Puheenvuorot

Maanantai 23. maaliskuuta 2009 - Strasbourg

17. Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana Maria Martensin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0079/2009) Afrikan ja EU:n kumppanuudesta vuosi Lissabonin jälkeen (2008/2318(INI)).

  Louis Michel, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aivan ensiksi kiittää kehitysyhteistyövaliokuntaa ja sen esittelijää Maria Martensia tästä mietinnöstä, jossa arvioidaan ensimmäisen kerran Afrikan ja EU:n strategista kumppanuutta vuosi Lissabonin huippukokouksen jälkeen.

Olen tietysti erittäin tyytyväisenä pannut merkille ne monet myönteiset tekijät, joita tässä mietinnössä korostetaan, sekä vuoden aikana tapahtuneen edistyksen. Vuosihan on suhteellisen lyhyt aika tällaisen laajan ja ennen kaikkea poliittisesti kunnianhimoisen tehtävän kannalta. Yhtenä esimerkkinä edistyksestä on, että pidimme tänään iltapäivällä suhteista Afrikan unionin yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavan Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan ja Afrikan unionin yleisafrikkalaisen parlamentin suhteista Euroopan parlamentin kanssa vastaavan väliaikaisen komitean välisen kokouksen parlamenttien roolista Afrikan ja EU:n strategian täytäntöönpanossa ja seurannassa.

Jo kokous sinänsä on yksi konkreettisista tuloksista. Parhaillaan otetaan käyttöön uutta institutionaalista rakennetta näiden kahden maanosan välillä, ja haluan onnitella kumpaakin puhemiestä heidän tekemästään työstä.

Maria Martensin mietinnön myönteisten näkökohtien käsittelyn sijaan haluaisin puhua kolmesta olennaisesta mietinnössä esille tuodusta näkökohdasta, jotka koskevat Afrikan unionin ja EU:n kumppanuuden vahvistamista. Niistä ensimmäinen on parlamenttien rooli. Tiedättekin jo, kuinka vahvasti uskon parlamenttien rooliin sekä toimijoina että demokratiakehityksen valvojina. Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin halutaan osallistuvan Afrikan ja EU:n strategiseen kumppanuuteen juuri tässä kaksijakoisessa roolissa.

Sen vuoksi voin vakuuttaa teille, että annan täyden tukeni Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin yhteisessä ehdotuksessa esitetyille ja mietinnössä toistamiseen esille tuoduille ehdotuksille. Niissä on kyse ensinnäkin osallistumisesta yhteisiin asiantuntijapaneeleihin, joissa käsitellään neljää temaattista kumppanuutta, jotka ovat huolenaiheitanne. Toisena ehdotuksena on osallistuminen edistymistä koskevien vuosikertomusten laatimiseen. Kolmas ehdotus on osallistuminen yhteiseen työryhmään ja neljäs puhemiesten osallistuminen Afrikan ja EU:n väliseen huippukokoukseen.

Haluaisin lisätä, että jotkut ehdotuksista on jo toteutettu tai niitä toteutetaan parhaillaan. Kansalaisyhteiskunnan ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden osalta olen erittäin vakuuttunut siitä, että vuoden 2009 tärkeimpänä haasteena on vauhdittaa konkreettisten tulosten saavuttamista ennen syksylle 2009 suunniteltua väliarviointia ja saavuttaa instituutioiden ulkopuolisiin ihmisiin keskittyvän kumppanuuden tavoite.

Tässä yhteydessä valtiosta riippumattomat toimijat tuodaan mukaan, ja ne saavat tärkeän roolin ennen osallistumista kuhunkin kahdeksaan temaattiseen kumppanuuteen liittyviin yhteisiin asiantuntijapaneeleihin. Euroopan unionissa perustettiin jo viime keväänä kansalaisyhteiskunnan ohjausryhmä seuraamaan kumppanuuden täytäntöönpanoa ja osallistumaan siihen. Afrikan unionissa on äskettäin perustettu Afrikan unionin talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvoston johdolla kansalaisyhteiskunnan ohjausryhmä.

Euroopan ja Afrikan kansalaisyhteiskunnan on määrä kokoontua huhtikuussa 2009 järjestettävässä foorumissa laatimaan konkreettisia ehdotuksia, jotka koskevat sitoutumista yhteistyöhön Afrikan ja EU:n ministeritroikan kanssa.

Mitä tulee strategisiin kumppanuuksiin ja etenkin hallintoon ja ihmisoikeuksiin liittyvään kumppanuuteen, suhtaudun myönteisesti siihen, että parlamentti on omaksumassa minulle itselleni hyvin tärkeän hallinnon käsitteen. Sen tavoitteena on panna moitteettomasti täytäntöön toimeenpanotehtävät ja sellaisen puolueettoman maan julkisoikeuteen perustuvat valtuudet, joka pystyy täyttämään kansalaistensa tarpeet ja toiveet.

Tätä tarkoitusta varten perustimme 2,7 miljardin hallinnon pääluokan kaikkia AKT-maita varten. Tämä lähestymistapa perustuu kolmeen periaatteeseen, jotka ovat vuoropuhelu, uudistusten edistäminen ja kumppanimaan kannustaminen omavastuullisuuteen näistä uudistuksista. Mietinnössä ilmaistaan kuitenkin epäilyksiä ja huolenaiheita, etenkin hallintoprofiilien osalta: miten ne on laadittu, miten niitä käytetään ja vaikuttavatko ne mahdollisesti haitallisesti Afrikan vertaisarviointimekanismiin.

Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että hallintoprofiilit, jotka kattavat kaikki ulottuvuudet, muun muassa poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset, institutionaaliset ja ekologiset ulottuvuudet, olivat pelkästään lähtökohtana eivätkä millään tavalla ohjanneet tämän pääluokan suunnittelua.

Lisäksi tämän analyysin tuloksista ja johtopäätöksistä keskusteltiin kumppanimaan hallituksen kanssa ohjelmasuunnittelua koskevan vuoropuhelun aikana. Tämän perusteella hallitusta kannustettiin perustelemaan omaa uudistussuunnitelmaansa tai tarvittaessa saamaan se valmiiksi taikka laatimaan yksityiskohtaisempi suunnitelma. Tavoitteena oli osoittaa näiden uudistusten merkityksellisyys, vaativuus ja uskottavuus kolmen arviointiperusteen pohjalta. Tämän tuloksena voitiin määrittää taloudelliset kannustimet kunkin maan osalta. Tässä yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota maihin, jotka ovat sitoutuneet Afrikan vertaisarviointimekanismiin ja jotka ovat saaneet arvioinnin valmiiksi ja osoittaneet halunsa jatkaa samaa linjaa. Tämä selvitys on korostanut voimakkaasti maiden varsin erilaisia tilanteita, maakohtaisia uudistustarpeita sekä erilaisia valmiuksia hallintosuunnitelman laatimiseen ja ehdottamiseen. Joustavuus ja käytännönläheisyys ovat sen vuoksi olleet tarpeen hallinnon kannustinrahaston jakamisessa. Tammikuussa 2009 komissio julkaisi väliraportin kannustinrahaston toiminnasta ja lähetti sen kaikkiin Euroopan unionin toimielimiin kaiken varalta.

  Maria Martens , esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, käsittelemme mietintöä "Afrikan ja EU:n kumppanuus vuosi Lissabonin jälkeen" eli joulukuussa 2007 pidetyssä EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa määritellyn Afrikan ja EU:n yhteisen strategian täytäntöönpanoa Afrikan kehittämiseksi.

Huippukokous oli merkittävä tapahtuma. Siinä Euroopan unioni ja Afrikan unioni itse asiassa esittivät ensimmäistä kertaa strategian, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin sekä keskinäiseen kunnioitukseen. Ne olivat myös ensimmäisen kerran päässeet yksimielisyyteen siitä, miten ne saavuttavat yhdessä vuosituhannen kehitystavoitteet ja etsivät ratkaisuja esimerkiksi turvallisuuden, maahanmuuton ja ilmaston alalla ilmeneviin yhteisiin haasteisiin.

Olemme kaikki tietoisia siitä, että omissa maissamme esitetään kritiikkiä ja ihmetellään, onko enää mielekästä jatkaa investointeja Afrikkaan etenkään nykyisen talouskriisin aikana. Haluaisin jälleen kerran korostaa, miten tärkeää on, että jatkamme ponnisteltuja Afrikan kehittämiseksi, ja tämä koskee molempia maanosia. Komission jäsen Michel osui naulan kantaan sanoessaan äskettäin eräässä kokouksessa, että köyhyyden lisääntyessä lisääntyy myös epävakaus. Tämä on tärkeää myös väestökehityksen näkökulmasta. Ennen pitkää Afrikan väestön osuus on 20 prosenttia ja Euroopan vain 5 prosenttia koko maailman väestöstä. Meillä on yhteisiä ongelmia ja miellä on vastassamme myös yhteisiä haasteita. Kun Afrikan ihmisiltä puuttuu mahdollisuuksia, on täysin luonnollista, että he etsivät niitä Euroopasta. Afrikka ansaitsee tukemme eikä ainoastaan edellä mainitusta syystä.

Tänään keskustelemme sovitun strategian täytäntöönpanosta, ja meillä on toimintasuunnitelma. Meidän on jatkettava yhdessä toimimista strategian ja toimintasuunnitelman toteuttamiseksi. Olen tyytyväinen kumppanuuksista tähän mennessä saatuihin tuloksiin. Olen aiemmissa mietinnöissäni aina ilmaissut huoleni siitä, että parlamenteilta puuttuu selkeä erityisasema yhteisen strategian täytäntöönpanossa. Vuonna 2007 yleisafrikkalainen parlamentti ja Euroopan parlamentti antoivat yhteisen julkilausuman, jossa tehdään itse asiassa varsin ytimekäs yhteenveto parlamenttien tehtävistä. Luen julkilausuman nyt englanniksi.

(EN) "Parlamenttimme ovat instituutioita, jotka edustavat kansalaisten tahtoa, joten niiden on huolehdittava siitä, että kansalaisten tarpeet tyydytetään, että päättäjät kuuntelevat heidän huolenaiheitaan ja että heidän toivomuksensa otetaan huomioon heitä hallitsevien instituutioiden ehdottamissa politiikoissa. Parlamenteillamme on tärkeä tehtävä maanosiemme tulevaisuuden yhteisistä ensisijaisista tavoitteista käytävän keskustelun muokkaamisessa. Ne heijastavat yhteiskuntiemme eri mielipidesuuntauksia, joten ne ovat oikea paikka keskustelun käymiselle ja eriävien näkemysten yhteensovittamiselle sekä kompromisseihin pyrkimiselle."

– (NL) Olen näin ollen tyytyväinen siihen, että sovimme tässä kokouksessa parlamenttien tulevasta roolista. On myös Michael Gahlerin, yleisafrikkalaisen parlamentin kollegojemme ja kaikkien tähän työhön osallistuneiden ansiota, että parlamenttien roolista on päästy yksimielisyyteen. Rooliin kuuluu osallistuminen asiantuntijaryhmän toimintaan kahdeksan kumppanuuden yhteydessä sekä koordinoivan työryhmän toimintaan. Parlamenttien on määrä antaa oma panoksensa edistymistä koskeviin vuosikertomuksiin, ja Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin puhemiestä on määrä pyytää esittämään visionsa Afrikan huippukokouksissa. Tämä on tärkeä yksityiskohta.

Lopuksi haluaisin esittää vielä yhden kysymyksen komission jäsenelle. Tiedämme, että julkisen kehitysavun määritelmät ovat jo pian, huhtikuussa, esityslistalla EU:n ja SEDACin keskusteluissa ja että Euroopan komissio osallistuu keskusteluihin. Voiko komission jäsen kertoa meille, millaisia visioita hänellä on tämän keskustelun suhteen ja mikä Euroopan komission panos on?

  Filip Kaczmarek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kehityspolitiikka on yksi EU:n politiikan tärkeimmistä aloista, ja sen tavoitteena on maailmanlaajuisten ongelmien ratkaiseminen. Oli hyvää onnea eikä missään nimessä sattumaa, että ensimmäinen yhteinen kumppanuusstrategia luotiin Afrikalle ja että siihen sisältyi Afrikka.

Yksi syy siihen, miksi kehityspolitiikka on hyvin tärkeää, on se, että siitä on tullut historiakeskeisen politiikan väline. Tässä yhteydessä kehitysyhteistyön tärkein tavoite on entisten prosessien ja mekanismien muuttaminen. Kenian itsenäisyystaistelija Jomo Kenyatta kuvasi tätä elävästi, vaikkakin yksinkertaistetusti. Tiedän, että komission jäsen tuntee tämän kuuluisan lainauksen. Jomo Kenyatta sanoi kerran: "Kun lähetyssaarnaajat tulivat, afrikkalaisilla oli maa ja lähetyssaarnaajilla oli Raamattu. He opettivat meitä rukoilemaan silmät suljettuina. Kun avasimme silmät, heillä oli maa ja meillä oli Raamattu."

Historiakeskeinen politiikka ei kuitenkaan ole ainoa syy siihen, että Eurooppa puuttuu kehitykseen liittyviin ongelmiin. On myös käytännönläheisiä syitä. Afrikka on edelleen maailman köyhin maanosa. Siellä on kuitenkin ensimmäistä kertaa 30 vuoteen parhaillaan menossa talouskasvun kausi. Tämä talouskasvu on muuten joka tapauksessa suurempi kuin Euroopan talouskasvu. On tietysti Afrikan maita, joissa kyvyttömät hallitukset ovat onnistuneet ajamaan talouden karille. Yleisesti ottaen voimme todeta, että Afrikka on maanosa, jossa on hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Olen tyytyväinen siihen, että EU auttaa näiden mahdollisuuksien elvyttämisessä ja käyttöönotossa.

Sen vuoksi yksi strategian tavoitteista on varmistaa laajempi vuoropuhelu ja yhteistyö muilla aloilla kuin kehityskysymyksiin tavallisesti liittyvillä aloilla. Strategia kattaa useita eri politiikan aloja, kuten turvallisuus, energia ja ilmastonmuutos. On kuitenkin huolestuttavaa, että edistys useimmilla näistä aloista on ollut vaatimatonta. Meidän on myös myönnettävä, ettei sitoutuminen kumppanuuteen Afrikan kanssa ole ollut tasaväkistä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Olen vakuuttunut siitä, että kumppanuuden toinen vuosi on ensimmäistä parempi ja että edistymme entistä nopeammin tavoitteiden saavuttamisessa.

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, meillä on tämän uuden prosessin kehittämisen eli Euroopan unionin ja Afrikan välisen uuden sopimuksen vuosipäivä. Haluaisin sen vuoksi olla vähemmän varautunut kuin tavallisesti, arvoisa komission jäsen. Uskon, että tunnustuksen antaminen ensimmäisen vuosipäivän yhteydessä olisi paikallaan.

Afrikassa on pulaa kaikesta. Johtajia, lääkäreitä, opettajia ja teknisiä asiantuntijoita on liian vähän. Puhutaan maahanmuuttopolitiikan hallinnasta, mutta emme vieläkään ole ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta maahanmuuttajayhteisöt voisivat esimerkiksi palvella omia valtioitaan. He siellä eivät pysty edes ruokkimaan väestöään. Me täällä uudistamme parhaillaan maataloustuotteidemme vientitukia ja tuemme biopolttoaineita, mikä johtaa valtaviin monokulttuureihin Afrikassa.

Afrikassa jatkuu luhistuminen, puute leviää, taudit tappavat ja vedestä on pulaa. Me täällä Euroopassa puhumme paljon, teemme lupauksia, keskustelemme, äänestämme päätöslauselmista, mutta mitä tapahtuu käytännössä afrikkalaisille? Uskon – ja niin uskotte totta puhuen tekin ja tiedän teidän olevan vahvasti vakuuttunut tästä – että on aika saattaa näiden maiden parlamentit yhteen ja siten saattaa yhteen niiden kansalaiset. Uskon, ettei Euroopan unionin ja Afrikan välinen kehitys onnistu niin kauan kuin pysymme poliitikkojen ja teknisten asiantuntijoiden tasolla. Afrikan kansat on saatettava yhteen ja tämä on toteutettava niiden parlamenttien kautta.

Olen iloinen kuullessani, että parlamentissa on tahtoa kehittää tätä erityistä suhdetta. Suhtaudun kuitenkin myös varauksellisesti, arvoisa komission jäsen, koska juuri ennen tätä keskustelua kävimme pitkän keskustelun kolleganne Catherine Ashtonin kanssa talouskumppanuussopimuksista. Outoa kyllä, on melkein mahdotonta saada kumppanimaiden parlamentit osallistumaan kyseisiin sopimuksiin. Pystymme vakuuttamaan niin osan parlamentista kuin komissionkin siitä, että parlamenttien olisi tosiaan ensin saatava sanavaltaa, ennen kuin ne kysyvät meiltä eli Euroopan parlamentilta mielipidettä asioista, jotka vaikuttavat välittömästi Afrikassa olevien ihmisten elämään. Toivonkin, että asiat muuttuvat tässä suhteessa.

Minustakin on tärkeää saada kansalaisjärjestöt ja Afrikan kansalaisyhteiskunta osallistumaan tähän prosessiin paljon laajemmin ja paremmin, kuten tekin onneksi korostitte. Mainitsin myös maahanmuuttajayhteisöt, mutta ne taas liittyvät Eurooppaan. En tiedä mitä käytännön toimia tämän eteen on tehty, mutta katson, että teidän käynnistämällänne prosessilla on niiden ansiosta mahdollisuus onnistua.

  Toomas Savi, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, vuosi 2007 oli valitettavasti jo toinen peräkkäinen vuosi, jolloin julkista kehitysapua vähennettiin kehittyneissä maissa. Sen vuoksi pidän hyvänä esittelijän muistutusta siitä, että jäsenvaltioita on kehotettava pitämään kiinni sitoumuksistaan.

Jäsenvaltioiden pitäisi mielestäni tarkistaa kohdemaille annettava apu, koska vuosituhannen kehitystavoitteita koskevasta selvityksestä vuodelta 2008 käy ilmi, että Saharan eteläpuolinen Afrikka on ainoa alue, jolla jäädään huomattavasti jälkeen odotetusta kehityksestä. Haluaisin tässä yhteydessä kannustaa jäsenvaltioita lisäämään apuaan Saharan eteläpuoleiselle Afrikalle, joka on maailman vähiten kehittynyt alue. Lisäksi on todettava, etteivät kohdemaat aina suhtaudu kovin myönteisesti EU:n avun ehdollisuuteen. Meidän pitäisi edelleen pyrkiä parantamaan näiden maiden osallistumismahdollisuuksia.

Maailmanlaajuinen talouskriisi on haitaksi meille kaikille, mutta meidän on siitä huolimatta muistettava ja otettava huomioon, että vähiten kehittyneet maat myös kärsivät eniten talouskriisistä. Lisäksi Eurooppaa uhkaavat Afrikan pysähtyneen tilanteen myötä kasvavat maahanmuuttovirrat, joista saattaa tulla rasite hyvinvointivaltiolle. Olisi järkevämpää pyrkiä ratkaisemaan kehitysmaiden ihmisten ongelmat paikan päällä kuin antaa niiden kulkeutua Eurooppaan ja käsitellä niitä täällä.

  Wiesław Stefan Kuc, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelemme jälleen kerran Afrikasta Euroopan parlamentissa. Tänään emme puhu sodasta, ihmisoikeuksista tai kehitysmaille annettavasta avusta. Sen sijaan pyrimme tekemään yhteenvedon Afrikan ja Euroopan unionin välisen kumppanuuden tämänhetkisestä tilanteesta. Valitettavasti tätä kumppanuutta ei käytännöllisesti katsoen ole.

Kohtuuden nimessä on myönnettävä, että onhan meillä yleviä tavoitteita Afrikan unionin, Afrikan unionin parlamentin ja Afrikan unionin komission välistä ymmärtämystä ja yhteistyötä varten. Afrikka on kuitenkin edelleen maapallomme köyhin maanosa, jossa ihmisten eliniän odote on maailman alhaisin ja joka kärsii ennennäkemättömästä nälänhädästä ja sairauksista samalla, kun koulutus ja terveydenhuolto jää etenkin köyhillä kaupunkialueilla ja kylissä lähes kokonaan järjestämättä.

Afrikan unionin myönteinen vaikutus taloudelliseen tilanteeseen on niin vähäinen, että se on käytännössä pelkkä lumeorganisaatio, eikä sillä ole merkitystä arkipäiväisten ongelmien ratkaisemisessa. Se on poliitikkojen luoma organisaatio, jota poliitikot käyttävät hyväksi voidakseen osallistua maailmanlaajuiseen poliittiseen toimintaan. Afrikan maanosan runsaita luonnonvaroja käyttää koko maailma. Tämä ei kuitenkaan ole parantanut väestön elintasoa eikä lieventänyt köyhyyttä. Monet eri järjestöt pyrkivät lieventämään köyhyysongelmaa, mutta asian edistyminen on hädin tuskin havaittavissa. Esittelijä Martens on tuonut tämän asian selkeästi esille.

Emme todellakaan tiedä, miten voisimme auttaa Afrikkaa, eikä mietinnössäkään ratkaista tätä ongelmaa. On syytä muistaa kuinka rauhallinen Kenia joutui verilöylyn näyttämöksi vain muutamassa päivässä. Miten voimme varmistaa, että eri maiden antama taloudellinen apu jaetaan tasapuolisesti? Tästä aiheesta keskustelimme muutama kuukausi sitten. Puhuimme myös Kiinan kehityksestä. Ehkäpä Kiina onkin valinnut oikean tien? Meidän pitäisi tutkia huolellisesti Kiinan valitsemaa tietä.

  Luisa Morgantini, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Afrikan ja EU:n yhteinen strategia on ennen kaikkea suuri haaste. On aika osoittaa, että pystymme tarkastelemaan omaa toimintaamme ja politiikkamme uudesta näkökulmasta. Uskon, että meidän on jatkettava näiden kahden maanosan suhteiden ja omien kehitysstrategioidemme perusteellista pohtimista.

Kyseessä on pitkä prosessi. Emme voi odottaa, että ratkaisisimme kaikki ongelmat kertaheitolla, vaan prosessi on myös varsin monimutkainen. Sen on mielestäni kuitenkin oltava ennen kaikkea kattava, osallistava ja alhaalta ylöspäin rakentuva prosessi: tasavertaisuuteen perustuva kumppanuus.

Lissabonin huippukokouksessa ei vielä päästy tähän tavoitteeseen luultavasti kiireisen aikataulun vuoksi. Rakentavaa roolia parlamenteille tai kansalaisyhteiskunnalle Afrikassa tai Euroopassa ei pystynyt antamaan sen enempää Euroopan unioni kuin Afrikan unionikaan. Huippukokouksesta on nyt kulunut vuosi, ja kuten jäsen Martensin mietinnössä vahvasti korostetaan, ei Euroopan parlamentilla, yleisafrikkalaisella parlamentilla eikä kansalaisyhteiskunnalla ole vieläkään todellista sananvaltaa strategian määrittelemisessä.

Jotta saavutettaisiin erityisesti köyhyyden ja sairauksien poistamiseen sekä maatalouden ja koulutuksen kehittämiseen liittyvät vuosituhannen kehitystavoitteet, on siis varsin tärkeää ottaa nämä asiat mukaan kaikkien niiden esille tuotujen aiheiden lisäksi, jotka ulottuvat aavikoitumisesta ilmastonmuutokseen ja energiakysymyksiin.

Näin ollen on välttämätöntä antaa kansalaisille mahdollisuus osallistua täydelliseen omavastuuseen ja demokraattiseen kumppanuuteen, eikä sitä saa rajoittaa koskemaan vain hallituksia ja komiteoita. Olemme Euroopan parlamenttina parantaneet suhteitamme yleisafrikkalaiseen parlamenttiin, ja tämä edistys on epäilemättä vaikuttanut myönteisesti Afrikan ja EU:n yhteiseen strategiaan.

Vuonna 2007 oltiin epäilevällä kannalla, mutta vain rahoituksen suhteen. Saadaanko tälle yhteiselle strategialle järjestettyä rahoitus? Millainen on AKT-maiden ja Cotonoun sopimuksen tulevaisuus? Mikä on suhteemme kansainvälisiin organisaatioihin: Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon ja WTO:hon? Tehkäämme yhteistyötä näiden instituutioiden demokraattisuuden parantamiseksi.

Lopuksi haluan sanoa, että meidän pitäisi mielestäni jatkaa rohkeasti tätä haasteellista tehtävää, koska Afrikka on, kuten olemme viime vuosina saaneet tietää, maanosa, jossa on runsaasti henkilö- ja taloudellisia resursseja ja joka on tasavertainen kumppani. Tunnen hyvin komission jäsen Michelin, ja hänkin tietää, että on upeaa nähdä Afrikassa olevan myös runsaasti vaurautta eikä ainoastaan kuolemaa, tuhoa ja sotaa. Meidän on kuitenkin tietysti ponnisteltava rauhan ja demokratian rakentamisen hyväksi.

  Bastiaan Belder , IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää esittelijä Martensia tästä perusteellisesta mietinnöstä. On hyvä, että parlamentti ei vain suhtaudu myönteisesti ilmoitukseen kumppanuuden perustamisesta vaan myös todella seuraa konkreettisia tuloksia. Juuri tätä Afrikka tarvitsee. Afrikan kanssa luotavan kumppanuuden onnistumisen edellytyksiä ovat hyvä hallintotapa ja ihmisoikeudet. Ne ovat välttämättömiä maanosassa, jossa pormestari voi syrjäyttää presidentin ja jossa eräs presidentti on rampauttanut omaa kansaansa järjestämällä noitavainoja. Neuvoston ja komission pitäisi tehdä tästä kumppanuudesta keskeinen tavoite

Puhuessani hyvästä hallintotavasta viittaan myös Kiinan rooliin, joka mainitaan tässä päätöslauselmassa vain ohimennen. Mielestäni on laiminlyöty kritiikin esittäminen niistä toisinaan tuhoisista seurauksista, joita Kiinan toimista Afrikassa on aiheutunut. Euroopan unioni voi ehkä ottaa opikseen niistä kahden miljardin euron investoinneista, jotka Kiinan ja Afrikan kehitysrahasto on tehnyt Afrikkaan. Se tosiseikka, että Peking investoi myös muun muassa Zimbabween, kertoo jo kaiken Kiinan panoksesta pitkän aikavälin demokratiaan ja hyvään hallintotapaan Afrikassa.

Haluan myös esittää huomautuksen esittelijälle. Hän viittaa 46 kohdassa Afrikan elintarviketurvaan ja elintarvikeomavaraisuuteen. Luulen, että tästä päätöslauselmasta puuttuu kokonaan jo useiden vuosien ajan olemassa olleen ongelman käsittely. Ongelmana on, että ulkopuoliset valtiot tai yhtiöt vuokraavat tai myös ostavat suuria aloja maatalousmaata, josta sadon saavat ulkomaiset sijoittajat eikä se näin ollen hyödytä aliravittua paikallista väestöä. Tällainen tilanne on todella masentava. Näillä investoinneilla ei myöskään luoda työpaikkoja. On valitettavaa, ettei päätöslauselmassa käsitellä tätä erityisongelmaa, jolle nykyään annetaan jälleen kerran paljon huomiota tiedotusvälineissä.

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, suhteista Afrikan unionin yleisafrikkalaiseen parlamenttiin vastaavan Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan puheenjohtajana haluaisin tänään tässä yhteydessä kiittää tähän toimintaan osallistuvia henkilöitä. Haluaisin aivan ensiksi kiittää Maria Martensia, joka on laatinut erinomaisen mietinnön sovitun Afrikan ja EU:n yhteisen strategian edistymisestä. Toiseksi haluan kiittää mukana olevia toimielimiä. Olemme onnistuneet kuudenvälisessä eli kuuden keskustelukumppanin vuoropuhelussa sopimaan kummankin parlamentin mukaan ottamisesta. Kumpikin komissio sekä molemmat parlamentit ja neuvosto ovat antaneet suostumuksensa. Neuvostosta haluan mainita erityisesti oikeudellisen yksikön, joka on erityisen tärkeä tällaisissa asioissa, joista ei aina saadakaan aikaan yhteistä kantaa. Addis Abebassa pidetyn ensimmäisen kokouksen jälkeen onnistuimme kuitenkin tänään pidetyssä toisessa kokouksessa panemaan täytäntöön ja päättämään lopullisesti kummankin parlamentin osallistumista koskevat asiat, joista oli sovittu alustavasti.

Haluaisin kommentoida Alain Hutchinsonin puheenvuoroa. Mitä Afrikassa todella tapahtuu? On myönnettävä, että siellä tapahtuu pahoja asioita. Ehkä kyse on vain sattumasta, mutta minusta vaikuttaa siltä, että tästä yhteisestä strategiasta sopimisen jälkeen Afrikka on reagoinut vallankaappauksiin eri tavalla kuin ennen. Mauretaniassa, Guineassa, Guinea-Bissaussa ja Madagaskarissa Afrikka on reagoinut keskeyttämällä näiden maiden jäsenyyden. Näin ei ole ennen tapahtunut. Ennen strategiaa olisi vain jatkettu entiseen tapaan.

Haluaisin tässä yhteydessä myös, että ottaisimme eurooppalaisina hallintoeliminä nämäkin tosiasiat huomioon. Jos tämä kumppanuus perustuu yhteisiin arvoihin, on myös eurooppalaisten reagoitava silloin, kun afrikkalaiset reagoivat siellä vikaan meneviin asioihin. Luotan näin ollen siihen, että jos me parlamentteina osallistumme vastedes vahvemmin tämän strategian täytäntöönpanoon, pystymme tuottamaan lisäarvoa tälle kumppanuudelle.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Haluan onnitella Maria Martensia tästä tärkeästä mietinnöstä ja korostaa Euroopan parlamentin tärkeää tehtävää Afrikan ja EU:n yhteisen strategian ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman täytäntöönpanemisen seurannassa.

Eräitä merkittäviä toimia on toteutettu monissa niistä kahdeksasta kumppanuudesta, jotka kuuluvat strategiaan. Niitä ovat erityisesti yhteisten asiantuntijaryhmien ja täytäntöönpanoryhmien perustaminen sekä vuoropuhelun käynnistäminen näiden kumppanuuksien puitteissa.

Pahoittelen kuitenkin, että ensimmäisen vuoden päättyessä joissakin kumppanuuksissa määritellään edelleen työmenetelmiä eikä ole vielä vahvistettu tavoitteita, määräaikoja ja talousarviomäärärahoja.

Toivon, että seuraavassa yhteisessä vuotuisessa edistymiskertomuksessa tulokset esitellään ja määrärahat ilmoitetaan paljon täsmällisemmin kuin ensimmäisessä. On erityisen tärkeää, että pidämme tarkasti kiinni Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sitoumuksista vuosituhannen kehitystavoitteiden valinnan yhteydessä. Meidän on myös varmistettava, etteivät jo nyt heikoimmassa asemassa olevat Afrikan maat ja kansat joudu kärsimään suhteettomasti meitä jokaista koskettavasta maailmanlaajuisesta talouslamasta.

Afrikan kehittämisestä ja demokraattisen hallintotavan edistämisestä on tehtävä yksi tapa torjua kriisiä meidän kaikkien hyväksi. Tässä yhteydessä meidän on myös nähtävä kaikissa, myös poliittisesti arkaluontoisissa kumppanuuksissa, edistystä, joka on hallinnon ja ihmisoikeuksien edistymistä merkittävämpää.

Euroopan parlamentin roolia tässä prosessissa on vahvistettava antamalla sille virallisesti seurantatehtäviä ja ottamalla se mukaan strategian täytäntöönpanoryhmien työhön. On myös tärkeää varmistaa sekä Euroopan että Afrikan kansalaisyhteiskuntia edustavien toimijoiden, etenkin kansallisten parlamenttien, kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden osallistuminen tähän prosessiin.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomion kolmeen asiaan tässä keskustelussa. Ensiksikin joulukuussa 2007 Euroopan parlamentti hyväksyi uuden Afrikan ja EU:n yhteisen strategian, jonka tavoitteena on varmistaa kummankin osapuolen välinen tasa-arvo. Tärkeimpänä ongelmana tämän strategian keskipisteessä oli köyhyyden vähentäminen Afrikan maissa Tällä alalla ei kuitenkaan ole viime vuonna edistytty juuri minkään vertaa.

Toiseksi jatkuva rahoitus- ja talouskriisi voi valitettavasti pahentaa Afrikan maiden tilannetta. Johtavat kansainväliset rahoituslaitokset ovat tehneet ennusteita vuodelle 2009. Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi, että koko maailman BKT supistuu 1 prosentilla, kun Maailmanpankki arvioi vähennyksen olevan 2 prosenttia. WTO ennustaa maailmankaupan arvon laskevan jopa 9 prosenttia. Näin tapahtuu ensimmäisen kerran 50 vuoteen. Kriisi, josta kärsii valtaosa kehittyneistä maista, vaikuttaa IMF:n mukaan edelleen haitallisesti kehitysmaihin, kuten Afrikan maihin. Työttömyyden ja köyhyyden lisääntyminen voivat aiheuttaa levottomuuksia ja joissakin tapauksissa jopa johtaa sotaan.

Kun otetaan huomioon tämä kriisi ja sen tuleviin vuosiin ulottuvat jälkiseuraukset, toivon, että Afrikan ja EU:n yhteistyöstrategiaa tarkistetaan asianmukaisella tavalla, jotta voitaisiin ehkäistä tällaisia maailmanlaajuisesta talouskriisistä johtuvia levottomuuksia tai ehkä jopa aseellisia konflikteja.

  Juan Fraile Cantón (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät Lissabonissa joulukuussa 2007 Afrikan ja EU:n yhteisen strategian sekä sen täytäntöönpanoa koskevan ensimmäisen toimintasuunnitelman.

Tämä strategia perustuu kolmeen seikkaan. Ensimmäinen niistä on se, että Afrikan maanosassa esiintyy rauhanprosessien ja demokraattisten järjestelmien asteittaisen vakauttamisen rinnalla jatkuvia konflikteja, kuten Darfurissa, sekä suurta köyhyyttä. Lisäksi ilmenee myös uusia ongelmia, kuten laittomien maahanmuuttajien tulvat.

Toinen seikka on, että Saharan eteläpuolinen Afrikka on maapallon köyhin alue. Väestön elinajan odote on alhainen. Koulutustaso on heikko, lukutaitoisten osuus on pieni ja väestö kasvaa nopeasti. Kolmesataa miljoonaa ihmistä tulee toimeen alle eurolla päivässä.

Kolmas seikka on, että Afrikka on laajojen pandemioiden tyyssija. Siellä asuu yli kaksi kolmannesta Aids-tartunnan saaneista, ja Afrikan osuudeksi tulee 90 prosenttia kaikista malarian aiheuttamista kuolemista.

Emme viime vuonna edistyneet merkittävästi asettamiemme tavoitteiden saavuttamisessa. Kun otetaan huomioon, että toimintasuunnitelma ulottuu vuoteen 2010 saakka, meidän on ryhdyttävä välittömästi toimiin kahdella tärkeällä alalla. Ensinnäkin meidän on tehtävä yhteistyötä demokraattisen hallinnon alalla, instituutioiden lujittamisessa ja kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistamisessa kiinnittämällä erityistä huomiota tasa-arvopolitiikkaan. Toiseksi meidän on tehtävä yhteistyötä sosiaalisten perustarpeiden alalla ja nälän torjunnassa sekä käynnistettävä kehitysohjelmia koulutuksen ja terveydenhuollon sekä perusresurssien, kuten veden saannin turvaamiseksi.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään käsittelemämme kumppanuus on vastaus Afrikan tarpeisiin, koska siinä tarjotaan tukea Afrikan maiden demokratiakehitykselle ja ihmisoikeuksien turvaamiselle sekä varmistetaan samalla vahva kahdenvälinen osallistuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan ja energiavarmuuden takaamiseen.

Maailmanlaajuisen keskinäisen riippuvuuden ja vastuun jakamisen vuoksi tarvitsemme nykyään sitoumuksia myös meitä mahdollisesti heikommilta kumppaneilta. Otetaan esimerkkitapaukseksi vaikkapa ilmastonmuutoksen torjunta. Vaikka Afrikka pilaa vähiten ilmakehäämme, se joutuu kärsimään kipeimmin seurauksista. Meidän on sen vuoksi otettava Afrikan maat mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan erityisesti hyödyntämällä mahdollisimman laajalti näiden maiden käytettävissä olevia uusiutuvia energialähteitä.

Tiettyjen maiden tavoitteena on saada Afrikan maat omaan vaikutuspiiriinsä. Näin ei saisi käydä. Afrikka ei tarvitse valvontaa. Sen sijaan se tarvitsee apuamme ja tukeamme. Samanaikaisesti meidän pitäisi myös kohdella Afrikkaa tasavertaisena kumppanina eikä vain taloudellisen avun vastaanottajana. Tasavertaisessa asemassa oleminen johtaa entistä vahvempaan sitoutumiseen.

  Louis Michel, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää puhujia.

Olen iloinen siitä, että ensimmäisiin tuloksiin ollaan tyytyväisiä. On kuitenkin sanomattakin selvää, että tämä ei vielä riitä. Meidän on ymmärrettävä, että tämä prosessi on kestänyt vasta vuoden ja että meidän pitäisi kiristää tahtia vuonna 2009.

Hyväksyn eri puheenvuorojen olennaiset osat. Esille tuodut asiat vastaavat täysin omia näkemyksiäni. On selvää, ettei kehitystä voi tapahtua ilman omavastuullisuutta, kuten jäsen Hutchinson ja jäsen Morgantini jo sanoivatkin. On myös selvää, että kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan roolit ovat erittäin tärkeät.

Pahoittelen myös sitä, ettei voitu uudistaa perusteellisesti niitä institutionaalisia järjestelyjä, joita sovelletaan parlamentin vastuuseen kehityspolitiikasta. Muistan teidän pyytäneen, ettei maakohtaisista strategia-asiakirjoista keskusteltaisi vain täällä vaan myös kumppanimaiden kansallisissa parlamenteissa. Eurooppa-neuvosto ei antanut minulle lupaa tähän, minkä vuoksi lähetin maakohtaiset strategia-asiakirjat yhteiseen parlamentaariseen edustajakokoukseen. Te lähetitte sitä kautta asiakirjat eteenpäin Euroopan eri parlamenteille. Tästä kaikesta ei kuitenkaan ole tuloksena minkäänlaista institutionaalista sääntöä, vaikka sitä vilpittömästi toivoisinkin. Muistuttaisin vielä, että tämä on edelleen yksi ensisijaisista tavoitteistani, koska edistyisimme huimaa vauhtia, jos Euroopan kehitysrahasto otettaisiin mukaan talousarvioon. Sitä ei oteta talousarvioon, mutta jatkamme edelleen väärin perustein sen roolin epäämistä parlamentilta, joka sillä pitäisi olla. Tämän vuoksi kehitysyhteistyöstä vastaava komission jäsen on toisinaan voimaton. Olisi paljon yksinkertaisempaa, jos voisin keskustella ensisijaista tavoitteista, ohjelmista ja hankkeista täällä parlamentissa. Voisin viedä asioita eteenpäin saatuani täältä taustatukea. Valitettavasti asia ei vielä ole näin, mutta toivon, että tähän tavoitteeseen päästään vielä joskus.

En halua jättää asioita käsittelemättä, koska sekään ei mielestäni ole oikein. Haluan muistuttaa siitä, että viime vuonna annettiin EU:n kehitysapua siten, että komissio ja jäsenvaltiot antoivat kumpikin 46 miljardia euroa. Olemme kuitenkin 1,7 miljardia jäljessä ohjelmasta tai niin sanotusti asetetusta tavoitteesta. En ole ollenkaan tyytyväinen tähän tilanteeseen ja uskonkin että meidän on vastedes taisteltava tilanteen korjaamiseksi. Parlamentin on omistauduttava tosissaan tälle asialle ja käytettävä painostusta. Meidän on käytettävä kaikki mahdolliset poliittiset keinomme, jotta saisimme jäsenvaltiot jatkamaan vuonna 2005 tehtyjen sitoumusten noudattamissa. Helppoa se ei ole. Muistan vielä elintarvikerahoitusvälineelle annetusta yhden miljardin euron rahoituksesta käydyn kamppailun. Se ei ollut helppo, mutta saimme läpi suotuisat ehdot. Saimme yhden miljardin lisärahoituksen, mutta se oli jaettu kolmelle vuodelle kahden sijaan. Hankkeita viedään kuitenkin onneksi eteenpäin, ja niiden täytäntöönpano etenee kiitettävästi. Olen näin ollen tietysti tyytyväinen tähän kehitykseen.

Emme aio aloittaa uudelleen DAC-kysymysten käsittelyä. Käsiteltävänä on parhaillaan vähäisiä muutoksia, esimerkiksi rauhanturvatehtävien alalla.

(FR) Sen vuoksi emme aio aloittaa tätä keskustelua uudelleen. Minun on myös todettava, että olen hyvin varovainen. En erityisemmin kannata tämän keskustelun uudelleen aloittamista, koska jos niin tehdään, tietyt jäsenvaltiot osallistuvat keskusteluun ja haluavat sisällyttää näihin määrärahoihin mitä tahansa.

Minun on todettava, herra Cook, että en ole samaa mieltä siitä, että olisimme kadottaneet ihanteemme. En usko, että näin on käynyt. Mielestäni teidän on vain kuunneltava tätä parlamenttia, jotta ymmärtäisitte, että olemme edelleen täysin sitoutuneita tukemaan kehitysmaita. Ei ole totta, että emme edistäisi ongelmien ratkaisemista. On selvää, ettei meidän voida odottaa ratkaisevan kaikkia ongelmia, mutta minua kauhistuttaa ajatella, miten köyhä maailma olisi ilman Euroopan tukea.

Myönnän kyllä, ettei tukea anneta tarpeeksi, mutta sen osuus on silti 57 prosenttia koko maailman kehitysavusta. Valitettavasti emme luultavasti voi keskustella tästä asiasta nyt, mutta kysymys siitä, saavutetaanko jäsenvaltioilta tai komissiolta peräisin olevalla EU:n kehitysavulla edelleen sille asetetut tavoitteet tai onko se vielä tehokasta ja onko tämä toimintatapa hyvä, on jo aivan toinen asia. Haluaisin, että tässä keskustelussa palattaisiin kysymykseen talousarviotuen mahdollisesta toteuttamisesta ja siihen liittyvistä ehdoista, koska olen näistä asioista yhtä epävarma kuin tekin.

Meidän on kuitenkin tiedettävä, mitä haluamme. Jos haluamme saada hallituksen pitämään yllä yhteyksiä kansalaisyhteiskuntaan tai saada maan väestön tai joissakin tapauksissa sen parlamentin osallistumaan toimintaan, meidän on kuitenkin määrättävä ehdot. Useinkaan, ei näet riitä, että hallituksille sanotaan vain, että "toivomme teidän tekevän näin", tai että tehdään kiihkeitä vetoomuksia tai vain ystävällisiä pyyntöjä. Ehtoja koskeva kysymys on edelleen tärkeä, vaikka en pidäkään sanasta "ehto" ja puhuisin mieluummin kriteereistä. Mielestäni ei ole liikaa vaadittu, jos esimerkiksi pitäisi pystyä laatimaan profiili. Profiilia ei kuitenkaan ole käytetty aloitteen budjetoinnissa. Silti on aivan normaalia, että analysoimme kunkin maan hallintoprofiileja, kun valmistaudumme antamaan niille ylimääräisen 25:n tai jopa 30 prosentin osuuden taloudellisena kannustimena. Kaikki nämä keskustelut ovat vielä kesken. En halua päättää niitä, mutta toivon, että voimme vielä joskus saada ne valmiiksi.

En käsittele tarkemmin Kiinaan liittyviä asioita. Pidän keskustelua selvästi myönteisenä. Katson tietysti, että kehitysmailla on oikeus kilpailuttaa haluamaansa yhteistyötä. Afrikka ei enää ole alue, johon Euroopalla on yksinoikeus, mikä on oikein hyvä ja mielestäni tärkeä asia.

Kannattaa kuitenkin kyseenalaistaa Kiinan ja Afrikan välisen kehityspolitiikan laatu. Emme voi arvostella heidän toimintaansa, mutta voimme ihmetellä sitä. Olen esimerkiksi useiden kuukausien ajan saanut raportteja, jotka koskevat Kiinan sopimuksia Kongon demokraattisessa tasavallassa. En väitä niiden olevan huonoja sopimuksia. Sanon vain, että nämä asiat edellyttävät vastuullisuutta. Laadimme parhaillaan vastausta heille, erityisesti valtiontakuuta koskevaan kysymykseen, koska kyse on yksityisen yrityksen kanssa tehtävästä sopimuksesta. Käsittelemme myös lainojen prosenttiosuutta verrattuna lahjoituksiin, tarjouskilpailujen laiminlyöntiä ja sitä, että kyse on lähes samasta summasta kuin maan velka Euroopan valuuttarahastolle. Kaikkiin näihin kysymyksiin on löydettävä ratkaisu, joka ei kuitenkaan ole tällaisen suhteen tuomitseminen. Afrikan mailla on oikeus tehdä kumppanuussopimuksia myös Kiinan kanssa. Palaan tähän asiaan vielä myöhemmin.

Arvoisa jäsen Morgantini, kiinnititte mielestäni huomion jäsen Hutchinsonin jo esille tuomiin asioihin. On selvää, että todellisena haasteena on tulevaisuudessakin sen varmistaminen, että meidän ja kehitysmaiden suhde on tasavertainen kumppanuus. Lissabonin huippukokous oli mielestäni huomattava edistysaskel, koska panimme ainakin teksteissä alulle uuden ajattelutavan, joka perustuu niin oikeuksien kuin velvollisuuksienkin suhteen tasavertaiseen kumppanuuteen.

Tämä tavoite on kuitenkin jäänyt selvästi saavuttamatta omavastuullisuuden ja mahdollisuuksien mukaan myös talousarviotuen osalta. Omavastuullisuudella tarkoitetaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja parlamentissa käytävää keskustelua. Uskon, että olette oikeassa ja että näillä aloilla on jatkettava ponnisteluja.

Toisen esittämänne kysymyksen aiheesta minäkin olen todella huolestunut, ja se on mielestäni tärkeä keskustelunaihe. Kysymyksenne koski sitä, miten voitaisiin saavuttaa yhdenmukaistamisen tavoitteet eli parantaa yhteistyötä, parantaa työnjakoa, tehostaa eri kumppanien välillä toteutettavan maailmanlaajuisen kehityspolitiikan tukemista ja täsmentää Maailmanpankin, Maailman kauppajärjestön, Kansainvälisen valuuttarahaston, komission ja kaikkien suurten avunantajien roolia.

On totta, että tällä hetkellä ilmenee päällekkäisyyttä, kuten eräässä toisessa kokouksessa tuotiin esille. Esiintyy myös kilpailua, joka ei aina ole hyödyllistä. Voin todeta, että kahtena viime vuonna on edistytty huomattavasti, etenkin Maailmanpankin osalta. Voin myös sanoa, että Maailmanpankin uuden sanoman, strategian ja ajattelumallin näkeminen saa minut varsin toiveikkaaksi. Liikkumavaraa jää siis toisentyyppiselle eli useiden eri kumppaneiden väliselle yhteistyölle. Uskon, että olette kiinnittänyt huomionne erittäin oleelliseen asiaan, jota meidän on tarkasteltava huolellisesti.

Hyvä hallintotapa on tietysti keskeinen kysymys. Säädimme sen vuoksi hallintopaketista.

Jäsen Gomez otti puheeksi tärkeän aiheen, joka on talouskriisin vaikutus kehitysmaiden taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Lähes kaikki asiantuntijat ovat nykyään yhtä mieltä siitä, että kasvu tulee hidastumaan vähintään 2 prosenttia, mikä tarkoittaa jopa 50 miljoonan ihmisen joutumista köyhyyteen. Meidän on tiedostettava tämä perin pohjin.

Meidän osaltamme voin sanoa, että olen hyvin tyytyväinen, jos jäsenvaltiot pitävät vuonna 2005 antamansa lupaukset. Vakuutan teille, että meidän on ponnisteltava erittäin ankarasti pakottaaksemme jäsenvaltiot pysymään lupauksissaan.

Toiseksi laadin parhaillaan tiedonantoa eli lupaamaani huhtikuun pakettia, joka ulottuu julkista kehitysapua laajemmalle. Pyrin saamaan käyttöön useita komission alakohtaisia budjetteja kehityspolitiikkaa varten. Tähän liittyy eräitä todella kiinnostavia ideoita. Teen myös tähän pakettiin liittyvää yhteistyötä Euroopan investointipankin kanssa erityisesti pyrkimyksissä tukipalvelujen pikaiseen kehittämiseen ja nopeaan vaikutukseen. Esitän tiedonannon huhtikuussa parlamentille. Jäljellä on vielä yksi erittäin tärkeä kysymys, joka koskee kansalaisyhteiskunnan ja kansallisten parlamenttien roolia.

Käsittelen sitä lopuksi. Jäsen Hutchinson ehdotti kerran, että Euroopan parlamentin jäsenille ja ehkä myös jäsenvaltioiden parlamenttien jäsenille voitaisiin järjestää kokeiluja, joissa pidettäisiin aina tilaisuuden tullen keskusteluja maakohtaisista strategia-asiakirjoista. Minulla oli tilaisuus tehdä niin kolmessa eri maassa. Se toimi erittäin hyvin, mutta selvästikin sen ansiosta, että saimme näissä kolmessa maassa tukea hallituksilta, koska ilmantukea tätä asiaa on erittäin vaikea hoitaa. Katson näin ollen, että olette oikeassa ja että ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluu varmasti parlamentin toiminnan aktivointi. Voitte joka tapauksessa luottaa siihen, että teen kaiken voitavani tämän varmistamiseksi.

  Maria Martens , esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, minulla ei itse asiassa ole tähän paljoakaan lisättävää. Tämä on ensimmäinen keskustelu strategian täytäntöönpanosta. Täytäntöönpano on käynnistetty, mutta olemme vielä alkuvaiheessa. Työtä on jäljellä erittäin runsaasti. Afrikka on edelleen köyhin maanosa. Te kaikki korostitte huolenaiheitamme ja kohtaamiamme haasteita. Ne koskivat rauhaa ja turvallisuutta, talouskasvua, hyvää hallintotapaa, valmiuksien lisäämistä sekä parlamenttien roolia ja kansalaisyhteiskuntaa. Komission jäsen esitti tässä yhteydessä tarpeelliset huomautukset.

Haluaisin kiittää kollegojani, komission jäsentä sekä kollegojamme yleisafrikkalaisessa parlamentissa. Jatkamme tämän prosessin seuraamista.

  Puhemies. – (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 23. maaliskuuta 2009.