan vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan myös sopimusten toteuttamisen kustannuksia ja seurauksia. Mikäli talouskumppanuussopimukseen tai sen täytäntöönpanoon tehdään muutoksia, parlamenttien osallistuminen asian käsittelyyn on taattu. Se tapahtuu joko sopimuspuolten lakien mukaisesti tai sopimuksen nojalla perustetuissa parlamentaarisissa komiteoissa.

Toinen parlamenttia kiinnostava kysymys koskee AKT-alueiden pyytämiä taloudellisia tukitoimia ja etenkin lupaustamme kaupan tukemisesta. Kuten tiedätte, Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat lokakuussa 2007 nostamaan kaupan alan tuet miljardiin euroon vuoteen 2010 mennessä EU:n kauppaa tukevan avun strategian puitteissa. Korotetusta summasta lähes puolet käytetään AKT-maiden itsensä määrittelemiin ensisijaisiin tarkoituksiin, mukaan lukien talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanosta johtuvat tarpeet. Jäsenvaltioiden antamat kaupan tukemista koskevat sitoumukset täydentävät Euroopan kehitysrahastosta annettavaa apua, ja kaikki sitoumuksemme pitävät.

Kolmanneksi haluan rauhoittaa parlamenttia lääkkeiden saatavuutta koskevassa tärkeässä kysymyksessä. Tältä osin voin vakuuttaa ilman epäilyksen häivää, että yksikään sopimusten artikla ei heikennä Cariforum-valtioiden kykyä tukea lääkkeiden saatavuutta. Emme voi suorittaa tässä yhteydessä yksityiskohtaista oikeudellista analyysiä, mutta poliittisesta näkökulmasta voin vakuuttaa teille, että sopimuksiin ei sisälly tällaisia tarkoitusperiä.

Cariforum-valtioiden etenevän yhdentymisen huomioon ottaen on täysin normaalia, että haluatte kiinnittää huomiota sopimusten yhteensopivuuteen muiden alueellisten ohjelmien kuten Caricomin yhtenäismarkkinoiden ja talousalueen kanssa. Kehityksen tukemisen ja AKT-maiden asteittaisen maailmantalouteen liittämisen helpottamisen rinnalla talouskumppanuussopimusten päätavoitteena on nimenomaan alueellisen yhdentymisen tukeminen.

Sopimuksen 4 artiklassa todetaan selvästi, että sen täytäntöönpanossa huomioidaan asianmukaisesti Cariforum-valtioissa käynnissä olevat yhdentymisprosessit, mukaan lukien Caricomin yhtenäismarkkina- ja talousalue. Erityistä huomiota kiinnitetään alueellisen yhdentymisen ohjelmien vahvistamiseen ja niiden kestävän tulevaisuuden varmistamiseen. Cariforum-valtiot ovat varmistaneet jo neuvotteluissa, että kaikki sopimuksista aiheutuvat velvollisuudet ovat täysin yhteneväisiä niiden alueellisten velvoitteiden kanssa, joista Karibian valtiot ovat sopineet alueellisen yhdentymisen ohjelmissa.

Talouskumppanuussopimusten yhteensopivuus alueellisten yhdentymisprosessien kanssa on kuitenkin tärkeää myös kaikille niille muille alueille, jotka neuvottelevat parhaillaan täysimääräisistä sopimuksista. Esimerkkinä voidaan mainita suunnitteilla oleva kattava talouskumppanuussopimus Länsi-Afrikan valtioiden kanssa. Kattava alueellinen talouskumppanuussopimus lujittaisi alueellista yhdentymistä, parantaisi kilpailukykyä ja edistäisi alueen kehitystä. Neuvotteluprosessi itsessään on jo lisännyt alueellisia yhdentymispyrkimyksiä, koska ulkoisten tullien yhteisen asteikon määrittely Länsi-Afrikan talousyhteisöä varten on ennakkoehto talouskumppanuusneuvottelujen saattamiseksi päätökseen. Sama koskee myös muita alueita omine erityistarpeineen ja yhdentymisprosesseineen.

Alueellinen yhdentyminen lisääntyy epäilemättä entisestään kaikkien alueiden allekirjoitettua omia tarpeitaan vastaavan kattavan sopimuksen. Parlamentti on toistuvasti kehottanut joustavuuteen siirryttäessä väliaikaisista täysimääräisiin sopimuksiin. Voin vahvistaa, että neuvosto yhtyy tähän näkemykseen ja korostaa joustavan lähestymistavan tähdellisyyttä. Kun monia vaikeita kysymyksiä ei onnistuttu ratkaisemaan neuvotteluissa, kehotimme komissiota viime vuoden toukokuussa hyödyntämään kaikkea WTO:n sääntöjen sallimaa joustavuutta ja epäsymmetriaa AKT-maiden ja -alueiden erilaisten tarpeiden ja kehitystasojen huomioimiseksi. Ryhdyimme myös muihin toimiin. Neuvosto julisti, että AKT-maat ja -alueet voivat niin halutessaan poiketa tarvittaessa muiden maiden tai alueiden kanssa käydyissä neuvotteluissa sovituista ehdoista.

Yksittäisten talouskumppanuussopimusten välisen yhtenäisyyden säilyttämiselle on selvä tarve etenkin Afrikan maissa. Kullakin alueella on kuitenkin omat erityispiirteensä, jotka on otettava huomioon. Cariforum-valtioiden kanssa allekirjoitettu sopimus tarjoaa esimerkin, mutta se ei missään nimessä ole malliasiakirja.

Toivoakseni kommenttini auttavat selkeyttämään näitä erityiskysymyksiä ja tarjoavat kaivattuja takeita eräiden parlamentin esittämien kysymysten suhteen. Arvoisa komission jäsen, joka on kollegoineen neuvotellut näistä kysymyksistä suoraan Cariforum-valtioiden ja muiden AKT-alueiden poliittisten edustajien kanssa, haluaa varmasti käsitellä monia seikkoja yksityiskohtaisemmin.

Nyt maaliskuussa 2009, talouden ollessa pahemmassa murroksessa kuin koskaan ennen tämän sukupolven aikana, haluan korostaa, kuinka tärkeää on pitää arvossa poliittisella kentällä saavutettuja myönteisiä tuloksia. Nyt kaupan hiipuessa ja yhä tiukempien suojatoimien astuessa voimaan, nyt kun on olemassa selvä uhka, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa tapahtunut edistys menee hukkaan eräillä alueilla, Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimuksen ja Norsunluurannikon väliaikaisen sopimuksen hyväksyminen Euroopan parlamentissa lähettää kehitystä tukevan myönteisen signaalin alueellisen yhdentymisen ja kaupan puolesta. Nykyiseen kriisiin on vastattava luomalla uusia kumppanuuksia eikä suinkaan rajoittamalla niitä. Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimuksen vahvistaminen Euroopan parlamentissa antaa lisäksi toivoa ja kannustusta niille muille alueille, joiden neuvottelut ovat edenneet pitkälle ja jotka tarvitsevat myös näiden sopimusten tarjoamaa luottamusta ja lujaa kumppanuutta.

  Catherine Ashton, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, on ilo saada puhua parlamentin täysistunnolle tästä kysymyksestä, jolla on ratkaiseva merkitys Euroopan unionin suhteille Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden kanssa, kuten David Martin sanoikin.

Haluan heti ensi alkuun tehdä täysin selväksi erään seikan. En missään nimessä halua neuvotella AKT-maiden kanssa mitään sellaisia sopimuksia, jotka voisivat köyhdyttää niitä. Vaikka tämä on itsestään selvää, kokemukseni on osoittanut, että on parasta kirjata se muistiin selväsanaisesti, koska en voi olettaa tulleeni ymmärretyksi. Kun arvoisat parlamentin jäsenet äänestävät myöhemmin asiasta, toivon heidän tekevän sen tämänpäiväisen keskustelun ja esitettyjen perusteiden eikä mahdollisten ennakkoasenteidensa pohjalta.

Uskon tämänpäiväisen täysistunnon olevan tärkeä edistysaskel kohti talouskumppanuussopimuksia. Teitä pyydetään antamaan suostumuksenne Karibian alueen täysimääräiselle talouskumppanuussopimukselle sekä Norsunluurannikon väliaikaiselle sopimukselle. Olette esittäneet kaikkiaan kahdeksan sarjaa päätöslauselmaluonnoksia ja suullisia kysymyksiä, joiden uskon ilmentävän parlamentin vahvaa sitoutumista ja näkemystä asiasta. Ylistän kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan keskusteluun antamaa valtaisaa panosta ja haluan, että se merkitään muistiin.

Kuluneiden kuukausien aikana olen kuunnellut tarkasti ilmaistuja mielipiteitä. Pyrkimyksenäni on luoda puitteet talouskumppanuussopimuksille ja murtaa niitä ympäröivät myytit, jotta jokainen parlamentin jäsen voisi äänestää tosiasioiden pohjalta, kun sen aika tulee. Pidän nyt käsiteltäviä sopimuksia toimivina. Ne tukevat talouskehitystä ja yhdentymistä AKT-maissa sekä tarjoavat vakautta näinä taloudellisesti epävarmoina aikoina. Kumppanuussopimusten perustana on yhteinen kehitystavoite ja ne valjastavat kaupan kehityksen palvelukseen eikä päinvastoin. Ne tarjoavat ennen kaikkea AKT-maille tilaisuuden nostaa maidensa kansalaiset köyhyydestä oman työnsä arvokkuuden ja omien ideoidensa nerokkuuden avulla.

Joidenkin mielestä Euroopan unioni irrottautuu talouskumppanuussopimusten myötä menneestä ja pyrkii yksipuolisesti määrittelemään uudelleen EU:n ja AKT:n kumppanuuden. On tietenkin totta, että talouskumppanuussopimukset eroavat Lomén ja Cotonoun yleissopimuksista, jotka ohjasivat 30 vuoden ajan unionin suhteita AKT-maihin. Maailman kauppajärjestö kuitenkin avasi entisille sopimuksille ominaisen yksipuolisen etuuskohtelun muille kehitysmaille. Pulmana oli siis, kuinka voisimme turvata AKT-maiden kehitysvaatimukset noudattaen samalla kansainvälisiä sääntöjä, ja lisäisin itse, myös moraalisia velvoitteita.

Vastaus oli kaksitahoinen: vähiten kehittyneitä maita varten luotiin "kaikki paitsi aseet" -aloite ja kehittyville AKT-maille tarjottiin talouskumppanuussopimuksia. Sopimusten yhteinen teema, joka juontaa juurensa aina ensimmäisestä Lomén yleissopimuksesta, oli kauppa. Kauppa on aina ollut EU:n ja AKT:n suhteen määräävä tekijä. Lomén sopimuksen alkuaikoina se rajoittui yksipuoliseen etuuskohteluun kulutushyödykkeiden ja raaka-aineiden kaupassa. Nyttemmin kauppa on monipuolisempaa, ja 2000-luvulla vaihdetaan yhtä lailla teollisuustuotteita, palveluja ja ideoita.

Talouskumppanuussopimukset tarjoavat AKT-maille paremman pääsyn EU:n markkinoille kuin koskaan ennen. Ne vahvistavat sitoumustamme avata mahdollisuuksia talouskehitykselle. Prosessin päätavoitteisiin kuuluu myös alueellinen yhdentyminen AKT:n markkinoiden sisällä ja niiden välillä, ja se on odotetusti saanut osakseen paljon huomiota suullisissa kysymyksissä. Maailmantalous tarkoittaa, että markkinoiden koolla on aiempaa enemmän merkitystä, kuten olemme oppineet Euroopan unionissa. Yksinkertaistamalla kaupan sääntöjä ja korvaamalla kahdenvälisten sopimusten sokkelon pienellä määrällä alueiden välisiä kauppasuhteita AKT-maat voivat luoda suuremmat alueelliset markkinat. Ne houkuttelevat enemmän investointeja, joita kehittyvät markkinat tarvitsevat työpaikkojen ja kasvun luomiseksi.

Sopimusten solmiminen on kaksivaiheinen prosessi. Väliaikaisilla sopimuksilla varmistetaan WTO:n vaatimusten noudattaminen ja luodaan tilaa toista vaihetta eli täysimääräisten sopimusten neuvottelua varten. Väliaikaisten sopimusten solmimisen määräajan eli joulukuun 2007 lähestyessä olemme saattaneet antaa vaikutelman siitä, että AKT-maiden huolenaiheet on jyrätty maanrakoon. Haluan kuitenkin vakuuttaa parlamentille, että väliaikaiset sopimukset ovat vain tilapäinen ratkaisu, jolla turvataan AKT-maiden pääsy Euroopan unionin markkinoille ja parannetaan sitä.

Ryhdyin hoitamaan asiaa neuvottelujen edettyä jo pitkälle. Olen sittemmin tavannut useita AKT-maiden ministerejä ja edustajia sekä muita sidosryhmiä, joita talouskumppanuussopimuksiin tähtäävä prosessi koskee. Olen kuullut heitä ja kuunnellut heidän näkemyksiään. Selvää on, että he kaikki asettavat AKT-maiden kehityksen talouskumppanuussopimusten keskipisteeseen. Sopimukset edustavat tavallaan kaupan ja kehityksen kohtauspistettä. Se tarkoittaa, että kehityksen on oltava vilpittömään ja avoimeen vuoropuheluun nojaavan kauppasuhteemme perustana.

Uskon vakaasti, että sopimukset onnistuvat vain, jos ne ankkuroidaan kestävään kumppanuuteen, joka perustuu luottamukseen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen. Kumppanuutemme tulikoe on se, jaammeko AKT-maiden kanssa yhteisen vision tulevaisuudesta. Minun näkökulmastani eteläinen Afrikka on alue, joka onnistui muuttamaan talouskumppanuussopimuksia koskevan kiistan vuoropuheluksi. Sen ansiosta on voitu vastata tärkeimpiin huolenaiheisiin, joita olivat vientitullit, varhaisessa kehitysvaiheessa olevan teollisuuden suojelu ja elintarviketurva. Karibian alue puolestaan on määrittänyt selvästi omat painopisteensä tavoitteenaan innovaatiotalouden luominen. Länsi-Afrikka on nousemassa alueellisen markkina-alueen asemaan, johon monet eivät uskoneet sen koskaan yltävän. Itä-Afrikassa on luotu tulliliitto, jota ei ollut vielä neuvottelujen alkaessa. Talouskumppanuussopimusta rakennetaan nyt alueen omien yhdentymissuunnitelmien mukaisesti. Kaikki nämä aloitteet ennakoivat mielestäni menestyksekkäitä kumppanuussuhteita.

Näkemykseni tulevista täysimääräisten sopimusten neuvotteluista on, että niissä on aina huomioitava asianomaisten sopimuspuolten alueelliset erityispiirteet ja kunnioitettava niitä – prosessin on siis oltava joustava. Se koskee paitsi neuvottelujen sisältöä – sopimuksen on tietenkin oltava kaikkien sopimuspuolten kannalta toimiva – myös niiden tahtia. Sopimusten olisi siis oltava dynaamisia, ei staattisia, ja niitä olisi voitava mukauttaa tuleviin tapahtumiin. Niiden avulla olisi kyettävä vastaamaan erilaisiin alueellisiin intresseihin ja tarpeisiin. Komissio varmistaa jatkossakin Euroopan parlamentille tiedottamisen ja sen osallistumisen prosessiin avoimesti.

Vaikka meidän on oltava kunnianhimoisia, dialogiin ei voida pakottaa, josta syystä joissakin neuvotteluissa on päätetty olla käsittelemättä esimerkiksi julkisia hankintoja. Singaporen kysymyksistä on keskusteltava vain siinä tapauksessa, että asianomaiset maat niin toivovat. Aiomme myös varata riittävästi aikaa ja tukea alueellisen ja kansallisen sääntelyn rakentamiseen, sillä se on ennakkoedellytys neuvottelujen jatkamiselle. Kauppaa tukeva apu ja tekninen tuki ovat tässä suhteessa ehdottoman tärkeitä. Voin taata, että prosessi ei johda julkisten palvelujen avaamiseen tai yksityistämispaineisiin. AKT-maiden nimenomainen oikeus säännellä omia markkinoitaan tunnustetaan, eikä välttämättömien lääkkeiden saatavuutta rajoiteta taikka siemenmateriaalia kerätä missään muodossa. Tarkoituksenamme on vahvistaa ennemmin kuin rajoittaa AKT-maiden oikeuksia ja roolia näillä aloilla.

Olemme lisäksi sitoutuneet siihen, että AKT-alueet voivat hyödyntää muiden talouskumppanuussopimusten ehtoja, niin että kukin alue voi edetä neuvotteluissa turvallisin mielin tietäen, ettei se joudu muita heikompaan asemaan. Näin ollen Norsunluurannikko voi vaatia SADC:n tai jonkin muun alueen neuvotteluissa sovittujen, sen kannalta merkittävien tekijöiden sisällyttämistä omaan sopimukseensa. Tämä on olennainen osa joustavuutta, jota pyysitte minua tarjoamaan. Näin talouskumppanuussopimuksilla voidaan korvata AKT-alueen yhteinen kauppajärjestelmä uudella, jossa alueellisiin ongelmiin löydetään alueellisia ratkaisuja heikentämättä AKT-maiden keskinäistä solidaarisuutta.

Nykyinen kriisi on tehnyt selväksi, että sopimusten on oltava dynaamisia eikä staattisia. Sopimusneuvottelujen alkaessa investointi samoin kuin tavara- ja palvelukauppa oli ennennäkemättömän laajaa ja hyödykehinnat olivat rajussa nousussa. Harva olisi arvannut, että muutaman vuoden kuluttua maailmantalous vajoaisi taantumaan, hinnat romahtaisivat valuuttakurssien ja markkinoiden ailahdellessa ja luotot kuivuisivat, mikä tukahduttaisi viejille ja tuojille tarpeellisen ulkomaankaupan rahoituksen.

Emme tarvitse kiinteää sopimusta, joka olisi täysin turha ennen kuin sen muste olisi edes kuivunut. Sopimuksen on luotava perusta sellaiselle suhteelle, jossa ongelmat voidaan eri elinten ja valvonnan ansiosta tunnistaa ja ratkaista niiden ilmaantuessa.

Erika Mann kysyi minulta erityisesti banaanikysymyksestä. Sitä käsitellään väliaikaisessa talouskumppanuussopimuksessa, jossa taataan tulli- ja kiintiövapaa markkinoille pääsy.

Tällaisten ongelmien varalta sopimuksiin on sisällytettävä takeita ja lausekkeita, jotka sallivat AKT-maiden vastata tuonnin yllättävään kasvuun, ruuan hintoihin kohdistuviin paineisiin ja rahoituskriiseihin. Niitä ovat erityiskysymyksiä varten laaditut uudelleentarkastelulausekkeet, säännöllistä tarkistusta koskevat lausekkeet sekä parlamentin harjoittama valvonta ja seuranta, kuten Karibian alueen talouskumppanuussopimuksessa.

Kuten puheeni alussa sanoin, parlamentilla on nyt historiallinen tilaisuus hyväksyä ensimmäiset uuden sukupolven sopimukset, joilla turvataan erityinen suhteemme AKT-maiden kanssa. Nämä sopimukset perustuvat aitoon kumppanuuteen, ei holhoamiseen. Ne valjastavat kaupan kehityksen palvelukseen. Ne edistävät ja kannustavat alueellista yhdentymistä, joka auttaa AKT-maita menestymään globaalissa maailmassa. Ne ovat sisällöllisesti joustavia ja perinteitä kunnioittavia. Ne ovat itsenäisten valtioiden kunnioitukselle rakentuvan pitkän kauppasuhteemme viimeisin ilmentymä. Lyhyesti sanottuna, ne ovat tulevaisuutemme, ja sen vuoksi toivon parlamentin jäsenten antavan niille hyväksyntänsä.

Puhetta johti
varapuhemies Marek SIWIEC

  Robert Sturdy, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi myöhästymistäni ja kiitän virkailijoita puheenvuoroni siirtämisestä takaisin ylöspäin asialistalla. Komission jäsen Ashton, sanoitte oikeastaan suurimman osan asioista, joista aioin puhua, joten toistan vain muutaman seikan parlamentille.

Väliaikaiset sopimukset koskevat tavarakauppaa ja niiden tarkoituksena on ehkäistä AKT-maiden kaupan keskeytyminen sekä edistää asteittaista yhdentymistä. Ne tarjoavat AKT-maille mahdollisuuden nousta köyhyydestä kaupankäynnin avulla. Sopimusten tunnustamiseen liittyy kuitenkin monia kiistanalaisia kysymyksiä, kuten palvelut, suosituimmuuskohtelu ja alkuperäsäännöt, joista minulle on puhuttu useaan otteeseen. Näihin ongelmiin on vastattava. Pyydän anteeksi, mikäli puhuitte jo aiemmin asiasta.

Cariforum-valtioiden ja Norsunluurannikon sopimusten hyväksyminen on elintärkeää uudistusten potentiaalin toteuttamiseksi. Allekirjoitettujen sopimusten vahvistaminen mahdollistaa muodollisen neuvotteluprosessin edistymisen. Se johtaa lainvoimaisuuteen, joka on tarpeen AKT-maiden markkinoiden suojelemiseksi ja vakaamman toimintaympäristön turvaamiseksi. Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimus on ainoa täysimääräinen sopimus, ja sitä koskevien päätöslauselmien osalta kehotan parlamentin jäseniä kannattamaan kansainvälisen kaupan valiokunnan alkuperäistä tekstiä. Kauppa- ja kehitysnäkökohdat ovat siinä paremmassa tasapainossa, ja se tukee useita esittelijän ehdottamia kompromisseja. Päätöslauselmat heijastelevat uskoakseni sekä niitä mahdollisuuksia että haasteita, joita neuvottelujen osapuolet kohtaavat tässä tärkeässä vaiheessa, jossa pyrimme varmistamaan parlamentaarisen valvonnan ja vahvistamaan suhteemme AKT-maihin.

Arvoisa komission jäsen, te puhuitte heti aluksi kaupan suuresta merkityksestä, ja yhdyn täysin näkemykseenne. Myös vallitseva erityisen vaikea taloudellinen tilanne mainittiin jo. Olette ottanut tämän kysymyksen sydämen asiaksi ja tehnyt kovasti töitä sen eteen. Onnittelen teitä siitä, kuinka olette hoitaneet nämä kysymykset. Jatkakaa samalla tiellä, kuten sanonta kuuluu.

Olemme nyt tukalassa vaiheessa ja kauppa on ainoa vaihtoehto, ei yksin näille maille vaan koko maailmalle. Se on valtavan tärkeää. Kiitän teitä aikaansaamistanne muutoksista. Ryhdyitte hoitamaan asiaa vaikeaan aikaan sen ollessa jo puolitiessä. Onnittelen siis teitä ja toivotan vielä kerran menestystä tällä tiellä.

  Jürgen Schröder , kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän myöskin komission jäsen Ashtonia hänen sanoistaan, jotka tulemme varmasti muistamaan pitkään.

Osallistuin muutama viikko sitten viimeisimpään AKT-maiden alueelliseen huippukokoukseen Guyanassa. Karibian valtioista kotoisin olevien kollegoideni keskuudessa vallitseva mielipide oli, että nyt on aika katsoa tulevaisuuteen, lopettaa itkeminen kaatuneen maidon perään ja panna yksimielisesti täytäntöön talouskumppanuussopimukset.

Sopimusten onnistuneen täytäntöönpanon varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että parlamentit valvovat prosessia. Talouskumppanuussopimukset voivat toimia kehityksen ajavana voimana vain, jos parlamentit kykenevät varmistamaan, että uusi sääntelyjärjestelmä vastaa tarkoitustaan. Vain parlamenttien ottaessa valvonnan vastuulleen voimme varmistaa taloudellisen avun saapumisen alueille, joilla sitä tarvitaan. Tämä koskee yhtä lailla Karibian alueen kansallisia parlamentteja ja Euroopan parlamenttia.

Kaikissa esitetyissä talouskumppanuussopimuksia koskevissa päätöslauselmissa käsitellään parlamentaarista valvontaa. Asiaa koskevat kappaleet eivät kuitenkaan ole eri teksteissä yhtäpitäviä. SADC:n talouskumppanuussopimusta koskevan päätöslauselman teksti edustaa toimivaa kompromissia. Tekstissä varmistetaan Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan sekä AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen komitean osallistuminen prosessiin. Koska pidän kompromissiratkaisua onnistuneena, olen yhdessä kollegani Robert Sturdyn kanssa esittänyt useita tarkistuksia, joiden tarkoituksena on harmonisoida vastaavat kappaleet kaikissa talouskumppanuussopimuksia koskevissa päätöslauselmissa. Toivon teidän antavan tukenne aloitteelle.

  Johan Van Hecke, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, Norsunluurannikon väliaikaista talouskumppanuussopimusta koskevan kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon esittelijän ominaisuudessani haluan kiittää kollegaamme Erika Mannia siitä, että hän on huomioinut eräät valiokunnan ilmaisemat huolenaiheet, kuten pakottavan tarpeen demokraattisesti valitulle hallitukselle Norsunluurannikolla sekä tarpeen myöntää maalle asianmukainen osuus EU:n kauppaan liittyvästä tuesta.

Yleisemmällä tasolla iloitsen siitä, että kansainvälisen kaupan valiokunta ja kehitysyhteistyövaliokunta tekivät valvontaelintä koskevan kompromissin, joka turvaa yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sille kuuluvan aseman.

On tärkeää pitää mielessä, että kyse on ensivaiheen talouskumppanuussopimuksesta, joten se on vain väliaikainen ratkaisu.

Jotta kaupan vapauttamisella olisi merkittävä myönteinen vaikutus koko alueelle, on ehdottoman tärkeää, että Länsi-Afrikan talousyhteisö allekirjoittaa täysimääräisen talouskumppanuussopimuksen.

Näin ollen kehitysyhteistyövaliokunta esittää, että parlamentti antaa hyväksyntänsä sillä edellytyksellä, että Norsunluurannikko ratifioi ensivaiheen sopimuksen.

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olin varannut joitakin muistiinpanoja, mutta jos sallitte, puhun teille ilman niitä, koska paljon on jo sanottu, enkä halua toistaa kollegoideni puheita.

Valmistaudumme nyt erittäin tärkeään ja jopa historialliseen äänestykseen, sillä äänestämme tällä viikolla ensimmäisistä talouskumppanuussopimuksista parlamentissa. Asiasta on puhuttu monien vuosien ajan. Keskustelu on usein ollut varsin kiivasta eikä sopimukseen tai yhteisymmärrykseen ole aina päästy.

Voimme luonnollisestikin iloita tänä päivänä tilanteen kehityksestä. Kommenttinne sekä puheenjohtajavaltion selonteot osoittavat, että kehitys on ollut hyvin myönteistä. On sanottava, että näin on ollut etenkin teidän astuttuanne kehiin, arvoisa komission jäsen.

Minulla on kuitenkin epäilykseni, sillä joillakin meistä on valitettavasti edelleen talouskumppanuussopimuksia koskevia kysymyksiä ja pelkoja.

Ensinnäkin on tunnustettava, että täysimääräisiä talouskumppanuussopimuksia on nykyisin vasta yksi. Muut eivät ole edenneet niin pitkälle, vaan olemme allekirjoittaneet vasta väliaikaisia sopimuksia. Lähestymistapamme perustuu lähinnä alueelliseen yhdentymiseen. Vain yksi alue täyttää tämän kriteerin, ja siltikään Karibian alueen maista yksi eli Haiti ei ole allekirjoittanut sopimusta, mikä on paljon puhuvaa.

Toisekseen, kuten huomautitte, kaupan alan siteillämme on pitkä historia. Pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon välillä on kyllä käyty kauppaa jo pitkään, mutta kuinka se tapahtuukaan. Ryöväämme kaiken löytämämme ja viemme rikkaudet. Myymme yritystemme Kivun maakunnassa louhiman coltanin pohjoisessa ja sillä on katastrofaalisia seurauksia etelässä. Resurssien jako on alueella parhaimmillaankin epäoikeudenmukaista.

Lisätkää tähän 40 vuoden ajan harjoittamamme kehityspolitiikka, joka perustuu väitteeseemme Euroopasta maailman suurimpana rahoittajana. Politiikkamme on nyt tullut tiensä päähän ja sitä on tarkistettava. Maailman köyhimmistä maista valtaosa pärjää edelleen aivan yhtä heikosti kuin 40 vuotta sitten, ellei jopa huonommin. Se on syy epäilyillemme ja kysymyksillemme. Mitä takuita meillä on tämän asian suhteen? En aio toistaa Kader Arifin puhetta mutta yhdyn hänen pyyntöönsä, että vastaisitte komission nimissä kysymyksiin, jotka hän määritteli selkeästi. Puhun lopuksi vielä kansallisista parlamenteista.

Meitä Euroopan parlamentin jäseniä on pyydetty tekemään talouskumppanuussopimuksia koskeva päätös. Huonosti neuvotelluilla sopimuksilla on kuitenkin traagisia seurauksia eteläisen pallonpuoliskon asukkaille, ei meille itsellemme. Talouskumppanuussopimusten epäonnistuminen ei huononna yhdenkään Euroopan kansalaisen asemaa. Eteläisen pallonpuoliskon asukkaat puolestaan voivat joutua entistä huonompaan asemaan. Sanon lopuksi teille, arvoisa komission jäsen, että toivomme kumppanimaidemme kansallisten parlamenttien voivan sanoa sanansa, sillä ne edustavat eteläisen pallonpuoliskon kansalaisia tässä asiassa, emme yksin me.

  Ignasi Guardans Cambó, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, kuten muut jäsenet ovat sanoneet, tämänpäiväinen keskustelu on epäilemättä merkittävä ja sitä kutsuttiin juuri jopa historiallisen tärkeäksi, näin muun muassa asialle omistettujen työtuntien ja edeltäneen poliittisen keskustelun vuoksi.

Pidän sitä hyvänä asiana, etenkin ajatellen keskustelua edeltänyttä ja sitä nytkin jossain määrin ympäröivää hulinaa. Hulinasta puhuminen ei tarkoita, ettenkö kunnioittaisi kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja kansallisten parlamenttien asian käsittelyyn antamaa panosta. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin tärkeää ymmärtää, miksi ja kuinka olemme tulleet tähän pisteeseen.

On ymmärrettävä, että assosiaatiosopimusten neuvotteleminen AKT-maiden kanssa ei ole Euroopan unionin vapaasti tekemä poliittinen päätös, ikään kuin pöydällä olisi ollut useita vaihtoehtoja ja se olisi valinnut niiden joukosta juuri tämän. Kyse on ennen kaikkea oikeudellisesta vaatimuksesta, joka kumpuaa Maailman kauppajärjestön säätämistä säännöistä.

Tarve sille nousee olosuhteista, jotka ympäröivät AKT-maiden kanssa käytävälle kaupalle aiemmin määrittelemiämme oikeudellisia puitteita. On myös muistettava, tässä ja nyt, että Euroopan unionin suhteita AKT-maihin arvostelivat nimenomaan ne muut kehittyvät maat, joiden vaatimukset markkinoillemme pääsystä olivat täysin oikeutettuja, mutta jotka oli jätetty ulkopuolelle siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät ole EU:n nykyisten jäsenvaltioiden entisiä siirtomaita.

Euroopan unionilla oli siis ja on edelleen jossain määrin kaksi eri mittapuuta, yksi entisiä siirtomaitaan varten ja toinen niitä muita maita varten, joiden kehityksen taso on vastaava mutta jotka eivät kuulu tämän järjestelmän piiriin. Tämä ei voinut enää jatkua, ja asianomaiset maat ottivat tehtäväkseen tuoda sen esille Maailman kauppajärjestössä.

Muiden tekijöiden lisäksi on muistettava, että korvattava järjestelmä eli Lomén yleissopimukseen ja Cotonoun sopimuksiin perustuva järjestely ei missään nimessä ole johtanut toivottuihin tuloksiin. Kukaan ei voi väittää Cotonoun järjestelmää täysin tyydyttäväksi. Jos näin olisi ollut, EU:n näiden maiden kanssa käymän kaupan volyymi olisi huomattavasti korkeampi kuin mitä se on tänä päivänä. Emme siis voi väittää, että korvaamme järjestelmän, joka on johtanut tuloksiin, sillä se ei ole totta.

Kaikista näistä syistä talouskumppanuussopimukset olisi nähtävä loistavana mahdollisuutena, varsinkin jos uskotte, että näiden maiden kehitys ja kasvu eivät voi olla yksin ulkoisen avun varassa. Tarkoitan tietenkin etenkin niitä maita, jotka ovat osallisia sopimuksiin mutta joita ei lueta vähiten kehittyneiden maiden joukkoon. Kumppanuussopimusten taustalla on siis poliittinen – ja myös filosofinen – omistajuuden käsite, ajatus siitä, että kukin maa ottaa oman kohtalonsa omiin käsiinsä eikä ole enää yksinomaan riippuvainen ulkoisesta avusta.

Poliittinen ryhmäni antaa siksi periaatteessa täyden tukensa sopimusten neuvottelulle Euroopan komission toimesta ja katsoo, että sopimusten olisi oltava kattavia ja täysimääräisiä, niissä olisi katettava tavaroiden lisäksi myös palvelut ja kilpailusäännöt, ja ne olisi hyväksyttävä kokonaisuutena.

Toinen tarkasteltava kysymys koskee luonnollisesti sitä, kuinka neuvottelut ja niihin liittyvät erityiskysymykset on hoidettu. Tältä osin viittaan kunkin esittelijän eri aloilla esiin nostamiin tekijöihin, sillä puhumme nyt yleisestä lähestymistavasta, mutta käytännössä kaikki neuvottelut käydään erillään muista.

Eräät kysymykset ovat vielä ratkaisematta ja myös huolenaiheita on jäljellä. Antaakseni vain yhden esimerkin, Cariforumin tapauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota syrjäisimpien alueiden tilanteeseen. Yleisellä eli poliittisella tasolla annamme kuitenkin täyden tukemme neuvotteluille ja katsomme, että niitä on jatkettava ja parlamentin on valvottava niitä tehokkaasti.

Olemme esittäneet useita tarkistuksia, joista yhdessä todetaan, että parlamentaarinen valvonta on toteutettava yhtenäisesti eikä eri tavoin riippuen siitä, mikä maa on kyseessä.

  Liam Aylward, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, pidän tervetulleena tätä keskustelua, joka tarjoaa tilaisuuden kiinnittää jälleen kerran huomiota tarpeeseen sisällyttää lapsityövoimaa koskevia säännöksiä kaikkiin EU:n kauppasopimuksiin ja noudattaa niitä.

En tarkoita tällä sitä, että pelkästään puhumme kovaan ääneen lapsityövoiman käytön torjumisesta taikka otamme käyttöön pintapuolisia valvontajärjestelmiä. On rohkaisevaa, että alati kasvava määrä muita valtioita liittyy EU:n jäsenvaltioiden tavoin Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksiin, jotka koskevat työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää ja lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä.

Nyt on aika täyttää antamamme sitoumukset kauppaa ja yleistä tullietuusjärjestelmää koskevissa sopimuksissamme sekä julkisia hankintoja ohjaavassa politiikassamme. On siis varmistettava, että EU:n alueella toimivat yritykset eivät käytä lapsityövoimaa.

Se ei tarkoita pelkästään sitä, että emoyhtiö tai sen suorat tavarantoimittajat eivät käytä lapsityövoimaa. Toimitusketjun huipulla olevan yrityksen on vastattava siitä, että lapsityövoimaa ei käytetä missään ketjun vaiheessa eikä hankinnoissa.

Tänä päivänä maailman lapsista yli 200 miljoonaa saattaa työskennellä laittomasti. Se estää heitä saamasta koulutusta ja elämästä lapsuuttaan, minkä lisäksi se vaarantaa heidän fyysisen ja psyykkisen terveytensä.

Lapsityövoimaa koskevien huolten nostaminen keskeiselle sijalle kaikissa kauppasopimuksissamme on asetettava etusijalle.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, nyt käytävä keskustelu on tärkeä, koska pidämme pian pitkän tauon työssämme vaalien johdosta. Meidän on sen vuoksi varmistettava, että kaupan pääosasto ottaa huomioon talouskumppanuussopimusten sisältöä kohtaan jatkuvasti esittämämme kritiikin, etenkin koska sen on määrä allekirjoittaa sopimukset piakkoin. Tässä yhteydessä on korostettava, että on tärkeää palauttaa sopimukset vielä parlamenttiin hyväksyntää varten.

Haluan tehdä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta selväksi, että suurimmat epäilymme liittyvät siihen, miten näihin sopimuksiin on päädytty. Neuvotteluissa AKT-maiden kanssa ei ole lainkaan huomioitu kehityskysymyksiä.

Esitän siksi muutamia erityishuomioita koskien kahta sopimusta, jotka parlamentin on määrä hyväksyä keskiviikkona, sekä kerron, miksi vihreiden ryhmä ei kannata niitä. Cariforum-sopimuksen osalta on mainittava, että Overseas Development Institute -tutkimuslaitoksen toteuttamat yksityiskohtaiset analyysit osoittavat, että Karibian maiden kanssa solmittava talouskumppanuussopimus on todennäköisesti tähän mennessä neuvotelluista sopimuksista kehityksen kannalta kaikkein kielteisin. Se tarjoaa kehnon mallin muiden alueellisten sopimusten neuvottelulle etenkin kehityskysymysten osalta. Ei tietenkään ole meidän asiamme päättää, onko huoleen aihetta, kun Cariforum-valtioiden hallitukset itse kannattavat sopimuksia, mutta olisi täysin paikallaan sallia asianomaisten yksittäisten maiden parlamenttien äänestää sopimuksista ennen kuin Euroopan parlamentti antaa niille hyväksyntänsä.

Cariforum-sopimukseen liittyvät huolet, joita olemme ilmaisseet täällä EU:ssa, ovat joka tapauksessa oikeutettuja. Nyt on kipeästi tarpeen valvoa paremmin rahavirtojen liikkeitä rahoitusmarkkinoilla, josta syystä pidämme pöyristyttävänä, että Cariforum-sopimuksissa sallitaan rahoituspalvelujen täysimääräinen vapauttaminen myös Cariforum-valtioihin lukeutuvissa kahdeksassa veroparatiisissa. Mikäli ette usko minua, tarkistakaa asia papereistanne ennen keskiviikon äänestystä. Asiakirjoista voitte lukea suorakaupassa myytävien rahoituspalvelujen eli rekisteröimättömien spekulatiivisten johdannaisten vapaasta liikkuvuudesta. Niissä kerrotaan myös oikeudesta perustaa rahastoja yksittäisten asukkaiden nimiin. Kaikki nämä rahoitustuotteet tulevat EU:hun omien veroparatiisiemme kuten Maltan ja Kyproksen kautta. Se voi jatkua niin kauan, kuin valvontaa ja sääntelyä ei harjoiteta kaikkialla unionissa. Näin ollen nyt ei kerta kaikkiaan ole oikea aika suojella tällaisia rakenteita, jotka ovat pitkälti vastuussa talouden romahduksesta.

Norsunluurannikolla on puolestaan meneillään maan sisäinen konflikti, jonka vuoksi nyt ei ehkä ole oikea aika tehdä sopimusta.

  Madeleine Jouye de Grandmaison, GUE/NGL -ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen kotoisin Martiniquelta ja olen aina asunut Karibian alueella.

Uskokaa siis, arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden muodostaman Karibian foorumin ja Euroopan unionin välisellä talouskumppanuussopimuksella on suuri merkitys minulle.

Martinique, Guadeloupe ja Guyana ovat Euroopan syrjäisimpiä alueita. Karibian aluetta kokonaisuudessaan ei siis ole huomioitu. Sopimus on mielestäni neuvoteltu lähinnä kauppaa varten, ja vuosituhannen kehitystavoitteet ovat jälleen kerran toissijaisia. Niinpä Karibian maita odottaa haaste menetettyjen tullitulojen kompensoimisesta lisäämällä kauppaa Euroopan unionin kanssa.

Maailmanlaajuisen talouden taantumassa se ei ole välttämättä helppoa. Tosiasiat on tunnustettava: sopimukset on neuvotellut pääasiallisesti kaupan pääosasto, ja parlamentin kehitysyhteistyövaliokunta on mielestäni jätetty sivuun.

Sopimuksessa esitetyt kehitystä ja yhdentymistä alueellisella tasolla koskevat tavoitteet eivät vastaa niiden saavuttamiseksi toteutettavia toimia. Useimmat toimenpiteet koskevat ainoastaan kauppaa ja kilpailukykyä. Tavoitteet ja resurssit eivät kohtaa myöskään alueellisen yhdentymisen osalta.

Puhun nyt tarkemmin Karibian syrjäisimpien alueiden integroimisesta alueelliseen ympäristöönsä. Nämä syrjäisimmät alueet sijoittuvat keskelle merkittävää asutuskeskusta. Guyanalla on jopa tärkeä yhteinen raja Surinamen kanssa. Näillä alueilla elää yli 35 miljoonaa asukasta, jotka asuvat yli 40 eri maassa, ja alueen pinta-ala ylittää kaksi miljoonaa neliökilometriä. Kyse on valtavasta potentiaalisesta markkina-alueesta.

Sopimus oli tilaisuus vähentää niin sanottujen rakenteellisten haittojen vaikutuksia. Esimerkiksi syrjäisyyden vaikutuksia voidaan lieventää toisten saarten läheisyyden avulla. Miksi emme ole neuvotelleet Euroopan unionin ja Cariforum-maiden syrjäisimpien alueiden välisistä erityisistä alueellisista markkinoista? Euroopan komissio kantaa huolta Karibian maiden alikehityksestä ja haluaa solmia niiden kanssa talouskumppanuussopimuksia, joilla pyritään edistämään markkinoiden avaamista ja alueellista yhdentymistä. Kuitenkin Karibian syrjäisin alue on huomioitu vain osana Cariforum-alueen avoimia markkinoita ja siihen sovelletaan samoja markkinaperiaatteita, jotka on neuvoteltu koko Euroopan unionia varten. Ne voivat saattaa meidät muita heikompaan asemaan.

Meillä oli tilaisuus edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua, yhteistyötä ja palvelujen vaihtoa, sekä tuoda syrjäisimmät alueet --

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Syed Kamall (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, talouskumppanuussopimukset ovat, kuten tiedämme, saaneet osakseen paljon kritiikkiä. Yhdyn osaan kritiikistä. Olen yhtä mieltä siitä, että talouskumppanuussopimukset eivät saisi olla keinoa avata aggressiivisesti markkinoita vain EU:n yrityksille, vaan niiden tulisi hyödyttää myös köyhien maiden yrittäjiä ja kuluttajia. Jaan Erika Mannin huolet niin sanotun yhden koon mallin soveltamisesta talouskumppanuussopimuksiin, sillä siinä ei huomioida eri alueiden ja maiden välisiä eroja. Pidän myönteisenä, että olemme allekirjoittaneet väliaikaisen sopimuksen vain niiden maiden kanssa, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta siihen.

Kansainvälisen kaupan valiokunnan kokouksessa pari kuukautta sitten eräs komission virkamies ilmaisi mielestäni huolestuttavan näkemyksen, jonka mukaan talouskumppanuussopimuksissa on kaupan ja kehityksen lisäksi kyse myös alueellisesta poliittisesta yhdentymisestä. Monien parlamentin jäsenten tavoin katson, että päätös asiasta olisi jätettävä asianomaisille maille itselleen, etenkin kun kyseessä ovat demokraattiset valtiot, jotka eivät halua osallistua alueellisiin kokouksiin naapurimaiden diktaattorien kanssa.

Näistä huolista huolimatta on pidettävä myönteisenä, että kansainvälisen kaupan valiokunta on antanut suostumuksensa sopimuksille. Ehdin jo huolestua kaupan vastaisesta retoriikasta, johon sosialistit turvautuivat äänestäessään valiokunnassa mietintöjä vastaan tai äänestämään tyhjää. Talouskumppanuussopimukset eivät ehkä ole täydellisiä, mutta monet köyhemmissä maissa elävät ystäväni ja sukulaiseni ovat kyllästyneet tavaroiden ja palvelujen vähäiseen saatavuuteen ja siihen, että heidän on pakon edessä turvauduttava valtion monopoleihin tai yrityksiin, jotka ovat sidoksissa korruptoituneisiin poliitikkoihin. Huolestuttavaa on myös se, että sosialistit halusivat pitää asiantilan entisellään. Älkäämme unohtako, että tuontiverot tarkoittavat käytännössä usein, että köyhät kansalaiset joutuvat maksamaan kalliimmin maahan tuodusta ruuasta ja lääkkeistä.

Haluan kiittää komission jäsentä siitä, että hän on jatkanut määrätietoisesti talouskumppanuussopimusten neuvottelua. Ne eivät ole täydellisiä, mutta olemme köyhempien maiden yrittäjille ja kuluttajille velkaa sen, että autamme myös heitä saamaan tavaroita ja palveluja, joista itse nautimme nykyisin EU:ssa.

  Glenys Kinnock (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, voin muiden rinnalla vahvistaa, että Cathy Ashtonin alettua hoitaa asiaa olemme nähneet paitsi tyylillisiä ja sävyllisiä muutoksia, myös sanastollisia ja nyttemmin lisääntyvässä määrin sisällöllisiä muutoksia.

Uskon komission jäsenen yhtyvän minun ja monien muiden näkemykseen siitä, että meitä odottaa edelleen valtava työ yrittäessämme nyt rakentaa uudelleen luottamusta vuosia kestäneiden neuvottelujen jälkeen, jotka ovat luoneet valtavasti jännitteitä ja kiistoja.

Nyt kun Cotonoun sopimuksen allekirjoittamisesta on kulunut lähes tarkalleen 10 vuotta, meidän on palautettava mieliimme, mitä sopimuksissa itse asiassa sanottiin AKT:n ja EU:n välisen kaupan näkymistä. Tarkoituksena oli luoda näitä maita varten "uusi kaupan alan kehys, joka vastaa niiden senhetkistä tilannetta ja on WTO:n sääntöjen mukainen". Tavoitteen saavuttamisen eteen on tehtävä huomattavasti enemmän töitä.

Erillisten sopimusten tekeminen yksittäisten maiden kanssa on johtanut vakaviin epäjohdonmukaisuuksiin. Voin vakuuttaa niille teistä, jotka eivät tunne yhteistä parlamentaarista edustajakokousta ja joilla ei ole yhtä tiiviitä yhteyksiä AKT-maiden parlamenttien jäseniin kuin minulla ja joillakin muilla jäsenillä, että harjoittamamme politiikka on luonut hyvin vaikeita tilanteita. Se on myös vahingoittanut pahoin yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka sitoi AKT-maita menneisyydessä. Vain muutamia viikkoja sitten Ghanan uusi presidentti lähetti koko AKT-ryhmän puolesta EU:n puheenjohtajavaltiolle kirjeen, jossa hän sanoi pitävänsä talouskumppanuussopimusten tekemistä suoranaisena uhkana eräiden alueellisen yhdentymisen ryhmittymien olemassaololle. Tuore presidentti siis sanoi näin hiljattain.

AKT-maiden parlamenttien edustajat ovat kertoneet joka ikisessä tapaamisessamme, että heihin on tuskin otettu yhteyttä eikä heitä ole kuultu juuri ollenkaan. Pyytäisin komission jäsentä kertomaan näkemyksensä siitä, kuinka asia tulisi vastedes hoitaa.

Iloitsen SADC:n kanssa käytävissä neuvotteluissa tapahtuneesta kehityksestä. Sen ansiosta selkeät sitoumukset muun muassa tekstien muuttamisesta, tullimaksujen säännönmukaistamisen siirtymä-ajoista, takeista ja alkuperäsäännöistä ovat nyt kaikkien SADC-ryhmän maiden saatavilla. Vahvistatte toivottavasti, että myös kaikki neuvotteluja jatkavat AKT-maat voivat halutessaan valita nämä vaihtoehdot.

Voitteko vahvistaa, arvoisa komission jäsen, että vaaditte antamaan talouskumppanuuksissa selväsanaisen sitoumuksen kehitysohjelmiin ja liittämään kaupan vapauttamisen kehitystavoitteiden saavuttamiseen? Mikäli näin on, kuinka aiotte toteuttaa sen?

Aiotteko varmistaa, että talouskumppanuussopimuksiin sisältyy oikeudellisesti sitovia lupauksia pitkän aikavälin ennustettavasta rahoituksesta?

Arvoisa komission jäsen, kuten sanoitte, kasvu on hiljentymään päin AKT-maissa ja ensimmäistä kertaa 25 vuoteen pyrkimykset köyhyyden vähentämiseksi lähenevät loppuaan. Haluaisin vielä mainita lyhyesti kaksi seikkaa. Cariforum-valtioiden talouskumppanuussopimus ei ole täydellinen ratkaisu, mutta se on silti turvattava.

Norsunluurannikon osalta tarvitsemme takeita, joita Erika Mann ja Johan Van Hecke pyysivät. Se on meille erittäin tärkeää.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Fiona Hall (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, palataksemme hetkeksi ajassa taaksepäin talouskumppanuussopimusprosessin alkuun, vuonna 2000 tehdyssä Cotonoun sopimuksessa säädettiin, että EU:lla on oikeudellinen velvoite ottaa kehitysmaiden intressit huomioon kaikilla politiikanaloilla, joilla on vaikutusta niihin. Vuonna 2005 komissio katsoi kehityspoliittisen johdonmukaisuuden olevan olennaista vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

Pahoittelen kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan kiistaa siitä, kumpi niistä on vastuussa talouskumppanuussopimuksia koskevasta kysymyksestä. Parlamentti kokonaisuudessaan olisi voinut olla sopimusneuvotteluissa johdonmukaisempi, sillä se unohti lupauksensa siitä, että sopimukset ovat kehityksen välineitä.

Olen iloinen, että komission jäsen mainitsi palvelut, sillä kannan huolta etenkin pankkipalvelujen avaamisesta. Länsimaat epäonnistuivat alueellaan toimivien suurten kansainvälisten pankkien sääntelyssä, josta syystä on kysyttävä, onko todella viisasta vapauttaa pankkiala maissa, joissa sääntelyjärjestelmä on vieläkin heikompi, kun WTO:n säännöt eivät sitä edellytä. Pankkisektorin avaaminen voi auttaa suuryrityksiä, mutta se saattaa myös ajaa paikalliset pankit metsästämään arvokkaita asiakkaita ja jättämään pienyritykset sivuun, jolloin niiden mahdollisuudet saada luottoa heikkenevät entisestään.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Kohout, hyvät parlamentin jäsenet, minun on heti alkuun onniteltava kollegaani Glyn Fordia hänen laatimansa mietinnön korkean laadun sekä hänen kompromissihalukkuutensa johdosta. Käsittelimme tätä kysymystä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden sekä Euroopan unionin yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteydessä Papua-Uudessa-Guineassa. Näin hänen tekevän yhteistyötä kansallisten parlamenttien jäsenten kanssa ja iloitsen siitä.

Arvoisa komission jäsen, haluan yhtyä teille esitettyihin onnitteluihin sen johdosta, että olette neuvotellut talouskumppanuussopimukset tavoitteenanne välttää kaupan keskeytykset AKT-valtioiden ja Euroopan yhteisön välillä. Neuvottelujen tuloksena on tehty väliaikainen kumppanuussopimus Fidžin tasavallan ja Papua-Uuden-Guinean kanssa. Ne ovat ainoat Tyynenmeren alueellisen ryhmittymän maat, jotka ovat suostuneet väliaikaiseen sopimukseen. Tunnustamme, että työtä on vielä tehtävä täysmääräisten alueellisten sopimusten solmimiseksi.

Sopimus sisältää kaikki vapaakauppa-alueen perustamiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Päätöslauselmassa korostetaan, että talouskumppanuussopimuksen on edistettävä talouskasvua, alueellista yhdentymistä, talouden monipuolistamista ja köyhyyden vähentämistä. On muistettava, että aidosti alueelliset markkinat ovat väliaikaisen sopimuksen onnistuneen täytäntöönpanon ennakkoedellytys ja että alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö ovat olennaisen tärkeitä Tyynenmeren valtioiden sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta.

Sopimus tarjoaa tilaisuuden antaa uutta potkua kauppasuhteille ja se takaa useimpien tuotteiden tulli- ja kiintiövapaan pääsyn Euroopan markkinoille. Haluan tähdentää vuoteen 2010 mennessä annettavan kahden miljardin euron avun merkitystä. Lisään lopuksi, että on hyvin tärkeää varmistaa, että kauppaan vaikuttavia patenttioikeuksia tai teollis- ja tekijänoikeuksia ei rikota myöskään talouden tasolla. Ihmisoikeuksien osalta ilmaisen yllättyneisyyteni siitä, että käymme kauppaa Papua-Uuden-Guinean kanssa, vaikka se rankaisee edelleen kansalaisiaan näiden seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Lopuksi, poliittiselta kannalta on tärkeää, että liittoudumme AKT-valtioiden kanssa Maailman kauppajärjestön puitteissa.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja AKT-maiden talouskumppanuussopimusneuvottelujen saattaminen onnistuneeksi päätökseen on Euroopan kauppa- ja kehityspolitiikan perimmäinen haaste.

Tarvitsemme sellaisia sopimuksia, jotka ovat yhteensopivia Euroopan unionin kansainvälisten velvoitteiden kanssa, koska AKT-maille suhteessa muihin kehittyviin maihin myönnetty yksipuolinen etuuskohtelu on kuten tiedätte todettu WTO:n sääntöjen vastaiseksi.

Oikeudellisen aspektin lisäksi haasteellista on kuitenkin ennen kaikkea sellaisten sopimusten aikaansaaminen, jotka edistävät asianomaisten maiden kehitystä vahvistamalla niiden kapasiteettia kaupan alalla, monipuolistamalla niiden taloudellista perustaa ja kannustamalla alueellista yhdentymistä.

Uuden kauppajärjestelmän, joka ohjaa Euroopan unionin ja AKT-maiden suhteita tulevaisuudessa, on taattava kaikkien näiden maiden liittäminen osaksi kansainvälistä kauppajärjestelmää ja maailmantaloutta. Globaali talous on nyt ennenäkemättömässä kriisissä, joka vaikuttaa niin teollisuus- ja kehitysmaihin kuin nousevan talouden maihinkin.

Olemme yhtä mieltä siitä, että AKT-maiden talouden avaamisen Euroopan unionille on tapahduttava epäsymmetrisesti ja asteittain. Lisäksi on varmistettava riittävä joustavuus kiintiöiden osalta erityisen herkillä aloilla sekä tehokkaat suojalausekkeet. Kuten tiedätte, neuvottelujen tarkoituksena oli kattaa sellaiset toimialat kuin palvelut, investoinnit, teollis- ja tekijänoikeudet sekä parantaa kauppakysymysten huomiointia ja tavaramarkkinoille pääsyä.

Katsomme siksi, että sopimusten soveltamisalaa olisi laajennettava sikäli kuin se on AKT-maiden kannalta edullista. On ehdottoman tärkeää sisällyttää sopimuksiin kehitystä koskevia säännöksiä ja tarjota asianmukaista kauppaa tukevaa apua.

  Glenys Kinnock (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti kahdesta hyväksynnän kannalta merkittävästä kysymyksestä. Mainitsin aikaisemmin Cariforum-sopimuksen. Olemme kaikki hyvin tyytyväisiä ja optimistisia sen suhteen, vaikka tietyt takeet ovat luonnollisesti vielä tarpeen. Guyanassa hiljattain järjestetyssä tapaamisessa maan presidentti ja muut edustajat samoin kuin eräät parlamentin jäsenet tekivät sen hyvin selväksi.

Banaaneja koskeva kysymys mainittiin aiemmin. Paronitar Ashton, puhuitte tulli- ja kiintiövapaasta markkinoille pääsystä, mikä on hyvä asia, mutta ongelma on se, että Keski-Amerikan ja myöhemmin Mercosurin ja Andien liiton jäsenvaltioiden kanssa allekirjoitetut sopimukset johtavat niiden tullimaksujen alentamiseen. Toteuttamillamme toimilla ei mitenkään voida turvata AKT-maiden banaanintuottajien kilpailukyvyn säilymistä. Tämä on kriittinen kysymys, ja sopimukset on tehty ennen kuin Cariforum-sopimuksen muste on edes kuivunut.

Karibian alueella ollaan lisäksi syvästi huolestuneita täytäntöönpanoyksiköistä, joita ei vieläkään ole perustettu. Myös Karibian alueen eri maiden välille luodut jännitteet aiheuttavat edelleen ongelmia. Haitin kysymys on sekin ongelmallinen. Avunantajamaiden kokous ei johtanut toivomiimme tyydyttäviin tuloksiin, jonka lisäksi on kyseenalaista, voidaanko talouskumppanuussopimusta työstää tai voidaanko se solmia ilman Haitin osallistumista prosessiin.

Norsunluurannikon osalta tahdomme selkeitä takeita. Kyse on maasta, joka on kokenut paljon sekasortoa, epävarmuutta ja epävakautta monien vuosien ajan. Sopimuksen hyväksyminen on tärkeää, mutta tarvitsemme myös takeita siitä, että ilmoitatte kirjeitse Norsunluurannikon neuvottelijoille ja maan hallitukselle, että olemme edelleen sitoutuneita neuvottelemaan vilpittömässä mielessä maan kansalaisten kannalta hyväksyttävän sopimuksen.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat Jan Kohout ja Catherine Ashton, olen kuullut sananne.

Neuvoston puheenjohtaja Kohout, te puhuitte taloudellisesta kestävyydestä. En voi olla miettimättä, tarkoittaako se muutakin kuin pelkkiä sanoja. Mitä se tosiasiassa merkitsee näinä talous- ja rahoituskriisin sekä ympäristökriisin aikoina? Mitä takuita voimme antaa? Komission jäsenen rohkaisevista sanoista huolimatta kysyn, onko Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren kumppanimaillemme ehdottamamme hanke edelleen tarkoituksenmukainen nykytilanteessa, sillä sopimukset neuvoteltiin toisenlaisessa maailmassa.

En itse usko siihen. Olemme tavanneet kansalaisjärjestöjä ja pk-yrityksiä. Vieraillessamme hiljattain Guyanassa presidentti sanoi meille: vaaditte meitä monipuolistamaan talouttamme, mutta mitä sellaisia hyödykkeitä pieni maamme voi tuottaa, jotka kykenevät kilpailemaan Brasilian tai Venezuelan kanssa?

Uskon siksi, että emme saa nyt sulkea silmiämme. Puhutte yhtäältä joustavuudesta ja toisaalta WTO:n säännöistä. Olen pahoillani, mutta nämä termit ovat täysin ristiriitaisia, sillä ne edellyttävät rakennemuutosta, jonka tiedämme varsin hyvin lisäävän köyhyyttä näissä maissa.

Siksi en pidä nyt sen paremmin kuin menneisyydessäkään ehdottamiamme toimia lainkaan tarkoituksenmukaisina. Olemmeko edes tarkastelleet viimeisten 40 vuoden aikana luomamme kehitysmallin tuloksia? Kuten jo sanottiin, se on epäonnistunut täysin. En usko, että onnistumme jatkossa paremmin, vaan kumppanuussopimukset vain pahentavat tilannetta, koska ne eivät sovellu globaaliin taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen tilanteeseen.

  Daniel Caspary (PPE-DE). - (DE) Arvoisa komission jäsen, molempien edellisten puhujien esittämien huomioiden johdosta haluaisin kysyä teiltä erästä asiaa. Oletteko yhtä mieltä siitä, että eräät maailman maista ovat parantaneet hyvinvointiaan huomattavasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana ilman talouskumppanuussopimuksia, mutta sopimukset voisivat avata uusia mahdollisuuksia myös näille maille?

  Jan Kohout, neuvoston puheenjohtaja. – (CS) Kiitän arvoisaa puhemiestä ja ennen kaikkea Euroopan parlamentin jäseniä rakentavasta ja mielenkiintoisesta keskustelusta. Sallikaa minun vastata kahteen esille nostettuun seikkaan. Niistä ensimmäinen koskee joustavuutta. Eräät parlamentin jäsenet puhuivat tarpeesta varmistaa tarvittava joustavuus talouskumppanuussopimusten neuvottelussa.

Haluan korostaa, että neuvosto on hyvin tietoinen joustavuuden tarpeesta kahdella tärkeällä tasolla. Joustavuus sallii ensinnäkin hyödyntää täysin mahdollisuuksia tehdä epäsymmetrisiä sopimuksia, määrittää erilaisia aikatauluja ja ottaa käyttöön suojatoimia Maailman kauppajärjestön sääntöjen puitteissa. Sen tähden en voi yhtyä yleistävään näkemykseen, jonka mukaan 40 vuoden ajan kehitysmaille antamamme apu on täysi katastrofi. Uskon, että tilanne olisi ollut paljon pahempi ilman EU:n ja muiden maiden apua. Uskon myös, että sääntömme mahdollistavat riittävän joustavuuden, jotta jokainen näistä maista kykenee löytämään tarpeitaan ja intressejään vastaavan ratkaisun, jolta osin luotan täysin komissioon ja sen jäseneen.

Toisella tasolla tarjoamme joustavia ratkaisuja myös siirryttäessä talouskumppanuussopimusten väliaikaisista säännöksistä täysimääräisiin alueellisiin sopimuksiin, jonka tarkoituksena on kannustaa alueellista yhdentymistä. Toinen keskustelun aikana esiin tuotu seikka, johon haluan vastata, koskee talouskumppanuussopimusten kehitysnäkökohtia. Mielestäni on itsestään selvää, että kyse ei ole perinteisistä kauppasopimuksista, sillä kehitysnäkökohdat nivoutuvat niihin olennaisesti. Sopimuksilla luodaan pitkäkestoisia tilapäisjärjestelyjä aina 25 vuoden ajaksi, ja niihin sisältyy myös poikkeuksia – jopa 20 prosenttia AKT-maiden tuotteista voidaan jättää kaupan vapauttamisen ulkopuolelle. Sopimuksissa säädetään myös valvonnasta ja uudelleen tarkastelusta, joihin parlamentti osallistuu. Täytäntöönpanoa tuetaan kauppaa tukevan avun rahoituspaketista. Kaikki nämä seikat osoittavat mielestäni sopimusten kehityspyrkimykset.

Haluan myös sanoa puheenjohtajavaltio Tšekin sekä neuvoston puolesta, että aiomme seurata tiiviisti talouskumppanuussopimusten neuvottelujen edistymistä. Ilmaisen lisäksi tukeni komissiolle ja komission jäsen Ashtonille hänen tähänastisista ponnisteluistaan neuvoston hänelle uskoman tehtävän täyttämiseksi. Tšekin puheenjohtajakaudella kehitysyhteistyöministerit keskustelevat talouskumppanuussopimuksista yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston toukokuisen kokouksen yhteydessä. Mikäli EU:n ja AKT:n kumppanimaiden ministerit pääsevät sopimukseen, asiasta keskustellaan myös AKT:n ja EU:n ministerineuvostojen yhteisessä kokouksessa toukokuussa. Neuvosto pitää myönteisenä myös Tšekin puheenjohtajakaudella pidettävää AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tapaamista Prahassa huhtikuun alussa, eli varsin pian. Olen varma siitä, että talouskumppanuussopimukset ovat tärkeällä sijalla näissä keskusteluissa, joilla on erityinen merkitys juuri niiden parlamentaarisen luonteen vuoksi.

Odotan mielenkiinnolla huomista äänestystänne. Talouskumppanussopimusten kehitys on nyt ratkaisevassa vaiheessa. Kuten kuulimme, neuvottelut jatkuvat edelleen monilla alueilla, mutta Karibian alueella on jo aikaansaatu merkittäviä hyviä tuloksia. Norsunluurannikon osalta olemme tulevan edistyksen kannalta ratkaisevalla hetkellä. Monet maat odottavat Euroopan parlamentin hyväksyntää, johon useita vuosia kestäneet vaikeat neuvottelut huipentuvat. Uskon vakaasti, että parlamentti lähettää maailmalle tällä hetkellä kipeästi kaivatun myönteisen signaalin. Uskon ja olen varma, että sopimukset auttavat todella, jopa nykyisessä kriisissä, joka on mainittu täällä useaan otteeseen, ja huolimatta meidän kaikkien tuntemasta epävarmuudesta. Tiedämme, että ne edesauttavat asianomaisten maiden kehitystä.

  Catherine Ashton, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, sallikaa minun vastata eräisiin esitettyihin huomioihin.

Ignasi Guardans Cambó, Alain Hutchinson ja Fiona Hall puhuivat kukin omalla tavallaan menneisyydestä ja parannusten tarpeesta. Yhdyn heidän näkemykseensä. En jaa täysin heidän analyysiään, mutta olen yhtä mieltä siitä, että meillä on nyt tilaisuus katsoa eteenpäin. Se tarkoittaa myös, että pohdimme paitsi Euroopan parlamentin myös AKT-maiden parlamenttien osallistumista prosessiin tulevaisuudessa. On tietenkin yksittäisten maiden asia päättää, kuinka ne ottavat omat parlamenttinsa mukaan kehitykseen. Meidän on oltava hyvin varovaisia – tiedän arvon jäsenten odottavan sitä minulta – ja varmistettava, ettemme tyrkytä omia ajatuksiamme muille maille. Haluan sanoa Glenys Kinnockille odottavani innolla yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tapaamista.

David Martin sekä eräät muut jäsenet puhuivat uudelleen tarkastelun tarpeesta ja yhdyn myös tähän näkemykseen. Etenkin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on ehdottoman tärkeää valvoa ja tarkistaa prosessia. Jatkaisin mielelläni vuoropuhelua arvon jäsenten kanssa siitä, kuinka parlamentti voidaan kytkeä prosessiin. Haluaisin myös kuulla ajatuksianne siitä, kuinka valvonta ja tarkistaminen voidaan toteuttaa todella tehokkaasti ja kuinka kumppanimaat saadaan suhtautumaan myönteisesti asiaan.

Arvoisat Robert Sturdy ja David Martin, suosituimmuuskohtelun tarkoituksena on, kuten sanottu, kattaa ne suuret maat, jotka eivät ole kannattaneet tähänastista prosessia. Sen tarkoituksena ei missään nimessä ole vahingoittaa eteläisten maiden välistä kauppaa eikä vahingoittaa taikka muovata niiden maiden mahdollisuuksia tai itsemääräämisoikeutta, jotka haluavat avata kaupankäyntiä. Juuri sen vuoksi olemme asettaneet kattorajan sille, missä määrin asianomaisten maiden tulee harjoittaa maailmanlaajuista kauppaa, ennen kuin kyseistä säännöstä aletaan soveltaa. On sanottava, että pyrimme aina mahdollisimman suureen joustavuuteen myös tässä järjestelyssä.

Puhun seuraavaksi tullituloista. Arvoisat Kader Arif ja Madeleine Jouye de Grandmaison, tämä katetaan Euroopan kehitysrahastosta vuoteen 2013 saakka. Pyrimme varmistamaan, että talouskasvu ja verotuksen muutokset voivat myös osaltaan tukea asianomaisia maita, jotta ne eivät olisi riippuvaisia yksin tullituloista vaan voisivat löytää uusia keinoja tukea talouttaan.

Kävipä banaanikysymyksessä miten tahansa, näillä mailla on parempia etuoikeuksia kuin millään muulla alueella. Olemme kuitenkin hyvin tietoisia suosituimmuusjärjestelyn heikkenemisestä. Se on otettava huomioon työstäessämme näitä sopimuksia, jotka olemme monen vuoden ajan yrittäneet saada aikaan. Aion myös tehdä niin.

Arvoisat Johan Van Hecke, Erika Mann ja Glenys Kinnock, yhden maan saamat edut myönnetään myös muille. Sanon tämän hyvin selväsanaisesti. Kirjoitan mielelläni kenelle tahansa osapuolelle ja taatusti Norsunluurannikon edustajille kertoakseni heille, että joustomahdollisuuksia, joista olemme keskustelleet eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) kanssa, sovelletaan myös heihin. He eivät tosin varmaankaan halua eräitä SADC-maille ominaisia etuja, mutta he saavat kyllä kaikki haluamansa edut. Vahvistan tämän mielelläni kirjallisesti koska tahansa ja kenelle tahansa. Kertokaa siis vain minulle, mitä haluatte minun tekevän.

Glyn Ford ja Christofer Fjellner puhuivat yleisellä tasolla kaupan tärkeydestä ja allekirjoitan täysin heidän analyysinsä. Christofer Fjellner sanoi muistaakseni, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tarvitsemme enemmän emmekä suinkaan vähemmän kauppaa, ja olen täysin yhtä mieltä.

Daniel Caspary puhui maiden vapaudesta ottaa tulevaisuutensa omiin käsiinsä ja yhdyn täysin hänen näkemykseensä. Mainitsitte myös maat, jotka ovat kehittäneet talouttaan ilman talouskumppanuussopimuksia. Intia ja Kiina ovat luullakseni hyviä esimerkkejä tästä.

Myös Syed Kamall mainitsi tämän hyvin tärkeänä pitämäni kysymyksen. Meidän on sallittava näiden maiden kehittyä ja kasvaa. Se tapahtuu kehittämällä niiden taloutta ja tarjoamalla kauppa- ja kehitysnäkökohdat yhdistävää tukea.

Arvoisa Glenys Kinnock, kehitysnäkökulma on hyvin tärkeä, mutta sitova lupaus avusta sisältyy jo Cotonoun sopimukseen. Meidän kannaltamme kyse on siitä, että talouskumppanuussopimusten avulla etuoikeudet ja ensisijaiset kehitystavoitteet voidaan määrittää yhteiseltä pohjalta, mikä on erittäin tärkeää.

Haluaisin lopuksi vielä tehdä jotakin, mihin en usein saa tilaisuutta, eli antaa tunnustusta työtiimilleni. Pääneuvottelijamme istuu takanani. Hän on hoitanut kaiken työn SADC:n kanssa. Kollegani ovat joukossamme ja haluan varmistaa, että tunnustatte heidän avuliaisuutensa ja ehdottoman sitoumuksensa hahmottelemani ohjelman seuraamiseen.

Omalta osaltani toivon, että äänestätte samassa hengessä, jossa olen kertonut teille pyrkimyksistäni. Lupaan teille olevani täysin sitoutunut tämän työn jatkamiseen. Toivon todellakin, että annatte minulle tukenne, jotta voin edistää kehitystä kuvailemallani tavalla. Se on hyvin tärkeää minulle, ja toivon teidän tekevän niin tänä iltana.

  David Martin, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, olemme käyneet erinomaista keskustelua. Sekä neuvosto että komissio antoivat hyvin myönteisen panoksen keskusteluun.

Viittaan erityisesti neuvoston edustajan sanoihin siitä, että Cariforum-sopimus on esimerkki mutta ei malli muille talouskumppanuussopimuksille. Olen täysin samaa mieltä. Se voi tarjota perustan muille sopimuksille, mutta kullakin talouskumppanuussopimuksella on ominaislaatunsa, ja meidän on otettava opiksemme myös Cariforum-sopimuksen neuvotteluista.

Ilahduin lisäksi suuresti siitä, että neuvosto antoi kauppaa tukevaa apua koskevan sitoumuksen jäsenvaltioiden aikeiden mukaisesti.

Iloitsen siitä, että niin neuvosto kuin komissiokin antoivat takeita lääkkeiden saatavuutta koskevassa kysymyksessä ja vakuuttivat meille, että viiden vuoden kuluttua järjestettävässä uudelleentarkastelussa tutkitaan todella kehitystavoitteita niiden saavuttamisen varmistamiseksi.

Ilahduin myös komission jäsenen sanoista, että hän pitää välttämättömänä sääntelyn ottamista käyttöön ennen rahoituspalvelujen vapauttamista ja niiden markkinoiden avaamista. Se on erittäin tärkeää eräille parlamentin jäsenille. Hän muistutti, että sopimukset eivät millään tavoin pakota vapauttamaan palveluja missään Karibian maissa taikka johda odotuksiin julkisten palvelujen yksityistämisestä. Tiesimme tämän jo ennestään, mutta oli tärkeää kirjata se muistiin. Iloitsen siitä, että hän antoi sitoumuksia myös suosituimmuuskohtelua koskevassa kysymyksessä.

Koska komission ja neuvoston edustajien sanat on täten kirjattu muistiin parlamentissa, suosittelen mielelläni esittelijän ominaisuudessani parlamenttia antamaan suostumuksensa Karibian alueen talouskumppanuussopimukselle.

Siirryn nyt toiseen kysymykseen, joka koskee päätöslauselmaa. Muutamat PPE-DE-ryhmän konservatiiviset kollegani ovat kommentoineet asiaa. Sosialistien mukaan päätöslauselma sisältää nykyisellään vielä seikkoja, joita ei voida hyväksyä, ja se eroaa hyväksyntä-äänestyksestä. Itse asiassa kaikki neuvoston ja komission antamat sitoumukset vastaavat määrittämiämme rajoja, joita ei tule ylittää. Näin ollen mikäli parlamentti kannattaa neuvostoa ja komissiota, en näe syytä sille, että se ei antaisi tukeaan ehdottamillemme kompromissiteksteille ja sisällyttäisi niitä päätöslauselmaan.

Toivon, että voimme päivän päätteeksi äänestää sekä hyväksynnän puolesta että yhteisymmärrykseen perustuvasta päätöslauselmasta, jossa annetaan kaupan avaamisen rinnalla vahvoja sitoumuksia kehityksen alalla.

  Erika Mann, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä ja neuvoston edustajaa. Olette päättäneet tänään myöntää Norsunluurannikolle aseman, jota parlamentti on vaatinut jo pitkään, ja uskon asianomaisen maan iloitsevan siitä. Arvoisa komission jäsen, voisitteko varmistaa, että lähetätte mahdollisimman pian edustajan tai matkaatte itse Norsunluurannikolle välittämään tämän myönteisen viestin ja vahvistatte sen kirjeitse heti kun mahdollista? Sopimus vastaa todella vaatimuksiamme.

Kommentoin muutamaa seikkaa, joita ette käsitellyt yksityiskohtaisesti. Haluamme todella nähdä valvonnan toteutuvan. Tiedän, että se on monimutkaista ja tarvitsemme neuvoston apua. Toivomme, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission keskeinen valvonta on mahdollista siirryttäessä väliaikaisesta täysimääräiseen sopimukseen. Vain siten voimme ymmärtää, mistä aiotte neuvotella. Muutoin vain lähetätte meille määräajan lopulla luonnoksen, joka meidän on hyväksyttävä tai hylättävä. Emme halua sitä.

Emme halua osallistua neuvotteluihin, mutta toivomme voivamme seurata menettelyänne. Teidän ei tarvitse lupautua siihen tänään, vaikkakin meille olisi hyödyllistä, jos voisitte antaa suostumuksenne tänään. Neuvottelen mielelläni kollegoineni tästä asiasta kanssanne. Olemme aiemmin toimineet näin toisten sopimusten suhteen ja erilaisissa olosuhteissa, mutta olen vakuuttunut, että neuvoston niin halutessa voimme päästä yhteisymmärrykseen.

Pyydän lopuksi komission jäsentä sekä neuvoston edustajaa vakuuttamaan, että he tekevät parhaansa turvatakseen sellaiset sopimukset, joista sovittiin Dohan kehityskierroksella. Niin tehtiin banaanin ja puuvillan kohdalla toisten maiden osalta. Asiaan liittyy myös muita kehittyvien maiden kannalta tärkeitä seikkoja. Tiedän kyllä, ettette voi antaa suostumustanne tänään, mutta pyydän teitä vakuuttamaan, että teette parhaanne tällaisten sopimusten turvaamiseksi.

Kiitän lopuksi kahta kollegaani, ensinnäkin Glenys Kinnockia, joka oli erittäin avulias. Ilahduin suuresti kuullessani hänen suosittelevan Norsunluurannikon sopimuksen hyväksymistä. Tiedän, kuinka monimutkainen asia tämä on, ja olen erittäin kiitollinen hänen avustaan asiassa. Kiitän myös kollegaani Syed Kamallia, joka auttoi mahdollisuuksiensa mukaan päätöslauselman suhteen. Tiedän sen rikkoneen toisinaan hänen kauppaa koskevia vakaumuksiaan. Hän kannattaa avointa kauppaa, joten yhteisymmärrykseen pääseminen ei ollut hänelle helppoa. Kiitän siksi ilolla molempia kollegoitani ja esitän vielä kerran kiitokseni komissiolle ja neuvostolle.

  Puhemies. – (PL) Olen vastaanottanut yhdeksän työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 25. maaliskuuta 2009.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Kansainvälisen talouskriisin olisi saatava meidät tarkastelemaan uudelleen ja muuttamaan EU:n politiikkaa, joka tähtää markkinoiden vapauttamiseen ja sääntelyn poistamiseen ei yksin EU:ssa, vaan myös suhteessa kehitysmaihin.

Parlamentille esitetyissä talouskumppanuussopimuksissa ehdotetaan kuitenkin sen sijaan epäonnistuneen toimintamallin laajentamista.

Sopimukset on neuvoteltu kehitysmaiden hallituksiin kohdistuvan EU:n paineen alla ja ottamatta asianmukaisesti huomioon niiden maiden kansalaisten mielipiteitä, jotka kärsivät pahiten sopimusten täytäntöönpanosta.

Ympäripyöreät lupaukset joustavuudesta sopimusten täytäntöönpanossa eivät voi korvata konkreettisia sitoumuksia.

(1) Ks. pöytäkirja.