Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2130(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0031/2009

Keskustelut :

PV 24/03/2009 - 3
CRE 24/03/2009 - 3

Äänestykset :

PV 24/03/2009 - 4.19
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0164

Puheenvuorot
Tiistai 24. maaliskuuta 2009 - Strasbourg EUVL-painos

3. Alueellista koheesiota koskeva vihreä kirja ja koheesiopolitiikan tulevaa uudistusta koskevan keskustelun tila - Aluepolitiikan parhaat käytännöt ja rakennerahastojen käytön esteet - Koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuus uudella ohjelmakaudella - Koheesiopolitiikan täydentävyys ja sen yhteensovittaminen maaseudun kehitystoimien kanssa - Rakennerahastoasetuksen täytäntöönpano vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset - Mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskeva eurooppalainen aloite - (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. (DE) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Lambert van Nistelrooijin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatima mietintö A6-0083/2009 alueellista koheesiota koskevasta vihreästä kirjasta ja koheesiopolitiikan tulevaa uudistusta koskevan keskustelun tilasta (2008/2174(INI))

- Constanze Angela Krehlin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatima mietintö A6-0095/2009 aluepolitiikan parhaista käytännöistä ja rakennerahastojen käytön esteistä (2008/2061(INI))

- Oldøich Vlasákin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatima mietintö A6-0031/2009 koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuudesta uudella ohjelmakaudella (2008/2130(INI))

- Wojciech Roszkowskin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatima mietintö A6-0042/2009 koheesiopolitiikan täydentävyydestä ja sen yhteensovittamisesta maaseudun kehitystoimien kanssa (2008/2100(INI))

- Miroslav Mikolášikin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatima mietintö A6-0108/2009 rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanosta vuosina 2007–2013: kansallisia koheesiostrategioita ja toimenpideohjelmia koskevien neuvottelujen tulokset (2008/2183(INI)) ja

- Zsolt László Becseyn talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö A6-0041/2009 suosituksista komissiolle mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta (2008/2122(INI)).

 
  
MPphoto
 

  Lambert van Nistelrooij, esittelijä.(NL) Arvoisa puhemies, parlamentin aluekehitysvaliokunnan nimenomainen toive oli, että tämän vaalikauden lopussa käytäisiin yksi yhteiskeskustelu koheesiopolitiikan tulevaisuudesta, mutta tänään ja huomenna, näin lähellä Euroopan parlamentin vaaleja, on kuitenkin tarkoitus keskustella ja myös äänestää viidestä tärkeästä mietinnöstä, joita tämän parlamentin jäsenet ovat laatineet. Tässä puhutaan nyt Euroopan yhteisön suurimmasta talousarviosta ja kansalaisten kannalta näkyvimmästä osasta. Koheesiopolitiikka on tehnyt näkyväksi EU:n jäsenvaltioiden keskinäisen yhteyden ja solidaarisuuden. Missään muualla maailmassa ei ole onnistuttu luomaan yhtä paljon keskinäistä koheesiota. Koheesio on myös yksi uuden Lissabonin sopimuksen keskeisistä tavoitteista. Lisäksi mukaan tulee uusi ulottuvuus, alueellinen koheesio.

Poikkeuksellisina aikoina tarvitaan uusia ratkaisuja. Talouskriisi, globalisaation aiheuttama kilpailun koventuminen, ilmastonmuutos ja tähänastinen epäonnistuminen Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa vaativat yhtenäisempää lähestymistapaa aluepolitiikkaan ja samalla sen vahvistamista ja uudistamista. Näitä asioita käsitellään tässä vihreässä kirjassa. Tämä vihreä kirja ei ole pelkkää rutiinia. Se on vetoomus paremman hallinnon ja alueellisen koheesion puolesta. Siinä myös kritisoidaan sellaista kehitystä, jossa toisilla alueilla menee hyvin ja suurkaupunkialueet menestyvät, mutta toiset alueet taas jäävät kehityksessä jälkeen. Sellaista Eurooppaa parlamentti ei halua. Tämänpäiväisessä yhteiskeskustelussa määräämme siis myös suunnan vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle, jolloin ne lainsäädännön muutokset, joiden tekemisen aloitamme seuraavalla vaalikaudella, vaalien jälkeen, ovat tulleet voimaan.

Käyn lyhyesti läpi tärkeimmät kohdat tästä keskustelusta ja alueellisesta koheesiosta. Vuonna 2005 jäsen Guellec määritteli mietinnössään parlamentin toiveet. Uusi alueellinen ulottuvuus on nyt määritelty pysyväksi tavoitteeksi uuden Lissabonin sopimuksen 13 ja 174 artiklojen nojalla. Kuten sanoin, se on selkeä kannanotto sellaista Eurooppaa vastaan, jossa muutamat alueet kasvavat täyttä vauhtia, kun taas maaseutumaisemmat alueet jäävät kehityksessä jälkeen. Se merkitsee eri huippuosaamiskeskusten yhtenäisyyttä ja moninaisuutta yhtä aikaa ja sitä, että muillakin alueilla ja paikoilla on kullakin oma asemansa omine vahvuuksineen ja osana monimuotoista kokonaisuutta. Alueellinen koheesio myös täydentää olemassa olevaa taloudellista ja sosiaalista koheesiopolitiikkaa. Se on yhtenäinen käsite. Sen kautta voidaan tarkastella alueellisen jakautumisen ja toiminnan hajauttamisen vaikutuksia eri aloilla, kuten tutkimus- ja kehitystyössä, yhteisessä maatalouspolitiikassa, liikenteessä ja kuljetuksissa, työtilanteessa ja ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa.

Kuuden viime kuukauden neuvottelujen perusteella näyttäisi siltä, että alueellisen koheesion käsite saa laajalti kannatusta, ja se on hyvä asia. Käsitteessä yhdistyy keskittyminen ja toisaalta yhteenliitettävyys ja yhteistyö, ja se on käsite, jota haluamme kehittää edelleen tulevalla kaudella.

 
  
MPphoto
 

  Constanze Angela Krehl, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, koheesiopolitiikka on Euroopalle tärkeä. Se on solidaarisuuden ilmaus. Koheesiopolitiikkaa eivät kuitenkaan tarvitse vain näennäisesti heikoimmat osapuolet yhteiskunnassamme. Kaikki kansalaisemme tarvitsevat solidaarisuuspolitiikkaa ja Euroopan yhdentymistä. Tilannetta mutkistaa vielä se, että alueet, joita meillä Euroopan unionissa on yli 260 kappaletta, eivät oikein hyödynnä rakennerahastoja. Se ei johdu siitä, ettei apua tarvittaisi, vaan siitä, että varojen saamisen tiellä on ylivoimaisia esteitä. Osa esteistä on itse aiheutettuja. Tietenkin on välttämätöntä, että sääntöjä noudatetaan ja on valvontaa, jolla varmistetaan, että eurooppalaisilta veronmaksajilta saatavia varoja käytetään oikein. Se ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että hakulomakkeet ja rahoituksen hakuohjeet ovat niin pitkiä ja vaikeaselkoisia, että niiden ymmärtämiseen tarvitaan tohtorin koulutus.

Siksi vaadin mietinnössäni erityistoimia byrokratian vähentämiseksi EU:n tasolla, sillä me olemme siitä vastuussa. Esimerkiksi valvontajärjestelmää pitäisi yksinkertaistaa, hankkeiden hallinnollista taakkaa vähentää ja hankkeiden kokoa muuttaa. Lisäksi hanketoiminnan käytäntöjä olisi yksinkertaistettava, selkeytettävä ja nopeutettava, ja hankkeiden tuloshakuisuutta olisi lisättävä. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että jotain tehtävää tässä suhteessa olisi myös kansallisella ja alueellisella tasolla.

Mietintöni toisessa osassa käsitellään koheesiopolitiikan parhaita käytäntöjä. Meidän ei pidä ryhtyä keksimään pyörää uudelleen, koska se ei olisi sen paremmin tehokasta kuin järkevääkään. Meidän olisikin löydettävä keino tuoda hyvät esimerkit onnistuneista hankkeista myös muiden saataville. Koska koheesiopolitiikan piiriin kuuluvia hankkeita on kymmeniä tuhansia joka vuosi, pulma on sinä, miten tunnistetaan ja valitaan esimerkilliset hankkeet kullakin alueella ja jaetaan niistä tietoa. Minun mielestäni komissio on jo päässyt hyvään alkuun tällä alalla esimerkiksi RegioStars-aloitteessa, mutta sitäkin on vielä kehitettävä edelleen.

Mietinnössä ehdotetaan joitakin kriteerejä hankkeiden valintaan muutamilla mielestäni keskeisillä aloilla. Keskeisiä aloja ovat muun muassa tutkimus ja innovaatiot, arvokkaiden työpaikkojen luominen, pk-yritysten tukeminen, ilmastohankkeet, integroitu kaupunkisuunnittelu sekä julkisen ja yksityisen alan kumppanuudet. Parhaita käytäntöjä toteuttavien hankkeiden valintakriteereinä voitaisiin käyttää esimerkiksi hankkeen laatua ja kestävyyttä, hankkeen tuomaa merkittävää sykäystä alueelle tai koko Euroopan unionille, resurssien tehokasta käyttöä sekä tietenkin siirrettävyyttä muille alueille.

Hyviä esimerkkejä on löydettävissä kaikkialta. Mietinnön liitteessä olen luetellut joitakin hankkeita, joita on tullut tietooni alueilla tehdyn taustatyön perusteella. Hankkeita on kaikista jäsenvaltioista. Haluaisin mainita niistä muutamia: ympäristöteknologian huippuosaamiskeskus Sloveniassa, Burgenlandin liikkumiskeskus (Mobility Centre) Itävallassa, "Brain hunt" -liiketoimintasuunnitelmakilpailu Virossa, Fraunhofin soluterapia- ja immunologiainstituutin rakentaminen Saksassa, Granadan tiedepuisto Espanjassa sekä ongelmallisten kaupunkialueiden kehitys Leipzigin itäosassa Saksassa.

Lopuksi haluan esittelijänä ja ryhmäni koordinaattorina esittää lämpimät kiitokset kollegoilleni yhteistyöstä niin tämän mietinnön parissa kuin muutenkin kuluneiden viiden vuoden aikana. Haluan myös kiittää komissiota, aluekehitysvaliokuntaa sekä kaikkia asianomaisia virkamiehiä yhteistyöstä. Toivon, että voimme jatkaa yhteistyötä tähän tapaan myös tulevaisuudessa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Oldřich Vlasák, esittelijä. – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan esitellä lyhyesti koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuutta käsittelevän mietintöni. Mietinnössä tarkastellaan erilaisia vaihtoehtoja ja kaupunkien osallistumista EU:n varojen hallinnointiin ja käyttöön nykyisellä ohjelmakaudella. Se on mietintö, jossa sekä annetaan ohjeita että esitetään uusia ideoita siitä, miten rakennerahastoja koskevia säännöksiä voitaisiin muuttaa niin, että ne soveltuisivat paremmin eurooppalaisten kaupunkien ja suurkaupunkien tarpeisiin. Mietintöä laatiessani olen tukeutunut paitsi tieteellisiin tutkimuksiin ja asiantuntijalausuntoihin eri eturyhmiltä, kuten Euroopan kuntien ja alueiden neuvostolta ja Eurocities-verkostolta, myös ennen kaikkea käytännön kokemuksiin ja mielipiteisiin, joita olen kerännyt kaupunginjohtajilta, kaupunginvaltuutetuilta, kaupungintalojen virkailijoilta, hankevastaavilta ja muilta, jotka ovat tekemisissä EU:n rahastojen kanssa. Yksi innostavista tapaamisista, jossa meillä oli tilaisuus keskustella kaupunkiulottuvuudesta, oli European Urban Day -niminen tapahtuma, jonka järjestin muutamien kumppaneiden kanssa helmikuun alussa Prahassa osana Tšekin puheenjohtajakauden tapahtumia. Haluan tässä yhteydessä kiittää vielä kerran komission jäsentä Hübneriä, jäsen Svobodaa sekä kollegojani Olbrychtia, Beaupuyta ja Kallenbachia aktiivisesta osallistumisesta.

On varsin järkeenkäyvää, että olemme keskittäneet huomiomme kaupunkeihin. Kaupungeissa asuu 80 prosenttia EU:n noin 500 miljoonasta asukkaasta. Myös valtaosa työpaikoista, yrityksistä ja oppilaitoksista sijaitsee kaupungeissa. Kaupungeista kertyy yli 70 prosenttia Euroopan arvonlisäverosta. Näin ollen kaupungit ovat ehdoton talouskasvun veturi koko Euroopassa, mikä tekee niistä erityisen tärkeitä juuri kriisiaikoina. Monilla kaupungeilla on kuitenkin monenlaisia vakavia ongelmia. Kaupungit ja kaupunkialueet vaativat sen vuoksi erityishuomiota koheesiopolitiikassa.

Haluan tuoda esiin erityisesti kaksi keskeistä ajatusta mietinnön tekstistä. Ensimmäinen on valtuuksien siirto, joka tarkoittaa EU:n varojen valvonnan siirtämistä kaupungeille. EU:n lainsäädäntö sallii jo nyt varojen siirron kaupungeille siten, että ne jakavat varat yhdennettyjä kehittämissuunnitelmia laatiessaan, mutta jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet tätä mahdollisuutta erittäin vähän. Yksi tämän mietinnön keskeisimmistä tavoitteista on kaupunkien roolin vahvistaminen koheesioprosessissa. Meidän on lakattava pitämästä kaupunkeja pelkkinä lopullisina vastaanottajina ja alettava sen sijaan nähdä ne alueita hallinnoivina yksiköinä. Aivan niin kuin alueilla ja kansallisilla julkishallinnon elimillä on omat talousarvionsa, myös kaupunkien on saatava rakenteellisen tuen alalla enemmän vastuuta rakennerahastojen varojen jakamisessa ja ohjelmien suunnittelussa. Kaupunkiulottuvuudesta on tultava pakollinen.

Toinen keskeinen ajatus on se, että rahoitusväline Jessican tarjoamia mahdollisuuksia olisi ryhdyttävä toden teolla hyödyntämään. Koheesiopolitiikka on tähän asti perustunut yksinomaan tukijärjestelmän varaan, eli toisin sanoen tukiin, joihin ei sisälly takaisinmaksuvelvoitetta. Hanke-ehdotuksia tekevät organisaatiot ja henkilöt ovat siten tottuneet saamaan EU:n varoja ja yhteisrahoitukseen varattuja kansallisia talousarviovaroja "ilmaiseksi". Tärkeimpänä päämääränä on usein rahan saaminen sinänsä eikä niinkään investointien tehokkuus tai saatavilla olevien resurssien arviointi. Siksi tukiperiaate voi joskus johtaa siihen, että kaikkea rakenteellista tukea ei aina käytetä tehokkaasti. Käynnissä olevalla ohjelmakaudella on otettu käyttöön rahoitusväline Jessica, jonka tarkoituksena on tehdä tilaa koheesiopolitiikan systemaattiselle uudistamiselle. Totuus on kuitenkin se, että sen tarjoamia mahdollisuuksia ei ole juurikaan hyödynnetty. Sen on muututtava seuraavalla ohjelmakaudella. EU:n politiikassa olisi hyödynnettävä entistä paremmin rahoitusjärjestelytoimien käyttöön liittyviä vaihtoehtoja, kuten varojen kierrättämistä. Tässä kaikki tällä kertaa. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat auttaneet minua mietinnön laatimisessa.

 
  
MPphoto
 

  Wojciech Roszkowski, esittelijä. (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin rakennepolitiikan uudistaminen kaudella 2007–2013 on tuonut mukanaan muutoksia rahastojen rakenteeseen ja tuen myöntämisen perusteisiin. Yksi tärkeä muutos oli yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvän Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston perustaminen. Kun vuosien 2000–2006 rahoitusnäkymissä maaseudun kehittämisen rahoitus oli sidottu rakennerahastoihin ja koheesiopolitiikkaan, erillään YMP:n rahoituksesta, vuosien 2007–2013 uusissa rahoitusnäkymissä se muuttui osaksi YMP:hen sidottuja tukia. Näiden muutosten seurauksena herää kuitenkin kysymys, onko tämä eronteko todella tehostanut saatavilla olevan rahoituksen käyttöä.

YMP:n ja maaseudun kehittämisen rahoituksen yhdistäminen yksinkertaistaa budjettimenettelyjä vain näennäisesti. Todellisuudessa se merkitsee maatalouden ulkopuolisen rahoituksen erottamista koheesiopolitiikasta, jolloin jotkin tavoitteet tulevat mukaan kahteen kertaan tai jäävät pois molemmista. On olemassa vaara, että aluepolitiikkaan käytettävissä oleva rahoitus käytetään suurelta osin taloudellisen kilpailukyvyn vahvistamiseen suurimmissa kaupunkikeskuksissa tai kasvuvoimaisimmilla alueilla, ja maaseudun kehittämisvarat puolestaan keskitetään muuhun kuin itse maatalouden kehittämiseen, maatalouden kilpailukyvyn parantamiseen. Tällöin maatalouden ulkopuolisen toiminnan tukeminen ja pk-yritysten kehittäminen maaseutualueilla jäisi näiden kahden rahaston soveltamisalojen väliin eikä kumpikaan kattaisi niitä.

Maaseutualueiden julkisten peruspalvelujen turvaamiseen ja infrastruktuuri-investointeihin tarvittavasta rahoituksesta, joihin koheesiorahasto on myös tarkoitettu, saattaa myös tulla pulaa. Tätä taustaa vasten on yhä tärkeämpää saada jäsenvaltioiden ja alueiden käyttöön avoin, pitkän aikavälin maaseutualueiden kehittämisstrategia, jonka avulla voidaan määritellä selkeästi maaseudun kehittämisen painopistealueet ja tavoitteet ja mukauttaa ne erilaisiin tarjolla oleviin rahoituslähteisiin sopiviksi. Toisen pilarin liittäminen koheesiopolitiikan toimin vaatisi kuitenkin toimien tiivistä koordinointia kansallisella tasolla.

Vielä ei ole määritelty mitenkään tarkasti, mikä on maaseutualue. Perinteisesti maaseutualueet on voitu erottaa kaupunkialueista pienemmän asukastiheyden, erilaisen työllisyysrakenteen, alhaisemman tulotason sekä heikompien kulkuyhteyksien perusteella. Alueellisen koheesion näkökulmasta, jota, kuten jo sanoin, ei myöskään ole vielä kunnolla määritelty, pienempi asukastiheys ei saisi olla ratkaiseva tekijä.

Yhtenä Euroopan unionin kehitystavoitteena on sosiaalisten rakenteiden, myös työllisyysrakenteiden, nykyaikaistaminen. Alueellista koheesiota onkin mahdollista lisätä yhdenmukaistamalla maaseutu- ja kaupunkialueiden työllisyysrakenteita. Tulotaso ja julkisten palvelujen saatavuus ovat kuitenkin edelleen suurimpia haasteita alueellisen koheesion kannalta, ja niihin liittyvät tavoitteet voidaan tehokkaimmin saavuttaa tukemalla maatalouden ulkopuolista toimintaa maaseutualueilla. Maaseudun kehittäminen ei kuitenkaan saa viedä varoja, jotka on tarkoitettu maataloudelle myönnettäviin suoriin tukiin.

Maaseudun kehittämispolitiikan toteuttamisen vaikeus on siinä, että alakohtaiset politiikat ja alueellinen koheesiopolitiikka menevät osittain päällekkäin, niin kuin myös taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus, ja siksi aiemmat toimet ovat keskittyneet vallanjakoon synergian luomisen sijaan. Koordinoinnin tavoitteena tulisi kuitenkin olla synergian luominen varojen käytössä. Yksittäisissä jäsenvaltioissa on käytössä monenlaisia malleja toimien koordinoinnissa, ja tällä hetkellä on vaikea väittää, että jonkin tietyn maan ratkaisun tulisi toimia mallina muille. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että jonkin tietyn organisaatiomallin onnistuneeseen toteuttamiseen vaadittaisiin nykyistä enemmän poliittista tahtoa. Sopiva ratkaisu voisikin olla avoimen koordinointimenettelyn soveltaminen tähän yhteistyön osa-alueeseen unionin tasolla.

Olisi kuitenkin tehtävä selväksi, että maaseudun kehittämispolitiikalla on erittäin suuri vaikutus alueelliseen koheesioon. Tästä syystä siihen kuuluvien toimien erottaminen koheesio- ja aluekehityspolitiikasta ei vaikuta perustellulta. Maaseudun kehittämispolitiikalla pystytään YMP:tä paremmin tukemaan maatalouden ulkopuolisia maaseutukehityksen osa-alueita, kuten työpaikkojen säilyttämistä muilla talouden aloilla. Maaseudun kehittämispolitiikan sisällyttäminen koheesiopolitiikkaan on kuitenkin mahdollista vain siinä tapauksessa, että maaseudun kehittämiseen varataan riittävästi varoja.

 
  
MPphoto
 

  Miroslav Mikolášik, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitamme keskustelun rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanoa vuosina 2007–2013 käsittelevästä mietinnöstä, haluan kiittää komissiota konkreettisesta tiedonannosta ja maakohtaisista selvityksistä, jotka tarjoavat vankan pohjan työllemme. Haluan erityisesti kiittää niitä henkilöitä, jotka tekivät kanssani työtä mietinnön parissa, erityisesti PPE-DE-ryhmän neuvonantajaa Stoiania sekä valiokuntamme hallintovirkamiestä Chopinia, jotka ovat molemmat tehneet tuntikausia työtä tämän mietinnön hyväksi.

Käyn tässä lyhyesti läpi mietinnön valmistelua. Tämä mietintöhän sai aluekehitysvaliokunnan täyden tuen vasta viime kuussa, ja siihen jouduttiin tekemään vain muutamia kompromisseja. Kuten ehkä tiedättekin, mietinnön tavoitteena on osoittaa, millä tavoin jäsenvaltiot ovat tulkinneet ja noudattaneet vuonna 2006 hyväksyttyjä yhteisön koheesiopolitiikan strategisia suuntaviivoja laatiessaan kansallisia strategisia viitekehyksiään ja niihin liittyviä 429 toimenpideohjelmaa erityisten rajoitustensa ja vaatimustensa mukaisesti.

Siksi olen päättänyt perustaa tämän mietinnön pääasiassa kolmeen asiakirjaan: komission tiedonantoon, komission laatimiin 27 maakohtaiseen lomakkeeseen sekä vuonna 2006 tehtyyn neuvoston päätökseen yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista, joiden on tarkoitus toimia ohjeellisena kehyksenä jäsenvaltioille kansallisten strategisten viitekehysten ja toimenpideohjelmien laatimiseksi ohjelmakaudeksi 2007–2013.

Edellä mainitussa neuvoston päätöksessä selkeästi määritellyt kolme ensisijaista tavoitetta ovat: tehdä Euroopasta ja sen alueista entistä houkuttelevampi paikka sijoittajille ja työntekijöille, parantaa osaamista ja innovointia kasvua varten sekä lisätä työn ja yrittäjyyden houkuttelevuutta, jotta saadaan luotua lisää ja parempia työpaikkoja.

Ennen kuin kerron havainnoistani, joita olen tehnyt mietinnön valmistelun yhteydessä, on tärkeää korostaa, että mietintöä rajoittaa jonkin verran se, että toimenpideohjelmat hyväksyttiin vasta kesäkuussa 2008, ja vie ainakin vuoden, ennen kuin mitään todellisia tuloksia niiden täytäntöönpanosta voidaan arvioida. Voin kuitenkin jo nyt arvioida, että kaikki jäsenvaltiot ovat noudattaneet koheesiopolitiikan yleisiä ensisijaisia tavoitteita oman talous- ja aluekehityksensä tason asettamien rajoitusten mukaisesti.

On myös tärkeää huomata, että jäsenvaltiot saattavat joutua kärsimään tietyistä muutoksista, jotka johtuvat siitä, että investointeja keskitetään entistä enemmän alueille, joilla on välitöntä kasvupotentiaalia, tai kiireellisempiin tarpeisiin, jotka liittyvät Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaan, yhteisön toimiin maailman talouskriisin yhteydessä sekä käynnissä olevaan talouden taantumaan. Toisin sanoen on tärkeää muistaa, että kullakin jäsenvaltiolla, ja etenkin eri alueilla, on maantieteellisen sijaintinsa sekä taloudellisen ja institutionaalisen kehityksensä vuoksi erilaiset tarpeet. Sen vuoksi kansalliset koheesiostrategiat ja toimenpideohjelmat vaihtelevat suurestikin näiden tarpeiden mukaan.

Tiedetään, että jäsenvaltioiden on Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta annetun yleisasetuksen nojalla pitänyt osoittaa 60 prosenttia lähentymistavoitteen kokonaismenoista ja 75 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen kokonaismenoista Lissabonin strategiaan liittyviin ensisijaisiin tavoitteisiin. Olen kuitenkin ilokseni havainnut, että kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet toimia, joiden avulla varmistetaan, että Lissabonin strategian toteuttamiseksi osoitettavat menot ovat keskimäärin 65 prosenttia lähentymisalueiden käytettävissä olevista määrärahoista ja 82 prosenttia alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden tavoitteen piiriin kuuluvien alueiden käytettävissä olevista määrärahoista, mikä on itse asiassa enemmän kuin alun perin pyydettiin.

Huomaan, että minulle varattu aika on lopussa. Minulla oli valmisteltuna paljon enemmänkin. Esitän loput tämän keskustelun päätteeksi.

 
  
MPphoto
 

  Zsolt László Becsey, esittelijä.(HU) Useiden lykkäysten jälkeen suuri päivä on vihdoin koittanut. Haluan ilmaista kiitollisuuteni siitä, että komissio käsitteli mikroluottoja erillisessä kertomuksessa jo marraskuussa 2007. Tosin parlamentti oli jo tuona kesänä pyytänyt tarttumaan aiheeseen. Hyväksyn myös sen, että tätä keskustelua koordinoi koheesiosta vastaava komission jäsen. Aiemminhan ilmoitettiin, että sitä koordinoisi rahoitusasioista vastaava komission jäsen. Joka tapauksessa päämääränä on, että yhteisön välineissä olisi todella otettava koheesionäkökohdat huomioon.

Pahoittelen kuitenkin sitä, että komission aineisto ei kata lainsäädännöllisiä tehtäviä tai sisällä lainsäädäntöehdotuksia. Sen vuoksi talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnössä vedottiin vahvimpaan mahdolliseen säädökseen, nimittäin 39 artiklaan, ja vaadittiin komissiota ryhtymään konkreettisiin lainsäädäntötoimin tai organisatorisiin ja taloudellisiin toimenpiteisiin viidellä eri alalla.

Haluan myös tässä yhteydessä kiittää varjoesittelijää De Vitsiä, kollegaani Baevaa sekä sihteeristön Ambrusteria innokkaasta työstä.

Miksi mikroluotot ovat tärkeitä? Toisaalta haluaisimme sisällyttää kansallisiin Lissabonin toimintaohjelmiin jäsenvaltioille velvoitteen raportoida säännöllisesti edistymisestään tällä alalla. Vain pakko tuottaa tuloksia.

Toisaalta haluamme ottaa uusia sosiaaliryhmiä mukaan taloudellisen toiminnan piiriin ja tämä on erityisesti komission jäsenen ansiota. Tätä varten on otettava käyttöön sellainen luottomuoto, jonka avulla alhaisen taitotason omaavat henkilöt, joilla ei ole perinteisiin pienyrityksille tarkoitettuihin yritysluottoihin vaadittavia vakuuksia tai kiinteää omaisuutta, pääsevät sisään työmarkkinoille. Näiden uusien ryhmien saaminen mukaan työmarkkinoille on välttämätöntä kestävän kehityksen sekä 70 prosentin työllisyysasteen saavuttamiseksi.

Mutta miten näitä yhteiskunnan kerroksia tulisi lähestyä? Toisaalta, niin kuin mietinnössäkin mainitaan, meidän on lakattava tarkastelemasta vaikeuksissa olevia ihmisiä yhtenä ryhmänä. Meidän on määriteltävä heikossa asemassa olevat ryhmät tarkemmin. Tällaisia ryhmiä voivat olla läntisissä maissa maahanmuuttajat, itäisillä alueilla romanit, maaseudun tai leiriytymispaikkojen asukkaat ja naiset yleensä.

Näitä ihmisiä ei kuitenkaan pystytä tavoittamaan perinteisin keinoin, suoraan perinteisten liikepankkien verkostojen kautta, koska nämä kohderyhmät suhtautuvat epäluuloisesti mainittuihin välineisiin, ja kuten jo todettiin, he eivät pääse vapaille markkinoille. Lainoja olisikin Aasian mallin mukaisesti myönnettävä pienyrittäjien ryhmille, kun kohderyhmän luottamus on ensin saavutettu, ja luoton tulisi perustua enemmän luottamukseen kuin vakuuksiin. Välittäjäorganisaatiolla on tietenkin tärkeä rooli tässä järjestelmässä, ja tämän organisaation on pystyttävä toimimaan myös ilman pankkilupaa. Tämä on onnistunut jo joissain jäsenvaltioissa, mutta ei vielä kaikkialla, ja siksi nyt olisikin saatava mukaan pankkialan ulkopuolisia organisaatioita, mukaan lukien rahoituslaitoksia, jotka ovat lähellä ihmisiä ja arvopaperistamismarkkinoiden ulkopuolella.

Esiin on noussut myös kysymys korkokatoista, ja meidän näkemyksemme on, että vaikka luotto on kallista, järjestelmän käyttäjien kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että varoja on jatkuvasti käytettävissä. Tästä syystä en kannata korkokaton käyttöönottoa. Tässä meidän on tehtävä ero kuluttajaluottojen ja mikroluottojen välillä, sillä niitä ei pidä sekoittaa keskenään.

Lisäksi on tärkeää luoda kansallisen tason kannustimia, jotta ihmiset haluaisivat ryhtyä mikroluoton turvin mikroyrittäjiksi sen sijaan, että nostaisivat työttömyyskorvausta. Meidän on osoitettava solidaarisuutta terrorismin vastaisessa taistelussa ja rahanpesun torjunnassakin, nimittäin juuri tällaisen mentorointijärjestelmän avulla voimme jollakin tapaa selvittää ongelmat, joita pysyvän osoitteen ja pankkitilin tai alkupääoman puuttumisesta aiheutuu.

 
  
MPphoto
 

  Danuta Hübner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää sydämellisesti Lambert van Nistelrooij'ta, Constanze Krehliä, Oldøich Vlasákia, Wojciech Roszkowskia, Miroslav Mikolášikia ja Zsolt László Becseytä meille tänään tarjoutuneesta mahdollisuudesta keskusteluun. Nyt käytävä ajatustenvaihto antaa varmasti pontta tulevasta koheesiopolitiikasta käytävään keskusteluun.

Tällainen keskustelu on parhaillaan käynnissä, kuten tiedätte, ja mietintönne sisältävät monia hyvin yksityiskohtaisia suosituksia, joita pidän merkittävänä panoksena koheesiopolitiikan tulevaisuudesta käytävään keskusteluun. Kaikkiin mietintöihin sisältyy myös useita laajempia viestejä.

Ensimmäinen on se, että koheesiopolitiikka on, ja sen tulisi jatkossakin olla, keskeinen pilari Euroopan unionin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Kriisin jälkeisenä aikana tämän sitoumuksen merkitys kasvaa entisestään. Silloin vihreiden työpaikkojen luomisesta tulee Euroopan avain kestävään kehitykseen.

Kaikissa mietinnöissä on myös toinen selkeä viesti, eli se, että koheesiopolitiikan tulisi kattaa koko EU:n alue, mutta siinä olisi keskityttävä edelleen selkeästi köyhimpien tukemiseen kehityserojen tasoittamiseksi. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että julkiset hyödykkeet on saatava jakautumaan tasaisesti kaikille alueille. Nykyinen kriisi tehostaa tämän sanoman merkitystä. Monet alueet etsivät nykyään uusia keinoja sopeutua nopeisiin maailmanlaajuisiin muutoksiin ja välttää jälkeenjäämisen riski. Koheesiopolitiikan avulla pyritään aktivoimaan alikäytetyt voimavarat ja hyödyntämään olemassa olevia kilpailuetuja ja siten varmistamaan, että kaikki Euroopan alueet niin hitaammin kehittyneet kuin muutkin alueet antavat oman panoksensa yleiseen talouskasvuun ja muutokseen sekä kestävien työpaikkojen luomiseen ja että kaikki kansalaiset voivat hyötyä sisämarkkinoista.

Olemme myös molemmat vakuuttuneita siitä, että maantieteellä on väliä Euroopassa, ja se onkin yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi esittelimme alueellista koheesiota käsittelevän vihreän kirjan. Olen hyvin tyytyväinen nähdessäni teidän ymmärtävän alueellisen koheesion tavalla, joka on lähellä sydäntäni, eli siten, että alueellisessa koheesiossa on ennen kaikkea kyse kaikkien eri alueiden kehityspotentiaalin hyödyntämisestä. Aluepolitiikka on kehityspolitiikkaa, jolla autetaan ihmisiä ja yrityksiä hyödyntämään työ- ja asuinpaikkansa tarjoamia piileviä mahdollisuuksia.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että kaikkien alueellisesti vaikuttavien EU:n ja kansallisen tason politiikkojen keskinäistä synergiaa ja koordinointia on parannettava. Haasteena on se, että alueellinen koheesio olisi otettava huomioon heti alusta lähtien politiikkoja suunniteltaessa eikä nähtävä sitä välineenä, jolla jo aiheutuneita vahinkoja voidaan korjata. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että meidän on panostettava entistä enemmän yhteyksien luomiseen kehityksessä jälkeen jääneiden ja menestyneempien alueiden välille.

Viestititte selkeästi myös kaupunkien ja maaseudun suhteen vahvistamisen tarpeellisuudesta. Nykyisin käytössä olevat rahoituslähteet ovat varsin hajanaiset. Se tarkoittaa samalla sitä, että meidän on mietittävä, miten voisimme tehostaa kaikkien eri rahastojen sääntöjä ja menettelytapoja tukikelpoisten menojen, hallinnon, valvonnan, raportoinnin ja varainhoitovelvoitteiden osalta.

Alueiden valintaan koheesiopolitiikan ohjelmien suunnittelua ja toteuttamista varten tarvitaan lisää joustavuutta. Toisin sanoen politiikka on kohdennettava toiminnallisille alueille. Tarkastelu on ulotettava esimerkiksi kaupunkien sisällä asuinaluetasolle ja joskus taas yli kaupunkien rajojen, suurkaupunkialueiden tasolle.

Tämä toiminnallinen tai joustava suhtautuminen maantieteeseen ei rajoitu valtioiden sisälle. Valtioiden rajat ylittävä yhteistyö tuo selkeää eurooppalaista lisäarvoa ja on tärkeää kansalaisille. Euroopan sisämarkkinoilla on edelleen esteitä, ja kansalliset rajat ylittävillä työmarkkinoilla ja rajat ylittävissä klustereissa on huomattavaa käyttämätöntä potentiaalia. Itämeri-strategia, jota parhaillaan valmistelemme, on hyvä esimerkki siitä, mitä toiminnallisella alueella tarkoitetaan. Näen sen eräänlaisena alueellisen koheesion kokeiluna, jota voidaan sitten laajentaa muille makroalueille. Se on meillä työn alla.

Kaikissa mietinnöissä korostetaan, että koheesiopolitiikan olisi pystyttävä vastaamaan uusiin haasteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi väestökehitykseen, energiaan, ilmastoon ja globalisaatioon. Nuo uudet haasteet vaikuttavat kaikkiin Euroopan alueisiin, mutta vaikutuksen voimakkuus vaihtelee huomattavasti eri puolilla Eurooppaa. Seurauksena on usein kilpailukyvyn, työllisyyden ja sosiaalisen koheesion heikkenemistä. Se saattaa kärjistää olemassa olevia eroja ja synnyttää uusia, mutta haasteet voidaan myös kääntää mahdollisuuksiksi. Jotta se olisi mahdollista, koheesiopolitiikassa on jatkossakin panostettava tutkimus- ja kehitystyöhön ja innovaatioihin, tietoon perustuvan talouden kehittämiseen sekä yrittäjyyden ja yritysten tukipalvelujen edistämiseen. Nämä ovat keskeisiä tekijöitä Euroopan talouden kestävän kilpailukyvyn lisäämisessä ja kestävien työpaikkojen ja kasvun luomisessa. Ne kuuluvat koheesiopolitiikan ytimeen, ja niillä on vahva alueellinen ulottuvuus, joka edellyttää räätälöityjä ratkaisuja ja tukitoimia.

Jotta koheesiopolitiikan ohjelmien hallintoa voidaan tehostaa, mikä tietenkin on yhteinen tavoitteemme, on vahvistettava alueiden välistä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Hyvän hallintotavan käytäntöjä on levitettävä nopeasti kaikkialle Eurooppaan. Se voisi auttaa myös koheesio-ohjelmien täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien selvittämisessä. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että meidän on jatkettava politiikan toimeenpanon uudistamista.

Vaaditte niin kutsuttujen rahoitusjärjestelytoimien tehostamista yksityisen sektorin potentiaalin hyödyntämiseksi. Kuten hyvin tiedätte, olemme päättäneet täydentää perinteistä lähestymistapaa uusilla välineillä, mikä on tärkeä kulttuurin muutos.

Tukenne mikroluottoja koskevalle aloitteelle on hyvä uutinen, suuret kiitokset siitä. Olen vakuuttunut siitä, että mikroluotto-ohjelmien kehittäminen on ratkaisevan tärkeää eurooppalaisten alueiden ja kaupunkien kestävän kehityksen ja kilpailukyvyn kannalta. Se vaatii toimia kaikilla tasoilla. Selvitämme mahdollisuuksia tämän välineen vahvistamiseen tulevaisuudessa.

Vaaditte myös koheesiopolitiikan perusperiaatteiden, kuten kumppanuuden, monitasoisen hallinnon ja avoimuuden vahvistamista, ja yhdyn täysin tähän vaatimukseen. Tukeutumalla paikalliseen tietämykseen, ottamalla mukaan kaikki toimijat paikan päällä sekä parantamalla Euroopan koheesiopolitiikan näkyvyyttä pystymme varmasti vahvistamaan EU:n koheesioinvestointien vaikutuksia ja laatua.

Vielä kerran kiitokset pitkäjänteisestä työstänne koheesiopolitiikan tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Gary Titley, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan keskittyä puheenvuorossani mikroluottoihin, joille budjettivaliokunta antaa täyden tukensa. Niillä autetaan ihmisiä, joiden ei ole mahdollista saada rahoitusta normaaleista rahoituslähteistä, eli juuri niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua nyky-ympäristössä. Suhtaudumme myönteisesti myös komission Jasmine-aloitteeseen.

Haluamme kuitenkin tuoda esiin muutamia näkökohtia. Ensinnäkin näitä varoja tulisi käyttää vain silloin, kun muuta rahoitusta ei ole saatavilla joko korkean riskin tai alhaisen kannattavuuden vuoksi. Toiseksi niitä on käytettävä myös yksityisen rahoituksen hankkimiseen. Kolmanneksi koska eri jäsenvaltioilla on asiaan erilaisia lähestymistapoja, haluaisimme selvittää, olisiko mahdollista luoda EU:n kehys pankkien ulkopuolisia rahoituslaitoksia varten. Haluaisimme myös tutkia, ovatko korkokatot, joita joissakin jäsenvaltioissa on käytössä, asianmukaisia näissä olosuhteissa.

Pitemmällä aikavälillä haluaisimme päästä eroon rakennerahastojen käytöstä tähän tärkeään aloitteeseen, koska kaikki apua tarvitsevat eivät ole rakennerahastoista tukea saavilla alueilla.

 
  
MPphoto
 

  Nathalie Griesbeck, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Hübner, tänään käsittelemme viittä hyvin tärkeää asiakirjaa, joiden aiheena on koheesiopolitiikka, joka, muistakaa, on jo joitakin kuukausia ollut suurin kohta talousarviossamme. Tällä tavoin annamme tietysti vahvan viestin tuleville, uudistuneille toimielimille: parlamentille luonnollisestikin, mutta myös komissiolle.

Sanomattakin on selvää, että koheesiovälineiden, ja ennen kaikkea rahastojen, on tuotava eurooppalaista lisäarvoa kansalaisillemme, mutta tällä hetkellä, kun Eurooppaa koettelee ankara kriisi, niiden täytyy pystyä reagoimaan ja sopeutumaan paremmin kaupunkien tilanteisiin. Pidän erityisen myönteisenä asumistukea koskevaa suunnitelmaa, joka on parhaillaan valmisteilla, sillä asuminen on työpaikan jälkeen kansalaisten toiseksi tärkein tarve.

Itse asiassa aina ei ole kysymys rahasta, sillä varoja on kyllä olemassa. Sen sijaan ongelmana on niin sanoakseni "rakenteellinen" hitaus. Joskus kyse on valtionhallinnon ongelmista, joskus hallinnon toimimattomuudesta ja joskus valitettavasti molemmista. Se estää ne positiiviset vaikutukset, joista me aina puhumme ja jotka olisivat välttämättömiä alueillemme ja kansalaisillemme. Pahimmillaan vaikutukset voivat olla täysin päinvastaisia.

Budjettivaliokunnan rakennerahastoista vastaavana pysyvänä esittelijänä vaadin nyt entistä tiukemmin, että nykyisessä kriisissä meidän olisi yksinkertaistettava ja selkeytettävä EU:n varojen käyttöä ja annettava sille todellista poliittista sisältöä.

 
  
MPphoto
 

  Atanas Paparizov, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija.(BG) Arvoisa puhemies, rakennerahastoasetuksen täytäntöönpanoa käsittelevänä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan valmistelijana haluan kiittää jäsen Mikolášikia siitä, että hän on ottanut teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan keskeiset päätelmät ja suositukset huomioon mietinnössään.

Ensimmäinen niistä koskee jäsenvaltioiden pyrkimystä liittää varojen käyttö tiiviisti yhteen Lissabonin strategian kanssa. Samalla korostamme, että energiaan ja etenkin uusiutuviin energialähteisiin kohdennetut varat ovat täysin riittämättömät.

Kehotamme Euroopan komissiota jälleen kerran lisäämään asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen varattuja varoja 3 prosentista vähintään 5 prosenttiin.

Mietinnössä ei kuitenkaan ole otettu huomioon ehdotustamme hiilidioksidin talteenottohankkeista, vaikka jäsenvaltiot päättivät viime viikolla tukea seitsemässä maassa toteutettavaa 12 hanketta, joiden arvo on 1,05 miljardia euroa.

Se ei mitenkään riitä ratkaisemaan ongelmia kaikissa niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat kiinnostuneita turvaamaan tällaisten hankkeiden toteuttamiseen tarvittavat varat vuoteen 2012 mennessä. Siksi vaadin, että komissio ottaisi asian huomioon varoja etsiessään, eli myös harkitessaan Euroopan investointipankin varojen käyttöä.

 
  
MPphoto
 

  Neena Gill, oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, pienyrityksillä on merkittävä rooli koheesion luomisessa EU:n sisällä, ja mikroluottojen laajentaminen tukee pk-yritysten talouden elpymistä.

Oikeudellisten asioiden valiokunta myöntää, että yrityksen perustaminen voi olla lannistava prosessi. EU:n on autettava enemmän esimerkiksi tarjoamalla kunnollista oikeudellista neuvontaa yrityksen perustamisen yhteydessä. Yksi keino olisi perustaa sellainen oikeudellisten asiantuntijoiden verkosto, joka olisi valmis antamaan aluksi ilmaista oikeusapua mikroyritysten perustajille. Mikroyrityksiin kohdistuvan sääntelyrasituksen vähentämiseksi ja mikrorahoituslaitosten käytettävyyden parantamiseksi tarvitaan kiireellisiä toimia.

Tämäntyyppistä lainsäädäntöä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, mutta lainsäädäntö ei yksin riitä. Komission on varmistettava, että säännökset johtavat todellisiin toimiin, joiden vaikutukset tuntuvat ruohonjuuritasolla välittömästi. Tässä mietinnössä ei nimittäin ole kyse pelkästään yrittäjyydestä: mikroluotot luovat myös sosiaalista koheesiota, ja se rohkaisee ihmisiä ottamaan oman elämänsä haltuunsa ja tarttumaan mahdollisuuksiinsa. Onnitteluni kaikille esittelijöille.

 
  
MPphoto
 

  Zita Pleštinská, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SK) Haluan aloittaa kiittämällä kollegaani, jäsen Mikolášikia, joka on sisällyttänyt mietintönsä kohtiin 12, 16, 17, 18 ja 23 seikkoja, jotka toin esiin naisten oikeuksien ja tasa-arvon valiokunnan puolesta laatimassani lausunnossa. Nämä seikat perustuvat omaan kokemukseeni Chmelnicen kaupungin kaupunginvaltuutettuna sekä vapaaehtoisjärjestöjen ehdotuksiin, ja itse pidän niitä avaimena tehokkaampaan ja avoimempaan tukien jakamiseen EU:n rahastoista.

Olen vahvasti sitä mieltä, että ohjelmakaudella 20072013 ei voida onnistua, elleivät jäsenvaltiot poista liiallisia hallinnollisia vaatimuksia, jotka estävät kansalaisjärjestöjä hakemasta rahoitusta hankkeilleen, erityisesti niitä järjestöjä, jotka pyrkivät tukemaan huonossa taloudellisessa tilanteessa olevia naisia, maahanmuuttajanaisia, etnisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia ja vammaisia naisia sekä raiskauksen tai kidutuksen uhreiksi joutuneita naisia.

Haluaisin jälleen kerran vedota jäsenvaltioihin, ja erityisesti 1. toukokuuta 2004 jälkeen Euroopan unioniin liittyneisiin jäsenvaltioihin, jotta ne välttäisivät liiallista viivyttelyä loppuun suoritettujen hankkeiden kustannuksien korvaamisessa, sillä tällaisten viivytysten aiheuttamat rahalliset vaikeudet estävät vastaanottajia, pääasiassa paikallisviranomaisia ja hyötyä tavoittelemattomia järjestöjä, ryhtymästä uusiin toimiin erityisellä toiminta-alallaan.

Talouskriisi vaikuttaa jopa varojen nostoon EU:n rahastoista. Nykyinen hankkeiden rahoitusmenetelmä on erityisen sopimaton pienille paikallisviranomaisille, joilla ei ole mahdollisuuksia saada hankerahoitusta. Siksi on välttämätöntä, että alamme suunnitella ja toteuttaa toimia rahoitusjärjestelmän yksinkertaistamiseksi. Oman kotimaani, Slovakian, paikallisviranomaisten edustajat ovat sitä mieltä, että jos nykyistä lainsäädäntöä ei muuteta, ne pystyvät jatkossa nostamaan huomattavasti aiempaa vähemmän varoja EU:n rakennerahastoista. Pienille paikallisviranomaisille tarjottavan tehokkaan, yksinkertaisen ja selkeän tuen puuttuminen on hyvin vakava asia, ja siksi uskon, että tämä mietintö edistää rakennerahastojen käyttöä.

 
  
MPphoto
 

  Emmanouil Angelakas, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kaikki kuusi mietintöä, joista keskustelemme, ovat tärkeitä siinä mielessä, että ne heijastavat aluepolitiikan nykytilannetta ja kuvaavat vuoden 2013 jälkeisen kauden mallia ja painopistealueita.

Onnittelut kaikille esittelijöille heidän työstään. Haluan kommentoida erityisesti jäsen Krehlin mietintöä, joka käsittelee aluepolitiikan parhaita käytäntöjä ja jossa toimin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittelijänä. Haluan näin korostaa kollegani tekemää hyvää työtä.

Mietinnössä esitellään rakennerahastojen tarkoituksenmukaisen käytön tiellä olevia esteitä sekä keinoja, joilla nämä esteet voidaan voittaa: voidaan käyttää erilaisia kriteerejä, joiden perusteella tietynlaiset hankkeet ja toimet luokitellaan parhaiksi käytännöiksi, sekä ottaa puheeksi yleisesti hyväksytyn parhaiden käytäntöjen määritelmän puuttuminen.

Parhaista käytännöistä puhuttaessa minusta on äärimmäisen tärkeää, että mietintöön lisättiin maininnat muun muassa seuraavista asioista:

- tarpeesta vahvistaa pk-yrityksiä sekä lisätä teollisuuden ja tieteen yhteyksiä aluepolitiikkaan

- toimista, joilla saadaan väestö ja etenkin nuoret pysymään kotiseudullaan sekä tarjotaan palveluja työssäkäyville vanhemmille ja

- toimenpiteistä maahanmuuttajien kotoutumisen helpottamiseksi.

Aluepolitiikan parhaista käytännöistä puhuttaessa on otettava huomioon myös seuraavat asiat:

- alueiden maantieteellinen ja väestöllinen ominaislaatu

- jäsenvaltioiden erilaiset alueellisen järjestäytymisen mallit

- parhaiden käytäntöjen kriteerien jakaminen pakollisiin ja valinnaisiin kriteereihin ja

- se, että jo käytössä olevat onnistuneet mallit olisi otettava huomioon, jotta ne voidaan määritellä parhaiksi käytännöiksi.

Sitten vielä pari sanaa vihreää kirjaa käsitelleestä van Nistelrooij'n mietinnöstä. Esittelijä on todellakin tehnyt hyvää työtä. Huomauttaisin vielä, että mietinnössä korostetaan aivan oikein julkisen kuulemisen tarpeellisuutta, jotta voidaan saada aikaan yleisesti hyväksyttävä alueellisen koheesion määritelmä. Lisäksi korostetaan, että alueita, joilla on erilaisia erityispiirteitä, olisi lähestyttävä niin, että alueellinen koheesio kattaisi myös ne parhaalla mahdollisella tavalla.

 
  
MPphoto
 

  Iratxe García Pérez, PSE-ryhmän puolesta.(ES) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijöitä, etenkin Krehliä ja van Nistelrooij'ta, heidän työstään. Heidän ansiostaan valiokunnassamme saatiin aikaan laaja yksimielisyys. Meidän on myös syytä suhtautua myönteisesti Euroopan komission alueellista koheesiota käsittelevään vihreään kirjaan, jossa nostetaan esiin joitakin tärkeitä kysymyksiä.

Ensinnäkin koheesiopolitiikka on tärkeä väline, jolla taataan Euroopan unionin tasapainoinen kehittyminen ja hylätään kaikki pyrkimykset näiden politiikkojen uudelleenkansallistamiseen. Vihreään kirjaan sisältyy uudenlainen alueellisen koheesion käsite, jonka vuoksi käynnistettiin nyt pian päättymässä oleva kuulemisprosessi, joka on otettava huomioon. Käsitettä on mukautettu uusiin haasteisiin, kuten globalisaation, ilmastonmuutoksen ja väestöllisten muutosten vaikutuksiin.

Viimeisimmän koheesioraportin luvut osoittavat, että vaikka alueiden väliset erot ovat pienenemään päin ja lähentymisperiaate on siis toteutumassa, meillä on nyt ratkaistavanamme toinen ongelma, nimittäin se, että alueiden sisällä on edelleen eroja. Näin ollen meidän on rahoituskelpoisuuden ehtoja määritellessämme harkittava mahdollisuutta ottaa huomioon muitakin näkökohtia kuin tulot asukasta kohden.

Lisäksi mitä "alueellisuuteen" tulee, meidän on tiedostettava, että tiettyjen alueiden erityispiirteet, kuten luonnonhaitat tai syrjäinen sijainti tai tietyillä alueilla käynnissä oleva väestökato, on tärkeää ottaa huomioon.

Koheesio on yksi Eurooppa-hankkeen selkeimmistä onnistumisista. Espanja on ollut tästä selkeä esimerkki kokemansa taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen vuoksi. Tähän suuntaan meidän on myös jatkettava, jotta pystymme takaamaan tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille eurooppalaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta.

Euroopan unioni koostuu hyvin erilaisista alueista, joiden keskinäiset erot rikastuttavat unionia ja antavat tarkoituksen tälle hankkeelle. Kuitenkin jos koheesiopolitiikassa on jostain pidettävä kiinni, niin nimenomaan siitä, että alueille on tarjottava asianmukaiset välineet, joilla taataan yhtäläiset mahdollisuudet kehitykseen ja kasvuun.

 
  
MPphoto
 

  Grażyna Staniszewska, ALDE-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, haluan kommentoida erityisesti kahta mietintöä: alueellista koheesiota sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa käsitteleviä mietintöjä. Kollegani ALDE-ryhmästä käsittelevät sitten muita asioita.

Van Nistelrooij'n mietintö on vastaus komission julkaisemaan vihreään kirjaan alueellisesta koheesiosta. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että koheesiopolitiikan tulevaisuudesta käynnistettyä keskustelua olisi täydennettävä alueellisella ulottuvuudella. Siihen sisältyy kuitenkin paradoksi: keskustelemme alueellisesta koheesiosta määrittelemättä ensin, mitä se tarkoittaa.

Haluamme alueellisen ulottuvuuden auttavan tähänastista tasapainoisemman kehityksen saavuttamisessa, niin että kaikilla Euroopan unionin kansalaisilla olisi mahdollisuus saada käyttöönsä erilaisia palveluja. Toistaiseksi meillä ei kuitenkaan ole täsmällisiä kriteerejä, joihin turvautua. Kuitenkin kysymys on tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeästä asiasta. Euroopan unionin alueellisesta koheesiosta käytävässä keskustelussa ei ole enää mitään mieltä, ellemme laadi yhtenäistä määritelmää.

Alueellisen koheesion saavuttaminen merkitsee sitä, että koko yhteisön alueelle taataan paras mahdollinen kehitys ja kohennetaan siten yhteisön asukkaiden elämää. Kuten mietinnössä todetaan, alueellisen koheesion tavoitteena tulisi olla ennen kaikkea jäsenvaltioiden ja yksittäisten alueiden välisten kehityserojen vähentäminen sekä erityisesti alueiden ja maiden välisten erojen syventymisen estäminen.

Mitä enemmän yksittäisten jäsenvaltioiden välisiä eroja saadaan kurottua umpeen, sitä suuremmiksi muodostuvat sisäiset erot. Rahoitus ja investoinnit kerääntyvät useimmiten kansallisiin ja alueellisiin pääkaupunkeihin muiden alueiden kustannuksella, eivätkä jäsenvaltiot pysty tai halua tehdä mitään sen estämiseksi. Tässä tilanteessa on välttämätöntä luoda yhteisön tason mekanismeja, jotka edistävät tehokkaasti tasaisemmin jakautuvaa ja kestävää kehitystä.

Minun mielestäni meidän tulisi tutkia myös NUTS3- eikä vain NUTS2 -alueiden tilastotiedot. NUTS3 -alueiden tiedoista ongelma tulee paljon selvemmin esiin. Meidän olisi otettava tämä huomioon rahoitusta jaettaessa. Alueellista koheesiota on tavoiteltava kaikilla tasoilla: EU:n tasolla, kansallisella ja alueellisella tasolla toissijaisuusperiaate huomioon ottaen.

Hyvien käytäntöjen vaihto on erityisen tärkeää. Koheesiopolitiikan tehokkuus riippuu suurelta osin siitä, pystytäänkö menettelyjä yksinkertaistamaan, sekä erityisesti siitä, miten hyvin muualla käytettyjen tehokkaiden ratkaisujen tarjoamia mahdollisuuksia saadaan tehtyä tunnetuiksi.

 
  
MPphoto
 

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, keskustelumme käsittelee aluekehitystä ja koheesiopolitiikkaa, jotka ovat tärkeitä kysymyksiä koko yhteisölle. Tämä johtuu siitä, että tällä hetkellä alueiden väliset vaurauserot ovat valtavia, jopa suurempia kuin 10:1. Siksi on Euroopan unionin kansalaisten etujen mukaista käyttää hyväksi kaikki tilaisuudet osoittaa todellista solidaarisuutta eurooppalaisten kesken.

Tämä ei missään tapauksessa tarkoita, että kaikkien pitäisi saada täysin samat asiat. Sen tulisi tarkoittaa sitä, että kaikille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet. Yhtäläisten mahdollisuuksien tulisi ulottua niin taajamien kuin maaseutualueiden asukkaisiin, niin keskellä Eurooppaa kuin reuna-alueilla eläviin, sekä nuoreen sukupolveen että vanhuksiin. Tämän toteuttamiseen tarvitaan uusia innovaatioita, joissa huomioidaan sekä nykyhetken että tulevaisuuden tarpeet.

Tänään meillä on edessämme kuusi erittäin hyvää mietintöä. On sääli, että keskustelemme niistä kaikista yhdellä kertaa. Onnittelen esittelijöitä. Toivoisin kovasti, että toimintamme palvelisi tätä todellista Euroopan yhteisöä, sen yhtenäisyyttä, ja että jokainen euro käytettäisiin hyvään tarkoitukseen eikä siihen, että rikkaat rikastuvat entisestään …

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämänpäiväisessä puheessanne, arvoisa komission jäsen, mainitsitte sen, miten koheesiopolitiikka on vaikuttanut ilmastonsuojeluun. Pidän tätä muutosta erittäin tervetulleena, koska asiaa ei korosteta alueellista koheesiota käsittelevässä vihreässä kirjassa. Miksi ei, kun meillä on kuitenkin vastassamme nykyisenlainen ilmastokriisi?

EU:n rakennerahastojen osuus ympäristömuutoksessa on alueellisen koheesion tulevaisuuden kysymys. Komission laatima Alueet 2020 -asiakirja osoittaa, että ilmastonmuutoksella on ollut valtava vaikutus moniin Euroopan alueisiin. Sen vuoksi meidän on muutettava suuntaa. Rakennerahastoja olisi käytettävä vain kestävien hankkeiden tukemiseen. Lupia ei enää pitäisi myöntää hankkeille tai ohjelmille, jotka aiheuttavat haittaa ilmastolle, vaikka aiemmin sellaisia on hyväksytty. EU:n varoja ei tulisi käyttää ilmastoa vahingoittavien ohjelmien ja hankkeiden edistämiseen. Miksei tätä lähestymistapaa sovelleta jo nyt?

Toinen kysymykseni koskee kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoa. Arvoisa komission jäsen, mainitsitte, että paikallinen tietämys on tärkeä perusta onnistuneelle kehitykselle. Miksi olette kuitenkin hyväksynyt toimintaohjelmia, joissa kumppanuusperiaate on selvästi sivuutettu täysin ja joissa kumppanit ovat ilmoittaneet, että eivät ole saaneet olla mukana? Ette ole vastannut tähän kysymykseen. Paikallinen, ruohonjuuritason tietämys on meille etu. Jos yritätte jatkuvasti sivuuttaa sen tosiseikan, että jäsenvaltiot jättävät kumppanuusperiaatteen täysin huomiotta, ja jatkatte tukien myöntämistä niille siitä huolimatta, rikotte rakennerahastoasetusta.

Mikolášikin mietinnön pohjana olevassa kertomuksessanne jätätte kokonaan mainitsematta, että useat jäsenvaltiot ovat jättäneet noudattamatta kumppanuusperiaatetta. Ette ole ottanut kumppaneiden raportteja huomioon. Miksi pysytte vaiti tässä asiassa?

Tässä vaiheessa on selvää, että rakennerahastoihin tarvitaan uutta ulottuvuutta. Niiden on perustuttava ympäristönäkökohtiin ja demokratian periaatteisiin. Niissä on hyödynnettävä paikallista tietämystä ja noudatettava kumppanuusperiaatetta.

 
  
MPphoto
 

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(PT) Tehdäänpä tämä asia selväksi: perustamissopimuksissa todetaan, että edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi sekä pyrkii erityisesti vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden, kuten saaristo- ja maaseutualueiden, jälkeenjääneisyyttä.

Sen vuoksi tässä koheesiopolitiikan tulevaisuutta ja niin kutsutun alueellisen koheesion ulottuvuuden lisäämistä käsittelevässä keskustelussa on syytä korostaa seuraavia tärkeitä periaatteita.

Ensinnäkin rakennepolitiikan ensisijaisena ja päätavoitteena tulee olla todellisen lähentymisen edistäminen, joka tapahtuu siten, että rakennepolitiikka toimii kustannusten uudelleenjaon välineenä tasapainottamassa sisämarkkinoiden, talous- ja rahaliiton ja maailmankaupan vapautumisen aiheuttamaa epätasa-arvoa ja epäsymmetriaa taloudellisesti vähiten kehittyneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja alueiden kannalta.

Toiseksi, niin kutsuttu kilpailukyky ei voi korvata lähentymistä niissä jäsenvaltioissa ja niillä alueilla, jotka ovat jääneet jälkeen sosio-ekonomisessa kehityksessä. Näin ollen koheesiopolitiikkaa ja siihen liittyviä taloudellisia resursseja ei pidä alistaa kilpailulle ja liberalisoinnille, joita Lissabonin strategiassa ajetaan.

Kolmanneksi niin kutsutun alueellisen koheesion on edistettävä taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Toisin sanoen sen keskeisenä tavoitteena tulee olla eri alueiden välisten taloudellisten kehityserojen ja heikoimmassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyden pienentäminen.

Neljänneksi, uudet tavoitteet ja painopistealueet on sovitettava uusien määrärahojen mukaisiksi. Toisin sanoen niin kutsutun alueellisen koheesion rahoitus ei saa olla pois lähentymistavoitteen rahoituksesta.

Viidenneksi, EU:n koheesiopolitiikan nykyiset määrärahat ovat riittämättömät todellisen lähentymisen tarpeisiin eikä niillä pystytä lievittämään alueellisia eroja, korkeaa työttömyyttä, tuloeroja tai köyhyyttä Euroopan unionissa.

Kuudenneksi, taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistäminen edellyttää välttämättä yhteisön talousarvion kasvattamista.

Seitsemänneksi, maankäytön suunnittelu kuuluu kunkin jäsenvaltion vastuulle.

Muiden tärkeiden näkökohtien lisäksi, joita emme tuoneet esiin tässä yhteydessä, toteamme vielä lopuksi, että emme voi hyväksyä sitä, että alueet joutuvat kärsimään taloudellisesti niin kutsutusta tilastovaikutuksesta, minkä vuoksi tarvitaan toimia, joilla tämä vaikutus saadaan kumottua.

 
  
MPphoto
 

  Peter Baco (NI). – (SK) Keskustelu koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämistoimien koordinoinnista on täynnä ristiriitaisuuksia. Tärkein syy on se, että maaseudun kehittämisen määrärahoja on alennettu tuntuvasti, minkä vuoksi maaseutupolitiikan alkuperäisiä tavoitteita on mahdotonta saavuttaa. Tämä tapahtui Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajakaudella. Kovimman hinnan tästä maksavat kuitenkin maaseutualueet uusien jäsenvaltioiden kehittymättömimmillä alueilla. Yhteisestä maatalouspolitiikasta onkin tullut suorien tukien muodostaman syrjinnän ohella väline, jolla tuetaan maaseutualueiden ja välillisesti myös alueiden kehittymistä eri tahtiin.

Todellinen kehitys osoittaa itse asiassa selvästi, miten absurdia on luulla, että maaseutualueita, joilla maatalous on taantumassa, voitaisiin kehittää. EU:n jälkeenjääneitä alueita ei pystytä koskaan elvyttämään, jos emme pysty takaamaan maaseutualueiden kehittämistä alkuperäisen budjettikehyksen puitteissa. Maaseudun kehittämistä ei voida toteuttaa millään pikaratkaisuilla, vaan sen on perustuttava pitkän aikavälin suunnitelmaan. Meillä ei kuitenkaan ole sellaista suunnitelmaa. Maaseudun kehittämisen määrärahojen palauttamisesta ennalleen on siis tulossa koko koheesiopolitiikan keskeinen edellytys.

 
  
MPphoto
 

  James Nicholson (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijöitä kaikista näistä erinomaisista mietinnöistä ja etenkin siitä, jonka varjoesittelijänä toimin. Kiitän esittelijää hyvästä yhteistyöstä ja ahkeruudesta. Tämä ei ollut niitä helpoimpia mietintöjä laadittavaksi, mutta onnistuimme saamaan aikaan hyviä kompromisseja keskeisistä kohdista. Minusta on hyvä, että käymme tämän keskustelun nyt.

Maaseudun kehittäminen on hyvin tärkeä aihe, ja meidän on varmistettava, että kaikki maaseudun kehittämiseen käytettävissä olevat EU:n varat hyödynnetään ja käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti. Mielestäni maaseudun kehittämisessä on kyse aktiivisten maanviljelysyhteisöjen tukemisesta, ja erityisesti kohteena ovat nuoret viljelijät sekä ne viljelijät, jotka haluavat monipuolistaa toimintaansa. Maaseutualueilla toteutettavissa liiketoiminnan edistämishankkeissa olisi keskityttävä infrastruktuurin parantamiseen ja pk-yritysten tukemiseen.

Tämän mietinnön keskeisenä ajatuksena on sen varmistaminen, että maaseudun kehittämishankkeissa, olivatpa ne rakennerahastojen tai EAKR:n rahoittamia, vältetään päällekkäisyydet, tai mikä vielä pahempaa, mahdollisuuksien hukkaaminen. Mietinnön perusteella on selvää, että aluekehityspolitiikan ja EAKR:n kesken tarvitaan parempaa koordinointia.

En kuitenkaan katso voivani kannattaa tilannetta, jossa varoja kerätään tuen mukauttamisen kautta jaettavaksi takaisin aluekehitysviranomaisen kautta. Jos viljelijöitä vaaditaan maksamaan osuutensa YMP:stä, heidän on oltava varmoja siitä, että varat palautuvat takaisin maaseutuyhteisöihin. Mielestäni tämän täytyy tapahtua YMP:n toisen pilarin kautta. Esittelijä on kuitenkin onnistuneesti avannut keskustelun tästä tärkeästä, ajankohtaisesta aiheesta. Olen hänen kanssaan samaa mieltä mietinnön keskeisistä painotuksista, mutta varsinainen ongelma jää seuraavan parlamentin ratkaistavaksi.

 
  
MPphoto
 

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin kaksi viimeisintä laajentumista ovat pahentaneet huomattavasti alueiden välistä epäsuhtaa yhteisön sisällä. Seurauksena on yhä selvemmin havaittava alueellinen eriytyminen, joka synnyttää eristyneitä erillisalueita erityisesti kehityksen keskuksista syrjässä olevilla alueilla, lähinnä maaseudulla.

EU:n aluepolitiikan ensisijaisena tavoitteena on ympäristöystävällinen, kestävä taloudellinen kehitys sekä alueellisten erojen pienentäminen. Lokakuussa 2006 neuvosto hyväksyi koheesiopolitiikan strategiset suuntaviivat, joiden oli määrä toimia jäsenvaltioille vertailukohtana niiden laatiessa kansallisia strategisia viitekehyksiään ja toimenpideohjelmiaan vuosiksi 20072013.

Näissä asiakirjoissa määriteltyjen tavoitteiden tarkoituksena on tehdä Euroopasta ja sen alueista entistä houkuttelevampi paikka sijoittajille ja työntekijöille, parantaa osaamista ja innovointia kasvua varten sekä luoda lisää ja parempia työpaikkoja. Toteuttamalla näitä tavoitteita toimenpideohjelmissaan alueet pystyvät vastaamaan globalisaation, yhteiskunta- ja väestörakenteen muutosten ja ilmastonmuutoksen synnyttämiin haasteisiin sekä vauhdittamaan alueiden tasapainoista, pitkäaikaista kestävää kehitystä.

Meidän on syytä tunnustaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet toimenpideohjelmiinsa Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisia painopistealueita. Monissa jäsenvaltioissa nähtävissä oleva varojen alhainen käyttöaste uudella ohjelmakaudella voi kuitenkin uhata varojen tehokasta hyödyntämistä.

Siksi on äärimmäisen tärkeää, etenkin uusille jäsenvaltioille, että ne tiivistävät toimiaan, joilla tuetaan käytettävissä olevien varojen täysimääräistä hyödyntämistä esimerkiksi kiinnittämällä huomiota varojen käyttötapaan tai vaihtamalla parhaita käytäntöjä, järjestämällä tiedotuskampanjoita, vaihtamalla uutta teknologiaa ja luomalla erilaisia kumppanuuksia siten, että ohjelmavaatimukset saadaan muunnettua todellisiksi, laadukkaiksi ohjelmiksi, joilla saadaan tehokkaasti estettyä kehityksen viivästymistä, joka on erityisesti EU:n köyhimpien alueiden ongelmana.

 
  
MPphoto
 

  Elspeth Attwooll (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, puhun van Nistelrooij'n mietinnöstä ja haluan korostaa kolmea kohtaa.

Ensinnäkin, alueellinen koheesio edellyttää monikeskuksisen kehityksen edistämistä kaikkialla Euroopan unionissa. Tämä merkitsee erojen poistamista niin alueiden sisältä kuin alueiden väliltä. Sen vuoksi on parannettava alueidenkäytön analysointia ja kehitettävä indikaattoreita, joiden avulla politiikkoja voidaan suunnitella ja niiden vaikutusta mitata.

Toiseksi tarvitaan yhdennettyä lähestymistapaa, jossa alakohtaisten politiikkojen vaikutukset aluetasolla mitattaisiin etukäteen ja niiden välille saataisiin suurempaa synergiaa. Tällaisilla vaikutusten arvioinneilla voitaisiin varmasti ehkäistä tiettyjä ongelmia, niin kuin vaikka lampaiden sähköisestä tunnistamisesta aiheutuneet ongelmat Skotlannissa.

Kolmanneksi, yhdennetty lähestymistapa vaatii asianmukaista monitasoista hallintotapaa, jossa kaikki sidosryhmät ovat mukana strategioiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

Komission jäsenen äskeiset kommentit näistä asioista ovat hyvin myönteisiä, ja toivon laajaa tukea tälle erinomaiselle mietinnölle.

 
  
MPphoto
 

  Giovanni Robusti (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Roszkowskin mietinnössä tuodaan esiin eri maaseutualueiden välisiä sekä toisaalta maaseudun ja kaupunkien välisiä eroja rakennerahastojen hallinnoinnin näkökulmasta. Esittelijä huomauttaa aivan perustellusti, että EAKR:n ja EAFRD:n kesken olisi saatava aikaan jonkinlaista johdonmukaisuutta. Tosin hän olisi voinut olla selkeäsanaisempi termin "avoin koordinointi" suhteen. Se on nimittäin ristiriidassa olemassa olevien ilmeisten erojen ja kansallisen toimivallan kanssa.

Johdonmukaisuuden lisääminen edellyttää tietojen ja maksujen avoimuutta. Se että tiedetään, miten varoja jaetaan, on välttämätöntä väärinkäytösten paljastamiseksi ja korjaamiseksi. Tällainen avoimuus meiltä kuitenkin puuttuu. Käytännössä meillä harjoitetaan monenmoista toimintaa, jonka tarkoituksena on tietojen piilottaminen ja salailu ja niiden saatavuuden rajoittaminen, ja kaiken tämän takana ovat julkiset elimet ja omien maidemme hallitukset. Komissio väittää, ettei sillä ole toimivaltaa, ja kaikki on epämääräistä ja epäselvää. Vastassamme on vaikenemisen muuri.

Jos emme ratkaise tätä ongelmaa, erkaannumme yhä kauemmas todellisista ongelmista, joiden ratkaisemiseen rakennerahastot on tarkoitettu.

 
  
MPphoto
 

  Gisela Kallenbach (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minusta on erittäin hyvä, että käymme tätä ajankohtaista poliittista keskustelua valiokunta-aloitteisten mietintöjen pohjalta. Näin pystymme käyttämään tätä solidaarisuusvälinettä täsmällisemmin ja tehokkaammin viimeistään vuoteen 2014 mennessä. Minulle on myös hyvin tärkeää, että Euroopan kansalaisille kerrotaan sen tarjoamasta eurooppalaisesta lisäarvosta.

Siksi on johdonmukaista, että hylkäämme kaikki yritykset rakennepolitiikan uudelleenkansallistamiseksi. Tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan yhtenäistä yhteisön politiikkaa, jolla pystytään vastaamaan nykyisiin haasteisiin, kuten globalisaatioon, ilmastonmuutokseen ja väestörakenteen muutoksiin. Se, olemmeko onnistuneet vai petämmekö itseämme Lissabonin strategian toteuttamiseen tarkoitetuilla talousarviositoumuksilla, selviää toivottavasti viimeistään siinä vaiheessa, kun tarvittavat analyysit on tehty.

Olemme tulleet tienhaaraan, jossa meidän on päätettävä, ovatko alueellinen koheesio ja aito kestävä kehitys EU:n politiikan symboleita. Voidaksemme tehdä tämän päätöksen tarvitsemme suuren määrän kumppaneita, etenkin kaupunkeja. Tästä syystä haluamme nähdä yleiskattavien tukien menevän suoraan näille kumppaneille, ei vain paperilla, vaan myös käytännössä. Niin paljon kuin arvostammekin toissijaisuutta, EU:n varat on jaettava sitovien kriteerien perusteella. Kaupunkiulottuvuus on tärkeä, mutta sen lisäksi kriteereihin on sisällyttävä yhdennetty lähestymistapa sekä ilmastotavoitteidemme täytäntöönpano. Olemme jo päässeet yksimielisyteen tästä. Valitettavasti näin ei ollut aluekehitysvaliokunnan äänestyksessä.

Sellainen asia vielä, että komission elvytyssuunnitelman mukaan rahoituksen jakamista rakennerahastoista tulisi yksinkertaistaa ja nopeuttaa. Minulle ei ole vielä selvinnyt, miksi siihen tarvitaan kriisiä. Joka tapauksessa se tuo toivoa. Jos parhaita käytäntöjä noudattavien hankkeiden kattava analysointi todella sisältyy jatkossa poliittiseen keskusteluun, enää ei pitäisi olla mitään esteitä sille, etteikö Eurooppa voisi toimia edelläkävijänä aidosti kestävän politiikan kehittämisessä.

Haluan kiittää kaikkia esittelijöitä kovasta työstä.

 
  
MPphoto
 

  Georgios Toussas (GUE/NGL). - (EL) Arvoisa puhemies, myytti Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja alueiden keskinäisestä lähentymisestä ja koheesiosta murskaantuu totuuden edessä:

- taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo lisääntyy jatkuvasti

- uusien jäsenvaltioiden liittymisen synnyttämä keinotekoinen, tilastollinen lähentyminen ei pysty hämäämään työntekijöitä, viljelijöitä, nuoria ja naisia, jotka näkevät elintasonsa laskevan jatkuvasti

- kapitalistisen järjestelmän puitteissa tapahtuva aluekehitys ei pysty poistamaan järjestelmään sisältyviä luokkaristiriitoja

- epätasa-arvoinen kehitys on sisäänrakennettuna kapitalistisessa tuotantojärjestelmässä, koska kehitysprosessien kannustimena toimii aina voiton maksimointi

- kansalliset koheesiostrategiat ja kansallisiin strategisiin viitekehyksiin sisältyvät toimenpideohjelmat vuosiksi 2007–2013 ovat edellisten ohjelmien tavoin luokka-orientoituneita: niissä noudatetaan Lissabonin strategian ruohonjuuritason vastaista lähestymistapaa ja ne on sovitettu kansallisiin uudistusohjelmiin; toisin sanoen niillä tuetaan kapitalistisia uudelleenjärjestelyjä ja työn joustavuuden lisäämistä.

Euroopan unioni ja porvarihallitukset palvelevat siis pääoman tarpeita sysäämällä koko taakan työväenluokan harteille, työntekijöille, erityisesti näin kapitalismin kriisin aikana, mutta niiden ilmeisenä tavoitteena on tehdä näistä työvoiman vastaisista toimenpiteistä pysyviä ja turvata näin monopolien voitot ja kasvattaa niitä entisestään myös tulevaisuudessa.

Uusi oleellinen asia, joka nyt on lisätty koheesiopolitiikan piiriin, on alueellisen koheesion käsite ja erityisesti sitä käsittelevä vihreä kirja. Komission ehdotukseen sisältyvät suuntaviivat ovat luonteeltaan taantumuksellisia ja ylittävät Euroopan unionin toimivallan siten kuin se on määritelty Lissabonin sopimuksessa, millä nimellä EU:n perustuslakia nykyään kutsutaan, ja se on loukkaus jäsenvaltioiden kansoja kohtaan.

Alueellista koheesiota käsittelevässä vihreässä kirjassa sysätään monopolien aiheuttama lasku terveys-, koulutus- ja energia-alan ja muiden palvelualojen maksettavaksi, ja olennaista sen sijaan on liikenneverkkoihin pääsy.

Kreikan kommunistinen puolue vastustaa jyrkästi komission taantumuksellista ehdotusta alueellisesta koheesiosta ja hylkää sen kokonaisuudessaan.

 
  
MPphoto
 

  Kathy Sinnott (IND/DEM).(EN) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikka kaikissa muodoissaan on tarkoitettu tasa-arvon edistäjäksi, ja siinä onkin saavutettu monia onnistumisia. Koheesiopolitiikkaa tulisi kuitenkin tarkastella siten, että arvioidaan sen kokonaisvaikutuksia pitkällä aikavälillä. Tällaisessa arvioinnissa kysymys on yksinkertainen: meneekö yhteisöillä ja niissä asuvilla ihmisillä EU:n koheesiopolitiikan ja rakennerahastoista saadun tuen ansiosta paremmin? Kun tarkastelee tuloksia rehellisesti, huomaa todennäköisesti, että välitön vastaus on "kyllä", mutta pitkällä aikavälillä liian usein "ei".

Irlantilaisilla viljelijöillä meni kuulemma hyvin – ja se on totta. Mutta miksi sitten hieman pitemmän ajan kuluttua Irlannin maaseudulla on vain harvoja viljelijöitä jäljellä ja niin monet ovat työttöminä tai alityöllistettyinä? Oliko niin, että rakennerahastot ja koheesiopolitiikka eivät pystyneet korvaamaan YMP:tä? Tai että ne eivät pystyneet lieventämään yhteisen kalastuspolitiikan vaikutuksia sen jälkeen, kun se oli yli kolmen ja puolen vuosikymmenen ajan harventanut Irlannin rannikkoyhteisöjä ja Irlannin vesien kalakantoja? Ja miksi, vaikka tiet ja infrastruktuuri ovat EU:n rahoituksen ansiosta paremmassa kunnossa, Irlannin lounaisosassa sijaitsevasta Limerickistä on tullut työllisyyden kannalta synkkää aluetta? Johtuuko se siitä, että koheesiopolitiikasta ei ole vastusta kilpailupolitiikalle, joka sallii uuden jäsenvaltion houkutella alueen teollisuuden kulmakiven, Dellin, pois alueelta 54 miljoonan euron valtionavun turvin?

Koheesiopolitiikan tavoitteena on tasa-arvo, mutta kuitenkin yksityistämisdirektiivit, kuten postidirektiivi, ovat vieneet pois loputkin palvelut alueilta, joiden palvelutaso oli jo ennestään heikko. Ongelmana saattaa olla se, että koheesiopolitiikalla ei ole minkäänlaista yhteyttä EU:n muihin politiikanaloihin, kuten kilpailupolitiikkaan, markkinoiden vapauttamiseen ja niin edelleen.

Salaisuus on sinä, että koheesio ei synny mistään tietystä politiikasta: se syntyy yhdistävistä perusperiaatteista, joiden tulisi sisältyä kaikkiin toimiin – sellaisista periaatteista kuin ihmisarvon kunnioittaminen, aito toissijaisuus, heikoimpien asettaminen etusijalle, elämän kunnioittaminen, luomakunnasta huolehtiminen, perheen tärkeys, työn arvokkuus, solidaarisuus ja keskittyminen yhteiseen hyvään. Siihen asti, kunnes nämä periaatteet ohjaavat kaikkia EU:n toimia, eri ohjelmat ovat keskenään ristiriidassa.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Carl Lang (NI).(FR) Arvoisa puhemies, vuosina 2007–2013 koheesiopolitiikka on EU:n suurin menoerä, mutta Ranskan alueet eivät suinkaan hyödy siitä, vaan päinvastoin tämä kehitys itse asiassa rankaisee niitä. Aluepolitiikan menojen lisääminen tapahtuu tosiasiassa yhteisen maatalouspolitiikan kustannuksella ja siten siis Ranskan kustannuksella. Voimme havaita, että Ranskan alueiden osuus kutistuu jatkuvasti. Valtaosa rakennerahastojen 347 miljardista eurosta on määrä suunnata yli 40-vuotisen kommunismin tuhoamaan Itä-Eurooppaan.

Jo vuonna 2000 EU veti pois entisen tavoitteen 1 mukaisesti Ranskan Hainaut'n alueelle myönnetyt rakennerahat. Nykyään Ranska, joka maksaa 16 prosenttia EU:n talousarviosta, antaa yhä enemmän ja enemmän mutta saa yhä vähemmän.

Sitä paitsi tämä aluetuki ei ole suojannut maailman talouskriisin vaikutuksilta, koska se muodostaa osan Lissabonin strategian ultraliberaalia ajattelumallia. Meidän on nyt enemmän kuin koskaan kyettävä luomaan uusi Eurooppa, joka tarjoaa viimein taloudellista suojaa alueillemme ja kansakunnillemme aktiivisella politiikalla, jolla otetaan sisämarkkinat takaisin omaan valvontaan.

 
  
MPphoto
 

  Markus Pieper (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen iloinen saamastani mahdollisuudesta käsitellä Roszkowskin mietintöä hieman yksityiskohtaisemmin.

Molemmat mietinnön aiheena olevat politiikan alat, rakennerahastot ja maaseutualueiden tukeminen, näyttävät toimivan hyvin. Minulla on kuitenkin sellainen vaikutelma, että joissain tapauksissa molemmilla politiikan aloilla on täsmälleen samat tavoitteet. Väestö- ja energia-asioissa sekä televiestintäalalla on hankkeita, jotka saavat rahoitusta sekä rakennerahastoista että maaseudun kehittämispolitiikasta ja joilla on samat tavoitteet, mutta jotka kuuluvat eri ministeriöiden vastuulle. Eurooppalaisia hankkeita on paljon, mutta onko meillä myös hankkeita, jotka tuovat eurooppalaista lisäarvoa? Minusta vaikuttaa siltä, että meillä on joskus vaikeuksia hahmottaa kokonaiskuvaa.

Jos yhdistäisimme hankkeita eri osastojen kesken, pystyisimme saamaan paljon enemmän aikaan maaseutualueiden hyväksi, niin kuin hajautettuja energiainfrastruktuureja, laajakaistayhteyksiä paljon nykyistä laajemmille alueille tai rajat ylittäviä vesihuoltoinfrastruktuureja. Tarvitaan lisää hankkeita, jotka saavat tukea useasta ministeriöstä samanaikaisesti. Jos se toteutuisi, toiminta ei olisi enää pienimuotoista, vaan pystyisimme tekemään pysyviä parannuksia alueilla EU:n rahoitusta käyttäen. Osastojen välisen yhteistyön vaatimuksesta on tehtävä sitova. Kenties meidän pitäisi jopa vakavasti harkita jonkinlaisen hankkeiden vähimmäismäärän määrittämistä.

Vielä yksi huomio rahoituksesta: minusta tuen mukauttaminen ei kuulosta lainkaan hyvältä. Se vie viljelijöille luvatut korvaukset mutta ei tarjoa vastineeksi maaseudun kehittämisohjelmia, joissa olisi luotettava rahoitus. Tästä syystä viljelijöitä on jatkossa tuettava maatalouspolitiikalla, johon sisältyy selkeät taloudelliset sitoumukset ja joka ei edellytä varojen siirtoa muualta. Samaan tapaan alueita on tuettava nimenomaan aluepolitiikalla, jossa keskitytään erityisesti maaseutualueisiin ja niiden tarpeisiin. Näin syntyisi aidosti eurooppalaisia aloitteita, jotka parantaisivat alueitamme pitkällä aikavälillä.

 
  
MPphoto
 

  Evgeni Kirilov (PSE).(BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämänpäiväisessä keskustelussa yleinen mielipide näyttää jälleen olevan se, että koheesiopolitiikka on tarpeellinen ja hyödyllinen politiikanala.

Me koheesiopolitiikan kannattajat haluamme sen jatkuvan ja pystyvän siten kehittymään ja tuottamaan myönteisiä tuloksia. Siksi minusta on tärkeää, että pidämme kiinni yhdestä perusedellytyksestä: koheesiopolitiikan on oltava niiden käytettävissä, joille se on tarkoitettu ja jotka sitä tarvitsevat, erityisesti niiden alueiden, jotka ovat kehittyneet muita hitaammin ja joilla on vaikeuksia sosio-ekonomisessa kehityksessään.

Krehlin mietinnössä luetellaan useita esteitä, joita rakennerahastojen tuen mahdolliset käyttäjät saattavat kohdata. Nämä esteet, jotka johtuvat hankalasta byrokratiasta ja monimutkaisista, epämääräisistä menettelyistä, johtavat virheisiin. Se lannistaa mahdollisia tuensaajia ja saa kritiikkiä tarkastuselimiltä.

Pystyäksemme vastaamaan tähän kaksitahoiseen haasteeseen meidän on toisaalta tehtävä yhteistyötä kaikkien toimielinten ja jäsenvaltioiden kanssa sekä toisaalta hyödynnettävä saatuja kokemuksia ja keskitettävä enemmän huomiota myönteisiin tuloksiin etsiessämme uusia ideoita esteiden voittamiseen.

Tässä suhteessa Krehlin mietinnössä tekemämme ehdotukset parhaista käytännöistä tarjoavat lujan pohjan myöhemmille toimille, joiden tavoitteena on yksinkertaistaa sääntöjä ja parantaa tietojen vaihtoa ja viestintää rakennerahastojen käytön yhteydessä. Euroopan komissiota ja hallintoelimiä vaaditaan jälleen ottamaan ohjat käsiinsä, mutta niiden on ilman muuta tärkeää tietää, että niillä on Euroopan parlamentin tuki takanaan.

Esittelijä van Nistelrooij korosti, että koheesiopolitiikka on solidaarisuuden ilmaus. Meillä on edelleen paljon tehtävää sen varmistamisessa, että kansalaiset pystyvät tuntemaan hyötyvänsä konkreettisesti tämän solidaarisuuden tuloksista. Viime kädessä koheesiopolitiikan tavoitteena tulee olla tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaaminen kaikille Euroopan kansalaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta.

 
  
MPphoto
 

  Jean Marie Beaupuy (ALDE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Hübner, viimeisten 30 vuoden aikana olemme nähneet harjoittamiemme koheesiopolitiikan toimien tuovan erilaisia hyötyjä. Tulevissa vaaleissa näitä hyötyjä on syytä korostaa, koska ne tuovat selkeää etua kansalaisille, jotka ovat nähneet elintasonsa joissain tapauksissa jopa kolminkertaistuvan, ja alueille, jotka veloista päästyään edistyvät vauhdilla. Hyödyt ovat siis kiistämättömät.

Lisäksi koheesiopolitiikka on nykyään noussut EU:n talousarvion suurimmaksi budjettikohdaksi. Se, mistä näissä tänä aamuna käsiteltäväksemme tulevissa kuudessa mietinnössä on kysymys, mitä me Euroopan parlamentin jäseninä haluamme saavuttaa, on se, että haluamme parantaa kansalaisten käyttöön tarjottavien rahastojen ja asetusten tehokkuutta.

Arvoisa komission jäsen Hübner, komissiolla on hallussaan avaimet näiden säännösten ja talousarvioiden käytön tehostamiseen. Miten niin? Ensinnäkin, jos sallitte minun sanoa, arvoisa komission jäsen, siksi, että meillä on kanssanne suhde ja me tiedämme, että te kuuntelette meitä ja varmistatte, että komissio ottaa näissä kuudessa mietinnössä esitetyt pyynnöt asianmukaisesti huomioon. Samalla haluankin onnitella niitä kuutta jäsentä, jotka ovat ne laatineet.

Arvoisa komission jäsen Hübner, näissä mietinnöissä esitetään äärimmäisen yksityiskohtaisia ratkaisuja niin kaupunkiympäristöjen, maaseutualueiden, parhaiden käytäntöjen kuin koheesiopolitiikan tulevaisuudenkin suhteen. Niin kuin tiedätte, ne sisältävät hyvin yksityiskohtaisia esimerkkejä, jotka helpottavat komission työtä.

Näin ollen odotamme komission ehdotuksia yksityiskohtaisista, Euroopan tason ratkaisuista, mutta se on vasta puolet tehokkuuden saavuttamiseen vaadittavasta työstä. Siksi, arvoisa komission jäsen, pyydämme teitä käyttämään mahdollisimman paljon vaikutusvaltaanne hallitus-, alue- ja paikallistason viranomaisiin, sillä nämä elimet toteuttavat säännöksemme, talousarviomme ja asetuksemme käytännössä, eivätkä ne voi olla tehokkaita, jos niiden toimeenpanijat eivät ole.

Luotamme teihin siinä, että esittämistämme kuudesta mietinnöstä tulee menestys niin kansallisella kuin yhteisön tasollakin.

 
  
MPphoto
 

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, rationaalinen koheesiopolitiikka ja maaseudun kehittämispolitiikka toimivat tärkeänä vastavoimana tämän päivän Euroopassa nousussa olevalle kansalliselle protektionismille. Nykyinen järjestelmä, jossa tukea jaetaan useista maaseudun kehittämisen rahastoista, on kuitenkin vain syventänyt eikä suinkaan tasoittanut Euroopan unionin eri osien kehityseroja.

Seurauksena on maataloustukien huikea ero uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välillä, ja nämä erot jatkuvat vuoden 2013 jälkeenkin. Kaikilla viljelijöillä on samanlaiset tuotantokustannukset, ja uusissa jäsenvaltioissa maatalouspalvelut lisääntyvät ja niiden hintataso lähestyy nopeasti vanhojen jäsenvaltioiden tasoa. Millaiset mahdollisuudet maaseutualueilla sitten on kehitystasonsa yhtenäistämiseen tulevina vuosikymmeninä?

Ainoastaan vakaa ja pitkäaikainen tuki köyhimpien alueiden paikallisyhteisöille yhdistettynä mahdollisimman pitkälle menevään menettelyjen yksinkertaistamiseen mahdollistaa erojen tasoittumisen suunnilleen seuraavan vuosikymmenen kuluessa. Vain silloin voimme puhua todellisesta kilpailusta Euroopan unionin sisällä.

 
  
MPphoto
 

  Jim Allister (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua kaupunkien ja kaupunkialueiden rahoituksesta. Arvoisa komission jäsen, olette vieraillut Belfastissa useita kertoja. Olette toivottavasti nähnyt, miten selviä hyötyjä Urban-ohjelma on tuonut etenkin Pohjois-Belfastissa. Sen vuoksi olen pahoillani kyseisen ohjelman loppumisesta, etenkin kun mitään vastaavaa ei ole tullut tilalle. Huomion siirtäminen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin on kehno korvike, eikä uusi rahoitusväline Jessica ole juurikaan pehmentänyt iskua ainakaan toistaiseksi. Tosiasiassa luovuimme Urban-ohjelmasta käytännössä ilman mitään korviketta.

Nykyisessä taloustilanteessa mahdollisuudet siihen, että Jessica tuottaisi toivotun kaltaista vipuvaikutusta, ovat koko ajan pienemmät. Monissa kaupungeissa, joissa edelleen tarvitaan kaupunkisuunnittelua ja investointeja, se jättää jälkeensä täyttämättömän aukon. Jokainen julkisen rahoituksen nyörien kiristys leventää kuilua hallituksen strategioissa annettujen tyhjien lupausten ja käytännön todellisuuden välillä. Kaupungeille varatun erityisrahoituksen puuttuminen vuosien 20072015 ohjelmasta tuntuu yhä selvemmin.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Jan Olbrycht (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, on syytä huomauttaa, että syy tähän keskusteluun on kyllä käynyt ilmi, eikä se, että keskustelemme useasta mietinnöstä samalla kertaa, ole tosiaan mikään vahinko. Se johtuu siitä, että mitään aiheista tai yksittäisistä kysymyksistä ei voida nostaa erilleen, jos haluamme käydä vakavaa keskustelua EU:n politiikasta tulevina vuosina. Lisäksi jos otamme huomioon elvytyspaketista käynnissä olevan keskustelun, päätökset, joita nyt joudumme tekemään, vaikuttavat tietenkin merkittävästi koheesiopolitiikan muotoon vuoden 2013 jälkeen.

Jos me aiomme puhua kaikista mietinnöistä emmekä juuttua yksityiskohtiin, on tärkeää, että koheesiopolitiikasta tulee sekä mahdollisuus että perusta todelliselle edistykselle, jossa tavoitteena on erityyppisten EU:n politiikanalojen integroiminen, näiden politiikanalojen täydentävyys sekä yhdennetyn lähestymistavan käyttöönotto. Ei ole suinkaan sattumaa, että Euroopan komissio esittää samanaikaisesti ratkaisuja, jotka voivat muuttaa koko EU:n politiikan.

Keskustelu alueellisesta koheesiosta on pohjimmiltaan keskustelua yhdennetyistä toimista. Puhe on tarpeesta luopua EU:n politiikan alakohtaisesta tarkastelusta. Tästä seuraa se, että Euroopan unionin aluetta tulisi kohdella yhtenä kokonaisuutena sen sijaan, että jaamme sen rikkaampiin ja köyhempiin osiin, mikä puolestaan tarkoittaa, että joudumme tekemään tärkeitä ratkaisuja koheesiopolitiikan suhteen. Haluan kiittää teitä siitä, että teitte tästä keskustelusta aidon yhteiskeskustelun.

 
  
MPphoto
 

  Mia De Vits (PSE).(NL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan täydestä sydämestäni onnitella jäsen Becseytä sekä kiittää häntä luotettavasta yhteistyöstä mikroluottoja käsittelevän mietinnön valmistelun yhteydessä. Tämän mietinnön tärkeyttä tuskin tarvitsee korostaa etenkään nykyoloissa. Haluaisin myös vetää yhteyden tämän mietinnön ja parhaillaan käynnissä olevan kriisin välille. Huomaamme, että jäsenvaltiot yrittävät pyristellä pinnalle talouskriisin suosta hyvin erilaisten toimenpiteiden avulla. Ne ovat usein kiinnostuneita vain omista asioistaan ja omien markkinoidensa saattamisesta uuteen nousuun.

Ratkaisu ei kuitenkaan ole "kukin pärjätköön omillaan", vaan eurooppalaisempi lähestymistapa ongelmiin. Yhdysvallat on presidentti Obaman johdolla aloittanut laajamittaiset julkiset investoinnit, ja mielestäni se olisi oikea suuntaus. Täällä Euroopassa meillä on 27 elvytyssuunnitelmaa, jotka on tosin koordinoitu keskenään mutta joiden rahoituksesta vastaa kukin jäsenvaltio itse. Nämä elvytyssuunnitelmat ovat välttämättömiä, mutta ne ovat hyvin pieni askel oikeaan suuntaan.

Tässä yhteydessä mikroluottoa käsittelevät mietinnöt sekä toinen lähiviikkoina asialistalle tuleva mietintö, nimittäin globalisaatiorahastoa käsittelevä mietintö, edustavat hyvin konkreettisia toimia kansalaisten kannalta, etenkin nyt, kun työttömyys on kasvussa ja pankit ovat hidastaneet luotonantoaan. Siitä syystä minulla on varsin vähän sanottavaa Becseyn mietinnöstä. Ennen kaikkea haluan korostaa vielä kerran niitä kohtia, joita pidimme tärkeimpinä. Nämä kohdat on näköjään otettu takaisin mietintöön, minkä vuoksi komission teksti on parantunut useissa kohdissa.

Ensimmäinen näistä on pitkäaikainen julkinen EU:n rahoitus. Se on tärkeää, sillä tällä hetkellä meillä on liian monia rinnakkaisia hankkeita käynnissä samanaikaisesti. EU:n talousarvioon on sisällytettävä oma kohtansa mikroluotoille.

Toinen kohta on selkeyttämisen tarve sen suhteen, että mikroluotot on todellakin tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille, heikossa asemassa oleville ryhmille ja kaikille, jotka eivät pysty saamaan luottoa tavalliseen tapaan. Mikroluottoja myönnetään ensisijaisesti paikallistasolla. Siitä syystä on hyvin tärkeää, että paikallistasolla toteutetaan aktivointitoimia. Pidämme sen vuoksi hyvin tärkeänä, että sosiaalietuuksia saavat henkilöt eivät menetä etuuksiaan mikroluottoja nostaessaan.

 
  
MPphoto
 

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston perustaminen on hyvin tärkeä asia rakennepolitiikan kannalta. Kuitenkin jotta olemassa olevia mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti, on laadittava avoin, pitkäaikainen maaseudun ja alueiden kehittämisstrategia sekä perustettava järjestelmä, joka mahdollistaa toimien pysyvän koordinoinnin kansallisella tasolla.

Me kaikki tiedämme oikein hyvin, että tämä koheesiopolitiikasta käytävä keskustelu pitää sisällään monenlaisia näkemyksiä siitä, miten maataloustukiin ja maaseudun kehittämiseen varattuja varoja tulisi käyttää. Jotkut aavistelevat, että uudelleenjaon jälkeen osa näistä varoista käytetään kaupunkialueiden ja dynaamisimpien alueiden kehittämiseen kehittymättömämpien ja vähemmän aktiivisesti hallinnoitujen alueiden kustannuksella. Emme voi hyväksyä tämänkaltaisia ratkaisuja tai tuloksia.

 
  
MPphoto
 

  Ambroise Guellec (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, haluan kaikkien kollegojeni tavoin ilmaista tyytyväisyyteni tämänpäiväiseen keskusteluun ja keskityn puheenvuorossani alueelliseen koheesioon. Sanoisin, että koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä oikeita asioita, mutta siitä huolimatta alueellisen koheesion nostamisessa Euroopan unionin keskeiseksi poliittiseksi tavoitteeksi on hukattu paljon aikaa. Tiellä on tietenkin ollut institutionaalisia ongelmia, jotka toivoakseni pian poistuvat, sekä – anteeksi vain, arvoisa komission jäsen – komission äärimmäinen varovaisuus tässä asiassa. Meidän on kuitenkin huomattava, että koko tämän vaalikauden, kaudesta 2004–2005 lähtien, parlamentti on yrittänyt hoputtaa asiaa eteenpäin, koska katsomme kaikkien EU:n kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun heidän asuinpaikastaan riippumatta olevan äärimmäisen tärkeä periaate ja pidämme ehdottoman tärkeänä viedä asiaa eteenpäin.

Vihreä kirja on viimein valmistunut, ja me olemme tyytyväisiä. Minusta se kuitenkin kärsii hieman kunnianhimon puutteesta; olisimme halunneet, että komissio olisi esittänyt määritelmän ja selkeät tavoitteet eikä vain ympäripyöreitä huomioita aiheesta. Siitä huolimatta edistystä on saavutettu, vaikkakin luulen, että etenemistä hidastaa jossain määrin rakennerahastojen edellisen sukupolven täytäntöönpanon yhteydessä luotu, kohtuuttoman pitkälle menevä yhteys Lissabonin strategiaan.

Kuuleminen on parhaillaan käynnissä, ja toivon, että siinä tullaan siihen johtopäätökseen, että meidän on lisättävä resursseja, hiottava välineitä, vahvistettava rahoitusvälineitä, kehitettävä eri tasojen välistä yhteistyötä, yhteensovitettava yhteinen maatalouspolitiikka ja aluekehitys sekä saatava aikaan yhteinen näkemys kehityksestä, etenkin suhteessa alakohtaisiin politiikkoihin, jotka ovat tulleet esiin tässäkin keskustelussa. Nämä suunnitelmathan koskevat vuoden 2013 jälkeistä aikaa: meillä on vielä aikaa, mutta se vierähtää ohi nopeasti. Arvoisa komission jäsen, valkoinen kirja tarvitaan mahdollisimman pian.

Lopuksi haluan korostaa, että kaikkien Euroopan alueiden alueellisen koheesion edistämisellä on kiire, koska alueellista tasa-arvoa tarvitaan välttämättä käynnissä olevan kriisin lopettamiseksi ja talouden elpymisen aikaansaamiseksi sekä ennen kaikkea siksi, että sen avulla kannustetaan kansalaisia osallistumaan eurooppalaisiin hankkeisiin.

 
  
MPphoto
 

  Pierre Pribetich (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, "kun sanat ja teot käyvät yksiin, ne synnyttävät kaunista sopusointua." Näin sanoessaan Montaigne ajatteli epäilemättä poliitikkojen toimia.

Koheesiopolitiikassakin meidän on pyrittävä tällaiseen sopusointuun. Eurooppalaisina haluamme nähdä eurooppalaisen kaupungin yhteiskunnallisen kehityksen keskipisteenä, ja se on saanut meidät miettimään sellaisia asioita kuin yleistä väkimäärän vähenemistä, työpaikkojen puutetta, kaupunkien saastumista, kaupungeissa olevia liikkumisesteitä sekä kestävän kehityksen kannalta sopimattomia asuntoja, joihin liittyen olemme jo antaneet joitakin lupauksia. Nämä ovat kaikki ratkaisevia haasteita, joihin meidän on tartuttava tehdäksemme eurooppalaisista kaupungeista vetovoimaisia, kilpailukykyisiä ja mukavia asuinpaikkoja. Jotta ongelmat saadaan ratkaistua, puheiden täytyy vastata tekoja. Tämä on koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuuden ydin: toimien ja luottojen koordinointi, yhdenmukaistaminen ja tehostaminen uudella ohjelmakaudella.

Yhteenvetona voidaan todeta, että meillä on kaksi sitoumusta: meidän on pystyttävä osoittamaan huomattavat ja selkeästi määritellyt rahoitusvarat Leipzigin tavoitteiden täyttämiseen sekä saatava kaupungit tekemään keskenään yhteistyötä pystyäkseen vastaamaan maailmanlaajuiseen kilpailuun käyttäen hyväksi runsaita ja monimuotoisia ratkaisuja, joita on saatu aikaan eri puolilla Eurooppaa.

 
  
MPphoto
 

  Rolf Berend (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, van Nistelrooijin mietintö, jossa käsitellään vihreää kirjaa ja koheesiopolitiikan tulevaa muotoa, on varmasti yksi tärkeimmistä mietinnöistä, joita aluekehitysvaliokunta on viime vuosina laatinut.

Hyväksymme vihreän kirjan peruslähtökohdan, jonka mukaan alueellisen koheesion tarkoituksena on taata Euroopan unionin monikeskuksinen kehitys kokonaisuutena sekä kestävä kehitys alueilla, joilla on erilaisia ominaisuuksia ja erityispiirteitä, säilyttäen niiden monimuotoisuus. Seuraavalla ohjelmakaudella on luotava kattavampi järjestelmä asteittaisen siirtymäavun antamiseksi alueille, jotka ylittävät pian BKT:n 75 prosentin rajan, jotta niille annetaan selvempi status ja enemmän turvaa liittyen niiden kehitykseen.

Krehlin mietinnössä, joka käsittelee rakennerahastojen käytön esteitä, luetellaan aivan oikein suurimmat ongelmat, joita hakijat kohtaavat hakiessaan tukea rakennerahastoista. Niitä ovat esimerkiksi liiallinen byrokratia, liialliset ja monimutkaiset säännökset sekä ?jäsenvaltioiden keskushallintovetoinen hidas ja kankea hallinnointi. Komissiolle esitetään useita suosituksia tehokkaista keinoista, joita näiden esteiden poistamiseen tarvitaan. Haluan nostaa esiin kaksi näistä toimista ja painottaa niitä erityisesti.

Ensinnäkin hankkeista vastaavien tahojen on tällä hetkellä säilytettävä hankeasiakirjoja kymmenen vuoden ajan hankkeen päättymisen jälkeen, jotta asiakirjat voidaan esittää komission mahdollisesti teettämien tarkastusten yhteydessä. Tämä säännös aiheuttaa etenkin pienille hankkeille liiallisia hallinnollisia rasitteita. On oikein, että kyseinen säilytysaika tulisi lyhentää kolmeen vuoteen.

Toiseksi Euroopan komission laatimat arviointikriteerit, joita käytetään innovatiivisten hankkeiden yhteydessä, aiheuttavat huomattavia ongelmia. Innovatiivisiin hankkeisiin ei tulisi soveltaa samoja kriteerejä kuin muihin hankkeisiin. On tärkeää, että niissä noudatetaan eri menettelyä.

 
  
MPphoto
 

  Miloš Koterec (PSE). – (SK) Aluekehityspolitiikalla on selkeä vaikutus EU:n kansalaisten yleiseen hyvinvointiin. Se on jo periaatteiltaan sosiaalipolitiikkaa, ja sellaisena me Euroopan parlamentin sosialistiryhmässä kannatamme sitä täysin ja olemme jatkuvasti kehittämässä sitä. Minulta kysyttiin äskettäin eräässä julkisessa tilaisuudessa, miksi ollenkaan kannattaa vaivautua äänestämään edustajia Euroopan parlamenttiin. Kerroin ensin, miten paljon ja millä aloilla EU on mukana toiminnassa Euroopan eri alueilla, ja annoin konkreettisia esimerkkejä toimista, jotka ovat vaikuttaneet miljooniin ihmisiin. Koheesiopolitiikka nousi yhdeksi keskeiseksi perusteluksi sille, minkä vuoksi kannattaa äänestää.

Sen lisäksi mainitsin, miten tärkeä rooli Euroopan parlamentilla on sekä koheesiopolitiikan että talousarviomäärärahojen hyväksymisessä ja että sen rooli vielä kasvaa valtavasti, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan. Korostin, että tämän sopimuksen perusteella aluepolitiikalla on paljon enemmän suoraa vaikutusta kansalaisiin ja että paikallisviranomaisilla ja kaikilla mahdollisilla tuensaajilla on entistä suurempi rooli aluepolitiikan toimien hallinnoinnissa, niiden synergian tukemisessa sekä alueellisen koheesion vahvistamisessa myös maaseutualueilla. Lisäksi mainitsin, että aluekehityspolitiikka on yksi yksinkertaisimmista ja joustavimmista välineistä, joita yhteisöllä on käytettävissään nykyisen kaltaisten kriisien ratkaisemiseen. Aluepolitiikan avulla ratkaistaan esimerkiksi työttömyyteen ja investointeihin liittyviä sekä sosiaalisia ongelmia. Aluepolitiikan on helppo osoittaa olevan yksi EU:n vankoista tukipilareista edellyttäen, että sitä toteutetaan ammattimaisesti ja avoimesti. Tulevaisuudessa meidän on rakennettava paljon tämän pilarin varaan ja lisättävä sen tehokkuutta, sillä se muodostaa tärkeän siteen Euroopan kansalaisten ja EU:n toimielinten välille.

 
  
MPphoto
 

  Mariela Velichkova Baeva (ALDE).(BG) Mitkä ovat mikroluottoja koskevan aloitteen tärkeimmät tavoitteet? Edistää tämän välineen kehittymistä sekä myönteisen institutionaalisen ja liiketoimintaympäristön luomista, auttaa pankkialan ulkopuolisia rahoituslaitoksia lisäämään valmiuksiaan, saada aikaan kasvua ja kestävää kehitystä sekä taata yksityisten pääomamarkkinoiden luottamus.

Becseyn mietinnössä keskitytään mikroluottojen tarjoamiin mahdollisuuksiin integroida heikossa asemassa olevia ryhmiä työmarkkinoille. Euroopan komission tulisi koordinoimalla erilaisia tähän liittyviä toimenpiteitä ja aloitteita luoda yhdenmukaiset, yksityiskohtaisista parametreista koostuvat eurooppalaiset puitteet myös pankkialan ulkopuolella toimiville mikrorahoituslaitoksille.

Yrittäjyyteen kannustaminen lisää kilpailukykyä ja tietoon perustuvan talouden laatua uudistetun Lissabonin strategian mukaisesti.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Luisa MORGANTINI

 
  
MPphoto
 

  Margie Sudre (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Hübner, on harmillista, etteivät neuvosto ja komissio ole vieläkään määritelleet selkeästi alueellista koheesiota. Ranska teki puheenjohtajuuskaudellaan tämänsuuntaisen aloitteen, mikä on hyvä asia. Parlamentti pitää edelleen kiinni siitä, että tämä tavoite toteutettaisiin Lissabonin sopimuksen tultua voimaan ja että alueellinen koheesio määriteltäisiin mitä pikimmin.

Toivon, että alueellisesta koheesiosta tehtäisiin Lambert van Nistelrooij’n erinomaisen mietinnön pohjalta oikeusperusta, jolla taataan unionin kaikkien alueiden yhdenmukainen kehitys sekä mahdollistetaan Euroopan eri alueiden parhaiden puolien hyödyntäminen. On tarpeen tehostaa yhteisön politiikanalojen välistä koordinaatiota toimenpiteiden paikallisten vaikutusten maksimoimiseksi.

Alueellista koheesiota ei kohdisteta yksistään pysyvistä ongelmista kärsiville alueille. Se on kuitenkin liitettävä osaksi koko Euroopan unionin monikeskuksista kehitystä niin, että otetaan huomioon eri alueiden erityispiirteet sekä säilytetään niiden monimuotoisuus. Tämä uusi käsite on mielestäni oleellinen, jotta voidaan ottaa huomioon kaikkein syrjäisimmät alueet ja taata niiden kestävä ja tasapainoinen kasvu.

Tältä osin kiitän esittelijää siitä, että hän on ottanut kompromissitarkistuksissaan huomioon vaatimukset, jotka koskevat syrjäisimpien alueiden haasteita, kuten alueille pääsyä ja kilpailukykyä, jotka ovat alueellisen koheesion keskeisiä näkökohtia.

Tarkastellessani komission tuoretta tiedonantoa nimeltä Syrjäisimmät alueet: Euroopan voimavara sain sen käsityksen, että komissio haluaa soveltaa syrjäisimpiin alueisiin kaikkia koheesiopolitiikan hallinnoinnin parantamista koskevia suosituksia, jotta syrjäisimmät alueet toimisivat ennakkoesimerkkinä alueellisen koheesion täytäntöönpanosta.

Toivon, että Ranskassa pian käynnistyvässä merentakaisten alueiden kuulemisprosessissa (États généraux de l'Outre-Mer) tehtäisiin samoin ja integroitaisiin EU:n politiikan myönteiset alueelliset vaikutukset syrjäisimpien alueiden eduksi, sillä niiden lisäarvo on kiistaton.

Lopuksi haluan luonnollisesti kiittää kaikkia esittelijöitä.

 
  
MPphoto
 

  Gábor Harangozó (PSE). - (HU) Euroopan unionin haasteisiin vastaaminen edellyttää, että teemme kaikkemme taloudessa ja elintasossa eri alueiden välillä vallitsevien erojen kaventamiseksi lopullisesti. Tältä osin koheesiopolitiikassamme on vastedes keskityttävä sen alkuperäiseen tavoitteeseen eli siihen, että saadaan aikaan rakenteellinen muutos taloudellisista ja sosiaalisista ongelmista kärsivillä alueilla.

Jos haluamme lisätä tehokkuuttamme tulevaisuudessa, meidän on keskityttävä alueellisiin yksiköihin, joita kyseiset haasteet koskevat. Meidän on uudistettava taloudellisen yhteistyön muotoja, ja tässä uudistusprosessissa makroalueilla voi olla keskeinen rooli.

Myös tietyille alueille keskittyvä köyhyyden ongelma on ratkaistava. Todellisen muutoksen aikaan saamiseksi meidän on keskitettävä toimet sinne, missä ongelmat esiintyvät, toisin sanoen kohdennetaan monialaiset toimet myös aluetason ulkopuolelle. Pelkkä hankkeiden rahoittaminen ei riitä, vaan tarvitaan yhdennettyä lähestymistapaa ja kaikkien varojen käyttöönottoa, jotta heikoimmassa asemassa oleville Euroopan unionin kansalaisille voidaan tarjota todellista apua.

 
  
MPphoto
 

  Rumiana Jeleva (PPE-DE).(BG) Hyvät jäsenet, koheesiopolitiikka on Euroopan unionin keskeisimpiä toiminnallisia osa-alueita. Se on ilmentänyt vuosikymmeniä Euroopan kansalaisten toiveita paremmasta tulevaisuudesta, elämänlaadusta ja työoloista.

Koheesiopolitiikan tulokset osoittavat, että se on yksi parhaiten onnistuneista EU:n politiikanaloista. Jäsenvaltiot, joiden kehitys oli aiemmin selkeästi EU:n keskiarvon alapuolella, ovat nyt maailman eniten kehittyneiden maiden joukossa. Nämä esimerkit osoittavat koheesiopolitiikan tehokkuuden ja motivoivat EU:n uusia jäsenvaltioita, kuten kotimaatani Bulgariaa.

Me bulgarialaiset odotimme pitkään Euroopan unionin täysjäsenyyttä ja panimme aivan oikeutetusti toivomme rakennerahastojen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Puhun varmasti kaikkien puolesta kiittäessäni komission jäsentä Hübneria hänen uurastuksestaan aluekehityksen parissa sekä hänen päättäväisyydestään koheesiopolitiikan tukemisessa.

Aluekehitysvaliokunnan viidessä mietinnössä painotetaan Euroopan parlamentin pitkäkestoista sitoutumista kestävään ja tehokkaaseen koheesiopolitiikkaan. Hyvät jäsenet, rahoituskriisin ohella ratkaistavanamme on nyt myös ilmastonmuutokseen, väestökehitykseen, energiatehokkuuteen, liialliseen kaupungistumiseen ja siirtolaisuuteen liittyviä ongelmia.

Nämä ongelmat vaativat Euroopan unionilta lujaa ja yhtenäistä toimintaa. Koheesiopolitiikkaa onkin käytettävä tarvittavien muutosten alulle panijana. EU:n haasteena on muun muassa sen öljy- ja kaasuriippuvuuden vähentäminen.

Hyvät jäsenet, koheesiopolitiikka ja rakennerahastot ovat aina olleet muutakin kuin pelkkä EU:n solidaarisuuden osoitus. Koheesiopolitiikka ja rakennerahastot ovat osa kaikkien etujen mukaista järjestelmää, jota voidaan hyödyntää uusien markkinoiden ja kaupallisten suhteiden luomiseksi. Lopetan sanomalla, että jokaisella kansalaisella on oikeus hyötyä koheesiopolitiikasta. Tämä pätee luonnollisesti myös kotimaani kansalaisiin, jotka ovat ansainneet nykyistä paremmat työ- ja elinolot.

 
  
MPphoto
 

  Jamila Madeira (PSE).(PT) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, haluan aluksi kiittää kaikkia jäseniä heidän työstään.

Vihreässä kirjassa esitetyt kolme keskeistä käsitettä – keskittäminen, yhteydet ja yhteistyö – voivat tarjota ratkaisuja, joilla voidaan poistaa yhteisön tasapainoisen kehityksen esteitä. Näitä ovat etenkin taloudellisen toiminnan kielteiset vaikutukset, pitkien välimatkojen aiheuttama epätasa-arvoisuus markkinoille pääsyssä ja palvelujen saannissa sekä (etenkin heikoimmassa asemassa olevien) jäsenvaltioiden mutta myös alueiden rajojen asettamat jaot.

Siten on pyrittävä lisäämään näiden politiikanalojen välistä synergiaa menetelmin, joilla voidaan arvioida tehokkaasti politiikan alueellisia vaikutuksia. Juuri tämän vuoksi olen aina puoltanut laadullisten indikaattoreiden käyttöönottoa politiikan käytännön suunnittelun ja täytäntöönpanon parantamiseksi ottamalla huomioon alueiden erityispiirteet.

BKT on toistaiseksi ainoa peruste määritettäessä alueiden kelpoisuutta saada tukea rakennerahastoista.

Laadullisten indikaattoreiden laatiminen ja alueellisten arviointien tekeminen eivät kuitenkaan saa johtaa byrokratian lisääntymiseen tai viivästyksiin vaan pikemminkin siihen, että alueellisen koheesion tukemiseen tarkoitettuja uusia poliittisia toimia voidaan soveltaa entistä helpommin.

Viidennessä edistyskertomuksessa – lopetan tuota pikaa, arvoisa puhemies – on erityinen viittaus siirtymäalueisiin, jotka sijaitsevat lähentymisalueiden ja kilpailukyky- ja työllisyysalueiden välissä. On hyvä muistaa, näiden alueiden asemaa on syytä selkiyttää niin, että voidaan lisätä niiden kehityksen varmuutta ja vakautta.

 
  
MPphoto
 

  Iosif Matula (PPE-DE) . – (RO) Haluan kiittää kaikkia esittelijöitä aluekehityspaketin valmistelusta. Kiitän erityisesti esittelijä van Nistelrooij’ta hienosta työstä. Esittelijä onnistui sisällyttämään päätöslauselmaesitykseen jäsenvaltioiden velvollisuuden toteuttaa toimenpiteitä, joilla alueellinen koheesio voidaan saavuttaa.

Vihreässä kirjassa korostetaan myös, että sosiaalisen ja taloudellisen koheesion ohella alueellinen koheesiopolitiikka kuuluu Euroopan unionin päätavoitteisiin. Euroopan alueet kehittyvät eri tavoin, ellei kehitystä koordinoida vain yhden EU:n politiikan avulla.

Alueellinen koheesio on tärkeä osa Euroopan yhdentymistä ja alueiden välistä lähentymistä. Minusta erityistä huomiota on kiinnitettävä lähentymistä vaativiin EU:n alueisiin nyt ja tulevaisuudessa, jotta alueiden välisiä suuria eroja voidaan vähentää merkittävästi ja mahdollisimman pian.

Kotimaassani Romaniassa alueiden kehittämisessä on tapahtunut merkittävää edistystä, mutta alueilla ja niiden välillä kuin myös maaseudun ja kaupunkien välillä on edelleen suuria eroja.

Alueiden tasapainoisen ja kestävän kehittämisen on voitava tapahtua oloissa, joissa kullekin alueelle varatut varat voidaan hyödyntää tehokkaasti. Länsi-Romanialle esimerkiksi on tyypillistä lukuisten geotermisten vesilähteiden esiintyminen. Riittävien varojen myöntäminen näiden alueiden vaihtoehtoisten sähköenergialähteiden luomiseen ja geotermisten vesilähteiden hyödyntämiseen synnyttää uusia työpaikkoja ja saa aikaan moninaista taloudellista hyötyä.

Tänään käsittelemämme toimenpidepaketti on mielestäni erityisen tärkeä myös Romanialle.

 
  
MPphoto
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikka on Euroopan yhdentymisen tärkein pilari. Tehokkaasti toimiva koheesiopolitiikka on välttämätön edellytys sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion toteutumiseksi Euroopan unionissa. Tämän päivän suurimpana haasteenamme on uudistaa pikaisesti politiikkamme toimintapohjaa sekä yksinkertaistaa monimutkaista hankkeiden toteutusta ja rahoituksen sääntelyä sekä tehdä näistä entistä joustavampia.

Alueiden välisen käsitteen kehittäminen sekä parhaiden käytäntöjen vaihto on sisällytetty koheesiopolitiikan uudistussuunnitelmiin ja se täydentää erinomaisesti koheesiopolitiikkaa. Tämän vuoksi Euroopan komission olisi esitettävä pikaisesti konkreettinen ehdotus hankkeiden toteutuksesta vastaavien elinten mahdollisuudesta kokemusten vaihtoon.

En näe tarvetta vakuutella paikalla olevia jäsenvaltioiden edustajia siitä, että talous- ja rahoituskriisissä rakennerahastot ovat tärkein väline eri alueiden talouden piristämisessä. Siksi on tärkeää yksinkertaistaa menettelyjä ja vauhdittaa rahoituksen virtaamista jäsenvaltioiden talouksille. EU:n hankkeilla voidaan luoda uusia ja kestäviä työpaikkoja sekä mahdollisuuksia Euroopan unionin köyhimpien alueiden ihmisille, jotka tarvitsevat niitä kipeimmin.

Koheesiopolitiikalla olisi voitava myös kohdata uusia haasteita, joita ovat muun muassa yhteinen energiapolitiikka ja ilmastonmuutos.

 
  
MPphoto
 

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikkaa on aina pidetty parhaimpana osoituksena Euroopan unionin solidaarisuudesta. Yhteisön eri maiden ja alueiden välisten kehityserojen tasoittaminen on koko EU:n etujen mukaista. Komission vihreässä kirjassa on mielestäni määritelty tarkoin EU:n koheesiopolitiikan nykyiset haasteet.

Komissio on ottanut huomioon myös erityisen tarpeen tukea alueita, joiden maantieteelliset olot ovat poikkeavat, kuten vuoristoalueet ja epäsuotuisat maatalousalueet, jotka tarvitsevat erityistä tukea. On erityisen tärkeää, että koordinoimme ja suunnittelemme kunnolla maaseutualueiden tukiohjelmat. Näille alueille tyypillisiä piirteitä ovat muita alueita heikompi talouskehitys, pienempi väkiluku, erot julkisten palvelujen saannissa sekä muita alueita huonommat työnsaantimahdollisuudet maatalouden ulkopuolella. Alueiden erot ovat suuret myös jäsenvaltioiden sisällä. Maaseutu- ja kaupunkialueiden erot ovat vieläkin suuremmat.

Maaseutualueiden kehittämiseen suunnatun rahoituksen suunnitteilla oleva lisääminen on herättänyt paljon arvostelua nykyisellä rahoituskaudella. Haluan kuitenkin muistuttaa teitä kaikkia siitä, että maaseudun kehittämispolitiikka ja sen rahoittaminen auttavat pitämään nämä alueet hengissä ja helpottamaan niiden asukkaiden elämää. Komission asiakirja, mietinnöt ja tämänpäiväinen keskustelu ovat kaiken kaikkiaan askel oikeaan suuntaan.

 
  
MPphoto
 

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa onnittelemalla Krehliä ja van Nistelrooij’ta heidän mietinnöistään ja valmiudestaan ottaa vastaan kollegoidensa panoksen. Heidän mietinnöissään tunnustetaan parhaiden käytäntöjen merkitys synergian luojana etenkin ympäristö-, energia- ja työllisyyskysymyksissä sekä linkkinä alueellista koheesiota ja koheesiopolitiikan tulevaisuutta Euroopan unionissa koskevien keskustelujen välillä.

Olen samaa mieltä vihreän kirjan arvioinnista sekä alueellisen koheesion käsitteen analyysista, ja kannatan tulevaa alueellista koheesiota koskevia suosituksia, joita tehdään näissä mietinnöissä ja joista mainitsen erityisesti seuraavat: alueellisen koheesion määrittely; alueellista koheesiota koskevan valkoisen kirjan julkaiseminen; Euroopan eri alueiden välisen yhteistyötä koskevan tavoitteen vahvistaminen; alueellisen koheesion integroiminen yhteisön kaikkien politiikanalojen kehittämiseen; laadullisten indikaattoreiden kehittäminen; yhteisön politiikanalojen alueellisten vaikutusten arviointi sekä ehdotukset siitä, kuinka voidaan luoda synergiaa alueellisen ja alakohtaisen politiikan välille; kattavan Euroopan unionin strategian luominen koskemaan (erityisesti syrjäisimpiä) alueita, joilla on erityisiä maantieteellisiä piirteitä; kattavan järjestelmän kehittäminen asteittaisen siirtymäavun antamiseksi niin sanotuille siirtymäalueille; sekä monitasoisen (Euroopan unionin, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason käsittävän) aluehallinnoinnin kehittäminen.

Näistä syistä kehotan kollegojani tukemaan näitä mietintöjä sekä jäsenvaltioita ja komissiota noudattamaan niitä asianmukaisesti.

 
  
MPphoto
 

  Maria Petre (PPE-DE).(RO) Aluksi haluan ilmoittaa kannattavani ajatusta käydä tätä tärkeää keskustelua koheesiopolitiikasta. Haluan kiittää kaikkia kollegoita heidän panoksestaan ja ehdotuksistaan.

Teen nyt muutaman huomion keskustelun aiheista ja aloitan alueellisesta koheesiosta. Perusongelmana on se, kuinka voidaan varmistaa kaikkien Euroopan unionin alueiden tasainen kehittäminen sekä kaupunkien ja maaseudun välinen kumppanuus maaseutualueiden häviämisen ja maaltapaon estämiseksi. Alueellisen koheesion määrittelyä odoteltaessa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion integroitu käsite tarjoaa pohjan EU:n aluepolitiikalle ja rakennerahastojen muodolle vuodesta 2009 eteenpäin.

Kannatan Krehlin mietinnössä kaikkia ehdotuksia, joilla tuetaan Euroopan eri alueita ja pyritään poistamaan rakennerahastojen käytön esteitä sekä yksinkertaistamaan menettelyjä ja parantamaan alueiden vakautta, sekä ehdotusta kehittää tehokas menetelmä hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi alueiden välillä.

Koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuudesta tiedämme, ettei meillä ole yhteistä määritelmää sanalle "urbaani". Tiedämme myös, että Euroopassa on noin 5000 alle 50 000 asukkaan kaupunkia. Romaniassa on runsaasti tällaisia kaupunkiyhteisöjä. Minusta nyt tarvitaan kehittämisen malli ja riittävästi varoja kaupunkiyhteisöille, sillä juuri ne hyötyvät vain vähän tai ei lainkaan monikeskuksisen lähestymistavan suotuisista vaikutuksista.

Jäsenvaltioiden ja EU:n on uuden perussopimuksen mukaisesti vastattava yhdessä integroidusta ja kestävästä kaupunkien kehittämisestä osana koheesiopolitiikkaa. Paikallisten ja alueellisten viranomaisten on valmistauduttava tähän lähestymistapaan, joka on jo olemassa monitasoisen hallinnoinnin muodossa. Kannatan ehdotusta vähintään 1000 euron suuruisen rahoituksen myöntämiseksi asukasta kohti aiemman 500 euron sijasta.

 
  
MPphoto
 

  Francisca Pleguezuelos Aguilar (PSE).(ES) Arvoisa puhemies, haluan onnitella kaikkia mikroluottoja käsittelevän mietinnön parissa työskennelleitä jäseniä, jotka ovat tehneet upeaa työtä. He ovat epäilemättä parantaneet komission aloitetta.

Uskon, että mietinnön suositukset antavat meille mahdollisuuden luoda pohjaa sopivien puitteiden kehittämiseksi Euroopan unionin mikroluottosektorille. Mikroluottoala on menestynyt monissa kehitysmaissa ja myös muutamissa Euroopan maissa, sillä se on luonut taloudellista aktiviteettia, lisännyt sosiaalista osallisuutta ja luonut työpaikkoja. Menestys ei kuitenkaan ole toistaiseksi näkynyt yhteisössä. Meillä on uskoakseni nyt tilaisuus siihen etenkin talous- ja rahoituskriisin takia.

Siten mietinnössä esitettyjen aloitteiden vahvistaminen on pantava etusijalle, mutta on toteutettava myös muita toimia. Mikroluottotukijärjestelmiin suunnattuja varoja on lisättävä. On helpotettava niiden henkilöiden ja yritysten luotonsaantimahdollisuuksia, joilla ei vielä ole mahdollisuutta saada lainaa. Tältä osin haluan nostaa esiin, arvoisa puhemies, ehdotuksen "eurooppalaisen takuun" luomisesta mikroluottoja varten, sillä kyse on mietinnössä esitetystä välineestä, jolla voitaisiin parantaa luotonsaantimahdollisuuksia.

Lopetan sanomalla, että mietintö luo epäilemättä perustan yhtenäisen EU:n kehyksen luomiseksi ja mikroluottosektorin pönkittämiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE).(RO) Komissio ja jäsenvaltiot aikovat tarkistaa vuonna 2010 rakennerahastojen käyttötapoja ja käyttöastetta. Kehottaisin myös jäsenvaltioita määrittämään tarkoin uudelleen prioriteettinsa ja rakennerahastojen käyttökohteensa.

Rakennerahastojen käyttöä vuosina 2011-2013 koskeviin jäsenvaltioiden prioriteetteihin pitäisi mielestäni kuulua kaupunkiliikenne, maaseudun kehittäminen, rakennusten energiatehokkuus sekä liikenneinfrastruktuurin kehittäminen.

Koska vastaan rakennusten energiatehokkuutta koskevien asioiden esittelystä, olen esittänyt Euroopan aluekehitysrahaston määrärahojen lisäämistä jäsenvaltioiden sosiaaliseen asuntotuotantoon ja rakennusten energiatehokkuuden lisäämiseen kolmesta viiteentoista prosenttiin. Näin lisättäisiin joustavuutta jäsenvaltioissa ja vauhditettaisiin EU:n rahastojen käyttöä kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi.

Jäsenvaltioiden olisi etenkin näin kriisin aikaan syytä käyttää julkisia varoja ja varsinkin rakennerahastoja talouskehityksen takaamiseksi ja työpaikkojen lisäämiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Eoin Ryan (UEN). - (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijöitä heidän panoksestaan tässä erittäin tärkeässä mietinnössä. Talouskriisi on pakottanut meidät tarkastelemaan perusteellisesti aiempia taloudellisia toimiamme. Tarkastelu puolestaan antaa meille mahdollisuuden oppia menneistä virheistämme. Taloutemme kehittyessä kovalla vauhdilla jätimme valitettavasti tietyt ryhmät taka-alalle.

Mikroluottojen saantimahdollisuuksien parantaminen antaa siten meille tilaisuuden korjata tekemiämme virheitä. Mikroluottojen uudistamisella voimme vahvistaa ja uudistaa talouksiamme yhteisöstä käsin. Irlannissa on tehty hyvää työtä tältä osin. Vaalipiirissäni Dublinissa on perustettu vuoden 1993 jälkeen neljä yrityslautakuntaa, jotka ovat myöntäneet paikallista tukea Dublinin kaupungin ja läänin alueella toimiville mikroyrityksille. Läänien ja kaupunkien lautakuntien yhdistys puolestaan on ilmoittanut käynnistäneensä aiemmin tänä vuonna oman tukipakettinsa 3000:n eri puolilla Irlantia toimivan yrityksen tukemiseksi ja 15 000 uuden työpaikan luomiseksi. Hanke kattaa myös lähes 50 000 henkilön koulutuksen.

Euroopan mittakaavassa nämä ovat pieniä lukuja, mutta mikroluottohankkeemme Dublinissa ja Irlannissa ovat äärimmäisen tärkeitä. Toivon todella, että yhteisössä ryhdytään tätä erinomaista mietintöä noudattaen merkittäviin ja koordinoituihin toimiin, joilla voidaan tukea työtä, jota mikroyritykset tekevät paikallisesti ja kansallisesti ympäri Euroopan unionia ja joka on erittäin tärkeä osa talouttamme nyt ja tulevaisuudessa.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (EN) Kiitoksia, jäsen Ryan. En ole ollut kovin tiukka puheaikojen suhteen, sillä meillä on enää hieman aikaa yli sen, mitä työjärjestyksessä on määrätty.

Haluaisin kuitenkin sanoa muutaman sanan ennen "catch-the-eye"-menettelyyn siirtymistä. Täällä parlamentissa käynnistettiin tänä aamuna erittäin tärkeä hanke. Käynnistäjänä oli Pöttering, ja kyse on eurooppalaisesta FLARE-ohjelmasta, jossa on mukana yli 30 maata ja jossa nuoret (mukana on muitakin kuin nuoria) ovat hyvin sitoutuneita järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja siihen, että rikollisilta takavarikoidut väärennetyt tuotteet käytetään sosiaalisiin tarkoituksiin.

Tähän ovat sitoutuneet myös Euroopan parlamentin puhemies sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtaja, ja nyt täällä keskuudessamme on muutamia nuoria, jotka ovat mielestäni kunniaksi Euroopalle, sillä he yrittävät yhdessä kanssamme varmistaa, että Eurooppa olisi vapaa rasismista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Haluan siten toivottaa tervetulleiksi myös täällä istuntosalissa läsnä olevat nuoret.

 
  
MPphoto
 

  Erna Hennicot-Schoepges (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia esittelijöitä. Nämä mietinnöt ovat todellinen löytö uutta politiikkaa ajatellen. Harmikseni yhdessäkään mietinnössä ei kuitenkaan mainita kulttuuripolitiikkaa.

Kulttuuripolitiikka on kuitenkin määritelmänsä mukaan koheesiopolitiikkaa. Juuri kulttuuri luo alueille koheesiota, joten se olisi voitu mainita, sillä alueiden rajat ylittävä kulttuuripolitiikka on vielä kehittämättä. Meillä on jatkuvasti suuria vaikeuksia kulttuurihankkeiden rahoittamisessa, sillä kulttuurirajat ylittävää yhteiskuntaa ei ole olemassa, eikä meillä ole myöskään sosiaaliturvaa, joka mahdollistaisi taiteilijoiden liikkumisen ja työskentelyn kotimaan rajojensa ulkopuolella. Vetoankin nyt kaikkiin niihin, jotka vastaavat tämän politiikan toteuttamisesta, etteivät he unohtaisi tätä kaikessa EU:n politiikassa tärkeää näkökohtaa.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

 
  
MPphoto
 

  Ewa Tomaszewska (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, alueellinen ja sosiaalinen koheesio voivat ehkäistä konflikteja poistamalla niiden syyt. Tämän vuoksi toimet, joilla pyritään tasoittamaan kaupunkien ja maaseutualueiden elintasossa ilmeneviä eroja sekä yhtenäistämään alueiden infrastruktuuria, ovat niin kovin tärkeitä. Mikroluottojen laaja-alainen käyttö on koheesiopolitiikan tehokas väline. Näin talous- ja rahoituskriisin aikaan, jolloin me kaikki yritämme keksiä tapoja työpaikkojen säilyttämiseksi, meidän on tiedostettava koheesiopolitiikkaan kohdistuvat uhkat, kuten protektionismi ja köyhien alueiden syrjiminen.

 
  
MPphoto
 

  Den Dover (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, aluekehitysvaliokunta ja koko Eurooppaa varten tarkoitetut rahastot ovat tärkeimpiä hankkeita koko Euroopan yhteisössä.

Luoteis-Englannin osalta voin sanoa, kuinka paljon etenkin Liverpoolin kaupunki on hyötynyt näistä rahastoista kymmenen vuoden aikana. Katsoessani tulevaisuuteen näen, että Liverpool laajenee entisestään näiden tehokkaasti suunnattujen ja valvottujen rahastojen ansiosta.

Yksityinen sektori voisi olla nykyistä enemmän mukana rahastojen käytössä, hallinnoinnissa ja valvonnassa, sillä yksityinen sektori on aina julkista sektoria tehokkaampi.

Painottaisin myös sitä, miten tärkeä merkitys rahastoilla on ollut Englannin luoteisosien maaseutualueille, jotka ovat enimmäkseen maanviljelysaluetta ja siten elintärkeitä koko maan taloudelle.

Lopuksi haluan sanoa, että tuen Becseyn esitystä mikroluotoista. Aloite on hyvin mielenkiintoinen ja elintärkeä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

 
  
MPphoto
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Hyvät jäsenet, aluepolitiikasta tänään käymämme koordinoitu keskustelu on minusta äärimmäisen tärkeä paitsi täällä täysistunnossa myös koko vaalikaudellamme. Tämä on oiva tilaisuus puhua Euroopan kansalaisille aiheesta, johon he voivat samaistua helposti etenkin nyt, kun Euroopan parlamentin kesäkuiset vaalit lähestyvät. Tilanne, jossa pienet yhteisöt eivät saa tehokasta, yksinkertaista ja suoraa tukea etenkään investointeihin, on hälyttävä. Mietintöjen perusteella uskonkin, että koheesiopolitiikkaa ja varsinkin tarkistuksen tarpeessa olevia toiminnallisia ohjelmia arvioidaan uudelleen.

Haluan lopettaa sanomalla olevani vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentin näissä viidessä mietinnössä esittämät suositukset tuovat lisäarvoa ja täyttävät sekä kaupungeissa että maaseudulla asuvien Euroopan kansalaisten odotukset siitä, että koheesiopolitiikalla voidaan taata heidän kotipaikkakuntiensa kehitys, tasoittaa asteittain alueellisia eroja, luoda uusia työnsaantimahdollisuuksia, turvata energiansaanti, parantaa kotien energiatehokkuutta sekä liikenne- ja teknistä infrastruktuuria sekä kohottaa elintasoa.

 
  
MPphoto
 

  Sérgio Marques (PPE-DE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tässä alueellista koheesiota sekä taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevan politiikan tulevaisuutta käsittelevässä tärkeässä keskustelussa minun on mainittava etenkin syrjäisimpiä alueita vaivaava ongelma. Syrjäisimmät alueet ovat erilaisten jatkuvien maantieteellisten tekijöiden vuoksi taloudellisesti ja sosiaalisesti äärimmäisen haavoittuvaisia etenkin nyt, kun käsillämme on vakava kansainvälinen kriisi.

Siksi kehottaisinkin Euroopan komissiota ja etenkin komission jäsentä Hübneria seuraamaan tarkoin talouskriisin vaikutuksia syrjäisimpiin alueisiin. Vaikutusten arviointi etenkin näiden alueiden matkailuun, rakennusalaan ja työttömyyden kasvuun olisi erittäin hyödyllinen toimi sen varmistamiseksi, että EU voi reagoida tilanteeseen erityisin toimin.

Haastankin nyt Euroopan komission valmistelemaan syrjäisimpiä alueita varten EU:n vastauksen, joka käsittää myös muita toimia kuin ne, joita on jo esitetty Euroopan alueita varten yleisesti suunnatun taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevan politiikan yhteydessä. EU:n erityiset toimet syrjäisimpiä alueita varten kriisiin vastaamiseksi…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (EN) Puheaikanne on lopussa.

Puhemiehistön laatiman työjärjestyksen mukaan korkeintaan viisi jäsentä voi käyttää tasan minuutin mittaisen puheenvuoron tämäntyyppisessä keskustelussa.

Puheenvuoroa pyytäneitä jäseniä on vielä kuusi niiden viiden lisäksi, jotka ovat jo käyttäneet työjärjestyksen mukaisen puheenvuoronsa. Täysistunnoista vastaavien yksiköiden mukaan meillä on hieman ylimääräistä puheaikaa, joten teen nyt poikkeuksen ja annan puheenvuoron sitä pyytäneille jäsenille. Kehotan heitä kuitenkin pitäytymään tiukasti aiheessa ja käyttämään minuutin pituisen "catch-the-eye"-menettelyn mukaisen puheenvuoron.

 
  
MPphoto
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, minulla on ilo vahvistaa, että puheenjohtajavaltio Tšekki kannattaa koheesiopolitiikan selkeää määrittelyä niin, että siihen sisällytetään vähiten kehittyneiden alueiden tukeminen. Haluaisin myös kehottaa komissiota esittämään sitovan lainsäädännön, jolla yhdenmukaistetaan tehokkaiden mikroluottomarkkinoiden ehdot. Tämä on tärkeää muulloinkin kuin vain kriisin aikana. Meidän on helpotettava niiden yksityishenkilöiden ja yrittäjien rahoituksensaantimahdollisuuksia, jotka eivät saa lainaa perinteiseltä pankkisektorilta. Kulutusluottojen historia osoittaa, että EU:n on toimittava yhtenäisesti ja tehokkaasti varsinkin valvontavälineiden kohdalla. Olen myös sitä mieltä, että mikroluotot olisi koheesiopolitiikan tavoin kohdistettava lähinnä Euroopan vähiten kehittyneiden alueiden hankkeisiin sekä vähäosaisiin kansalaisiin tai hyvin innovatiivisiin hankkeisiin Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti. Muistuttaisin komissiota myös vaarasta, että mikroluottoja käytetään rahanpesutarkoituksissa. On harmillista, ettei käsiteltävänämme ole vieläkään konkreettista lainsäädäntöehdotusta.

 
  
MPphoto
 

  Andreas Mölzer (NI).(DE) Arvoisa puhemies, keskustellessamme EU:n koheesiopolitiikasta ja aluekehityksestä voisimme kenties tarkastella myös EU:n ehdokasvaltioita. Kävin viime viikonloppuna Turkissa, tarkemmin sanottuna Anatoliassa, missä saatoin nähdä Diyarbakirin kaupungin ja kurdialueen ongelmia. Ymmärsin, että ehdokasvaltiot tarvitsevat tietoja aluekehityksen eduista ja välttämättömyydestä.

Kurdialueen ongelma ei ole pelkästään etninen, eikä kyse ole vain itsemääräämisoikeudesta tai vastaavista asioista. Kyse ei myöskään ole vain terrorismista vaan pikemminkin aluekehityksestä sekä kaupunkien ja maaseudun aluekehityksen tasapainottamisesta. Minusta meidän olisi kerrottava Turkille, että sen kannattaisi toteuttaa EU:n koheesiopolitiikkaa tältä osin, sillä muutoin se ei ole valmis liittymään Euroopan unioniin myöskään tässä suhteessa.

 
  
MPphoto
 

  Alexandru Nazare (PPE-DE) . – (RO) Rakenne- ja koheesiorahastot ovat päivän polttava puheenaiheemme. Ne ovat usein kiiteltyjä mutta valitettavasti vielä riittämättömästi hyödynnettyjä välineitä. Tähän on lukuisia syitä, kuten byrokratia sekä kömpelöt tai liian vähän aikaa voimassa olevat asetukset, vaikeasti saatavilla olevat tiedot sekä avoimuuden puute.

Voin sanoa, että monet romanialaiset tuenhakijat valittavat ongelmista, joita liittyy kulujen tukikelpoisuuteen, liian vähän aikaa voimassa olevaan lainsäädäntöön, vaikeaselkoisiin asiakirjoihin ja kauan aikaa vievään hankkeiden arviointiin.

Olen iloinen siitä, että myös Euroopan komissio on alkanut tiedostaa näitä ongelmia. Ehdotukset asetusten muuttamisesta kattavat etenkin talouskriisin vuoksi säännöksiä asetusten yksinkertaistamisesta, jotta näitä rahastoja voidaan hyödyntää. Tämä on ensimmäinen askel, ja haluan uskoa, että myös komissio hyväksyy monet ehdotuksemme.

Ystävyyskaupunki- ja teknisen avun ohjelmat ovat yksi ratkaisu näihin ongelmiin, mutta kuten esitin myös Krehlin mietintöön tekemissäni tarkistuksissa, tarvitaan EU:n ohjelmaa…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Ljudmila Novak (PPE-DE). - (SL) Ihmisten elämänlaatua on voitu todellakin parantaa suuresti rakennerahastojen varoilla, joita Euroopan unioni on käyttänyt sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen koheesion vahvistamiseen ja yhteensä 268 alueen kehittämiseen.

Tästä taloudellisesta näkökulmasta katsottuna olen iloinen voidessani panna merkille, että myös parlamentti on nykyisessä kokoonpanossaan auttanut ohjaamaan alun perin ehdotettua enemmän varoja kohteisiin, joista olemme keskustelleet. Olen kuitenkin samalla pahoillani siitä, että (kuten kollegani jo huomauttikin) byrokraattisia esteitä on vielä aivan liian paljon, ja pohdinkin toisinaan, onko tämä EU:n vai jäsenvaltioiden hallitusten syytä.

Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että meidän on tasoitettava näitä esteitä sekä paikallisviranomaisten että alueiden kipeiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Jos kuitenkin haluamme, että nuoret ja naiset jäävät asumaan maaseudulle, meidän on panostettava nykyistä paljon enemmän maaseudun kehittämisen tukemiseen.

 
  
MPphoto
 

  James Nicholson (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, suuri osa siitä, mistä olemme keskustelleet tänä aamuna, siirtyy seuraavan parlamentin toteutettavaksi. Tästä ei ole epäilystäkään. Maaseudun kehittäminen on olennaisen tärkeää maaseutualueiden talouden kehittämiselle, mutta kun toista pilaria suunniteltiin muutama vuosi sitten tarkoituksena tukea maaseutuyhteisöjä, tämän toisen pilarin tukemiseen ei myönnetty tarpeeksi varoja. Olemme nyt tehneet mukautuksia, minkä seurauksena viljelijöiden tilatuista jäävät ylimääräiset varat käytetään maaseutuyhteisöjen ja -talouksien kehittämiseen.

Tiedän, että tästä syntyy vielä kädenvääntöä. Osa haluaa poistaa aluepolitiikkaa tai maaseutuyhteisöjen tukemista koskevat asiat maatalouden pääosastosta ja siirtää ne aluepolitiikan pääosastoon, mitä maaseututalouksissa elävät eivät voi hyväksyä. Kävimme tästä keskustelua 1990-luvun alkupuolella Ray MacSharryn kaudella, emmekä aio nyt aloittaa tuota keskustelua uudelleen. Se ei käy, sanon suoraan. Ylimääräiset varat on käytettävä maatalouteen ja maaseututalouksiin pienviljelijöiden ja maaseudun työntekijöiden tukemiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Francesco Ferrari (ALDE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, haluan kiittää esittelijää hänen mietinnöstään. Aiheemme on hyvin hankala sen suhteen, millaisia vaikutuksia sillä saattaa olla jäsenvaltioiden talousjärjestelmiin. Uuden maatalousrahaston perustamisella yhteisen maatalouspolitiikan yhteyteen voi olla myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia rahaston käyttötavoista riippuen.

Rahastojen liittäminen YMP:n yhteyteen tarkoittaa yhdestä näkökulmasta katsottuna niiden käytön tehostumista, mikä on varmasti hyvä asia. Olen kuitenkin esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että rajanveto on vaikeaa ja että vaarana on muun muassa se, että rahastoja käytetään vain maatalouden kilpailukyvyn parantamiseen maatalouden muiden osa-alueiden kustannuksella.

Maaseutualueet tarvitsevatkin tuntuvia rakenteellisia ja maatalouselintarvikkeisiin liittyviä investointeja, jotta talous voisi elpyä ja maaseudun talouden moottorina toimivat nuoret viljelijät sekä maaseudun naiset voisivat kouluttautua. Maaseutualueet tarvitsevat myös tietotekniikkaan tehtäviä investointeja, jotta nuoria voitaisiin perehdyttää uusiin tekniikoihin. Vaarana on vain se, että näitä rahastoja käytetään väärin.

Tämän vuoksi olen edelleen vakuuttunut siitä, että rahastojen väärinkäytön estämisessä on käytettävä tervettä järkeä, sillä maaseutualueiden talouksilla voi olla vahva rooli Euroopassa.

 
  
MPphoto
 

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikalla on suuri merkitys etenkin näin talouskriisin aikaan, sillä sen tarjoamat rakennerahastot voivat piristää tehokkaasti maaseutualueiden talouksia. Kasvua piristävät toimet, kuten tutkimukseen ja kehittämiseen panostaminen, innovaatiot tai työpaikkojen luomiseen tähtäävät aktiiviset välineet voivat toimia Euroopan talouden piristysruiskeena sekä varmistaa kasvun uudelleen käynnistymisen. Kannatan myös maaseutualueiden internet-yhteyksien parantamiseen suunnattujen varojen lisäämistä.

 
  
MPphoto
 

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, säästin kaksi minuuttia johdantopuheenvuorostani saadakseni lisää aikaa vastata kysymyksiin. En valitettavasti ehdi vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta arvostan suuresti kaikkia niitä kahdenvälisiä keskusteluja, joita olemme viime vuosina käyneet Brysselissä tai vieraillessani paikan päällä vaalipiirissänne. Voitte kernaasti jatkaa vuoropuheluamme komissiossa. Haluan kiittää teitä todella antoisasta ja aidosta keskustelusta tänään.

Meidän on syytä ottaa kaikki hyöty järkevästi irti EU:n ja jäsenvaltioiden politiikasta sen varmistamiseksi, että Euroopan unioni selviää taloutena ja yhteiskuntana tästä kriisistä taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja poliittisesti entistä vahvempana niin, että sillä on vankka perusta pitkäkestoiselle kestävälle kehitykselle. Tämänpäiväinen keskustelu vahvistaa mielestäni sen, että EU:n koheesiopolitiikan on voitava tehdä osansa tässä prosessissa nyt ja tulevaisuudessa. Yhteisenä tehtävänämme on varmistaa, että koheesiopolitiikan potentiaali – kyky saada aikaan kestävää kehitystä ja työpaikkoja – hyödynnetään täysipainoisesti ja järkevästi uudessa globaalissa järjestelmässämme. En tarkoita pelkästään nykyistä kriisiä vaan myös kaikkia niitä hyvin tiedossa olevia haasteita, jotka totesimme jo vuosia sitten olevan tärkeitä haasteita Euroopan kehitykselle.

Kestävän kilpailukyvyn pönkittäminen on tehokkain tapa luoda koheesiota Euroopan unioniin. Näin ollen meidän on käytettävä koheesiopolitiikkaa eri tavoitteisiin, kuten pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusmahdollisuuksien varmistamiseen. Meidän on ratkaistava myös muita kysymyksiä, joita ovat esimerkiksi julkisten palvelujen saantimahdollisuuksien parantaminen, jolla pyritään kohentamaan työllisyyttä ja tuottavuutta ja edistämään siten tasavertaisten mahdollisuuksien luomista.

Kuten osa teistä on jo tuonut esille, viime vuosina on tullut selväksi, että uusien haasteiden kohtaaminen edellyttää yhtenäistä ja tilannekohtaista lähestymistapaa, jossa optimoidaan varojen käyttö ja saadaan liikkeelle kaikki alueelliset ja paikalliset sekä myös kansalliset ja eurooppalaiset yhteistyökumppanit niin, että toimimme aktiivisesti EU:n hallinnon kaikilla tasoilla.

Kumppanuusperiaatteesta haluaisin korostaa, että tämä on ollut keskeinen tavoite toimikauteni alusta asti, ja komissio onkin panostanut paljon tehdäkseen tästä periaatteesta ja koheesiopolitiikasta todellisia, käytännössä sovellettavia välineitä. Laadimme pian neuvottelujen jälkeen kattavan arvion siitä, kuinka kumppanuusperiaatteet ja poliittisten ohjelmien suunnittelu on toteutettu jäsenvaltioissa ja eri alueilla. Emme halunneet luoda pelkästään muodollista kumppanuutta, joten teimme myös todellista yhteistyötä kumppanien kanssa ja autoimme heitä rakentamaan todellista kumppanuutta poliittisessa hallintajärjestelmässä. Reagoimme aktiivisesti myös kentältä tuleviin signaaleihin, jos ne kertovat, ettei tätä periaatetta ole noudatettu jäsenvaltioissa. Otin juuri osaa kokoukseen, jossa käsiteltiin tätä asiaa erään Keski-Euroopan jäsenvaltion kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa.

Olen täysin samaa mieltä myös kaikkien niiden kanssa, jotka ovat todenneet, ettei koheesiopolitiikka voi toimia erillään muusta politiikasta ja että meidän on lisättävä koheesiopolitiikan ja muiden alakohtaisten, kansallisten tai EU:n politiikanalojen välistä synergiaa ja koordinaatiota. Näin vältytään päällekkäisyyksiltä ja voidaan hyödyntää politiikanalojen välisen tehokkaan koordinoinnin mukanaan tuoma synergia. Maaseudun kehittämisen politiikka ja aluepolitiikka ovat toki ääriesimerkkejä hyvän koordinoinnin ja synergian hyödyntämisen tarpeesta eri politiikanalojen välillä.

Kilpailukyky ja vähän hiilidioksidia tuottavan talouden sekä ilmastonmuutoksen asettamien rajoitusten huomioon ottaminen infrastruktuuriin investoitaessa voidaan mainita toisena esimerkkinä. Haluan painottaa vahvasti, että olemme panostaneet paljon EU:n koheesiopolitiikan ympäristöystävälliseksi tekemiseen. Olemme asettaneet ilmastonmuutokseen, energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin liittyviä tavoitteita jo ennen kuin suuri ilmastonmuutoskeskustelu ehti päästä vauhtiin Euroopan unionissa. Koheesiopolitiikkaan varatusta rahoituksesta kolmannes osoitetaan nykyisin suoraan vihreisiin investointeihin kaikilla elämänalueilla. Koheesiopolitiikan rahoitukseen on tehty hiljattain myös neljän prosentin lisäys, joka käytetään energiatehokkaaseen asumiseen ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen, minkä ansiosta voimme keskittyä entistä enemmän tähän haasteeseen.

Keskustelustamme käy selvästi ilmi myös se, että politiikan toimeenpano edellyttää sekä jatkuvuutta että uudistumista. Jatkuvuudesta haluan painottaa, että monivuotinen ohjelmointi, rahoituksen täydentävyys, yhteinen hallinto ja kumppanuusperiaatteet ovat hyödyllisiä eurooppalaisia välineitä, joita on vaalittava vastedeskin. Muutos on tarpeellinen myös siksi, että voitaisiin sovittaa entistä paremmin yhteen varainhoidon valvonnan vaatimukset sekä hyvien tulosten aikaansaaminen ja politiikan tehokas toteuttaminen. Meidän on epäilemättä kehitettävä myös entistä yksinkertaisempi ja tehokkaampi toimeenpanomekanismi, kevennettävä hallintoa ja vähennettävä hallinnollista taakkaa.

Olemme viime kuukaudet työskennelleet tämän haasteen parissa ja saaneet siinä teiltä suurta tukea. 55 artiklaan tehtiin tarkistus jo viime joulukuussa, ja viikon kuluttua äänestämme yksinkertaistamista koskevista keskeisistä ehdotuksista. Työryhmä, jonka perustimme yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja joka vastaa poliittisten toimien yksinkertaistamista koskevista kysymyksistä, jatkaa työtään, ja toukokuun lopulla saamme toisen ehdotuksen, joka toivottavasti vielä liittyy tähän kauteen.

Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että politiikan tehostaminen edellyttää tuloskeskeisyyttä, valvonnan lisäämistä ja arviointeihin painottuvaa kulttuuria. Jatkamme työtä tämän asian parissa. Arvostan kovasti sitä, että kannatatte rahoitusjärjestelyjä. Olemme jo aloittaneet työn, mutta paljon on vielä toki tehtävää. Rahoitusjärjestelyistä, joilla voidaan nykyään auttaa tehokkaasti pieniä ja keskisuuria yrityksiä saamaan luottoa Jeremie-hankkeen ja nyt myös mikroluottoa Jasmine-hankkeen kautta, on syytä huomata myös se, että aloitimme prosessin jo paljon ennen talouskriisiä, joten politiikkaa on valmisteltu varsin hyvin kohtaamaan vaikeat ajat.

Osa teistä mainitsi avoimuuden. Haluaisin muistuttaa teitä kaikkia siitä, että uudelle rahoituskaudelle 2007–2013 on laadittu uudet säännöt. Velvollisuutemme on kertoa kansalaisille kaikista edunsaajista, joten toivomme, että nämä avoimuusvaatimukset auttavat saamaan aikaan merkittävän muutoksen myös koko prosessin tunnetuksi tekemisessä.

Vielä muutama sana kulttuurista, jonka merkitystä on täällä korostettu ja josta tiedämme vallan hyvin (tämä tulee esille myös matkoillani), että sekä alueet että kaupungit ovat tärkeitä toimijoita kulttuurin saralla. Kulttuurilla on myös tärkeä taloudellinen rooli alueiden kehittämisessä. Tämä on tunnustettu EU:n koheesiopolitiikan yhteydessä. Olemme kehittäneet lähinnä alueellisia ja paikallisia kaupunkistrategioita, joiden ansiosta kulttuurista on voitu tehdä osa politiikkaamme.

Haluan ilmoittaa vielä komission aikomuksesta käynnistää lähiaikoina riippumattoman tutkimuksen kulttuurin panoksesta paikallisessa ja alueellisessa kehittämisessä. Tutkimus valmistuu toivoakseni ensi vuoden alkuun mennessä. Näin voimme entistä paremmin informoituina ottaa kulttuuriasiat mukaan EU:n poliittiseen toimintaan.

Olen hyvin iloinen kaikista mielipiteistänne, joita olette esittäneet mietinnöstä, sekä täällä esittämistänne huolenaiheista ja tulevaisuutta koskevista ideoistanne. Otan mielipiteenne huomioon alustavassa asiakirjassa, jonka esittelen neuvostolle toukokuun lopulla. Riippumattoman tutkimuksen viimeistelyssä on mukana myös professori Fabrizio Barcan johtama tutkimus- ja asiantuntijaryhmä. Tutkimus esitellään julkisesti huhtikuun loppuun mennessä. Alueellista koheesiota käsittelevää vihreää kirjaa koskevan kuulemisen virallinen ja lopullinen arvio esitellään koheesiopolitiikkaa koskevassa kuudennessa väliraportissamme, jonka komissio antaa kesäkuun loppupuolella.

 
  
MPphoto
 

  Constanze Angela Krehl, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin tehdä kaksi huomiota keskustelun lähestyessä loppuaan.

Kansalaisilla on hyvin hatara käsitys EU:n rakennepolitiikasta. Osa pitää tuen saamista itsestäänselvyytenä, mutta heidän mielestään byrokraattiset esteet tuen hakemiselle ovat aivan liian suuret. Jotkut taas ovat sitä mieltä (kuten osa jäsenistä), että tuet ovat lähinnä väylä petoksille. Yksikään näistä näkemyksistä ei pidä paikkaansa.

Solidaarisuus on ryhmällemme aidosti tärkeä asia, mutta sen on oltava perusteltua eikä se saa olla yksisuuntainen asia. Toisaalta ei myöskään pidä paikkaansa väite, että hankkeisiin hakevat tukijat, yhteisöt tai liitot haluaisivat kavaltaa unionin varoja. Monimutkaisissa hankkeissa tehdään usein virheitä, mutta kyse ei ole petoksista. Siksi toimintatapoja on muutettava.

Toinen asia, jonka haluan ottaa esille, on se, että koheesiopolitiikka on kiistatta tärkeä osa EU:n politiikkaa. Tarvitsemme kipeästi koheesiopolitiikkaa, kun otetaan huomioon nykyiset haasteet, kuten ilmastonmuutos, talouskriisi ja globalisaatio sekä väestörakenteen ja työmarkkinoiden muutokset. Euroopan parlamentin on määriteltävä uudelleen tulevaisuuden koheesiopolitiikka, jotta se voisi vastata Euroopan eri alueiden tarpeisiin. Mietinnöt, joista olemme juuri keskustelleet, luovat hyvän perustan tälle työlle. Tämä mahdollistaa myös eurooppalaisen lisäarvon tuomisen unioniin. Rakennepolitiikkaa suunnitellessamme meidän ei kuitenkaan pidä luulla, että se ratkaisee kaikki unionin ongelmat. Käsillä oleviin tehtäviin on tartuttava nyt kunnolla. Kiitoksia.

 
  
MPphoto
 

  Oldřich Vlasák, esittelijä. – (CS) Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tässä vaiheessa haluaisin tehdä yhteenvedon haasteista ja kohteliaista pyynnöistä, joita Euroopan parlamentti aikoo esittää yhteistyökumppaneilleen, Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioille, jos tämä mietintö hyväksytään. On selvää, että suurin tarve nyt on se, että arvioidaan, mitä hyötyä on kaupunkialoitteen sisällyttämisestä osaksi yleistä koheesiopolitiikkaa. On arvioitava vaihtoehdot ja tarkistettava kaupunginjohtajien, kaupunginvaltuutettujen ja valittujen edustajien tyytyväisyys EU:n varojen käyttöön kaupunkialueilla. Yhdennetty suunnittelu ja vastuunsiirto eli resurssien tai rahoitussuunnitteluvälineiden siirto ovat selkeästi alueita, joilla tarvitaan entistä aktiivisempaa komission lähestymistapaa esimerkiksi suositusten tai toteennäytettyjen lähestymistapojen muodossa. Samaan aikaan koheesiopolitiikkaa on edelleen yksinkertaistettava kokonaisuudessaan pelkän kaupunkiulottuvuuden sijasta. Pitkäkestoisiin vaihtoehtoihin voisi kuulua esimerkiksi Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan sosiaalirahaston yhdistäminen. Lisäksi on erittäin tärkeää, että komissio arvioi säännöllisesti kaikkien politiikanalojen vaikutuksia kaupunkien toimintaan ja että komissio myös keskustelee näiden politiikanalojen tehokkuudesta suoraan kaupunkiviranomaisten kanssa. Sen tähden mietinnössä suositellaan, että komissio ja jäsenvaltiot perustaisivat kaupunkikehittämistä käsittelevän EU:n korkean tason työryhmän ja soveltaisivat avointa koordinointimenetelmää kaupunkikehittämispolitiikkaan unionissa samaan tapaan kuin sitä sovelletaan muilla alueilla, kuten sosiaalisessa integroinnissa. Lisäksi mietinnössä kehotetaan komissiota vahvistamaan kaupunkialueiden asemaa "Alueet talouden muutosten esittäjänä" -aloitteessa sekä kehittämään ja päivittämään säännöllisesti Urban Audit -tietokantaa. Luotettavien ja vertailukelpoisten tilastojen puuttuessa emme voi tehdä päätöksiämme asiaan liittyvien tietojen pohjalta. EU:n rahastot ovat itse asiassa Euroopan yhdentymisen näkyvimpiä ja tehokkaimpia ilmentymiä. Siksi meidän on varmistettava sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen, että rakenteellisen tuen saajat otetaan mukaan keskusteluihin siitä, millaista koheesiopolitiikkaa on syytä kehittää. He ovat kanssaihmisiämme ja valitsijoitamme.

 
  
MPphoto
 

  Wojciech Roszkowski, esittelijä. (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, mietintöni aihe oli varsin tarkoin rajattu mutta hyvin tärkeä EU:n rahastojen käytön optimoimiseksi koheesion näkökannalta riippumatta siitä, mielletäänkö koheesio perinteisesti vai alueellisena koheesiona.

Kestävän kehityksen mukainen kasvu on äärimmäisen monimutkainen kysymys. Siksi meidän olisi tuettava kaikkia pyrkimyksiä, joilla on tarkoitus helpottaa tämän tavoitteen saavuttamista. Alueellisen koheesion käsitettä ei kuitenkaan ole vielä tarkoin määritelty. Vihreä kirja edustaa siten kyseisen keskustelun alkua, ei sen loppua.

Olen mielissäni siitä, että komission jäsen korosti paitsi tarvetta vähentää kehityseroja myös synergian merkitystä EU:n politiikanalojen toteuttamisessa. EU:n eri alueiden ongelmat vaihtelevat suuresti tulotason, maantieteellisen sijainnin tai siirtolaisuuden kohdalla. On kuitenkin hyvä muistaa puolalaisten kollegoideni Staniszewskan, Podkańskin ja Zapałowskin toteamukset varoista, joilla on taipumus keskittyä alueiden keskuksiin. Meidän olisi hyvä muistaa myös se, että maaseudun kehityspolitiikan tavoitteet eivät ole välttämättä ristiriidassa Lissabonin tavoitteiden kanssa, jos hyödynnetään suhteellisen kilpailukyvyn mekanismia tai tuottavuuden edullista nousua.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa ei ole kommentoitu mietintöäni, joten tulkitsen tämän hyväksymiseksi. Bacon ääni on mielestäni lähinnä erehdys. Totesin mietinnössäni nimenomaan, että maaseudun kehittämistoimien ei kuitenkaan pitäisi vähentää varoja, jotka on tarkoitettu maatalouden kehittämiseksi myönnettyihin suoriin tukiin. Tosiasiassa maaseudun kehittämisrahastoilla voidaan auttaa maaseutualueita selviytymään taloudellisesta ahdingosta niin, että tuetaan maatalouden ulkopuolista toimintaa. Olen iloinen Nicholsonin tuesta tältä osin.

Lopuksi haluan kiittää aluekehitysvaliokunnan ja oman puolueryhmäni avustajia heidän avustaan mietinnön laatimisessa, sekä kaikkia tämänpäiväiseen keskusteluun osallistuneita.

 
  
MPphoto
 

  Miroslav Mikolášik, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, saanen esittää joitakin ajatuksia, joita en ehtinyt ottaa mukaan avauspuheenvuorooni.

Olen hyvin mielissäni siitä, että ympäristönsuojeluun aiotaan panostaa yli 100 miljardilla eurolla. Samalla toivoisin kuitenkin, että energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin osoitettaisiin paljon enemmän varoja kuin niihin on nyt myönnetty (yhdeksän miljoonaa euroa) ja että myös ilmastonmuutoksen torjuntaan osoitettaisiin enemmän kuin 48 miljardia euroa, joka ei kata tämänhetkistä tarvetta.

Uskon vakaasti, että päätökset siitä, kuinka käytämme varoja alueidemme suojeluun ja ilmastonmuutosten vaikutusten, kuten tulvien ja kuivuuden torjumiseen, ratkaisevat alueidemme ja niiden taloudellisen aseman tulevaisuuden. Arvostan suuresti sitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat jo varanneet merkittävän osan rahoituksestaan tutkimusta, kehittämistä ja innovaatioita koskeviin investointeihin. Olen kuitenkin pannut merkille myös sen, että useimmilla EU:n lähentymisalueilla saavutettavuuden varmistaminen on edelleen merkittävä ongelma puutteellisen liikenneinfrastruktuurin takia.

Toisaalta on ilo huomata jäsenvaltioiden pyrkimykset asettaa etusijalle investoinnit, joiden tavoitteena on nostaa työvoimaosuutta ja parantaa ammattitaitoa sekä torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytyneisyyttä Euroopan sosiaalirahastoista rahoitettavilla ohjelmilla. Lisäksi kannustan uusia jäsenvaltioita luomaan tehokkaita kumppanuuksia ja vahvistamaan avoimuusperiaatetta toimenpideohjelmien täytäntöönpanossa. Uudet jäsenvaltiot voivat mielestäni todella hyötyä esimerkiksi tekniikan kehittymistä koskevien parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihdosta sekä muista yhteisistä toimista, joilla on tarkoitus vahvistaa jäsenvaltion tehokkuutta toimeenpanijoina.

 
  
MPphoto
 

  Zsolt László Becsey, esittelijä.(HU) Avajaispuheenvuorossani minulla ei ollut mahdollisuutta käsitellä erikseen muutamaa mikroluottoja koskevaa kysymystä, vaikka tärkein kysymys on täydentävyyden periaate. Haluan toistaa, että se on tärkeä ja keskeinen koheesion periaate kumppanuuden ja yhdennetyn lähestymistavan ohella.

Jotta siis voimme saada aikaan enemmän, on varmistettava, että ilman vakituista asuinpaikkaa olevat kansalaiset voivat ottaa osaa mikroluotto-ohjelmiin neuvonta-ohjelmien kautta. Voimme saada enemmän aikaan varmistamalla, että voimme uudessa Jasmine-ohjelmassa kouluttaa kansalaisia lähellä olevia uusia mikroluottolaitoksia ja ottaa ne mukaan tähän prosessiin. Saamme aikaan enemmän myös suhtautumalla nykyistä joustavammin kilpailukykyyn sekä de minimis -ohjelmien että julkisten hankintojen kohdalla suosimalla yrittäjyyttä.

Rahoitus on toinen asia, jonka haluan nostaa esille. Kokeellisten ohjelmien käynnistäminen parlamentin kanssa on ollut rohkaisevaa. Käynnistysvaihe on kestänyt nyt kaksi vuotta, ja molempia vuosia varten on myönnetty kaksi miljoonaa euroa. Toivon, että ohjelma voi alkaa vuoden jälkipuoliskolla. Keskitämme mikroluotoja selvästi koskevat ohjelmat yhteen paikkaan, jolloin ne ovat avoimia, kuten myös monet kollegani ovat todenneet.

Täydentävyysperiaate on niin ikään tärkeä siinä mielessä, että jäsenvaltiot voisivat kannustaa kansalaisia perustamaan mikroyrityksiä sen sijaan, että he istuvat kotona ja nostavat tukia, mihin myös De Vits viittasi. Minusta on tärkeää jatkaa kansalaisten kannustamista tältä osin. Hyvin tärkeä huomio on se, että täydentävyyden olisi tarkoitettava sitä, että välittäjinä toimivat mikroluottoyritykset eivät saa johtaa koronkiskontaan. Romanien tapauksessa ei pidä antaa periksi sille, että heitä alistetaan oman yhteisönsä toimesta vaan on voitava edistää todelliseen kumppanuuteen ja yhteistyöhalukkuuteen perustuvaa toimintaa.

 
  
MPphoto
 

  Lambert van Nistelrooij, esittelijä.(NL) Arvoisa puhemies, olin tänä aamuna ensimmäinen puhuja tässä yhteisessä keskustelussa, ja kun ajattelen mennyttä, uskon, että olemme voineet antaa yhdennetyn politiikan toteuttamiseen hajautetusti osallistuneille kansalaisille voimakkaan viestin siitä, että Euroopan parlamentti aikoo viedä koheesiopolitiikan loppuun asti ja että parlamentti arvostaa kansalaisten panosta lukuisissa hankkeissa, jotka liittyvät tutkimuksen ja kehittämisen suuntauksiin, tutkimusinfrastruktuuriin tai energia-alan uudistukseen. Tämä on erittäin tärkeää. Mennessämme äänestäjien pariin tulevina kuukausina, huomaamme, että Euroopan unioni on tuhansissa hankkeissa lähellä kansalaisia. Myös tämä on minusta hyvin tärkeää. Toivotan komission jäsen Hübnerille onnea vaalikampanjaan, sillä tiedän, että myös hän aikoo tavata äänestäjiä lähikuukausina. Tämä on todella hyvä asia myös kaikille meille. Haluaisin kiittää teitä erityisesti myös aikaan saamistanne poliittisista muutoksista, joita ovat muun muassa Lissabonin tavoitteiden painotukset, toimintamme muuttaminen entistä ympäristöystävällisemmäksi sekä tutkimuksen ja kehittämisen korostaminen. Tänään olen voinut jälleen kerran panna merkille myös sen, että viittasitte erityisesti kulttuuriperintöön taloudellisena ja kulttuurisena arvona.

Tekisin vielä muutaman huomion. Ensimmäinen koskee rajatylittävän yhteistyön painotusta, tätä kolmatta tavoitetta, jota meidän on vahvistettava tulevalla kaudella myös taloudellisesti.

Toinen huomioni on se, että varojen tuhlausta on syytä välttää. Meillä on hienoja rahastoja, joilla voimme tarjota kumppaneillemme keinot jatkaa kehitystyötä kumppanuuksien avulla. Emme saa haaskata rahaa seuraavalla kaudella.

Alueellisesta koheesiosta on tarpeen laatia valkoinen kirja. Olette antanut paljon merkkejä tästä, mutta valkoinen kirja on tulevan lainsäädännön perusta, joten olisi hyvin valitettavaa, jos Euroopan komissio ei laadi valkoista kirjaa. Haluan kiittää myös mietintöni valmisteluun osallistuneita varjoesittelijöitä heidän yhteistyöstään, sekä henkilökuntaa, sillä kaikki ovat toimineet upeasti.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (EN) Ennen kuin istunto keskeytetään vähäksi aikaa, suon itselleni oikeuden toivottaa parlamenttiin lämpimästi tervetulleeksi eläkeläisistä koostuvan vierailijaryhmän Toledon maakunnasta kotialueeltani Castilla-La Manchasta. He ovat täällä täyttämässä velvollisuuttaan Euroopan kansalaisina.

Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Siirrymme nyt äänestyksiin.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. – (PL) Maaseudun väestö on erityisen epäsuotuisassa asemassa työmarkkinoiden kilpailussa. Erot kaupunkien ja maaseutualueiden välisessä elintasossa ovat huomattavat Euroopan unionissa ja varsinkin Puolassa. Tämä pätee erityisesti palvelujen saatavuuteen. Nykyaikaisten tekniikoiden, kuten internetin laajakaistayhteyksien käyttömahdollisuudet, ovat Puolan maaseudulla puolet kaupunkien mahdollisuuksista.

Koheesiopolitiikan tavoitteeksi olisi asetettava erityiset aloitteet, joilla tasoitetaan eri alueiden välisiä eroja elintasossa. Tältä osin on äärimmäisen tärkeää auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä samaan rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Jäsenvaltioiden hallitusten olisi tuettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä poistamalla hallinnollisia ja oikeudellisia esteitä sekä kehittämällä asianmukaista infrastruktuuria. Nämä ovat perusehtoja isoista kaupunkikeskittymistä kaukana sijaitsevien alueiden kehittämiselle.

 
  
MPphoto
 
 

  Sebastian Valentin Bodu (PPE-DE), kirjallinen.(RO) Mikroluotot ja yhteisön varoilla rahoitettavat yrittäjäluotot toimivat institutionaalisena nosteena, jolla on voitava täyttää kaupallisten pankkien jättämät aukot, jotka jo reaalitaloudessakin tuntuva rahoituskriisi on saanut aikaan.

Kaupalliset pankit hyödyttävät taloutta vain, jos ne myöntävät luottoa, mitä ne eivät nyt tee huolimatta siitä, että pankkeihin virtaa valtavasti julkista rahaa.

Näin ollen ehdotan, että jäsenvaltiot eivät enää rahoittaisi vaikeuksissa olevia kaupallisia pankkeja suoraan, jotta pankit voisivat kattaa saamillaan rahoilla suuret tappiot ja/tai parantaa taloudellisia kertoimiaan julkisen rahan avulla, tyydyttää osakkeenomistajien tarpeet sekä selittää ruhtinaallisia bonuksiaan. Kaikkia pankkeja ei myöskään saa päästää vararikkoon.

Ehdotukseni käsittää kaupallisten pankkien hyödyntämisen tavallisina välittäjinä, toimijoina, jotka myöntävät luottoja ja mikroluottoja julkisista varoista taloudellisille toimijoille ja yrittäjille, jotka hekin ovat ilman rahoitusta alttiita konkursseille.

Luottoja ja mikroluottoja olisi myönnettävä niitä tarvitseville pankkien kautta, mutta ilman pankkitaseiden läpikäyntiä, sekä käyttämällä pankkien asiantuntemusta ja verkostoja vain lainarahoituksen helpottamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Vasilica Viorica Dăncilă (PSE), kirjallinen. – (RO) Mikroluottojen saannin helpottaminen, jotta pienyrittäjät sekä oman yrityksen perustamista havittelevat työttömät ja vähäosaiset, jotka eivät voi hyödyntää perinteisiä pankkiluottovälineitä, voivat kehittää liiketoimintaa, sekä tuore päätös tiettyjen palvelujen arvonlisäveron alentamisesta ovat ratkaisuja, joita Euroopan unioni tarjoaa jäsenvaltioille talouskriisistä selviämiseksi.

Tuoreiden analyysien mukaan palvelusektori, maatalous ja matkailu saattavat viedä merkittävän osan työmarkkinoiden työvoimasta, myös työttömiä. Tämän vuoksi Romania ja muut EU:n jäsenvaltiot joutuvat kehittämään tämän idean toteuttamiseen tarvittavat välineet osana pankkitoiminnan ulkopuolista markkinasegmenttiä.

Minusta näitä mikroluottoja voitaisiin käyttää onnistuneesti yrityksille, yksilöille tai kotitalouksille suunnattujen palvelujen kehittämiseen. Palvelut voivat vaihdella IT-alan asiantuntemuksesta ikkunanpesijöihin tai puutarhanhoidosta vanhusten ja lasten hoitajiin. Mikroluotoilla voidaan myös edistää ihmisten ammattitaitoa ja osaamista menestyvässä yrityksessä.

Mikroluottoa saavat alle kymmenen työntekijän yritykset. Sitä voivat hyödyntää sekä työssäkäyvät ihmiset että työttömät, jotka haluavat perustaa oman yrityksen. Mikroyritysten osuus Euroopan kaupallisista yrityksistä on 91 prosenttia.

 
  
MPphoto
 
 

  Dragoş Florin David (PPE-DE), kirjallinen. (RO) Alueellista koheesiota käsittelevä vihreä kirja nimeltä Alueellisen moninaisuuden kääntäminen vahvuudeksi käynnistää laaja-alaisen kuulemisen alueellisten ja paikallisten viranomaisten, eri järjestöjen, kansalaisjärjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa tavoitteena parantaa yhteistä ymmärrystä tästä uudesta käsitteestä ja sen vaikutuksista EU:n tulevaan aluepolitiikkaan. Tästä huolimatta vihreässä kirjassa ei määritellä alueellista koheesiota.

Alueellisella koheesiolla pyritään varmistamaan kaikkien EU:n alueiden tasapainoinen kehitys sekä tarjoamaan kansalaisille mahdollisuudet saada kaikki hyöty irti alueiden ominaispiirteistä. Vihreässä kirjassa esitetään moninaisuuden muuntamista voimavaraksi ja kilpailueduksi, jolla edistetään koko EU:n kestävää kehitystä. Siinä viitataan erityisesti myös tarpeeseen parantaa koheesiopolitiikan hallittavuutta sen joustavuuden lisäämiseksi.

Yksi suurimmista haasteista on alueiden auttaminen tämän voimavaran hyödyntämisessä ja hyvien käytäntöjen vaihdossa. Nistelrooij’n mietinnössä käsitellään laajasti alueellista koheesiota sekä esitetään näkemyksiä asiaa koskevasta komission tiedonannosta. Alueellista koheesiota käsittelevä vihreä kirja onkin avoin uusille haasteille, ja siitä on tullut tehokas väline kumppanuuksissa ja hyvien käytäntöjen vaihdossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Constantin Dumitriu (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Koheesiopolitiikka ja aluekehitystoimet sisältyvät molemmat EU:n hankkeissa painotettavaan solidaarisuusperiaatteeseen sekä auttavat Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa.

Tulevissa arvioissamme ja päätöksissämme on otettava huomioon Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden väliset erot talouksille tärkeän maatalouden kehityksessä sekä erot alueellisen koheesion ja kehityksen tilassa. Olen tyytyväinen siihen, että mietinnön lopulliseen version sisällytetään myös ehdotukseni rakennerahastojen käytön joustavuuden lisäämisestä maaseudun kehittämistoimien täydennyksenä.

Koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämistoimien välinen sopiva koordinaatio ja täydentävyys edellyttävät, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön mekanismeja, joilla edistetään EU:n rahastojen johdonmukaista ja tasapuolista käyttöä. Euroopan unionin on samalla hyödynnettävä käytössään olevia välineitä, joiden avulla voidaan valvoa EU:n rahastojen käytön alueellista tehostamista maaseutualueisiin kohdistuvien ennakkoasenteiden estämiseksi.

Tämä mietintö vastaa ensimmäistä analyysia aiheesta. Analysointia on jatkettava niin, että tulevat rahoitusnäkymät mahdollistavat EU:n taloudellisten tukitoimien yhdenmukaisuuden.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – (PL) Haluan kiittää Becseytä hänen mietinnöstään, joka on hyvin tärkeä minulle ja maanmiehilleni.

Monet eivät näytä ymmärtävän, miten suuresti mikroluottojen käyttöönotolla voidaan vaikuttaa eri maiden sosioekonomiseen kehitykseen. Pienillä ja vakuudettomilla lainoilla ei voida suojella kehitysmaiden köyhimpiä. Sama pätee työttömiin, yritysten perustamiseen tai nykyisiin mikroyrityksiin.

Se, että kansalaisille, joilla ei ole mahdollisuutta saada luottoa, tarjotaan tilaisuus aloitteiden rahoittamiseen, on merkittävä edistysaskel "pienet ensin" -periaatteen soveltamisessa. Lainoilla edistämme yrittäjyyttä ja lisäämme työssäkäyntiä ja siten ehkäisemme ja vähennämme sosiaalista syrjäytyneisyyttä. Mikroluotoilla on hyvin myönteinen vaikutus työttömyyden tasoon, mikä on erityisen tärkeää kotimaalleni.

Tämäntyyppisten lainojen myöntämisessä on kuitenkin syytä pitää mielessä muutama tärkeä seikka.

Ensinnäkin mikroluottojen institutionaalinen ja oikeudellinen kehys on sovitettava lainarahastomarkkinoiden kehityksen tasoon.

Toiseksi on tarkistettava näihin palveluihin liittyviä menettelytapoja. Mikroyrittäjät ja yritystoimintaan ryhtyvät hakevat valitettavasti useammin kulutuslainaa mikroluottojen monimutkaisuuden takia.

Kolmanneksi mikroluottojen käytön edistäminen edellyttää, että yrittäjille kerrotaan, että rahoituksen hakemisessa pankkilainoille on olemassa vaihtoehtoja.

Näistä rajoituksista huolimatta otan mikroluotot avosylin vastaan Puolassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Lívia Járóka (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Haluan onnitella kollegaani Becseytä hänen mietinnöstään, jossa puolletaan mikroluottojärjestelmän kehittämistä talouskasvun ja työllisyyden tukena. Mietinnössä huomautetaan täysin syystä, että heikossa asemassa olevat väestöryhmät, kuten pitkäaikaistyöttömät, sosiaalitukien varassa elävät sekä etniset vähemmistöt, kuten erityisesti romanit, olisi asetettava etusijalle mikroluottoja koskevissa EU:n aloitteissa.

Mikrorahoitus on osoittautunut hyvin onnistuneeksi välineeksi lukuisissa maissa, koska sillä on voitu edistää maiden sosiaalista ja taloudellisesta integraatiota yrittäjyyttä tukemalla. Näin rahoituskriisin aikaan erityisen hyödyllisiä ovat yksinkertaiset rahoitusvälineet, joilla voidaan rahoittaa liiketoimintaa etenkin alikehittyneillä alueilla tai edellä mainittujen väestöryhmien keskuudessa. Pienistä perheyrityksistä haaveilevat saattavat kohdata suuria vaikeuksia koheesiopolitiikan yhteydessä liikkeelle laskettavissa ja etenkin yhteisrahoitukseen liittyvissä tarjouksissa. Sosiaalisen koheesion luominen tai vahvistaminen on asetettava voitontavoittelun edelle, sillä yrittäjyyden tukeminen tulee paljon halvemmaksi kuin työttömyystukien maksaminen. Mikroluotot ovat sitten kannattavia valtiontaloudessa, vaikka se ei olisi sitä varsinaisesti rahoitussektorilla. Mikroluottoja on voitava myöntää henkilöille, jotka jäävät pankkipalveluiden ulkopuolelle, toisin sanoen niille, jotka eivät saa luottoa perinteiseltä pankkisektorilta korkean riskin, alhaisen marginaalin sekä mahdollisten laiminlyöntien takia. Mikroluotoilla on mahdollistettava vähäosaisten osallistuminen yhteiskuntaan kohdennetusti.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN), kirjallinen. – (PL) Haluaisin kiinnittää huomionne tässä koheesiopolitiikkaa koskevassa keskustelussa muutamiin Roszkowskin mietinnössä esille otettuihin ja tätä asiaa koskeviin seikkoihin.

1. Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta tehtiin yhteisen maatalouspolitiikan toinen pilari, ja siten rahasto erotettiin koheesiopolitiikasta. Muutoksen seurauksena koheesiopolitiikassa ja etenkin Euroopan aluekehitysrahastossa on keskitytty (varojen vähyyden vuoksi) isoihin kaupunkikeskuksiin tai aktiivisille alueille keskittyvään taloudelliseen kilpailukykyyn, kun taas EAFRD:n varat keskitetään maatalouden kilpailukyvyn kohentamiseen.

Tämä saattaa johtaa joko päällekkäisiin tavoitteisiin esimerkiksi ympäristönsuojelussa, koulutuksessa ja kulttuurissa, tai tavoitteiden laiminlyöntiin näillä aloilla.

2. Tämän vuoksi on arvioitava sitä, olisiko maaseudun kehittämiseen vuosiksi 2007–2013 osoitettuja varoja syytä käyttää pikemminkin viljelijöiden tukemiseen, vai pitäisikö varoja myöntää enemmän muille edunsaajille kuin viljelijöille tai jopa edunsaajille, jotka asuvat maaseudulla mutta haluavat siirtyä viljelysektorilta muille ammattialoille. Jos viljelijöiden tukeminen osoittautuu suositeltavaksi tavoitteeksi toisessa pilarissa, seuraavalla rahoituskaudella olisi syytä sitoa nämä varat koheesiopolitiikan käyttöön.

3. Myös YMP:n toisen pilarin rahoitusta on syytä lisätä esimerkiksi leikkaamalla suurtilojen suoria tukia, kuten Euroopan parlamentti on esittänyt, sekä lisäämällä mukautusasetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Rakenne- ja koheesiorahastoihin kiteytynyttä aluepolitiikkaa pidetään täysin syystä näkyvimpänä ja konkreettisimpana, EU:n kansalaisille suunnatun yhteisön politiikan muotona. Mikään muu politiikka ei tuo Euroopan unionille yhtä paljon näkyvyyttä tai kerro paremmin yhdentymisen eduista. Tästä syystä pidämme koheesiopolitiikan tulevaisuuskeskustelua niin tärkeänä. Koheesiota tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, kun Euroopan kaksi puoliskoa, jotka sodan jälkeen erotettiin toisistaan rautaesiripulla, ovat nyt yhdistyneet. Tämä on äärimmäisen tärkeää maille, jotka jätimme taka-alalle Jaltan sopimuksen jälkeen. Kriisit ja rakennerahastojen mahdollinen hyöty kriisien ennaltaehkäisijöinä ovat erityisiä kysymyksiä.

Emme saa antaa vuoden 2008 tilanteen toistua, sillä tuona vuonna käyttämättömiä varoja palautettiin 4,5 miljardin euron verran. Tämä oli yhteinen virheemme. Jo pelkästään tästä syytä on ensiarvoisen tärkeää, että päätämme EU:n määrärahoista tänään. Lyhyellä aikavälillä muut asiat voivat odottaa, mutta pitkällä aikavälillä meidän on tuettava koheesiopolitiikkaa osana yhteisön toimia, joilla kaikille alueille tarjotaan mahdollisuuksia. Koheesiopolitiikassa päätökset siitä, miten rahoitusta voidaan hoitaa parhaiten, on jätettävä alueellisen ja paikallisen tietämyksen varaan. Hankkeiden arviointikriteerien lisäämisellä lisätään liikkumavaraa arviointien tekemisessä ja siten vaikeutetaan varojen käyttöä. Tässä ei ole järkeä nyt, kun olemme talouskriisissä, eikä myöskään tuonnempana.

 
  
MPphoto
 
 

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE), kirjallinen.(RO) Aluksi haluan onnitella esittelijää hänen ponnisteluistaan.

Kuten hyvin tiedämme, strategioiden ja toimenpideohjelmien toteuttaminen rahoituskaudella 2007–2013 on vielä alkuvaiheessaan, minkä vuoksi nyt käsillä olevan mietinnön soveltamisala on rajattu. Haluan kuitenkin mainita kaikkien jäsenvaltioiden pyrkimykset ottaa toimenpideohjelmien valmisteluun ja käsittelyyn mukaan koheesiopolitiikan yleiset painopistealueet.

Toimenpideohjelmien täytäntöönpanon onnistuminen riippuu suuressa määrin siitä, miten nopeasti onnistumme yksinkertaistamaan menettelyjä ja edistämään institutionaalisen kapasiteetin vahvistamiseen tähtääviä toimia, sekä siitä, miten tunnistamme EU:n rahastojen parissa työskentelevien henkilöiden ammatillisen koulutuksen erityisvaatimukset.

Yhteisöjen menojen varainhoidon tehostamiseksi sekä varainhoidon avoimuuden varmistamiseksi minusta on erityisen tärkeää, että jäsenvaltioissa on tehokkaat valvontajärjestelmät.

Olen lisäksi vakaasti sitä mieltä, että on ehdottoman tärkeää lisätä yleisen tietoisuuden tasoa varojen maksimaalisen käyttöasteen varmistamiseksi ja elintärkeiden hankkeiden kehittämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Adrian Manole (PPE-DE), kirjallinen.(RO) EU:n tulevan alue- ja koheesiopolitiikan mukaan erot Euroopassa johtuvat alueiden rakenteellisesta erilaisuudesta kilpailukyvyn keskeisissä tekijöissä sekä varsinkin innovatiivisuuden ja yrittäjyyden puutteesta.

Tilanne voidaan korjata strategisella lähestymistavalla eli pönkittämällä alueiden kilpailukykyä koko EU:ssa, mitä pidetään elintärkeänä koko talouden vahvistamisen sekä taloudellisen toiminnan keskittymisestä johtuvan kuormituksen riskein vähentämisen kannalta.

Meidän on syytä painottaa sitä, että näiden erojen poistaminen on mahdollista vain laajakantoisten tiedotuskampanjoiden sekä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan välisen vuoropuhelun avulla, sillä muutoin hankkeet jäävät etäisiksi.

Ohjelmien ja hankkeiden ongelmaton toteuttaminen EU:n tuella edellyttää niin ikään korkeatasoisten hallinta- ja valvontajärjestelmien olemassaoloa. EU:n lainsäädännön, kuten ympäristöä sekä tasavertaisia mahdollisuuksia koskevien asetusten noudattaminen on hankkeiden rahoituksen ennakkoehto. Komission on ennen maksusuorituksia (ennakkomaksuja lukuun ottamatta) varmistettava, että hallinta- ja valvontajärjestelmät ovat täysin asetusten mukaiset.

 
  
MPphoto
 
 

  Siiri Oviir (ALDE), kirjallinen. (ET) Alueellinen koheesio vahvistaa taloudellisesta ja sosiaalista koheesiota ja on keskeinen osa EU:n koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamista, sillä se tasapainottaa kehityseroja jäsenvaltiossa ja alueilla sekä näiden välillä.

Alueellisella koheesiolla on merkittävä rooli myös EU:n aluepolitiikan tulevassa kehittämisessä, kuten osoittaa se, että alueellisen koheesion periaate on Lissabonin sopimuksessa lisätty taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon.

Talouskriisimme vuoksi EU:n talouden elvyttämisestä on tullut tärkeä keskustelunaihe. Talouden elvyttäminen onnistuu talouden menestymiselle elintärkeiden ja järkevin investoinnein, tieteellisten keksintöjen, teknologian innovaatioiden sekä työpaikkojen avulla.

Tuen täysin esittelijän ajatusta siitä, että EU:n on edistettävä koheesiopolitiikan yhteydessä tiedon yhteentoimivuutta ja vaihtoa tutkimus- ja innovaatiokeskusten välillä sekä niitä ympäröivillä alueilla, jotta Euroopan kansalaiset saisivat maksimaalisen hyödyn investoinneista.

Jotta voisimme ratkaista tehokkaasti jäsenvaltioiden ongelmia ja vaikeuksia näin kriisin aikaan, tarvitsemme yhteistä EU:n koheesiostrategiaa, jossa on painotettava koheesiopolitiikan alueellista ulottuvuutta. Myös eri jäsenvaltioiden erityistarpeet on otettava huomioon poliittisten toimien toteuttamisessa.

Meidän on käynnistettävä tänään laaja-alainen keskustelu alue- ja koheesiopolitiikan mahdollisesta tulevaisuudesta EU:ssa vuoden 2013 jälkeen sekä rakennerahastojen muodosta seuraavalla ohjelmointikaudella, jotta voidaan tietoisesti parantaa EU:n talouden kilpailuetua maailmassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Euroopan unionin tunnuslause "moninaisuudessaan yhtenäinen" velvoittaa meitä tekemään enemmän, jotta voimme tehdä mantereestamme "alueiden Euroopan". Alueellisella koheesiolla on merkittävä rooli tässä suhteessa. Siten meidän on keskityttävä siihen, että alueellisesta koheesiosta tehdään erillinen tavoite taloudellisen ja sosiaalisen koheesion rinnalla.

Alueiden aseman vahvistamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota vähäosaisiin alueisiin, kuten tässä koheesiokeskustelussa on todettu. Etenkin vuoristoalueiden muita suuremmat kustannukset on otettava huomioon, sillä niiden hallinta on aikaa vievää ja kallista.

Vaikeiden olojen aiheuttamien kustannusten tasaaminen on siten tärkeä askel kohti Eurooppaa, jossa kaikki alueet ovat asumiskelpoisia. Tältä osin on korostettava maatalouden roolia. Vuoristoalueiden maidontuotannolla voidaan edistää merkittävästi maaseutualueiden säilymistä, minkä vuoksi siihen on osoitettava riittävästi tukea. On tuettava myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka luovat työpaikkoja Euroopan suurimpien kaupallisten keskusten ulkopuolella. Koheesiokeskustelu asettaa suunnan nykyaikaiselle aluepolitiikalle ja siirtää Euroopan perinteiset rakenteet tulevaisuuteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. – (PL) Puola saa vuosina 2007–2013 yli 67 miljardia euroa EU:n talousarviosta. Puola sai vuonna 2008 osana näitä rahansiirtoja yhteensä 19,3 miljardia zlotya pelkästään Euroopan komissiolta. Näiden ohjelmien toteuttamisen erikoisuutena on kuitenkin se, että suurin osa maksuista maksetaan vasta ohjelmien voimassaolon viimeisinä vuosina eli 2013–2015. Vuosia 2007–2013 koskevien ohjelmien alusta maaliskuun alkuun 2009 allekirjoitettiin lähes 8 400 rahoitustukisopimusta, joiden menot ovat yhteensä 15,4 miljardia zlotya. Tämä kattaa 11,4 miljardin zlotyn suuruisen tuen EU:lta Puolalle. Hakemukset maksujen saamiseksi näistä rahastoista ovat kuitenkin tulleet maksamaan 1,75 miljardia zlotya. Julkisia hankintoja koskevien sopimusten ylipitkät käsittelyajat saattavat hidastaa rakennerahastojen käyttöä ja edesauttaa siten rahastojen alhaista käyttöastetta. Rakennerahastot ovat julkisia varoja, joita säädellään kansallisia julkisia hankintoja koskevalla lainsäädännöllä. Siten lainsäädännöllä on yksinkertaistettava ja tehostettava toimeksisaajien valintamenettelyä. Myös ylipitkät tarjousmenettelyt voivat hidastaa rakennerahastojen käyttöä. EU:n rahastoilla olisi voitava lieventää rahoituskriisin vakavimpia seurauksia. Menojen nopeuttamisella voidaan vahvistaa taloutta vuonna 2009 niin, että investoidaan infrastruktuuriin, inhimilliseen pääomaan sekä yrityksiin, minkä tuoma hyöty olisi vähintään noin 1,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Puolan hallituksen on tämän mahdollistamiseksi helpotettava EU:n varojen saantia sekä yksinkertaistettava menettelyjä.

 
  
  

(Istunto keskeytettiin klo 11.50. äänestysten alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 12.05.)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Luigi COCILOVO

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (EN) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö